inter vivos - pykala.fi · rusteellisen harkinnan jälkeen, kertoen olevani valmis antamaan...

Inter VivosPykälä ry:n jäsenlehti 5/2013

Oikkarin joulu.

3

PääkirjoitusOi niitä aikoja. Nämä sanat voisin tähän kirjoittaa, laulun tämän sa-malla itse laulellen. Sitä istuu Korruptiositseillä ja vaivoin pidättelee kyyneliä tätä laulellessaan, kuullessaan muiden tämän laulavan. Jo-tain on pielessä. Ehkä sitä alkaa jo käydä vanhaksi. Vaan olipa ker-ran matka nuoruuden. Siihen kuului aika paljon aikaa Pykälässä. Siihen kuului aika paljon pykälistejä.

Lähetin hakemukseni IV:n päätoimittajaksi 31.12.2012 pitkän ja pe-rusteellisen harkinnan jälkeen, kertoen olevani valmis antamaan kaikkeni tämän lehden hyväksi. Noh, sen koitin parhaani mukaan tehdä. Ei ole helppoa lähteä takaisin yhdistyksen aktiivitoimintaan, jos opintovuosia on takana jo näin paljon. Kannatti lähteä mukaan. Kaikkien kannattaisi lähteä.

Vaan nyt puuttuu enää gradu. Ajattelin oikein viisaasti lähteä sitä Alankomaihin miettimään. Sehän sopii ihan kivasti paitsi tämän nu-meron kansainväliseen teemaan, niin myös tässä numerossa tehtyyn pienimuotoiseen tutkimukseen gradujen arvosanoista. Jonakin päi-vänä minäkin saan tutkielmastani sellaisen. Jokainen saa ennen val-mistumistaan. Oikkarin joulu.

Täytyy lähteä ulkomaille, jotta sieltä voisi palata. Kannattaa lähteä, vaikka ei sinne jäisikään. Siellä oppii ymmärtämään paremmin omaa kotimaataan, kotikaupunkiaan, kotiaan, omaa elinympäristöään, omaa yliopistoaan. Näin minulle on kerrottu. Kerran olinkin vuoden ulkomailla, päädyin sen vuoksi oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ei huono homma sekään.

Päätoimittajan on helppo elää, kun muut ahkeroivat, niin nytkin. Suurin kiitos tästä IV-vuodesta kuuluu ehdottomasti taittajalleni Annika Solehmaiselle, joka on jokaisen kerran saanut materiaalin näyttämään niin hyvältä. Itse sitä vain viimeiseen asti suoltaa ja hio omaa ja muiden materiaalia, miettien enemmän sanojen harmoniaa kuin kuvaa niiden taustalla.

Kiitos IV:n toimitus. Tämä on ollut koko ryhmän huikea show, niin paperilla, juhlissa kuin kokouksissakin. Toivottavasti olemme saa-neet aikaan jotain kestävää. Kiitos kaikki, jotka ovat olleet mukana kirjoittamassa ja kuvittamassa IV:tä, antamassa ideoita ja palautetta. Kiitos Ylioppilaslehti ja Vappu Kaarenoja. On hyvä aloittaa IV-vuo-si keskustelulla sensuurista, on hyvä päättää se tarkastelemalla gra-duarvosanoja. Kiitos Pykälä ry. Kaikista mahdollisuuksista.

Se majatalo mieleen usein palaa. Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää uudelleen. Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta teille jokahiselle. Tulkoon joulu kansoille maan.

Mikko RudankoPäätoimittaja 2013

4

SisältöVAKIOT 3 Pääkirjoitus 6 IV tenttaa 7 Bona mater familiae 8 Heikin palsta 9 IV Ajankohtaiset12 TOP IV15 HELP-palsta16 Experto Credite67 Osavuosikatsaus68 Julkinen runosuoli72 Onnea valmistumisesta!74 Perhonen

18 Suuri arvosanametsästys30 Dekaani Kimmo Nuotio33 Kolumni: Koulutuspaikkojen lisäämisestä34 HPP on Suomen paras oikeustieteen opiskelija- työnantaja36 Juristit liike-elämän johtopaikoilla40 Lauri Koskentausta, HYY:n hallituksen puheenjohtaja 201342 IV testaa... Pykälä ry44 Pykälä ry:n valmennuskurssit – haastattelussa vastaava kurssipäällikkö Erkko Meri45 Ritva Pernanen on unelma-ammatissaan47 Ei kolmea ilman neljättä48 Matkalla Konjicissa, Supporting Area Meeting 11.-15.9.201352 Opiskelijaelämää Tübingenissä56 Kriminaaliklubi Kiinassa59 Hattrick 2013: A Trilogy69 Kinkkukärpänen

5

Inter Vivos 5/2013YHTEYSTIEDOT

Päätoimittaja Mikko Rudanko [email protected] +358 45 114 9915

Taittaja Annika Solehmainen [email protected] +358 45 256 5905

Kirjoittajat Heidi EloTuomas Haavikko & Eero RapolaInes HuhtaAnnika JuvonenNiina KarjunenOskari KorhonenJaakko LaitinenAura LehtonenMikko NurmistoLaura PäivinenMikko RudankoMatti SillanmäkiOskari SteniusVerna SyrjänenSuvi SyvänenTiia Vuoristo

Kansikuva: Katriina Näveri Kannen sivu: Niko Aarnio

Sähköpostiosoite:[email protected]

ILMOITUSMARKKINOINTI

[email protected]

Charlotta Bonsdorff+358 40 715 2255Riku Saarinen +358 50 500 3533Mikke Vepsäläinen +358 50 534 9014

Sähköpostiosoitteet:[email protected]

Painopaikka:Forssa Print Oy

Painos:1900 kpl

Inter Vivos saa HYYn tukea.

tähän tulee kuva

6

IV tenttaaIV:n tontut tenttasivat tällä kertaa Pikkujouluissa Tavastialla. 1. Kehen haluaisit törmätä mistelin oksan alla? 2. Tuleeko Pukki kylään tänä vuonna? 3. Kannattaako uutena vuonna luvata jotain ja jos kannattaa, niin mikä on uuden vuo-den lupauksesi?

Liina M.1. Kuumimpaan pykälistimieheen! 2. Ehdottomasti, oon ollut kilttinä. 3. Kannattaa luvata. Lupaan, että ens vuodesta tulee vielä mahtavampi ku täs-tä vuodesta.

Ville L.1. Sara Sieppi, Miss Suomi 2011. 2. Ei näillä viiksillä, oon ollu tuhma. 3. En harrasta uuden vuoden lupauksia, vaan ryyppäämistä.

Teksti ja kuvat: Verna Syrjänen

Tio T.1. Kate Moss! 2. Pukki ei tuu tänä vuonna. 3. Dokata enemmän ku tänä vuonna, koska en harrasta uuden vuoden lupa-uksia, vaan KV-viikkoja.

Marika A.1. Haluan törmätä Joulupukkiin! 2. Tottakai! Oon ollut kiltti. 3. Viettää hienompi vuosi kuin edellinen ja suosittelen muillekin!

7

Hallitus:Bona Mater Familiae

Suvi Syvänen, hallituksen puheenjohtaja 2013

Jälleen yksi vuosi on vierähtänyt Pykälän toiminnassa – minne se oikein meni? Tuntuu kuin olisin vasta eilen tart-tunut ensimmäistä kertaa puheenjohtajan nuijaan, mut-ta nyt onkin jo aika luovuttaa se eteenpäin. Ajan kulu-minen nopeasti kertookin paljon hallitustoiminnan luon-teesta. Vuoden aikana kalenteri täyttyy nopeammin kuin ehdit kirjoittaa ja viikot ovat merkillisiä sekoituksia aa-muyöhön jatkuvista juhlista, yritystapaamisista ja keski-yöhön asti kestävistä kokouksista – parhaassa tapaukses-sa sanoistaan pääsee ottamaan mittaa paneelikeskustelus-sa heti Lakimiesliiton infoa seuraavana päivänä. Vaikka hallituksen oravanpyörässä pyöriessä onkin usein vaike-aa keskittyä suunnitteluun tai luoda uutta, on kuluneen vuoden aikana kuitenkin saatu paljon aikaiseksi: tilo-ja on uudistettu, opintopiiritoiminta on aloitettu, kauan odotetut Vappubileet ja Syysklassikko järjestetty ja van-hoja asiatapahtumia elvytetty. Erityisen mahtavana pi-dän kuitenkin sitä, että kerhotoiminta on lähtenyt uu-teen nousuun. Hyvä te!

Voisikin sanoa, että kulunut vuosi on ollut ennen kaik-kea aktiivisen jäsenistön vuosi. Toimintamme tavoittaa innokkaiden toimijoidemme ansiosta entistä laajemman skaalan pykälistejä – cocktail-hulluista ja reserviupsee-reista aina äiteihin asti. Mahtavaa! On ollut hienoa seu-rata vierestä, kuinka tarmokkaat jäsenet ottavat ohjat omiin käsiinsä ja järjestävät juuri sellaista toimintaa, mitä itse haluavat. Viimeistään nyt voikin sanoa, että Pykä-lässä kaikille löytyy omannäköistä tekemistä. Haluaisin-kin tässä yhteydessä vielä painottaa, etteivät valiokun-nat ole ainoa tapa olla mukana toiminnassa. Mikäli et tänä vuonna saanutkaan virkaa, älä lannistu! En minäkään ole kaikkia vaaleja voittanut, mutta tässä sitä silti seistään. ;) Erästä ystävääni lainatakseni: ”mietin, mitä tekisin ensi vuonna Pykälässä, ja tajusin että voin tehdä oikeastaan mitä vaan :DDD”. Tämä pitää täysin paikkansa, joten kannattaa siis olla avoimin mielin ja lähteä mukaan erilai-siin toimikuntiin, kerhoihin tai vaikkapa Spexiin!

Itselläni kuluneet vuodet Pykälän toiminnassa ovat olleet täynnä tuhansia ilon hetkiä, niin paljon naurua että vat-

saan koskee, unohtumattomia ihmisiä, kokemuksia ja toi-lailuja. Vaikka Pykälä-matkani varrelle on luonnollisesti osunut myös itkua, huutoa ja läikkyneitä GT:itä, ne ovat saaneet hyvät hetket tuntumaan entistäkin paremmilta! Matkan varrella Pykälästä on tullut kuin toinen koti, jon-ne tunnen aina olevani tervetullut. Kiitos siis kaikille teil-le, jotka ovat tehneet matkastani ikimuistoisen!

Erityisesti haluan vielä kiittää kahta viimeistä hallitusta, joissa olen saanut kunnian olla mukana. Julppa, Tom-mo, Tume, Brittis, Epa, Jaakkis ja Niinis – kiitos tu-hansista ja tuhansista mielettömistä keskusteluista, pos-tinjakajan hatuista, meikkituokioista, nauruista ja ”yh-dessä me selvitään”-fiiliksestä. Olette parhaita<3 Sonja, Rene, Mikko, Krisu, Riku, Outi ja Jenna – kiitos ha-leista, rakkaudesta ja siitä, että minäkin olen aina voinut olla oma itseni. Halihalijee<3

Vaikka yksi etappi on jo saavutettu, ei matka varmasti lopu tähän.

Haikein mielin luovutankin tässä vaiheessa puheenjohta-jan nuijan Eero Rapolalle ja toivotan huimasti tsemppiä ensi vuodelle – siitä tulee varmasti huikea!

8

Heikin palstaLähetä omat kysymyksesi Heikille osoitteessa www.pykala.fi/julkaisut/kysy-heikilta

Kirjoita, kirjoita, kirjoita vaanTervehdys Heikki,

Joku opettaja kielsi miniatyyrikäsialan käytön tenttivasta-uksissa. Vastaustila on oikiksen tenteissä ja kuulusteluissa yleensä rajattu. Käsitän niin, että tällä on tarkoitus rajoit-taa ei pelkästään käytetyn tilan vaan myös tekstin määrää. Miten sinä kohtelet miniatyyrikäsialan käyttäjiä ja miten heitä pitäisi kohdella? Voisiko heidät jotenkin ohjata tyy-dyttämään mielihalujaan pienoisjunaratojen tai bonsaipui-den pariin, vaikka heillä onkin sinänsä juristimainen ta-voite saavuttaa ylimääräistä etua kuitenkin normin sana-muotoa noudattaen?

Tasapuolisuuden nimissä: Aika usein on ilmeistä, et-tei opettaja ole kysymystä laatiessaan ottanut vastausti-laa huomioon tai toisinpäin. Mihin toimiin aiot ryhtyä sen johdosta?Nimim. Yhdeksänteen piiriin

HEIKKI:Hyvä Yhdeksänteen piiriin,Tila ja teksti käyvät yhtä jalkaa, eli tilaa rajoitetaan siksi, ettei tekstiä tulisi liikaa. Ihmisten käsialoissa on aika pal-jon normaalivaihtelua, mutta kyllähän varsinaisen minia-tyyrikäsialan erottaa – Paavo Lipposta lainatakseni – so-kea Reettakin. Ei tuollaista tarvitse sallia, perusteena van-ha kunnon jokapaikanhöylä eli yhdenvertaisuus. Jos joku kirjoittaa tunnollisesti omalla hehtaarikäsialallaan ja toi-nen saa käyttää suurennuslasia edellyttävää skriptiä, niin sehän ei toki käy. Mikropiirien juottaminen ja chihuahuan kasvatus ovat harrastuksista parhaita mikroskriptin käyt-täjälle.

Egalité Hei Heikki!

Olen jo pitempään pohtinut huomattavaa epäkohtaa, eli sitä, että naisten hiustenleikkuu maksaa enemmän kuin miesten? Onkohan tämä ihan laillista jakaa ihmisiä tällä tavoin eri luokkiin?Nimim. Mies95

HEIKKI:Arvoisa Mies95,On sallittua kohdella ryhmiä eri tavoin, jos peruste on lain-mukainen eikä esimerkiksi sukupuolen perusteella syrjivä. Tässä voisi olla ehkä kysymys siitä, että naisten hiusten-leikkuu edellyttää enemmän työtä. Naisten hiuksiin myös laitetaan kaikenlaisia tököttejä, jotka maksavat. Hinnoit-telu perustunee sekä miesten että naisten osalta jonkinlai-seen keskiarvotyömäärään, joten tätä esittämääni tulkintaa ei voida kumota esimerkiksi vastaväitteellä, että myös joit-tenkin miesten hiustenleikkuu voi olla työlästä. Tämä nyt oli tällainen nykykäytäntöä puolustava advokaattinäkö-kulma, joka kieltämättä perustuu asiaa koskevan tosiasi-apuolen puutteelliseen tuntemukseen, mitä nyt parturissa on tietysti itse tullut käytyä.

Kynäsi eivät olet sinunArvon inspehtori!

Olen havainnut, että työpaikoilta lähtee työntekijöiden mukaan aina välillä muun muassa toimistotarvikkeita. Tarvikkeet on toki tarkoitettu työntekijöiden käyttöön, mutta toisaalta ne ovat työpaikan omaisuutta. Syyllistyy-köhän työntekijä esimerkiksi näpistykseen napatessaan näin vähän ylimääräisiä tarvikkeita mukaansa, esimerkik-si Porthaniaan tenttimään lähtiessä, jos kyse on opiskeli-jasta?Nimim. Opiskelijatyttö

HEIKKI:Hyvä Opiskelijatyttö,Periaatteessa vastaus on helppo, eli kyllähän siinä näpis-tykseen syyllistyy, jos tahallisuuspuoli täyttyy eli tarkoi-tus ei ole vain lainata työnantajan omistamia varusteita. Ehkä siis fiksuinta hankkia siis omat. Tosin fiksu työnan-taja tuskin tekee rikosilmoitusta, jos jokunen lyijykynä joskus eksyy työntekijän matkaan. Asenne saattaa muut-tua ratkaisevasti, jos työpisteestä alkaa kadota vastaavalla tavalla kopiokoneita, fax-laitteita ja kirjoituspöytiä.

Mun koti on täälläHyvä Heikki,

Kun minusta tulee rikas juristi, niin kumpi olisi parempi, täystiilitalo vai hirsitalo?Nimim. Lawyertobe

HEIKKI:Arvoisa Lawyertobe,Jos sopii, jätän nyt arvioimatta kysymyksen lähtökohdan, eli sen jos ja kun sekä millä ehdoilla sinusta mahdollisuus tulee rikas tai juristi – ja mikä on näiden seikkojen yhtey-den erilaisten talojen hankintaan.

Kysymys osuu muutenkin yhteen niistä asiaryhmistä, joi-den osalta asiantuntemukseni uupuu yllättäen hieman asi-antuntijatasosta. Olen kuitenkin asunut sekä puu- että tii-litaloissa, eikä kummassakaan lajityyppinä mitään vikaa ole. Aika paljon tässä puhutaan mielikuvista ja mielty-myksistä – sekä taloista yksilöinä. Itseäni puutalot viehät-tävät kuitenkin enemmän. Ne ovat hengittäviä, ainakin jos niitä ei pilattu ylimääräisillä muovieristeillä, ja ne tapaavat olla myös kivemman näköisiä. Sellaista älä mielellään kui-tenkaan hanki, jossa vanhaan puurunkoon (rintamiesta-loon tms.) on liitetty tiilinen elintasosiipi. Tosin: sellaises-sakin saattaa voida asua onnellinen perhe, koska tärkein-tä on kuitenkin, minkälaisella kokoonpanolla niiden seini-en sisällä eletään.

IV Ajankohtaiset

Teksti: Heidi Elo

Lamput sammuu, kaikki väki nukkuu, väki nukkuu.Oikkarimme silloin varpahillaan, varpahillaan,

varovasti hiipii kohti kirjaa, lakikirjaa.Tip tap tipe tipe tip tap tip tip tap.

Joulu on tunnetusti yksi vuoden rakastetuimpia juhlia: täynnä rauhaa ja lepoa. Kaikki pitävät joulusta, jotkut kutsuvat itseään aiheellisesti suorastaan joulufrii-keiksi. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole kaikkien kohdalla. Ajatellaanpa vaikka pientä oikkaria, jolle pykäläviidakkoon eksyminen voi parhaimmillaan olla sama asia kuin lapsen eksyminen joulun ihmemaahan täynnä avaamattomia, arvoituk-sellisia patteja. Oikkarille pitkä joululoma ilman A:n ja B:n kiperiä välienselvit-telyjä ja ylväitä johtopäätöksiä sekä metodien salapoliisimaista etsimistä voi olla myös passivoiva ja turhauttava kokemus. Ei luentoja, lähes velvollisuus olla pänt-täämättä… Nousiko päähän paniikin kylmä hiki?

Ei hätää! Tässä on sinulle, puhdassydäminen oikeustieteen ylioppilas, joulun ih-memaan löydös ja toivelahja: (piilo)juridinen selviytymislista! Ja jotta et aivan hä-tääntyisi vieraan tekstilajin äärellä, tämäkin asia on järjestetty: Lista kulkee mu-kanasi kuin mikä tahansa säädös.

Lista oikeustieteen ylioppilaan selviytymisestä talvi-sen pänttäämättömyysvelvoitteen aikana (2013)

1 luku: Yleiset säännökset1 §: Tavoite: Tämän listan tavoitteena on1) ehkäistä oikeustieteen ylioppilaan tuskaa ja turhautumista;2) vähentää edellisten johdosta hiustenlähtöä stressinaiheuttaman hiusten repimisen vuoksi;3) poistaa edellisen johdosta oikeustieteen ylioppilaan vaikeutuneet mahdollisuudet saada koulu-tustaan vastaava työpaikka huomioon ottaen alan vakiintunut käytäntö lakimiesten ja harjoitte-lijoiden ulkoisesta edustavuudesta tarjoamalla oikeustieteen ylioppilaalle käyttökelpoisia ja huo-maamattomia ratkaisuja joulun aikaiseen piilo-opiskeluun. Sitä, mitä joulun aikaisella tarkoite-taan, selvitetään tämän listan 2 §:ssä.

2 §: Soveltamisala: Tätä listaa sovelletaan joulu-nimiseenajanjaksoon 24.12.–26.12.

3 §: Määritelmät: Tässä listassa tarkoitetaan:1) oikeustieteen ylioppilaalla yliopiston luentosaleissa ja kirjastoissa viihtyvää oliota, jonka tyy-pillisiin ominaispiirteisiin kuuluu tietyssä elinkaarensa vaiheessa mm. omituinen kiinnostus met-siin: Olio kantaa säännönmukaisesti mukanaan paksua metsänvihreää kirjaa, joka on auki mm. ym-päristönsuojelulain kohdalta; sekä edellisestä huolimatta kaikenlainen ekologisuuden vastustami-nen suosimalla metsänvihreitä kirjoja varten hulppeahintaisia kantokasseja ja kyseisiä kirjoja sel-ventäviä, omituisia teknisiä laitteita. Oikeustieteen ylioppilaan asemaa ja aseman oikeusvaikutuk-sia selvitetään tämän listan 4 §:ssä.

Joulu tulee! – Oikkari, oletko valmis?

10

2) piilo-opiskelulla sellaista oikeustieteen ylioppilaan opiskelua ja tieteensä harjoittamista, joka ei siir-ry joulun viettäjien tietoon. Tapoja, joilla menettely voidaan katsoa piilo-opiskeluksi, selvitetään tämän listan 4–7 §:ssä.

2 luku: Piilo-opiskelu4 §: Teknisten laitteiden hallussapito ja hyödyntäminen. Oikeustieteen ylioppi-laan tyypillinen ominaisuus, erinäisten hulppeahintaisten teknisten laitteiden hallussapito, tulee pii-lo-opiskelussa tarpeeseen. Jos pykälien himo iskee kesken joulukuusen koristelun, voi hän aina tarjo-ta joulun viettäjille luontaista oikeustieteen ylioppilaan empaattisuuttaan ja avuliaisuuttaan: ”Voi että, nyt asetit tähden väärään kulmaan! Odottakaa hetkinen, niin tarkastan asian.” Näin ollen oikeustie-teen ylioppilas pääsee luvallisesti teknisen laitteensa luo ja sitä kautta Finlexiin, tuon ehtymättömän riemun lähteensä syleilyyn. Koska yleinen tosiasia on, että joulukuusen tähden oikea-oppinen asenta-minen edellyttää tarkkuutta, johon vain tuleva juristi kykenee, oikeustieteen ylioppilas ehtii tarkastaa tuoreimman oikeuskäytännön niin kartellien seuraamusmaksuista kuin rakennusluvista unohtamatta tietenkään ympäristönsuojelulain tarkoitusta. Ja kuinka ollakaan, asettaessaan lopulta tähden ensim-mäiseen mieleensä tulevaan asentoon oikeustieteen ylioppilas saa osakseen ainoastaan raikuvat kiitok-set: ”Totta kai, missä me emme voisi luottaa tietoosi ja arviointikykyysi? Sinähän olet tuleva juristi!”

5 §: Ruoansulatusongelmat. Joulun aika merkitsee joulun viettäjille – ja siten ulkopuolisen silmissä myös oikeustieteen ylioppilaalle – ruoansulatuskanavan runsasta käyttöä, mikä puolestaan voi aiheuttaa erinäisiä epämieluisia ongelmia. Oikeustieteen ylioppilaalle nämä ongelmat kääntyvät sen si-jaan voitoksi: seurueen keskeltä voi rynnätä pois vaikka kesken lahjojen avaamisen, jos vatsakrampit saa näyttämään tarpeeksi aidoilta. Jos pääsy paksujen metsänvihreiden kirjojen luokse on evätty, ei hä-tää: Tekniset laitteet kyllä löytävät jälleen tiensä tuomiolauselmien ihmeelliseen maailmaan.

6 §: Oikkareiden jouluyö. Herkkua on siinä tosiaan monenlaista, kun muu väki nukkuu anta-en oikeustieteen ylioppilaalle pitkään odotetun tilaisuuden sukeltaa metsänvihreisiin kirjoihinsa lakiensoveltamisaloja pidemmälle. Nyt hän voi leikitellä pykäliensä kanssa, kunnes päivä koittaa taivahalla – jollei ole jatkuvasta, kuluttavasta piilo-opiskelustaan johtuen ehtinyt jo nukahtaa.

11

– 40 %

Tilaa [email protected] 020 442 4100 Talentumshop.fi»

Talentum tukeeopiskeluasi

Talentum on Suomen suurin juridiikan kustantaja. Tuotteemme on tarkoitettu vaativaan ammatti käyttöön, oikeustieteen opiskelijoille ja eri alojen käytännön

ammatti laisille. Kirjoittajamme ovat maan parhaita omien alojensa asiantuntijoita.

Alennukset kirjoista

Tutustu nyt uudistuneeseen verkkokauppaamme, saat oikeustieteen opiskelijana vuoden loppuun saakka kaikista Talentumin

kirjoista 40 %:n alennuksen alennuskoodilla OTY1302A.

Tutustu ja tilaa: www.talentumshop.fi.

Suomen Laki -hakupalvelu

Hae oikeutta sieltä mistä se helpoimmin löytyy.

Opiskelijoille Suomen Laki hakupalvelun käyttö on maksutonta yliopiston tietokoneilta tai mistä

tahansa Nelliportaalin kautta.

190x270_inter_vivos_opiskelijan_edut.indd 1 5.11.2013 9:22:11

12

Top IVNo nyt on hyviä hommia tarjolla!

1 IV:n päätoimittaja2000: Onni Koivu; 2001: Olli Kärkkäinen; 2002: Leena Mäkipää; 2003: Mia Koro; 2004: Antti Korho-nen; 2005: Kirill Tervo; 2006: Samu Lassila; 2007: Antti Laitila; 2008: Hannu Partanen; 2009: Nelli Vilk-ko; 2010: Nina Toivonen; 2011: Isabella Lehti; 2012: Samuli Huttula; 2013: Mikko Rudanko; 2014: Sinä. Hae NYT! Pykälän Uutisista (IV:n edeltäjä) se Nelosen uutisten päätoimittaja Eero Hyvönenkin aikanaan aloitti. Ja moni muu.

2 KV-viikkotoimikuntaOletko KV-mielinen? Luitko tämän IV:n jutun Jaakko Laitisen Hattrickistä ja löysit palavan palon sisäl-täsi? Haluat varmasti kokea sen todellisen KV-viikkojen KV-viikon? Se on tietysti Pykälän KV-viikko, jota sinäkin voit nyt olla järjestämässä! Suunnittele hyvässä seurassa mitä uskomattomampia juttuja poh-joismaisia vieraitamme varten, osallistu niihin itsekin ja hups, kohta löydätkin itsesi Islannista syömästä hainlihaa paikallisen Brennivín-juoman kera tai Oslosta uimasta alasti vasten Oopperatalon luomaa sil-huettia. Keskellä päivää.

3 SillistoimikuntaMissä on Sillis? Sinä voit päättää. Mitä Silliksellä on? Sinä voit valita. Mikä on Sillis? Vuoden mahtavim-man viikon huipentuma, eli oikeastaan siis vuoden mahtavin tapahtuma, jonka etkot järjestetään yleen-sä nimellä ”Vuosijuhlat” (joiden järjestäminen on kuulemma kivaa sekin). Mutta nyt on oikeasti näissä järkkäilyissä vain taivas rajana. Etkä tarvitse mitään kokemusta mistään. Kunhan olet mukana herättä-mässä henkiin luvattoman hauskaa ja tapahtuma-aamuun asti ehdottoman salaista juhlaa, jossa karne-vaalitunnelma lopulta repeää.

4 OpintovaliokuntaOletko huolestunut opinnoistasi? Onko sinulla tullut niissä vastaan ylitsepääsemättömiä ongelmia? Tun-tuuko, etteivät opiskelijat pysty tekemään tarpeeksi opinto-olojensa parantamiseksi? No mutta, tule ker-tomaan ajatuksiasi Opintovaliokuntaan! Jäsenyys ei edellytä minkäänlaisia vaaleja tai hakemuksia vaan olet tervetullut kokouksiin valiokunnan täysivertaisena jäsenen koska vain! Tämä on se paikka, missä si-näkin voit vaikuttaa, täällä sinäkin saat äänesi kuulumaan tiedekuntaan ja Porthanian kaikkiin kerrok-siin.

Teksti: Mikko Rudanko

13

Lakimiesliiton järjestämän Oikkari Te-kee Hyvää -tapahtuman tuotto lahjoite-taan Uusi Lastensairaala 2017 -kohteel-le. Haluamme kiittää tapahtumassa mu-kana olleita yrityksiä:

Avance Borenius Castrén & Snellman Deloitte Dittmar & Indrenius Fondia Hammarström Puhakka Partners Hannes Snellman Juridia Kemira Kotiranta & Co Krogerus Markkinaoikeus Ravintola Kaivohuone Valtakunnansyyttäjävirasto

14

Tieto vai arvaus?

