matkaraportti suzhou, kiina - chinet-verkosto · monet olivat varsinaisia pojanviikareita....
TRANSCRIPT
MATKARAPORTTI – SUZHOU, KIINA
Matkaraportti Suzhoun Kiinasta, jonne lähdin Chinetin kautta neljäksi viikoksi työssäoppimaan. Mukanani
oli neljä muuta opiskelijaa, kaikki eri puolilta Suomea. Ensimmäisen ja viimeisen viikon kanssamme oli myös
opettajia.
Viikko 1, 3. – 9.9.2012
Otimme matkan keskivaiheilla selvää kulttuurishokista ja siihen kuuluvasta neljästä vaiheesta. Näin
jälkeenpäin ajatellen huomaa, että jokainen vaihe toteutui. Ensimmäinen viikko meni ensimmäisen vaiheen
parissa, eli kaikki oli uutta, ihanaa ja ihmeellistä.
Saimme pehmeän laskun työssäoppimiseen, sillä ensimmäinen viikko kului kulttuuria avaavien
aktiviteettien parissa. Olimme saaneet viikon aikataulun ennen matkaan lähtöä, mutta ensimmäisen
illallisen yhteydessä saimme uuden aikataulun ja myös pieniä lahjoja koululta. Uuden aikataulun myötä
mm. mandarikiinan perusteet olivat jääneet pois, mutta paljon hauskaa tekemistä oli silti. Majailimme
Suzhou Tourism hotellissa, joka oli yhteistyökoulun (Suzhou Tourism and Finance Institute) omaisuutta.
Heti ensimmäisenä iltana meille oli järjestetty veneretki. Mukaan tuli yhteistyöhenkilömme Ms. Wu ja
oppaaksi valmistuva opiskelija. Heidän mukaan ilta oli viileä ja mukaan kannatti ottaa pitkähihainen, mutta
suomalaisesta näkökulmasta ilta oli aivan tarpeeksi lämmin. Englantia monet puhuvat aivan yllättävän
hyvin, vaikka paljon huomasi, että pitkiä rimpsuja oli vain opeteltu ulkoa ja perussanasto olikin sitten
hukassa.
Viikon mittaan saimme oppitunnin kiinalaisista puutarhoista, harjoittelimme teetaidetta, kävimme
vanhassa kaupungissa Zhou Zhuangissa ja The Humble Administrator’s Gardenissa sekä kiertämässä
kaupunkia, mutta itselle mieluisimmat opit tulivat koulun keittiötunneilta, joissa saimme valmistaa ruokaa,
leipoa ja kokeilla vihanneksien kaivertamista Mr. Maon, Mr. Caon ja heidän assistenttiensa kanssa. Ainoa
päivä ilman ohjattua tekemistä oli sunnuntai. Oli ihana herätä pitkästä aikaa ilman herätyskelloa ja
vapaapäivä kuluikin rennosti kaupoilla ja räätälillä käydessä.
Ensimmäinen viikko oli kaiken kaikkiaan positiivinen. Paljon oli uutta, mihin piti tottua, kuten saastunut ilma
ja todella vilkas liikenne. Parin ensimmäisen päivän jälkeen aikaeroon oli jo tottunut, vaikka aamut olivat
silti todella haasteellisia. Pidin paljon kiinalaisten tavasta syödä; tapana on tilata aina yksi ruokalaji
enemmän, kuin syöjiä on ja jakaa jokaisen lautaselle kaikkea. Kaupunkikierroksen jälkeen kaksi paikallista
tyttöä vei meidät Hot Pot:iin syömään, jossa myös Ms. Wu liittyi seuraamme. Ideana oli tilata raa’at raaka-
aineet ja itse keittää ne pöydän keskellä olevassa tulisessa, miedossa tai keskitulisessa liemessä. Sen lisäksi
itselle sai koota erilaisista pähkinöistä, mausteista ym. ja öljystä mausteliemen. Sinä iltana maistoin lähes
kaikkea ensimmäisen kerran. Radikaaleimpiin kuuluivat aivot, sammakko, mahalaukku ja veri. Toisen
todella hienon ruokailukokemuksen saimme eräässä japanilaisessa ravintolassa, jossa söimme yhdeksän
ruokalajin menun. Kokki teki ruokamme aivan nenän edessä ja sitä oli hieno katsella. Siellä tuli maistettua
mustekalaa. Hotellin päivällisistä pidin paljon, mutta aamupalalla oli mieleeni liikaa makeaa. Vihreä tee oli
hyvä ruokajuoma, mutta en pitänyt siitä, että samaan tapaan myös maito ja mehu oli kuumennettu miltei
kiehuvaksi. Kiinan yöelämä, harhailevat taksikuskit, reikälattia-wc:t, pikaruokalat, eksymiset ja uudet
tuttavuudet, niin paikalliset, ulkomaalaiset ja suomalaisetkin tuli kaikki myös koettua ensimmäisen viikon
aikana.
