Janiina EronenAtte HeikkiläMaria HopponenRasmus HärkönenJyri KeronenTiina MättöRiikka PaksuniemiSara PietarinenMikael RajahalmeEeva RiiheläMinna SelkimäkiLinda Turunen

VIIRUSTUKSIAJaniina Eronen

Kuvissa on yhdistelty photoshopin avulla piirroksiani ja vuosien varrella kuvaamiani maisemia. Osa kuvista perustuu tositilanteisiin ja osan eläimistä olen liittänyt maisemiin, joihin ne mielestäni sopivat.

In these pictures I have used Photoshop to combine drawings and photos I have been taking during the years.Some of the pictures are based on the real situations and some of the drawings I have just combined to photos I think they fit.

TAPPOMUTKAAtte Heikkilä

Olen kuvannut pitkäaikaista harrastustani, metsästystä ja sen ympärillä pyöriviäasioita.

Metsästys on asia, joka nykypäivänäherättää monenlaisia ajatuksia ihmisissäja olen yrittänyt löytää kolme tapaanähdä metsästys sen perusteella, mitä ajatuksia olen ihmisiltä kuullut.

Ensimmäinen näkökulma on metsästyksenluonnonläheisyys sekä sen tuomaseesteisyys ja kauneus.Toinen näkökulma on metsästyksen ja ryhmässä toimimisen tuoma toiminta jajännitys. Kolmas tapa nähdä metsästys on sen “ruma” puoli eli todellisuus saaliseläimenkuolemasta ja epätasa-arvosta ihmisen ja eläimen välillä.

I have photographed my long-time hobby, hunting, and the things happening around the subject.

Hunting in the modern day is a thing that raises many kinds of thoughts and I have tried to find three different ways to see it based on the thoughts I have heard.

The first way to see hunting is the way it takes you close to the nature and makes you see the beauty of it.The second way to see hunting is the action and the excitement of it.The third way to see it is the “ugly” side. The reality that the hunted animal dies and the inequality between the animal and the human.

MILTÄ NÄYTTÄÄ FEMINISMI?/WHAT DOES FEMINISM LOOK LIKE?Maria Hopponen

Nykyään feminismi tuntuu olevan vähintäänkin kirosana. Miltä näyttää feminismi? -sarjassa tavalliset ihmiset, jotka tunnustautuvat feministeiksi, näyttävät kasvonsa. Ei ole yhtä tapaa olla feministi.

Sarjaan kuuluvassa samannimisessä kirjassa 20 feministiä avaa, mitä feminismi heille itsel-leen merkitsee.

Osa näyttelyssä esillä olevista kuvista on otettu Hasselblad -merkkisellä filmikameralla.

Today feminism might face a lot of prejudice.What does feminism look like? -series presents ordinary people, who define themselves asa feminist.There is no single way to be a feminist.

In the book ‘What does feminism look like?’ 20 feminists explain what feminism means to them. Some portraits in the exhibition have been taken with a Hasselblad film camera.

I HAD A DREAMRasmus Härkönen

Olen kuvannut nykytanssin parissa koulun loppu-työtään tekevää Irinja Teikaria.Aloittelin kuvausprojektin jo alkupään tree-neistä Outokummun vanhan kaivoksen tiloissa, ja viimeisimmät kuvat kuvasin vanhan kaivoksen Kiisu teatterissa.

I have photographed Irinja’s dancing during her final thesis. I started my photography project at almost at the first exercises at Outokumpu’s old mine’s premises, and latest photos I have taken at the mine’s Kiisu theater.

RADIO OI FM: 2007-2014Jyri Keronen

Mikä onkaan Oi fm? Kyseessä on tammikuussa 2007 aloittanut Joensuun seudun paikallinen radioasema.Lähetykset toteutettiin yhteisöllisesti noin 40:n vapaaehtoisen voimin!

Oma tarinani alkoi Oi fm:n parissa vuonna 2009 kun aloitimme Tiistain Lepposat nimisen radio-ohjelman tekemisen DJ Seppo Kiven kanssa. Tuon jälkeen olen ollut monessa mukana Oi fm:n toiminnassa ja mukaan mahtuu myös yksi työharjoittelujakso vuonna 2012 päivätoimituksessa.

