1

Keskustan strateginen kehittäminen ja asukkaiden kokemuksellinen tietoNäkökulmia tiedon tuotannon menetelmiin ja niiden tulkintaan

Huhtikuu 2013

Jarkko Bamberg

2

Työn tilaaja:

Tampereen kaupunki/ Kaupunkiympäristön kehittäminen, maankäytön suunnittelu ID-numero 728922

3

Sisällysluettelo

Tiivistelmä 5

Miksi kokemuksellista tietoa tarvitaan kaupunkisuunnittelussa? 6

Laadulliset menetelmät kokemuksellisen tiedon tuottamisessa 7

Mitä kokemuksellinen tieto on ja miten sitä tuotetaan

kaupunkisuunnittelussa? 7

Kurssin kuvaus 9

Karttapohjainen internet-kysely Harava 11Tilannehaastattelut 11Kävelyhaastattelut 11

Kurssilla käytetyt tiedon tuotannon menetelmät 11

Opiskelijoiden ryhmätyöt ja niiden keskeiset tulokset 12

Samankaltaiseksi luokiteltavat paikat 12Ennaltamääritelty alue tai paikka 14Asia, ilmiö tai politisoitunut kysymys 15Valikoitu käyttäjäryhmä 16

Menetelmien arviointi 17

Karttapohjainen internet-kysely Harava 17Tilannehaastattelu 18Kävelyhaastattelu 19

Yhteenveto ja päätelmiä 21

Lähteet

Liitteet

4

5

Tampereen yliopistossa järjestettiin tammi-maalis-kuussa 2013 yhteistyössä Tampereen kaupungin maankäytön suunnittelun kanssa kurssi Kaupunki-keskustan strateginen kehittäminen: Uudenlaiset osallistumismenetelmät ja tiedontuotanto käytän-nössä. Kurssilla ympäristön ja alueiden politiikan (ent. aluetiede ja ympäristöpolitiikka) maisterita-son opiskelijat perehdytettiin menetelmiin, joilla asukkailta voidaan kerätä kokemuksellista tietoa ja näkemyksiä Tampereen keskustan kehittämi-sestä. Kurssi liittyi Tampereen keskustan strategi-sen osayleiskaavan valmisteluun.

Opiskelijat tekivät ryhmätyöt, joissa he valitse-maansa menetelmää käyttäen tuottivat kokemuk-sellista tietoa keskustan strategista suunnittelua varten. Tämä raportti on yhteenveto ryhmätöiden tuloksista ja samalla siinä arvioidaan käytettyjä kokemuksellisen tiedon tuotannon menetelmiä. Opiskelijoiden ryhmätyöt ovat raportin liitteenä.

Raportissa avataan ensin kurssin sisältö. Tämän jälkeen tarkastellaan lyhyesti mitä kokemukselli-nen tieto on ja miksi sitä tarvitaan kaupunkisuun-nittelussa. Sitten kurssilla käytetyt tiedon tuotan-

non menetelmät kuvataan ja tarkastellaan miten opiskelijat sovelsivat näitä menetelmiä kerätes-sään kokemuksellista tietoa erilaisista aiheista. Lisäksi katsotaan millaisia huomioita heillä on me-netelmien soveltamisesta kokemuksellisen tiedon tuottamiseen. Lopuksi pohditaan menetelmien käyttöä kaupunkisuunnittelun tukena, erityisesti kunkin menetelmän vahvuuksia ja niiden käytössä huomioitavia seikkoja, sekä menetelmien käyttöä toistensa tukena.

Ryhmätyöt osoittavat, että karttapohjaista internet-kyselyä, tilannehaastattelua ja kävelyhaastattelua voidaan käyttää kokemuksellisen tiedon tuotta-miseen monenlaisista näkökulmista. Näiden me-netelmien avulla kokemuksellista tietoa voidaan paikoista, ilmiöistä tai käyttäjäryhmiltä. Jokaisesta menetelmästä nousee esiin omat vahvuutensa. Karttapohjaisella internet-kyselyllä saadaan hel-posti suuri määrä vastauksia eri ihmisiltä, ja sen avulla saatua tietoa voidaan havainnollistaa visu-aalisesti. Tilannehaastatteluilla saadaan kerättyä nopeasti arkikokemuksiin liittyvää, välitöntä tietoa. Kävelyhaastatteluilla on mahdollista saada syväl-listä ja yksityiskohtaista tietoa.

Tiivistelmä

6

Kaupunkien suunnitteluun ja kehittämiseen tuo-tetaan monenlaista tietoa. Tietoa tuotetaan eri-laisten laskelmien, mallinnusten ja inventointien avulla. Tällainen tieto on yleensä määrällistä ja numeroin mitattavissa. Esimerkiksi tiestön liiken-nemäärien laskelmat ovat tällaisia. Mihin sitten kaupunkilaisten kokemuksellista tietoa tarvitaan? Kokemuksellisen tiedon roolin voi nähdä kahdella tavalla. Se voidaan nähdä teknis-tieteelliselle tie-dolle (esim. laskennat, mallinnukset) komplemen-taarisena, jolloin kokemuksellinen tieto täydentää teknis-tieteellistä tietoa. Kokemuksellinen tieto ei tästä näkökulmasta voi kuitenkaan olla ristiriidas-sa ja muuttaa teknis-tieteellistä tietoa. Toinen tapa lähestyä kokemuksellista tietoa on, että koke-muksellinen ja teknis-tieteellinen tieto tarvitsevat toinen toistaan, jolloin molemmat täydentävät toi-siaan. Jälkimmäinen näkökulma on lähtökohtana tässä raportissa. Yksi perustavaa laatua oleva syy kokemukselli-sen tiedon tarpeelle kaupunkisuunnittelussa on se, että kaupunkilaisten ja muiden kaupunkien käyttäjien kokemukset tarjoavat tietoa siitä, mitä kaupunki oikeastaan on. Ilman ihmisiä ja heidän toimintaansa kaupungit eivät yksinkertaisesti olisi kaupunkeja.

Kaupungeilla on sekä kehittymis- että kehittä-mispotentiaalia. Kehittymispotentiaali tarkoittaa sitä, että kaupungissa tapahtuvat muutokset ovat seurausta erilaisista ekologisista, materiaalisista, kulttuurisista ja sosiaalisista tekijöistä sekä näiden välisistä vuorovaikutussuhteista. Näitä tekijöitä ja dynamiikkaa tunnistamalla saadaan tietoa ke-hittymispotentiaalista. Koska kaupunkilaiset ovat olennainen osa tätä dynamiikkaa, heidän koke-muksellinen tieto kaupungeista on tärkeää kehit-tymispotentiaalin ymmärtämiseksi. Kehittämispo-tentiaalilla taas tarkoitetaan niitä mahdollisuuksia, joita erilaisilla ihmisten tekemillä ratkaisuilla on kaupungin kehittymiseen. Tällöin merkityksellisik-si tulevat poliittiset prosessit ja suunnittelu. Myös tästä näkökulmasta ihmisten kokemuksellinen tie-to on merkityksellistä. Eri ihmisryhmät voivat tar-kastella asioita eri tulkintakehyksistä, joiden kaut-ta asioiden eri puolia tulee huomatuksi.

Kokemuksellisen tiedon tuottamisen menetelmät ovat käytännössä aina myös kansalaisten osal-listumismenetelmiä. Osallistumiseen tarkoitettu-ja menetelmiä voidaan arvioida monesta näkö-kulmasta. Peukalosääntönä voidaan pitää, että erilaisilla osallistumismenetelmien kehittämisen taustalla on kolme erityyppistä perustelua: (1) ideologinen perustelu, ts. reiluus, oikeudenmu-kaisuus ja tasa-arvo; (2) tiedollinen perustelu, ts. ajatus siitä, että laaja tietopohja takaa paremmat päätökset; (3) pragmaattinen perustelu, ts. osallis-tuminen edesauttaa suunnitteluprosessien ja pää-töksenteon sujuvuutta. Kokemuksellisen tiedon tuottamisen menetelmissä tiedollinen perustelu on lähtökohta, mutta näillä menetelmillä voidaan vai-kuttaa myös suunnittelun oikeudenmukaisuuteen ja suunnitteluprosessien sujuvuuteen.

Usein kansalaisosallistumista pyritään kehittä-mään siksi, että mahdollisimman monia eri ih-misiä kuultaisiin. Tämän takana on perustelu oi-keudenmukaisuudesta, eli eri ihmisryhmät tulisi huomioida päätöksenteossa. Kurssilla käytetyillä menetelmien pääasiallinen päämäärä ei kuiten-kaan ole saada määrällisesti mahdollisimman monta osallista kuulluksi. Sen sijaan menetelmi-en tarkoituksena on tuottaa kokemuksellista tietoa kaupunkisuunnittelun tarpeisiin. Menetelmät tuot-tavat pääosin laadullista aineistoa, joilla pyritään tutkittavan ilmiön ja tutkimustehtävän kannalta riittävään otokseen. Tällöin tarkoitus on löytää jon-kin ilmiön kannalta olennaisia piirteitä ja toisaalta myös poikkeavia yksityiskohtia, jotka voivat olla merkittäviä. Olennaisten piirteiden löytäminen tar-koittaa sitä, että sellaisetkin näkökulmat, joita ei välttämättä muuten huomioitaisi suunnittelussa, nostetaan esiin. Näiden näkökulmien huomioimi-sen myötä myös suunnitteluprosessien oikeuden-mukaisuuden voidaan katsoa parantuvan näillä menetelmillä.

Miksi kokemuksellista tietoa tarvitaan kaupun-kisuunnittelussa?

7

Ihmisten kokemukset paikasta voivat nivoutua hyvin yksityiskohtaisiin asioihin, joiden yhteys strategisen tason suunnitteluun ei ole suoraviivai-nen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällai-set yksityiskohdat olisivat merkityksettömiä. Kun kaupunkilaisilta kerätään kokemuksellista tietoa, laadulliset aineistonkeruu- ja analyysimenetelmät korostuvat, sillä näiden avulla on mahdollista ta-pauskohtaisen tarkastelun kautta päästä arkielä-män käytäntöihin ja merkitysmaailmaan.

Kokemuksellinen tieto on sellaista, joka on useim-miten kaikkien saatavilla. Se vain usein on kiinni käytännöissä ja arjen rutiineissa, joten tarvitaan välineitä, joilla kokemuksellinen tieto irrotetaan ru-tiineista ja käännetään suunnittelutyöhön. Arkisten käytäntöjen ja arkisen kokemus- ja merkitysmaail-man on tavallaan itsestäänselvyyksien tutkimista. Tarkoituksena on tehdä näkyväksi ja jäsentää näi-tä jostain näkökulmasta. Tämä ei ole helppoa juuri siksi, että asiat näyttäytyvät itsestäänselvyyksinä. Analyysia tekevän on tärkeää kyseenalaistaa it-sestäänselvyyksiltä vaikuttavia asioita (ks. Bäck-lund 2007).

