UUSI HISTORIAMAAILMAN PISIN PALINDROMI

THE LONGEST PALINDROME IN THE WORLD

BY HARRI CARLSON

.

Please see also full ENGLISH translation: ”New History -World’s Longest Palindrome”

http://www.slideshare.net/HarriCarlson

HUOM!

Kaikkien teoksessa käytettyjen kuvien tekijänoikeus ei välttämättä salli kaupallista käyttöä. Kaikki kuvat Google Images- palvelusta. Käytössä on ollut suodatin, joka sallii kuvien kopioimisen omaan käyttöön.

Tekstiosuuden sen sijaan saa kopioida vapaasti ilman tekijän lupaa.

ATTENTION!

Some pictures used in this slideshow may include restrictions for commercial purposes. All pictures aretaken from Google Images with filter which allows non-commercial use.

Text content can be copied and used freely.

2

.Sisällysluettelo:

DIA 4 ESIPUHE.

DIAT 5-136: UUSI HISTORIA - Maailman historia kirjoitettuna siten, että teksti muodostaa suomea myös takaperin lukien. Teoksen varsinainen sanoma.

DIAT 137-148: Kuvia.

DIAT 149-184: KAAOS – Koko maailmanhistoria takaperin luettuna. Ei tarkoitettu luettavaksi, vain silmäiltäväksi. Pelkkää roskaa ja sanalitaniaa. Jännä silti.

DIAT 185-186: Kuvia

As a palindrome it goes like thisi:

Start Slide 5…………..Middle Slide 149, letter ”C”…………...End Slide184

3

.

ESIPUHE Tämä kirja ei ole pelkkä palindromi. Olkoonkin, että teos on täsmälleen samanlainen niin etu- kuin takaperin, niin pelkäksi palindromiksi sitä ei tee mieli kutsua. Tämä kirja vie sanataiteen täysin uudelle, korkeammalle tasolle. Se tarjoaa taitavimmillekin sanansepoille vihdoin mahdollisuuden kirjoittaa pidempiä tarinoita tavalla, jolla oma sanoma tulee ymmärrettäväksi.

Varsinaisen kirjan muodostaa teoksen ensimmäinen osa ’ Uusi Historia’. Lopussa oleva liiteosa, ’Kaaos’, on sama kirja vain takaperin luettuna. Kyse on täysin uudenlaisesta kirjoitustekniikasta. Palindromeista poiketen, on kirjan varsinainen tarina kyetty kertomaan selkeästi ilman lauseiden kiusallista töksähtelyä. ’Kaaos’-osaa ei sen sijaan ole tarkoitettu edes luettavaksi. Se on vain järjettömien sanojen litania, eräänlainen roskakori, jonne höylättyjen sanojen lastut lensivät.

Tekniikka on äärimmäisen kiehtova. Se, että jokaista sanaa, jopa kirjainta joutuu miettimään aamun asti luo aivan uutta taikaa. Kuhunkin kohtaan sopii kenties vain yksi ainoa sana. Se sana on etsittävä. Näin kaikki sanottava käy lävitse erittäin syvän alitajunnan myllyn. Teksti tulee jostain kauempaa, jostain syvemmistä syövereistä. Lopputuloksena on erikoinen, mystinen ja kaunis kieli.

Kaksisuuntaisesti rakennettu teksti on siis enemmän kuin tekniikkaa, se on uusi tapa ajatella. ’Uusi Historia’ tuo mieleen fyysikkojen väitteet, että olemassa on ulottuvuuksia, joita ihmisaivot eivät kykene käsittämään. Aika ei ole vain lineaarista valon matkaa. Tulevaisuuskin on ollut olemassa, ja syntynyt, yhtä aikaa historian kanssa. Historia on kerinyt koko kaaoksen sisäänsä lähettäen sen valon mukana eteen…..tai taaksepäin. Me itse seisomme kuin peilin sisällä, voimatta olla varmoja, missä suunnassa on eilinen, missä huominen. Hämmentävää lukukokemusta!

Harri Carlson

P.S. Kirjoituksen keskikohta ei ole tasan ’Uuden Historian’ ja ’Kaaoksen’ rajalla, vaan joitain rivejä myöhemmin. Tarkalleen se sijoittuu suhteellisuusteorian kaavan sisään, kohtaan C2. Ja toden totta, tuo yläindeksinä oleva ’2’ onkin sitten koko teoksen häirikkö, puhdasoppisesta palindromista ulospullahtava suuri yksinäinen. Sen olemassa olo saattaa häiritä kaikkein tiukimpia palindromisteja. Mutta, kuten todettua: Tämä, ei olekaan palindromi. Tämä, on jotain ihan muuta. 4

. UUSI HISTORIA

Oi helli valo.

Saavu kaatamaan iki-pimeä, hyinen unikausi.

Ryskysi loimu, liki suur avaruus aito.

Kuutamoilla solisee veet. Alla valuu laava, mi hautaa kaasuja. Hiiskumatta jäätyy pallo.

Unta lienee.

5

.

Tellus, sinisenä sinisyyttä luo, jo ihanaa utua nosta.

Katso, maa kaunis niin on, somaa, karua, hellää, ja ajatonna vaiti.

Vaan, alati auki meri. Oli emona siksi soluille.

Iski salama. Kaksi. Kuusisataa sinne iski.

Sitten iki-ajat tuli happea, hajutta vetyä, titaania, satsi rautasulaa, piitä sekä tinaa.

Kopioituu kivasti muutamat solut. Nasevaa!

6

.

Sikisi oksidit. Se autio näive-aikako päättyy?

Tule, luomista katso, ja huumaannu joka hetkestä. Limaisa aine, eli bakteerisoppa, hyytyy. Tosin ei heti luteet, kotilot, ala olla täällä, mutta hiipiipi jo sinilevä kuvassa karussa.

Rikki-eliö saa siimajalat. Siinä se! Pian esille ponnistaa, rääpäleitten ihoille, pikku eviä, hassuja hyppyraajoja ja suomuliitimiä.

7

..

Mutta liikkukoon navatta, kunnes nisäkkäät tykittää peliin.

On etummaisena jono muutamia sieniä ja matoja hienojakoisia.

Astuu maalle sammakot. Seisoo siin’ näpsäkkä naaras, avaruutta katsovi.

Elämä taitaa vaappua kannaksille vesistä.

8

.

Pisarameri iki-aikainen nousi kasteena. Aina maa muuttuupi. Esi-sinikellot saapuu. Tuo jakso, devonikausikin, oli kuuma tie. Sateet, näin isot, esille puski flooraa tai faunaa. Ja niin ne puut, saniaiset, ravinnepensaat, sammaleet ynnä kukat tulleet olivat.

Oli evoluutio huumaavaa, innostavaa katsottavaa. Kunnaat avarat tuli vallan asutuksi.

Neito kaunis, lie maaemo, kuutamon alla. Kotona.

9

.

Pikkuiset oliot saa purukalustot oivat, toisia siksi purra juuri voivat. On asiassa kovia, rajuja haittoja - osa tapetuksi tulla saa. Taasen niille ”sahaajille” lounas sopikin, isoksi sillä muuttuu peto.

Heti piti pitoja. Dinosaurusten nousua, lutuisina pikku lajit (aavistamatta kitoja), ne katsoo. Joutuvat siis popsituksi.

Ihana sinisyys. Alla kiehuupi liskoveri. Rustokala ajaa takaa lassokalmaria. Ja niin oli tuhoa pinnan alla. On tummaa vesi. Iso luukala saa haarniskavalaat tavata. Eli poistua vaiti – raatona.

10

.

Jurakausi ahneet linnut tuo. Elotonna viruu mamot, yllä vaanii pulusto huima. Siipisaurus, tosi iso, jahtaa kotiruokaa.

Satoja miljoonia vuosia sitten, aava taivas saa harakkajätit, isoja vaakkusuulia, taviolennot suulaimmat, naakkaliskoja ja valassääksiä. Hiisi-oliotko ajaa takaa raakaa lihaa? Juu.

11

. Liitukausi sitten koitti.

Ovelaa dinosaurusta mataakin aseet tanassa, kuni avajaisissa sotien. On ”teereksi” suuttunut. Sahasaurusta, rupista, siksi iski.

Tärisi alla maa. Kamala ääni. Tyranno- ja seivässaurus, ne kaatumassa jo on. Ei helli velosiraptor ei. Kaataa ketoon isoja kaksi. Mainio tiimitappaja siis!

Ah, ei riitä sekään. Tuli vilut takaa tämän taivaan. Alueet isot aina jäätyy. Paha pimeys eksyypi salaa tänne.

Miksi tärähti meteori kamala sinne? Tuhoutuu maa saurusten. Nukuttava avaruus suli. Tuhkaa jo sataa, ennen aamun nousua. Liskorivimme iki-elämä nuuskana tuusan oli.

Sukupuutto.

12

. Tummat ajat taas taa jää. Tässä nisäkkäitä tulla jo hoipertaa.

Maalla tasanko suur avautuu. Sinne esi-norsu toi tähteitä. Täpläpäänäätä haistaa ravinnon ajoissa – tai sitten ei. Susipeto outo, ne kaappaa. Kas, savannilla hiipii tätä ja tota. Maanisäkäs aika lie.

Toki epookki raivokas toi esilajeja valaista sonneihin. Apetta ottaa suulas poni-otus. Sopii ruohonnakertajani ilo pirtaan.

Aha, alkupässit yhtyy menoon. Astuu pensaasta, sanoo: ”Mää!”

Vei ahneet raatokoirat saalispajatson. Aamupalaa saa varikset. Orgiat eri villit koittaa. Sapeli kaareva punaisena verestä, tiikeri ikääntynyt tepsuttelee.

13

,Jo huomaan apinat. Eloisa godinotia, minimaalinen nakupelle, pieni piru lie. Huu, käsillä taitavilla ottaa oksista kii – teko uusi! Asentoja ottakaa, ja laulakaa kunniaa. Se on esi-isänne. Lilliputti suuri siksi.

Esiin ’yksilö’ kiipee…ja putosi. Ai, kolisivat itse siis apinat osin alas puista? Tadaa! Sillä maassa pian askeltajamarakattia monituista on. Äänen sinä joko kuulet?

Saa tämäkin alfa, riski ja luja, hallita lauman naaraita illasta iltaan. Alistajapeto tuo, nousi jalalle parille kenties ollakseen iso. Kai vaati keräily kaksi kättä sekin, aikanaan. Naks! Älli sitä mukaa etenevä, pääkoppa laajeneva.

14

. Alue nyky Kenian. Askelia. Askelia. Askelia!

Tää kierre gorillan ohi ajaa. Samalla ma Habiliin nään. Tule luja Homo-suku. Eli lajimme tuttavia, taas kohtaa monia.

Tuota aikaa katsonet. Erektus seisoo somasti. Epatto, takkutukka. Ja, kourassa maila, täällä murisi ja laiskasti talsi Robustuksia. Siksi raja iso tässä on tulon alla.

Tee tulet. Ota kivi. Ihana kätesi sille laske. Laula korisemalla. Asu kotona.

Savua hellää, jo se laakso Neanderissakin, nostaa. Samalla naapurissa pian oli imonen uusi.

Me.

***

15

.

• .

16

.

Säde valon osuu jo oksistoon iki-vehmaisen koivikon. Aamua, lehto huikaiseva, arasti suuteli. Ihana oli solina veen, nauru mesipurojensa. Mielet soittoon niin ohueen, ei lisätä muuta voi.

Kaste loisti huumassa sumun aaveitten. Taittuu mustarastaani tumma suru. Mukana pian on koko taivas. On autere jo kuulas. Tiputtaa tuuli unia pajupuusta.

Missä pensaat soi vaieten, ei salaisuuksiasi tuo sammal salaa kuuntele. Tuoksu iki-huumaava tarraa kii. Pyhyys saattaa sinne, johon ei itse osaa kukaan…

17

.

Oli sillä paikalla suppusuu mies.

Seisoo sanatonna, kuulee tovin tulleen. Ääniä jo tuo tuuli. Ole tässä. Ota kiviä. Painu alas! Takaa-ajo ravaa tänne. Maassahan ansa lie.

Väijyy mies. Ottaa aseensa, keihään siis. Heittää päin!

Yksi iso heitto petomme hyytää, paiskas’ alas satimeen.

Ei liiku kamala otso. Kävi piirissä päälle heimo juonikas.

Se nuori Iilak sankari oli aito.

18

.

Kesä. Pyreneitten äärellä. Takana taigametsies’. Siis aika tosi kaukana jäästä, kylä kivikauden on. Ai, tuossapa asuupi osia klaanista mammutin. Ottaa iloisina jo vastahan, korpit, saalistajia. Kansa laulavi mukana, ja muu jää työ.

Pata kiehumassa pian on. Neitoset Iilakia ne katsoo, vaan Iilak somaa Eniaa vaan. Nousi puna vieno naisen silopirtahan. Ah, ihan uus’ tunne pojalla on.

Ta-tam, ta-tam, ta-tam! Koko illan, otso-nallen takia, pitää he surupyhää. Ja toisekseen, iloa suurta pitävät. Syö ylen, tai laulaapi kokon ison ees’. Ah, ihana on olla tässä, alla aavan avaruuden.

Oli samaani loitsumassa. Kuuli ehtoo neitojen suusta huutoa raisua. Kietoo huumaa ylle humusillat.

Ta-tam, ta-tam, ta-tam! Aohe aa-vaa aa-rava aa-daa aohe aa-ka-taa!

Katso, lie jumala ’Eko’. Luontoon uskoo he kaikkia muita ennemmin. Usko ei taivaaseen, ei vahapatsaisiisi. Luontoon ainoastahan uskokoon. Asenne aito, sielukas. Eko! Luolataidekin samaa sanoo. Jätä muu. Maa kaikki oli. Se pyhin ääni on.

19

.

Aamulla uusia askareita jo on. Asumuksia siivota saa. Maalattia, nahasta seinä sekä yllä viel’ savuläppä. Luita, puita, hammasta jopa mammutin, oli kas kehikkona sen. Aito koti siis.

Kupissa lie hento traanivalo. Taivaallisia kehtokeinuja, peittoja isoja, tavaraa ja kipposta. Monia aseitakin oli.

Esinemäärä näyttää paisuvan. Oli neula, luusta kaavin, atulat. Oli säleitä sekä leikkuuteriä ja iskoksia tosi isojakin, oli kai piituluksia taottu. Rulla jännenarua, viila, bola, vapa, astalot ynnä muuta - jousia esim.

Uhoo miehet: ”Otamme ansalla ruokaa, mammuttilounaita, villisikaa! Ja me sarvikuonoja tapamme!” Naiset taitavat osata paremmin. Ne ottaa sienet ynnä munat. Osaa kyllä vattualueet oivat. Eli ne kerää kaikki olennaiset tarpeet. Oliko untuvaakin?

20

.

Ei mies oisi, vailla naista, ravinnossa kai toviakaan. Ikipyhä siksi, neitosukupuoli. Muovasi Venus-kapineita samaanikin.

Apajilla niillä sitten, naiset oppi juttuja suuria. Kohoaa pihoille villivehnää, joutojyviä hienoja ja papuja. Tässä astunut sonni, lammas, aasi lie. Hurraa! Kylä kaunistuu kovin. Oli uutuuksia savikippo, kalastajataito ja veneet.

Enialle se Iilak sanoopi: ”Sinua rakastan. Suukota minua.”

Hiipii salaa luolassa. Kietoo käsiä. Teki niistä pikkukuvasia hataria kallioseinään. Okrajauhe koristaa sen. Aitona säilyy loppuun aikojen.

***

21

.

• .

22

.

Tilaa pian on niukemmin. Ne joutuupi vaeltamaan.

Asuu jo jään ison ees’ ennestään sakkia. Paksu takki avittamassa oli eloa täällä. Monet oli asusteet: Nutukasta, hattua, kinnasta. Soopelia, kettua. Hylettäkin.

Osaa kalastaa ja riistaa salapyytää. Jäälle he mennä taitavat. On aseet oikeat, otit osuvat.

Tuhoaa mursut oivat. Iskevi valaita kanootista fiksusta. Verkoilla lohia kaappaa. Kuuttipoikasia saattaa samalla emottomiksi.

Vaiva arktisia heimoja ei lannista. Mutta vaellus etelästä vie lumousta. Alkavi aika uusi.

Kauppa vireäksi innostuupi. Reet isot saa paksut nahat lumessa kiskoa. Joutaa maksuksi outoa metallia, kaunista savimukia sekä älyä nykykehityksen. Noilla rajoilla iloa oli siis nyt.

23

.Seisoo sivussa mies tumman oloinen. Ei pala innosta mies, ei. Laittaa suksia, ja pakkaa tavarat. Aamulla iskevi sauvaa, ja pakenevi hälyä.

Viel’ ei valoa ole taivaalla. Suksii nietoksissa kovaa. Pakkasaamu soi poskilla. Mikä kaunis ikihelinä leikkiipivaloa seuraten.

Iso tykkylumi puita suojaa. Tuuli se pyrypatsaita vain nostaa, ja kimmeltää nietos ihanimmin.

Ah, iäti sais kuura valoisana soida, ritiavannot ajaa jäälle. Hallaa, pakkasta huokuu maa.

Sitten, illan tullen, osuu kaamos tumma. Sinisyys ottaa suuteloon. Ylle hiipii tähtiä. Takana taipale kova.

24

.

Sai nuotio häätää hallaa ja välly kaataa koleat. Laavu komea asumus oli.

Istuupi laella vuoren, yllä virran, yllä laaksomaan. Avaruuksia mittavia katsoo. Katsoo kuuta. Katsoo revontulia, puhtaita niin. Taivaan ihanaa soittoa. Ryskysi loiste ikiaikojen ääneti. Kettupa valoa saa tosiaan.

Ikävää jäätävää, lumo tämä nakertaa. Sielussa tuska paisuu onneksi isoksi. Siksi pakko susia kutsua miehen on:

”Auuh-uuh! Auuh-uuh! Auuh-uuh! ”

Se mies etsi polut omat elämänsä. Lieni erakkopolo kenties aito, ujo ja tosi uusi fennojen isä.

***

25

.

• .

26

.

Kaukana etelässä meno eteni.

Sahra toi vakoja. Tammikiekoilla rattaista tuli ehot. Heti tuo satoa se ehta pronssikin. Uusi seos se oli (kupari-tina).

Kivipaasia hautakammiolle vaativat ennustajapapit. Toivo ikielon oli tullut. Oli niin isoja kummut. Oli niin isoja murikkapaasit. Saattavat olla taivasta varten. Ei sattumaa lie ne kai? Saa avaruutta sellaisella paikalla, kukaties, observoida rajattomasti.

Loiste taivaan oli aito. Kaukana oli kivikausi. Mies oppi lukujen taidon. Ohi esihistoria on. Tietoja saamme jo lukien!

***

27

.

.

28

.

Oi suuri Sesat, eteesi parhaimmat annan olueni, orjani ja leivonnaiseni. Sesat, ei rahaa ole alamaisillasi. Isis saa olla todistajani. Ota sana sanasta, papyrus anna avata. Tarinani kumman, anna tässä nousta elohon.

Oli nimeni Sinuhe. Kautta Hnumin, nimeni oli Sinuhe. Kaunis oli kotini, fellah Asapaluen isäni, kutojatar Imotitel emoni. Olin onnekas siis ollakseni. Aika oli uutta, farao Amenemhatinaikaa. Tuona aikana Niili oli rakkaamme, onnehemme.

Niili kaunis, Niili ihana. Niili iso ja Niili taivaasta valaistu. Minä äitinä haluan sinua kutsua, maamme emona. Hapi, oi Hapi. Annat akaasiain ottaa itseäsi, ibisten olla tykönäsi lietemaalla. Ja saattue krokotiilien on autuutes’ iso.

Takaa satoa, pellavaa anna. Helli ohrat, anna kalaa ja suo neitojen tulla itseesi. Olet sa suurin. Olet avaruutta sinistä. Pyhä kaikille!

29

.

Siksi, oi hellä Hehet, Egyptiä katso. Rivissä patsaita kissapetomaisia ( naama miehen ). Eloa siunaava Rahorahutoli se komein.

Oli takana vielä pyramidiksi kutsuttu, kuuta koskeva, rakennus. Manalan ovi. Elämän ovi. Eli mastaba-hautaa komeana kivikasana. Siis talona sen Osiriin ottamille. Ikielämän kotina faraolle. Sille, kuka määräsi minua miehen iän.

Onnetonna, kaukana valtakunnan iloista, ma eloni elää joutusin. Isot ajat, sotilaana arojen, etsin omaa maata.

Katarakti-alueilla, etelässä, reitti vei linnoille Mirgissan. Oli Kusissa kullat. Oli kaivoksilla kuumilla sitä tosiaan.

Iho musta oli neitojen iloisten. Eli taas orjanaisia saa Theba. Näkyy oikea jalokivikaupunki taivaasta alas tulleen.

Oli toki muutakin. Oli isoja paviaanit. Oli siroja gasellit, norsut oikeaa luuta. Oli koruja, mirhaa ja hunajaa. Sitä taivasta ma kaipaan alati.

30

.

Oi Heperi, tieni vie Wadi Tumilatin aavikolle. Karavaanitie itämaan oli aina kuuma paikka. Siinai vaatiipi veronsa, keitaista jos osuupi ohi. Itse etenimme ohi, eli harhatielle.

Ei toivo riutuvaa sakkia pelasta millään. Imimme ilotonnakaktuksia, ja hiekalle näännyimme. ”Lie loppu tässä”, tuumin. Uni otti minut…

Epäilys oli suuri vallan, avatessani taas aivoni. Mies aavikon oli kaapannut sairastavan eksyjän. Yksi maitopikari sai voimani taas uusiutumaan.

Oiva oli olla keitaalla sillä. Satumaisimmat, öiset oli taivaat, lukemattomia räiskytulet, somasuita naiset nuoret. Taisikin olla paratiisiolot teltalla salaisella. Kai ikiunessa palata sinne saan?

Ah, etehen oli katsottava taas, kohti Syyriaa ja maata jokilaaksojen. Oli ne vasallimaita faraon. Asumaan aloimme taivaallisessa palatsissa. Kylä Mitannin oli kotimme.

Liehuu puut. Seetri hennoin oli haikeana ja kahisevana kaiken yllä. Lähteissäpä solisi vesi ruhtinaan.

31

.

Abessinian neitoja saa haaremi uusia. Kaunis Elifiloi varattuna minulle!

Oi, mutta hoidettavahan oli kapina sotaisa ensin Askelonissa. Piti pää panna peliin.

Oli taistelu-uhoni aito. ”Kiire kotio?”, ”Himo Elifiloin uumille?”, ivasivat toverit.

Ehtoot itsekseni iloitsin, olisi sota pian ohi.

”Kotio” palasi voittaja, tämä nätti Sinuhe. Kuuluu kaukaa laulu kiitoksen. Ilosaattueet saimme. Raikasta vettä siemailla sai.

Voitehia helliviä ja viineistä poreilevimmat, oli tuotu meille. Leivät esille saatu. Taateleita, kuumia viikunaisia, lihaa ja isoja kakkuja. Mutta suloisin oli Elifiloi, rakas karitsani, ilo kaunis niin.

Eloni saapui tasamaalle. Soma vaimoni sai kuusi lasta, vaan nolla poikavauvaa. Ja minulla koitti kissan ajat. Ikää minulle tuli vailla surupäivää. Hiipii taattona mielehen ikävä salaa kotio. Kuulin, olikin uusi farao noussut. Otin omaisuuteni, ja läksin.

32

.Ei sanoja ole minulla kuvaamaan onnea sille näkymälle, kuni avautui rajalla kotilaaksoni. Kaunis Niili. Ihana Niili. Maatasi suutelen.

Aamu uusi vasta nousemassa oli. Seisoin yksin autiolla pellavaniityllä. Vieno tuuli puhalsi akaasioita. Kuuluu laulua taitavaa. Harpulla ja auloksilla kävelyni koristeli ihana Theba.

Näkyy oikealla faraon asumus uskomaton. Odottaa siel’ taivas itseäni.

Minua rakkaat suuteli. Tuli vaatteetonna hierojatar ammeelle. Ajaa tukkani. Levittää parasta voitehista naamalle. Häätää sillä painajaisiani, harha-askelieni aaveita.

Kaunista oli olla taas kotona. Sulosuuteloissa nukun aamuun asti. Pieluksien uumenissa, unia vailla.

33

. Aamulla obeliski minulle oli kohotettu. Poru jo juoksi suustani. Katso, oli ’Sinuhe’ kivehensaatettu. Päättyy sinne polut nämä. Tämä leikki oli ohi.

Oi Sesat, ei ruumistani aika ota. Paras osa tässä saapuu: Hautakammio tämä, naapurissa kuulun Amenemhatin on! Ei Osiris anna tuhoutua rakkaittensa.

Kallis kuolema, saavu jo. Laula hellät sanas’, oi Ba-lintu. Saa pappi tulla, avata suuni, unen ujuttaa sielulleni. Olen tässä. Tule, lennä sisääni

***34

.

• .

35

.Lähi-itä, mikä kuuma ja huimaava seutu!

Irakia ennen, oli alue kuulu kai virtojensa takia. Kas, oli se maa Mesopotamia.

Veet ne paisumuksia tuta sai. Myytit itämaista ja Nooasta totta kuulemma siis on. Ai, mutta hei, aloittakaamme alusta, eli eeposta mukaillen…

Etana –niminen uusi suurmies nous’ taivaalle siivillä kanahaukan. Taru kaunis, aloittaapi historian ajan. Alas tullut Etana toi vakauden alamaisilleen.

Oli kaupungeista iso Kis tanakin. Oo, mikä kehittäjä siitä tulikaan! Ahnaita naapurikylät oli tosin. Urukista nous’ Gilgames, aito sumerilaisten isä.

Kauppaa, välillä sotaa käyty on. Saa tietoja ajasta vieläkin. Oli savitaulukasoja suuria alla maan. Ne outoa taikaa lie täynnä kai. Nuolimaisia painumia, kuvia, tavuja, asiaa sujuvaa.

36

.Saamme tietää ne jumal’olennot. Ensinnäkin, Anu, mies oli taivaan. Ihana Istar oli neito lemmen. Oli Ea humaani. Astarte päättääpi sota-asioista jne.

Kuulemme ennustuksista mittavista. Maksapala, vaikka kanan, oli tietoa täys’. Keinot oli matemaattisia, tahi liiketaloudellisiakin opetuksia saavuttaa. Taisi otavat, naapuriplaneetat he tiesi. Aika taitavia oli allakat ajastamaan ym. yhteistä parastamme edistävää loihimaan.

Oli Sumerimaassa pappia, vasallia ja visiiriä ja paimenia, kanavaa, haaremia. Kaivosta, mannaa, kultaa ja sellaista jännää, kivaa, hauskaa! Eli sivistystä kaunista, sanalla sanoen.

Ohut onni on niin. Oitis ’Edenissä’ halusi moni rajakiistoja ratoksi. Lagasista nousi Eannatum. Umman eka repi. Pian Umma itse nousi taasen. Eivät nähneet eräitä muita suuria vaaroja takia sotiensa.

Saapuu mies, Sargon. Aseilla uusilla, jousilla, valloittaa nämä muut. Akkad isoksi laajeni. Seemiläisillä täten oli ote.

Pian oli taas toraa. Niin tuhoutuu maa, vaikka lopussa haalinee Gudeajämät. Eli otti humaanisti vallan ennen uusia tuulia.

37

.

Karavaanipaikka tämä, tuttu jo lie meille.

Baabel ihana! Siel’ sulopuutarhat nuo riippuvat, ja kaunista maitohunajaa joet neitosille suitsuttavat.

Siellä Hammurapi tehokkaasti oloja kehitti. Hääti moraalittomia vikoja maasta. Sääti nimittäin uusimmat eloa koskevat lait. Edisti steeloilla tasa-arvoa. Teki rajat ilotaloille, maanomistajille, aviosta pakeneville ynnä kapakkailloille.

Maassa oli muutakin etevää. Majatalolaitos oli. Oli tulli hieno. Oli kai postitiestö ylisiisti. Hyvästi se kauppaa vireytti. Verojakin ne taisivat osata jakaa reilummin.

Oi, huolimati kaikista näistä lupaavista asioista, maahan iskevi raaka valloittaja.

Tulivat Heetti-miehet aluksi säätämään. Aikanaan, uudestaan alueelle taasen tulivat nuo brutaalit itämiehet, ne vihaa rakastavat partaveikot Assurista. Alistaja oli se tosi vihattu.

Lakosi sen ekspansion aseitten alle vasallimaat apeat, taistelutta toisinaan. Ihmiset ei eteensä reilussa nuolikaatosatehessa näe. Käyrillä miekoilla päät iskevi poies. Urputuksia kuunnelleet ei.

38

.

Vaan oli onneksi oikeille humanisteille taas tilaa takana tämän ajan. Uusia vaeltavia kansalaisuuksia tallustaa, ja rautakautta saamme todistaa jo. Eli se Persian isä, Kyyros, revenneen onnen uusiksi loi.

Mesopotamia katosi maana, mutta sen aatokset ei vielä. Eli tieto ja muu taito oli Persiassa kiitettävää laatua. Helleenit siis saa tästä kiittää heitä, Mesopotamian tietäjiä, ynnä kaukaa viisaita suuruusajan oppineita, joilla oli kyky kehittää parasta valloitustaan - ihania tieteitä.

Yhä kaukaisemmat alueet, Aasiasta jopa, omasivat uutta sutinaa samaan aikaan. Intiassa kehittyy näät sivilisaatio, joka asemakaavat taisi, kaivot taloissa piti, omasi vessojakin. Nautittavaa! Viemäristö piti paikat siisteinä. Älykäs sakki tosiaan.

Asiat sulautuivat tänne lännen alueille karavaanitietä, ja siitä päätyy Hellaalle iso osa, totta kai.

Mutta haluamme ensin astua aitona muukalaisena Kreetalle, ja sitten seilata Ithakalaisena sankarina historian upeimmat ajat.

***

39

.

.

40

..

Saarelle sa saavu. Meren ajatuksia kuuntele. Ikielämää helli. Kreeta, olet onneni maa.

Sotia et tunne. Pahaa et osaa kaivata. Vaan, sa olit sivistystä kaukaa saattava silta. Hunajaa ja ruukkukaupalla viinejä maastasi poimin.

Te Minoksen uumakkaat neitoset, alatiko teil’ iloa ja valoa tämä jalo taival on? Ikiheleinä suustanne sanoja kuulen, ja katseistanne huumaannun. Saako papittaria kauniita katsoa? Lamaantuuko siitä poika varomaton?

Oi saari sa kiehtovin. Siis nukunko satumaan rajalla, oletko olemassakaan? Ah, niin tarunoloista menneisyyttä lie ei monella.

Kiehtoo lumouksellinen nousu ja hämärästi saapuva tuho. Tai vaikkapa tarina kamalasta luolasta Minotauroksen. Nukutti vaakatasoon onneksi sitä petoa Theseus. Ohittamaton oli kuulu sankari tämä.

Ja muuten! Zeus ensiaskeleitaan ihanalla Kreetalla ottaa. Iski nätin Europen täällä. Mikä kaunis aatos, mantereemme kertomusta aloittamaan avautuukaan.

41

.

Asettuu painopiste, Zeusta seuraten, aina Kreikkalaisalueille asti.

Mykene, kullan avulla, sai tukevaa hallitusasemaa. Mutta sitten sotaa käymähän, ynnä kuulemma isottelemaan ahneina rupesivat.

Soturipa katala, Agamemnon oli. Eli omasi kultaisen naamion. Asiallista tosiaan?

No, jostain uusi väki saapuupi. doorilaisia ne lie. Sitten oli tulossa joonialaisia. Pian eli Attikalla heimoja monia. Heimot asettuu poliksiksi.

Oi Hellaa, sun aikaasi olen oottamassa jo täällä.

Täällä miehet ei muuten tiskata kerenne, vaikka täällä miehet taitaa naisia rakastaa. Sillä täällä miehet ei mieti, estikö taisto uraasi.

***

42

.

• .

43

.

Olen Odysseus, oikea Ithakan asukas.

Olen ilotonna, koska joutusin kotoa, Penelopeni autuaasta rakkaudesta, mä väkisin uudestaan, uudestaan, uudestaan ihan unissakin, avoulapalle heitetyksi. Äreänä sotia mä kävin. Aina ma vaan etäämmäksi loittonin.

No, taitaahan olla paras alusta aloittaa. Pikku peto, juoni Eris, ensinnä pitää siksi pyytää paikalle. Se jumalatar siis. Nääs se eripuran ammattilainen, noitien noita, keksi omenalla hajoittaa neitojen toveruutta.

Se omena piti muka päätyä neitojen neitoselle. Heti siitä missikisa kuuma alkavi. Afrodite, Pallas Athene ynnä kutripää Hera kissatappelut taitaa.

Pian Zeus asettaa komian Paris-uroon asiasta päättämään. PariillehanAfrodite päättää salaa supista ja lupaa vaimon, eli Helenan. Ah, ihana Helena Spartan.

No, juttu sillä oli osin ohi. Afrodite paras taas oli toki, mutta… Paris ei saakaan omaksi sitä Helenaa. Siksi päättää pakolla ottaa neitosemme.

Takaa-ajajia ripeitä mies pakenee. Troija laivat ottaapi vastahan. Askel sotaan oli tässä!

44

.

Olin itsekin Akilleen apuna pelastamassa kaunista, rakasta Helenaa.

Niin iäti piirittelimme tätä maata.

Akilleus sankari oli oiva. Siksi viholliselle kaksintaistelu-ukaasin aamulla esitti. Hektoria sitten, taistossa jo monumentaalisessa, listivi sekä niistävi.

Ei sekään sotaa auta päättämään. Paris Akilleusta rumasti osuu kannan alapäähän. Iiskotille, siis Paris-epatolle, käy itse samoin aikanaan.

Eli sitä tämä leikki raaka vaan oli – tuhoa ja tuskaa. Siksi aloimme olla kotiohaluamassa jo. Tosin estää piti ensinnä paluu kovin nolo. Se Helenahan oli siis saatava. Ja me siksi puuhepan ison ovelasti portin etehen asetimme.

Itse seilasimme laivoilla muka pois. Oikeasti, uumenissa hevon, oottelimme. Illan tullen isosta mahasta astelimme alas.

Etenimme liki ääneti.

Unia vain nukuttavia katsonee troijalaistorakat. Eivät tienneet tulosta viikatemiesten. Nousseet ei ne enää ikinä.

Hiipivä kosto oli alussa. Mutta kohtapa kova oli kumu, huumaava ryske.

Tuhoutunee Troija liki kokonaan. Ahnaat liekit savuten oli taloissa pikaisesti. Surutta riistimme äitien omat. Elottomiksi hakkasimme isot aikamiehet ynnä kauniit naiset. 45

.

Saa Helena astua mukanamme laivoihimme. Raskas sota-aika ohi oli. Kotio, haaveissa, minäkin olin aamuksi aikomassa, mutta kaikki olikin oikeasti vasta taipumassa kiroukseksi. Eteheni osui harhataival uskomaton.

Ei tuulten noituutta tajuta taida kukaan. Niin ajautusimme sinne tänne.

Myrsky heittää seilaajani rannalle. Siellä miehilleni avautuupi veret seisauttavin näky. Kyklooppi kamala siel’ asustaa.

Sataviisi lammasta seuranaan, asuu luolassa kalliolla. Pääsimme salaa sinne, ulos emme.

Isäntä epähauska meil’ oli. Suupalana meitä piti.

Nimekseni ’Ei kuka’ kertosin. Oli nääs ovelin aate mulla. Jättierakko pitää sokeaksi saada, tai muuten tuhoaa se meitin.

Illan tullen ahtaa suusta se hiukopalaa. Laittaa palasiksi toverieni luita, vailla sääliä. Sitten nokosille kävi röyhtääjä-jätti.

Ison iskimme hammastikun iiskotille. Näkimeen outoon upotetuksi aseemme tuli

46

.Vollotus ohimoihin otti. Heitti poies ovelta paasin ison. Tovereilta koettaa apuja huutaa. Mutta hullu huutaja oot, ’ei kuka’ suakajauttiko näkimeen?

Apatia iski massiiviseen tonni-olioon. Asettuupi paasiovelle lammasten ulostaaperrusta, kai ees aatoksissa, suojaamaan, eli pakoaattehemme tuhoamaan.

Ai mutta, paha suurisuu jääpi lounaita paitsi. Luja ote vatsavilloista meil’ oli onneksi. Määkien siis etenimme ulos, alla lammasten isojen.

Ollessamme jo ulapalla, huusin ivaavasti poloiselle remuujalle. No, sepä lisää siitä, totta kai, raivoa saa.

Kivillä paiskoo, ja vaatimuksia huutavi Poseidonille: ” Nosta tuulet! Nosta myräkät seilaajille! Tuhoa tuo raukka helleeni! ”

Eikä kestäne toviakaan, niin oli noussut taas tuulet. Iski salamat, sakeni raesateet. Emme etehen nähneet. Oli tuho tulla tosiaan.

47

.

Aamulla oli tuuli tyyntynyt. Seilaamisemme eteneminen ei päätä huimaa.

Vaan haltija lounatuulen, Aiolos, rahtusen onnea suo. Ojentaa minulle tuulipussin. Aarre hallita tuulia saattoi. Avata vain ei sitä maalliset oliot saa, muuten ne tuulet saattaa suuttua.

Mutta kas, aamulla aikaisin näkyypi maa Ithakan. Oli kotomaani horisontissa. Poru mulle tulla taitaa. Mutta…

Heittiö salaa avaa tuulipussin. Aukaisu palauttaa tuulen, entistä paiskoilevamman, eli vastaisen tietty. Typerää miestä lykimme yli laidan. Alussa taas oli koko taival. Oi voi!

Heitetyks’ äkisti vaarasta toiseen taas suostusimme. Laatuaikaa se tosin osin oli. Kirke kaunis nimittäin, alussa loihi pari miestä siaksi. Kovin oli siis epäreilua peli osalle, sillä itse olin onnekas tavallaan. Ei saparoa tuupattu pepulle, ei taikonut ikikärsää naamaani. Ehei!

Lellityksi naisten upeitten autuaassa poreammeessa joutusin. Illastamaan ensiluokan annoksia minut asettivat. Ne ”raakalaiset” alastonna vaativat alle lakanain. Nukuttu toki silloin ei. Pakko tätä hei, ei ole sitten kotona Penelope-rakkaalleni kertoa.