Jäsenetuhinta 89 € (+ alv 10 %)

Normaalihinta 105 € (+ alv 10 %)

ISBN 978-952-246-124-7653 sivua

Janne Häyrynen, Ville Kajala

Uusi arvo-paperi-markkinalaki

Kirja on kattava ja ajantasainen kommentaari uudesta arvopaperi-markkinalaista. Kirjassa käsitellään uudistetun arvopaperimarkkinalain säännökset sekä arvopaperimark-kinalakia täydentäviä säännöksiä ja luodaan katsaus EU-sääntelyyn sekä ESMA:n huomattavaan rooliin.

Kirja tarjoaa arvopaperimarkkinoilla toimiville ajankohtaista ja koottua tietoa uuden arvopaperimarkkina-lainsäädännön sisällöstä, perus-teluista, tulkinnoista sekä oikeus-käytännöstä. Teos soveltuu myös oppikirjaksi.



ISBN 978-952-246-253-4440 sivua

Jarno Tepora

Rahoitus-muodot ja vakuudet

Tomi Viitala

Osakeyhtiön voitonjaon verotus

Teos on kattava yleisesitys yrityksen käytössä olevista erilaisista rahoitusjärjestelyistä.

Kirjassa luodaan yleiskuvaus vaihtoehtoisista rahoitus- ja vakuusratkaisuista ja selvitetään myyntitoiminnan edistämistä tukevat järjestelyt sekä käyttöpää-oman rahoituskeino vakuuksineen. Lisäksi tarkastellaan taseen ulko-puolista järjestelyä ja järjestelyä, jossa yritys muuttaa saatavansa tai tietyn liiketoimintansa likvideiksi rahavaroiksi.

Teos on tarkoitettu sekä oppikir-jaksi että käsikirjaksi alalla toimiville asiantuntijoille.



ISBN 978-952-246-114-8 n. 250 sivua. Ilmestyy 12/2013

Kirja on selkeä ja ajankohtainen esitys eri voitonjakomuotojen verokohtelusta ja edullisuudesta listaamattoman osakeyhtiön omis-tajien näkökulmasta veromuutos-ten valossa.

Käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa osingon, palkan, vuokra- ja lainajärjestelyjen, pääomanpalau-tusten ja osakeluovutusten vero-kohtelu tuoreiden veromuutosten valossa. Lisäksi arvioidaan osake-yhtiömuotoisen yritystoiminnan verotuksellista edullisuutta muihin yritysmuotoihin verrattuna.

Lakimiesliiton Kustannus on vuonna 1948 toimintansa aloittanut perinteinen juridinen kustantaja. Vuoden 2009 alusta alkaen Helsingin seudun kauppakamari on vastannut Lakimiesliiton Kustannuksen toiminnasta yhteistyössä Lakimiesliiton kanssa.

KauppakamariKauppa: Kalevankatu 12, 2. krs., Helsinki

Interr vivos_5 2013.indd 1 7.11.2013 15:13:39

15

HELPAjankohtaista HYYssä

HYYssä käytiin marraskuun alussa neuvottelut vuoden 2014 hallituksesta. HELP jäi valitettavas-ti kahden hallitusvuoden jälkeen vaihteeksi oppo-sitioon. HELPin edaattoreilla on siis vuodenvaih-teessa edessä orientoituminen kriittisen, mutta ra-kentavan oppositiopolitiikan tekemiseen. Toisaalta tämä luo mielenkiintoiset asetelmat ja uutta tais-telutahtoa ensi syksyn edustajistovaaleihin. Halli-tuksessa ensi vuonna ovat Maailmanpyörä (HYYn Vihreät ja Sitoutumaton vasemmisto), ainejärjestö-läisten edustajistoryhmä HYAL ja osakunnat.

Monenlaista vastuullisuuttaMuissa Suomen ylioppilaskunnissa käytiin tänä syksynä edustajistovaalit. Turussa nähtiin mm. seuraavanlaista vaalimainontaa: ”Annatko kylte-reiden ja oikislaisten päättää puolestasi? Ai mitä väliä? Semmoista vaan, että tuppaa tulemaan aika rumaa jälkeä, kun päästää rikkaimmat yhdistyk-set päättämään meitä muitakin koskevista asiois-ta.” Samantyylistä retoriikkaa saa aivan varmas-ti kuulla taas ensi syksynä Helsingin kampuksil-lakin. ”Rikkaat” järjestöt ja niiden edustajat näh-dään monesti ahneina oman etunsa tavoittelijoina.

HYY-politiikassa kuulee usein puhuttavan vastuul-lisuudesta. Eräiden mielestä se tarkoittaa sitä, että korotetaan aina ylioppilaskunnan kulujen nous-tessa jäsenmaksua sitä mukaa. Toisaalta vastuulli-suudella viitataan myös siihen, että HYY Yhtymän liiketoiminnalle keksitään yhä uusia rajoitteita esi-merkiksi sen suhteen, mitä yrityksiä voidaan hy-väksyä liiketiloihin vuokralaisiksi. Mutta vastuul-lisuus-sanaa ei juuri koskaan kuule sen mielestäni oikeassa merkityksessä: vastuullista olisi kerran-kin asettua jäsenen asemaan ja pohtia, saako tämä rahoilleen vastinetta. Leikkauksien tekeminen on tuskallisen vaikeaa, sen tietää jokainen valtakun-nanpolitiikkaa vähänkin seurannut. Sama pätee HYYssä.

Keskittyminen olennaiseen..Itse olen sitä mieltä, että HYY käyttää liikaa rahaa asioihin, jotka rehellisesti sanottuna eivät ole ko-vin tarpeellisia. Järjestötukien jakaminen on hyvä esimerkki tästä. Toinen on Ylioppilaslehti, jota ko-vinkaan moni ei oikeastaan halua ja jonka asema pitkälti perustuu perinteeseen. Tästä ei pidä ve-tää johtopäätöstä, että HYY olisi mielestäni turha. Toiminnassa olisi kuitenkin keskityttävä olennai-seen, eli opiskelijoiden edunvalvontaan, oli se sit-

ten suhteessa yliopistoon, kaupunkiin, valtakun-nan päättäjiin tai johonkin muualle. Tulonsiirtojen kanssa puuhastelu ja muu rönsyily ei tähän kuulu.

On olennaisen tärkeää, että opiskelijoiden ääni tu-lee kuuluviin, kun päätetään opintotuen suunnas-ta tai opiskelija-asumisesta. Edunvalvonnassa on kuitenkin kyse myös pienemmistä ja arkisemmista asioista. Yliopiston tulostuskiintiöt ovat ajankoh-tainen esimerkki opiskelijaa konkreettisesti kos-kettavasta asiasta, josta HYY saa tietoa ja käy vuo-ropuhelua yliopiston kanssa. Yksittäinen opiskeli-ja ei tällaisia asioita pysty hoitamaan, vaan tarvi-taan opiskelijakollektiivia edustava taho, ylioppi-laskunta.

Matti SillanmäkiHELPin puheenjohtaja 2013matti.sillanmaki @helsinki.fi

HELPläisiä SYL:n liittokokouksessa 29.–30.11.

16

Hallitus:Experto Credite

Oikkarit PortsussaFacebookiin on luotu uusi ”Oikka-rit Portsussa” -niminen yhteisö. Tar-koituksena on keskustella avoimesti mistä tahansa opintoihin tai koulu-tuspolitiikkaan liittyvästä aiheesta. Tähän mennessä yhteisössä on kes-kusteltu peruuntuneesta työoikeu-den projektista, opiskelupaikkojen lisäämisestä oikikseen ja vaihto-opis-kelun aikana suoritettujen opintojen hyväksilukemisen vaikeudesta.

Myös erilaisia positiivisia kokemuk-sia voi hyvin kertoa muille opiskeli-joille, esimerkiksi jos on ollut jolla-kin erityisen hyvällä kurssilla tai to-dennut jonkun luennoitsijan todella taitavaksi. Meillä kaikilla on paljon sisäpiiritietoa opiskelemisesta Sta-din oikiksessa. Tämän yhteisön tar-

koituksena on toimia meidän oma-na opintoihin keskittyvänä opiskeli-jayhteisönä. Toivottavasti yhteisöstä on paljon hyötyä!

Teillä on opintovastaa-va ja lukuisia opiskelija-edustajiaJos Pykälällä ei olisi opiskelijaedus-tajia tiedekunnassa, vaikuttaminen olisi todella vaikeaa. Kun olen lähet-tänyt sähköpostia ongelmallisesta asiasta sähköpostiosoitteestani [email protected], olen saanut nopeasti erittäin informatiivisia vas-tauksia. Kun asioita hoidetaan yhtei-sesti kaikkien puolesta, on myös tie-dekunnan puolelta helpompaa rea-goida erilaisiin ongelmiin.

Tapahtumia, cupcakeja, opintopiirejä yrityksissä, viiniäVaikuttamismahdollisuuksien lisäksi Pykälän opintoasiat sisältävät vaik-ka mitä muuta. Tiedekunnan kans-sa yhteistyössä on järjestetty aktii-visen professori Olli Norroksen joh-dolla kisastudioita väitöstilaisuuk-siin ja opintovaliokunta oli yhteis-työssä toteuttamassa LL.M.-tutkin-to ja jatkotutkinto ulkomailla -iltaa Hannes Snellman -asianajotoimistos-sa. Uusimpana toimintana ovat opin-topiirit, joita voitte bongata Pykälä-infosta. Ilmoittautukaa ehdottomasti opiskelujenne aikana mukaan aina-kin yhteen tällaiseen yritysten kans-sa yhteistyössä järjestettävään opis-kelumuotoon.

Pykälässä järjestetään seminaareja erilaisista aiheista. Tänä vuonna se-minaareja on järjestetty kuluttajaoi-keudesta, lapsioikeudesta, IT-oikeu-desta sekä oikeustieteen koulutuk-sen tulevaisuudesta. Lisäksi on jär-jestetty Asianajajaliiton opiskelija-seminaari sekä Lakimiesliiton urail-ta, Vaihtoehtoisen opintoputken ilta ja Graduilta. Tarjontaa löytyy erilai-sista aiheista kiinnostuneille eri vuo-sikurssien opiskelijoille. Nämä il-maiset asiatapahtumat tarjoiluineen kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Pykälän opintoasiat ovat juuri sel-laisia kuin me haluamme. Kysymys kuuluukin, mitä me haluamme?

Valtavasti tsemppiä uudelle opinto-vastaavalle 2014 eli Katariina Jär-velle.

Yhteisten koko Pykälän opintoasioi-den puolesta,vuodestaan opintovastaavana onnel-linen ja kiitollinen

Niina Karjunen, opintovastaava 2013

Meidän kaikkien opintoasiat

Oikiksen aikana olen tutustu-nut suureen joukkoon opiske-lijoita ja mielestäni meidän tie-dekuntamme opiskelijat ovat todella fiksua ja määrätietois-ta porukkaa. Olen usein tämän vuoden aikana ajatellut, kuin-ka paljon enemmän vielä ha-luaisin kertoa opintoasioista ihan kaikille Helsingin oikka-reille. Mistä tässä kaikessa on kysymys?

17

Niina Karjunen, opintovastaava 2013

Meidän kaikkien opintoasiat

We have a unique geographical coverage and focus. With a Nordic footprint and a strong foothold in Russia, we work closely together as one firm, across borders, business areas and support functions. We share and capitalise on the best ideas and practices generated by teams and team members, regardless of location, combining a strong first-mover attitude with a century of solid experience. We have both an extensive capacity to o�er inspiring career opportunities and the flexibility to actively involve everyone in their own professional career profile planning.

We have an outstanding portfolio of highly esteemed and demanding clients. We handle the most challenging and exciting assignments, both locally and cross-border, and actively take part in the reshaping of companies and industries. With us, you get deep insight into the key factors behind successful transactions and exceptionally proficient handling of complex disputes. Our most experienced lawyers guide our younger team members in close cooperation as part of project teams. You will learn from the best.

Now is your opportunity to kick-start your career and experience what it is like to work at a top-tier law firm. We o�er both part-time positions to accommodate your studies and exams as well as a full-time Associate Trainee programme. In addition, we o�er opportunities for students writing their Master’s thesis.

Master the Laws of Business.

In Copenhagen, Helsinki, Moscow, St. Petersburg and Stockholm.

For further information please visit us at www.hannessnellman.com/careers/join-us

O�ce SupportJunior TraineeAssociate TraineeThesis Trainee

Hki ad Digesta 175 x 250.indd 1 2/23/2012 1:46:31 PM

18

Suuri arvosanametsästysTeksti ja tilastot: Mikko Rudanko

Jutussa on tarkasteltu Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan graduarvosanoja vuosil-ta 2003–2013 (12.11.2013 saakka). Opiskelijarekisteristä pyydettyjen tietojen mukaan tänä ajanjak-sona tutkielmia on oikiksessa hyväksytty 2547 kappaletta, joista korkeimman arvosanan, laudatu-rin, on saanut 171 tutkielmaa, noin 6,7 prosenttia kaikista tiedekunnan pro gradu -tutkielmista täl-tä ajalta. Samaa prosenttiluokkaa oli myös Ylioppilaslehden jutun laudatur-lukemamme (n. 6,9 %) seitsemältä viime vuodelta. Jutussa ei ole nyt tarkemmin eritelty ennen vuotta 2005 kirjoitettuja OTK-tutkielmia ja sen jälkeen tehtyjä OTM-vaiheen pro gradu -tutkielmia.

Määrällisesti eniten laudatureja on myönnetty kauppaoikeudesssa, 30 kpl. Kaikista kauppaoikeu-den graduista (282 kpl) laudaturin on saanut 11 prosenttia. Laudaturien osuus ylittää siellä selke-ästi koko tiedekunnan prosenttiluvun 6,7. Kauppaoikeuskaan ei kuitenkaan yllä prosentuaalisesti ihan kirkkaimpaan kärkeen, sillä otettaessa huomioon laudaturien osuus kaikista kussakin oppiai-neessa hyväksytyistä graduista, kärkeen nousevat gradumääriltään pienenpieni oikeusteoria, jossa laudaturien osuus arvosanoista on peräti 18 prosenttia, ja gradumäärissä selkeästi suurempi oikeus-historia 14 prosentillaan.

Ylioppilaslehti teki numerossaan 2/2013 julkaistussa Vappu Kaarenojan jutussa ”Tääl-tä heruu laudatureita” ansiokasta vertailua tiedekuntien välisistä eroista graduarvosa-noissa. Nyt vuoden viimeisessä numerossaan IV pyrkii jatkamaan tätä eteenpäin oike-ustieteellisen tiedekunnan sisällä. Heruuko oikiksesta oikeasti laudatureita? Mitä, mis-tä, miksi heruu?

19

Suuri arvosanametsästysTeksti ja tilastot: Mikko Rudanko

Miten laudaturin saa?Oikeusteorian vastuuopettaja, professori Ari Hirvo-sen käsityksen mukaan laudaturin kriteerit oppiai-neessa ovat olleet tiukat ja lukumääräisesti laudatu-reja on vähän, vaikka prosentuaalinen osuus onkin suuri. Hirvosen mukaan oikeusteoriasta gradun teh-neet ovat olleet hyvin motivoituneita ja opiskelijat ovat panostaneet resursseja tutkimustyöhön ja kir-joittamiseen. Tämä on näkynyt myös arvosanoissa. Osa opiskelijoista on myös tähdännyt nimenomaan tutkijanuralle ja ovat sittemmin hakeutuneet jatko-opiskelijoiksi. On siis tiedetty tarkkaan, mihin on lähdetty, kun on valittu alaksi oikeusteoria.

Oikeushistoriassa professori Jukka Kekkoselta lau-daturin tarkasteltavana ajanjaksona sai peräti 16 % tutkielman kirjoittajista. Kekkosen mukaan hänen projekteihinsa valikoituukin opiskelijoita, joilla on keskimääräistä enemmän sekä tutkimuksellista kun-nianhimoa että kiinnostusta oikeudellisten ilmiöiden kontekstualisointiin. Moni oppilaista onkin jatkanut tutkijana, esimerkkeinä tästä muun muassa Kaius Tuori ja Toomas Kotkas. Kekkosen mukaan gradu-jen ohjaus on oppiaineessa perinteisesti ollut huip-putasoa ja itse aiheen valinnassa vallitsee suuri vapa-us, sillä tarkoituksena on löytää aihe, johon opiskeli-ja tuntee henkilökohtaista intohimoa. Joissain oppi-

aineissa tilanne on vapauden suhteen täysin toisen-lainen, kuten Pykälä ry:n järjestämässä Graduillassa-kin ilmeni.

Kauppaoikeudessa laudaturien määrä on ollut erityi-sen korkeaa professori Seppo Villan yhtiöoikeudes-sa. Yleensä joku hänen projektilaisistaan onkin saa-nut gradupalkinnon. Villa itse näkee tähän useita syi-tä, joista yksi on kilpailu jo projektiin pääsystä, sil-lä vuosittain 40–50 % halukkaista mahtuu mukaan. Paitsi kilpailu, myös edeltävät opinnot edistävät pro-jektia, sillä reitti tammikuussa alkaviin projekteihin on rakennettu lokakuussa järjestettävän harjoitusse-minaarin ja vaativamman valinnaisten tentin kautta. Pohja syvällisemmälle projektityöskentelylle onkin valmiina ja oma painonsa on teoreettisen kehyksen osaamisella. Syy voi myös olla projektityöskentelys-sä, jossa keskitytään ryhmässä oppimiseen, ylitetään oikeuden alojen rajoja ja vierailujen ohella myös saa-daan vierailijoita asianajotoimistoista. Villa arvelee, että hyvä gradu halutaan tehdä myös tulevia työnan-tajia silmällä pitäen, sillä töitä on hyvin tarjolla tällä oikeuden alalla. Tämä tuokin opiskelijalle varmasti li-sämotivaatiota verrattuna siihen, että tutkielma kir-joitettaisiin lähinnä omaksi iloksi ja opintojen lop-puunsaattamiseksi.

20

Laskennallinen kärkikolmikkoJos haluat tutkielmastasi laudaturin, tee se rikosoikeu-desta rikos- ja prosessioikeuden professori Dan Frän-delle. Tarkasteltuna ajanjaksona joka neljäs Fränden arvostelema rikosoikeuden gradu on saanut laudatu-rin. Toki kaikkiaankin Fränden rikosoikeudessa oh-jaamia graduja on ollut vain toistakymmentä, mikä se-littää myös laudaturien prosentuaalista osuutta. Arvo-sanametsästyksen kannalta vaarana tällä hetkellä kui-tenkin on, että tiedekuntamme menettää Fränden Vaa-san hovioikeuden palvelukseen.

Kakkoseksi laudatur-vertailussa yltää siviilioikeuden emeritusprofessori Erkki Aurejärvi, mutta nykyopis-kelijoiden laudatur-haaveiden kannalta harmillisesti hän on ollut eläkkeellä jo vuodesta 2006. Montaa tut-kielmaa häneltäkään ei siis tässä tilastossa ole muka-na, mutta prosentuaalisesti laudaturin on saanut niis-tä joka neljäs. Kolmannen sijan prosentuaalisissa lau-datureissa (16 %-osuudella tutkielmista) jakavat oike-ushistoriassa professori Kekkonen ja eurooppaoikeu-dessa professori Tuomas Ojanen, joka toimii nyky-

ään valtiosääntöoikeuden professorina. Valtiosääntö-oikeuden puolella laudaturien prosentuaalinen osuus on Ojasella kuitenkin ollut selkeästi pienempi.

Niin lähellä, mutta niin kaukanaGradumääriltään kauppaoikeuden ohella muut suuret oppiaineet, velvoiteoikeus (22 laudaturia, 7% kaikis-ta oppiaineen graduista), finanssioikeus (14, 5%), ri-kosoikeus (20, 8 %) ja useamman vuoden jo irrallaan olleet prosessi- ja insolvenssioikeus (oppiaineissa yh-teensä 9, 4 %) jäävät laudatur-prosenteillaan kauppa-oikeutta enemmän kärjestä ja osa niistä myös tiede-kunnan 6,7 %-lukemasta, mutta näidenkin oppiainei-den sisällä on kyllä ollut selkeää vaihtelua.

Huomattavaa on myös finanssioikeudessa myönnetty-jen toiseksi parhaiden arvosanojen, eximioiden mää-rä, joka on peräti 40 % oppiaineen graduista ja 44 % oppiaineen vastuuopettaja, professori Esko Lin-nakankaan arvostelemien gradujen kohdalla. Lin-nakangas yllättyi itsekin näistä määristä, mutta arve-

21

lee, että syy voisi olla hänen tarjoamansa mahdollisuus parannella graduaan vielä esitarkastuksen jälkeen opiske-lijan haluamaan arvosanaan pääsemiseksi. Tällä varmas-tikin on oma vahva vaikutuksensa gradujen tasoon, sil-lä monessa muussa oppiaineessa tällaista mahdollisuutta ei tarjota. Toinen vahvasti eximia-painotteinen oppiaine on Maa-, vesi- ja ympäristöoikeus, jossa eximioiden mää-rä on ollut korkea tutkielman arvostelijasta riippumatta.

Yhtään laudaturia ei ole tarkasteltavana ajanjaksona myönnetty kansainvälisen yksityisoikeuden ja oikeusver-tailun, oikeussosiologian, viestintäoikeuden, oikeuden ja sukupuolen tutkimuksen eikä lääkintä- ja bio-oikeuden graduista. Gradujen määrässä suurin näistä pienemmistä ja uudemmista oppiaineista on ollut lääkintä- ja bio-oi-keus 49 opinnäytetyöllään. Siinäkin 22 työtä, eli peräti 45 prosenttia kaikista graduista, on kuitenkin saanut exi-mian. Oppiaineen vastuuopettaja, yliopistonlehtori Liisa Niemisen mukaan tilasto ei vastaa totuutta hänen omalla kohdallaan, sillä hän on itse vienyt läpi vasta kaksi pro-jektia.

Niemisen mukaan oppiaineen graduopiskelijat ovat hyvin motivoituneita ja gradut ovat yleensä jo pieniä tutkimuk-sia. Kun teema on kuitenkin vaikea ja aineesta ei ole ole-

massa paljoakaan suomalaista materiaalia, niin laudaturin arvoisesti ei ole vielä onnistuttu. Yleensäkin laudatur on Niemisen mielestä hyvin harvinainen ja henkilö joka sen saa on jo kypsä tohtoriohjelmiin. Nieminen noudattaa ar-vostelussaan tarkoin tiedekunnan kriteereitä, mutta ker-too ihmetelleensä joidenkin muissa oppiaineissa laudatu-rin saaneiden töiden arvosanoja. Oppiaineiden välisiä ero-ja ei voida kuitenkaan välttääkään. Niemisen mielestä lau-datur-arvosana on kyllä käytössä ja se annetaan jos tie-dekunnan määrittelemät kriteerit täyttyvät. Keväällä al-kavaan uuteen projektiin on kuulemma tulossa taas hy-vin motivoituneita opiskelijoita. Onnea siis heille, toivot-tavasti joku heistä yltää laudaturiin!

Näkemyksiä noin 375 gradun kokemuk-sellaRikosoikeuden vastuuopettaja, professori Raimo Lahti on kymmenen vuoden aikana ohjannut toistasataa rikos-oikeuden ja lääkintä- ja bio-oikeuden gradua. Tilastojem-me tulokset eivät yllätä häntä, sillä Lahti on itsekin hy-vin perehtynyt gradutilastoihin. Yhteensä hän on ohjan-nut ja tarkastanut noin 300 rikosoikeuden ja 75 lääkintä- ja bio-oikeuden (yksi näistä saikin laudaturin ja väitte-

22

li myöhemmin aineensa tohtoriksi) gradua. Lahden mukaan opiskelijoiden keskimääräisessä motivoitumisessa voi olla op-piaineittain vaihtelevia eroja. Itse hän huomasikin lääkintä- ja bio-oikeudessa, että sen ollessa valinnainen oppiaine, sii-nä tutkielman tekijäksi hakeutuneet olivat keskimääräistä in-nostuneempia projektiin osallistuessaan.

Arvosanajakaumien eroja selittävät Lahden mukaan monet seikat. Arvostelukäytäntöä ohjaavat toki yleiset arvostelu-kriteerit, jotka kirjattiin tiedekunnan ohjeisiin vuoden 2005 tutkinnonuudistuksen yhteydessä, jolloin myös tarkoitettiin nostaa tutkielmien vaativuustaso vastaamaan muiden tiede-kuntien pro gradu -töiden tasoa. Arvostelukäytäntö on näyt-tänyt muotoutuvan oppiaineittain ja arvostelijoiden mukaan jonkin verran vaihtelevaksi, ja Lahden mielestä olisikin syy-tä kantaa huolta siitä, onko arvosteluasteikon soveltaminen eri oppiaineissa ja eri opettajien kesken riittävän yhtenäistä. Arvosanajakaumista tulisikin säännöllisesti keskustella tie-dekunnan elimissä.

Lahden mukaan on otettava huomioon sekin mahdollisuus, että oppiaineittaiset arvosanaerot mm. laudaturin ja eximi-an kesken voivat osoittaa todellisia eroja opiskelijoiden osaa-misessa tai tutkijantaidossa. Esimerkkeinä hän mainitsee, että rikosoikeuden tutkielmista laudaturin saaneissa on vii-si myöhemmin oikeustieteen tohtoriksi väitellyttä ja moni

muu saman arvosanan saanut valmistelee väitöskirjaa. Lah-den mukaan ylimmän arvosanan käytössä voi myös muotou-tua pidättyvä käytäntö, mikä näkyy siinäkin, ettei tiedekun-nassamme väitöskirjojen arvosanoihin vuonna 2006 palatta-essa ole annettu yhdellekään laudaturia. Rikosoikeudessa oli vuoteen 2007 kolme suomenkielistä professoria, jotka kaik-ki vuorollaan vetivät aineen projektia ja aineessa muotoutui käytännöksi antaa myös laudatureita kiitettävistä tutkielmis-ta.

Lahden omien kokemusten perusteella tutkielmien laatu on parantunut vuoden 2005 tutkinnonuudistuksesta lähtien. Myös viime vuosina tehostunut metodikoulutus (esimerkik-si projektikohtaisesti räätälöidyt metodikurssit ja Ari Hir-vosen metodioppaan valmistuminen) ovat näkyneet Lahden mukaan parantuneina tuloksina. On myös yhä tavallisempaa ainakin Lahden omassa käytännössä lukea useampia tutkiel-man tekstiversioita ja varsinkin loppuvaiheessa ns. esiversio, jolloin töiden laatua on kyetty kohentamaan. Lahti muistut-taa myös, että tutkielmalla on aina kaksi tarkastajaa ja itse hän on aina halunnut arvostaa yhdenvertaisesti toisen tar-kastajan näkemystä. Toisen tarkastajan rooli korostuukin Lahden mukaan tiedekunnassamme, koska työnohjaajaa ei ole katsottu esteelliseksi tutkielman tarkastamisessa.

Lahden mielestä vuoden 2005 ohjeet arvosanojen määräyty-

23

misen perusteista ja arvostelulomakkeeseen sisällytetyt kri-teerit ovat sinänsä edelleen hyviä. Kuitenkin jo noiden ohjei-den johdannossa todetaan, että ”[s]amankin arvosanan sisään mahtuu jo keskenään erilaisia tutkielmia ja erityisesti arvosa-nojen rajoilla erot ovat usein ’hiuksenhienot’, jolloin koko-naisvaikutelma on ratkaiseva.” Lahti katsookin, että jo seu-raavilla kysymyksillä voidaan pitkälle määrittää tutkielman laatua: kuinka perusteellista, kuinka itsenäistä ja kuinka pal-jon uutta luovaa kirjoittajan työ on?

Maisterivaihekin uudistuuON-tutkinnon uudistuksen jälkeen on tulossa myös maiste-rivaiheen uudistus. Dekaani Kimmo Nuotion mukaan heti kun tiedekunnan uusi organisaatio aloittaa ensi vuoden alus-sa, tulisi maisterivaiheen uudistusta lähteä suunnittelemaan. Tarkempi aikataulu on kuitenkin vielä avoin. Tiedekunta voisi Nuotion mukaan ohjeistaa, säännellä ja purkaa laatu-eroja ja ongelmia, jotta päästäisiin keskenään yhtä laaduk-kaisiin graduprojekteihin. Ensin tulisi kuitenkin analysoida näitä eroja ja ongelmia. Hyvä projekti vaikuttaakin varmasti myös sen pohjalta tehtävän tutkielman arvosanaan.

