maaseutuplus3 2014 verkkoon

3/2014 kylät&korttelit

+

VOIMISTUIVATKO KYLÄT? Puheenjohtaja pohtii toimiko kampanja.

HÄRFÖRADLAD FISKDeltagarna ska inspireras och få ett ökat intresse för dels smart fisk.

jÄTeVeSIASIAT KUnnOSSA? Ovatko jätevesijärjestelmät kunnossa kotona ja mökillä?MAASEUTU

VEDET JA KALAT

+ LIITe VOIMISTUVAT KYLÄT

MAASEUTUPLUS 3/20142

PÄÄKIRJOITUS

Professori Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheen-johtajana vuodesta 1995 ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoi-mittajana. Uusitalo jäi työ- ja elin-keinoministeriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänellä on ollut enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlastensa kanssa sekä kylä- ja Leader-asioiden parissa.

[email protected]. 040 541 9916

"Kampanjan pääkysy-myksessä eli kunnan

ja sen kylien suh-teen järjestämisessä

sekä onnistuttiin että epäonnistuttiin"

Voimistuivatko kylät kampanjalla?Otsikon kysymys on samaa laatua kuin odotettaisiin paranevalta terveydenhoi-dolta kuolemattomuutta tai koheneval-ta koulutukselta pöljyyden poistumista. Kampanja oli prosessi ja se tuottaa asteit-tain tuloksia, mutta ei tietenkään mah-dottomuuksia. Kolmen ja puolen vuoden tapahtumasarja oli poikkeuksellinen syvä-sukellus paikallisen kehittämisen pulmiin ja mahdollisuuksiin. Nostan niistä esille muutamia.

Kampanjan pääkysymyksessä eli kun-nan ja sen kylien suhteen järjestämisessä sekä onnistuttiin että epäonnistuttiin. Edellinen seikka liittyi etenkin ajoitukseen. Alkoihan keskustelu lähidemokratiasta kesken kampanjan ja kampanja pystyi keskustelua lisäämään ja täsmentämään. Epäonnistuminen johtui kunnallishal-linnon toimijoiden vähäisestä kiinnos-tuksesta kylien voimistamista kohtaan. Kampanja ei saanut kunnallishallinnon toimijoita riittävästi liikkeelle. Silti kam-panja avasi monen silmät näkemään kun-nan ja sen kylien avuttoman suhteen ja tarpeen järjestää lähidemokratia aidosti ja tasapuolisesti. Suurenevien kuntien edus-tuksellinen demokratia vaatii vahvistuak-seen ja tuloksia saadakseen täydennystä suoralta demokratialta.

Kampanja aiheutti ymmärrettävästi keskustelua viranomaisten ja paikallis-toimijoiden suhteista, pulmista ja saavu-tetusta luottamuksesta. Näissä asioissa on ilahduttavasti edistytty. Pulmat ovat harvoin organisaatiokohtaisia, enemmän henkilöistä riippuvaisia ja syitä on molem-missa osapuolissa. Iso loikka eteenpäin on otettu myös kylä- ja Leader-toimijoiden yhteispelin ja keskinäisen ymmärryksen edistämisessä. Alun alkaen siellä täällä esiintyneet epäilykset ovat olleet turhia. Nyt kollegiaalisuus ja käsitys yhteisvas-tuusta paikallisessa kehitystyössä ovat yli-voimainen pääsääntö. Tulokset puhuvat

puolestaan. Yli 40 000 luottamus- ja vapaa-ehtoistyön tekijää auttaa ja tukee ainakin 225 kylä- ja Leader-työn ammattilaista.

Kampanjateemoista sopimustoiminta sekä seurakuntien, yhdistysten ja kuntien yhteistyön kehittäminen osoittautuivat lä-hidemokratian ohella mahdollisuuksiksi, joissa on kaikilla osapuolilla saavutettavaa. Teemat esiintyvätkin jo kyläsuunnitelmis-sa ja Leader-ryhmien strategioissa aiem-paa enemmän. Julkisen talouden jatkuvat ongelmat heijastuvat kaikkiin ja pakotta-vat etsimään uusia työtapoja ja työnjaon muotoja. Niitä todella on, mutta niiden hyödyntäminen edellyttää määrätietoista tiedon hankintaa ja naapurilta oppimista. Pohjoisten maakuntien kyläyhdistysten pyrkimys lisätä kumppanusten välistä tie-don ja kokemusten vaihtoa on erinomainen asia.

Maakunta kylien ja muiden paikalliske-hittäjien toimintaympäristönä on kehitty-mässä hyvään suuntaan. Alueohjelmissa paikallinen kehitystyö otetaan aiempaa paremmin huomioon, kylä- ja Leader-toimijoita on aluetason toimielimissä ja alue- ja paikkaperustaisesta työstä kiin-nostuneiden yhdistysten maakunnallinen yhteistyö on jämäköitymissä. Tavoitteita ei vielä ole saavutettu, mutta edistymisen mahdollisuus on todistettu. Kun suurim-pien kaupunkien keskustojen kansalaistoi-mijat, nopeasti lisääntyvät kuntakohtaiset kyläyhdistykset sekä kirkonkylien kylä-yhdistykset tulevat mukaan toimintaan, rajoitteita raivataan lisää.

Voimistuvatko siis kylät ja niihin verrat-tavat kaupunginosat ja kirkonkylät? Vastaus on myönteinen. Kuitenkaan maali ei edes häämötä, mutta me tiedämme, mihin täh-täämme ja mitä teemme. Kiitos Voimistuvat Kylät- kampanjan järjestäjille, osallistujille ja rahoittajille. Työ jatkuu.

Eero Uusitalo

+ Lue koko juttu keskiaukeaman liitteestä!

MAASEUTUPLUS 3/2014 3

SISÄLLYSLUETTELO

PÄÄKIRJOITUS: VOImISTUIVaTKO KYLÄT KamPanJaLLa? 2

PÄÄSIhTEERIn PaLSTa: maaSEUTUPOLITIIKan SaVOTTa JaTKUU 4

aJanKOhTaISTa 5

KYLÄaSIamIEhEn nURKKaUS: PIEnIn, mUTTa VaRmOIn aSKELEIn 7

aJanKOhTaISTa 8

KOLUmnI: PaLVELUJEn maaLTamUUTTO 9

OVaTKO JÄTEVESIJÄRJESTELmÄT KIInTEISTöLLÄSI KUnnOSSa? 10

EI SUnKhaan SE KannaTTE 14

mIKSI KYLIEn LIIKETOImInTa On VaIKEaa? 17

VERKOn VETÄJIEn VERKOTTaJa USKOO YhTEISTYöhön 18

PaIKaLLISELLa aKTIVOInnILLa TEhOKKUUTTa RanTOJEn Ja VESIEn hOITOOn 20

YhTEISTYöLLÄ PUhTaaT VESISTöT 24

KaLannahKÄSInEILLÄ KaLaSTUSPERInTEEn PUOLESTa 25

KOLUmnI: LaITa SInÄKIn LUSIKKaSI LÄhIRUOKaSOPPaan 27

hÄRföRadLad fISK 28

YRKESfISKET - En gRön nÄRIng På En bLå åKER 29

fanTaSKISKa PROdUKTER aV fISKSKInn 30

LandSbYgdSRIKSdag I PEdERSöRE 4-5 OKTObER 31

KOLUmnI: LIIKaa EnERgIaa? 32

PaKIna: UnTEn maILLE 34 34

+

3/2014

MAASEUTU kylät&korttelit

KYLÄTOIMInnAn, LeADeR-TYÖn, KAUPUnGInOSIen jA MUUn PAIKALLISKeHITTÄMISen ÄÄnenKAn-nATTAjA

SPRÅKRÖR FÖR BYARÖReLSen, De LOKALA LeADeRGRUPPen, STADSAn-DeLARnAS OCH ÖVRIGA LAnDS- BYGDSUTVeCKLARe

SUOMen KYLÄTOIMInTA RY BYAVeRKSAMHeT I FInLAnD RF www.kylatoiminta.fi [email protected]

MAASeUTUVeRKOSTOYKSIKKÖ LAnDSBYGDSnÄTVeRKeT

SVenSKA STUDIeCenTRALen RUOTSInKIeLInen OPInTOKeSKUS PÄÄTOIMITTAjA CHeFReDAKTÖR

Eero UusitaloPuh. 040 541 [email protected]

TOIMITUSSIHTeeRI, TAITTO ReDAKTÖR

Pipsa SalolammiPuh. 045 123 [email protected] / [email protected]

TILAUKSeT PRenUMARATIOneR

Tiina LehtoPuh. 045 120 2302 [email protected]

ILMeSTYY UTKOMMeR

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år30 EUR / vuosi /år

ILMOITUSMYYnTI AnnOnSeR

Mediamyynti Viljanen T:miPuh. 0400 560 [email protected]

PAInOPAIKKA TRYCKeRI

Sälekarin Kirjapaino Oy, SomeroISSN 1457-7240

www.maaseutu.fi

www.ssc.fi

TILAA MAASEUTUPLUS

ITSELLESI, KAHVIHUONEESEEN

TAI KYLÄYHDISTYKSELLE

[email protected]

30EUR /VUOSI

KAnSI OMSLAG: jUKKA KORPIVUOMA

yhteistyössä:

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) toimii pai-kallista kehittämistä edistävien järjestöjen, kylien sekä Leader-ryhmien eduntekijänä. www.kylatoiminta.fiwww.facebook.com/SuomenKylatoimintaRy

Maaseutuverkosto välittää tietoa maaseudun kehittämisohjelman mahdollisuuksista.www.maaseutu.fiwww.facebook.com/JaljetTulevaisuuteen


KannanOTTOPÄÄSIhTEERIn PaLSTa

Risto Matti Niemi on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n pääsihtee-rinä vuodesta 2006 ja hän on mukana myös kaupunginosatoiminnassa.

[email protected]. 050 599 5229

Maaseutupolitiikan savotta jatkuu

Viime aikoina useat maaseututoimijat ovat olleet huolestuneita Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) toiminnasta ja toimintatavasta sekä maaseutupolitiikan tulevaisuudesta.

Suomen maaseutupoliittisessa järjes-telmässä oleellisia osia ovat aina olleet yh-teistyöryhmä ja sen verkostot, sihteeristö ja teemaryhmät, kokonaisohjelmien laadinta-prosessi sekä maaseudun kehittämisohjel-mat, niin kansalliset kuin EU-rahoitteiset. YTR on vienyt johdonmukaisesti maaseu-tupoliittista järjestelmää eteenpäin. Siksi Suomessa maaseutupolitiikan strategia ja sisältö ovat kehittyneet ja täsmentyneet, tähän asti.

YTR:n tärkein toimintatapa on kus-tannustehokas, verkostoihin perustuva ohjelma- ja teemaryhmätyö. Useita valta-kunnallisia maaseutuohjelmia on laadittu viime vuosina. Maaseutupoliittisia koko-naisohjelmien ehdotuksia toteutetaan mi-nisteriöiden ja paikallistoimijoiden päätök-sinä, neuvotteluin ja teemaryhmien työllä osana hallitusohjelmaa. Ja näin pitäisi olla jatkossakin.

Maaseutupolitiikassa korostetaan poik-kihallinnollista yhteistyötä. Näin politiikalla lisätään hallinnonalojen ja eri sidosryhmien toimien vaikuttavuutta. Useassa yhteydessä suomalaista maaseutupoliittista järjestelmää on pidetty kansainvälisesti kehittyneenä ja rakenteeltaan toimivana, koska maaseudun yhteisöillä on vahva rooli ja toiminta aidosti alhaalta ylöspäin suuntautuvaa. Julkisten varojen ja viranomaistyön rinnalle saadaan kehittämistyöhön yhteisiä voimavaroja ja omaehtoista asiantuntijuutta.

Tällä hetkellä YTR:n tilanne on kuiten-kin huolestuttava; YTR:n pääsihteeri on pitkän odottelun jälkeen nimetty vasta nyt, YTR:llä ei ole tiedottajaa tai päivitettyjä ko-tisivuja, hyvin toimineita ja tuloksia aikaan-saaneita teemaryhmiä ja niiden alueellisia vastinpareja on lopetettu keinotekoisesti, YTR:n sihteeristöä on karsittu turhaan ja kehittämisvaroja on olennaisesti vähennet-ty. Usea tärkeä avainalue ansaitsee oman teemaryhmänsä, kuten maaseutumatkailu, lähiruoka ja maaseutuasuminen - hyvin laaja-alainen verkosto ilman selvää toimek-siantoa ei pysty vastaamaan tarpeeseen.

Myös itse YTR:n työtapa harvoine ko-kouksineen kangertelee. YTR:n jäsenille ja sihteeristölle on tarjottava kokouksissa mahdollisimman avoin tilaisuus vaikuttaa käsiteltäviin asioihin, eikä tuoda kokouksiin valmiiksi lukkoon lyötyjä linjauksia, mihin ei enää pystytä vaikuttamaan. Kuudennen kokonaisohjelman käsittelytapa herätti jäse-nistössä hämmennystä, eikä se vahvistanut keskinäistä luottamusta.

Maaseutupolitiikka on poikkihallin-nollinen politiikanala, minkä tulee näkyä tavoitteissa ja työmenetelmissä. Tämä on nimenomaan YTR:n vastuulla. Toimintaa on uudistettava, mutta tekemisen mei-ninki pitää säilyä ja halu kantaa vastuita. Toivottavasti Maaseutupolitiikan yhteistyö-ryhmän työlle annetaan nykyistä paremmat mahdollisuudet jatkaa sitä pitkäjänteistä kehittämistyötä, mitä se on tehnyt jo 25 vuotta.

Risto Matti Niemi

"Useassa yhteydessä suomalaista maaseutupo-liittista järjestelmää on pidetty kansainvälisesti kehittyneenä ja rakenteeltaan toimivana, koska maaseudun yhteisöillä on vahva rooli ja toiminta

aidosti alhaalta ylöspäin suuntautuvaa"


AJANKOHTAISTA

SYTY-LAATIKKOMAVE-LAATIKKO

Maaseutupolitiikan savotta jatkuu

AjAnKOHTAISTA SYTYSSÄ

Paikallisen kehittämisen valtakunnallinen ohjelma 2014-2020 "Voimistuvat kylät - Vahvistuvat lähiyhteisöt" on valmis! Ohjelma on luettavissa SYTYn sivuilla (www.kylatoiminta.fi) sekä sitä voi tilata SYTYn toimistolta ([email protected]). Ohjelmasta valmistuu myös esite suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi kesäkuussa.

Vielä ehtii osallistua! Suomen Kylätoiminta ry ja Kuntaliitto etsivät Vuoden Kylämyönteisintä kuntaa. Ehdotukset Vuoden kylämyöntei-simmaksi kunnaksi toimitetaan 31.5.2014 mennessä maakunnallisel-le kyläyhdistykselle. Valinta julkaistaan syyskuun kuntamarkkinoilla. Viime vuonna kunnia meni Tammelaan. Lisätietoja löytyy SYTYn ja Kuntaliiton sivuilta.