Ei ole tarkoituksenmukaista etsiä puhtaita aistiha-vaintoihin perustuvia kokemuksia, sillä ihmisten kokemuksellinen tieto koostuu erilaisista näke-myksistä, joissa aiemmin opitut asiat ja kokemuk-set erilaisista paikoista ja tilanteista vaikuttavat ny-kyhetken kokemukseen. Kokemuksellinen tieto ei olekaan pelkästään subjektiivista, sillä se koostuu yksilöiden tekemien aistihavaintojen lisäksi myös kulttuuristen arvostusten ja merkitysten kautta (ks. Bäcklund 2007; Lehtonen 2013). Yksilöt tulkitse-vat kokemuksiaan erilaisten sosiokulttuuristen te-kijöiden avulla.

Laadulliset menetelmät koke-muksellisen tiedon tuottami-sessa

Yksilöiden kokemukset paikasta voivat olla hy-vin yksityiskohtaisia paikkaan sidottuja asioita, joiden huomioiminen strategisella suunnittelu-tasolla ei ole suoraviivaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kokemuksista ammentavaa kaupunkilaisten tietämystä voitaisi hyödyntää. Kaikissa opiskelijoiden tekemissä ryhmätöissä kokemuksellisen tiedon kerääminen liittyi strategi-seen suunnittelutasoon. Tämä näkyy ryhmätöissä

kahdensuuntaisesti. Ensiksi, kaikki ryhmät olivat valinneet ja muotoilleet tutkimustehtävänsä aiem-man tutkimustiedon ja Tampereen kaupunkikehit-tämistä koskevan tiedon pohjalta. Monet ryhmät olivat lisäksi ottaneet tehtäväkseen selvittää ko-kemuksellista tietoa näkökulmiin, jotka oli nostettu tärkeiksi tammikuussa päättyneissä asiantuntija-seminaareissa (ks. FCG Suunnittelu ja tekniikka 2013). Kurssitöissä toteutettu kokemuksellisen tiedon tuottaminen toimiikin luontevana jatkona asiantuntijaseminaareille. Toiseksi, ryhmien töissä näkyy, kuinka kokemuksellista tietoa voidaan ana-lysoida laadullisin menetelmin siten, että tulokset ovat hyödynnettävissä strategisella suunnitteluta-solla.

Laadullista aineistoa voidaan tulkita monin tavoin, mutta yksinkertaistettuna prosessi etenee usein seuraavasti: empiirisestä aineistosta etsitään yh-teneviä ilmauksia, eli aineistoa pelkistetään, jonka jälkeen sitä ryhmitellään ja luokitellaan. Luokitte-lun jälkeen tulkinta etenee sellaisten käsitteiden tuottamiseen, joilla luokiteltua aineistoa voidaan kuvata. Laadullisella tapausanalyysilla pyritään selvittämään mistä tutkimuksen kohteena olevas-sa ilmiössä on kyse. Tapausta tai tapauksia mää-rittävät olennaiset piirteet ja näiden väliset suhteet ovat laadullisessa tarkastelussa keskiössä.

Tapauskohtainen tarkastelu merkitsee sitä, että aineiston keräämisen menetelmä sovitetaan tutki-muskysymyksiin, mutta samalla prosessin kulues-sa menetelmää on mahdollista muokata kun tutki-muksen kysymyksenasettelu tarkentuu alustavien havaintojen myötä. Tällainen joustavuus kuuluu tapaustutkimusstrategian lähtökohtiin. Laadulli-nen aineiston tarkasteluun ei ole valmista työka-lupakettia siten, että jokaiseen tutkimustehtävään olisi siihen ennalta sopiva väline. Laadullista tutki-musasetelmaa muotoiltaessa erilaiset analyysi- ja aineistonkeruumenetelmät tulee harkita ja näiden valinta tulee perustella ja kuvailla lukijalle.

Tällaisen laadullisen analyysin luotettavuutta on tarkasteltava toisin kuin esimerkiksi luonnontie-teellisen tai teknis-tieteellisen tiedon, jotka pe-rustuvat menetelmien vakiointiin ja pyrkimykseen tuottaa objektiivista, näkökulmasta riippumatonta tietoa. Kokemuksellista tietoa kerättäessä on ym-märrettävä, että kokemukset ja ihmisten merkitys-maailma avautuu vain valitsemalla jokin näkökul-ma. Tällöin selvitysten ja tutkimusten luotettavuus on kiinni valitun näkökulman, aineistonkeruun ja

Mitä kokemuksellinen tieto on ja miten sitä tuotetaan kaupunkisuunnittelussa?

8

aineiston analyysin läpinäkyvyydestä. Tutkimus-aineiston otos on laadullisessa tarkastelussa har-kinnanvarainen ja sen on oltava tutkimustehtävän näkökulmasta tarkoituksenmukainen. Laadullises-sa tutkimuksessa puhutaan aineiston saturaatios-ta. Kun esimerkiksi haastateltavien puheessa al-kaa toistua tietyt asiat eikä uusia ilmene, aineistoa on riittävästi, jolloin lisähaastatteluja ei ole tarpeen enää tehdä.

9

Kurssilla opiskelijat pääsivät kehittämään, käyt-tämään ja arvioimaan kolmea erilaista kokemuk-sellisen tiedon tuotannon menetelmää, kartta-pohjaista internet-kyselyä, tilannehaastattelua ja kävelyhaastattelua. Kurssin suunnittelivat Helena Leino, Jarkko Bamberg, Minna Santaoja ja Jere Nieminen (Tampereen yliopisto) yhteistyössä Ulla Tiilikaisen, Dani Kulonpään ja Veikko Vänskän (Tampereen kaupunki) kanssa. Kurssin vastaavi-na koordinaattoreina toimivat Minna Santaoja ja Jere Nieminen.

Kurssi alkoi johdantoluennoilla, joissa valittuja tie-don tuotannon menetelmiä käsiteltiin. Opiskelijat tutustuivat luentojen jälkeen aihetta käsitteleviin tieteellisiin artikkeleihin. Lisäksi opiskelijat pää-sivät tutustumaan Tampereen keskustan kaavoi-tustilanteeseen ja sitä koskevaan selvitysmate-riaaliin. Tämän jälkeen opiskelijat suunnittelivat ryhmittäin tutkimustehtävän, jonka selvittämiseen tarvittiin kokemuksellista tietoa. Lisäksi jokainen ryhmä valitsi menetelmän, jolla he keräsivät ko-kemuksellista tietoa valitsemastaan näkökulmasta ja aiheesta. Opiskelijat tulkitsivat ja arvioivat ryh-mätöissään kerättyä aineistoa ja käytettyä mene-telmää suhteessa kaupungin strategiseen kehittä-miseen. Kurssin suoritti yhteensä 25 opiskelijaa ja ryhmiä oli yhteensä 12.

Kurssi eteni siten, että ensimmäisellä viikolla opis-kelijat tutustuivat keskustan strategiseen osayleis-kaavoitukseen. Tämän jälkeen kolmen seuraavan viikon luennoilla tutustuttiin menetelmiin, joilla kokemuksellista tietoa voidaan kerätä. Lisäksi kurssin aikana opiskelijat pääsivät tekemään käyt-täjätestausta, sillä karttapohjaista internet-kysely Haravaa pilotoitiin kurssin aikana. Opiskelijat pää-sivät kehittämään kysymyksiä kyselyä varten ja arvioimaan Harava-sovelluksen ominaisuuksia.

Kurssin loppupuolella opiskelijoilla oli yhteista-paaminen Tampereen teknillisen yliopiston arkki-tehtiopiskelijoiden kanssa. Tapaaminen pidettiin Galleria Nottbeckissa, jossa opiskelijat pääsivät tutustumaan näyttelyyn keskustan kehittämises-tä ja keskustan strategisen osayleiskaavan läh-tökohdista. Nämä aineistot toimivat inspiraation lähteenä, kun kurssilaiset yhdessä arkkitehtiopis-kelijoiden kanssa pohtivat kokemuksellisen tie-don roolia ja havainnollistamisen mahdollisuuksia kaupunkisuunnittelun kontekstissa. Tilaisuus oli onnistunut. Vilkasta keskustelua syntyi eri näkö-kulmista asioita lähestyvien opiskelijoiden välille.

Kurssin kuvaus

Tapaaminen arkkitehtiopiskelijoiden kanssa viritti vilkasta ajatustenvaihtoa.

10

Aihe koettiin haastavaksi mutta tärkeäksi, ja kum-matkin opiskelijaryhmät näkivät tarpeelliseksi, että kaupungin kaavoitukseen liittyvää keskinäistä yh-teistyötä tulisi lisätä.

Kurssin lopuksi 18.3.2013 pidettiin myös avoin tie-dotustilaisuus yliopiston kirjastolla. Ryhmätöistä oli posteri-näyttely ja opiskelijat esittelivät tilaisuu-dessa työnsä ja yleisö pääsi keskustelemaan ja esittämään kysymyksiä niistä.

Opiskelijoiden työt herättivät kiinnostusta avoimessa yleisötilaisuudessa.

11

Karttapohjainen internet-ky-sely Harava

Erilaiset paikkatietoa hyödyntävät kyselymenetel-mät ovat yleistymässä kokemuksellisen tiedon ke-räämisessä. Näissä menetelmissä lähtökohtana on tietokoneen käyttäjälle näkyvä kartta, johon hän voi merkitä erilaisia symboleja ja kirjoittaa sym-bolien yhteyteen kommentteja. Kurssilla käytetty karttapohjainen menetelmä oli kehittämisvaihees-sa oleva Harava. Tampereen kaupunki on yksi pi-lottiorganisaatioista, joka on mukana kokeilemas-sa tätä valtionvarainministeriön SADe-hankkeen osana kehitettävää sovellusta. Kurssin aikana Ha-ravaa pilotoitiin ensimmäistä kertaa käytännössä.

Kolme ryhmää käytti ryhmätöissään menetelmä-nä karttapohjaista kyselyä. Lisäksi kaksi ryhmää, jotka käyttivät pääasiallisena aineistonkeruume-netelmänä tilannehaastatteluja, tarkastelivat Ha-rava-kyselyn aineistoa pääasiallisen aineistonsa tukena.

Kaikilla Harava-aineistoa tulkinneilla ryhmillä oli omanlaisensa analysoinnin tapa. Aineistontulkin-nan lähestymistapa muotoutui niiden täsmällisten kysymysten kautta, joita ryhmät pyrkivät selvittä-mään. Opiskelijoiden töistä näkee, että Harava-kyselyn vastauksia voidaan tulkita tutkimustehtä-västä riippuen monella eri tavalla. Harava-aineisto antaa mahdollisuuksia myös olemukseltaan eri-tyyppisten tutkimuskohteiden valinnan, joiden kautta kokemuksellista tietoa voidaan hyödyntää strategisella suunnittelun tasolla.

