mp3 2013 verkkoon

LEADER-PILOTOINTI ONNISTUI LAATOKALLA Pilottihanke vei paikallislähtöisen kehit-tämistavan Laatokalle.

YHDESSÄ PÖLYTTÄJIEN PUOLESTA!Pölytyspalvelukokeilussa mehiläisiä ja muita pölyttäjiä on viety marjatiloille ja metsäalueille kasvattamaan satoa.

FRAMTIDENS INVÅNARE PÅ LANDSBYGDEN Kommer denna nya generation att vara intresserad av en framtid på landsbyg-den och att engagera sig för gemenskap?

3/2013

MAASEUTU+

kylät&korttelit

KANSI: BEATRIcE BORGSTRÖM

MAASEUTUPLUS 3/20132

PÄÄKIRJOITUS

Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtaja-na vuodesta 1995 ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoimittaja-na. Uusitalo jäi työ- ja elinkeinominis-teriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänelle on jäänyt enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlas-tensa kanssa.

[email protected]. 040 541 9916

"Lähidemokratia on samanaikaisesti vaikuttamisen, työn ja toimeentulon sekä hyvinvoinnin ja palvelujen kokonaisuus"

Mitä me paikalliskehittäjät Suomessa juuri nyt pohdimme? Pääkysymys ja suuri haaste on paikallisuuden ja paikallisen kehitystyön vahvistaminen. Syy on selvä: Kun yrityk-set ja julkinen valta keskittävät, tarvitaan vastavoimana paikallisia toimia. Muuten hyvinvoinnin edellytykset eivät toteudu. Onneksi Euroopan unioni on irtaantumassa ylikuntoisista keskusten ja kehityskäytävien utopioistaan.

Paikallistoimijoiden valmiuksia ja ta-voitetasoa on monella tavalla nostettava. Valmiuksien parantamista on tarkoituk-senmukainen organisoituminen. Vaikka Suomessa on jo yli 3 000 kyläyhdistystä, on vielä noin 900 kylätoimikuntaa ja vajaalla 300 kylällä ei ole vielä minkäänlaista toi-mintaa. Mustat aukot eivät ole kunniaksi kellekään.

Paikalliskehittäjät, niin yksityiset kuin julkiset ja etenkin nämä yhdessä, joutuvat lähitulevaisuudessa vastaamaan enemmästä kuin ennen. Tarvitaan uusia työmuotoja, ajantasaista asennoitumista yhteiskunnalli-seen muutokseen, tekemisen demokratiaa, jotta väistämättömät rakennemuutokset ei-vät aiheuta pysyviä vaurioita. Prosessissa on kyse paljon enemmän kansalaistoiminnan ja julkisen vallan yhteistyöstä kuin perin-teisestä, heikkotehoiseksi osoittautuneesta lobbaamisesta.

Lähidemokratian järjestäminen Suomen suurenevissa kunnissa on noussut vält-tämättömäksi toimenpiteeksi. Suoraa demokratiaa tarvitaan täydentämään

edustuksellista, kansalaisista loitontu-nutta demokratiaa. Lähidemokratia on samanaikaisesti vaikuttamisen, työn ja toimeentulon sekä hyvinvoinnin ja pal-velujen kokonaisuus. Jos se ymmärretään vain vaikuttamiseksi, tuloksena on helposti merkityksettömiä ja turhauttavia kuulemi-sen muotoja. Lähidemokratia on metodi, jolla suurenevat julkisen vallan yksiköt ja kansalaistoiminta linkitetään vahvista-maan paikallista kehitystyötä. Molemmat osapuolet tarvitsevat toisiaan.

Leader-toiminta kattaa Suomen koko maaseudun sekä kaikki alle 23 000 asuk-kaan kaupungit. Noin 40 suurimman kau-pungin keskusta-alueet ja samalla hieman yli puolet Suomen asukkaista on metodin ulkopuolella. Nyt on aika tasa-arvoistaa yhteiskunnan suhtautuminen eri tyyppis-ten alueiden kansalaistoimintaan ja viedä Leader-metodi myös kaupunkilaisten käyt-töön. Ohjelmarajojen poistamisella hel-potetaan olennaisesti kaupungin ja maa-seudun vuorovaikutuksen hyödyntämistä.

Leader soveltuu hyvin eri tyyppisille alueille. Silti syvässä näyttää olevan us-komus Leaderin "maaseutumaisuudesta". Ensimmäisellä EU-kaudella Leader oli monirahastoinen ja se toimi. Leader ei ole viranomaisten lisä- tai varakassa, vaan aito kansalaistoiminnan ja julkisen vallan yhteistyön järjestämisen tapa, jolla tehdään paikallista kehitystyötä - niin maaseudulla kuin kaupungissa.

Paikallinen kehittäminen = lähidemokratia

MAASEUTUPLUS 3/2013 3

KYLÄTOIMINNAN, LEADER-RYHMIEN, KAUPUNGINOSIEN JA MUUN PAIKALLISKEHITTÄMISEN ÄÄNENKANNATTAJA

SPRÅKRÖR FÖR BYARÖRELSEN, DE LOKALA LEADERGRUPPEN, STADSANDELARNAS OcH ÖVRIGA LANDSBYGDSUTVEcKLARE

SUOMEN KYLÄTOIMINTA RY BYAVERKSAMHET I FINLAND RF

Willa Elsa, Meijeritie 225410 Suomusjä[email protected]

TOIMITUS REDAKTÖR

Päätoimittaja ChefredaktörEero UusitaloPuh. 040 541 [email protected]

TOIMITUSSIHTEERI JA TILAUKSETREDAKTÖR OcH PRENUMARATIONER

Pipsa SalolammiPuh. 045 123 [email protected] / [email protected]

ILMESTYY UTKOMMER

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år30 EUR / vuosi /år

ILMOITUSMYYNTI ANNONSER

Mediamyynti Viljanen T:miAlinenkuja 2 B, 29630 PomarkkuMyyntipäällikkö Jorma ViljanenPuh. 0400 560 [email protected]

PAINOPAIKKA TRYcKERI

Sälekarin Kirjapaino Oy, SomeroISSN 1457-7240

SISÄLLYSLUETTELO

PÄÄKIRJOITUS: PaIKaLLInEn KEhITTÄmInEn = LÄhIdEmOKRaTIa 2

POhJOISmaaT OvaT vahvaSTI vERKOSTOITUnEITa KYLÄTOImInnaSSa 4

aJanKOhTaISTa 5

KESKUSTELUa LÄhIdEmOKRaTIaSTa 7

TEE-SE-ITSE vUOdEn KYLÄ 8

aSIamIESPOSTIa: LEadER LaaJEnEE Ja KanSaInvÄLISET TUULET PUhaLTavaT 9

LEadER-PILOTOInTI OnnISTUI LaaTOKaLLa 10

TEKEmISEn dEmOKRaTIa vYöRYY KaUPUngInOSIIn 12

KanSaInvÄLInEn YhTEISTYö vaSTaa maaSEUdUn KEhITTÄmISEn TavOITTEISIIn 14

LEadER-TOImInTaTaPa OSaKSI KEhITYSYhTEISTYöTÄ 16

KanSaInvÄLInEn CULTRIPS-hanKE TUO vIPInÄÄ KYLILLE 18

YhdESSÄ PöLYTTÄJIEn PUOLESTa! 20

maaSEUTUvERKOSTOn vUOSI 2013: JOTaIn UUTTa & JOTaIn vanhaa 20

vÄhÄn mUTTa TEhOKaSTa: TORIEn PERInTEET 22

KÄSITYöPERInnE TUUnaTTIIn UUTEEn LOISTOOn 23

mUSTaPaRTa - PERÄmEREn PIRaaTTI 24

YESCOmmaCT–SaTEEnvaRJOn aLLa TULLaan Ja TEhdÄÄn 26

LÄhIRUOan TaLOUSvaIKUTUKSET TUTKITaan JOKaISESSa maaKUnnaSSa 27

SLOwLI - SLOw LIfE COUnTRY 28

TERvETULOa KOTIIn! 29

waLESISSa KULTTUURI TUKEE maaSEUdUn YhTEISöLLISYYTTÄ 30

fRamTIdEnS InvånaRE På LandSbYgdEn 31

UTREdnIngSPROJEKT vILL SKaPa hELhETSbILd av SERvICEn 32

STOR UTmanIng föR LILLa UTö EfTER föRSvaRSmaKTEnS RETRÄTT 34

dEn TERRITORIELLa agEndan 36

KUn ISOISÄ KUnTaLaKIa KIRJOITTI 37

LaKImIEhEn nURKKa: SEURanTaLO: vUOKRaTULOT vEROTUKSESSa 38

3/2013

MAASEUTU+

kylät&korttelitSEURAARAVA

LEHTI ILMESTYY 25.9.


KannanOTTOPÄÄSIhTEERIn PaLSTa

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) on jo useiden vuosien ajan ollut voimakkaasti mukana vahvistamassa pohjoismaista maa-seutupoliittista yhteistyötä pohjoismaisen kylätoimintaorganisaatio Hela Norden Ska Leva´n (HNSL) toiminnan kautta. Suomen tavoitteena on rakenteiden uusiminen ja kylätoiminnan aseman vahvistaminen poliittisesti. HNSL-järjestö operoi näillä molemmilla tehtäväalueilla. Pohjoismaisen kylätoimintaliikkeiden verkosto kehittää kylätoimintaa pohjoismaissa kansalaisvai-kuttamisen näkökulmasta. Toiminnassa ovat olleet alusta lähtien mukana Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin kylätoimintajärjestöt.

Pohjoismainen kylätoimintatyö on toi-saalta siihen osallistuvien suoraa hyötyä ja palveluja eli pohjoismaisella toiminnalla hankitaan kokemusta, näkemystä, uusia toimintatapoja, tietoa, yhteistyöosapuo-lia ja kumppaneita. Se on toisaalta myös pohjoismaiseen toimintaympäristöön vai-kuttamista. Pohjoismaisen kylätoimintaver-koston työ painottuu lähivuosina yhteisten kokemusten jakamiseen ja yhteyshenkilö-verkoston vahvistamiseen. Se edellyttää toi-mijoiden tapaamista aika ajoin. Keskeisintä on kuitenkin verkostojen oma tiedonvaihto ja yhteydenpito.

Lähiajan tavoite on, että toiminta on systemaattisempaa ja kaikista pohjoismais-ta ovat mukana keskeiset kylätoimintaa

Pohjoismaat ovat vahvasti verkostoituneita kylätoiminnassa

harjoittavat osapuolet ja aktiiviset jäsenet. Tavoitetta toteutetaan vuonna 2012 val-mistuneella uudella kehittämisstrategial-la. Asia on edennyt, kun mm. Tanskan ja Norjan kylätoimintaliikkeet järjestäytyivät uudelleen. Vuoden 2013 kesällä HNSL-järjestöllä on tarkoitus järjestää yhteinen pohjoismaalainen kylätoimintaseminaari. Myös pitkään vireillä ollut yhteinen kehittä-mishanke ja sitä koskeva rahoitushakemus toimitetaan NordRegion käsittelyyn.

Pohjoismaisen kylätoimintajärjestöön ovat liittyneet viiden pohjoismaan lisäksi Ahvenanmaa vuonna 2006 ja vuonna 2012 Färsaaret sekä Grönlanti. Puheenjohtajuus vaihtuu vuosittain, Suomella se on ollut kolme kertaa, viimeksi vuonna 2010.

Tanska oli pitkään järjestön koordi-noijamaa ja sen jälkeen tehtävää hoiti Ahvenanmaa vuonna 2010. Sittemmin järjestön koordinoijaksi on vakiintunut pu-heenjohtajamaa. HNSL on rekisteröitynyt yhdistykseksi Ruotsin yhdistysrekisteriin. HNSL-kotisivut on toteutettu pohjoismai-sena yhteistyönä (www.helanorden.com).

Järjestön puheenjohtajana vuonna 2012 on toiminut Ruotsin Inez Abrahmsson, joka valittiin syyskokouksessa 2012 puheenjohtajaksi jatkokaudelle 2013. Puheenjohtajuuden ottaa haltuunsa tämän jälkeen Norja. Tänä vuonna järjestön ke-vätkokous pidettiin huhtikuussa Islannissa ja syyskokous on lokakuussa Ruotsissa.

Risto Matti Niemi on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n pääsih-teerinä vuodesta 2006 ja on myös Hela Norden ska Leva -järjestön hallituk-sen jäsen.

[email protected]. 050 599 5229

Risto Matti Niemi, Hela Norden ska Leva -järjestön hallituksen jäsen:


AJANKOHTAISTA

Pohjoismaat ovat vahvasti verkostoituneita kylätoiminnassa

SYTYN KUULUMISIA

SYTYn kevätkokouksessa valittiin SYTYn hallituksen LEADER-edustajien joukkoon Kaisa Vihinen Poko ry:stä ja henkilökohtaiseksi varajäseneksi Riitta Bagge Etelä-Karjalan Kärki-Leader:stä.

Kylien Bisneskeissit -hankkeen liiketoimintaopas on ilmes-tynyt ja sitä saa tilata ilmaiseksi SYTYn toimistolta: [email protected].

Pohjois-Karjalassa ja Imatran seudulla toimivat Jässi-hankkeet saivat myös vuodelle 2013 rahoitusta hyvin alka-neelle jätevesineuvontatyölle. Päätoimijana hankkeissa on Suomen Kylätoiminta ry ja tiivistä yhteistyötä tehdään Suomen vesiensuojeluyhdistysten liitto ry:n kanssa. Hankkeet tarjoavat alueen asukkaille maksutonta, puolueetonta ja ajantasaista jätevesineuvontaa. Hankkeissa tehdään kiinteistökohtaisia jätevesineuvontakäyntejä sekä järjestetään yhdessä paikallisten kyläyhdistysten kanssa kyläiltoja ja neuvontapisteitä. Lisätietoja www.jatevesihanke.fi.

Paikallistoimijoiden uuden valtakunnallisen kehittämisoh-jelman valmistelu on lähtenyt liikkeelle ja luonnosversio il-mestyy toukokuun lopulla sivuille: http://www.kylatoiminta.fi/fi/kylatoiminta/yleistae/paikallisen-kehittaemisen-ohjel-matyoeryhmae-2014-2020.html. Kentältä toivotaan aktiivista osallistumista hyvän ohjelman rakentamiseksi! Ajatuksia ja ehdotuksia ohjelman luomisprosessista ja sen sisällöstä voi lähettää sihteereille: [email protected] tai [email protected]. Syksyllä aiheesta pyritään järjestämään valtakunnallisia keskustelutilaisuuksia.

Kyläasiamiesten neuvottelupäivät järjestettiin laivasemi-naarina toukokuussa. Seminaarissa keskusteltiin mm. SYTYn tulevaisuuden roolista ja pohdittiin seuraavan paikallisen kehittämisohjelman tärkeimpiä päämääriä yhdessä.

Valtakunnallinen maaseutututkijatapaaminen Kalajoella 22.–23.8.2013

Maaseudun uusi aika -yhdistys järjestää 21. valtakunnal-lisen maaseutututkijatapaamisen 22.–23.8.2013 Kalajoella Pohjois-Pohjanmaalla. Vuoden 2013 tapaamisen teemana on "Maaseutututkimuksen tila".

Työryhmissä perehdytään ruokaan ja matkailuun, tutkimusmenetelmiin, maaseutuasumiseen, luonnon-varoihin, kuntarakenteen muutokseen sekä maaseu-tupolitiikkaan. Tapaamisen tiedot löydät osoitteesta http://www.mua.fi/toiminta/tutkijatapaaminen/. Ilmoittautuminen on alkanut toukokuun alussa.

ILMOITTAUDU LOKAALIIN, PAIKALLISTOIMIJOIDEN JUHLAAN TAMMELASSA 14.-15.9!

10

10

52

2

10

Härkätieretki

Loimijokiretki

LOKAALI 2013

Koijärviretki

Torronsuonkansallispuisto

HÄMEENHÄRKÄTIE

FORSSA

HUMPPILA

Paikallistoiminnan juhla 14.-15.9. Tammelassa

YPÄJÄ

TAMMELASTART

Valtakunnallinen paikallistoimijoiden juhla LOKAALI 14.-15.9. vietetään tänä vuonna Lounais-Hämeessä Tammelassa. Ohjelmassa mm. Kyläretket; Härkätieretki, Koijärviretki ja Loimijokiretki, Yhdessä tulevaan -työpajat ja Valtakunnallinen Kylätoiminnan juhla, jossa Valtakunnallisen Vuoden Kylän 2013, kunnia-maininnan saaneiden kylien, Vuoden Kylätoiminnan Tiennäyttäjien, Vuoden Maaseututoimijan ja Vuoden Maaseutukasvon nimeämiset ja palkitsemiset.

Ohjelma ja lisätietoja: http://www.kylatoiminta.fi/uutiset/32/Tervetuloa-Lokaaliin-14-15-9.html

Vanhaa suomalaista elokuvakulttuuria!

Tänä kesänä Jyväskylän Tiimiakatemian opiskelijat ha-luavat tuoda suomalaisen klassikkoelokuvan sinne missä se on aidoimmillaan. Heillä on käytössä aito vanhan ajan elokuvaprojektori jolla. Elokuvan rinnalle rakennetaan kokonaisvaltainen elämys tekemään illasta ikimuistoinen. Kiertue alkaa 24.6.2013 ja opiskelijat toivovat että reitti kulkee myös teidän kylänne kautta.

Elokuvaelämys maksaa 387,00 € + alv. Valmiit mai-nosmateriaalit lähetetään ennakkoon. Kyläyhdistys voi kattaa näytöksen kustannukset lipputuloilla ja pitämällä kahviota. Lisätietoja:Tiia Lappalainen: 040 549 8264 / [email protected] Lindroos: 040 839 7647 / [email protected]


AJANKOHTAISTA

Helsingin Artova ja Yläneen Kotiseutuyhdistys valittiin Vuoden kotiseutuyhdistyksiksi

JUTTUSARJA, OSA 5

Tänä vuonna juhlavuottaan viettävä Maa- ja kotitalousnaiset on valtakunnallinen, yleishyödyllinen yhdistys ja neuvontajärjestö. Maa- ja kotitalousnaiset kuuluu lähes 60 000 jäsenellään maan suurimpiin naisjärjestöihin. Järjestö on vahva vaikuttaja suoma-laisella maaseudulla ja maaseututaajamissa.

Järjestö tarjoaa asiantuntijapalveluja sekä koulutusta ruokaan, kotitalouteen, maaseudun maisemanhoitoon sekä maaseudun yritystoimintaan liittyen. Asiantuntijapalveluja saa alueellisista ProAgria -piirikeskuksista, joita on 11 ympäri Suomen.

Kylätoiminta ja Maa- ja kotitalousnaiset, tai kuten joillakin paikkakunnilla kutsutaan, maa- ja kotitalousseurat, ovat tehneet jo vuosikymmeniä yhteistyötä. Monia kylätoiminnan kehittämis-hankkeita on toteutettu maakunnissa siten, että hankehallinnoija on ollut paikallinen maaseutukeskus, tai kuten nykyään kutsutaan, ProAgria -keskus.

Hyviä yhteistyö- ja hanke-esimerkkejä ovat kylien ympäris-töhoito, kyläkävelyt, reitit ja virkistyskohteet, maaseutumatkai-lu, lähiruoka sekä kylätalojen kunnostus ja kylätalojen käytön omavalvontasuunnitelmat. Toimilla on tavoiteltu terveellistä ja turvallista asuin- ja toimintaympäristöä. Monet maa- ja koti-talousnaisten toimet ovat piristäneet kylän elämää ja lisänneet asukkaiden viihtyisyyttä.

Turvallisuuteen liittyen maa- ja kotitalousnaisten ylivertaiset neuvontatuotteet ovat osaaminen elintarvikehygieniassa sekä poikkeusolojen ruokahuolto ja kotivara. Myös kurssit miten toimia tai pärjätä sähköttömässä tilanteessa ja vinkit nettiasioinnissa ovat edistäneet kylän asukkaiden kokemaa turvallisuutta ja yhteisöllisyy-den tunnetta. Niinpä Maa- ja kotitalousnaiset kuuluukin järjestönä valtakunnalliseen Naisten Valmiusliittoon.

