Liite 2/2011 n 30.5.2011

Tavoitteena ravinteiden kierrätys

Tutkimus- ohjelma pohtii kestävää maankäyttöä

Suomalaisomenoiden emopuu kasvaa yhä Yläneellä

LYNET-laitosten Kestävä maankäyttö -tut-kimusohjelma alkaa tänä vuonna. Viisivuoti-sessa ohjelmassa muun muassa kartoitetaan luonnonvarojen uusia käyttötapoja sekä tar-kastellaan tulevaisuuden yhdyskuntaraken-netta, luonnon monikäyttöä ja ekosystee-mipalveluja sekä kulutuksen ja tuotannon energia- ja materiaalivirtoja.

Sivu 3

Yläneellä sijaitsevan Korpe-lan torpan pihamaalta löy-tyi kaksi vuotta sitten riutuva omenapuun tynkä, joka osoit-tautui DNA-analyysissä Huvi-tus-omenan emopuuksi. MTT otti Huvituksen vuonna 1958 alkaneeseen omenanjalostus-ohjemaansa, ja nykyään sen geenejä on lähes kaikissa koti-maisissa omenalajikkeissa.

Sivu 12

Esimerkiksi ilmastonmuutos vaikuttaa maaseutumaistenkin

alueiden käyttöpaineeseen.

Korpelan Huvitus jaksoi kukkia keväällä 2010. Puulle

on laadittu hoitosuunnitelma.

Pellonraivaus vie hiiltä maasta Metsän raivaaminen pel-loksi pienentää maahan si-toutuneen hiilen määrää. Vastaavasti pellon metsittä-minen kasvattaa hiilivaras-toa hitaasti.

Sivu 5

Biokaasua kansainvälisestiBiokaasutuksen laaja hyö-dyntäminen ja prosessien tehostaminen olivat aiheina kansainvälisessä biokaasu-kongressissa, joka järjestet-tiin keväällä Saksassa.

Sivu 6

Ei rokotetta suu-ja sorkkatautiinSuu- ja sorkkatauti on ai-heuttanut Euroopassa isoja epidemioita. Riskinarvioin-nin mukaan taudin torjumi-nen Suomessa hätärokotuk-sella ei kannattaisi.

Sivu 10

Emolehmille hyvä laidun Emolehmät laiduntavat 4–14 tuntia päivässä. Laiduntami-nen tuottaa parhaan tulok-sen, kun nurmessa on mait-tavia kasveja ja ne löytyvät helposti.

Sivu 13

Toimiva ojitus on tärkeä asia

Sivu 4Löysä paali palaa parhaiten

Sivu 7Maatiaislajike rekisteriin

Sivu 16

Tero Sivula/rodeo

anja KoSKela

MTT on Suomen johtava maatalous- ja elintarviketut-kimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta teke-vä laitos. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yh-teistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Loimaalaisen Teppo Heikkilän tavoite on kierrättää ravinteet maatilalla mahdollisimman tehokkaasti. Se toi valinnan vuoden ympäristötilaksi viime vuonna. Ravinteiden kierrätystä edistetään myös Itämeren alueen viljelijäjärjestöjen Baltic Deal -hankkeessa.

KiMMo HaiMi

Sivut 8-9

2

Mihin suuntaa maaseudun tiede?Tätä liitettä viimeisteltäessä on maalle yritetty koo-ta hallitusta jo kuukauden ajan. Pelkkä toimivan hallituskokoonpanon aikaansaaminen on osoittau-tunut niin vaikeaksi, ettei tulevan hallitusohjelman sisällöstä liiku kuin valistuneita arvauksia.

Yleisesti odotetaan, että uusi hallitus joutuu kar-simaan julkisia menoja nykyisestä. Tutkimusken-tän ja -tulosten käyttäjien kannalta on olennaista, missä määrin leikkaukset osuvat julkiseen tutki-mus- ja kehittämisrahoitukseen. Väistyvä hallitus asetti tavoitteeksi, että t&k-rahoituksen bkt-osuus 2010-luvulla olisi neljä prosenttia. Laadukas, mo-nialainen tutkimus on linjattu Suomen kilpailu-kyvyn kovaksi ytimeksi. Toisaalta julkisen rahan käytön vaikuttavuutta seurataan yhä tarkemmin, ja niin tutkimusrahoituksen määrää kuin kohden-nusta arvioidaan yhä kriittisemmin.

Karkeasti voisi ennustaa sekä leikkauksia että uusia avauksia. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten työnjaon kirkastamista perus- ja soveltavaan tut-kimukseen jatkettaneen edelleen. Se voi tietää re-surssien siirtoja tiedekentän sisällä. Samalla suuret yhteiskunnalliset haasteet tulisi ottaa tutkimuk-sessa huomioon. Siinä taas tarvitaan lisää monitie-teistä soveltavaa tutkimusta. Yhtenä esimerkkinä tämäntyyppisestä tutkimuksesta on tämän liitteen teema, kestävä maankäyttö ja kestävä maaperän käyttö.

Kansalaisten toiveissa ovat nyt korkealla luomu- ja lähiruoka, maaseudun saavutettavuus, väljä yh-

dyskuntarakenne, palvelujen uudet toteutustavat ja biotalouden kestävät innovaatiot. Hallitusohjelmal-ta voi odottaa ainakin jonkinlaista resonanssia näi-hin. MTT on tutkimuslaitoksena varautunut vas-taamaan sekä ruokaa, biotaloutta että ympäristöä jäsentävän tutkimustiedon tarpeeseen. Ne nousevat luontevasti MTT:n tehtävästä edistää maa- ja elin-tarviketalouden ja maaseudun kehittämistä.

Tutkitun tiedon odotetaan olevan yhä helpom-min kansalaisten ja yritysten hyödynnettävissä. Yhteistyön lisäämisessä on paljon tehtävää. Se edel-lyttää meiltä laadullisesti uudenlaista suhtautumis-ta tiedon eri lajeihin: tieteellinen tieto ei ole ainoa käyttökelpoinen. Päinvastoin, ellei se pysty keskus-telemaan muiden tiedon lajien ja osaamisten kans-sa, paljon potentiaalia jää toteutumatta. Tiedon käyttäjien arjesta saadaan usein ratkaiseva vinkki siitä, mikä toimii.

Maaseudun tieteen oikeaan suuntaamiseen vai-kuttaa myös rahoittajaosaaminen. Keskeisten ra-hoittajatahojen näkemyksellisyys ja rahoituksen sujuva organisointi hakemisesta loppuseurantoi-hin on ratkaisevaa sen suhteen, miten vaikuttaviin tuloksiin lopulta ylletään. Toivottavasti seuraavalla hallituskaudella paukkuja riittää myös tämän kehit-tämiseen – tähän asti siihen on kiinnitetty valitetta-van vähän huomiota.

Hilkka Vihinenprofessori, MTT

n Lue tiedotteet kokonaan: www.mtt.fi -> Ajankohtaista -> Uutiset

Maa- ja puutarha- talous tappiollistaSuomen maa- ja puutarhatalou-den tuotot olivat MTT:n ennak-kolaskelmien mukaan vuonna 2010 noin 5,9 mrd. euroa, josta maataloustukia oli 2,1 mrd. eu-roa. Tuotantokustannukset olivat noin 7,2 mrd. euroa, joten tulos oli 1,23 mrd. euroa tappiollinen. En-nakkotulokset perustuvat MTT:n uuteen Maatalouden kokonaislas-kenta -järjestelmään sekä kannat-tavuuskirjanpitoaineistoon.

Ruoan hinta noussee noin viisi prosenttiaElintarvikkeiden kuluttajahinto-jen ennakoidaan nousevan Suo-messa tänä vuonna noin viisi prosenttia viime vuoden keski-määräisestä tasosta. MTT arvioi, että liha ja viljatuotteet kallistu-vat yli viisi ja maitotuotteet nel-jä prosenttia. Viime vuonna ruoka halpeni edellisvuoteen verrattu-na 3,6 prosenttia ruuan arvonlisä-veron laskun ansiosta. Pitkällä ai-kavälillä ruuan hinta on noussut, vuosina 2000–2010 nousu oli liki 21 %. Tiedot käyvät ilmi Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2011 -julkaisusta.

Ravintolaruuasta viidesosa jätteeksiNoin viidesosa ravintoloiden tar-joilemasta ruuasta Suomessa pää-tyy biojätteeksi, havaittiin MTT:n Foodspill-hankkeessa. Ravintola-alan ruokahävikki on 75–85 mil-joonaa kiloa vuodessa. Suurin osa

hävikistä syntyy linjastoruokailu-jen kuten henkilöstöravintoloiden ja koulujen tarjoilutähteistä, joita ei voida hyödyntää uudelleen. Hä-vikkiä syntyy myös ravintoloiden keittiöissä ruuanvalmistuksen yhteydessä sekä ruokailijoiden lautastähteenä. Hävikin määrää tutkittiin viime syksynä 72 ravin-tolassa pääkaupunkiseudulla ja Tampereella.

Kustannukset syövät poromiesten leivänPorotalouden kannattavuus heik-kenee edelleen, ennustaa MTT. Ennusteen mukaan toukokuussa päättyneenä poronhoitovuonna alan suhteellista kannattavuut-ta kuvaava kannattavuuskerroin putoaa 0,22:een, kun se vuotta ai-emmin oli 0,28. Porotalouden ko-konaistuotto kasvaa liki kolme prosenttia edellisvuodesta, mutta kustannusten 10 prosentin kasvu syö tulosta. Eniten ovat kallistu-neet rehut ja polttoaineet.

Uusi Kasper palvelee kasvintuotantoa netissäMTT:n kasvinsuojeluun ja -tuo-tantoon liittyvät verkkopalvelut on koottu uudelle Kasper-sivus-tolle osoitteeseen www.mtt.fi/kasper. Kasper korvaa kasvinsuo-jeluun keskittyneen KasperIT-palvelun.

Esimerkiksi MTT:n valiotaimi-tuotannon ja FinE-kasvien kuva-ukset ovat nyt kattavasti saatavil-la Kasperin tietokannasta. Myös mehiläisten vapaapesäseuranta on Kasperissa. Kasperissa oleva tieto on jaettu peltokasvit- ja puu-tarhakasvit-osioihin, jotka edel-leen jakaantuvat kasviryhmiin ja -lajeihin.

n Kuminaa voi kylvää vielä kesäkuussa, selvisi MTT:n kuminatutkimuksen ensimmäisen vuoden tuloksista. Sekin jo tiede-tään, että rikkakasvit kannattaa torjua kumina-pellolta heti kylvövuonna.

MTT:n laajan kuminahankkeen tutkijat jalkautuvat kesä-heinä-kuussa noin sadalle kuminaloh-kolle Länsi- ja Etelä-Suomeen. Tarkoitus on havainnoida kasvus-toja ja selvittää, mitkä tekijät ra-joittavat eniten kuminan sadon-muodostusta. Tutkijat tarkkailevat esimerkiksi kuminakoin ja kumi-nan rengaspunkin sekä rikkakas-vien esiintymistä sekä myöhem-min kesällä kuminan kuivatusta.

Kuminaa viljellään Suomessa noin 20 000 hehtaarilla, mikä te-kee Suomesta maailman suurim-man kuminantuottajan. Valtaosa sadosta menee vientiin.

Erikoistutkija Marjo Keskitalo MTT:stä kertoo, että viljelykas-vina kumina on melko tuore, ei-kä tutkittua tietoa siitä juuri ole.

MTT:n viime vuonna alkanut ja vuoteen 2013 kestävä tutkimus-hanke paikkaa tätä aukkoa.

Rikkakasvit olleet ongelmaJo hankkeen ensimmäinen vuosi on ollut tiedon suhteen tuottoisa. Tutkijat ovat saaneet selville, että kuminan kylvöjen kanssa ei tar-vitse kiirehtiä, sillä maustekasvi ehtii kehittyä talvehtimiskuntoon vielä kesäkuussa kylvettynäkin.

Myöhäinen kylvö voi lisäksi vä-hentää keväällä itävien rikkakas-vien määrää, etenkin jos rikkoja muokkaa pois pari kertaa ennen kylvöä. Myös herbisidiä kannat-taa käyttää, sillä käsittelyt voivat lisätä satoa jopa 2–3-kertaiseksi.

"Tehokas rikkakasvien torjun-ta jo kylvövuonna on kaiken a ja o. Rikat ovat olleet suurin ongel-ma kuminalla, ja niiden saaminen haltuun on merkittävä asia", Kes-kitalo huomauttaa.

Erityisesti uusien tuholaisten hal-lintaan kaivataan lisää tietoa, sillä esimerkiksi kuminan rengaspunkin torjunta ei nykykemikaalein onnis-tu. Jo vanhastaan tuttua kuminakoi-ta sen sijaan voi ja pitääkin torjua.

Lajikkeissa isoja erojaMTT:n omat kuminakoekentät si-jaitsevat Jokioisilla, Kaarinassa ja Ylistarossa. Kokeissa on havaittu, että kuminalajikkeet eroavat sel-västi toisistaan satoisuuden, aikai-suuden ja muiden viljelyominai-suuksien suhteen.

Esimerkiksi sadon taipumus varis-ta ennen korjuuta on voimakkaasti lajikekohtainen ominaisuus. Eniten varisivat Niederdeutcher-, Vollhau-den- ja Konczewicki-lajikkeet.

"Oli yllättävää, että lajikekohtai-set erot ovat niin selkeitä", Keskita-lo myöntää.

Tänä kesänä MTT:n koeken-tillä tutkitaan kuminalle soveltu-via viljelyjärjestelmiä, lannoitusta ja suurien satovaihteluiden syitä. Tutkijat esimerkiksi tarkkailevat kuminan kehittymistä eri tiheyksil-lä kylvettyjen suojakasvien seassa. Tarkoitus on selvittää, miten herne, härkäpapu, vehnä, ohra tai pellava sopii kuminan kumppaniksi. Lisätietoja: www.agronet.fi -> Kasvi -> Kumina

Minna Nurro

MTT:ssä tutkittua

MTT:n uudistetusta Kasper-palvelusta löytyvät nyt myös FinE-kasvien kuvaukset, myös Rusko-rusovuohenkuusaman.

Tutkijat levittäytyvät kuminapelloille

Tutkijat aloittivat kuminakasvustojen kehittymisen tarkkailun viime kesänä.

SirKKa juHanoja/MTT:n arKiSTo

jaana GraHn

3

n LYNET-yhteenliittymän Kestävä maankäyttö -tutkimusohjelma alkaa tänä vuonna. Se tarkastelee maa- ja vesialueiden kestävää käyttöä sekä ennakoi luonnonvarojen uusia käyttötapoja ja arvioi niiden nivoutumista vanhoihin käyttömuotoihin. Tutkimusohjelmassa ovat mukana RKTL, Metla, SYKE, MTT ja Geodeettinen laitos.

Kestävän maankäytön tutkimus-ohjelmaa valmisteltiin lähes vuo-den ajan sekä LYNET-laitosten tutkijoiden että sidosryhmien voi-min. Tutkimusohjelman valmis-telua leimasi havainto siitä, että ihmiskunta on globaalien haas-teiden edessä. Siirtyminen vih-reään, uusiutuvien luonnonvaro-jen kestävään hyödyntämiseen perustuvaan biotalouteen on yk-si ratkaisuvaihtoehto, ja muuttaa maankäyttöä perustavalla tavalla.

Ilmastonmuutos tekee osasta nykyisin asuttuja alueita asumis-kelvottomia, mikä vaikuttaa har-vaanasuttujen alueiden käyttöpai-neeseen. Yhteiskunnassa on tarve tiedolle siitä, miten tilan ja luon-nonvarojen käyttö asettuu, mitä elementtejä tulisi käyttää missä-kin ja miten uudenlaiset käyttöta-vat nivoutuvat vanhoihin. Näihin kysymyksiin sisältyy väistämättä kiistanalaisuuksia ja ristiriitoja, joiden ratkaisemisessa tarvitaan tietoa.

Meiltä puuttuu tällä hetkellä ko-konaiskäsitys maaperän, veden ja ilman sekä niiden varassa elävien eläinten ja kasvien sekä ihmisak-tiviteettien erilaisista alueellisista yhdistelmistä ja niiden kestävyy-destä. Ymmärrystä tarvitaan siitä, millaisia muutoksia on havaitta-vissa aina harvaanasutuilta alu-eilta pientaajamiin ja edelleen ur-baaniin ympäristöön.

Tutkimustietoa päättäjilleTila on yksi Suomen merkittävim-mistä ja huonoimmin ymmärre-tyistä voimavaroista. Suomella on Euroopan eniten biokapasiteettia asukasta kohden.

Sekä tilankäyttö että biokapa-siteettiin perustuva elinkeinotoi-minta muuttuvat nopeasti. LY-NETin tutkimuslaitoksissa on maamme keskeiset biotalouden hyödyntämisen ja ympäristöntut-kimuksen osaajat, jotka pystyvät tuottamaan tietoa politiikanteon ja käytännön ratkaisujen tueksi.

Ekososiaalisten systeemien ja niihin liittyvien prosessien hah-mottaminen Suomessa luo pohjaa viedä osaamista maamme rajojen ulkopuolelle. Voimme tarkastel-la myös maapallon muiden alu-eiden maankäytön kestävyyden edellytyksiä ja sitä, miten toisaal-ta Suomi vaikuttaa maankäytön kestävyyteen maamme rajojen ulkopuolella ja toisaalta, miten ilmiöt muualla maailmassa vai-kuttavat Suomen maankäytön kestävyyteen.

Lähtökohtana monitieteisyysIlmastonmuutokseen sopeutumi-nen ja sen hidastaminen vaikuttaa ihmisten arkeen asumisen, raken-tamisen, yhdyskuntarakenteen ja yritystoiminnan kautta. Ihmisten toimintaan tässä tilanteessa taas vaikuttavat asenteet, arvot ja käyt-täytyminen.

Kaupungistuminen on muut-tanut ihmisten luontosuhdetta, mikä näkyy toisaalta ekosystee-mipalveluiden vaalimisena ja nii-den kysyntänä yhteiskunnassa, toisaalta luonnosta irtaantumise-na, mutta myös muuttona takaisin maaseudulle.

Nykyinen maankäytön tutki-mus keskittyy irrallisten osa-alu-eiden ja yksittäisten ilmiöiden analysointiin kuten yhdyskunta-rakenteeseen, lakisääteisiin tai la-jipohjaisiin suojelualuekysymyk-siin sekä metsä- ja vesivaroihin sekä niiden hyödyntämiseen. Tar-vitaan tutkimusta, joka integroi olemassa olevan tutkimuksen ja luo uutta: kokonaisvaltaisuuteen pohjautuvaa, monitieteistä kes-tävän maankäytön tutkimusta, jo-ka on kansallisesti tärkeää ja kan-sainvälisesti merkittävää.