Tilannehaastattelut

Tilannehaastattelut ovat lyhytkestoisia, noin muu-taman minuutin haastatteluita, joissa ihmisiä haas-tatellaan keskeyttäen heidän sen hetkinen toimin-ta. Haastattelupaikka ja ihmisten tekeminen ovat tilannehaastatteluita määrittäviä tekijöitä. Haas-tattelija on kiinnostunut nimenomaan tilanteesta haastateltavan tehdessä jotain. (ks. tilannehaas-tattelusta lisää Nieminen 2011)

Tilannehaastatteluilla voi hankkia tietoa ihmisiltä, jotka ovat jossain paikassa tekemässä arkisia asi-oita, kuten ulkoilemassa, oleskelemassa, menos-sa kauppaan, jne. Tällä on monenlaista merkitys-

tä kokemuksellisen tiedon hankkimisen kannalta. Menemällä paikan päälle tekemään haastatteluja voidaan varmistua siitä, että haastateltavat ovat kyseisen paikan käyttäjiä.

Kuten karttapohjaista kyselyä, myös tilannehaas-tatteluilla voidaan kerätä kokemuksellista tietoa monenlaisiin kysymyksiin ja erilaisista näkökul-mista, joita voidaan hyödyntää myös strategisella suunnittelutasolla. Kuusi ryhmää käytti tilanne-haastatteluja pääasiallisena menetelmänään.

Kävelyhaastattelut

Kävelyhaastatteluja on erilaisia. Niitä voidaan to-teuttaa osallistumalla joukkokävelylle ja pyytää haastateltavia esimerkiksi kirjaamaan ylös havain-tojaan. Tällaisia ovat esimerkiksi kaupunkilaisten osallistumisessa jo monin paikoin käytetyt ohjatut kävelykierrokset (gåtur). Toisaalta kävelyhaastat-teluja voidaan tehdä yksittäisille henkilöille, jollai-siin tällä kurssilla keskityttiin. Yksilöille tehdyille kä-velyhaastatteluille voidaan erotella kolme erilaista lähestymistapaa. Tutkija voi lyöttäytyä arkisia asi-oita tekevän ihmisen seuraan. Toisaalta kävelystä voidaan sopia etukäteen ja pyytää häntä kulke-maan tiettyyn paikkaan siten, että haastateltava saa valita reitti. Haastateltavalle voidaan antaa myös jokin tehtävä, joka liittyy kävelyyn, paikkaan tai reittiin. (ks. kävelyhaastattelusta menetelmänä Jokinen ym. 2010)

Yksilöhaastateltavalle voidaan antaa nauhuri, jon-ka jälkeen hän tekee itsenäisesti tehtävänannon mukaisen kävelyn. Kurssilla kaikki ryhmät tekivät kävelyhaastattelut menetelmällä, jota voitaisiin kutsua temaattiseksi kävelyhaastatteluksi (Asikai-nen 2013). Näissä haastattelija ja haastateltava kävelevät yhdessä, ja kävelyn edetessä haas-tattelija esittää keskutelua ohjaavia kysymyksiä. Samalla haastattelija havainnoi haastateltavaa ja ympäristöä. Menetelmä perustuu siis havain-noivaan osallistumiseen, jossa haastateltava saa suunnitella reitin itse. Kolme ryhmää käytti kävely-haastatteluja menetelmänään.

Kurssilla käytetyt tiedon tuotannon menetel-mät

12

Kurssi toimi eräänlaisena jatkumona asiantunti-jaseminaareille, jotka järjestettiin syksyllä 2012 ja tammikuussa 2013. Opiskelijat tarkastelivat koke-muksellisen tiedon näkökulmasta asiantuntijase-minaareissa esiin nostettuja, kaupunkikeskustan strategisen kehittämisen kannalta merkityksellisiä asioita. Opiskelijat saivat itsenäisesti valita töiden-sä aiheet oman mielenkiintonsa mukaan. Tärkeää oli kuitenkin sitoa näkökulma kaupunkikeskustan strategiseen kehittämiseen ja kokemuksellisen tiedon keräämiseen ja analysointiin kurssilla esi-tellyillä menetelmillä. Harjoitustyöt ovat siis erään-laisia pienoistutkielmia, joissa kokemuksellista tie-toa on kerätty kaupunkilaisilta ja tulkittu strategista osayleiskaavatyötä ajatellen.

Työt eivät tietenkään ole kattava listaus kokemuk-sellisen tiedon tuotannon menetelmien kaikista mahdollisuuksista ja rajoitteista. Niiden avulla on kuitenkin mahdollista nostaa esiin tärkeitä seik-koja menetelmien käytöstä kaupunkisuunnittelus-sa ja työt avaavat hyvin kenttää kokemuksellisen tiedon hyödyntämiselle ja menetelmien tulevalle jalostamiselle kaupunkisuunnittelun kontekstissa. Menetelmiä voidaan käyttää erikseen tai toisten-sa tukena. Seuraavaksi tarkastellaan kunkin me-netelmän käyttöä hyvin erilaisten asioiden selvit-tämiseksi. Samalla avataan jokaisen ryhmätyön keskeiset tulokset.

Ryhmätyöt voidaan jakaa neljään eri ryhmään sen mukaan, mikä niissä on analyysin kohdennukse-na. Ryhmät tarkastelivat analyyseissaan joko (1) samankaltaiseksi luokiteltavia paikkoja, (2) ennal-ta määriteltyä paikkaa, (3) ilmiötä, asiaa tai politi-soitunutta kysymystä, tai (4) valikoitua keskustan käyttäjäryhmää.

Samankaltaiseksi luokitelta-vat paikat

Torien ja aukioiden ominaispiir-teet (Harava)

Annika Palomäki on kiinnostunut torien ja aukioi-den kehittämisestä. Hän kohdentaa tarkastelun kahteen toisiaan tukevaan kysymykseen. Toisaal-ta hän on kiinnostunut siitä, mitä yhdistäviä ke-hittämistoiveita Tampereen keskustan toreihin ja aukioihin kohdistuu, ja toisaalta hän on kiinnostu-nut eri torien ja aukioiden erityispiirteistä ja niiden omaleimaisuudesta.

Palomäki käyttää työnsä aineistona internet-ky-sely Haravaa. Hänen analyysinsa eteni siten, että ensin kartalta haettiin torit ja aukiot, jonka jälkeen analyysi rajattiin kommentteihin, jotka silmämää-räisesti oli kohdennettu kartalla toreille tai aukioil-le. Tämän jälkeen hän pyrki löytämään piirteitä, jotka yhdistävät toreja Tampereella. Samoin hän pyrki tunnistamaan aineistosta niitä seikkoja, jotka tekevät eri torit ja aukiot omanlaisikseen. Analyy-sin lähtökohtana on siis tietynlaisiin, samankaltai-siksi luokiteltaviin paikkoihin liittyvät ominaispiir-teet kaupungissa.

Analyysista ilmenee, että toreihin ja aukioihin liit-tyviä yhteneviä piirteitä Tampereella ovat auto-vastaisuus, kaipuu kaupunkielämästä ja toiveet tapahtumista. Kaikkiaan toreilta ja aukioilta halut-taisiin vähentää autojen määrää. Mitä enemmän autoja tietyllä torilla on, sitä enemmän niitä halut-taisiin sieltä pois. Aineistosta nousee esiin erään-lainen kaipuu kaupunkielämästä, jolla tarkoitetaan esimerkiksi torien elävöittämistä erilaisilla tapah-tumilla. Aineistossa korostuu torien merkitys erityi-sesti kesäisin, mutta ympärivuotista toimintaa ha-luttaisiin, erityisesti keskustorille, jonka joulutoria pidettiin hyvänä.

Tampereen toreilla ja aukioilla oli myös eroa-vuuksia. Esimerkiksi Tammelantorilla korostui to-rikauppa ja ruoka, kun taas Laukontorilla vesi ja satama nähtiin tärkeiksi. Näitä erityispiirteitä toi-vottiin myös huomioitavan torien kehittämisessä (ks. tarkemmin Palomäki, s. 9-10). Tullikamarin aukio ei ollut Harava-kyselyn kartalla helposti löy-dettävissä, mutta aukiolle sijoitetuissa vastauk-sissa nähtiin potentiaalia erilaisille tapahtumille ja ravintolatoiminnalle. Kommenttien perusteella Pakkahuoneen aukiolle voitaisiin taas rakentaa. Kiinnostava tulos on myös Väinö Linnan aukio, joka Harava-kyselyn perusteella on kaupungin viihtyisin aukio. Aukiolla nähdään olevan edelleen kehittämispotentiaalia erityisesti kahvila- ja ravin-tolatoiminnan suhteen.

Opiskelijoiden ryhmätyöt ja niiden keskeiset tu-lokset

13

Kaupungin joutomaat (tilanne-haastattelut)

Kaupungin joutomaat, siis sellaiset paikat ja alueet joilla ei ole suunnitelmallista käyttötarkoitusta, on Eija Arpiaisen ja Tiina Nurmisen työn kohdennus. Erityisesti he selvittävät millaisia merkityksiä Tam-pereen keskustan joutomaille annetaan ihmisten arjessa ja miten nämä merkitykset suhteutuvat yleiskaavatason tavoitteisiin. Aineiston he keräsi-vät tekemällä tilannehaastatteluita kahdella jouto-maalla.

Kahta erilaista joutomaata analysoimalla Arpiai-nen ja Nurminen tuovat esiin kuinka keskustan joutomaille annetaan hyvin monenlaisia merkityk-siä. Kuitenkin ristiriitaistenkin näkemysten taustal-la voidaan nähdä tarve joutomaiden kehittämiselle siten, että ne saataisiin kaupunkilaisten yhteiseen käyttöön. Tilannehaastatteluilla voidaankin pyrkiä saamaan tietoa arkisista kokemuksista, joista tul-kinnan kautta on löydettävissä jaettuja merkityk-siä. Näitä voidaan huomioida strategisella suun-nittelutasolla tarkasteltaessa samankaltaiseksi luokiteltavia paikkoja, esimerkiksi tässä työssä analysoituja joutomaita.

Tammelan sisäpihat (tilannehaas-tattelut)

Keskustapihat nähtiin tärkeiksi kehittämisen koh-teiksi keskustan strategisen kehittämisestä pi-detyissä asiantuntijaseminaareissa. Pitkänen ja Raninen selvittivät, miten sisäpihoja käytetään ja mitä niillä haluttaisiin tehdä. He toteuttivat työnsä tilannehaastattelemalla Tammelassa sijaitsevilla sisäpihoilla.

Työn tulokset osoittavat, että pihoja käytetään enimmäkseen läpikulkuun. Pihoissa nähtiin poten-tiaalia muutoksille. Toivottiin erilaisia oleskelupaik-koja, jotka auttavat tutustumaan naapureihin ja tekemään asioita yhdessä heidän kanssaan. Kui-tenkin haastateltavilla oli huolena epävarmuus sii-tä, kuka ottaa muutosten toteutuksen vastuulleen.

