mistä talouskasvu syntyy? näkökulmia kasvun lähteistä* · 2009. 1. 14. · matti pohjolan luku...

21

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 2 . v s k . – 1 / 2 0 0 6 ARTIKKELEITA

Mistä talouskasvu syntyy?Näkökulmia kasvunlähteistä*

Ari HyytinenKTT

(ETLA/Etlatieto Oy,16.1.2006 alkaen Suomen Pankki)

1 Johdanto

Suomi ei aina ole ollut yhtä vauras ja hyvin-voiva kuin nykyisin. 1800-luvun lopulla keski-määräinen henkeä kohden laskettu tulotaso(tuotannon arvo) oli Suomessa vain noin 40prosenttia Ison-Britannian tasosta. Vielä 1900-luvun alussa Argentiina oli henkeä kohden las-kettuna Suomea kaksin verroin vauraampi –

Petri RouvinenPh.D.

(ETLA/Etlatieto Oy)

nyt tilanne on päinvastoin, ja Ison-Britannian-kin ohitimme jo 1970-luvun alkuun mennessä.Vuonna 2005 jokaista suomalaista kohden –mukaan lukien lapset ja jo kypsempään ikäänehtineet – on käytettävissä keskimäärin vajaan2 500 euron keskimääräiset ”bruttokuukausi-tulot” (eli keskimääräinen henkeä kohden las-kettu bruttokansantuote, BKT, kuukausitasol-la). Tämän päivän euroina ajateltava vertailu-kelpoinen luku vuonna 1975 olisi ollut noin1 300 euroa (puolet vuoden 2005 tasosta),vuonna 1945 vajaat 400 euroa (16 prosenttiavuoden 2005 tasosta) ja vuonna 1915 reilut 200euroa (8 prosenttia vuoden 2005 tasosta). Näi-tä muutoksia ja kansantaloutemme matkaa”köyhästä ja sairaasta rikkaaksi ja terveeksi”voidaan ymmärtää vain tarkastelemalla pitkänaikavälin – eli kymmenien tai jopa satojen vuo-sien kuluessa tapahtuvaa – talouskasvua. Kunmenneitä saavutuksia on näin miellyttävää esi-tellä, on perusteltua kysyä, miksi niin talous-lehdistössä kuin talouspoliittisessa keskustelus-

* Tämä kirjoitus perustuu toimittamaamme kirjaan ”Mis-tä talouskasvu syntyy?” (Helsinki: Taloustieto, ETLA B214), joka julkaistiin 30.11.2005. Sen lähtökohtana oli Te-kesin loppukesällä 2004 järjestämä avoin tarjouskilpailu(Dnro 10399/25/04), jossa hankkeen tavoitteeksi asetettiinyleistajuinen kasvun lähteitä uusimman talous- ja yhteiskun-tatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta pohtiva julkaisu.Kirjoittajia kirjassa ovat (meidän toimittajien ohella) JyrkiAli-Yrkkö, Rita Asplund, Jukka Lassila, Mika Maliranta,Mika Pajarinen, Tarmo Valkonen, Pentti Vartia ja PekkaYlä-Anttila ETLA-yhteisöstä sekä sen ulkopuolelta EricBartelsman (Vrije Universiteit Amsterdam), Jaakko Kian-der (VATT), Heli Koski (HKKK), Tarmo Lemola (AdvansisOy) ja Matti Pohjola (HKKK). Vastuu tässä kirjoituksessaesitettävistä tulkinnoista on luonnollisesti meidän, eivätkäne välttämättä vastaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksentai Suomen Pankin näkemyksiä.

22

A R T I K K E L E I T A KAK 1 / 2006

sa on erityisesti vuosituhannen vaihteen jälkeentoistuvasti noussut esiin huoli tulevasta pitkän-aikavälin talouskasvusta ja sen lähteistä? Onkohuoli aiheellinen ja mistä epävarmuus johtuu?

Maan talouskasvu voi nopeutua tai hidas-tua pitkäksikin aikaa: Japani on hyvä esimerk-ki maasta, jonka kasvu oli vuosikymmeniä hy-vin ripeää ja jonka kasvu on 1990-luvun alunjälkeen ollut olematonta. Myös Suomessa ta-louskasvu on vaihdellut voimakkaasti, vaikkaemme aivan Japanin kaltaisessa kierteessä oleolleetkaan. Nykytilanteessa kasvu ei vielä oletyrehtynyt, mutta sen odotetaan hiipuvan, el-lei jokin muutu (ks. esim. OECD, 2004). Mie-lestämme huoli tulevasta talouskasvusta on si-ten aiheellinen. Se on huolta nykyisten ja eri-tyisesti tulevien sukupolvien hyvinvoinnistanopeasti muuttuvassa elin- ja liiketoimintaym-päristössä.

Tämän kirjoituksen tavoite on kuvata ly-hyesti sekä hiljattain toimittamamme Mistä ta-louskasvu syntyy? (ETLA B 214, Taloustieto)-kirja että siinä esitettyjä näkemyksiä pitkän ai-kavälin kasvun lähteistä 2000-luvun Suomessa.Kirjan tavoitteena oli luoda yleisluontoinenkatsaus siihen, mitä talous- ja yleisemmin yh-teiskuntatieteellisen tutkimuksen valossa voi-daan sanoa kasvun lähteistä. Tavoitteena olimyös täydentää aikaisempia suomalaisia kirjoi-tuksia esittämällä näkökulmia kasvun lähteistäajankohtana ja taloudellisessa tilanteessa, jokaon varsin toisenlainen kuin mikä kannusti kir-joitteluun mm. 1990-luvun alun laman aikanaja sen jälkeen.

On syytä korostaa, että kirjaa varten ei var-sinaisesti tehty uutta kasvututkimusta, vaanetsittiin näkökulmia kasvun lähteisiin olemas-sa olevan tutkimuskirjallisuuden valossa. Kir-jan tarkastelut eivät myöskään perustu yhteenkasvuteoreettiseen lähestymistapaan tai yhtei-

seen mallikehikkoon, vaikka lähinnä RobertSolow’n töihin perustuva neoklassinen sekäPaul Romerin ja Robert Lucasin töiden innoit-tama endogeeninen kasvuteoria olivatkin työntärkeinä lähtökohtina (Solow, 1956; Romer,1986; Lucas, 1988; Romer, 1990). Ne toistuvatsiten monissa kirjan luvuista eri näkökulmista.

