kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013

SISÄLTÖ

① Analyysin tausta ja toteuttaminen

② Analyysin indeksit ja muuttujat

③ Tulokset

④ Tulkinnat

ANALYYSIN TAUSTA Alueiden kilpailukyvyn yksiselitteinen

määrittely ei ole mahdollista: kyse on kompleksisesta eli laaja-alaisesta ja moniulotteisesta käsitteestä.

Alueen kilpailukykyä tai elinvoimaa voidaan analysoida useasta eri nä-kökulmasta tai keskittymällä yhteen näkökulmaan kerrallaan tässä ana-lyysissä keskitytään sekä alueiden absoluuttiseen että suhteelliseen elinvoimaan.

Elinvoima, kilpailukyky, vetovoima, houkuttelevuus, uusiutumiskyky, dy-naamisuus, innovatiivisuus, vitaalisuus, energisyys jne. ovat usein samaa ”tekemisen meininkiä” tarkoittavia sisarkäsitteitä aluekehityksen yhtey-dessä.

Analyysin lähtökohtana oli kolme keskeistä tekijää:

1. Kaupunkien vertailu saman-aikaisesti usean eri teeman (5) ja muuttujan (20) avulla

2. Alueiden kehityksen analysoi-minen samanaikaisesti abso-luuttisten ja suhteellisten arvo-jen perusteella

3. Alueiden kehityksen analysointi keskipitkällä aikavälillä vuosien 2005-2013 välisenä aikana.

ANALYYSIN KOHDEALUE

Analyysin kohteena oli 26 kau-punkia. Kohdejoukko sisältää kaik-ki suuret ja keskisuuret kaupungit ja jokaisesta maakunnasta vähin-tään keskuskaupungin

Kohteena olivat seuraavat kau-pungit: Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Kouvola, Pori, Joensuu, Lappeenranta, Hämeen-linna, Vaasa, Rovaniemi, Seinäjoki, Kotka, Mikkeli, Salo, Porvoo, Lohja, Kokkola, Hyvinkää, Rauma ja Kajaani.

26 suurimman kaupungin (ja seudun) osuus on merkittävä kaikilla avainluvuilla suhteessa koko maahan:

55,5 % koko maan väestöstä,

64,5 % koko maan työpaikoista

82,4 % koko maan bruttokansan-tuotteesta (seudut) ja

95,7 % koko maan tutkimus- ja tuotekehitysmenoista (seudut)

ANALYYSIN KOHDEALUEEN 26 KAUPUNKIA KARTALLA ASUKASLUVUN MUKAAN RYHMITELTYNÄ

Kartta: Timo Widbom 2015

ANALYYSIN TOTEUTTAMINEN

Analyysin aineistona olivat Tilasto-keskuksen ja Kuntaliiton tilastot vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Ajanjakso jaettiin muutosdynamii-kan tunnistamiseksi kahteen aika-jaksoon: vuosien 2005-2009 ja 2010-2013 kehitykseen.

Analyysiin on sisällytetty viisi ulkoi-seen elinvoimaan (=kilpailukykyyn) liittyvää teemapohjaista osa-aluet-ta: (alue)talous-, työllisyys-, innova-tiivisuus, vetovoi-ma ja sosiaalinen tasa-arvo. Jokaisessa teemassa on neljä muuttujaa.

Analyysi sisältää jokaisen teeman osalta absoluuttisiin ja suhteellisiin arvoihin (muutokseen) perustuvaa tietoa: olennaista erottaa toisistaan absoluuttinen ja suhteellinen elin-voima!

Kaupunkien positiota verrataan suh-teessa toisiinsa ja vuosien 2010 - 2013 kehitystä suhteessa vuosien 2005-2009 kehitykseen.

ANALYYSIN OSA-ALUEET JA MUUTTUJAT

ALUE-TALOUS

TYÖLLISYYS INNOVA-TIIVISUUS

VETO- VOIMA

SOSIAALINEN TASA-ARVO

Bruttokansan-tuote asukasta kohden

Työpaikkojen määrän kehitys

Korkea-asteen tutkinnon suo-rittaneet yli 15-vuotiaasta väes-töstä

Väestönlisäys Pitkäaikaisten toimeentulotuki-asiakkaiden osuus 26-64-vuotiaista

BTV-indeksin muutos

Yksityisen sek-torin työpaik-kojen määrän kehitys

Koulutustaso-mittain (VKTM) koko väestön osalta

Taloudellisen huoltosuhteen muutos

KELA:n sairata-vuusindeksin muutos

Kunnallisverotu-lot asukasta koh-den

Työllisyysasteen muutos

Tutkimus- ja tuotekehitysme-not asukasta kohden

Väestöllinen huoltosuhde 2013 ja ennuste 2030

Asuntokuntien tuloerot Gini -kertoimella

Yritysperustanta suhteessa yritys-kantaan

Työttömyysas-teen muutos

Yksityisen sek-torin osuus tut-kimus- ja tuote-kehitysmenoista

Vieraskielisten määrän kehitys

Sosiaali- ja ter-veystoimen net-tokustannukset asukasta kohden

Absoluuttista elinvoimaa analysoidaan muuttujittain korkeimman tai parhaimman arvon perusteella: arvo perustuu viimeisimpään eli vuosien 2010-2013 keskiarvoon tai viimeisen käytettävissä olevan tilastovuoden arvoon.

Suhteellista elinvoimaa analysoidaan muuttujittain muutos- tai kasvuprosentin perusteella: vuosien 2010-2013 keskimääräistä arvoa verrataan vuosien 2005-2009 keskimääräiseen arvoon

Käytetyt absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mittarit

Absoluuttinen elinvoima: 1. BKT asukasta kohden ka. 2010-2012 2. BTV-indeksin muutos 2000-2011 3. Kunnallisverotulot asukasta kohden ka.

2010-2013 4. Yritysperustanta suhteessa yrityskan-

taan ka. 2010-2012 5. Työpaikkojen määrän kehitys ka. 2010-

2012 6. Yksityisen sektorin työpaikkojen mää-

rän kehitys ka. 2010-2012 7. Työllisyysaste keskimäärin 2010-2013 8. Työttömyysaste keskimäärin 2010-2013 9. Korkea-asteen tutkinnon suoritta-

neiden osuus keskimäärin 2010-2013 10. Koulutustasomittaimen arvo keski-

määrin 2010-2012 11. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen

määrä asukasta kohden vuonna 2013 12. Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja

tuotekehitysmenoista vuonna 2013 13. Väestönlisäys keskimäärin vuosina

2010-2013 14. Taloudellinen huoltosuhde keskimäärin

vuosina 2010-2012 15. Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2030 16. Vieraskielisten osuus 2013 17. Pitkäaikaisten 25-64-vuotiaiden toi-

meentulotukiasiakkaiden osuus keski-määrin 2010-2012

18. KELA:n sairastavuusindeksi keskimäärin 2010-2012

19. Asuntokuntien tuloerot keskimäärin vuosina 2010-2012

20. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustan-nukset keskimäärin vuosina 2010-2012

Suhteellinen elinvoima: 1. BKT:n muutos % (2010-2012/2005-

2009) 2. BTV-indeksin muutos 2000-2011 3. Kunnallisverotulojen muutos % (2010-

2013/2005-2009) 4. Yritysperustannan muutos % (2010-

2012/2005-2009) 5. Työpaikkojen määrän muutos % (2010-

2012/2005-2009) 6. Yksityisen sektorin työpaikkojen määrän

muutos % (2010-2012/2005-2009) 7. Työllisyysasteen muutos %-yksikköä

(2010-2013/2005-2009) 8. Työttömyysasteen muutos %-yksikköä

(2010-2013/2005-2009) 9. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden

muutos % (2010-2013/2005-2009) 10. Koulutustasomittaimen muutos %

(2010-2012/2005-2009) 11. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen

muutos % (2013/2005) 12. Yksityisen sektorin osuuden muutos %

(2013/2005) 13. Väestönlisäyksen muutos % (2010-

2013/2005-2009) 14. Taloudellisen huoltosuhteen muutos %

(2010-2012/2005-2009) 15. Väestöllisen huoltosuhteen muutos %

(2030/2013) 16. Vieraskielisten muutos % (2013/2005) 17. Pitkäaikaisten 25-64 –vuotiaiden toi-

meentuloasiakkaiden osuuden muutos % (2010-2012/2005-2009)

18. KELA:n sairastavuusindeksin muutos % (2010-2012/2005-2009)

19. Asuntokuntien tuloerojen muutos % (2010-2012/2005-2009)

20. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustan-nusten muutos % (2010-2012/2005-2009)

Luku- ja tulkintaohje muuttujakohtaisiin taulukoihin

• Taulukoissa esitetään samanaikaisesti absoluuttisia ja suhteellisia arvoja vuosien 2005-2009 ja 2010-2012/2013 kehityksen osalta

• Jokaisen taulukon oikeassa sarakkeessa esitetään muutos (%

tai %-yksikkö), jossa vuosien 2010-2013 kehitystä verrataan vuosiin 2005-2009

• Jokaisessa taulukossa kaupungit on asetettu järjestykseen

muutosprosentin (oikea sarake) perusteella. • Osa muuttujista (BKT, BTV, T&K –menot) on seudullisia, sillä

niistä ei ole saatavissa kuntakohtaista tietoa. Saman seutukunnan kunnille on silloin annettu sama arvo.