Tervetuloa juhlimaanVuoden Kylää, Kylätoiminnan tiennäyttäjiä, Vuoden maaseututoimijaa sekä Vuoden maaseutukasvoa, jotka palkitaan 30.31.8.2014 LOKAALI-juhlaseminaarin yhteydessä Keski-Suomessa, Hankasalmen Revontulessa. Lisätietoja: www.facebook.com/lokaalitapahtuma sekä SYTyn kotisivuilta.

SYTYssä aloitti uusi talouspäällikkö Tuomas Rokka rakastetun Raija Tuppuraisen jäädessä eläkkeelle toukokuussa. Kiitokset Raijalle kaikista näistä vuosista ja mukavia eläkepäiviä!

TUOMAS ROKKA ALOITTI SYTYn TALOUSPÄÄLLIKKÖnÄ HUHTIKUUSSA

"Olen syntynyt Kotaladossa Perniössä. Tällä hetkellä asun omakotitalossa Salossa Sirkkulassa avopuolisoni Minnan ja 4-vuoti-aan Enni-tyttöni kanssa. Työurani olen pääasiassa tehnyt Salon OP-Kiinteistökeskuksessa kirjanpitäjä-nä ja palkanlaskijana. Harrastuksiin kuuluu kaikenlainen kuntoilu. Lähinnä tulee harrastettua juok-sua, uintia ja kuntosalia. Seurassa olen harrastanut jalkapalloa Salon Vilpaassa."

KeSÄn TAPAHTUMIA

KeSÄKUU3

13.00 SYTYn hallituksen kokous, helsinki

KeSÄKUU9-14

Koko päivä + viikkoavoimet Kylät -päivää vietetään 14.6. mm. Kymen-laaksossa, Päijät-hämeessä ja Pohjois-Savossa. Ja sitä edeltää Leader-viikko. Tutustu tarjontaan: www.leadersuomi.fi ja www.kylatoiminta.fi

eLOKUU

30-31 Koko viikonloppuPaikalliskehittäjien koko perheen juhla LOKaaLI järjestetään tänä vuon-na hankasalmella, Keski-Suomessa. Kaikki ovat läm-pimästi tervetulleita! Katso lisää: www.facebook.com/lokaalitapahtuma ja SYTYn kotisivuilta.

SYYSKUU10-11

Aika toistaiseksi avoinnaVuoden kylämyönteisin kun-ta 2014 valitaan maakuntien ehdotuksista. Tunnustuksen saava kunta julkistetaan Kuntamarkkinoiden yh-teydessä Kuntatalolla helsingissa syyskuussa.

Katso lisää: www.kylatoiminta.fi ja www.maaseutu.fi

SUOMen KYLÄTOIMInTA RY:n TOIMISTO MUUTTAA

SYTYn toimisto muuttaa Suomusjärveltä Perniön kunnantaloon 13. kesäkuuta. Kunnostettu Perniön kunnantalo tarjoaa SYTYlle hyvät kokous- ja toimistotyötilat. Tervetuloa syksyllä tervehtimään meitä uusiin tiloihin Perniöön!

TERVETULOA LOKAALIIN!

Kaikille paikallistoimijoille

tarkoitettu koko perheen juhla

Hankasalmella 30.-31.8.!

www.kylatoiminta.fi


AJANKOHTAISTA

YTR SAI PÄÄSIHTeeRIn

Vihdoin Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmälle (YTR) nimettiin pääsihteeri, onnea Christell Åström! Christell, tuttavallisemmin Cia siirtyi TEM:iin Kuntaliitosta. Cia on jo pitkään ollut vahvasti mukana YTR:ssä, joten kuviot ovat hänelle entuudestaan tuttuja.

Työ- ja elinkeinoministeriö nimitti 15.4.2014 alkaen erityisasiantuntija Christell Åström Maaseutupolitiikan yh-teistyöryhmän pääsihteeriksi. Valtioneuvosto on 11.7.2013 asettanut Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) jatkokaudelle 17.7.2013-31.12.2015.

Odotan Cialta pientä haastattelua_

Millainen maaseudun kehittäjän tausta sinulla on (työ- ja vapaa-aika)?

Miten YTR palvelee maaseutua?

Millaisen kurssin YTR nyt ottaa ja mitä odotat seuraa-vilta vuosiltasi pääsihteerinä?

Soinilansalmi: vuosi Vuoden kylänä

Miten valinta Vuoden kyläksi 2013 on vaikuttanut Soinilansalmella? SYTYn Pipsa Salolammi esittää kysymykset ja kyläyhdistyksen pu-heenjohtaja Arja Huovinen vastaa.

Miten muut kylät huomioivat voiton? - Syksyllä tuli onnitteluita ympäri Suomen. Nykyisin tulee kyselyitä neuvoista, esimerkiksi kuinka kylätalo ostetaan kunnalta ja mikä olisi sille käypä hinta sekä miten varainhankintaa tehdään.

Kylä sai julkisuutta ja samalla myös Leppävirran kunta, miten tämä näkyy arjessa?-Alueelle on saapunut tonttikyselyitä, sillä kyläyhdistyksen alue on vesistöjen ympäröimää kaunista aluetta. Tällä hetkellä ei taida tontteja olla myytävänä. Toivottavasti maanomistajat piristyisivät tässä asiassa ja kunnan taholta tulisi helpotusta nykyisiin kaavoitusmääräyksiin ha-ja-asutusalueita koskien. Positiivista kehitystä väestössä on kuitenkin tapahtunut ja suhteessa monet nuoret ovat palanneet kotikonnuille.

Yhteistyö kunnan kanssa on tiivistynyt kovasti viime syksystä. Olemme olleet kunnan mannekiineina, sillä aina kun kerromme kylästämme, niin samalla kylä edustaakoko kuntaa. Kunnalla ja Leppävirran kylillä on hyvä yhteistyön kulttuuri, ja emme me olisi vuoden kylä jos asenneil-mapiiri ei olisi hyvä kunnassa. Leppävirralla on toimnut kyläneuvosto jo useamman vuoden ja sillä on selkeä paikka kunnassa. Ja aina kun kertoo kylästä, niin samalla kylä edustaa koko kuntaa. Kunnalla ja kylällä on aikaisemminkin ollut hyvä yhteistyö, ja emme me olisi vuoden kylä jos asenneilmapiiri ei olisi hyvä kunnassa.

Miten kyläläiset kokivat voiton?-Yhteishenki on kasvanut kylällä entisestään ja se näkyy sitä kautta oikeastaan ihan kaikessa. Marraskuisessa voitonjuhlassa Salmitalolla Seppo Kääriäinen toi valtionvallan tervehdyksen, Pohjois-Savon maa-kuntajohtaja Jussi Huttunen toi maakunnan tervehdyksen sekä lukuisat muut yhteistyötahot kannustivat ja tsemppasivat meitä. Se kaikki lämmitti kovasti mieltä ja antoi uskoa tähän kotiseutu- ja kylätoimintatyöhön.

Mikä on Soinilansalmen menestyksen salaisuus?-Nuoret aikuiset mukaan toimintaan. Ja tässä auttoi voittokin: Lokaalissa mukana ollut yksi nuori kyläläinen lisää innostui ja lähti mukaan kylä-yhdistystoimintaan. Talvitemppeli toteutettiin lasten ideana, ja nyt ne lapset ovat nuoria aikuisia ja aktiivisesti mukana toiminnassa. Lasten kuuleminen ja huomioonottaminen on tärkeää, sillä heistä kasvaa no-peasti osallistuvia nuoria.

Millainen toimintasuunnitelma kyläläisillä on lähiaikoina ja mikä suunnitelma upealle Salmitalon kylätalolle? -Kylätalon kalenterissa on jo 6/7 päivää ohjelmaa. Mutta jos joku yrittäjä haluaisi tulla, kuten nyt jo käyvät parturi-kampaaja ja hieroja, niin kyllä se järjestyisi. Kylätalolla järjestetään äijäjoogaa, kuorolaulua, kädentaitoja ja atk:ta. Ensi kesä on aika lailla myyty muutamia hajapäiviä lukuunotta-matta. Salmitalolla järjestetään paljon leirejä, juhlia, sukukokouksia, häitä yms. Kylätalo myy itse itseään. Tänä vuonna taloa on varattu juhlakäyt-töön myös talvella. Kylällä järjestetään 30-vuotisjuhlasoutu heinäkuun 6.päivä ja se jää viimeiseksi kerraksi. Ensi vuonna sitten jotain muuta.

TÄMÄ PUUTTUU VIELÄ!!

Christell Åström. Kuva: Kirsi Tikkanen

KYLÄaSIamIEhEn nURKKaUS

maaSEUTUPLUS 2/2014 7

Sirpa VähäuskiKymenlaakson kylien kylä[email protected]

Valtio korjaa tämän tien kohdan vasta, kun tässä sattuu riittävän paha onnettomuus. Kunta puuttuu tuohon vasta, kun jotain peruuttamatonta tapahtuu. Tällaisia kom-mentteja olen kuullut toteuttaessani arjen turvaa tukevia hankkeita Kymenlaaksossa.

Osa toimijoista on omaehtoisesta varau-tumisesta ja sen vahvistamisesta puhuttaes-sa noudattanut samantapaista linjaa. Onpa ylireagointia ja turhaa hössötystä. Ei meille ennenkään ole mitään sattunut. Kyllä me sitten tarvittaessa osataan toimia, jos jotain kuitenkin tapahtuisi.

Kymenlaaksolaista kylätoimintaa kuvaa tällä hetkellä parhaiten sana epätasaisuus. Osa kylistä ja asuinalueista tekee vaikka mitä ja jotkut eivät innostu sitten mistään. Toimi siinä sitten maakunnallisena kyläasia-miehenä ja kohtele kaikkia tasapuolisesti.

Kylien kannalta huonosti hoidettu uu-den Kouvolan perustaminen on jättänyt joihinkin toimijatahoihin lähtemättömät arvet. Jälkeenpäin tehdyt korjaavat liik-keet ja myönnytykset eivät ole kaikkien tuskaa helpottaneet. Toisaalta rypeminen ja rämpiminen vanhoissa asioissa saisi vähän kerrallaan riittää. Keskustan tavaratalon

sulkeminen tai useat muutkaan vähemmän miellyttävät tapahtumat eivät ole uuden kaupungin aiheuttamia.

Eteläisessä maakunnassa monet var-paillaan odottavat, mitä tuleman pitää. Vaikka juuri nyt olisi otollinen aika pitää ääntä, tehdä ehdotuksia, ajaa omaa asiaa. Siltä varalta, että tulee kuntaliitoksia, uusia kuntia. Että olisi jotain maakunnan toiselta laidalta opittu.

Olemme hankeyhteistyökumppaneiden kanssa rampanneet kyläkierroksilla ja pu-huneet, toivoneet ja jopa vaatineet lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia. Siksipä on ilahduttavaa, että mm. Haminan kau-pungissa ymmärretään kylä- ja asukas-toiminnan merkitys. Edustajat kutsutaan jatkossa kaupunginjohtajan aamukahveille. Vuoropuhelua lisäävät tapaamiset toteute-taan osapuolten toivomusten mukaisesti ja niitä jatketaan säännöllisesti.

Salakavalasti nurkan takana kuitenkin vaanii oman ja toisten tekemisten vähättely. Se mönkii erityisesti esiin vuodesta toiseen, kun sitkeästi haemme kyliä ilmoittautu-maan vuoden kylän mittelöön. Ei kai me nyt itseämme voida ehdottaa, eihän me olla tehty mitään erityistä. Naapurikylää me ei ehdoteta ainakaan, ne nyt ei ole tehneet senkään vertaa.

Kylätoimintaa työkseni seuraavana uskallan muuta väittää. Yhteisöllisyys ja koriseuturakkaus ovat vahvasti läsnä kyli-en elämässä ja toiminnassa. Emme odota ihmetekoja, pienet eteenpäin vievät askeleet riittävät.

Metsää ei näe puilta ja lähelle on vai-kea nähdä. Nuo vanhat, hieman mukail-lut sanonnat sopivat kylätoimintaankin. Liki kolmekymmentä vuotta sitten muutin mieheni kotitilalle suoraan Lappeenrannan keskustasta. Kaupunkilaisen silmin kyliltä löytyi paljon ihasteltavaa.

Toistakymmentä vuotta sitten ensim-mäisenä kyläasiamiesurani keväänä olin matkalla kyläkokoukseen, kun hyvissä ajoin liikkeellä ollessani pysähdyin kylän uimarantaan. Maisema oli kuin postikor-

tista, ellei kauniimpikin. Eteläkarjalaisten geenieni vuoksi kai, aloin vuolaasti jutella laiturilla istuvan miehen kanssa. Kylläpä on teillä kauniit olosuhteet täällä. Kyllä kel-paa ihmisen tällaisessa kylässä asustella. Ja varsin aktiivista kylätoimintaakin teillä tuntuu olevan. Mies katseli minua aikansa syrjäkarein ja sitten verkkaisesti tokaisi. Täällä on ollut tällaista yli 60 vuotta eikä tämä nyt niin ihmeellistä ole. Yrittävät siellä kyläyhdistyksessä jotain tontteja merkitä ja myydä kaupunkilaisille, mutta kuka hullu tänne nyt muuttaisi asumaan.

Tällä kertaa lehden teemana on kalat ja vedet. Aihepiiri on minulle vieras ja mietti-mällä mietin, olisiko jaettavaksi kokemusta ja löytyihän se. Kolmevuotias tyttö istuu Saimaan rantakivillä suuresti ihailemansa papan rinnalla. Pappa nostelee ylös pulleita ahvenia tasaiseen tahtiin. Tytön ongenko-ho kelluu väräjävän veden pinnalla niin kauan, että pieni onkija nukahtaa, vapa kuitenkin tiukasti kädessä. Kohta pappa herättää. Katohan sie, siellä voipi olla jota-kin koukussa kiinne.

Pientäkin pienempi kiiski nousee ylös. Liki läpinäkyvä, pikkuriikkinen sintti ku-vataan ylpeän kalastajan silmien loistaessa ja suun kiertyessä suunnattoman suureen hymyyn. Tuo valokuva on tallessa, sitä katsellessa rakas lapsuusmuisto palaa elä-vänä mieleen. Jälkeenpäin vuosien päästä minulle kerrottiin, että kiiski oli löytynyt isomman kalan vatsasta papan puhdistaes-sa saalistaan. Pappa oli halunnut minun saavan mukavan muiston kalaretkestä ja tehnyt pienen kepposen pujottamalla kiis-ken koukkuun.

Tuosta kalajutusta tähän päivään minut tuo ajatus siitä, miten tärkeä tuo papan ele oli. Kuinka painavalta järvestä noussut kala tuntui ja miten suurta iloa se pienelle tytölle tuotti. Mihin nyt aikuisena ovat hautau-tuneet elämän pienet ilot? Eikö voisi olla yhteisesti hyväksytty lupa asettaa vaatimat-tomiakin tavoitteita. Saaliin ei tarvitse aina olla valaan kokoinen.

Pienin, mutta varmoin askelein

Tällä palstalla vuorottelevat kolme kyläasiamiestä eri puolilta Suomea ja he pohtivat, miten asiat maaseudulla oikein ovat.

