maaseudun tiede 4/2015

Pidetään vieraslajit kurissa

Liite 4/2015 | 14.12.2015

Vieraslajit ovat lajeja, joiden leviämiseen uudelle alueelle ihminen vaikuttaa tahallaan tai tahattomasti. Useimmat vieraslajit ovat harmittomia, mutta jotkut niistä voivat aiheuttaa merkittävääkin haittaa. Tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta löytyy vieraslajit.fi:stä.

Vieraslajeja torjutaan monessa paikassa talkoovoimin

Mielenkiinto vieraslajeja kohtaan on aktivoinut suuren joukon suomalaisia joko järjestämään torjuntatalkoita tai osallistumaan niihin. Talkootoiminta onkin saavuttanut suuren suosion, yhdis-tyyhän siinä reipas hyötyliikunta ja käytännön luonnonsuojelutyö.

Sivu 12

Haitallisen jättipalsamin torjuntaperiaatteet on helppo oppia ja opettaa alle minuutissa. Ahkerasti kitkemällä monista jättipalsa-mikasvustoista pääsee eroon verrattain nopeasti, jo parin kolmen kesän jälkeen. Jättipalsamia kitkettiin Espoon Karhusaaressa kesällä 2010.

MARKUS SEPPÄLÄ

Älä tee vieraslajista ongelmaa Ihminen vaikuttaa joko tahallaan tai tahattomasti vieraslajien leviämiseen. Herätyskellot alkavat usein soida vasta silloin, kun haitat ovat jo näkyvissä. Joskus taudinaiheuttajat ja loiset sekä kasvien juuripaakkujen tai pakkausma-teriaalien salamatkustajat pääsevät leviämään huomaamattamme.

Sivu 3

Kanadanmajava uhkaa euroopanmajavaaKanadanmajavan levittäytyminen länteen kohti Satakuntaa saattaa uhata alkuperäistä euroopanmajavaa. Lajien elinympäristövaatimukset ovat varsin samankaltaiset. Kanadanmajavan leviä-mistä olisi siten pikaisesti rajoitettava, ja euroopanmajavaa olisi autettava laajen-tamaan levinneisyysaluettaan.

Sivu 4

Aasianrunkojäärä on lehtipuiden uusi uhkaItä-Aasiasta lähtöisin olevia aasianrun-kojääriä on löytynyt Vantaalta elävistä koivuista. Lehtipuita tappavat jäärät ovat ilmeisesti kulkeutuneet Suomeen puisis-sa kuljetuslavoissa. Metsätaloudelle laji ei liene vaaraksi, mutta se voi olla merkittä-vä uhka puisto- ja kaupunkipuille.

Sivu 5

Helsingistä löytyy lähes sata haitallista vieraslajia Helsinki on listannut kaupungissa esiinty-vät haitalliset ja erittäin haitalliset vieras-lajit. Niiden ennaltaehkäisyllä, torjunnalla ja havainnoinnilla pyritään vähentämään vieraslajien aiheuttamia haittoja.

Sivu 16

Jättiputken sinnikäs torjunta palkitaan s. 6

Outo kehityshäiriö pilaa Malwina-mansikoita s. 7

Perunan bakteeritaudit muuttuvat s. 17

Onko vaarallinen tulipolte leviämässä meille? s. 18

Kanadanmajavan leviämistä länteen tulisi rajoittaa, koska muuten se voi syrjäyttää alkuperäisen euroopanmajavan ja aiheuttaa sen häviämisen Suomesta.

PETRI TIMONEN/LUKE

Tuontitaimille ehdotetaan lisenssimaksua

Tuontitaimien ja myös puistenkuljetuslaa-tikoiden mukana tulevat tuhohyönteiset ja kasvitaudit voivat aiheuttaa miljoonien eurojen tappiot Suomen metsissä.Tutkija Sannakajsa Velmala Luonnon-varakeskuksesta toteaa, että koriste- ja puutarhakasvien taimien kauppa ja tuonti on villiä ja se aiheuttaa vakavan riskin suo-malaisille metsille ja puutarhoille.

Tutkijat katsovat, että taimien tuontia täytyisi rajoittaa. Tuonnin kieltäminen ei kuitenkaan ole tehokkain eikä ainut tapa rajoittaa tuontia.Luonnonvarakeskuksen professori Jarkko Hantulan tutkimusryhmä ehdottaakin, että tuonnin riskeille laskettaisiin kustannus ja sen perusteella taimikauppiaat maksai-sivat tuontitaimista lisenssimaksua, jota

käytettäisiin mahdollisten tuhojen pysäyt-tämiseen.Lisenssimaksun myötä tuontitaimien hinta nousisi, mikä osaltaan vähentäisi tuontia, mutta tekisi kotimaisesta tuotannosta kannattavampaa ja siten lisäisi kotimaista tuotantoa.

Sivut 10–11

Naima Lensment pakkasi kotimaisia taimia Fin Forelian Nurmijärven taimitarhalla viime torstaina.

KIMMO HAIMI

2

SELVIÄ EDISTYSASKELEITA − tai ehkäpä jopa harppauksia − on otettu haitallisten vieraslajien torjunnassa.

NYT MEILLÄ suomalaisilla on hallituksen hyväksymä kansallinen vieraslajistrategia, vieraslajiasioiden neuvottelukunta, kansalli-nen vieraslajiportaali, EU:n vieraslajiasetus ja kohta upouusi kansallinen vieraslajilaki.

LISÄKSI USEAT tutkimushankkeet ja sel-vitykset lisäävät tietoamme vieraslajien le-vinneisyydestä, leviämisväylistä ja parhaista torjuntakeinoista. Meillä on nykyisin tie-toa, taitoa ja työkaluja haitallisten vieras-lajien torjuntaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

KANSALLINEN VIERASLAJISTRATEGIA toimenpideohjelmineen ilmestyi vuonna 2012. Se oli ensimmäinen kaikkien toimi-joiden ja sidosryhmien yhteinen ponnis-tus valtakunnalliseksi näkemykseksi Suo-men haitallisten vieraslajien tilanteesta. Nyt kolme vuotta myöhemmin osa strategian toimenpiteistä on jo toteutettu ja valtaosa käynnissä.

YLI 20-JÄSENINEN vieraslajiasioiden neuvottelukunta perustettiin vuonna 2013. Se toimii kansallisena laaja-alaisena asiantuntijaelimenä erilaisissa vieraslaje-ja koskevissa kysymyksissä. Se on ottanut kantaa vieraslajien taimimyyntiin ja inter-netkauppaan sekä puutarhajätteen käsit-telyyn. Se myös muutti hopearuutanan ja mustatäplätokon vieraslajiluokitusta hai-tallisemmaksi.

NOIN PUOLITOISTAVUOTIAAN kansallisen vieraslajiportaalin tavoitteena oli koota kaik-ki Suomessa oleva vieraslajitieto yhteen paik-kaan − kaikkien ulottuville. Tämän vuoden aikana portaalista on etsinyt vieraslajitietoa noin 100 000 kävijää, ja sen kautta on ilmoi-tettu noin 5 000 vieraslajihavaintoa.

VUODEN 2015 alusta voimaan tulleen EU:n vieraslajiasetuksen ydin, EU:n kan-nalta haitallisten vieraslajien luettelo, astuu voimaan ensi vuoden alussa. Tähän sisältyy Suomen luontoon jo levinneitä jättiputkia, keltamajavankaali, täplärapu ja villasaksi-rapu. Suomi valmistautuu torjumaan näitä ja muita kansallisesti valittavia haitallisia lajeja ensi vuonna voimaan tulevan uuden kansallisen vieraslajilain avulla.

YHÄ USEAMPI suomalainen on tekemisis-sä jonkin haitallisen vieraslajin kanssa. Nyt myös yhä useampi osaa hakea tietoa ja toi-mia torjuakseen näitä lajeja. Mahdollisuuksia ja tahtoa saada vieraslajit karkuteiltä kuriin − sitä löytyy nyt.

JOHANNA NIEMIVUO-LAHTI neuvotteleva virkamies, maa- ja

metsätalousministeriö [email protected]

Puh. 0295 16 2259

PEKKA VÄISÄNEN/MMM

Vieraslajit karkuteillä − vai ovatko enää?

Meillä on nykyisin tietoa, taitoa ja työkaluja

haitallisten vieraslajien torjuntaan.

Liite 4/2015

TOIMITTANUT:Riitta Salo-Kauppinen, Luke

72. vuosikertaISSN 1796-8763 (painettu)ISSN 1796-8771 (verkko)www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

YHTEISTYÖSSÄ: TOIMITUSKUNTA:Luke: Tuija AronenKatja HolmalaErja Huusela-VeistolaAnna-Kaisa JaakkonenErkki Joki-TokolaKaisa KuoppalaTimo MuhonenPanu Orell

Miia ParviainenMarja PoteriJari SetäläTerhi Suojala-AhlforsTuija SievänenSauli ValkonenJohanna TorkkelRiitta Salo-Kauppinen

Maaseudun Tulevaisuus: Tiina Taipale

MAASEUDUN TIEDELuonnonvarakeskusViikinkaari 400790 HelsinkiP. 029 532 6000www.luke.fi

Luonnonvarakeskus on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi. Maaseudun Tiede –liite kertoo Luonnonvarakeskuksen ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Vieraslajit hallintaan lain voimalla

EU:n asetuksen ydin on koota luettelo EU:n kannalta haitallisimmista vieraslajeis-ta, joiden maahantuonti, myynti, kasva-tus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on EU:ssa kielletty. Kieltojen noudattamista valvotaan muun muassa rajatarkastuksilla.

EU:N HAITTALAJEISTA VIISI JO LUONNOSSAMMEEU:n vieraslajiluetteloon otettiin ensivai-heessa 37 lajia. Näistä viittä lajia tavataan Suomen luonnossa.

Meillä esiintyviä kasveja ovat persianjät-tiputki, armenianjättiputki ja keltamajavan-kaali sekä selkärangattomia täplä- ja villa-saksirapu.

Luettelossa on myös Suomessa mahdolli-sesti seura-, harrastus- ja lemmikkieläiminä tai eläintarhoissa pidettävistä lajeista ainakin supi eli pesukarhu, siperian maaorava, iso-orava, punakorvakilpikonna ja aikaisemmin tarhaeläimenäkin tunnettu nutria eli räme-majava.

LISTAA PÄIVITETÄÄN UUSIEN HAITTA-ARVIOINTIEN MYÖTÄUuden kansallisen vieraslajilain mukaisesti voimme laatia EU-vieraslajiluettelon lisäksi oman luettelon sellaisista vieraslajeista, joi-den tuonti- ja muista kielloista säädetään erikseen. Kansalliseen luetteloon otetaan vieraslajeja, joista voi aiheutua vahinkoa eri-tyisesti Suomen oloissa.

VIERASLAJILAKI LISÄÄ MAANOMISTAJIEN JA AMMATTILAISTEN VASTUUTAUudessa vieraslajilaissa korostetaan maan-omistajien ja ammattimaisten toimijoiden vastuuta.

Maanomistajan pitäisi hävittää kiinteis-töllä esiintyvä haitallinen vieraslaji tai ra-joittaa sen leviämistä, jos esiintymästä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon mo-nimuotoisuudelle tai ihmisten terveydelle.

Hävittämisen edellytyksenä on, että käy-tettävissä olisi tavanomaisia ja kustannuk-siltaan kohtuullisia keinoja. Velvollisuus ei koskisi lintujen, eikä nisäkkäiden torjuntaa.

Ammattimaisen toimijan velvollisuutena olisi huolehtia siitä, ettei käsiteltävien tuot-teiden tai aineistojen, kuten kasvintaimien tai maa-aineksen, mukana pääsisi leviämään haitallisia vieraslajeja.

ENNALTAEHKÄISY YHÄ TÄRKEINTÄVaikka lain voima on nyt tukemassa vieras-lajien torjuntatyötä, kaikkein tehokkaim-mat ja edullisimmat keinot löytyvät edelleen haittojen ennaltaehkäisystä eli tehokkaasta tiedottamisesta ja neuvonnasta.

Johanna Niemivuo-Lahti, MMM, Erja Huusela-Veistola ja Lauri Urho, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 0295 16 2259

Vieraslajien torjunnan avuksi on viimein saatu järeämpiä työkaluja. EU:n vieraslajiasetus tuli voimaan tämän vuoden alusta, ja ensi vuonna meillä on myös kansallinen vieralajilaki. Molempien tavoitteena on vähentää kaikkein haitallisimpien vieraslajien aiheuttamia vahinkoja luonnolle ja yhteiskunnalle sekä estää uusien vieraslajien pääsy maahan.

Jättiputket kannattaa poistaa hyvin suojautuen, sillä niiden kasvineste saattaa aiheuttaa auringonvalon kanssa reagoidessaan ihmiselle palovamman kaltaisia ihovaurioita. Ohjeita torjuntaan löytyy vieraslajiportaalista.

NATALIA RÄIKKÖNEN/VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS

3

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet uudelle alueelle ihmisen mukana tarkoituk-sella tai tahattomasti.

Tulokaslaji-nimitystä sen sijaan käytetään uudelle alueelle kokonaan omatoimisesti le-viävästä lajista, kuten lämpimän myötä Suo-meen kaakosta levittäytyvästä villisiasta.

Vieraslajista on kyse silloin, kun ihmi-nen on edistänyt lajin leviämistä esimerkik-si kaivamalla vesireittejä yhdistäviä kanavia tai kuljettamalla laivalla tai muulla kyydillä osan matkaa.

HAASTAVINTA ON ESTÄÄ TAHATON LEVIÄMINEN Leviämistavan ero on merkityksellinen, sillä ihmisen tekemiseen voidaan puuttua. Ihmi-sen tahatonta avunantoa ei valitettavasti ai-na edes huomata. Näin silloin, kun kyseessä ovat taudinaiheuttajat ja loiset tai maahan-tuotavien kasvien juuripaakuissa tai pak-kausten mukana salamatkustajina leviävät vieraslajit.

Haitallisten vieraslajien tahaton tuonti onkin viimeaikoina selvästi lisääntynyt.

VIERASLAJEISTA VAIN PIENI OSA HAITALLISIAHuomio kiinnittyy vieraslajeihin ja haitto-jen ehkäisyyn usein vasta silloin, kun haitat ovat jo näkyvissä.

Lisääntynyt kaupankäynti, tavaraliikenne ja matkailu sekä kiinnostus eksoottisiin kas-veihin ja eläimiin ovat edistäneet vieraslaji-en määrän nopeaa runsastumista.

Kansallisessa vieraslajistrategiassa on luo-kiteltu noin 160 Suomessa esiintyvää vieras-lajia haitallisiksi. Näistä yli sata on maa- ja metsätalouden vieraslajeja. Osa näistä lajeis-ta voi uhata myös alkuperäistä luontoa.

Keski- ja Etelä-Euroopassa vieraslajeja on vielä huomattavasti enemmän. Vieraslajeja esiintyy eniten siellä, missä ihmiset toimi-vat, kuten teiden, satamien ja viljelyaluei-den läheisyydessä. Useimmat vieraslajit eivät selviä, eivätkä lisäänny uudella alueella, eikä niistä ehdi ilmetä haittaa. Vieraslajin run-sas lisääntyminen ja tehokas levittäytymi-nen tuovat esiin haitallisuuden. Haittojen

torjuminen alkaa silloin olla jo myöhäistä ja kallista.

UHKIEN YMMÄRTÄMINEN AUTTAA TORJUMAAN HAITTOJA Hyötytarkoituksessakin tuodut lajit voivat myöhemmin osoittautua haitallisiksi, vaikka tuontihetkellä sitä ei tiedettäisikään. Lisäksi niiden mukana voi tulla muita kutsumatto-mia vieraslajeja.

Kukaan ei halua viljelyksilleen vierasla-jeja, jotka vievät tilan alkuperäisiltä tai hyö-dyllisiltä lajeilta. Vieraat lajit eivät ole terve-tulleita myöskään metsiin, metsästysmaille tai kalavesiin, jos niistä on haittaa.

Vaikka yhden vieraan kasvin tai lemmikki-eläimen tuonti ulkomailta tuntuu viattomal-ta, voi niidenkin mukana tulla tauteja tai loi-sia. Nämä puolestaan saattavat romahduttaa kotimaisen eliölajin kannan tai aiheuttaa kor-vaamatonta vahinkoa viljelyksille, kotieläimil-le tai metsästä ja järvestä saataville tuotteille.

Näin kävi esimerkiksi alkuperäislajillem-me jokiravulle, kun haitallinen vieras tauti, rapurutto, romahdutti sen jo paljon ennen täpläravun tuontia. Sittemmin sekin on to-dettu haitalliseksi.

VIERASLAJEISTA ON MONENLAISTA HAITTAAVieraslajin saavuttua se voi lisääntyä lähes rajoittamattomasti, koska uudella alueella ei yleensä esiinny sen luontaisia vihollisia. Se voi syrjäyttää alkuperäistä eliöstöä tai aihe-uttaa muuta haittaa.

Vieraslajit voivat myös aiheuttaa huo-mattavaa taloudellista vahinkoa vaikutta-malla ihmisten, eläinten ja kasvien tervey-teen, kiinteistöjen arvoon, maa- ja metsä-, riista- ja kalatalouden tuottoon tai luonnon monimuotoisuuteen.

Erja Huusela-Veistola, Lauri Urho, Luke ja Johanna Niemivuo-Lahti, MMM


Älä tee vieraslajista ongelmaa Laivojen mukana tullut merirokko on pintoihin kiinnittyvä kovakuorinen merieläin, joka veneen pohjassa hidastaa menoa sekä lisää polttoaine- ja puhdistuskuluja.

Kanadanvesirutto on vieraskasvilaji, joka voi hankaloittaa kulkua peittämällä ojia tai järvialueita.

Kaniini on mieluinen lemmikki, mutta puutar-hassa kutsumattomana tuholainen. Onneksi havainnot maaseudulla ovat vielä harvassa.

Minkin haittavaikutus on voimakkain saaris-tossa pesiviin lintuihin.

Mitä tehdä vieraslajien haittojen ja uhkien vähentämiseksi?• Oikean tiedon lisääminen haitallisista vieraslajeista ja niiden torjuntakeinoista on tärkeää. Tietoa löytyy vieraslajiportaalista vieraslajit.fi.• Ennaltaehkäisy on halvinta, joten vältä riskinottoa vieraslajien kohdalla. • Varovaisuusperiaate on hyvä lähtökohta. Älä tuo eksoottisia kasveja tai eläimiä matkoilta.• Vieraiden kasvatuslajien valikoimaa on syytä tarkkaan harkita. Muista, että myös tuuli ja linnut voivat levittää siemeniä.• Haitalliseksi luokiteltujen vieraslajien poistoa pihapiiristä kannattaa harkita.• Tuontialalla työskentelevien, viljelijöiden sekä metsässä ja vesillä liikkuvien havainnot vieraista lajeista ovat ensiarvoisen tärkeitä. Vieraslajihavaintoilmoitin löytyy vieraslajiportaalista vieraslajit.fi. • Vieraslajihaittojen ehkäisemisessä ja torjunnassa tarvitaan yhteystyötä, missä niin viranomaiset, maahantuojat, maanomistajat kuin talkoolaisetkin ovat tärkeitä.

