kunnallisten rakennushankkeiden kestävät energiaratkaisut ... · aluetehokkuus määrittelee...

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 1 / 59

Kunnallisten rakennushankkeiden kestävät energiaratkaisut aluenäkökulmasta Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen

VTT Tutkimusraportti VTT-R-07915-12

Espoo 30.11.2012


kansikuva: Helsingin Viikin Ympäristötalo 14.10.2012 P. Lahti


Esipuhe Tämä raportti on KURKE -projektin (Kunnallisen rakentamisen kestävät energiaratkaisut) alueellista energiatehokkuutta koskevan osan loppuraportti. Projektin tarkoitus on kehittää kunnallisten rakennushankkeiden energiatehokkuuden arviointimenetelmiä.

Tässä raportoidun VTT:n osuuden rinnalla raportoidaan Aalto-yliopiston osuudet Aalto-yliopiston Energiatekniikan laitoksen ja Rakenne- ja rakennustuotantotekniikan laitoksen julkaisusarjoissa (projektin vastuuhenkilöt prof. Kai Sirén ja TkT Arto Saari).

Projektia ovat rahoittaneet Tekes, Aalto-yliopisto, VTT, Espoon kaupunki, Jyväskylän kaupunki, Keravan kaupunki, Kotkan kaupunki, Vantaan kaupunki, Helsingin energia (Helen), Oy Turku Energia, Vantaan Energia Oy, Fortum Power and Heat Oy, YIT Kiinteistötekniikka Oy, Suomen Lämpöpumppuyhdistys SULPU ry ja Carrier Oy.

Tutkimus- ja kehitystyöhön sekä raportin laatimiseen ovat osallistuneet seuraavat tutkijat VTT:ltä: johtava tutkija Pekka Lahti (projektipäällikkö), tutkijat Mari Sepponen ja Mikko Virtanen.


Sisällysluettelo

1 Johdanto ............................................................................................................................................... 5 2 Kunnallisen rakennushankkeen energiatehokkuuden alueelliset ulottuvuudet ........................................ 6 3 Kunnallisen rakennushankkeen energiatehokkuuden arviointitarpeet..................................................... 7

3.1 Käytetyt energiatehokkuuden arviointimenetelmät ......................................................................... 7 3.2 Energiatehokkuus rakennushankkeen määrittelyvaiheessa ........................................................... 7 3.3 Yleis- ja asemakaavoituksen vaikutus hankkeen energiatehokkuuteen.......................................... 8 3.4 Mitä olisi ihanteellinen energiakaavoitus?...................................................................................... 8 3.5 Kenellä on suurin vaikutusvalta hankkeen energiatehokkuuden kannalta? ...................................10 3.6 Valintojen vaikutus energiatehokkuuteen suunnittelu- ja rakennusvaiheessa ................................10 3.7 Mistä tarvitaan lisätietoa energiatehokkaassa suunnittelussa? .....................................................10 3.8 Mitkä energiatehokkuutta parantavat toimet ovat helppoja toteuttaa? ...........................................10 3.9 Energiatehokkuutta arvioivien työkalujen tarve .............................................................................11

4 Alueellisen energiatarpeen ja -tehokkuuden arviointityökalun rakenne ..................................................12 4.1 Rakennusten energiatarve, energiantuotantotavat, energiankulutus ja päästöt .............................12 4.2 Henkilöliikenteen suoritteet, energiankulutus ja päästöt ................................................................17

5 Työkalun testaus esimerkkialueilla .......................................................................................................21 5.1 Marja-Vantaan Kivistö ..................................................................................................................21

5.1.1 Lähtötiedot ...............................................................................................................................21 5.1.2 Liikenneratkaisujen energiankulutuksen ja päästöjen arviointi ..................................................22 5.1.3 Rakennusten energiankulutus ..................................................................................................23 5.1.4 Energiantuotantovaihtoehdot ja niiden CO2-ekvivalenttipäästöt ................................................25

5.2 Sibbesborg, Eriksnäs ...................................................................................................................26 5.2.1 Lähtötiedot ...............................................................................................................................26 5.2.2 Liikenneratkaisut ......................................................................................................................26 5.2.3 Rakennusten energiankulutus ..................................................................................................28 5.2.4 Energiantuotantovaihtoehdot ja niiden CO2-ekvivalenttipäästöt ................................................29

5.3 Yhteenveto kokemuksista ............................................................................................................30 6 Arviointityökalun lopullinen muoto ja käyttöohje ....................................................................................32 7 Yhteenveto ..........................................................................................................................................38 Lähteet .......................................................................................................................................................39 Liite A .........................................................................................................................................................40 Liite B .........................................................................................................................................................50 Liite C .........................................................................................................................................................58 Liite D .........................................................................................................................................................59


1 Johdanto

KURKE-projektin loppuraportti on yhteenveto tutkimushankkeen keskeisistä tuloksista. Projektin tavoitteena on kehittää menettelytapoja ja työkaluja alueellisen energiatehokkuuden huomioon ottamiseksi ja arvioimiseksi kunnallisten rakennushankkeiden alueellisessa suunnittelussa.

Rakennetun ympäristön energiatehokkuutta ohjataan monilla valinnoilla ja päätöksillä jo kaavoitusvaiheessa, myös kaavoitusprosessin ulkopuolella:

erilaisilla energiantuotantotavoilla niin keskitetyllä valtakunnallisella tuotannolla kuin myös paikallisilla energiantuotantotavoilla, on erilaiset alueisiin kohdistuvat odotukset ja vaatimukset ja näistä osa voidaan viedä kaavan sisältövaatimuksiin ja esim. aluevarauksiin

paikallinen energiantuotanto voi olla keskitettyä tai hajautettua. energiatehokkuuden aluenäkökohtien huomioonottaminen kaavoituksessa edellyttää nykyisen prosessin

osapuolien, heidän odotustensa ja ongelmakohtien tunnistamista. rakennusten lämmöntarpeen pienentyessä erilaisten energiantuotantotapojen ja käytettävien

polttoaineiden edullisuussuhteet muuttuvat ja esimerkiksi hajautetut järjestelmät muuttuvat aiempaa edullisemmiksi.

energiajärjestelmien valintaan vaikuttaa myös se, millaisia riskejä niihin sisältyy, tarvitaanko varajärjestelmiä ja jos kyllä, niin millaisia?

raskasta perusrakennetta vaativat järjestelmät edellyttävät suuria käyttäjämääriä riittävällä tiheydellä (aluetehokkuudella) ollakseen kannattavia (tämä on olennaista muun muassa kaukolämpö- ja kaukojäähdytysratkaisuissa).

energiaverkon rakenne riippuu myös kortteli- ja liikenneverkon rakenteesta, koska pääverkon tulee seurata rakennetun kerrosalan painopisteitä.

sekä kaava- että rakennussuunnittelussa kaivataan työkaluja, joilla voidaan arvioida erilaisten suunnitteluvalintojen vaikutuksia suunnittelukohteen energiatehokkuuteen ja arviointityökaluja tarvitaan eri tarkkuustasoisina ja erilaisiin suunnittelutilanteisiin soveltuvina.

lisäksi tulee varautua tulevan rakentamisen energiatarpeisiin riittävästi etukäteen, suunnittelemalla ja päättämällä energiahuollon ratkaisuista pitkällä aikavälillä.

Tutkimus- ja kehittämisprojekti toteutettiin seuraavissa osissa:

suoritettiin kysely kunnallisen rakentamisen, suunnittelun, hankekehityksen ja energiajärjestelmien asiantuntijoiden joukossa (tavoitteena selvittää tarpeita ja odotuksia kunnallisten rakennushankkeiden energiatehokkuuden arvioinnissa tarvittavista tiedoista ja työkaluista).

perehdyttiin alueellisen energiatehokkuuden laskenta- ja arviointimenettelyihin kirjallisuuden ja aiempien työkalukehityshankkeiden tulosten kautta.

rakennettiin pilottiversio laskentatyökalusta, jolla alueellista energiatehokkuutta voidaan arvioida. testattiin työkalua kahdessa todellisessa aluesuunnittelutapauksessa. arvioitiin kokemukset ja viimeisteltiin niiden pohjalta helppokäyttöinen taulukkolaskentapohjainen työkalu. raportoitiin hankkeen tulokset.


2 Kunnallisen rakennushankkeen energiatehokkuuden alueelliset ulottuvuudet

Rakennetun ympäristön energiatehokkuutta ohjataan kaavoituksella, alkaen maakunta- ja seututasoilta ja päätyen yksityiskohtaiseen asemakaavoitukseen. Energiatehokkuudella tarkoitetaan tässä sekä energiankulutuksen että energiantuotannosta aiheutuneiden päästöjen määrää esimerkiksi kerrosneliötä tai henkilöä kohti. Yleispiirteisessä kaavoituksessa valitaan rakennettavien alueiden ja myöhemmin asemakaavoitettavien alueiden sijainnit, esimerkiksi tietyn kaupunkiseudun sisällä. Samalla määrittyvät edellytykset liittyä seudullisiin keskitettyihin energiajärjestelmiin ja mahdollisuudet tuottaa energiaa hajautetusti, esimerkiksi aurinko- tai tuulivoimaloilla tai lämpöpumpuilla. Liikenteen ja siinä kuluvan energian osalta sijainti määrittelee etäisyydet alueella asuvien työpaikkoihin, kouluihin, päiväkoteihin ja muihin palveluihin. Aluetehokkuus määrittelee alueen perusrakenteen (myös kaukolämpöverkon, sähköverkon ja kaasuverkon) tehokkuuden (verkostopituus kerrosneliötä tai asukasta kohti) ja sillä on vaikutusta energiansiirtoverkkojen siirtohäviöihin. Asemakaavoitusvaiheessa tulee ottaa huomioon erilaisten, sekä keskitettyjen että hajautettujen energiantuottotapojen edellyttämät tilavaraukset kaavassa.

Energiatehokkuuden aluenäkökohtien huomioonottaminen kaavoituksessa edellyttää nykyisen prosessin osapuolien sekä ongelmakohtien tunnistamista. Näin varmistetaan myös tulevissa hankkeissa osapuolien roolit ja vastuut yhteistyön sujumiseksi.

Paikallinen energiantuotanto voi olla keskitettyä tai hajautettua. Rakennusten lämmöntarpeen pienentyessä erilaisten tuotantotapojen edullisuussuhteet muuttuvat. Hajautetut järjestelmät muuttuvat aiempaa edullisemmiksi. Raskasta perusrakennetta vaativat järjestelmät edellyttävät suuria käyttäjämääriä riittävällä tiheydellä (aluetehokkuudella) ollakseen kannattavia. Energiaverkon rakenne riippuu myös kortteli- ja liikenneverkon rakenteesta, koska pääverkon tulee seurata rakennetun kerrosalan painopisteitä. Alueen sijainti määrittelee alueen synnyttämien henkilömatkojen suuntautumisen ja keskimatkapituudet läheisiin työpaikka- ja palvelualueisiin. Tätä kautta voidaan arvioida todennäköiset (keskimääräiset) henkilömatkasuoritteet (henkilökilometriä asukasta kohti) kulkutavoittain. Mitä lyhyemmät etäisyydet, sitä suurempi on kävelyn ja pyöräilyn osuus ja sitä pienempi on moottoriajoneuvoilla tapahtuvan liikenteen osuus. Alueellisesta joukkoliikennetarjonnasta riippuu kuinka suuri osuus moottoroidusta liikenteestä on linja-autoilla, junilla, raitiovaunuilla tai metrolla ja kuinka suuri henkilöautoilla. Kulkutapajakaumalla on ratkaiseva vaikutus liikennesuoritteen kokonaisenergiankulutukseen. Kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuuksien kasvu vähentää liikenteen suhteellista energiankulutusta ja päästöjä. Kaavoituksessa tehtävillä valinnoilla voidaan edistää tai vaikeuttaa kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita samoin kuin joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Sekä kaava- että rakennussuunnittelussa tarvitaan työkaluja, joilla voidaan arvioida erilaisten suunnitteluvalintojen vaikutuksia suunnittelukohteen energiatehokkuuteen. Arviointityökaluja tarvitaan eri tarkkuustasoisina ja erilaisiin tyypillisiin suunnittelutilanteisiin soveltuvina. Lisäksi tulee varautua tulevan rakentamisen energiatarpeisiin riittävästi etukäteen, suunnittelemalla ja päättämällä energiahuollon ratkaisuista pitkällä aikavälillä.


3 Kunnallisen rakennushankkeen energiatehokkuuden arviointitarpeet

Rakennus- ja aluehankkeiden energiatehokkuuden arvioinnin tarpeita kartoitettiin asiantuntijoille suunnatulla verkkokyselyllä (Digium). Tarkempi yhteenveto tuloksista on esitetty liitteessä A.

Kysely toteutettiin 24.11.2011–2.3.2012 välisenä aikana. KURKE-verkoston kautta lähetettiin 113 kutsua asiantuntijoille, joista 19 vastasi kyselyyn. Kyselyn vastausprosentti jäi näin ollen 19 %:iin. Vastanneet edustivat kuitenkin hyvin alueiden energiatehokkuuden toimijakenttää eri näkökulmista. 9 vastaajaa (eli 47 % vastaajista), edusti julkista tahoa, eli kuntia, rahoittajia ja tutkimusorganisaatiota. Yksityisten yritysten puolelta saatiin 53 % eli 10 vastaajaa, jotka työskentelivät insinööri- ja arkkitehtitoimistoissa, rakennusyrityksessä tai energiantuotantojärjestelmien valmistajalla. Asiantuntijoiden vastuualueita olivat: toimitusjohtaja, kehitysjohtaja, johtaja, kehittämisinsinööri, johtava asiantuntija, kaavoituspäällikkö, yhdyskuntasuunnittelija, arkkitehti, projektipäällikkö, projekti-insinööri, tuotepäällikkö, myyntipäällikkö sekä tutkija. Kyselyn vastaamiseen oli käytetty keskimäärin 42 minuuttia.

Kyselyn päätavoitteena oli selvittää, miten kunnallisen rakentamisen energiatehokkuutta voidaan asiantuntijoiden mielestä parantaa. Yhteenvetona kyselyn annista voidaan todeta seuraavasti:

Tärkeää on kokonaisuuksien käsittely ja hallinta, sekä kokonaisstrategia. Huomio on kiinnitettävä eniten vaikuttaviin asioihin. Eri alojen ja asiantuntijoiden tiivis yhteistyö on tärkeää. Tarvitaan kaukonäköisyyttä pitkälle tulevaisuuteen – vähintään 2030 asti. Paikalliset olosuhteet on otettava huomioon. Paikalliset energialähteet ja niiden potentiaali eri osa-alueilla tulee selvittää. Huomioitava kokonaisuutena kaupunki-, liikennejärjestelmä- ja palvelurakenne. Korjausrakentaminen on myös olennaista – mitä tehdään vanhoille rakennuksille? Kaavan ja muiden toimenpiteiden välinen työnjako, miten parhaiten vaikuttaa energiatehokkuuteen? Työkalulla varmistetaan ja perustellaan energiatehokas lopputulos, karsitaan huonot vaihtoehdot. Työkalun on oltava yksinkertainen ja havainnollinen, ensisijaisesti ammattilaisille tarkoitettu ja

säännöllisesti päivitetty. Työkalun käytön keston tulisi olla enintään 1–2 työpäivää ja kustannukset 1 000–2 000 €/arvio,

vaativampi työkaluversio erikseen. Työkalun lisäksi tarvitaan neuvontaa (verkkopalveluna tai online-ohjeistuksena) sekä mahdollisuus

tallentaa.