2 Mistä talouskasvu syntyy?

-kirja

Kirja koostuu viidestä osasta. Kirjan johdanto-osa koostuu toimittajien kirjoittamasta joh-dantoluvusta sekä Petri Rouvisen luvusta”Vaurauden lähteet–Kilpailukyky, talouskasvuvai molemmat?”. Rouvinen arvioi luvussaan,kuinka Suomen hyviin sijoituksiin erilaisissakilpailukykyvertailuissa tulisi suhtautua. Lu-vussa tarkastellaan myös sitä, mitä kansan-talouksien kilpailukyvystä esitetyt arviot kerto-vat niiden pitkän aikavälin kasvuedellytyksistä.

Kirjan toisessa osassa käsitellään kuudestaeri näkökulmasta uusien teknologioiden mer-kitystä tuottavuus- ja talouskasvulle sekä uusienteknologioiden leviämiseen vaikuttavia tekijöi-tä. Mika Maliranta pohtii luvussaan ”Kuinkatuottavuustekijät muuntuvat tuottavuus- ja ta-louskasvuksi ja kuinka tutkia sitä?” tuottavuut-ta vahvistavan yritys- ja toimipaikkatason ra-kennemuutoksen yhteyttä talouskasvuun. Lu-vussa kuvataan mm. toimialan tuottavuuskas-vun eri muodot ja arvioidaan tuotantokäytös-sä olevien teknologioiden uusiutumista yritys-ja toimipaikkarakenteiden muutosten kautta.Heli Kosken luku ”Teknologian diffuusio ja ta-louskasvu” keskittyy uusien teknologioiden le-viämiseen ja käyttöönottoon vaikuttaviin teki-jöihin. Luvussa pohditaan uusien teknologioi-den leviämistä ja tämän leviämisen merkitystätalouskasvun kannalta. Luvussa arvioidaan eri-

23

A r i H y y t i n e n j a P e t r i R o u v i n e n

tyisesti, missä vaiheessa tieto- ja viestintätekno-logioiden eli ICT:n (Information and Commu-nications Technology) leviäminen on Suomes-sa ja kuinka paljon ICT:n käyttö nykyiselläänvaikuttaa kasvuun. Suomen kansalliseen osaa-mis- ja kasvustrategiaan on jo pitkään kuulu-nut osaava ja korkeasti koulutettu työvoima,joka kykenee hyödyntämään ja tuottamaanuusia teknologioita. Rita Asplund ja MikaMaliranta tarkastelevat luvussaan ”Koulutus ta-louskasvun kiihdyttäjä – myytti vai fakta?” kou-lutuksen ja talouskasvun välistä yhteyttä laa-jemmin. He pohtivat koulutuksen suoria jaepäsuoria kasvuvaikutuksia, koulutusta inves-tointina, ja esittävät empiirisen kirjallisuudenvalossa arvioita koulutuksen epäsuorien kasvu-vaikutuksien suuruudesta. Ari Hyytinen jaMika Pajarinen ovat kirjoittaneet luvun ”Yri-tysrahoitusmarkkinoiden syventyminen ja ta-louskasvu”. Tässä luvussa he käyvät läpi tutki-muksia, joissa on arvioitu sitä, kuinka rahoitus-markkinat vaikuttavat talouskasvuun. Tarkas-telun kohteena ovat rahoitusjärjestelmän eritehtävät sekä erityisesti se, kuinka rahoitus-markkinat vaikuttavat voimavarojen kohdentu-miseen yritysten ja toimialojen kesken ja sitenyrityksissä tehtäviin teknologiainvestointeihin.Ari Hyytinen ja Petri Rouvinen pohtivat yrit-täjyyden merkitystä tuottavuus- ja talouskasvunlähteenä luvussaan ”Onko talouskasvua ilmanyrittäjiä?”. Luvussa arvioidaan yrittäjyyden jakasvun yhteyttä teoreettisen ja empiirisen tut-kimuksen valossa sekä kysytään, olisiko uusis-ta yrittäjistä talouskasvun takuumiehiksi Suo-messa. Tämä kirjan toinen osa päättyy TarmoLemolan lukuun ”Innovaatioympäristö inno-vaatiotoiminnan ehtona, tukena ja talouskasvunlähteenä”. Luvussa luodaan katsaus tärkeim-piin aluekehitystä koskeviin talous- ja yhteis-kuntatieteellisiin teorioihin ja lähestymistapoi-

hin. Lemolan tarkastelun erityisenä kiinnostuk-sen kohteena on paikallisten ja alueellisten voi-mavarojen ja toimenpiteiden merkitys aloilla,joilla teknologinen kehitys on nopeaa.

Kirjan kolmannessa osassa pohditaan pit-källä aikavälillä tapahtuvien rakennemuutostenja talouskasvun välistä yhteyttä. Jukka Lassilanja Tarmo Valkosen ”Väestö ja talouskasvu”keskittyy väestökehityksen ja talouskasvun vä-liseen yhteyteen. He pohtivat väestön ikäänty-misen tuomia haasteita, eliniän pidentymisenvaikutuksia sekä työperäisen maahanmuutonmerkitystä. Jyrki Ali-Yrkkö, Mika Pajarinen jaPekka Ylä-Anttila esittävät näkemyksiä kan-sainvälisessä työnjaossa ja alueiden erikoistu-misessa tapahtuvista muutoksista ja niiden vai-kutuksista talouskasvuun luvussa ”Globalisaa-tio ja talouskasvu”. Luvussa tarkastellaan myösyritystasolla tapahtuvia muutoksia, kuten yri-tysten kasvua ja kansainvälistymistä. JaakkoKiander ja Pentti Vartia pohtivat maiden pit-kän aikavälin talouskasvua luvussa ”Pitkän ai-kavälin talouskasvu – mitkä maat ja alueet ovatmenestyneet”. Heidän tarkastelunsa yksi lähtö-kohta on, että talouskasvu merkitsee jatkuvaamuutosta. Vartian ja Kianderin analyysi linkit-tää nopean kasvun vaiheet mm. suuriin tekno-logisiin, organisatorisiin ja institutionaalisiinmurroksiin.

