merivoimat 100 vuotta€¦ · 14 suomen rannikkotykistö 100 vuotta lauri pohjanvirta ... historia...

Historiallinen ympyrä sulkeutui

s. 62

Puolustusvoimain komentajan tervehdys

s. 11

Ohjukset ja Suomen meripuolustus

s. 78

Teemana

Merivoimat 100 vuotta

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti nro 2/2018

Finska MarinenThe Finnish Navy

Ammattitaitoinen kumppani vaativiin järjestelmähankkeisiin.

www.patria.fi

M eri ja rannikko ovat määrittäneet elä-määni 1960-luvun

alusta saakka, jolloin minua las-tenrattaissa työntäen vanhem-pani muuttivat Perämeren ran-taviivalle Simossa. Vasta varus-miespalvelus Sodankylässä 19 vuoden iässä erotti minut ran-nikosta lähes vuodeksi, kunnes Kadettikoulu Santahaminassa palautti asiat taas kohdalleen. Silloisen everstiluutnantti Asko Kilpisen erinomainen aselajiesit-tely kadettikurssillemme vahvis-ti päätökseni ruksata aselajiva-linnakseni Rannikkotykistö. Sit-temmin ainoastaan palveluk-sessa ulkomailla olen ollut ”ka-la kuivalla maalla”.

Rannikonpuolustajatarinani varrelle on sattunut useita huip-puhetkiä, kuten kasvaminen so-tilaaksi Hangossa, MTO-patte-rin kehitystyö, MPKKn opettaja-tehtävä, komentajuus Kotkassa, Suomenlahden meripuolustus-alueen esikuntapäällikkyys sekä Merisotakoulun johtajuus. Nä-mä tehtävät, esimieheni ja kol-legani ovat auttaneet minua oi-valtamaan rannikkotykistön ole-van tykkiä paljon laajemman ko-konaisuuden. Esimerkiksi MPK-K:lla tehtäväni oli rannikkopuo-lustuksen opettaja – ei tykistön. Ero oli merkittävä muihin ase-lajiopettajakollegoihini verrattu-

na. Toisena esimerkkinä mainit-takoon Kotkan Rannikkoalueen SA-kokoonpano, josta vain pieni osa oli – sinänsä tärkeitä - ran-nikkotykistöyksiköitä.

Pieni tarinani yhtyy isoon ja vanhaan kertomukseen: Olihan rannikoillamme valvonta- ja puo-lustusjärjestelmä jo viikinkiajoil-la. Myöhemmin meitä pakanoi-ta 1300-luvulla käännyttämään tulleen piispa Henrikin hauta-ar-kun kuparikoristeissa kuvataan silloista suomalaisten rannikko-puolustusjärjestelmää, jossa on paljon yhtymäkohtia nykypäivän kokonaisuuteen.

Rannikon sauma-alueella toimivien joukkojen organisoin-tia puolustushaaroihin on ko-keiltu monin tavoin. Esimerkiksi Ruotsinsalmessa v. 1790 Poh-joismaiden suurimman meritais-telun voittanut Ruotsin Rannikko-laivasto kuului maavoimiin. Suo-men meripuolustus taisteli läpi II maailmansodan menestyksek-käästi paljolti saman tyyppisellä organisaatiomallilla. Tsaarinajan Venäjä taas piirsi Pietaria puolus-taessaan rannikkopuolustuksen takarajan Hämeenlinnan syvyy-delle saakka. Tavoitteena on ol-lut pitää rantaviivan sauma tiivii-nä, ja tämän päivän ratkaisumme on uhka-arviot ja realiteetit huo-mioiden tässä suhteessa yhtä hy-vä kuin muutkin vaihtoehdot.

Rannikkoupseeriyhdistys on vastikään julkaissut hie-non ja mielenkiintoisen juhlakir-jan ”Suomen rannikkopuolus-tus 100-vuotta”. Kirjassa painot-tuu tykistö ja luopumisen tuska siitä. Kokemusteni myötä en voi yhtyä tuskaan, haikeuteen kyllä, vähän kuten alta ammuttuun so-taratsuun. Kyky ampua tykillä liik-kuvaan pistemaaliin toki määritti itsenäisyyden ajan aselajiamme. Silti, yhden työkalun poistaminen pakista ei poista koko pakkia.

Niin kauan kuin pääkau-punkimme on rannikolla, Me-ri-Suomessa tuotetaan 90 % BKT:mme ja Naton – Venäjän meriraja sijaitsee tykinkantaman päässä rannoiltamme, on Suo-men puolustuksen painopis-te eteläisellä rantamalla. Puo-lustustehtävä valmistaudutaan hoitamaan kaikkien puolustus-haarojen yhteisoperaatioin.

Niin maa- kuin laivastojou-

Pääkirjoitus

Pieni pala

rannikon puolustuksentarinaa

3Rannikon Puolustaja 2 | 2018

koilla on omat luontevat operatii-viset tehtävänsä perinteisillä toi-minta-alueillaan. Operatiivises-ti vaativana sarana-alueena ran-nikko on puolustushaarojen väli-maastossa, eivätkä niin laivasto- kuin maavoimajoukotkaan kyke-ne alueen tehokkaaseen puolus-tukseen ilman siihen koulutettua ja varustettua rannikkojoukkoa.

Rannikkopuolustuksen tari-na on vanha, ja siitä on kerrottu monilla leiritulilla. Eteläisen ranta-maan merkittävyys Suomelle tu-lee takaamaan rannikkopuolus-tuksen tarinan jatkuvuuden ja ke-hittymisen. Siksi voimmekin kat-soa rauhallisin mielin myös tu-levaisuuteen, kunhan meripuo-lustuksen kehittämisessä muis-tetaan kokonaisuus. Tämänkin jakkaran pystyssä pysymiseen

tarvitaan vähintään kolme jalkaa.Arvoisat lukijat, päätän nyt

yli kuuden vuoden mittaisek-si venähtäneen RP-lehden pää-toimittajakauteni tähän meri-puolustuksen 100-vuotisjuhla-numeroon. Koen tehtävän ol-leen eräänlaisen huipennuksen henkilökohtaiselle rannikonpuo-lustajatarinalleni. Vaihe on ollut hieno kokemus teidän lukijoiden ja erityisesti lehden varsinaisten tekijöiden, eli kirjoittajien, toimi-tuksen, toimitusneuvoston se-kä RUY-kustantajan ansiosta unohtamatta Merivoimien Esi-kuntaa ja joukko-osastoja, joi-den ”pää-äänenkannattajaksi” lehti on saanut profiloitua. Vil-pittömät kiitokseni teille kaikille.

Tukekaamme samassa hienossa hengessä seuraajaani komentaja Janne Herralaa, jol-le toivotan parasta menestys-tä rannikon karikkoisilla mut-ta kartoitetuilla vesillä. Kertoja vaihtuu, tarina jatkuu!

Sakari Martimo

Ote piispa Henrikin sarkofagin koristeista 1300-luvulla.

Wikipedia

4

MIKÄ TAHANSA MAALI, MISSÄ TAHANSA OLOSUHTEISSA

Pohjoisen Itämeren rankoissa olosuhteissa ja matalissavesissä järjestelmiin on voitava luottaa. RBS15 Mk3 on kaikissa sääolosuhteissa toimiva tarkka monimaali- ohjusjärjestelmä, joka soveltuu erinomaisesti rannikko- ympäristön vaatimuksiin. Tämä elektronisen sodankäynnin vastatoimenpiteillä varustettu ohjus lentää matalalla merenpinnan yllä. 200 kilometrin kantaman ansiosta ohjus löytää maalinsa myös horisontin takaa.

RBS 15 MK3

Maailman kehittynein pitkän

kantaman ohjus niin meri- kuin

maamaaleja vastaan.

www.saab.fi/meri

THE BALTIC SEA, NOVEMBER 21

SAAB_0021_Naval_RBS15_AD_147x215_RannikonPuolustaja_FI.indd 1 2017-05-03 10:56

152 45 Canet-tykkiä kehitettiin monella tavalla 1930-luvulla.

11 Puolustusvoimain komentajan, kenraali Jarmo Lindbergin

tervehdys Rannikon puolustaja -juhlalehteen Merivoimat 100 vuotta

12 Merivoimien komentajan, vara-amiraali Veijo Taipaluksen

tervehdys Rannikon puolustaja -juhlalehteen

14 Suomen rannikkotykistö 100 vuotta Lauri Pohjanvirta

22 Suomen laivasto 100 vuotta Ville Suominen

34 Merivoimien Mannerheim-ristin ritarit

36 Suomi 100 vuotta reserviläiskoulutuksen näkökulmasta Henrik Nystén

39 Merivoimat esittäytyy

2/2018

Teema


Ove enqvistin kOkOelma

6

KeskusteluIsosaaren ja Kuivasaaren kohtalo............. 45

Venäjän valinta ..................................... 48

In MemoriamAnna-Liisa Inhamaa-Häkkinen .................. 8

VakiotPääkirjoitus ............................................ 3

Yhteinen julkaisumme .......................... 122

Tapahtumakalenteri ............................. 123

HistoriaSuunnitelmista todellisuuteen – ohjukset ja Suomen meripuolustus toisesta maailmansodasta 1960-luvulle ... 78

Historian unohtamat – Suomen itsenäisyyden alkuaikojen rannikkotykistöupseerit – Asser Selim Korvenheimo .................... 86

KuulumisiaRannikkoupseeriyhdistys ........................ 88

Meriupseeriyhdistys ............................... 81

Sininen Reservi ..................................... 92

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta .......... 96

Rannikkotykistön Perinneyhdistys .......... 100

Hangon Rannikkopatteriston Perinneyhdistys................................... 102

Laivaston kilta .................................... 104

Pohjanlahden Laivastokilta ................... 106

Rannikkosotilaskotiyhdistys .................. 108

Kymen Laivastokilta ..............................110

Helsingin Reservimeriupseerit ................112

Merireserviläiset ry, Sjöreservister rf ........114

Turun Rannikkotykistökilta .....................118

Turun Laivastokilta .............................. 120

KirjallisuusPunakaartin laivasto .............................. 53

Yksi saari, kahdeksan tornia ja kaksi miestä ...................................... 54

Över branten ........................................ 57

TapahtumiaKuulumisia MPK:n meripuolustuspiiristä... 58

Historiallinen ympyrä sulkeutui – lippu nousi Kustaanmiekalla sadannen kerran ... 62

Rannikkopuolustus 100 vuotta -juhlakirja julkistettiin Suomenlinnassa .................... 66

Näyttely majakoista johdattaa kadonneen kulttuuriperinnön äärelle ......................... 69

Paldiski ................................................ 70

Naissaari – kiehtova kohde ..................... 72

RUY:n jäsenmatka Puolaan .................... 74

Eversti Torsti Lahden vetoomus Isosaaren ja Kuivasaaren muistojen säilyttämiseksi.

Rannikon Puolustajilla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus päästä tutustumaan ennen suljettuun Naissaareen.

ReijO telaRanta

s. 45

s. 70


K iltasisar, Suomenlahden Laivastokillan kunniajäsen

Anna-Liisa Inhamaa-Häkkinen syntyi Helsingissä 7.12.1922 Bo-jen sairaalassa. Lapsuusvuoten-sa hän asui Töölössä ja kesäisin oltiin huvilalla Espoossa. Kun sit-ten isänsä rakennutti talon Alppi-laan, muutti perhe sinne ja siellä hän asui koko loppu elämänsä. Voidaan sanoa, että Anna-Liisa oli todellinen Stadin Friidu.

Talvisodan syttyminen ja sen tapahtumat herättivät Hä-nessä maanpuolustustahdon ja tarpeen tehdä jotain isänmaan hyväksi. Laivastossa palvellut upseeri isä ja panssarilaiva Il-marisella 30-luvulla matruusi-na ollut veli taisi jo silloin he-rättää hänessä laivastohengen ja Merivoimat tuntuivat omalta.

Käytyään kuusi luokkaa yhteiskoulua ja päästyään ripil-le talvisodan vuonna 1939 hän päätti liittyä Lotta-Svärd toimin-

taan, niin kuin monet hänen ys-tävistään tekivät. Äidiltä luvan saatuaan hän liittyi jäseneksi vuonna 1940. Kuuden kuukau-den kurssilla opeteltiin muoni-tusta ja sairaanhoitoa sekä mui-ta Lotalle kuuluvia tehtäviä.

Ensimmäinen komennus tuli pian. Anna-Liisa komennet-tiin Helsingin Laivastoasemal-le Katajanokalle sen sairaalaan. Se oli mieluinen komennus, siel-lä oli tärkeät: Laivasto ja Merivoi-mat. Siellä Lotat tekivät töitä kah-dessa vuorossa aamukuudesta iltaan kuuteen, erilaisissa avus-tavissa hoitotehtävissä. Seuraa-va komennus tuli vuonna 1941. Määränpäänä oli Helsinkiläisty-tölle kaukainen Karjala ja kenttä-sairaala 33 Karhumäellä Äänisen rannalla. Rintamalinjan läheisyys toi sodan lähemmäksi kuin Lai-vastoaseman sairaalassa Hel-singissä. Uuvuttavia päivystyk-siä, hoivaamista ja hoitoa ja mo-nesti hyvinkin raskaita tehtäviä piti nuoren lääkintä Lotan teh-dä. Elokuussa 1942 komennus päättyi ja Anna-Liisa pääsi kotiin.

Elämäntyönsä hän teki Pos-ti- ja lennätinlaitoksen palveluk-sessa, jossa hän työskenteli li-ki 40 vuotta, viimeksi Hakanie-men postissa Helsingissä. Enti-senä Lottana oli hänelle maan-puolustus sydämen asia, siksi hän oli mukana monissa maan-

puolustusjärjestöissä, kuten Suo-menlahden Laivastokillassa, Rin-tamanaisissa ja Vapaussodan perinne yhdistyksessä sekä JR 27. Kuitenkin kun hän oli näh-nyt perhepiirissä ja ympärillään Laivaston miehiä, tunsi hän me-rivoimat ja laivaston omakseen. Hän oli aina ylpeä siitä, että oli Laivaston Lotta.

Me muistamme hänen elä-mänhalunsa ja vaikka hän oli ikääntynyt, hän jaksoi ja tah-toi olla mukana Merivoimien ja Killan tapahtumissa. Hän oli ai-na arvostettu ja mieluinen vieras. Eikä koskaan lähtenyt juhlista en-simmäisenä. Me ”Laivaston po-jat” jäämme kaipaamaan kun-niajäsentämme Laivaston Lottaa.

Suomenlahden laivastokilta tekee kunniaa Anna-Liisa Inha-maa-Häkkisen muistolle.

Lars Eklundpuheenjohtaja

Suomenlahden Laivastokilta

Laivaston Lotta, sotiemme veteraani

Anna-Liisa Inhamaa-Häkkinen1922–2018

In Mem

oriam

8

We are a maritime high-technology enterprise with German roots and a global footprint. Whether our customers are located in Finland, Australia or North America, we operate worldwide at 14 locations on four different continents. The know-how and expertise of our skilled workforce in the fields of combat system integration, sensor engineering, information technology and hydroacoustics have made us the preferred supplier to numerous navies.

The latest ATLAS Naval Combat System (ANCS) command and weapon control system of the German Navy was developed for the Type 125 frigate to offer the entire spectrum of functionalities that are required for modern naval operations.

ANCS provides the full set of capabilities for all areas of naval warfare, e.g. anti-air, anti-submarine, anti-surface, electronic and mine warfare. Additionally, the system offers solutions for newly evolved naval tasks, such as asymmetric warfare, joint firing, and search & rescue. ANCS is designed and delivered in accordance with NATO standards in order to comply with high interoperability requirements.

With a robust software core, ANCS is highly scalable to meet varying mission requirements. Thanks to a deep understanding of customer operational environments and through a strong local presence, ATLAS offers its customers proven combat systems which are fully configured to suit the current operational spectrum and well prepared for future requirements.

Excellence in Maritime ElectronicsANCS – ATLAS Naval Combat System

... a sound decision

www.atlas-elektronik.com

PäätoimittajaSakari MartimoKaikki sähköiset aineistot pyydetään lähettämään osoitteeseen:[email protected]

ToimitusToimitussihteeriSeppo [email protected] Pellinen [email protected] Enqvist, historia ja [email protected]

Toimituksen osoite (postitettavat aineistot)Seppo AlankoTmi RiimunkantajaPL 118, 02101 Espoo

ToimitusneuvostoHenrik Nystén, toimitusneuvoston pjSakari MartimoVesa Tuominen, RANNPRErkki Mikkola, MYTatu Vartiainen,Rannikkotykistön OpistoupseeritMaria Arminen (varalla Jenni Kaipainen), Merivoimien aliupseeritAntti Ratia, Maanpuolustuksen HenkilökuntaliittoAntti Rautiainen, Sininen ReserviLars Eklund, Suomenlahden Laivastokilta

Tilaushinnat vuodelle 2018Yksittäiset kestotilaajat 24 euroa/vuosikerta. Yleishyödyllisten yhteisöjen jäsentilaukset 9 euroa/vuosikerta.

Osoitteenmuutokset ja tilauksetJarmo ValtimoMetsäkannaksentie 3210940 Hankopuh 040 564 7695e-mail jarmo.valtimo@ rannikonpuolustaja.fi

Lehden kotisivutwww.rannikonpuolustaja.fi

KirjapainoGrano Oy, Vaasa

IlmoitusmyyntiTmi Johanna Pelto040 [email protected]

JulkaisijaRannikkoupseeriyhdistys RUY ryAikakauslehtien liiton jäsenlehti

KansiKuva: Tuomas Poutamaa Puolustusvoimat

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti

61. vuosikerta • 2/2018RANNIKON PUOLUSTAJA 3/2018 ilmestyy viikolla 40.

Teemana Itämeren muuttunut tilanne ja huoltovarmuus

Lehden aineistopäivä on 24.8.2018 mennessä. Teks tit mieluiten rtf-teks titiedostoina (muutkin formaatit käyvät) sähköpostilla. Kuva-aineisto paperi-, dia-, tai digikuvina (tiff-, eps- tai jpg). Digikuvien mini miresoluutio on 300 dpi käytettävässä koossaan. Paperikuvia ei palauteta. Muusta menettelystä on sovittava erikseen päätoimittajan kanssa.

10

S uomen Merivoimien synnystä tulee tä-nä vuonna kuluneek-

si 100 vuotta. Merivoimilla on osana Puolustusvoimia ollut elintärkeä tehtävä Suomen it-senäisyyden ja kansan hyvin-voinnin turvaamisessa läpi his-torian niin rauhan kuin sotien-kin aikoina.

Merivoimien ja sen osien, laivaston ja rannikkojoukkojen, toiminnan järjestelyt, organi-saatio, johtosuhteet ja kalusto ovat aikojen saatossa muuttu-neet moneen kertaan niin toi-mintaympäristön muutosten, taloudellisten olojen kuin teknii-kan kehittymisenkin ohjaami-na. Käytännön toiminnan muu-toksista huolimatta on Merivoi-mien toiminnan lujana ytime-nä läpi aikojen säilynyt alueelli-sen koskemattomuuden ja me-riyhteyksien turvaaminen sekä rannikoidemme puolustaminen. Näin on edelleen.

Merivoimilla on toimintan-sa luonteen vuoksi ollut kautta historiansa varsin runsaasti kan-sainvälistä yhteistoimintaa. Yh-teistyö muiden valtioiden kans-

sa on kylmän sodan jälkeen laa-jentunut merkittävästi. Tämän päivän yhteistyön syvintä tasoa edustaa suomalais-ruotsalainen merellinen taisteluosasto, joka saavutti alustavan toimintaky-vyn viime vuonna. Merivoimien merivalvontayhteistyö sekä Ruot-sin että muiden Itämeren alueen valtioiden kanssa on niin ikään erinomainen esimerkki nykyises-tä käytännönläheisestä ja yhtei-sen turvallisuuden edistämiseen tähtäävästä yhteistyöstä.

Merivoimat on tänään en-siluokkaisessa kunnossa, ja sen suorituskyvyt vastaavat erin-omaisesti päivän tarpeisiin. Me-rivoimien toimintakyvyn perim-mäisenä takaajana on ammat-titaitoinen ja puolustushaaras-taan aiheellisesti suurta ylpeyttä tunteva henkilöstö. Näistä lähtö-kohdista on Merivoimien help-po suunnata kurssinsa myös toi-mintansa toiselle vuosisadalle.

Toimet Merivoimien edel-leen kehittämiseksi jatkuvat mo-nella rintamalla – niin laivasto- kuin rannikkojoukoissakin. Kes-keisimpänä lähiajan hankkeena on Laivue 2020. Hankkeen toi-

meenpano on edellytyksenä sille, että meripuolustus säilyy kovassa iskussa myös tulevina vuosikymmeninä.

Onnittelen lämpimästi sa-ta vuotta täyttävää Merivoimia. Toivotan Merivoimille ja kaikille sen parissa toimiville sekä Ran-nikon puolustaja -lehden luki-joille menestystä myös tulevai-suudessa.

Kenraali

Jarmo LindbergPuolustusvoimain komentaja

Puolustusvoimain komentajan kenraali Jarmo Lindbergin

tervehdys Merivoimille

Teema



S uomen Merivoimien kunniakas historia sai alkunsa Ruotsin-

salmen toisesta meritaistelus-ta 9.7.1790, jossa menestyk-sen salaisuus oli rohkeasti Suo-men rannikon olosuhteisiin ke-hitetyissä saaristolaivaston aluk-sissa. Ne olivat ketteriä, matala-kulkuisia, pieniä, ja erittäin tuli-voimaisia. Aluksilla palveli me-risotilaita, jotka olivat sitkeitä,

omasivat hyvät merimiestaidot, ja heillä oli vilpitön halu puolus-taa kotimaataan.

Itsenäisen Suomen Me-rivoimat on ammentanut voi-mansa ja perinteensä näistä lä-hes 230 vuotta vanhoista saa-ristolaivaston perinteistä. Viime sotien aikana Merivoimat osoitti tärkeytensä ja roolinsa Suomen itsenäisyyden puolustamises-sa. Nykypäivän merivoimat on

Suomen erikoisolosuhteisiin ja Suomen merirajojen turvaami-seen optimoitu merivoima, jos-sa rannikkojoukot yhdessä lai-vastojoukkojen kanssa on teho-kas ratkaisu Suomen rajojen ja etujen puolustamiseen Itämeren olosuhteissa.

Itämeren alueen valtioi-den turvallisuuspolitiikka on ol-lut vakaata kuluneen kahden viimeisen vuosikymmenen aika-

Merivoimien komentajan

vara-amiraali Veijo Taipaluksen tervehdys

Tutustu myös uudistettuunTykkivene Karjalan näyttelyyn!

www.forum-marinum.fi

TUONNIN TURVAAJAT, VIENNIN VARTIJAT

- Merivoimat yhteiskunnan turvana 100 vuotta

Teema


12

Merivoimien komentajan

vara-amiraali Veijo Taipaluksen tervehdysna. Alueen lisääntynyt sotilaalli-nen jännite ja muutokset Euroo-pan turvallisuustilanteessa ovat lisänneet keskustelua maan-puolustuksesta ja Suomen tur-vallisuuspoliittisesta asemasta. Muuttunut tilanne on aiheutta-nut muutoksia Merivoimien val-miuteen ja operatiiviseen toimin-taan. Merivoimille käsketyt tehtä-vät ja valmiusvelvoitteet takaavat sen, että olemme olennainen osa Itämeren turvallisuutta.

Meripuolustuksen kriittiset suorituskykytarpeet ovat myös jatkossa hyvä tilannekuva ope-raatioalueelta, pinta-alusten tor-juntakyky, ilmatorjuntakyky, me-rimiinoituskyky ja sukellusve-neentorjuntakyky. Merivoimien pitkäjänteinen kehittäminen niin laivasto- kuin rannikkojoukkojen-kin osalta perustuu siihen, että meripuolustuksen suoritusky-vyillä tulee kyetä vastaamaan uhkaan, joka syntyy täysin yllät-täen esimerkiksi alueloukkauk-sista, meriyhteyksien häiritsemi-sestä, mereltä laukaistavista täs-mäaseista tai jopa sieltä suun-tautuvista hyökkäyksistä.

Laivue 2020 -luokan kor-vetit tulevat olemaan kriittisiä Merivoimien tehtävien täyttä-miselle aina 2060-luvulle asti, mutta niillä kyetään tukemaan

myös maa- ja ilmavoimien toi-mintaedellytyksiä. 2030-lu-vulla Merivoimien keskeisim-män taistelualuskaluston muo-dostavat vastikään peruskorja-tun Pansio-luokan miinalautat, Italiasta tilatut ja hiljattain vas-taanotetut Katanpää-luokan mii-nantorjunta-alukset, peruskorja-tut Hamina-luokan ohjusveneet sekä 2020-luvulla valmistuvat Pohjanmaa-luokan korvetit.

Rannikkojoukkojen kehit-tämisen painopistealueita ovat tulivoima, pimeätoimintakyky, liikkuvuus, johtaminen ja suo-ja. Keskeisiä kehittämishankkei-ta ovat jo käyttöönotetut rannik-kojääkärien JEHU-luokan tais-teluvene ja rannikko-ohjusjär-jestelmä. Nykyinen maalta lau-kaistava meritorjuntaohjus kor-vataan osana pintatorjuntaoh-jushanketta.

Uusimman materiaalin käyttämisestä vastaa osaava, toimintakykyinen ja erityises-ti motivoitunut henkilöstö. Hy-vä fyysinen kunto on edellytys yksilön toimintakyvyn säilyttä-miseksi vaativissa olosuhteissa aluksella tai rannikolla myös tu-levaisuudessa.

Merivoimien tehtävät ja tu-levaisuuden kehittämissuunni-telmat ovat selkeät. Tulevaisuu-

dessakin Suomen saaristoa ja aluevesiä valvovat ja turvaavat aktiiviset ja liikkuvat Merivoi-mien joukot.

Toivotan Merivoimien hen-kilöstölle, kaikille sen yhteistyö-tahoille sekä Rannikon puolus-taja -lehden lukijoille menestys-tä. Olkoon Merivoimien alkava vuosisata yhtä menestyksekäs kuin päättyväkin.

Vara-amiraali

Veijo TaipalusMerivoimien komentaja



Sotia edeltänyt kausi

Suomi sai itsenäistyessään hal-tuunsa Pietarin suojaksi etelä-rannikollemme rakennetun var-sin modernin ja vahvan rannik-kopuolustuksen. Haltuumme jäi noin 400 ajanmukaista tykkiä sekä runsaasti vanhentuneita tykkejä. Tykit oli sijoitettu mo-nipuolisesti varustetuille linnak-keille. Tämän puolustusjärjes-telmän merkitys korostui, kun Suomelle jäänyt sotalaivaka-

lusto oli varsin vaatimaton. On selviö, ettei maamme olisi itse kyennyt rakentamaan lähelle-kään näin tehokasta rannikko-puolustusta.

Linnakkeiden jouduttua valkoisen armeijan haltuun aloi-tettiin koulutustoiminta maassa olleiden saksalaisten johdolla. Vastuu siirtyi pian muutamal-le Venäjällä tykistökoulutuksen saaneelle upseerille. Vähitel-len alkoi kotimainen upseeri- ja

kanta-aliupseerikoulutus näkyä linnakkeiden yhä parantuneena taistelukykynä. Ampumamene-telmät olivat 1920-luvulla venä-läistä perua.

Alkuvuosien suururakka oli itäisen Suomenlahden ran-nikkopuolustuksen vahvistami-nen ja Laatokan rannikkopuo-lustuksen luominen. Linnak-keet ryhmiteltiin kolmeen ryk-menttiin (RT 1 Helsinki, RT 2 Viipuri, ja RT 3 Laatokka) se-

Lauri Pohjanvirta

Suomen rannikkotykistö 100 vuotta

Rannikon linnoitustilanne ja uhkakuva noin 100 vuotta sitten.Ove enqvist

Teema

14

kä kahteen patteristoon (1. ErR-tPsto Hanko ja 2. ErRtPsto Ha-mina). Rannikkotykistön ilma-torjuntapatterit olivat alku ilma-torjunta-aselajille. Vuonna 1930 Suomenlinnassa aloitti toimin-tansa Merisotakoulu. Organisa-torisesti rannikkotykistö muo-dosti eri vaiheiden jälkeen yh-dessä laivaston kanssa kenraa-li Valveen johtamat merivoimat.

1930-luvun alussa alkoi voimakas kehityskausi niin tak-tisesti, aseteknisesti kuin kou-lutuksellisestikin. Tykkikalus-ton kehityskohteina olivat mm. korotuskulman suurentaminen joustinlaitteiden uudelleensijoit-tamisella, ampumasektorin laa-jentaminen täysympyräksi, la-tausmenetelmien nopeuttami-nen sekä koulutuksella että jä-reiden tykkien sähköistämisel-lä. Ampumatarvikkeet varustet-tiin ns. ballistisella kärjellä. Am-pumamenetelmäksi kehitettiin valmisteltu ammunta. Uudis-tusten yhteisvaikutuksena kas-voivat ampumaetäisyys, ampu-ma-ala, ampumatarkkuus ja tu-linopeus tuntuvasti. Tähän liit-

tyen rakennettiin korkeita be-tonisia tulenjohtotorneja. Patte-reiden näin kasvanut tuliteho yl-lätti vihollisen talvisodan alus-sa. Huomattava taktinen uudis-tus oli useiden pattereiden haja-sijoittaminen, mikä oli tärkeätä jo ilmavoimien voimakkaan ke-hityksen takia. Lisäksi rakennet-tiin uusia järeitä ja raskaita pat-tereita. Erityisesti Itä-Suomen joukko-osastoissa valmistau-duttiin myös maa-ammuntoihin ja jalkaväkitaisteluihin.

Sotavuodet

Talvisodassa rannikkopuolus-tuksemme perustui rannikko-lohkoihin, joihin kuului kiinteän rannikkotykistön lisäksi useiden aselajien joukkoja. Merivoimien henkilöstöstä noin 30 000 kuu-lui rannikkojoukkoihin ja noin 2000 laivastoon.

Rannikkotykistön sotatoi-met alkoivat vihollisen raskaiden laivastoyksiköiden hyökkäyksil-lä Utön, Russarön ja Saaren-pään linnakkeita vastaan. Esi-merkiksi 19.12.1939 taistelu-laiva Marat ampui 160 järeätä laukausta Saarenpäähän. Nä-mä hyökkäykset torjuttiin patte-riemme tulella viholliselle vauri-oita aiheuttaen. Jo sodan alku-päivinä alkoivat maa-ammun-nat kenttäarmeijan tukemisek-si Länsi-Kannaksella Humaljoen ja Saarenpään pattereiden tulel-la, Itä-Kannaksella Järisevän ja Kaarnajoen pattereiden ja Vuok-sen kevyiden sulkulinnakkeiden tulella sekä Laatokan pohjois-rannikolla Mantsin linnakkeen tulella. Rannikkotykistöön kuu-

Kuivasaaren (kuvassa) ja Mäkiluodon 12 tuumaisten pystyttäminen oli suurin kehitystyö 1930-luvulla.

Risteilijä Kirov hyökkäsi Russarön linnaketta vastaan heti talvisodan alussa.

Ove enqvist

kansallisaRkistO


lunut rautatiepatteri tuki Laa-tokan Karjalan puolustajia. Jal-kaväkitaistelujen osuus lisään-tyi ensin Laatokan pohjoisran-nikolla ja sodan loppuvaiheissa Viipurinlahdella.

Rannikkotykistö tuki talvi-sodassa tehokkaasti kenttäar-meijaa ja kävi myös raskaita jal-kaväkitaisteluja sekä esti jo pel-källä olemassaolollaan viholli-sen maihinnousut ja hyökkäyk-set maamme etelärannikolla.

Talvisodan päätyttyä maa-liskuun 13. päivänä 1940 jou-duttiin luopumaan Karjalan se-kä Hankoniemen linnakkeista. Alkanut välirauhan aika merkitsi rannikkotykistölle uudelleenryh-mittymisiä ja vahvuuksien kas-vua. Suomen itärajalle rakenne-tun Salpalinjan tueksi perustet-tiin RT 3 joukoista oloissamme

uusi aselaji, linnoitustykistö.Jatkosodan syttyessä ke-

säkuussa 1941 rannikkotykistö toimi rannikkoprikaateiksi ryh-mitettynä. Merivoimien koko-naisvahvuudesta rannikkojouk-kojen osuus oli noin 90 %. Ke-sän 1941 tärkeimmät sotatapah-tumat olivat sodan ensipäivänä suoritettu Ahvenanmaan miehit-täminen sekä Hankoniemen tu-kikohdan ympärillä saarista käy-dyt taistelut, joista merkittävin oli vihollisen maihinnousu Bengts-kärin pienelle majakkasaarel-le, jota puolusti 29 miehen suo-malaisosasto. Taistelu saaresta päättyi neuvostolaivaston vuosi-päivänä 27.7.1941 hyökkääjän katkeraan tappioon. Loppuke-sästä rannikkojoukot osallistuivat itäisen Suomenlahden rannikon valtaamiseen. Vastaavat operaa-

tiot tehtiin Laatokan rannikolla, jossa vastuualue kasvoi Syväril-le asti ja sitten Äänisjärven ran-nikolla. Joulukuun alussa 1941 vihollinen vetäytyi Hangon tuki-kohdasta, jolloin kuljetuksia tu-litettiin mm. Mäkiluodon järeäl-lä patterilla.

Vuoden 1941 loppuun mennessä joukkomme olivat saavuttaneet tasan, jolla puo-lustusasemat olivat seuraavat kaksi ja puoli vuotta. Asemaso-tavaiheen alettua rannikkojou-kot organisoitiin vuonna 1942 siten, että ne olivat lännestä itään lueteltuina Saaristomeren rannikkoprikaati, Uudenmaan rannikkoprikaati, Itä-Suomen-lahden rannikkoprikaati, Laato-kan rannikkoprikaati ja Äänisen rannikkoprikaati. Kukin prikaa-ti käsitti kaksi rannikkotykistö-

Kellomäen patterin rakentaminen. sa-kuva

16

rykmenttiä ja prikaatijoukot. Ko-koonpanot vaihtelivat paikallis-ten olojen mukaan. Tärkeä osa itäisten rykmenttien organisaa-tioissa oli torjuntakomppanioilla.

Asemasotavaiheen merkit-tävimmät taistelut olivat kevät-talvella 1942 suoritettu Suur-saaren ja Tytärsaarten valloitus, joihin rannikkojoukot osallistui-vat, sekä heinäkuussa 1942 So-merin pienen kalliosaaren hal-linnasta käyty kiivas taistelu, joka vuorokauden kestettyään päättyi maihin nousseen vihol-lisen tuhoon.

Asemasotavaihe antoi mah-dollisuudet uusien ampumame-netelmien kehittämiselle ja lisä-koulutukselle. Vuonna 1943 il-mestyikin uusi rannikkotykistön ampumaohjesääntö, jonka mu-kaiset valmistetun ammunnan periaatteelle rakentuneet ampu-mamenetelmät olivat eräin uu-distuksin muunto- ja pikame-netelminä käytössä 1980- lu-vulle asti. P-menetelmissä tul-ta johdettiin patterialueelta ja M-menetelmissä patterin tulia-sema-alueen ulkopuolelta. Tyk-kikohtaisesta ampuma-arvojen laskennasta alettiin siirtyä suo-jaiseen keskitettyyn laskenta-keskukseen, josta kehittyi kes-kiö. Henkilöstöä koulutettiin joukko-osastojen ohella Meriso-takoulussa, kenttätykistön am-pumakoulussa ja opintomatkoil-la Saksassa. Mainittakoon myös, että talvisodassa käyttökelpoi-suutensa osoittanut rautatiety-kistö täydentyi jatkosodassa al-kuvaiheen nelitykkisestä 152/45 CRAUT –patterista sotasaaliska-lustoa kunnostamalla ensin neli-

tykkisellä 180/57 NRAUT -pat-terilla ja lopulta kolmitykkisel-lä 305/52 ORAUT –patteril-la. Näistä kaksi ensin mainittua osallistuivat tehokkaasti maarin-taman tukemiseen.

Asemasotavaihe päättyi ve-näläisten 9.6.1944 Kannaksel-la aloittamaan suurhyökkäyk-seen. Ensimmäisenä rannik-kotykistöyksikkönä suurhyök-käyksen torjuntaan osallistui RTR 2:n Kellomäellä ollut kol-metykkinen 10” järeä patteri ehtien toimia vain vuorokauden ajan. Viivytystaistelua jatkoivat rykmentin moottoroidut patte-rit, os. Fridell ja rautatiepatte-ri. Saarenpään ja Tiurin patte-reiden tulella tuettiin rykmen-tin osastojen vetäytymistä Koi-viston saarille sekä mantereel-la vetäytyviä muita suomalais-joukkoja. Koiviston saarista luo-vuttiin 22./23.6. välisenä yö-nä. Paine Viipurinlahden saa-ria kohtaan kasvoi ja kulminoi-tui 30.6.-5.7. käytyihin Teikar-saaren verisiin taisteluihin, jot-ka vaativat molemmilta puolil-ta suuret tappiot. Vaikka Teikar-

saaresta ja Melansaaresta jou-duttiinkin ylivoimaisen viholli-sen paineesta luopumaan, jäivät taistelut rannikkotykistön ja sen torjuntakomppanioiden kunnia-kirjaan. Syystäkin rannikkojää-kärimme jatkavat Teikarin tais-telijoiden perinteitä. Puolustus kesti Viipurinlahden länsiran-nalla eikä vihollinen saanut ja-lansijaa mantereella. Tilanne va-kiintui entisestään, kun Äänisel-tä saapuneiden joukkojen saa-vuttua Viipurinlahden rannikko-joukoista muodostettiin 1. Ran-nikkodivisioona.

Yleistilanteen takia Äänisel-lä aloitettiin 13.6.1944 kiinteän kaluston evakuointi ja liikkuva ty-kistö muutettiin kenttätykistön-luonteiseksi RTR 4 ja osa yksi-köistä rannikkojalkaväeksi. Uu-delleen organisoitu Äänisen ran-nikkoprikaati aloitti 26.6. rinta-mavastuullisena yhtymänä ve-täytymisen Äänislinnan – Suo-järven suunnassa käyden me-nestyksellistä korpisotaa. Pri-kaati kuljetettiin Suojärveltä Vii-purinlahdelle rautatiekuljetuksin vihollisen ilmavoimien häiritessä.

Teikarin taistelijoita tauolla 1944.sa-kuva


Suurhyökkäyksen alettua Laatokan rannikkoprikaatin ete-läinen rykmentti RTR 3 kävi tu-litaisteluja vihollisalusten kans-sa. Pohjoisen rykmentin RTR 13 alueelta siirrettiin Haapa-nan raskas patteri Kaarnajoelle osana raskaan kaluston evaku-ointia. Tilanne RTR 13 alueella kärjistyi kriittiseksi Syväriltä ve-täytyvän VI Armeijakunnankin kannalta, kun vihollinen teki 22./23.6. välisenä yönä maihin-nousun Tuuloksessa tukenaan vahvat ilmavoimat, jotka mou-karoivat maihinnousurannikkoa. Ensimmäisessä vaiheessa las-kettiin rannikkoa lähestyvän 54 alusta. Alueella olleet kolme ke-vyttä tykkiämme avasivat tulen vihollisaluksia kohti aikaansaa-

den kaksi upotusta, mutta tuli-vat pian ylivoimaisen vihollisen tuhoamiksi. Maihin noussut vi-hollinen onnistui laajentamaan sillanpäätään. Tilanne saatiin Syväriltä vetäytyvien joukko-jen toimesta sen verran hallin-taan, että vetäytyminen onnis-tui kiertotietä. Maihinnousun es-tämisen epäonnistuminen johtui harvasta puolustuksestamme ja osittain raskaan tykkikaluston evakuoinnista. RTR 13 joukot vetäytyivät taistellen Laatokan luoteisrannikon asemiin. RTR 3 piti käytännössä kaikki aseman-sa ja tuki VKT-linjan puolustusta eteläisillä linnakkeillaan.

Aselepo Suomen ja Neu-vostoliiton välillä alkoi 4.9. ja välirauha 19.9., jolloin joukot

aloittivat siirtymisen Mosko-van rauhan rajan länsipuolel-le. Aseleposopimukseen sisäl-tyi ehto saksalaisten poistumi-sesta maasta 15.9. mennessä. Tämän takia nostettiin valmiut-ta kaikilla linnakkeilla. Suursaari joutuikin 15.9. vastaisena yönä saksalaisten 2500 miehen voi-min suorittaman hyökkäyksen kohteeksi. Saarta puolustaneen RTR 12 osalta oli jo käynnissä raskaan kaluston ja henkilöstön evakuointi, mutta saaressa oli edelleen 1700 miestä ja se oli vahvasti linnoitettu. Kiivas tais-telu päättyi vajaan vuorokauden kestettyään saksalaisten antau-tumiseen. Taistelussa sekä puo-lustajan että erityisesti hyökkää-jän miestappiot olivat huomatta-

Mäkiluodon 8 tuuman tykki evakuoidaan syyskuussa 1944.sa-kuva

18

vat. Suursaaren taistelu oli ulko-poliittisesti tärkeä, sillä se osoit-ti Suomen irtautuneen tosissaan entisestä aseveljestään.

Sotien taistelut osoittivat, että rannikkotykistömme ja sen muodostamat rannikkojoukot täyttivät kunniakkaasti paikkan-sa maamme itsenäisyyden tur-vaamisessa.

Sotien jälkeinen sopeutumisaika ja miinanraivaus

Rauhan ajan vahvuuteen saatet-tu rannikkotykistö kuului edel-leen kenraali Valveen ja vuodes-ta 1946 kenraali Järvisen ko-mentamiin merivoimiin. Jouk-ko-osastot olivat Turun rannik-kotykistörykmentti (TRT) sekä Haminan (HamRLsto) ja Suo-menlinnan (SlRLsto) rannikko-linnakkeistot. Rannikkotykistö-joukoille demobilisaatio merkit-si melkoista työmäärää, vaikka siirrot tapahtuivatkin jo vanhas-taan käytössä olleille linnakkeil-le. Näiden majoitusolot olivat useimmiten puutteelliset. Vai-keudet vain lisääntyivät, kun valvontakomissio määräsi Pork-kalan tukikohdan itäpuolella si-jainneiden linnakkeiden tykkien suurimmaksi kaliiperiksi 120 mm. Kotkan ja Helsingin edus-tan järeä ja raskas tykkikalus-to siirrettiin Parolan ja Kymin-linnan varikoihin. Ehtoihin kuu-lui myös merimiinoitteiden rai-vaus paitsi Suomen omilta vesil-tä myös määrätyiltä Neuvostolii-ton merialueilta. Raivaustyöstä tuli raskas ja myös uhreja vaa-tinut usein jopa lähes merikel-vottomillakin aluksilla. Alun pi-

täen seitsemästä raivaajaosas-tosta rannikkojoukot perustivat ja miehittivät vuodeksi 1945 neljä, vuodeksi 1946 kaksi ja vuodeksi 1947 yhden.