Keskustan sisäpihat (kävelyhaastat-telut)

Myös Seppä ja Piipponen selvittävät työssään kaupungin sisäpihoihin liittyvää tematiikkaa. Heil-lä on lähes sama työn kohdennus kuin Pitkäsen ja Ranisen työssä, mutta kokemuksellisen tiedon keräämiseen käytetty menetelmä on eri. Seppä ja Piipponen tekivät kävelyhaastatteluja neljällä eri keskustassa sijaitsevalla sisäpihalla. He ovat kiin-nostuneita siitä, kuinka pihoja käytetään ja millais-ta kehittämispotentiaalia sisäpihoihin liittyy. Lisäksi he selvittävät, millaisia kehittämismahdollisuuksia asukkaat kokevat monimuotoisten viherympäris-töjen mahdollistamiseksi pihoillaan.

Heidän tarkastelunsa tuo esiin, että pihoja käy-tetään lähinnä kulkuvälineiden pysäköimiseen ja läpikulkuun. Pitkänen ja Raninen päätyivät sa-manlaiseen tulokseen Tammelassa tehdyissä ti-lannehaastatteluissa. Sepän ja Piipposen tulok-set osoittavat myös, että keskustapihojen nykyistä käyttöä ei juurikaan kyseenalaisteta ja pihojen ke-hittäminen koetaan hankalaksi, vaikka halukkuutta kehittämiseen olisikin. Analyysin perusteella tämä johtuu pääosin kahdesta syystä. Ensiksi, vaikka pihat koettiin ahtaiksi, autojen pysäköintioikeus nähtiin väistämättömäksi. Toiseksi, keskusta-alu-eella lähiympäristön puistoja käytettiin virkistyk-seen ja oleskeluun, joten oman taloyhtiön pihan kehittämistä ei nähty kovin tarpeelliseksi. Lisäksi pelättiin, että pihan kehittämiskohteet, kuten piha-kalusteet, joutuisivat ilkivallan kohteeksi.

Samalla analyysi kuitenkin osoittaa, että pihojen kehittämiseen voi riittää jo pienet toimenpiteet. Pihakalusteiden ja istuskelumahdollisuuksien ja viheristutusten lisääminen olisi jo hyvä avaus. Tämä mahdollistaisi paremmin tutustumisen naa-pureihin. Pihojen kehittämispotentiaali liittyykin ryhmätyön perusteella juuri naapureiden kanssa yhdessä tekemiseen. Kaupunkiviljelyllä koettiin olevan myös potentiaalia kasvattaa yhteisöllisyyt-tä. Strategisella suunnittelutasolla tulisikin kiinnit-tää pihojen kehittämisessä huomiota siihen, miten ne toimivat ekologisuutta ja yhteisöllistä sosiaali-suutta edistävinä ympäristöinä.

14

Ennaltamääritelty alue tai paikka

Pyhäjärven rantojen kehittäminen (Harava)

Talusén, Tanskanen ja Siikasmaa keskittyivät ryhmätyössään ennalta määrittelemäänsä stra-tegisen kehittämisen kannalta merkitykselliseen alueeseen, keskustan läheisyydessä oleviin Py-häjärven rantoihin (Eteläpuisto, Ratina, Viinikan-lahti). He tulkitsivat Harava-aineistoa ja analyysin lähtökohtana oli edellä mainituille alueille kartal-la sijoittuneet merkinnät. Rantojen kehittäminen on yksi keskustan strategisen osayleiskaavan linjauksista. Lisäksi syksyllä 2012 järjestetyissä keskustan strategista kehittämistä käsittelevis-sä asiantuntijaseminaareissa Eteläpuiston ranta, Ratinanranta ja Viinikanlahti oli nostettu esiin. Ta-lusén, Tanskanen ja Siikasmaa analysoivat kuinka näitä ranta-alueita toivotaan kehitettävän.

He eivät tutkineet paikkamerkintöjen täsmällistä sijoittumista, vaan tulkitsivat kehittämisehdotuk-sia rantakohtaisesti. Alkuvaiheessa he siis etsivät ranta-alueille laitetut paikkamerkinnät, jonka jäl-keen heidän analyysinsa perustuu aineistolähtöi-seen sisällönanalyysiin, jossa tekstiä luokitellaan etsimällä vastauksista yhteneväisyyksiä ja eroja.

Ryhmätyön tulokset osoittavat, että Eteläpuis-ton rantaa toivotaan kehitettävän joko asumisel-le tai virkistymiseen. Osittain nämä kehityssuun-nat jakavat mielipiteitä, mutta myös asumista ja virkistyskäyttöä yhdistäviä näkemyksiä esitettiin Harava-kyselyssä. Erilaisten tapahtumien sijoitta-minen Eteläpuistoon herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tärkeänä pidetään kuitenkin sitä, että ranta säilyisi eri käyttäjille avoimena. Aineistosta nousee myös esiin, kuinka Eteläpuisto on tärkeä linkki Pyynikin suuntaan. Ratinanrantaa pidettiin pääosin viihtyisänä, ja kehittämistä koskevia eh-dotuksia se ei saanut kovin paljon. Viinikanlahden rannan vedenpuhdistamon tilalle toivottiin asuin-rakentamista.

Kokemuksia ja näkemyksiä Näsipuis-tosta (tilannehaastattelut + Hara-va)

Myös tilannehaastatteluilla voidaan saada koke-muksellista tietoa ennalta määritellystä paikasta,

joka on strategisella suunnittelutasolla merkittä-vä. Tällainen on esimerkiksi Näsinpuistosta, joka voidaan nähdä symbolisesti tärkeänä puistona ja siksi myös strategisen kehittämisen kannalta mer-kittävänä. Tilannehaastatteluilla Kolehmainen ja Rauhala selvittivät Näsinpuistoa käyttävien koke-muksia ja näkemyksiä puistosta. He analysoivat aineistosta Näsinpuiston vahvuuksia, heikkouk-sia, uhkia ja mahdollisuuksia. Lisäksi tätä tulkintaa tukemaan he tarkastelivat Harava-kyselyn vasta-uksia, jotka kohdistuivat Näsinpuistoon.

Näsinpuiston vahvuuksia on erityisesti alueen rau-hallisuus, historiallinen miljöö ja luonnonläheisyys. Lisäksi Näsinpuistoa vahvuus on sen monipuoli-set käyttömahdollisuudet. Heikkouksina ja uhkina koettiin mm. Roskaamista ja lähistön liikenteen aiheuttamaa melua ja turvattomuuden tuntua eri-tyisesti Hämeenpuiston pohjoispäässä. Mahdol-lisuuksina nähtiin Näsilinnan kunnostaminen ja kahvilatoiminnan avaaminen rakennukseen.

Tullin alue (kävelyhaastattelut)

Harava ja Kilpeläinen tarkastelevat ryhmätyös-sään Tullin aluetta. He analysoivat kävelyhaas-tattelujen avulla reittien valintoihin vaikuttavia ko-kemuksellisia tekijöitä. He keskittyvät analyysissa tunnistamaan paikoista ja reiteistä piirteitä, jotka olisivat Tullin alueen kehittämisen kannalta kes-keisiä.

Ryhmätyön tulokset osoittavat, että kävelyreittien suunnittelussa nopeuden ja pituuden (suorin reitti) sijaan tulisi huomioida ennen kaikkea reitin miellyt-tävyys ja selkeys. Nämä seikat vaikuttavat siihen, mikä reitti arjessa yleensä valitaan käveltäväksi. Miellyttäväksi ja selkeäksi koettuja reittejä pide-tään myös nopeimpina kävelyreitteinä, vaikkei ne välttämättä olisi suorimpia. Harava ja Kilpeläinen esittävät, että selkeyttä ja miellyttävyyttä voidaan parantaa lisäämällä kävelykokemusta suuntaa-via kiintopisteitä ja maamerkkejä. Tullin alue on Tampereen keskustan strategisen kehittämisen kannalta tärkeä alue, kävelyhaastattelujen perus-teella Tullin alue hyötyisi alueen läpikulkevasta, selkeämmästä ja kokoavasta kävelyreitistä. Eri-tyisesti matkakeskustunnelin ja Tullintorin välinen siirtymä kaipaisi selkeyttä.

15

Asia, ilmiö tai politisoitunut kysymys

Kokemuksellinen kaupunkiluonto (Harava)

Aino Hatakka, Pauliina Ounila ja Katri Uolamo kiinnittävät huomion ihmisten kokemaan kaupun-kiluontoon. He pyrkivät Harava-aineistoa analy-soimalla saamaan selvyyttä siihen, mitkä paikat Tampereella koetaan luonnonläheisiksi ja vehreik-si, millaisia merkityksiä kaupunkiluonnolle anne-taan ja miten kaupunkiluontoa voitaisiin kehittää.

He eivät valinneet mitään tiettyä aluetta tarkaste-lunsa lähtökohdaksi, vaan tuottivat karttoja, joissa esimerkiksi kaikki vehreiksi ja luonnonläheisiksi merkityt paikat ovat näkyvissä. He kirjaimellises-ti kartoittavat kokemuksia esittämällä paikkamer-kintöjä visuaalisesti kartalla. Nämä kartat ovat toimineet tukena tulkinnalle, jossa he keskittyvät analysoimaan karttamerkintöjen sijoittumista ja suhdetta toisiinsa. Lisäksi he ovat tarkastelleet avoimia vastauksia niissä paikoissa, mihin kartta-merkintöjä oli tullut runsaasti.

Harava-kyselyn perusteella viihtyisiä vehreitä ja luonnonläheisiä paikkoja ovat mm. puistot, rannat ja Pyynikinharju. Ryhmätyön tulokset osoittavat kuitenkin, että vehreäksi ja luonnonläheisiksi ko-etut puistot ja rannat eroavat kuitenkin siinä, mitä niissä tehdään. Joihinkin paikkoihin mennään rau-hoittumaan, toisiin ihailemaan maisemia ja kol-manteen ulkoilemaan. Hatakka, Ounila ja Uolamo ovat analysoineet vehreäksi ja luonnonläheisiksi koettuja paikkoja viiteen eri luokkaan tulkitsemal-la avoimia tekstimuotoisia kommentteja. Kartan avulla he havainnollistavat kaupungin viihtyisien, vehreiksi ja luonnonläheisiksi koettujen paikkojen suhdetta siihen, mitä näissä paikoissa tehdään. Esimerkiksi rannat koetaan rauhoittumiselle tär-keinä, Tammerkoski on maisemien ihailua varten, kun taas tietyt puistot ovat tärkeitä oleskelupaik-koja.

