1

Helsingin Rudolf Steiner -kouluMARRASKUU 2009

Leirikoulut ja projektit

3

Helsingin Rudolf Steiner -koulu

A-luokat (1-13), 9-13 C, A-esiluokkaLehtikuusentie 6, 00270 Helsinki

Puhelinnumerot:* 477 7070 Toimisto477 70 711 Talouspäällikkö Marika Nyholm477 70 715 Rehtori Meri Arni-Kauttu477 70 716 Vahtimestari Eeva Basdekis477 70 717 Opettajat Opettajakunnan puheenjohtaja Terhi Luotola477 70 720 Ped. lääkäri (parilliset viikot) /

psykologi (parittomat viikot)477 70 721 Siivoojat477 70 722 Keittiö, ravintolapäällikkö Eila Jokila477 70 723 A-esiluokka477 70 724 Kouluterveydenhoitaja Karita Saxén477 70 725 Teknisen työn luokka050 - 511 2344 Isännöitsijä Kari Kalliala477 70 747 Telefax, tsto

C-luokat (1-8), C-esiluokka, 1 DParaistentie 3, 00280 Helsinki

045-636 5221 C-esikoulu, 050-465 3634 Sirius

Puhelinnumerot:477 70 726 Opettajat Opettajakunnan puheenjohtaja Kari Kalliala050 - 463 4315 Apulaisrehtori Heikki Kiiski050 - 589 7126 Vahtimestari Niina Rinta-Opas050 - 310 5631 Kouluterveydenhoitaja Karita Saxén477 70 734 Ped. lääkäri (parittomat viikot) /

koulupsykologi (parilliset viikot)477 70 744 Keittiö, ravintolahoitaja Pirjo Kestilä 050 - 511 2344 Isännöitsijä Kari Kalliala477 70 727 Telefax, opettajat045 - 636 5221 C-esiluokka

Toimituskunta: Carita Salonen, Anna-Mari KarjalainenTaitto: Marita HerleviKannen kuva: Milja Leea Bergenheim 10CKirjapaino G. A. Mäkinen & co

Koulumme työ- ja loma-ajat lv. 2009-2010 ovat seuraavat:

Syyslukukausi 17.8.2009-22.12.2009Koulupäivä la 3.10.2009Syysloma 12.-16.10.2009Koulupäivä la 28.11.2009Joululoma 23.12.2009-6.1.2010 Kevätlukukausi 7.1.2010-5.6.2010Talviloma 22.2.2010-26.2.2010

www.rudolfsteinerkoulu.fikanslia.helsinki@rudolfsteinerkoulu.fi

2 3

EU:n nuorten Comenius-projektien päämääränä on saada osallistujissa aikaan jotain yhteisen hyvän kannalta myönteistä ja kehittää maiden välistä kans-sakäymistä. Uskoisin, että ainakin meidän osaltam-me EU on onnistunut yrityksessään mitä parhaiten.

Teemana projektissamme oli kansainvälistymi-nen ja ennakkoluulojen poistaminen, mutta kun aloimme maaliskuussa tunneilla keskustella Tsek-kiin kohdistuvista ennakkoluuloista, kävi ilmi, ettei niitä ollut paljoa. Emme osanneet ajatella kyseisestä maasta juuri mitään.

Kevään lopulla 20 ostravalaista oppilasta, kuvaa-mataidon opettaja, Katarina, ja rehtori Bred tulivat Suomeen vierailulle: Teimme vierailun aikana yh-teistä näytelmää, näytimme Helsinkiä, marssim-me Nuuksion puskissa, vietimme aikaa heittelemäl-lä frisbeetä, käymällä Korkeasaaressa ja tekemällä kaikkea muuta mahdollista, mitä ehdimme.

Tsekit pitivät kovasti täällä viettämästään ajasta ja samoin me, vaikka olimme hieman stressaantunei-takin - olivathan he sentään vieraitamme, ja meidän tuli huolehtia heistä. Kahden viikon pyrähdettyä no-peasti ohi olimmekin yhtäkkiä saattamassa uusia ys-täviämme takaisin kotiin. Monella virtasivat kyyne-leet ja halaukset eivät millään loppuneet. Tiesimme onneksi tapaavamme vielä kesän jälkeen.

Kesäloman aikana projekti hieman unohtui, mutta koulussa kaikki palautui taas mieleen. Aloimme heti valmistautua matkalle lähtöön. Nyt oli meidän vuo-romme käydä Tsikeissä.

Kaksi Tsekissä vietettyä viikkoa oliva aivan mahta-via! Aluksi vietimme neljä päivää vuorillla pienessä kylässä, joka oli täynnä pieniä puutaloja ja runsaita notkuvia hedelmäpuita. Majoituimme kylän koulus-sa erään luokan lattialla. Siinä oli hyvä tutustua toi-siin, kun oli koko ajan läheisesti tekemisissä. Ehdim-me tehdä kaikenlaista mielenkiintoista: kävimme parissa pienessä kaupungissa seikkailemassa, Men-delin synnyinkodissa, luonnonsuojelualeella ja suu-rissa luolissa terveyskeskuksen alla. Veistimme puu-veistoksia ja istutimme puita. Yhteinen tekeminen yhdisti kahta kansaa, ja huomasimme loppujen lo-puksi olevamme oikeastaan aika samanlaisia.

Vuoristopäivien jälkeen jatkoimme junalla Ostra-vaan, Tsekin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, jossa ystävämme asuvat ja käyvät koulua. Ostravas-sa sijaitsee kuuluisa Stodolni-katu, ja päästyämme

juna-asemalta kotiin lähdimme tietenkin heti sin-ne pitämään hauskaa ja tutustumaan kaupungin yö-elämään. Tuona iltana löysimme uusia ystäviä paitsi tsekkiläisistä , myös suomalaisista. Meillä oli enem-män ennakkoluuloja toisistamme! Kaukana kotoa ne hälvenivät, ja saimme mahdollisuuden tutustua oi-keasti.

