kliininen radiografiatiede - suomen …...mista työvuorosuunnittelua ja sädehoidon uusia tuulia....

Kliininen Radiografiatiede

1/2017 / Journal of Clinical Radiography and Radiotherapy Vol 14

2 Kliininen Radiografiatiede 2017 Kliininen Radiografiatiede 2017

Kliininen Radiografiatiede-lehti on Radiografian Tutkimusseura ry:n ja Suomen Rönt-genhoitajaliitto ry:n julkaisu, jonka tarkoituksena on välittää kliinisestä radiografiatie-teestä uusinta tietoa ja välittää sen tutkimustuloksia sekä toimia tieteellisenä keskustelufooruminan. Lehti julkaisee kliinisen radiografiatieteen käytännöstä, koulu-tuksesta ja tutkimuksesta alkuperäisartikkeleita sekä tutkittuun tietoon perustuvia katsauksia, tapausselostuksia alaan liittyvistä kehittämistöistä sekä akateemisten opinnäytetöiden (pro gradu-tutkielmat, lisensiaattityöt, väitöskirjat) lyhyitä esittelyitä.

Toimituskunta • Editorial board

Aronen Hannu, ProfessoriHenner Anja, TtTJussila Aino-Liisa, TtTNiemi Antti, TtTTenhunen Mikko, DosenttiTenkanen-Rautakoski, Petra, DIWalta Leena, TtT

Toimituksen osoiteEditorial Address

Kliininen RadiografiatiedeSuomen Röntgenhoitajaliitto ryPL 14000060 Tehy

Toimitusihteeri Editorial Assistant

Katariina KortelainenPuh. 0400 231 791Email: katariina.kortelainen(at)sorf.fi

Julkaisija • Publisher

Suomen Röntgenhoitajaliitto ryPL 14000060 TehyPuh. 0400 231 791Tel. +358 400 231 791Email: katariina.kortelainen(at) sorf.fiSociety of Radiographers in Finland

Päätoimittaja • Editor-in-Chief Eija Metsälä, FT Radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelma Metropolia Ammattikorkeakoulu PL 4033 00079 Metropolia Tel. +358 50 377 8177 Email: eija.metsala(at)metropolia.fi Helsinki Metropolia University of Applied Sciences FI-00300 Helsinki Finland

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Kliininen Radiografiatiede-lehtiSuomen Röntgenhoitajaliitto ry PL 14000060 TehyEmail: katariina.kortelainen(at)sorf.fi

Tilaushinnat 10 e/vuosi Suomessa ja Skandinavian maissa Taitto Sanakuva ISSN 1797-142X

Kliininen Radiografiatiede Journal of Clinical Radiography and Radiotherapy

3Kliininen Radiografiatiede 2017 Kliininen Radiografiatiede 2017

Nuoret radiografian alan osaajat ovat alamme voima ja tulevaisuus

Maaliskuun ECR 2017 kongressissa oli keskeiseksi teemaksi nostettu nuoret ammattilaiset alan kehittäjinä teemalla ’’Invest in youth’’. Tämä näkyi erityisenä tukena jota tarjottiin ’Rising Stars’ -ohjelman kautta. Nyt ensimmäistä kertaa myös nuoret radiografian alan ammattilaiset ja opiskelijat voivat osal-listua tapahtumaan tämän ohjelman tukemina. Radiografian alan tutkimus ja koulutus ovat monellakin tapaa muutok-sessa. European Federation of Radiogra-pher Societies (EFRS) ja erityisesti sen Educational Wing pyrkii yhtenäistä-mään sekä alan tutkimusta että koulu-tusta. Lehden viime numeron pääkirjoituksessa mainitsinkin ensim-mäisestä eurooppalaisesta radiografian alan tutkimusta määrittelevästä doku-mentista, täydennyskoulutusta ohjaa-vasta CPD dokumentista sekä alan koulutusta ohjaavista päivitetystä EQF tason 6 dokumentista ja uudesta EQF tason 7 dokumentista jotka kaikki ovat löydettävissä EFRSn verkkosivuilta osoitteesta https://www.efrs.eu/publica-tions. Tässä Kliininen Radiografiatiede -lehden numerossa käsitellään radiogra-fia uusia tuulia kliinisen radiografian eri näkökulmista: alamme koulutuksen uusia opetusmenetelmiä, röntgenhoita-jien työssäjaksamista tukevaa autono-mista työvuorosuunnittelua ja sädehoidon uusia tuulia.

Uusia eurooppalaisia avauksia radiog-rafian alan koulutuksen ja tutkimuksen yhtenäistämiselle tulevat olemaan pyr-kimys vahvistaa yhteisön tutkimusver-kostoa johon on luotu oma verkkoalustansa https://www.efrs.eu/research. Se on tarkoitettu alan hankkei-den tietokannaksi, verkostoitumiskana-vaksi ja avuksi uusien alan hankeavausten kehittämiseen. Lisäksi seuraavan toi-mintakauden tavoitteena määritellä MRI turvallisuusvastaavan osaamisku-

vaus ja tuottaa röntgenhoitajille mah-dollisuus suorittaa alan eurooppalainen sertifikaatti (European Diploma in Radiography) johon radiologeilla on jo pitkään ollut mahdollisuus. Sertifikaa-tin tarkoituksena on toimia henkilö-kohtaisen kehittymisen välineenä ja tukea työvoiman eurooppalaista liik-kuvuutta. Mainittakoon että sen ei ole tarkoitus korvata kansallisia tai oppi-laitoskohtaisia todistuksia vaan fokus on sama kuin koko Bolognan proses-sissa eli pyrkiä yhteiseurooppaiseen tasoon koulutuksessa.

European Federation of Radiogra-pher Societies (EFRS) järjesti tänäkin vuonna opiskelijasession jonka puheenjohtajana toimin. Keskuste-limme siitä kannattaako ja mistä syystä kannattaisi pitää yhteyttä oppi-laitokseen valmistumisen jälkeenkin. Opiskelijat nostivat vahvasti esille sen, että yhteistyö on tärkeää siitä syystä, että kun alan eri tehtävissä ja sekto-reilla toimivat tekevät työtä yhdessä alan kehittämiseksi olemme vahvem-pia kuin yksin alan professionaalisen identiteetin kehittämisessä. He koki-vat parhaina ammatti- ja tieteen-alamme kehittämisen keinoina tutkimus- ja kehittämistaitojensa yllä-pitämisen, monialaisen kansainväli-sen tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja sen tulosten juurruttamisen. Nämä nuoret radiografian alan osaajat oival-sivat jotakin hyvin olennaista, joka välillä tuntuu meiltä konkareilta unoh-tuvan. Onneksi he ovat alamme voima ja tulevaisuus.

Eija Metsälä Päätoimittaja

Invest in youth – power and future in radiography profession

The central theme in ECR 2017 was ’Invest in youth’. The theme was celeb-rated by offering special support via ‘Rising Stars’ program now opened for the first time also to the radiography students and young professionals could participate the congress. Research and education in the field is in change by many ways European Federation of Radiographer Societies (EFRS) and especially its Educational Wing aims to harmonize both radiographer research and education e.g. by producing related documents that can be found in https://www.efrs.eu/publications. This issue of Journal of Clinical Radiography and Radiotherapy deals with multiple dimensions of radiography: education, radiographers´ autonomous shift plan-ning to support wellbeing as well as radiation therapy.

I had an honor to chair EFRS Educa-tional Wing student session 2017. Take home messages the students produced during this session were: Radiographers acting in different sectors of our profes-sion should co-operate in order to strengthen our professional identity. Together we are stronger than alone. They also felt that best ways to promote radiography research are updating and strengthening our research and deve-lopment competencies, initiating and taking part interprofessional and inter-national research projects and imple-menting their results.

Aren’t these you people smart!

Eija MetsäläEditor in Chief


Tiivistelmä

Tutkimuksen tavoite ja tarkoitus

Röntgenhoitajien suhtautumiset ja kokemukset ilmentävät uudenlaista työ-yhteisön toimintakulttuuria, jossa työn-tekijät yhdessä vastaavat toiminnan sujuvuudesta autonomisen työvuoro-suunnittelun avulla. Tutkimuksen tar-koituksena oli kuvata päivystävän röntgenyksikön röntgenhoitajien suh-tautumista työvuorosuunnitteluun ennen autonomiseen työvuorosuunnit-teluun siirtymistä ja kokemuksia siihen siirtymisen jälkeen kolmivuorotyötä tekevässä röntgenyksikössä. Aineistot kerättiin kahdella sähköisellä kyselyllä.

Menetelmät: Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tulokset: Tulosten mukaan röntgenhoi-tajat toisaalta epäilivät, toisaalta odottivat autonomista työvuorosuunnittelua. Toteutettuaan autonomista työvuoro-suunnittelua he kokivat ongelmia, mutta myös sujuvuutta suunnitellessaan työvuo-rojaan ja esittivät sen käyttöön parannus-ehdotuksia. Työhyvinvointivaikutusten osalta autonominen työvuorosuunnittelu koettiin positiiviseksi työssä jaksamisen, työn mielekkyyden ja työvuorojen tasa-puolisuuden kannalta. Oli tärkeää vaikut-taa työvuorosuunnittelulla omaan työhön ja sen ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen.

Esille nousi huoli tilanteesta, jolloin ensimmäisenä suunnitteluvuorossa olevat valitsevat parhaimmat työvuorot ja myö-hemmin suunnitteleville jäisivät loput. Yhdessä sovittujen reunaehtojen avulla voitiin kuitenkin taata tasapuolisuus, mikä edellytti esimiesten osallisuutta autonomisessa työvuorosuunnittelussa.

Avainsanat: autonominen työvuoro-suunnittelu, kolmivuorotyö, röntgenhoi-taja

Abstract

Aim of the study: Radiographers´ views and experiences on autonomous shift planning reflect a new working culture of a work community, in which the emplo-yees are responsible for the smooth flow of operations. The objective of the rese-arch was to describe the radiographers´ views on shift planning before the tran-sition to autonomous shift planning, and the experiences after that in the emer-gency x-ray unit, in which the three-shift system is used. The data was collected through two electronic questionnaires.

Methods: The answers were analysed by data-driven content analysis. According to the results, the radiographers´ had doubts, but also expectations towards autonomous shift planning.

Results: After they had used the auto-nomous shift planning, the radiog-raphers experienced problems, but also in some cases that it made planning their shifts smoother. In addition, they presented some proposals for further improvements. Autonomous shift plan-ning was perceived to affect work well-being by lessening the work burden, making the work feel more meaningful and adding to the equality of shifts. It was important that, through shift plan-ning, they were able to influence their own work and to balance work and leis-ure time. A concern which was expressed was of a situation, in which the first ones planning their shifts would choose the best shifts and those who planned later, would get the rest. By mutually outlining the terms of use beforehand, it was gene-rally possible to guarantee equality, but this required the superiors to take part in the shift planning.

Key words: Autonomous shift plan-ning, three-shift work, radiographer

Johdanto

Autonomisella työvuorosuunnittelulla eli työaika-autonomialla tarkoitetaan kolmivuorityötä tekevien röntgenhoita-jien itse suunnittelemia työvuoroja ja niiden kirjaamista työvuorolistoiksi

Autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtyminen kolmivuorotyötä tekevässä päivystävässä röntgenyksikössä

Aino-Liisa Jussila

TtT, lehtoriOulun ammattikorkeakouluPhD, senior lecturer Oulu University of Applied Sciences

Pirkko Sandelin

TtT, yliopettaja Oulun ammattikorkeakoulu PhD, principal lecturer Oulu University of Applied Sciences

Heli Heikkilä

Röntgenhoitaja (YAMK), osastonhoitaja Oulun yliopistollinen sairaala Master in Radiography, head nurseOulu University Hospital


työntekijöiden yhdessä sopimien reuna-ehtojen rajoissa. Röntgenhoitajat var-mistavat työvuorojensa suunnittelussa työyksikkönsä toiminnan laadun arvioi-malla työntekijöiden osaamisen riittä-vyyden jokaisessa kolmessa työvuorossa. Esimies seuraa itsenäistä työvuorosuun-nittelua ja varmistaa osaltaan suunnitte-lun reunaehtojen noudattamisen. Autonominen työvuorosuunnittelu ilmentää uudenlaista toimintakulttuu-ria, jossa työntekijät yhdessä vastaavat ja varmistavat ammatillisen toimintansa laadun. Näin työntekijöiden työvuoro-suunnittelua koskeva toimintakulttuuri muuttuu yksilön näkökulmasta työyh-teisön toimivuuden huomioon ottavaan näkökulmaan. Työntekijöiden rooli muuttuu passiivisesta aktiiviseksi työ-vuorojen suunnittelijaksi. Tällaisen työ-vuorosuunnittelun avulla on mahdollista suunnitella työvuorojen kesto, ajoitus ja rytmitys mahdollisimman hyvin sekä työntekijälle sopivaksi että tuotannollis-ten ehtojen mukaisesti organisaatiolle sopivaksi. Työvuorosuunnittelun omi-naisuuksia ovat silloin säännöllisyys, nopea eteenpäin kiertävä järjestelmä, 8–10 tunnin työvuoro, vähintään 11 tunnin vapaa-aika vuorojen välillä, enin-tään 48 tunnin työjakso ja yhtenäinen vapaajakso myös viikonloppuisin. (Hakola ym. 2010.)

Teoreettiset lähtökohdat

Autonomisessa työvuorosuunnittelussa on keskeistä työaikojen suunnittelemi-nen reunaehtojen rajoissa siihen työhön sopiviksi, mitä ollaan parhaillaan teke-mässä, ja niille työntekijöille, jotka työtä tekevät. Autonomista työvuorosuunnit-telua aloitettaessa on tärkeää osallistaa röntgenhoitajat uuden toiminnan suun-nitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Johdon tuki on tarpeen varmistettaessa reilu ja tasapuolinen toiminnan toteu-tus. (Russel ym. 2012). Tehtäessä auto-nomista työvuorosuunnittelua tietokoneohjelmaa hyödyntäen mahdol-listuvat nämä silloin, kun johto on ennakkoon määritellyt eri työvuoroissa tarvittavan osaamisen ja työntekijöiden määrän (Rönnberg & Larsson 2010;

Rönnberg ym. 2013). Kolmivuorotyön autonomiseen työ-

vuorosuunnitteluun ei ole olemassa tut-kittuja malleja, vaan työntekijät yhdessä suunnittelevat ja muokkaavat työvuo-ronsa sekä organisaation tarpeiden että omien tarpeidensa mukaan. Näiden lisäksi työvuorosuunnitelma perustuu voimassaoleviin virka- ja työehtosopi-muksiin ja lakeihin kuitenkin niin, että työvuorojen tulee olla kaikkien työnte-kijöiden terveyttä ja hyvinvointia tuke-via ja ylläpitäviä. (Homan-Helenius & Aho 2010.)