3.1 Käytetyt energiatehokkuuden arviointimenetelmät

Vastaajat kertoivat käyttäneensä energiatehokkuuden arviointimenetelmiä erilaisten rakennuskohteiden arvioinnissa, sekä hankkeiden laatuarvioinnissa ja tarjousvaiheessa. Lisäksi mainittiin aluetason suunnitelmien arviointi esimerkiksi suunnittelukilpailujen yhteydessä. Suosituimpia energiatehokkuuden arviointimenetelmiä olivat Yhdysvalloissa kehitetty rakennushankkeiden ympäristövaikutusten arviointityökalu LEED, jota oli käyttänyt 37 % vastaajista, sekä samantyyppinen Iso-Britanniassa kehitetty BREEAM, jota 26 % vastaajista kertoi käyttäneensä. Kolmanneksi tunnetuin oli suomalainen PROMISE, joka on rakentamisen ja hankesuunnittelun toimivuuden arviointikehikko, ja jota 11 % vastaajista oli käyttänyt. Lisäksi oli käytetty yhdeksää muuta laskenta- tai arviointityökalua sekä itse kehitettyjä menettelytapoja.

3.2 Energiatehokkuus rakennushankkeen määrittelyvaiheessa

Rakennushankkeen määrittelyvaiheessa on monia asioita, jotka vastaajien mielestä tulee huomioida. Kaikki vastaajat pitivät merkittävänä tai hyvin merkittävänä sitä, että toteutetun kohteen käytön aikana kuluu mahdollisimman vähän energiaa. Samoin vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että kaikki energiankäyttömuodot tulee huomioida (mukaan lukien lämmitys, jäähdytys, valaistus, ilmanvaihto ja muut laitteet). Valtaosan (94 %) mielestä hanke tulisi arvioida elinkaariperiaatteella, missä huomioidaan kokonaisvaltainen energiatehokkuus, lähtien raaka-ainehankinnasta aina rakennuksen purkamiseen asti.

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 8 / 59 Kaikkien vastaajien mielestä rakennushankkeen määrittelyvaiheessa kasvihuonekaasupäästöjen (joko hiilijalanjäljen tai CO2-ekvivalenttipäästöjen) arviointi on hyvin merkittävää tai merkittävää. Valtaosa vastaajista (53–74 % vastaajista, riippuen päästöstä) piti myös muiden päästöjen, kuten pienhiukkasten, rikkidioksidipäästöjen tai muiden ekosysteemivaikutusten arviointia merkittävänä tai hyvin merkittävänä.

Kommenteissa korostui tärkeänä seikkana kokonaisuuksien käsittely ja hallinta, mikä voidaan tulkita niin, että vastaajien mielestä kokonaisuudet eivät ehkä vielä ole hallinnassa. Tähän kuuluu yhtenä osana mukaan myös olemassa olevan rakennuskannan ns. uusiokäyttö. Paikalliset olosuhteet on myös otettava huomioon. Jo suunnitteluvaiheessa on huomioitava tilojen käyttötarve ja -aste, sekä tilankäytön muunneltavuus eri tarpeisiin. Tavoitteena voisi olla yli 90 % käytön osuus. Lisäksi esille nostettiin erilaisten energiavaihtoehtojen vertailun tarve.

3.3 Yleis- ja asemakaavoituksen vaikutus hankkeen energiatehokkuuteen

Yleis- ja asemakaavoituksessa tehtyjen valintojen vaikutusta rakennushankkeen energiatehokkuuteen kartoitettiin myös kyselyssä. Erityisesti huomiota kiinnitettiin kaavoituksen suunnittelu- ja päätöksentekovaiheisiin. Lähes kaikkien (94 %) vastaajien mielestä energiatehokkuuden arviointi pitkällä aikavälillä (vähintään 2030 asti) oli merkittävää tai hyvin merkittävää. Vastaajat pitivät energiatehokkuuden kannalta tärkeimpänä rakennushankkeen sijaintia (yleensä tai suhteessa liikenneverkkoon), sekä paikallista ja uusiutuvaa energiantuotantoa.

84 % vastaajista arvioi aluetehokkuuden, eli kerrosalan määrän suhteessa kulutettuun maa-alaan, vaikutuksen energiatehokkuuteen olevan hyvin merkittävä tai merkittävä. Yli puolet (58 %) vastanneista piti hankkeen toteutusta korjaamalla ja laajentamalla vanhaa uudisrakentamisen sijaan merkittävänä tai hyvin merkittävänä.

Mielipiteet vaihtelivat hieman siinä, miten tärkeää energiatehokkuuden kannalta on suunnittelun aikainen yhteistyö paikallisen energiantuottajan sekä liikennepalvelujen tuottajan kanssa. Suunnitteluvaiheen yhteistyötä energiantuottajan kanssa 53 % vastaajista piti merkittävänä tai hyvin merkittävänä, kun taas loput vastaajista arvioivat sen merkityksen vähäiseksi. Liikennepalvelujen tuottajan osalta yhteistyön arvioi 68 % merkittäväksi tai hyvin merkittäväksi. Sen sijaan kaasuverkon sijaintia ei pidetty kovinkaan merkittävänä tekijänä (74 % vastaajista), mihin todennäköisesti vaikuttaa paljon se, sijaitseeko vastaajan paikkakunta yleensäkään kaasuverkon palvelualueella.

Avoimissa vastauksissa kerrottiin, että energiatehokkuutta kaavoituksessa voitaisiin parantaa suunnittelemalla laajempia kokonaisuuksia ja katsomalla kauas tulevaisuuteen. Tulisi tähdätä kaupunkirakenteen eheyttämiseen, hyviin liikenneyhteyksiin sekä monipuoliseen palvelurakenteeseen. Myös korjausrakentaminen on osa keinopalettia.

Toisena painopisteenä nousi esiin, että paikalliset vaihtoehdot energiantuotannolle on selvitettävä kokonaistarkastelun ja optimaalisen ratkaisun etsinnän kannalta. Useiden energiamuotojen kohdalla tämä voitaisiin toteuttaa jo maakuntakaavatasolla, jotta tieto olisi saatavilla. Yhtenä ehdotuksena oli, että kaavassa tulisi voida ilmoittaa mahdollisen lähilämmön ja -kylmän osalta saatavilla olevat ja tulevat elinkaaren aikaiset liityntätehot ja vuosienergiat sekä käytetyt energialähteet ja päästövaikutukset.

3.4 Mitä olisi ihanteellinen energiakaavoitus?

Asiantuntijat kuvasivat ihanteellisen energiakaavoituksen sisältöä seuraavasti: kokonaisvaltaista asiantuntijoiden sekä kaavoituksen ja muiden osa-alueiden, kuten energiantuotannon ja liikennepalvelun, välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Ensin tarvitaan kokonaisstrategia, jonka mukaan keinot valitaan. Kokonaisvaltainen suunnittelu ja (ympäristö)vaikutusten arviointi edellyttää eri tahojen yhteistyötä. Myös yleiskaava on saatettava ajan tasalle. Energiakaavoitus voisi pitää sisällään halutun energiatehokkuustason, sekä päästötasojen ja uusiutuvan energiantuotannon osuuksien määrittelyt. Siinä voitaisiin myös määritellä kaukolämmön ja -kylmän palvelualueita, liikenneverkkoa sekä paikallisten energialähteiden tuotantopotentiaalin kartoittamista.

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 9 / 59 Vastaajat ehdottivat myös seuraavia näkökulmia energiakaavoitukseen:

”Arvioidaan 80/20 -periaatteella niitä asioita, joilla on oletettavasti suurin vaikutus energiankulutukseen ja päästöihin. Energiatehokkuus on ajattelutapana mukana heti hankkeen suunnittelusta lähtien, esim. Porvoon Skaftkärr hyvä case.”

”Kaavassa tulisi ilmoittaa mahdollisen kaukolämmön ja -kylmän (ja lähilämmön & -kylmän) osalta saatavilla olevat elinkaarenaikaiset liityntätehot sekä käytetyt energialähteet ja päästöominaisuudet.”

”Mahdollisimman väljä kaava ja muu arsenaali käyttöön. Kaava sallisi sekä keskitetyn energian tuotannon että yksityisten eri vaihtoehtojen valinnan.”

”Kaikilla alueilla ei välttämätöntä suosia kaikkia energiavaihtoehtoja, kaavoittaja voi asiantuntijoiden avulla valita sopivimmat.”

”Kaukolämpöalueiden määrittely palvelualueina, missä tulisi sallia ainoastaan paremmat vaihtoehtoiset ratkaisut. Ts. ei maalämpöä yhteistuotantokaukolämpöalueille, ellei itse tuota myös tarvitsemaansa sähköä. Uusiutuvien lisäenergiantuotannon tulisi olla yhteistuotantoalueilla sähköä. Pitäisi määritellä mitkä tuotantomuodot ovat sallittuja, pientuotantolaitosten paikat suojaetäisyydet, hiukkasrajat.”

”Liikenneverkko toimiva. Kevyen liikenteen verkko toimiva myös yksityiskohdissaan eli toteutettuna. Pikapyörätiet. Joukkoliikenteen toimintamahdollisuudet huomioitu.”

Hyvin eriäviä mielipiteitä nostatti kysymys siitä, pitäisikö asemakaavassa (joko kaavamääräyksissä tai rakennustapaohjeissa) määritellä rakennusten energiatehokkuustaso ja sen laskentatapa. Puoltaneet vastaajat pitivät vaatimuksena yleisesti hyväksyttyä ja riittävän selkeää ja yhtenäistä laskentatapaa. Tämä kuitenkin tarkoittaisi sitä, että muita tekijöitä, kuten rakennusalaa ja materiaalivalintoja, pitäisi olla valmiita alistamaan energiatehokkuudelle.

Energiatehokkuuden asettamista kaavassa vastustaneita puolestaan mietitytti muun muassa laskentatavan muuttuminen – viedäänkö kaava tällöin aina valtuuston muutettavaksi? Tämän tarpeellisuutta epäiltiin, sillä EU-direktiivien alituisen tiukentumisen arveltiin kantavan tästä vastuun. Lisäksi todettiin, että voisi olla parempi ohjata määräyksissä olevilla porkkanoilla valintaa energiatehokkaammaksi. Aikataulu asettaa tälle myös haasteita, sillä kaavoituksen toteuttaminen voi joskus viedä yllättävän paljon aikaa, eikä käsiä haluta sitoa.

Vastaajien avoimia kommentteja kysymykseen energiatehokkuuden määräämisestä kaavassa:

”Helpoin tapa kannustaa olisi syöttötariffit ja uudistuotannon E-luvulla. Pakkoa voisi olla kaukolämpöverkkoon liittymisessä. Tulisiko erottaa toisistaan verkko ja lämmöntuottaja? Tulisi liittyä, mutta lämmön voisi ostaa keneltä tahansa? Kuten sähkössäkin.”

”Kaupungit voivat antaa myös omia energiatehokkuuden minimivaateita.”

”Riippuu muista lähtökohdista, esim. kaukolämmön kanssa passiivitalo ei ole kannattava välttämättä.”

”Alueittaiset tavoitteet voisi uusilla alueilla määritellä, rakennuskohtaisethan tulevat muutenkin normina käyttöön.”

”Normeja kiristämällä ei saavuteta kestävää rakentamista, mutta minimitaso lienee määriteltävä.”

”Tulevaisuudessa rakentamisenaikaisiin ja loppusijoittamisen päästöille vaatimukset, ehdot, ohjeet ja kannustimet.”


”Asemakaavalla ei saisi sitoa ratkaisuja liikaa - kaava ei saa estää uusia energiainnovaatioita.”

3.5 Kenellä on suurin vaikutusvalta hankkeen energiatehokkuuden kannalta?

Vastauksissa nousi esiin koko ketju kaavoituksesta rakentajaan olennaisena energiatehokkuuden kannalta. Kansallisella määräystasolla asetetaan vaatimukset. Seuraavalla portaalla ovat kunta ja sen johtavat luottamus- ja virkamiehet, kaavoittaja sekä rakennusvalvonta; ja näissä erityisesti olennaista on kunnan kaavoitus- ja maankäyttöpolitiikka. Kaavoituksen kannalta tasoina ovat yleiskaava – asemakaava – rakentamistapaohje – hankesuunnittelu – luonnossuunnittelu – rakennuslupa – toteutus. Suunnitteluvaiheessa rakennushankkeen tilaaja on määräävässä asemassa, ja toisaalta rakennuttaja niiltä osin, joissa hän voi vaikuttaa tilaajan tekemiin ratkaisuihin.

Yleisesti todettiin energiatehokkuuden olevan tahdon asia. Organisaatiossa olisi hyvä olla energianeuvontaan erikoistunut henkilö tai osasto. Toisaalta yksi vastaaja totesi, ettei henkilöillä ja osapuolilla ole merkitystä, sillä kaikki toimivat järkevästi omasta näkökulmastaan. Sen sijaan pelisäännöt pitäisi muuttaa siten, että osaoptimointi ja omaan pussiin pelaaminen lakkaisi.

3.6 Valintojen vaikutus energiatehokkuuteen suunnittelu- ja rakennusvaiheessa

Enemmistö vastaajista (84 %) piti tärkeänä valita rakennuksen energiatehokkuustaso tulevien (vuoden 2020 ja siitä eteenpäin) määräysten mukaan. Tyytyminen nykyiseen määräystasoon epäilytti monia vastaajia (42 %).

Paikallisesta energiantuotannosta suosituimpia ratkaisuja olivat 1) maa/vesilämmön hyödyntämismahdollisuudet, 2) aurinkoenergia ja myös 3) tuulienergia, johon kiinnostus tosin oli matalampi kuin muihin kahteen edelliseen ratkaisuun (Liite A). Paikallisesta energiantuotannosta todettiin, että järjestelmien huolellinen suunnittelu ja eri asiantuntijoiden ja alojen välinen yhteistyö on tärkeintä, mahdollisimman varhaisesta vaiheesta alkaen. Suunnitteluun kaivattiin pakettiratkaisuja, joita kunnat voisivat hyödyntää ja päättäjät ymmärtää päätöstä tehdessään. Jälleen kokonaisuuden hallintaa pidettiin tärkeänä. Kannustusta toivottiin myös minimivaatimukset ylittäviin ja kunnianhimoisiin ratkaisuihin. Piloteilla ja referenssikohteilla tunnistettiin olevan tärkeä rooli esimerkkeinä ja oppimisen sekä oppien levittämisen lähteinä. Lisäksi mainittiin eri vaihtoehtojen simulointi ja valintojen vaikutusten arviointi.

3.7 Mistä tarvitaan lisätietoa energiatehokkaassa suunnittelussa?

Kokonaisuuden hallinnassa koettiin tarvittavan lisätietoa. On vaikeaa arvioida, mitkä valinnat vaikuttavat vähän, ja mitkä paljon. Erilaisia menettelytapoja on paljon, eikä mikään niistä ole saavuttanut standardin asemaa tai yleistynyt. Tästä aiheutuu ristiriitaisia tuloksia ja näkemyksiä, vaikka keskustelua toki tarvitaankin. Lisäksi kaivattiin osaavia suunnittelijoita sekä vuorovaikutusta eri alojen välillä. Yhtenä lisätiedon tarpeena mainittiin myös energiatehokkuuden laskeminen sekä sen mittarit. Jotkut kaipasivat puolestaan lisätietoa uusiutuvasta ja paikallisesta energiantuotannosta, sekä energiaverkkojen ja tuotantolaitteiden omistuksesta.

Rakennuksiin liittyen lisätiedon tarpeita nousi esille useita. Rakennuksen käyttökoulutus on yleensä vähäistä ja ohjaustekniikka liian vaikeaselkoista. Lisäksi vastaajia mietitytti ilmanvaihdon energiatehokkuus, sähköjärjestelmät ja jäähdytyksen tarpeen nousu.

3.8 Mitkä energiatehokkuutta parantavat toimet ovat helppoja toteuttaa?

Helppoina energiatehokkuustoimina esiin nousivat rakennuksissa seuraavat keinot: talotekniikan ja erityisesti ilmastoinnin tason parantaminen, sekä rakennuksen suuntaus ja sijoitus tontilla, massoittelu ja vaipparakenne. Esimerkiksi Riihimäen Peltosaaressa oli saatu yksinkertaisilla toimenpiteillä vedenlämmityksessä ja veden paineen laskemisella 10 000 euron vuosisäästöt asuntoyhtiötä kohden.

