impulsseja - kalevi sorsa -säätiö · talouspolitiikan imperatiivi. tieto- ja...

Impulsseja Joulukuu 2015

Jari Kaivo-oja

Suomen innovaatiojärjestelmän kehitys ja tulevaisuus:

Miten selvitään finanssikriisistä ja leikkauksista?

Keskeiset teknologiaennakointitutkimukset kertovat lisääntyvästä tarpeesta tutkimus- ja kehittämispanostusten- (T&K) -osalta, mutta T&K-rahoituksen osuus valtion menoista on alkanut laskea jo vuodesta 2007 lähtien. OECD:n (2015) esittämä tuore arvio ICT-patenteista ja kaikista patenteista antaa pe-rustellun syyn olla huolestunut Suomen kyvystä tuottaa radikaaleja innovaa-tioita. Norja ja Japani olivat tämän vertailututkimuksen mukaan ainoita valti-oita, joissa on vieläkin vaikeampaa tuottaa radikaaleja innovaatioita kuin Suomessa.

Innovaatiojärjestelmien vertailussa strateginen etumme suhteessa EU:n kes-kiarvoiseen kehityksessä on selvästi laskussa erityisesti innovaatiotoiminnan inhimillisten resurssien osalta. Olemme menettäneet etumatkaamme tämän muuttujan osalta tasaisesti jo vuodesta 2008 lähtien. Toiseksi Suomen korke-an teknologian tuotteiden viennin arvo on romahtanut vuosina 2008–2014 ja olemme siirtyneet korkean teknologian tuotteiden nettotuojaksi.

Suomen teollisuuden tuottavuuskasvun ”strategia” on ollut Nokian ja elekt-roniikkateollisuuden vuonna 2008 alkaneen romahduksen jälkeen pahasti hukassa. Tulevina vuosina Suomen pitää uudistaa innovaatiojärjestelmäänsä ja lisätä T&K -panosta niin, että se pystyy kehittämään radikaaleja innovaati-oita ja luomaan tehokkaita kannustimia kasvuyrittäjyydelle.

KAIVO-OJA| SUOMEN INNOVAATIOJÄRJESTELMÄN KEHITYS JA TULEVAISUUS

2

Sisällys

Innovaatiokilpailu tapahtuu globaalissa taloudessa ....................................................... 3

Miten Suomen innovaatiojärjestelmä on kehittynyt viime aikoina? ........................ 6

Erittäin huolestuttava signaali innovaatiojärjestelmäkehityksessä ......................... 9

Virallinen innovaatiopolitiikka .............................................................................................. 11

Digitalisaation edistäminen .................................................................................................... 11

Tutkimusjärjestelmä ja innovaatiotoiminnan taloudelliset vaikutukset ............ 12

Teknologiset haasteet ja murrokset .................................................................................... 13

Vähemmästä enemmän? Työn tuottavuus? ..................................................................... 14

Vesipyssyillä varustettuna digitalisaation ja AiRo-kehityksen eturintamaan? 16

Yrityspanostukset ja T&K-panostusten prosentuaaliset osuudet eri sektoreilla

............................................................................................................................................................. 20

Poikkeuksellinen tilanne innovaatiojärjestelmässä ..................................................... 21

Radikaalien innovaatioiden merkitys korostuu ............................................................. 21

Riittävätkö kannustimet yrittäjyyteen ja innovaatiotoimintaan? ........................... 22

Huipputason innovaatioympäristö? .................................................................................... 23

Kipeiden leikkausten vuodet edessä ennen vuotta 2020 ........................................... 25

Yhteenveto ..................................................................................................................................... 26

Lähteet ............................................................................................................................................. 28

Aihepiiriin liittyvää taustakirjallisuutta ............................................................................ 30

WWW.SORSAFOUNDATION.FI

3

Innovaatiokilpailu tapahtuu globaalissa taloudessa

Tässä artikkelissa tarkastelen Suomen innovaatiojärjestelmän kehitystä eri tilas-

toindikaattoreiden valossa. Tavoitteena on luoda kokonaiskuvaa siitä, mihin

suuntaan innovaatiojärjestelmämme on kehittynyt viime vuosina. En toista tässä

yhteydessä Tekesistä, Suomen Akatemiasta tai SHOK-ohjelmistamme1 tehtyjä

arviointeja, vaan keskityn muutamien keskeisten tilastotarkasteluiden esittämi-

seen.

Suomen innovaatiojärjestelmän toimivuutta on pidetty pitkään eräänä parhaim-

mista Euroopassa ja maailmassa. Olemme olleet pitkään ylpeitä siitä, että Suo-

messa on hyvä innovaatioympäristö, toimiva yhteistyö yritysten ja tutkimusmaa-

ilman välillä, monipuoliset kansalliset ja kansainväliset verkostot ja toimiva inf-

rastruktuuri.

Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa, että innovaatiotoimintaa tehdään

tänään yhä kansainvälisemmin ja aidosti globaalissa kontekstissa. Vaikka kehit-

täisimme innovaatiojärjestelmäämme, myös muutkin tekevät kehitystyötä ja

Suomen innovaatiojärjestelmää olisi syytä arvioida suhteessa yleiseurooppalai-

seen ja globaaliin kehitykseen. Kiristyvässä innovaatiojärjestelmäkilpailussa on

syytä verrata Suomen innovaatiojärjestelmää muihin verrokkimaihin eli tehdä

ns. kilpailija-analyysiä. Suomen innovaatiojärjestelmää on syytä verrata muiden

pohjoismaiden vastaaviin, esimerkiksi Saksan, Sveitsin ja Alankomaiden innovaa-

tiojärjestelmiin.

Esimerkiksi Kiinan kehitys taloudelliseksi suurvallaksi ja tieteen ja teknologian

suunnan näyttäjäksi on syytä ottaa vakavasti huomioon. Kiinan ja muiden nouse-

vien maiden kuten Brasilian, Intian, Venäjän ja Etelä-Afrikan (BRICS-maat) kehi-

tys eivät vähennä T&K-panostusten tarvetta Suomessa, koska tulevaisuudessa

intellektuaalisten oikeuksien suojaaminen tullee vaatimaan aikaisempaa isompia

panoksia Suomessa. Kuvassa 1 on esitetty maailmantalouden innovaatiojärjes-

telmän kokonaiskehitystä kuvaavat trendit. Kuva kertoo selvästi siitä, että Kiina

ja BRICS-maat ovat tulossa yhä voimakkaammin mukaan innovaatioperusteiseen

globaalitalouden kilpailuun. Samaan aikaan Euroopan, Yhdysvaltain ja Japanin

prosentuaalinen osuus on vakaassa laskussa. Suomi kuuluu EU-alueeseen glo-

baalissa innovaatiopolitiikan kentässä. Voimme inhorealistisesti todeta, että EU

ja Suomi ovat tällä globaalitalouden laskevalla trendikäyrällä yhdessä muiden

EU-maiden kanssa.

Se, että Euroopan unioni ei ole kyennyt saamaan talouskasvuaan voimakkaaseen

kasvuun, johtuu ainakin osaksi siitä, että se ei ole kyennyt vastaamaan uusimpiin

globaalin innovaatiotalouden tuomiin haasteisiin. Tämän seikan vuoksi joka vuo-

si kilpailuasemia joudutaan luovuttamaan Kiinalle ja muille BRICS-maille. Se, että

Suomessakin leikataan T&K -panostuksia valtiovallan toimesta, ei ainakaan

edesauta Eurooppaa ja Suomea selviytymään globaalissa innovaatiokilpailussa.