Ostravassa myös seikkailimme paikasta toiseen, kävimme aivan mahtavalla teehuoneella ja söimme omenoita, persikoita ja luumuja suoraan ystäviem-me pihoista. Tsekissä oli tuolloin sadonkorjuuaika, ja kuten vuoristokin myös Ostrava oli täynnä notku-via hedelmäpuita.

Kävimme myös Ostravan steinerkoulussa, jossa tsekkiystävämme opiskelevat. Esitimme siellä uudes-taan Suomessa tekemämme näytelmän, joka oli pie-ni sensaatio. Yleisöstä tuskin kukaan oli koskaan ai-emmin kuullut suomea, ja outo kieli oli heille uutta ja kiehtovaa.

Ainoa asia, josta kenelläkään oli mitään valitta-mista, oli ruoka. Paikallinen ruokakulttuuri on mel-ko erilainen kuin Suomessa; ruoka syötiin enintään kolmesti päivässä ja isoina annoksina. Vihanneksia ei kukaan varmaan ollut koskaan nähnytkään, pait-si jokapäiväistä perunaa. Kaikki tirisi rasvaa, ja täyt-ti vatsan raskaalla tunteella. Hyvää se toki oli, mut-ta, kun taas sai itse päättää, mitä söi, ei kukaan ha-lunnut nähdäkään perunoita, juustoa tai rasvaa. Melkein kaikki vain ahmivat salaattia. Omaa koulu-ruokaa alkoi arvostaa ihan eri tavalla, ja olen todel-la kiitollinen ihanille keittiötädeillemme terveellises-tä ja kevyestä kouluruoastamme.

Kahden viikon yhdessäolon jälkeen oli taas han-kala erota. Monet pidättivät kyyneleitä ja niillä, jot-ka eivät enää pystyneet, ne virtasivat vuolaina. Ha-lasimme taas kauan toisiamme ja vannoimme pitä-vämme yhteyttä ja tapaavamme taas.

Projekti todellakin kansainvälisti meitä. Myyttejä ja ennakkoluuloja ei sitten kummemmin poistunut, kun ei niitä alunperin ollutkaan. Niiden sijaan saim-me paljon ennakkoluulottomia ja myönteisiä käsi-tyksiä. Ja pidimme hauskaa! Kiitos EU, kiitos ihanat opettajamme ja rehtorimme, joiden ansiosta projekti oli meille mahdollinen, ja kiitos kaikille ihanille ih-misille, jotka tulitte tähän projektiin mukaan!

Minna-Kerttu Vienola, 11A

Teemana kansainvälistyminen ja ennakkoluulojen poistaminen – ai minkä ennakkoluulojen?

4 5

Joulukuussa 2008 koulunkäytävil-lä korviini kantautui, että silloisilla 10- ja 11-luokkalaisilla olisi mah-dollisuus osallistua opetushalli-tuksen rahoittamaan Comenius vaihtoon. Me matkustaisimme Tsekkeihin ja sieltä tulisi oppilaita vastavierailulle Suomeen. Lähdin innoissani projektiin mukaan. Tal-ven kuluessa saimme lisää tietoa projektista ja aloimme kokoontua säännöllisesti Comenius-ryhmän kanssa suunnittelemaan tsekkien toukokuista vierailua Suomeen. Kevät kului nopeasti ja pian koitti päivä jona tsekki oppilaat saapui-vat luoksemme.

Vieraita Keski-EuroopastaKevätkiireen keskellä saimme ku-kin majoittaa yhden oppilaan kotiimme. Hämmennys ja pie-net väärinkäsitykset olivat joka-päiväisiä. Kahden kulttuurin ero-avaisuudet tulivat esiin arkipäivän elämässä. Esimerkiksi juustohöylä oli vieraillemme tuntematon. Vä-lillä tuntui hankalalta, kun yhteis-tä kieltä ei riittänyt kaikkien kysy-mysten ratkaisuun.

Aluksi kahteen leiriin jakautunut Suomi-Tsekki -joukkueemme yh-distyi, kun Comenius- näytelmän

suunnittelu ja harjoittelu eteni. Koulupäivät kuluivat näytelmän merkeissä, ja iltapäivisin näytim-me vierailemme Helsinkiä. Kuin ihmeen kaupalla saimme näytel-mämme valmiiksi, ja ensi-ilta su-jui mallikkaasti. Seuraavana päi-vänä koittikin jo tsekkien kotiin lähtö. Vierailusta jäi hyviä muisto-ja sekä kokemuksia. Olimme op-pineet jotain uutta vieraasta kult-tuurista ja jäimme innolla odotta-maan matkaamme Tsekkiin.

Vieraana Keski-EuroopassaKesäloman jälkeen ehdimme

olla vain pari viikkoa koulussa, ennen kuin pakkasimme lauk-kumme ja lähdimme kohti Kes-ki-Eurooppaa. Ensimmäinen aa-mumme Tsekissä valkeni aurin-koisena kukkuloiden keskellä. Vietimme ensimmäiset neljä päi-vää vuoristokylässä. Päivämme olivat täynnä ohjelmaa: naapuri-kyliin tutustumista, puiden istu-tusta, puuveistoksen tekoa, sekä tietysti yhdessä oloa. Perjantai-na lähdimme Ostravaan, ja jokai-nen asettui ”omaan” perheeseen-sä viettämään viikonloppua. Pie-noinen kulttuurishokki oli edes-sä myös meillä. Arkielämä ja ruo-

Comenius-projekti tsekkiläisen Steiner-koulun kanssa

kailutottumukset erosivat suoma-laisista.