Kantahenkilökunnan kou-lutus Merisotakoulussa jatkui ja vuonna 1948 päästiin aloitta-maan uudelleen reserviupsee-rikoulutus. Raskasta tykkika-lustoa alettiin 1950-luvulla pa-lauttaa linnakkeille osin moder-nisoituna (152/50 T), järeästä kalustosta 10” Durlacher- tykit jäivät lopullisesti varikolle, mutta 12” Obuhov- tykkejä asennet-tiin Kuivasaareen ja Isosaareen 1960-luvulla ja Russarön 234 mm Bethlehem- patteri täyden-nettiin jälleen kuusitykkiseksi.

Vuonna 1952 rannikkoty-kistö liitettiin maavoimiin, jolloin laivasto muodosti yksin merivoi-mat. Yhteys meripuolustuksen kahden päätoimijan kesken säilyi kuitenkin kiinteänä, kun kenraa-li Järvinen toimi pääesikunnas-sa meripuolustuksen tarkastaja-na ja molempien aselajien kanta-henkilökunnan ja reserviupsee-rien koulutus tapahtui rannikko-tykistöeverstien johtamassa Me-risotakoulussa. Rannikkotykistö-joukko-osastot olivat kaksi ryk-

menttiä (RT 1 ja RT 2) sekä kol-me erillistä patteristoa (1., 2. ja 3. ErRtPsto), jotka vuoden 1957 alussa saivat sijoitusalueitaan vastaavat nimet (SlRtR, TurRtR, VaaRPsto, HanRPsto ja KotRPs-to) sekä vuoden 1958 lippujuh-laparaatissa omat lippunsa. Li-säksi aselajiin kuului koeampu-ma-asema. Sotakokemukset il-menivät mm. siten, että RT 1:n II patteristo Miessaaressa muu-tettiin rannikkopataljoonaksi, jo-ka itsenäistyi vuonna 1960 Ran-nikkojääkäripataljoonaksi. Toi-nen merkittävä asia oli mootto-roidun rannikkotykistön koulu-tus Suomenlinnassa ja Uuden-kaupungin Janhualla. Vaikka niukat puolustusmäärärahat es-tivätkin 1950-luvulla merkittävät materiaalihankinnat, tehtiin ran-nikkotykistössä kehitystyötä so-takokemusta saaneen ja jatko-koulutetun henkilöstön toimes-ta. Kohteista mainittakoon ran-nikkotaistelutaktiikka, ampuma-menetelmät ja niihin liittyen kes-kiö ja tutkan mahdollisuudet se-kä yhteysalusten uusinta sekä 1960-luvulla ensimmäiset väy-lätorjuntaohjukset. Koulutusta tehosti määrärahojen puuttees-ta huolimatta vanhentuvien am-

152 Tampellakalusto poistettiin 2000-luvun alussa.Ove enqvist


pumatarvikkeiden ja vanhentu-neen tykkikaluston poistamis-tarve. Tämä mahdollisti myös varusmiehille tehokkaan tulen-johto- ja tuliasemakoulutuksen runsaissa harjoitusammunnois-sa. Kun aselaji sai myöhemmin uutta tai muualta siirrettyä kalus-toa, voitiin tätä käytäntöä jatkaa nykypäiviin, millä oli tärkeä mer-kitys sekä palvelumotivaation et-tä taisteluvalmiuden ylläpidossa. Linnakesaarilla parannettiin ma-joitusoloja uudisrakentamisella.

Seuraava suuri muutos ta-pahtui, kun vuonna 1960 ran-nikkotykistö alistettiin kenttä-tykistön kanssa yhteiselle ty-kistön tarkastajalle ja aselaji-kouluksi tuli noin kolmen vuo-den siirtymäajan jälkeen Tykis-tökoulu, johon perustettiin ran-nikkotykistöosasto. Rannikkoty-kistöjoukko-osastot kuuluivat di-visiooniin ja sittemmin sotilas-lääneihin ja olivat alueillaan itse asiassa rintamavastuullisia etu-linjan joukkoja.

Rannikkotykistön uusi nousu

Rannikkotykistö sai oman tar-kastajansa vuoden 1967 alus-sa. Jo ensimmäisen tarkastajan kenraali Karvisen aikana käyn-nistettiin uusia kehitysprojekte-ja pääesikunnan rannikkotykis-tötoimistossa. Toiminta tehostui entisestään, kun vuonna 1969 perustettiin Rannikkotykistökou-lu, jonka tehtäviin kuului asela-jin tekninen kehittäminen sekä ohjesääntöjen ja oppaiden laa-timinen. Kun vielä parlamentaa-riset puolustuskomiteat ja pää-esikunnan asettama rannikko-puolustustoimikunta olivat ko-rostaneet rannikkopuolustuk-sen kehittämistarvetta, saatiin myös määrärahoja aselajin ke-hittämiseen.

Tykkikalustoa alettiin uusia asentamalla vuodesta 1968 al-kaen tärkeimpien sisääntulo-väylien suojaksi tornitykkipat-tereita (100 56 TK). Kotimai-sen kehitystyön tuloksena asen-

nettiin vuonna 1984 ensimmäi-nen uusi raskas tornitykkipatteri (130 53 TK) ja seuraavien kuu-den vuoden aikana korvattiin useat 152/50 T-patterit näillä tornitykkipattereilla, jolloin joita-kin vartiolinnakkeilla vielä olleita 152/45 C tykkejä voitiin korvata päälinnakkeilta poistetuilla Tam-pellan putkittamilla 6” tykeillä. Moottoroitu rannikkotykistöm-me puolestaan sai pitkään pal-velleen sotasaaliskalustonsa 152 H 37 tilalle 1970-luvulla 130 K/54 tykit. Lisäksi ilmatorjun-ta-aselaji luovutti rannikkotykis-tölle 88 mm tykistöään ja etäi-syysmittareitaan. Vuonna 1964 käyttöönotettujen lyhyen kanta-man väylätorjuntaohjusten SS-11 jälkeen voidaan sanoa ohjus-kauteen siirtymisen varsinaisesti alkaneen, kun 1970-luvulla otet-tiin käyttöön poistuvien järeiden patterien korvaajaksi suomalais-valmisteiselle liikuteltavalle ran-nikkolavetille asennettu neuvos-toliittolaisvalmisteinen Styx -me-ritorjuntaohjus. Torjuntateho pa-rani olennaisesti, kun 1980-lu-vun jälkipuoliskolla käyttöön saatiin ruotsalaisvalmisteisiin meritorjuntaohjuksiin perustu-nut MTO 85-järjestelmä. Tehok-kaamman tykkikaluston ja niiden kehittyneempien ampumatarvik-keiden sekä ohjusten käyttöön-otto edellytti myös nopeampien ja tarkempien mittaus- ja tulen-johto- sekä laskentamenetelmi-en kehittämistä.

Tykistöllisen kehittämisen rinnalla kehitettiin linnoittamis-ta, ilma- ja lähipuolustusaseis-tusta, merivalvontaa mukaan lu-kien vedenalainen valvonta, kul-

100 TK-tykin kehittämistä Suomenlinnan testiasennuksessa.juhani niska

20

jetusvälineistöä ja johtamisjärjes-telmiä. Sotien jälkeisen kehitys-työn sekä 1970- ja 1980-luvuil-la toteutettujen materiaalihankin-tojen tuloksena Suomella olikin 1990-luvulla tehokas ja tulivoi-mainen rannikkopuolustus.

Rannikkojoukot jälleen osana merivoimia

Suomen geopoliittisen aseman katsottiin 1990-luvulla muuttu-neen niin paljon, että rannikko-tykistön organisaatiota voitiin ke-ventää. Paineita muutoksiin loi-vat osaltaan Suomen talouden lama, pienentyneet ikäluokat ja näkemys, että kiinteästä puolus-tuksesta on siirryttävä kevyem-pään ja liikkuvampaan puolus-tukseen. Tämä johti ensin var-tiolinnakkeiden vähenemiseen. Merkittävin muutos oli kuiten-kin, kun rannikkojoukot siirrettiin merivoimien alaisuuteen vuonna

1998 ja samalla rannikkotykistö-joukot yhdistettiin alueella ollei-den laivaston joukko-osastojen kanssa ja Rannikkotykistökou-lu yhdistettiin Merisotakouluun. Vaasan Rannikkopatteristo lak-kautettiin moottoroidun rannik-kotykistön koulutustehtävän siir-tyessä Uudenmaan Prikaatille, mutta senkin patteristo lakkau-tettiin muutaman vuoden kulut-tua. Organisaatiomuutokset jat-kuivat tämän jälkeenkin. Samalla päättyi viimeisten kunniakkaasti niin sodan kuin rauhankin aika-na palvelleiden 6” tykkien käyttö viimeisen 152/50 T ammunnan tapahtuessa vuonna 2002. Ran-nikkotykistön koulutusta alettiin kohdistaa uusiin tehtäviin pe-rinteisestä tykistökoulutuksesta. 2010-luvun alussa deaktivoitiin viimeiset 100 mm tornipatterit ja koulutettiin viimeiset varusmiesi-käluokat linnakkeilla.

Rannikkoalueiden puolus-taminen on vastaisuudessakin maanpuolustuksemme tärkeim-piä tehtäviä, onhan valtionjohto ja huomattava osa talouselämäs-tämme ja väestöstämme etelä-rannikon tuntumassa. Päävastuu meripuolustuksesta on edelleen rannikkojoukoilla. Vuonna 2015 toimintansa aloittanut Rannikko-prikaati kouluttaakin monipuoli-sia rannikkojoukkoja, minkä li-säksi Uudenmaan Prikaati jat-kaa rannikkojääkäreiden koulu-tusta. Tornipattereiden, liikkuvien patteristojen ja ohjuspattereiden taisteluvalmiutta ylläpidetään. Rannikkotykistöllä on maamme puolustamisessa edelleen tär-keä tehtävänsä samalla tavalla laajennettuna rannikkojoukoiksi kuin viime sodissammekin.

Kuvasuunnittelu

Ove Enqvist

MTO-85 ampuu.puOlustusvOimat, meRivOimat


Laivaston synty ja rakentaminen (1918-1939)

Suomi sai itsenäistyessään haltuunsa varsin sekalaisen ja huonokuntoisen kokoelman Ve-näjän laivaston jälkeensä jättä-mää aluskalustoa. Näihin kuu-lui mm. miinalaiva, 15 torpedo-venettä ja yli 150 höyrylaivaa ja muuta pienempää alusta. Ras-kaan ja modernin aluskalus-tonsa venäläiset saivat pääosin evakuoitua vetäytyessään pois saksalaisten tieltä. Venäläisten jättämien alusten haltuun otta-minen oli suojeluskuntia vas-taavien merikuntien ensimmäi-nen tehtävä. Miinanraivaustoi-minta omilla aluevesillämme oli ensimmäinen edellytys itse-näisen Suomen meriyhteyksien saamiseksi käyttöön. Raivaus-työ jatkui vuosien 1918-1923 ajan, ja se auttoi merkittäväl-lä tavalla nuoren kansantalou-temme käynnistymistä. Samal-la luotiin pohja tulevalle laivas-totoiminnalle.

Varsinainen itsenäisen Suomen laivaston rakentami-nen käynnistettiin välittömästi vapaussodan päätyttyä. Ensin muodostettiin ylipäällikön esi-kuntaan (yleisesikuntaan) meri-

osasto. Varsinaisen meripuolus-tuksen perustamispäivä oli kui-tenkin 3.7.1918, jolloin valtion-hoitaja P.E. Svinhufvud nimit-ti merenkulkuhallituksen luot-si- ja majakkaosaston päälli-kön, vapaaherra J. Indreniuk-sen laivaston päälliköksi. Lai-vaston päällikön sotilasarvona oli aluksi komentaja, joka vas-tasi nykyisen kommodorin soti-lasarvoa. Laivaston runko muo-dostettiin Katajanokalle, ja en-simmäisenä tehtävänä laivasto aloitti partioinnin torpedoveneil-lä pääkaupunkiseudun edustal-la syksyllä 1918. Samalla liik-kuvista laivastovoimista alet-tiin käyttää nimitystä rannikko-laivue. Rannikkolaivue ja Suo-menlahden itäosassa toimiva Viipurin vartiolaivue jatkoivat

vartiointiaan merirajoilla Venä-jällä tapahtuvan poliittisen kuo-hunnan jatkuessa.

Laivaston toiminnan käyn-nistyessä suurimpana murhee-na oli vanhan ja huonokuntoi-sen kaluston lisäksi myös erit-täin vähäinen ja puutteellisesti koulutettu henkilökunta. Jo vuo-den 1918 lopussa laivastossa palveli kuitenkin yli tuhat mies-tä, joista osa valittiin koulutet-tavaksi rannikkolaivueen päälli-kön alaisessa ”meriväen koulus-sa” päällystö-, kadetti- ja kan-siupseerikokelas- sekä miehis-tökursseilla.

Vuonna 1919 Laivaston esikunta sulautettiin osaksi ran-nikkopuolustuksen esikuntaa Katajanokalla. ”Laivastoasiois-sa” korkeimpana upseerina ja

Suomen laivasto100 vuotta

Ville SuominenKomentajakapteeni

Torpedovene S-2.

Wikipedia.ORg

Teema


22

rannikkopuolustuksen päälli-kön lähimpänä alaisena toimi seuraavat 7 vuotta rannikko-puolustuksen esikunnan pääl-likkö kommodori G. von Shoul-tz. Vuonna 1923 laivasto tun-nustettiin itsenäiseksi puolus-tushaaraksi, ja laivaston pääl-likkö von Shoultz tuli suoraan sotaväen päällikön alaiseksi.

Syksyllä 1925 itsenäi-nen laivastomme kärsi pahim-man rauhanaikaisen tappion-sa, kun torpedovene S2 upposi avomeriharjoituksessa Pohjan-lahdella kovassa merenkäyn-nissä. Onnettomuudessa me-netti henkensä koko aluksen 53-miehinen henkilöstö. Tra-gedian jälkeen kansalaismieli-pide alkoi kuitenkin tukea lai-vaston aluskaluston uusimista, ja mm. S-luokan torpedoveneitä ei enää asetettu kulkukannalle. Suomen Laivastoyhdistys (myö-hemmin Meriliitto) syntyi kan-salaisliikkeenä tukemaan val-takuntaa järkyttäneen onnet-tomuuden jälkeen erityistä lai-vastolakia, jonka keskeinen ta-voite oli uudistaa laivaston ko-ko kalusto. Lopulta hallitus otti-kin lisätalousarvioon merkittäviä

summia, joilla rahoitettiin mm. uusien torpedoveneiden ja su-kellusveneiden hankintaa.

Laivaston johdossa tapah-tuneet henkilöstömenetykset ja vanhentunut kalusto johtivat sii-hen, että laivasto alistettiin taas vuonna 1927 osaksi meripuo-lustusta, ja laivaston esikun-ta yhdistettiin rannikkotykistön esikuntaan. Meripuolustuksen päällikkönä toimi eversti, sit-temmin kenraalimajuri V. Valve. Meripuolustuksen esikunnassa hänen ”laivasto-asioiden” asian-tuntijanaan toimi lippukapteeni (esikuntapäällikkö) komenta-jakapteeni K. Ikonen. Esikun-ta toimi edelleen Katajanokal-la uusituissa tiloissa. Rannik-kolaivueen kokoonpanoon kuu-lui viisi puolilaivuetta (tykistö-, miina-, torpedo-, kadetti- sekä säännöllisen merenmittauksen aloittava hydrografipuolilaivue). Kokoonpanoon kuului myös jäänsärkijä Voima, jolla koulu-tettiin muiden jäänsärkijöiden päällystöä, sekä uusi, vuonna 1926 Suomessa rakennettu Thornycroft-tyypin torpedovene.

1930-luvun alussa alkoi voimakas kehityskausi niin ka-

lustollisesti, taktisesti kuin kou-lutuksellisestikin. Ensimmäisen, mutta valitettavasti myös ainoak-si jääneen laivastolain rahoituk-sella rakennettiin 1927-31 ai-kana kaksi panssarilaivaa (Väi-nämöinen ja Ilmarinen), kolme suurempaa (Vetehinen, Vesihii-si ja Iku-Turso) ja yksi pienem-pi sukellusvene (Saukko), sekä 4 moottoritorpedovenettä. Tätä sotakelpoisen laivastomme run-koa ei kuitenkaan määräraho-jen riittämättömyyden takia saa-tu täydennettyä lukumääräisesti eikä panssarilaivojen suojaami-sen mahdollistavilla keveillä var-mistus- ja saattoaluksilla. Kaikis-ta ponnisteluista huolimatta en-nen talvisotaa ei kalustoa enää saatu lisättyä kuin koululaival-la (Suomen Joutsen), vuonna 1935 hankitulla viidennellä su-kellusveneellä (Vesikko) ja kuu-della Ahven-luokan raivaaja-moottoriveneellä. Taktiikassa siirryttiin uuden kaluston myötä aivan uudelle aikakaudelle. Me-risotakoulu aloitti toimintansa vuonna 1930 Suomenlinnassa. Vuonna 1935 saatiin Isosaareen torpedokoeasema, josta kyettiin koeampumaan suuri osa torpe-

Sukellusvene Vesihiisi.

sa-kuva, Wikipedia.ORg



doista ennen sotia.Vuonna 1933 meripuolus-

tus sai nimen Merivoimat, ja me-rivoimien komentajan kenraali-majuri Valveen esikunta nimen Merivoimien esikunta. Merivoi-mien esikuntapäällikkönä toimi komentaja E. Rahola. Sotasata-ma alistettiin Merivoimille, ja sen nimi muutettiin Laivastoasemak-si. Rannikkolaivaston kokoonpa-non muodostivat vuonna 1933 panssarilaivue, sukellusvenelai-vue, miina- ja vartiolaivue (kaik-ki vanhat alukset ja moottoritor-pedoveneet) ja satamakomppa-nia. Vuonna 1935 alistettiin ran-nikkolaivaston päällikölle Santa-haminassa toimivan tulenjohto-, tiedustelu-, sukellusveneentor-junta- ja pommitustehtäviin so-veltuvan merilentolaivueen Ri-pon-lentokoneita, joista muo-dostettiin Erillinen lentolaivue 2. Kommodori Rahola siirtyi ran-nikkolaivaston päälliköksi, ja hä-nen johdollaan laivastosta ehti-

kin tulla sotakelpoinen yhtymä ennen sotia.

Vuonna 1938 aloitettiin lii-kekannallepanon vaatimat val-mistelut. Lisäksi täydennettiin li-säkoulutuksella insinööriupsee-ristoa ja radisteja ennen kuin siirryttiin syksyllä 1939 tehos-tettuun toimintavalmiuteen so-dan uhkan kasvaessa. Harjoitus-toimintaa oli suoritettu kaikkien Etelä- ja Lounais-Suomen ran-nikkolohkojen kanssa. Lisäksi oli suoritettu yhteisharjoituksia Viron sukellusveneiden kanssa. Ran-nikkolaivaston kokoonpanoon kuului syksyllä 1939 panssarilai-vue, varmistuslaivue, raivaajalai-vue, miinalaivue, sukellusvene-laivue (emälaivana toimi jäänsär-kijä Sisu), moottoritorpedovene-laivue, saattolaivue (ottoaluksia) ja sukellusveneenhävittäjälaivue (vartiomoottoriveneitä).

Merivoimien sodan ajan tehtäviksi vahvistettiin 1) me-riyhteyksien suojaaminen ja 2)

maihinnousuyritysten ja muiden rannikkoomme kohdistuvien vi-hollisluonteisten sotatoimien tor-juminen. Lisäksi tuli varmistaa käytettävät reitit miinavaaraa vastaan, saattaa tärkeät kulje-tukset Öölannin (Öland) ja Lou-nais-Suomen välillä, suojata ke-veillä voimilla ja sukellusveneil-lä ja miinoittein toiminta Suo-menlahdella ja Pohjois-Itäme-rellä, sekä estää vihollisen tun-keutuminen Ahvenanmerelle ja Pohjanlahdelle. Kiinteän rannik-kopuolustuksen lohkot kantoivat vastuun maihinnousujen ja mui-den rannikkoon kohdistuvien vi-hollisuuksien torjumisesta, jol-loin laivastovoimia voitiin käyt-tää merivoimien liikkuvana re-servinä ja nyrkkinä.

Helsingin laivastoase-man toimintaa täydentävä uu-si laivastoasema aloitti toimin-tansa Turussa lokakuun puo-livälissä. Valtioneuvosto antoi 19.10.1939 Puolustusvoimain

Panssarilaiva Väinämöinen vuonna 1938.sa-kuva, Wikipedia.ORg

24

komentaja sotamarsalkka Man-nerheimille valtuudet laskea ti-lanteen vaatiessa merimiinoit-teita Suomen aluevesille, ja en-simmäiset miinoitteet laskettiin-kin jo 25.10. Miinoittaminen kansainvälisellä merialueella edellytti ”sopimista ulkominis-teriön kanssa”. Rannikkolaivas-to oli sodan alkaessa ilmatorjun-tahälytystilassa Högsårassa.

Laivaston sotavuodet Itämerellä (1939-1945)

Talvisodan alkaessa 30.11. 1939 Neuvostoliitto valtasi Itäi-sen Suomenlahden saaret mu-kaan lukien Suursaaren. He-ti sodan alkaessa Neuvostolii-ton ilmavoimat pommitti Ran-nikkolaivastoa, mutta hyökkäyk-set torjuttiin ilman tappioita. Sen jälkeen Rannikkolaivasto aloitti miinoittamisen Utön ja Kökarin alueella ja väisti ilmahyökkäyk-siä Nauvon Lohmin ja Vidskärin alueille. Neuvostoliiton risteilijä Kirov suoritti 1.12. kahden hävit-täjäaluksen tukemana Viron ran-nikolta tykistösyöksyn Russarön linnaketta vastaan, mutta linnak-keen tuli osui toiseen sen saatta-jista. Helsingistä lähetetyt sukel-lusveneet eivät ehtineet hyökkä-ysasemaan ennen Kirovin pois-tumista etelään. Rannikkolaivas-to lähti risteilijä Kirovia vastaan kohti Hankoa, mutta kääntyi ta-kaisin länteen suojaamaan Ahve-nanmaan kuljetuksia, kun Valtio-neuvosto antoi 1.12. luvan mie-hittää Ahvenanmaan neutrali-soitu alue ja kuljetukset aloitet-tiin heti seuraavana yönä.

Neuvostoliitto julisti Suo-men rannikon ja edelleen 17.12

myös Ahvenanmaan alueen saartoon ja aloitti sukellusve-neillä myös neutraalien kaup-pa-alusten tuhoamisen varoi-tuksetta. Sukellusvenesota kä-vikin ankaraksi Ahvenanmerel-lä, ja useita kauppa-aluksia jäi sukellusveneiden uhreiksi. Suo-mi ja Ruotsi miinoittivat Märke-tin kapeikon omilta puoliltaan sukellusveneitä vastaan joulu-kuun aikana. Näitä täydennet-tiin edelleen tammikuussa. Ai-nakin yksi Neuvostoliiton sukel-lusvene tuhoutui miinoihin.

Tammikuun 18. kaatui 39 miestä ja 11 haavoittui vihollisen pommikoneen osuessa jäänsär-kijä Tarmoon Kotkan satamas-sa. Rannikkolaivastoon kohdis-tui myös lukuisia ilmahyökkäyk-siä Saaristomerellä. Meren jää-tyessä laivastovoimia siirrettiin Ahvenanmaalta ja Saaristome-reltä kohti Turkua. Neuvostoliiton asettama merisaarto epäonnis-tui, mutta sukellusveneiden toi-minta yhdessä vihollisen ilmavoi-mien pommitusten ja lentomii-noittamisen sekä ankaran jää-talven kanssa pakotti merenkul-kumme ja sitä suojaavat laivas-tovoimat rajuihin ponnisteluihin. Talvisodan päätyttyä 13.3.1940 Rannikkolaivasto oli suorittanut talvisodassa tehtävänsä: Ahve-nanmaa oli lujasti omissa käsis-sä, vihollisen pinta-alukset eivät yrittäneetkään häiritä meriyhte-yksiämme länteen, ja mahdolli-suuksien mukaan oli osallistut-tu sukellusveneentorjuntaan Ah-venanmerellä.

Alkanut välirauhan aika merkitsi uudelleenryhmittymistä ja valmistautumista uuteen koi-

tokseen. Vähitellen alettiin saa-maan kalustoa ostamalla Saksal-ta mm. merkittävä määrä meri-miinoja ja uutta magneettimiino-jen raivauskalustoa. Myös uusia konetykkejä, torpedoja ja syvyys-pommeja saatiin maahan. Meri-voimien rauhan ajan kokoonpa-noksi vahvistettiin Merivoimien esikunta, rannikkopuolustusjou-kot, laivastovoimat ja Merisota-koulu. Rannikkolaivaston esikun-ta siirtyi Turkuun, ja Rannikko-laivaston komentajaksi määrät-tiin edelleen sen päällikkö kom-modori Rahola. Laivastotoimin-nan painopiste siirtyi samalla Suomenlahdelta länteen. Meri-voimien esikunta antoi laivasto-voimille uudet ohjeet sodan va-ralle. Rannikkolaivaston tehtävä olisi tukea rannikkopuolustusta toimien Ahvenanmaan ja Han-gon suuntiin ja suojata meriyh-teydet. Vihollisen pintavoimien pääsy Pohjanlahdelle olisi estet-tävä. Neuvostolaivaston toimies-sa nyt Baltiasta ja Hangosta oli


Komdri Eero Rahola ja kenrm Väinö Valve.


laivastomme strateginen asema merkittävästi heikentynyt.

Jo kesäkuun alussa 1941 Merivoimien komentaja esitti ja sai luvan käyttää sukellusvenei-tä miinoittamiseen myös omien aluevesien ulkopuolella Saksan Barbarossa-hyökkäyksen al-kaessa. Sukellusveneet suoritti-vatkin salassa toteutetun hyök-käyksellisen miinoitustehtävän Viron rannikolle heti 22.6, kun Saksan hyökkäys itään oli alka-nut aamulla 22.6.1941. Samal-la käynnistettiin joukkojen kul-jetukset Ahvenanmaalle sekä miinoittaminen Ahvenanmerel-lä, Hangon länsipuolella ja Suo-menlahdella. Neuvostoliitto yrit-ti pommittaa mm. panssarilai-voja ja merikuljetuksia, mutta ei saanut tuloksia. Saattuetoiminta käynnistettiin 25.6, ja samana päivänä Eduskunta totesi maan olevan sodassa Neuvostoliiton

pommitettua useita Suomen rannikkokaupunkeja. Saksalai-set aloittivat voimakkaan mii-noitustoiminnan Suomenlahden suulla ja Viron rannikolla, sekä ilmaiskut Neuvostoliiton laivas-totukikohtiin Baltiassa ja Krons-tadtissa. Muuten laivastotoimin-ta oli suhteellisen vähäistä Poh-jois-Itämerellä. Saksan maavoi-mat etenivät nopeasti Baltiaan ja Neuvostoliiton laivasto vetäy-tyi Leningradin suuntaan.

Ylipäällikkö kielsi laivasto-voimien painopisteen ja Ran-nikkolaivaston raskaiden alus-ten siirron Hangon ohi Suo-menlahdelle. Suomenlahdella käytiin kuitenkin useita taiste-luita moottoritorpedo- ja vartio-moottoriveneiden voimin. Hei-näkuussa 1941 toiminta keskit-tyi Hangon motin eristämiseen ja Viron rannikon suuntaan.

Panssarilaivat toteutti-

vat Hangon alueelle useita ty-kistösyöksyjä saariston suo-jasta. Kaikkiaan panssarilaivat ampuivat Hankoon 160 järeää kranaattia. Venäläiset aloittivat hyökkäykset Hangosta sitä ym-päröivään saaristoon. 16.7. ve-näläiset valtasivat Morgonlande-tiin ja vangitsivat siellä olleen tu-lenjohtueen, ja 26.7. alkoi hyök-käys Bengtskäriin. Bengtskärin taistelusta muodostui melkoinen yhteisoperaatio, kun saarella ol-leita puolustavia joukkoja tuettiin mm. Rannikkolaivaston alusten, Örön linnakkeen ja ilmavoimi-en tulella. Vihollinen pyrki puo-lestaan omilla ilmavoimillaan tu-kemaan epätoivoiseen tilantee-seen joutuneiden hyökkääjien taistelua. Taistelu saaresta päät-tyi seuraavana päivänä venäläi-sille katkeraan tappioon.

Hyökkäys kohti Karjalan kannasta alkoi heinäkuun lo-

Miinalaiva Ruotsinsalmi toukokuussa 1942.sa-kuva, Wikipedia.ORg

26

pussa, ja Suomenlahdella ole-vat alukset tukivat maarintaman etenemistä Viipurinlahdella ja Koiviston suunnassa. Elokuus-sa 1941 aloitettiin Suomenlah-den sulkeminen ”Juminda”-mii-nasululla Tallinnan itäpuolella, tarkoituksena sulkea Neuvosto-laivasto Suomenlahden pohjuk-kaan ja eristää Tallinnaan jääneet neuvostoalukset kotitukikohdas-taan. Elokuun lopussa Neuvos-toliiton laivasto irtautui raskai-ta tappiota kärsien jo piiritetystä Tallinnasta Kronstadtin suuntaan läpi saksalaisten miinoitteiden ja ilmahyökkäysten. Vartiomootto-riveneet saavuttivat menestystä torpedoiskuissa ja kaappaamal-la miinoitteissa kärsineitä viholli-saluksia. Ylipäällikkö suostui tyk-kiveneiden siirtoon Hangon ohi Suomenlahdelle, mutta panssa-rilaivat piti edelleen pitää Saaris-tomeren puolella.

Syyskuussa 1941 Merivoi-mat kärsi suuren tappion, kun Rannikkolaivaston lippulaiva panssarilaiva Ilmarinen ja 271 miestä menetettiin 13.9. mii-naanajossa Utön eteläpuolella. Merivoimien komentaja oli käs-kenyt Rannikkolaivaston suo-rittamaan Utöstä harhauttavat syöksyn avomerelle, tarkoituk-sena tukea saksalaisten operaa-tioita Viron saarten valtaamisek-si. Tämän jälkeen panssarilaiva Väinämöinen pidettiin Saaristo-merellä saariston suojassa. Sii-tä ja sitä suojaavista vartiomoot-toriveneistä muodostettiin osasto Väinämöinen, ja Rannikkolaivas-to poistui johtoportaana käytös-tä. Tykkiveneet olivat Suomen-lahdella, ja raivaaja- ja miinalai-

vueet yhdistettiin yhdeksi, mais-ta johdetuksi laivueeksi. Sukel-lusveneet, rannikkolinnakkeet ja Merivoimien johdossa oleva len-tolaivue 6 toimivat Hangon eva-kuointikuljetuksia vastaan joulu-kuun alussa. Vuoden 1941 lop-puun mennessä joukkomme olivat saavuttaneet tasan, jolla puolustusasemat olivat seuraa-vat kaksi ja puoli vuotta.

Asemasotavaiheen alettua 1942 painottui laivaston toi-minta Suomenlahden sulkemi-seen uusilla miinasuluilla yhdes-sä saksalaisten kanssa Porkka-la-Naissaari -kapeikossa ja ke-vättalvella 1942 takaisin omien joukkojen haltuun vallattujen Suursaaren ja Tytärsaarien ta-salla. Lisäksi tehtiin yhdessä saksalaisten kanssa offensiivi-sia miinoitussyöksyjä itäiselle Suomenlahdelle aina Kronstad-tin sataman suulle asti. Laivas-ton komentaja johti laivueita ja Turun laivastoasemaa Kotkas-ta käsin. Merivoimien komen-taja puolestaan johti laivastoa, Itä-Suomenlahden rannikkopri-kaatia ja Helsingin laivastoase-maa Helsingistä.

Asemasotavaiheen aikana venäläiset pyrkivät murtautu-maan läpi miinoitteiden sukel-lusveneillään, joita tuettiin ilma-voimien toiminnalla. Sukellus-veneentorjuntataistelussa mm. vartioveneet, miinalaivat ja len-tolaivue 6 upottivat Suomen-lahdella useita vihollisvenei-tä. Heinäkuussa 1942 viholli-nen hyökkäsi Somerin saarelle, missä se tuhottiin pienin omin tappioin katkerassa taistelussa, joihin osallistuivat vartiomootto-

riveneet, tykkiveneet, rannikko-joukot ja ilmavoimat. Vihollisen sukellusveneitä pääsi kuitenkin läpi miinasulkujen, ja kauppa-meriliikenteen kimppuun käy-tiin syksyn aikana tuhoisin seu-rauksin Ahvenanmerellä ja jopa Pohjanlahdella asti. Tässä vai-heessa myös Ruotsi asetti Got-lannin pohjoispuolelle laivaston-sa aluksia varmistuslinjaan oh-jaamaan kauppa-aluksia kään-tymään suojaan Ruotsin alueve-sille. Saattuetoiminta lopetettiin vasta tammikuussa 1943. Mar-raskuussa moottoritorpedovene-laivue upotti rohkeassa iskussa Lavansaaren satamaan tykkive-ne Krasnoje Znamjan.

Vuonna 1943 laivaston esi-kunta siirtyi Kotkasta Suomenlin-naan. Keväällä 1943 ryhdyttiin Suomenlahden sulkemiseen uu-della tarmolla, ja Porkkala-Nais-saari -kapeikkoon laskettiin su-kellusveneverkko, jota yksi rai-vaajalaivue vartio sodan loppu-puolelle saakka. Venäläiset jat-koivat pyrkimyksiään miinasul-kujen murtamiseksi torpedove-neiden ja meri-ilmavoimiensa tu-kemana. Keväällä tykkivene Tu-runmaa upposi matalaan veteen Haapasaarilla pommituksen jäl-keen vain yhden miehen kaatu-essa, mutta alus saatiin nostet-tua ja myöhemmin takaisin käyt-töön. Elokuussa sulkua vartioi-nut miinalaiva Riilahti upotettiin vihollisen moottoritorpedovenei-den iskussa Tiiskerin kaakkois-puolella, ja syyskuussa saattaja Uiskoon osui lentokoneesta pu-dotettu torpedo, joka upotti aluk-sen. Riilahden ja Uiskon mukana menetettiin myös pääosa alus-



ten kokeneista miehistöistä. Vi-hollissukellusveneet eivät pääs-seet murtautumaan sukellusve-neverkosta länteen, vaikka Viron rannikolla venäläiset saivatkin raivattuja miinoitteisiin aukkoja. Vihollisen sukellusveneoffensiivi Itämerelle oli siis suurin uhrauk-sin toistaiseksi täysin torjuttu. Huolestuttavaa oli, että venäläi-set saivat suoritettua useita mii-noitussyöksyjä Suomen rannikon suuntaan moottoritorpedoveneil-lä ja ilmasta, ja iskut Suomen sa-tamiin ja Suomenlahden ranni-kon väylästölle alkoivat muuttua määrätietoisemmiksi.

Vuonna 1944 tilanne Itä-merellä heikkeni nopeasti. Ve-näläisten maarintama ja kevy-et laivastovoimat etenivät Vi-ron rannikkoa länteen. Suomen suunnalla asemasotavaihe päät-tyi Kannaksella 9.6. alkanee-seen suurhyökkäykseen. Koi-viston saarista luovuttiin jo 22.-23.6. välisenä yönä laivastovoi-mien suojatessa ja kuljettaes-sa rannikkojoukkoja. Maarinta-ma vetäytyi Kannaksella kohti Viipuria raskaita taisteluita käy-den. Laivastovoimien organisaa-tiota virtaviivaistettiin, ja Meri-voimien komentaja kenraaliluut-nantti Valve johti Merivoimien esikuntaa (esikuntapäällikkönä kontra-amiraali Sundman), Hel-singin laivastoasemaa, sekä Lai-vastoa, jonka komentajana oli edelleen kontra-amiraali Raho-la. Laivastovoimille annettiin nyt tehtäviksi oman meriliikenteen turvaaminen, vihollisen laivasto-toiminnan lamauttaminen, (itäi-sen Suomenlahden) ulkosaarten huollon turvaaminen ja osallistu-

minen niiden puolustukseen, se-kä maihinnousujen torjuminen.

Lähes koko laivastomme osallistui Heinäkuussa itäisen Suomenlahden taisteluihin vi-hollisen suurta pinta- ja ilmayli-voimaa vastaan. Taisteluissa me-netettiin mm. 2 vartiomoottori-venettä ja torpedovene Taisto 1, sekä vaurioituneina useita apu-tykkiveneitä sekä tykkiveneet Turunmaa ja Uusimaa. Puolus-tustaisteluiden aikana oma mii-noitustoiminta oli niin kiivasta, että valtakunnan miinavaras-tot laskettiin jo lähes tyhjiksi as-ti alueelle soveltuvien miinatyyp-pien osalta. Panssarilaiva Väinä-möinen oli edelleen voimakkaa-na varmistuksena, jolla olisi voi-tu torjua viholliset yritykset jat-kaa hyökkäystä Kotkan suunnal-le. Vihollisen huomio kääntyikin vähitellen Suomenlahden etelä-rannikolle, ja lopulta vihollisuuk-sien lopettaminen käskettiin kai-kille aluksille 4.9.1944.

Aseleposopimukseen si-sältyi ehto saksalaisten poistu-misesta maasta 15.9. mennes-sä, ja tätä edeltävänä yönä sak-salaiset yrittivät vallata Suursaa-

ren. Saarta puolustaneet rannik-kojoukot ja laivaston moottoritor-pedoveneet onnistuivat vajaan vuorokauden kiivaiden taistelui-den jälkeen torjumaan maihin päässeet hyökkääjät, jotka an-tautuivat. Molemmat osapuolet kärsivät runsaasti tappioita ja tä-mä ”jälkinäytös” osoitti Suomen irtautuneen entisestä aseveljes-tään. Laivasto osallistui myös Lapin sodassa sotatoimiin sak-salaisia vastaan Perämerellä, jos-sa tykkiveneet ja vartiomoottori-veneet suojasivat kuljetusaluk-sia ja Tornion maihinnousun sil-lanpäätä saksalaisia ilmahyök-käyksiä vastaan. Panssarilaiva Väinämöinen ja sukellusveneet varmistivat, että saksalaiset ei-vät voineet ottaa haltuunsa Ah-venanmaata. Saksan vetäytyes-sä vähitellen eteläiselle Itämerelle siirtyi laivasto 22.9. rauhanehto-jen mukaisesti kotitukikohtiinsa. Ahvenanmerellä saattotoimintaa jatkettiin aina Saksan antautumi-seen saakka keväällä 1945.

Laivaston menetykset so-dissa olivat noin 1000 miestä noin 4000 miehen kokonaisvah-vuudesta. Yhteenvetona voidaan

Wikipedia.ORg

Vartiomoottorivene.


28

todeta, että sotiemme raskaat taistelut osoittivat kiistattomasti, että laivastomme täytti kunniak-kaasti ja melkoisen veriuhrin an-taen paikkansa maamme itse-näisyyden turvaamisessa!

Raivauskausi, laivaston nousu aallonpohjasta ja kehitys moderniksi länsimaiseksi merivoimaksi (1945-2018)

Joulukuussa 1944 laivasto siir-tyi seitsemästä raivaajaosas-tosta muodostuvaan raivaaja-laivasto-kokoonpanoon (noin 200 raivaajaa, joista 141 varsi-naisia raivaajia ja muut viittave-neitä, emäaluksia ja apualuksia, sekä noin 2000 miestä). Moot-toritorpedoveneet ja sukellusve-neet riisuttiin aseista ja koneis-toista, ja lähes kaikki muut aluk-set muutettiin raivaajiksi. Suo-menlahdelle oli sotien aikana laskettu yhteensä yli 60 000 merimiinaa. Tehtäväksi tuli nyt myös merimiinoitteiden rai-vaus paitsi Suomen omilta ve-

siltä myös määrätyiltä Neuvos-toliiton merialueilta. Koko kuu-sivuotisen raivauskauden tu-loksena oli noin 9300 raivat-tua merimiinaa ja raivausestet-tä, ja raivaustyössä menetettiin miinaräjähdyksissä tuhoutunei-na 5 ja vakavasti vaurioituina 6 alusta, lisäksi onnettomuuksis-sa tuhoutui 5 ja vaurioitui va-kavasti 3 alusta. Raivaustehtä-vissä kaatui 28 ja haavoittui 35 miestä. Raivaustyö jatkui aina vuoteen 1950 asti, jolloin val-vontakomission tarkasti seuraa-mat raivaustavoitteet saatiin lo-pulta suoritettua.

Pariisin rauhansopimuksen 1947 jälkeinen aika oli laivastol-le melkoisen haastavaa. Sodis-sa pahasti kulunut laivasto me-netti suuren osan kalustoaan. Panssarilaiva Väinämöinen myy-tiin vuonna 1947. Ahvenanmaa oli jälleen demilitarisoitu ja Pork-kalan tukikohdan vuokraus Neu-vostoliitolle uhkasi vuoteen 1956 asti suoraan pääkaupunkiseu-tua ja esti käytännössä laivas-

ton toimintamahdollisuudet. Li-säksi meripuolustuksemme te-hokkaimmat aseet - sukellusve-neet sekä moottoritorpedoveneet - kiellettiin. Samalla laivaston ko-ko rajoitettiin 10 000 tonniin.

Vuonna 1952 rannikkoty-kistö liitettiin maavoimiin, jolloin laivasto muodosti yksin merivoi-mat. Merivoimista tehtiin samal-la maavoimien yhtymään (divisi-oonaan) verrattava verrattain it-senäinen puolustushaara, johon kuului esikunta, kaksi lippuetta ja kaksi laivastoasemaa. Siihen asti laivasto oli ollut joukko-osas-ton asemassa. Sodanaikainen laivaston komentaja, kommodo-ri O. Koivisto nimitettiin merivoi-mien komentajaksi. Hänet ylen-nettiin kontra-amiraaliksi vuonna 1953, ollen samalla ensimmäi-nen amiraalin virkaan nimitetty meriupseeri vuoden 1918 jäl-keen. Puolustushaaran itsenäi-syyttä kuitenkin rajoitti toimin-ta meripuolustuksen tarkastajan (kenraali) ohjauksessa.

YYA-Suomessa merivoi-

Saattaja Hämeenmaa.Wikipedia.ORg


mien tehtäväksi annettiin es-tää puolueettomuuden loukka-ukset, torjua meritse valtakun-nan alueelle kohdistuvat hyök-käykset ja suojata valtakunnal-le tärkeät meriyhteydet. Todelli-suudessa kykyä tähän ei juuri-kaan ollut, sillä sotakokemusta saaneen ja jatkokoulutetun hen-kilöstön käytössä oleva aluska-lusto alkoi loppua. Riisutuis-ta sukellusveneistä neljä myy-tiin romutettavaksi, Vesikko säi-lytettiin ja myöhemmin muse-oitiin Suomenlinnaan. Jo lop-puun ajetuista tykkiveneistä luovuttiin, ja miinaveneet ja yh-teysaluksia myytiin. Tämän jäl-keen käyttöön jäi enää vain mii-nalaiva Ruotsinsalmi ja puurun-koisia vanhoja aluksia. Myös vir-koja vähennettiin. 1950-luvun alkuun mennessä vaikutti jo sil-tä, että laivastoa oltiin vähitel-len lakkauttamassa kokonaan.