Onnea 80-vuotiaalle ikinuorelle! www.maajakotitalousnaiset.fi

Sirpa Pekkarinenkyläasiamies, Keski-Suomen Kylät ry

aITOJEn aSIOIdEn PUOLESTa JO 80 vUOTTa maa- ja Kotitalousnaiset

Suomen Kotiseutuliitto on valinnut helsinkiläisen Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistyk-sen (Artova) Vuoden kotiseutuyhdistykseksi niiden yhdis-tysten sarjassa, joissa on palkattua henkilökuntaa. Täysin vapaaehtoisvoimin toimivista yhdistyksistä palkittiin varsi-naissuomalainen Yläneen Kotiseutuyhdistys. Lisäksi Lemin Kotiseutuyhdistys sai kunniamaininnan perinneruoka särän myynnistään ja kotiseuturadion perustamisesta.

Raati toteaa, että Artova on poikkeuksellisen aktiivinen ja innovatiivinen kaupunginosiensa kehittäjä. Yhdistyksen me-nestys perustuu asukkaiden omaehtoiseen ja itseohjautuvaan toimintaan. Vapaaehtoistoimijoiden määrä ja kirjo ovat kas-vaneet, ja perinteisen kaupunginosayhdistystoiminnan lisäksi

yhdistyksestä on tullut vakiintunut kulttuuritoimija. Yhdistys järjestää lukuisia korkealaatuisia taide- ja kulttuuritapahtumia, joista isoimmat ovat Artova Kino, Artova Film Festival ja Arabian katufestivaali. Yläneen Kotiseutuyhdistys on perinteinen koti-seutu- ja museotoimintaan keskittynyt vireä yhdistys. Yhdistys on yhdessä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kanssa käynnistänyt perinnekasvimaahankkeen, jossa selvitetään ja vaalitaan paikallisia perinnekasveja ja kannustetaan myös asukkaita vaalimaan kotiseutunsa perinteisiä kasvikantoja. Hankkeessa kerätään paikallista historiallista ja kulttuurista tietoa vanhoista puutarhojen kasveista.

Valinnat tehtiin liiton valtuuston kokouksessa Hämeenlinnassa perjantaina 3. toukokuuta.

Uusi ohjelma houkutti ottamaan kantaa

Uuden maaseutuohjelman valmistelijat maa- ja metsätalous-ministeriössä päättivät lähteä kokeilemaan uudenlaista tapaa kuunnella kansalaisia. Oikeusministeriön ylläpitämässä Ota kantaa -palvelussa oli helmi-maaliskuussa mahdollista kom-mentoida ohjelman valmistelua.

Keskustelua käytiin viiden ohjelman teeman ympärillä: maatalouden ympäristötyö, eläinten hyvinvointi, yrittäjyys, paikallinen kehittäminen ja kehittämishankkeet. Kaikkein vilkkainta keskustelu oli kehittämishankkeiden ja paikallisen kehittämisen ympärillä, mutta kaikki muutkin teemat kiin-nostivat. Eniten seuraajia, parhaimmillaan lähes 300, keräsi eläinten hyvinvointiteema.

Osallistumiskynnyksen madaltamiseksi keskusteluissa haluttiin antaa mahdollisuus vastata nimettömänä, kuten suurin osa vastaajista tekikin. Näin ollen vastaajajoukosta ei voida tehdä suuria tulkintoja. Suurimmaksi osaksi osallistu-jat olivat hyvin perillä ohjelmasta ja sen mahdollisuuksista. Jonkin verran saatiin myös yleisiä maaseutuelämään liittyviä havaintoja.

Keskusteluja seurattiin kiinnostuneina ministeriön valmis-teluryhmissä, jotka näin saivat uusiakin avauksia ja vahvistusta työlleen. Seuraava vaikuttamisen paikka on touko-kesäkuussa käytävän lausuntokierroksen aikana.

Lisätietoja Manner-Suomen maaseutuohjelman valmistelusta osoitteessa: http://www.maaseutu.fi/fi/index/maaseudunkehit-tamisohjelmat/ohjelmakausi.html

Annukka LyraTiedottajaManner-Suomen maasedun kehittämisohjelma 2007-2013


LÄhIdEmOKRaTIa

JUTTUSARJA, OSA 5

Demokratian voima on siinä, että se antaa mahdollisimman monelle ihmiselle arvos-tetuksi tulemisen kokemuksen. Samalla ihminen antaa ilmaiseksi, osallisuuden kautta, tietoaan, taitojaan, kykyjään ja lahjojaan yhteiseksi hyväksi. Demokratia on kuitenkin kesken ja kehittyvä asia.

Voimme olla varmoja, että nykyiset edus-tuksellisen demokratian järjestelmät täy-dentyvät uusilla demokratian muodoilla. Tällaisia ovat mm. Leader -hankemaailmas-ta tuttu ns. tekemisen demokratia, uusien sähköisten mahdollisuuksien tehostama suora demokratia sekä asiakkuuteen perus-tuva käyttäjädemokratia. Merkittävää osaa demokratian uusista muodoista voidaan luonnehtia lähidemokratiaksi.

MIKSI LÄHIDEMOKRATIAA TARVITAAN?

Lähidemokratia yhdistetään usein paikalli-suuteen. Kysymys on tätä laajemmasta peri-aatteesta, jossa päätöksentekoa delegoidaan niin alas kuin mahdollista, niiden ihmisten käsiin, jota toivottu toimenpide tai parannus koskee. Lähidemokratia koskee kaikkia ja kuuluu kaikille. Se ei siis ole pelkästään kylien tai asuinalueiden asia tai yksinoi-keus. Tämä havainto ei sinänsä kirpaise, mikäli muistamme, mistä demokratiassa on kysymys.

Perusteluiksi lähidemokratialle voi-daan esittää vaikuttavuus, osallisuus ja paikallisidentiteetti.

Niukat rahat tulevat tehokkaim-min käytetyiksi ja oikeisiin kohteisiin. Asukasyhteisöjä vahvistava toimintatapa auttaa kuntaan kuulumista ja kiinnittää ihmisiä kotiseutuun ja työhön sen hyväksi.

Lähidemokratian mainetta rasittavat monet keskustelufoorumi–tyyppiset elimet, joilla ei ole käytössään rahaa eikä päätösval-taa ja tämä turhauttaa osallistujia. Nykyään Vantaalla ja Tampereella on osallistavan de-mokratian kokeiluja. Ne tarjoavat osallistu-jille kuulluksi tulemisen kokemuksen. Mutta onko niillä muuta tosiasiallista vaikutusta?

MITÄ OVAT LÄHIDEMOKRATIAN ERI MUODOT?

Vaikuttavaa lähidemokratiaa voidaan jä-sentää neljään tasoon. Useissakin kunnissa toimii kylä- ja asukasyhdistysten yhteis-työelimenä jonkinlainen neuvosto, joka

Keskustelua lähidemokratiastaparhaimmillaan käy säännöllisiä keskus-teluja kunnan edustajien kanssa ja tekee budjettialoitteita.

Tätä laajavaikutteisempi on ns. omatoi-miraha –menettely, mikä tarkoittaa Leader -toimintaryhmäkokemusten soveltamista yhden kunnan sisällä ja ilman byrokratiaa. Omatoimirahan kautta sadat ihmiset pääse-vät pikkuhankkeilla toteuttamaan pienille yhteisöille tärkeitä asioita. Se on siis hui-keasti kyläneuvosto-logiikkaa pätevämpi toimintatapa.

Kolmas lähidemokratian taso on laajal-ti tunnettu ja kerrottu Rovaniemen Ylä-Kemijoen aluelautakuntamalli. Sitä onkin tarjottu mm. kuntaliitostilanteissa pienem-män kunnan toimintamalliksi. Mallissa osa palveluista sekä alueen kehittäminen on osoitettu aluelautakunnan päätösvaltaan. Mutta soveltuuko aluelautakunta kaikkiin kuntiin?

Neljäs ja kunnianhimoisin lähidemo-kratian malli on nimettävissä yksinker-taisesti lähidemokratialautakunnaksi. Se olisi normaali lautakunta kunnan lauta-kuntien joukossa. Sen tehtäväalueeseen kootaan kunnan toiminnoista ne asiat, joilla on selkeä ”lähiominaisuus”. Yhtenä tehtävänä on lähidemokratian jatkuva ke-hittäminen. Tällä lautakunnalla on oma esittelijä, henkilöstöä sekä budjettivaltaa. Lähidemokratialautakunta on malli, jota voidaan semmoisenaan soveltaa kaikissa kunnissa.

LAUTAKUNTA VAI NEUVOSTO VAI ”AVOIN PÖYTÄ”?

Lähidemokratialautakunta on siis tieto-teknisin termein ”alusta” lähidemokratian toteutumisen kymmenille eri muodoille. Se mahdollistaa monenlaisen omaehtoi-sen tekemisen ja tuo kunnan toimiin lisää vaikuttavuutta.

Jotta asia tulisi oikein selväksi, terävöitän tämän kohdan niin, että lähidemokratia ei tarkoita, että kunta antaisi vuosittain pöy-tään satoja tuhansia euroja, minkä jälkeen yhdistykset jonkun määrittelemättömän oman prosessinsa kautta jakaisivat nuo rahat.

Jos myönnämme, että lähidemokrati-alautakunta on yllä kuvatuista malleista demokraattisesti kehittynein ja yleispätevin, tulee pohdittavaksi, miten lautakunnan jä-senet valitaan.

Mitä enemmän tuolla lautakunnalla on oikeaa päätösvaltaa ja budjettirahaa, sen oikeutetumpi on ajatus, että jäsenet valitaan kansan vaaleissa ilmaisemien voimasuh-teiden mukaan.

Paljon pohdittu tavoite olisi myös se, että kylä- ja asukasyhdistykset nimeäisivät lähidemokratialautakunnan jäsenet. Tässä kohtaa pitäisi miettiä monia vaikeita kysy-myksiä. Miten tämä tapahtuisi? Pitäisivätkö yhdistykset yhden ison valintakokouksen? Kuinka tuossa valintakokouksessa äänestet-täisiin? Olisiko jokaisella paikalla olevalla ääni vai olisiko jokaisella yhdistyksellä yksi ääni? Entä millaiseen käyttäytymiseen tämä valintakokous muutaman kerran toistet-tuna johtaisi?

Se saattaisi johtaa joko riitelyyn yh-distysten edustusoikeudesta tai paisuisi massatapahtumaksi alkaen muistuttaa kunnallista vaalipäivää. Se vaihtoehto, että lautakunta olisi yhtymä-tyypppinen edus-tuksellinen ”neuvostojen neuvosto” veisi puolestaan tarkoitetun vastaisesti poispäin lähidemokratiasta.

UUTTA VAI BUDJETISSA JO OLEVAA RAHAA?

Lähidemokratia ei voi perustua kovinkaan paljoa kunnan satsaamiin uusin rahoihin. Pääosa lautakunnan budjetista kootaan kunnan olemassa olevasta budjetista. Lähinnä ns. omatoimirahan laajempaa käyttöä tulee harkita. Sille on löydettävissä joku sopiva taso, mikä perustuu yhdistys-ten ja yhteisöjen luontevaan ja pysyvään aktiivisuuteen.

Vielä havainto yhteiskunnallisesta hyväk-syttävyydestä. Lähidemokratialautakunta saa mallina kaikkien poliittisten voimien hyväksynnän. Lähidemokratia ei saa lei-mautua vain kylien tai maaseudun asiaksi. Jos näin tapahtuu, asia etenee vaivalloisesti. Myös kunnan viranhaltijat oivaltanevat me-nettelyn taloudellisen merkityksen rahan-käytön vaikuttavuuden lisääjänä. Kysymys on kunnallisen itsehallintoperiaatteen vah-vistamisesta itse kuntaorganisaation sisällä. Juha Kuismaprojektipäällikkö, Kylien Biskeskeissit-hankeLempäälä valmistelee lähidemokratialau-takuntaa ja jos kaikki menee hyvin, uusi Lempäälän lähidemokratialautakunta aloit-tanee 1.7.2013.


KYLÄTOIMINTAA

Perimätiedon mukaan lounaishämäläinen Letkun kylä on saanut nimensä epäta-saista tietä kuljetettujen lautakuormien pitämästä litkun-latkun-letkun -äänestä. Toisen arvion mukaan ”letkee” savinen maaperä on nimen taustalla. Oli miten oli, letkeä meininki on Letkulla tätä päivää.

Letkeyskö on Letkun salaisuus, vai millä konstilla 380 asukkaan kylä on napannut Hämeen Vuoden kylä -tittelin vuosina 2005 ja 2012? Valtakunnallisen kunniamainin-nankin saaneessa kylässä täytyy olla jotakin erityistä.

Miten Letkulla on onnistuttu? Ja onko mahdollista purkaa menestys yksinkertai-seksi reseptiksi?

ENSIMMÄISEKSI TARVITAAN KYLÄHENKEÄ

Mitä sellaista Letkulla on, mitä kaikissa kylissä ei samalla tavalla ole? Mieleen tulee äkkiseltään oma koulu, päivittäisessä käy-tössä oleva kylätalo ja toimiva kyläkauppa, melkoisia etuja kaikki kolme.

– Ei paljasteta reseptiä!, hekottelee Letkun kylätoimikunnan puheenjohtaja Asko Koivu, joka suostuu kuitenkin ker-tomaan, että Letkulla on kylähenki.

Kylähengen nousun takana on surullisen tuttu tarina. Letku aktivoitui 2000-luvun alussa, kun kyläkoulu oli lakkautusuhan

Tee-se-itse vuoden kyläalla. Kyläläiset päättivät turvata kyläkoulun tulevaisuuden hankkimalla Letkulle lisää asukkaita.

Yhden ainoan viikonlopun aikana yksi-tyisiltä maanomistajilta saatiin kolmisen-kymmentä tonttia kaupattavaksi ja uusien asukkaiden avulla koulu saatiin sillä erää pelastettua. Tonttimarkkinat ovat jatkuneet vuosittaisena perinteenä.

– Koulu on kylää vahvistava tekijä ja uusissa letkulaisissa on niitä, jotka nimen-omaan haluavat lapsensa kyläkouluun, Koivu kuvailee koulun merkitystä.

LISÄTÄÄN KYLÄN YHTEINEN KOKOONTUMISPAIKKA

Kyläkoulu on kova sana, mutta vahva kylä-henki ilmenee muillakin tavoin. Talkoilla on remontoitu yhdeksänkymmentä vuot-ta aktiivisessa käytössä ollutta Letkun Pirttiä, mutta myös annettu uusi elämä kyläkaupalle.

Tuula ja Pekka Kauppi, Letkun puodin kauppiaspariskunta vuodesta 1985, jäivät eläkkeelle alkuvuodesta 2012.

– Kauppa oli koko kevään kiinni ja ky-läraitti tuntui ihan kuolleelta. Kyläläiset pe-rustivat osuuskunnan, jonka turvin kauppa avasi ovensa uudestaan kesäkuun 8. päivä 2012, Koivu kertoo.

Sadan osuuden tavoitteesta on täynnä kahdeksankymmentä, alussa innokkaim-pia olivat kesäasukkaat. Puodilla ihmi-set asioivat, kohtaavat ja kahvittelevat. Elintarvikkeiden ja tarvevärkkien lisäksi puodista löytyy melkein mitä tahansa ja mitä ei löydy, tilataan. Kesäasukkaille puoti toimii myös arvokkaana tietotoimistona.

– Ensimmäinen talvi selvittiin onnelli-sesti hengissä, vaikka vähän tappiota tulikin. Puotia pitää turvallisin mielin, kun riski on yhteinen, kertoo myymälänhoitaja Kirsi Kaasalainen.

VIESTINTÄ MAUSTAA SOPAN

Perinteitä pitää arvostaa, mutta liian paljon painoarvoa niille ei kannata antaa. Oma ajatus ja tahtoa täytyy olla, Koivu tuumii. Puurojuhla, kesäjuhlat ja naamiaiset pide-tään vuosittain, mutta uusiakin avauksia tehdään.

Jo parina kesänä pidetty pikkutapahtuma Letkurock kasvaa ensi elokuussa oikeaksi festivaaliksi. Festarin takana ovat Letkun omat nuoret. Ihan kaikki eivät toivottaneet rockfestivaalia ilomielin tervetulleeksi, mut-ta Pirtillä järjestetyn tiedotustilaisuuden jälkeen mieliala kääntyi positiiviseksi.

– Nuoret saavat tehdä oman näköistä, mutta ideoita ei pidä runnoa väkisin läpi. Asioista yritetään keskustella ja kuunnella kaikkien mielipiteitä, ei näin pienellä kylällä ole varaa riitelyyn, pohtii Koivu.

Letkun kylällä on facebookissa yli nel-jäsataa tykkääjää, joista suuri osa on kesä-letkulaisia. Kuinka Letku on onnistunut sosiaalisessa mediassakin?

– Meistä letkulaisista varmaan puolet on mukana facebookissa ja jokainen on kutsu-nut omat kaverinsa tykkäämään. Kyläläiset voisivat päivittää sivua ahkeramminkin, mutta stressiä ei asiasta oteta – ajan tasalla pysytään, paperinen kylätiedote jaetaan kaikkiin talouksiin vähintään kerran kuus-sa, kertoo Letkun kylän facebook-sivua ylläpitävä Eija Laine.

Vuoden kylä -resepti on melko haastava, mutta soppaan voi onneksi laittaa melkein mitä tahansa kylästä löytyy. Syyskuussa Lokaalissa taas maistellaan onnistuneita keitoksia!

Maija Lumme tiedottaja

Asko Koivu ostaa Letkun Puodilla jau-hettua lihaa. Letkulaiset ovat iloisia ja seura tekee kaltaisekseen, naurahtaa Letkulla vasta pari vuotta asunut Kirsi Kaasalainen.

LOKAALI 14.-15.9.2013 TAMMELASSA! TAPAHTUMASSA PALKITAAN JÄLLEEN VUODEN KYLÄ, KATSO LISÄÄ: www.KYLATOIMINTA.FI

LEADER-HANKKEET

aSIamIESPOSTIa

LEADER etenee kohti neljättä tuotantokautta. Leader- toiminnan levittäy-tyminen Suomessa koko maahan oli kymmenen vuotta sitten ratkaisevassa asemassa paikallisen kehittämisen tulevaisuutta ajatellen. Mitä olisivat tulokset nyt ilman tätä kattavaa verkostoa? Missä olisivat neuvotteluvaltit kun uutta ohjelmakautta jälleen valmistellaan? Vähissä. Vastaavanlainen laajentumisen prosessi on jälleen edessä, nyt kaupunkien suuntaan.

LEADER LAAJENEE JA KANSAINVÄLISET TUULET PUHALTAVAT

uudelleen luotaessa.Suomi on kunnostautunut kansainvä-

lisessä toiminnassa. Tilastojen mukaan olemme kolmen kärjessä niin hankkeiden määrässä kuin hankkeiden pääkumppa-nina. Silti toiminnassa on parannettavaa. Menettelyt on saatava yksinkertaisemmak-si, esimerkiksi harmonisoimalla hakuai-koja, käsittelyaikoja sekä valintakriteere-jä. Kansainväliseen henkilöstövaihtoon toivotaan myös toimivaa menettelyä ja rahoitusta.

Paikallisen kehittämisen laajentues-sa Leader-metodin parempi näkyvyys ja yhtenäisyys on tärkeämpää kuin koskaan – muuten viestimme ja tuloksemme huk-kuvat moninaisuuden suohon. Satakunnan Leader-ryhmien aloittama brändipilotti pyr-kii yhtenäistämään LEADER-toimintatavan valtakunnallisesti. Uuden ohjelmakauden startatessa suomalainen LEADER on siis monella tapaa aiempaa vielä enemmän.

Asiamiesten tavoitteena on luoda toi-mintaryhmille paremmat yhteisen tiedon-välityksen työkalut ja jäntevöittää toimin-taryhmien yhteistä linjanmuodostusta ja päätöksentekoa.

Asiamiesterveisin,Heli Walls ja Kim Smedslund

Komissio toivoo, että toimijat laatisivat laa-dukkaita paikallisia kehittämisstrategioita, joihin voitaisiin yhdistää muiden rahastojen tuomia mahdollisuuksia paikallisen kehit-tämisen rahoittamiseksi. Suomessa tehdyn kyselyn pohjalta on selvää, että kaupungit ja taajamat ovat kiinnostuneita lähtemään mukaan toimintaan. Paraikaa kaupunkien ympärillä toimivat Leader- ryhmät käyvät tunnusteluja aivan uusien kumppanien ja verkostojen kanssa. Oman lähialueensa kehittämisestä aidosti kiinnostuneita yh-distystoimijoita kaupunkialueilta varmasti löytyy, mutta myös niitä, joilla ei tätä aitoa kehittämisen kipinää ole – mutta muita intressejä senkin edestä.