Työterveyslaitoksen suosituksen (Työaika ja työterveys 2016) ja työaika-lain (Työaikalaki 9.8.1996/605, 3 luku 15§) sekä työ- ja virkaehtosopimusten (Kuntatyönantajat 2015) mukaan työ-ajoilla on vaikutusta työntekijän ter-veyteen ja hyvinvointiin (Hakola ym. 2010; Härmä & Kecklund 2010; Niks ym. 2013), toimintakykyyn sekä mah-dollisuuteen sovittaa työ yhteen muun elämä kanssa. Työnantajan näkökul-masta tarkasteltuna työajat vaikutta-vat työn tuottavuuteen ja sujuvuuteen. Työajan eri ulottuvuuksia ovat työn keston lisäksi työpäivän tai työviikon pituus ja ajoitus, työ- ja lepoaikojen rytmitys keskenään ja niiden jakautu-minen tehtävien kesken sekä toistuvat yli- tai alikuormitustilanteet ja levon riittävyys. (Työaika ja työterveys 2016.)

Työaikojen suunnittelun kehittämi-sellä ja uusien toimintamallien käyt-töönotolla on vaikutusta koko työyhteisön toimintaan varsinkin kol-mivuorotyötä tekevissä organisaati-oissa. Uusien työaikaratkaisujen on todettu toimivan parhaiten silloin, kun niissä yhdistyvät sekä työntekijän että työorganisaation edut. Toimiville, uusille työaikamalleille, kuten autono-miselle työvuorosuunnittelulle, on omi-naista, että ne suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä työntekijöiden kesken ja esimiesten hyväksyminä. Täl-löin keskeistä on osallistava suunnit-telu, jossa työntekijöiden yhteisten keskustelujen ansiosta päädytään kokeilemaan uutta työaikamallia. Näitä uusia ratkaisuja ja niiden vaikutuksia

työntekijöiden hyvinvointiin on syytä arvioida toistuvasti sillä työaikaratkai-sut ovat olennainen osa työpaikan ja organisaation päivittäistä toimintaa. (Härmä 2000; Härmä & Kecklund 2010.)

Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata päivystävän röntgenyksikön röntgenhoi-tajien suhtautumista työvuorosuunnit-teluun ennen autonomiseen työ - vuorosuunnitteluun siirtymistä ja kokemuksia siihen siirtymisen jälkeen kolmivuorotyötä tekevässä röntgenyk-sikössä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa autonomisen työvuoro-suunnittelun edelleen kehittämiseksi tavoiteltaessa röntgenhoitajien työvuoro-suunnittelun autonomiaa, työhyvinvoin-tia, kollegiaalisuutta ja tasapuolisuutta.

Tutkimuskysymykset olivat: • Miten vuorotyötä tekevät röntgenhoita-jat suhtautuivat työvuorosuunnitteluun ennen autonomiseen työvuorosuunnitte-luun siirtymistä? • Millaisia kokemuksia vuorotyötä teke-villä röntgenhoitajilla oli työvuoro-suunnittelustaan autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtymisen jäl-keen?

Menetelmät

Ensimmäinen aineisto kerättiin ennen autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtymistä ja toinen yhdeksän kuu-kautta siihen siirtymisen jälkeen. Tutki-mukseen osallistuivat yliopistollisen sairaalan päivystysröntgenin röntgen-hoitajat. Aineisto kerättiin tätä tutki-musta varten laaditulla Webropol-verk-kokyselylomakkeella, jonka linkki lähe-tettiin sähköpostitse yliopistosairaalan päivystävän röntgenin kolmivuorotyötä tekeville röntgenhoitajille. Kysely testat-tiin etukäteen kahdella röntgenhoita-jalla, jotka tekivät kolmivuorotyötä ja joille autonominen työvuorosuunnittelu oli tuttua. He eivät osallistuneet varsi-naiseen kyselyyn.

Ensimmäisen kyselyn laadullinen osa


suunnitteluun siirryttyä (Kuvio 1). (Kylmä & Juvakka 2007; Creswell 2012; Elo ym. 2014.)

Tulokset

Aineistojen analyysin perusteella muo-dostui viisi alateemaa: epäilyt, odotuk-set, ongelmat, sujuvuus ja kehittämisehdotukset. Tämän jälkeen alateemat yhdistyivät yläteemoiksi, jotka ovat Suhtautuminen työvuoro-suunnittelun autonomiaan ja Kokemuk-set työvuorosuunnittelun autonomiasta. Autonomisen työvuorosuunnittelun omaksuminen muodostui pääteemaksi yhdistäen yläteemat ja niiden alateemat. (Kuvio 2.)

sisälsi avoimia kysymyksiä autonomi-seen työvuorosuunnitteluun suhtautu-misesta. Toisen kyselyn laadullinen osa sisälsi avoimia kysymyksiä autonomisen työvuorosuunnittelun käytön koke-muksista. Kyselylomakkeissa oli mää-rällisiä ja laadullisia kysymyksiä, joista tässä artikkelissa tarkastellaan laadulli-sen aineiston tuloksia. Vastausaikaa oli noin kolme viikkoa. Ensimmäinen kysely lähetettiin 45 röntgenhoitajalle, joista 24 osallistui tutkimukseen. Kysely sisälsi kaksi avointa kysymystä, joista ensimmäiseen kysymykseen vastasi 20 röntgenhoitajaa ja toiseen 16. Toinen kyselylomake lähetettiin myös 45 rönt-genhoitajalle, joista 29 osallistui tutki-mukseen. Kysely sisälsi kolme avointa kysymystä, joista ensimmäiseen vastasi 24 röntgenhoitajaan, toiseen kysymyk-seen 22 ja kolmanteen 15 röntgenhoita-jaa. Yhteensä aineistoa kertyi kirjoitettuna Times New Roman fon-teilla, 12 fonttikoolla ja riviväli 1,0:lla kahdeksan sivua ylä- ja alamarginaalien ollessa 2,5 cm ja sisä- ja ulkomarginaa-lien 3 cm. (Kylmä & Juvakka 2007; Cres-well 2012; Elo ym. 2014.)

Vastaukset analysoitiin laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineiston analyysin ensimmäisessä vai-heessa tutkimuksen yhteensä viiden kysymyksen vastaukset luettiin kukin kerrallaan useampaan kertaan kokonai-suutena niin, että jokaisen kysymyksen vastauksista pystyttiin muodostamaan kokonaiskäsitys. Aineison analyysin toi-sessa vaiheessa viiden kysymyksen vas-taukset koodattiin korostusväreillä siten, että värin valinta osoitti koodatun kohdan sisältöä. Aineiston analyysin kolmannessa vaiheessa väreillä koodat-tuja vastausten tekstikohtia, niin sanot-tuja pelkistettyjä ilmauksia, vertailtiin ryhmitellen, mitkä niistä kuuluvat yhteen ja millä sisällöllisellä perusteella. Näin tehden vastausten ilmaukset alkoi-vat ryhmittyä muodostaen alateemoja. Aineiston analyysin neljännessä vai-heessa tarkasteltiin alateemoja ja ne yhdistettiin suhtautumiseksi työvuoro-suunnitteluun ennen autonomiseen työ-vuorosuunnitteluun siirtymistä ja kokemuksiksi autonomiseen työvuoro-

Kuvio 1. Esimerkki aineiston analysoinnista ja sen etenemisestä.

Kuvio 2. Aineiston analyysinä muodostetut ala-, ylä- ja pääteemat.

Alkuperäisilmaisu Pelkistetty ilmaisu Alateema

KUVIO 1. Esimerkki aineiston analysoinnista ja sen etenemisestä.

Tulokset

Aineistojen analyysin perusteella muodostui viisi alateemaa: epäilyt, odotukset, ongelmat,

sujuvuus ja kehittämisehdotukset. Tämän jälkeen alateemat yhdistyivät yläteemoiksi, jotka

ovat Suhtautuminen työvuorosuunnittelun autonomiaan ja Kokemukset työvuorosuunnittelun

autonomiasta. Autonomisen työvuorosuunnittelun omaksuminen muodostui pääteemaksi

yhdistäen yläteemat ja niiden alateemat. (Kuvio 2.)

Alateemat Yläteemat Pääteema

Avausteksti.

KUVIO 2. Aineiston analyysinä muodostetut ala-, ylä- ja pääteemat.

Alun etuilun jälkeen, jokainen on todella

hyvin malttanut laittaa vuoronsa vasta sitten kun on oman ryhmän

vuoro.

Työvuorosuunnittelu- ohjelman käyttö

Sujuvuus

Kehittämis- ehdotukset

Epäilyt

Odotukset

Ongelmat

Sujuvuus

Suhtautuminen työvuorosuunnittelun autonomiaan

Kokemukset työvuorosuunnittelun autonomiasta

Autonomisen työvuorosuunnit-

telun omaksuminen



Tulokset







Avausteksti.




vuoro.


Sujuvuus


Epäilyt

Odotukset

Ongelmat

Sujuvuus




telun omaksuminen


Vuorotyötä tekevien röntgenhoita-jien suhtautuminen työvuorosuun-nittelun autonomiaan

Vuorotyötä tekevien röntgenhoitajien suhtautuminen työvuorosuunnittelun autonomiaan ilmeni epäilyinä ja odotuk-sina. Epäilyillä tässä aineistossa tarkoitet-tiin autonomisen työvuorosuunnittelun käyttöönoton alkuun liittyvää mahdollis-ten hankaluuksien ilmaantumista ja yhteisten pelisääntöjen noudattamatto-muutta. Hiljaisten työntekijöiden asema työvuoroja suunniteltaessa ja työntekijöi-den eripuran pelko olivat myös epäilyjen aiheita. Lisäksi röntgenhoitajat epäilivät, että tasapuolisuus ja työvuorotoiveet eivät toteudu autonomisessa työvuorosuunnit-telussa. Osaamisen huomioon ottaminen ja työntekijöiden kuuleminen työvuoroja suunniteltaessa myös epäilytti heitä ennen autonomiseen työvuorosuunnitte-luun siirtymistä (Taulukko 1).

Epäily ilmeni aineistossa esimerkiksi näin: Liian iso henkilökuntamäärä tekemään yhtä listaa. Pelkään, että tämä aiheut-taa eripuraa henkilökunnan keskuu-dessa. Tasapuolisempaa olisi, jos yksi henkilö tekisi listat oikeudenmukai-sesti kaikkia kohtaan ja ottaisi samalla huomioon aikaisemmat listat, lomat, juhlapyhien tekijät yms.

Odotuksilla tässä aineistossa tarkoi-tettiin autonomisen työvuorosuunnit-telun käyttöönoton alkuun liittyvää toivetta sen myönteisistä vaikutuksista osaston ilmapiiriin. Odotukset jousta-vuuden sallimisesta ja odotukset vaiku-tusmahdoll isuudesta omien työvuorojen suunnitteluun koettiin muutoksen myönteisiksi seikoiksi. Odotus siitä, että uusi autonominen työvuorosuunnittelu alkaa toimia pit-källä aikavälillä ja positiiviset muutok-set omien työvuorojen suunnittelussa korostuivat henkilökohtaisina odotuk-

sina. Myönteisiä odotuksia vahvistivat röntgenhoitajien kuulemat positiiviset kokemukset autonomisesta työvuoro-suunnittelusta.

Odotukset ilmenivät aineistossa esimerkiksi näin: Raamit täytyy luoda, mutta tietty jousta-vuus sallia, jotta onnistuu. Uskon sen toimivan hyvin ja tuovan positiivisia vaikutuksia osastollemme.

Vuorotyötä tekevien röntgenhoitajien kokemukset työvuorosuunnittelun autonomiasta

Vuorotyötä tekevien röntgenhoitajien kokemukset työvuorosuunnittelun auto-nomiasta ilmenivät ongelmina, sujuvuu-tena ja kehittämisehdotuksina. Ongelmilla tässä aineistossa tarkoitet-tiin osaston henkilökunnan työvuoro-kohtaisen riittävyyden seuraamisen ja

Kuvio 2. Aineiston analyysinä muodostetut ala-, ylä- ja pääteemat.



Tulokset







Avausteksti.




vuoro.


Sujuvuus


Epäilyt

Odotukset

Ongelmat

Sujuvuus




telun omaksuminen

Taulukko 1. Teemat epäilyt ja odotukset autonomista työvuorosuunnittelua kohtaan.

Vuorotyötä tekevien röntgenhoitajien suhtautuminen työvuorosuunnittelun

autonomiaan

Vuorotyötä tekevien röntgenhoitajien suhtautuminen työvuorosuunnittelun autonomiaan

ilmeni epäilyinä ja odotuksina. Epäilyillä tässä aineistossa tarkoitettiin autonomisen

työvuorosuunnittelun käyttöönoton alkuun liittyvää mahdollisten hankaluuksien

ilmaantumista ja yhteisten pelisääntöjen noudattamattomuutta. Hiljaisten työntekijöiden

asema työvuoroja suunniteltaessa ja työntekijöiden eripuran pelko olivat myös epäilyjen

aiheita. Lisäksi röntgenhoitajat epäilivät, että tasapuolisuus ja työvuorotoiveet eivät toteudu

autonomisessa työvuorosuunnittelussa. Osaamisen huomioon ottaminen ja työntekijöiden

kuuleminen työvuoroja suunniteltaessa myös epäilytti heitä ennen autonomiseen

työvuorosuunnitteluun siirtymistä (Taulukko 1).

TAULUKKO 1. Teemat epäilyt ja odotukset autonomista työvuorosuunnittelua kohtaan.