48

.Mutta näin oloni eteni. Laiskaksi alan itseni tuntea. Halu merelle nousi taas. Oi, mitä reissuja oli tulossakaan. Ahneina jo vaaniipi vaarat uusimmat. Ensinnä kauhua kokea saimme alamaissa koleissa.

Manalassa, Teiresias tietoja mulle soi vakaita. Kiitän niistä vieläkin. Eteemme tuli vainajia tuttuja. Vaan, tuli vilu pimeässä. Ulos teki mielemme.

Etehemme liiteli huumaavia, tosi houkuttavia, lentäviä pimuja. Seireenien ikilaulu kuuluu päässäni yhä.

Kaipa oli nimeni kirottu. Siks’ Sk..Ssk..Skylla seilaajia raastaa. Ja Kharybdis iskevi kamalasti paattimme ylle. Helios taasen ajaa sonnilaumaa taivaista. Fileitä teki mieli miesteni. Kostoa se tiesi ahneille.

Sinimusta rajukeli iski salamakasalla. Mastoni kaataa, rusikoi palasiksi paatin. Ottaa meri oivat toverini.

49

.

Varassa kokkapuun, avoulapalla keinusin aika monia päiviä. Pelasti minut tavallista kiimaa enemmän etsivä kimuli. Kalypson700 suuteloa vaati huomaamaan, että tämä neito miehenikävää kärsi. Naisrukalle oli kai pakko koettaa mieliksi olla.

Kului viis’ kesää. Tyypillistäkö miehelle? Kotiohan aina halusin? Oli kai paettava. Ja niin, uudesti olin aavalla aallokolla.

Kas, taas nousi kamala keli. Eksyjä tämä, päätyypi lehtoon ikivihreään. Uupumus alas iski. Maata panin sammaleiselle petialueelle, veen naurusolinaa kuunnellen.

Aika heräämiseni saapuu, ja joella ole en enään yksin.

Näkymä helli mieltäni. Ehtoja neitoja (taas alastomina), pesi vaatteita ja itseään. Ei sulokutripäisiä povipommitipuja ole toki salaa sopivaa katsoa. Siksi astusin esiin.

Aavistanut en ajavani pakoon navallisia simasuita. Vaan, yks’ ryhtiänsä reippahasti pani paremmaks’. Orastavaa punaa jo nousi mulla naamalle, kunnes avasi kissamisu huulensa.

Kuulemma nimi oli Nausikaa. ” Meil’ taivaastako putosit?”, siro faiaakki kysyy.

50

.

Reilu kansa kestitsi isällisesti illasta iltaan. Ithakaan asti ne minua aluksilla isoilla kotio heitti. Oliko tottakaan ihana onneni?

Putosin alas kotimaani rannalle. Sannasta sen iloitsin. Niin armaata maata mulle se toki lienee. Tuttuhan oli laineittensa loiske, kivikossa laulava tuulensa.

Kävelin nyt nousevaa tietä, salaa, parhaan alaiseni luo. Kuulin uutisia talostani. Ivaa vaimoani kosiokisa imelin. Oli talo täys’ pärisevää pukkia.

Valekaavus’ , rupinaamana ontusin talooni. Ovella oli koirani. Sepä heti tunnisti portin aukaisseen isännän. Nelijalalle näky oli niin iso ilo, että se päättääpi elonsa kohta kuin salaman iskusta.

Vaan, seinieni sisällä, maksumiehiksi pakotin avio-onneani alas ajavat soittoniekat.

51

.

Ajaa sievä Penelope huutavaa sakkia talosta, sanoen: ” Se, joka jousen, oivan ukkoni, osaa kaarelle taittaa ja nuolen ammutuksi saattaa, sen otan aviosiipaksi. Ma en ota muita, en! ” Älykäs naiseni tiesi, ettei osaa sitä muut.

Aamulla oli talossa kisat. Nuolet ei vaan ala ammutuksi tulla. Voimat ei hallinnassa, poikasilla tikkukätisillä, ole. Annas’ olla, kun aika minun on. Esitin yhä kyllä vanhusta, joten alussa kuuluupi nauru sekä älämölö. Pian iva se hyytyy.

Taitavastipa osuu joka piena maaliin näpsäkkään. Iso huokaus rivistä pääsee. Tajuamatta maasta saati kuusta, jouseni puhuu sitten koko illan. ” Ottakaa vaan naiseni! Ottakaa, ja valuupi veri kohta joen lailla!” Aamulla katossa liehuupi tusina koleata killujaa.

Vaan, nyt lävitseni käy läiske kuuma. Paruksi äityy kumma tunne. Paluu tämä tottako on? Astuu rakkaani luoksein. Unesta kunisaapuu. Suukottaa sumusakeata suruani poies. ”Nainen, anna minulle anteeksi.” ”Annan, annan, hupsu.”

***52

.

• .

53

.

Alkaa tuosta Kreikan uusi aika, eli Hellaan upea historia.

Huumaava Ateena, Kreikan oli sielu ja pää. Jää Hellaassa muut taa, jopa tuo raju Sparta.

Valoa toi Ateena pimeään. Uutta se toi. Humaania soihtua majakkana naapuruksille pitää. Sai demokratia höystyä nyt, seilaten haalitulla avaratietoisuudella. Valtiolaitosta, viisaat, Akropoliilla valoivat. Toisinaan ihan aidolla pieteetillä.

Mutta, vasta hyvä Solon, taisi kokonaisia rakenteita muuttaa. Muita valisti varomaan ahneutta. Eli ’kohtuus’, oli se sana, jota vaalia halusi. Kirjuriporukoita piti kurissa, päästämällä velalliset ikeestään.

Alas ajoi veroja, ja lakeja vaati kiltimmäksi. Esitti kansalaisille vapautta hoidella valtion asioita kokoustamalla. Jopa runoissakin oli Solon etevä. Hieno ja suuri mies!

Uusi tyranni, Peisistratos, Ateenaa sitten osasi kaunistaa muuten, eli rakennuksin. Mutta sanalla sanoen, tuli vallasta moninapaista.

54

.

Joutilaisuuteen oli aikaa monella. Kuuluu siksi toreilta sanoja uusia. Eloisat filosofit esittää poleemisesti: ” Onko on on? No on. On onon. Eli, ei ei olekaan ei. Siis ellei ei ole salaa on.”

He kuumeisesti ajavat takaa alkupisteitä tämän olemassaolon, ynnä koettavat esittää päätepisteemme tarkoituksen. Ääniä löytää moni avaruudesta, moni atomeista. Mutta viisaana pitää saa jokaista.

Taitaa Thales olla kaukaisin aatosten esittäjä: ” Vesi, oli aineista se oleellisin!” No, kaivoon asteli itse tosin, etsiessään taivaasta valoa tieteen.

Anaksimenes taasen, esitti ilman, tai sielun, autuutta. Ja Anaksimandros kultaisena piti aatosta jopa ”evoluutiosta”. Mutta Herakleitos sen aattehen taitaa jalostaa sanomalla: ” Et saata kahta kertaa, sa astua virran samaan solinahan.”

Aatehistoriassa, käsitys Pythagoraan aatoksista tahi aksioomista, asetettaneen aina alkusyyksi matemaattisten ajatusten.

Oli niin asia, mutta omasi toki ahaa-elämyksiä lisää: ” Pallo maa lie, ei lettu. Peräti hyörivä kuula!”

55

.

No, jo koulukuntia nousta alkavi. Tulee tässä elealaiset epatot. Ne todistaa jopa Akilleen saattavan ottaa takkiin, etanaa vastaan otetussa kirikisassa.

Saivartajamiehet, entistä piinaavammat, astuvat esiin. Hukattu maalaisälli lie hetkoseks’. Eli suuret sofistivääntäjät epäreilusti muuttaa säännöt älykkään asiapuheen. Ei lie sanaa, jota käännelleet ne olisi ei. Kysyä ne saattaa: ” Viel’ hakata, sa, tapaatko vaimoas’? ” Edes ukko hellin, ei saata millään ’ei’ taikka ’kyllä’ vastata.

Onneksi Sokrates namukkaasti palauttaa tason oivan opettaen ehtaa moraalia. Naamasta vaikka kuulemma oli aika rujokin, oli kaunis aatoksiltaan.

Alentuvasti, aluksi taipuen, ovelalla lailla, näsäpäisiä sanaseppoja ivaapi tuo älykäs tutor. Ei ole toista sanataitajaa moista.

Mutta villitsee jo liki liiaksi kai nuorisoa. Taikka nolasikohan itseään etevämmät olemalla liikaviisas? Ainakin ne syyttääpi puhuvaa miestä synnilliseksi.

56

.

No, niin tai sitten näin, ei puolustuspuhetta ennen ole kuultu sellaista, mitä tämä mies esitti.

Osoitti edelleen erinomaista moraalia itsekin olemalla viilipytty paahteessa karun oikeuden. Ei anellut sääliä, sillä tuomituksi tulo ei viatonta satuta. Se satuttaapi tuomaria. Taisikin olla pahasti huolissaan, nimenomaan itseään enempi, vainoojistansa.

Kumottavana oli enää sakea viini, mi lopuksi ottaisi nirrin. Ei silloin ees, kiivastu suuri mies. Ehei, vaan ’naisiksi’ piloillaan nimittää parkujia, tuttuja ja sukulaisia, joille ero paha paikka taisi olla.

Ohi kaunis elo siis oli toki. Mutta kuolemaa suuremmaksi nousi. Historiaan, nimi tuo, oli ikihakattu – Sokrates.

57

.

Sanatasolla pelaamisesta muutamat liikahtavi aimo askeleita toimintaa päin. Yksi Diogenes asuu puukipossa. Karu mies eli vaatteitta. Ja vesi oli ateria maukkahin. ” Olisi eniten sillä, kuka tyytyy himotta elämään.”

Tavaratonna, vailla rahaako muka onni saapuu?

Laittaa sentään ylle hiukan asusteita, ne stoalaisuuteen nojaavat tuumaajat. Lie hillittävä kiima ja ahneus aina. Se oli se motto.

Me etenemme, tietä tätä, epikurolaisuuteen. Eli aito elämä salli taas iloitakin. Ei liiaksi mammonasta pitää saa, mutta kahelinakaan ei tässä olla kuulu.

Ruokaa, koti ja laatukaverit. Siinä se. Kasaa älä sälää muuta. Akatta elä. Reilusti ole laiska, kiire pilaa elämän.

Attikalaista neroutta pitää saada lisää. Jo Platonia kuulemaan asettua me saamme. Osaa katsoa laajemmasti parasta koko kansalaisaattehen. Edistystä koetti, jalo viisas, soveltaa jopa valtiotasolla.

Kuulu puhuja, piti omaa jalostamis-akatemiaa. Siel’ tieteitä monia olikin opittavana. Etiikkaa, kyllä vieläkin, eniten toki.

Rakastavi totuutta. Siksi ’hyvä’-sanalle sisällystä kovin etsi. Pääteoksena tuo sulava ’Valtio’. Mutta lisäksi taitaa, sanojen takimmaisimmat olomuotohuomiot. Ideaopin isä siis. 58

.

Oli ’isä’ samalla oppilaalleen, sille kuululle tietoniekalle, eli fyysikkorokkari Aristoteleelle, kannattajalle poikkitieteellisten opintokokonaisuuksien.

Aristoteles avaruutta pohti ja laski. Mietteitä puski monia ajukuupassa, pikku atomeista tavattoman kokoisiin oletuksiin. Taisi biologeille ojentaa sukujaottelun avuksi. Esitti oivaa monipuolisuutta siis.

Pantava nyt se päätepiste on tälle Hellaan ajan asialliselle novellille. Kuulematta jää moni asia tosin. Ei vaan aikaa ja tilaa ole, kaikkia kauniita tarinoita, päästää suusta. Mutta lue ne sitten itse! Sinua kas, ne lainaamoissa huhuilee puoleensa.

Avaa soittomusiikkirasia, niin näät Leonidaan ahtaassa solassa komeana. Kuulet sanoja neiti Sapfon. Opit surusta sakeat aatokses’, eli draaman apeutta ajatella taas saat. Tahi pääset eturiville, stadionille, kisavieraana aitona.

Oi Hellaa, olet niin ajaton. Olet aitoa taidetta, jo olemalla vaan olemassa. Kuulen äänesi yhä. Kuuletko sinä jo lastasi kaukaista, minua?

***59

.

• .

60

.

Forum Romanumilla, Latiumin yleväkatseisella monumentaalipaikalla, on aamu.

Tiber ei päästä värettä viel’ ohuintakaan. Ensinnä kuuluukin ääniä Palatinusta asuttavista fasaaneista ja niitä suojaavien tammivanhusten yllä laulavista tiaisista. Täyttyvä, sinisen taivaan autuaana soiva kupu, kuuluttaa suvista iloa. Terra aurum est!

Isot akaasiat suhisee, ja jostain innostuu pyy. Sypressikuja huojuva, suojaa tietä ähisevää ja pulisevaa sakkia. Via Appia.

Rattaita kolisee mukulakivillä. Saatava ajoissa pääportin ohi ne nektari- ja luumuruukut on, ne kuumat aamupullat ynnä kaakut. Saapuupi väki Roomaan ihanaan, elikkä taa jää jo vainiot.

Iskevi vastahan uusia hajuja. Hereillä olla tais’ Suburra. Pikku kujat tutut, esittää porisevaa aamuruokaa, taikka keittolihaa, tai makkaraa, mutta samalla saastaa, hikeä sekä ryönää muuta.

Vaan on taasen onni uusi Forumilla. No, kalatori kai voisi olla pikkasen etäämmäksi asetettu, vai mitä ’Sutorus iratus’? Autuaasti, siitä piittaamatta, torille asettuupi klientit sekä maajussilauma.

61

.

Haluavat orjat saada tuloa omistajan iloksi ottaen itsekin osat olemattomat. Elättää pitää sillä pari mukulaa ja akka. Sillä akka on itse laiska. Se imettää senaattori Livion ainoaa tenavaa.

Senaattorilla on eessään aika kiperiä ja puuhakkaita kokoustamisia. Senaatissa päätetään esittää, pian nimittäin, ettei leipää jaettaisi enää sunnuntaisin. Aikomus samalla oli ’tasavallan ajan uustulemisesta’ mellastaville ojennusta virittää pikkasen. Äänestystä kai tietääpi se taas. Tai sitten ei.

Sillä paasaus kumisevi Senecan (alimman tason edustajamiesten kai nuokkuessa). Puhui lakoon ne keisaria kammoksuneet tai salakapinaa tuumiskelleet.

Nero, joka oli keisari, ei kaikista miehistä pätevä heppu päähallitusasemassa ole. Siksi piti väki mellakoimaan saada -leivättä.

Vielä se peli siis ei tulosta suo, ja siksi palattava lie normiasioihin. Eli se etevä lauma senaattoreita, aluksi siirtyy pulikoimaan ammeille mittaville. Kurtisaanit saattaa mukana seurata toisilla. Laiskana viinirypäleitä, taitavat siinä tietty typykät ojentaa.

62

.Moni muu tosin, on asemassa ahtahammassa. Kaukana, kuraisilla mailla, raahaa rautapaitaa raskasta, keihästä, lisäkypärää ja tikaria, legioonassa poikanen aranoloinen.

Ei saa mielestään somaa kimulia, kaukana kotona.

Ei auta parku ja valitus. Toratonta eloa taitamatta, Germania, alati vaatii pikku sotaa. Ja kas, ellei Hispania kapinoi, himoitsee se Lusitania palasiksi rajoja laittaa. Pitää sotia siis olla. Piste!

Tämän takia poika vaan ei tietää saa, naapurissa kikatelleen neitosen, esille aattona asettuvan. Oli kai varastaa saattanut, siivotessaan uutta taloa Tituksen. Nahoissapa tuta saa siitä kiitoksen. Ojennusta saa toki raipalla. Kutsuu illalla Colosseum.

63

.Uskomaton estradi! Meteli korvia huumaava. Taivasta hipova, iso katsomo täynnä kansalaisia. Miltei tuhannella tulivalosoihtusella valaistu mikä-mikä-maa. Eli tiikereitä, tappavia kuristajakyitä, tallaajanorsuja huutavia, ja haikalojakin allasosiossa. Ja seas’ sen kaiken oivasti humalluttavan outouden, elämästään taistelevi sisukkaat sankarit.

Upeasti, paitaa vailla, gladiaattorit seisoo siel’ eessäpetojen…ainakin aluksi. Rapisevi komeus puhinassa kuumassa, kuule, monella. Naamaa vailla, peiliä joutavana kai pitää saa..

Kamalaksi lopuksi, tuo Nero, jo peukaloa tanakkaa alas taivuttavi. Areenaa siksi hurraakohina ja huuto jo kiehuttaa!

64

.

Tästä käy tää sakki kapeata ’itineraa’ kotio. Hoilaus aika kaukaa jo kuuluu. PortaAsinariasta menevät. Ne ohi uutukaisen obeliskin siis astuvat. Talossa luksus tason, eli Oktavian salamajassa, katettu lie hieman suupalaa.

Ovinupit ynnä kaiteet oli kullasta. Muu sisustuksellinen harmonia oli toki marmorista. Ja oli kait hopeata astiastokin. Seinillä solisi eräpuro kristallinen. Oli lautasilla villisikaa, luumuvasikkaa, kanaa ja jänistä. Pikku patsaasta valuupi liemi kalan ylle. Ja rastaita saa vaikka pesässään istuvana, mutta liekityksellä siis kuumaksi saatettuna.

Makaa vaakatasossa, leivoksia suussa, kuulu paksukainen. Utopius alati ottaa viinimukilla sammiosta kaksi napakkaa annosta. Hihittääpi, röyhtäisee ja sanoo Lukianokselle: ” Eno kuule, mitä tuumasit sa, kun se raippaa kovasti saanut alhainen nainen noussut ei, vaan oli onneton ees’ tiikerien, alastonna, vailla voimaa? ” ” Nauru siitä pääsi. Tosiaan, oivaa raatelemishupia, vai mitä? ” ” Totta päästelet. Se oli kaunista, kautta Vestan! Naurakaamme siis, hah ha ha haa! ”

Kaukana, takana vuorien, nauru kuuluupi nokasta vilua ennustavan erakkokorpin. Orpona legioonalainen naapuripoika vaistoaa musertavan tuskan. Ei siksi estää saata pisaroita kauniita putoamasta.

***65

.

• .

66

.Rakentaa Roomaa valmihiksi ei saata pika-ajassa, mutta hajottaminen, ei pikaisesti toki sekään etene.

Vei vuosia satoja alasajo siellä. Hegemonia-aseman ulosottona kuihtumista moni pitää. Salaa vaanii perikato rutossa, barbaarien iskuissa ynnä kaaokseen ajautuneessa sosiaalisessa hajaannustilassa.

Keisarimandaattiakin oli ivaava se, että siitä tuli huutokauppavitsi. Kohtapa kaksikin oli keisaria alamaisilla vaivana.

Idässä, tästä lähin, uusi keskus aikoopi esittää pääpaikkaa. Kristityt iloitsi. Nimittäin itä takaa reilummat olot etsiä hengistyneitäsalaisuuksia. Ja luostaria nousikin sinne tänne. Lännen asema sen takia laski. Raja Bysantin ajalle oli ohitettu.

Mikä karu suutelo, tämä riita, toki oli Roomalle. Vallasta piti nyt ote päästää. Pikku kyläksi taantuuko vailla keisaria? No, ei sentään. Sillä itämailla majailevanakin, uusi keisari aavistaa sen yhä kuuluvan isoon kokonaisuuteen. Emo, koko sivistyneen eilisen.

67

.

No, on asialla hienolla, kuulu Justinianus I. Kaunistaa ja suurentaa maata rakennuksin. Auttaa toki Roomaa karkottamaan alueella pesineet haaskat, ynnä koettaa suojella latinaakin, ottamalla lakikokoelmasta elämän mittaisen urakan.

Oli kyllä välillä pikku riitaakin naapuruksilla kallehilla. Mutta lienee Roomalla tässä etuna, että siellä tönöttää piispan isolla pallilla ’pääpiispa’. Nimitystä käyttää ’paavin’, oikeutetusti. Samalla asemapaikalla apostoli Pietari aikanaan alkoi saarnata nääs.

Keisari ei paavia voi hallita, mikä koituukin oivaksi aseeksi ”Italian” etuja painotettaessa. Ravenna tosin otti osan ”Italian” talous- tahi hallinnonalasta harteilleen. Ei tämä juuri lisää sitä tasaisuutta hektisillä seutuvaisilla. Saapuu kaukaa goottikansat. On aseina jouset, oivia ratsumiehet. Ei laita vastaan ”Italia”. Alistuupi vieraalle heimolle. Sellaista sattuu.

Sai nuo Germaanit esisakkina toimia. Takana Tonavan, otti muutama muu kansa laillaan, uusista tuulista mallia. Vaeltamaan innostuupi saksit, alemaanit sekä vandaalit. Lie mukana hunnilaumaa tahi piktiäkin. Oli slaavia ja muita itäisiä porukoita.

Päätteeksi on ilonamme jo Böömi, Sussex, Essex, aito Saksimaa ja avaarien alue. Koko listaa sovi ei tässä toki luetella. Käsitämme hälinän ennestään enenevän. Isojako päällä! 68

.Mutta kuhisi Ranskan aluekin. Eli sinne taasen asettuu merovingit. Sukulaisia ne paapoo ja maata jakaa. Vielä älä, sie, itke feodalistihuumammenousemista. Sillä yhä kaikki oli sekaista ja palasina vallan. Oli tilausta reilulle, voimakkaalle paavityypille.

Vailla teologi Gregoriusta, moni apatiaan olisi ajautunut. Sairaita avittaa, pitää suosiossa kirkon oman taitehen, ja kovasti laajentaa jo Benediktiiniluostaria. Nostaa piispan asemaa joka puolella. Koetaan asiasta saatavan iloa pakanamaissa. Kuuluu ”Suuri” –lisänimi tälle miehelle. Amen!

Tosin osa taitaa tuumia tuosta, jopa liikaa valtaa saa, ne piispan alamaiset ynnä kauniit luostariaattehet. Ainakin oli talousasiat upeasti pojilla hallussa.

Nousee kupolia koristeellista ja mosaiikilla silattua huumaavaa lattiaa ja sakastia. Kohosi basiliskia mittavaa. Kimallus kimallusta peittää. ” Ne rypee kultakasoissa pappiloissa ”, päättää joku sanoa puolella suulla.

Ikoneja vaatiipi Maria-neitsyt. Itsekin oli kuvassa kyllä välillä, se ’tukkaisapoika’. Viriipi tuosta riita, eli skisma.

69

.

Sanasotaa riitti synodien aikana esim. sellaisesta, kumman olemus olisi puhtaammasta valosta – isän tahi pojan. Eli oli sekin asia toraa nostamassa, kuuluuko rukoilla kuvan esittämää sielukasta nuorukaista, tai pelastaako itse kuva sellaisenaan.

Ikonoklasmitaisto repi sitten itäpuolta tosi huolella. Kreikkalaiskatolinen aate erkani ulos tästä kivasta laulusta. Oma satu meitä kiinnostaa vainen.

No, oli ’säteilevä kehä’ hiipumassa keisaria esittävissä puukuvissa. Rapissut oli suosio kaikilla tavoilla. Paha juttu, sillä kuumensi Islam ikiaikaisia patoutumia alati. Kaapata koettaa se Andalusian alueita liikaa. Kaarle Suuri silloin ottaa komennon.

Ei vertaistaan nopsasti kyllä voi mielehen tulla. Katso kirkon upeaa pelastajaa. Katso takapajulamme itsetunnon ojentajaa ja tuon ajan idolia. Italiasta Saksaan asti samaa maata ja rahaa. Jaajuu, kyllä vain: Ranskakin oli alamaisenaan.

Asetti kruunua vielä, päähän ’Iso-Kallen’, itse Paavi Leo. Ja niin oli, keisari aito, ratsastava taas ilonamme.

70

.

Tovin onnea kestääpi tuota vaan. Ei riitä pesueelleen istumapaikkoja ’isolla pallilla’. Pikku palasiksi palaa isoisän iso, testamentillisesti kaiketi vaativa, rajariita.

Jouduttiin taas oman onnehen takomista joka tuvassa kunnioittamaan. Ei saattanut tukeutua veton-omaisesti enää samaan esivallan edustajaan. Eli keisaria enää näkynyt ei.

Pääsi näin, uusi taho, leikkimään eliittiä. Vallassa mellasti pikku paronia. Kai moni kreiviksi, isoksikin, ajalla Kaarlen, noussut oli. Kitke feodalistihapatuksia toki mikään ei enää.

Ja niin, aatelin aika oli tullut. Olla kaunis. Olla pelotonna, kun nujakkaa pukkaisi.

Ritarimiehelle ojennettu maata oli, kiitoksena ratsumiehen asettamisesta sotilaaksi. Toki maasta sai piispanakin omat osuutensa kuitata. Jopa apotti hieman innostunut saada saattoi etuja hyviä.

Heti muuttuupi privileegio tämä, toki sukuomaisuuden omaiseksi. No, sepä tietää säätyjen orastaavaa nousemista. Sillä tätä maata ne lainasi maajusseille itse taasen. Oli toki vasalleja alamaiset autuaat.

71

.

Sai kaikki, mitä pyysivät. Ne laiskat aatelikaartilaiset edustaa rahaa. Ja tolloväkihän edustaa raatajaa. Ja raataja on aina raataja. Mutta halusivat ne ollakin. Oli toki suojan alla herraa kuuliaisesti niiaava rehti pari.

Isostakin asiasta, muuten, oli kyse. Katalaa meno, kas, saattoi olla. Ja muuten olikin.

Uksella koputteli vieraita kaukaisia. Viikinki-häjyläiset anasti, raiskasi, ja lapsia suuhun ahneina kai popsi. Laittoi taloja palamaan, nauru huulillaan. Oli kauhua koko elämä, tullessa kylään isojen karpaasien.

Etsi Ameriikat, Aasiat tai lähimaat. Sotaa ja rahaa (ja naisia) halusivat. Aina kuuluu Thorille laulua laulavan, aasoja ja Odinia kiroilevan. Elämäniloisina kaatavat olutta. Valhallaan astuvat aikanaan.

Ei sellaista rajattomasti kukaan ole kestävä. Kiinni piikki oli pojilla. Saagaa siitä veisata saapi.

Oli muitakin ajattomia vihollisia. No, unkarilaiset tai mauri-paholaiset aluksi tulla voi mielehen.

Oli kai maa menossa liki hiitehen. Tuulisilla mailla, ristipuita piru soitti. Ovella oli millenium. Antakaa tulla! Taivasko alas asti putoopi?

***72

.

• .

73

.

Heleässä aattotuulessa huojuvassa kaukametsässä, reteesti eteni nuorimies tutunoloinen.

Uupuneena päättääpi tämä hypätä jonnekin uinumaan. Astuu tieltä, siitä tammikon alle. Hamuten taivasta, alaoksilta kiipesi Robin.

Oli kuulussa huppupuserossa liki tavoittamattomissa katseen. Oksat arasti väisti puukiipijää tätä.

Mies asettui tammen yläkehtoon. Avaa lannelaukun, ottaa siivut savukanasta ja maalaisleipää reilua. Vielä pienelle leilille huulet asettaa. Sitten ojenteleiksee, sujahtaapi viittansa alle, ja etsii syvästä sinestä syttyviä hajanaisia tähtiä.

Jo saapuupi Otava, Kassiopeia, Nuoli, Perseus, Oinas, Ajomiehen iso Capella, Joutsen, Kauris ynnä Kettu. Pian ylle hiipiipi Kruunu, Kalat, Rapu, suuri Orion asennossa komeassa, ja pieni Lyyra, niin upeana soi se mukana sinfonian eloisan. Unettavaa, unettavaa, unet…

Koisaapi mies alla taivaan. Avaruuksien taruissa pääsi uinumaan. Oli ikivapaa sielu, tuolla pojalla vielä silloin. Ei pöllö puusta samasta, huhuilemallakaan, saa tätä heräämään.

74

.

Aamulla tipujen iloisuuteen aukaista mielen saa. Tallaa varoen somaa, kasteista niittyä kaunisääniselle puropahaselle. Pesu pikakelattuna, ja avot, ei elämän iloa voi hillitä millään.

Enää pikku taival uumenissa metsäreitin. Oottaa toveri oiva, suojassa kallioisen kanervikon. Vislaa Puna-Ville heti nopsakkaasti. Pian oli kaveria komeata kaksi. Robinille Puna-Ville ojentaa simaa ja silavaa, suussa sulavaa.

Jokisillan tavoittavat toverimme. Rannassa kumma näky oottaa. Sillan itäpäässä reteä, kamalan iso aikamies seisoo.

Siksi heti sota siitä syntyy, kumman ekana olisi oikeus aika kaitaa lautaa käyttää. Päättää miehet ottaa siitä selon, askeltaen sille samanaikaisesti ynnä kolistellen isoilla seiväsiskimillä

Koliseepi lujat aisapuut. Saa tosissaan olla kovaa puuta pollakin, ellei tiputetuksi aikomassa ole. Muksiipi, tuo iso jätti, eräitä tanakoita pommikalautuksia. Ja siksi putosi sillalta, Puna-Villen iloksi, Robin. Oli taisto ohi.

Litisevänä hiipii purosta komea poju. Pää humisee sillä tovin. ” Ho, ho, ho, hoo! Hupia, näin erinomaista, monastipa en saa”, toteaa tämä nalle: ” Sakuka olet, ynnä miksi olet sa joessa? Ho, ho, hoo! ”

75

.

Jo nauru maittavi kaikille. Liittyy Pikku-John iloisesti oivaa asiaa ajavaan sissisakkihin.

Oli aika kovaa tosiaan. Oli sissiporukalle tilausta. Raastoi normannit saksikansaa, raakalaisten aitojen lailla. Veroja kiskoo, ja kovasti kansalaisille määrää monia lisäkuristuksia. Palamaan laittaa ne taloja. Ja naisia tukasta repii, pakottaen ne olemaan alasti allaan. Alistumista näkyy ruumiskasoissa palavissa.

Kaipaa maa paluuta majesteetin. Ajautui, ankarien aikojen alla, sotaan Allahia vastahan. Itämaille seilasi Rikhard.

Duket ynnä kamala veli kunkun omikseen ottaa sanavallan. Asua, Juhana, vielä saa linnassa kyllä. Vaan enää tovin, ellei huomaa sissikapinaa, mikä kansalaisia liikaa jo kai puhuttaa. Täten ajat tukalammat oli Nottinghamissa.

Kuuluu kohinaa samaa linnasta, missä reippahasti pakkaa masua Juhana, piispa, nipottaja-Gisborne ja tuttu seriffi-rukka.. Ja mukanahan oli sivussa kaunis neiti Marian. Ei kiinnosta puhe muuten neitoa, paitsi Robinia pakko pikkasen on salaa tuumata.

76

.

Robinin nauru kiiri kaukana saloilla. Kisailua, painia, palloa ja jousella vakavaa mittelyä tämäkin aamu lie.

Rannassa joen, koisiipi Veli-Tukeva. Päätyy pojat samoille apajille. Naurattaapi, kalastaja, nukahtamaan ehtinyt. Taimen ottaa samassa kitaansa kohtalokasta namupalaa. Tammukan arasti siirsi Robin oivan unimatin, autuaana kohoilevalle, alavatsalle.

Äkkiä herää mies! Iso kummastus on oudosta kalasta massulla. ”Taivaastako putosi tuo?”

” Ha, ha, ha, haa! Mikä näky! Naamas’ oli kuni kaivokiulu.”

Kihisi sappi narratulla. Vaan alussa hupi vasta oli.

” Nouse, pyhä mies. Sa kanna minua selässä reippahasti. Päästä, veli-kulta, toiselle puolelle, sukkia vetehen laittamatta, ma mielin.”

Astuupi puroa tanakka pappi huppupää. Sanaa sanomatta. Mutta selästään nakkaa kiusaajansa. LÄTS ynnä muutama LOISKIS! Ottaa salamana, se, heti miekkansa. Käypi ähisten ylle Hoodiksi nimetyn. On eessä kiivas taistelu.

77

.

Taitavasti miekkamiehet iskevi niin, että vesi loiskuu. Mutta veli osaa paremmin. Nauru hyytyy huuloksilta Robinin.

” Nouse pöllö poika. Vie selässäs’ isäsi maalle hietaiselle. Lailla ratsun, ne jouhesikin olla taitaa jo kammattu!”, naurattaa hauska pappi.

” He, he, ho, ho. Kuules isä. Sä mittelet lailla mestarimiehen, olet saksi, ja lisäksi olla taidat saarnaaja. Vanno kuuluvasi sakkihimme, niin ojennamme sulle kissan ajat, oivaa ruokaa ja olutta saavikaupalla.”

Niin saa paikan oiva isä.

” Kai paikkoja oli kaksi”, manaa Pikku-John isoa ja paksua Veli-Tukevaa. Hauska nauru kaikaa taas alla tammien.

78

.

Haalittava lisää pikkurahaa taas olisi. Osuu seutuvaisille mainiosti verorahalaatikot. Niitä suojaa sotamiehistö paras. Takana tulla ratsastavi korkeata saattajaa: Sir Guy sekä se kaita piispa, nätti Marian-neito ja isomasu-seriffi.

Robin osaa käyttää päätä. Miehet salaa saa kavuta puitten oksille. Isoja liaaniratoja on asetettu sinne. Suojaa saa vetämällä tekopensaita muka tielle. No niin, saa tulla! Nuolia sataa.

Tippuu lauma miehiä, joutavatasoisia, ratsailta saman aikaisesti. Taivaasta, kuin aaveita ja murhaajia ripeänä hypähtää niskahan.

Taisto on ohi heti. Ehtikö tajuta, koko hujahtavata asiata, rautapaidat nuo. Ja Gisborne, katala piispa, neiti Marian ynnä kuulu seriffi raahataan ihanasti katetulle kestimispöytäselle.

Sata paikkaa kelotammen oheen on asetettu. Ja täynnä kiehuvaa, sulavaa ja tirisevää, se pöytä hyvä, sitten olikin.

Uunipatasikaa ja reittä sinappihauteessa. Kanaa paistumassa vartaassa. Rapeita paloja villisiasta, ja isot lammassiivut. Saa teeripiirasta, villitaimenta ja muuta riistaa. Ja välillä saa savukuumennuksella tiristetyn emäpeuran takakoipia. Lisäksi omenoita, punaista mesimarjaa ja vattuja. Ja pala painua saa alas oluella kuohuvaisella. Luuhuilu ja haaveileva luuttu tahtijalat saa hakkaamaan. 79

.

Oli onnekasta nyt seurata illastajain aitotunnelmaista iloa. Marianilla hymy liki pian on. Tosin ei vilauta sitä, tämä neito, toki ryöväreille. Mutta heti suostuu, kun aatoksistansa kaksin haastella sivussa halusi Robin.

Alla kuun ovat istumassa. Katsoo neito saksimiestäreilua. Hullu huppupää piti puolia sairaitten, isien, äitien ynnä kotia vailla ulos ajasta valuneitten. Osaa pelastaa, lapsosten orpojen,tuhotuksi oletetut elämät. Ei tätä hassulaista taida, rakastamatta, kyllä voida olla. Komeakin naamasta niin.

Ajatuksia samoja tuumi poika. Kaunis oli niin, neiti Marian. Normanniksi vallan uskomaton. Ei hillitä saata, Robin, ajatuksia suukosta. Koettaa sulavasti palautua viileäksi. Takas’ saattaa siksi heti sievästi Marianin, ottamatta pusua väkisin.

80

.

Nousipa sauhua sakeaa linnasta nyt. Seutukunnan isoimmat tollot yritti keksiä tietä päättää pelleily saksikiusaajan ikuisena maalina.

” Maalina! Siinä se!”, keksii tuo raju seriffi. ” Reilulla kisalla saamme ansalaukaisimen oikeasti parahtamaan. Asetetaan avoimesti esille kutsu kisailla mestaruudesta.” ” Mikä mestaruus?”, innostuu sir Guy myhäillen. ” No, jousella nakuttamisen taitaa tuo paha rienaajamme. Siis etsiä jousimestaria kai pitää.”

” Ho, ho, hoo! Et olekaan ihan ajopuista sahapurua. Neiti Marian saapi ojentaa mitalit.” ” Hei! Ansa laueta voi, totta tosiaan”, hihittää piispa.

Nyt seisoo sakeana kansalaista niityllä. Vallihauta solisee sivussa. Muurilla kojuja huojuu. Tuoksuu jo kaalipata, kana ja makkarat. On aito karnevaalipäivä. Heiluu lippuja joka väreissä.

Piinavat odotusajat saa, hupi, täyttää. Pellet, taikuripojat tai vallan upeat ammattilausujat, saa ressukat ipanat suita suurentamaan:” Ooo!” Ja sitten on aika!

81

.

Soittaa ne sata torvea hienoa: ” Opruuut, opruuut, opruuttut, tuutut, tuuuut!” Aitiossa istuu monta katalaa ketunnaamaa. Jalosukupuuta, mutta huteraa laatua. Juhanakin ottaa osaa, katsoen, ajautuuko jo satimeen tämä Robin.

Innostunut, sakea tunnelma nuolimestaruustaiston alussa jo heti on. Ammutaan aluksi tulosta parasta, ja tiputetaan aina alin ulos.

Aa-tsap, aa-tsup, aa-tsep! Niin ne napaan osuu joka nuoli. Luuttu soi ja laulu kaikaa.

A-tsum, a-tsem, a-tsium! Taas napa tutisee. “Jousimiehiä!” “Totta muriset.”

On ammuttu jo viisi tiimaa saavuttaessa loppuotteluun. Avoimella niitullaoli enää ne kaksi mestaria, kai parasta: Muuan iso, osaava Phillip, linnanomistaja Arrasista, ja taitava kattila- ja patapaikkaaja, jota kukaan ei saattanut tuntea. Paitsi Marian! ” Ei voi olla totta…kyllä vaan…ei tuo voi olla…tai voiko?”

Neiti Marian oli, kuni kissa kuumalla katolla (kuuma oli kissakin). Näki saman asian oitis äreä sir Guy. Veri kohisee sillä päässä. Muuttuupinaama samalla iloiseksi: ”Mies, olet satimessa. Hä, hä, hää.” 82

.

Saa kisa ensinnä kokea huipennuksen. Ääneti vartosi iso katsomo. Taulu pönötti kaukana, toisella sivulla niittua. ” Hyvä sille, ken niin etäälle hyvästi ees näki”, ähisi suutari. Mutta jousimiehet näki!

