näkökulmia lasten, nuorten ja vanhempien osallisuuteen

Näkökulmia lasten, nuorten ja vanhempien

osallisuuteen

Maaret Vuorenmaa THL 20. 9.2017

Esityksen sisältö

• Mitä osallisuudella tarkoitetaan?

• Mitä lasten ja nuorten osallisuuden toteutumisesta tiedetään ja miten sitä

voi vahvistaa?

• Mitä vanhempien osallisuuden toteutumisesta tiedetään ja miten sitä voi

vahvistaa?

20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 2

Mitä osallisuus on?

• Osallisuudessa on kysymys kuulumisesta johonkin, vaikuttamisesta

asioiden kulkuun ja vastuun ottamista seurauksista

• Liitetään yksilön sisäisiin voimavaroihin ja oman elämän omistajuuteen

• Käytetään usein synonyymina osallistumiselle ja voimaantumiselle

• Pidetään oleellisena yksilön hyvinvoinnille ja terveydelle

• Voidaan nähdä syrjäytymisen vastavoimana

• Osallisuus toteutuu eri tasoilla: omassa elämässä, omien asioiden

käsittelyssä, yhteisiin asioihin vaikuttamisessa, yhteiskunnassa


Maaret Vuorenmaa 4

Valtasuhde a

ikuis

en ja lapsen v

älil

lä

Yksityisyys-yhteisöllisyys

Lasten, nuorten (ja aikuisten) osallisuus …on mukaan ottamista heitä koskevaan päätöksentekoon, heidän

kuulemistaan ja huomioon ottamistaan

(Turja 2011)

Miksi lasten ja nuorten osallisuus on tärkeää?


• Lapsen oikeuksien toteuttaminen

• Laillisten velvollisuuksien täyttäminen

• Palvelujen ja päätöksenteon parantaminen

• Lasten/ nuorten taitojen edistäminen

• Lasten/ nuorten voimaannuttaminen ja itseluottamuksen lisääminen

• Lasten/ nuorten suojeleminen

• Voidaan tukea lasten ja nuorten valmiuksia osallistua ja kantaa vastuuta omista ja yhteisistä asioista

• Yhteistyöllä kunnan, erilaisten järjestöjen ja muiden tahojen kanssa vaikuttamistoimintaa voidaan vielä laajentaa ja kehittää entisestään nuorten valmiuksia ja kiinnostusta toimia yhteiskunnassamme

Mukaillen: Sinclair 2004, Turja 2011

Toisaalta lasten (ja nuorten) osallisuuden

kaksijakoisuus


• Missä asioissa lapsi tulisi nähdä osaavana ja pätevänä toimijana?

• Milloin lapsi tarvitsee huoletonta lapsuutta sekä aikuisen hoivaa ja suojelua?

• Kritiikkiä lasten osallisuutta kohtaan: • Lasta suojelevaa: Lapset eivät kykene, eikä heidän tarvitse kyetä, kantamaan

vastuuta tavalla, jota osallisuus edellyttää. Lapsilta vaaditaan muutenkin liikaa.

• Aikuisen auktoriteettia suojelevaa: Nykypäivän lapset ovat liikaakin äänessä, heille tulisi asettaa rajoja ja vahvistaa aikuisen kasvatusvastuuta.

RATKAISUNA osallisuuden tarkasteleminen lapsen omista lähtökohdista käsin ja osallisuuden näkeminen vuorovaikutuksellisesti rakentuvana ilmiönä?

Lisäksi osallisuus on aina vapaaehtoista!

Mitä tutkimus kertoo lasten ja nuorten

osallisuuden toteutumisesta?


• Lasten ja nuorten osallisuus nähdään yleisesti tärkeänä ja

tavoiteltavana

• Monenlaiset keinot tukea lasten ja nuorten osallisuutta ovat

vakiintuneet osaksi toimintaa, esim.

• kokoukset, lapsille suunnatut toiminnan arviointilomakkeet,

portfoliokeskustelut, lapsikohtaisten suunnitelmien laatimis- ja

arviointikokoukset, aloitelaatikot jne.

• Vertaissovittelu, oppilaskuntatoiminta ja koulukummitoiminta jne.