Professori Lahden mukaan uudistuksessa olisi syytä harki-ta vuoden 2005 ohjeiden tarkistustarvetta, kuten myös sitä, tulisiko tehdä yleinen korjausliike tutkielmien arvosanojen arviointitasoon samantapaisesti kuin syksyllä 2013 tarkistet-tiin tenttien arvosanojen prosenttirajoja tiukempaan suun-taan. Vuoden 2005 ohjeiden lähtökohta oli, että cum laude approbatur olisi eräänlainen ”normaaliarvosana” tutkielmal-le, ellei ole erityisiä syitä nostaa tai laskea arvosanaa, mutta magna ja eximia ovat viime vuosina olleet yleisempiä. Kor-jausliikekin edellyttäisi Lahden mukaan oppiaineiden yhteis-tä sitoutumista arvostelukäytäntöön. Korjausliikettä valmis-teltaessa olisi myös hankittava vertailutietoja muista oikeus-tieteellisistä tiedekunnista, jotta arvostelukäytäntöä kehitet-täisiin valtakunnallisesti mahdollisimman yhtenäiseksi.

Mitä voimme tästä kaikesta päätellä?Tarkasteltujen tilastojenkin mukaan Helsingin yliopiston oi-keustieteellisestä tiedekunnasta on oikeasti mahdollista saa-da pro gradu -tutkielmastaan arvosanaksi laudatur. Help-poa se ei toki ole vaan – kuten tästäkin jutusta käy ilmi –

24

-40 opintopistettä-Osa OTM-vaiheen projektia-Tutkimuksellinen opinnäyte-Ohjepituus 60–80 A4-sivua-Mikään tutkielma ei ole täydellinen

Arvostelussa kiinnitetään huomiota muun muassa:-tehtävänasettelu ja sen johdonmukainen toteuttaminen-lähteiden riittävyys, relevanttius ja lähdekritiikki-argumentointi ja päätelmien johdonmukaisuus

Arvostelussa on seitsenportainen mainesana-asteikko:

Laudatur (kiitetään)Eximia cum laude approbatur (erinomaisin kiitoksin hyväksy-tään)Magna cum laude approbatur (suurin kiitoksin hyväksytään)Cum laude approbatur (kiitoksin hyväksytään)Non sine laude approbatur (ei ilman kiitosta hyväksytään)Lubenter approbatur (mielihyvin hyväksytään)Approbatur (hyväksytään)

Arvostelusta tarkemmin: Oikeustieteen maisterin tutkinnon tutkielman laatiminen ja ar-vostelu (Suositus 28.11.2005, tiedekuntaneuvoston hyväksy-mä) http://www.helsinki.fi/oikeustiede/opiskelu/OTMtutkin-to/syventavat_opinnot/tutkielman_laatiminen_ja_arvostelu.pdf

Mikä pro gradu?vaatii osaamista, tutkimuksellista kiinnostusta ja motivaa-tiota. Eroja eri oppiaineiden välillä on selkeästi olemassa, mitä selittävät toki jo kunkin oppiaineen gradumäärätkin. Jos pienempään oppiaineeseen tulee vaikkapa 5 opiskeli-jaa, jotka ovat kaikki siitä erityisen kiinnostuneita, niin toki tämän luulisi näkyvän myös gradujen arvosanoissa. Niinhän se näkyykin. Mutta varmasti on olemassa muita-kin syitä, eikä pienin niistä varmastikaan ole, kuinka opis-kelijaa ohjataan.

Pro gradu -tutkielma on merkittävin osa opiskelijoiden OTM-tutkinnossa suorittamaa projektia. Onkin mielen-kiintoista, mikä vaikutus projektilla on kuhunkin tutkiel-maan ja sen arvosanaan. Tätä ja eri projektien välisiä ero-ja ei tietääkseni ole analysoitu kovinkaan tarkkaan. Yksit-täinen opiskelija, joka ei vaikuta tiedekunnan suhteen esi-merkiksi Pykälä ry:n Opintovaliokunnan kautta, ei välttä-mättä tiedä mitään projektien välisistä eroista tai siitä, mi-ten ne tukevat häntä kirjoittamaan gradunsa – millaista tu-kea ohjaajalta saa, kokoontuuko ryhmä koskaan ja voiko koko projektin aikana palauttaa vain yhden tekstiversion ja se onkin sitten se, mikä arvostellaan? Jokaisen meistä tu-lee kirjoittaa gradu jossain vaiheessa, mutta valitsemmeko vain summittain jonkin alan, aiheen ja kirjoittamme siitä, yrittäen parhaamme? Toivottavasti joku tutkii ja kirjoittaa vielä joskus tästä.

Inter Vivos kiittää kaikkia tässä jutussa haasta-teltuja ja toivottaa menestystä kaikille opiskelijoil-le gradujensa parissa!

25

Mikä pro gradu?

30

Dekaani Kimmo NuotioTeksti: Mikko RudankoKuva: Veikko Somerpuro

Dekaani Nuotio on kehittäjä. Hän olisi tekemässä uudis-tuksia, vaikka ei olisikaan tiedekunnan johdossa. Nuotio oli pitkään vastaava professori tiedekunnan Vaasan yksi-kössä, jossa vastasi alemman oikeustieteellisen tutkinnon kehittämisestä yli 10 vuoden ajan vuosina 1996–2008. Vaasa olikin hänelle mahdollisuus kokeilla erilaisia asi-oita, kuten myös yliopistoyksikön kehittämistä ja johta-mista. Nyt Helsinkiin levinnyt kaksikielisen tutkinnon kokeilukin aloitettiin aikanaan pilottina Vaasassa.

OpetusNeljä vuotta sitten Nuotio haki dekaaniksi tiedekun-nan opetuksen tilanteen vuoksi. Tultuaan valituksi hän ei saanut tiedekunnassa läpi esitystä kaikille pakollises-ta pedagogisesta koulutuksesta, mutta dekaanina Nuotio asetti ohjausryhmän, jonka työn myötä luotiin syksyllä 2013 alkanut uusi moduulimuotoinen ON-tutkinto. Tämä ei ole kuitenkaan vielä koko matka vaan toimintaan tar-vitaan Nuotion mukaan pedagogista linjakkuutta ja mo-duulien yhteistoimintaa. Tavoitteena on systeemi, jos-sa allokoidaan vastuita ja aktiivitaitojen kehittämistä eri vaiheisiin, jolloin jokaisella kokonaisuudella olisi vastuu-ta yleisistä taidoista tietyn substanssin lisäksi. Nyt tilan-netta seurataan, keskustellaan ja tarvittaessa trimmataan.

Nyt Nuotio pyrkii eroon heimoista tiedekunnan sisäl-lä eikä vanhaan laitos(/osasto)malliin ole enää paluuta. Opintouudistuksen ja sen moduulirakenteen myötä on Nuotion mukaan tultu tilanteeseen, jossa naapurin kans-sa on pakko tehdä yhteistyötä. Tämä voi joskus olla vai-keaa. Yhteistoiminnallisuus onkin löydettävä ja johta-misjärjestelmää tarvitaan aivan eri tavalla. Professoreiden ja lehtoreiden työpanos tulisi myös saada optimaaliseen käyttöön. Nuotio korostaa henkilökunnan henkistä si-touttamista, vuorovaikutusta ja parempaa yhteistyökult-tuuria, johon kuuluisi eettisiä pelisääntöjä. Moduuleille-kin voitaisiin delegoida johtamista. Nyt ylimenokautena dekaanin rooli onkin Nuotion mukaan ollut ylikorostu-nut. Mielestään hän ei ole kuitenkaan mikromanageroi-nut tiedekuntaa vaan toteuttanut isoja kuvioita ja tarvit-

taessa ratkonut esiintyneitä ongelmia.

LaatuJos on vaalissa vastaehdokkaana ollut Halila ollut teho-kas ulkoisen rahoituksen hankkimisessa, niin on kyllä Nuotiollakin paljon kokemusta täydentävän kilpaillun rahoituksen puolelta. Nuotio korostaa erityisesti tutki-musrahoituksen ja kansainvälisen toiminnan osuutta yli-opiston rahoituksesta. Hänen mielestään siitä, että välil-lä ollaan lähellä nollatulosta, ei pitäisi huolestua, kun-han rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Sen sijaan aja-tus siitä, että tiedekunnassa priorisoitaisiin kapeasti ym-märrettyä positivistista lainoppia eikä välitettäisi tutki-musrahoituksesta ja laadusta, on Nuotiosta katastrofaali-nen. Itse hän lupaakin tiedekunnalle tulevaisuuden, jos-sa oikeasti mennään eri suhteissa laadullisesti eteenpäin ja katsotaan eteenpäin tulevaisuuteen, kansainvälisiin kuvioihin ja laatutekijöihin, sekä pedagogisesti, sisällöl-lisesti että akateemis-tieteellisesti.

Nuotion mukaan nyt oli kyse linjavaaleista. Nyt valittiin linja, jota seurataan. Ne, jotka nyt jäivät nyt tappiolle, joutuvat tuloksen hyväksymään, kuten hän itsekin ker-toi tuloksen hyväksyvänsä, jos olisi jäänyt vähemmis-töön. Nyt voidaan viedä eteenpäin näitä isoja kuvioita ja mennä etenkin opetuksessa johdetumpaan järjestel-mään, jossa yhdessä vastataan tuloksesta. Autonomia ei ole uhattuna, mutta sille asetetaan reunaehtoja.

Työkuorman tasapuoliseen jakautumiseen tulee kiinnit-tää huomiota. Tarvitaan vieläkin selvempiä pelisääntöjä. Työsuunnitelmat ovat hyvä väline opetuskuorman jaka-miseen, jotta jokainen ehtii myös tutkia. Tutkimuksen Tuhat-tietokanta on hyödyllinen, koska sen myötä tutki-mustoiminnan tuloksellisuus on käytännössä täysin jul-kista. Samalla saadaan aikaan hyvää vertaispainetta, kos-ka jokainen haluaa tietysti esiintyä edukseen.

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina jatkaa kaudella 1.1.2014–31.12.2017 rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio (54) tiedekuntaneuvostossa 27.11. pidetyn dekaanin vaalin perusteel-la. Mutta millainen dekaani Nuotio on ja millainen hänen toinen kau-tensa tulee olemaan?

31

Rajat ylittävä yhteistyöNuotio korostaa vahvasti kansainvälisyyttä ja hän onkin hoitanut ahkerasti tiedekunnan suhteita esi-merkiksi Kiinaan, viimeksi Hong Kongiin ja Shang-haihin. Kansainvälinen yhteistyö ei olekaan Nuoti-on mielestä millään tavoin pois tiedekunnan kan-sallisesta tehtävästä. Tiedekunnalla on tällä hetkel-lä henkilökunnassaan 27 ulkomaalaista, jotka tuo-vat yliopistolle reilusti rahoitusta. Nuotion mu-kaan myös erikielisten välisiä heimoja tulisi sekoit-taa, jolloin ei olisi enää nykyisenkaltaista tiukkaa jakoa kotimaisen ja ulkomaisen henkilökunnan vä-lillä.

Nuotion mukaan haluttaessa vahvistaa kampuksen keskinäistä tutkimus- ja muuta yhteistyötä voisi ainakin ajatuksena harkita sellaista kampusraken-netta, jossa keskustan kymmenen laitosta kuului-sivat samaan tiedekuntaan, jolta olisi riisuttu käy-tännössä muut tehtävät paitsi näiden laitosten yh-teistyön edistäminen. Nuotion mielestä laitosjako onkin tiedekuntajakoa tärkeämpää.

Oikeustieteellinen tiedekunta ei kaipaa takaisin kahdenkertaista hallintoa. Nuotio heittää ajatuk-sena, että ehkäpä keskustakampuksella tarvittai-siin samantapainen dekaanien muodostama johto-ryhmä kuin mikä Viikissä toimii. Joka tapaukses-sa rehtori tarvitsisi keinon keskustella kampuksel-la myös yhteisistä asioista eikä vain jokaisen yhtei-sön tehtävistä erikseen. Keskustakampuksen neu-vottelukunta, jota Nuotio on johtanut, on isoissa kysymyksissä liian suuri ja hajanainen konklaavi-na.

OpiskelijatViiden vuoden aikana oikeustieteen aloituspaik-koja on väliaikaisesti suunniteltu lisättäväksi yh-teensä 500. Nuotion mielestä Helsingin yliopisto

voisi hyvin antaa muiden tiedekuntien ottaa nämä opiskelijat. Hänen mielestään ei olisikaan tarvet-ta tapella tai vastustaa sitä, että esimerkiksi Joen-suu tai Lapin yliopisto ottaisi lisää opiskelijoita, vaan Nuotion mukaan Helsinki voisi puolestaan ottaa näistä parhaimmat aikanaan maisterivaihees-sa opiskelemaan. Tilanne on tietenkin toinen, jos tiedekunta saisi opiskelijamäärien lisäysten myö-tä myös kunnollisesti lisäresursseja – silloin Nuoti-on mielestä Helsingin aloituspaikkojakin voitaisiin kyllä jonkin verran lisätä. On Nuotio toki toisaal-ta valmis dekaanina lobbaamaan opiskelijamääri-en lisäyksiä vastaankin. Mutta jos alalle tulee li-sää kilpailua, tulisi Nuotion mukaan oikeustieteen maistereiden pystyä kilpailemaan myös oikeustie-teen raja-alueilla, kuten verobisneskonsultoinnissa tai ympäristöhallinnon puolijuridisissa tehtävissä.

Nuotio ei ole esittänyt valtakunnallista yhteisha-kua eikä hän kannata Helsingin ja Vaasan haku-prosessin yhtenäistämistä siten, että Vaasaan lähe-tettäisiin ihmisiä, jotka eivät sinne halua mennä. Vaasassa pitkään olleena hän itse kunnioittaa sitä, että Vaasan yksiköllä on vähän oma profiilinsa, jo siinäkin mielessä, että siellä yleensä kaikki jutut suunnitellaan yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tä-hän toki pyritään Helsingissäkin ja Nuotio ottaa-kin mieluusti opiskelijoiden esityksiä ja toivomuk-sia vastaan. Nuotion mukaan ei olekaan mahdo-tonta, että oikeustieteen opiskelijat saisivat oman lukutilan, joka voitaisiin vuokrata, mahdollises-ti sponsoroidusti, tai sellainen voitaisiin saada yli-opiston tilahallinnon kautta.

Nuotiolla ei ollut vielä hakuvaiheessa dekaani-joukkuetta taustallaan. Todennäköisesti kaikki va-radekaanit tulevat kuitenkin vaihtumaan nyt uu-siin. Viimeksi Nuotiolle tuli kymmenen varadekaa-nihakemusta, nytkin tarkoituksena on saada par-haat tyypit kehiin.

32www.hpplaw. f i

INTER VIVOS ILMO 18.11.2013.indd 1 19.11.2013 9.56

33

Kolumni:Koulutuspaikkojen lisäämisestä

Teksti: Annika Juvonen

Tällä hetkellä käydään kovaa keskustelua siitä, pitäisikö oikeustieteellisen aloitus-paikkoja nostaa. Harva näkee asiaan minkäänlaisia perusteita – 500 uutta juristia vuodessa työmarkkinoille kuulostaa käsittämättömältä idealta. Siirtäisikö valtioval-ta työttömiä lähinnä alalta toiselle? Tälläkin hetkellä oikeustieteellisten harjoittelu-paikkojen saaminen näyttää vaikealta. Esimerkiksi noin 50 opiskelijan kerrotaan ha-keneen Helsingin syyttäjänviraston palkattomaan kuukauden harjoitteluun.

Oikeustieteellisen koulutus on Suomen halvimpia. Tämä tuntuu aivan käsittämättö-mältä – monen muun alan koulutuksessa on tarjolla huomattavasti pienempiä ryh-miä. Osan tenteistä onnekas veikkaaja voi läpäistä tenttibingolla. Onko tämä järkevä tulevaisuuskuva Suomen oikeuslaitokselle? Tuomiovalta kun on yksi Montesquieun vallan kolmijako-opin pilari. Ihmiset ovat hyvin erilaisia oppijoita, eikä massaluen-to-opetus yksinkertaisesti sovi kaikille. Moni vaihdossa opiskellut toteaa oppineen-sa ulkomailla enemmän kuin ikinä Suomessa. Tietysti voidaan pohtia, mikä on oi-kea määrä juristeja. Monessa maassa juristeja koulutetaan aivan liikaa. Kuvitelkaapa vaikkapa Yhdysvaltoja. Väkiluvultaan Suomen kokoisessa Norjassa valmistuu vuo-sittain 900 juristia, mikä vaikuttaa Lakimiesuutisten 1/2013 ”Norges Juristforbund – En stark samhällsaktör trots medlemstapp” -jutun mukaan olevan liikaa, sillä alaan liittyvän työn saaminen on vaikeaa ja työpaikkojen määrä vähentynyt.

Akateeminen työttömyys on Suomessa huipussaan. Heinäkuun lopussa 44 000 kor-keasti koulutettua oli vailla työtä. Ennemminkin näkisin aiheellisena aloituspaikko-jen vähentämisen. Ikäluokat pienenevät jatkuvasti. Tuntuu myös huvittavalta, kuin-ka Suomessa on laitoksia, joissa on jatkuvasti noin 10–20 aloituspaikkaa. Näiden alo-jen fukseille järjestetään totta kai oman alan perus- ja aineopinnot. Olen itse istunut toisessa yliopistossa neljän opiskelijan luentokurssilla. Alaraja osallistujamäärälle oli huikeat kolme. Toisiko jonkinlainen keskittäminen toivottavia säästöjä? Osa kurs-seista joudutaan perumaan, koska osallistujia ei ole tarpeeksi.

Lisäksi osa korkeasti koulutetuista päätyy tekemään työtä, jota voisi tehdä myös il-man koulutusta. Moni nuori tuntuu vaihtavan alaa ja suorittavan kokonaan toisen maisteritutkinnon, koska ensimmäinen ei työllistä. Valtiolta ja kunnalta vähenne-tään jatkuvasti työpaikkoja – ei järin ruusuinen tulevaisuus monenkaan alan opis-kelijalle. Olisivatko opiskelijat innokkaampia valmistumaan, jos koulutuksen jälkei-nen työllistyminen näyttäisi todennäköiseltä? Luultavasti. Kuka oikeasti haluaa kit-kutella noin 500 eurolla kuukaudessa? Pienemmissä kaupungeissa kun ei ole edes työpaikkoja osa-aikaista työskentelyä varten. Moni sitten nostaa opintolainat rahoit-taakseen elämistään. Siinä kohtaa onkin loistavaa valmistua työttömäksi tai päätyä työhön, jota teki myös ennen opintojaan.

Moni nuori tuntuu ajelehtivan elämässään eri tutkintoalojen välillä. Tunnen erään opiskelijan, joka aloittaa pian kolmannen koulutuksen 1,5 vuoden sisällä. Saatai-siinko tilannetta helpotettua esimerkiksi tarjoamalla ammatinvalintaohjausta? Ja yli-päänsä voidaan miettiä, kuinka montaa korkeasti koulutettua yhteiskunta lopulta tarvitsee?

34

HPP on Suomen parasoikeustieteen

opiskelijatyönantajaTeksti: Aura LehtonenKuva: Tiina Mielonen

Suomen Lakimiesliitto on valin-nut vuonna 2013 parhaaksi oike-ustieteen opiskelijatyönantajaksi Asianajotoimisto Hammarström Pu-hakka Partners Oy:n. Valinta tehtiin kyselytutkimuksella, jossa selvitettiin oikeustieteen opiskelijoiden työelä-mään ja työoloihin liittyviä asioita.

Asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partners Oy:llä (HPP) on tällä hetkellä töis-sä 11 oikeustieteen opiskelijaa. Heille on toimistossa varattu oma siipi, jossa ilmapii-ri on rento. Työpaikan tiivis ja kannustava yhteishenki oli yksi valintakriteeri palkin-non myöntämisessä.

Inter Vivos kävi haastattelemassa kahta HPP:llä työskentelevää opiskelijaa, Asta Tukiaista ja Jenna Tirkkosta. Asta on aloittanut HPP:llä viime maaliskuussa, Jen-na on ollut talossa 1,5 vuotta. Molemmat hakivat HPP:lle siksi, että olivat kuulleet paikasta tosi paljon hyvää.

”Meitä on joka päivä 4–6 oikkariopiskeli-jaa paikalla ja saamme keskenään sopia työ-vuorot. Ideana on, että tekisimme kaikki 2–3 päivää viikossa töitä”, Jenna sanoo.

Vapaus valita keskenään työpäivät saakin kiitosta. ”Pystymme sovittamaan työt esi-merkiksi tenttien aikatauluihin joustavas-ti”, Asta jatkaa.

Positiiviseksi asiaksi nousee myös se, että työtehtävät jakautuvat opiskelijoiden kes-ken tasaisesti. Kaikki tekevät vähän kaik-kea, joten työtehtävät pysyvät monipuoli-sina. Lisäksi opiskelujen ohella töissä ole-minen nähdään pikemminkin opintoja aut-tavana kuin valmistumista hidastavana te-kijänä.

”Tässä työssä oppii tosi paljon enemmän ja opiskelumotivaatio on vain kasvanut. Pää-sen näkemään mikä oikeudenala voisi kiin-nostaa käytännössä ja mikä ei. Asiat myös jäävät työn kautta paremmin mieleen, kuin pelkästään tenttikirjasta lukien”, Asta sa-noo.

35

Palkinnon saaneet:

2013 Asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partners Oy2011 Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy2009 Asianajotoimisto Matti Penttinen

HPP valittiin 60 ehdokkaan joukostaSuomen paras oikeustieteen opiskelijatyönantaja on selvitetty nyt kolme kertaa, kesästä 2009 lähtien. Ky-sely tehdään joka toinen vuosi ja palkinnonsaaja valitaan opiskelijoiden tekemien ehdotusten perusteel-la. Kysely lähetetään kaikille oikkariopiskelijoille.

Vuodesta 2009 vastausten määrä on kasvanut, sillä ensimmäisenä vuonna kilpailuun annettiin noin 50 ehdotusta. Tuolloin paras opiskelijatyönantaja oli Asianajotoimisto Matti Penttinen.

Tänä vuonna Lakimiesliitto sai yli 400 vastausta, joista noin 60:ssä ehdotettiin omaa työnantajaa par-haaksi opiskelijatyönantajaksi. Ehdotuksia tuli kaikilta aloilta, sekä julkiselta että yksityiseltä sektoril-ta ja ehdotusten joukossa oli muun muassa useita asianajotoimistoja, virastoja, pankkien vakuutusyhti-öitä ja oikeusistuimia.

Palkinnolla halutaan nostaa esimerkillisiä työnantajia oikeustieteen opiskelijoiden kohdalla ja nostaa kes-kustelua opiskelijoiden työoloista. Kriteereinä palkinnolle ovat muun muassa haastava ja kehittävä työ, hyvä ohjaus ja yhteishenki, oikeudenmukainen palkkaus sekä työlainsäädännön noudattaminen.

Lakimiesliiton palkintoraati painotti tänä vuonna valinnan perusteluissaan sitä, että vastaajat kokivat työtehtävänsä monipuolisiksi ja kiinnostaviksi. Lisäksi esimiehet ja muu henkilökunta koettiin helpos-ti lähestyttäviksi ja opiskelijat kokivat aidosti olevansa kiinteä osa työyhteisöä. Valintaan vaikutti myös erittäin suuri ehdotusmäärä ja -osuus työntekijöiden osalta.

”Kyllä suhteet esimiehiin ovat joustavat. Helposti uskaltaa mennä ovelle koputtamaan, kun on jotain ky-syttävää. Käytävillä pystyy juttelemaan kaikkien toimistossa työskentelevien kanssa, eikä hierarkiaa sii-nä mielessä ole”, Jenna sanoo.

Seuraavan kerran parasta opiskelijatyönantajaa etsitään kesällä 2015.

36

Juristit liike-elämänjohtopaikoilla

Juristin koulutus antaa hyviä eväitä myös liike-elämän johtotehtäviin. Uraa luodak-seen työtä on kuitenkin tehtävä intohi-molla ja tilaisuuksiin on tartuttava roh-keasti.

Oli vuosi 2008 ja takana seitsemän työn täyttämää vuotta Tieliikelaitoksen ja Destia Oy:n palvelukses-sa. Lakimies Minna Heinonen kaipasi uusia haasteita. Hän oli jo hakeutumassa muualle, kun toimitusjohtaja asteli hänen työhuoneeseensa.

Toimitusjohtajalla oli Heinoselle ehdotus: mitäpä jos tämä ryhtyisi Destian 30 miljoonan euron liikevaihtoa tekevän kiviainesyksikön vetäjäksi. Heinonen ei miet-tinyt pitkään vaan päätti, että tilaisuuteen on tartut-tava.

– Siinä mitattiin kestääkö kantti. Minulla ei ollut mi-tään esimieskokemusta. Pitkään tehtävässä tuntui kuin olisi luistellut heikoilla jäillä. Hyvin on jää kes-tänyt kuitenkin.

Tämän jälkeen Heinosen tehtävänkuva on laajentunut ja johdettavaksi on tullut lisää yksiköitä. Tällä hetkellä hän toimii erikoisrakentamisen tulosyksikön johtaja-na. Itsensä jatkuva haastaminen pitää innostusta yllä.– Työ on ollut erittäin haasteellista ja mukavaa. Joka päivä oppii uusia asioita.

Juristilla on päättelykykyä– Asianajajana pääsee näkemään ja tekemään paljon mielenkiintoisia asioita mutta rajoitetussa neuvonan-tajan roolissa. Esimerkiksi yrityskaupassa muut istu-vat ajajan paikalla. Joskus se vähän jäytää, tunnustaa Asianajotoimisto Bird & Birdin toimitusjohtaja Jori Taipale.

Tällaisia liike-elämässä ajajan paikalla istuvia Bird & Bird oli kutsunut vieraiksi Pykälän opiskelijoille jär-

jestetylle exculle. Kaikkia paneeliin osallistuneita lii-ke-elämän johtohenkilöitä yhdistää juristitausta.

Juristien määrän liike-elämän johtotehtävissä kerro-taan vuosikymmenien aikana vähentyneen kauppa-tieteilijöiden ja insinöörien vallatessa paikat. Paneelin puheenjohtaja, Bird & Birdin osakas ja Suomen imma-teriaalioikeusryhmän vetäjä Ella Mikkola kuitenkin johdatteli juristijohtajat kuvailemaan, mitä vahvuuk-sia oikeustieteen opinnot näihin tehtäviin tarjoavat.

Liike-elämässä esimerkiksi törmää jatkuvasti sopimuk-siin.

– Liike-elämässä on päättävissä tehtävissä paljon ihmi-siä, jotka eivät ymmärrä sopimuspuolta tarpeeksi hy-vin, Heinonen huomauttaa.

Metsä Woodin toimialajohtaja Esa Kaikkonen luette-lee syitä, miksi juristia kannattaa yrityksessä kuun-nella: – Yrityksen kaikkiin vaiheisiin kuuluu juridiikkaa: yrityksen perustamiseen, sopimuksiin ja siihen, kun huonojen sopimusten myötä yritys menee konkurs-siin. Lisäksi juristin koulutus opettaa kokonaisuuksi-en hahmottamiskykyä ja loogista päättelykykyä.

Kaikkonen oli 33-vuotias, kun pääjohtaja pyysi hän-tä hyppäämään Metsä Groupin lakimiehen tehtäväs-tä lakiasiainjohtajaksi. Samaan aikaan alkoi metsäteol-lisuuden murros paperin kulutuksen kääntyessä las-kuun ja kustannustason kääntyessä nousuun. Tässä murroksessa Kaikkosen työ muodostui monenlaisis-ta yrityskauppakuvioista, kunnes viime vuodenvaih-teessa häntä pyydettiin vetämään haastavassa markki-natilanteessa olevaa kansainvälistä liiketoiminta-aluet-ta.

– Olen aina tarttunut härkää sarvista, ja vastasin sii-henkin myöntävästi. Tässä sitä nyt ollaan vetämässä Metsä Woodin 900 miljoonan euron ja 2 700 ihmisen bisnestä.