Idea kirjaprojektista sai alkunsa samana päivänä kun lehdistötiedote radion lopettamisesta saapui sähköpostiini. Kirjassani on potrettikuvia enti-sistä ja nykyisistä ohjelmantekijöitä sekäradion taustahenkilöistä. Olen dokumentoinut radion tapahtumia vuodesta 2011 asti.

Kirja pitää sisällään kuvia studiolta sekä erilai-sista Oi fm:n järjestämistä tapahtumista ja toimi-tuskunnan kokoontumisista.Kirjan tekeminen oli samalla hieno ja surullinen tehtävä, kun rakas radiokanavani lopetetaan ja iso osa Joensuulaista kulttuuria kuolee sen muka-na pois. Olo on edelleen haikea, mutta kuten Seppo Mustonen kirjan esipuheessa sen parhaiten sanoi, Kiitos Oi fm!

What is Oi fm? It is a Joensuu local area radio channel which started it´s operation in January 2007. The radio was runned by a producer andapproximately 40 volunteers who did the radio shows.

My story began with Oi fm in 2009 when we started a radio show called“Tiistain Lepposat” with DJ Seppo Kivi. After that i have been involvedwith many things at the radio including an internship in 2012.

I got the idea for the book project in the same day as the press release came to my email about closing the radio down. In the book there are portrait´s of former and current radio show hosts and people behind the radio station. I have documented radio´s scene from year 2011.

The book contains from the studio and from different happenings which Oi fm has hosted for fans and its editorial staff during the years. Making the book was a wonderful and a great experience but at the same time a very sad process to go thru when my beloved radio station is shutting down and a big part of Joensuu´s culture dies with it. I´m still feeling downhearted but as it´s said in the foreword by Seppo Mustonen,Thank you Oi fm!

8 KIRJAINTA/8 LETTERSTiina Mättö

Kun ihminen sairastuu, se on rankkaa myös lähimmäisille.Huumori on yksi selviytymis-keino.

Olen koonnut kirjaan muutamia hauskoja tilanteita äitinidiagnoosin jälkeen.

When one gets ill, it´s hard for everyone.Humour is one way to survive.

To this book I have collected few funny situations after my mothers disease was diagnosed.

MASH UPRiikka Paksuniemi

“Passikuvissa ei voi ikinä näyttää hyvältä.” Eikö?Halusin kyseenalaistaa tämän väitteenottamalla ihmisiä kameran eteen tähäninhottavaan kuvaustilanteeseen.

Kuvasin tähän suostuneita ihmisiä ja kokosin heidän kasvoistaan uusia kasvoja viisi kappalet-ta.Jokaiseen kuvaan on sekoitettu neljästäviiteen henkilöä.

Ihmisen luonnollinen kauneus lähtee sisältä päin ja on kokonaisuudessa, mutta kauniisiin yksityis-kohtiinkin voi puuttua.

“You can’t look good in your passportphotograph” Can you? I wanted to question that statement by taking people in front of a camera to lamest setting of all; passport photo.

I photographed them and arranged their faces to 5 pictures. I mixed 4-5 persons in each photo to make one whole new person.

Natural beauty comes from the inside and is in whole of an appearence but one can focus on beautiful details as well.

POLKU/PATHWAYSara Pietarinen

Näyttelyni idea lähti syntymään siitä, kunukkini pyysi minua ottamaan kuvan puusta, joka on ollut siinä koko hänen elämänsä.

Tästä lähti kehittymään ajatus että otankuvasarjan eri ikäluokkien ääripäistä, ja kuvaan heidät johonkin ikään liittyvänsymbolisoivan asian kanssa.

My exhibitions idea started to progress when my grandfather asked me to take a picture of this one tree, that has been there his whole life.

And the idea started to build there,I decided that I’ll take pictures of every age class extremity, and picture them with some symbolism that is associated with each age.

TICK TOCK!Mikael Rajahalme

Votomaraton on kilpailu, jossa saat tunnin välein uuden ku-vausaiheen 24 tunnin ajan.Jokainen kuva pitää palauttaa 4 tunnin sisälläaiheen julkistamisesta ja jokainen kuva arvostellaan erikseen.

