Mitä on eläinten hyvinvointi?

2

4

6

7

8

9

10

11

12

13

14

Hyvinvoinnin määritelmät

Positiiviset tuntemukset

Lajityypillinen käyttäytyminen

Käyttäytymishäiriöt

Virikkeet

Kipu

Tuotantorasitussairaudet

Jalostus ja tuotantoeläinten hyvinvointi

Jalostus ja lemmikkieläinten hyvinvointi

Lähteet

Sisällys

Esitteen tekstit: Saara KupsalaKuvat: Animalian arkisto (s. 7, 13 ja 15), Ari Ellert (s. 9), Wilhelmiina Keränen (kansi, s. 6 ja 10) Saara Kupsala (s. 4), Kanerva Pelli (s. 12), Anna Reivilä (s. 4), Tarhauskielto.fi (s.11),Laura Uotila (s. 8 ja 10)Ulkoasu ja taitto: Vera LiinasaariEläinsuojeluliitto Animalia ry

4 5

Hyvinvoinnin määritelmät

Eläimen hyvinvointi on laaja ja moniulotteinen käsi-te, joka koostuu useista eläimen elämänlaatuun vai-kuttavista osatekijöistä [1]. Yleisesti hyväksyttyjen eläinten hyvinvoinnin määritelmien mukaan (ks. laa-tikko) hyvinvointi kuvaa kokonaisvaltaisesti eläimen tilaa, joka voi vaihdella hyvästä huonoon. Hyvinvoin-tiin sisältyvät muun muassa eläimen fyysinen terve-ys, koetut tunnetilat sekä mahdollisuudet toteuttaa luontaista käyttäytymistä. Terveys on hyvinvoinnin osatekijä, mutta hyvinvointi on terveyttä laajempi käsite. Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat eläimen sopeutuminen ympäristöönsä sekä se, kuinka kulut-tavaa sopeutuminen on. Eläin pyrkii sopeutumaan ympäristöönsä monin eri tavoin – muun muassa fy-siologisten mekanismien, käyttäytymisen sääntelyn ja tunnetilojen avulla. [2]

Eläimen hyvinvoinnin kokonaistilaa voidaan ar-vioida tieteellisesti, ja näin päätöksenteko voidaan pohjata tieteelliseen näyttöön. Tutkimus eläinten hy-vinvoinnista on edistynyt nopeasti viime vuosien ai-kana. Eläinfysiologian ja eläinlääketieteen kehityksen lisäksi uutta tietoa eläinten hyvinvoinnista ovat tuot-taneet muun muassa eläinten käyttäytymistutkimus, kognitiotiede ja neurotieteet. [1, 2]

Koska eläinten hyvinvointi on moniulotteinen il-miö, eläinten hyvinvoinnin tilan arvioinnissa on käy-tettävä kokonaisvaltaisesti erilaisia tutkimusmene-telmiä. Hyvinvoinnista kertovat esimerkiksi eläinten terveydentila, kuolleisuus, hedelmällisyys, fysiologi-set prosessit, aivofysiologia ja -kemia, käyttäytymi-nen sekä preferenssitestit. [1, 2]

Keskeisiä eläinten hyvinvoinnin määritelmiä

Hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Käsitteellä eläimen hyvinvointi kuvataan eläimen vointia, joka voi vaihdella hyvästä huonoon. Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet so-peutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin.

Eläinten hyvinvointi tarkoittaa sitä, kuinka eläin sopeutuu niihin olosuhteisiin, joissa se elää. Eläi-men hyvinvointi on hyvä, jos (kuten tieteellinen näyttö osoittaa) eläin on terve ja kokee olonsa

1. Vapaus nälästä ja janosta2. Vapaus epämukavuudesta3. Vapaus kivuista, vammoista ja sairauksista

Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa eläi-melle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta tai patologisia muutoksia, eläimen hyvinvointi heikkenee. Eläinten hyvinvointiin voidaan vai-kuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella.