Christell Åström. Kuva: Kirsi Tikkanen


AJANKOHTAISTA

Mikkelissä päätettiin miettiä toisenlaisia keinoja. Ajassa, jossa menestyksemme avaimiksi ovat nousseet yhteisöllisyys, luonnon ja lähituotannon arvostus ja jossa ihmiset, tieto ja tavarat liikkuvat sujuvammin ja edullisemmin kuin koskaan aiemmin, on löydettä-vä uusia keinoja tuottaa palveluja taloudellisesti. Digiteknologiaa hyödyntämällä on mahdollista parantaa palveluiden tuottavuutta ja helpottaa asukkaiden arkea.

Mikkelissä kehitettiin täysin uudenlaista tapaa toimia. Mikkelin kaupunki päätti rakentaa taloudellista vaikuttavuutta unohtamalla totutut tavat ja organisaatioiden raja-aidat. Lähipalvelukeskuksen konseptoinnissa lähdettiin aidosti asiakaslähtöisyyden tielle. Kylien asukkaita tarkasteltiin yhteisönä ja mietittiin, miten yhteisö saadaan toimimaan merkityksellisen tekemisen ympärillä hyvinvointia rakentaen.

LÄHIPALVeLUKeSKUKSeLLA TALOUDeLLISTA TUOTTAVUUTTA jA PAReMPAA ARKeA

Mikkelissä syntyi uudenlainen konsepti, joka todella toimii. Jo ko-keilun perusteella voi sanoa, että lähipalvelukeskus on mahdollinen. Kyläruokala, DigiSali ja Avoin työpaja ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, että olemassa olevaa työn tekemisen tapaa rajustikin muut-tamalla, saadan näkyviä tuloksia aikaan – talouden ja hyvinvoin-nin hyötyvaikutukset näkyvät sosiaalitoimessa, terveystoimessa ja työllisyyden hoidossa.

Avoimen työpajan kautta monipuoliset ja merkitykselliset työteh-tävät työllistävät luontevassa työyhteisössä ja ohjaavat työllistettäviä koulutukseen, oppisopimuksen pariin tai avoimille työmarkkinoille. Esimerkiksi yhden nuoren saattaminen uudelle polulle ja vakavan syrjäytymiskehityksen katkaisu tuottaa vuodessa 1,3 miljoonan euron säästön ja vastaavasti kymmenen ihmisen pitäminen poissa työmarkkinatukilistalta lähes 42 000 euron vuositason säästön.

Ihastjärvellä syksyllä 2013 konseptoitu DigiSali mahdollistaa hyvinvointipalveluiden korkealaatuisen tuottamisen ja yhteisöllisen kuluttamisen. Kyyhkylän hyvinvointipalveluita on kevään aikana mahdollista käyttää lähipalvelukeskuksessa paikan päällä, mutta myös digitaalisesti, toteaa Kylä koulussa -hankkeen projektipääl-likkö Pia Tuunanen.

DigiSalissa palvelut tuodaan digitaalisin ratkaisuin lähelle kyläläi-siä, osaksi parempaa ja helpompaa arkea. Konsepti lisää asukkaiden osallisuutta yhteisölliseen tekemiseen ja tuo laadukkaita lisävuosia kotona asumiseen palveluiden tuottamisen tapoja monipuolis-tamalla. DigiSali lisää palveluiden tuottavuutta ja luo yksityisille palveluntuottajille uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Lähipalvelukeskusmalli vaatii uudenlaista johtajuutta, mutta taloudelliset mahdollisuudet ja vaikutukset ovat häkellyttävän hyviä.

Soile Kuitunenkehitysjohtaja, Mikkelin [email protected]

Voivatko teknologia, uudet asenteet ja lähipalvelukeskus pe-lastaa kylät ja koulut?

Vuolijoen koulun oppilaille Ipadeja

Vuolijoen koulun vanhempainyhdistys yrittäjien kanssa hank-ki 10 iPadia oppilaiden käyttöön. Samaan aikaan myös koko koulun kattava langaton verkko saatiin käyttöön. Ensi syksynä myös Lohtajan koulun kaksi luokkaa saavat tabletit kaupungin toimesta. Kajaanin kaupungin tietoja viestintästrategia on samalla tekeillä.

Kaikkein pisimmällä Kainuussa ollaan kuitenkin Ristijärvellä, jossa tabletteja on käytetty opetuksen apuna jo viime syksystä lähtien.

Vuolijoen koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Soini kertoo, että iPadejä varten yhdistys teki varainhan-kintaa noin vuoden ajan, mutta ratkaisevaksi avuksi saatiin hankkeeseen yrittäjät.

– Koulun vanhemmat ja yrittäjät ymmärsivät että tieto-tekniikka on nykyaikaa. Vuolijoella tietotekniikan opetus oli aiemmin surkeata. Nyt näyttää siltä, että iPadien hankkiminen oli oikea ratkaisu. Tietotekniikka on ennen kaikkea apuväline. Jatkossa ei varmaan sellaista työtä tule lapsille vastaan, jossa tietotekniikka ei olisi apuna, Soini iloitsi.

Koulun johtaja opettaja Aila Haataja kertoi, että kou-lun omat määrärahat eivät olisi koskaan riittäneet tablettien hankkimiseen.

– Olin itsekin aluksi kriittinen hankinnan onnistumiseen. Kiitos vanhempainyhdistykselle tästä avustuksesta, Haataja sanoi.

Vuolijoen koulun vanhempainyhdistyksen ja yrittäjien lah-joituksen arvoa kuvannee parhaiten se, että yksi iPadi vastaa yhden oppilaan viiden vuoden oppimismateriaalien kustannuk-sia! Jussi Soini kertoi, että Vuolijoen kunnan lakkauttamisen aikaan vuonna 2007 perustettu yhdistys on koko ajan ollut tukemassa sulkemisuhan alla ollutta koulua. Tällä hetkellä 59 oppilaan koulun tulevaisuus kuitenkin näyttää paremmalta.

Asko Kurki

Kuva: Asko Kurki


KOLUMNI

Arto Ojakangas havainnoi maa-seudun elämää Eskolan kylässä. Arto tunnetaan seuduillaan kirjai-lijana, mutta viralliset työvuotensa hän on viettänyt mm. maanviljelijä-nä, toimittajana ja sahatyömiehenä.

www.artoojakangas.fi

Voi ehkä puhua kasaantumisilmiöstä tai läjiksi läjähtämisistä. Miten vain. Palvelut keskittyvät yhä suurempiin paikkoihin. Ensimmäisinä ilmiöstä saivat kärsiä kylät. Sellaisetkin, joissa elinvoimaa oli ja on vielä jäljellä. Nyt ilmiö koettelee jo kuntakeskuk-siakin ja aikanaan kaupungiksi muuttumi-sen autuuteen uskoneita pitäjiä.

Aikanaan oman kyläni kyläyhdistys taisteli pontevasti postitoimiston säilymi-sen puolesta. Oltiin jopa toiveikkaita. Ei tajuttu, että lopullinen muutos oli alkanut ja iso pyörä oli lähtenyt pyörimään. Hetken kuluttua koko ei vain kylä vaan myös koko kaupunki oli asiamiespostin varassa. Kuin palvelumielensä menettämistä häveten posti muutti nimensä. Vai menikö se vain naimi-siin tehotalouden kanssa?

Nyt samaan palvelutehtävistä luopu-miseen ovat menneet myös pankit. Joskus oli aika, jolloin kylällä oli ainakin jonakin päivänä viikossa pankkipalvelua. Ihmisillä oli mahdollisuus hoitaa asioitaan ja tavata pankkitoimihenkilöitä. Nyt sekin alkaa ka-dota myös kuntien keskustoista ja pikku kaupungeista.

Aluksi pankit häätivät ihmiset kynsi-mään rahaa seinältään, maksamaan las-kujaan tietokoneilta tai pankin porstuan automaatilla. Kassapalveluajat lyhenivät. Aivan vasta Nordea ilmoitti, että kassa-palvelut kaupungissa loppuvat kokonaan. Niille ei pankin mukaan ole enää käyttäjiä. No, myönnetään, en ole itsekään käynyt kassa-asioilla pankissa vuosiin.

Mutta. Mutta. Mutta. Käyttäjiä ehkä sittenkin on. Puheista pää-

tellen heitä on aika lailla. Taitaa vain olla, että se käteinen raha, mitä on käyty nosta-masta pankin tiskiltä, on ollut sitä rahaa, joka ei pankissa pesi. Käyttäjät ovat olleet enimmäkseen vanhempaa väkeä, pienen eläkkeensä nostajia. Ehkä joukossa muuta-ma sellainenkin, joka on aina eläkepäivänä nostanut koko eläkkeen kukkaroonsa. Ehkä jalkavaivoja säästääkseen. Ehkä siitä syystä kuin se entinen kälviäläinen naisihminen, joka ison kaupungin pankkiin mennessään menetti luottonsa koko laitokseen, kun ovet

aukesivat höylisti kahvasta vetämättä. Kuka sitä rahojaan sellaisessa paikassa…

Luultavasti pankki on laskenut, että tiskillä asioitsijoiden rahat ovat niin pieni määrä pankin rahojen virrassa, että edes niiden menettäminen johonkin toiseen pankkiin ei hetkauta yritystä kärpäsen pas-kan vertaa. Pankin vaihdosta onkin moni puhunut. On aika metka ajatus, että joku toinen pankki voisi kilpailla mainoksella: meiltä voit nostaa omia rahojasi suoraan tiskiltä.

Käteisen ottaminen pankkikortilla auto-maatista ei ole suurimmalle osalle kummoi-nenkaan juttu. Mutta joillekin se on. Muisti vapisee eikä tunnusluku pysy päässä, sormi vapisee ja takoo vääriä numeroita yms. Jos tunnusluvun ottaa paperilapulla mukaansa, saa pelätä, että huligaanit nappaavat lapun, kortin ja rahat.

Irtisanomisten ja tehtaiden lopettami-sen yhteydessä on puhuttu yritysten yh-teiskuntavastuusta tai pikemminkin sen puutteesta. Edellä mainittu pankki vaahtoaa kotisivuillaan vastuullisuudestaan. Minusta pankin kassatoimintojen lopettaminen on nimenomaan yhteiskuntavastuusta liuke-nemista. Palveluyritykseksi mielletty lak-kaa palvelemasta juuri niitä, jotka eniten palvelua tarvitsisivat. Ei Nordea niin per-saukinen firma ole, että se kaatuisi muuta-maan viikoittaiseen asiakaspalvelutuntiin ja palvelun tarjoamiseen sitä nimenomaan tarvitseville.

Mutta ei pankkipalvelujen katoaminen ole kehityksen viimeinen vaihe. Kun kaikki lasketaan pelkkinä euroina yhä suurem-pi osa palveluista keskittyy ja etääntyy. Kyläkoulut imaistaan sivukyliltä. Lukiot hävitetään pienimmistä liitoskunnista.

Onko kylissä eläminen pelkkää menet-tämistä? Ovatko kylät pelkkiä suuren rahan ja valtakeskittymien apartheid –politiikan uhreja? Vastaus on: ei. Niistä pitää ehkä en-tistä useammin lähteä pistäytymään jonkin perässä jonnekin. Mutta se jokin minkä vuoksi kylissä asutaan on ja pysyy. Sitä ei voi viedä.

PALVELUJEN MAALTAMUUTTO

VEdET Ja KaLaT

Ovatko jätevesijärjestelmät

kiinteistölläsi

Viemäriverkoston ulkopuolisilla alueilla huonosti käsitellyt jätevedet voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Heikko jätevesienkäsittely voi aiheuttaa pohjavesien ja kaivoveden pi-laantumista, lisätä pintavesien rehevöitymistä sekä aiheuttaa hygieenisyyshaittaa. Käsittelemällä jätevedet kunnolla lisäämme lähiympäristömme viihtyisyyttä ja myös kiinteistöjen arvoa!

Keväällä on hyvä tarkistaa lumen alta löytyvien jätevesijärjestel-mien kuntoa niin vakituisilla asunnoilla kuin kesämökeilläkin. Jos jätevesijärjestelmä kaipaa uudistustöitä, kannattaa niitä alkaa jo suunnittelemaan, jotta työt ehditään tekemään lain ilmoit-tamassa määräajassa. Lisäksi on hyvä tarkistaa että jokaiselta kiinteistöltä löytyy täytettynä jätevesiselvityslomake. Lomakkeita saa esimerkiksi kunnasta tai Jässi-hankkeen nettisivuilta.

KUNNOSSA? jÄSSI-jÄTeVeSIHAnKe

• Tarjoaa haja-asutusalueen asukkaille ja mökki-läisille maksutonta, puolueetonta ja ajantasaista jätevesineuvontaa.

• Hankealueena on Pohjois-Karjalan maakunta sekä Imatra seutu (Imatra, Ruokolahti, Rautjärvi ja Parikkala).

• Hanketta toteuttaa Suomen Kylätoiminta ry

Yhteystiedot: Kirsi Mäkinen, puh. 045 881 4200, [email protected]

Kirjoittanut: Kirsi Mäkinen, Kuvitus: Anna Mattsson, Suomi Design

maaSEUTUPLUS 3/201410


VEdET Ja KaLaT

Tällaisia vähäisen jätevesimäärän kohteita ei lain-säädännön puhdistusvaatimus koske vaan niissä jätevesi tulisi johtaa hallitusti maaperään esimerkiksi imeytyskaivon, imeytysputken tai kivipesän kautta.

Kesämökit ja saunat sijaitsevat usein lähellä rantaa. Kesämökin ja saunan imeytyspaikan kuntoa tarkastel-lessa kannattaa katsoa myös etäisyys vesistöön. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä määritellään usein vähim-mäisetäisyyksiä vesistöstä jätevesijärjestelmille.

Jätevettä syntyy mökeillä yleensä keittiöstä ja saunasta. Keittiöstä syntyvät ruuanlaitto-, tiskaus- ja käsienpesu-vedet voidaan johtaa esim. imeytyskaivoon. Imeytyskaivo voidaan rakentaa esim. pohjattomaan betonirenkaaseen. Imetyskaivon eteen voi laittaa pienen saostuskaivon, jos kiinteistöllä syntyy paljon keittiövesiä. Saostuskaivon voi tehdä esimerkiksi saavista. Näin ruuantähteet ja rasvat jää-vät saostuskaivoon eivätkä tuki imeytyskaivoa. Järjestelmän huolto on näin helpompaa!

KUNNOSSA?imeytyskaivo

Saostuskaivo + imeytyskaivo

SYnTYYKÖ MÖKILLÄSI VÄHÄn jÄTeVeTTÄ?Kesämökeillä on usein vähäisesti vesivarustelua ja veden käyttö on muutenkin vähäistä. Kiinteistöllä on vähäinen jätevesimäärä, jos siellä ei ole vesijohtoa, ve-sivessaa, pesukoneita, suihkua, suuria lämminvesivaraajia tai muita painevettä käyttäviä laitteita.