Kaupunki-Leaderien rakentamisen perustana pitää olla kolmikantainen pää-töksenteko, ei enempää eikä vähempää! Jollei CLLD (Community Lead Local Development) -toimintamallia saada kau-punkialueilla käyttöön, on turha haaveilla pysyvämmistä paikallisen kehittämisen välineistä näillä alueilla. Kolmikanta on suomalaisen Leader-toimintatavan tava-ramerkki. Lähidemokratian vahvistamisen välineeksi se soveltuu niin ikään erinomai-sesti. Leaderin toimintatavan levittäminen metodina on myös laajenevan Leaderin yksi taso, nimenomaan kuntademokratiaa

9 maaSEUTUPLUS 3/2013


LEADER-HANKKEET

Leader-työn tavoitteena on vahvistaa maaseudun kilpailukykyä ja yhteistyötä paikallisyhteisöjen sekä hallinnon vä-lillä. Työn kulmakiviä ovat paikallinen toiminta, aloitteellisuus ja verkostomai-nen työtapa. Helsingin yliopiston Ruralia Instituutin Ladoga Initiative pilottihank-keen tarkoitus oli viedä paikallislähtöistä kehittämistapaa Laatokalle.

Näiden tavoitteiden mahdollistamiseksi hankkeessa koulutettiin kolme alueel-lista koordinaattoria, joiden tuella pi-lottialueille Pitkärantaan, Aunukseen ja Lotinapeltoon perustettiin kesän 2011 aika-na Paikallisen aloitteen ryhmät, LIGit, joita Suomessa nimitetään toimintaryhmiksi. Koordinaattorien koulutus alkoi nelipäiväi-sellä jaksolla Haminassa, jossa käytiin läpi Leader-toiminnan periaatteita, keskusteltiin paljon erilaisista toimintakulttuureista ja pohdittiin, miten työssä kannattaa käytän-nössä lähteä liikkeelle.

Koordinaattorit olivat kaikki innostunei-ta, vaikkakaan heillä ei vielä tuossa vaiheessa ollut selkeää kuvaa siitä, mitä kaikkea tuleva kaksivuotiskausi toisi tulleessaan. Suoraa yhteistä kieltäkään ei löytynyt, koordinaat-torit eivät puhuneet englantia, eikä koulut-tajan toiminut Kehittämisyhdistys Sepra ry:n toiminnanjohtaja Marjo Lehtimäki venäjää, mutta tulkin ja Helsingin yliopis-ton hankevetäjän Inna Kopotevan avulla koulutusjaksosta muodostui todella antoisa kaikille.

Koordinaattorit olivat valmiita työsken-telemään paljon suunniteltua pidempään ja tiiviimmin kuullakseen mahdollisimman paljon asioista lyhyessä ajassa. Jotta kou-lutus ei olisi ollut vain Sepran toimistolla tapahtunutta keskustelua ja asioiden työstä-mistä, käytiin päivien aikana tutustumassa myös Haminassa toimivan maahanmuutta-jayhdistys Rodnikin toimintaan, paikalli-sen kalastus- ja kyläyhteisön yhteistyöhön matkustajasatamineen sekä kollegaryh-

LEadER-pilotointi onnistui Laatokalla

män Pohjois-Kymen Kasvu ry:n alueen yrityshanketoimintaan.

KYLÄILTOJEN IDEOISTA MUODOSTUI KYLÄSUUNNITELMIA

Ensimmäisen koulutusjakson jälkeen al-koi varsinainen käytännön työ Laatokan alueella. Pilottialueiden kyliin toimitettiin etukäteistietoa hankkeesta ja niihin suun-niteltiin kyläiltoja. Kesäkuussa toteutettiin sitten toinen koulutusjakso, tällä kertaa Laatokalla, minkä aikana pidettiin myös Aunuksen ensimmäinen kyläilta. Oli mie-lenkiintoista huomata, miten samalla tavoin ihmiset käyttäytyivät suomalaisten kanssa; ensin tilaisuuksissa oltiin hiljaisia mutta kun päästiin vauhtiin ja saatiin negatii-viset asiat käsiteltyä, kertyi tilaisuudesta paljonkin ajatuksia ja ideoita tulevaan kehittämisohjelmaan.

Kun tilaisuudet oli pidetty kaikilla pilot-tialueilla ja niissä kyselty esityksiä hallitusjäsenik-si, perustettiin kullekin pilottialueelle Suomen malliin mukaan kolmi-kantaiset hallitukset; kol-mannes hallitusjäsenistä edusti paikallisia maa-seudun yhteisöjä – pääosin rekisteröity-mättömiä-, kolmannes paikallista hallintoa ja kolmannes yrityksiä tai yhdistyksiä.

Kyläiltojen, kyselyiden, oppilaskilpailun ja avoimen ideakeräyksen pohjalta kullekin alueelle kirjoitettiin kehittämisohjelma, jossa on taustatiedot sekä tärkeimmät kehittämiskohteet ja arviointikriteerit. Heinäkuussa hallitusjäsenet ja koordinaat-torit kävivät Suomessa koulutus- ja tutus-tumismatkalla, jolloin koordinaattoreille vielä järjestettiin ylimääräinen koulutus Sepran toimesta.

Lokakuussa 2011 alueilla avattiin hanke-haku. Ryhmillä oli käytössään 900000 ruplan hankerahoituskiintiö kullakin, minkä ne

saattoivat osoittaa tarpeelliseksi katsomil-leen hankkeille. Tämän lisäksi hankkeiden tuli joka alueella osoittaa 100000 ruplan omarahoitus joko rahana tai tarvikkeina.

ARVIOINTIKIERROKSET OLIVAT ROHKAISEVIA

Sepran toiminnanjohtaja osallistui kah-desti paikan päällä arviointikierroksiin, joiden tavoitteena oli tarkastella, miten Leader-periaatteet ovat ryhmien työssä toteutuneet sekä millä perustein ryhmät valitsivat rahoitettavat hankkeet. Samalla arvioitiin millaisena paikallistoimijat, lähinnä LIG-ryhmien jäsenet, näkevät Leader-tyyppisen toiminnan merkityksen Ladoga Initietive-hankkeessa.

Maaliskuisen arviointimatkan tarkoi-tuksena oli myös tukea LIGien hallitusjäse-niä näiden käsitellessä ensimmäistä kertaa hankehakemuksia. Kaikilla alueilla halli-

tusjäsenet olivat tehneet huolellisen taustatyön ja arvioineet hankkeet etukäteen pisteyttäen ne paikallisen ohjelman ja Leader-metodin arvojen mukaan. Kokoukset veti Ladoga Initiative hank-

keen projektipäällikkö Inna Kopoteva, ja niissä käsiteltiin hankkeet hyvin huolel-lisesti ja tasapuolisesti. Kun tuntui, ettei käsittelyssä päästy eteenpäin, tarjottiin käytännön työkaluja, mm. selkeästi ei-tuet-tavien hankkeiden karsimista ensin pois listalta ja työn jatkamista sen jälkeen jäljelle jäävien kanssa.

Kaikilla alueilla oli useita esityksiä leik-kikenttien ja urheilupaikkojen rakentami-seksi kylille. Jokaisella alueella todettiin, että tarvitaan uusia työpaikkoja ja suuria in-vestointeja infraan, mutta ymmärrettiin, et-tä Leaderin tarkoitus on aktivoida alueiden asukkaita toimintaan oman alueensa kehit-tämiseksi, ei ratkaista suuria rakenteellisia

"Hallitusjäsenet olivat tehneet huolellisen taustatyön ja ar-vioineet hankkeet etukäteen pisteyttäen ne paikallisen ohjelman ja Leader-metodin arvojen mukaan"


LEADER-HANKKEET

LEadER-pilotointi onnistui Laatokalla

ongelmia. Leikki- ja urheilupaikkahankkeet ovat investointeja, joiden toteuttamiseen on yksinkertaisempaa saada niin vanhempia kuin nuoria itsekin mukaan.

Venäjällä ei ole juurikaan rekisteröitynei-tä yhdistyksiä, joten suuri osa hankkeista oli yksittäisten asukkaiden hakemia. He olivat kuitenkin joutuneet paikallisesti hakemaan muilta asukkailta hankkeilleen kirjallisia kannatuskirjeitä, joilla kykenivät osoitta-maan, että hankkeella on laaja kannatus alueella. Kokonaisuutena voi todeta, että Leader-työ lähti pilottialueilla käyntiin en-nakoitua paremmin ja ryhmät omaksuivat paikallisen kehittämisen periaatteet todella hyvin.

Haasteita oli edessä siinä vaiheessa, kun suurin odotuksin ja innolla toimintaan lähtöä suunnittelevat paikalliset toimijat joutuivat toteamaan, että rahoituksen liik-kumisen kanssa ilmeni ongelmia. Kesälle 2012 suunniteltuja toimenpiteitä ei kaikkia päästy aikataulun mukaisesti toteuttamaan varojen puutteen takia, mutta kuten loka-kuisen arviointimatkan aikana saattoi huo-mata, olivat vastoinkäymiset saaneet myös monet toimijat vain tarttumaan asioihin ja toteuttamaan hankkeensa luottaen siihen, että tuki sitten jälkeenpäin ehkä tulee.

Oli hyvin rohkaisevaa huomata, että alueilla oli lukuisia asukkaita, jotka huo-masivat ja ikään kuin löysivät oman vai-kuttamismahdollisuutensa pilottihankkeen aikana. Monet kertoivat haastatteluissa, että hankkeen tärkein anti oli ehkä se innostus ja malli, minkä he löysivät omaehtoiseen toimintaan niin koulutusten kuin opinto-matkojenkin myötä.

Ladoga Initiative -hankkeen ansiosta syntyi myös Sepran ensimmäinen toiminta-ryhmien yhteishanke Venäjälle, kun kolme suomalaista, kaksi virolaista ja yksi venä-läinen toimintaryhmä toteuttivat kesällä 2012 yhteisen nuorisohankkeen – kolme eri teemaista nuorisoleiriä, yhden kussakin maassa.

Marjo LehtimäkiToiminnannjohtaja

Inna Kopoteva ja Aunuksen koordinaattori Elena.

Keskellä: Laatokka. Alhaalla: koulutustilai-suus Haminassa. Kuvat: Marjo Lehtimäki


LEADER-HANKKEET

TEKEmISEn dEmOKRaTIa vYöRYY KaUPUngInOSIIn

Helsinkiläiset ovat muutamassa vuo-dessa ottaneet kaupunkitilaa rohkeasti omaan käyttöön. Kaupunki suorastaan kuhisee uudenlaisia aktiviteetteja, johon kuka tahansa voi osallistua. Esimerkkejä on paljon: ravintola- ja siivouspäivät, kaupunkiviljely, kortteli- ja kyläjuhlat, kadunvaltaukset.

Toimintaa syntyy vakiintuneiden raken-teiden ohi vapaamuotoisissa verkostoissa. Liikehdintää on alettu kutsua myös teke-misen demokratiaksi. Toiminta lähtee aina muutamista aktiivisista kaupunkilaisista, mutta onnistuneet ja inspiroivat tapahtumat houkuttelevat yhä uusia ihmisiä osallistu-maan – myös tekijöinä. Sosiaalinen media on verkottanut ja tehnyt näkyväksi uutta aktivismia ja tapahtumia. Naapuruston elä-vöittämisen lisäksi ihmiset haluavat ennen kaikkea tulla mukaan iloiseen tekemiseen ja nauttimaan yhdessäolosta.

Perinteinen yhdistystoiminta ei sekään ole kadonnut. Helsingin kaupunginosissa toimii mm. 79 kaupunginosayhdistystä, muusta paikallisesta yhdistystoiminnasta puhumattakaan. Juuri nyt ruohonjuuritaso suuremmissa kaupungeissakin kaipaa uusia tukimuotoja katalysoimaan paikallista asuk-kaiden, yrittäjien ja kaupungin yhteistyötä. Tuen tulisi olla kevyellä byrokratialla hoi-tuvaa ja omaehtoisuutta vahvistavaa. Tuki uudelle kaupunkiaktiivisuudelle edistäisi lähiyhteisöllisyyttä ja voisi parhaimmillaan luoda myös uudentyyppistä yritystoimintaa ja paikallisia palveluja.

LEADERISTA MALLIA MYÖS KAUPUNKIEN KEHITTÄMISEEN?

Suomen maaseudulla pitkään onnistuneestitoteutettu toimintamalli edellyttää hieno-säätöä suurimmissa kaupungeissa, joissa toimijoita on erittäin paljon ja toimin-taympäristö on moniääninen ja nopeasti muuttuva. Sadat hyvät paikalliset ideat eivät yksin kanna kauaksi. Tueksi tarvitaan sel-keitä prosesseja – ideoiden jalostamisesta yleisempiin kehittämistoimiin ja -ohjelmiin.

28.2.2013

Helka ry email: [email protected]

• EU(ESR ja EAKR)• Helsingin kaupunki• Uudenmaan liitto• Uudenmaan ELY-keskus• yritykset• säätiöt

Kehittämis-suunnitelma

alueen

”pellepelotto

mien”

hankeideatAvoin

kommentointi Hankkeiden

toteuttaminen

Rahoitus-kumppanit

Sukkula

Kehrä

Paikallinenkehittämisryhmä

alueen

”pellepelotto

mien”

kehitysideat

Avoimet ty

öpajat

ja kokoukset

• Rahoitusinstrumenttien tietotaito

• IT-palvelut• Viestinnän palvelut

• Tuki ja neuvonta• Hankepalvelut• Fasilitointi• Yhteydenpito

rahoittajiinPAIKALLISYHTEISÖJEN YHTEISKUNNALLINEN

YRITYS

Paikallinen kehittämispolku

Helsingissä

Ammattimaista otetta tarvitaan rahoituk-sen ja henkilöresurssien hankkimiseen, markkinointiin ja hankkeiden arviointiin, jopa lainsäädäntöön vaikuttamiseen.

Helsingissä ja muissakin suurissa kau-pungeissa paikalliskehittämisen toimin-tamallin tulee hyödyntää epämuodollisen kansalaistoiminnan niitä piirteitä, jotka madaltavat kaupunkilaisten kynnys-tä osallistua yhteisölliseen toimintaan. Toimintamallin tulee sijaita kansalaistoi-minnan, hallinnon ja elinkeinoelämän rajapinnassa olematta kuitenkaan vain uusi järjestöavustus, julkisen vallan jatke tai elinkeinotuen muoto. Sen tulee aidosti lisätä paikallisten asukkaiden ja yrittäji-en toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksia.

Monentyyppisiin ideoihin ja nopeasti muut-tuviin tarpeisiin tulee pystyä reagoimaan läpinäkyvästi ja joustavasti. Toimintamallin rakenteesta tulee luoda ketterä ja toimintaan innostava. Tavoitteena on kaupunginosien elinvoiman ja uudenlaisen yhteisöllisyyden ja työn sekä vertaistuotettujen palvelujen mahdollisuuksien vahvistaminen.

Kuten maaseudulla, myös kaupungissa paikallisten toimintaryhmien (Local Action Groups) päätöksenteon tulee pohjautua kolmikantaperiaatteelle. Se varmistaa pai-kalliskehittämiseen suunnatun rahoituksen kanavoitumisen aidosti paikallislähtöisiin hankkeisiin. Tällaiseen toimintamalliin voidaan yhdistää muitakin valtakunnallisen tuen muotoja sekä tulevaisuudessa mahdol-

Toimintamallin visualisointi: Tero Juuti


LEADER-HANKKEET

TEKEmISEn dEmOKRaTIa vYöRYY KaUPUngInOSIIn

28.2.2013

Helka ry email: [email protected]

• EU(ESR ja EAKR)• Helsingin kaupunki• Uudenmaan liitto• Uudenmaan ELY-keskus• yritykset• säätiöt

Kehittämis-suunnitelma

alueen

”pellepelotto

mien”

hankeideatAvoin

kommentointi Hankkeiden

toteuttaminen

Rahoitus-kumppanit

Sukkula

Kehrä

Paikallinenkehittämisryhmä

alueen

”pellepelotto

mien”

kehitysideat

Avoimet ty

öpajat

ja kokoukset

• Rahoitusinstrumenttien tietotaito

• IT-palvelut• Viestinnän palvelut

• Tuki ja neuvonta• Hankepalvelut• Fasilitointi• Yhteydenpito

rahoittajiinPAIKALLISYHTEISÖJEN YHTEISKUNNALLINEN

YRITYS

Paikallinen kehittämispolku

Helsingissä

lisesti myös kaupungin paikallisbudjetointia.

PAIKALLINEN KEHITTÄMISPOLKU

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry (Helka) on ollut koordinoimassa Paikallisen kehittämispolun perustamista pääkaupun-kiseudulle kesäkuusta 2012 lähtien. Hanke sai tukea työ-ja elinkeinoministeriöltä, Maaseutupolitiikan Yhteistyöryhmän suo-sittelemana. Valmisteluprosessissa kuul-tiin laajaa virkamiehistä, ruohonjuuritason vaikuttajista ja kehittäjistä muodostunutta joukkoa sekä hyödynnettiin maaseudulla onnistuneen LEADER-toimintaryhmätyön periaatteita ja kokemuksia.

Helkan hanke Paikallinen kehittämis-

polku Helsingissä jatkuu vuoden 2013 loppuun.Seuraavaksi tähtäimessä on lisätä poliittista hyväksyntää kehittämispolulle ja käynnistää ensimmäiset toimintaryhmät ja niiden paikallisen kehittämisen strategiatyö.

Pirjo Tulikukka Helka ry:n toiminnanjohtajaEeva Kuuluvainen Helka ry:n projektipäällikköLisätietoja hankkeista: puh. + 358 400 3745 44 tai [email protected]

Helka ry on 79 helsinkiläisen kaupunginosayh-distyksen yhteenliittymä, poliittisesti sitoutu-maton aatteellinen yhdistys. Helka toimii vä-littäjänä asukkaiden ja kaupungin hallinnon välillä sekä tukee ja verkostoi paikallisia toimi-joita mm. erilaisten projektien kautta. Viime vuosina Helka on satsannut toiminnassaan kouluttamiseen, asiantuntijana toimimiseen sekä internetin hyväksikäyttöön paikallisvies-tinnässä. Helka mm. koordinoi koko kaupungin laajuista kaupunginosien kotisivuverkostoa (Kotikatu).

14 MAASEUTUVERKOSTO 2013

MAASEUTUVERKOSTO MAASEUTUVERKOSTOTeksti: Viivi LakkapääKuvat: Ylä-Savon Veturi ry & Joutsenten Reitti ry

Juha-Matti Markkola, verkostoasiamies, maaseutuverkostoyksikkö

Kansainvälisen yhteistyön paras anti on Markkolan mielestä siinä, että sen kautta on tullut uusia näkökulmia maaseutuun ja on opittu arvostamaan Suomen maaseudun vahvuuksia.

”Vaikka kulttuurit ovat erilaiset, ovat haasteet siitä huolimatta usein samat.”

Kansainväliset hankkeet ovat yksi maa-seudun kehittämisen muoto, jolla voidaan vastata maaseudun haasteisiin.

”Kun tulee hankeideoita, autamme siinä, että hankkeelle löytyy vastinpari jostain toisesta EU-maasta. Euroopan maaseutu-verkoston kautta saadaan tarvittavat kon-taktit nopeasti.”

Kansainvälinen yhteistyö on kui-tenkin muutakin kuin hankkeita. Maaseutuverkosto välittää maaseudun toimijoille tietoa maaseudun kehittämi-sestä muissa EU-maissa, siitä mitä muualla tapahtuu. Markkolan mielestä kv-työ on aktivoitunut ja tehostunut, kun toiminta-ryhmät ovat palkanneet kv-koordinaatto-reita mukaan työhön.

Parhaimmillaan kv-työ on arkista, lähes jokapäiväistä tiedon ja kokemusten vaihtoa sekä yhdessä tekemistä.