(Sinclair 2004, Turja 2011, Kiili 2006, Riihimäki & Sthyr 2010, Rutanen 2012, Roos 2015)

Käytännön keinoja tukea osallisuutta on jo olemassa

lukuisia…

Esim. Hyvät käytännöt https://hyvatkaytannot.oph.fi/etusivu

• Osallisuusmato

• auttaa pieniäkin oppilaita hahmottamaan sitä, miten vaikuttamisprosessi koulussa

etenee konkreettisesti sekä helpottaa omien vaikuttamismahdollisuuksien

ymmärtämistä

• Unelmien koulupäivä

• Osallistetaan oppilaita opetuksen suunnitteluun ideoimalla ja toteuttamalla heidän

kanssaan yhdessä unelmien koulupäivä

• Oppilaskuntatoiminnan vuosikello

• laitetaan näkyvälle paikalle koulun seinälle ja siihen laitetaan esille säännölliset

tapahtumat, kokoukset, tempaukset sekä tilaa uusille ideoille ja ehdotuksille.

Vuosikello helpottaa toiminnan suunnitelmallisuutta, näkyvyyttä ja tiedottamista

sekä arviointia.


https://hyvatkaytannot.oph.fi/etusivu



Toisaalta…

• Osallisuus on usein edelleen vain muodollisia osallisuustapahtumia

• Lapset ja nuoret eivät tule kuulluiksi nykyisissä käytänteissä riittävästi vaan arki määrittyy edelleen aikuislähtöisenä

• Suositaan vain tietynlaista osallisuutta ja lapset/ nuoret eivät halua osallistua niin kuin aikuiset haluavat

• Lapsille ja nuorille annetaan muodollinen mahdollisuus, mutta ei auteta tarpeeksi vaan heidät jätetään oman onnensa nojaan

• Erilaisissa osallisuusryhmissä mukana on vain niitä, joilla menee muutenkin hyvin

• Lasten ja nuorten näkemyksiä kyllä kuunnellaan, mutta sitten ne jätetään huomioimatta

20.9.2017 Maaret Vuorenmaa, THL 9

(Sinclair 2004, Kiili 2006, Riihimäki & Sthyr 2010, Turja 2011, Rutanen 2012, Roos 2015)

Mitä sitten voisi tehdä?


Ajankohtainen kysymys lienee se, miten edetä irrallisista osallisuustapahtumista osallisuuden kulttuuriin?

• ”Muutos alkaa aikuisten asenteista” (Shier 2001)

• Lasten, nuorten ja aikuisten mielipiteiden arvostaminen ja näkeminen yhtä tärkeinä

• Edellyttää aikuisia kuulemaan ja näkemään lapset ja nuoret entistä aktiivisempina kumppaneina ja ennakkoluulottomina kanssakehittäjinä

• Aikuisten pitäisi oppia sietämään omaa epävarmuuttaan ja tilanteiden ennakoimattomuutta

• Luodaan organisaatiokulttuuri, joka tukee osallisuuden kulttuuria

• Luodaan todelliset, arjessa kantavat puitteet

Yhteinen kieli, yhdessä tekeminen, yhdessä vaikuttaminen, yhdessä päättäminen, yhdessä suunnittelu, yhdessä kehittäminen, yhdessä arviointi

(Pramling ym. 2003, Akola 2007, Bae 2009, Roos 2015)

Entä mitä vanhempien osallisuus on?

• Voidaan yleisesti määritellä prosessiksi, jonka myötä vanhemmat

saavuttavat sellaisia tietoja, taitoja ja voimavaroja, joiden avulla he

• pärjäävät jokapäiväisessä arjessaan ja pystyvät hallinnoimaan

omaa perhe-elämäänsä

• kykenevät vaikuttamaan oman perheensä asioihinsa ja niiden

käsittelyyn

• Kykenevät vaikuttamaan oman alueensa lasten ja perheiden

palveluihin sekä kehittämään perheille suunnattuja palveluita ja

ympäröivää yhteisöään


Mukaillen: Koren ym. 1992, Warren ym. 2011

Miksi vanhempien osallisuudesta puhutaan eli mitä hyötyä

siitä aikaisempien tutkimusten mukaan on?