Kirjan neljäs osa on politiikkapainotteinen.Useimmissa kehittyneissä maissa innovaatiopo-litiikka on noussut tärkeimpien politiikkaloh-kojen joukkoon, erityisesti koska innovaa-tioiden merkitys talouskasvun lähteenä on ko-rostunut ja koska esimerkiksi EU:ssa makrota-loudellinen sääntely ei monilta osin ole enäämahdollista. Pekka Ylä-Anttilan luku ”Inno-vaatiopolitiikka ja talouskasvu” pohtii näistälähtökohdista innovaatiopolitiikkaa talouskas-vun tukijalkana. Jaakko Kiander pohtii puoles-

24


taan julkisen sektorin ja talouskasvun välistäyhteyttä luvussaan ”Julkinen sektori, verotus jatalouskasvu”. Hän arvioi mm. julkisen sekto-rin koon ja talouskasvun välistä yhteyttä sekävakaan ja toimivan taloudellisen, poliittisen jainstitutionaalisen ympäristön merkitystä pitkänaikavälin kasvun kannalta. Matti Pohjolan luku”Talouskasvu talouspolitiikan tavoitteena” poh-tii muun muassa, miksi talouskasvulla on vas-tustajia ja miksi talouskasvu on perusteltuanostaa yhteiskuntapolitiikan tärkeimmäksi ta-voitteeksi. Hän tarkastelee myös työn tuotta-vuuden kasvuvauhdissa tapahtuvia muutoksiaja korostaa sen mahdollisesta hidastumisestasyntyviä ongelmia viimeaikaisen tutkimuksen-sa valossa. Eric Bartelsmanin ”Politiikkatoi-menpiteitä teknologisen eturintaman saavutta-miseksi ja siellä pysymiseksi” pohtii muuttuviapolitiikkatarpeita maassa, jossa keskeisillä toi-mialoilla ollaan teknologisen kehityksen ”glo-baalilla” eturintamalla: Mitä tarvitaan tässä etu-rintamassa pysymiseen? Entä sen eteenpäintyöntämiseen? Vastatakseen näihin haastaviinkysymyksiin Bartelsmanin kirjoitus korostaayritysten tuottavuuseroja ja kritisoi nykyistenkasvumallien ”edustavan yrityksen” oletusta.

Kirjan viimeisessä, viidennessä osassa teh-dään yhteenveto. Esitämme kirjan toimittajinaluvussa ”Loppupäätelmiä–Miltä tulevaisuusnäyttää?” oman näkemyksemme kirjan luvuis-sa tehdyistä löydöksistä ja havainnoista.

Esitämme seuraavaksi muutamia niistä joh-topäätöksistä, joita kirjan eri luvuissa ja erityi-sesti edellä mainitussa kirjoittamassamme joh-topäätösluvussa on tehty kasvun lähteistä nyky-Suomessa. Pohdintamme jää tässä kuitenkinväistämättä melko yleiselle tasolle, joten laa-jempaa tarkastelua toivovan tai yksityiskohdis-ta kiinnostuneen kannattanee tutustua kirjanlukuihin. Niin kannattaa tehdä myös siksi, että

lyhyet johtopäätöksemme tässä eivät tee oi-keutta kirjan eri luvuissa esitetyille ajatuksilleja näkemyksille, ja siten kirjan muille kirjoitta-jille.

3 Muutamia havaintoja

talouskasvusta

3.1 Sata ja yksi kasvun lähdettä

Jo pintapuolinen tutustuminen taloustieteelli-seen kasvukirjallisuuteen paljastaa, että pitkänaikavälin kasvuun vaikuttavat monet tekijät.Empiirisessä tutkimuksessa kasvua on selitet-ty yli sadalla eri tekijällä (Durlauf, Johnson jaTemple, 2005). Valitettavasti niiden keskinäi-nen tärkeysjärjestys jää monilta osin yhä hämä-räksi. Ilmeinen johtopäätös tästä on, ettei oleolemassa vain yhtä tai edes muutamia selkeitäkasvun reseptejä, vaan että kasvu syntyy mo-nien tekijöiden yhteisvaikutuksesta ja että nii-den merkitys ja vuorovaikutus saattavat myösvaihdella aikakausittain, kehitysvaiheittain jamaittain.

Hieman yleisemmällä tasolla talouskasvuatukevista tekijöistä ollaan toki melko yksimie-lisiä: ne liittyvät taloudellisiin, poliittisiin, so-siaalisiin ja kulttuurillisiin instituutioihin sekäyksilöiden ja yritysten kannustimiin ja toimin-taympäristöön vaikuttaviin tekijöihin (ks. esi-merkiksi Elhanan Helpmanin (Helpman,2004) Mystery of Economic Growth tai monetansiokkaat luvut Handbook of EconomicGrowth -teoksessa, jonka ovat toimittaneetPhilippe Aghion ja Steven Durlauf (Aghion jaDurlauf, 2005)). Toimivat instituutiot, kutenesimerkiksi toimiva tehokas omistusoikeusjär-jestelmä, oikeusjärjestelmä ja -laitos sekä rahoi-tusmarkkinat, ovat kasvun edellytys. Yhtämieltä ollaan jotakuinkin myös siitä, että viime

25


kädessä kasvu liittyy aineellisen ja aineettomanpääoman kumuloitumiseen, työpanokseen sekätuottavuudessa tapahtuviin muutoksiin, jokakuvaa käytettävissä olevien pääoma- ja työvoi-maresurssien hyödyntämisen tehokkuutta. Eri-puraisempia ollaankin sitten jo esimerkiksi sii-tä, kuinka kestävää (so. kuinka pitkään jatku-vaa) kasvua kukin em. tekijöistä tuottaa.

Näin yleisten löydösten perusteella on mel-ko vaikea tehdä konkreettisia ja yksityiskohtai-sia politiikkajohtopäätöksiä. Näin lienee erityi-sesti silloin, jos mielenkiinnonkohteena on Suo-men kaltaiset jo varsin pitkälle kehittyneetmaat. Niissä mm. sellaisten ”perusinstituutioi-den” kuin esimerkiksi omistusoikeus- tai oi-keusjärjestelmän toiminnan tehostaminen tus-kin enää lisää kasvua merkittävästi. Tämä eikuitenkaan tarkoita sitä, ettei kasvututkimusolisi hyödyllinen apuväline pohdittaessa esimer-kiksi Suomen pitkän aikavälin elinkeinostrate-gioita tai innovaatiopolitiikkaa. Taloustieteelli-sen kasvututkimuksen voidaankin ajatella ole-van yhdenlainen ”tulevaisuuden tutkimuksen”työkalu (ks. myös Okko ja Haukioja, 2005).