”Meillä on monipuolista yhteistyötä ja suomalaiset ovat todella aktiivisia siinä. Me kannustamme toimijoita kansainväliseen yhteistyöhön, sillä siitä saa uutta näkökul-maa ja tietoa maaseudun kehittämiseen ja innostusta omaan toimintaan.”

Kansainvälinen yhteistyö vastaa maaseudun kehittämisen tavoitteisiin

Leena Anttila, ylitarkastaja, ruokaosasto, maa- ja metsätalousministeriö

Kansainvälinen yhteistyö merkitsee Anttilan mukaan mahdollisuuksia oppia toisten maiden käytännöistä ja soveltuvil-ta osin soveltaa niitä omiin käytäntöihin. Suomen suosituimmat hankekumppanit ovat olleet ylivoimaisesti Viro ja Ruotsi.

”Suomella oli edellisellä kaudella jo 10

yhteistyöhanketta Viron kanssa, vaikka maa liittyi Euroopan unioniin 2004.”

Suosion syynä Anttila pitää sitä, että lähimaiden kanssa tehdään tavallisestikin yhteistyötä. Vuosien saatossa Leader-työ on muuttunut jo pelkästään sen vuoksi, että Euroopan unionin jäsenmaiden määrä on lisääntynyt.

”Yksi iso muutos on, että Itä-Euroopan maat ovat tulleet vahvasti mukaan, mikä

Kysyimme kolmelta maaseudun toimijalta, millä tavalla kansainvälis-tyminen tukee toimintaryhmien omaa toimintaa ja maaseutuohjelman tavoitteiden saavuttamista.

Suomen LINC-tapahtuman järjestäjät Sari Hyttinen, Juha-Matti Markkola ja Laura Vinberg osallistuivat innokkaasti Viron LINC -tapahtumaan kesällä 2012.

15

MAASEUTUVERKOSTO 2013

MAASEUTUVERKOSTO

näkyy myös meidän hankekumppaneiden painopisteen muutoksena.”

Nyt yhteistyötä tehdään enemmän Itä-Euroopan maiden kanssa, kun edellisellä ohjelmakaudella yhteistyökumppanit löy-tyivät pääosin Länsi-Euroopasta.

Leader-toimintapaa on toteutettu jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Ensimmäisellä ohjelmakaudella 1996–1999 rakennettiin raamit hanketoiminnalle.

”Toteuttamisaika oli silloin lyhyt. Toiminta lähti liikkeelle 1997, kun ohjel-makausi loppui jo 1999.”

Tuolloin oli 13 kansainvälistä hanketta ja 22 toimintaryhmää. Leader+ -ohjelma-kaudella 2000–2006 toteutettiin jo noin sata hanketta.

”Tämän hetkisellä ohjelmakaudella on eletty taloudellisesti heikompia aikoja. Se näkyy myös hankkeiden määrässä, sillä tällä hetkellä on käynnissä 59 hanketta 23 eri maan kanssa ja parikymmentä on vireillä. Ohjelmakaudella on ollut aika paljon nuo-rille suunnattuja kv-hankkeita, useimmat hankkeet liittyvät maaseudun elinkeinoihin tai harrastusmahdollisuuksiin.”

Sanna Sihvola, ylitarkastaja, ruokaosasto, maa- ja metsätalousministeriö

Sihvolan mielestä kansainvälinen kehittä-minen on tuonut uusia ajatuksia ja uusia tapoja tehdä asioita omalla alueella.

”Kansainvälisen yhteistyön avulla voi-daan jakaa hyviä käytäntöjä. Yksi keino saavuttaa maaseudun kehittämisen tavoit-teet niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla on tehdä maiden välistä yhteistyötä”

Suomessa kansainvälistä yhteistyötä on Sihvolan mielestä edesauttanut erityisesti maaseutuverkosto, joka on välittänyt hyviä käytäntöjä ja järjestänyt erilaisia koulu-tustilaisuuksia. Kansainvälisen yhteistyön edistämisessä on Sihvolan mukaan autta-nut myös komission LEADER-alakomitean fokusryhmät, joista yksi keskittyi edistä-mään kansainvälisiä hankkeita. Työssä muun muassa haravoitiin kansainvälisen hanketyön pullonkauloja ja etsittiin niihin ratkaisuja.

”Partnerimaiden välinen viranomaistyö on ollut välillä hidasta, joten sitä on pyrit-ty selkeyttämään. Maaseuturahaston ase-

tusehdotukseen on osittain fokusryhmän ansiosta saatu muotoilu, että hanke pitää ratkaista viimeistään neljän kuukauden sisällä. Lisäksi ryhmä on yksinkertaisesti koonnut eri maiden viranomaisista kon-taktilistan, jonka avulla pystyy kysymään lisätietoja suoraan oikealta henkilöltä.”

Seuraavalla ohjelmakaudella on tavoit-teena tuoda uudistuvuutta ja kokeilevuutta työtapoihin, mistä LEADERssä on alun perinkin ollut kysymys.

”On valtavan tärkeä asia, että yhteis-työtä tehdään hyvässä hengessä. Kaikilla toimijoilla on oma rooli ohjelmassa: mitä parempi yhteistyö sitä paremmat tulokset ja vaikuttavuus. Ongelmatilanteet on aina ratkaistava tavalla tai toisella.”

Leader-kokoontuminen Brysselissä vuonna 2012. Vasemmalla ELARDin varapuheenjohtaja Patras Panagiotis, maa- ja metsätalousmi-nisteriön ylitarkasta Sanna Sihvola ja ELARDin puheenjohtaja Petri Rinne.


MAASEUTUVERKOSTO

”Olen viihtynyt hyvin tässä työssä. Kansainvälisyys tuo työhön oman maus-teensa.” Kansainvälisyys alkoi kiinnostaa Rinnettä jo opiskeluaikana.

”Opiskelin Irlannin University College Dublin -yliopistossa 1996–1997 maaseudun kehittämistä. Kielitaito karttui ja syttyi ki-pinä yhteistyöhön muiden maiden kanssa. Kun keskustelu onnistuu sujuvasti, ei ole väliä, minkä maalaisia kollegat ovat.”

YHTEISTYÖ NAAPUREIDEN KANSSA

Suomi, Ruotsi ja Viro ovat Euroopan uni-onin kärkimaat hanketilastoissa. ”Ruotsin kanssa meillä on ollut esimerkiksi lähiruo-kayhteistyötä, josta on saatu malleja siihen, miten Göteborgin maaseutualueelta tuo-daan kaupunkiin tuotteita. Ruotsissa tuot-tajat eivät lähde viemään itse Göteborgin taajamaan tuotteitaan, vaan tuottajien välille rakennetaan logistiikkalinkki.”

Ruotsi ja Viro ovat luontaisimmat yhteis-työkumppanimaat Suomelle, sillä ne ovat ne tutuimmat ja eniten Suomen tyyppiset. Ruotsi on Rinteen mukaan monella tavalla edellä kehityksessä, joten sieltä kannattaa hakea oppia.

”Esimerkiksi maahanmuutto on Ruotsin maaseutuohjelmassa vahvasti näkyvillä, kun taas Suomen ohjelmassa sitä ei ole edes mainittu.”

Rinnettä kiinnostaa myös Venäjän suun-ta ja sen mahdollisuudet. Venäjän kanssa voitaisiin tehdä yhteistyötä esimerkiksi maaseutumatkailussa.

”Varsinkin metsästysmatkailu ja nuo-risovaihto Venäjälle ovat isoja juttuja.

Leader-toimintatapaosaksi kehitysyhteistyötä

Olemme yrittäneet innostaa nuoria tutus-tumaan Karjalan suomensukuisiin juuriin.”

YHTEISTYÖ EUROOPAN ULKOPUOLELLA

Rinne on vahvasti mukana Joutsenen Reitin tekemässä yhteistyössä Mosamibikin Alto Ligonhassa, jonne on perustettu yhdessä paikallisten kanssa Afrikan ensimmäinen Leader-ryhmä.

”Koitamme saada näkyvyyttä Mosambikille. Aloimme tehdä yhteistyö-tä 2006, ja ryhmä aloitti toimintansa 2009. Toimintaryhmä on rahoittanut hankkeita, ja sinne on syntynyt uusia työpaikkoja, on vähittäiskauppaa ja maanviljelyä,” Rinne kertoo.

Mosambikiin oli helppo lähteä teke-mään yhteistyötä, sillä maassa on suhteel-lisen vakaa demokratian kehitys.

”Seutukuntien yli menevän yhteistyön ansiosta tietoisuus Leaderista on levinnyt ja hakemuksienkin määrä on kasvanut.”

Rinteen mukaan Mosambikiin on mat-kustettu ympäri Afrikkaa ottamaan oppia toimintaryhmätyöstä.

”Joka kerta näkee, että siellä on menty eteenpäin. Hankkeiden kokonaismäärä on tällä hetkellä 35. Nyt on tullut yli 137 eri hankehakemusta, mutta vain murto-osa, noin 10–20 prosenttia voidaan valita.”

AFRIKASTA MALLIA SUOMELLE

Leader-työtä 12 vuotta tehnyt ja hanke-maailmassa elänyt Rinne kokee, että ke-hitysyhteistyö on näyttänyt konkreettisesti

sen, mitä Suomi voi opettaa, ja missä taas voi ottaa oppia muilta.

”Kyllä se aukaisee silmiä, kun läh-tee toiseen kulttuuriin ja kehitystasolle. Esimerkiksi turhan byrokratian karsimi-nen on yksi sellainen asia, jota Suomessa voitaisiin opetella.”

Erityisesti Rinne pitää siitä, että Mosambikin Leader-toimipisteissä ei ole pelkästään hankeneuvontaa, vaan siellä annetaan tietoa esimerkiksi taimitarhan hoidosta.

”Tällaista pitäisi olla enemmän myös Suomessa. Tällä hetkellä toimintaryhmien aika menee liiaksi hallintoon.”

KEHITYSYHTEISTYÖN TULEVAISUUS

Kehitysyhteistyö laajentuu jatkuvasti. Suomeen yhteistyö kehitysmaiden kanssa on vain tullut hitaammin kuin esimerkiksi sellaisiin EU-maihin, joilla on ollut siir-tomaita Afrikassa tai Etelä-Amerikassa.

”Suomalaisilla ei ole tullut ehkä mie-leen, mitä yhteistä heillä on kehitysmaiden kulttuurien kanssa. Niitä yhtymäkohtia huomaa sitten, kun pyörii paikanpäällä. Esimerkiksi kahvi, tee ja monet muut viljelykasvit yhdistävät. Viimeisimmällä Mosambikin matkalla tutustuimme tanskalaiseen yritykseen, joka tuo EU:n markkinoille pienviljelijöiden kasvattamia mangoja”.

Perhe-elämän, ELARDin puheenjoh-tajuuden ja Joutsenen Reitti ry:n toimin-nanjohtajuuden yhdistäminen ei ole kui-tenkaan Rinteen mukaan aina mutkatonta. Helpotusta tulee siitä, että puolisolla on erilainen työrytmi kuin Rinteellä.

”Mahdollisuuksien näkeminen ja se, että oppii aina uuttaa, innostaa minua työssäni. Sen olen kuitenkin huomannut, että nukkuminen on tärkeää, muuten alkaa jostain päästä piiputtaa.”

Petri Rinteellä on monta rautaa tulessa. Rinne on ollut Joutsenen Reitti ry:n toiminnanjohtaja vuodesta 2001. Kansainvälisen EU:n Leader-toimintaryhmien kattojärjestö ELARDin (European LEADER Association for Rural Development) presidentiksi Rinne valittiin 2010.

MAASEUTUVERKOSTOTeksti: Viivi LakkapääKuva: Joutsenten reitti ry

17


Leader-toimintatapaosaksi kehitysyhteistyötä

Mozambikin ensimmäinen Leader-toimintaryhmä Alto Ligonhassa.

MAASEUTUVERKOSTOTeksti: Viivi LakkapääKuva: Joutsenten reitti ry


MAASEUTUVERKOSTO MAASEUTUVERKOSTOTeksti: Mari VoutilainenKuvat: Antero Lehikoinen ja Mari Voutilainen

Kumppaneina hankkeessa on seitse-män Leader-aluetta viidestä eri maasta: Suomesta Keski-Karjalan Jetina ry ja Joensuun seudun Leader-yhdistys, Virosta Raplamaapartnerluskogu, Itävallasta Urfahr-West ja OststeirischesKernland, Valle Umbra e Sibillini Italiasta ja Redange-Wiltzfrom Luxemburgista, joka toimii kan-sainvälisen hankkeen pääkoordinaattorina.

OMAN KYLÄYHTEISÖN KEHITTÄMISTÄ KANSAINVÄLISEN YHTEISTYÖN AVULLA

–Vaihdamme arkisia kokemuksia yhdessä tehden, kertoo hankkeen Suomen osion ”kylämatkailupäällikkö” Esko Lehto. -Ymmärrämme kylämatkailun arjen kulttuurimatkailuna, jossa kannustamme ihmisiä kulttuurien väliseen vuoropuhe-luun ja samalla pohdimme omaa kulttuu-rista identiteettiä ja sen muodostumista. Käytännössä yhteistyötä tekevät eri kylä-yhdistykset ja -toimijat.

– Kun ollaan tekemisissä ulkomaalais-ten kanssa, niin asioita joutuu miettimään eritavalla, Esko tuumaa. Tässä on palattu matkailun juurille. Suomessa viehättävät metsä ja vesistöt niin vierailijoita kuin paikallisiakin.

Kansainvälinen CULTrips-hanke tuo vipinää kylille

Käytännössä hankkeeseen osallistuvat kyläläiset voivat tutkailla omaa yhteisöä ja sen toimintaa sekä vastaanottaa vie-raita ja esitellä heille omaa toimintaansa. Toiminnan tuotoksia ovat esimerkiksi esi-tys- ja esittelymateriaali omasta yhteisöstä, kehittämisideoiden ja kokemusten vaihta-minen opintoretkien avulla ja kylämatkai-luun perehtynyt opashenkilö.

Kansainvälisessä hankkeessa on siis kyse myös paikallisesta, oman yhteisön kehittämisestä. Esko Lehdon mukaan tär-keintä osallistumisessa on oma ja yhteisön innostuminen, kiinnostus asiaa kohtaan, halukkuus yhteistyöhön ja uusien kave-reiden saamiseen sekä halu uhrata aikaa yhdessä tekemiseen ja oppimiseen.

Kyliin tutustutaan pilottiretkiä tehden. Retkiä on tehty tähän mennessä viisi, seu-raava ja viimeinen pilottiretki kohdistuu kesäkuussa Itävallan Styriaan. Kyläläiset saavat itse valita, mitä näyttävät testimat-kalaisille ja samalla he toimivat itse testi-matkaajina. Testiretkien jälkeen palautetta käydään läpi yhdessä kansainvälisissä ta-paamissa ja nettikokoontumisissa.

Esko Lehto kertoo, etteivät hankkeen tulokset ole vielä valmiina.

– Rakennamme yhdessä mallin kylä-matkailutoiminnasta. Koska hankkeessa

on mukana niin monta maata, tämä tar-koittaa monenlaisia ja erilaisia näkemyk-siä. Päätuotos on käsikirja, jossa kerrotaan, millainen tämä prosessi on ollut, ketä on ollut mukana ja mitä on tehty. Kirja toimii sitten mallina muille. Yrityksen ja ereh-dyksen kautta olemme rakentaneet kylä-matkailumallia. Luxemburg pääpartnerina on näyttänyt meille muille tietä. Olemme Suomessa korostaneet kylämatkailun pro-sessimaista kehittämistä. Paikalliset ihmiset ovat toiminnan sielu ja suola, Esko kiteyttää.

Hannele Autti Honkavaaran seudun kyläyhdistyksestä kertoo, että hankkeen tärkein anti ollut myönteinen palaute ja hyvät kokemukset. – CULTrips on selkeästi vahvistanut oman kylämme identiteettiä – Tämä on sellainen vahvistumisen juttu. Uskalletaan olla suorassa kontaktissa vierai-den ihmisten kanssa, ilman yhteistä kieltä.

Auli Partio Rääkkylän Oravisalosta myötäilee. – Hanke on pistänyt liikkeel-le myös omaa paikallista kylätoimintaa. Olemme saaneet uskallusta jopa niin paljon, että uskalsimme lakkauttaa kaksi toimima-tonta kylätoimikuntaa ja perustimme uuden yhteisen kyläyhdistyksen. Olemme kyllä ottaneet hankkeesta kaiken hyödyn kyläl-lemme. Toivottavasti on annettu muillekin!

Keskellä kesää saksalainen naisseurue ihmettelee Kesälahden taajamassa Itä-Suomessa rivitaloyhtiön parkkipaikalla auton lämmitystolppia. Paikalliset CULTrips-hankkeen vierailuemännät selittävät testimatkaajille tolppien käyttötarkoituksen. –Talven kovilla pakkasilla lämmitämme auton moottorit ennen käynnistämistä. ”Se on käytännöllistä” kuuluu useassa puheenvuorossa, vieraat nyökkäilevät ja auton lämmitystolpat tallen-tuvat saksalaisseurueen kameroiden muistikorteille. Ihmetys ja hymy ovat herkässä molemmin puolin. Auton lämmitystolpassa tiivistyy kansainvälisen CULTrips-hankkeen idea – tutustutaan eri kulttuureihin paikallisten ihmisten ja kyläläisten opastuksella.

19


MAASEUTUVERKOSTO

Sari Hirvonen Rääkkylän saaristokylistä tiivisti CULTrips-hankkeen pointit oman kylätoiminnan näkökulmasta: 1. Yhteistyö ja yhteisöllisyys lisääntyvät.2. Pilottimatka testasi organisointikykyä ja valmiuksia (näkee ongelmakohdat).3. Jokaisella on mahdollisuus osallistua tai-tojensa ja kykyjensä mukaan (motivaatio lisääntyy, löytyy uusia kykyjä).4. Pilottimatka loi fiilistä koko kylään.5. Julkisuuden kautta kylä pääsi esille. 6. Palaute loi uskoa tulevaisuuteen.

Lue lisää: http://www.cultrips.org/Eskon kylämatkailublogi: http://kyla-matkailu.blogit.fi/. Lämmitystolppia ihmettelemässä: http://yle.fi/uutiset/lammitystolppa_varasti_turistien_huo-mion_-_katso_video/6170193. Löydät Cultrips-hankkeen myös Facebookista!

CULTrips-hankkeen aloitustapaaminen Italiassa Umbrian-laaksossa. Tapaamiseen ottivat osaa seitsemän Leader-ryhmän kylämatkailutoimijat viidestä eri maasta.

CULTrips 1: Kuvaaja Mari Voutilainen. CULTrips-hankkeen suomalaista toimijakaartia. Testimatkan tunnelmia ja oppeja käydään läpi yhdessä, koke-muksia vaihtaen.


MAASEUTUVERKOSTO MAASEUTUVERKOSTOTekstit: Pasi Laajala, projektipäällikkö, MTT Sot-kamo ja Pirjo Heikkinen, toiminnanjohtaja, Elävä Kainuu Leader ry.Kuvat: Maaseutuverkosto, kuvapankki 123rf

YhdESSÄPÖLYTTÄJIEN

PUOLESTA!”Jos pölyttäjät kuolisivat yhtäkkiä, ihmisellä olisi neljä vuotta elinaikaa”, sanoi Albert Einstein ymmärrettyään pölyttäjämehiläisten tärkeän roolin luonnon kiertokulussa.

LEAD-partneri, GAL Pays Voironnais lähetti hankekutsun kesällä 2011. Elävä Kainuu Leader ry välitti sen MTT Sotkamolle, joka totesi hankeaiheen mie-lenkiintoiseksi, sillä onhan mehiläistar-haus taantuva elinkeino Kainuussa. Työ alkoi esiselvityshankkeella syksyllä 2011. Kainuulaista esiselvityshanketta rahoitti Elävä Kainuu Leader ry ja hanketta hal-linnoi MTT Sotkamo.

