1

Koiran Käyttäytymisen perusteet

2

3

Koiran Käyttäytymisen perusteet

resi Gerritsen - ruud Haak - simon prins

suomentanut elina Lustig

K9 PRO

4

Englanninkielinen alkuteos K9 Behavior Basics - A Manual for Proven Success in Operational Service Dog Training

Copyright © 2013 Resi Gerritsen, Ruud Haak, Simon PrinsFirst published by Brush Eduation Inc., 2013

ISBN 978-952-5701-48-7Painettu EU:ssa, 2017

Kannen kuvat:Ylhäällä © ShutterstockAlhaalla vasemmalla © Jan TanskanenAlhaalla oikealla © Anni Holmström

Sitruuna Kustannus Oywww.sitruunakustannus.fi

5

sisällys

Johdanto 7

1 Virkakoirat 112 esi-isänä susi 42

3 Koiran käyttäytymisen peruskäsitteet 604 Kehitysvaiheet ja käyttäytyminen 83

5 ilmeet, eleet ja signaalit 1006 Koiran käytöksen tulkinta 130

7 operantti ehdollistuminen: kehitys ja peruskäsitteet 1508 Fyysinen rangaistus koirankoulutuksessa 196

9 työkoirien koulutus operantin ehdollistamisen avulla 225

Kirjallisuus 270tekijät 273

6

7

Johdanto

Koira on ollut ihmisen uskollinen seuralainen tuhansien vuosien ajan. Koiralle se kumppanuus ei kuitenkaan ole aina merkinnyt mukavaa ja rauhallista elämää. ihmisen ja koiran yhteiselossa ihminen otti itselleen määräysvallan. ihmiset valitsivat susista (ensimmäisistä koirista) yksilöitä, joilla oli heidän mielestään sopivia ominaisuuksia, ja kesyttivät nämä.

meidän nykyisillä koirillamme on voimakas halu sopeutua elinympäristöönsä ja lauman sääntöihin. nykyisin koiran lau-ma on ihmisistä muodostunut perhe. Koirat ovat miellyttäviä eläimiä ja osaavat elää ihmisen lähellä. sudelta ne saivat omi-naisuuksikseen esimerkiksi tarkkaavaisuuden, uskollisuuden ja alistuvan käyttäytymismallin, ja juuri näiden piirteiden vuoksi koirat ovat niin suosittuja lemmikkeinä ja työtovereina.

tässä kirjassa tapaamme suden, kesyn koiran esi-isän. tutus-tumme sen käytökseen ja opimme tietämään, miten ja miksi tämä eläin kesyyntyi. Lähdemme siltä pohjalta tutkimaan tar-kemmin koiran käyttäytymistä ja sen viestinnässään käyttämiä signaaleja. sellainen tieto on olennaisen tärkeää, jos tarkoituk-semme on ymmärtää koiran leikkiä ja sen tapaa oppia. Jokaisen työkoiran ohjaajan on tärkeää ymmärtää koiran käytöstä, sillä

8

silloin koiraa on paljon helpompi lähteä kasvattamaan ja kou-luttamaan.

on ilo tehdä töitä luotettavan työkoiran kanssa. Jotta koi-rakko onnistuisi tehtävissään, hihnan molemmissa päissä pitää vallita luottamus. Luottamuksen synty edellyttää, että osaamme tunnistaa ja tulkita oikein koiran ilmeitä, eleitä ja viestejä. tässä kirjassa otamme niistä selvää.

sitten käymme läpi operanttia ehdollistumista, joka on erit-täin tulokselliseksi osoittautunut tapa kouluttaa koiria kaiken-laisiin erikoistehtäviin, kuten pelastustehtäviin, hajutunnis-tukseen, partiokäyttöön, suojeluun ja kauko-ohjatun kameran kantamiseen. ensin kuvaamme operantin eläinkoulutuksen historiaa ja kehitystä sekä toimintaperiaatetta. sen jälkeen neu-vomme tietenkin tekniikkaa, jolla tätä menetelmää voidaan so-veltaa käytäntöön.

