Luonnonvarakeskus Luke kokoaa yhteen MTT:n, Metlan, RKTL:n sekä Tiken tilastotuotannon osaajat. Näin saadaan uutta voimaa tulevaisuuden biotalouden ja siihen pohjautuvan hyvinvoinnin rakentamiseksi.

Männyn juurenkärjen endofyyteistä voi löytyä apu moneen sairauteen.

Vaelluskaloistamme lohen, taimenen, siian ja ankeriaan kannat ovat taantuneet. Elinympäristöä kunnostamalla pyritään elvyttämään näitä kalakantoja. Esimerkiksi kalateiden avulla palautetaan vaellusreittejä kutualueille. Sivu 4

Vaelluskalat takaisin vesistöihin

Liite 4/2014 | 15.12.2014

Uusrehut tuovat vaihtelua ruokintaanNykylehmä tarvitsee rehuannoksensa te-rästykseksi laadukkaita täydennysrehuja. Niitä ovat esimerkiksi kokoviljasäilöre-hu, väkirehut, elintarviketeollisuuden sivutuotteet ja kotimaiset palkoviljat. Sivu 6

Tarttuvat eläintaudit sekoittaisivat markkinatHelposti leviävän eläintaudin ilmaantuminen Suomeen oli-si uhka elintarvikeviennille. Sivu 6

Kuusi kukkimaan ja siemenet talteen Kuusta kukittamalla saadaan taimi-tarhoille kaivattuja kuusen siemeniä. Samalla varmistuu hyöty vuosikymme-nien metsänjalostuksesta. Sivu 8

Glyfosaatin valunnat kuriinRikkakasvien torjunnassa käytettävä glyfosaatti kulkeutuu herkästi pellolta vesistöihin varsinkin suorakylvössä. Sivu 9

Puiden endofyytit auttavat ihmistäMännyn juuren sienissä eli endo-fyyteissä piileskelee yhdisteitä, joilla voidaan edistää ihmisen terveyttä. Sivu 14

Luke on jo ovella

Pian monistetaan havupuita. ...s. 8

Puukaasu sopii polttoaineeksi. ...s. 14

Rakenna turvallisesti maatilallakin. ...s. 15

Taimenet viihtyvät kirkkaissa vesistöissä. PaNu OReLL/RKTL

TyTTi SaRjaLa/MeTLa

jaaNa KaNKaaNPää

Luonnonvarakeskuksen käynnis-tyminen vuoden alussa tarkoittaa luonnonvaratutkimuksen raja-aito-jen kaatumista.

”Tavoitteena on eri alojen vahvuuksi-en yhdistäminen. Kyse on siitä, miten kytketään yhteen energia, ruuantuo-tanto, arvojakeet ja mahdollisuudet työskennellä alueilla”, Luonnonvarakes-kuksen pääjohtaja Mari Walls linjaa.

Luonnonvarakeskukseen yhdistyvät vuodenvaihteessa Maa- ja elintarvi-ketalouden tutkimuskeskus (MTT), Metsäntutkimuslaitos (Metla), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) sekä maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) tilasto-tehtävät. Tutkijataustainen Walls siirtyy pääjohtajaksi Suomen ympäristökeskuk-sen merikeskuksen johtajan paikalta.

Yhdistyminen osuu samaan aikaan, kun valtio edellyttää tutkimuslaitoksil-ta isoja säästöjä. Walls uskoo, että siitä huolimatta Luonnonvarakeskus voi tuoda tutkimukselle ja yrityksille uutta lisäarvoa.

”Meillä on samassa talossa osaa-mista genomiikasta ympäristökysy-myksiin ja maataloudesta metsäsuun-nitteluun. Se täytyy saada paremmin käyttöön kestävän kasvun tueksi.”

Suomen vahvuudet ovat hänen mukaansa laaja maapinta-ala, puuston voimakas kasvu, puhdas villi luonto, hyvä osaaminen geenivaroista ja kyky tuoda ratkaisuja yritysten tueksi.

”Jos pk-sektori pystyy hyödyntä-mään uusia innovaatioita ja tuottei-ta, kansainvälistyminen Suomessa voi lähteä vahvaan kasvuun.”

Sivut 10–11

Pitkän ympäristötutkijan uran tehnyt Mari Walls ei näe uudessa työssään

ristiriitaa elinkeinotoiminnan ja ympäristön välillä.

”Tutkimuksensektorirajatkatoavat”

2

Liite 4/2014

Maa- ja eLinTaRViKeTaLoUden tut-kimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslai-tos RKTL sekä maa- ja metsätalousminis-teriön tietopalvelukeskus Tiken tilastotuo-tanto elävät viimeisiä itsenäisiä viikkojaan. Vuoden vaihteessa laitokset fuusioituvat uudeksi ja uljaaksi Luonnonvarakeskuk-seksi.

LUonnonVaRaKeSKUS eLi LUKe yh-distää laitostemme tutkimuksen laaja-alai-seksi tutkimuskokonaisuudeksi. Se edistää tutkimuksen poikkitieteellisyyttä, vaikut-tavuutta ja kilpailukykyä rahoituksen han-kinnassa. Uusi kokonaisuus antaa myös sen työntekijöille laajemmat uravaihtoeh-dot ja mahdollisuudet osaamisen kehittä-miseen.

SUoMi eTSii UUTTa kilpailukykyä aina-kin neljältä suunnalta: Arktinen, Biotalo-us, Cleantech ja Digitalisaatio. Kahden ensimmäisen strategian toteuttamises-sa Lukella on merkittävä, jopa avainroo-li. Toistenkin strategioiden toteuttamiseen olemme kehittämässä välineitä Lukessa. Luken laajaa mandaattia luonnonvaratut-kimuksessa katsottaessa on hyvä muistaa, että edeltävien laitosten työ jatkuu Lukessa aivan kuten ennenkin.

Maa- ja eLinTaRViKeaLan TUTKi-MUS on jatkossa tärkeämpää kuin ehkä koskaan. Tulevaisuus tuo paljon merkit-täviä ruoan tuotantoa haastavia tekijöi-tä. Kotimaisen maatalouden kilpailukykyä tulisikin merkittävästi parantaa. Voisimme

panostaa kilpailukykyiseen ja tukivapaa-seen logiikkaan rakentuviin tuotantosuun-tiin, esimerkiksi vuonna 2050?

VoiMMe PohTia, MiTen 2,3 miljoonan hehtaarin peltoalaa tulisi käyttää globaalis-ti kilpailukykyisen tuotannon rakentami-seksi. Esimerkiksi kasvintuotannossa tulisi paremmin hyödyntää erikoiskasveja, jotka hyötyvät maaperästämme tai sääoloistam-me. Hyvänä esimerkkinä tästä on kumina. Erikoiskasvintuotannossa voisimme raken-taa teollisuutta, joka keskittyy kasveista eristettävien aktiivisten komponenttien vo-lyymituotantoon.

SaMaT TaVoiTTeeT KoSKeVaT puuai-neksesta erotettavia komponentteja, joiden suhteen Metla on jo liikkeellä. Monet teol-lisuudenalat hyötyvät näistä komponen-teista. Niitä ovat ruoka-, kosmetiikka-, ke-mian- sekä rohdos- ja lääkealan teollisuus.

SUoMeSTa on aieMMinKin noussut maailmanmarkkinoille arvokomponenttien tuotantoon perustuvia teollisuudenaloja. Niitä ovat esimerkiksi ruokaparanteet ja metsäkemikaalit. Ne ovat olleet biotalou-den edelläkävijöitä.

näiTä PohTien ToiVoTan onnea ja menestystä tammikuussa syntyvälle Luon-nonvarakeskukselle.

anU haRKKi Tutkimusjohtaja

MTT

Monet viljelijät kokevat ilmastoratkaisujen lisäävän työmotivaatiota. Oikein suunnitel-lun viljelykierron, ravinteiden kierrätyksen ja hiilensidonnan voidaan ajatella olevan viljelijän ydinosaamista. Ne toimivat myös ilmastonmuutoksen torjunnan ja varau-tumisen keinoina. Tilan pitkän aikavälin kehittäminen ja uusiutuvan lähienergian tuotanto nähdään mahdollisuuksiksi, jotka voivat innostaa nuoria viljelijöiksi ja moni-puolistaa tulonlähteitä.

KonSTiT oVaT MoneT iLMaSToTyöSSä Ilmastonmuutokseen varautumisessa on maaseudulla monia erilaisia paikallisia rat-kaisuja. Tilojen yhteinen biokaasulaitoksen perustaminen, energiaomavaraisen maatila-kokonaisuuden rakentaminen tai peltojen hiilensidonnan seuraaminen ovat esimerk-kejä viljelijöiden omista toimista.

Keskustelemalla kokemuksista muiden kanssa voi saada tukea omille valinnoille, joilla voi kehittää tilan ilmastoystävällisyyt-tä. Omalla tilalla parhaiten toimivia, yksin-kertaisestikin toteutettavia, ratkaisuja kan-nattaa ideoida. Ne toimivat politiikan ja markkinoiden epävarmuuksista huolimat-ta oikeansuuntaisesti, ja lisäävät kannatta-vuutta pitkällä tähtäimellä.

Aina ei ole kyse ison mittakaavan inves-toinneista, vaan arkisen työn osista. Sellai-sia ovat esimerkiksi nurmien lisääminen viljelykiertoon ja tarkempi pellonkäytön

suunnittelu tai viljelytoimien ajoituksen säätäminen. Ne ovat helposti toteutetta-via, monelle tilalle soveltuvia varautumis-keinoja.

haaSTeina LyhyTjänTeinen PoLiTiiKKa ja yhTeiSTyön PUUTeHaasteena ilmastonmuutokseen varautu-misessa on poukkoileva maatalous-, ilmas-to- ja energiapolitiikka. Lisäksi ongelmana ovat maaseutuyrittäjien yhteistyön puute ja maatalouden kannattavuustilanne sekä ajanpuute. Tämän vuoksi ilmastokysymys-ten pohtiminen jää valitettavan usein sivu-rooliin.

Tarvitaan yhä vahvempaa tukea, tietoa sekä viljelijöiden ja neuvonnan yhteistyötä, jotta maaseudulle löydetään kannattavia il-mastoratkaisuja. Osaamista, teknologiaa ja motivaatiota löytyy moniin ilmastoviisai-siin ratkaisuihin. Sellaisia ovat esimerkik-si uusiutuva energia, ravinteiden kierrätys, viljelyn suunnittelu ja luonnonvarojen kes-tävä hyödyntäminen.

Lisätietoa: www.ilmase.fi

Riitta Savikko, Sari Himanen, Karoliina Rimhanen ja Hanna Mäkinen, MTT

Lisätietoja: riitta.savikko@mtt.fi Puh. 029 531 7315

Luonnonvaratutkimus katsoo tulevaisuuteen

Maaseudun ilmastotyö eteneeMaaseudun toimijat näkevät ilmastonmuutokseen varautumisessa paljon mahdollisuuksia. Haasteitakin toki on, mutta toimijoiden yhteistyöllä ja neuvonnalla kehitetään ratkaisuja maaseudun ilmastotyöhön.

veiKKO SOMeRPuRO/MTT:N aRKiSTO

yhteistyö on voimaa maaseudun ilmastotyössä.

KaROLiiNa RiMHaNeN/MTT

ToiMiTTanUT:Riitta Salo-Kauppinen, MTT

71. vuosikertaiSSN 1796-8763 (painettu)iSSN 1796-8771 (verkko)www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

yhTeiSTyöSSä: ToiMiTUSKUnTa:MTT: jyrki aakkula,Sanna Marttinen,juha-Matti Katajajuuri,Riitta Salo-Kauppinen,Harri Huhta,Hilkka vihinenMaaseudun Tulevaisuus: Tiina Taipale

MaaSeUdUn TiedeMaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskusHumppilantie 9 a31600 jokioinen029 5300 700www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

3

Vuosituhannen vaihteessa Etelä-Suomen yksityismetsissä oli havaittavissa selkeitä merkkejä uudistamistöiden laiminlyönneis-tä, toimenpiteiden viivästymisestä ja tai-mikoiden laadun heikkenemisestä. Lisäksi paineet metsänhoitotöiden tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi alkoivat kas-vaa.

MeTSän UUdiSTaMinen KaiPaSi MUUToSTaMetsän uudistamisen laatua oli siis pakko parantaa. Työtä tehtiin 40 metsänhoitoyh-distyksen kanssa. Apuna käytettiin UPM-Kymmenen laadun hallintajärjestelmän pohjalta yksityismetsiin kehitettyä laadun inventointimenetelmää. Tällä laatutyöllä pystyttiin parantamaan metsänhoitoa.

Metsänhoitoyhdistyksissä oli käytössä hyvin vaihtelevia metsän uudistamismene-telmiä. Esimerkiksi kuusen istutuksissa hy-viä uudistamistuloksia oli 30–90 prosenttia ja männyn kylvöissä 0–80 prosenttia met-sänhoitoyhdistyksestä riippuen.

Osassa metsänhoitoyhdistyksiä tarjottiin aitoja metsänomistajaa hyödyttäviä asian-tuntijapalveluita. Laadun hallintaankin kiinnitettiin huomiota.

Tärkeää oli löytää metsänuudistamiseen sopivimmat menetelmät ja käyttää niitä asi-anmukaisesti. Näitä palvelurutiineita kehi-tettiin yhdessä metsänhoitoyhdistysten ja metsänomistajien kanssa. Samalla luotiin pohjaa tulevaisuuden kestäville asiakassuh-teille.

oiKean UUdiSTaMiSMeneTeLMän LöyTäMinen TäRKeää Kuusen istutuksen ja männyn kylvön kus-tannustehokkuudesta löytyi parannettavaa. Kuusen istutuksen kustannukset ja laatu eivät juuri vastanneet toisiaan. Sen sijaan männyn kylvössä uudistamiskustannukset ja tulokset vastasivat hyvin toisiaan. Uudista-mistulokset olivat kuitenkin heikkoja tuo-reilla kankailla ja niitä viljavammilla kasvu-paikoilla.

Kuusen istutuksessa merkittävin uudis-tamistulokseen vaikuttava tekijä oli sopi-vimman muokkausmenetelmän valinta. Mätästys tuotti paremman lopputuloksen verrattuna laikutukseen tai äestykseen.

PaRhaaT KäyTännöT yLeiSTyiVäT MeTSän UUdiSTaMiSeSSaYhteistyönä tutkijoiden ja metsänhoitoyh-distysten työntekijöiden kanssa pyrittiin hallitsemaan laatuvaihtelua. Laatutyö näkyi yhdistyksissä selvimmin panostuksena oi-keaoppisiin maanmuokkausmenetelmiin. Etenkin satsaukset kuusen uudistamistu-losta parantaviin mätästysmenetelmiin li-sääntyivät. Lisäksi maanmuokkaajien ja istuttajien osaamista kehitettiin koulutuk-sin. Samoin omavalvontamittauksia alettiin hyödyntää entistä paremmin.

ville Kankaanhuhta, Metla

Lisätietoja: ville.kankaanhuhta(@)metla.fi Puh. 050 391 4850

Metsän uudistamissa ratkaisevat menetelmät ja niiden käyttöLaatuun satsaaminen parantaa metsänuudistamisen tuottavuutta eteläsuomalaisissa yksityismetsissä. Tärkeää on käyttää sopivimpia uudistamismenetelmiä ja käyttää niitä oikein. esimerkiksi kuusi kannattaa uudistaa mätästämällä, ei laikuttamalla tai äestämällä.

haluaako metsänomistaja ostaa työsuoritteita ja taimia vai hyviä taimikoita?

hyvien kuusitaimikoiden osuus metsänhoitoyhdistyksissä 2000−2006. hyvässä taimikossa on vähintään 1600 kasvatettavaa havupuuta hehtaarilla. alle 10 hehtaarin pinta-aloja ei ole näytetty.

hyvien mäntytaimikoiden osuus metsänhoitoyhdistyksissä 2000−2006. hyvässä taimikossa on vähintään 3000 mäntyä hehtaarilla. alle 10 hehtaarin pinta-aloja ei ole näytetty.

viLLe KaNKaaNHuHTa/MeTLa

0102030405060708090

100

Hyviä taimikoita (% / Mhy)

Metsänhoitoyhdistys (= Mhy)

Kuusen istutus

Hyviä taimikoita keskimäärin: 61 %

0102030405060708090

100

Hyviä taimikoita (% / Mhy)

Metsänhoitoyhdistys (= Mhy)

Männyn kylvö

Hyviä taimikoita keskimäärin: 45 %

näin arvioit metsänuudistamistaMetsänuudistamisen suunnittelussa on tärkeää valita paikallisiin kasvupaikka- ja ilmasto-olosuhteisiin sopiva menetelmä. Li-säksi laatutavoitteita on seurattava esimer-kiksi omavalvontamittauksin maanmuokka-uksessa ja istutuksessa.

Tulevaisuuden palvelurutiinit tulee suun-nitella analysoiden nykyisen toiminnan tu-loksia. Lisäksi tulee etsiä parhaita käytäntöjä ja huomioida metsänomistajan toivomuk-set. Uudistamisen arvioinnin voi käynnistää seuraavilla kysymyksillä:Onko tehty oikeita valintoja ja onko työ toteutettu asianmukaisesti?

• Esimerkiksi lehtomaiselle kankaalle on valittu kuusen istutukseen muokkausmene-telmäksi laikkumätästys, ja hyvälaatuisia is-tutuspaikkoja on syntynyt riittävästi oikea-oppiseen istutustyöhön.

Onko tehty oikeita valintoja, mutta to-teutuksessa on puutteita?

• Esimerkiksi puulaji ja taimityyppi on valittu oikein, mutta taimet on istutettu lii-an harvaan.Onko tehty vääriä valintoja, mutta työn toteutus on kunnossa?

• Esimerkiksi männyn kylvö on valittu liian viljavalle kasvupaikalle (tuore- tai leh-tomainen kangas), mutta siemenmäärät ja konekylvön toteutus ovat kunnossa.Onko tehty vääriä valintoja, ja myös työn toteutuksessa on puutteita?

• Esimerkiksi kuusen istutukseen on leh-tomaiselle kankaalle valittu muokkausme-netelmäksi laikutus, ja laikut on tehty liian harvaan. Tämän seurauksena hyviä istutus-paikkoja on syntynyt vähän ja epäedullisiin paikkoihin istutetut taimet ovat kuolleet.

4

Kasvatetun kirjolohen sukukypsyysiän säätely on yksi keino parantaa kalatuotteiden laatua.

MaRTo-Linja SynTyyVuonna 2001 Riista- ja kalatalouden tutki-muslaitos RKTL:n sekä Maa- ja elintarviketa-louden tutkimuskeskus MTT:n ylläpitämässä kirjolohen JALO-valintaohjelmassa aloitettiin uusi Marto-valintalinja. Marto-linjassa vali-taan sellaisia kirjolohia, jotka tulevat myö-hään sukukypsiksi.

Marto-linja erotettiin vuodesta 1992 asti valitusta sekä fileen että mätituotantoon sopi-vasta, nopeasti kasvavasta, mutta aikaisemmin sukukypsyvästä Kasvu-linjasta.

SUKUKyPSyySiKä MUUTTUUVuonna 2014 on saavutettu Marto-linjan neljäs valintasukupolvi. Vertaamalla suku-kypsyysikää kahdessa valintalinjassa voidaan selvittää, kuinka hyvin sukukypsyysiän myö-hästyttäminen on onnistunut.

Neljän valintasukupolven jälkeen Marto-linjassa on 1,6 kertaa enemmän martokaloja kuin Kasvu-linjassa. RKTL:n Tervon asemalla Marto-linjassa on keskimäärin 72 prosenttia martokaloja, kun Kasvu-linjassa on vain 47 prosenttia.