Moottoritorpedoveneistä alettiin kuitenkin kunnostaa moottoritykkiveneitä, ja jo 1950- luvun puolivälin jälkeen aloitet-tiin myös uudisrakentaminen. Eduskunnassakin oli kiinnitet-

ty huomioita laivaston rappioti-laan, ja 1950-luvun lopulla ti-lattiin miinalaiva Keihässalmi, moottoritykkiveneet Vasama 1 ja 2, R-luokan raivaajat Rihtnie-mi ja Rymättylä, sekä ensimmäi-nen Kala-lautta. Merivoimien ko-mentaja sai laivaston kehittämi-selle tärkeät muodollisetkin puo-lustushaaran komentajan valtuu-det, kun meripuolustuksen tar-kastajan virka ja pääesikunnan meripuolustusosasto lakkautet-tiin vuonna 1960. Aluskannan kasvaessa myös laivaston vir-kojen määrää lisättiin hitaasti. Vuonna 1962 hankittiin Suomen Joutsenen tilalle Englannista fre-gatti Porlock Bay eli koululaiva Matti Kurki, ja vuosina 1961-62 valmistuivat nopeat vartioveneet Nuoli 1-9. Neuvostoliitosta vuon-na 1964 hankitut peruskorjatut Riga-luokan fregatit eli saattajat Uusimaa ja Hämeenmaa nosti-vat nyt aallonpohjasta nousseen laivaston taistelukykyä entises-tään. Vuonna 1967 tilattiin Hie-talahden telakalta tykkiveneet Turunmaa ja Karjala, joiden pää-aseena oli erittäin tulivoimainen

120mm Bofors-automaattityk-ki. Laivaston organisaatiouudis-tukset jatkuivat, ja vuonna 1961 lippueet yhdistettiin yhdeksi Lai-vastolippueeksi.

1970-luvulla laivaston tuli-voima siirtyi ohjusaikakaudelle, kun Neuvostoliitosta hankittujen OSA-II eli Tuima-luokan ohjus-veneiden Tuima, Tuisku, Tuuli ja Tyrsky myötä käyttöön tuli neu-vostoliittolaisvalmisteinen Styx -meritorjuntaohjus eli MTO-66. 1980-luvun jälkipuoliskolla lai-vaston pintatorjuntakyky para-ni olennaisesti, kun käyttöön saatiin Helsinki-luokan ohjus-veneiden Helsinki, Turku, Ou-lu ja Kotka pääaseeksi ruotsa-laisvalmisteinen meritorjunta-ohjus eli MTO-85-järjestelmä. Pansio-luokan miinalautat ra-kennettiin vuosina 1991-92 ja peruskorjattiin viime vuosina. Sukellusveneentorjuntakykym-me kehittyi merkittävästi Rau-ma-luokan ohjusveneiden tul-lessa käyttöön vuosina 1990-92. Alusluokka on peruskorjat-tu 2010-luvun alussa, ja tällä hetkellä onkin käynnissä jo si-

Tuleva LV2020 monitoimikorvetti.

meRivOimat, defmin.fi


30

tä seuraavan, eli 1998-2006 valmistuneiden Hamina-luo-kan ohjusveneiden Hamina, Tornio, Hanko ja Pori peruskor-jaus (LV2000MLU), jonka yh-teydessä aluksille tulee myös käyttöön torpedo-aseistus. Lai-vaston käytössä on myös maa-ilman moderneimmat, vuosi-na 2012-2016 käyttöön tulleet Katanpää-luokan miinanetsintä-alukset Katanpää, Purunpää ja Vahterpää. Kalustosta mainitta-koon vielä öljyntorjunta-alukset Halli ja Hylje sekä monitoimi-alus Louhi, jotka tuottavat huol-toaluksina laivastolle myös me-rellistä täydennyskykyä.

Nykyisin laivastojoukkojen toimintaa leimaa erittäin kor-kea valmius ja 1990-luvulta al-kaen johdonmukaisesti kehitty-nyt läntinen yhteensopivuus ja hyvä yhteistoimintakyky. Asiat ovat siis tavallaan kuten jo jat-kosodan aikana, jolloin laivaston toiminta saksalaisten kanssa oli mutkatonta ja kansallisuuksien väliset alusten ja alusosastojen ristiin alistukset tavallisia. Lai-vastojoukkojen harjoitustoimin-nassa korostuu kahdenvälinen

FISE-harjoittelu Ruotsin kanssa SFNTG-kokoonpanossa (Swe-dish-Finnish Naval Task Group). BALTOPS- ja NOCO-harjoituk-set ovat nykyisin osa laivasto-joukkojen vuosittaista toimintaa. Taktiikan ja taistelutekniikan ke-hittämisessä pyritään siihen, et-tä kansalliset menetelmät olisi-vat tehokkaita ja yhteensopi-via nykyaikaisessa monikan-sallisessa ja kaikki puolustus-haarat kattavassa (combined, joint) sodankäyntitavassa. Yh-teistoimintaa omien rannikko-joukkojen kanssa ei ole unoh-dettu, vaan laivasto- ja rannik-kojoukkojen välinen sujuva yh-teispeli on edelleen aivan kes-keistä toimittaessa oman ranni-kon ja saariston alueella. Myös laivastojoukkojen yhteistyö mm. ilmavoimien ja maavoimien he-likoptereiden kanssa vaatii pa-nostusta ja tuottaa merkittäviä etuja. Joint on myös kotimaassa tärkeä osa voiton kaavaa.

Rannikkojoukot liitettiin me-rivoimiin vuonna 1998, ja samal-la rannikkotykistöjoukot yhdistet-tiin Laivastojen kanssa Suomen-lahden ja Saaristomeren Meri-

puolustusalueiksi. Organisaatio-muutokset jatkuivat tämän jäl-keenkin. Vuoden 2015 puolus-tusvoimauudistuksessa Meripuo-lustusalueet lakkautettiin, ja lai-vastojoukot organisoitiin taas yh-teen johtoon. Laivastojoukkojen lisäksi merivoimiin kuuluu ny-kyisin Turussa toimiva Merivoi-mien esikunta, Raaseporissa ja Saaristomerellä toimiva Uuden-maan prikaati, Upinniemessä ja Suomenlahdella toimiva Rannik-koprikaati, sekä Suomenlinnas-sa toimiva Merisotakoulu. Pe-rinteikästä Rannikkolaivasto-ni-meä kantava laivastoyhtymä toi-mii nykyisin merelle sekä pää-tukikohdastaan Pansiosta, et-tä Upinniemen tukikohdasta kä-sin. Tällä hetkellä laivastojoukot valmistautuvat mm. uuden pin-tatorjuntaohjuksen (PTO2020) hankintaan ja strategisen Lai-vue 2020 -hankkeen Pohjan-maa-luokan ohjuskorvettien ra-kentamiseen. Tämän alusluo-kan myötä laivaston suoritusky-ky kasvaa 2020-luvulla merkittä-västi, ja myös muiden puolustus-haarojen taistelua kyetään tuke-maan entistäkin paremmin.

Helsinki-. Rauma-ja Hamina-luokan ohjusveneet.meRivOimat, defmin.fi


Merivoimien komentajat 1918-2018

1918–1919 kontra-amiraali Johannes Indrenius

1919 kommodori Hjalmar von Bonsdorff

1919 kenraalimajuri Oscar Enckell

1919–1922 kenraalimajuri Kaarlo Kivekäs

1923–1926 kommodori Gustaf von Schoultz

1928–1946 kenraaliluutnatti Väinö Valve

1946–1952 kenraaliluutnantti Esko Järvinen

1952–1964 vara-amiraali Oiva Koivisto

1964–1966 kontra-amiraali Oiva Lennes

1966–1974 vara-amiraali Jouko Pirhonen

1974–1977 kontra-amiraali Stig Wikberg

1977–1978 kontra-amiraali Bo Klenberg

1978–1980 kontra-amiraali Jorma Haapkylä

1980–1983 vara-amiraali Jan Klenberg

1983–1990 kontra-amiraali Juha Tikka

1990–1996 vara-amiraali Jouko Visa

1997–2001 vara-amiraali Esko Illi

2001–2009 kontra-amiraali Hans Holmström

2009–2011 vara-amiraali Juha Rannikko

2011–2013 kontra-amiraali Veli-Jukka Pennala

2013–2015 vara-amiraali Kari Takanen

2016– vara-amiraali Veijo Taipalus

Rannikkotykistön tarkastajat

1967-1967 Kenraalimajuri Väinö Karvinen

1967-1969 Eversti Veikko Vuorela

1969-1976 Eversti Eero Veranen

1976-1979 Eversti Alpo Kantola

1979-1985 Eversti Pentti Aulaskari

1985-1987 Eversti Jukka Karvinen

1987-1992 Eversti Juhani Niska

1992-1994 Eversti Risto Sinkkonen

1994-1998 Eversti Jorma Vuohelainen


Merivoimien iltajuhla Turun Linnassa

Merivoimat yhteistyössä Sinisen Reservi ry:n,

Meriupseeriyhdistys ry:n, ja Rannikkoupseeriyhdistys ry:n kanssa järjestää

Merivoimien 100-vuotisjuhlapäivän iltajuhlan Turun Linnassa

maanantaina 9.7.2018 kello 19:00 alkaen.

Tarkemmat tiedot ilmoittautumisesta ja illalliskortista julkaistaan kesäkuun alussa merivoimat.fi -sivustolla.

Lämpimästi tervetuloa!

32

Merivoimien iltajuhla Turun Linnassa

Merivoimat yhteistyössä Sinisen Reservi ry:n,

Meriupseeriyhdistys ry:n, ja Rannikkoupseeriyhdistys ry:n kanssa järjestää

Merivoimien 100-vuotisjuhlapäivän iltajuhlan Turun Linnassa

maanantaina 9.7.2018 kello 19:00 alkaen.

Tarkemmat tiedot ilmoittautumisesta ja illalliskortista julkaistaan kesäkuun alussa merivoimat.fi -sivustolla.

Lämpimästi tervetuloa!

Ritari #104 Komentajakapteeni Jouko Olavi Kaarlo Arho

”Komentajakapteeni Arho on miinalaivan ja -laivueen päällikkönä eri-koisesti kunnostautunut monissa vaarallisissa ja taitoa kysyvissä miinoi-tus-, miinanraivaus- sekä ensiarvoisen tärkeissä ja rohkeissa saattoraivaus-tehtävissä.”

Ritari #105KapteeniluutnanttiOsmo Kullervo Kivilinna

”Kapteeniluutnantti Kivilinna on osoittanut esi-merkillistä rohkeutta ja uu-pumatonta intoa sekä neu-vokkuutta toimiessaan mii-nanlaskijan päällikkönä. Miinoitus, miinanraivaus ja saattopalvelu ovat olleet hänen erikoisalojaan.”

Ritari #108Sotilasmestari Toimi Ovaskainen

”Sotilasmestari Ovas-kainen on toiminut kulu-van sodan aikana erittäin ansiokkaasti ja taitavas-ti moottoritorpedoveneen päällikkönä. Pienellä ve-neellään on hän osallistu-nut yli 60:een suurta roh-keutta ja sitkeyttä vaativaan hyökkäys-, tieduste-lu-, miinoitus- ja varmistusmatkaan vihollisen toi-minta-alueille, rannikolle, satamiin ja tukikohtiin.”

Ritari #111Kapteeniluutnantti Jouko Kalevi Esaias Pirhonen

”Kapteeniluutnant-ti Pirhonen on kuluvan so dan aikana osoitta-nut mallikelpoista neu-vokkuutta, esimerkillis-tä rohkeutta sekä uupu-matonta intoa ja hyökkäyshenkeä toimiessaan en-sin moottoritorpedoveneen päällikkönä, sittemmin ryhmän ja laivueen päällikkönä. Hän on päättä-väisesti ja häikäilemättömästi johtanut kuusikym-mentäkolme vihollisen toiminta-alueille ja tukikoh-tiin tehtyä vaarallista hyökkäys-, miinoitus-, tiedus-telu- ja varmistusmatkaa, upottaen ja vaurioittaen vihollisen aluksia.”

Ritari #152Everstiluutnantti Martti Juho Miettinen

”Everstiluutnantti Miet-tinen toimi sodan alussa erittäin hyvällä menestyk-sellä rannikkopataljoonan komentajana vallaten Vi-rolahden saaret mm. Puk-kion linnakkeen, Satama-niemen, Ristiniemen sekä osan Viipurinlahden saa-ria mm. ylläköllä Teikarsaaren. Myöhemmin osal-listui hän ansiokkaasti Suursaaren valtausoperation valmisteluihin. Itse valtauksessa komensi eversti-luutnantti Miettinen sitä hyökkäysosastoa, joka saa-ren itäpuolelta suoritti sisäänmurron saareen.”

Merivoimien Mannerheim-ristin ritarit

Teema


34

Ritari #181Alikersantti Viljo Ilmari Vyyryläinen

”Korpraali Vyyryläinen otti osaa kaikkiin taistelui-hin aina Inosta Teikariin. Teikarsaaren toisen tais-telun alkuvaiheissa 4.7.44 otti korpraali Vyyryläinen kahden joukkueen johta-jan haavoituttua oma-aloitteisesti johtoonsa mo-lemmat joukkueet ryhtyen heti suorittamaan vas-taiskua innostaen väsyneitä miehiään omalla esi-merkillään. Tällä toiminnallaan hän erinomaisen te-hokkaasti vaikutti vihollisen työntämiseen mereen ja lopulliseen tuhoamiseen.”

Mannerheim-risti

S uomen Marsalkka Carl-Gustav Man-nerheimin aloitteesta perustettiin joulukuussa 1940 Vapaudenristin ri-

tarikuntaan 1.- ja 2.-luokan Mannerheim-ris-tit. Kunniamerkin myöntämisen perusteet ovat seuraavat:

”Erinomaisen urheuden, taistellen saa-vutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai eri-tyisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustus-voimain sotilas hänen sotilasarvostaan riip-pumatta nimittää 1. tai 2. luokan Manner-heim-ristin ritariksi.”

Vuonna 1943 ristiin liitettiin valtion va-roista maksettava kunniapalkinto 50 000 markkaa, mikä vastasi vakinaisessa palve-

luksessa olevan luutnantin vuosipalkkaa. Toi-sena muutoksena v.1944 lisättiin asetukseen mahdollisuus palkita sotilas uusista ansiois-ta toistamiseen.

Nimitetyistä 191 ritareista 165 palveli maavoimissa, 19 ilmavoimissa ja seitsemän merivoimissa. Maavoimien ritareista 159 pal-veli jalkaväessä (näistä 18 panssarintorjun-nassa), neljä kenttätykistössä ja kaksi pionee-rijoukoissa.

Osa maavoimien ritareista taisteli ranni-kolla, kuten kaksinkertainen Mannerheim-ris-tin ritari kenraalimajuri Aaro Pajari, joka mm. johti Suursaaren valtausoperaation.

Ohessa merivoimien ritarit ja ote myön-tämisasiakirjasta.

Merivoimien Mannerheim-ristin ritaritRitari #189Kapteeniluutnantti Kaarlo Viljam Kajatsalo (ent Salo)

”Kapteeniluutnantti Salo on toiminut kulu-van sodan aikana erittäin ansiokkaasti ja taitavas-ti ensin moottoritorpee-doveneen, myöhemmin laivueen päällikkönä. Hän on osallistunut tähän mennessä yli puoleensataan vaaralliseen, sitkeyttä ja kylmäverisyyttä vaativaan tiedustelu-, miinoitus- ja partiomatkaan, jotka ovat kohdistuneet viholli-sen satamiin, rannikoille ja tukikohtiin.”



K eskiajalla Ruotsin ku-ninkaalla oli oikeus määrätä talonpoikia

palvelukseen kylille annettavien kiintiöiden mukaan. Tämä huo-nosti koulutettu ja vain paikal-liseen sodankäyntiin tarkoitet-tu miliisi ei soveltunut Ruotsin 1500- luvun lopulla käynnistä-mään nopeaan valloituspolitiik-kaan. 1600-luvun alussa siirryt-tiinkin väenottoon, joissa kylille asetettiin velvollisuus varustaa tietty määrä miehiä. Asevelvol-lisuusarmeija oli sen aikaisessa Euroopassa poikkeus. Velvolli-suus koski myös Suomen aluet-ta ja täällä varustettiin sotiin jo-pa todellista väestöosuutta suu-rempi määrä miehiä.

Ruotsin suurvalta-aikana 1600-luvun puolivälissä asevel-vollisuus vakinaistettiin ruotuvä-kilaitokseen. Tällöin joukko talo-ja, eli ruotu, varusti sotaan yh-den miehen. Ruotusotamiehelle annettiin ”palkaksi” torppa, jon-ka tuotosta hän sai elantonsa. Ratsuväen varustivat, osittais-

ta verovapauttaa vastaan, rus-thollit. Upseerit asuivat joukkon-sa kotiseudulla virkataloissaan (puustelleissaan), joiden tuotto oli heidän palkkansa. Järjestel-män pahin puute oli sotaväen osa-aikaisuus, joka usein joh-ti puutteelliseen koulutukseen.

Vaikka ruotujakolaitos muo-dollisesti säilyikin Suomen tultua liitetyksi Venäjään 1809, vasta-si Suomen puolustuksesta Venä-läiset joukot.

Krimin/Oolannin sodan ai-kana pyrittiin perustamaan pai-kallisia joukkoja suojaksi Eng-lannin ja Ranskan laivaston hyökkäyksiä vastaan. Muuta-ma pataljoona saatiin perustet-tua ja lisäksi paikalliset asuk-kaat asettuivat ajoittain vasta-rintaan. Kokkolassa onnistuttiin torjumaan englantilaisten hyök-käys ja otettiin haltuun suuren suotuveneen kokoinen englanti-lainen sota-alus. Ainutlaatuinen tapaus maailmassa, sanotaan. Perustetuista joukoista Suomen Kaarti säilyi ja osallistui Turkin

sotaan 1877-78.Vuonna 1878 säädettiin

Suomen suuriruhtinaskunnassa ensimmäinen asevelvollisuusla-ki. Lain mukaan jokainen suo-malainen 21 vuotta täyttänyt mies oli asevelvollinen. Suo-messa asevelvollisuusajaksi tu-li 3 vuotta (Venäjällä 6 vuotta) ja joukkoihin arvottiin kutsun-noissa 10 % ikäluokasta (Venä-jällä 26 %). Vakinaisesti aseissa oli 4 000 ja reservissä 12 000 miestä. Lisäksi kaikki muut mie-het osallistuivat kolmena perät-täisenä kesänä kuukauden mit-taisiin reservin harjoituksiin, jon-ka jälkeen he toimivat nostoväke-nä. Suomalaisten joukkojen käy-töstä muuhun kun oman maan puolustamiseen keskusteltiin jo silloin. Lakiin kirjattiin, että suo-malaisia joukkoja sai käyttää vain kotimaassa. Vain Suomen kaarti sai toimia Venäjällä ja ul-komailla. Erityispiirteenä mainit-takoon, että joukkojen virkakiele-nä oli ruotsi, opetuskielenä suo-mi ja komentokielenä venäjä.

Suomi 100 vuotta reserviläiskoulutuksen näkökulmastaItsenäisen Suomen puolustusvoimat täyttää tänä vuonna 100 vuotta mutta velvolli-

suus ja halu aseellisestikin puolustaa nykyistä Suomen aluetta on tietysti ollut ole-

massa paljon pidempään.

Henrik NysténMeripuolustuspiirin päällikkö, Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK

Teema


36

Suomen armeija lakkautet-tiin sortokauden aikana 1901, kun keisari lopetti toistaiseksi asevelvollisuuslain toteuttami-sen ja Suomessakin astui voi-maan yleisvenäläinen asevelvol-lisuus. Tätä seuranneet vuodet olivat Suomessakin levottomia ja mm. kutsuntalakkojen vuok-si Venäjän keisarikunta luopui yleisvenäläisestä asevelvolli-suudesta suomalaisten osalta Suomen suuriruhtinaskunnas-sa. Puuttuva kansalaisvelvoite korvattiin vuosina 1905–1907 Venäjän keisarikunnan sotilas-budjettiin suoritetulla 10 mil-joonan markan (44,5 M€ vuo-den 2018 rahassa) vuotuisel-la maksulla. Suomalaiset saivat siis, kansalaistottelemattomuu-den seurauksena, oikeuden os-taa itsensä vapaaksi asevelvol-lisuudesta.

Vuoden 1905 suurlakon jälkeen keisari Nikolai II taipui noudattamaan venäläistämis-toimissa lainsäädäntöprosessia. Tämä ei suinkaan ollut tarpeek-si niille, jotka tavoittelivat Suo-men itsenäistymistä. Tämän ta-voitteen ajamiseksi perustettiin-kin Voima-liitto, joka pyrki myös turvaamaan yhteiskuntarauhaa. Sen vapaaehtoisuuteen perus-tuvia osastoja perustettiin usei-siin kaupunkeihin ja toukokuus-sa 1906 sillä oli yli 8 000 jä-sentä sekä myös satoja kivää-rejä. Järjestö hankki aseita sala-kuljettamalla niitä mm. Sveitsis-tä. Viranomaiset saivat kuitenkin haltuunsa osan aseista ja seu-ranneen oikeudenkäynnin jäl-keen senaatti lakkautti Voima-liiton marraskuussa 1906.

Venäjän valtion hajaannuk-sen tila johti vuoden 2017 aika-na erilaisten ja-taustaisten jär-jestyskaartien perustamiseen. Valtatyhjiö täyttyi toisaalta hy-vinkin itsenäisillä suojeluskun-nilla ja toisaalta työläis- tai pu-nakaarteilla. Molemmat perus-tuivat vapaaehtoisuuteen vaikka sosiaalinen paine ja esimerkik-si huoli omasta ja perheen toi-meentulosta saattoivat vaikuttaa liittymispäätökseen.

Suomen sisällissodan aika-na vuonna 1918 Senaatti otti käyttöön vuoden 1878 asevel-vollisuuslain ja perusti Suomen maavoimien ensimmäisen jouk-ko-osaston, Suomen Tasavallan vartioston. Myöhemmin kevääl-lä myös punakaarti pyrki otta-maan käyttöön asevelvollisuu-den mutta ei käytännössä täs-sä onnistunut. Tilapäinen ase-velvollisuuslaki säädettiin vuon-na 1919 ja pysyvä laki vuonna 1922. Lakia on sen jälkeen kor-jattu monta kertaa mutta ase-velvollisuus on säilynyt näihin päiviin asti.

Sisällissodan tappion myö-tä punakaartit hajosivat ja toi-saalta varsinainen Suojeluskun-tajärjestö perustettiin vasta si-sällissodan jälkeen.

Ainakin sortokauden alus-ta on vapaaehtoistoiminnalla siis ollut merkittävä rooli Suo-men maanpuolustuksessa.

Suojeluskuntajärjestön luon-teesta käytiin kiivasta keskuste-lua sen perustamisen yhteydes-sä. Tulisiko jäsenyys perustua va-paaehtoisuuteen vai velvollisuu-teen? Senaatin elokuussa 2018 antamassa Suojeluskuntajärjes-

töä koskevassa asetuksessa asia ratkaistiin vapaaehtoisuuden hy-väksi. Asetuksessa todettiin, et-tä: ”Suojeluskuntain tarkoitukse-na on maan hallituksen ohjeiden mukaan edistää kansan puolus-tuskuntoisuutta sekä turvata lail-lista yhteiskuntajärjestystä.” Suo-jeluskuntajärjestö oli kuitenkin alusta saakka paljon enemmän kun vain vapaaehtoinen maan-puolustusjärjestö. Suojeluskunta muodosti osan silloisesta puolus-tuslaitoksesta. Suojeluskunnilla oli suuri merkitys sodan 1939-1944 puolustusvoimien suori-tuskyvyn kannalta. Suojeluskun-nissa saatu koulutus, siellä luo-tu yhteenkuuluvaisuuden tunne ja suojeluskuntien puolustusvoi-mille luovuttama materiaali vai-kuttivat puolustuskykyyn varsin-kin sodan alkuvaiheessa.

Suojeluskuntajärjestö lak-kautettiin syksyllä 1944 väli-rauhansopimuksen 21. artiklan perusteella fascisminluontoise-na järjestönä. 26:n vuoden ikäi-nen suojeluskuntajärjestö, ja sen mukana vapaaehtoinen so-tilaallinen maanpuolustus, lop-pui 49 vuodeksi. 2. maailman-sodan jälkeisessä rauhansopi-muksessa kiellettiin vielä erik-seen sotilaskoulutuksen anta-minen puolustusvoimien ulko-puolella. Tämä este poistui vas-ta hallituksen syyskuussa 1990 antaman tiedonannon myötä, jossa mm. em. rajoitus todettiin menettäneen merkityksensä.

Asevelvollisuusjärjestel-mään kiinteästi kuuluvia ker-tausharjoituksia toimeenpantiin ensimmäisen kerran 2. maail-mansodan jälkeen vasta vuon-



na 1953. Tällöinkin osanottajia oli vain muutama tuhat ja he-kin olivat vapaaehtoisia. Tämän jälkeen kertausharjoitusvolyy-meissä on ollut suuria vuosit-taisia vaihteluja. Puolustusvoi-miin lyhyellä tähtäimellä koh-distetut säätövelvoitteet kohdis-tuvat väistämättä asevelvollisten koulutukseen, myös kertaushar-joituksiin. Tällä hetkellä puolus-tusvoimien tavoitteena on kou-luttaa 18 000 reserviläistä vuo-sittain kertausharjoituksissa. Kun lasketaan mukaan puolus-tusvoimien vapaaehtoiset harjoi-tukset, Maanpuolustuskoulutus-yhdistykseltä (MPK) tilattu kou-

lutus ja MPK:n sotilaallisia val-miuksia palveleva koulutus pää-dytään lukuun 45 000 koulutet-tua reserviläistä vuodessa.

MPK perustettiin vuonna 1993 rekisteröitynä yhdistyk-senä tilanteessa, jossa esiintyi harrastuneisuutta myös Suo-jeluskuntajärjestön uudelleen perustamiseen. Vapaaehtoi-sen sotilaallisen maanpuolus-tuksen järjestely uudessa tilan-teessa herätti runsaasti intohi-moja ja osittain keskenään ris-tiriitaisia poliittisia pyrkimyksiä. Kesti 15 vuotta ennen kun alan lainsäädännöstä päästiin sopi-mukseen. Laki vapaaehtoises-

ta maanpuolustuksesta astui voimaan 1.1.2008 ja sen myö-tä MPK muuttui julkisoikeudel-liseksi yhdistykseksi jolla on myös julkishallinnollisia tehtä-viä. Nyt ollaan tilanteessa, jos-sa 2500 vapaaehtoista koulut-tajaa ja toimijaa tuottaa 90 000 koulutusvuorokautta 3,6 M€:lla 50 000 osallistujalle.

Nykyisen Suomen alueen ja itsenäisen Suomen sotilaalli-nen maanpuolustus on siis pe-rinteisesti perustunut asevelvol-lisuuteen ja sitä on hyvin pitkään tuettu vapaaehtoisuudella. Näin soisi olevan jatkossakin.


38

M erivoimien tehtävät Suomen sotilaalli-seksi puolustami-

seksi ovat merialueiden valvon-ta ja alueloukkauksien torjumi-nen, meriyhteyksien turvaami-nen sekä merellisten hyökkäys-ten torjunta. Merivoimat valvoo Suomen merialueita kaksikym-mentäneljä tuntia vuorokaudes-sa vuoden jokaisena päivänä.

Merivoimien suorituskyvyn ja valmiuden rakentamisen ta-voitteena on toteuttaa lain mää-räämät tehtävät. Puolustusvoi-

milla on neljä päätehtävää: Suo-men sotilaallinen puolustami-nen, muiden viranomaisten tu-keminen, kansainvälisen avun antaminen ja vastaanottaminen sekä osallistuminen kansainvä-liseen sotilaalliseen kriisinhal-lintaan. Merivoimat ylläpitää oi-kea-aikaista operatiivista tilan-nekuvaa ja osallistuu Itämeren monikansalliseen valvontaan eri hankkeiden kautta. Päivystys-, vartiointi- ja valvontakyky yllä-pidetään vuorokauden ja vuo-den ympäri.

Merivoimat – turvanamme 24/7

Merivoimien avainsuori-tuskykyjä ovat: operaatiojohta-minen, pintatorjunta, meripuo-lustuksen tiedustelu, valvonta ja maalittaminen, merimiinoittami-nen, miinanetsintä ja -torjunta, rannikkojoukkojen liikkumis- ja tulituki, sukellusveneen torjunta

Joukkojen osaamista yllä-pidetään päivittäisessä toimin-nassa, kansallisissa ja kansain-välisissä harjoituksissa sekä ker-tausharjoituksissa. Merivoimat kouluttaa varusmiehistä vuosit-tain noin 3400 reserviläistä.

Merivoimien komentaja, Vara-amiraali Veijo Taipalus

Teema


esikunnan ja sen alaisten laitos-ten, maavoimien, ilmavoimien, Maanpuolustuskorkeakoulun, rajavartiolaitoksen ja eri viran-omaisten kanssa sekä merivoi-mien kansainvälinen yhteistyö sotilaallisen maanpuolustuksen päämäärien saavuttamiseksi.

Merivoimien esikunta on aluevalvontalaissa ja sen nojal-la annetuissa asetuksissa mai-nittu lupa-asioita käsittelevä ja niitä myöntävä viranomainen.

Puolustushaaran esikunta-na Merivoimien esikunta ohjaa valmius- ja joukkotuotantovaa-timuksien mukaista asevelvol-

M erivoimien esikunta toimii merivoimien komentajan joh-

toesikuntana. Merivoimien esi-kunnan toimintaa johtaa meri-voimien esikuntapäällikkö, lip-pueamiraali Timo Hirvonen.

Merivoimien esikunta val-mistelee, suunnittelee ja toi-meenpanee merivoimien ko-mentajan käskemät merivoimia koskevat merkittävät asiat sekä toteuttaa resurssien jaon meri-voimien komentajan linjausten mukaisesti.

Esikunnassa koordinoidaan merivoimien yhteistoiminta Pää-

Merivoimien esikuntalisten koulutusta ja alustoimin-taa sekä johtaa meripuolustuk-sen kehittämisohjelmaan kuulu-vien hankkeiden sekä merkittä-vimpien puolustushankintojen suunnittelun, toimeenpanon ja elinjaksohallinnan.

Merivoimien esikunta joh-taa merellisissä kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa olevia suomalaisjoukkoja ja yksiköitä.

Merivoimien esikunta sijait-see Turussa, Heikkilän historial-lisella sotilasalueella.

Merivoimien esikuntapäällikkö, lippueamiraali Timo HirvonenMerivoimien operaatiopäällikkö, kommodori Jori Harju

40

R annikkolaivasto koos-tuu esikunnan lisäk-si neljästä laivuees-

ta, joissa kaikissa koulutetaan omaa henkilöstöä, varusmiehiä ja reserviläisiä.

Rannikkolaivaston esikunta muodostuu operatiivisesta osas-tosta sekä henkilöstö- ja huol-to-osastoista.

4. Miinantorjuntalaivueen Katanpää-luokan miinantor-junta-alukset edustavat miina-netsinnän uusinta ulottuvuutta huippuluokan tekniikallaan. Lai-vueeseen kuuluvat myös Kuha-

jetusalukset sekä Turun varus-kunnan vartiointiin ja huoltopal-veluihin kuuluvat sotilaspoliisit, ajoneuvot ja kuljettajat. Huolto-laivue toimii Turussa ja Kirkko-nummella.

Rannikkolaivaston alukset päivystävät jatkuvasti Suomen merialueilla turvaamassa alueel-lista koskemattomuutta.

Tarvittaessa olemme val-miina myös tulenkäyttöön me-rellä. Miinantorjunta ja merelli-nen huolto tukevat näitä ydin-toimintojamme.

ja Kiiski-luokan heräteraivaa-jat. Tukikohta on Pansiossa.

6. Pintatorjuntalaivueen muodostavat Rauma-luokan oh-jusveneet, Hämeenmaa-luokan miinalaiva Uusimaa sekä miina-lautta Pansio. Tukikohta on Pan-siossa.

7. Pintatorjuntalaivueeseen kuuluvat Hamina-luokan ohjus-veneet, Hämeenmaa-luokan mii-nalaiva Hämeenmaa sekä miina-lautat Porkkala ja Pyhäranta.Tuki-kohta on Upinniemessä.

8. Huoltolaivueeseen kuu-luvat öljyntorjunta-alukset, kul-

Rannikkolaivasto

Rannikkolaivaston komentaja, kommodori Erkki MikkolaRannikkolaivaston esikuntapäällikkö, komentaja Ilja Hakanpää


R annikkoprikaati puo-lustaa koko rannikkoa Suomenlahden alueel-

la aina Hankoniemeltä itärajal-le asti. Prikaati kouluttaa vuo-sittain noin 2000 varusmiestä, joista 30 - 40 on vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia naisia.

Meidät tunnetaan motivoi-tuneesta ja osaavasta henki-löstöstä, työyhteisön korkeas-ta viihtyvyydestä sekä laaduk-kaasta koulutuksesta. Palkat-tua henkilökuntaa prikaatissa on hieman yli 300 henkilöä so-tilas- ja siviilitehtävissä.

Prikaatin esikunta muo-dostuu operatiivisesta osastos-

ta, henkilöstöosastosta ja huol-to-osastosta.

Perinteikkään Suomenlin-nan rannikkorykmentin tehtä-viin kuuluvat asevelvollisten pe-rus- sekä aliupseerikoulutuk-sen lisäksi muun muassa pin-tatorjunnan kehittäminen. Ran-nikkorykmentti koostuu viides-tä yksiköstä: meritorjuntaohjus-patterista, viestikomppaniasta, tulipatterista, merikomppanias-ta ja aliupseerikoulusta.

Porkkalan rannikkopatal-joona vastaa prikaatin huollon joukkotuotannosta, tukikohdan ja joukkojen huollosta sekä koh-teiden vartioinnista. Lisäksi pa-

taljoonan tehtäviin kuuluvat mo-ninaiset maa- ja merikuljetukset ja materiaalin varastointi. Patal-joona koostuu neljästä yksikös-tä: huolto-, kuljetus- ja sotilas-poliisikomppanioista sekä ma-teriaalikeskuksesta.

Meritiedustelupataljoonan yksiköihin kuuluvat sukeltaja-koulu, meritiedustelukomppania ja erikoistoiminta-osasto. Meritie-dustelukomppanian päätehtäviä ovat tiedustelu-, valvonta- ja tu-lenjohtotehtävät. Sukeltajakoulu kouluttaa kaikki puolustusvoi-mien sukeltajat ja erikoistoimin-ta-osasto kouluttaa sotilaita puo-lustusvoimien erityistehtäviin.

Rannikkoprikaati

Rannikkoprikaatin komentaja, kommodori Vesa TuominenRannikkoprikaatin esikuntapäällikkö, komentaja Petri Pääkkönen

42

tin motto on sotilaallinen osaa-minen, yhteishenki ja kehitysha-kuisuus.

Sotilaallinen osaaminen - Uudenmaan prikaatin joukot liikkuvat meritse, mutta pys-tyvät liikkumaan myös maalla. Prikaatimme seisoo siis tukevas-ti toinen jalka maassa ja toinen meressä. Joukkomme käyttä-vät mm. nopeita veneitä, pans-sariajoneuvoja, rannikko-ohjus-järjestelmää ja kranaatinheitti-miä. Kaikkien joukkojen tuke-na ovat hyvin toimivat huolto-toiminnot.

Yhteishenki - olemme yh-teistyökykyisiä, sopeutumis-kykyisiä ja työilmapiirimme on

hyvä. Prikaati on sopivan kokoi-nen ja sen laajaan tehtäväkent-tään kuuluu sekä kansallisia et-tä kansainvälisiä tehtäviä. Kak-sikielinen työympäristömme on ainutlaatuinen ja sijaintimme on lähellä sekä pääkaupunkiseutua että Turun seutua.

Kehityshakuisuus - olem-me toimintakykyisiä ja kehi-tymme jatkuvasti, samalla vaa-lien pitkiä ja arvokkaita perin-teitämme.

Organisaatioon kuuluu esi-kunta sekä kaksi joukkoyksik-köä ja huoltokeskus. Joukkoyk-siköt ovat Vaasan rannikkojää-käripataljoona ja Tammisaaren rannikkopataljoona.

U udenmaan prikaa-ti kouluttaa vuosittain noin 1500 varusmies-

tä, joista noin prosentti on nai-sia. Prikaati työllistää vajaat 200 henkilöä, joista kolmisenkym-mentä on siviilejä. Lisäksi varus-kunta-alueella työskentelee noin kuusikymmentä henkeä erilaisis-sa joukko-osaston tarvitsemissa tukitehtävissä, joita ovat muun muassa muonitus, sairaanhoito, sekä kiinteistöjen ja alueiden hoi-to ja kunnossapito.

Uudenmaan prikaati yllä-pitää valmiutta ja kouluttaa ny-kyaikaisia ja suorituskykyisiä joukkoja meripuolustuksen ja maavoimien tarpeisiin. Prikaa-

Uudenmaan prikaati

Uudenmaan prikaatin komentaja, kommodori Arvi TavailaUudenmaan prikaatin esikuntapäällikkö, komentaja Jörgen Engroos


M erisotakoulu Kas-vattaa ja kouluttaa monitaitoisia am-

mattisotilaita meren ja rannikon vaihteleviin olosuhteisiin. Tutki-mustyömme tukee ja kehittää koko Merivoimia.

Merisotakoulussa on vuo-sittain noin 350 opiskelijaa: me-rikadetteja, aliupseereita, reser-viupseerioppilaita ja kantahen-kilökuntaa.

Sadan hengen henkilöstös-sä on opettajia, jotka ovat Kou-

lutuskeskuksessa sekä Korkea-koulu-, Täydennyskoulutus- ja Reserviupseeriosastoilla. Lisäksi tutkijoita, jotka ovat Meritaiste-lukeskuksessa ja Tutkimuskes-kuksessa, ja esikunnan työnte-kijöitä.

Opettajamme ovat asian-tuntijoita, jotka käyttävät moni-puolisesti eri opetus- ja koulu-tusmenetelmiä. Meiltä valmistu-vat merenkulkijat ovat kansain-välisen STCW-standardin (Stan-dards for Training, Certification

Merisotakouluand Watchkeeping) mukaisia ammattimerenkulkijoita.

Koululla on kolme Fabian Wrede -luokan koulutusalusta. Aluksia käytetään saaristo- ja merenkulun sekä merimiestai-don koulutukseen.

Tutkijamme ovat kansalli-sesti ja kansainvälisesti verkot-tuneita, ja tutkimusten tulok-sia hyödynnetään myös omas-sa opetuksessamme.

Merisotakoulun johtaja, kommodori Tuomas TiilikainenMerisotakoulun apulaisjohtaja, komentaja Juha Torkkeli

A mmunnan suorittivat tehtävään koulutetut vapaaehtoiset Suo-

menlinnan Rannikkotykistökil-lan jäsenet. Ammunta sujui täs-

mällisesti. Sitä seurasi 300 vie-rasta. Olin kutsuttuna mukana juhlissa. En ole yli 30 vuoteen seurannut läheltä rannikkopuo-lustuksen tilannetta. Ehkä tämä

vuoksi mieleeni tuli juhlailtana monenlaiset rannikkopuolustuk-seen liittyvät asiat.

Tajusin, että omana palvelu-saikanani, kylmän sodan vuosi-

Isosaaren ja Kuivasaaren kohtalo

Isosaaressa 2013, keskellä Juhani Haapala ja oikealla Seppo Kaipia. Ove enqvist

Torsti LahtiEversti evp

Itsenäisen Suomen juhliessa 100-vuotista historiaansa järjesti Suomenlinnan

Rannikkotykistökilta hienot juhlat pääkaupunkiseudun rannikon puolustajille.

Iltapäivällä 6.12. ammuttiin Kuivasaaren järeällä tykillä kunnialaukaukset itsenäisel-

le Suomelle ja sen rannikkopuolustajille.

Keskustelu


na, tärkeät Isosaaren ja Kuvasaa-ren linnakkeet eivät todellakaan kuulu enää puolustusvoimien or-ganisaatioon. Pääkaupunkimme rannikon puolustusta ja sen his-toriaa edustavat nykyään vapaa-ehtoisuuteen perustuvat yhteisöt kuten edellä mainittu kilta, jonka toiminta on tietojeni mukaan ol-lut monessa suhteessa näkyvää ja myös tehokasta tämän päivän rannikon puolustuksessa.

Kilta on pääkaupunkimme rannikon puolustuksesta vas-taamaan rt-joukko-osaston, lip-purykmentin lakkauttamises-ta lähtien toiminut Isosaaressa ja Kuivasaaressa, johon se on mm. koonnut ja ylläpitänyt käy-tännöllisesti katsoen kaikki Suo-men rannikkotykistön käyttämät aseet. Se on myös kouluttanut kiltalaisia niiden huoltamiseen ja käyttämiseen. Kuivasaareen taltioidut rannikkopuolustuksen entiset varusteet ovat museolli-sesti arvokkaita koko maailman-kin huomioon ottaen.

Mielestäni Isosaaren ja Kuivasaaren merkitys on tär-keä Suomen historiankin kan-nalta. Venäjän laivaston pää-osan tuhouduttua Tsushiman taistelussa 1905 alettiin suun-nitella Pietarin suojaamista Suo-menlahden rannikolle rakentu-villa tykistölinnakkeilla. Ensim-mäisen maailmansodan aatto-na ja aikana rakennettiin tämä Pietari Suuren merilinnoitukse-na tunnettu linnakeketju. Hel-singin edustallekin nousi kym-menkunta linnoitusta mm. Iso-saari ja Kuivasaari.

Suomen itsenäistyttyä ke-hitettiin näistä linnakkeista Suo-

men rannikkopuolustus. Suomen sodissa 1939-1945 vastasi me-rivoimiin kuulunut rannikkolohko, myöhemmin Uudenmaan Ran-nikkoprikaati niminen joukko pääkaupunkiseudun rannikko-puolustuksesta. Helsingin edus-talla oli tällöin yli kymmenen vah-vasti varustettua linnakesaarta. Neuvostoliitto arvioi tämän ran-nikkopuolustuksen niin vahvask-si, ettei se sotien aikana hyökkä-ysvaiheissa lähestynyt pääkau-punkiamme meren suunnasta. Sanottiin, että Helsingin rannik-kopuolustus torjui hyökkäyksen olemassaolollaan. Lisäksi se lä-hetti yksiköitään avuksi Karjalan Kannakselle ja osallistui Helsin-gin ilmatorjuntaan.

Rauhan tultua riisuttiin Hel-singin edustan linnakkeet. Vain Isosaari ja Miessaari sekä osit-tain myös Suomenlinna jäivät nyt pääkaupungin rannikkopuolus-tuksesta vastaamaan Rannikko-tykistörykmentti 1:n alaiseen toi-mintaan. Rykmentti kuului me-rivoimiin vuoteen 1952 saakka, jolloin kaikki rannikkojoukot siir-rettiin maavoimiin. Maavoimissa rannikkojoukot alistettiin aluksi divisioonalle.