sinulla on etuoikeus olla työkoiran ohjaaja ja aavistaa, mitä koirasi mielessä liikkuu. osaat ennustaa sen käytöstä. Ja kun olet lukenut tämän kirjan, ymmärrät omaa ainutlaatuista eläin-täsi entistä paremmin.

resi Gerritsen, ruud Haak ja simon prins

Vastuuvapauslauseketämän kirjan sisältö perustuu huomattavaan kokemukseen ja asiantuntemukseen, mutta koirien kanssa työskentely sisältää silti aina riskejä, etenkin kun toimitaan vaarallisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Jokainen, joka lähtee soveltamaan koi-raansa tämän kirjan lähestymistapaa, tekee sen täysin omalla vastuullaan. sekä kirjan tekijät että kustantaja pidättäytyvät ottamasta vastuuta mahdollisesti ai-heutuneista vammoista tai muista vahingoista.

9

10

Kuva 1.1 Koirat ovat saaneet olla monena ihmistä palvellessaan. tässä kuvassa on legendaarinen Barry, lyhytkarvainen bernhardinkoira, joka pelasti 40 ihmishen-keä tehdessään töitä luostarin laviinikoirana sveitsin alpeilla.

Kuva 1.2 roomalainen sotakoira.

11

1

Virkakoirat

Koiria on kaikkialla siellä, missä elää ihmisiä. Kautta aikojen koirat ovat auttaneet ihmisiä metsällä ja myös turvanneet heidän kotinsa rauhaa. Joissain maissa koiria käytetään yhä ravinnoksi, pohjoisen aavoilla lumikentillä ne luovuttavat energiaansa veto-juhtina, ja monta muutakin palvelua ne tuottavat ihmisille lam-maspaimenen työstä koe-eläimen rooliin asti. Jotkut ihmiset suhtautuvat tunteellisesti tapaan, joilla koiria käytetään hyväksi: he eivät halua kuulla puhuttavankaan koirista koe-eläiminä tai kenenkään ruokana, koska pitävät koiria uskollisina ystävinä, seuralaisina ja joskus jopa lasten korvikkeena.

uskolliset ystävät ja seuralaisetKoira on elänyt pitkään läheisessä yhteydessä ihmiseen ja ja-kanut hänen kanssaan niin työn kuin huvinkin. siksi koirasta on tullut uskollisuuden ja ystävyyden vertauskuva. seuralaisen roolistaan koira tunnetaankin kaikkein parhaiten. siinä työssä ei tunneta erikoisasiantuntijoita, väri- tai rotuerottelua tai kou-lutuseroja. Kuitenkin myös perheen lemmikkikoira tekee taval-laan työtä elantonsa eteen. pannaanpa itsemme koiran paikal-

12

le. Haluaisitko sinä olla työksesi sellaisen ihmisen seuralainen, jolla on omat luonteenpiirteesi? pystytkö kuvittelemaan itsesi vähään tyytyväksi nollaksi, joka pysyttelee pois jaloista, kun omistajat ovat synkällä päällä, tai saa haukut ilman selvää syy-tä, kun heidän hermonsa ovat tiukalla? olisitko aina innokas lähtemään lenkille heidän oikkujaan totellaksesi juuri silloin, kun olet asettunut makeille nokosille? Ja sietäisitkö jonkun epä-miellyttävän, vieraan käden hyväilyä vain siksi, että nuo kädet kuuluvat jollekulle ohjaajasi ystävälle? tottelisitko mielelläsi jo-kaista sanaa, katsetta, elettä ja joskus jopa ääneen lausumatonta ajatusta piittaamatta siitä, mitä itse haluaisit? Kävisi aika ajoin ankarasta työstä, vai mitä?

LORDI BYRON JA BOATSWAIN

Kuva 1.3 Boatswain, Clifton tomson, 1808.