Teksti ja kuva: Mikko Nurmisto

37

”No pain, no gain”Lukuisin kysymyksin varustautuneita helsinkiläis-opiskelijoita kiinnostivat muun muassa liike-elämän johtajille asettamat vaatimukset. Huipulle haaveilevan on varauduttava siihen, että menestys ei tule helpolla.

– Jos karriääriä haluaa, se on ”no pain no gain”. Duu-nia on tehtävä ja paljon. Joskus se sitten helpottaa, sanoo nykyisin hallitusammattilaisena työskentelevä Kirsi Komi.

Menestymiseen vaaditaan myös paljon asioita, joita ei oikeustieteellisessä tiedekunnassa riittävästi opeteta. Talousasioissa vaaditaan numeroiden hallintaa.

– Bisneksessä ei pelkällä juridiikalla pärjää, Komi sa-noo.

MB Rahastojen partneri Juha Tukiainen näkee puut-teena muun muassa sen, että juristeille ei opeteta ih-misten johtamista. Lisäksi liike-elämän johdossa tarvi-taan päätöksentekokykyä.

– Kukaan ei tiedä, onko päätös oikea. Se on silti kyettä-vä tekemään perustaen parhaaseen tietoon.

Oppeihin jääneet tiedolliset aukot eivät ole hidasta-neet panelisteja.

– Työelämä on ollut pelkkää opiskelua, ja sellaisena se jatkuu vieläkin. Siihen oikeustieteen opiskelu on anta-nut hyvät valmiudet, sanoo St1 Groupin toimitusjoh-taja Kim Wiio.

Wiio perusti kaverinsa kanssa lakiasiaintoimisto Spar-taxin rohkeasti jo opiskeluaikana. Toimiston ensim-mäisen toimeksiannon Wiio teki vasta perustetulle St1:lle. Vuonna 2001 St1 oli kasvanut siihen kokoon, että Wiio pystyi työllistymään yritykseen. Samalla hän myös osti osuuden yhtiöstä.

Luopumisen tuskaaIlmeisesti tilaisuudet myös tulevat niiden luo, jotka ovat niille avoimia – onni suosii rohkeaa. Vaikka van-hasta luopuminen on joskus tuntunut vaikealta, uusi tilaisuus on monella johtajalla ollut heti nurkan taka-na odottamassa.

Bird & Birdin paneeliin osallistuneet juristijohtajat kehottivat oikeustieteen opiskelijoita verkostoitu-maan aktiivisesti. Koskaan ei voi tietää, vaikka se vieressä istuva olisi tulevaisuudessa pääministeri tai Nokian pääjohtaja. Panelistit vasemmalta Minna Heinonen, Esa Kaikkonen, Kirsi Komi, Juha Tukiai-nen, Kim Wiio ja Jori Taipale. Puheenjohtajana toimi Bird & Birdin osakas ja immateriaalioikeusryh-män vetäjä Ella Mikkola. Tapahtumaa olivat ideoineet Bird & Birdin Salla Tuominen (kuvassa oikeal-la) ja Iina-Mari Supperi.

38

Näin kävi Kirsi Komille. Viime vuosikymmenen lopul-la Nokia Siemens Networksin lakiasiainjohtajalle oli tullut tunne, että elämässä pitäisi tehdä välillä jota-kin muuta. Siitä hänellä ei ollut mitään käsitystä, mitä tämä muu voisi olla.

Luopumisen prosessi oli tuskallinen.

– Se oli melkein kuin rakkaussuhteesta luopumista. Olin aina suhtautunut työhöni intohimoisesti.

Tammikuussa 2010 Komi osallistui johtoryhmän ko-koukseen Delhissä. Kokouksen jälkeen hän keskuste-li elämänsä vaikeimmasta päätöksestä toimitusjohtaja Rajeev Surin kanssa Sheraton-hotellin aulabaarissa.

– Siinä vähän itkettiin ja ihmeteltiin. Jatkoin itkemis-tä hotellihuoneessa. Sitten puhelin soi. Vuorineuvos Kari Jordan kysyi, tulisinko Metsä Boardin hallituk-seen.

Juha Tukiainen oli vetänyt A-Katsastuksen kansain-välistymistä ja päätynyt lopulta yhtiön toimitusjohta-jaksi. Kun uralla ei ollut enää kehittymisen mahdolli-suuksia, hän päätti hypätä syrjään.

Suurin syy päätökseen oli hänen 8-vuotias poikansa, joka oli huomauttanut, ettei isää juuri koskaan näy. Tukiainen ajatteli pitää 1–2 vuotta sapattia.

Sapatti jäi kuitenkin puoleen vuoteen, kun aikaisem-min A-Katsastuksen omistajana toimineen MB Rahas-tojen toimitusjohtaja houkutteli Tukiaisen pääomasi-joittajaksi.

– Nyt ehdin myös käydä katsomassa kaikki pojan sa-libandymatsit.

Asianajaja ajajan paikallaLiike-elämän näköalapaikka on myös asianajotoimis-ton toimitusjohtajalla. Yritysjärjestelyt eivät kuiten-kaan ole alalla jokapäiväisiä. Vaikka toimitusjohtaja Jori Taipale on ollut mukana reilusti yli sadassa yri-tyskaupassa, omalle kohdalle tällainen on osunut vain kerran. Asianajotoimisto Fennica fuusioitui Bird & Birdin kanssa vuonna 2008. Silloin Taipale pääsi istu-maan yhtiökumppaneidensa kanssa ajajan paikalle ja olemaan mukana koko prosessissa.

– Kaupan jälkeen erehdyin valittamaan eräälle asiak-kaan edustajalle sitä, kuinka paljon työtä integraatio-vaihe vaatii. Siitä seurasivat kovat naurut. Olin hänen mukaansa saanut ansioni mukaan. Yleensä juristit kar-kaavat, kun diili on tehty ja oikea työ alkaa.

Kirjoittaja toimii lakimiehenä Asianajotoimis-to Bird & Bird Oy:n immateriaalioikeusryh-mässä. Aikaisemmin hän on työskennellyt sa-nomalehden taloustoimittajana.

”Parhaat päätökset tehdään sydämellä, ei järjellä.” –Jori Taipale

”Jälkikäteen ajateltuna opiskeluaika meni liian no-peasti. Se oli elämän parasta aikaa.”–Juha Tukiainen

”Tärkeintä on pitää pää kylmänä. Juristi tuo asiakkaal-le tai bisneskumppanille rauhallisuutta, analyyttisyyttä ja turvallisuudentunnetta.” –Kirsi Komi

39

CV:t:Minna HeinonenTulosyksikön johtaja, Erikoisrakentaminen, Destia Oy (2013–)Johtoryhmän jäsen, Destia Oy (2011–)Tulosyksikön johtaja, Kivi, Destia Oy (2011–2012)Yksikön johtaja, Kiviainesyksikkö, Destia Oy (2009-2010)Lakimies, Destia Oy (2008)Lakimies, Tieliikelaitos (2001–2007)Lakimiehenä asianajotoimistossa (1993–2001)

Esa KaikkonenToimialajohtaja, Metsä Wood (2013–)Johtoryhmän jäsen, Metsä Group (2008–)Lakiasiainjohtaja, Metsä Group (2003–2013)Lakimies, Metsäliitto-konserni (nyk. Metsä Group) (2000–2003)Lakimies, Metsä-Serla Oyj (nyk. Metsä Board Oyj) (1998–2000)Lakimiehenä asianajotoimistossa (1995–1998)

Kirsi KomiHallituksen jäsen: Metsä Board (2010–), Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu (2010–, puheenjohtaja 2011–), Pat-ria Oyj (varapuheenjohtaja 2011–), Citycon Oy (2011–), Doctares Oy (puheenjohtaja 2011–), Martela Oyj, (2013–), Finnvera Oyj (2013–)Lakiasiainjohtaja ja johtoryhmän jäsen, Nokia Siemens Networks (2007–2010)Vice President, Legal, jäsen Networks Business Group (”NET”) Leadership Team ja muut NET senior management -foorumit (1999–2007)Nokia Oyj, lakimiestehtävät (1992–1999)

Juha TukiainenPartneri, MB Rahastot (2011–)Toimitusjohtaja, A-Katsastus (2006–2010)Varatoimitusjohtaja, A-Katsastus (2001–2006)Lakimies, Autorekisterikeskus/Suomen Autokatsastus Oy

Kim WiioToimitusjohtaja, St1 Group Oy (2010–)Toimitusjohtaja, St1 Oy (2007–2010)CFO, Greeni Oy (2001–2007)Lakimies, Lakiasiaintoimisto Spartax Oy (1996–2001)

Jori TaipaleToimitusjohtaja, osakas, Asianajotoimisto Bird & Bird Oy (2008–)Toimitusjohtaja, Asianajotoimisto Fennica Oy (2002–2008)Asianajaja, osakas, Asianajotoimisto Fennica Oy (2000–2008)Asianajaja, osakas, Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi Oy (1999–2000)Lakimies, Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi Oy (1993–1998)

40

Lauri Koskentausta toimi ensimmäisenä HELP-edustajistoryhmän edusta-jana HYYn, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan, hallituksen puheen-johtajan tehtävissä vuonna 2013. Inter Vivos haastattelikin nyt Lauria näin vuoden ollessa loppupuolella kuluneen vuoden tapahtumista ja ko-kemuksista.

Lauri kertoo kiinnostuksen HYYtä kohtaan herän-neen ensimmäistä kertaa vuoden 2009 edustajis-tovaalien ehdokkuuden myötä. Siitä tie vei vuon-na 2011 talousjohtokunnan jäseneksi. Lauri ker-too talousjohtokunnan valmistelevan tärkeitä ta-lousasioita ylioppilaskunnan päätöksentekoon. Seuraavana vuonna Lauri valittiinkin HYYn hal-litukseen. Vastuualueena hänellä oli talousjohto-kunnan puheenjohtajuus sekä opiskelijoiden oi-keusturva-asiat.

”Vuoden lopussa tuli ajankohtaiseksi miettiä, mitä seuraavana vuonna tekisi. HYYn toiminnan kehit-täminen kiinnosti, joten päätin hakea jatkovuotta. Edustajistoryhmä HELPin hieman yli 20-vuotisen toiminnan aikana ei ole tullut aikaisemmin helppi-läistä hallituksen puheenjohtajaa. Päätin silti ha-kea ja tulin valituksi puheenjohtajaksi”, Lauri ku-vailee. HYYssä Lauri kertoo eniten kiehtoneen toi-minnan monipuolisuus.

Teksti: Annika Juvonen, Kuva: Lauri Koskentausta

Lauri Koskentausta,HYYn hallituksen puheenjohtaja 2013

41

Kotipaikkakunta: HelsinkiSyntymävuosi: 1988Kuvaile itseäsi kolmella sanalla: Hidas, määrätietoinen, hämäläi-nenLempiruoka: Pasta BologneseLempiravintola: Fuku Mitä toivot hautakiveesi kirjoitettavan: Syntyi, eli ja kuoli. Sillä välillä eli hyvän elämän. Motto: Elä tänään, koska huomenna voi olla liian myöhäistä.

Lyhyesti

Lauri harmittelee HYYn olevan monelle pykälistille kaukainen toimija.

”HYY tarjoaa paljon mielenkiintoisia oikeudellisia ky-symyksiäkin, itselleni tämä on ollut mielenkiintoinen paikka myös ammatillisesti. HYY on paikka oppia, mi-ten oikkari työskentelee muiden alojen ihmisten kes-kuudessa, organisaation juridisena asiantuntijana”, Lauri painottaa.

Millaista ylioppilaskunnan puheenjohtajuus sitten on?

”Hallituksen puheenjohtajan tehtävä pitää sisällään paljon erilaisia tehtäviä. Tietysti nimensä mukaisesti puheenjohtaminen hallituksessa, mutta se tarkoittaa käytännössä noin viittä tuntia viikossa. Työskentelen HYYn keskustoimistolla käytännössä täysipäiväisesti. Tehtäviini kuuluu monipuolisesti kaikkea, esimerkik-si ylioppilaskunnan edustamista yliopistolla, kaupun-gilla ja eri sidosryhmissä. Koko hallitus, tänä vuonna lisäkseni 11 jäsentä, työskentelee täysipäiväisesti toi-mistolla. Tehtäviini kuuluukin toiminnan ohjaamista ja tukemista paljon.”

”Lisäksi tänä vuonna merkittävästi aikaa on vienyt roolini ylioppilaskunnan omistaman liiketoiminnan, HYY Yhtymän yhtiökokouksen puheenjohtajana. HYY Yhtymä on opiskelijoiden omistama liiketoiminta ja palveluyhtiö ja sen päätoimintaa ovat Unicafe-opiske-lijaravintolat ja kiinteistövuokraustoiminta. HYY Yh-tymän liikevaihto on noin 35 miljoonaa euroa vuodes-sa. Tehtäväni puolesta istun HYY Yhtymän hallituksen kokouksissa puhe- ja läsnäolo-oikeudella edustamassa omistajaa. Pitkälti päiväni kuluvat erilaissa kokouksis-sa istuen, ihmisiä tavaten ja sähköposteja lähettäen. Eli lopulta aika perinteistä toimistotyötä”, Lauri kuvailee.

Opintojensa hän kertoo edistyneen vuoden aikana erittäin vähän. Osa hallituslaisista on onnistunut suo-rittamaan jonkin verran kursseja, mutta ainakin Lau-rilla 50-tuntinen työviikko on verottanut liikaa opin-toihin keskittymistä.

Lauri kertoo olevansa tyytyväinen valinnastaan ha-kea ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi. Hän kertoo jokaisen päivän olleen erilainen. Kaikkein mieleenpai-nuvammaksi kokemukseksi Lauri mainitsee opiskelija-järjestöjen järjestämän yhteisen mielenosoituksen ny-kymuotoisen opintotuen säilymiseksi viime keväänä. Hän kertoo itse toimineensa yli 6 000 opiskelijaa ke-ränneen tapahtuman järjestyksenvalvojana. Toisek-si merkkitapahtumaksi hän mainitsee puheen pitämi-sen Helsingin yliopiston lukuvuoden avajaisissa täy-den salin kuunnellessa.

Lauri kertoo vieneensä HYYtä omasta mielestään avoi-mempaan ja keskustelevampaan suuntaan. ”HYYssä on ollut monia asioita, ’joista ei ole saanut puhua, kos-ka historia’. Olen itse pyrkinyt purkamaan tällaisia ra-kenteita. Muun muassa nostin keskusteluun Vanhan ylioppilastalon käyttämisen ja lopulta vuoden aikana päädyttiinkin ravintolatoiminnan myymiseen HYYn ulkopuoliselle ravintoloitsijalle. Tämän vuoden aika-na saatiin pitkien neuvottelujen jälkeen hyväksytyksi uuden ylioppilaskuntien työehtosopimuksen paikalli-nen sopimus, jonka avulla saataneen työrauhaa lisää”, Lauri luettelee.

Tehtävän haasteeksi Lauri toteaa perillä pysymisen suuresta määrästä asioita. Lauri kuvailee HYYtä suu-reksi ja monialaiseksi organisaatioksi, jossa työskente-lee hallitus ja henkilöstö mukaan luettuna 25 henkilöä. Lisäksi puheenjohtajan on pystyttävä sopeutumaan erilaisiin rooleihin hallituksen, henkilöstön, edustajis-ton ja liiketoiminnan ristipaineessa.

Olisiko Lauri sitten lähtenyt vuosi sitten puheenjoh-tajaksi, jos hän olisi etukäteen tiennyt, millainen vuo-desta tulee?

”Todennäköisesti olisin. Tämä vuosi on ollut täyn-nä erilaisia mielenkiintoisia haasteita, joiden läpikäy-minen on ollut välillä hermoja raastavaa, mutta asioi-den saaminen eteenpäin on ollut palkitsevaa. Jos oli-sin tiennyt kunnolla, mihin haen, olisin ehkä mietti-nyt vielä hetken pidempään, mutta tuskin olisin jättä-nyt hakematta”, Lauri toteaa.

42

Pykälä ryIV testaa ...

Teksti: Mikko Rudanko

AlkuEnsimmäinen kohtaaminen oli toukokuussa 2006. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin käynyt Kiinassa ja vappuna muuttanut maalta Helsinkiin. En oikeastaan osannut odottaa mitään kävellessäni metropy-säkiltä kohti Suvilahdenkatu 10:tä, kohti Pykälä ry:n kerhotiloja. Kaikki oli uutta. Teollisuuskiinteis-töalue. Missä minä oikein olen? Hissi ylös. En tuntenut ketään. Sain Pykälän logolla varustetun valkoi-sen valmennuskurssikansion ja ihan viisaalta kuulostaneita sanoja siitä miten pitäisi lukea, miten vas-tata. Siitä se sitten lähti. Urakka. Pykälä. Sörnäinen. Sitä mahdollisuuksien tietä on nyt kävelty ja tes-tattu useamman vuoden ajan. Not bad.

Syksyllä 2006 palasin taas Suvilahdenkadulle, Pykälän Punssikahveille. Ei sitä silloin mitenkään enem-min ajatellut, tuli Pykälään muiden kanssa, käydään nyt ensimmäisenä opiskelupäivänä katsomassa myös tämä opiskelijaelämämeininki. Voi pojat. Valtava määrä ihmisiä, valtava määrä erilaisia kerhoja, valiokuntia ja muita toimijoita. Mihin minä menen, kuka minä olen? Onko pakko valita, jos ei halua? Vapaus ja valintojen maailma. Sinä olet tässä.

ShowTorstaina 14.9. olin taas Pykälässä. Vaikea tarkkaan sanoa, miksi olin sinne tullut, mutta se päätös muutti yhden ihmisen elämän. Kiinnostus muuttui rohkeudeksi, haluksi kokeilla rajojaan. Yhtäkkiä olin osa ”syksyn suurinta ja mahtavinta proggista”, Pykälän Spexiä. Miten ujosta pohjalaispojasta tuli näyttelijä Spexin kaltaiseen produktioon? Ei helposti. Jokainen improvisaatiokerta oli sekä muiden huikeaa show’ta että silmitöntä tuskaani, kun mietin miten uskaltaisin. Usein en uskaltanutkaan. Vii-meisellä kerralla näytin oikeasti uskaltavani.

Nyt minulla oli rooli. Toiminta oli ohjatumpaa, mutta ah, niin helpompaa. Tehdä parhaani tässä roolis-sa, keksiä hauskoja juttuja. Mutta se produktio. Sata villiä oikkaria. Harjoituksia, leikkejä, laulua. Il-laksi Kalliohoviin. Räyskälään. Ensimmäinen kerta teatterilavalla. Ensi-ilta. Tuntui oudolta, mutta niin vapauttavalta elää tällaista elämää. Olivatko tulevat juristit oikeasti näin taiteellisia ihmisiä? Jes! Spe-xin kautta tutustui niin moneen ihmiseen, että voi miettiä, olisiko mikään ollut tehokkaampi tapa olla syrjäytymättä Itä-Helsingin solukämppääni.

Seuraavana vuonna lähdin uudestaan. Ja sitä seuraavana. Kerta kerralta olin aina vähän parempi tässä, aina vähän rohkeampi. Sain tutustua aina uusiin innokkaisiin spexareihin. Yhden kerran näin show’n katsomosta, seuraavan taas lavalta. Seuraava vuosi oli erilaista roolia Vekaranjärvellä, sitä seuraava taas Spexin näyttämöllä. Jokainen kerta oli aina erilainen, erilainen teema ja käsikirjoitus, eri ohjaaja ja näyttelijöiden joukko. Joka kerta jännitti lähteä mukaan, joka kerta oli hauskempaa kuin odottikaan ja aina jälkeenpäin harmitti, kun kaikki oli ohi. Opintopisteitä ei oikeastaan syksyisin tullut. Mutta se ei ehkä ollut vain Spexin vika.

TyöSana ”valiokunta” kuulosti hyvältä, pääsisi tekemään jotain hienoa, toimimaan ryhmässä, tutustumaan ihmisiin. Hain valiokuntaan. Hain useampaan valiokuntaan. Hain useampaan valiokuntatehtävään. Kuinka vakuuttaa tuntemattomat siitä, että olen ihan hyvä tyyppi, melko ahkerakin? Jos ei voita, niin

43

Pykälä ry

uskaltaako yrittää uudestaan? Illan viimeisessä äänestyksessä pääsin Ulkoasianvaliokunnan (UAV) isän-näksi. Hieno homma. Olin osa koneistoa, joka pitää Pykälän pystyssä. Ja mahdollisuuden järjestää sitse-jä. Oli niin hauskaa järjestää mahtavan porukan kanssa sitsejä. Ja sillistä. Useammankin kerran. Pomp-pulinna ja hattarakone, kiitos!

Seuraavana vuonna hain taas valiokuntaan. Pääsin UAV:n isännäksi. Hieno homma. Tiesin, miten tämä tehdään. Huikea uusi porukka. Seuraavan vuoden olin Yleisvaliokunnassa (YVK). Jes, enemmän bile-puolta. Seuraavaksi Opintovaliokunnassa (OVK) ja jopa tiedekunnan Opintoasiaintoimikunnassa. Uusi uljas maailma, tärkeä vaikuttamisen paikka. Seuraavan kevään olin UAV:ssa ja YVK:ssa. Välillä oli ehkä vaikeaa olla kummankin kokouksessa yhtä aikaa, mutta Pykälässä kaikki on mahdollista, jos vain löytyy vahvaa tahtoa ja halua.

Ehkä kaikki tämä valiokuntatouhukin oli syy, miksi päädyin pioneeripataljoonassa AUK:n oppilaskun-nan hallituksen puheenjohtajaksi. Oppii ottamaan vastuuta. Ei Pykälässäkään voi vain olla ja vaatia vaan on myös pakko tehdä ja antaa. Tehdä työtä, jolla on tarkoitus. Mutta palkkaa siitä ei kyllä saa. Motivaa-tion täytyykin tulla jostain muualta. Jokaisella tulee vastaan hetkiä, jolloin täytyy priorisoida tai ei vain jaksa tahi kiinnosta. Täytyykin varoa, ettei yhdelle kasaudu liikaa eikä saa ottaa liikaa tehtäväkseen. Tämä on todella vaikeaa. Trust me, I know.

Niin hallitus. Hallitus vastaa Pykälä ry:n toiminnasta, hallitus johtaa, hallitus edustaa. Aikanaan halli-tus piti lähes viikoittain kokouksia yli puolenyön, oli aina paikalla kaikkialla, vaihtoi välillä suoraan sii-vouksesta frakkiin. Miten joku päätyy Pykälä ry:n hallitukseen? Kun on rohkeutta yrittää. Ei ole help-poa istua vaalipaneeliin. Ei ole helppoa valmistautua vaaliin. Vielä viimeisenä yönä ennen hallitusvaa-leja oma tilanne näytti epävarmalta, puolestapuhujia, ehdottajia, kannattajia, oma puhe. Heräsin, pidin puheen ja sain yleisvastaavan paikan vuodelle 2009. Eroa oli viisi ääntä. Suuri kiitos puolestapuhujille-ni, Spex-legendoille.

Hallitusvuosi on rankka, mutta antoisa vuosi. 42 kokousta, kymmeniä vuosijuhlia, satoja ja satoja teh-tyjä tunteja yhdistyksen hyväksi. Hallituksesta muodostuu porukka, joka kokoontuu vuosittain yhteen vielä vuosienkin päästä. Hallitus ei usein saa kiitosta, mutta sen pitää muistaa kiittää ja motivoida mui-ta, sillä muuten kaikki jää hallituksen harteille. Ei näin onneksi yleensä käy, mutta ahkeruutta hallitus-pesti vaatii. Työmäärää on vaikea arvioida ennalta ja aina voi tulla yllätyksiä, positiivisia tai negatiivisia. Mutta monipuolista ja hauskaa homma on, eikä kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti. Keskiyön kohdalla kokouksissakin kannattaa laulaa ja ennen §-viikon haasteita katsella hallituksen kesken vaikka Shrekiä.

Taltiointi”Kunnioittavimmin pyydän tulla huomioiduksi valitessa Inter Vivosin toimittajia. Olen nuori ja innokas, etsimänne toimittajan ja tutkivan journalistin alku, joka hallitsee vahvasti ilmenevän huumorintajunsa lisäksi tiukan sarkasmin, ironian ja kyynisen satiirin, ja omaa erittäin vahvan kirjallisen ilmaisukyvyn.”

Kornia ja yliampuvaa, mutta tuokin juna nappasi minut mukaansa ja tämä numero on sen pääteasema. IV:n rata ei ole mutkaton, mutta deadlinet auttavat tekemään ja jokainen valmis juttu tuo oman euforian-sa. Joskus jälki on parempaa, joskus huonompaa, joskus hetkellisen inspiraation tulosta, kuten juttu Ar-kadiankadun Alkon jonoista Alkon lakon aikana marraskuussa 2007. Välillä on ollut suuri kunnia pääs-tä olemaan ns. lehdistön edustaja, kuten oikeustieteellisen tiedekunnan promootiossa 2010. Minä ja 69 promovoitavaa tohtoria.

Päätoimittaja on toimituksen huoltaja. Päätoimittaja vastaa lehden sisällöstä. Tässä, jos jossain, pääsee ja joutuu oikeasti toteuttamaan itseään. Toki lehti voi toimia myös tiedotusfunktiolla, äsken oli Korruptio-sitsit ja nyt on joulu, mutta samoja juttujakaan ei voi oikein tehdä vuodesta toiseen. Mistä nyt pitäisi kir-joittaa? Ei ulkoisen pakon vaan sisäisen halun sanelemana – mikä olisi oikeasti kiinnostavaa? Kun katsoo muualle ja menneisyyteen, moderni IV on varmasti liian varovainen. Minäkin. Mutta ehkä tavoitteena ei tarvitse kuitenkaan olla parit valtavat otsikot vaan useat pienemmät onnistumiset?

Kun tulin tiedekuntaan, ei Helsinki Law Review’ta ollut olemassakaan. Synnyttyään se kyllä aina kiin-nosti minua, mutta tuntui liian kaukaiselta. Sitten vanhempana. Tällainen maine sillä on. Kuinka voin an-taa neuvoja toisen henkilön gradun parantamiseksi, jos en ole gradua koskaan kirjoittanut. Kerran yri-tin neuvoa. Nyt osaisin paremmin, kiitos Helsinki Law Review’n. Toimituksen työ ei ole saanut oikeas-taan suurtakaan huomiota Pykälässä, mutta HLR on tärkeä tarjotessaan mahdollisuuden julkaista työnsä ja oppia editoimaan muiden töitä. Oppia tekemällä. On sitten se omakin gradu aikanaan parempi. Mutta ei se helppoa ja seksikästä edelleenkään ole, toisen työn editoiminen. Kuinka minä voisin tietää aiheesta häntä paremmin? Minun täytyy olla laaja-alainen generalisti! Tähän Pykälä ry meitä johdattaa.

44

Pykälä ry:n valmennuskurssit – haastattelussa

vastaava kurssipäällikkö Erkko MeriTeksti: Tiia VuoristoKuva: Valmennuskurssien arkisto

1. Miten Pykälän valmennuskurssit su-juivat tänä vuonna? Millaisia haasteita kurssien järjestämisessä oli? Kevään 2013 kurssit sujuivat mainiosti. Tunnelma kurs-silaisten keskuudessa oli ainakin kurssipäälliköiden sil-min yritteliäs ja motivoitunut. Harvassa paikassa tör-mää niin asiaansa sitoutuneisiin ihmisiin kuin valmen-nuskursseilla oleviin kurssilaisiin, mikä luonnollises-ti asettaa myös kurssihenkilökunnan suureen vastuu-seen. Koen, että Pykälän kursseilla työskennelleet toi-mivat omilla vastuualueillaan erinomaisesti, mutta vuo-si vuodelta pyrimme kuitenkin kehittämään toimintaam-me edellisestä vuodesta ja parantamaan kursseja koko-naisuutena.

Haasteet ovat liittyneet aikaisemmin ja liittyvät myös jat-kossa siihen, että Pykälän valmennuskurssit pystyvät mahdollisimman hyvin vastaamaan valintakokeen asetta-miin vaatimuksiin. Tämä taas edellyttää kurssien sisällön jatkuvaa, kriittistä tarkastelua.