Kuusi tutkimusteemaaKestävä maankäyttö -tutkimusoh-jelma nostaa esille kaupunkien ja maaseudun kestävyyden, ekosys-teemipalveluiden, luonnonvarata-louden, monipaikkaisen asumisen ja merenpohjan käytön järjestel-mien tutkimuksen. Se tuo maan-käyttöskenariointiin ilmaston-muutoksen, yritysten ja ihmisten näkökulmat.

Tutkimusohjelma tähtää koko-naisvaltaiseen näkemykseen hy-vinvointia sekä tilan ja luonnon-varojen hyödyntämistä kestävästi mahdollistavasta maankäytöstä.

Ohjelma selvittää, miten maa- ja vesialueita voi käyttää kestävästi, mitä uusia luonnonvarojen käyt-tötapoja ilmaantuu ja miten ne ni-voutuvat vanhoihin käyttömuo-toihin.

Tutkimusohjelma on viisivuo-tinen, ja sen kantava teema on muuttuva maankäyttö. Liikkeel-le lähdetään kuudella teemalla, jotka valikoituivat keskeisimmik-si kysymyksiksi ohjelman valmis-telussa:

• Alueidenkäyttöpolitiikka, pää-töksenteon tietopohja ja työkalut

• Tulevaisuuden asuminen ja yh-dyskuntarakenne

• Luonnon, rakennetun ympäris-tön ja ihmisen kohtaaminen

• Monikäyttö, ekosysteemipalve-lut ja viherinfra

• Kestävä kulutus, tuotanto ja maankäyttö

• Materiaalivirrat, energiantuo-tanto ja maankäyttö

Ulkopuolinen rahoitusKestävä maankäyttö -tutkimus-ohjelman tavoitteena on tutki-mus, jolla on selkeä asiakas ja jota rahoitetaan ensi sijassa laitosten ulkopuolisista rahoituslähteistä. Käytännössä on kiinni rahoittaji-

en tahdosta, mitä teemoja ja kysy-myksiä tutkimusohjelmassa tut-kitaan.

Yhteiskunnallista tilausta kes-tävää maankäyttöä koskevalle tiedolle on, mutta se ei voi reali-

soitua ilman LYNET-laitosten ul-kopuolista rahoitusta.

Hilkka Vihinen, MTTLisätietoja: hilkka.vihinen@mtt.fi,

puh. 0400 490 711

Kestävän maankäytön tutkimusohjelma käynnistyy

Kestävä maankäyttö -tutkimusohjelman tavoitteena on tuottaa tietoa mm. siitä, millaisia muutoksia kestävään biotalouteen siirtyminen edel-lyttää sekä maaseutuympäristössä että urbaaneilla alueilla.

juHa TuoMi/rodeo Tero Sivula/rodeo

LYNET on maa- ja metsätalousmi-nisteriön sekä ympäristöministeri-ön alaisten sektoritutkimuslaitos-ten yhteenliittymä, jolla on yhteisiä tutkimusohjelmia ja toimintaa ke-hittäviä hankkeita. Se tarjoaa asian-tuntemustaan erityisesti päättäjille, joiden haasteina ovat globaalit on-gelmat kuten elintarviketuotanto, energiakysymykset, ilmastonmuu-tos, luonnon monimuotoisuus ja luonnonvarat. LYNETin vahvuuk-sia ovat monitieteisyys ja pyrki-mys kokonaisvaltaiseen asiantun-temukseen.

Yhteenliittymän toimintaa ryh-dyttiin suunnittelemaan vuonna 2009 ja se vahvistettiin tuolloin valtioneuvoston asetuksella. LY-NET-laitoksia ovat Riista- ja kala-talouden tutkimuslaitos (RKTL), Metsäntutkimuslaitos (Metla), Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Suomen ympäristökeskus (SYKE), Maa- ja elintarviketalou-

den tutkimuskeskus (MTT) ja Geo-deettinen laitos.

Neljä tutkimusohjelmaaLYNETillä on tällä hetkellä nel-jä tutkimusohjelmaa: ilmaston-muutos, Itämeri, biotalous ja tänä vuonna alkava kestävän maankäy-tön tutkimusohjelma. LYNETin yhteisten tutkimusohjelmien ve-tovastuu on jaettu siten, että Itä-meri-tutkimusohjelmaa koordinoi erikoistutkija Jouni Lehtoranta SY-KEstä, Ilmastonmuutos-ohjelmaa professori Mikael Hildén SYKEstä, Biotalous-ohjelmaa tutkimusjoh-taja Leena Paavilainen Metlasta, ja kestävän maankäytön tutkimusoh-jelmaa professori Hilkka Vihinen MTT:stä.

Ohjelmakoordinaattorin tukena on kussakin tutkimusohjelmassa koordinaatioryhmä, johon muka-na olevat tutkimuslaitokset nimeä-vät edustajansa.

LYNET kokoaa asiantuntemuksen yhteen

4

n Pellon hyvä kuivatustila on edellytys maan hyvien ominaisuuksien ylläpidolle, hyvälle sadolle ja viljelytoi-mien onnistumiselle. Märkyys heikentää maan rakennetta, kemiallisia ominaisuuksia ja biologisia toimintoja. Ojituk-sen tärkeys on syytä palauttaa mieliin.

Märkyyden vaikutukset maan ominaisuuksiin sekä sadon mää-rään ja laatuun tulivat esille Joki-oisilla sijaitsevalla salaojituskoe-kentällä vuonna 2006 aloitetussa tutkimuksessa. Osa kentästä oli oji-tettu 1950-luvulla 32 metrin ja osa 16 metrin ojavälein. Kentän maa oli aitosavea.

Harvaan ojitetun alueen maan vedenjohtavuus oli huonompi kuin tiheämmin ojitetun, eikä pohja-maassa ollut lainkaan lierokäytäviä. Siten veden kulkeutuminen maassa oli heikentynyt.

Lisäksi maa oli happamampaa, ja erityisesti kalsium- ja fosforipi-toisuudet olivat merkitsevästi al-haisemmat kuin tiheämmin ojite-tun maan.

Vuosia jatkunut märkyys oli hei-kentänyt maan rakennetta, vaikut-tanut haitallisesti kemiallisiin omi-naisuuksiin ja rajoittanut maan eliöiden toimintaa. Harvaan ja ti-heämmin ojitettujen alueiden va-luntasuhteet poikkesivat toisistaan. Harvaan ojitetulla alueella pienem-pi osa sadannasta poistui pellolta pintakerros- ja salaojavaluntana. Vähäisemmän vesimäärän mukana huuhtoutui vähemmän ravinteita.

Pelto parempaan kuntoonVuonna 2008 tehtiin 16 metrin oja-välein ojitetulle alueelle kaksi uut-ta ojituslohkoa 6 ja 8 metrin välein,

jolloin lohkojen kuivatustila parani oleellisesti. Pohjavesi ei enää nous-sut maan pintaan asti rankkojen sa-teidenkaan jälkeen, kuten tapahtui 16 ja 32 metrin välein ojitetuilla alu-eilla.

Parantunut kuivatustila varmis-taa juurten hapensaannin sateiden jälkeen ja parantaa pellon pinnan kantavuutta. Maan rakenne kehit-tyy vain hyvin kuivatetussa maas-sa. Vain hyvärakenteisesta maasta saadaan hyviä satoja. Viljely rasit-taa ympäristöä vähemmän, kun maan rakenne on kunnossa ja kas-vit kasvavat hyvin. Ojituksella luo-daan tuottavan ja ympäristöä sääs-tävän viljelyn edellytykset.

Harvaan ojitetulla alueella re-huviljojen kuiva-ainesadon määrä on ollut vuosittain 400–700 kg/ha

pienempi kuin muualla. Määrän li-säksi kaikki määritetyt laatutekijät (valkuaispitoisuus, tuhannen jyvän paino ja hehtolitrapaino) ovat ol-leet märällä maalla huonommat.

Ojitusta on lisättäväToimimaton ojitus johtaa oravan-pyörään, jossa maan märkyys vä-hentää maan halkeilua, lierojen toimintaa ja juurikanavien muo-dostumista, ja maa tiivistyy. Tii-vistyminen puolestaan heikentää ojituksen toimivuutta entises-tään, mikä puolestaan lisää mär-kyyttä.

Peltoja salaojitettiin vuosina 2007–2009 vain 5 300–8 300 heh-taaria vuodessa, mistä noin 1 500 hehtaaria oli täydennys- tai uusin-taojituksia (www.salaojayhdistys.fi). Näin pienet määrät eivät riitä pitämään Suomen peltojen kuiva-tustilaa riittävänä. Maataloudessa toimijoiden yhteisenä tavoittee-na tulisi olla salaojitukseen kan-nustaminen, jotta viljelijät voisivat entistä paremmin huolehtia maa-talouden tärkeimmästä tuotannon-tekijästä, maasta.

Merja Myllys, MTT, Laura Alakukku, HY, Jyrki Nurminen

ja Helena Äijö, Salaojayhdis-tys, Maija Paasonen-Kivekäs,

Sven Hallinin tutkimussäätiö, Markku Puustinen, SYKE,

Pertti Vakkilainen, Salaojituk-sen tutkimusyhdistys

ja Rauno PeltomaaLisätietoja: merja.myllys@mtt.fi,

puh. (03) 4188 2418

Toimiva ojitus on viljelyn perusta Märkyyden ja tiiviyden aiheut-tama hapettomuus heikentää maan mikrobien hajotustoimin-taa, ja kyntöviilusta saattaa löytää useitakin vuosia vanhan ”olkipatjan”.

0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 - 16 m 32 m 6 - 16 m 32 m 6 - 16 m 32 m

2008 2009 2010

kg/ha kuiva-ainesato

n Röntgentomografia on menetelmä, jolla kuvataan kappaleiden sisäistä raken-netta. Tekniikkaa voidaan soveltaa myös maan pinta- rakenteen ja sen eroosio- herkkyyden tutkimiseen.

Kun tavallinen röntgenkuva on yk-sittäinen läpivalaisukuva, tomogra-fiassa tarkasteltavasta näytteestä otetaan kuvia monesta eri suun-nasta. Lopuksi ne yhdistetään ma-temaattisin keinoin tietokonetta hyödyntäen.

Tuloksena saadaan tarkka kuva

näytteen sisäisestä rakenteesta il-man että kuvattavaa näytettä ha-jotetaan tai muuten vaurioitetaan. Tomografialaitteilla saavutetaan al-le mikrometrin (millimetrin tuhan-nesosa) kuvaustarkkuus.

MTT:n ja Jyväskylän yliopis-ton yhteistutkimuksessa mikro-tomografiaa sovelletaan maan pintarakenteen tutkimiseen. Tut-kimuksessa kuvataan peltomaan pintarakenteen muutoksia sateen yhteydessä ja pyritään löytämään niiden yhteydet savimaan eroosio-herkkyyteen.

Eroosioaineksen mukana vesis-töihin kulkeutuu mm. fosforia. Li-

säksi eroosio on osoitus maan ra-kenneongelmista, jotka heijastuvat haitallisesti kasvien kasvuun. Tut-kimusta rahoittaa Marjatta ja Eino Kollin säätiö.

Huokosrakenne selvilleMaahan iskeytyvät sadepisarat hajottavat maamurusia pienem-miksi ja eroosioaines voi kulkeu-tua vesistöihin. Tämän lisäksi maan pintarakenne muuttuu, kun irronnut aines täyttää pintahuo-kosia. Laboratorio-olosuhteissa sadepisaroiden vaikutusta maan pintarakenteeseen voidaan tutkia sadesimulaatiolla, jossa pellolta

otetut maanäytteet altistetaan keinotekoiselle sateelle.

Sadetuksen jälkeen näytteistä otetaan pienempiä osanäytteitä, joiden huokosrakenne kuvataan röntgentomografiaa käyttäen. Ku-vantaminen tuottaa näytteestä kolmiulotteisen tiheyskartan, jos-ta voidaan erotella maassa olevat huokoset kiinteästä aineesta. Näin saatua huokosrakennetta tarkas-tellaan edelleen soveltamalla kuva-analyysiä ja virtauslaskentaa.

Tomografiakuvista määritetään näytteen huokoisuus (ts. huokosten osuus näytteen kokonaistilavuu-desta) ja huokosten kokojakauma.

Huokosrakenteen muutoksia voi-daan tarkastella eri etäisyyksillä maan pinnasta.

Tiiviys lisää eroosioriskiäTähän mennessä analysoiduissa näytteissä huokoisuus havaittiin pieneksi ohuessa pintakerrokses-sa ja suuremmat huokoset puut-tuivat pinnasta kokonaan. Tällöin vesi joutuu läpäisemään tiiviin pintakerroksen, mikä johtaa ko-honneeseen virtausvastukseen, suurempaan pintavaluntaan (sala-ojavalunnan kustannuksella) ja ko-honneeseen eroosioriskiin.

Pintamaan virtausominaisuuk-sia arvioidaan tarkemmin numee-risten virtaussimulointien avulla. Niissä veden virtaus lasketaan tie-tokonesimulaatioilla tomografia-menetelmän tuottamissa aidoissa huokosjärjestelmissä.

Ensimmäiset virtaussimuloinnit paljastivat tiiviin pintakerroksen aiheuttaman kohonneen virtaus-vastuksen. Tomografiamenetel-mällä voidaan siten selvittää yksi-tyiskohtaisesti sateen vaikutusta pintamaan huokosiin, ja huokos-verkoston muutosten merkitystä pintakerroksen vedenjohtavuu-delle.

Jari Hyväluoma, Mahesh Thapaliya ja Eila Turtola, MTT,

Jarno Alaraudanjoki, Keijo Mattila ja Jussi Timonen,

Jyväskylän yliopistoLisätietoja: jari.hyvaluoma@mtt.fi,

puh. (03) 4188 2412

Röntgenmikrotomografia näyttää maan pintarakenteen

Tutkimuksen eri työvaiheet. Oikealla pellolta sadetukseen tuotuja maanäytteitä, joista sadetukseen jälkeen otetaan pienempiä osanäytteitä kuvantamiseen. Va-semmalla kolmiulotteinen tomografiakuva maan pinnasta sadetuksen jälkeen.

Rehuviljojen kuiva-ainesadot olivat 32 metrin ojavälein ojitetulla alu-eella joka vuosi pienemmät kuin 6–16 metrin ojavälein ojitetuilla alueil-la. Myös sadon laatu oli heikompi. + -merkki tarkoittaa ruudulta otet-tujen satonäytteiden keskihajontaa.

Kari Ylivainio ja MaHeSH THapaliYa

Merja MYllYS

Leikekuva maan pinnasta. Raskaimmat aineet näkyvät kuvas-sa vaaleampina ja huokoset tummina.

MaHeSH THapaliYa

5

n Erilaisilla kumeilla ja muovisilla tiivistyskelmuilla tiivistetyt maanvaraiset altaat ovat edullinen vaihtoehto lie-telannan varastointiin. MTT selvitti, ovatko ne ympäristö-riskien kannalta hyväksyttäviä rakenteita.

Tutkimushankkeessa tarkasteltiin tiivistemateriaalien laatua ja nii-hin liittyviä käyttöohjeita sekä ul-komaista ohjeistusta, ja tehtiin tar-kastuskäyntejä käytössä oleville lanta-altaille. Hanketta rahoittivat ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö.

Materiaalitoimittajien tiiviste-kalvon mukana toimittamat ohjeet ovat rakentamisen työohjeita. Ne ovat selkeitä, ja piirrokset ja kuvat yksityiskohdista helpottavat asi-an ymmärtämistä. Sinällään ne ei-vät kuitenkaan riitä rakentamiseen, sillä lisäksi tarvitaan asemapiirros. Esimerkiksi rakenteelliset yksityis-kohdat on suunniteltava sijaintipai-kan ja sen maaperän mukaan.

Tutkimuksessa läpikäyty ulko-mainen ohjeistus korostaa ammat-timaisten suunnittelijoiden, raken-tajien ja valvojien tarpeellisuutta. Lisäksi varastoaltaan rakentajan on selvitettävä, että projekti täyttää sille ympäristönsuojelullisesti ase-tettavat ehdot. Joissain maissa on käytössä erillinen lomake, jossa ar-vioidaan rakennushankkeen ympä-ristönsuojelulliset näkökohdat.

Neljä allasta katsastettiin Tarkastuskäyntejä tehtiin neljälle tilalle. Kaikki isännät pitivät kumi-allasratkaisua hyvänä ja edullisena varastointivaihtoehtona.

Tilakäynneillä todettiin, että ra-kennus- ja materiaaliteknisesti ku-mialtaat oli toteutettu pääosin hy-väksyttävällä tavalla. Yhden altaan

penkereiden liikkuminen viittaa riittämättömään maamassojen tii-vistämiseen tai alueen maakerros-ten liikkumiseen, mikä olisi voitu havaita maaperätutkimuksella.

Kaksi altaista oli rikkoontunut lietteen sekoittamisen yhteydessä, koska altaan pohjalla ei ollut beto-nivahviketta tai vastaavaa, tai laat-ta on ollut kooltaan riittämätön. Betonilaatan sijainti tulisi myös merkitä riittävän hyvin.

Tarkka ohjeistus tarpeenMaanvaraisen tiivistetyn varastoal-taan suunnittelun tasoa on nostetta-va. Erityisesti maaperätutkimuksen tekeminen on oltava vakiotoimenpi-de, jonka tulokset vaikuttavat sijoi-tuspaikan valintaan, altaan korkeus-suhteisiin ympäröivään maastoon ja vallitsevaan pohjaveden tasoon nähden sekä työmenetelmien va-lintaan.

Työohjeessa pitää painottaa pen-kereiden tiivistyksen tärkeyttä nii-den vakauden varmistamiseksi. Malliratkaisut ja ohjeet huoltota-son sijoittamisesta sekä rakenteista ja mahdollisista kiinnityksistä ovat avuksi. Myös mahdollisten ylivuoto-jen järjestäminen on ohjeistettava, koska suunniteltu ylivuodon ohjaus on ympäristön kannalta huomatta-vasti parempi kuin hallitsematonta.

Varastoaltaille tarvitaan myös hoito-ohje, jotka nyt puuttuvat täy-sin. Huolellinen käyttö pienentää al-taiden vaurioitumisriskiä ja piden-tää käyttöikää, ja esimerkiksi ohje kasvillisuuden rajoittamisesta pen-kereillä on tarpeen. Lisäksi on oh-jeistettava varastoaltaan purku, kun sen käyttöikä päättyy tai se poiste-taan käytöstä jostain muusta syystä.