Pelkistetyt ilmaisut Alateemat

Alun hankaluudet Yhteisten pelisääntöjen noudattaminen Hiljaisten työntekijöiden asema Työntekijöiden eripuran pelko Epäilyt Tasapuolisuuden toteutuminen Työvuorotoiveiden toteutuminen Osaamisen huomioon ottaminen Työntekijöiden kuuleminen/huomioon ottaminen Positiivisia vaikutuksia osastolla Joustavuuden salliminen Vaikutusmahdollisuus omiin työvuoroihin Odotukset Alkaa toimia pitkällä aikavälillä Positiivinen muutos Olen kuullut tästä positiivisia asioita


yhteisten pelisääntöjen noudattamisen vaikeutta. Työvuorosuunnittelu oli ajoit-tain ongelmallista, koska suunnittelu-vuorossa kolmantena olevalla ryhmällä saattoi olla vaikeuksia suunnitella vuo-rojaan esimerkiksi peräkkäisiä ilta- ja aamuvuoroja varten. Jotta röntgenhoi-tajien tasapuolisuus työvuoroja suunni-teltaessa toteutuisi, esimiehiltä toivottiin aktiivista roolia työvuorojen suunnittelun kontrolloinnissa. Työvuo-rotoiveiden toteuttaminen ja osaamisen huomioon ottaminen koettiin ongelmal-liseksi autonomisessa työvuorosuunnit-telussa (Taulukko 2).

Ongelmat ilmenivät aineistossa esimerkiksi näin: Kolmantena ryhmänä suunniteltaessa (viimeisenä) on joskus hankala saada työvuoroja toteutumaan ergonomisesti. Silloin usein joutuu ottamaan esim. ilta-aamu-yhdistelmiä.

Koko käyttöönottoa leimasi tyypilli-nen ”lukekaa sähköpostista” ohjeistus. Palavereissa pidetyt lyhyet demot työ-vuoro-ohjelmasta tavoitti max 40 % työntekijöistä.

Sujuvuudella tässä aineistossa tarkoi-tettiin työvuorosuunnitteluohjelman käytön nopeaa oppimista. Joustavuuden

sallimista työvuorojen suunnittelussa ja vaikutusmahdollisuutta omiin työvuo-roihin pidettiin työn sujuvuutta lisää-vänä seikkana. Lisäksi työyhteisön röntgenhoitajien työvuorosuunnitte-luun liittyvä yhteistyö alkoi sujua ja vapaa-ajan ja työn yhdistäminen onnis-tua aiempaa paremmin autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirryttyä.

Sujuvuus ilmeni aineistossa esimerkiksi näin:• Alku oli hieman hankalaa, mutta nyt jo aletaan olla hyvällä tasolla työvuorojen suunnittelussa. • Alun ”etuilun” jälkeen, jokainen on todella hyvin malttanut laittaa vuo-ronsa vasta sitten kun on oman ryhmän vuoro. • En vaihtaisi vanhaan:) • Kaiken kaikkiaan helpottanut omaa vapaa-ajan käyttöä. • Täytyisi saada nopeammin käyttöön kaikille. Auttaa paljon oman työn ulko-puolisen elämän hallinnassa.

Kehittämisehdotuksilla tässä aineistossa tarkoitettiin työvuorosuunnitteluohjel-maan siirryttyä työvuorotoiveiden esit-tämistä tarveperusteisesti ja juhlapyhien työvuorojen aiempaa tasaisempaa jakau-tumista eri röntgenhoitajien kesken. Niin sanotun listavastaavan röntgenhoitajan roolia toivottiin aiempaa näkyvämmäksi ja esimiesten puuttumista epäkohtiin työvuorosuunnittelussa nykyistä tehok-kaammaksi.

Kehittämisehdotukset ilmenivät aineis-tossa esimerkiksi näin: • Enemmän tasapuolisuutta niin, että hyviä vuoroja ei saisi toivoa, vaan toivo-taan niitä vuoroja mitkä on tarpeen. Nytkin on esim. tuleva ”rahakas” pyhä-lauantai jo toivottu kaikki vuorot täy-teen. • Esimiesten täytyy uskaltaa puuttua asiaan, jos joku jatkuvasti säveltää.

Pohdinta

Nabe-Nielsen ym. (2011) ja Liski (2012) löysivät työn hallinnan kokemisen, työ-hyvinvoinnin kokemisen ja autonomi-

Taulukko 2. Alateemat ongelmat, sujuvuus ja kehittämisehdotukset.

tasapuolisuus työvuoroja suunniteltaessa toteutuisi, esimiehiltä toivottiin aktiivista roolia

työvuorojen suunnittelun kontrolloinnissa. Työvuorotoiveiden toteuttaminen ja osaamisen

huomioon ottaminen koettiin ongelmalliseksi autonomisessa työvuorosuunnittelussa

(Taulukko 2).

TAULUKKO 2. Alateemat ongelmat, sujuvuus ja kehittämisehdotukset.

Pelkistetyt ilmaisut Alateemat Summarivimiehityksen seuraaminen Yhteisten pelisääntöjen noudattaminen Ergonomian toteutuminen Kolmannen ryhmän asema Ongelmat Tasapuolisuuden toteutuminen Työvuorotoiveiden toteutuminen Osaamisen huomioon ottaminen Työvuorosuunnitteluohjelman käyttö Joustavuuden salliminen Vaikutusmahdollisuus omiin työvuoroihin Sujuvuus Työyhteisön yhteistyö Vapaa-ajan ja työn yhdistäminen Työvuorotoiveiden esittäminen Juhlapyhien jakautuminen Kehittämisehdotukset Listavastaavan roolin näkyminen Epäkohtiin puuttuminen Ongelmat ilmenivät aineistossa esimerkiksi näin:

Kolmantena ryhmänä suunniteltaessa (viimeisenä) on joskus hankala saada työvuoroja

toteutumaan ergonomisesti. Silloin usein joutuu ottamaan esim. ilta-aamu-yhdistelmiä.

Koko käyttöönottoa leimasi tyypillinen "lukekaa sähköpostista" ohjeistus. Palavereissa

pidetyt lyhyet demot työvuoro-ohjelmasta tavoitti max 40 % työntekijöistä.


sen työvuorosuunnittelun yhteyden. Työhyvinvointiin voidaan vaikuttaa autonomisella työvuorosuunnittelulla työn hallinnan yhtenä osana. Työhyvin-vointivaikutusten osalta samansuuntai-sia tuloksia saatiin myös tässä tutkimuksessa, kun autonomisen työ-vuorosuunnittelun koettiin ja uskottiin vaikuttavan positiivisesti työssä jaksa-miseen ja työn mielekkyyteen.

Kettusen (2013) mukaan työhyvin-voinnin johtamisella, kehittämisellä ja työhyvinvointiin vaikuttavien asioiden käsittelemisellä voidaan edistää ja yllä-pitää vuorotyötä tekevien työntekijöi-den jaksamista ja työhyvinvointia. Hänen tuloksissaan korostui tasapuoli-suuden merkitys työvuorosuunnitte-lussa. Mielestämme tämä on saavutettavissa autonomisella työvuo-rosuunnittelulla, sillä tämän tutkimuk-sen tuloksissa todettiin työvuorojen koetun olleen tasapuolisempia autono-misessa työvuorosuunnittelussa kuin sitä aiemmin käytössä olleessa työvuo-rosuunnittelumallissa. Oman lisänsä tasapuolisuutta ja työhyvinvointia yllä-pitävään työvuorosuunnitteluun tuo Rodwellin ja Fernandon (2016) mukaan huomion kiinnittäminen eri työvuoro-jen kuormittavuuden arvioinnin lisäksi työntekijöiden luonteenpiirteisiin ja krono- eli aikatyyppeihin, sillä toiset ovat parhaimmillaan aamuvuoroissa, toiset iltavuoroissa tai yövuoroissa. Täl-löin tasapuolisuus kohdentuu työnteki-jätasolla yksilöllisemmin kuin pelkässä tietokoneohjelman toteuttamassa työ-vuorosuunnittelussa.

Heikkilän (2006) tuloksina syntyi kuvaus yhteisöllisyydestä, joka muodos-tui kolmesta osa-alueesta: yhteisölli-syyttä kunnioittavista periaatteista, yhteistyötahdosta ja johtajuudesta sekä yhteisöllisyyttä heikentävästä seikasta, joka ilmeni työhön sitoutumattomuu-tena. Tutkimuksen mukaan työaika-autonomiaan siirtyminen lisäsi työyhteisöjen vuorovaikutusta ja vas-tuullisuutta. Vastuu koettiin työmoti-vaatiota lisäävänä ja palkitsevana asiana. Työaika-autonomia lisäsi työnte-kijöiden hyvinvointia mahdollistamalla aiempaa paremmin työn ja vapaa-ajan

yhteensovittamisen. Yhteisöllisyyttä tukeva johtajuus ilmeni tutkittavassa yksiköissä esimiehen ja työntekijöiden sujuvana yhteistyönä. Myös Levon (2010) tutkimuksessa työaika-autono-mia paransi työntekijöiden jaksamista ja helpotti työn ja vapaa-ajan yhteenso-vittamista. Utriaisen ym. (2015) mukaan johdon tuki ja oikeudenmukai-suus, työn haasteellisuus ja merkityk-sellisyys sekä työn hyvä organisointi yhdistettynä ammatilliseen kehitty-mismahdollisuuteen ovat työhyvin-voinnin tukipilareita. Heidän tuloksensa tukevat tämän tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan röntgenhoita-jat kokivat tärkeäksi saada vaikuttaa työvuorosuunnittelun avulla omaan työhönsä ja työn ja vapaa-ajan yhteen-sovittamiseen.

Tässä tutkimuksessa mukana olleen röntgenosaston työaika-autonomiaa toteutettaessa tuli esille huoli tilan-teesta, jolloin ensimmäisenä suunnitte-luvuorossa olevat valitsevat parhaimmat työvuorot ja myöhemmin työvuoronsa suunnitteleville jäisivät muut. Yhdessä sovittujen reunaehtojen avulla voidaan kuitenkin taata tasapuolisuus työvuo-rojen valitsemisen kierrossa. Tämä edellyttää reunaehtojen noudattamista kaikilta työntekijöiltä ja esimiesten osallisuutta autonomisessa työvuoro-suunnittelussa. Rodwellin ja Munron mukaan (2013) työyhteisössä voidaan välttää näitä ongelmia, kun toiminta-kulttuurissa yhdistyvät organisatori-nen oikeudenmukaisuus, sosiaalinen tuki ja työnhallinta.

Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys

Laadullisen tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys olivat tässä artikkelissa kuvatussa tutkimuksessa sidoksissa toi-siinsa. Luotettavuutta vahvistettiin tutkimusprosessin eri vaiheiden ja tut-kimustulosten sekä aineistojen yhteyk-sien kuvauksilla esimerkkeineen. Aineistolähtöisyys tuli esille siten, että alateemat ja yläteemat oli muodostettu alkuperäisistä aineistoista ja lukijalle tarjottiin esimerkkeinä autenttisia

ilmauksia. (Creswell 2012.) Tässä artikkelissa kuvatussa tutki-

muksessa luotettavuuden kriteereinä käytettiin uskottavuuden (credibility) ja siirrettävyyden (transferability) kritee-rejä. Tutkimuksessa varmistettiin uskot-tavuutta siten, että tulokset vastasivat tutkimukseen osallistuneiden röntgen-hoitajien suhtautumista ja kokemuksia autonomisesta työvuorosuunnittelusta ennen uuteen työvuorosuunnittelumal-liin siirtymistä ja sen jälkeen. Vastaajat pystyivät vastaamaan omin sanoin avoi-miin kysymyksiin. Tämä toi tutkimuk-seen totuudenmukaisuutta ja ajankohtaisuutta sekä mahdollisuuden ilmaista omaa suhtautumista ennen autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtymistä ja kokemuksia autonomisesta työvuorosuunnittelusta. Aineiston ana-lysointivaiheen yhteydessä varmistuttiin alateemojen ja yläteemojen kiinnittymi-sestä sekä empiiriseen aineistoon että käsitteellisyyteen huolellisella eri ana-lyysiprosessin vaiheiden toteuttamisella ja kuvauksella. (Lincoln & Cuba 1985.)

Tutkimustulosten siirrettävyyttä muihin kolmivuorotyötä tekevien rönt-genhoitajien työyksiköihin varmistettiin tarjoamalla riittävästi kuvailevaa tietoa tutkimukseen osallistuneista ja heidän työyksiköstään, kuten vastaajien ikä, työkokemus ja päivystävä röntgenyk-sikkö. Lukija voi arvioida tulosten siir-rettävy yttä röntgenhoitajien suhtautumista ja kokemuksia kuvaavien autenttisten ilmaisujen perusteella ja tavoittaa röntgenhoitajien suhtautumi-sen ja kokemuksen verrokiksi itselleen ja näin arvioida tulosten siirrettävyyttä. (Lincoln & Cuba 1985.)

Tutkimuksella oli tutkimuslupa organi-saatiolta. Vastaajat antoivat henkilökoh-taisen suostumuksensa vastaamalla heille työsähköpostiin lähetettyihin Webropol-verkkokyselyihin. Tämä oli tie-toinen suostumus tutkimukseen osallis-tumisesta. Webropol-verkkokyselylomake luotiin sellaiseksi, että vastaaminen tapahtui anonyymisti. Vastaajien anonymiteetti pystyttiin takaamaan ja säilyttämään. Webropol-verkkokyselyt tuottivat vastaukset word-muodossa, ja ne hävitettiin tutkimuksen valmistuttua.


(Kuula 2006.) Tutkimuksessa noudatet-tiin tutkimuseettistä ohjetta (TENK 2012).

Tulosten merkitys radiografian alalle

Hyvät työaikaratkaisut tukevat henki-lökunnan jaksamista ja terveyttä sekä työhön sitoutumista, joka on tärkeää nykyisessä terveydenhuollossa kasva-van työvoimapulan yleistyessä. Hyvin-voiva henkilöstö tekee työtään sitoutumisen lisäksi vähemmän vir-heettömästi. Autonominen työvuoro-suunnittelumalli näyttää olevan yksi työmotivaatiota lisäävä asia kliinisessä radiografiassa. Joustavat työaikaratkai-sut ovat keino edistää hoitohenkilökun-nan rekrytointia ja työssä pysymistä. Toiminnan kannalta on järkevää jakaa vastuuta esimieheltä työntekijöille. Autonomisen työvuorosuunnittelun avulla oma työnhallinta muuttuu ja yksilö oppii ottamaan huomioon koko työyhteisön toimintaa kolmivuorotyötä tekevässä röntgenyksikössä. Samalla saadaan varmistettua osaavia röntgen-hoitajia jokaiseen päivystysyksikön työ-vuoroon.