VEdET Ja KaLaT

Vaihtoehtoja vesivessalle on runsaasti kuivakäymälöistä polttaviin vessoi-hin. Suosittu vaihtoehto mökeillä on edelleen huussi. Huussijätteissä ei saa kuitenkaan johtaa suoraan maaperään vaan kaikki syntyvät jät-teet on kerättävä tiiviiseen astiaan. Huussijäte kannattaa kompostoida, koska siitä saa ravinnerikasta multaa. Jos käymälässä erilliskerätään virtsaa sitä voi laimennettuna tai vanhennet-tuna käyttää kompostiherätteenä tai kasteluvetenä kukille.

Vaikka kesämökkien jätevesijärjes-telmät ovat usein helppohoitoisia, niin kannattaa muistaa niidenkin säännöllinen huolto ja toimivuuden tarkkailu!

huussi


VEdET Ja KaLaT

KOTOnA SYnTYY HeLPOSTI PALjOn jÄTeVeTTÄ!Vakituisella asutuksella ja korkeasti vesivarustetuilla kesämökeillä syntyy usein suurempia jätevesi-määriä. Suurempien jätevesimäärien kohteissa jätevesijärjestelmät tulee olla kunnossa 15.3.2016 men-nessä. Lainsäädäntö ei määrittele millainen järjestelmä kiinteistölle tulee laittaa, vaan laki määrittelee puhdistusprosenttiosuudet, jotka järjestelmän tulee täyttää. Erilaisia järjestelmiä on monia ja oikean järjestelmän löytymisessä auttaa ammattitaitoinen jätevesisuunnittelija. Tärkeää on että jätevesijärjes-telmä sopii tontin olosuhteisiin ja kiinteistön käyttötarkoituksiin.

Yksiputkiviemäröidyissä kohteissa vaihtoehtoina voivat olla esim. 3-osastoinen saostuskaivokäsittely, jonka jäl-keen on imeytyskenttä tai suodatuskenttä. Kaikki jätevedet voidaan johtaa myös laitepuhdistamoon tai umpisäiliöön. Kaksiputkiviemäröidyissä kohteissa mustat vedet menevät yleensä umpisäiliöön ja harmaille vesille on oma käsitte-lynsä. Harmaat vedet voidaan käsitellä esim. 2-osaisessa saostuskaivossa, jonka jälkeen on imeytyskenttä tai suoda-tuskenttä tai harmaavesisuodattimessa. Jätevesijärjestelmä voi olla yksiputkiviemäröity, jolloin kaikki jätevedet menevät yhteen järjestelmään tai kaksiputkiviemäröity, jossa mustat vedet menevät omaan käsittelyjärjestelmäänsä ja harmaat vedet omaansa.

monia vaihtoehtoja

saostuskaivot + suodatuskenttä

saostuskaivot ja imeytyskenttä

Ympäri Suomea toimii monia jätevesineuvonta-hankkeita, joilta voi pyytää apua oman jätevesi-järjestelmän ymmärtämiseen. Joissain hankkeis-sa neuvojan saa paikan päälle omalle tontille. Neuvoja voi auttaa kertomaan nykyisen järjestel-män toiminnasta ja millaisia mahdollisia uudistus-toimia tarvitaan. Neuvoja esittelee myös erilaisia jätevesijärjestelmiä. Jätevesisuunnittelua neuvojat eivät kuitenkaan tee, vaan siihen kannattaa etsiä puolueeton jätevesisuunnittelija.


Ei sunkhaan se kannatte

VEdET Ja KaLaT

mikä on Lapin sisävesien ammattikalastuksen tulevaisuus?

Matkailijat seuraamassa kalasta ja Jari Annalan nuottausta Sodankylän Unarinjärvellä. Kuva: Marjo Harjula.


AMMATTIKALASTUKSen eDeLLYTYKSeT LAPISSA

Ammattimaisen kalastuksen harjoittaminen edellyttää, että alueella on tiettyjä resursseja. Tärkeimpiä näistä ovat kalavedet ja kalas-tusoikeudet, jäähile ja kalankäsittelytilat, markkinat ja logistiikka sekä työtä pelkää-mättömät yrittäjät. Lista voi näyttää yksin-kertaiselta ja itsestään selvältä, mutta käy-tännössä asiat harvoin ovat yksinkertaisia.

Kalavesien ja kalastusoikeuksien osalta tilanne Lapissa on erinomainen. Tärkeimpiä alueita ovat Inarijärvi (1 050 km²), Lokan ja Porttipahdan tekojärvet (yht. 650 km²) ja Posion järvet (500 km²). Valtio omistaa vesistä suuren osan, joten kaupallisen ka-lastuksen lupien saannissa ei ole ongelmia.

Karkeasti laskien Lapista löytyy n. 400 000 ha kaupalliseen kalastukseen sopivia sisävesiä. Jos kestäväksi kalastukseksi arvioi-

daan varovasti 5 kg kalaa vuodessa hehtaaria kohden, on potentiaalinen saalis n. 2 mil-joonaa kiloa vuodessa. Vuonna 2012 Lapin sisävesien tilastoitu kaupallinen saalis oli 696 000 kg. Vaikka tilasto ei kerro likikään koko totuutta erityisesti ahvenen ja hauen saalismääristä ja kalat on pyydetty pienem-mältä alueelta kuin 400 000 ha, kalastus on kestävää ja mahdollisuuksia kalastuksen lisäämiseen on.

Kuluttajat ja jalostajat vaativat kalastajilta korkealaatuista kalaa, ja huippulaatua ei voi tuottaa ilman riittävää määrää jäähilettä. Kylmäketjun on oltava katkeamaton jär-veltä kuluttajalle, ja tämä ei onnistu ilman jäähuoltoa. Lapin kaikissa toimivissa kala-satamissa on jäähilekoneet.

Kalat on käsiteltävä asianmukaisissa, elintarvikelain vaatimukset täyttävissä tilois-sa. Alkutuotantotiloista kalastaja saa myydä kalaa vain lähialueelle ja korkeintaan 5 000

kg vuodessa. Tukkuihin näistä tiloista ei saa myydä. Päätoiminen kalastaja tarvitsee tilat, jotka on hyväksytty elintarvikehuoneistoksi. Hyväksyntä edellyttää säännösten vaatimia tiloja ja materiaaleja, omavalvontasuunni-telmaa ja nimettyä henkilöä, joka vastaa siitä, että tiloissa toimitaan oikein. Tällaisia kuntien 90 % EKTR-tuella rakentamia ti-loja on Veskoniemessä Inarijärven rannal-la, Porttipahdan Siltaharjussa, Lokassa ja Posiolla Mourusalmessa. Inarin kirkon-kylän ja Miekojärven Sirkkakosken tilojen hyväksyntää ollaan valmistelemassa.

Korkealaatuisella sisävesikalalla on nyt erittäin hyvä kysyntä, mikä näkyy myös kalastajahinnoissa. Kuluttajat haluavat kes-tävästi kalastettua, ekologista kalaa, ja koska merialueelta ei saada tarpeeksi kalaa hyl-jeongelman vuoksi, on markkinoilla tilaa. Lapin kalan päämarkkinat ovat etelässä, joten logistiikan täytyy toimia. Uusi ratkaisu logistiikkaongelmaan ovat pienet yrittäjät, jotka ovat aloittaneet poronlihan viennillä etelään, ja pystyvät joustavasti toimittamaan myös kalaa asiakkailleen.

Vuonna 2012 Lapissa oli 63 ELY-keskuksen rekisteriin ilmoittautunutta, ka-lastusta harjoittanutta ammatti-kalastajaa. Eniten kalastajia oli Inarissa, Sodankylässä ja Posiolla. Inarissa kalastajien määrä on muus-ta Suomesta poiketen hienoisessa kasvussa.

VEdET Ja KaLaT

Ammattikalastajien määrä Suomen sisävesillä on Riista- ja kalatalouden tutkimus-laitoksen tilastojen mukaan romahtanut viime vuosikymmeninä. Kun 1980-luvulla kalastajia arvioitiin olevan lähes 2 500, oli määrä 2012 enää 383. Päätoimisten kalas-tajien määrä on kuitenkin pysynyt suhteellisen vakaana. Myöskään kilomääräinen saalis ei ole laskenut, ja saaliin arvo on noussut viime vuosina. Nyt se on samaa luokkaa kuin merialueella, jos silakkaa ja kilohailia ei huomioida. Suurin saalis saadaan Etelä-Savon muikkuvesiltä, mutta eniten rekisteröityneitä kalastajia on Lapin ELY-keskuksen alueella. Ammattikalastuksesta Suomessa puhutaan yleisesti katoavana alana, mikä johtuu paljolti merialueen hyljeongelmien saamasta julki-suudesta. Mutta miltä näyttää tulevaisuus Lapin sisävesillä?

jatkuu >

Juha Kyrön nuot-takunta Inarijärven Isolahden apajalla. Kuva: Erno Salonen


Pohjois- ja Itä-Lapin kalatalousryhmä ammattikalastusta edistämässä

Kalatalousryhmät ovat Euroopan kalatalousrahaston (EKTR, toimintalinja 4) ohjelma-kaudella 2007-2013 aloittama uusi toimintamuoto. Suomi yhdessä Tanskan ja Viron kanssa sai toiminnan käyntiin ensimmäisenä EU:ssa vuonna 2008. Manner-Suomessa on seitsemän ryhmää ja Ahvenenmaalla yksi. Ryhmät toimivat LEADER-ohjelmasta tutulla alhaalta ylös -periaatteella. Niiden tehtävä on kehittää alueensa ammattimaista kalataloutta. Kalatalousryhmillä ei ollut viime ohjelmakaudella virallista yhteistyö-verkostoa, mutta epävirallinen yhteistyö oli erittäin tiivistä.

Pohjois- ja Itä-Lapin kalatalousryhmä toimii Inarin, Sodankylän ja Kemijärven kuntien alueella. Käytännössä ryhmä on osa Pohjoisimman Lapin Leader ry:tä, mutta sen päätökset tehdään 11-jäsenisessä kalataloustyöryhmässä. Käytännön työstä vastaa hankekoordinaattori, joka on ryhmän ainut työntekijä. Leader-yhdistys huolehtii hallinnosta.

Kalatalousryhmän kautta rahoitetaan sen kehittämisstrategiaan sopivia hankkeita. Ryhmä myös auttaa alan toimijoita hakemaan rahoitusta muista lähteistä. Pohjois- ja Itä-Lapin kalatalousryhmän kautta on tähän mennessä rahoitettu 14 hanketta, joihin on saatu EKTR-tukea yhteensä 342 500 euroa. Hankkeissa on mm. kehitetty pyydys-tekniikkaa, haettu käyttöä ns. roskakalalle ja koulutettu ammattikalastajia hankkimaan sivutuloja matkailusta.

Ammattikalastajia on avustettu hakemaan rahoitusta investointeihin EKTR:n toimintalinjasta 2. Näiden investointien yhteissumma on 228 200 euroa. Yrityksen kehittämissuunnitelman teossa on avustettu 19 kalastajaa. Lisäksi kuntia on autettu kalankäsittelytiloihin liittyvissä investoinneissa ja hakemaan tiloille hyväksyntä elintarvikehuoneistoksi.

Kalatalousryhmään ja alueen kalastajien talvikalastus- ja kalankäsittelytekniikkaan on käynyt tutustumassa vieraita Virosta, Puolasta, Ruotsista ja Norjasta. Ryhmän toimintaa, erityisesti kalastusmatkailuhankkeita, on esitelty Bulgariassa, Puolassa, Belgiassa, Italiassa ja Ruotsissa pidetyissä seminaareissa.

Markku Ahonen

VEdET Ja KaLaT

OnGeLMIA

Kalastajien tuottama kalamäärä on mark-kinoihin nähden pieni ja toimitusvarmuus huono. Tämä vaikeuttaa asiakassuhteiden ylläpitoa, sillä hyvälle ostajalle pitäisi aina olla kalaa myytäväksi. Tähän ongelmaan kalastajat ovat hakeneet ratkaisua tekemällä yhteistyötä. Tunnetuin esimerkki on Lokan luonnonvaraosuuskunta (http://www.so-dankyla.fi/muut/lokka/osuusku.htm), joka markkinoi keskitetysti jäsentensä kalat.

Erittäin tiukka elintarvikelainsäädäntö tekee mahdottomaksi kalastuksen kan-nattavuuden parantamisen jalostuksella. Kalastaja joutuu myymään kalansa perat-tuna, korkeintaan fileenä, sillä sen pitem-mälle kalaa ei voi elintarvikehuoneistoissa jalostaa.

Monet vedet ovat alikalastettuja, mikä aiheuttaa ongelmia loisten, kalojen heiken-tyneen kasvun ja ns. roskakalojen kanssa. Sodankylän tekojärvistä nostettiin vuonna 2012 yli sata tonnia pientä särkeä, jolle ei löytynyt hyötykäyttöä. Asiaan on pyritty löytämään ratkaisua sekä kalatalousryhmän että Pohjoisimman Lapin Leader ry:n kautta rahoitetuilla hankkeilla. Lupaavimmalta näyttää särjen kuivaaminen koiranruuaksi.

Kalastuksen hyvistä edellytyksistä huoli-matta ammattikunta ukkoutuu. Nuoria on tulossa alalle vähän, mutta onneksi poikke-uksiakin löytyy. Yksi syy nuorten vähäiseen määrään on tukipolitiikka: investointitukia ei EU:n yhteisen kalastuspolitiikan takia saa veneisiin ja pyydyksiin, jotka ovat aloittavan kalastajan ensimmäiset investoinnit.

TULeVAISUUS

Lapissa on erittäin hyvät edellytykset kau-pallisen kalastuksen kasvulle. Kalastuksen ei välttämättä tarvitse olla pääammatti, vaan se on hyvä liitännäiselinkeino esim. poromie-hille. Toisaalta turismi voi tuoda lisätuloja kalastajalle. Kotimaisen kalan kysyntä tulee kasvamaan, ja kalastus on kestävää. Uusille kalastajille olisi tilaa, ja nykyiset kalastajat toivovat alalle uusia yrittäjiä. Ratkaiseva kysymys alan tulevaisuuden kannalta on se, kuinka nuoret saadaan mukaan.

Markku AhonenhankekoordinaattoriPohjois- ja Itä-Lapin kalatalousryhmä

kgmuikku 192 000ahven 86 000 siika 65 000hauki 43 000kuha 6 000made 5 000taimen 4 000särki 209 000 (ei taloudellista merkitystä)lahna 23 000 (ei taloudellista merkitystä)kuore 13 000 (ei taloudellista merkitystä)

Lapin sisävesien ammattimaisen kalastuksen saalis vuonna 2012. Saaliin arvo oli 1 334 000 euroa. Kalastajia oli 63. Tilastosta puut-tuvat siian ja muikun mäti sekä Inarijärven rautu ja harmaanieriä, joilla oli taloudellista merkitystä. Lähde: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.


KYLÄTOIMINTAA

17

1 + 12 + 5/ % + 6

1 + 1 + 2 + 5 %+ 6 - 1 + - 0 01 + 1 + 2 + 5 %+ 6 - 1 + - 0 51 + 1 + 2 + 5 ++ 6 - 1 + - 0 €1 + 1 + 2 + 5 %1 + 1 + 2 + 5 %

• Pitäisikö meidän ruveta kyläyhdistyksessä bisnestä tekemään vaikka ei vuosikokoustakaan meinaa saada päätösvaltaiseksi?