• Jokainen teema pitää sisällään aina neljä muuttujaa. Teeman

jälkeen esitetään lyhyt yhteenveto keskeisistä havainnoista. • Tulososiossa esitetään yhteenveto kaikkien teemojen ja

kaikkien muuttujien osalta sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan. Lisäksi kaupungit on sijoitettu viiteen viidennekseen 20 muuttujan sijoitusten keskiarvon perusteella.

Bruttokansantuote asukasta kohden vuosina 2005-2013

Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito

BKT kasvoi suhteellisesti

eniten Lappeen-rannassa, Seinä-

joella ja Rau-malla

BKT oli asukasta kohden korkein Helsingin, Vaa-san ja Rauman

seuduilla

BKT laski neljällä seudulla vuosina 2010 -

2012 verrattuna edellisiin vuosiin

Kaupunki BKTA asukasta kohden keskimäärin 2005-2009

BKTA asukasta kohden keskimäärin 2010-2012

Muutos abs. euroa per asukas 2010-2012 /2005-2009

Muutos % 2010-2012 /2005-2009

Lappeenranta 28672 33835 5163 18

Seinäjoki 27219 31408 4189 15,4

Rauma 35283 40460 5177 14,7

Kuopio 29084 33043 3959 13,6

Kokkola 31558 35572 4014 12,7

Joensuu 25175 28160 2985 11,9

Kajaani 24399 27312 2913 11,9

Mikkeli 24839 27696 2857 11,5

Vaasa 37552 41753 4201 11,2

Lahti 25873 28643 2770 10,7

Rovaniemi 26804 29656 2852 10,6

Turku 31648 34362 2714 8,6

Pori 27780 30159 2379 8,6

Jyväskylä 27391 29541 2150 7,8

Helsinki 44108 47502 3394 7,7

Espoo 44108 47502 3394 7,7

Vantaa 44108 47502 3394 7,7

Hyvinkää 44108 47502 3394 7,7

Lohja 44108 47502 3394 7,7

Kotka 28301 30119 1818 6,4

Tampere 33464 35367 1903 5,7

Hämeenlinna 28259 29877 1618 5,7

Oulu 32985 33259 274 0,8

Kouvola 30588 29818 -770 -2,5

Porvoo 43844 40396 -3448 -7,8

Salo 42678 26588 -16090 -37,7

Muuttuja kuvaa alueen kokonaistuotannon kehitystä. BKT:hen lasketaan yhteen kaikki arvoa tuottava taloudellinen toiminta yhteiskunnassa eli kaikki tavaratuotanto ja palvelut.

Alueen tuotannon, työllisyyden ja väestön vuosimuutos suhteessa koko maan muutokseen vuosina 2000-2011 (BTV-indeksi)

Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito: Kuntaliitto, kuntakuvaaja

BTV-indeksi oli korkein Por-voossa, Kok-

kolassa, Jyväs-kylässä ja Vaa-sassa vuosina

2000-2011

BTV-indeksi oli selvästi

muita kaupun-keja alhaisempi Kouvolassa ja

Salossa vuosina 2000-2011

BTV-indeksi oli koko maan tasoa korke-

ampi 17 kau-pungissa vuosi-na 2000-2011

Kaupunki Bruttokan-santuote 2000-2011

Työn osuus 2000-2011

Keskiväki-luku 2000-2011

BTV-indeksi ajanjaksolla 2000-2011 suhteessa koko maan muutok-seen

Porvoo 2,58 0,53 0,39 1,17

Kokkola 2,64 0,85 -0,04 1,15

Jyväskylä 1,03

Vaasa 1,01

Kuopio 1,52 1,14 0,12 0,93

Tampere 0,9

Seinäjoki 0,64

Oulu -0,22 0,71 1,31 0,6

Rovaniemi 1,02 0,78 -0,06 0,58

Helsinki 0,15 0,02 0,65 0,27

Espoo 0,15 0,02 0,65 0,27

Vantaa 0,15 0,02 0,65 0,27

Lohja 0,15 0,02 0,65 0,27

Hyvinkää 0,15 0,02 0,65 0,27

Turku 0,61 -0,15 0,25 0,24

Hämeenlinna 0,26 0,13 0,25 0,24

Joensuu 0,4 0,26 -0,23 0,15

Lappeenranta -0,39 0,33 -0,27 -0,11

Lahti 0,03 -0,2 -0,15 -0,13

Kotka -0,28 0,07 -0,51 -0,24

Pori -0,32

Rauma -0,37

Kajaani -0,04 -0,25 -0,85 -0,38

Mikkeli -0,19 -0,26 -0,77 -0,41

Salo -4,02 -0,46 -0,03 -1,5

Kouvola -3,99 -0,63 -0,79 -1,8

* BTV –osaindeksien tiedot puuttuvat Länsi-Suomen osalta BTV-indeksi on laskennallinen tilastoluku alueiden kehityksen muutoksen tarkasteluun. Muuttuja kuvaa alueen tuotannon, työn ja väkiluvun vuosimuutosta suhteessa koko maan muutokseen

Kunnallisverotulot asukasta kohden vuosina 2005-2012

Lähde: Tilastokeskus, kuntien tilinpäätökset; Kuntaliitto

Kunnallisvero-tettavat tulot nousivat suh-

teellisesti eniten Porissa, Ro-

vaniemellä ja Hyvinkäällä

Kunnallisvero-tettavat tulot olivat määräl-

lisesti korkeim-mat Espoossa, Helsingissä ja

Vantaalla 2010-2012

Kunnallisvero-tettavat tulot

kasvoivat 12-20 %:in välillä

vertailukaupungeissa

Kaupunki

Kunnallisvero-tulot per asukas keskimäärin 2005-2009

Kunnallisvero-tulot per asukas keskimäärin 2010-2012

Muutos abs. euroa pe asukas

Muutos %

Pori 2430 2909 479 19,7

Rovaniemi 2478 2950 472 19

Hyvinkää 2821 3350 529 18,8

Kajaani 2477 2942 465 18,8

Kuopio 2503 2969 466 18,6

Seinäjoki 2515 2962 447 17,8

Rauma 2730 3211 481 17,6

Lappeenranta 2550 2988 438 17,2

Oulu 2603 3051 448 17,2

Lohja 2746 3208 462 16,8

Mikkeli 2412 2814 402 16,7

Kokkola 2466 2866 400 16,2

Helsinki 3244 3759 515 15,9

Jyväskylä 2523 2913 390 15,5

Kouvola 2665 3079 414 15,5

Salo 2433 2805 372 15,3

Vantaa 3111 3580 469 15,1

Vaasa 2772 3191 419 15,1

Tampere 2715 3123 408 15

Porvoo 3010 3447 437 14,5

Hämeenlinna 2672 3043 371 13,9

Turku 2603 2950 347 13,3

Lahti 2597 2941 344 13,2

Kotka 2775 3125 350 12,6

Joensuu 2329 2622 293 12,6

Espoo 3685 4144 459 12,5

Kunnan verotulot muodostuvat kunnallisveroista, yhteisöveron osuudesta ja kiinteistöverotuloista. Kunnallisverojen osuus on noin 85 % kunnan kaikista veroista

Kaupunki Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan (promillea) keskimäärin vuosina 2005-2009

Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan (promillea) keskimäärin vuosina 2010-2013

Yritysperustan-nan muutos promillea vuosina 2010-2013/2005-2009

Vaasa 14,6 20 5,4

Kotka 15 17,9 2,9

Salo 24,1 23,1 -1

Mikkeli 21,2 19,7 -1,5

Lappeenranta 24 22,4 -1,6

Seinäjoki 25,7 23,5 -2,2

Rovaniemi 26,9 24 -2,9

Jyväskylä 32,3 28,1 -4,2

Pori 18,9 14,6 -4,3

Helsinki 31,5 26,5 -5

Espoo 35,9 30,3 -5,6

Tampere 32,1 26,1 -6

Kuopio 22,5 15,2 -7,3

Vantaa 33,6 26 -7,6

Lahti 18,2 9,6 -8,6

Turku 30,7 21,7 -9

Rauma 19,4 10,1 -9,3

Joensuu 25,8 16 -9,8

Oulu 37,8 27,4 -10,4

Porvoo 31,9 21,4 -10,5

Hyvinkää 28,7 18 -10,7

Hämeenlinna 27,8 16,5 -11,3

Kokkola 26,6 15,3 -11,3

Kajaani 23,3 11 -12,3

Kouvola 17,8 5,1 -12,7

Lohja 31 10,3 -20,7

Yritysperustan-ta oli suhteessa yrityskantaan vilkkainta Es-poossa, Jyväs-kylässä ja Ou-

lussa 2010-2013

Yritysperustan-ta kasvoi vain

Vaasassa ja Kot-kassa vuosina

2010-2013 suhteessa aikai-sempaan kehi-

tykseen

Yritysperustanta väheni 24 kau-

pungissa vuosina 2010-2013 aikai-sempaan kehi-tykseen verrat-

tuna

Lähde: Tilastokeskus, aloittaneet ja lopettaneet yritykset

Yritysperustanta (aloittaneet-lopettaneet yritykset) suhteessa alueen yrityskantaan vuosina 2005-2013

Yritysperustanta ilmaisee aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten välisen erotuksen

Talous –teemaan liittyvät keskeiset nostot

Absoluuttinen elinvoima

BKT ylitti 40 000 euroa asukasta

kohden neljällä kaupunkiseudulla: Helsingin, Vaasan, Rauman ja Porvoon. BKT jäi alle 30 000 euron asukasta kohden yhdeksällä seudulla. Salon seudun BKT romahti 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-2009

BTV-indeksi nousi selvästi koko maan muutosta korkeammaksi Porvoon, Kokkolan, Jyväskylän ja Vaasan seuduilla vuosina 2000-2011. BTV-indeksi jäi Kouvolassa ja Salossa eniten jälkeen koko maan kehityksestä.