Valinnalla on onnistuttu vastaamaan ka-lankasvatuksen arvoketjun toiveisiin. Marto-linjan kaloilla kasvattajan on helpompi tuot-taa isokokoista ja hyvälaatuista kalaa ilman, että sukukypsyys heikentää lihan laatua.

Suomessa tuotetaan sekä mäti- että fileka-laa, ja siksi kalankasvattajat käyttävät molem-pia valintalinjoja.

KiRjoLohTa jaLoSTeTaanKasvu ja sukukypsyysikä ovat olleet tärkeim-mät ominaisuudet, joita valintaohjelmalla on parannettu. Kirjolohta kehitetään kuitenkin tasapainoisesti huomioiden kalojen laatu, hy-vinvointi, resurssiteho, tautien vastustuskyky ja jopa ulkomuoto.

yhTeiSTyön hedeLMäTällä hetkellä noin 80 prosentilla Suomessa kasvatetusta kirjolohesta on sukujuuret JA-LO-valintaohjelmassa. Vielä 2000-luvun alus-

sa kalankasvattajilla ei ollut käytössä valintaja-lostusohjelmalla parannettua kalamateriaalia. JALOn kehittämisessä on hyödynnetty laajas-ti RKTL:n ja MTT:n vesiviljely-, eläinjalos-tus- ja taloustieteen osaamista.

Valintaohjelmassa merkitään ja mitataan vuosittain noin 12 000 kalaa, joiden suku-puu on tiedossa 1980-luvullta saakka. Tästä aineistosta pystytään eläinjalostuksen lasken-nallisin menetelmin löytämään perinnöllisesti parhaat kalat.

antti Kause, Harri vehviläinen, Matti janhunen, MTT, antti Nousiainen, Heikki Koskinen, RKTL

Potkua kalanviljelyyn valintajalostuksellaKirjolohen sukukypsyminen heikentää fileen laatua. Nyt on onnistuttu luomaan myöhään sukukypsyvien martokalojen valintalinja. Martokalasta saadaan hyvä-laatuista filettä kuluttajille.

jalostusohjelman tuhannet kalat mitataan tietokoneavusteisesti.

aNTTi KauSe

”Vaelluskalojen palauttaminen rakennettui-hin jokiin on mahdollista, mutta se edel-lyttää monien näkökulmien yhdistämistä”, toteaa ohjelmapäällikkö Aki Mäki-Petäys, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.

Työssä pitää huomioida kalojen elinym-päristövaatimukset niiden koko elinkierron osalta, ja yhä enemmän pitää pystyä rat-komaan myös ympäristötaloudellisia sekä oikeudellisia ja yhteiskunnallisia kysymyk-siä. Suuret tavoitteet voidaan saavuttaa, jos ollaan valmiita tekemään selkeitä ja avoimia sovitteluratkaisuja viranomaisten, toimin-nanharjoittajien ja sidosryhmien välillä.

VaLUMa-aLUeiTa on KUnnoSTeTTaVa Usein kalakannan taantumisen syynä on ka-loille sopivan elinympäristön heikko laatu. Esimerkiksi lohikaloja toivotaan palautet-tavaksi vesistöihin, joiden valuma-alueilla on paljon vesistöjä kuormittavaa toimintaa, kuten maa- ja metsätaloutta tai turvetuotan-

toa. Osalla näistä alueista kuormitusta voi-daan pienentää vesiensuojelutoimenpiteillä, mutta osalla muutokset ovat pysyviä.

Kunnostussuunnitelmissa tulisikin huo-mioida valuma-alueella tapahtuva vesistöjen suojelu. Oikein mitoitettuna ja käytettynä esimerkiksi kosteikot, pintavalutukset, oja-katkot tai laskeutusaltaat vähentävät tehok-kaasti vesistökuormitusta.

Perinteisemmissä uomakunnostuksissa jo-kiin tai puroihin palautetaan niistä uittoper-kauksissa poistettuja kiviä rannoilta, lisätään ja puhdistetaan kutusoraikkoja sekä aukais-taan vanhoja uomia jälleen veden virtaukselle. Tämä on askel oikeaan suuntaan, jos kalakan-tojen ongelmana on sopivan elinympäristön puute tai sen rakenteellinen yksinkertaisuus.

KaLaTeiSTä aPUaVesivoimaloiden rakentaminen on monin paikoin katkaissut vaelluskalojen luontaiset vaellusreitit. Aikuisen kutukalan on pääs-tävä ylävirrassa sijaitsevalle kutualueelleen.

Poikasen on puolestaan päästävä uimaan joesta mereen saakka syöntivaellukselleen. Tämän vaelluksen mahdollistamiseksi kalan kulun estävän voimalaitospadon yhteyteen tarvitaankin sekä ylä- että alavirtaan toimiva kalan vaellusväylä.

Pelkkä kalatie ei kuitenkaan vielä riitä, vaan siinä on oltava myös riittävästi vettä. Lisäksi tarvitaan voimalaitospatojen ylä-puolelle leimautunut kalakanta, jotta kalat ylipäätään hakeutuisivat vaelluksilleen. Ka-lakantojen kotiutuksien alkuvaiheessa voi-daankin tarvita kalojen istutuksia, siirtoa patojen yli tai kalastuksen säätelyä.

Lisätietoa: http://www.rktl.fi/kala/rakennetut_joet/

Pauliina Louhi, RKTL

Lisätietoja: pauliina.louhi@oulu.fi Puh. 029 448 1215

Vaelluskalat halutaan takaisin vesistöihinvaelluskaloistamme lohen, taimenen, siian ja ankeriaan kannat ovat huomattavasti taantuneet. elinympäristöä kunnostamalla pyritään elvyttämään näitä kalakantoja.

Valintaindeksi paljastaa hyvän eläimeneläinjalostuksessa parhaat eläimet valitaan valintaindeksillä. Valintain-deksi kertoo, kuinka hyvä eläin on, kun samanaikaisesti huomioidaan monia eri ominaisuuksia. Valintain-deksissä ominaisuuksien paino-kertoimet kuvaavat, kuinka paljon kutakin ominaisuutta halutaan pe-rinnöllisesti parantaa.

Kirjolohen Marto-linjan valintain-deksissä kasvu ja sukukypsyys saa-vat yhteensä 61 prosenttia paino-tuksesta, terveysominaisuudet 26 prosenttia, perkuujäte ja lihanväri seitsemän prosenttia ja ulkomuoto 7 prosenttia.

Vastaavasti Kasvu-linjan indeksissä kasvun painotuskerroin on 50 pro-senttia ja sukukypsyyden vain 15 prosenttia.

Rakennetut joet -tutkimusohjel-ma• Suomessa on noin 159 000 joki-kilometriä. näistä yli 90 prosenttia on jollain tavalla rakennettuja.

• Luonnontilaa ovat heikentäneet muun muassa valuma-alueelta huuhtoutuva kuormitus, voimalai-tosten rakentaminen, uittoperka-ukset sekä säännöstely ja tulva-suojelu.

• Tuotetaan tietoa kansallisen ka-latiestrategian toteuttamiseksi ja vaelluskalakantojen elvyttämiseksi.

00.20.40.60.8

1

KASVU

MARTO

00.20.40.60.8

1

00.20.40.60.8

1

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

Syntymävuosi

Suku

kyps

ien

osuu

s

osuus kirjolohinaaraista, jotka sukukypsyvät kolmantena vuonna Kasvu- ja Marto-linjassa. Valin-taohjelmassa on kolme osapopulaatiota.

5Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta

www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

Happamat sulfaattimaat ovat yleisimpiä Poh-janmaan rannikkoalueella. Siellä maan pin-taa rikkovat metsänhoitotoimenpiteet, kuten maanmuokkaus ja kunnostusojitus. Ne voi-vat muuttaa maaperästä huuhtoutuvan veden happamaksi ja raskasmetallipitoiseksi. Vesistö-haittojen estämisessä kaivinkoneen kuljettaja on avainasemassa.

KaUha Voi oSUa SULfidiKeRRoKSeenSuometsiä ei Suomessa enää uudisojiteta. Vanhojen ojitusalueiden kunnostus- ja täy-dennysojitus voi kuitenkin aiheuttaa maa-perän ja vesistöjen happamoitumista ja myrkyllisten metallien huuhtoutumista, jos kaivutyössä paljastuu sulfidipitoisia kerroksia.

Etenkin ohutturpeisilla kunnostusojitus-kohteilla onkin selvitettävä jo ojitussuunni-telmaa laadittaessa, esiintyykö alueen maa-perässä sulfidipitoisia kerroksia. Olennaista olisi tietää myös niiden esiintymissyvyys, jotta osattaisiin kaivaa tätä matalammalta. Tarkin ja varmin tieto saadaan yleensä kuitenkin vas-ta kaivutöiden yhteydessä, sillä sulfidikerros-ten syvyys ja laajuus vaihtelevat. Siksi kaivin-konekuljettajan ammattitaito ja motivaatio ovat keskeisimpiä edellytyksiä haittojen tor-junnan onnistumiselle.

VäRi Tai hajU iLMenTää SULfidejaMetsänomistaja ei useinkaan tiedä happaman sulfaattimaan olemassaolosta. Nykykäsityksen mukaan turpeen peittämät sulfidikerrokset suometsissä ovat suureksi osaksi vielä muuttu-mattomina, ei-hapettuneina sulfideina.

Varsinaista hapanta sulfaattimaata tun-nusomaisine punertavan- ja kellanruskeine värjäytymineen voi löytyä lähinnä vanhojen ojien pohjan alta tai ojaluiskista ja penkoista. Siellä ojitus on kuivattanut maata tehokkaim-min. Vanhoista ojien kaivumassakasoista voi myös löytyä hapanta sulfaattimaata.

Muuttumattomat sulfidit on kohtalaisen

helppo huomata silloin, kun ne värjäävät ko-ko maakerroksen mustaksi tai tumman har-maaksi. Usein ne myös haisevat pahalle, jos-kus jopa rikkivedylle. Rikkivedyn hajun moni tuntee pilaantuneen kananmunan pistävänä hajuna.

Hankalinta sulfidien havaitseminen on silloin, kun ne eivät aiheuta värieroa tai omi-naishajua.

SULfidiT jäTeTTäVä RaUhaanMaastossa tulisi kokonaan estää sulfidikerros-ten paljastuminen. Jos näitä kerroksia kuiten-kin päätyy kaivinkoneen kouraan, on kaivu-massa peitettävä turpeella sen hapettumisen estämiseksi. Ojan pohjalta samalla paljastu-neesta sulfidipitoisesta laikusta liukenevan happo- ja metallikuorman vähentämiseksi tulee paljastuman jälkeen jättää perkauskatko. Näin vesi voi puhdistua sen läpi hitaasti suo-tautuessaan.

Laskeutusaltaita ja lietekuoppia tulisi vält-tää happamien sulfaattimaiden alueella. Pin-tavalutus ja kaivukatkot ovat turvallisempia keinoja kiintoaineen pidättämiseksi, sillä ne

eivät aiheuta yhtä suurta sulfidien hapettu-misriskiä. Paksuturpeisilla kohteilla vältetään happamoitumisuhka, jos ei kaiveta kivennäis-maahan asti.

Kunnostusojituksista aiheutuvien hap-pamuushaittojen torjuntakeinoja selvitetään sadan hehtaarin alueella toteutettavassa ko-keessa Perhonjoen alaosalla Alavetelissä Poh-janmaan rannikkoalueella.

Tiina Maileena Nieminen, Leena Finér, Hannu Hökkä, Metla, juhani Hannila, Mats Willner, Kokkolan kaupunki, Thomas Åman, OTSO Metsäpalvelut

Lisätietoja: tiina.nieminen@metla.fi Puh. 040 801 5457

Metsien kunnostusojitus vaatii tarkkuutta happamilla sulfaattimaillaSuomessa happamat sulfaattimaat ovat vesistöjen suurin happo- ja metallikuormittaja. Riskialueilla haittojen torjunta on huomioitava metsänhoitotoimenpi-teitä suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Koneurakoitsija Karl-Gustav Lindhillä on vankkaa kokemusta happamien sulfaattimaiden kunnostusojituksesta Pohjanmaan rannikkoalueella.

aiMO jOKeLa/MeTLa

Rannikkoalueen happamien sulfaattimaiden peltojen kuivatus on johtanut sulfidikerros-ten hapettumiseen. Viljelyksessä kauan olleilla pelloilla sulfidikerros alkaa keskimäärin noin 1–1,5 metrin syvyydestä. Peltomaan kalkituk-sella saadaan nostettua muokkauskerroksen pH:ta, joten happamat sulfaattimaat ovatkin viljavimpia maitamme. Kalkitus ei kuiten-kaan vähennä olennaisesti pellon valumavesi-en happamuutta.

PohjaVeden TaSoa Voidaan SääTääPohjavesi suojaa sulfidikerrostumia ilman ha-pelta. Tasaisilla viljelymailla pohjaveden tasoa voidaan säätää säätösalaojituksella, joka hidas-taa pohjaveden laskua. Kuivina kesinä pohja-veden on todettu säädöstä huolimatta kuiten-kin laskevan sulfidikerrokseen.

Kun säätöä on tehostettu altakastelulla, eli pumppaamalla salaojiin lisävettä, pohjavesi on saatu pidettyä sulfidikerrosten yläpuolella kuivinakin aikoina. Altakastelussa vesi karkaa helposti valtaojaan, jos virtausta ei estetä pel-lon ja valtaojan väliin asennettavalla muovi-kalvolla. Kun kalvo ulotetaan sulfidikerrok-seen, ei muovin alta pääse karkaamaan vettä.

Söderfjärdenissä Pohjanmaan rannikolla 1,5 metriä leveä muovi asennettiin salaojitus-koneella maahan, niin että se ulottuu muok-kauskerroksesta 1,8 metriin.

KeLLUVa anTenni PeLLoLLeKäytännön viljelyksillä niin sanottu kelluva

antenni on osoittautunut erinomaiseksi poh-javeden korkeuden seuraamisessa. Kelluva an-tenni asennetaan pohjavesiputkeen. Anten-nin alaosaan on merkitty punaisella kriittinen korkeus. Punaisen värin näkyessä pohjavesi on liian ylhäällä. Tällöin veden virtausta sää-tökaivon kautta tulee lisätä vähentämällä sää-tökorkeutta.

jaana uusi-Kämppä, MTT, Rainer Rosen-dahl, Pro agria, Peter Österholm, Åbo akademi, Seija virtanen, Salaojituksen tukisäätiö ja Merja Mäensivu, ely-keskus

Uusi-Kämppä, Jaana ym. 2013. Ympäris-töriskien vähentäminen happamilla sulfaat-timailla – Opas pohjaveden pinnan säätä-miseksi. MTT Raportti 74. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-422-9

Uusi-Kämppä, Jaana ym. 2013. Minsk-ning av miljörisker orsakade av sura sulfat-jordar Handbok för reglering av grundvat-tennivån. MTT Rapport 89. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-442-7

Lisätietoja: jaana.uusi-kamppa@mtt.fi Puh. 029 531 7866 http://www.CaTeRMaSS.fi

Peltojen säätösalaojitus sopii happamille sulfaattimailleHappamilla sulfaattimailla pohjaveden pinnan nosto vähentää hitaasti salaojaveden happamuutta ja huuhtoutuvan alumiinin määrää. Pohjaveden pinnan sää-tö onnistuu parhaiten altakastelulla tai säätösalaojituksella yhdessä pellon alereunaan asennetun muovikalvon kanssa.

altakastelussa säätökaivon kautta salaojiin pumpattiin vuosittain lisävettä 30–50 milli-metriä.

RaiNeR ROSeNdaHL/PROagRia

näin hapan sulfaattimaa muodostuuHappamissa sulfaattimaissa muodostuvan happamuuden syynä ovat maaperän rau-tasulfidipitoiset kerrostumat. Niiden pal-jastuminen tai altistuminen ilmalle maan kuivatuksen seurauksena aiheuttaa happa-moitumisen.

Hapettumistuotteet näkyvät maaperäs-sä punaisen tai kellanruskeina kerrostumina tai ruostetäplinä. Maaperästä huuhtoutuva vesi muuttuu hyvin happamaksi ja raskas-metallipitoiseksi. Tämä uhkaa vesieliöstöä ja erityisesti kalataloutta. Vesistöongelmat kär-

jistyvät kuivaa kautta seuraavien voimakkai-den sateiden jälkeen.

Euroopan laajimmat happamien sulfaat-timaiden esiintymät löytyvät Suomen alavil-ta rannikkoseuduilta. Siellä muinaisen Lito-rina-meren sulfidipitoiset pohjasedimentit ovat maankohoamisen seurauksena nous-seet merestä. Peltojen salaojituksesta johtu-en vesistöjen happamoitumisriski on suurin maatalousvaltaisilla alueilla. Metsätalousalu-eiden kuivatus ei ole yhtä voimaperäistä, jo-ten happamoitumisriskikin on pienempi.

Söderfjärdenin pilottikentän tuloksiaPohjaveden pinta pysyi sulfidisavikerrok-sen yläpuolella altakastelussa. Säätösalaoji-tuksessa se laski sulfidikerrokseen, mutta lyhyemmäksi aikaa kuin tavanomaisessa sa-laojituksessa. Siinä kerrokset olivat hapettu-miselle alttiina useamman kuukauden.

Vesieliöille myrkyllisen alumiinin pitoi-suus laski altakastelussa 12 milligrammaan

litrassa ja tavanomaisessa salaojituksessa 16 milligrammaan litrassa. Vaikka salaojavedet laimenevatkin vesistöissä, alumiinipitoisuu-det olivat suuria. Jo 0,3 milligrammaa lit-rassa on kaloille myrkyllisiä, kun veden pH on viisi.

Satotasossa tai sadon laadussa ei ollut merkitseviä eroja käsittelyjen välillä.

Mustaksi värjäytynyt hapeton maakerros on varma osoitus rautasulfidien esiintymisestä.

juHaNi HaNNiLa/KOKKOLaN KauPuNKi

6

Laiduntamisen tehostaminen on useis-sa maissa tärkeä tavoite maidontuotannon kehittämisessä. Suomessa lyhyt kasvukau-si ja suurenevat yksikkökoot ovat johtaneet siihen, että vain noin 5 prosenttia lehmien vuosittaisesta rehunkulutuksesta on laidun-nettua ruohoa. Säilötyt karkearehut ja koh-tuullisen runsas väkirehuruokinta ovat suo-malaisen maidontuotannon trendi.

KoKoViLjaSäiLöRehUSTa SUoMen MaiSSiMaissi on maailmanlaajuisesti erittäin laa-jasti käytetty rehukasvi. Maissisäilörehun käyttö on yleistä jo Etelä-Ruotsissa. Ver-tasimme maissia, hernettä ja härkäpapua kokoviljasäilörehun raaka-aineina Suomen olosuhteissa.

Maissi ei lyhyen kesän takia ehtinyt kun-nolla valmistua, sillä kuiva-ainepitoisuus jäi 16 prosenttiin ja tärkkelyspitoisuus 9 pro-senttiin. Tyypillisiä arvoja maailmalla ovat 30 ja 25 prosenttia. Maissia rehukasvina Suomessa ei siis voi yleisesti suositella. Pit-källä tähtäimellä ilmastonmuutoksen ede-tessä se tullee kuitenkin yleistymään.