Kokonaisuudessaan analyysi osoittaa, että viih-tyisiksi koettuja ja samalla vehreitä ja luonnonlä-heisiä paikkoja analysoimalla voi myös tunnistaa mahdollisuuksia viheryhteyksien kehittämiselle strategisella suunnittelutasolla. Esimerkiksi Hä-meenpuiston osalta Harava-kyselyn aineiston tul-kinta osoittaa, että sen eteläosaa kyselyn vastaajat

eivät näe viihtyisänä. Samalla Hämeenpuisto näh-dään ankeana reittinä. Hämeenpuiston eteläpää onkin aineiston perusteella tärkeä kohde, jota voi-taisiin kehittää viihtyisämmäksi ja vehreämmäksi. Hatakka, Ounila ja Uolamo tulkitsevat aineistosta, että ylipäänsä vehreyden jatkuvuudessa eri aluei-den välillä voidaan nähdä parantamisen varaa. Lahopuut kaupungissa (tilanne-haastattelut)

Koivulehto ja Lehtomäki tutkivat millaisena laho-puut koetaan osana kaupunkiluontoa. He ottavat työssään lähtökohdaksi lahopuut luonnon moni-muotoisuutta parantavana tekijänä. Lahopuiden määrää kaupungeissa kannattaisi ekologisesta näkökulmasta lisätä, mutta sopivatko ne kaupun-kilaisten arkielämään? Aineistonkeruuseen ryhmä käytti tilannehaastatteluista muokkaamaansa viri-kekuvahaastattelua, jossa haastattelujen kulues-sa haastateltaville näytettiin kuvaesimerkkejä eri-laisista lahopuista.

Tilannehaastattelujen avulla heidän oli mahdollis-ta tunnistaa kriteereitä kaupunkialueelle sopivista lahopuutyypeistä ja esimerkkialueita, joille laho-puut sopisivat. Tulokset osoittavat mm., että laho-puut voivat toimia ympäristövirikkeinä kaupunki-laisille, ja että kaupunkiin sopivat lahopuut, jotka ovat lähiympäristöönsä sulautuvia ja turvallisia. Tilannehaastattelujen avulla voidaan tulkita, että lahopuita voitaisiin hyödyntää enemmän kaupun-kiluontoa ja virkistystä koskevassa strategisessa suunnittelussa

Hengailu ’Mäkkärin’ kulmalla (ti-lannehaastattelut)

Keskustorilla oleskelu ja alkoholinkäyttö on politi-soitunut kysymys, josta on käyty julkista keskuste-lua. Karumaa selvitti tilannehaastatteluilla Keskus-torin McDonald’sin kulmalla oleskelevilta ihmisiltä mitä paikka heille merkitsee ja mitä siellä tehdään.

Tulokset kertovat sekä kyseisen paikan luontees-ta että laajemmalti oleskelulle sopivien keskustan tilojen puutteesta. McDonald’sin kulma on poten-tiaalinen hengailulle siksi, että se on tärkeä sol-mukohta. Bussit tulevat viereen, joten siihen on helppo sopia tapaaminen. Erilaiset palvelut ovat lähellä. Lisäksi alueella oleva katos suojaa sateil-ta. Paikka on toisin sanoen hyvin otollinen oleske-lulle ja hengailulle. Toisaalta haastateltavat tuovat

16

esiin, että oleskelulle suotuisia sisätiloja, jotka ei-vät vaadi rahankäyttöä, on kaupungissa liian vä-hän. Keskustoria toivottiin samalla kuitenkin kehi-tettävän siten, että oleskelu olisi miellyttävämpää.

Valikoitu käyttäjäryhmä

Keskustan autoilijat (tilannehaas-tattelut + Harava)

Packalén ja Sipiläinen tarkastelevat työssään autoilijoiden näkemyksiä. He tekivät tilannehaas-tatteluita pysäköintihalli P-Hämpissä. Liikenteen suunnittelu on usein liikennemäärien laskentaan ja väylien mitoitukseen perustuvaa, mutta he ke-räsivät tilannehaastatteluilla kokemuksellista tie-toa autoilijoilta keskustan kehittämisestä.

Aineiston perusteella autoilijoiden ja kävelijöiden mustavalkoinen vastakkainasettelu on turhan suo-raviivaista. Haastatellut autoilijat käyttivät keskus-taa kävellen auton pysäköityään ja valtaosa halusi kehittää ydinkeskustaa kävelypainotteiseen suun-taan. Tätä tukee myös Harava-aineisto, jossa kä-velykeskustan kehittäminen rajoittui pääosin aivan ydinkeskustan alueelle. Kävelykeskustaa kehittä-essä autoilun ja kävelyn yhteensovittaminen on keskeistä.

Tilannehaastatteluissa nousi esiin myös se, että Hämpin parkki oli muuttanut autoilijoiden käytän-töjä siten, että autoa siirrettiin maan alla parkki-ruudusta toiseen. Pysäköintilaitoksen sisäinen autoilu on ilmiö, joka on huomioitava maanalaista pysäköintiä suunniteltaessa. Tällainen käytäntö ei vaikuttaisi ainakaan vähentävän autoilua kaupun-gissa. Näin tilannehaastatteluilla voidaan saada esiin tietoa orastavasta ilmiöstä, joka on huomioi-tava strategisella suunnittelutasolla.

Lapsiperheiden keskustaliikkumi-nen (kävelyhaastattelut)

Blomqvist, Tuiskunen ja Willman käsittelevät työs-sään lapsiperheiden liikkumista ja ulkoilua kes-kustassa. He tarkastelevat millaisena lapsiperheet kokevat kaupunkiympäristössä liikkumisen, ulkoi-lun ja asumisen. He toteuttivat työn kävelyhaas-tatteluin. Haastatteluissa oli mukana vanhempi tai vanhemmat ja perheen lapsi tai lapset. Heidän tulostensa perusteella kaupunkialueella asutaan

mielellään siksi, että palvelut, sosiaalinen elämä ja työpaikka ovat lähellä. Arkielämä koetaan hel-poksi kaupunkiasumisessa. Asuntojen kalleus ja pihojen puute tai niiden epäviihtyisyys koetaan keskusta-asumisen kannalta kielteiseksi seikaksi.

Ryhmätyön tulokset tuovat myös esiin, että kau-punki on lasten omasta näkökulmasta varsin virik-keellinen ympäristö. Usein kaupunkiympäristö on nähty lapsille sopimattomana kasvuympäristönä, mutta Blomqvistin, Tuiskusen ja Willmanin analyy-si kertoo, että asiaa ei pitäisi nähdä mustavalkoi-sesti.

Kaupungissa viihtymisen kannalta luonnonlähei-syys on kuitenkin tärkeää, ja siksi erilaisiin puis-toihin ja luonnonympäristöihin tulisi kiinnittää huomiota. Myönteinen esimerkki on Sorsapuisto, joka on ympärivuotisesti lapsiperheiden käytössä, käyttötarkoitus vain muuttuu vuodenajan mukaan. Varsinaisen käytön (leikkiminen, ulkoilu jne.) lisäk-si puistot ovat lapsiperheille tärkeitä siksi, että niitä valitaan reiteiksi liikkuessa eri paikkoihin.

Keskustaliikkumisessa lapsiperheet kokevat mo-nenlaisia rajoitteita. Blomqvist, Tuiskunen ja Will-man jaottelevat nämä aineiston perusteella fyysi-siin ja sosiaalisiin rajoitteisiin. Keskustaa voidaan tehdä houkuttelevammaksi lapsiperheille kiinnit-tämällä huomiota näihin rajoitteisiin strategisel-la suunnittelutasolla. Ryhmä esittää tulostensa pohjalta, että rauhallisempi, suvaitsevaisempi ja toiminnallisempi kaupunkitila auttaisi lapsiperheitä viihtymään kaupunkien keskustoissa.

17

Opiskelijat sovelsivat ryhmätöissä karttapohjaista internet-kysely Haravaa, tilannehaastatteluja ja kävelyhaastatteluja monin tavoin. Samalla he arvi-oivat kuinka heidän valitsemansa menetelmä sopii kokemuksellisen tiedon tuottamiseen ja millaisia huomioitavia seikkoja eri menetelmien soveltami-seen liittyy. Seuraavaan on koottu olennaiset ryh-mätöissä esiin nostetut seikat.

Karttapohjainen internet-ky-sely Harava

Karttapohjainen internet-kysely ei ole sidottu tiet-tyyn haastatteluaikaan tai -paikkaan, ja kartta-pohjaisilla menetelmillä onkin mahdollista saada suurelta joukolta ihmisiä näkemyksiä. Jos tutki-muskohteena on paikka tai alue, karttapohjainen kysely mahdollistaa suurempien alueiden tarkas-telun kuin kävely- tai tilannehaastattelut. Lisäksi karttapohjaisten menetelmien avulla voidaan ha-vainnollisesti esittää tutkittavien asioiden spatiaa-lisia suhteita. Tällaisen analyysin tuloksia voidaan havainnollistaa visuaalisesti esimerkiksi teema-kartoilla.

Karttapohjaista kyselyaineistoa voi lähestyä mo-nin tavoin, ja tutkimusasetelmasta riippuen Hara-va-kyselyä tulkinneet ryhmät olivat kiinnostuneita joko avoimista tekstimuotoisista kommenteista tai käyttäjille valmiiksi annetuista vastausvaihto-ehdoista. Harava-aineisto antaa mahdollisuuden tehdä analyysia myös yhdistämällä määrällistä paikkatietoanalyysia laadulliseen tulkintaan, kuten Hatakka, Ounila ja Uolamo tekivät. Karttapohjai-set internet-kyselyt mahdollistavat määrällisen ja laadullisen analyysin vuoropuhelun, ja usein niitä onkin mielekästä tehdä rinnakkain.

Haravaa kokeiltiin ensimmäistä kertaa tositoimis-sa. Kyselyyn liittyi vielä ongelmakohtia, joiden rat-kominen on tarpeen. Esimerkiksi avointen vasta-usten merkkimäärää oli rajoitettu, joten pitemmät tekstimuotoiset kommentit jäivät loppuosastaan tallentumatta. Lisäksi joitain vastauksia oli tallen-tunut ”tuplana”. Tällaiset ongelmat tuovat epä-varmuutta vastausten tulkintaan ja siksi Haravan tulevassa kehittelyssä tupla-vastausten estämi-seen olisi kiinnitettävä huomiota. Jotkin Harava-kyselymenetelmän ongelmat ovat tällaisia teknisiä yksityiskohtia, jotka voidaan huomioida sovelluk-sen jatkokehittelyssä. Toiset kysymykset vaativat

kyselyn tekijältä ja vastausten tulkitsijalta harkin-taa ja näkemystä siitä, millaista tietoa kyseisellä menetelmällä on mielekästä kerätä.

Mittakaavan merkitys. Karttapohjainen kysely mahdollistaa kysymyksenasettelun eri mittakaa-vatasoilla. Kartan mittakaavaa vaihtamalla kyse-lyn toteuttaja voi määritellä kysymystä, jota ollaan selvittämässä. Koko kaupungin kartta sopii toi-seen tilanteeseen kuin detalji-kartta jostain tietys-tä puistosta. Nyt käytössä ollut pilotti kattoi koko Tampereen keskustan, ja tämän vuoksi käyttäjä saattoi joutua raahaamaan, lähentämään ja loi-tontamaan karttaa useaan otteeseen laittaessaan merkintöjä. Pienempi aluerajaus helpottaisi tätä, mutta silloin myös kyselyn kysymykset tulisi miet-tiä toisenlaiseksi.