Tapaamisen jälkeen kaikki kahdeksan LEADER-partneria työstivät paikallisia hankkeita, joiden tuli tukea kolmea pää-tavoitetta: Land management, Beekeeping activity and economy sekä Information and education.

cOMMON AcTIONS

Toisessa tapaamisessa 2012 Voironissa tu-tustuttiin alueiden tavoitteisiin ja saatiin kasaan yhteistyön kokonaisuus, budjetti ja toimenpiteet. Seminaarien järjestelyvas-tuut sai GAL Pays Voironnais, Ranska, LAG Dübener Heide, Saksa, sekä LAG Zlata Cesta, Slovakia. Hankkeen aikana tietoja on vaihdettu usein SKYPEN-välityksellä, suunnitelmissa on myös yhteisen www- ja Facebook -sivujen luominen, esite sekä keskitetty raportointi. Työ on eri suunnilla edennyt hyvin, roolit jaettiin osallistujien kesken selkeästi ja yhteydenpito on ollut vilkasta.

METSÄN JA PELLON EKOSYSTEEMIPALVELUT – MARJOJEN SATOTASOT NOUSUUN

Paikallista, kaksivuotista koko Kainuun-laajuista hanketta toteuttaa MTT Sotkamo. Hanketta rahoittavat Elävä Kainuu Leader ry ja Oulujärvi Leader ry. Työllä turvataan pölyttäjämehiläisten elinolot erilaisin toi-menpitein ja jaetaan kokeiluista saadut tie-dot. Kainuussa tärkeä yhteistyökumppani on Kainuun Mehiläishoitajat ry.

21


MAASEUTUVERKOSTOPÖLYTYSPALVELUKOKEILU KAHDELLA MANSIKKATILALLA

Kainuussa pölytyspalvelukokeilussa me-hiläisiä ja muita pölyttäjiä on viety mar-jatiloille ja tietylle metsäalueelle kasvat-tamaan satoa. Toimenpiteellä halutaan myös monipuolistaa marjanviljelijöiden ja mehiläistarhaajien välistä yhteistyötä. Jos marjanviljelijä saa paremman tilin, niin voisiko siitä osan antaa pölytyspalvelun tuottajalle? Toisella mansikkatilalla mehi-läiset valjastettiin myös mansikan harmaa-homeen biologiseen torjuntaan.

Viljeltyjen marjojen ohella pölytystoi-mintaa on kokeiltu myös mustikan pölytyk-sessä. Metsähallituksen mailla Kuhmossa on yhteistyönä marjateollisuuden kanssa ripoteltu muutaman kilometrin matkalle kuusi mehiläispesää sekä niiden lisäksi 20 villipölyttäjien pesää.

HANKKEELLA HELPOTUSTA VILLIPÖLYTTÄJIEN ASUNTOPULAAN, TIETOISKUJA JA OPINTOMATKOJA

Villipölyttäjät ovat tärkeitä luonnonmarja-satojen takuunaisia. Niitä vaivaavaa asun-topulaa haluttiin helpottaa keinopesien avulla. Pesät on rakennettu poraamalla haapa- tai koivupöllin pätkään erikokoisia reikiä asunnoiksi. Yhdestä pökkelöstä voi kuoriutua satoja uusia surisijoita keväällä. Pölytyspalvelun ideana on viedä pökke-lön asukkaat kuoriutumaan sinne, missä

pölyttäjiä tarvitaan. Talven ja kevään 2013 aikana on järjestetty tietoiskuja mehiläistar-haajille ja alasta kiinnostuneille ja kesällä 2012 tulikin runsaasti toivomuksia pesien sijoitteluun erilaisiin pölytyskohteisiin, mutta pesien vähyys esti kaikkien toivei-den toteuttamisen. Alueelle saatiin yksi uusi tarhaaja, lisäksi 4H-kerho on halukas ensi kesänä pölytyksen hoitajaksi eräässä kohteessa.

Toukokuussa 2013 oli opinto- ja ver-kottumismatka Slovakiaan. Slovakiassa, Zlata Cestan alueella järjestetään LEADER-partnereiden kokous sekä seminaari tee-malla ”Beekeeping activity and economy”. Kokouksessa partnerit käsittelivät yhteis-ten toimenpiteiden tulokset, hyväksyivät raportit ja tekivät toimintasuunnitelmaa loppukaudelle.

Kainuussa tulevalla pölytyskaudella toi-mintaa laajennetaan Oulujärven ympärille, missä myös mansikan harmaahomeentor-junta kiinnostaa viljelijöitä. Tärkeä tavoite tulevalle kesälle on myös tumman mehi-läisen tuonti.

MIKSI YHTEINEN HANKE?

Kainuu voi hyötyä Keski-Euroopan ko-kemuksista, koska siellä pölyttäjiin liitty-vät ongelmat ovat tulleet esille jo paljon aiemmin. Täällä ongelmia oli ensi kerran vuonna 2008. Kainuulainen yhteistyö tar-vitsee tuekseen tietoisuuden lisäämistä ja

käytännön esimerkkejä, jotta viljelijät ja mehiläistarhaajat löytäisivät paremmin toi-sensa. Hyötyjen osoittaminen käytännön toimilla on tässä paras konsultti.

LEADERISTÄ GRUNDTVIGIIN

Osa toimintaryhmistä on jo sitoutunut jat-kamaan toimenpiteitä luonnon monimuo-toisuuden ja mehiläistalouden puolesta. Tähän toimintaan on haettu Grundtvig Learning Partnership –hanketta, josta pää-tös tulee alkukesästä.

Voironin aloituskokouksen yhteydessä tutustuttiin ikkunalliseen opetusmehi-läispesään. Kuvassa vasemmalta Kalle Hoppula, MTT Sotkamo, Finn Chemnitz LAG Lollandista, Tanskasta, Axel Mitzka Dübener Heidestä Saksasta sekä rans-kalaiset ”pesänkehittelijät”.

Voironissa hankkeen hallinnoijan edusta ja MTT Sotkamon joh-ta ja Kalle Hoppula ja Elävä Kainuu Leaderin toiminnanjohtaja Pirjo Heikkinen.


MAASEUTUVERKOSTO MAASEUTUVERKOSTOTeksti: Marjut HaapanenKuva: Aktiivinen Pohjois-Satakunta

Karvian Matkailuyhdistys ry:n toteut-tama hanke "Traditions on the Market Square" on mainio esimerkki siitä, kuin-ka pienellä hankkeella (kokonaisbudjetti Suomessa 9 700 euroa) voidaan saada pal-jon aikaan – vieläpä talkoovoimin ilman palkattua työntekijää. Vastavuoroinen kulttuurikasvatus italialaisten kanssa poiki vuoden aikana valokuvanäyttelyjä, matkailunedistämistapahtumia, kulttuu-riperinteiden keruuta sekä maaseutuyrit-täjien verkottamista.

Karvialaisten partnereina toimivat GAL Monti Sibillini e Valle, Spoleto, Castel Ritaldi ja Campello di Clitunno sekä Umbrian alueen maaseudun pienyrittäjiä. Suomi-Italia-yhteistyötä värittivät musiik-ki, perinteet, ruoka ja matkailun edistämi-nen. Vastavuoroisilla vierailuilla tuotiin

vähän mutta tehokasta:

"Hankkeen aikana löydettiin uusina yhteistyöalueina mm. tryffelit, sienet sekä luonto-matkailu ja kouluyhteistyö."

Karvian Kantin koululaiset ottivat Joulupukin maa -maineesta ilon irti. Spoleton joulutorilla pistettiin tonttuleikiksi.

TORIEn PERInTEETonnistuneesti esiin Karvian ja Umbrian alueen helmiä: eräs italialainen etsintäkuu-luttaakin itselleen Karviasta maatilkkua ja taloa järven rannalta.

YHTEISTYÖ JATKUU

Hanke päättyi helmikuussa, mutta Karvia tekee nyt Castel Ritaldin ja Campello di Clitunnon kuntien kanssa epävirallista ystävyyskuntatyötä. Karvia-päiville 2013 on tulossa myyntiin umbrialaisten elintar-vikkeita, yrittäjät esittäytyvät, kouluyhteis-työ jatkuu, matkailijoita on jälleen tulossa Karviaan ja musiikkialan yhteistyö jatkuu myös muiden pohjoissatakuntalaisten toi-mijoiden kanssa.

Hankkeen aikana löydettiin uusina yhteistyöalueina mm. tryffelit (Karviassa Metlan koeistutukset kesätryffelin

osalta) ja sienet sekä luontomatkailu ja kouluyhteistyö.

– Hanke oli helppo toteuttaa, koska toimijat jo ennakolta tunsivat toisensa ja toistensa lähtökohdat. Näin siksi, että hankkeen käynnistämisen neuvottelupro-sessi oli pitkä ja byrokratian polut hankalia erityisesti Italian päässä, kääntää Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry:n kv-koordinaattori Krista Antila hankaluudet voitoksi.

23


MAASEUTUVERKOSTO

vähän mutta tehokasta:Käsityöperinne tuunattiin uuteen loistoon

Juustolan käsityöläisten kansainvälis-tyminen on varsinainen helmihanke. Onnistumisia syntyi vajaassa kahdessa vuodessa enemmän kuin osattiin odot-taa. Virosta Jögevamaa Koostöökodan ja Latviasta Darisim Pasin kanssa toteutettu hanke toi Juustolan käsityöläisille ja muil-le osallistujille uusia ideoita, lähestymis-tapoja ja näkökulmia käsityöperinteeseen ja käsitöiden toteuttamiseen. Niin ikään opittiin kekseliäitä ja uudenlaisia tapoja tapahtumien mainostamiseen, somistei-siin sekä tuotteisiin unohtamatta kansain-välisiä jakelukanavia.

Koko kylän mukana oleminen tapahtumien järjestämisessä teki Juustolan väkeen vai-kutuksen ja herätti kipinän yrittää samaa Suomessa. Yhteisön linkittäminen lähti-kin alkuun varsin korkealta: Kokemäki ja

latvialainen Skrunda solmivat hankkeen yhteistyön innoittamina ystävyyskaupunki-sopimuksen. Yhteistyötä hankkeessa tehtiin muutenkin monella eri tasolla; ketjussa oli käsityöläisten lisäksi mm. suurlähettiläitä, kuntien johtoa, opiskelijoita, yrittäjiä ja LEADER-toimintaryhmiä.

OMA MALLISTO JA TUUNAUSTA

Virolaisten partnereiden omista perinne-tuotteista saatiin idea Juustola-mallistoon. Niinpä jo hankkeen aikana syntyi yhteinen mallisto Helvi. Yhteisellä mallistolla nos-tatetaan yhdistyksen statusta ja lisätään sisäistä yhteistyötä.

Myös kansallispukukuosien trendik-kyys imaistiin Virosta. Viimesyksyisen käsityöseminaarin aiheena Kokemäellä oli kansallispukujen uudet tuulet. Juustolassa

oli esittelyssä kaikki Karhuseudun alueen kansallispuvut ja lisäksi niistä muokattuja uusia ideoita. Sataedun Tekstiili- ja vaate-tusalan opiskelijoiden oma mallisto esitel-tiin huikeassa muotinäytöksessä. Lisäksi ulkomaiset partnerit toivat oman alueensa pukuja sekä pukujen kankaista kehitettyjä uusia ideoita näytteille.

Kansallispuvut ja niiden kuosit kokivat todellisen uuden tulemisen ja ovat herättä-neet suurta mielenkiintoa laajemmaltikin. Huutia mielikuvalle, että käsityöt olisivat vain mummojen touhua!

MAASEUTUVERKOSTOTeksti: Marjut HaapanenKuvat: Karhunseutu

Jenni Tanski kehräsi linnan pihan käsityömarkkinoilla Põltsamaan opintomatkalla 2011. Perinnekuoseista syntyy trendikästä tavaraa.


MAASEUTUVERKOSTO MAASEUTUVERKOSTOTeksti: Hannu Alatalo, kirjoittaja on projektin päällikkö, romaanin kääntäjä ja hän polveutuu suoraan Mustaparrasta.Kuva: Esa Rautiainen & Advertising Agency Crea

Mustaparran saaristo ja Tornionlaakso on kansainvälinen elinkeinojen kehit-tämishanke, johon rahoitus on tullut Leader-ryhmä Outokaira tuottamhan ry:ltä. Hankkeen hakijana on Lapin yli-opisto ja kansainvälisenä kumppanina Tornionjoen toisella puolella oleva ruot-salainen Mare Boreale-Leader -ryhmä. Hanke toteutettiin 1.11.2010-28.2.2013, mutta sen juuret juontavat 1700-luvulle saakka. Leader-hankkeeksi aihetta alettiin suunnitella vuonna 2009, jolloin kaksi ak-tiivista kulttuuri-ihmistä yhdisti ideansa. Saatiin kahteen maahan toimivat tapah-tumat, joiden esiintyjät olivat molemmin puolin rajatonta Tornionlaaksoa.

MAAKUNTA KAHDESSA MAASSA

Tornionlaakso on Suomessa ja Ruotsissa si-jaitseva maakunta, jolla on yhteinen historia ja kulttuuri. Täällä puhutaan suomea, ruot-sia ja yhteistä meänkieltä, jolla Ruotsissa on vähemmistökielistatus.

Torniossa ja Haaparannalla käy vuo-sittain kolme miljoonaa ostosmatkailijaa. Keväisin hiihtomatkailijoiden autojonot pit-kin Tornionlaaksoa ovat katkeamattomat.

Asiakaspotentiaalia on paljon. Tornionlaaksolaisten yhteenkuuluvaisuu-den tunne yli rajan ja sen taustalla histo-ria ja kulttuuri ovat vahvoja. Voiko niistä tehdä matkailutuotteita, voiko tunnetta tuotteistaa?

Ostos- ja hiihtokeskukset ovat massa-tuotteita. Onko niiden asiakkaissa kulttuu-rimatkailutuotteista kiinnostuneita? Heitä on paljon.

IISAKKI MUSTAPARTA

Kansanomaisuus, oikeudenmukaisuus, rei-luuden voitto epäreilusta ja jälkimmäisen saattaminen naurunalaiseksi kiinnostavat kaikkia, kunhan tuotteet ovat omaperäisiä.

Iisakki Mustaparta eli vuodes-ta 1751 vuoteen 1809, jolloin raja tuli Tornionlaaksoon halkaisten suvut, maat ja kalastukset. Palattuaan nuorena miehe-nä meriltä Mustaparta näki kotiseutunsa rappion, sorron ja hädän.

Vastoin kauppaporvareiden tahtoa hän rakensi talonpoikaiskavereineen kannelli-sen laivan viedäkseen tervaa Tukholmaan ja tuodakseen paluulasteissa viljaa köy-hille. Toimillaan hän sai vastaansa pa-rempien ihmisten talutusnuorassa olevan virkamiehistön.

Mustaparta miehineen julistettiin lainsuojattomiksi, vangittiin ja heitettiin haiseviin vankityrmiin Tukholmassa. Mustaparta ei lannistunut, vaan osoitti tekojensa laillisuuden.

MEÄNKIELINEN ROMAANI MUSTAPARRASTA

Haaparantalaisen kirjailijan Olof Hederydin ruotsinkielinen romaani Iisakki Mustaparrasta suomennettiin ja sen puheenparsi käännettiin meänkielelle. Romaanin keskeiset tapahtumat esitettiin jatkonäytelmänä TornioHaparandan kylissä ja satamissa.

Tarinasta tehtiin musiikillisia ohjelma-palvelutuotteita, joita on kierrätetty ympäri Suomea ja Ruotsia ravintoloissa, kouluissa

ja tunturikeskuksissa. Näyttää siltä, että tuotteet ovat elinkaarensa varhaisvaiheessa.

MUSTAPARTA ON SUOMALAIS-RUOTSALAINEN TUOTEMERKKI

Markkinoiden yhteydessä esiteltiin Mustaparran talvivaatemallisto, jossa yh-distellään vanhoja ja nykyaikaisia piirteitä. Mallistosta voi tilata mittojensa mukaisen kapteenintakin tai nutun daamille.

Nimekkään oluen valmistus katosi tääl-tä muutama vuosi sitten, niinpä useassa tornionlaaksolaisravintolassa sammuu ja-no nyt Mustaparta-oluella. Vuoden lop-puun mennessä Tornion pääkadulle ava-taan Mustaparta-ravintola menúineen ja ohjelmistoineen.

Muutama merkittävä yrittäjä on näh-nyt mahdollisuuksia hyville tuotteille, niiden markkinoinnille ja kannattavalle liiketoiminnalle Mustaparran hengessä. Vahvistunut identiteetti auttaa myös heitä.

HANKKEEN RAHOITUS:EU+valtio 120 000,00Kunnat 30 000,00JULKINEN RAHOITUS YHTEENSÄ 150 000,00Hankkeen tulot 3 550,00KO KO NA I S K U STA N N U S A RV I O 153 550,00

mUSTaPaRTa- PERÄmEREn PIRaaTTI vaLLOITTI

TORnIOnLaaKSOn UUdELLEEn 2000-LUvULLa

Mustaparta vierailulla Visbyssä.

25


MAASEUTUVERKOSTO


KYLÄTOIMINTAA

Se on se juttu, yhteisöllisyys, jolla me saa-daan mikä tahansa pikkukylä maailman kartalle, jos halutaan. Niinkus tiedätte vaikka sen gallialaiskylän, Asterixin ja taikajuoman, you know. Näin juankos-kelaistunut Andi Atkinson avaa Sense of Community -käsitettä samalla kun hän houkutteli kyläläisiä retkelle Art Festivo-tapahtumaan Savosta Satakuntaan. Retki on osa kolmen eri maan: Suomi, Skotlanti ja Italia, ja Suomen kolmen eri maakun-nan: Pohjois-Savo, Kainuu ja Pohjois-Satakunta YesCommAct – yhteistä kan-sainvälistä Leader-sateenvarjohanketta.

Juankosken kaupungin ja Kulttuuri-historiallisen seuran perinneympäristöjä, yhteenkuuluvuutta, ja vapaaehtoisuutta ke-hittävä YesCommActin osahanke Tikkuja ja kiviä – Sticks and Stones rakentaa soit-tokunnan talon ympärille näyttävän puu-aidan, ja kyläläisillekin lähes tuntematon vanha hautausmaa kylän keskellä kaupun-gintalon vieressä aiotaan nostaa arvoonsa rajaamalla se kiviaidalla. ”Do you know, mi-ten kaunis kylä teillä on? ”, kysäisi eräs skot-timies Huntlystä vieraillessaan Juankoskella ryhmänsä kanssa. Laitoimme ”skottilasit” nenälle, ja huomasimme, että jopas, kau-nishan se on.

YesCommAct-hankeen lähtökohta on ol-lut Skotlannin pienen Huntlyn moninaisissa kehittämistarpeissa. Huntlyn kehittämissää-tiö löysi Kalakukko ry:n avulla eri puolilta Suomea tarpeisiinsa vastaavat kumppanit, joilta löytyi myös vastaavia tarpeita.

Nyt kyseisen Huntlyn kaupungin kanssa rakennetaan taitoja tietovaihtoa kivi- ja puurakentamisessa. Yksinkertaisesti näin: skotit tulevat näyttämään miten oikea ki-

YesCommact–sateenvarjon alla tullaan ja tehdään – yli rajojen

viaita tehdään, ja ruukkilaiset lähtevät lai-naamaan puurakentamisen kykyjään brit-tisaarelle. Tuloksena hieno kiviaita täällä, ja hyvä puinen tuulensuoja ulkoilijoille ja hiihtäjille siellä. Lisäbonuksena vaihdetaan tapoja ja ideoita vapaaehtoistyöstä ja toisten ihmisten välittämisestä. Simple as that.

Entäs Parkano ja Art Festivo? ”Yllytyshullujen” porukka starttasi huh-tikuisena aamuna pikkubussilla kohti Satakunnan hankekumppaneita. ”Skotit tanssivat ja soittavat säkkipilleillä, par-kanolaiset keittävät punamultamaalia ja lanseeraavat uuden kansanmetallimusii-kin maailmalle, italialaiset herkuttelevat ja laulavat. Nilsiäläiset ja kainuulaiset esittävät sanataidetta, nykytanssia ja bändimusaa. Juankoski-tiimi imee kaikesta kaiken irti, ja suunnittelee Skottien hiihtomajan mallia.

Mitäs siellä tapahtui? Pirisen Repa puhui jo toisen sanan englantia, Päiväniemen Saila tanssi kylpytakissa skottien perinne-tanssia sekä molemmat taitavat nyt puna-multamaalinkeiton salat. Käytiin Tykköön kylällä, jossa on 100 ihmistä ja niistä 70 on aktiivisesti mukana kylätalkoissa. He ovat rakentaneet hienon kylätalon, hirsiaitan, sa-vusaunan, makkaranpaistokodan ja sauna-paljut samaan pihaan. Kyläläiset kertoivat vielä, että masentunut nostetaan ylös yh-dessä vaikka väkisin ja syötetään naapurin-kin kakarat, jos heidän vanhempansa ovat töissä. Juostaan loppiaisena kylämaratonia ja tanssitaan juhannuksena läkähdyksiin. Kyläterapiaa.