3.2 Ekstensiivisestä intensiiviseen

kasvuun

Näkemys menneestä

Yksi näkökulma menneeseen kasvuun ja kas-vun lähteisiin sodan jälkeisessä Suomessa onharjoitettu ekstensiivinen tai ”määrällinen”kasvupolitiikka. Kasvun voidaan ajatella olevanekstensiivistä mm. silloin, jos se perustuu (ku-lutuksesta luopumalla rahoitettuihin) inves-tointeihin, joiden määrä ylittää pääomakannankulumisen. Kuten mm. Kiander (2005, luku13) kuvaa, erityisesti 1960–90-luvuilla Suomes-sa säästettiin ja investoitiin paljon erilaisiin ko-neisiin, laitteisiin ja rakennuksiin. Näitä aineel-

lista pääomakantaa kasvattaneita investointejatehtiin tuona aikana (esimerkiksi suhteessakansantuotteeseen tai pääomakannan kulumi-seen) paljon (Pohjola, 1996), joten kasvun voi-daan tulkita olleen luonteeltaan ekstensiivistä.Tuotantorakenteemme onkin tämän ekstensii-visen kasvuvaiheen seurauksena yhä moniinkehittyneisiin maihin vertailtaessa poikkeuksel-lisen pääomaintensiivinen.

1970-luvun puolivälin jälkeen Suomessa onenenevässä määrin investoitu aineettomaanpääomaan ja erityisesti koulutukseen; siinä mis-sä suomalaisten keskimääräinen koulutustasooli sotien jälkeen OECD-maiden alhaisimpia,nykyisten nuorien sukupolvien koulutustaso onOECD-maiden korkeimpia. Näiden väestönkoulutustason nostamiseen tähdänneiden kou-lutusinvestointien lisäksi ekstensiivistä kasvuaon viimeisten 10–15 vuoden aikana haettu in-vestoimalla tutkimus- ja kehitystoimintaan.Tänä aikana olemme nousseet tutkimus- ja ke-hitysintensiivisyydessä kärkimaiden joukkoon.Kasvua on siis edelleen ja aivan viime aikoihinasti haettu investoinneista – niiden painopisteon vain vaihtunut.

Varsin nopeasta menneestä kasvusta huoli-matta voidaan kysyä tärkeä – vaikkakin joiden-kin mielestä ehkä jälkiviisasteleva – kysymys:Olisiko näillä eväillä ollut mahdollisuus vielä-kin parempaan? Matti Pohjola (1996) nosti kir-jassaan Tehoton pääoma esiin 1980-luvun puo-livälin paikkeille jatkuneen investointivetoisenkasvuvaiheen varjopuolen: investointeja fyysi-seen pääomaan suosittiin niin raskaalla kädel-lä, että yrityksen näkökulmasta lisäinvestoinnitkone- ja laitekantaan olivat lähestulkoon ainakannattavia. Niinpä niiden keskimääräinentuottavuus pysyikin verrattain alhaisena. Vaik-ka kaikki eivät välttämättä ole olleet aivan yhtämieltä Pohjolan näkemysten kanssa (vrt. esim.

26


Virén, 1996), lienee selvää, että hyvin pitkälläaikavälillä elintason kasvu ei voi perustua pel-kästään ekstensiiviseen kasvuun ja pääomakan-nan kasvattamiseen kulutuksesta luopumalla.

Se, että investointien painopiste on viimevuosikymmenet ollut koulutuksessa sekä tutki-mus- ja kehitysinvestoinneissa, on tarkoittanutmm. hyvin koulutettujen absoluuttisen määränja suhteellisen osuuden kasvua. Vastaavasti tut-kimus- ja kehitystyötä tekevien absoluuttinenmäärä ja suhteellinen osuus ovat kasvaneet.Neoklassisen kasvuteorian valossa tällaisienkoulutukseen ja tutkimukseen tehtyjen inves-tointien kasvu vuodesta toiseen on mitä toden-näköisimmin johtanut pitkittyneeseen siirtymä-vaiheeseen (transition dynamics), jonka aikanatalous on pyrkinyt aina uuden tilanteen mukai-seen tasapainotilaan. Uuteen tasapainoon onollut tarpeen hakeutua vuodesta toiseen kasva-neiden koulutus- sekä tutkimus- ja kehitysin-vestointien vuoksi, koska nämä investoinnitovat olleet suuremmat kuin mitä henkisen pää-oman kannan ja yleisemmin tietovarannon”kulumisen” korvaamiseksi olisi pitänyt tehdä.Vaikka tarkkoja laskelmia ei olekaan käytettä-vissä, ei Jonesin (Jones, 2002b) Yhdysvaltojakoskevan tarkastelun valossa olisi yllätys, josviime vuosikymmenien kasvu Suomessa selit-tyisi pitkälti tämänkaltaisella ekstensiiviselläkasvulla ja talouden hakeutumisella uuteen ta-sapainoon.

Myös endogeenisen kasvun mallien valossakasvumme olisi pitänyt olla varsin ripeää vuo-desta toiseen kasvaneiden koulutus- sekä tut-kimus- ja kehitysinvestointien vuoksi. Näidenmallien mukaan kasvun lähde ei kuitenkaan olesama kuin Solow’n malleihin perustuvissa neo-klassisissa kasvumalleissa: monet endogeenisenkasvun malleista ennustavat, että talouden pit-kän aikavälin kasvuvauhti on suorassa suhtees-

sa tutkimus- ja kehitystoiminnan tasoon. Pysy-västi suurempien koulutus- sekä tutkimus- jakehitysinvestointien olisi näin ollen pitänytnopeuttaa pysyvästi pitkän aikavälin kasvua(Jones, 1995a, 1995b, 2002b). Erityisesti oli-simme voineet odottaa, että ne ovat nopeutta-neet pysyvästi teknologista kehitystä ja sitentuottavuuden kasvua – onhan tutkimus- ja ke-hitysinvestointien tavoite nimenomaan uudenteknologian tuottaminen. Kuitenkin mm. Poh-jolan tarkastelu (2005, luku 14) osoittaa, ettätuottavuuden kasvu ei ole viime vuosina ollutaikaisempaa selvästi nopeampaa kasvaneistakoulutus- sekä tutkimus- ja kehitysinvestoin-neista huolimatta. Tässä mielessä Suomen vii-meaikainen kasvumenestys ja tuottavuuskehi-tys ovat hieman ristiriidassa endogeenisen kas-vun teorian kanssa – tehdyt koulutus- ja tutki-musinvestoinnit eivät ole nopeuttaneet tuotta-vuuskehitystä ehkä aivan yhtä paljon kuin oli-si voinut odottaa. Rohkenemme väittää, ettämikäli nykyistä koulutus- sekä tutkimus- ja ke-hitysinvestointien määrää korostavaa kehitys-uraa jatketaan, meitä uhkaa – Pohjolan (1996)sanavalintoja mukaillen – jonkinlainen tehotto-man inhimillisen pääoman aika.