13

Lordi Byronin (1788–1824) ja hänen newfoundlandinkoiransa Boats-

wainin suhde on vaikuttava esimerkki kiintymyksestä, joka ihmisen

ja koiran välille voi syntyä. Kun Byronin koira kuoli raivotautiin vuonna

1808 Newstead Abbeyssa, lordin sydän särkyi ja hän antoi haudata

koiransa vanhan luostarikirkon raunioille kotinsa lähettyville. Hauta-

jaiset olivat surumieliset ja ainutlaatuiset. Hautajaisten jälkeen lordi

Byron kutsui vanhimman palvelijansa puheilleen ja kertoi hänelle,

että sekä hänet itsensä että palvelija piti haudattaman Boatswainin

rinnalle. Palvelija ei ehkä ollut ilmoituksesta kovinkaan ilahtunut, kos-

ka pian tämän ohjeistuksen jälkeen hän irtisanoutui työstään. Lordi

Byron itse kuoli vapaustaistelijana Kreikan itsenäisyystaistelussa Turk-

kia vastaan, joten Boatswain jäi maatilalle yksin.

Haudan päällä on suuri, koristeltu muistomerkki. Siinä lukee seuraa-

va hautakirjoitus:

Lähelle tätä paikkaaon talletettu erään sellaisen jäännökset,joka oli kaunis olematta turhamainen,vahva olematta hävytön,rohkea olematta julmaja jolla oli kaikki ihmisen hyveet ilman hänen paheitaan.Tämä ylistyspuhe olisi pelkkää tyhjää imartelua,jos se olisi omistettu ihmisen tuhkalle,mutta Boatswainille se on oikeutettu kunnianosoitus, koiralle,joka syntyi Newfoundlandissa toukokuussa 1803ja kuoli Newsteadissa marraskuun 18. päivänä vuonna 1808.

Kun joku kopea Ihmisen Poika tulee jälleen MaaksiKunnian koskematta mutta syntyperänsä korottamana,Kuvanveistäjä ammentaa mahtipontisen tuskan tyhjiinJa koristellut paadet kertovat kuka alla lepää.Ja kun kaikki on valmista, hauta ei kerro

14

Siitä, mikä hän oli, vaan siitä, mikä hänen olisi pitänyt olla.Mutta Koira parka, tuo eläessään ystävistä uskollisin,Ensimmäisenä tervehtimässä, etujoukoissa puolustamassa,Jonka rehellinen sydän kuuluu isännälle ikuisesti,Joka tekee työtä, taistelee, elää, hengittää vain hänelle,Kunniatta kaatuu, arvostamatta jää.Taivaaseen ei päästetä Sielua, joka sillä maan päällä oli –Kun taas ihminen, mitätön hyönteinen! anoo anteeksiantoa,ja vaatii itselleen yksinoikeuden taivaaseen.

Oi ihminen, sinä heikko hetken lapsi,Orjuuden häpäisemä, tai vallan turmelema –Se, joka sinut hyvin tuntee, eroaa sinusta varmaan inhoten,Sinä rappeutunut elävän tomun massa.Sinun rakkautesi on himoa, ystävyytesi pelkkää petosta,Puheesi tekopyhiä, sanasi vilpilliset!Luonnoltasi kehno, ylevä vain nimeltäsi,Kaikki kaltaisesi raakalaiset saisivat sinut punastumaan häpeästä.Sinä, joka sattumalta katselet tätä yksinkertaista hautaa, Jatka matkaasi – se kunnioittaa jotain, jota sinä et halua surra.Nämä kivet on pystytetty merkitsemään ystävän jäännökset;Niitä minulla ei ole koskaan ollut kuin yksi – ja tässä hän lepää.