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 11 / 59 Teknisten ratkaisujen lisäksi ehdotettiin vaikuttamista ihmisen käyttäytymiseen, joka ei aina edes vaadi investointeja, mutta vaikutus voisi olla suuri.

3.9 Energiatehokkuutta arvioivien työkalujen tarve

Kaikki vastaajat pitivät tärkeänä, että työkalu olisi yksinkertainen ja havainnollisessa muodossa, sekä sitä, että työkalu vastaa kaava-, rakennus- ja hankesuunnittelun oleellisiin kysymyksiin. Sen tulisi myös olla yleisesti tunnettu ja käytetty. 74 % vastaajista asetti painoarvoa työkalun sertifioinnille tai ympäristöministeriön suositukselle. Hieman vähemmän (68 % vastaajista) koettiin tarvetta laskentatulosten perusteella myönnettävälle energiatehokkuussertifikaatille. Työkalun toivottiin tuovan esiin eri valintojen ja vaihtoehtojen vaikutukset energiatehokkuuteen. Toisaalta arviointityökaluja tarvitaan myös osoittamaan asukkaille ja päätöksentekijöille, mitä kannattaa tehdä. Se voisi tarjota tukea myös muun muassa kaavamääräysten perusteluun tyyliin: ”tähän energiatasoon päästään näillä valinnoilla”. Mielipiteet arviointityökalun käytön kestosta ja kohtuullisista kustannuksista yhdessä käyttökohteessa vaihtelivat keskimäärin 1–2 työpäivän ja 1 000–2 000 € välillä.

Työkalun tulisi myös kaikkien mielestä soveltua täydennys- ja korjausrakentamisalueille, sekä 94 % mielestä ainakin uudisrakentamisalueille. Suurin osa vastaajista (89 %) näki tarpeen eritasoisille työkaluille strategisesta suunnittelusta kaavoitukseen ja rakennussuunnitteluun. Suurin tarve nähtiin suunnittelijoille ja muille ammattilaisille suunnatulla työkalulle (100 % vastaajista). Toisaalta avoimissa kommenteissa todettiin, että asian popularisoimiseksi olisi hyvä saada tietoa myös tavallisille ihmisille.

Avoimissa kommenteissa ehdotettiin, että tarjolla voisi olla kaksi eri versiota: ”Lite-” ja ”Full-” versio. Lite-version käyttö voisi kestää puolesta tunnista kahteen tuntiin, ja se olisi suunnattu suurelle yleisölle ja aiheeseen johdatteluun ja opiskeluun. Tämä ei kuitenkaan voisi olla minkään luvan edellytys tai päätöksenteon peruste. Full-versiossa puolestaan jo pelkästään tietojen keruu monista lähteistä kestää useampia päiviä, ja tuloksena olisi sertifikaatti. Tällöin puhutaan jo tuhansien eurojen kustannuksesta, ja sen laatijana voisi olla yksityinen yritys. Tosin tämä Full-versio olisi jo raskas menettely, eikä sen pitäisi koskea pientalorakentajia tai pieniä hankkeita, joten ehkä näiden väliin tarvitaan jonkinlainen väliporras.

Työkalujen lisäksi todettiin avoimissa vastauksissa, että tarvitaan arvioinnin tueksi neuvontaa (esim. online help desk), ainakin siirtymävaiheessa. Ohjeistus tulee mielellään olla työkalun yhteydessä, ja työkalulle tarvitaan tekninen tuki. Lisäksi mainittiin mahdollisuus tallentaa erilaisia versioita.


4 Alueellisen energiatarpeen ja -tehokkuuden arviointityökalun rakenne

Tutkimus- ja kehityshankkeessa toteutettiin taulukkolaskentapohjainen työkalu (KURKE-työkalu) alueellisen energiatehokkuuden arviointiin. KURKE-työkalu on tarkoitettu kunnallisen rakennushankkeen alueellisen energiatehokkuuden (energiantuotannon ja -kulutuksen) vertailuun. Aluetason KURKE-työkalun tarvitsemat lähtötiedot ja tulostus on kuvattu luvussa 6. Työkalu on vapaasti ladattavissa KURKE-projektin internetsivuilla1. Rakennustason energiaratkaisuiden ja niiden kustannusten arviointiin kehitetty KURKE-työkalu on toteutettu ja raportoitu erikseen hankkeen Aalto yliopiston toteuttamassa osuudessa, ja se on myös saatavilla hankkeen internetsivuilta. Tehokkuuden mittareina ovat suhteellinen energiankulutus ja hiilidioksidipäästöt kerrosneliötä ja henkilöä (asukasta ja työpaikkaa) kohden. Työkalulla arvioidaan alueen rakennuksien käyttöä ja muuta toimintaa varten tuotettua ja rakennuksissa kulutettua energiaa (lämmitys-, sähkö- ja jäähdytysenergiaa) sekä henkilöliikennettä varten tuotettua ja kulutettua energiaa. Työkalu arvioi sekä energiantuotannon määrät että sen aikana aiheutuneet päästöt. Rakenteisiin (talot + infra) sitoutunut energia ei sisälly laskentamalliin.

Alueen suunnittelijan ja työkalun käyttäjän kannalta keskeistä on miettiä sitä, millä energia- ja liikennejärjestelmillä (keskitetty/hajautettu, uusiutumattomat/uusiutuvat energialähteet, polttoainevalinnat, joukkoliikenne/kävely/pyöräily jne.) alueen on ajateltu toimivan sen jälkeen kun se on rakennettu.

Osa energiajärjestelmien tehokkuudesta riippuu voimakkaasti jo alueen sijaintivalinnoista, esimerkiksi siitä miten alue sijoittuu suhteessa muuhun kaupunkirakenteeseen, olemassa oleviin energia- ja liikennejärjestelmiin, palveluihin ja työpaikkoihin. Sijainti antaa tietyt reunaehdot energia- ja liikennejärjestelmien suunnittelulle. Jos esimerkiksi kahden aluesuunnitelman vaihtoehdon välillä on vaihtelua em. sijaintimuuttujissa, syntyy myös eroja laskentatuloksissa.

Työkalua voidaan käyttää myös sellaisessa tapauksessa, että halutaan arvioida tietyn (yhden) maankäyttösuunnitelman toteuttamista erilaisilla energiajärjestelmillä ja/tai erilaisilla liikennejärjestelmillä. Kehitetyllä alueellisella energiatehokkuusmallilla voidaan laskea ja vertailla näiden vaihtoehtojen välisiä eroja saman maankäyttösuunnitelman sisällä. Jos esimerkiksi lopputulos näyttää hyvältä tai huonolta jonkun järjestelmän suhteen, arvioidaan sen jälkeen pitääkö maankäyttösuunnitelmaa muuttaa sen takia johonkin suuntaan – esimerkiksi sen takia, että hajautettua energiaa pystyttäisiin tuottamaan alueella edullisemmin.

4.1 Rakennusten energiatarve, energiantuotantotavat, energiankulutus ja päästöt

Rakennusten energiankulutusta arvioitaessa työkaluun on mahdollista syöttää kuusi erilaista rakennustyyppiä. Kullekin rakennustyypille määritellään yhteenlaskettu kerrosala, jonka voi asettaa työkaluun joko suoraan, tai sen voi laskea syöttämällä asukkaiden lukumäärän (yhteensä samantyyppisissä rakennuksissa) sekä keskimääräisen kerrosalan asukasta tai työpaikkaa kohden. Oletuksina olevia kuutta rakennustyyppiä voi lisäksi työkalussa vapaasti muunnella, jolloin niille on määriteltävä omat energiankulutuslukunsa. Oletuksena työkalussa olevat rakennustyypit ovat:

Asuinkerrostalot Olemassa olevat asuinkerrostalot Asuinpientalot Olemassa olevat asuinpientalot Julkiset palvelutilat Toimistotilat

Rakennustyyppien keskimääräinen energiankulutus annetaan tunnuslukuina rakennuksen kerrosalaa kohden. Energiankulutus arvioidaan neljän ominaiskulutuskertoimen (kWh/k-m2,a) kautta:

Tilojen lämmitys Lämmin käyttövesi

1 ks. http://ene.aalto.fi/fi/tutkimus/kurke/


Sähkö Jäähdytys

Rakennusten energiankulutusta määriteltäessä on myös valittavissa onko rakennuksissa reaaliaikainen sähkön kulutuksen seuranta asukkaille. Reaaliaikaisen sähkönkulutus tiedon jakamisen vaikutus sähkönkulutuksen pienenemiseen on arvioitu olevan keskimäärin 8 %, joka on yli 20 reaaliaikaisen sähkön mittarointi tutkimuksen keskiarvo kertyneestä energiansäästöstä. [Neenan ja Hemphill, 2008] Keskitetyissä energiantuotantoratkaisuissa energiaa tuotetaan keskitetysti ja sitä siirretään verkostoja pitkin rakennuksiin. Esimerkiksi lämmönsiirrosta kaukolämpöverkossa aiheutuu siirtohäviöitä, jotka on myös tuotettava rakennusten energiantarpeen lisäksi. Työkalussa kauko- ja aluelämpöverkon häviöitä arvioidaan aluetehokkuuden kautta. Aluetehokkuus on kytköksissä kulutustiheyteen, joka puolestaan vaikuttaa kaukolämmön verkostopituuksiin ja sitä kautta lämpöverkon häviöiden osuuteen alueen lämpöenergiantarpeesta. Kaukolämpöverkon siirtohäviöiden kertoimet ovat asiantuntija-arvioita, jotka tehtiin KURKE-hankkeessa aiempien tutkimusten ja alueiden energia-analyysien pohjalta. Työkalussa käytetyt aluetehokkuusluokat, niiden kuvaus sekä aluetehokkuuden numeeriset arvot on esitetty taulukossa 4.1. Aluetehokkuus on kokonaiskerrosala jaettuna maa-alalla. Se on yleensä 0,4–0,7 kertaa alueen keskimääräinen tontti- tai korttelitehokkuus riippuen siitä kuinka paljon viheralueita tai muita vapaa-alueita sisältyy kohdealueen rajauksen sisään. Taulukossa on esitetty myös aluetehokkuuteen sidoksissa olevat lämpöhäviöiden osuudet suhteessa alueen lämpöenergiankulutukseen. Taulukko 4.1. Aluetehokkuusluokat ja niiden määrittelyjen keskinäinen vastaavuus lämpöverkon häviöiden määrittelyssä

aluetehokkuuden luokka aluetehokkuuden kuvaus

kaavoituksessa yleisesti käytetty

aluetehokkuusluku

lämpöverkon häviöiden määrittelyssä käytetty

kerroin erittäin väljä haja-asutusalue alle 0,1 0,18 väljä väljä pientaloalue 0,1-0,2 0,12 keskiverto tiivis pientaloalue 0,2-0,3 0,09 tiivis väljä kerrostaloalue 0,3-0,4 0,04 erittäin tiivis tiivis kerrostaloalue yli 0,4 0,03 Työkalussa on joukko valmiiksi määriteltyjä energiantuotantovaihtoehtoja. Valmiiksi määritellyt vaihtoehdot ovat t sekä hajautettuja, talokohtaisia että keskitettyjä energiaratkaisuja. Energiaratkaisut on eritelty lämmön ja sähkön tuotannolle. Myös valmiiksi määritellyt vaihtoehdot ovat jossain määrin käyttäjän muunneltavissa, esimerkiksi lämpöpumpun vuosihyötysuhteen (COP) muodossa. Valmiiksi määritellyt energiantuotantoratkaisut on esitetty taulukossa 4.2.

Taulukko 4.2. Energiantuotantovaihtoehdot

Lämmöntuotanto Sähköntuotanto Kaukolämpö Sähköverkko Sähkölämmitys Sähköverkko Maalämpö (talokohtainen) Sähköverkko Maalämpö (alue) Sähköverkko Pellettikattila Sähköverkko Puuhake kaukolämpö Sähköverkko Kaukolämpö Aurinkosähkö + verkko Aurinkolämpö + kaukolämpö Sähköverkko Aurinkolämpö + puuhake-KL Sähköverkko Kaukolämpö Tuulisähkö + verkko

Valmiiksi määriteltyjen energiantuotantovaihtoehtojen lisäksi työkalussa on mahdollista määritellä kaksi hybridienergiantuotantoratkaisua vapaammin. Kullekin kuudelle rakennustyypille on määriteltävissä kolme erilaista lämmöntuotantotapaa sekä kolme erilaista sähköntuotantotapaa. Jokaiselle lämmön- ja sähköntuotantotavalle tulee lisäksi määrittää osuus kyseisen rakennustyypin lämmön- tai sähköntuotannosta. Lämmitystavoista valittavissa ovat:


Kaukolämpö Sähkölämmitys Maalämpö (talo) Maalämpö (alue) Pellettikattila Puuhake kaukolämpö Aurinkolämpö

Sähköntuotantotavoista valittavissa ovat:

Aurinkosähkö Tuulisähkö Sähköverkko

Työkalun käyttäjälle on mahdollista valita lämmitykseen käytetyn sähkön päästökertoimen laskentatapa kolmesta vaihtoehdosta (Kuva 4.1). Lämmitykseen käytetty sähkö sisältää sähkölämmitteisten rakennusten lämmitykseen käytetyn sähkön sekä maalämmöllä lämmitettävien rakennusten lämpöpumppujen kuluttaman sähkön. Ensimmäinen vaihtoehto käyttää lämmityssähkön päästökertoimena keskimääräistä päästökerrointa suomalaiselle keskiarvosähkölle. Toisessa vaihtoehdossa lämmityssähkö oletetaan tuotettavan talvikuukausina erillistuotantona, joka nostaa lämmityssähkön päästökerrointa suhteessa keskimääräiseen päästökertoimeen. Tällöin talvikuukausiksi lasketaan joulu-, tammi- sekä helmikuu, joiden aikana rakennuksissa kulutetaan noin 40 % vuotuisesta lämmityssähkön tarpeesta. Kolmannessa vaihtoehdossa kaikki lämmityssähkö on oletettu tuotettavan erillistuotantona, jonka päästökerroin on moninkertainen Suomen sähkön keskiarvoon verrattuna. Lämmityssähkön päästökertoimien laskentamenetelmä on kehitetty Geoener-hankkeessa. [Holopainen et al., 2010]

Kuva 4.1. Lämmitykseen käytetyn sähkön päästökertoimen valinta

Työkalu laskee alueen energiankulutuksen rakennusten, mahdollisten lämpöverkkojen ja liikenteen osalta. Tuloksissa eritellään rakennusten energiankulutus rakennustyypeittäin, energiankulutus henkilöä sekä kerrosneliömetriä kohden. Esimerkkejä energiankulutuslaskennan tuloksista on esitetty kuvassa 4.2.


Kuva 4.2. Energiankulutuslaskennan tuloksia

Energiantuotantovaihtoehdoille lasketaan kasvihuonekaasupäästöt eli hiilidioksidiekvivalenttipäästöt. Päästölaskennassa erotellaan lämmityksen, sähkön, jäähdytyksen sekä liikenteen päästöt. Lisäksi vaihtoehdoissa, joissa lämmityksessä käytetään sähköä, on eritelty päästöt lämmityssähkölle (Kuva 4.3). CO2-ekvivalenttipäästöt lasketaan sekä henkilöä (asukasta ja työpaikkaa) että kerrosneliömetriä kohden. Sähkön ja kaukolämmön päästökertoimet ovat keskimääräisiä päästökertoimia Suomessa vuosilta 2000–2007. (Keto, 2010) Päästöjen allokointi CHP-tuotannon osalta on tehty hyödynjakomenetelmällä.