Vanhempien osallisuus on ollut yhteydessä:

• Perheiden

• jokapäiväisen arjen hyvinvoinnin kohentumiseen ja kykyyn kohdata elämänmuutoksia (Liu ym. 2010,

Lambard ym. 2013, Martins ym. 2013)

• yhtenäisyyden, toimintakyvyn ja perheenjäsenien välisten suhteiden kohentumiseen (Gavin ym. 2006,

Gorvne 2010, Hansen ym. 2012)

• Vanhempien

• vähäisempiin masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin sekä vanhemmuuden stressiin (Semke ym. 2010,

Gerkensmeyer ym. 2011, Weiss ym. 2012)

• kykyyn etsiä, vastaanottaa ja hyödyntää palveluista saatavaa apua ja tukea (Denboda ym. 2006, Halme ym.

2014)

• myönteisempään kokemukseen palveluiden saavutettavuudesta ja riittävyydestä (Denboda ym. 2006,

Halme ym. 2014)

• Lapsen

• suotuisampaan kehitykseen (Bourke-Taylor ym. 2009, Bronte-Tinkew ym. 2008, Weiss ym. 2012)

• hoidon jatkuvuuteen ja myönteisempiin hoitotuloksiin (Järvikoski ym. 2013, deMelo ym. 2014, Zanello ym. 2015)