Maarit Hellstedt ja Teemu Ala-Kleme, MTT

Lisätietoja: maarit.hellstedt@mtt.fi, puh. 0400 555 653

Maanvaraiset lietelanta-altaat syynissä TeeMu ala-KleMe

n Hiilen sitoutuminen maaperään vähentää ilma-kehässä olevan hiilidioksidin määrää. Metsän raivaaminen pelloksi pienentää maahan sitoutuneen hiilen määrää, ja vastaavasti pellon metsit- täminen kasvattaa hiili- varastoa hitaasti.

Maaperän pintakerros sisältää 50–150 tonnia hiiltä hehtaarilla. Met-sän ottaminen maatalouskäyttöön pienentää maahan sitoutuneen hii-len määrää 20–40 % viljelytoimien vilkastuttaessa maan eloperäisen aineksen hajoamista. Peltojen met-sityksellä saadaan aikaan pysyvä kasvillisuuden hiilinielu, ja vähi-tellen maaperään kertyneen hiilen määrä nousee.

Näitä muutoksia tutkittiin Suo-men oloissa MTT:n, Metsäntutki-muslaitos Metlan ja Suomen ympä-ristökeskuksen yhteishankkeessa vuosina 2008–2010. Koska hiiliva-rastojen mittaaminen on työlästä ja kallista, hankkeen yhtenä tavoit-teena oli testata Yasso07-hiilimal-lin soveltuvuutta hiilivarastomuu-tosten arviointiin.

Kahdeksan lohkoa mitattiinPellonraivauksen vaikutusten tut-kimista varten etsittiin vuonna 2008 maatiloilta kahdeksan pelto-lohkoa, joista useimmat oli raivat-tu 10–30 vuotta sitten. Niiden hiili-

määrää verrattiin vieressä samalla maalajilla kasvavaan metsään.

Peltolohkoilta mitattu hiilimäärä 40 cm paksuisessa pintamaassa oli keskimäärin pienempi kuin vierei-sestä metsästä mitattu. Hiilen mää-rä oli vähentynyt ensimmäisen 20 vuoden aikana raivauksen jälkeen noin 20 % metsään verrattuna. Hehtaaria kohden vuotuinen vähe-nemä oli keskimäärin 1,2 tonnia.

Hiilen väheneminen oli suurinta ensimmäisinä vuosina raivauksen jälkeen ja hidastui myöhempinä vuosina. Vähiten hiilen määrä oli laskenut pelloilla, joissa pääasialli-nen viljelykasvi oli nurmi, ja eniten viljapelloilla.

Pellonmetsitys puree hitaasti Pellonmetsitystä tutkittiin Metlan kuudella pitkäaikaisella metsitys-kokeella Etelä- ja Keski-Suomessa. Kohteista otettiin maanäytteet 40 cm:n syvyyteen asti vuonna 2008, ja lisäksi käytettiin kokeista vuosina 1990–91 ja 1999 otettuja näytteitä.

Metsitettyjen peltojen pinta-maan hiilivarasto oli pienentynyt vajaan 20 vuoden metsitysjakson aikana noin 10 %. Hehtaaria koh-den vähenemä oli noin 0,6 tonnia vuodessa. Tulos on hieman yllättä-vä, mutta laskeva suuntaus johtuu karikkeen määrän vähäisyydestä

nuoressa metsässä verrattuna edel-tävän peltoviljelyn karikemäärään.

Tulosten perusteella voidaan kui-tenkin olettaa hiilivaraston käänty-vän kasvavaksi tulevien vuosikym-menten aikana, kun metsä alkaa tuottaa enemmän kariketta, sillä vuoden 1999 näytteenoton jälkeen hiilivaraston pieneneminen on ol-lut vähäisempää kuin ennen sitä.

Kristiina Regina ja Martti Esa-la, MTT, Antti Wall, Metla, Jari Liski, Kristiina Karhu ja Pekka

Vanhala, SYKELisätietoja: kristiina.regina@mtt.fi,

puh. 050 306 1676

Pellonraivaus pienentää maaperän hiilivarastoa

Maanäytteitä otetaan Tamme-lassa pellolla, joka on metsitetty 20 vuotta sitten.

Seppo viHanTa

Altaan rakennustyön asiakirjat, työn suorittajat ja rikkoontumisen syyt maatilakäyntien perusteella.

Oikeaoppisesti paikattu varastoallas on edelleen käyttökelpoinen.

Yasso07 arvioi CO2-päästöjä

Yasso07 on dynaaminen maa-perähiilimalli, joka on kehitetty SYKE:ssä alun perin metsämai-den hiilivarastojen arviointiin. Se arvioi maan hiilivaraston koon annetuista lähtötiedoista, joista tärkeimmät ovat karikkeen määrä ja kemiallinen laatu sekä sadanta ja lämpötila. Yasso07-mallia on käytetty kasvihuonekaasuinven-taariossa raportoitavien hiilidiok-sidipäästöjen laskemiseen metsä-mailla, ja nyt sitä voidaan käyttää myös vastaavien lukujen laskemi-seen pellonraivaukselle ja pellon-metsitykselle.

Altaan koko, m3

Erillinen rakennus- suunnitelma

Rakennustyön valvoja

Pohja tutkimus tehty

Massan vaihto

Kalvon asennus

Rikkoontumisen syy

1 400 Kyllä Kyllä Ei Osittain materiaali-toimittaja

2 500 Kyllä Kyllä Ei Ei materiaali-toimittaja

Tyhjennys, sekoittamisen yhteydessä

rikottu500 Ei (materiaalitoimittajan

ohjeiden mukaan)Kyllä Ei Ei Omana työnä Routiminen ja

maamassojen liikkuminen

1 800 Ei (materiaalitoimittajan ohjeiden mukaan)

Ei Ei Ei Omana työnä Tyhjennys, imuputkella vedetty rikki

3 palstaa

6

n Tavanomaista muokkaus-kerrosta syvemmälle pohja-maahan ulottuva tiivistymä on mitattavissa vielä 15–30 vuoden kuluttua. Tiivistetyssä maassa ilman dityppioksidi-pitoisuus on ajoittain korke-ampi kuin tiivistämättömässä. Pitkäaikainen pohjamaan tiivistymä ei kuitenkaan vaikuta merkitsevästi maan dityppioksidipäästöihin.

Pohjamaan tiivistymisen riski on suuri, kun märällä pellolla ajetaan painavilla rengaskuormilla. Riski-alttiita peltotöitä ovat mm. lannan levitys aikaisin keväällä ja sadon-korjuu myöhään syksyllä.

Pohjamaan tiivistymä on pitkä-aikainen ilmiö. Se voi huonontaa maan laatua sekä haitata viljelyä ja kasvien sadontuottoa pitkään tii-vistämisen jälkeen. Myös EU:ssa valmisteilla oleva maaperänsuo-jelun puitedirektiivi määrittelee maan tiivistymisen yhdeksi kah-deksasta maaperän laatua huonon-tavasta tekijästä.

Kenttäkokeissa pohjamaan tiivis-tymän on todettu hidastavan veden ja ilman kulkua maaprofiilissa.

Veden hidas imeytyminen maan pinnasta syvempiin kerroksiin ja

suotautuminen maakerrosten läpi lisää maan märkyyttä sekä pintava-lunnan ja eroosion riskiä. Maan py-syminen pitkään märkänä ja hidas kaasujenvaihto maaperän ja ilma-kehän välillä puolestaan edesauttaa typen kaasumaisten päästöjen ku-ten dityppioksidin muodostumista.

Pitkäaikaiset koekentät Suomessa ja RuotsissaPohjamaan tiivistymän pitkäaikaisia vaikutuksia veden ja ilman liikku-miseen maaprofiilissa sekä peltovil-jelyn ympäristökuormitukseen on tutkittu vähän. Pohjoismainen tut-kimusryhmä selvittää parhaillaan, miten pohjamaan tiivistyminen vai-kuttaa peltomaiden huokostoon, ve-den liikkumiseen ja maassa olevan ilman kaasupitoisuuksiin sekä maan kasvihuonekaasupäästöihin.

Tutkijoiden käytössä on kaksi pitkäaikaiskoetta. MTT perusti osa-na kansainvälistä kenttäkoesarjaa pohjamaan tiivistymiskokeen savi-maalle Jokioisiin vuonna 1981. Osa kentästä tiivistettiin neljä kertaa traktori-perävaunu-yhdistelmällä, jossa perävaunun teliakselipaino oli 19 t ja rengaspaine 700 kPa.

Toinen kenttä perustettiin Ruot-sin maatalousyliopiston SLU:n aloitteesta 15 vuotta sitten kar-kealle maalle Etelä-Ruotsiin. Sii-nä maata tiivistettiin kuusirivisel-

lä sokerijuurikkaannostokoneella (kokonaispaino 35 t ja rengaspaine 100–240 kPa).

Molemmilla kentillä tiivistymä ulottui puolen metrin syvyyteen. Perustamisen jälkeen MTT:n ko-keessa on viljelty pääosin kevät-viljoja, Ruotsissa kierrossa soke-rijuurikasta, viljoja sekä syksyllä ravinnesiepparina sinappia. Pelto-työt on tehty kevyemmällä kalus-tolla kuin millä maa tiivistettiin.

Pohjamaan tiivistymä säilyy pellossa pitkäänMolemmilla kentillä tiivistymä oli mitattavissa muokkauskerroksen alapuolella vielä keväällä 2009, jol-loin penetrometrivastus oli tiivis-tetyssä maassa 30–50 cm:n syvyy-dessä keskimäärin suurempi kuin tiivistämättömässä. Savimaan ko-keessa tiivistymä erottui myös sil-

mämääräisesti keväällä 2010 kaive-tuissa kuopissa.

Vuonna 2009 kentille asennet-tiin maahan keräimet, joiden kaut-ta imettiin maan ilmanäytteet 15, 30, 50 ja 70 senttimetrin syvyydes-tä. Näytteitä otettiin kahden viikon välein syksyyn 2010 asti.

Molemmilla kentillä maan ilman dityppioksidipitoisuus oli tiiviste-tyssä maassa ajoittain korkeampi kuin tiivistämättömässä. Kohonnei-ta pitoisuuksia mitattiin maan olles-sa märkää keväällä ja syksyllä sekä lannoituksen jälkeen.

Ei merkittäviä eroja dityppioksidipäästöissä Ilmanäytteiden keräinten vieres-tä mitattiin maasta ilmaan vapau-tuvien kasvihuonekaasujen määrä kammiomenetelmällä. Kammioista kerättiin kaasunäytteet laboratorio-määrityksiin kahden viikon välein.

Mittausjaksolla lokakuusta 2009 syyskuuhun 2010 pohjamaan tii-vistyminen ei vaikuttanut merkit-tävästi dityppioksidipäästöihin, vaikka tiivistetyssä maassa dityppi-oksidipitoisuus olikin ajoittain kor-keampi kuin tiivistämättömässä. Tulosten perusteella on todennä-köistä, että pohjamaan tiivistymi-sen merkitys dityppioksidipäästö-jen muodostumisessa on pienempi kuin pintamaan.

Laura Alakukku ja Asko Simojoki, Helsingin yliopisto

ja Kristiina Regina MTT Lisätietoja:

laura.alakukku@helsinki.fi, puh. (09) 1915 8682

Pohjamaan tiivistyminen ei lisää merkittävästi dityppioksidipäästöjä

aSKo SiMojoKi

n Biokaasutuksen laaja hyödyntäminen ja prosessien tehostaminen puhuttivat kansainvälisessä biokaasu-kongressissa Saksassa maaliskuussa. Biokaasu-tuksen tavoitteet vaihtelevat maittain huomattavasti.

Biokaasutus keräsi Saksan Stutt-gartiin noin 350 osallistujia 14 eri

maasta Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta. Kahden päivän aikana kuultiin esityksiä eri maiden bio-kaasutilanteesta, raaka-aineiden esikäsittelystä sekä lopputuottei-den käytöstä lannoitteeksi, energi-aksi ja polttoaineeksi.

Tilaisuudessa korostui käytän-nöstä saadun tiedon soveltaminen prosessien hallintaan ja tehostami-seen. Biokaasun osuutta bioener-giamuotona haluttiin vahvistaa, ja

samalla korostettiin biokaasutuk-sen sovellettavuutta paikallisiin tarpeisiin.

Teknologia tarpeen mukaanKongressin isäntämaa Saksa edus-taa biokaasualan kärkeä noin 6000:lla korkean teknologian bio-kaasulaitoksella. Alan nouseva suuri maa Kiina on tuplannut vii-meisen viiden vuoden aikana ko-tikäyttöisten reaktorien määrän 40 miljoonaan. Kiina on myös in-vestoinut suuremman mittakaavan biokaasulaitoksiin.

Vastakohtaa edustaa Afrikka, jos-sa biokaasureaktorit tarjoavat ennen kaikkea ratkaisun sanitaatio-ongel-miin. Samalla biokaasua hyödynne-tään ruuanlaittoon, valaistukseen ja lämmitykseen. Biokaasureaktore-ja tarvitsevat Afrikassa lähinnä ko-titaloudet, joten investointikustan-nus on pidettävä minimissä, noin 2 000–3 000 eurossa.

Pitkien kuljetusmatkojen välttä-

minen houkuttelisi pienen koko-luokan laitoksiin myös Euroopas-sa, mutta Afrikan ja Aasian kaltaiset yksinkertaiset ratkaisut eivät ole sovellettavissa tänne mm. lainsää-dännöllisistä syistä. Käytännössä päädytään suurempiin yksiköihin.

Tehokkaita esikäsittelyjäLignoselluloosapohjaisten raaka-aineiden esikäsittelymenetelmät kuten höyryräjäytys, happo- ja al-kalikäsittely tulivat esille monien tutkimushankkeiden esittelyssä. Biokaasutuksen raaka-ainepohjan laajentuessa ne tulevat tarpeellisik-si myös käytännön sovellutuksissa.

Yhtenä tehostettuna menetelmä-nä esiteltiin ekstruuderin käyttöä kuivien biomassojen muokkaami-seksi paremmin hyödynnettävään muotoon. Prosessien tehostami-sen keinoina esiteltiin mm. kak-sivaiheiset biokaasutusprosessit, paineistettu prosessi, membraani-erotuksen liittäminen biokaasure-

aktoriin sekä hivenaineiden mer-kitys monofermentoinnissa.

Useissa tutkimuksissa ja käytän-nön sovelluksissa korostuivat raa-ka-aineina maatalouden sivuvirrat ja energiakasvit sekä näiden yhteis-käsittelyt. Esimerkiksi olkipitoi-nen hevosenlanta saatiin biologi-sin menetelmin kilpailukykyiseksi biokaasun raaka-aineeksi, kun säi-lötty hevosenlanta prosessoitiin kaksivaiheisesti: hydrolyysi- ja ha-ponmuodostajavaiheessa sekä me-taanituottovaiheessa. Maissista ja ruohosta valmistettu säilörehulisä-ys terästettynä hydrolyyttisillä ent-syymeillä oli oleellista hydrolyysin onnistumiselle.

Maritta Kymäläinen, Hämeen ammattikorkeakoulu

ja Annukka Pakarinen, Helsingin yliopisto

Lisätietoja: maritta.kymalainen@hamk.fi,

puh. (03) 646 2355

Biokaasutuulia Saksasta

70 %10 %

10 %

5 %5 %Hevosenlanta

Säilöruoho (vanha)Säilöruoho (uusi)

Säilömaissi

Maissintähkä -sekoitus

Dityppioksidi (N2O) on voimak-kaasti ilmastoa lämmittävä kas-vihuonekaasu, jonka päästöistä suurin osa tulee maataloudesta. Sitä tuottavat maassa elävät mik-robit typestä, jota vapautuu esi-merkiksi lannoitteista ja kasvin-tähteistä. Maaperän hapettomat olot edistävät näiden mikrobien aktiivisuutta.

Tiivistämätön -

0

25

50

75

100

125

150

175

200

225

250N O-N g/ha/vrk

Tiivistetty -

0

25

50

75

100

125

150

175

200

225

250N2O-N g/ha/vrk

0.3

1

3

10

100N

2O (ppm)

hein

äku

u

syys

kuu

marr

ask

uu

tam

mik

uu

maalis

kuu

touko

kuu

hein

äku

u

syys

kuu

marr

ask

uu

hein

äku

u

syys

kuu

marr

ask

uu

tam

mik

uu

maalis

kuu

touko

kuu

hein

äku

u

syys

kuu

marr

ask

uu

0,3

1

3

10

100

2 palstaa

Tiivistämätön -

0

25

50

75

100

125

150

175

200

225

250N O-N g/ha/vrk

Tiivistetty -

0

25

50

75

100

125

150

175

200

225

250N2O-N g/ha/vrk

0.3

1

3

10

100N

2O (ppm)

hein

äku

u

syys

kuu

marr

ask

uu

tam

mik

uu

maalis

kuu

touko

kuu

hein

äku

u

syys

kuu

marr

ask

uu

hein

äku

u

syys

kuu

marr

ask

uu

tam

mik

uu

maalis

kuu

touko

kuu

hein

äku

u

syys

kuu

marr

ask

uu

0,3

1

3

10

100

2 palstaa

Pitkäaikaisilta koekentiltä otettiin ilmanäytteitä maasta 15, 30, 50 ja 70 senttimetrin syvyydestä sekä määritettiin kammiomenetelmällä kasvihuonekaasupäästöjä, esimerkiksi dityppioksidia.

Maan sisältämän ilman dityppiok-sidipitoisuus 15 senttimetrin sy-vyydessä sekä Jo-kioisten savimaan kentän dityppiok-sidipäästöt mit-tausjakson aikana. Osa kentästä oli tiivistetty vuonna 1981 puolen met-rin syvyyteen.

Hevosenlantaa bio-kaasuttavan yhteis-käsittelylaitoksen syötekoostumus.

7

n Helsingin yliopistossa on tutkittu hampun, maissin ja maa-artisokan soveltuvuutta bioenergian raaka-aineeksi vuodesta 2007 lähtien. Hamppu ja maa-artisokka ovat osoittautuneet luotetta-viksi biomassan tuottajiksi, maissin biomassa sen sijaan vaihtelee huomattavasti vuosittain.

Huomiota on kiinnitetty paitsi bio-massan tuotantoon myös sen laa-tuun. Eri prosessointimenetelmien vaatimukset biomassojen biokemi-allisten ominaisuuksien suhteen vaihtelevat jonkin verran.