Tutustuminen vieraaseen kult-tuuriin ja uusien ihmisten kohtaa-minen opetti jotain uutta itsestä ja maailmasta. Yksinkertaiset ar-kipäivän tilanteetkaan eivät aina hoituneet helposti yhteisen kielen puuttuessa. Selviytyminen mitä erilaisimmista tilanteista kasvat-ti ja yhden ongelman ratkettua, tuntui helpommalta päästä toi-sen ongelman ylitse. Comenius-projekti oli loistava tilaisuus pääs-tä tutustumaan toiseen kulttuu-riin. Kyseessä ei kuitenkaan ol-lut lomamatka, vaan tarkoitukse-na oli erilaisia tehtäviä tekemäl-lä pohtia omaa maataan ja kult-tuuriaan sekä oppia toisen maan tapoja. Projekti vaati paljon työ-tä niin opettajilta, kuin oppilail-takin, mutta työnteko kannatti! Olen tyytyväinen, että sain mah-dollisuuden osallistua projektiin ja avartaa maailman kuvaani.

Venni Ahlberg 12 A

4 5

Miltä kuulostaisi opettajakunnan nuorin valmistamassa kattilallis-ta keittoa koko opettajanhuoneel-le – hyvissä ajoin ennen auringon-nousua? Tai oppilaat puhuttelemas-sa opettajiaan sukunimillä, käyttäen luontevasti ”herraa” tai ”rouvaa”?

Suomalaisen opettajan mieles-tä varmasti oudolta ja vanhanaikaiselta; van-hempi sukupolvi saat-taisi tosin tuntea hiukan nostalgista kaihomiel-täkin. Edellä mainittui-hin tilanteisiin - ja mo-niin muihin vastaaviin - pääsimme tutustumaan ohjaavina Comenius-opettajina Ostravassa ja Prahassa viime syys-kuussa.

EU:n rahoittaman Comenius-hankkeen tarkoituksena on tukea eurooppalaisten nuor-ten kansainvälistymis-tä ja auttaa heitä ym-märtämään sekä maan-osamme monimuotoi-suutta että sitä yhdistäviä arvoja. Unionin tuki kattaa matkat vaihto-kohteeseen ja erilaiset retket paikan päällä. Rahoitus edellyttää kuitenkin

tiivistä kahdenkeskistä yhteistyötä, raportointia projektin edistymi-sestä ja laajan, vapaamuotoisen lopputuotoksen.

Kaksikymmentäneljä oppilasta osallistui kahden lukukauden ai-kana koulumme ensimmäiseen kansainväliseen hankkeseen tutki-akseen - ja ehkä murtaakseenkin - kansallisia ennakkoluuloja sekä oppiakseen tuntemaan Tsekin tasavallan maisemaa ja kulttuuria. Vaikka Suomessa ja Tsekissä laaditun työn ensisijaisena päämäärä-nä oli luoda koulujemme oppilaille arvokkaita eurooppalaisia ko-

kemuksia, kontakteja ja ystävyyssuhteita, oli sen tavoittena myös ”eurooppalaistaa” mei-tä opettajia. Yhä nopeammin eri tasoilla yh-dentyvässä Euroopassa myös opetushenki-löstön välinen yhteistyö koetaan tärkeänä.

Valitsemamme työtapa oli lähtökohdil-taan oppilaskeskeinen: toimijoina näytel-män suunnittelussa ja toteutuksessa olivat nuoret itse. Opettajille lankesi tästä syystä väistämättä ohjaajan ja tuottajan rooli. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö myös meille olisi suotu mahdollisuutta oppia uutta ja murtaa omia ennakkoluulojamme kulttu-rien välisen kohtaamisen kautta. Kokemus-ten integroiminen oman oppiaineen opetuk-seen tulee myös tulevaisuudessa olemaan yksi projektin saavutuksista.

Oppilaiden valmistelema draama tarkas-teli paralleeleja maidemme menneisyydes-sä; käsitellyiksi tulivat esimerkiksi kansalli-sen identiteetin muodostuminen sekä kipu-

pisteet maailmansotien ja kylmän sodan aikana. Ainakin historian-opettajille teema oli aineenhallinnan kannalta erittäin hedelmäl-linen, koska varsinkaan Itä-Euroopan valtioiden vaiheet eivät ole opetussuunnitelmassamme aivan keskeisellä sijalla. Näytelmän to-

Opettajan kokemuksia

6 7

teuttamiseen osallistuminen kan-taa varmasti vastaisuudessa he-delmää ainakin Euroopan histo-rian opetuksen kehittämisessä ja syventämisessä. Draamatyösken-tely vaikutti myös pedagogises-ti varsin pätevältä menetelmältä; sen hyödyntäminen eri aineryh-missä on jatkossa erittäin suosi-teltavaa.

Tutustuimme jonkin verran myös tsekkiläisen Waldorf-kou-lun toimintaan ja opetukseen. Steinerpedagogiikka on maassa melko tuore ilmiö: ensimmäinen koulu aloitti toimintansa vasta itä-blokin hajottua 90-luvun alussa. Koulun henki oli kunnallisiin ver-rattuna avoin ja vapaamielinen. Suomalaisesta näkökulmasta se oli ehkä jopa hiukan vanhahtava – eikä suinkaan kielteisessä mie-

lessä. Henkilökunnan ja oppilai-den välinen suhde oli lämmin ja sydämellinen, samalla kuitenkin ehdottoman kunnioittava.

Ilahduttavaa oli myös kokea tsekkiläisten oppilaiden spontaa-ni musikaalisuus, josta jo Hel-singissä näytelmämme esityksissä käyneet pääsivät nauttimaan. Ilta-nuotiolla kuulimme laajan kaval-kadin tsekkiläisiä, slovakialaisia ja jopa hepreankielisiä kansan-lauluja. Maalla on hieman vel-jeskansamme virolaisten tapaan ”laulava” menneisyys. Kommu-nismin aikana kritiikki vallitsevaa järjestelmää kohtaan oli mones-ti pakko verhota piilomerkityksiin runouden ja musiikin keinoin. Lauluilla oli tärkeä asema myös Prahan kevään aikana 1968 sekä myöhemmin rautaesiripun murtu-

essa 1991. Musikaalisen ilmaisun perinne elää ainakin ostravalai-sessa Waldorf-koulussa edelleen voimakkaana.