Nöpöttääpi nuoli tasan navan uumenissa. Linnanomistaja tuulettaa jo mielessään. Ei vielä se kannata. Kattila- ja patapaikkaaja maalia vielä tähtää. Nyt ei voi henkosta minimaalistakaan, ulos tai sisään, yhtään ottaa.

Siiiuuuh! On tämä jo unta kai. On navassa kaksi nuolta, mutta… toinen noista, nyt sen aiemman alas asti kahtia kiitänyt!

Se pisti väkimassat super outoa tapahtumaa taivaalliseksi uskomaan. Alueella kaikuu HURRAA!

Kaunis neiti Marian ojentaa saa mitalin. Astuu Robin eteen neitosen. Aitiossa vaan on toisia riitaa haastamassa, kuten etukäteen oli ilonamme aavistaa. Ja se ansa lukituksi tuli.

Voi huppupekka, miksi olla piti ahne? Tiesi vie linnaan. Alimmat sellit sinulle siivottu rottakellarista taas olla taitaa. Pitää saat itseäsi syypäänä. Sinne jäät!

83

.

Onneksi olemassa oli naisia. Neiti Marianin oma, vaalea hovineito Bess, oli majatalon asiakas – samassa, kussa Mylly-Mikko kai ravasi. Robinia pelastamaan, neiti Marian siis sinne tiesi mennä.

Tanakka setä, Mylly-Mikko, kuuli salatiestä. Sitäpä juuri vaeltaa muutama sissi, Pikku-John etunenässä.

Salaa saa linnassa hiipiä tosiaan. Aluksi aivan, otetaan avaimet. Allapa kait niitten, uinuu seriffi. Rohisee suu. ” Tuu, tuu, lullaa”, laulaapi Veli-Tukeva.

Pian on, aaveita pari, menossa linnan alaosiin. Uumenissa kellarien, outo varjokaksikko laahustaa haarniskoissa, koleilla seinillä ynnä kamalissa kuvissa.

” Kestipäs se iäisyyksiä. Rautapalloa nääs, en enää halua pitää. Ha, ha!”, Robinia Pikku-Johnin aavemaisuus alkavi naurattaa.

Salaovi - nyt se pian on taas ummistettu. Miehet niityllä viipottavi kuutamossa kovaa. Pitää vapautta huutaen iloita. Hihuuu! Avaruus iso ja suvinen tuuli!

Vaan ihana neiti Marian on nyt se uusi uhri. Salaovipetos on naapurista havaittu. Lavalle narukaulusten, kai Marian nouseva pian on. Neiti viruu kaiketi alamais’ tornissaan. Auttakaa!

84

.

Robin ei tietää saa kamalasta asiasta. Mutta varastaa juuri lisää. Paikalle osuu jo rikas apotti.

Hauska mies ojentaa massin alkamatta torailla. Robin ottaa apotin istumaan aattoa ja kertoo itse kaiken aavistamatta, kuka apotti innokas on tosiasiallisesti.

Itse majesteetti palannut salaa oli. Ristipistoreissaaja, eli Rikhard, Donautaseilasi Seinelle ynnä kanaalille isolle saakka. Nyt seisoo sitten ees’ epattojen, normannien takaa-ajamien.

Oikea majesteetti ottaa hupun naamaltaan. Ikipyhää havinaa jopa kuuluu tammivanhusten alla. Ja sissit alas asettuvi. Kunniata kokea he, tokko, saapisellaista muuten enää. ”Riku” tietää nämä miehet omikseen. Näitten aitojen alamaisten ees’ ollessaan, iholla kanaliha tutajaa.

” Riittää. Nouse saksi. Kiitos sulle kuuluupi kaikesta. Mies, olet paroni, et enää sissi.” Tästä kuuluu hurraa kaikille: ” Hurraa!”

Kaukaa linnasta, hovineito Bess, uutisia tuo. Jo ravaa saksimiehet, kera majesteetin, estämään epäreilua narukiikutusta.

Menossa linnassa kumma on episodi. Bileitä taitaa viettää ne. Jo kaatamassa kai lie ’hallitusta’ vallan. Eli ensinnä katua, Juhana, saa suuresti.

Kruunua mieli anastaa, mutta heittääpi Rikhard dorkamiehen ulos aateliudesta ja saarimaasta, rajoille kaukaisille.

85

.

Sitten olla taitaa vuoro tuon Gisbornen. Ääneti mies eteni kohti tornia. Jo juoksi Robin ottaamaan mittaa ’muka-miehestä’. Reiluapa olisi miekkamittelöllä neiti Marian itselle rakkaaksi kaapata sankarimaisesti.

Klaketi klak ja kliketi klik ynnä koketi klok! Oli kai kavuttava muutama askel, sitten taas koitos etenee tuimana: O-klap, o-klep, o-klipeti klop!

Taistoa Robin alkaa hallita. Kuusi oli kumossa lautapöytää ja alas tullut iso kuvastin.

Asettaa aseen Gisbornen kaulaa pikkasen alakautta kahisuttelemaan. Ei tapa, vaikka pitäisi. Opettaa vain ’anteeksi’ –sanan autuuden.

Ei voi oottaa enää toviakaan. Astuupi torniin. Avaa lukitun uksen. Unessa hennoimmassa, kaunis neiti Marian on.

Naista katsovi pieluksien uumenissa. Painaa viehkoisille huulille huulet. Neiti Marianilla suu kuumenee, ja jo syttyy tähtiä taivahalla.

***86

.

• .

87

.

Genovan omistama laiva soutamalla Messinan isoa satamaa lähestyypi, vuotena 1347. On itämaista tulossa, kauppaväylän oivan, uusia tavaroita kai mukanaan. Ilo kiirii kautta sataman. Apeat ajat saa hieman eloa. Pikkupennut, nokinaamat, nauru suussa, alas salamana ravaa. Kailotus kujilla saa muut innostumaan. Oli aikaa viime laivasta tosiaan. Astuu tinuri, pappi, kuppari ja lääkärikin laivoille katsomaan ihanuuksia ja uutuuksia ja tavaraa tavanomaista suolasta hunajaan.

Oli oudon elotonna kaino meri. ” Ikävää lie tulossa”, muurarimestari akalleen sanoo. Ja tiesipä laastileipuri, totta tosiaan, asiaa puhella. Kauhua, se laiva, ruumassaan ahtaassa oli tuova. Sata lemuavaa, elävää ruumista. Ja soutajiakaan ei raikkahiksisaattanut sanoa. Muutama soutajista jopa jo haamuna olla taitaa. Eli kylään isännäksi oli vieras katala saatu: musta surma, rutto!

Piru ja Luoja shakkia pelasi, kamalaa, tuolloin. Ei silloin ole enää toki suojassa kukaan. Oli tenava, kuumetta poteva, pakko kodista ajaa. Ja äitejä kärsiviä, piti kieltää pienoisia lapsia tapaamasta. Raakaa painajaista! Makaa lika-ojassa kuolevaa naista, lasta ja miestä.

Mätäneepi kasoissa puoli maanosaa. Koettaa muutama nunna hyysätä heitä, mutta kuolee, ne, mukana muitten. Sinne tänne nousee kokkoa suurta, joissa palaa sieluja, pirun ahneen ottamia. Sillä tyypillä menikin aika kovaa. Pian oli nimittäin, ees’ toivo rakkaudesta, kuni ehtyvä kaivo taikka joku suuri kulissi. 88

.

Englannin uusi uho, haaveissa, sulauttaisi Ranskan itseensä. Reilu sata vuotta sotaa siitä sitten olikin onneksemme tulossa.

Kaukana oli ajat isiemme. Enää ei, sotaa, kutsua moraaliltaan ihanteelliseksi saata millään. Eli sille naurua niskahan tulla kai voisi, ritaria ken esittää päättää. Päättyypi miekkamiehen aikakausi sotapuolella. Ruuti. Ruuti se puhua saapi nyt. Sille kai kukaan ei vastahan inise.

Hauskaa silti olla taisi, sillä sotia - niitä meillä toki riittää. Jopa vaikka sisällä maan rajojen sotaa pelata sai. Ruusujen sotaa pitää saa mallina.

Sähiseepi Böömissä hussilaissota. Ja janitsaarit sai mainetta ottomaani-taistossa, missä paukahtavi kanuuna! Pommitus-aikakausikin oli siis tullut. Eli hyvästi, oi humaanius!

Ohittakaamme siis sota-asiat. Niistä paha mieli tulee.

89

.

Kokonaan ei päästä kyllä vielä käsiksi onneen olemalla kukkahattutätien asialla.

Halla satoja vie. Nälässä meitä piti lisäksi vähentyvä vapaa maa. Sosiaalista kiehumista monella lailla pääsi ulos. Tosin oli kaupungeissa pian nousukausi, sillä ne saa suurentua huumaavaa haipakkaa.

Mutta monipa jääpi maalle, siipien alle paronien, osa kartanoon. Aherruksella kreiviä pääsee tukemaan. Alamaisia nämä rikkahat suojaa. Sellaisena aikana kiittää, siitä suojasta, saa luojaa tosiaan.

Alustalaiset taasen auttavi omaa herraa. Ajaa karjaa tai kaataa metsää. Niittää, naputtaa ja rakentaa. Saa maata ikiomaa – lainaksi. Nousee talokin oma. Jo kohenee mieli aika lailla.

Rahaa ja varakkuutta kerääntyypi isoille aatelisille sukujäteille. Se, mi ennen oli kylän, olla taitaa kohta jo privaattia.

Laittaa rahaa, moni, vaikka rauta-alalle tai kutomoihin. Uusia tienaamis-aloja tavanomaisillakin alamaisilla siis oli. Aito duunari saattoi kutojatar olla. Tai muurarimies. Ammattialat asettuu killoiksi. Homma kivasti eteni. Kauppa laajenee.

90

.

Laivoillekin oli isoa mesenaattia tulossa. Jo riittääpi osakkaita karaveli-laivastoille. Sellainen uusi riskinotto vaatii isot takuut tahi lainakorot. Leikkirahastahan ei liene kyse.

Kas, nous’ pankit uutena asiana Italiassa. Ahneus astuu peliin. Ollapa saattoi kourassa raamattu, mutta tilikirjaapa katse hakea taitaa.

Samaan aikaan ’aikaa’ kesyttääpi muutama mies. Ne kelloa, mekaanista, meille koettaapi keksiä. Meil’ siis oli nyt seurana aika ja raha. Puuttuupi enää se mahahaava.

Ah, oli toki muutakin: Nautittavaa taidetta ja ne etevät sivistysyliopistot. Sekä nenää hivelevä keimailu uteloittavissa, uusissa teoksissa, runoissa tai romaaneissa. Katsokaa kaunista huumaa. Sillä pääsee tässä renessanssi nyt irti!

Mi Donatellon esittämänä patsas olisi, se Danten aatoksissa olisi sanataidetta. Kolmas saattaa maalata Mona Lisaa. Kuvia tai rakennuksia, maalauksia ja tieteitä. Reilua kapitalistipeliä tahi viatonta humanistirakkautta. Kahleista ahtaista pääsimme. Etsiä jotakin uutta halusimme taas.

Toki antiikin aika kajastavi renessanssista monilla tavoilla, mutta hallitusti. Korkeata opetusta, retoriikasta runoutehen, oli saatavilla Sorbonnesta Prahaan. 91

.

Oli Italiassa, kaupan isoimmat edistäjät, sivistystäkin ajamassa. Muutamia sukuja kumarruksella kiittää pitää. Sillä mesenaatti taitehelle tai tieteelle kaukana Milanossa, loi laatua ajatteluhun aina muuallakin. Omista taideholhokeista muovautuupi vallan upeita idoleita. Kellekään ei tule mielehen olla tippaakaan ujo neroutemme loisteessa. Imonen oli kaiken mitta!

Monet asiat etenee maasta toiseen kaiketi sukkelasti. Poissapa oli kestoapeutta valava ’suuri lama’. Habsburgeilla ote vallasta laajenee joka puolelle. Siksi, välillä ainakin, unionia pukkaa Ruotsi-Tanskan aseman avittamiseksi. Opitaan ah, niin etevää hovielämää. Ja saapuu pariisilaista, muuttuvaa muotia tänne.

Itämeren aluekin astuu kuvaan. Avaa Hansa-laivat tietä monilla tavoilla. Tavat ynnä kauppa löytää Turusta asemapaikan ihanan. Uusia taitoja saapuupiSaksasta. Painotaito toi aapisia tai raamattuja, ja aatoksista kerettien otetaan oppi.

Kuuluupi huolta jo tilasta kirkon. Uutisia kiiri kaukaa etelästä. Kuulemma riitaa jopa. Kestääpi skisma ne sata vuotta. Joutuu paavi Avignonissa kököttämään. Asettuupi Roomaan ihan oma paavi. Kaksi näitä ’hiippareita’ samaan aikaan oli siis. No kokousti, kirkon itse koolle kutsumana, piispat isot asiasta. Ja sopu tuli. Vaan oli tulossa muuta kiusaa.

92

.

Jan Hus teloittaa piti, sillä se vaati kirkon omaisuuksia alas ajettavaksi. Alennustilassa kuulemma oli oppikin epäsiisti. Vainomieli vahvisti kirkon isojakoa. Tuli vielä monta protestin esitääjää: Morea ja päätähti Lutheria.

Monille majesteeteistamme oli ilo kaapia kolikoita paksuilta piispan epatoilta, ja luostarien isoista maista maallistaa siivuja reiluja. Hyvä syy kavuta kiitämällä hallitusasemaan. Oli suosio taattu, muka puhdistajana uskon.

Isku katolisen siiven oli tulossa. Keretin asema etelässä vetää naaman alakulosta totiseksi.

Esipuhujat opin oudon oli kuumissaan. Alapuolella monesti rätisi nuotio. Hiipuvaa savua siitä taivahalle nousi. Mitä tuumata siitä se Jumala taisi?

Pian kuria kovaa pitää saa Loyola ja jesuiittasotilaansa nuo. ’Luja pyhyys’ ynnä ’kova usko’ kyllä vaalintaa vaatikin, sillä taivaasta ja maasta oli pian tulossa kovin uusia tietoja, rienaavia.

Tieteellisesti liki kiistattomissa tosiasioissa kiusallisena todistajana oli Tyko Brahe tai Kopernikus. Avaruuksia ne tiirasi. Keksi, ettei maa ole kaiken napa. Luo planeettakartat. Osaa tähtimatosta kaikki olennaisimmat ulottuvuudet ajatella. Nukahtaessa, kohinassa kaukaisessa, heitä saan ihailla.

93

.

Galileo, hiipiä taidan unessani tornissa Pisan. Alan alas tiputella höyheniä ja kiviä, ja aikaa mittaan. Toivo rinnassa katsokaamme taivaalle salaisella suurennoslinssillä. Sanatonna vaistoan elämäni näkyä, mä, tässä todistavani.

Noita kuita Jupiter esitteleepikoko planeettamme asukkaille ensi kertaa. Sitten on ne Saturnusta viivoittavat kehät. Ne miksi olemassa lie?

Huumaa lumotut sumut. Uusia tähtiä täynnä kaikki oli nekin.

Upea, painoton tunne päässä suhiseepi. Liidän imussa tähtivirtausten. Nuku en enää, olen aivan elossa. Bereniken kauniita laineita seilaan. Seulasten ohi, kuni kuuma luoti, syöksyn. Nähtävää joka puolella valomerta on.

94

.

Ajaton avaruustuuli viilentää päätäni, kiivaasti kohisevaa. Kuun säteitten kainoilla kiskoilla, kiipeän isolle kivelle istumaan.

On allani maapallo sininen. Oiva kiviratsuni sujahtaapi, meteoriitiksi naamioituneena, pimeällä taivahalla. Toivo rakkautta, neitoni, toivo!

Rakkauttasi, kaunista, saa vielä ma en. Innoissani liisin ajassa kai takaperitse. Sinusta ma ohi, aamuöisenä tähtivalona, hujahdin. Oli sata vuotta taas ihoosi taivallusta. Putosin aallokkoon. Oli vuosi 1492 .

***

95

.

• .

96

.

Karavelien natinaa. Vanteissa, knaapiloissa ynnä kokkapuussa kireitä mutinoita. Keulaa keinuttavi aallot, illan isoimmat. Ne jo hartaasti pitenee ja unettavana kohisee. Vaahtoavana suutelee, meri, valoa pakenevaa.

Aattotuuli nousee. Ja viimeiset saattajat, suulat, liitää syysillan autuudessa. Kauniita lintuja, hienoja ja majesteetillisia.

Kannella tukku köysiä ja lyhtyjä. Hyvä veto purjeissa. Kitisvevi raakapuu. Tuoksuu terva, ja suola tukkaa takuttaa. Sellaista ma kaipaan aina.

Nimeni on Kolumbus. Olen amiraali laivastoni piskuisen. Alaisuuteeni kuuluupi nuo Pinta, Nina ja Santa (eli pyhä) Maria. Aikomus oli uusi, nopea tie vesitse, lännen aavojen kautta, Aasiaan avata. Kaiketi peräti Intian ikiaikaisille makuapajille, keula tussahtaen, iloisesti ”kariutua” saisimme.

Taitettu peistä, siellä täällä, maapallon isoudesta oli tosin. Itse tiesin alusta asti saavuttavamme itämaat siis nopsasti. Kasattava rahaa enää sitten oli. Kaikista mieluiten taustalleni asettuu tilipussillaan ihana Isabella, Kastilian äiti.

Nyt siis olen avoulapalla. Elämäni, lailla alustemme, liitää jo plaanissa. Huutaa mieleni minun ilosta.

97

.

Mutta hillitä pitää. Sillä muutama miehistä pelosta mutisee: ” Saatamme jopa lipua ulos ajasta tai merestä, rajalla viimeisellä! ”

Sietää he saavat suolattuja hajukaloja ja vetistä, pahaa viinimehua. Ja valittamatta, joka päivähän, he vaan aherrusta raakaa, miestä raastavaa,saavat osalleen. Taikausko kaikkia miehiä jäytääpi. Ja laidasta laitahan oli enteitä seilaamisemme tukkeeksi asetettu.

Meni alussa heti peräsin oivasta Pintasta. Toki me Palokseen emme enää palaa, vaan telakalle Kanarian oli seilattava.

Las Palmasissa paikattavana Pinta viivähtää. Päätin itse kyllä vilaista muita saaria. Erään omistaa neito Beatriz. Annoin aikaani tälle himoittavalle naiselle aika lailla.

Sitten oli kaappareita saarien uumenissa. Taisivat olla, kiusaajat nuo, naapurista vaan. Sillä moni maa koetti estää pääsyäni Aasiaan.

No, joutuupi taas taival. Tosin alemman mitan aina lokikirjaani kuitata kajuutassani tajusin, ettei miehet olisi liikaa isoa etäisyyttä sysimielin ajatelleet.

Tovin tuulta vartoilla kellumalla piti. Sitten nousi pasaati, tuo alati humiseva tuuli. Nousimme liki lentoon.

98

.

Aamut oli seesteistä, painotonta hunajaa. Sellaista, jota suo ihana Andalusian huhtikuu. Vain uupuu satakieli.

Yhtenä haamumaisena tovina oli tuuli poissa, mutta hiipi sumu karavelien ylle horisontista. Neula suunnanasetus-aparaatissa aloitti kapinan oudon. Taisi riivattuna olla koko meri, sillä pinnassa kelluupiruohoa tukkukaupalla.

Ruorimiehet taitaa tutista. Muka manalaan olisimme astumassa. Kamalaa soopaa toki, mutta heitä ma tukea halusin. Isällisesti muuta touhua keksin.

Eikä mene toviakaan, niin ottaa tuuli purjeista taas mittaa, ja sumu katoaa. Ja mikä kaunis, suvinen aamu siitä repesikin. Ensinnä kannella tonnikaloja kalauttelimme. Tämä saalis iloa toi toki. Mutta huumaavia lentokaloja sinne satoi peräti pyytämättä! Jo nauru paatissa raikuupi.

Sitten, illan tullen, autuus tosiaan alkoi vasta, kun ääni märssystä kuuluttaa tosi isoja uutisia. Taivaalla, kaukana horisontissa lännen, oli kotio palaamassa lintuja. Huuto ulapalla kiirii mastosta mastoon. Ilo kaikuu laivasta laivahan.

Itse mesaanimastolle päätin asettua meren avaruutta siunailemaan. Ihana tuuli. Keinuva, suojaisa peti sekä meren ääni minua makoisasti raukaisi. 99

.

Aamulla kokea saimme lisää pienoisia enteitä maasta. Nimittäin istumaan alaraakalle, iso pelikaani, lehahti. Muutama muu pikku livertäjä lensi opastajanamme niin ikää.

Mutta himo tavoittaa näky, niitten enteitten edustamasta maasta, oli liki liika suuri. Sillä tiistaina kuuluupi huutoa jo Ninasta: ” Hoi! Maata! Maata! Maata! ”

Luojaamme jo siunailla ennätimme. Oli kai parilla liki parku jo nielussa. Halasimme tovereita, ja suunnan otimme lounaaseen.

Ei vaan ihanaa maata saavu keulan eteen. Taisi kyse vaan olla tummasta hattarasta taivahalla.

Lokakuun tulo oli siis alavireinen. No, onneksi, opiksi ottaa taisimme. Rannan olemassaolosta kukaan ei siksi rääkyisi, ellei varma siitä siis olisi.

Etenimme luovimatta, vaikka tietämäni mukaan etelässä, reitin ulottumattomissa, kuulemma saaria saattoi olla. Tietynitsesuojelutajun avittamana keksin, ettei miehille kannata esittää pikku lisäkiekuraa. Sillä tavoin oli kireää hieman tunnelma nyt.

Seilasimme lounaaseen siis. Yllä lokki lokin yllä liitelee. Maata se tarkoittaapi… …eikö tarkoitakin…?

100

.

Ninasta laukaistihin erään aamun auetessa laivakanuuna, mikä kielisi kamarasta. Vaan ei taasenkaan avautunut siinnosta maasta horisontissa. Kai jotakuta innosti liiaksi, maahavainnosta asetettu tuntuva rahakorvike. 10 000 eläkekassaa paisuttavaa maravedia tilipussille ihanasti kuiski. Miehille harhatajunnan oireita kai tulla taisi. Kotiokinnyt oli kapinamieli vaatimassa paluuta.

Mutta silloin oli onnea hitusen amiraaliportaalla, eli minulla. Tuli vastahan alhaalla, meren alloilla, villiruusun aito kukka. Ja viimein aattosella, hämärässä, mä leimuja valosta olin aavistamaisillani!

Partaasta oli pakko ottaa nojaa jo itsekin. Nousi tahti syämeni. Horjuupi tukielimistö pikkuisen, eikä nielaisematta oleminenkaan ole enää sulavaa.

Rukoilla komensin, ainakin näkemieni matruusien. Osa lausui liki raamattua läpi. Eloisasti muutama laulua taivahalle syyti. Äitiä, tai Mariaa ja Messiasta jo pyysivät seuraamaan aluksiamme.

101

.

Ja katso, rukous auttoi. Hämärässä, tai pimeässä ennemmin, eli kahdelta, kuutamon ollessa kai kadoksissa, kuulimme aallokon iskevän isolla kohinalla hietikon suuteloon.

Eikä kukaan ees’ aivastaa henno, ettei vaan ihana ääni pakenisi taas.

Ääneti seisoin yhä, kun etehemme nousi maata. Ravisti minua himoittu tovi. Pieni paratiisi nousi eteeni.

Tätä päätä huumaavaa näkyä, mä jo koko elämäni olin unissani todistaa koettanut.

Uusi reitti itään oli tosiasia. Niin, tässä, tässä oli Intia!

***

102

.

• .

103

.

Huumaava, massiivisesti aikaa pakeneva palatsi. Alamaisia mitätöivä hienostohourula, Versailles. Agitateur de l’amour!

Istuu portailla viaton naisen taimi.

Rakas katsojani, tule mukaani. Maalaa mielehesi suunnaton, idästä länteen haipuileva paratiisi. Ojenna kätesi pisaravanaan. Ihollesi tuuli sitä hentona tuopi vesiputousten alla.

Sä nenässä tunne lemmen innostama sireenien ikitaika. Haaveile illan tullessa kaikesta, mistä se kuuma unikuvasi kuiski.

Neitoni kaunis, sa kuule hämärässä laululinnulta huilustuvasurukaiho. Suutele sen nukuttavaa lohtua. Havise lailla haavan, olet nuori vasta. Voimaa vaatia itseltäsi et saa liikaa.

Tääl’ yö hiipiipi jo. Nurmikon aitoja sumutuoksuja kietoa peitoksi sinulle se saa. Milloin olisi tämä ylevä keitaamme niin autiona saava olla, kuni iltana tänä? Kukaan ei palatsista mielinyt ole ulos.

Sinä jää siksi tänne. Loio niityllä vailla hälyä. Vaivu salaa alas. Avaa kure puristava. Käteesi poimi ruusuja. Huulillasi niitä helli. Viilennä hitaalla tulella itseäsi, Marié.

104

.

Itse linnassa, katselutasanteitten apposista tuuletusovista, musiikillista hunajaa valuupi. Vivaldiako jo tuo olisi? Puhe, huuto ja nauru mukana valojen ulos salaa hipsii sakeana sorinana.

Samalla, hahmo tumma, hoipertaa sille tasanteelle. Kovia kokee reunaa koristava kukkaisa ja hento sinikellopunos. Ludvig XIV nojaa hiprakassa rapsakassa kaiteistoa vasten. Oli tässä majesteetti valoisa, Le Roi Soleil.

Ujous ei vaivaa. Heittää veet alas, tarhatulle salaattimaalle. Haukkaa raitista tuulta. Katsovi elottomia, isoja patsaita pimeässä.

Sammakot ne laulavi laavakivireunaisilla lammikoilla. Kuusen uumenissa huhua kumeaa pöllö pitää. Sanatonna, käki, taitaa jo olla toki.

Mutta huokaus, avautuupi taas ovi. Rikki tämä tovi pian on.

Nainen kaakattaapi majesteetille. Maria Teresia taitaa vaatia kannanottoa orastavaan lemmenkatastrofiin. Aavistamassa oli, nääs, tulevia kosiojuonittelujarentulla ynnä komealla kummipojalla, kreivi René d’Amanintella. Tämä neitojen naurattaja päistikallisesti oli rakastunut.

105

.

” Sileä misu lie vasta vajaat 17-suvinen, alamaisemme olematon. Ei voi olla totta, keittäjälikka! Marié, tai mikä nyt se olikaan. Ahneutta nousukasmaista esitti se ovela, vaalehilla kiharoilla keimaillut hupakko. René rukka, alapäällä mies on ajatellut. Ajoin naisen ulos palatsista. Mutta, Te, salaa puhukaa vielä sokealle pojalle. Huithapelin on alettava tuumia hovin etuja. Haluan naittaa hänelle Anna de la Viennan Itävallasta. Piste! ”

” Olisi muutakin ajatus-/aivopuuhaa mulla! Aviohuolillenne koirakin nostavitakatassua, hitto vie! Liki puoli maanosaa koettaa minulle sotaa tuputtaa. Valtaistuimia vallattava on etelässä. Merisotaa kanaalissa patoamaan olisi kerettävä. Leikinteoksiko luulet saksalaisiakin naapurisotia, tai Ruotsin aikehia? Turkit tai Flanderit, sano mikä maa tässä enää puuttuupi huolia kasaamasta. Hoida rakkausasiat itse, pikku puolisoni. Palaa asiaan aamulla. Anna kutitella naisia muita, niin saatamme tavata silloin.”

Noitua taitaa majesteettia, kaunis Maria Teresia. Sisälle hälinään, elein ikiviehettävin, yksin astua saa.

Taipuu pitsi, liihottaa satiini ja kiitääpi peruukit. Hohtaa jalokivirivistö. Painaa, vaikka timantit, saa raikkahilla povipimulaisilla. Menossa barokista tuttua mässäilevää hakkailua on, niin että hävettää pappia ( vasta toki maanantaina ). 106

.

Marié, Marié. Äpärää, mies niin oiva, kaipaa toki ei. Sietäisit, sa , ottaa sapiskata. Sillä itseäsi kohottamalla asemasiko unhoitit? Älä sano sitä! Älä sano, että tämä leiskuva rakkaus olisi erilainen. Kaikista taruista muka tämä juuri, veisi tavallisen tallukan aviovaimoksi d’Amanitenyleväkatseiselle komistusurokselle? Salli minun nauraa.

Mutta. Etenee juoni, kuni lukisi teosta Shakespearen, Racinen, kautta sanaseppo Molièren. Oli niin isoja käänteet asioissa lemmen. Nousi rouva Montespan esille nyt. Se Athénaïs, eli tämä rouva Montespan, oli salaa rakas Maria Teresian aviomiehelle, majesteetille itselle. Riitaisa asenne saa naisen naiselle kiusaa jo juonimaan. Eli rouva Montespan tuumi kiltisti ihanalle neiti Mariélle hieman avitusta suoda.

Lähtee siksi naisia hevosilla kuumana aamuna metsään. Athènaïs itse, neiti Marié ynnä kuusi muuta, kaunista hunajaleivosta.

Korissa kanaa, pyypaistosta, melonia ja salaattia. Tullaan ihanalle niitylle. Huminassa ketoheinien aikaa vietetään. Tietääpi rouva Montespan, että sinne samoille saloseutuvaisille saapuu pian aika komeita pyssymiehiä. Tuttuja uroksia susimetsälle, nääs, aikomassa oli. Laukkaa keulalla kreivi René.

Jo kuuluu kopinaa kaukaa takaa tammikon. Ovelasti, rouva Montespan, esittääpi Mariélle, että tämä menisi noutamaan alavirran oivaa kristallivettä.

107

.

Leivot laulaapi oksilla kuusikon. Neito keinuttavi kupeita, punaposket omenina, kauniina, nuorena niin. Aloittaapi laulua tenhoavaa. Kaunista, liikuttavaa neitseen onni on.

Oi mutta, Amoria auttavat taka-aattehet, ei tulosta toivottua Montespanille suo. Joki, Marié-neitoselle, koituu kamalaksi kiroukseksi.

Tuota rakasta kreiviäpä se kopina ennakoinut ei. Kaviot ne, kuuluupiryöväreitten orisille. Kuusi naamiomiestä käsiksi, heti väkisin, avutonna olevaan ahokuusamaan tarraa.

Kumotuksi neito joutuu. Silkit tai pitsit ei pikkuista suojaa. Suusta valuu miehillä kuola. Puhina ja nauru peloittava sumentaa Marién aivot. Apua!

Vaistoaa sivulla jotakin aika tuttua. Hitaasti etenee, mykissä pikku kuvissa loittoneva painajaistanssi. Kuumeisesti, kreivi René, raivaa miekalla tietä.

Maassa heti, muutama saastaisista miehistä, potee hukkaa hapesta. Saavu rakas, oi saavu! Kaada tämä raaka väki. Massamurhata saa viisi ketunnaamaista armotta, kreivi raivoisasti rakastunut. Uupumus ei vielä saa tulla. Vielä se pääpukari sivaltaa miekalla kaulahan, niin, että kaatuu hitaasti vierehen neiti Marién.

108

. Ei sanaa saa suusta enää, René, elämässään ikinä. Mutta hymy huulilleen nousee. Taivaassako jo lie? Sillä Marié nostaa somasti kätensä Renén, yhä kuumeisemmalle, suulle. Kaunis tovi. Neitokin uupuu pois.

Oksilla kaksi muuttohaukkaa, naaras ynnä koiras, siiville nousee ja siniselle taivahalle haipuu jonnekin.

Elää Pyreneitten uumenissa, kalliolinnassa. Laaksomailla, salaisilla, liitelee vapaana. Vapaana, ja onnesta soikeana.

***

109

.

• .

110

.

Valistus, aikakausi rajalla menneen ynnä kaiken tämän koneellisen aivopesun. Aikakausi, mistä paluuta paratiisiin enää ole ei, vaikka hyvä sielu mukana viel’ oli sentään. Aikakausi, millä aloimme ottaa mittaa jopa Luojasta.

Uskon oheen, äly, tuloillaan oli. Taustalla tässä lie muutama asia. Taistot uskon oli ohi. Kohoaa elämän taso. Auttaa taloutta emämaan alati ahneemmaksi koettu siirtomaakauppa. Varakasta maata luja hallinto kurissa piti. Eli olot asettuu.

Saa liikenne sulavuutta. Siksi nälästä sekä sairauksista, minimaalisilla haitoilla, kylä takapajulassa saakka pääsee. Tämä taittavi kuolleisuutta.

Sakkia lisää pukkaa. Samalla maatalous oppiipi tehokeinoja. Toivo tullut on: Osata saatamme itsekin aivoilla aatella, ja näin oloamme parannella. Tulos näkyy kaikilla aloilla.

Tieto lisääpi tietoa. Totta, kivikausi samoilla sanoilla kai muutosta toi. Hakkaammeko siis otsaamme seinään? Ei toki.

Me nousemme askel askeleelta, mutta viivytty paikalla on tovi aina aika monesti. Parasta valistus-ajasta vielä haastella kaiketi olisi siis. Askel iso, oli se monilla tavoin. Ei, sä kysy älä vielä ’minne’ ja miksi’. 111

.Raha, edistys, yksilö – kauniita sanoja porvarimiehelle oli. Kuuluu merien aavojen takaa tarinoita elämäntavoista maallisemmista tai muilla lailla vapaammanoloisista. Ne ajatuksia sai päässä muuttumaan. Oliko tapamme olla kaikista terävin?

Asia, mikä vaikutti eniten, oli tieteitten nousu. Urotekoja tehneet, uuttera Bacon tai vaikka nyt Newton itse ( siis se, jolle puusta se omenahiivattilainen kaalin laelle putosi), innostivat tietämättään uusia oletuksia muillakin aloilla.

Sosiaalitieteissä päti sama lainalaisuus. Ajattelua päättelyn avulla tukea sai kokeellisesti testaamalla havaittu tulos. Tätä menettelyä soveltaa saattoi, kohottamalla elämän taitoja loogisesti ajatellen. Eli ottakaamme ote omista valinnoista, maasta, jopa luonnosta.

Me Locken aattehia kannatamme. Ja takana kanaalin, uusi sanoma, moneen iski.

112

.

Pariisissa muutama kuulu mies, etunenässä Diderot tai sitten itse Voltaire, taitavasti puhui, laati esseitä sekä muita satiirinomaisia, massoja liikuttavia kannanottoja. Kieli tämä sekulaarimmasta huomisesta ja vapautuneesta sanailusta, kai? Tottahan toki!

Suu Montesquieun, oudon opin esivallan osittamiseksi esitti.

Vain yksi esipuhuja rajaisi älyn isoa asemaa (tosin aika niukasti). Kansaa tässä äityy kehumaan, eli tunnepuolta korostaapi, Rousseau. Jo pukkaisi tästä kai demokratia hyvässä lykyssä. Mutta vielä kestääpi, valtiasten itsetunnot, uusia tuulia.

Hovia kaunistaa saapi tieteet tai taiteet. Akatemioissa puuhaa suuria Hume, Linné tai moraalin tasoa mojovasti nostava leivinuuni - Kant.

Oli tilausta romaanitaitehellekin. Aika moni osaa jo lukea. Täten oli kivasti lukevaa asiakasta runo-, proosa- tai teatteri-ihmisille. Samalla valistusopin etenemiskanava oli taattu.

Sa astu saaren aution erakoksi, lilliputteja tapaa, tai sitten, tunne palava roihu mukana pikku Pamelan. Anna klassikon ottaa sinut uumeniinsa. Kaunistuu mielesi ja läikkyypi sielu, hieman ennen uinumusta.

113

.

Rokokoo kattaa pöytää musiikilliselle neroudelle. Toki, osan ottaa saa koko maan ihailusta, barokista tutut yliäly-ystävät: Händel tai se mahtiurkuri Bach. Ne loisteessa himmene ei millään! Isommaksi opettajiaan uusi, nuori, Wienissä pianoa takomaan innostuva heppu pian nouseepi. Lie siks’ Amadeus suosiossa kauniitten nutturapäitten.

Saatu soittoa ja laulua, tarpeessa muutoksen, oli kyllä. Vaan alamaisia se hillitse enää ei. Sillä kai valistus oli toiminut taikinan nostattajana.

Piittaa nyt seutukunnat ei säätyjaosta. Kansa läksi ajamaan asiaa jaloa: Sisaruutta! Vapautta! Ja raikasta tasa-arvoa! Maaseutu ikeen alla huokailla sai. Mutta samaa puutetta poti porvari, ainakin alaportaalla. Nälästä kärsii siis oksat alimmat.

Aatelin etuoikeuksia mutisi taasen nousukkaat. Sosiaaliraput ei vie riittävää liitoravia yläoksille isottelemaan!

Ahdistunut saattaapi moni kisällikin olla, tahi pieni käsiammattilainen. Ei puutu, kuni koko elämä, toimi ja liksa. Kai kotia vailla pian ovat.

Ei majesteettikaan asemassa kovin tanakassa ole. Taitaa vaatia rahat, sodasta toiseen etenevä tie. Hovin iso kassa ammottaa varatonna.

114

.

Vaalitaistoa ja vaatimuksia! Hajotuksia säätyjen ynnä kapinaa kaikenkarvaista. Rajummat ajat oli tulossa kesällä 1789. Tässä todistamme jo siis kumousta vallan.

Osa sotilaista muuttuu minuutissa kapinallisiksi. Massat ei riutua katuojissa enää halua. Tavoitteet taivaalle huutaa, käsissä haravat, talikot tai seivästimet. Uusi aikakausi, taikka kokonaan uusi aika, oli tullut. Tasavallaksikin nyt nimittää sai maata.

Mutta himoitsi vallan omistamisesta taas iso osa porukasta. Viipottaa jakobiinia Pariisissa, terroristia Nantesissa tai kapinoivaa sanskulottia Lyonissa.

Lisäksi oli, siellä täällä, taas uusi rojalisti uhittelemassa monissa tutuissa rajavalloissa. Kun aina muutakin naapurisotaa kyti iloksi tosimiesten, uusi pelastaja toki maalle saatava taas oli.

Nousi Bonaparte, tämä Napoleon itse siis.

No niin. Älyä, vielä hetkonen aiemmin, otimme roppalusikalla, ja nyt seurata saamme taas tuhoa ja sotaa. Annanko ma jo periksi? Ei tästä lasta tahi lannan nokaretta tule.

***

115

.

.

116

.

Lontoo 1851. Nimeni on Tom MacBewilly. Tai Skotiksi toverini minua sanoo. No, isoimmat taitaa kutsua minua Rippa –nimellä. Se kuulemma viittaa nahasta ja ohuesta luusta rakentuvaan alaraajastooni.