Vieraslajit ovat lajeja, joiden leviämiseen uudelle alueelle ihminen on myötävaikuttanut. Useimmat vieraslajit ovat harmittomia, mutta uudessa ympäristössä jotkut niistä voivat aiheuttaa merkittävääkin haittaa. Oikealla vieraslajitiedolla voidaan ehkäistä haittoja ja uhkien toteutumista.

KUVAT: LAURI URHO/LUKE

PIXABAY

4

Viime vuosina kohti länttä levittäytynyt vie-raslaji kanadan- eli amerikanmajava uhkaa levitä alkuperäisen euroopanmajavan levin-neisyysalueelle Pirkanmaan ja Etelä-Pohjan-maan länsiosiin sekä Satakuntaan.

Pirkanmaalla läntisimmät kanadanmaja-vat asustavat jo Kihniöllä ja Kurun pohjois-osissa, kun taas itäisimmät euroopanma-javat elelevät Länsi-Teiskossa, Ikaalisissa ja Parkanossa.

Etäisyyttä majavalajien asuttamien aluei-den välillä on enää muutamia kilometrejä.

Kanadanmajavan leviämistä länteen tulisi rajoittaa, koska muuten se voi pahimmas-sa tapauksessa syrjäyttää alkuperäisen eu-roopanmajavan ja aiheuttaa sen häviämisen Suomesta.

SUOMEEN ISTUTETTIIN KAKSI MAJAVALAJIAAlkuperäinen euroopanmajava oli arvostet-tu riistaeläin, joka metsästettiin Suomesta sukupuuttoon 1800-luvun loppupuolella. Majava haluttiin kuitenkin takaisin, olihan se ollut tärkeä osa Suomen luontoa.

Majava on niin sanottu avainlaji, joka muokkaa elinympäristöään luomalla muun muassa sorsapoikueiden suosimia patoal-taita.

Suomeen tuotiinkin 1930-luvulla 17 eu-roopanmajavaa Norjasta ja seitsemän ka-nadanmajavaa Pohjois-Amerikasta. Vasta 1970-luvulla paljastui, että kyseessä on kak-si eri lajia, jotka eivät edes risteydy keske-nään. Molempia lajeja istutettiin useampaan paikkaan. Euroopanmajava kuitenkin hävisi niiltä paikoilta, joille istutettiin molempia lajeja.

Kanadanmajavakanta kasvoi erityisesti Saimaan alueella, kun taas euroopanmaja-va viihtyi vain Satakunnassa, jonne kana-

danmajavia ei istutettu lainkaan. Kanadan-majavakanta kasvoi ja laajensi elinaluettaan nopeammin kuin euroopanmajava. Nykyi-sin se elää suuressa osassa Kaakkois- ja Itä-Suomea.

Jonkin verran kanadanmajavia on myös Hämeessä, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla.

Euroopanmajavia on vain Satakunnassa, Pirkanmaan länsiosissa ja Pohjamaan etelä-osissa.

Myös Lapissa on jonkin verran majavia, todennäköisesti molempia lajeja. Länsi-Lap-piin on vaeltanut Ruotsista euroopanmaja-

via. Toisaalta on vaarana, että Suomesta kul-keutuu kanadanmajavia Ruotsin puolelle.

SAMANKALTAISET LAJIT KILPAILEVAT KESKENÄÄNEuroopan- ja kanadanmajavien ekologiset lokerot ovat hyvin samankaltaiset, joten ne eivät voi pitkään elää rinnan samalla alueel-la. Molemmat lajit suosivat vesistöjen äärel-lä olevia lehti- ja sekametsiä. Näin ollen ne todennäköisesti kilpailisivat resursseista, jos ne päätyisivät elämään rinnakkain samalla alueella.

Lisää ongelmia aiheuttaa euroopanma-

javan vähäinen geneettinen muuntelu: ko-ko kantamme on lähtöisin yhdestä ainoasta naaraasta ja yhdestä tai kahdesta uroksesta.

On siis suuri riski, että kanadanmajava syrjäyttää euroopanmajavan, jos niiden elin-alueet kohtaavat.

Euroopanmajava tarvitsee pikaisesti suo-jelua, joten kanadanmajavaa olisi estettävä levittäytymästä länteen. Lapista tulisi pois-taa kanadanmajavat, jotteivät ne leviä Ruot-sin puolelle.

Kanadanmajavan poisto tukisi kansallista vieraslajistrategiaa vuodelta 2012. Kanadan-majava on luokiteltu maassamme haitalli-seksi vieraslajiksi, jonka leviämistä Suomes-sa ja Suomen kautta Ruotsiin on pyrittävä estämään.

Kaarina Kauhala, Luke


Kanadanmajava uhkaa euroopanmajavaa

Kanadan- ja euroopanmajavan levinneisyys Länsi-Suomessa. Selitykset: Punaiset symbolit = kanadanmajava, vihreät symbolit = euroopanmajava. Isot pallukat = kalloista varmistettu laji, pienet pallukat = metsästäjien ilmoittamat pesät.

Majavalajien levinneisyys kriittisimmällä alueella Pirkanmaalla ja Satakunnan itäosas-sa. Symbolit kuten viereisessä kuvassa.

Kanadanmajavan levittäytyminen länteen kohti Satakuntaa saattaa uhata alkuperäistä euroopanmajavaa, koska lajien elinympäristövaatimukset ovat varsin samankaltaiset. Kanadanmajavan leviämistä olisi siten pikaisesti rajoitettava, ja euroopanmajavaa olisi autettava laajentamaan levinneisyysaluettaan.

Meillä fasaani ja kanadanhanhi koetaan vie-raudestaan huolimatta sopivan luontoomme. Niiden tarjoamat metsästysmahdollisuudet kompensoivat mahdollisia haittoja, koska ne tarjoavat vaihtoehtoja alkuperäiseen lajis-toomme kuuluvien peltopyyn ja metsähan-hen metsästykselle.

FASAANEJA ISTUTETAAN METSÄSTETTÄVIKSIFasaanien istuttaminen tarhoissa kasvatetuilla linnuilla on ollut viime vuosikymmeninä suo-sittua. Istutusten tavoitteena on luoda vero-tusta kestävä pesivä kanta alueelle, jolla ei en-nestään ole fasaaneja, tai vahvistaa jo olemassa olevaa kantaa.

Lintuja vapautetaan myös muutamaa päi-vää tai viikkoa ennen seuruejahtia tai kana-koirien koulutusta tai kokeita varten. Näin voidaan kasvattaa fasaanisaalista, mutta pesi-mäkantaa tämä ei juuri vahvista.

Fasaanisaalis on noussut noin 30 000 yk-silöön. Fasaani on hyötynyt 2000-luvun leu-doista talvista.

Vuosisaalis oli yli 2,5-kertainen keskisaa-liiseen verrattuna kaikkein leudoimman tal-ven 2008 jälkeen. Etelä-Suomen fasaanikanta saavutti huippunsa seuraavana vuonna. Talvet 2010 ja 2011 olivat koko jakson kylmimmät, ja pesimäkanta romahti.

TALVIRUOKINTA AUTTAA SELVIÄMÄÄN Fasaanit ovat sopeutuneet ilmastoomme, mut-ta ilman talviruokintaa ne eivät menesty. Ruo-kaa ne saavat lintujen piharuokinnoilta ja riis-tanhoitajien perustamilta ruokintapaikoilta.

KANADANHANHI KUULUU RIISTALAJISTOONKanadanhanhea on istutettu meille 1960-lu-vulta lähtien. Kanta vahvistui vähitellen, ja kanadanhanhen metsästys vapautui asteittain vuosina 1996–2002. Vuodesta 2002 kana-danhanhisaalis on ollut keskimäärin 5 600 yksilöä. Pesimäkanta lienee nykyään noin 10 000 paria.

Kanadanhanhen lisäksi meri- ja metsähanhi kuuluvat riistalajistoomme. Niiden kokonais-saalis oli keskimäärin 10 000 yksilöä vuosina

1996–2001. Kanadanhanhen osuus saaliista nousi sinä aikana yli 30 prosenttiin. Vuodesta 2002 kaikkien kolmen lajin kokonaissaalis on ollut keskimäärin 17 000 hanhea, josta kana-danhanhea kolmannes.

Pesivä metsähanhemme on vähitellen ajau-tunut uhanalaiseksi. Siksi sen metsästystä on rajoitettu 2010-luvulla. Kahtena viime kaute-na metsästys on ollut kiellettyä.

Kun sekä kanadanhanhi että merihanhi ovat jatkuvasti voimistaneet kantojaan, ovat niiden metsästysmahdollisuudet parantuneet ja saalismäärä kasvanut. Niinpä ne ovat kom-pensoineet metsähanhisaaliin vähenemistä ja metsästyksen loppumista. Kompensoitu-minen on kuitenkin epätasaista, sillä eri laji-en metsästysmahdollisuuksissa on toki eroja maan eri osissa.

Juha Tiainen, Luke


Fasaani ja kanadanhanhi ovat linnustomme vieraslajitSuomen lintulajistoon kuuluu kaksi vieraslajia, fasaani ja kanadanhanhi. Molemmat ovat riistalajeja, joiden istutuksen tarkoitus on ollut rikastuttaa metsästys-mahdollisuuksia.

Fasaanikukot selvittelevät keskinäisiä voimasuhteitaan syksyllä. Talvella kukot elävät pikku-parvina, joista ne keväällä hajaantuvat kukin omalle reviirilleen.

JUHA TIAINEN/LUKE

5Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta

www.luke.fi/maaseuduntiede

Jäärä on päässyt leviämään useisiin Euroo-pan maihin ja Pohjois-Amerikkaan, missä se on aiheuttanut vakavaa tuhoa puistoissa ja asutusalueilla. Jäärän toukat syövät nilaa puun kuoren alla. Puu kuolee, kun nilayh-teys puun latvukseen katkeaa.

JÄÄRÄHAVAINNOT ILMOITETTAVA EVIRAANAasianrunkojäärä on luokiteltu EU:ssa vaa-ralliseksi kasvintuhoojaksi ja hävitettäväk-si, minne se ilmaantuukin. Hävittäminen ja siihen liittyvä seuranta ovat Eviran tehtäviä.

Esiintymäalueen maanomistajien ei pi-dä ryhtyä kaatamaan ja hävittämään jäärän asuttamia puita omin päin. Sen sijaan ha-vainnot aasianrunkojääristä pitää ilmoittaa Eviraan ([email protected]).

JÄÄRÄ PÄRJÄÄ SUOMESSAOn oletettu, että Suomen ilmasto olisi aasi-anrunkojäärälle liian kylmä. Laji on kuiten-kin onnistunut lisääntymään Vantaalla.

Jäärän kehitys vie Etelä-Suomen oloissa vähintään kaksi vuotta. Se talvehtii pari ker-taa, ensin munana tai pienempänä toukka-na, ja toisen kerran isona toukkana tai kote-lona. Aikuinen jääränaaras elää kuukauden ja munii noin 30 munaa. Muninta alkaa ke-sällä ja voi jatkua pitkälle syksyyn.

AASIANRUNKOJÄÄRÄ LEVIÄÄ HITAASTISuurikokoiset jäärät eivät ole kovin innok-kaita lentäjiä. Pitemmät siirtymiset ovat mahdollisia vain ihmisen avustamana saas-tuneita puita kuljetettaessa.

Toistaiseksi aasianrunkojääriä on Suo-messa löydetty vain koivulta. Muualla sitä on tavattu etenkin eri vaahtera-, poppeli- ja pajulajeissa. Se pystyy lisääntymään monissa muissakin lehtipuulajeissa.

JÄÄRÄ UHKAA MONIMUOTOISUUTTAAasianrunkojäärä ei todennäköisesti uhkaa Suomen metsätaloutta. Isona lajina sen ke-hitys vaatii paljon lämpöä, eikä se siten tuli-

si toimeen metsien sisäosissa, vaan ainoas-taan lämpimissä metsänreunoissa.

Sen sijaan kulttuuriympäristöissä lehtipuut ovat vaarassa. Jos esiintymä havaitaan puistos-sa, voidaan joutua kaatamaan vanhoja, ont-toja jalopuita, joiden varassa elää moni harvi-nainen eliölaji.

TORJUNTA ONNISTUU JOS JÄÄRÄT HAVAITAAN NOPEASTIVieraslajien maahantuloa pyritään estämään lainsäädännöllä ja maahan tuotavan puuta-varan sekä pakkausmateriaalin tarkastuksil-la. Tehokkaimmat valvojat ovat valistuneet maahantuojat ja maanomistajat.

Lajin vakiintuminen Suomeen voidaan estää, jos esiintymät havaitaan mahdolli-simman varhain ja isäntäpuut hävitetään riittävän laajalta alueelta. Arvokkaiden puistopuiden suojelemiseksi maailmalla on kokeiltu puiden sisälle imeytyviä kasvinsuo-jeluaineita.

VIERASLAJIEN VIRTA JATKUULisääntyneeseen kansainväliseen kauppaan liittyy riski uusien tuholaislajien leviämi-sestä. Metsätuholaisia leviää muun muassa puutavaran, puisen pakkausmateriaalin sekä taimien ja koristekasvien mukana. Euroop-paan tulleiden uusien lajien määrä kasvaa nopeasti, eikä Suomi ole tässä suhteessa poikkeus.

Antti Pouttu ja Juha Siitonen, Luke


Espanjansiruetanan eteneminen Suomes-sa riippuu ilmasto-olosuhteista. Se on meillä suhteellisen uusi tulokas, eikä vielä kestä an-karia talvia. Viime vuosien leudot talvet ovat suosineet lajin talvehtimista ja suhteellisen kosteat kesät niiden lisääntymistä.

Espanjansiruetana leviää usein passiivisesti, ihmisen avustuksella. Kun taimia ja kukkasi-puleita siirretään paikasta toiseen, saatetaan samalla siirtää myös etanan munia sekä nuo-ria yksilöitä.

Leviäminen voi tapahtua myös risujen, lehtikasojen ja kompostimullan välityksellä.

TORJUNNASSA TARPEEN MONET KONSTITEspanjansiruetanaa voidaan torjua mekaani-sesti, kemiallisesti ja biologisesti. Näitä mene-

telmiä voidaan käyttää erikseen tai yhdessä. Mekaanisia toimenpiteitä ovat lyhyek-

si leikatut nurmikot, hoidetut viheralueet ja joutoalueet sekä rikkaruohottomina pidetyt istutukset, kasvimaat ja kukkapenkit. Heti ke-väällä tai alkukesästä, kun etanoita alkaa nä-kyä, ne kannattaa kerätä pois ja upottaa kuu-maan veteen.

Istutusten ympärille voi levittää kalkkia. Sateen jälkeen kalkkia on lisättävä, sillä märkä kalkki kovettuu, eikä enää pidättele etanoita.

Myös märkiä riepuja tai matonpätkiä voi sijoittaa eri puolille puutarhaa. Niiden alle piiloutuneet etanat kerätään pois ja upote-taan kuumaan veteen. Ammattiviljelmällä tarvitaan lisäksi tehokasta maanmuokkausta syksyisin.

Joskus voidaan joutua turvautumaan ke-

mialliseen torjuntaan. Suomessa on vain yksi etanoiden torjuntaan hyväksytty tehoaine, rautafosfaatti. Sitä sisältäviä syöttejä levitetään etanoiden olinpaikkoihin. Valmistetta voi-daan käyttää myös luomutuotannossa. Etanat kuolevat noin viiden vuorokauden kuluessa syötyään näitä syöttejä.

Espanjansiruetanoita voidaan yrittää tor-jua myös biologisesti sukkulamadoilla eli Ne-maslug-valmisteella. Sukkulamadot tunkeu-

tuvat etanan sisään ja lisääntyvät sen sisällä. Noin kahden viikon sisällä etana kuolee. Ne-maslug ei ole riittävän tehokas aikuisille eta-noille, mutta nuoriin yksilöihin se tehoaa.

Bengt Lindqvist, Luke


Espanjansiruetana aiheuttaa tuhoa kotipuutarhoissa ja ehkä pian myös viljelmillä

Espanjansiruetana on aikuisena 7−15 senttimetrin mittainen ja likaisen oranssinpunaruskea. Väri voi vaihdella, kuten ukkoetanallakin, joten näiden kahden lajin erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa. Hengitysaukko sijaitsee espanjansiruetanalla kilven etupäässä.

Espanjansiruetana on ahnas kasvintuhooja. Se on aiheuttanut tuhoa lähinnä kotipuutarhoissa, mutta viime vuosina laji on levinnyt myös mansikkaviljelmille Ahvenanmaalla.

ERJA HUUSELA-VEISTOLA/LUKE

Aasianrunkojäärä on lehtipuiden uusi uhkaItä-Aasiasta lähtöisin olevia aasianrunkojääriä on löytynyt Vantaalta elävistä koivuista. Lehtipuita tappavat jäärät ovat ilmeisesti kulkeutuneet Suomeen puisissa kuljetus-lavoissa. Metsätaloudelle laji ei liene vaaraksi, mutta se voi olla merkittävä uhka puisto- ja kaupunkipuille.

Aasianrunkojäärän syömäkuviossa on tyypillistä toukan syömä laaja allas, joka on täynnä ruskeaa sekä vaaleaa tikkumaista purua. Altaan reunalta menee puun sisään leveä käytävä, jonka päähän toukka tekee koteloitumiskammion. Kammiosta kuoriutuva aikuinen hyönteinen poistuu puusta pyöreän, läpimitaltaan 10–12-millimetrisen reiän kautta.

ANTTI POUTTU/LUKE

Aikuinen aasianrunkojäärä on iso, musta, valkopilkullinen sarvijäärä, jonka voi kotimaisista lajeista sekoittaa tukkijääriin.

VILLE WELLING/EVIRA

6

Jättiputkea tuotiin alun perin puutarhojen koristeeksi, koska kasvi on suurikokoinen ja näyttävä. Nykyään jättiputkesta on tullut melkeinpä haitallisen vieraskasvin symboli maassamme.

Jättiputki valtaa hoitamattomia puutar-hoja ja joutomaita tehokkaalla kilpailulla. Li-säksi se tuottaa valtavan määrän maaperässä pitkään säilyviä siemeniä. Suuri kasvusto vä-hentää luonnon monimuotoisuutta ja maan käyttöarvoa.

Nyt jättiputken voitonmarssin halutaan loppuvan. Kansallisessa vieraslajistrategiassa tavoitteeksi asetettiin jättiputken hävittämi-nen maastamme vuoteen 2025 mennessä.

KÄY KIMPPUUN JO TOUKOKUUSSAJättiputkia on maassamme kolme lajia, joista suurikokoisin kaukasianjättiputki on yleisin. Samat torjuntamenetelmät tehoavat kaikkiin lajeihin.

Jättiputken torjuntaan on tarjolla useita keinoja. Paras teho saavutetaan, kun torjun-ta aloitetaan toukokuun alussa kasvien ollessa pienikokoisia.