Useimmat maissisäilörehun edut voidaan kuitenkin saavuttaa jo nyt tuottamalla ko-koviljasäilörehua tutuista viljalajeista kuten vehnästä ja ohrasta. Näin saadaan karjati-lan viljelykiertoon yksivuotinen karkearehu, joka täydentää hyvin hyvälaatuista nurmi-rehua ruokinnassa. Lisäämällä viljan jouk-koon palkoviljoja voidaan vähentää typ-pilannoitusta ja saadaan ruokintaan vielä monipuolisempi ja enemmän raakavalkuais-ta sisältävä rehu.

SoPiSiKo RUoKinTaan Soija Vai RyPSi?Karkearehujen lisäksi lehmille syötetään eri-laisia väkirehuja kuten viljaa ja elintarvike-teollisuuden sivutuotteita. Valkuaisrehuista yleisimpiä ovat soija- ja rypsirouhe. Niillä saadaan viimeisetkin litrat lypsätettyä, kun maitorauhasen käytettäväksi tarjotaan ami-

nohappoja ja energiaa optimaalisessa suh-teessa.

Pötsissä muodostuvan mikrobivalkuai-sen turvinkin lehmä pärjäisi hyvin. Nykyiset maidon ja valkuaisrehujen hintasuhteet sekä korkeat lehmäkohtaiset kiinteät kulut puol-tavat silti yleensä valkuaisrehujen käyttöä. Valkuaisen yliruokintaa kannatta tietysti välttää, koska se huonontaa typen hyväksi-käyttöä ja lisää ympäristökuormitusta.

Soija on profiloitunut globaalin teho-maatalouden ongelmien symboliksi. Sen käyttöä suomalaisten lehmien ruokinnassa ei voi perustella lehmien ravitsemuksenkaan kannalta, sillä rypsipohjaiset rehut ovat osoittautuneet vähintään yhtä hyviksi nur-mirehun ja rehuviljan täydentäjiksi. Ryp-sin haasteena on viljelyinnon hiipuminen. Tälläkin hetkellä valtaosa Suomessa rehuksi käytettävästä rypsistä ja rapsista tuodaan ul-komailta.

Sikojen ja siipikarjan ruokinnassa soija on Suomessakin keskeinen raaka-aine, jota

pystytään vain osittain korvaamaan esimer-kiksi kotimaisilla palkoviljoilla ja valkuais-pitoisilla sivutuotteilla. Eläinten tarpeisiin ei tahdo riittää korvaavien rehujen määrä, eikä laatukaan.

Kotimaiset vähän käytetyt ja osittain unohdetut palkoviljat, herne ja härkäpapu, tarjoavat vaihtoehtoja soijalle. Rehukäyt-töön palkoviljat sopivat hyvin. Suurimmat haasteet ovat viljelyn onnistumisessa ja kan-nattavuudessa.

TeoLLiSUUden SiVUTUoTTeeT KUnniaan Useimmissa teollisuuden prosesseissa vain osa raaka-aineesta päätyy lopputuotteeseen. Taloudellista ja ympäristön kannalta teho-kasta on käyttää sivutuotteet eläinten rehu-na. Märehtijät ovat erinomaisia kuitupitois-ten rehujen käyttäjiä, kun siat ja siipikarja ovat selvästi vaativampia. Niille sopivat run-

saasti valkuaista ja tärkkelystä tai sokereita sisältävät sivutuotteet.

Yhä monipuolistuva bioenergian ja mui-den biomateriaalien tuotto luo uusia sivu-tuotteita. Niitä voidaan hyödyntää myös rehuina. Toisaalta aikaisemmin rehuksi käytetyille jakeille löytyy uutta käyttöä esi-merkiksi biokaasuntuotannossa. Yritysten verkostoituminen ja jokaiselle erälle sopi-van käyttötarkoituksen löytäminen antavat mahdollisuudet kokonaisuuden optimoin-tiin.

Kirjoitus perustuu SOLID-hankkeessa tehtyyn tutkimukseen

Marketta Rinne ja Kaisa Kuoppala, MTT

Lisätietoja: marketta.rinne@mtt.fi Puh. 029 531 7677

Uusrehut tarjoavat vaihtoehtoja eläinten ruokintaanLehmät pystyvät muuntamaan kuitupitoisia rehuja maidoksi ja lihaksi pötsissä tapahtuvan mikrobisulatuksen avulla. Nykylehmä tarvitsee rehuannoksensa terästykseksi kuitenkin laadukkaita täydennysrehuja.

Lehmät ovat mestareita muuttamaan rehun maidoksi ja lihaksi.

aNTTi HaaviSTO/MTT:N aRKiSTO

Molemmat taudit leviävät herkästi, eikä nii-tä esiinny Suomessa. Riski niiden leviämiselle Suomeen esimerkiksi eläinkuljetusten, met-sästysmatkailun tai ruokatuliaisten mukana on olemassa. Afrikkalaista sikaruttoa tavataan Venäjällä, Baltiassa ja Puolassa ja suu- ja sork-katautia Turkissa.

TaUdiT aiheUTTaVaT TaPPioiTaJos Suomeen leviäisi suu- ja sorkkatautia, ai-heuttaisi se kansantaloudelle todennäköisesti kymmenien miljoonien eurojen menetykset. Kotieläintilojen, meijerien ja lihateollisuuden tappiot voisivat nousta 50−200 miljoonaan euroon. Afrikkalaisesta sikarutosta aiheutuvat menetykset jäisivät 6−63 miljoonaan euroon

Elintarvikeviennin häiriintyminen aihe-

uttanee eniten tappioita. Kuluttajat hyötyvät hetkellisesti, jos kotimaan liha- ja maitomark-kinat täyttyvät ja tuotteiden hintataso laskee. Siksi tuottajien menetykset voivat olla koko kansantalouden menetyksiä suuremmat.

Vientihäiriön kustannukset ja kesto riip-puvat tuojamaista. Tappioita voidaan yrittää vähentää toimenpiteillä, jotka vakuuttavat tuojamaata niin, että ne lyhentävät vientihäi-riön kestoa. Lisäksi voidaan etsiä uusia mark-kinoita ja siirtää valmistusta varastoitaviin tai hyvän kysynnän tuotteisiin.

häViTySToiMien MaKSajina KanSaLaiSeTTautien havaitseminen Suomessa käynnistäisi verorahoitteiset toimet. Tartuntatilojen eläi-met hävitettäisiin, tilat puhdistettaisiin ja tar-kastettaisiin. Afrikkalaisella sikarutolla nämä kustannukset olisivat pienemmät kuin suu- ja sorkkataudilla, jolla ne voivat nousta 1−4 mil-joonasta eurosta aina kymmeniin miljooniin euroihin.

jarkko Niemi, MTT ja Tapani Lyytikäinen, evira

Lisätietoja: jarkko.niemi@mtt.fi Puh. 029 531 7548

helposti leviävä eläintauti sekoittaisi markkinatafrikkalaisen sikaruton tai suu- ja sorkkataudin leviäminen Suomeen heikentäisi kotieläinalan kannattavuutta. Suurin haaste olisi elintarvikeviennin häiriinty-minen.

Simuloidut afrikkalaisen sikaruton sekä suu- ja sorkkataudin tuottajille (kotieläintilat, meijerit, lihanjalostus) sekä koko kansanta-loudelle aiheuttamat tappiot.

0

50

100

150

200

250

300

Afrikkalainen sikarutto Suu-ja sorkkatauti

milj

oona

a eu

roa

TuottajatKansantalous

0

50

100

150

200

250

300

Afrikkalainen sikarutto

Suu- ja sorkkatauti

milj

oona

a eu

roa

TuottajatKansantalous

SoLid kehittää työkaluja maidontuotannon tueksiHankkeen tavoitteena on kehittää kestävää luonnonmukaista ja matalan panoskäytön maidontuotantoa. Samalla pyritään varmis-tamaan, että maidontuotanto kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän ja yllä-pitää luonnon monimuotoisuutta.

Mukana on koko maitoketju rehujen tuotannosta kuluttajien näkemyksiin asti. Biologiset ja taloudelliset mallit ovat tär-keitä työkaluja monimutkaisten ilmiöiden hahmottamisessa. Niiden pohjalta tehdään nettikäyttöisiä työkaluja. Viljelijät nostetaan tutkimuksen keskiöön osallistavan otteen ja tilatutkimusten avulla.

SOLID on EU:n rahoittama hanke, jo-hon osallistuu 25 tutkimuslaitosta ja yritys-tä 10 Euroopan maasta. MTT on tiiviisti mukana hankkeen kaikissa osatutkimuk-sissa. Lisätietoja www.solidairy.eu.

7

Poikimahelppoutta parannetaan kahden eri ominaisuuden avulla. Ensimmäinen on vasi-kan ominaisuus, eli kuinka helposti vasikka on synnytettävissä. Esimerkiksi isokokoinen vasikka on vaikeampi synnyttää kuin pieni. Toinen on emon ominaisuus, eli kuinka hel-posti emo poikii. Tämän ominaisuuden avul-la voidaan valita sopivia eläimiä parantamaan karjan emojen emo-ominaisuuksia.

PeRinnöLLiSTä ediSTyMiSTä KeinoSieMennySSonneiLLaKeinosiemennyssonneja käytetään levittä-mään perinnöllisesti parasta eläinainesta. Kas-vattajien on helppo ostaa parhaiden sonnien

siemenannoksia, ja käyttää niitä oman karjan lehmille.

Keinosiemennyssonnien poikimahelppou-den jalostusarvot ovat -0,40−+0,20. Poikima-helppoutta mitataan neliportaisella luokit-telulla, vaikeasta keisarinleikkauksesta ilman apua tapahtuneeseen poikimiseen. Keinosie-mennyssonnien välillä on siis vähän yli puo-len luokan perinnöllinen ero poikimahelp-poudessa.

Ero ei ole iso, koska poikimahelppoudessa on vain vaatimattomasti perinnöllistä vaihte-

lua. Käyttämällä parhaiden sonnien siementä, karjankasvattajat voivat kuitenkin vähitellen, sukupolvesta toiseen parantaa karjaansa.

PaReMPaa eLäinaineSTa LihaKaRjaKeTjULLeUusi jalostusarvostelu on kehitetty MTTn, Faban ja Maatalouden Laskentakeskuksen yh-teistyönä. Se täydentää vuonna 2014 uusittu-ja kasvu- ja teurasominaisuuksien jalostusar-vosteluja. Näiden avulla lihakarjaketju hyötyy parantuvasta eläinaineksesta, ja suomalaisel-

le kuluttajalle voidaan tarjota yhä parempaa suomalaista lihakarjan lihaa.

Faba on koko Suomen kattava nautakar-janjalostukseen erikoistunut yritys, ja sen omistavat suomalaiset kotieläinyrittäjät.

antti Kause, ismo Strandén. MTT ja Kaisa Sirkko, Faba

Lisätietoja: antti.kause@mtt.fi Puh. 029 5317324

Tuottajan motivaatiolla on suuri vaikutus sii-hen, miten hyvin eläintaudeilta suojaudu-taan. Tautisuojauksella tarkoitetaan toimen-piteitä, joilla pyritään estämään eläintaudin leviäminen tilalle tai sieltä pois. Tautisuoja-uksen käyttöä voidaan lisätä koulutuksella ja kannustamalla taloudellisesti tautisuojauksen käyttöön.

naUTa- ja LaMMaSTiLoiLLa eniTen PaRanneTTaVaaMTT:n ja Eviran kyselytutkimusten mukaan tautisuojausta käytetään yleisemmin sikatiloil-la kuin nautatiloilla. Vähinten tautisuojausta käytetään lammastiloilla.

Eläinkuljetukset ovat merkittävä riskiteki-jä eläintautien leviämisessä. Valtaosa lypsykar-ja- ja emolehmätiloista ja suuri osa sikatiloista vaatiikin ostoeläimiltä terveystodistuksen tai pyrkii selvittämään eläinten alkuperän. Osto-eläimet myös pyritään hankkimaan mahdol-lisimman pieneltä määrältä tiloja, mutta sa-moilta tiloilta hankinta ei aina onnistu.

Nauta- ja sikatiloilla pestään kädet eläin-suojasta poistuttaessa, mutta suojavaatteiden ja saappaiden käytössä on parannettavaa. Esi-merkiksi alle puolet lihanautatiloista vaatii vierailijoilta tilan suojavaatteiden käyttöä. Si-katiloista 25−35 ja nautatiloista noin 10 pro-senttia käyttää tautisulkua, joten tautisulun käyttöä olisi varaa lisätä.

Noin 90 prosenttia sikatiloista ja kaksi kol-masosaa nautatiloista torjuu haittaeläimiä.

Kaikki eivät kuitenkaan estä niiden pääsyä eläinsuojaan tai rehuvarastoon. Raatokontteja kuolleille eläimille on lähinnä vain sikatiloilla.

KoULUTUKSeen ja TiedoTUKSeen PanoSTeTTaVaTuottajien omasta mielestä eniten parantami-sen mahdollisuuksia on haittaeläinten torjun-nassa, suojavaatteiden ja saappaiden, tautisu-lun ja raatoastian käytössä.

Tautisuojauksen käyttö on yleisintä suuril-la tiloilla sekä ammattimaisessa tuotannossa.

Esimerkiksi päätoimisuus kotieläintuotannos-sa, suuri tilakoko, tilan sitoutuminen meije-riin tai teurastamoon tuotantosopimuksella, tuottajan korkea koulutus ja aikomus laajen-taa tai jatkaa tuotantoa ovat yhteydessä tauti-suojauksen käyttöön.

Panostaminen tieto-taitoon, erilaisiin kou-lutuksiin ja tiedonvälitykseen lisää tautisuo-jauksen käyttöä. Lisäksi koulutuksen myötä suojaustoimenpiteitä osataan käyttää tehok-kaammin ja oikeammin.

MoTiVaaTio ja TieTo RaTKaiSeVaT TaUTiSUojaUKSeSSaMitä kalliimpaa tuottaja katsoo tautisuojauk-sen käytön olevan, sitä vähemmän sitä käyte-tään. Tämä pätee etenkin investointeja vaa-tiviin toimenpiteisiin. Käsitys toimenpiteen kustannuksista voi muuttua, kun sen hyödyt ja todelliset kustannukset havaitaan tai niistä saadaan uutta tietoa.

Tärkeää on, että tuottaja on motivoitu-nut käyttämään tautisuojausta. Esimerkiksi ammattiylpeys, tilan menestyminen ja toisten tuottajien hyvin tehdystä työstä osoittama ar-vostus motivoivat kohentamaan tautisuojaus-ta. Myös aiemmat eläintautiongelmat lisäävät motivaatiota. Eläintautiongelmia kokeneilla tiloilla käytetään todennäköisemmin lastausti-laa, suojavaatetusta ja raatoastiaa. Lisäksi tuot-taja on kiinnostuneempi lisäkoulutuksesta.

Taloudellisia kannustimia tautisuojauk-seen antavat taloudelliset menetykset, jotka voi välttää satsaamalla tautisuojaukseen. Niitä ovat myös lainsäädännön, teurastamoiden ja meijerien tuotannolle asettamat vaatimukset. Tuottajia kiinnostaisivat myös vakuutusmak-sujen alennukset, joita voisi saada tautisuoja-usta käyttämällä.

jarkko Niemi, MTT, Tapani Lyytikäinen, Leena Sahlström, evira

Lisätietoja: jarkko.niemi@mtt.fi Puh. 029 5317550

Kotieläintuottaja on tautisuojauksen ratkaiseva lenkkiTilan hyvä tautisuojaus on tärkeää eläinten suojelemiseksi tartunnoilta. Hyvä tautisuojaus estää tehokkaasti eläintautien leviämistä, on toimivaksi havaittu ja kustannuksiltaan riittävän edullinen.

eräiden tautisuojaustoimenpiteiden käyttö (% tiloista käyttää) Suomen nauta- ja sikatiloilla vuonna 2011.

Tautisuojaustoimenpide Porsas-tuotantotilat

Liha-sikalat

Lypsy-karjatilat

Liha-nautatilat

Vieraat pesevät kädet tilalta poistuessaan 89 66 63 43

Tilan saappaat vierailijoille 81 73 68 39

Tuholaistorjunta eläinsuojassa 59 65 54 37

Osasto pestään jokaisen erän jälkeen 32 79 17 43

Vaadin ostoeläimiltä terveystodistuksen 33 16 71 14

Tautisulku 35 26 11 8

Lastaustila 59 25 3 2

Lihakarjan poikimista parannetaan valintaohjelmallaLihakarjan poikimahelppoutta pyritään parantamaan uudella jalostusarvostelulla. Sen avulla valitaan perinnöllisesti parhaat eläimet. Samalla parannetaan vasikan ja emon hyvinvointia sekä lihantuotannon kannattavuutta.

Liharotujen kirjoyleisimmät Suomessa kasvatetta-vat liharodut ovat brittiläiset here-ford, aberdeen angus ja highland cattle sekä mannereurooppalaiset simmental, charolais ja limousin. Liharodut on jalostettu erityises-ti lihantuotantoon sopiviksi. Ko-timaisesta naudanlihasta noin 10 prosenttia tulee puhdasrotuisista lihakarjaroduista ja 10 prosenttia lihakarjarotujen ja maitorotujen risteytyksistä.

Viiden liharodun keinosiemennyssonnien jalostusarvot a) vasikan ja b) emon poikimahelppoudelle.

0

10

20

30

40

50

60

70

-0.40 -0.20 0.00 0.20 0.40

Sonn

ien

%-o

suus

Vasikan poikimahelppous (1 -4 luokkaa)

Hereford

Charolais

Angus

Limousin

Simmental

A.

0

10

20

30

40

50

60

70

-0.40 -0.20 0.00 0.20 0.40

Sonn

ien

%-o

suus

Emon poikimahelppous (1 -4 luokkaa)

B.

8

MieLiPide Tuija aronen, tuija.aronen@metla.fi

voisiko metsä kasvaa nykyistä parem-min? Tai tuottaa lahonkestävää puuta-varaa? voisiko talven ruskettamien kar-tiovalkokuusten sijaan pihaan istuttaa kestäviä punaneulasisia kuusia tai kää-piökuusia? Metsäpuiden solukkoviljelyllä voidaan tuottaa halutunlaisia puita.

uusi lisäysmenetelmä havupuiden, eri-tyisesti kuusen, kasvulliseen lisäykseen on pian käytössämme. Solukkoviljelyllä voidaan monistaa tehokkaasti lehtipui-den lisäksi myös havupuita.

RohKeneMMeKo TaRTTUa tilaisuu-teen ja kasvattaa parhaita mahdollisia puita? Hyväkasvuisia, kestäviä, koristeel-lisia puita, joita haluamme ja joita biota-lous tarvitsee. vai seuraammeko lahden takaa, kun ruotsalaiset tekevät niin?

Ruotsissa kuusen solukkolisäyksen kehittämiseen on panostettu meitä enemmän. Siellä metsäyhtiöt yhdessä SweTree Technologies -yrityksen kans-sa rakentavat automatisoitua laitosta solukkotaimien tuotantoon. Tuotannon pilotointi alkaa uppsalassa 2015. Soluk-kotaimien paremman kasvun ja laadun on laskettu kattavan siementaimia kor-keammat tuotantokustannukset.

Suomessa kuusen solukkoviljely aloitet-tiin Punkaharjulla 2011. Siemenalkioista saatua solukkoa voidaan monistaa rajat-tomasti. grammasta tätä solukkoa saa-daan jopa 700 alkuperäisen alkion kopio-ta. Tuotetut kasvulliset alkiot idätetään laboratoriossa, koska niiltä puuttuu sie-menen vararavinto ja suojakuori, ja siir-retään sirkkataimina kasvihuoneeseen. ensimmäiset kuusen solukkotaimet on jo istutettu kentälle.