Näkemys tilanteesta

Ekstensiivisen kasvun tie on nähtävästi hiljal-leen kuljettu loppuun. Jos niin on, jäljelle jää-nee ns. intensiivisen tai ”laadullisen” kasvuntavoittelu – seikka, jota mm. Ylä-Anttila (2005,luku 12), Pohjola (2005, luku 14) ja Bartelsman(2005, luku 15) sekä myös muut kirjoittajat lu-vuissaan eri näkökulmista korostavat. Tämätarkoittaa sitä, että talouspolitiikan välineeksion nostettava nykyistä selvemmin tuottavuudenkasvu. Tämän kasvun lähteen korostaminenmerkitsee, että tulevina vuosina Suomessa pi-

27


täisi saada yhdellä tehdyllä henkilötyövuodel-la tai -tunnilla aikaan enemmän tavaroita japalveluja kuin aikaisemmin. Niin koulutukses-sa kuin tutkimuksessa ja kehityksessä avainsa-naksi täytyy siis nostaa ”määrän sijaan laatu”.

Vaikka tuottavuuskasvun nopeuttamista oneri yhteyksissä (ja varsinkin juhlapuheissa) vaa-dittu jo pitkään, käytännössä on edetty määränehdolla. Koko kansantalouden tasolla tuotta-vuuskasvu nopeutuu vain, jos onnistumme no-peuttamaan tuottavuuskehitystä useimmilla ta-louden sektoreilla ja/tai, jos tuotanto painot-tuu toimialoille, jotka saavat voimavaroista alatienemmän irti – eli toimialoille, joiden tuotta-vuuskehitys on nopeaa. Yhtä reseptiä tuotta-vuuskasvun nopeuttamiselle tuskin on – joskinKosken (2005, luku 4) ja erityisesti Pohjolan(2005, luku 14) esittämien näkemyksien mu-kaan intensiivistä kasvua voidaan hakea eri-tyisesti tieto- ja viestintäteknologian nykyistälaajamittaisemmalla hyödyntämisellä.

Periaatteellisempi kysymys on, onko meilläriittävät kannustimet kasvaa intensiivisesti elitavoitella tuottavuuskasvua? Kasvun kannusti-mia on hyvä pohtia, koska intensiivisen kasvuntavoittelu merkitsee nimenomaan jatkuvanmuutoksen tavoittelua. Sen tavoittelu ei kuiten-kaan ole itsestään selvyys, sillä ripeä mennyttalouskasvumme ja Suomea imartelevat kan-sainväliset kilpailukykyvertailut näyttävät joh-taneen jonkinlaiseen itsetyytyväisyyden tilaan:Todellisia uudistuksia ei tehdä, koska näinkinon mennyt melko hyvin. Olemmeko tavallaansiis menestyksemme vankeja?

Näkemys tulevasta – ja haasteista

Ei ole itsestään selvää, miten intensiivistä kas-vua pitäisi tavoitella tai minkälaisin politiikka-toimin siihen voidaan tehokkaimmin vaikuttaa.

Silläkin uhalla, että jätämme mainitsemattamonia tärkeitä näkökulmia, korostamme tässämikrotaloudellista uusiutumista ja yrittäjäksivalikoitumista intensiivisen kasvun lähteenä:

• Mikrotaloudellinen uusiutuminen: KutenMaliranta (2005, luku 3) korostaa, tuotta-vuuden kasvua nopeuttava rakennemuutosedellyttää ennen kaikkea ”mikrotaloudellis-ta uusiutumiskykyä”. Se perustuu siten yk-sittäisissä yrityksissä ja toimipaikoissa tehtä-viin päätöksiin ja tarkoittaa yrityssyntymiä ja-kuolemia (alalta poistumisia) sekä voimava-rojen siirtymistä tehokkaampiin yrityksiin.Intensiivisen kasvun tavoittelun täytyy tästäsyystä perustua pitkälti koordinoimattomiinkuluttajien, työntekijöiden, yrittäjien ja yri-tyksien päätöksiin ja niistä syntyviin tuotta-vuustalkoisiin. Pohjola (2005, luku 14) ko-rostaa yleiskäyttöisen tieto- ja viestintäliiken-neteknologian leviämisen sekä kilpailun mer-kitystä markkinadynamiikkaa ja yritystasollatapahtuvaa rakennemuutosta ajavana voima-na. Bartelsman (2005, luku 15) puolestaanpainottaa, että tarve talouden rakenteidendynaamisuudelle korostuu Suomen nykyises-sä kehitysvaiheessa entisestään. Hänen tar-kastelunsa mukaan on tärkeää, että sekä tuo-tannontekijä-, työ- että lopputuotemarkkinatreagoisivat voimakkaasti ja nopeasti muutok-siin, joita uusien teknologioiden ja innovaa-tioiden tehokas hyödyntäminen edellyttää.Hyytisen ja Pajarisen (2005, luku 6) näke-myksen mukaan hyvin toimivat yksityiset ra-hoitusmarkkinat ovat yksi tärkeä mikrotalou-dellisen rakennemuutoksen lähde. He koros-tavat, että liian laajamittainen (ja ”hintasig-naaleihin perustumaton”) julkinen yritystu-kijärjestelmä voi hidastaa tätä yrityssektoriauudistavaa prosessia.