Kunnallisverotulot olivat asukasta kohden korkeimmat metropoli-alueella ja yksittäisissä teollisuus-kaupungeissa (Vaasa, Rauma, Kotka). Joensuun kunnallisverotulot olivat asukasta kohden alhaisimmat: vain 63 % Espoon tasosta.

Yritysperustanta suhteessa olemassa olevaan yrityskantaan oli vilkkainta Espoossa, Jyväskylässä ja Oulussa sekä alhaisinta Kouvolassa ja Lahdes-sa vuosina 2010-2013. Kouvolan yri-tysperustanta oli kuusi kertaa vähäi-sempää kuin esimerkiksi Espoossa vuosina 2010-2013.

Suhteellinen elinvoima

BKT:n kasvoi suhteellisesti eniten

Lappeenrannassa, Seinäjoella, Raumalla ja Kuopiossa vuosina 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-2009. BKT:n muutos oli negatiivinen kolmella alueella: Salon, Porvoon ja Kouvolan kaupun-kiseudulla.

BTV-indeksi oli suhteessa koko maan muutokseen parempi 17 kaupungissa ja heikompi 9 kaupungissa.

Kunnallisverotulot kasvoivat suh-teellisesti eniten Porissa, Rova-niemellä ja Hyvinkäällä sekä vähiten Espoossa, Joensuussa ja Kotkassa. Kunnallisverotulot kasvoivat keski-määrin 12-20 %:ia vuosien 2005-2013 välillä.

Yritysperustanta kasvoi vain Vaasas-sa ja Kotkassa vuosina 2010-2013 verrattuna vuosiin 2005-2009. Kehitys heikkeni eniten Lohjassa, Kouvolassa ja Kajaanissa aikai-sempaan kehitykseen verrattuna.

Työpaikkojen määrän kehitys vuosina 2005-2012

Työpaikkojen määrä kasvoi suhteellisesti eniten Seinä-joella, Kokko-lassa ja Hyvin-

käällä

Kunta Työpaikko-jen määrä keskimäärin 2005-2009

Työpaikko-jen määrä keskimäärin 2010-2012

Työpaikko-jen muutos abs. 2005-2012

Muutos % 2005-2012

Seinäjoki 27771 29694 1923 6,9

Kokkola 19493 20542 1049 5,4

Hyvinkää 18149 19123 974 5,4

Espoo 114322 120298 5975 5,2

Vantaa 100322 105517 5195 5,2

Vaasa 36166 37825 1659 4,6

Kuopio 46425 48498 2073 4,5

Rovaniemi 24261 25333 1072 4,4

Jyväskylä 59076 61527 2451 4,1

Joensuu 31980 33162 1182 3,7

Oulu 81736 84487 2750 3,4

Kajaani 15628 15935 307 2,0

Tampere 116135 117961 1825 1,6

Lappeenranta 31811 32271 460 1,4

Lahti 46334 46887 553 1,2

Hämeenlinna 30040 30371 331 1,1

Helsinki 381298 384872 3574 0,9

Pori 35863 35900 36 0,1

Turku 95840 95693 -146 -0,2

Mikkeli 23374 23337 -37 -0,2

Porvoo 20407 20362 -45 -0,2

Lohja 17282 16855 -427 -2,5

Kotka 23626 23011 -614 -2,6

Rauma 17823 17315 -508 -2,9

Kouvola 35865 34049 -1816 -5,1

Salo 25660 22913 -2747 -10,7

Työpaikkojen määrä kasvoi

absoluuttisesti eniten pääkau-punkiseudun kaupungeissa

Työpaikkojen määrä kasvoi 18

ja väheni 8 kaupungissa

vuosina 2005-2012

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti Muuttuja pitää sisällään kaikkien työantajasektoreiden työpaikat (valtio, valtioenemmistöinen osakeyhtiö, kunta, yksityinen sektori ja yrittäjät

Yksityisen sektorin työpaikkojen määrän kehitys vuosina 2005-2012

Yksityisen sektorin työ-

paikkojen määrä lisääntyi suh-

teellisesti eniten Vantaalla,

Seinäjoella ja Kuopiossa

Kaupunki Yksityisen sektorin työ-paikkojen määrä keski-määrin 2005-2009

Yksityisen sektorin työ-paikkojen määrä keski-määrin 2010-2012

Yksityisen sektorin työpaikko-jen abso-luuttinen muutos

Yksityisen sektorin työpaikko-jen suhteel-linen muu-tos %

Vantaa 66099 71567 5468 8,3

Seinäjoki 15522 16662 1140 7,3

Kuopio 23619 25285 1666 7,1

Espoo 78018 81562 3544 4,5

Rovaniemi 11572 12084 512 4,4

Hyvinkää 11022 11499 477 4,3

Vaasa 21867 22800 932 4,3

Joensuu 17806 18143 337 1,9

Oulu 48176 48961 784 1,6

Jyväskylä 34382 34890 509 1,5

Hämeenlinna 16242 16376 134 0,8

Tampere 74396 74996 600 0,8

Helsinki 242407 243397 990 0,4

Kokkola 11011 11036 26 0,2

Mikkeli 12141 12048 -93 -0,8

Lappeenranta 18967 18741 -225 -1,2

Kajaani 8383 8243 -140 -1,7

Porvoo 10902 10660 -242 -2,2

Lahti 28953 28208 -745 -2,6

Turku 58122 56501 -1621 -2,8

Pori 21441 20688 -754 -3,5

Rauma 12069 11552 -517 -4,3

Kotka 15019 14000 -1019 -6,8

Lohja 10020 9240 -780 -7,8

Kouvola 19980 18231 -1749 -8,8

Salo 16967 14218 -2749 -16,2

Yksityisen sek-torin työpaikko-

jen määrä li-sääntyi määräl-

lisesti eniten Vantaalla, Es-

poossa ja Kuo-piossa

Yksityisen sektorin

työpaikkojen määrä kasvoi 14

ja väheni 12 kaupungissa

vuosina 2005-2012

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti Muuttuja pitää sisällään vain yksityisen sektorin työpaikkojen kehityksen

Työllisyysasteen kehitys vuosina 2005-2012

Työllisyysaste kohentui suhteel-

lisesti eniten Kajaanissa, Kuo-piossa ja Kokko-

lassa

Kaupunki Työllisyysaste % keskimäärin 2005-2009

Työllisyysaste % keskimäärin 2010 - 2013

Työllisyysas-teen muutos %-yksikköä 2005-2013

Kajaani 63,0 64,5 1,5

Kuopio 65,2 66,5 1,3

Kokkola 68,9 70,1 1,2

Pori 65,5 66,4 0,9

Lappeenranta 65,4 66,3 0,9

Rovaniemi 64,3 65,2 0,9

Mikkeli 66,9 67,7 0,9

Seinäjoki 71,5 72,3 0,7

Joensuu 61,4 61,7 0,3

Jyväskylä 65,3 65,5 0,2

Vaasa 71,1 71,1 0,0

Hyvinkää 73,3 73,2 -0,1

Lahti 65,7 65,4 -0,3

Oulu 66,2 65,9 -0,3

Hämeenlinna 70,9 70,6 -0,3

Rauma 69,9 69,5 -0,3

Helsinki 72,1 71,7 -0,4

Kouvola 66,5 66,0 -0,5

Lohja 74,5 73,9 -0,7

Espoo 76,6 75,8 -0,8

Vantaa 76,3 75,5 -0,8

Turku 66,5 65,5 -1,1

Tampere 67,2 66,1 -1,1

Porvoo 75,3 74,1 -1,2

Kotka 64,4 62,6 -1,8

Salo 72,4 68 -4,4

Työllisyysaste oli korkein Espoos-sa, Vantaalla ja

Porvoossa vuosina 2010-

2013

Työllisyysaste ylitti 70 %:in

tason 10 kaupun-gissa vuosina

2010-2013

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti Muuttuja kuvaa 18-64-vuotiaiden työllisten osuutta suhteessa vastaanvanikäiseen väestöön

Työttömyysasteen kehitys vuosina 2005-2013

Työttömyysaste alentui suhteel-

lisesti eniten Kajaanissa, Rova-

niemellä ja Kokkolassa

Kaupunki Työttömyysas-te % keski-määrin 2005-2009

Työttömyysaste % keskimäärin 2010 - 2013

Työttömyys- asteen muutos %-yksikköä

Kajaani 15,4 13,7 -1,6

Rovaniemi 13,9 12,8 -1,1

Kokkola 10,1 9,2 -0,9

Kuopio 11,4 10,9 -0,6

Joensuu 15,6 15,1 -0,5

Pori 13,6 13,3 -0,3

Seinäjoki 9,1 8,9 -0,2

Mikkeli 11,6 11,5 -0,05

Vaasa 8,0 8,0 -0,02


Helsinki 7,6 7,9 0,3

Hyvinkää 8,0 8,5 0,4

Espoo 5,5 5,9 0,5

Rauma 10,6 11,1 0,5

Lahti 13,9 14,5 0,5

Hämeenlinna 9,3 10,0 0,7

Jyväskylä 12,8 13,5 0,7

Oulu 12,1 12,9 0,8

Kouvola 12,0 12,9 0,9

Vantaa 7,3 8,5 1,2

Porvoo 7,2 8,4 1,2

Tampere 12,1 13,5 1,4

Lohja 7,0 8,6 1,6

Turku 10,7 13,0 2,3

Kotka 13,4 16,4 3,0

Salo 8,8 13,4 4,6

Työttömyysaste oli alhaisin Es-poossa, Helsin-

gissä ja Vaasassa vuosina 2010-

2013

Työttömyysaste alentui vain 9 kaupungissa

vuosina 2010-2013 verrattuna

vuosiin 2005-2009

Lähde: Tilastokeskus, Muuttuja kuvaa 18-64-vuotiaiden työttömien osuutta suhteessa vastaanvanikäiseen työvoimaan

Työllisyys –teemaan liittyvät keskeiset nostot


26 kaupungissa oli yhteensä noin 1,5 miljoonaa työpaikkaa. Työpaikkojen määrä kasvoi 18 kaupungissa ja väheni 8 kaupungissa. Työpaikkojen määrä kasvoi määrällisesti eniten Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä.