Palvelin vuodesta 1955 al-kaen seitsemän vuotta Isosaa-ren linnakkeella. Saareen men-nessäni valtasi mieleni outo tun-ne, että linnake oli ikään kuin unohtunut sodan päätyttyä oman onnensa nojaa. Vaikka sodan päättymisestä oli jo kym-menen vuotta, tämän Porkkalan tukikohdan vaikutuspiirissä ol-leen pääkaupungin edustan tär-keimmän linnakkeen tehtävät ja silloinen kunto olivat mielestäni

ristiriidassa.Asia vaivasi mieltäni pit-

kään, mutta jäi vähitellen ta-ka-alalle, kun mitään uhkaa-vaa ei tapahtunut ja olot alkoi-vat saaressa pikkuhiljaa kohen-tua. Muistelen saaresta lähties-säni 1962 olleeni jo sitä miel-tä, että Isosaari ja myöskin Kui-vasaari olivat tehokkaita torjun-tayksikköjä Helsingin edustalla.

1970-luvun taittuessa siir-ryttiin puolustusajattelussa ns. alueelliseen puolustusjärjestel-mään, jonka runkoina olivat so-tilasläänit. Alueellisessa puo-lustusjärjestelmässä sotilas-läänin rannikkopuolustuksesta vastasivat rannikkoalueet, joi-den rauhan ajan runkoina olivat kiinteän rannikkotykistön jouk-ko-osastot; pääkaupungin edus-talla Suomenlinnan Rannikkoty-kistörykmentti.

Puolustusvoimien kehittä-mistyö perustui jo 1970-luvul-la edellä mainitulle ajattelulle. Parlamentaariset puolustusko-miteat ohjasivat sitä suoritevaa-timukseen ja materiaalisine ke-hittämissuosituksineen.

Olin jäsenenä työryhmäs-sä (RPT-72), joka laati Pääesi-kunnan operatiivisen osaston päällikön eversti Aapo Savolai-sen johdolla rannikkopuolus-tuksen laaja-alaisen ja yksityis-kohtaisen kehittämissuunnitel-man. Pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Lauri Sutela hyväksyi suunnitelman rannik-kopuolustuksen jatkokehittämi-sen perustaksi 1973. Kehittä-mistoimet saattoivat alkaa, kun vuosiksi 1974-1978 hyväksyt-tiin ensimmäinen hankinta- ja

46

tilausvaltuus. Kehittämistyö jat-kui suunnitelmallisesti tietojeni mukaan uusiin hankinta- ja ti-lausvaltuuksiin perustuen vuo-teen 1991 asti.

Siirryttyäni pois vakinaises-ta palveluksesta 1986 oli pää-kaupungin edustalle jo synty-nyt Suomenlinnan Rannikko-tykistörykmentin hallinnoima rannikkopuolustusjärjestelmä, jolloin uskon olleen ennalta eh-käisevä merkitys pääkaupungin suojana. Kehittämishankkeisiin oli käytetty tällöin 1,4 miljardia markkaa koko rannikkopuolus-tus huomioon ottaen. Tämän myös ulkovaltojen havaintojen mukaan onnistuneen kehittä-mishankkeen hylkääminen oli ainakin kaikille työssä mukana

olleille järkytys.Isosaaren ja Kuivasaaren

linnakkeet jäivät tällöin varsin moderneiksi rannikkopuolus-tuksen muistomerkeiksi. Suo-menlinnan Rannikkotykistökil-ta on niin kuin edellä totesin yl-läpitänyt Kuivasaaren linnaket-ta eräänlaisena rannikkopuolus-tuksen museona.

Olen edellä omien tuntojeni pohjalta pyrkinyt osoittamaan, että Isosaari ja Kuivasaari ovat ainutlaatuinen ja arvokas ran-nikkopuolustuksen museoalue pääkaupungin edustalle.

En tunne puolustusvoimien suunnitelmia, mutta vanhan kyl-män sodan aikaisen aktiiviran-nikkopuolustajan mielestä Iso-saaren ja Kuivasaaren nykyi-

nen tilanne on pyrittävä joten-kin korjaamaan; toisin sanoen pelastamaan ne alkaneelta rap-peutumiselta. Saaret ovat mie-lestäni erinomainen rannikko-puolustuksen museoalue. Niitä voitaisiin käyttää esim. Meriso-takoulun koulutuslinnakkeina ja vapaaehtoisen maanpuolustuk-sen koulutuspaikkoina. Tiedän, että Suomenlinnan Rannikko-tykistökillalla on vapaaehtoisten puolelta halua ja myöskin taitoa osallistua toimintaa, jolla Isosaa-ri ja Kuivasaari saadaan maan-puolustustahtoa ja kykyä ylläpi-tävään käyttöön.

Toivon, että Isosaari ja Kui-vasaari jäävät tulevillekin suku-polville rannikkopuolustuksen muistomerkeiksi.

Henkilötaustaa:Eversti Torsti Kalervo Lahti (s 10.3. 1932, Sl-RtR:n komentaja 1981–1986) oli everstiluut-nantti tullessaan rykmentin komentajaksi Han-gon Rannikkopatteriston komentajan tehtävis-tä. Hän kävi 26. merikadettikurssin 1953–1955 eli saman kurssin kuin edeltäjänsä Ola-vi Vehmas. Myös Sotakorkeakoulun hän kä-vi 1963–65 niin kuin Vehmas. Torsti Lahti jäi eläkkeelle rykmentistä vuoden 1986 loppupuo-lella. Torsti Lahti jatkoi Olavi Vehmaksen aktii-vista ja killan toimintaa sekä tukevaa että ar-vostavaa linjaa. Killan asema rykmentin kiltana

vakiintui. Hänen kau-delleen osuivat killan ehkä suurimmat pro-jektit, Kajanuksen saunan entisöinti ja Järvön kiltamajan ra-kentaminen. Hänen kaudellaan otettiin myös käyttöön musta kiltabaretti ja kiltamerkki. Torsti Lahti on eläk-keelle jäätyäänkin toiminut aktiivisesti Killassa ja Killan johtokunnassa eri tehtävissä.


V enäjän operaatioita Ukrainassa ja Syyri-assa sekä Turkin liu-

kumista Venäjän vaikutuspiiriin tulee tarkastella alueellisena kokonaisuutena, johon voi liit-tää myös Georgian aggression vuonna 2008. Venäjä pyrkii itäi-sen ja läntisen sivilisaation rajal-la sotilaalliseen murtoon, jossa se lohkaissee Euroopalta ener-giahuollon näkökulmasta strate-gisesti merkittävän palan ja liit-tää sen Euraasian liittoon. Geo-poliittisen sauma-alueen mur-tuessa etelässä Venäjä on voit-taja, USA ja Eurooppa vetäyty-jiä. Venäjä kykenee entistä pa-remmin säätelemään Euroopan Venäjästä riippumatonta energi-ansaantia ja sen hintaa2.

Venäjä on Ukrainassa val-loittamassa väestöä, ruokaa ja energian kuljetusreittejä. Ope-raation myötä Kreml aloitti laa-jan spektrin konfliktin läntis-tä sivilisaatiota vastaan.3 Tois-taiseksi käynnissä olevat kam-panjan elementit ovat etelän ve-rinen4 sotaretki, hyökkäys kan-sainvälistä käyttäytymis- ja oi-

keusnormistoa vastaan sekä in-formaatiosota läntisen demokra-tian romahduttamiseksi hallinto-mallina. Käsitys, että Venäjä käy laajan spektrin sotaa länttä vas-taan, vahvistuu.

Laajempi kokonaisuus al-kaa varmistua. Venäjän presi-dentti Vladimir Putin noudattaa Aleksandr Duginin oppia eu-raasialaisuudesta. Läntistä si-vilisaatiota vastaan suunnatun kampanjan läpiviemiseksi on valjastettu Venäjän koko hallin-tokoneisto.Näin mittavin pää-määrin ja laajalla keinovalikoi-malla käytävää kampanjaa yh-den kansallisuuden valta-ase-man saavuttamiseksi ihmiskun-ta tuskin on aiemmin nähnyt.

Linjanvalinta

Yleisen länsimaisen mielipiteen tasalla Venäjä on viimeisen vii-den vuoden aikana jäänyt kiin-ni valheiden levittämisestä, toi-sen valtion sisäisiin asioihin se-kaantumisesta, asevoiman käy-töstä naapurimaata vastaan, valtiorajojen muuttamises-ta asevoimin Euroopassa, ke-

miallisten aseiden5 käytöstä tai siihen osallistumisesta Euroo-passa ja Syyriassa, suh teet-tomasta voiman käytöstä ja siviileitä kohtaan suunnatusta väkivallasta, elintärkeän siviili-infrastruktuurin tuhoamisesta jne. Venäjän johdon käsitys tapahtuneesta on niin epäuskot-tava, että Kreml on menettänyt diplomaattisen luotettavuutensa.

Näin huonosti suurvaltaa ei voi vahingossa johtaa, vaan Kremlin käytös on päämäärä-tietoista. Moskova väittää, että Venäjä on saavuttanut geopo-liittisen vakauttajan roolin. Kos-ka Venäjä on suurelta osin osal-linen läntisen sivilisaation vai-keuksissa, se on luonnollisesti avaintekijä niistä selviämiseen.

Pohjois-Korea ilmoitti uu-desta linjanvalinnastaan 20.4. 2018 ja lupasi muuttua sovin-nolliseksi. Periaatteessa Venäjäl-läkin on nyt linjanvalinnan mah-dollisuus, kun Putin sai kansal-ta vahvan mandaatin presiden-tinvaaleissa. On mahdollista, et-tä Putinin vuorossa olevalla pre-sidenttikaudella tapahtuu ihme,

Kenneth Nyholm

Venäjän valintaViimeisen sadan vuoden aikana Neuvostoliitto ja sittemmin Venäjä ovat olleet länttä

vastaan. Tällä hetkellä suhteet ovat huonommat kuin koskaan. Venäjän presidentti

Putin on perustanut suhteet lännen kanssa vastakkainasetteluun. Venäjällä lännes-

tä on tehty vihollinen, joka pian hyökkää Venäjälle.1

VENÄJÄN KONTROLLINLAAJENEMINEN

Keskustelu

48

ja hänkin seuraa Kim Jong-unin linjalla. Venäjän aiheuttamat tai kärjistämät kriisit ja vastakkain-asettelut tuodaan kansainväli-sen politiikan kauppatavarak-si, ja Putin alkaa toimia ongel-mien ratkaisijana. Kremlillä on niin paljon diplomaattisia komp-romisseja kaupattavaksi ja kek-seliäisyyttä, että Putinista voisi tulla vaikka maailman ideologi-nen johtaja6. Lähtöasetelma on ainakin luotu valmiiksi. Venäjän muuttuminen sovinnolliseksi veisi vastakkainasetteluun kyl-lästyneen länsimaisen sivilisaa-tion laajaan yhteistyöhön Venä-jän kanssa.

Valitettavasti näin ei taida käydä, sillä vuoden 2018 alus-sa Venäjän ulkopoliittinen lin-ja on edelleen kovenemassa. 15.1.2018 Kreml tuli ulos suo-mettamisen linjanvedolla leh-

distökonferenssissa Moskovas-sa. Viesti oli, ettei Venäjää ole lupa arvostella ja Venäjän intres-sit ovat kansainvälistä oikeutta määräävämpiä. Venäjä lähtee kansainvälisissä suhteissaan geopolitiikasta, vie intressejään toteen ja muiden tulee hyväksyä tämä ilman kritiikkiä.

Venäjä alisti suhteensa ul-kovaltioihin Venäjän intresseil-le. Euroopan suomettamisen lähtölaukauksen ampui Venä-jän ulkoministeri Sergej Lavrov ja käytti välineenä Viroa. Hän leimasi maan russofobiseksi ja linjasi, ettei Venäjä luo sellaisten kanssa normaaleja suhteita. Sa-massa tilaisuudessa Lavrov vas-tasi ERR:n7 toimittajan Jaanus Piirsalun esittämään kysymyk-seen, ettei Venäjä aio ratifioida solmittua rajasopimusta, koska Viro on russofobinen maa. Viron

oikeusministeri Urmas Reinsalu tulkitsi Lavrovin lausumaa siten, että venäjänsuhteiden edistämi-seksi Viron tulisi ottaa itsesen-suuri käyttöön ja myöntää Venä-jälle oikeus asettaa geopolitiikka kansainvälisen oikeuden edelle naapuruussuhteissaan.

Venäjän ulkopoliittinen lin-jaus ei ole Baltiassa hyväksyt-tävissä. Suomen ulkopoliitti-set haasteet saattavat kasvaa. Esimerkiksi Suomen tuki Nr2 hankkeelle voidaan tulkita suo-mettumisen jatkumiseksi, mis-tä ainakin Baltiassa hyötyy vä-hiten Suomi-kuva. Suomi tulkit-see itsepintaisesti hankkeen ta-loudelliseksi, vaikka useat län-sivaltiot ja jättihankkeen toinen osapuoli Saksakin on myöntä-nyt sen sisältävän myös poliit-tisen ulottuvuuden.

Venäjän ja Itämeren itä-

https://en.Wikipedia.ORg/Wiki/silk_ROad#/media/file:silk_ROute.jpg

VENÄJÄN KONTROLLINLAAJENEMINEN


rannikon maiden suhteet saat-tavat jatkossa joutua entistä ko-vemmalle koetukselle. Jos Balti-an maiden demonisointi voimis-tuu ja pelottelu sotilaallisen voi-man käytön demonstroimisella jatkuu, tulee hälytyskellojen al-kaa kumahdella Itämerellä.

Itämeren turvallisuuden suunta

Ukrainan ja Syyrian sodat ovat nostaneet venäläisten murentu-neen itsetunnon jaloilleen. Pro-pagandakoneisto on jo vuosia valmistanut kansaa suureen sotaan uhkaksi demonisoitua länttä vastaan. Venäläiselle län-si tarkoittaa erityisesti USA:ta ja sen kätyreitä Baltian maita8. Il-man Naton tukea ne ovat sopi-van heikkoja vastustajia.

Syyriassa Venäjä sai testat-tua uusimmat asejärjestelmän-sä taistelukentällä, nyt niitä ote-

taan operatiiviseen käyttöön Itä-meren alueella. Osalla asejär-jestelmistä on strateginen mer-kitys Itämeren operaatioalueel-la. Venäjän sotilaallinen toimin-ta on alkanut aktivoitua Itäme-ren alueella. Neuvostoaikana-kin Itämerellä järjestettiin suu-ria harjoituksia ja testejä, mut-ta ne eivät olleet provokatiivisia toisin kuin tällä hetkellä vastak-kainasettelun demonsroimisek-si järjestetyt harjoitukset ja soti-laallinen toiminta ovat.9

Venäjän Zapad-harjoitus-sarja (Länsi-) on keskittynyt Itämeren alueelle. Harjoituksis-sa Venäjä on pelannut aggres-siivisia skenaarioita, joissa on harjoiteltu pääsyn avaamista Itämerelle hyökkäyksellä. Venä-jän operaatioidea on eskaloida sota Natoa vastaan tavanomai-sin asein ja jäähdyttää konflik-ti sitten taktisen ydinaseen käy-

töllä.10 Nato painostetaan luo-pumaan Itämerestä uhkaamalla maailmanlaajuisella ydinsodalla.

2009 ja 2013 Zapadeis-sa harjoiteltiin Baltian maiden eristämistä ja niihin suunnattua hyökkäystä. Operaatioon kuulu-vina elementteinä on harjoiteltu Gotlannin ja Ahvenanmaan hal-tuunottoa ja hyökkäystä muual-le Suomeen, Ruotsiin ja Puo-laan. Viimeinen puuttuva lenkki –Suwalkin suppilon haltuunotto yhteistoiminnassa Valko-Venäjän kanssa ja koko operaation johta-minen harjoiteltiin vuoden 2017 Zapadissa. Johtamisyhteydet Kuolan ja Valko-Venäjän välisellä rintamalinjalla avattiin sekä Län-tisen suunnan joukkojärjestelmi-en toimivuus testattiin.

Venäjä on harjoituttanut joukkonsa Naton haastamiseen Itämerellä. Lähialueemme soti-laallinen epätasapaino kasvaa

Eteläiset energiaputket. Kaasu Öljy

50

ja johtaa turvallisuuden hor-jumiseen. Jos Venäjä saavut-taa Itämerellä ehdottoman alu-eellisen ylivoiman, länsi ei pys-ty enää rauhan keinoin takaa-maan alueen turvallisuutta.

Itämerellä Venäjä on pa-rantanut valmiuttaan yllättäen alkavaan hyökkäykseen, jonka torjunta on puolustustaan kar-sineelle lännelle haasteellista. On arvioitu, että Baltia on Na-ton vaikeimmin puolustettavaa aluetta. Nato on sijoittanut Bal-tiaan vain taktisen tasan jouk-kojaan, joiden operatiivinen pai-noarvo on vähäinen. Kuitenkin joukkojen strateginen merkitys on suuri – ne sitouttavat isäntä-maat kriisiin heti alusta alkaen ja nopeuttavat päätöksentekoa.

Mihin olemme menossa

Presidentti Putinin ja Venäjän asema maailmanpolitiikassa vahvistuvat. Kremlin näkökul-masta Duginin oppi on vienyt menestykseen. Venäjä jatkaa sekaantumista demokratioiden valintoihin ja päätöksentekoon, propagoi, destabiloi, pyrkii suit-simaan lännen sananvapautta. Ideologiamme on Venäjän hyök-käyksen kohteena ja se joutuu koetukselle.

Länsi on ymmärtänyt ole-vansa hyökkäyksen kohteena, mikä on vahvistanut länsiliit-tojen yhtenäisyyttä. Ideologis-ta puolustusta on edelleen te-hostettava, ja meidän tulee olla valmiita pitkään torjuntaan. In-fosodassa voittaa se, joka ensin aloittaa ja viimeisenä lopettaa.

Vuoden 2016 vallankaap-pausyrityksen lopputulos Tur-

kissa oli presidentin aseman vahvistuminen, sananvapau-den ja opposition sekä ihmisoi-keuksien nujertaminen. Vuoden 2017 aikana presidentit Putin ja Erdogan tapasivat kahdeksan kertaa, Trump on tavannut kaksi kertaa Turkin presidentin. Turkki on liukumassa läntisistä liitois-ta Euraasiaan ja demokratiasta autokratiaan. Turkin presidentin siirtyminen Venäjä-myötämieli-siin heikentää maan luottamus-ta Naton leirissä ja uskottavuut-ta Naton päätöksentekoon. Na-ton mahdollinen laajeneminen Balkanilla alueille, joiden vä-estö itsekään ei tiedä kääntyä-kö itään vai länteen, saattaa ol-la enemmän Natoa heikentävä kuin vahvistava. Alueen kehitys-tä kannattaa seurata.

Venäjän historiallinen pää-hänpinttymä on ulottua merel-le, minkä toteutus etelässä on ollut Kremlille menestys. Venäjä on löytämässä jälleen identiteet-tinsä väkivallasta, ja se perus-taa ulkopolitiikkansa ylivaltaan. Venäjän geopoliittinen suunta-us heikentää Itämeren alueen turvallisuutta. Olisi loogista, et-tä etelän sotaretken päättyessä ja Venäjän ulottuessa sekä Mus-talle- että Välimerelle, Kreml et-sii seuraavan alivoimaisen vas-tustajan alueelta, jossa se Neu-vostoliiton hajoamisen myötä menetti pääsyn merelle.

Viimeisimmän Zapadin harjoitusalueen ulottumisesta Kuolaan saakka voidaan pää-tellä, että Venäjän Puolustusmi-nisteriön Yleisesikunta katsoo Suomen kuuluvan osaksi Itä-meren operaatioaluetta. Kan-

nattanee lopettaa toiveajattelu, että pysyttäytyminen Naton ul-kopuolella ja itsenäinen puolus-tuskyky säästävät meidät sodal-ta. Suomi tuskin kykenee pysyt-täytymään Itämerellä syttyvän sodan ulkopuolella, jos sen ta-voitteena on palauttaa Venäjän historialliset rajat.

Suomen turvallisuuden rat-kaisevat enemmän idän ja län-nen suhteet kuin kahdenväliset suhteet Venäjän kanssa. Suo-men kannalta tilanne saattaa kehittyä ajopuuteoriaa toista-vaksi. Vaarana on ajautua krii-siin mukaan suurvaltojen mitte-löiden takia ilman liittolaisia. To-dennäköistä mahdollisessa krii-sissä on se, että suurvalta-Venä-jä turvaa Suomenlahden kaut-ta vapaan pääsyn Itämerelle ennen muita sotilasoperaatioita Itämeren alueella. Ilman sitä Ve-näjä ei kykene mittaviin sotila-soperaatioihin Itämerellä.11

Suomen kansan kannal-ta Nato-jäsenyydellä on kriisis-sä oleellinen merkitys: ollako yk-sin suurvaltaa vastaan kaikki re-surssit uhraten kuten Talvisodas-sa, vai yhdessä lähes miljardin liittolaisen kanssa? Itämeren tur-vallisuudelle Suomen ja Ruotsin natojäsenyydellä on strateginen merkitys. Liittymällä Natoon yh-dessä Ruotsin kanssa kykenem-me palauttamaan alueellisen voi-matasapainon idän ja lännen vä-lillä. Sillä on Itämeren aluetta va-kauttava ja idän - lännen suhtei-ta rauhoittava vaikutus.

Vielä viisi vuotta sitten Ve-näjä ei suurvallan näkökulmas-ta ulottunut merelle etelässä. Muutamassa vuodessa se ot-


ti geopoliittisesti merkittävän alueen haltuun asevoimin ja muin keinoin, joita käytettiin se-kä sotilaita että erityisesti sivii-leitä vastaan. Länsi on reagoi-nut etupäässä diplomatialla ja sanktioin. Jos jatkamme näin pehmeästi, läntinen sivilisaatio lannistuu lopulta noudattamaan Kremlin tahtoa.

Venäjä pyrkii hajottamaan läntisiä liittoja ja kylvää sekaan-nusta lännessä. Se valmistau-tuu hyökkäämään linnoitettuun kaupunkiin. Sellaisia on Venäjän

näkökulmasta vain yksi –Nato. Murtokohta on Venäjän intres-sipiiriin kuuluva Itämeri, jossa Nato on heikoin.12

Lopuksi

Venäjän sotilaalliset resurssit ovat rajoitetut ja sidottu toistai-seksi etelän sotaretkeen. Venäjän hallinto tarvitsee voitokkaita sotia valtansa lujittamiseksi, joten soti-minen jatkuu. On käynyt ilmi, et-tä mahdollisten siviiliuhrien mää-rä ja toiminnan paheksuttavuus jopa provosoivat Venäjän poliit-

tisia ja sotilaallisia päättäjiä de-monstroimaan ylivaltaa. Vihjai-lu ydinaseen käyttövalmiudesta lienee pelottelua, vai tuleeko se ottaa vakavasti? Etelän sotaret-ken päättyessä sodat saattavat levitä Venäjän intressipiiriin kuu-luville alueille, joissa ei ole riit-tävää puolustuskykyä. Itämeren turvallisuuden trendi on laskeva ja illuusio rauhanmerestä vailla perusteita. Venäjä pyrkii alueel-la kiistattomaan sotilaalliseen yli-voimaan.

Viitteet

1. ks. viite 3 tilastoa. Vuonna 2018 alus-sa 79 % vastaajista pitää USA:ta agressiivisena alistajana ja vihollisena.

2. LHV-pankin rahastonhoitaja Joel Kukemelk ERR uutislähetyksessä 12.4.2018: Syyrian tilanne on yksi kol-mesta suuremmasta faktorista, jotka tällä hetkellä säätelevät naftan hintaa

3. https://www.levada.ru/2018/02/12/ot-noshenie-k-stranam/ Ukrainan sota oli käännepiste, jossa venäläisten yleinen mielipide EU:ta ja USA:ta kohtaan muuttui negatiiviseksi eikä se ole palautunut ennalleen.

4. Dugin Geopolitiikan perusteissa: Ete-lässä ei pidä pelätä verenvuodatusta...

5. Todettakoon, Presidentti Vladimir Putin ilmoitti syyskuussa 2017 Venäjän hävittäneen viimeiset kemialliset aseensa.

6. Opissa euraasialaisuudesta asetettu tavoite

7. YLE:n vastine Virossa

8. Venäjän media käsittelee Baltian maita negatiivisesti. Useita lähteitä, ks esim https://digiriiul.sisekaitse.ee/bitstream/handle/123456789/39/2016 _ Tam-berg%20.pdf?sequence=1 s. 86

9. Esimerkiksi Venäjä pyysi Latviaa sulke-maan 17.-19.4.2018 väliseksi ajaksi il-matilansa 20km korkeuteen ja 40 km päähän rannikosta, kun Venäjä testaa ohjuksiaan. Venäjä ei antanut tietoja testattavista asejärjestelmistä

10. https://www.valisluureamet.ee/pdf/ra-port-2018-EST-web.pdf, Viron ulko-maantiedustelulaitoksen vuosiraport-ti s. 18

11. Vrt. Venäjän vaatimukset ennen Tal-visotaa

12. Sun Zu:n oppeja, jolle Venäjä perustaa strategiansa. Ks. esim RP 4/2016 ss.28-35 Putinin ripaskaa vai Straussin valssia, osa 1: Full Spectrum Conflict

52

K irjoittaja törmäsi mui-den hankkeittensa yh-teydessä mainintoihin

punakaartin laivastosta. Aihees-ta ei juuri ollut saatavissa tar-kempia tietoja, joten kirjoittaja ryhtyi asiaa selvittämään. Nyt aiheesta on julkaistu 80-sivui-nen kirjanen.

Punakaartin johto teki maa-lis-huhtikuussa 1918 suunnitel-mia oman laivaston perustami-seksi. Suunnitelmien taustal-la olivat sodan pitkittyminen ja lähestyvä avovesikausi. Lisäksi Saksan maihinnousu-uhka pu-naisten selustaan oli kasvanut Saksan edettyä Baltiaan. Suo-men satamissa talvehtineelta venäläislaivastolta ei ollut odo-tettavissa apua, koska bolsevik-kihallinto oli solminut 3. maalis-

kuuta rauhansopimuksen kes-kusvaltojen kanssa. Laivaston perustamisen esikuvana toi-mi neljä vuotta kestänyt maa-ilmansota ja suurten laivastojen rinnalle perustetut apulaivastot.

Punakaartin laivaston pe-rustaminen käskettiin yleisesi-kunnan päiväkäskyllä numero 19. Laivastot oli määrä perus-taa Turussa, Helsingissä ja Vii-purissa, vähintään 12 laivan lai-vastoina ja Uudessakaupungis-sa, Raumalla ja Porissa 6 lai-van laivastoina. Järvilaivastot oli määrä muodostaa Tampereella, Lahdessa ja Lappeenrannassa. Punakaartin laivaston aika jäi luonnollisista syistä lyhytaikai-seksi, ja sen muodostaminen käynnistyi alkuperäisen suunni-

telman laajuudesta huolimatta vain Helsingissä. Tiettävästi ai-noa Helsingissä perustetun pu-nakaartin laivaston suorittama operaatio oli kirjassakin kuvat-tu Mäkiluodon linnakkeen eva-kuointi, joka sekin päättyi nolos-ti karilleajoon.

Kirja on mielenkiintoinen esitys harvojen tuntemasta ai-heesta, joka kiinteästi liittyy ke-vään 1918 tapahtumiin. Voin suositella kirjaa kaikille sekä lai-vastostamme että rannikkopuo-lustuksestamme kiinnostuneille.

80-sivuisen kirjan hinta on esim. Adlibrisella 14,70 €. Kir-ja on myös saatavana e-kirjana Amazon-kirjakaupasta hintaan 5,49 €.

Ove Enqvist

Punakaartin laivastoVille VänskäBook on Demand, 2018

Rauman satama vuonna 1920. Kuva: Rauman merimuseo.

ONNEA MERIVOIMAT 100V!

Satamatoimintaa ennen kuin Kolumbus löysi Amerikan


T uomo Silentille ja Timo Yrjölälle ovat tuliasemat ja keskiöt tuttuja vuosien

takaa. Elämä ja ammatti työnsi-vät varusmiesajan muistot taus-talle, mutta eläkepäivinä herä-si uteliaisuus: mitä meitä edel-tänyt sukupolvi teki, kun sodan paine oli kovimmillaan miesteen entisillä kotikonnuilla ja nykysillä mökkien sijoilla. Molemmat ryh-

tyivät penkomaan sodan ajan ar-kea Kymenlaaksossa, tutkimaan ”pientä historiaa”.

Tuomo Silentin kirja Saa-relaiselämää Kuorsalossa (IS-BN 978 -952-93-7835-7, 172 s. Omakustanne. Nurmijärvi 2016.) kertoo mitä mukaansa-tempaavimmalla tavalla Hami-nasta kaakkoon lähellä rantaa sijaitsevasta Kuorsalon saariyh-

dyskunnasta, jonka sodan ai-kainen elinvoima nykypaineis-sa ehtyi, ja sen myötä oli myös sen menneisyys painua historian hämärään. Saarelaisten omava-raisuuteen nojaava osaaminen on ollut suorastaan mykistävää. Elannon hankinnan keskeinen tekijä oli tietenkin meri – sen kul-kemiseen rakennettiin niin haa-piot kuin kuunaritkin, luotsattiin Haminaan tulevat laivat, pyy-dettiin norpat ja hallit, ja tietys-ti kalastettiin. Kukapa olisi tien-nyt, että Kuorsalo oli kolmipiikki-sen rautakalan pyynnin keskus? Tuosta pienestä onkimiehen har-mista saatiin öljyä, joka oli verra-tonta mm. ulkomaalaamiseen – siihen tehty maali pysyi seinässä paljon kauemmin kuin tavallinen vernissapohjanen väri. Rautaka-laöljy olikin suosittu vientituo-te muun muassa Pietariin au-tonomian aikaan. Kuorsalossa oli myös merkittävää suksiras-vateollisuutta: Aleksanteri Kor-jus valmisti Nopea -sekoitettaan erilaisiin lämpötiloihin, ja onnis-tui käynnistämään peräti Kana-daan ulottuneen viennin. Resep-ti oli salainen, mutta Silenti on selvittänyt, että esimerkiksi No-pea n:o 1 nollakelille ja pienelle pakkaselle sisälsi ”linnunpiimää”, kun taas -3-8 asteen Nopeassa oli myös ”jetipaskia”. Silenti on koettanut selvittää mitä ne ovat,

Timo Yrjölä ja Tuomo Silenti ovat kuunnelleen tarkoin korvin tarinoita Kaakon kulman rannikon väen karusta´ja kauniista elämästä sodan ja rauhan aikoina. Nämä rannikkotykistön täysin palvelleet resrviläiset ta-pasivat ensi kerran Hyryjän Ilmatorjuntamuseossa, tekeillä olevan Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekillan kesällä 2018 ilmestyvän TIET ISÄIN - juhlakirjan avustajina toimiessaan.

Rannikon pientä historiaa:

Yksi saari, kahdeksan tornia ja kaksi miestä

54

ja ainakin linnunpiimä näyttää olleen peitenimi viinalle …!

Tuomo Silentin kiehtovaa kirjaa on vaikea laskea käsis-tään, ja erityisen mielenkiintoi-nen se on rannikonpuolustajal-le silloin, kun hän alkaa käsitel-lä saaren sotaisaa menneisyyt-tä. Se vie 172-sivuisesta kirjas-ta yli kolmanneksen. Kuorsalon vapaaehtoinen maanpuolustus-toiminta merisuojeluskuntineen, sotilaspoikineen, lottineen ja pik-kulottineen tulee perusteellise-si ja hauskalla arjen ihmisten ta-solla selvitetyksi, juurta jaksain yhtä kiinnostavasti kuin siviili-elämän osuuskin. Mukana ovat pommien tuhot talvisodassa, esi-kunnat ja vartioasemat, evakoi-den lähdöt ja tulot, desanttivaa-rat, merivartiointi, emälaiva von Döbeln ja saksalaiset sotavan-git. Yksi pysäyttävistä tapauk-sista oli alas ammutun neuvos-topommikoneen syöksy jäähän ja sen miehistön hautaaminen. Sota ulottui vielä kuorsalolaisten rauhaankin – loviisalainen luotsi sai tehtäväkseen opastaa kauniin matkustajahöyryn Ariadnen Le-ningradiin sotakorvaukseksi. Sen arveltiin olleen hänelle siinä mää-rin liikaa, että hän ehkä hän ajoi laivan tahallaan Enskerin mata-likon kiville joulupäivänä 1944, ja se vedettiin talveksi Kuorsa-loon. Oli sen asian laita miten

oli, Silentin kirja on rannikon elä-mästä kiinnostuneelle ehtymätön aarrearkku, jossa riittää tutkimis-ta pitkäksi ajaksi, ja joka saman tien on tavallaan kunnianositus Suomenlahden rannikon pysty-ville ja kestäville saarelaisille.

Timo Yrjölä on itse asias-sa helsinkiläinen, mutta kiin-nostui kesämökkikuntansa Vi-rolahden sota-ajan asioista tut-tavuuksien kanssa käydyissä keskusteluissa. Pitäjän saaris-tohan oli taistelutantereena tal-visodan lopulla, ja jatkosodas-sa muun muassa vilkkaan len-to- ja desanttitoiminnan kohtee-

na. Taustalla vähin äänin, mut-ta merkittävin tuloksin toiminut puolustusponnistusten tausta-voima, lotat, tuntuivat jääneen vaille ansaitsemaansa huomio-ta, suorastaan tuntemattomiksi. Yrjölä tarttui haasteeseen, ja tu-loksena oli teos Kahdeksan tor-nia. Ilmavalvontaa Virolahdella 1939-1944.(ISBN 978-952-5688-86-3. Neirol-kustannus, Tampere 2016. 236 s.)

Yrjölä kirjoittaa kirjansa esi-puheessa, että ”tämä kirja on kiitollisuuden osoitus niille tu-hansille lotille, jotka sotiemme aikoina pelottomasti valvoivat

Rannikon pientä historiaa:

Yksi saari, kahdeksan tornia ja kaksi miestä


Kova työ toi vastauksia – melkein kaikkeen

T imo Yrjölää jäi vaivaamaan pikku juttu, jonka selvittämiseksi hän kääntyy Ran-nikon puolustajan lukijoiden puoleen.

Eräs entinen pikkulotta oli säästänyt paperisia merkkejä, joita he myivät hyväntekeväisyystar-koituksiin ja luovuttivat rahat edelleen. Merk-kejä kuulemma meni kaupaksi, mutta muis-tosta oli kadonnut, mikä se hyvä tarkoitus oli. Timo Yrjöläkään ei osannut vastata, ja laittaisi mielellään työn alla olevaan pikkulottakirjaan-

sa tämänkin asian. Jos joku lukijoista tuntee merkkien taustan, tiedon voisi toimittaa vaik-kapa sähköpostilla tämän lehden toimitukseen.

sadoilla ilmavalvonta-asemilla maamme ilmatilaa.”

Kiitollisuuden ositukset voi lausua monella tavalla – tässä se on tehty lämmöllä, onttoja kliseitä ja koukeroita välttäen, mielenkiintoisesti ja kattavasti. Tekijä on pysynyt aiheessaan – teoksen päähenkilöt ovat selväs-ti virolahtelaisnaiset, vaikka toki toiminnan kehyksenä on sotati-lanteen kehitys rannikolla yleen-sä, myös monenlaisten massii-visten hyökkäysten kohteena ol-leen Pukkion linnakkeen. Kun ilmavalvonnan arjesta ei lie-ne varsinaista kuvausta ilmes-tynyt. Yrjölä paikkaa sen kerto-malla siitä Virolahden osalta, ja soveltuvissa kohdista Kymen-laakson ja koko Suomenkin alu-

eilta. Mutta kuten sanottu, kes-keisellä sijalla kuvauksissa ovat Virolahden kunta ja sen kahdek-san ilmavalvontatornia ja niiden rohkeat naiset. Tämäkin kirja on arjessa kiinni: tekijä on kaivanut esiin uskomattoman määrän tie-toa virolahtelaisista ihmisistä ja heidän elämänsä menosta so-tien aikana. Erityisen kunnioi-tettavaa on se vaiva, jota hän on osoittanut kaivaessaan esiin mielenkiintoisia valokuvia, joi-den avulla on helppo hetkeksi samastua sodan tuomiin mo-nella tavalla vaativiin lisävelvol-lisuuksiin. Kaikki miehet eivät ymmärtäneet, miksi naisten pi-ti olla tällä tavoin etulinjassa. Il-mavalvontalotta Hilkka Piispan veli oli hävittäjälentäjä, ja hän oli

puuskahtanut sisarelleen: ”Olet-teko ihan kahjoja? Lentokonees-ta näkee kaiken! Ette pääse mil-lään piiloon”.

Timo Yrjölän kirja lukee kuin seikkailuromaania, vaikka se nojaa vankkoihin tosiasioihin ja loppuratkaisu onkin tiedos-sa. Hän päättää esipuheensa vankalla totuudella lottien vas-tuunauliudesta: ”he vaikuttivat omalla merkittävällä panoksel-laan siihen, että meillä on edel-leen itsenäinen Suomi”.

Molempien kirjojen painok-set taitavat olla lopuillaan, mutta Yrjölän kirjan tilanne selvinnee helpoimmin kustantajan kaut-ta, ja Silentin kirjan nimen net-tihaulla.

Heikki Tiilikainen

56

D et är inte långt me-ra till branten, och vi störta utför. (Jyrkän-

teelle ei ole pitkä matka, ja me syöksymme alas).

Näin Carl-Rudolf Gardberg kirjoitti vuonna 1917, kun hän oli juuri täyttänyt 19 vuotta. Porva-rit perustivat suojeluskuntia, so-sialistit punakaarteja, Carl-Ru-dolf oli täynnä vihaa vastenmieli-siä työntekijöitä tai ”huligaaneja” kohtaan. Punainen kirjastonhoi-taja Allan Wallenius kirjoitti ru-noja uhmasta ja taisteluista sekä lehtikirjoituksia Turun työntekijöi-den kapinasta. Hän uskoi maa-ilman vallankumoukseen, mut-

ta hänen oman perheensä ajau-tui kohti tragediaa. Allanin iso ve-li Paul valitsi valkoisen puolen, ja kun sota puhkesi, veljeksistä tu-li vihollisia.

Sota vei Carl-Rudolfin ja hänen nuoremmat veljensä Ah-venanmaalle ja Ruotsin kautta Satakuntaan ja Hämeeseen. Al-lan Wallenius oli tekemässä val-lankumousta ja poltti sillat Suo-meen ikuisiksi ajoiksi.

Annvi Gardberg ja Anders Gardberg, Gardbergien veljes-ten lastenlapset, ovat Aapo Ro-seliuksen kanssa kirjoittaneet mielenkiintoisen kirjan käyt-täen lähteenä mm. useita suku-laistensa päiväkirjoja ja kirjeen-vaihtoa. Vuosien 1917–1918 ta-pahtumia on kuvattu taitavasti ja ihmisläheisesti päiväkirjoihin ja kirjeenvaihtoihin perustuen. Kirja ei sinänsä käsittele meri- ja rannikkopuolustusta, mut-ta seuraa Gardbergien veljes-ten matkaa Ahvenanmaalle ja Ruotsin kautta takaisin Suomen rintamille osana ns. Uudenkau-pungin suojeluskuntaa (Nystad-

skåren). Ahvenanmaalla suoje-luskunta valtasi mm. Boxön lin-nakkeen venäläisiltä ja otti osaa muihinkin taisteluihin.

Kirjoittajat ovat löytäneet erittäin hyvät kuvat kirjaan. Kir-ja sisältää myös karkeat kartat veljesten sotatiestä sekä muu-tamista taisteluista. Pienet, osit-tain suttuiset taistelukartat oli-si kuitenkin kannattanut korva-ta uusilla selkeämmillä ja esittää suojeluskunnan liikkeet tarkem-min ainakin Ahvenanmaalla.

Jos on kiinnostunut vain Uudenkaupungin suojeluskun-nasta, siitä löytyy tarkempia kir-joja, esim. Thorsten Renvallin kirja Skuggornas bok. Sannin-gen om Nystadskårens expedi-tion till Åland år 1918. Jos sen si-jaan on kiinnostunut ihmislähei-semmästä ja monipuolisemmas-ta yleisluontoisesta kerronnasta vuosien 1917–1918 tapahtumis-ta erityisesti Lounais-Suomessa sekä Satakunnassa ja Hämees-sä, voin suositella kirjaa. Ad-libriksen hinta on 21,90 €.

Ove Enqvist

Över branten – Bröder i krig 1917–1918Annvi Gardberg, Anders Gardberg ja Aapo Roselius.PQR-kultur, 280 sivua


V altiolle vuosittain MP-K:n toiminnasta ai-heutuvat kustannukset

ovat noin 3,1 M€ (josta 1,6M€ toimintatukea tulossopimuksen

perusteella ja 1,3M€ pv:n mak-samia kurssimaksuja), jonka li-säksi kerätään osallistujamak-suina yksittäisiltä henkilöiltä ja muuna tukena 0,5 M€. Toimin-

ta on siis varsin kustannusteho-kasta kiitos niiden 2500 vapaa-ehtoisen toimijan, jotka, ilman korvausta, käytännössä järjes-tävät vuosittaiset 2 000 kurssia.

Nyt järjestelmää halutaan, puolustusministerin aloitteesta, kehittää. Ensimmäiset viitteet tästä saatiin viime vuonna jul-kistetussa puolustuspoliittisesta selonteosta, jossa todettiin, et-tä MPK:ta kehitetään ”pohjois-maisten periaatteiden mukai-sesti”. Tässä vaiheessa oli vielä hieman epäselvää mitä haluttiin.

Asiaa selvitti loppuvuodes-ta 2017 työskennellyt plm:n työryhmä. Työn lähtökohtana oli sotilaallisen (=tilatun) kou-lutuksen siirtäminen puolustus-voimille ja MPK:n kehittäminen sotilaallisia valmiuksia palvele-

Kuulumisia MPK:n meripuolustuspiiristäMPK täyttää tänä vuonna 25 vuotta. 1.1.2008 alkaen yhdistys on toiminut julkisoike-

udellisena yhteisönä ja hoitanut julkishallinnollisia tehtäviä. Järjestelmä on viime vuo-

det kouluttanut noin 50 000 henkilöä ja tuottanut noin 90 000 koulutusvuorokaut-

ta vuosittain, joista noin 1/3 on yleistä turvallisuuskoulutusta ja 2/3 sotilaallista kou-

lutusta (puolustusvoimien tilaamaa tai sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta).

Tapahtumat

Henrik NysténMeripuolustuspiirin päällikkö, Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK

MERIPP:n kouluttajakoulutuksessa kouluttaja arvio suorituksen ja an-taa palautteensa.

Kouluttajakoulutuksessa kouluttamistaidon lisäksi myös asiaosaamisella on painoa – tässä opetellaan taktisia merkkejä.

antti Rautiainen

antt

i Rau

tiai

nen

58

vaa ja varautumis- ja turvalli-suuskoulutusta antavaksi yh-distykseksi.