1 SHOK-lyhynne viittaa strategisen osaamisen keskittymiin. Ks. www.shok.fi.

http://www.shok.fi/


4

Kuva 1. Maailmantalouden innovaatiojärjestelmän kehitystrendit, eri maakoko-

naisuuksien T&K-panostuksien osuudet (%). (OECD 2015).

Uusia innovaatiota kuvaavia S-käyriä, joissa peruselementteinä ovat pyrkimys

innovaatioon ja merkittävä edistyminen, ei synny koskaan tyhjästä. Innovaatio-

toiminta edellyttää, että (1) uusinta teknologista tietämystä hyödynnetään, (2)

uusinta markkinaymmärtämystä hyödynnetään sekä (3) että harjoitetaan sellais-

ta innovaatiojohtamista, joka yhdistää nämä kaksi tärkeää asiaa.

Voimme todeta, että on hyvä ymmärtää innovaation perusolemus:

Innovaatio = Inventio + Kaupallistaminen.

Tuottavuus ei siis voi nousta kansantaloudessa ja sen eri toimialoilla, jos emme

synnytä riittävää määrää uusia inventioita ja tee samalla määrätietoista kaupal-

listamistyötä. Inventiolla tarkoitetaan tuote- tai palveluideaa, jota pilotoidaan

markkinoilla ilman että tiedetään täysin varmasti sen todellisia menestymismah-

dollisuuksia markkinoilla. Kuten on moneen kertaan todettu, suomalaisilla yri-

tyksillä täytyy olla uutta myytävää ja sellaista ennakoivaa liiketoimintaosaamista,

joka johtaa myyntiin ja menestykseen markkinoilla. Tarvitsemme uusia teknolo-

gisia innovaatioita, liiketoimintainnovaatioita ja sosiaalisia innovaatioita. Usein

innovaatiot johtavat tehokkuushyötyihin, jotka taas johtavat taloudellisuus-

hyötyihin, jotka taas lopulta johtavat tuloksellisuushyötyihin. Tämä innovaa-

tiojohtamisen ketju olisi saatava Suomessa toimimaan aukottomasti.

Jos ja kun yritykset kykenevät yhdistämään hyödykemarkkinoiden mahdollisuu-

det yrityksissä oleviin kompetensseihin, syntyy mahdollisuuksia menestykselli-

seen innovaatiotoimintaan. Suomen innovaatiojärjestelmän tulevaisuus riippuu

hyvin pitkälle olemassa olevista kyvykkyyksistä (Talent), teknologioista (Techno-

logy) ja suvaitsevasta avoimesta ilmapiiristä (Tolerance). Nämä ns. 3T-tekijät

ovat myös Richard Floridan mielestä keskeisiä menestyneille kaupungeille ja

alueille2. Menestyäkseen markkinoilla uudet hyödykkeet edellyttävät selkeitä

2 Florida 2012.


5

parannuksia hyödykkeissä - kuten edullisempaa hintaa, parantuneita laatuteki-

jöitä tai kokonaan uusia ennennäkemättömiä laatuominaisuuksia.

Suomessa on poikkeuksellinen hyvät edellytykset T&K -toimintaan, jos asiaa ar-

vioidaan tutkimushenkilöstön osalta. Suhteessa väestön määrään Suomessa on

ammattitaitoista T&K -henkilöstä huomattavasti enemmän kuin keskimäärin

korkeatulotason OECD-maissa tai korkeatulotason ei-OECD-maissa (Kuva 2).

Suomen tutkijoiden suhteellisen osuuden kasvava kehitys taittui 2000-luvun

alussa ja tämä T&K-trendi on ollut laskussa tämän jälleen. Tämä on syytä huomi-

oida Suomen innovaatiojärjestelmän toimivuutta arvioitaessa.

Kuva 2. Tutkijoiden määrä T&K-tehtävissä Suomessa, korkeantulotason OECD-

maissa ja korkeantulotason ei-OECD-maissa, vuodet 1996–2011 (World Bank

2015).

Suomen haaste on eittämättä siinä, että tutkijaresursseja tulisi voida hyödyntää

paremmin kuin tällä hetkellä todellisuudessa tapahtuu. Esimerkiksi yliopistot ja

ammattikorkeakoulut tulisi saattaa tiiviimpään strategiseen yhteistyöhön Suo-

messa – unohtamatta duaalimallin tuomia erikoistumishyötyjä. Duaalimalli on

tehokas työnjaoltaan, jos toinen osapuoli (yliopistot) oikeasti keskittyy tutkimuk-

seen ja jos toinen osapuoli (ammattikorkeakoulut) keskittyy oikeasti huippu-

tasoiseen ammatilliseen koulutukseen.

Yksi ilmeinen keino parempaan tuottavuuteen ja innovaatioihin on, että yliopis-

toille annetaan työrauha loputtomilta uudistuksilta ja resursoidaan yliopistot

kunnolla ja ennustettavasti ilman mekaanisia suoritemittareita. Kuten tiedämme

esimerkiksi Kalifornian yrityskulttuurista, mekaaninen mittariohjaus ei kuulu

asiantuntijaorganisaatioihin.

”Tärkeimpiä asioita ei voi mitata” - on todennut William Edwards Deming3, joka

on laatujohtamisen kiistaton guru Yhdysvalloissa. Demingin ajatuksilla ja opeilla

katsotaan olleen merkittävä vaikutus Japanin nousussa innovatiivisten, korkea-

laatuisten tuotteiden valmistajaksi. Häntä pidetään laatujohtamisen isänä. Aka-

3 Ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/William_Edwards_Deming.

https://fi.wikipedia.org/wiki/William_Edwards_Deming


6

teemiselle vapaudelle on siis erittäin hyvät tieteelliset ja Demingin laatuajatte-

luun pohjautuvat perustelut. Yleensä mekaanisella poliittisella ohjauksella voi-

daan saada vain tuhoa aikaan. Tästä on liikaa hyviä esimerkkejä eurooppalaisesta

lähihistoriastamme. Luova luokka tarvitsee vapautta ja luottamuksen ilmapiiriä.

Myös pienissä PK- yrityksissä olisi hyvä olla enemmän T&K-toimintaa kuin niissä

tällä hetkellä on. Älykäs erikoistuminen suhteessa globaaleihin markkinoihin on

keskeinen haaste alueellisille toimijoille Suomessa. Globalisaatio ja kaupallista-

minen olisi asioina syytä kyetä yhdistämään Suomessa. Suhteellista etuamme

tulisi kehittää pitkäjänteisesti. T&K-toiminnan harjoittaminen ei ole nykyään

vapaaehtoista, vaan perusedellytys markkinoilla menestymiselle. Tämä koskee

erityisesti kansainvälisille markkinoille tähtääviä suomalaisia yrityksiä.

Miten Suomen innovaatiojärjestelmä on kehittynyt viime aikoina?

Miten Suomen innovaatiojärjestelmä on sitten kehittynyt viime vuosina? Kuvassa

3 on esitetty OECD:n T&K-tilastojen pohjalta Suomen innovaatiojärjestelmää

kuvaava kehitysprosessi vuosina 2006–2013. Kuva kertoo siitä, että Suomen in-

novaatiojärjestelmä on ollut systeemisesti aika vakaa, mutta joitakin huolta he-

rättäviä säröjä kehityksessä on tässäkin aikasarjassa nähtävissä. Päättäjien olisi

hyvä olla tietoisia näistä säröistä – eikä kuvitella, että mitään ongelmia ei ole näh-

tävissä suomalaisessa innovaatiojärjestelmässä.

