87

Monilukutaito ja sosiaalinen media

opetuksessa

HARTO PÖNKÄ

Monilukutaito on välttämätön sosiaalisessa mediassa

Uudet opetussuunnitelman perusteet tuovat tieto- ja viestintäteknii-kan (TVT) ja sen osana sosiaalisen median eli kotoisammin somen mukaan koulujen opetukseen. Kyse ei ole pelkästään sosiaalisen me-dian palveluiden käyttötaidosta, vaan mukana on koko paletti: sosiaa-linen media nähdään niin opetuksen sisältöinä, toimintatapoina että teknisinä välineinä ja oppimisympäristön rakennuspalikoina.

Toinen merkittävä uudistus opetussuunnitelman perusteissa on monilukutaidon käsite ja sen sisällyttäminen opetuksen laaja-alaisen osaamisen tavoitteisiin. Koko ajan laajemmalle leviävissä sosiaalisen median ympäristöissä tarvitaankin monilukutaitoon liittyviä moni-puolisia tulkinta- ja sisällöntuotannontaitoja. Kun puhutaan monilu-kutaidosta ja sosiaalisen median osaamisesta, puhutaan osittain sa-moista asioista. Tämän takia on kiinnostavaa tarkastella näitä kahta koulun uudistamisen kannalta keskeistä käsitettä ja teemaa rinnatus-ten sekä pohtia, miten ne liittyvät yhteen sovellettaessa uutta opetus-suunnitelmaa käytännön opetukseen.

88

Sosiaalinen media toimintaympäristönä

Sosiaalisen median käsitettä on määritelty monella tavalla. Yksi laa-jimmin levinneitä määrittelyjä on, että sosiaalinen media koostuu kolmesta osatekijästä: sisällöistä, ihmisistä ja Internet-teknologioista. Tämän niin sanotun kolmikantaisen määrittelyn esitti ensimmäisenä ryhmä VTT:n tutkijoita vuonna 2007, ja se on laajasti lainattu. Sa-nastokeskus TSK julkaisi vuonna 2010 sosiaalisen median sanaston, jossa käydään läpi laajasti, systemaattisesti ja loogisesti someen liit-tyviä käsitteitä. Sen mukaan sosiaalinen media on ”tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuo-rovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita”. Tähän määritelmään nojaan tässäkin kirjoituksessa.

Huomionarvoista on, että määritelmän mukaan sosiaalinen media on ennen muuta viestinnän muoto eikä esimerkiksi tietyn tyyppistä teknologiaa tai ohjelmistoja. Tällainen yleinen määrittely ei ikävä kyl-lä kerro paljonkaan varsinaisesta asiasta − pikemminkin se on pienin yhteinen nimittäjä kaikelle verkossa ilmenevälle toiminnalle, jota kut-sutaan sosiaaliseksi mediaksi. Käytännössä sosiaalisen median toi-mintaa on esimerkiksi tiedon jakaminen ja sisältöjen julkaiseminen, muiden tekemien sisältöjen täydentäminen ja muuntelu, yhteismuok-kaus, keskustelu, kuratointi eli tietokokoelmien koostaminen muiden saataville, suosittelu, verkostoituminen sekä muiden käyttäjien julkai-sujen seuraaminen ja uudelleenjakaminen. Tämä tapahtuu lukuisissa erilaisissa ryhmissä, verkkoyhteisöissä ja verkostoissa.

Sosiaalisessa mediassa oleellista on siis ihmiset: heidän toimintansa sosiaalinen konteksti ja siihen liittyvä osallistuva toimintakulttuuri. Sosiaalisen median käsitteen tilalle on ehdotettu käsitettä yhteisölli-nen media (Partanen 2009), joka painottaa sosiaalisen median käyt-täjien välistä yhteisöllisyyttä. On kuitenkin huomattava, että kaikki sosiaalisen median toiminta ei ole sananmukaisesti yhteisöllistä. Esi-merkiksi kirjoituksen tai linkin jakaminen yhteisöpalvelussa yhdellä kertaa sadoille tai jopa tuhansille muille ihmisille, joista suuri osa on vain etäisesti tuttuja tai jopa täysin vieraita, ei ole juurikaan yhtei-söllistä − sosiaalista kylläkin. Nimenomaan yhteisöllisyyden vähäi-syyden ja löysyyden vuoksi ”sosiaalinen” on yleisesti ottaen ilmiötä paremmin kuvaava adjektiivi.

Toiseksi sosiaalisen median olemusta voidaan lähestyä käsitteen

89

jälkimmäisen sanan ”media” eli sisällön näkökulmasta. On hyvä kysy-mys, milloin verkkoon julkaistusta sisällöstä tulee sosiaalisen median sisältöä. Esimerkiksi yksittäinen teksti, kuva tai video ei sellaisenaan ole sosiaalista mediaa. Sosiaalisesta mediasta voidaan puhua vasta, kun sisällön julkaisulla tai siihen liittyvällä muulla toiminnalla on jokin sosiaalinen merkitys: esimerkiksi vastaaminen johonkin aiem-paan julkaisuun tai eri käyttäjien tekemistä sisällöistä koostuvan yh-teisen tuotoksen koostaminen. Alkuperäiseen sisältöön liittyy uusia merkityksiä, kun sitä kommentoidaan, jaetaan eri tavoin, tykätään tai suositellaan. Oleellista on, että ihmisten toiminta lisää sisältöön sosi-aalisesti jaettuja merkityksiä. Tällaista vuorovaikutuksen mahdollis-tavaa ja sen vaikutuksesta merkityksiltään rikastuvaa verkkosisältöä sanotaan sosiaaliseksi objektiksi (Engeström 2005).