VirkakoiratyyppejäVarhaiset ihmisten muodostamat yhdyskunnat hyödynsivät koiran uskollisuutta ja vastuuntuntoa omiin tarkoituksiinsa. tunnemme antiikin historiasta monta esimerkkiä puolustuk-seen käytetyistä koirista, mutta myös muissa tehtävissä toimi-vista koirista. esimerkiksi yli 1100 vuotta sitten eräs kiinalainen kauppayhtiö kehitti koiralähettijärjestelmän. Koirat kulkivat

15

kamelikaravaanien mukana ja toivat päätepisteistä palates-saan sanomia mukanaan. Kauppayhtiö havaitsi hankkivansa tällä tavalla itselleen niin arvokasta ennakkotietoa, että sijoit-ti kasvaneista myyntituloistaan 10 prosenttia tämän palvelun parantamiseen. rahat käytettiin entistä parempien koirien kasvattamiseen ja palvelun kehittämiseen muutenkin entistä tehokkaammaksi. samanlaista palvelua käyttivät 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla myös armeijat ympäri maailman.

aivan kesyyntymisen alusta asti koiria on käytetty vahtikoi-rina varoittamaan ihmisleirejä lähestyvistä eläimistä tai toisista ihmisistä. roomalaiset laajensivat vahtikoirien tehtäväkuvaa liittämällä siihen palvelua ihmisvartijan rinnalla. tällainen mui-naisten aikojen vartiokoira oli jossain mielessä nykyisten polii-sikoirien edeltäjä. Belgiassa sijaitsevan antwerpenin kaupun-gin arkistoissa mainitaan, että ensimmäinen yövartijan kierros käynnistyi kaupungissa vuonna 1597, ja vuoteen 1627 men-nessä palveluksessa oli 32 yövartijaa. puupiirrokset tuolta ajalta kertovat, että näiden miesten seurana oli suojelukoiria. nämä varhaiset poliisikoirat olivat valmiita puremaan: yksi puupiirros (kuva 1.6) esittää koiraa, joka auttaa ohjaajaansa puremalla ur-heasti rosvon jalkaa!

Kuva 1.4 Koirilla on ollut kautta aikojen tärkeä ase-ma ihmisyhteisöissä. tämä kuva antiikin Kreikan ajoilta peräisin olevassa astiassa esittää tarujen Kerberosta, koiraa, jolla on (tässä tapauksessa) kaksi päätä.

16

Kuva 1.5 metsällä koirien kanssa. tämä kivitaulu

koristi vuosina 669–630 eKr. hallinneen kuningas

assurbanipalin palatsin savitiiliseinää ninivessä

pohjois-irakissa. se kuului alun perin kuninkaallisten

urheilua, leijonanmet-sästystä, esittävään hyvin

pitkään kohokuvaan. Koiria taluttavat hahmot

ovat metsästysavustajia. mastiffien käyttö on hyvin

esillä niniven seinä-reliefeissä.

Kuva 1.6 puuleikkaus 1600-luvun alusta esittää yövartijoita ja heidän koiriaan.

17

poliisikoiratyksi vanhimmista tunnetuista koiria hyödyntävistä poliisilai-toksista oli belgialaisen Leuvenin kaupungin poliisi 1700-luvul-la. Vuonna 1786 yövartijat jakoivat uudenvuodentervehdykseksi lehtisen kaikille kaupungin asukkaille. Lehtinen oli toteutettu puupiirrostekniikalla, ja se esitti kaupungin sotilaita ja heidän koiriaan. Vuonna 1793 poliisikoirien käyttö Belgiassa kuitenkin lakkautettiin. ”ihmisoikeuksien” julistus kielsi käyttämästä koi-ria ihmisten kimppuun hyökkäämiseen. ilmeisesti poliisikoiris-ta oli tullut liian teräviä ja aggressiivisia, jotta suuri yleisö olisi ne hyväksynyt.

sen jälkeen kun poliisikoirien käyttö Belgiassa oli lakkautet-tu, kului yli vuosisata, ennen kuin julkinen hallinto palasi käyt-

Kuva 1.7 yövartijoiden uudenvuodentervehdys.