Lady Tyson sanoo,jotta koipia lapsilla kaikilla, samalla mitalla muka olisi. Mutta housut ulottuu muilla alas asti, minulla enää puolisääreen. Eli ne kiusaa vaan. Ne kaikki olla taitaa jo 11. Olen itse 9.

11-vuotiaat saa tehtaassa housut ukko Titeltaffelin uudesta ’Vaate- & Tyykivarastosta’. Mutta herra Jobson nauraa maha heiluen ja kuittaa summan uusilla housukkailla tuulettavan alaisen omasta nahasta, verottamalla ruoka-annoksia tai vaatimalla keittorahaa viisi kilisevää pennyä.

No, me nassikat emme huoli moisista. Me taaperramme risoissa pukimissa, emmekä keittoa vielä muutenkaan olisi saava.

Naamamme lie mustia kuni uunikaakelit. Suupielissä paksu ranto hiilitomua, ja hammasten uumenissa kivirakeita. Tehtaan ihania luontaisetuja.

Haluan nukkua. Olen aivan uupumuksen nukuttama. Siksi taas nasevasti luutillikan antaa muriseva Paksu-Pete. Mietin äitiä. Tätä se sallisi toki ei. Se kuoli minun ollessa kuusi. Nokista naamaani taitaa pikku puro taivaltaa.

117

.

Mutta, hurraa! Kello lie jo kuusi aattona, ja mälliä jyystävä Reteä-Neil nostaa minut ulos ’Isosta Pannusta’. ” Riittää”, se sanoo: ” jätä mullekin! ”

Itätuuli saapi Thamesin aallokon nousemaan aina pikku laiturissa köytettynä kiristelleitten alusten kaitehien yli. Ähisevää joutoporukkaa laputtaa taas äyskäreitä myymään ”alehinnoin”.

Etenen nopsasti Easter Roadia alas Mill Endin alasatamaan. Isoilla kävelyteillä kuuluu hienoa laulua. Lievetakeissa koreilevat nuoret tyypit naisia naurattaa. Mukulakivillä mellastavi valjakkoa ja vaunua vaikka millä mitalla. Kaupasta moni vielä kiireellä täyttä laatikkoa raahaa. Mitä tämä näky tarkoittaa nyt?

Seuraa moni kuusipuuta koristelemassa olevia tytteleitä. Tupruaa sian tai vasikan ihanaa paistokäryä kattopiipusta. Ritisee sulavia kastanjakääreitä monella lapsella lapasissa. Mikä kaunis onni asuukaan, ah, täällä.

118

.

Mutta hiipiä täytyy minun ohi kaikesta tuosta. Kannan Bob-enolle punnan, itse tienaamani. Ostaa se sillä meille aamulla kamiinaa, vilua häätämään. Emme enää jaksa palella. Ruokaa halaisi mieli toki, mutta kalina pitää saada laimenemaan, ettei se Bob enää minua, suutuksissaan isosta metakasta, hakkaa. Eno-raukka.

Olisipa aikaa minullakin naattia täällä Tear Lanella. Istua vaan alaportailla tässä sekatavaramyymälän edustalla, ja katsoa katua valaisevia kauniita lyhtyjä, hienoja neitejä sekä menoa muuta.

Sillä takapihoilla asuu koleus sekä ikävyys. Kerjäläisiä, mätätautisia tenavia, laiskoja katteja, rottia, hutsuja, hämärämiehiä ja minun eno, Bob. Täällä muta peittää pikku kujia, lautapuut akkunoita.

Pujahtaa minun ali pitää sillan takimmaisen.

Bob-eno nukkuu laverilla nokosiaan. Ottaa se puntani kiittämättä ja sanoo: ”Mene vesipostille heti siittä jonottamaan, että pestyä naamani saan aamusella. Tavataan ’Ahneessa Nassikassa’, saat ostaa sinäkin oikeaa ruokaa… ja mä siemaista pintin olutta. ”

”Mutta eno, entä se kamiina? ” 119

.

Avautuupi ovensuulta ’Ahneen Nassikan’ näky, jota katsoa en tohtisi. Bob-eno nostaa tuopillista kuohuvaa. Se laulaa pää punaisena muassa muitten. En taida saada luvattua murua nälästä liki painuneelle masulleni.

En enää jaksa. Jo juoksen ulos.

Ulos! Ulos! Ulos!

Allani maa sortuu. Ravaan ohi kummastelevina tapittavien ajurisetien, ohi Lontoon itälaitamilla kohoavien orpokotien. Ohi nostosillasta, ohi Leslien isän omistamasta korjaamosta. Ravaan alas, aina joelle asti.

Vasta satamassa katson taivaalle. Tuuli ohi on. Aavemaista sumua vaanii mastoissa laiva-armadan. Etummaisena on uusimmat höyrypaatit.

Niistän. Iso kaiku vastaa satamassa kovin autiossa. Jäätyä jo kovasti alan. Itku ravistaa minut unesta kalseimmasta toiseen uneen. Taivaasta tippuu lumisia höyheniä. Tiu’ut etäällä musiikin arimman aloittaa. Neito vaalehin alas siivillä keveillä saapuu. Pyrypuuskan uumenista minulle suukon ohuen suo nenälle siniselle.

Neito katoaa. Vaiti on taas iso satama. 120

.

Sitten askelia kuuluu jostakin. Äänekästä laulua tai puhetta.

Toinen nainen kai miehille sanoo: ” John, Ian, avittakaa minua! Avittakaa kiiruusti! Tämä pieni raukka haipuu pian, ellei saa teetä tai takkatulen autuasta hellyyttä. ”

” Tyly tämä juttu, totta kai, rakas Emma. Mutta kiire liiaksi meil’ on. Anna olla. Pian ala joutua, muuten emme ennätä mukaan. ”

” Antaisin olla? Pääsi lie pakkasessa haloksi muuttunut, sieluton raakimus! Oi poika rukka, jäätyypi orpona. Ja jouluna vielä.”

Herään aamulla valoon. Aitoja lakanoita, pieluksia. Ja vilu poissa. Patjakin alla. Huutaa muutama lokki. Meri on aivan ikkunalasini takana… siis…tai meri on allani! Mitä tämä tarkoittaapi?

Ovesta astuva nainen ilahtuu. Käsissä hopeavati. Antaa minulle teekupin, isoja hilloisia paahtoleivoksia, pekonia viipalekaupalla ja kaksi munaa. Silittää päätäni, sitten sanoo: ”Tervetulemasta s/s Amandalle, nuorimies. Olet I-luokassa… Ja pian Ameriikassa! ”

***121

.

.

122

.

Rautatieasemalla elämää ja sorinaa ja melutasoa mojovaa riittää. Sen katkaisee pilli.

Veturi sihisee ja puhisee. Kisko paksuja parkuja pari kirauttaapi. Tuuttaa savua. Höyristellen aamu-unia painekattilasta laiturille lataa. Hitaasti herää komea vetäjäpyörästö. Ylinnä kuuma savutorvi huutaa meitä mukaan.

Avaa ovi istumaloosin. Aseta kapsäkit ynnä muu hattutelineelle. Istumaan ala. Ota kuppi laatuteetä. Sitten ala katsoa ajan ikkunaa. Juna on ohi kiitämässä 20.vuosisadasta kuohuvasta. Raiteet ulos taajamasta vie. Saamme alussa katsoa julisteita kauniita, eli reklaamimainoksia. Huristaa muutama luksusesine, eli auto, raitilla.

Taustalla vienona krahisee savikiekon uusia säveliä. Jo ne lie tuttuja elokuvista tosi nopeista ja mustavalkoisista.

Nosta katsetta taivaalle. Et usko kyllä, vaikka totta kaikki olisi! Kone siivillään isoja kaartoja taiteilee. Tuo lentäjä lie tosi taitava komeassa takissa, laseissa, kaulahuivissa ynnä kivasti tiukassa suojalakissa.

Tätä pärinää, korvia huumaavaa, kestää pitää, sillä edistystä, kaikki, olemme todistamaan tulleet.

123

.

Tuuuut! Tuuuut! Tämä juna pian tunnelissa kiitää, sitten taas avoniityllä. Vilahtaa monia asioita vielä meille ikkunaan.

Ihana suvinen aamupäivä. Hakkaa tennistä eräät neitoset. Viltillä makaa lisää pikku neitejä. Ne nauttia taitaa miesten nopsasta palloilusta, jota jaloilla pelataan.

Ihmisiä joka puolella. Nämä työläiskansalaisia, lakkoilevia, kaiketi ovat. Sosiaalista liikettä he koettavat edistää. Pian orastaa sosialistikumous!

Nais-asialiikekin nostaa kimeän äänen. Kaulii miehiä taikinaksi mimmit timmit. Tasa-arvon mittava tie vaatiipi toki aikaa.

Mutta samalla, tavaraa naiset tarvitsee, tavaraa miehet tarvitsee. Tavaraa saa tehtaasta. Musta kulta maasta porataan. Ei taitu teräs, ei lopu alumiini. Sähkötkö tämän takana taikasanana on?

Aito, moderni aika oli tullut. Oli kello pakko omistaa ja kiire voittamassa koko pelimme.

Tietohan oli saatavilla salamana. Oli nopeaa telefonia, lennättimiä, lentopostia, radiota, kaapelia tai lehteä.

124

.

Valokuva sotaakin esittelee jo meille. Koleaa savua, hätää ja palavia kivijalkoja. Kuolemaa ja vallihautaa. Lamauttava paatos, rintamaa lännen, ikuisesti masentaa. Sumusta katsovi elämää pakeneva ruumis – sotilas.

No, tätä sotaa kesti aikansa. Lepoa ennen uutta sotaa, siksi pitää saada.

Laulakaamme ja laittakaamme foksiksi! Mekot naisilla pikkasen kai kaventuu ja lyhenee. Tukkaakin aletaan ihanasti leikata saksillaklaniksi niskasta. Pirteää, hiprakoivaa, huoletonta ja vapaata. Lienoilla rajattomasti kai aikaa. Toki, aika on suhteellista, sanoo heil’ Einstein.

No, Bohr opettaa toisaalla salatietoja atomeista. Tätä junaa et enää pitää saata kurissa. Kamalaa haipakkaa se häipyy hamaan huomiseen.

Ei väre tuulenkaan, asemalla seisovaa, jouda halaamaan. Ohitetuksi tulla saa talouslaman nousu ja rumaksi äityvä kansallissosialismi. Saa kommaria tai fasistipetoa pahaa, vain ikkunasta vilahtavina muukalaisina, enää meille nähtäville kärrätä.

125

.

Tämä menohan ei naurata enää. Sotaa kaipaavan ei liesoveliastakaan, tätä soopaa, pällistellen enää tavata.

Sillä sitä tässä oteta puheeksi ei! Vaikenemme, koska niin usea historia sotaa katsoo puolustaen.

Tässä siis eepos ihan uusi:

TUNTEVA SOTILAS

Emme Navaronen kanuunaa kumarra tässä. Merillä saa ’Das Boot’ seilata seuratta. Murmanskissa saattueita kukaan ei suojaa. Ja Normandiaan ei salaa nousta

sankaritekoja toimittamaan. Ei Saharan aavikolle ’Kettu’ saa sotilaita. Hiroshimaan ei tule isoja sieniä tänä kesänä. Kumusta salamasotien, tai pommitusten,

ei laulua lauleta.

126

.

Mutta herää! Miksi 50 000 000 saa tapetuksi tulla? 50 000 000 naista, lasta, miestä! Me, siis sinä ja minä, ne tapoimme. Oliko joku poskea toista muka kääntämässä? Ei. Valitsiko kukaan aseetta olemisen? Ei.

Me maata suojasimme. Oma maa muita ennen! No, aina siitä sota sikiää. Juutalaisia murhaa natsit, ei kai sellaista sivusta seurata? Niin no, olisiko natsit olleet olemassa ilman aseita? Kuka on tuhoaja, ja kukapa viskata kiven saattaa, puna- vai valkotakki? Tietääkö muka aseen nostaja, kuka saa elää? Sinun omaiset, sinä ja sinun aatteesi? Apea juttu, tappaa jotta pelastaisi. Ei, me emme ikinä muutu. Me aseilla takaamme onnemme. Lieei muita keinoja. Kukkia, teetä ja halailua? Anna minun nauraa!

Me voisimme koettaa muitten olojen parannusta: Perustetaan aluksi YK, sitten EU. Lällyä napinaa naiivi raukka. Ivaat itsenäisyyttä, likaat salaa vapautta! Vapautta? Hippi rienaaja, hae töitä!

Taitaa jo sodasta riittää piinaava ja masentava taitto peitsen. Nuku, jo kuukin noussut on.

*** 127

.

.

128

.

10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, 0! KABOM! Siuh! Suuh!

Tämä työpäivä hellesäässä, kai voisi historiaa olla tosiaan. Niin alkavi nousu, jonnekin aavalle taivaalle. Avaruus kantoraketilla, Saturnilla, tavoittaa pitää. Sitten itse kuumoduli ehtiipilentorataa soveliasta ajamaan takaa.

Takoo gee-voimat. Tutisee suojaosat. Taju lie hiipumassa, kojetaulu katoamassa. Kuumuus on sulaa piinaa. Valuu hiki asusteitten alla.

” 04!”, Buzz asettaa happitason, ” 05!”. Alamme nauraa. Me elossa lienemme. Liitomme huuma vakautuu.

Rätisee kohiseva radio. Houston asemissa on alati. ” Apollo, täällä maa. Tasaajat ok. Alapaneeli ok. Ionimoduli V2K ok. Tiputamme alapainoja viisi astetta. Loppu.”

” OK. Alapainomittari asetettu viisi astetta lisää…jo kakkoselle. Houston, ei muuta. Loppu! ”

129

.

Upea ja tumma tausta, avaruus, saa maan ihanaksi siniseksi marmorikuulaksi. Näky on isku sielussa, huminaa aivoissa. Paratiisi. Kotoplaneettamme on aito paratiisi!

Utu sinisin aurana suojaamassa kaunista palloa. Joka puolella kutsuva sinisyys.

Yllä vaeltavia vitihattaralauttoja, keveää höyhennöyhtää. Ja alla taikasaaria tai maata. Raikasta maata, jossa laitumia, metsää, aroja tahi vehreitä tasankoja, kauniita savanneja ja vuoria huumaavia vaan on. Ei melua, saasteita tahi porukoita. Poissa pikitiet taikka tehtaat.

Ihokarvistimot nouseepi. Läikkyypi mieli. Tätä sinistä me emme tuhota saa. Vaiti olemme.

Leikimme tovin olemattomissa tiloissa, painottomissa kemuloissa. Ponnistamatta nousemme alas, ynnä kyykimme seinillä. Sitten lounasta mössömäistä pilli saattaa suusta alas.

Alamme ennakoida raketin uusiotelakoimista monitorista. Muutamme rataa kohti kuuta. Alennamme jo nopeutta. Pari nättiä jarrukiekuraa kuun yllä. Vakaa lisäkääntymä. Hitaasti tapahtuu kaikki.

130

.

Olemme alaluukulla. Kaksi miestä hypähtää jo kuumodulin alaosioon.

Asennamme isoja varahappilaitteita hartian taitse, imupuhdistajat etupuolelle ja kuukypärät. Seikkaakaan ei tässä saa tunaroida.

Avautuu lukiteistukan alaimukupit. Eli on alussa kuumodulin oma osio. Katsastamme paristoreleet ynnä muut osat. Alustaraketit alkaa jarrukohinan. Niitten apu takaa laskukaavion aikatavoitteet, ettemme liitele ohi koko tavoitepaikasta. Vilahtaa jo ohi leveää paasia, kivikielekettä sekä hyistä, pimeää pikku luolaa. Kraatteri oikealla, musta kuru vasemmalla. Enää muutama metri. Stop!

Esiin otetaan alustalevyt, seisotetukimittaristo, raakaiskun uumentimetynnä kaapeli. Sitten aika seisautuu. Radio vaimenee… Koko universumi ääneti kuulostelevi sitä tussahtamista… Vereni kohina kuuluu päässäni…

Tässä se kaikki olisi, koko huima taival. Hujaus, ja kivikautta vielä kävimme. Täällä me nyt seisomme hyvästi, harteilla muitten. Kaikki me nousimme tänne, sinä ja minä ynnä kaikki olleet tai menneet. Te mukana olitte haaveitten kaukamaassa kauniissa – kuussa

131

.

” Kontaktivalo!”, Buzz ehtii päästää suusta, kun allamme tärähtää pikkasen.

Taas on avaruus ääneti…

Taputtavi Houston. Ne hurraa kuulennolle kotipuolessa.

Luukun avaamme. Alas taittuupi uloketasanne, sitten tikapuut. Saan astua muita ennen. Noita avaruussankarin askelia katsoo koko planeetta.

Pieni askel tää pikkupojan, oli suuri loikka koko lajille.

*****

132

.

• .

133

.

Kamala melu. En saa happea. Humisee sisälläni häkäisä kaupunki. Hakkaa viisari aivoissani.

Katosi taivas aamulla. Illan tullen ei valosaaste suo näkyä sinistä. Meille salaisuuksia avaruuksista saavukaan ei. Repesi yhteys rehellisin.

Koti, maa, emo. Kuka olet? Tai kuka itse olen?

Ei avaruutta vailla, tahi historiatta, ole meitä. Tämäkö muka olikin unikuvaa. Sammuttakaa valot!

***

134

.

• .

135

.

Sininen. Se sävy, joka puristaa sielua. Sinistä. Siis sitä, mitä meri ikiaikainen uumenissaan, alla aallokon, aina kristallisena poreiluttaa,

Sinistä. Siitä taivaasta, josta meille tuli valo. Se, joka viipyy kalliossa, kun aattotuuli saapuu jo ja korvissa kuuluu huhukaiho. Haahka sinulle tuo viestiä jostakin ajan alusta.

Kuuntele tuulen asettumista. Maa ja taivas. Sinä ja minä. Sekoittuu kaksi sinistä, siniseksi.

Suutele illan alussa kalliota. Makaa laiturilla vällyn alla. Ja kaunis neitoseni, sinisiä tähtiä toivo.

Rakkaani, ota minut uniisi. Sinua kaipaan. Iäti.

*******136

.

.

137

.

.

138

.

.

139

.

.

140

.

.

141

.

.

142

.

• .

143

.

.

144

.

.

145

.

.

146

.

.

147

.

.

148

KAAOSSalaisuuksia siitä, mitä tullee tapahtumaan ennen aikamme loittonemista menneisyyksiin. Ääniä jakautuneesta katastrofista. Futuurissa muuttuva, uusi historia. Outoja sanoja, sattumuksia, sekavia viitteitä sekä muita seonneita tapahtumia. Siis etsi polo itsesi. Totuus: tuho tullut on. Oli kaikki ohi. Kohiseva avaruus ajatuksia viel’ etsi. Tähtiä taas ne lie. Aha, päät sekosi. Sanana naks, poks, ponk. Ynnää, kaava on:

E=mc2

Meno avaa, käänny. Knop…skop…skan…ananas! Iso kestää. Paha eilen. Saa täit. Hätistele ivaiskut. Aja suu. Ravaa vesi. Hoki hoikkia, kilo. No tullut ohut suu, totisesti olopiste siis. Ai, mut hapata! Tien. No, Esa, tiu! Mä? Kesätiet tiivaivake sais’. Kumutta sa? Jon, Asa jo tuo airot. Sihisuu-avut tuumas’ Siru. Utu-fatsi. Fortsata kasteen utua. Ka, jäin ääniis’. Kyysi enne. Matsimenot ti? Olemma Kian ennen. Aamut. Hapate-Ellu, täti mätii. Sais’ kuusia. Lassoa, Aki, täin AA-Pia. Kaunis, isiin utuni. Matoina akkarovio. Täit, hätäisin isi. Ne sotien. Sinua, Kaj. Allan, yllä valli. Rutia laakamatoilla. Kas, sula nalliele. Tuus’ iskes’ in! Isät, Sini, Siska. Kuuttiokesäni. Ma jänis? Sa. Viat. Ajaa, Mats, imut. Te, sa, ne. Luu. Telet nuukat sulana. Jani katso, jäit! Sei. Vou! Telluni SAK. Ha! Ah, ohi Aku. Huhuu! Luukassi. VR, ok ajo? Juu! Paasiluu. Totta, Anu, kassoilla kyy. Pii. Vakojes’ Ola. Vilut, Ellie. Mats, ojat. Saavia, täti! Isät, Sini, saat. Tuli ero. Pane sillat, sir.

Kani, ano Kollaa. Al, lana-Assin emu. Uneni Aki. Ai, kiiremäti. Mä. Tissi-isät. Sini. Saul. Ei. Saat, Siru, pakojyväs’ nenin. Isto, lava-akat. Tumma saavukin uni. Kilo-Aku. Mökä. Mätä tie. Me. Loat tai rotsihihat. Alli, avattu ura. Vai en. Elo esti. Aku, Kiat telo. Aku komea, Amit ok. Nisille hersy et. Hyi, Seperienaa kuvaa! Satsis’ kuu ravaa iskuusi. Alaselli-emät. Sini. Sä, Ykä, nouset! Saa sola. Vien Ellut, nalli-Allu. Maas’ Aviat isot. Akin Assi. Ovi-Airasi iva-akka. (Hik!) Nupua. Käsiä. Kähinälläsi sees imu. Haeppa haas’ neule. Ma? Lamakelli. Jaloko kakkio, liruu silona jo. Pukkipäät. Leksain. Ei.

149

.

.

Pat, teen. Alpo. Koko osta, Kai. Leksan Irak. Nassu-ura vaati onnen. Nea, tiumaut. Sana astuu pakit. Netti sen. NASA. Te. Kolui puut, Tiat. Sala-Emmaa? Vanu kuulas. Se Lou. Pitokellonne luu. Kaarru, hennot suo. Hiv? Attu. Patit. Enää suuravan osaat. Ne sakkipäät härät. Emmalla nukat. Suusäät. Sää. Piit. Hezzu, bola! Vitkat. No kas, suukassi, inua kassaa. Maku-aknet. Tieva. Ah, Etti. Loan Aku. Mette, enne? Miat teel’. Loikkia kännyäni. Ma, jänis? Ennät, Emmi.

Suo ne Mikki-aknet tiumalli. Et. Rahit. Sävyhemmosi. Esty, ne mällää. Temmiväkä. Lei vattua. Kivi. Kaj, sua? Juhlavia. Tami, uho kokisi loikkia kesäs’. Sätin ässää. Puuluu. Kani hoki ne revat. Simat, hassu täti, sivelet. Solu-ukit enää imus’ revi. Nuo kokee ne, Mia. Voida ruutuasi, Esa. Kia. Nettisi. Lepaa. Kännyt. Emit ne muun. Uksi. Akaa. Rotsi, ratti-Miku. Te tosi? Esty, velat! Sulana Atet on. Ii. Sepot. Sir, te mama. Tuu! Mää? Ne allamme. Savu-rukat sumalla, Eki. Oiretta arkaa,

Lou Lukkipää. Emi. Pätsi.Yhä kesät. Tekele, ikivikaisaa pää. Eve lihoo. Jaat halivat sa. Kia. Peti. Ovat ok. Ok? Ihoele. Tiilemmet. Te. Teetti. Ovat. Aki, ano ivaa. Kuksa. Laakatupa. Netti. Innan iho, kurra-Jaak. Latit eka, Ratsula. Taso? Tuu! Männyte. Elerotsi. Rap-Emmat. Sastako isoa? Moni Ludo muu Kassula. No Ile, tipu kumialan akut sieti. Kulu-utu avaa, Dior-Anu. Taas ässä tienaa, kaakki. Estä räpykuu, Kaj. Elle. Lou. Putet ajat, Sid. Hupu-mies, Tiatnait. Rahatiet. Tia.

Lippaharava. Josi, Emmanne sanoo: ”Iso alani.” Ludo, muuko? Jäät. Hä? Pyhät. Sei-Miska. Kallu Kuulala. Emme. Loikkia. Kuut hapatit, saati hämyt nää. Käsi. Laakavälly. Nuukaa. RUK. Ei kurra. Jäittäni rapattu. EPO. No jemmanne laatu, ukit? Hokaat aremmat uumat, siro Tino. Matsi-Mio, Kale tois’ uunit eka. Radio Kanne. Emmala, salaat. Suu saattaa sillipätsiä, mössö-Mats. Anu, ol’ netti sällin ies. Emmi, kyy kännys’, ala emme! Suo natta matsin. No, passio. Lumekassi.

Mottoni: Apassi oli tassi! Motta, melo! Nivot, Emmi. Kielemme loi Tia. Vaasat. Ohut. Emme. Emät. Sini, sätät. Ile imi pyykkiä. Lipee suon Tomit. Siv, rakohitaat? He. Takki-Atte. It-ikipassio. Patio, kuro piha. Tati. Et saa, Saul! Emi. Eno, naava ivaa. Muu hairouva ja Jenna-vasa. Tiinua, Kaj? Ok. NASA-täti, erhe vihata. Joraa jääs’. Te. Ma. Imu-Tia, lassoja taa. Mats, Akia? Rataa, Miat. Aira, Asa, Kia. Tallaa jäät. Hyönne, hyö, hää! Eve kajottu, Al? Arat Tahiti-vaivat, Lea, välly syy.

Sini, savustu. Kalle, Lou, pakojaolla Pat. Sinua kassa. Maa jo USA. Naruani. Sini, sut uisi itara. Poti. Ano Emmat. Teen Alpot! Ok, isi itara. Passiovia. AA:n imu. Hassu leisuksi. No, Ykä, niskaluu kiro. Mr Amis, kesin. Isis’, kana hinaa maas’. Suu, ravaat. Suat. Ammuta jae, Puuppola. Tuumi enot:”Suohellesokkako jääsi? Lattét sai siivut.”. Te, te. Sai ratti monia. Palako? Uppolattét saisi iva. Jonia pala, Emma? Tupitko? K2, vilu dominoi. Koi-Leena, palakota jaa. Sataa mällää tollo Paitala. No Assi, ”me”, sanot. Suo hoida. Ravesi hokee sitä ruutua. Kava. Muu hemmo tii lemmen, ei Lasso-Lee. Maarua. Ne. MM-ala 50N. Osatippa. Haat. Te. Sa. (ZZ & UB-40). Allan. Et. Tietsu sai. Kihu, ula vaanii paalus’. No, suu muu. Kas, sama ota. Kulua.

150

.

.

Te jo. Kas Samu, piiheilujat. Tasoa jouseesi, Tutta. Mi? Ove. Ego-Oka, taakat. Naama. Jaat. Sai Levo. Saat arot. Nelipiit. Hei Ludo, muu kesti. Netti sääti. Paatti. Ovat Allin. Rutas-Alli. Te Karot. Naksu-ura vaella, Aviat. Ella, vaani kenno-Jusu. On iva klani. Innaa. Iso talloa. Airot sihisi ovia. Kässääs’, Elle. Häviä pöytämät. Huushuis-Mobak: 0-1 (23-45, 678-901). No tussu-onni. Kuukoju. Kunnes tiepottia. Tavat ne. Sama. Ja vaanii päät, tiirat. Sidosojaa, Tia. Tätiö. Te. Aha, jaan. Ei rippi.

Hattuapa. Vattuapa Vaalasta, Aki, lättyys’! Iän esti Taavi. Akkua rivi, Ian. AA-Nipa näyllä lue. Netti-sky. Iskulanaat. Et sure, Pat. Sunna-rap. Ne. Jolo. Netti. Uma, Atte ok. Emmisi, Ove. Maaru, Annuni manna. Auli ala. Hä? Kesäteet, Aikku? Kajoni eka tiu. Mie! Ei. Lemmen. No, Emma-akat. Alli, Esa. Emu, tuu! Mä. Niki. Emme. Emi. Ei siat. Sale, patto jaappa. Tuttu jae paiseetta. Anu, Nisa, jänis! Te. Siam on uni. Sää-Leaa, Saku. Kaj, Atsonne Esa. Aku mökäät, ei tikka-tok! Lavia.

Vanu, paat taas ne. Vikataksi. Vapa. Kuka? Ja. Ja. Ohut. No, Aku, Kati, Esa,nam! Liassa melo teel’. Lotista noki, silo on Niina. Taru-Esat. Suvisatsi allesi, Aki. Et Istana. Ah, ruma isi. Ala, tuu, jää! Ikisato. Sä. Tii. Sania? Onnen Nea. Tiumaa. Mamo-Emmi. Sa. Jou, sataa! Me, mie, ne. SIM. Elo. Atte, Esana Aku. Kokis-tila. Vie ässä. Mätti se Aku. Matsi ota, Ek, sopuko jo? Kilo-Emmi. Opa. Tenäni. Ma, jänis? Siis emät. Sei-Mats, alat sian 0,0000005. Allut. Isku. Tepa, taas 0,0000005 iski.

Määrehattu. Matelua, laulua lienet. Sut, Immo. Piat. Neito. Samal’ Asat. Sumu-Känä. Se Känä täin. Ei. Sa jo sielu tienaa. Mi? HS:” Ori-Hati, Alit osa-asutte.” Kello kiva. Ana, raha. Sie. Naamat, Timi, ota! Joket. Irak, NASAt suona. Ala-Siena. Ai DNA-Mr on ajaa? Jou, Siena-Aku. Kati, EUt! Taas Assiks’. Nam, rumat. Taru-Esa. Taliesto. Obsadaa-sälli! REM. Ässätarra muka Anuun. Aknen. Oravan emme. Sa. Lito. Savet nutisuun. Ah, iso-Pee. Siis ässät, Neat. Sulo, Upo osta. Kaato sai.

Rotsi hae. Sun Ii Naks. Ok, emme. Ne Kia vie. Iskee hupat eto ässätäti. Sälli, satavat äänen Ellet, sillä paapoo sätät. Naakat sai Levo. Sei lien. Avaa, Pia, kaatosää. Nea. Taruani. En. Ahon emä. Mätät. Ärrä. Kelliväthän? Elli, emää! Nean isi. Ala kuuman ivat. Hali vatsan ukkini. Avaa, Hapa, otepitsi. Sa. Fiat, Airam mokaa. SIM. Silais’ Ossil’ lasna kävyt. Iäiskamu raju suon. Nam! Al, suola taas. Allut. Iskut. Et ihonaama, Al. Aha, duo ja avosi Esalla. Me. Sana. Akneluuterä vienee, Simo. Uh, naamahyypiä. Hesa-akka, Pia. Haa, lamakassi. Ruka taa. Sääti pää ne, Tea. Anu, jätä tatsiemo taa jo.

Teit Ala-Sallaasi. Ota, Atte, porho Bonnie. TS:” Nieli ehoon Asat.” Sille et. Hus! No, Aki. Ai, kota-Aki? Ai Akit? Sam, ottajaralli on Eilat. Aapavajat. No, te. Lou, haavi ok. Arpihää. Et. Ripat saksin iskin. Al, kallis kasata, kielit. Sana hinaa telani. Kaakku tee ne Hyla. Juut. Ne, vaki- aknesakki. Pallisi anto Kemis’. Kisko femmaa, katti. Ala-jemmaa kalua. Ladaa sääti, piski. Saat osat. Tuun, en. Nea, ope lasna. Kia. Itse kaatosätät. On salit, Ossi. Muu raveneka pää. Mä. Leivostakat. Sumu. Saat ne Sam. Itsesi ukin. Ennä. Laamat nirsot, aapavattua. Ma, laatua. Hilla-vajaa.

151

.

.

Me. Lou, Kaj. Ok. Lajivika: iva. Lapajäätä, hauva, saa. Elo kelli, emo. Jee, lettiseni kaato. Savukolaväet. He. Liat. Ai, Lepaa? Kato-Ida. Rait. Sopot. Ne läimit tänne. Lain of-ele taa. EPOn iloa. Nam! Ala salliva taas. Ilon, Aho, teit. Emmi, lepo kokassa. Matti, Ove, Riika. Jaat, Simo. Ok-kapolle kilo. Tullut ilo. Akia? In red, Omo-Tia? No, ananas-Akia. Tanakat nämä. Tök,tök! Hä? Sini Imula. Upo lie. Sä, Retu. Tia, tienaat. Aro-Pat. Saamat. Lukat. Sumat. Saat Hetaa. Saa ravat Eesti. VR-Atte hei, maaravat! Eesti. VR-Attesi. Ana, Aravat alla. Masat. Tuma-Aki. Ai kotipii taa. Vei tavat, Tim. No, VR-aasat timmit. Timmi Miskani. Kia. Täi. Hei, miilu!

Akne nää. Näe, Mika, Atson Nike. Kiilaisa sian suo mukit silais’. Osaat, Saro, nai päät. Sidetavat, Teo. Kehät. Te. Kiilat silaa. Isosta voi. Te. Kia. Kai veli ok? Kalaisia lasna köytä. Mä? Nalle-Lou, pako jäi. SIM. Hinaat. Ale-palli ol’ ajat. Ojat suli. Olla patsas. Ponnet. Sei. Maa. Tia. Taittua. Nenäjetien ukki. Pääsi laakamällit, Liv! Te. Soti. Entä äreät? Sinne taakka häviä. Puma. Ane. Nivus-Ana, hinaan. Ukki, Elli emä. Leivati. Oi, sa Aino, maat hali. Välly. Tii. Nova, saat nettisäät. Ii. Kassi-Lennut nai Panu-jämät. Tuuuut! Tuuuut! Te Ellut. Naamat sidot. Emme. Loikkia. Kätsyt. Sideälli sääti päät. Seka-avaa muu hai. VR. Ok ääni räpätä. Tassikala jo USAssa. Kuitit. Savikänny. Assi. Viu, halua kassi-Esa. Lassi, Katassa emo. Kava.

Tiat, isot ei läjät. Ne, Lou, tee. Lie Tiat. Ajot. Raaka jo sinä. Älli viis’. En ok isi. Loikkia katto. Takkia. Välly, koksu. Te. Ella, Aviat Attesta katso. Natsisi ok-lavat. Sumajatsi. EPOni sotat, sivukolea juttu teil’. Eno, jäi levä. Sai suun. Ok, ei kiva se. Esiharkan on ei-vallat. Suat, Alli! Tia, rotua Ileeni. ”Se Susku”, lamatuumaat. Siru hais’ koni-Ami maal’. Keri, Lea, Tiinua. Kati, etsi luja. Osta! Kas, sula-Emma. Ase-ivat. Sama. Jaat. Solu, tee tiarat. Savuhoukat. Sadas iso uv:0,2. Ässä mätii, kiho. No, Anu, jaan ukkina.

Jaa, osta kalanetti. Sä, te. Etu. Taa, lippu, katoa. Lanaa mutsi. Elleen Ile, Tutta. Huu, männyt. Ikäs’? Pakat Esan. Iso-Ola mut siivoaa. Vana-Aku. Mä. Tie maatuu. HIV! Rotuvasa. Muu känni. Lyöt, särö, Ypäjät. Eva-emo, käärehitsaat Ihaata. Lelli rutialat salitta. Kenia painuu. Maan Ellet. Sir, yöhauva. Saat. Tuutipa Attua Riki. Rapa. Jukra, Pajuska! Poks! Ikeesi hupa. Jee, Sihi-Siru. Te. Villi peesi. AKT-akne. Säät, tiira? Avo. Jo. Ma. Osa. Tule majaani, Rosa, jää. Mä Lealla. Me, sa.

Ei, Tatu, arassa kiire. Ma. Nai pajassa, kouli, telo. Sei-Miro. Unella DNA-massat. Sa. Melu. Te. VR. Et. Oonas’ netti. ”Sinä”, tää päätti. Lisa, Anu, Miska, Kaj, Al. Lapua. Kela. Piivainoke. Paiskovi elot. Haapa-isi, Olli hajosi. Nipuke-E.T. Elluni maat naitava. EPO? Hässi, sä, kuut. Halinen, Ian. Avut saat. Se voipaatti. Okra tämä. Tä. Timin Allan. Oire-Miat siis. Ana, Katini salan ukkina. Vian oire, Mikko. Lama, tuu! Maatuu hallani. Kajta? Passio. Pulivaja. Iskulei. Pationa kala jo, Tia. No, Ola-Vallu. Maan ääre. Hä? Lei. Vanuluoja. Jano. PR. Oi, pyytää jakku. Raki. Opi. Osu Mika! Arno, tule. Istunut tuumis’:”Kola-Hasse, sakkapeili sääpalloni siat.” Nana, Aku, mätän ne. Emme. Ne. Tuuma-utu. Ojala, nai pallo-Anna. No, liemis’ kai, Ile, Riikat. Tumamme. Sakaria. Kattotuttu. Jämä. Tylytät TYY:lle, Hatsa, UTU-anelut. Akka-Tia. Tä? Teet, aasi-Elle. Nai puu, Pia! Hakku Arin? Eipä! ”Mätit, Suu-Riika?” akat tivaa. Unimaa. Kattivanainho.

Joonas. Elli, he imi akneni. Anneni, otatte hupia taulua. Lätsä-Ken, ääni katso. Juu. Luu-Kai. Leksa. Netti sama, tasosi saat. No, iti. Avaa. Ota kotien Elle sinisellä. Ne nous’! Ne? Uho. No, kuuselluni matsi. Ne. Muu naksuu, Pyry. Puupaa-sälli viis’. Salani hela. Avotie, naatti-Ola. Nam, Mirani kiisu. Mälläät. Etu, ui täi. Ne. Hyö hais’, imuluuppi! Tatsaa. Viat ne. En. Uneesi otat, Sam. Mieslakat. Sen utuni maat, Siva. RUK. Tinalait Savoko jäytää? Jasso, itua nivo, kassa-Mata. Saat. Savu-Kiako? Sinät siinti. Taa pyry. Öh, tammisuu. No, anesi ammut. En, Adam. Raavi, Al! Assi, otsamiinaa. Vau, musat! Siam. Eva anoi. Hoi, luut! Ellaa? Viat nosta. Kas, samat Asat. Sa, vitsa-Elle, ojani Asa lanaa. Varat. Somaa, J.R. Okat samat, Simo Näsi. Ne. Ilse, lihoat! Sallis’ otson iho.

152

.

.

Neitoko pro? Ne. Iva. Oh, ok Al, Lima-Tia. Lätin oot. No, lihon. Ei. Te, Siru, Jan. Ei vattipata-nivelet sammu, kiho! Naava-Ruut. Rosa, Amin alla solu. Solu? Solu. Solun Esko. Ujo Jaska, jää ne. Ne. In, Ellu, Sam. Elleen unia. Piki Lätsälä. Naurumaut. Tavu. Lada. Asa. Diat ne. Netti. UmassaUman esi-Anu. Pääpaalu. Ale, saavu! Houkat. Sillipouta Atson. One Bob, is it hot? Nea, osta kato Jykän nakissanne. En. Haat. Luus’, ne voi puutua. Vaanii. Ma. Kesät.