Nyt, kun olen sivunnut sosiaalisen median kolmikantaisen mää-rittelyn kahta ensimmäistä osatekijää − sisältöjä ja ihmisiä − siirryn kolmanteen somen kulmakiveen eli teknologiaan. Sosiaalisen median palveluista puhuttaessa tarkoitetaan esimerkiksi Facebookin, YouTu-ben, Wikipedian, Twitterin ja blogien kaltaisia verkkopalveluita, joi-den pääasiallinen käyttötarkoitus liittyy edellä kuvattuun sosiaalisen median toimintaan. Lisäksi sosiaaliseen mediaan kuuluu mobiililait-teiden pikaviesti-, chat- ja yhteistyösovelluksia sekä muita sovelluk-sia, joissa sosiaalisen median toiminnot ovat hallitsevia (Pönkä 2014). Varsinaisten sosiaalisen median palvelujen ja sovellusten ohella so-siaalisen median toimintoja ja toimintatapoja on useissa muissakin verkkopalveluissa ja sovelluksissa. (Kuva 1.)

Yhtenä some-palveluita ja muita verkkopalveluita erottavana te-kijänä voi pitää sitä, että sosiaalisen median palvelut mahdollistavat käyttäjilleen omien sisältöjen tekemisen ja julkaisemisen (user-gene-rated content, UGC) eli sosiaalisten objektien luomisen (Engeström 2009). Juuri oman julkaisukanavan perustamisen helppous johti blo-gipalveluiden suosioon jo 2000-luvun taitteessa − useita vuosia ennen Facebookin (2004) ja YouTuben (2005) perustamista (Pönkä 2014).

Sosiaalisen median palveluita ja sovelluksia on kategorisoitu mo-nella tavalla − lähinnä sen mukaan, mitä puolia niissä kulloinkin halutaan painottaa. Esimerkiksi Fred Cavazza (2015) on jakanut so-siaalisen median palvelut neljään kategoriaan niiden pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan: julkaiseminen, jakaminen, keskustelu ja verkostoituminen. Näiden lisäksi hän mainitsee sosiaalisina alustoi-na Facebookin ja Twitterin, joissa tärkeitä ovat yhtälailla kaikki nel-

90

jä käyttötarkoitusta ja joiden kautta jaetaan muissa some-palveluissa olevia sisältöjä.

Some-palvelut ja sovellukset ovat usein teknisesti monimutkaisia sisältäen lukuisia erilaisia toimintoja. Silti ne ovat tavallisesti käyttä-jilleen helppokäyttöisiä ja keskittyvät vastaamaan mahdollisimman hyvin vain tiettyyn käyttötarpeeseen. Hyviä esimerkkejä tästä ovat vaikkapa blogit, pikaviestipalvelut tai yhteisölliset käsitekarttatyökalut, joista jokaisella on omat selkeät käyttötarkoituksensa.

Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta somepalveluissa tehty sisältö voi olla monitasoista, monimediaista ja monikanavaista.

Kuva 1. Social Media Landscape 2015 (Cavazza 2015)

91

Esimerkiksi yksittäinen blogikirjoitus voi sisältää tekstiä, kuvia, muis-ta some-palveluista upotettuja sisältöjä, kuten videoita tai twiitteja, ja lisäksi se voi olla usean eri käyttäjän yhdessä tekemä. Edelleen blogi-kirjoituksen yhteydessä voi olla muun muassa linkkejä muihin blogi-kirjoituksiin, aihesanoja, mainoksia sekä siihen lisättyjä kommentteja ja muiden blogien paluuviitteitä. Tällaisesta kokonaisuudesta jo sen määritteleminen, mikä oikeastaan on yksittäinen julkaistu sisältö tai kuka sen on tehnyt ja milloin, voi olla haastavaa. Sen sijaan aktiivisel-le sosiaalisen median käyttäjälle tämä tuskin aiheuttaa ongelmaa, sillä tekniset taidot ja monitasoisen toimintaympäristön ymmärtäminen ja arviointikyky kehittyvät kokemuksen karttuessa.

Mediamuotojen viidakossa tarvitaan monilukutaitoa

Monilukutaidon tärkeys korostuu sosiaalisessa mediassa tarkasteleepa käsitettä erilaisten mediasisältöjen lukemisen ja tulkinnan tai niiden luomisen näkökulmasta. Jälkimmäinen sisältää niin sanottuja uuden kirjoittamisen taitoja, joilla tarkoitetaan teknisiä, multimodaalisia, sosiaalisia, julkisuus-, monisuoritus- ja tietoisuus- sekä luovuustaitoja (Kallionpää 2014). Nämä yhdessä mahdollistavat lukuisia uusia teks-tilajeja.

Internetissä ja erityisesti sosiaalisessa mediassa on tällä hetkellä paljon erilaisia mediamuotoja ja tekstilajeja, joita välitetään tekstin, kuvan, äänen ja videon muodossa. Tästä pitää huolen maailmanlaa-juisen tietoverkon ylivoimainen asema nykyajan tiedonvälityksen ka-navana. Kyse ei ole pelkästään staattisista eli julkaisun jälkeen muut-tumattomista verkkosisältöjen muodoista, vaan sosiaalinen media sisältää myös lukuisia ajallisesti rakentuvia mediamuotoja: tutuim-pana esimerkkinä tästä on tietosanakirja Wikipedian artikkelit, jotka kehittyvät sitä mukaa, kun käyttäjät täydentävät ja korjaavat niitä.

Listasin tätä kirjoitusta valmistellessani sosiaalisen median palve-lujen mahdollistamia mediamuotoja (teknisestä näkökulmasta) sekä edelleen niiden sisältämiä tekstilajeja. Sain nopeasti kumpaankin listaan useita kymmeniä kohtia ja luultavasti löytäisin niitä ainakin toisen mokoman lisää. Siltikin se olisi edelleen pahasti vaillinainen. Varsinkin, kun muistetaan, että uusia some-palveluita ja niiden mu-kana uusia mediamuotoja syntyy jatkuvasti lisää. Lopputulos on joka tapauksessa se, että sosiaalisessa mediassa esiintyy valtava määrä eri

92

mediamuotojen ja tekstilajien yhdistelmiä. Otan muutaman esimerkin. Nuoret käyttävät nykyään aktiivises-

ti muun muassa YouTubea, WhatsAppia, Instagramia, Facebookia ja Snapchatia. Pelkästään nämä viisi some-palvelua mahdollistavat muun muassa taulukon 1 mediamuodot.