18

tämään koiria poliisin palveluksessa. noin vuonna 1880 koi-raharrastajat mechelenin lähellä Belgiassa alkoivat kouluttaa malinoisejaan, lyhytkarvaisia belgianpaimenkoiriaan, suojeluun ja jälkityöskentelyyn. mutta vasta vuonna 1886 koiria alettiin kouluttaa erityisesti poliisin palvelukseen. tuohon aikaan pieni Hildesheimin kyläpahanen saksassa oli epäjärjestyksen tyyssija ja poliisivoimien turhauman, nöyryytyksen ja mieliharmin läh-de. Kapteeni schönherr, josta myöhemmin tuli preussin valtion palveluskoirien jalostus- ja opetuslaitoksen päällikkö Berliinin lähelle Grünheideen, alkoi tutkia koirien käyttömahdollisuuksia rikollisuuden vastaisessa taistelussa. muutama erikoiskoulutuk-sen saanut eläin testattiin. Koirat suoriutuivat tehtävistä hyvin, ja Hildesheimin ongelmat selvisivät pitkälti koirien toiminnan ansiosta. Hildesheimin koirista tuli kuuluisia, ja muutkin sak-san kunnat innostuivat käyttämään koiria poliisin apuna.

Kuva 1.8 ensimmäisen maailmansodan aikana hollantilaisia poliisikoiria koulu-tettiin myös viestikoiriksi.

19

maaliskuussa 1899 poliisitarkastaja Van Wezemael esitteli Belgian Gentissä kolme poliisikoiraa. saman vuoden lopussa palveluksessa oli kymmenen koiraa ja vuoteen 1910 mennessä yli 30. Kaikki nämä koirat olivat belgianpaimenkoiria, useim-mat niistä groenendaeleja (mustia pitkäkarvaisia belgianpai-menkoiria) ja malinoiseja. Koirat osoittivat käyttökelpoisuuten-sa poliisityössä, ja niitä alettiin kouluttaa erikoisaloille. nykyisin poliisikoirilla on monta eri työsarkaa.

Nykyiset poliisikoirattämän päivän poliisikoirat ovat kehittyneet luontevasti men-neen ajan paimenkoirista. ne kyvyt, jotka saavat koiran menes-tymään toisella tehtäväalueella, ovat yhtä tärkeät toisella:• Koiran suojelu- ja vartiointihalu on olennaisen tärkeä omi-

naisuus, jos halutaan pitää lammaslauma hengissä. yhtä ar-vokas ominaisuus se on poliisin palveluksessa. partiokoiran tärkein velvollisuus on suojella poliisiohjaajaansa hyökkä-yksiltä.

• Jäljestyskyky on tärkeä paimenkoiralle, jotta se löytäisi ka-donneen lampaan. se on tärkeä ominaisuus myös poliisi-koiralle, jonka pitää usein etsiä kadonneita esineitä tai eksy-neitä ihmisiä tai piiloon menneitä rikoksesta epäiltyjä.

• rikollisen tai epäillyn kuljetus on täysin verrattavissa eläin-lauman paimentamiseen ajamalla, ja siinä tarvitaan aivan samanlaisia ominaisuuksia. paimenkoiralla on esimerkiksi kyky purra ja pitää kuitenkin vahingoittamatta tai repimät-tä. sama taito on hyödyllinen myös poliisikoiralle. Varsin-kin vanhat, painavat lampaat ja pässit edellyttävät koiralta tukevaa otetta talttuakseen, mutta silti koira ei saisi aiheut-taa eläimelle vakavia vahinkoja. nykypäivän poliisikoira onnistuu tavallisesti pysäyttämään epäillyn vahvalla, lujalla puruotteella ja joutuu vain harvoin tilanteeseen, jossa sen on käytettävä vaarallista, repivää otetta.

20

poliisikoiran työt määrää tehtäväalue, jolla koira palvelee. suu-rinta osaa poliisikoirista käytetään partiotehtäviin. partiokoira nimetään aina yhden poliisikonstaapelin pariksi, ja se jää tämän turvaksi. Koiran korvat ja nenä ovat tarkemmat kuin sen ohjaa-jan, joten usein koira havaitsee vaaran ensin. Hätätapauksessa koira on usein luotettavampi ase kuin pistooli.