Pienet taimet voi kitkeä käsin. Suuremmat voi kaivaa lapiolla maasta tai katkaista pää-juuren.

Pienellä alalla kasvavan kasvuston voi peit-tää valoa ja vettä läpäisemättömällä peitemuo-villa. Tällöin kasvit näivettyvät ja uudet sie-menet eivät pääse itämään.

Uusien siementen tulon voi torjua katkai-semalla kukintovarren loppukesällä.

Laajojen kasvustojen hävittämiseen voi harkita kemiallista torjuntaa. Torjunta-aineek-si kannattaa valita jokin ympäristöystävälli-nen, luonnossa hajoava tuote. Niitto ei tapa jättiputkia, mutta estää kukintojen muodos-tumisen ja siten lajin leviämisen laajemmalle.

Torjuntatöissä syntynyt kasvijäte pitää hä-vittää huolellisesti − kukinnot ja juuret polt-tamalla, muita kasvinosia voi kompostoida. Torjuntaa joutuu toistamaan niin kauan kuin maaperässä on siemeniä.

Jättiputkea käsiteltäessä on syytä suojata iho, silmät ja hengitystiet, sillä kasvineste voi aiheuttaa palovammoja.

HAASTEENA RESURSSITJättiputken torjunta vaatii pitkäjänteistä tor-juntatyötä ja seurantaa.

Esimerkiksi Turussa torjuntaan on panos-tettu tosissaan, vaikka resursseja on ollut käy-tössä niukasti.

Torjuntatyötä on tehty aluksi ELY-keskuk-sen vetämissä EU-hankkeissa. Niiden päätyt-tyä Turku on jatkanut torjuntaa, vaikka ra-hoitus onkin ollut kiven alla. ELY-keskuksesta saatu erillisraha on ollut torjunnan jatkami-seksi välttämätöntä.

Jokainen voi edistää torjuntatyötä estämäl-lä jättiputken leviämisen omalta pihalta julki-sille alueille.

Terho Hyvönen, Luke, Leena Lehtomaa ja Natalia Räikkönen, Varsinais-Suomen ELY-keskus


Jättiputken sinnikäs torjunta palkitaan

NATALIA RÄIKKÖNEN/VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS

Jättiputken kemiallinen torjunta on tehok-kainta alkukesällä, kun kasvit ovat vielä pieniä.

Turku tarjoaa esimerkin onnistuneesta jätti-putken torjunnasta. Kaupungissa torjuttiin jättiputkia viime kesänä jo seitsemättä vuot-ta peräkkäin.

Torjuntaa aloitettaessa kesällä 2009 tor-juntatiimin listalla oli vajaa 40 kohdetta. Uusia esiintymiä tuli tietoon vuosittain. Vielä vuonna 2012 löytyi laajoja uusia esiin-tymiä.

Torjuntatyötä ja kohteiden seurantaa jat-kettiin järjestelmällisesti niin vanhoissa kuin uusissakin kohteissa.

Sinnikäs torjuntatyö on tuottanut Tu-russa tulosta. Useita kohteita voidaan jättää

vuosittain pois seurannasta. Kesällä 2015 seuratuista 70 esiintymästä 20:ssä jättiput-kea ei ole havaittu pariin vuoteen enää lain-kaan.

Tilanne näyttää vuosi vuodelta parem-malta. Suuressa osassa kohteita torjunnasta selvitään kitkemällä tai lapion avulla. Vain uudet, laajemmat esiintymät joudutaan tor-jumaan kemiallisesti.

Niin kasviyksilöiden määrä kuin koh-teiden laajuus ovat selvästi pienentyneet. Erityisen ilahduttavaa on, että jättiputki on antautumassa torjujille myös jokivarren vai-keasti käsiteltävillä alueilla.

Jättiputki on haitallisin vieraskasvilajimme. Tavoitteeksi on asetettu sen hävittäminen maastamme. Turun esimerkki osoittaa sen olevan mahdollista.

Vieraslajien torjuntaa tehostetaan uudella lail-la. Näin halutaan estää haitallisimpien, luon-non monimuotoisuutta tai viljelyä haittaavien vieraslajien maahantuonti, niiden kasvattami-nen, kuljettaminen tai päästäminen ympäris-töön. Hajallaan ollut tieto vieraslajeista koo-taan vieraslajit.fi-tietojärjestelmään.

TIEDOT VIERASLAJEISTA SAMAAN PAIKKAANUuden lain taustalla on EU:n vieraslajiasetus, joka säätelee haitallisten vieraslajien torjuntaa koko unionin alueella. Asetus vaatii jäsenmai-ta kokoamaan tiedot vieraslajeista tietokan-taan ja jakamaan tietoja jäsenmaiden välillä.

Haitallisten vieraslajien seurantajärjestel-män avulla kerätään ja kirjataan tietoa vie-raslajien esiintymisestä. Tiedot kootaan vie-raslajit.fi-portaalin esiintymiskartoille useista kansalaishavainto- ja viranomaisjärjestelmistä.

Haittoja pyritään vähentämään havaitse-malla vieraslajit mahdollisimman aikaisin. Tällöin niiden torjunta on helpompaa.

Levinneisyyden seuranta tehostuu merkit-tävästi, kun aineistoa kerätään laajasti yhdessä

järjestöjen, viranomaisten ja kuntien toimes-ta. Lisäksi tiedon käyttökelpoisuus paranee, kun sitä jaetaan yhdenmukaisessa muodossa vieraslajit.fi portaalissa.

VIERASLAJEJA LEVITETÄÄN TAHATTOMASTI TAI TAHALLAANHaitallisia vieraslajeja saapuu maahan sekä tarkoituksellisesti että tahattomasti. Lajien tarkoituksellista tuontia on mahdollista val-

voa. Se pyritäänkin pysäyttämään tullin toi-mesta jo rajoilla.

Vieraslajien tahattomalla tuonnilla tarkoi-tetaan esimerkiksi kulkeutumista sallittujen tuontilajien salamatkustajina. Lajit voivat tul-la maahan vaikkapa puutarhakasvien juuri-paakuissa, puutavaran maahantuonnin yhtey-dessä tai laivojen painolastivesitankeissa.

Lajien tahatonta kulkeutumista on vaikea hallita, koska eri lajit kulkeutuvat tahattomas-ti hyvin erilaisten väylien kautta.

EU-asetus velvoittaa jäsenmaita laatimaan selvityksen haitallisten vieraslajien tahatto-

mista leviämisväylistä ja niiden merkityksestä vieraslajien leviämiselle. Kun tärkeimmät väy-lät on selvitetty, voidaan laatia suunnitelma ja aikataulu väylien hallitsemiseksi ja parantaa viranomaisyhteistyötä.

Hanna Koivula, Luomus ja Maiju Lehtiniemi, SYKE

Lisätietoja: [email protected], VISAKE-hanke ja vieraslajit.fi-portaali [email protected], vieraslajit ja seurannat, [email protected]

Vieraslajiportaali tarjoaa ajantasaista tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta

Liejutaskurapu on yksi uusimmista vieras-lajeista Suomessa. Se runsastuu ja leviää kovaa vauhtia.

Kaksivuotisessa VISAKE eli Vieraslajien varhaisvaroitus- ja seurantajärjestelmän ke-hitys ja tahattomien leviämisväylien hallinta -hankkeessa kehitetään vieraslajit.fi portaa-lia. Lisäksi kehitetään vieraslajien seuranta- ja ennakkovaroitusjärjestelmää palvelemaan sekä EU-asetusta että uutta kansallista vie-raslajilakia.

Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalous-ministeriö ja siihen osallistuvat Luonnontie-teellinen keskusmuseo (Luomus)), Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Luonnonva-rakeskus (Luke). Hanke alkoi 2015 ja päät-tyy 2016. Silloin tulokset ovat valmiit kan-salaisten ja viranomaisten käyttöön.

Uusi vieraslajien seuranta- ja ennakkovaroitusjärjestelmä kokoaa tiedot vieraslajeista yhteen paikkaan. Vieraslajit.fi-portaalista niin viranomaiset kuin kansalai-set voivat hakea ajantasaista tietoa ja ohjeita sekä ilmoittaa havainnoista.

VISAKE-hanke pistää vieraslajit kuriin

MAIJU LEHTINIEMI/SYKE

Turussa annetaan kyytiä jättiputkille

7

Mansikan taimien tuonti oli ennen EU-jäse-nyyttä rajoitettua. Silti meille oli kulkeutu-nut jo mansikan tyvimätä. Taudin aiheutta-ja on hyvä esimerkki kasvintuhoojasta, joka 1950-luvulla Eurooppaan päästyään levisi taimikaupan mukana nopeasti kaikkialle.

Mansikan tyvimätä todettiin meillä 1990, jolloin se oli jo levinnyt kotimaiseen taimituotantoon ja aiheutti suuria taimitu-hoja viljelmillä. Tällä hetkellä tauti on ylei-nen mansikkaviljelmillä ja sitä tulee edelleen taimien mukana.

KARANTEENITAUDIT ALKOIVAT LEVITÄ KAUPAN VAPAUDUTTUASeuraava merkittävä tulokas oli mansikan mustalaikku, joka todettiin tuontitaimis-sa vuonna 2000. Sen aiheuttaja oli silloin karanteenituhooja mansikalla, mistä seurasi saastuneiden kasvustojen hävittäminen ja valtio maksoi haitoista korvauksia. Musta-laikku ei ole enää karanteenituhooja.

Sen sijaan vuonna 2012 mansikkavil-jelmiltä todettu mansikan punamätä on edelleen EU:n vaarallisten kasvintuhoojien listalla. Silloin piilevänä levinnyt taudinai-heuttaja oli jo tartuttanut kymmeniä vil-jelmiä. Punamätä on tuhonnut kasvustoja, mutta laajalle levinneen ja maassa pitkään säilyvän taudin hävittäminen ei ole enää mahdollista.

Bakteerin aiheuttama mansikan kulmi-olaikku on edelleen karanteenituhooja, jota torjutaan. Aikaisemmin valtio korvasi vaa-rallisista kasvintuhoojista aiheutuneita hait-toja, mutta nyt ne jäävät toimijoiden itsenä harteille.

ODOTETTAVISSA VIRUKSIA JA ANKEROISIAMansikan virustaudit eivät ole olleet ongel-ma Suomessa, sillä niitä levittävä mansik-kakirva ei ole asettunut meille. On kuiten-kin vain ajan kysymys, milloin se kulkeutuu mansikkaviljelmille, sillä siitä on jo havain-toja taimiaineistoissa.

Viime vuonna havaittiin tuontitaimis-sa juuriäkämäankeroista, joka voi aiheut-

taa kasvustojen taantumisen. Ankeroinen viihtyy viileässäkin ilmastossa ja sen muo-dostamien nystyröiden tarkkailu mansikan taimien juurista ennen istutusta voi pelastaa

viljelijän hankalalta tuhoojalta. Taimissa on myös satunnaisesti tavattu fy-

toplasmatauteja, jotka muuttavat kasvien kas-vutapaa ja marjoista kehittyy lehtisykeröitä.

SISÄMARKKINOILLA EI RAJATARKASTUKSIAEurooppalaisilla sisämarkkinoilla taimet kulkevat maasta toiseen vapaasti, eikä niitä tarkasteta rajoilla. Monet kasvintuhoojat le-viävät helposti taimien mukana oireita aihe-uttamatta.

Mansikan taimien tuonti Suomeen on EU-jäsenyyden aikana lisääntynyt nopeasti. Tällä hetkellä noin 80 prosenttia vuosittain istutetuista taimista on ulkomaista alkuperää.

Vapautunut kauppa, edulliset hinnat ja sopivat, nopeasti satoa tuottavat taimityypit ovat syrjäyttäneet ammattiviljelmiltä koti-maiset taimet. Samalla kotimaisen taimituo-tannon kehitys on pysähtynyt ja kotimai-sia tarkastettuja taimia käyttää vain harva viljelijä.

Päivi Parikka, Anne Lemmetty ja Tuomo Tuovinen, Luke


Taimikauppa kuljettaa mansikan kasvintuhoojia

PÄIVI PARIKKA/LUKE

Mansikan punamätä tuhoaa kasveja pellon märkänä pysyvissä kohdissa.

Kulmiolaikku on bakteeritauti, joka voi levitä mansikan taimissa.

Taimien mukana voi kulkeutua myös tor-junta-aineille kestäviä tauti- ja tuholaiskan-toja, sillä taimistoissa kasveja on pidetty tuhoojista vapaina toistuvin torjuntakäsitte-lyin. Kestävien tuhoojien torjunta vaatii te-hokkaampia menetelmiä. Lisääntyvä torjun-tatarve voi uhata kesän suosikkimarjan eli mansikan puhdasta mainetta.

Mansikka on suomalaisen kesän suosikkimarja, joka nykyään tuotetaan suurelta osin ulkomaisista taimista. Tähän on johtanut eurooppalaisen taimikaupan vapautuminen. Kylkiäisenä on saatu useita uusia kasvintuhoojia suomalaisille mansikkamaille.

Torjunta-aineet eivät aina tehoa tuhoojiin

Malwina-mansikalle on kehittynyt jo ku-kintavaiheessa lehtimäisiä rakenteita kuk-kiin. Myöhemmin epämuotoisissa marjoissa on ollut pieniä lehtiä. Lisäksi mansikan pin-nalla olevasta siemenestä on kasvanut uusi pieni kasvi. Oireilevat marjat eivät ole olleet kauppakelpoisia.

Ensimmäiset havainnot oudoista oireis-ta mansikan taimissa tehtiin kesällä 2014. Samanlaisia kasvuhäiriöitä esiintyi useilla ti-loilla kesällä 2015. Suomi ei ole ollut ainoa maa, jossa oireellisia Malwina-kasveja on esiintynyt.

MALWINA ALTIS KEHITYSHÄIRIÖILLEMalwina-lajikkeella on geneettinen alttius fyllodille eli kehityshäiriölle, jossa mansikan

kukkaosat muuttuvat lehdiksi. Tätä kehitys-häiriötä voi aiheuttaa joko tarttuva tai tart-tumaton tekijä.

Tarttumattomia tekijöitä voivat olla ym-päristötekijät, kuten taimien pitäminen lii-an kylmässä varastoinnin aikana. Tällaisen tekijän aiheuttaman oireen pitäisi kuitenkin korjaantua seuraavana vuonna.

Yleisin tarttuvan kehityshäiriön aiheut-taja on bakteerinkaltainen fytoplasma, joka asustaa kasvin johtosolukon siiviläputkis-sa. Se leviää sairaiden taimien ja kaskaiden mukana. Mansikalla tunnetaan fytoplasma-tauteina aster yellows ja green petal, joiden oireita Malwina-lajikkeen oireet muistut-tavat.

Oireellisista kasveista on otettu näytteitä, joista fytoplasmaa on pyritty määrittämään. Näytteistä on löytynytkin fytoplasmaan viit-taavaa DNAta.

Vaikka osa kasvien oireista näyttää joh-tuvan tarttumattomasta kehityshäiriöstä, osa oireista näyttää toistuvan, koska vuonna 2015 esiintyi samantyyppisiä oireita vuoden 2014 Malwina-istutuksissa.

Nyt oletetaan, että kyseessä saattaisi olla sekä tarttumaton että tarttuva kehityshäiriö. Näin sen perusteella, että kesän 2015 läm-pötilat eivät olleet suotuisat fytoplasman li-sääntymiselle.

Anne Lemmetty, Luke


Outo kehityshäiriö pilaa Malwina-mansikan marjoja

Kehityshäriöitä Malwina-mansikan marjois-sa kesällä 2015.

Markkinoille on viime vuosina tullut uusi Malwina-mansikkalajike. Se on suurimarjainen, aromikas ja myöhäinen, mutta lajikkeessa on ilmennyt viljelmillä outo-ja kehityshäiriöitä. Niiden aiheuttajaa jäljitetään Luonnonvarakeskuksessa (Luke).

ANNE LEMMETTY

8

Priorisointimallien avulla on mahdollista asettaa vieraslajit järjestykseen niiden aihe-uttaman riskin mukaan. Mallit ohjaavat ar-vioimaan eri tuhoojien riskit samalla tavalla. Näin arviointitulokset ovat keskenään ver-tailukelpoisia.

Priorisointimalleilla voidaan tunnistaa ja valita lajit, joihin riskinhallinnan toimenpi-teitä ja tarkempia riskinarviointeja kannat-taa kohdistaa.

Lajien leviäminen uusille alueille on kiih-tynyt viime vuosikymmenien aikana, koska kansainvälinen kauppa ja liikenne ovat li-sääntyneet. Myös ilmasto- ja tuotanto-olo-suhteet ovat muuttuneet. Uusia mahdol-lisesti haitallisia lajeja on niin paljon, ettei niiden kaikkien leviämistä voida ehkäistä tehokkaasti perinteisin keinoin.

SUOMALAINEN PRIORISOINTIMALLI PALJASTAA TUHOOJIEN RISKITLuonnonvarakeskuksen (Luke) ja Elintarvike-turvallisuusvirasto Eviran yhteistyönä on ke-hitetty hallinnon avuksi FinnPRIO-malli. Sen avulla voidaan arvioida vierasperäisten kasvin-tuhoojien aiheuttama riski Suomen maa-, metsä- ja puutarhataloudelle. Yksittäisen tu-hoojan aiheuttama riski voidaan arvioida alus-tavasti muutamassa työpäivässä ja tulokset ovat vertailukelpoisia eri tuhoojien välillä.

FinnPRIO:ssa arvioidaan tuhoojan maa-hantulo, maahan asettuminen ja maassa le-viäminen sekä vaikutukset. Lisäksi arvioi-daan käytettävissä olevia hallintakeinoja.

Arviointi tehdään vastaamalla monivalin-takysymyksiin, joissa eri vastausvaihtoehdot tuottavat eri määrän pisteitä. Mallissa huomi-oidaan myös vastauksiin liittyvä epävarmuus.

Lopputuloksena on yhdenmukaisella ta-valla tehty asiantuntija-arvio tuhoojan invaa-sion todennäköisyydestä, seurausten vakavuu-desta ja riskinhallintakeinojen tehokkuudesta.

Mallin avulla tieteellinen informaatio saadaan valjastettua mukaan päätöksente-on tueksi. Koska nopea riskinarvio perus-tuu vakioituun menetelmään, tarjoaa malli läpinäkyvän perustan hallinnon tekemille päätöksille.

Mallilla on toistaiseksi arvioitu 95 tu-hoojan riski suomalaiselle kasvintuotannol-le. Tuhooja-arvioita voidaan käyttää valitta-essa kasvintuotannon aloja, kasvintuhoojien leviämisväyliä ja yksittäisiä tuhoojalajeja, joihin kasvinterveyden riskinhallintaa koh-dennetaan.

VIERASLAJIT AIHEUTTAVAT ERILAISIA KUSTANNUKSIAVieraslajit ovat lajeja, jotka leviävät ihmisen avittamina luontaisen elinalueensa ulkopuo-lelle. Monesti ne eivät menesty uudella elin-alueellaan. Mutta ne, jotka tässä onnistuvat, voivat aiheuttaa mittavia tuhoja esimerkik-si maa-, metsä- ja kalataloudelle, ihmisten tekemille rakennelmille tai kotoperäisille la-jeille ja ekosysteemeille.