Yhteistyö vieraassa ympäristös-sä ei tietenkään ollut täysin on-gelmatonta oppilaille – eikä aina meille opettajillekaan. Suoma-laisessa ja tsekkiläisessä toimin-takulttuurissa on runsaasti eroja, jotka aiheuttivat väistämättä välil-lä kitkaa. Kyky oppia toimimaan hankalissakin tilanteissa raken-tavasti myös silloin, kun yhteistä kieltä ei ole, on jo merkittävä saa-vutus itsessään.

Kaikille projektiin osallistuneil-le jäi yhdessä vietetyistä päivistä varmasti myönteiset muistot. Vii-meinen silaus työlle on vielä an-tamatta, se jatkuu edelleen lop-puraportin laatimisen merkeis-

6 7

Comenius-projektiin osallistuivat Helsingin Rudolf Steiner- koulun opettajista Maikki Haapala, Esa Lukkarinen, Esa Tuominen ja Mer-Inkeri Putkonen.Partnerikouluumme Ostravassa voi tutustua www-osoitteessa http://www.zswaldorfostrava.cz

sä. Lisäksi oppilaille ja opettajille hankitaan Europass-liik-kuvuustodistukset, joista saattaa tulevaisuudessa olla hyötyä esimerkiksi työ- tai opiskelupaikkaa hakiessa.

Yhteistyö Ostravan suuntaan jatkuu vastaisuudessakin. Koulumme on myös valmistelemassa uusia kansainvälisiä projekteja, joihin oppilaat eri luokka-asteilta ovat tervetullei-ta osallistumaan.

8 9

Kahdestoistaluokkalaisten ope-tussuunnitelmaan kuuluu kult-tuurileiri. Se integroi kauniisti lu-kion aikana opitut asiat kokonai-suudeksi. Siinä filosofia, maantie-to ,arkkitehtuuri ja historia löytä-vät lähteilleen, sinne, mistä län-simainen kulttuuri ponnistaa. Sen juuria etsitään Egyptistä, Kreikas-ta ja Italiasta (Rooma, Firenze).

Kulttuurileiri toteuttaa 12.luo-kan työskentelytavan mukaises-ti monien erilaisten näkökulmien ja aineiden yhdistämisen taiteel-liseksi kokonaisuudeksi.

Taiteen pääteemana on arkki-tehtuuri universaaliaineena, jossa kaikki taiteen alueet voivat toimia yhdessä muodostaakseen laaja-alaisen taideteoksen. Tärkeää on myös filosofoida taiteesta ja es-tetiikasta. Jos kohde on oikea ja otollinen, antaa matka aivan ai-nutlaatuisen tilaisuuden tutkia ih-miskunnan henkisiä pyrkimyksiä tässä ja menneinä aikoina.

Matkalla kohdataan uudestaan elettyjä elämyksiä ja kokemuksia. “Deja-vu” on mukana tiedon ja opitun syventämisessä ja sovel-tamisessa. Luokan seiniltä tutuik-si tulleet maalausjäljennökset il-mestyvät silmien eteen esim. Uf-ficin galleriassa, ja jälleennäke-

misen ilo on riemullista seurat-tavaa.

Kulttuurileiri on näytelmän ta-voin melkoinen sosiaalinen ko-ettelemus. Siinä kukin mittaa yh-teistyötaitojaan ja sietokykyään, kun eletään yhdessä ahtaasti vuo-rokaudet ympäriinsä. Steinerin perusajatuksista sosiaalisen kas-vamisen tavoite saa tässä viimei-sen harjoittelutantereensa.

Matkarahojen keräämisessä on otettu käyttöön monenlaisia me-todeja. Luokat ovat myyneet mil-loin mitäkin - wc-papereista lähti-en. Joku luokka on laulanut ase-malla tiernapoikina, hedelmiä pakattiin tukkufirmassa, lapsen-vahtiapuakin tarjottiin puhumat-takaan monien koulun tilaisuuk-sien kahvituksista tai arpajaisis-ta jne. Matkarahat on mahdollis-ta yhteistyössä hankkia, mutta se vaatii ponnistuksia jokaiselta.

Leirikoulun ohjelma tehdään yhteistuumin, pienissä ryhmis-sä tutustutaan vierailupaikkoihin etukäteen. Kukin ryhmä valmis-telee oman kohteensa opastuk-sen. Näin oppilaat ovat vuorotel-len “matkaoppaina”. Näin sääs-tyy rahaa ja kuullaan kiinnostavia tarinoita suomeksi. Vastuunkanta-minen omasta tehtäväkentästä on

KULTTUURILEIRIULKOMAILLA

tahdonponnistus, joka muovaa minuutta. Hyvän työn tehnyt op-pilas-opas saa tuntea kiitollisuut-ta ja arvostusta

Leirikoulusta tehdään palaute, yleensä portfolio jostakin yksit-täisestä kohteesta, joka on erityi-sesti kiinnostanut tai sitten matka-päiväkirja. Viime vuosina on teh-ty myös videoita pienissä ryhmis-sä. Ymmärtämisen, havaitsemisen ja löytämisen prosessi jatkuu vie-lä pitkään matkan jälkeenkin.

Kulttuurileiri vahvistaa luok-kayhteisöä, mutta sosiaalisuudes-saan sillä on laajempi yhteiskun-nallinen tehtävä: leiri auttaa löy-tämään sopivia tapoja ymmär-tää, miten kunkin kansan taide ja kulttuuriset olot syntyvät pitkässä historiallisessa virrassa kietoutuen ihmisten ja luonnon kohtaloihin.

Viimeisen kerran nuoret aikui-set voivat tuntea olevansa oppi-laina tutun ryhmän suojissa ja tu-kemina. Mutta samanaikaisesti he yksilöllisinä persoonallisuuksina ovat vapaita kohtaamaan haas-teen esiintyä päättäväisesti ja löy-tää oma arvomaailmansa ja rikka-us siitä.