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta sekä seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta:

Maailman eläinterveysjärjestö oie: [1]:

mukavaksi, jos se on hyvin ravittu ja turvassa, jos se voi ilmaista sisäsyntyistä käyttäytymistään ja jos se ei kärsi epämiellyttävistä olotiloista, kuten kivusta, pelosta ja ahdistuksesta.

Ison-Britannian Farm Animal Welfare Committeen (fawc) viisi vapautta [3]:

4. Vapaus normaaliin käyttäytymiseen5. Vapaus pelosta ja kärsimyksestä

6 7

Positiiviset tuntemukset

Lajit yypillinen käyttäyt yminen

Perinteisissä eläinten hyvinvoinnin määritelmissä on korostettu eläinten negatiivisten tunnetilojen mini-mointia, kun taas positiiviset tunteet ovat jääneet vä-hemmälle huomiolle [4]. Viime vuosina on kuitenkin alettu korostaa positiivisten tuntemusten, kuten ilon, kiintymyksen ja tyytyväisyyden, merkitystä eläinten hyvinvoinnille. Tieteellinen tutkimus eläinten posi-tiivisista tuntemuksista on lisääntynyt merkittävästi. [5] Esimerkiksi laajapohjaisessa eurooppalaisessa Welfare Quality® tuotantoeläinten hyvinvoinnin arvi-ointijärjestelmässä on nostettu positiivinen tunnetila yhdeksi eläinten hyvinvoinnin 12 arviointikriteereistä [6].

Lajityypillinen käyttäytyminen viittaa niihin käyt-täytymismuotoihin, joita eläinlajille on kehittynyt evoluution aikana luonnonvalinnan seurauksena. Sa-moin kuin eläimen ulkomuoto ja fysiologia, myös sen käyttäytyminen on muokkautunut vuosituhansien saatossa osana lajikehitystä. Eläimen geenit sääntele-vät käyttäytymistä esimerkiksi hormonitoimintaan ja hermoston välittäjäaineisiin vaikuttamalla. [7]

Domestikaatiosta ja eläinjalostuksesta huolimatta kotieläimillä on edelleenkin runsaasti tallella sellaisia käyttäytymismalleja, jotka auttoivat niiden esivan-hempia sopeutumaan elinympäristöönsä [7]. Eläin-ten ulkonäköä voidaan muuttaa hyvinkin nopeasti jalostuksen avulla, mutta käyttäytymistä sääntelevät

niin monet geenit, että käyttäytymismuutokset ovat hyvin hitaita [8].

Lajityypillisiä käyttäytymismuotoja ovat esimer-kiksi laiduntaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen naudoilla; tutkimiskäyttäytyminen, ruoanetsintä ja tonkiminen sioilla; orsilla lepääminen, pesään mu-niminen ja pehkussa kylpeminen kanoilla; kiipeily, uiminen, saalistaminen ja tunneleissa liikkuminen minkeillä; saalistaminen ja maan kaivaminen ketuilla sekä lisääntymis- ja emokäyttäytyminen kaikilla koti-eläimillä. [7, 9]

Koska monet käyttäytymistarpeet ovat voimakkai-ta, eloonjäämiseen ja lisääntymiseen liittyviä toimin-toja, niiden estyminen voi heikentää eläinten hyvin-vointia huomattavasti. Muun muassa lisääntyminen ja jälkeläisten hoito ovat pitkälti hormonien sään-telemiä, ja eläimellä on vahva tarve suorittaa näitä käyttäytymistaipumuksia ympäristöstä riippumatta. [8] Kun eläin ei voi toteuttaa sisäsyntyistä käyttäyty-mistä, johon se on voimakkaasti motivoitunut, se tur-hautuu ja sen hyvinvointi heikkenee. Turhautuminen voi purkautua muun muassa käyttäytymishäiriöinä. [10, 11]

Mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäyty-mistä edistää eläinten hyvinvointia monin tavoin. Laajan käyttäytymisrepertuaarin ilmentäminen suo-jaa eläintä apatialta ja masennukselta sekä mahdol-listaa eläimelle positiivisten tuntemusten kokemisen. Kun eläin voi toteuttaa monipuolisesti luontaista käyttäytymistään varhaisiästä saakka, sen eri taidot paranevat, mikä on sille hyödyllistä sen koko elinkaa-ren ajan. [12]