Yksityisen sektorin työpaikat kas-voivat määrällisesti eniten Vantaalla, Espoossa ja Kuopiossa. Yksityisen sektorin työpaikat kasvoivat 14 kaupungissa ja vähenivät 12 kaupungissa. Suurimmat määrälliset vähennykset kohdistuivat Saloon, Kouvolaan, Turkuun ja Kotkaan.

Työllisyysaste oli korkein Espoossa, Vantaalla ja Porvoossa vuosina 2010-2013. Työllisyysaste ylitti 70 %:in tason 10 kaupungissa. Työllisyysaste oli alhaisin Joensuussa ja Kotkassa. Espoon työllisyysaste oli keskimäärin 14,1 %-yksikköä korkeampi kuin Joensuun

Työttömyysaste oli alhaisin Espoos-sa, Helsingissä ja Vantaalla. Työttö-myysaste oli yhdeksässä kaupungissa keskimäärin alle 10 % vuosina 2010-2013. Kotkan työttömyysaste oli keskimäärin kolme kertaa korkeampi kuin Espoossa.


Työpaikkojen määrä kasvoi suh-teellisesti eniten Seinäjoella, Kokko-lassa ja Hyvinkäällä vuosien 2005-2012 välisenä aikana. Työ-paikkojen määrä laski kahdeksalla seudulla: työpaikkojen määrä väheni suhteellisesti eniten rakennemuutos-paikkakunnilla Salossa, Kouvolassa ja Raumalla

Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä lisääntyi suhteellisesti eniten Vantaalla, Seinäjoella ja Kuopiossa. Yksityisen sektorin työpaikkame-netykset olivat suhteellisesti suurim-mat Salossa, Kouvolassa ja Lohjalla.

Työllisyysaste koheni eniten Kajaa-nissa, Kuopiossa ja Kokkolassa vuosina 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-2009. Työllisyysaste heikkeni 15 kaupungissa vuosina 2010-2012 verrattuna edelliseen viisivuotisjaksoon. Työllisyysaste heikkeni eniten Salossa ja Kotkassa

Työttömyysaste aleni suhteellisesti eniten Kajaanissa, Rovaniemellä ja Kokkolassa vuosina 2010-2012. Työttömyysaste nousi eniten Salossa, Kotkassa ja Turussa.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15 vuotiaista 2005-2013

Korkea-asteen tutkinnon suoritta-neiden osuus nousi suhteellisesti eniten Helsingissä, Tampe-reella ja Lappeen-

rannassa

Kunta Korkea-asteen osuus % ka. 2005-2009

Korkea-asteen osuus % ka. 2010 - 2013

Muutos %-yksikköä 2005-2009 / 2010-2013

Helsinki 33,8 36,6 2,7

Tampere 29,5 31,9 2,4

L-ranta 24,4 26,6 2,3

Joensuu 25,0 27,2 2,2

Vaasa 29,7 31,8 2,1

Mikkeli 25,0 27,0 2,1

Turku 27,3 29,4 2,0

Lahti 24,1 26,1 2,0

Seinäjoki 28,1 30,1 2,0

Kokkola 22,7 24,7 2,0

Jyväskylä 30,1 32,1 1,9

Oulu 30,6 32,5 1,9

Pori 23,2 25,1 1,9

Kuopio 27,6 29,5 1,9


Rovaniemi 27,6 29,4 1,8

Espoo 40,5 42,2 1,7

Kajaani 25,6 27,1 1,6

Porvoo 27,7 29,3 1,6

Rauma 25,0 26,5 1,5

Kotka 23,6 25,1 1,5

Salo 22,5 23,9 1,4

Hyvinkää 26,6 28,0 1,4

Kouvola 21,7 23,1 1,4

Lohja 23,8 25,1 1,3

Vantaa 27,8 29,0 1,2

Korkea-asteen tutkinnon suorit-taneiden osuus

korkein Espoossa, Helsingissä ja

Oulussa

Muutos% korkein siellä, missä

valmiiksi eniten korkea-asteen suorittaneita!

Lähde: Tilastokeskus, koulutusrakenne Muuttuja kuvaa alimman korkea-asteen, alemman korkea-koulututkinnon, ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijakoulu-tuksen suorittaneiden osuutta yli 15-vuotiaasta väestöstä

Koulutustasomittain koko väestön osalta vuosina 2005-2013

Kaupunki

Koulutustaso keskimäärin 2005-2009

Koulutustaso keskimäärin 2010-2012

Muutos abs.

Muutos %

Kokkola 294,6 316,3 21,7 7,4

Lahti 300,4 321,3 20,9 7

Lappeenranta 308 329,7 21,7 7

Pori 295,2 315,7 20,5 6,9

Hämeenlinna 317,4 338,7 21,3 6,7

Mikkeli 309 329,7 20,7 6,7

Seinäjoki 331,6 353,7 22,1 6,7

Vaasa 345,6 368 22,4 6,5

Joensuu 337 358,7 21,7 6,4

Tampere 363 385,7 22,7 6,3

Salo 276 293 17 6,2

Kuopio 347 368 21 6,1

Helsinki 388,8 412 23,2 6

Porvoo 319 338 19 6

Turku 347 367,7 20,7 6

Hyvinkää 313,8 332,3 18,5 5,9

Kajaani 318 336,7 18,7 5,9

Lohja 290,2 307 16,8 5,8

Jyväskylä 371,2 392,3 21,1 5,7

Rauma 300 317 17 5,7

Kotka 294,4 310,3 15,9 5,4

Oulu 381,8 402,3 20,5 5,4

Rovaniemi 340,6 359 18,4 5,4

Kouvola 284,6 299,3 14,7 5,2

Vantaa 327,8 342,3 14,5 4,4

Espoo 442,8 459,3 16,5 3,7

Lähde: Tilastokeskus, koulutusrakenne

Koulutustaso nousi suhteell-

isesti eniten Kokkolassa, Lahdessa ja

Lappeen-rannassa

Koulutustaso oli korkein

Espoossa, Helsingissä ja Oulussa 2010-

2012

Koulutuserot erittäin suuret

kaupunkien välillä

Muuttujassa lasketaan yhteen 20 vuotta täyttäneen väestön suorittamat tutkinnot eri koulutusasteilla. Mittain huomioi väestön koulutuksien lukumäärän ja painottaa ne koulutusasteen mukaan sekä tiivistää tiedot yhdeksi indikaattoriksi (=koulutustasomittain).

Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä asukasta kohden vuosina 2005 ja 2013

T&K –menot nousivat

suhteellisesti eniten Seinäjoen, Rauman ja Vaasan

seuduilla 2005-2013

Seutukunta T&K- menot asukasta kohden vuonna 2005

T&K- menot asukasta kohden vuonna 2013

Absoluut-tinen muutos euroa 2005 - 2013

Muutos %-yksik-köä 2005 - 2013

Seinäjoen 104,6 301,3 196,7 188,1

Rauman 263,1 697,6 434,5 165,2

Vaasan 807,4 1963,4 1156,0 143,2

Kokkolan 237,3 382,1 144,8 61,0

Lahden 235,2 352,4 117,2 49,8

L-rannan 677,5 978,7 301,3 44,5

Porin 259,9 373,6 113,8 43,8

Mikkelin 250,9 347,5 96,6 38,5

Joensuun 499,9 672,0 172,1 34,4

Helsingin 1704,6 2001,6 297,0 17,4

Rovaniemen 438,0 510,9 72,9 16,6

Turun 1055,1 1194,7 139,6 13,2

Kajaanin 391,7 434,6 42,9 11,0

Salon 3716,9 4040,9 324,0 8,7

Oulun 3242,9 3424,7 181,8 5,6

Hämeenlinnan 335,3 335,0 -0,3 -0,1

Tampereen 2369,6 2318,7 -50,9 -2,1

Kuopion 889,5 858,7 -30,9 -3,5

Jyväskylän 1161,7 1078,6 -83,0 -7,1

Kouvolan 118,3 96,9 -21,4 -18,1

Kotkan 243,2 179,4 -63,7 -26,2

Porvoon 757,3 0 0 0

T&K –menojen osuus korkein

asukasta kohden Salon, Oulun ja

Tampereen seuduilla vuonna

2013

T&K –menojen osuus väheni

kuudella alueella vuosina 2005-2013

Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitysmenot

Muuttuja ilmaisee alueen tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrän asukasta kohden. Muuttuja pitää sisällään korkeakoulu-jen, valtion ja yritysten tutkimus- ja tuotekehitysmenot.