Maikki Haapala

8 9

Viime lukuvuoden aikana, ruot-sin tunnilla, luokkaan laitettiin kiertämään lista mahdollisuu-desta päästä mukaan katsomaan ruotsinkielistä teatteria. Kysymys oli jostain hieman erikoisemmas-ta, nimittäin musikaalista. Svens-ka teatterin tuotanto Play Me on nuorisomusikaali, johon oli yh-distetty tanssiminen, laulaminen ja useampikin eri kieli, toki pää-asiassa ruotsi. Näinpä mielenkiin-nosta laitoin nimeni listaan.

Play Me -musikaali lähti käyn-tiin nopeasti. Yksi päähenkilöis-tä, Alex, oli kehittänyt pelin, jos-sa kaikista unelmista oli mahdol-lista tehdä totta. Varsinainen pelin idea selvisi kuitenkin vasta lop-

Play me – katsomassa ruotsinkielistä musikaalia

pua kohden musiikin ja tanssin saattelemana. Musikaalin tapah-tumat sijoittunvat klubille nimel-tä Q, jossa saattoi saavuttaa täh-teyden, jos oli valmis uhraamaan sen eteen mahdollisimman pal-jon. Klubin omistaja oli mies jon-ka yleisin repliikki oli ”jag vill har alt”, mikä kuvasikin hahmon muutakin olemusta täydellisesti.

Musikaalin toinen päähenki-lö, Nina, oli laulajan urasta haa-veileva tyttö, joka yritti saavut-taa haaveensa pääsemällä esiin-tymään Q´hun, mutta tuli toisiin ajatuksiin, kun niin hänen tyy-liinsä kuin musiikkinsakin yritet-tiin puuttua. Surullisena Nina is-tuu lavan reunalle, josta hänet

löytää Alex, joka johdattaa tytön Play Me:n pariin. Peliyrityksestä tulee kuitenkin hieman mutkikas, kun peli irrotetaan seinästä Nina ollessa sen sisällä ja hän jää pe-lin sisälle. Kukapa muukaan peliä olisi havittelemassa kuin Q-klu-bin johtaja.

Koko musikaali oli vauhdikas, mutta itse jäin odottamaan sil-tä vielä jotain viimeistä silaus-ta. Kuitenkin pidin siitä pääosin ja voisin suositella sitä muillekin, vaikka ruotsin kieli olisikin hei-kompi, sillä musikaalissa pysyi helposti mukana.

Veera, 11A

Ranskalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan tunnetuksi tekemisen projekti

Helsingin Rudolf Steiner -kou-lussa toteutetaan lukuvuonna 2009-2010 projekti, jonka yhte-nä tarkoituksena on tukea rans-kan opiskelua ja kiinnostusta ranskan kieltä kohtaan. Projek-ti tarjoaa oppilaille myös ryhmä-töiden ja Pariisin-vierailun avulla näkökulmia suomalaisen ja rans-kalaisen kulttuurin ja yhteiskun-nan eroihin ja yhteneväisyyksiin. Ryhmätöiden eri teema-alueet

mahdollistavat myös ryhmäkoh-taisen syventymisen omaan tee-maan. Projektiin osallistuvat op-pilaat saavat kehittää ranskan kie-len taitojaan sekä lähdemateriaa-lin tulkinnan, sen pohjalta synty-vien tulosten esittelyn että ranska-laiseen kouluun pidettävän yhte-yden avulla. Projektiryhmän tar-koituksena on vierailulta palat-tuaan saada jakaa tietoutensa ja saavutuksensa koko koulun op-

pilaskunnan kanssa. Kokonaisuu-dessaan projekti avaa nuorille yh-teyden Länsi-Euroopan ranskan-kieliseen kulttuuriin ja kannus-taa aktiiviseen vuorovaikutukseen kulttuurien välillä.

August Tarkkio Ranskanprojektin vetäjä

10 11

10 11

Kuvataidekurssi 8:lla (nk. prok-kiskurssi) ei ole varsinaista ope-tussuunnitelmaa. Se elää ajassa ja nappaa ideoitaan niin henki-lökohtaisista lähtökohdista kuin ympäröivän yhteiskunnan pu-heenaiheista. Siellä työskennel-lään sekä ryhmässä että yksin, otetaan kantaa tai ollaan sub-jektiivisia. Syksyn ensimmäisel-lä tunnilla rakennetaan ryhmän toiveista käsin kurssille räätälöi-ty ohjelma.

Tänä syksynä mietimme, miten voisimme tehdä kouluamme tun-netuksi näin steinerpedagogiikan 90-vuotisen olemassaolonsa kun-niaksi. Pienestä saakka olemme maalanneet, se jos mikä on meil-le tuttua ja arkipäivää.

Miksemme opeta muitakin maalaamaan? Päätimme raken-taa maalaus-performanssin kes-kelle Helsinkiä. Raahasimme “pe-lit ja pensselit” Kiasman eteen. Pystytimme kolme pöytää, joihin kuhunkin mahtui 4 maalaria. Ja-oimme työt keskenämme ja työl-listimme torstaipäivän kuvataide-tuntilaiset opetushommiin. Yllä-tykseksemme ohikulkijoissa oli halukkaita maalareita runsaasti. Välillä oli jopa jono odottamassa vuoroaan. Sää oli meille suosiol-linen, tunnelma oli touhukas ja leppoisa. Osa kymppiluokkalai-sista oli lähetetty kaupungille ja-kamaan maalauskutsuja. He jou-tuivat mielenkiintoisiin keskuste-luihin ohikiitävien ihmisten kans-sa ja kommentoivat kohtaamisia pohdiskellen. Sloganimme oli:” Tule maalaamaan päiväsi – anna hetki itsellesi – unohda kiireesi”

Tällä teollamme osallistuim-me myös valtakunassa poreile-vaan keskusteluun taidekasva-tuksen tärkeydestä. Oppilailla oli mahdollisuus ottaa kantaa ja vie-

dä taidekasvatuksen asiaa eteen-päin rupatellessaan maalaavien ihmisten kanssa. Oppilaat olivat taitavia kannustamaan ihmisiä, ”älä turhaan mieti, mitä maalaat laita sinne vaan värejä, niin sii-tä se lähtee” – kannustuksia kuu-lui sieltä täältä pöydistä. Aihe oli niin kiinnostava, että pari toimit-tajaakin eksyi paikalle tekemään meistä juttua.