Kuva 4.3. Kasvihuonekaasupäästöt eri energiantuotantovaihtoehdoille

Työkalulla on myös mahdollista tarkastella päästökertoimien muutoksesta aiheutunutta muutosta energiantuotantovaihtoehtojen kasvihuonekaasupäästöjen määrään. Lähtötietoina annetaan päästökertoimien muutosnopeus vuodessa sekä tarkasteluajanjakson alkamis- ja loppumisvuosi. Työkalu laskee päästökertoimien suuruuden tarkastelujakson päättyessä ja vertaa kasvihuonekaasupäästöjen määrää nykytilanteeseen eri energiantuotantovaihtoehtojen osalta. (Kuva 4.4)

Kuva 4.4. Päästökertoimien muutoksen vaikutus eri energiantuotantovaihtoehtojen CO2-ekvivalenttipäästöihin


4.2 Henkilöliikenteen suoritteet, energiankulutus ja päästöt

Arvioitavan alueen aiheuttaman henkilöliikenteen laskentamallin on katettava kaikki tyypilliset suomalaiset kaavoituksen kohteena olevien alueiden olosuhteet. Liikennesuoritteista merkittävä osa määräytyy alueen sijainnin perusteella eli niistä keskimääräisistä etäisyyksistä, joita alueella on suhteessa lähiseudun työpaikkoihin, palveluihin ja virkistysalueille. Myös asemakaavatasolla on syytä tietää, miten alueen sijainti yhdyskuntarakenteessa tai sitä laajemmassa kaupunkiseudullisessa tai jopa valtakunnallisessa kokonaisuudessa vaikuttaa alueen synnyttämään liikennesuoritteeseen ja sitä kautta energiankulutukseen ja päästöihin. Asemakaavatason valinnoilla voi sijaintivalintoihin vaikuttaa enää rajoitetusti, mutta erityisesti kevyen liikenteen verkkoihin kohdistuvilla suunnittelupäätöksillä voidaan vaikuttaa ihmisten kulkutapavalintoihin. Kävelyn tai pyöräilyn reitit voivat olla enemmän tai vähemmän sujuvia, miellyttäviä ja turvallisia. Matkan päätepisteissä tarjolla olevien polkupyörien säilytystilojen laatu ja suihkumahdollisuudet vaikuttavat myös siihen valitaanko pyöräily vai ei. Koko Suomea kattavia henkilöliikennettä koskevia tutkimustietoja on saatavissa noin 5-6 vuoden välein tehdyistä henkilöliikennetutkimuksista (HLT). Viimeisin julkinen tieto on HLT 2010–11 tutkimuksesta, joka julkaistiin maaliskuussa 2012. HLT-tutkimukset perustuvat maanlaajuiseen kyselyyn ja matkapäiväkirjoihin, jotka yleistetään ja tyypitellään koko maan kattaviksi aluetyyppi- ja kulkutapakohtaisiksi ominaistiedoiksi. Aineistoa ja sen edustavuutta pidetään hyvinä, joten niiden käyttöä voidaan perustella liikenteen energiatehokkuutta koskevan arviointimallin lähtötietoina. Joka tapauksessa parempaa koko Suomea kattavaa liikennetietoa ei edes ole saatavissa. Mikäli suunnittelun kohteena olevalta alueelta tai sitä ympäröivältä laajemmalta kaupunkiseudulta on saatavissa HLT:tä tuoreempaa ja tarkempaa liikennetutkimustietoa, voidaan niitä käyttää HLT-tietojen sijaan. Seuraavassa esitetään keskeisimpiä HLT 2010–11 tutkimuksen tuloksia koskien aluetyyppien luokituksia ja niiden mukaisia kulkutapakohtaisia liikennesuoritteita. Alueiden tyypittely niiden ominaisuuksien mukaan helpottaa tarkasteltavan, kaavoituksen kohteena olevan alueen liikenteellisten ominaisuuksien määrittelyä. HLT 2010–11 tutkimuksen mukaan henkilöliikenteen suoritteet (henkilökilometrit asukasta kohti) riippuvat kohteena olevan alueen yhdyskuntarakenteellisista ja kaupunkiseudullisista ominaisuuksista. Tätä empiiristä tutkimustietoa voidaan hyödyntää myös uusien alueiden liikenteellisten ominaisuuksien määrittelyssä. Vastaavilla uusilla alueilla asukkaiden liikennekäyttäytyminen on todennäköisesti samanlaista kuin tutkimuksen kohteena olleiden todellisten alueiden liikennekäyttäytyminen. Aluetyyppien luokitukseen liittyvät esimerkkikartat (liite B) helpottavat arvioitavan alueen sijoittamista käytettävissä olevassa aluetypologiassa. Tutkimuksessa käytetty henkilömatkojen kulkutapojen typologia on seuraava:

jalankulku (mukaan lukien sukset, rullaluistimet, potkukelkat yms.) polkupyöräily henkilöauton kuljettaja henkilöauton matkustaja linja-auto metro tai raitiovaunu juna muu (sisältää sekä julkista (taksit, lentokoneet, lautat) että yksityistä ajoneuvoliikennettä (mopot,

moottoripyörät, mopoautot, mönkijät, traktorit jne.) Vastaava henkilömatkojen tarkoituksen eli matkatyypin mukainen typologia on seuraava:

työmatka koulu- ja opiskelumatka työasiamatka ostos- ja asiointimatka vierailumatka mökkimatka muu vapaa-ajan matka

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 18 / 59 Keskimääräiset matkasuoritteet (henkilökilometriä/henkilö vuorokaudessa) ovat alue- ja kulkutavoittain HLT 2010–11:n mukaan taulukon 4.3 mukaisia. Taulukko 4.3. Keskimääräiset matkasuoritteet (henkilökilometriä/henkilö vuorokaudessa kaupunkikoon mukaan ja kulkutavoittain [HLT 2010–11)

Pääkaupunkiseutu Suuret kaupungit Keskisuuret kaupungit Pienet kaupungit Muut kunnat kaikki jalankulku 1,2 1,3 1,0 1,1 0,8 1,1 polkupyörä 0,7 1,0 0,8 0,8 0,5 0,7 HA kuljettaja 15,5 19,0 21,7 23,3 23,2 20,8 HA matkustaja 7,4 10,9 8,5 9,0 9,7 9,1 linja-auto 4,3 2,8 1,7 3,0 2,8 3,0 metro, raitiovaunu 1,9 0,0 0,0 0,0 0,0 0,2 juna 4,1 2,8 2,7 3,6 1,0 2,7 muu 2,2 2,8 3,2 5,8 5,2 3,9 yhteensä 36,4 40,8 39,5 46,1 42,9 41,4

Kaupunkikoon lisäksi aluetyyppi vaikuttaa henkilöliikenteen suoritteisiin monin tavoin (Liite B). HLT 2010–11 tutkimuksen mukaisia aluetyyppikohtaisia keskiarvolukuja voidaan tapauskohtaisesti korjata vastaamaan paremmin alueen todellisia ominaisuuksia. Sen tulisi kuitenkin perustua paikalliseen tutkittuun tai kokemusperäiseen tietoon. Taulukoiden antamia liikennesuoritetietoja pidetään liikennemallin pääasiallisina lähdetietoina. Niitä voidaan kuitenkin tarkastella kriittisesti muiden lähdetietojen antamien viitteiden kautta. Keskiarvotietojen käyttö voi olla jossain tapauksessa liian epätarkkaa eli jos on esimerkiksi paikallisen liikenneolosuhteiden tuntemuksen perusteella tietoa, että matkojen keskipituudet ovat kohdealueella selvästi pitemmät tai lyhyemmät, on syytä soveltaa keskiarvoista poikkeavaa tietoa. Muunnos tai keskiarvoa korvaavan tiedon käyttö on kuitenkin syytä tehdä vain asiantuntevan henkilön toimesta tai opastuksella. Tukena muunnokseen voi käyttää HLT 2010-11 perustietoja matkojen keskipituuksista (km/matka), matka-ajoista (minuuttia/matka), kokonaismatka-ajoista (minuuttia/henkilö vuorokaudessa) ja matkaluvusta (matkojen lukumäärä/henkilö vuorokaudessa) tai vastaavia tietoja matkatyypeittäin. Jos esimerkiksi kohdealue sijaitsee oheisen luokittelun mukaan ”suuressa kaupungissa”, mutta tiedetään, että kohdealueen keskietäisyys työpaikkojen painopisteestä on ”vain” 5 km (keskiarvon 6,075 km sijasta), voidaan matkojen keskisuoritetta vähentää työmatkojen osuutta (kokonaissuoritteesta) vastaavasti. Henkilöliikenteen energiankulutus- ja päästötiedot perustuvat VTT:n LIPASTO-tietokantaan2. Eri liikennevälineiden energiankulutuksen ja tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen (CO2, CH4 ja N2O, yhdistettynä CO2-eq.) ominaisluvut perustuvat VTT:n LIPASTO-laskentamallin käyttämiin tuoreimpiin lukuihin vuoden 2010 tasolla (taulukko 4.4.)

2 LIPASTOn verkkosivut: http://lipasto.vtt.fi/

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 19 / 59 Taulukko 4.4. Henkilöliikenteen energiankulutus- ja päästötiedot (VTT:n LIPASTO-tietokanta3)

Keskiarvoissa dieselajoneuvojen suoriteosuus on 22 % ja katuajon suoriteosuus 35 %. Linja-autoliikenteen osalta on käytettävissä vastaavat luvut diesel- ja kaasukäyttöisille busseille ja raideliikenteen osalta sähköjunille. Jos paikalliset olosuhteet poikkeavat merkittävästi keskiarvosta, on syytä käyttää ajoneuvotyyppi- tai liikenneverkkokohtaisia arvoja. Työkalulla on myös mahdollista tarkastella liikenteen päästökertoimien oletetusta muutoksesta aiheutunutta muutosta liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen määrään. Lähtötietoina annetaan päästökertoimien muutosnopeus vuodessa sekä tarkasteluajanjakson alkamis- ja loppumisvuosi. Työkalu laskee päästökertoimien suuruuden tarkastelujakson päättyessä ja vertaa kasvihuonekaasupäästöjen määrää nykytilanteeseen. Jotta kaikkien kulkutapojen energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöt tulisivat tasapuolisesti laskentaan mukaan, on moottoriajoneuvojen lisäksi mukaan otettu myös kävelyn ja pyöräilyn energiankulutus ja hiilidioksidipäästöt. Arvion perustana on oletus, että sekä kävely että pyöräily kuluttavat energiaa enemmän kuin tilanne, jossa henkilö istuu ajoneuvossa (henkilöautossa, bussissa, junassa, raitiovaunussa tai metrossa) tai on muuten tekemättä mitään fyysisesti rasittavaa. Ihmisen ruumiintoimintojen energiankulutus on perustasollaan mukana kaikissa kulkutavoissa, joten tässä otetaan huomioon vain kävelyn ja pyöräilyn aiheuttama lisäkulutus verrattuna istumiseen. Tavanomaista työmatka-, asiointi- ym. liikkumista ei ole tässä pidetty urheilu- tai edes kuntoilutapahtuma, vaan melko kevyenä fyysisenä suorituksena. Laskennan pohjana on ihmisen päivittäinen keskimääräinen energiantarve noin 2 400 kcal/vrk eli noin 100 kcal/h (valveillaolon aikana noin 120 kcal/h). Sekä pyöräily että kävely aiheuttavat suurin piirtein samansuuruisen lisäkulutuksen noin 100 kcal/h, jolloin kävelyn tai pyöräilyn aikainen kokonaisenergiankulutus on 220 kcal/h. Koska arvioinnin pohjana on kuitenkin vain lisäkulutus verrattuna muihin kulkutapoihin, laskenta tehdään kulutusluvulla 100 kcal/h. Käytetyt keskinopeudet ovat kävelyssä 4,6 km/h ja pyöräilyssä 11,7 km/h (HSL 2010–11 tiedoista lasketut arvot), jolloin kävelyn lisäenergiantarve on 21,7 kcal/km ja pyöräilyn lisäenergiantarve 8,5 kcal/km (1 kcal = 1,163 MWh = 4,1868 kJ). Päästöjen osalta kyse on hengityksen tuottamasta lisähiilidioksidista fyysisen lisärasituksen takia (verrattuna tilanteeseen ilman fyysistä ponnistelua). Laskenta perustuu oletukseen, että hiilidioksidin tuotannon lisäys vastaa energiankulutuksen lisäystä. Kummassakaan kevyen liikenteen muodossa, kävelyssä ja pyöräilyssä, ei oteta huomioon käytettyjen kulkuvälineiden tuottamisen kuluttamaa energiaa tai tuottamia päästöjä, aivan kuten ei muissakaan kulkutavoissa. Työkalulla voidaan arvioida henkilöautoliikenteen suhteellisen osuuden vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden vaikutusta. Valittavia toimenpiteitä ovat:

Erilliset pyörätiet ja kunnolliset pyörien pysäköintitilat Keskitetyt autojen pysäköintiratkaisut Lähijunien asema alueella

3 LIPASTOn verkkosivut: http://lipasto.vtt.fi/

Kulutus Kulutus Energia EnergiaCH4 N2O CO2 CO2 eq. [g/km] [l/100 km] [MJ/km] [kWh/km]

Bensiinikäyttöiset, maantieajo 0,0059 0,0026 171 172 55 7,3 2,3 0,65Bensiinikäyttöiset, katuajo 0,01 0,009 196 199 62 8,3 2,7 0,75Bensiinikäyttöiset, keskimäärin 0,0075 0,0048 180 181 57 7,6 2,5 0,69

Dieselkäyttöiset, maantieajo 0,00061 0,0042 146 147 46 5,5 2 0,55Dieselkäyttöiset, katuajo 0,0013 0,0076 222 225 71 8,4 3 0,84Dieselkäyttöiset, keskimäärin 0,0009 0,0054 172 174 55 6,5 2,4 0,65

Maantieajo 0,0047 0,0029 168 169 54 7 2,3 0,64Katuajo 0,008 0,0085 196 199 63 8,1 2,7 0,75Keskimäärin 0,006 0,0049 178 180 57 7,4 2,4 0,68

Suomen henkilöautojen keskimääräiset khk-päästöt ja energiankulutus matkayksikköä kohden vuonna 2010


Lähikauppa, lasten päivähoitotilat ja ala-aste 400 m etäisyydellä Tiheät ja laadukkaat bussi- ja ratikkalinjat Tiheät, laadukkaat ja turvalliset kävelyreitit

Toimenpiteiden vaikutusvoimakkuutta voidaan säädellä välillä +/- 2–4 % (kulkutapajakauman %-yksikköä) valitsemalla valikoista toimenpidettä kuvaava sanallinen vaihtoehto (esim. lähijunan aseman etäisyys ”ei ole alueella”, ”600–800 m”, ”400–600 m” tai ”alle 400 m”). Kulkutapajakauman muutos näkyy välittömästi työkalussa olevassa kaaviossa (kuva 4.5).

Kuva 4.5. Kulkutapajakauma perusratkaisussa sekä paranneltujen suunnitteluvalintojen jälkeen. Laskentatulokset esitetään sekä energiankulutuksen osalta että aiheutettujen kasvihuonekaasupäästöjen osalta (kuvat 4.6–4.7).

Kuva 4.6. liikenteen kasvihuonekaasupäästöt sekä ns. perusvaihtoehdossa että eri toimenpiteiden avulla ”parannetussa” vaihtoehdossa.

Kuva 4.7. liikenteen kasvihuonekaasupäästöt (toimenpiteiden jälkeen) osana koko energiankäytön ja sen eri tuotantovaihtoehtojen kasvihuonekaasupäästöjä, jolloin liikenteen osuus pysyy samana.