Mustosen Timo hämäsi korttitempuil-laan Nuorten Artissa, ja Atkinsonin nuo-rilla on kavereita Kainuussa, Satakunnassa, Nilsiässä sekä tietenkin Skotlannissa. Venla perusti Hypotermia-bändin ja vetäisi paltamolaisen kaverinsa Jennin

kanssa Häävalssin mollissa, niin että kan-sa kerjäsi lisää. Huntlyn kehittämissäätiö sai valita suosikkinsa Kesämäen Kolmen Kontin kotarakennuksista. Hämäläisen Lassille ja Erkille olisi lentoliput konsult-timatkalle Skottiin, kukahan uskaltaisi Kesämäen poikia kysäistä? Vai olisiko muita vapaaehtoisia?

Nilsiän ja Paltamon iso bussi on täynnä ihan hervottoman hyviä tanssivia nuoria ja mielettömiä bändejä. Niillä on kuulemma se Rising Youth Bands –juttu, minkä kautta nuoretkin saavat tätä EU:lle maksettua jä-senmaksua takaisin Leaderin kautta.

YesCommAct –sateenvarjohanke on sekavuudestaan huolimatta aika yleishyö-dyllinen juttu. Juankoskelaiset parantavat mielenterveyttään asukaspuistoa hoitaes-saan ja rakentaessaan puuaitoja, skottimies kyykkii etsimässä sitä pienoisrautatietä vanhan ruukkialueen kupeessa, ja jotkut parkanolaiset kylähullut kehittävät uuden musiikkilajin: Finn Folk Metal Motionin (FFMM) ja haluavat tulla ensi kesänä esittä-mään sitä Louhosareenalle ja Kanavajuhlille Pohjois-Savoon.

Aletaan taas tehdä ja nostaa kyliä ylös-päin. Yhdessä. Niin kuin ne gallialaiset.

Päivi Hagman kv-koordinaattori

YesCommAct varjon alla olevat yksittäis-hankkeet ja kehittämisteemat Suomessa: -nousevien nuorisomuusikoiden ja bändien sekä tanssijoiden kannustaminen (Rising Youth Bands) -asukaspuistotoiminnan ja siihen liittyvän yh-teisöllisyyden, kulttuurihistorian ja vapaaeh-toistoiminnan kehittäminen sekä kivi- ja puura-kentamisen tietotaito-vaihto (Sticks and Stones)


KYLÄTOIMINTAA

Kunnat eivät ole tiedostaneet kaikkia lä-hiruoan käytön hyötyjä. Suomen kunnat ovat merkittävin julkisten ruokapalve-lujen toimija ja huomattava raaka-ainei-den sekä elintarviketuotteiden ostaja. Valtakunnallisessa pioneerihankkeessa selvitetään lähiruoan talousvaikutukset ja mahdollisuudet lähiruuan lisäämi-seen julkisissa ammattikeittiöissä.

On paljon kuntia, joissa lähiostojen määrä elintarvikkeissa on vain noin 5% eli to-della pieni, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin projektipäällikkö Leena Viitaharju kertoo. Syitä tähän voi olla monia: määrärahojen tiukkuus, hankin-takriteerien epäsopivuus ja toisaalta taas elintarvikeyrittäjien vähäinen tietämys julkisista hankintaprosesseista tai niiden volyymien pienuus. Toisenlaisiakin esi-merkkejä toki on kuntien joukossa kuten Kiuruvesi, jossa lähiostoihin on erityisesti panostettu, ja nykyisin lähes neljännes ostoista on paikallisia.

PIENET TARJOAJAT KILPAILUUN MUKAAN

Julkiset ammattikeittiöt voivat käyttää paikallisia elintarviketeollisuuden tuot-teita noudattamalla julkisten hankintojen

Lähiruoan talousvaikutukset tutkitaan jokaisessa maakunnassa

lainsäädäntöä. Jos kunnassa päätetään, että pyritään ostamaan elintarvikkeet mahdollisimman läheltä, niin silloin hankintakriteerit on laadittava sitä sil-mälläpitäen, Viitaharju tiivistää logiikan: jos hankintakriteerit asetetaan niin, et-tä paikallisellakin ruokatuotannolla on mahdollisuus pärjätä tarjouskilpailussa, niin rahahan jää silloin omaan maakun-taan. Tällä on suora työllistävä vaikutus elintarvikealalla sekä kerroinvaikutusten kautta myös muille läheisille toimialoille, kuten maatalouteen tai kuljetusalalle. Ja kun työllisyys kasvaa, kasvavat tietenkin kunnan verotulot. Lisäksi lähiostot voi-vat vähentää myös pakkausjätettä, kos-ka jossain tapauksissa voidaan käyttää palautusastioita.

Lähiruoan käytön lisääminen julkisis-sa ammattikeittiöissä edellyttää hankki-jalta koko tuotantoketjun tuntemista ja lähiruuan tuottajayrityksiltä valmiuksia ymmärtää hankintakriteereitä ja yrittä-jämäistä asennetta markkinoiden suun-taan. Suurin osa paikallisista yrityksistä on melko pieniä, joilla ei välttämättä ole taitoja vastata julkiseen tarjouspyyntöön. Kunnat voisivat aina silloin tällöin tar-jota yrityksille koulutusta, neuvontaa tai yleisempää tiedottamista tarjouksen te-kemisestä. Kuntapäättäjiltä on löydyttävä

Nordic artisan foodNordic artisan foodIdea- and knowledge forum for artisan food.

tahtotila, että asia etenee. -Pienikin yritys voisi päästä julkiseen

tarjouskilpailuun mukaan mm. verkos-toitumisen kautta. Esimerkiksi eri vihan-nesten tai kasvisten tuottajat voisivat tehdä yhdessä tarjouksen. Tällaisillä tarjontaren-kailla voitaisiin ratkaista volyymien lisäksi mahdollisesti myös logistisia ongelmia.

Lähiruoan taloudelliset vaikutuk-set ja käytön edistäminen julkisissa ammattikeittiöissä -hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriön lähi-ruokaohjelma. Hankkeen vaikuttavuus-laskelmat toteutetaan Helsingin yli-opiston Ruralia-instituutissa kehitetyllä RegFin-laskentamenetelmällä.

Hankkeessa tehdään valtakunnalliset kyselyt elintarvikkeita jalostaville yrityk-sille ja hankintarenkaille. Kyselyillä selvi-tetään muun muassa kunkin maakunnan alkutuotannon raaka-aineiden käyttöä elintarviketeollisuudessa sekä paikallisen ruuan käyttöä julkisissa ammattikeittiöis-sä. Ruralia-instituutissa tehtiin vastaavat laskelmat viime vuonna neljään maakun-taan ja tämä hanke laajentaa selvityksen valtakunnalliseksi.

Pipsa SalolammiSuomen Kylätoiminta ry lisätietoja: www.helsinki.fi/ruralia


KYLÄTOIMINTAA

Kaavilaisen matkailukartanon emäntä ja matkailuyhdistyksen puheenjohtaja Kirsti Viljamaa luki Turun yliopiston professori Sirkka Heinosen artikkelia hidastamisesta ja hitaasta matkailusta. Artikkeli kolahti suoraan Viljamaan sydämeen ja hän pisti toimeksi. Viljamaan Mäntyjärven kylän savusaunassa istuva stressaantunut yritys-johtaja totesi tuloksesta: ”Tässä sulle Kirsti iso asiakaskunta minun kollegoista, antakaa

– Slow Life CountryVauhdikkaiden ja joskus kuluttavienkin action-lomien sijaan voi päinvastaisesti rau-hoittua loman viettoon. Slow Travel – hitaan matkailun ideologia ottaa pikkuhiljaa jalansijaa matkailijoiden ajatusmaailmassa ja kysynnässä.

meidän vain istua tässä savunsuolaisessa ihanassa lämmössä. Antakaa meille uudet voimat työhön tämän pysähtymisen kautta”.

Kuopion kupeessa sijaitsevan Tahkon matkailukeskuksen tarjottimelta löytyy actionia laidasta laitaan. Kysytään Tahko.Comin toimitusjohtaja Jari Mathalilta, on-ko nykyinen Tahkon asiakaskunta kiinnos-tunut uusista hitaan matkailun tuotteista, mm. leppoisista retkipäivistä soudellen, kalastellen, marjastaen, tutkien paikallis-ta kulttuurihistoriaa tai vain luonnon ih-meellisyyksiä ja metsien hiljaisuutta kum-mastellen? Tähän hän vastaa: ”Nykyisestä kohderyhmästämme ei löydy paljoakaan asiakkaita tähän, mutta temppu onkin siinä, mistä ne uudet asiakkaat löytyvät. Heitä todella on, ja he tulevat metropoleista mm. Japanista tai suurkaupungista Venäjältä, esimerkiksi Pietarista.” Tähän uskovat myös matkailuyrittäjät, joiden tuotteet si-joittuvat puhtaan, Shanghaista tai Roomasta katsottuna todella neitseellisen luonnon ympärille.

SlowLi-hanke luo, markkinoi ja testaa hitaan matkailun reittejä. Mitään uutta ei oikeastaan tarvitse luoda, vaan tehdä tunnetuksi metsän ja järvien siimeksistä löytyviä mahdollisuuksia. Henkiset pis-teaidat matkailukeskusten ja kauempana sijaitsevien pienten matkailuyrittäjien välillä pitää kaataa. Siis temppu tehdään yhdessä.

Päivi Hagmankv-koordinaattori

Koillis-Savon Matkailu ry Pohjois-Savossa yhteis-työssä Viron Kirderanniku Koostöökogu (KIKO) –rannikkoalueen kehittämisyhdistyksen kanssa toteuttavat yhteistä elinkeinollista kehittämishan-ketta vuosina 2011-2013. Tavoitteena on luoda tunnetuksi Slow Life Country –brändi hitaan matkailun (Slow Travel) ideologiaan nojaten. Nämä kaksi eri aluetta tekevät Slow Travel-matkailureittejä omille alueilleen sekä yhteisen Slow Travel routes -nettikansion ko. aluereiteistä, hitaan matkailun ideologiasta sekä yrityksistä. Hankkeessa kannustetaan yrittäjiä yhteistyöhön ja hyödyntämään ensimmäisten joukossa uutta matkailubrändiä, jonka uskotaan tulevan ac-tion-lomien tilalle maailmanlaajuisesti. Hanke on Kalakukko ry:n rahoittama Leader-rahoitteinen kansainvälinen kehittämishanke. Kalakukko ry:n kansainvälistymisen apu on konkretisoitunut kumppanihaussa, sopimusten teossa sekä joskus jopa uskon ja ideoiden vah-vistamisessa asiaan. www.slowlifecountry.fi/fi

Hidastaminen ja sen yhdistäminen matkailuun avaavat silmiä ja an-tavat mielenrauhaa loman kautta. Kuvat: Päivi Hagman

SlowLi

"SlowLi-hanke luo, markkinoi ja testaa hitaan matkailun reittejä"


KYLÄTOIMINTAA

Suomen maaseutu tarjoaa matkailijoille monia mahdollisuuksia nauttia puhtaasta ja kauniista luonnosta. Ohjattujen aktivi-teettien parissa viihtyvien lisäksi polut, tiet ja joet houkuttelevat omatoimimatkai-lijoita. Valitettavan usein heidän tarpeen-sa ja maaseutualueiden palvelutarjonta eivät kuitenkaan kohtaa. Kirkonkylän kauppa ja kahvila eivät riitä täyttämään yhtä matkailijan perustarpeista eli yö-sijan tarvetta. Maaseutualueiden lisäksi majoituskapasiteetin riittävyyden kanssa on ongelmia muuallakin etenkin isojen tapahtumien yhteydessä.

VAIHTOEHTO VALTAVIRRALLE

Matkailun trendejä nuuskivat asiantuntijat ovat tuoneet esille alalla tapahtuvaa muutos-ta. Matkailijat kaipaavat yhä enemmän per-soonallisia, yksilöllisiä ja aitoja kokemuksia ja palveluja. Tämä pätee myös majoitukseen. Jatkossa maaseudun majoituspalvelujen va-jauteen ja tapahtumien lisäkapasiteetin tar-peeseen voi löytyä apua kotimajoituksesta.

Tervetuloa kotiin!Kotimajoituksessa on kyse yksityishenkilöi-den tarjoamasta majoituksesta oman kotinsa yhteydessä ilman merkittävää taloudellista tavoitetta, mutta kuitenkin maksua vastaan.

Monelle matkailijalle kotimajoitus on varteenotettava vaihtoehto jopa silloin, kun valittavana on muitakin majoitusvaihtoeh-toja. Hotelli, lomakylä tai maatilamatkai-luyritys tarjoaa varmasti hyvää palvelua, mutta mikä olisikaan aidompaa kuin ma-joittua paikallisen perheen kotona, turista isäntäväen kanssa maailman menosta ja ennen matkan jatkamista nauttia maittava aamiainen heidän kanssaan.

MINUSTAKO KOTIMAJOITTAJA?

Käytännössä kuka tahansa voi alkaa ko-timajoittajaksi. Toimintaa silmällä pitäen Suomeen on kehitetty malli kotimajoitus-toiminnalle. Kehitystyön taustalla olevassa Homestay-hankkeessa on mietitty kotima-joitustoiminnan periaatteet ja perusedelly-tykset majoitustilojen ja palvelujen osalta, selvitetty toimintaan liittyvä lainsäädäntö

sekä laadittu hinnoitteluohjeistus. Nämä materiaalit on koottu hankkeen nettisivuilta löytyväksi kotimajoittajan oppaaksi, jonka avulla sinäkin voit pohtia, olisiko kotima-joitus juuri sinun juttusi.

RUOHONJUURITASON KESTÄVÄÄ MATKAILUA

Kotimajoitus on myös kestävää matkailua. Majoitustoiminnan tapahtuessa jo olemassa olevissa tiloissa ei uudisrakentamista tarvita eivätkä pelkästään majoituskäyttöön tarkoi-tetut tilat ole aiheuttamassa ylimääräisiä kuluja. Kun kotimajoituskohteen isäntäväki vielä käyttää aamiais- ja muissa tarjoiluissa lähialueen tuotteita sekä suosittelee alueen palveluja ja käyntikohteita, tukee toiminta myös paikallistaloutta ja vahvistaa alueen toimijoiden yhteistyötä.

Kulttuurisen kestävyyden näkökulmasta kotimajoitustoiminta tuo isäntäväen tari-noiden kautta mitä parhaiten esiin paikal-liskulttuuria sekä elämäntapaa, ja päästää vieraan osaksi suomalaisen perheen arkea.

Yksittäisiä matkailijoita maaseudulla, isoja massoja tapahtumissa. Kaksi hyvin erilais-ta, mutta tarpeiltaan samanlaista joukkoa yhteisen ongelman äärellä. Mihin kallistaa päänsä illan tullen?

Toivotetaan matkailijat terve-tulleiksi suomalaiseen kotiin!

Lisätietoa:Tero TaatinenprojektipäällikköHomestay-hanke050 311 9504 [email protected] www.karelia.fi/of


LEadER-aRvIOInTIYhTEISöLLISYYS

Kulttuuriperinnön ja taiteilijoiden ver-kottaminen ovat olennainen osa Walesin hanketoimintaa. Tärkeässä asemassa on yhteisöllisyyden vahvistaminen. Vanhasta toiminnasta luodaan uutta viktoriaanisil-la festivaaleilla ja Raglanin kylässä.

- Walesissa minuun teki suurimman vaiku-tuksen se, miten monella tavalla kulttuuri on otettu tukemaan maaseudun yhteisöl-lisyyttä, Maaseutupolitiikan yhteistyöryh-män Kulttuuriteemaryhmän erityisasian-tuntija Heli Talvitie toteaa.

Kulttuuriteemaryhmä ja Maaseutu-verkostoyksikkö järjestivät kulttuurin ja luovien alojen opintomatkan maaliskuussa Walesiin. Osallistujia oli Suomesta yhteensä kolmekymmentä.

- Kulttuuriperinnön ja taiteilijoiden verkottaminen ovat vain yksi osa Walesin maaseudulla tehtävää innovatiivista han-ketoimintaa. Monessa asiassa vaikuttaa taustalla yhteisöllisyyden "piristäminen" ja paikallisten ihmisten voimaannuttaminen, Talvitie sanoo.

Walesissa on kolme miljoonaa asukasta. Moni on kiinnostunut maaseudulla kulttuu-rista ja taiteesta. Luovien alojen hankkeet vaihtelevat kirkkokulttuuria esille nosta-vasta Living Stones –projektista Walking with Offa –patikkareitistöön.

KOKEMUSTEN VAIHTOA JA KULTTUURIYRITTÄJYYTTÄ

Walesin Maaseutuverkostoyksikkö pa-nostaa maaseudun kulttuuritoimintaan. Paikallisuus, yhteisöllisyys ja toimintaryh-mätyö ovat avainsanoja. Kylien kehittämi-nen ammentaa historiasta ja kulttuurista.

- Kulttuuria hyödynnetään ennakko-luulottomalla tavalla maaseudun kehittä-misessä. Tästä ovat esimerkkinä Raglanin kylän hautausmaakierrokset, joita pitävät alakoululaiset, Maaseutuverkostoyksikön verkostoasiamies Hans Bergström sanoo.

Maaseudun kulttuuripalvelut, harrastus-toiminta ja luova talous pohjautuvat kult-

waLESISSa KULTTUURI TUKEE maaSEUdUn YhTEISöLLISYYTTÄ

tuurihistoriallisiin perinteisiin. Suomeen verrattuna Iso-Britannian traditiot nojaavat tuhatvuotisiin kivijalkoihin.

- Walesista löytyi uudenlaisia kulttuu-ritoiminnan kehittämismuotoja ja malleja. Ne sopivat luovan talouden ja kulttuuriyrit-täjyyden tukemiseen Suomessakin. Osaa täytyy tietysti soveltaa ja jatko-ideoida, Bergström toteaa.

Kulttuuri- ja kulttuuriperintöhankkei-ta tuetaan Walesissa maaseutuohjelman rahoituksella sekä toimintaryhmillä oli useasti oma ohjelmalinja kulttuuri/

kultuuriperintöhankkeille. Niitä varten Leader-toimintaryhmillä on usein oma ohjelmalinjansa. Maaseutuverkostoyksikkö toimii vahvassa yhteistyössä paikallisten toimintaryhmien, hallintoviranomaisten ja kuntien kanssa.

Pirja Peltomäki Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä

Lisätiedot: www.maaseutupolitiikka.fi/teemaryhmat/kulttuuri/wales


- Haluamme houkutella ihmiset Raglanin kylään. Moni ajaa ohitse tai menee katso-maan kylän päänähtävyyttä, historiallista linnaa. Me halusimme ajatella asian uudella tavalla, seurakunnan aktiivi, eläkkeelle jää-nyt opettaja Cheryl Morgan sanoo.

Monmouthshiressa sijaitsevasta Raglanin linnasta on kerätty paljon historiaa, mut-ta sitä ympäröivästä kylästä vähän. Tämä oli eräs kimmoke kerätä kylän historiaa. Rakennukset ovat osa kulttuurihistoriaa, mutta ihmiset luovat historian, tarinan ja kertomukset.

Raglan Roots –projekti herättelee ky-läläisten intohimoja perinteitä ja tarinoita kohtaan. Tavoitteena on saada pieni maa-seutukylä kulttuurinähtävyydeksi. Kylästä on tehty kartta, johon on merkitty keskeiset rakennukset, yritykset ja tapahtumapaikat. QR-koodiin perustuvia opastuksia voi la-data Raglanpediasta.

Raglanin kylä houkuttelee historialla

Victorian festivaalit järjestetään elo-kuussa kauniissa maaseutupuistossa Llandrindodissa. Tapahtuman merkitys paikallisille asukkaille ja yhteisöllisyydelle on tärkeä. Se kokoaa kyläläiset, matkai-lijat ja turistit juhlimaan viktoriaanista aikakautta.