Päivän jälkeen käsitys taide-

kasvatuksen tärkeydestä kiteytyi päätökseen: Tätä jatketaan, an-netaan kaupunkilaisille mahdol-lisuus maalata toistekin. He sel-västi tarvitsevat sitä. Meille ker-tyi yli 100 maalausta! Eikö se to-dista jotain?

Mielikuvamme mukaan tule-vaisuudessa ihmiset oikein odot-tavat, million taas on se päivä, kun steinerkoululaiset tulevat maalaamaan kanssamme!

Yhteisötaidetta kaupungilla Lukion kuvataidekurssin opiskelijat lähtivät opettaja Maikki Haapalan kanssa viemään taidetta helsinkiläisten arkipäivään pystyttämällä maalaustelineet Kiasman eteen ja kutsumalla ohikulkijoita kokeilemaan akvarellimaalausta. Yhteisötaideprojekti oli menestys.

Montako ihmistä saadaan tekemään vesivärityö keskellä Helsinkiä? Vastaus: MONTA! Kun ensimmäinen ohikulkija uskaltautui maalaa-maan, saatiin mukaan useita vanhoja ja nuoria. Homman käynnistyt-tyä kunnolla töitä syntyi yhtenään. Monet värikkäät maalaukset valmis-tuivat Kiasman edessä taidepisteissä, joissa me Steiner-koulun oppilaat ja kuvataideopettaja Maikki Haapala opastivat ihmisiä vesivärien käy-tössä.

Tempauksen tarkoituksena oli taidekasvatus ja rentoutuminen. Ulko-puolinen saattoi nähdä, kuinka värit saivat ihmiset ottamaan aikaa it-selleen ja taiteelle. Monet miettivät, kelpaavatko heidän työnsä, mutta loppujen lopuksi kaikki olivat tyytyväisiä. Lopputuloksena päivästä oli sen huomaaminen, että eivät ihmiset nyt niin kiireisiä oikeasti olekaan!

Ida Minkkinen 10 A

12 13

kymppiceeläiset ovat Kuskoiva-tunturilla Staikkukivikasan ympärillä

Verta, hikeä, kyyneleitä!Niitä(kin) on vuodatettu kymppi-luokalla Lapin-leirikoulussa, mut-tei ehkä niin paljon kuin ennen reissua opiskelijoiden keskuudes-sa kiertäneet huhut ovat antaneet ymmärtää. Kyseessä on kymme-nennen luokan alussa järjestettä-vä kaikille yhteinen maantieteen soveltava kurssi, jonka aikana tu-tustutaan muun muassa Itä-Lapin luontoon, elinkeinoihin, kulttuu-riin ja toisiimme.

Sallalaisen Naruskan retkeily-majan (www.naruska.com) va-rauskirjan syyskuun alkupuoli on viimeisten kuuden vuoden ajan ollut varattu koulumme kymppi-en a-, b- ja c-luokille, viikko kul-lekin. Hyväksi havaittu majapaik-ka – entinen Naruskan kyläkou-lu – toimii tukikohtanamme, jos-sa ruokailemme, työskentelemme iltaisin, saunomme ja yövymme. Tekemistä piisaa, ja illalla luu-lisi jo väsyttävän (jostain syys-tä energiaa tuntuu kuitenkin riit-tävän vielä hiljaisuuden alettua, jolloin valvojilla on töitä yön tun-teinakin…).

Päiväohjelma koostuu pääasias-sa luonnon helmassa liikkumises-ta. Monelle kyseessä on ensim-mäinen Lapin-matka, joten uutta nähtävää riittää poroista huimiin tunturimaisemiin. Leirikoulun ai-kana tehdään kahdesta kolmeen

tunturivaellusta, joiden aikana tulevat tutuiksi mm. Lapin kasvi- ja eläinkunnan erikoisuudet, jää-kauden jälkeensä jättämät geo-morfologiset muodot, tunturipu-rot, upottavat suot ja makkaran-paistot. Viimeisenä päivänä tarvo-taan aiempia pidempi reitti aidos-sa erämaassa Tuntsan metsäpalo-alueella ja valloitetaan Kuskoiva-tunturi, jonka laelle olemme ka-sanneet maamerkiksi vuosi vuo-delta kasvavaa kivistä ”steiner-kasaa”. Lisäksi olemme tutustu-neet läheiseen rajavartiostoon ja rajanylityspaikkaan, porotilaan, huuhtoneet kultaa kultavaltauk-sella, louhineet ametisteja Luos-tolla, vierailleet Savukoskella jou-lumuorin pajassa ja luontotalol-la, pitäneet esitelmiä sekä pelan-neet suuren suosion saavuttanut-ta suojalkapalloa (kuvia ottelusta: www.naruska.com/ajankohtaista-sivu.html).

Leirikoulun pedagoginen mer-kitys on monipuolinen. Vuosien varrella olen huomannut, että sen ehdottomasti tärkein anti niin opettajalle kuin opiskelijalle on yhdessä elämysten kautta ko-keminen. Sosiaalinen toiminnal-lisuus tiivistää luokkahenkeä ja auttaa juuri luokalle tulleita uusia opiskelijoita ja konkareita tutustu-maan toisiinsa. Koska majoitus-huoneita on vain kaksi (tytöille

ja pojille omansa), ei kuppikuntia pääse syntymään. Ja koska olen luokanvalvojan kanssa paikalla kellon ympäri, saamme tutustua nuoriin aivan uudesta näkökul-masta, mikä kantaa hedelmää koulutyöskentelyyn asti.