• Kyliäkö tässä pitäisi kehittää, vaikka kunnan rahat ei riitä kuntakeskuksenkaan kehittämiseen?

• En mää ymmärrä, miten ikäihmisten kotona asu-minen muka kylää kehittää? * * *

Kuten yllä olevista kysymyksistä näkee, kylien liiketoiminta ei ole helpointa mahdollista. Jos se olisi helppoa yrittämi-sen aluetta, toimisi sen piirissä yksityisiä toimijoita, jotka saisivat elantonsa siitä, että kehittävät kylätaloutta ja kylien palveluja. Markkinaratkaisu riittäisi.

Ongelma on siinä, että kysyntä on sekä harvaa että ohutta. Potentiaalinen kysyntä ei tule ilmi markkinoilla. Ja kun järjestäytynyttä kysyntää ei ole, ei synny myöskään tarjontaa eikä vastaavia yrityksiä. Kyläyhdistyksiä ei tarvita niinkään liiketoiminnan toimeenpaneviksi tekijöiksi, kuin kokoamaan tietoa ja kutsumaan ratkaisuissa tarvittavat osapuolet saman pöydän ääreen. Asiat pitää ratkaista taloudellisesti, koska silloin ne on ratkaistu pysyvästi.

Tärkein näistä yhteisiin neuvotteluihin kutsuttavaista osapuolista on kunta.

Kun kosketuksia otetaan, kunnan suhtautumista mää-rittää ennen muuta kunnan avainhenkilöiden henkilökoh-tainen kokemus. Seuraavatko lakia vai etsivätkö aktiivisesti uusia ratkaisuja? Merkitseekö sana ”kylä” heille jotain puoluepoliittista? Onko heidän henkilöhistoriallinen kokemuksensa maaseudusta hyvä vai huono? Ovatko asianomaiset virkamiehet byrokraatteja vai kehittäjiä?

Kylän kannalta tärkein liiketoimintaan lähtöä selittävä seikka on se, millä kohtaa yhdessä tekemisen käyrää kylä sijaitsee. Onko takana menestyksellisiä hankkeita ja on-nistumisen kokemuksia? Onko kylälle karttunut sellaista

psykologisen johtamisen osaamista, jonka varassa voi-daan ratkoa taloudellisia kysymyksiä?

Jotta toistuva ja tuloa tuova kylien liiketoiminta ylipäätään lähtee liikkeelle, pitää vertauksella puhuen heittää nopalla kuusi kertaa peräkkäin kutoset! Pitää olla kylän yhteisesti tunnistama tarve. Pitää olla 2 – 3 aktiivistä ja osaavaa kyläläistä, jotka ottavat vastuun asian eteenpäin viemisestä. Pitää olla sopivat olosuhteet eli kunnan ja Leader-ryhmän suotuisa suhtautuminen. Pitää olla sopivia liittolaisia. Pitää olla riittävä määrä omaa rahaa. Pitää löytää kylästä tai kylän ulkopuo-lelta yrittäjä, jotka on valmis pyörittämään luotavaa ratkaisua.

Kun kylien liiketoiminta on päässyt kaikkien näi-den ehtojen lävitse, alkaa keskustelu yritysmuodosta. Jos toiminta on mittavaa, pitää sitä varten luoda oma itsenäinen juridinen toimija. Jos tarvitaan nopeasti pääomia, on osayhtiö sopiva. Jos tarvitaan asiakasuskol-lisuutta ja käyttäjäkuntaa, on osuuskunta paras. Jos on kyse sopimusyrittäjyydestä, on yksityinen yritteliäisyys kätevää. Jos kylän köyhät yhdistykset ottavat yhdessä vastuuta kylän yhteisistä tiloista, voi kiinteistöyhtymä-kin olla ratkaisu.

Kaikki kylien liiketoiminta on aina yhteiskunnallista yrittämistä, koska mahdollinen voitto kanavoidaan ky-län hyväksi. Varmuuden vuoksi tämä kannattaa kirjata tarkoituspykälään.

Kyläyhdistyksen rooli suhteessa kylän muihin järjes-töihin on olla voimien kokoaja ja sellaisten aloitteiden kiteyttäjä, jotka koko kylä kokee omikseen. Helpoiten kaikelle tälle luo pohjaa kylän kesäjuhlissa, joihin kaikki osallistuvat pakottomasti. Jos juhlissa on 200 henkeä, jotka keskustelevat 3 tunnin ajan, syntyy ”superaivo eli kollektiivitietokone”, joka luo tajunnan siitä, mitä kylällä tarvitaan ja miten tuon tarpeellisen voisi toteuttaa.

Juha KuismaKylien Bisneskeissit-hanke

MIKSI KYLIEN LIIKETOIMINTA ON VAIKEAA?

18 MAASEUTUVERKOSTO 2014

MAASEUTUVERKOSTO

"Kalatalousverkoston ja maaseutuverkoston yhteistyötä tullaan jatkossa tiivistämään", Kari Sauramo

19

MAASEUTUVERKOSTO 2014

MAASEUTUVERKOSTOMAASEUTUVERKOSTOTeksti: Annukka Lyra, MMM Kuvat: MMM/Mavi, Martina Motzbäuchel

Kari Saulamo koordinoi maa- ja metsäta-lousministeriöstä käsin alueellisten kalata-lousryhmien toimintaa. Vuoden alussa ver-kostokoordinaattorina aloittanut Saulamo pitää tärkeänä lisätä erilaisten osapuolten yhteistyötä: – Esimerkiksi koko ajan pa-rantuva vuoropuhelu ympäristöjärjestöjen kanssa edesauttaa alan myönteisen julki-suuskuvan rakentamisessa, mikä on myös kalatalouselinkeinon etu. Lähiruuan suo-sion ja ympäristötietoisuuden kasvu luo-vat hyviä tulevaisuuden kuvia. Kotimaisen kalan käyttöhän on ympäristöystävällistä, Saulamo summaa.

Kala-Leadereiksikin kutsutut kalatalous-ryhmät ovat keskeisiä toimijoita elinkeinon kehittämisessä. – Järjestimme maaliskuun lopussa seminaarin, jossa käytiin läpi kala-talousryhmätoimintaa ja sen kehittämistar-peita tulevaa ohjelmakautta silmällä pitäen. Toiminta on sujunut nykykaudella hyvin, sillä Suomessa on vahva paikallislähtöi-sen kehittämisen kulttuuri. Koska ryhmät ovat toimineet osana Leader-ryhmiä, ne ovat voineet panostaa varsinaiseen ydin-toimintaansa, eli hankeaktivointiin. Toki kehittämiskohteita aina löytyy, niin ryh-mien kuin hallinnonkin toiminnasta ja nyt tehtävillä muutoksilla niihin yritetään vaikuttaa, Saulamo kertoo.

UUSI OHjeLMA enSI VUODen ALUSSA

Brysselissä on alkukevään aikana päästy sopuun Euroopan meri- ja kalatalousra-hastosta (EMKR), ja EMKR-asetuksen muodollinen hyväksyntä tapahtuu näillä näkymin kesäkuussa. Suomen rahastosta saama tuki selviää heinäkuussa. Tällöin kansallinen toimintaohjelma, jota parai-kaa valmistellaan, saataisiin lausunnoille elo–syyskuussa ja ohjelma kyettäisiin lä-hettämään komissioon loka–marraskuussa. – Edelleen tavoitteena on, että kalatalous-ryhmien toiminta, kuten koko ohjelma,

käynnistyisi vuoden 2015 alussa, Saulamo laskee.

EMKR muodostuu kuudesta painopis-tealueesta, joista työllisyyden ja alueellisen yhteenkuuluvuuden painopiste rahoittaa kalatalousryhmiä. – Koska rahoituksesta ja sen jakautumisesta ei ole vielä päätöksiä, kaikkiin kohtiin liittyy vielä tietty epävar-muus, Saulamo muistuttaa.

UUSIA IDeOITA jA YHTeISTYÖTÄ

Vaikka toimintaohjelmaa ei ole vielä hy-väksytty, Saulamo summaa keskeisiä muu-toksia. Ohjelmassa tulee olemaan aiempaa voimakkaampi panostus kilpailukykyyn ja uudistumiseen. – Ihmisiä rohkaistaan uu-den etsimiseen ja rohkeuteen eli innovoin-tiin, hän kiteyttää. – Kalatalousryhmien osalta painotus tulee olemaan aiempaa voimakkaammin kehittämishankkeissa ja verkostoitumisen hyödyntämisessä. Siinä tulee auttamaan myös käynnistämisvai-heessa oleva kalataloushallinnon verkos-totoiminta, jonka merkittävänä tehtävänä on juuri kalatalousryhmien tukeminen, Saulamo kertoo. – Kalatalousverkoston ja maaseutuverkoston yhteistyötä tullaan jat-kossa tiivistämään, sillä verkostojen välillä on vahvat synergiat.

Hankkeiden toteuttajien näkökulmasta toivottu muutos on yksinkertaistettujen kustannusten käyttöönotto myös meri- ja kalatalousrahastossa. – Erityisesti pieneh-köissä hankkeissa tämän mahdollisuuden käyttöönotto olisi tervetullut kevennys hankehallintoon, Saulamo tietää.

Lue lisää kalatalousryhmistä MMM:n sivuil-la: http://www.mmm.fi/fi/index/ektr.html

Kalastajien ammattikunta vanhenee vauhdilla Suomessa. Vaikka saaliit ovat viime aikoina olleet ennätyksellisen suuria, lähitulevaisuudessa tapahtuva kalas-tajien eläköityminen uhkaa pienentää kotimaisen kalan tarjontaa. Kalan kysyntä on jatkuvassa kasvussa, mutta valitettavan usein syöty kala on ulkomaista. Jotta alalle saadaan houkuteltua uusia yrittäjiä, elinkeinon on uudistuttava ja sen kilpailukyvyn parannuttava. Tavoitteessa apuna on Euroopan kalatalousrahasto, joka tukee muun muassa Manner-Suomen seitsemän kalatalousryhmän työtä.

Meri- ja kalatalousrahaston painopistealueet: 1. kalastuksen kestävä kehittäminen 2. vesiviljelyn kestävä kehittäminen3. yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpano4. työllisyys ja alueellinen yhteenkuuluvuus 5. kalan jalostus ja kauppa 6. yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpano.

Verkon vetäjien verkottaja uskoo yhteistyöhön


MAASEUTUVERKOSTO MAASEUTUVERKOSTOTeksti: Terhi Ajosenpää, VELHO-hanke, Varsinais-Suomen ELY-keskusKuva: Terhi Ajosenpää ja Rauno Kurkela

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VELHO-hanke on kehittänyt vesienhoidon hyviä käytäntöjä ja luonnonhoitomenetelmiä, laa-tinut suunnitelmia ranta- ja Natura 2000 -alueille, testannut järviruo’on hyötykäyttöä sekä laatinut runsaasti erilaista neuvonta- ja koulutusmateriaalia.

KOULUTUSTA jA VAPAAeHTOISTA SeURAnTAA

Jokamiehen rantojen ja vesien hoito-opas antaa eväät pienimuotoisten hoitotöiden toteutuk-

Rantojen ja vesien hoidossa jokainen voi kantaa kortensa ke-koon. Onnistuneeseen lopputulokseen tarvitaan innostavia esi-merkkejä, hyvää yhteispeliä, suunnittelua, koulutusta, resursseja ja ketterää hanketyötä. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on saatu aikaan hyviä tuloksia, ja ne on koottu nettisivuille www.ymparisto.fi/velho hyödynnettäväksi ympäri Suomen.

Suunnittelulla ja paikallisella aktivoinnilla tehokkuutta rantojen ja vesien hoitoon

Järviruo’on niittoon on kehitetty uusi menetelmä, jossa ruoko saadaan kerättyä silppuna talteen käytettäväksi esim. kierrätysravinteena tai energiana.

MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO 2014 21

seen omatoimisesti. Omat vedet paremmak-si -toiminnalla on koulutettu vapaaehtoisia seuraamaan vesistöjen tilaa mm. veden nä-kösyvyyden mittauksilla.

Koululaisten vesipäiviä on järjestetty 48 koululla. Vesipäivässä koululaiset tu-tustuivat vesiluontoon niin luokassa kuin vesistön äärellä ja oppivat vesiensuojelun merkitystä. Asiantuntijoille, yhdistysväelle ja rantakiinteistöjen omistajille on järjes-tetty koulutusta mm. vesikasvillisuuden niitosta, ruoppauksesta, rantaniittyjen hoi-dosta, poistokalastuksesta ja vedenpinnan nostosta vesienhoitokeinoina.

SUUnnITTeLULLA HOIDOn TeHOKAS KOHDenTAMInen

Ranta-alueiden monikäyttösuunnitelma on hankkeessa luotu uusi suunnittelukonsepti, jossa yhdistetään luonnonvarojen kestä-vä hyödyntäminen, monimuotoisuuden suojelu, vesiensuojelu, virkistyskäyttö ja maisemanhoito. Suunnitelmissa annetaan suosituksia laaja-alaisten ranta- ja ruovik-kokokonaisuuksien kunnostamiseen, opas-tetaan töiden toteutukseen ja rahoituksen hankintaan. Hankkeessa on laadittu kolme suunnitelmaa ja niistä saatuja kokemuksia on hyödynnetty valtakunnallisen suunnit-teluoppaan laadinnassa. Tavoitteena on suunnittelun laajentaminen koko Suomen rannikkoalueelle niin, että arvokkaimmat

ranta-alueet saadaan kuntoon. Työ edellyt-tää laajaa yhteistyötä ja hankerahoitusta.

Hoitoa ja käyttöä on suunniteltu yhdek-sällä Natura 2000 -alueella. Vastaavaa suunnittelua on tehty pitkään val-tion omistamille maille, mutta nyt suunnitelmat kohdistuivat pääasiassa yk-sityismaille ja ne huomioivat vahvemmin valuma-alueilta tulevan kuormituksen. Valmistuneiden suunnitelmien ohjaamina myös maanomistajat voivat omatoimisesti edistää alueiden luontoarvojen tilaa ja säi-lymistä. Hankkeessa on lisäksi kehitetty menetelmiä maa- ja metsätalouden vesien-suojelun suunnittelun yhdistämiseen.

KÄYTÄnnÖn TÖILLÄ KOKeMUSTA jA KIInnOSTUSTA HOITOOn

Käytännön kunnostus- ja hoitotöillä on ke-rätty kokemuksia eri menetelmistä ja esitelty yleisölle toteutuksen niksejä. Ruovikoiden niittoa ja rantaniittyjen kunnostusta on tehty yli 100 hehtaarilla. Järviruo’on hyö-tykäyttöä on testattu poltto-, biokaasutus-, kompostointi-, kuivike- ja peltokokeilla. Hyötykäytöllä lisätään hoidon kiinnosta-vuutta ja kustannustehokkuutta. Lupaavin käyttömuoto on ruo'on käyttö viherlan-noitteena, mikä on paikallista ravinteiden

kierrätystä parhaimmillaan. Tietämystä omasta lähivedestä voi

kasvattaa esimerkiksi vesiluontoaihei-sen luontopolun avulla. Sellainen hankkeessa toteu-tettiin malliksi Aurajoelle melontaluontopolkuna yh-dessä paikallisen toimijan Aurajokisäätiön kanssa.