Näyttely sisältää osan vo-tomaraton2014 voittajajouk-kueen kilpailukuvista.

Votomaraton is a competition where you get a newphotography topic once every hour for 24 hours.Each image must be returned within 4 hours afterthe release of the topic and each image is gradedseparately.

The exhibition includes a por-tion of votomaraton2014 win-ning team competition photos.

PYHISEeva Riihelä

Suurelle osalle ihmisistä ainoat mielikuvat vankiloista ja vankilaoloista tulevat eloku-vista tai kirjoista, mutta miltä sielläoikeasti näyttää?

Halusin näyttää kuvillani jotakin, mitä ei usein näe. Paikkaa, joka on toisille “koti”, toisille häkki, jossa suorittaa ansaittu tuomio,jollekin jopa turvapaikka.

Pyhäselän vankilaan sijoitetaan sekä miehiä että naisia. Tavallisia, perheellisiä taiperheettömiä ihmisiä, jotka ovat tehneet virheitä elämässään.

The image that many people have of prisonsoften comes from movies or books, but howdoes it really look like inside a prison?

Through my photographs I wanted to bring out something unusual that is not often seen.A place that for some people is “a home”,for some just a cage where to fulfil theirsentence, for some even a sanctuary.

There are both men and women placed inPyhäselkä prison. Ordinary people with or without a family, that have made mistakesin their life.

MIELI HOIDOSSA/TREATING THE MINDMinna Selkimäki

Miltä tuntuu, kun mieli sairastuu? Millaisissa tilanteissa päädytään hoitoon psykiatriseen sairaalaan - ja millaista siellä on? Mielen sairauksissa on yhä tänäkin päivänä jotain vierasta tai pelot-tavaa ja niitä pidetään häpeällisinäkin. Kuitenkin kuka tahansa meistä voi joskus sairastua ja noin joka kolmas kärsiikin elämänsä aikana jostain mielenterveyden häiriöstä.

Kävin kuvaamassa Paiholan psykiatrisessa sairaalassa ajatuksena kuvittaa niitä tarinoita ja tuntemuksia mitä sairastamiseen liittyy.Kirjaani varten keräsin sairaalassa olevilta ja siellä aiemmin hoidossa olleilta ihmisiä kertomuksia heidän omista kokemuksistaan.

Sairastuminen herättää monenlaisia tunteita niin henkilössä itsessään kuin hänen lähellä olevissa ihmisissä; niin suru, ahdistus, häpeä ja syyllisyys kuin myös ilo ja kiitollisuus hyvistä asioista nousivat esille näissä tarinoissa.

What does it feel like when your mind shatters? How does one end upin a mental hospital - and what it’s like inside there? To this day there is still something strange and frightening aboutmental illnesses and they are even considered as something to be ashamed of. Though any one of us can develop a mental disorderand one out of three indeed will at some point in their lives.

I visited the Paihola psychiatric hospital taking pictures in order to visualize the stories and feelings related to mental illnesses. For my book I asked a group of people currently or previously treatedin psychiathric hospital to tell their own stories.

Having a mental disorder brings up many kind of thoughts and feelings for the individual himself and those around him. Grief, anxiety, shame and guilt along with joy and gratitude about the good things in life were the ones that I picked up from these stories.

LÖYDÄ MINUT TÄSTÄ KAUPUNGISTA/FIND ME FROM THIS CITYLinda Turunen

Kuvani ovat matkakertomus Lontoosta, missä olin viikon lokakuussa kiertäen kaupungin nähtävyyksiä, sekä vain kävellen ympäri katuja.

Innostuin kuvaamaan etenkin iltaisin, ihmisiä tekemässä omia asioitaan,erilaisia varjoja ja valoja.

Kuvissa esiintyy henkilöitä,pareittain ja yksin kulkemassaLontoon keskellä.

My pictures are a story from London where I spent a week in last October touring the sights and just walking around the city.

I started taking pictures especially at night, of people doing their own things and different lights andshadows.

In my pictures there are people alone and in pairs wandering around in the middle of London.