72 %

7 %0 %

6 %3 %

2 %1 %

9 %

Kulkutapajakauma (% hlö-km:stä)

ennen toimenpiteitä Henkilöauto

Kaupunkilinja-auto(diesel)Kaupunkilinja-auto(kaasu)Lähiliikennejuna(sähkö)Jalankulku

Polkupyöräily

Metro/raitiovaunu

58 %13 %

0 %

11 %

5 %3 %

1 %

9 %


toimenpiteiden jälkeenHenkilöauto


Polkupyöräily

Metro/raitiovaunu

1 069

1 010

63

77

24

29

4

5

900 950 1 000 1 050 1 100 1 150 1 200

perusvaihtoehto

paranneltuvaihtoehto

kg/asukas, aLiikenteen kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti vuodessa

henkilöautot linja-autot rataliikenne kävely ja pyöräily

1115

1115 1115

1115

1115 1115

1115 1115

1115 1115

1115 1115

579

579579

579

579579

504579

579442

57927

18

18 18

18

18 18

18 18

18 18

18 18

1466 586

586

1466

1150

9 59

1150 1150

1150

0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 3 500

Perustilanne: Kaukolämpö & sähkö

Sähkölämmitys & sähköLämpöpumppu (talokohtainen) & sähkö

Lämpöpumppu (aluekohtainen) & sähköPellettikattilat & sähkö

Puuhakekaukolämpö & sähkö

Aurinkosähköpaneelit & kaukolämpö & sähköAurinkolämpökeräin & kaukolämpö & sähkö

Aurinkolämpökeräin & puuhake-KL & sähköTuulivoima & kaukolämpö & sähkö

Vaihtoehto1Vaihtoehto2

kg/henkilö, aAlueen kasvihuonekaasupäästöt vuodessa henkilöä kohden (asukas ja työntekijä) (kg/henkilö, a)

Liikenne (toimenpiteiden jälkeen) Sähkö Jäähdytys Lämmityssähkö Lämpö


5 Työkalun testaus esimerkkialueilla

5.1 Marja-Vantaan Kivistö

5.1.1 Lähtötiedot

Marja-Vantaan suunnittelualue sijaitsee Vantaalla rakenteilla olevan kehäradan, Hämeenlinnan moottoriväylän ja Kehä 3:n solmukohdassa. Yhteensä Marja-Vantaan alueen koko on 21 km2 ja asukaslukumääräksi on suunniteltu noin 30 000 sekä 25 000 työpaikkaa.

KURKE-työkalua testattiin käytännössä Marja-Vantaan Kivistön korttelin alueella, joka on merkitty kuvaan 5.1 sekä liitteeseen C. Tälle alueelle on suunniteltu asuinkerrostaloja, asuinpientaloja sekä koulu. Taulukossa 5.1 on näiden rakennusten pohjatiedot, joita käytettiin analyysissa. Asukkaita tällä alueella tulee olemaan yhteensä noin 2 100.

Kuva 5.1. Marja-Vantaan asemakaava, jossa on rajattu mustalla viivalla laskennassa mukana olleet Kivistön korttelit [kuvan lähteenä Marja-Vantaan kaavaselostus]

Taulukko 5.1. Marja-Vantaan Kivistön alueelle suunniteltujen rakennusten perustiedot

Asuinkerrostalot Asuinpientalot Koulu (julkiset palvelutilat) Kerrosala yhteensä (k-m2) 92 025 1 810 18 200 Rakennusten lukumäärä (kpl) 45 7 2 Asukkaiden lukumäärä (hlö/rakennus)

45 6 -

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 22 / 59 5.1.2 Liikenneratkaisujen energiankulutuksen ja päästöjen arviointi

Marja-Vantaan alueen sijaintiin ja aluetyyppiin liittyvät lähtötiedot on kuvattu taulukossa 5.2. Näiden tietojen perusteella työkalu laskee alueen henkilöliikenteen liikennesuoritteet Marja-Vantaalla, pohjautuen HLT 2010–11 tutkimuksen tietoihin (taulukko 5.3).

Taulukko 5.2. Marja-Vantaan sijaintiin liittyvät lähtötiedot liikenneanalyysissa Alueen ominaisuudet Marja-Vantaalla Alueryhmä (kunnan sijainti ja koko) Pääkaupunkiseutu Kaupunkiseudun keskustaajaman koko Helsinki Taajaman koko 20 000-49 999 asukkaan taajama Aluetyyppi taajama-alue Vallitseva rakennustyyppi kerrostaloalue Aluetehokkuus (kerrosala/kohdealueen pinta-ala)

yli 0,4

Liikennevyöhyke intensiivisen joukkoliikenteen alue Etäisyys päivittäistavarakauppaan 250 m Etäisyys supermarketiin (>1 000 myynti-m2 päivittäistavarakaupassa) 500 m Etäisyys hypermarketiin (>5 000 myynti-m2 päivittäistavarakaupassa) ei vyöhykkeellä Etäisyys ala-asteen kouluun 250 m Etäisyys pienille virkistysalueille (> 1,5 ha) 200 m Etäisyys suurille virkistysalueille (>20 ha) ei vyöhykkeellä Etäisyys käytetyimmälle joukkoliikenteen pysäkille 300–500 m

Taulukko 5.3. Marja-Vantaan henkilöliikenteen suoritteet tavanomaisilla suunnitteluratkaisuilla. Kulkumuoto Liikennesuorite [hlö-km/vrk] Henkilöauto 25,5 Kaupunkilinja-auto (diesel) 3,5 Kaupunkilinja-auto (kaasu) 0,0 Lähiliikennejuna (sähkö) 3,9 Jalankulku 1,3 Polkupyöräily 0,7 Metro/raitiovaunu 0,5 Muu (lentokone, laiva jne.) 2,5 Yhteensä 37,9

Marja-Vantaalle on suunnitteilla julkista ja kevyttä liikennettä edistäviä liikenneratkaisuja, kuten erillisiä pyöräteitä ja erinomaisia pyörien pysäköintitiloja, keskitetty henkilöautojen pysäköinti ja tiheät julkisen liikenteen yhteydet. Henkilöautoliikennettä vähentävät myös alueen vieressä sijaitseva lähijunien asema, sekä päivittäisten palvelujen (kauppa, koulu, lasten päivähoito) sijainti lähettyvillä (kuva 5.2). Nämä tekijät vähentävät yksityisten henkilöautojen käyttöä, kuten nähdään kulkutapajakauman vertailukuvista (kuva 5.3). Liikenteen päästöt eri vaihtoehdoissa on esitetty kuvassa 5.4. Näistä nähdään, että henkilöautoilun tarvetta vähentävät suunnitteluratkaisut vähentävät liikenteen päästöjä Marja-Vantaalla 18 prosenttia verrattuna tavanomaiseen kerrostaloalueen suunnitteluratkaisuun Vantaan olosuhteissa.


Kuva 5.2. Henkilöautoilun tarvetta vähentävät liikenteen suunnitteluratkaisut Marja-Vantaalla

Kuva 5.3. Kulkutapajakaumien vertailu tavanomaisella Vantaalle sijoittuvalla sekä Marja-Vantaalle suunnitelluilla kerrostaloalueella.

Kuva 5.4. Liikenteen hiilidioksidiekvivalenttipäästöt vuodessa asukasta kohden perus- ja parannetussa tilanteessa.

5.1.3 Rakennusten energiankulutus

Rakennusten energiankulutusta tutkittiin kahdessa vaihtoehdossa: 1) voimassaolevan Suomen rakentamismääräyskokoelman mukaisiin rakennuksiin, sekä 2) hyvin energiatehokkailla rakennuksilla. Laskennassa käytetyt asiantuntija-arviot näiden rakennustyyppien energiankulutuksesta ovat taulukossa 5.4. Kaukolämmön siirtohäviöt arvioidaan aluetehokkuuden kautta, mikä Marja-Vantaan keskusta-alueella on erittäin tiivis -luokkaa eli aluetehokkuus on yli 0,4. Perustilanteessa energiankulutukset alueella ovat kuvassa 5.5.

Vertailu: kulkumuoto jakauma perustilanteessa ja toiminpiteiden jälkeen:

67 %9 %

0 %10 %

3 %2 % 2 %

7 %




Polkupyöräily

Metro/raitiovaunu

47 %

16 %0 %

18 %

6 %

4 %

2 %

7 %



Kaupunkil inja-auto(diesel)Kaupunkil inja-auto(kaasu)Lähiliikennejuna(sähkö)Jalankulku

Polkupyöräily

Metro/raitiovaunu

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 24 / 59 Taulukko 5.4. Laskennassa käytetyt rakennusten energiankulutukset, yksikkönä kWh/kerros-m2,a

Asuinkerrostalot Asuinpientalot Julkiset palvelutilat 2012-taso: Tilojen lämmitys 30 51 65 Lämmin käyttövesi 39 39 42 Sähkö 36 36 105 Hyvin energiatehokas: Tilojen lämmitys 20 25 30 Lämmin käyttövesi 35 35 40 Sähkö 35 35 100

Perustilannetta voidaan verrata hyvin energiatehokkaaseen rakentamiseen (kuva 5.5), jolloin rakennuksien energiankulutus pienenee, ja energiankulutuksien suhteet muuttuvat.

Kuva 5.5 Energiankulutukset Marja-Vantaalla perustapauksessa (2012 rakentamismääräyksillä) ja hyvin energiatehokkaalla rakentamisella.

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 25 / 59 5.1.4 Energiantuotantovaihtoehdot ja niiden CO2-ekvivalenttipäästöt

Energia-analyysien skenaarioissa käytettiin seuraavia oletuksia:

Lämpöpumpun vuosihyötysuhde, COP = 2,5. Aurinkopaneeleja asennetaan 11 200 m2, joka noin on puolet kattopinta-alasta. Aurinkolämpökeräimiä asennetaan niin paljon, että ne tuottavat 50 % alueen lämpimän käyttöveden

vuotuisesta energiankulutuksesta; eli 5 500 m2. Tuulivoima: alueelle asennetaan yksi 1 MW tuulivoimala, joka tuottaisi noin 1 000 MWh/a.

Todellisuudessa tuulivoimalan tuotanto riippuu täysin paikallisista tuuliolosuhteista, jotka tulee tarkistaa ennen päätöksentekoa.

Hiilidioksidiekvivalenttipäästöjen arvioinnissa käytettiin työkalun oletusasetuksia:

Sähkölämmityksen päästökerroin keskimäärin Suomessa: 274 kg/MWh, CHP-laitosten päästöt on jaettu hyödynjakomenetelmällä. [Keto, 2010]

Kaukolämmön päästöt 215 kg/MWh – keskimäärin Suomessa, CHP-laitosten päästöt on jaettu hyödynjakomenetelmällä. [Keto, 2010]

Kaukokylmä 70 kg/MWh [Grönlund, 2012: Helen Oy:n tieto] Uusiutuvien energiantuotantoratkaisujen päästöt on oletettu olevan 0 kg/MWh laskennan

yhteneväisyyden vuoksi, koska sähkön ja kaukolämmön päästötiedot sisältävät vain tuotantoprosessin aikana aiheutuneet päästöt.

Päästöt eri energiantuotantoskenaarioissa ovat perustason rakentamisella nykymääräysten (2012) mukaan kuvassa 5.6, ja hyvin energiatehokkaassa rakentamisessa kuvassa 5.7.

Kuva 5.6. Energiantuotantovaihtoehtojen CO2-ekvivalenttipäästöt Marja-Vantaalla perustilanteessa

Kuva 5.7. Energiantuotantovaihtoehtojen CO2-ekvivalenttipäästöt Marja-Vantaalla, kun rakentaminen on hyvin energiatehokasta.


5.2 Sibbesborg, Eriksnäs

5.2.1 Lähtötiedot

Toisena testialueena oli Eriksnäsin alue Etelä-Sipoossa, Sibbesborgin osayleiskaavan eteläosassa. Alueelta on Helsingin keskustaan noin 30 kilometriä, Helsingin Itäkeskukseen 19 km ja Porvooseen 25 km (kartta kuvassa 5.8). Eriksnäsiä on Sibbesborgin kilpailun järjestämisen jälkeen suunniteltu osana Sibbesborgin kaupunkikokonaisuutta. Alueen kaavoitus on parhaillaan käynnissä, ja tässä käytetyt tiedot pohjautuvat osayleiskaavan luonnokseen marraskuussa 2012 (Liite D).

Kuva 5.8. Eriksnäsin sijainti [Sipoon kunta]

Eriksnäsin kerrosalaksi on suunniteltu yhteensä noin 840 000 k-m2, jossa olisi noin 16 000 asukasta sekä työpaikkoja noin 1 400 kpl. Tästä valtaosa on tulevaa suunniteltua rakentamista, joiden laskennassa käytetyt tarkemmat tiedot ovat taulukossa 5.5. Näiden uusien rakennusten lisäksi alueella on nykyisellään 45 olemassa olevaa pientaloa, joista 25 taloa on rakennettu ennen 2000-lukua ja 20 taloa sen jälkeen. Näissä taloissa arvioitiin olevan noin 180 asukasta. Uusiin, suunniteltuihin taloihin voidaan olettaa asennettavan reaaliaikainen sähkönkulutuksen seurantajärjestelmä, mikä vähentää sähkönkulutusta noin 8 prosenttia työkalun oletusarvon mukaan. Aluetiiveys on 0,2 ja 0,3 välillä, eli työkalussa se kuuluu keskivertoluokkaan.

Taulukko 5.5. Eriksnäsiin suunniteltu rakentaminen [Sipoon kunta] Asuinkerrostalot (&

pienkerrostalot) Asuinpien-talot, uudet

Toimisto- rakennuksia

Muut työpaikka ja palvelu-

rakennukset Kerrosala yht. (k-m2) 447 500

(& 242 680) 52 400

20 000 80 000

Asukkaiden lukumäärä yhteensä (arvio, hlöä)

14 000 1820 280 1120

5.2.2 Liikenneratkaisut

Liikenteen energiankulutuksen ja päästöjen arvioinnissa käytetyt alueen perustiedot ovat taulukossa 5.6. Näihin perustuen työkalu laskee alueen liikennesuoritteet, perustuen HLT2010–11 tutkimuksesta saatuihin tietoihin (taulukko 5.7). Lisäksi kuvassa 5.9 on esitetty Eriksnäsiin suunnitellut tavanomaisesta poikkeavat liikenteen suunnitteluvalinnat.

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 27 / 59 Taulukko 5.6. Eriksnäsin sijaintiin ja aluetyyppiin liittyvät lähtötiedot liikenneanalyysissa Alueen ominaisuudet Eriksnäsissä Alueryhmä (kunnan sijainti ja koko) Pääkaupunkiseutu Kaupunkiseudun keskustaajaman koko Helsinki Taajaman koko 10 000-19 999 asukkaan taajama Aluetyyppi taajama-alue Vallitseva rakennustyyppi kerrostaloalue Aluetehokkuus (kerrosala/kohdealueen pinta-ala)

0,2-0,3

Liikennevyöhyke alakeskus Etäisyys päivittäistavarakauppaan 500 m Etäisyys supermarketiin (>1000 myynti-m2 päivittäistavarakaupassa) 1000 m Etäisyys hypermarketiin (>5000 myynti-m2 päivittäistavarakaupassa) ei vyöhykkeellä Etäisyys ala-asteen kouluun 500 m Etäisyys pienille virkistysalueille (> 1,5 ha) alueen sisällä (0 m) Etäisyys suurille virkistysalueille (>20 ha) alueen sisällä (0 m) Etäisyys käytetyimmälle joukkoliikenteen pysäkille 100–300 m

Taulukko 5.7. Eriksnäsin liikennesuoritteet Kulkumuoto Liikennesuorite [hlö-km/vrk] Henkilöauto 28,4 Kaupunkilinja-auto (diesel) 3,6 Kaupunkilinja-auto (kaasu) 0,0 Lähiliikennejuna (sähkö) 2,9 Jalankulku 1,1 Polkupyöräily 0,7 Metro/raitiovaunu 0,5 Muu (lentokone, laiva jne.) 3,3 Yhteensä 40,6

Eriksnäsin alueen liikenteen suunnittelun erityispiirteitä on esitetty kuvassa 5.9, mitkä vähentävät yksityisten henkilöautojen käyttöä, kuten nähdään kulkutapajakauman vertailukuvista (kuva 5.10). Liikenteen päästöt eri vaihtoehdoissa on esitetty kuvassa 5.11. Näistä nähdään, että henkilöautoilun tarvetta vähentävät suunnitteluratkaisut vähentävät liikenteen päästöjä Eriksnäsissä 10 prosenttia verrattuna tavanomaiseen suunnitteluratkaisuun.