Etenkin leikkikäyttäytyminen on tärkeää nuorille eläimille. Leikkikäyttäytyminen kehittää eläimen ke-honhallintaa, liikkuvuutta ja lihaksistoa sekä sosiaa-lisia ja emotionaalisia taitoja. Leikkikäyttäytymisen avulla kehitetyt kyvyt hyödyttävät eläintä aikuisiässä. Jos eläin ei ole saanut leikkiä, se ei välttämättä pärjää myöhemmin muiden eläinten kanssa ryhmässä. Leik-ki itsessään on palkitsevaa toimintaa, joka tarjoaa po-sitiivisia kokemuksia eläimelle. Leikkikäyttäytymisen puuttuminen kertoo usein heikentyneestä hyvinvoin-nista. [5, 13]

8 9

Käyttäyt ymishäiriöt Virikkeet

Ihmisen tarjoamat olosuhteet rajoittavat monin tavoin eläinten mahdollisuuksia vaikuttaa ympä-ristöönsä ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Tämän seurauksena eläimille voi kehittyä erilaisia käyttäytymishäiriöitä. Eläinlajin normaali käyttäyty-minen tarkoittaa sellaista käyttäytymistä, jota suurin osa eläinlajin yksilöistä ilmaisee, kun niillä on mah-dollisuus ilmentää laajasti käyttäytymisrepertuaari-aan. Epänormaali käyttäytyminen on käyttäytymistä, joka poikkeaa muun muassa muodoltaan, esiintymis-tiheydeltään ja tilanneyhteydeltään tästä normaalista käyttäytymisestä. Epänormaalia käyttäytymistä on esimerkiksi turkin purenta minkeillä, hännänpurenta sioilla sekä kannibalismi kanoilla. [11, 14]

Epänormaali käyttäytyminen kielii hyvinvointi-ongelmista [2]. Eläin pyrkii epänormaalin käyttäyty-misen avulla sopeutumaan huonoihin olosuhteisiin. Käyttäytymishäiriöiden taustalla on useita tekijöi-tä: Sen voi laukaista turhautuminen motivoituneen käyttäytymisen estyessä, ympäristön yksitoikkoi-suus, sosiaalinen eristys sekä eläimen kokema pelko. [11, 14]

Keskeinen epänormaalin käyttäytymisen muo-to on stereotypia. Stereotyyppinen käyttäytyminen tarkoittaa kaavamaista liikkeiden sarjaa, jolla ei ole il-meistä tarkoitusta [2]. Stereotyyppistä käyttäytymis-tä on esimerkiksi häkin ympäri juokseminen minkeil-lä, kielenpyörittely naudoilla sekä karsinan putkien pureskelu emakoilla [14].

Stereotyyppisen käyttäytymisen esiintyminen on yksilökohtaista. Sillä on palkitsevia ominaisuuksia, kun eläin voi purkaa turhautumistaan stereotypioi-den avulla. [11] Stereotypia sopeutumismekanismina ei tarkoita, että se olisi merkki hyvästä hyvinvoinnin tasosta. Lukuisten tutkimusten mukaan eläinten hy-vinvointi on heikko sellaisissa olosuhteissa, joissa esiintyy stereotyyppistä käyttäytymistä. [2] Onkin arveltu, että hyvinvointi voi olla alhaisin niillä eläimil-lä, joilla ei esiinny stereotypioita, silloin kun niiden esiintyminen on yleistä. Stereotypioiden käyttö so-peutumiskeinona voi estyä, jos eläin on masentunut, jos se kokee erittäin voimakasta pelkoa tai jos sen ter-veys on heikko. [11] Joskus stereotyyppinen käyttäy-

tyminen muuttuu tavaksi, josta eläin ei luovu, vaikka sen olosuhteita parannettaisiin [8].