Minä ja oppaamme Hot Pot:issa. Mr. Cao kaivertamassa kukkaa.
Ensimmäinen ravintolakokemus Kiinassa. Zhou Zhuang.
Viikko 2, 10. – 16.9.2012
Aamupalan jälkeen muutimme eri hotelleihin. Ongelmitta ei selvitty, sillä matkatavaroita hakiessani
huoneeni kortti ei toiminutkaan. Hotellin vastaanottotiskillä ei englantia puhuttu, mutta kääntäjän avulla
saimme asian hoidettua. Huisia, miten sitä ilman kielitaitoakin pärjää. Alkuperäisestä suunnitelmasta
hieman poiketen minä muutin Katariinan kanssa Courtyard by Marriot Suzhou – hotelliin, Jukka ja Tuukka
Marriot – hotelliin ja Jose yksin Howard Johnsoniin. Näissä hotelleissa olivat myös
työssäoppimispaikkamme, eli työmatka oli kurottu hyvin kivuttomaksi. Hotellimme sijaitsi Suzhou Industrial
Parkin alueella, joka oli huomattavasti modernimpi ja länsimaalaisempi, kuin edellinen osa kaupunkia.
Yhtäkkiä olimme pilvenpiirtäjien keskellä ja hotellihuoneemme sijaitsi neljännen kerroksen sijaan
kahdeksannessatoista kerroksessa. Oli mukava nähdä toisenlainenkin puoli Kiinaa hotellissa, johon ei itsellä
ihan heti olisi varaa.
Töitä oli neljä tuntia aamulla ja neljä tuntia illalla ja töiden välissä oli parhaillaan kuusi tuntia luppoaikaa.
Toisaalta järjestely oli huono, koska välillä tuntui, ettei töistä päässyt ollenkaan irrottautumaan ja jos välissä
erehtyi nukkumaan, tuntui iltavuoro jo eri päivältä, kuin aamuvuoro ja päivät sekoittuivat helposti toisiinsa.
Väliajalla kävimme tapaamassa muita suomalaisia, opettelimme kulkemaan metrolla, kävelimme läheiseen
kauppakeskukseen tai ruokakauppaan, puhuimme Skypessä ja usein jäätiin myös nukkumaan. Työvaatteet
olivat muuten oikein kivat, mutta vihasin lippalakkia, josta tuli vähän McDonald’sin kassatyöntekijä – fiilis.
Töissä oli välillä sellainen olo, että koulussa olisi ollut, kun työkavereiden ikähaarukka oli 16 – n. 30. Monet
olivat varsinaisia pojanviikareita. Englanninkielen taito oli melkein jokaisella sellainen, että toimeen tuli,
mutta joillain puhuminen kariutui ujouteen. Muutama ei sanonut sanaakaan, mutta kommunikointi kyllä
sujui tavalla tai toisella. Se oli tavallaan aika harmillista, sillä vaikka työt sujuivatkin, niin mitään sen
syvempää keskustelua ei monen työkaverin kanssa saanut aikaiseksi. Monesti he kyselivät, että mikä mikin
asia on englanniksi. Sen kyllä huomasi, että siinä missä heidän englanninkielentaito parani, itsellä se
huononi, kun piti puhua niin yksinkertaistetusti, että joku ymmärsi.
Saimme vapaapäivinä syödä ilmaiseksi ravintolassa, jossa olimme töissä, mikä tuntui todella rikolliselta.
Työpäivinä saimme ruuat hotellin työpaikkaravintolassa, jossa ei aina ilosta hihkuttu. Kuten suomessakin,
työpaikkaruoka ei aina täyttänyt toiveita ja välillä mentiin riisilinjalla, kun tarjottimelle tuli hapatettua
tofua, kalanpäätä tai kananjalkoja. Ravintoloissa ruoka oli oikein hyvää ja työpaikkaravintolaankin tuli kiire,
jos hotellin ravintolan aamupalalta oli jäänyt herkkuja, kuten paistettua riisiä.
Ensimmäisen viikon viikonloppuna oli hotellin 2v-synttärit, joita juhlittiin oikein kunnolla. Palkintoja jaettiin,
pidettiin tietokilpailua ja kakkua syötiin. Karkeloissa puhuttiin enimmäkseen kiinaa, mutta meidät
suomalaiset otettiin huomioon mm. heittämällä meille tietokilpailu kysymys, joka käännettiin englanniksi.