Solukkotaimia testataan kentällä, koska viljelmät on aloitettu siemenestä. Sie-

menestä kasvavan puun ominaisuuk-sia ei tunneta ennalta, vaikka sen van-hemmat ovatkin toivotunlaisia puita. Kenttätestauksen ajan solukkoviljelmät säilytetään syväjäädytettyinä, ja monis-tettaviksi sulatetaan vain halutut linjat.

LUonnonVaRaKeSKUS jaTKaa havu-puiden solukkoviljelyn tutkimusta ja me-netelmän kehittämistä laboratoriomitta-kaavasta massalisäykseen soveltuvaksi. Kustannustehokkuuden parantamiseen pyritään automatisoimalla käsityövaltai-sia työvaiheita. Tämä on tarpeen metsä-taimien tuotannon kilpailukyvyn turvaa-miseksi. Koristepuiden tuotanto voi olla kannattavaa käsityönäkin.

Havupuiden solukkolisäys tarjoaa tai-mituottajille uuden mahdollisuuden erikoistua koristemuotojen tai korkea-laatuisen metsänviljelyaineiston tuotta-miseen. Meillä Suomessa Punkaharjun tutkimuslaboratorion tuottamat soluk-kolinjat ovat tuottajien käytettävissä kenttätestauksen jälkeen. Koristemuo-toja voidaan alkaa monistaa heti, kun toivotusta kasvutavasta on saatu var-muus. Metsänviljelyaineisto puolestaan on rekisteröitävä, ja rekisteröinnin edel-lytyksenä on monivuotinen kenttätesta-us sekä riittävä perinnöllinen monimuo-toisuus.

Kirjoittaja on Metlan erikoistutkija ja do-sentti.

Pian monistetaan havupuita

Rohkenemmeko kasvattaa parhaita

mahdollisia puita vai seuraammeko lahden

takaa, kun ruotsalaiset tekevät niin?

TiMO KiLPeLäiNeN

Kuusi kukkimaan ja siemensato suojaan

Jalostetun kuusen siemenen tuotanto sie-menviljelyksillä muistuttaa enemmän he-delmien viljelyä kuin metsänkasvatusta. Hedelmätarhoilla käytettävää gibberelliini-hormonia kokeiltiin lääkkeeksi myös kuu-sen heikkoon kukintaan. Gibberelliini on yksi puiden omista luontaisista kukintaa säätelevistä hormoneista. Sitä injektoitiin liuoksena kuusivartteisiin. Rungosta liuos kulkeutuu puun latvustoon, jossa kukkasil-mut muodostuvat.

Hyvissä olosuhteissa kuusen kukkien mää-rä lisääntyi kukittamisella peräti 167 prosent-tia. Kukittamisesta on tulossa rutiinitoimen-pide kuusen siemenviljelyksillä.

SieMeneT SUojaan TUhoLaiSiLTaKuusen kävyt siemenineen ruokkivat useita hyönteisiä. Toisinaan hyönteistoukkien aihe-uttamat tuhot voivat olla niin mittavia, ettei käpyjä saada kerättyä lainkaan. Kuusi yrit-tää välttää hyönteistuhoja kukkimalla har-voin ja epäsäännöllisesti. Kukinnan välivuosi-na hyönteiskannat pienenevät, jonka jälkeen terveitä siemeniä voi puolestaan muodostua enemmän.

Sienitaudeista ongelmallisin on tuomi-ruoste, joka voi pahimmillaan vioittaa käpysa-don keruukelvottomaksi.

Hyönteiset ja sienet voivat siis helpos-ti tuhota kukittamisella aikaan saadun sie-mensadon lisäyksen. Tämän vuoksi gibbe-relliini-injektion yhteydessä testataan myös kasvinsuojeluaineen injektoimista. Nuorille kuusen siemenviljelyksille kehitetään integroi-tua torjuntaa, mikä pitää sisällään kasvinsuo-jeluaineiden testausta sekä viljelysten kasva-tusta tuhotorjuntaan sopiviksi. Olennaista on myös hyönteisten feromoneihin perustuvan kannanseurantamenetelmän testaus torjun-nan kynnysarvojen ja ajoituksen määrittämi-seksi. Mekaanisesti tuhoja voidaan torjua esi-merkiksi tiputtamalla tuomiruosteiset kävyt keruun yhteydessä maahan.

…ja PaKKaSeLTaKuusen ja männyn siemenet saavuttavat täy-den kokonsa jo varhain syyskesällä. Tämän jälkeen siemenet vielä tuleentuvat useiden viikkojen ajan, mikä parantaa muun muassa niiden varastointikestävyyttä. Tuleentumisen ajankohta vaihtelee vuosien ja puuyksilöiden välillä. Käpysadon keräämistä ei siis pidä kii-rehtiä. Toisaalta keruuta ei kannata lykätä sy-dän- tai kevättalveenkaan. Ainakin männyn siementen on havaittu vaurioituvan kovil-la pakkasilla erityisesti märän syksyn jälkeen. Parhaimmillaan siementen laatu on lokakuul-ta joulukuulle.

SieMenPULan SyyT ja SeURaUKSeTSuomessa neljä viidesosaa kaikesta metsänuu-distamisesta on viljelyä eli kylvöä ja istutusta. Vuotuinen siementarve on yli 10 000 kiloa, josta noin 9000 kiloa kuluu männyn metsä-kylvöön ja 1500 kiloa pääasiassa kuusen ja männyn taimituotantoon. Jalostettuja sieme-niä tuotetaan tätä tarkoitusta varten perus-tetuilla siemenviljelyksillä. Lisäksi siementä kerätään talousmetsistä päätehakkuun yhte-ydessä.

Kuusen vuotuinen istutusmäärä on lisään-tynyt yli 50 miljoonalla taimella 20 vuodes-sa. Kuusi kukkii harvoin ja siemenviljelyksiä on vähän. Lisäksi tuhohyönteiset ja sienitau-dit aiheuttavat satotappioita. Niinpä taimi-tarhoilla on pulaa etenkin jalostetusta sie-menestä. Samalla jalostushyöty eli parannus puuston tilavuuskasvussa ja laadussa on jää-nyt osin saavuttamatta.

Pekka Helenius, Markku Nygren, Tiina ylioja ja Katri Himanen, Metla

Lisätietoja: pekka.helenius@metla.fi Puh: 040 801 5348

SanastoaSiemenviljelyssiemen Siemenviljelyksen vartteiden kävyistä karistettu siemen. Talousmetsien hyvä-laatuisia puuyksilöitä eli pluspuita on monistettu varttamalla ja vartteet istu-tettu siemenviljelykselle, jossa ne ris-teytyvät ja tuottavat siementä.MetsikkösiemenTalousmetsistä kerätyistä kävyistä karistettu siemen.jalostushyöty Siemenviljelykseltä saatavan materiaa-lin paremmuus puuston kasvussa ja laa-dussa metsikkösiemeneen verrattuna.KaristusKäpyjä kuivataan 1–2 vuorokautta +40 asteessa, jolloin niiden suomut aukea-vat ja siemenet irtoavat suomujen vä-listä. Siemenkiloa kohti on karistettava 100–150 litraa käpyjä.KlooniPuuyksilöstä kasvullisesti varttamal-la lisätty yksilö, esimerkiksi pluspuiden vartteet siemenviljelyksellä.integroitu torjuntaTuhojen torjunnassa yhdistetään me-kaanisia, biologisia ja kemiallisia mene-telmiä pyrkien ennaltaehkäisyyn.

Kuusen solukkotaimien alkukehitys tapahtuu siemenen sijasta laboratoriossa.

Metsätalousteknikko aulis Leppänen injektoi gibberelliiniä kuusivartteeseen siemenviljelyk-sellä kesäkuun alussa 2014.

TiiNa yLiOja/MeTLa

Metsätaimitarhoilla on pulaa hyvälaatuisesta kuusen siemenestä. Tilannetta voidaan helpottaa kukittamalla kuusivartteita ja torjumalla tuhoja. Samalla var-mistetaan hyöty vuosikymmeniä jatkuneesta metsänjalostustyöstä.

9

Viljojen ja öljykasvien suorakylvö on lisään-tynyt varsinkin Lounais-Suomen savialueel-la. Suorakylvöön liittyy myös usein toistuva glyfosaattivalmisteiden käyttö juolavehnän ja syksyllä itävien rikkojen torjumiseksi. Kyntömaalla torjunta-ainekäsittelyjä tar-vitaan harvemmin, koska kyntö ja kylvö-muokkaus pitävät rikkoja kurissa.

GLyfoSaaTTiKäSiTTeLy MahdoLLiSTa KeVääLLä Suorakylvössä glyfosaattia käytetään myös keväällä ennen tai jälkeen kylvön. Kasvu-kauden alussa huuhtoutumisriski on pie-nempi kuin syksyllä, koska valuntaa aiheut-tavia sateita on kasvukaudella harvemmin kuin syksyllä. Keväällä ruiskutettu gly-fosaatti myös hajoaa nopeammin, sillä maan lämpötila vaikuttaa hajoamiseen. Talvella glyfosaatti ei juuri hajoa, joten syysruisku-tuksen jälkeen huuhtoutumisriski on suuri myös seuraavan kevään kevätvalunnassa.

Glyfosaattia on pidetty ihmiselle tai eläi-mille turvallisena. Viimeaikaisten tutki-musten mukaan sillä saattaa kuitenkin olla vaikutuksia muun muassa lisääntymiseen, sikiönkehitykseen tai keliakian puhkeami-seen.

hUUhToUTUMiSKoe SeLViTTi KULKeUTUMiSTaGlyfosaatin ja sen hajoamistuotteen AM-PAn eli 3-aminometyylifosfonihapon pi-dättymistä maahan sekä kulkeutumista pinta- ja salaojaveden mukana on seurattu savimaalla Jokioisissa. Ennen ruiskutusta ja sen jälkeen kerättiin sekä vesi- että maanäyt-teitä jäämäanalyyseihin. Tutkimuksessa seu-rattiin glyfosaatin ja hajoamistuote AMPAn pitoisuuksia suorakylvetyllä ja kynnetyllä maalla.

Koe perustettiin kuusi vuotta vanhaan kesantonurmeen, joka oli tuhottu glyfosaat-tivalmisteella syksyllä 2007. Seuraavina vuosina viljeltiin kevätviljaa. Suorakylvö-lohkoja käsiteltiin glyfosaatilla vuosittain, kun taas kyntölohkoja ruiskutettiin joka toinen tai kolmas syksy. Vuosina 2007–2012 suorakylvölohkoille levitettiin kasvin-suojeluruiskulla glyfosaattia yhteensä 9380 grammaa ja kyntölohkoille 4520 grammaa hehtaarille. Ruiskutukset tehtiin syksyllä

puinnin jälkeen tai keväällä ennen kylvöä. Koekenttä sijaitsee Jokioisilla lounaissuo-malaisella savialueella.

SUoRaKyLVöMaaLTa LöyTyi eneMMän jääMiä Suurimmat glyfosaatin ja AMPAn jäämät mi-tattiin koealueen valumavesistä syksyllä 2012, kun ruiskutusta seurasi sateinen kausi. Gly-fosaattia huuhtoutui silloin suorakylvössä yli 14 grammaa hehtaarilta ja perinteisesti muo-katulta maalta seitsemän grammaa hehtaaril-ta. Suorakylvömaan suuriin jäämiin oli syynä muun muassa kyntömaita useammin tehdyt

ruiskutukset. Maahan jääneet glyfosaatti ja AMPA se-

koittuivat kynnettäessä koko muokkausker-rokseen, kun taas suorakylvössä suurempi osa aineista jäi pellon pintaan. Pintavalunnan osuus kokonaisvalunnasta oli suorakylvös-sä 37 prosenttia ja kyntömaalla 24 prosent-tia. Jäämät olivat pintavalunnoissa suurempia kuin salaojavesissä.

Glyfosaattia oli valumavesissä moninker-taisesti verrattuna hajoamistuote AMPAan. Jäämät esiintyivät pääasiassa liukoisessa muo-dossa. Jonkin verran oli myös sitoutunut va-lumavesien kiintoainekseen.

Maan foSfoRiPiToiSUUS SeURannaSSaKun maata ei muokattu, glyfosaattia ja lan-noitefosforia alkoi kertyä muutaman sentti-metrin paksuiseen pintamaakerrokseen. Siellä glyfosaatti ja fosfori kilpailivat samoista si-toutumispaikoista. Maan fosforipitoisuuden kasvu vähensi glyfosaatin ja AMPAn sitoutu-mista maahan. Tällöin suurempi osa torjun-ta-ainejäämistä pysyi liukoisessa muodossa ja oli alttiina huuhtoutumiselle. Suorakylvössä myös orgaanisen aineksen kertyminen maan pintaan saattoi lisätä glyfosaatin ja AMPAn huuhtoutumisriskiä.

jaana uusi-Kämppä, Sari Rämö, Katri Senilä, Risto uusitalo, Riitta Lemola, eila Turtola, MTT ja Katri Siimes, SyKe

Lisätietoja: jaana.uusi-kamppa@mtt.fi Puh. 029 531 7866

Muokkaustapa voi vaikuttaa glyfosaatin kulkeutumiseenglyfosaattivalmisteiden käyttö rikkakasvien torjuntaan on lisääntynyt. Myös suorakylvöala on kasvanut varsinkin etelä-Suomessa. Kulkeutuuko glyfosaattia nyt entistä enemmän pellolta pintavesiin?

HeiKKi jaLLi/MTT

0

5

10

15

20

25

30

35

40

4.4.

6.4.

13.4

.

15.4

.

23.9

.

29.9

.

5.10

.

13.10

.

16.12

.

20.3

.

26.3

.

30.3

.

22.4

.

2.10

.

2.-5.

10.

5.-7.

10.

7.-16

.10.

16.-1

9.10

.

8.-16

.11.

14.4

.

19.4

.

2011 2012 2013

Glyf

osaa

tti,

ug/l

Pintavalunta (Kyntö)

Pintavalunta (Suorakylvö)

Salaojavalunta (Kyntö)

Salaojavalunta (Suorakylvö)

Glyfosaatti torjuu rikkakasvejaGlyfosaatin käyttömäärä kolmin-kertaistui vuosien 2000 ja 2010 vä-lillä, mutta sen jälkeen se on kään-tynyt laskuun. noin joka neljäs peltohehtaari käsitellään glyfosaa-tilla vuosittain.

Glyfosaatti imeytyy lehtien kautta ja kulkeutuu kasvin johtojänteitä pitkin kasvupisteisiin ja juuristoon. Se estää kasvien kasvua säätelevän entsyymin toiminnan. Koska vas-taavaa entsyymiä ei ole eläimillä, glyfosaattia ei ole pidetty kovin-kaan myrkyllisenä aineena.

Suomalaisissa kenttäkokeissa on havaittu suuria glyfosaatin pitoi-suuksia, mutta ne eivät ole ylittä-neet ruotsalaisten myrkyllisyystes-teihin perustuvaa raja-arvoa eli 100 mikrogrammaa litrassa.

Mallinnus tutkimuksen apunaMallinnus on kentällä tehtäviä tutkimuk-sia nopeampaa ja edullisempaa. Mallinnus-tulosten luotettavuus on kuitenkin selvitet-tävä ja huomioitava tulosten tulkinnassa. Tässä hankkeessa selvitettiin MACRO 5.2 -huuhtoutumismallin luotettavuutta hieta- ja savimaalla. Testattua mallia käytettiin gly-fosaatin huuhtoutumisen arviointiin suora-kylvetyltä ja syyskynnetyltä pellolta.

MACRO kuvaa veden ja kasvinsuojelu-aineiden liikkeitä maassa. Malli pystyi ku-vaamaan pelloilta tulevaa pinta- ja salaoja-valuntaa suhteellisen hyvin. Glyfosaatin

mallinnukset eivät onnistuneet yhtä hyvin, mutta antoivat silti riittävän tarkan kuvan koituvasta ympäristöriskistä. Glyfosaatti hajosi tai muuntui huuhtoutumattomaan muotoon huomattavasti nopeammin hieta- kuin savimaalla. Tätä eroa selittänee maala-jin lisäksi maan mikrobiston erilaisuus koe-kentillä.

Mallinnustulokset, kun glyfosaattia ruis-kutettiin joko vuosittain keväällä (suorakyl-vö) tai joka kolmas syksy puinnin jälkeen (kyntö): – Suurin osa vesistöön päätyvästä glyfosaa-

tista tulee pintavalunnan mukana.– Pintavalunnan osuus kokonaisvalunnasta

on suurempi suorakylvössä.– Glyfosaattia kulkeutuu vesiin enemmän

suorakylvössä.– Glyfosaatin pitoisuudet ovat korkeimmil-

laan syyslevityksen jälkeen.– Savimaalla (hidas glyfosaatin hajoami-

nen) valumavesien keskimääräiset glyfosaat-tipitoisuudet ovat suurempia suorakyl-vöskenaariossa, mutta hietamaalla (nopea hajoaminen) kyntöskenaariossa.

Glyfosatin pitoisuudet salaoja- ja pintavalumavesissä suorakylvö- ja kyntölohkoilla. Ruisku-tusajat (10.5. ja 26.9.2011 sekä 25.9.2012) on merkitty nuolilla. Kyntölohkot ruiskutettiin 2012.

Glyfosaatilla torjutaan juolavehnää ja rikkoja yleensä syksyllä ennen syysmuokkausta. Sitä saatetaan ruiskuttaa myös korjaamattomaan kas-vustoon. Suorakylvössä glyfosaattia voidaan käyttää myös keväällä joko ennen kylvöä tai sen jälkeen.

10

Vuodenvaihteessa käynnistyvä Luonnonva-rakeskus pyrkii biotalouden veturiksi Suo-messa.

”Kyse on siitä, että nostetaan maatalou-den, metsän ja villin luonnon tutkimuksen merkitys aivan toiselle tasolle, kuin mitä se on ollut tähän asti”, Luonnonvarakeskuksen pää-johtaja Mari Walls linjaa.

Luonnonvarakeskukseen yhdistyvät Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Metsäntutkimuslaitos (Metla), Riis-ta- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) sekä maa- ja metsätalousministeriön tietopal-velukeskuksen (Tike) tilastotehtävät. Tutkija-taustainen Walls siirtyy pääjohtajaksi Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksen johtajan paikalta.

”SeKToRiRajaT KaToaVaT”Wallsin mukaan Luonnonvarakeskuksesta tu-lee poikkeuksellinen laaja osaamiskeskittymä biotalouden alueella.

”Meillä on samassa talossa osaamista ge-nomiikasta ympäristökysymyksiin ja maata-loudesta metsäsuunnitteluun. Se täytyy saada paremmin käyttöön kestävän kasvun tueksi.”

Luonnonvarakeskuksessa tavoitteena on eri alojen vahvuuksien yhdistäminen. ”Biota-loudessa perinteiset sektorirajat katoavat. Ky-se on siitä, miten kytketään yhteen energia, ruuantuotanto, arvojakeet ja mahdollisuudet työskennellä alueilla.”

Walls uskoo, että koko yhteiskunta on jär-jestelmämuutoksen partaalla.

”Toisaalta meillä on hyvin vahva kaupun-gistumis- ja keskittymiskehitys. Mutta toisaal-ta meillä alkaa olla myös toisensuuntainen ke-

hitys, jossa otetaan laajemmin käyttöön koko Suomen vahvuudet.”

Suomen vahvuudet ovat hänen mukaansa laaja ja ravinteikas maapinta-ala, riittävä vesi, puuston voimakas kasvu, puhdas villi luonto, hyvä osaaminen geenivaroista ja kyky tuoda ratkaisuja yritysten tueksi.