Yhdysvalloissa on arvioitu, että vieras-kasvien torjuntakustannusten ja niiden ai-heuttamien tuhojen arvo on jopa neljännes maatalouden bruttotulosta. EU:ssa vuosi-kustannukset vieraslajeista on arvioitu yli kymmeneksi miljardiksi euroksi.

Jaakko Heikkilä, Luke, Juha Tuomola ja Salla Hannunen, Evira


Vieraslajien aiheuttamat riskit järjestykseen priorisointimallin avulla

ULLA OKSANEN/EVIRA

Suomessa kasvavasta koivusta löydetty vaarallisen aasianrunkojäärän toukka.

Ilmastonmuutos ja vilkas kansainvälinen kauppa lisäävät kasvintuhoojien ja mui-den vieraslajien leviämistä. Seikkaperäisen riskinarvioinnin rinnalle tarvitaan no-peita arviointimalleja, joilla lajeja voidaan verrata toisiinsa ja kohdentaa torjunta-toimet oikein. Sellainen on uusi vierasperäisten kasvintuhoojien priorisointimalli.

MIELIPIDE Jarkko Hantula, Luke

HEINI-MARIKKA HANTULA

Vierasperäiset tuhonaiheuttajat uhkaavat metsätalouttammeSuomalaisen metsäsektorin suurim-man riskin muodostavat vierasperäi-set kasvitaudit ja -tuholaiset. Kahden puulajin, eli kuusen ja männyn, varaan rakentuva metsätaloutemme on hei-koilla vierasperäisten tuhonaiheuttaji-en edessä.

SIKSI EHDOTAN, että Suomi lähtisi aja-maan kansainvälisen kasvikaupan pe-lisääntöihin muutoksia. Se on tehtävä jo ennen kuin riski toteutuu ja metsä-teollisuutemme raaka-ainehuolto pet-tää vierasperäisten tuhonaiheuttajien takia. Samalla meidän tulisi parantaa oman metsäsektorimme riskinsieto-kykyä lisäämällä muidenkin puulajien kuin kuusen ja männyn kasvatusta ta-lousmetsissämme.

Näin siksi, että viimeisen sadan vuo-den ajan monet puulajit ovat joutuneet ahdinkoon. Klassisia esimerkkejä ovat Strobus-männyt, kastanjat ja jalavat. Viime aikoina laajoja tuhoja on nähty Australian eukalyptuksilla, Kalifornian tammilla, Brittein saarten lehtikuusil-la ja eurooppalaisilla saarnilla. Tuhoihin on liittynyt taudinaiheuttajan isäntä-kasvin vaihdoksia, joten esimerkiksi puutarhakasvien kansainvälinen kaup-pa on nähtävä myös metsätaloudellise-na riskinä.

UUSIEN VIERASPERÄISTEN metsäpui-den taudinaiheuttajien määrä lisääntyy Euroopan maissa kiihtyvästi. Ongelma siis pahenee jatkuvasti, eikä vakavan tuhon kohdistuminen myös suomalai-seen kuuseen tai mäntyyn ole mahdo-tonta.

Kolme neljästä eurooppalaisiin maihin saapuneesta uudesta vierasperäises-tä metsätaudinaiheuttajasta on viime vuosikymmeninä levinnyt elävien kasvi-en mukana. Kasvit ylittävät rajoja, kos-ka tuotantokustannukset vaihtelevat eri maiden välillä.

JOPA SUOMALAINEN siemen kannat-taa usein viedä halvan työvoiman maa-

han ja tuoda sieltä taimena myytä-väksi metsiimme tai puutarhoihimme. Mahdolliset taimen mukana seuraavat tuhonaiheuttajat häiritsevät bisnes-tä vain, mikäli ne havaitaan kasvinter-veystarkastuksissa. Silloinkin ainoas-taan kyseinen taimierä pysäytetään.

Maailman metsätautien tutkijat ovat antaneet Montesclarosin julistuksen, jossa ehdotetaan, että kaikki suuren riskin, mutta vähäisen kokonaistalou-dellisen hyödyn aiheuttava kasvien ja kasvituotteiden kauppa vähitellen lope-tetaan. Valitettavasti ongelmasta eni-ten tietävien näkemystä ei ole huomioi-

tu kansainvälisessä kauppapolitiikassa.

ITSE OLEN LUONNONVARAKESKUK-SESSA (Luke) Michael Müllerin ja Jussi Uusivuoren kanssa ehdottanut, että kansainvälisestä kasvikaupasta aiheu-tuvien tuhojen todelliset kustannukset sisällytetään erityisen lisenssin kautta kauppakasvien hintoihin. Näin toimijoi-den motivaatio huolehtia tuotantoket-jujensa puhtaudesta paranisi.

Tämä olisi oleellinen muutos myös siksi, että nykyisin maanomistajat ja veron-maksajat antavat epäsuoraa tukea ris-kialttiille kansainväliselle kasvikaupalle. He nimittäin kustantavat kauppatava-ran terveyden valvonnan, aiheutuneiden tuhojen torjunnan ja kärsivät vielä syn-tyneet taloudelliset menetykset. Mer-kittävästi vähemmän riskejä sisältävä paikallinen tuotanto on puolestaan jää-nyt ilman vastaavia taloudellisia tukia ja on siitä syystä alakynnessä.

JARKKO HANTULAKirjoittaja työskentelee

professorina Lukessa.

Viimeisen sadan vuoden ajan monet

puulajit ovat joutuneet ahdinkoon.

FinnPRIO-mallin vahvuudet• kehitetty Suomen oloihin• vahvistettu asiantuntija- arvioiden pohjalta• huomioi lajin invaasion kaikki vaiheet• huomioi epävarmuuden• huomioi taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset• sisältää ohjeistuksen vastaami-sen tueksi

9

Luonnonvarakeskus (Luke) ja Oulun yli-opisto ovat testanneet, mitkä luonnon ja puutarhan kasvilajit ovat alttiita herukanvil-laruosteelle.

HERUKANVILLARUOSTE TARTUTTAA HERUKOITATehokkaimmin tautipesäkkeitä muodostui mustaherukalla. Valtaosa testatuista lajik-keista oli erittäin alttiita taudille. Polar-laji-ke oli kestävä.

Siten sellaiset tutut mustaherukkalajik-keet, kuten Öjebyn, Melalahti, Vertti, Ola, Mortti, Hedda, Hildur ja Storklas sairastu-vat herkästi herukanvillaruosteeseen.

Punaherukkalajeista Valkoinen hollanti-lainen, Valkoinen suomalainen, Witte Parel ja Jonkheer van Tets olivat alttiita sienitau-dille. Punainen hollantilainen oli puolestaan kestävä.

Karviaisista sairastuivat hyvin lievästi Hinnonmäen keltainen, Lepaan punainen ja Houghton. Sen sijaan taikinamarjalajik-keet olivat kestäviä.

Myös lumi-, kulta- ja pikkuherukka sekä Jostaberry-herukkakarviainen olivat alttiita sienelle.

Sienen alkuperällä ei ollut vaikutusta taudinaiheuttamiskykyyn, eikä kotimainen kaksineulasmännyillä esiintyvä tervasroso tartuttanut lainkaan herukoita.

Muista kasveista luhtakuusio ja eräät puoliloiskasvit kuten kastiljat olivat heru-kanvillaruosteelle alttiita. Myös eräät hai-miokasvit, kuten kultatupsu, osoittautuivat taudinalttiiksi.

ESIINTYY MUSTAHERUKOISSA KOKO MAASSAHelsingin, Turun ja Oulun kasvitieteellisis-sä puutarhoissa herukanvillaruostetta esiintyi 26 herukkalajikkeella 36 tutkitusta. Sientä oli vähemmän pohjoisessa. Sitä esiintyi joka paikassa mustaherukkalajikkeilla Öjebyn ja Vertti sekä punaherukkalajikkeista Jonkheer van Tetsillä. Taikinanmarjalta sitä ei löytynyt.

Strobus-, lännenvalko- ja kalliovuorten-mänty ovat sienelle erittäin alttiita. Parhai-ten meillä herukanvillaruostetta kestävät sembra- ja makedonianmänty.

Kotimainen metsämännyllä yleisesti tu-hoa aiheuttava tervasroso-sieni ei sen sijaan

ole tarttunut viisneulasmäntyihin.

HERUKANVILLARUOSTE JATKAA LEVIÄMISTÄÄNHerukanvillaruoste levisi aikanaan Euroopas-ta Pohjois-Amerikkaan kasvikaupan välityk-sellä. Sieni voi edelleen levitä maasta toiseen tai maan sisällä alueelta toiselle. Leviäminen voi tapahtua joko herukoiden, muiden puu-tarha- ja koristekasvien tai tartunnan saanei-den mäntyjen välityksellä. Tällöin voimak-kaat taudinaiheuttajakannat voivat levitä myös uusille alueille entistä pohjoisemmaksi.

Alun perin Aasiasta lähtöisin oleva heru-kanvillaruoste tavattiin meillä ulkomaisilta

viisneulasmännyiltä 1860-luvulla. Tauti on tuhonnut Etelä-Suomessa 1900-luvulla pe-rustetut viisneulasmäntyjen viljelmät lähes täysin. Taudista kärsivät muun muassa stro-bus-, lännenvalko- ja kyynelmänty sekä kal-liovuorten-, korean- ja alppisembra.

Juha Kaitera, Luke, Ritva Hiltunen, Oulun yliopisto, kasvitieteellinen puutarha ja Jarkko Hantula, Luke


Herukanvillaruoste tappaa mäntyjä ja kurittaa herukoita

KUVAT: JUHA KAITERA/LUKE

Herukanvillaruosteen kesäitiöpesäkkeet ovat tartuttaneet Öjebyn-mustaherukan lehtiä. Herukanvillaruosteen helmi-itiöpussit koris-tavat kalliovuortensembran runkoa.

Herukanvillaruoste eli valkomännyntervasroso-sieni on haitallinen tulokaslaji, joka tuhoaa ulkomaisia mäntyjä ja pienentää herukkasatoa. Sienen leviämistä voidaan estää välttämällä viisneulasmäntyjen viljelyä. Sen sijaan sientä kestäviä mustaherukkalajikkeita ei juuri löydy.

Metsissä tuhoa aiheuttavat lajit voivat olla sieniä, hyönteisiä tai selkärankaisia. Ne voi-vat olla myös ympäristön elottomia eli kemi-allisia tai fysikaalisia tekijöitä.

Metsäekosysteemit ovat jatkuvassa muu-toksessa. Lajisuhteet muuttuvat metsän ikääntyessä tai käsittelyn seurauksena. Näin siitä riippumatta, ovatko kyseessä esimerkiksi puut tai niiden loiset.

SUOMI ON PITKÄ MAAMuuttuva ympäristö luo koko ajan uuden-laisia ympäristöjä tuhonaiheuttajille. Niiden populaatiot voivat joko taantua tai laajentua.

Maastonmuodot eivät Suomessa estä tu-honaiheuttajia muuttamasta levinneisyysalu-eitaan pohjois–eteläsuunnassa.

TAUDINAIHEUTTAJAT LEVIÄVÄT PÄÄASIASSA POHJOISEENKaikenkokoiset ja -lajiset virusperäiset koi-vunkierrelehtitautiset koivut ilmestyivät 2000-luvulla kaikkialle Suomeen. Taudista oli 1980-luvulla tehty kaksi havaintoa rau-duskoivulta eteläisestä Suomesta.

Katajansurmaa oli eteläisessä Suomessa jo 1950-luvulla. Pohjoiseen se levisi kahdessa aallossa kesällä 1998 ja erityisen voimallises-ti sadekesänä 2005 ja vielä 2006. Pohjoisraja näyttää vakiintuneen Lapin lounaiskolkkaan.

Lepänruoste levisi eteläisimpään Suo-meen vuonna 1998. Sadekesinä oireelli-sia puita, yleensä kaikki lepikon puut, alkoi löytyä yhä pohjoisempaa. Kainuuseen tauti ilmestyi vuonna 2007 ja napapiirille vuon-na 2013.

Punavyökariste ja lehtikuusenjuovaka-riste ovat Suomessa uusia tauteja. Näistä edellinen on lyhyessä ajassa yleistynyt koko Suomessa. Havaitsin sen Lapin männiköis-sä ensi kerran vuonna 2006. Jälkimmäistä tavataan vain napapiirillä, jonne se ilmestyi kesällä 2007.

Eteläisen Suomen kuusten peruslaji kuu-senneulasruoste yleistyi Lapin kuusikoissa vuoden 2005 jälkeen. Lapin vanha peruslaji kuusensuopursuruoste on viime vuodet ollut tavattoman yleinen.

Muutoksen airueita siis riittää metsätu-hojen aiheuttajissa. Tähän voisi lisätä aggres-siivisen tervasroson ja monia hyönteisiä. Tu-levaisuus osoittaa näiden kaikkien aseman ja merkityksen metsäekosysteemissä.

Risto Jalkanen, Luke


Metsien tuhonaiheuttajat liikkuvat myös Suomen sisällä

Koivunkierrelehtitauti hieskoivulla (ylh. vas.), katajansurma katajapuskassa (ylh. oik.), lehti-kuusenjuovakariste siperianlehtikuusella ja kuusenneulasruosteinen kuusen oksa.

KUVAT: RISTO JALKANEN/LUKE

Metsätuhojen aiheuttajien leviäminen mantereelta toiselle ja maasta toiseen huolettaa. Vieraslajit ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena maailmanlaajuisesti. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet lajien esiintymisen muutokset Suomen sisällä.

10

Suomi ei ole välttynyt vakavilta kasvituho-laisilta.

“Tasaisen tappavaa tahtia on tullut paho-ja tapauksia ilmi”, toteaa tutkija Sannakajsa Velmala Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Pohjoinen ja eristäytynyt sijainti on hi-dastanut, mutta ei ole estänyt tautien ja tu-holaisten tuloa Suomeen.

Velmala toteaa, että koriste- ja puutarha-kasvien taimien kauppa ja tuonti on villiä ja se aiheuttaa vakavan riskin suomalaisille metsille ja puutarhoille. Myös metsäpuiden taimia tuodaan Euroopan alueelta.

TUHOLAISIA TULLUT PAKKAUKSISSATaimien tuonti ei kuitenkaan ole ainut riski. Tänä syksynä Vantaalta löytyi aasianrunko-jääriä, jotka mitä ilmeisimmin olivat tulleet maahan Kiinasta tuotujen kivien mukana puupakkauksissa, vaikka laatikot oli mitä il-meisemmin käsitelty asianmukaisin torjun-tamenetelmin Kiinassa.

Aasianrunkojäärän toukat elävät puun-rungon sisällä ja syövät runkoon suuria käy-täviä. Seurauksena oksia kuihtuu ja lopulta koko puu kuolee. Isäntäkasveja ovat mel-kein kaikki kotimaiset lehtipuulajit.

Pakkausmateriaalissa kulkeutuneita aa-sianrunkojääriä on päässyt leviämään luon-toon monissa Euroopan maissa.

Yllätyksenä aasianrunkojäärän tuloa Suo-meen ei voi pitää. Evira on varoittanut aa-sianrunkojäärästä ja sen mahdollisesta tule-misesta puupakkauksissa ainakin jo vuonna 2011.

Toinen vaara, mitä tuonnista on osattu odottaa oli tulipolte –kasvitauti. Se levisi päärynän lisäysaineiston mukana ahvenan-maalaiselle puutarhalle viime vuonna. Suo-mi oli siihen asti ainut EU-maa, jossa tautia ei ollut.

Siitä huolimatta, että tautia on jo tavattu Suomessa, Eviran mukaan suurin riski tuli-poltteen leviämiselle ovat ulkomailta tuota-vat koristekasvit, koska niitä tuodaan paljon ja istutetaan koko maahan.

EU-alueen sisällä ei ole kieltoja taimien tuonnille. EU-maiden ulkopuolelta tuontia tarkkaillaan, mutta esimerkiksi piileviä mik-robeja on hyvin hankala havaita, Velmala kertoo.

LÄNNENPAHKARUOSTE PAHA UHKAKotimaisten metsäpuiden näkökulmasta pa-

KUVAT: KIMMO HAIMI

Merje Kerson pakkaa kotimaisia taimia Fin Forelian taimitarhalla Nurmijärvellä. Metsäpuiden tuontitaimissakaan ei nähdä samanlaista riskiä kuin koriste- ja puutarhakasvien tuontitaimissa.

Fin Forelian Nurmijärven taimitarhalta lähtee vuodessa yli 10 miljoonaa taimea.

Tuontitaimien villi kauppa on riski metsille

Taimien ja esimerkiksi kuljetuslaatikoiden mukana tulevat tuhohyönteiset ja kasvitaudit voivat aiheuttaa miljoonien eurojen tappiot Suomen metsissä

11

himpana uhkana Velmala pitää mäntyanke-roisen tai lännenpahkaruosteen leviämistä Suomeen.

“Mäntyankeroista on EU-alueella Por-tugalissa. Sen leviäminen Suomeen olisi va-kava asia. On arvioitu, että siitä aiheutui-si jopa 20 miljoonan euron kustannukset, edellyttäen että torjuntaan ryhdyttäisiin heti ja se onnistuisi. Mäntyankeroisen varalta on laadittu valmiussuunnitelma.”

Eviran mukaan mäntyankeroista tavataan Suomessa vuosittain maahantuotavassa pui-sessa pakkausmateriaalissa. Mikäli mäntyan-keroisia löytyisi Suomen metsissä, pihoilla tai puistoissa kasvavista puista, saastuneen puun ympäristöstä hävitettäisiin laajalta alu-eelta kaikki havukasvit.

“Kauhuskenaario on lännenpahkaruos-teen tulo Suomeen. Se voisi nopeasti aiheut-

taa kymmenien tai jopa satojen miljoonien kuutioiden tuhot metsämännylle”, Velma-la sanoo.

TUONTITAIMILLE LISÄMAKSUVelmala katsoo, että taimien tuontia täytyisi rajoittaa. Kiellot eivät kuitenkaan ole tehok-kaita eivätkä ainut tapa rajoittaa tuontia. Taimia voitaisiin kuitenkin salakuljettaa.

Luonnonvarakeskuksen professori Jark-ko Hantulan tutkimusryhmä ehdottaakin, että tuonnin riskeille laskettaisiin kustannus ja sen perusteella taimikauppiaat maksaisi-vat tuontitaimista lisenssimaksua, jota käy-tettäisiin mahdollisten tuhojen pysäyttämi-seen. Tällöin veronmaksajien rahoja ei enää tarvitsisi käyttää tuholaisten ja kasvitautien torjuntaan.

Lisenssimaksun myötä tuontitaimi-en hinta nousisi, mikä osaltaan vähentäisi tuontia, mutta tekisi kotimaisesta tuotan-nosta kannattavampaa ja siten lisäisi koti-maista tuotantoa.