Taulukko 1. Joidenkin vapaa-ajan some-palveluiden mediamuotoja

YouTube

Video-bloggaus

Pelivideo

Esittelyvideo

Meemivideo

Musiikkivideo

WhatsApp

Tekstimuotoi-nen viesti

Valokuva

Video

Yhteystieto

Karttasijainti

Oma tila -viesti

Instagram

Valokuva

Video

Meemikuva

Facebook

Elämäntapah-tuman lisäys Facebook-pro$ilin aikajanalle

Tilapäivitys eli statuspäivitys

Kuva, video tai kuva-albumi

Pro$ilikuvalla tai taustakuvalla viestiminen

Paikka

Tunnetila

Videopuhelu

Linkin jakaminen

Ryhmien ja tapah-tumien luonti ja niihin osallistu-minen

Snapchat

Yksittäinen snap-viesti eli snäppi (1–10 sekunnin kuva tai video, johon voi lisätä tekstiä, piir-roksia ja tarroja)

Snäppi My story -ko-koelmassa, joka on seuraajien nähtävissä vuorokauden ajan

Peräkkäisistä snäpeistä koostuvat kokonaisuudet

Teksti- tai video-muotoinen chat-keskustelu toisen käyttäjän kanssa

93

Edellä esitetyn lisäksi monissa some-palveluissa voi valita julkai-seeko viestinsä yhdelle (kahdenkeskinen) vai useammalle (ryhmä) käyttäjälle ja ketkä saavat nähdä julkaisut (esim. Facebookissa toisen käyttäjän pyytäminen kaveriksi tai kavereista poistaminen) tai ketä haluaa seurata (esim. YouTube-kanavien tai Instagram-pro$ilien seu-raaminen). Käyttäjät voivat myös kommentoida toistensa julkaisuja tekstillä, kuvalla tai videolla, ”tykätä” tai jakaa muiden julkaisuja tai sivuja. Joissain palveluissa (esim. Twitter, Facebook ja Instagram) voi julkaisun merkitä myös avainsanalla (aihetunniste, engl. hashtag, joka koostuu #-merkistä ja sen perässä olevasta sanasta/sanoista). Avainsa-na linkittää julkaisun muihin samalla tavalla merkittyihin, mikä tekee julkaisuista intertekstuaalisia ja osaksi isompia kokonaisuuksia.

Näistä esimerkeistä nähdään, että mitä useampia some-palveluja käyttää, sitä useampia mediamuotoja on käytettävissä. Olennainen seikka sosiaalisen median palvelujen ymmärtämisessä on huomata, että näennäisesti samallakin mediamuodolla, kuten esimerkiksi vi-deolla, on erilainen merkitys sen mukaan, missä some-palvelussa ja millaiselle vastaanottajajoukolle se julkaistaan. Kukin some-palvelu itsessään vaikuttaa suuresti siihen, millaisia tarjoumia eli a&ordansse-ja niissä julkaistuihin sisältöihin liittyy. Erot tulevat esiin esimerkiksi siinä, miten julkisia sisällöt ovat, miten niitä voidaan jakaa edelleen, miten niitä voidaan kommentoida, kuinka niitä voidaan muokata ja niin edelleen. Siksi vaikkapa julkisella YouTube-kanavalla julkaistua videota ja muutaman hengen WhatsApp-ryhmässä julkaistua videota on tarkasteltava eri mediamuotoina.

Sama sisältö saatetaan julkaista useassa eri some-palvelussa räätä-löitynä jokaiseen parhaiten sopivalla tavalla. Saman sisällön julkaisua räätälöidysti eri kanavissa kutsutaan pinoamiseksi ja niiden muo-dostamaa kokonaisuutta pinoksi (engl. stack). Käyttäjien välisessä vuorovaikutuksessa eri somepalvelut täydentävät toisiaan siten, että samaakin keskustelua voidaan jatkaa eri muodoissa useassa some-palvelussa sekä samanaikaisesti että eriaikaisesti. Toisaalta nuoret tekevät tarkan jaon, mitä sosiaalisen median palveluja käytetään yksi-tyiseen viestintään, mitä ryhmissä viestimiseen ja mitä oman julkisen pro$ilin luomiseen ja ylläpitoon. Seuraavassa kuvassa havainnollistan julkisuuden asteita verkossa sen mukaan, mihin eri somepalveluita tyypillisesti pääasiassa käytetään (Pönkä 2016):

94

Kuva 2. Sosiaalisen median viestinnän julkisuuden asteet

Huomionarvoista on, että edellä kuvatut nuorten suosiossa olevat so-me-palvelut − YouTube, WhatsApp, Instagram, Facebook ja Snapchat − liittyvät lähinnä vain vapaa-ajan sosiaalisen median käyttöön. Kun listaa täydennetään opiskeluun ja työelämään soveltuvilla yhteisölli-seen työskentelyyn ja tiedon jakamiseen keskittyvillä sosiaalisen me-dian palveluilla, saadaan mukaan hyvin erilaisia mediamuotoja edellä mainittuihin verrattuna. Otan esimerkiksi muutaman some-palvelun, joita itse käytän aktiivisesti:

95

Taulukko 2. Opiskelun ja työelämän some-palveluiden mediamuotoja

Blogit, esim. WordPress tai Blogger

Omien ajatusten selittäminen (ja samalla niiden kehittäminen kirjoittamisen avulla)

Mielipiteiden julkaisu ja vaikut-taminen (myös parin tai ryhmän kanssa)