”Jos pk-sektori pystyy laajasti hyödyntä-mään uusia innovaatioita ja tuotteita, kan-sainvälistyminen Suomessa voi lähteä vahvaan kasvuun.”

ULKoPUoLinen RahoiTUS PaRanTaa LaaTUaLuonnonvarojen tutkimuslaitosten yhdisty-minen osuu samaan aikaan, kun valtio edel-lyttää tutkimuslaitosten rahoitusrakenteen muutosta. Perusrahoitusta leikataan ja entistä isompi osa rahoituksesta haetaan kilpailun kautta asiakkailta. Wallsin mukaan laitosten fuusio auttaa sopeutumaan tähän muutok-seen.

Perusrahoituksen väheneminen tarkoittaa kuitenkin toimipaikkojen sulkemista ja hen-kilöstön vähennyksiä. Luonnonvarakeskuksen päätoimipaikat halutaan kytkeä tiiviisti yli-opistokampusten yhteyteen.

”Kyse on siitä, miten vahvistetaan toimin-taa alueilla fiksulla tavalla. Haluamme hyvin vahvasti olla kehittämässä korkean osaamisen työpaikkoja alueilla, mutta se ei voi olla kiin-ni yksittäisistä seinistä tai pienistä toimipai-koista.”

Osa budjettileikkauksista on tarkoitus ku-roa umpeen yksityistä rahoitusta lisäämällä. Walls uskoo, että rahoituksesta kilpailulla on myönteinen vaikutus tutkimuksen laatuun.

”Ulkopuolista rahoitusta tulee, kun tutki-

mus on riittävän korkealaatuista ja yritysten kannalta kiinnostavaa.”

yMPäRiSTö ja TaLoUS eiVäT oLe VaSTaKKainBiotaloudessa ympäristö ja elinkeinoelämä eivät Wallsin mukaan ole ristiriidassa keske-nään.

”Vastakkainasettelun aika on lopullises-ti ohi. Biotaloudessa elinkeinotoiminnan on oltava kestävää ympäristöllisesti ja sosiaalises-ti. Se on koko homman juju ja yritysten vien-tivaltti.” Elintarviketuotannossa Suomella on Wallsin mielestä valtava potentiaali. Maata-louden ohella alihyödynnettyjä ovat marjat, sienet, kala ja riista.

”Meillä on iso pinta-ala ja mahdollisuus tuottaa ja jalostaa Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen laadukkaita raaka-aineita. Entistä suurempi osa kuluttajista arvostaa lä-hellä tuotettua ruokaa.”

Metsätalouden osalta moni uusi asia on jo pitkällä.

”Arvojakeet, kytkentä lääketeollisuuteen, hyvinvointipalveluihin ja uusiin materiaalei-hin. Mutta myös perinteisellä metsäteollisuu-della on edelleen paljon mahdollisuuksia.”

Metsien suojelulle on Wallsin mielestä edelleen tarvetta Etelä-Suomen kasvavilla alu-eilla. Rauhallista luontoa pitäisi jättää myös ruuhka-Suomeen.

”Kysyntä hiljaisille alueille ja luontokoke-muksille on suurta. Onko järkevää, että pää-kaupunkiseutu siirtyy kesällä 400 kilometrin päähän päästäkseen arvokkaisiin luontokoh-teisiin.”

NiKLaS HOLMBeRg

Luonnonvarakeskus pyrkii biotalouden veturiksiLuonnonvarakeskuksen pääjohtajana aloittava Mari Walls haluaa koota luonnonvaratutkimuksen vahvuudet yritysten tueksi.

Mari Walls on tehnyt pitkän uran ympäristötutkijana ja erilaisten muutosprosessien vetäjänä. Luonnonvarakeskuksen käynnistymisessä hän painottaa henkilöstön huomioimista.

Luonnon-varakeskusharjoittaa tieteellistä tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä tuottaa tietoa ja asiantuntija-palveluita yhteiskunnallisen pää-töksenteon sekä viranomaistoimin-nan tueksi.

Tuottaa toimialaansa kuuluvia tilastoja ja ylläpitää toi-minnassaan tarvittavia rekistereitä.

edistää kansainvälistä yhteistyötä ja harjoittaa tiedon ja teknologian siirtoa.

jaaNa KaNKaaNPää

”jos pk-sektori pystyy laajasti hyödyntämään

uusia innovaatioita ja tuotteita,

kansainvälistyminen Suomessa voi lähteä

vahvaan kasvuun.”

11

Luonnonvarakeskus

Toimipaikat 2013

Henkilöstö2012, htv

Rahoitus2012, milj. e

Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskus, MTT

RKTL

Metla

MTT

Tike, tilastot

Utsjoki

KaamanenInari

Muonio

Salla

RovaniemiKuusamo

TaivalkoskiKeminmaa

Oulu

SiikajokiPaltamo

Kannus

Seinäjoki

Parkano

Lammi

Jokioinen

Kaarina

HyvinkääLoppi

VantaaHelsinki

Sotkamo

Maaninkia

Joen-suu

Suonen-joki

EnonkoskiPunka-harju

Mikkeli

Vihti

TurkuNaantali

Ypäjä

Jyväskylä

Laukaa

Vaasa Tervo

Kolari

Toimipaikan koko,henkilötyövuotta

1–910–29

30–49

50–100

Yli 100

Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos, RKTL

Metsäntutkimuslaitos,Metla

767 59

699 58

275 2528 2,3

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskes-kuksen (MTT), Metsäntutkimuslaitoksen (Metla), Riista- ja kalatalouden tutkimuslai-toksen (RKTL) sekä maa- ja metsätalousmi-nisteriön tietopalvelukeskuksen (Tike) tilas-totehtävien yhdistyminen toteutuu kovien säästöpaineiden alla. Säästöjä haetaan var-sinkin infrastruktuurikustannuksista.

”Seinien ylläpito on hyvin kallista. Tär-keintä ei voi olla se, että on kymmeniä pie-niä toimipaikkoja ympäri maata”, Luon-nonvarakeskuksen pääjohtaja Mari Walls perustelee.

Yksittäisiä toimipisteitä koskevat päätök-set tehdään ensi vuoden aikana, mutta vasa-ran alla ovat MTT:n toimipaikat Laukaalla ja Vihdissä. Hyvinkään ja Karilan pisteistä on jo luovuttu.

Metlassa liipasimella ovat Sallan, Kola-rin, Punkaharjun, Kannuksen ja Parkanon toimipisteet. RKTL:ssa selvityksen alla ovat puolestaan Vaasan, Rymättylän, Kuusamon ja Paltamon asemat. Muonion ja Evon toi-mipaikat on jo lakkautettu.

BUdjeTiSTa LähTee neLjänneSLuonnonvarakeskukseen yhdistyvien lai-

tosten budjettia leikataan yhteensä noin 25 prosenttia vuoteen 2017 mennessä. Osa ra-hasta siirtyy Suomen Akatemiaan ja Valtio-neuvoston kansliaan, joista sitä voivat hakea tutkimuslaitosten lisäksi esimerkiksi yliopis-tot ja ammattikorkeakoulut.

Ulkopuolisen rahoituksen osuutta on Wallsin mukaan tarkoitus kasvattaa nykyi-sestä noin 35 prosentista 45 prosenttiin.

neLjä PääToiMiPaiKKaaLuonnonvarakeskuksen päätoimipiste on Helsingin Viikissä, mutta toiminnan paino-pistettä pyritään suuntaamaan maakuntiin. Pääkaupunkiseudun lisäksi päätoimitoimi-paikkoja ovat Jokioinen, Joensuu ja Oulu.

Nykyisin tutkimuslaitoksilla on yhteensä 38 toimipaikkaa ja noin 1 700 työntekijää. Päätoimipaikkojen lisäksi luonnonvarakes-kukseen on jäämässä noin kymmenen stra-tegista toimipistettä eri puolille maata.

Budjettileikkaukset tarkoittavat yhteen-sä 250 henkilön vähentämistä vuoteen 2018 mennessä. Siitä 150 pyritään hoitamaan luonnollisen poistuman kautta.

NiKLaS HOLMBeRg

Säästöjä haetaan seinistä

12

Metsänkasvatus on pitkäjänteistä toimin-taa. Puuston kehittyminen taimikosta vart-tuneeksi metsäksi kestää vuosikymmeniä. Puuston kasvu on Suomen oloissa suhteel-lisen hidasta ja muutoksia on vaikea havaita lyhyessä ajassa. Erilaiset tuhot voivat silti joh-taa hyvinkin äkillisiin muutoksiin metsässä.

Pahimmillaan yksi myrsky voi tuhota ker-ralla koko metsikön. Tällöin metsänomistaja alkaa miettiä, voisiko tuhoja estää ennakol-ta. Osaan luonnontuhoista metsänomistaja ei voi vaikuttaa, mutta osaan kuitenkin voi.

Kun puustoa hoidetaan alusta alkaen, voi-daan metsän käsittelyssä välttää suuria ja ra-dikaaleja muutoksia. Tällöin vältetään myös voimakkaista muutoksista aiheutuvien tu-horiskien, esimerkiksi tuulituhojen, lisään-tymistä.

KUUSiKoiden PääTehaKKUUT ajoiSSaSuomen talouskäytössä olevista metsistä nel-jäsosalla ei ole tehty hakkuita viimeiseen 30 vuoteen. Erityisesti maan etelä- ja keskiosis-sa on runsaasti päätehakkuuikäisiä metsiä. Päätehakkuun lykkääminen uudistuskypsässä metsässä ei ole kannattavaa. Erityisesti uudis-tuskypsissä kuusikoissa tuhoriski kasvaa mer-kittävästi iän myötä. Kuusikoiden yleisimmät tuhonaiheuttajat ovat juurikääpä, tuuli ja kir-janpainaja. Ne kaikki liittyvät toisiinsa.

Juurikääpä lahottaa puun arvokkain-ta tyvitukkiosaa. Vuosi vuodelta laho etenee puussa yhä korkeammalle. Samalla puuston arvo heikkenee. Tuuli kaataa herkästi juuris-tostaan lahonneita puita. Tuulen kaatamiin puihin iskeytyy kirjanpainaja eli kaarnakuo-riainen, joka leviää sitten myös eläviin pysty-puihin.

nUoReT MeTSäT KannaTTaa hoiTaa Taimikoiden ja nuorten metsien hoitami-nen on metsänomistajalle kustannus, mutta samalla kannattava sijoitus tulevaisuuteen. Suomessa on kuitenkin lähes 1,6 miljoonaa hehtaaria taimikoita ja nuoria metsiä, joissa taimikonhoito tai ensiharvennus on myö-hässä.

Ylitiheys nuorissa metsissä hidastaa puus-ton järeytymistä ainespuun mittoihin sekä heikentää puuston elinvoimaisuutta ja altis-taa tuhoille. Kun puuston järeytyminen hi-dastuu, seuraavat hakkuut viivästyvät ja koko kiertoaika pitenee. Sen seurauksena metsän-

kasvatuksen taloudellinen kannattavuus hei-kentyy.

haKKUiden ToTeUTUS RaTKaiSee Hakkuiden toteutustapa vaikuttaa paljon puuston kasvuedellytyksiin. Päätehakkuissa hakkuualue kannattaa rajata maastoon niin, että viereisten kuvioiden tuulituhoriski ei li-säänny.

Harvennushakkuissa tärkeää on oikea ajoitus ja sopiva voimakkuus. Liian voima-kas harvennus on puustolle iso shokki, joka voi lisätä esimerkiksi lumi- tai tuulituhojen riskiä. Harvassa metsikössä ei ole myöskään enää pelivaraa menettää puita tuhojen seu-rauksena ilman tuotostappioita. Kuitenkin hoidetussakin metsässä lähes aina osa puista kohtaa tuhon pitkän kasvatusajan kuluessa.

Kuusikoissa hakkuut tulisi tehdä talviai-kaan maan ollessa jäässä, jotta kuusen juu-ristoja ei vaurioiteta. Vauriot mahdollista-vat juurikäävän leviämisen eläviin puihin. Samalla lisääntyy riski puiden lahoamiseen. Juurikäävän takia kuusikoita kannattaa har-ventaa enintään kaksi kertaa. Kuusikoiden harvennuksissa on tärkeää huolehtia juuri-käävän torjunnasta kantokäsittelyllä alueilla, joilla juurikääpää esiintyy.

jari Hynynen ja Saija Huuskonen, Metla

Lisätietoja: jari.hynynen@metla.fi Puh. 029 532 2350

Metsänomistaja voi vähentää metsänkasvatuksen riskejäMetsänomistaja voi ennakoida metsänkasvatuksen riskejä tekemällä päätehakkuut ajallaan, hoitamalla nuoret metsät ja toteuttamalla hakkuut hyvin. Hänen kannattaa myös käyttää monipuolisesti eri metsänkasvatusmenetelmiä ja suosia eri puulajeja.

juurikäävän lahottamat puut ovat alttiita myös tuulituhoille.

MoTTi-ohjelmistolla voidaan tarkastella metsikön vaihtoehtoisia kasvatusketjuja, hakkuuker-tymiä ja taloudellista kannattavuutta.

eRKKi OKSaNeN/MeTLa

eRKKi OKSaNeN/MeTLa

MoTTi vertailee metsänkasvatuksen vaihtoehtoja MOTTI-ohjelmisto kertoo, miten erilai-set metsänkäsittelytoimenpiteet vaikutta-vat puuston kehitykseen, hakkuukertymiin ja taloudelliseen kannattavuuteen. MOT-TI on Metlan tutkijoiden kehittämä ohjel-misto. Se on tarkoitettu päätöksenteon ja neuvonnan tueksi niin ammattilaisille kuin metsänomistajille.

MOTTI-ohjelmistolla voidaan vertail-la esimerkiksi metsien hoidon ja hoitamat-tomuuden, puulajivalinnan ja erilaisten kasvatusketjujen puuntuotannollisia ja ta-loudellisia vaikutuksia. Sillä voidaan myös tarkastella yksittäisten metsänhoitotoimen-piteiden, esimerkiksi taimikonhoidon, har-vennushakkuun tai lannoituksen, vaiku-tusta puuston kehitykseen ja toimenpiteen kannattavuuteen.

Laskennan lähtötietona voidaan antaa esimerkiksi metsäsuunnitelman kuviotiedot. Tämän jälkeen voidaan laskea vaihtoeh-toisia kasvatusennusteita metsikölle. Myös metsänhoidon kustannukset ja puutavara-

lajien hinnat käyttäjä voi määrittää itse tai käyttää keskimääräisiä oletushintoja.

ennUSTeeT MeTSän KaSVULLeMOTTI tuottaa puuston kehitysennusteet kasvu- ja tuotosmallien avulla. Ne pohjautu-vat laajoihin ja toistuviin maastomittauksiin. Kasvumallit soveltuvat koko Suomen alueelle.

Uudet kehittyneet metsän uudistamisen menetelmät johtavat entistä nopeampaan puuston kehitykseen. Toisaalta uudet metsän-käsittelymenetelmät, kuten eri-ikäisen metsän kasvatus, asettavat haasteita myös tutkijoille kasvumallien laadintaan. Aineistoa ja pitkää seuranatajaksoa uusista menetelmistä ei vie-lä ole. Aktiivinen vuorovaikutus käyttäjien ja ohjelmiston kehittäjien välillä luo kuitenkin hyvät edellytykset kehittää entistä paremmin käytäntöä palveleva ohjelmisto.

Lisätietoja: www.metla.fi/metinfo/motti/index.htm

Kiertoajan pidentäminen lisää metsikön kokonaistuotosta tuoreen kankaan kuusikossa, sillä puuston kasvukyky säilyy korkeana alle 100-vuotiaassa metsikössä. Sen sijaan kiertoajan pidentäminen alentaa selkeästi kannattavuutta. Tässä laskelmassa kannattavuuden mittarina käytettiin paljaan maan arvoa ja 4 %:n korkokantaa

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

1600

0

100

200

300

400

500

600

700

60 vuotta 70 vuotta 80 vuotta

KuolleisuusPienpuuKuituTukkiPaljaan maan arvo, €/ha

m3/ha €/ha

13

Kuusen kuoressa on paljon kemiallisia yh-disteitä, joilla puu suojaa itseään taudeilta ja tuholaisilta. Stilbeenit ovat eräs tällainen yh-disteryhmä, jolla on monia lupaavia ominai-suuksia.

STiLBeeniRiKKaaT TyViTUKiTStilbeenien määrä vaihtelee sekä puiden et-tä kuoren iän mukaan. Eniten stilbeenejä löytyy tyvitukkien ja juurenniskan kuoresta. Koska stilbeenejä muodostuu sisäkuoren eli nilan eläviin tylppysoluihin koko puun elin-iän ajan, suurimmat määrät löytyvät kuoren keskiosista.

PUUTa SUojaaVa KUoRiPuun kuori suojaa puuta ulkoisilta stressite-kijöiltä. Näitä ovat esimerkiksi auringonvalo sekä erilaiset taudit ja tuholaiset. Kuori tar-joaa mekaanisen suojamuurin, mutta myös

erilaiset kemialliset yhdisteet suojaavat puuta. Kuori on nykyään metsäteollisuuden jätettä, joka lähinnä poltetaan. Jotta stilbeenejä voi-taisiin hyödyntää tulevaisuuden biotuotteissa, on stilbeenien roolia puun suojauksessa tut-kittava lisää.

eRiSTäMiSMeneTeLMää KehiTeTään Stilbeenien eristämiseen kehitetään Metlas-sa menetelmiä. Puhtaita stilbeeni-molekyylejä voidaan nykymenetelmillä eristää jo laborato-riomittakaavassa. Lisäksi pureudutaan stilbee-nien määrän ja laadun vaihteluun kuoressa sekä vaihtelua selittäviin tekijöihin.

Harri Latva-Mäenpää ja Tuula jyske, Metla

Lisätietoja: harri.larva-maenpaa@metla.fi Puh. 029 532 5581

Kuusen kuoressa on tehomolekyylejäKuusen kuoren stilbeenit ovat lupaavia kemiallisia yhdisteitä. Niistä voitaisiin kehittää uusia biotalouden tuotteita esimerkiksi lääke-, elintarvike-, kosmetiikka tai materiaaliteollisuuden tarpeisiin.

Männyn ikääntyessä sen rungon sisimmät osat kuolevat ja muuttuvat sydänpuuk-si vuosilusto kerrallaan. Solujen kuoleman yhteydessä niihin kertyy uuteaineita, kuten pihkaa ja stilbeenejä. Stilbeenit estävät puu-ta lahoamasta.

Mänty-yksilöiden välillä on eroja stilbee-nien määrässä. Mitä enemmän stilbeenejä on, sitä pitempään puutavara jaksaa taistella lahottajasieniä vastaan. Puun ulkoinen ole-mus ei anna minkäänlaista viitettä siitä, on-ko sen sydänpuu lahonkestävää vai ei.

Metsäntutkimuslaitoksessa Punkaharjulla kehitetään nopeita menetelmiä lahonkestä-vyyden ennustamiseksi. Tavoitteena on tun-nistaa lahonkestävä puutavara mittaamalla puun pinnasta heijastuvan valon ominai-suuksia. Paljon stilbeenejä sisältävä puutava-ra heijastaa valoa eri tavoin kuin niitä vähän sisältävä puu.

LahonKeSTäVyyS VaiKea MiTaTTaVaLahonkestävän sydänpuun tunnistamisek-si on tehtävä mittauksia. Lahonkestävyyttä voidaan mitata lahotuskokein, jotka antavat parhaassakin tilanteessa tuloksia vasta kuu-kausien päästä.