Ainakin viime vuonna mahdollisuus olla mukana toteu-tumassa valmennuskursseja kiinnosti laajasti pykäliste-jä. Tämä totta kai ilahduttaa todella paljon. Tavoitteena on luonnollisesti myös tulevaisuudessa pitää yllä kurssi-en vetovoimaa työpaikkana. Olen ollut monissa erilaisis-sa työpaikoissa, mutta harvassa on ollut niin erityinen il-mapiiri kuin Pykälän kursseilla: opiskelijat pyrkivät jär-jestämään mahdollisimman hyvät kurssit tuleville opiske-lijatovereilleen. 2. Millainen on vastaavan kurssipääl-likön arki valmennuskursseja ennen ja niiden aikana? Ennen kurssien alkua vastaavan kurssipäällikön arki koostuu mm. kurssivaihtoehtojen suunnittelusta ja val-mistelusta, henkilökunnan rekrytoinnista sekä valmen-nuskurssien markkinoinnista. Vastaava kurssipäällik-kö ja avustavat kurssipäälliköt kokoustavat paljon ja toi-mivat muutoinkin tiiviissä yhteistyössä. Työnkuva on monipuolinen ja tehtävät ovat erilaisia. Työ vastaavana kurssipäällikkönä on esimerkiksi vienyt minut viimei-sen kuukauden aikana kolme kertaa Tampereelle kerto-maan kaupungin abeille oikeustieteellisestä ja Pykälän kursseista.

Kurssien aikana kurssipäällikön työ on sekä yleistä asia-kaspalvelua että kokonaisuuden koordinointia. Vastaavan kurssipäällikön on tärkeää pysyä koko kevään ajan tasal-la siitä, miten asiat kursseilla sujuvat. Työntekijöiden ja kurssilaisten informointi on hyvin olennainen osa koko kevättä.

3. Miltä näyttää valmennuskurssien tu-levaisuus? Tuleeko valmennuskurssien kurssitarjonta pysymään samanlaisena vai muuttumaan? Näen Pykälän valmennuskurssien tulevaisuuden hy-vänä, sillä valmennuskurssit ovat vahvasti sitoutuneet kurssien korkean laadun takaamiseen. Valintakokeen mahdolliset muutokset asettavat luonnollisesti haastei-ta, joihin kurssit pyrkivät vastaamaan kehittämällä sekä opetusta että kurssilaisille järjestettäviä kokeita. Pykälän kursseilla on vahva perinne varautua kaikkeen ja tätä tullaan tekemään myös jatkossa.

45

Koen uusien kurssien keksimistä tärkeämmäksi nykyisten kurssien kehittämisen. Sisältöä on pystyttävä tarkastelemaan myös kriittisellä silmällä. Aina silloin tällöin syntyy erityisiä tarpeita, joita varten saattaa olla tarvetta miettiä uusia kurssikokonaisuuksia. Tämä ei ole kuitenkaan itsetarkoitus; valintakokeen mah-dolliset muutokset ja kehittyminen on ratkaisevassa asemassa.

4. Tuleeko pääsykoe muuttumaan ja mitä muita haasteita on tulossa? Pykälän valmennuskurssien on ensiarvoisen tärkeää pysyä jatkuvasti ajan hermolla. Vaikka onkin mahdol-lista, että valintakokeeseen tulee muutoksia, on myös yhtälailla mahdollista, että valintakoe pysyy viime kevään kaltaisena, jolloin monivalintatehtävät olivat hyvin suuressa roolissa. Yhden vuoden perusteella on liian aikaista vetää lopullisia johtopäätöksiä. On pikemminkin arvioitava pitkän aikavälin kehitystä. Kaik-keen liiketoimintaan, myös valmennuskurssien järjestämiseen, liittyy haasteita. Ennakointi, valmistautu-minen ja tulevaisuuden suunnittelu nousevat avainasemaan. Sanonta ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen”

Ritva Pernanen on unelma-ammatissaan

Teksti: Aura Lehtonen

Avaan sähköpostini. Saapuneissa on kolme uutta viestiä, klikkaan ne auki ja huomaan, että jokainen on allekirjoitettu tuttavallisesti: yst. terv. Ritva. Kuka Ritva? Miltä hän näyttää? Kuinka moni on oikeasti nähnyt pykala-infon ahkerimman viestittelijän? IV kävi tapaamassa naista sähköpostien takana.

Ritva Pernanen on lähetellyt meille oikkareille säh-köposteja jo hyvän tovin. Hän aloitti opintoneuvo-jana Aleksis Kiven päivänä vuonna 2000. Kymmeniä tuhansia sähköposteja ja 13 vuotta myöhemmin hän viihtyy edelleen Porthaniassa.

”Kyllä te opiskelijat olette tässä työssä ehdottomas-ti parasta. Vaikka vuosien saatossa toimenkuvani on laajentunut ja nykyään teen paljon muutakin kuin opintoneuvontaa, on se silti se, mistä pidän eniten”, Pernanen kertoo.

Pernasta on helppo uskoa. Ennen oikista hän oli opintoneuvojana valtiotieteellisessä ja maa- ja met-sätieteellisessä tiedekunnassa. Pitkän uransa aikana Pernanen on nähnyt ja auttanut lukuisia hädässä ole-via tutkinto-opiskelijoita.

”Kyllä ovella on vastaanottoaikoina ihan jonoa. Var-

sinkin maanantai on hyvin suosittu. Opiskelijat tu-levat juttelemaan opintoja koskevista huolistaan tai suunnittelemaan vaihdossa suoritettavia kursseja. Myös syventäviin opintoihin liittyvät kysymykset ovat yleisiä”, Pernanen sanoo.

Päivät täyttyvät monipuolisista työ-tehtävistäSähköpotsien lähettämisen ja perinteisen neuvonnan lisäksi Pernanen tekee paljon muutakin. Hän vastaa käytännön taitojen kursseista, opinto-oppaasta, käy alustavasti läpi jokaisen syventävien opintojen pro-jekteihin liittyvän hakemuksen ja puoltaa JOO-opin-tojen hakemuksia.

Tämän lisäksi Pernanen tarkastaa ja antaa palautet-ta phuksien opintosuunnitelmista ja tekee ison työn liittyen tuettuihin työharjoittelupaikkoihin.

”Meille tulee lukuisia ilmoituksia mahdollisista pai-koista ja ensi vuoden budjetilla saisi 39,7 opiskeli-jalle kolmen kuukauden harjoittelun. Meillä on 60 paikkaa haussa, joten työni on kinuta rahaa ja neu-votella työnantajien kanssa. Edellytän, että jokainen työnantaja maksaa vähintään yhden kuukauden. Sit-

Teksti: Tiia VuoristoKuva: Valmennuskurssien arkisto

46

ten haravoin saapuneista ilmoituksista sopivimmat paikat. Pyrin ottamaan eri oikeudenalat kattavasti huo-mioon”, Pernanen kertoo.

Työharjoittelupaikat ovat kysyttyjä ja hakemuksia niihin tulee runsaasti.

”Koen, että työharjoittelupaikkoihin liittyvä työ on kiinnostavaa ja tärkeää. Sen kautta on auennut opiske-lijoille vakinaistettuja työpaikkoja”, Pernanen sanoo.

Töitä on paljon ja papereita pyörittäessä täytyy olla tarkkana: ”Kyllä heti tulee palautetta, jos jossakin mo-kaan, jos laitan sähköpostiin vahingossa vaikka virheellisen tiedon. Onneksi niin käy kuitenkin harvoin”, Pernanen naurahtaa.

Niin ne sähköpostit. Pykala-infon sähköpostilista on Pernasen mukaan tehokas ja nopea.

”Jos yks kaks tulee tieto, että luento on peruttu, voisin laittaa tiedon myös ilmoitustaululle tai Almaan, mut-ta niissä paikoissa opiskelijat eivät käy joka päivä. Sähköpostitse tavoitan teidät”, Pernanen sanoo.

Pernanen piristyy tapaamalla ystäviäänHaastattelun aikana pykala-infon häirikkö osoittautuu mukavaksi kissan omistajaksi.

”Kotona on Otto-niminen kissa, jolla on kahdeksan ylimääräistä varvasta. Varpaita on molemmissa etutas-suissa 7 ja takatassuissa 6. Ylimääräisten varpaiden ansioista sillä on hyvä tartuntaote”, Pernanen kertoo.

Kerran viikossa Pernanen käy uimassa ja jumpassa. Lisäksi hän tapaa ystäviään ja käy teatterissa. Lomailla-kin opintoneuvojamme on ehtinyt, lokakuussa Pernanen oli viikon Roomassa. Sen sijaan pitkää joululomaa hän ei välttämättä ehdi pitää, sillä paperitöitä riittäisi. Onneksi mukavia paikkoja löytyy myös Porthanian sisältä:

”13 vuoden aikana Portsu on tullut tutuksi. Täällä lempipaikkani löytyy viidennen kerroksen käytävältä. Nousen sinne rauhoittumaan ja kävelen lasiovista aulan läpi. Siellä on avaraa ja ikkunoita, se on rauhallinen ja ihana paikka”, Pernanen paljastaa.

Haastattelun lopuksi Pernanen lähettää meille terveisiä:

”Kaikille oikkareille toivotan todella lämmintä ja ihanaa joulua ja toivotan tervetulleeksi vastaanotolle. Olen aina tosi iloinen jokaisesta oikkarista, joka tulee käymään. Lisäksi IV:n toimitukselle sellaiset terveiset, että haluaisin säännöllisesti IV:n uusimman numeron. Lukisin sitä mielellään.”

Opiskelijoille, jotka ovat huolissaan mahdollisesti häämöttävästä etapista, tai siitä, etteivät he ikinä valmis-tu, Pernasella on erityisterveiset: ”Ei sitä etappia pidä liikaa katsoa. Te oikkarit olette valmistumisessa ihan huippuluokkaa, heti lääketieteen ja farmasian jälkeen valmistutte yli 90-prosenttisesti.”

Tämä on hyvä muistaa siinä vaiheessa kun n:nnes vuosi on alkamassa ja gradusta ei ole vielä tietoakaan.

47

Ei kolmea ilman neljättäTeksti: Oskari Korhonen, Kuva: ELSA Joensuu

”Fresher of the freshers”, esittelin itseni ja vara-puheenjohtaja, Seminars & Conferences -vastaava Elisa Vornasen Kroatian rannikolla sijaitsevassa Opatijan kaupungissa, kun ulkomaalaiset oikeus-tieteiden opiskelijat tulveksivat kysymään, että keitäs te oikein olette. Vastikään Patentti- ja re-kisterihallitukselta puhtaat paperit saanut ELSA Joensuu oli virallisesti hyväksytty ELSA Finlan-din jäseneksi vain muutamaa päivää ennen iki-muistoista reissua ELSA-verkoston puolivuosit-taiseen kokoukseen. Yritä siinä sitten edustaa puheenjohtajana vanhojen konkareiden keskel-lä, kun olet vasta parisen kuukautta aikaisem-min googlannut ymmälläsi, että ”mikä ihmeen ELSA?”

Uuden yhdistyksen perustamisvaiheessa suurin osa energiasta kuluu varsinaisen ydintoiminnan sijaan uusien toimintatapojen opetteluun ja hal-linnollisten kiemuroiden setvimiseen. Mitä kaik-kea siinä kokouskutsussa pitää olla, miten perus-tetaan yhdistykselle tili, kuka lähtisi toiminnan-tarkastajaksi? Tietosuojaseloste, Y-tunnus, jäsen-luettelo? Hankesuunnitelma, rekisteröitymislo-make, talousarvio? Onneksi kaikkea ei tarvitse osata heti alkuun ja tekemällähän sitä oppii. Toi-vottavasti kunnon kompurointi heti alkuun ta-soittaisi hieman tietä tuleville hallituksille.

ELSAn tavoite on olla siellä, missä oikeustietei-den opiskelijatkin. ELSA Finland on haaveillut Joensuuhun laajentumisesta aiemminkin, mut-ta uuden piristysruiskeen paikallisryhmän pe-rustamiselle toi valtioneuvoston päätös antaa Itä-Suomen yliopistolle oikeus myöntää tästä syksys-tä alkaen myös oikeustieteellisen alan ON/OTM -yleisjuristitutkintoja.

Syksyllä koottu ja myöhemmin yhdeksänhenki-seksi täydennetty hallitus on saanut paljon tu-kea paikallisryhmiltä, alumneilta ja ELSA Finlan-

dilta. Innostusta on ollut myös paikallisesti: kah-den käden sormetkaan eivät enää riitä jäsenten laskemiseen. Uskon, että vaikka ELSAn läsnäolo tulee elähdyttämään joensuulaisten oikeustietei-lijöiden elämää myös paikallisesti, ennen kaikkea ELSA tarjoaa tänne itään mahdollisuuden verkos-toitua muiden oikeustieteilijöiden kanssa ja hy-vän syyn nousta porukalla lentokoneeseen mat-katakseen tuosta vain toiselle puolen Eurooppaa.

Mutta sen ilmeisen tosiseikan lisäksi, että verkos-to saa lisää aktiivisia jäseniä, mitä lisäarvoa Joen-suu voi tarjota kansalliselle verkostolle? Ensim-mäinen hyöty liittyy terveeseen kansainväliseen kilvoitteluun: ELSA Joensuu on Suomen neljäs paikallisryhmä ja tällä luvulla ELSA Finland vii-lettää ohi muun muassa norjalaisista tovereistaan ja on tasoissa tanskalaisten kanssa.

Toinen mielenkiintoinen seikka on, että Joen-suun myötä ELSA on saanut itäsuomalaisten OTM-tutkintoa suorittavien lisäksi ensimmäiset HTM-tutkintoa suorittavat jäsenensä. Itä-Suo-men yliopistossa suoritettavassa hallintotieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinnossa opiskellaan yleisten oikeusjärjestysopintojen jälkeen pää- ja aineopinnot yhdessä tai useammassa toisiaan tu-kevassa oikeudenalassa, kuten finanssi-, hallinto- tai ympäristöoikeudessa. Koulutus – jossa itsekin olen – ei tuota muodollista pätevyyttä esimerkik-si tuomarin tehtäviin, mutta on kuitenkin juri-diikkaan keskittyvä ylempi korkeakoulututkinto hallintotieteellisestä julkisoikeuden oppiaineesta periytyvästä tutkintonimikkeestään huolimatta. ELSA Finlandin linjaus laajentaa piiriään perin-teisen yleisjuristitutkinnon ulkopuolelle on lin-jassa muiden maiden jäsenyyskäytäntöjen kanssa ja tuo entistä paremmin yhteen kaikki lakialalle päätyvät opiskelijat. ”All different, all together.”

48

Matkalla Konjicissa,Supporting Area Meeting 11.–15.9.2013Teksti ja kuvat: Mikko Rudanko

Virkailija lyö leiman passiini. Astun portista, olen Bosnia ja Hertsegovinan maape-rällä. Maan suurin lentokenttä Sarajevossa on pieni ja kodikas. Huomaan, että tu-pakointi on sallittua käytännössä kaikkialla. Ensin kuitenkin syöksyn lämpimään ulkoilmaan, jossa minua odottaa valtava mediasirkus ja toimittajalauma. Paljastuu pian, että he odottavat palaavaksi sankareitaan, jalkapallomaajoukkuetta, joka on edellisenä iltana lyönyt vieraskentällä Slovakian ja käytännössä lunastanut paik-kansa ensimmäistä kertaa maan historiassa jalkapallon MM-kisoihin. Minua Bosnia ja Hertsegovinassa odottavat kuitenkin aivan toisenlaiset kuviot.

Mikä SAM?ELSA Supporting Area Meeting (SAM) on kerran vuo-dessa järjestettävä ELSAn hallitusten markkinoijien, pääsihteereiden ja taloudenhoitajien osa-aluekokous, johon osanottajia saapuu ympäri Euroopan ja 42 ELSA-maan. Nyt luvassa oli järjestyksessään kolmas SAM, sillä edelliset järjestettiin 2012 Uppsalassa, Ruotsissa, ja 2011 Bordeaux’ssa, Ranskassa. Sijaintina tällä kertaa oli nyt eksoottinen Bosnia ja Hertsegovina Balkanilla 11.–15.9.2013. Osallistujia tapahtumassa oli yhdeksäs-tä eri ELSA-maasta yhteensä 35.

Matka jatkuu lentokentältä kohti Konjicia, vuorten ympäröimää ja lähes 4000 vuotta vanhaa pikkukau-punkia Neretva-joen varrella. Perillä meitä matkalaisia odottaa paitsi neljän tähden hotellimajoitus kaikkine herkkuineen, myös ensimmäinen viikon workshopeis-ta, ryhmätyöpajoista, jonka jälkeen markkinoijat, pää-sihteerit ja taloudenhoitajat jakautuvat omiin ryhmiin-sä. Suurin osa viikon virallisesta ohjelmasta käytäisiin läpi näissä ryhmissä; nämä olisivat niitä ihmisiä, joiden kanssa seuraava vuosi vietettäisiin läheisessä yhteis-työssä. Seuraavassa workshopissa käydäänkin mark-kinoijien kanssa läpi, mikä ELSA oikeastaan on, mitä se sisältää, mitä meidän tulee oikeastaan markkinoida.

Tämän kaiken oppiminen ja kertaaminen on erittäin tärkeää senkin kannalta, että heti ensimmäisenä iltana vuorossa on Gala Opening Dinner, jossa vieraina ovat muun muassa Euroopan neuvoston Sarajevon toimis-ton johtaja Mary Ann Hennessey ja Public Internatio-nal Law & Policy Group -järjestön Sarajevon ohjelman johtaja Valery Perry. Vastaan voi siis tulla vaikka min-kälaisia ihmisiä ja aina ELSAa edustaessaan tulisi myös tietää siitä vähintään se kaikki tärkein. Saamme myös nauttia kansallispuvuissa esiintyvän ryhmän perintei-sistä paikallisista tansseista ja sevdalinka-musiikkiesi-tyksistä Konjicin oman Alma Subašićin tulkitsemina.

Neuvottelutaidot todelliseen testiinToisena päivänä saamme aamupalan jälkeen kaikki yh-dessä nauttia ja tutkia ELSAn kansainvälisen tason yh-den vuoden operatiivista toimintasuunnitelmaa One Year Operational Planiä (OYOP), pidempiaikaisia ELSA-verkoston strategisia tavoitteita vuodelle 2018 sekä kol-mivuotista International Focus Programmea (IFP), joka 1.8.2013 lähtien on kaikissa ELSA-maissa mediaoikeus. Tämän jälkeen päästäänkin käsiksi jo itse markkinoin-tiin, sekä yleisellä tasolla että ELSA-verkoston sisällä.

Todellinen haaste tulee kuitenkin lounaan jälkeen, kun vuorossa on viisituntinen Training: Negotiation Skills, eli nimensä mukaisesti neuvotteluharjoitus, jonka tar-koituksena on parantaa neuvottelutaitoja. Nämä taidot ovat tärkeitä myös jokaiselle markkinoijalle, pääsihtee-rille ja taloudenhoitajalle, joten harjoitus on kaikille yhteinen. Ensin vähän tutustutaan ja opitaan neuvot-telutaitoja yleisesti, jonka jälkeen jakaudutaan neljään ryhmään. Näissä ryhmissä tarkoituksena on suunnitel-la neuvottelustrategia ELSAn ja Oxford Universityn/King’s Collegen välisille neuvotteluille mainospaikas-ta ELSAn Synergy Magazine -julkaisuun. ELSA haluaa saada mainospaikasta tietyn hinnan, joka kuitenkin on yliopistolle liikaa – miten tulisi neuvotella, mistä aloi-tamme ja mikä on viimeinen tarjouksemme, mitä vasta-

puoli tulee tarjoamaan, onko mahdollista saada molem-mat osapuolet voittamaan?

Näitä jonkin aikaa ryhmien sisällä mietittyämme pää-dymme 2 vs. 2 -neuvottelupöytään – itse olen heti aluk-si tulessa yhdessä ruotsalaisen kollegani kanssa Oxford Universityn edustajina ELSAn bosnialaista ja hollan-tilaista neuvottelijaa vastaan. Neuvottelu käy kiihkeä-nä ja erilaisia näkemyksiä vaihdetaan. Molemmat osa-puolet tulevat toisiaan jonkin verran vastaan ja oleel-lista on tajuta, mitä muuta kuin rahaa voitaisiin tarjo-ta. Kyse on näkyvyydestä ja yhteistyöstä, sijoittelus-ta ja pitemmän aikavälin suunnitelmista. Kokemus on monelle aivan uusi ja siitä saatava hyöty onkin erittäin suuri. Päädymme lopulta mielestämme hyvään ratkai-suun, jossa hinta on alhainen ja saamme lisänäkyvyyt-tä. Seuraavien parien jälkeen käydään kuitenkin läpi, mikä oikeasti on paras tapa neuvotteluun. Ah, niinpä tietenkin! Kaikki riippuu aina kuitenkin paitsi omas-ta valmistautumisesta ja strategiasta, myös toisesta osa-puolesta. Uusien oppien jälkeen kokeilemme niitäkin käytännössä 2 vs. 2 -harjoituksessa.

Koskenlaskua ja ongelmanratkaisuaKolmantena päivänä pääsemme kokemaan kosken-laskun hurmosta Neretva-joella kymmenien kilomet-rien verran ajettuamme ensin huikeita vuoristotei-tä ylös vuorille ja lähtöpaikallemme. Siitä sitten vaan laskemaan kumiveneillä alas jokea! Välillä pysähdym-me lounaalle joen varrelle. Kokemus on sekä jännittävä että siitä tullut olo huima. Tällainen yhteinen kokemus myös lähentää välejä saman veneen sisällä, itselläni nyt puolalaisten kanssa.Selvittyämme kaikki elossa koskenlaskusta aloitamme Konjicissa taas päivän virallisen ohjelman workshopei-neen. Vuorossa on muun muassa workshop Stop, One way, Your turn, jossa käydään markkinoinnin osal-ta läpi erittäin tärkeitä asioita, ongelmia ja ratkaisuja. Kaksi hallituksen edustajaa on luvannut aivan eri asioi-ta yhteistyökumppaneille, miten tilanteesta selvitään? Markkinointiin on laitettu aivan väärä päivä – miten toimia? Tapahtumaan tulee 100 ihmistä enemmän kuin on suunniteltu – mikä on ratkaisu? Näitä ja monia mui-ta ongelmia saamme pienryhmissä ratkoa.

Toinen workshop on aiheeltaan Dream Team ja käsitte-lee sitä, kuinka ELSAn markkinoijista ympäri Euroo-pan saadaan koottua mahdollisimman hyvä ja toimiva Dream Team. Miten meidän tulisi toimia? Miten järjes-tää yhteistyö 42:n ELSA-maan kesken? Millainen EL-SAn verkoston tulisi olla? Kolmannen päivän viralli-nen osuus huipentuu julkisten suhteiden käsittelyyn. PR-työ onkin nykyään yhä tärkeämpi osa markkinoin-tia. Keskustelemmekin ahkerasti, mitä se sisältää, miten se toimii ja miten sen tulisi toimia. Opimme laatimaan myös lehdistötiedotteita.

Yhtenäinen ELSA on kuin siltaNeljäntenä päivänä vuorossa on taas workshopeja, jois-ta ensimmäinen Unified ELSA käsittelee koko verkos-ton yhteistä ja yhtenäistä kuvaa. Aiemmissakin work-shopeissa on tullut esille, että monissa maissa on ole-massa erilaiset käytännöt ELSA-toiminnassa. Tarkoitus on kuitenkin tarjota mahdollisimman hyvät mahdolli-suudet yhtenäiseen ELSAan kaikkialla tarjoamalla tä-

50

hän tehokkaat ohjeet ja työkalut. Tässä auttaisi osaltaan myös Marketing Handbook, jota ollaan vähitellen työstä-mässä. Ahkeran työskentelyn jälkeen lähdemme tutustu-maan nähtävyyksiin.

Kierrämme Bosnia ja Hertsegovinaa, käyden muun muassa rinteeseen rakennetun Poćiteljin linnoituksessa, Kravican vesiputouksilla ja Mostarin kaupungissa, jossa näemme kuuluisan Stari Most (Old Bridge) -sillan, ehkä koko maan tunnetuimman maamerkin, joka oli pystyssä 427 vuotta ennen kuin tuhoutui Bosniakkien ja kroaattien sodassa 1993, mutta syntyi uudelleen vuonna 2004. Silta on pait-si maan tunnetuin esimerkki islamilaisesta arkkitehtuuris-ta, myös perinteinen paikka nuorille miehille hypätä osa-na aikuistumisriittiä. Kukaan meistä ei nyt hyppää sillalta, mutta syömme maukkaan paikallisen aterian sillan varrel-la ja kiertelemme ympäri Mostaria, 90-luvun Bosnian so-dan ehkä pahiten runtelemaa kaupunkia Sarajevon ohel-la. Vaikka paljon raunioita on edelleen jäljellä, paljon on myös säästynyt ja paljon uutta on myös saatu aikaan. Yöllä olikin taas aika palata takaisin Konjiciin.

Sunnuntaina, viimeisenä päivänä, onkin aika jo sanoa nä-kemiin Konjicille, Bosnia ja Hertsegovinalle sekä kaikille uusille tutuille. Takana on paljon mahtavia kokemuksia ja uusia ystäviä, joiden kanssa näkisimme toisemme seuraa-van kerran onneksi jo lokakuun lopulla alkavassa Interna-tional Council Meetingissä (ICM) Kroatian Opatijassa. Sitä innolla odotellessa siis!

twobirds.comAbu Dhabi Beijing Bratislava Brussels Budapest Copenhagen Düsseldorf Frankfurt The Hague Hamburg Helsinki Hong Kong London Lyon Madrid Milan Munich Paris Prague Rome Shanghai Singapore Skanderborg Stockholm Warsaw

Work for a leading law �rm Haluatko työskennellä yhdessä Suomen johtavista asianajotoimistoista, kansainvälisessä työympäristössä osaavien ihmisten ja mielenkiintoisten työtehtävien parissa? Neljän kuukauden täysipäiväisessä trainee-ohjelmassamme pääset tutustumaan liikejuridiikan maailmaan aitiopaikalta - keskellä asianajotoiminnan arkea.

Seuraava trainee-hakumme on keväällä 2014.

Lisätietoja trainee-ohjelmasta ja muista oikeustieteen opiskelijoiden työpaikoista saat osoitteesta twobirds.com (Rekrytointi) ja Paragraa�n oikkaripörssistä.

An international team outstanding work experience challenging assignments

a rewarding working environment that’s the trainee programme at

FinlandGradAd_11.2013_001445-01.indd 1 08/11/2013 11:58:51

Kaikista maailman maista valitsimme molemmat vaihtokohteeksemme Saksan, sillä olemme opis-kelleet kieltä jo useamman vuoden. Suomessa saksan kieltä ei juuri kuule, ja olisi suorastaan järjetöntä heittää hukkaan monen vuoden työ. Tosiasiahan on, että vieraan kielen oppii paikan päällä parhaiten. Päätimme siis ottaa härkää sar-vista ja lähteä kokeilemaan onneamme Euroo-pan sydämeen. Emme tunteneet toisiamme en-nen vaihtoa. Tiemme kohtasivat vasta täällä Tü-bingenissä, keskellä keskiaikaista kaupunkimai-semaa.

Joku saattaa pohtia, että miksi päädyimme juuri Tübin-geniin. Saksassa kun nyt sattuu kuitenkin olemaan, las-kentatavasta riippuen, 44 oikeustieteellistä tiedekuntaa, ja näistä oma tiedekuntamme tekee yhteistyötä 14:n kans-sa. Koska valinta ei siis ollut ihan helppo, taustalla vai-kuttivat lopulta ennen kaikkea käytännön syyt: Toinen meistä päätyi tänne sen vuoksi, että tiedekunnan sivuilla oleva kurssitarjonta oli selkeä. Ulkomaalaisenkin oli suo-rastaan helppoa saada selko tarjolla olevista vaihtoehdois-ta. Toisen valintaan puolestaan vaikutti niin sanotut istu-maopintopisteet. Kaikista mahdollisista yhteistyöyliopis-toista täällä ERASMUS-opiskelijan on mahdollista ansaita opintopisteitä pelkästään luentoja seuraamalla. Tämä tar-koittaa, että tenttiin ei ole pakko osallistua. Aktiivinen osallistuminen luennoille riittää. Vaikkakin tenttiin osal-listuminen tuottaa kolminkertaisen määrän opintopisteitä verrattuna siihen, että tenttiin ei osallistu.

OpiskelijaelämääTübingenissä

Teksti: Ines Huhta ja Laura PäivinenKuvat: Ines Huhta ja Laura Päivinen

53

Esimerkki. ERASMUS-opiskelija suorittaa kurs-sin ”The Unwritten British Constitution”. Opetus-ta on kaksi tuntia viikossa koko lukukauden ajan. Näin ollen aktiivisella luento-osallistumisella opis-kelija tienaa itselleen kaksi opintopistettä. Mikä-li opiskelijamme haluaa kuitenkin enemmän opin-topisteitä, kannattaa hänen suorittaa lukukauden lopussa tentti. Tällöin hänen opintopistetilinsä kasvaa kuudella opintopisteellä.