Eläinjalostuksella on jonkin verran vaikutusta käyt-täytymishäiriöiden esiintymiseen. Monet käyttäyty-mistaipumukset, kuten aggressiivisuus, ihmispelko ja emo-ominaisuudet, ovat osittain periytyviä. Eläin-jalostuksessa on kuitenkin suureksi osaksi keskitytty eläinten tuotosominaisuuksiin, ja käyttäytyminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämä on voimistanut käyttäytymisongelmia joissakin jalostuslinjoissa, ku-ten höyhenten nokkimista kanoilla, stressiherkkyyttä sioilla ja heikkoja emo-ominaisuuksia emakoilla. [15]

Yksitoikkoinen ja ärsykkeetön ympäristö aiheuttaa eläimille hyvinvointiongelmia. Muun muassa kustan-nus- ja hygieniasyistä tuotantoeläimiä pidetään beto-ni- ja rakolattiapohjaisissa karsinoissa tai verkkopoh-jaisissa häkeissä ilman juuri minkäänlaisia virikkeitä. Virikkeillä viitataan sellaisiin materiaaleihin tai esinei-siin, joiden avulla eläinten elinympäristöä muutetaan hyvinvointia parantavasti. Virikkeiden tarkoituksena on tarjota eläimille mahdollisuuksia toteuttaa lajityy-pillistä käyttäytymistä sekä ilmentää käyttäytymisre-pertuaariaan moniulotteisemmin. [16-18]

Onnistuneen virikkeiden käytön hyvinvointietuja ovat muun muassa häiriökäyttäytymisen, aggressii-visuuden, pelon ja stressin väheneminen, eläinten li-haksiston ja luuston vahvistuminen sekä positiivisten kokemusten lisääntyminen. [18, 19]

Mikä tahansa esine tai ympäristön monipuolista-minen ei tuo eläimille hyvinvointietuja, vaan virikkei-den sopivuus määrittyy eläinlajin käyttäytymistaipu-musten mukaan. Virikemateriaalia tulee lisäksi olla tarpeeksi, jotta niistä ei tule kilpailua. [18] Erilaisten

virikkeiden sopivuutta eri eläinlajeille on tutkittu muun muassa preferenssitestien ja häiriökäyttäyty-misen esiintymisen avulla.

Tutkimusten mukaan sioille hyviä virikemateriaa-leja ovat sellaiset, joita siat voivat tonkia, manipuloi-da, hajottaa ja pureskella – esimerkiksi oljet, turve, kutteri ja multa. Sen sijaan materiaalit, joita siat eivät pysty hajottamaan, kuten kettinginpätkät, eivät ole riittäviä tyydyttämään sian tonkimis- ja manipuloin-titarvetta. [20] Kanoille tärkeitä virikemateriaaleja ovat munintapesät, orret, pehku (esim. kutterinpuru tai turve) sekä ruoanhakukäyttäytymiselle ja nok-kimiselle kohteita tarjoavat materiaalit, kuten oljet, puulastut ja juurekset. [16, 21]

Ketuille tärkeitä virikkeitä ovat luut tai puupalat pureskelua varten, pesäkoppi, oljet, köydenpätkät, kaivamismateriaali sekä niin kutsuttu kynsimislauta [22]. Minkeille hyviä virikkeitä ovat muun muassa oljet, sylinterit, lepotasot, pureksittavat ja liikuteltavat esineet (esim. köydenpätkät) sekä uimismahdollisuu-den tarjoavat vesialtaat [9, 22-24].