28


• Yrittäjäksi valikoituminen: Uusien yritystensyntyminen on yksi intensiivisen kasvun läh-de, sillä esimerkiksi uuden teknologian taiorganisatoristen innovaatioiden käyttöönot-to on yleensä luontevampaa uusissa yrityk-sissä. Vaikka alhainen yrittäjyysaktiivisuusSuomessa ei sinällään ole talouskasvun kan-nalta huolestuttavaa, ongelmallista on, ettäsuurin osa (uusista tai nykyisistä) yrittäjistäei sovella uutta teknologiaa, valtaa uusiamarkkinoita tai työllistä perhepiirin ulkopuo-lisia (Hyytinen ja Rouvinen, 2005, luku 7).Talouskasvun kannalta olisikin eduksi, ettäyrittäjiksi valikoituisivat uusia mahdollisuuk-sia tunnistavat riskinottajat, joilla on koordi-nointikykyä ja osaamista uuden tiedon luo-miseen ja hyödyntämiseen. Nykytiedon va-lossa on syytä epäillä, että vain pieni osauudesta yritystoiminnasta on kasvun kannal-ta tärkeälle valikoitumiselle ja siten oikean-laisille kyvyille perustuvaa yrittäjyyttä. Suo-mi ei tarvitse ainoastaan huippuosaajia, vaanmyös huippuyrittäjiä. Olemme tuskin pahas-ti hakoteillä, jos mielestämme nimenomaanlahjakkaimpien ja kyvykkäimpien suomalais-ten kannustimet valikoitua yrittäjiksi yleen-sä ja tietyille toimialoille erityisesti olisi otet-tava tarkempaan tarkasteluun (ks. myös Hyy-tinen ja Pajarinen, 2005).

Jos otamme vakavasti taloustieteellisen kas-vukirjallisuuden näkemykset instituutioiden jayksittäisten toimijoiden kannustimien merki-tyksestä pitkän aikavälin kasvulle, yleinen joh-topäätös Suomen nykytilanteeseen sovellettu-na on selvä: julkisen sektorin ja yhteiskunnanyleisemminkin on tarjottava oikeanlainen ym-päristö ja riittävät kannustimet tuottavuudennostamiselle ja siten intensiivisen kasvun ta-voittelulle. Edellä sanotun valossa se tarkoittaa

nykyistä vahvempia kannustimia lahjakkaim-pien yksilöiden ja liikkeenjohtajien yrittäjäksivalikoitumiselle ja mikrotasolla tapahtuvalleyrityssektorin uusiutumiselle. Kovin konkreet-tisia suosituksia siitä, millä politiikkainstru-menteilla em. valikoitumista ja uusiutumistavoitaisiin tehokkaimmin edistää, on vaikea an-taa. Kyseeseen tulevat mitä todennäköisimminmm. aikaisempaa radikaalimmat uudistuksettyömarkkinoilla sekä verokannustimien nykyis-tä laajempi hyödyntäminen.1

3.3 Tulkitsemmeko uusinta

kasvututkimusta oikein?

Uusin kasvututkimus ja erityisesti endogeeni-nen kasvuteoria korostaa tutkimus- ja kehitys-työn ja innovaatioiden merkitystä tuottavuus-kehityksen ja siten intensiivisen kasvun lähtee-nä. Suomalainen innovaatiopolitiikka onkinmonilta osin korostanut nimenomaan Suomes-sa tehtävää tutkimus- ja kehitystyötä, vaikka

1 Esimerkiksi työmarkkinoiden tehostuminen (ja terveem-pi kilpailu yrityssektorilla) johtaisivat Kilposen ja Ripatin(Kilponen ja Ripatti, 2005) Suomen Pankin Aino-mallillahiljattain tekemien alustavien simulointien perusteella sel-vään hyvinvoinnin kasvuun. Kotitalousvähennys on puoles-taan konkreettinen esimerkki verotuksen kannustinvaiku-tuksista; sen laajentaminen on tukenut palveluyrittäjyyttäja työllisyyttä eliminoimalla kotitalouspalvelujen ostamistavähentävää kaksinkertaista verotusta. OECD (OECD, 2005)korostaa verokannustimien käyttöä yritysten innovaatiotoi-minnan kannustamisessa. Toinen konkreettinen verokan-nustinkysymys liittyy suuriin ikäluokkiin kuuluvien yrittä-jien eläkkeelle siirtymiseen – on arveltu, että perintö- ja muuverotus voi olla sukupolvenvaihdosten sinänsä kannattavanyritystoiminnan jatkamisen esteenä. Nämä ovat toki siisvain muutamia esimerkkejä julkisen sektorin käytössä ole-vista instrumenteista. Kysymys niiden hyödyntämisen osal-ta lienee enemmänkin tahdosta – halusta katsoa riittävänpitkälle eteenpäin.

29


kansainvälisen yhteistyön merkitystä on eri yh-teyksissä korostettu. Kärjistäen voidaan kuiten-kin sanoa, että elinkeinopolitiikan tavoitteenaon ollut innovaatioiden tekeminen kansallisis-ta lähtökohdista.

Endogeeninen kasvuteoria korostaa myöstoista asiaa: Sen mukaan on myös oleellista,että tieto ja ideat ovat jaettavissa ja että kertaal-leen tuotettua tai saatua ideaa voi soveltaa jahyödyntää jokainen, joka saa sen käyttöönsä.Tärkeää siis on, että ideat ovat useamman kuinkeksijöidensä hyödynnettävissä. On siis tar-peen kysyä, kenen kesken ideoiden ja tiedonon oltava jaettavissa, jos ideoita ja tietoa aja-tellaan tuotannontekijänä ja jos niiden pitäisitoimia kasvavien tuottojen, intensiivisen kas-vun ja siten Suomen kaltaisen pienen taloudenpitkän aikavälin hyvinvoinnin kasvun lähteenä?