Vaihdossa olleet kuvailevat aina vaihtoaikaan-sa ylisanoilla, kuten ”upea”, ”mahtava”, ”miele-tön kokemus” tai ”parasta, mitä minulle on tapah-tunut”. Itse olemme vasta tuskin puolessa välis-sä vaihtoamme, mutta ymmärrämme jo, että vaih-toa on melko vaikea kuvailla ilman näitä ilmaisu-ja. Aina ruoho ei kuitenkaan ole vihreämpää ai-dan toisella puolella. Kokosimme alle pienimuotoi-sen vertailevan listan oikkarin arjen välttämättö-myyksistä sekä Suomessa että täällä Tübingenissä.

KielikurssitHelsingissä Kielikeskuksen kursseille ilmoittau-tuminen on hyvin yksinkertaista – sen kun vaan käyt Weboodissa naputtelemassa kurssi-ilmoittau-tumisen oikealla viikolla ja toivot parasta.

Tübingenissä saksa vieraana kielenä -kursseille käydään ilmoittautumassa henkilökohtaisesti juu-ri sinulle varattuna aikana. Tapaat ensin henkilön, jonka kanssa vaihdat muutaman sanan toiveissasi olevista kursseista. Jos osasit ilmaista itseäsi tar-peeksi sujuvasti, voit siirtyä seuraavaan huonee-seen maksamaan mahdollisen kurssimaksun ja ys-tävällinen palveluhenkilö ilmoittaa sinut kurssil-le. Joillain suuremman luokan intensiivikursseilla osallistujille lätkäistään vielä ensimmäisellä kurs-sikerralla tasokoe eteen, jonka perusteella opiske-lijat jaetaan luokkiin – näin varmistetaan, että jo-kainen on omalle kielen osaamiselleen sopivim-massa ryhmässä. Lunttaamisen vaikeuttamiseksi kaikille ei jaeta samaa koetta, vaan käytössä voi olla esimerkiksi kolme eri koetta. Nokkelaa.

Opiskelija-alennukset,SemesterticketHelsingissä varsinkin keskustakampuksen tuntu-massa voit lompsia melkein mihin tahansa liikkee-

seen ja hyvinkin mahdollisesti saada jonkinmois-ta opiskelija-alennusta. Helsingin sisäisestä bussi-lipusta opiskelija-alennuksineen maksat viidelle kuukaudelle yhteensä noin 105 euroa.

Tübingenissä opiskelija-alennukset ovat suurim-maksi osaksi vieras käsite supersuosiossa olevaa nuudelilaatikoita kauppaavaa kiinalaista ravinto-laa lukuun ottamatta. Yksi tuntuva etu opiskeli-joille kuitenkin löytyy: rapiat 60 euroa maksaval-la lukukausilipulla pääsee matkustamaan niin Tü-bingenin sisällä kuin naapuripitäjissäkin koko lu-kuvuoden ajan, lokakuusta maaliskuuhun.

Opiskelijakortin monipuolisuusHelsingissä voit hankkia opiskelijakortin, johon sisältyy maksuominaisuus. Mikäli et kuitenkaan halua käyttää opiskelijakorttiasi maksuvälineenä, onnistuu maksaminen muillakin maksuvälineillä. Opiskelijakorttia voi käyttää myös kirjastokortti-na, mutta mahdollista on hankkia myös erillinen kirjastokortti.

Tübingenissä opiskelijakorttisi on oikea moni-toimikortti, jota käytät niin opiskelijaruokalois-sa eli mensoissa sekä opiskelijakahviloissa mak-samiseen kuin vaikkapa kopioimiseenkin. Lainaat myös opiskelijakirjastosta kirjasi kortilla, ja sinun on myös muistettava kantaa sitä lukuvuosilippu-si lisäksi mukanasi matkustaessasi. Lisäksi maksat opiskelija-asuntolassa esimerkiksi pyykinpesusi milläpäs muulla kuin kortillasi.

MensaHelsingissä Unicafessa saat kaksi ruokajuomaa, sa-laattia, leipää sekä valitsemasi lisukkeet huokeaan 2,60 e (opiskelija, ei Lyyra) hintaan.

Tübingenissä Mensassa asioidessa tulee väkisin-kin vähän ikävä kotoisia Unicafe-ravintoloita. Ruokajuoma ei sisälly aterian hintaan. Esimerkik-si oikiksen tiloja lähimpänä sijaitsevassa mensas-sa ei ole lainkaan lautasia, vaan ruoka on isket-ty kololliseksi koverrettuun tarjottimeen. Bonus-ta kuitenkin aterian hintaan sisältyvästä, päivit-täin vaihtuvasta keitosta. Vaikka tungosta tuppaa aina lounasaikaan olemaan, jonot eivät myöskään ikinä ole lähelläkään HYYn Unicafen tasolla – joh-tuen varmaankin edellä mainitusta järjestelmästä, jossa menuvaihtoehdoista valittuasi et enää valit-

OpiskelijaelämääTübingenissä

54

sekaan yhtään mitään, vaan saat koko aterian lisukkei-taan myöten valmiina tarjottimellesi.

KirjastoHelsingissä joudut heräämään kukonlaulun aikaan var-mistaaksesi itsellesi lukupaikan. Ylioppilaskirjoitusten lähestyessä sekään ei riitä. Kaisa-talon kirjasto on auki ma–pe klo 9–20 ja la klo 10–16.

Tübingenissä lukupaikka on taattu. Yliopiston pääkir-jaston lisäksi kaikilla tiedekunnilla on omat pienemmät kirjastonsa. Opiskelijoiden raittiin ilman saannista huo-lehditaan myös kirjaston toimesta. Kerran tunnissa ka-ton rajassa olevat pienehköt ikkunat avautuvat hetkek-si tuoden sisään kevyen henkäyksen ulkoilmaa. Näin talvella se tosin toisinaan tuntuu järjettömältä, mutta lienee kuitenkin hyväksi. Pääkirjaston katossa on lisäk-si liukuhihnat, joita pitkin painavat kirjalaatikot kulke-vat huoneesta toiseen. Työntekijöiden ergonomiastakin on siis huolehdittu.

Oikeustieteellisen tiedekunnan kirjaston erikoisuus on läpinäkyvät kassit, joita kirjastosta voi ostaa kahden euron hintaan. Tavallisten laukkujen ja reppujen kans-sa kirjastoon ei ole asiaa. Näin pyritään varmistamaan se, että opiskelijat eivät varasta kirjoja vaan lainaavat ne asianmukaisesti. Aukioloajat ovat todella opiskelijays-tävälliset. Arkisin kirjastot avaavat ovensa aamu kah-deksalta ja sulkevat vasta klo 24.00, viikonloppuna (la–su) ne palvelevat opiskelijoita klo 10–22. Saksalaiseen tapaan myös kirjastoissa noudatetaan sääntöjä. Puheli-meen ei puhuta. Mikäli puhut, saat määräaikaisen port-tikiellon tähän opiskelijan pyhättöön. Mikä parasta, kirjastoista löytyy korvatulppa-automaatteja. Niille oli-si käyttöä myös Helsingissä…

LuentokäyttäytyminenHelsingissä luentosarjoja alkaa ja loppuu lähes viikoit-tain, ja mahdolliset aplodit annetaan luentosarjan lo-puksi. Luennoitsijan kysyessä opiskelijoilta jotakin, al-kavat opiskelijat usein tutkimaan puhelintaan tai muka etsimään jotain laukustaan. Kovin moni ei halua kysy-mykseen vastata, puhumattakaan oma-aloitteisesta lu-ennoitsijan keskeyttämisestä kysymyksellä.

Tübingenissä asiat ovat toisin. Lukukauden alussa jo-kainen valitsee itselleen sopivat kurssit ja näin tehtyä lukujärjestystä noudatetaan koko lukukauden ajan.

Mahdolliset tentit tehdään vasta lukukauden viimei-sinä viikkoina. Pääosin paikalliset opiskelijat tekevät kirjallisia tenttejä, mutta ERASMUS-opiskelijat saavat usein valita tekevätkö tenttinsä suullisesti vai kirjal-lisesti. Kotitehtävät ja laajat oikeustapausharjoitukset ovat täällä arkipäivää. Me ERASMUS-opiskelijat saam-me valita kurssitarjonnasta, mitkä tahansa kurssit halu-amme. Paikallisten opiskelijoiden kohdalla asia on lähes päinvastoin. Heillä on tietty järjestys, jota tulee noudat-taa. Vasta kun on hyväksytysti suorittanut jonkun tie-tyn kurssin, saa siirtyä suorittamaan jotakin tiettyä seu-raavaa kurssia. Järjestelmä on hyvin monimutkainen, ja vaihtelee suuresti osavaltioittain.

Opiskelijat ovat erittäin aktiivisia luennoilla ja esittävät paljon kysymyksiä paitsi professorille myös vierustove-reilleen. Voit olla lähes varma, että luennoilla vieressä-si istuva henkilö sinulle juttelee. Kummallisinta on ”ap-lodien” antaminen joka luennon päätteeksi. Saksalaiset eivät juuri harrasta niin sanottua tavanomaista käsillä taputtamista, vaan luennoitsijan lopetettua kaikki ko-puttavat rystysillään pöydän pintoja.

UnisportHelsingissä Unisport maksu on halvimmillaan 98 eu-roa/12 kk. Maksun suoritettuaan opiskelija saa teh-dä varauksia, mille tahansa ryhmäliikuntatunneille ja käyttää kuntosalia. Tarjolla on myös jonkin verran joukkuepeliklinikoita, mutta ei kuitenkaan kaikissa la-jeissa.

Tübingenissä jokaiselle urheilukurssille tulee sekä il-moittautua että suorittaa maksu erikseen. Esimerkiksi jos opiskelija haluaa osallistua zumba-kursille, tulee hä-nen valita itselleen sopiva aika kerran viikossa ja myös sitoutua käymään tunneilla samana ajankohtana koko lukukauden ajan. Opiskelija myös maksaa tästä kurs-sista erikseen. Maksua ei palauteta, mikäli opiskelija il-moittautumisajan jälkeen huomaakin, että ei pääsekään kurssille osallistumaan. Järjestelmä on ainakin ERAS-MUS-opiskelijan näkökulmasta jokseenkin kyseenalai-nen, sillä urheilukursseille ilmoittaudutaan ennen kuin selviää, mille kielikursseille on päässyt.

Positiivista on liikuntakurssien monipuolisuus. Tarjol-la 121 eri urheilulajia ja jokaisessa on aina mukana oh-jaaja. Eksoottisiakin lajeja mahtuu mukaan, näistä esi-merkkeinä lumikenkävaellus ja eskimokäännös.

55

HEL1113014

Feel the team spirit. Join our global crew.

Worldwide. For Our Clients.

In this publication, White & Case means the international legal practice comprising White & Case LLP, a New York State registered limited liability partnership, White & Case LLP, a limited liability partnership incorporated under English law and all other affiliated partnerships, companies and entities.

If you want to experience the challenge of working in a truly global law firm, then White & Case is your choice.We are a leading global law firm with a local presence in Finland. Our team of Finnish, US and UK lawyers in Helsinki advise leading Nordic and international corporate clients and financial institutions in complex and challenging commercial and financial matters.

If you are interested in joining our team, please visit the following website, which contains information on our trainee program and other career opportunities: www.whitecase.com/careeropportunitieshelsinki.

White & Case is a truly global law firm, uniquely positioned to help our clients achieve their ambitions in today’s globalized economy.

Asianajotoimisto White & Case Oy Eteläranta 14FI-00130 Helsinki, FinlandTel: + 358 9 228 641

40 offices in 27 countries

Student_ad_Helsinki_November_2013_190x270.indd 1 6.11.2013 9:47:01

56

Kriminaaliklubi KiinassaTeksti: Oskari SteniusKuva: Pauliina Repo

Kriminaaliklubista tiedetään vähän, vaikka se on Suomen vanhin juristikerho. Sen jä-senet eivät pidä itsestään meteliä, ja edelly-tykset klubiin pääsemiseksi ovat yksinker-taiset, mutta yksiselitteiset: vahvat juuret pohjoisessa. Klubi kokoontuu säännöllises-ti ja sen tämänhetkinen toiminta on elinvoi-maisempaa kuin koskaan. Tämä on repor-taasi klubin opintomatkasta Pekingiin, jon-ne 24 jäsentä suuntasi katseensa 17. syys-kuuta. Aloitetaan matkan jälkeisellä suomalaisten viestimi-en Kiina-uutisoinnilla: Saasteet pakottivat sulkemaan kouluja Koillis-Kiinassa (HS; 23.10.2013); Kiina ai-koo kieltää hiv-positiivisilta pääsyn kylpylöihin (HS; 14.10.2013); Två miljoner övervakar internet i Kina (HBL; 5.10.2013). Kulta-punaisena kirsikkana uutis-virrassa: Jättiläisherhiläiset tappaneet jo yli 40 ihmis-

tä Kiinassa (Yle Uutiset; 2.10.2013). Kiina on huima maa, jossa 1,3 miljardin väestö ja Kiinan kommunis-tinen puolue mahdollistavat kaiken sen, joka kaik-kialla muualla olisi epäuskottavaa. Näinpä jo heti Pe-kingin kentällä Suomi-ikävä katosi Finnairin vanhan lentoemon irvokkaan perkeleen myötä, kun paikalli-nen sohaisi laukullaan tämän säärtä. Ennen matkaa asianajotoimisto Boreniuksella pidetty etiketti- ja tapakoulutus toimiston kiinalaisen juris-tin johdolla oli antanut pienen haukkauksen tulevas-ta opintomatkasta. Tilaisuudessa syntyi käsite kriit-tinen massa, jolla viitattiin kadun ylittämiseen pai-kassa, jossa ei ollut liikennevaloja. Tuolloin tuli ke-rätä ympärilleen valtava kiinalaismassa, joka lopul-ta pakottaisi loputtoman autovirran pysähtymään. Kriittinen massa tuli tarpeeseen, sillä pekingiläistä liikennekulttuuria voidaan kuvailla äänekkääksi ja arvaamattomaksi. Moottoriajoneuvot, poljettavat ja skootterivetoiset riksat, pyöräilijät ja jalankulkijat lemmikkeineen olivat toisinaan kaikki asettautuneet samalle tienpätkälle. Tööttäys ei niinkään ollut varoi-tuksen antamista varten, vaan sillä oli useita eri mer-kityksiä sen pituudesta tai ärhäkkyydesta riippuen:

57

haistatus, perinteisen varoitusäänen tekeminen sekä ilmoitus siitä, että tietystä suunnasta on tulossa auto eikä tällä kuljettajalla ole pienintäkään aikomusta py-sähtyä tai luovuttaa tilaa muille.

Ensimmäiset alkuhämmennykset koinkin Luomashi Dajie -katuosuudella matkalla hotellille, kun mel-kein törmäsin siististi pukeutuneeseen naiseen, joka oli hetkeä aikaisemmin kyykistynyt ja alkanut virtsa-ta pitkin kivetystä. Tapaus vaikutti järkevältä jatku-molta sille, että päivää aikaisemmin Pekingin ytimes-sä vanhempi rouva kyykytti huollettavaansa, joka puklautti papanoita ympäri katua. Halkio housujen takaosassa helpotti. Kiina – maa, jossa tekonahka-kengät ovat oiva valinta.

Pekingiläisodysseia alkaaKeskiviikkona, kahdeksan tunnin lennon jälkeen, en-simmäisenä kohteena oli vuodesta 1952 toiminut Pe-kingin Suomen suurlähetystö, jossa meitä oli vastas-sa vaikuttava kokoonpano. Ministerineuvos Ingmar Ström nosti heti ensimmäisenä esille Nokian, jon-ka kohtalo kiinnostaa varsin kovasti kiinalaista vir-kamieskuntaa ja taloudellisia toimijoita. Olihan vas-ta muutamaa viikkoa aikaisemmin tullut tieto Nokian matkapuhelinliiketoiminnan myymisestä Microsof-tille. Ministeri Paula Parviainen, jonka vastuulla po-liittiset ja hallinnolliset asiat ovat, puolestaan koros-ti Kiinan taloudellista painoarvoa Suomelle: maassa toimii tällä hetkellä yli kolmesataa suomalaisyritystä, jotka työllistävät yli 60 000 ihmistä. Investoinnit ja ihmisten liikkuvuus maiden välillä kasvaa koko ajan.

Ekskursion perusteella Suomen julkisuuskuvan us-koisi olevan hyvissä käsissä, sillä ministerineuvos Strömin mukaan Suomea pidetään Kiinassa asiallisena maana, johon voi luottaa. Suomen tunnetuksi tekemis-tä edistää entisestään lehdistöneuvos Mikko Puusti-nen, joka listasi vaikuttamiskeinoiksi median ja inter-netin. Keskusteltaessa median sensuurista ja kansain-välis-poliittisista kysymyksistä Mika Tirronen, kor-keakoulu- ja tiedepolitiikan erityisasiantuntija, tote-si, että ongelmistakin maassa osataan puhua. Kiina-laiseksi erikoisuudeksi hän mainitsi sen, että merkit-tävä osa kiinalaislapsista koulutetaan Yhdysvalloissa.

Savukehdosta muurillePerusnähtävyydet, jotka hajautuivat tasaisesti mat-kaviikolle ja joihin lukeutuivat muun muassa Kiel-letty kaupunki, Taivaallisen rauhan aukio ja Kiinan muuri, menivät siinä sivussa ja sumussa. Ensiksi mai-nittua voidaan todellakin kuvata [ministeri] Räsäsen ihannealueeksi, sillä se ei kiusoittelevasta nimestään huolimatta sisältänyt paljoa nähtävää, vaikka kah-deksansadan rakennuksen kokoonpano vaikutta-va olikin. Taivaallisen rauhan aukiosta taas mieleen on piirtynyt varsin tarkka tilannekuvaus polttavas-

ta auringosta, joka näkymättömyydestään huolimat-ta hohkasi paksun savusumun verhoamana. Matka muurille puolestaan oli hätkähdyttävä siinä mielessä, että osa meistä sai ensimmäistä kertaa märän koske-tuksen tuoksahtavaan WC-koloon paikallisessa maa-seutukäymälässä. Samassa yhteydessä tämän artikke-lin kirjoittaja kaivoi itselleen oman kuopan unohta-malla WC-paperirullansa hotellille.

Osa ryhmästä kokeili paikallisen keittiön ihmeitä kokkikurssin muodossa, jossa valmistettiin taikina-nyyttejä kiinalaisen rouvan johdolla. Kurssilla muka-na olleen klubilaisen mukaan kolmekymmentä euroa maksanut kokemus oli hintansa arvoinen, sillä vatsa täyttyi perusteellisesti liha-kasvisnyyteistä. Suurim-man vaikutuksen teki kuitenkin kiinalaisrouva, joka oli kuulemma räikeän rehellisesti todennut, jos jon-kun valmistama herkkupalanen muistutti ulostetta.

Juridiikan huipullaAsianajopuolella tutustuimme asianajotoimisto Bird & Birdin Pekingin-pisteeseen sekä asianajotoimista King & Wood Mallesonsiin. Kolmantena kohteena oli Nokian tehdas.

Bird & Bird -toimistolla Liu Yang -niminen nuori ju-risti piti meille inspiroivan esityksen edellytyksis-tä, joiden täyttymistä vaaditaan asianajajan ammatin harjoittamiseksi Kiinassa. Oikeustieteellinen tutkin-to ei sinänsä ole tarpeellinen, vaan jokainen minkä tahansa kandidaatintutkinnon suorittanut voi osal-listua asianajotutkinnon kokeeseen. Ainoastaan kii-nalaisuus – mukaan lukien Hongkongin, Macaon ja Taiwanin kansalaisuus – on vaatimuksena kokeeseen osallistumiselle. Kirjallisen kokeen ja vuoden työs-kentelyn jälkeen erikoisuutena tulee kuitenkin haas-tatteluosuus, jossa kysymyksiä esittää 4–6 oikeustie-teen ammattilaisesta koostuva paneeli. Paneeli voi kysyä haastateltavalta mitä tahansa ja sillä on myös oikeus hylätä suoritus millä perusteella tahansa. Yang mainitsi esimerkkitapauksen naisesta, joka ei selviy-tynyt haastattelusta, koska oli pukeutunut paneelin mukaan epäammattimaisesti.

King & Wood Mallesons puolestaan on kahden suu-ren asianajotoimiston – King & Wood PRC Lawyersin ja Mallesons Stephen Jaquesin – vuonna 2012 perus-tama toimisto, joka on samalla Aasia-Tyynenmeren alueen laajin asianajotoimistoverkosto. Pelkästään Kiinassa toimistolla on 230 osakasta sekä 1200 laki-miestä ja asiantuntijaa. Koska toimisto hoitaa pääasi-assa liiketoimintakytkentäisiä toimeksiantoja, saim-me kattavan esitelmän muutamasta merkittävästä IPR-aiheisesta oikeustapauksesta, joissa toimisto oli ollut mukana.

Pekingin Nokian tehtaalla talousosaston Panu Cast-ren aloitti kertomalla vuonna 1995 toimintansa aloit-

58

taneesta Pekingin-tehtaasta, joka keskittyy äly-puhelimiin ja jossa myös valmistuu 95 % kaikista Lumioista. Yötäpäivää toiminnassa oleva tehdas työllistää vuokratyövoiman lisäksi 2500 henki-löä ja se poikkeaa muista kiinalaisyrityksistä eri-tyisesti onnistuneen yrityskulttuurin osalta, jos-ta Castrenin mukaan seuraa se, että ihmisiä koh-dellaan ihmisinä, eikä hierarkioita ole. Tästä huo-limatta Nokia-brändin voidaan todeta heiken-tyneen Kiinassa viime vuosina, vaikka sitä kui-tenkin yhä pidetään luotettavan peruspuhelimen merkkinä. Vierailun päätteeksi saimme yksityis-kohtaisen kierroksen matkapuhelimien valmis-tusyksiköissä. Ei tietoakaan riistosta tai stressaa-vasta hiestä, eräs klubilainen summasi.

Pekingin yöelämästäSuomalainen norsunluun värinen kalpeus oli etu Pekingin yökerhoissa. Kun kotimaan baarissa saa toivottua huomiota ehkä kerran, enintään kak-si kertaa illan aikana, eräässä yökerhossa suosit-tuna oleminen oli toinen määreeni. Maukkaan drinkin sai parilla eurolla, virkistävän kiinalai-sen teen alle eurolla. Koska humalassa esiintymi-nen julkisella paikalla ei ole suotavaa, en löytä-nyt yhtään pekingiläistä vastinetta suomalaiselle viikonloppuriekkujalle kulkiessani pääkaduilla. Taksit kulkivat muutaman euron hintaan kymme-nien kilometrien matkan viikonloppuyönä baarin sulkeutumisen jälkeen. Mutta se omista seikkai-luistani.

Valtaosa klubista löysi tiensä paikalliseen kara-okekapakkaan kerran jos toisenkin. Verbaaliset ja nonverbaalisetkin viestinnän taidot tulivat tar-peeseen, kun kyse oli edullisesta oluesta. Laulu kajahteli ja kantautui pitkälle yöhön.

Takaisin pohjolassaMatka päättyi keskiviikkona 25. syyskuuta. Vii-meisiä päiviä voisi kuvata rutinoituneiksi ja Suo-mi-kaipuun kyllästämiksi. Pekonia ja nuudelei-ta aamupalaksi, Precosa-pilleri naamaan, eksy-mistä ja jalkarakkojen paikkaamista. Toinen Pre-cosa-pilleri noin kello kahdeksalta illalla ja taas matkaan, koska kokemishalun kiihko oli raivoisa. Julkisista liikennevälineistä uskaltauduin vain metroon, jossa sattuneen tiiviyden ja oman mu-kavuusalueen lohkomisen seurauksena toin mat-katuliaisena viruksen, joka sai minut vuotamaan seuraavan kahden viikon ajan – nenästäkin. Vii-kon päätteeksi kävin poimimassa mukaani paikal-lisen räätälin valmistaman tummanharmaan pu-vuntakin, josta maksoin yhdeksänkymppiä. Tun-sin olevani valmis palaamaan kotiin.

Tiistaina klubin jäsenet kokoontuivat viimeisel-le illalliselle hotellin lähistöllä sijaitsevaan hot pot -ravintolaan, jossa niin sammakot, luuytimet, naudanlihat ja aivot lilluivat samassa kiehuvassa chilipippureilla maustetussa liemessä. Kuulemma muutama skorpionikimarakin päätyi joidenkin kurkusta alas.

Finnairin lentokoneessa, juuri ennen Suomen ra-jaa, satuin kuulemaan kahden klubilaisen väsy-neen rupattelun siitä, miten järkevä ja mutkaton maa Suomi loppujen lopuksi on. Byrokratian luo-mat säännöt ovat turvallisia, ihmiset kielitaitoisia ja ilma puhdasta . Eikä niitä myrkkyherhiläisiä-kään ole pahemmin näkynyt. Ihana Suomi.

– vuonna 1920 perustettu Helsingin yliopiston Pohjois-Pohjalai-sen osakunnan juristikerho – jäsenyys edellyttää: 1) opiskelua Helsingin yliopiston oikeus-tieteellisessä tiedekunnassa, 2) Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan jä-senyyttä, sekä 3) vahvoja ja pysyviä siteitä Lapin, Pohjois-Poh-janmaan ja Kainuun maakuntiin- Yhteydenotot: [email protected], [email protected] tai [email protected]

Lähde: www.kriminaaliklubi.org

Kriminaaliklubi

59

Hyvin lähellä pohjoisessa, ei niin kauan sitten …

Hattrick 2013: A Trilogy

Keskiviikko, 25.9.2013. Odotan Helsinki-Van-taan lentokentällä konetta Tukholman Arlan-dalle. Edessä on vuoden kuudes oikeustieteen opiskelijoiden kansainvälinen viikko, omalta osaltani seitsemäs laatuaan. Vaikka KV-viikot eivät olekaan jääneet kovinkaan vieraiksi, on tämä aivan erityinen reissu, eikä vain jokaisen viikon oman ainutlaatuisuuden vuoksi.

Uppsalan viikko nimittäin polkaisee käyntiin viikol-la 39 legendaarisen, kolmen peräkkäisen viikon kier-tueen, joka nordistien suussa on vakiinnuttanut viral-liseksi nimekseen Hattrick. Kestävyys on tässä lajissa koetuksella, mutta vastapainona on luvassa vanhojen KV-ystävien jälleennäkemisiä, paljon uusia kontakteja, mahtavia kokemuksia, sekä palkinnoista suurin ja kau-nein: kadehdittu ja himoittu ansiomitali Hattrickin on-nistuneesta suorittamisesta.

Tuskin saatoin tänä syyskuisen pimeänä aamuna aa-vistaa millainen tajunnanräjäyttävä matka minulla oli edessä. Näistä lähtökohdista kuitenkin astuin ennakko-luulottomasti Norwegianin aamukoneeseen, ja päädyin usean juonenkäänteen kautta lopulta kotiini koneen ää-reen jakamaan kokemukseni IV:n lukijoiden kanssa. Let the journey begin…

Part I: UppsalaIT-oikeutta ja Arabian öitäLyhyen lennon ja puolen tunnin junamatkan jälkeen olin saapunut opiskelijaystävällisestä ilmapiiristä ja vilkkaasta opiskelijaelämästä tunnettuun Uppsalaan. Jätettyäni matkatavarat majoittajani (pohjoismaalaisit-tain host) Sam Dexeniuksen luokse, ei nokka ehtinyt kauaa tuhisemaan ennen kuin oli aika siirtyä ohjelman pariin.

Viikon teeman oli tänä vuonna IT-oikeus. Tätä teemaa silmälläpitäen asianajotoimisto Mannheimer & Swart-ling oli järjestänyt meille case-seminaarin. Meidät jaet-tiin ryhmiin, ja annettiin tehtäväksi luonnostella Terms of Agreement -sopimus, ja kartoittaa toiminnassa mah-dollisesti ilmaantuvia riskejä. Kohteena oli yritys, jon-ka sovelluksella käyttäjät pystyvät seuraamaan julkkis-ten käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa. Mielenkiin-toisen tekemisen ohella pääsi hyvin tutustumaan uusiin niin Uppsalasta kuin muualta kotoisin oleviin oikkarei-hin ja syventymään aiheeseen asiantuntevien juristien johdolla.