Yksityisen sektorin osuus kaikista tutkimus- ja tuotekehitysmenoista vuosina 2005 ja 2013

Yksityisen sektorin osuus t&k –me-

noista nousi suh-teellisesti eniten

Seinäjoen, Vaasan ja Porin seuduilla

vuosina 2005-2013

Seutukunta T&K-menoista yksityisen sektorin osuus % 2005

T&K-menoista yksityisen sektorin osuus % 2013

Muutos %-yksikköä

Seinäjoen 59,8 69,1 9,3

Vaasan 82,7 83,6 0,9

Porin 81,6 82,1 0,5

Salon 99,7 99,9 0,2

Helsingin 67,5 67,2 -0,3

Rovaniemen 20,4 19,9 -0,5

Rauman 89,2 88,0 -1,2

Joensuun 24,4 22,9 -1,5

Oulun 80,0 78,3 -1,7

Lappeenrannan 49,2 47,2 -2,0

Tampereen 80,0 77,6 -2,4

Hämeenlinnan 72,0 69,0 -3,0

Turun 55,0 51,8 -3,2

Lahden 86,5 79,5 -7,1

Kuopion 29,0 20,1 -8,9

Kotkan 87,4 77,1 -10,3

Mikkelin 52,9 42,1 -10,8

Kajaanin 61,1 48,5 -12,6

Jyväskylän 53,9 36,1 -17,9

Kouvolan 92,2 57,6 -34,6

Porvoon 98,1 0,0 0,0

Lohjan 79,9 0,0 0,0

Kokkolan 0,0 60,6 0,0

Yksityisen sektorin osuus t&K –me-

noista korkein Sa-lon, Rauman, Vaa-san ja Porin seu-

duilla vuonna 2013

Yksityisen sektorin osuus T&K-

menoista nousi vain neljällä seu-dulla 2005-2013

Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitysmenot Muuttuja pitää sisällään vain yksityisen sektorin tutkimus- ja tuotekehitysmenot

Innovatiivisuus –teemaan liittyvät keskeiset nostot


Korkea-asteen tutkinnon suoritta-

neiden osuus oli korkein Espoossa, Helsingissä ja Oulussa. Samat kaupun-git olivat myös kärjessä Tilasto-keskuksen koko väestön koulutustasoa mittaavan koulutustasomittarin perus-teella vuonna 2012. Espoossa on 42,2 % yli 15-vuotiaista suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Kouvolassa alhaisin osuus korkea-asteen tutkinnon suorittaneita (23,1 %).

Koko väestön koulutustasoerot olivat suuret vertailuanalyysin kaupunkien välillä. Korkea-asteen tutkinnon suorit-taneiden osuus ja koulutustaso nousi-vat kaikissa kaupungeissa vuosina 2005-2013, mutta lähtökohtaiset erot pikemmin kasvoivat kuin lähentyivät.

Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä asukasta kohden vaihteli merkittävästi. T&K-menot olivat asukasta kohti laskettuna korkeimmat Salossa, Oulussa ja Tampereella. Esim. Oulun t&K-menot olivat 10 kertaa suuremmat kuin esim. Seinäjoella

Yksityisen sektorin osuus t&k-menoista oli yli neljä viidesosaa t&k-menoista Salon, Rauman, Vaasan seuduilla ja Porin seuduilla. Joensuussa ja Kuopiossa yksityisen sektorin osuus jäi viidennekseen kaikista t&k -menoista


Korkea-asteen tutkinnon suorittanei-

den osuus nousi suhteellisesti eniten Helsingissä, Tampereella ja Lappeen-rannassa vuosina 2010 - 2012. Kasvu oli hitainta, kuten olettaa saattaa, niissä kaupungeissa, joissa ei ollut omaa tiedekorkeakoulua ja/tai ammatti-korkeakoulua tai erot olivat jo lähtö-tilanteessa suuret.

Koko väestön koulutustaso nousi suhteellisesti eniten Kokkolassa, Lah-dessa ja Lappeenrannassa. Kou-lutustason nousu oli maltillisinta Espoossa ja Vantaalla.

Tutkimus- ja tuotekehitysmenot nou-sivat suhteellisesti eniten asukasta kohden laskettuna Seinäjoen, Rauman ja Vaasan seuduilla vuosina 2005-2013. Seinäjoen ja Rauman t&k –menot kolminkertaistuivat ja Vaasan kaksin-kertaistuivat vuosina 2005-2013. T&K –menojen osuus väheni kuudella seudulla vuosina 2005-2013.

Yksityisen sektorin osuus t&k –menoista nousi ylivoimaisesti eniten Seinä-joella vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Yksityisen sektorin osuus nousi lisäksi Vaasan, Porin ja Salon seuduilla, mutta laski kaikilla muilla seuduilla. Yksityisen sektorin osuus heikkeni eniten Kouvolan ja Jyväskylän seuduilla.

Väestönlisäys vuosina 2005-2013

Väestönlisäys oli suhteessa asu-kaslukuun suu-rinta Espoossa, Oulussa ja Sei-

näjoella vuosina 2010-2013

Väestö lisääntyi 22 kaupungissa ja väheni neljäs-sä kaupungissa vuosina 2005-

2013

Väestönlisäys oli määrällisesti suu-rinta Helsingissä,

Espoossa ja Oulussa vuosina

2005-2013

Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot

Kaupunki Väestönlisäys yhteensä abs. 2005-2013

Väestönlisäys % per vuosi keskimäärin 2005-2009

Väestönli-säys % per vuosi keski-määrin 2010-2013

Muutos %-yksikköä 2010-2013 /2005-2009

Turku 1379 0,2 0,8 0,6

Kuopio 1984 0,4 0,9 0,5

Rauma -682 -0,3 0,1 0,4

Joensuu 770 0,2 0,6 0,4

Helsinki 22163 0,8 1,2 0,4

Espoo 16638 1,4 1,6 0,2

Vaasa 2256 0,7 0,9 0,2

Lappeenranta 577 0,1 0,3 0,2

Tampere 8575 0,8 1 0,2

Oulu 11622 1,3 1,5 0,2

Pori 538 0,1 0,2 0,1

Mikkeli -309 -0,1 0 0,1

Lahti 2576 0,5 0,6 0,1

Kouvola -2038 -0,5 -0,4 0,1

Vantaa 11913 1,2 1,2 0

Kotka 35 0 0 0

Seinäjoki 3794 1,4 1,4 0

Kokkola 1593 0,7 0,6 -0,1

Kajaani -116 0 -0,2 -0,2

Jyväskylä 6703 1,1 0,9 -0,2

Rovaniemi 2378 0,8 0,6 -0,2

Hyvinkää 1763 0,8 0,5 -0,3

Hämeenlinna 2480 0,8 0,5 -0,3

Salo 1633 0,6 0,2 -0,4

Porvoo 1808 0,8 0,4 -0,4

Lohja 2084 0,9 0,4 -0,5

Muuttuja pitää sisällään kaikki väestönkehityksen osatekijät eli luonnollisen väestönlisäyksen, kuntien välisen nettomuuton ja siirtolaisuuden.

Taloudellinen huoltosuhde vuosina 2005-2012

Kaupunki Taloudellinen huoltosuhde keskimäärin 2005-2009

Taloudellinen huoltosuhde keskimäärin 2010-2012

Muutos abs. 2010-2012 / 2005-2009

Muutos % 2010-2012/ 2005-2009

Kuopio 1,37 1,33 0,04 2,9

Rovaniemi 1,43 1,39 0,04 2,8

Kajaani 1,54 1,5 0,04 2,6

Pori 1,47 1,46 0,01 0,7

Lappeenranta 1,4 1,4 0 0

Seinäjoki 1,21 1,21 0 0

Vaasa 1,2 1,2 0 0

Joensuu 1,51 1,51 0 0

Mikkeli 1,41 1,42 -0,01 -0,7

Kokkola 1,37 1,38 -0,01 -0,7

Jyväskylä 1,31 1,32 -0,01 -0,8

Hyvinkää 1,16 1,18 -0,02 -1,7

Helsinki 1 1,02 -0,02 -2

Hämeenlinna 1,3 1,33 -0,03 -2,3

Oulu 1,31 1,34 -0,03 -2,3

Lahti 1,38 1,42 -0,04 -2,9

Kouvola 1,44 1,49 -0,05 -3,5

Turku 1,25 1,3 -0,05 -4

Tampere 1,2 1,25 -0,05 -4,2

Espoo 0,97 1,02 -0,05 -5,2

Vantaa 0,96 1,01 -0,05 -5,2

Porvoo 1,11 1,17 -0,06 -5,4

Rauma 1,28 1,35 -0,07 -5,5

Lohja 1,16 1,23 -0,07 -6

Kotka 1,49 1,62 -0,13 -8,7

Salo 1,25 1,46 -0,21 -16,8

Taloudellinen huoltosuhde oli

optimaalisin Van-taalla, Espoossa

ja Helsingissä vuosina 2010-

2012

Taloudellinen huoltosuhde oli

epäedullisin Kot-kassa, Joensuus-sa ja Kajaanissa vuosina 2010-

2012

Taloudellinen huoltosuhde ko-hentui Kuopios-

sa, Rovaniemellä, Kajaanissa ja Po-

rissa vuosina 2010-2012

Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaaja Muuttuja kuvaa kuinka monta ei-työllistä on yhtä työllistä kohden

Väestöllinen huoltosuhde vuosina 2011 ja 2030

Kaupunki Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2013

Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2030 (ennuste)