Esitysten, tilasto-jen, kaavioiden ja infogra$ikoiden jakaminen

Portfolion koosta-minen, ammatilli-sen pro$ilin luonti ja ylläpito

Vastaaminen johonkin toiseen blogikirjoitukseen

Keskustelu blogin aiheesta kom-menttipalstalla

Twitter

Tilapäivitys eli twiitti (sisältäen eri avainsanoja)

Linkin tai kuvien jakaminen

Twiitin merkkaa-minen suosikiksi tai suosikkimerkinnän peruminen

Äänestyksen luonti, toisen käyttäjän luomaan äänestyk-seen vastaaminen

Julkaisujen vali-kointi (esim. toisen käyttäjän ottami-nen seurantaan tai toisen käyttäjän torjuminen eli blokkaus)

Yksityisviesti toi-selle käyttäjälle tai ryhmälle

Wikit, esim. Purot.net

Wikisivujen muokkaus (avoin tai rajoitettu muok-kausoikeus)

Wikisivuilla kes-kustelu

Ryhmätyöskentelyn yhteistyöalusta, projektityöskentelyn suljettu keskustelu- ja yhteistyöympäristö

Verkko-opetuksen kotisivu ja materiaa-lipankki

Wikisivujen tai niiden osien tai kommenttipalstojen upottaminen muille verkkosivustuille tai some-palveluihin

Paikka omille muistiinpanoille ja materiaaleille tai koosteille

Pilvitallennuspal-velut, esim. Google Drive, Microso# OneDrive ja Dropbox

Paikka omien tiedostojen säilyttä-miselle

Tiedostojen yhteis-muokkaus, kun käyt-täjiä on useita

Tiedostojen jakami-nen sekä yksittäin että kansioittain (mahdol-linen muokkausoi-keuden anto toisille)

Käsite- ja mielle-karttatyökalut, esim. Mindmeister

Käsite- tai aihekoko-naisuuden systemaat-tinen jäsentäminen ja esittäminen visuaali-sesti (käsitekartat)

Kirjoituksen, esityk-sen tai koulutuksen ideointi (miellekar-tat)

Käsite- tai mielle-kartan tekeminen yhteisöllisesti usean käyttäjän kanssa

Artikkelin kirjoitta-minen käsitekartan käsitteisiin liittyvinä teksteinä

Käsitekartan jakami-nen tai upottaminen toiseen some-pal-veluun

96

Kun nuorten suosimissa palveluissa korostuu yksilönä nopeasti tuo-tettu ja jaettu sisältö, korostuvat opetuksen ja työelämän sosiaalisen median käytössä pidemmät ja enemmän aikaa vaatineet sisällöt, joita voidaan tuottaa yksin tai yhteistyönä usean käyttäjän kanssa. Ope-tuksen kannalta tämä ero on merkittävä, sillä usein virheellisesti aja-tellaan, että nuoret hallitsevat itsenäisesti erilaiset sosiaalisen median palvelut, vaikka se pätee lähinnä sosiaalisen median käyttöön vapaa-ajan viihdekäytössä ja kaveripiirien välisessä viestinnässä. Opetuk-sessa ja työelämässä käytettäviä some-palveluita ja niihin liittyviä yhteisöllisiä menetelmiä ja toimintatapoja nuoret eivät yleensä hal-litse ennen kuin niitä koulussa opetetaan. Harjoittelua vaativat myös tiedon jakaminen ja toiminnan dokumentointi sekä oman osaami-sen näkyväksi tekeminen sosiaalisen median verkostoissa, ryhmissä ja yhteisöissä. Näiden edellä mainittujen palveluiden käytölle onkin ominaista tuoda toisessa palvelussa esiin omia tuotoksia toisessa pal-velussa (esim. blogin mainostaminen Twitterissä) sekä muiden jul-kaisujen jakaminen eteenpäin (esim. Twitterissä retwiitti) asiaa kom-mentoiden tai ilman saatesanoja.

Sosiaalisen median tekstilajit ja tarkoitushakuiset sisällöt

Jokaista edellä kuvattua mediamuotoa voidaan käyttää lukuisiin eri tarkoituksiin ja tekstilajeihin. Sosiaalisessa mediassa esiintyy sekä pai-netuista teksteistä tuttuja asiatekstin ja kaunokirjallisuuden tekstilajeja että uusia verkkososiaalisuuteen ja osallistavaan toimintakulttuuriin liittyviä tekstilajeja (Jenkins ym. 2009). Tyypillistä sosiaalisen medi-an mukanaan tuomille ja siellä edelleen syntyville uusille tekstilajeille on, että ne eivät ole selvärajaisia, vaan pikemminkin ne muuttuvat ja sekoittuvat jatkuvasti. Sosiaalisen median tekstilajit heijastavat tekijöi-den yksilöllisiä kirjoitustaitoja sekä toisaalta käytettyjä some-palve-luita ja tekniikoita. Joidenkin tekstilajien kirjoittaminen on nopeaa ja puheenkaltaista, joidenkin pitkäjänteistä, joidenkin luovaa ja monita-soista sisältöjen sommittelua ja joidenkin ohjelmointi- tai kehittyneitä yhteistyötaitoja vaativaa (Kallionpää 2014).

Sosiaalisessa mediassa esiintyy eri tekstilaje,ja ja julkaisuja tehdään myös hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Seuraavassa muutamia esimerkke-jä näistä:

97

− erilaiset blogit: asiatekstin tyylinen blogiartikkeli, kuten uutis-kommentti, asiantuntijakirjoitus tai mielipidekirjoitus, kuvapai-notteinen blogiartikkeli, sarjakuvablogi, ääniblogi− infogra$ikka eli laajan tietokokoelman esittäminen visuaalisesti− statuspäivitykset (liittyen esim. kirjoittajaan tai ajankohtaisiin uutisiin)− peliesittelyt tai selostettu video jonkin pelin pelaamisesta− reaaliaikaiset keskustelut kirjoittamalla, kuvapalvelun avulla tai videoyhteydessä− reaaliaikainen videolähetys omasta toiminnasta (esim. Periscope)− tarinat (esim. Snapchatin my story -kokoelma)− mietelauseiden ja kuluneiden kliseiden twiittaaminen− meemit, esimerkiksi tunnistettavan kaavan mukaan tehty kuva tai video− fani$ktio, esimerkiksi fanituksen kohteesta tehdyt kuvat ja videot− Facebookin osta/myy/vaihda-ilmoitukset− yhteisöllisesti tuotettu artikkeli tai projektityö esimerkiksi wiki-palvelussa tai Google Drivessä− mainokset− poliittinen vaikuttaminen tai jopa propaganda.