Tuloksia voidaan hyödyntää myös muutosprosessin mittarina ja seuraa-vissa työaika-autonomiahankkeissa. Tämä tutkimus kertoo, mitkä asiat on hyvä ottaa huomioon työaika-autono-miaan siirryttäessä. Jatkotutkimuk-sella voisi seurata autonomisen työvuorosuunnittelun vaikutusta pois-saoloihin ja työn ergonomisuuteen. Lisäksi voisi tehdä selvityksen niin työntekijöiden kuin esimiestenkin työ-vuorosuunnitteluun käyttämästä ajasta.

Lähteet

Creswell JW. 2012. Qualitative inquiry and research design: choosing among five approaches. Thousand Oaks, Sage Publi-cations.

Elo S, Kääriäinen M, Kanste O, Pölkki T, Utri-ainen K, Kyngäs H. 2014. Qualitative content analysis: a focus on trustworthi-ness. Sage Open.

http://sgo.sagepub.com/content/spsgo/4/1/2158244014522633.full.pdf (26.8.2016)

Hakola T, Paukkonen M, Pohjonen T. 2010. Less quick returns – greater well-being. Industrial Health 48, 390–394.

Heikkilä A. 2006. Yhteisöllisyys työaika-autonomiaa toteuttavissa työyksiköissä työntekijöiden kokemana. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu01178.pdf (25.4.2016)

Homan-Helenius P, Aho S. 2010. Hoitohen-kilökunnan työssä voimaantumiseen yhteydessä olevat tekijät: kirjallisuuskat-saus. Tutkiva hoitotyö, 8(1), 12–19.

Härmä M. 2000. Toimivat ja terveet työajat. Helsinki. Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö & Työministeriö. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504226511 (25.4.2016)

Härmä M, Kecklund G. 2010. Shift work and Health – how to proceed? Scandinavian Journal of Work, Environment and Health 36(2), 81–88.

Kettunen K. 2013. Kehittämistyöllä työhy-vinvointia vuorotyöhön. Työhyvinvoin-nin johtaminen ja kehittäminen palvelukoti Kotipolussa. Opinnäytetyö. Oulun ammattikorkeakoulu.

Kuntatyönantajat 2015. KVTES 2014-2016. 1.6.2015 Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus. http://flash.kunta-tyonantajat.fi/kvtes-2014-2016-2015%20muutokset/index.html (3.10.2016)

Kuula A. 2006. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Vastapaino, Jyväskylä.

Kylmä J, Juvakka T. 2007. Laadullinen ter-veystutkimus. Edita Prima Oy, Helsinki.

Levo M. 2010. Työaika-autonomialla työhy-vinvointia. Opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi Pori. Terveyden edistämisen koulutusoh-jelma, Ylempi ammattikorkeakoulutut-kinto (YAMK).

Lincoln YS, Cuba EG. 1985. Naturalistic Inquiry. Sage Publications. Beverly Hills.

Liski A. 2012. Autonominen työvuorosuun-nittelu ja työhyvinvointi Kaupin sairaa-lassa. Tampereen yliopisto. Pro gradu

-tutkielma. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/83761/gradu06057.pdf?sequence=11 (25.4.2016)

Nabe-Nielsen K, Garde AH, Diderichsen F. 2011. The effect of work-time influence on health and well-being: a quasi-expe-rimental intervention study among eldercare workers. International Archi-ves of Occupational and Environmental Health 84(6), 683–695.

Niks I, de Jonge J, Gevers J, Houtman I. 2013. Design of the DISCovery project: tailored work-oriented interventions to improve employee health, well-being, and performance-related outcomes in hospital care. BioMed Central Health Services Research 13(1), 1–11.

Rodwell J, Fernando J. 2016. Managing Work Across Shifts: Not All Shifts Are Equal. Journal of Nursing Scholarship 48(4), 397–405.

Rodwell J, Munro L. 2013. Well-being, satis-faction and commitment: the substitu-table nature of resources for maternity hospital nurses. Journal of Advanced Nursing 69(10), 2218–2228.

Russel E, Hawkins J, Arnold KA. 2012. Gui-delines for Successful Self-scheduling on Nursing Units. JONA 42(9), 408–409.

Rönnberg E, Larsson T. 2010. Automating the self-scheduling process of nurses in Swedish healthcare: a pilot study. Health Care Management Science 13(1), 35–53.

Rönnberg E, Larsson T, Bertilsson A. 2013. Automatic scheduling of nurses: What does it take in practice? In: Systems Ana-lysis Tools for Better Healthcare Deli-very, (eds.) P. Pardalos, P. Georgiev, P. Papajorgji, 151–178, Springer.

Työaika ja työterveys. Työhyvinvointifoo-rumi. 2016. Työterveyslaitos. http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/tyoaika/Documents/tyoaika_ja_tyoterveys_esite.pdf (26.4.2016)

TENK. 2012. Tutkimuseettinen neuvottelu-kunta 2012. Ohjeet tutkijoille. http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf (4.10.2016)

Työaikalaki 9.8.1996/605 https://www.finlex.fi (4.10.2016)

Utriainen K, Ala-Mursula L, Kyngäs H. 2015 Hospital nurses’ wellbeing at work: a the-oretical model. Journal of Nursing Management 23, 736–743.


ping uniform concepts and measures would be important. Blended learning outcomes are little or not at all depen-dent on the learning content or the topic being taught. It seems to be a suitable teaching method for various types of content in radiography education.

Keywords: blended learning, traditio-nal learning, integrative review, health care.

Introduction

Blended learning was developed to com-bine the benefits of face-to-face learning and distance learning. Blended learning allows adaptive, collaborative learning and transforms the role of the teacher from a disseminator of knowledge to a facilitator (Makhdoom et al. 2013). In blended learning, realistic learning envi-ronments can be developed by using technical tools. It is flexible and reduces costs compared to conventional face-to-face class room teaching. It also allows effective pedagogical practices and social interaction (Graham 2006). Stu-dents’ and lecturers’ time is saved, when taking part in all the lectures does not involve travelling. This makes the educa-tion more accessible and, for example,

Abstract

Aim of the study: This integrative review aims to find out the outcome measures being used and the existing evidence about the benefits of blended learning (BL) in health care staff and student education in order to give impli-cations to radiography education.

Methods: In the integrative review, the search engines EBSCO Host, Science Direct and Pro Quest, comprising seve-ral databases, were used to search stu-dies dealing with blended learning outcomes in health care during the years 2005–2015.

Results: A total of 24 articles were selected after the final evaluation of con-tent and quality. The outcome measures being used were competency, skills and knowledge; student satisfaction; effecti-veness of learning; the capacity of BL in relating theory and practice; the ‘blen-ded’ nature of the blended learning modules; and cost-effectiveness. The selected studies reported that blended learning was either superior or equal to conventional class room teaching.

Conclusions: In order to compare and produce definitive evidence about the outcomes of blended learning, develo-

Outcome measures and outcomes of blended learning in health care staff education – implications for radiography educationEija Metsälä

PhD, Principal Lecturer Metropolia University of Applied [email protected]

Riitta Lumme

Licenciate of Education, Principal Lecturer Helsinki Metropolia University of Applied [email protected]

Hannu Lampi

PhD, Principal Lecturer Helsinki Metropolia University of Applied Sciences [email protected]

supports adult learners in their efforts to combine work, family and studies. Blended learning has been used in post graduate continuous professional educa-tion (CPD) because it solves some bar-riers typical to attendance to courses: the need to travel long distances, the difficulties in finding coverage for the surgeon’s practice while away, and the loss of income while away from the prac-tice (Halverson et al. 2014).

There are various ways of understan-ding blended learning. Most common definitions refer to combining instructio-nal modalities or the so-called media blend (Bersin & Associates, 2003; Mor-tera-Gutiérrez 2006; Littlejohn & Pegler 2007), integrating learning theories and activities or the so-called activity blend (Driscoll 2002; Rosset 2002; Littlejohn & Pegler 2007), or combining face-to-face and online teaching (Ward & LaBranche 2003; Garrison & Vaughan 2007; Little-john & Pegler 2007) or the so-called space blend. Blended learning can also refer to time blend that emphasizes the availabi-lity of learning resources independent from time or geographical location (Litt-lejohn & Pegler 2007). According to Gar-rison & Vaughan (2007), blended learning is the thoughtful fusion of face-to-face and online learning experiences. Face-to-


ved comparing blended learning and tra-ditional learning in health care student and staff education?

MethodsEvidence review strategy

The following electronic databases were used: The search engine EBSCO Host: Academic Search Elite; CINAHL with Full Text; CINHAL, and Science Direct. We also searched with the search engine Pro Quest: ABI/INFORM Complete; the App-lied Social Sciences Index and Abstracts (ASSIA); Biological Sciences; the British Humanities Index (BHI); Computer and Information Systems Abstracts; ERIC and MEDLINE; Physical Education Index; PILOTS: Published International Literature On Traumatic Stress; and Social Services Abstracts databases. The subject headings and keywords searched included blended learning, multimedia learning, hybrid learning (and synon-yms), integrated learning, multi-method learning, mixed mode learning, flexible learning AND health care students, health care staff, medicine and students AND learning outcome. These were used separately and in combination. A range of mnemonics is available to guide the structuring of systematic review questi-ons, the most common for quantitative reviews being PICO. In this case this model was chosen because the PICO mnemonic begins with identification of the Population, the Intervention being investigated and its Comparator and ends with a specific Outcome(s) of inter-est to the review which also were in the focus of this integrative review. (Joanna Briggs Institute 2014.) (Table 1)

In radiology blended learning appro-ach has been used (e.g Howlett et al. 2011; Lim-Dunham et al. 2016; McEvoy et al. 2016) in studying case based image interpretation. The method has also been used in learning during clerkship (e.g. Belfi et al. 2015; O’Connor et al. 2016). In radiography education blended learning approach has been used e.g in teaching clinical governance (St- John-Matthews et al. 2013), diagnostic radiog-raphy (Elshami & Abdalla 2016) and radiotherapy (Matthews et al 2014).These methods have widely been used also in various other fields of health care and medical education e.g. in nursing (Abdulla 2012; Li et al. 2014; McGarry et al. 2015), midwifery (Lauder et al. 2011) and surgery (Kelly et al. 2015) just to mention a few.

The purpose of this integrative review is to produce evidence for planning and implementing blended learning pro-grams in the field of health care, especi-ally in the field of radiography. To achieve this aim, we need to find out evidence about the benefits of blended learning compared to traditional face-to-face class room learning in health care educa-tion. We also need to know the relevant outcome measures that have been used in high quality blended learning studies in order to measure the outcomes of future health care blended learning pro-grams.

The research questions of our study are:1. What kind of outcome measures have been used in studying blended learning in health care student and staff educa-tion?2. What kind of results have been recei-

face oral communication and online com-munication should be integrated in such a way that the strengths of both ways of learning integrate in an optimal way for the educational topic and educational purpose in question. (Garrison & Vaug-han 2007)

There are several related pedagogic methods such as multimedia learning, hybrid learning (Abdulla 2012), distri-buted and open learning (Kelly et al. 2015), integrated learning (Lim-Dun-ham et al. 2016), multi-method learning, mixed mode learning (Huang et al. 2012), technology enhanced learning (St- John-Matthews et al. 2013), flexible learning (McGarry et al. 2015) and flip-ped learning (O’ Connor et al. 2016) that are often used as synonyms to blended learning.

Blended learning method in health care education in general, and in radiog-raphy education especially is noteworthy because of its potential benefits: Some studies state that it produces better lear-ning outcomes than traditional ways of learning (e.g. Howlett et al. 2011; McGarry et al. 2015) but there are also studies where such a difference has not been found (e.g. Sung et al. 2008; Li et al. 2014). Indicators used to measure blen-ded learning outcomes in the health care context vary. The most common indica-tors are student motivation and satisfac-tion (Sung et al. 2008; Howlett et al. 2011; Abdulla 2012), knowledge, critical thinking, decision making (Sung et al. 2008; Howlett et al. 2011; Abdulla 2012; Lim-Dunham et al. 2016), clinical skills development (Howlett et al. 2011; Lim-Dunham et al. 2016), and cost effective-ness (Howlett et al. 2011).

The PICO for question one was The PICO for question two was

Population: health care staff or student Population: health care staff or student

Intervention: blended learning Intervention: blended learning

Control: - Control: traditional learning

Outcomes of Interest: outcome measures Outcomes of Interest: results measured by outcomes mentioned in question one

Table 1. The PICOs in research questions 1 and 2.


Potential titles retrieved from databases (N= 366)

Ebsco Host (n=186 )

Science Direct (n=53)

Pro Quest (n=127)

Papers excluded after evaluation of abstracts

(n=58)

Potential papers at the abstract level (N=50)

Ebsco Host (n=16)


Pro Quest (n=26)

Papers excluded after evaluation of the full text

(n=26)

Figure 1. The selection process of the studies.

Potential papers at title level (N=108)

Ebsco Host (n=37)


Pro Quest (n=56)

Papers excluded after evaluation

at the title level (n=258)

Papers included in systematic review after

full text evaluation (n=24)

Ebsco Host (n=7)


Pro Quest (n=13)

The inclusion criteria for the selected studies were that their main focus was on blended learning; they were publis-hed during or after the year 2005; they were written in the English language; and pertained to health care or medical students or staff in undergraduate, post-graduate or CPD education. We included qualitative and quantitative peer revie-wed studies, systematic and integrative reviews, intervention studies, and rese-arch and development projects with sound methodology comprising JBI levels of evidence 1 - 3 for effectiveness and levels of evidence 1 - 3 for meaning-fulness (Joanna Briggs Institute 2013).

The boundary year 2005 was chosen, because it was evaluated that studies published before that may not be rele-vant anymore, since teaching methods and health care have changed a lot even in ten years. The first author of the article performed searches in the data-bases between 25 August and 10 Sep-tember 2015. After this, the first researcher looked through all the titles and selected relevant ones for the abstract search. The abstracts, as well as the full texts, were studied indepen-dently by all the three reviewers. Rele-vant articles were chosen based on the full text reviews after a consensus dis-cussion on 22 January, 2016. The con-sensus percentage was 92. The quality of reporting these studies was evaluated by all the three reviewers independently according to the modified version of STROBE v.4 checklist for cohort, case-control, and cross-sectional stu-dies (combined) (Strobe Group 2007). In case of a mismatch in quality evalua-tions, the consensus was discussed. The reason for using a shortened version of this particular checklist and not some other list was that the authors wanted to include studies with several types of designs into this integrated review. Also, in this way, all the studies could be evaluated commensurably and the eva-luation could be made public in a simple table format. The Results sections of the selected studies were analyzed using simple thematic content analysis. At first, the Results chapters of the selected

articles were put one after another as if they were comments of e.g. interviewees. Next, they were read several times to see similarities and differences inside the text. Issues clearly belonging to same theme were then grouped together under named themes. These themes formed answers to systematic review questions.