Uudistuksen tavoitteena on paikallisjoukkojen suorituskyky-jen lisääminen, lainsäädännön selkiyttäminen sekä reserviläis-ten sitoutuneisuuden ja moti-voinnin lisääminen. Selvityksen johtavana ajatuksena oli vapaa-ehtoisuuden turvaaminen ja laa-japohjaisuuden varmistaminen.

Selvityksen laadinnalle an-nettiin useita reunaehtoja, jotka olivat mm: – MPK:n julkisista

hallintotehtävistä sotilaallinen koulutus

siirretään pv:lle. MPK:lle jää sotilaallisia valmiuksia palveleva (SOTVA) ja varautumis- ja turvallisuuskoulutus (VARTU)

– paikallisjoukkojen suori-tuskykyä lisätään sijoite-tun henkilöstön nousujoh-teisen koulutuksen kaut-ta sekä varmistamalla re-serviläisten sijoitus heidän osaamistaan vastaaviin tehtäviin

– SOTVA koulutus on suun-niteltava sotilaallista kou-

lutusta tukevaksi ja siihen johtavaksi

– reserviläisten vastuu-ta koulutuksesta lisätään erilaisten oikeuksien ja SA-sijoitusten kautta ja

– naisten ja nuorten asema vapaaehtoisessa maan-puolustuksessa turvataan

Uudistukseen liittyen kaa-vaillaan toistaiseksi tuntematto-man määrän uusien tehtävien, valmius- ja turvallisuuspäälliköi-den, perustamista MPK:n orga-nisaatioon. Tehtäviä perustetta-neen joko 1/MPK:n piiri, 1/alue-toimisto tai 1/paikallispataljoo-

MERIPP:n kouluttajakoulutus alkoi orientaatiopäivällä tammikuussa ja sisälsi kaksi lähiopetusjaksoa sekä runsaasti verkko-opetusta PVMoodlessa.

antti Rautiainen

60

Tehtäväkriittisiä ja turvallisia tietojärjestelmiä puolustusvoimille ja muille viranomaisille

vuosikymmenien kokemuksella

instadefsec.fi

• Tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmät • Hätä- ja hälytyskeskusjärjestelmät • Rikostorjunnan ratkaisut • Kyber- ja tietoturvaratkaisut • Datakeskeiset ratkaisut ja edistynyt analytiikka • Harjoittelu-, koulutus- ja simulointiratkaisut • Kokonaisarkkitehtuurin, hankejohtamisen

ja elinkaaren palvelut

na. Puolustushaarapiirien osal-ta asia katsotaan vielä erikseen.

Näiden henkilöiden tehtä-vinä tullee olemaan: – liityntäpinta yleensä pv:n

ja MPK:n välilllä – perustamisvastuulla ole-

vien paikallisjoukkojen val-miuden ja koulutuksen ke-hittäminen

– MPK:n koulutuksen suun-nittelu, yt:ssa piiripäällikön kanssa

– kouluttajakoulutuksen suunnittelu

– rekrytointi

Sen lisäksi, että sotilaal-linen koulutus siirtyy puolus-tusvoimille, muuttunee SOT-VA-koulutus osallistujalle vastik-keettomaksi ja VARTU-koulu-tusta voidaan subventoida, jol-loin kurssimaksu tältä osin voi laskea 52€:sta/vuorokausi esi-merkiksi 25€:oon/vurokausi.

Kaikki tämä edellyttää tie-tysti lisärahoitusta. MPK:n ny-kyinen budjetti on 3,6M€ ja uuden toimintamallin arvioidut kustannukset ovat 8,7M€. Kus-tannukset nousevat siis 5,1M€, joka kokonaisuudessaan on ka-tettava puolustusministeriön

osoittamana lisärahoituksena.MPK:n näkökulmasta uu-

distus on mahdollisuus, ei uh-ka. Meidän kaikkien vastuulla on nyt huolehtia siitä, että an-nettu mahdollisuus käytetään hyväksi parhaalla mahdollisel-la tavalla.

Muutoksen edellyttämiä säädösmuutoksia valmistele-van työryhmän määräaika on 29.6.2018. Tämän jälkeen asia siirtyy eduskunnan käsittelyyn ja tarkoitus on, että muutos as-tuu voimaan 1.1.2020. Näh-täväksi jää, toteutuuko tämä suunnitelma kaikilta osin.


Tapahtumat

62

Historiallinen ympyrä sulkeutui

– lippu nousi Kustaanmiekalla sadannen kerran

Tatu VartiainenKapteeniluutnantti

”Nyt on Suomi vapaa. Nyt liehuu Suomen lippu tämän vanhan linnoituksen huipul-

la. Sen muistoksi onkin senaatti päättänyt, että Viapori-linnoituksen nimi on tästä

lähtien oleva Suomenlinna. Älköön mikään vihollinen koskaan kyetkö vetämään alas

tätä lippua, vaan liehukoon se aina tässä.”

Historia ja nykyisyys löivät kättä

Edellä mainitut sanat lausui Suomen senaatin puheenjohta-ja Pehr Evind Svinhufvud Suo-menlinnan bastioni Zanderissa 12.5.1918. Voi vain kuvitella ai-kalaisten ajatuksia ja reaktioita, joita nämä sanat ovat kuulijois-sa herättäneet. Hyvin lähelle sa-maa tunnetta pääsimme tasan sata vuotta myöhemmin, kun it-senäisen Suomen kielekkeinen valtiolippu nostettiin samalla paikalla Suomenlinnan rannik-korykmentin ja yli satapäisen kutsuvierasjoukon todistaessa historiallista tilaisuutta.

Samalla täyttyi rannikkoty-kistön satavuotinen taival itse-näisessä Suomessa - ampuivat-han Suomenlinnan tykit jo sa-ta vuotta sitten kunnialaukauk-set vastanostetulle leijonalipul-

le. Tällä kertaa vuoron sai Val-lisaareen sijoitettu kunnialauka-uspatteri, jonka miehitti Ran-nikkoprikaatiin kuuluva Suo-menlinnan rannikkorykmentti. Satavuotias lippurykmentti on koko olemassaolonsa ajan nos-tanut Kustaanmiekan lipun ai-na toukokuun 12. päivänä, niin Suomen kuin myös syntymän-

sä kunniaksi.Lipunnostossa tervehdyk-

sensä esittänyt puolustusmi-nisteri Jussi Niinistö muistut-ti Suomen lipulla olevan ainut-laatuinen merkitys maamme va-pauden ja itsemääräämisoikeu-den vertauskuvana. Lipulla on keskeinen rooli myös riemun ja murheen hetkillä: - Suomen li-

Puolustusministeri Jussi Niinistö kertasi tervehdyksessään Suomen lipun merkitystä meille suomalaisille.

Liehukoon se siellä aina!

puOlustusvOimat/ tuOmas pOutamaa

pu

Olu

stusvO

imat/ t

uO

mas p

Ou

tamaa


pun mykkä kieli puhuttelee mei-tä enemmän kuin sanat konsa-naan, ministeri Niinistö kiteytti lipun merkityksen.

Juhlahetkien päivä

Satavuotisjuhlapäivä alkoi jo aa-mupäivän puolella, jolloin Suo-menlinnan rannikkorykmentin nykyinen komentaja Mika Salin seurassaan lähes kaikki elossa olevat entiset rykmentin komen-tajat laski seppeleen Suomenlin-nan kirkon ulkokuoressa oleval-la kaatuneitten muistomerkille.

Lipunnoston jälkeen kut-suvieraat ja Suomenlinnan ran-nikkorykmentin lippujaos siirtyi-vät Augustin Ehrensvärdin hau-tamuistomerkille, jossa meri-voimien komentaja, vara-ami-raali Veijo Taipalus seurassaan Rannikkoprikaatin komenta-ja, kommodori Vesa Tuominen laski seppeleen Suomenlinnan perustajan muistomerkille. Me-rivoimien seppele kunnioitti it-senäisen 100-vuotiaan Suomen rannikonpuolustajien perinteitä ja isänmaan puolesta kaatunei-den muistoa.

Päiväjuhlassa Tenalji von Fersenin juhlasalissa kutsuvie-raat kuulivat komentaja Ville Vänskän juhlaesitelmän rannik-kopuolustuksen vaiheista. Ko-mentaja Vänskä toi esiin mo-nin esimerkein aselajin kehitys-kaaren itsenäistymisemme alus-ta aina näihin päiviin muistut-taen jatkuvan kehittymisen tär-keydestä. - ”Vahvin ei aina sel-viydy, mutta mukautumiskykyi-sin selviää”, komentaja Vänskä painotti esitelmänsä päätteeksi.

Puolustusvoimain komen-taja, kenraali Jarmo Lindberg kertasi Suomenlinnan merki-tystä vuosikymmenien saatos-sa Suomen puolustusvoimil-le. Hän muistutti Suomenlin-nan rakennuttajan Augustin Ehrensvärdin kaukonäköises-tä ajatuksesta ”Onnellinen tu-los saavutetaan keinoilla, jot-ka sallivat toimenpiteiden me-relle ja maalla ojentaa toisil-leen auttavan käden.” Kenraa-li Lindberg totesi merivoimissa näin onneksi tapahtuneenkin: - Merivoimat on tänään ensi-luokkaisessa kunnossa. Meri-voimien toimintakyvyn perim-mäisenä takaajana on ammat-titaitoinen ja puolustushaaras-taan aiheellisesti suurta ylpeyttä tunteva henkilöstö, puolustus-voimain komentaja totesi onni-tellen samalla sata vuotta täyt-täviä merivoimia ja Suomenlin-nan rannikkorykmenttiä.

Tilaisuuden päätteeksi kom-modori Vesa Tuominen luovut-ti yhdessä Rannikkoupseeriyh-

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg toi päiväjuhlaan puolustusvoimien tervehdyksen, jossa hän totesi merivoimien olevan erinomaisessa kunnossa.

Kutsuvieraiden joukossa oli paljon entisiä rykmentin komentajia, kuten prikaatikenraali Asko Kilpinen.



64

distyksen puheenjohtajan, kom-modori Auvo Viita-ahon kanssa läheisille yhteistyökumppaneil-le uunituoreen Suomen rannik-kopuolustus 100 vuotta -kirjan.

Iltajuhla kokosi rannikkotykkimiehiä yhteen

Suomenlinnan rannikkoryk-mentti järjesti yhdessä perin-neyhdistyksensä kanssa ilta-juhlan, jossa Suomenlinnan rannikkorykmentin komentajan, komentaja Mika Salinin johdol-la nostettiin malja satavuotiaal-le rykmentille.

Iltajuhlaan osallistui ilah-duttavan paljon rykmentin hen-kilöstöä sekä aikaisemmin ryk-mentissä palvelleita. Rykmen-tin komentaja luovutti tilaisuu-

dessa jo perinteeksi tulleet pal-kinnot, joista mainittakoon mm. rykmentin vuoden upseeriksi va-littu luutnantti Niko Norilo. Ran-nikkoprikaatin komentaja, kom-modori Vesa Tuominen myönsi satavuotisjuhlan kunniaksi jouk-ko-osastoristit kapteeniluutnantti Sofia Reihelle ja ylikersantti Sam-po Juustille. Ansioituneille myön-nettiin myös mm. Rannikon puo-lustajain killan ansiomitaleja.

Väki viihtyi hyvin iltajuh-lassa, jonka menu oli rakennet-tu Valtioneuvoston Suomi100 -juhlamenun pohjalle. Pienenä muutoksena jälkiruoka oli vaih-dettu raparperihyveeseen, kos-ka raparperin oletetaan tulleen suomalaisiin ruokapöytiin juuri Suomenlinnan kautta. Iltajuh-la päättyi tanssiaisiin Laivaston

soittokunnan varusmiesorkeste-rin tahdeissa.

Kohti merivoimien satavuotisjuhlia

On etuoikeus saada osallistua oman joukkonsa ja erityisesti aselajin satavuotisperinteiden juhlintaan. Tämän kaltainen juhla tulee vastaan vain kerran elämän aikana. Hyvä yhteistyö eri toimijoiden kanssa on toi-mintamme vankka perusta, jo-ka mahdollisti hienon juhlamme järjestämisen. Rannikkoprikaati kiittää kaikkia juhlan järjestelyi-hin osallistuneita.

Tästä on hyvä suunnata kohti kesää, jolloin puolustus-haaramme viettää Turussa sa-tavuotisjuhliaan.

Merivoimien komentaja, vara-amiraali Veijo Taipalus laski seppeleen Augustin Ehrensvärdin hautamuistomerkille yhdessä Rannikkoprikaatin komentajan, kommodori Vesa Tuomisen kanssa.



Tapahtumat

Y hdistys oli julkaisut edellisen historiakirja-sarjansa 1990-luvun

puolivälin jälkeen, joten vuoden 1997 selonteko ja sen jälkeen tapahtuneet myllerrykset ase-lajin rakenteissa olivat vielä ku-vaamatta. Työhön nimettiin kir-joittajaryhmä, jota johtamaan asettui yhdistyksen puheenjoh-taja ja kirjoittajiksi valikoitui lä-hinnä entisiä rannikkotykistön joukko-osastojen komentajia. Kuvatoimittajaksi valittiin itse-oikeutetusti Ove Enqvist.

Työ aloitettiin hahmottamal-la kirjan karkea sisältö, sivumää-rä, koko ja tuotantotapa. Päätet-tiin, että laaditaan kirjasta kiin-teähintainen sopimus valittavan kustannustoimittajan kanssa niin, että yhdistykselle jää 400 kirjaa jaettavaksi jäsenilleen ja si-dosryhmilleen. Kirjan myynnistä vastaa kustantaja. Näin tehtiin-kin ja kustannustoimittajaksi va-likoitui AtlasArt. Matkan varrella

kasvatettiin sivukokoa noin kol-manneksella kuvien saamiseksi paremmin esille.

Päätoimittajan näkökulma

Otin vastaan Rannikkoupseeri-yhdistyksen puheenjohtajan teh-tävät vuosikokouksessa 2016, ja samalla juhlakirjan päätoimitta-juuden. Kirjoitusvastuut oli jaet-tu siten, että prikaatinkenraa-li Asko Kilpinen kirjoittaa osan, joka keskittyy rannikkotykistön syntyyn, merkitykseen ja siihen, miten 2000-luvulle tultaessa rannikkotykistöä oli rakennettu. Kirjan loppuun haluttiin Merivoi-

mien johdon näkemys rannikko-puolustuksen tulevaisuudesta. Kullekin joukko-osastolle oli ni-metty yhdestä kolmeen kirjoitta-jaa. Rannikkotykistökoulun kat-sottiin ansaitsevan oman lukun-sa. Kommodori Stig Grönberg oli jo kirjoittanut Hangon Rannikko-patteriston osuuden, mutta muut osuudet olivat joko alkutekijöis-sään tai aloittamatta.

Nopeasti selvisi myös, että vuoden 1997 selonteko ja sen jälkeinen aselajin alasajo ansait-sevat kokonaan omat lukunsa yhtenäisen tarinan aikaansaa-miseksi. Rannikkotykistöaselajin voimakas supistaminen ja siirty-minen Maavoimista Merivoimiin olivat aikanaan - ja ovat usein vielä tänä päivänäkin - vilkkaan ja kiihkeänkin debatin kohtee-na. Esityksestäni kirjoittajaryh-mä yhtyi ajatukseen, että kirjas-sa voidaan ja suorastaan pitää-kin pohtia näitä aselajin kannal-ta keskeisiä tapahtumia ja nii-

Auvo Viita-ahoKommodori Auvo Viita-aho, Rannikkoupseeriyhdistyksen puheenjohtaja, Juhlakirjan päätoimittaja

Rannikkopuolustus 100 vuotta -juhlakirja julkistettiin SuomenlinnassaKeväällä 2014 teki Rannikkoupseeriyhdistyksen hallitus päätöksen juhlakirjan jul-

kaisemisesta vuonna 2018, kun sekä Puolustusvoimat että siinä ohella myös

Suomen rannikkopuolustus täyttävät 100 vuotta. Päätettiin, että kirja tulisi ulos

Lippurykmentin perinnepäivänä 12.5.2018.

66

den taustoja. Päädyimmekin sii-hen, että ei pyritä kirjoittamaan puhdasoppista historiikkia, vaan rakennetaan aikalaiskirjoituksia, pieniä kainalotarinoita ja syvälli-siäkin pohdintoja sisältävä juhla-kirja. Toki kirja silti sisältää mer-kittävän määrän dokumentoitua rannikkotykistön ja sen jouk-ko-osastojen historiaa.

Aselajin lakkauttaminen, linnakkeista luopuminen ja tyk-kikaluston poistaminen käytös-tä jakavat edelleen mielipiteitä siinä missä Maavoimista Meri-voimiin siirtyminenkin. On sel-vää, että vanhasta ei pidä kyn-sin hampain pitää kiinni ja dra-maattisiakin luopumisia on ky-ettävä tekemään uusien suori-tuskykyjen tieltä. Tykkiä ei pi-dä aina automaattisesti korva-ta tykillä. Oleellista on, että uu-det suorituskyvyt tuottavat uu-dessa toimintaympäristössä riit-tävän torjuntakyvyn kustannus-tehokkaasti – tuotetaan se kyky sitten maalta, mereltä tai ilmas-ta. Silti, kuten asevelvollisuuden säilyttäminen on meille osoitta-nut, Suomen ratkaisujen ei ai-na pidä noudatella ympäristön muotivirtauksia.

Kirjassa pääsin päätoi-mittajana pohtimaan ratkaisu-jen perusteita rannikkotykistön ja laajemmin rannikkopuolus-tuksen näkökulmasta. Yhtä oi-keata totuutta ei suorituskyky-jä vertailtaessa ole olemassa. Suorituskykyjen kokonaisuus on Puolustusvoimissa muuttu-nut ja kehittyy jatkuvasti edel-leen. Kuitenkin, rannikkotykis-tön alasajosta aiheutunut tuli-voiman ja torjuntakyvyn lasku

vaikuttaa nykyisessä uhkaym-päristössä alimitoitetulta. Kun 2000-luvulle tultaessa oli kiin-teitä ja liikkuvia rannikkotykke-jä noin 350, on niistä nykyään jäljellä alle kymmenesosa ja näi-denkin tykkien lähtölaskenta on alkanut. Sodan ajan henkilöstö-vahvuuksien laskua ei kirjassa yksityiskohtaisesti kuvata, mut-ta lasku on ollut dramaattinen. Paljon ei olla väärässä, jos väi-tetään 2000-luvun taitteen Kot-kan Rannikkoalueen SA-vah-vuuden olleen suurempi kuin koko Merivoimien vahvuus on nykymuodossaan. Vahvuuksien supistaminen kohdistui pienes-sä puolustushaarassa erityises-ti rannikkojoukkoihin.

Rannikkojoukkojen uusiutu-neen venekaluston myötä liikku-vuus on luonnollisesti ajan myö-tä parantunut. Rannikkotykki-miehille liikkuvuutta tosin edus-tivat ohjuskaluston lisäksi erityi-sesti moottoroidut rannikkotykis-

töpatteristot. Kymmenen 18-tyk-kistä ja yksi 12-tykkinen patteris-to edustivat suorituskykyä, jolla oli luotavissa tulenkäytön paino-piste niin mereltä kuin maalta-kin kohdistuvaa uhkaa vastaan. Järjestelmää oli monin eri tavoin päivitetty vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Kenttätykistön ta-paan eläteltiin toiveita saada osa vedettävästä tykistöstä korvattua liikkuvuudeltaan tyystin eri ta-solla olevilla panssarihaupitseil-la. Tuolloin liian kalliiksi osoittau-tunut hanke kuitenkin kuopattiin niin Maa- kuin Merivoimissakin. Rannikkotykkiväen suureksi yllä-tykseksi Merivoimissa päätettiin lakkauttaa moottoroidun rannik-kotykistön varusmieskoulutus jo vuonna 2004 – vain hetkeä sen jälkeen, kun koulutus oli saatu Uudenmaan prikaatissa nostet-tua ylös ja patteristojen keskei-set varustamishankkeet oli saa-tettu loppuun. Varusmieskou-lutuksen lopettaminen ja suori-

Julkaisutilaisuuden yleisöä tutustumassa kirjaan. Ove enqvist


tuskyvyn säilyttäminen kertaus-harjoituksin on päätöksentekijäl-tä vain vastuun pakoilua, henki-lökunnan osaaminen katoaa ai-na saman tien. Osa patteristois-ta säilytettiin perustamistehtävä-luetteloissa aina vuoteen 2016 saakka. Viimeinen patteriston kertausharjoitus kyettiin kuiten-kin toteuttamaan vuonna 2005, noin vuosi varusmiesten koulu-tuksen lopettamisen jälkeen – ja sekin vielä asiansa osaavia kou-luttajia epätoivoisesti ympäri val-takuntaa haalimalla.

Jossakin määrin melankoli-selta sävyltä ei juhlakirjassa voi-tu mitenkään välttyä, kun kaik-ki rannikkotykkiväen identiteetin kulmakivet – oma aselaji tunnuk-sineen, omat joukko-osastot, ko-konainen kyläyhteisöjen elämän-tapa rannikkolinnakkeilla ja pää-osin myös rannikkotykistöjärjes-telmä eri osa-alueineen – ovat historiaa. Surutyön saattaminen loppuun edellyttää tehtyjen rat-kaisujen ymmärtämistä. Uskon että tämänkin kirjan pohdinnat auttavat ymmärtämään ainakin vuoden 1997 selontekoon val-linneessa toimintaympäristös-sä tehtyjä linjauksia. Myöhem-min tehtyjä ratkaisuja varjosta-vat kuitenkin auttamatta pienen puolustushaaran rajoitetut mah-dollisuudet rakentaa suoritusky-kyä sekä laivasto- että rannikko-joukoille. Rannikkotykistöupsee-rina ja juhlakirjan päätoimittaja-na tarkastelen tapahtumia puna-mustien lasien läpi. Jos joutuisin tekemään päätöksiä Merivoimien komentajan saappaissa, pyrkisin silti todennäköisesti ensisijaises-

ti huolehtimaan, että Merivoimat säilyy tulevaisuudessakin osa-na puolustusjärjestelmää. Maa- ja Merivoimien sauma-alueella vaikuttaviin rannikkojoukkoihin panostaminen ei puolustushaa-ran tulevaisuutta turvaa. Aluk-sien suorituskyvyllä on alueelli-sen koskemattomuuden valvon-nan, torjuntavalmiuden, merimii-noittamisen, miinanraivauksen, pintatorjunnan, ilmatorjunnan, sukellusveneentorjunnan, kan-sainvälisen yhteistyön ja mo-nen muun merkittävän tehtä-vän näkökulmasta oma keskei-nen itseisarvonsa. Tämän koko-naisuuden säilyttäminen edel-lyttää merkittävää panostamis-ta noin 20 vuoden välein kalus-ton modernisointiin. Riippumatta siitä, miten rannikkopuolustus on organisaatioon sijoitettu, on ran-nikkopuolustuskin puolustus-voimainen murhe. Myös Maa-voimia kiinnostaa merellisen si-vustansa suojaaminen. Jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan mi-ten kenttätykistön hiljattain Ko-reasta hankkimat K-9 (”Mouka-ri”) panssarihaupitsiyksiköt saa-daan harjoittelemaan myös me-riammuntoja.

Julkistamistilaisuus Suomenlinnan upseerikerholla 11.5.2018

Kirja päätettiin julkistaa päivää ennen Suomen lipun 100-vuo-tisjuhlaa siksi, että se olisi juh-lassa jaettavissa. Tilaisuuteen oli kaikille avoin ja paikalle saa-puikin reilut 60 asiasta kiinnos-tunutta. Tilaisuudessa kirjan sai myös ostaa kustantajalta. Ran-

nikkoupseeriyhdistyksen paikal-la olevat jäsenet saivat lunastaa oman kirjansa ennen tilaisuuden alkua. Ennen tilaisuutta olimme myös kokoontuneet yhteen pää-osalla laajasta kirjoittajajoukosta kerholle onnittelemaan toisiam-me näyttävästä lopputuloksesta. Näyttävyydestä kiitos AtlasArtin taittajalle ja Ovelle kuvakokonai-suuden koordinoinnista.

Kustantajan edustaja Risto Pekkanen käytti lyhyen aluksi puheenvuoron kustantajan nä-kökulmasta. Paikalla oli kustan-tajalta myös Timo Tarkka, joka on laatinut kirjaan joukko-osas-tojen teemakartat. Itse käytin tilaisuutta hyväkseni kirjan toi-mittamisen ja erityisesti sen si-sällön esittelemiseksi paikal-le saapuneelle yleisölle, johon myös Merivoimien johtoryhmä vara-amiraali Veijo Taipaluksen johdolla kunnioitti läsnäolollaan.

Ainakin itselleni projekti saattoi surutyön omalla taval-laan päätepisteeseen. Toivot-tavasti hienosti joukko-osasto-jen entisten komentajien ja mui-den aikalaisten dokumentoimat joukko-osastojen kohtaloiden kuvaukset ja tarinat tekevät sa-man tempun muulle rannikko-tykkiväelle. Tästä on hyvä jatkaa sekä aselajin ja sen linnakkeis-ton arvokkaan historian esiin nostamisella että virassa jatka-vien osalta rannikkopuolustuk-sen tulivoiman kehittämisellä.

Lämmin kiitos erinomaisel-le kirjoittajakunnalle aktiivisesta yhteisestä ponnistelusta ja mie-lenkiintoisista pohdiskeluhetkis-tä teeman ympärillä!

68

jakoihimme - ja majakkasaarilla asuneisiin ihmisiin. Eniten suo-malaismajakoita on kuitenkin menetetty rauhanehtojen myö-tä tapahtuneiden alueluovutus-ten yhteydessä.

Menetetyt majakat-näytte-ly avattiin Turussa Forum Ma-rinumissa vuoden alussa, jos-sa se oli auki kevääseen saak-ka. Näyttely perustuu Johanna Pakolan ja Seppo Laurellin sa-mannimiseen tietokirjaan, ja Pa-kola itse on ollut kantava voima myös näyttelyn toteuttamisessa. Lisäksi korvaamaton apu on ol-lut Majakkamestarit ry:n jäsen

Pekka Savola. Näyttely siirtyi keväällä Turusta Kotkaan Meri-keskus Vellamoon, jossa se on auki lokakuun lopulle.

Forum Marinum-säätiön tiedotteen pohjalta.

Näyttely majakoista johdattaa kadonneen kulttuuriperinnön äärelle

Majakat 2018.

Menetetyt majakat-näyttely esittelee kertomusten, upeiden esineiden ja valokuvien

avulla niitä majakoita, jotka Suomi on tavalla tai toisella menettänyt.

Ove Enqvist

M ajakat ja loistot ovat osa rakennushisto-riaa, kulttuurihisto-

riaa, merenkulkumme historiaa ja meriturvallisuutta. Ne ovat kotisaaria, tukikohtia, kiintopis-teitä, muistoja ja monin paikoin myös sotavuosien taistelupaik-koja ja sijaiskärsijöitä. Majakoita on kadonnut maisemasta mm. myrskyjen ja tuhotöiden takia. Sodat ovat vieneet niistä osan: majakoita on hävitetty suoma-laisten omasta toimesta ja muu-taman majakan on tuhonnut vi-hollinen. Jokainen sota on jolla-kin tavoin jättänyt jälkensä ma-

Tapahtumat


PaldiskiPaldiski oli neuvostoaikana täysin suljettu kaupunki. Sen venäläinen historia alkaa jo

Pietari Suuren ajoilta. Neuvostoliiton aikana siitä tuli Itämeren laivaston johtokeskus

ja ydinsukellusvenemiehistöjen koulutuskeskus.

Paldiskin kaupunki

Paldiski on satamakaupunki Itä-meren rannalla, Luoteis-Virossa, noin 45 km Tallinnasta länteen. Vuonna 1933 kaupungin viral-liseksi nimeksi tuli virolaistettu muoto Paldiski. Kaupungin väki-

luku on vajaat 4.000. Se kuuluu Harjumaan maakuntaan.

Paldiskiin kannattaa ajaa Tallinasta rannikkoa pitkin mat-kan varrelle jäävien nähtävyyk-sien vuoksi. Pakri pank eli Pakrin rantatörmä on Paldiskin niemel-

Göran LindgrenKirjoittaja on KTM, ylil res, sotahistorian harrastajatutkija ja matkaopas sotahistoriallisilla matkoilla lähialueillamme.

lä Virossa sijaitseva suuri ran-tatörmä, joka koostuu ordoviki-kautisesta kalkkikivestä ja kam-brikautisesta savikivestä. Niemi-maan korkein kohta on 31 met-riä merenpinnan yläpuolella.

Historiaa

Paldiskin historia alkaa 1600-lu-vulla, ruotsalaiset rakensivat sin-ne sataman. Vuonna 1718 tsaa-ri Pietari I aloitti linnoitetun sy-väsataman rakentamisen. Vuon-na 1762 venäläiset nimesivät kaupungin Baltijski Portiksi, ja 1700-luvulla siitä tuli Venäjän laivastotukikohta. Kaupunkioi-keudet Baltijski Port sai 1783. Rautatie Baltijski Portiin raken-nettiin 1870.

Paldiskin kaupungin men-neisyyteen liittyvät erottamatto-masti sekä tsaarin ajan Pietari Suuren suunnitelmat Itämeren hallitsemiseksi että Neuvosto-liiton aikainen ydinsukellusve-neiden tukikohta ja suljetun so-tilaskaupungin status. Paldiski oli suljettu kaupunki sotilaallisen luonteensa johdosta. Alueella oli enimmillään 16 000 sotilashen-kilöä. Viimeinen venäläisten so-

WWW.PORTOFTURKU.FI

Tapahtumat

70

Sotahistoriallinen matka

Paldiskiin ja Naissaareen 2.-3.9. su-ma – Hinta 327 €/hlö. Matkan asiantuntijaoppaana on KTM ylil res Göran Lindgren – Hintaan sisältyy bussikuljetukset, laivamatkat (menossa aamiainen), – majoitus aamiaisella, lauttamatka Naissaareen ja kevyt lounas.Käynti Paldiskissa.

Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat, Elise Varik, puh.09 444774, sähköposti [email protected]ätietoja: http://vihdinliikenne.fi/events/kategoria/sotahistorialliset-matkat/

tilasalus lähti Paldiskin sata-masta elokuussa 1994.

Paldiskissa sijaitsi 1965–1968 rakennettu Neuvostoliiton sukellusvenetukikohta ja Neu-vostoliiton laajin sukellusveneso-dankäynnin koulutuskeskus. Siel-lä oli kaksi omaa ydinreaktoria

sukellusveneiden ydinreaktorien käytön harjoittelemista varten.

Nykypäivää

Nykyisin Paldiskissa majailee kunnostetulla neuvostoaikaisel-la kasarmialueella Viron omien puolustusvoimien jalkaväkipri-

kaati. Paldiskista on säännölli-nen Tallinkin liikennöimä laiva-yhteys Ruotsin Kapellskäriin se-kä Navirailin liikennöimä laiva-yhteys Hankoon. DFDS liiken-nöinnöi Paldiski-Hanko reitil-lä yhdeksällä vuorolla viikossa kumpaankin suuntaan.


Yleistietoa saaresta

N aissaari (viroksi Nais-saar, ruotsiksi Nargö, saksaksi Nargen) on

Viron kuudenneksi suurin saa-ri, joka sijaitsee 12 kilometrin päässä Tallinnasta kaupungin edustalla. Laakean saaren ko-konaispinta-ala on 18,6 km², pituutta on yhdeksän kilomet-riä, leveyttä parhaimmillaan ne-lisen kilometriä ja korkein kohta 27 metriä. Naissaaren korkein rakennus on Virbun niemen kär-jessä sijaitseva majakka, jolla on korkeutta n. 50 metriä. Suurin

Naissaarikiehtova kohde

Moni Tallinnan laivamatkaajan on ehkä ennen perille tuloa havainnut ison saaren oi-

kealla ja palatessa vasemmalla puolella. Harva lienee edes kuullut saaren nimen,

Naissaari. Vielä harvempi lienee käynyt saarella. Nyt menemme sinne ”aikamatkalle”!

osa saaren rannoista on hieno-rakeista hiekkaa ja saarella on kumpuilevia dyynejä.

Historiaa

Naissaaren historiankirjoitus al-kaa jo 1100-luvulta, mutta siel-lä on ollut asutusta aikaisem-minkin. Asukkaat olivat var-maan kalastajia, hylkeenpyytä-jiä, merimiehiä ja maanviljelijöi-tä ja myöhemmin luotseja. So-tilaskäyttöön saari tuli 1700-lu-vun alussa, kun Pietari Suuri valtasi Baltian ja avasi Venäjälle tien Itämerelle. 1703 Pietarista

tuli maan pääkaupunki yli 200 vuodeksi, ja pyrkimys sen tur-vallisuuden varmistamiseen vai-kutti niin meidän kuin Vironkin historiaan dramaattisesti.

1. maailmansodan alla saaresta tuli tärkeä osa ”Pieta-ri Suuren merilinnoituksen” ni-meä kantavaa ja Pietarin turval-lisuutta varjelevaa linnoitusket-jua. Suomen puolella Naissaa-ren pohjoiseksi pariksi raken-nettiin Porkkalan saaristoon Mä-kiIuodon rannikkotykistölinnoi-tus (Makilo tai McElliot). Tavoit-teena oli näin sulkea Suemen-

Göran LindgrenKirjoittaja on KTM, ylil res, sotahistorian harrastajatutkija ja matkaopas sotahistoriallisilla matkoilla lähialueillamme. Hän toimii matkanjohtajana ja oppaana retkellä Paldiskiin ja Naissaarelle 2.-.3.9.2018.

Tapahtumat

72

lahti tehokkaasti järeällä rannik-kotykistöllä.

Itsenäistyneen Suomen ran-nikkotykistö rakentui paljolti Ve-näjän ajan työlle. Keskeneräisek-si jäänyt Mäkiluoto rakennettiin valmiiksi, ja 1930 -luvulla Suo-mi ja Viro suunnittelivat yhteis-tä puolustusta. Ajatuksena oli sil-loinkin sulkea Suomenlahti kai-kilta vierailta voimilta niin idästä kuin lännestäkin tulijoilta. Tässä parivaljakko Mäkiluoto-Naissaa-ri olisivat olleet avainasemassa. Molempien intressissä oli pitää Itämeri ja ainakin Suomenlahti rauhan merenä. Neuvostoliiton uhka leijui ilmassa.

Toisin kuitenkin kävi. Neu-vostoliitto käynnisti 1939 neu-vottelut niin Suomen kuin Viron ja muiden Baltian maiden kans-sa tavoitteena lähinnä Leningra-din turvallisuuden varmistami-nen. Viro ja muut Baltian maat taipuivat painostuksen alla. En-sin luovutettiin sotilastukikohtia, kesällä 1940 maat miehitettiin ja sitten liitettiin ”Neuvostoliiton kansojen onnelliseen perhee-seen”. Suomi ei taipunut alue-luovutuksiin ja seurauksena oli talvisota ja Moskovan pakkorau-ha 13.3.1940. Rauhan ehtojen mukaan jouduimme luovutta-maan Hangon Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi.

Saksan hyökkäys Neuvos-toliittoon, Operaatio Barbaros-san, eteni vauhdilla, ja syksyllä saksalaiset olivat vallanneet ko-ko Baltian. Neuvostoliiton oli luo-vuttava tukikohdistaan Itämerel-lä. Myös Hangosta Suomen puo-lella oli lähdettävä. Sen jälkeen koko Itämeri ja Suomenlahti oli-

vat saksalais-suomalaisten jouk-kojen hallinnassa aina syyskuun puoleenväliin 1944 saakka. Jat-kosodan vaiheet tästä eteenpäin ovatkin sitten oma tarinansa.

Kuvaavaa näiden Suomen-lahden sulun kannalta keskeis-ten linnakkeiden, Mäkiluodon ja Naissaaren merkitykselle oli vä-lirauhansopimuksen 1944 py-kälä, jonka mukaan Suomen tuli luovuttaa Porkkala Neuvostolii-tolle tukikohdaksi. Ja siis myös Mäkiluoto! Naissaaren puoli oli jo hoidettu, kun Virosta tuli neu-vostotasavalta. Näin tuli todis-tetuksi, miten tärkeä tuo tavoite sulkea Suomenlahti oli edelleen Neuvostoliitolle.

Naissaari neuvostoaikana

Kun Neuvostoliitto miehitti Vi-ron ja siitä tuli neuvostotasaval-ta vuonna 1940, suuri osa saa-relaisista joutui jättämään kotin-sa. Saksalaisten hallinta-aikana 1941-44 osa asukkaista palasi taas kotisaarelleen, mutta pian

seurasi jälleen uusi evakkomat-ka puna-armeijan palatessa Vi-roon syyskuun lopulla 1944. Monien onnekkaiden osalta se suuntautui Ruotsiin.

Toisen maailmansodan jäl-keen neuvostoaikana saarel-le rakennettiin salainen miina-varasto ja miinojen kokoonpa-notehdas sekä rannikkotykistön ja valonheitinten asemia. Nais-saari oli siviileiltä tiukasti suljet-tu saari.

Naissaari nyt

Koko Neuvostoliiton ajan Nais-saari oli täysin suljettu rannikon-puolustuksen ja merivoimien sotilastukikohta. Tuolta ajalta on vielä paljon nähtävää. Erityisiä turistinähtävyyksiä ovat komea majakka, järeiden rannikkotyk-kien ja valonheitinasemien mas-siiviset rauniot ja suuri Neuvos-toliiton aikainen merimiinojen lataamo ja varastoalue. Ja sul-jetulla saarella onneksi säilynyt ainutlaatuinen luonto!

T ämän tiiviin tilannekat-sauksen meille tarjosi Suomen suurlähetystön

tiloissa puolustusasiamies evl Heikki Bruce. Oli mielenkiin-toista kuulla Puolan sotilasor-ganisaation rakenteista ja joh-tosuhteista.

Seuraavana seurueelle oli ohjelmassa kaupunkikierros, jon-ka aikana meille esiteltiin Varso-van pitkä ja ajoittain synkkä ja sotaisa historia. Kansannousun aikaan käytännössä koko kau-punki tuhottiin Hitlerin käskys-tä maan tasalle. Uskomattomin-ta oli kuitenkin tämän kansan yl-

peyden kestäminen ja kaupun-gin lähes samanlaiseksi uudel-leen rakentaminen vanhoja ra-kennuksia myöten 1950-luvul-la. Ensimmäinen päivä päättyi kattavaan illalliseen ravintolassa.

Matkan toinen päivä alkoi opastetulla tutustumiskierrok-sella Varsovan ehkä keskeisim-pään maamerkkiin, Kulttuurin ja tekniikan palatsiin. Tämä yli 200 metriä korkea jylhä raken-nus hallitsee kaupungin pääka-tujen risteysalueen paraatitoria. Vaikka rakennustyöt saatiin val-miiksi jo 1950-luvulla, herättää se edelleen ristiriitaisia tuntei-

ta puolalaisissa. Sen nähdään edustavan Neuvostoliiton Puo-laa vastaan harjoittamaa sor-toa. Rakennus oli Stalinin ”lah-ja” Puolalle, jonka rakentamisen puolalaiset kuitenkin itse pää-tyivät maksamaan. Pääsimme oppaamme johdolla tarkastele-maan aurinkoista kaupunkimai-semaa rakennuksen 30. kerrok-sen ympäri kulkevalta näköala-tasanteelta.

Palatsiin tutustumisen jäl-keen ohjelmassa oli jalkaisin siir-tyminen lounasravintolaan, mi-kä tarjosi hienon mahdollisuu-den tarkastella kaupungin ark-kitehtuuria katutasolta. Matkalla ohitimme useita Varsovalle tun-nuksenomaisia vehreitä puisto-ja suihkulähteineen. Sää oli mi-tä parhain, 23 astetta ja aurin-koista, ja matka sujui mukavan verkkaisesti oppaan selostuksia kuunnellen. Lounaaksi söimme kolmen ruokalajin aterian italia-laistyylisessä ravintolassa.

Lounaan jälkeen seuru-eemme siirtyi matkan ensim-mäiseen museovierailuun Var-sovan kansannousun museoon.

Teemu-Taneli KorpelaKadettikersantti Teemu-Taneli Korpela, 86. merikadettikurssi, Rannikkojoukko-opintosuunta

Varsova, Puola. Kaupunki oli kaikille meille rannikkojoukko-opintosuunnan kadeteil-

le ennestään tuntematon, mutta jo yhden varhain alkaneen päivän aikana on meille

kaikille iskostunut aivan uusi näkymä niin tämän metropolin julkisivuun kuin Puolan

poliittiseen tilanteeseen sekä Puolan maanpuolustukseenkin.

RUY:n jäsenmatka Puolaan

Tapahtumat

Ove enqvist

Hotellin edustalla matkalla tutustumaan Varsovaan ja Suomen suurlähetystöön.

74

Tämä vuonna 2004 avautunut museo oli ilahduttavan nykyai-kainen monipuolisine interaktii-visine informaatiopisteineen se-kä 3D-esityksineen. Koko ryh-mällemme oli varattu Audio-guide- ääniopastelaitteet, jot-ka mahdollistivat omaan tahtiin näyttelyyn tutustumisen. Aikaa kuluikin ryhmältämme museos-sa reippaasti yli toista tuntia.

Museovierailun jälkeen al-koi iltapäivän omaehtoinen oh-jelma. Oppaan johdolla oli mah-dollista tutustua lisää maailman nuorimman vanhan kaupungin kortteleihin tai vaihtoehtoises-ti suunnata keskustan kauppa-keskuksiin hankkimaan tuliaisia kotiväelle. Puolan hintataso on noin puolet Suomen hintatasos-ta, mutta Puolassa kaupat eivät

juurikaan saa olla auki sunnun-taisin. Tästä syystä ostokset oli hoidettava lauantaina, joten val-taosa joukostamme suuntasikin kaupungille. Illan päätimme yh-teiseen kolmen ruokalajin illal-liseen Wilcza 50-ravintolassa.

Kolmas ja viimeinen päivä alkoi hotellin aamiaisella, jonka jälkeen suuntasimme Puolan sotamuseoon. Museon pihalla oli lukuisia ajoneuvoja, tykkejä ja lentokoneita useilta eri vuo-sikymmeniltä. Museossa saim-me kattavan oppitunnin Puolan sotahistoriasta erittäin osaavan oppaan johdolla. Näyttelyyn oli kerätty esineitä 1100-luvulta ai-na nykypäivään asti. Sotamuse-on jälkeen oli vuorossa kolmen ruokalajin lounas perinteistä puolalaista ruokaa tarjoavassa

ravintolassa. Pääruuaksi meil-le tarjoiltiin Stroganoffia puola-laisten perunarieskojen kanssa.