Tutkittujen kasvien tehollinen lämpöarvo on lähes sama kuiva-ai-netonnia kohti. Lämpöarvon mää-rään tosin vaikuttaa myös hehtaa-risato. Alkalimetallien ja tuhkan pitoisuudet ovat alhaiset kaikilla lajeilla, joten ne soveltuvat hyvin myös termokemiallisiin proses-sointimenetelmiin.

Hamppu selviää suojeluttaHamppu ei juuri tarvitse kemial-lista kasvinsuojelua. Sen korjuu on kuitenkin haasteellista lujien kui-tujen kietoutuessa akseleiden ym-pärille herkästi. Kuituhamppu on tuottanut vuosittain keskimäärin 14 t/ha kuiva-ainetta, öljyhampun sato yltää noin puoleen.

Hampun biomassasta on sellu-loosaa yli 70 %, ja sen ligniini- ja hemiselluloosapitoisuudet ovat al-haisemmat kuin useiden heinäkas-vien. Se soveltuu hyvin lignosellu-loosasta valmistettavan bioetanolin raaka-aineeksi. Hampun ominai-suudet sopivat myös termokemial-lisiin prosessointimenetelmiin.

Maissin sato vaihteleeMaissi on endomykorritsan suo-sija ja sen ”sienijuuret” levittäyty-vät laajalle, mistä hyötyvät myös kiertoviljelyssä seuraavat kasvit. Sienirihmasto ottaa maaperäs-

tä tehokkaasti fosforia ja typpeä. Runsas lannoitus heikentää rih-maston kasvua.

Korkean sokeripitoisuuden vuoksi maissi on yksi tärkeimmis-tä bioetanolin raaka-ainelähteistä.

Toisen sukupolven menetelmien kehityttyä samalta viljelyalalta saa-tava bioetanolin määrä moninker-

taistuu, kun myös sokereiksi ha-jotetut soluseinien polysakkaridit fermentoidaan.

Maissin hehtaarisato on vaihdel-lut 14 ja 30 tonnin välillä 120 kg N/ha lannoituksella. Seosviljelmässä palkokasvien kanssa 20 kg N/ha on riittänyt 25 t hehtaarisatoon.

Maa-artisokan merkitys kasvaaMaa-artisokan merkitys bioenergi-an lähteenä on lisääntymässä. Kas-vi on suhteellisen kestävä tuholai-sia vastaan.

Mukuloiden ja versojen hiilihyd-raattipitoisuus on korkea, joten se on hyvä bioetanolin lähde.

Korjaamatta jääneistä mukulois-ta muodostuu seuraavana vuonna kasvusto, joka tukahduttaa itsen-sä herkästi. Mukuloiden määrää maassa voidaan harventaa sopivak-si laskemalla peltoon sikoja. Sianli-han laatu on parantunut ja sianlan-nan hajuhaitat ovat vähentyneet huomattavasti.

Maa-artisokan maanpäällisten osien ja mukuloiden hehtaarisa-to on ollut 18 tonnia (60 kg N/ha). Seosviljelyssä palkokasvien kanssa lannoitusta vähennettiin 40 kg N/ha. Palkokasveista erityisesti valko-mesikkä näyttäisi sopivan maa-ar-tisokan seuralaiseksi.

Arja Santanen, Epie Kenedy, Ling Zou, Pirjo Mäkelä ja

Frederick Stoddard, Helsingin yliopisto

Lisätietoja: arja.santanen@helsinki.fi,

puh. (09) 1915 8740

Uusia bioenergiakasveja tutkitaanarja SanTanen

n Tanskalaistyyppinen paalikattila tarjoaa toimin-tavarmaa tekniikkaa suur-ten kiinteistöjen tai pienen kaukolämpöverkon lämmit-tämiseen. Polttoaineeksi käy monenlaisesta raaka-aineesta paalatut paalit: oleellista on, että ne ovat riittävän löysiä ja kuivia.

Kokonaisille pyöröpaaleille sopivia kattiloita valmistetaan teholuokissa 200–1 000 kW. Pienimpiin mahtuu kerralla yksi pyöröpaali ja suurim-piin kolme paalia. Myös suurkantti-paaleja voidaan käyttää.

Paalit ladataan kattilan etuoves-ta traktorin kuormaimella, minkä jälkeen ne sytytetään manuaali-sesti. Paloaika on 6–8 tuntia, jonka aikana automatiikka säätää paloil-man puhalluksen määrää savukaa-suja mittaavan happianturin ohjaa-mana.

Kattilalla ladataan vesivaraajaa, jonka koko on tyypillisesti 10–20 m3/100 kW. Näin lämmitystyötä ei tarvitse tehdä yöaikaan ja erä-polton aiheuttamat vaihtelut läm-möntuotannossa eivät heijastu lämpöverkkoon. Palamisen loput-tua tuhkat vedetään pois tulipesäs-

tä erikoisvalmisteisella etukuor-maajakauhalla.

Erilaisia korsimassojaPaalikattilassa voidaan tuottaa läm-pöä olkipaalien lisäksi mm. ruoko-helvestä, kesantoheinistä, kuivasta järviruo’osta ja jopa kuitupuumit-taisesta jätepuusta.

MTT, TTS ja Elävä Itämeri -sää-tiö kokeilivat erilaisten paalattujen korsimassojen polttoa melkein uu-della, 380 kW:n tehoisella paalikat-tilalla, johon oli kytketty 70 m3:n kokoinen varaaja. Kattilaan mah-tuu kerralla kolme vakiokokoista pyöröpaalia.

Kattila varustettiin savukaasu-analysaattorilla, joka pystyy mit-taamaan savukaasujen lämmön sekä CO-, CO2-, O2-, NO- ja NO2-pitoisuudet. Palamisen hyötysuhde voitiin laskea näistä arvoista.

Ei liian tiiviitä paalejaKokeissa käytetyt pyöröpaalit olivat kuivia (kosteus 10–14 %) ja niiden ti-heys vaihteli välillä 66–131 kg kuiva-ainetta/m3, materiaalista riippuen.

Löysät vehnäolkipaalit paloivat parhaiten. Palaminen oli heikoin-ta tiiviillä ruokohelpipaaleilla, jär-viruokopaalien ja suojavyöhyke-heinäpaalien palaminen oli näiden kahden ääripään välissä. Palamis-

hyötysuhde oli oljella 78 % ja hel-vellä 64 %.

Tuhka-analyysien mukaan kaik-kien poltettujen paalien tuhkan raskasmetallipitoisuudet olivat niin alhaisia, että niiden tuhka voi-daan levittää takaisin peltoon. Tuh-

kat ovat arvokkaita lannoitteita, sil-lä tonnissa tuhkaa voi olla 15–30 kg fosforia ja 50–130 kg kaliumia. Järviruokoa ja suojavyöhykehei-nää polttamalla ravinteita voidaan siirtää vesistöjen ääreltä viljellyille pelloille.

Toimintavarmaa tekniikkaaEi ole täysin selvää, miksi ruoko-helpi- ja suojavyöhykeheinäpaalit paloivat heikosti, mutta todennä-köistä on, että nämä paalit oli-vat liian tiiviitä tämäntyyppiselle kattilalle. Kattilan omistajan mu-kaan palaminen on ollut parasta, kun olkipaalit ovat olleet tarpeek-si löysiä (< 100 kg kuiva-ainetta/m3).

Kokopaalikattilan hyötysuhde ja automatisointiaste eivät ole yh-tä korkeita kuin paalinpurkulinjalla ja stokerisyötöllä varustetussa olki-kattilassa. Toisaalta kokopaalikatti-lassa on vähän liikkuvia osia, joten tekniikka on toimintavarmaa ja sen polttoainevalikoima on laaja.

Timo Lötjönen, MTT, Jyrki Kouki, TTS ja Eija Hagel-

berg, Elävä Itämeri -säätiöLisätietoja: timo.lotjonen@mtt.fi,

puh. 040 556 5926 ja www.mtt.fi/mttraportti/

pdf/mttraportti19.pdf

Paalikattila tuottaa lämpöä ympäristöä säästäenKemiössä sijaitsevalla paalikat-tilalla lämmitetään kaukoläm-pöverkkoa, johon on kytketty kyläkoulu, kauppa ja useampi asuinrakennus.

eija HaGelberG

Maa-artisokan sekä maissi- ja hamppulajikkeiden biomassojen sato- ja laatuominaisuuksia vuosina 2007–2009.

Maa-artisokkasatoa Viikissä vuonna 2009.

KA t/ha Tehollinen lämpö-arvo MWh/ha

Liukoiset sokerit kg/ ha

Tuhka %

Cl %

K %

Maissi

2007 18–30 84–96 3 300–4 100 5,7–6,1 0,4 1,8

2008 13–14 55–66 2 400–3 000 5,4–6,2

2009 24–26 115–123 3 600–4 700 4,0–4,6

Hamppu

2007 5–16 26–75 137–927 7,1–9,6 0,4 1,2

2008 9–14 41–51 300–700 3,4–4,8

Maa-artisokka

verso 7–18 83 3 600 5,8–7,7 0,2 1,6–2,7

mukula 10–18 60 - 7,0–8,8 0,2 2,0–3,3

3 palstaa

8

n Laajamittainen ravinteiden kierrättämisajatus tuli mukaan Teho-hankkeeseen vasta loppumetreillä. Lannan käytön tehostaminen ja se, miten kasvinviljely- ja koti-eläintilat saadaan yhteistyö-hön, olivat ydinasioita alusta lähtien, toteaa projekti- päällikkö Airi Kulmala Baltic Deal -hankkeesta.

Kulmala vastasi Tehosta kolme vuotta. Keväällä hän siirtyi Itäme-ren alueen tuottaja- ja neuvonta-järjestöjen yhteishankkeen, Baltic Dealin, Suomen koordinaattorik-si.

Hankkeessa vaihdetaan tieto-ja hyväksi todetuista ympäristön-suojelumenetelmistä ja pyritään siirtämään niitä naapurimaihin kuitenkin niin, ettei tuotannon kan-nattavuudesta tingitä.

Logistiikkaa lantaketjuunKulmalan mukaan Tehossa mietit-tiin ja kokeiltiin keinoja, jotta lan-ta ja ravinteet saadaan kulkemaan järkevästi. Lannan separointia ko-keiltiin muutamalla tilalla, ja vil-jelijät olivat tyytyväisiä tuloksiin. Laitteisto on kuitenkin turhan kal-lis yksittäiselle tilalle.

Separointi voisi sopia lantaa le-vittäville urakoitsijoille, jotka ovat tottuneet desinfioimaan kaluston-sa.

Puutteena pidettiin sitä, että lantavarastojen investointituet on rajattu vain karjatiloille. Viljatila ei voi tukea saada, vaikka ottaisi säännöllisesti lantaa vastaan.

Etäsäiliöt helpottaisivat lannan käyttöä. Lisäksi levityksessä ja eh-kä myös kuljetuksessa pärjätään pienellä kalustolla, kun lanta on lähellä. Viljatila voisi ottaa omaan säiliöön erilaatuista tavaraa eri pai-koista.

Kulmala arvelee, että moni vil-jatila saattaisi investoida lietesäi-liöön, mikäli sen rakentamista tu-etaan. Ilman tukea niitä tuskin tehdään, sillä tilojen talous on nyt niin tiukalla.

Hankkeessa laskettiin ravinne-taseet tiloille ja aika moni yllättyi. Laskelma näytti, montako salpie-tarisäkkiä tilalta menee vuodes-sa hukkaan. Moni alkoi saman tien miettiä, mitä voisi tehdä toisin hävi-kin pienentämiseksi.

Biokaasulaitos kauas karjastaBiokaasua pidetään varteenotetta-vana uusiutuvana energiana, mut-ta yhtä lailla se palvelee ravintei-den kierrättämistä. Kierrätys ei ole kuitenkaan ollut ykkösasia, kun en-simmäisiä isoja biokaasulaitoksia on rakennettu Suomeen.

Kulmalan mielestä tulevia laitok-sia ei pitäisi enää rakentaa keskelle vahvoja karja-alueita, jos laitokset

ottavat lannan ohella vastaan mer-kittävästi myös muuta materiaalia. Silloin laitos pikemmin lisää ravin-neongelmaa kuin ratkaisee sitä.

Kulmala uskoo, että lannalle ja kierrätysravinteille löytyy lisää vastaanottajia, jos levityskalusto olisi nykyistä kevyempää. Järeä le-vityskalusto arveluttaa viljaväkeä ja urakoitsijoiden tulisi ottaa tämä huomioon.

Kulmala ei näe biojätteiden ras-kasmetalleja isona riskinä mädät-teen käytössä pelloilla. Sen sijaan sen sisältämistä synteettisistä ai-neista ei tiedetä tarpeeksi. Jäte-pohjaisia lannoitteita ei ehkä kan-nata käyttää säännöllisesti samoilla lohkoilla.

Kerääjäkasvit tekevät tuloaanKerääjäkasveja testattiin muuta-malla hanketilalla vaihtelevin tu-loksin. Syysrypsi menestyi melko huonosti aluskasvina, kun etanat

söivät taimet, mutta erilaiset hei-nät, apilat ja sinappi pärjäsivät ryp-siä paremmin.

Kerääjäkasvit ovat pakollisia Tanskassa, yleisiä Ruotsissa ja pa-kollisen kasvipeitteisyyden kautta tulevat ehkä joskus meillekin, Kul-mala arvelee. Ympäristötuen lisä-toimenpiteenä aluskasvit eivät juu-ri ole kiinnostaneet. Asiaa ei ehkä tunneta tarpeeksi.

Kuoppatestikään ei aluksi kiin-nostanut, mutta loppumetreillä tilauksia tuli niin paljon, että te-kijöitä palkattiin lisää. Testien tu-loksista ei saatu yhtenäistä kuvaa peltojen rakenteesta, sillä testipel-lot ovat hyvin erilaisia. Toisinaan viljelijää pyydettiin hakemaan huonoin kohta pellolta, jotta ra-kenneasiat tulivat selvästi esiin.

Kuopan äärellä käytiin usein mo-nipuolista keskustelua. Siinä mie-lessä testi täytti paikkansa, Kulma-la summaa.

Veikko Niittymaa

Kotieläin- ja viljatilojen pitäisi löytää toisensa ravinnepelissä

Luomu sopii erinomaisesti naudan-lihaa tuottavalle tilalle, mutta yksi-mahaisten kanssa voisi olla tiukkaa, Teppo Heikkilä pohtii.

9

n Luomutila kierättää ravin-teet tehokkaasti, mutta koko maan mitassa se ei onnistu ennen kuin yhdyskuntien bio-jätteet saadaan palautettua viljelykiertoon.

Lantavarastojen investointituki kannattaisi avata viljatiloille, jotta lannalle ja muille kierrätysravin-teille saadaan lisää vastaanottajia.

Viime vuoden ympäristötilaksi valittu Teppo Heikkilä viljelee pa-rinsadan hehtaarin ja runsaan 300 lihanaudan luomutilaa Loimaal-la. Eläinmäärä ja peltoala ovat aika hyvin balanssissa, Heikkilä toteaa. Lannan fosfori riittää kasvien tar-peisiin ja palkokasvit takaavat typ-piomavaraisuutta.

Pellot kasvavat nurmen lisäksi härkäpapua ja leipävehnää. Härkä-pavun ja nurmen ansiosta valkuais-ta riittää, mutta heinää joudutaan ostamaan lähiseudun luomutiloil-ta. Samoin rehuviljaa ostetaan jon-kin verran ja vastaavasti leipäveh-nät myydään.

Syysvehnät talvehtivat hyvin, mutta kevätvehnää päästiin kyl-vämään vasta viime viikon lopulla, sillä päivittäiset sadekuurot pitivät pellot turhan märkinä. ”Eiköhän vehnä vielä ehdi.”

Kuivalantaa nurmilleLantaa käytetään vehnän ja härkä-pavun lisäksi nurmien lannoitta-miseen. Lantaa levitetään nurmil-le laidunnuksen tai niiton jälkeen ja myös keväisin heti, kun nurmet ovat lähteneet kasvuun. Syysvehnä odottaa vielä lanta-annostaan, kun levitys on siirtynyt muiden kiirei-den takia.

Lanta kompostoidaan, jolloin si-tä voidaan levittää myös nurmille. Levitys on ulkoistettu. Lähiseudul-la on useita urakoitsijoita, joilla on lannan tarkkuuslevittimet.

Heikkilä on mukana Paras-hank-keessa, jossa paneudutaan syväl-lisesti ravinteiden kiertoon tilalla. Laskelmat osoittavat, että tila on likimain omavarainen ravinteiden suhteen. Ostorehun mukana tulee suurin piirtein saman verran ravin-teita tilalle kuin eläinten ja leipävil-jan mukana lähtee ulos.

Tilakohtaisesti ravinteiden kier-rättäminen onnistuu ja päästään li-

kimain suljettuun kiertoon, mutta valtakunnallisesti se ei onnistu. Ei onnistu ainakaan ennen kuin yh-dyskuntien biojätteiden sisältämät ravinteet saadaan takaisin viljely-kiertoon, Heikkilä toteaa.

Ravinteiden karkaamista yrite-tään padota monin keinoin. Joen varressa on leveät suojavyöhyk-keet, joilla karja laiduntaa ja siirtää samalla ravinteita kauemmas joes-ta. Kerääjäkasveilla jarrutetaan ra-vinteiden karkaamista.

Märehtijät sopivat erinomaisesti luomutilalle. Yksimahaisten kuten sikojen kasvattamisessa tilanne lie-nee paljon kimurantimpi.

Luomu hyväksi pelloilleHeikkilä ryhtyi isännäksi 1996 ja siirsi tilan saman tien luomuun.

Luomu on ollut hyväksi tilan pel-loille. Nurmea on kierrossa paljon ja pellot saavat karjanlantaa sään-

nöllisesti.Multavuus on lisääntynyt lan-

nan käytön ansiosta ja lähes kaikki lohkot ovat runsasmultaisia. Heik-kilä on huomannut myös maan ra-kenteen kohentuneen, sillä sateet imeytyvät nopeasti peltoon.

Naudat kasvatetaan kestokuivi-kepihatossa, ja virtsa imeytetään turpeeseen, jolloin typpi saadaan tehokkaasti talteen. Kompostoin-nissa typpi muuttuu orgaaniseen muotoon, jolloin se ei hevin huuh-toudu.

Ympärivuotinen nurmi estää te-hokkaasti ravinteiden huuhtoutu-mista ja eroosiota. Nurmien uusi-misessa on kokeiltu suorakylvöä, mutta onnistumisesta ei uskalla vielä sanoa mitään, Heikkilä sanoo. ”Menetelmää käyttävien mukaan suorakylvön pitäisi onnistua.”