Neo-Neat. Tumat tulon. IT-Nipat. Siam. Ei. Sä. Majaa. Kouraa Eki on. Ikäni saat sotaa. SAS. Sakissa, Nasse, en hanaa. Tavat alle. Sumaan aasina. Maanäyt. Sepät, Tenaa? Matto. No, jätti-isi. Te. Hellit. Sopi se vene, Moona. Sa. Jättämät. Tiikinat. Nupe saattona! Ai sokon? Alli Revaluukku. No ne, Bob, ne! Siam-Mikat nallisääti pilan unimaat. Hajupatio. Nukka. Tuu, Patu. Al, Aiju, kukki päät. Tie-Patu, mälläät. Bob on. En. Uni. Ma. Jäi. Hei. Mä, rämä. Hajustu. Hait. Tora-Jetta. Kaj. Oksia laiva. Ne tais’ itua tätä. Mä. Isi älä, J.R. eksyy! Väkiä. Kessu, elokuu! SA, Alli, ohi! Pakat.

Älli-Satu, Uma on emä kesäjetien ajon, ei häjyt. Hyla-Tiinua. Kai vesiala. Vau! Takaosta, Kaj, Allat suden. Älä myy. Ma. Ravata kesässä. Talli-Atropa lanaa, vautsi! Allén. Al. Raetälläät, Aitta-Anni, Kalluni. Maa. Kia. Apis. Ilo-akku. Aro. Nea, akka, Hatsa, Kate, Mats. Osina Assis’ kutu. USA. Uni. Mää. Ne. Bob. Esi-E.T. Tenaa. Mene. Mia Ladaa sääti. Pani lakattu Mikot. Ile, imisi ala. Haa, kouralle lapas-Kaj. Ääneemme näämätää. Hauli vaanii. Ma. Kallu. Maa. Ellie. Mälli se. Saat.

Soina maan. Ei testin Annu. Pello. Ne. Bob. Nanna, katsoutat. Se Kia, kihon uni. Myytyä. Täi. Piihattu, mälläät hanaa. Kuu. Sain, no, sinua käkimassi. Sa palalles’ palalle. No, mätierää, Kaj? Natsa-Kai, valu! Sees iti. Ratsu. Piipotta käyrä. Kotsia paa! Nahinakisa viat nai. Saa, Urpu-täti, eletty taive loassa. Mel, et siro. Katuupi suu. Kino Maaru. Esty! Naattiokrat, Ykä, nämä. Täti, maahaara ok. Kitaa, lättyä tälle. Eri ikä. Lei vino. Mats, apu akalla. Tim. Älli. Makkia? Vaunua?

Vaja ok, Kaj Lavi. Vatsalle mälli. Vikaluku. Maat . Tarua naisi antipyyt, Tero. Unta. Veli, ero. Kas, sie! Kate? Vei lauluala! On. Ei. Huu, luukälli. Et ylevä. Kalliosi naama. Tasalan id. Nellim. Sala-Aida. Orret. Sa. Eit. SAS. Ponnen. Eteni onnihela. Nää myy! Mä. Tie. Räksyä saa. Taattu pala-akku. Ropo, tuo jäävesi. Häilyn. Ei heti aknet sula. Netti-Ellet. Sir, ikä nyt? Te, työ. Kas, Siru, Tia. Lukki pani Anaa. Me suon. No, Kollaani, se mahtipaasi. Luutätini, kellu!

Mätä-Joona se sättii ratsun. Napat. S.O.S. - iso lutuni! Ma. Atson lie. Näe terävät syyjäillä. Ma janotta. Ai suukoje? Ilolle kaarru hattu! Maat, Lavia toru! Pukki, paa Tia. Tinaa maa, natsikoni. Suu. Kas, sellon uni: Milou kesi ei. Koti. Silla. Se. Sätät. Äitiäni. Te. Ime. Te. Puska-Pave. Siru. Maat. Nana. Killi.Tuulit. Sa Vesan saat. Iski, Sam, Attu, kunnes kumu puuna vian. Elo. AUK. Kun. Naulahaju. Te siat! No, ULA. Ina. Hinaat. He. Tati, eka rivi. Kassi. Ne muun. Et Sam.

153

.

.

Maha ja UMO. Tili-ihot. Naruska-pässi. Lei, puustilekaa kinu! Uinu, Kaitsu, meil’. Emma. Maana vaasi, silona akne. Tuu! Mä? Leivaot. Tiekäkemme. Assi, Miku? Passio, sir. Emma R. Repaa? Te. Matsisi omi louhemme takissa. Nemo, näyn. Ne. Päävesi liki. Si! Ivaa harotti ekalla! Mi Taavia tais’? Konnaa kouralla. Mattorevat. Sahanatsa. Monesi ala-navat. Te. Luutalli. Akku suo hallisuun. Ammu, saat tiu-Kajn. Eu lie’ha,ha’! Maaru-annos, Bo? Jarre. Hattu-Mats. Otsaravi. Kyyt. Et. Aavat, Sedu? Unileffat. Letit ok. Kutusuo. Hassaat, Heta. Asta, aito uv:1,19. Estin. Elo. 11 ojaa. Tiat. Al. Loikkia, Ken. Naava asui, Ken. Ile, ne erääsi. Lou. Pää. Ne Allun imit sa, sala-Al. Liu, muutto. Lutu suohattu, mi silo. Aku, Malla, Tim, alla ma – Salli. Kia, kallispa laipiokatto.

Joonas, no syty, Dalin oot sa. Ja Ara, lana-avut ne. Karat. Suulat. Se uho. Ajat. Sahanaatti. Ivamme luukesälle. Mi nappi, Rauni? Maustukaa, Tiat! Tammiosion Oona, sa uni. Mini-revot iskit. Oksia tylli. WebCam, M.O.T. Noin. Emin. 15-81 oot? No lelut, Atte. Rakon nannaliha. Tatsalätsä, tie iski. Repo-jam ok. Nanna-aatos aja ohut, saat Emmaa sa. Taru, estyn ajalla. Kisu, lapporemmi Tonimme. Ian, en ok. Te. Hä? Leiväylä niin on siis. Esti. No, elopa. Nämä. Tetrapano, Bi , suon ilo?

Saatava taas Ellaa! Mikot ajat, Sale. Pisu-unet se imi. Sotisko? Liity. Kaato-Sirupa Annika. Tuumani, Anu:” Kassi olla vaja-rassi.”. Utu tassin omassa. Me. Letti. Huitsila. Jori, suu saa. Tällää tälle, isi, loiskäsi Lassin. OY-lait Toluks’. NASA. Avio-Nipa. Kia. Tassis’ Etna. Nait, sir, orret. Assi, siira painii. Bo, Kaj, aatto? Piivatsa, kuropa soosi. Saatat. Se. Simat Simon. Al. Lavisti omi hattu! Mataa Mia. Säät Timin. Tynni kiskalla. Vasat tullut. Ilo-Aki. Ai, suuna. Ano k.o. kakkia, tisua!

Kaki! Ai, suut? Emit. Sä, vie siat toki. Latta varahässi! Sä. Kaatuu. Hellaa viat teetti. Ovat. Aula. Hää Neassa. Jou, takautui rietas Sam, iski silla-Nipa kassit. Uuni muuttuu. Matsi-Alit osas’ on. Al, lavat suo muksi. Isojemmat sidot. (Ässät, 9, 8, 7). 1 Ällä. Se. Kas, solut. Ilot ajat. Ammuja. Ratsia. VR-akne. Kia. Kaanipa känny. Ne jytää sais’. Kutoja, hais’ kumit. Aava. Ja otsia tilaa. Vannota! Ravaat, Tom, maassa. Kosi! Nivo! Heitä vene. Te, ne. Esiotat sadosta, ha! Raitaa vaatia. Te loassa.

Kanat nivo, kassa. Me, sana-Akit. Teet. Se. Jami, et avonai pallia. Vaito Kia. Kaskilaji. Mio, tämä Leoko? Kinu kutu, Upi! Eneni Alit. Tamma isäkin? Ei! Piha tallo. Nikilläsi kino, mi paatta astunut. Sid hanaa. Me. Letto, siel’ lisko. Äly. Ai! Varo! Tiiläävät, tiireivi. Etuparilaa isosta. Akkusuonne saat, isi. Tuma-isku, Eki, out. En. Ile, taa tammi latas’. Kosii siis räkät sälän alla Atro. Palani, kani-Aira. VR, opi topat. Te. Tuu, paaMasat. Tumia salliako uhalla? Ne. Eki, utu-Esaa. Mao. VR-aasa.

Tatsa. Kia. Rajattuapa vattu-urasi. Sa, Ola ja aisanaama ja iskä. Lasna katsoa jytääsi. Et, Annu, kutuesty. Naatti-ipana. Jattat. Sonnan iki-Attuni. Miot. Ilo. Sut. Silavia. Källi. Sie, äänees’ tilli. He sai, Siam-Al, Anaa. Vällykilon Esko tuumas’. Seeprataulu-ala, ja otti osu taas! Nettiä parut. Tunnet Tiinua. Kas, soi. Sous’ Sue. Damaski, sei, lipee. Suon nai Puppe. Havu. Tuot Ninaa. Moka tao. Nai pässin. Ei wiro unisuuna, Aijat. Te, pois kammo. Sinä. Älli. Mie en emmi. Hasse etsi.

154

.

.

Olen H.C. (Abi, RUK…). Ruit, hamesiat! Led-nähtävät syyläilyt. Ututatsiko? Rabat. Sulia. Hinaamo. Kokaa? Saattona soikot, Elle. Duo Renélle sillikiisu. Mää. Työpaattako? Ok, ok. Orat sumuni. Unenne. Nam. Ei, hule-isi, pyykkiä. Laji se. Lei. Muut sinua. Kas niin, emu-utuni saatto.

No, kissal’ kannan ale. Ma. Pukkipa naku. Muhi, ora! Valapennut. Nettisiat. Aapat ajettu, pillilisko. Kare. Noitua ne raasut saa. Suttaat iloa vanaksi. Me, ne , te. Nipo. Sut. Silavalla. Ma. Selli. SIM. Hiiret tae, Tia. Taso. Orpon urat. Sa, Kaisa-Aave. Kulit savikilon. Etätae. Kulo jaa soin. Oma Kiani. Kelle he, Tia? Tinaamo, ratsu-Alit! Ilot nakin uuni vie. Lava. TS:” On it-savo jo!”. Ma. Osat. Nila-aro. Miat. Enni. Lemuhai. Ruusaa? Huu, passio ime. Takatee-Tia, Tiat tee. Te. Iti.

Paasaat sinua kaivohai. Luu tai suut. Onnut. Estin. Et. Sait Lavi. Päät sekä lei vattumässy-kyläs’. Sävyhaitarko? Media. Kätsät. Isi, akkupojua? Essuoripa. Atso, rokat? Lou, pennut Ilen aamu. He. Kyytiä ässä! Taas nakit Sakuina. Kiani sotaa. Me. Saa osin ylä-isi. Aja raju hupi. Seis, kyni! Avitti. Seis, kesi Mattis’. On Al Lavi se nipo. No? ’Duo Nue Iuqs’ –etnomuusikot! Nahat, toti-akat, sulia. NASAt. Se. En. Utuapa. Vajat. Se Simo. Uhat. Sam, Miraa? Luke, sä mätilei. Kaj.

Ottonanna, kaivattu kiila, jossa maisia moni riita. Sa, tiu. Mä. Kesät. Ies. Seitaa? Liuhu pitsavati ateriat lovesti. Nettisiat. Tor, Ed, idässä nenu. Te. Se imuluu. Kama. Tuu! Massi siirapiksi. Ne. Eno, mamonasi suu. Nilaan akana-Kata. Jemmat anna, Kai, Hettaan. Ek & Cole & Matson. No, ulapojat saa. Matsi. Onnilavat. Simo, eto-Emmaa? Katto Ilen, ellet aja itsesi. Go! Ola, jo Tiat nämä Lealla. Matto hoki. Ottaa saat, Levo. Sä. YLEt. Te, ne. Mätät solututtia vahalla. Maat. Setit. Se sille.

Eko-Kia. Sa. Ekut. Al. Luvan ylettää Pauletta ja suusi. Alania. Lama. Sitä. Pässi. Et. Ei. Tilaa iso, Salli! Olani. Kalli. Uma. Isku telo! Ai, suu? Näät. Tämä. Teit tavit, sonni. Iso tupelle. Al, nila-akneni Alit. Tavi ihan emo. Esat. Suu. Pello. Jes! Siis esti. No twenty nakkia. Viat. No, cabarét. Tuu! Teen. Heta, jo ketoruusu on. Netti. Et. Eit, ilonetin eit. Tukia. Väki. Maisani väretatsi. Kia. Kallo-Emma, patokilon aamut. Tuu! Mässää Pia. Sais’ kutajae natsisi. Olo? Nam! Maapa vallialal’.

Liu, Mia tatsimme sillaa. Matsi. Ovat nämä Leat ionirata. Akat ne. Jo vaan, Eire. Muu luu. Kilo. Elle. Hei Mira. VR-Opa. Jo. NASA. Tiinua kölis’ kysyt. Side. Aha, riski. Ma, Jenni? Mä. Leiväläys. Ykä, sieni! Ovat. Alli. No, me siloosi. Leksa, siis isi loi. Te. Kia. Kallet saa. Hä? Lei. Vatsa-Jasut. Silavat, Sara, pitsan. Oma. Kiaani aivot. No, alla Kia. Pyttyviivat. Tumat. Lee. Leksa, Leksa, emme suone. Miko. Tie. Nään. Ies. EM-maasto siis ok. Emma-Akka, hiot. Atso, tuumia kalliona salli. Oma. Sisua. Kivikatto tao. Te. Iti pääsilote. IT-Alli. Ola. Alli. Kia. Kyykän solu tallenna, rap-Emma.

155

.

.

Olon iän ajalle. Taa, Alli, oviani. Kesti Emmat. Aasataso. No, tullut ovi ota, Joni. Eko heti, Piippo, suo. Lataamalla, Masa, akku. Pääsi laikka. Sattuu siel’, Lou, kivat. Tia, tämä tee. Sääpakka. Asassa lujapakat. Älykallio. Tia, halli silaa. Mini-Mats. Isku. Aria. Sä.

Kesät sälän iski. Sattuu valu sen, ne kiilaa suut. Te. Sato loi. Lei-tipas’, sir, ukot. Nilla, haju. Lataamat. Sakaravappu. Akaa. M.O.T. Riisut, Teo, kiskamme. En haita lanaa mä. Me. Attu-Ola. Taattua osat nämä. Leaa. Oho, kiho. Ilon ok. Sut. Otsia. Tai. Saama. Tuu meil’, ässä. Tallat. Suat ilon, Alli. Olut. Yläne. Ehon ok suat. Sa. Jou, lapo! Jaat, Tim. Aatto emmi. Ola, ällimisua, kakia, näät ne. Silo lei. Vanakumu. Leisävy. Hakkia vie elo äänen. Iisi, itara Patu. Ulapätsi. Misua kaki.

Anu, se povi. Ane, silleen ok. Nämät ne. Kia. Känny. Ne. Enne. Malla. Ja risua kaki, asut silavana. Eki, osat sen. No, ajan aapavanaa, Pave. Eletii. Lallisi ala. Sallia moska alas. Sanniloilla kassin emu-unet. Tie. Ne ry. Pää, Len, Iken. No. Juu, Pia, hellaa. Viat Ellesi. Nisa. Jee, suon Elli viis’! Sari O. Känny-Sara. Ana, akkuahot. Tuu, Miska-kallis! Kosiopuu puuniko tie? Nivot sinua. Kelluu Sellamme. Sie. Muu. Kähynen. Eräs. Ne täkit, Sam. Osa Atson, Eira, mälli. Se ilo jo.

Kas, saavia tee. Suonne Elli. Luuhymy. Hattu. Mä, Niki nääs. Sä, mä, Lee, ne. Erää, Neat? Suu saa Saanasi. En. Ei, Rami, tienne he. Reivit. Saati. Huutaa kätteni Inna. Halu, akalla keimaat. Lavi. Sir Aku, pääpesä. Lei-Vallu taa. Sä lei vie, sumu puutunut. Sakarit. Sasi. Ovia rivi, Erkat. Tom, raatsia. Maannut Ekisi iva-Asat. Ah, rumassa. Mikä vakaa rämä. Tadaa!” Kuvaasi osa karu. Vaasat. Se paha akku. He. Eto pätsi. Hei, matsisiat saa. Sama tuumi. Te. Hassaa. Mä. Teit alla keimaavia, René.

Rivi-Erkit. Se, sie, muu. Kiss. Natsia Jania. Paven otti olas. Sivu kukki. Pässi Kymeen. Et. Eit saati haut. Tuta Kiani kato, Jallu. Visaa. Otsia. Vau, pato vian. Eira. Maat. Ne. Musavatti ole, puru-Ana. Jani, hupa Lou. Källi. Hei, muu. Lavat suu saa. Jou satsi-ukki, pietisti-Piat! Tiklisuu tuo jo tien. Iskutomu, kaarrat. Naamasuukohan aave loan. No, tuvan isi kävi. Te, Hiski. Säkät. Sei. Moi, maani suu kelli. Siro nettierä. Vöyri. Puuluu. Ken toi vakietuni. Ok Anneani, poke. Sä, Päivi.

Erkat, sakarat out! Iskes’, kuori kiska. Lamakuutio, kelle? Sotien ’ei’. Ramiko? Jou, selli. Naps. Etnomaut. Tovi. Otat. Solutie. Te. Hettaa. Akat. Tavattua. Airo maattu, Mio. No, innon ees tienaa vattukiilat. Sinua. Kaava. Oh, ne. Taulu ali. Paatti-Olan Iina. Nero Unani, inua kani. Nemot. Ekso-Panupa. Tie puki vattuni ekotien, nokisuu. Kallis koi, paalu-Al. Tovi-elätte. Villat, sir. Kaavionarri, valanaama tuon isi. Ne, mä. Mätätte, ellei Rami. Tieni päätti se, naps! Etno. Ma. Vuorit. Sa, Levo. No, kimma taa. Kata, Aku, Akaa. Nipo, kuuluu koje. Ne. Rivi Erkalla. Lue, Kaakku-Ali, loassa mokias’ äänelläs’.

156

.

.

Te. Misu sais’ korua. Juttutäi. Hei, myssypati. Emo, kakia nai puupaasellisi avu. Tue solaselli oma. Sen nisät. Te. Naps. E.T:n oma vuoripää. Teit nää. Te. Te. Ivaa Kian, Eini eho. Te. Kassan imu. Hellyt, Iin Ella. Nahina-Allut. Aitta alas aja. In ole Mats! Otsia. Pyypaana. Kas, sir ok. Atso, viel’ ajan uhat sinua katuu. Mi suu, känny ei. Rami tien esti. Sian ehta nääs. Te. Manu. Maa-Ana. Muu kallis, Ove. Hai sian iski. Se. Et. Hä? Lado USAt. Sutiva nam. Eih!...ellei Ramit ien-Ellan. Ah, Iit sit’ liki, muut, naps! Etno. Ma. Vuori-Lena. Ami. No, ujoja. Asu Ikellesi. Annesi Ana. Asenne saa siat. Ii. Rellesti Elli. Teet. Se. Jam! Elle.

Heimo-iva nais’ Eret. Airam, sakara alas, ilo naps. Etno. Ma. Vuo. Rämät. Ile, sian ehta. Estyn Elli. Se naps! Etno. Ma. Vuo. Risu, onnemme, Lassi. Oi, sateet nää kajosi niin. Ilon Ere, ilo-Moppe. Sanas’? Attu. Akneni(Carne rae). P.S. Eka HS:”Atso, et isi kulin ukin. Oujee!” Ne, te. Attu. Maaru Annuni. Millaselles’ koru. Sut Simo. Kelle siestakävely? Ne tina. Ma. Disko-Mia, voivanakullat ne. Sillavati. Sie. Viruu jämät, Aku. Matsiurat, Ats? Ikiakneni ali. Reisil’ osu akka! Ravuksi elä.

Mätät Teona. Säläät isona sälät. Iti,oh, nuo! Kisa: Me, sa, alla matto. Hoki, säesti älli. Sa. Taksipa. Saat. Toast? Isiä. Te. Isi. Ei kotaa, Pia. Kavio. Niin seimääräpä. Eira, Meiramaniat. Nanaa, Miko? Tatsa. Vaippapäät. Te vähät, te niin. No, Auli-akka. Hää, veli ässä. Maut, Tutat? Sikora. Basso. Ne. Mallisia. Lumipivo. Pallihakkia raastit. Namitakkia vaania. Pötsi. VI rivi. Kola. Jaat. Hohti kuu. Repi pää. Tii-Kaj in! Iita, saatto. Hiilistipuu-Pia taas, auts! Anis. Kynivät. Te. Hei, Viki! Nielen.

Ääni lähelläsi. Sais’ Eret. Airam! Sinua kait teet. Se ja maa. Tia, tauti-onni. Olli. Satavat, Emma, taas. Niina, tiumaisia nallet. Itu kanna, Allu. Maana aisaa alapinosi, Lou. Pukkipesti tai Sasu. Akka, radio. Hatsa. Maa, sa Kai, louhi. Puuttuu pää. Ne. Ässä taa. Mäki. Monastir. Ednal’ Fiat. Tikrut. Aihe Kian. Isto, uria? Taito-Sirupa Annika. Isi, alas kasteluulo kisko. Et. Niki, elävät. Te. Reki. Silonaama. Ota, Passila! Ana. Kaato, sir. Emäs säle. Tenoa vattalla vai? Miut. Siat lavaat. Tuput.

Aatos, Elluni maat. Teo kaasona, Ami. Lou, piki leivotti haussa takat. Ivat, sonni-Kari ok. En. Nelli. Lou. Hoiva-Allu. Maa. Huu, povi asuta, Janika! Tuumi silo. Etsi Pat, Salla. Vätin Anne. Iva. LED anna Ellenä. Haat Tian. Naulahaju. Te. Nivo, hai, muu! Tavat telan on. Ile.

Pah, tiuhella Jopella, ekosäle. Iva-Aku, hupa alas. Et. Attu. Matsista laps’, ol’ unesi. Anni Oja, tullet? Aja. No, sei mällää. Pala-akku. René Rokka. Puh. Tullia. Mie. Kalliorahi. Kalli, helaava Levo esitti. Seat. Siam-Saku. Suon Attu. En hanaa. Kilo, esty! Näki Miat Eira. Makkiläjät tiekatto talloi. Ovi. En ota! Melo emme. Siam, ala ne. Nivus. 71 taaja vatsa vei. Lusi mäel’, istunut Sakari. Loit - se silla kitsiä. Pajat taruanne jo. Tie, nämät alle. Tinamade. Ne rivi-Erkalla jo. Pim! Mukalla emokänny. Allut ne. Raju letti. No, ujo iso. Kaivelut sääni. Loassa matsi vaanii. Fortsat! Akne-MM. El’Naava. TS: ”Aroa, ottonanna, kaitaa vaatia tais!” Eret, Airam-Elli, teet? Se Jami. Paat taka-aknen, Ian. No nai, pivo, tämä tikki rivo. Saa tipu utua. Vasuako uhattu? Miko, tallo ojaa!

157

.

.

Tiat, ikäkannot Ana sääti. Pöllö, paa emu. Kauhu-Hassi. Ne. Muu ne. Suu. Kallio-kimma, Lallisi Anu. Eri vika vaali valua lentokammas’. Ässä. Emipatias’ tapa, Josi. Ai, motto? Leivostakat.

Luutatsa. Kia. Raakkua hellaa, mitta alas. Ellu, tahrat. Sala. Te. Eväät tiehaavia vie. Suo, Juliel, osio. Relasi Olavit. Teet se. JAM! Ässät ilon. Et sa. Vaot sieti akassa. Kas, paras SAK-arpi. Haa! Jon Vixgivdulson! Upollekin isot. Ne hajasi. Akku. Kavat. Sir, Oka, Anu, Ere, ekokaivo kelle? E.T. & NASAt. Elli saat. Repi. Oh, ammu Tom! Hah, alla Masa. Nani Rosana. Eka, siis piha alas. Solu. Ne jo lavan, Aku-muru. Ana, jo tuu! He. Hupi, silo, outo. Joka id. Lavi vipuu lavaajan uhat.

Sillikiisu. Matsivosu. Te. Luutatsi. Soppanetti. Etna, sa tulesta. Kas Sanni, lesti ei. Rami säesti, Al. Lelut, Al, laati. Hän ne liiville hätiini salli. Luuhaju suur imi, opi se etä. Kavat, Siru peru. Kaava salaa ala. Suvia.Väylähallia. Välly tiin oio. Lennä tiski. Sääjänis. Soluelo. Tyni. Lei. Mats Istala. Piena-Aku. Känät, Anat. Liinu, kallo avaa sa. Noitua niin Emmaa. Tiekävelyä. Mäti siloni, Olli. Maa, se selluni sisko. Tiepaot. Ei Kaj usko. Utu-musa jo, Tia. No, Kim. Runo: ” Jipii! Pii!”

Höylää taa kiila-aste. Isät. Lestiaita avaa, Mio. Vatsa viro! Untelon avaa halli-ale. Siva. Haut. Hola! Avattu, kunnes... Ele. Tuu! Sohia kurusavut. Suli uhat, Lunni-Lulu. Al, ässä rämä. He. Luukas, sinua. Kinotie. Niksi-Uki, savu kinua. Muu kesät, simat. Se Kia. Kas, sellut. Nalli eli. Evaa haki. Atikin ei ne erisamat. Sonnin emme. Lennu, tässä nenä. Sallan et. Suot, Upi. Se VIP out, anot. Ne hätisi luuti sello. Hinaan, avara Sipi-setä. Kanne joisi. Itarapa veli. Upi, ahne et. Nälät. Sä.

Dinot. Annuusi. Se, he. Leima-ala. Amina Aku. Melutina. Jos taksa, Kari, Miat ne sian. No, tai valli-Atro. Puut, Siru. Oma led. Rué Tati. Gasellias’ Reva-Luru. Oh, otson ei häviö, täti. Maisia. Ma. Laista lapavene, Kapa. Akia. Itsesi. Viis’, Sam, avaa. Muu. Hait, Niilo, ässät. Ässät niin. Aisa. Isot! Ilo. Nää tiitti eri. Suutun, Atte, okaat sidotin. Assin uni loi nämä, Leo. Koko jämä-Ykä. Naavaa muu. Hätääpä. Täti, ne. Et. Ei suon isi itara. PIN? Ei pivotutti omi. Haun imit. Siva. Rata-Ami, suonemme. He. Tenukähyni. Osiesi tenää saat, isi. Ne. Kapi nää, Ana. Hinaa. Viette. On ne haat saviaseena,

Aku. Käkieno olet uus, nokit. Ei hallan iho. Kallo. Sinä, Veksi. No, Kollaa. Emmi, luukassis’ Kodakia. Kas, sellon oma. Tuukat, led haki. Len, immen ne. Ässä-emi, Pia, tässä rämä, hiottu, asu. Ok uros. Takajemma iskulanaa. Maaru estävi syypojat. Sais’ se maja-Aira Miat.

Äiti, äityy Sella. ”Havia? Taulua?” lamatuumit. Sasi ol’. Eipä! Lauttamaa, Riki, liusu alas. On ei suurta. Mi? Ne. Ime, kännikani, anis! Nemo, kalliokuraa valu! Sää. Ne elona akneni. Me loatta, Mesi-Al, ei näkien. Esiukki, pötsi, mi lei. Kutipuu. J.R., ohi ne. Mä. Ysit. Ha! Tisuonni kesti. Ojaa, Jon, aatto ok. Kapi, loat saat. Rap! Inallisia. Matsi vaan ilo, Atso Lavajumi. Elämässä rämä. Halle. Sottaani. Emi. Ivajakku. Koti-Anu. Suu. Rillivalli. Ollaan, Ere, Malla. Ah, lana-Hatsa. Vilut, Allu. 158

.

.

Nimi Lealla. Atro, pilaa rima. Ne suti. Haen, no, iloni. Olli, sattuma: Tuulapas Sami. Taavi, leima-Nipa. Kilo. Tynni. Koi. Toki siat. Allu, Tia, Kati, eri on Annu. Ja tahra helli. Hei, miksi ukit sanahiel’? Lissu, pilitaide. Varamaa vattusia. Paas, sa, kekäle. 0,0001. Eki, VR ok. Aha, ravut. Nutut. Te. Te. Saat sonnia. Vahaa, Miska, iilit sonnia, tukat ojia. Kassit. No siro, Hatsaa! Mats, onni? Istun utua. Vana-akne saa tienaavat, Sara. Makisi leikäki Manuun. Akavia. Lasset. EU. Anu.

Maan ääreni. Hitsi, Aku, alat sa. Ninni. Kati, okra töki. Ei paattiokra. Te sataa, me eletii. Lällyni kolikko lälly siis. Ne. Esa, Anu ol’ Emmi. Sali. Esty. Nam, Lennut, nam! Ei hää. Eri kiloni ovat. Älli saa, RUK ei. Käsilukki päätti. Seat anna. Kelli. He imi, etten iske, kana-Matti. Vanu, ja tule jousestinyt! Ei. Talloi ottaa sairaas’ amme. Luukas Simotta. Mut Tolun iti eräs säle. Tenaa? Kumi. Nämät ei takkia. Vatta, mi VOU! Lemmin! Et. Ei silosi. Isä, tii. Sam, ravi. Elle. Isi. Ykää. Riski.

Siena. Aku, katso, loassa melo. Nanna, remmisiat aatto iski. Pois kenno-onneni eri vala siis. Ilo-olut nuuka, kolalla. Havia? Tatsarattahat. Sammu. Tallon. Aave, syki siat ne. Et. En. Alue kuvaa. Sataa maana. Hinaa, vie ne Esaa. Nuo lemmit. On Annu. USA ja tierevot, Emmi Salahassu. Leino. Jukra, piki-Lalli. Rapia kilo. Emmi, tänne Alli. Anu, iso jemmaa. Jou, lataa! Mataa, mataa, Mio. Hatsani. No, jaot? Uuhipuu. Luukania. Atsii! Tälli- Siru. USA. Kiili. Kili, loat saamat samat suden.Et.

Tiet ne nettiin. Ykä, naatti ovat. Omi hattu. Määki niin Emman ajat. Sa, pois ne läjät revi, lukki. ”Puu-mama”, tuumit. Hah, Elina! Aki, leposi? Ella, kaara lanaa mutsin. Iät, Timi, natsaa. Mä. Tiet.

Nea, isi on. Ei pääsi lemmi. Asa eko, Kallu? Maa. Isi, Akua. Ritsasi, Oka. Ma, uni minään. Ere. Mä. Kesi. Te. Pasia. Jou savuni, Eki, luutana hinaa. Me lian. Ui. Sattuu. Ravan Ere. Maut. Te. Sani tää. Pellot. Samina ase. Me, Stina. Havi, alat savia. Luu. Kia. Kolin oot, Sam. Atsot. Sam. Ii. Riikallapa. Luo tuu. Hajut nilassa. Maa. Lapoit ok ilon. Ennä. Lassit. No, sirohan Akua. Kallaavia taisi. Tuu. Ajosi iso taattu. Luu kätsy. SS-räminää! Nukat, savi ok? Lanaa isot. Suutu. Anellut nallinettisi puu.

Kia. Rassi taa. Puru ano! Jättämä tyypitä. Repi. Ota, Senni, sa jo lakot. Ne laivaa muu hattu, mi koti. Ota. Oli. Silaa sä. Mä, temmilettu. Alakajo lakin. No, tallenna kännis’ ne, Niki. Se perä. Tiisumaa. Ne. Nivus. Sinua. Käkimajaa ota. Kumu. Sa jaat, Tim. Saatat sie J.R.? Upi, luutaattoni. Innaa kaivo. Te, ne. Mäki. En iske. Kauhu ota. Tuumit:”Se sillä , Sini.” Sula hae. Kuta. Mä. Tiehattu. Mikot. Aapo osaa. Lama. Kas, Samut. Sa, Emmi, silona ala. Nam. Aku, matsi tutaa Tiat.

Te hei. Miro, ural’. Lapua. Kukku tao, houri puulle. Kas, Sanni. Pälli sir emoko? Kallo-Anutta viirisiat. No, Duo Nani pakitti, Ola. Assi taa! Rap-asut Esan. Annu. USA, lue natsit. No siro, helly! Ne. Ile, varakumusi piihattu. Massi, opi luut. Iloa nivo, Tane. Siam. Umaa. Hän. Et. Hyi, leikata suu. Puuni avu-ukit. Huh, nai sula DNA, Ana. Hio USAt. Ojat sialle saa, ja nuhat. No, Tonia. Pätsi. Et. Sees ilo tumaan. Oot. Ne liki lemmi, suoniluuta. Vesi, muhit. Ala-Outit. Aasa.

159

.

.

Pisu, on nettisi tipalla. Mulle kalliot. Ravat. Luut nivotte, Ellet. Ajan Ile imi. Sysätty ysiä. Tea, osia. Kiili. Silote. He, imi. Ette. Nisuja tinassa. Tuu, ja kata tiu. Kinaa J.R. Iki-kolani. Ana, Tim. Nam, melan isot Laviat, saati puu tuo. Jonna. Aisa. Ai, näy. Sää. Päät. Seit. Te. Oka. Ami. No mällis’ naavat. Sirupa ano. Unta. Ja asui kallotavi. Siat, Assi, ne muun. Eira. Asa. Tie rappaa. Kilonetti. Sallia lakia. Elle, sian Ella. Vatti omi. Hellä tina. Akiani. On Nazir tae, Bo, tienaat Simon. Ääre.

Aira. Asa. Tiumatsi ali vällykestin. Itää päät. Hä viivat, Nipa, navatta? Kia. Passi-Sam. Laps’ alavatta lie silon. Aira, nakella Kalet. Naava alapää. Ne. Emme. Ne. Esko, lape. Miko, tatsat. Nipat. Savi on. Isä repi. Te. Hassu laine, muttet Esa iske. Ekkut, emme simaa lie. Säti et. Ne ilona, Hati. Alat. Sa. Dialaji. Päätyä jäi. Hei Maikkia, koksua? Kiat. Ne, Ella. Sota. Vaasaa. Vatsaa. Räts. Ei maakaarat surre hanaa. Vehnä. Häviä pako, Jatta. Matti, lavajauhe. Mini-iva. Aha, pätsi. Te.

Vaja jo laku, ja hajut talous tavaa. Se hää. Te, isällesi. Emi ivalla ja räts! Ere. Mia. Tatsa. Ja solua, Upi, lapo! Jemma taas ees’. Itu-Mats, ole pätsi. Hei mama, tuu mälli! Säätipä tillihattu, Mats. Olin uni. Mi? Ne. Lei maatuu. Hassina Alpo. Jäätii. Lemmet sula, Alli. Ali nämä.

Leallapa luovan elo siis. Tynit. Iän Ailit sakalle. B-asia, nahina-Al. Lissu. Pili. Tuut! Te. Sai Nellat suat ne. Tiulei. Matsi. Kia. Kilo. Nettisää, Nea? Aha, ravat. Tasakitsas ponsi Istaa mäti, Emma. Vattuvaasit saat. Sulani. Seitestini soti loat. Sedu osin ol’ lapaa. Mällää tälle isät. Sie, Putte. Tia, temmisi Asa-utu. Irak. Itsesi oli Neat hassut. Alue kelli, ja paukamellisi Akia ikinait. Niitä repi. Te. Kia. Kata vana-aisaa. Attu. Akne jo vaan ennä. Lesti se vei. Tae: ponisuu ilo. Sumo-Kia. Aira. Mä.

Hypi. Leat. NASA ja Ninat. Nipo unipuu. Luukin Eetuusi. Alan esiuksipinot savia. Lilaa riman elo. Sub mul’ ok. Noin emi. Nani. Anaa, Pia? Kamat sialle. Sa. Attu. Kata akkutalous, aja VR-etu. Uskoutuupa kaari. Vesitikas. Sie, J.R. Upo. Te vävyhäjyt. Hyla jäi, syö kukku! Tallenna, Kai, silliteet. Se jama. Ja Jon, ei hajut. Nila-Tiinua. Kas, Sedu, utua – nalli syy? Sääti ilta luusta, Jatta. Aste. Sie. Mi. Iva. Jee, suoniluut ottaa aave. Ne. Kapa. Ola. Vire. Me. Ele.

Tuusana vaot haavees’, ihokanavat tenua? Jee, ne tipit saat, rahojen tammi. Osin Alli tollaa ivattuni. Eka alue, Kati. On itumäti eri. Kas suupakko, känny-Assi, oli. Paan, kassi-Etna. Vaanit, Anne. Ile. Vara. K2. (9,41 iso uv-ilo). No, ok. Kollaan isot Upat. Sulla viat, iso. Ohi saatat touvata silon. Id. Hajuhan, Olavit, hätänä. Elehän esiö. Umaa? Ihoa? Mats, unisesti. Repa. Kati, akassa Jani. Siilin Assi. Onni. Nea, mä lei. Vaasat. Sinua kisattu. Akkarovio. Tino, tien Attu. Akkaroviot alla.

160

.

.

Havia tällä emi panee. Nuti. Oi, maan iskit, Iiro. Et. Emi, paat. Haju sinusta. Rivikavio nenin. Isollapa Amin Allan on. Aamut siel’. Levi, kellosi näe. Piikallioksi kallioni aknet. Tietäs’ nuukaa. Vesihokit. Saavi. Ikinä. Tää. Päät ne. Liiviluut suuravan ota. Janoat. R.E.M. Ola, Valle, Lou, pako! Jäävät. Hännyskö? Ysit, Oula. Muu kinu kihon. Et. Sa lues’, naali-Esa, tieni ala. Tiinu aknekin. Ere. Basso-Lena. Vian elo äänen. Eu. Kunnet? Suat. Rivit. Hä, tassu? Minä. Diilipeesi hus!

Ässää, pennut. No, Toniapa Epun. Ikeni loikkia. Kännyä. Täit. Hä? Tai suutu, mustu! Tomulaa. Muu heilassa melois’, Kim. Entä hektavatti. Ovi-ivat sun. Rutasen. No, netti. Saat rekis’ ne, Elli. Akku. Sa. Emmat teen. Alpoko? Kipee lettis’, Ere. Tipuja tiukat. Ioninavat sido tässä. Tämä Ykäni. Nämä, Lena. Otsia vannot, Ana. Sälli. SS-Nilson, ne Ruusallesi. Alas, Ella, Aviat. Emmaa kosta. Kas Sanni, roviot. Naattimaa. Kiaa jäi, vika jäi. Ne, hyö. Halle. Tupit salana.