Juhlissa oli erittäin mukava tunnelma, niin kuin koko hotellissa ylipäätään. Ilmapiiri oli avoin ja jo kolmen
ensimmäisen päivän jälkeen hotellin väki tuntui omalta perheeltä; kaikki oppivat nopeasti tunnistamaan
suomalaiset harjoittelijat, kun sana kiiri ja keltä tahansa pystyi kysymään apua, kaikki pyrkivät auttamaan.
Näkisipä suomessakin samanlaista avoimuutta ja sosiaalisuutta.
Hotellin keittiössä oli akvaarioita, joissa kasvatettiin rapuja, sammakoita ja erilaisia kaloja raaka-aineiksi.
Samaa saattoi nähdä myös ravintoloiden edustalla. Joissain marketeissa pidettiin myös kaloja, joista sai
kalastaa itselleen sopivan kokoisen kotiin vietäviksi. Idea on minusta ihan kelpo, jos hygieniat ja paremmat
elinolosuhteet saataisiin kohdalleen. Tankeissa saattoi olla kymmeniä katkarapuja päällekkäin tilanpuutteen
vuoksi ja usein seassa oli kuolleitakin yksilöitä elävien seassa.
Työpaikkaravintolassa syömässä. 2-vuotis synttärijuhlat.
Neljän tähden hotellihuone. Näkymä kahdeksannestatoista kerroksesta.
Viikko 3, 17. – 23.9.2012
Työpaikalla ei kerinnyt kovasti työt vaihtumaan työssäoppimisen aikana, joten hommista pääsi aika
nopeasti jyvälle ja sai tehdä asioita erittäinkin omatoimisesti. Se oli todella positiivinen yllätys, sillä Kiinassa
on vieläkin totuttu ajatukseen, että naiset eivät välttämättä sovellu kokeiksi ja välillä muu henkilökunta
oudoksui ajatusta kahdesta suomalaisesta tytöstä keittiössä. Oli todella mukava huomata, että saimme
Katariinan kanssa iltasin olla aivan kaksin parilalla ja palvella asiakkaita. Monipuolisuutta hommiin jäi
kaipaamaan, mutta ymmärtäähän lyhyen ajanjakson haitat. Kielimuuriongelmissa kyllä täydensimme hyvin
toisiamme; työkaverit auttoivat meitä kiinalaisten asiakkaiden kanssa ja me heitä englantia puhuvien
kanssa.
Toisaalta oli mukava, että hotellissa meidät tunnistettiin joka puolella, mutta olihan siinä huonotkin
puolensa. Tuntui, että kaikki hotellissa tiesivät kaikki meidän tekemiset, mm. lukuisat eksymiset hotellin
käytävillä. Se taas tuntui jopa hieman imartelevalta, kun mukavat asiakkaat kysyivät, että mistä ollaan
kotoisin ja jäivät välillä rupattelemaan.
Kiinassa on kummallinen ominaishaju, jonka huomasi heti lentokoneesta ulos astuttuaan. Hajuun kyllä
tottui, mutta aina joen, viemärin tai tietyön ohittaessa haistoi sen moninkertaisena. Tuntui myös, että
jokaisessa hotellin työpaikkahississä ja kellarin käytävillä on omanlaisensa paha haju.
Kolmannella viikolla kyllä huomasi, miten raskas matka on henkisesti ja kulttuurishokin toinen vaihe alkoi
selvästi jyllätä. Toinen vaihe on shokin kynnysvaihe, jossa pienet asiat alkavat ärsyttää ja kulttuurin huonot
puolet sekä käytännön ongelmat, joita ei Kiinasta puuttunut, tulivat esiin. Alkuviikko oli hyvinkin raskas.
Loppuviikosta ärsytys alkoi kuitenkin laantua ja kolmas vaihe pukkasi päälle. Stressi laantui, ongelmat
tasaantuivat ja kulttuuriin alkoi kunnolla sopeutua. Tästä saan varmasti kiittää ihania työkavereita ja muuta
henkilökuntaa hotellissa. Alkoi myös ihan toden teolla surettaa, kun mietti viimeisen viikon ja päivän
lähestyvän.
Kuukausi Kiinassa oli kyllä erittäin epäterveellinen ruuan suhteen, jos miettii, miten kotimaassa on tottunut
syömään. Valkoista riisiä, vaaleata leipää ja paikallisia herkkuja tuli syötyä mielettömästi. Limsaa ja
pullovettä tuli juotua varmasti monet litrat. Lihaa ja maitotuotteita aika minimaalisesti.
Rakennustyömaa räätälille käveltäessä. Minä ja Katariina iltavuorossa.
Senso, yhdeksänkerroksinen kauppakeskus. Uutta ja vanhaa.