Muutos abs. 2013-2030

Muutos % 2013-2030

Vaasa 52 59,4 7,4 14,2

Oulu 49,4 58,4 9 18,2

Helsinki 42,6 51,2 8,6 20,2

Espoo 48,4 58,3 9,9 20,5

Kokkola 61,1 74 12,9 21,1

Turku 47,8 58,2 10,4 21,8

Vantaa 47,4 57,8 10,4 21,9

Tampere 45,6 55,7 10,1 22,2

Seinäjoki 54,7 67,8 13,1 23,9

Pori 59,6 74,3 14,7 24,7

Kotka 60,2 75,9 15,7 26,1

Jyväskylä 47,4 60 12,6 26,5

Salo 62,8 80,1 17,3 27,5

Hämeenlinna 60 76,6 16,6 27,7

Lahti 55,4 71,7 16,3 29,4

Lohja 59,1 77,5 18,4 31,1

Lappeenranta 54,9 72,1 17,2 31,3

Porvoo 55,6 73,1 17,5 31,5

Rauma 59 77,8 18,8 31,9

Kuopio 50 66,4 16,4 32,8

Hyvinkää 53,7 71,5 17,8 33,1

Mikkeli 59 79,6 20,6 34,9

Kajaani 55,6 76,4 20,8 37,4

Rovaniemi 50,5 70 19,5 38,6

Kouvola 60,4 84,3 23,9 39,6

Joensuu 49,9 71,8 21,9 43,9

Väestöllisen huoltosuhteen muutos oli vä-

häisin Vaasassa, Oulussa ja Es-

poossa vuosina 2013-2030

Väestöllinen huoltosuhde oli alhaisin Helsin-gissä ja korkein Salossa vuonna

2013

Väestöllinen huoltosuhde on ennusteen mu-kaan alhaisin Helsingissä ja

korkein Kouvo-lassa vuonna

2030

Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste

Muuttuja kuvaa kuinka monta 15-64-vuotiasta on yhtä alle 15-vuotiasta tai yli 65-vuotiasta kohden

Vieraskielisten määrän kehitys vuosina 2005-2013

Kaupunki Vieraskielis-ten osuus (%) vuonna 2005

Vieraskielis-ten osuus (%) vuonna 2013

Vieraskielis-ten muutos % vuosina 2005-2013

Rauma 1,1 3,1 181,8

Seinäjoki 0,8 2 150

Kotka 3,2 7,8 143,8

Kokkola 1,1 2,6 136,4


Pori 1,1 2,4 118,2

Kouvola 1,7 3,6 111,7

Vantaa 6,3 13,2 109,5

Kuopio 1,5 3,1 106,7

Lohja 1,6 3,3 106,3

Espoo 6,2 12,3 98,4

Vaasa 3,7 7,2 94,6


Rovaniemi 1,5 2,8 86,7

Oulu 1,7 3,1 82,4

Joensuu 2,1 3,7 76,2

Hyvinkää 2,6 4,5 73,1

Tampere 3,7 6,3 70,3

Lahti 3,3 5,6 69,7

Helsinki 7,6 12,8 68,4

Jyväskylä 2,4 4 66,7

Mikkeli 1,8 3 66,7

Porvoo 3 4,9 63,3

Turku 5,6 9,1 62,5

Salo 3,3 5,3 60,6

Kajaani 1,9 3 57,9

Vieraskielisten osuus kasvoi suhteellisesti

eniten Raumalla, Seinäjoella ja

Kotkassa vuosina 2005-2013

Vieraskielisten osuus oli korkein Vantaalla, Helsin-gissä, Espoossa ja Turussa vuonna

2013

Vieraskielisten määrä kasvoi

112 000 henkilöllä 26 kaupungissa

vuosina 2005-2013

Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne Muuttuja kuvaa vieraskielisten eli muiden kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisten osuutta alueen väestöstä

Vetovoima –teemaan liittyvät keskeiset nostot


Väestö lisääntyi 22 kaupungissa ja

väheni vain neljässä kaupungissa. 26 kaupungin väestönlisäys oli yhteensä 102 000 henkilöä vuosina 2005-2013 eli keskimäärin 11300 henkilöä vuodessa. Väestönlisäys oli määrällisesti suurinta Helsingissä, Espoossa ja Oulussa.

Taloudellinen huoltosuhde oli optimaalisin pääkaupunkiseudun kaupungeissa ja epäedullisin Joen-suussa, Kotkassa ja Kajaanissa. Pääkaupunkiseudun kaupungeissa oli työllisten ja ei-työllisten suhdeluku 1, kun se esimerkiksi Kotkassa oli 1,62.

Väestöllinen huoltosuhde oli alhaisin Helsingissä, Tampereella ja Vantaalla vuonna 2013 sekä säilyy väestö-ennusteen mukaan kilpailukykyi-simpänä edelleen vuonna 2030. Huoltosuhde oli epäedullisin Salossa vuonna 2013 ja ennusteen mukaan Kouvolassa vuonna 2030.

Vieraskielisten määrä lisääntyi 112 000 henkilöllä vertailukaupungeissa vuosina 2005-2013. Vieraskielisten osuus oli korkein pääkaupunkiseudun kaupun-geissa ja Turussa sekä alhaisin Seinä-joella vuonna 2013. Vieraskielisten osuus oli korkein Vantaalla vuonna 2013: Vantaalla oli suhteessa asukaslukuun kuusi kertaa enemmän vieraskielisiä kuin Seinäjoella.


Väestönlisäys oli suhteessa asukas-

lukuun nopeinta Espoossa, Oulussa ja Seinäjoella vuosina 2010-2013. Väestönlisäys ylitti 1 prosentin kasvutason kuudessa kaupungissa vuosina 2010-2013: Espoossa, Ou-lussa, Seinäjoella, Vantaalla, Helsin-gissä ja Tampereella. Vuosien 2010-2012 kehitys oli ripeintä Turus-sa ja Kuopiossa verrattuna vuosiin 2005-2009

Taloudellinen huoltosuhde kohentui vain Kuopiossa, Rovaniemellä, Kajaa-nissa ja Porissa vuosina 2010-2012 verrattuna vuosiin 2005-2009. Talou-dellinen huoltosuhde heikkeni kai-kissa muissa kaupungeissa vuosina 2010-2012: tilanne heikkeni suhteel-lisesti eniten Salossa, Kotkassa, Lohjalla ja Raumalla.

Väestöllinen huoltosuhde heikkenee kaikissa kaupungeissa ikärakenteen muutoksen seurauksena vuosina 2013-2030. Väestöllisen huoltosuh-teen muutos tulee olemaan väes-töennusteen mukaan vähäisin Vaa-sassa, Oulussa ja Helsingissä sekä suurin Joensuussa, Kouvolassa ja Rovaniemellä.

Vieraskielisten suhteellinen osuus kasvoi eniten Raumalla, Seinäjoella ja Kotkassa vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Vieraskielisten osuus kasvoi kaikissa kaupungeissa keskimäärin 2 kertaiseksi vuosien 2005-2013 välillä

Pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden osuus (%) 25-64 –vuotiaasta väestöstä vuosina 2005-2012

Kaupunki Toimeentulo-tukiasiakkaiden osuus (%) keskimäärin vuosina 2005-2009

Toimeentulo-tukiasiakkaiden osuus (%) keskimäärin vuosina 2010-2012

Muutos % 2010-2012 /2005-2009

Turku 2,6 2,3 -11,5

Kokkola 1,2 1,1 -8,3

Lappeenranta 2,6 2,5 -3,8

Vaasa 2,9 2,8 -3,4

Rauma 1,5 1,5 0

Seinäjoki 1,9 2 5,3

Kajaani 1,9 2 5,3

Mikkeli 1,7 1,8 5,9

Kouvola 1,5 1,6 6,7

Pori 1,4 1,5 7,1

Rovaniemi 2,3 2,5 8,7

Lohja 1,1 1,2 9,1

Hyvinkää 1,9 2,1 10,5

Joensuu 3,5 3,9 11,4

Tampere 2,6 2,9 11,5

Jyväskylä 2,5 2,8 12

Helsinki 2,9 3,4 17,2

Lahti 2,9 3,4 17,2

Kuopio 2,6 3,1 19,2

Oulu 1,3 1,6 23,1

Porvoo 1,3 1,6 23,1


Vantaa 3,2 4 25

Espoo 1,6 2,1 31,3

Salo 1,2 1,6 33,3

Kotka 2,8 4,3 53,6

Toimeentulotuen

saajien osuus laski suhteel-lisesti eniten

Turussa vuosina 2010-2012

Toimeentulotuen

saajien osuus kasvoi kolman-

neksella Kotkas-sa, Salossa ja

Espoossa

Toimeentulotuen saajien osuus oli korkein Kotkassa ja alhaisin Kok-kolassa vuosina

2010-2012

Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta

Muuttuja kuvaa 25-64 –vuotiaiden toimeentulotukiasiakkaiden osuutta suhteessa vastaavanikäiseen väestöön. Toimeentulotuen pitkäaikais-asiakkaissa ovat mukana ne asiakkaat, joiden tuen tarve jatkuu vuodesta toiseen. Indikaattori mittaa paremmin todellista köyhyyttä kuin kaikkien toimeentulotukiasiakkaiden osuus väestöstä.