Osallisuutta vahvistavia tekijöitä Osallisuutta heikentäviä tekijöitä

Perhe-elämään liittyvät tekijät

Arjen toimivuus Vanhemmuuteen liittyvät huolet

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen

onnistuneisuus

Hankaluudet saada apua ja tukea lähipiiriltä

Palveluihin ja palvelujärjestelmään liittyvät tekijät

Riittäviksi koetut vaikuttamismahdollisuudet oman

lapsen palvelutapaamisessa ja oman kunnan

lapsiperheiden palveluissa

Työntekijälähtöinen päätöksenteko oman lapsen

palvelutapaamisissa

Riittäväksi koettu tiedonsaanti oman kunnan lasten ja

perheiden palveluista

Vanhemman omaan lapsuuteen liittyvät tekijät

Omien vanhempien pitkittynyt työttömyys ja/tai

taloudelliset vaikeudet

Omien vanhempien MT-ongelmat

Vakavat ristiriidat lapsuudenperheessä

Ollut lapsuudessaan koulukiusattu


Keinoja vanhempien osallisuuden

vahvistamiseen


Vanhemmuuden vahvistaminen ja sosiaalisen tuen saannin

turvaaminen

• Vertaistuki kaikissa muodoissaan

• Vertaisryhmätapaamiset, vertaisryhmät netissä…

• Vanhempien kannustaminen ja tarvittaessa rohkaiseminen osallistumaan

• Ryhmätoiminnot palveluissa

• Esim. ryhmäneuvola


vahvistamiseen


Perheiden arjen toimivuuden tukeminen

• Vanhempien rohkaiseminen avun pyytämiseen

• Esim. matalan kynnyksen perhetyö ja tukihenkilötoiminta

• Eri palveluiden tuottajien yhteistyön monipuolistaminen ja tiivistäminen

• Työntekijöiden tietoisuus muista palveluista lisääntyy

Mahdollisuus ohjata herkästi vanhempia muiden palveluiden piiriin

paranee

• Palveluiden välinen jatkumo paranee

• Mahdollisuus kehittää siltoja eri palveluiden välille paranee

• Esim. lastenneuvolassa aloittanut perhevalmennusryhmä jatkaa

tapaamisia kansalaisjärjestön ylläpitämässä kahvilassa


vahvistamiseen


Vanhempien vaikuttamismahdollisuuksien ja päätöksentekoon

osallistumisen kohentaminen palveluissa

• Vanhempien mukaan ottaminen päätöksentekoon aina, kun vain

mahdollista

• Kokemus kuulluksi tulemisesta oleellista

• Vanhemman huomiointi oman lapsensa asiantuntijana

• Ei odoteta vanhemman olevan aloitteellinen osapuoli, sillä aktiivinen ja

oma-aloitteinen osallistuminen vaatii sellaisia voimavaroja, joista

osallisuutensa heikommaksi kokevalla vanhemmalla on puutteita

• Tarjotaan tietoa, aikaa, mahdollisuus keskustella…

• Tarvittaessa tuetaan, kannustetaan, rohkaistaan mukaan yhteistyöhön…


vahvistamiseen


Vanhempien vaikuttamismahdollisuuksien kohentaminen

palvelujärjestelmässä

• Palveluihin vaikuttaminen luontevaksi osaksi palvelutapaamisia, jotta kaikki

vanhemmat voivat osallistua palveluiden kehittämiseen • Pyydetään palautetta palveluista, kehittämisehdotuksia jne.

• Palautteen ja kehittämisehdotuksien huomiointi ja käsittely?

• Vanhempien kutsuminen palvelutapaamisten yhteydessä esimerkiksi erilaisiin

asiakastyöryhmiin

• Internet-pohjaisten asiakastyöryhmien ym. kehittäminen ja hyödyntäminen

Vanhempien tiedonsaannin parantaminen alueellisista lapsiperheille

suunnatuista palveluista

• Miten saada yhteen paikkaan ajantasainen tieto kaikista kunnan, yksityisten

palveluiden tuottajien, seurakunnan ja kansalaisjärjestöjen tarjoamista

palveluista?

Lähteet Ahlholm S. 2014. “Että jokainen lapsi sais osallistua niillä taidoilla, mitä hällä on”. Kasvattajien toiminta lasten osallisuudessa. Kasvatustieteiden pro gradu –

tutkielma. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö.

Akola S. 2007. Lasten osallisuus päiväkodin toiminnassa Suomessa ja Saksassa. Varhaiskasvatustieteen pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto,

Kasvatustieteiden laitos.

Bae B. 2009. Children’s Right to Participate – Challenges in Everyday Interaction. European Early Childhood Education Research Journal 17 (3), 391–406,

Routledge, USA.

Bourke-Taylor H, Law M, Howie L, Pallant JF. 2009. Development of the Child’s Challenging Behaviour Scale (CCBS) for mothers of school-aged children with

disabilities. Child: Care, Health and Development 36 (4), 491–498.

Bronte-Tinkew J, Carrano J, Horowitz A & Kinukawa A. 2008. Involvement among resident fathers and links to infant cognitive outcomes. Journal of Family Issues

29 (9), 1211–1244.

deMelo EM, Ferreira PL, de Lima RA & de Mello DF. 2014. The involvement of parents in the healthcare provided to hospitalized children. The Revista Latino-

Americana de Enfermagen 22 (3), 432–439.

Denboba D, McPherson MG, Kenney MK, Strickland B & Newacheck PW. 2006. Achieving family and provider partnerships for children with special health care

needs. Pediatrics 118 (4), 1607–1615.

Gavin L & Wysocki T. 2006. Associations of paternal involvement in disease management with maternal and family outcomes in families with children with chronic

illness. Journal of Pediatric Psychology 31 (5), 481–489.

Gerkensmeyer JE, Perkins SM, Day J, Austin JK, Scott EL & Wu J. 2011. Maternal depressive symptoms when caring for a child with mental health problems.

Journal of Child and Family Studies 20 (5), 685–695.

Gorvine BJ. 2010. Head Start fathers’ involvement with their children. Journal of Family Issues 31(1) 90–112.

Halme N, Kanste O & Perälä M-L. 2014. Lasten ja perheiden palveluiden saavutettavuus ja avun riittävyys – rakenneyhtälömallin kehittäminen ja arviointi. Hoitotiede

3, 217-230.

Hansen JA, Weiisbrod C, Schwartz DD & Taylor WP. 2012. Paternal involvement in pediatric type 1 diabetes: fathers’ and mothers’ psychological func tioning and

disease management. Families, Systems and Health 30 (1), 47–59.

Järvikoski A, Härkäpää K, Martin M & Vasari P. 2013. Service characteristics as predictors of parents’ perceptions of child rehabilitation outcomes. Journal of Child

Health Care 19 (1), 106–117.