ResultsSearch process

With the selected keywords and their combinations, the databases gave in total 366 hits comprising 186 hits from the EBSCO Host search engine, 53 from Science Direct, and 127 from the Pro Quest search engine. The most typical reason for the exclusion of 258 articles after reading their titles was their lack of relevancy to the search questions. Dup-

licates found from different databases were also removed at this phase. Abstracts of 108 articles were read, and after their evaluation, 58 articles were excluded. Reasons for exclusion at the abstract level were that the article did not describe real blended learning but e.g. eLearning only, the article lacked a blended learning outcome description, or the article was identified in reality as, for example, a search protocol or a review article. A total of 50 full text articles were read and evaluated by quality, and 24 of them were finally selected for this systematic review. Reasons for rejection at the full text evaluation level compri-sed mostly of low quality according to the STROBE criteria. Articles describing development projects without a sound methodological description of the deve-lopment project were also excluded.

Figure1. The selection process of the studies.


Description of included studies

Receiving two or more ‘hardly or not at all satisfies the assessment criteria’ scores in the STROBE checklist evalua-tion was reason for rejecting the study. Most deficiencies in the quality of the studies were found in the clarity of defi-

ning independent, dependent and con-founding variables. In this respect there were also qualitative studies and syste-matic reviews in which defining all these variables is not necessary. Clear descriptions to address potential sour-ces of bias were also lacking in many studies. (Table 2.)

Most of the included studies were Australian (Snodgrass 2011; Ilic et al. 2013; Stewart et al. 2013; Milanese et al. 2014; Webb & Choi 2014; Ilic et al. 2015; Maloney et al. 2015) or from the United Kingdom (Campbell et al. 2008; Bleiker et al. 2011; Glogowska et al. 2011; Rigby et al. 2012; McCutcheon et al. 2015;

Table 2. Critical assessment of the studies

Assessment criteria of the studies

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.

Campbell et al. 2008 * * * * * ** * * ** **

Carbonaro et al. 2008 ** ** ** ** * ** * ** * **

Vollmar et al. 2010 ** ** ** ** ** ** ** ** ** **

Bleiker et al. 2011 ** ** ** ** _ * * ** * **

Glogowska et al. 2011 ** ** ** ** X * * * * **

Mahnken et al. 2011 * * * * * * * ** * **

Snodgrass 2011 ** * * ** * * _ * * **

Lancaster et al. 2012 ** ** ** ** * * ** ** ** **

Rigby et al. 2012 ** * ** ** X * * ** * **

Rowe et al. 2012 ** ** ** ** X ** * ** * **

Ilic et al. 2013 ** ** ** ** * * * ** ** **

Stewart et al. 2013a * * ** ** * * * * ** **

** ** ** ** x ** ** ** ** **

Jeong and Kim 2014 * * ** ** * ** * ** * **

Kiviniemi 2014 ** ** ** ** ** ** ** * ** **

Milanese et al. 2014 ** * ** * X * * ** _ **

Schwendinger 2014 ** ** * ** ** ** * ** ** **

Webb and Choi 2014 ** * * * * * * ** ** **

Dolan et al. 2015 * * ** ** * * * ** * **

Ilic et al. 2015 ** * ** ** * ** ** ** * **

Lehman et al. 2015 * * ** ** * * * ** * **

Maloney et al. 2015 * * * * ** ** * ** ** **

te Pas et al. 2015 ** ** ** ** ** ** ** * ** **

Whittaker 2015 ** * ** ** * * * * ** **

1. Study background and theoretical framework is clearly defined.

2. Purpose, aim and research questions are clearly defined.

3. The design is clearly stated.

4. The setting is clearly described.

5. Independent, dependent, and confounding variables are clearly defined.

6. Data sources and analysis methods are clearly described.

7. Describes any efforts to address potential sources of bias.

8. Answers the research questions logically.

9. Discusses the study's limitations and generilisability.

10. Relevance to the topic.

** satisfies the assessment criteria

* partly satisfies the assessment criteria

_ hardly or not at all satisfies the assessment criteria

x assessment criteria do not apply

McCutcheon et al.2014

Table 2. Critical assessment of the studies.


Dolan et al. 2015). There were also a few studies dealing with blended learning outcomes performed in Germany (Voll-mar et al. 2010; Mahnken et al. 2011; Lancaster et al. 2012; Lehman et al. 2015) and in the United States (Kivi-niemi 2014; Schwendinger 2014; Whit-taker 2015), some single studies also from Canada (Carbonaro et al. 2008), South Africa (Rowe et al. 2012), South Korea (Jeong & Kim 2014) and from the Netherlands (te Pas et al. 2015).

Outcome measures used

The most often used blended learning outcome measure in health care student and staff education was the increase in competency, skills and knowledge in teaching various health educational areas: 1) research and evidence based medicine, 2) general health care topics, and 3) competencies in the special fields of health care. Other measures used were effectiveness of learning (Mahn-ken et al. 2011; Snodgrass 2011; Rigby et al. 2012; Jeong & Kim 2014; Webb & Choi 2014), student satisfaction (Carbo-naro et al. 2008; Bleiker et al. 2011; Sno-dgrass 2011; Ilic et al. 2013; Stewart et al. 2013; Webb & Choi 2014), the capa-city of blended learning in relating theory and practice (Bleiker et al. 2011; Rigby et al. 2012), the ‘blended’ nature of the blended learning modules (Glo-gowska et al. 2011), and cost-effective-ness (Maloney et al. 2015). The contents of these concepts mentioned in selected studies have been described in Table 3.

Blended learning with face-to-face activities compared to traditional learning In eight studies out of 24, blended lear-ning seemed to be equal to traditional learning in producing learning outcomes (Carbonaro et al. 2008; Vollmar et al. 2010; Ilic et al. 2013; McCutcheon et al. 2015; Jeong & Kim 2014; Schwendinger 2014; Dolan et al. 2015; Ilic et al. 2015). Blended learning also produced equal learning outcomes when compared to an online-only course with synchronous

activities (Campbell et al. 2008). (Table 3.) However, in many studies (11/24) blended learning results were superior compared to traditional learning in terms of skills, knowledge and compe-tence (Mahnken et al. 2011; Lancaster et al. 2012; Rigby et al. 2012; Rowe et al. 2012; Kiviniemi 2014; Milanese et al. 2014; Lehman et al. 2015; te Pas et al. 2015), better student satisfaction (Car-bonaro et al. 2008; Bleiker et al. 2011; Snodgrass 2011; Ilic et al. 2013; Stewart et al. 2013; Jeong & Kim 2014; Kiviniemi 2014; Ilic et al. 2015), and cost-effective-ness (Maloney et al. 2015). There were also studies where blended learning results were not clearly compared to tra-ditional learning, but the method was found clearly useful in relating theory and practice (Bleiker et al. 2011) and learning critical thinking skills (Snod-grass 2011), anatomy and radiology (Webb & Choi 2014) as well as ultra-sound physics and instrumentation (Whittaker 2015). (Table 3)

DiscussionOutcome measures used

The outcome measures used for blended learning in health care student and staff education were mostly the same as men-tioned in the theoretical framework of this study: competency, skills and know-ledge (Sung et al. 2008; Howlett et al. 2011; Abdulla 2012); also effectiveness in Howlett et al. (2011); and also student satisfaction in the studies of Sung et al. (2008), Howlett et al. (2011) and in Abdulla (2012), just to mention a few of the previously known blended learning outcomes. Hence it seems that the out-come measures being used for blended learning have become quite established in health care education during the years of using this educational approach. However, the operationalization of lear-ning outcomes seems to be quite varied. For example, the concept student satis-faction was used when the researcher meant perceiving the achievement of course learning objectives as positive (Carbonaro et al. 2008), satisfaction associated to the perceived good quality

of learning (Bleiker et al. 2008), positi-vely perceived learning outcomes (Snod-grass et al. 2011), positive perception of the pedagogic implementation of the course (Ilic et al. 2013), overall partici-pant satisfaction (Stewart et al. 2013), and satisfaction related to course useful-ness (Jeong & Kim 2014; Webb & Choi 2014). There was also variation in the way the concepts effectiveness and cost effectiveness of learning were defined in different studies (Table 3).

Blended learning outcomes

The results of comparing blended lear-ning outcomes to traditional face-to-face learning were somewhat mixed and did not seem to depend on the type of learning content. According to a slight majority of the studies (11 out of 19) where blended learning was clearly com-pared with the traditional ways of lear-ning, it seemed to produce better outcomes than the solely traditional method. None of the selected studies concluded that the solely traditional way of learning produced better outcomes than blended learning. However, diffe-rent kinds of learning styles of the stu-dents should be taken into account in order to find the best ways of learning for each student. This can be achieved by offering optional ways of learning the same topic/course if economically pos-sible. In addition, students’ and teachers’ viewpoints about the quality of learning can differ: For example, in the study by Snodgrass (2011), most students agreed that in-class sessions were valuable com-pared to the use of wiki, whereas from the educator’s perspective, the wiki faci-litated collaboration, ensuring demonstrated reasoning skills in class. The selected studies emphasize that in planning blended learning courses it is very important to pay particular atten-tion to preparing different types of blen-ded learning activities and materials so that they complete each other and form an optimal entity for the learner. Blen-ded learning programs should be dyna-mic and resilient, and the methods used should be user-friendly and user-cente-


Table 3. Outcome measures and result received comparing blended learning and traditional learning


red. Special consideration should be given to learning outcome, the level of the students and their computer skills, the electronic resources, and the trainer’s experience. (Glogowska et al. 2011; Makhdoom et al. 2012.)

Potential bias and limitations of this systematic review

The search was limited to the years 2005–2015. The limit of 10 years was chosen because learning methods change quite rapidly and studies publis-hed earlier might not have been compa-rable. The search was limited to English-language original articles and Doctoral theses. ‘Grey literature’ such as Master’s theses was not searched because we only wanted to include the highest quality studies.

The first author made the literature search at title level only. Abstracts and full texts were reviewed independently by all the authors and, in cases of disag-reement, consensus was negotiated. The first author has previous experience in systematic reviews. This has both a posi-tive and a negative impact on the search. On the one hand, the authors were able to choose the area of focus during the search process, which made the review process flexible. On the other hand, pro-fessional librarians may have come up with some up-to-date methods to refine the search.

In integrative reviews like this, the commensurability in the quality evalua-tions of different types of studies comprising systematic and integrative reviews is somewhat problematic. All the research types have their own evalu-ation criteria depending on the metho-dological approach and design. However, in order to make the selection between different types of studies to be included into an integrative review, some kind of uniform quality evaluation is necessary and helpful. For this reason, we ended up using the modified version of the STROBE v.4 checklist for cohort, case-control, and cross-sectional stu-dies (combined) (Strobe Group 2007) and expressed the final evaluations in a

table format (Table 2). This also makes the evaluation more transparent.

Implications to radiography education

Our integrative review implies that there is clear evidence about the benefits of blended learning in health care student and staff education from the viewpoints of student satisfaction, competence and skills development, cost-effectiveness, and the ability to relate theory and prac-tice, although the evidence is not totally conclusive. The method is beneficial in teaching multiple types of content, skills and competences varying from very the-oretical topics such as learning evidence-based medicine (te Pas et al. 2015) that gives suggestion to use it in learning evi-dence-based radiography, to practical skills like providing basic life support to a patient (Lancaster et al. 2012), like also in the field of clinical radiography like clini-cal governance (St- John-Matthews et al. 2013), diagnostic radiography (Elshami & Abdalla 2016) and radiotherapy (Matt-hews et al 2014). However, strong empha-sis should be placed on the face-to-face component of the method in addition to web-based learning when it is used in the context of learning practical skills.

When implementing blended learning, it should be fully integrated into the cur-riculum. It should also be taken into account that strong commitment is needed from the staff and the whole edu-cational institution as an organization to guarantee the success of the implemen-tation. The staff implementing blended learning should be offered a clear stra-tegy, structure, and evidence-based pedagogic and technical support by the leadership of the educational institution (e.g. Porter et al. 2016). The implementa-tion should be controlled and the user friendliness of IT technological solutions should be taken into account from the viewpoint of students and teachers in order to ensure the acceptability of the method. The results support developing pedagogy by means of blended learning and using it more in health care staff and student education.

Conclusions

On the basis of the results of this integ-rative review, it can be concluded that the outcome measures used in the con-text of health care education seem to be quite established at the general level. However, there is a lot of variation in the way these outcome measures are defined, operationalized and measured. In order to compare and produce definitive evi-dence about the outcomes of blended learning, developing uniform concepts and measures would be important.

Blended learning outcomes are little or not at all dependent on the learning con-tent or the topic being taught. It seems to be a suitable teaching method for various types of content in radiography education. Blended learning should be implemented into radiography educa-tion in a controlled way, with the sup-port of organizational leadership, by offering the educational staff strong support in curriculum construction, pedagogics, and user-friendly techno-logy. Student preferences, personal lear-ning styles, background competences, and the need for support should also be carefully considered and taken into account in the implementation.

References

References marked by * are included in the data.

Abdulla D. 2012. Attitudes of college stu-dents enrolled in 2-year health care pro-grams towards online learning. Computers & Education 59(4), 1215–1223.

Belfi LM, Bartolotta RJ, Giambrone AE,Davi CC, Min RJ.2015.“Flipping” the intro-ductory clerkship in radiology: impact on medical student performance and per-ceptions

Academic Radiology 22, 794–801.Bersin & Associates. 2003. Blended Lear-

ning: What Works? An industry study of the strategy, implementation and impact of blended learning: Bersin & Associates. http://ep.yimg.com/ty/cdn/bersinasso-ciates/bloverview191.pdf (17.2.2016)

*Bleiker J, Knapp KM, Frampton I. 2011.Teaching patient care to students: A


blended learning approach in radiog-raphy education. Radiography 17(3), 235–240.

