Lapsen hyvinvointi ja

oppiminenKärsämäki 20.3.2010

Eeva-Liisa Kronqvist

Millaiseen maailmaan

kasvatamme lapsia?• Finnsight 2015: oppimisen kaikkiallisuus

• Opetushallitus tulevaisuusraportit

• SITRA: Mistä tulevaisuuden Suomi rakentuu?

• James Heckman: varhaiskasvatukseen panostaminen

tuottaa parhaat tulokset

– motivaatio, sinnikkyys, periksiantamattomuus

Mitä on lapsen hyvä? Hyvinvointi?

”Lapsen hyvinvointia edistetään ja varmistetaan luomalla maailma, joka on lapselle sopiva, jossa kaikki lapset saavat parhaan mahdollisen alun elämälleen. ja kaikilla on mahdollisuus kehittää yksilöllisiä kykyjään turvallisessa ja tukevassa ympäristössä” (Scott 2005)

”Edistämme lapsen fyysistä, psykologista, henkistä, sosiaalista, emotionaalista, kognitiivista ja kulttuurista kehitystä kansallisena ja globaalina prioriteettina” (YK 2002)

edistää tervettä elämää

varmistaa hyvälaatuinen kasvatus

suojata väkivallalta

Lapsen hyvää ei voida edistää yksittäisin, toisistaan irrallisin toimenpitein; hyvä kehittyy kun sekä vanhemmat, hoitajat että ympäristö tukevat lapsen hyvää (Rimpelä 2008)

Suomalaisen lapsen hyvinvointi (Aula 2008)

• 4. kansainvälisessä tilastossa (Bradshaw 2007)

• vahvuudet:

– vastasyntyneiden terveys

– koulumenestys (PISA)

– materiaalinen vauraus (kotiympäristö, tulotaso)

– vähäinen väkivallan kokeminen kaveripiirissä

• parannettavaa:

• nuorten riskikäyttäytyminen (tupakointi, alkoholinkäyttö

aloitetaan varhain)

• terveyskäyttäytyminen (ruokatottumukset, liikunta,ylipaino)

• perhesuhteiden kiinteys (perheen syövät yhdessä harvemmin

kuin muissa EU maissa, yksinhuoltajien osuus)

• lasten subjektiivinen arvioi hyvinvoinnistaan (esim.

kouluviihtyvyys)

• lasten ja nuorten osallistuminen ja kansalaisaktiivisuus

• enemmistö lapsista ja nuorista voi hyvin

• vähemmistöllä erityisesti psykososiaalisia ongelmia ja

mielenterveyden ongelmia (15-20 %)

• pieni mutta kasvava osa voi hyvin huonosti (5-10 %)

Mitä on kehitys?

ELÄMÄ ON MONINAISEMPI KUIN YKSIKÄÄN SIITÄ KEHITETTY TEORIA

Martti Lindqvist

LAPSI EI OLE PUUTTEELLINEN. HÄN ON KEHITYSVAIHEENSA EHJÄ JA KOKONAINEN IHMINEN

SAMALLA TAVOIN KUIN 20-VUOTIAS ON OMASSA VAIHEESSAAN.

Risto Vuorinen

THE LIVING OTHER IS MORE IMPORTANT THAN ANY THEORY

Neal Noddings

Mitä on oppiminen?

• oppiminen alkaa kiintymyksestä

• pienen lapsen tärkein kehittymisen ja oppimisen

konteksti on lapsi-vanhempi-suhde

• vanhemman herkkyys lapsen tunteille ja virittyminen

samaan tunnetilaan tärkeä

• oppimisen sosiokulttuuriset teoriat

• yhdessä oppimisen tilanne paljon tutki-

muksen kohteena

Termejä• emotionaalinen attunement eli tunteiden yhteensovittaminen (David Stern 1985), jolla

tarkoitetaan tunnetilojen jakamisprosessia, jossa vanhemman tulee kyetä vauvan

käytöksestä tulkitsemaan vauvan sisäistä tunnetilaa, vastaamaan siihen sopivalla

tavalla ja yhteen soinnuttamaan tunteet. Vanhempi ei vastaa lapseen omalla

tunnetilalla, vaan lapsesta heijastuvalla, lapsen omalla tunnetilalla.

• Peilaaminen eli mirroring (David Winnicot 1985), emotionaalinen läsnäolo ( Robert

Emde), jolla tarkoitetaan kykyä tunnistaa omia tunteita ja ottaa ne käyttöön

auttaakseen lasta tunnistamaan omia tunteitaan ja säätelemään niitä. Sitä voisi

kuvata myös jaettuna nautinnon kokemuksena, jossa oleellista on emotionaalisten

viestien selkeys.