Emme osaa antaa edelliseen kysymykseentäydellistä vastausta. Teemme kuitenkin senhavainnon, että innovaatiopolitiikka, jonka ta-voitteena on uusien teknologioiden kehittämi-nen lähinnä kansallisista lähtökohdista, ei vält-tämättä ole sopusoinnussa endogeenisen kas-vuteorian tulosten kanssa kahdella tavalla: En-sinnäkin, kansantalouden pieni koko ei välttä-mättä ole tietotaloudessa eduksi. Yksi syy tä-hän on se, että endogeenisen kasvun teoria ko-rostaa ideoiden tekemiseen liittyviä suuria kiin-teitä kustannuksia. Nämä kiinteät kustannuk-set jäävät usein nimenomaan idean kehittäjänja/tai sen kaupallistajan kannettaviksi – onluontevaa ajatella, että ne ovat pienissä maissasuuria suhteessa talouden voimavaroihin. Pie-ni koko ei myöskään ole eduksi siinä mielessä,että idean löytäminen on sitä todennäköisem-pää, mitä useampi ideaa etsii (Jones, 1999).Toiseksi, koska ideat eivät kulu käytössä (jaovat usein yleisesti hyödynnettävissä), ei olemitään syytä, miksei talouskasvun kannalta

hyödynnettävissä oleva idea- ja tietovaranto oli-si suurempi kuin yksittäisen kansantaloudenoma tietovaranto (Jones, 2002b). Jonesin las-kelmien mukaan tämä koskee myös Yhdysval-toja, jossa hänen mukaansa noin viidesosa vii-me vuosikymmenien talouskasvusta selittyymaan rajojen ulkopuolelta tulleilla ideoilla.Kyse on ideoista, jotka on saatu alun perinmuualla kuin Yhdysvalloissa, mutta joita onhyödynnetty Yhdysvalloissa esimerkiksi liike-toiminnassa ja jotka ovat myötävaikuttaneetYhdysvaltojen pitkän aikavälin talouskasvuun.

Edellä mainittu Jonesin analyysi viittaa sii-hen, että kasvavien tuottojen ja siten pitkän ai-kavälin kasvun lähde ei välttämättä olekaanyksittäisessä maassa tehtävä tutkimus- ja kehi-tystyö tai ko. maan oma tietovaranto, vaankaikkien kehittyneiden ja verrattain paljon tut-kimus- ja kehitystyötä tekevien maiden yhteen-laskettu idea- ja tietovaranto. Pitkän aikavälinteknologinen kehitys ja kasvu syntyvät tämäntietovarannon ”jaettavuudesta” ja eri maissasaatujen ideoiden laajamittaisesta leviämisestämuihin maihin. Mikäli ennennäkemättömänlaaja tutkimus- ja kehitystoiminta pitää yllä glo-baalia ripeää talouskasvua vielä pitkään, sentäytynee olla seurausta tavalla tai toisella ideoi-den siirrettävyydestä yli maiden rajojen ja yk-sittäisten maiden tutkimus- ja kehitysinvestoin-tien avulla luotujen tietovarantojen jaettavuu-desta kansainvälisesti.

Koska Yhdysvaltojen oma ”ideoiden tuo-tanto” on Suomeen verrattuna varmastikinmonikymmenkertainen, muualla tuotettujenideoiden vaikutus talouskasvuumme on toden-näköisesti suurempi kuin Yhdysvalloissa. Elijos Jonesin havainto Yhdysvalloista on edessuuntaa antava ja vastaava Suomea koskeva tu-los edes jossain suhteessa ao. kansantalouksienkokoon, tietovarannon ja aineettoman pää-

30


oman vaikutus Suomen pitkän aikavälin kas-vuun riippuu vähintäänkin yhtä paljon siitä,miten hyödymme (tiedon ulkoisvaikutustensekä kansainvälisen yhteistyön ja teknologiaakoskevan tietojenvaihdon avulla) muissa mais-sa tuotetusta tiedoista ja saaduista ideoista,kuin siitä, mitä itse teemme. Tämänkaltaistapäättelyä tukevat myös Eatonin ja Kortumin(Eaton ja Kortum, 1996) laskelmat: heidänmukaansa useiden OECD-maiden kasvustavoidaan selittää yli puolet Yhdysvalloissa, Sak-sassa ja Japanissa tehdyillä innovaatioilla.

Omille harteille ei edellä todetun perusteel-la tulisi kasata liiaksi kannettavaa – on perus-teltua yrittää jakaa ideoiden löytämisen ja in-novaatioiden tekemisen taakkaa (ja niihin liit-tyviä kiinteitä kustannuksia) muiden kanssa.Kansakuntana meillä on vähäiset mahdollisuu-det kilpailla globaalissa tietotaloudessa, ellem-me ainakin omalla kohdallamme pääse siihen,että tieto ja teknologia liikkuvat yli maiden ra-jojen ja että tietotuotantoon liittyvät mitta-kaavavaikutukset ovat merkittävältä osin (aina-kin Suomen näkökulmasta) globaalit – kyse onhalusta ja kyvystä hyödyntää ja soveltaa muu-alla tuotettua tietoa ja jalostaa muiden kehittä-miä ideoita eteenpäin.

Yli maiden ja alueiden rajojen tapahtuvaatietojen ja ideoiden ”läikkymisen” merkitystäpitkän aikavälin kasvulle ei pidä aliarvioida.Jones (Jones, 2002a) esittää yhtenä merkittä-vimmistä empiirisistä säännönmukaisuuksistasen, että kansantalouden kasvu ja muiden mai-den kanssa käytävän kansainvälisen kaupanmäärän kasvu liittyvät läheisesti toisiinsa. Yksitulkinta tälle yhteydelle on nimenomaan tuot-tavuuskehitystä nopeuttava tietojen ja ideoiden”läikkyminen” kauppaan ja sijoituksiin liitty-vän kanssakäymisen ja teknologiasiirtojen seu-rauksena; myös Ali-Yrkkö, Pajarinen ja Ylä-

Anttila (2005, luku 10) korostavat tätä näke-mystä.

Suomen kaltaisen pienen avotalouden kan-nalta tämän Jonesin korostaman havainnonesiin nostama haaste on ilmeinen – kuinkavoimme osallistua vielä nykyistä tiiviimminkansainväliseen teknologiayhteistyöhön ja saa-da siten aikaan ideoiden, tiedon ja teknologioi-den valumista ja läikkymistä Suomeen? Histo-riallisesti olemme oppineet muilta koneita jalaitteita ostamalla. Aikana, jolloin nykyistämerkittävämpi osa taloudellisesta tiedosta olisitoutunut (mekaanisiin) koneisiin ja laitteisiin,tämä lienee ollut varsin tehokas tiedonsiirtoka-nava. Nykyisin tällä kanavalla on aikaisempaavähäisempi merkitys. On siis pohdittava uusiakanavia.