Elämysten kautta voi myös op-pia uutta. Luonnossa kulkiessam-me opimme tunnistamaan uusia eliölajeja sekä Lapin luonnon ekologiaa ja geologiaa. Teemme myös lajintunnistusharjoituksia. Opitut asiat konkretisoituvat iltai-sin tehtävässä päiväkirjamaisessa vihkotyössä, johon kuuluu sekä kirjallinen että kuvataiteellinen osuus.

Fyysiset ponnistelut, kastumi-nen suossa tai sateessa, likaantu-minen ja kylmyys puolestaan voi-vat opettaa nuorta arvostamaan arkipäivän mukavuuksia kuten lämmintä suihkua ja kuivia sukkia (vaellusten jälkeen on toki aina sauna kuumana). Ja onnistumisen ilo rankan koitoksen jälkeen kan-taa pitkälle! Tarkoitus ei kuiten-kaan ole, että leirikoulu olisi rank-ka tai rasittava kokemus – kaikki jaksavat ja onnistuvat. Tavoitteena on pikemminkin iloinen yhdessä tekeminen, elämyksellinen oppi-minen ja sitä kautta oman luonto-suhteen kehittyminen.

Pasi Salmela

Leirikoulu Lapissa

12 13

Sosiaalileiri eli sosiaalialan työ-harjoittelu on osa koulumme opetussuunnitelmaa 9. luokal-la. Oppilaat työskentelevät vii-kon ajan sosiaalialan työpaikoil-la, kuten sairaaloissa, lastentar-hoissa tai vanhainkodeissa. Op-pilaat hankkivat harjoittelupaik-kansa itse, ja ottavat muutenkin ensimmäistä kertaa kouluaikana vastuun jonkin tietyn opintoko-konaisuuden suhteen, ilman van-hempien tai opettajien läsnäoloa tai vahtimista.

Sosiaalialan työharjoittelun tar-koituksena on erityisesti, että 9-luokkalainen nuori oppii tunte-maan ja ymmärtämään todelli-suutta ympäröivässä yhteiskun-nassamme. Toisaalta tarkoitus on, että oppilaassa itsessään herää ajatus ja tietoisuus omista tun-temuksistaan liittyen yhteiskun-tamme vähäosaisiin tai muuten hoitoa tarvitseviin. Lisäksi sosi-aalialalla on tarkoitus harjoitella herkkätuntoisuutta toisia kohtaan,

vastuullisuutta ja mielenmalttia käytännössä.

Tänä syksynä koulumme yh-deksäsluokkalaiset osallistuivat sosiaalialan työharjoitteluun loka-kuun toiseksi viimeisellä viikolla, heti syysloman jälkeen. 9A-luo-kan oppilaat olivat hyvissä ajoin aktiivisia, ja hankkivat harjoitte-lupaikkansa poikkeuksetta oma-toimisesti, joten luokanvalvojan tehtäväksi jäi ainoastaan harjoit-telusopimusten arkistointi. Aivan kaikki eivät onnistuneet hankki-maan harjoittelupaikkaa sosiaa-lialalta, mikä oli sinänsä valitet-tavaa. Toisaalta myös niille, jot-ka suorittivat harjoittelun muu-alla kuin sosiaalialalla, tarjoutui hieno mahdollisuus ehkäpä en-simmäistä kertaa elämässään teh-dä edes jossain määrin ”oikeaa” työtä. Lähes kaikki oppilaat suo-rittivat harjoittelun pääkaupunki-seudulla, vaikka muutama oppi-las työskenteli muuallakin Suo-messa, ja eräs oppilas suoritti har-

Sosiaalialan työharjoittelusta tuntumaa koulun ulkopuoliseen maailmaan

joittelunsa niinkin kaukana kuin Hollannissa!

Suurin osa oppilaista suoritti harjoittelun lastentarhoissa; sai-raiden, vanhusten tai vammaisten pariin ei kukaan hakeutunut työs-kentelemään. Kertooko tämä sit-ten nykynuorten vieraantumista ns. vaikeammista hoidettavista, ja todellisen auttamisen halun puut-teesta? Joka tapauksessa vaikut-taa siltä, että sosiaalialan työhar-joittelu ei välttämättä ole oppilail-le mielekkäin mahdollinen tapa suorittaa työharjoittelu. Moni ha-luaisi työskennellä sellaisella alalla, joka voisi tulevaisuudes-sa tarjota nuorelle paikkansa työ-elämässä. Ehkä harjoittelun koke-musten perusteella tulevaisuuden työpaikka voisi olla kuitenkin olla myös sosiaalialalla?

Vesa Aaltonen, luokanvalvoja 9A

14 15

Kolmannen kouluviikon alussa alkoi 6 C-luokan hartaasti odo-tettu ja huolellisesti valmistel-tu luokkaretki Viron Hiidenmaal-le. Ensimmäiset viikot koulussa olivat kuluneet tiiviisti geologian jakson parissa ja myös leirikou-lumme ohjelmassa oli paljon oh-jelmaa juuri kiviin liittyen.

Oppilaat totisesti osaavat sen, mitä aikuiset joutuvat usein har-joittelemaan – matkan teko on yhtä tärkeää kuin perillepääsy ja jokaisesta kuluvasta hetkestä voi nauttia.

Pitkään matkustettuamme saa-vuimme Hiidenmaalle Kassa-rin saarelle, suomalaissyntyisen runoilija Aino Kallaksen sielun-maisemaan. Ymmärsimme hyvin, miksi Hiidenmaa oli lumonnut Ainon aikanaan. Saaren luonto

on uskomattoman hie-no! Vanhat jalopuut, lu-kuisat rannat valkoisine kivineen sekä menneen ajan tunnelma tekivät myös meihin lähtemättömän vai-kutuksen.

Ja tietenkin matkaan kuuluu myös vaikeuksia: herkästi tarttuva oksennustauti, heinäsirkat huone-kavereina ja toisinaan omituiselta maistuva ruoka. Vaikeudet kuiten-kin kääntyivät voitoksi ja yhteis-henki tuntui kasvavan juuri näissä pienissä epätoivon hetkissä.