VanginvartijakoiratVankeja vartioivia koiria koulutetaan samalla periaatteella kuin partiokoiriakin. suurin ero on siinä, että vanginvartijakoira on opetettu palvelemaan yhtä tai useampaa vartijaa, joilla on sa-manlaiset univormut. Koira oppii tottelemaan heidän ääntään eikä ketään muuta. Vankilassa töitä tekevät koirat joutuvat etsi-mään kadonneita ihmisiä useammin kuin poliisipartion muka-na kulkevat koirat.

Vanginvartijakoiran opetuksessa yhdistyy kadonneen kohteen etsiminen ja hyökkäys. Koira oppii kattamaan haullaan sille osoitetun alueen pitkälti samaan tapaan kuin lintukoira risteilee riistaa hakiessaan. Kun koira löytää henkilön, se alkaa haukkua

Kuva 1.9 ehkä sitä ei heti tulisi ajatel-leeksi, mutta nykyajan poliisikoirat ovat eilispäivän paimenkoirien luonnollinen jatkumo.

Kuva 1.10 partiokoiran ensisijainen velvollisuus on suojella ohjaajaansa hyökkäyksiltä.

21

kutsuakseen ohjaajan paikalle. Koira ei hyökkää, ellei löydetty henkilö hyökkää tai yritä juosta pakoon. toisin sanoen vangin-vartijakoira käyttäytyy ihmisen löytämishetkestä alkaen ohjaa-jan saapumiseen asti muuten samalla tavalla kuin vartioimaan käsketty koira, mutta ilmoittaa haukkuen löytönsä. Koira on ihmistä tehokkaampi etsijä, koska se havaitsee vainullaan hen-kilön, vaikka tämä olisi poissa näkyvistä.

Koirien läsnäololla on selvä psykologinen vaikutus vankilan asukkaisiin. Koirat eivät vaikuta herättävän yhtä paljon pahek-suntaa kuin konepistoolit, ja kuitenkaan vanki ei hevillä haasta riitaa koiran kanssa. Vanginvartijat eivät yleensä kanna asetta, jotta sitä ei riistettäisi heiltä ja käytettäisi heitä vastaan. Heil-lä on koira turvanaan, eikä sen palveluksia voida varastaa tai ostaa. Koira voi saada surmansa, mutta sitä ei pystytä kääntä-mään omistajaansa vastaan. Koira on siksi vartijalle tärkeä tuki ja liittolainen. monesti on käynyt niin, että rettelöintiä yrittä-nyt vanki on siitä lähtien koiran silmissä merkitty tapaus. se on tunnistanut kyseisen vangin hajuaistinsa lisäksi myös tämän askelluksen äänestä. Kokemukset viittaavat siihen, että vartija saattaa unohtaa jonkin henkilön kerran aiheuttamat hankaluu-det mutta koira ei.

eräässä tsekkoslovakialaisessa vankilassa, jossa työskenteli neljä koiraa, vangit käynnistivät 1970-luvulla kapinan ruoka-salissa. Vartijat pakotettiin konekivääreillä seiniä vasten. Van-keja ei onnistuttu taltuttamaan varoituslaukauksilla eikä kyy-nelkaasulla, mutta kun vankilanjohtaja kuulutti kovaääniseen: ”Hiljaisuus välittömästi tai päästän koirat irti”, joukon mieliala muuttui. Viidessä minuutissa oli täysin hiljaista, ovet avattiin ja vangit marssivat äänettöminä selleihinsä.

tulli- ja rajakoiratVartijan työssään apuna käyttämä partiokoira tekee työtään päi-vällä ja yöllä, olipa vartiotehtävä mikä tahansa. pimeässä koiran