Kuva 5.9. Eriksnäsin alueella käytetyt tavanomaisesta liikenteen suunnitteluratkaisuista poikkeavat valinnat.


Kuva 5.10. Kulkutapajakaumien vertailu tavanomaisella sekä Eriksnäsiin suunnitelluilla alueratkaisuilla.

Kuva 5.11. Liikenteen hiilidioksidiekvivalenttipäästöt vuodessa asukasta kohden perus- ja parannetussa tilanteessa.

5.2.3 Rakennusten energiankulutus

Rakennusten energiankulutusta tutkittiin käyttämällä voimassaolevan Suomen rakentamismääräyskokoelman mukaisia rakennuksia. Laskennassa käytetyt asiantuntija-arviot näiden rakennustyyppien energiankulutuksesta ovat taulukossa 5.8. Kaukolämmön siirtohäviöt arvioidaan aluetehokkuuden kautta, mikä Marja-Vantaan keskusta-alueella on erittäin tiivis -luokkaa eli aluetehokkuus on yli 0,4. Perustilanteessa energiankulutukset alueella ovat kuvassa 5.12.

Taulukko 5.8. Laskennassa käytetyt rakennusten energiankulutukset (kWh/kerros-m2 vuodessa).

2012-taso Asuinkerrostalot Asuinpientalot Olemassa olevat asuinpientalot

Julkiset palvelutilat

Toimistotilat

Tilojen lämmitys 30 51 102 65 30 Lämmin käyttövesi 39 39 41 42 42 Sähkö 36 36 57 105 105


Kuva 5.12. Eriksnäsin lasketut energiankulutukset.

5.2.4 Energiantuotantovaihtoehdot ja niiden CO2-ekvivalenttipäästöt

Energia-analyysien skenaarioissa käytettiin seuraavia oletuksia:

Lämpöpumpun vuosihyötysuhde, COP = 2,5. Aurinkopaneeleja asennetaan 30 000 m2, joka on 10 % alueen vuotuisesta sähkönkulutuksesta Aurinkolämpökeräimiä asennetaan 30 000 m2. Tuulivoima: alueelle asennetaan kolme 1 MW tuulivoimala, jotka tuottaisivat yhdessä noin

3 000 MWh/a. Todellisuudessa tuulivoimalan tuotanto riippuu täysin paikallisista tuuliolosuhteista, jotka tulee tarkistaa ennen päätöksentekoa.

Hiilidioksidiekvivalenttipäästöjen arvioinnissa käytettiin työkalun oletusasetuksia:

Sähkölämmityksen päästökerroin keskimäärin Suomessa: 274 kg/MWh, CHP-laitosten päästöt on jaettu hyödynjakomenetelmällä. [Keto, 2010]

Kaukolämmön päästöt 215 kg/MWh – keskimäärin Suomessa, CHP-laitosten päästöt on jaettu hyödynjakomenetelmällä. [Keto, 2010]

Kaukokylmä 70 kg/MWh [Grönlund, 2012: Helen Oy:n tieto]


Uusiutuvien energiantuotantoratkaisujen päästöt on oletettu olevan 0 kg/MWh laskennan yhteneväisyyden vuoksi, koska sähkön ja kaukolämmön päästötiedot sisältävät vain tuotantoprosessin aikana aiheutuneet päästöt.

2 vertailua sähkölämmityksen päästökertoimille: 1. tapauksessa käytetään ympärivuoden sähkölämmityksen päästöille vuoden keskimääräistä

päästökerrointa. 2. tapauksessa oletetaan, että talvikuukausina (joulu-, tammi- ja helmikuu, joiden aikana kuluu

noin 40 % rakennuksen lämmöntarpeesta) sähkölämmityksen käyttämä sähkö joudutaan tuottamaan erillistuotannolla, joka päästöt ovat 891 kg/MWh.

Energiaratkaisujen ja käytetyn päästökertoimen vaikutus päästöihin nähdään kuvista 5.13 ja 5.14. Näistä nähdään, miten erilaiset päästökertoimien laskentatavat vaikuttavat lämmityssähkön laskentaan (merkitty kuvissa vaaleanpunaisella).

Kuva 5.13: Energiantuotantovaihtoehtojen CO2-ekvivalenttipäästöt Eriksnäsissä, kun sähkölämmitykselle käytetään ympäri vuoden keskimääräistä sähkön päästökerrointa.

Kuva 5.14: Energiantuotantovaihtoehtojen CO2-ekvivalenttipäästöt Eriksnäsissä, kun sähkölämmityksen päästöt on laskettu talvikuukausina erillistuotannon päästökertoimella, ja muuten vuoden keskimääräisellä sähkön tuotannon päästökertoimella.

5.3 Yhteenveto kokemuksista

Marja-Vantaan ja Eriksnäsin testikäyttöjen perusteella voidaan todeta, että työkalu soveltuu sekä muutamien korttelien että kokonaisten asemakaava-alueiden arviointiin. Työkalua voidaan käyttää melko joustavasti tarpeiden mukaan. Sillä voidaan esimerkiksi tutkia valittujen rakennusten energiatehokkuuden ja energiankulutuksen vaikutusta alueen kokonaisenergiankulutukseen ja CO2-ekvivalenttipäästöihin vuositasolla.

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 31 / 59 Testikäytöissä tukeuduttiin useimmissa tapauksissa työkalussa annettuihin perusoletusarvoihin. Näitä voisi kuitenkin tarkentaa aluekohtaisesti. Esimerkiksi kaukolämmön päästökerroin voidaan asettaa Suomen keskiarvon sijaan vastaamaan alueella toimivaa kaukolämpölaitosta.

Käyttäjiltä tuli testitilaisuudessa palautetta siitä, että malliin ei voi vaihtaa kulkutapajakaumia itse, vaan ne pohjautuvat HTL2010–11 tutkimukseen. Jos mallia kehitetään pidemmälle, voitaisiin siihen lisätä esimerkiksi sähköautojen osuuden lisääntymisen arviointi energiankulutuksiin ja päästöihin.


6 Arviointityökalun lopullinen muoto ja käyttöohje

Työkalu koostuu kolmesta välilehdestä: Lähtötiedot, Tulokset sekä Taustatietoa. Käyttöohjeessa käsitellään Lähtötiedot välilehti, jolle kaikki laskennassa tarvittava lähtötieto syötetään. Lähtötietojen pohjalta työkalu laskee alueen energiankulutuksen sekä kasvihuonekaasupäästöt energiantuotannon ja liikenteen osalta. Energiankulutus- ja päästölaskennan tulokset esitetään Tulokset-välilehdellä. Taustatietoa-välilehti sisältää esimerkiksi rakennusten energiankulutustietoja eri aikakausilta, jos työkalun käyttäjällä ei ole tarkempaa tietoa alueella sijaitsevien tai alueelle suunniteltujen rakennusten energiankulutuksesta.

Työkalun laskennan mahdollistamiseksi tarvitaan lähtötiedot. Lähtötiedot-välilehti koostuu neljästä pääosasta, joista ensimmäisessä määritellään alueen rakennukset (Kuva 6.1). Työkalussa on oletuksena kuusi erilaista rakennustyyppiä. Mikäli alueella sijaitsee oletusrakennustyypeistä poikkeavia rakennuksia, voidaan rakennustyyppien nimet muuttaa. Rakennusten tiedoista on syötettävä vähintään:

Asukkaiden/työntekijöiden lukumäärä Asumis-/työpaikkaväljyys Energiankulutus (sähkö, lämmitys, lämmin käyttövesi sekä jäädytys) kerrosneliömetriä kohden vuodessa

Kuva 6.1. Rakennusten lähtötiedot

Alueen perustiedoista tulee syöttää aluetehokkuusluokka. Aluetehokkuuden avulla arvioidaan mahdollisen alue- tai kaukolämpöverkon häviöiden osuutta alueen rakennusten lämpöenergian kulutuksesta. Aluetehokkuutta kuvataan sanallisesti. Kaavoituksessa käytettyjen aluetehokkuuslukujen ja

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 33 / 59 sanallisten kuvauksien suhde on esitetty työkalussa olevassa taulukossa (Kuva 6.2). Asukkaiden lukumäärän syöttäminen on tarpeen vain, jos rakennusten määrittelyssä ei ole syötetty asukkaiden tai työntekijöiden lukumäärää tyyppirakennuksia kohden.

Kuva 6.2. Alueen perustiedot

Liikenteen kulkutapajakauman laskemiseksi on alue määriteltävissä kolmella eri tapaa. Tarkan määritelmän alueelle voi tehdä kuvassa 6.3 esitettyjen valintaruutujen avulla. Kultakin riviltä on valittavissa yksi aluetta parhaiten kuvaava vaihtoehto. Mikäli kuvan 6.3 kaltainen tarkka määrittely ei kaavoitusprosessin aikaisesta vaiheesta tai muista syistä ole mahdollista, voidaan kuvassa 6.4 esitetyistä valikoista valita joko kaupunki tai maakunta, jossa alue sijaitsee.


Kuva 6.3. Alueen tarkka määrittely kulkutapajakauman laskemiseksi

Kuva 6.4. Kulkutapajakauma voidaan valita myös vastaamaan suurimpien kaupunkien tai maakuntien keskiarvoja

Alueen sijainti (valitse aluetta parhaiten kuvaava aluetyyppi merkitsemällä täppä ao. ruutuun; käytä apuna oheisia karttoja ja yllä olevaa taulukkoa)2

Etäisyys hypermarketiin (>5000 myynti-m2 päivittäistavarakaupassa)

Etäisyys ala-asteen kouluun

Etäisyys käytetyimmälle joukkoliikenteen pysäkille

Etäisyys pienille virkistysalueille (> 1,5 ha)

Alueryhmä (kunnan sijainti ja koko)

Kaupunkiseudun keskustaajaman koko

Taajaman koko

Aluetyyppi

Vallitseva rakennustyyppi

Aluetehokkuus (kerrosala/kohdealueen pinta-ala)

Etäisyys suurille virkistysalueille (>20 ha)

Liikennevyöhyke

Etäisyys päivittäistavarakauppaan

Etäisyys supermarketiin (>1000 myynti-m2 päivittäistavarakaupassa) 1 km ei vyöhykkeellä ei tietoa

250 m 500 m 1 km 2 km

pääkaupunkiseutu suuret kaupungit keskisuuret kaupungit

pienet kaupungit ym. muut kunnat ei tietoa

Helsinki Tampere, Turku 80-200 000 as. 40-80 000 as. 25-40 000 as. 15-25 000 as. ei kaupunkiseudulla ei tietoa

200-2 999 asukkaan taajamat

3 000-9 999 asukkaan taajamat




yli 100 000 asuk-kaan taajamat

ei kaupunkiseudulla ei tietoa

taajama-alue kylä haja-asutus ei tietoa

kerrostaloalue pientaloalue harva pientaloasutus ei vyöhykkeellä ei tietoa

alle 0,1 0,1-0,2 0,2-0,3 0,3-0,4 yli 0,4 ei tietoa

keskustan jalankulkuvyöhyke alakeskus keskustan

reunavyöhykeintens. joukko-liikenteen vyöhyke

joukkoliikenne-vyöhyke autovyöhyke ei vyöhykkeellä ei tietoa

500 m 1 km ei vyöhykkeellä ei tietoa

250 m 500 m 1 km 2 km 3 km 5 km ei vyöhykkeellä ei tietoa

0 m (=alueen sisällä) 100 m 200 m 300 m ei vyöhykkeellä ei tietoa

0 m(=alueen sisällä) 150 m 300 m 500 m 1 km ei vyöhykkeellä ei tietoa

5 km ei vyöhykkeellä ei tietoa

500 m

alle 100m 100-300m 300-500m 500m-1km 1-3km 3-5km yli 5 km ei tietoa

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 35 / 59 Työkalu laskee alueen kulkutapajakauman annettujen lähtötietojen kautta laskettujen suoritteiden perusteella. Mikäli alueelle suunnitellaan henkilöautoliikenteen tarvetta vähentäviä toimenpiteitä, syötetään ne lähtötietoina kuvassa 6.5 esitettyjen valikoiden avulla. Valittavissa on kuusi erilaista suunnitteluvalintaa.

Kuva 6.5. Henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävät suunnitteluvalinnat

Työkalu laskee kulkutapajakauman perustilanteen rinnalle ”parannetun” vaihtoehdon kulkutapajakauman kuvassa 6.5 valittujen suunnitteluvalintojen jälkeen. Liikenteen päästölaskennassa käytettyjä päästökertoimia voidaan myös muokata kuvassa 6.6 esitetyissä, harmaalla taustalla olevissa soluissa.

Kuva 6.6. Kulkutapajakauma ennen ja jälkeen toimenpiteitä sekä liikenteen päästökertoimet

Vertailu: kulkumuoto jakauma perustilanteessa ja toiminpiteiden jälkeen: Liikenteen päästökertoimet, keskimäärin 20112

g CO2e/hkmHenkilöautot 98Kaupunkilinja-autot, 18 matkustajaa/80 paikkaa, diesel 59Kaupunkilinja-autot, 18 matkustajaa/80 paikkaa, maakaasu 68Lähiliikenne, sähköjuna, 65 matkustajaa/184 paikkaa 22Raitiovaunu (arvio) 22Pikaraitiovaunu (arvio) 22Metro (arvio) 22Kävely (arvio) 9Polkupyöräily, hiihto, potkukelkkailu yms. (arvio) 4

72 %

7 %0 %

6 %3 %

2 %1 %

9 %




Polkupyöräily

Metro/raitiovaunu

65 %10 %

0 %9 %

4 %

2 %1 %

9 %




Polkupyöräily

Metro/raitiovaunu

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 36 / 59 Työkaluun on ennalta määritelty joukko energiantuotantovaihtoehtoja, jotka esitetään kuvassa 6.7. Jotkin energiantuotantovaihtoehdot ovat käyttäjän muunneltavissa. Esimerkiksi vaihtoehdossa, jossa rakennusten lämpöenergian tarve katetaan sekä aurinkolämmöllä että kaukolämmöllä, tulee syöttää aurinkolämpökeräimien pinta-ala.

Kuva 6.7. Energiantuotantovaihtoehdot

Alueen kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa käytetyt päästökertoimet energiantuotannon osalta on esitetty kuvassa 6.8. Työkalun käyttäjä voi valita lämmitykseen käytetyn sähkön päästökertoimen laskentatavan kolmesta eri vaihtoehdosta. Myös energiantuotannon päästökertoimet ovat muunneltavissa kuvassa 6.8 olevissa harmaissa soluissa.

Kuva 6.8. Päästökertoimien määrittely

Työkalulla voidaan tarkastella myös päästökertoimien muutoksesta aiheutuvaa muutosta alueen kasvihuonekaasupäästöihin. Lähtötietoina tarkastelua varten tulee syöttää päästökertoimien muutosnopeus (%/vuosi) sekä tarkastelujakson alkamis- ja loppumisvuosi. Lähtötietokentät on esitetty kuvassa 6.9.