Veikko Niittymaa

Viime vuoden ympäristötila kierrättää ravinteet tehokkaasti

KiMMo HaiMi

Karjamäärä ja peltoala ovat balanssissa ja lanta sopii tilan pelloille. Myytävän lihan ja viljan vastapainoksi ravinteita tulee tilalle ostoheinän ja rehuviljan mukana, luomuviljelijä Teppo Heikkilä Loimaalta toteaa.

WWF Suomi ja MTK hakevat Suomen ympäristöystävällisin-tä maataloustuottajaa. Tämän vuoden kilpailun teemana on ravinteiden kierrättäminen, to-sin vain Suomessa. Tällä koros-tetaan Suomen Itämeri-lupauk-sia.

Kierrätysteema ei heiken-nä suomalaisen ympäristötilan mahdollisuuksia loppukilpai-lussa. Paras ja kannustavin esi-merkkitila voittaa, muistuttaa suojeluasiantuntija Elina Erk-kilä WWF Suomesta.

Suomen ympäristötila on mu-kana Itämeren alueen viljeli-jöiden ympäristöfoorumin kil-pailussa. Kilpailu järjestetään

kolmatta kertaa. Kaksi vuotta sitten ykköseksi rankattiin Va-polan tila Kalannista ja viime vuonna 10 000 euron ykköspal-kinto meni Ruotsiin.

Hakuaikaa on syyskuun puoli-väliin. Ehdotuksen tekijää ei ole rajattu tarkasti. Viljelijä voi il-moittautua itse kilpaan tai hän-tä voi ehdottaa naapuri, viljelijä-järjestö tai muu asianosainen.

Molemmat järjestäjät, WWF ja MTK, ottavat vastaan ehdo-tuksia. Kansallinen voittaja rat-keaa lokakuussa ja Itämeren alueen ykkönen vuoden lopulla. Suomen parhaalle on luvassa tu-hannen euron palkinto sekä vii-konloppuloma lomittajineen.

Paras ravinteita kierrättävä maatila haussa

10

n Suu- ja sorkkatauti on aiheuttanut viime vuosi- kymmenen aikana Euroopas-sa suuria epidemioita, joiden jälkeen on keskusteltu hätä-rokotuksen hyödyllisyydestä taudin hallinnassa. Tuoreen tutkimuksen mukaan hätä- rokotus ei Suomessa näyttäisi olevan mielekäs vaihtoehto.

EU:n määräämiä taudinhallintakei-noja noudatettaessa hätärokotus ei Suomessa ole varteenotettava suu- ja sorkkataudin vastustuskeino, koska tauti saataisiin jo tavanomai-sillakin keinoilla hallintaan. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että tiloja on Suomessa harvakseltaan ja tau-dinpurkaus ei näyttäisi kasvavan hallitsemattoman suureksi.

Eviran riskinarvioinnin tutki-musyksikkö ja MTT taloustutki-mus ovat laatineet laajan riskin-arvioinnin suu- ja sorkkataudin leviämisen vaikutuksista Suomen sika- ja nautatuotannolle. Tutki-mus kuvaa muun muassa mahdol-lisen epidemian laajuutta, kestoa ja sen taloudellisia vaikutuksia Suo-men eläintuotannolle sekä hätäro-kotuksen tehokkuutta mahdollises-sa epidemiatilanteessa.

Tartuntatiloja vain muutama Suu- ja sorkkatautiepidemia jäisi Suomessa suhteellisen pieneksi ja lyhytkestoiseksi verrattuna esimer-kiksi Ison-Britannian epidemioi-hin. Jos suu- ja sorkkatauti päätyisi

suomalaiselle sika- tai nautatilal-le, se leviäisi tavallisimmin neljäl-le muulle tilalle, ja leviämisvaihe päättyisi viisi viikkoa ensimmäisen tartunnan jälkeen.

Mahdollinen laajempikin epide-mia jäisi suhteellisen pieneksi ja ly-hytkestoiseksi. Pahimmassakin ta-pauksessa suu- ja sorkkatautivirus leviäisi keskimäärin vain 29 tilal-le ennen kuin tauti olisi hävitetty.

Kolmasosassa tapauksista tauti ei leviäisi lainkaan eteenpäin ensim-mäiseltä tilalta.

Suurimmillaan leviämisriski on alueilla, joilla kotieläintilat sijait-sevat lähellä toisiaan sekä tiloilla, joille eläimiä tuodaan tai joilta niitä viedään tiuhaan. Eläintiheillä alu-eilla on myös paljon taudin varalta tarkastettavia tiloja, mikä lisää tau-din hävittämiseen tarvittavia voi-

mavaroja sekä tiloille aiheutuvia tuotantohäiriöitä.

Kustannukset silti suuretKoostaan huolimatta epidemia ai-heuttaisi merkittäviä taloudellisia tappioita etenkin elintarvikeket-julle, ja elintarvikkeiden vienti voi-si häiriintyä jopa useiden kuukau-sien ajaksi.

Jo yhteen ainoaan tilaan rajoittu-

vasta taudinpurkauksesta kansanta-loudelle aiheutuisi keskimäärin lä-hes 23 miljoonan euron taloudelliset menetykset. Pahimpien epidemioi-den kansantaloudelle aiheuttamat menetykset nousisivat keskimäärin yli 38 miljoonaan euroon.

Valtaosa kustannuksesta syntyy-kin jo sen seurauksena, että tauti ylipäätään päätyisi maahan. Tämä korostaa tautiriskin huomioon ot-tamisen tärkeyttä kaikessa toimin-nassa, jonka kautta tauti joskus voi-si päätyä Suomeen.

Tapani Lyytikäinen, Leena Sahlström ja

Terhi Virtanen, Evira, Jarkko Niemi ja Heikki Lehtonen, MTT

Lisätietoja: tapani.lyytikainen@evira.fi,

puh. 020 772 4021www.evira.fi/portal/fi/evira/jul-

kaisut

Hätärokotus suu- ja sorkkatautia vastaan ei kannata

Suomalaissioissa ei ole tavattu suu- ja sorkkatautia yli 50 vuoteen.

ulla jauHiainen

n Otsikkoon voi kiteyttää maatilojen ja maaseutuyri-tysten tulevaisuuden tarpeet neuvonnalle ja tutkimukselle. Monipuolisen asiantuntijuu-den rinnalle tarvitaan syvää erikoisosaamista, sähköisiä toimintamuotoja ja uusia yritysmahdollisuuksia.

Neuvonnan pelikenttää vuoteen 2020 saakka hahmottaneessa pro-jektissa analysoitiin, mitä nousee maatilojen ja maaseutuyritysten hallittaviksi asioiksi, uusiksi yri-tyssektoreiksi ja miten parhaiten kehittää yritystä unohtamatta ku-luttajien ja kysynnän ohjaavaa vai-kutusta.

Yritysten koon ja samalla liike-toimintariskien kasvaessa korostuu yrittäjien rinnalla kulkevien asian-tuntijoiden vastuu ja osaaminen. Yrityskokonaisuuden ja toisaalta myös erikoisosaamisen merkitys kasvaa mm. uuden automaatiotek-nologian hyödyntämisessä. Tarvet-ta on myös toimintaa helpottavalle ja tehostavalle asiantuntijuudelle kokonaisuuden hallinnassa.

Neuvonnan pelikenttä 2020 -projektin toteuttivat MTT ja Pro-Agria, ja siihen osallistui neuvonta-alan erityisyhdistyksiä. Projektin rahoittivat maa- ja metsätalousmi-nisteriö sekä MAKERA.

Jatkuva vuorovaikutus pienentää yritysriskejä Yritysten menestymiseen ja kasva-miseen tarvitaan jatkuvaa ja syve-nevää vuorovaikutusta eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Kehittyvät viestintämuodot luovat uusia rat-kaisuja yhteydenpitoon sähköises-ti mm. mobiili- ja verkkopalveluilla. Kasvokkain keskustelun merkitys korostuu, kun halutaan analysoida

tuloksia tai miettiä tulevaisuuden vaihtoehtoja.

Verkostomaiset toimintatavat liittävät yhteen yrittäjiä ja asiantun-tijoita uudella tavalla ja niistä syn-tyy myös uudenlaista osaamista, vertaisryhmiä ja tiedon jakamista. Tämä kehityssuunta on jo nyt näh-tävissä: asiantuntijoiden vetämällä pienryhmätoiminnalla on kysyntää.

Keskustelemalla yrittäjien tulosten vertailutiedoista pienryhmissä saa-daan luontevasti esille myös parhai-den käytäntöjen vertailua.

Sähköiset palvelut voivat olla it-senäisesti toimivia tai yhdistettyjä asiantuntijoiden osaamiseen. Hel-posti käytettävät ja aina saatavilla olevat palvelut hälytyksineen ja en-nakointeineen ovat tulevaisuutta.

Ympäristöosaamisen tarve kasvaa yhäAsiantuntijuutta tarvitaan tulevai-suudessa lisää ympäristöön, vesi-talouteen ja energiaan sekä elin-tarviketalouden ketjuosaamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Yritysten kannattavuuden paran-tamisessa korostuu yhä enemmän markkinaosaaminen, mm. mark-kinointiosaamista vaaditaan, jos myynti- ja sopimuskäytännöt muut-tuvat. Ajankohtaisen ja edelläkävijä-tiedon saanti on ratkaisevaa, mutta myös tiedonhankinnan väylät ja kei-not sekä ennen kaikkea tiedon so-veltaminen käytännön päätöksiksi.

Kansainvälisyys nousee vielä nykyistä suurempaan rooliin. Eri-tyisesti kansainvälisillä foorumeil-la korostuu eri toimijoiden yhteis-työ sekä uuden tiedon jalostaminen ja soveltaminen yritysten käytettä-väksi käytännönläheisellä tavalla.

Yritysten menestymiseen pit-källä aikajänteellä vaikuttaa myös alan tutkimuksen suuntaaminen käytännönläheisesti ja ratkaisuha-kuisesti. Haasteena on saada uusin tieto siirrettyä asiantuntijaverkos-toille, jotka yhdessä yrittäjän kans-sa soveltavat sitä kasvavien yritys-ten tarpeisiin.

Suvi Anttila, ProAgria Keskusten Liitto

ja Pasi Rikkonen, MTTLisätietoja: pasi.rikkonen@mtt.fi,

puh. 040 703 7777

Lisää asiantuntijuutta ja verkoston voimaa!

Neuvonnan toimintaympäristön hahmottamisessa käytiin läpi laaja joukko seuraavia 10 vuotta muokkaavia muutoksia, muutostekijöitä ja trendejä. Vaihtoehtojen joukosta tiivistettiin esiin viisi skenaariota, joiden suhteen pohdittiin ja jäsennettiin muutosten vaikutuksia neuvonnan toimintaan.

Vapautuvat markkinat jyräävät

Julkinen ohjaus

ja julkinen rahoitus vahvaa

Suomen maa- ja elintarviketalouden kilpailukyky vahvistuu

Suomen maa- ja elintarviketalouden kilpailukyky heikkenee

Julkinen vs. markkinat

SKENAARIO 1

Maatalous häviäjä WTO-kehityksessä

SKENAARIO 2

Laaturuoka ja monialainen

yrittäjyys vetureina

SKENAARIO 4

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ensisijassa

SKENAARIO 3

Innovaattori uusiutuvaan energiaan liittyvissä

ratkaisuissa

SKENAARIO 5 Nykyiseeen

suuntaan -skenaario

Neuvonnan toimintaympäristöön 2020 vaikuttavat tekijät – ulottuvuudet ja ääritulemat

Suu- ja sorkkatauti on maail-manlaajuisesti merkittävin sork-kaeläinten virustauti, joka leviää erittäin helposti sorkkaeläimiin. Taudin oireita ovat mm. kuume, äkillinen ontuminen, syömättö-myys ja haluttomuus liikkua se-kä pienet rakkulat esimerkiksi sorkkaväleissä ja suussa.

Suomessa suu- ja sorkkatau-tia ei ole tavattu vuoden 1959 jäl-keen. Se on kuitenkin lakisäätei-sesti vastustettava eläintauti, jota epäiltäessä on välittömästi ilmoi-tettava asiasta eläinlääkärille.

pauliina laiTinen

Yrittäjien ja asiantuntijoiden vuorovaikutus lisää menestymi-sen edellytyksiä. Yhteistyötä so-velletaan esimerkiksi Pesticide Life -hankkeessa.

11

n Broilerintuotannon kus-tannuksia voidaan alentaa käyttämällä rehuna tilan omaa viljaa ja lannoitteena broilerinlantaa: se palauttaa kasviravinteet takaisin pel-toon, ja näin voidaan vähen-tää väkilannoitteiden käyttöä. Broilerinlannan käyttöä ei kuitenkaan pidä ylimitoittaa.

Broilereiden viljaruokinta on yleis-tynyt voimakkaasti viime vuosina. Vehnän määrä voi kasvatuksen lop-puvaiheessa olla jopa yli 30 % re-husta. Tilan omaa viljaa käytettäes-sä säästetään jonkin verran rehu- ja kuljetuskustannuksissa. Lisäksi ko-konaiset viljanjyvät ruokinnassa parantavat lintujen ruoansulatusta ja hyvinvointia.

Viime kesänä Satafood ja MTT järjestivät tilatason viljelijäkokeita, joissa selvitettiin väkilannoituksen ja broilerinlannan vaikutusta veh-nän satoon ja valkuaisen määrään. Kokeita rahoitti Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma.

Lohkotason lannoituskokeita Lannoitekäsittelyjä oli kolme: pelk-kä väkilannoitus (typpitaso 110–150 kg N/ha); broilerinlanta täydennet-tynä väkilannoitteella (broilerin-

lantaa 4,5–10 m3/ha, typpitaso 110–160 kg N/ha), joka edusti viljelijän normaalia lannoituskäytäntöä; ja lisäbroilerinlanta täydennettynä väkilannoitteella (broilerinlantaa 9-20 m3/ha, typpitaso 135–180 kg N/ha). Kaikilla lohkoilla käytettiin fosforitonta lannoitetta.

Kokeessa oli mukana kaikkiaan kahdeksan lohkoa, joista kahdella viljeltiin Anniinaa, kolmella Zeb-raa ja yhdellä Bjarnea, Kruunua ja Marblea kutakin. Sadon määrä ja laatu määritettiin kolmesta 0,25 m2 kasvustonäytteestä joka lannoitus-tasolta.

Korkeat sadot ja valkuaisetKuumasta ja kuivasta jyväntäytty-misjaksosta huolimatta satotasot olivat kohtuulliset tai jopa korkeat. Satotaso oli 3,5–7 tonnia. Lannoi-tuskäsittelyjen väliset keskimää-räiset satoerot jäivät varsin pienik-si (5 000–5 200 kg/ha).

Myös sadon valkuaispitoisuu-det olivat korkeat. Broilerinlan-talannoitus täydennettynä väki-lannoitteella tuotti korkeamman valkuaispitoisuuden (16,0–16,3 %) kuin pelkkä väkilannoitetta saanut koejäsen (15,7 %). Hyvä satotaso yhdistettynä korkeaan valkuaispi-toisuuteen tuotti erittäin korkeita valkuaissatoja – keskimääräinen valkuaissato nousi peräti viidellä

lohkolla yli 800 kg/ha. Runsasravinteisessa kasvuympä-

ristössä myös korkean satopotenti-aalin lajikkeet voivat tuottaa korke-an valkuaispitoisuuden ja -sadon. Korkea ravinnepitoisuus mahdol-listaa korkean satotason onnistu-neessa tilanteessa, mutta epäsuo-tuisissa oloissa satotaso voi jäädä alhaiseksi ja käyttämättä jääneet ravinteet rasittavat niin tuotannon taloutta kuin ympäristöäkin.

Runsaasti ravinteita Lohkot olivat multavia savimaita, joiden kasvukunto oli viljavuusa-nalyysien mukaan hyvä. Tämä nä-kyi niin sadossa kuin kasvuston ot-tamassa ravinnemäärässä.

Kasvustot käyttivät niille an-netun typen tehokkaasti. Typen hyväksikäyttöprosentti vaihte-li kuitenkin paljon, ja oli 63–147 %. Tyypillisesti väkilannoitteen

hyväksikäyttöprosentti on kevät-viljoilla 55–75 %. Korkeat hyväk-sikäyttöarvot tarkoittavat, että broilerinlannan typpi tuli varsin nopeasti kasvien käyttöön. Lisäksi lohkoilla on ollut runsaasti edellis-ten kasvukausien jäljiltä lannasta ja kasvijätteistä vapautuvaa typpeä.

Lannoituskäsittelyt eivät juuri vaikuttaneet fosforin ottoon (22–24 kg P/ha). Kasvustojen ottaman fosforin perusteella lohkoilla näyt-ti olevan riittävästi fosforia kasvien tarpeisiin nähden.

Jaana Laurila ja Eija Venäläinen,

Satafood Kehittämis- yhdistys ry, Ari Rajala ja

Pirjo Peltonen-Sainio, MTT Lisätietoja:

jaana.laurila@satafood.net, puh. 050 527 6128

Broilerinlanta luovuttaa hyvin ravinteita vehnälle Jyväsato ja -valkuainen kesän 2010 viljelijäkokeessa. Jokainen merkki tarkoittaa eri viljelijää, joka on viljellyt kyseistä lajiketta samalla lohkolla mutta erilaisilla lannoituskäsittelyillä. Typpi ei ra-joittanut sadonmuodostusta, sen sijaan lajike- ja lohkovaikutukset näkyivät sadossa ja valkuaisessa. Lohkovaikutus tulee selvästi nä-kyviin Zebra- ja Anniina-lohkoilla.

0

5

10

15

20

25

30

0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000

jyvävalkuainen %

sato kg/ha

Anniina Anniina Bjarne Kruunu Marble Zebra Zebra Zebra

2 PALSTAA

n Biokaasulaitosten mädätys-jäännökset näyttävät lupaa-vilta lannoitteilta kevät- vehnälle. Viime kesänä tehdyssä kokeessa erityisesti kananlantaa sisältävä mädätysjäännös tuotti paremman satotuloksen kuin vastaavan typpimäärän lietelantalannoitus.

MTT:n luomupellolla Mikkelissä testattiin kesällä 2010 biokaasulai-toksen mädätysjäännöksiä luomu-vehnän lannoitteena. Koe oli osa ESBIO-hanketta, jota rahoittaa Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan maaseudun kehittämisen maata- lousrahastosta.