Kuva 3. Suomen innovaatiojärjestelmän keskeisten osa-alueiden kehitys, vuodet

2006-2013 (OECD 2015).

Summaindikaattorin kasvu on pysähtynyt ja kääntynyt hienoiseen laskuun vuon-

na 2013. Inhimillisten resurssien kehitys on kääntynyt laskuun vuoden 2008

jälkeen. Rahoitus ja tuki ovat kääntyneet laskuun vuoden 2012 jälkeen, samoin

laskussa ovat yritysten rahoitus ja tuki sekä yritysten investoinnit. Muuttujaindi-

kaattori ”Yhteydet ja yrittäjyys” ovat olleet laskussa jo vuodesta 2009 lähtien.

”Yhteydet ja yrittäjyys” -muuttuja mittaa kolmea hyvin keskeistä innovaatiojär-

jestelmän piirrettä: (1) Yrityksien määrää, joissa tehdään T&K-toimintaa yrityk-


7

sessä, (2) innovatiivisten PK -yritysten määrää, jotka tekevät yhteistyötä muiden

yritysten kanssa ja (3) julkisen ja yksityisen sektorin määrällistä yhteistyötä. Ku-

vassa 3 muuttuja ”innovaattorit” mittaa kolmea keskeistä innovaatiojärjestelmän

piirrettä: (1) PK-yritysten määrää, jotka ovat kehittäneet tuote- tai prosessi-

innovaatioita, (2) PK-yritysten määrää, jotka ovat kehittäneet markkinointi- tai

organisaatioinnovaatioita ja (3) työllisyyden kehitystä nopeasti kasvavissa yri-

tyksissä keskeisillä innovaatiosektoreilla.

Nämä innovaatiotoiminnan resurssit olisi syytä mobilisoida niiden ohjeiden mu-

kaisesti mitä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Matti Pohjola esitti

raportissaan ”Suomi uuteen nousuun: ICT ja digitalisaatio tuottavuuden ja talo-

uskasvun lähteinä”4. Tässä raportissa todettiin selkeästi:

”Tieto- ja viestintäteknologia (ICT) on merkittävin Suomen talouskasvuun 15

viime vuoden aikana vaikuttanut yksittäinen tekijä. Se on vastannut kahdesta

kolmasosasta siitä teknologian kehityksestä, johon talouskasvu perustuu. Se

on luonut puolet työn tuottavuuden ja 40 prosenttia kokonaistuotannon kas-

vusta…. Tuottavuuden nostaminen ja talouskasvun nopeuttaminen on Suomen

talouspolitiikan imperatiivi. Tieto- ja viestintäteknologia sekä digitalisaatio

tarjoavat tarvittavat reseptit. Digitaaliteknologia on jo niin halpaa, että se on

kaikkien ulottuvilla. Tekoälyn ja robotiikan kehitys kasvattaa tuottavuutta ih-

misen ja (tieto)koneen uuden työnjaon kautta. Internet yhdistää maailman

ihmiset ja teollinen internet pian myös esineet. Perustellusti voi väittää, että

tietoja viestintäteknologian suurin tuottavuusvaikutus on vielä kokematta …..

Kansainvälisten vertailujen perusteella Suomen digivalmiudet ovat erinomai-

set, EU-maidenkärkeä. Vientimenestyksellä mitaten kansantalouden vahvuu-

det ovat eräillä teollisilla aloilla, tietojenkäsittelypalvelussa ja liike-elämän

palveluissa. Monilla niistä käytetään paljon tietoja viestintäteknologiaa. Tä-

mä on talouden uuden kasvun kannalta lupaavaa siksi, että teollisuuden me-

nestyminen perustuu tulevaisuudessa tavaranvalmistuksen ja digitaalisen

palvelutuotannon yhdistymiseen teollisessa internetissä. Tuottavuuden kas-

vuvauhtia on mahdollista kiihdyttää.”5

Tämä professori Matti Pohjolan esittämä selkeä tiedolla johtamisen lähtökohta

on tietysti järkevää pitää mielessä myös tulevaisuuden kehitystä suunnatessa ja

arvioitaessa T&K-strategiaa. Ylipäätään Suomessa tulisi vahvistaa tiedolla johta-

misen kulttuuria eri innovaatiojärjestelmän osissa ja erityisesti eri ministeriöissä.

Pelkkä retorinen puhe tai teksti ei ole riittävä pohja vaikeille ja haasteellisille

T&K-päätöksille. Toisaalta on ehkä hyvä muistaa, viime aikoina Suomen hallitus

on linjannut voimakkaasti mm. biotalousstrategiaa6, clean tech -strategiaa7 ja

julkaissut Tutkimus- ja innovaationeuvoston toimesta erittäin kunnianhimoisen

strategian Suomelle8. Näiden eri tiede- ja teknologiapolitiikan strategioiden to-

teuttaminen vaatii merkittäviä T&K-panoksia ja jos niitä leikataan voimakkaasti,

on näiden tärkeiden ja perusteltujen strategioiden konkreettinen toteutus vaaka-

laudalla huolimatta siitä, että tutkijoiden tulisi saada aikaiseksi ”vähemmästä

4 Pohjola 2014.

5 Pohjola 2014, s. 7.

6 Työ- ja elinkeinoministeriö 2014b.

7 Työ- ja elinkeinoministeriö 2014a.

8 Research and Innovation Policy Council 2014.


8

enemmän”. Jos luemme huolellisesti ja ajatuksella näitä laadittuja kunnianhimoi-

sia strategialinjauksia, voimme helposti päätellä, että niitä ei toteuteta ”pyhällä

hengellä”. Ilman nyt suunniteltuja leikkauksia näiden erittäin kunnianhimoisten

strategioiden toteutus olisi eittämättä vahvemmalla pohjalla – eikä keskusteltaisi

pelkistä ”toiveiden tynnyreistä”.

Myös innovaattoreiden määrä on Suomessa pysynyt varsin vakaana OECD-arvion

mukaan. Olisi tietysti hyvä, jos innovatiivisia muutosagentteja olisi kasvava mää-

rä Suomessa. Voisimme jopa harkita lupaavien innovaattoreiden rekrytointia

ulkomailta ja teknologiasiirtoa joillakin kriittisillä mahdollisilla menestysaloilla.

Nykyinen väestön ikärakenne Suomessa ei edesauta innovaattoreiden lukumää-

rän kasvua. Pienenevissä ikäluokissa meillä on yhä vähemmän nuoria potentiaa-

lisia innovaattoreita.

Positiivista on ollut se, että taloudelliset tulokset innovaatiojärjestelmän toimin-

nasta ovat olleet hienoisessa kasvussa – syvästä finanssikriisistä huolimatta. Yh-

teenvetona voidaan todeta, että ehkä isoin ongelma Suomen innovaatiojärjestel-

män toiminnassa on yritysten yleinen innovaatioaktiivisuus. Erityisesti pienillä

PK -yrityksillä ei yleensä ole Suomessa ainakaan liikaa panoksia innovaatiotoi-

mintaan. Tästä tilanteesta uusien inventioiden tuottaminen ja kaupallistaminen

kärsivät suomalaisissa yrityksissä. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että suoma-

laisilla yrityksillä ei ole mitään kunnollista uutta myytävää globaaleille markki-

noille. Tämän suuntaisen huolen ja arvion esitti äskettäin TEM:n uusi kanslia-

päällikkö Jari Gustafsson9. Laajan ulkomaisen kokemuksen pohjalta hän arvioi,

että ongelmamme on, että meillä on liian vähän tarjontaa markkinoilla ja meillä ei

ole sellaisia tuotteita, joissa lisäarvo olisi riittävän korkea. Voimme tämänkin

asiantuntija-arvion pohjalta pohdiskella T&K-panostusten lisätarvetta – ei niiden

leikkaamista Suomessa.