4. Vertailtavat energiantuotantovaihtoehdotLämmöntuotanto Sähköntuotanto* Aseta energiantuotannon oletusarvot:Kaukolämpö Sähköverkko * Sähköverkko = kansallisesta sähköverkosta ostettu sähköSähkölämmitys SähköverkkoLämpöpumppu (talokohtainen) Sähköverkko Lämpöpumpun vuosihyötysuhde 2.5 * Oletus vuosihyötysuhteelle3: 2,5Lämpöpumppu (aluekohtainen) Sähköverkko Lämpöpumpun vuosihyötysuhde 2.5Pellettikattila (talokohtainen) Sähköverkko Polttoaineen kuljetusmatka 100 km Huom. sisältää pelletin kaiken kuljetuksen, jonka CO2-ekvivalenttipäästökerroin6 0.02 kg CO2e/km,MWhPuuhake kaukolämpö Sähköverkko Polttoaineen kuljetusmatka 100 km Huom. sisältää hakkeen kaiken kuljetuksen, jonka CO2-ekvivalenttipäästökerroin6 0.11 kg CO2e/km,MWhKaukolämpö Aurinkosähkö + verkko Aurinkosähköpaneelien pinta-ala alueella 500 m2 Vastaa tällöin noin 13,6 % energiantuotantoa vuotuisesta sähkönkulutuksesta.Aurinkolämpö + kaukolämpö Sähköverkko Aurinkolämpökeräimien pinta-ala 0 m2 Aurinkolämpö + puuhake-KL Sähköverkko Aurinkolämpökeräimien pinta-ala 0 m2 Kaukolämpö Tuulisähkö + verkko Tuulivoiman tuotanto 100 MWh/a Tuotto 23.7 % sähkönkulutuksesta (arvio suuntaa antava)*

*Tämän tuottamiseen tarvitaan keskimäärin 0.1 kpl 1 MW tuulivoimaloita


Kuva 6.9. Päästökertoimien muutos

Kuvassa 6.7 esitettyjen, ennalta määriteltyjen energiantuotantovaihtoehtojen lisäksi käyttäjä voi lisäksi määritellä kaksi energiantuotantovaihtoehtoa vapaammin. Kullekin rakennustyypille on mahdollista määrittää kolme erilaista lämmöntuotantotapaa ja kolme erilaista sähköntuotantotapaa. Kaikille erilaisille lämmön- ja sähkötuotantotavoille tulee lisäksi antaa niiden osuus kyseisen rakennustyypin energiantuotannosta. (Kuva 6.10)

Kuva 6.10. Vapaammin määriteltävissä oleva energiantuotantovaihtoehto

Energiankulutus- ja kasvihuonekaasupäästölaskennan tulokset esitellään Tulokset-välilehdellä. Tulokset o sekä energiankulutuksen, että päästöjen osalta jaoteltu muun muassa kerrosneliömetriä ja henkilöä kohden. Erilaisten vaihtoehtojen vertailun helpottamiseksi työkaluun on rakennettu tallennus-toiminto. Painamalla Tulokset-välilehden alaosassa olevaa ”Tallenna tulokset” -painiketta (Kuva 6.11), tulosvälilehden sisältö tallentuu uudelle välilehdelle. Uuden välilehden tulokset eivät muutu, kun Lähtötiedot-välilehden tietoja muokataan.

Kuva 6.11 Tallennus-painike

Päästökertoimien muutos [prosenttia/vuosi]Sähkö -1.0 % Syötä päästökertoiminen muutos +/- [%/vuosi] Alkuperäisten päästökertoimien vuosi 2012Kaukolämpö -1.0 % Tulos-välilehdellä arvioidaan päästöjen määrän muutosta Tarkasteluajanjakson päättymisvuosi 2050Kaukokylmä -1.0 % nykyiseen kertoimien muutoksen perusteellaLiikenne -1.0 %

Tähän voit rakentaa halutessasi omat energiantuotantovaihtoehdot (1 & 2) päästövertailuun:

Rakennustyyppi Lämpö Osuus[%] Lämpö Osuus[%] Lämpö Osuus[%] Sähkö Osuus[%] Sähkö Osuus[%] Sähkö Osuus[%]Asuinkerrostalot Sähkölämmitys 100 % Valitse 0 % Valitse 0 % Sähköverkko 100 % Valitse 0 % Valitse 0 %

Olemassa olevat asuinkerrostalot Sähkölämmitys 100 % Valitse 0 % Valitse 0 % Sähköverkko 100 % Valitse 0 % Valitse 0 %Asuinpientalot Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 %

Olemassa olevat asuinpientalot Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 %Julkiset palvelutilat Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 %

Toimistotilat Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 % Valitse 0 %

Vaihtoehto1


7 Yhteenveto

Projektissa on kehitetty kunnallisten rakennushankkeiden ja alueiden energiatehokkuuden arviointimenetelmä ja siihen perustuva työkalu. KURKE-projektin loppuraportti on yhteenveto tutkimushankkeen keskeisistä tuloksista. Energiatehokkuudella tarkoitetaan tässä sekä energiankulutuksen että aiheutettujen kasvihuonekaasujen suhteellista määrää. Rakennetun ympäristön energiatehokkuutta ohjataan monilla valinnoilla ja päätöksillä jo kaavoitusvaiheessa. Tästä syystä työkalu on kehitetty palvelemaan jo näitä suunnitteluvaiheita hankkeen alussa. Tällöin voidaan arvioida muun muassa paikallisia energiatuotantovaihtoehtoja ja kaavoitus- tai rakennushankkeiden erilaisia sijoitusvaihtoehtoja. Samalla selvitetään reunaehtoja ja mahdollisuuksia liittyä alueen (mahdollisesti jo olemassa oleviin) keskitettyihin energiajärjestelmiin ja mahdollisuudet tuottaa energiaa hajautetusti, esimerkiksi aurinko- tai tuulivoimaloilla, lämpöpumpuilla tai pellettikattiloilla. Energiajärjestelmien osalta työkalun valintavaihtoehdot sisältävät sekä keskitettyjä että hajautettuja energiantuotantojärjestelmiä. Hankkeen sijainti rajaa valintamahdollisuuksia sen mukaan mitä alueella tai sen lähistöllä on tarjolla. Aluetehokkuus määrittelee alueen perusrakenteen (myös kaukolämpöverkon, sähköverkon ja kaasuverkon) tehokkuuden (verkostopituus kerrosneliötä tai asukasta kohti) ja sen mukana verkossa syntyvät siirtohäviöt. Työkalu sisältää oletusarvot keskimääräisille energiankulutusluvuille ja kasvihuonekaasupäästöille, mutta niitä on myös mahdollista muuttaa. Ominaispäästöjen tasossa odotettavissa olevat muutokset voidaan ottaa huomioon käyttäjän omien näkemysten mukaan ja halutulla aikajaksolla (esim. tästä hetkestä vuoteen 2050 asti). Liikenteen ja siinä kuluvan energian osalta sijainti määrittelee etäisyydet (keskimatkapituudet) alueella asuvien työpaikkoihin, kauppoihin, kouluihin, päiväkoteihin ja muihin palveluihin. Sen lisäksi alueen suunnittelulla voidaan vaikuttaa esimerkiksi kulkutapavalintoihin. Työkalun avulla voidaan arvioida todennäköiset (keskimääräiset) henkilömatkasuoritteet (henkilökilometriä asukasta kohti) kulkutavoittain. Mitä lyhyemmät etäisyydet, sitä suurempi on kävelyn ja pyöräilyn osuus ja sitä pienempi on moottoriajoneuvoilla tapahtuvan liikenteen osuus. Joukkoliikenteen osuus puolestaan riippuu lähinnä alueellisesta joukkoliikennetarjonnasta. Kulkutapajakaumalla on ratkaiseva vaikutus liikennesuoritteen kokonaisenergiankulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin. Suunnittelija voi vaikuttaa tulokseen ottamalla käyttöön erilaisia liikenneympäristön parannustoimia ja vaikutuksen näkee välittömästi energiatehokkuusluvuissa. Myös liikenteen ominaispäästöissä voidaan ottaa huomioon odotettavissa olevat teknologiset parannukset ja niistä aiheutuvat ominaispäästöjen muutokset. Kehitetty työkalu laskee yhteen kaikki rakennetun ympäristön ja henkilöliikenteen aiheuttamat energiankulutukset sekä kasvihuonekaasupäästöt. Ne esitetään myös suhteellisina eli joko kerrosneliötä tai henkilöä kohti. Tätä kautta saadaan kokonaiskuva tarkasteltavan rakennushankkeen energiatehokkuudesta ja voidaan vertailla sitä muihin hankkeisiin tai toiseen suunnitteluvaihtoehtoon. Työkalulla voidaan tallentaa lasketun vaihtoehdon tulokset ja verrata niitä seuraavaksi lasketun vaihtoehdon tuloksiin. Tätä kautta työkalun käyttäjä voi seurata myös oman suunnitelmansa kehittymistä energiatehokkuuden näkökulmasta. Työkalun toteuttamisessa otettiin huomioon asiantuntijakyselyssä ilmenneet tärkeimmät kehittämistarpeet, joiden mukaan työkalun tulisi olla yksinkertainen ja helppo käyttää, ei kovin kallis, tulosten tulisi olla luotettavia ja läpinäkyviä, käyttäjälle tulisi tarjota mahdollisuudet arvioida erilaisia energiatuotantovaihtoehtoja ja hankkeen sijaintivaihtoehtoja. Kehitetty työkalu täyttää testien perusteella nämä tavoitteet hyvin – sen lisäksi työkalun käyttöönotto verkosta on erittäin nopeaa ja täysin ilmaista.


Lähteet

GEMIS-ohjelma, sen tietokannan tiedot (Global Emission Model for Integrated Systems)

Grönlund, Niclas (2012), Energianhuoltoratkaisujen vertailumetodiikka kunnallisessa rakentamisessa. Diplomityö. Aalto Yliopisto, Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta, Energiatekniikan laitos. Kaukokylmän päästötiedon lähteenä Helen Oy:n ilmoittama arvo (kysytty heiltä M. Kedon DI-työssä).

Henkilöliikennetutkimus 2010–2011, Liikennevirasto, WSP LT-konsultit Oy, http://www.hlt.fi/.

Holopainen, Riikka, Sirje Vares, Jouko Ritola & Sakari Pulakka (2010), Maalämmön ja -viilennyksen hyödyntäminen asuinkerrostalon lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Espoo, VTT. 56 s. VTT Tiedotteita - Research Notes; 2546. ISBN 978-951-38-7644-9. http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2010/T2546.pdf

Keto, Matias (2010), Energiamuotojen kertoimet rakennusten energiatehokkuuden määrittämiseksi. Diplomityö. Aalto-Yliopiston Teknillinen korkeakoulu, Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta, Energiatekniikan laitos.

LIPASTO 2012, http://lipasto.vtt.fi/.

Marja-Vantaan Kaavaselostus (2011), Kivistö ja Piispankylä – Marja-Vantaan ydinkeskusta. Asemakaava- ja asemakaavan muutosluonnoksen selostus, joka koskee 4.4.2011 päivättyä, 11.4.2011 tarkistettua asemakaavakarttaa nro 230600. Vantaan Kaupunki. Maankäytön ja ympäristön toimiala. Marja-Vantaa –projekti.

Neenan, Bernard & Hemphill, Ross C (2008), Societal Benefits of smart metering investments. Electricity Journal, vol 21, issue 8. 32–45.

Rakennuskannan energiatehokkuuden ja päästövaikutusten arviointimalli (REMA-hanke, VTT)

Sibbesborgin suunnitteluaineisto (2012), WSP-LT-Konsultit Oy, marraskuu 2012.

SRMK D5 (2007): rakennuksen energiankulutuksen ja lämmitystehontarpeen laskenta, ohjeet 2007. D5 Suomen rakentamismääräyskokoelma, Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto. http://www.finlex.fi/data/normit/29520-D5-190607-suomi.pdf.


Liite A


Liite B

Henkilöliikennetutkimus 2010–11 aluetypologia ja sen mukaiset liikennesuoritetiedot (Liikennevirasto, WSP LT-konsultit Oy, http://www.hlt.fi/).

Kuva B-1. HLT 2010–11 tutkimuksessa käytetty kuntakoon (asukasluvun) mukainen aluetypologia (harmaat ovat ”muita kuntia”). Lisäksi kaupunkiseudut on luokiteltu keskustaajaman koon (asukasluvun) mukaan välillä 15 000–200 000 henkeä (kuva 4, esimerkki Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilta): • keskustaajaman väkiluku 80 000–200 000: Oulu, Lahti, Jyväskylä, Kuopio • keskustaajaman väkiluku 40 000–80 000: Kotka–Hamina, Hyvinkää–Riihimäki, Vaasa, Joensuu, Lappeenranta, Kouvola, Rovaniemi, Hämeenlinna, Seinäjoki • keskustaajaman väkiluku 25 000–40 000: Kemi–Tornio, Mikkeli, Porvoo, Rauma, Kokkola, Lohja, Kajaani, Imatra, Salo • keskustaajaman väkiluku 15 000–25 000: Savonlinna, Forssa, Varkaus, Pietarsaari, Raahe, Valkeakoski, Iisalmi, Heinola. Tutkimuksessa on myös eritelty liikennesuoritetietoa aluetyyppien mukaan sen mukaan, onko kyseessä tilastollinen taajama-alue, kyläalue vai haja-asutusalue (kuva B-2), mikä on alueen vallitseva rakennustyyppi (kerrostalo, pientalo vai harva pientaloasutus, kuva B-3), mikä on kaupunkiseudun keskuskaupungin koko (Helsinki, Turku ja Tampere, keskustaajaman koko neljässä asukasluvun mukaisessa ryhmässä välillä 15 000–200 000, kuva B-4), taajaman koon mukaan kuudessa asukasluvun mukaisessa ryhmässä (välillä 200–yli 100 000 asukasta, kuva B-5), ja liikenteellinen tyyppi (jalankulun, joukkoliikenteen ja henkilöautoliikenteen vallitsevuuden mukaan, kuva B-6), ja mikä on alueen keskimääräinen aluetehokkuus 250 m * 250 m ruuduissa (kuva B-7) ja päivittäistavarakaupan saavutettavuus (kuva B-8).

HLT 2010-11, MML 2011

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 51 / 59 Kuvat B-2–3. Henkilöliikennetutkimus 2010–11 käyttämät aluetyypitykset suhteessa taajamoitumiseen ja vallitsevaan aluetyyppiin. Esimerkit Tampereen ja Turun seuduilta. Kuvat B-4–5. Henkilöliikennetutkimus 2010–11 käyttämät aluetyypitykset suhteessa kaupunkiseudun ja sen keskustaajaman kokoon.

KAUPUNKISEUDUN KOKO HLT 2010–11

TAAJAMAN KOKO HLT 2010-11

ALUETYYPPI HLT 2010–11

VALLITSEVA RAKENNUSTYYPPI HLT 2010–11

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 52 / 59 Kuvat B-6–7. Henkilöliikennetutkimuksen 2010–11 käyttämät aluetyypitykset suhteessa alueen liikenteellisiin ominaisuuksiin ja aluetehokkuuteen. Esimerkit pääkaupunkiseudulta ja sen lähialueelta. Yhdyskuntarakenteen liikenteelliset vyöhykkeet perustuvat Suomen ympäristökeskuksen laatimaan luokitukseen: • Keskustan jalankulkuvyöhyke on tiiviisti rakennettu, 1–2 kilometrin etäisyydelle kaupallisesta keskuksesta rajoittuva alue. • Keskustan jalankulkuvyöhykettä ympäröi 1–5 kilometrin laajuinen keskustan reunavyöhyke. • Alakeskukset ovat joukkoliikenteen, kaupan palveluiden sekä asukkaiden ja työpaikkojen merkittävimpiä keskittymiä. • Intensiivisellä joukkoliikennevyöhykkeellä joukkoliikenteen palvelutaso on korkein. Pääkaupunkiseudulla vyöhykkeen kriteerinä on bussiliikenteessä enintään 5 minuutin ja raideliikenteessä 10 minuutin vuoroväli ruuhka-aikana, muilla kaupunkiseuduilla 10–15 minuutin vuoroväli ruuhka-aikaan Kävelyetäisyys bussipysäkille on enintään 250 metriä ja raideliikenteen pysäkille enintään 400 metriä. • Joukkoliikennevyöhykkeellä joukkoliikenteen palvelutaso on hyvä, vuoroväli pääkaupunkiseudulla keskimäärin 15 minuuttia ja pienemmillä kaupunkiseuduilla 30 minuuttia ruuhka-aikana. • Autovyöhykkeen alueet ovat taajama-alueita, jotka eivät täytä muiden vyöhykkeiden kriteerejä. Ne sijaitsevat usein kaupunkiseudun reunamilla eikä niillä yleensä ole riittävää väestöpohjaa joukkoliikenteen järjestämiseksi. Aluetehokkuus on laskettu jakamalla 250 m * 250 m kokoisen ruudun rakennusten kerrosala ruudun maapinta-alalla ja yleistämällä tulos kuvaamaan lähiympäristön rakentamisen tehokkuutta. Tiivein luokka (e > 0,32) vastaa tiiviitä kerrostaloalueita, seuraavaksi tiivein luokka (e = 0,16–0,32) pääosin väljempiä kerrostaloalueita, mutta myös seka-alueita. Kerrostaloalueet vaihtuvat pientaloalueiksi 0,16 tehokkuuden molemmin puolin. Seuraavat luokat kuvaavat tiiviitä (e = 0,08–0,16) ja väljiä (e = 0,02–0,08) pientaloalueita. Väljin luokka (e < 0,02) sisältää sekä haja-asutusaluetta että taajamien reuna-alueiden harvaa omakotitaloasutusta.