Driscoll M. 2002. Blended Learning: Let’s get beyond the hype. https://www-07.ibm.com/services/pdf/blended_learning.pdf (17.2.2016)

*Campbell M, Gibson W, Hall A, Richards D, Callery P. 2008. Online vs. face-to-face discussion in a web-based research met-hods course for postgraduate nursing students: A quasi-experimental study. International Journal of Nursing Studies 45,750–759.

Carbonaro M, King S, Taylor E, Satzinger F, Snart F, Drummond J.2008. Integration of e-learning technologies in an interpro-fessional health science course. Medical Teacher 30(1), 25–33.

*Dolan E, Hancock E, Wareing A. 2015. An evaluation of online learning to teach practical competencies in undergraduate health science students. The Internet and Higher Education 24, 21–25.

Driscoll, M. 2002. Blended learning: Let’s get beyond the hype. E-Learning 3(3), 54.

Elshami W, Abdalla ME.2016. Diagnostic radiography students’ perceptions of for-mative peer assessment within a radiog-raphic technique module. Radiography. In Press, Corrected Proof, Available online 24 June 2016

Garrison D R, Vaughan ND. 2007. Guideli-nes, in Blended Learning in Higher Edu-cation: Framework, Principles, and Guidelines, Jossey-Bass, San Francisco, CA, USA. doi: 10.1002/9781118269558.ch6

*Glogowska M, Young P, Lockyer L, Moule P. 2011. How ‘blended’ is blended lear-ning?: Students’ perceptions of issues around the integration of online and face-to-face learning in a continuing pro-fessional development (CPD) health care context. Nurse Education Today 31(8), 887–891.

Graham C R. 2006. Blended Learning Sys-tems: Definition, Current Trends, and Future Directions. In The Handbook of Blended Learning: Global Perspectives, Local Designs, edited by C. J. Bonk & C. R. Graham, 3–21. San Francisco, USA: Pfeiffer Publishing.

Halverson AL, DaRosa DA, Borgström DC, Caropreso PR, Huges TG, Hoyt DB, Sac-deva AK. 2014. Evaluation of a blended learning surgical skills course for rural surgeons. The American Journal of Sur-gery 208, 136-142.

Howlett D, Vincent T, Watson G, Owens E, Webb R, Gainsborough N, Fairclough J,

Taylor. N, Miles K, Cohen J, Vincent R. 2011. Blending online techniques with traditional face-to-face teaching met-hods to deliver final year undergraduate radiology learning content. European Journal of Radiology 78(3), 334–341.

Huang EY, Wei Lin S, Huang TK. 2012. What type of learning style leads to online par-ticipation in the mixed-mode e-learning environment? A study of software usage instruction. Computers & Education 58(1), 338–349.

*Ilic D, Hart W, Fiddes P, Misso M, Villanueva E. 2013. Adopting a blended learning approach to teaching evidence based medicine: a mixed methods study. BMC medical education 13, 169,1–11. doi: 10.1186/1472-6920-13-169.

Ilic D, Nordin RB, Glasziou P, Tilson JK, Vil-lanueva E. 2015. A randomised control-led trial of a blended learning education intervention for teaching evidence-based medicine. BMC Medical education. 10;15, 39:1–10. DOI 10.1186/s12909-015-0321-6

Jeong YS, Kim JS.2014.Childhood fever management program for Korean pedia-tric nurses: A comparison between blen-ded and face-to-face learning method. Contemporary nurse 49, 35–46.

Joanna Briggs Institute. 2013. New JBI Levels of Evidence. The University of Adelaide, School of Translational Health Science http://joannabriggs.org/assets/docs/approach/JBI-Levels-of-evi-dence_2014.pdf (27.10.2015)

Joanna Briggs Institute. 2014. Joanna Briggs Institute Reviewers’ Manual 2014 Edi-tion. The Joanna Briggs Institute, The Univeristy of Adelaide. http://joannab-riggs.org/assets/docs/sumari/reviewers-manual-2014.pdf (30.1.2017)

Kelly K, McCarthy A, McLean L. 2015. Distri-buted Learning or Medical Tourism? A. Canadian Residency Program’s Experi-ence in Global Health. Journal of Surgical Education, 72(4), e33–e45.

Kiviniemi MT. 2014. Effects of a blended learning approach on student outcomes in a graduate-level public health course. BMC medical education. 2014;14, 47. doi: 10.1186/1472-6920-14-47.

Lancaster JW, Wong A, Roberts SJ.2012. Tech’ versus ‘Talk’: A comparison study of two different lecture styles within a Master of Science nurse practitioner course. Nurse Education Today 32(5), e14–18.

Lauder W, Roxburgh M, Atkinson J, Banks P, Kane H. 2011. The quality of on-line com-munication in a national learning pro-

gramme for newly qualified nurses, midwives and allied health professionals. Nurse Education in Practice 11(3), 206–210.

Lehmann R, Thiessen C, Frick B, Bosse HM, Nikendei C, Hoffmann GF, Tönshoff B, Huwendiek S. 2015. Improving Pediatric Basic Life Support Performance Through Blended Learning With Web-Based Vir-tual Patients: Randomized Controlled Trial. Journal of Medical Internet Rese-arch. 17(7):e162. DOI:10.2196/jmir.4141

Li Z, Tsai M-H, Tao J, Lorentz C. 2014. Swit-ching to blended learning: The impact on students’ academic performance. Nurse Education in Practice 4(3), 245–251.

Lim-Dunham JE, Ensminger DC, McNulty JA, Hoyt, AE, Arcot J. Chandrasekhar AJ. 2016. A Vertically Integrated Online Radiology Curriculum Developed as a Cognitive Apprenticeship: Impact on Stu-dent Performance and Learning. Acade-mic Radiology 23(2), 252–261.

Littlejohn A, Pegler C. 2007. Preparing for Blended e-Learning. Connecting with e-Learning. Abingdon, UK: Routledge.

Mahnken AH, Baumann M, Meister M, Schmitt V, Fischer MR.2011. Blended learning in radiology: Is self-determined learning really more effective? European Journal of Radiology 78(3), 384–387.

Makhdoom N, Khoshhal KI, Algaidi S, Heis-sam K, Zolaly MA. 2013. ‘Blended lear-ning’ as an effective teaching and learning strategy in clinical medicine: a comparative cross-sectional university-based study. Journal of Taibah Univer-sity for Science 8 (1), 12–17.

*Maloney S, Nicklen P, Rivers G, Foo J, Ooi YY, Reeves S, Walsh K, Ilic D. 2015. A Cost-Effectiveness Analysis of Blended Versus Face-to-Face Delivery of Evi-dence-Based Medicine to Medical Stu-dents. Journal of Medical Internet Research 17(7), e182. http://doi.org/10.2196/jmir.4346

Matthews K, Wright C, Osborne C. 2014.Blending work-integrated learning with distance education in an Australian radiation therapy advanced practice cur-riculum. Radiography 20(3), 277–282.

McCutcheon K, Lohan M, Traynor M, Martin D. 2015. A systematic review evaluating the impact of online or blended learning vs. face-to-face learning of clinical skills in undergraduate nurse education. Jour-nal of Advanced Nursing 71(2), 255–270. doi: 10.1111/jan.12509.

McEvoy FJ, Shen NW, Nielsen DH, Buelund LE, Holm P.2016. Online Radiology Reporting with Peer Review as a Lear-


ning and Feedback Tool in Radiology; Implementation, Validity, and Student Impressions. Journal of Digital Imaging. doi:10.1007/s10278-016-9905-x http://link.springer.com/article/10.1007/s10278-016-9905-x / (31.10.2016)

McGarry BJ, Theobald K, Lewis PA, Coyer F. 2015. Flexible learning design in curricu-lum delivery promotes student engage-ment and develops metacognitive learners: An integrated review. Nurse Education Today 35(9), 966–973.

*Milanese S F, Grimmer-Somers K, Souvlis T, Innes-Walker K, Chipchase L S. 2014. Is a blended learning approach effective for learning in allied health clinicians? Phy-sical Therapy Reviews 19(2), 86–93.

Mortera-Gutiérrez F. 2006. Faculty Best Practices Using Blended Learning in E-Learning and Face-to-Face Instruc-tion. International Journal on E-Lear-ning, 5(3), 313-337. Chesapeake, VA: Association for the Advancement of Computing in Education (AACE).

O’Connor EE, Fried J,McNulty N, Shah P, Hogg JP, Lewis P, Zeffiro T, Agarwal V, Reddy S.2016. V. Academic Radiology 23(7), 810–822.

Porter W, Graham C, Bodily R, Sandberg D. 2016. A qualitative analysis of institutio-nal drivers and barriers to blended lear-ning adoption in higher education. Internet and Higher Education 28, 17–27.

Rigby L, Wilson I, Baker J, Walton T, Price O, Dunne K, Keeley P. 2012. The develop-ment and evaluation of a ‘blended’ enquiry based learning model for mental health nursing students: “making your experience count”. Nurse Education Today 32(3), 303–308.

Rossett A. 2002. The ASTD E-Learning Handbook: McGraw-Hill.

*Rowe M, Frantz J, Bozalek V. 2012.The role of blended learning in the clinical educa-tion of healthcare students: a systematic review. Medical Teacher 34(4), e216–221.

*Schwendinger AM. 2014. Effect of a blended learning course in airway management versus traditional delivery. Doctoral thesis CAPELLA UNIVERSITY School of Education.

*Snodgrass S. 2011. Wiki activities in blen-ded learning for health professional stu-dents: Enhancing critical thinking and clinical reasoning skills. Australasian Journal of Educational Technology 27(4), 563–580.

St- John-Matthews J, Gibs V, Messer S. 2013. Extending the role of technology enhan-

ced learning within an undergraduate radiography programme. Radiography 18(1), 67–72.

*Stewart A, Inglis G, Jardine L, Koorts P, Davies MW. 2013. A randomised control-led trial of blended learning to improve the newborn examination skills of medi-cal students.

Archives of disease in childhood. Fetal and neonatal edition 98(2), F141–144.

Strobe Group 2007. STROBE checklist for cohort, case-control, and cross-sec-tional studies (combined). University of Bern, Institute of Social and Preventive Medicine (ISPM) http://www.strobe-statement.org/fileadmin/Strobe/uplo-ads/checklists/STROBE_checklist_v4_com-bined.pdf (27.10.2015)

Sung YH, Kwon IG, Ryu E. 2008. Blended learning on medication administration for new nurses: Integration of e-learning and face-to-face instruction in the class-room. Nurse Education Today 28(8), 943–952.

*te Pas E, Wieringa-de Waard M, de Ruijter W, van Dijk N. 2015. Learning results of GP trainers in a blended learning course on EBM: a cohort study. BMC medical education 12;15, 104. doi: 10.1186/s12909-015-0386-2.

*Vollmar HC, Mayer H, Ostermann T, Butz-laff ME, Sandars JE, Wilm S, Rieger M, 2010. A Knowledge transfer for the management of dementia: a cluster-ran-domised trial of blended learning in general practice. Implementation Science 5(1), 1748–5908.

Ward J, LaBranche GA. 2003. Blended lear-ning: The convergence of e-learning and meetings. Franchising World 35(4), 22–23

*Webb AL, Choi S. 2014. Interactive radiolo-gical anatomy eLearning solution for first year medical students: Develop-ment, integration, and impact on lear-ning. Anatomical sciences education 7(5), 350–360.

*Whittaker AA. 2015. Effects of Team-Based Learning on Self-Regulated Online Lear-ning. International Journal of Nursing Education Scholarship 12(1), 45–54.


Tutkimuksen tarkoitus

Syövän hoidossa, kuten muillakin sai-raanhoidon alueilla, joudutaan nykyisin pohtimaan palvelujen saatavuutta, hoi-tojen vaikuttavuutta sekä käytettävissä olevien resurssien riittävyyttä. Julkisen sektorin velkaantuminen ja palvelun-tarpeen samanaikainen kasvu vaativat hoitokäytäntöjen uudistamista ja parempaa toiminnan tuottavuutta. (Punnonen 2016; STM 2014, 17; Valuck ym. 2017.) Syöpäpotilaiden määrän kas-vaessa syövästä on tulossa krooninen sairaus, jonka kanssa eletään yhä pidem-pään. Tämä johtaa siihen, että potilaista tulee vaativimpia ja samalla hoidot monimutkaistuvat ja kallistuvat. Kui-tenkin sekä taloudellisia- että henkilös-töresursseja on käytettävissä aiempaa niukemmin. Laadukas toiminta edellyt-tää, että tulevaisuudessa toimintaa täytyy organisoida tehokkaammin, hoi-toketjuja tarkastella uudelleen ja hyö-dyntää kustannustehokkaita hoitomenetelmiä. (STM 2014, 17; Valuck ym. 2017.)

Sädehoito ei tavoita kaikkia siitä todennäköisesti hyötyviä potilaita Euroopassa. Tähän on useita syitä, mm. asianmukaisen tiedon puute sekä asian-tuntija- että maallikkotasolla, maantie-teelliset haasteet ja potilaskohtaiset haasteet, kuten potilaan alhainen sosio-ekonominen tausta. ESTRO, European Society for Radiotherapy & Oncology, on pyrkinyt osaltaan ratkomaan tätä ongelmaa meneillään olevan HERO

(Health Economics in Radiation Onco-logy) -projektin avulla. HEROn tavoit-teena on mm. lisätä tietoa sädehoidosta sekä tutkia sen saavutettavuutta ja kus-tannusvaikuttavuutta. Projektin avulla pyritään parantamaan sädehoidon saa-tavuutta tulevaisuudessa. Projektin tavoite on kuitenkin haasteellinen, sillä projektin analyysissä todettiin tämän hetkisen tilanteen lisäksi sädehoidon tarpeen Euroopassa lisääntyvän keski-määrin 16 % vuoteen 2025 mennessä. (Borras ym. 2015; Borras ym 2016.)

Tässä opinnäytetyön esittelyssä on tarkoituksena tarkastella sädehoidon fraktiointimalleja etenkin Kuopion yli-opistollisen sairaalan (KYS) näkökul-masta sekä esittää kirjallisuuden pohjalta keinoja aika- ja kustannussääs-töjen saavuttamiseen sädehoitoyksi-kössä.