Lisäksi on testattu poistokalastusta luon-nonhoidon menetelmänä lintuvesillä ja hävitetty vieraslajeja.

HAnKeAKTIVOInnILLA jA YHTeISTYÖLLÄ TULOKSIIn

VELHO-hankkeen kokemusten mu-kaan hanketyön aktivointi kannattaa. Asiantuntijan opastuksella vesiensuojelu- tai kyläyhdistyksen on helpompi lähteä toteuttamaan vesistön kunnostukseen täh-täävää hanketta, kun apua saa hankkeen eri vaiheissa. Leader-rahoitus sopii hyvin kun-nostushankkeiden esiselvitysten ja toteu-tussuunnitelmien tekemiseen. Varsinaiseen kunnostustyöhön on hankkeen neuvonnan avulla saatu rahoitusta muualta. Tästä on hyvänä esimerkkinä maaliskuussa 2014 valmistunut Laukanlahden kosteikko. Kosteikon toteutti Laukanlahden suojelu-yhdistys maatalouden ei-tuotannollisella investointituella ja hanke oli apuna neuvoja-na. Vesiensuojeluyhdistysten perustaminen kannattaa, koska yhdistykset voivat saada maatalouden investointi- ja ympäristötukia kosteikkojen ja rantalaidunten perustami-seen sekä niiden hoitoon.

Yhteistyötä on edistetty monin eri tavoin. Pro Saaristomeri - ja Satavesi -ohjelmissa on ideoitu rannikkoalueen ja vesien tilan parantamista eri työryhmissä. Paikallisella tasolla on keskusteltu satojen maanomistaji-en ja eri sidosryhmien kanssa. Viestinnässä on käytetty sosiaalisen median ja osallista-van suunnittelun menetelmiä sekä testattu paikkatiedon keräämistä kyselylomakkeilla. Lisäksi on osallistuttu uuden maaseudun kehittämisohjelman valmisteluun ja edis-tetty ekologisten käytävien suunnittelua osana maakuntakaavoitusta.

VELHO-hanketta on rahoitettu Euroopan maaseudun kehittämisen maa-talousrahastosta. Hanke alkoi vuonna 2010 ja se päättyy kesäkuun 2014 lopussa.

"Omat vedet paremmaksi -toiminnalla on koulutettu vapaaehtoisia seuraamaan vesistöjen tilaa"

Ranta-alueiden hoito-oppaas-ta saa vinkkejä oman rannan hoitoon. Opas on saatavissa osoit-teessa www.doria.fi/ely-keskus.


MAASEUTUVERKOSTO

23


MAASEUTUVERKOSTO

Yleisötilaisuus: Laukanlahden kosteikon toteutus kiinnosti monia.

MAASEUTUVERKOSTO MAASEUTUVERKOSTOTeksti:Mari Voutlainen, Maakaista.fiKuva: Mari Voutilainen


Vesistöjen tila herättää keskuste-lua etenkin kesäisin. Paras tapa vesistöjen tilan kohentamiseen on paikallinen, laaja-alainen vesistö- ja valuma-aluekohtainen yhteistyö. Savo-Karjalan vesiensuojeluyh-distyksen toiminnanjohtaja Jukka Koski-Vähälä toteaakin, että tavoit-teena vesistöjen suojelussa tulisivat olla pysyvät paikalliset käytännöt.

RAVInTeeT TALTeen

ProAgria Pohjois-Karjalan RAE, ravinne-hävikit talteen –hankkeessa tavoitteena on ravinteiden kierrättäminen ja tätä kautta myös vesien suojelu. Kun ravinteet kiertävät pellolta satoon, ne eivät päädy vesistöihin. Maatalouden ravinnekierrätystä lisäämällä maatalouden kannattavuus myös paranee. Mukana hankkeessa on kolme maakuntaa; Pohjois-Karjala sekä Etelä- ja Pohjois-Savo.

-Pohjois-Karjalasta hankkeessa mukana on 40 viljelijää. Teemme tilakäyntejä, joissa yhdessä neuvojan kanssa katsomme, miten

Yhteistyöllä puhtaat vesistöt

peltolohkojen ravinnekiertoa voisi parantaa. Tyypillisimpiä keinoja ravinteiden kierrättä-miseen ovat peltojen kalkitus ja apilanurmen viljeleminen, yritysneuvoja Päivi Jokinen Pro-Agria Pohjois-Karjalasta kertoo.

RAE-hanke on ollut mukana kokoamas-sa uutta MAATILA 2020 -verkkosivustoa. Sivusto toimii tietopankin tavoin, erityises-ti sisältöä on ajateltu kehittyvän maatilan näkökulmasta. Sivuston kohderyhmänä ovatkin itäsuomalaiset viljelijät. Keväällä, juuri ennen pääsiäistä auennutta sivustoa kannattaa käydä kurkkaamassa osoitteessa maatila2020.savonia.fi. >

25


MAASEUTUVERKOSTO

Pohjoisen kalastuskulttuurin säilyttämi-nen vaatii harmittelun ja päivittelyn sijaan tositoimia. Luovuudesta ei sakoteta, mikä näkyy POUKAMA-hankkeessa jo toteu-tuneiden ideoiden kirjossa. Sellainen oli esimerkiksi hankkeen järjestämä tuote-suunnittelukilpailu, jonka tuloksena syn-tyivät muun muassa ainutlaatuiset lohen-nahkahansikkaat ja tupeton kalapuukko. Kalastusperinnettä voi ylläpitää monen-laisin keinoin!

POUKAMA-hankkeen avulla halutaan ehkäistä pohjoisen kalastusperinteen kuih-tumista ja löytää uudenlaisia, oivaltavia tuotteita, joissa hyödynnetään kalannah-kaa tai muita kalastuskulttuuriperinteestä kumpuavia ideoita.

Tuotesuunnittelukisan l isäk-si POUKAMA on järjestänyt kaksi Siikasymposiumia Pro Siika -yhdistyk-sen kanssa. Alustusten ja keskusteluiden teemoina symposiumeissa ovat olleet jo-ki, meri, matkailu ja kalastuskulttuurin säilyminen. Näiden lisäksi POUKAMA on poikinut ainakin ympäristötaidefesti-vaalin Tornionjoella, näyttelyitä Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa, Iso siika -kirjoi-

Kalannahkakäsineillä kalastusperinteen puolestatuskilpailun ja dokumenttielokuvan.

Hanke on saanut hyvin näkyvyyttä ja sen ansiosta pohjoisen vaelluskalakannan elvyt-täminen on jo ottanut askeleita eteenpäin. Maa- ja metsätalousministeriö nimittäin perusti siikatyöryhmän, joka on ideoinut

eLY-KeSKUKSeSTA TUKeA YMPÄRISTÖn HOITOOn

Myös kosteikot ja perinnebiotooppi-alueet keräävät ravinteita ja estävät näin ravintei-den valumisen vesistöihin. Tukea kosteik-kojen perustamiseen ja hoitamiseen voivat hakea sekä viljelijät että yhdistykset.

Tarkastaja Arto Ruuska Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta on ollut mukana tekemäs-sä viljelijäkyselyä, jossa maatalousyrittäjiltä kysyttiin ympäristötukien vaikutuksista.

-Viljelijät näkevät ympäristötuet mer-kityksellisinä, Arto kertoo. Ympäristötuet nähdään eritoten paikallisina ympäristön

tilaa kohentavina toimenpiteinä. Kyselyn mukaan ympäristön hoito nähdään yhteis-vastuullisena asiana.

jÄRVIRUOKO MAATALOUDeSSA

Järviruoko on rannoilla kasvava monivuo-tinen ruohovartinen kasvi, jota voidaan käyttää monella tavoin hyödyksi. Hyvin ravinteisissa paikoissa ruoko voi kasvaa jopa nelimetriseksi. Järviruoko onkin yksi vesistöjen rehevöitymisestä kerto-va tekijä. Suomen ympäristökeskus on yhdessä Itä-Suomen yliopiston, Karelia-ammattikorkeakoulun sekä Liperin kun-

nan, Joensuun ja Kiteen kaupunkien sekä osakaskuntien kanssa kehittämässä järvi-ruokon käyttömahdollisuuksia.

-Järviruokoa voidaan käyttää maata-loudessa hyvin monipuolisesti, kertoo suunnittelija Ilona Joensuu ympäristö-keskuksesta. Järviruoko soveltuu lannoit-teeksi pelloille, karjan kuivikkeeksi ja li-säksi sitä voidaan käyttää biokaasutukseen. Puutarhatuotannossa ruoko soveltuu hyvin katteeksi ja kasvualustaksi.

>

"Ympäristötuet nähdään eritoten paikallisina ympäristön tilaa kohentavina toimenpiteinä"

Viestintätoimisto VCA

keinoja edistää merellisten siikakantojen kalastuksen kestävyyttä esimerkiksi siian-kalastusta säätelemällä. www.poukama.eu

Kuva: Viestintätoimisto VCA


AJANKOHTAISTA

KARHUnVeISTOn MAAILMAnMeSTARUUS RATKOTAAn ILOMAnTSISSA

Kansainvälinen puunveistäjäjoukko kokoontuu Pogostan pitäjään kilpailemaan ensimmäisestä karhunveiston maailmanmestaruudesta 20.–23. elokuuta. Kilpailijat levittäytyvät ympäri Ilomantsin keskustaa ja yleisö voi seurata puun muuttumista metsän kuninkaaksi aivan lähietäisyydeltä.

Karhunveiston MM-kilpailut huipentuvat Suomen itäisimpään kulttuu-rifestivaaliin, joka tarjoaa 22.–23.elokuuta monipuolista ohjelmaa kaikeni-käisille. Karhuteltan ohjelma tarjoaa otsoisia asiantuntijaluentoja ja tarinoita mesikämmenestä, runonlaulantaa sekä teatterillisia karhunpeijaistunnelmia. Festivaalivieraille on tarjolla myös pop up -näyttelyitä, maalaismarkkinat ja perinteiset toritanssit. Tapahtumiin on yleisöllä vapaa pääsy.

Karhufestivaali veistokilpailuineen on osa Maaseudun Sivistysliiton kan-sainvälistä Leader-rahoitteista Puusta pitkään -yhteishanketta. Tapahtuma toteutetaan yhteistyössä Ilomantsin kunnan kanssa. Lisätietoja: http://itenet.fi/hankkeet/puusta-pitkaan.

PIenILLe YHDISTYKSILLe OMA VIeSTInTÄOPAS!

Viestintä on monille yhdistyksille vieläkin se pakollinen paha. Yhdistysten pieni viestintäopas on suunnattu pienille toimijoille ja yhdistyksille, jotka pohtivat, miten viestintään saisi ryhtiä tai mistä viestinnän voisi edes aloittaa, jos sitä ei ole aikaisemmin oikein pohdittu. Opas on tehty yhteistyössä JAKE-hankkeen ja Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen kanssa, ja sen voi tulostaa JAKE:n sivuilta: http://jake-hanke.fi


KOLUMNI

Laita sinäkin lusikkasi lähiruokasoppaan

Jouni Lehtonen on Linnaseutu ry:n puheenjohtaja ja hauholainen kotiseutuaktiivi.

Suomen Yrittäjien aluejärjestö Hämeen Yrittäjät on laskenut, mikäli Kanta-Hämeen julkisista hankinnoista tehtäisiin paikalli-sesti 3 prosenttia enemmän, se tarkoittaisi maakuntaan 200:ta uutta työpaikkaa. Pieni siivu, merkittävä lopputulema. Voimme myös yksityisinä kuluttajina tukea elinym-päristömme vireyttä ostopäätöksillämme. Lähiruoka on yksi paikallisten hankintojen muoto. Lähiruoan lisääntyvä käyttö auttaa lähiseudun tuottajia ja elintarvikeyrittä-jiä. Ongelmaksi muodostuu saatavuus ja tarjonnan riittävyys. Kysyntään on myös vastattava.

Maatilapuodit ovat piristävä lisä maa-seudun palvelutarjontaan ja monesti kylä-kaupan korvaaja. Lähiruoan menestyksen kannalta maatilatorit ja -puodit eivät riitä. Tuotteet tulee saada markettien hyllyille, ravintoloihin ja laitoskeittiöihin. Ei vain kuriositeetiksi teemaviikon ruokalistalle tai lähiruokahyllyyn myymälän takanurkkaan, vaan normaaliin valikoimaan ja jokapäiväi-seen käyttöön, itsestään selvyydeksi.

Lähiruoassa kiteytyy laajempikin asia-yhteys palveluiden säilymiseen. ”Käytä pal-velua, jonka haluat säilyvän” on iskulause, jonka siivittämänä rakennamme Hauholle uutta suuntaa Hämeenlinnan elinvoimai-sena kaupunginosana ja maalaispitäjänä. Tämä viisaus pätee niin palveluihin kuin paikallisiin tuotteisiin.

Meidän kannattaisi entistä tarkemmin seurata ruoan alkuperää, lukea pakkausse-losteita ja kysellä ravintoloissa, mistä ruo-ka on peräisin. Yritysten ja kaupan tulisi nostaa tuotteiden alkuperä näkyvämmin esiin: esimerkiksi ravintoloiden, julkisten ja muiden ammattikeittiöiden ruokalistoissa pitäisi mainita aterian pääraaka-aineiden alkuperämaat ja alueet, mieluusti vielä tuottajakin.

Peukku ylös ja hymynaama, mikä-li sinulle osataan kertoa ruoan alkuperä ja tarina siitä, miten se on lähituottajalta matkannut lautasellesi. Tai parhaimmil-laan niin kuin esimerkiksi Ypäjällä, jossa

erään ravintolan ikkunasta näytetään mistä tarjolla oleva herefordin liha on peräisin.

Eräs yrittäjä ryhtyi ravintoloissaan käyt-tämään yksinomaan lähi- ja villiruokaa, niin pitkälle kuin mahdollista. Hän jopa kielsi keittiöissään tomaatin käytön talvella. Tuolloin lisätiin paikallisten juureksien käyttöä. Sesongin mukaan. Hän valitteli kiintoisasta ongelmasta. Ravintolan kat-teet olivat tippuneet. Niin, koska lähiruoan raaka-aineet ovat kalliita, nyökyttelee moni "epäilevä Tuomas". Ei suinkaan, paikalliset raaka-aineet ovat jopa edullisempia, va-kuuttaa yrittäjä. Katteen lasku johtuu siitä, että noutopöydässä tarjottavilla maukkailla ja laadukkailla lähiantimilla on niin paljon suurempi menekki.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Kysymys leivän eli laveammin ruoan, al-kuperästä ei ole vähäpätöinen. Häme on merkittävä elintarviketeollisuuden ja ruo-kaosaamisen keskittymä. Helsingin yli-opiston Ruralia-Instituutti on selvittänyt MTK Hämeen toimeksiannosta Kanta- ja Päijät-Hämeen ruokatuotannon paikal-lisia taloudellisia vaikutuksia pari vuotta sitten. Ruokaketjun liikevaihto esimer-kiksi Kanta-Hämeessä on yli 1,6 miljardia euroa. Se on 22 prosenttia maakunnan elinkeinotoiminnasta.