Kokeessa testattiin kahta erilais-ta mädätysjäännöstä luomulohkol-la, jolla kasvoi edelliskesänä apila-nurmea. Toinen mädätysjäännös oli peräisin pilot-mittakaavan koe-reaktorista, jossa syötteenä oli käy-tetty naudan lietelantaa, kananlan-taa ja salaattijätettä (Mädäte K). Toinen oli peräisin maatilamitta-kaavaisesta biokaasulaitoksesta, jossa raaka-ainesyötteinä oli ollut pääasiassa naudan lietelanta ja nur-mibiomassa (Mädäte N).

Vertailukäsittelyinä oli lisälan-noittamaton luomupelto, naudan lietelanta, liha-luujauho (Aitovil-jo, Honkajoki Oy) ja NPK-lannoite (Pellon Y3 ja kaksoissuperfosfaat-ti). Lannoitteet levitettiin peltoon käsin ja mullattiin maahan jousto-piikkiäkeellä. Kevätvehnä kylvet-tiin 11.5. ja sato puitiin 17.8.

Suurin sato kananlannan mädätysjäännöksellä Eloperäiset lannoitteet annostel-tiin kaksi viikkoa aiemmin tehty-jen lanta-analyysien perusteella. Suurimillaan tavoitteena oli 100–110 kg liukoisen typen lisäys heh-taarille, ja pienempi annostelu oli

70–84 % siitä. Lannoitteiden levityksen yhtey-

dessä otettiin näytteet, joista teh-tiin uudet analyysit. Niiden pe-rustella laskettiin, kuinka paljon kokonaistyppeä ja liukoista typ-peä kasvustoille todella annettiin. Nestemäisten lannoitteiden typpi-pitoisuudet olivat muuttuneet va-rastoinnin aikana niin, että peltoon lisätty liukoisen typen määrä vaih-teli 35–138 kg/ha ja kokonaistypen määrä 48–243 kg/ha lannoitetyy-pistä riippuen.

Ilman lisälannoitusta vehnän jy-väsato oli keskimäärin 1 771 kg/ha. Eloperäisellä lannoituksella satota-so vaihteli 2 343–2 945 kg/ha. Lisä-lannoittamattomaan ruutuun ver-rattuna merkitsevästi suuremmat satotasot saatiin koeruuduissa Mä-däte K (molemmat lannoitustasot), NPK 77/77, Mädäte N 68/54 ja Vil-jo 160/50. Kokeen suurin jyväsato saatiin kananlantapohjaisella mä-dätysjäännöksellä.

Mädätteiden kokonaistyppi kasveille tehokäyttöön Mädätysjäännöksillä aikaansaa-tu jyväsadon lisäys annettua koko-naistyppikiloa kohti oli suurempi kuin lietelannalla tai Viljolla tuo-tettu sadonlisä. Tämä johtuu siitä, että suurin osa mädätteiden sisältä-mästä kokonaistypestä oli kasveille käyttökelpoisessa liukoisessa muo-dossa (80–87%) kun taas lietelan-

nassa ja Viljossa vastaavat lukemat olivat 57 % ja 31 %. Kananlantapoh-jainen mädäte K antoi vastaavan sa-donlisäyksen annostuksilla 106/92 ja 89/77 kuin nopealiukoinen NPK-lannoituskäsittely 77/77.

Jyväsadon lisäys annettua liu-koista typpikiloa kohti oli suurin Viljolla ja mädätteellä N (kuva). Myös mädäte K tuotti vähintään samantasoisen jyväsadon lisäyk-

sen liukoisella typpilannoitekilolla kuin NPK 77/77-lannoitus.

Sari Iivonen, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, Tiina Tontti ja Arja Nykänen,

MTT, Hanne Soininen, Mikkelin ammattikorkeakoulu

Lisätietoja: sari.iivonen@helsinki.fi,

puh. 050 576 2882

Lantapohjainen mädätysjäännös sopii luomuvehnän lannoitteeksi

Lannoituksella aikaansaatu jyväsadon lisäys suhteutettuna lannoitteiden sisältämän kokonaistypen ja liu-koisen typen määrään (jyväsadon lisäys = (lannoitettu - lannoittamaton) / lannoituksen N-kg). X-akselilla on kerrottu lannoiteraaka-aine ja annetun kokonaistypen ja liukoisen typen määrät x/x kg/ha. Pylväät ku-vaavat neljän koeruudun keskiarvoa ja janat ruutujen välistä keskihajontaa.

243 / 138 110 / 110 171 / 98 106 / 92 77 / 77 89 / 77 68 / 54 160 / 50 48 / 38 113 / 35

Lietelanta

20

25

15

10

5

0

NPK Lietelanta Mädäte K NPK Mädäte K Mädäte N Viljo Mädäte N Viljo

Sadonlisäys /kokN Sadonlisäys /liukN

Jyväsadonlisä lannoituksella kg/kg N

3 palstaa

Luomuvehnä hyödyntää hyvin biokaasulaitoksen mädätysjään-nöksen ravinteet.

Tiina TonTTi

12

n Keväällä 2009 MTT:n tutkijat kävivät Yläneellä Korpelan torpan pihamaalla kartoittamassa vanhoja perennoja. Hieman myöhem-min ilmeni, että torpan tontil-la törrötti elävä omenapuun tynkä, josta vuosikymmenten saatossa oli jalostettu koko kansan tuntema omenalajike, Huvitus.

Syksyllä 2010 Korpelan torpan omenantyngän lajiketieto selvisi lehtinäytteestä tehdystä DNA-ana-lyysistä, jota verrattiin Suomen kan-sallisen kasvigeenivaraohjelman kokoelmissa olevaan Huvituksen DNA-tunnisteeseen. DNA-analyysi vahvisti paikallisen muistitiedon.

Huvitus-lajikkeen geneettistä alkuperää voidaan yrittää selvit-tää DNA-tietojen avulla. Paikalli-

sen muistitiedon mukaan torppa-ri Juho Korpela kylvi vuonna 1895 omaan puutarhaansa ulkomaisen omenapuun siemeniä, jotka olivat peräisin lähellä sijaitsevasta profes-sori Carl Reinhold Sahlbergin Hu-vitus-tilan omenatarhasta.

Sahlberg kirjasi metsäkorpeen perustamansa Huvitus-puutarhan kasvit luetteloon, jota säilytetään Turun yliopiston kirjastossa. Luet-telosta selviää, mitä omenalajikkei-ta on hankittu ulkomailta. Näiden lajikkeiden DNA-tunnistetietoja voidaan verrata Huvitus-lajikkeen tietoihin, ja näin mahdollisesti päästä sen ulkomaisen omenalajik-keen jäljille, josta torppari Korpela otti hedelmän.

Yläneellä tuttu ja arkinen Yläneellä Huvitus on ainakin van-hemman väen keskuudessa hyvin tuttu ja arkinen omena. Moni on tuntenut lapsuudestaan asti Huvi-

tuksen emopuun Korpelan torpal-la, myös sen hedelmien erilainen maku on jäänyt mieleen. Toiset muistavat, että Huvitusta ei erityi-sesti arvostettu, koska sato saattoi olla suuri ja nopea, niin ettei sitä ehditty hyödyntää.

Omenan alkukodon likelle Ris-tinummen kylään omenaa levit-ti Huvitus-tilalla vuosikymmeniä toiminut puutarhuri Aarne Lehto-nen. Vanhoja Huvituspuita osaavat paikkakuntalaiset osoittaa omis-ta ja toisten puutarhoista monista Yläneen kylistä.

Lähti leviämään varhainHuvitus on levinnyt varhain myös muualle maahan. Omenapuita harrastanut Viipurin Maanvilje-lyskauppa Oy:n toimitusjohtaja Hannes Neuvonen istutti kesäasun-tonsa omenatarhaan Luumäelle kolme Huvitusta 1930-luvulla. Hä-nen poikansa muistelee, että taimia

olisi hankittu Kotkan läheltä. Kansakoulun opetustaulujen

kuvittajana tunnetuksi tullut ylän-eläinen taiteilija Vihtori Ylinen toi Huvitus-omenan laajempaan tie-toisuuteen. Hän sai vartteita Kor-pelan torpan omenapuusta ja alkoi viljellä sitä omenatarhassaan.

Ylinen kirjoitti Hinnonmäen ha-vaintoasemalle Lepaalle tästä erin-omaisesta omenasta ja lähetti ase-malle jalonnusoksia. Hinnonmäen kokoelmia esittelevässä julkaisussa vuodelta 1938 mainitaan Huvitus ja sen istutusvuodeksi 1935.

Jalostuksen kantava voimaMTT:lle eli silloiselle Maatalous-koelaitoksen puutarhaosastolle Piikkiön Yltöisiin Huvitus lienee tullut 1940-luvun alussa. Silloinen johtaja, professori Olavi Meurman mainitsee Huvituksen vuonna 1946, jolloin se oli vielä taimi.

Huvitus otettiin MTT:ssä vuon-

na 1958 aloitettuun omenanja-lostusohjelmaan, jossa pyrittiin yhdistämään suomalaisten paikal-lislajikkeiden talvenkestävyys ja ulkomaisten herkkulajikkeiden he-delmän laatu. Erilaisia risteytysyh-distelmiä tehtiin 30, ja koekentälle istutettiin 10 756 siementainta.

Näistä noin kaksi prosenttia va-littiin jatkotutkimuksiin. Jatkoon valituista yli neljäsosalla toinen vanhemmista oli Huvitus. Jalos-tusohjelman tuloksena nimettiin 16 uutta omenalajiketta, joista 11 la-jikkeen toinen risteytysvanhempi on Huvitus.

Maarit Heinonen ja Kristiina Antonius, MTT, Sirkku

Pihlman, Turun yliopisto, Hilma Kinnanen ja

Merja Hartikainen, MTTLisätietoja:

maarit.heinonen@mtt.fi, puh. 040 195 9943

Korpelan torpalta koko kansan omenaksi

Yläneellä tiedettiin Huvituksen emopuun kasvavan Korpelan torpalla, mutta sen valtakunnallisesta merkityksestä ei oltu aiemmin tietoisia.

anja KoSKela

Huvituksen geenejä on käytetty hyödyksi useimmissa MTT:n jalostamissa omenalajikkeissa.

n Valkolupiinilla saattaisi olla myös Suomessa monia käyttökohteita. Se näyttäisi soveltuvan hyvin viher-lannoitukseen, bioenergian raaka-aineeksi, rehukas-vustoihin seoksena ja maan puhdistamiseen. Kuhunkin tarkoitukseen voi valita parhaiten sopivan lajikkeen.

Valkolupiini on reheväkasvuinen, mutta hyvin vaatimaton kasvi, joka viihtyy myös happamilla mailla. Sen leveät lehdet peittävät maan hyvin ja ehkäisevät rikkakasvien kasvua.

Valkolupiini kukkii myöhään ja tuottaa siten runsaasti biomassaa. Sen kasvinsuojelutarve on hyvin vähäinen. Helsingin yliopistossa on tutkittu valkolupiinin erilaisia käyt-tömahdollisuuksia vuodesta 2007.

ViherlannoitukseenValkolupiinilajikkeet eroavat huo-mattavasti toisistaan kukkimisajan-kohdan suhteen. Mitä myöhemmin kasvusto alkaa kukkia, sitä enem-män vihermassaa se tuottaa.

Valkolupiinin typpipitoisuus on yleensä yli 2 %. Biomassaa kasvus-to on tuottanut parhaimmillaan 18 tonnia/ha lajikkeesta ja kasvu-

kaudesta riippuen. Juurten mas-sa on yleensä 1/4–1/3 maanpäälli-sestä massasta. Valkolupiinilla on erittäin suurikokoinen ja syvälle ulottuva paalujuuri, jonka avulla se ottaa ravinteita tehokkaasti syvim-mistäkin maakerroksista.

Koska myös juurissa on typpeä, valkolupiinin lannoitusvaikutus on huomattava. Lisäksi runsas kas-vimassa lisää maan orgaanisen ai-neksen määrää pitkällä aikavälillä. Viherlannoitukseen kannattaa va-

lita erittäin myöhäisiä ja tuottoisia lajikkeita, kuten Ludic. Tällöin vi-hermassan muodostuminen jatkuu mahdollisimman pitkään.

Valkolupiini parantaa myös fos-forin saatavuutta kasveille tiheästi haaroittuneiden proteoidi-juurten-sa ansiosta.

EnergiakasviksiValkolupiini on erinomainen pel-toenergiakasvi, sillä sen tuotanto ei edellytä typpilannoitteen käyt-

töä. Valkolupiini on osoittautunut myös hyväksi metaanin lähteek-si, koska se sisältää paljon mikro-bien kasvulle oleellista typpeä ja hyvin vähän ligniiniä. Suurin osa typestä jää lietteeseen, jota voi-daan käyttää uuden sadon ravin-nelähteenä.

Valkolupiinin alkalimetalli-, Cl-, S- ja Si-pitoisuudet ovat matalat, jo-ten se soveltuu myös termokemial-lisiin prosessointimenetelmiin. Pol-tettuna sen biomassan tehollinen lämpöarvo on noin 4,5 MWh/t.

RehuntuotantoonValkolupiini ei yleensä ehdi muo-dostaa tuleentunutta siemensa-toa Suomessa kasvukauden aika-na. Sen sijaan se soveltuu hyvin esimerkiksi kokoviljasäilörehuksi vehnän kanssa seoksena. Toistai-seksi parhaimmalta seossuhteelta on vaikuttanut 1/3 vehnää ja 2/3 valkolupiinia.

Paras lajike kokoviljasäilörehuk-si on ollut Ludic. Sen sato on ollut suurin ja alkaloidipitoisuus hyvin matala. Seoskasvustoon annettu typpi päätyy yleensä viljan käyt-töön, mikä pakottaa palkokasvin tuottamaan typpeä. Osa lupiinin juurten toiminnan seurauksena muodostuneesta fosforista päätyy yleensä viljan käyttöön. Sadonkor-

juu kannattaa tehdä siinä vaihees-sa, kun vilja on taikina-asteella.

Seosviljelyllä pystytään vähentä-mään tauti- ja tuholaispainetta. Li-säksi rikkakasvien torjunnan tarve laskee kasvuston peittävyyden li-sääntyessä.

Puhtaampi maaValkolupiini soveltuu hyvin saastu-neen maan puhdistukseen. Se sie-tää hyvin raskasmetalleja. Sen laaja juuristo parantaa maan rakennetta ja lisää siten muiden kasvien viih-tyvyyttä.

Proteoidi-juuret keräävät te-hokkaasti arseenia ja kadmiumia maasta. Raskasmetallit keräänty-vät erityisesti lehtiin. Fytoremedi-aatiopontentiaali on ollut arseenil-la jopa 6,5 g/ha, kuparilla 75 g/ha ja kromilla 13 g/ha. Yleensä arseenin pitoisuus kasvissa on noussut suh-teessa maan arseenipitoisuuteen.

Frederick Stoddard, Pirjo Mäkelä, Arja Santanen,

Petra Manninen, Mahmoud Seleiman, Clara Lizarazo

Torres, Tomas Räfså, Helinä Hartikainen ja Markku Yli-Halla, Helsingin yliopisto

Lisätietoja: frederick.stoddard@helsinki.fi,

puh. 050 415 0379

Valkolupiinista on moneksi

Viherlannoituskäytössä valkolupiini murskataan ja muokataan maahan.

ToMaS räfSå

Tapio TuoMela/MTT:n arKiSTo

13

n Tänä keväänä käynnistyi marjojen viljelyyn ja markkinointiin keskittyvä laaja EU-tutkimushanke EUBerry. Suomi on hank-keessa mukana kehittämässä kestäviä menetelmiä laaduk-kaiden marjojen tuotantoon.

EUBerry-tutkimushankkeen ta-voitteena on nostaa eurooppalai-sen marjatalouden kilpailukykyä. Hankkeessa selvitetään mansikoi-den, vadelmien ja karhunvattu-jen, herukoiden sekä pensasmus-tikoiden tuotannon kehittämistä ympäristöä säästäen, geenitietoa hyödyntäen ja ilmastonmuutoksen tuomat haasteet huomioiden.

Hankkeessa on mukana tutki-muslaitoksia ja yrityksiä kymme-nestä maasta. Suomesta hankkee-seen osallistuu MTT. EU tukee hanketta kolmella miljoonalla eu-rolla.

Geenivarat hyötykäyttöönHankkeen yhtenä tavoitteena on löytää parhaat marjalajikkeet eri ilmastovyöhykkeille sekä paikan-taa niiden erityisominaisuuksia kasvinjalostajien tarpeisiin. Työssä otetaan tehokäyttöön jo olemassa olevia havaintotietoja. Lisäksi ke-hitetään DNA-merkkejä eri lajien tärkeille ominaisuuksille kasvinja-lostusta varten.

Hankkeen myötä marjojen genotyypitys etenee ja niiden laa-tua säätelevistä geeneistä saadaan enemmän tietoa. Tämä voi tulevai-

suudessa nopeuttaa kasvinjalostus-ta merkittävästi.

Kohti kestävämpää tuotantoaTutkimus myös pyrkii sopeutta-maan marjanviljelyn menetelmiä ilmastonmuutoksen tuomiin hait-toihin, kuten kuivuuteen etelässä ja vaihteleviin talvioloihin pohjoi-sessa. Myös tunneliviljelyn lisään-tyminen on tuonut uusia kehittä-mistarpeita viljelyteknologialle.

Ympäristövaikutusten mini-moimiseksi hankkeessa selvitetään menetelmiä veden, ravinteiden ja torjunta-aineiden käytön vähen-tämiseksi. Biologisen torjunnan uusista mahdollisuuksista kootaan ohjeistukset viljelijöille.

Laadulla kilpailukykyäTavoitteena on saada myös kulutta-jat kiinnostumaan marjoista erityi-sesti tuorekäytössä: tähän pyritään parantamalla marjojen säilyvyyttä ja muita laatuominaisuuksia. Han-ke selvittää tuoremarjojen terveys-väittämien todenperäisyyttä ihmis-solukkotasolla asti.

Hankkeessa kehitetään pilotti-luonteisia markkinointistrategioita sekä uudentyyppisiä marjatuottei-ta. Niiden menestymistä seurataan jalkauttamalla tutkimus kuluttajien pariin, vähittäiskauppoihin asti.

Ympäristöä säästäen Suomen osuudessa MTT:n tutkijat ovat mukana parantamassa lajike-tiedon käyttöä kasvinjalostuksen avuksi. Geenimerkkien hyödyn-tämistä jalostuksessa selvitetään yhteistyössä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.

Ilmastomuutoksen vaikutuk-sia selvitetään tutkimalla pensas-mustikan vuotuista kasvurytmiä eri olosuhteissa. Hallantorjun-taan kehitetään vettä vain vähän kuluttavaa laitteistoa, jotta maan rakenne ja juurten kunto säilyisi-vät normaaleina.