Kuva 4 esittää vertailuanalyysin Euroopan eri maiden innovaatiojärjestelmistä.

Suomi oli vuonna 2013 viides tässä kansainvälisessä vertailussa heti Saksan jäl-

keen. Kärjessä olivat tuolloin maina Sveitsi, Ruotsi, Tanska ja Saksa. Voimme tä-

män kuvan perusteella todeta, että Suomen innovaatiojärjestelmä oli vuonna

2013 vielä varsin vahva ja kilpailukykyinen Euroopassa. Suomesta jäivät jälkeen

tällöin mm. Alankomaat, Iso-Britannia, Irlanti ja Norja, jotka ovat olleet viime

vuosina kohtuullisen voimakkaita talouskehityksessään.

9 Ks. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/tem-n-uusi-

kansliap%C3%A4%C3%A4llikk%C3%B6-suomella-ei-ole-kunnollista-myyt%C3%A4v%C3%A4%C3%A4-1.129414).

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/tem-n-uusi-kansliap%C3%A4%C3%A4llikk%C3%B6-suomella-ei-ole-kunnollista-myyt%C3%A4v%C3%A4%C3%A4-1.129414




9

Kuva 4. Innovaatiojärjestelmät Euroopan Unionissa, valtioiden vertailu sum-

maindikaattorin pohjalta, vuoden 2013 mukainen tilanne. (OECD 2015).

Erittäin huolestuttava signaali innovaatiojärjestelmäkehityksessä

Jos vertailemme Suomen innovaatiojärjestelmän kehitystä Euroopan unionin

keskiarvoiseen kehitykseen, voimme esittää seuraavan kuvassa 5 esitetyn vertai-

luanalyysin. Se kertoo siitä miten Suomen innovaatiojärjestelmä on pärjännyt

suhteessa EU:n kokonaiskehitykseen. Päähavainto on se, että Suomi on edelleen

keskiarvoa parempi kaikilla innovaatiojärjestelmän osa-alueilla Euroopassa.

Vahvuuksiamme suhteessa EU:n kokonaiskehitykseen verrattuna ovat edelleen

inhimilliset resurssit, yhteydet ja yrittäjyys ja yritysten investoinnit. Silti nämä

nykyiset vahvuudet suhteessa EU:n yleiskehitykseen eivät ole jatkossa itsestään

selviä innovaatiojärjestelmän etutekijöitä – johtuen globaalitalouden nopeasta

muutoksesta.


10

Kuva 5. Suomen innovaatiojärjestelmän kehitys suhteessa Euroopan unionin

keskiarvoiseen kehitykseen, vuodet 2006–2013. (OECD 2015).

Huolestuttava signaali tämän vertailuanalyysin pohjalta on se, että strateginen

etumme suhteessa EU:n keskiarvoiseen kehityksessä on selvästi laskussa erityi-

sesti inhimillisten resurssien osalta. Olemme menettäneet etumatkaamme tämän

muuttujan osalta tasaisesti jo vuodesta 2008 lähtien. Suurten ikäluokkien pois-

tumat työmarkkinoilta selittävät osittain tätä negatiivista kehitystä. Suomessa

tullaan tarvitsemaan työperäistä maahanmuuttoa ja maahanmuuttajien tehokas-

ta kotouttamista tämän negatiivisen trendin kääntämiseksi positiiviseen suun-

taan. Jos Suomessa halutaan säilyttää hyvä innovaatioympäristö osaamispohjai-

selle yrittäjyydelle, tälle asialle on voitava tehdä jotakin konkreettista. Toinen

vaihtoehto on tietysti hyväksyä heikentyvä osaaminen Suomessa ja keskittyä

laajenevaan bulkkituotantoon Suomessa. Vientitilastojen pohjalta arvioiden

voimme jo päätellä, että näin on jo osaksi tapahtunutkin. Konkreettisten paran-

nusten tekeminen ei tule olemaan helppoa, jos leikkauksia koulutuksesta ja tut-

kimuksesta tehdään raskaalla kädellä.

On hyvä ymmärtää, että ajalliset viiveet ovat tosiasia kaikessa T&K –toiminnassa.

Esimerkiksi ETLA:ssa työskentelevän Jyrki Ali-Yrkön väitöskirjassa saatiin tulos,

jonka mukaan T&K-panostus näkyy keskimäärin vasta noin viiden päästä tuotta-

vuuden kohoamisena yrityksissä10. Tämä tarkoittaa Suomen tilanteen arvioinnin

näkökulmasta sitä, että me niitämme nyt tänään viisi vuotta (vuosina 2009–

2010) sitten tai aikaisemmin tapahtuneiden investointipäätösten seurauksia.

Usein panostukset tiettyyn toimialaan ja ne näkyvät vasta useiden vuosien vii-

veellä vientitilastoissa. Tämä on hyvä muistaa arvioitaessa innovaatiojärjestel-

mämme toimivuutta ja tuloksia. Suomessa tiede- ja teknologiapolitiikan suuntaan

koskevissa keskusteluissa on selvästi vahvaa taipumusta unohtaa investointivii-

veiden todellinen merkitys Suomen tuottavuus- ja talouskasvulle.

10

Ali-Yrkkö 2008.


11

Virallinen innovaatiopolitiikka

Virallisen innovaatiopolitiikan linjan osalta Suomessa on ollut keskeinen strate-

ginen ajatus siitä, että Suomen kannattaa erikoistua arvoketjun eniten lisäarvoa

tuottaviin osiin, erityisesti tutkimus- ja innovaatiotoimintaan, markkinointiin ja

brändien hallintaan. Myös start-up -yritystoiminta on ollut viime vuosina korke-

alla innovaatiopolitiikan virallisissa prioriteettilistauksissa. Saavutetut menestys-

tarinat peliteollisuuden ja terveydenhuollon start-up -toiminnan osalta ovat ol-

leet erittäin rohkaisevia, mutta täysin riittämättömiä merkittävien työllisyysvai-

kutusten aikaansaamisen osalta.

Tekesin viralliset teesit talouskasvulle ovat tällä hetkellä:

1. Annamme yrityksille lisää vapautta yrittää.

2. Muutamme suhtautumistamme epäonnistumisiin.

3. Muutamme verotusta yrittäjyyteen kannustaviksi.

4. Pistämme julkiset hankinnat palvelemaan suomalaisia yrityksiä.

5. Vauhditamme digitalisoitumista.

6. Pistämme yritystuet uudistamiseen ja kasvuun.11

Nämä toimenpiteet toteuttamalla Tekes uskoo siihen, että PK -yritysten viennin

arvo kaksinkertaistuu vuoteen 2020 mennessä ja uudet innovaatiot parantavat

suomalaisten elämänlaatua. Toimenpide 1 edellyttää, että Suomessa poistetaan

liiketoiminnan uudistumista estävät keinotekoiset säädökset ja rajoitukset. Toi-

menpide 2 taasen edellyttää konkurssilainsäädännön uudistamista siten, että

yrittäjä voi säilyttää asuntonsa konkurssitilanteessa ja yrittäjältä ei viedä kannus-

timia uuden yrityksen perustamiseen. Toimenpide 3 edellyttää, että Viron yritys-

veromallia kokeillaan Suomessa siten, että kannattavasti kasvavat yritykset voi-

vat investoida voittonsa suoraan uuteen kasvuun ilman yritysveroa Suomessa.