10 11

Kipu

Kotieläimet kokevat kipua kuten ihmisetkin. Kipu on epämiellyttävä tuntemus, johon liittyy eläimen tie-toisuus elimistön kudostuhosta tai sen uhasta. Kipu aiheuttaa eläimelle stressitilan, jolloin stressihormo-nien pitoisuudet veressä nousevat. Pitkäaikainen kipu ja stressi heikentävät eläimen vastustuskykyä. [25, 26]

Keskeisiä kivunlähteitä tuotantoeläimillä ovat jal-kasairaudet. Jalkaviat voivat olla niin kivuliaita, että eläin liikkuu vaivalloisesti, se makaa normaalia enem-män ja sen makuulle meno tai ylösnouseminen voi olla vaikeaa. [2] Myös muut tuotantorasitussairau-det, kuten utaretulehdukset, hengitystietulehdukset ja nivelsairaudet, aiheuttavat kipua eläimille. Lisäksi monet eläimille suoritetut toimenpiteet, kuten vasi-koiden nupoutus ja karjuporsaiden kastrointi, ovat hyvin kivuliaita. [25, 26]

Suomessa eläintautitilanne on kansainvälisesti ver-taillen hyvä [27]. Sen sijaan tuotantorasitussairaudet ovat yleinen hyvinvointiongelma myös suomalaisilla tiloilla. Tuotantorasitussairauksien taustalla on muun muassa tuottavuuteen keskittynyt jalostus, korkea-energisen rehun syöttäminen eläimille, puutteelliset liikkumismahdollisuudet, korkea eläintiheys, stressi, huono ilmanlaatu, heikko hygienia sekä eläimille epä-sopivat liikkumis- ja makuualustat.

Naudoilla yleisimpiä tuotantorasitussairauksia ovat jalkaviat, utaretulehdukset, aineenvaihdunnal-

Tuotantorasitussairaudet

liset sairaudet sekä hedelmällisyyshäiriöt [2] [40]. Sairauksien ja hedelmällisyyshäiriöiden takia lehmät laitetaan teuraaksi keskimäärin vain noin viisivuoti-aina [28]. Vasikoilla keskeisiä sairauksia ovat ripuli ja hengityselinsairaudet, jotka johtuvat muun muas-sa suurista eläinryhmistä ja huonosta ilmanlaadusta [29]. Vasikoista kuolee jopa noin 11 prosenttia ennen puolen vuoden ikää [30].

Emakot kärsivät muun muassa jalkasairauksista, niveltulehduksista, lapapaiseista, maitokuumeesta ja hedelmällisyyshäiriöistä. Tuotosvaateiden takia pah-nuekoko on kasvanut, mikä on lisännyt emakoiden rasitusta. [31] Teurastamoissa osaruhohylkäys teh-dään jopa viidennekselle emakoista [32], mikä kielii terveysongelmista. Lihasikojen tuotantorasitussai-rauksiin kuuluvat muun muassa hengityselinten sai-raudet, jalkaviat ja niveltulehdukset [20]. Osaruho-hylkäys tehdään seitsemälle prosentille teurastetuista lihasioista [32]. Paiseet ja niveltulehdukset ovat ylei-nen osaruhohylkäysten syy sioilla [33].

Broilereiden keskeisimpiä sairauksia ovat jalkaviat, vesipöhö ja äkillinen sydänkuolema, joiden taustalla on broilereiden erittäin nopea kasvu. Broilerit kärsivät myös jalkapohjan tulehduksista, mitä aiheuttaa muun muassa liian märkä pehku. Ammoniakki- ja pölypitoi-nen ilma aiheuttaa hengitystiesairauksia. [34]

Ketuilla yleisiä sairauksia ovat suuresta koosta johtuvat jalkaviat, silmä- ja kohtutulehdukset sekä ien- ja hammassairaudet. Minkeillä esiintyy aineen-vaihduntahäiriöitä, imetystautia ja hammassairauk-sia. [9, 35-36]

Liikuntamahdollisuuksilla on olennainen merki-tys sairauksien ehkäisyssä kaikilla kotieläinlajeilla, sil-lä liikunta vahvistaa eläinten lihaksistoa ja luustoa ja auttaa lievittämään stressiä. Tutkimuksissa on todettu häkkikasvatuksen merkittävästi heikentävän eläinten luustoa muun muassa ketuilla ja emakoilla [9, 31]. Vastaavasti useiden tutkimusten mukaan pihattokas-vatus ja säännöllinen ulkojaloittelu vähentävät nau-tojen jalkavikoja, vedinpolkemia, utaretulehduksia ja poikimisvaikeuksia [2].