Myös stilbeenien pitoisuutta voidaan mi-tata. Pitoisuus määritetään männyn sydän-puusta kemiallisella menetelmällä. Sekin on hyvin hidasta, eikä menetelmää voida sovel-taa vaikkapa sahatavaran lajitteluun.

Metsänjalostuksen tavoitteena on tarjota

metsänuudistajalle viljelymateriaalia, jos-ta kasvaa tervettä, hyvälaatuista ja kestävää puuta. Männyn sydänpuun stilbeenipitoi-suus on voimakkaasti periytyvä ominaisuus.

Sen ansiosta metsänjalostuksen avulla on tulevaisuudessa mahdollista tuottaa luomu-kestopuun taimia, jotka aikuiseksi puuksi vartuttuaan tuottavat korkealaatuista ja la-

honkestävää sydänpuuta.Tulevaisuudessa nopeaa ja ainetta rik-

komatonta sydänpuun lajittelumenetelmää olisi mahdollista käyttää jalostusaineiston valinnassa ja puutavaran lajittelussa.

anni Harju ja Martti venäläinen, Metla

Lisätietoja: anni.harju@metla.fi Puh. 040 801 5116

Männyn sydänpuu on luonnon kestopuutaMännyn sydänpuu on ympäristöystävällistä luomukestopuuta, eikä siitä koskaan muodostu ongelmajätettä. Puutavaran käyttäjä voi ehkä tulevaisuudessa ostaa kestävyyslajiteltua sydänpuutavaraa vaikkapa terassin tai laiturin raaka-aineeksi.

Kesälahden kellotapulin paanut tehtiin aikoinaan männyn sydänpuusta. Kestävän materiaalin ja toistuvan tervauksen ansiosta käyttöikää kertyi 170 vuotta. Uusi katto tehtiin hyviksi ha-vaituin konstein, minkä johdosta korjaushanke sai europa nostra -kulttuuriperintöpalkinnon 2009.

MaRTTi veNäLäiNeN/MeTLa

Stilbeenit estävät lahoamista ja solujen hapettumistaStilbeenit ovat fenolisia uute-aineita, jotka estävät sienten ja bakteerien kasvua. ne toimivat myös antioksidantteina. Luonnos-ta löytyviä stilbeenejä ovat muun muassa kuusen kuoren stilbee-niglukosidit, männyn sydänpuun pinosylviini ja viinirypäleiden res-veratroli.

Kuusen kuori voisi tulevaisuudessa olla biotuotteiden raaka-aine. eristetyt stilbeeni-yhdisteet liuotettuna metanoliin UV-valon alla.

TuuLa jySKe/MeTLa

TyTTi SaRjaLa/MeTLa

14

Mäntyjen juurissa elää monipuolinen yhtei-sö erilaisia sieniä, joista voi olla hyötyä myös ihmiselle. Metsäntutkimuslaitoksen vetämäs-sä hankkeessa männyn juurista eristettyjen endofyyttisienten bioaktiivisia ominaisuuksia on tutkittu yhteistyössä Tampereen yliopis-ton lääketieteen yksikön, Tampereen teknilli-sen yliopiston ja Helsingin yliopiston kanssa. Männyn taimet kaivettiin ojitetulta turve-maalta ja niiden juurista eristettiin suuri jouk-ko sieniä puhdasviljelmiin. Sienikannat tun-nistettiin DNA:n avulla ja niiden bioaktiivisia vaikutuksia testattiin.

Männyn endofyyTTiSieniSTä aPUa SaiRaUKSiin?Silmätautiopin tutkimusryhmä Tampereella havaitsi eräällä tutkituista sienistä voimakkaan oksidatiivista stressiä ehkäisevän vaikutuksen. Se kohdistui silmän ikärappeuman tautimal-lissa verkkokalvon epiteelisoluihin. Löydös oli lupaava ja tutkimusta on jatkettu vaikuttavan yhdisteen metsästämiseksi.

Mielenkiintoisia tuloksia endofyyttisienillä on saatu Tampereella myös nivelrikon tauti-malliin liittyvissä tutkimuksissa.

Tampereen teknillisessä yliopistossa mo-difioituja mikrobeja käytetään biosensorei-na testaamaan muun muassa antioksida-tiivisia vaikutuksia. Useista sienistä löytyi bioaktiivisia vaikutuksia. Näistä lupaavim-pia tutkittiin edelleen Espanjassa Fundación Medinan tutkimuskeskuksessa Parkinsonin tautimallissa.

endofyyTTiSieniSSä RiiTTää TUTKiTTaVaaJännittävintä olisi, jos löytyisi yhdisteitä, joi-den vaikutusmekanismi jossakin tautimallissa poikkeaisi kaikista jo tunnetuista lääkeyhdis-teistä. Endofyytit tarjoavat tähän mahdolli-suuden. Esimerkiksi saksalainen tutkimusryh-mä löysi 50 täysin uutta biologisesti aktiivista yhdistettä tutkimalla pelkästään kahdeksan endofyyttilajia.

Suomalainen metsäluonto tarjoaa ehty-mättömästi mahdollisuuksia hyödynnettä-väksi. Yhteistyökumppaneita tarvitaan, jotta mielenkiintoisten yhdisteiden kemiallisesta

luonteesta ja vaikutusmekanismeista soluissa päästään varmuuteen.

Tytti Sarjala, Metla

Lisätietoja: tytti.sarjala@metla.fi Puh. 050 391 4064

Terveyttä puiden endofyyttisienistä Metsäluonnosta löytyy uusia bioaktiivisia yhdisteitä, joilla voidaan edistää ihmisten terveyttä. Männyn juuren sienissä piileskelee yhdisteitä, joilla voidaan ehkä auttaa silmän ikärappeumaa, nivelrikkoa tai Parkinsonin tautia sairastavia.

Männyn sienijuuria eli sienisymbioosissa eläviä juurenkärkiä.

TyTTi SaRjaLa/MeTLa

MTT:ssa vertailtiin puukaasulaitteistolla varustettua kuivuria ja perinteistä öljykäyt-töistä kuivuria. Puukaasulaitteisto toimi pa-lahakkeella. Laitteella tuotettiin kaasua, jota poltettiin kuivuriuunissa. Normaalisti tähän käytetään polttoöljyä.

Polttoöljyllä lämpöteho ja kuivaukseen käytetyn ilman lämpötila pysyivät vakaana. Puukaasulla lämpötehoa ei saatu pysymään vakaana koko kuivausjaksoa. Kuivausilman lämpötila jäi noin 15 astetta alemmaksi kuin polttoöljyä käytettäessä, mikä pidentää kuivausaikaa.

Syynä saattoi olla se, että kaasulaitteistolla saavutettiin noin 50 kilowattia pienempi teho kuin käytettäessä kevyttä polttoöljyä. Tehoa voidaan kuitenkin nostaa muun muassa käyt-tämällä suurempia puhaltimia kaasuttimessa.

Itse polttotekniikka toimi hyvin. Kehi-tysasteella oleva puukaasutuslaitteisto vaatii luonnollisesti lisää kehitystyötä, mutta tu-lokset antavat silti viitteitä tekniikan kehi-tyskelpoisuudesta.

hiUKKaSPääSTöT PieniäPuukaasun poltolla hiukkaspäästöt jää-vät pieniksi verrattuna perinteiseen puun arinapolttoon. Päästöt olivat alle 10 mil-

ligrammaa kuutiometrissä. Lisäksi häkä-päästö oli lähes nolla. Savukaasujen happi-pitoisuus oli hyvin pieni, mikä tarkoittaa korkeaa palamislämpötilaa ja siten hyvää palamishyötysuhdetta.

Yleensä puun arinapoltossa typen oksidit jäävät alle sadan ppm:n (parts per million). Puukaasulla ne kuitenkin nousivat tietyillä säädöillä yli 150 ppm:n, mikä johtui luul-tavasti kaasuttimen hiilikerroksen korkeasta lämpötilasta. Toisaalta korkea lämpötila var-mistaa puukaasun pienen tervapitoisuuden.

TaLoUdeLLiSUUS ja LiiKUTeLTaVUUSPuukaasulla voidaan saada huomattavia säästöjä öljyyn verrattuna, erityisesti jos energia saadaan omasta metsästä. Etuja tuo myös laitteiston liikuteltavuus. Samaa laitteistoa voidaan käyttää puintikauden ulkopuolella muuhun energian tuotan-toon.

Kaasuttimelta edellytetään varmatoimi-suutta ja pitkälle vietyä automatisointia, mi-kä onkin kehitystyön seuraava askel.

Saija Rasi, Kimmo Rasa, Lauri Tuunanen, MTT

Lisätietoja: saija.rasi@mtt.fi Puh. 029 531 7655

Puukaasu saattaa korvata polttoöljyn viljan kuivauksessaTulevaisuuden kuivurit voivat toimia puukaasulla. Kehitettävää vielä on, mutta lupaavaa on puukaasun taloudellisuus ja ympäristöystävällisyys.

Konttiin rakennettu puukaasulaitteisto on tarvittaessa helppo siirtää kohteesta toiseen. Pro-totyypin mittauksia varten toimitti fiskarsin Voima oy.

Saija RaSi/MTT

Lääkkeitä luonnon endofyyteistäYli puolet lääkkeistä on alun perin luonnos-ta peräisin. Vuosina 1981−2006 uusista lääke-aineista 42 prosenttia oli luonnonmolekyyle-jä, niistä johdettuja tai biologisia peptidejä ja proteiineja. Muun muassa mikrobien vastus-tuskyvyn lisääntyminen käytetyille antibioo-teille luo jatkuvan tarpeen kehittää uusia lää-keyhdisteitä. Lääkekehitys on hidasta ja voi kestää lupaavan bioaktiivisen yhdisteen löy-tymisen ja vaikutusmekanismin selvittämisen jälkeen vielä 10−15 vuotta.

LUonnon oMa LääKeVaRaSToMonet käytössä olevat lääkeaineet on löy-detty sienistä. Sellaisia ovat esimerkiksi useat antibiootit, kuten penisilliini ja ke-falosporiinit, kolesterolilääke ovastatiini, elinsiirtojen hylkimisreaktioita estävä syk-losporiini sekä sieni-infektioita torjuvat eki-nokandiinit.

Endofyyttisienet tarjoavat uusia bioaktii-visia yhdisteitä, joilla voi olla antibioottisia, syöpäsolujen kasvua ehkäiseviä, immuuni-

puolustukseen vaikuttavia ja antioksidatiivi-sia ominaisuuksia.

Lähes kaikki kasvit sisältävät endofyyt-tisiä bakteereja tai sieniä, mutta vain pieni osa niistä toistaiseksi tunnetaan. Ne saatta-vat piileskellä isäntäkasvin solukossa ilman näkyviä vaikutuksia. Jotkut sienilajit puoles-taan suojaavat taudinaiheuttajilta tai paran-tavat kykyä selviytyä stressistä, kuten vaik-kapa kuivuudesta.

Puusta lämmitys-kaasuaPuusta tai turpeesta voidaan tuot-taa kaasua, jota voidaan polt-taa öljykattiloissa. Puupolttoai-ne poltetaan ensin hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tämän jälkeen kaasut pelkistetään hehkuvassa hiilipat-jassa hiilimonoksidiksi ja vedyk-si poltosta saadun lämmön avulla. Kaasuttimen rakenteesta riippuen saadaan puun sisältämästä ener-giasta 70–80 prosenttia siirrettyä kaasumaiseen muotoon.

Männyn juurenkärjestä kasvavaa endofyyt-tisienen rihmastoa voidaan viljellä ravinto-alustalla puhdasviljelmässä.

TyTTi SaRjaLa/MeTLa

15

Uudethankkeet

KoULULaiSeT MeTSäSTäVäT KadonneiTa GeenejäKoULULaiSeT PääSeVäT pian metsästämään kadonneiden rapar-pereiden geenejä. Tavoitteena on saada lapset tutkimaan lähiympä-ristön maatiaiskasveja.

enSi KeVäänä koululaiset haaste-taan keräämään tietoa kotipuutar-hojen vanhoista, elinvoimaisista ra-parpereista. Suomalaiset raparperit poikkeavat perimältään muista pohjoismaisista raparpereista. Niin-pä suomalaisten raparperien mo-nimuotoisuus kartoitetaan. avuksi tarvitaan eri-ikäisiä koululaisia eri puolilta Suomea. Samalla oppilaat saavat tietoa arvokkaasta kasvi-kannasta, ja puutarhan vanha kasvi saa uuden merkityksen.

MaaTiaiSKaSVeja eLi jalosta-mattomia alkuperäiskasveja löytyy kaikkialta. Niitä voitaisiin käyttää hyväksi myös koulujen opetukses-sa. Tämä edellyttää, että opettajat tuntevat viljelykasvien monimuo-toisuuden sekä pihojen ja puutar-hojen paikalliset mahdollisuudet.

MoniMUoToiSUUTTa Voidaan opettaa havainnollisesti ja luon-nontieteen tutkimisen keinoin. apuna voidaan käyttää esimerkik-si oppilaiden kotipuutarhoistaan tuomia omenia. Kullakin lajikkeella on oma makunsa, ulkomuotonsa ja käyttönsä.

ViLjeLyKaSVien MoniMUoToi-SUUS on tärkeä osa maamme kulttuuriperintöä ja ruokaturvaa. Maatiaisia viljelemällä tuotetaan tulevaisuudessa aitoja suomalaisia makuja kotikeittiöihin ja matkailu-kohteisiin.

Peda.neT-KoULUVeRKKoon on avattu geenivaraoppi-sivusto. MTT:n asiantuntijat ovat koonneet sivustolle tietopaketteja. Niitä on esimerkiksi raparperista, perunois-ta, omenoista ja ryvässipulista.

oPeTTajaT KehiTTäVäT eri-ikäi-sille oppijoille ja eri oppiaineisiin sopivia oppimateriaaleja. Materiaa-lit ovat käyttäjilleen maksuttomia. Opettajat voivat muokata aineistoa omalle paikkakunnalle ja koulun toimintaan sopivaksi. Lisätietoja: https://peda.net/hankkeet/geeni-varaoppi

Merja Hartikainen, MTT

Lisätietoja: merja.hartikainen@mtt.fi Puh. 029 531 7185

Yleisimpiä tapaturman aiheuttajia maati-loilla ovat rakennustelineet ja irtotikkaat. Tyypillisin tapaturma on putoaminen. Kor-kealla työskentelyyn on olemassa turvalli-sia työtapoja. Niitä ei kaikilla maatilaraken-nuksilla kuitenkaan käytetä.

TyöTURVaLLiSUUS MUKaanTyöturvallisuutta voidaan edistää hyvällä suunnittelulla. Kun rakennustyömaa sijait-see maatilan pihapiirissä, on erittäin tärke-ää laatia hyvä työmaasuunnitelma. Maa-tila toimii normaalisti myös rakentamisen aikana, joten työmaa-aluetta ei voida aidata täysin erilliseksi alueeksi. Tällöin on tärkeä suunnitella tarkoin rakennusmateriaalien ja muiden tarvikkeiden säilytyspaikat ja nii-den siirtoreitit. Näin ne eivät risteä maatilan muun liikenteen kanssa. Myös jätteiden ke-räyspiste on hyvä saada normaalien kulku-reittien ulkopuolelle.

KäyTännön ToiMeT TyöMaaLLaRakennustyömaan työtapaturmia voidaan estää myös käytännön toimenpiteillä itse

työmaalla. Turvajalkineet ja -kypärä ovat ra-kennuksella työskentelevän vakiovarusteet. Lisäksi käytetään kuulo- ja silmäsuojaimia silloin, kun työn laatu sitä edellyttää. Työ-turvallisuusasiat on syytä pitää esillä myös jokaisessa työmaakokouksessa. Niissä käy-dään läpi meneillään olevan työvaiheen vaa-ranpaikat ja niihin varautuminen.

Kotieläinrakennusten lattioissa on usein erikorkuisia tasoja. Syvät kuilut ja aukot on vähintään suojattava jalkalistallisilla kai-teilla. Ne olisi myös hyvä varustaa selvästi merkityillä kansilla. Lattioissa tasoerot ovat monesti niin pieniä, että ne eivät vaadi suo-ja-aitoja. Silti horjahtaminen tai kompastu-minen on mahdollista. Tällöin on tärkeää pitää lattiat siisteinä, jotta tasoerot näkyvät hyvin.

TeLineeT ja KoneeT Työn MUKaanKorkealla työskentelyyn tarvitaan aina joko työmaalla rakennetut tai vuokratut kunnol-liset työtasot, joissa on putoamisen estävä suojaus. On tärkeää varmistaa, että alustan kantavuus on riittävä ja telineet on koottu oikein. Telineiden kunto on tarkastettava

säännöllisesti. Jos katolla työskentelyä var-ten ei rakenneta suojakaiteita, tulee työnte-kijöiden käyttää valjaita, jotka estävät puto-amisen. Myös työvälineet on hyvä kiinnittää liinalla niin, että ne eivät pääse putoamaan.

Maatilalla on koneita ja laitteita, jotka soveltuvat käytettäväksi myös rakentami-sessa tavaroiden siirtoihin ja nostoihin. On kuitenkin muistettava, että nämä laitteet ei-vät ole henkilönostimia, eikä niitä siihen saa käyttää. Myös elementtien siirtoon ja asen-nukseen kannattaa käyttää juuri siihen tar-koitettuja, tarkastettuja koneita.

yhTeiSTyöSSä on VoiMaaRakennuttajana toimiva viljelijä yhteistyös-sä suunnittelijan ja päätoteuttajan kanssa pystyy parhaiten vaikuttamaan rakennus-projektin työturvallisuuteen.

Maarit Hellstedt, Tiina Mattila, Tapani Kivinen ja Kim Kaustell, MTT

Lisätietoja: maarit.hellstedt@mtt.fi Puh. 029 531 7203

Rakenna turvallisesti maatilallakinMaatilarakentamisessa tapahtuu edelleen vuosittain paljon tapaturmia. Niitä voidaan estää käytännön toimenpiteillä ja hyvällä suunnittelulla. Turvallisella työmaalla on tavoitteena nolla tapaturmaa ja toimintatapana turvallisuus aina ensin.

Tämäkin työmaa kannattaisi siivota, jotta vältytään turhilta tapaturmilta.

Tikapuilla työskentely on maatilojen rakennustyömaiden arkipäivää.

TaPaNi KiviNeN /MTT

MaaRiT HeLLSTedT /MTT

Rakennus-työläisen muistilista – aloita työt vasta perehdytyksen jälkeen– Pidä työmaa siistinä– Lajittele jätteet– ilmoita vaaratilanteista– ilmoita vaarallisesta koneesta tai laitteesta– noudata annettuja turvallisuusohjeita– älä ota turvallisuusriskejä– ota huomioon kaikkien työmaalla olevien turvallisuus

16

Kunnostusojitus voi olla oikein ajoitettu-na, toteutettuna ja kohdennettuna hyvinkin kannattava investointi. Edellytyksenä on, että aikaansaatu hakkuutulojen lisäys kattaa ojien kaivun kustannukset.

Kunnostusojituksella on kuitenkin myös haitallisia vesistövaikutuksia. Vesiensuoje-lumenetelmät ovat paljon kehittyneet. Silti kunnostusojituksen on arvioitu aiheuttavan yli 90 prosenttia metsätalouden kiintoaine-kuormituksesta ja 40 prosenttia fosforikuor-mituksesta.

Siksi on tärkeää, että kunnostusojituksen tarve ja toteutus suunnitellaan huolellisesti. Yleensä on keskitytty ojien kuntoon, mutta myös puustoon on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Puusto haihduttaa vettä ja kui-vattaa maata suollakin, mutta siitä on ollut hyvin vähän käsitystä.