Kasvituhoriskejä voitaisiin myös vähen-tää parantamalla hygieniaa Euroopan taimi-tarhoilla.Tuure Kiviranta

KUVAT: KIMMO HAIMI

Taimitarhapäällikkö Antti Lännenpää ei näe tuontitaimista uhkaa kotimaiselle tuotannolle. Suomalaisten taimien vientinäkymät ovat kuitenkin myös rajalliset.

Metsäpuiden taimikauppa rajoittuu naapurimaihinMetsäpuiden taimissa kotimainen taimi on selkeästi suosituin.

Tuontia on käytännössä vain Ruotsista ja Virosta. Vuodessa Suomen metsiin istute-taan noin 150 miljoonaa puuntainta. Niistä viime vuosina noin 7–8 miljoonaa on ollut tuotuja.

Fin Forelian Nurmijärven taimitarhan päällikkö Antti Lännenpää kertoo, että naapurimaista tuoduilla metsäpuiden tai-milla ei ole suurta kasvitautiriskiä, koska niiden alkuperä on hyvin samanlainen kuin kotimaisilla taimilla.

“Isot kasvituhot ovat mahdollisia, jos tuodaan kauempaa Suomeen huonosti sopi-vien lajien taimia.”

“Metsäpuiden taimilla käyttöalue on pie-ni ja ne ovat siten riskeiltään eri asemassa

kuin kaukaa tuodut koristekasvit.”Lännenpää katsoo, että tuonnista ei ole

uhkaa kotimaisten metsäpuiden taimien tuotannolle. Kokonaismäärään suhteutettu-na tuonnin osuus on ollut pieni ja sitä olisi hyvin vaikea merkittävästi kasvattaa, kos-ka taimia voisi tuoda lähinnä vain naapuri-maista.

Sama seikka vaikuttaa Suomen mahdol-lisuuksiin viedä metsäpuiden taimia. Vien-tikohteita voisi olla vain lähialueen maat, mutta esimerkiksi Ruotsissa on omaa taimi-tuotantoa riittämiin. Venäjällä taimien ky-syntä on vaisuhkoa.

Fin Foreal tuottaa Nurmijärvellä kuusen, männyn ja koivun taimia yli kymmenen miljoona taimea vuodessa.Tuure Kiviranta

Suomalaiset taimet kiinnostavat maailmallaTaimituotannossa on Suomelle vientimah-dollisuuksia.

“Esimerkiksi pensasmustikka, puolukka, lakka ja alppiruusu kiinnostavat maailmal-la”, kertoo vanhempi tutkija Jaana Laama-nen Luonnonvarakeskuksesta.

“Taimien myyntiä olisi mahdollista lisätä.”Suomen etuna on muun muassa se, että

maasta löytyy täällä jalostettua omaa kas-vimateriaalia. Viherrakentamiseen on esi-merkiksi saatavilla suomalaisia ruusuja ja atsaleoja.

Kotimaisen taimituotannon puhtautta takaa muun muassa varmennettu taimituo-tanto. Varmennetun taimiaineiston tuotan-

nossa emokasveina käytetään Luken Lau-kaassa tuottamia valiotaimia. Valiotaimet on lisätty kasvintuhoojista puhdistetuista ja tes-tatuista ydinkasveista.

ARVOSTUSTA OMILLE LAJIKKEILLETaimituotannon merkittävänä uhkana ovat ulkomailta tulevat kasvitaudit sekä -tuholai-set ja niiden pääsy taimistoille.

Laamanen toteaa, että raha vaikuttaa taimien tuontiin. Tuontitaimet voivat olla kotimaisia halvempia. Lisäksi, koska kas-vukausi on pidempi ja todennäköisesti työ-voima on joissakin maissa Suomea huomat-tavasti halvempaa, viedään Suomesta taimia

toisiin maihin kasvamaan ja tuodaan sen jälkeen takaisin Suomeen.

Laamanen uskoo, että tuonnin lopetta-minen ei kuitenkaan ole ratkaisu eikä edes todennäköisesti mahdollista. Enemmän merkitsee useat erityyppiset kasvinterveyttä edistävät toimet, kuten puutarhakouluissa annettava koulutus puhtaasta tuotannosta. Myös valvontaa tarvitaan.

Laamanen kaipaa kotimaisille omille la-jikkeille ja geenivaroille lisää arvostusta. “Ruotsissa arvostetaan maan omia lajikkeita ja tuotantoa. Samanlaista kulttuuria toivoisi Suomeen.” Tuure Kiviranta

Tuontitaimien villi kauppa on riski metsille

12

Jättipalsami on vallannut sadoilla paikoil-la arvokkaita elinympäristöjä, kuten lehtoja, rantoja ja niittyjä.

Kurtturuusu puolestaan on levinnyt sekä meren kuljettamana että lintujen mukana ul-kosaaristoon. Siellä se kasvaa monilla uhan-alaisiksi luokitelluilla luontotyypeillä, kuten hiekkarannoilla, rantaniityillä ja nummilla. Pelkästään Saaristomeren kansallispuistos-ta ja sen lähialueilta tunnetaan tällä hetkellä noin 130 kurtturuusun kasvupaikkaa.

JÄTTIPALSAMIN TORJUNTA ON MATALAN KYNNYKSEN LUONNONHOITOAJättipalsami on yksivuotinen, runsaasti sie-mentävä kasvi. Se on helppo kitkettävä hen-non juuristonsa takia. Sen hävittäminen sopii hyvin matalan kynnyksen luonnon-hoitotyöksi.

Talkoiden ajoittamisessa on olennaista kit-keä kasvit pois ennen siementen kypsymistä elokuussa, jota ennen kasvijäte on haitatonta.

Suurin osa siemenistä itää seuraavana vuonna, eikä jättipalsamin siemenpankki ole kovin pitkäikäinen.

Kasvukauden aikana pari kitkentäker-taa saattaa hävittää jättipalsamin kokonaan muutaman vuoden kuluessa. Seurantaa kan-nattaa kuitenkin jatkaa vielä tämän jälkeen.

Muutaman aarin kokoiset kasvustot on saatu hävitettyä kolmen vuoden aikana lä-hes kokonaan. Kannustavia tuloksia on saa-tu myös noin hehtaarin kokoisella lehtoja niittyalueella. Tämä alue oli lähtötilanteessa suurelta osin yhtenäisen jättipalsamikasvus-ton peittämä.

Kitketyt jättipalsamit on jätetty pieniin kasoihin paikalle, sillä vesipitoinen varsi maatuu nopeasti. Kasvijätteen poiskuljetta-minen ja jäteyhtiön maksu lisäisivät merkit-tävästi vapaaehtoistyön kustannuksia.

KURTTURUUSUN HÄVITTÄMINEN KYSYY FYYSISTÄ KUNTOA JA VENETTÄKurtturuusun hävittäminen on vaativam-paa, sillä pensaat on kaivettava maasta ylös juurineen. Lisäksi kasvupaikat sijaitsevat

pääosin ulkosaaristossa pitkien ja sääalttii-den merimatkojen takana.

Torjunta tehdään käsityönä rautakankea, lapiota ja haraa käyttäen. Saariston rannat ovat hyvin kivisiä, joten iso osa työstä on ki-vien siirtämistä pois juurien päältä. Kurttu-ruusun juuret jätetään kalliolle kuivumaan, etteivät ne enää jatka kasvuaan.

Paikalle on palattava myöhempinä vuosi-na, sillä kaikkia juuria ei yleensä saa yhdellä kerralla kaivettua maasta.

VIERASLAJIEN HÄVITTÄMINEN VAPAAEHTOISTEN VARASSAVapaaehtoiset ovat hävittäneet kurtturuusu-kasvustoja 34 paikalla Saaristomerellä. Jät-tipalsamia on hävitetty seitsemällä paikalla Kemiönsaarella.

Metsähallituksen tekemä kurtturuusun torjuntatyö on melko säännöllistä, mutta vähäistä. ELY-keskuksen vieraslajityö loppui kokonaan hankerahoituksen päättyessä.

Vapaaehtoistyön panos on siis tällä het-kellä korvaamaton. Valtion ja kuntien tulisi kuitenkin kantaa päävastuu vieraslajien tor-junnassa varaten siihen riittävät resurssit.

Panu Kunttu, Itä-Suomen yliopisto


Vapaaehtoistyö korvaamatonta vieraslajien torjunnassa Saaristomerellä

KUVAT: PANU KUNTTU

Jättipalsami on levinnyt moniin arvokkaisiin elinympäristöihin, kuten kuvan merenranta-niitylle.

Kurtturuusu kasvattaa umpeen uhanalaisia luontotyyppejä ulkosaaristossa.

Haitallisista vieraskasvilajeista lupiini, jättipalsami, kurtturuusu, viitapihlaja-angervo ja jättitatar muodostavat suurimman uhan Lounais-Suomen luonnolle, sen luontaiselle kasvi- ja hyönteislajistolle. Vapaaehtoiset ovat tehneet arvokasta torjuntatyötä etenkin jättipalsamiin ja kurtturuusuun parissa.

Yhtä varmasti kuin talvi yllättää joka vuo-si autoilijat, alkavat toukokuussa kotipuu-tarhurien keskustelupalstat täyttyä tunnis-tuskuvista. Niiden alla on yleensä kysymys ”olikohan tämä nyt joku haitallinen laji ja miten siitä pääsee eroon”?

VIERASLAJEJA TORJUTAAN TALKOOVOIMIN Mielenkiinto vieraslajeja kohtaan on akti-voinut suuren joukon suomalaisia joko jär-jestämään torjuntatalkoita tai osallistumaan niihin. Talkootoiminta onkin saavuttanut suuren suosion, yhdistyyhän siinä reipas hyötyliikunta ja käytännön luonnonsuoje-lutyö.

Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyk-set ovat vuosia järjestäneet jättipalsamin kitkentätapahtumia. Usein niiden järjestä-miseen ovat osallistuneet myös asukasyhdis-

tykset tai kunnat. Kohteiksi on tavallisesti valittu merkittäviä virkistys- ja luonnonsuo-jelualueita, mutta myös paikallisten asuk-kaiden toivomia kohteita.

Aloitteet vieraslajin hävittämiseksi tule-vat usein juuri asukkailta tai asukasyhdis-

tykseltä. He etsivät neuvoja ja yhteistyö-kumppania luontojärjestöistä tai kunnan ympäristöviranomaisista.

Talkoiden suurempi merkitys saattaa-kin olla siinä, että uudet ihmiset tutustuvat vieraslajeihin ja niiden torjuntaan. Torjun-tatalkoissa opitaan perustermit ja kuullaan muiden parhaat vinkit haitallisten valtaajien häätämiseksi. Tietouden leviäminen on eh-doton edellytys, jotta haitallisten vieraslajien haitat voidaan minimoida ja uusien lajien leviäminen ehkäistä.

JÄTTIPALSAMIN TORJUNTA KANNATTAA MONELLA TAVALLA Jättipalsami on vuosien varrella osoittau-tunut lähes täydelliseksi lajiksi, jolla voi aloittaa syvemmän tutustumisen haitallisiin vieraslajeihin. Laji on kookas ja suhteelli-sen helppo tunnistaa jo ennen kukkien il-

mestymistä ja kukkivana pitkänkin matkan päästä.

Jättipalsamin torjunnan tärkeyttä on li-säksi helppo perustella. Varsinkin virtaavi-en vesien pientareilla sijaitsevat suuremmat esiintymät voivat vaikuttaa merkittävästi ve-den laatuun.

Jättipalsamin tärkeitä torjuntavoittoja on vuosien varrella saatu niin kotipihoilla kuin tärkeillä luontoalueilla. Nämä voitot roh-kaisevat jatkamaan talkootyötä. Samalla ne kannustavat tunnistamaan uusia haitallisia lajeja, joita pitää silmällä lenkkipoluilla ja välttää kotipuutarhassa.

Markus Seppälä, Helsingin yliopisto, ympäristöbiologia

Lisätietoja: [email protected]

Torjuntatalkoot levittävät tehokkaasti tietoa vieraslajeista

Helsingin Lammassaaressa kitkettiin jätti-palsamia talkoilla kesällä 2011.

Suomalaisten mielenkiinto haitallisiin vieraslajeihin on lisääntynyt tasaisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan. Myös niiden merkitys maamme kotoperäiselle lajistolle ja luontotyypeille kiinnostaa ihmisiä. ”Pahislajien” torjuntatalkoot ja internet ovat olleet tärkeä tietolähde aiheesta huolestuneille.

MARKUS SEPPÄLÄ

13

Puutarhurin unelma, tiiviitä kasvustoja muo-dostava, vankkajuurinen ja runsaasti kukki-va koristekasvi saattaa pihapiirin ulkopuolella muodostua ongelmaksi.

Kurtturuusu, jättiputket, lupiini, karhun-köynnös, jätti- ja japanintatar sekä jättipalsa-mi ja muutamat muut vieraslajit ovat haitalli-sia silloin, kun ne syrjäyttävät hiekkarantojen, ketojen, tienvierustan tai puronotkon luon-taisia lajeja.

Kasvillisuuden lisäksi muuttuu hyönteis- ja lintumaailma. Kurtturuusun valtaamalla hiekkarannalla ei tee mieli oleskella, ja jätti-putki laskee valtaamansa kiinteistön arvoa. Typensitojana lupiini rehevöittää maaperää, joten tienvarren ketokasvillisuuden palautu-minen vaikeutuu lupiinin taltuttuakin.

TARKKAILE YMPÄRISTÖÄSI JA TOIMI HETIKasvilajien hallitsematonta leviämistä pihalta ympäristöön pystyy hillitsemään tehokkaasti, kun asiaan kiinnittää säännöllisesti huomiota.

Puutarhakasvin leviämistä voi estää kitke-mällä puutarhan ulkopuolelta löytyvät taimet juurineen pieninä. Jos paikalle on jo syntynyt kasvusto, on kaivettava juuret huolella ylös.

Kukinnot ja siemenet on hävitettävä polt-tamalla. Kompostointikaan ei siemeniä aina tuhoa. Helpointa on kitkeä tai niittää vääriin paikkoihin levinneet kasvit ennen kukintaa, jolloin kasvijätteen voi kompostoida tai viedä keräyspisteeseen. Juurakot kannattaa varmuu-den vuoksi polttaa.

EI PUUTARHAJÄTETTÄ METSÄÄNMoni vieraslajiesiintymä löytyy tontin lähei-syydestä kottikärrynjälkien päästä. Puutarha-kasvien haitallista leviämistä saadaan estetyksi huolehtimalla puutarhajätteen hävittämisestä asianmukaisella tavalla.

Puutarhajätettä ei pidä viedä metsään, pel-lon reunaan tai joutomaalle. Ei edes hara-vointijätettä, sillä sen mukana saattaa levitä siemeniä.

Puutarhan jätemaassa voi olla siemeniä ja juurenpaloja, eikä sitäkään pidä kipata luon-toon.

OLE TARKKA KASVITULIAISTEN KANSSAUlkomailla on usein kauniita houkutuksia. Jos välttämättä haluaa tuoda kasvituliaisia, kannattaa varmistaa vieraslajiportaalista, ettei laji ole haitallisten tai tarkkailtavien listalla.

Vaikka kasvilaji olisi turvallinen vieraslajiris-kin kannalta, saattaa sen mukana tuoda ikävän tuliaisen: kasvitaudin tai tuholaisen. Varmista, että hankkimallasi kasvilla on terveystodistus.

Malttia ja harkintaa pitää noudattaa myös ulkomaista tuotantoa olevia kasveja verkko-kaupoista tilattaessa.

Ajankohtaiset rajoitukset ja suositukset kannattaa tarkastaa kasvinsuojeluviranomai-sen Eviran verkkosivuilta www.evira.fi.

NO USKALTAAKO PUUTARHAANSA MITÄÄN ISTUTTAA?Kyllä, nykyisessä ilmastossa leviämiskyvyltään turvalliseksi havaittujen kasvilajien valikoima on suuri.

Mieluiten kannattaa hankkia kotimaisia taimia tai siemeniä.

Monista voimakkaasti leviävistä lajeista on myös lajikkeita, jotka eivät tuota itävää sie-mentä. Tällaisia on tarjolla myös kurtturuu-susta ja kanadan- tai tarhapiiskusta.

Tietoa näistä löytyy esimerkiksi kotimais-ten taimistojen luetteloista ja verkkosivuilta ja Luonnonvarakeskuksen Kasper-verkkopal-velusta.

Omat silmät, valppaus ja yhteistyö ovat paras työkalu vieraskasvilajien torjunnassa. Vieraslajiportaalista löydät lisätietoja haitalli-sista vieraslajeista, niiden torjunnasta ja hävit-tämisestä.

www.vieraslajit.fi

Eeva-Maria Tuhkanen ja Sirkka Juhanoja, Luke


Älä päästä puutarhakarkuria liikkeelle

Kanadanvuokko leviää rönsyillä voimakkaas-ti ja syrjäyttää muut lajit. Laji ei ole vierasla-jilistalla, mutta sen käyttöä on syytä välttää, tai rajata kasvupaikka huolella.

Valkokukkainen sarja-asteri leviää siemenestä tehokkaasti. Käyttöä tulisi välttää, tai leikata kukkavarret heti kukkimisen jälkeen.

Jotkin vieraskasvilajit leviävät linnunsie-menseosten mukana. Seoksista on löytynyt pantaheinien ja kananhirssien siemeniä. Nä-mä lajit ovat Euroopassa ja Amerikassa han-kalia viljelysten rikkakasveja.

Ruokintapaikoilla on havaittu myös al-lergiaa aiheuttavaa marunatuoksukkia tai myrkyllistä hulluruohoa.

Lintujen ruokintaa ei vieraskasvien pe-lossa tarvitse suinkaan lopettaa.

Kotimaista viljaa kannattaa suosia. Mo-nipuolinen talviruokinta vaatii kuitenkin myös rasvapitoisia siemeniä, esim. aurin-gonkukkaa, joiden kotimainen tarjonta ei riitä.

Tarkkaile ruokintapaikan lähistöä ja kit-ke kasvilajit, jotka tunnistat vieraslajeiksi tai joiden epäilet olevan sellaisia. Hävitä kasvi-jäte asianmukaisesti, ja ilmoita vieraslaji vie-raslajiportaaliin.

Vieraslajien levinneisyydestä ja määristä saadaan jonkin verran tietoa viranomaisten seurantaohjelmien puitteissa. Osa lajeista on kuitenkin näiden ohjelmien ulkopuolel-la. Tämän vuoksi lajeista tarvitaan kipeästi kansalaisten havaintoja.

Vieraslajiportaali vastaanottaa kansalais-ten havaintoja kaikista vieraslajeista. Lisäksi se tarjoaa apua niiden tunnistamiseen ja oh-jeita torjuntaan.

Kaikkein vaarallisimmat tuholaiset ja taudit on kuitenkin syytä ilmoittaa suoraan Eviraan. Nämäkin yhteystiedot löytyvät vie-

raslajiportaalista. EU-asetuksen myötä kansalaisille tullee

velvoite torjua haitallisia vieraslajeja oman kiinteistönsä alueella. Nämä torjunnat toi-votaan tulevaisuudessa ilmoitettavan vieras-lajiportaalin kautta.