12 13

Lemmikkieläinten hyvinvointiongelmat ovat li-sääntyneet huomattavasti jalostuksen seurauksena. Terveysongelmien taustalla on rotujen kaventunut geenipohja. Monet nykyiset rodut polveutuvat vain pienestä määrästä rodun kantavanhempia. Perinnöl-listä vaihtelua on kaventanut lisäksi se, että siitokseen käytetään yleensä vain pientä osaa rodun yksilöistä. Rotujen lisääntynyt sisäsiittoisuus on ollut yhteydes-sä erilaisten perinnöllisten sairauksien yleistymiseen. [15] Esimerkiksi rotukoirilta on löydetty yli 300 pe-rinnöllistä sairautta, jotka kaikki ovat yleisimpiä suku-siittoisilla koirilla. Tyypillisiä perinnöllisiä sairauksia ovat muun muassa lonkan ja kyynärpään kasvuhäiri-öt, kilpirauhasen vajaatoiminta, silmäsairaudet, epi-lepsia ja ihottumat. [38]

Terveysongelmien taustalla on myös äärimmäis-ten ulkomuoto-ominaisuuksien tavoittelu lemmikki-eläinten jalostuksessa. Esimerkiksi koiranjalostukses-sa suuren koon suosiminen on johtanut lihaksiston ja luuston häiriöihin, lyhytkalloisen päänmuodon suosiminen hengitysvaikeuksiin sekä pienen kallon suosiminen neurologisiin ongelmiin. Lisäksi muun muassa ulkonevat tai sisään painuneet silmät ovat yh-teydessä silmäsairauksiin, riippuvat korvat kroonisiin korvatulehduksiin sekä poimuttunut iho erilaisiin ihotulehduksiin. [39]

Perinnölliset sairaudet ja rakenneviat aiheuttavat lemmikkieläimille merkittävää kipua ja kärsimystä. Suomen Eläinlääkäriliitto on esittänyt, että kissojen ja koirien jalostuksesta tulee kitkeä liiallinen sukusii-tos ja äärimmäisten ulkomuotojen tavoittelu. Lisäksi joidenkin rotujen kohdalla on turvauduttava roturis-teytyksiin liiallisesti kaventuneen geenipohjan takia. [37]

Jalostus ja lemmikkieläinten hyvinvointi

Tuotantoeläinten jalostuksessa on keskitytty eläin-ten tuotosominaisuuksiin, minkä seurauksena eläin-ten tuottavuus on kasvanut merkittävästi, samalla kun hyvinvointiongelmat ovat lisääntyneet [37]. Euroopan elintarviketurvallisuusviraston eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tiedelautakunta (AHAW) on kiinnittänyt tähän huomiota viime vuosina useilla kannanotoilla. AHAW:n mukaan pitkäaikainen lyp-sylehmien jalostaminen korkeaan tuottavuuteen on keskeinen taustasyy lehmien hyvinvoinnin heikkene-miselle. Maidontuotantoa lisäävät geneettiset tekijät ovat yhteydessä jalkavaivoihin, utaretulehduksiin, lisääntymishäiriöihin ja aineenvaihdunnallisiin häi-riöihin. Huolenaiheena on myös tuottavuuden nou-susta seurannut lehmien utareiden koon kasvu, mikä heikentää lehmien mahdollisuuksia liikkua ja levätä normaalisti. [2]

Nopean kasvun ja vähärasvaisen lihan suosiminen sikojen jalostuksessa on tuottanut sioille vakavia ter-

Jalostus ja tuotantoel äinten hyvinvointi

veysongelmia, kuten jalkasairauksia ja sydän- ja veri-suonielimistön häiriöitä. Jalostuksen avulla on myös lisätty pahnuekokoa, mikä on yhteydessä korkeaan porsaskuolleisuuteen. [20, 31]