- Ole viktoriaaninen, ole enemmän kuin viktoriaaninen. Traditio maalaamisesta maalaustelineelle raikkaassa ulkoilmassa on hyvin viktoriaaninen, Victorian festi-vaalikomitean jäsen Karen Latham kertoo.

Latham keksi yhdistää taiteen, yhteisölli-syyden ja luonnon. Art In The Park –tapah-tuma toteutettiin yhtä aikaa perinteikkään Victorian festivaalin kanssa. Yksi syy jär-jestää taidefestivaali oli elvyttää festivaalin perinnettä. Ilman uusia ideoita ja osallis-tujia Victorian festivaali olisi kuihtunut.

- Tavoitteena oli innostaa ja rohkaista jokaista osallistumaan. Puistoon pääsi piir-

Taide syntyy puistossa viktoriaanisilla festivaaleilla

tämään vaikka pyörätuolilla. Vanhin osal-listujista oli yhdeksänkymmentä ja nuorin kolme vuotta. Taide yhdisti hienolla tavalla eri-ikäiset ihmiset ja lisäsi yhteisöllisyyttä.

TAIDEPAJOJA JA MAALAUSTA LUONNOSSA

Paikallinen yritys lahjoitti materiaalit, ja kustannukset pysyivät alhaisina. Jokainen osallistuja toi työnsä näyttelyyn. Kaikilla oli äänioikeus ja mahdollisuus valita paras työ näyttelyyn Cardiffiin. Tämäkin lisäsi lähidemokratiaa taiteessa ja yhteisössä.

- Parhaat ideat syntyvät ihmisten omista tarpeista ja lähtökohdista. Ne toimivat pai-kallisten asukkaiden ehdoilla vahvistaen ja voimaannuttaen. Kiinnostavaa on luonnon terapeuttisen elementin sekä taiteen yhdis-täminen toisiinsa.

Tapahtumaan osallistui neljäkymmentä

paikallista taiteilijaa. Työpajoissa oli mah-dollisuus kokeilla kalligrafiaa, valokuvaa-mista tai lasitöitä. Taidetutoreina toimineet taiteilijat neuvoivat osallistujia sekä havain-nollistivat eri tekniikoita.

- Palaute oli haltioitunutta ja innostu-nutta. Osa osallistujista ei ollut maalannut tai tehnyt mitään kuvataiteeseen liittyvää moneen vuosikymmeneen. Tapahtumaan osallistui myös vammaisia ja eri tavoin toi-mintakyvyltään rajoittuneita henkilöitä.

Art In The Park -tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa 18.–23.8.2012 Victorian Rock Parkissa. Osallistujia oli yhteensä kaksisataa.


LAPSET OHJAAVAT HAUTAUSMAAKIERROKSIA

Kiinnostus paikallista maanviljelystä, maaseutua ja kyläperinteitä kohtaan on Walesissa nousussa. Menneiden aikojen tarinakulttuuri on osa jatkumoa ja kylän kertomusta. Se voi olla myös matkailuvaltti.

- Järjestämme alakoululaisille kerhotoi-mintaa kirkossa ja hautausmaalla. Lapset ovat olleet innoissaan, kun he ovat saaneet kertoa matkailijoille kylän edesmenneistä asukkaista ja sukupolvien vaiheista hau-tausmaakierroksilla, Morgan kertoo.

Oppaina esiintyvät lapset toimivat ”his-toriaetsivinä”. Hautausmaan vainajien elä-mäntarinoiden kartoittaminen on ollut yksi osa kylän historian keräämistä. Monessa maaseudun kehittämishankkeessa seura-kunta on avainasemassa.

- Kirkko ei ole rakennus vaan ihmiset ovat kirkko. Kaikki lähtee kylän ihmisistä, Morgan painottaa.


YhTEISöLLISYYS

Kotkan pesä. Kuva: Eila Heikkilä

Lisätiedot: http://raglanpedia.org.uk


SVENSKA SPALTEN

Den generation som är i tur att stiga fram nu då 40-talisterna går i pension, kallas allmänt för generation Y. Deras föräldrar är 60-talister, de tror att de alltid har haft Internet och de ser helt oförstående ut då man talar om ”fallna murar” i Europa. Man kan inte imponera på dem med att säga att man besökt Kina. De är relativt högutbildade och kan utan problem skriva sin CV.

Liksom alla tidigare generationer som stigit fram, har de inte heller hunnit lära sig av historien. Men de är vana att multitaska (ha flera bollar i luften på samma gång, t.ex. lyssna på musik, läsa och surfa på samma gång) och de utsätts för mängder av val hela tiden. De skall inte bara välja vilken kanal de tittar på, utan också vilken distributör eller operatör de vill ha, vilken el-leverantör, vilket försäkringsbolag, vilken slags mat de föredrar, vart och hur de vill resa...val i det oändliga som inte tidigare generati-on behövt bråka sina hjärnor med. Men samtidigt får de mängder av kunskap och värdefull information som de bär med sig både i jobbet och på fritiden. De är beredda på att de kommer att vara tvungna att jobba länge, därför tvekar de inte heller att ta ett sabbatsår då de känner för det.

SOcIALA MEDIER

Det här är framtidsforskaren Henrik Blomgrens definition av generation Y. Han jobbar till vardags vid Stockholms tekniska högskola och säger sig dagligen möta goda representanter för denna generation Det här är också den första generationen som har mer gemensamt med sina barn än med sina föräldrar. Deras föräldrageneration anser att de inte tar ansvar och inte kan spela i lag, utan är stora och svårmotiverade egois-ter utan balans i livet. Själva tror de inte på auktoriteter eller politik, kan möjligen engagera sig i ensaksrörelser och klassar sociala medier så som Facebook som socialt,

medan att prata med någon är asocialt, eftersom man då bara begränsar sig till en person. Själva ser de sig som kunniga och bra samhällsmedborgare som är unika, och det de vill, så genomför de genast och inte sen. De bryr sig och engagerar sig, men frågan är bara i vad?

UTMANING FÖR LANDSBYGDEN

Kommer denna nya generation att vara intresserad av en framtid på landsbygden och att engagera sig för gemenskap och gemensamma mål? Denna generation är precis vad vi behöver, om framtiden inte ser ut som igår, och det gör den knappast. Innovationerna och förnyelserna i vårt samhälle kommer att fortsätta i minst sam-ma takt som tills idag. Denna generation är van att leva i en ständig förändring och snabbt anpassa sig till det nya. Näringslivet förändras snabbt och bara den som kan an-passa sig till det nya, har möjlighet att hänga med. En av utmaningarna för landsbygden blir att lyckas locka denna generation att stanna kvar i byn och engagera sig, skaffa familj och bry sig om gemensamma projekt. Kanske är det naturfantasterna som väljer denna väg, men som trenden verkar nu, är denna Y-generation benägen att förbli singel och söka sig till storstäderna. Som exempel kan nämnas att bara 17 % av New York-borna har barn. I singelstäderna äter man frukost på restaurang och tar hand om sig själv, utan att bry sig om grannen eller invånarna i kvarteret.

EGNA MISSTAG

Men Henrik Blomgren konstaterar till slut att varje generation måste göra sina egna misstag och ingen vet vad som gäller i mor-gon. Ett mycket beskrivande exempel gav han genom att visa upp en tobaksannons med några år på nacken, där en rökande man blåser rök i ansiktet på en kvinna och där texten lyder: ”blås röken i ögonen på

henne och hon kommer att följa dig vart du går”. På 1950-talet var det ingen som ifråga-satte den annonsens relevans. I dag rynkar samtliga i auditoriet i Campus Allegro på näsan och kan knappt tro att det är sant att man någon gång tänkt så.

Britt-Marie NorrgårdProjektrådgivare på Aktion Österbotten rf

Sammandrag av Henrik Blomgrens föreläs-ning vid seminariet Den nya generationens arbetsmarknad i Campus Allegro, Jakobstad 14.2.2013.

framtidens invånare på landsbygden


SVENSKA SPALTEN

Utredningsprojektet för landsbygdens ser-viceprogram har pågått i ungefär ett år. Projektet är ett samarbetsprojekt mellan Kommunförbundet, Landsbygdspolitiska samarbetsgruppen (YTR), fem tema-grupper inom YTR och Kyrkostyrelsen. Bakgrunden till projektet är den växande oron över tillståndet för landsbygdens ser-vice. Hur fungerar landsbygdsinvånarens vardag idag och en hurudan boendeland-sbygd vill vi ha i framtiden?

BRETT FOKUSOMRÅDE

Med utredningsprojektet vill man samla den befintliga, inom olika projekt spridda centrala kunskapen om sådan service, som är grundläggande för vardagen på landsbyg-den. Kommuninvånaren har varit i centrum för utredningsprojektet och kommunerna har även beaktats. Fokusområdet för ser-vicen har varit brett och innefattar allt från social- och hälsovård till utbildning och kultur, samt infrastruktur och säkerhet. Målet med projektet är att skapa en helhet-sbild av servicetillståndet på landsbygden. Den insamlade informationen publicerades i maj 2013.

Inom projektet har kommundirektörer från elva landsbygdskommuner runt om i Finland intervjuats. Med hjälp av intervjuer-na har man fått information om hur kom-mundirektörerna upplever att servicetillstå-ndet är på landsbygden, vilka åtgärder man tar till i strävan att säkra likvärdig service åt alla kommuninvånare och vad man uppfat-tar som närservice. I intervjuerna poängte-rades behovet av flexibilitet i lagstiftningen och tillämpningen av den, samt behovet av att minska de lagstadgade uppgifterna. Kommundirektörerna upplevde också att

Utredningsprojekt vill skapa helhetsbild av servicen

det behövs mer lättillgänglig information om tillämpbara servicemodeller för lands-bygden. Sist men inte minst har utrednings-projektet som mål att bereda ett förslag till innehåll för det kommande landsbygdens serviceprogram, vilket är ett program som skall genomföras på nationell nivå.

LANDSBYGDENS SERVIcEFRÅGOR INTRESSERAR

Som projektledare för utredningspro-jektet anställdes Antonia Husberg (pol.mag.) i maj 2012. Arbetet med att samla in befintlig information om landsbygdens basservice har pågått under hela året. Det finns många pågående forsknings- och ut-vecklingsprojekt på nationellt, regionalt och lokalt plan som tangerar servicefrågor ur ett landsbygdsperspektiv. Under året har även många viktiga forskningsrapporter i ämnet publicerats, vilket visar att ämnet är aktuellt och att det intresserar.

Inom forskningen betonas den proble-matik som centraliseringen av servicen åstadkommer. Flera forskningsrapporter lyfter upp problematiken ur den glesbebod-da landsbygdens synvinkel, men det finns få rapporter som fokuserar endast på den stadsnära landsbygden eller kärnlandsbyg-den. Forskningen lyfter bl.a. upp problema-tiken med att få barndagvård inom rimligt räckhåll, hemservice för äldre och logistiken kring servicen. I flera rapporter poängterar man att de luckor som finns i basservicen på landsbygden är problematiska med tanke på individens grundlagsrättigheter. Samtidigt kan det konstateras att landsbygdens befol-kning är enligt flera studier nöjda med den servicen som finns och som de använder. Landsbygdens invånare nöjer sig med en

fungerande vardag, men det betyder att bas-servicen – i vilken ingår snabba datanätverk och telefonförbindelser – måste fungera.

De centrala konklusionerna från utred-ningsprojektet kan sammanfattas i följande teser:• De befintliga luckorna i landsbygdens service riskerar/äventyrar finländarnas grundrättigheter.• Det behövs nationella principer för närservice.• För att säkra service på landsbygden krävs flexibilitet i sektorlagstiftningen, samt en sänkning och t.o.m. slopan-det av administrations-, sektor- och organisationsgränser.• Den politiska betydelsen av landsbygden måste kunna omfattas i praktiken.

Projektets slutseminarium ordnades på Kommunförbundet den 21 maj 2013. I samband med slutseminariet publicera-des även slutrapporten för projektet som innehåller förslaget till landsbygdens ser-viceprogram. Förslaget bygger långt på de ovan nämnda fyra tematiska helheterna. Den som är intresserad av att läsa mera om dessa hittar slutrapporten och övrigt ma-terial kring projektet (på finska) på http://www.maaseutupolitiikka.fi/teemaryhmat/maaseudun_palveluohjelman_esiselvitys.

Antonia HusbergProjektledareFinlands Kommunförbund, Regioner och samhällenChristell ÅströmSakkunnig, utveckling av landsbygden och ärenden som gäller små kommunerFinlands Kommunförbund, Regioner och samhällen

framtidens invånare på landsbygden


SVENSKA SPALTEN

HUR TRYGGA SERVIcEN?

Som ett resultat skulle öns befolkning mins-ka. Hur skulle man kunna bibehålla all ser-vice: butiken, posten, skolan m.m., med ett ständigt sjunkande befolkningsunderlag? Samtidigt öppnades nya möjligheter, i och med att bostäder och mark frigjordes för annat bruk än det militära.

År 2003 beslöt Utö hembygdsförening att starta upp EU-projektet Utö – ett levande utskärssamhälle året om. Projektets målsät-tningar hade preliminärt redan utretts inom ramarna för det tidigare projektet Byaplan för Utö; att bibehålla en året runt bosättning på ön, trygga basservicen, bevara skolan, få några företagare till ön och att främja småskalig, välstyrd turismverksamhet.

ÖJAR UTVEcKLING AB

Som resultat av projektet grundade hem-bygdsföreningen ett aktiebolag, Öjar Utveckling Ab, för att överta arméns f.d. fastigheter genom köp. I november 2006 kunde Fastighets Ab Öjar, ett bolag som Öjar Utveckling bildade tillsammans med Korpo kommun, ingå ett köpeavtal med Senatsfastigheter. Köpesumman på strax under 200 000 euro omfattande totalt 14 byggnader och ett markområde på 14 500 m2.

Idag äger Öjar Utveckling nio av de fas-tigheter som köptes av Senatsfastigheter. Största delen av husen fungerar som hy-resbostäder – något som är mycket eftert-raktat i skärgården. För närvarande bor 22 personer stadigvarande i Öjar Utvecklings

Stor utmaning för lilla Utö efter försvarsmaktens reträtt

bostäder, och både föreningar och företa-gare är verksamma i flera av fastigheterna.

GAMLA VAPENLAGRET ALLAKTIVITETSLOKAL

En del av de byggnader som Öjar utve-ckling har, är inte lämpade för boende, men däremot kunde dessa användas till aktivitetsutrymmen för olika ändamål. År 2010 beslöt Öjar utveckling att gamla va-penlagret, som ligger nära butiken, skulle renoveras. Byggnaden krävde omfattande renoveringsarbeten, både på utsidan och på insidan, för att det skulle kunna tjäna som en allaktivitetslokal. Under 2012 invigdes det gamla, upprustade vapenlagret – som resultat av ett Leader-projekt. Vapenlagret kommer i fortsättningen att användas som fest- och möteslokal och för småskaligt hobbyhantverk.

Tack vare hyresintäkter och försäljning av några av fastigheterna har man kunnat satsa pengar på de byggnader som krävt restaurering. Som en följd har aktiebo-laget kunnat skapa arbetsplatser i ytters-kärgården. En mycket stor del av arbetet har dock skötts på talko – både fast- och deltidsboende satsar mycket tid på styrel-seuppgifter, byråkrati och praktiskt arbete för väglaget, butikens aktiebolag, jaktlaget, hembygdsföreningen, vattenandelslaget m.m. Utö är ett exempel på hur även små byar kan ro även stora projekt i land.

Pia ProstByaombud för Åboland

Under de senaste åren har många statliga tjänster dragits in i skärgården. Så är fallet även på Utö, Finlands sydligaste bebodda ö. Försvarsmaktens beslut från början av 2000-talet att dra sig tillbaka från Utö, blev en stor utmaning för det lilla ösamhället. Utö hade under nästan hela 1900-talet varit ett utpräglat tjänstemannasamhälle. När nu försvarsmakten hade beslutat att göra Utö till ett bevakningsfort, skulle personalen stationerad på Utö stegvis minskas. Försvarsmaktens byggnader skulle också övergå i Senatsfastigheternas ägo.

Utö ligger beläget i Skärgårdshavet cirka 80 kilometer från fastlandet. I byn på Utö finns det bland annat butik, skola och hyresbostäder. Ön har ett trettiotal invånare på vintern, sommartid betyd-ligt fler. En finsk skola är verksam på ön.

På Utö finns landets äldsta fyrplats. Öns fyr sprängdes av ryssarna under 1808-09 års krig, men byggdes upp igen 1814. I fyren finns Finlands en-da fyrkyrka. Beläget vid inloppet till Skärgårdshavets viktigaste farled har Utö åtminstone sedan 1600-talet fun-gerat som stödjepunkt för lotsar, fyr-vaktare, tulltjänstemän och militärer. Ön har haft en fast bosättning sedan 1740-talet. Militären har allt sedan förs-ta världskriget ingått i Utös byabild, men drog sig slutgiltigt tillbaka från ön i slutet av 2005.

Utö har en aktiv hembygdsförening som består av både fast- och deltidsboen-de. Medlemsantalet rör sig kring 150.

Utö skola har för närvarande fyra elever. De kan vara betydligt fler de dagar när fågelskådarnas barn del-tar i undervisningen. Foto: Pia Prost


SVENSKA SPALTEN


SVENSKA SPALTEN

DEN TERRITORIELLA AGENDAN

På internationella kvinnodagen den 8 mars 2013 firade jag bokstavligt internationellt med att sitta med på ett eu-ropeiskt möte i Santiago de Compostela i Galicien, Spanien. Sammankallare till mötet var Europas gränsregioners förbund (AEBR), och på agendan stod främst den kommande EU-perioden 2014-2020. För att verkligen ha en direktlänk till beredande tjänstemän, hade en av kommissionens tjänstemän från DG Regio inbjudits. Spanjoren José Antonio Ruiz de Casas gav sin syn på den kommande EU-perioden, utgående ifrån den europeiska territoriella agendan, och glädjande nog verkar det som om den finansiella insatsen kunde öka något. EU-parlamentet har dock ännu inte sagt sista ordet.

UTMANING FÖR SMÅ AKTÖRER

Den territoriella agendan kommer i likhet med mycket annat av EU-policyn, att vara starkt sammankopplad med EU:s tillväxt-program, EU 2020. För små aktörer ute i regionerna blir detta en utmaning, då såväl program som projekt tenderar att bli allt större. Representanter från olika hörn av Europas gränsregioner gavs möjlighet att ge sina kommentarer, och många lyfte speciellt fram möjligheten för ”people to people activities”, vilket innebär projektinsatser utifrån gräsrotsengagemang via föreningar, organisationer, NGO:s eller den så kallade tredje sektorn. Sett ur ett nordiskt sammanhang är detta speciellt betydelsefullt, eftersom många föreningar och organisationer de facto bidrar till en socio-ekonomisk utveckling med sina insatser.

TREDJE SEKTORN

I EU:s strategi för år 2020 talas det mycket om tillväxt utgåen-de från näringslivsinsatser och forskning. Man bör dock inte glömma bort tredje sektorns långa traditioner och insatser för samhällsutvecklingen. Detta bör upprepas av många regio-nala-lokala aktörer, även för beredande tjänstemän från DG Regio. På mötet var regionerna samstämmiga till denna del. En annan viktig fråga som lyftes fram, är EU:s projektadministration som alltmer sätter begränsningar för mindre aktörers deltagande i olika utvecklingsprogram.

AGENDANS TRE DELARE

Den territoriella agendan består av tre delar; 1) gränsregional samverkan såsom Västerbotten-Österbotten samverkan, 2) tran-sregional samverkan såsom Östersjö-samarbetet och 3) interre-gional samverkan såsom samarbete mellan regionen Österbotten med regionen Extremadura i Spanien och regionen Sydtyrolen i Italien. För lokal utveckling och landsbygdsutveckling har den gränsregionala samverkan mest betydelse. Förhoppningsvis hänger flera mindre aktörer med i genomförandet av nästa EU-program 2014-2020.

Ann-Sofi BackgrenVik. verksamhetsombud på Svenska studiecentralen/ÖsterbottenI Vice President i AEBR/Österbottens förbund

Itä-Suomessa, Pohjois-Karjalan alueella käynnistyy kesällä 2013 kiertue, jossa keskitytään puhtaisiin vesiin ja vesistöihin. Yli satavuotias Olavi-laiva johdattelee kiertuetta Pohjois-Karjalan halki kylien rannoista ja taajamien satamista aina Nurmeksesta Kiteelle. Vakavaa asiaa puhtaiden vesistöjen mahdollisuuksia lähestytään Olavin satamissa taiteen, yh-dessäolon ja kohtaamisen kautta.