Kartan mittakaavalla on myös toisella tavalla mer-kitystä tilanteessa, jossa käyttäjä laittaa karttamer-kinnän. Pienimittakaavaisessa kartassa kyselyyn vastaaja saattaa laittaa merkinnän kohtaan, joka näyttää lähemmäksi zoomattuna olevan väärässä kohdassa. Kyselyaineiston tulkintaa voisi helpot-taa tallentamalla tieto mittakaavasta, jossa käyttä-jä on karttamerkinnän laittanut.

Väljä yhteys kokemuksiin paikoista. Karttapoh-jaisen kyselyn yksi piirre on, että se etäännyttää vastaajan kehollisesta kokemusmaailmasta. Vas-taaja ei ole aistein kokevana toimijana läsnä siinä paikassa, johon kysely kohdistuu. Tämä voidaan nähdä karttapohjaisen kyselyn sekä vahvuutena että heikkoutena. Vahvuutena siksi, että kaupun-gin kehittämissuuntia pohdittaessa etääntyminen välittömästä aistein välittyvästä kokemusmaail-masta voi auttaa puhumaan asioista mittakaavas-sa, joka sopii kaupunkisuunnittelun strategiselle tasolle (Bamberg 2012). Esimerkiksi Harava-ky-selyssä tuli esiin, että toreja ja aukioita pohdittiin erityisesti kesätoiminnan kautta, vaikka kysely oli auki sydäntalvella (ks. Palomäki, s.8). Samoin Harava-aineiston perusteella voi päätellä, että erityisesti julkisessa keskustelussa olevia asioita, visioita ja suunnitelmia kommentoidaan karttaky-selyn avulla, vaikka ne eivät varsinaisesti kyselyn kohteita olisikaan.

Heikkoutena välittömästä kokemusmaailmasta irtautumista voidaan pitää silloin, jos tarkoitukse-na olisi saada tietoa, joka tulee esiin käytäntöjen kautta tilannekohtaisesti. Tällöin Haravan tapai-nen karttakysely ei välttämättä ole paras mene-

Menetelmien arviointi

18

telmä. Toisaalta jos karttakyselyn kohdealue olisi suppeampi, saattaisi arkitilanteisiin sitoutunutta tietoa olla mahdollista saada.

Kysymysten määrittely. Ryhmätöistä on tulkittavis-sa, että Harava-kyselyjen kysymysten määrittely on äärimmäisen tärkeää ja samalla vaikeaa. Esi-merkiksi Talusén, Tanskanen ja Siikasmaa tuovat esiin, että kysyttäessä ranta-alueista vastauksis-sa korostuivat uimarannat ja niiden kehittäminen. Samaan alueeseen liitetyt vastaukset kysyttäessä yleisemmin mitkä ovat kehitettäviä paikkoja Tam-pereella, asumisen näkökulma oli vahvemmin läsnä. Lisäksi valmiiden vastausvaihtoehtojen muotoileminen on tärkeää, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin. Esimerkiksi viihtyisän paikan symbo-lin alla oli yhtenä vastausvaihtoehtona ”vehreä, luonnonläheinen”, vaikka nämä eivät täysin samaa asiaa välttämättä tarkoita, kuten Hatakka, Ounila ja Uolamo asiaa pohtivat. Listoista vastaajat myös helposti valitsevat ensimmäisenä esitetyn vaihto-ehdon. Tähän yhtenä vaihtoehtona voisikin olla vastausvaihtoehtojen järjestyksen arpominen.

Harava-kyselyaineisto osoittaa, kuinka monitulkin-taisia kartat ovat kokemuksellista tietoa kerättäes-sä. Siksi on tärkeää, että avoimilla tekstimuotoisil-la kommenteilla vastaajat voivat täsmentää mitä paikkaa, aluetta tai tietä he laittamallaan kartta-merkinnällä tarkoittavat. Vastaajat voivat avoimil-la tekstimuotoisilla vastauksilla myös täsmentää valmiissa vastausvaihtoehdoissa antamiaan kom-mentteja. Usein tämä on ensiarvoisen tärkeää. Esimerkiksi se, että joku paikka on vastausvaih-toehtojen pohjalta arvioitu vehreäksi, ei vielä ker-ro mitään siitä, mitä vehreys juuri tässä paikassa sisältää.

Tulkinnalliset epävarmuudet. Haravan käyttöön liittyy epävarmuuksia, joihin olisi mahdollisuuksi-en mukaan kiinnitettävä huomiota. Ryhmätöissä pohdittiin muun muassa sitä, että jotkin kommen-tit vaikuttivat siltä, että käyttäjät olivat vastanneet koeluontoisesti ensimmäisellä kerralla joihinkin kysymyksiin. Kuinka näitä vastauksia tulisi tulkita? Lisäksi pohdittiin sitä, että anonyymiys helpottaa väärinkäytöksiä. Tietokoneen käyttäminen ja kar-tan hahmottaminen ei välttämättä ole kaikille käyt-täjille helppoa, mikä rajaa osan potentiaalisista vastaajista pois.

Analyysin välineet tarpeellisia. Haravaa käyttä-neet ryhmät toivat esiin sen, että Harava-palvelun

jatkokehitystä ajatellen olisi toivottavaa, että myös tulosten tulkintaan tulisi helppokäyttöisiä välinei-tä, jotka eivät vaadi erityisosaamista paikkatieto-ohjelmistoista. Ei riitä, että menetelmän avulla on näennäisesti helppo kerätä aineistoa, vaan tieto-varannon tulisi olla myös käsiteltävissä. Tämä on Haravan jatkokehittelyn kannalta olennainen asia. Koska Haravan tarkoituksena on paljon myös ih-misten kokemusten, näkemysten ja kokemuksiin perustuvan tiedon hyödyntämistä. Tätä ajatellen paikkatietopohjaisen kvantitatiivisen tulkinnan rinnalle tarvitaan muunlaisia välineitä. Ihmisten kokemukset eivät pelkisty kartalle vietyihin geo-metrisiin elementteihin ja vastausvaihtoehdoissa ennalta määriteltyihin kategorioihin.

Tilannehaastattelu

Tilannehaastattelu on menetelmä, joka soveltuu aineiston hankintaan suhteellisen pieneltä alu-eelta. Aineiston keräämiseen liittyvä aluerajaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tulkinnat koskisivat vain tätä aluetta, vaan hyvällä tutkimusasetelman laatimisella tulkintoja voidaan nostaa yleisemmäl-le tasolle.

Tilannehaastattelujen etuna voidaan pitää sitä, että niillä päästään konkreettisesti kiinni ihmisten arkeen jossain tietyssä paikassa. Haastateltavat eivät valmistaudu haastatteluun, eikä heitä ole kutsuttu esimerkiksi keskustelutilaisuuteen, vaan haastateltavien kokemuksellista tietoa kerätään käytännön tilanteissa. Tilannehaastatteluilla voi-daankin saada osallistumaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät aktiivisesti osallistu kaupunkisuunnitte-luun, tai vaikka täytä karttakyselyä, mutta joiden näkökulma on suunnittelulle tärkeä. Tilannehaas-tatteluilla voidaankin saavuttaa alueen todellisia käyttäjiä, ovathan he juuri haastatteluhetkellä sillä alueella, josta kokemuksellista tietoa kerätään.

Tilannehaastatteluilla ei päästä kovin syvällisiin pohdintoihin haastateltavien kanssa, vaan kysy-mykset ovat enemmän jotain ilmiötä kartoittavia. Toki suuri määrä lyhyitä haastatteluja tuo esiin erilaisia näkökulmia ja varmuutta tulkintoihin. Kar-toittamisen tarkoituksena on tarkasteltavan asian olennaisten piirteiden tunnistaminen. Käytännön suunnittelutyötä ajatellen haastattelujen lyhyt kes-to voidaan nähdä myönteisenä. Tilannehaastatte-lujen avulla voidaan nopealla aikataululla kerätä

19

tietoa arkikokemuksista. Toisaalta joissain paikois-sa ihmisiä ei ole tai liiku kovin runsaasti, jolloin tilannehaastattelujen tekeminen vaatii toimivaa etsintästrategiaa, jolla haastateltavat löydetään. Haastattelijan on myös kyettävä olemaan joustava ja muuttamaan strategiaansa kentälläkin.

Tilannehaastattelu on arkinen lähtökohta tiedon hankinnalle. Haastateltavat eivät valmistaudu ennalta, joten heiltä on mahdollista saada välittö-miä vastauksia, joissa ollaan kirjaimellisesti kiinni tilanteessa. Menetelmällä voidaankin saada ko-kemuksellista tietoa, jota ei välttämättä muulla ta-voin saataisi esiin. Tilannehaastattelumenetelmä saattaa olla myös voimaannuttava, sillä ihmisiltä kysellään heidän kokemuksiaan sen asian tiimoil-ta, jota he ovat haastatteluhetkellä tekemässä. Haastateltavat ovat tässä tilanteessa ikään kuin asiantuntija-asemassa.

Ihmisten arkiseen toimintaan soluttautuminen tuo joitakin käytännön ongelmia tilannehaastattelui-den tekemiseen. Koska haastatteluja ei ole ennal-ta sovittu, ihmiset ovat usein kiireisiä eivätkä aina välttämättä halua paneutua vastaamaan haastat-telijalle. Yllätyksenä tulevassa haastattelutilan-teessa nauhuria voidaan myös epäröidä. Tilanteen yllätyksellisyydestä johtuen tilannehaastatteluissa kysymysten on syytä olla hyvin muotoiltu, jotta haastateltavilta saataisiin monipuolista tietoa.

Paikan ja ajankohdan merkitys. Tilannehaastatte-luissa paikalla on suuri merkitys. Haastateltavat viittaavat ympäristössä oleviin asioihin ja ottavat niistä myös esimerkkejä keskusteltaessa. Esimer-kiksi hankittaessa tietoa paikkojen luonteesta tai ominaisuuksista, tilannehaastatteluissa haastat-teluympäristön virikkeet auttavat haastateltavia keskustelemaan kyseisistä paikoista. Ympäristö auttaa johdattelemaan aiheeseen ja tekemään tulkintoja siitä. Haastateltavat voivat havainnoida, katsella ympärilleen ja vaikka osoittaa asioita, jot-ka ilmentävät jotain kyseisen paikan asiaa.

Tilannehaastattelujen tekemisen ajankohdalla on huomattavasti merkitystä saatavalle tiedolle. Ensiksi ajankohta vaikuttaa haastateltavien jouk-koon. Esimerkiksi haluttaessa tietää jonkin tietyn käyttäjäryhmän näkemyksiä, tilannehaastattelut voidaan sovittaa otolliseen aikaan, jolloin tietyssä paikassa ja tilanteessa kyseiseen ryhmään kuu-luvia todennäköisesti on paikalla. Toisaalta ajan-kohta voi vaikuttaa haastateltavien näkemyksiin

paikasta, jossa tilannehaastattelu tehdään. Esi-merkiksi Keskustori koetaan erilaiseksi riippuen kellonajasta (ks. Karumaa).