• Tronick kuvaa tilaa termillä ”Affect matching”. Hän havaitsi vanhempi-lapsi-parikkien

vastaavan ja sovittavan tunnetilaansa sekä toimintaansa toisen tunnetilan ja

toiminnan mukaan pienellä viiveellä. Hän huomasi, että jo pienet, 3 kk ikäiset vauvat

pystyivät tähän vastavuoroisuuteen.

Onko oppimiselle sijaa

varhaiskasvatuksessa?

• mitä lapset, vanhemmat ja kasvattajat ajattelevat

oppimisesta varhaiskasvatuksessa

Mitä lapset ajattelevat oppimisesta?

• Oppiminen tarkoittaa “osata paremmin”

• 1. Oppiminen kykynä tehdä jotain

• yleisin maininta: osaamista, toimintaa

• taitoja,aktiviteetteja esim. uida, jumppaliikkeitä, ajaa

pyörällä, lukea, laskea, laulaa, oppia uusia leikkejä

• cannot-can: jotain jota ei osannut ja nyt osaa

• can- can better: edistyminen, määrällinen lisäys

• can- can other wise: laadullisesti paremmalla tavalla

– oppinut sinä asiassa lisää (uusia sanoja)

– oppinut tekemään uudella tavalla (kirjoituksessa)

2. Oppiminen tietämisenä

– tietää ympärillä olevasta

– älyllisiä valmiuksia

– sellaista jonka voi kertoa toiselle

– kirjoista, vanhemmilta oppiminen, kysyminen, asioista

selvää ottaminen

3. Oppiminen ymmärtämisenä

• käsittämisen prosessi

• älyllisiä taitoja, prosessi jossa lapsi itse on aktiivisessa

roolissa

• oppiminen sosiaalisena ja lapsessa tapahtuvana

prosessina, ajatteleminen

• esim. “harjoittelet ja harjoittelet ja sitten ymmärrät”

Miten opitaan?

• Miten opit sen, miten oppisit sen, miten

keksit ratkaisun, miten olet oppinut

tietämään sen?

• 1. Tekemällä

• viittaa tasoon, jossa ei vielä todellista

käsitystä oppimisesta

• ei eroa oppimisen ja tekemisen välillä• “alkaa vain tekemään, kokeilee, katsoo mallia, kirjat, TV”

2. Havaitsemalla, tekemällä havaintoja

• edustaa jo yleisempää tietoa

• olen ollut tilanteessa, olen seurannut sitä,olen ollut

matkoilla ja nähnyt

• joku kertoo sinulle

• olen saanut tietoa kirjoista

3. Ajattelemalla

• Lapsi luo ymmärtämistä itse

• tulee tietoiseksi (metakognitio)

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ:

• lasten ja opettajan käsitykset siitä mitä opiskeltiin,

poikkesivat toisistaan: lapselle se on tekemistä,

opettajalle tietämistä

• onko mahdollista ymmärtää tiedon idea, jos se on

irrotettu toiminnasta, josta se syntyy tai jossa se

toteutuu?(Ingrid Pramling 2000)

Mitä vanhemmat haluavat lasten oppivan

- entä lapset?

(Einarsdottir 2008)

• Vanhemmat haluavat että lapset oppivat

sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja

– empatia

– ympäristön arvostus

– käyttäytymistä, vanhanaikaisia, hyviä tapoja

– leikin merkitys

• Mitä lapset kertoivat oppivansa

– ”syödä kiltisti”

– ”istua hiljaa”

– ”opimme kuuntelemaan ja olemaan hiljaa”

– ”hyviä tapoja”

– ”laulamaan”

Starting Strong II – Early Childhood

Education and Care. OECD 2006:

• vertaileva varhaiskasvatuksen ja esi- ja

alkuopetuksen raportti 20 maasta

• tavoitteena edistää varhaiskasvatuksen laatua

• tarvitaan yhdenmukaisempaa kasvatusjärjestelmää

varhaiseen oppimiseen

Kaksi erilaista kasvatustraditiota OECD

maissa:

“Kouluvalmius”-perinne• Ranska, Britannia, Australia, Kanada, Irlanti, Alankomaat, USA

• Sosiaalipedagoginen perinne• Pohjoismaan ja keski-Euroopan maat

Kouluvalmius-perinne

• “pre-primary approach” varhaiskasvatukseen

• Standardeihin perustuva kasvatusmalli, koulumainen oppimismalli

• Tavoitteet formuloituja (esim. Head Start)