Kanta-Hämeen elintarvikeyritysten omat arviot tulevaisuudestaan osoittavat keskimäärin 20 prosentin kasvuodotuk-sia liikevaihtoon vuoteen 2020 mennessä. Mikäli nämä näkymät toteutuisivat koko-naisuudessaan, tietäisi se maakuntaan 1 000:tta uutta työpaikkaa.

Kataisen hallituksen siunaamasta Lähiruokaohjelmasta rahoitetut selvitykset lähiruoan aluetaloudellisista vaikutuksis-ta, liiketaloudellisista mahdollisuuksista sekä ekologisista vaikutuksista valmistu-vat kesäksi. Hankkeiden tulokset julkis-tetaan avoimessa seminaarissa 11.6.2014. Odotettavissa on lisää konkreettista tietoa kuntapäättäjille siitä, miksi lähiruokaa kan-nattaa suosia.

Muutama kunta on jo ymmärtänyt lähi-ruoan merkityksen: Kiuruvesi, Vaala, Mikkeli, Kemiö, Lahti muiden muassa. Sodankylässä on kuulemma kehitetty ruoanvalmistusta uutta teknologiaa hyödyntäen, tavoitteena alentaa tuotantokustannuksia. Mutta ruoan-valmistuksen uusi malli mahdollistaa samalla lähiruoan käytön.

Uuteen maaseutuohjelmaan on kirjattu useita toimenpiteitä, joiden kautta on mah-dollista tukea lähiruokayrittäjiä. Myös tilo-jen suoramyyntiin liittyviä investointeja on jatkossa mahdollista rahoittaa. Kunhan se hankehaku nyt vain avautuisi.

Jouni Lehtonen


SVENSKA SPALTEN

Härförädlad fiskProjektet Härförädlad fisk inledde sin verksamhet i början av året och målet är att utbilda potentiella blivande fiskföräd-lare i Kaskö, Korsholm och Larsmo, alltså intresserade från hela Österbotten är väl-komna med. Tanken är att deltagarna ska inspireras och få ett ökat intresse för dels smart fisk, men även för andra produkter och kanske våga satsa på fiskförädling.

STRÖMMInG OCH nORS

Historisk sett har strömmingen varit vår stapelföda, men idag går största delen till foderfisk. Vi vill genom projektet lyfta strömmingen som matfisk, speciellt som inlagd och förädlad. Tidigare åts ström-mingen så ofta att den inte kallades fisk, utan de övriga fiskarterna var fisk och strömmingen var strömming. Konservering av något slag, i form av rökning, inlägg-ning och saltning har varit meto-der som använts i Kvarkenregionen. Genom att se vilka produkter vi haft av strömmingen traditionellt och sedan utveckla dessa till att vara anpassade till da-gens situation, kan vi skapa ”förank-rade produkter” eller historiska produkter av en lokal råvara.

Norsen är en

annan fisk som skulle kunna förädlas och användas. Den kommer i stora mängder under kort tid och den är lätt att få benfri. En del i projektet är att göra produktutve-ckling på nors.

HYGIenTÄnK OCH MARKnADSFÖRInG

Vid tillverkning av förädlade fiskprodukter och när man satsar på nya råvaror t.ex. nors, samt råvaror som är lätt förskämbara, är det viktigt att satsa på kvalitetsarbete och pro-duktutveckling. Tanken är att man ska göra en egenkontrollplan för sin produkt, dels för att lära sig upplägget med egenkontroll och HACCP. Idag finns en stor uppsjö med

produkter och vi vill lära ut hur man säljer en produkt – hur ett försäljningstal ser ut för en produkt, samt hur kraven ser ut på etiketter och innehåll. En ny förordning träder i kraft under våren utgående från EU-direktivet, och under våren arrangeras utbilningsdag i hur man gör bra och god-kända etiketter.

UTBILDnInG

I mars arrangerades kursen Säkra och håll-bara fiskar och fiskprodukter med Maria Lövenklev från SIK Institutet för Livsmedel och Bioteknik Ab. Att livsmedel ska vara säkra och hållbara är en självklarhet och ett

Fisktillredning. Foto: Anita Storm


SVENSKA SPALTEN

YRKeSFISKeT – en GRÖn nÄRInG PÅ en BLÅ ÅKeRI ett hållbarhetsperspektiv är det kustnära fisket en primärproduktion som bör lyftas fram, en viktig producent av råvara med ett ringa ekolo-giskt fotavtryck. Även vattenbruket i övrigt borde öka för att miljömålen skall uppnås. Den lokala yrkesfiskaren sitter på ett ekologiskt trumfkort som man inte kan förneka.

FRITIDS- OCH YRKeSFISKeT

Fisketurismen och fritidsfisket finns också på den blåa åkern med andra målsättningar och värderingar. Dessa kan också bidra till ekonomisk välfärd och fyller en viktig roll, och för många urbana människor är det kanske den enda kontakten till naturen i dag. Denna näring skapar sysselsättning och har ekonomisk potential, och här kan ännu mycket utvecklingsarbete göras.

Yrkesfiskaren i det kustnära fisket igen är en primärproducent som levere-rar unika råvaror till konsumenten på ett försvarbart sätt. En primärproducent ifrågasätts, fast allt tyder på att detta är ett sätt att producera protein som vi borde satsa mer på för att nå klimatmålsättningen. Här talar jag inte om det globala havsfisket som på en del håll i världen är i obalans. I Finland sysslar vi mycket med ett småskaligt fiske med små båtar, förankrade redskap och nära till hemmahamnen – ett miljömässigt föredömligt fiske. Detta fiske skall vi värna och utveckla i bästa samförstånd.

HÅLLBAR UTVeCKLInG

Tyvärr kan man se motsättningar mellan aktörerna, men här har vi inte råd att argumentera mot varandra. Man spelar i helt olika divisioner med olika målsättningar. Samspelet mellan olika verksamheter och en bredare förståelse över produktionsgränserna, kommer att vara en naturlig del i var och ens rutiner i framtiden. Konsekvensbedömning kommer att bli ett självklart verktyg i allas agerande. Detta med tanke på framtida generationers hälsa och välmående. Det allra mest grundläggande för att kunna bedriva fiske eller fiskerelaterad verksamhet, är naturligtvis en god vattenkvalitet och här måste vi alla förstå vikten av vårt handlande. Hur våra kustvatten mår är en indikator på välmående och en spegelbild av samhället i stort, och på hur långt vi har kommit med vårt tänk kring hållbar utveckling.

Mikael NygårdProjektchefKustaktionsgruppen i Österbotten, www.kag.aktion.fi

krav från konsumenter och producenter, vilket Maria lyfte fram på ett bra och pedagogiskt sätt. Deltagarna fick med sig en hel del om vilka ris-kerna är, och framförallt hur de själva kan mäta i sina produktionslokaler. Vi gick igenom före-komst av mikroorganismer i fisk och förädlade fiskprodukter och vad de behöver för att kunna växa till sig i produkten. Hygien och rengöring vid produktion av fiskprodukter – hur städar vi i våra lokaler och vilka medel använder vi, tar vi bort eller sprider bakterier?

Följande steg blir att göra produkter av rom, röror och smartfisk tillsammans med Bertel Lindvik och sedan diskutera produktens säkerhet tillsammans med Mervi Louhivaara från Turun Yliopisto. Tanken är att få testa på nya produkter, men även att få reda på vilka saker som inverkar på produktens säkerhet och hållbarhet.

Projektet pågår under det här året och kommer att ha en kurs i krav på etiketterna, och sen även om egenkontroll för att hjälpa sådana som står i startgroparna för att starta upp förädling. I höst kommer vi även att ha en utbilning i inläggningar i halvkonserver. Projektet rider på trenden att till-verka mat hantverksmässigt, som är stor världen över och växer ännu. Den har just kommit till Finland. Även en ökad medvetenhet om råvaror-na, deras ursprung är inne just nu. Projektet ägs av Österbottens yrkesfiskare fackförbund och är finansierat via Kustaktionsgruppen i Österbotten.

Vårt måtto: Äta historiskt, lokalt och medvetet av den härproducerade fisken.

Anita StormProjektledare för Härförädlad fisk

"Att livsmedel ska vara säkra och hållbara är en självklarhet och ett krav från konsumenter och producenter, vilket Maria lyfte fram på ett bra och pedagogiskt sätt"

Fiskidentifieringstavla. Foto: Anita Storm


SVEnSKa SPaLTEn

Kan man garva fiskskinn och göra pro-dukter av det? Ja, det blir helt fantastiska produkter av fiskskinn och det är egent-ligen bara din egen fantasi som sätter begräsningar på vad som är möjligt. Idag räknas fiskskinnen främst till en restpro-dukt eller avfall inom fisket. Alla fiskarter har sitt eget karaktäristiska mönster och egna egenskaper, en del lämpar sig bättre till garvning än andra, en del är lättare att hantera än andra. Storleken är ju också något att ta i beaktande, likaså hur pass hårt fjällen sitter fast i huden.

POTenTIAL I GARVAT FISKSKInn

Väskor, kreativa hattar, slipsar, påsar, hand-skar och varför inte en kavaj eller jacka – allt är möjligt att tillverka när du väl har garvat fiskskinnen. Om man vill lära ut hur läder tillverkas till barn, är fiskläder ett lätt sätt att gå igenom processen med, t.ex. fettgarvning eller barkgarvning.

Under de senaste åren har ett projekt pågått med syftet att öka kunskapen och tillvaratagning av fiskskinn i Österbotten, för att på sikt skapa ett konsthantverk med fiskskinn i kombination med andra mate-rial. Utgångspunkten var att fiskskinn är en outnyttjad resurs i Österbotten, och det finns i dagens läge inte kunskap att ta tillvara och förädla fiskskinn. Intresse finns nog hos

hantverkare att lära sig och kunna ta hand om fiskskinn från olika arter. Loistiken be-höver utvecklas från att fisken tas ur havet till att den är en färdig produkt. Men det krävs kunskaper och färdigheter. Vad ska fiskare tänka på om fiskskinnet ska vidare till garvning?

Hur ser det ut historiskt sett med an-vändning av fiskskinn hos naturfolken? Jakt- och fiskefolk i norr, de som bodde längs med de stora floderna i Sibirien och Alaska, har använt fiskskinn i sina kläder och skor, samt till olika bruksföremål. Om det blev sämre tider, kunde man koka soppa på fiskskinnskläderna. Sommarkläderna var ofta gjorda av fiskskinn – av lax och lake, medan jägare om vintern använde fiskskinnet till bindningar på skidorna, eftersom lädret inte ger ifrån sig ljud när det är kallt ute. Jägare kunde ta sig ljudlöst fram på skidor fram till bytet. Fiskskinnet passar utomordentligt till att ha på sig un-der skörden, eftersom handskarna hölls mjuka, trots att de blev våta och kalla

VACKeRT OCH SLITSTARKT

Ett välgarvat fiskskinn är som vilket annat läder som helst, vackert och slitstarkt, med ett säreget mönster för varje art. Det är även tunt och smidigt, samtidigt som det tål mycket. Varje art har sitt speciella utseende

beroende på hur fjällen sitter fästa och hur stor fjällfickan är – när man får bort fjällen bildas ett mönster av fjällfickorna, vilket kan liknas vid binas vaxkakor. De flesta fiskar har fjäll på sin hud och fiskskinnet har ett flertal funktioner. När man jämför fiskskinn med hud på däggdjur finns det två väsentliga skillnader: Det finns inget yttre lager av döda hudceller, huden är täckt av fjäll istället. Fjällen sitter löst i fickor och narven liknar därmed binas vaxkakor. Fiskens skinntjocklek varierar dels mellan olika arter, men också på olika delar av fiskkroppen, även mellan olika årstider. En fisk som snart ska leka, har ett tjockare skinn än en som har en bit kvar till detta. De tjockare skinnen kan vara mer arbetsdrygt att både fjälla och garva. I jämförelse med andra skinn, från t.ex. däggdjur, är fiskskin-nen känsligare för både syror och bakterier.

Men även kotorna från fisken kan an-vändas för olika ändamål, t.ex. till smycken, knappar eller andra utsmyckningar. Kotorna kokas och tvättas noggrant och vid behov kan de täljas medan de är fuktiga. Även andra ben av fisken kan användas, t.ex. gäl-locken eller fiskens käkar. Vid Granösunds fiskeläge kan man under sommaren både sy i fiskskinn och göra smycken av fiskben.

Anita StormProjektledare för Härförädlad fisk

Fantastiska produkter av fiskskinn

Foto: Anita Storm


SVENSKA SPALTEN

Landsbygdsriksdag – Häng med till Sursik skola i Pedersöre 4-5 oktober!

Foto: Ritva PihlajaFoto: Anita Storm

Den trettonde finlandssvenska Landsbygdsriksdagen, som hålls i Anderssénsalen vid Sursik skola i Pedersöre 4-5.10.2014, kommer eventuellt att slå alla rekord vad gäller deltagande och varierande aktiviteter! Denna gång kommer det inte bara att handla om ”vanliga” landsbygdsriksdagsförhandlingar, utan det utlovas ett projekt-torg, en giftshop, en utomordentlig kulturell upplevelse under kvällsfesten m.m. Det skall vara möjligt att följa förhandlingarna via TV-monitor o.s.v. Samtidigt är Landsbygdsriksdagen en röst för byarna, organisationerna och människorna på landsbygden, men också gräsrotsrörelserna i städerna är välkomna med. Problemen är ofta de samma fast omgivningen varierar.

MOTIOneR – LAnDSBYGDenS RÖST KOMMeR ATT HÖRAS neRIFRÅn UPP, PÅ RIKTIGT!

Som alla vet kommer samhället att förändras, t.o.m. radikalt, genom bl.a. globaliseringen och alla de gigantiska reformer som är på gång. Social- och hälsovårdsreformen och kommunreformen har länge varit aktuella. Men en reform av utbildningen och regionförvaltningen planeras också. Allt detta gör att vi måste formulera våra mål klarare än tidigare – och det skall vi göra på Landsbygdsriksdagen.

MÅLen KAn FÖReSLÅS AV ALLA!

Inom kort kommer det på www.bya.net att finnas möjlighet att lämna in en motion till Landsbygdsriksdagen. Motionen skall svara på den brännande frågan som alla landsbygdsutvecklare står inför: Hur skall vi bibehålla säkerheten och servicen på landsbygden?

En motion skall innehålla en motivering men framförallt ett krav på en konkret åtgärd. Kravet kan riktas till den som bäst kan uppfylla det – regeringen, något ministerium, någon organisation, landskapet, kommunen, byn eller någon annan aktör. Motionerna kommer att utredas av Svensk Byaservice på förhand, men besluten tas på Landsbygdsriksdagen efter att de diskuterats i arbetsgrupper.