Toimenpide 4 edellyttää, että 10 prosenttia (3,5 miljardia euroa) kaikista julkisis-

ta hankinnoista innovatiivisiin yrityksiin ja määritellään julkisten hankintojen

tarjouspyynnöt siten, että ne oikeasti tukevat innovatiivisuutta. Toimenpide 5

edellyttää sitä, että digitaalisuutta edistetään teollisuuden uudistumisessa, ter-

veydenhoidossa ja uuden liiketoiminnan luomisessa Suomessa. Toimenpide 6

edellyttää sitä, että yrityksillä on kumppaneita kuten Tekes jakamassa liiketoi-

mintaan liittyviä riskejä. Myös innovaatiorahoitus on nostettava eurooppalaiselle

tasolle.

Digitalisaation edistäminen

Digitalisaatiota voidaan edistää monella eri tasolla. Digitalisaatiota voidaan

edistää mm.

Yksittäisten tuotantovaiheiden tietokoneistamisella ja digitalisoimisella (prosessien älykkyys, process intelligence)

Yhden toimialueen tietokoneistamisella ja digitalisaatiolla (esim. rahoi-tus, tuotanto tai jakelu; (limited business intelligence)

Integroitujen prosessien tietokoneistamisella ja digitalisaatiolla (integ-

roidut prosessit, integrated business intelligence) sekä

11

Tekes 2015.


12

Prosessien integroitulla ja älykkäällä koordinoimisella ja digitaalisilla so-

vellutuksilla yli yritysrajapintojen (kaikkialla läsnä oleva teknologia, ubi-

quitous intelligence, ambient intelligence).

Suomessa erityisesti hyvällä public-private – yhteistyöllä voidaan saavuttaa pal-

jon hyviä tuloksia digitalisaation hyödyntämisessä. Erityisesti on hyvä muistaa

digitalisaatioon liittyvien investointien yhteydessä Jyrki Ala-Yrkön saavuttaman

innovaatiotoimintaa koskeva tutkimustulos, jonka mukaan julkisen sektorin oh-

jaama T&K-panostus lisää yksityisten panostusten saamisen todennäköisyyttä

yritysten T&K-investointien yhteydessä12. Kun leikkaamme T&K-panostuksista,

tämä yksityisten T&K-investointien todennäköisyys laskee vastaavasti. Tämä voi

merkitä todennäköisesti sitä, että tulevaisuudessa Suomessa yrityksissä tehdään

entistäkin vähemmän T&K-investointeja.

Tutkimusjärjestelmä ja innovaatiotoiminnan taloudelliset

vaikutukset

Pienimmät havaitut erot verrattuna EU:n keskiarvoon ovat tutkimusjärjestelmäs-

sä ja innovaatiotoiminnan taloudellisissa vaikutuksissa. Suomessa pitäisikin

miettiä juuri näitä kansallisen innovaatiojärjestelmän heikkoja alueita aikaisem-

paa kriittisemmin ja tehdä selkeitä korjausliikkeitä, jotka johtavat tutkimusjärjes-

telmän sisällä tehokkuuteen ja sitä myötä parempiin taloudellisiin vaikutuksiin.

Meidän tulisi olla innovatiivisia myös itse innovaatiojärjestelmän kehittämisessä.

Tärkeää olisi parantaa systeemisten ja modulaaristen innovaatioiden kehitystyö-

tä Suomessa laajemmissa synergisissä T&K-ohjelmissa. Mallia tästä voisi ottaa

suoraan oppia Stanfordin yliopiston laaja-alaisista T&K –ohjelmista ja laborato-

riokeskittymistä13, joita ei ole sirpaloitu pieniin tehottomiin osaprojekteihin.

Suomessa olisi herättävä siihen kriittiseen ajatusmallin mukaiseen toimintaan,

että kaikkia T&K -toimintoja ei kannata tehdä lyhytjänteisten projektien kautta.

Innovaatioiden uutuusarvo on tärkeä asia, kun uusia tuotteita ja palveluita kehi-

tetään. Tutkimusten mukaan keskeiset muuttujat tämän muuttujan osalta ovat:

(1) Markkinat ja markkinaymmärtämys, (2) uuden tieteellisen tiedon hallinta ja

hyödyntäminen, (3) kilpailija-analyysit ja niiden hyödyntäminen sekä (4) yrityk-

sen sisäisen T&K-toiminnan tehokas organisointi14. Ilman korkeaa innovaatioi-

den uutuusarvoa ei edes markkinaosuuksien pitäminen yrityksellä itsellään on-

nistu – puhumattakaan uusien markkinoiden valtaamisesta tai markkinaosuuksi-

en kasvattamisesta.

Strategisesti tärkeää uutuuksien tuottamisen yhteydessä olisi osata hinnoitella

uutuudet oikein markkinoilla. Useat yritykset epäonnistuvat markkinoilla hin-

noittelemalla tuotteensa joko liian kalliiksi – tai myymällä tuotteitaan liian halval-

la. Hinnoittelustrategiat ovat tärkeä strateginen osa yritysten menestystä. Brän-

dääminen on osa modernia markkinointiosaamista ja hyödykkeiden jalostamista

korkean lisäarvon tuotteiksi. Hyödykkeiden brändiarvo vaikuttaa suoraan siitä

saatavaan katteeseen. Suomalaiset ovat laiminlyöneet aika paljon luksustuottei-

den T&K -toimintaa ja hyödykkeiden brändäämistä, vaikka erittäin hyvin tie-

12

Ala-Yrkkö 2008. 13

Ks. http://doresearch.stanford.edu/node/1200502. 14

Mention 2011.

http://doresearch.stanford.edu/node/1200502


13

dämme, että luksustuotteiden kohdalla yksikkökate on aivan eri luokkaa kuin

tavallisten perustuotteiden kohdalla. Jos brändi on vahva, se mahdollistaa myös

siihen liitettyjen perustuotteiden korkeammat hinnat ja katteet.

Mitä huonommin brändäämme hyödykkeemme maailmanmarkkinoilla, sitä

enemmän joudumme ponnistelemaan bulkkituotteiden parissa saavuttaaksemme

aikaisemman korkean jalostusasteen tuotannon mukanaan tuoman varallisuu-

den. Ennakoivan liiketoimintaosaamisen merkitystä ei ole syytä aliarvioida. Eko-

nomisti Ari Karppisen laskelmien mukaan vaihtosuhde on kehittynyt vuosina

1995–2014 siten, että Suomi tarvitsee vuonna 2014 yli 20 % enemmän vientiä

saadakseen maksettua tuonnin verrattuna vuoteen 199515. Olemme siis erikois-

tuneet suhteellisesti ”halventuviin” vientituotteisiin, mikä on syytä ottaa huomi-

oon Suomen innovaatiojärjestelmään arvioitaessa. Suomen ”brändistrategia” ei

ole erityisen onnistunut. Bränditutkimusten mukaan Suomi on Pohjoismaiden

heikoin tuotteiden brändäämisessä16. Tämä tosiasia ei tietystikään edistä Suomen

vientitoimintaa ulkomaille.

Suomen korkean teknologian tuotteiden viennin arvo on romahtanut vuosina

2008–2014 ja olemme siirtyneet korkeateknologiatuotteiden nettotuojaksi. Vuosi

2008 oli merkittävä taitekohta suomalaiselle innovaatiojärjestelmälle tässä mie-

lessä. Tämä huono kehitystrendi on hyvä tiedostaa päättäjien joukossa. Suomen

teollisuuden tuottavuuskasvun ”strategia” on ollut elektroniikkateollisuuden

vuonna 2008 alkaneen romahduksen jälkeen pahasti hukassa.