Nopeaan kasvuun ja korkeaan rehuhyötysuhtee-seen keskittynyt jalostus on lisännyt broilereiden jal-kasairauksia ja rampuutta, jalkapohjien tulehduksia, vesipöhöä sekä äkillisiä sydänkuolemia. Nopea kasvu on heikentänyt broilereiden mahdollisuuksia toteut-taa lajityypillistä käyttäytymistä, sillä lintujen liikku-vuus on alentunut. [34]

Myös turkiseläinten jalostuksessa on pyritty no-peuttamaan eläinten kasvua ja lisäämään niiden ko-koa, jotta nahoitusikä saavutetaan nopeammin ja jotta yhdestä eläimestä saadaan suurempi turkki. Nykyisin tarhatun minkin paino on noin kaksinkertainen ja siniketun noin 4–5-kertainen luonnonvaraisiin laji-tovereihin verrattuna [30]. Suuri koko on tuottanut etenkin siniketuille jalkaongelmia.

14 15

1. http://www.oie.int/index.php?id=169&L=0&htmfile=chapitre_1.7.1.htm.

2. AHAW (2009) Scientific report on the effects of farming systems on dairy cow welfare and disease. EFSA Journal: 1143, Annex.

3. http://www.fawc.org.uk/freedoms.htm. 4. http://www.fawc.org.uk/pdf/ppf-report091012.

pdf.5. Boissy, A. ym. (2007) Assessment of positive

emotions in animals to improve their welfare. Phy-siology & Behavior, 92(3): 375-397.

6. h tt p : / / w w w. w e l f a re q u a l i t y. n e t / e v e r y o -ne/43395/7/0/22.

7. Jensen, P., (toim.) (2002) The ethology of domestic animals. CABI: Wallingford.

8. Valros, A. (2005) Eläimen käyttäytyminen ja hy-vinvointi. Teoksessa A. Valros ym. (toim.) Hyvin-voiva tuotantoeläin. ProaAgria Maaseutukeskusten Liitto. s. 22-26.

9. SCAHAW (2001) The welfare of animals kept for fur production, Report of the Scientific Committee of Animal Health and Welfare.

10. Mason, G.J. & C.C. Burn (2011) Behavioural rest-riction. Teoksessa M.C. Appleby ym. (toim.) Ani-mal welfare. CABI: Wallingford. s. 98-119.

11. Olsson, A.S. ym. (2011) Behaviour. Teoksessa M.C. Appleby ym. (toim.) Animal welfare. CABI: Walli-ngford. s. 138-154.

12. Špinka, M. (2006) How important is natural be-havior in animal farming systems? Applied animal behavior science, 100: 117-128.

13. Raussi, S. (2012) Nauta viihtyy kavereiden seu-rassa. Teoksessa T. Huhtamäki (toim.) Vasikasta huippulypsylehmäksi. ProAgria Keskusten Liitto. s. 35-37.

14. Broom, D.M. & A.M. Fraser (2007) Domestic ani-mal behaviour and welfare. Wallingford: CABI.

15. Hocking, P.M. ym. (2011) Genetic selection. Teoksessa M.C. Appleby ym. (toim.) Animal wel-fare. CABI: Wallingford. s. 263-278.

16. AHAW (2010) Scientific opinion on welfare aspects of the management and housing of the grand-pa-rent and parent stocks raised and kept for breeding

purposes. EFSA Journal, 8(7): 1667.17. van de Weerd, H.A. & J.E.L. Day (2009) A review

of environmental enrichment for pigs housed in intensive housing systems. Applied Animal Beha-viour Science, 116: 1-20.

18. Newberry, R.C. (1995) Environmental en-richment: Increasing the biological relevance of captive environments. Applied Animal Behaviour Science, 44: 229-243.

19. Leone, E.H. & I. Estévez (2008) Economic and welfare benefits of environmental enrichment for broiler breeders. Poultry Science, 87: 14–21.

20. AHAW (2007) Scientific report on animal health and welfare in fattening pigs in relation to housing and husbandry. EFSA Journal 564, Annex.

21. Dixon, L.M. ym. (2010) The effects of four types of enrichment on feather-pecking behaviour in lay-ing hens housed in barren environments. Animal Welfare, 19: 429-435.