Lanasi passin Roti-Nassen Una. Diatäi. Pii. Hoe:”Lila, Gallia hinaa!” Sä, tie-Hassesi. Akua kassan. Ihokas. Seat. Hakunallet ajat, Ed. Uuvut. Tolu tammisian. Ne. Loikkia katsot. Amit. Hä, taas otat rakat? Teen Alpo. Ulapan ne. Kia. Keloa, Ami ette iske. Kisariite, nais’ kuura. Vasukin repo. Kia. Te. Harbo kyti loan ajat. Sido, Tane, sillas’. Ui kassi. Oi, sai sotas’ Simot. Tatsi. Ikikilit, se sille. Et. Ei. Taivaan Eira, jo teit. Ai suu nivo. Kas, solut naipi loat. Saa majat saavia. Tällis, Nikita, avaat. Nilaa välly, koksu. Avokänny. Syyhypaju. Lounasnaalit. Osat, Tiiu. Se ja ja. Loyolaa sääti Paavo.

Kai RUK naipi siat, Ala-Muje? Sä tii. Sata. Muu täti, misu on Ella. Havia. Tä? Tiisauva, saavu. Piihoito. Uni. Sitä. Rits! En omalle. Lou, palana Assi. Muu kilo. No, Duo Nipo, tajuhupi seis! Kesit. Otat solukalana. Maa. Näät. Evässäle, Tea. Me Sanit. Ere. Kas, solut ilo. Ne viis’. Ne silota kuksin.

Ok. Suan ajat. Sid hupakumut taa toi. Sous’ Ilonaa. Me. Sa Sutilla. Hällä mätii katuva kyy. Sävyhaju lie raju. Viisaat, sillaa? Matsia, matsi osin. Eirat. Soul-ajat liota Pena P. Siipat, liuskapatio. Kilo. Kaipaa Koli. Ilo-Emmat. Sie teet. Se ja melli. No, Maire H., tulit. Hätää? Paja. Ero. Mää. Jätti sen itse torpat. No, mä lei. Vilu tao. Kajosin. Ok rikit, Siv. Havi. Lei. Monia. Vitsi-isä. Peni, kippo ilo? Amme? Luu? Kas, salit sun. Ne lais’. Kavat. Te. Ja salaa iskuu! Siam on ok.

Rikit aave-sällis’ iti. Paatti, ole tsuhna! Jaa suikat. Uumas’ solut. Ilonaa. Vilu. Tupos. Ajat sai satosi. Tapsi-ipana, mustu! Kello ok. Estin ok. Rikit suo kokon siis. Ilona Aki. Anaa. Masa, tie-rap. Piihätiä. Niska. Kivaapa, Mona, hinaamo-ori. Puut. Te, sa, nää. Mättökö kassin. Ongi. Vaivaa puu tuojat. Touvata se. Nam. Siksi päät. Se Kapo. Jaa tiiramme luu. Kätsäle. Tea, Aku, Aki, Riika, Isi: tuun! Ok rikat, salit, ojat. Louhi puuluu kippona. Atet on. Eit. Te. Rekat, Sisko, taa aja.

161

.

.

Jutta-Maaria. Taisipa. Aio totia. Tonia. Patsas. Kasi. Puu paa sa jo, Tia. Tai suuna nahina. Kiapa. Me. Saat. Suru tää. Työlappua. Kännytavat, Alli? Ovat. Alli. No?. Mä. Teit tavia lasna. Haavana. Avu kuutsani keulan. Ere mäti. Ennä. Taito-Uma, avut. Tuu matsi-Ali. Siirapuupa. Asa. Jäämä. Leivo hääveteni. Inhan AA. Tipois’ kesi Matti. Vana. Me sanaks. Nat, Isto Ura-akku. Painoin unikania. Ällilä. Viskiselle Lou? Pako, jee! Ne Jaalat, Salla. Veto. Allie Grubs, Bahama. Liru USA!

Valavat tue. Paot. Se. Kiloa. Passio-pitsal’ Ekkusi teki akneesi. Otat saameen. Et. Et. Aisat. En. Omat, Tim, ne. Kia. Kilonen. Omias’ se etsi. Olemme tuore. No, junaa. Kaappi tallo. Ne, he. Lei. Melutie nää. Kelle, Kati, elo-dia? Tie punalla. Vipu-utu. Avo-Umat. Sie kohlo. He. Diatatsi Monikalla. Uumani, Anu, huletta. Ja auta aliolassona . Liman Akua. Kelle et? Ei Tiat. Elle. He. Tia. Tittaa. Ne. Se mälli sääti päät. Tii-Kalles’ kurra muka juku- Saima.

Tuumassa majani kätsyt sivistäjät. Sidetammi osin apua. Kas, sai lati-Ilonaa Harpat. Sen. No Bro, salliva taas ilo. Ne, he. Tuon urat, SAK-Iiro. Te ratsut, EPOa? Taekrokit Sutilla. Hattumalli. Ovat. Alli. No, matsi SS-Nassen. Eri vatsa ja kakia Niki. IT. Nai kotsaa temmi. Sää, Pat? Siat, haat siel’ hakattu. Akka-ritsi. Nam, uhat. No, tai viha. Tä, Ile? Pitsilatipa kauli. Erätie. Teit. Aja iskua, laama. Iskunne karia. Taivu. Kaasilan omat alaa maat taas, Sam. Lokat. Te. Diat. Anasi silo. Assis’ kotaan. Etna. Desi. Silo. Sasta-pänä mätti sen. Ollet ano, Dimitri Tyni, SS-Nassen erässä. Tee sää-pällis aamu-uhat: ”Sinua kaakosta.” Kas Siena, Amoria?

Tassi on uras’ sisko. Et, Assi, suu-Assivatti ole. Tuulia. Mie. Kävelevi hää. Nenä kesto-tsip. Oi, lysyt sivistä! Veteen ajatte diat. Aavat. Titu, Annika tuumi:”Kotilohaava!” Aha, hamesään ’ei’ puuttuu, paha raja. Kiaa. Naru. Estyn. Ilo siis lie mäiske, Kipa? Atte, ok Ellie. Matsin Aake, Maolle ken? Sei-Mama tuumi:”Päättys’ eka Aki”. Ana, Akia naama saa. Tia, tae kahesta. Kapaa, J.R.? Ikilitattu. Mutta ma arassa. Ruoki. Ottaa. Sa, palloni. Ile, puut. Sasu, en haas’. Saila, Tian aisaa ne tuuti. Knapsu. On SA kesy. Ken ei lie nahat. Saha rikki. El Toro, kania lihat. Tuukat, tosi-Iita avot!

Toniksi! Risu uneni alle. Selli. Otsa vial’? Ile, vara-Kati? Akka, soi päät. Tiirojas’ solu taittaa. Ne, se. Mao, siiloni kelli. Ovia, Lee, ne jaa. Lappu-Aki, ne teit. Savikammo. Hiski-Olli. Kuut. Te. Sata. Lait. Tamma. Sei. Mira, ruumia tallo, rata jo tuki. Ottaa sir, Anu. Udo. Tia, ilo siis Alli. Siam. Alani. Kalli. Siam on avata jo lasimaan. Ei. Tai suuni hiomo tuki. Atella laatua rakkia, vino maa. Haraat. Tia laittaa virpojat. Hokaa Tia, tallon älykilon. Enne ime. Selli. Etäjuku sellis’. Ile taa.

162

.

.

Elli osii pyyt nää. Rekat,Tuukka, ravajaa ha-rallia! Lakia, Ile, ime en. Ehoko? Ja moni kolatee. Suoniskani alaa. Monika taa. Maa, saat ne. Kara. Jaat. Tupa. Näät. Tii nääs. Te. Maata. Akia taa, J.R. Akaa ja aarre, haa! Moi, vattua ne. Sa Attesi alat sulana. Ai sotaa jo. Ula-Asat. Sa. Jou sä, tii. Säät. Tii- kana. Kiaa. Ne sialle saa. Jousta, Hakki. Rämä, nai Siam. Al, Anaa? Me. Kutee sää-Päivi. Erkalles’ kurrehan. Oonat, rakas on Eino. Rap-Ellan ei pii. Sellaa. Mi pää? Ja PIN? Omat!

Tuma-akka. Pia. Haavaa muu haut ne. Ruusaa. Sen ällisisu. Aku suon naipas. Sieg! Nupua kilon isot. Solu-isää pallialalle. No Mats, imu. Heikat silaa. Iso saa. Maapa. Vävyt ne hävis’. Käsi. Liti päti. Emäs sälä. Ne. Iva, jota Salla hallaisa. Ne. Itä-Tutta. Hakku. Kalla, melone en. No iski säkälei.

Välly kätsää pienaa. No, kokee luti. Leimaha pätsiin tais’. Aatos:” Siis Emmaa, katti, hosuin.” Aamuhioit. Sävyhile tullut siis. Iloni kisua. Kakia. Sut, Immo. Panu. Una, kivat. Hakua, pässi. Ma. SS-otsia tinaa motto-Atteni. Ami, asti raastin ajajat. Ossia Lissu hässi, MÖÖ! Bi- peesi. Hä? Sanilla maa sääti. Paatos. Ne. Jusu, Uri. Asat. Alepaatos. Ne jo Jarnaa mälläsi. Sakkia. VaPo. Jäät, tii, riko. Tälli-emät. Iin aito sällisi. Siat, Al, loit. Lisa. Aksua. He. Sini, nahat. Sa. Viena. Aku. Kia. Kellisty. Nipaa sauhu pesi. Tuuri tuuralle, Lou. Patosisua. Kakia ne. Hei, Makke imi pyyt.

Tää päättää, päätti se ne. Kaira tirisi ovia. Kallut nahaksi. Naurua. Nellis’ Ilenä. Älli. Ma. Taas iske sille Etna. Hinaat. Lila aro, maustu. Kaato. Sie. Ääneemme isit. Aja iloa nakua. Kas, solu. Temmes. Kennoni kilonetti. Sä. Tii. Saat osat touvata. Suli eräs. Ne esti. Naks narisi. Attu. Alus-Assi. Eva Aho. Hui, suun! Innal’ gneissi. Luki ruusuko jakkia? Tovia? Kävyt hei. Nukat, Sedu. Akkaroviot. Se. En. Iät Timin ilo. Nai Paavo. Kakia Niki? Ne. Mällipyy. Tälli. Sai matto ne.

En hanuri. Pajulei. Sa ala passiojat. Ruusa ok. Kokee suon. Ennä tennisnetti Uman. Aku menee. Loukattu mä. Tiehätä, syy: Hannuna ma. Tuumaat, Teo, kaasona. Ami, Lou, passi? Osa kipeenä. Tämät. Seimajat, salat sian. Aave- Lou. Kassa. Jo Aki laakamatsia. Jania. Paa kaarat. Samaapa tais’. Palaisi. On ei-päät. Lei. Kiti, Päivis’ räkäjetiä ajaa. Jaat. Sido, kokka-Pave, topat. Te. Muu. Kavan et ilona, Aku. Kassajousiko tää? Ne eloni. Olli sieni ol’, Lou. Taala-maki. Sale, paikka!

HS:”Ajo ula.” Juri Pottura. Mr USAt. Sumu taas ala. Taksareivi loiskännäsi. Nää lyki. Leaa, Tia , tallo. Anu, ma aho. Ja pojat, sija tuo sama. Tuuma on: astu nattaas’. Iski hakkia. Rienaa Kaija tuo. Sa. Jatsi. Muu räävä-Leaa. Vau, mela! Tasavouti, loas’ saat hanaas’. Sa. Muu ravi alesauhua, Kalle! Hupa aisana. Ai sotat. Toti. Rupi. Elit. Saa läpi, Seita-Joonas, ne Ella-kairat. Se Mira ruumas’, solut ei. Läävä. Kiire. Monia. Kannot ole. No. Duo Ilona. Ajan uhat. Salo, USAt Siam on avata

163

.

.

Aravat. Ajais’ kuu. Tuu! Ajais’ kuuna hinaamosta. Kelli, ovi-Al. Niki, räkää! Laji: rappukippa.. Piruni, tuut. Sana. Ai Sotat, savi-Al? Emi ivaa. Kia. Ilon aamut sonni tuumaa. Salli juksut. Oli Akaa vara-nam. Alas salaas’ suusuru. Antamaa Nikon tunne. Pukkipa ole. Nam, ei haastaja tae. Panama, tasattua kiirii kolinaan. Aku. Mia, Kati: orava! Tai suun avion älyä. Vappua! Kas, solu tatsia mäti. No, 7431. ane touvi. Pyyt. Se. Hä? Laama tasaosina, Nisse! Malla. Ma. Tuo savia lamat.

Simon avonegalla. Havia? Täit hätyyttys’! Oja. Jee! Ne. Muu kuu salli. Nai Rami tien. Te. Luu helli luu-Hellisi. Ok hei, vaani apassi! Ne. Muu. Ne. Isku. Leipivo. Stakat sian. No, nai Rami tien. Sinua. Kas Sam. Mion ’ne’ Hassen unes’. Kunu-Tiku, laava niin roti. Puut. Sanaa. Kaivo tää. Ne. Aatto. Oi ovien Edu, utuananas iske. Et Nani. Avaatte pois. Iäti pakkia. Vapa tienaa. Me, lettusi. Hakattua kala? Ne. Sakki paalu aknen, Rob. SIG. Ne Esaa. Atte. Sanit, savu! Kosi tullut. Salaa jää työ. Patua.

Lassomuki. Loi suu Katilla. Haa, klani! Bo, raot siat polki. Te. Pilko pelko, palko-Ana. Miu, tee ne. Te. Soti. Ok. Saat nettis’ Leksaa. Ma. Tuumavattu vaki-Akil’ ok. Olkiteko. Kännykilkit Ekil’. Kaj, kalkitekalkitse Siam. Irak, NASA tapaa. Kiska-akka rellesti. Nai Rami tien. Ällöletti- Makke.

Imi siloa Pauli. Erät. Se. Hei makumaat, Tim. Naamat, Toni? Borisko ujo ja in? Rotit hoki ne. Te. Sei, miten? Äänen Rob. SIG. Noutorouvaa, Tia? Tallo nettisellisi Akua. Kelli. Oja ratsaa. Miraas’ ajat, Sedu. Ile, taa solu. Ne. Hei makro-DDR. Ah, kiri päät. Tie. Hattumaat sa nai. Lei-Maunu, urkit. Se. Ruusaa, sana, hujauta kännis’. Ne Ilen. Al, lavat Sutilla. Heili akassa. Mataa koje. Näätte ivaa, Tia. Tä, tie? Libido-Sipe. No, ammu! Kas, Sanni, lasso! Ne. Mats, utu. Kii kura nauli. Erä.

Penäämät. Se. Niteet. Se ja Marek. Te. Hei, Miska saa. Varo. Joutaisit. Uus’ se Bo. Tie nivo Hatsan. Nila-Akua. Kaarru, helli, Kia, kaarru. Huu, luu kätsä tissis’. Äänet, Eino-Rap. Telo sei, Mats. Eki. Aki, puuluu kellus’ Sotii kiska. Se suo. Näät tiiraa. Ja tuta hilana kallo. Hinaas’ sello se! En. Et?. Siam, ala ne jo. Tia, nettiänne. Eskimo te, hei! Mä, mä. Näät ei tuki rään. En. Et. Uumat siallesi paa, sokko. Te. Hae koka, tainnu kivut! Te. Sa. Salatissis’ alla ne. Tsuhnavimma tuu. Luu-Kapo.

Jaa niva. Häähypi. Kinaat lamaan nupuhaat. Toit teet. Se jama, Eki, on. Ei majaa, akat. Ne. Inna. Mr, on ne, jotta pesee nettisoosi. Esty naakka, sello siel’ lila. Ana, känny-Elleni. Esi. SA lie satua? No DDR. Ah, kiri-Lea ja Assi. Erot. Sipit. Sir, iloa. Al astunna Lapit. Teet. Se James. Tiit. Se sillaisa. Isot. No sakon niitto paa kukatta. Mats, ivaa ne. Kia kesti. Oot, Reka, jaotta. Anaa mutsi nitopa. Aattoni, Bo, rallia rotatta. Ma klanissa. Maat ne jo. Sei. Maksua. Hittopa. Sa kiro, Juuso!

164

.

.

Ella. Kia. Pääsi liruu. Jaat. Sara. Vattu-Mats. Aisaat. Salamakaa säät. Ei tieni, Bo, raakattu. Ana, Assin rotsia. Ma. Laite? Kia. Kuuri vitien. No, nai Pave suon. Nai Rami akne-tsulua. Kura-Nella, valut. Tia, vahat! Sirupa annos. Otepivo ala, sir. Hui, suu. Estyn. No, nai Rami tien. Ana hinaavi luut. Ne nivusajosi. Suura. Vau, uuhi-Hati oli Nea. Tuu! Hattuapa viti-Paavo. Kas, soma, tuu! Kivat. Top. Ii. Vällyt Iin. Te. Hei. Muttet simmu. Saat. No, nai pesty. Nivo ala, saat Taruani.

Vaklas’ uusia. Me vaan. Inho-Jukki paini. Bo, raha hääti. Paula. Hää. Ne. Ne sään salajaolla. Patua. Räisky-ysiä. Ies. Säpit. Se. Kas, sivukassilama. Känny, ällin ies. Alli. Elokassi. Oksin raahaat. Suhaa lokkis’. Kako! J.R., avotuon Eiralle kassin. Emu, uni iso. Alan Anni, lasson emi. Rapatieva ano! Nai, Pave, kuti. Levi. Paalu-ala, Allu, luutuu. Tuu! Sees iho. Riffi resu. Uni unetti. Intia Kapalla. Te. Mia. Vanaa. Te. Tonavia. Iskulanaa iso täi. Pii. Hassan nilaa, sa, alas.

Ässänenu, Tenho-Jukki pissi! ”Sama”, tuumaat. Lea, viruu jäpät, isät…Seitalasi, luukokki, mylly. Mä. Te sakkana tänne, mis ei tennis siis nai. Rami. Tien naamat. Sale, paini Boris. Avaria.

Kokki + mylly + massu = kassa + massa. Kaisa. Nolata. Jam! Ilos’ se. Bo, tie nivo, hae laava. Moni nai, Rami, tienaisiani loassa. Melo. Isken. No, tää Jenni sä nää. Pyys’ isä esti, taa sääti. Paa Tia. Tallo. Saatat, sir, alle. Kattorutto. Viis’. Ellu-nistilles’ tammilana. Anni leivis’? Eit. En. Haiti, pallo iski. Makke, puppu hio. Vilut. Isku-Tiku. Lasna, Esa, jaat Sivaa Emman. Oli ilo ne. Etä, kuten etukassa, matsaa. Haa, tii! Raisiot. No, naavas’ soi, Tia. Ne soti. Enne eteni, Bo. Ruut. Sani. Lati.

Maa, saat ne jo. Nai Rami tien. Sinua. Kaarru. Huu, Kia. Kalle, EU lanaa. Moksu, iske sillaa. Viat. Aamut, Hapa, tao. Tuore Pustassa? Mikä vitsi! Pestynä tii. Kait. Hakit. Sa, salanamme. Ian, esty! Natsi, onneni otat. Tumat. Lou, niskakassa vannoi akat. Nuo jämät. No huuuiii! Saatto. Näät hynääsi. Siat solunaakat silaa, mini-Mats. Ok, ne hio. Viety! Näät. Hätälei vai laama-Jaak. Kia. Patapa. Jalit. Takat. Anna kesälei, vie nääs se leimoja. Atte, luut ajat. Simon Anni. Lassi, ne muu.

Navan NASAt. Ilo-uni, päättö pönikän. Te, he. Imi suojattu Mirat. Uusisi häikän se. Eit. Sävy. Hellää. Te. Niin ne kelli. Sävyhaut. Tiin, Allu, VISAllesi otan. Aku. Akit. Tönöpulua, Tom, osta. Kosi isot ravit. En! Äänes’. Kun. Ne. Piuha. Ekokännis’, Nea, sikaa! Sää. Hä? Hä? Hasse mitas’ telo, seimis’ kesi. Oli alla, Masa, maani. Puuttuu. Mässää pälli. Se esihoki:”Revý Ugri!” Sä, eräs iti. On aisana Masi. Kännikassi. Kiloa. Muu kallo takalla. Muu kassi. Kinu kilo! Nai Rami.Tie.

165

.

.

Nokiovia tallo. Io! Vou! Tienaa vällykatto. Talloi ovi. En. Ai Ramis’? Tiapa et. Nuttunattaa. Siena. Aku. Katoja, Jaak! Kia. Patapa Jalitta. Kava-Tiat ajat, sisar. Raajat Simon. Annil’ pilli. HP avaa soosina uumat! Sara. Pia. Kairat. Se, mis’ Kake. Nää ne. Ilo-Allu Tiinalle. Mio. Vanuu letto, Uppo- Lasse. Attu, Vaasa. Ami, iti siivo juttumma. No te, Siru. Mattotäi. He. Imi suo. Jees! Itu. Tapan. Saat. Muista, mesta mustaa Akia! Kulua. Laji. Osut. Tuuli, lounako? Juuson aapanen.

Niin, pestaa Pustaa. Pastaa? Solunilaan, Ian, aatetupit ajat. Sara. Pat, solut iskulanaa tumman. Oi, tehojas’ sul’ anot. Siat. Suurat. Se Milou, nam! Lennu, tae kastunut. Sonnini, Bo, rämät ne. Emitaso. Joku utu aja. Ne osta. Kaaso, aattoni kana. Hujauta alaa, Retu. Hattu. Ma. Tuu! Pukusola jaa. Maannut eka alatakat. No, muut sias’ soi. Tia, tuu! Uuttu, tuut. Tuttu Urpo. Tuu, Urpo, tuu! Urpoa on. Ei hae VR. Otata se naatti-osa. Kia. No, netti. Sa. Jooo! Naamat ne, Ruusa, tiusta.

Napit Akus’. Se raasta, Jusu. Alit, tamma tae? Punalla viatta jo piru. Kiat. Telle. Päättyä. Tipu, haasta Jasut. Odota, vaanii pässi erävako ja juppi. Luu lie. Häviä . Pilaa, Avén, rako-Tia. No, tarakkamaja nakata. Pilaa koju. Uskoutuu. Jou, haju jo. Kalli, ruumas’ Suvi. Sees ilo satua. Hillavälly. Tii. Natsia. Lasna kana eka. Soosi, esty! Napsii. Päätti hihna. Ai sotat. Toti. Ovat. EU alas! Nai. Ehti latimaat. Ne joi. Paas’! Nai, Rami, tie. Nauru paha. Satsi Upoja. Nahinaa kelo. Te. Ooh! Oho, hääti Pia kairat. Se, mi suo, jäis’? Te siis, Emma. Jaan. Ei rahapoutaa, Tiat. Ne simat tukan alle suo Jon.

Nelliä. Hymyugri. Suut. Sonni. Suurat. Se mäki-Mats. Edu, urat? Se. Malliasi kustu. Kelli se itse. Mio, vanaa. Te, te, sa. Naamat. Hara-pitsa. Eki on emisi. Akua lasna. Emmaa. Sallasi Kallu lie riffi. Resuja routi. Iske. Kesän. Ii. Sani, laamani laaman esi-ukin. Aja. Asui. Kiska.

Syli-Elle. Päättääpä teitä. Iske Kitti ry. Tollot tammiosin. Annu. Kutu, esty! Natsan nilaa. Eka sauhu Asa? Pisu. Onnis’ ikä? Vau, supatta mattoni nai Ramit. Sä. Veisi. Te. Hiski, saat taas sakat. Iskä, eli iva. Utu-ala. Pitsa. Valu. Saat. Teo, katso kuu! Sais’. Kuta. Jani. Bo. Rataa. Sä, tilli hien, ota moksun alla. Viskin nam! Ron nai. Rami. Tien. Niin. Ilo. Sinua. Kaki opi. Muuta jo, Masa. Iskut aja. Niinat, sama Annika-emo. Kalloa. DIO! Vällykattamat. Sakara. Diatatsi alussa, hätätie tämä!

Letut. Et. Elo-iskut. Ohut. Ne jo. PR on. E.T: ”S.O.S. Palaat.!” Sale, paa sonettien ulavatsa ja solu. Allia. Vaito känny. Neitiä. Ne. Isi, netti Aria sai. Lou, piti pää puppuhullu. Haulierät sei-Miska soti. Eno, osta kassamutsit. Avonuukallani Boris. Ula. Hassu Visalle. TS:”Aah, niska.”. Kas, natsis’ kota. Anu kuut sousi. Te, hattu. Mellierä. Vöyri. Kototie. Nämä, täti. Satu, ali vien isot. No nai, Piki, lymyhallin Aira. Mao. Liat. Siam-Lennu, totiani ajat. Sallia taru. Esty! Natsakenno.

166

.

.

Ilonaama-akka, haasta lajit. Hatut, Tuula. Veli. Evaa? Haju liuhu ulallesi. Avu houkalle. Ulos ala-aasa! Unia pala. Paja-Jutta, vajaa? J.R., Ami, se matsi! Anu, pation emo. Iskäsi laipiokakat. Naru. Epä me. Nyt etsi Ritalles’. Kun. Ne. Muu kuva. Saa Sällilä vajaat! Siira, tuu! Majat ne, Mia. Tillivatsa riipi. Reeta, astu viis’. Sammal. Tosi ajat sai silli. Vajolapa. Tie paras. Saat ravassa mutsia. Paana. Kas, se etua. Hippanisät. Tie rajaa. Kisatapin uunikilo. Nettisävy. Hä? Työpesää.

Vesi, Rita, jaa. Valu! Saavu! Hei, kännyä. Tajut. Te. Te. Sano ne. Ehon Emmat. Ole kaakkia pataselle sä. Työ. P.S. Imit. Se. Kellutetakit sanahinaat. Ahaa, riffi resu. Luukänny. Nai Rami. Tie napsii. Palata. Ken, Rob. SIG. Ajo unta. Dia. Patu, arat aisaa tavat. Ha, Juhoko? Katuja tökit. Hei, te. Hih. On. Oot. Siat! Nahkasi näät, häpy. Hä? Näe piraija! Ah, ruma. Ja tievaa niukat saa. Viat itsesi, Aki? Ana, Masat liasta. Raisio-Satava. Tuo jäi. Hei mamua luuppitaata sai.

Loun Allu taas niin on, ellei Taku-Matias. Ne. Poke, tällä mä. Te. Vaasaa. Jou Senni. Sut. Te.Te sanoa jo tarina. Aila jo siel’. Liskon E.T. Tiu-Patu, vakaa sa. Alas te hei. Mätää. Päättyä. Kaasoni, Bo. Riffi resu, Sam. Osia jo. Tien nai Ramit. Tä? Napsiipa Tia. Kesä kesy. Ugri saa Jattaa. Sa, tae: krokivatsa. Star. Allu. Tanakat. Sara. Pötsi hei, mato saa. Jou, sääti Into. Kita-ala haro! Revit Soinia. Mellisi avu tue. Suu soi. Silo saata. Aha rukki, pääsi lavat. Tila: ahneimmat alla. Saata Akia. Kurua. Naksua. Haavekuti. Levaus. Kapa. Jaos. Inho-Jukki, paa namiskakilo. Ajokkia, Pia? Käsi aviona. Kia. Paas’ Niinal’ Lapua. Kiva. Asat. Tuloa jaa, koura. Aviot ajan, Assi. Kellus’ Emmanne jo niin. Emmi hikkasi. Savuluu konnavajaan. Raasta dia.

Tallois’ käsilajis’. Kas, telo ne hei. Mirat, se malli-Al! Te. Letti. Mäsäsi. Se luukoho. He. He. Hippa. Paksua. Haat. Taru. Anut. Tammako? Jaa, Tia tallo. Niki se. Huojennusta ralli-alelle. Siat. Ei hella-Ami. Sä, sisäs’ sälesei? Vakio pöllöpesu. Onnini. Borat, liskoluu hyytyy. Huru-Annimme rapaa. Soile, vattu muuksi. Olis’ evät. Te. Niini-Veksi. Te. Hei Makke, imit sa vatia! Tulet. Siat. Savi. Ikäs’ se, eno, nyt? Emini. Ski-doo. Hellyn. Etsi. Häipyä. Kas, Nakke imi. Te. Hesa. Nam.

Alas aatto siksi, Ola. Ma. Tuu männystä lasna! Ja asui. Kaakkan näät. Säle sattumatta. Mona. Saana. Sääpuppu. Hippa, pakkana tao rupipuut. Sani. Leima matta. Matti, Al, ne, he, te. Vaikkuselle Lou-pellesi otat. Luki levät. Sääpitsa. Happi. Eräs säle. Sa, unimanna. Kas, sei. Mä. Hype-suoni loat. Sa vipu hassu lanaa, Vallu. Tarra nippasi, sihi kului. Kovia. Kinu kilo samaan, Ykä. Näki maa. Ha,ha,hah, Outi sotupokat saa. Viat Allussa. Mats, ala katso Duon. Osut. Sammu, kosi. Sei.

Määrehäikkä Ellasta. Vala-Ella. Veli. Oho, kanaa! Utu-Anita. Minun avioni, Boris! Riisit. Sarana kumma. Taala. Puma. Natsakolat hokas’ naatikas. Sama saatto. Ne Miat. Tynit. He. Naamat hakun. Ajat sa. Laki. Paat Tarua, Nelli. Japa. Elli, omasta jo pyytää Pave. Kuti. Levi. Piisi ok. Ne ojas’, Sanna. Reilu maan ikä. Mätä. YLEt Tim aava. Kavalle suoja jaolla. Painia. Pauliasi kalliol’. Asa. Nakua kirii kuru-Annini. Bo. Rata muuta alas. No. Ne. Sakkipokka paini. Boris.Tia. Paot. Ien. Ne.

167

.

.

Tuu! Me. Hupat. Sonni. Iki. En. Airam iti. En Sinua. Kas Suvi, silonahan Aku. Ma. Jakku. Riffi. Resut tuta, Jen. Rob. SIG. Ajat Topi. Napsii Pana. Hujaus, sama akka. Pitsahappi. Eräs. Simat, Sanni. Laama. Saan. Iho kuuluu kas! SIM. A.H.Gnitton – ilotamma. Lakutta Jan. Etätaattu hupiako? Jaa kiilaisia lasna. Käkimaa. Nipa, kissi saa. Mouhi, Elle, nivot äänen. AA-välly. Kas, Sannilaa. Säle ivana. Hujaus, Analla vanasaatto. Ne. Eskimo Nuk- Nuk. Ile, vala? Ma. Känny. Teku. DDR.

Ah, kiri sa! Lie selli-A. Mätinahat. Sa. Vai hallan aatos. Alla ne jo. Kia. Ne. Irak. Nai. Utua, Jani, teet. Se jama. Tuula, paa maa. Pia, kassi! Valapassio saksi. Muu ry. Ykä. Natsi-mutsi. Lana-Al, lait sa lanaa meloen. Neat, toka pii. Perat. Sakut. Ai sian? Aja jo, Late! Naatti-Al. Naama. Lapaiskut, Siru, käsil’. Aino, määrää mellisi alas nakit. Savo. Kajo ok. Sika-Jore, valli-Al, ne jo Tian etsi. Alakaaraas’ . Nakis’ kastin. Nam, Roni, otsaa. Ratsu-Alit, Ella, kuro. Pissi silona! Ai, sota? Avokakia. Iloni hikka. Sissis’ naava jaa. Aisaa avio itsesi. Ol’ inho-Jukki. Pyyt tii lelli. Kia. Kivat, Tia-muru, ano! Joo, ho,ho, Hasse ojas’ telo! Iski männyt. Eloa kukas’! Ella, nämä taa. Eto taas Nea. Pitsan omat. Siam. On Ireniä. Nai!

Puh. Ooh, oho. Hoh, nivo tälli! Sees imu. Hääpujopa. Emo, katso rupipii. Hän. Esite. Viti. Lihoot. Siat iloni, Boris. Kolin Elli. Vanu-Pat, Lallisi sotu? Piskis’ ajais’. Kutu ala, Kimmo, pati ok. Ana. Tätiä? Reittä, Josi! Outi. Piisku. Me loassa. Mokia iskut. Etu piti. Elleni kallopa. Tuu Paavo kallona! Assi, sota astuu Pasia. Taju lipee. Silo källi, miksi? Sä vie Salli osin. Ellet, silokänny. Itsesi Aki. Ana, ma sellis’. Neat Leksan. Ole sä tii. Saatto. Te. Hei! Mättää, päättyä, kaatua, laatia.

Kaki asu, Eki! Oi, silo-Ana. Ken, ammu kyyt! Nysätii. Satosi. Te, Hiski. Soosies’ sei. Makia osina. Lamakäet. Eräs sää päti. Nalli. Saattoo Ykän. Ammu! Kas Sanna, remmi revotta. Vatti. Ovat. Nallisiko? Jaa valu! SAS. Suu. Saava Lisa ja Ami. Saat ne jo, Elli. Vanupellini, Boris. Kakata emo. Kai revakilo nai pitsa-akkas’. Poni. Te. Helli vanupa, Al. Siv, noki! VR. En. Akne-sioilla kassa. Jou, savi. Oi revot, aatto on. Iti eräs. Te. Massi. Ne. Muu. Laviat. Ukki. Pää, nenä, älli. Mä.

Tilli hiova oli nämä. Lei etova. Ajanutta. Lekakipu. Se pelle! Saha porupellesi nää. Sinua käyt. Tiinatsi. Et. Sa, kaamos. Ne. Orava alla taas. Ne. Lei. Matsi-Aku. Ane etuusi. Oli ne jupit. Allu, maa nää. Määre. Hätä taas naakalla. Me, liuhu-Hatsa. Masat. Suu. Pöllö pieni. Olli, säle ivalla. Jo pallo-utu. Lei. Saapa Viki ilon aamuni. Ui. Sääpassi. Urat ne. Isku-ura. Vanaa. Viat alla. Seimipaasi ok. Tenu-aavat! Tenu-aavat? Tenunasi olen ain’ of. Nisan Aku. Mesi osana Epun. Iina ry.

Ylin ei pajassa emo. ”Kas, Sonne”, sanoi Roi. Ruusu Partala. Kunu, urki pii! Pii? Helly, nai Putte. Känny-Siru, aknes’. Tuojalle Pacosi! Ne heimoja. Sani, osues’ repi Loun. Aie poissa. Kava. Toipuu Paaso. Jäit. Hä? Taisi Ana. Ja häivyt. Nysät sen isät. Sävy siis. Te. Ajellaas’, Nat. Tiivi, paat. Haju sees. Kielet ne jo, netti, saatte. Sa, te. Luu helli. Lie Lellen. Eipä lei ’vau’ lie. Rääpi Elsi alaa. Majat. Sana, kuvastu. Viis’. Aatto nuku. Alenna. Laavan oot. He kälyn, Emma. Tiut. Te,sa! Sei, mätä tää.

168

.

.

Jipii, kuupitsiä! Vitsa rataskoneesta. Kas, Simotta Matti. Ovat. Ikilasso. Resupuppu hassu. Luukiloni, Boris. Epiikat. Lisko. Alaat sa viat. Ne. Tumahella. Nokimma, täti, isät. Lei. Tuut! Sanaa. Muni unikenno! Jätä pyhä mäti. Päättää. Panee nupu-uneni olonutut. Sei-Miro. Univene. Teit. Se. Et Erässäs’. Te. Makua. Kas, savu. Jou, Hasse luut ottaa. Ässä ele. Hipoo tupit. Sa, salaoksa. Viat, Allu? Taakat. Namuin Elli, mi loalle voitti. Osu, Ripa! Tiu. Pitsirallia mallisi luut.

Ne, he. Lei. Mio. Vallut. Isku Latesi. Aloha! Piru-Ami. Attesi Al. Irak. Nuo naisil’. Lohi vaimotta, Janika. Tiu, mi loi. Paasata sievä tii. Saagaa, Salli. Jopi loikkii. Pinni. Ikävät. Se. Kelon. AA-kukit Sam. Ottaja ratsialle. Siena. Ana. Kia. Tavut: sa-na! Allah. Lavat. Tulot avata. Akan isi oli. Nämä.

Lena, veli ori? Kai, nido, aja jo Saana. Valua. Laulua lelli. Rohtuu luu. Kania. Tavi. Sula haisi. Ana. Jaaha, rajaat. Osta Ami. Hä? Liat. Tai saata kiire maisten. Ei saa! PR-akne. Jo sinä. Äly. Kas, sellu. Tämä Leoko. Kauhua! Kilona, Alli, luu. Huru-Annaa. Ma lapa jo. Lati otti. Al is pop! Pia, kanien hanu. Huu, saispa laji saksia. Ritsa. Nat, esiälyjä. Hik! Niki ivaisi Akua. Katia. Reivilettu pokalles’, kuni kilo. Ne. Tuu! Majal’ loiot taas sa. Konemaalata kesy kilo. Ne tuumat sai Sani.

Katso, siirapit he ravaa. Iin. Itsesi. Ai luukaarre hallana? Jousikot iloni. Kallo. En. Tavi. Sula hattumaja. Taarani ano!Aja taara ja ajata Ari. Paatsuden. Äh, ikä vollota. Jaa, haraat sudet. Esi-Alit, raakile taataksi. Al, entävi syy. Päti Mikki. Aki. Astaa. Utua. Te. Siam. Ala ajella savikot. Ilo. Ne saat. Esti Elli essuja, Ami. Sania Lena taa mätä. Tällisatsi. Me suon aavat. Saro, ne jytää. Sääteitä Peson. Iske! Siam. On. Ed, uusia moukusikotämä? Toi geeli-Virpi puut. Tuumi. Te. Häivy. Hajut.

Ei. Ottaa. Sada. Astunut sonni, nam! Ei hitto! Paapojata. Tiu. Kas, ne. Tuu, sota-Monika! Napsii Pia. Satsaa. Mi kotis’ kaalit? Osat: se, simat, te, sa, ne. Hei, musta Ranesko? Tiikiloa taa. Mutten. Ne joelle. Hei Mira, tirisi akkupa! Akka, junnukannot. Ole pallo. Sinua. Kallo. Tullut iloa Kian. Ile taa. Niina, jään. Ei enää, Kimi! Kotaisku tapa. Hitsi, lado efektikilo tussuonnel’.