22

lisätehtävänä on varoittaa alueella kulkevista vieraista. aina kun joku lähestyy koiraa (tai päinvastoin) ja koira havaitsee hänet, se alkaa saman tien murista matalasti. tavallisesti koiralta tulee tällainen ilmoitus jo ennen kuin ohjaaja huomaa vieraan. siitä on paljon apua partiovuorossa oleville tullivartijoille kansainvä-lisillä rajoilla. tämä tehtävä opetetaan koiralle niin, että ensin se opetetaan ilmoittamaan kunnollisella haukulla, mutta sitten haukku hiljennetään vähitellen murinaksi ja lopulta pelkäksi sisäiseksi urinaksi, jota ei kuule korvilla mutta jonka ohjaaja tuntee kädellään. rajavartijat tietävät, mistä kohdasta salakul-jettajat todennäköisesti yrittävät ylittää rajan. Vartijat asettuvat strategiselle paikalle ja odottavat hiljaa koiran kanssa. partio-vuoron aikana ohjaajan käsi lepää kevyesti koiran päällä, jotta hän havaitsisi kaikki mahdolliset varoittavat urinat.

tapaus ranskan ja sveitsin rajalta 1980-luvulta kertoo tällä tavalla eräänä yönä vartiossa seisoneesta koirakosta. yöilma oli koiran hajuaistille otollinen, sillä se oli raskas iltapäivän sateen jäljiltä ja tuulikin kevyesti. Koira urisi ja johdatti ohjaajansa tiel-le monen sadan metrin päähän. se oli väärä hälytys – vain joku maanviljelijä palasi kotiin. Koira ja ohjaaja palasivat vartiopai-kalleen. pitkän odotuksen katkaisi silloin tällöin koiran hiljai-nen murina, mutta joka kerta ilmeni, että koira oli havainnut viattoman ohikulkijan. noin kahdelta aamuyöllä parivaljakko pyrki pysäyttämään kohtaamansa ohikulkijan ja ryhtyi puhut-telemaan tätä tiukkasanaisesti. mies jätti kuitenkin pysähty-miskäskyn noudattamatta, sujahti sen sijaan metsään ja hävisi näkyvistä. Vartija lähetti koiran hänen peräänsä. Koira pyydysti lopulta miehen ja hänen hallussaan olevat tavarat, joita tämä oli pyrkinyt salakuljettamaan rajan yli.

salakuljettajat ottivat oppia poliisilta ja tullivirkailijoilta ja al-koivat 1800-luvun lopulla hekin ottaa käyttöönsä koiria, jotka he opettivat juoksemaan kahden pisteen väliä rajan molemmin puolin. näillä koirillaan he kuljetuttivat laittomia tuotteita mo-

23

lempiin suuntiin. Belgian ja ranskan välillä koiria käytettiin runsaasti tupakan ja pitsin salakuljetukseen. univormuihin pu-keutuneet miehet ruoskivat koiria opettaakseen ne kiertämään tullivirkailijat tarpeeksi kaukaa. tämäntyyppisiä yöjuoksuja ryhdyttiin vastustamaan niin, että partiokoirat opetettiin käy-mään kiinni salakuljettajien koiriin ja tappamaan ne. se ei ol-lut mikään vähäpätöinen tehtävä, koska salakuljettajat valitsivat koiransa sekä nopeus- että taisteluominaisuuksien perusteella, ja monilla niistä oli suojanaan turvakaulurit ja rintasuojukset. salakuljettajat eivät suinkaan ryhtyneet ensimmäisinä käyttä-mään koirilla turvavarusteita: jo vanha rooman ajoilta peräisin oleva fresko esittää koiria, jotka on puettu panssariin ja piikki-pantoihin paljolti samaan tapaan kuin salakuljettavat koirat.

Kuva 1.11 salakuljettajat ranskan, Belgian ja Hollannin rajoilla pukivat koiril-leen valenahan, josta sojotti turvaksi tarkoitettuja piikkejä. nahan alle oli piilotet-tu pitsejä ja muuta kallista salakuljetustavaraa. Kuuluisa laitonta tavaraa kantava koira LeDiable (joka oli joskus musta, joskus ruskeaksi, harmaaksi tai valkoiseksi värjätty) kuljetti yli 50 000 frangin arvosta pitsiä rajan yli, ennen kuin tullivirkaili-jan luoti katkaisi tämän tahtomattaan rikolliseksi ajautuneen salakuljettajakoiran uran.