Sosiaalisen median teksteihin liittyy myös paljon ongelmia, kuten kiu-saamista ja pilkkaa, vihapuhetta tai mustamaalaamista, identiteettivar-kauksia ja esiintymistä toisena henkilönä. Tekstilajin sekä sen tarkoituk-sen arviointi ja tunnistaminen ovat olennaisia taitoja sosiaalisen median käytössä. Koulussa on tärkeää oppia tunnistamaan tekstilaji tilanneläh-töisesti esimerkiksi tekijän, kirjoitustyylin, käytettyjen kuvien ja sisällös-tä esille tulevien tavoitteiden perusteella. Yleensä sisällöstä käy suhteelli-sen mutkattomasti selville, onko tekijän tarkoitus esimerkiksi viihdyttää, kertoa jostakin asiasta luotettavaa tietoa, kertoa tekijän mielipide ajan-kohtaisesta keskustelunaiheesta, vaikuttaa lukijan mielipiteisiin, myydä lukijalle jotakin, saada lukija klikkaamaan jotakin linkkiä tai mainosta, saada lukija vastaamaan itselleen, kiusata tai aiheuttaa vahinkoa jollekin toiselle ihmisille tai mustamaalata jotakin ihmisryhmää.

Tekstilajin ja sisällön tarkoituksen tunnistaminen liittyy läheisesti lähdekriittisyyteen eli sisällön luotettavuuden arviointiin. Se käy haas-tavaksi silloin, kun tekijä pyrkii harhauttamaan lukijaa luulemaan sisäl-töä joksikin muuksi kuin mitä se on. Erilaiset vaikuttamis- ja harhaut-tamispyrkimykset ovat somessa yleisiä. Aktiivisille sosiaalisen median

98

käyttäjille voi ajan myötä syntyä hyvä ”pelisilmä” huijausten tunnistami-seen. Aloittelevat somen käyttäjät tarvitsevat siinä kuitenkin harjoitusta.

On hyvä ottaa lähtökohdaksi, että mikään netissä kerrottu tieto ei ole totta, mikäli sitä tai sen tekijää ei voida varmistaa vähintään yh-destä luotettavasta ja riippumattomasta lähteestä. Sisällön tekijällä on yleensä suuri vaikutus sisällön luotettavuutta arvioitaessa, mutta toisaalta sosiaalisen median käyttäjät ovat usein sitä mieltä, että itse sisältö on tärkeämpi kuin sen tekijä. Joskus tekijä voi jäädä täysin tun-temattomaksi, vaikka sisältöä pidettäisiin yleisesti merkittävänä. Taita-vasti tehtyjä nettihuijauksia on joskus mahdotonta osoittaa tavallisen käyttäjän saatavilla olevin keinoin huijauksiksi. Silloin on hyvä pitää mielessä vanha sanonta, että ”jos se on liian hyvää ollakseen totta, se todennäköisesti ei ole totta”.

Monilukutaito ulottuu pinnan alla olevaan tietoon

Monilukutaitoa ei tarvita sosiaalisessa mediassa ainoastaan erilaisten sisältöjen tekemiseen ja muiden käyttäjien sisältöjen tulkintaan ja ar-viointiin. Sitä tarvitaan myös some-palvelujen automaattisesti tuotta-mien tietojen, kuten metatietojen ja tilastojen, sekä ilmoitusten ym-märtämiseen. Lisäksi sisällöstä voidaan saada lisätietoa ulkopuolisista lähteistä, kuten analyysi- ja tilastointipalveluista. Taitavat verkkoteks-tien käyttäjät kykenevät löytämään ja arvioimaan varsinaisen tehdyn sisällön lisäksi esimerkiksi seuraavia asioita:

− Kuka tai ketkä ovat tehneet sisällön?− Milloin sisältö on alunperin julkaistu? Onko sitä muokattu sen jälkeen?− Onko tekijä itse tehnyt sisällön, vai onko se kopioitu tai muokat-tu toisesta lähteestä?− Mitkä osat sisällöstä ovat tekijän/tekijöiden omaa tuotantoa, mikä on viittausta, mikä on upotettua ja mikä on mainosta?− Mitä tekijänoikeuksia sisältöön liittyy? Onko siinä rikottu toisen tahon tekijänoikeuksia?− Miten sisältö on teknisesti toteutettu? Onko sisältö saatavissa teknisesti eri muodoissa? − Miten sisältö voidaan jakaa tai upottaa muihin some-palveluihin tai verkkosivustoihin?

99

− Onko valittua some-palvelua käytetty tarkoituksenmukaisesti ja ”oikealla” tavalla?− Rikkooko sisältö tai tekijä (esimerkiksi ikänsä vuoksi) käytetyn some-palvelun käyttöehtoja? − Onko sisältö avoimesti julkaistu vai vaatiiko se kirjautumisen?− Mikä on sisällön pysyvä www-osoite (URL)?− Milloin sisältö mahdollisesti tulee poistumaan? − Mihin laajempaan sisältökokonaisuuteen, viestiketjuun tai ajan-kohtaiseen keskusteluun sisältö liittyy?− Mitä some-palvelu, kanava tai ryhmä, jossa sisältö on julkaistu, kertoo itse sisällöstä ja tekijästä?− Miten suuren näkyvyyden ja suosion sisällön voi olettaa saavut-tavan valitun julkaisutavan ja some-palvelun perusteella?− Mitä kävijäseuranta- ja lukutilastot kertovat sisällöstä?− Miten sisältöä ja sen metatietoja on optimoitu hakukoneita ja sosiaalisessa mediassa jakamista varten?− Miten suosittu sisältö on? Kuinka paljon sitä on jaettu sosiaali-sessa mediassa?− Ketkä ovat jakaneet sisältöä sosiaalisessa mediassa ja miten?