Kiili J. 2006. Lasten osallistumisen voimavarat : tutkimus Ipanoiden osallistumisesta. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, studies in Education, Psychology and Social

research.

Koren PE, DeChillo N & Friesen BJ. 1992. Measuring empowerment in families whose members have emotional disabilities: A brief questionnaire. Rehabilitation

Psychology, 37, 305–321.

Lambard AM, Jurkowski JM, Lawson HA & Davison KK. 2013. Family ecological predictors of physical activity parenting in low-income families. Behavioral Medicine

39 (4), 97–103. 20.9.3017 Maaret Vuorenmaa, THL 18

Lähteet

Liu C-H, Chao Y-H, Huang C-M, Wei F-C & Chien L-Y. 2010. Effectiveness of applying empowerment strategies when establishing a support group for parents of preterm

infants. Journal of Clinical Nursing 19 (11/12), 1729–1737.

Martins TU, Zerbetto SR & Dupas G. 2013. Empowerment mechanisms used by the family of a child with cleft li and palate to a resilient path. Ciencia, Cuisado e Saude 12 (3),

494–501.

Piiroinen T. 2007. Ohjaajan opas lasten osallistavien ryhmien ohjaamiseen. Kuunnelkaa meitä –Lasten osallisuushanke 2006-2007/ Mun vuoro –Lasten osallisuushanke

2009–2011. Saatavana osoitteessa http://www.munvuoro.fi.

Pramling Samuelsson I. 2004. How do children tell us about their childhoods? Early Childhood Research & Practice (ECRP) 6(1).

Puroila A-M. 2002. Kohtaamisia päiväkotiarjessa – Kehysanalyyttinen näkökulma varhaiskasvatustyöhön. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta.

Riihimäki E & Styhr A. 2010. Hyvä päiväkodin piha –millainen se on? Lasten kokemuksia oman päiväkodin pihapiiristä. Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma.

Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos.

Roos P. 2015. Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö.

Räty H, Kasanen K & Laine N. 2009. Parents’ participation in their child’s schooling. Scandinavian Journal of Educational Research 53 (3), 277–293.

Semke AC, Garbacz A, Kwon K, Sheridan SM & Woods KE. 2010. Family involvement for children with disruptive behaviors: the role of parenting stress and motivational

beliefs. Journal of School Psychology 48 (4), 293–312.

Shier H. 2001. Pathways to participation: openings, opportunities and obligations: a new model for enhancing children's participation in decision‐making, in line with article 12.1

of the United Nations Convention on the Rights of the Child. Children & Society 15 (2),107–117.

Sinclair R. 2004. Participation in practice: Making it meaningful, effective and sustainable. Children & Society 18 (2), 106–118.

Turja L. 2011. Lapset osallisina – Kohti uuta varhaiskasvatuskulttuuria. Suomen Varhaiskasvatus ry - verkkolehti Varhaiskasvatus tänään.

Vuorenmaa M. 2016. Äitien ja isien osallisuus perheessä ja lasten palveluissa sekä osallisuuteen yhteydessä olevat tekijät. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Terveystieteiden

yksikkö.

Warren Z, McPheeters ML, Sathe N, Foss-Feig JH, Glasser A & Veenstra-VanderWeele J. 2011. A systemic review of early intensive intervention for autism spectrum

disorders. Pediatrics 127 (5), e1303–e1311.

Weiss JA, Cappadocia C, MacMullin JA, Viecili M & Lunsky Y. 2012. The impact of child problem behaviors of children with ASD on parent mental health: the mediating role of

acceptance and empowerment. Autism 16 (3), 261–274.

Zanello E, Calugi S, Rucci P, Pieri G, Vandini S, Faldella G & Fantini MP. 2015. Continuity of care in children with special healthcare needs: a qualitative study of family’s

perspectives. Italian Journal of Pediatrics 41 (7), 1–9.



Kiitos!

#lapemuutos

www.thl.fi/lape stm.fi/hankkeet/lapsi-ja-perhepalvelut

näkökulmia lasten, nuorten ja vanhempien osallisuuteen

Documents