24

sotakoiratBritannian armeija otti käyttöön koirat 1900-luvun alussa everstiluutnantti e.H. richardsonin aloitteesta. myös saksalai-set käyttivät koiria molemmissa maailmansodissa. partiokoirat täydensivät saksalaisten kuulovartiopaikkoja, ja vetokoirista oli suuri apu saksan (myös jossain määrin Liittoutuneiden) ar-meijalle etenkin silloin, kun konekivääreitä piti siirtää nopeasti paikasta toiseen. Viestikoiria käytettiin usein pitämään yhteyttä joukko-osastojen välillä hyökkäysten keskellä. Jos koira suinkin kykeni toimittamaan jonkin vaarallisen tehtävän tehokkaasti, yleensä se pantiin aina asialle ihmisen sijasta. Juuri ennen en-

Kuva 1.12 tämä valokuva vuodelta 1904 kuvaa salakuljettaja-koiraa, jonka kuljettama lai-ton lasti on sidottu kaulaan ja keskiruumiiseen.

Kuva 1.13 ranskan tullin virkailijoi-

ta koirineen 1900-luvun alussa.

25

simmäisen maailmansodan loppua saksan armeijan palveluk-sessa oli suurin piirtein 48 000 koiraa.

Viestikoira opetettiin juoksemaan kahden ohjaajana toimivan sotilaan väliä. Viesti kulki alumiinikapselissa, joka oli kiinnitet-ty koiran pantaan. tarpeen vaatiessa koirat käyttivät vainuaan löytääkseen perille, mutta yleensä ne pystyivät etenemään no-peasti näköaistinsa ja suuntavaistonsa perusteella. Viestinviejän tehtävään valittiin koiria, jotka olivat luonteeltaan epäluuloisia, ja sitä luonteenpiirrettä niissä myös vahvistettiin. Kenenkään muun kuin jommankumman ohjaajan oli vaikeaa saada niitä kiinni, eivätkä koirat sallineetkaan viestien joutuvan vääriin kä-siin kuin harvoin. aina oli tietenkin olemassa se mahdollisuus, että koira toimittaisi viestin väärin tai että se ammuttaisiin ja viesti joutuisi vihollisen haltuun. tohtori G.H. Brückner kir-joittaa upseerista, joka vastasi saksan armeijan viestikoiratäy-dennyksistä toisen maailmansodan aikana. Brückner kertoo, miten tältä kysyttiin, eikö viestin joutuminen vihollisen käsiin olisi suuri riski. majuri a. Berkun vastasi ”nein” niin jämäkästi, että häneltä pyydettiin perusteluja. Hän sanoi: ”Koiran viestiä ei napattu yhtään sen useammin kuin miehen kuljettamaakaan, ja lisäksi jos ihmisviestinviejä saatiin kiinni, hänet voitiin pakottaa vahvistamaan kuljettamansa tieto, kun taas kukaan ei ole tähän mennessä saanut koiraa puhumaan.”

Jalkaväellä ja tykistöllä oli eri viestikoiraosastonsa, koska jal-kaväen koirat juoksivat edestakaisin etulinjaan ja takaisin, kun taas tykistön koirat juoksivat samansuuntaisesti taistelulinjan kanssa. Havaittiin, että jos koira juoksi säännöllisesti tiettyyn suuntaan, se ei poikennut yhtä helposti reitiltään toisten viesti-koirien reittien risteämiskohdissa. Kaikki eläimet opetettiin pi-tämään kaasunaamareita, koska ne joutuivat usein juoksemaan kaasuhyökkäysalueiden poikki.

Viestikoirat joutuivat usein myös taakankantotehtäviin. nii-den tavallinen kantamus oli sivulaukku, jossa oli viestikyyhkyjä.