Yksi tulkinta kangertelevalle tieto- ja vies-tintäteknologian hyödyntämiselle (muilla kuinsitä tuottavilla toimialoilla) on se, että emmeole onnistuneet ”jakamaan” tämän teknologianosalta kansainvälistä tietovarantoa eli saamaanosaamme muissa maissa aikaansaadusta tekno-logisesta edistyksestä. Tämän epäonnistumisenmerkitystä pitkän aikavälin kasvulle on vaikeaarvioida, mutta se tarkoittaa joka tapauksessa,että olemme jäljessä höyryyn ja sähköön ver-rattavissa olevan yleiskäyttöisen teknologianhyödyntämisessä.

4 Yhteenveto

Suomi kuuluu kiistatta niiden maiden jouk-koon, jotka ovat hyötyneet pitkän aikavälin ta-louskasvusta – niin absoluuttisesti kuin suh-teessa muihin maihin. Kasvu ei Suomessa olekuitenkaan ollut tasaista, ja epäilemättä myössen lähteet ovat ajan myötä vaihdelleet. Sillä-kin uhalla, että aikalaisillaan on taipumus näh-dä merkittäviä murroksia juuri tässä hetkessä

31


ja tulkita niitä subjektiivisesti, olemme edelläesittäneet näkemyksen, että kasvun luonne onjälleen muuttumassa. Nykyinen, korkeasti kou-lutettujen sekä tutkimus- ja kehitysinvestoin-tien määrän lisäämiseen perustuvan kasvun ta-voittelu ei voi olla pitkän aikavälin kasvun läh-de. Talouspolitiikan tavoitteeksi on nostettavanykyistä selvemmin määrän sijaan laatu elituottavuuskasvun tavoittelu. Tämä edellyttääkansantaloudelta ennen kaikkea jatkuvaa haluaja kykyä uudistua sekä valmiutta jatkuvaan ra-kennemuutokseen.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että kehit-tyvien ja kehittyneiden maiden työnjaon syven-tyminen tarkoittaa sitä, että kehittyneet maaterikoistuvat sekä uusien tuotteiden kehittämi-seen ja niiden elinkaaren alkuvaiheen valmis-tukseen että uusien teknologioiden käyttöön-ottoon. Tässä työnjaossa kehittyvät maat ”ot-tavat ohjat käsiinsä” vasta tuotteiden ja tekno-logian kypsyessä. Globalisaatio on kuitenkinedennyt vaiheeseen, jossa tämä näkemys voi-daan haastaa; uusien tuotteiden kehittely, tek-nisesti vaativa valmistustoiminta sekä edistyk-sellisimpien teknologioiden soveltaminen eienää olekaan kehittyneiden maiden yksinoi-keus, ei myöskään Suomen. Talouskasvummelähteitä on siis jälleen pohdittava uudelleen. "

Kirjallisuus

Aghion, P. ja S. N. Durlauf (toim.) (2005): Hand-book of Economic Growth. Amsterdam: North-Holland.

Durlauf, S. N., Johnson, P. A. ja J. R. W. Temple(2005): ”Growth Econometrics”, teoksessaAghion, P. ja S. N. Durlauf (toim.), Handbookof Economic Growth (Vol. 1A). Amsterdam:North-Holland.

Eaton, J. ja S. Kortum (1996): ”Trade in Ideas: Pat-enting and Productivity in the OECD”, Journalof International Economics, 40(3–4), s. 251–278.

Helpman, E. (2004): The Mystery of EconomicGrowth. Cambridge, MA: Harvard UniversityPress.

Hyytinen, A. ja M. Pajarinen (2005): ”Yrittäjäksiryhtyminen ja yrittäjyysasenteet Suomessa: Ha-vaintoja kyselytutkimuksista”, Kansantaloudelli-nen aikakauskirja, 101(2), s. 150–164.

Hyytinen, A. ja P. Rouvinen (toim.) (2005): Mistätalouskasvu syntyy?, Helsinki: Taloustieto(ETLA B 214).

Jones, C. I. (1995a): ”R&D-Based Models of Eco-nomic Growth”, Journal of Political Economy,103(4), s. 759–784.

Jones, C. I. (1995b): ”Time Series Tests of Endog-enous Growth Models”, Quarterly Journal ofEconomics, 110(2), s. 495–525.

Jones, C. I. (1999): ”Growth: With or Without ScaleEffects?”, American Economic Review, 89(2),s. 139–144.

Jones, C. I. (2002a): Introduction to EconomicGrowth (2 ed.). New York, NY: W. W. Norton& Company.

Jones, C. I. (2002b): ”Sources of US EconomicGrowth in a World of Ideas”, American Econom-ic Review, 92(1), s. 220–239.

Kilponen, J. ja A. Ripatti (2005): Labour and Prod-uct Market Reforms in General Equilibrium: Sim-ulation Results Using a DGE Model of the Finn-ish Economy, Hecerin tutkimusseminaarissa esi-telty työpaperi.

Lucas, R. E., Jr. (1988): ”On the Mechanics of Eco-nomic Development”, Journal of Monetary Eco-nomics, 22, s. 3–42.

OECD (2004): Economic Survey of Finland, Paris:Organisation for Economic Co-operation andDevelopment.

OECD (2005): Innovation Policies: Innovation in theBusiness Sector, Economics Department Work-ing Paper, ECO/CPE/WP1(2005)2.

Okko, P. ja T. Haukioja (2005): ”Endogeenisen kas-

32


vun näkökulma kestävään kehitykseen”, teokses-sa Malaska, P. ja I. Virtanen (toim.), Matemaat-tinen mallinnus tulevaisuuden tutkimuksessa.Futura (erikoisnumero).

Pohjola, M. (1996): Tehoton Pääoma – Uusi näkö-kulma taloutemme ongelmiin. Porvoo, Finland:WSOY.

Romer, P. M. (1986): ”Increasing Returns andLong-Run Growth”, Journal of Political Econo-my, 94(5), s. 1002–1037.

Romer, P. M. (1990): ”Endogenous TechnologicalChange”, Journal of Political Economy, 98, S71–S102.

Solow, R. M. (1956): ”A Contribution to the Theo-ry of Economic Growth”, Quarterly Journal ofEconomics, 70(1), s. 65–94.

Virén, M. (1996): ”Suomen talouden ongelmat –uutta näkökulmaa etsimässä”, Kansantaloudelli-nen aikakauskirja, 92(4), s. 483–490.

mistä talouskasvu syntyy? näkökulmia kasvun lähteistä* · 2009. 1. 14. · matti pohjolan luku...

Documents