22. Mononen, J. ym. (2012) The development of on-farm welfare assessment protocols for foxes and mink: the WelFur project. Animal Welfare, 21: 363-371.

23. Mason, G.J. ym. (2001) Frustrations of fur-farmed mink. Nature, 410(1): 35-36.

24. Hansen, S.W. ym. (2007) Do double cages and ac-cess to occupational materials improve the welfare of farmed mink? Animal Welfare, 16: 63-76.

25. Hokkanen, A.-H. (2013) Naudan kipua kannattaa hoitaa. Nauta, 30(1): 30-31.

26. Viñuela-Fernández, I. ym. (2011) Pain. Teok-sessa M.C. Appleby ym. (toim.) Animal welfare. CABI: Wallingford. s. 64-77.

27. Evira (2012) Eläintaudit Suomessa 2011.28. https://portal.mtt.f i/portal/page/portal/

proagria_hame/Ajankohtaista/Uutiset/Te-hokkuutta%20maidontuotantoon%20saatavis-sa%20nuorkarjaan%20ja%20laadukkaaseen%20s%C3%A4il%C3%B6rehuun%20panostamalla.

29. AHAW (2012) Scientific Opinion on the the welfa-re of cattle kept for beef production and the welfa-re in intensive calf farming systems. EFSA Journal, 10(5): 2669.

L ähteet

30. Eläinten hyvinvointikeskus (2012) Eläinten pito Suomessa: Liite kansalliseen eläinten hyvinvointira-porttiin.

31. AHAW (2007) Scientific report on animal health and welfare aspects of different housing and hus-bandry systems for adult breeding boars, preg-nant, farrowing sows and unweaned piglets. EFSA Journal: 572, Annex.

32. Evira (2012) Lihantarkastus 2011.33 https://www.atriatuottajat.fi/atriasika/kehitys-

palvelut/hankkeet/hylkaystenvahentaminen/Si-vut/default.aspx.

34. AHAW (2010) Scientific opinion on the influence of genetic parameters on the welfare and the resis-tance to stress of commercial broilers. EFSA Jour-nal, 8(7): 1666.

35. Ahola, L.K. ym. (2012) WelFur – foxes: the inter-observer reliability of the WelFur health measures, and the prevalence of health disorders on fox farms during the growth period. Teoksessa P.F. Larsen (toim.) Xth International Scientific Congress in fur animal production, Conference proceedings. Wage-ningen Academic Publishers.

36. http://www.turkistieto.fi/turkiselain/elaintenhy-vinvointi/yleisimpiasairauksia.html.

37. http://www.sell.fi/index.php?module=view_se-lected_news&news_id=340&id=400.

38. Summers, J.F. ym. (2010) Inherited defects in pe-digree dogs. Part 2: Disorders that are not related to breed standards. The Veterinary Journal, 183(1): 39-45.

39. Asher, L. ym. (2009) Inherited defects in pedig-ree dogs. Part 1: Disorders related to breed stan-dards. The Veterinary Journal, 182(3): 402-411.

40. http://www.faba.fi/jalostus/lypsykarja/terveys jalostus/terveystarkkailutulokset_2011.

Animalia on Suomen johtava eläinsuojelujärjestö, joka perustettiin vuonna 1961. Animalian päätoimintakohteita ovat maatalouden eläimet, turkistarhaus sekä

eläinkokeet. Mahdollisuuksien mukaan toimimme myös muiden eläinten käyttöön liittyvien kysymysten, kuten eläinten viihdekäytön parissa.

Eläimet eivät itse voi puhua omasta puolestaan: ne tarvitsevat äänitorvekseen eläinten hyvinvoinnista välittävien ihmisten järjestön. Liity jäseneksi ja tule myös

mukaan toimintaan! Lisätietoja kotisivuilta ja Facebookista.

AnimaliaSuvilahdenkatu 400500 Helsinkiwww.animalia.fip. 09 720 6590

animalia@animalia.fi

facebook.com/animaliary