Ruoan jälkeen jatkoimme matkaa Łazienki -puistoon, jos-sa tutustuimme Puolan viimei-sen kuninkaan August Poniato-wskin kesäpalatsiin ja Chopinin muistomerkkiin. Monet turistit ja paikalliset olivat tulleet naut-timaan kuumasta päivästä puis-toon. Puisto oli alun perinkin teh-ty koko kansan puistoksi, jossa he voivat nauttia luonnosta ja kasveista. Kävelimme korkeiden puiden reunustamia mukulakiviä pitkin lampien ympäröimälle pa-latsille. Palatsilla oppaamme ker-toi meille palatsin historiasta ku-ninkaan omistuksessa, tuhou-tumisen toisessa maailmanso-dassa sekä jälleenrakennukses-

Matkaajat Varsovan juutalaisten muistomerkillä.Ove enqvist


Millog Oy on kunnossapitoon sekä elinjakson hallinta- ja materiaalipalveluihin erikoistunut yritys. Puolustusvoimien strategisena kumppanina vastaamme maavoimien ja merivoimien materiaalin kunnossapidosta sekä erikseen sovituista ilmavoimien materiaaleista. Lisäksi tuotamme elinjakson hallinnan palveluita ja osallistumme asiantuntijana materiaalihankkeisiin. Toimintamme perustuu pitkäaikaisiin kumppanuussopimuksiin.

Kestävää kehitystä elinjakson alusta loppuun.

ta. Kierros puistossa päätti ohjel-mamme Varsovassa.

Lopuksi haluaisimme kiit-tää Rannikkoupseeriyhdistys-tä hienosta matkasta. Sen li-säksi, että pääsimme tutustu-maan Puolan historiaan, kult-

tuuriin sekä nykyiseen poliit-tiseen tilanteeseen, oli meillä kunnia tutustua matkalla muka-na matkanneeseen varttuneem-paan upseeristoon. Heiltä saim-me korvaamattomia neuvoja se-kä kuulla hienoja tarinoita siitä,

millaista upseerin elämä on ja millaista se oli ennen. Me ka-detit haluaisimme myös kiittää matkan aikana tarjotuista erit-täin herkullisista ruuista ja juo-mista, joita saimme nauttia hie-nossa seurassa.

Ove enqvist

Ensimmäisen illan paluumarssi vanhasta kaupungista hotellille.

76

Suunnitelmistatodellisuuteen

– ohjukset ja Suomen meripuolustus toisesta maailmansodasta 1960-luvulle

Vuonna 2018 on kulunut 70 vuotta ensimmäisistä teoreettisista pohdinnoista oh-

justen käytölle Suomen meripuolustuksessa ja 55 vuotta ensimmäisistä ohjushan-

kinnoista. Nyt onkin hyvä palata alan alkuvuosiin Suomessa ja siihen pohjaan jolta

ohjusalan kehityksessä meillä ponnistettiin.

Tuomas VärjöTutkija (FM), Merikeskus Forum Marinum.

Saksalaista Henschel Hs 293:sta voi pitää ensimmäisenä Suomessa käytettynä meritorjuntaohjuksena.

CatalOg Of enemy ORdnanCe mateRial, 1945.

Historia

78

K ansainvälinen ohjus-kehitys käynnistyi to-den teolla toisen maa-

ilmansodan seurauksena. Var-sinkin Saksan V1- ja V2-ohjus-ten käyttö herätti laajaa huomio-ta. Näiden tunnetuimpien asei-den lisäksi saksalaiset kehitti-vät muun muassa ilmatorjun-taohjuksia (esimerkiksi Wasser-fall-ohjus) ja varhaisia meritor-juntaohjuksia, ohjattavia liito-pommeja. Lentokoneesta lau-kaistavan, radio-ohjatun Hen-schel Hs 239-liitopommin käyt-töä pääsivät todistamaan myös suomalaiset. Ensimmäiset Suo-messa käytetyt meritorjuntaoh-jukset ammuttiin Focke-Wulf Condor -koneista suomalaisia lai-voja vastaan Tornion maihinnou-sun aikana lokakuussa 1944. Yksikään neljästä liitopommista ei osunut kohteisiinsa.

1940-luvun lopulla useas-sa maassa oli käynnissä ohjus-projekteja suursodan opetusten pohjalta, ja usein saksalaiseen ohjuskehitykseen nojaten. Tä-mä näkyi esimerkiksi Ruotsis-sa, jonne vuosina 1943–1944 oli harhautunut kuusi V1-ohjus-ta ja yksi V2. Näiden pohjalta

ruotsalaiset aloittivat omien oh-justen kehityksen. Saabin en-simmäinen meritorjuntaohjuk-sen prototyyppi, BR 310, val-mistui vuoteen 1947 mennes-sä. Myös Yhdysvalloissa ja Neu-vostoliitossa ohjuskehitys perus-tui sodan jälkeen vahvasti sak-salaiseen alan tuntemukseen.

Ohjuksia suunnitellaan ja tutkitaan

Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta ohjusaseiden käytön. Tämän kiellon ei kuitenkaan an-nettu rajoittaa aiheeseen liitty-vää suunnittelua ja ohjusalan tutkimusta. Kuten muidenkin sopimuksen rajoitteiden suh-teen, uskottiin että ehtoja saa-daan jopa lähitulevaisuudessa lievennettyä.

Suomalaiset sotilaat seura-sivat tarkkaan ulkomaista kes-kustelua ja raketti- ja ohjusso-dankäynnin kehitystä. Varsinkin brittiläiset, ranskalaiset, amerik-kalaiset ja ruotsalaiset alan leh-det luettiin tarkkaan. Kotimai-nen aiheeseen perehtyminen näkyy hyvin esimerkiksi 1940-

Ruotsalainen rekonstruktio maahan pudonneista V-1-ohjuksista. Kesäkuussa 1944 laadittu tutkimusraportti oli salainen vuoteen 1994 asti.

Eino Hirvan hahmotelma ”rakettitukikohdista” Suomen rannikolla.

tiede ja ase, vOl 11, 1953.


ja 1950-lukujen taitteen Sota-korkeakoulun diplomitöissä. Nii-den tekijät olivat useimmiten so-dan käyneitä miehiä, jotka nyt pystyivät pohdinnassaan sovel-tamaan omia ja muiden koke-muksia suunnitelmiin siitä mil-tä Suomen meripuolustus ja sen haasteet voisivat tulevaisuudes-sa näyttää.

Yksi esimerkki on sodas-sa moottoritorpedovenejohtaja-na kunnostautuneen Jouko Pir-hosen vuoden 1947 diplomityö Laivastotoiminta saaristotais-teluissa Suomen olosuhteissa. Työssä, joka keskittyy kevyiden laivastovoimien käyttöön saaris-ton suojasta ylivoimaista vihol-lista vastaan, Pirhonen käsitte-lee sekä rakettiaseiden käyttö-mahdollisuuksia, tutkan käyt-töä saaristossa että yhteistyö-tä lentojoukkojen kanssa. Juu-ri päättyneen suursodan muka-naan tuomat edistysaskeleet ja käytännön opit ovat siis laajasti mukana pohdinnassa.

Vuonna 1948 majuri Lauri

Ollila kirjoitti diplomityönsä ot-sikolla Tulevaisuuden rannikko-puolustus, sen organisaatio ja johtaminen, ja erityisesti reservit Suomen olosuhteissa ja vuonna 1950 majuri Veikko Rauhanie-men työn nimi oli Asetekniikan viimeaikaisen kehityksen hyväk-sikäyttö rannikkojoukoissamme. Molemmat rannikkotykistön up-seerit olivat osallistuneet sodan taistelutoimiin rannikolla.

Diplomitöissä nostetaan esiin erikseen rakettiaseet ja oh-jattavat ammukset, eli ohjukset. Ollila ennustaa tulevaisuuden laivastojen pääaseiksi lentotu-kialukset ja niitä tukemaan ny-kytermein meritorjuntaohjuksin ja ilmatorjuntaohjuksin varus-tetut alukset. Ohjusten eduiksi Rauhaniemi mainitsee ammuk-sen ohjattavuuden sen lentora-dalla, ja kyvyn seurata väistö-liikkeitä tekevää maalia. Myös tykistöä suurempi kantomatka mainitaan etuna, samoin am-muksen suurempi koko ja rä-jähdysaineen määrä. Molem-

mat kirjoittavat ohjusten käy-töstä aluksia vastaan ja ilmator-junnassa. Ollila ennustaa myös ohjusten radiohäirinnän ja mo-lemmat ohjusten torjunnan il-matorjunta-ohjuksilla. Vuoden 2018 näkökulmasta tämä lä-hes 70 vuotta vanha teksti on hyvin kaukonäköistä.

Ongelmaksi kirjoittajat ko-kevat ohjusaseiden kalleuden ja teknisen monimutkaisuuden. Rauhaniemi pitää ohjuksia hin-tansa ja vaativuutensa takia pääasiassa suurvaltojen asee-na. Pohdintaan ohjusten koti-maisesta käytöstä vaikuttavat luonnollisesti myös rauhanso-pimuksen rajoitukset. Lähtee-nä molemmat kirjoittajat käyt-tävät pääasiassa amerikkalais-ta ja ruotsalaista sotilasalan leh-distöä. Varsinkin Ruotsin rannik-kotykistön lehti Tidskrift for kus-tartilleriet on usein aiheen läh-demateriaalina.

Ohjusten käytön olles-sa meillä virallisesti kiellettyä ja määrärahojen sodan jälkeen hyvin vähissä, opinnäytetyöt oli-vat hyvä foorumi käsitellä ran-nikkopuolustuksen kehitystä sa-malla sekä syvällisesti että epä-virallisesti. On myös ymmärret-tävää, että vallinneissa huuta-van kalusto- ja resurssipulan oloissa sodan kokeneet upsee-rit hakeutuivat kohti ratkaisuja joissa rannikkopuolustuksen is-kukykyä saataisiin vahvistettua suhteellisen edullisesti. Esimer-kiksi Jouko Pirhoselle ”raketti-aseiden” käyttö näyttäytyi juu-ri suhteellisen tulivoiman lisää-misen näkökulmasta. Pirhonen palasi teemaan usein myöhem-

Kaarlo Miettisen esimerkki ohjusjärjestelmästä rannikolla.

tiede ja ase, vOl 18, 1960.

80

mällä urallaan, ja merivoimien komentajana hän profiloitui oh-jusaseistuksen puolestapuhu-jana juuri siksi, että se soveltui pienen, resurssiköyhän maan keinoksi tasapainottaa epäta-sapainoa suuriin maihin ja nii-den suurempaan ja kattavam-paan aluskalustoon.

Ensimmäiset suunnitelmat ohjuksista rannikkopuolustuksessa

Ensimmäiset julkisuudessa kä-sitellyt suunnitelmat ohjuksista rannikkopuolustuksessa esit-ti majuri Eino Hirva vuosina 1952–1953 Tiede ja Ase-leh-dessä (Vol 10 ja Vol 11) julkais-tuissa kahdessa artikkelissaan. Käsittely keskittyy maavoimien tykistön ohjuksiin ja ilmatorjun-taohjuksiin. Hirva esittää artik-keleissaan kuitenkin myös hah-

motelman ”rannikkorakettien” käytöstä. Kirjoittajan mukaan kahdeksalla kiinteisiin ”raketti-tukikohtiin” sijoitettavalla meri-torjuntaohjuspatterilla voitaisiin suojata koko Suomen rannik-koaluetta. Pohdinnan taustal-la on ohjus, jonka kantama on 100 kilometriä ja jossa on 500 kilon taistelukärki.

Hirvan mukaan ohjus-ten ”huomattavin etu kiinteään rannikkotykistöön verrattuna on mahdollisuus sijoittaa tuli-asemia syvällekin sisämaahan suojaisiin maastonkohtiin, joista maihinnousijan tulittamista voi jatkaa mantereelle etenemisen-kin aikana”.

Artikkeleissaan Hirva ei kä-sittele lainkaan alusten kannel-le asennettavia meritorjuntaoh-juksia (tai ”laivaraketteja”). Al-kuajan ohjussuunnitelmissa

ohjus painottui meripuolustuk-sessa ennen kaikkea rannikko-tykistön käyttöön pikemminkin kuin liikkuvan laivaston aseeksi. Tuolloin realistiselta näyttäneet ohjukset olivat suurikokoisia ja kömpelöitä, ja niiden sijoittami-nen aluksiin nähtiin merkittä-västi rannikkopattereita hanka-lammaksi toteuttaa.

Nykytermi ”ohjus” tuli jul-kisuudessa käyttöön vuonna 1956. Sitä ennen terminologia oli kirjavaa ja samasta asias-ta puhuttiin monin eri sanoin. ”Ohjus”-sanan isänä pidetään insinöörieversti Niilo Siltamaa-ta, jonka Sotilasaikakauslehden artikkelissa termi ensimmäistä kertaa esiintyi. Samana vuon-na termiä käytti (ja sen käyt-töä suositteli) myös insinööri-komentajakapteeni Mikko Nys-ten Suomi Merellä-lehdes-

SS-11 eli Rannikko-ohjus 63. Osa vaRusmiehille esitetystä, suOmen puOlueettOmuuspOlitiikkaa käsittelevästä diasaRjasta.


sä (2/56). ”Raketti- ja robotti-aseiden” käyttömahdollisuuksia Suomessa ruotivassa artikkelis-saan Nysten painotti pienen ja resursseiltaan köyhän maan nä-kökulmaa, ja käsitteli ohjuksia aseena jolla voidaan tasoittaa suurten ja pienten sota-alusten voimasuhteita.

Vuonna 1956 tehtiin myös ensimmäiset viralliset suunni-telmat ohjusten käytöstä Suo-

men puolustuksessa. Silloin kokoontui pääesikunnan aset-tama ns. rakettitoimikunta, jon-ka tehtäväksi tuli tutkia ohjusa-lan yleistilannetta ulkomailla ja ohjusaseen käyttömahdolli-suuksia Suomessa, ja suunni-tella alan koetoiminnan aloitta-mista. Rakettitoimikunnan sih-teerinä oli edellä mainittu Eino Hirva. Panssarintorjunta- ja il-matorjuntaohjukset painottui-

vat toimikunnan työssä, mut-ta myös meripuolustusta käsi-teltiin. Rannikkotykistöä toimi-kunnassa edusti insinöörimaju-ri Kaarlo Miettinen.

Ohjustoimikunnan istues-sa vuonna 1956 laadittiin myös diplomitöitä aiheeseen liittyen. Kapteeni Alpo Kantolan aihe oli Uusien aseiden vaikutuksesta rannikkolinnakkeiden kokoon-panoon ja rakenteeseen huo-

Viimeinen MTO-66 ammuttiin Tuima-luokan ohjusveneeltä toukokuussa 1994. Kuvassa ohjusta lastataan Kallanpäässä.

82

mioon ottaen sekä henkilökun-nan että kaluston käytön ja suo-jauksen asettamat vaatimukset. Ohjuksia käsitellään työssä sekä sodan aikaisen käytön että vii-meisimmän kehityksen kannal-ta, uusimman ulkomaisen kes-kustelun pohjalta. Mielenkiintoi-sesti Kantola käyttää lähteenä sekä kapteeni Jaakko Valtasen haastattelua hänen Ruotsiin te-kemästään opintomatkasta että

ruotsalaisen rannikkotykistöup-seerin Stig Kassmyrin haastat-telua. Stig Kassmyr oli johtanut ohjuskoetoimintaa Karlskronan rannikkotykistörykmentissä (KA 2) vuodesta 1951 lähtien. Ka-lustona oli V1-ohjuksen pohjalta Ruotsissa kehitetty RB 310-me-ritorjuntaohjus. Ruotsalaisten suopeuden ansiosta Kantola sai käyttöönsä siis myös tietoa konkreettisista ohjuskokeista.

Vuonna 1956 ohjussuun-nitelmat olivat selkeästi pinnalla meripuolustuksen piirissä. Kuten Ove Enqvist kertoo väitöskirjas-saan Kellä saaret ja selät on hal-lussaan..., myös tuolloinen me-ripuolustuksen tarkastaja, ken-raalimajuri Martti Miettinen, to-tesi puolustusvoimain komenta-jalle syyskuussa, että ohjuskehi-tystä on meillä edistettävä, alan henkilökuntaa pyrittävä koulutta-maan ja myös meriammuntaan soveltuvia ohjuksia kehitettävä, ”vaikka ohjuksien käyttö onkin meiltä kielletty”.

50- ja 60-lukujen taitteessa rannikkotykistön insinööriupsee-ri Kaarlo Miettinen nousi keskei-seen asemaan meripuolustuk-sen ohjussuunnitelmissa. Miet-tinen otti asiaan alusta lähtien positiivisen näkökulman ja laa-ti vuosina 1957–62 aiheeseen liittyviä suunnitelmia. Miettinen vaikutti merkittävästi siihen että rannikkotykistölle 1960-luvulla hankittiin ohjusaseistus.

Kaarlo Miettisen suunni-telmissa lähtökohtana oli, että rannikkotykistön käytössä ole-villa meritorjuntaohjuksilla oli-si 150–300 kilometrin kanta-ma. Raskaita ”rannikko-ohjuk-

sia” käytettäisiin kaukotorjun-taan kiinteistä pattereista ja ke-vyitä ”väyläohjuksia” lähitorjun-taan liikkuvista yksiköistä. Kau-kotorjunnan maalitietojen hank-kimista varten saariston ulko-reunalle olisi ryhmitettävä val-vontatutkia. Ensimmäiset ras-kaat ohjuspatterit oli tarkoitus sijoittaa Kustavin-Taivassalon ja Espoon-Nurmijärven alueil-le. Näin niiden pitkä kantama mahdollistaisi vaikutuksen laa-jalla merialueella Ahvenanmaal-ta Suomenlahdelle, samalla kun sijainti sivummalla suojaisi niitä viholliselta. Miettinen ei kannat-tanut raskaampien ohjusten si-joittamista laivoihin Suomen ka-peiden merialueiden takia.

Suunnitelmat ohjusten hankinnasta rannikko-tykistölle toteutuvat

Vuoden 1962 rannikkotykistön hankintasuunnitelma oli hyvin pitkälle Miettisen, pääesikun-

Rannikon Puolustaja esitteli ohjus-tekniikkaa keväällä 1970. Torsti Lahden ohjusartikkelin kuvissa esiintyi Ruotsin rannikkotykistön RB 08-meritorjuntaohjus.

Viimeinen MTO-66 ammuttiin Tuima-luokan ohjusveneeltä toukokuussa 1994. Kuvassa ohjusta lastataan Kallanpäässä.OhjushuOltOla via stig landén.


nan rannikkotykistötoimiston sil-loisen päällikön, käsialaa. Tuos-sa suunnitelmassa hankintalis-talle tuli yksi raskas ohjuspatte-ri (koetoimintaa varten) ja 2-3 kevyttä väylätorjuntaohjuspat-teria. Vuoden 1962 perushan-kintaohjelman kariuduttua ras-kas ohjuspatteri kuitenkin pois-tettiin hankintalistalta.

Ohjushankintojen taustal-la vaikuttivat niin Pariisin rau-hansopimus kuin suurvaltojen suhtautuminen Suomen aseis-tuksen laatuun ja alkuperään. 1960-luvun alussa ohjusten hankkimisen esti rauhansopi-mus, ja uuden ohjukset sallivan tulkinnan saamisesta tuli län-simaiden kanssa tiukka kamp-pailu. Suurimmat ongelmat liit-tyivät ilmatorjuntaohjuksiin, joi-den käyttöä läntisiä lentokonei-ta vastaan sotatilanteessa NA-TO-maat pitivät mahdollisena. Toisaalta Neuvostoliitto oli val-mis uuteen tulkintaan ja myy-mään Suomeen uutta asetekno-logiaa. YYA-sopimukseen vedo-ten se käytännöllisesti katsoen vaati Suomea vahvistamaan il-ma- ja meripuolustustaan. Vii-meiset läntiset rauhansopimuk-sen allekirjoittajamaat hyväksyi-vät uuden, puolustukselliset oh-jukset sallivan tulkinnan tammi-kuussa 1963.

Ensimmäinen Suomen me-ripuolustukseen hankittu ohjus oli ranskalaisvalmisteinen SS-11, panssarintorjuntaohjus, jos-ta taistelukärki vaihtamalla teh-tiin meillä lyhyen kantaman väy-läohjus, Rannikko-ohjus 63. Tä-tä ohjusta oli jo tuolloin käsitel-ty useassa lehtiartikkelissa ja

opinnäytetyössä esimerkkiasee-na. Tärkeä taustatekijä ohjuksen hankkimiselle vuonna 1963 oli se, että SS-11 oli jo otettu ko-keilukäyttöön Ruotsin rannikko-puolustuksessa, ja näin naapu-rin kokemus tarjosi hyvän ikku-nan aseeseen tutustumiseen.

Varsinaisen meritorjunta-ohjuksen hankintaan päästiin vuonna 1965, kun Neuvostoliit-to tarjosi Suomelle uudenaikais-ta P-15 Termit-ohjusta. Kaarlo Miettinen oli mukana delegaa-tiossa, joka lähti tutustumaan ohjukseen itänaapurissa. Yh-dessä mukana olleen merivoi-mien pääinsinöörin Klaus Eloran-nan kanssa Miettinen oli samaa mieltä siitä, että ohjus olisi syy-tä hankkia – vaikka sen kantama jäikin lyhyeksi suunnitelmiin ver-rattuna. Tarjottuja Osa I-luokan ohjusveneitä ei kuitenkaan halut-tu. Eloranta alkoi heti suunnitella kotimaista ohjusvenettä, josta lo-pulta tuli vuonna 1970 valmistu-nut ohjuslautta Isku.

Ohjusjärjestelmän hankin-nasta päätettiin vuonna 1966. Neuvostoliittolainen meritor-juntaohjus, Suomessa MTO-66, hankittiin sekä rannikko-tykistön että merivoimien käyt-töön. Rahoitus löytyi varsinaisen puolustusbudjetin ulkopuolelta idänkaupan ylijäämästä. Han-kintaan vaikutti osaltaan oh-jusaseistukselle myötämieli-nen tuore merivoimien komen-taja, vara-amiraali Jouko Pirho-nen. Ensimmäiset ohjusmiehet lähetettiin koulutettavaksi Neu-vostoliittoon vuonna 1967. Oh-jushuoltola sijoitettiin Turun Lai-vastoasemalle Ruissalon Kallan-

päähän ja ohjuskoeasema Häs-tö-Busöön saarelle Hankonie-men itäpuolella. Ensimmäiset koeammunnat Hästö-Busöös-sä tehtiin 1968 ja samalla aloi-tettiin rannikkotykistön liikkuvan ohjuslavetin kehittäminen.

Meripuolustuksen ohjusjärjestelmän organisaation kehitys

Samaan aikaan meritorjuntaoh-justen käyttöönoton ja teknisen kehityksen kanssa jatkui myös meripuolustuksen ohjusjärjes-telmän organisaation kehitys. Vuonna 1965 kapteeni Torsti Lahti kirjoitti diplomityön otsi-kolla Ohjusten käyttö saaristo- ja rannikkotaisteluissa – Teh-tävien jako aktiotykistön ja oh-justen kesken. Tämä oli ensim-mäinen kattava meripuolustuk-sen ohjuksiin keskittyvä tutki-mus Suomessa. Lahti käsitte-li työssään monipuolisesti sekä väyläohjuksia (rannikko-ohjuk-sia) että meritorjuntaohjuksia. Lahden diplomityössä meritor-juntaohjusten käyttö rannikko-tykistön aseina on hallitseva, ja lyhyen kantaman ohjuksista Lahden käsittelyn kohteena on juuri SS-11.

Työn lähteissä voidaan jäl-leen nähdä ruotsalainen vai-kutus: Lahti käyttää materiaa-linaan ruotsalaisia rannikkoty-kistön ohjekirjoja ja artikkelei-ta. Lahti käytti työssään myös Ruotsin opintomatkoilla hankit-tuja tietoja. Lahti itse toteaa, että käsillä olevasta aiheesta on vai-keaa löytää tietoja, osaksi sik-si, että kyseessä ovat usein sa-lassa pidettävät asiat. Sotakor-

84

Meritorjuntaohjus 66 laukaistaan rannikkotykistön lavetilta.

keakoululta saamansa stipendin turvin hän tutustui asiaankuu-luvaan kirjallisuuteen Ruotsissa ja seurasi siellä kevyen rannik-ko-ohjusyksikön harjoittelua ja ammuntoja Tukholman saaris-tossa. Käytössä oli myös kah-den Vaxholmin rannikkotykistö-rymentin (KA 1) upseerin, ma-juri Åke Larsénin ja luutnant-ti Kaj Nielsenin, haastattelut. Larsén toimi rykmentin yhtey-teen perustetun rannikkojääkäri-koulun (Kustjägarskolan) ensim-mäisenä johtajana. Ruotsalais-ten positiivinen asenne suoma-laiseen opinhaluun tulee työs-sä selkeästi esiin. 1960-luvul-ta lähtien rannikkotykistön oh-jusorganisaation kehitys Suo-messa pohjautui vahvasti juu-ri Lahden diplomityöhön, ja tä-

män työn taustalla oli vahvasti ruotsalainen alan kokemus.

Ohjusten käyttö Suomen meripuolustuksessa pääsi siis konkreettisesti käyntiin 1960-lu-vun loppupuolella, edeltävän kahden vuosikymmenen teoreet-tisten suunnitelmien ja edeltävi-en vuosien käytännön hankinto-jen pohjalta. Taustalla vaikuttivat poliittiset kysymykset ja suhteet naapureihin Neuvostoliittoon ja Ruotsiin. 1970- ja 1980-luku-jen myötä meritorjuntaohjuksis-ta tuli yksi merivoimien ja rannik-kotykistön pääasejärjestelmistä. Neuvostoliittolaista MTO-66 -ka-lustoa seurasi 1980-luvulla ruot-salainen MTO-85 -kalusto. Myös rannikko-ohjusten käyttö rannik-kojoukkojen aseena vakiintui sa-maan aikaan.

Tänä vuonna julkistetaan meripuolustuksemme seuraa-va ohjushankinta, Pintatorjun-taohjus 2020, josta tulee sekä uusien monitoimikorvettien et-tä rannikkopattereiden ase seu-raaviksi vuosikymmeniksi. Nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin ja nähdä, miten pitkälle on tultu kotimaisessa ohjustekniikan ja -sodankäynnin osaamisessa ja alan toiminnan suunnittelussa. Pitkäaikainen ja hedelmällinen yhteistyö ruotsalaisten kanssa on ollut tärkeässä asemassa, aina varhaisen tietopohjan kar-tuttamisesta siihen konkreetti-seen työhön, jota on 1980-lu-vulta lähtien tehty. Pienen maan meripuolustukselle tällainen yh-teistyö on erittäin tärkeää.

Väliotsikot Ove Enqvist

sa-kuva


Ove EnqvistHistoria

A sser Korvenheimo syntyi 15.8.1899 Vii-purissa (toisen tie-

don mukaan Muolaalla). Hän liittyi vuon na 1917 Kokkolan suojelus kunt aan, ottaen sen mukana osaa Kokkolan val-loitukseen. Hänet määrättiin 30.1.1918 järjestämään Sie vin suojeluskuntaa, jonka päällikkö-nä lähti Seinäjoelle, jossa suo-

Historian unohtamat – Suomen itsenäisyyden alkuaikojen rannikkotykistöupseerit

Asser Selim Korvenheimo(entinen Fagerlund)

jeluskunta liitettiin 2. Krena-töö rirykmentin III pataljoonaan. Korvenheimo ylennettiin ryhmä-päälliköksi ja otti joukkueen joh-tajana osaa useaan taisteluun. Sen jälkeen hän otti osaa 1919 Au nuksen retkikuntaan osallis-tuen ryhmän johtajana useaan taisteluun. 1920–1921 hän toimi Sievin suojeluskunnan paikallis päällik könä.

Rannikkotykistössä ja siviilissä

Korvenheimo kirjoitti ylioppi-laaksi vuonna 1920, suoritti sa-mana vuonna Suojeluskuntain pääl lys tökoulun Hämeenlinnas-sa ja vuonna 1923 Kadettikou-lun. Sen jälkeen hänet määrät-tiin RT 3:een toimien ensin pat-terin va. päällikkönä. Hän suo-ritti vuonna 1926 Rannikkoty-

Lisäyksiä edellisessä lehdessä olleeseen kirjoitukseen Arvi Koljosesta

E dellisessä lehden numerossa ollut kirjoitus Arvi Koljosesta on saanut palautetta kirjoittajilta. Sen takia

tässä tuodaan esille vielä muutama pikku-tieto Koljosesta.

Kun Koljonen vuonna 1946 siirtyi sivii-liin, hän toimi konttoripäällikkönä J.W. Suo-misen Nahka tehdas Oy:ssa Nakkilassa. Pe-rustajan, Juho Wiktor Suomisen, poika Leo Suominen oli Koljosen aikalaisia ja heidän polut olivat mahdollisesti kohdanneet jo Po-rin lyseossa, jota molemmat olivat käyneet. Koljosta ei koskaan tituleerattu konttoripääl-liköksi vaan hän oli aina ”Eversti Koljonen”!

Koljonen rakensi omakotitalon Kokemä-enjoen partaalle. Kun J.W. Suomisen Nahka-tehdas täytti 50 vuotta vuonna 1948, Arvi

Koljonen kirjoitti tehtaan ja sen perus tajan his-toriikin pohjautuen aikaisempaan historiikkiin.

Monivuotinen konttori- ja myyntipäällik-kö Arvi Koljonen siirtyi sitten syyskuun alus-ta 1959 Tam pereelle hoitamaan itsenäisenä edustajana Länsi- ja Pohjois-Suomen myyn-tiä. Syyskuussa 1961 Ar vi Koljonen siirtyi terveydellisistä syistä Helsinkiin, jottei hänen olisi tarvinnut tehdä pitkiä myyn timatkoja. Vuoden 1962 kesäkuun alusta Arvi Koljo-nen jäi kuitenkin eläkkeelle. Helsingissä Kol-jonen toimi vielä vuodesta 1964 alkaen Suo-menlinnan Rannikkotykistökillan (silloin vie-lä Ran nikon Puolusta jain Helsingin kilta) pu-heenjohtajana, mutta joutui jo toukokuussa luopumaan pu heenjohtajuudesta huonon terveyden takia.

86

kistön Ampumakoulun, jonka jälkeen määrättiin heinäkuus-sa 1928 patterin päälliköksi ja toimi siinä tehtävässä vuoteen 1938 saakka toimien sen ohes-sa myös miinaupseerina.

Vuosina 1938–40 Korven-heimo palveli RT 2:ssa ye-up-seerina, talvisodassa mm. Vala-mon Lohkon ko mentajana, jat-kosodassa 12. RPr:n, II/Laat.RPr:n ja RTR 13:n komentaja-na. Korvenheimo siirtyi reserviin v.1944. Korvenheimo kuoli Hel-singissä 25.10.1971.

Alaisten ja esimiesten käsitys Korvenheimosta

Korvenheimo oli erittäin inno-kas erämies, saaden kalan ka-lattomastakin järvestä ja otuk-sen riis tattomastakin metsästä. Korvenheimon lähettinä toiminut Pekka Missi kertoi lukemattomia kertoja sotien jälkeen jälkeläisil-leen asepalveluksestaan Laato-kan Mökerikön linnakkeella. Hä-nen asepal veluksensa oli hänen kertomustensa mukaan sitä, et-tä ajeli herrojen kanssa mootto-riveneellä pitkin Laatokkaa, jol-loin herrat ampuivat sorsia, joita sitten Missi paistoi luodoilla. Re-serviin siirryttyään Korvenheimo ryhtyikin ammattimaiseksi met-sästäjäksi ja kalas tajaksi. Hänel-lä oli jossakin määrin kulmikas luonne, joskin tämä useimmiten hauskalla tavalla.

Sotilasarvot

Sk-upseeri 1921, vänrikki v. 1923, luutnantti vuonna 1925, kapteeni vuonna 1929, majuri vuonna 1939 ja everstiluutnant-ti vuonna 1942.

Ketä heikottaa mistäkin päästä

Jatkosodassa eteni majuri Kor-venheimo nopeasti Värtsilästä Tuulosjoelle. Siellä hänen nuori adjutanttinsa väsähti ylirasituk-sesta kerta kaikkiaan ja joutui sairaalaan. Miestä heikotti siis päästään, hän tuli vähän hu-rahtaneeksi, joka kyllä pian kor-jaantui levolla ja sairaalahoidolla. Korvenhe1mo otti itselleen uu-den adjutantin, mutta ei kestänyt kauaakaan, kun tämä joutui sai-raalahoitoon hemorroidien takia.

Silloin Korvenheimo noitui ”On se vähän pirua, kun minulla on niin huono tuuri noiden adju-tanttien päiden suhteen. Ensim-mäisellä ei pää kestänyt, toisel-la ei perse.”

Kapteeni Korvenheimon postinhaku

Kieltolain aikaan kesällä 1929 Mäkiluodossa oli merivoimien miinaharjoitukset, joihin osallis-tui upseerikurssi, kadetit ja kan-ta-aliupseerit. Saarella oli tuol-loin yleinen tapa, että lauantai-sin ikävää haihdutettiin pienillä – jotkut ehkäpä suuremmillakin – ryypyillä. Samoin tavaksi oli tullut ostaa pirtu Porkkalan pos-titoimistosta, vaikka sen litrahin-ta oli siellä viisi markkaa kalliim-pi kuin muu alla. Postinhoitajan alaruumis oli halvaantunut, ja hän oli vähävarainen valtion virkamies, joten hä nelle suotiin mielellään tämä ylihinnan otta-minen. Se oli osittain sääliä ja osittain valtion virka miesten yh-teenkuuluvaisuuden tunnetta.

Postiasioiden hoitoon riitti kaikkina tavallisina viikonpäivi-

nä lähetti. Kun tuli lauantai-ilta, posti moottoriin oli nousemassa usein myös upseerien, kadettien että kanta-aliupseerien edusta-jat. Kerran upseerien asiamiehe-nä oli kapteeni Korvenheimo RT 3:sta ja aliupseereista mukana oli eräs saman rykmentin mies. Aliupseeri halusi auttaa esimies-tään, saman rykmentin palvelus-toveria, ja ehdotti: ”Herra kap-teeni, enkö minä saisi toimittaa myös herra kapteenin postiasioi-ta?” Korvenheimo vähän häkeltyi ja esteli: ”Tässä on nyt niin paljon ja monen upseerin asioita, että niitä on vähän vaikeaa antaa si-vulliselle”. Tästä aliupseeri ei kui-tenkaan hämmästynyt, vaan eh-dotti: ”Herra kapteeni, kyllä minä voin toimittaa ne pullopostiasiat-kin”. Näin kapteeni Korvenheimo säästyi postimatkalta.


Rannikkoupseeriyhdistys

li, valittiin kokouksen puheen-johtajaksi. Torkkelin valinnassa noudatettiin vanhaa perinnet-tä. Kokouksen puheenjohtajan tulee olla kokouspaikan jouk-ko-osaston edustaja.

Torkkelin johdolla aloitettiin

sääntömääräisten kokousasioi-den käsittely esityslistan mu-kaisesti.

Esityslistalla oli tällä ker-taa pykälä 15, joka aikaansai keskustelua jo ennen kokouk-sen alkua.

Toimintakertomuksessa todettiin mm. seuraavaa: – Yhdistyksen jäsenmäärä oli 300 henkilöä, kun se vuotta

aiemmin oli ollut 299. – Vuosi 2017 oli Rannikon Puolustajan 60. vuosikerta ja

lehden painos oli 4200 kpl. – Yhdistys oli järjestänyt jäsenretken Tanskaan. – Juhlajulkaisusta todettiin, että vuonna 2014 perustettu

työryhmä oli jatkanut työtään, päätoimittajan, kommodori Auvo Viita-ahon johdolla. Työryhmä oli kokoontunut viisi (5) kertaa ja kirja saadaan valmiiksi suunnitelman mukaisesti ja se tullaan julkaisemaan 11.5.2018.

– Yhdistyksen hallitus ylläpitää edelleen vanhan ”Rannikkotykistön hautausapurenkaan” toimintaa. Hautausapurenkaan jäsenmäärä oli vähentynyt kolmella (3) ollen 31.12.2017 26 jäsentä.

Vuoden 2017 hallituksel-le myönnettiin tili- ja vastuu-vapaus. Yhdistyksen talous oli kunnossa. Rannikon Puolusta-ja-lehden tilinpäätöskin oli tällä kertaa hieman plussan puolella.

Kokouksen hyväksymä vuoden 2018 toimintasuunnitel-ma oli perinteinen. Kohta 8:ssa

todettiin: Juhlistetaan 100-vuoti-asta rannikkotykistöä puolustus-voimat 100 vuotta tilaisuuksissa.

Seuraavassa pykälässä oli puheenjohtajan valinta. Kom-modori Auvo Viita-aho valittiin yksimielisesti jatkamaan yhdis-tyksen puhenjohtajana.

Rannikkoupseeriyhdistyksen vuosikokous Merisotakoululla, Suomenlinnassa

Rannikkoupseeriyhdistys RUY ry:n sääntömääräinen

vuosikokous pidettiin 5.4.2018 Merisotakoululla,

Suomenlinnassa.

K okoustilaan, luokka Raho-laan, oli kokoontunut 29

yhdistyksen jäsentä, kun yhdis-tyksen puheenjohtaja kommo-dori Auvo Viita-aho avasi ko-kouksen ja toivotti yhdistyksen jäsenet tervetulleeksi todeten, että takana oli yhdistyksen 84. toimintavuosi.

Merisotakoulun apulaisjoh-taja, komentaja Juha Torkke-

RUY:n puheenjohtaja, kommodo-ri Auvo Viita-aho avaamassa ko-kousta.

Ove enqvist

88

Järjestöt


Rannikkoupseeriyhdistyksen vuosikokous Merisotakoululla, Suomenlinnassa

Hallituksen jäsenten lukumääräksi päätettiin 12 ja hallituksessa jatkoivat ns. ”kahden vuoden säännöllä”komentaja evp Jarmo Valtimo evp-jäsenetkomentaja Petri Parviainen PVPALVKkomentaja Kari Salin PVTUTKLyliluutnantti Otto Seeck UUDPRkomentaja Petri Pääkkönen RPRyliluutnantti Jussi Ahokas RPR

Hallitukseen valittiin seuraavaksi kahdeksi vuodeksikomentaja evp Ove Enqvist evp-jäsenetmajuri res Kare Vartiainen RT-Johtorengaskomentajakapteeni Heikki Heilala PEkomentaja Juha Torkkeli MERISK UUSIkomentaja Antti Rainio MERIVE UUSIluutnantti Jaakko Vilander RPR UUSI

Kommodori Jori Harju ja kapteeniluutnantit Heikki-Ilari Hirvonen ja Antti-Pekka Kiiski luopuivat hallituspaikoistaan.

Jäsenmaksuksi vahvistet-tiin edelleen 23 euroa. Tarkas-tathan, että olet maksanut jä-senmaksusi, sillä maksulomak-keet on lähetetty jäsenille.

Vuodelle 2018 hyväksytty talousarvio oli tällä kertaa alijää-mäinen, sillä menopuolta kuor-mittivat 100-vuotisjuhlavuoden tilaisuudet.

15 § Kunniajäseneksi kutsuminen.Puheenjohtaja kertoi, että ta-savallan presidentiltä oli kysyt-ty suostuuko hän tulemaan yh-distyksemme kunniajäseneksi. Presidentiltä oli saatu vastaus, jossa hän ilmoitti suostuvansa.

Kokousväkeä Merisotakoululla.

Ove enqvist


Järjestöt

Päätettiin kutsua tasavallan pre-sidentti kapteeni res Sauli Nii-nistö Rannikkoupseeriyhdistys RUY ry:n kunniajäseneksi.

16 § Muut asiat.Puheenjohtaja kertoi Ranni-kon Puolustaja-lehden vuoden 2017 kirjoittajastipendien saa-jat. Tänäkin vuonna jaettiin kol-me Rannikkotykistösäätiön lah-joittamaan stipendiä, mutta täl-lä kertaa palkittiin vuoden kir-joittaja ja kaksi vuoden artikke-lin kirjoittajaa.

Vuoden kirjoittaja: kap-teeniluutnantti Tatu Vartiainen. Vartiainen on onnistunut usea-na vuonna tuottamaan merkit-täviä artikkeleita joukko-osas-ton arjesta ja erityisesti varus-

miesten näkökulmasta. Nuorten sotilaiden mielentilaa on syytä ymmärtää, sillä siellä asuu myös meripuolustuksen tulevaisuus.

Vuoden artikkeli: RP-leh-ti 3/2017 Vesa Kyyrönen. Kyy-rönen kykeni avaamaan autono-misten järjestelmien suhdetta ja problematiikkaa nykylainsäädän-töön yleistajuisesti sortumatta la-kiteknisiin yksityiskohtiin. Teknii-kan kehittyessä eksponentiaali-sesti johtajien ja asejärjestelmien käyttäjien on ymmärrettävä tämä tärkeä ulottuvuus koulutuksessa ja operoinnissa.”

Vuoden artikkeli: RP-leh-ti 4/2017 Veli-Pekka Kivimäki. Kivimäki antoi ajattelemisen ai-hetta meripuolustuksen kentäl-le jo ennen Facebookin ympäril-

lä ja muussakin somesssa par-haillaan vellovaa vakavaa perus-keskustelua. Tiedätkö itse, mi-tä kaikkea tietoa sinusta löytyy noissa järjestelmissä?

Todettiin, että juhlakirjan julkistamistilaisuus järjestetään 11.5.2018 klo 12.00 Suomen-linnan Upseerikerholla.

Lisäksi keskusteltiin RUY:n identiteetin vahvistamisesta ja jäsenten rekrytoinnista sekä RUY:n ja MY:n yhteistyön tiivis-tämisestä.

Kokouksen puheenjohtaja, komentaja Juha Torkkeli kiitti kokoukseen osallistujia ja päät-ti kokouksen klo 18.46

Kokousväki siirtyi Suomen-linnan Upseerikerholle, jossa MY:n vuosikokousväki jo odot-teli tuloamme.

Paikalla oli lähes 60 hen-kilöä, joista 27 oli jäseniämme. Komentaja Juha Puistola piti ta-pansa mukaan mielenkiintoisen ja lennokkaan esitelmän aihees-ta hybridiuhat.

Esitelmän jälkeen syötiin yhdistysten tarjoamaa kinkku-kiusausiltapalaa.

Kokouksen ja yhdistyksen sihteeri

Jarmo Valtimokomentaja evp

Esitelmäväkeä Suomenlinnan Upseerikerholla.


Ove enqvist

90

Järjestöt

Meriupseeriyhdistys

1. Sääntömääräinen vuosikokous

Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidettiin Suomenlin-nan Upseerikerholla 5.4.2018.

Yhdistyksen hallitus vuonna 2018 – Puheenjohtaja:

Kommodori Veli-Petteri Valkamo

– Varapuheenjohtaja: Komentaja Kaarle Wikström

Hallitus: – Komentajakapteeni

Jyrki Myllyperkiö – Komentajakapteeni

Henri Kummala – Komentajakapteeni

Thomas Gentz – Kapteeniluutnantti

Valtteri Viitala – Yliluutnantti

Antti Kurkivuori – Luutnantti Leo Laine

Jäsenmaksut 2018Jäsenmaksut pysyvät ennallaan: – Amir/Kom 40€ – Komkapt/Ltn 30€ – Evp/Res 30€

Lasku vuoden 2018 jäsen-maksusta lähetetään kesän ai-kana.