• Lapsitavoitteet: tiedolliset, luki-taidot, matematiikka, luonnontiede

• Joissakin maissa suuri syrjäytymisriksi – siksi korostetaan luku ja kouluvalmiuksia

• Opettajakeskeinen; suuret ryhmäkoot

Sosiaalipedagoginen perinne

• Paikallistason ohjausjärjestelmä

• Luottamus lapsiin oman toimintansa ja oppimisensa

agentteina

• Rikkaat oppimisympäristöt

• Luonnonmukaiset oppimisstrategiat – leikki,

vuorovaikutus, uteliaisuus

• Reggio Emilia (Italia): ”Opettajan tehtävänä on luoda

sellainen ympäristö, joka rohkaisee lapsia

uteliaisuuteen ja luottamusta omiin kykyihin”

• ”Oppimistilanteet voivat parhaimmillaan antaa lapselle onnistumisen kokemuksia ja kannustaa uusien taitojen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Sen sijaan oppimistilanteisiin liittyvät kasautuvat vaikeudet voivat johtaa pysyvästi suortuisan koulunkäynnin estymiseen ja jopa ongelmakäyttäytymiseen” (Aunola, Kaisa

2003)

Oppimis- ja suoritusstrategiat lapsilla (Aunola

Kaisa, Nurmi Jari Erik)

• suoritusstrategia– yksilölle luonteenomaisia toimintoja, jotka aktivoituvat yksilön

joutuessa vastaamaan kohtaamiinsa haasteisiin tai

epäonnistumisen uhkiin

– koostuvat itsetunnosta sekä ennakoinnista ja attribuutiosta

(=syiden arvioinnista)

Suoritusstrategiat lapsilla

• hallinta- eli tehtäväsuuntautunut strategia: suhtautuu uusiin oppimistilanteisiin myönteisesti, innostunut, aktiivinen, sinnikäs, epäonnistuminen ei lannista

• riippuvuusorientoitunut: keskittyy opettajan/ohjaajan vihjeisiin ja toiveisiin, pyrkii tuottamaan opettajaa tyydyttäviä vastauksia, täyttämään odotuksia, arvauksia, aktiivinen, eikä anna epäonnistumisen vaikuttaa negatiivisesti

• minäorientoitunut:ei luota omiin kykyihinsä, luovuttaa helposti, pelkää epäonnistumista, valitsee helppoja tehtäviä, arka tai rempseä, välttää tilanteita,

voi olla arka tai ahdistunut

Ennustavatko suoriutumisstrategiat

koulumenestystä? (Onatsu-Arvilommi,T, Nurmi,J & Aunola K 2002)

• 6-7- v: tutkittiin kolme kertaa 1 lk aikana: itseraportit suoritusstrategiasta, luku ja matem. taidot arvioitiin, kognitiivinen kompetenssi arvioitiin

• Havaittiin että nk maladaptiiviset strategiat (opittu avuttomuus, välttämisstrategia, minä-orientoitunut) vaikeuttivat lasten edistymistä koulutaidoissa

• kehittyvät jo ennen kouluikää (perhe, päivähoito?)

Onko lapseen kohdistuvilla uskomuksilla

yhteys suositusstrategioihin? (Aunola, Nurmi,

Lerkkanen, 2003)

• esim. uskomukset siitä miten lapsi menestyy, mistä epäonnistuminen johtuu

• äitien uskomukset ennustivat lapsen luki-taitoja esikoulussa

• vanhempien positiiviset uskomukset ennustivat hallintasuuntautunutta strategiaa

• ja lasten omia kykyuskomuksia

• perheen hyvinvointi: opittu avuttomuus ja depressio riskitekijöitä myös suoritusstrategioiden suhteen

• oppimistaidot ja motivaatio muodostuvat perheessä ja päiväkodissa ennen koulun alkua!

Mitä voidaan tehdä?

• on todettu, että kognitiivisilla harjaannuttamisohjelmilla ei

saada pysyviä vaikutuksia

• huomiota enemmän lapsen minäkäsitykseen ja

minäpystyvyyteen sekä tehtäväsuuntautumiseen

Kehityksen suuntaan vaikuttavat..lapsi on toisaalta

haavoittuvainen mutta toisaalta hänessä on myös

joustavuutta,selviytymiskykyä – YKSI IHMINEN VOI

OLLA RATKAISEVA

• Riskitekijät

• Suojelevat tekijät

• Palautumiskyky, kimmoisuus, joustavuus

• Haavoittuvuus

Oppiminen sosiokulttuurisena ilmiönä

• Rogoff: on soveltanut teoriaa varhaiskasvatukseen; korostetaan kulttuuristen käytäntöjen vaikutusta; lapsi elää tietyssä kulttuurissa; arkielämä; miten osallistuu omassa yhteisössään arkielämään; transformatiivinen varhaiskasvatus eli muutetaan perinteistä näkökulmaa yksittäisestä lapsesta laajemmalle lapsen lähiympäristöön; hyödynnetään suunnittelussa

Yksilöllinen taso Esimerkkinä havainnointi lapsen pelatessa peliä

(soveltaen Barbara Rogoffin sosiokulttuurisen teorian näkemyksiä)

Mitä yksilöllinen lapsen kuvaus merkitsee?