Teknologiset haasteet ja murrokset

Teknologinen muutos ja sen ennakointi on tärkeä osa innovaatiojohtamista17.

Teknologioiden hyödyntäminen voi tapahtua kolmella eri tavalla: (1) Nykyisten

teknologioiden hyödyntämisen pohjalta, (2) pyrkimällä mahdollisimman tasa-

painoiseen teknologiseen muutokseen tai (3) sopeutumalla disruptiiviseen tek-

nologiseen muutokseen.

Erityisesti Suomessa olisi keskityttävä häiritsevien, disruptiivisten innovaatioaal-

tojen hallintaan ja radikaalien innovaatioiden kehittelyyn, koska vain niiden

kautta luodaan pysyviä kilpailuetuja globaaleilla kansainvälisillä markkinoilla.

Myös uusien teknologiapohjaisten läpimurtojen ennakointi on nykytilanteessa

erittäin tärkeä haaste kuten Tulevaisuusvaliokunnan ”Suomen 100 uutta mahdol-

lisuutta” -raportti osoitti18. Jos disruptiivisia innovaatioaaltoja ei tunnisteta yri-

tyksissä ja niitä ei hallita mm. koulutuksen ja innovaatiopolitiikan avulla, riskinä

voi olla teknologisen työttömyyden riistäytyminen korkealle tasolle ja hallitsema-

ton luova tuho. Pienimuotoisten, inkrementaalisten innovaatioiden avulla ei

yleensä saada aikaan pysyviä kilpailuetuja kansainvälisillä markkinoilla. Toisaal-

ta disruptiiviset innovaatioaallot voivat viedä luovan tuhon prosessin kautta poh-

jan monilta merkittäviltä suomalaisyrityksiltä. Tästä saimme kouluesimerkin

Nokia-romahduksen yhteydessä. Luova tuho on samaan aikaan sekä uhka että

mahdollisuus suomalaisille yrityksille.

15

Karppinen 2015a. 16

Kaivo-oja 2014, Brand Finance 2015. 17

Halal 2013, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2013. 18

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta.


14

Tutkimusjärjestelmämme vahvuus suhteessa EU:n keskiarvoon ei ole kovin mer-

kittävästi parempi kahdella kriittisellä osa-alueella: Tutkimusjärjestelmä ja talou-

delliset tulokset. Nämä kaksi asiaa vaativat lisäanalyysejä ja lisätoimenpiteitä.

Eittämättä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintaa tulisi kehittää ja

saada lisää panoksia PK -yritysten T&K -toimintaan. Toistaiseksi esimerkiksi yli-

opistouudistus ei ole lunastanut sille asetettuja tulosodotuksia. Myös yrityksille

kohdennetut eri tukitoimet eivät ole vielä näkyneet kovin selvästi vientitilastois-

sa ja BKT:n kehityksessä. Suomen vienti ja siihen liittyvä jalostusarvo polkee

edelleen huolestuttavasti paikallaan ja kotimarkkinoiden kulutus ja aktiviteetit

ovat joko vakaita tai laskussa monilla aloilla.

Professori Matti Pohjola on esittänyt, että Suomen tulisi laajentaa kansantalou-

den suhteellista etuaan laajemmalle pohjalle seuraten Ruotsin ja Saksan kehitys-

tä. Suomen tulisi myös osata hyödyntää automaatiota, robotisaatiota ja keinoäly-

kehitystä. Tulevaisuudessa voittava yhdistelmä kostuu ihmisen työstä, älykkäi-

den koneiden ja robottien panoksista sekä tuotannollisten prosessien hallinnasta.

Tätä kokonaisuutta voidaan kutsua teolliseksi Internetiksi.

Vähemmästä enemmän? Työn tuottavuus?

Iso strateginen kysymys onkin: miten innovaatiojärjestelmän taloudelliset vaiku-

tukset voidaan saada nousuun, jos siihen liittyviä panostuksia ollaan leikkaamas-

sa merkittävällä tavalla?

Eräs huomion arvoinen signaali siitä, että Suomen innovaatiojärjestelmä on alka-

nut taantumaan, on tietysti nähtävissä työn tuottavuuteen liittyvässä yleiskehi-

tyksessä. OECD-maiden työn tuottavuuskehitystä koskeva uusin ennuste antaa

selkeitä viitteitä siitä, että Suomessa on todellakin ongelmia tämän muuttujan

osalta – ainakin jos kehitystä verrataan vaikka Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan tai

Saksaan. Suomi on jopa euroalueen kehitystä alhaisemmalla työn tuottavuusta-

solla - ja on jäämässä selvästi OECD-maiden keskiarvoisesta kehityksestä (ks.

Kuva 6). Tämä signaali on syytä huomioida talouspoliittisessa päätöksenteossa

kun tehdään innovaatiojärjestelmää koskevia päätöksiä. Tässä yhteydessä kes-

keinen kysymys on: Miten innovaatiojärjestelmämme tukee työn tuottavuutta

Häiritsevät teknologia-aallot (McKinsey 2013)

Mobiili Internet Tietotyön automatisointio IoIT/The Internet of Smart Things (Asioiden älykäs Internet) Pilvilaskentateknologiat Kehittynyt uuden aallon robotiikka (ml. palvelurobotit ja parviälyrobotit) Autonomiset tai lähes autonomiset liikennevälineet Seuraavan sukupolven genetiikka Energian varastointiteknologiat, 3D -printtaaminen, Kehittyneet materiaalit Kehittynyt öljy- ja kaasuesiintyminen hyödyntäminen Uusiutuvan energian tuotantotekniikat


15

Suomessa tulevaisuudessa? Eron kaventaminen suhteessa muuhun euroaluee-

seen ja OECD-maiden yleiskehitykseen vaatisi eittämättä määrätietoisia toimen-

piteitä.

Kuva 6. Työn tuottavuusennuste eräissä OECD-maissa, OECD-alueella ja Euro-

alueella 2010–2016, Indeksi 2010 = 1 (OECD 2015).

Päättäjien olisi syytä ymmärtää, että innovaatiopolitiikka ja työn tuottavuus liit-

tyvät asioina kiinteästi toisiinsa. Professori Matti Pohjolan pitkän aikavälin talo-

uskehitystä koskevien laskelmien pohjalta voimme todeta, että vuosina 1900–

2012 Suomen elintaso BKT-indikaattorilla arvioituna on noussut 14-kertaiseksi

ja työn tuottavuus on kasvanut 15-kertaiseksi19. Samalla aikajaksolla työn teke-

misen määrällinen kehitys on laskenut 10 %. Tämä kehitys on eittämättä pohjau-

tunut työn tekemisen teknisten edellytysten paranemiseen eli tehtyihin T&K-

panostuksiin ja investointeihin – ei niinkään työpanoksen lisääntyvään käyttöön

– tai työpanoksen hinnan alentamiseen.

Pääministeri Juha Sipilä on sanonut hallituksen talousarvioväittelyssä, että työlli-

syys ja kilpailukyky eivät parane itsestään. Se on varmasti totta, mutta tehokkai-

den keinojen valinta suhteessa asetettuihin päämääriin on astetta haasteellisem-

pi kysymys. Keinojen valinnan yhteydessä olisi aina tärkeää arvioida toimin-

taympäristöä, jossa keinoja käytetään. Erityisen tärkeää olisi pohtia teknolo-

giakehitystä ja sen tulevaisuuden näkymiä suhteessa innovaatiopolitiikan sisäl-

töihin. Virallisestihan keskeiseksi innovaatiopolitiikan alueeksi on määritelty

digitalisaatio ja sen määrätietoinen hyödyntäminen tuottavuuden parantamises-

sa.