KELA:n sairastavuusindeksin muutokset vuosina 2005-2012 (koko maa=100)

Kaupunki KELA:n sairas-tavuusindeksi keskimäärin vuosina 2005-2009

KELA:n sairas-tavuusindeksi keskimäärin vuosina 2010-2012

Muutos % 2010-2012 /2005-2009

Seinäjoki 100,6 97,9 -2,7

Vantaa 91,1 89 -2,3

Espoo 77,4 76,6 -1

Porvoo 89,1 88,2 -1

Joensuu 106,5 105,8 -0,7

Helsinki 90,3 89,7 -0,7

Lappeenranta 99 98,5 -0,5

Vaasa 92 91,5 -0,5

Kouvola 104,6 104,3 -0,3

Lohja 96,2 95,9 -0,3

Salo 96,5 96,4 -0,1

Hyvinkää 96,3 96,2 -0,1

Kuopio 114,4 114,4 0

Jyväskylä 99,4 99,7 0,3

Mikkeli 105,4 105,7 0,3

Turku 97,6 98,1 0,5

Kotka 109,3 109,8 0,5

Tampere 95,8 96,6 0,8

Oulu 107 107,9 0,8

Rauma 92,2 93 0,9


Kajaani 111,5 113 1,3

Rovaniemi 104,8 106,2 1,3

Kokkola 99,3 100,8 1,5

Lahti 98,8 100,4 1,6

Pori 101,1 104,7 3,6

Sairastavuus-indeksi laski suhteellisesti eniten Seinä-joella ja Van-taalla vuosina

2010-2012

Sairastavuus-indeksi nousi suhteellisesti

eniten Porissa, Lahdessa ja Kok-kolassa vuosina

2010-2012

Sairastavuusin-deksi oli alhaisin Espoossa ja kor-kein Kuopiossa vuosina 2010-

2012


Muuttuja kuvaa kuinka tervettä tai sairasta alueen väestö on suhtees-sa koko maan keskiarvoon (100). Indeksi perustuu kolmeen vakioituun muuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuu-teen työikäisistä ja erityiskorvattavia lääkkeitä saavien osuuteen alu-een väestöstä

Asuntokuntien tuloerojen kehitys vuosina 2005-2013 (Gini –kerroin)

Kaupunki Gini –kerroin keskimäärin vuosina 2005-2009

Gini –kerroin keskimäärin vuosina 2010-2012

Muutos % 2010-2012 /2005-2009

Helsinki 34,7 33,4 -3,7

Espoo 32,9 31,7 -3,6

Oulu 29 28,1 -3,1

Kotka 26,2 25,6 -2,3

Hyvinkää 26,6 26 -2,3

Kokkola 24,7 24,2 -2

Rovaniemi 26,4 26 -1,6

Rauma 26,9 26,5 -1,5

Kouvola 25,3 25 -1,2

Hämeenlinna 26 25,7 -1,2

Mikkeli 25,9 25,6 -1,2

Kajaani 25,5 25,2 -1,2

Kuopio 27,4 27,1 -1,1

Porvoo 27,1 26,8 -1,1

Vantaa 25,1 25 -0,4

Pori 26,4 26,3 -0,4

Salo 27,8 27,7 -0,4

Lahti 27,8 27,8 0

Tampere 29,7 29,8 0,3

Jyväskylä 27,2 27,3 0,4

Vaasa 27,3 27,7 1,5


Seinäjoki 25,7 26,1 1,6

Joensuu 27,9 28,4 1,8

Turku 30,1 30,7 2

Lohja 25,7 28,5 10,9

Asuntokuntien tuloerot väheni-vät suhteellisesti

eniten Hel-singissä, Espoos-

sa ja Oulussa vuosina 2010-

2012

Asuntokuntien tuloerot kasvoi-vat suhteellisesti eniten Lohjalla vuosina 2010-

2012

Asuntokuntien tuloerot olivat

korkeimmat Hel-singissä ja Es-

poossa sekä al-haisimmat Kok-kolassa vuosina

2010-2012

Lähde: THL, SotkaNet -tietokanta Muuttuja kuvaa asuntokuntien välisiä tuloeroja Gini –kertoimen avulla, joka voi vaihdella 1-100 välillä: mitä alhaisempi kerroin on, sitä tasaisempi tulonjako on asuntokuntien välillä.

Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset vuosina 2005-2012 (euroa per asukas)

Kaupunki* Sote –netto-kustannukset keskimäärin 2005-2009

Sote –netto-kustannukset keskimäärin 2010-2012

Muutos abs. euroa 2010-2012 /2005-2009

Muutos % 2010-2012 /2005-2009

Helsinki 3137 3472 335 10,7

Espoo 2630 2956 326 12,4

Vantaa 2710 3072 362 13,4

Porvoo 2668 3076 408 15,3

Turku 2885 3353 468 16,2

Tampere 2754 3226 472 17,1

Lahti 2703 3186 483 17,9

Oulu 2556 3023 467 18,3

Lappeenranta 2714 3215 501 18,5

Seinäjoki 2510 2989 479 19,1

Jyväskylä 2549 3046 497 19,5

Hyvinkää 2711 3246 535 19,7

Hämeenlinna 2804 3364 560 19,9

Mikkeli 2734 3285 551 20,1

Rovaniemi 2728 3304 576 21,1

Kuopio 2773 3387 614 22,1

Joensuu 2602 3180 578 22,2

Lohja 2653 3241 588 22,2

Salo 2763 3381 618 22,4

Kokkola 2703 3354 651 24,1

Vaasa 2888 3588 700 24,2

Kouvola 2717 3396 679 25

Pori 2574 3224 650 25,3

Rauma 2610 3280 670 25,7

Kotka 2883 3659 776 26,9

Sote –netto-kustannukset

nousivat vähiten pääkaupunki-

seudulla ja eni-ten Kotkassa

vuosina 2010-2012

Sote –kustannukset

olivat alhaisim-mat Espoossa ja Seinäjoella sekä korkeimmat Kot-kassa ja Vaasassa

2010-2012

Sote –kustannukset

kasvoivat kaikis-sa kaupungeissa 326-776 euron välillä asukasta kohden 2005-

2012


* Kajaanin tiedot puuttuvat vertailukelvottomuuden vuoksi Muuttuja kuvaa sosiaali- ja terveystoimen yhteenlaskettuja nettokustannuksia. Toimintakustannuksissa ovat mukana kunnan oman toiminnan, kuntayhtymän tai kuntayhtymien ja näiden ulkopuolelta ostettujen palvelujen kustannukset.

Sosiaalinen tasa-arvo –teemaan liittyvät keskeiset nostot


Pitkäaikaisten 25-64 -vuotiaiden toimeentulotukiasiakkaiden osuus suh-teessa vastaavanikäiseen väestöön kasvoi 22 kaupungissa ja väheni neljässä kaupungissa vuosina 2010-2012 verrat-tuna vuosiin 2005-2009. Toimeentulo-tukiasiakkaiden osuus oli korkein Kot-kassa, Kouvolassa, Helsingissä ja Lah-dessa sekä alhaisin Kokkolassa, Lohjassa, Raumalla ja Porissa.

KELA:n sairastavuusindeksi oli alhaisin Espoossa, Porvoossa ja Vantaalla sekä korkein Kuopiossa, Kajaanissa ja Kotkassa vuosina 2010-2012. Sairasta-vuuserot olivat suuret kahden ääripään välillä: Espoon indeksi oli vain 76,6 (koko maa 100), kun se oli Kuopiossa 114,4

Asuntokuntien väliset tuloerot ovat suurimmat Gini –kertoimen mukaan Helsingissä, Espoossa ja Turussa sekä tasaisimmat Kokkolassa, Kouvolassa ja Vantaalla. Tuloerot tasoittuivat 18 kaupungissa vuosina 2010-2012 verrattuna edelliseen viisivuotisjaksoon.

Sosiaali- ja terveystoimen nettokus-tannukset olivat alhaisimmat Espoossa, Seinäjoella ja Oulussa sekä korkeimmat Kotkassa, Vaasassa ja Helsingissä vuosina 2010-2012. Sote –kustannukset vaihtelivat 2956 (Espoo) ja 3659 (Kotka) euron välillä asukasta kohden.


Toimeentulotukiasiakkaiden osuus

väheni Turussa, Kokkolassa, Lap-peenrannassa ja Vaasassa vuosina 2010-2012, mutta kaikissa muissa kaupungeissa kasvoi verrattuna vuo-siin 2005-2009. Toimeentulotuen saajien osuus kasvoi kaksinker-taiseksi Kotkassa ja noin kolman-neksella Salossa ja Espoossa

KELA:n sairastavuusindeksi laski eniten Seinäjoella, Vantaalla, Espoossa ja Porvoossa vuosina 2010-2012 verrat-tuna vuosiin 2005-2009. Sairasta-vuusindeksi nousi eniten Porissa, Lahdessa ja Kokkolassa. Sairastavuusindeksi jäi koko maan keskiarvon alle 15 kaupungissa.

Asuntokuntien väliset tuloerot vähenivät suhteellisesti eniten Helsingissä, Espoossa ja Oulussa vuosina 2010-2012 aikaisempaan kehitykseen verrattuna. Päinvastainen tilanne oli Lohjalla.

Sote –kustannukset nousivat suhteel-lisesti vähiten pääkaupunkiseudulla vuosina 2010-2012. Kustannukset nousivat suhteellisesti eniten Kotkassa, Raumalla ja Porissa. Kustannukset nousivat noin viidenneksellä joka toisessa kaupungissa vuosina 2010-2012 aikaisempaan kehitykseen verrattuna.

Tulosten analyysi

① Jokaisen kaupungin sijoitusta verrattiin muuttujittain suhteessa toisiinsa absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan: jokainen kaupunki sai muuttujakohtaisesti sijoituksen perusteella arvon 1-26. Kaikki muuttujat olivat painottomia eli jokaista teemaa ja muuttujaa käsiteltiin samanarvoisesti.