• lapsen kiinnostuksen kohteet ja ”osaamisalueet”, leikki, lapselle ominainen tapa toimia

• mitä muuta?

Suhdetason kuvaus

Mitä suhdetason kuvaus merkitsee?

• vertais- ja ystävyyssuhteet

• oppiminen yhteistoiminnassa

• suhde aikuisiin; suhde omahoitajaan

• lapsi ja vanhemmat

• mitä muuta?

Lapsi

Lautapeli

Opettaja

Lapsi

Yhteisöllinen

taso

Lapsi

Lapsi

Perhe

Mitä yhteisöllinen taso merkitsee?

• mistä ympäristöstä lapsi tulee päivähoitoon (kts.

esim.Marketta Kyttä), leikkiympäristö ja vertaiset kotona, perhe, lapsen arkielämä

– mitä lapsi oppii lähiympäristöstään

• lapsen tapa käyttää kulttuurisia työvälineitä (kirjat, tietokone, pelit, kieli, toimiminen oppimisympäristössä)

Lapsen ääni

• kuunnellaanko lasta? kuuluuko lapsi? näkyykö lapsi?

• lapsen oma tarina, yksilöllisyys, näkyykö?

Lapset kanssakulkijoina ja -oppijoina

• lasten omia näkemyksiä ja lasten ääniä

– paljonuutta tutkimusta, jossa lapset aktiivisia osallistujia (ei

vain havainnoinnin kohteena)

– YK: lasten oikeuksien julistus – lasten oikeus ilmaista

mielipiteitään

– tutkimusta lasten kanssa ei lapsista

• uusia ja innovatiivisia mentelmiä lasten äänen

kuulemiseksi

-keskusteluja, haastatteluja, tehtäviä, taide, valokuvat,

videot, laulut, kuvat, tarinat (Alison Clark)

Esimerkkejä lastenosallisuudesta

tutkimusprosessissa

Lapset ja valokuvat, videot

- hyödyt (Einarsdottir 2005):

• kamera voimaannuttaa

• kuva edustaa aidosti lapsen perspektiiviä

• kommunoidaan muutoin kuin kielellisesti

- mitä lapset kuvaavat ?

• leikkitiloja

• pihaa, ulkotilaa

• sisätiloja

• isoja rakennuspalikoita

• tietokonetta

• korvakuulokkeita, musiikkilaitteita

• muita tiloja

• eteistä

• keittiötä

• varastoa

• ryhmätilaa

• ihmisiä

• toisia lapsia

• aikuisia

• omia töitään

• kasvatettuja kukkia

• karttaa jossa lähiympäristö

• muuta

Tuloksia lasten havainnoinnista

• Spontanit tilanteet (N= 89 episodia)

– Sosiodraamaleikki (roolileikki)

– Ei-fiktionaaliset keskustelut

– Fiktionaaliset tarinoinnit

– Jäljittelyt

– Roolien kehittäminen ja ylläpitäminen

• Strukturoidut tilanteet (N=20 episodes)

– oppimistehtävä

– Mallit:Auttamismalli

Vastustava malli

Yhdessä tekemisen malli

Ohjaajakeskeinen malli

Off-task maalli

Lapset oppivat yhdessä

• Lapsi ja opettaja oppivat yhdessä

• Lapsi ja vanhempi oppivat yhdessä

• Sisarukset oppivat yhdessä

Yhteenveto

Varhaista oppimista edistävät:

• Paljon tilaisuuksia, joissa voidaan pohtia,

kyseenalaistaa, reflektoida, ajatella

• opettaja on tietoinen lasten tavoista ajatella

• opettaja liian usein strukturoi toiminnan lähtien aikuisen

tavasta ajatella

• opettajan tehtävä:

– auttaa lapsia ymmärtämään sitä mitä tekevät

– kehittää tietoisuutta ja myönteistä asennetta oppimista kohtaan

– kysymykset jotka vievät lapsen ajattelua eteenpäin

– ”epäselvät” ja avoimet kysymykset