Kiteytettynä voi sanoa, että sosiaalinen media on verkkovälitteistä toimintaa, joka näkyy käyttäjille erilaisina tietoina, viesteinä ja ilmoi-tuksina. Tämä pätee joskus silloinkin, kun toiminnan kohteena oleva käyttäjä ei edes saa mitään konkreettista viestiä. Monelle tuttu esi-merkki tästä on tilanne, jossa huomaa Facebook-kavereiden määrän vähentyneen entisestä. Nopea kaverilistan läpikäynti yleensä paljastaa, kuka tuttava on ”ilmoittanut”, ettei hän halua enää olla kaveri.

Sosiaaliset taidot ovat avainasemassa

Sosiaalisessa mediassa toimimisen kannalta tärkein monilukutaidon ulottuvuus on sosiaaliset taidot. Sosiaalista mediaa on kuvattu siten, että se muodostaa suoran yhteyden eri toimijoiden välille: kaikilla on mahdollisuus viestiä kaikkien kanssa. Tämä ei tietenkään tarkasti ot-taen pidä paikkaansa, vaan sosiaalisessa mediassa tapahtuva toiminta sijoittuu aina johonkin spesi$in sosiaaliseen kontekstiin – siksi toi-minnan ja kontekstin ymmärtäminen sekä arvioiminen ovat tarpeel-lisia taitoja.

100

Sisältöjen luomisessa sosiaalisia taitoja tarvitaan muun muassa eri-laisten lukijaryhmien tuntemiseen ja huomioimiseen, lukijoiden osal-listamiseen, yhteisölliseen työskentelyyn, sisältöjen yhteisölliseen luon-tiin ja keskusteluun sekä sisältöjen jakamiseen erilaisille kohderyhmille sosiaalisen median palveluissa. Sisältöjen lukemisen osalta sosiaalisia taitoja tarvitaan vastaavasti edellä mainittujen seikkojen, sosiaalisen kontekstin, sosiaalisten merkitysten sekä sisältöön eri tavoin liittyvien ihmisten sosiaalisten asemien ja niiden vaikutusten arviointiin.

Erilaisten verkossa ilmenevien sosiaalisten kontekstien ymmärtämi-sen perustana on tuntea ja ymmärtää niiden sosiaalisia rakenteita ja erityyppisiä verkkoyhteisöllisyyden muotoja. Näistä tärkeimpiä ovat ryhmät, verkkoyhteisöt ja sosiaaliset verkostot (Pönkä 2014).

Ryhmä koostuu jo kahdesta ihmisestä, mutta yleensä ryhmällä tar-koitetaan vähintään kolmea ihmistä. Mikä tahansa yhteen saatettu joukko ihmisiä ei muodosta ryhmää, vaan ryhmä syntyy keskinäisen vuorovaikutuksen kautta etenevän ryhmäytymisen myötä. Keskeistä on muodostaa jäsenten kesken yhteinen tavoite, johon ryhmänä toi-mimalla pyritään. Ryhmän muodostuminen voidaan havaita myös sii-tä, että ryhmän jäsenet tunnistavat sekä oman jäsenyytensä ryhmässä että muut ryhmän jäsenet.

Verkkoyhteisö on kuin suuri ryhmä, mutta kokonsa vuoksi siinä esiintyy monimutkaisempia sosiaalisia suhteita ja vuorovaikutuspro-sesseja jäsenten kesken. Verkkoyhteisön tunnusmerkkeinä pidetään tavallisesti myös jäsenten tiukkaa yhteisöllisyyttä sekä toiminnan pit-käkestoisuutta. Yhteisö tarjoaa jäsenilleen mm. sosiaalista tukea ja merkityksellisiä ihmissuhteita. Jäsenet voivat rakentaa identiteettiään osana yhteisöä. Yhteisöille tyypillistä on myös suhteellisen pysyvien normien ja roolien muodostuminen.

Sosiaaliset verkostot muodostuvat eri ihmisten välisistä suhteista. Monet sosiaalisen median palvelut ovat valjastaneet käyttäjiensä sosi-aaliset verkostot tiedonkulun ja vuorovaikutuksen väyläksi. Verkostoja muodostetaan konkreettisesti esimerkiksi pyytämällä toisia ihmisiä ka-vereiksi Facebookissa, ottamalla heidät seurantaan Twitterissä tai tila-maalla heidän kanavansa YouTubessa. Näin syntyvät ihmisten väliset yhteydet voivat olla joko yhden- tai kahdensuuntaisia, eli suunnattuja tai vastavuoroisia, tai suuntaamattomia yhteyksiä. Viimeksi mainitusta on kyse, kun ihmiset osallistuvat verkossa johonkin samaan toimintaan, esimerkiksi keskusteluun.

Kulloisenkin sosiaalisen kontekstin rakenne vaikuttaa siihen, mitä

101

merkityksiä tehdyllä tai jaetulla sisällöllä voi odottaa olevan. Esimer-kiksi ryhmissä syntyvien sisältöjen voidaan odottaa liittyvän ryhmän yhteiseen tavoitteeseen. Verkkoyhteisöissä syntyvät sisällöt puolestaan ilmentävät yhteisöä koossa pitävää toimintaa, jäsenten rooleja, normeja, yhteisiä toimintatapoja, yhteisön sisällä syntyvää sanastoa, keskustelu-tyyliä ja niin edelleen. Sosiaalisissa verkostoissa ihmisten välinen yhtei-söllisyys on olennaisesti löyhempää kuin verkkoyhteisöissä ja ryhmissä, ja niiden toiminta keskittyy selvemmin yksilöiden omiin tarpeisiin ja tavoitteisiin. Kuitenkin myös sosiaalisten verkostojen jäsenten toiminta ja verkostoituminen keskittyy usein eri ihmisiä yhdistäviin intresseihin.