Raakalla Jani kisko siis kivi-Erkin omia. Kain orapukki pitsalle massalla. Väitti Ile nää, Mikki. Elo. Hati. Suun iän. Isää. Pietyn Ykä, nää ne Airasi. Eki. Lena, ajat suden. Al Lavi, se naama. Sää. Ne itse. Siam. On ote. Vau, tue kuttunattaa. Sienaa. Matti O. in! Nukas’ savu. Takojatsi. Mokat ne henno. Nam, osaat. Niittu Duo ja tiira. Ja ravi-Taavit. Eki. Akit. Se. Sillit. Ne. Mats. Eto. Sinäsi osia. Ala piski. Salapukki pallilla. Pallosi ajokkiapa. Mutsi. Ne. Elle. EU. Sepät iirien. Aavat Outit.

Seka. En. No, nivot Emman. Oli saatavat. Sasta. Roti-Aira. Sie, kilo-Niina. Joel ivaa pestin. Ellako sinä? Hääpä leivaunu. Urkitte sanaa. Ne. Siam. Ala iloni. Kaks. Narnia, välly, kuu. Jaa. Jaaha, raja taa. Maa-Masit sanaas’ kasat sai. Latia. Ilo-Dina ja noutaja. Ajat ne, Jon. Onnut, esti Emma. Lujapa katos. Takaajat, Sale, paa. Epun ok rikosta. Kallut. Ne, he. Lei. Mio, välly kitsas. Ponnaat. Siat revi. Enonne. Mokaat, Toni-Olli. Sir, uus’. El’Raakaa kiilatie ula-nai. Sula DNA-Esa.

169

.

.

Atte, Oka tapaa Kitalaa. Imu tuo tapaisi, Aki. Ai Kim? Al siis. Ne. Muu källisuttu. Jaha, palli. Ovat. Alli. Kia. Koi. Sous’ ilotussi paras. Sivukuu. Pässi. Vätti. Se Aira. Sie. Kas, Samu. Pii. Hä, he käveli. Etäsilo. Onneni avaat, sonni. Ikä. Tiemuta samoa. Tsulu-alat. Savi. Kätsät soluina Kreetaan. En ilotaksia lakki-Erkalle louhi. Sotat. Lou päti. Netti-Sipe. Rotsia, Tim? Salko nokina anesi alle – savukesti. Okaat. Sale. Pia, tatsia kuro! Unat. Saku, leisää mätti sen. Avukallio kuro!

Kuuluu kassa-Mats. On Aarot aisani. Kesi! Loi Lena jo pihat. Näsi-Atso. Lavat, Sam? Maat. Hupi sil’ osu. Melon. Ammu katse sialles’. Mi?. Se. Ana. Kia. Neidon ysit. ’Tii’- raatosana, Sam, siksi. Lea, tiirat souti. Piiri vakio, Pasi. Akku. Te. Sällilä.Välly. Kas, savukiloni kestitys. Tie. Nai, Rami, pii. Taa vajenoki, Allu. USAlle Lou. Paon asuko. Jäät. Tää passio. Lippapassi. Osakat. Lukee Pyré. Näät. Tie, Pat, sulla. Miksulla Mikaa. Vatti maiksi. Lisa. Bi? Soho. Kait. Sa. Kasa ja aitta.

Laavaa muu haut. Tali salli, Kiia, soma jatsille. Et. Sir Oka, ilo pukee. Suo. Nassulla halli jo. Pitsa-Eput, aisasuolat iloni. Kania. Te. Hetta. Airat. Soul-Tiinua. Känny. Te. Siam. Ala napsii Penaa. Saat lavaa. Kiilapojat. Sou tai muu taa, Tia. Tason isot ne. Ma, Elle. He. Imellä. Timi Näsi, liruu suu. Luukas. Siam. Ana. Kapa, oli navat. Aasat sai sanaa. Teo, Kalle, Lou, pako? Jaa me? Sa. Napsiipa Atson Airat soulini. It-kide. Ne. Bo, jaat ne ja Alit. Savo. Kaj. Ne. He. Tiat.

Nam, on ok rikas. Soi sou! Sääti paatti. Vaati Ari. Astun. Utu ajais’, ilona aitapaino. Mats, ui Roger-Gigolo. Et. Allia. Vellipyyt iva-apella. Akka. Mio. Vellu, lie ratsu-Alit ilon. Al, lavani. Salapa jatsia kesi! Loikkia kähy. Ällisatsi. Me. Suon Emma. Muu. Hitsi, lado efekti, ei sälää. Leivaaka. Ja. Taa ma? Joopa, Ape. Naisia luku. Stig, nivo Remu! Utu-Attes’ ane. Saa tennis-Ileni keula. Naks, narisi hukattu. Mällää poka jo sinä. Vene. Ne näät. Sen nenäni lähemmät isä-Kallet.

EU. Liko. Tässä tie. IVO. Saat siloko? Keulan Eira avaa. Jaa, Miska soti. Axes’ sex-essusi. Möö! Bo. Jemman oli. No, iske et. Tää patio. Korupäisiä, Tia, tiu. Maja. Iva-Al, silon ikä? Itki pihat, aamu alin. Nuhan Aku meil’ tilaa. DNA väkes’ tinaa. Mela tiskasi puut. Sonninaamat. Lea vailla. Matsiluu tatsisuuna. Allia lasna. Kuu-mama, tuumit Tonavan. Ota. Nakata. Imi. Ota. Nikkasi se tinaa. Mr Ego. Unia suutta satsi. Alle sello. Mie. Hellaa. Reivi. Puutsila. Aila, tinaat sa vatia.

Liete, hei, musta raivio. Te suojani. Esan otas’ nakit. Tooga-Akua, kuu paa. Sallisi avu. Tue sällis’. Itke hattuusi. Asa-täti, sääsi liruu. Jämätie. Ne Elliet. Rahat salan. Onnilla hihat. Suolat nai latinasoittoni. Sotanne varas se Atte. Tonia. Paju. Te. Nai. Lati iskee. Sais’ kavioni kuutiokäki. Matilla hiova ivaapi Eirasi eksää! Natan Raasi ok. Lanaan, Aki. Aira teipil’. Otsopa alla. Kia. Pam! Esa, alla Masit. Sut. Etu Eki on. Ivaa. Päättyä.

170

.

-

Kätsy-Timi napsii pää pallilla. Pallosi napsii päät. Tönö tälle, isät. Te, Anu. Te. Ässät alla, Moore? En. Ei. Lattu, mallihella kallis. Kurupa. Annikaa. Tii. Rukki. Pällilä. Vällykilona. Karu. Ne siat! Tim, nämä Leat. Sam, Leo koki kalalla mattoni. Kaanit alalle, jou! Saat, Teo, kännytaksaa. Ahteeni.

Se Palle. EU lanaa! Mattokrakaamo. Ori. Kota. Attu. Anis. Kun. Ne. Kara taa. Maat ne, Ruusa, jaat. Sinua, kisu, nain. IT, suju! Luu kallon ei hallaisa. No, onnesi lienee nyt, Siv. Iso koko menee. Tuu! Sian ok. Ok. No, osin avu luukähy. Ne saat. Siva. Airasi Eki. Suuni kana. Veli, aja mallia. Mäti. Ällis’ näät. Ne. Sie. On Aira. Sie. Kalli. Avokuut. Naatis’, käly, kukki päät. Sääpeto. Tyni. Tipat, Salla Vellamo! Ori loi. Kota. Tii. Rämät. Olet uus’ urakäki, muttet ihoilo. Ella. Janit.

Nasyb, aja riksa! Laikat ne, Sam. Esan. Ennä, lennä, tennis-Niki. Suon Airat. Soul aja iskuusi. Ala sä tie nyt, Signe! Häist’ E.T.-olot. Ammu lie raaka. Tätin iät. Timi nisti oli. Tytit. Sir, kaakkia pää päätti. Seipooki asuks’, Eki? Suuni. Hä? Lätsä tässä. Diana Via Valli. Siam. Ala. Aira. Sie. Kiloni kiska. Kapat. Hokisti. Vappuako? Tuu, hilu-täti. Isät. Te. Esa. Vaavi-iloni kait taa, DNA-Mira? Sie. Kas, salit. Sunna aja, Hasse. Silaa iso. SAS. Se. En utua. Jane. Esko. AA-känny. Assi.

Uksin. Eiraa. Bra basso! Turot Aki repii. Naava. Ala sää. Tipi. No Mats, imut hiukan. Otto. Solu. Nam. Esa, Aino mege! Hälle isoja salaa. Jota sai souvi Even. Et enää. Kesikot. Itsesi. Aki, pieneni matto ja hattu. Massa ja Aki. Pataa. Sie. Iski HIM. Lavaamo. Oraat. Ne karat. Sa. Mao. Tupa-Tiinua. Kati. Orasi. Pataa. Säät se iski. Sie naksut navat. Resu maa. Otsia. Vakio pirupa. Anneni ala. No oi, gel ano! Proni pro. Kokkarenavat. Sun ne, Auli. Vatsa. Koni. Puuluu. Kuru-Annet.

Rouvana Kata (naku). Akaa. Ha, hah, hah. Siis Emmaa, karu-Annat. Se vattu. Akat. Sinua kilo. Estelet. Sää. Patto-täti, Mia vai Puh? SIM. Ele. Taara. Aviona. Ai, soti.? Sääpä tii. Surua naamio. Vallia. Vannot salan. Ei reki. Itse enot. En. No, Ilonaa vie tussuonneni. Anneni. Ah. Latun aasit. Savo. Kaappi. Ares. Nukasti. Sa. Muu täti. Me luukoneellesko? Nai kuloon Asa. Jees! Iät hyöri! Päätti. Hiha. TS:”Onnaa akka. Panis kakat!” Soimma Salli! Kumini ivaat.

Toit alasuipot uneni akus’. Kapu. Luukas. Suu saisko? Vie lasso. Satakaa vaaka-Manut. Te taa, Siska. Muuksi. Isälles’ kyti keilat tuman. Avut. Sinä. Ässä. Se. Pakkia. Vaasa. Tiat. Sara. Jellyn ala. Kim. Ei. Lipuu lavat. Saastapukki pätsinä. Ja Jaana Kaakkisavu. Muu laaki. Sillivalli. Satu. Al. Ilo, ne Nillat. Sir, koru päreis’. Ilosällin ies. Nikot sait. Saa tae pohtia. Kilo. Ajat siro. Mr Ami. Kotilo-Aino. Mr, ah nenilles’ kutsusi suu. Mats. Allu. Kilo. Tee, Tia, kännytipu. Nivoa alapuus’. Nam. Ei. Heilutte takassa. Jama? Lasna ivatko Ilen. Osat, Susku? Lassolat. Tavut. Sa. Siis niksi! LeBon. Esi-Aku, tuu! Iho. Entä vene, Mats? Aira, Nisa, Atro. Puuluuko. Ja Akua kaki. Asu. Alio. Hoitokaareni. Tia, taepa kikka. Säätyä. Kätsä taattu.

Hei Kojot. Uuh, ajan iho, kaarru! Hiski saanee. Raivattu viat. Salaa akkana tao laku. EPO Joren. Outis’ kupolis’ kala makaa. Sääti Pia. Kanava tuo jäi. Lie palli. Avaa maan alle. No. Me. Luukassa, muu kassani. Hupsu emokivesi. Par. Iskulani kani. Ane jo. Tepäs. Se ele isoosi. Esti rotta aidal’. Gallia. Vaatia pitsa-Eput. Irak. Nasta-akkusi sivelet. Siat näät sä. Mä? Lene, duo tuo navat. Tulla. Muhit, savi. On Eki aknessa, Esa. Jasso, iso-Sallani. Kajo. Lakia. Haja-iva. Tuu hajus’, Ron. Aja alla, täti. YK. Ajat, Siru. Kaivappa täti. Ere kiiti Leaa.

171

.

.

Mäki! Mäki, mutsi, alavalle. Sut hio. Solavilu tallenna. Huti. Et. Limaisia lasna. Kännyä, Tom, osta. Kosi avopihat savia. Tavaa:”Muu hai”. VR ok. Ilet. Emi. Darts-enot. Amok-sumu. Esso, local. Lalli. Uus-tukalla, Pia, rikot aasat sun. Ne. Jones. Koti. Ikä. Tii. Saa. Satuta, passio-Hannes. Kuti tao! Latattuunaas’. Se tovi istu. Nattaa saat sa. Ravia kilon. Avut. Te. Saan ottaa, Elli. Se. Ne. Sotien ne Ellet. Aki. Kas Siru, paanaa! Säät ei. Tienaa vakiopaikat nämät, etsi pallo siis.

Aito, sääti paatti. Ala jo, ja riski salapaina. Tisu, lese esti. Omi. Hio. Nipa kai napsi. Hielle. Sa, Kaj. Aatos-ukki. Pii-Taavit. Ala. Ai. Nam, regatta. Ma. Tia, tao Leat. No, Tarot. Suti. Lava. Jukra, patu. Aie ano. Tokan Akua. Kai. Lumikaamos, näät, se leimaa sieneni. Olona Ranen. Aki. Opas. Sano:” Oi, gel-Aira, kitajäärä pykäsi lätsähiekat.” Saksa. Raatia. Patua raahaa. Rallia. Mallisia Rukan. Akua! Kas Sam, mahat haassa. Me. Sanon:”Iso!”. Tuumin:”Omaat ne jo.” Täkypytyt. Te. Itäni. Ista.

Vatia. Täti, elä! Pyrin Iivanaksi! Al, Allisi ota. Taru. Esa, naku maatta. Astin-aasit. RUK. Elli. Vattimelli. Emma. Naamio-Kilu. Pyyt, riisi skulaa. Tierotta. Ane. Samua. Lävet ees Ileni hioi. Sai mr. On. Ei lavatta. Lapis’ kisa jo. USAt. Solutie siis, Ile. Pesä leivättä. Vie Ladaas’ naamio-Kalle. Mikä? Vitipiski, se loassa. Me, sa, Sutilla. Hää-Puppe. Hävetä. Pätsi hei, Mats. Iki-Aki. Eira. Sie. Kiloako Joren? Te. Elleksi muu. Taa Nipa. Kala, siat teen. Uskomma, kaira sie. Kenno-Oka.

Liuhupas se ukko. Uniaknet. Seimajat suden. Osat. Nam. Milan A.C. En. Esi. Vesimuksua saa pälli. Sie. Nettisiat saat. Esipäät. Ei Tia! Kätsyt. Se. Nää ne. Sakki päätti rivat. Sun ne jo, Elli. Vatsalle, Mats! Esimelut suuna, Jan. Alla vasat. Ilo alla. Massumokiani. Siat. Nunnu. Sää. Ne. Isi. Attea jääpi. Eli etten? Iät Timin. Nai. Päätti se. Nää, te, tää. Passita ane. Sai simat. Suoko Kati-akka. Huupa jäi! Repi kakia nääs se eno. Alli, rottaa ne saava. Ne taa on, Ian. Oi, Vili-rottaa! Ne säät. Te. Mie. Saksia lesti. No akka, älli sakkaa. Jaa luku, Mira. Pälli sääti päättä. Letamotta melo.

Tasoni kesti Neat. Tois’ Kolin ajat. Simoa. Olut. Ada, Asta, J.R., Otava! Ula hamua, Lissu. Jaa mä? Kestit ne ilkipuut. Te, sa, Elli. Rotatta maat. Tii päti. Isit saa. Utu asuta. Risurotu. Sä, Timi. Avut. Te. Te. Sais’. Kämmää.. Te. Ne. Sakkipallo. Isi. Ovia. Kirota lakon Alli. Murofisu, uin! No, ne saat. No, naava. Tuu! Mää nöyrä kesä-Eki. Haat saa Salla. Masat, tumaa? Rakka-Miat. Aah, ilot! Tie. Kakkia taa. Kouru. Maa-aave siro, päätti se tutut. Taju kukki. Parrubussia tallo, älli-Ere. Haju ja hai. Suunahat. Savi. Veksi. Toini. Avojää. Jaa, täkki-Lena. Ana, hinaamo-ori kävi. Puupa astukaa kännyt. Al. Lupu. Maata muu. Kennotu kuuru. Muu laji. Ratkenen, iho. Nitropää.

Passi-oja. Avataas’ ällivika. Luku. Me. Esiloka. Tiatta raippa. Ai, vaikka saa vesilupa jäävesihäät? Ei taa. Jou, savu! Jou, haju. Kisse R., pysyy puut sonnini. Atsoja jeesi. Hus! Tai saa. Katos’ itse muru, aarre! Tao liat. Sivu. Sa. Attu. Luukupu. Kavio. Sanaa. Utu-Anaa. Viat ne, Sini. Sävyttyä. Tatsisi. Ai tatsi. Valua. Lälly. Ne tsuhnavimmat. Ne ivaa. Jou, sä Tiina jatsien. Aasa. Fatsi. Vattu. Saat sun. It-ala. Päin. Ääni kuuluu: Kännis’ ne naakat? Niuholeivät. Terävät sää piere. Bi. Tumaa. No, alla Kia. Pilaat ne mun omalle. Siestakävelyni. Muita. Lalli, mun Amor-muro. Fauni. Matsi.

172

.

.

Akua. Kisat. Salo-jänis ok. Te. Luu kähyi. Se nää. Ne. Luukassa melo naavalla. Melo ojat. Te. Dia tao, Tia. Telon. Ota Janiin. Teloa. Alle hio. Ano, Tia, Anaa. Reivasi. Kelli. No, Idat. Sellivirute. Te. Sää. Pihat taas saa. Talleta. Jaat. Tue. Panama, Ardiles, Esko! Taa taekasat. Suru. Stiponof. Pasi. Tien ajon aste. Luu. Kanaemo. Kas, Salo. SAS. Saat. Hana. Adi, Noel tään. Niin. Ai Sari K. Kiisumotti. Osa avaas’. Ne. Elo. Upee liuhu, Hassi! Omaani. Alén, sa kaunis. Esti netti. Se. Neulat.

Tumat. Suusäät. Sääpationi rata. Tiinua. Kaikkia. Keloa alita. Ja Aki, Anaa vien. Isot. Ai, sai. No mää, Jatta. Me. Luu kellille. Von Elle, sillaisanajana. Alle hellät. No et. Sipe tää. Pesty navat? Napsii, sattuu silo. Upin omaa vioitti se iskuvanu. Lettoa. Juku, saat ne jo Elli. Ego loi bi-siat, Niiskut elon. Iisi ok. Ok. Nam, ottava tatsi. Emo, taukkipas sa. Puukuja-Aino, Miksu päti. Ettei Miksa. Lajit. Hopat. Tuu. Rava se. Letot, sir. Ane iskuusi ano. Kokot nipon. Et sille et.

Ei tikki opella Jattan. Nakellee letot, sir? Ai rakkorokki syy. Filé-Ella. Keinot. Ei Tellu! Luu kellis’. Ne. Ellaa. Lippo. Alla ma. Sä. Siilosi. Isäsi nipoaeditoi. Mouhot. Ou, molotammi! Siam.

Mikat ne, Jon. Asaa, Tiat? Iskä, silattu moit. Lavavalu. Souti loan Esko. Etää piste. Nivo kätsylläsi. Sellana sävy-Hiski. Sattuu totivatsa. Karikot netin. En. Ikä. Leivälly. ’Kaakki ite’. Ana. Vattiponi. Kilo-Aino. Mä. Tie. Teit. Lei saa. Ime takasimat. Sola jaa. Moiti paju, Hupu. Luukallo, sa toit ’lavapojaat’. Levossa siivo. Lajit. Teo. Kätsyt. Side. Ne. Hetta. Asia. Lasnako kokat. Sara, pitsamme jaa. Laosta, kaaso-Emma. Asemaut te, sanaa me. Luu. Kainot, Alpo, jääsi. Ladaa.

Säätipat. Tuorenatsia lakitta. Nämä, Lea, Ali perii. Kaksi. Ale! Loit. Suli erä. Leatta kaatuu. Mä. Älä. Sälä-Aasa. Kesä. Niisti reva. Kutaa! Laji. Tokaa? Kouruluu, kallo. Ässätie naakan. Ile, hakattu maa. Sääti Pat. Sanomma:” Miska, iilien Kati oli saatilla.” Sä, mä, Leo, Tia, Ile, ne. Et. Uusia. Loru kipeä. Tätä teit. Emme. Ne tee. Motto. Me. Silo Esani asu. En. Haa, Jami! Ikävät. Tilli. He. Ilta jaa. Muuttava ajonne. Et. Uusia, Lao-Tsena, tiet. Susana. Kui? Helly. Näät ne. Saat, Tia, luupaasin.

No, Aku. Moka. Aha, rallia. Vannota ravat nää. Mä. Leat, Tomi hyytyy! Taku, källis’ netin. Ei siloni. Hakkua, Maire? Tai. Loi se vajat, tiet. Taavi Leseimu. Rakas, sopi kuu. Puu. Sa. Sen ego. Idis! Kyniä paat. Nimi ota, tie-Leksa. Omia ivat. Haki iltamat uumat. Se sima-ale. Pallo. Sata. Nassetarko? Sut. Takahiki, ilo? Outi, Minna, airot! Sihisuo. Niskamme. Ruusaa. Me. Loukattu Mikot. Ilo siis ole. Sinua, kiho-Al. Loisia takkia. Paha pore, Elli. Ojaisia. Luku. Sa ja juttu. Tai.

Jukra, päätti Minna:”Alli oli piskisi.” Annaa vie he. Seimiruusut. Sa, viikseeni. Olli. Sie. Nirrini siat tois. Kupoli-Mini. Iva eka. Sää. Ne. Iloa, navat. Tomukas natsi. Joonia. VIP. Me? Nenä. Äes-tinaamo. Ne. Minna. Assi louhit. Sahapallo. Niki. Siat. Airam. Outipa. Attu. Tase-Satu. Tasat. No. Tai vie olut. Isku-Tim. Out älli. Säilääs’ tullen. Ai en, Edu? Eki, on ura kas se. Et. Haa, pyttypili! Ivalla meloni kesti. Aila Aro. Matsia. Moni René. Elle, deitti osoitti. Se sei. Mä. Mä.

173

.

.

Täti, matsi alle. Sut. Luu. Kelon enne. Atte. Hupsut: Sulo, Upi. En. Iän. Nettisiat niin on. Iske sillin nysät, sei. Ma. Avu. Hupi päättyy, Senni. Kania, Sasi? Ivakiilalla melot, ämmä vetenä. Äes. Tina. Hoki salo nakkia. Tao siro. Unia. Kiska. Iilikilo. Jees, tillivattu. Matsi omaa. Ja Tiat. Ana, satsiote loi. Erotut, Säkylä. Outi. Paavia. Joppe. Sana. Sä. Isiäpä. Sä nalli-alalla. Levon EU-Piat. Iskulait. Savut ne lanaat, lisko, taa. Sinua, kiloni. Koju rakia, iloamme. Luu. Kakkia vatsa. Maan Aila.

Aromaat. He. Neat Tepon, avion osa taattu. Alapitsa. Akku. Mansetar kosis’ kennoa. Tatsavälly. Kakkia tienä. Älli mataa sienille, Hokkus-Ed. Esa, akka ok. Taa pata. Sata. Kahle, ivaat. Taa se. Näy! Syki ei silo. En. Te. Ellen nää, kato. Jaana, sei lienee hupaisa. Nääkkylätön, nää saat. Tuumit:”Suli eräpetäjät nää!” Vitsi, Foster, uusi leskes’ ok! Te heililläsi. Alaa. Mutta kuhnii se tavut. Sa tamma, vaanii pätsit. Ne, te. Hei, majat! Ravi Asassas’. Ikirikas. Sut. Etona Hatsa vaan.

Aten Iikka-taatto. Navat. Taas ne. Elli. Kaapo, jaat. Sidot. En tota. Petesi ala. Eleässä tee. Luti, vaklaat. Suo. Nait. Nuku. Luo Kojona. Luu kävi. Röyhitä reput. Te. Lie Eilaa, Molla? Pääsi läiskymä. Leaa, hai? Koti. Samoat. Tumaisa niin. Ilon E.T., sut ajan. Etsit taa. Me. Tamis’ kyy.

Suklaani aneen, Atte. Te. Saat. Simo ois Kai. Ha, tatsis’ kotaan, Aaro G. Ah, typsyt! Isä kas, sai rotsi Hetaa. Nahan ilos’ naamas’ narri. Vaut saa. Saat rekat hakata. Aste alla, Mona. Saat. Sola, jaa Tiat ne Hettaan. Esso tiel’. Karehattu. Mats. Oi, tuu! Lovea pojat. Sotaa iti. Pane siat. Luksor. DNA. Miskana ajat. Tuutu-Anu. Leisiat. Nam, liitti se ne. Saat. Se. Ne Miskan. Ane. Et. Ei. Tao lavat. Saa viat nääs seisten. Isot esti Ilet. Sano. Ovia Konnisille. Elo-Esat. Sieni, ai lois-evä jätti sen.

Et sotaan, isi. Akua. Kallo se lahtaa, Tia. Tatsiako. Jaa säät ipanaasi. Ivattu matsiemot. Aino, Mats, Edu. Uravaino. Mää. Työläin äänes’. Kuti-okrat. Emme. Et. Sipe tää, päätti se tavat. Teo. Känny. No, loassa melo nämä. Täti etsi. Puklaa akatta vaja. Itse sie muu. Kehnoa ala se loi. Ei Elle siis. Ien- Aake loi, ei eilen. On, on, on. Oon. No no. Ok. No, itses’ ime. Elo päätti:”Se tifoso liftasi. Olé!” Ai suuajon Asat. Lierot iski. Suuluu Kallen. Omaa Kia. Ilo. Ne etuusi Ali tuo. Jatsia pani.

No Mats, alla vilut. Neona Sallana sattuma-akku. Paisua kai suu naavan. Ian, iskunne kari. Lene, tuumaat:”Sinua kisasonetti saanee.” Tasot. Artsi. Sie. Pinna. Rytisuu. Seimi-Ruusa. Jon, ei häveten olo. Siloni kassi on. Ura pojal’ lamat suoko, Kati. Oi sanoit:” Lavalle DIO!” Hattuapa. Vellisi alas nakitti. Seis, kämmit liki. Taa vajekala, ja jo revi oja (sala). Näät. Se Eki. Te. Silla levällä mätsää. Passi. RUK. Iti patio. Kuro piru, J.R. Ikisula Hania. Ai laavat?

Ojan ase, silosuut hoki. Leat, tuen hanaa. Mora! Vitsi, lavatiu! Maat, tuumatiet ne karaisi. Ano. Koki siat. Nolo sävy, Hatsa. Vattumälli. Teet. Ei pallo. Diana, hinaan. Isi ottavi, Ola. Valli-ilo. Porkat. Aasi. Ivat. Sotia loit lavalle-’D’. Uusioteit, Arava-Allu, tila-ahne. Tali. Esty. Näyt. Syö haitar-komedia. Sääti pellis’ kurupaanan akka. Ja maut hio. Sain. Aamu hio. Te. Sattuu nää. Emi panee. Taio, tao lavat. Rapsu ja routa. ’Pojaat’ tuumassa alle hää jää. Pajulei. Silon Aki, erkane et. 174

.

.

Aavaa. Muu hai, rotsi hae. Puna alle. Hile-Aki. Ai suun Aki. Erkat soutaa, Klaus. Puh, nanna-Nanna, iske Etna-Elluni. Mannan en, Ian. Sei, opi nauru. Sata eka. Sumusaatto. Kuu. Suu. Paasi. Nukat sen uni, Esko. Ulina-akka Ruut sanoo:”Katto tämä.Tuula, pennut ammu!” Kyytiä. Iskurapa. Muu keksi älyäkin esti. Vältyn. Naavaa, Julli, kata. Elokani, suti puu. Hei lassota Kallu, maa-Alli. Al, ne ojat hoki. Revi puulava. Ja akat toin, esi-Anna. Avaa katto. Nalli ok. Ok, nettisuu hupi. Ne suojat. Suu, kitaa satsaamatta. Mau! Ja tee sääpätsi. Virsuako uho? Sinä. Äkkäs’, pännii laaman ’ei’. Pako.

Juusoa. Pitsavatia. Tyytyy he. Savi. Nai pölö. Mä. Lääkesuruani. Puu-Luukas. Sulanet oja. Tsuhna vällykähyn iti. Sen on uni. Maki-Anu, kallo-Sanna. Elo, älli sitä kukki. Tallis’ Aki. Opas Sannilla. Hieta-Mio. Vallut, isku tummaa lanaa. Viet elo-unta. Sikas’ solat, ilo-Allu, maatuu. Mäti saa. Soi, ettei se. Iti ne. Sian Säkylä. Nea. Tiumato. Nea. Miska, pii soiva. Nato, ne saat taas.

Isku tumma. Ne Louna jaat. Tiat. Elle, raakaa soin. Ok. Kun. Avio. Ne. Suojako? Jes! Neon-Asat. Sola taikka saava. Tuu hepo! Lenepä veisaaja. Takein otti. Osta vaja. Sala-ina. En. No, Oivani toka piski. Hei, Muska mälläs’ isin. Ein ies, naavat suksi. Nam, alas niukat hokas’. No, lei päättää pesät. Te. Oliosi niin ilo. Ykän Ella. Laji. Lennän. Näsi. Ne. Essi. Akua. Nitropitsin nuti. Te. Häpesin, Ari. Ok, ilo alle. Voi. No, olat. Nisut. No Ana, maani pursuvaa. Kela. Vaikkupää. Vesiräpsyä. Tolat ilon,

Ile. Miasiko iso? Kina. Omia vaaviin, Atso, lataisit. Uuniluu. Koulin. Esi-alana, ah, rapa-ala. Sä teit aavesuon, Tynni. Levä. Kas, ne luuta. Valua. Lassokivi. Keksi olas nettieni, Al. Ilona Huttu. Teen. Ei. Liko. Te. Sellu mataa. Mataa Mr A. Niin, nisti olin. Esat, Sanna Sellan narina-Amit. Oksalani sotu? PIN? En. No Ana, hinaa katto. Toki loit. Tiehoito. Kalliosi, Alli, skulaa. Uni. Menit. Sanaa. Kah, tinaat liat, Salli, itse. Sillä siistit. Se kas, naku lie: Ryysy-Kikka. Ai aforisti. Sotu pokat saa.

Viat lie. Maa. Kisuani. Loiminamme, Luukas, ne. Luuhusi massikisa. Vasen nukella. Maan Allu. Misu on oja. Anu, paa vatsaroskamme rapinapitsa. Happi. Eräs. Näit. Hyrskynaava. Tiu-Sami. Sai silla. Vannoo kapina vajan. Etunatsi vaanii. Se. Nisut. Sa. Iski. Saostakaa VIP-osaa. Lasikot. Eloa jupit! Immo, pivopäisiä pirtu kolusi enää. Esti. Aja tiet, Taavi. Se. Panimot salasaat. Ajotien ajot. Heinät. Lei. Mille hämy? Kännis’ kynää. Ne. Ne. Elo alle. Oja.

Juu, paasin esimääre haki anellen nuukaan. Ilo, suru. Anne, Evelle EU-laitepelle. Sie lammas-Nina, pataa! Miksi? Salasumu. Puu nää. Erhe Vikin oot, Heli. Pyytääpä mätä jyske, Ile. Kala-maki. Suon saat SA-kallo, Kollaa alla vaani. Loit, Sedu, uniin ajavat. Tea, Pia. Kiloni, sula! Hani. Ana. Hoito kelle? Hei mökät. Silli pyytää seksii! Viulukallo iski. Leimaat, Teo. Kokka-Pia, kilo-Ella. Kursi anisräkää väki. Ne heimotienä mätätte. Naamaa mouhit, aava. Olet uus’ 007, No Spy -laki?

Lumi kävis’. Tenämme. Neaa. Miikat. Sillavattu. Nimi. TS:” Alepäiviä.” Paino. Makia nisuni ekallapa luo. Vanuu pakkokassa. Ravini revot. Tavi- oire. Maat. Tonit. Aapiskisa. Lapiokisu raataa kinot samalla. Sa kamala, siksi Ile. Kujaratsu minisellien. Haiseit, Esa. Otsokin. Et. Seimilei. Mike, täti eli. Fatsia. Viat. Aamu alin. No, saa Jane. Saat, Soile. Helly. Emmit taa. Pitsalama kiveksi. Sidby. Rahka. Jaat. Saa Raijaa. Lie Sally. Ks,kss,kss kisut! Torikin emin iloa, Pia. Kähyin ässää. Puuluu, kulu! Alikin. Eine eri, Esa. Jumipäivät ne laivattu. Kuohi sota. Ivaa muu hiletiilemme. He. Teemme lei- Miket, soluässä. Emi.

175

.

.

Pulivilut. Naavajuttu. Tai Jania. Vilut. Emme. Et. En. Ikäleivät. Siinnä tii. Katia. Kaviosellu.Ma. Jo teit. Sai se rietas. Salana massielo. Kas, Siam. Ala Emmi Asa. Ekokauhua kännis’. Ne. Tammisuuta raavi, piina. Avo-Janien hanaa. Kas, solut. Iloa, Jussi, erä. Timi osaa. Tisu on. Elle Remula, haet. Nuti. Ne. Stina, laiskaksi alin E.T. Ei. Nolon iän Attu. Maot. Rekin Ella-Akka. Repo-Lene, panot ok. Netti se loi. Ei ehätä tokka pieni. Ollisiko tuttu? Kunniana Kalella - tavi. Taa vannot salat.

Esialakaaren tavit. Te satuni mais’ konnana. Koulis’ ne naamat. Salli nisu tuo, Jasse. Emma, eropas saa utua. Netti Epun etsi. Anis kytille lie hei naamaa, nääs. Räki kitu-Nokia. Tie. Ellu, peputta puu tao. Rapa, Siena alla vatsakennon. Ilo esti. Älli. Sella. Soile. Pauli, eräpesiis’ ilo nivo. Kiska- isät. Sei-Mira. Pihi olas. Sulan iät. Timin. Sinua. Kekrikilon ison isot. Esa. Aki. Auta Al. Emmi sut sous’. Saat ne. Esi-otat Saraa. Vitsi, käskytetie. Hio, Viola, viat. Ok, ok. Ilo saa, tassulana. Dia.

Lily, emmi kylät. Seimäärepytyt teit. Ne siat! Savi. Lenamma veli. Oksia pätsit ne. Ne. Luu taattu. Ala. Pusi, Aku. Anis. Supi luuta avaa. Ala. Söit. Tiehattu. Maa. Tiat. Allu. Tellu. Muropassit. No siro, hinaa moto kilona kahtia. Ami, pyykännisi. Akia. Allu. Maa. Sakattu maut. Tuu, saat taas. Te luut. Enne, tuu! Maasto-ilo. Te. Sillaa mäti. Sieni, avata vai ottaa? Sai luutatilla herra Anis supiluut. Elluni maat. Ne joo. USA.. En. No ne. Sut. Harso loi aneluuta. Nuo lajit. Lahna avaa. Miu! Hätää..

Pieneni. Me ne teemme, sima-Ali. Estynyt Nyyti. Luut, ilo-Allu. Ma. Anaa. Isot Allut, ohut ilo. Teenhän ne heteemme teet. Tase Arin. Ekasta ma lasiksi. Te. Luut saat. Tussu on iloni. Innaa kaivo. Tenät. Se käki eineelle. Hakkua, routa ohut. Elli ja Ali. Estä käry, Matson. Te luut. Atson Elli. ”No die!” Sopiva, tuu! Hais’ kumit. Aava. Jo. Oksia, pälli. Vika-Asa. Ovi-Aria, katto-täti. Isääsi. Läpes’ on, Ella juu. Merellesi olopitsa. Vaavini suu. Hallapa luo. Jemmas’ sello. Ne Josin. Et.

Sammal alla, solu-Emmi. Ne. Te siis. Ne. Ikää. Mis’ kenno ilo lie? Matsi-Olli vastavetoa julisti. Apatia. Nuolipää. Juu, Siru. USA. Hapattumia, naama ohut. Emme. Hettaa. Okapi-Lenaa. Maa jo USAs’, sisko. Taa se. Ei akat surre. Paat solun. Et sammal. Elle, voi saapi puut. Te. Sanoo ilo innot ne. Esi. Viis Samiksi aita panee. Mikä nokittua? Jakaus, Aku, kietoo. Aja. Tuu, hullu! Hattu maatuu. Haju paa, Atte. Okat lie revot. No, Sini saa. Pat Levo. Sei-opit. Tie. Hittoni hio. Mi. Hosu tollovilut! Emme, Esa. Iskut eto punoo. Tuonee, mikä, Nellit? Ok. Siin’ ukit. Samma hem! Miksi? No siittäjä, jäät. Hyörivä kelli. Sokon netti. Säilää sallia. Vati Ulin. Ei, revot iski salapaatti-alaa. Lapo! Kui? Hesat. Suu. Saathan Ellut. Nallini tie. Me.

Saa ohut ne tuumia. Tadaa! Siska ekosääti pokkareittä. Jallu. Metaani. Levo. Sään. Ilon isot. Reka, kuki eines Kemin. Itipä tie. Manalapuu silo lie. Maksua häpeät. Näsiemme solu. Enni, sa alas! Emmi sääpalloilla. Kassa-Lou. Luusanaa, naru-Esat? Sammal-isi, ivata saat. Susa. Lei. Salamakippo ol’ kyky. Känni! Vattuasi. Este revi! Puutua vain, Elli. Hei mälleis’ Ellan narina jaa. Lie säät tie. HYKS ry. Mennä. Tennis. Emmis’ utua Jani innaa. Kuka? Dia-Tatu. Jatat tuuti, onnet luuti. En ota, moksu, Lavia. Tahrahius.

Oi, ne, he, te. Iskes’ kuorikas Samu, Pia. Tatsavitsa Eki on. Ikiloikki akat tumassa. Mokia. Isku maan ilon. Ikäni? Massi. Evaa. Hoitokilo. Iho-Aki. Aatos. Saksa. Remmi hiovi, Al. Emma naku: maut saan! Ele, haaste sian. Tiinua. Känny. Te. Hei! Makia. Tosi-Emmi, sakka-Hiski, motto-letamo. Neitiä emmit. Siirat Turus’. Itsesi Aki. Passi. Olat ilon, etuvastike iltaan. Hanaan!

176

.