Hanna Koivula, Luomus ja Maiju Lehti-niemi, Syke

Lisätietoja: [email protected] [email protected] Vieraslajiportaali osoitteessa vieraslajit.fi opastaa vieraslajien tunnistamisessa, torjunnassa ja

havainnon ilmoittamisessa oikeaan paikkaan.

Kotipuutarhuri pystyy yksinkertaisilla keinoilla välttämään haitallisten vieraslajien leviämistä pihalta. Monipuolista kasvilajien käyttöä ei tarvitse unohtaa.

KUVAT: SIRKKA JUHANOJA

Lintulaudan liftarit

HANNA KOIVULA/LUOMUS

Ilmoita havaintosi vieraslajit.fi:hin!

14

Supikoira on kaikkiruokainen, tilaisuutta hyväkseen käyttävä eläin, joka on sopeutu-nut hyödyntämään monenlaista ravintoa. Se on tottunut elämään hyvinkin erilaisis-sa elinympäristöissä ja lähellä ihmistä.

Supikoiran levittäytymisen alkuvaiheis-sa lajia pidettiin erittäin haitallisena alku-peräislajistolle. Asiaa on selvitetty Suomes-sa, mutta tulosten mukaan tämä mielikuva pitää paikkansa vain osittain.

Tulokset eivät myöskään ole yksise-litteisiä. Useimmiten supikoiran ei ole osoitettu vaikuttavan merkittävästi pai-kalliseen lajistoon. Muutamia alueellisia poikkeuksia tästä kuitenkin on.

SUPIKOIRAN HAITALLISUUTTA EHKÄ LIIOITELTUSupikoiran ei ole voitu osoittaa kilpailevan minkään alkuperäisen lajin kanssa.

Paikallisesti supikoiran saalistuksen on epäilty vaikuttavan osaan maassa pesivis-tä lintulajeista ja sammakkoeläimiin. Saa-ristossa tätä epäilyä tukevia tuloksia onkin saatu.

Manneralueilla supikoiran ei ole voitu osoittaa olevan haitallinen riistaeläimil-le. Useissa Euroopan maissa supikoiran on osoitettu vaikuttavan haitallisesti osaan al-kuperäislajistosta.

SUPIKOIRASTA ENITEN HAITTAA TAUTIEN LEVITTÄJÄNÄ Nykytiedon mukaan supikoira aiheuttaa eniten haittaa olemalla monien sairauksien ja loisien kantaja sekä levittäjä. Tämä kos-kee koko Eurooppaa ja pohjoismaita.

Merkittävimmät supikoiran aiheutta-mat terveysriskit Euroopassa ovat rabies-virus ja loistaudit, kuten ekinokokkoosi, kapi ja trikinelloosi. Supikoira on niiden kaikkien mahdollinen kantaja ja levittäjä.

Näistä kapia ja trikinelloosia esiintyy sekä Suomessa että muissa pohjoismaissa.

Ekinokokkoosiloista on tavattu supikoi-rassa Latviassa ja ketuissa Virossa.

SUPIKOIRAN LIITTYVÄT TORJUNTATOIMETSupikoirakantaan vaikutetaan metsästämällä. Vuonna 2013 supikoira oli metsäjäniksen jäl-keen toiseksi metsästetyin pienriistalaji. Lajia pyydettiin arviolta 157 200 yksilöä.

Suurimmillaan supikoirasaalis on ollut vuonna 2009, jolloin sitä metsästettiin 171 900 yksilöä.

Supikoiran pentujen selviytyminen riip-puu muun muassa ravintotilanteesta ja talven pituudesta.

Luontainen kuolleisuus on lajilla suurta. Etelä-Suomessa lähes 90 prosenttia pennuista kuolee ennen ensimmäistä ikävuottaan. Vain

yksi prosentti kaikista supikoirista saavuttaa viiden vuoden iän.

Eniten supikoiria kuolee metsästyksen ja ja liikenteen vuoksi. Lajin luontaisia petoja ovat suuret petolinnut ja ilves, jolla voi paikallisesti olla suurikin merkitys.

Supikoiran aiheuttamaa rabiesriskiä pie-nennetään itärajan tuntumassa syöttiroko-tuksin.

SUPIKOIRA LEVITTYI MAAHAMME ITÄRAJAN TAKAA Supikoiran nykyinen luonnonkanta on saa-nut alkunsa itärajan yli entisen Neuvostolii-ton alueelta vaeltaneista yksilöistä. Venäjän Euroopan puoleisiin osiin istutettiin vuosien 1929–1955 välillä noin 9 100 yksilöä.

Tämän jälkeen laji on levittäytynyt nope-

asti moniin Euroopan maihin. Ensimmäi-set yksittäiset vaeltelevat supikoirat tavattiin Suomessa 1930- ja 1940-luvuilla. Varsinai-nen levittäytyminen käynnistyi kuitenkin 1950-luvulta alkaen. 1970-luvun puolivälissä supikoira oli levinnyt lähes koko eteläiseen ja keskiseen Suomen.

Supikoirien määrä pysyi vakaana 10–15 vuotta, mutta sen jälkeen niiden määrä alkoi kasvaa uudelleen. Nyt supikoira on levinnyt koko maahan pohjoisinta Lappia lukuun ot-tamatta ja on yleisin keskikokoinen nisäkäs-petolajimme.

Katja Holmala, Luke


Supikoira on mainettaan vaarattomampi tulokas

Supikoira on keskikokoinen, hieman kettua pienempi petoeläin.Yleisimmin supikoira sekoitetaan mäyrän kanssa. Supikoira on keskikokoinen, hie-man kettua pienempi petoeläin.

Supikoiran ruumiin pituus on 52−71 senttimetriä, hännän 15−20 senttimetriä ja paino keväällä noin viisi kiloa ja syksyllä kuudesta yhteentoista kiloa.

Supikoiralla on melko lyhyet raajat, pyö-reäpäiset pienehköt korvat ja tyypillinen naamioväritys päässä. Sillä on musta naama-ri, joka ulottuu kuonon puoliväliin ja hyvin kehittynyt poskiparta.

Etenkin talvikarvassa olevalle supikoiral-le pitkäkarvainen turkki antaa tukevan ja kömpelön ulkomuodon.

Ruumiinrakenne on kuitenkin kesällä melko hoikka ja jalat ohuet. Turkin väritys voi vaihdella melko paljon. Pääväri on kui-tenkin harmaa tai kellertävä. Joillakin yksi-löillä turkin mustan ja harmaan vuorottelu voi antaa juovikkaan vaikutelman.

Tunnista supikoira

Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva supikoira tuotiin Suomeen aikoinaan turkiseläimeksi. Nykyisin supikoira on levinnyt koko maahan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se on maamme yleisin keskikokoinen nisäkäspetolaji.

Minkki saalistaa melkein mitä tahansa, mutta kala on sille tärkeä selviytymisen kan-nalta. Ulkosaaristossa minkki syö lintuja eniten kesäkuussa ja pikkujyrsijöitä niiden runsauden mukaan.

Ruokkilinnut, kuten riskilä, ovat erityi-sen alttiita minkin saalistukselle, sillä ne ovat sille sopivan kokoisia ja pesivät yhdys-kunnissa. Merilinnuista varovainen haahka näyttäisi parhaiten kestävän minkin läsnä-oloa. Minkki voi saalistuksellaan haitata myös sammakoita ja rapuja.

MAINETTAAN VAARATTOMAMPI Näyttäisi kuitenkin siltä, että minkki ei ole aivan niin vahingollinen kuin alun perin pelättiin. Vesilintukantamme ovat runsastuneet osin samaan aikaan minkin kanssa.

Vesikon vähenemisen ei ole voitu osoit-taa johtuvan minkin tulosta, sillä vesikko-kanta oli romahtanut jo ennen minkin run-sastumista.

Minkin on epäilty kilpailevan myös sau-kon kanssa. Monilla alueilla, joille saukko on palannut, minkki on kuitenkin pienem-

pänä petona joutunut väistymään. Monissa maissa minkin haittavaikutuk-

sista alkuperäiseen luontoon on selvästi

enemmän todisteita kuin Suomessa. Tämä voi osin selittyä elinympäristöjen ja minkki-tiheyksien eroilla.

Minkkiä on torjuttu erityisesti pyytä-mällä sitä loukuilla, koirilla ja puhaltimil-la. Tämä on tehty osana muiden pienpeto-jen pyyntiä. Metsähallituksella oli erillinen minkin poistokampanja saaristossa. Mink-kisaalis oli koko maassa vuonna 2013 arvi-olta 40 000 yksilöä.

MINKKI LEVISI TURKISTARHOISTA MUUALLE Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva näätä-eläin tuotiin Suomeen 1920-luvulla alun perin turkiseläimeksi. 1940-luvulla niitä tavattiin lähinnä turkistarhojen lähellä lou-nais- ja länsirannikolla sekä saaristossa. La-ji runsastui länsirannikolla 1950-luvulla, etelärannikolla 1960-luvun alkupuolella ja muualla vasta 1960- ja 70-luvuilla.

Katja Holmala, Luke

Minkki aiheuttaa eniten haittaa saaristossa

Minkki on väritykseltään tummanruskea, jopa mustanruskea. Leuan alla on vaalea täplä, jos-kus valkoinen laikku voi ulottua kaulaan asti. Tarhakarkulaiset voivat olla muunkin värisiä.

Minkkikantamme on saanut alkunsa tarhakarkulaisista. Nykyisin laji menestyy luonnonvaraisena koko Suomessa. Saalistajana se on mainettaan vaarattomampi. MERVI KUNNASRANTA

PIXABAY

15

Hieman yli sadan Suomessa tavatun kala-lajin joukossa on noin 30 vieraslajia, joista vain kymmenkunta on onnistunut vakiin-tumaan vesiimme luonnonkannoiksi. Uusia kalalajeja on ilmestynyt vesiimme lähinnä naapurimaiden istutuksista tai viljelykarku-laisista, laivaliikenteen mukana tai akvaari-oista päästettyinä.

Kirjolohen ja karpin kalastus on meillä ollut istutusten varassa, mutta viime aikoina nämä kaksi ovat kuitenkin onnistuneet li-sääntymään joissakin paikoin. Täten niiden kantojen kehitystä on syytä pitää silmällä.

PURONIERIÄ KOTOUTUI JOIHINKIN LÄHDEPITOISIIN VIRTAVESIIMMEPuronieriä on kirjolohen tavoin pohjoisame-rikkalainen kala, jota istutettiin monipuolis-tamaan vapakalastajien saalisvalikoimaa. Sitä pääsi myös karkuun viljelylaitosten läheisiin puroihin, joihin se usein kotoutui.

Pohjois-Suomessa puronieriä on vallan-nut taimenelta muutaman vesistön latva-osia, ja maan eteläosassa se on joidenkin kylmien, lähdeperäisten purojen ainoa kala-laji. Puronieriät jäävät usein pienikokoisiksi, eikä niitä enää tulisi istuttaa taimenvesiin.

PIIKKIMONNIAKAAN EI SAA LEVITTÄÄViiksekäs piikkimonni tuotiin Suomeen jo lähes sata vuotta sitten, ja sitä istutettiin eteläisen Suomen pienvesiin. Laji kotou-tui moniin metsälampiin. Sen kannat ovat usein tiheitä, ja yksilöt jäävät pieniksi, mikä piikkisten eväruotojen ohella on vähentänyt sen hyötykäyttöä. Piikkimonnia ei saa enää levittää uusiin paikkoihin.

MUSTATÄPLÄTOKKO UHKAA MONIA LAJEJAMustatäplätokko havaittiin ensimmäisen kerran Saaristomerellä vuonna 2005. Kym-menessä vuodessa se on alkanut runsastua hurjaa vauhtia usean sataman läheisyydessä Kotkan ja Raahen välisellä merialueella.

Tämä jykeväleukainen simpukan ja koti-loiden syöjä pystyy hätistämään alkuperäisiä

kivien koloissa viihtyviä kalalajejamme suo-jattomille alueille. Se aiheuttaa haittaa myös syömällä pohjan läheisyydessä kalojen mätiä ja poikasia.

Merialueelta lajia ei enää pois saada, jo-ten ainoa keino haittojen minimoimiseksi on sen kalastaminen. Eteläisellä Itämerellä laji onkin jo kaupallisen pyynnin kohteena.

Erittäin suuri uhka on, että mustatäplä-tokko ehtii päästä vilkkaan laivaliikenteen mukana Saimaalle ennen kuin kansainväli-sesti jo sovittu painolastivesien yleissopimus saadaan voimaan Suomessa.

Jos mustatäplätokko pääsee suurina ti-heyksinä herkuttelemaan Vuoksen vesistön vielä jäljellä olevien uhanalaisten kalalaji-

en, kuten nieriän, lohen, taimenen, siian ja harjuksen, viimeisille lisääntymisalueille tai muikkujen kutupaikoille, niin kyse ei enää ole vain rahallisista arvoista.

HOPEARUUTANA VALTAA LAMMIKOITA ITSEÄÄN KLOONATENAasialainen hopearuutana tuotiin viime vuosisadalla allas- ja lammikkolajiksi Itä-Eu-rooppaan. Baltian maissa ja Venäjällä sisä-vesiin istutetut hopearuutanat runsastuivat 1990-luvulla myös Itämeren matalissa osis-sa, mistä laji ilmeisesti levittäytyi Suomen-lahden tälle puolen. Meillä se havaittiin ensi kerran kymmenen vuotta sitten.

Hopearuutana menestyy rehevissä, vähä-happisissakin olosuhteissa ja kestää ruuta-nan tavoin happikatoja. Ravinnonkäytössä, kasvussa ja lisääntymisessä se on ruutanaan nähden täysin omaa luokkaansa hyödyntäen tätä jopa itsensä kloonaamiseen.

Eläinplanktonin ja pohjaeläimistön hu-peneminen, levien massaesiintymät ja upos-lehtisten kasvien väheneminen ovat hopea-ruutanan runsastumisen seurauksia, jotka vaikuttavat kalastoon ja myös vesilinnustoon.

Lauri Urho, Luke


Vieraat kalalajit valtaavat vesiämme

KUVAT: LAURI URHO/LUKE

Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta laivojen mukana tullut mustatäplätokko kasvaa koti-maisia tokkojamme suuremmaksi, jopa 25 senttimetrin pituiseksi ja varttikilon painoiseksi.

Lammikoissa hopearuutanamassa voi olla useita satoja kiloja hehtaarilla. Sekaan mah-tuu vain muutama kellertävä ruutana.

Jos saat rohmutokon, niin älä päästä sitä takaisin veteen rohmuamaan sammakoita, vesilisko-ja ja kalanpoikasia. Lajia on jo itärajamme takana Suomenlahdella. Tee näistä vieraslajeista tai muista oudoista kaloista ilmoitus vieraslajit.fi- tai kalahavainnot.fi-sivustolle.

Suomeen on saapunut viimeisen 15 vuoden aikana kaksi haitallista vierasta kalalajia, hopearuutana ja mustatäplätokko. Ne ovat lisääntyneet täällä jo huoles-tuttavasti. Uudet vieraat vaikeuttavat runsastuessaan ja levittäytyessään alkuperäisen lajiston elämää.

Täplärapu on luokiteltu niin Suomessa kuin EU:ssakin haitalliseksi vieraslajiksi.

Suomelle on kuitenkin ollut tärkeää, että täpläravun pyyntiä ja käyttöä voidaan meillä edelleen jatkaa. Siksi Suomi on käynyt täp-lärapuun liittyen useita eri tason neuvotte-luita EU:n komission kanssa.

Täplärapuasia oli esillä myös maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen sekä ympäristö-, meri- ja kalastuskomissaari Karmenu Vellan kesken.

KAUPALLINEN HYÖDYNTÄMINEN SALLITTUANeuvottelut ovat olleetkin Suomen kannal-ta erittäin tuloksekkaita. EU:ssa on ymmär-retty, että laajalle levinneen täpläravun hä-

vittäminen ei ole mahdollista eikä järkevää. Tästä syystä täpläravun kaupallinen ja muu hyödyntäminen on edelleen sallittua. Näin myös kalavesien omistajat voivat toiminnal-laan auttaa hallitsemaan täpläravun esiinty-mistä Suomen vesistöissä.

Suomelle on ollut tärkeää, että täplära-vun pyynti ja käyttö sisältävät myös elä-vien yksilöiden kuljetuksen, varastoinnin ja myynnin. Suomi onkin saanut EU:lta erillisen hyväksynnän näille toimille. Toi-menpiteet tulee sisällyttää lajin hoitosuun-nitelmaan, mikä Suomessa tarkoittaisi kan-sallisen rapustrategian päivittämistä.

LEVITTÄMINEN UUSIIN VESISTÖIHIN KIELLETÄÄNTäpläravun sisältyminen EU:n vieraslaji-luetteloon tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei

täplärapua voi enää levittää uusiin vesis-töihin. Tämä on perusteltu ja tervetullut kompromissi luonnon monimuotoisuu-den turvaamiseksi. Eläviä täplärapuja ei saa myöskään myydä toiseen EU-maahan, jotta sen leviäminen voidaan estää.

Johanna Niemivuo-Lahti, MMM ja Lauri Urho, Luke


Täplärapujen pyynti Suomessa jatkuu

Täplärapuja saa meillä pyytää jatkossakin, mutta niiden levittäminen uusiin vesistöihin kielletään.

EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon kuuluvien lajien maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja päästäminen ympäristöön on EU:ssa kielletty. Lajien joukos-sa on myös Suomessa jo laajasti eri vesistöihin istutettu täplärapu. Täpläravun pyynti ja käyttö saa meillä kuitenkin edelleen jatkua.

LAURI URHO/LUKE

16

− Asianrunkojäärä on ärhäkkä kovakuoriai-nen, jolle kelpaavat lehtipuut. Laji tuli Suo-meen Kiinasta tuotujen kivilaatikoiden mu-kana. Laatikoista toukat levisivät nopeasti lähialueen koivuihin ja muihin lehtipuihin, kertoo luontoasiantuntija Tuuli Ylikotila Hel-singin rakennusvirastosta.

Rakennusvirasto vastaa yleisten alueiden eli viheralueiden, puistojen, katujen ja mui-den julkisten alueiden hoidosta. Siten myös näiden alueiden vieraslajit kuuluvat heidän työsarkaansa.

Vieraslajeja tulee maahamme esimerkik-si puutarhamullan ja taimien mukana. Jotkut uudet kasvilajit voivat meillä vakiintuessaan levitä luontoon ja vallata tilaa Suomen luon-toon kuuluvilta lajeilta. Näin ne köyhdyttä-vät lajistoa.

− Kaupungin katu- ja puisto-osastolla on oltava valveutuneita uusien kasvilajien varal-ta. Meillä on listat koristekasveista, joita ei saa puistoissamme enää käyttää. Suurin osa on ollut aikanaan suosittuja puutarhakasve-ja, joiden käytöstä on leviämisvaaran vuoksi luovuttu. Olemme Suomen suurin taimien ostaja, joten meidän on oltava varuillamme, perustelee Ylikotila.