2. Tuleva toiminta

Heinäkuu:9.7.2018 TurkuMerivoimat 100v: Yhdistys osal-listuu Merivoimien 100-vuotis-juhlien järjestelyihin ja tukee jä-sennistön osallistumista tilai-suuteen.

Elo-syyskuu:30.8.-1.9.2018 Ruotsi

Syysmatka:Vierailukohteina Ruotsin meri-voimien 3. Lippue Bergassa se-kä Suomen suurlähetystö Tuk-holmassa.

Tapahtumista lisää sähköi-sissä jäsentiedotteissa.

3. Jäsentuotteet

– Meriupseeriyhdistyksen isännänviiri. Meriupsee-riyhdistyksen tunnuksel-la oleva isännänviiri, pi-tuus 5m 70€/kpl (+mahdolliset postikulut)

– Meriupseeriyhdistyksen veneviiri 22€/kpl (+ mahdolliset postikulut)

Jäsentuotteista lisätietoja sihteeriltä

www.volvopenta.com


Järjestöt

Sininen Reservi

”Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä”

O tsikko ei viittaa tällä kertaa häihin, vaan Sinisen Reservin

vuosikokoukseen, joka pidet-tiin Dragsvikin upseerikerhol-la 14.4.2018. Vanhaa ja uutta olivat viime vuoden toimintaker-tomus ja tämän vuoden suun-nitelma, mutta myös puheen-johtajan ja hallituksen jäsenten valinnat. Lainattua oli Dragsvi-kin upseerikerhon upeat puit-teet ja sinistä tietysti itse yhdis-tys. Miksei siniseen voisi liittää myös Uudenmaan prikaatia, jo-ka mahdollisti vuosikokouksen

pitämisen sekä sen jälkeisen vierailun Perinnekukkulalla. Va-ruskuntaa rajaava sininen me-ri ja prikaatin lipussa oleva sini-nen olivat vahvasti läsnä. Läm-min kiitos prikaatille tilaisuuden mahdollistamisesta!

Aurinkoiseen Dragsvikiin saapui kolmisenkymmentä va-paaehtoisen maanpuolustusken-tän toimijaa. Ennen kokousta Si-ninen Reservi tarjosi kokoukseen osallistuneille lounaan, jonka up-seerikerhon keittiön väki oli loih-tinut – tälläkään kertaa kerhon chef de cuisine ei joukkoineen

pettänyt ja siitä iso kiitos kokous-väen puolesta! Samalla päästiin vaihtamaan kuulumisia muilta paikkakunnilta tulleiden edusta-jien kanssa. Tällä kertaa kauim-maiset olivat saapuneet Vaasas-ta. Huollollisen osuuden jälkeen puheenjohtaja Robin Elfving piti lyhyen katsauksen menneeseen, kiitti luottamuksesta ja saamas-taan tuesta, toi esille muutaman ajankohtaisen asian sekä avasi kokouksen.

Vuosikokous eteni yhdis-tyksen puheenjohtajan avauk-sen jälkeen sääntöjen määrittä-

Ennen vuosikokouksen alkua kuulumisia vaihtoivat Nylands Brigads Gillen Bernt Ehrnrooth ja Sukeltajakillan Tapani Korhonen.

92

Järjestöt

Sininen Reservi

nyt suurempaa keskustelua ei-kä hallituksen hyväksymää esi-tystä tarvinnut pieniä muutoksia lukuun ottamatta muokata. Am-

pumapäivät, Merivoimien vuo-sipäivän ja varsinkin iltajuhlan järjestelyt sekä Meripuolustus-päivä ja Meritaitokilpailu yhdes-sä yhteysupseeriviirikön ja yh-distysten alustoiminnan kanssa muodostivat edelleen toiminnan rungon. Näiden rinnalla vuon-na 2017 toivat lisänsä yhdistyk-sen 20-vuotisjuhlat sekä Suo-men 100-vuotis tapahtumiin liit-tyneet osallistumiset. Onnistumi-siin luettiin tiedottamisen paran-tuminen sekä ulkoisten tunnus-merkkien yhtenäistyminen. Ti-linpäätöksen osalta todettiin yh-distyksen puheenjohtajan alussa esiin ottama tarve tehdä tiliöin-tiin muutoksia niin, että tilinpää-tös kuvaisi tarkemmin toimintaa.

”Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä”mään tahtiin eli ensimmäiseksi valittiin kokouksen puheenjohta-jaksi Nylands Brigads Gillen Kurt Stoor – näin pidettiin myös kiinni perinteeksi muodostuneesta ta-vasta eli puheenjohtajana toimi paikallisen yhdistyksen edusta-ja. Sihteeriksi kutsuttiin Suomen-linnan RT-killan puheenjohtajan Kristiina Slotte, joka oli myös ko-kouksen henkilövalintoihin liitty-neen vaalivaliokunnan puheen-johtaja. Kaiken kaikkiaan paikal-la olevina tai valtakirjalla edus-tettuina oli 24 yhdistystä Sinisen Reservin 29 jäsenyhdistyksestä.

Vuosi 2017

Sinisen Reservin vuoden 2017 toiminta ja sen laajuus lienee ollut osallistujille jo tuttua, kun toimintakertomus ei herättä-

Rannikkosotilaskotiyhdistyksen varapuheenjohtaja ja Sinisen Reservin hallituksen jäsen Sirkka Stolt luovutti vuosikokouksen yhteydessä Sinisen Reservin ex puheenjohtajalle Robin Elfvingille 100-vuotiaan yhdistyksen-sä uunituoreen historiikin.

Vuosikokouksen päätteeksi Sinisen Reservin varapuheenjohtaja Kristiina Slotte onnitteli 50 vuotta täyttänyttä hallituksen jäsentä Mika Kuuttia ja luovutti hänelle Sinisen Reservin standaarin ja pienen lahjapaketin.


Järjestöt

Sininen Reservi

Tulevaa toimintaa

Kokouksen hyväksymässä toi-mintasuunnitelmassa todetaan, että Sininen Reservi kokoaa Me-rivoimien ja Merivartiostojen va-paaehtoisten maanpuolustusyh-distysten piirissä toimivat järjes-töt, tarkoituksenaan tukea ja ke-hittää niiden yhteistyötä ja yleen-sä edistää meripuolustuksen va-paaehtoista maanpuolustustyötä. Samoin siinä todetaan, että yh-teistyö Merivoimien ja Merivar-tiostojen kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Toiminnan perustana on jatkossakin arvot: yhteistoiminta, turvallisuus ja osaaminen.

Kaikkien jäsenyhdistysten yhteinen haaste on uusien, ak-tiivisten jäsenten rekrytointi. Vuo-sikokouksen päätöksen mukai-sesti Sininen Reservi kehottaa jäsenyhdistyksiään aktiiviseen jäsenhankintaan ja tulee omal-ta osaltaan tukemaan niitä täs-sä työssä kehittämällä näkyvyyt-tään ja uudistamalla imagoaan.

Merivoimien vuosipäivät jär-jestetään tänä vuonna Turussa 8.-9. heinäkuuta. Kyseessä on siis päivät eli näyttelyalue ja aluk-set ovat avoinna yleisölle jo sun-nuntaina klo 15-20. Alusparaa-ti saapuu Aurajokeen myös sun-nuntaina klo 10 jälkeen. Viralli-sena vuosipäivänä eli maanan-taina 9.7. alukset ovat avoinna ja kalustonäyttely esillä klo 12-19. Merivoimat 100-vuotta juhlalli-

suuksiin liittyen Merivoimat jär-jestävät poikkeuksellisesti vuo-sipäivän illallisjuhlat, mutta Si-ninen Reservi on järjestelyissä mukana. Juhlat ovat perintei-sesti avoimet myös Sinisen Re-servin jäsenyhdistyksien jäsenil-le! Juhlat järjestetään Turun lin-nassa ja ovat varmasti ikimuis-toiset – kannattaa siis olla ajois-sa liikkeellä, jos halajaa mukaan.

Linnakeveneet ja muu alus-toiminta yhdessä MPK:n Meri-puolustuspiirin kanssa jatkuu en-tiseen malliin. Yhteysupseeritoi-minta tulee olemaan poikkeuk-sellisen aktiivista vuonna 2018.

Merivartiostot tärkeinä yh-teistyökumppaneina ja Meri-vartiokillat sen toiminnan re-serviläishaarana saavat suun-nitelmissa erityisen sijansa. Yh-teistoimintaan ja Rannikkopri-kaatin Siniselle Reserville esit-tämään toiveeseen liittyen Me-ri-Karjalaan yritetään aktivoida Merivoimien alaisten reserviläis-ten yhdistystoimintaa.

Puheenjohtajavaali ja hallitus

Robin Elfving ilmoitti helmikuus-sa luopuvansa puheenjohtajan tehtävästä tulevassa vuosikoko-uksessa. Tämän jälkeen puheen-johtajaehdokkaiksi ilmoittautui kaksi vapaaehtoisen meripuo-lustuskentän kokenutta, aktii-vista toimijaa eli allekirjoittaneen

rinnalle ylil res Mika Kuutti. Vaa-livaliokunnalle tulleiden jäsenyh-distysten esitysten perusteella vaalivaliokunta esitti vuosikoko-ukselle puheenjohtajaksi allekir-joittanutta, jonka myös vuosiko-kous valitsi yksimielisesti.

Robinille iso kiitos viiden vuoden rupeamasta, jonka ai-kana hänen johdollaan on tehty merkittäviä parannuksia – em. ulkoisten tunnusmerkkien ja tie-dottamisen lisäksi motto ja ar-vot on saatu päätettyä yhdes-sä. Talous on vakaalla pohjalla ja sisäiset järjestelmät ovat kun-nossa. Robinin ja hänen edeltä-jiensä jalan jäljillä on uuden hal-lituksen helppo jatkaa.

Hallitustyöstä jäivät pois Bernt Ehrnrooth, Rami Kuus-tonen ja Kari Näriäinen. Heil-le myös suurkiitos yhteisen hy-vän eteen tekemästään työstä! Erovuoroisista valittiin uudelleen hallituksen jäseniksi Mika Koi-vunen, Mika Kuutti, Timo Mäkiö ja Pertti Pörsti. Uusina hallituk-seen valittiin Risto Auvinen (Pir-kanmaan Meripuolustuskilta), Harri Hahkala (Rannikkojääkäri-kilta), Markus Liesalho (Nylands Brigads Gille) ja Niilo Siro (Ky-men Laivastokilta). Lämpimät onnittelut kaikille valituille!

Päivän päätös ja lisäinfoa

Kokouksen jälkeen halukkaat saivat mahdollisuuden tutustua

94

Järjestöt

Sininen Reservi

Perinnekukkulan Kaptensbos-tälletiin ja muihin museoraken-nuksiin Nylands Brigads Gille-tin Bernt Ehrnroothin johdolla. Kiitos vielä kerran myös tästä mahdollisuudesta Uudenmaan prikaatille ja sen komentajalle!

Hallituksen yhteystiedot se-kä tietoa tulevasta toiminnasta löytää nettisivuilta (www.sini-nenreservi.fi) tai Facebook-si-vuilta. Twitterin kautta saa tie-toa ja PVMoodlen työtilassa tu-lee olemaan entistä enemmän

jäseninfoa. Olkaa aktiivisia, äl-kääkä ujostelko ottaa yhteyttä!

Aurinkoista kevättä ja an-toisaa purjehduskautta kaikille toivotellen

Antti RautiainenSininen Reservi ry:n puheenjohtaja

Merivoimien entinen ”Proto-Jurmo”, eli U-601 on peruskorjauksessa Teijon telakalla. Alus luovutettiin MPK:lle rei-lu vuosi sitten ja siitä tehdään öljyntorjuntatehtäviin soveltuva virka-apuvene, jota hallinnoi Sinisen Reservin jä-senyhdistys Pelikaanikilta ry. Peruskunnostus vaatii tuhansia vapaaehtoistyötunteja sekä runsaasti taloudellis-ta tukea, jota Pelikaanikilta onkin saanut kiitettävästi eri tahoilta. Teknisiä päivityksiä, uudistuksia ja kunnostus-ta on tehty ja tullaan tekemään runsaasti, jotta alus täyttää siltä vaaditut ominaisuudet. Aluksen pitäisi valmis-tua tämän purjehduskauden aikana.

Vapaaehtoista voimaa merellä ja rannikolla


Järjestöt

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta

Suomenlinnan Rannikkoty-kistökillan toimintaa kulu-

vana vuonna johtaa jo viidettä kauttaan Kristiina Slotte.

Killan toiminnassa tullaan kuluvan vuoden aikana panos-tamaan eri kohteiden Kajanuk-sen sauna, Kuivasaaren yleisö- ja yritysviikonloppujen markki-nointiin ja esittelyyn eri kohde-ryhmille. Killan hallinnassa ole-vat kohteet edustavat erilaista kiltatoimintaa, olipa kyseessä historiallisen ainulaatuinen upea Kajanuksen sauna, Kuivasaaren linnakesaari museotykkeineen sekä saaren saaristoluonto ku-ten Järvössäkin, johon veneili-jät ovat löytäneet laituripaikkan-sa. Kaikki kohteet vaativat myös jatkuvaa huolenpitoa ja korjaa-

mista sekä paikkojen kunnossa-pitoa unohtamatta ympäröivän saaristoluonnon suojelua. Täs-sä kiltalaisten vapaaehtoinen työ on kaiken perusta.

Kristiina Slotte (puheenjoh-taja, kirjamyynti), puh. 050 525 0022, [email protected]

Kajanuksen sauna – kannattaa kokea ja ihastua

Upinniemen kärjessä sijaitseva historiallinen Robert Kajanuksen rakennuttama sauna on loista-va saunomis- ja palaverin pi-topaikka seurueille, yrityksille, luonnon kauneudesta ja koh-teen erilaisuudesta nauttiville.

Kajanuksen saunan hinnat ovat varsin kohtuulliset 1-12 hlölle, miksei hyvällä kesäsääl-lä isommallekin seurueelle sopi-va. Kattoterassilta on upea nä-köala merelle.

Mauri Harju (Kajanuksen saunan hoitaja), puh. 0400 443 749

Järvö

Juhannuksen jälkeisellä viikolla järjestetään jälleen Järvön las-ten kesäleiri. Juhannuksen viet-to on perinteinen ja tuo kiltalai-set nauttimaan keskikesän juh-lasta upealle ulkosaarelle jo hy-

Järvö.

Kajanuksen sauna.

96

Järjestöt


väksi koettuine ohjelmineen. Järvössä järjestetään lähes jo-ka viikonloppu talkootoimintaa saaren huoltamisessa ja kohtei-den korjaamisessa palvelemaan veneileviä killan jäseniä.

Ari Orpana (Järvö), puh. 0400 476 372, [email protected]

Kuivasaari retkikohteena

Yksi Helsingin edustan vetovoi-maisimmista saarista on pitkään salattuna saarena ollut Kuiva-saari. Merelliseen tunnelmaan pääsee noin puolen tunnin me-rimatkan aikana. Alkavana ke-sänä pääsee vielä käymään ja tutustumaan oppaan johdolla saaren monipuoliseen rannik-kotykistön historiaan.

Saareen pääsy vaatii edel-leen kulkuluvan ja rantautumi-nen ilman lupaa on kielletty. Saari on edelleen puolustusvoi-main hallinnassa.

Kuivasaaren ”suurelle yleisölle” tarkoitetut kesän yleisöretket kolmena viikonloppuna

Yksittäiset vierailijat ovat terve-tulleita tutustumaan Kuivasaa-

reen kesän aikana toteutettavien lauantaisin ja sunnuntaisin 14.–15.7, 4.–5.8 ja 11.–12.8. ylei-söviikonloppujen aikana. Opas-tetun kierroksen aikana tutustu-taan saaren aikaisempaan toi-mintaan ja historiaan varsin mo-nipuolisesti. Suurin mielenkiin-non kohde on ollut ja on edel-leen järeä 12” kaksoistykkitorni.

Tuokaa mahdollisesti sa-maan aikaan kylässänne ole-vat ulkomaalaiset vieraanne tu-tustumaan sunnuntain jälkim-mäisellä lähdöllä kaikkina ylei-söviikonloppuina muutoin luok-sepääsemättömään ainutlaatui-seen saareen.

Saareen saapuvilla tulee ol-Obuhov järeä kaksoistykkitorni.

Nikolajeff.


Järjestöt

la henkilöllisyystodistukset / pas-sit mukana (sotilasalue). Näistä retkistä saa tarkat ohjeet osoit-teesta: www.ihalines.fi/suomek-si/saannolliset/kuivasaari

Yritykset ja yhteisöt voivat varata itselleen myös erillisen retken Kuivasaareen. Erillisryh-mien vierailuista tulee ottaa yh-teys Kuivasaaren isäntään Mik-ko Lahtiseen p. 0400 472 779

tai [email protected]ällä hetkellä vielä Kuivasaa-

ri on Suomenlinnan Rannikkoty-kistökillan ylläpitämä museosaa-ri. Kuivasaaren Järeän tykin yllä-pidosta ja ampumisen onnistumi-sesta vastaa killan oma tykkityh-mä puolustusvoimien tukemana.

Kuivasaaressa on järeän 12-tuumaisen kaksiputkisen tykkitornin lisäksi esillä suuri osa Suomen itsenäisyyden aika-na käyteistä rannikkotykeistä se-kä 1960-luvulla käyttöön otettua meritorjuntaohjuskalustoa.

Kuivasaari on edelleen so-tilasaluetta, jonne ei saa saa-pua ilman asianmukaista lupaa. Saaressa oleva runsas rannik-kotykistökalusto tykkeineen se-kä maanalaisine käytävineen ja tiloineen on museoitu eikä ole enää operatiivisessa käytössä.

Suomenlinnan Rannikko-tykistökilta toimii yhteistyössä Merivoimien, Sinisen reservin

MPK:n meripuolustuspiirin se-kä vapaaehtoista maanpuolus-tustyötä tekevien tahojen kans-sa. Kilta on Maanpuolustuskil-tojen liiton jäsen.

Mikko Lahtinen (Kuivasaa-ren isäntä), puh. 0400 472 779, [email protected]

Saaristoluonnossa nähtä-villä harvinaisia kasveja

Kuivasaari on myös kaunis ul-kosaariston luontokohde. Kuten yleensäkin puolustushallinnon käyttämät alueet niin myös Kui-vasaari on pääosin säilynyt luon-noltaan samanlaisena, kuin se oli jo satoja vuosia sitten. Myöhem-min saaressa 70-luvulle asti asu-neiden sotilaiden perheiden toi-minnoilla on myös ollut vaikutuk-sensa pieneltä osin saaren alku-peräiseen kasvillisuuteen. Saa-ressa on myös erittäin runsas lintu- ja perhoskanta.

Kirjallisuutta ja myyntiartikkeleita

Kristiina Slottelta voi tilata kil-lan historiikkia, joka julkaistiin killan 50v-pääjuhlassa Kuiva-saaressa.

Kirjan hinta on 10 euroa + postikulut. Jäsenet saavat sen postituksen hinnalla.

Killalta voi myös tilata kil-lan julkaisemia historiikkeja: Jär-vö, Kuivasaari, Mäkiluoto, Robert Kajanuksen sauna ja huvila se-


Efficient and reliable stevedoring services at the Ports of Vaasa, Kalajoki and Kristiinankaupunki

Vasa – Kalajoki – Kristinestad www.blomberg.fi Tel. 020 777 1211

98

Järjestöt

kä Vallisaari ja Kuninkaansaari. Kunkin kirjan hinta on 3,50 eu-roa + postikulut. Kirjat ovat Ove Enqvistin kirjoittamia. Saunasta on saatavilla myös ruotsinkielinen julkaisu nimeltään Robert Kaja-nus bastu och villa. Sen hinta on 8 euroa sisältäen postikulut.

Lisäksi myydään Ove En-

qvistin kirjaa Itsenäisen Suo-men Rannikkotykit 1918–1998 ja Markus Mannisen teosta Via-pori, Merilinnoitus ensimmäi-sessä maailmansodassa 1914–1918. Kummankin hinta on 12 euroa + postikulut.

Myynnissä myös Ove En-qvistin Suomen rannikkotykit

hintaan 25 euroa + postikulut.Kilta on tuottanut Viipu-

rinlahden ratkaisutaisteluista kesällä 1944 dvd-esityksen. DVD:n hinta on 28 euroa (pos-tikuluineen). Kannattaa myös tiedustella muita killan toimin-taa esitteleviä dvd-levyjä.

Sirpa Holma

Johtokunnan jäsenten yhteystietoja

– Kristiina Slotte (puheenjohtaja, kirjamyynti) puh. 050 525 0022 [email protected]

– Markus Aarnio (varapuheenjohtaja) puh. 040 513 0999 [email protected]

– Pentti Alestalo (rahastonhoitaja, jäsenrekisteri) puh. 041 506 9940 [email protected]

– Timo Elolähde (sihteeri ja järjestötoiminta) puh. 040 830 4097 [email protected]

– Sirpa Holma (tiedotustoiminta) puh. 044 560 7073 [email protected]

– Sami Kettunen (venetoiminta) puh. 050 597 0775 [email protected]

– Jukka Lindfors (talous) puh. 0400 419 347, [email protected]

– Kaarlo Martikainen (Keltainen Rykmentti) puh. 040 504 7149 (ulkoistettuna yhteytenä)

– Timo Mäki-Ventelä (varusmiestoiminta ja yhteys tykkiryhmään) puh. 040 353 0570, [email protected]

– Ari Orpana (Järvö) puh. 0400 476 372 [email protected]

– Timo Siitonen (Kuivasaari) puh. 0400 770 906 [email protected]

– Nina Toivonen (Kuivasaaren emäntä) puh. 040 820 1122 [email protected]

– Uutenä johtokunnan jäsenenä aloitti kapteeniluutnantti Tatu Vartiainen

Muita yhteystietoja

– Mauri Harju (Kajanuksen saunan hoitaja) puh. 0400 443 749

– Mikko Lahtinen (Kuivasaaren isäntä) puh. 0400 472 779 [email protected]



Järjestöt

tysti vaikkapa johonkin yhtei-seen tilaan. Jokaiselle yhdistyk-selle kertyy erinäköistä aineis-toa. On toivottavaa, että aselaji-en perinteisiin liittyvää aineistoa ennemmin kootaan kuin hävite-tään. Monasti ongelmana on ti-lanpuute – missä aineistoja voi-si säilyttää. Viranomaisten nä-kökannan toi esille ylitarkastaja Kenth Sjöblom arkistolaitokses-ta. Päätettiin, että Rannikkoty-kistön Perinneyhdistys lähettää tarkemman muistion asiasta eri viiteryhmille, ja syksyllä järjeste-tään seuraava kokous aiheesta.

Vuosikokous ja tutustumi-nen Ahvenanmaan entisiin rannikkolinnakkeisiin

Rannikkotykistön Perinneyhdis-tys ry:n vuosikokous järjestettiin tänä vuonna 14.4. m/s Amorel-lalla matkalla Turusta Ahvenan-maalle. Vuosikokouksessa teh-tiin kaksi merkittävää muutos-ta. Ove Enqvist, joka oli toimi-nut yhdistyksen puheenjohtaja-na keväästä 2007 alkaen, luo-pui puheenjohtajan tehtävistä ja luovutti ne Johanna Pakolal-le. Päätettiin myös nostaa yhdis-tyksen jäsenmaksu 20 €:ksi ja pyrkiä jatkossa tarjoamaan jäse-

R annikkotykistön Perin-neyhdistys ry järjesti

4.4.2018 tilaisuuden Upinnie-men sotilaskodissa, jossa aluk-si palkittiin eräitä henkilöitä ja yhteisöjä rannikkotykistön ja rannikkojoukkojen perinteiden vaalimisesta. Kyseessä oli pe-rinneyhdistyksen epävirallinen 39. vuosipäivä.

Kahvitauon jälkeen keskus-teltiin Johanna Pakolan alus-tuksen pohjalta eri yhdistyksil-le kertyvästä aineistosta (asia-kirjoja, esineitä ym.), ja pohdit-tiin voisiko arkistoaineistoja tu-levaisuudessa koota keskite-

Palkitsemis- ja arkistointitilaisuus, vuosikokous

Rannikkotykistön Perinneyhdistys

Ensimmäinen kullattu ansiolevyke luovutettiin Rannikkotykistösäätiölle, vastaanottajana säätiön puheenjohtaja komdri Tuominen.

Kansallisarkiston ylitarkastaja Kenth Sjöblom kertoi arkisto-asioista viranomaisnäkökulmasta.

Ove enqvistOve enqvist

100

Järjestöt

nille enemmän vastinetta jäsen-maksulle. Yhdistyksen tilinume-ro on edelleen sama kuin ennen,

FI35 1572 3000 3790 24.Ahvenanmaalla tutustuttiin

entisiin Hammaruddan ja Kun-

gsön rannikkolinnakkeisiin FT Kenneth Gustavssonin asian-tuntevalla opastuksella. Ham-marudda edusti lähinnä toisen maailmansodan aikaisia linnak-keita, kun taas Kungsö ensim-mäisen maailmasodan aikaisia linnakkeita. Ilta päätettiin yhtei-seen illalliseen.

Lauantai 15.4 oli vapaa omille tutustumiskäynneille. Moni suuntasi matkansa Me-renkulkumuseoon, ja innok-kaimmat ehtivät tutusta vie-lä muihin nähtävyyksiin ennen kotiinlähtöä iltapäivällä.

Ove Enqvist

Palkitsemis- ja arkistointitilaisuus, vuosikokous

Rannikkotykistön Perinneyhdistys

FT Gustavsson kertoo Hammaruddan linnakkeen historiasta.

Ove enqvist

Ove enqvist

Johanna Pakola kertomassa ajatuksia rannikkopuolustuksen arkistokysymyksistä.


Järjestöt

Hangon Rannikkopatteriston Perinneyhdistys

Hangon Rannikkopatteriston perinneyhdistyksen 19. vuosikokous

Edessä oli muutoksen aika. Veikko-Olavi Eronen oli valittu yh-distyksen perustamiskokoukses-sa, joka pidettiin 19.5.1999 Han-gon Rannikkopatteriston Esikun-taja Huoltopatterin tiloissa, yh-distyksen ensimmäiseksi puheen-johtajaksi jona hän toimi edelleen.

Vuosikokous jatkui esitys-

listan mukaisesti. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Han-nu Kekkonen.

Kuultiin vuosi- ja tilikerto-mus. Yhdistyksen tärkein vuo-sittainen tapahtuma on Han-gon Rannikkopatteriston perus-tamisen, perinnepäivän juhlista-minen 1.8. Perinnepäivää juhlit-

H angon Rannikkopatteris-ton Perinneyhdistyksen

vuosikokous pidettiin 24.3.2018 jo perinteiseen tapaan Ravintola ROXX:ssa, Hangon Itäsatamas-sa. Paikalla oli 46 jäsentä.

Vuosikokous ei alkanut-kaan perinteisellä tavalla, kuten kokousväki oli odottanut. Vuo-sikokouksen avasi varapuheen-johtaja, komentaja evp Jarmo Valtimo ja hän kertoi, että yh-distyksen puheenjohtaja, ma-juri evp Veikko-Olavi Eronen, oli terveydellisistä syistä esty-nyt tulemasta kokoukseen. Val-timo jatkoi edelleen, että Eronen oli ilmoittanut ettei hän ole enää käytettävissä valittaessa yhdis-tyksen puheenjohtajaa ja halli-tusta.

kaaRle lange

kaaRle lange

Kokousväkeä.

102

Järjestöt

Hangon Rannikkopatteriston Perinneyhdistys

Hangon Rannikkopatteriston perinneyhdistyksen 19. vuosikokoustiin perinteiseen tapaan Russa-rön saarella. Paikalla oli yli 140 vierasta.

Yhdistyksen jäsenmäärä oli vuoden lopussa 384. Yhdistyk-sen perustajajäseniä oli ollut 30.

Viimein päästiin 7§.ään, jossa yhdistykselle valitaan pu-heenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä hallituksen jäsenet ja va-rajäsenet.

Puheenjohtajaksi valittiin Jarmo Valtimo, varapuheenjoh-tajaksi Kimmo Mäkipeska. Halli-tuksen jäsenet Keijo Suominen, Richard Hyvönen ja Kaarle Lan-ge jatkavat vuoden 2018. Ero-vuorossa olleet hallituksen jäse-net Pirjo Lange ja Ilkka Koso-nen valittiin uudelleen hallituk-seen vuosiksi 2018-2019 ku-ten myös uutena valittu Hannu Kekkonen. Varajäseniksi vuo-deksi 2018 valittiin Kari Aarva ja Oiva Lyytikäinen.

Vuoden 2018 toiminta-

suunnitelma hyväksyttiin. Toi-mintasuunnitelma on vakiintu-nut vuosien aikana ja sen runko on aina lähes sama.Vuoden tär-kein tapahtuma on perinnepäi-vän juhlistaminen, kuten jo vuo-sikertomuksessa oli todettu.

Uusia tapahtumia vuodelle 2018 olivat:

3.4. osallistuminen seppeleen-laskuun Itämeren divisioo-nan muistolle (100v.) Han-gon vapaudenpatsaalla.

7.5. jäsenretki Hästö-Busön saarelle ja

5.6. rannikkotykistön muisto-laatan kiinnittäminen Stor-landetin saarelle.

Yhdistyksen jäsenmaksu vahvistettiin entiseksi eli 12 eu-roksi. Yhdistyksen puheenjohta-ja kertoi, että ensi vuonna yhdis-tys joutunee nostamaan mak-

sua. Hyväksytty vuoden 2017 tilinpäätös oli ollut jo liki 100 eu-roa alijäämäinen ja yhdistyksen kannattajajäsenet (yritykset) ovat vähentyneet vuosi vuodelta.

Kun kaikki vuosikokouksen asiat oli käsitelty, kiitti kokouk-sen puheenjohtaja, Hannu Kek-konen, kokousväkeä ja löi nuijan pöytään päättäen kokouksen.

Yhdistyksen uusi puheen-johtaja, Jarmo Valtimo, kiitti myös vuosikokousväkeä ja to-tesi, että yhdistys jatkaa van-haa linjaansa, kunnioittaa ja vaali Hangon Rannikkopatteris-ton perinteitä.

Kokouksen jälkeen yhdis-tys tarjosi osallistujille kahvia, lohileivän ja kinuskikakkua.

Jarmo Valtimo

kaaRle lange

kaaRle lange

Kokouksen puheenjohtaja Hannu Kekkonen.


Järjestöt

Laivaston kilta

L aivaston Killan jäsenkil-lat kukin tahoiltaan tekivät

jo lähes perinteeksi muodostu-neen kevään yhteisen kokous-retken Tampereelle. Kokouspai-kaksi valittiin meille entuudes-taan tuttu ja tunnelmallinen Pa-nimoravintola Plevna. Plevnan saavutettavuus keskeisestä si-jainnistaan huolimatta omal-la autollakin tultaessa on mai-nio, joka on ollut yhtenä paikka-valintakriteerinä. Lähistön Fin-park Frenckell maanpäällisine ja -alaisine parkkeineen on maini-ossa paikassa. Plevna on park-kialueen välittömässä läheisyy-dessä Satakunnan- ja Itäisenka-dun kulmauksessa.

Kokoukseen oli saapunut edustajat kaikista Laivaston Kil-lan jäsenkilloista; Pohjanlahden Laivastokilta, Turun Laivastokil-ta ja Kymen Laivastokilta. Ko-kouksen puheenjohtajaksi valit-tiin kokouksen avaaja Laivaston Killan puheenjohtaja Pentti Nis-kanen, sihteeriksi killan sihteeri Teuvo Rodén. Kokouksessa kä-siteltiin sääntöjen vuosikokouk-selle määräämät asiat. Kokous päätti, että hallituksen jäsenten lukumäärä on kahdeksan, kuten edelliselläkin kaudella ja sama määrä henkilökohtaisia varajä-seniä. Näiden lisäksi hallituk-sessa on vielä puheenjohtaja ja

varapuheenjohtaja. Hallitukses-sa toimii varajäsenineen 18 jä-sentä. Laivaston Killan puheen-johtajana jatkaa Pentti Niska-nen Turun Laivastokillasta.

Hallituksen erovuorossa olivat Pohjanlahden Laivastokil-lasta Teuvo Rodén varamiehe-nään TLK:n Rainer Öhman ja Ti-mo Koukku varamiehenään Mi-kael Pasto, jotka valittiin uudel-leen. Kymen Laivastokillan ero-vuoroiset olivat Tapio Riikonen varamiehenään Erkki Tura, jotka valittiin myös uudestaan. Turun Laivastokillan erovuoroiset Jou-ni Aho ja Seppo Kaila varamie-henään Johan Andström valittiin uudestaan tehtävään.

Hallituksessa jatkavat: Erk-ki Lehtimäki varajäsenenään Bo Ståhl (Pohjanlahden Laivasto-kilta), Niilo Siro varajäsenenään Heikki Osola (Kymen Laivastokil-ta), Petri Jalava varajäsenenään

Eino Kostian, sekä Reino Vari-nows ki varajäsenenään Kyösti Rantanen (Turun Laivastokilta).

Toiminnantarkastajana va-littiin jatkamaan Eljo Aalto va-ramiehenään Janne Engblom.

Laivaston Killan kuluvan vuo-den merkittävin tapahtumia tu-lee olemaan Turun Laivastokil-lan organisoimat Pohjoismaiset Laivastokiltapäivät Turussa 8. - 10.7. Merivoimien vuosipäi-vän yhteydessä ja Nuku rau-hassa -tapahtumat Vaasassa ja Turussa, jotka järjestävät aluei-den maanpuolustusjärjestöt. Ti-laisuuksiin toivotaan jäsenistös-tä runsasta osaanottoa!

Laivaston Killan hallitus toivottaa kaikille jäsenkiltojen-sa jäsenille toiminnantäyteis-tä vuotta!

Seppo Kaila

Vuosikokousväkeä Tampereella panimoravintola Plevnan kabinetissa.

seppO kaila

Laivaston Killan vuosikokous Tampereella 25.3.2018

104

Järjestöt

L aivaston killan ja Vedenalaisen Veljeskunnan, sekä kaikkien

muidenkin sukellusta harrastavien golffareiden yhteinen golfkilpailu pelataan Lahden Takkulan Mestari kentällä 14.7.klo 20 alkaen. Ilmoittautuminen caddiemasterin toimistoon ( 03 7841311) 7.7 mennessä.

Lisätietoja: Eero Parkkila 0505551173 ([email protected])

Parhaat palkintaan !

TERVETULOA!

Mercury SeaPro: Ammattikäyttöön

suunniteltu.Mercury SeaPro

4-tahtimallisto F15 – F200, Mercury SeaPro -moottorit on rakennettu

äärimmäisen kestäviksi ja luotettaviksi työkumppaneiksi. Mercury SeaPro

-mallistosta löytyy oikea tuote kaikkiin ammattikäytön vaatimuksiin.

Mercury SeaPro Tukenasi vaativaan

käyttöön!

mercurymarine.com

2018-Mercury_SeaPro_184x270_petrol copy.indd 1 30/04/2018 09:31:55

atmarine.fi autrosafe.fi

Palveluksessa maalla ja merellä

Navigointi- ja kommunikointilaitteet

Konehuonelaitteet

Integroidut palo- ja kaasuilmoitinjärjestelmät

Säiliömittaus- ja lastausvarret teollisuudelle

Turvavalaistusjärjestelmät

Poistumisopasteet, turva- ja yhdistelmävalot

Erikoiselektroniikka puolustusvoimille

Marine Solutions

Rannikon Puolustaja 2018-atmarine .indd 2 15.1.2018 20.26


Järjestöt

Pohjanlahden Laivastokilta

S yksyllä 1982 näki päivän-valon yksi neljästä laivas-

tokillasta maassamme. Pohjan-lahden Merivartioston komen-taja Esa Salonsaaren toimiessa aloitteentekijänä ja paikallisen aktivistin, kauppaneuvos, sota-veteraani Tauno Rewellin toteut-tajana syntyi Pohjanlahden Lai-vastokilta, joka silloin nimettiin Laivaston Kilta ry:n Pohjanlah-den osastoksi. Noin 10 vuoden kuluttua kilta rekisteröityi Poh-janlahden Laivastokillaksi, ja sii-tä tuli yksi neljästä Laivaston Kil-lan alueellisesta killasta. Koska Pohjanlahden Laivastokillan toi-minta-alue oli ja on edelleen alu-eellisesti laaja, Kristiinankaupun-gista Ouluun, perustettiin viimek-si mainitulla paikkakunnalle oma alaosasto, Oulun osasto. Kun kil-lan koulutustoiminta sittemmin

keskitettiin Kristiinankaupunkiin muodostettiin sinne Suupohjan viirikkö. Näin Pohjanlahden Lai-vastokillan keskeisiksi toiminta-paikoiksi muodostui kolme aluet-ta Pohjanlahden rannikolla.

Alkuvuosina killan toimin-ta oli pääsääntöisesti tutustu-mismatkoja alueen merellisiin kohteisiin. Ei sellaista merivar-tioasemaa Merenkurkusta löy-tynyt jossa killan edustajat ei-vät olisi käyneet. Tässä avain-asemassa oli Pohjanlahden Me-rivartiosto, jonne killalla oli pe-rinteisesti hyvät suhteet ja jonka edustaja myös istui killan hal-lituksessa. Mutta myös toimin-ta yli rajojen kukoisti; pääjärjes-tön Laivaston Kilta ry:n yhteisille matkoille veljesjärjestöjä tapaa-maan Pohjoismaihin killan jäse-net osallistuivat innokkaasti.

90-luvun alussa kilta ak-tivoitui vapaaehtoiseen maan-puolustuskoulutukseen. Sininen Reservi ulotti toimintansa myös Merenkurkkuun. Kiltalaiset osal-listuivat muun toimintansa ohes-sa VEH-harjoituksiin: merivalvon-taa ja kohteen suojausta harjoi-teltiin sekä saarilla että maissa, mm. Valassaaret tulivat aina vain tutuimmiksi, samoin Sommarön entinen linnakealue Raippaluo-dossa. Killalla on ollut historiansa aikana useitakin aluksia, ja vuon-na 2007 ostettiin merivoimien käytöstä poistettu Ahven-luokan alus koulutuskäyttöön. Killan toi-nen vene, YM vene Linda siirret-tiin Suupohjaan, jossa myös aloi-tettiin alueellinen koulutus. Myö-hemmin todettiin, että tarvetta ei ollutkaan kahdelle veneelle ja Linda myytiin. Merellinen koulu-tustoiminta, johon sisältyi myös maanpuolustuskoulutuksen kurs-sitoiminta, keskitettiin Suupohjan alueelle, jonne Maria (Ahven) sit-temmin tukeutui. Meripuolustus-piirin koulutuksesta Merenkur-kussa vastasi ja vastaa edelleen-kin Vaasan meriosasto.

Kauppaneuvos, sotavete-raani Tauno Rewell johti kiltaa 22 vuotta, aina vuoteen 2004, jonka jälkeen sitä on luotsannut allekirjoittanut. Yli 30 vuotta on pitkä aika vapaaehtoisjärjestölle olosuhteiden muuttuessa. Näin

Lähes 40 vuotta merellistä toimintaa Pohjanlahdella

Laivaston Killan Pohjanlahden osaston perustava kokous. Vas. komentaja Esa Salonsaari Merivartiostosta, keskellä selin tuleva puheenjohtaja Tauno Rewell ja oikealla edessä Laivaston Kilta ry:n puheenjohtaja Bruno Ryynänen.

106

Järjestöt

Pohjanlahden Laivastokilta

myös Merenkurkussa. Toimin-taympäristö on suuresti muut-tunut sitten 1980-luvun alun. Pohjanlahden Merivartiosto itse-näisenä toimijana on lakkautettu ja johto siirtynyt Turkuun. Enää ei ole vartioston aluksia joilla en-nen vierailtiin merivartioasemilla. Lisäksi yhä useampi asemaa oli muuttunut ns. kylmäksi asemak-si. Eikä yhteydet merivartiostoon muutenkaan ole jatkuneet sen jälkeen kun Pohjanlahden Meri-vartiokilta perustettiin, jos kohta moni killan merivartijajäsen jat-koi jäsenyyttään killassa vaikka liittyivätkin uuteen merivartio-kiltaan. Syyskauden kohokohta, miinalaiva Pohjanmaan jokasyk-syiset käynnit loppuivat muuta-ma vuosi sitten. Käyntien loppu-minen koettiin suurena menetyk-

Lähes 40 vuotta merellistä toimintaa Pohjanlahdella

senä, sillä vierailihan Pohjanmaa Vaasassa kaikkiaan 29 kertaa.

Toiminnan alkuvuosina in-nostusta riitti: jäsenmäärä ko-hosi vuosikymmenen loppuun mennessä lähes 200:aan. Tä-mä maaginen raja ylittyi vuon-na 2000. Sen jälkeen jäsen-määrä on hitaasti laskenut, ja on nyt 118. Se on edelleenkin jäsenmäärältään suurin alan järjestö Pohjanlahden rannikol-la. Toiminta on edelleen aktiivis-ta. Vaasassa on killan johto ja suurin osa jäsenistä, kilta osal-listuu aktiivisesti maanpuolus-tustapahtumiin ja se lippu nä-kyy tapahtumien yhteydessä, kilta tukee veteraanityötä, oulu-laiset kiltaveljet kokoontuvat lä-hes kuukausittain ja Suupohjan viirikkö jatkaa oman koulutustoi-

mintansa. Viime kesänä viirik-kö osallistui Vaasassa sekä Me-rivoimien vuosipäivään että ko-konaisturvallisuustapahtumaan.

On pakko tunnustaa se to-siseikka, että killan aktiivijäsenet ikääntyvät eikä sen laatuinen fyy-sinen harjoittelu, jota joskus teh-tiin, välttämättä enää onnistu. Nuoria innokkaita jäseniä ei vain tulvi kiltaan, ei meillä eikä kuu-lemma muuallakaan. Mikä siis on kiltalaisten rooli nyt ja tulevai-suudessa? Tähän vastasi eräässä keskustelussa Pohjanmaan alue-toimiston päällikkö, evl. Mika Pii-roinen: ”Te ylläpidätte omalla toi-minnallanne maanpuolustushen-keä, ja juuri se on tärkeätä”. Tätä siis jatkamme.

Teuvo Rodenkillan puheenjohtaja vuodesta 2005

Miinalaiva Pohjanmaan upseerit päällikkönsä komentajakapteeni Mika Raunun johdolla onnittelemassa 30 -vuotiasta kiltaa.


Järjestöt

Rannikkosotilaskotiyhdistys

R annikkosotilaskotiyhdistys ry on yksi kuudesta kulu-

vana vuonna 100 vuotta täyt-tävästä sotilaskotiyhdistykses-tä maassamme. Yhdistys toimii kiinteässä yhteistyössä Merivoi-mien kanssa yhdistävänä voima-naan 7 rannikolla toimivaa pai-kallisosastoa Kotkasta Raumal-le: Kyminlinna, Loviisa, Suomen-linna, Upinniemi, Hanko, Turku ja Selkämeri. Sotilaskodit toimi-vat nykyään kolmessa kohteessa Merisotakoululla, Upinniemessä ja Turun Pansiossa. Yhdistykses-sä on tällä hetkellä jäseninä noin 290 reipasta vihreää sisarta laa-jalla ikäjakaumalla.