Moisen tietopläjäyksen jälkeen oli jo aikakin siirtyä enemmän viihteen puolelle. Haettuamme hieman tun-nelmaa Uppsalan oikkareiden ainejärjestön kerhotiloil-ta (Jontes Stuga nimeltään), siirryimme bussikuljetuk-sella seuraavaan ohjelmanumeroon: Hyttetur eli mök-kireissu.

60

Hytten teemana oli tänä vuonna Arabian Nights. Pienen vaatteenvaihdoksen jälkeen huomasikin ym-pärillään sheikkejä, haareminaisia ja mitä erinäisim-piä itämaisien inspiraation seurauksena syntyneitä asukokonaisuuksia. Taustalla soiva musiikki Alad-din-elokuvasta auttoi myös teemanmukaisen tun-nelman luomisessa.

Illalla oli vuorossa sitsit pohjoismaiseen tapaan. Vaikka laulaminen ja skoolaaminen kuuluivatkin asiaan, oli konsepti hiukan erilainen kuin Pykäläs-sä. Illastamisen lomassa sitsikansalle osoitettiin eri-laisia tehtäviä, sekä leikkimielisiä rangaistuksia epä-toivottavasta käyttäytymisestä. Tarkat muistikuvat kyseisten ohjelmanumeroiden eksaktista muodos-ta ovat tilaisuuden luonteen vuoksi hieman hämä-rän peitossa, mutta muistaa allekirjoittanut ainakin erittäin suurta hilpeyttä aikaansaaneen vatsatanssi-esityksen.

Railakas juhlinta ja paikoittaiset rangaistukset eivät kuitenkaan väkeä lannistaneet, vaan illanvietto jat-kui iloisissa merkeissä aamuun asti, myös saunomi-sen saattelemana. Saunan lämpötilasta tosin löytyi suomalaisilta vierailta hieman huomauttamista…

Osakunnat tutuiksi baariviestilläTorstaiaamuna aikainen herätys ja aamupala saivat hitaasti mutta varmasti edellisillan väsyttämät nor-distit ylös jatkamaan urotöitään. Sitä ennen oli kui-tenkin aika käydä virkistäytymässä ja puhdistautu-massa niin ruumiillisesti kuin sielullisestikin uimal-la ja saunomalla paikallisessa Fyrishovin uimahallis-sa. Edellisillan väsymys kaikkosi lähes silmänräpä-yksessä kun löysimme vesiliukumäen. Suomalaisit-tain iloa toi myös asianmukaisen lämpöinen sauna.

Virkistysreissun jälkeen oli levon aika, tosin innok-kaimmilla palautuminen jäi kokematta ja edellisil-taa jatkettiin hieman pidemmälle. Illalla lähdimme baariviestille Uppsalan yliopiston osakuntiin. Osa-kunnat ovat Uppsalassa erittäin elinvoimaisia, ja mo-nesti aktiivisempia kuin ainejärjestöt. Kaikilta löy-tyikin omat Pykälää vastaavat kerhotilat. Erikoista

oli kuitenkin se, että lähes poikkeuksetta sisustuk-seen kuului myös täysin varusteltu baari. Pelkäk-si tissutteluksi tämä kierros ei kuitenkaan mennyt, vaan saimme suoritettavaksemme mitä erinäisimpiä tehtäviä. Lajeina olivat mm. beer pong, pingispallon puhalluskilpailu pöytää pitkin ja naurureaktion ai-kaansaaminen pienimuotoisen spexin avulla.

Raskaasta kierroksesta huolimatta suurin osa selviy-tyi Jontes Stuganille jatkoille. Tosin itse jouduin to-teamaan kisakunnon kestämättömyyden ja palasin lyhyen visiitin jälkeen Samin luokse nauttimaan yö-unista. Todistajanlausunnot kuitenkin kertovat jat-kojen tunnelman olleen erinomainen, minkä johdos-ta siellä olikin pitkään viihdytty.

Pesäpalloa ja nurinkurisia sitsejäKun kerran ulkomailla ollaan, on tietenkin pakolli-nen turistikierros aina paikallaan. Lauantaiaamun ekskursiolla oppaana ei ollut kuitenkaan kuka ta-hansa kuiva intendentti, vaan KV-viikoilla mainet-ta niittänyt Uppsalan int.sek. emeritus Victoria Elm-gren. Vuosilukujen ja hallitsijoiden nimien sijaan painopiste oli hieman kevyemmissä aiheissa, kuten Kustaa III:n juhlatottumuksissa ja paikallisten en-simmäisten hippikuuluisuuksien etelänmatkoissa.

Päivän yllätys oli eräänlainen variaatio pesäpallos-ta. Tarkoituksena oli siis kiertää kaikki pesät, ku-ten meikäläisittäinkin on kyseisessä lajissa tapana. Homman juju oli kuitenkin siinä, että lukkarin si-jaan syöttö annettiin itse ja ennen etenemistä tuli juoda yksi juoma. Ymmärrettävästi osumatarkkuus alkoi pelin edetessä hieman kärsiä. Voittajajoukku-eelle oli tarjolla pullot kuohuvaa, sekä alkoholitonta versiota joka tuli ruiskuttaa häviäjäjoukkueen pääl-le formuloiden palkinnonjaosta tuttuun tyyliin. On-neksi kaikki olivat varautuneet tilaisuuteen urhei-lullisin ja vähemmän hienoin vaattein.

Illalla Jontes Stuganilla järjestettiin backwards-sit-sit. Sitsattiin siis takaperin niin, että pöytäjuhlat alkoivat jälkiruuasta ja punssista päättyen alku-ruokaan. Ilahduttavaa vaihtelua perinteiseen suo-raviivaiseen sitsaamiseen siis. Myös tällä kertaa ku-

61

ria pidettiin yllä rangaistuksen keinoin, jotka lähes poikkeuksetta toimitettiin nestemäisessä muodossa. Jatkot siirtyivät tällä kertaa Samin luokse, joten pal-jon unta ei tänäkään yönä tullut. Ei se toki hyvän tunnelman johdosta haitannutkaan.

Vuosijuhlat ja sillisLauantaina laittauduttiin sitten oikein koreiksi vuo-sijuhlia varten. Ennen sitä tehtiin kuitenkin kau-punkikierros pienen sinisen junan kanssa. Siinä oli viikonloppushoppaajilla ihmettelemistä kun 30 poh-joismaista juristiopiskelijaa huristelee frakit ja ilta-puvut päällä pienessä sinisessä junassa keskustan läpi laulaen sitsilauluja.

Itse vuosijuhlassa Tukholman osakunnan tiloissa kuultiin juhlapuheita (mm. Peter Nobel), nautittiin hyvästä ruuasta ja juomasta sekä seurattiin Segway-ajelua. Lisämaustetta toivat videopäiväkirjat järjes-telytoimikunnan vaikeuksista juhlien järjestelys-sä sekä laulunjohtaja Victoria Elmgrenin eksootti-sesta Irakin matkasta. Jatkot suuntautuivat suurella joukolla Uppsalan ainejärjestön puheenjohtajan re-sidenssiin, jossa erittäin kuivaa suomalaista valko-viiniä kului todistajalausuntojen mukaan runsaissa määrin.

Sunnuntaina oli aika sanoa hyvästit Uppsalalle. Mut-ta ei ennen kuin viikolle saatiin sen arvoinen lopetus silliksen muodossa. Paikan päällä tarjoiltiin ruokaa, juomaa sekä erikoisuutena jättimäinen trampoliini. Kiitospuheissaan kaikki ainejärjestöt kiittivät Upp-salan int.sekiä Viktoria Wåågia ylistyssanoin ja lah-join. Parilla nordistilla alkoi loppua kohden olla hie-man liiankin hauskaa, mutta kaikki selvisivät kui-tenkin enemmän tai vähemmän ehjin nahoin kotiin. Harmillista kyllä eräs Codexin phuksi saapui sillik-selle pitkään kestäneeltä lääkärikäynniltä, ja ilmoit-ti että joutuisi viettämään silliksen ja koko Codexin viikon rauhallisemmin kurkkuongelman ja antibi-oottikuurin vuoksi. Hänestä kuultiin kuitenkin vie-lä Hattrickin edetessä.

Nyt oli ensimmäinen osa maratonista suoritettu ja toivon mukaan meno vain paranisi ennestään. Mi-nun ja muiden Hattrickin suorittajien matka oli vas-ta alkanut ja meillä oli vain yksi välipäivä valmistau-tua seuraavaan koitokseen.

Part II: CodexHaloo Helsinki!Pykälisteille ja codexareille oli suuri helpotus pääs-tä seuraavaksi viikoksi omaan asuntoon ja sänkyyn. Kauaa ei asiasta ehtinyt kuitenkaan iloita, sillä maa-nantain palautumisen jälkeen oli aika taas jatkaa hauskanpitoa. Minulle erityisen mieluisaa oli jat-kuva seura, sillä majoitin koko viiden päivän ajan luokseni Fredrik Reinsborgin ja Alexander Hornin Bergenistä.

Tiistain ohjelma jäi minun osalta lyhyeksi, sillä sa-maisena iltana järjestettiin ensimmäiset Phuksisit-sit ulkoasiainvaliokunnan johdolla. Pääsin kuiten-kin seuraamaan tervetuliaislounasta Codexin kerho-tiloissa, jossa järjestön inspehtori puhui kansainvä-lisyydestä juridiikan alalla. Pelkäksi pönötykseksi homma ei kuitenkaan mennyt, vaan tilaisuus eteni sitsimäisissä tunnelmissa snapsien ja laulujen kera.

Mikä ihmeen K-Supé?Haettuani hytteltä selvinneet punasilmäiset norjalai-set kotiin väillä siistiytymään keskiviikko alkoi ex-cursioilla Dittmar & Indreniukselle ja Roschierille. Viikon teemana oli Itämeri, siispä D&I kertoi yhteis-työstään WWF:n kanssa ja Roschier ympäristöjuris-tien työkuvasta. Koko ajan takaraivossa kaiveli kui-tenkin illan pääohjelma: pelätty, rakastettu, mysti-nen ja legendaarinen K-Supé, a.k.a Pohjoismaiden lyhimmät sitsit.

K-Supé on siis Codexin noin 40 vuotta sitten lan-seeraama kilpailu. Joukkueet kohdistuvat kahdesta henkilöstä, joille annetaan puolen litran pullo Kos-kenkorvaa. Sääntöjen mukaan juoda saa vain skoo-laamisen jälkeen. Juoma nautitaan täyttämällä kerta-

62

käyttömuki niin täyteen kuin haluaa tai uskaltaa. Joka kierroksella mukin sisältö tulee tyhjentää. Kilpailuhen-kisyydestä riippuu, monellako kupillisella haluaa kisa-juoman kulauttaa.

Tänä vuonna voittoon selvisi perinteiseen tapaan Co-dexin joukkue kahdella kupillisella naamaa kohden, joskin eräs norjalaisjoukkue protestoi suorittaneensa samat kaksi kupillista hetken verran nopeammin. Kil-pailuvietin ei annettu kuitenkaan häiritä tunnelmaa, vaan pian virvokkeiden sisäistämisen jälkeen siirryt-tiin jatkoja kohti. Suunnitelman mukainen Erottaja Bar ei kuitenkaan nordisteja huolinut, mutta onneksi pe-lastus löytyi viereisestä Rymy-Eetusta ja sen keskieu-rooppalaisesta meiningistä. Karaokehan sieltä valitetta-vasti puuttui.

Itämeri tutuksi drinkkien ja risteilyjen kauttaTorstaiaamu käynnistyi Asianajotoimisto Hannes Snellmanin luksusbrunssilla, johon kuului ruuan li-säksi reilusti virvokkeita. Lisämausteena tilaisuudes-sa toimi Pykälän KV-viikoltakin tuttu drinkkikilpai-lu. Pöytäryhmien tehtävänä oli luoda erilaisista tarjol-la olevista ainesosista drinkki, joka kuvastaa Itämeren tilaa. Moni ryhmä ottikin haasteen tosissaan ja tuoma-riston irvistyksistä päätellen jotkut onnistuivat tehtä-vässä jopa liiankin hyvin.

Merellisissä tunnelmissa päädyimme seuraavaksi teke-mään ikään kuin kenttätutkimusta Itämerestä. Asian-ajotoimisto Borenius tarjosi phuksiexcusta tutulla kon-septilla veneajelun Helsingin saaristossa. Ohjelmaan kuului myös musiikkivisa pohjoismaisista ja itämerel-lisistä lauluista. Myöhemmin Asianajotoimisto Castrén & Snellman jatkoi omalla excullaan musikaalisilla lin-joilla, antaen tehtäväksi säveltää/sanoittaa Itämerta ku-vaava kappale koreografioineen.

Illalla sitsattiin Codexin kerhotiloissa teemalla SEA-party. Näkyi merikapteenia, seiloria ja uppsalalainen ”krabbis-krabba”. Codexilta tuttuun tapaan snapsi virtasi ja toinen kotimainen kaikui käytävillä pikku-tunneille asti, nordistit kun eivät niin hevillä juhlista ajoissa lähde.

Kisakunto koetuksellaPerjantai alkoi Nordiska Investeringsbankenin aamiai-sella, josta siirryttiin laittautumaan vuosijuhlia varten. Investointitunnelmissa jatkettiin Pörssiklubilla, jossa tarjoiltiin alkumaljat. Skumppatarjoiluja seuranneissa vuosijuhlissa myös vierustoverini alkoivat nähdä mi-ten paljon kahden viikon kiertue alkoi jo painaa. On-neksi he olivat kuitenkin ymmärtäväisiä ja tsemppasi-vat jaksamaan. Myös Pykälän hallituskollegoiden läs-näolo motivoi ymmärrettävistä syistä omalta osaltaan väsynyttä ulkoasiainvastaavaa ryhdistäytymään.

Jatkoja vietettiin suurella porukalla 24basementissa. Ruokaa ja juomaa riitti täälläkin, mikä sai yhdistettynä tilojen erinomaiseen saunaan aikaan niin vahvan piris-tysruiskeen että monet suunnistivat täältäkin vielä jat-koille. Allekirjoittanutkin pääsi jo sellaiseen vireysti-laan, että kotiin suunnattiin isomman porukan kanssa ja illanvietto jatkui siellä vielä monta tuntia.

Codexin sillis sunnuntaina sujui hieman ahtaasti, suu-ren osallistujamäärän ja tilojen asettamien rajoitusten vuoksi. Läheinen tunnelma ei kuitenkaan leveistä hy-myistä ja fiiliksestä paistanut ollenkaan läpi. Pykälän edustus säväytti antaessaan lahjaksi Pykälän poikakalenterin, vieläkin niin että kaksi läsnä olevaa kalenteriurosta suostui pienen taivuttelun jälkeen esit-telemään hieman paljasta pintaa livenäkin, yleisön suo-sionosoitusten saattelemana. Codexin int.sek. Daniela Salonen oli erityisesti tästä lahjasta hyvin mielissään.

Nyt oli siis jo päästy puolenvälin yli, ja viimeinen viik-ko häämötti kolmen päivän lepojakso jälkeen edessä-päin. Väsymyksestä huolimatta tappiomielialalle ei an-nettu sijaa, vaan hyvän ruuan ja levon jälkeen oli aika viimeisen etapin kaukana lännessä: Norja ja Oslo.

Part III: OsloVielä kerran, vielä kerran parlevuu!Oslon menomatka sujui erittäin mieluisasti hyvässä seurassa. Olimme codexarien ja artistien (Artikla ry:n jäsenten) kanssa sopineet ottavamme yhteisen taksin lentokentälle. Koska kaikki olimme suorittamassa Hat-trickiä, muistelimme matkalla Helsinki-Vantaan len-

63

tokentälle menneiden kahden viikon tapahtumia, ylä- ja alamäkiä ja iloitsimme pian saavuttamas-tamme meriitistä. Uppsalan viikon silliksellä ta-kaiskun kokenut ja Codexin viikon vesilinjalla ah-keroinut Codexin phuksikin oli saanut lääkäriltä vihreää valoa ja julisti helpotustaan juuri saavu-tetusta iloliemen nauttimisluvasta. Ilo olikin ylim-millään kun hän nosti huulillensa ensimmäisen huurteisen Helsinki-Vantaan Oak Barrelissa.

Keskiviikko aloitettiin turistikierroksella Oslos-sa. Öljyrahojen tuoma vauraus näkyi katukuvas-sa varsin hyvin, eikä vähiten Oslon oopperatalos-sa, joka oppaamme mukaan maksoi rapiat 800 mil-joonaa euroa rakentaa. Eipähän ole taskurahoista pulaa.

Jatkoimme ohjelmaa tutustumalla toisiimme Oslol-le perinteiseen tapaan heidän kerhotiloillaan ”Stu-assa”. Tarjolla oli portviiniä vohveleiden, hillon ja kermavaahdon kanssa. Tässä vaiheessa saimme hyvin ristiriitaista informaatiota siitä miten kau-an joutuisimme kävelemään päästäksemme Oslon hyttelle, Hoppeseterille. Tiedot vaihtelivat vartista puoleentoista tuntiin. Jotkut epäilivät kävelymat-kaa jopa pilaksi.

Vaellus kohti puoltayötäBussi vei meidät hytten läheiselle parkkipaikalle ja heti huomasimme että vaelluksemme suunta olisi ylöspäin. Niinpä aloimme asteleman hiekkapolkua pitkin kohdettamme kohti. Kymmenien minuut-tien jälkeen saavuimme seuraavalle parkkipaikal-le. Toivo perille saapumisesta sammui kuitenkin pian, kun meille ilmoitettiin seuraavan etapin ole-van puolen tunnin jyrkkä nousu mutaista ja sam-maleista metsäpolkua pitkin. Purimme hammasta ja jatkoimme matkaa.

Aloimme heti katua kenkävarustustamme. Tenna-reilla ja mokkakengillä kun ei noin vain kosteaa metsäpolkua tallata ilman jalkojen kastumista. Vä-symys alkoi jo painaa jaloissa. Saavuttuamme en-simmäiselle mökille huokaisimme jo helpotukses-ta. Nopeasti toivon liekki kuitenkin sammui kun paikalliset ilmoittivat kohteemme olevan edempä-nä. Purimme hammasta ja jatkoimme.

Sama toistui niin moneen kertaan, että ehdimme matkan aikana kirota kaiken maasta taivaisiin, ja turhautuminen oli saavuttamassa kriittisen tilan. Lopulta kuitenkin väsyneinä, kylminä ja märki-nä saavuimme vihdoin Hoppeseterille, ja kaikki oli vaivan arvoista. Eteemme avautui upea näkymä tunturin huipulta, ja kaunis iltarusko valaisi lo-puttomalta näyttävät kuusi- ja koivumeret. Kaikki valitus ja kiroaminen tuntuivat nyt turhalta.

Koettelemuksemme ei ollut kuitenkaan ohi. Oslon oikkarijärjestön perinteiden mukaan Hoppesete-rillä ei saa sitsata ennen puoltayötä. Teemana oli Animals of the Forest (kettuasut ja Ylviksen jokin hittibiisi olivat erittäin suosittuja) ja asianmukaiset naamiaisasut niskaan kiskottuamme meitä kuiten-kin viihdytettiin erinäisten pelien ja tietovisojen avulla. Emmekä ihan tyhjin vatsoin joutuneet ole-maan, sillä välipalaa oli runsaasti tarjolla.

Puolen yön vihdoin koitettua pääsimme vihdoin pöytään, jossa teimme läheistä tuttavuutta norja-laisille hyvin rakkaan (ainakin heidän mukaansa) akvaviitin kanssa. Ruokapuolta edusti perinteinen norjalainen herkku Fårikål, eli lampaanlihaa kaali-padassa. Erään islantilaisen vieraan tasapaino-on-gelmista huolimatta kaikki selvisivät hengissä täs-täkin koettelemuksesta, vaikkakin moni oli sitsien jälkeen jo niin puhki että suuntasi pehmeään sän-kyyn palautumaan.

Pienkoneet Oslon ylläAamuherätyksen ja menomatkaa huomattavasti kevyemmän paluumatkan (thank God for alamä-et!) pääsimme lyhyen kotikäynnin ja siistiytymi-sen jälkeen tutustumaan Norjan ylpeyden, Statoi-lin toimintaan. Mieleenpainuvin asia vierailussa oli yhtiön massiivinen pääkonttori. Valtavan koon lisäksi joka puolella pyörivät jättiscreenit ja tilo-jen uskomaton avaruus tekivät kaikkiin lähtemät-tömän vaikutuksen. Lisäksi vierailun puhujatkin olivat asiantuntevia ja osasivat antaa kattavan ku-van öljy-yhtiön oikeudellisista haasteista ympäris-tön, ihmisoikeuksien ja vaikeiden sopimusneuvot-telujen aloilla.

Eniten meidät koko Oslon viikon aikana löi älli-källä kuitenkin vierailuja seurannut yllätys. Oslon

64

oikkareilla on nimittäin eksoottisia harrastuksia ja kontakteja, siispä he olivat vetäneet oikeista naruista ja järjes-täneet jokaiselle lennon pienkoneella Oslon yli. Lentäjistä suurin osa opiskeli myös oikeustieteellisessä. Jos sattui onnekkaana istumaan pelkääjän paikalla, sai konetta jopa ohjata. Lienee turha mainita että olimme sanattomia ja absoluuttisen haltioissamme. Tällaisia kokemuksia on niin vaikea unohtaa, että ne tulee varmasti kerrattua vuosi-kymmenten päästä takkatulen ääressä lapsenlapsillekin. Ilta huipentui lederhosenien henkselien paukkuessa ja di-rndl-mekkojen hulmutessa Oktoberfest-juhlissa paikallisessa opiskelijabaarissa.

Perjantain ohjelma liittyi eniten viikon teemaan eli merioikeuteen. Vierailimme yliopistolla kuulemassa Pohjoismai-sen merioikeusinstituutin luentoa, josta jatkoimme Norjan isoimman asianajotoimisto Wikborg, Rein & Co:n tiloi-hin. WR:llä meille kerrottiin erityisesti aluskuljetuksista, niiden vakuutuksista sekä niihin liittyvistä oikeudellisis-ta kysymyksistä erityisesti Norjan lainsäädännön valossa. Mielenkiintoisin osio seurasi kun eräs juristeista kertoi hänen lukuisista matkoistaan onnettomuuspaikoille kuulustelemaan miehistöä ja tutkimaan todistusaineistoa, va-hinkoja, karttoja yms. Juristin työ voi siis olla muutakin kuin paperien pyörittelyä ja neuvotteluja.

We are the Champions!Lauantaina koitti jokaisen Hattrickin suorittajan kohokohta. Wikborg Reinin tiloissaan tarjoamassa alkumaljati-laisuudessa saimme vihdoinkin ”IN VINO VERITAS” -tekstillä koristellun mitalin ansiokkaasti suoritetusta Hat-trickistä, jota kannoimme ylpeästi sitä seuranneissa vuosijuhlissa. Toisella tapaa merkittävän tilaisuudesta teki se, että mitalit jakoi Oslon legendaarinen Aksel Bjørnvall, joka suorittamalla 40 KV-viikkoa ja kaksi Hattrickiä on elä-vä todiste pohjoismaisen yhteistyön vastustamattomasta vetovoimasta.

Vuosijuhlat jäivät erityisesti mieleen Hoppen eli Oslon oikkarijärjestön maskotin vuoksi. Kullattu hevonen kantaa selässään lakikirjoja ja symboloi oikkariopiskelijoiden lukutaakkaa. Jalometallinen elikko kuljetettiin vuosijuhla-paikalle juhlallisin menoin ja sitä vartioi kaiken aikaa usea tuimannäköinen vartija. Tämä siitä syystä että arvokas maskotti on joskus mystisesti kadonnut joidenkin suunnitelmallisesti toimineen vuosijuhlavieraan matkaan. Tällä kertaa säästyttiin kuitenkin isommilta kommelluksilta ja usean konferenssin (KV-vuosijuhlien eräänlainen rituaali saniteettitiloissa) nautittuamme vietimme loppuillan railakkaissa merkeissä.

Sunnuntain sillis oli lopun alkua, ja ilmassa oli jo pientä haikeutta, ja toisaalta voitonriemua. Hattrick oli kunnialla suoritettu, ja nyt pääsimme nauttimaan toistemme seurasta vielä kerran ennen kotiinlähtöä. Oslon int.sek. Sondre Røstgårdin sekä suoritettua Hattrickin että järjestettyä mahtavan KV-viikon kiitossanoja ei hänen kohdallaan sääs-telty. Perinteidenmukaisten lahjanjakomenojen jälkeen oli aika suunnata kohti kotia ja Helsinkiä sekä aloittaa pit-kä palautuminen menneen kolmen viikon hullunmyllystä.

65

www.juridiabutzow.com

HELSINKI I HÄMEENLINNA I JYVÄSKYLÄ I TAMPERE I TURKU

EpilogiViikkojen tapahtumarikkauden, vähäisten yöunien ja hauskanpidon ylitsevuotavuudesta johtuen en valitettavas-ti pysty tässä jutussa käsittelemään aivan jokaista Hattrickillä sattunutta kommellusta tai ohjelmanumeroa, ja on-kin tuntunut erittäin vaikealta puristaa kaikki näinkin pieneen tilaan, kun materiaalia olisi vaikka kokonaisen kir-jan verran.

Pieni disclaimer: ulkomaanmatkojen kertomuksissa on tietenkin aina tapana kehua kaikki maasta taivaisiin, epä-miellyttävät asiat sivuuttaen. Myönnän että ajoittain oli raskasta, väsytti ja haikaili kotiin. En väitä että olisin kul-kenut Uppsalan, Helsingin ja Oslon kaduilla joka päivä kellon ympäri pirteänä ja iloisena. Mutta hauskaa oli val-tavat määrät enemmän kuin tylsää, ja palattuani Helsinkiin Oslon viikon jälkeen tunnen hymyni olevan entistä-kin leveämpi.

Tapasin matkoilla kirjaimellisesti kymmeniä uusia tuttavuuksia, joista monista on ehtinyt lyhyessä ajassa kasvaa hyviä ystäviä. Kaikkia tapahtumia en muista, mutta muistan että minulla on ollut hauskaa joka ikisenä päivänä. Ja kun vuosijuhlissa näen Hattrick-mitalin kilisevän frakin rinnassa muita KV-mitaleja vasten, tulen aina muistamaan tämän elämäni yhtenä unohtumattomimmista ja ilahduttavimmista kokemuksista. Toivon että kertomukseni innos-taa myös muita lähtemään, jos ei kolmen viikon putkeen (joskin pari Codexin phuksia sen jo tänä vuonna tekikin), niin ainakin yhdelle KV-viikolle opiskeluaikanaan. Vakuutan, että muistat kokemuksen vielä pitkään ja vaalit siitä kertyneitä muistoja ja ystäviä koko loppuelämäsi.

Vi ses i Norden!

Jaakko LaitinenPykälä ry:n hallituksen ulkoasiainvastaavaInt. sek. 2013Nordiska Sekretariatetin presidentti 2014

66

Pykälisti,Oletko luova ja sujuvasanainen? Löytyykö sinulta innostusta ja hyvää touchia?Pursuatko ideoita, joita voisit toteuttaa oikeustieteen opiskelijoiden omassa lehdessä, yhdessä taitavan toimitustiimin kanssa?

Pykälä ry:n jäsenlehti Inter Vivos hakee PÄÄTOIMITTAJAA ja TAITTAJAA sekä TOIMITTA-JIA että KUVITTAJIA vuoden 2014 toimitukseen. Sinä voit hyvinkin olla yksi heistä!Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi 31.12.2013 mennessä [email protected]

Otsikoi viestisi sanoilla ”Hakemus päätoimittajaksi/taittajaksi/toimittajaksi/kuvittajaksi”. Pää-toimittajan ja taittajan valitsee Pykälä ry:n hallitus.

PÄÄTOIMITTAJA on toimituksen huoltajaLehden sisällöstä, aikataulutuksesta, painattamisesta ja postituksesta vastaa lehden päätoimit-taja. Päätoimittaja toimii läheisessä yhteistyössä taittajan ja muun toimituksen kanssa, huoleh-tien tiiminsä hyvinvoinnista aina alkukokouksesta vuoden viimeiseen numeroon. Päätoimitta-ja huolehtii myös siitä, että toimituksen ulkopuoliset kirjoittajatkin voivat saada tekstinsä leh-teen.Jos sinulla on kokemusta lehden toimittamisesta ja olet organisointikykyinen, kielioppitaitoi-nen ja sinulla on näkemystä siitä, millainen vuoden 2014 Inter Vivos voisi olla, olet todennäköi-sesti etsimämme henkilö.