Sosiaalisissa verkostoissa korostuu sisällön tekijän asema verkostos-sa: mitä laajempi henkilökohtainen verkosto hänellä on, sitä suurempi painoarvo sisällölle jo lähtökohtaisesti muodostuu, kun sillä on mah-dollisuus levitä verkostossa useampien eri ihmisten avulla. Osittain samasta ilmiöstä on kyse myös verkkoyhteisöissä ja ryhmissä silloin, kun sisällön tekijälle on muodostunut rooli, jossa hänen mielipiteensä nähdään useita muita jäseniä tärkeämmäksi. Tällaisia henkilöitä kut-sutaan sosiaalisessa mediassa yleisesti mielipidejohtajiksi. Heillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten heidän vaikutuspiirissään olevat ihmiset tulkitsevat erilaisia asioita, tapahtumia ja puheenaiheita sekä millaisia merkityksiä niille annetaan. Toisaalta kenellä tahansa sosiaa-lisen median käyttäjällä voi olla erilaisia vaikutuspyrkimyksiä sisältöjä tehdessään ja keskusteluihin osallistuessaan. Sosiaalisen aseman ja sen mahdollistamien vaikutusmahdollisuuksien tunnistaminen on olen-nainen osa monilukutaitoa.

Näen julkisuustaidot erottamattomaksi osaksi sosiaalisia taitoja. Sosiaalisen kontekstin avoimuuden aste – esimerkiksi julkinen, puo-lijulkinen, rajattu tai salainen – vaikuttaa osaltaan siihen, millaista toi-mintaa ja sisältömuotoja se mahdollistaa. Toisaalta sosiaalisen median käyttäjät asettavat tekemiensä sisältöjen avoimuusasteen kulloisenkin tilanteen tarpeiden mukaan. Kyse on samalla sekä oman että mui-den käyttäjien verkkoidentiteettien avoimuudesta tai yksityisyydestä. Avoimuutta hallitaan myös valittaessa, mitä sosiaalisen median palve-luja ylipäätään otetaan käyttöön ja toimitaanko niissä omalla nimellä, nimimerkillä vai anonyymisti.

Avoimuutta pidetään leimallisena sosiaaliselle medialle, vaikka esi-merkiksi maailman suosituin yhteisöpalvelu Facebook on pikemmin-kin rajattu kuin avoin. Silti tiedon avoimuutta ja jakamista pidetään aktiivisten sosiaalisen median käyttäjien keskuudessa yleisesti itseisar-

102

vona. Yksi ilmentymä tästä on avoin tietosanakirja Wikipedia. Kuiten-kin suojattua verkkoympäristöä pidetään tavallisesti turvallisempana käyttäjilleen – etenkin lapsille ja nuorille – kuin täysin avointa. Muun-kinlaisia esimerkkejä on: joskus suojattua verkkoyhteisöä on käytetty jäsenten mielipiteiden rajoittamiseen, tiukkaan kontrolliin ja samalla ylläpitäjän taloudellisten intressien edistämiseen. Yhteisöllisyys tun-tuu mukavalta, mutta se voi olla myös ansa. Toiminnan eettisyyden ar-vioimiseen avoin verkkoympäristö antaa paremmat mahdollisuudet.

Miten monilukutaitoa somessa voidaan opettaa ja harjoitella?

Jotta opettaja voisi opettaa oppilailleen monilukutaitoa sosiaalisessa mediassa, hänen tulisi itse käyttää ja tuntea sosiaalisen median ympä-ristöjä. Siksi ensimmäinen asia opettajalle onkin lähteä tutustumaan sosiaalisen median palveluihin, toimintatapoihin ja sisältöihin, mikäli se on aiemmin jäänyt vähälle huomiolle. Mitä et itse osaa, sitä on vai-kea toisille opettaa. Käytännössä tutustuminen on parasta tehdä yksi some-palvelu kerrallaan ja aloittaa niistä, joita voidaan käyttää myös opetuksessa.

Uuden opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilaille tulee opettaa perustietoa teknologiasta ja ymmärtämään sen toimintaperi-aatteita. Sosiaalisen median kohdalla tämä tarkoittaa yleisimpiä some-palveluita ja niiden käyttötapoja arjessa, opiskelussa, työelämässä ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa (Pönkä 2015). Sosiaalisen median perusteet on hyvä olla sekä opettajan että oppilaiden hallussa ennen kuin lähdetään opettamaan ja harjoittelemaan syvällisemmin moni-lukutaitoa. On syytä muistaa, että vaikka nuoret käyttävät sosiaalista mediaa aktiivisesti vapaa-ajallaan, sen käyttö yhteistyön ja oppimisen tukena on heille yleensä uutta.

Kun perusteet ovat hallussa, voidaan lähteä harjoittelemaan mo-nilukutaitoa sosiaalisen median ympäristöihin. Mitä nuoremmista oppilaista on kyse, sitä enemmän korostuvat turvallisuusnäkökohdat ja suojatuissa verkkoympäristöissä toimiminen. Aluksi on parasta aloittaa koulun itse hallinnoimissa suljetuissa sosiaalisen median alus-toissa. Nyrkkisääntönä on toimia aina oppilaiden ikä- ja taitotason mukaisesti – kun ne karttuvat, siirrytään vähitellen yhä avoimempiin verkkoympäristöihin ja koulun ulkopuolisiin sosiaalisen median pal-veluihin. Vaikka nuoret itse toimivat vapaa-ajallaan hyvin moninai-

103

sissa verkkoympäristöissä, tulee opetuksessa huomioida opettajan ja koulun vastuu.