PUUSToSTa Voi haihTUa SadeMääRää eneMMän VeTTä Suopuustojen vedenkäyttöä ja kuivatusvai-kutusta on selvitetty eri puolella maata si-jaitsevissa maastokokeissa kasvatusmetsissä. Selvitystä on tehty Metsäntutkimuslaitok-sen, Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteistyönä. Seuranta on kestänyt pisimmil-lään 20 vuotta.

Eniten puut haihduttivat etelä- ja länsi-suomalaisissa metsiköissä, joiden tilavuus oli yli 100 kuutiometriä hehtaarilla. Niissä haihdunta saattoi jopa ylittää kasvukauden sademäärän.

Vedenpinnan tulisi loppukesällä olla vä-hintään 30–40 senttimetrin etäisyydellä maanpinnasta, jotta puuston häiriötön kas-vu jatkuisi. Juuri loppukesän vedenpinnan korkeus vaikuttaa eniten puuston elinvoi-maisuuteen. Runsaspuustoisissa metsiköis-sä vedenpinta oli tätä syvemmällä kaikki-na seurannan kasvukausina sateen määrästä riippumatta.

Sen sijaan Pohjois-Suomessa haihdunta jäi ajoittain noin puoleen sadannasta. Puus-ton kasvun kannalta vedenpinnan kriittinen taso ylittyi etenkin alku- ja loppukesällä.

MiKä on RiiTTäVä PUUSTon MääRä?Monet tekijät, kuten sademäärä, turpeen maatuneisuus ja puuston latvuston kun-to vaikuttavat suuresti siihen, miten paljon tietyn kokoinen puusto voi alentaa veden-pintaa maassa. Keskimäärin puuston tila-vuuden lisäys 10 kuutiometriä hehtaarilla alentanee vedenpintaa noin yhden sentti-metrin.

Ilmasto-olot ja turpeen ominaisuudet

vaihtelevat. Turvalliseksi puuston määräk-si on arvioitu Oulu–Kajaani -linjan etelä-puolella noin 125 kuutiometriä hehtaaril-la ja Pohjois-Suomessa 150 kuutiometriä hehtaarilla. Tätä järeämmissä metsiköissä kunnostusojitusta ei tarvitse tehdä. Kuiva-tustekniset syyt voivat kuitenkin edellyttää vähä- tai runsaspuustoisten kuvioiden ojit-tamista.

SUUnniTTeLUn VaSTUUT ja VaaTiMUKSeT TiUKKeneVaTMuutaman vuosikymmenen ajan ojituksen jälkeen kuivatus on pääosin ojaverkoston varassa. Suometsien vartuttua ojilla on enää vähän vaikutusta kuivatustilaan.

Jos puuston vedenkäyttö jätetään huo-miotta, voidaan kunnostustarve helposti yli-arvioida. Metsänomistajan edun ja vesien-suojelun kannalta on tärkeää jättää sellainen alue kunnostamatta, jossa puustoa on tar-peeksi.

Kunnostamatta jättäminen ei saa kuiten-kaan haitata muiden alueiden kuivatusta, koska todellista kunnostustarvetta voi esiin-tyä viereisellä kuviolla. Työssä korostuvatkin ammattitaitoinen ja huolellinen suunnitte-lu. Tällä on merkitystä varsinkin, kun suun-nittelun vapautta ollaan muun muassa uu-den Kestävän metsätalouden rahoituslain eli KEMERAn myötä lisäämässä.

Sakari Sarkkola, Helsingin yliopisto ja Hannu Hökkä, Metla

Lisätietoja: sakari.sarkkola@helsinki.fi Puh. 050 801

Tarpeeksi runsas puusto tekee ojien perkauksen turhaksiKunnostusojitus on turvemailla tärkeää. Se voi kuitenkin olla turhaa, jos puita on riittävästi haihduttamaan ylimääräisen veden.

Tämä eteläsuomalainen kunnostusojitus on ollut tarpeeton. Puustoa oli yli 125 kuutiometriä hehtaarilla, mikä olisi riittänyt ylläpitämään haihdunnallaan ojitusalueen kuivatusta.

SaKaRi SaRKKOLa/MeTLa

Metsien paloriskiluokituksen avulla voidaan tehostaa metsäpalojen torjuntaa. Luokitus auttaa metsänomistajaa arvioimaan oman metsänsä paloriskiä.

MeTSänhoiTo VähenTää LaTVaPaLojaMetsien käsittely vaikuttaa metsäpaloriskiin ja palojen käyttäytymiseen. Pohjois-Ameri-kassa suositellaan erilaisia metsänhoidolli-sia keinoja metsäpaloriskin vähentämiseksi. Niitä ovat muun muassa maanpinnalla ole-vien paloaineksien vähentäminen, latvus-korkeuden kasvattaminen ja selkeä ero eri latvuskerrosten välillä. Lisäksi suositellaan latvuksen sulkeutumisen estämistä, eli har-vennushakkuita.

Suomessa metsänhoito on saanut aikaan samat muutokset jo 1950-luvulta lähtien. Latvusmassan korjuu vähentää entisestään metsien paloriskiä. Metsämme ovat valta-osin tasarakenteisia ja niitä harvennetaan säännöllisesti. Myös kuviot ovat pienenty-neet. Toisaalta tiheän metsäautotieverkos-ton avulla metsäpalot saavutetaan nopeasti. Niinpä Suomessa metsäpalojen vuosittainen pinta-ala on pieni. Varsinkin latvapalojen

riski on pieni. Laajat suurpalot ovat olleet meillä harvinaisia.

MeTSäPaLojen ToRjUnnaSSa KUVioTiedoT aPUnaMetsien paloriskiluokitus kuvaa 15 paloai-

nestyyppiä syttymis- ja latvapaloriskin mu-kaan. Paloainestyypit muodostetaan kas-vupaikkatyypin, puulajin ja kehitysluokan avulla.

Metsien syttymis- ja latvapaloherkkyyttä arvioidaan neliportaisella asteikolla: pieni,

kohtalainen, suuri ja erittäin suuri. Luoki-tuksen avulla voidaan ennakoida metsäpa-lojen käyttäytymistä erityyppisissä metsissä. Riskiluokitus voidaan yhdistää kuviotietoi-hin. Tällöin voidaan laatia esimerkiksi ris-kiluokituskarttoja metsäpalon torjunnan avuksi.

Metsäpalojen käyttäytymisen tuntemi-nen voi tulevaisuudessa mahdollistaa myös vähäriskisten palojen leviämisen sallimisen esimerkiksi suojelualueilla, joissa metsien erirakenteisuuden ja laajojen yhtenäisten peitteisten metsäalueiden vuoksi paloriski kasvaa

Lisätietoja: http://www.metla.fi/julkai-sut/muut/Suomen_metsien_paloainek-set-suojattu.pdf

ilkka vanha-Majamaa, Metla, Henrik Lindberg, HaMK, Timo Heikkilä

Lisätietoja: ilkka.vanha-majamaa@metla.fi Puh. 050 391 2532

Metsäpalon riskiä voidaan arvioidaRuotsissa paloi viime kesänä yhdessä metsäpalossa noin 15 000 hehtaaria metsää. voiko sama tapahtua meillä?

Metsäpaloalue hyvinkää, Kytäjä vuonna 2003.

iLKKa vaNHa-MajaMaa/MeTLa

Kunnostusojitus – Vanhojen ojien perkausta tai täydennysojitusta jo aiemmin ojite-tulla kuviolla

– Työmäärät vuosittain 50 000−70 000 ha

– Tehdään 20–30 vuoden välein eli 1–2 kertaa kiertoajassa

– alentaa pohjavedenpinnan tasoa keskimäärin 5–10 cm

– Maksaa noin 250 €/ha (noin 1 €/ojametri)

– Suunnitteluun ja toteutukseen voi saada KeMeRa-tukea

17

Suomen eri osissa kasvavan puuraaka-ai-neen kemiallisia ominaisuuksia tutkitaan NORPYRO-hankkeessa. Lisäksi selvitetään niiden hyödyntämistä kuivatislaus- eli py-rolyysiprosessien ja kuumavesiuuton avulla. Erityisesti kiinnostavat raaka-aineen pohjoi-suuden edut. Hanke on Metlan ja Itä-Suo-men yliopiston yhteinen.

Sahat ja puunhankkijat voivat lisätä tulo-jaan raaka-ainetoimituksilla tällaisiin uusiin arvoketjuihin. Tuotteita voivat olla poltto-nesteiden lisäksi erikoiskemikaalit sekä te-hoaineet. Niillä parannetaan teknokemian sekä elintarvike- ja kosmetiikkatuotteiden laatua. Hankkeen yritykset ovat päässeet testaamaan puuperäisten yhdisteiden käyt-tökelpoisuutta omissa tuotteissaan.

KaTTaVaT aineiSToT KaUTTa SUoMenTutkittavana oli talvella 2014 päätehakkui-den ja ensiharvennusten mäntyä sekä rau-dus- ja hieskoivua neljältä alueelta Poh-jois-Lapista Etelä-Suomeen. Näin voitiin tarkastella alueiden kasvuolojen vaikutuk-sia. Koerunkojen tyvi-, keski- ja latvapölk-kyjä käsiteltiin erikseen. Ne kuorittiin, ha-ketettiin ja kuori otettiin talteen. Näytteet kerättiin myös oksista ja vihermassasta. Sa-hahaketta ja purua kerättiin mäntysahoilta pohjoisesta etelään siten, että tiedettiin sa-hattujen tukkien alkuperä.

PUUnoSa, LeVeySPiiRi ja MeTSiKKö VaiKUTTaVaT UUTeaineiSiinUuteaineita on usein alle 10 prosenttia puubiomassasta, mutta suurempiakin pi-toisuuksia tavataan erityisesti oksista ja kuoresta. Erot uuteaineiden pitoisuuksissa alueiden ja puunosien välillä olivat melko pieniä, mutta havaittavia. Puunosa ja met-siköiden piirteet vaikuttivat enemmän kuin pohjoisuus-eteläisyys.

Männyn puuaineessa uuteaineita oli kak-sinkertaisesti koivuun verrattuna. Männyl-lä uuteaineiden keskimääräinen pitoisuus vaihteli puun osissa kahdesta viiteen pro-senttiin. Ensiharvennusten näytteissä pitoi-suus oli hieman muita näytteitä pienempi. Hartsihappoja oli enemmän puun tyvessä kuin latvaosassa. Kuoren rasva- ja hartsi-happopitoisuudet olivat etelässä suuremmat kuin pohjoisessa.

Koivulla uuteaineita oli eniten kuoressa, 6–16 prosenttia. Oksissa niitä oli kaksi pro-

senttia, ja runkopuussa vain yksi prosentti. Kuoren uuteainepitoisuudet olivat hieskoi-vulla suuremmat kuin rauduskoivulla. Koi-vun kuoressa esiintyy runsaasti sille valkoi-sen värin aiheuttavaa betulinolia.

Hankkeen edistyessä saadaan tietoa yk-sittäisistä uuteaineista, niiden optimaali-sista lähteistä ja teollisista käyttökohteista. Analyysituloksista tehdään tietokanta jatko-hankkeita varten.

erkki verkasalo, Marja Roitto, johanna Tanner, Hannu ilvesniemi, Metla

Lisätietoja: erkki.verkasalo@metla.fi Puh. 050 3913020

Puubiomassasta etsitään uusia kemiallisia yhdisteitä teollisuudellePohjoisen havumetsävyöhykkeen puissa ja puuteollisuuden sivutuotteissa on runsaasti kiinnostavia kemiallisia yhdisteitä. erityisesti uuteaineista voidaan saada arvokkaita tuotteita kemian teollisuudelle. Tämä parantaa myös puuraaka-aineen arvoa.

noRPyRo-hanke• Itä-Suomen yliopisto, Metla, energia- ja kemia-alan teollisuus, Tekes• strategista tietoa Suomen poh-joisten ja eteläisten puumateriaa-lien kemiallisista ominaisuuksista, kuivatislaus- ja kuumavesiuutto-prosessien optimaalisista raaka-aineista sekä lisäarvotuotteista maali-, liima- ja puunsuoja-ai-neteollisuudelle ja elintarvike- ja kosmetiikka-alalle• puutuote- ja bioenergiayrityk-sille uusia sivutuotemarkkinoita, puunmyyjille arvonlisää ja vaihto-ehtoja myytävälle puulle• huomio uuteaineissa: fenoliset yhdisteet, terpeenit ja terpenoidit, rasvahapot, rasvat ja vahat; myös liukoiset sokerit• kasvukauden pituus, valo- ja lämpöolot, sadanta ja haihdun-ta sekä kasvupaikan ravinne- ja kosteusolot vaikuttavat puun ra-kenteeseen ja puun kemialliseen koostumukseen

Kuumavesiuutto erottaa biomassasta kiinnostavia yhdisteitäPuubiomassa eri jakeineen koostuu sellu-loosasta, hemiselluloosasta ja ligniinistä se-kä uuteaineista. Nämä ovat rakentuneet lähinnä hiilestä, vedystä ja hapesta. Lisäksi on muutamia prosentteja mineraaleja, ku-ten typpi, kalium, fosfori, joista muodostuu poltettaessa tuhkaa.

Paineistettua kuumaa vettä voidaan käyt-tää kemiallisten yhdisteiden, erityisesti he-miselluloosan erottamiseen kiinteästä bio-massasta nesteeseen. Kun yli sata-asteinen vesi pidetään paineen avulla nestemäisenä, vesi käyttäytyy liuottimen tavoin. Liuotus-ominaisuudet muuttuvat lämpötilan kas-vaessa. Jos vesi tehdään lisäksi emäksiseksi,

voidaan suuri osa ligniinistä liuottaa veteen. Lopulta saadaan erotettua myös uuteaineet.

Hemiselluloosat koostuvat erilaisista toisiinsa liittyneistä sokeriyksiköistä, joita voidaan käyttää erilaisten tuotteiden läh-töaineena. Sokerimolekyylit voidaan myös erottaa toisistaan yksittäisiksi sokerimole-kyyleiksi, ja hyödyntää sellaisenaan.

Myös ligniinejä ja niiden rakenneosia voidaan käyttää erilaisten, esimerkiksi öljys-tä valmistettuja tuotteita korvaavien tuottei-den lähtöaineena.

Uuteaineet ovat monimuotoinen ryhmä yhdisteitä, joilla on sadoittain mahdollisia käyttökohteita.

Alueet, puulajit, metsiköt ja sahojen leimikot /alue

Raaka-aineen lähde Kasvupaikka

viljava karu

Päätehakkuut 2 2

Ensiharvennukset 2 2

Sahanhake ja -puru 4

Koivulaji Kasvupaikka

viljava karu

rauduskoivu 2 -

hieskoivu - 2

Koivu

I. Lappi pohjoinen lämpösumma ( 700-800 dd)

II. Lappi eteläinen lämpösumma (800-950 dd)

III. Väli-Suomi lämpösumma (1000-1200 dd)

IV. Etelä-Suomi lämpösumma (1200-1300 dd)

I

II

III

IV

Mänty

NORPYRO-pohjoinen ulottuvuus

Sahat

noRPyRo-aineistojen alkuperä. dd on kasvukauden tehollinen lämpösumma.

Biomassan sisältämien yhdisteryhmien erottaminen ja edelleen jalostaminen paineistetulla kuumavesiuutolla (PhWe).

HaNNu iLveSNieMi/MeTLa

MaRja ROiTTO/MeTLa

metsä hake pyrolyysineste

Tutkimusten raaka-aineketju.

18

”Toimin FoodAfrica-ohjelman koordinaat-torina ja tutkijana parissakin eri hankkeessa. Tällä kertaa kävin haastattelemassa paikalli-sia naisia Etiopian maaseudulla”, Mila Sell kertoo.

Monet naisista uskovat, että heidän elä-mänsä on viiden vuoden kuluttua parem-paa kuin nyt. Nykyään se on usein raskas-ta, koska naiset huolehtivat kodin ja lasten lisäksi myös maanviljelystä. Maanviljely on tärkeä tulonlähde köyhässä maassa. Naisilla ei kuitenkaan ole tehokkaaseen maanvilje-lyyn riittävästi resursseja.

”Tavoitteena onkin naisen aseman paran-taminen Afrikassa. Näin pyritään saamaan parannusta myös ruokaturvaan ja köyhyy-teen”, hän toteaa.

FoodAfrica-ohjelman tavoitteena on tar-jota koulutuksen, neuvonnan ja tutkimuk-sen kautta uutta tietoa ja työkaluja. Näin paikalliset tutkijat, viranomaiset ja viljelijät voivat parantaa ruokaturvaa.

Ohjelmassa tutkitaan ja kehitetään ruo-katurvaan vaikuttavia tekijöitä. Sellaisia ovat muun muassa maaperän hivenaineiden puutokset, maidontuotannon lisääminen karjanjalostuksen avulla, markkinoille pääsy ja ravitsemuksen parantaminen monipuoli-semman ruokavalion avulla.

”Tutkimustuloksia halutaan myös sovel-taa käytännössä. Tässä paikalliset partnerit ovat tärkeässä roolissa”, Sell jatkaa.

KehiTySTUTKiMUS RaTKoo GLoBaaLeja haaSTeiTaJoku voi miettiä, miksi MTT on mukana FoodAfrican kaltaisessa ohjelmassa.

”Kyseessä on kansainvälinen, hyvin mo-nialainen tutkimusohjelma. Aivan kuten mikä tahansa laadukas tutkimus on. Ruuan-tuotanto ja ruokaturva ovat myös globaale-ja kysymyksiä. MTT:n rooliin sopii hyvin olla mukana tällaisessa tutkimuksessa”, Sell perustelee.

Työ ei ole pelkkää perustutkimusta, vaan soveltavaa tutkimusta. Sen avulla et-sitään konkreettisia keinoja vaikuttami-seen ruohonjuuritasolla. Selliä ja kump-paneita kiinnostavat ihmisten arkielämä kylissä ja kotdeissa. Osa FoodAfrican tut-kimustuloksista voi olla maanviljelijöiden hyödynnettäviä. Osa taas on enemmän päättäjien käytettävissä. Tällainen tutki-mushanke vaatii monitieteellistä näkökul-maa.

”Olen varmaankin MTT:n ainoa folk-loristi eli perinnetieteilijä. Lisäksi tutki-musalani on MTT:ssä maatalousekonomia. Tämä yhdistelmä sopii yllättävän hyvin ny-kyiseen tehtävääni ”, Sell naurahtaa.

Työ on hidasta, mutta jostain pitää hä-nen mukaansa aloittaa. Paljon on jo tehty työtä ja FoodAfrica ohjelma on puolivälissä. ”Tästä on hyvä jatkaa.”

afRiKKa oPeTTaa nöyRTyMään Mila Sellin Afrikka on aurinkoinen, iloinen, ystävällinen ja sosiaalinen. Lisäksi se on opettanut häntä nöyrtymään, odottamaan ja olemaan kärsivällinen. Olosuhteet ovat usein vaativat. Maaseudulla elävillä köyhil-lä ihmisillä on harvoin sähköä tai edes puh-dasta vettä.

”Länsimaissa usein liioitellaan Afrikan uhkia. Haasteita toki on, mutta ne liitty-

vät usein poliittisiin systeemeihin, korrupti-oon ja ennen kaikkea köyhyyteen. Varsinkin ebola on saanut länsimaisessa mediassa pal-jon huomiota, koska taudin pelätään leviä-vän”, Sell kertoo.

Sen sijaan esimerkiksi malaria on Afri-kassa paljon suurempi ongelma kuin ebola, mutta siitä länsimaissa ei olla huolestuneita.