Viikko 4, 24. – 30.9.2012
Hotelli oli ilmeisesti niin täyteen varattu, että ”jouduimme” viettämään pari yötä hotellin korkeimman
kerroksen sviitissä. Jos näköalat olivat hienot 18. kerroksesta, niin oli ne kyllä vielä hienommat 27.
kerroksesta katseltaessa. Neljännellä viikolla jouduimme kuitenkin muuttamaan tavaramme takaisin
vanhaan 18. kerroksen huoneeseen, mutta olihan se kokemus tuokin.
Viimeisellä viikolla kiinankielen taitomme saavuttivat aika korkean huipun. Opimme parin perussanan
lisäksi yhdessä päivässä sanomaan mm. vesimelonimehu, mansikkajukurtti ja ”minä rakastan sinua”.
Opimme myös piirtämään parit todella yksinkertaiset merkit ja tunnistamaan niitä sitäkin enemmän. Muille
työkavereille oli sen jälkeen hienoa näyttää taitoja ja kyllä siellä ylpeitä meistä oltiinkin. Yritimme opettaa
heitä sanomaan suomeksi ”moi” ja ”riisi”, mutta suurin osa ajasta meni selittämiseen, että ei, Suomessa ei
puhuta englantia, vaikka kaikki niin luulivatkin.
Lopulta koitti viimeinen työpäivä ja työvaatteiden ja muiden tavaroiden palautus. Viimeisellä viikolla
kävimme myös arviointikeskustelun, johon osallistui minä, Katariina, pääkokkimme, henkilöstöpäällikkö ja
kaksi opettajaamme/matkan järjestäjää. Arviointikeskustelu meni hyvin vaikka tulkkaamista hiukan
tarvittiinkin. Pääsimme hyvin yhteiseen säveleen ja asioista keskusteltiin. Itse olen hyvin tyytyväinen
lopputulokseen. Lopuksi otimme yhteiskuvia.
Ensimmäiset kaksi viikkoa minulla ja Katariinalla oli vapaapäivät eri päivinä, mutta viimeisen viikon
kunniaksi saimme pitää vapaapäivät samaan aikaan. Ensimmäisen niistä vietimme Tiger Hillillä kierrellessä.
Paikan päällä piti olla sinä viikonloppuna paljon toimintaa, mutta olimme yhden päivän liian aikaisessa,
joten mm. lohikäärmetanssit ja ruokatori jäi näkemättä, mutta käymisen arvoinen se oli silti. Toinen
vapaapäivä tuhlattiin minun mielestä mieluisammassa paikassa, nimittäin Ferris Wheel Parkissa. Siellä oli
pari huvipuistolaitetta, narunvetoja ja kioskeja, mutta suurin vetonaula oli Kiinan suurin veden päällä oleva
maailmanpyörä, jonne minäkin uskalsin kamalasta korkeanpaikanpelosta huolimatta. Meno siinä oli
oikeastaan jopa tasaisempaa, kun metrossa. En tiedä onko huvipuistot uusi juttu Kiinassa, sillä laitteet olivat
aika nössöjä ja silti niissä tytöt itkivät. Hääpareja näimme ottamassa hääkuvia varmaan seitsemän ja se ei
todellakaan ole harvinainen näky Kiinan kaduilla / puistoissa / missä vain.
Kun sitten oltiin sanottu viimeisetkin heipat työkavereille ja annottu lahjoja, oli aika viimeisenä yönä
kolmelta lähteä opettajien hotellille. Matka sinne sujui kommelluksitta, mutta siitä ne vastoinkäymiset
alkoivat. Minun matkalaukku hajosi maahan ja se oli auton takakontissa auki lentokentälle ajettaessa, jossa
se onneksi saatiin laitettua kiinni. Lennolta meinattiin myöhästyä, kun piti matkalla kääntyä kertaalleen
takaisin. Onneksi koneeseen kuitenkin päästiin ajallaan ja edessä oli taas yksi puuduttava matka
mielenkiintoisen ruuan ja tylsien elokuvien parissa. Hetki tuli silläkin matkalla nukuttua ja parit kyyneleet
tirautettua miettiessä, että mitä sitä joutui taakseen jättämään.
Nyt sitten odotellaan täällä Suomen päässä kulttuurishokin viimeistä vaihetta eli sitä shokkia, kun pitäisi
taas omaan kulttuuriin mukautua. Mutta vaikka sitä ikävä onkin, niin onhan kaikessa aina hyvätkin
puolensa.
Arviointikeskustelu. Me suomalaiset.
Aamuvuoro ja noin puolet työkavereista. Tiger Hill.
Kiinalainen vessa. Kirjoitus Tiger Hillin bambuiss