Tilannehaastatteluja voidaan tukea erilaisten esi-merkkien avulla. Tällöin haastatteluissa voidaan hyödyntää myös oheismateriaalia, kuten valo-kuvia tai havainnekuvia. Opiskelijatöissä nämä huomattiin hyödyllisiksi varsinkin puhuttaessa alueen kehittämisestä, sillä ne toivat tilanteeseen esimerkkejä, joiden pohjalta keskustella asiasta. Kuvilla voidaan voivan avata keskustelua ja toimia virikkeenä erilaisten näkökulmien pohtimiselle. Tärkeää on kuitenkin, että esimerkkejä olisi erilai-sia, jottei haastateltavalle tule mielikuva siitä, että hänelle ollaan ”myymässä” jotain tiettyä näkemys-tä tai suunnitelmaa. Myös kartta koettiin toimivaksi tilannehaastatteluiden apuvälineeksi, joka voi aut-taa haastattelutilanteessa laajentamaan keskus-telua välittömästä lähiympäristöstä ja näin tietoa voidaan saada monipuolisemmin.

Tilannehaastattelussa voidaan saada tietoa myös sellaisista asioista, jotka ei alun perin olleet tar-kastelun kohteena. Tämä on yksi tilannehaastatte-lun vahvuuksista, mutta vaatii toki haastattelijalta kykyä reflektoida tilannetta ja muuttaa haastat-telun kulkua tarvittaessa. Esimerkiksi Tammelan sisäpihojen käyttöä analysoidessaan Pitkänen ja Raninen tekivät havaintoja siitä, kuinka omistus- ja vuokra-asujat suhtautuivat eri tavoin pihojen kehittämiseen. Vuokra-asujat käyttivät vähemmän pihoja eivätkä he kokeneet pihojen kehittämistä asiakseen.

Kävelyhaastattelu

Kävelyhaastattelu on tiedonhankintamenetelmä, jolla voidaan saada yksityiskohtaista kokemus-peräistä tietoa. Haastatteluiden määrä on yleen-sä pieni, joiden tarkoituksena on saada syvällistä yksityiskohtaista tietoa. Myös kävelyhaastatteluilla voidaan saavuttaa uusia osallisia, jotka eivät osal-listuisi välttämättä perinteisillä osallistumisen me-netelmillä.

Kävelyhaastatteluissa kyseessä ei ole pelkästään tiedon kerääminen vaan ilmiön tunnistaminen ja kartoittaminen, joka syntyy haastattelijan ja haas-tateltavan yhteisen kävelykokemuksen kautta. Kuten Harava ja Kilpeläinen pohtivat, omien koke-

20

musten avaaminen paikan päällä haastateltavan kanssa auttaa tunnistamaan jaettuja merkityksiä ja nostamaan uusia näkökulmia. Kävelyhaastatte-luilla voidaankin kartoittaa ja tunnistaa kollektiivi-sesti jaettuja mutta artikuloimattomia merkityksiä, jotka ovat kiinni arkikokemuksissa.

Luonteva kokemusten jakaminen. Ryhmätöissä tuodaan esiin, kuinka kävelyhaastattelu on luonte-vampi tapa kertoa arkielämästä kuin perinteinen, pöydän ääressä tehty haastattelu. Haastateltava voi unohtaa olevansa haastateltavana, jolloin arki-sista asioista keskustellaan helpommin. Kävellen yhdessä haastateltavan kanssa on helpompi aset-tua hänen kokemusmaailmaansa.

Virikkeellinen menetelmä. Blomqvist, Tuiskunen ja Willman pohtivat, että kävelytilanne virittää kes-kustelua ja herättää muistoja, mikä tuo syvyyttä perinteisiin haastatteluihin verrattuna. Ympäristö toimii haastatteluissa haastateltavan ja haastat-telijan aktivoijana. Kävelyhaastatteluissa haas-tattelija pääsee itse myös jakamaan kokemuksia haastateltavan kanssa, eläytymään hänen koke-muksiinsa. Pidempikestoisina kävelyhaastattelut mahdollistavat syvällisemmän reflektoinnin kuin ti-lannehaastattelut. Kävelyhaastatteluissa voidaan käyttää myös oheismateriaalia, kuten Seppä ja Piipponen tekivät työssään esittämällä haastatel-taville valokuvia. Näiden pohjalta syntyi keskuste-lua ja uusia ajatuksia. Kuten tilannehaastatteluis-sa, kuvat auttavat uusien asioiden ideoinnissa.

Tasa-arvoisuus ja luottamus. Havainnoivaan osal-listumiseen perustuvassa kävelyhaastattelussa haastateltava saa määrittää reitin, ja myös kes-kustelun suunnan, vaikka haastattelija toki etukä-teen miettii niitä asioita, joista on tarkoitus puhua. Näin haastattelijan ja haastateltavan välille syn-tyy luottamus kävelytilanteessa ja haastateltavan tunne hänen oman näkemyksensä merkityksestä vahvistuu. Haastateltava on asiantuntija-asemas-sa, sillä hän valitsee reitin ja käveltävät kohteet. Voidaankin ajatella, että kävely purkaa valta-ase-telmia ja tasa-arvoistaa haastattelijaa ja haastatel-tavaa. Koko haastattelutilanne perustuu yhteiseen tekemiseen ja samaan suuntaan kulkemiseen. Tässä kävelyhaastattelut eroavat tilannehaastat-teluista, sillä tilannehaastatteluiden yllätykselli-syyden vuoksi haastateltavat saattavat epäröidä haastatteluihin vastaamista (ks. edellä tilanne-haastatteluista).

Menetelmän vaativuus. Ryhmätöistä ilmenee, että kävelyhaastattelu on vaativa menetelmä toteuttaa. Koska haastatteluiden kesto on useita kymme-niä minuutteja ja havainnoitavaa on paljon, kovin montaa haastattelua ei voida tehdä. Kävelyhaas-tatteluja varten tutkimusasetelma on muotoiltava tarkoin ja haastateltavien joukko pohdittava hyvin. Kävelyhaastatteluun sopivat puolistrukturoidut haastattelut, joissa haastatteluteemat ovat pää-osin selvillä, mutta haastattelun annetaan kehittyä kävelyn kuluessa. Samalla jätetään tilaa myös uu-sille teemoille, jotka voi nousta kävellessä esiin ja muodostua kokonaisuuden kannalta tärkeiksi.

Harava ja Kilpeläinen muistuttavat työssään myös, että vaikka kävelyhaastatteluilla pääsee tutkimaan arkikokemuksia, tällaisten rutiinien purkaminen on myös työlästä. Esimerkiksi reittivalintaa analysoi-taessa haasteena on se, että kävelyreitit ovat ke-hollistuneita, tulevat ”lihasmuistista”, kuten Hara-va ja Kilpeläinen asian ilmaisevat. Reitinvalintojen artikuloiminen vaatiikin sitä, että haastattelija on koko ajan hereillä ja tekee kävely-ympäristöön liit-tyviä, itsestään selviltäkin vaikuttavia kysymyksiä.

Lisäksi kävelyhaastatteluissa haastattelija jou-tuu kiinnittämään huomiota useisiin eri asioihin. Haastatteleminen yhtä aikaa ympäristön ja haas-tateltavan havainnoinnin kanssa ei ole helppoa. Ryhmätöissä pohdittiin sitä, että toisaalta voidaan käyttää kahta haastattelijaa, jolloin yksi havainnoi ja toinen keskustelee, mutta syntyykö tällöin luot-tamusta haastattelijoiden ja haastateltavan välille ja säilyykö haastattelutilanne rentona? Haastatte-lijoita vaikuttaisi hyvä olla vain yksi, sillä kävelyn ja haastattelun rytmittäminen on muutoin hankalaa. Rytmin säilyttäminen kävelyhaastatteluissa on tär-keää ja tämä vaatii haastattelijalta joustavuutta ja reagointikykyä muutoksiin haastattelutilanteissa.

21

Opiskelijoiden työt osoittavat, että karttapohjai-set internet-kyselyt, tilannehaastattelut ja kävely-haastattelut mahdollistavat monipuolisesti erilaisia lähestymistapoja kokemuksellisen tiedon tuot-tamiseen. Taulukkoon 1 on koottu ryhmätöissä käytetyt lähestymistavat. Kokemuksellista tietoa voidaan kerätä paikka- tai aluekohtaisesti, kuten ryhmätöissä joiden tarkastelun kohteena olivat tie-tyt ennalta määritellyt paikat (esim. Näsinpuisto, Pyhäjärven ranta-alueet, Tullin alue) tai saman-kaltaiseksi luokiteltavat paikat (joutomaat; torit ja aukiot; keskustan sisäpihat). Toisaalta kohdennus

Yhteenveto ja päätelmiä

Taulukko 1. Erilaiset lähestymistavat kokemuksellisen tiedon tuottamiseen.

voidaan tehdä tiettyyn käyttäjäryhmään, kuten keskustan autoilijoita ja lapsiperheitä tutkineet ryh-mät olivat tehneet. Kolmanneksi kokemuksellista tietoa voidaan tuottaa jonkin näkökulman, ilmiön tai politisoituneen kysymyksen ymmärtämiseksi (lahopuut kaupungissa; Mäkkärin kulma; vehreät ja luonnonläheiset paikat). On huomattava, että jaottelu ei ole tarkkarajainen. Esimerkiksi tiettyjä käyttäjäryhmiä lähtökohtana käyttäessä pyritään kuitenkin samalla saamaan selvyyttä jostain ilmi-östä (kuten keskustassa autoilusta tai lapsiperhei-den liikkumisesta).

Harava Tilannehaastattelut Kävelyhaastattelut

Paikka- tai aluekohtainen

• Torit ja aukiot• Pyhäjärven ranta-

alueet

• Joutomaat• Tammelan sisäpihat• Näsinpuisto

• Keskustan sisäpihat• Tullin alue

Näkökulma, ilmiö tai politisoitunut kysymys

• Koettu kaupunki-luonto

• Lahopuut kaupun-gissa

• Mäkkärin kulmaKäyttäjäryhmien tarkastelu

• Keskustan autoilijat • Lapsiperheiden liikkuminen

22

Erityyppiset tarkastelun kohteet eivät ole tiukas-ti menetelmäsidonnaisia. Millä tahansa kurssilla käytetyistä menetelmistä voi tuottaa kokemuk-sellista tietoa paikka-, ilmiö- tai käyttäjäryhmäläh-töisesti, ja menetelmän valinta vaatiikin tapaus-

kohtaista harkintaa. Jokaisella menetelmällä on kuitenkin omat vahvuutensa ja ominaispiirteensä, joita käsiteltiin edellä menetelmiä arvioitaessa. Nämä on koostettu taulukkoon 2.

Taulukko 2. Menetelmien ominaispiirteet.