. Ok, ok, ikilaji orteen. Utu ohut, eksy, ravaa. Muu humu. Kilo, avokapat hokattu. Massula, ilo-Otso kävi. Piihän ikiääneeni. Et ees. Suonnet seimet, Aki? Ivat solutteen neittä vie. Takarotsia. Laji orteen. Osta kaivattu kunnia. Vain uit enää. Ikilemmi ne. Te sala-Emmil’. Et. Saat, saha-Mats, osin Ellut. Nalli-Emmi lettoon. Ove, Hassin emu. Uit sa, Eki. Osio. Paku. Malliovia lemmi salies’. Esti Emmit, Esa, ne. He. Te. Nitropitsa. Levon osin ape. Huu piski, se majava taas siis! Ilonahan ele.

He. Solon, nivo kuula. Pännis’ ne. Iti päät. Sen isot ojas’. Sama ula-hoito, kallo-Emmi. Ola iski. Sa Aksut aja. Ohut. Ilonaa. Vakaa rikki, elämä tätisi, Lena? Ana. Kiani. Omas’ esti. Yäk, ellota. Pesi. Rapsii sellit. Ok, siinä hääpala. Nannakuu, soit. Samu. Ratsu-Elli. Kasi. Rap, nää mättää Patua. Aatos nää, kesi. Eivät siinä kesi. Vitsi-Lasse silaat ne. Mun Omo-jassot. Siat! Nettis’ airot kehitti. Se Allu maani saa. Kuulet siat. Niska kelle, sil’ lohi. Viskis’ avio-ilo. Irak.

Nassu-Elli kaataa. Mätät. Emmi, letti riipi täi-Niinaa. Ele-Hatsa. Karat. Sinua. Kassa-Mats, ale-Panu pane. Elli, kanikestin ilo. Ässät, ilon aatos. Leksana Hatsa. VIP-aatto. Tavia lajiorteen eka. P.S. Ei! Mä. Tiepiraija, jaa akat. Emme. Sotien aatto. Al, loka päättää. Piski. Saan. Ele. Häti. Siska. Monaa. Kaasi, esirapattu Mikot. Ilo. Saat. Sara Petidorf. Aih, on iso ilo älli. Suttu-Jonnat. Rap sanele! Hana hihan. Anele hile. No, Mia Vaapula, jatsi? Pusa, ala säät. Tää Petidorf, Ana, hellii.

Rap nää mättää. Pat sai. Sanoo Rusi:”Rap!”. Nai. Mokaatte. Sa. Suez. Nai. Paa Tiat. Tuleppa, tassikare. Hääpirtu. Känny. En ehta Salla Petidorf. Ai vaklaa muu. Kasi-kissi mätiisi. Te. Helle sotien. Jo tie näy. Tää paku, mi tipan emo. Esat. Tuu! Revot, ne jo. Tie, naatti, oja. Hallan emo, iske Kati. On neiti onneni. Alit tammana. Rupi reessään siis. Ratala & Muje & Sella. Kia päätyy. Piski sääti. Pännis ne, sir Eino. Ujo. Te. Pukkipaatti. Olaat, sula-Sara, pallona. Haa, Tiat. Onnin otti olis’.

Kämmäät. En aava. Maniani: väkämaito. Sä näe räiskyte-tie. Hellapa luovani. Kas, sinuna hinaat. Se. Duunaat. Se. Duunaat. Se. Duunis ikävä, Mats? Edu, akka ratsaa utuain. EPO-Lene, paot ok. Nisu tuo. Jakso. Kannot. Olin elo-Saku. Sa/na kahtia. Eki. Osues’. ’Syd’ – on eloisaa ruotsia. Tökit seit. Ei miete. Hei, mällää tälli. Saat, sakara-isi, Anaa. Tiat. Te. Hei, mällää takki. Avén. Ne. Reka. Taksit ne tuumi, et ehei! Mällää, tälläät ojassa. Matto on eloisa, Aki. Anu, sa alle hio.

Iskis’ kilo puut. Te. Sato. Mie, hain oma jo. Mie, halla-Kitta. Ile, naipa isi. Al, Aino ojas’. Solut. Ilonetti se. Ile naisi, Ali R. Oodi. Puupaasi. Kävi suuni, Atso. Jonna. Ai sotat? Sillai sanoi maanne siat. Luki. Samoile. Ilon on. Me. Ma. Gaala. Takapirut ostavi. Se. Puran ienhanaa. Me, lettosi amme. Luu kännynä. Hämyä kaatos’. Nettisattumaa: me, sa Sutilla? Haavekutias’, Allu Van Alluke. Ne Kymit. Sa, Elli. EU-lasia. Lakki erkani. Anetaru. Esat. Suez etsi ponia. Puut. Te.

Sana-Aku, utua! Vanaa, Matti! Olaat. Sumot rekemme. Eret. Nam, sotaa! Sinua käki. Mälläät ne. Poru. En. Itä. Niksi. Aatto alla, te Erkalla. Nahinaa? Tie Leksais’. Ne. Suez. Ne tuumajämät. Irak. Nasu. Luukilon. Ota, Matti! Hosues’ ehta ote pätis’. Isken. No, no. Osata kaavittu, kunnes korua. Toni, Mats, Al, Oulat. Salamakani, rata pakkia. Viat. Ohut avu. Paasit. Sä, rämä haju suon nenilles’. Kuomu. Loot hei! Kalle. No, mie. Ei lättyysi ennematsi. Olon urat. Niin hanaa kassa. Melo! Ok.

177

.

.

Telo alla Jarnaa. Mutas’ ok, nukun siis. Nivot. Hei kasi. Raasi. On. ”Ota Mora”, vakiopäti iso. Kuut. Naama. Laos. Taka-Tiinua kairattipa. Pokaas’ nunnaa! Muu. Hennat. Siesta-Kaj. Ne. Luukajona Sennat. Suu, sä niele hiki. No laiva, tola jämä. Tao lava! Ja oli Lieto. Kita-Late. Sotien taakka. Muun Eskon imet. Nimi opi. Satsaa. Mä. Jeni. Ival’ Lapua kukkuu. Raja, aja nuhat. Lisa. Vattaa, sa? Akua. Kätsyt sivisti loas’ naavatavia. Kaaso-Tea. Aha, pennut. Te. Aito saaminen. No?

Teloa. Te Erkille. Hää. Mä. Lei. Kielet. Nuuka. Iskut aja ne, Remu. Vaasaselle raastajatammi. Epun. Ai rotsihan? Irak, NASAn esi-ala kahtia! Talies’. Nettis’. Ajella. Te Erkan. Esi-ala kuuma.

No, Tia. Auts! Anis. Ne. Emma. Ula-hattu. Mia. Katto tasoosi, Ella alle. Hyytääpä tii. Sa jäte. Iti naava. Rakel lie ulan. Ennä! Lennät tavi. Utu-alus. Tai. Sanaa. Iso tikkas’ Säkylääni. Etsi Ista. Kia. Piti pötsi. Räme. Ivaavat. Titu. Anni, kajos’ se Visa. Moiti passi. Olat. Tovi. Aki, siatta vaaka. Me. Saako. Joit. Aasi livistää. Nyytti. He. Kas, sait Ninaa. Kia. Naama. Saan. Itu sattuu. Tavi, samoa! Pojat sai. Saa tee. Ula. Tammesi. Akua. Kähyä, tie, teit. Aina hinaat. Suti ol’. Lavat Sara päätti.

He. Kyky. Kilo. Alli, ojatie. Nippon. Aja suu, Ruusa. Tiasi iva. Akua, känny-äijä, teit. Nai mato. Pose. Mä. Tiehäät. Tii kätsä taas. Siisti ne, Elle. Hautaa läävät. Te. Tii. Kas, sais’. Repi lootia tuuma. Jo teit Ileä lei. Viet, Esko, taa ne. Sattumana, Ami, sotakaimat. Opo, se mi ol’. Iski suun. En. No ne. Enne. Verso ry. Ykäsi nais’. Repesi Leo. Jaat. Sidot Emmaa. Sattua. Katua rajaat. Sulla. Tais’. Kuusia lasna kaivat. Lea vai suuna? Ja nämät, Ana, kata. Alit saat, Elli. Etsi namu, helli.

Eki ois’ kenno. Ilonaa vie. Te. Ellen nuuka isku. Tupru. Sei opi. Veksi, tää palli ok. Ei. Mälli ry. Äkeä Nasse. Heta. Sota. Aki, lounas suli. Eräs. Ne. Et. Ei. Et. Esim. hinaan. Isi otat tulet. Siat tae, pataa! Milla savella netti Esan ois’. Naps! Kenes’ iso? Kalutta HIV? Iso. Te. Siloajat silaat sirussa toki. Eva, trap-tavat. Sakaraa hiven. Te. Hei, mäti tilaa. Turbo-unta. Vilut ne saat, Elle. EU, lanaat! Se. Duunaan Akia. Nää mätääs’, isku-Late. He. Imitte. Ehta vilut ajatti. Ol’ lavakaari Veksin. Ahaa!

Matsi. Oi, saat. Siva. Apulätsiä, natsi! Kia. Kita, mi louhi. On. Immu lie raaka. Ja taso? Tavisiat. Enni, kajo revitty. Eri. Vaappua. Kesit. Sävy hitsiisi. Lyöt seitit. Sopia. Kilo on ei. Hillut. Ilo. Ilo. Sotia Lolat! Aja. Mää Veteni katuu. Mi loas’ saa? Melli-Olli. Akkapa känny-Elli. Vene. Kapat. Soiva Elli. Jatsi. Monaa. Melli-Olat. Olit. Aja rike. Tao VR-aasat, Alli. Ole. Etsit side-Tialta. Veks’! Oka, ole tammi. Suun iät. Timin itää satsaama joki. Vaimot, tila? Aromi tää - hitti! He. Kajo. Loit.

”Saakko heti”, parumma hälle. Ista, vattus’ tiu. Selli sotien. Teo jaa Jan. Uho. Tia. Mats, inua. Kaj. Tavu. P.P., Iiro! UN-tahra. Tuu! Polus’ lei. Sanahile ’Baabel’ lie. Me. Ilojuttu tämä takki. Apinaa. Vara-Kai. Luu. Tai. Suun. Ennen alla vitsin. Aamu. Hitto, Ile. Tämä ja Edu. Geeni laahas’. SuPo, lakki avaa. Muutu ohut Niina. Arot saat. Ilo nai peto-ilon. Etä-tällisiä. Lime esine jaa, lisko. Sid. Akka tuu! Mä. Mä, naatti. Olla valli. Suo-Jalli. Suu-alli. Esa. No Grass, ei muu, paasas’.

178

.

.

Neito sai. Kata joraa...vai Ruusa? Tiu mätiä. Reteen häntä vie. Ne saa tisu. On. Esti. Ammu. Naipi Pera. Ken, ammu mut! Anna ei suonatsi. Saga-liskotar. Ajot. Siika Jarin omi. Sula hässi. Ne desit ioniin. Noin. No, tuho. Ne on Asalla. NASAt. Sinua. Kätsyt, Siv. Isi. Lea. Aksua. Haavi kännää. Jatsi alle. Sa jaat. Luka, Anna, Mats. Ovia kai. Me. Raahaavana kai ne. Miapa jäi. Riisi vajailla. Sa. Vaippa passaa. Mir. Emu silona. Ami, hio läävät. Side-Emmat. Sara. Pätsi. Et. Hymynaamat. Sa.

Ja takalla iloa, iva-Tiat. Aki. Ai seit? Ehta teen. Al, pirupa antava. Toisia taattu. Vaasa. Isku. Te. Poni kai sille. Duo Late. Kii liha. Taisit. Taa. Meta-Milo. Toni. Eksyä. Tao. Teit ilon, Ana. Kakkia vala. Paska matsi! Vatti-Mats, iskut sun. Ne. Emme. Luu. Ken. Jatsi. Oi, saa tosi päättää.

Petrat sain. Aamu hae. Ilo. Ne. MM-elo. Tien ilo: ratsiana hinaa viat. Ilo? Seimunani kännis’. Ne tonne, Lola Muje. Nää teit. Emmaa? Saavu, Jusa. Ai saa Juva? Taivu, Kai! Muni, A.P! Ai Siam? Ilounia. Kännyä teilaa. Kia tao. Tuo en naamalla. Ai, Ruusa jo sa. Kulua tivas’. Ilon ikä. Leivatsa ja ajot. Ei taas! No, ytyä! Kaato. Sällilä. Vaappua käsin. Etsi Ali. Remu soti. Asema. Glig! Suo natsi kurun isot ilot. Äly. Kiru:”Paana Tian!” Hanaa, Kilu! Täti, isä jätti. He. Käki-Moonika.

Natsiko? Siat! Sieg! Nupua kilo. Ne. Elli. Siam. Alan. Edua. Kaviot. Ana. Te. Tullut. Salan ajan. Airot, sihipaatti. Ola. Sinua. Kurat. Nakua. Hana-källi, viis’ Ellaa. Viat suon. Sei. Mr Uusi. Suun. En. Imin. Ana, te, Nelli, Aku, Mats. Ope, ei Leat sula. Emmaa. Katti ol’ aiehattu. Mia. No, siis amme. Luukatto. Tatsa-Oona, jatsia! Mä titityy! Mia, Satu tais’ kumusi. Apen tee vai mato. Pose. Maa. Me. Silo sa. Kai, katas’ ne jo! Triviakuluu. Keula, ilon enne. Ai kariutues’? Avaa Miu. Haja.

Muu käki mätii. Hälinääs’ isänne lelut. Ässät ne loin, Ellu. Lei. Saat. Tujunen uinuu. Satava, Allu, tippapa. Asut. Nila-bio. Sanas’ tälle:”Halualojuvaa!” Sam, elo uksilla. Kas, netti-akka. Rautu ohut Annasi. Risoi enoni. Tahmene Manu. Luukas, Siru paa. Nämä toimma. Katua. Huu, paas’ ässätaso, Sara. Pato-Aki. Ai, natsi. Muu rietas. Esi ’oi’. Hoi, loikki elämä. Tämän tulo: penni. Syyttää Putte taas. Ne hevi-kehuni. Silo, osta kinat. Suu-Sisko, ujo, juro. Puttet. Oho, kilo-Elluni. Miks’, Ile? Bo.

Allu. Maa. Allia. Vainu-Assi. Ne. Muu. Ne. Iskulei. Pitsan uumaa. Nukun. Assi ole. Tuu, solu. Sanot: ”Oksaa talloi loat.” Sinua Kati. Eva ain’ ei Leksa. Ah, rahi-naisia. Jania pälli säätää. Hella. Maa, natsi! Heti! Ovat. Sara päätti:” Velin akku taa.” Ja. Elle. Emma. Rata. Jore. Ihan. No, teet taa vilut. Ilet. Uus’ taakka. Rauni. Minä. Esti. Sa. Viat. Leisaatto. Don, ota moksu. Sumu. Sanoa. Rafalla Eki. OY Ykän AB – ehtana hiilet! Sirokin ylevä, kallis. Koluaa Jallu Prahaa. Vatia, taulua.

Luu. Luu- Kati. Oi, saa kaisla hupiluut. On. Ei. Välly. Tii. Navalle pallo. Itu-anis kyni osiesi loassa. Me. Suo. Natsa. Visu. Uuma, anelet. Uusi sata. Ami, liinana hiiliin. Sinua. Kinoskaalit Okalla. Jari, utua. Vainu kellä mykän? Elli. Sa. En. No, naama-avu. Kalluni, melo ajonasi en. Iskä, laji? Ne. Tuu! Siam on it-otus. Suo. No Ara, fisuuni kiloni luukoi. Toka ala sä. Väki. Ne. He leiman ottaa. Tiipii. Hääviä puru. Sallia vilut. Elluni, mää kita-Jan! Assi, kitti ok. Alluni maja. Avua vakiopallon. Naavat. Sali. Suu. Kiasi. No Mia, Vamos! Ellaa, Masa? Tiupaasin ole. Niin sinuako?

179

.

.

Liinasti raksa-Kari. Oli filé ilon isi. Ol’ USAt. Tuma-Jukka kajosi. Ajaa. Hilaisi Anu kii. Vai muu Kati. Ele taa! Tutaa selli? Setä vie. Lelli emut. Out. Ilotammi. Veli, ero pätsieni iva. Jäi Ville-hai heti. Ovia sallia. Me isät. Te. Vatsa. Kia. Remmi-aste. EUt . Taas olin Esko. Tiikulu. Ala Akua. Kuuluu!

Kehun isittä nämät. Ajatti ovi. Sa. Lapiot ok. Iho nai patosi. Silo nisti ol’. Iines, kestit. Oot heti revotta. Visa, viel’ limu? Uni oli filé. Omi hoito. Kerii koti-Aino huulet. Siat iloni, Ile. Panna pää piti passin. Oleks’ anis? Ne asiat, osa-Nipa. Kilon ahavat. Te. Dio. Hattu-Mio. Elluni Manutta. Ravioli-filé. Sinua kai. Suu, ime! Raahaas’ ajot. Ien nai, Nisse. Banaanit hurisevi. Silo sä pässi et. Hä? Lällyn Eki Akana. Vesihaka. Jana-Eki. Ah, iloni on ne. Hirtees’ tuu. Puu hei, lemmit. Ok.

Ilon Inna. Tim, äly kassista. Lapas’ se sillaa. Viat emmi. Olan aamu, sano! Arafatia Milla? Saven ilo. Ne. Jos. Kaaliko? Ja taa maja. Ai ryysit, hoksaa tavat! Tosta kilo. Ne, he, te. Hanaa, Senni. Sata? Lapas’ sen ui. Kiia, Kallesi ala-Sallat letto loisi. Itara pallo, Niki. Siat! Tero, untesi Ana. Tiu-Sam. Ostelut. Yksiä Raimotta. ME! Kultaa! Viat. Ilot. Esiö. Tammisia. Mutasälli. Sallaa. Tiekallo.Ilo avion, aamut ui suu, saati nami. Oviasi. Raki. Poti amiskynä jyskenavat.

Sari, astun napaa. Kilo. No, kivaa. Seimin ovia, saati Nasse, tavan alla viruu. Silosyliä. Petun imit. Toin. Uni muu tässä. Tuppolei, lemmi. Ynnää, Nella K. Ei hajaiskut. Kakannot! Oli Emmi ’minä’. Älli-Mats, ale-paikka. Saavut. Ui. Roviotie. Ellei tahrahile. Iho Emmin. Et ees’ tii, hoi puu! So, so, jatsia tie. Kas, no revi pii taa vian. Ii. Sakkiapa muu. Kania. Ilonaa mäti ei tinaa. Varakello. Kiva Anita. Limut, Ida! Weivi-neiti. Repe, hioit alan. AA-Pia, kamat! Savia täti saa. Ja nuha.

Ja ah, rima juro. Kiloa. Tuulaa, Eki? Otus rontille. Saga. Jori, silo tinaa. Ivapa, Josi, iloni. Katuu Mikot. Ilo. Ne Ellut salaat, saavi-Atik. Nupua, kivikola. Ja Eki. OY Ykän AB – ehtaa saisi! Ana. J.R., osaat Ilen. Etsi. Oli ne jo tieni loat. Sumo hinaa, isotäti. Salli muu kallis kovia. Kilot, Allu. Kas sisukilon Assi. Grim-Elli, onni lievitti. Eräs säle. Te. Alli. EU-lait. Karata. Kataa. Maa. Moniste. Ne joraa! Naalit, ostaja tosi. Nisu tuo. Jää Leino. Lea. Matsi olin. Annukat, lava nakua! Kannot. En.

No näin. Ehei! Maun imi. Särää maku. Kelli! Sello- Ara, fanit ok. Nämä leiki, Elli. Mattoni, Iris, on Esan olat. Siis Ana, sa kivi? Kanaemo. Kaatua. Habat, Sami, leivo. Nämä leivon. Ala. Nam. Sun ne. Kara veks’. Oka, tuu! Kuttus’ tuki. Skidi, ma rypäle! Ivan akat iloni. Emoke. Silotu. Haro, haravaan ui sa. Ole ne. Hei, mamaa nai. Siam. Otepassi. Kati. Asta. Pässi. Virosta Käit Pygete! He. Hälle hio. Iski selli. Kia. Kähy pätsini sattuu. Ravat eloni. Ruusas’ teloi se. Esti Allut ne. Jo tie nous’. Aja. Ala kanna tarhoille. Hanna aavallepa ota. Saa. Katosi se tuutu. Anon:”Eiliitokorkeutta!” Asa jallaa. Me teil’. Isän ökytallon. Etsi Bi. Isä esti aattoni. Ai saa? Katan naipa. Hioi paha. No. Me.

Emmaa. Maustu, kaunis naula. Hän iti. Ääni. Mutsi. Alavat. Saavia tiliin. Ajo siiliin, Ana! Hiiliin? Sinua kiliin. Emme henno. Emma, akkari loi liinan. Akia anouta. Akiani. Tahmene, Mao! Rafat. Tuu ilo! Aki Aineskallo, siis sa. Kennoni loi. No, me. Letit omi. Rata jo tuki. Näsineulapa sahalle? Finito! Kilo sinua. Kehun:” Isi loi ne, Minni”. Mun hattua kehun. Isin emin ilon. Oho, Leat suon. Ässät Annan, ammu! Kinani ratatavaan. Nasu ry. Papat, sana, sanasato in! Ajat. Sido. Talloa.

180

.

.

Assi siis Alli. Siam, ala eloa. Aha, rietas esine sian. No, vie lajina J.R.. Oi, neulon. Anna tammi. Ah, rapisee. Te. Tase, sir, uusi on. Ei Kulo jemmaa. Sa jo teit. No, airot. Sihise iho. No, diat ne. Juku, lipposei. Misua? Kivikiloa? Nakua? Kotia? Ilonaa? Viat etsi. Olit, Sam, ottaja. Radio. VR, Esbo. Seita kukalla. Kia. Palle, sialle sattuu. Ravaa asia. Ken Eilaa? Mutta sienet. Ravat. Savia tallo tavatta. Asti. Saa pakki ruma jo. Siniin ilo tummu. Kajosi niin ilo, tullut ilo. No, leiki ovi.

Ottipa pajat sun ne. Tavi, taa velloimma katua. Hai saapi vikan. Iti rapukilo. Esso. Esisuuni, kiss! Norpat he. Esa, otas’ Outit. Ehto: heilutat siatta. Ralli ok, ei kimmat. Ajokavio tarhasi ne. Teon emäs säle. Tea, nakua käsine. Jonne, fisu ui. Sota jo juo, Tia. Seit ne. Kolopokka. Rein ei läsnä. Mä, letamo. Tulopiste seimes’. Huu! Huua:”Huu!” Huua:”Huu!” Huua:” No, ne hei!”. Maustu, Kaisu Sokka. Piski, siskosi isken. No, uusia paksu tassu. Lei. Saat, Reka, nämä. Tomuläävä tää jäävä.

Kinaa isot, aasa. Ola, vaput teki tenää. Ne jokia iki-etsi, oli syksy. Raotti osa. Ana, hinaa viat. Niina, Tiat, hupailut! No, vero osta. Katuu koosta. Koosta? Kaivatti mais’ kuuravanaa, moskaa, lälly narri. Välly? Ne rouvalle, Ali. Puut siilosumu saa. Emo kuvaa alta. Elo kaataa kyllä. Vajaalla häätää hoitounia, Savo-KELA. Piat. Ana. Ka, täit! Hä? Tiipii. Helly. No, olet uus’. Aatto syy, Sini, sammut. Somaa! Kuus’ on Ellut. Nallinetti. Saa muuko uhat? Sakkapa alla.

Hellää ja ajatonna vaiti radio. Sanasi ol’:” Avaruuksia!”. Sitä ihanimmin, ah, isot ei näät lemmi. Ka, jaat sonnia, vati-Asta, pyry pesi luutaa jo. USA! Tiupimu, lykky tosi. Ne Taru, Esa, Olavi. Piikki: Elän Ile. Hiki. Sinua. Käki, malliks’ opi. Osumaa, sakka-Paavo. Kas, siskot ei niisku Sallaa. Viat eloa, Ola, vie. Leiväylä. Hiven eka paja-avuasi, Veksi. Allu, maata ravata. Akka. Pajaisku. Saat, Tia. Lie sei Mats. Onni-ala pieneni. Olon ammut. Se imas’, Suvi. Soosi, estyn. Siis iloa oli, Alli. Ojaralli onnes’ kyti. He. Kyky. Näy lääke. Sai kumivasat sinua. Kailla te? Mao, tuo iskus’ kamaa tuo. Ja oksi. Kas, se multahan tuskapaastosi. Teeripuut.

Sonni-iskä. Eri vappu, Aki. Suu-Aki. Ai, vaklaat suomuleivät. Säle. Te. Sulle avattu. Mats. Inna. Lie ajo. Mie. Haisit, kraavia viski? Motto:”Me alla!” Ma. Saattaa sais’. Aki, opit. Tuu, kaappaa kaiho. Lalli, ok revat. Suski. Fatsit.

Oona. Katia. Lavi. Veksi. Taviotus. Rumaa ohut tavu. Soti. Tota, Eki, ote Esan? Otava! Tia, tänne me. Hellää. Jäätyy pala. Saat, siira. Jaat salakaasoni kättelyhaut. Te kai? Lepo-osat, Sanni, kautta Hatsa-kutun teet. Susa, ilo. Te. No, mällää. Tao lei loassa, Matti, vaikka tuskapaikkas’ näät. Sen ne. Se enosi nää jo. Juu, sa. Naamat, Lea, vipuu tuo Jennimme. Kuin. No. Naipa Alit ne, joki-Anu. Uppo-Lyyliäs ano, Tia. Ne saat, siro, kehua. Jarkon ääni Esoilla. Kairata haisavu. Kukki pätsiini.

Ketä isä? Koot ei kassal’. Oula, alasiipii! Ha, unimato kuus’. Natsa. Kara. Uni. Sipoo. Naskali. Ies Ellain eteen. Eva, jo Tiat ajat. Salakoppi. Kiva sais’. Kuu, tuu! Ilo nivo. Kuut. Sinua. Käly, kaarru! Heili saa. Sammal innostunut. Sa. Ässätajupa. Paja-Jon ei häivy. Jo tuo jään he. Villi velli ohi paa. Oho, kai Ruusa. Juttujippo, te sian netti. Sälliin. Alli. Japani kinaa, Masa. Tieni. Paksune Visa!

181

.

.

Vou! Milou! Puku sotien iski. Sä hypi, kinaa. Kavio-Tia. Kas, sonnivarat sian. Allia. Visio. Seimieni kaavut nuo. Kilo tee, PR-Atte. Sian ne. Loikkia! Kääre-Ken. Ile. Taviote. EU-lautta. Vällykaasot. Anu, männyt. En. Ei. Saatto-Ennimme rapa tasota. Vati-Atte sian. Emma, pata jo nouki.VR-asema. Ja Aki, sillivati. Anu,olit tumma maa koural’. Lasna, Emmat, ote. Heimoo! Humise. Ai suoja. Tuu. Männyt. Olat. Saapa valo. Bali. IV-Auran. Ennä, Jallu. Ruttoa! Tais’ kulutii. Pia. Kiloni kajosi. Iso tais’. Koksia jäi, Retu. Ukki, eläke säti, elä, silotaluta niva-akat!

Suula,luen ilon avusia. Päättyä. Närää, meni se iloni. Kati, Esa, Aino, Mats. O.P., pika jaa ravat! Ajosi ajot. Tiepajuni ekot. He kai. Sillaa. Viat? Olavina Artot ne. Hei, Lassi puksi isit. Okot, Ian, Esa. Nokki heksakiloni tumma. Ma. Pojat. Sam. Maha. Tiupa tiu. Läppä luvas’. Lei. Vällyä. Kesäni Esat. Sahan aitta, laamaa sato. Viisais’ kumu sanoo:”Ja tieraksa!” Ai suu, Allu. Maa noin. Ääni.

Hypesi loikki. Akaa. Muu mätä. Joona saamas’ Nike-dia. Talo-uloke Sakul’. ”Ei sotia!”, enne sanoo, koksuna Hatsa on. Ian oot. No, ulisi isi:” Asta paha, vienee saavia!” Tie ok. Sun immen Nea. Tiu Maikkia, keho ok! Sun oot. No, uloke. Ala-Muje ilosta kaatakaa. Ehoa Aadaa. Avaraa aavaa. Ehoa matat. Matat? Matat. Tallisumu. Helly. Aamu-uhoot. Ei kausia raotu. Uhat suus’, ne jo tienoot heiluu. Kassa-Musti. Oli naama silon. Edu, uravana vaa’alla. Ässä tallo. No Ana, hiha!

Se enosi. No, koki paalua liat ne. Lyö ystävä tipat. Ruusa olin. Ees’ kesi, ota jäähy. Puru se, hääti paikat. Nellan ostonalli ok. Ok, matat. Matat matat. No, alla jo pennut, suuna hihan. Aha, Tripolis’ ne sian on. Ei vanu pisu. On naava. Ai, Neaa. Moskaliina avo-osta, Ken. Aika – liite sotien. No, naipas Samu. Hei, kata pöytää. Juu. Ma ja naku. Mi? Valua lasna kai. Jatsi-laasti. PR:”Ok nahat!” Savo-Jan. Isi, oli aattoni tumma. Matsina alkais’. Oi, puusaapas souti. Anon Edua, kivikäly.

Kätsää! Ja naku Aki. Sota-Kia siis seis! Te. Magiat. Ana. Ka, tälle rään E.T.! Tie. Ne. Rypäs. Eko-Tia. Ilo. Irak. Naskali-Iiro, unessa kino ujo. Mie. Hellää. Pässi, riipivä kosto. Alamaku kii lienee mitas’. Salasaksia päätyy, Hemmo. Te. Potti eho siis. Kyniä päätti. Eh, siis nää hiekas’ ne, Esa. Aatto seimyyjiä vei. Lasna nahas’ saa mennä. Taa. Varo, jaa akat. Sala-unia, Päivi? Katoässä. Te. Loi luut. Outo jäi. Nää ne Ellut. Nivo, tee luukannot. Ana, soosies’ sei. Muu suppu-Salla. Kia. Pälli.

Silona, Aku, kaaso. Esti ien. Oho, Jenni, saat taas. Syyhy. Pii kaarra. Tavaa muu hiki. Usko, utelet. Nuuka alas. Lammas-Outi. Sais kuusiala sienet. Ei, avios taas ne! Pässi-Mats, uupuja painui. Luu taattu. Pitsaluukoje. Retu, ano sa viat. Ok, ok. No naipa naku muru. Sammu. Tinaat. SA-ratsu. Muut Tiat. Netti-Eva. Anu. Musassa muu. Hitsi olet sa. Kiova, tuu, mätäsi lienee uho. Niin, nootti ostele. Imas’ ne jo rupi. Se muru-Anne, Evan ilo silo. Ana, hiilet uusit. Saraa. Vesi-Aki. Uhot. Hela. Umaa.

182

.

.

No kivi ok. Ne. Siam. Hevikin oot. Siskoo Juuson! Ola, vedä se misu. Unen omi ilo. Naipas Siru paanalla. Ma. Saat. Sonni. Kas, sir Edna. Enos’ kaa leso. Jäälle hauva. Sanot:”Ok USA, alla me!” Siro kalua, Leksa. Lellisi setä-kana. Hiivi. Kato. Te luteet! Allan, olut? No, ässä tosi. Aja. Riski sais’. Kutsu Boris. Latit saksia. Laji, Siru, mällää. Talia massaruoka. Jakku,tukka, totta – Peitsamo! Soosi-essut kereten ostakaa. Kiaa, toutain, omaat. Hoksaat:”Aivattutemmi, Jali, leukus’.”

Omo – hajulelut nään. Niili Bahamalla? Masa, aja iho. Nalli-Roger. Reikää tai Leksa. Ai Leksa? Ai Leksa nai ne. Kyky. Neulaa vene, jaa lappo. Kääpävene. Tea, Aku mäti. Sillä skannaan Akiani. Kesättä kiska. Kyliä. Reki-Taavia kosin ees’. Kallo-seit ne kelli. Rap-Ella. Laji suon. Outo Tepa. Jatsi. Lanaat liat. Sallia tiaraan namua latilla. Hajulajiksi raflan ikä. Mä taas te. Luukoko? Jänis... nenää…no…ATSIU! Tino, maitta karamajat. Leksa nai. Passaa mälli saada. Tatsi. Upsalani sota.

Nipa siis esti tavisi lokia. Iso tupa, jee! Pii kölis’ kynii. Se iski, sir, uusittu pilli! Lennä siis eno-Esa ain’. Nukaa-kalu, ala jaa kattoajot. Ne sai suu. Ok etiikat, sisko. Aatto-Alli. Vatia. Tälli. Sä kuuheiluri. PIN? Ei pelle pukanne nilaa. Mini maitoni dogasi, oletan ipanaa. Mouho jee! Lettus’ pettynyt. Nääkiire. Kiität. Se revan esi-Anu. Pave. Raakilepa saatti. Ok tillivire. Tai groteski ravaa!

Sa ala, Pumaa nosta. Japsi laastari. Okot, aarteen hai evää. Moona, satsaas´ ne puut. Sanoo:”Ne myyt”. Hytissä puklaa. Hanaa! Tripoliin ajat rekan. No, hourii possut. Oi nopsa luusaatto. Atte pani hien. No satsi-ala, vaje? Jali Seiotsa kovia rikkoo. Peikot, ei lakia. Sä käsinaamat ota, jätä. Tiipii hallin navassa kaappaa. Keno, tuo ote. Pisu sie! Nettisiat. Assi ojan on niva. Raatsia. Hätää nää, pälpätä. Tiet. Hätiotus. Roni, se Enni. Suutu avaruus. Ok, NASA tallaa. Maat repi.

”Oho, Jallu-täti”, äkkäsin! Ässä tää. Jaat. Saattajat ammu. Tottuu puku silona. Suuta naksuu nämä. Leiki, Emmi. Viroksi lausu :” Onnu maan enne. AA-taso. Jaak!” Hutilus suu ravaa. Vattu, kunnet surua saa. Muutu, ohut Enni! Salama, kiro et. Emit härät iski. Mennä. Taalasi pyys’ kesy emi. Paha pyytää Jania. Tosite-EU lanaa viat. Nämä taakat. Tuli vilut. Nää kesätiirieha. Siis ajappa Tim. Ii. Toinia Miska kajosi. No, ote kaataa kierot paris’. Ole, Ville, hieno. Ojassa mutaa.

183

.

.Ken, suruas’ sä vie. Sa, Jonna, rytinää ala makaamalla. Isi, rätiksi iski satsi. Purat suruas’. Ah, astu nuttuus’. Iske reet. No neitos’, Assisi, aja. Vainukassan Atte. Esani kaatamat suruas’ on, Ida. Ale voitti. Ok, nettisisua! Kutii luu. Jaa, hilaa kaaraa, Kata, aja! Ok, toi loisii häiskääs’. Salavaja, joksi lakkaan tammia. Luustonne loivat. Ai, luusukkaa? Vajosit itäjakkarahaassa. Viat avaa netti. Sa, iso uv-Aino. Oj lima, jota saa. Kourit okaat, hajosi isot. Suruasi, piisamiuho. Tsulu, piinaa vällyt.

”Oma muuri”, vannot! Ole out, tunnil’ teen haisua. Karu ja notaari-Tia. Vautsi, opi Lea tavat. Taalavaksin raahaa salakuulo siis. Eva, ammut. No, Allan, Annipa ohut ilo niin. A.J., Airam lakossa? Laaka taa jaa. Lakot suri revoksi, lipuu Heikalla syy . Sini, sanahiiskut:”Is pop! Siis tavu tuo jo”. Osta, Ken. Ajo tikatta. Matsi vaati, ja lukki panisi. Utu, lausu:”Onnet suruas’ on”. Ida, jo tipitipi. Teho. Te. Puuttuu. Mälli-Sisko, Sini kipossa nuol’. Elli. Jaaha, selliin ne saa taas Allut.

Isku-Tepa, tasoajot. Tia, hajuja raivokas sai. Sano:” Tavio viruu!”. Jarrupiski. Saisiot. Tavi. Otot. Sulakuru. Paastoilot. Esi-ukki. Panot ok, Allan. Oma, tuu! Komeaa meil’, sinua. Kotien iskut USAn alla. Vilutta ravata, Annu. Kaavat. Tosta kaavat. Sonnia avaa MUU! Hoituu ’love-ilo’. Tavil’ ote, Ellut. Taku, känny tee. Lammas taas. Ne pennivartesi ain’ astuu penniin. Aja Anua, Fiat. Aaro ol’ fiksu. Pelliset. Osin iän teet aseita. Muu kiloni kisua. Kinovedos. Ka, joutuu paastollekin isi.

Sei puuttuu. Maa-mania. Aneet. Sa Kisu, onneni. Aki, ai kiire? Marasi pätsi, se vellis’ kanna. Kauppaa vaatia. Tämä leivos. Takat tuuravasaraan äkkäs´. Pännii soosiesto kammas´. Ellaa muut saa, isi. Oka, Jon ei hajota. Ma jäin. Ei Saima tuu. Mono-Janesi ammut. Enoni, Ile, päätti. ”Kyttä”, äkkäsin!. Sen nukatta vannoo. Kukkii Lattu. Mä. Imi tiilumous. Aja jo! Jaa ryppy. Hajussa häive. Ukki, pelli ohi. Netti, elä! Pää. Raatsin. No, Pellisen. Ai pesäni? Istala. Ja. Miisaa söi. Leikki rassu rakas. Savukävelin. Iso jipii! Piihattu mällää, tallo alat. Olit ok. Tee tulite. Hien iso tyytyy.

Happosi reet. Ka, bileeni! Aasi-Ami. Läts. Ek. Te. Hako. Junnaa muu. Hajos´takat. SIM. Ou, lelu tyyttää. Poka. Kia. Eviä noitua. Esti disko-isi kisaa. Vesan tulostama. Tuumit:”Savi kuutioi pokaani.” Tä? Kesätii. Paalu-Satu Arista sai. Naati täytevattuja. Haeppa hiluttaja. Ikinetti. Siksi Enni, saata sisuu! Kiskakamala, siksi Elli ulos iski. Sano meil’:”Oire!”. Miku, aita lanaa. Viti avannot ajaa jäälle. Ha! Ura? Kaamos. Noniin, sinua, kaamosta katson autuaana. Hio! Jou, lätty! Ysini, sä. Ne Sinis´ sulle teen. Eilat nuolla pyytää. Jatta, muksii haju. Saa kaatua. HIM avaa luulavalla. Teevees’ ilo salli. Oma, tuu kotia! Suur avaruus. Ikilumi - oli syksy. Risuakin uneni yhä. Emi. Pikinaama taa. Kuvaa sola, Ville. Hio airot, sihisuu.

**** 184

• .

.

.

185

.

.

186