Mansikan taudinkestävyyttä pyritään vahvistamaan kasvien sisäosista eristettyjen bakteerien sekä muiden ulkoisten mikrobien ja maa-ainesvalmisteiden avul-la. Tavoitteena on kehittää man-sikan tautitorjuntaa ilman kemi-kaaleja.

Tunneliviljelmillä tutkitaan va-delman tuhoeläinten biologista torjuntaa ja torjuntaeliöiden käy-tön yhdistämistä kasviperäisiin torjunta-aineisiin. Samalla selvi-tetään torjuntamenetelmien kus-tannustehokkuutta.

Kotimaisen tutkimussatsauksen lisäksi suomalaista marjanviljeli-jää hyödyttävät muissakin maissa saatavat EUBerry-tutkimuksen tu-lokset.

Saila Karhu ja Päivi Parikka, MTT

Lisätietoja: saila.karhu@mtt.fi, puh. (02) 477 2206

Tutkimus vahvistaa eurooppalaista marjataloutta

Uusi tutkimushanke selvittää muun muassa vadelman biologis-ta tuholaistorjuntaa.

Saila KarHu

n Laiduntaminen kuuluu naudan lajityypilliseen käyttäytymiseen. Vasikat oppivat laiduntamaan emon ja muiden lauman vanhempi-en eläinten esimerkistä jo 3–4 kuukauden ikäisinä. Vasikkana opitut maut ja tekniikat säilyvät läpi elämän.

Emolehmät laiduntavat 4–14 tun-tia/päivä. Päivittäisen laidunnuk-sen pituus vaihtelee sääolosuhtei-den, kasvilajien, nurmen tiheyden ja sulavuuden mukaan.

Emolehmä valitsee laitumelta mahdollisuuksien rajoissa 65–75 % hyvin sulavia heinäkasveja, 20–30 % apiloita (nurmipalkokasve-ja) ja 5–10 % erilaisten puumais-ten kasvien lehtiä. Emolehmät laiduntavat tehokkaammin ja saa-vat enemmän ravintoaineita tuo-tantoon, kun laidunnurmessa on maittavia kasveja ja ne löytyvät helposti.

Laidunnurmen kasvuston pi-tuus ja tiheys ovat onnistuneen laidunnuksen edellytyksiä. Jos kasvuston pituus jää alle neljän sentin, syönnin nopeus kärsii, emolehmät eivät pysty nostamaan kuntoluokkaansa ja vasikoiden kasvupotentiaali ei täyty. Ihan-teellista on, jos laidunkierron pys-tyy järjestämään niin, että kasvus-ton loppukorkeus on vähintään kahdeksan senttiä.

Poikiminen nurmen mukaanEmolehmä saavuttaa maidontuo-tantokäyrän huipun keskimäärin yhdeksän viikon kuluttua poiki-misesta. Laidunnurmen parhaan hyväksikäytön kannalta kevätpoi-

kivien emojen poikimisajankohta olisi käytännöllistä ajoittaa maa-lis-huhtikuun taitteeseen. Tällöin sekä vasikat että emolehmät pys-tyvät hyödyntämään ravitsevaa, nopeasti kasvavaa nurmea.

Loppukesän olosuhteet muo-dostavat usein haasteen emoleh-mien laidunnukselle. Laidunkau-den loppua kohden nurmen kasvu alkaa hiipua samaan aikaan kun vasikoiden tarve saada hyvälaa-

tuista, sulavaa laidunnurmea li-sääntyy.

Pitkä laidunkausi haastavaEmolehmätuotantoon sopii pitkä laidunkausi. Yleensä emon itsensä laitumelta syömä rehu on edulli-sempaa kuin koneellisesti korjattu rehu. Laidunkasvien sadonmuo-dostuksen tulisi alkaa aikaisin ja riittää pitkälle syksyyn.

Laidunkauden aloitusajankohta voi ratkaista pitkälti koko laidun-nuksen onnistumisen. Sen aloit-taminen liian aikaisin keväällä, ennen kuin kasvit ovat muodosta-neet uusia juuria, voi olla tuhoisaa nurmen kasvulle. Nurmikasvus-ton tulisi olla nelilehtivaiheessa laidunnuksen alkaessa.

Tasapainoilu liian aikaisen aloittamisen ja turhan pitkän kas-vuston kanssa on haastavaa. Lai-

dunkauden alussa kasvustoa ei saisi päästää liian pitkäksi. Lai-dunlohkoja on vaihdettava jopa parin päivän välein, jotta kasvusto pysyy maittavana eikä korsiinnu kiihkeimmässä kasvuvaiheessa. Jos laidun syötetään laidunkier-ron aikana liian tarkkaan, sen jäl-kikasvu hidastuu, koska kasvien yhteyttämiseen tarvittava lehti-pinta-ala on liian vähäinen.

Yksivuotinen täydentämäänYksivuotiset laitumet täydentävät oivallisesti monivuotisia laitumia erilaisen kasvurytminsä vuok-si. Yksivuotisten laidunten kasvu ajoittuu loppukesään, nurmikas-vien tuotantokuopan aikoihin, ja jos kasvivalikoimat ovat osuneet kohdalleen, niitä voidaan laidun-taa pitkälle syksyyn.

Yksivuotiset raiheinäkasvustot säilyttävät ravintoarvonsa pitkälle syksyyn, kun niitä täydennetään virnoilla tai yksivuotisilla apiloil-la. Vilja- ja palkokasviseoskasvus-tot sisältävät sekä energiaa että valkuaista eläinten tarpeisiin.

Suurin kuiva-ainesatopotenti-aali on rehujuurikkailla, -kaaleil-la ja rehurapsilla. Näiden kasvien laiduntaminen vaatii emolehmä-tuottajalta tarkkuutta, mutta voi olla kannattavakin vaihtoehto. Jos laidunpinta-ala jää alle 0,2 ha/emovasikkapari tai nurmet tal-vehtivat heikosti, kannattaa yk-sivuotinen kasvusto perustaa emolehmien laidunkauden täy-dentäjäksi.

Maiju Pesonen, MTTLisätietoja: maiju.pesonen@mtt.

fi, puh. 050 542 4569

Hyväkuntoinen laidun pitää emolehmän vireessä

Laiduntaminen ja varsinkin sen tehokkuus on opittu ominaisuus.

Maiju peSonen

14

n Poronaaraan eli vaatimen merkitys porokarjan tuottavuudelle on suuri. Vaadinten jalostusvalinta on yksi keino parantaa elinkei-non kannattavuutta.

Kannattavuus on saanut uutta mer-kitystä myös porotaloudessa. Elä-mäntapa on muuttunut elinkeinok-si, ja tuottajahintojen romahdus on pakottanut poromiehet miettimään tuottavuutta entistä vahvemmin. Poromääriä ei voi lisätä, joten on parannettava eläinten laatua.

Poronaaras eli vaadin on poro-karjan perusta ja kantava voima, jonka merkitys säilyy vahvana tuo-tannon edellytysten muuttuessa. Vaatimen ikä, koko ja emo-ominai-suudet vaikuttavat vasojen kasvuun ja selviytymiseen luonnossa. Poro-mies voi parantaa tuottoa pitämäl-lä vaadinkantansa mahdollisimman tuottavana suosimalla hyviä emiä ja karsimalla vanhat ja pieniä vasoja tuottavat vaatimet.

MTT:ssä tutkitaan parhaillaan porojen jalostusvalintaa Raisio Oyj:n tutkimussäätiön rahoituksel-la. Emävaikutuksia on mallinnettu aineistosta, joka on saatu Paliskun-tain yhdistyksen koetarhan po-roista. Riista- ja kalatalouden tut-kimuslaitos RKTL on huolehtinut aineiston ylläpitämisestä.

Emävaikutusten periytymistä on porotalouden luonteen takia han-kala määrittää porokarjoista, mutta koetarhan pitkän ajanjakson katta-va aineisto mahdollistaa myös ge-neettisen tutkimuksen.

Karut vasomisolosuhteetPorovaadin vasoo keväällä vapaa-na luonnossa, välillä ankarissakin oloissa. Ravinto on silloin vähäisim-millään, mutta vaatimen pitää tuot-taa maitoa vasalleen, että se pärjäisi pakkasöissä.

Emän hoitokyky ja maidontuo-tanto vaikuttavat paljon vasan var-haiskasvuun. Hyvä emä vasoo koh-tuullisen varhain, jolloin vasalla on enemmän aikaa kasvaa ennen syys-erotuksia tai kerätä varastorasvaa ennen talven tuloa.

Emän hoitokyky ratkaiseeTutkimus osoittaa, että emävaiku-tusten suuruus ja periytyminen on poroilla samaa luokkaa kuin nau-

doilla ja lampailla eli noin 20 % vaihtelusta johtuu perimästä. Po-rotaloudessa emävaikutusten mer-kitys on elinkeinon luonteen takia

huomattavasti suurempi kuin pe-rinteisessä kotieläintuotannossa. Luonnossa elävillä poroilla ympä-ristöön ei juuri voida vaikuttaa, jo-ten siitosvalinta on tärkeä keino pa-rantaa emo-ominaisuuksia.

Emävaikutusten lisäksi tutkimuk-sessa selvitettiin siitosporojen va-lintaa käytännössä haastattelemal-la poroisäntiä heidän käyttämistään valintaperusteista. Valinnan tavoit-teena on parantaa teurasporojen painoa ja määrää, eli niiden kasvu ja selviytyminen ovat tärkeimmät ominaisuudet tuotannon kannatta-vuuden kannalta. Poroisäntien mu-kaan tärkeimmät valintaperusteet ovat vasan terveys, lihaksikkuus ja koko; lisäksi siitosvalinnassa mai-nittiin erikoisen tärkeinä tekijöinä emä sekä emän hoitokyky.

Valinnalla korkoa korolleHyvää emää kuvaillaan sen ulkonä-ön ja vasojen perusteella. Poroisän-

tien sanoin ”hyvä emä vasoo sään-nöllisesti, tekee hyviä vasoja, pitää kuntonsa pitkälle kevääseen, on le-veäselkäinen ja lihaksikas”. Hyvä-kuntoinen karva ja isot sarvet ovat yhteydessä vaatimen hyvään kun-toon.

Siitosporojen valinta on yksi kei-no lisätä kannattavuutta. Saavutettu perinnöllinen edistyminen on pysy-vää ja tuottaa korkoa korolle. Hyvä vaadin on aina hyvä, myös huonoi-na vuosina.

Lihanmyynnistä saatava raha-määrä riippuu suoraan teurastet-tavien nuorten porojen määrästä ja laadusta, mutta itse porokarjan tuotto riippuu vaatimista. Porovaa-din lisää porotalouden tuottoa.

Kirsi Muuttoranta ja Asko Mäki-Tanila, MTT

Lisätietoja: kirsi.muuttoranta@mtt.fi,

puh. (03) 4188 3690

Siitosvasojen valintaperusteiden tärkeys vasojen jalostusvalinnassa asteikolla nollasta kolmeen: kolme tarkoittaa erittäin tärkeää ja nolla merkityksetöntä tekijää.

0

0,5

1

1,5

2

2,5

3

2palstaa

Vaatimen ominaisuudet vaikuttavat suuresti vasojen kasvuun ja selviytymiseen luonnossa.

n MTT:n johdolla työstetään kansallista laskentasuositus-ta, joka helpottaa elintarvik-keiden hiilijalanjälkien ver-tailemista. Alkutuotannolla on keskeinen rooli tarvittavan tiedon tuottamisessa.

Tuotteiden ilmastovaikutukset eli hiilijalanjäljet ovat nousseet keskiöön elintarvikkeiden ym-päristövaikutuksista ja -merkin-nöistä käytävässä keskustelussa. Kasvihuonekaasut vaikuttavat il-mastoon samalla tavalla kaikkial-la maapallolla ja ovat siten ainoi-ta globaalisti vertailukelpoisia päästöjä.

Ravinnon osuus yksityisen ku-lutuksen ilmastovaikutuksista on neljännes. Kun otetaan huomioon myös rehevöityminen, happamoi-tuminen ja monimuotoisuuden muutokset, on ravinnon osuus ku-lutuksen kaikista ympäristövaiku-tuksista yli kolmannes: enemmän kuin asumisen ja liikkumisen.

Yhä suurempi osa kuluttajista toivoo elintarvikkeiden hiilijalan-jäljistä kertovia tietoja pakkauksiin. Hiilijalanjälkienkin vertailu on vie-lä haasteellista vaihtelevien lasken-tamenettelyiden vuoksi.

Hiilimerkinnät yleistymässäAinakin kolmella suomalaisella yri-tyksellä on elintarvikepakkauksis-saan hiilijalanjälkimerkintä ja uu-sia on tulossa. Merkintöjä löytyy mm. hiutaleista, kekseistä, välipa-lajuomista, leivästä sekä hunajasta.

Myös eläinperäisten tuotteiden valmistajat pohtivat merkintöjä, sillä nekin voivat erottautua kilpai-lijoistaan ympäristöä vähemmän

kuormittavilla tuotteilla. Osa yrityk-sistä kertoo tuotteidensa hiilijalan-jäljistä nettisivuillaan, ja muutama yritys on kertonut kompensoivansa hiilijalanjälkeään.

Hiilijalanjäljet ovat kuluttajalle vielä uusi asia eikä heitä tulisi häm-mentää hiilineutraaliusväitteillä. Toki elintarvikeketjussa on voitu onnistuneesti vähentää ilmastovai-kutuksia tai kompensoida niitä jo-

tenkin, mutta itse tuote ei suinkaan ole hiilineutraali.

Koko ketju yhteistyössä Elintarviketeollisuuden ja -kaupan yritykset sekä MTT ovat työstä-mässä elintarvikkeiden ympäristö-vaikutusten arvioinnin kansallista laskentasuositusta. Suositus teh-dään Tekesin rahoittamassa Food-print-hankkeessa vuorovaikutuk-sessa yritysten kehityshankkeiden kanssa. Päämääränä on pienentää kotimaisen elintarvikeketjun ym-päristövaikutuksia ja parantaa hii-lijalanjälkien vertailtavuutta.

Alkutuotannon rooli tarvittavan tiedon tuottamisessa laskentaa ja tuotantoketjun kehittämistä varten on olennainen, sillä usein merkittä-vin osa elintarvikkeiden hiilijalan-jäljestä syntyy maataloudessa ja sen panostuotannossa. Jotta alku-tuotannosta saataisiin tietoja mah-dollisimman vaivattomasti, yritys-ketjuhankkeissa testataan erilaisia tapoja kerätä tietoa, aina sähköisis-tä tiedonkeruupohjista hiililasku-reiden testiversioihin.

Koko ketjun motivointi ja yhteis-työ on tärkeää. Kansainväliset hii-lijalanjälkien laskentaohjeistukset ovat suomalaisen suosituksen poh-jana, mutta siitä pyritään tekemään

käytännönläheisempi ja yksityis-kohtaisempi.

Alkutuottajat mukana Marraskuussa 2010 MTT järjesti työpajan hiilijalanjälkien lasken-taan tarvittavien tietojen tuotan-nosta. Paikalla oli elintarvikeketjun toimijoita ja erityisen paljon alku-tuotannon edustajia.

Keskusteluun nousivat esi-merkiksi tiedon ja ymmärryksen puute, epäselvyys luovutettavien tietojen käyttötarkoituksesta, kus-tannukset ja lisääntyvä työmäärä. Samalla kuitenkin löydettiin rat-kaisuja ja motivaatiotekijöitä, ku-ten eri toimijoiden tiedon lisäämi-nen, toiminnan kehittäminen sekä ketjun toimijoiden avoin keskuste-lu ja yhteisten tavoitteiden asetta-minen.

Alan toimijat kokoontuvat jälleen kesäkuun alussa keskustelemaan elintarvikkeiden hiilijalanjälkilas-kennasta ja -merkinnöistä MTT:n organisoimaan seminaariin.

Juha-Matti Katajajuuri ja Hannele Pulkkinen, MTT

Lisätietoja: juha-matti.katajajuuri@mtt.fi,

puh. 050 359 9772

Hiilijalanjäljistä kehitetään vertailukelpoisia

Elintarvikeketjun edustajat keskustelivat keväällä pidetyssä työpa-jassa hiilimerkinnöistä. Kuvassa Anna Vainikainen ETL:stä ja Elisa Nie-mi Luomuliitosta.

ulla jauHiainen

Vaadin lisää tuottoa porotalouteenjaaKKo väHäMäKi/vaSTavalo.fi

15

n Teknologian kehittämisellä voidaan vähentää huomatta-vasti kasvihuonetuotannon energiankulutusta. Ympäri-vuotisessa tuotannossa lämpö tulee pääasiassa valotuksesta, joten CO2-päästöjen pienen-tämiseksi tuotettua satokiloa kohti tarvitaan myös vähä-päästöistä sähköenergiaa.

MTT:ssä on arvioitu ympärivuotis-ten kasvihuonetuotantoratkaisujen vaikutusta energiankulutukseen ja siitä johtuviin hiilidioksidipääs-töihin. Laskentaan kehitetty malli perustuu kasvihuoneiden ominai-suuksiin ja MTT:n Piikkiön kasvi-huoneissa vuosina 2007–2010 teh-tyihin kokeisiin.

Ympärivuotisessa valotetussa kurkuntuotannossa (HPS eli kor-keapainenatrium-valaisimet) käy-tetään enemmän energiaa valotuk-seen kuin lämmitykseen (taulukossa vaihtoehto B). Mitä runsaampi valo-tus, sitä vähemmän tarvitaan läm-mitystä.

Kaasulämmityksen CO2-pääs-töt ovat alle kymmenesosa säh-könkäytön päästöistä. Uusiutuval-la energialla tuotetun lämmityksen CO2-päästöt ovat olemattomat. Va-

lotuksen vähentäminen ei vähen-nä energiankulutusta per satokilo, koska satotaso alenee samassa suh-teessa.

Valotuksen hyötysuhde paranee lisäämällä satoa. Se tapahtuu ensi-sijaisesti muuttamalla kasvihuone sellaiseksi, että hiilidioksidipitoi-suus, lämpötila, kosteus ja valo ovat koko ajan oikeassa suhteessa toisiin-sa. Pitemmällä aikavälillä myös va-lotusteknologia kehittynee tehok-kaammaksi.

Jäähdytys nostaa satoaJäähdytysjärjestelmä, jonka avulla kasvihuone pidetään valoisaan ai-kaan pääosin suljettuna, nostaa sa-toa kesäaikaan 20–40 % ja vuosita-solla 10–15 %.