19

Pohjola 2011; 2013.


16

Vesipyssyillä varustettuna digitalisaation ja AiRo-kehityksen

eturintamaan?

Kuvassa 7 on esitetty tietoja tämän digitalisaatiokehityksen keskeisistä teknolo-

giatrendeistä, jotka liittyvät (1) kone-kone-viestintään, (2) datalouhintaan ja (3)

3D-printtaamiseen. Nämä nousevat patenttitoiminnan trendit viestittävät isoista

haasteista Suomen innovaatiopolitiikan osalta. Jos innovaatiotoiminnasta leika-

taan huomattavia summia samaan aikaan kun muut toimijat panostavat ja inves-

toivat ubiikkivallankumouksen uusiin kehitysaaltoihin todella aggressiivisesti,

voi olla aika vaikeaa pysyä kilpailukykyisenä suhteessa muihin keskeisin kilpaili-

joihin ja toimijatahoihin. Konkreettisena uhkana on ”winners take it all” – tyyppi-

nen kehitys. Kriittinen tilanneanalyysi on sen suuntainen, että pelkästään tekno-

logioiden omaksuminen voi osoittautua ylivoimaiseksi haasteeksi, puhumatta-

kaan edelläkävijyyden saavuttamisesta.

Keskeiset käytettävissä olevat teknologiaennusteet kertovat selkeää kieltä siitä,

että edessämme on noin viidentoista vuoden raju teknologiakehitysaalto. Ei siis

ole itsestään selvää, että Suomi tulee pysymään mukana tämän rajun kehitysaal-

lon vauhdissa – etenkin jos innovaatiojärjestelmämme toimijat joutuvat toimi-

maan leikatuilla budjeteilla.

Kuva 7. Patenttitilastot: Digitalisaatiokehityksen kannalta keskeiset alat, kone-

kone-viestintä, datalouhinta ja 3D-printtaaminen, vuodet 2004–2014 (OECD

2015).

Samalla kun kaikki keskeiset teknologiaennakointitutkimukset kertovat selvästi

lisääntyvästä tarpeesta T&K-panostusten osalta, on valtion T&K-rahoituksen

osuus valtion menoista alkanut laskemaan jo vuodesta 2007 lähtien. Sitä ennen

osuus oli keskimäärin 4,5 %. Erityisen dramaattinen muutos tapahtui vuonna

2015 ja nähtäväksi jää, tuleeko romahdus etenemään tulevana vuonna 2016.

Vuonna 2015 T&K -osuus laski kolmeen prosenttiin.


17

Kuva 8. T&K -rahoituksen osuus valtion menoista (%) Suomessa vuosina 2001–

2015 (Tilastokeskus 2015a).

Kuvassa 9 on esitetty T&K –rahoituksen kehitys euromääräisenä vuosina 2001–

2015. Tämä visualisointi antaa hiukan positiivisemman kuvan T&K – rahoituksen

kehityksestä.

Kuva 9. T&K – rahoitus Suomessa vuosina 2001–2015 (miljoonaa euroa). (Tilas-

tokeskus 2015a).

Kuvassa 10 on esitetty reaalinen muutos T&K -rahoituksessa Suomessa vuosina

2001-2014 Tilastokeskuksen tietojen pohjalta. Kuva 10 kertoo selvästi siitä, että

reaalimääräinen muutos T&K-panostuksissa alaspäin alkoi vuoden 2010 jälkeen.

T&K - panostuksia on leikattu selvästi alaspäin vuosina 2011–2014. Vuonna 2011

aloittanut Jyrki Kataisen hallitus aloitti nämä leikkaukset ja Juha Sipilän hallitus

on niitä mitä ilmeisimmin jatkamassa.


18

Kuva 10. Valtion T&-K -rahoitus, reaalimääräinen muutos (%) Suomessa vuosina

2001-2014. (Tilastokeskus 2015a).

Kuvat 8 ja 10 ovat järkyttävyydessään opettavaisia ja hyviä pohdiskelun aiheita

päättäjille. Suomen korkean tason osaamista tuhotaan vaarallisesti ja sitä olem-

me tehneet selvästi ainakin vuodesta 2007 lähtien. Osaamispääoman ja T&K -

rahoituksen alasajon seurauksena ei voi olla mitään muuta kuin osaamisen as-

teittainen rapautuminen. Jos näin jatkamme, voimme sanoa hyvästit tulevaisuu-

den innovaatioille ja sen pohjalta rakentuvalle kilpailukyvylle.

Uusimpien Tilastokeskuksen julkaisemien tietojen mukaan tutkimus- ja kehittä-

mistoiminnan menot olivat Tilastokeskuksen mukaan 6,5 miljardia euroa vuonna

201420. T&-K-menot laskivat vuoden takaisesta 170 miljoonaa euroa. Yritysten

tuotekehityspanostukset ovat vähentyneet 190 miljoonaa euroa eli reilut 4 pro-

senttia. Viestintälaitteiden tuoteryhmässä eli ”Nokia-klusterissa” pudotusta oli

lähes 90 miljoonaa euroa. Korkeakoulusektorilla tutkimusmenot kasvoivat 50

miljoonaa euroa (3,6 prosenttia) ja sektoritutkimuslaitoksissa ja muulla julkisella

sektorilla puolestaan laskivat 30 miljoonaa (lähes viisi prosenttia). Tämä oli tie-

tysti myönteistä kehitystä. Tutkimus- ja kehittämismenojen bruttokansantuote-

osuudeksi vuonna 2014 muodostui enää 3,2 prosenttia. Bruttokansantuoteosuus

on laskenut vuodesta 2009 alkaen, jolloin tutkimusmenojen osuudeksi kirjattiin

vielä 3,8 prosenttia. Yrityssektorin osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista on

vuosina 2008–2014 laskenut 74 prosentista 68 prosenttiin. Vuonna 2015 tutki-

mus- ja kehittämismenot laskevat arviolta noin 45 miljoonaa euroa ja BKT-osuus

jää vain 3,1 prosenttiin.

Kuvissa 11 ja 12 on esitetty T&K –menojen kehitys vuosille 2005–2014 Suomes-

sa. Erityisen huolestuttavaa on ollut yritysten T&K -toiminnan menojen aleneva

kehitys – erityisesti vuoden 2011 jälkeen. Nokian romahduksen vaikutuksia ei ole

kyetty paikkaamaan muun yrityskentän T&K-rahoituksella. Korkeakoulujen ja

julkisen sektorin T&K –panokset ovat junnanneet aika muuttumattomina samalla

perustasolla viime vuosina. Yritysten prosentuaalinen osuus T&K –panostuksista

oli korkeimmillaan vuonna 2008, jolloin se oli 74,3 prosenttia. Vuonna 2014 yri-

tysten prosenttiosuus oli painunut 68,1 prosenttiin. Lasku huipputasolta on ollut

siis noin 5 prosenttiyksikköä. Nykyinen yritysten T&K-taso poikkeaa 2,5 prosent-

20

Tilastokeskus 2015c.


19

tiyksikköä tarkasteluajanjakson keskiarvosta (70,6 %). Tämä voidaan arvioida

aiheutuneen pääosin Nokian romahduksesta ja finanssikriisin aiheuttamista on-

gelmista yritysten rahoitukselle. Suomen kansantalouden teollinen pohja on

myös kaventunut elektroniikka- ja metsäteollisuuden supistumisen myötä. Tilalle

ei kyetty kehittämään uusia teollisia aloja T&K-toiminnan pohjalta. Näin ollen

pohja T&K-toiminnalle on kaventunut.