TAITTAJA – Inter Vivoksen taiteellinen johtajaLehden värimaailmasta, kuvituksesta, tekstien asettelusta ja lehden yleisilmeestä vastaa taitta-ja. Taittaja on mukana lehdenteossa jokaisen numeron ideointivaiheesta alkaen ja toimii yhteis-työssä päätoimittajan ja toimituksen lisäksi myös yhdistyksen yrityssuhdetoimikunnan kans-sa. Taittajan käytössä on Adobe CS 3 Design Standard -ohjelmistopaketti, jonka käyttämiseen annetaan tarvittaessa perehdytys.Jos sinulla on näkemystä siitä, miltä Pykälän jäsenlehden tulisi näyttää ja sinulla on halua la-ventaa visuaalista ja teknistä osaamistasi, olet todennäköisesti etsimämme henkilö. Jos omaat kokemusta taitto- ja/tai kuvankäsittelyohjelmien käytöstä, olet varmasti etsimämme henkilö.

TOIMITTAJAT tekevät lehden sisällönKaipaisiko IV mielestäsi erilaisia juttuja tai uudenlaista sisältöä? Entä lähtisitkö juttukeikalle presidentin kansliaan tai vaikkapa Tampereelle? IV:n toimittajakollegio vaikuttaa suoraan sii-hen, mitä lehdessä milloinkin julkaistaan. Usein parhaat juttuideat syntyvätkin kollektiivisesti toimituksen vapaamuotoisissa tapaamisissa.Kyky kirjoittaa vakuuttavasti, kauniisti ja selkeästi on eräs juristin tärkeimmistä taidoista. Mikä olisikaan parempi tapa ylläpitää sitä kuin saada omia tekstejä julkaistua valtakunnan suurim-massa oikeustieteen opiskelijoiden lehdessä? Jos sinulla on intoa ja uskallusta toimittajan työ-hön ja pidät kirjoittamisesta, olet varmasti etsimämme henkilö.

Yksi hyvä KUVITTAJA vastaa tuhatta sanaaOsaatko valokuvata, piirtää, värittää tai käyttää kuvankäsittelyohjelmia? IV:n kuvittajat huo-lehtivat siitä, että lehden visuaalinen ilme on muutakin kuin mustavalkoista sanapötköä. Jos sinulla on kuvataiteellisia taipumuksia, harrastat valokuvaamista tai edes omistat kameran ja osaat käyttää sitä, olet varmasti etsimämme henkilö.

- ć- ć- ćKysy lisätietoja päätoimittajan ja taittajan tehtävistä tai muusta toimitustyöstä vuoden 2013 päätoimittajalta ([email protected]) tai taittajalta ([email protected]).

Hallitus:Osavuosikatsaus

Muutoksen tuulet puhaltavat, kun uudet toimijat as-tuvat virkoihinsa ja innokkaat phuksit löytävät paik-kansa yhdistyksessä. Uutta virtaa on tulvahtanut yh-distykseen, kun vanhat väistyvät uusien tieltä. Oli jäl-leen kerran ilo huomata valiokuntien olevan suosittu-ja. Onnittelemme valittuja ja muistutamme muita sii-tä, että yhdistyksellä on tarjota paljon enemmän kuin mitä ensisilmäyksellä voisi kuvitella. Keväällä kannat-taa innokkaasti hakeutua toimikuntiin ja kerhojen toi-mintaan mukaan.

Haluamme onnitella myös uusia yleisvastaavia, Lauraa ja Jereä, sekä koko uutta hallitusta. Voimme luottavai-sin mielin jättää pestimme seuraajillemme.

Vuotemme yleisvastaavina on ollut ikimuistoinen, eikä vähiten siksi, että toimimme täydellisessä symbioosis-sa, joten yhteistyö on sujunut mutkitta. Iki-ihana YVK on ollut uskomattoman tiivis ja työtä pelkäämätön, eikä parempaa valiokuntaa olisi voinut edes toivoa. Haluamme kiittää kaikkia toimijoita mahtavasta työpa-noksesta ja mielettömästä meiningistä niin bileissä, nii-den jälkeen kuin ulkopuolellakin. Tultiin viihtymään, ja todella viihdyttiin!

Nyt voi hyvillä mielin katsoa hieman taaksepäin ja miettiä, mitä sitä tulikaan tehtyä. Erityisen iloisia olemme uuden uutukaisesta wapusta. Wappu oli me-nestys ainakin allekirjoittaneiden silmissä, sillä vih-doin viimein Pykälän jäsenet pääsivät juhlimaan myös wappuaattoa yhdessä! Ensi vuodelta on odotettavis-sa vain entistä räjäyttävämpää meininkiä. Pykälälaak-sossa vietetty aamuyö yleisvastaavien ja opintovastaa-

vamme Niinan kesken oli ikimuistoinen, eikä sitä seu-rannut Pykälälaaksokaan olisi voinut olla enempää täynnä riemua ja puhdasta iloa.

Lempilapsemme, PyKy, eli Pykälä – KY Syysklassik-ko sai alkunsa yhteistyökumppanimme NPG:n järjes-tämällä virkistäytymismatkalla. Tapahtuma muotoutui kymmenien kokousten jälkeen syksyn yhdeksi koho-kohdista! Liene tarpeen vielä kerran muistella, miten NEB souti tiensä koko kansan sydämeen voittamalla Pykälälle kunnioitetun kiertopalkintomelan. Toivom-me, että tapahtumasta luodaan perinne, joka säilyy ha-maan tulevaisuuteen.

Kerhotiloissa on saatu tehtyä vuoden aikana melkoises-ti uudistuksia aina hätävalokeskuksen uusimisesta uu-teen maalipintaan, hyllyjä ja baaripöytiä unohtamatta. Kun siivouskäytäntöjäkin on uudistettu olemme koke-neet tilat aiempaa viihtyisämmiksi, ja toivomme, että parannukset näkyvät teillekin arvon pykälistit. Paljon on vielä tehtävää, ja seuraajiemme sekä tilatoimikun-nan johdolla jatketaan suunnittelua. Toivomme, että il-maisette rohkeasti ideoitanne ja mielipiteitänne, jotta tiloista saadaan tehtyä entistä enemmän jäsenistön nä-köiset.

On ollut hienoa toimia yleisvastaavina, ja haluamme kiittää myös muuta hallitusta hienosta yhteistyöstä! Uusi vuosi tuo mukanaan taas uusia haasteita, mutta suosittelemme lepäämään rauhassa jouluna, sillä ke-vät tuo tullessaan taas uusia tapahtumia ja päräyttä-vää meininkiä!

Tuomas Haavikko ja Eero Rapola, yleisvastaavat 2013

Julkinen runosuolihttp://www.pykala.fi/intervivos-avaudu.php

Tätä palstaa lukevat kaikki,kerro siis ihmeessä mikä nyt on!

Nimi näkyy kyllä. Eli mee kertoo henkilökohtaisesti kuinka sun seksisessio kumppanisi kanssa keskeytyi kun sun oli pakko lukea pykäläinfosta sinne sopimaton viesti. Tiiän, ei sul oo kumppania, mut tää viesti oli hauskempi näin.-#FuckWithMeYouKnowIGotIt

Kiva kun kirjoitit semmasi 8 tunnissa. Kerrotko myös kuinka helvetin tylsä ja väritön ihminen olet vai menetkö pois?-Pohtija

”Yleensä Urpo syö hapansilakkaa mökillään.” Kiva että mielikuva oikeustieteilijöistä muuttuu. Kertoisivatko Hesarissa myös muut nauttivansa happamasta?-Foodie

Oikeudellisen ajattelun perusteita ja Holokaustia yhdistää yksi asia: IKINÄ ENÄÄ!-El Caraldo

Mut huijattiin oikikseen: ”Tule oikikseen. Valintakoe on tiedekunnan vaikein tentti.”-Lääkikseen 2014

Jes, joulu, vihdoin olet taas täällä! Mii laav juu! :)ć-Tonttu

69

Kinkkukärpänen

TÄSSÄ SITÄ OLLAAN TAAS NIIN. Toivottavasti kukaan ei oikeasti luullut, että kärpänen lentäisi yl-häisistä korkeuksistaan p_ _ _ _ _ _ _ _n tarinoitaan jokaiseen IV:n numeroon. Sen verran laiska ja saa-maton myönnän olevani, että tällaista ei taida tapahtua tässä elämässä. Ja jos mielestäsi tällaisia tekstejä pitäisi OIKEASTI olla muka VIELÄ enemmän, NIIN SAA TOKI KIRJOITTAA ITSE. Ei ole edes kovin vai-keaa. Runosuolikin on olemassa ja siellä on ollut viime aikoina niin laimeaa avautumista, etteivät edes ikivihreät juristivitsit pääse samalle tasolle. Noh. Kärpänen on kuitenkin viime kirjoituksestaan saadun palautteen perusteella ottanut opikseen. Joku päätti sitten loukkaantua kiroilusta. Voi _ _ _ _ _ ihan oi-keasti? Kai sitä sitten pitäisi yrittää miellyttää kaikkia. Saamanne pitää. Eli täyttäkäähän sitten itse omat kirosananne tähän jos niiden lukeminen ei nyt ihan per_ _ _ _ _ _ _ n rassaukselta tunnu. Tai voihan tähän toki yrittää täyttää jotain kivoja ja ihquja sanoja myös! Tai olla vaikka täyttämättä. Joka tapauk-sessa, jos sinua lukijana vi_ _ _ _ _a lukea tekstiä jonkun ku_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _n henkilökohtai-sista ongelmista, niin hox hox. ÄLÄ LUE!

Ihmettelin tuossa eräänä kauniina joulukuun päivänä keskustelupalstoilla trollatessani, että minkä s_ _ _ _ _ _n takia itsenäisyyspäivän juhlinta on joillekin nykyään yhtä hilpeä tapahtuma kuin mummon hautajaiset. Itsenäisyyden saavuttaminen oli suuren ja mahtavan naapurimme valtaan verrattuna kaike-ti ihan hyvä asia? Eikö? Moni sitä nykyään näyttääkin sentään hieman jo juhlivan, mutta jostain syystä osalle internetpalstojen ”kansasta” tämä on hetki, joka kuuluu viettää hiljaa kotona viinapullo kädessä pakottaen koko perhe istahtamaan katsomaan sitä yhtä _ _ _ _ _ elokuvaa, jota tuskin tarvitsee mainita edes nimeltä. Ja JOS JOKU P_ _ _ _ _E KEHTAA S_ _ _ _ _A kyseenalaistaa tällaisen tradition, niin SE-HÄN EI NYT SITTEN VARMAAN OLE EDES SUOMALAINEN. Ei j_ _ _ _ _ _ta ja vi_ _u. Olen vielä oi-keasti suhteellisen ylpeä sukujuuristani ja olen tuntemattomani lukenut, mutta tämä masentelu ei kyllä anteeksi _ _ _ _n vaan istu niin mitenkään omaan ajatusmaailmaani. Tästä lähti ajatus rullaamaan vielä eteenpäin, joten kirjoitetaanpas siitä vähän lisää. Halusitte tai ette.

Itsenäisyyspäivän synkistelyyn kohdistuvan armottoman _ _ _ _ _ _ _sen lisäksi voin sanoa, että joskus mua oikeasti _ _ _ _ _taa joulu. Kyllä, se jokavuotinen p_ _ _ _ _ _ _ _ _ traditio ja erityisesti kaikki yli-

70Legal excellence.

Lexia_mainos_recruit_190_270.indd 1 13.11.2013 12.10

määräinen _ _ _ _ _ _ jota siihen liittyy. Joulumusiikki... Se nyt on vielä ihan ok, jos joku välttämättä haluaa kuunnella samaa rimputusta vuodesta toiseen. Mutta ”ETKÖ SÄ TYKKÄÄ JOULUMUSIIKIS-TA? MILLAINEN IHMINEN SINÄ OIKEIN OLET?” -tyyppiset kummastelut, joihin saa kuitenkin tottua harva se päivä, kun esittää asiaan liittyvän eriävän mielipiteen, käyvät kyllä hermoille. Saan-ko kysyä, että minkä _ _ _ _ _ _ takia siitä pitää harmistua, jos joku toinen ei nyt vaan yksinkertai-sesti jaksa kuunnella vuodesta toiseen SAMANA AJANKOHTANA niitä ainaisia SAMOJA V_ _ _N kappaleita. Ei ole sulta mitenkään pois. Ja sitten tietysti se, että kaikki eivät NYT VÄLTTÄMÄTTÄ AINA EDES PIDÄ tuollaisesta tekohilpeästä rällätyksestä. Siitä puhumattakaan, että suomalaiset so-vitukset ovat muutenkin lähes poikkeuksetta aivan oma lukunsa ”liikuttavan” lakonisen tunnelman-sa ja suorastaan mieltä nostattavan sävelmaailmansa kera. Ovat ne niin kauniita ja ihanan masentavia. Antakaa nyt h_ _ _ _ _ _i ihmisten olla musiikista mitä mieltä haluavatkaan olla. Saatte kuitenkin mun puolesta kuunnella niitä kulkusianne vaikka kesällä. Ei kiinnosta. Tahtonne on jo läpi ja jotkut JOUTUVAT siksi tahtomattaan p_ _ _ _ _ _ _ _nne uhreiksi. Radion avaaminen ei tule kyseeseen ja jossain _ _ _ _n lähikiskallakaan ei ole nykyään joulumusiikilta turvassa. Vielä kun tämä jouluhöm-pötys nykyään alkaa aina vaan aiemmin. Sehän ei v_ _ _ _ vahingossakaan riitä, että se alkaisi JOU-LUkuussa. Ei. Marraskuussa on jo joulun taikaa Jee. Mitä seuraavaksi? Cheek varmaan julkaisee jou-lualbumin kesäkuussa ja myy _ _ _ _n kuudennen stadionkeikkansa kahdessa minuutissa loppuun.

On niitä muitakin juttuja jotka putoavat samaan kategoriaan. Joulukirkon väliin jättäminen kun merkkaa joillekin jotain aivan käsittämätöntä syntiä ja sellainen ihminen nyt on aivan kamala van-hempi, joka ei lapsilleen järjestä JOULUV_ _ _NPUKKIA. Nämähän ovat kuitenkin sitä SUOMA-LAISTA jouluperinnettä, jota jokaisen kunniallisen ihmisen tulisi noudattaa. Eikö niin? Vähemmil-läkin rituaaleilla saa lapset sekaisin. Ehheh. Noh. Näistä huolimatta kaikkein suurimmat antipatiat kirjoittajan osalta kohdistuvat kuitenkin ehdottomasti yhteen asiaan: Jouluruokaan. Enkä tarkoita nyt sitä, ettei jouluruoasta voisi pitää. Saa toki. ”Maista nyt sinäkin vielä vähäsen tätä lanttulaatik-koa. NOH? OOTKO ALLERGINEN? MAISTA NYT SILTI _ _ _ _ _ _ _!#!##! Eikö riittänyt? SYÖ NYT VIELÄ VÄHÄN LISÄÄ, ETHÄN SÄ OO SYÖNYT KUIN PUOLI KILOA LIHAA VASTA NELJÄÄN OTTEESEEN TÄNÄÄN??” Ainiin. Joulunahan saa syödä yölläkin. Ainakin nyt kun on lihattomat lokakuut vietetty, niin tämänhän voi tehdä hyvällä omalla tunnolla ja tunkea sitä sianpyllyä suuhun 24/7, SILLÄ ONHAN SE VAAN NORMAALIA. Tämä ainainen ”pakko” tuntuu joillekin olevan tiuk-ka elämän realiteetti edelleen kaikista tutkimuksista ja tosiasioista välittämättä. KYLLÄ SE SUOMA-LAINEN MIES TARTTEE LIHAA ELÄÄKSEEN. ETENKIN JOULUNA. IHAN NORMAALIA SE ON ETTÄ PAINO NOUSEE 10KG JOULUKUUSSA. EIKÄ TARTTE HÄVETÄ VAIKKA NOUSIS VÄHÄN ENEMMÄNKIN. TERVETTÄ PYÖREYTTÄ VAAN. Ja jouluhan jatkuu vielä pitkälle tammikuuhun. ihan oikeasti? Kenellä oikeasti tekee tänä runsauden päivänä mieli tunkea sitä harmaantunutta ihraa vielä kolme _ _ _ _n viikkoa joulupäivän jälkeen suuhunsa? JOO onhan se ihan hyvää VIELÄ, kun-han vaan muistaa pyyhkäistä sen vihreän karvakerroksen siitä pinnalta pois. Hajukin on vielä varsin viehättävä. Ihan vesi tulee kielelle sitä ummehtunutta tuoksua haistellessa. Se nyt on vähintäänkin yhtä raikas kuin vastalämmitetty krematorio.

Kai sitä kaikelle voisi antaa sitten jonkun joulu-etuliitteen. Joulukärpäsen ainakin pitäisi ulkonä-köön vedoten pitää kaikista joululaatikoista. En malta edes odottaa niitä kaikkia ihania joulupäivi-tyksiä joulufacebookissa. Taidankin tästä lähteä joulu_ _ _ _ _ _le ja ehkä sitten vietän kivan illan jouluaikuisviihdefilmin ääressä. Kaikki nyky-yhteiskunnan epäkohdat on siis soveliasta unohtaa, kun jouluna voi keskittyä vain itseensä ja omaan lähipiiriinsä. Allekirjoittaneella tosin on sitä jostain syystä kovin vähän, joten keskityn lähinnä valittamaan omaa kurjuuttani. Pitäkää kuitenkin koh-tuus mielessä ja hyvää vitun joulua vaan kaikille.

Ps. Jos keksit kaikki tyhjät kohdat oikein, niin hyvät sulle. You win the prize.

71

Legal excellence.

Lexia_mainos_recruit_190_270.indd 1 13.11.2013 12.10

72

Onnea valmistumisesta!

Näin joulun kynnyksellä valmis-tunut OTM Hanna Kylmänie-mi aloitti pykälistiuransa Ulkoasi-ainvaliokunnan emäntänä ja ah-keroi myös Pykälän Spexin Cate-ring-vastaavana. Vuoden 2010 ajan hän toimi Pykälä ry:n hallituksen yleisvastaavana ja Yleisvaliokun-nan puheenjohtajana, minkä jäl-keenkin hän oli aktiivisesti muka-na mm. HELPin taloudenhoitaja-na, Oikeusapuvaliokunnan jäsene-nä sekä KV-viikkotoimikunnassa.

1. Paljon onnea valmistumisesta OTM Hanna Kyl-mäniemi! Miltä elämä tuntuu nyt näin valmistu-neen juristin silmin?

Kiitos kovasti! Fiilis on hyvä, vaikka en ole vielä täysin sisäistänyt opintojen päättymistä. Viisi ja puoli vuotta opiskelijaelämää on luonut melko vahvan opiskelijai-dentiteetin. Suureksi ihmetyksekseni pakkanen puree ja pimeä masentaa myös juristia.

2. Millaisia mietteitä ja tuntemuksia sana ”gradu” herättää tällä hetkellä?

Melko positiivisia. Vaikka onhan sitä tyytyväinen, että oma gradu-urakka on jo takana. Gradukaverin kanssa kirjastoon raahautuminen ja kirjoittelu oli oikeastaan ajoittain ihan leppoista puuhaa. Selvisin kirjoittami-sesta vain muutamalla hajoamiskohtauksella. Graduun liitetään mielestäni liikaa pelkoa ja ahdistusta. Kyllä se teksti syntyy loppujen lopuksi melko helpolla.

3. Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

Vietän shampanjan huuruista elämää Bulevardin kat-tohuoneistossa. Tai sitten en. Tällä hetkellä on mieles-täni hyvä pitää mieli avoimena ja katsoa, mihin elämä ja ura kuljettaa.

4. Mitä jäät erityisesti kaipaamaan opiskelijaelä-mästä? Onko mieleen jäänyt joitain erityisen hieno-ja muistoja ja ikimuistoisia hetkiä?

Jään kaipaamaan opiskelijaelämän mahdollistamia ro-kulipäiviä keskellä viikkoa ja vapautta tehdä työt sil-loin kun itsestä siltä tuntuu. Erityisen lämpimiä ja viih-dyttäviä muistoja sekä ihania ystäviä on jäänyt emän-tä- ja hallitusvuodelta sekä Erasmus-vaihdosta. Myös eräs pulkkaretki pohjoisessa naurattaa edelleen.

5. Onko puolestaan jotain, jota et nyt jää erityisem-min kaipaamaan?

Unicafen kitkerä kahvi, Aleksandrian tulostimet, kir-jastokirjojen jonotus, hullut huutelijat kirjastolla ja ebolan valtaama Pykälän siivousvarasto ovat onnekse-ni taakse jäänyttä elämää.

6. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää joululomiaan nyt viettäville ja uuteen ahkeraan opiskelukevääseen valmis-tautuville IV:n lukijoille?

Iloista joulua kaikille! Nauttikaa opiskeluajasta ja sen tuomasta vapaudesta, sillä opiskeluaika menee lopul-ta todella nopeasti. Lähtekää opiskelijatoimintaan mu-kaan avoimin mielin. Ei sitä vanhempana kirjastossa vietettyä pänttäysaikaa muistella.

Teksti: Mikko RudankoKuva: Hanna Kylmäniemi

73

Inter Vivos

PYKÄLÄ RYY-tunnus 0288776-8

TOIMISTOMannerheimintie 3 BFI-00100 Helsinki

Toimisto avoinna ti-to klo 11.30-16.30tel. +358 9 278 5003

HUONEISTOSörnäisten rantatie 33BFI-00500 Helsinkitel. +358 9 682 1858

OSOITTEENMUUTOKSETwww.pykala.fi/ julkaisut/yhteystietojen-muutos

YRITYSSUHDETOIMIKUNTACharlotta Bonsdorff +358 40 715 2255Riku Saarinen +358 50 500 3533Mikke Vepsäläinen +358 50 534 9014 SÄHKÖ[email protected]

AINEISTONJÄTTÖPÄIVÄMÄÄRÄT1/13: 19.2.20132/13: 19.4.20133/13: 3.6.20134/13: 3.9.20135/13: 10.11.2013

Ilmoitushinnat2/1 väri 980€1/1 väri 630€ / 680€ **1/2 väri 360€1/4 väri 200€

** takakannen ilmoitus

Mediatiedotwww.pykala.fi/julkaisut/mediakortti

Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä taikka asiakkaasta tai asiakkaan käyt-tämästä mainostoimistosta johtuvasta syystä voida julkais-ta, Pykälä ry ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta va-hingosta. Pykälä ry:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoitukses-ta maksetun hinnan määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti kahdeksan päivän kuluessa ilmoituk-sen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta lu-kien. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavak-si sillä ehdolla, että sitä saa korvauksetta käyttää uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun tai muun käytön yhteydessä toteutus- ja jakelutavasta riippumatta.

Tilaukset ja lisätiedot

www.edita.fi/lakikirja • [email protected] • p. 020 450 05

L A K I K I R J A2014

YKSITYIS-, RIKOS- JA PROSESSIOIKEUS

ilmestyi, on h an sinulla jo omasi?

Pikkujoulukauden kulkusten jo kilahdellessa on aika Perhosen viimeisen osavuosikatsa-uksen! Samanlaisen raportin syksystään saattaa laatia myös eräs markkinoiden ja alejen välillä pörssikurssiaan käännellyt neitokainen, jonka oma käyrä on valiokuntansa sisällä viime aikoina ollut taistelun kautta varsin nousujohteinen. Mikäli pikkujoulujen jatko-jen tuloslistaan on luottaminen, päättyi herrasmiesten taistelu vähintäänkin ensimmäise-nä mainitun osavoittoon.

Toisenlaista taistoa sen sijaan käytiin meren aalloilla pykälistien ja kyltereiden ottaes-sa mittaa toisistaan. Melan mitalla maaliin päässeitä kostutettiin ansioidensa mukaises-ti, eikä hännystelijöitä nuorten esteetikkojen borukan kintereiltä näilläkään kekkereillä puuttunut. Innokkaimmat peränaiset jopa ystävällisesti saapuivat palkittaviksi kyseisen seilorikerhon kanssa. Perhonen haluaakin osaltaan vielä ylistää neitosten uhrautumista hyvän asian puolesta.

Perinteikkäälle syysretkelleen puolestaan lähtenyt Spex otti ylellisen Räyskälän lomakes-kuksen haltuunsa ja Perhosen korviin kantautuneiden äänien perusteella myös Pykälän harrastustoiminnoista uljain ja kostein, Jalojen Viinojen Kerho, järjestäytyi vuosikokouk-sensa merkeissä. Perhosen saamien tietojen mukaan innokkaita uusia kerholaisiakin oli erittäin ilahduttavissa määrin liikkeellä eikä kerhon jäsenyyteen vaadittava kyvykkyys jäänyt kokelailta osoittamatta.

Jokasyksyiset kähmintäkäräjät, hallitusvaalit, viihdyttivät pykälistejä olemassaolollaan tänäkin vuonna. Todellisena kenraalinäytöksenä tälle Yhdysvaltojen presidentinvaaliin rinnastettavalle kamppailulle toimineet Glamoursitsit enteilivät jo vauhdikasta taistoa lauluvuorojen koostuessa käytännössä ainoastaan hallituspyrkyreiden potpurimaisesta yhteiskappaleesta ”Kato mua, mä oon täällä”. Perhonen ehdottaakin ensi vuonna järjes-tettäväksi vaalipaneelin sijasta talentshow’n, jossa ehdokkailla olisi mahdollisuus esitellä muitakin suurelle pykälistiyleisölle vielä tuntemattomia erityistaitojaan.

Varsinaisessa vaalitilaisuudessa päästiin sitten todistamaan jos jonkinlaista tapaa käyttää omat arvokkaat puheminuuttinsa. Erityisen loistokkaasti esiintynyt kauppatieteidenkin ylioppilas oli kehitellyt siinä määrin omaperäisen puheenvuoron, että ainakin Perhosel-le jäi hieman epäselväksi puhuiko kyseinen kannattaja ehdokkaastaan sanaakaan tämän hämmentävän kaksiminuuttisen aikana.

Sonniaisissa käsitys teeman mukaisesti pukeutumisesta ja merten valtiudesta vietiin täy-sin uudelle tasolle nuoremman keltaisen paidan käyttöön viehättyneen neitokaisen joh-dosta. Järkevänä tyttönä hän nimittäin oivalsi, ettei ole mitään syytä lähteä merta edem-mäs kalaan ja onnistuikin saalistamaan kipparoitavistaan itselleen varsinaisen vesistöjen pohjamudissa viihtyvän vonkaleen. Lajityypille ominainen imukuppimainen suu tulikin heti hyötykäyttöön. Toiselle saman kylän uhkapelurille ei sen sijaan onni ollut Sonniais-ten laineilla niinkään myötä eikä kovista yrityksistä huolimatta käteen jäänyt herttaparia vaan pikemminkin yksinäinen pataässä.

Tavastialle saapuneiden pikkujouluvieraiden suureksi yllätykseksi lämppäriksi valikoi-tuneen gangstapossen valopäät olivat hyödyntäneet uskomatonta abstraktista päättely-kykyään ja keksineet pykälistien ja lakitekstien välisen yhteyden eikä tämä välispiikeissä esitetty, kiusallisuudessaan vertoja vain nimensä tältä palstalta löytämiselle vetävä huo-mio jäänyt valitettavasti keneltäkään huomaamatta. Onneksi Pykälän vakiokasvot Tuoli-mäki ja jo tiedekunnan palvelukseenkin ehtinyt vastaanotonjärjestäjä takasivat viihdet-tä varsinaisista tähtiesiintyjistä pöyristyneelle pykälistikansalle. Soihdut ovat sammu-neet hyvässä tahdissa jo pitkin syksyä, mutta Perhonen jatkaa liitelyään läpi Spexin esi-tyskauden kohti legendaarisen maineen saanutta kiitosristeilyä ja sen ilahduttavan nau-tinnollisia iltoja.

Perhonen

75

Seuraavassa numerossa ...

Jesse Viljanen valmistuu!

§-viikko tulee taas!

Hallitus 2014 esittäytyy!

Perhonen

inter vivos - pykala.fi · rusteellisen harkinnan jälkeen, kertoen olevani valmis antamaan...

Documents