Rannikkosotilaskotiyhdistyk-sen 100-v vuosikokous järjestet-tiin su 4.3.18 Suomenlinnassa Merisotakoululla perinteitä kunni-oittaen. Kokoukseen saapui ran-nikolta lähes 90 sisarta. Vuosi-

kokouksen tervehdyspuheen piti yhdistyksen puheenjohtaja Ma-ritta Sariola. Kokouspäivän päät-teeksi järjestettiin juhlavastaanot-to Merisotakoulun perinneaulas-sa. Sekä toiminnan 100-vuotis-

Hymyllä ja sydämellä 100 vuotta suomalaisen varusmiehen hyväksiRannikon vihreät sisaret. 100 vuotta vapaaehtoistoimintaa

Merivoimien komentajan tervehdyssanat. Vasemmalla RSKYn puheenjohtaja Maritta Sariola.

Vastaanotto Merisotakoulun perinneaulassa.

iRma haRila, suOmenlinnan paikallisOsastO


108

Järjestöt


historiikin julkistamistilaisuuteen että juhlavastaanotolle osallistui sisarten lisäksi runsas, arvoval-tainen kutsuvierasjoukko. Ter-vehdyksensä juhlavuottaan viet-tävälle Rannikkosotilaskotiyhdis-tykselle esittivät Merivoimien ko-mentaja vara-amiraali Veijo Tai-palus sekä Sotilaskotiliiton pu-heenjohtaja Kirsi Patrikainen.

Marraskuun 14. päivänä järjestetään varsinainen juhla-va Rannikkosotilaskotiyhdistyk-sen 100-vuotisjuhla Helsingis-sä Ritarihuoneella, jonka järjes-telyistä vastaa juhlatoimikunnan vetäjä, kunniapuheenjohtaja Ul-la Varjola.

Yhdistyksen 100 v. historiikki julkistettiin vuosikokouksessa

Taustaa: Sotilaskotitoiminta käynnistyi Suomessa 1918 ul-komailta tulleen mallin mukai-sesti. Myös rannikkopuolustuk-sen toimipisteissä nähtiin tarve

sotilaskodeille, mutta pienillä ja hajallaan olevilla rannikkolin-nakkeilla ja merivoimien aluk-silla oli alussa mah do tonta löy-tää tiloja sotilaskoteja tai kanttii-neja varten. Marraskuun 3. päi-vänä 1918 ko koontui Helsinkiin kuitenkin noin 10 naista miet-

timään, miten maamme ranni-koilla palvelevia sotilaita voitai-siin auttaa toimimalla heidän viihtyvyytensä ja hyvin voin tinsa lisäämiseksi. Toiminta aloitet-tiin keräämällä saaristosotilail-le joululahjoja ja järj estämällä heille joulujuhlat. Tästä Saaris-tosotilaiden Joululahjakomiteas-ta perus tettiin vuonna 1920 yh-distys, joka sain nimen Rannik-kosotilaiden Huoltoyhdistys.

Nimi tuntui luonnollisel-ta niin kauan kun yhdistyksel-lä ei ollut omia sotilaskoteja. Jo 1920-luvun alkupuolella voitiin kuitenkin ryhtyä perustamaan ns. lukutupia linnak keille, ja vuo desta 1926 alkaen voitiin jo ryhtyä perustamaan varsinaisia sotilaskoteja.

Toiminta laajeni nopeasti, ja erityisesti talvi- ja jatkosodas-

Hymyllä ja sydämellä 100 vuotta suomalaisen varusmiehen hyväksiRannikon vihreät sisaret. 100 vuotta vapaaehtoistoimintaa

Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Kirsi Patrikainen.

Vuosikokouksen kukat historialli-sessa kahvikupissa.



Järjestöt

sa toiminta oli todella vil kas ta. Toimipisteitä oli noin 600. Jat-kosodan jälkeen toiminta luon-nollisesti muuttui merkittävästi mm. luovutetun Karjalan ja puo-lustusvoimien uudelleen ryhmit-tämisen myötä. Toiminta saatiin kuitenkin yllättävän nopeasti el-vytettyä, ja sotilaskoteja oli pit-kään noin 20–40 kpl, jonka li-säksi oli erilaisia tilapäisiä soti-laskoteja ja laiva kant tiineja. Ni-

mi muut ettiin vuodenvaihtees-sa 1958–1959 Rannikkosoti-laskotiyhdistys ry:ksi (RSKY). 1990-luvulta alkaneen rannik-kolinnakkeiden alasajon takia sotilas kotien määrä laski kuiten-kin 1990-luvun lopusta alkaen yhä nopeammin ollen tänä päi-vä enää kolme sotilaskotia, kak-si leirikotia ja laiva kant tiini.

Yhdistyksen historiikin Ran-nikon vihreät sisaret. 100 vuot-

ta vapaaehtoistoimintaa. on kir-joittanut sotatieteiden tohtori ja yleisesikuntakomentaja evp. Ove Enqvist (s. 1953), joka palveli puolus tusvoimissa 1976–2006 pääosin rannikkotykistössä ja merivoi mis sa. Hän on kirjoitta-nut yli 30 teosta pääosin meri-puolustuksen ja rannikkotykistön his toriasta.

Sirpa HolmaSuomenlinnan paikallisosasto

Historiikkiosuus Ove Enqvist

Merivoimien komentaja Veijo Taipalus ja historiikin kirjoittaja Ove Enqvist.


K ymen Laivastokilta ry haluaa toivottaa kaikille merivoimien kanssapur-jehtijoilleen voimakkaita ja tasaisia sivumyötäisiä! Paljon on meripuolus-

tuksen aavoilla koettu ja varmaan tullaan vielä kokemaankin. Mutta kuten vi-rolainen merimieslaulu toteaa MERI ON, MERI JÄÄB, MERI OLEMAN PIÄÄB.

Itäisellä Suomenlahdella, sen saarilla ja salmilla on paljon kerrottavaa taisteluista ja tais-telijoista. Hyvä, että tarinat voidaan kertoa itsenäisessä isänmaassamme. Kiitokset veteraa-nipolville,

Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2018

Tapio Riikonenpuheenjohtaja, Kymen Laivastokilta ry

110

Järjestöt

Rannikon sotilaskotitoimintaa kesäkaudelleSuomenlinnan paikallisosasto

7.5. Pop-up sotilaskotitapahtuma; sotilaskotiauto Unelma palveli Kauppatorin läheisyydessä. Tapahtuma on osa Sotilas-kotityön 100 juhlavuotta ja pääorganisaattorina on Sotilaskotiliitto. Valtakunnallinen

tapahtuma, johon osallistumme yhteistyössä Upinniemen paikallisosaston kanssa.

2.6. Intti tutuksi tapahtuma Suo-menlinnassa Merisotakoululla. Merisotakoululla avoimet ovet.

Kuivasaaressa yleisöviikonloppujen aikana 14.–15.7 , 4.–5.8 ja 11–12.8 sotilaskoti palvelee saareen saapuvia asiakkaita. Yleisöviikonloput toteutetaan yhteistyössä Suomenlinnan Rannikkotykistökillan kanssa. Lähemmät tiedot www.ihalines.fi.

Turun paikallisosasto

7.5. Pop-up sotilaskoti18.–20.5 MPK:n leirisotilaskoti Gyltössä24.5 Rannikkolaivaston huutokauppa8.–9.7 Merivoimien vuosipäivä1.–5.8 Merikadettipäivät

24.8 Nuku rauhassa - kokonaisturvallisuustapahtuma

25.8 Puolustusvoimat 100-vuotiskesäkiertue ja taistelunäytös

Näiden lisäksi kaikki kotiutus- ja ylennystilaisuudet kesäkuussa.

Upinniemi

7.5. Pop-Up Sotilaskotipäivä Helsin-gissä yhteistyössä Suomenlin-nan paikallisosaston kanssa.

9.5. Avoimet ovet Rannikko-prikaatissa (tapahtuma on osa PV100 juhlavuotta.

12.5. Sotasataman kotiväkipäivä; sotilaskotiauto Unelma paikalla.

30.5.–4.6. PV100 tapahtuma Helsingissä Senaatintorilla päivittäin 10.00–18.00. E-S alueen yhdistysten sotilaskotiautot palvelevat.

2.–4.6. Sotilaskotiauto Unelma on Pak-kahuoneen laiturilla ohjv Hami-nan edustalla. Sotilaskotiauto palvelee la ja su 10.00–18.00 ja ma 10.00–16.00.

Uusien alokkaiden valatilaisuudet ovat Loviisassa 16.8. ja Upinniemessä 18.8.



Järjestöt

V iime vuonna Helsingin Re-servimeriupseerit ry juhli

70-vuotista taivaltaan. Samalla avattiin uusi aikakausi kun me-ritoiminta käynnistyi uudestaan pitkän tauon jälkeen linnakeve-ne Lavansaaren käyttäjäyhtei-sön myötä. Nyt Puolustusvoi-mien juhlavuonna voimme ol-la ylpeitä siitä toimintapaletista, jonka pystymme tarjoamaan jä-senillemme; meritoiminta – yh-teysupseeritoiminta – ammun-ta - perinnetoiminta. Lisäänty-nyt toiminta vaatii luonnollises-ti lisää aktiiveja. Olemmekin on-nistuneet saamaan neljälle vas-tuualueelle uudet aktiivit, joten

yhdistys pystyy edelleen kehit-tämään toimintaansa. Heistä myöhemmin lisää.

Jatkuva valmius harjoitella

Siinä missä Merisotakoulu on tarjonnut erinomaisen reser-viupseerikoulutuksen varusmie-hille, pystymme me yhdistykse-nä tarjoamaan reservin meriup-seereille jatkuvan valmiuden yl-läpitää ja kehittää sotilasmeren-kulullisia taitojaan. M/S Lavan-saaren kautta 2017 voidaan pi-tää hyvin onnistuneena ja sen kokemuksien myötä toimintaa kehitetään edelleen. Merkittä-vimpänä muutoksena on viikko-

harjoitusten muuttaminen yhte-näiseksi kansimiehen koulutus-ta vastaavaksi koulutuskokonai-suudeksi. Yksittäiset harjoitus-ajot tullaan siis teemoittamaan ja ne ovat osa MPK:n kansimie-hen kurssia. MPK:n kursseille tulee lisäksi vaatimukseksi me-ritaisteluasun käyttö miehistöllä. M/S Lavansaaren satamapaik-ka kaudesta 2018 eteenpäin on Santahaminan Radioniemessä.

Tuki Merivoimille

Sinisen Reservin yhteysupsee-riviirikkö tukee Merivoimia vuo-sittain useissa eri laivastovierai-luissa ja tapahtumissa. Viirikön

Helsingin Reservimeriupseerit

112

Järjestöt

yhteysupseerien pitkä kokemus sekä tieto-taidot edesauttavat isojenkin laivastovierailujen on-nistumisen. CHENS 2018 on hyvä esimerkki tällaisesta ta-pahtumasta. Sininen Reser-vi järjesti huhtikuussa yhdes-sä Merisotakoulun kanssa yh-teysupseerikoulutuksen liittyen tapahtumaan. Kouluttajina toi-mivat yhdistyksemme aktiivit ja viirikön toiminnasta vastaavat

Uudet yhteistyökuviot

Tammikuussa pidimme Suo-menlinnan Upseerikerholla yh-teistyössä heidän kanssaan RUK 172:lle merellisen reservi-läistoiminnan esitelmäillan. Ker-ho tarjosi tilaisuuteen erinomai-set puitteet sekä tarjoilut. Alle-kirjoittaneella oli suuri ilo esi-tellä upseerioppilaille HRMU:n hienoa toimintapalettia sekä toi-vottaa heidät mukaan toimin-taamme. Esitimme myös kurs-sille haasteen joukkueen ilmoit-tamisesta tämän vuoden meri-taitokilpailuun. Reservin mento-reiden toiminnan esittely tullaan tulevaisuudessa yhdistämään tähän esitelmäiltaan.

HRMU on lisäksi neuvotel-lut Suomenlinnan Upseeriker-hon kanssa valmiita illallispa-ketteja, jos reserviupseerikurs-sit haluavat viettää esimerkiksi vuosijuhliaan Suomenlinnassa. Uskomme miljöön olevan mitä

parhain tuonkaltaisten juhlien viettämiseen.

Uusia aktiiveja

– Petri Vänskä, jäsenvas-taava. Jäsenhankinnan kehittäminen sekä jäsenti-laisuuksien järjestäminen.

– Antti Komulainen, M/S Lavansaaren vastuukonepäällikkö (HRMU). Meritoiminnan kehittäminen yhdessä vastuupäällikön kanssa.

– Lasse Mäki, nuorisoup-seeri. Nuorten upseerien toiminta.

– Vivi Mattsson, viestintä. Painopisteenä digitaalisten viestintäkanavien ylläpito ja jatkokehitys.

Upeaa purjehduskautta toi-vottaen

Marko VuorinenPuheenjohtaja

Helsingin Reservimeriupseerit ry

Helsingin Reservimeriupseerit


Järjestöt

merkitys vahvan perustan ra-kentamisessa. Yhdistyksellä on myös ollut aktiivinen rooli re-serviläisten meritaitokilpailui-hin osallistumisessa ja niiden kehittämisessä. Aktiiviset me-rialiupseerit Helsingistä osallis-tuivat kilpailuun ensimmäistä kertaa vuonna 1959, jo ennen yhdistyksen virallista perusta-mista. Meritaitokilpailussa saa-vutettu menestys antoi lisää in-toa merelliseen toimintaan. Ke-väällä 1960 Helsingin Reser-vialiupseerien vuosikokouksel-le tehtiin esitys meriosaston pe-rustamisesta. Tämän pohjalta pidettiin Helsingissä 9.3.1960 Helsingin Reservialiupseerit ry:n meriosaston perustamisko-kous. Yhdistyksen nimi on pe-rustamisen jälkeen muuttunut, ensin Helsingin Merialiupseerit ry:ksi ja sittemmin nykyiseksi Merireserviläiset ry:ksi. Olem-me edelleen vahvasti mukana meritaitokilpailutoiminnassa. Myös tänä vuonna jäseniäm-me osallistuu, Sininen Reser-vi ry:n vastuulle siirtyneen, kil-pailun suunnitteluun ja toteut-tamiseen sekä yhteen kilpailu-joukkueeseen.

Oikea kylki kiinnitys-valmiiksi – tehtäviin!

Nimemme mukaisesti merelli-nen toiminta on ollut merkittä-vässä roolissa heti yhdistyksen perustamisesta alkaen. Yhdis-tyksen jäsenet pääsivät mukaan Helsingin Reserviupseerit ry:n meriosaston Saukko-veneen (vuodet 1959-1972) meritoimin-taan. Tämän seuraajana oli vuo-sina 1974-1998 Reserviläisten Merisäätiön (nykyinen Meripuo-lustussäätiö) omistama Vesikko, joka olikin aktiivinen näky meri-voimien harjoituksissa: niin maa-liosastotehtävissä, liikkuvana so-tilaskotina kuin Merivoimien vuo-sipäivän alusparaatissakin. Jäse-nistömme osallistui myös aktiivi-sesti vuosina 2000-2004 käy-tössä olleen Sinisen Reservin koululaiva Röytän toimintaan. Vuonna 2007 yhdistys päätti, jäsenistön vahvalla kannatuk-sella, hankkia käyttöön Merivoi-mien käytöstä poistaman Ahven 3 koulutusveneen. Vene palve-li aktiivisesti yhdistystä vuoteen 2017 saakka. Vuodesta 2018 al-kaen Ahvenen tarina jatkuu jäse-nistöstämme muodostetun käyt-täjäpoolin muodossa. Yhdistys

Yhdistyksellä on tällä hetkel-lä yli 120 jäsentä. Jäsenis-

töstä valtaosa on merivoimien re-serviläisiä. Lähes kaksi kolmas-osaa on aliupseereita, noin 10 % upseereita ja noin 20% miehis-töä sekä noin joka kymmenes on reserviin kuulumattomia.

Lainaus yhdistyksen 10-vuo tis julkaisusta vuodelta 1970 pitää edelleen osuvas-ti paikkansa: ”Meriosastomme pääperiaatteena on ollut reip-paan merihenkisen harrastuk-sen ylläpito, merenkulkutai-don elvyttäminen, viestitystai-don kehittäminen ja tärkeimpä-nä veljeyden sekä siihen liitty-vän, turhia ylisanoja kaihtavan isänmaallisen ajattelun ehdoton säilyttäminen. Näiden periaat-teiden mukaan osasto on toimi-nut vuodesta toiseen.”

Merisuojeluskuntatoimin-nasta Meritaitokilpailuihin

Moni yhdistyksemme perusta-jajäsenistä oli mukana vuon-na 1928 toimintansa aloitta-neen Helsingin Merisuojelus-kunnan toiminnassa. Sillä on varmasti ollut, etenkin yhdis-tyksemme alkuvuosina, suuri

Merivoimien mukana vuodesta 1960 alkaen

Merireserviläiset ry, Sjöreservister rf

Merireserviläiset ry on Reserviläisliiton, Sininen Reservi ry:n ja Helsingin Seudun

Reserviläispiirin jäsenyhdistys, jonka kotipaikkana on Helsinki ja toiminta-alueena

koko rannikko.

114

Järjestöt

siirtyi uuteen aikakauteen vuon-na 2017 kun liityimme mukaan käyttäjäksi MPK:n Linnakevene Lavansaaren toimintaan.

Veneilytaitoja, maanpuolustuskoulutusta ja Siniseen Reserviin

Merireserviläiset ry on myös ve-neily-yhdistys, jolla on oma pur-siseuralippu ja venerekisteri. Jä-senillä on mahdollisuus katsas-taa oma veneensä rekisteriim-me ja saada oikeus käyttää lip-puamme. Yhdistyksen Navigaa-tiojaosto kuuluu Suomen Navi-gaatioliittoon ja toteuttaa käy-tössämme olevilla aluksilla na-vigaatiokoulutusta.

Yhdistyksemme oli muka-na vapaaehtoisen meripuolus-tuskoulutuksen aloittamisessa ja laivastoalan reserviläisten yh-

Merivoimien mukana vuodesta 1960 alkaen

teistoiminnassa heti 1990-lu-vun alussa. Tiiviin yhteistyön al-

kumetreillä toiminut kolmikko oli Helsingin Reservimeriupseerit ry, Helsingin Laivastokilta ry (nykyi-nen Suomenlahden Laivastokil-ta) ja Merireserviläiset ry (silloi-nen Helsingin Merialiupseerit ry). Merivoimien komentajana 90-lu-vulla toiminut kontra-amiraali Sa-kari Visa vaikutti merkittävästi omalla ja organisaationsa panok-sella Sininen Reservi ry:n synty-miseen. Yhdistyksemme on yk-si seitsemästä Sinisen Reservin perustajayhdistyksestä. Tänään-kin jäsenemme osallistuvat aktii-visesti monissa eri rooleissa niin Sininen Reservi ry:n kuin myös


mika kuutti


Järjestöt

Maanpuolustuskoulutusyhdis-tyksen Meripuolustuspiirin toi-mintaan.

Nykypäivän yhteistyö

Teemme aktiivista yhteistyötä Rannikkoprikaatin Suomenlin-nan Rannikkorykmentin Aliup-seerikoulun kanssa ja tavoittee-namme on saada nuoria, tulevia reservin aliupseereja, mukaan toimintaamme. Olemme palkin-neet jo 60-luvulta alkaen Meri-voimien aliupseerikoulutukses-sa parhaiten menestyneen me-renkulkijan/veneenkuljettajan kiikarilla. Vuonna 2015 käyn-nistimme yhteistyössä Ran-nikkoprikaatin AUK:n kanssa aliupseerioppilaille suunnatun toimintapäivän. Niin oppilaat, AUK:n henkilöstö kuin koulutta-jana toimineet merireserviläiset ovat ottaneet tämän rastipoh-

jaisena toteuttavan herrasmies-kilpailun vastaan erittäin myön-teisesti. Tulevat aliupseerit ovat kokeneet oppineensa päivän ai-kana uusia asioita sekä reservi-läiset puolestaan ovat päässeet pitämään yllä johtamis- ja kou-luttajataitojaan. Tämä kaksi ker-taa vuodessa toteutettava päivä tiivistää mainiosti varusmiehille, tuleville merivoimien aliupsee-reille, Suomen asevelvollisuu-teen perustuvaa puolustusrat-kaisua, jonka tärkeä osa reservi on. Tämän AUK:n kanssa tehtä-vän, 1960-luvulla alkaneen yh-teistyön aikana on Merireservi-läiset kohdannut varovaisesti ar-vioiden yli 10 000 nykyistä re-serviläistä ja aliupseeria.

Ampuma- ja jäsentoiminta

Monet merireserviläisistä har-rastavat turvallisesti ampumaur-

heilua sisäradalla Helsingin kes-kustassa ja ulkoampumaradoil-la sekä osallistuvat ampumakil-pailuihin. Yhdistyksen ampujat ovat yltäneet monesti palkintosi-joille Reserviläisurheiluliitto ry:n, Sinisen Reservi ry:n ja Helsingin Seudun Reserviläispiiri ry:n kil-pailuissa. Taitoja ylläpitävä kou-lutus on olennainen osa yhdis-tyksen ampumatoimintaa ja ko-keneemmat ampujat opastavat mielellään nuorempia.

Tärkeä osa toimintaamme ovat purjehduskauden ulko-puolella järjestettävät jäsen- ja luentoillat ajankohtaisista aiheis-ta. Tähän mennessä on käsitel-ty mm. kyberpuolustusta, Lai-vue 2020-hanketta, merisodan-käynnin muutosta viimeisen sa-dan vuoden aikana ja viimeisim-pänä vapaaehtoisen maanpuo-lustuskoulutuksen uudelleenjär-jestämisen nykytilanne kevääl-lä 2018.

Merireserviläiset onnittelee Merivoimia menestyksekkäästä reittivalinnasta kuluneen sadan vuoden aikana. Meille on ollut ilo päästä mukaan osalle tuo-ta reittiä. Olemme mielellämme käytettävissä myös tulevaisuu-den tekemiseen.

Mika Kuutti ja Roland Alfthan

Lähde: historiatietojen osalta: 50 vuotta Merireserviläistoimintaa -julkaisu


mika kuutti

116

Järjestöt

Sininen Reservi ry Meritaitokilpailu Merisotakoululla, Suomenlinnassa 14.-15.9.2018

S ininen Reservi ry:n jäsenyhdistykset ja MPK:n Linnakeveneiden käyttä-jäyhteisöt ovat tervetulleita osallis-

tumaan vuosittaiseen Meritaitokilpailuun. Ta-voitteena on mitellä jäsenyhdistysten ja mui-den kutsuttujen joukkueiden kesken meriso-tilaallisista ja sotilaan perustaidoista. Kilpai-lu käydään Merisotakoulun alueella sekä sen läheisillä merialueilla. Tapahtuma on MPK:n Meripuolustuspiirin kurssi.

Kilpailu sisältää muun muassa merellä to-teutettavan päivänavigointitehtävän ja muita merisotilaallisia taitoja mittaavia osioita. Taus-tamateriaalina toimivat Sotilasmerenkulkuoh-je (SMO) ja Laivapalvelusopasta (LPO) sekä Rannikkolaivurin Radioliikenneopas.

Kilpailu alkaa joukkueiden ilmoittautumi-sella Merisotakoululla, perjantaina 14.9. klo 18.00 mennessä ja kilpailun ohjelma päät-tyy lauantaina 15.9. viimeistään klo 20.00 mennessä.

Joukkueet ovat kolmihenkisiä. Osallistu-

mismaksua ei peritä, mutta joukkueet vastaa-vat itse matkakuluistaan. Majoitus ja ruokailut tapahtuvat Merisotakoululla ja ne ovat kilpai-lijoille maksuttomia. Pitkämatkalaisilla on tar-vittaessa mahdollisuus majoittua vielä lauan-tain ja sunnuntain väliseksi yöksi.

Kootkaa oma joukkueenne ja lähtekää rohkeasti mukaan hyvän hengen meritaitomit-telöihin, joissa pääsette näkemään uutta ja ker-taamaan vanhaa sekä tuomaan oman osaami-senne esille. Parhaat joukkueet palkitaan!

Ilmoittautumiset 15.6.2018 mennessä, osoitteessa www.sininenreservi.fi/ilmoittau-tuminen-meritaitokilpailuun/. Ilmoittautuneet joukkueet saavat kilpailukäskyn noin kuukaut-ta ennen kilpailua, jossa on tarkemmat tiedot ja ohjeet tapahtumasta.

Kilpailun järjestäjä hankkii kilpailussa käy-tettävät välineet ja kaluston. Vaatetuksesta ja muista tarvittavista henkilökohtaisista varus-teista ilmoitetaan tarkemmin kilpailukäskyssä.

Tervetuloa kilpailemaan!

Sininen Reservi ry

Tiedustelut: kilpailun johtaja Markku Kaasalainen tai varajohtaja Mika KuuttiSähköposti: [email protected] Kaasalainen, p. 040 532 8075 ja Mika Kuutti p. 040 759 9525

mika kuutti


Turun Rannikkotykistökilta

Turun Rannikkotykistökilta toimii!

seppO kaila

seppO kaila

K illan kevätkokous oli lau-antaina 17.3. Heikkilän

sotilaskodissa. Ennen kokouk-sen alkua killan puheenjohtaja Mika Koivunen piti esitelmän ai-heenaan Meripuolustuksen va-paaehtoiskenttä ja Sininen Re-servi. Tämän jälkeen nautittiin kahvit soden munkin kera. Ko-kouksen puheenjohtajaksi va-littiin kiltalegenda Kari Paar-ma ja sihteeriksi killan sihteeri Jukka Lasorla. Kokous käsitte-li killan sääntöjen kevätkokouk-

selle määräämät asiat. Vuoden 2017 aikana kuoleman kaut-ta jäsenistöstämme poistunei-den Reino Petäjän, Veikko Sa-lon, Veijo Sillanpään ja Eino Tir-rosen muistoa kokous kunnioit-ti hetken hiljaisuudella. Mikael Kaskelo kertoi vielä kuvin ja sa-noin kokouksen lopuksi Norjan Harstadin 40,6 cm:n Adolf-ka-nuunasta.

Varsinais-Suomen Kiltapii-rin kevätkokouksessa 20.3. kil-tamme palkittiin vuoden 2017 kiltana! Perusteina ”korkealaa-tuisten luentojen järjestämises-tä piirin killoille”. Tästä on kiit-täminen viime vuoden hallitus-ta, erityisesti kiltamestari Heik-ki Pohjanvirtaa, joka on neuvo-tellut suurimman osan kuukau-sitapaamisen esitelmänpitäjistä tilaisuuksiimme. Samassa tilai-suudessa luovutti Jääkäriperin-

neyhdistyksen V-S osaston pu-heenjohtaja Kyösti Vuontela kil-tamme Mikael Kaskelolle Jääkä-riperinnemitalin! Onnittelut Mi-kaelille!

Huhtikuun kuukausitapaa-minen pidettiin Heikkilän soti-laskodin muiden tilaisuuksien vuoksi vaihteeksi Iso-Heikkilän SA-Int -maanpuolustusmuseos-sa. Museon yksi erikoisuus on se, että tavaroita pääsee koske-maan ja kokeilemaan omin kä-sin, toisin kuin museoissa noin yleensä voi ja saa tehdä. Näh-täville on aseteltu niin sisällis-, talvi- kuin jatkosodan esinei-tä. Näyttelyssä käydään sotien kautta läpi 100 vuoden histo-riaa itsenäistymisestä Suomen nykypäivään saakka. Perusta-ja - keräilijä Antti Survosen ta-voitteena on kerätä udenlaisella museolla maanpuolustuksesta

Varsinais-Suomen Kiltapiirin pu-heenjohtaja Marjo Tuomaranta luovuttaa Vuoden Kilta -kier-topalkintopokaalin Turun Rannikkotykistökillan puheenjohta-ja Mika Koivuselle.

Jääkäriperinneyhdistyksen V-S osaston puheenjohtaja Kyösti Vuontela luovutti Mikael Kaskelolle Jääkäriperinnemitalin.

118

Järjestöt

kiinnostuneita kävijöitä. Nähtä-villä on aseita, pukuja ja varus-teita sekä maanpuolustusaihei-sia kirjoja ja lehtiä.

Kiltamme tekee 8. touko-kuuta retken, kohteenaan Val-lisaari ja Kuninkaansaari. Elo-kuun loppupuolella toteutetaan matka Latvian Bunkkerimus-eoon. Tätä kirjoitettaessa suun-niteltu reitti olisi Turku – Tallin-na – Tartto – Ligatne – Pärnu – Tallinna – Turku. Matkasuunni-telma tarkentuu kevään aikana. Retkikysymyksiin vastailee kilta-mestari, p. 040 519 8155, [email protected].

Kannattaa muistaa suositut

kuukausitapaamiset kesätauon jälkeen taas syksystä alkaen. Joka kerralla on oman alansa asiantuntija pitämässä huip-puesitelmää.

Ampumaharrastajat, otta-kaa kalentereihinne Sinisen Re-servin ampumakilpailut! Ampu-mäpäivä 2 Upinniemessä 5.5. on tätä luettaessa jo käyty. Seu-raava ampumapäivä 3 järjeste-tään 1. syyskuuta Raasin am-pumaradalla. Kivääri 150 m. ra-dalla ja pistooliammunta 25 m. radalla. Ampumapäivä 4 (Ryn-näkkökivääriammunta) järjes-tetään 22. syyskuuta Upinnie-messä. Varsinkin tämä syksyi-

nen rynnäkkökivääriammunta on ollut erityisen suosittu, koska siihen voi osallistua ilman omaa asetta ja -aselupaa. Nyt kerää-mään joukkueita kilpasille! Il-moittautumiset näihin ampuma-kilpailuihin MPK:n kotisivuilta.

Seuratkaa ilmoitteluja kil-tamme retkistä, kuukausitapaa-misista ym. tapahtumista TS:n kiltapalstalla, jäsentiedotteissa ja killan FB-sivulla: facebook.com/groups/turunrtkilta. Seu-ratkaa tarjontaa myös Maan-puolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) sivuilla: www.mpk.fi.

Seppo KailaKillan tiedottaja

antti suna

Väkeämme Iso-Heikkilän SA-INT maanpuolustusmuseossa.

Turun Rannikkotykistökilta

Turun Rannikkotykistökilta toimii!


Järjestöt

Turun Laivastokilta

K iltamme alkuvuoden ja kevään ponnistelut tä-

nä vuonna ovat pitkälti keskit-tyneet XIX Pohjoismaisten Lai-vastokiltapäivien järjestelyihin. Kiltapäivätapahtumat keskitty-vät Turkuun ja Naantaliin 8. - 10. 7. Tämän tapahtuman isän-tänä toimii Suomessa aina Lai-vaston Kilta, mutta operatiivi-nen järjestelyvastuu on paikal-liskilloilla, tänä vuonna Turun Laivastokillalla. Tapahtuma-paikkoina tulevat olemaan kes-keisimmin Aurajokiranta eri ta-pahtumineen, mm. osallistumi-nen Merivoimien vuosipäivän li-punnostoon ja seuraamalla mm. katselmusta jokirannassa, jos-

sa on Merivoimien aluksia juh-laliputettuna. Kiltapäivien ohjel-massa on myös seppeleen las-ku Laivaston ristille Naantalins-sa ja käynti Kultarannassa, josta on tarkoitus risteilllä takaisin Au-rajoelle. Vierailemme myös Me-ripelastuskeskuksessa. Toivo-tamme Laivaston Killan jäsen-järjestöjen jäsenet tervetulleiksi Turkuun ja Naantaliin!

Turun Laivastokillan kevät-kokous oli 28.2. Heikkilän so-tilaskodin yläsalissa, kuitenkin valitettavan ja harvinaisen vä-häisellä osanottajamäärällä! Kil-lan puheenjohtaja Jarmo Holm avasi kokouksen ja toivotti kaik-ki tervetulleiksi.

Aivan aluksi kuulimme MP-K:n Lounais-Suomen koulutus-päällikkö Tino Puhakan esitel-mänä tärkeän katsauksen MP-K:n toiminnan ajankohtaisiin ai-heisiin. Kiltaveli Petri Jalava pal-kittiin kokouksen aluksi TLK:n pronssisella levykkeellä. Parhaat onnittelut Petrille!

Kokouksen puheenjoh-tajaksi valittiin Jarmo Holm ja sihteeriksi killan sihteeri Jou-ni Aho. Kokous käsitteli killan säännöissä kevätkokoukselle määrätyt asiat.

Tulevia tapahtumia

Pohjoismaiset Laivastokiltapäi-vät 8.-10.7. Retkeily- ja huvitoi-

Turun Laivastokillan kevätkuulumisia!seppO kaila

Kevätkokousväkeä Heikkilän sotilaskodin yläsalissa.

120

Järjestöt

mikunta pyrkii järjestämään kil-taretken tai -retkiä jäsenistöltä saatujen ehdotusten perusteel-la. Kesällä on monen killan ja viranomaistahon Nuku Rau-hassa-tapahtuma Aurajokiran-nassa. Syyskaudella vierailem-me mm. Olkiluodon atomivoi-malassa. TLK:n pistooliampu-makilpailu järjestetään Pansion pistooliradalla syys-, lokakuus-sa. Muistakaa Sinisen Reservin ampumakilpailut! Ampumäpäi-vä 2 Upinniemessä 5.5. on tä-tä luettaessa jo käyty. Seuraava ampumapäivä 3 järjestetään 1. syyskuuta Raasin ampumara-dalla. Kivääri 150 m:n radalla ja pistooliammunta 25 m:n radal-la. Ampumapäivä 4 (Rynnäk-kökivääriammunta) järjestetään 22. syyskuuta Upinniemessä. Varsinkin tämä syksyinen ryn-

MPK:n Lounais-Suomen koulutuspäällikkö Tino Puhakka esitelmöi MPK:n ajankohtaisista aiheista.

seppO kaila

seppO kaila

Kiltaveli Petri Jalava palkittiin kokouksen aluksi TLK:n pronssisella levykkeellä.

näkkökivääriammunta on ollut erityisen suosittu, koska siihen voi osallistua ilman omaa aset-ta ja -aselupaa. Nyt keräämään joukkueita kilpasille! Ilmoittau-tumiset näihin ampumakilpailui-hin MPK:n kotisivuilta.

Kesäkauden syntymä-päiväsankareitamme ovat: 92 vuotta Jaakko Rantanen 23.7., 90 v. Paavo Rajanummi 26.6., 70 v. Rainer Helenius 13.6., 60 v. Jari Maula 9.7., 50 v. Mar-ja Leskelä 27.7. ja Tero Mäkinen 26.9. Onnittelut kaikille synty-mäpäiväsankareillemme!

Seuratkaa ilmoitteluja ret-kistä ja tapahtumista TS:n kilta-palstalla, sähköposti-jäsentedot-teissa ja killan päivitetyillä netti-sivuilla: www.turunlaivastokilta.net ja killan FB-sivulla. Seurat-kaa myös ampumatapahtumien ajankohtia Maanpuolustuskou-lutusyhdistyksen (MPK) sivuil-la: www.mpk.fi.

Seppo KailaKillan tiedottaja

Turun Laivastokilta

Turun Laivastokillan kevätkuulumisia!


Järjestöt

Hangon Rannikkopatteriston perinneyhdistysPuheenjohtaja Jarmo ValtimoMetsäkannaksentie 3210940 [email protected]

Helsingin MiinanraivaajakiltaPuheenjohtaja Erik ErwesLinnankoskenkatu 11 A 1000250 Helsinki, 0400 503 [email protected]

Helsingin ReservimeriupseeritPuheenjohtaja Marko VuorinenHaahkatie 6 A 10 , 00200 Helsinki0400 902737marko _ [email protected]

Kotkan Rannikkoalueen perinneyhdistysPuheenjohtaja Aapo Tokkola045 169 [email protected] postiosoite:Koulukatu 2 as 4, 48100 [email protected]

Kymen LaivastokiltaPuheenjohtaja Tapio RiikonenVesikatu 10, 49400 Hamina050 540 [email protected]

Kymenlaakson Rannikonpuolustajain kiltaPuheenjohtaja Esa TerviöKotilotie 6, 48310 Kotka,0440 837 [email protected]

Laatokan puolustuksen perinneyhdistysPuheenjohtaja Ilpo KaislaniemiHovioikeudenkatu 4 A 2320500 Turku0400 [email protected] Kyösti Rantanen, Turku0400 825 [email protected]

Laivaston kiltaPuheenjohtaja Pentti O. Niskanen, Hiidenkuja 6, 21600 Naantali040 [email protected]

Laivaston SukeltajakiltaPuheenjohtaja Tapani KorhonenOlofsborg 13 A, 10710 Snappertuna040 558 [email protected] [email protected]

MeripuolustussäätiöAsiamies Arno HakkarainenHelenankuja 4, 01400 [email protected]

MeriupseeriyhdistysPuheenjohtaja Veli-Petteri ValkamoSihteeri Jukka Rannikko,045 841 3070,[email protected] Komentaja Pasi Puoskari

MerivoimatMerivoimien esikunnan viestintäpuh. 0299 [email protected]

Merivoimien tutkimus-laitoksen perinneyhdistysPuheenjohtaja Erkki Laurila0500 431 [email protected] Kaarina SaartoPL 5, 20240 [email protected]

Pirkanmaan Meripuolustuskilta ryPuheenjohtaja Timo ValliKastepolku 2, 14200 Turenki040 833 7213, [email protected]

Pohjanlahden LaivastokiltaPuheenjohtaja Teuvo RodenPietarsaarenkatu 2 A 3, 65350 Vaasa0500 665 [email protected]

Pohjanlahden MerivartiokiltaPuheenjohtaja Timo Häyhä[email protected]

Rannikkotykistön OpistoupseeritPuheenjohtaja Tatu VartiainenOjahaantie 11 B 2501600 Vantaa02 998 00, 0400 [email protected]

RannikkosotilaskotiyhdistysPuheenjohtaja Maritta SariolaEsplanadi 120 B 2110900 Hanko050 302 [email protected]

RannikkojääkärikiltaPuheenjohtaja Henri HarmiaKoronakuja 6 b 1302210 Espoo040 506 [email protected]

Rannikkojääkäri pataljoonan perinneyhdistysPuheenjohtaja Mika SeppänenLoimikuja 8, 20660 Littoinen050 [email protected]

Rannikkotykistön perinneyhdistysPuheenjohtaja Johanna PakolaPryssinkatu 13 as 2920320 Turku+358 40 588 [email protected]

RannikkotykistösäätiöValtuuskunnan puheenjohtajaTimo KohtamäkiHallituksen puheenjohtajaVesa TuominenAsiamies komkapt M5/MERIVE Hannu [email protected]

Rannikkoupseeri yhdistysRP-lehden julkaisijaPuheenjohtaja Auvo Viita-ahoKommodori2. Logistiikkarykmentin [email protected] Jarmo Valtimo 040 564 [email protected]

Rannikon Puolustajain kiltaPuheenjohtaja Esa TerviöKotilotie 6, 48310 Kotka0440 837 [email protected]

RT-kerho johtorengasPuheenjohtaja Toni Aalto040 311 [email protected]

Selkämeren RannikkokiltaPuheenjohtaja Ravo SarmetKolhantie 134 b, 26510 Rauma040 562 [email protected]

Sininen Reservi ryPuheenjohtaja Antti RautiainenSolbackantie 22, 02880 VEIKKOLA050 5561825, [email protected] Kai Kaksonen050 545 [email protected]

Suomenlahden LaivastokiltaPuheenjohtaja Lars EklundMarkkinatie 5 E 5600700 HELSINKI0440 [email protected]

Yhteinen julkaisumm

e

122

Järjestöt

Suomenlinnan Rannikko-rykmentin perinneyhdistysPuheenjohtaja Tuomas [email protected]: 045 142 8449Sihteeri Katariina IlvesSandelininkatu 13 A 305800 Hyvinkää[email protected]

Suomenlinnan RannikkotykistökiltaPuheenjohtaja Kristiina Slotte,Merivirta 16 as 7, 02320 Espoo050 525 0022kristiina _ [email protected]

Suomi Merellä -säätiöAsiamies ja sihteeri Jyrki Myllyperkiö 050 5520244,sihteeri@suomimerellä.fi

Turun LaivastokiltaPuheenjohtaja Jarmo HolmKreivinkatu 3 A, 21110 Naantali040 [email protected]

Turun RannikkotykistökiltaPuheenjohtaja Mika KoivunenRauhankatu 23 H 7820100 Turku050 541 [email protected]

Turun Rannikkotykistö-rykmentin Perinneyhdistys ryPuheenjohtaja Pasi KatajaVimpankuja 11, 20540 [email protected],www.turrtr.net

Turun ReservimeriupseeritPuheenjohtaja Heikki LaihoLinnankatu 11 a 3, 20100 Turku0400 520 [email protected]

Vaasan Rannikkopatteriston perinneyhdistysPuheenjohtaja Kari LehtimäkiVästäräkinkatu 8C 65320 VaasaGSM 041 432 [email protected] Harri [email protected]


Järjestöt

Rannikon Puolustajan teemat 20183/2018 Itämeren muuttunut tilanne ja huoltovarmuus

4/2018 EU:n puolustuspolitiikan uusi suunta ja puolustusvoimien neljäs tehtävä

1/2019 Oppimisen uudet askelmerkit

www.rannikonpuolustaja.fi

Helsingin Miinanraivaajakillan kokous joka kuukauden toinen tiistai klo 13.00 ravintola White Ladyssa.

Tapahtumakalenteri 20189(?).7. Merivoimien vuosipäivän iltajuhla (s. 99)

14.7. Laivaston killan ja Vedenalaisen Veljeskunnan, sekä kaikkien muidenkin sukellusta harrastavien golffareiden yhteinen golfkilpailu (s. 105)

14.-15.9. Sininen Reservi ry Meritaitokilpailu Merisotakoululla, Suomenlinnassa (s. 116)

Rannikon sotilaskotitoiminnan kalenteri kesäkaudelle (s. 111)

Kongsberg Defence OyÄyritie 8 D01510 VantaaE-mail: kd.�[email protected]

www.kongsberg.comWORLD CLASS- through people, technology & dedication

N

S

W E

HUIPPUTEKNOLOGIAA JA YHTEISTYÖTÄTOIMITAMME SUOMEEN MAAILMAN-LUOKAN TUOTTEITA JA KOKONAIS-RATKAISUJA

- Ilmapuolustusjärjestelmät- Johtamis- ja tulenjohtamisjärjestelmät- Integroidut tiedustelu- ja valvonta- järjestelmät- Kauko-ohjattavat aselavetit- Ohjelmistopohjaiset ja taktiset viesti- järjestelmät- Risteily- ja meritorjuntaohjukset

merivoimat 100 vuotta€¦ · 14 suomen rannikkotykistö 100 vuotta lauri pohjanvirta ... historia...

Documents