”Olemme onnekkaita, kun olemme syn-tyneet Suomeen. Meillä on siksi globaali

vastuu ja meidän on tehtävä viisaita valinto-ja”, Sell summaa.

Mila Sell iloitsee pienistä asioista, per-heen kanssa vietetystä ajasta. Hänellä on kolme lasta, aviomies ja koira. Hän ehtii käydä myös juoksuporukan kanssa lenkillä kolme kertaa viikossa. Se pitää mielen vir-keänä.

”Pidän myös ruuanlaitosta. Tarjosin ys-tävilleni etiopialaista ruokaa, joka on hyvin erikoista.”

Ruokavalio, jota varsinkin maan köyhä väestö syö, sisältää kasviksia, papuja, linssejä ja teff-viljaa. Teffistä valmistetaan happamia injera-lettuja. Teffin siemen on pikkuriikki-nen ja gluteeniton. Lihaa käytetään ruuassa vähän, vaikka karjaa on paljon.

Riitta Salo-Kauppinen, MTT

Mila Sellin afrikka on ystävällinen ja nöyryyttä opettavaKoordinaattori Mila Sell palasi juuri työmatkalta etiopiasta. Päiväntasaajan lähellä, afrikan sarvessa sijaitsevan maan naisten olot kiinnostavat Selliä monesta-kin syystä.

Mila Sell ja etiopialainen hana Senbet sekä hänen tyttärensä keskustelivat naisten arjesta, työstä, kodista, toiveista ja suunnitelmista.

Monet äidit haluavat lapsilleen muuta työtä kuin maanviljelyn. Koulutukseen tarvitaan kui-tenkin rahaa, jota ei useinkaan ole.

KuvaT: MiLa SeLL/MTT

Mila Sellhelsingissä asuva tutkija, folklo-risti, maatalousekonomisti ja pro-jektikoordinaattori.

harrastaa juoksua ja ruuanlaittoa. Matkapäiviä afrikassa tänä vuon-na 35.

Tekee väitöskirjaa, jossa tarkas-telee naisten roolia maanviljelyyn liittyvässä päätöksenteossa ja sen vaikutuksia kotitalouksissa Ugan-dassa.

haaveilee jatkavansa uraa kan-sainvälisten tehtävien parissa. Toi-voo laajan ja laadukkaan kehitys-tutkimuksen olevan näkyvä osa myös uutta Luonnonvarakeskusta.

foodafrica kehittää ruokaturvaaFoodAfrica on laaja MTT:n koordinoima ja ulkoasiainministeriön rahoittama tutki-mus- ja kehitysohjelma. Ohjelman avulla pyritään parantamaan Itä- ja Länsi-Afrikan ruokaturvaa eli ruuan saatavuutta, turval-lisuutta ja laatua. Yhteistyössä kiinnitetään erityistä huomiota pienviljelijöihin, joista suuri osa on naisia. Ohjelma alkoi vuonna 2012 ja jatkuu vuoteen 2016.

Ohjelman kumppaneita ovat MTT:n li-

säksi neljä kansainvälistä maataloustutki-muslaitosta (CGIAR), Helsingin yliopisto ja Hämeen ammattikorkeakoulu. Lisäksi mukana on useita paikallisia partnereita kai-kista kuudesta maasta, jossa ohjelmaa toteu-tetaan eli Benin, Ghana, Kamerun, Kenia, Senegal ja Uganda.

Ohjelman projektikoordinaattorina toi-mii MTT:n tutkija Mila Sell.

19Seuraava Maaseudun Tiede -liite

ilmestyy ..maaliskuussa 2015

KoLUMni

Kollegani kysyi, olisiko minulla hyviä arjen säästövinkkejä. Flunssainen pääni muisti kotona haisevan pöntön. vaimo oli keksi-nyt, että viimeinen vetää vessan. Lapsi-perheessä trafiikki on joskus aikamoinen ja homma tuntui järkevältä. Minä taas sovelsin neuvoa niin, että joku muu ve-tää vessan. Luonnonvarat säästyvät. Lo-pulta vastaan kävelevä haju on pakotta-nut arvioimaan asian uudestaan. ideasta on luovuttu ja keskitytty tehokkaampiin säästötoimiin.

Meidän VeSSaePiSodiMMe muistut-taa Suomen metsätalouden tilaa. Stuura-ensot pakenevat eukalyptusparatiiseihin ja paperi kelpaa digiluu digilein huumas-sa vain hanurin pyyhkimiseen. Puunja-lostusteollisuus on pala palalta kaatunut tai siirtynyt sinne, missä työtä kannattaa vielä tehdä. Sen enempää duunareitten keskivartalon kuin osakkeenomistajien lompakon liikalihavuus ei ole terveen yh-teiskunnan merkki. Onkin vaikea sanoa, kenen ahneudessa on vika.

Puulle kehitellään uusia käyttökohteita, mutta valitettavasti yhteiskuntamme ei ole erityisen ketterä. PK-yritystoiminta on ahtaalla, eikä tutkimukseen ja kehi-tykseen ole helppo satsata. Standardit, jähmeät jakeluketjut ja keskittynyt kaup-pa estävät uusien toimijoiden tulemista markkinoille.

Nukkehallituksen johtajan päätä pen-saaseen piilottavaa talouspolitiikkaa on arvosteltu ankarasti. Puhutaan paljon, mutta onnistumisia on vähän. Pääomaa ei voida suojella samalla, kun kansantalo-utta pyritään saneeraamaan. Sivusta on naurettavan helppo huudella. Heitettä-köön siis muutama vinkki.

ToBinin VeRon KaLTainen pääomien siirron verotus voisi toimia. Suomessa ja

Suomesta bisnestä tekevien suuryritys-ten veronkiertoon tulisi puuttua aktiivi-sesti. Työllistämisen tulisi PK-sektorilla olla helppoa ja halpaa. yrityksen sisään jätetyn investointivaran pitäisi olla vero-tonta. Työttömyysturvaa tulisi saneerata ehdolliseksi. julkista sektoria, eli käytän-nössä virkamiestyötä, tulisi saneerata. Työ pitäisi aloittaa Suomen ja eu:n väli-sen byrokratian purkamisesta ja siirtyä sitten karsimaan kaikki vähemmän tär-keä pois.

jos loputtoman kasvun missiossa ei on-nistutakaan, voisi vaihtoehtona hyvin-vointipäissään pehmentyneelle kansalle suositella yltäkylläisyydestä luopumista. Karkeasti ottaen suomalaisen “köyhän” elintaso olisi mielestäni riittävä kaikille. Palataankin siis vanhaan hyvään sloga-niin: Suomi on köyhä maa. Lause jäi ta-ka-alalle Kekkosen ja Paasikiven saatua tahtonsa läpi. Heidän suunnitelmassaan Suomi eli metsistä, mikä löikin itsensä läpi viiden vuosikymmenen ajan. Ohikii-tävän hetken pieni Suomi was connecting people. Sekään ei tainnut olla kestävää. Rakennemuutoksen tiimellyksessä kan-sanrivit eivät ole koonneet fraasejaan ka-saan. On sävellettävä uusi vetävä slogan, joka on sekä totta että ylpeydenaihe. So-pisiko esimerkiksi ”Suomi elää metsis-sä”?

SiTTen oVaT VieLä ne luonnonvarat. Suomi on rikas maa. Meillä on moni-muotoinen luonto, joka on suurelta osin puhdas. Me maalaiset asumme tämän kultakaivoksen päällä. Kysymys on roh-keudesta nähdä mahdollisuuksia siellä, missä niitä ei ole totuttu näkemään. Hyö-dyntää ja hoitaa ilman hyväksikäyttöä. ehkä kestävästi viljelty sushi on seuraava hittimme?

Suo, kuokka ja sushi

aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

LaMPaiTa

Pirteä piparjuuri vaelsi yrttitarhoista ruokapöytään

Perinteinen rohdoskasvi piparjuuri on vael-tanut apteekkien yrttitarhoista suomalaisten ruokapöytään. Piparjuuri menestyy Suo-messa hyvin, mutta silti sitä tuodaan paljon maahamme. Monivuotinen piparjuuri on sukua sinapille ja kaaleille. Syötäväksi käyte-tään kasvin juurta.

aiToa WaSaBia jaPaninPiPaRjUUReSTaJapanilaisten sushien maustamiseen käytetty wasabi-tahna valmistetaan japaninpiparjuu-resta eli maustekrassista, ei piparjuuresta. Aito wasabi on kallista, joten piparjuuresta valmis-tettua tahnaa myydään laajalti wasabina. Oi-keaa japanilaista wasabia saa varmemmin kas-vin kotimaasta.

Piparjuuriraastetta voi levittää myös voilei-vän päälle tai siitä voi hauduttaa teetä. Pipar-juurta ei pitäisi koskaan keittää, vaan se tulisi sekoittaa valmiiseen ruokaan.

Raaka piparjuuri on polttavan makuista, joten sen käytössä on oltava varovainen. Nuo-ria piparjuuren lehtiä voi hyödyntää esimer-kiksi kasvismuhennoksissa sekä salaateissa. Kuorittua juurta voi myös pakastaa ja ottaa käyttöön pienissä erissä raastamalla, kun se on vielä jäistä.

PiPaRjUURi KaSVoi yRTTiTaRhoiSSaRohdoskasveja, kuten piparjuurta, viljeltiin Pohjolassa 1700-luvulla apteekkien tai luosta-rien yrttitarhoissa, kartanoissa tai pappiloissa. Myös yliopistot olivat kuuluja kasvitieteellisis-tä puutarhoistaan ja levittivät näin kasvitun-temusta rahvaalle.

Ruotsi-Suomen proviisorit opiskelivat 1700-luvulla Saksan tai Hollannin yliopis-toissa ja toivat mukanaan esimerkiksi pipar-juuren lisäysaineistoa rohdostarhaansa. Myös siirtolaiset veivät vastaavasti kotiseuduiltaan juurenpalasia ja muitakin perinnekasveja At-lantin yli. Varsinkin saksankielisessä Euroo-passa kasvi oli suosittu. Vielä tänäkin päivänä piparjuurta viljellään ammattimaisesti erityi-sesti Yhdysvaltojen Keskilännessä saksalaisten emigranttien keskuudessa.

Vielä 1900-luvun alkupuolella suuri osa apteekkien lääkkeistä valmistettiin paikan

päällä. Koska rohdoksia tarvittiin paljon, nii-den viljelyä opetettiin myös talonpoikaisvä-estölle. Talonpojat kasvattivat rohdoksia so-pimuksella apteekkien käyttöön saaden tästä lisäansioita. Tämä oli eräänlaista tuon ajan so-pimusviljelyä. Muun muassa piparjuurta vil-jelytettiin tällä tavoin.

RohdoKSeSTa LäheS RiKKaRUohoKSiPiparjuuri oli 1700-luvulla erittäin tärkeä rohdos. Sitä käytettiin ummetukseen, myr-kytyksiin, loisiin sekä maksa-, munuais-, virt-satie-, korva-, rinta- ja ihosairauksiin. Mutta tärkein ominaisuus oli se, että sillä parannet-tiin keripukkia laivoilla. Piparjuurta lastattiin aina mukaan pitkille Atlantin ylipurjehduk-sille kihtilääkkeeksi.

Rohdoksia ei ole tarvittu kehittyneissä maissa enää vuosikymmeniin lääkinnällisi-nä kasveina. Tilalle on tullut erilaista ravitse-muksellista ja ravintolisäkäyttöä. Vähitellen 1900-luvulla piparjuuren arvostus Pohjolassa väheni ja sitä kasvoi usein pihapiirissä villiin-tyneenä rikkaruohojen joukossa. Monivuoti-sena kasvina se ei kuitenkaan hävinnyt, vaan sitä näkee vieläkin vanhojen pihapiirien kasvi-na ja luontoon levittäytyneenä.

Pohjolassa piparjuuri on ollut perinteisesti kalaruokien mauste. Erityisesti piparjuurihau-ki on aiemmin ollut yleinen ruokalaji. Pipar-juuri sopii myös kastikkeisiin, maustevoihin ja tuorejuustoihin. Kasvisruuista erityisesti punajuuriruuat ja kaalisalaatit sopivat pipar-juurella maustettaviksi. Sitruuna ja sinappi sopivat hyvin yhteen piparjuuren kanssa.

Marja aaltonen, MTT

Lisätietoja: marja.aaltonen@mtt.fi Puh. 029 531 7107

Piparjuuren sukulaisesta wasabista valmis-tettu tahna maistuu sushirullien kanssa.

PixMaC

Suomessa raastettua piparjuurta on käytetty piparjuurilihan ja piparjuurihauen mausteeksi.

LaSSe KRiSTeNSeN/ROdeO

Piparjuuri auttoi muinoin merimiehiä toipumaan keripukista pitkillä purjehduk-silla. Nykyään se on suosittu maustekasvi.

20

Suppilovahvero-chutney

2 l tuoreita suppilovahveroita tai 0,5 l pakastettuja1−2 sipulia1 porkkana

Liemi:2 dl vettä1,5 dl balsamiviinietikkaa5 neilikkaa5 maustepippuria1 tl suolaa1,5 dl hillosokeria

Mittaa kattilaan vesi, etikka ja maus-teet. Kiehauta. Lisää puhdistetut sup-pilovahverot, sipulirenkaat ja pilkottu porkkana mukaan kiehumaan 20 mi-nuutiksi. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. Lusikoi hilloke puhtai-siin purkkeihin, sulje ja säilytä viile-ässä. Sopii liharuokien kera nautitta-vaksi. Makua voi muunnella yrteillä, chilillä ja valkosipulilla. Reseptin antoi MTT:n tutkija Helena Hyvärinen.

hirviterriini

500 g hirven jauhelihaa300 g porsaanjauhelihaa1 kananmuna2 dl punaviiniä2 dl ruokakermaa100 g pekonikuutioita1−2 sipulia2 tl rosmariinia1 tl mustapippuria2 tl suolaa

Kuullota silputtu sipuli pekonin kera pannulla. Lisää punaviini ja mausteet. Keitä kunnes punaviini on melkein haihtunut. Lisää jauhelihojen jouk-koon muna, jäähtynyt punaviini-sipu-li-mausteseos ja kerma. Sekoita hyvin ja laita jauhelihaseos pitkulaiseen vuo-kaan painellen tiiviisti. Kypsennä ve-sihauteessa uunissa 175 asteessa noin tunti. Jäähdytä ja tarjoile sokeroidun puolukkamurskan ja suppischutneyn kanssa.

Reseptit

Villiruoalla tarkoitetaan luonnosta saatua, luonnollisesti kasvanutta ruokaa. Tällaisia ovat muun muassa marjat, sienet, kalat, vil-liyrtit ja -vihannekset, riista sekä Lapin laa-joilla tunturialueilla laiduntavat porot.

ViLLiRUoKa on PeRiSUoMaLaiSTaVilliruoka ei ole mikään uusi keksintö, vaan suomalaiset ovat syöneet sitä iät ja ajat. Suo-malaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö on määrittänyt villiruoan yhdeksi suoma-laisen ruokakulttuurin vahvuudeksi ja mah-dollisuudeksi erottua muista maista.

Villiruoka sopii hyvin suomalaiseen jou-lupöytään. Tee vaikkapa hirviterriiniä ja suppilovahveroista valmistettua chutneyta. Tarjoa lisäksi esimerkiksi poron paistia, si-nappisilakoita, mätihyydykettä, graavattua siikaa, nokkosleipää ja jokin marjainen jäl-kiruoka, niin villi joulu on katettu.

ViLLiRUoKa on SUPeRRUoKaaVilliruoassa on vähän rasvaa, edullinen ras-vahappokoostumus, suuri ravintoainetiheys ja paljon bioaktiivisia yhdisteitä. Lisäksi vil-liruoka tuo vaihtelua ja elämyksiä ruokavali-oon. Toisaalta lajituntemus on tärkeää, ettei kerää myrkyllisiä tai rauhoitettuja lajeja.

Marjat sisältävät tavanomaisten ravinto-aineiden lisäksi runsaasti fenoliyhdisteitä, jotka saattavat ehkäistä esimerkiksi muisti-

sairauksia, sydän- ja verisuonitauteja ja kak-kostyypin diabetesta.

Sienet sisältävät parempilaatuista prote-iinia kuin useimmat kasvit. Monet sienet ovat hyviä mineraalien, vitamiinien ja kui-dun lähteitä. Metsäsienet sisältävät myös roppakaupalla D2-vitamiinia.

Villiyrtit ja -vihannekset sisältävät paljon vitamiineja, mineraaleja, kuitua ja bioaktii-visia yhdisteitä. Bioaktiivisten yhdisteiden pitoisuus on villikasveissa usein suurempi kuin puutarhakasvien.

Luonnonkalat sisältävät terveellisiä pro-teiineja, omega-3-rasvahappoja, kivennäisai-neita ja vitamiineja. Niiden D3-vitamii-nipitoisuus on erityisen suuri. Kala onkin suomalaisten tärkein ravintoperäinen D-vi-tamiinin lähde.

Riistan ravintoarvosta on vähän tutki-muksia, mutta esimerkiksi niiden omega-6- ja omega-3-rasvahappojen suhde on oletet-tavasti parempi kuin naudanlihan Lisäksi riistaeläimien mahdollisuus liikkua vapaana luonnossa saattaa vaikuttaa positiivisesti nii-den lihan laatuun.

SaTo KannaTTaa KeRäTä TaLTeenSuurin osa villiruoan hyödyntämisestä on ei-kaupallista kotitarvekeräilyä, virkistys-kalastusta tai metsästysseurojen harjoitta-maa metsästystä ja riistanhoitoa. Suomi on

yksi maailman parhaista marja- ja sieni-maista. Sadon talteenotto ja kaupallinen hyödyntäminen on silti edelleen vähäistä. Joka vuosi Suomen metsiin mätänee val-tava määrä puhdasta ja terveellistä ruokaa. Tämän ainutlaatuisen varannon parempi hyödyntäminen on meidän kaikkien teh-tävämme.

Jokainen meistä voi poimia villiruokaa omaan käyttöönsä jokamiehenoikeuksien puitteissa, mutta yritystoiminnassa on huo-mioitava elintarvikelainsäädännön vaati-mukset. Villiruoan sesonki on lyhyt ja siksi markkinoille tarvittaisiin lisää jalostettuja tuotteita. Villiruoan tuotteistaminen, tuote-kehitys ja brändäys herkku- ja erikoistuot-teiksi nostaisi sen kaupallista arvoa niin ko-timaassa kuin vientiä ajatellen.

ViLLiRUoan TUTKiMUS jaTKUUVilliruoka kuuluu MTT:n, RKTL:n ja Met-lan tutkimusalueisiin. Kun nämä laitokset yhdistyvät yhdessä MMM:n tietopalvelu-keskus Tiken tilastopalveluiden kanssa vuo-den vaihteessa Luonnonvarakeskukseksi, on lupa odottaa yhä vaikuttavampaa villiruoka-tutkimusta.

Pirjo Mattila, eila järvenpää ja Raija Tahvonen, MTT

Vietä villi joulu!Mikään ei ole joulupöydässä parempaa kuin itse poimittu, kalastettu tai metsästetty herkku saalistustarinoilla höys-tettynä. Makoisilta maistuvat myös kaupasta ostetut luonnonantimet, jos metsään ei ole kiireiltään ehtinyt.

hirviterriini saa villissä joulupöydässä kaverikseen puolukoita ja suppilovahveroita.

Suppilovahvero-chutney maistuu sopi-vasti mausteiselta. Puolukat voi nauttia vaikka survoksena.

KuvaT: PiRjO MaTTiLa/MTT