TÄRKEINTÄ ON EHKÄISTÄ ENNALTAHelsingin kaupungin vieraslajilinjauksessa 2015−2019 keskeistä on ennaltaehkäisy.

− Ennaltaehkäisy on sekä kustannustehok-kaampaa että ympäristöystävällisempää kuin jo syntyneiden haittojen korjaaminen ja laji-en torjunta niiden jo vakiinnuttua Suomeen, perustelee Tuuli Ylikotila.

Tärkeää kamppailussa vieraslajeja vastaan on myös tiedonvälitys ja yhteistyön lisäämi-nen. Helsingin kaupunki tarjoaa vieraslajeista koulutusta ja neuvontaa. Vieraslajeista ker-rotaan kaupungin nettisivuilla ja lehdistössä. Tavoitteena on lisätä kaupunkilaisten tietoi-suutta haitallisista vieraslajeista.

TALKOOLAISISSA ON VOIMAA Vieraslajien torjunnassa kaupungin asukkaat ovat tärkeässä roolissa. He osallistuvat talkoi-siin, ilmoittavat havainnoistaan ja ovat muu-tenkin aktiivisia toimijoita. Torjunta ei voi olla yhden viraston tai yhden virastotyöläisen vastuulla, vaan tarvitaan laajempaa verkostoa.

− Toivomme, että saisimme havainnot Helsingissä esiintyvistä haitallisista vieraslajis-

ta mahdollisimman nopeasti. Havainnot voi ilmoittaa vieraslajit.fi-sivustolle. Näin pys-tymme aloittamaan torjunnan ajoissa, jatkaa Ylikotila.

Vieraslajien torjuntatalkoita kaupungis-sa on järjestetty jo useamman vuoden ajan.

Niissä on mukana monta toimijaa Helsingin kaupungin lisäksi, muun muassa asukasyh-distyksiä ja luontojärjestöjä.

Helsingissä on esimerkiksi jättiputkea tor-juttu jo vuosikymmenet. Työ on tuottanut tulosta, mutta silti kokonaan tästä tehokkaas-ti leviävästä ja ihmisen terveydelle haitallises-ta jättiläisestä ei vielä ole päästy eroon.

− Muita tehokkaasti leviäviä ja haitallisia kasvitulokkaita Helsingissä ovat muun muas-sa kurtturuusu, jätti- ja japanintatar, jättipal-sami, komealupiini ja hamppuvillakko, luet-telee Ylikotila.

Eläimistä monenlaista haittaa aiheuttavat muun muassa villikani ja pienpedot, kuten minkki ja supikoira. Niitä torjutaan metsäs-tämällä.

Kaupungissa on rekisteröityneitä luonto-kummeja, jotka vapaaehtoisesti osallistuvat vieraslajien torjuntaan.

− Eräs ahkera luontokummi kitki viime kesänä Lauttasaaressa jättipalsamia kuukau-den ajan. Tuloksena oli säkkikaupalla palsa-mijätettä, kiittelee Ylikotila.

Riitta Salo-Kauppinen, Luke

Vieraslajeja vastaan taistellaan Helsingissä talkoovoimin

Helsingin Kallahdenniemeltä torjuttiin kesällä 2011 talkoilla rannalla kasvavaa kurtturuusua.

Helsinki on liikenteen solmukohtaKaupunkiin saapuu ja sieltä lähtee paljon tavaraa niin maitse, meritse kuin ilmateit-sekin. Samalla kasvaa riski myös muual-ta tulleiden kasvien, eläinten, sienten, erilaisten taudin-aiheuttajien, kuten bakteerien ja vi-rusten eli vieraslajien tulolle.

Vantaalta lokakuussa löydetty vaarallinen, lehtipuita vioittava aasianrunkojäärä on vain yksi niistä haitallisista tulokaslajeista, joita Helsingin kaupungissa yritetään torjua. Taisteluun osallistuu kiitettävästi myös talkoolaisia, aktiivisia kaupunkilaisia.

Helsingin Maunulassa kasvaa jättitatarta. Kasvi viihtyy rehevällä kasvupaikalla ja kasvaa jopa yli kolmimetriseksi, lehtilapa on 20−40 senttimetriä.

RIITTA PARTANEN/HELSINGIN KAUPUNGIN RAKENNUSVIRASTO

ANNEMARIE HAUTALA/HELSINGIN KAUPUNGIN RAKENNUSVIRASTO

Haitallisia vieraslajeja Helsingissä on 97 kap-paletta. Erittäin haitallisia kasvilajeja on neljä ja eläinlajeja kolme.

Haitallisimmat kasvit ovat armenian-, kaukasian- ja persianjättiputket sekä kurttu-ruusu. Erittäin haitallisia eläimiä ovat espan-jansiruetana, minkki ja villikani. Myös puille haitallisia sieniä, viruksia ja hyönteisiä on lis-talla, mutta eläintauteja Helsingin vieraslaji-linjaus ei koske.

Helsingin vieraslajilinjauksessa on esitetty tavoitteet ja toimenpiteet näiden haitallisten vieraslajien torjumiseksi kaupungin viher-

alueilla vuosina 2015−2019. Tavoitteena on haitallisten vieraslajien suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen torjunta sekä tiedonvälityk-sen lisääminen.

Erittäin haitalliset lajit on torjuttava nope-asti. Toisaalta kaikkien vieraslajien leviämi-nen kaupungin hienoimmille luontoalueille pyritään estämään.

SEURANTAA JA RISKIENARVIOINTIAVieraslajien seurantaa varten Helsingin kau-punki ylläpitää karttapohjaista vieraslaji-rekisteriä, johon vieraslajien esiintymät ja

niiden torjuntatoimenpiteet merkitään. Re-kisterin avulla voidaan myös seurata lajien leviämistä.

Rekisteriä käyttävät virastot, jotka vastaa-vat viher- ja liikunta-alueiden suunnittelusta ja hoidosta. Helsingin kaupungin vieraslajire-kisteri ei ole avoin asukkaille. Heidän on aja-teltu käyttävän valtakunnallisen vieraslajipor-taalin rekisteriä.

Torjunnan tehostamiseksi on tarkoitus laatia arviot eri lajien aiheuttamista riskeistä. Lisäksi tehdään varautumissuunnitelmat uu-sien haitallisten lajien varalle.

Helsingistä löytyy lähes sata haitallista vieraslajia

Kurtturuusu on todettu erittäin haitallisek-si vieraslajiksi. Sitä poistetaan erityisesti hiekkarannoilta.

Helsinki on listannut kaupungissa esiintyvät haitalliset ja erittäin haitalliset vieraslajit. Niiden ennaltaehkäisyllä, torjunnalla ja havainnoinnilla pyritään vähen-tämään vieraslajien aiheuttamia haittoja. KAARINA HEIKKONEN/

HELSINGIN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖKESKUS

17

KAUPUNKI KOULUTTAA JA TIEDOTTAAKaupunki järjestää koulutusta viheralueiden suunnittelusta vastaaville ja hoitotoimenpiteitä toteuttaville työntekijöille. Asukkaille tiedote-taan vieraslajien haitoista, ja heidän toivotaan osallistuvan vieraslajitalkoisiin. Rakennusviras-to auttaa talkoiden järjestämisessä ja kitkentä-jätteiden poiskuljetuksessa.

Kaarina Heikkonen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus


Perunan viljelijät huolestuivat 2000-luvun alussa lisääntyneistä ongelmista niin Suo-messa kuin muuallakin Euroopassa. Tutki-muksissa löytyi hämmästyttäviä bakteerei-ta, yleensä lämpimässä ilmastossa viihtyviä Dickeya-suvun bakteereita. Ne aiheuttivat perunoiden mädäntymistä ja levisivät hel-posti juurien kautta kasvista toiseen.

Eurooppalaiset tutkijat totesivat, että ky-seessä oli aiemmin tuntematon bakteerilaji, joka oli joko hiljattain syntynyt tai siirtynyt perunaan joltakin toiselta kasvilta. Vastaavia bakteerikantoja ei ollut aiemmin eristetty mistään kasvista missään päin maailmaa.

Samaa bakteeria löytyi myös hyasintin si-puleista. Niinpä heräsi epäilys, että bakteerit olivat siirtyneet perunaan koristekasveilta, ilmeisesti Alankomaissa. Sieltä ne ehtivät le-vitä siemenperunan mukana moniin Euroo-pan maihin ennen kuin ongelmiin alettiin etsiä syytä.

DICKEYA-BAKTEERI ON HAITALLINEN TULOKASBakteerilajille annettiin nimeksi Dickeya so-lani, eli perunoissa viihtyvä Dickeya. Tätä bakteerilajia pidetään haitallisena tulokasla-jina useissa Euroopan maissa, eniten Skot-lannissa, missä sille on annettu karanteenis-tatus.

Meillä siemenperunayritykset ovat tes-tauttaneet eriä vapaaehtoisesti Luonnon-varakeskuksen (Luke) siemenperunalabo-ratoriossa. Näin he ovat saaneet D. solani -bakteerin vähenemään.

Aivan tyystin sitä ei ole saatu kitkettyä pois, sillä viime kesänä D. solani -bakteerin saastuttamia eriä jälleen löytyi.

UUSI VANHA BAKTEERI PERUNAN KIUSANAKun Dickeya-bakteerin aiheuttamasta järky-tyksestä oli selvitty, löytyi jälleen uusi bak-teeri. Nyt kyseessä ei ole tulokaslaji, vaan bakteereiden genomitutkimuksen avulla tar-kentunut tieto perunan taudinaiheuttajista.

Kun professori Tapio Palvan ja yliopis-tonlehtori Minna Pirhosen 80-luvulla tutkiman Pectobacterium-kannan genomi

määritettiin, odotti tutkijoita yllätys. Kysei-sen bakteerikannan oli alun perin todettu kuuluvan P. carotovorum alalaji carotovo-rum -lajiin, nyt sen todettiin kuuluvan Pec-tobacterium wasabiae -lajiin.

Kyseistä bakteeria oli aiemmin pidetty Japanin piparjuurta eli wasabia vioittavana taudinaiheuttajana.

Yllättävää oli, että sitä oli esiintynyt eu-

rooppalaisessa perunassa väärin tunnistet-tuna jo ainakin 80-luvulla, ehkä jo paljon aiemminkin.

P. wasabiae -bakteerit poikkeavat P. ca-rotovorum alalaji carotovorum -lajista tau-dinaiheutuskykynsä suhteen. Ne aiheutta-vat perunalla tyvimätää päinvastoin kuin P. carotovorum alalaji carotovorum -laji, miksi sitä alun perin luultiin.

Perunoiden tyvi- ja märkämätää aiheuttavat bakteerit muuttuvat

Perunaa mädättävien tyvi- ja märkämätä-bakteereiden lajikirjo on kasvanut viime vuosina. Tämä peruna kärsii tyvimädästä.

Perunapellossa tyvimädän saastuttama kasvusto erottuu muita keltaisempana.

Nyt uusien bakteereiden luulisi jo riittävän, mutta Euroopasta kuuluu muuta. Siellä le-viää parhaillaan Pectobacterium carotovo-rum alalaji brasiliense -bakteeri. Se on il-meisesti levinnyt Brasiliasta ensin Afrikkaan ja sieltä ehkä Eurooppaan.

Vielä on selvittämättä, onko kysymykses-sä sama bakteerilaji, mitä Brasiliasta löydet-tiin, vai jo pidempään Euroopassa tunnista-mattomana esiintynyt bakteerilaji.

Pectobacterium carotovorum alalaji caroto-vorum-lajia lukuun ottamatta kaikki muut perunaa vioittavat bakteerilajit aiheutta-vat tyvimätää. Vaikka lajien ominaisuudet, muun muassa lämpötilaoptimi ja taudinai-heutuskyky, poikkeavat toisistaan, aiheutta-vat ne lähes samanlaiset oireet ja taudin.

Bakteerilajien nopeat muutokset muo-dostuvat ongelmaksi piilevän taudin tunnis-tamisessa. Tällä hetkellä ainoa mahdollisuus

on testata kukin bakteerilaji omalla testil-lään, jos halutaan tietää, onko oireettomassa siemenperunassa tyvimätäbakteereita. Tämä lisää kustannuksia eikä toimi, jos viljelmil-le leviää vielä uusia tuntemattomia tyvi- ja märkämätäbakteereita.

Valitettavasti bakteereiden ja muidenkin mikrobeiden kehitys on nopeaa, joten uusia tulokaslajeja voi löytyä perunoista jatkossa-kin.

Perunaa mädättävien tyvi- ja märkämätäbakteereiden lajikirjo on kasvanut viime vuosina. Aikoinaan näitä tauteja aiheutti vain kaksi Pectobacterium-sukuun kuuluvaa bakteeria. Näistä toinen aiheutti sekä tyvi- että märkämätää, kun taas toinen aiheutti vain mukuloiden mädäntymistä. Tämän jälkeen käsitys on nopeasti muuttunut.

KUVAT: ASKO HANNUKKALA/LUKEN ARKISTO

Tyvimätäbakteereiden saastuttamien perunaerien tunnistaminen hankalaa

Brasiliasta tulossa uusi perunan bakteeri

Helsingin vieraslajirekisteri sisältää jo yli tuhat kohdetta. Kuvassa jättipalsamikasvus-

to (sininen), joka on levinnyt kasvillisuudel-taan arvokkaalle alueelle (vaaleanpunainen). Rekisterin näkymään on mahdollista vaihtaa

erilaisia karttapohjia tai ilmakuva

Sekaannus kahden bakteerilajin välil-lä saattaa selittää sen, miksi P. carotovorum alalaji carotovorum -bakteerin on todettu aiheuttavan perunalla tyvimätää joissakin maissa, mutta ei kaikkialla.

Tämä tieteellinen kiista on jatkunut jo vuosikymmeniä. Näitä kahta, ekologialtaan erilaista bakteeria on luultu yhdeksi lajiksi. Vaikka P. wasabiae -bakteeri on haitallinen, ei sitä ole syytä pitää tulokaslajina. Se on ol-lut maassamme jo vuosikymmeniä, ehkä jo-pa siitä lähtien kun perunaa alettiin viljellä.

Minna Pirhonen, Helsingin yliopisto


18

Tulipolte löytyi ensimmäistä kertaa Suo-mesta kesällä 2014, kun ahvenanmaalaisella hedelmätarhalla todettiin tulipolte päärynä-puista. Puut oli istutettu vuonna 2009 ja ne olivat belgialaista alkuperää.

Koska puut olivat jo viisi vuotta vanhoja, ei tiedetä, tuliko tulipolte kyseisen taimierän mukana. Todennäköisintä kuitenkin on, että tulipolte on levinnyt Ahvenanmaalle Keski-Euroopasta tuodun taimiaineiston välityksellä.

TULIPOLTE ON HAASTAVA KASVITAUTITulipoltteelle ei ole varsinaista torjuntakei-noa. Niinpä tauti pyritään torjumaan saas-tuneita kasveja hävittämällä. Lisäksi kasvien siirtoa saastuneelta alueelta puhtaalle alueel-le rajoitetaan. Taudin hävittäminen on vai-keaa, eikä se ole onnistunut juuri missään maassa, minne tauti on päässyt leviämään.

Ahvenanmaalla määrättiin saastuneet puut hävitettäviksi ja muita varotoimia tau-din leviämisen estämiseksi. Kesän 2015 tar-kastuksissa tulipoltetta ei löytynyt kyseiseltä viljelmältä tai sen lähialueelta.

Tosin kuluneen kesän sääolosuhteet eivät suosineet tulipoltetta. Siten näiden tarkastus-ten perusteella ei vielä voida päätellä, että tu-lipolte olisi saatu hävitettyä Ahvenanmaalta.

TULIPOLTETTA LÖYDETTIIN TAIMIMYYMÄLÄSTÄ TÄNÄ KESÄNÄ Kesällä 2015 ei löydetty uusia tulipolteta-pauksia hedelmätarhoilta, kotipihoista tai muualta kasvavista puista.

Sen sijaan taimimyymälöistä tulipolte löydettiin yhdestä päärynäntaimierästä, joka oli virolaista alkuperää. Erä oli jakautunut useisiin myymälöihin, ja osa taimista oli jo myyty. Kyseisen taimierän ostaneita keho-tettiin palauttamaan taimet myymälöihin, ja osa saatiin takaisin.

Kotipuutarhureilta tuli Eviraan paljon ilmoituksia oireellisista puista. Tapauksissa, joissa oireet viittasivat tulipoltteeseen, käy-tiin tekemässä paikan päällä tarkastus ja ot-tamassa näytteet laboratorioon.

TULIPOLTETARKASTUKSET JATKUVAT Tarkastukset jatkuvat kesällä 2016 sen sel-vittämiseksi, onko tulipolte levinnyt laajem-

malle Ahvenanmaalla, tai esiintyykö tulipol-tetta jo Manner-Suomessa.

Tarkastukset pyritään kohdistamaan eri-tyisesti hedelmätarhoille, jotka istuttavat

uusia omena- tai päärynäkasvustoja. Lisäk-si tarkastuksia tehdään havaintoilmoitusten perusteella kotipuutarhoissa ja jonkin ver-ran myös puistoissa ja muilla viheralueilla. Tarkastuksia tekevät Eviran ja ELY-keskus-ten kasvintarkastajat.

Suomella on tulipoltteen suhteen suoja-alue. Tämä tarkoittaa sitä, että tänne saa tuoda tulipoltteen isäntäkasveja vain tuli-poltteesta vapailta alueilta. Sellaisia ovat toi-set suoja-alueet sekä puskurialueet.

Tulipoltteen isäntäkasveilla on oltava EU:n kasvinterveyslainsäädännön mukainen ZP-kasvipassi, joka osoittaa kasvien alkupe-rän olevan suoja-alueella tai puskurialueella.

Paula Lilja, Evira


Onko vaarallinen tulipolte leviämässä Suomeen?

Tulipolte aiheuttaa päärynäpuun lehtien ruskettumista ja hedelmien näivettymistä.

Tulipolte on mustuttanut vielä pääosin terveen päärynäpuun verson.

Ilmoita tulipoltehavainnostaEpäillyistä tulipoltehavainnoista tulee ilmoittaa Eviraan, osoitteeseen [email protected] tai sähköisellä lomakkeella: www.evira.fi/tuhoojailmoitus. Ilmoitukseen pyydetään liittämään kuvia oireista.

Tulipolte (Erwinia amylovora) on tuhoisa bakteeritauti, joka aiheuttaa versojen lakastumista, mustumista ja kasvien kuolemista. Suomessa tulipoltteen tär-keimpiä isäntäkasveja ovat omena- ja päärynäpuut, tuhkapensaat, pihlajat, orapihlajat sekä tuomipihlajat. Meillä tulipoltetta havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2014 Ahvenanmaalla. Kesällä 2015 tautia löydettiin yhdestä myynnissä olevasta taimierästä.

KUVAT: ANNIKA HOLLSTEN/ÅLANDS LANDSKAPSREGERING

Tulipolte-epidemioiden kehittyminen on mahdollista vain tietynlaisissa ilmasto-olo-suhteissa. Epidemian kehittyminen edellyt-tää, että omenan kukinnan aikana kertyy riittävästi lämpösummaa, päivän keskiläm-pötilan on vähintään 15,6 astetta ja kukkien pinnalla on vettä, joka voi olla peräisin sa-teesta tai esimerkiksi kasteesta.