Virolaiset oppaamme Silvi tyt-tärenpoikansa Alvarin kanssa pi-tivät meistä huolta ja näyttivät meille, että vaikka olemme vel-jeskansoja vain pienen välimat-kan päässä toisistamme, on luon-tomme kuitenkin ratkaisevan eri-lainen. Meille oli totisesti elämys löytää ihan oikeita fossiileja, niitä kun ei enää maaperästämme löy-

dy. Me suomalaiset taas ihmette-limme kun opas- Silvimme ihaili suurta graniittista kivenlohkaretta. ”Näitä on meillä niin vähän” sa-noi Silvi. Suomeen palattuamme laskimme koulumme pihalla ole-van samanmoisia noin kymmen-kunta...

Rinkat trilobiitteja, pääjalkaisia, jälkifossiileja ja reikäkiviä täyn-nä suuntasimme vihdoin kotiin. Kaikki olivat tyytyväisiä matkaan ja reissussa rähjääntyneinä saa-puessamme ajattelimme: selvi-simme hienosti, ja ennen kaik-kea: selvisimme hienosti yhdes-sä! Yhteinen leirikoulukokemus on loistava aloitus tulevalle luku-vuodelle!

Ilona Lehtinen

Leirikoulu Hiidenmaalla 2009

14 1515

Pähkäiltyäni aikani sitä, miten ja minne saisin raken-nettua talon, sain loistoajatuksen viedä luokkani Hel-singin saaristossa sijaitsevaan saareeni rakennushom-miin. Elettiin vuotta 1999 ja kyseessä oli kolmannen luokan talonpoikaisjaksoon kuuluva projekti, joka ei ole virallisesti opetussuunnitelmaan kuuluva tehtä-vä, mutta joka toteutetaan mahdollisuuksien mukaan monessa Steinerkoulussa.

Keväällä, kun on muutenkin hyvin aikaa toteuttaa ylimääräisiä projekteja, otin tehtäväkseni hankkia valmishirrestä rakennetun leikkimökin, jonka lapset saisivat itse pystyttää. Seinät, lattia, katto, kattohuopa, perustus ym. tulivat osina ja kuljetus saareen ( jonne ei pääse autolla) tapahtui kalastajaveneellä, jonka lai-dat olivat hädin tuskin vedenpinnan yläpuolella pai-nolastin takia. Onneksi ei käynyt kova aallokko….

Koko pystytystehtävään olin varannut aikaa kol-me päivää. Lapset eivät yöpyneet saaressa, vaan työ-päivän päätteeksi kuljetin lapset kahdessa ryhmässä rantaan, jossa vanhemmat olivat vastassa. Toki saa-ressakin oli vanhempia auttamassa, etenkin ruoka-huollon kanssa. Yhteistyö sujui hienosti ja lapset viih-tyivät saaren rikkaassa luonnossa. Olin luottavainen sen suhteen, että aikataulu pitäisi, ja niin myös tapah-

tui. Mökki valmistui hyvän työmoraalin siivittämä-nä ja sai loppusilauksena vanhanajan punamulta-värin, joka sekoitettiin rasvattomaan maitoon, ku-ten joskus oli tapana tehdä(kymmenen vuoden jäl-keen maali on kuin uusi).

Koska ensimmäinen reissu saareen oli niin onnis-tunut, halusivat lapset lähteä seuraavana vuonna uudestaan. Sillä kertaa olimme myös yhden yön. Lapset halusivat nukkua teltassa, kun me aikuiset ”jouduimme” tyytymään lämpimään mökkiin tak-katulen luodessa hienon tunnelman. Kaikki meni mahtavasti siilläkin kerralla, ja niin kevätretki koh-de oli päätetty useammaksi vuodeksi eteenpäin.

V. 2007 minun ei tarvinnut enää pähkäillä sitä, että minne veisin luokkani majaa rakentamaan, vaan aikaisemman kokemuksen perusteella, uskal-sin päätyä hyväksi todettuun ratkaisuun eli saareen. Lapset ja vanhemmat nauttivat olostaan ja nyt näyt-tääkin siltä, että jatkoa seuraa, sillä kysymys:”Voi-daanko mennä taas ensi vuonna saareen?”, on il-massa.

Sakari Harima

Iso-villasaari

16 17

Retkellä olikylmä koski kuohuvaja siellä mä uin (NK)

Uusi alku onkevätluonto kaunis oneläimet herää (EL)

Kävelyretkiviisi kilometriämetsän keskellä (ST)

Kun siellä syötiinkaikki ulos karattiin keskellä yötä (NL)

Kaunis päivä onretki verraton on vaanaivan mahdoton (EA)

Menimme luontoonmeillä oli rattoisaaja rillit katos (KJ)

LuokkaretkemmeSeitsemiseen, harmitonaivan mahdoton (TK)

Retki paras onuimaan kaikki kiiruhtaasitten saunaan vaan (AA)

Joku huusi: ”Joo!”joen varrella: ”Ja-huu!”metsän puussa juu (LL)

Meidän matka onpitkä sekä hulvatonkuitenkin hauska (BK)

Kun mentiin uimaankoski kylmä olikinmä jäässä olin (SH)

Meidän retki onouto mutta hulvatonmentiin luontohon (DH)

Retkelle mennäänmökissä siis asutaanluonnossa ollaan (TT)

Iso retki oneikä koskaan verratonkiva retki on (ET)

Metsän keskellälintu nähtiin kuolleenailman hautaa jäi (CE)

Hyvä retki onkyllä aivan mahdotonjoki suuri on (OH)

Autoretkemmeoli todella kivaoli hauskinta (LK)

Joen varrellavietettiin me mukavaretki hupaisa (EO)

Joen varrellame uimaan ryntäsimmepaljon nauroimme (MK)

Haikuja 7A:n kevätretkeltä Seitsemisen kansallispuistoon