Sädehoitofraktiointimallien vertailua kirjallisuuden ja käytännön kokemusten perusteella KYS:ssa

Kirjallisuuden mukaan yksi tapa saada sädehoidosta kustannustehokkaampaa, on hoitojen hypofraktiointi (Fowler ym. 2003; Hodges ym. 2012; Koontz ym. 2017). Perinteisesti esimerkiksi sädehoi-don suurten potilasryhmien, rinta- ja eturauhassyöpien, sädehoidot on toteu-tettu 2Gy:n päiväfraktioin. Tällöin hoi-tojakson kokonaispituudeksi muodostuu

rintasyöpien hoidoissa viisi viikkoa ja eturauhassyöpien hoidoissa jopa kah-deksan viikkoa. Yhä useammat tutki-mukset haastavat perinteisen fraktioinnin ja erilaisia hypofraktiointi-malleja tutkitaan jatkuvasti. Hypofrak-tioitujen hoitojen pitkäaikaisseurantojen tutkimustuloksia on vielä niukasti, mutta useat tutkimukset puoltavat niiden käyttöä ennen kaikkea hoidolli-sista syistä. Taloudelliset ja logistiset hyödyt tulevat hyvien hoitotulosten mukana. (Fowler ym. 2003; Koontz ym. 2017; Koskela ym. 2017.) Sädehoidon hypofraktioinnilla voidaan tehostaa sädehoitoyksikön resurssien käyttöä niin, että potilaiden ns. läpimenoaika hoitoprosessissa on nopeampi. Näin ainakin teoreettisella tasolla yhä use-ampi potilas saa jonojen lyhentyessä hoi-tonsa aiemmin ja siten hoitojen tulokset myös paranevat. (Khan ym. 2017.)

Käytännön esimerkkinä myös hypof-raktioinnin kustannustehokkuudesta voidaan käyttää matalan- ja keskiriskin eturauhassyövän stereotaktista sädehoi-toa (SBRT, Stereotactic Body Radiation Therapy). Perinteisen 2Gy:n päiväfrak-tioin toteutettuna eturauhasen säde-hoito toteutetaan 76Gy:n kokonaisannokseen saakka. Tällöin potilaan hoitojakso sisältää 38 hoito-käyntiä sädehoitoyksikössä. Yleensä sädehoitokäyntiin varataan aikaa 15min/potilas. Kokonaisuudessaan poti-laan hoitojaksolle varataan siis hoito-

Sädehoidon hypofraktioinnin tuomat hyödyt potilaalle ja sädehoitoyksikölleOpinnäytetyön esittely 2017Aija Juutilainen

Röntgenhoitaja /Radiation Therapist Savonia ammattikorkeakouluKliininen asiantuntija [email protected]


koneaikaa 38 x 15 min eli 9 h 30 min. Potilaan maksuosuudeksi tällä hetkellä jäävä summa on 11,50 €/kerta (STM 2015), jolloin kokonaishinnaksi poti-laalle jää 437€. Jos vastaava hoito toteu-tetaan stereotaktisesti hypofraktioiduin annoksin, esimerkiksi kokonaisannok-seen 35–36.25Gy, hoitofraktioita tulee viisi (Katz & Kang 2014). Potilaalle hoi-tosarjan hinnaksi muodostuu 5x11,50 € eli 57,50 €. Näin toteutettuna aikaa yhden hoitofraktion antamiseen esimer-kiksi KYSin CyberKnife-hoitolaitteella potilaalle varataan 45 min. Vaikka yksit-täinen hoitoaika on pitkä, niin koko-naishoitoajaksi jää vain 3 h 45 min. Aikasäästö hoitokoneelle on yhden poti-laan hoitojakson aikana yhteensä 5 h 45 min, joka tarkoittaa 23 ’vapautu-nutta’ aikaa. Potilaalle säästö hoitojak-son hinnassa on 379,50 €. Luvut on taulukoitu taulukkoon 1. Sädehoitojak-son maksavalle potilaan kotikunnalle hoitojakso on samanhintainen toteutus-tavasta riippumatta. Yhteiskunnalle säästö hypofraktioidusta hoitojaksosta tulee välillisesti esimerkiksi matkakus-tannusten ja hoitokäynneistä johtuvien sairauspoissaolojen muodossa. Mikäli hypofraktioitu sädehoito voidaan toteuttaa perinteisellä kiihdyttimellä, hoitoaika voi olla lähellä perinteisen fraktioinnin 15min aikaa ja siten koko hoitojakson aikasäästö on taulukossa 1. esitettyä aikaa suurempi.

Vastaavia hypofraktiointeja toteute-taan myös rintasyövän sädehoidossa. Perinteisesti säästävästi leikatun rinta-syövän hoito on toteutettu 25x2Gy, kokonaisannokseen 50Gy. Myös rinnan sädehoidosta on tehty tutkimuksia, jotka osoittavat, että hypofraktioinnilla päästään vähintään yhtä hyviin tulok-siin, kuin perinteistä kaavaa noudat-taen. Rinnan sädehoidon hyporfaktionti onkin jo standardihoito, tai sitä ainakin suositellaan sellaiseksi useassa pai-kassa. Näin tekee myös Suomen rinta-syöpäryhmä ry (2016) Rintasyövän valtakunnallisessa diagnostiikka- ja hoitosuosituksessaan. Yksi käytössä oleva hypofraktiontimalli on 15 hoito-kerran jakso, kokonaishoitoannoksen ollessa 40Gy. (Haviland ym. 2013; Kim ym. 2016; Koulis ym. 2015.) Tällöin aikasäästö yhtä hoitojaksoa kohden, prostatan esimerkkitapausta mukail-len, olisi hoitokoneelle 10x15min eli 2h 30min. Luvut on nähtävillä taulukossa 2.

Sädehoito on kustannustehokas hoi-tomuoto myös palliatiivisen syövän hoidon alueella. Se on hyvin siedetty, tehokas ja nopea hoitomuoto potilaan oireiden lievittämiseen, vaikka itse syöpä ei enää olisikaan parannetta-vissa. Myös palliatiivisen hoidon saralla hoitojakson pituuden minimointi joko hypofraktioinnin tai radiokirurgian avulla on varteenotettava vaihtoehto

etenkin, jos potilas on huonokuntoinen ja/tai matka hoitoon on pitkä. Palliatiivi-sen hoidon merkitys ja kehittäminen on korostunut 2000-luvulla, kun yhä suu-remmalla potilasjoukolla syöpä on kroo-ninen sairaus. (Lutz ym. 2014.)

Sädehoidon toimintaa voitaisiin tehos-taa nykyisestään esimerkiksi hyödyntä-mällä Lean-metodologiaa, sairaalan tilasuunnittelua tai kehittämällä proses-seja tehokkaammiksi. KYSin sädehoi-toyksikössä toimintaa on pyritty tehostamaan radiokirurgian ja hypof-raktioinnin lisäksi tilasuunnittelun ja paperittoman toiminnan kehittämisen avulla. Potilasvirtojen tehostamiseen päivittäisessä työssä pyrittiin uuden Sädesairaalan suunnittelun yhteydessä. Nyt tilat toimivat niin, että potilas viet-tää hoitohuoneessa mahdollisimman vähän aikaa. Hoitokeskustelut ja muut potilaan hoitoon välillisesti liittyvä ohjaus- ja oheistoimet on pyritty siirtä-mään toisiin tiloihin siinä määrin, kun se laitekannan ja teknologian avulla on mahdollista. Tilojen suunnittelussa huo-mioitiin myös toisiaan tukevien toimin-tojen sijainti toisiinsa nähden, jotta sekä työskentely että ihmisten ja tavaroiden liikkuminen olisi mahdollisimman suju-vaa. (Juutilainen 2016.) Tammikuussa 2017 KYS:a toteutui täysin paperiton sädehoitoprosessi, kun viimeisetkin hoidon dokumentit saatiin siirtymään

Eturauhasen sädehoito Perinteinen fraktiointi Hypofraktiointi CK:lla Säästö

Fraktiomäärä 38 5

Hoitojakson fraktioaika 9 h 30 min 3 h 45 min 5 h 45 min

Potilaan maksama hinta 437,00 € 57,50 € 379,50 €

Rinnan sädehoito Perinteinen fraktiointi Hypofraktiointi Säästö

Fraktiomäärä 25 15

Hoitojakson fraktioaika 6 h 15 min 3 h 45 min 2 h 30 min

Potilaan maksama hinta 287,50 € 172,50 € 115 ,00 €

Taulukko 2. Fraktiointimallien kustannusvertailu rintasyövän sädehoidossa

Taulukko 1. Fraktiointimallien kustannusvertailu eturauhasen sädehoidossa


sähköisesti tietojärjestelmien välillä. Tämä säästää sekä usean henkilöstöryh-män työpanosta että myös taloudellisia resursseja, kun papereiden tulostami-nen, kuljettaminen ja arkistointi jäivät pois.

Lean -ajattelu on leviämässä myös suomalaiseen terveydenhuoltoon ja siitä on saatu hyviä tuloksia toiminnan kehittämisen kannalta. Leanin avulla prosesseja voidaan tehostaa, hukkaa minimoida ja samalla parantaa laatua. (Mäkijärvi 2010, 90-93; Röntynen 2015.) Leanin hyödyntämisestä suoma-laisessa sädehoidossa ei ole vielä tutki-muksia saatavilla.

Keskeiset tulokset ja niiden merkitys radiografian alalle

Sädehoitokäytäntöjen kustannustehok-kuuden lisääminen on tärkeää, sillä hoitoa tarvitsevien potilaiden määrä on kasvussa ja käytössä olevia resursseja on entistä vähemmän. Kustannustehok-kuuden arvioinnit sekä terveydenhuol-lossa että työyksiköissä auttavat potilaita, lääkäreitä ja päättäjiä päätök-senteossa. Tämän opinnäytetyön perus-teella näyttää, että tiettyjä sädehoitojaksoja hypofraktioimalla voi-daan saada aikaan sekä aika- että kus-tannussäästöjä. Yksiselitteisten arvioiden tekeminen voi tosin olla han-kalaa, sillä tutkimusmetodit saattavat olla hyvin heterogeenisiä tutkimuspai-kasta riippuen. (Muralidhar & Nguyen 2017.) Tutkimustuloksia tarkastellessa on huomioitava myös, että muualla maailmassa terveydenhuollon rakenteet poikkeavat sen verran, ettei kaikkia menetelmiä voida suoraan hyödyntää meille (Röntynen 2015). Kirjallisuuden perusteella sädehoidon kustannuste-hokkuutta voidaan parantaa hypofrak-tioinnin lisäksi suosimalla radiokirurgiaa ja hyödyntämällä Lean -metodologiaa ja tilasuunnittelua. Säde-hoidon prosesseja voidaan tehostaa myös esimerkiksi pyrkimällä paperitto-maan toimintaan yksikössä.

LähteetBorras J M, Lievens Y, Dunscombe P, Coffey

M, Malicki J, Corral , Gasparotto C, Defourny N, Barton M, Verhoeven R, Van Eycken L, Primic-Zakelj M, Trojanowski M, Strojan P & Grau C .2015. ESTRO-HERO survey: The optimal utilization proportion of external beam radiothe-rapy in European countries: An ESTRO-HERO analysis. Radiotherapy and Oncology 116 (2015), 38–44. http://www.thegreenjournal.com/article/S0167-8140(15)00209-1/pdf (21.1.2017)

Borras J M, Lievens Y, Barton M, Corral J, Ferlay J, Bray F. & Grau C. 2016. How many new cancer patients in Europe will require radiotherapy by 2025? An ESTRO-HERO analysis. www.estro.org (21.1.2017)

Fowler J F, Ritter M, Chappell R J & Brenner D .2003. What hypofractionated proto-cols should be tested for prostate cancer? International Journal of Radiation Oncology, Biology, Physics 56 (4), 1093–1104. http://citeseerx.ist.psu.edu/view-doc/download?doi=10.1.1.477.3566&rep=rep1&type=pdf (21.1.2017)

Haviland J S, Owen J R, Dewar J A, Agrawal R K, Barret J, Barret-Lee P J, Dobss J, Hopwood P, Lawton P A, Magee B J, Mills J, Simmons S, Sydenham M A, Venables K, Bliss J M. & Yarnold J R. 2013. The UK Standardisation of Breast Radiotherapy (START) trials of radiotherapy hypofrac-tionation for treatment of early breast cancer: 10-year follow-up results of two randomised controlled trials. The Lancet Oncology 14 (11), 1086–1094. http://www.thelancet.com/journals/lanonc/article/PIIS1470-2045(13)70386-3/abstract (21.1.2017)

Hodges J C, Lotan Y, Boike T P, Benton R, Barrier A. & Timmerman R.D. 2012. Cost-effectiveness analysis of SBRT versus IMRT: an emerging initial radia-tion treatment option for organ-confined prostate cancer. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22694113 (21.1.2017)

Juutilainen A. 2016. Sädehoitoyksikön muutto: johtaminen muuton tukena. Opinnäytetyö YAMK. http://www.the-seus.fi/handle/10024/104926 (21.1.2017)

Katz A & Kang J.2014. Stereotactic body

radiotherapy with or without external beam radiation as treatment for organ confined high-risk prostate carcinoma: a six year study. Radiation Oncology 9, 1 DOI: 10.1186/1748-717X-9-1. https://ro-journal.biomedcentral.com/articles/10.1186/1748-717X-9-1 (21.1.2017)

Khan A J, Rafique R, Zafar W, Shah C, Haffty B G, Vicini F, Jamshed A & Zhao Y. 2017. Nation-Scale Adoption of Shorter Breast Radiation Therapy Schedules Can Inc-rease Survival in Resource Constrained Economies: Results From a Markov Chain Analysis. Clinical Investigation. International Journal of Radiation Oncology*Biology*Physics 97(2), 1 287–295. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S036030161633276X (21.1.2017)

Kim K S, Shin K H, Choi N & Lee S-W. 2016. Hypofractionated whole breast irradia-tion: new standard in early breast cancer after breast-conserving surgery. Radiat Oncol J 34(2), 81–87. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4938347/ (21.1.2017)

Koulis T, Phan T & Olivotto I. 2015. Hypof-ractionated whole breast radiotherapy: current perspectives. Breast Cancer (Dove Med Press). 7, 363–370 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4629948/ (21.1.2017)

Koontz B, Bossi A, Cozzarini C, Wiegel T & D’amico A. 2014. A Systematic Review of Hypofractionation for Primary Manage-ment of Prostate Cancer. European Uro-logy 68(4), 683–691. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0302283814007519 (21.1.2017)

Koskela K, Palmgren J-E, Heikkilä J, Virsu-nen H, Sailas L, Auvinen P & Seppälä J. 2017. Hypofractionated stereotactic body radiotherapy for localized prostate cancer – first Nordic clinical experience. Acta Oncologica doi/abs/10.1080/0284186X.2017.1288923. http://www.tand-fonline.com/doi/abs/10.1080/0284186X.2017.1288923 (1.3.2017)

Lutz S T, Jones J & Chow E. 2014. Role of Radiation Therapy in Palliative Care of the Patient With Cancer. Journal of Cli-nical Oncology 32(26), 2913-2919.


http://ascopubs.org/doi/abs/10.1200/JCO.2014.55.1143 (21.1.2017)

Muralidhar V & Nguyen P L. 2017. Maximi-zing resources in the local treatment of prostate cancer: A summary of cost-effec-tiveness studies. Urologic Oncology 35(2), 76–78.