MALLIT ENNUSTAVAT EPIDEMIOITA Tulipolte-epidemioiden ennustamiseen sää-tietojen perusteella on kehitetty useita mal-leja. Näistä yleisimmin käytetty on Ma-

ryblyt -malli, jonka avulla muun muassa yhdysvaltalaiset omenanviljelijät varautuvat epidemioihin.

Evirassa arvioitiin Maryblyt-mallin avul-la, onko Suomen ilmasto suotuisa tulipolte-epidemioiden kehittymiselle. Arvio tehtiin sekä aikaiselle Pirja-lajikkeelle että myöhäi-selle Lobo-lajikkeelle. Arviossa käytettiin 20 vuoden (1993–2012) säätietoja neljältätois-ta Suomen paikkakunnalta.

TULIPOLTEEPIDEMIAT MAHDOLLISIA ROVANIEMELLÄ ASTIMallinnuksen avulla arvioitiin, että Suomen

sää on suotuisa tulipoltteelle. Epidemioita olisi voinut kehittyä kaikilla tarkastelluilla paikkakunnilla useina vuosina. Etelä-Suo-messa epidemioita olisi voinut kehittyä noin joka viides vuosi sekä Keski- ja Itä-Suomessa lähes joka toinen vuosi. Lajikkeesta ja paik-kakunnasta riippuen infektioille suotuisa ajanjakso oli arvion mukaan jopa viisi päi-vää.

Joinain vuosina ainoa tartunnan riskiä ennustemallissa rajoittava tekijä oli sateen puute omenan kukinta-aikana. Tulipol-te-epidemian kehittyminen ei kuitenkaan vaadi sadetta, vaan vähäisempikin kosteus,

kuten kaste voi riittää. Tämän vuoksi epide-mioiden todennäköisyys saattaa olla arvioi-tua suurempi.

Selvityksen tulokset on julkaistu Agricultural and Food Science lehdessä (vol 24).

Salla Hannunen ja Mariela Marinova-Todorova, Evira


Mallinnus paljastaa – Suomen ilmasto on sopiva tulipoltteelle Evirassa arvioitiin mallintamalla, onko Suomen ilmasto suotuisa tulipolte-epidemioiden kehittymiselle. Arvio tehtiin sekä aikaisin kukkivalle Pirja-lajikkeelle että myöhään kukkivalle Lobo-lajikkeelle. Tulosten mukaan tulipolte-epidemiat ovat mahdollisia Rovaniemellä asti.

19

Hausjärvellä on haudattu pilottikokeessa sekä komealupiinia että jättiputkea kahden metrin maakerroksen alle. Vieraslajeista muodostet-tiin kaivinkoneella kumpare, joka toimii jat-kossa virkistysalueen pulkkamäkenä.

Samassa kohteessa sekä Lahdessa ja Hyvin-käällä on poistettu lupiineja repimällä niitä käsin irti kasvupaikoiltaan ja niittämällä. Hy-vinkään ja Hausjärven kohteissa apua työhön on saatu Suomen luonnonsuojeluliiton Uu-denmaan ympäristönsuojelupiirin Ketosirkka-hankkeen kautta. Hanke työllistää pitkäaikais-työttömiä perinnemaisemien hoitotöihin.

Ruduksen liiketoimintaan on jo aiemmin kuulunut puhtaiden maiden vastaanotto ja loppusijoitus. Puhtaiden maiden vastaanot-topaikat ovat yleensä kalliokiviaineksen ot-toalueita. Maiden vastaanotto on tarkkaan valvottua. Samat alueet ja valvontakäytännöt soveltuvat myös vieraslajeilla saastuneiden maiden käsittelyyn.

JÄTTIPUTKEN TORJUNTAA KAARINASSAKaarinassa on kokeiltu jättiputken torjuntaa peittämällä kasvit maa-aineksilla. Pienimuo-toisen hankkeen tavoitteena on kehittää hai-tallisten vieraskasvilajien tehokasta torjuntaa. Hankkeessa ovat mukana Rudus Oy, Varsi-nais-Suomen ELY-keskus, Kaarinan kaupun-ki, Turun kaupunki ja Luonnonvarakeskus (Luke).

Kokeiluun valittiin Kaarinan kaupungista jättiputkiesiintymä, josta kuorittiin kaivurilla 10−20 senttimetrin kerros jättiputkea sisältä-vää maa-ainesta. Tämä aines kuljetettiin Ru-duksen maanvastaanottoalueelle.

Jättiputkea sisältävä maa-aines tasattiin vastaanottopaikalla noin puolen metrin ker-rokseksi ja peitettiin kahden metrin paksui-sella savikerroksella. Savimaasta otettiin näyt-

teet, joista tutkittiin savipitoisuus ja siinä jo olevat kasvien siemenet.

Maata pitäisi kaivaa syvemmältä, jotta uu-sia jättiputkia ei alkaisi heti kasvaa uudestaan.

Sen sijaan maan vastaanottoalueelta ei ole tehty havaintoja jättiputkesta. Seurantaa jat-ketaan kahden vuoden ajan. Sen jälkeen sel-viää, mikä on riittävä jättiputkea sisältävän maa-aineksen poisto- ja hautaussyvyys ja mi-kä maalaji soveltuu hautaamiseen parhaiten.

JÄLKIHOITO EDISTÄÄ LUONNON MONIMUOTOISUUTTARudus tunnetaan myös LUMO-toimintata-vasta, jolla huomioidaan tuotantoalueiden luonnon monimuotoisuus. Tavoitteena on parantaa soranottoalueiden maisemointia si-ten, että alueelle kehittynyt lajisto voisi säilyä. Aikaisemmin alueiden jälkihoito toteutettiin istuttamalla mäntyä, nyt maisemointi suunni-tellaan monipuolisemmin ja aluekohtaisesti.

Avoimet alueet ovat vähentyneet nope-asti luonnonlaitumien vähenemisen myötä. Avointen alueiden lajistolle tärkeitä korvaa-via elinympäristöjä voidaan kuitenkin luoda kiviaineksen ottoalueiden maisemoinnin yh-teydessä.

Vieraslajit ovat monilla alueilla iso uhka paahdealueiden harvinaisille lajeille. Siksi mu-kaan otettiin heti vieraslajien torjuntakokeilut. Jatkossa Rudus haluaa tarjota vieraslajien tor-juntaan liittyviä palveluita myös asiakkailleen.

Hanna Luukkonen, Rudus Oy

Lisätietoja: [email protected]

LAMPAITA

KOLUMNI

Johanna Räsänen [email protected] maajustiina.blogspot.fi

Pyysin ja sain

VIERAILIN LOKAKUUSSA Italian maa-seudulla, missä 20-asteinen lämpö helli mieltäni ja kehoani muutaman päivän ajan. Harmaaseen Suomeen palattua-ni olin kurkkuani myöten täynnä talvea, joka ei ollut todellisuudessa vielä alka-nutkaan. Oi miksi olen syntynyt Suo-meen?

ERÄÄNÄ SUNNUNTAIILTANA nuk-kumaan mennessäni ristin käteni ja sanoin: en millään jaksaisi kärvistellä kuukausia harmitellen tätä pimeyttä ja kylmyyttä, vaan haluaisin uuden tavan ajatella, jonkun toisenlaisen näkökul-man. Tiedän Suomen sääolojen manaa-misen olevan silkkaa ajan ja energian hukkaa. On aivan typerää odottaa ke-sää, joka ei välttämättä ole toivotunlai-nen. Mutta silti harmittelen ja haaveilen ikuisesta lämmöstä ja valosta. Apua!

VIIDEN PÄIVÄN PREPPAUSSESSIONI alkoi netistä sattumalta löytämilläni GoBeKind-videoilla. Katsottuani ihmis-ten tarinoita ja heidän yllätysilahdut-tamisiaan päätin itsekin tehdä jonkun tuntemattoman iloiseksi. Tapasinkin päivän aikana toimintaansa aloittele-van yrittäjän, joka selvästi tarvitsi apua. Koska minulla on koulutusta ja koke-musta markkinoinnista ja viestinnäs-tä, annoin hänelle muutamia vinkkejä. Yhtäkkiä kuin taivaanlahjana tupa täyt-tyi asiakkaista ja heidän mukanaan tuli iso tilaus loppuvuodelle. Olin iloinen ja toivoin sydämestäni hänelle menes-tystä.

VIIKKO JATKUI YLLÄTTÄVIEN tapaa-misten merkeissä. Jokaiselle päiväl-le tarjoiltiin kohtaaminen tuntemat-toman ihmisen kanssa. Tapasin lähes satavuotiaan vanhuksen, mielisairaan, omaishoitajan ja kuolemansairaan. Jo-kainen heistä osoitti asenteellaan elä-män olevan elämisen arvoista. Kukaan

ei valittanut, vaan eli täysin siinä het-kessä. Yhdessä ihmettelimme itseteh-tyjä hilloja, pihalla ystävän tuoman lin-tulaudan ympärillä lenteleviä lintuja, tuumailimme kodin remonttitarpeita ja nauroimme asioille, joista ihmiset valit-tavat. Päivän lehteä lukee toden totta eri vinkkelistä, kun on parantumatto-masti sairas.

ME SUOMALAISET VALITAMME sääs-tä, politiikasta, taloudesta, palveluis-ta, töistä, ruuasta ja naapureista. Va-lituslista on loputon ja aiheita löytyy kaikkialta paitsi omasta itsestämme. Kuinka usein tulen itsekin valittaneek-si lapsilleni jostain asiasta, kun todel-linen mahdollisuus muutokseen löytyy itsestäni? Aamuista hermokiirettä ho-puttamisineen voidaan lievittää sillä, että minä vanhempana laitan kellon soimaan tavallista aiemmin, ja opetan lapsiani laittamaan seuraavan päivän vaatteet ja tavarat lähtövalmiiksi aa-mua varten.

TOISINAAN ON AIHETTA olla harmis-saan ja vaatia tilanteeseen muutosta, mutta uskallan väittää, että hyvin usein asioista urputtaminen on todiste hyvin-voinnista. Asiat ovat suomalaisilla niin hyvin, että meillä on aikaa kiinnittää huomiota epäolennaiseen – kuten han-gessa lojuviin koirankakkoihin, koulus-sa laulettavaan Suvivirteen tai kyläläi-seen, joka tienaa enemmän kuin kaikki muut yhteensä.

EN USKO, ETTÄ MINUSTA tulee tänä-kään vuonna talvifania ja että peuku-tan kaikille facebookissa hiihtokilomet-rejään hehkuttaville saatikka hiihtäisin itse. Mutta ilman pimeyttä ja kylmyyttä en olisi istunut lauantai-iltana lasteni kanssa 40-asteisessa paljussa tähtitai-vaan alla ja ollut taas yhtä ikimuistoista kokemusta rikkaampi.

Rudus tekee vieraslajien torjunnasta uutta liiketoimintaa

Rudus Oy• rakennusmateriaaleja valmistava yritys• toiminta perustuu kiveen ja sen tuotteistamiseen• kiviaineksen ottoalueita ja tehtaita• jalostaa kiviaineksesta betonia ja betonituotteita• kierrätystoimintaa ja murskausurakointia www.rudus.fiwww.rudus.fi/vastuullisuus/ lumoohjelma

Vieraslajit ovat uhka monille luontotyypeille, mutta myös mahdollisuus uusille liiketoiminnoille. Rudus Oy:n kiviainesalueilla on kokeiltu vieraslajien torjuntakeinoja. Vieraslajien torjunta ja hävitys on käytännön esimerkki työstä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.

Jättiputkea sisältävät maaainekset peitetään kaivinkoneella maan vastaanottoalueella.

NATALIA RÄIKKÖNEN/ELY-KESKUS

20

ReseptitVÄRIKÄS ROSOLLIHYYTELÖ, 8 ANNOSTA3−4 säilykepunajuurta 5 keskikokoista porkkanaa 1 punasipuli 3 herkkukurkkua 1 omena 4 liivatelehteä 4 dl kasvislientä 2 dl kuohukermaa säilykepunajuurten lientä 1 tl raastettua piparjuurta

Kypsennä porkkanat ja anna jäähtyä. Kuu-tioi vihannekset pieniksi. Tee rosolli noin 1,5 litran kakku- tai hyytelövuokaan. Voit vuorata vuoan muovikelmulla. Asettele vuoan pohjalle tasaisesti punajuuret, sitten sipuli, porkkanat, omenat ja herkkukurkut. Painele välillä, että vihannekset asettuvat tiiviisti. Liota liivatelehtiä kylmässä vedes-sä noin 10 minuuttia. Kuumenna kattilas-sa kasvisliemi ja liuota siihen liivatelehdet. Valuta liivateseos tasaisesti rosollivuokaan niin, että vihannekset peittyvät. Laita vuo-ka jääkaappiin yön yli. Vaahdota kerma ja mausta se punajuuriliemellä ja piparjuu-rella. Kumoa rosollihyytelö tarjoiluvadille salaatin lehtien päälle ja laita kastike lasiin hyytelön keskelle.

JOULUINEN COLESLAW, 8−10 ANNOSTApieni punakaali 3 porkkanaa 1 paprika (keltainen tai punainen) 1 punasipuli 1 tölkki maissia (noin 200 g)

2 dl vettä 1 dl väkiviinaetikkaa 0,5 dl sokeria 1 tl suolaa

Kastike: 2 dl majoneesi (tai 1 dl majoneesia ja 1 dl maustamatonta jugurttia) 1 puserrettu valkosipulin kynsi mustapippuria, suolaa

Leikkaa kaalit ohuiksi suikaleiksi, raasta porkkanat karkealla terällä, pilko sipulit ja paprikat, laita ne vuokaan. Kuumenna kat-tilassa vesi, etikka ja mausteet, kaada vi-hannesten päälle. Sekoita ja anna marinoi-tua hetken. Valuta kasvikset hyvin ja lisää maissit. Sekoita kastikeainekset ja kaada salaatin joukkoon. Sekoita hyvin ja anna maustua kylmässä.

Kasvit muodostavat väriaineita eli pigment-tejä yhteyttämiseen, auringon liialliselta UV-säteilyltä suojautumiseen ja puolustus-molekyyleiksi.

PUNAINEN, ORANSSI, KELTAINEN – OVAT VÄRIT KAROTENOIDIENKarotenoidit ovat punaisia, oransseja ja kel-taisia pigmenttejä. Ne maalaavat esimerkiksi porkkanan, appelsiinin, paprikan, tomaa-tin, vesimelonin ja kananmunan keltuaisen tutun värisiksi. Myös kirjolohen oranssi väri on peräisin kaloille syötetystä astaksantiini-nimisestä karotenoidista.

Vihreätkin kasvikset sisältävät karotenoi-deja, mutta ne piiloutuvat lehtivihreän al-le. Karotenoideja käytetään myös lisäainei-na, esimerkiksi virvoitusjuomien ja rasvojen värjäämiseen.

Karotenoideja tunnetaan lähes 600 eri yh-distettä. Niistä tutkituimpia ovat muun mu-assa beetakaroteeni, lykopeeni ja luteiini. Bee-takaroteenia esiintyy esimerkiksi porkkanassa, lykopeenia tomaatissa ja luteiinia maississa.

Noin kymmenen prosenttia karotenoi-deista toimii A-vitamiinin esiasteena. Karote-noidit ovat myös tehokkaita antioksidantteja, jotka vähentävät veren rasvojen hapettumis-ta. Jotkut karotenoidit, esimerkiksi lykopee-ni, saattaavat estää myös syöpää.

Luonnon punaisia väriaineita ovat karote-noidien lisäksi myös tietyt antosyaanit. Niitä esiintyy muun muassa mansikassa, puolukas-sa ja marja-aroniassa. Marja-aroniassa näitä yhdisteitä on niin paljon, että marjat näyttä-vät mustilta. Veriappelsiini ja verigreippi sisäl-tävät karotenoidien ohella myös antosyaaneja.

VIOLETTI, PURPPURA, SININEN – ANTOSYAANIT VÄRJÄÄVÄT MARJAMMEAntosyaanit värjäävät paitsi punaiset myös violetit ja siniset marjamme. Marjat ovat ravintomme tärkein antosyaanien lähde. Saamme marjoista ja marjatuotteista lähes 90 prosenttia antosyaaneista.

Antosyaaneja esiintyy marjojen lisäksi myös punakaalissa, punasipulissa ja punai-sissa tai sinisissä perunalajikkeissa. Lisäksi antosyaaneja sisältäviä uusia purppuranväri-siä kasvislajikkeita löytyy nykyisin kauppo-jen vihannesosastoilta.

Antosyaanit kuuluvat flavonoideihin, jo-ka on polyfenolien alaryhmä. Runsaasti po-lyfenoleja sisältävän ruokavalion on todettu vähentävän riskiä sairastua sydän- ja veri-suonitauteihin sekä syöpiin. Ravinnon poly-fenolit saattavat suojata myös monilta muil-ta kansansairauksilta kuten osteoporoosilta, diabetekselta ja muistisairauksilta.

Punajuuren väriaine on betalaiini. Beta-

laiinit voidaan jakaa punavioletteihin beta-syaniineihin ja keltaisiin betaksantiineihin. Betaksantiinia on keltajuuressa. Karote-noidien lailla myös punajuuriväriä käyte-tään elintarvikeväriaineena.

Ravinnosta saataviin betalaiineihin ei ole vielä liitetty terveysvaikutuksia. Se kuiten-kin tiedetään, että ne ovat antioksidantteja. Näin niillä saattaa olla karotenoidien lailla merkitystä tiettyjen hapettumiseen liittyvien sairauksien estossa.

VIHREÄ ON VÄRI KLOROFYLLINKasvisten vihreä väri aiheutuu lehtivihreäs-tä eli klorofyllistä. Ravinnoksi käytettävissä kasveissa tärkeimmät vihreät pigmentit ovat sinisenvihertävä klorofylli a ja keltaisenvi-hertävä klorofylli b. Vihreä väri on useim-miten tae runsaasta ravintoaineiden määräs-tä kaloreihin nähden.

Lehtivihreää on eniten tummanvihreissä kasviksissa, kuten pinaatissa, persiljassa, leh-tisellerissä ja lehtikaalissa. Klorofyllillä saat-taa olla syöpää estäviä vaikutuksia.

Pirjo Mattila ja Raija Tahvonen, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 6359a

KUVAT: PIRJO MATTILA/LUKE

Värikkäät kasvikset tekevät amerikkalaisesta kaalisalaatista näyttävän lisukkeen.

Nyt pistetään joulupöytä koreaksi. Luontaisesti pirteän ja raikkaan väriset ruuat houkuttelevat ja saavat veden kielelle. Värit kertovat meille myös siitä, että ruoka sisältää paljon terveyttä vaalivia yhdisteitä.

Värien ja makujen joulusinfonia

Rosollin voi tarjota joulupöy-dässä myös hyytelönä.

maaseudun tiede 4/2015

Documents