② Jokaisen muuttujan summapisteet (sijoitukset) laskettiin yhteen absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan. Kaupunkien summapisteiden minimi oli 20 pistettä (=kaupunki olisi saanut parhaimman arvon jokaisessa muuttujassa) ja maksimi 520 pistettä (=kaupunki olisi saanut heikoimman arvon jokaisessa muuttujassa).

③ Yhteenlasketut summapisteet jaettiin muuttujien määrällä (20), jonka avulla saatiin sijoitusten keskiarvo muuttujakohtaisesti sekä absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman mukaan.

④ Kaupungit jaettiin niiden absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman sijoitusten keskiarvolla jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen: paras viidennes, toiseksi paras viidennes, kolmanneksi paras viidennes, neljänneksi paras viidennes ja viimeinen viidennes. Ensimmäisessä viidenneksessä oli kuusi seutua ja muissa viidenneksissä viisi seutua

⑤ Kaupungit jaettiin absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman yhteispisteiden ja muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella järjestykseen.

⑥ Elinvoima-analyysin tuloksia voi tarkastella a) muuttujakohtaisten taulukoiden (20) avulla tai b) absoluuttisen sekä suhteellisen elinvoiman yhteenvetotaulukoiden avulla

ABSOLUUTTINEN ELINVOIMA 20 MUUTTUJAN PERUSTEELLA

Analyysi: Timo Aro 2015 Kartta: Timo Widbom 2015

SUHTEELLINEN ELINVOIMA 20 MUUTTUJAN PERUSTEELLA

Analyysi: Timo Aro 2015 Kartta: Timo Widbom 2015

Tulkinnat absoluuttisen elinvoiman näkökulmasta

① Kaupunkien elinvoimaa verrattiin samanaikaisesti absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman näkökulmasta. Absoluuttisen elinvoiman kohdalla oli tavoitteena tunnistaa kehitystä mittaavien muuttujien avulla rakenteeltaan vahvimmat ja kilpailukykyi-simmät kaupungit. Absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman muuttujia analysoitiin saman aikaikkunan aikana (2005-2013), mutta keskeinen ero on siinä, että absoluuttinen elinvoima kehittyy keskipitkän ja pitkän aikavälin kuluessa, kun taas suhteellista elinvoimaa on muutosdynamiikan vuoksi mielekästä analysoida vain lyhyellä aikavälillä.

② Absoluuttisen elinvoiman osalta vahvimpaan viidennekseen kaupungeista kuuluivat Espoo, Vantaa, Helsinki, Vaasa, Tampere ja Oulu. Vahvimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Vaasa ja Helsinki. Heikoimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Kotka ja Kouvola.

③ Absoluuttinen elinvoima perustuu historialliseen kehitykseen, alueellisen työnjaon muodostumiseen ja sijaintiin, jonka ansiosta tietyt alueet ovat olleet vahvoja vuosikymmenien ajan. Absoluuttisen elinvoiman osalta vahvin viidennes kaupungeista ei sisältänyt suuria yllätyksiä aikaisempien kilpailukykytutkimusten perusteella. Samat kaupungit ja kaupunkiseudut olisivat kärjessä tai kärkijoukossa lähes millä tahansa kehitystä kuvaavalla kilpailukykymuuttujalla. Hyvä tilanne perustuu pitkäaikaiseen myönteiseen kehitykseen erityisesti aluetalouden, työpaikkakehityksen, osaamisen ja vetovoiman osalta. Absoluuttisen elinvoiman kohdalla usein yksi myönteinen tekijä vaikuttaa positiivisesti toiseen ja luo kumuloituvia myönteisiä kerrannaisvaikutuksia. Kärkiviidenneksen kaupunkien tunnuspiirteenä oli Vaasaa lukuun ottamatta se, että niillä on ns. alkuetua puolellaan ja ne ovat saaneet vuosikymmeniä kilpailuetua olemalla kansallinen asutus-, työpaikka- ja osaamiskeskittymä, sijainnin ansiosta ja olemalla vetovoimainen asukkaiden, yritysten ja investointien sijaintikohde. Porvoon, Lohjan ja Hyvinkään kaltaiset pääkaupunkiseudun kaupunkien vaikutusalueella olevat kaupungit saivat merkittävää etua sijainnistaan lähellä suuria keskuksia.

④ 26 kaupunkia jaettiin jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen niiden saaman eri muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella. Espoo ja Helsinki olivat absoluuttisen elinvoiman osalta vahvimpia: Espoo oli parhaassa viidenneksessä jokaisessa viidessä teemassa ja Helsinki neljässä teemassa lukuun ottamatta sosiaalista tasa-arvoa. Vantaa, Vaasa, Tampere ja Porvoo olivat parhaassa viidenneksessä kolmessa teemassa viidestä. Hyvinkää ja Seinäjoki kuuluivat parhaaseen viidennekseen kahdessa teemassa. Kokkola, Oulu, Rauma, Turku ja Lappeenranta pääsivät parhaaseen viidennekseen yhdessä teemassa. Sosiaalinen tasa-arvo –teemassa oli eniten hajontaa elinvoimaltaan vahvimpien kaupunkien osalta: esimerkiksi pääkaupunkiseudun kaupunkien osalta Espoo ja Vantaa kuuluivat sosiaalisen tasa-arvon osalta parhaaseen viidennekseen, mutta Helsinki jäi heikoimpaan viidennekseen.

⑤ Kaupunkien elinvoimaa verrattiin samanaikaisesti absoluuttisen ja suhteellisen

elinvoiman näkökulmasta. Suhteellisen elinvoiman osalta oli tavoitteena tunnistaa muutosdynamiikaltaan ”nosteessa olevat”, muutosherkimmät ja ketterimmät kaupungit. Absoluuttisen ja suhteellisen elinvoiman muuttujia analysoitiin saman aikaikkunan aikana (2005-2013), mutta keskeinen ero on siinä, että absoluuttinen elinvoima kehittyy keskipitkän ja pitkän aikavälin kuluessa, kun taas suhteellista elinvoimaa on muutosdynamiikan vuoksi mielekästä analysoida vain lyhyellä aikavälillä.

⑤ Suhteellisen elinvoiman kohdalla analysoitiin kaupunkien muutos- ja kehitysdynamiikkaa vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Suhteellisen elinvoiman kohdalla voi tapahtua äkillisiä ja nopeita muutoksia ylös- ja alaspäin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Tavoitteena oli tunnistaa ”kovan” elinvoiman lisäksi eniten asemaansa kohentaneet tai positiotaan menettäneet kaupungit. Suhteellisen elinvoiman vahvimman viidenneksen muodostivat pohjalaiskaupungit (Seinäjoki, Vaasa ja Kokkola), Lappeenranta, Kuopio ja Helsinki. Pohjalaiskaupunkien ja Kuopion kehitysdynamiikka on ollut vahvaa 2010-luvun vaihteen jälkeen. Vahvimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suh-teellisen elinvoiman mukaan Vaasa ja Helsinki. Heikoimpaan viidennekseen kuuluivat sekä absoluuttisen että suhteellisen elinvoiman mukaan Kotka ja Kouvola.

⑥ 26 kaupunkia jaettiin jokaisen viiden teeman kohdalla viiteen viidennekseen niiden saaman eri muuttujien sijoitusten keskiarvon perusteella. Suhteellisen elinvoiman osalta vahvin kaupunki oli Seinäjoki, joka kuului ainoana kaupunkina jokaisen viiden teeman osalta parhaaseen viidennekseen. Suhteellisen elinvoiman osalta hyvään tulokseen pääsivät lisäksi Kuopio, Vaasa, Kokkola ja Helsinki, jotka ylsivät kolmessa teemassa parhaaseen viidennekseen. Pori, Lappeenranta, Rovaniemi ja Kajaani pääsivät kahdessa teemassa parhaaseen viidennekseen. Yhdessä teemassa parhaaseen viidennekseen pääsivät Hyvinkää, Joensuu, Jyväskylä ja Oulu.

⑦ Kaupunkien ketteryys- tai kimmoisuuskyky vaihteli merkittävästi vuosien 2005-2013 välisenä aikana. Viime vuosien aikana eniten positiotaan suhteessa aikaisempaan kehitykseen nostivat parhaimman viidenneksen (Seinäjoki, Vaasa, Kokkola, Lappeenranta, Kuopio ja Helsinki) lisäksi muun muassa Pori ja Rovaniemi. Suhteellisen elinvoiman osalta parhaiten menestyneet kaupungit ovat kyenneet parhaiten (=herkimmin) reagoimaan talouden suhdannevaihteluihin tai häiriöihin. Metsä- ja ICT-teollisuuden raju rakennemuutos ilmenee siinä, että Kouvolan ja Kotkan suhteellinen elinvoima laski ja Salon romahti. Toisin sanoen Kouvolan, Kotkan ja Salon kaltaiset rakennemuutospaikkakunnat eivät ole toistaiseksi kyenneet riittävästi joustamaan tai toipumaan yhden toimialan rakennemuutosshokista. Kokkola ja Pori ovat taas esimerkkejä alueista, jotka ovat kyenneet ”palautumaan”, uusiutumaan ja monipuolistamaan toimialarakennettaan pitkän rakennemuutoksen seurauksena.

Tulkinnat suhteellisen elinvoiman näkökulmasta

kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi 2005 2013

Data & Analytics