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S107814391630120X (21.1.2017)

Moon D H, Eftathiou J A. & Chen R. 2017. What is the best way to radiate the pros-tate in 2016? Seminar article. Urologic Oncology: Seminars and Original Inves-tigations. 35(2), 59–68. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1078143916301193 (21.1.2017)

Mäkijärvi M .2010. LEAN-menetelmä suo-malaisessa terveydenhuollossa - koke-muksia ja haasteita HUS:ssa. Sosiaali- ja terveysjohtamisen MBA -tutkielma. Tampereen teknillinen yliopisto. http://www.hus.fi/hus-tietoa/materiaali-pankki/esitysmateriaalit/Yleinen%20piilokirjasto%20yksittisille%20tiedos-toille/Lean-menetelma_suomalaisessa_terveydenhuollossa.pdf (21.1.2017)

Punnonen H. 2016. OECD Health Statistics 2016 taloustietoja. Suomen Kuntaliitto. http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/soster/oecd-health-data/Sivut/default.aspx (21.1.2017)

Röntynen A-P. 2015. Varovaisuutta, ahaa-elämyksiä ja tehostamismahdollisuuksia – kokemuksia lean-menetelmästä julki-sella sektorilla. ProGradu-tutkielma. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/97470/GRADU-1435067524.pdf?sequence=1 (21.1.2017)

STM 2014. Kansallinen syöpäkeskus – Com-prehensive Cancer Center Finland (FICAN). Kansallisen syöpäkeskuksen perustamista selvittäneen työryhmän loppuraportti. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116154/URN_ISBN_978-952-00-3490-0.pdf?sequence=1. (21.1.2017)

STM 2015. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut nousevat vuoden 2016 alusta. Tiedote 185/2015. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28125364 (21.1.2017)

Suomen Rintasyöpäryhmä ry 2016. Rintasyövän

valtakunnallinen diagnostiikka- ja hoitosuositus. https://rintasyoparyhma-yhdistysavain-fi-bin.directo.fi/@Bin/1e2d674333dace9cc45a2e170c005cee/1487264105/application/pdf/178853/Rintasy%C3%B6p%C3%A4ryhm%C3%A4n%20valtakunnallinen%20diagnostiikka-%20ja%20hoitosuositus%202015%20%28p%C3%A4ivitys%207.11.2016%29.pdf (21.1.2017)

Valuck T, Blaidell D, Dugan D P, Wesrich K., Dubois RW, Miller R S. & McClellan M. 2017. Improving Oncology Quality Measurement in Accountable Care: Filling Gaps with Cross-Cutting Measures. Journal of Manag Care Spec Pharm. 23(2), 174-18. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28125364 (21.1.2017)


Kliininen radiografiatiede -lehti on Radiog-rafian Tutkimusseura ry:n ja Suomen Rönt-genhoitajaliitto ry:n julkaisu, jossa julkaistaan radiografian alaan (käytäntö, koulutus ja tutkimus sekä radiografiatiede) liittyviä, suomen-, ruotsin- ja englanninkie-lisiä tieteellisiä alkuperäisartikkeleita. Artikkelien tulee olla aikaisemmin julkaise-mattomia. Lehdessä julkaistaan myös tut-kittuun tietoon perustuvia katsauksia, tapausselostuksia alaan liittyvistä kehittä-mistöistä, sekä akateemisten opinnäytetöi-den (pro gradu -tutkielmat, lisensiaattityöt, väitöskirjat) lyhyitä esittelyitä. Julkaisu on erityisesti kiinnostunut kirjoituksista, jotka edistävät kliinistä radiografiaa (diagnos-tiikka, isotoopit ja sädehoito), niihin liitty-vää koulutusta ja tutkimusta sekä radiografiatiedettä.

Kaikki alkuperäisartikkeleiksi tarkoitetut käsikirjoitukset ja katsaukset käyvät läpi ns. vertaisarvioinnin. Kirjoittajien nimiä ei tässä yhteydessä ilmoiteta arvioijille eikä arvioijien nimiä kirjoittajille.

Artikkelissa saa olla kokonaisuudessaan noin 30000 merkkiä välilyönteineen (sisäl-täen tekstin, tiivistelmät, taulukot, kuviot ja lähdeluettelon). Opinnäytetöiden esitte-lyjen enimmäispituus on 3500 merkkiä. Artikkelissa taulukoiden ja kuvioiden merk-kimäärät arvioidaan siten, että puolen sivun taulukon lasketaan vievän 2250 merkkiä. Teksti kirjoitetaan rivivälillä kaksi A4 -kokoiselle paperille käyttäen vasemmalla 3 cm:n marginaalia. Tavutusta ei käytetä. Kappalejakojen tulee olla selkeät. Sivunu-merot merkitään oikeaan yläkulmaan (ei otsikkosivulle).

a) Käsikirjoituksen rakenne (lukuun ottamatta opinnäytetöiden esittelyjä;ks. kohta b)

Käsikirjoituksessa tulee olla1. Otsikkosivu, jolle kirjoitetaan käsi-

kirjoituksen otsikko, kirjoittajien etu- ja sukunimi, oppiarvo suomeksi ja englan-niksi, asema työssä, toimipaikka ja säh-köpostiosoite. Lisäksi ilmoitetaan yhdyshenkilön nimi, osoite, sähköposti-osoite ja puhelinnumero.

2. Tiivistelmä kirjoitetaan samalla kie-lellä kuin itse artikkeli. Tiivistelmän pituus on noin 1250 merkkiä, ja siinä kerrotaan tekstin keskeinen sisältö (tut-kimusraportissa tutkimuksen tarkoitus/tavoite, menetelmät, tulokset ja päätel-mät). Tiivistelmän yhteyteen kirjoite-taan 3–5 asiasanaa indeksointia varten. Tekijöiden nimiä ei mainita.

3. Englanninkielinen tiivistelmä (Abstract), jonka on oltava suora käännös alkuperäiskielen tiivistelmästä (ml. asiasanat). Englannin kielen kielen-tarkastus on kirjoittajien vastuulla. Teki-jöiden nimiä ei mainita.

4. Tekstisivut, joissa tekstin jäsentely noudattelee yleisiä tieteellisen artikkelin rakennetta koskevia ohjeita (kirjoituksen luonteesta riippuen sovel tuvin osin). Tut-kimusraporttiin perustuvassa artikkelissa tulee esittää seuraavat asiat: johdatus aiheeseen, teoreettiset lähtökohdat tai kirjallisuuskatsaus, tutkimuksen tarkoi-tus/tavoite ja tutkimusongelmat, mene-telmät (kohderyhmä, aineiston keruu ja analyysi), keskeiset tulokset ja pohdinta (päätelmät, tutkimuksen luotettavuus ja eettiset näkökohdat sekä tutkimuksen merkitys radiografian alalle). Väliotsikoi-den tulee olla lyhyitä ja selkeitä ja otsi-kointi enintään kolmitasoista. Pääotsikot kirjoitetaan isoilla kirjaimilla, toisen tason otsikot pienillä ja kolmannen tason otsikot pienin kursiivikirjaimin. Katsauk-sissa ja kehittämishankkeita koskevissa tapausselostuksissa sovelletaan edellä kuvattua rakennetta mahdollisuuksien mukaan.

5. Tekstin kirjallisuusviitteet merki-tään ilmoittamalla tekijä ja vuosiluku sulkeisiin (Virtanen 2007). Jos tekijöitä on kaksi, merkitään molempien sukuni-met (Virtanen & Lahtinen 2007), jos use-ampia, vain ensimmäisen sukunimi ja ym. (Virtanen ym. 2007). Yhteisöistä merkitään nimi ja painovuosi (Säteily-turvakeskus 2007). Useita viitteitä peräkkäin esitettäessä viitteet järjeste-tään julkaisuvuoden mukaan vanhim-masta uusimpaan ja samana vuonna julkaistut aakkosjärjestyksessä.

Ohjeet kirjoittajille

6. Taulukot ja kuviot tehdään kukin erilliselle sivulle numeroituna ja otsikoi-tuna (taulukon otsikko yläpuolelle ja kuvion alapuolelle). Otsikkotekstin tulee kertoa, mitä taulukko tai kuvio esittää. Taulukot ja kuviot numeroidaan juoksevin numeroin, joiden mukaisesti taulukkoon/kuvioon viitataan tekstissä.

7. Lähdeluettelo otsikoidaan ”Lähteet”,

ja sen tulee sisältää kaikki ja vain teks-tissä mainitut lähteet. Ne luetellaan läh-deluettelossa aakkosjär jestyksessä seuraavasti

Kirjat Carlton R, Adler A. 1996. Principles of

radiographic imaging. 2nd edition. Delmar Publishers, London. Standertskjöld-Nordenstam C-G, Kormano M, Laasonen EM, Soimakallio S, Suramo I. 1998. Kliininen radiologia. Kustannus Oy Duodecim, Jyväskylä.

Artikkeli kirjassa Korhola O. 2005. Röntgendiagnostiikan

kehitys. Teoksessa: Radiologia Suomessa. Historiikki vuoteen 2005. WSOY, Jyväskylä, 16-21.

Virkkunen P, Salonen O. 1999. Kuvantamismenetelmät. Teoksessa: Joensuu H, Roberts PJ, Teppo L. (toim.) Syöpätaudit. 2. painos. Kustannus Oy Duodecim, Vammala, 98-109.

Lehtiartikkeli Decker S, Iphofen R. 2005. Developing

the profession of radiography: Making use of oral history. Radiography 11(4), 262-271.

Internet-lähde European guidelines on quality criteria

for computed tomography, http://www.drs.dk/guidelines/ct/quality/ (5.1.2007)

Julkaisut ja ohjeet: Säteilyturvakeskus. 2005. Lasten röntgen-

tutkimusoh jeisto. STUK tiedottaa 1/2005. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2006. Terve-ydenhuollon valtakunnallisen tietojärjestel-mäarkkitehtuurin periaatteet. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:8. Sosi-aali- ja terveysministeriö, Helsinki.


8. Kiitokset (lähinnä tutkimustyön rahoit-tajille) sijoitetaan artikkelin loppuun ennen lähdeluetteloa.

b) Opinnäytetöiden esittelyjen rakenne:

Pro gradu -tutkielmien, lisensiaattitöi-den ja väitöskirjojen esittelyt (max. 3500 merkkiä) tehdään seuraavan rakenteen mukaan:

– Tekijä(t)– Pro gradu –tutkielman/lisensiaattityön/

väitöskirjan nimi– Raportin valmistumis/julkaisuvuosi– Yliopisto ja laitos: – Tutkimuksen tarkoitus ja luonne: (esim.

kuvaileva, selittävä, interventiotutki-mus)

– Menetelmät: (lyhyt kuvaus kohderyh-mästä, tiedonkeruumenetelmästä, aineistosta ja analyysistä)

– Keskeiset tulokset:– Tulosten merkitys radiografian alalle: – Yhteyshenkilön yhteystiedot (nimi,

osoite, puhelinnumero, sähköposti-osoite)

Käsikirjoitusten ulkoasua vastaaviin kysymyksiin vastaa lehden toimitussih-teeri Katariina Kortelainen ([email protected]). Tekijä(t) vastaa(vat) itse tekstin kielentarkastuksesta.

Alkuperäisartikkeliksi tarkoite-tun käsikirjoituksen mukaan tulee liittää saatekirje, josta käy ilmi, onko artikkeli julkaistu samanlaisena jossain muussa julkaisussa, tai onko artikkeli tai sen osa lähetetty arvioitavaksi johonkin toiseen lehteen. Saatekirjeestä tulee käydä ilmi myös tiivistelmän ja koko artikkelin merkkimäärä.

Käsikirjoitus (alkuperäisartikkeleissa saatekirjeineen) tai opinnäytetyön esit-tely lähetetään vain sähköpostitse doc-muodossa päätoimittajalle ([email protected]) ja toimitussihteerille ([email protected]). Päätoi-mittaja vahvistaa kirjoituksen saapumi-sen lehteen vastaussähköpostilla.

Julkaisusopimus: Käsikirjoituksen hyväksymisen jälkeen tekijälle/tekijöille lähetetään allekirjoitettavaksi julkaisus-opimus, jolla julkaisuoikeudet Kliininen radiografiatiede -lehdessä siirtyvät Radiografian Tutkimusseura ry:lle ja Suomen Röntgenhoitajaliitto ry:lle. Hyväksymisen jälkeen kirjoitusta ei saa

julkaista samassa muodossa kysymättä kirjallista lupaa kustantajalta. Käyttöoi-keuden hakeminen tekijänoikeudella suojattuun materiaaliin (ml. taulukot ja kuviot) on kirjoittajan vastuulla.

Erillispainokset: Kirjoittajalle toimitetaan artikkelistaan

kymmenen erillispainosta ilman kustan-nuksia.

SisällysArtikkelit

Autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtymi-nen kolmivuorotyötä tekevässä päivystävässä röntgenyksikössäJussila Aino-Liisa, Heikkilä Heli, Sandelin Pirkko .... 4

Outcome measures and outcomes of blended lear-ning in health care staff education – implications for radiography educationMetsälä Eija, Lumme Riitta, Lampi Hannu ........... 11

Opinnäytetyön esittelySädehoidon hypofraktioinnin tuomat hyödyt potilaalle ja sädehoitoyksikölleJuutilainen Aija ........................................................ 19

Muuta

Ohjeet kirjoittajalle ............................................... 24

Kliininen Radiografiatiede

1/2017 / Journal of Clinical Radiography and Radiotherapy / Volume 14