Harava Tilannehaastattelut KävelyhaastattelutVastaa ensisijaisesti kysymyksiin

Missä, mitä Mitä, miten Miten, miksi

Menetelmä omimmillaan

• Asioiden spatiaali-nen jakautuminen

• Paikkojen väliset erot

• Ilmiön, asian tai paikan kannalta olennaisten piirtei-den tunnistaminen

• Reittien ja liikkumi-sen tarkastelu

Tiedon hankinnan aluerajaus

Laaja Pieni Pieni – kohtuullisen suuri

Menetelmän käytön ajankohdan suhde saatuun tietoon

Vähäinen merkitys Suuri merkitys Merkityksellinen

Haastateltavien tulkintakehyksen suhde suunnitteluun

Suuri Pieni Pieni - Kohtalainen

Informanttien määrä Suuri (useita satoja – tuhansia)

Keskikokoinen (muuta-mia kymmeniä - sata)

Pieni (muutama – pari-kymmentä)

Tiedon hankinnan refleksiivisyys (”syvällisyys”)

Pieni Kohtalainen Suuri

Menetelmän käytön kannalta olennaisia seikkoja

• Kyselyn kysymys-ten muotoilu

• Analyysivälineiden osaaminen

• Informanttien löytä-minen ja motivointi

• Haastattelun teke-minen ja havain-nointi yhtä aikaa

23

Tärkeä lähtökohta eri kokemuksellisen tiedon tuo-tannon menetelmille on kysymykset, joihin valitul-la menetelmällä pyritään vastaamaan. Karttapoh-jaisen internet-kyselyn valmiit vastausvaihtoehdot eivät anna mahdollisuutta tarkastella kysymyksiä miksi ja miten, ja siksi avoimet tekstimuotoiset vastaukset ovat tärkeitä myös karttapohjaisissa kyselyissä. Paremmin ja yksityiskohtaisemmin näihin kysymyksiin pääsee kiinni kuitenkin tilanne-haastatteluilla tai kävelyhaastatteluilla

Internet-kyselyitä, tilannehaastatteluja ja käve-lyhaastatteluja ei tulisikaan nähdä toisiaan pois-sulkevina vaihtoehtoina kokemuksellisen tiedon tuottamisessa. Päinvastoin, erityisen hedelmäl-listä on käyttää menetelmiä toistensa tukena (ks.

esimerkki alla). Kokemuksellisen tiedon tuottami-seen kaupunkisuunnittelussa voidaankin soveltaa tapaustutkimuksellista lähestymistapaa, jossa eri-laisia aineistoja yhdistämällä saadaan tutkittavas-ta asiasta eri puolia esiin ja varmuutta tulkintoihin (ks. Laine ym. 2007).

Toisaalta menetelmillä voidaan saada osittain ris-tiriitaisiakin tuloksia. Tällaisia tuloksia tarkastele-malla voidaan saada myös uutta näkemystä tut-kittavaan asiaan. Esimerkiksi Harava-aineistossa keskustorilta toivottiin alkoholinkäyttäjiä pois. Sen sijaan tilannehaastatteluissa tällaista ei tullut esiin, mutta sen sijaan keskustorin muunlaiseen kehittä-miseen tuli vinkkejä.

Ryhmätöissä menetelmät toistensa tukena

Näsinpuisto. Tilannehaastattelut avasivat millaisia vahvuuksia, mahdollisuuksia ja uhkia Näsinpuis-toon liittyy. Harava-aineistossa samat asiat nousivat esiin. Aluetta pidettiin rauhallisena, sen sijaintia hyvänä ja luonnon ja historian läsnäoloa myönteisenä. Lisäksi joitakin seikkoja tuli painokkaammin esiin Harava-aineistossa, kuten koirien jätösten kokeminen ongelmana. Näin eri aineistot täydensi-vät toisiaan. (ks. Kolehmainen & Rauhala)

Keskustan autoilijat ja kävelykeskusta. Autoilijoille Hämpin parkissa tehdyissä tilannehaastatte-luissa ilmeni, että vaikka heille autolla keskustaan pääsy on tärkeää, autoilijatkin haluaisivat kehit-tää maanpäällistä keskustaa kävelypainotteiseksi. Tilannehaastatteluiden lisäksi Harava-aineistoa tarkastelemalla selviää, että autoilu koetaan haitalliseksi pääosin vain aivan ydinkeskustassa. (ks. Packalén ja Sipiläinen)

24

Tulkinta ja aineistonkeruu voi edetä eri mene-telmiä yhdistämällä monin tavoin (ks. esimerkki karttapohjaisen internet-kyselyn ja kävelyhaastat-telujen yhdistämisestä alla). Esimerkiksi tilanne-haastatteluilla voidaan pyrkiä tunnistamaan jon-kin asian olennaiset piirteet, joita sitten käytetään karttapohjaisen internet-kyselyn tekemiseksi, jol-la pyritään saamaan selvyyttä miten nämä olen-naiset piirteet ilmenevät eri paikoissa. Toisessa tilanteessa voidaan pyrkiä kartoittamaan jonkin näkökulman kannalta keskeiset paikat karttapoh-jaisella internet-kyselyllä, jonka jälkeen mennään tekemään näihin keskeisiin paikkoihin tilanne-haastatteluja, joilla syvennetään tietoa näistä pai-koista. Samoin voidaan tehdä reittien kanssa, jol-loin internet-kyselyllä kartoitetaan olennaiset reitit ja kävelyhaastatteluilla syvennetään tietämystä näistä reiteistä.

Avainsana kokemuksellisen tiedon tuotannossa kaupunkisuunnittelun kontekstissa on kartoittami-nen, joka tulee ymmärtää tässä yhteydessä kah-della tavalla. Ensiksi, menetelmillä voidaan pyrkiä tunnistamaan, ts. kartoittamaan, jonkin paikan, näkökulman, ilmiön tai käyttäjäryhmän kannalta olennaiset piirteet. Toiseksi, kurssilla käytetyillä kokemuksellisen tiedon tuotannon menetelmil-lä voidaan analysoida näkökulmien tai ilmiöiden maantieteellistä paikantumista ja paikkojen suh-detta toisiinsa.

Opiskelijoiden töitä rinnakkain tarkastelemalla saa myös hyviä esimerkkejä siitä, kuinka eri tie-don tuotannon menetelmiä yhdistämällä voidaan saada strategisen tason suunnittelukysymyksiin lisätietoa. Esimerkiksi opiskelijoiden töistä nousee kiinnostavasti esiin Eteläpuisto-Hämeenpuisto-Näsinpuisto -akselin piirteitä ja kehittämistarpeita.

Harava-aineiston visuaalisessa tarkastelussa Hä-meenpuiston eteläpäätä ei koeta viihtyisäksi ja vehreäksi. Eteläpuiston rantaa tarkastellut ryhmä taas kiinnitti huomiota Haravan laadullisen aineis-ton analyysissa siihen, kuinka Eteläpuisto kiin-nittyy kokemuksissa myönteisenä nimenomaan Pyynikin suuntaan eikä Hämeenpuistoon. Tilan-nehaastatteluilla Näsinpuistoa selvittänyt ryhmä taas sai tuloksekseen, että Näsinpuisto koetaan rauhallisena ja tärkeänä historiallisena miljöönä. Näsinpuiston ongelmaksi koettiin mm. Hämeen-puiston pohjoispään liikenne, jota erityisesti lapsi-perheet pitivät turvallisuusriskinä.

Hämeenpuiston liikenneratkaisut sekä etelä- että pohjoispäässä voidaankin tulkita merkittäviksi Eteläpuisto-Hämeenpuisto-Näsinpuisto –akselin kehittämiskohteiksi. Kokemuksellista tietoa voisi hankkia vielä lisää esimerkiksi kävelyhaastatte-luilla, joissa annettaisiin haastateltaville tehtäväksi kulkea Eteläpuistosta Näsinpuistoon.

25

Asikainen, E. (2013). Kävelymenetelmät asukkaitten näkemysten selvittämisessä. Luento Tampereen yliopistossa 21.1.2013.

Bamberg, J. (2012). Shaping Places Online: Exploring the potential of the Internet for public engage-ment in spatial local governance. Acta Universitatis Tamperensis 1717, Tampere University Press.

Bäcklund. P. (2007). Tietämisen politiikka: Kokemuksellinen tieto kunnan hallinnassa. Helsingin kau-pungin tietokeskus, Yliopistopaino, Helsinki.

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy (2013). Asiantuntijoiden teemaseminaarit: Loppuraportti 13.3.2013. [http://www.tampere.fi/material/attachments/a/6FEz3i5tk/teemaseminaarienloppuraporttijakartta.pdf]Jokinen, A., Asikainen, E. & Mäkinen, K. (2010). Kävelyhaastattelu tapaustutkimuksen menetelmänä. Sosiologia 47:4, 255-269.

Laine, M., Bamberg, J. & Jokinen, P. (2007). Tapaustutkimuksen taito. Gaudeamus, Helsinki.

Lehtonen, P. (2013). Julkisesti uskottavat: Kansalaisten kokemuksellinen tieto ja performatiiviset osal-listumiskäytännöt. Acta Universitatis Tamperensis 1802, Tampere University Press.

Nieminen, J. (2011). Hirvenmetsästyksen ja ulkoilun sovittaminen yhteen Helsingin seudulla. Suomen Riista 57, 63-72.

Lähteet

26

Liitteet

Autiot aukiot ja tunnelmalliset torit. Annika Palomäki.

Kaupungin solmukohdassa. Keskustorilla oleskelevien näkemyksiä paikan päältä. Noora Karumaa.

Keskustan sisäpihat. Pihojen kehittäminen asukkaiden näkökulmas-ta. Juha Seppä ja Alisa Piipponen.

Kokemuksellinen kaupunkiluonto. Tulkintoja Harava-aineistosta Tampereen keskustan strategisen kehittämisen tueksi. Aino Hatak-ka, Pauliina Ounila ja Katri Uolamo.

Lahopuut kaupunkiluonnossa - kokemuksia ja näkemyksiä Tampe-reelta. Miska Koivulehto ja Eeva Lehtomäki.

Leikkipuistoja ja autojen väistelyä – Lapsiperheiden liikkuminen ja ulkoilu Tampereen keskustassa. Eeva Blomqvist, Suvi Tuiskunen ja Krista Willman.

Näsinpuisto - puistossa kävijöiden kokemuksia ja mielipiteitä paikas-ta. Milla Kolehmainen ja Marianna Rauhala.

Reitinvalintaa ja kävelykokemuksia Tullin alueella. Eero Harava ja Eero Kilpeläinen.

Tammelan kerrostalopihojen käyttö. Tiina Pitkänen ja Jenni Raninen.

Tampereen keskusta-alueen joutomaiden merkitykset asukkaille. Eija Arpiainen ja Tiina Nurminen.

Tampereen keskusta-alueen rantojen kehittäminen Pyhäjärvellä. Lilli Siikasmaa, Mirva Talusén ja Tiia Tanskanen.

Tarinoita parkkihallista. P-Hämpin käyttäjien kokemuksia autoilusta kaupungissa ja keskustan kehittämissuunnista Tampereella. Joona Packalén ja Ville Sipiläinen.

Liite 1

Liite 2

Liite 3

Liite 4

Liite 5

Liite 6

Liite 7

Liite 8

Liite 9

Liite 10

Liite 11

Liite 12