LIIKENNEVYÖHYKE HLT 2010–11

ALUETEHOKKUUS 250 M * 250 M RUUDUISSA HLT 2010–11

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen 30.11.2012 53 / 59 Kuva B-8. Henkilöliikennetutkimuksen 2010–11 käyttämät päivittäistavarakaupan saavutettavuusvyöhykkeet, esimerkki Oulun seudulta. Tutkimuksessa käytetty henkilömatkojen kulkutapojen typologia on seuraava: • jalankulku • polkupyöräily • henkilöauton kuljettaja • henkilöauton matkustaja • linja-auto • metro tai raitiovaunu • juna • muu "Jalankulkuun" sisältyvät sukset, rullaluistimet, potkukelkat yms.; "muu" sisältää sekä julkista (taksit, lentokoneet, lautat) että yksityistä ajoneuvoliikennettä (mopot, moottoripyörät, mopoautot, mönkijät, traktorit jne.). Vastaava henkilömatkojen tarkoituksen eli matkatyypin mukainen typologia on seuraava: • työmatka • koulu- ja opiskelumatka • työasiamatka • ostos- ja asiointimatka • vierailumatka • mökkimatka • muu vapaa-ajan matka

Liikennesuoritetiedot (henkilökilometriä vuorokaudessa) on seuraavissa taulukoissa esitetty KURKE-arviointityökalun käyttämällä aluetypologialla.

PÄIVITTÄISTAVARAKAUPAN SAAVUTETTAVUUS HLT 2010–11


Matkasuorite, km/henkilö/vrk

Eri kokois issa kunnissa asuvien matkat

Matkat kulkutavoittain henkilöauto henkilöauto metro,

ryhmä jalankulku polkupyörä kuljettaja matkustaja linja-auto raitiovaunu juna muu kaikki

Pääkaupunkiseutu 1,215 0,661 15,532 7,362 4,339 1,144 4,062 2,149 36,353

Suuret kaupungit 1,312 0,995 19,044 10,938 2,79 0,018 2,777 3,008 40,818

Keskisuuret kaupungit 1,038 0,82 21,696 8,471 1,734 0,011 2,676 3,002 39,469

Pienet kaup. ym. 1,059 0,753 23,26 8,984 2,998 3,58 5,496 46,118

Muut kunnat 0,805 0,545 23,157 9,698 2,783 0,016 0,989 4,851 42,853

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388


Eri kaupunkiseuduilla asuvien matkat, kaupunkiseudut luokiteltu keskustaajaman koon mukaan



Helsinki 1,283 0,673 16,798 7,491 4,268 0,972 4,33 2,934 38,608

Tampere, Turku 1,23 0,729 17,29 9,433 4,573 0,009 2,925 1,789 37,965

keskustaajaman väestö 80 000 - 200 000 1,178 1,133 21,523 9,733 1,538 0,015 2,867 3,637 41,582

keskustaajaman väestö 40 000 - 80 000 1,183 0,936 18,592 7,296 2,819 0,024 4,034 3,895 38,751

keskustaajaman väestö 25 000 - 40 000 1,197 0,616 21,789 7,686 2,084 1,434 4,671 39,299


Ei kaupunkiseudulla 0,737 0,569 24,921 10,683 2,247 0,016 1,342 5,343 45,942

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388


Erikokoisissa taajamissa asuvien matkat



200 - 2 999 asukkaan taajamat 0,874 0,559 21,795 9,992 2,466 0,021 1,524 6,422 43,603

3 000 - 9 999 asukkaan taajamat 0,92 0,834 23,172 9,316 2,428 0,024 2,38 4,259 43,087

10 000 - 19 999 asukkaan taajamat 1,131 0,717 24,23 4,959 1,622 3,177 4,485 40,184


50 000 - 99 999 asukkaan taajamat 1,222 1,174 18,885 7,462 1,937 0,016 2,123 4,536 37,395

Yli 100 000 asukkaan taajamat 1,262 0,801 17,366 8,564 3,765 0,568 3,825 2,388 38,476

Ei vyöhykkeellä 0,588 0,389 27,333 11,618 2,582 0,002 0,824 6,487 50,004

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388


Eri yhdyskuntarakenteen alueilla asuvien matkat



Taajamat 1,155 0,802 19,457 8,585 3,044 0,282 3,104 3,311 39,627

Kylät 0,588 0,482 26,301 9,153 1,839 1,144 5,149 44,721

Haja-asutusalue 0,587 0,326 28,099 13,446 3,12 0,004 0,591 7,482 53,878

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388


Erilaisilla asuinalueilla asuvien matkat



Kerrostaloalueet 1,366 0,807 15,242 7,458 3,624 0,641 3,914 1,544 34,447

Pientaloalueet 1,086 0,78 21,841 9,364 2,788 0,047 2,498 4,439 42,799

Harva pientaloasutus 0,663 0,898 24,401 10,321 1,889 0,032 2,947 5,235 46,405

Ei vyöhykkeellä 0,615 0,434 26,666 10,891 2,578 0,026 0,898 6,041 48,306

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388



Eri aluetehokkuusalueilla asuvien matkat ("aluetehokkuus" = kerrosala/ruudun pinta-ala naapuriruutumenetelmällä eli 9 ruudun keskiarvona, ruutu = 250 m * 250 m)



< 0,02 0,62 0,479 25,825 11,319 2,145 0,012 1,474 5,915 47,946

>= 0,02 ja < 0,08 1,014 0,778 24,26 9,077 2,748 0,038 1,589 4,72 44,094

>= 0,08 ja < 0,16 1,124 0,872 19,152 8,448 2,111 0,083 3,455 2,969 38,136

>= 0,16 ja < 0,32 1,324 0,879 15,563 7,635 4,24 0,427 3,749 2,651 36,151

>= 0,32 1,566 0,696 13,185 7,675 4,18 1,084 4,78 1,212 34,346

Ei kerrosalaa 0,048 2,76 6,6 30,528 192,8 1,584 234,036

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388


Eri yhdyskuntarakenteen vyöhykkeillä (liikkumisvyöhykkeillä) asuvien matkat



jalankulkuvyöhyke 1,703 0,697 14,116 8,163 2,748 0,112 5,777 1,185 34,423

alakeskus 1,137 0,527 14,845 7,313 4,138 1,471 1,93 2,138 33,377

jalankulun reunavyöhyke 1,47 1,022 17,663 7,184 3,152 0,358 3,551 3,034 37,286

intensiivinen JL-vyöhyke 1,117 0,885 16,203 9,517 4,791 0,585 4,469 2,922 40,326

joukkoliikennevyöhyke 0,987 0,806 21,827 8,548 2,745 0,33 2,96 2,799 40,929

autovyöhyke 1,041 0,777 21,077 8,965 3,561 0,064 2,316 4,541 42,223

Ei vyöhykkeellä 0,727 0,555 25,234 10,615 2,129 0,016 1,378 5,499 46,176

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388


Päivittäistavarakauppojen saavutettavuusvyöhykkeillä asuvien matkat



250 m 1,459 0,73 15,312 7,991 3,618 0,567 4,061 1,507 35,314

500 m 1,229 0,793 17,434 7,393 3,457 0,391 2,933 3,141 36,543

1 km 1,102 0,824 20,129 9,455 2,362 0,231 3,152 3,5 40,831

2 km 0,957 0,857 23,263 7,992 2,362 0,082 1,568 3,939 40,977

5 km 0,766 0,715 23,288 9,938 3,486 2,942 6,55 47,589

Ei vyöhykkeellä 0,617 0,316 28,519 13,156 2,885 0,004 0,984 6,07 52,532

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388


Supermarkettiin. Vähintään 1000 myynti-m2 päivittäistavarakauppojen saavutettavuusvyöhykkeillä asuvien matkat



500 m 1,363 0,646 14,497 7,156 3,254 0,54 4,887 2,404 34,548

1 km 1,289 0,929 18,468 9,16 3,206 0,432 2,591 2,3 38,255

Ei vyöhykkeellä 0,915 0,687 23,001 9,531 2,824 0,101 2,211 4,683 43,982

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388


Hypermarkettiin. 2500 myynti-m2 päivittäistavarakauppojen saavutettavuusvyöhykkeillä asuvien matkat



500 m 1,312 0,464 11,853 6,311 4,292 0,984 5,484 3,12 33,445

1 km 1,545 0,939 17,989 9,433 3,418 0,494 3,758 2,402 39,78

Ei vyöhykkeellä 0,989 0,721 21,604 9,207 2,855 0,161 2,449 4,058 42,016

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388



Ala-asteiden saavutettavuusvyöhykkeillä asuvien matkat



250 m 1,524 0,627 15,685 8,858 3,9 0,579 5,667 0,893 37,711

500 m 1,298 0,708 17,346 8,532 3,269 0,425 2,236 2,135 35,928

1 km 1,208 0,804 17,358 7,346 3,501 0,367 3,368 2,711 36,531

2 km 1,011 0,834 23,233 9,124 2,651 0,077 2,414 4,755 43,934

3 km 0,682 0,866 23,37 10,518 2,041 4,158 6,663 48,307

5 km 0,567 0,558 27,372 10,675 1,428 0,283 7,108 48,081

Ei vyöhykkeellä 0,56 0,328 29,111 13,864 2,509 0,006 0,235 6,038 52,853

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388


Pienten virkistysalueiden (väh. 1,5 ha) saavutettavuusvyöhykkeillä asuvien matkat



0 m (=alueen sisällä) 0,779 0,511 26,976 12,45 7,813 0,35 1,989 5,747 56,599

100 m 0,932 0,758 22,114 9,257 2,683 0,248 2,445 4,634 43,133

200 m 1,171 0,821 20,214 9,01 3,177 0,2 2,248 3,221 39,971

300 m 1,191 0,718 18,586 8,043 3,048 0,264 2,728 3,595 37,868

Ei vyöhykkeellä 1,183 0,548 18,834 9,202 2,544 0,206 4,409 2,471 39,344

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388


Suurten virkistysalueiden (väh. 20 ha) saavutettavuusvyöhykkeillä asuvien matkat



0 m (=alueen sisällä) 0,542 0,579 30,817 12,963 3,568 0,339 2,7 7,227 58,75

150 m 0,834 0,646 23,722 9,911 2,734 0,099 1,889 5,195 45,098

300 m 1,171 0,781 20,768 7,577 3,276 0,208 2,215 4,303 40,123

500 m 1,023 0,827 19,906 8,324 2,5 0,25 1,919 1,934 36,785

1 km 1,19 0,732 18,099 9,695 3,212 0,389 4,211 3,034 40,245

Ei vyöhykkeellä 1,401 0,802 17,201 8,302 3,191 0,325 4,065 2,747 38,015

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388


Liikkuminen ja kodin etäisyys käytetyimmästä joukkoliikenteen pysäkistä ja asemasta



<=100m 1,122 0,658 16,379 9,308 4,347 0,319 1,84 2,422 36,411

100-300m 1,224 0,777 19,696 8,31 2,655 0,249 2,249 2,668 37,78

300-500m 0,996 0,836 18,26 9,665 1,922 0,243 3,286 3,781 38,904

500m-1km 1,095 0,776 21,688 8,936 2,746 0,317 2,411 4,419 42,464

1-3km 0,914 0,821 25,199 8,776 3,866 0,089 2,982 4,606 47,115

3-5km 0,959 0,436 33,472 7,279 0,349 1,073 3,815 47,549

yli 5km 0,743 0,467 31,491 12,938 3,091 0,008 6,595 10,936 66,208

kaikki 1,059 0,73 20,796 9,105 2,963 0,235 2,672 3,846 41,388



Eri kokoisissa kunnissa asuvien matkat

Matkat tarkoituksen mukaan koulu, ostos, muu

ryhmä työ opiskelu työasia asiointi vierailu mökki vapaa-aika kaikki

Pääkaupunkiseutu 7,19 1,131 2,595 5,475 7,96 3,206 8,801 36,353

Suuret kaupungit 6,075 0,89 3,936 5,898 9,067 2,707 12,19 40,818

Keskisuuret kaupungit 7,001 1,025 5,34 7,212 6,904 2,352 9,555 39,469

Pienet kaup. ym. 9,747 1,839 6,243 7,668 7,561 1,847 11,251 46,118

Muut kunnat 7,632 1,746 3,767 9,603 7,71 1,223 11,11 42,853

kaikki 7,64 1,389 4,354 7,406 7,806 2,15 10,609 41,388


Eri kaupunkiseuduilla asuvien matkat, kaupunkiseudut luokiteltu keskustaajaman koon mukaan



Helsinki 8,007 1,381 3,267 5,62 7,759 3,138 9,42 38,608

Tampere, Turku 6,509 1,141 3,241 6,491 6,425 1,788 12,399 37,965





Ei kaupunkiseudulla 8,899 1,888 3,95 10,111 7,926 1,323 11,796 45,942

kaikki 7,64 1,389 4,354 7,406 7,806 2,15 10,609 41,388


Erikokoisissa taajamissa asuvien matkat



200 - 2 999 asukkaan taajamat 6,958 2,1 4,474 9,477 7,382 1,076 11,881 43,603





Yli 100 000 asukkaan taajamat 7,146 1,213 3,348 5,763 8,006 2,853 10,093 38,476

Ei vyöhykkeellä 10,542 2,084 4,55 12,191 8,193 1,046 11,33 50,004

kaikki 7,64 1,389 4,354 7,406 7,806 2,15 10,609 41,388


Eri yhdyskuntarakenteen alueilla asuvien matkat



Taajamat 7,044 1,243 4,299 6,421 7,74 2,385 10,473 39,627

Kylät 9,914 1,822 3,218 11,778 7,496 0,54 9,889 44,721

Haja-asutusalue 11,022 2,282 5,525 12,474 8,692 1,412 12,403 53,878

kaikki 7,64 1,389 4,354 7,406 7,806 2,15 10,609 41,388


Erilaisilla asuinalueilla asuvien matkat



Kerrostaloalueet 6,302 0,775 2,274 5,4 8,658 2,352 8,701 34,447

Pientaloalueet 7,343 1,387 5,787 6,678 7,188 2,491 11,825 42,799

Harva pientaloasutus 8,961 2,497 5,27 10,315 6,126 2,064 11,603 46,405

Ei vyöhykkeellä 10,123 2,035 4,314 11,435 8,383 1,129 10,784 48,306

kaikki 7,64 1,389 4,354 7,406 7,806 2,15 10,609 41,388


Liite C

Marja-Vantaan asemakaava, jossa on rajattu mustalla viivalla laskennassa mukana olleet Kivistön korttelit [kuvan lähteenä Marja-Vantaan kaavaselostus]


Liite D

Eriksnäsin kaava-alue Sibbesborgissa (Sibbesborg 2012)

kunnallisten rakennushankkeiden kestävät energiaratkaisut ... · aluetehokkuus määrittelee...

Documents