Kom med till Pedersöre – men påverka också vad vi skall prata om på Landsbygdsriksdagen!

Svensk Byaservice och Aktion Österbotten rf

Kevään innostamana suunnittelen ympä-rivuotista kasvihuonetta. Kun puuhailee valmistautuen uuteen kesään, tulee samalla pohtineeksi tulevaisuutta. Pohdiskelussa on oma ilonsa - silloinkin, kun aiheet ovat vakavia. Kuten energia tai kulutustaso.

Vanhaan maataloon muuttanut oivaltaa, miten hulppea nykyinen kulutustasomme on. Fossiiliset polttoaineet ovat mullistaneet elämäntavan, ylivertaisina energiasisällöl-tään. Massatuotannosta ja kuljettamisesta on tullut halpaa, helppoa ja nopeaa.

Suomi on naapurimaitaankin lujemmin kiinni fossiilitaloudessa. Pääsääntöisesti polttoaine ostetaan Venäjältä, kuten herra Putin juuri tyytyväisenä haastattelussa pani merkille.

Viime vuosina on herätelty keskustelua halvan fossiilienergian loppumisesta ja sen seurauksena jopa nykyisenlaisen hyvin-voinnin ja talousjärjestelmän romahtami-sesta. Täällä kuitenkin mieluummin lei-kataan hyvinvointipalveluita ja paasataan talouskasvusta.

Vuonna 2011 Suomen kansantalous kääntyi alijäämäiseksi. Öljyn hinta oli sat-tumoisin edeltävinä vuosina nopeasti vii-sinkertaistunut. Vientikin takkuili, mutta tuontienergialasku selittänee suuren osan ongelmista yksinäänkin.

Loppuuko öljy? No pöh, sanoisi fyysikko: ainakaan energia ei lopu koskaan, sillä maa-ilmankaikkeus koostuu siitä. Ainoastaan energian hyödyntäminen voi takkuilla.

Saatavilla olevan energian määrä ei kuitenkaan ole ainoa pulma, vaan se, mitä energiallamme teemme. Vaikka energiaa olisi yhtäkkiä saatavilla ilmaiseksi ja kaikil-le, tämä ei ratkaisisi ylikulutuksen, saastu-

misen ja Maapallon rajallisuuden tuomia ongelmia. Teknologiaoptimistia nekään eivät toki pelota: "voimmehan Maapallon saastuttua muuttaa muille planeetoille..."

- Entäpä, jos valitsemme silti kodiksem-me juuri Maapallon ja haluamme jatkossa-kin asua täällä? Silloin kulutustasoa tulee kohtuullistaa ja löytää uudestaan toimivat paikallistaloudet sekä luonnollisempi elä-mäntapa. Kansainvälinen kilpailu on tehnyt “alkuperäisistä” paikallistalouksista melko selvää jälkeä. Olemme nähneet paikallisen elämäntavan korvautuvan juurettomien ihmisten palkkatyöläisyydellä ja havainneet paikallisen tuotannon korvautuneen "hal-valla" ylikansallisella tuotannolla. Olemme havainneet, miten halutonta ylikansallinen pääoma on sitoutumaan paikallisiin elä-mäntapoihin tai arvoihin.

Suuri “Takaisin maalle”-liike ei sekään kaikkea ratkaisisi, mutta hajautettu uusiu-tuvan energian tuotanto toimintamallina auttaisi ratkomaan monta pulmaa kerralla energialaskuista ja ilmaston saastumisesta lähidemokratiaan ja henkiseen hyvinvoin-tiin. Tämä on pikemminkin poliittinen ja moraalinen kuin vain teknologinen haas-te. Vaikka uudet energialähteet alkavat jo kustannustehokkuudellaankin kilpailla kallistuvien fossiilisten kanssa, tarvitaan päättäväisiä tukitoimia ja selkeitä poliittisia linjauksia. - Silti esimerkiksi suunnitelma rakentaa Myllykoskelle biokaasutehdas sai kuitenkin yllättävän tylyä kohtelua. Mitähän lienee ollut taustalla?

Ei riitä panostaa uusiutuviin. Täytyy panostaa pieneen ja paikalliseen. Paikallisia ratkaisuja jo näkeekin, mutta “pienuus” tuntuu istuvan tänne huonosti. Kehittyvissä

LIIKaa EnERgIaa?

Filosofian maisteri Abraham Sutela perheineen muutti muuta-ma vuosi sitten Helsingistä Pohjois-Valkealan pieneen kylään ja hän havainnoi muutosta tällä palstalla.

KOLUmnI

32 maaSEUTUPLUS 3/2014


KOLUMNI

tai köyhissä maissa - esim. Kiinassa, Intiassa, Afrikassa - esimerkiksi biokaasun tuotan-to käynnistyy useimmiten pikkurahalla ja pienimuotoisesti siten, että maan alle teh-dään savesta, tiilistä tai betonista muutama sammio. Yhteen johdetaan putkea pitkin biomassaa ja syntyvä kaasu kerätään sam-mion yläosan kautta käytettäväksi esim. keittiössä. Toiseen sammioon päätyy mädä-tetty biomassa pellolle vietäväksi. Tuollaisia itse tehtyjä pikkulaitoksia on maatiloilla mutta myös yksittäisissä kodeissa, joissa rahat eivät välttämättä riitä sähkön ostami-seen. On myös kylmiin oloihin kehitettyjä variaatioita, joissa prosessin tarvitsema vä-himmäislämpötila on taattu rakentamalla biokaasulaitos karjasuojan ja kasvihuoneen yhteyteen.

Suomessa maati lat kasvavat. Biokaasuratkaisut ovat nekin jättimäisiä, teknologia- ja pääomapainotteisia. Valtaviin hirviömäisiin tuulivoimapuistoihin laitetut rahat eivät usein jää paikkakunnalle tai edes Suomeen. Pienimuotoinen tuotanto pik-kutiloilla ja kodeissa tuntuu naurettavalta puuhastelulta.

Uusiutuvan energian tuottamiseen kuu-luvat meillä suurten ja riskaabelien inves-tointien lisäksi tiukat tekniset normit ja verotus, joka viimeistään on omiaan kar-simaan ihmisiltä halut tuottaa sen enem-pää sähköä, kaasua kuin biodieseliäkään. Biokaasulaitokset, jos niihin uskalletaan investoida, eivät näissä oloissa välttämättä kannata, vaikka käytössä olisi satojen nauto-jen lanta. Ja jos mätänemisen lopputuotteet haluaa antaa tai myydä lannoitteeksi, ne pitää ensin kuumentaa tunniksi 70 astee-seen hygieniasyistä - ei ihan halpaa puuhaa.

"Vaikka uudet energialähteet alkavat jo kustannustehokkuudellaankin kilpailla kallistuvien fossiilisten kanssa, tarvitaan päättäväisiä

tukitoimia ja selkeitä poliittisia linjauksia"

kuva: 123rf.com


PaKIna

joskus verenpaineen vaarallisen korkealle. Elokuvista kaikki Nicholas Cage ja Sandra Bullock –rainat ovat takuuvarmasti lepoa sisäiselle älykölle.

Nollatut aivot ovat otollista maastoa nukkumatille. Televisiota katsoessa ongelmana on kuitenkin valojen vilk-kuminen. Niihin havahtuminen katkaisee flow´n eikä uutta unenpäätä välttämättä löydy mitenkään saman tien. Ikävää.

Vuosien mittaan olenkin havainnut paljon paremmaksi nukahtamisen apuvälineeksi cd-soittimen. Alkuvaiheessa tosin kuuntelin sängyssä Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Pedro Hietasen loistavia radion yömyöhä –lähetysten uudelleenjul-kaisuja, joiden nukuttava vaikutus oli hyvinkin kyseenalai-nen. Mutta noin seitsemännellä kerralla alkoivat hauskim-matkin jutut olla niin tuttuja, että uni voitti.

Vaimo alkoi onneksi kantaa kirjastosta äänikirjoja ja niiden jälkeen ei nukahtamisongelmia ole juurikaan ollut. Dekkareita, romaaneja, Waltaria, nuorisokirjoja, scifiä; kaikki uppoaa. Välillä kyllä harmittaa se, että hyvästäkään tarinasta ei oikein jää mieleen mitään, kun taju hiipuu jo ensimmäisen ja toisen luvun välissä.

Joskus on ollut pakko kuunnella äänikirjaa uudestaan päi-väsaikaan ja olen minä käynyt lainaamassa osin kuunnellun levyn jälkeen alkuperäisen kirjankin, jotta tarinan aukot tulisi täytettyä. Näin tein esimerkiksi Risto Isomäen Sarasvatin hiekan kanssa.

Äänikirjassa hyvin olennaisessa osassa on kertoja. On lois-tavia eläytyjiä, jotka tekevät valtavasti töitä antaakseen kul-lekin romaanin henkilölle oman äänen. Tällainen kertoja on esimerkiksi Lars Svedberg. Eija Ahvon lukema Katja Ketun Kätilö oli elämys, joka oli pakko kuulla myös päiväsaikaan.

Nukkumisen kannalta paras tulos tulee kumminkin monotonisuudesta ja vähäeleisyydestä; on kertojia, jotka ovat tiputtaneet minut jo esipuheen aikana. Haluamatta nimetä ketään, mieleen nousee heti Jarmo Mäkinen.

Heitän tähän loppuun kehittämisidean. Kun SYTY:ssä taas seuraavan kerran pohditaan, pitääkö MaaseutuPlussan ilmestyä paperi- vai nettimuodossa, kannattaa miettiä myös cd-for-maattia; jospa aviisi olisikin Suomen ensimmäinen äänilehti? Pystyn heti kuvittelemaan pari nimeä, joiden äänenkäytöllä kuuntelukokemus ei olisi ainakaan nukuttava.

Ja taas maaseutu kehittyy. Tai sitten ei.

Dorfagent Linkoranta

Unten mailleKun tekee töitä yhdistysten kanssa, saa varautua siihen, että melkoinen osa työstä tehdään ilta-aikaan. Toisten vapaa-aika on omaa työaikaa. Samoin työkentän ollessa niinkin pieni kuin maakunta, on työmatka kyliltä kotiin usein varsin pitkä - jopa meikäläisen Varsinais-Suomessa, jossa välimatkat ovat kummin-kin yleisesti ottaen kohtuullisia.

Iltasella kotiin tultua ihan ensimmäisenä liikkeenä on yleensä jääkaapin tyhjennys. Jos herkullinen Pirkka-mikroateria on tullut nautittua ennen puolta päivää ja kylillä on ollut tarjolla vain pullakahvit, nälkäinen maaseudun kehittäjä vetää sisään-sä kaksin käsin kaikkea mahdollista, mitä ruoaksi voi kutsua. Kulinaristisen viisiminuuttisen jälkeen alkaa perinteinen itseinho; oliko taas pakko hotkia ja olisiko kenties vähempikin riittänyt?

Ähky ja iltamyöhään veny-nyt työpäivä vaativat yleensä

jonkinlaista nollausta en-nen kuin voi edes kuvitel-

la saavansa unen päästä kiinni. Tässä kohtaa

pitää antaa erityis-kiitos suomalaiselle

televisiotarjonnalle: mitä enemmän

kanavia on tullut, sitä

helpompaa on heittää aivot

lepotilaan. Sarjoista

esimerkik-si Viidakon

tähtöset, Huippumalli

haussa ja Farmi ovat mitä parasta

lääkettä tähän tarpee-seen. Samoin erilaiset

C.S.I-versiot, joissa super-tietokoneet ja superlaborantit

ratkovat hetkessä oudoimmat-kin tapaukset mutkia oikoen,

toimivat loistavasti. Tosin C.S.I. Miamin vinopää-Horatio nostaa


pääsihteeriRisto Matti NiemiPuh. 050 599 5229Email: [email protected]

kehittämisjohtajaTuomas PerheentupaPuh. 050 592 2726Email: [email protected]

toimitussihteeri/tiedottajaPipsa SalolammiPuh. 045 123 3254Email: [email protected]

talouspäällikköTuomas RokkaPuh. 045 133 5391Email: [email protected]

toimistosihteeri, Kyläapu-hankkeen projektisihteeriMarianne LemettinenPuh. 045 887 1511Email: [email protected]

HANKKEET:

Kylien bisneskeissit -hankeKylien liiketoiminta-asiamiesJuha KuismaPuh. 045 884 7884Email: [email protected]

JÄSSI-jätevesihankeJätevesineuvojaKirsi MäkinenPuh. 045 881 4200Email: [email protected]

LEADER-asiamiehet:Heli WallsPuh. 045 327 1117Email: [email protected] SmedslundPuh. 045 147 [email protected]

Kyläapu-hanke, projektipäällikköJuhani NenonenPuh. 045 111 52 22Email: [email protected]

European Rural Community Alliance: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö, joka toteuttaa kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilö: Kim Smedslund (hallituksen jäsen)European LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Petri Rinne (varapuheenjohtaja) Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden verkosto. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elin-voimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli Siirilä (Maaseutuasumisen teemaryhmän erityisasiantuntija)

SUOMen KYLÄTOIMInTA RY (SYTY)

Byaverksamhet i Finland rfc/o Willa ElsaMeijeritie 2, 25410 SuomusjärviEmail: [email protected]/www.maaseutuplus.fi

YHTeYSTIeTOjA KAnSAInVÄLISIIn jÄRjeSTÖIHIn:

Center för Lokal Utveckling vid Svenska StudiecentralenRådhusgatan 21 C, 61500 VasaTel. (06) 3204151

landsbygdsutvecklarePeter BackaTel 040 595 0444Email: [email protected]

SVENSK BYASERVICE:

toimistosihteeri (sairaslomalla toukokuun loppuun)Tiina LehtoPuh. 045 120 2302Email: [email protected]

TILAA MAASEUTUPLUS

ITSELLESI, KAHVIHUONEESEEN

TAI KYLÄYHDISTYKSELLE

PUH. 045 120 2302

[email protected]

30EUR / VUOSI

puheenjohtajaEero UusitaloPuh. 040 541 9916Email: [email protected]

SYTYN TOIMISTO:

LOKAALI Hankasalmen Revontulessa30.-31.8.2014

www.facebook.com/lokaalitapahtumaPaikallistoiminnan valtakunnallinen juhla

Leader-viikko ja kylien Avoimet ovet kesäkuussa - Tervetuloa kierrokselle! Leader on rahoitusta, neuvontaa ja toimintaa paikkakunnan parhaaksi. Leaderin kantavana ajatuksena on paikallisen asiantuntemuksen ja osaamisen hyödyntäminen kehittämistyössä. Leader-rahoituksella voidaan tukea mm. yritysten perustamista, kehittämistä ja investointeja, kylien elinvoimaisuutta, harrastusmahdollisuuksia ja kansainvälistä toimintaa.

www.leadersuomi.fi Yhteistyössä:

Elinvoimaisissa kylissä ja yrityksissä tapahtuu:

Tee kierros maaseudulla 9.-15.6. ja tutustu toimintaan!

Lisätietoja tapahtumista ympäri Suomen viikolla 24: www.leadersuomi.fi ja www.kylatoiminta.fi

maaseutuplus3 2014 verkkoon

Documents