Jokainen tapahtuma järjestetään kyläyhdistyksen, järjes-töjen, yksittäisten ihmisten ja paikallistoimijoiden kanssa yhteistyössä. Suurella Vesikiertueella ammennetaan vedestä monella tapaa; rantakalaillat, vesihumpat, onkikisat, pelas-tusnäytökset, nuotanvedot ja freestylekanoottitemppuilut ovat vain muutamia esimerkkejä paikallisten toimijoiden järjestämistä ohjelmista. Ympäristösivistyksen tempauksena järjestetään myös Pohjois-Karjalan poikkiuinti heinäkuun alussa. Tavoitteena on uida Pohjois-Karjalan vesistöissä viikon ajan (7.-14.7.2013).

Kiertuetta on puuhaamassa Maaseudun Sivistysliitto yhdessä lukuisien yhteistyökumppaneiden kera, kuten Pohjois-Karjalan Sydänpiiri ja Pohjois-Karjalan pelastus-laitos, ProAgrian Rae-hanke, Pelastakaa lapset , Pohjois-Karjalan kylät, Taito Pohjois-Karjalan Taitobussi, Sadan megan Itä- ja Pohjois-Suomi sekä Leader-toimijoita. Lisäksi Teatteri-Traktori esittää tapahtumissa Shakespearen Myrsky-näytelmän. Pohjois-Karjalan ELY-keskus on mukana kiertu-eella vaihtuvin vesistöön liittyvin teemoin.

Laita sinäkin itsesi likoon – tervetuloa mukaan! www.vesikiertue.fi

KESÄLLÄ POhJOIS-KaRJaLaSSa On LUPa LÄIKYTTÄÄ!


PaKIna

Kuntakartan uudelleenjärjestelyjen ja uuden kuntalain vaikutuksia lähidemo-kratian ja myös termistön kannalta ovat miettineet monenlaiset delegaatiot ja aivoriihet.

Pitäisikö esimerkiksi kuntaliitoksessa liitettyä aluetta kutsua kunnanosaksi vai pitäjäksi? Entä jos sitä ryhdytäänkin kutsumaan lähikunnaksi? Vai olisiko se sittenkin luontevasti aluelautakun-ta? Vai kunnan sisäinen vaalipiiri? Jälkimmäisissä termeissä puhutaan enem-mänkin lähidemokratiayksiköistä kuin identiteetin kiinnittymispisteistä.

On termistöä toisaalta ennenkin sorvattu. Maalaiskunnat ja kauppalat ovat vielä monien muistikuvissa, mutta miten tuttu on esimerkiksi sellainen aluehallin-non yksikkö kuin taajaväkinen yhdyskun-ta? Eipä taida sanoa mitään erityiskunta-kaan tai epäitsenäinen kauppala.

Taajaväkinen yhdyskunta oli Suomen varhaisempien kunnallislakien mukaan maalaiskuntaan kuuluva asutuskeskus, jolla oli tiheän asutuksen vuoksi tehty rakennuskaava. Taajaväkisiksi yhdyskun-niksi muodostettiin 1900-luvun alussa muun muassa useat tehtaiden tai rautatie-asemien ympärille syntyneet asutusalueet sekä myös eräät suurimpien kaupunkien läheisyyteen syntyneet esikaupunkialueet.

Tällaisia olivat muun muassa Munkkiniemi ja Lauttasaari nykyises-sä Helsingissä, Espoon Leppävaara, Vantaan Tikkurila sekä Raunistula ja Nummenmäki Turussa. Yhtä lailla näitä olivat Kemijärven kirkonkylä tai Jyväskylän Vaajakoski. Enimmillään 1930-luvun alussa Suomessa oli yli 30 taajaväkistä yhdyskuntaa.

Taajaväkinen yhdyskunta ei muodos-tanut erillistä kuntaa. Se oli niin sanot-tu erityiskunta, joka hoiti ainoastaan paikkakunnan varsinaista maaseutua huomattavasti tiheämmästä asutuksesta aiheutuneet erityis tehtävät. Erityiskuntia olivat taajaväkisten yhdyskuntien ohella epäitsenäinen kauppala (Ikaalinen) ja kunnallispiiri, joka tosin jäi vain teoreetti-seksi mahdollisuudeksi paperilla.

Erityiskuntastatus toi rajoitetun itse-hallinto-oikeuden, johon kuului ennen muuta kaavoitus sekä katujen ja muiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaana-

pito. Valtaosa kunnallisista tehtävistä, ku-ten koulutus ja sosiaalihuolto, kuuluivat sille maalaiskunnalle, johon yhdyskunta kuului.

Taajaväkisellä yhdyskunnalla oli oma valtuustonsa, joka valittiin kunnallisvaali-en yhteydessä. Sen asukkailla oli ääni-oikeus sekä maalaiskunnan että yhdys-kunnan vaaleissa. Kaksoisäänioikeuden kääntöpuoli oli kaksoisverotus; yhdys-kunnan asukkaat joutuivat maksamaan maalaiskunnalle menevän normaalin kunnallisveron ohella veroa myös taaja-väkiselle yhdyskunnalle.

Mihin taajaväkiset yhdyskunnat sitten katosivat? Ratkaiseva käänne oli vuo-den 1932 asemakaavalaki. Sen mukaan jokaiseen maalaiskuntaan kuuluvalle asutuskeskukselle oli vahvistettava raken-nuskaava. Tässä tilanteessa taajaväkiset yhdyskunnat menettivät tärkeimmän alkuperäisen merkityksensä ja ne alkoivat poistua kartoilta vähitellen.

Viimeiset taajaväkiset yhdyskunnat lakkautettiin vuonna 1956. Loputkin taajaväkisistä yhdyskunnista muutettiin kauppaloiksi tai itsenäisiksi maalaiskun-niksi, ja osa liitettiin vieressä sijaitsevaan kaupunkiin.

Mielestäni nyt olisi korkea aika ottaa uudelleen käyttöön nämä aivan käyttö-kelpoiset aluehallinnon termit ja luoda kaikenkattava aluetypologia kunta- ja palvelurakenneuudistajien käyttöön.

Näen jo sieluni silmin, miten Hennan ja Marian vetämissä työryhmissä silmät loistavat, kun keksitään uusia tehtävä-sisältöjä ja kokomääritelmiä sellaiselle alueyksikölle kuin epäitsenäinen kauppa-la. Se kunnallispiirikin jäi aivan turhaan käyttämättä silloin sotia edeltävällä ajalla.

Olennaista tietysti on, että jokainen työpaja synnyttää kullekin alueelliselle yksikölle aivan erilaisia tehtäviä ja asu-kaspohjia. Miten huikeaan aivomyrskyyn houkutteleekaan jo nimensä perusteella väljäraaminen taajaväkinen yhdyskunta? Himmeleiden ja hallinnon karsimisen nimissä kaikki kumminkin ihastuvat aja-tukseen kuntatason kaksoisverotuksesta.

Ja taas maaseutu kehittyy. Tai sitten ei.

Dorfagent Linkoranta

Kun isoisä kuntalakia kirjoitti

PaRaTIISIn hEdELmIÄ

Puolalaista nykykansantaidetta Saarijärven museossa 4.10.2013–6.1.2014

Tulkinnan riemua sykkivä, runsas ja elämän-makuinen näyttely yltää Raamatun kertomuk-sista arkisiin kohtauksiin. Puolalainen rikas puunveistoperinne elää nykykansantaiteili-joiden käsissä. Esillä on myös itseoppineiden tekijöiden maalauksia ja grafiikkaa. Teokset ovat Sleesian museon, Krakovan Etnografisen museon ja keräilijä LeszekMacakin kokoel-mista. Työpajoja, filmejä, taiteilijatapaami-sia, Puola-iltoja, jouluseimen tekoa! Seuraa näyttelyn tapahtumatietoja: www.itenet.fi/hankkeet

Manner-Suomen maaseudun kehittämisra-haston LEADER toimintalinja on tukenut Puusta pitkään -hanketta.

Tilaa uusi esite maaseutuvaikutus-ten arvioinnista!

Maaseutuvaikutusten arviointi on lähes-tymistapa, joka auttaa maaseutunäkökul-man sisällyttämisessä eri prosesseihin. Maaseudulla päätösten vaikutukset ovat usein erilaiset kuin keskuksissa, mikä johtuu maaseudun erityispiirteistä, kuten harvasta asutuksesta ja pitkistä välimatkoista. Tämän vuoksi on tärkeää, että maaseutuvaikutukset selvitetään jo asioiden valmisteluvaiheessa, jotta maaseudun asukkaiden, yritysten ja toimijoiden näkökulma voidaan ottaa huo-mioon päätöksiä ja niistä seuraavia käytän-nön ratkaisuja tehtäessä.

Maaseutuvaikutusten arvioinnista on ilmes-tynyt uusi esite suomeksi ja ruotsiksi. Sitä voi tilata osoitteesta [email protected]. Esite on saatavana sähköisesti osoitteesta www.maaseutupolitiikka.fi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Maalaiskunta


LaKImIEhEn nURKKa

Varatuomari Tommi Siro kirjoittaa lakimiehen nurkkaan oikeudelli-siin asioihin liittyvistä kysymyksis-tä. Lisätietoja SYTYn tarjoamasta lainopillisesta palvelusta saa SYTYn verkkosivuilta www.kylatoiminta.fi. Tommi Siro antaa puhelinneuvontaa toimintaryhmille, kylien maakun-nallisille yhteenliittymille ja kylä-yhdistyksille. Viikoittaiset soittoajat ovat tiistaisin ja perjantaisin kello 9.30-12.00.

Tommi Siro Lakiasiaintoimisto SiroLinnankatu 1820100 Turkupuh. (02) 2522 242 / 040-5507635

Seurantalot ovat yleishyödyllisten yhdis-tysten kokoontumistiloikseen rakentamia taloja, joista vanhimmat talot on raken-nettu 1880–luvulla. Talojen lukumäärä on nykyisin noin 2 500 (kts. tarkemmin www.seurantalot.fi). Lähden tässä kirjoituksessa seuraavista lähtökohtaoletuksista:a) seurantalo on yleishyödyllisen yhdistyk-sen omistuksessa;b) kyseessä on kiinteistö;c) seurantaloa käytetään yleiseen tai yleis-hyödylliseen tarkoitukseen.

Tuloverolain 23 §:n mukaan yleishyödyl-linen yhteisö on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoi-tukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle ja seu-rakunnalle. Kiinteistötulot ovat sen sijaan verovapaita valtionverotuksessa.

Kiinteistöstä saatu tulo on veronalaista tuloa silloin, kun kiinteistö tai sen osa on muussa kuin yleisessä tai yleishyödyllisessä tarkoituksessa. Yleishyödyllistä käyttöä on muun muassa yhdistyksen oma käyttö ja se, että yhdistys vuokraa kiinteistön yleishyö-dylliseen käyttöön toiselle yleishyödylliselle yhdistykselle. Jos yhdistyksen jäsenet saa-vat vuokrata kiinteistöä esim. vapaa-ajan käyttöön tai jos kiinteistö on vuokrattu elinkeinotoimintaa varten, kiinteistö ei ole yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Tällöin kyse on veronalaisesta kiinteistö-tulosta. Kiinteistötulon veroprosentti on 7,80 vuonna 2013.

Tarkasteltaessa seurantalojen vuokraa-mista ulkopuolisille tahoille erimuotoisia tapahtumia varten ja pohdittaessa kyseisen toiminnan perusteella saatavien tulojen luonnetta, täytyy huomiota kiinnittää myös kysymykseen toiminnan mahdollisesta elinkeinoluonteesta.

Jos toiminta tosiasiassa on pienimuotois-ta taikka vähäistä (esim. muutamat juhlat kesässä tms.) ja toiminnan tarkoituksena on yhdistyksen toiminnan rahoittami-nen, kyse ei yleensä voine olla elinkei-notoiminnasta. Mikäli toiminta sen sijaan muodostuu laajamittaiseksi ja kohdistuu

SEURanTaLO; vUOKRaTULOT vEROTUKSESSatavanomaisiin palveluihin sitä todennä-köisempää on, että toiminnan voidaan katsoa täyttävän elinkeinotoiminnan tun-nusmerkit. Elinkeinotoiminnasta saata-vasta tulosta yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen.

Käytännössä kuitenkin lienee niin, että valtaosa seurantalojen vuokraustoi-minnasta jää tai on ainakin toistaiseksi jäänyt elinkeinotoiminta -käsitteen ulko-puolelle eikä toimintaa ole pidetty elin-keinotoimintana. Lienee myös niin, ettei verottaja ainakaan toistaiseksi ole kovin paljon puuttunut yksittäisiin seurantalojen vuokraamistilanteisiin, joissa seurantaloa on vähäisessä määrin yhdistyksen toimin-nan rahoittamiseksi vuokrattu muuhun kuin suoranaisesti yleiseen taikka yleis-hyödylliseen käyttöön. Yleisesti ottaen on kuitenkin niin, että vuokraustoiminnan laajuus per kohde on keskimäärin ottaen suhteellisen vähäistä.

Mahdollista on toki, että aiemmin muodostunut tulkintalinja muuttuu tiu-kempaan suuntaan, muun muassa siitä syystä, että nähdään herkemmin se, että kilpailu voi joillakin alueilla vääristyä yllä selostetun toiminnan johdosta.

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, ettei paikallista kehittämistä taikka paikallisten palveluiden saatavuutta hei-kennettäisi yksinomaan mahdollisten ve-roseuraamusten pelossa. Pienimuotoinen taikka kohtuullisessa mittakaavassa ta-pahtuva seurantalon vuokraustoiminta ei myöskään vaarantane yhdistyksen yleis-hyödyllistä statusta, kunhan talo pääasial-lisesti on avoin yleiselle ja yleishyödylli-selle toiminnalle ja kunhan yhdistyksen toiminta on muutenkin pääasiallisesti yleishyödyllistä.

Mikäli puheena olleet verotuskysy-mykset tulevat ajankohtaisiksi, suosittelen tutustumista Verohallituksen ohjeeseen Dnro 384/349/2007, 30.4.2007, joka toimii hyvänä verotusohjeena yleishyödyllisil-le yhdistyksille ja säätiöille. Ohje löytyy muun muassa osoitteesta www.vero.fi.

Olen aiemmin tällä palstallani käsitellyt kysymystä yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksesta, lähinnä pyrkien selvittämään rajanvetoa yleishyödyllisen toiminnan ja elinkeinotoiminnan välillä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on puolestaan tiivistetysti käsitellä kiinteistötuloa koskevia säännöksiä.


pääsihteeriRisto Matti NiemiPuh. 050 599 5229Email: [email protected]

kehittämisjohtajaTuomas PerheentupaPuh. 050 592 2726Email: [email protected]

toimitussihteeri/tiedottajaPipsa SalolammiPuh. 045 123 3254Email: [email protected]

talouspäällikköRaija TuppurainenPuh. 045 133 5391Email: [email protected]

Kyläapu-hanke, projektisihteeriMarianne LemettinenPuh. 045 887 1511Email: [email protected]

HANKKEET:

Kylien Bisneskeissit -hankeKylien liiketoiminta-asiamiesJuha KuismaPuh. 045 884 7884Email: [email protected]

Maaseutuasumisen teemaryhmä, YTR:n erityisasiantuntijaHeli SiiriläPuh. 045 892 4715Email: [email protected]

JÄSSI-jätevesihankeJätevesineuvojaKirsi MäensivuPuh. 045 881 4200Email: [email protected]

LEADER-asiamiehet:Heli WallsPuh. 045 327 1117Email: [email protected] SmedslundPuh. 045 147 [email protected]

Kyläapu-hanke, projektipäällikköJuhani NenonenPuh. 045 111 52 22Email: [email protected]

Center för Lokal Utveckling vid Svenska StudiecentralenRådhusgatan 21 C, 61500 VasaTel. (06) 3204151

landsbygdsutvecklarePeter BackaTel 040 595 0444Email: [email protected]

kansliesekreterareKenneth SundmanTel. (06) 320 4151Email: [email protected]

European Rural Alliance: tavoitteena on koota eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä, jotka toteuttavat kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilö: Eero Uusitalo (puheenjohtaja), Peter Backa (sihteeri)European LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Petri Rinne (puheenjohtaja) European Rural Community Association: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Kim Smedslund (hallituksen jäsen)Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden verkosto. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elin-voimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli Siirilä (Maaseutuasumisen teemaryhmän erityisasiantuntija)

SUOMEN KYLÄTOIMINTA RY (SYTY)

Byaverksamhet i Finland rfc/o Willa ElsaMeijeritie 2, 25410 SuomusjärviEmail: [email protected]/www.maaseutuplus.fi

YHTEYSTIETOJA KANSAINVÄLISIIN JÄRJESTÖIHIN:

SEURAARAVA LEHTI ILMESTYY 25.9.

SEURanTaLO; vUOKRaTULOT vEROTUKSESSa

SVENSK BYASERVICE:

Lauantai 14.9.10.30 Ilmoittautuminen ja majoittuminenMustialaan: Mustialantie 105, 31310 Mustiala

11.30 Lähtö busseilla Mustialasta Forssaan

12.00 Lokaalin avausKuuli kulkija kohinan -lyhytelokuva, Elävien kuvien teatteri: Keskuskatu 1, 30100 Forssa

12.30 -17.00 KYLÄRETKET

Härkätieretki: tutustutaan historiallisen Härkätien varrella oleviin kyliin, niiden toimintaan ja kansallispuistoihin (Torro, Letku, Porras ja Saari)

Koijärviretki: tutustutaan Koijärven maisemiin ja aktiivi-siin kyliin (Koijärven alueen kylät, Teuro-Kuuslammi)

Loimijokiretki: tutustutaan LounaPlussa ry:n rahoittami-en Leader-hankkeiden tuloksiin (Jokioinen, Ypäjä)

19.00 Iltajuhla: Auran Pirtti, TammelaIltajuhlaan sisältyy hämäläinen pitopöytä sekä viihdyttävä ohjelma, Tammelan kunnan tervehdys

22.00 Jatkot: Oluttupa Iso Piippu, Mustiala.Musiikista vastaa The Himmeli

O H J E L M A

Paikallistoiminnan valtakunnallinen juhla

LOKAALI 14.-15.9.2013Sunnuntai 15.9.8.30 Tutustumiskierrosaamuvirkuille Mustialan alueeseen

10.00 Jumalanpalvelus Tammelan kirkko

10.00 -12.00 Yhdessä tulevaan -työpajat Tammelan Koulukeskus: Koulutie 1Aamupäivän työskentelyssä tartutaan paikallistoiminnan ja kylien kehittämisen ajankohtaisiin teemoihin keskustellen ja yhdessä jakaen.

10.00-13.00 Kylätori koulukeskuksellamyynnissä paikallisia tuotteita Hämeestä. Kahvio.

12.00 Lounas Koulukeskuksen ruokala

13.00 -15.30 VALTAKUNNALLINENKYLÄTOIMINNAN JUHLA, Koulukeskuksen sali

Valtiovallan tervehdysmaa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Paikallisuus nousussa?maakuntajohtaja Timo Reina, Hämeen liittopuheenjohtaja Eero Uusitalo, Suomen Kylätoiminta ry Juhlapuhe: Maaseudun puolustaminenkomedian keinoin,Pirunpelto ja Maalaiskomedia -sarjojenkäsikirjoittaja, kirjailija Heikki Luoma

Mukana Vuoden kansantanssiyhtye Tahdittomat

Valtakunnallisen Vuoden Kylän 2013, kunniamaininnan saa-neiden kylien, Vuoden Kylätoiminnan Tiennäyttäjien, Vuoden Maaseututoimijan ja Vuoden Maaseutukasvon nimeämiset ja palkitsemiset.

Juontajana muusikko Mika Mali

15.30 Päätöskahvit ja kotia kohti

Seuraa valmisteluja osoitteessa:www.facebook.com/lokaalitapahtuma

Lisätietoja, hinnat ja ilmoittautumiset:(31.8 mennessä)www.hameenkylat.net/lokaali-2013

Lounais-Hämeessä Tammelassa

Maalaus: Enni Lehtinen, Tammela

mp3 2013 verkkoon

Documents