Monilukutaidon harjoittelu tapahtuu luontevasti, kun sosiaalisen median palveluja käytetään muutenkin opetuksen ja oppimisen ym-päristöinä. Uuden opetussuunnitelman mukaan tieto- ja viestintätek-nologiaa tulee hyödyntää suunnitelmallisesti perusopetuksen kaikilla vuosiluokilla, eri oppiaineissa ja monialaisissa oppimiskokonaisuuk-sissa sekä muussa koulutyössä. Kun näin tehdään, erilaisten verkko-sisältöjen tuottamisesta ja niiden lukemisesta ja tulkinnasta tulee osa arkipäivän koulutyötä. Monilukutaidon opetus ja harjoittelu voidaan näin liittää osaksi muuta opetusta.

Muun opetuksen ohessa tapahtuvan monilukutaidon harjoittelun lisäksi voidaan omina teemoina harjoitella erilaisia yhteisöllisiä sisäl-löntuotanto- ja työskentelymenetelmiä, verkostoitumista, sosiaalisten rakenteiden analysointia, sisältömuotojen ja tekstilajien tunnistamis-ta ja niin edelleen. Harjoittelussa voidaan käyttää esimerkkeinä todel-lisia sosiaalisessa mediassa esiintyneitä tapauksia. Ennen kuin uutta menetelmää tai taitoa sovelletaan muussa koulutyössä, olisi hyvä en-sin tutustua menetelmään ja harjoitella sitä.

On hyvä huomata, että harjoiteltaessa sosiaalisen median yhtei-söllisiä menetelmiä kyse on monilta osin samalla yhteisölliseen op-pimiseen sovellettavista menetelmistä. Onkin suositeltavaa yhdistää sosiaalisen median opetuskäyttö yhteisölliseen oppimiseen. Sopivia pedagogisia malleja ovat esimerkiksi tutkiva oppiminen ja ongelma-lähtöinen oppiminen.

Monilukutaidon osaamista arvioitaessa oleellista on erilaisten me-diamuotojen ja tekstilajien tuottamisen taito – sekä yksin että yhdessä, ryhmien, yhteisöjen ja verkostojen jäsenenä. Niin ikään uuteen kirjoit-tamistaitoon kuuluu kyky tuottaa ja liittää sisältöihin monipuolisesti erilaisia sosiaalisia merkityksiä – esimerkkeinä sisällön kommentointi ja siitä keskusteleminen, sisällön jakaminen, yhteisesti tuotetun sisäl-lön korjaaminen sekä eri sisältöjen väliset viittaukset ja upotukset. Vastaavasti lukutaitoa arvioitaessa huomio kiinnittyy kykyyn ymmär-tää edellä mainittuja asioita: sisällön eri tasoja ja niihin liittyviä mer-kityksiä.

Oppimista ja syvällistä ymmärtämistä arvioitaessa kyse on siitä, kuinka paljon ja monipuolisesti oppilas tunnistaa ja osaa selittää sisäl-töön, sen tekijään ja sosiaaliseen kontekstiin liittyviä seikkoja, merki-tyksiä ja niiden välisiä yhteyksiä. Viime kädessä monilukutaidon hal-linta näkyy kykynä toimia taitavasti sosiaalisen median ympäristöissä.

104

Lähteet

Cavazza, F. 2015. Social media landscape 2015. http://www.fredcavaz-za.net/2015/06/03/social-media-landscape-2015/.

Engeström, J. 2005. Why some social network services work and ot-hers don’t — Or: the case for object-centered sociality. Blogi 13.4.2005. http://www.zengestrom.com/blog/2005/04/why-some-social-net-work-services-work-and-others-dont-or-the-case-for-object-cente-red-sociality.html.

Engeström, J. 2009. Building sites around social objects – Web 2.0 Expo SF 2009. http://www.slideshare.net/jyri/building-sites-around-social-objects-web-20-expo-sf-2009.

Jenkins H., Clinton K., Purusthotma R., Robinson A. J. & Weigel M. 2009. Confronting the challenges of participatory culture: Me-dia education for the 21st century. Lontoo: MacArthur Foundati-on. https://mitpress.mit.edu/sites/default/$les/titles/free_downlo-ad/9780262513623_Confronting_the_Challenges.pdf.

Kallionpää, O. 2014. Mitä on uusi kirjoittaminen? Uusien mediakir-joitustaitojen merkitys. Media & Viestintä 37 (4), 60–78. http://media-viestinta.$/blogi/mita-on-uusi-kirjoittaminen-uusien-mediakirjoitus-taitojen-merkitys/.

Kangas, P., Toivonen, S. & Bäck, A. 2007. Googlen mainokset ja mui-ta sosiaalisen median liiketoimintamalleja. VTT:n tiedotteita 2369. http://www.vtt.$/inf/pdf/tiedotteet/2007/T2369.pdf.

Partanen, H. 2009. Yhteisöllinen mieluummin kuin sosiaalinen media. http://www.kotus.$/nyt/kotuksen_kolumnit/kuukauden_kielijuttu_(2003_2011)/yhteisollinen_mieluummin_kuin_sosiaalinen_media.

Pönkä, H. 2014. Sosiaalisen median käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

Pönkä, H. 2015. Someketti opettajille uuden OPS:in mukaan. Blogi. http://www.opetin.$/blogi/someketti-opettajille-uuden-opsin-mukaan/.

Pönkä, H. 2016. Sosiaalisen median tilannekatsaus ja Dunbarin sosi-aaliset piirit. Blogi. https://harto.wordpress.com/2016/01/27/sosiaali-sen-median-tilannekatsaus-ja-dunbarin-sosiaaliset-piirit/.

Sanastokeskus TSK ry. 2010. Sosiaalisen median sanasto (TSK 40). http://www.tsk.$/tsk/$/sosiaalisen_median_sanasto_tsk_40-513.html.