Jäähdytyksen käyttö kevääs-tä syksyyn kuluttaa sähköä 6–15 kWh/m2 eli noin prosentin valo-tuksen sähköstä. Energiankulutus ja CO2-päästöt tuotettua kiloa koh-ti pienenevät siis suunnilleen sadon nousun suhteessa. Jäähdytys siirtää huoneesta veteen lämpöä noin 400 kWh/m2, jolle voi olla paikallista käyttöä (taulukossa vaihtoehto C).

Enemmän irti LED-valosta?LED-valotus saattaa vähitellen korvata HPS-valotuksen. Nykyiset LED-ratkaisut eivät vielä nosta kur-

kuntuotannon energiatehokkuutta. LED-valotuksen hyötysuhde säh-

kön muuttamisessa fotosynteesiä edistäväksi valoksi voi tulevaisuu-dessa nousta kolmanneksen korke-ammaksi kuin HPS-valotuksen. Täl-löin se vähentäisi sähkönkulutusta kolmanneksen ja välittömät ener-giakustannukset satokiloa kohti oli-sivat myös kolmanneksen alemmat kuin nykyisessä ympärivuotisessa tuotannossa (D).

Tuplakate ja jäähdytys?Energiaa säästävä kaksinkertainen kasvihuonekate toimii huonosti HPS-valotuksen kanssa, koska kos-teuden ja lämmön poisto johtaa run-saaseen tuuletukseen.

Jos energiatehokas LED-valotus saadaan käyttöön ja kosteus pois-tetaan talvellakin jäähdytyksel-lä, huoneen lämmitystarve laskisi suuruusluokkaan 125–175 kWh/m2 (E). Tällöin välttämättömään jääh-dytykseen kulutettaisiin vain 10–17 kWh/m2. Huoneesta pois siirretty, potentiaalisesti hyödynnettävissä oleva lämpömäärä olisi noin 800 kWh/m2.

Timo Kaukoranta, Liisa Särkkä, Juha Näkkilä, Anu

Koivisto ja Kari Jokinen, MTTLisätietoja: timo.kaukoranta@mtt.fi,

puh. (03) 4188 2453

Kehittyvä teknologia vähentää kasvihuoneen energiankäyttöäMTT:n arKiSTo/Tapio TuoMela

Kasvihuonevihanneksista eniten energiaa tarvitsee kurkun tuotanto.

n Helsingin yliopisto on mukana EU:n rahoittamassa Legume Futures -projektissa, jonka tavoitteena on edistää palkokasvien viljelyä Suo-messa ja koko Euroopassa. Tutkimus pyrkii lisäämään valkuaisaineomavaraisuut-ta sekä lähiruoan ja -rehun saatavuutta.

Palkokasvien käyttöön viljelykier-rossa liittyy sadon lisäksi useita po-sitiivisia vaikutuksia: typpilannoit-teiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö vähenee, maaperän raken-ne paranee ja satotappioiden riski pienenee, kun viljeltävät kasvilajit runsastuvat.

Legume Futures -projektissa selvitetään palkokasvien viljelyn ekologisista vaikutuksista mm. eri viljelymenetelmien vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin. Myös maan typpitaloutta tarkastellaan kiinnittämällä huomiota varsinkin biologisen typensidonnan vaiku-tukseen typpidioksidi- ja nitraatti-päästöihin.

Niin ikään selvitetään palkokas-vien vaikutus luonnon monimuo-toisuuteen sekä maan rakentee-

seen. Taloudellista kannattavuutta mitataan saadun sadon ja siihen käytetyn energian avulla.

Tuontiriippuvuus vähenisiEuroopan kaikki maanviljelysvyö-hykkeet kattavissa kenttäkokeissa testataan ja arvioidaan uusia, pal-

kokasveihin tukeutuvia ja ei-pal-kokasveja sisältäviä viljelymene-telmiä. Uusien tietojen ja aiempien kokemusten perusteella jokaisel-le maanviljelysvyöhykkeelle laadi-taan optimoidut viljelysuunnitel-mat.

Tällä hetkellä EU on riippuvai-

nen tuontivalkuaisaineesta: 2/3 käytetystä kasviperäisestä rehu-valkuaisesta tuodaan EU:n ulko-puolelta.

Tuotettu kasvivalkuainen on yleensä soijaa, joka on peräisin Poh-jois- tai Etelä-Amerikasta. Luon-nonmullistukset ja ilmastonmuutos voivat tulevaisuudessa aiheuttaa soijantuotantoalueilla suuriakin tappioita. Tuontisoija kuormittaa ympäristöä huomattavasti pitki-en kuljetusmatkojen vuoksi ja sik-si, että Etelä-Amerikassa raivataan luonnonvaraisia alueita soijan vil-jelyä varten.

Suomessa palkokasvien viljely-ala on noin 1 % viljelyalasta. Vilje-lyalan lisäys kymmenkertaiseksi kattaisi kotimaisen rehuvalkuaisen tarpeen ja mahdollistaisi palkokas-veille sopivan viljelykierron.

Lisää tietoa viljelystä Palkokasvien viljelyn lisääminen edellyttää, että maanviljelijöillä on nykyistä enemmän tietoa vilje-lymenetelmistä, viljelyn kannat-tavuudesta sekä ympäristövaiku-tuksista. Taloudelliset näkökohdat ohjaavat viljelypäätöksiä, mutta myös tieto oman toiminnan ympä-ristövaikutuksista on tärkeää nyky-ajan maanviljelijälle.

Projekti tulee helpottamaan pal-kokasvien viljelyä koskevaa tie-donsaantia ja viljelyteknologioiden käyttöönottoa, ja lisää tietoisuutta palkokasvien merkityksestä kestä-vässä maataloustuotannossa. Tu-lokset julkistetaan sekä painettuna että netissä usealla eurooppalaisel-la kielellä, myös suomeksi.

Kulutustrendit suosiollisetPalkokasvit ovat monipuolisen val-kuaisainesisältönsä vuoksi tärkeitä ravintokasveja sekä ihmisille että eläimille. Lisäksi niillä on todettu useita muita terveysvaikutuksia. Suomessa ilmastonmuutoksesta johtuva kasvukauden pidentymi-nen voi edesauttaa palkokasvien viljelyn lisääntymistä.

Kasvisten käyttö lisääntyy tule-vaisuudessa ja myös luomutuot-teiden ja lähiruoan kysyntä kasvaa voimakkaasti. Palkokasvien viljelyn lisääminen vastaisi myös näihin ku-luttajien asettamiin haasteisiin.

Frederick Stoddard, Kristina Lindström, Asko Simojoki ja Tuula Puhakainen, Helsingin

yliopisto ja Arja Nykänen, MTTLisätietoja:

frederick.stoddard@helsinki.fi, puh. 050 415 0379

Tutkimus raivaa tietä palkokasvien viljelylle

Legume Futures -projekti testaa eri palkokasvilajikkeita Suomen olo-suhteissa. Esikasvivaikutusta tarkastellaan seuraavana vuonna sadon onnistumisesta.

fredericK SToddard

Tuotantoratkaisu Satotaso kg/m2

Valotus kWh/m2

Lämmitys kWh/m2

Energian kulutus kWh/kg(4

CO2-päästö kg/kg(4

(A) Luonnonvalotuotanto 40–50 0,0 500–600 10–12,5 0(2–3,9(3

(B) Nykyinen ympärivuotinen 150–200 1 400–1 500 200–400 8,0–10,7 0(2 .. 1,7–2,3

(C) B + kesällä jäähdytetty 190–220 1 400–1 500 100(1 .. 200–450 6,8–8,4 0(2 .. 1,5–1,8

(D) C + tehokkaampi LED-valotus 210–240 900–1 000 200(1 .. 300–450 6,7–8,1 0(2 .. 1,4–1,7

(E) D + 2-kertainen kate, jäähdytys ympäri vuoden 210–240 900–1 000 0(1 .. 125–175 5,8–7,3 0(2 .. 1,3–1,5

3 palstaa

Valotuksen ja lämmityksen energiankulutus ja CO2-päästöt tuotettua kurkkukiloa kohti. Huone A tuotan-nossa helmi – lokakuussa. Taulukon huoneet A–C ovat teknisesti toteutettavissa jo nyt, ja huoneet D–E, jos valotustekniikka kehittyy. B- ja C-vaihtoehdoissa ylävaloa 200 W/m2 ja välivaloa 50 W/m2, D- ja E-vaihtoeh-doissa 30 % vähemmän. Huoneiden B–E lämmityksessä käytetään propaania. 1)Jäähdytyksen poistamaa lämpöä hyödynnetään yöllä. 2)Alimmat CO2-päästöt käyttämällä uusiutuvaa energiaa. Kaikissa vaihtoehdoissa sato on tekniikan toteutumisajankohdan teknologisen tason mukaan. 3) Suurimmat päästöt raskaalla polttoöljyllä. 4) Kulutus ja CO2-päästöt kiloa kohti keskimääräisen energian-kulutuksen mukaan.

16

MTT: Jyrki Aakkula Anu Harkki Sari Forsman-Hugg Markku Järvenpää Pirjo Mattila Titta Tapiola Hilkka Vihinen Minna NurroMaaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela

vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkkoversio)

Yhteistyössä:

Toimituskunta:

Toimittanut: Minna Nurro Maaseudun Tieteen verkkoversio: www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

jaMaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 41 881 Telekopio (03) 4188 2339 Sähköposti: etunimi.sukunimi@mtt.fi Internet www.mtt.fi

Seuraava liite ilmestyy

Liite 2/2011 30.5.2011 68.

24.10.2011

n Myös maatiais- eli alku-peräiskasvilajikkeille voi nykyään hakea rekisteröintiä kasvilajikelautakunnalta. Viranomaiset haluavat näin kannustaa säilyttämään maatiaiskasvit aktiivisessa viljelyssä.

Maatiaislajikkeet alkoivat poistua viljelystä 1930-luvulla modernin kasvinjalostuksen myötä. Tultaessa 1960-luvulle niiden viljely oli loppu-nut lähes tyystin. Huoli viljelykasvi-en geeniperimän kaventumisesta on sittemmin nostanut maatiaislajik-keet uudelleen esille. Samalla niiden viljelyä on haluttu tuoda näkyväm-min virallisen tuotannon piiriin.

Suomen maatiaissäädöksiä ru-kattiinkin vuonna 2009 EU:n yh-teisten pelisääntöjen mukaisiksi. Yleisenä tavoitteena on ollut edis-tää maatiaislajikkeiden viljelyä ja saada niiden rekisteröinti ja rekis-terit yhdenmukaisiin kirjoihin ja kansiin kaupallisten lajikkeiden tapaan.

Uusien säädösten myötä myös maatiaisten määritelmä muuttui ja niitä on alettu kutsua alkupe-räiskasvilajikkeiksi. Niihin luetaan maatiaiskasvien lisäksi lajikeluette-losta poistuneet kauppalajikkeet tai niiden muuntuneet kannat.

Rekisteröinti antaa markkinointiluvan Alkuperäiskasvilajikkeen viljely

on ensisijaisesti viljelykasvien pe-rimän monimuotoisuuden vaali-mista viljelyolosuhteissa eli ns. vil-jelysäilytystä. Toisaalta lajikkeen rekisteröinti oikeuttaa viljelijää markkinoimaan lajikkeen siemen-tä Suomessa. Lisäksi palkoviljojen, viljojen ja nurmikasvien rekisteröi-dyn alkuperäislajikkeen siemenli-säykseen voi saada erityisympäris-tötukea.

Rekisteröinnin perusedellytys on selvitys lajikkeen alkuperästä ja omistajasta. Lisäksi hakemuksessa on oltava lajikekuvaus sekä selvitys lajikkeen merkityksestä geeniva-rojen suojelussa – sen laatimisessa Evira voi auttaa. Lajikekuvaus voi olla virallinen lajikekuvaus tai jois-sain tapauksissa riittää hakijan itse

laatima selvitys lajikkeen ominai-suuksista.

Evira varmistaa lajikeaitoudenEviran Siementarkastusyksikkö pyytää lajikkeen siemenerästä näyt-teen kenttäkoetta varten ja varmis-taa erän lajikeaitouden vertaamalla sitä lajikekuvaukseen. Jos lajikkees-ta ei ole kuvausta, Siementarkastus-yksikkö tekee pyynnöstä lajikkeesta virallisen kuvauksen.

Testaukset kestävät vähintään yhden kasvukauden ja ovat mak-sullisia. Päätös lajikkeen rekiste-röinnistä voidaan tehdä vasta kun lajikekuvaus tai siemennäytteen kenttäkoetarkastus on valmistu-nut.

Kasvilajikelautakunta tekee päätöksen maatiaislajikkeen re-kisteröinnistä hakemuksen pe-rusteella. Ennen hakemuksen lä-hettämistä voi Evirasta pyytää alustavan arvion siitä, täyttyvät-kö lajikkeen rekisteröinnin edel-lytykset.

Hakemuslomakkeen voi lada-ta joko Eviran nettisivuilta (www.evira.fi) tai pyytää Evirasta. Jos lajike hyväksytään rekisteriin, päätös julkaistaan sekä Suomen kasvilajiketiedotteessa että EU:n yhteisessä lajikeluettelossa.

Tapio Lahti ja Kaarina Paavilainen, Evira

Lisätietoja: tapio.lahti@evira.fi, puh. 0400 640 881

Myös maatiaislajikkeelle voi hakea rekisteröintiä

SaMi MarKKanen/evira

Rukiilla tärkeitä lajikeominaisuuksia ovat tähkän muoto ja pituus. Heinien ja apiloiden lajikekuvaukset laaditaan tutkimalla lajikkeesta kylvettyjä yksilötaimia.

n Uudet perunat ovat ensimmäisiä makumerkkejä alkavasta kesästä: niistä voi valmistaa vaikka värikkään ja helpon peruna-tomaatti- salaatin. Samalla herkuttelija tulee syöneeksi laadukkaita valkuaisaineita ja bio- aktiivisia peptidejä, jotka edistävät terveyttä.

Ainekset:1 dl rypsiöljyä1,5 rkl valkoista balsamicoa½ tl suolaa1 tl vastajauhettua mustapippuria1- 2 punasipulia varsineen0,5 kg kypsiä kesäperunoita0,25 kg tomaatteja(ruohosipulia)

Sekoita öljy, balsamico, suola ja pippuri. Pilko punasipulit pienik-si kuutioiksi ja sekoita ne öljyse-okseen. Anna sipulien marinoitua muutama tunti jääkaapissa.

Keitä perunat suolalla ( ja tillil-lä) maustetussa vedessä. Jäähdy-tä ja pilko ne ja tomaatit. Sekoita tomaatit ja perunat öljy-sipulise-okseen ja anna vielä vetäytyä jää-kaapissa noin puoli tuntia. Ko-ristele ruohosipulilla tai sipulin

varsilla ja tarjoile grilliruuan li-säkkeenä.

Ruokavalion peruspilariPerunaa pidetään arkisena perus-ruokana – tylsänä, jopa vähän epä-terveellisenäkin, koska se sisältää paljon nopeasti imeytyviä hiilihyd-raatteja. Perunasta on kuitenkin löydetty paljon terveyteen positii-visesti vaikuttavia yhdisteitä, joten se kannattaa säilyttää yhtenä ruo-kavalion peruselintarvikkeista.

Vaikka perunan glykeeminen in-deksi on korkea, sitä syödään har-voin suurta määrää kerrallaan. Ate-rian muut ainesosat ja kohtuullinen annos (2–3 keskikokoista perunaa energiantarpeesta riippuen) vai-mentavat veren sokerivastetta.

Monipuoliseen ateriaan kuuluu perunan lisäksi muita kasviksia, täysjyväleipää sekä lihaa, kalaa, kananmunaa tai palkokasveja. Kun juomana on rasvaton maito ja jälki-ruokana marjoja tai hedelmiä, ve-rensokeri pysyy sopivalla tasolla.

Arvokkaita aminohappojaPerunan valkuaisaine on arvokasta. Siinä on tasapainoinen yhdistelmä välttämättömiä aminohappoja. Pe-runan valkuainen (proteaasi-inhi-biittorit) ja sen hajoamistuotteet li-säävät kylläisyydentunnetta.

Perunan valkuaisaineista voidaan sopivilla entsyymeillä pilkkoa bioak-tiivisia peptidejä, ACE:n estäjäpep-tideitä, jotka auttavat alentamaan verenpainetta. Tutkijat testaavat parhaillaan, miten niitä voitaisiin tuottaa perunaa sisältävissä elintar-vikkeissa. Peptidejä voidaan eristää myös perunan teollisessa kuorin-nassa syntyvistä sivuvirroista.

Lisäksi perunassa, etenkin kuo-rissa, on klorogeenihappoa (fenoli-yhdiste), joka saattaa myös toimia ACE:n estäjänä. Perunasta eristet-tyjen jakeiden verenpainevaiku-tuksia selvitetään parhaillaan. Pe-runassa on klorogeenihapon lisäksi pieniä määriä muita fenoliyhdistei-tä, jotka toimivat antioksidantteina ja saattavat suojata sydän- ja veri-suonitaudeilta.

Lääkkeiden raaka-aineita?Etenkin vihertyneet perunat sisäl-tävät glykoalkaloideja solaniinia ja kakoniinia, jotka ovat suurina määrinä myrkyllisiä. Pieninä an-noksina ne näyttävät eläinkokeissa alentavan veren kolesteroli- ja trig-lyseridipitoisuuksia ja jopa estävän syöpäkasvaimien kasvua. Perunan glykoalkoloideja voidaan käyttää lääkkeiden raaka-aineina.

Perunassa on näiden bioaktii-visten yhdisteiden lisäksi energia-

sisältöön nähden runsaasti monia vitamiineja ja kivennäisaineita se-kä ravintokuitua. Perunat ovat erit-täin monikäyttöisiä.

Perunalajikkeita on markkinoilla laaja valikoima – erilaisiin ruokiin voidaan valita parhaiten tarkoituk-seen soveltuvat lajikkeet. Peruna-lisäkkeiden energiapitoisuus vaih-telee huomattavasti, mistä löytyy

havainnollisia esimerkkejä Leipä-tiedotuksen nettisivuilta www.lei-patiedotus.fi.

Peruna on myös lähiruokaa, jon-ka hiilijalanjälki on pieni!

Raija Tahvonen, Pirjo Mattila ja Anne Pihlanto, MTT

Lisätietoja: raija.tahvonen@mtt.fi, puh. (03) 4188 3290

Uudet perunat saavat kesän maistumaan

Pirteä peruna-tomaattisalaatti houkuttelee ulkonäöllään.

pirjo MaTTila