Kuva 11. T&K-menot yrityksissä, julkisella sektorilla, korkeakouluissa, sekä yh-

teismäärä Suomessa vuosina 2005–2014 (Tilastokeskus 2015a).

Olisi varmasti järkevää pyrkiä saamaan yritysten T&K -panoksen osuus ainakin

pitkän aikavälin keskitasolle ja näin tietyllä tavalla normalisoimaan tilanne. Vuo-

den 2016 osalta tilanne kuitenkin on se, että Tekesin tutkimus-, kehitys- ja inno-

vaatiorahoitusta pienennetään 128 miljoonalla eurolla, mikä on noin 30 prosent-

tia nykyisestä potista. Yliopistojen valtionrahoituksesta poistuu 80 miljoonaa

euroa ja ammattikorkeakoulujen valtionrahoituksesta 25 miljoonaa euroa. Leik-

kaukset vastaavat jopa 2 000 henkilötyövuoden kustannuksia. Lisäksi julkisilta

tutkimuslaitoksilta (mm. VTT, THL, TTL) vähennetään noin 30 miljoonaa euroa.

Tuoreen Akavan arvion21 mukaan tämä merkitsee sitä, että (1) opettajat ja tutki-

jat tekevät aiempaa enemmän hallintotöitä, (2) opetusryhmät kasvavat, henkilö-

kohtainen ohjaus vähenee, (3) laajojen opintokokonaisuuksien ja valintamahdol-

lisuuksien tilalle tulevat putkitutkinnot, (4) työelämään siirrytään kandeina,

maistereiden määrä vähenee ja yleinen koulutustaso laskee, (5) kun määräaikai-

set tehtävät eivät jatku, tutkijoiden työttömyys lisääntyy ja (6) keksintöjä jää te-

kemättä, pilotteja testaamatta.

21

Akava 2015.


20

Kuva 12. T&K-menot yrityksissä, julkisella sektorilla, korkeakouluissa vuosina

2005-2014 (milj. euroa). (Tilastokeskus 2015a).

Yrityspanostukset ja T&K-panostusten prosentuaaliset osuudet eri

sektoreilla

Korkeakoulujen ja julkisen sektorin T&K –panokset ovat junnanneet aika muut-

tumattomina samalla tasolla viime vuosina. Julkisen sektorin keskimääräinen

osuus on tarkasteluajanjaksolla ollut noin 9,6 prosentissa ja korkeakoulujen kes-

kimääräinen osuus noin 19,8 prosentissa. Yksityisen sektorin keskimääräinen

prosenttiosuus tarkasteluajanjaksolla 2005–2014 on ollut 70,6 prosenttia (ks.

Kuva 13).

Kuva 13. Yrityksien, julkisen sektorin ja korkeakoulujen T&K -panostusten pro-

sentuaalinen osuus kokonaispanostuksesta vuosina 2005–2014 Suomessa (%)

(Tilastokeskus 2015).


21

Poikkeuksellinen tilanne innovaatiojärjestelmässä

Kuvaan 14 on piirretty BKT:n kehityksen ja T&K-panostusten suhde Suomessa

vuosina 2001–2014. Kuvasta 14 on nähtävissä käännepiste innovaatiotoiminnan

osalta. Hyvin pitkään tehdyistä T&K - panostuksista on saatu aina lisää brutto-

kansantuotetta aikaiseksi. Viimeiset vuodet ovat olleet poikkeuksellisia tässä

mielessä. Eittämättä voidaan todeta, että T&K-panostusten BKT-tuottavuutta

tulisi lisätä Suomessa jotta saisimme taloudellista kasvua aikaiseksi. Kriittinen

kysymys on tietysti se, että mitkä tekijät ovat käännepisteen tapahtumisen taka-

na.

Kuva 14. Määrällisten BKT:n ja T&K-panostusten suhde Suomessa vuosina 2001-

2014 (Tilastokeskus 2015).

Kriisin taustalla on eittämättä ollut Nokian romahdus, Euroopan unionin asetta-

mat Venäjä-pakotteet, metsäteollisuuden tuotteiden markkinoiden murros Inter-

netin kehityksen ja digitalisaatiokehityksen myötä, sekä markkinakysynnän ylei-

nen heikkous muualla Euroopassa. On erittäin vaikea uskottavasti väittää, että

T&K-toiminta olisi näiden toimintaympäristöön liittyen isojen ongelmien takana.

Kyse on laajemmista finanssimarkkinoiden ja muiden hyödykemarkkinoiden

häiriöistä. Suomella on mitä ilmeisimmin reaalisen kilpailukyvyn ongelma. joka

on huomattavasti vaikeampi ratkaista kuin hintakilpailukyvyn ongelma. Keskit-

tymällä hintakilpailukykyongelmaan ja jättämällä reaalinen kilpailukyky huo-

miotta ei ole viisasta kilpailukykypolitiikkaa. Tiede- ja teknologiapolitiikan tulisi

kytkeytyä ensisijaisesti reaalisen kilpailukyvyn kohentamiseen.

Radikaalien innovaatioiden merkitys korostuu

Suomen perinteisten vahvojen ja tuottavien teollisten klustereiden heikentymi-

sen myötä tarvitsemme tällä hetkellä uusia laaja-alaisia radikaaleja innovaatioita

ja täysin uusia talouskasvun lähteitä. Suomessa olisi kiinnitettävä aikaisempaa

enemmän ja tietoisemmin huomiota radikaalien innovaatioiden toteuttamiseen.

Vaikka inkrementaaliset, pienimuotoiset innovaatiot ovat hyvin tärkeitä yrityksil-

le markkinoilla, niiden rinnalla olisi saatava aikaan myös merkittäviä radikaaleja

0

50000

100000

150000

200000

250000

1200 1400 1600 1800 2000 2200

BK

T k

äyv

in h

inn

oin

(m

ilj.

euro

a)

T&K-panostukset (milj. euroa)

Määrällisten BKT:n ja T&K-panostusten suhde Suomessa vuosina 2001-2014 (miljoonaa euroa)


22

innovaatioita. OECD:n esittämä evaluointi ICT-patenteista ja kaikista patenteista

antaa perustellun syyn olla huolestunut Suomen kyvystä tuottaa radikaaleja in-

novaatioita (Kuva 15). Norja ja Japani olivat tämän vertailututkimuksen mukaan

ainoita valtioita, joissa on vieläkin vaikeampaa tuottaa radikaaleja innovaatioita

kuin Suomessa.

Kuva 15. ICT-patenttien ja kaikkien patenttien radikaalisuus, vuosien 2010-2012

patenttidatan pohjalta arvioituna (OECD 2015, Karppinen 2015b).

On täysin selvää, että radikaaleja innovaatioita on huomattavasti vaikeampi saa-

da aikaiseksi kuin inkrementaalisia innovaatioita. Yleensä radikaali innovaatio

vaatii isompia investointeja kuin inkrementaalinen innovaatio. Eittämättä inkre-

mentaalisten innovaatioiden määrä todellisuudessa on huomattavasti isompi

kuin radikaalien innovaatioiden määrä. Radikaalit innovaatiot ovat huomattavas-

ti harvinaisempia todellisuuden yritysmaailmassa kuin inkrementaaliset inno-

vaatiot. Silti kansantaloudessa täytyisi aika ajoin saada aikaiseksi merkittäviä

radikaaleja innovaatioita ja sitä myöten isoja markkinaläpimurtoja.

Miten radikaaleja innovaatioita tulisi sitten edistää? Viimeaikaisten innovaa-

tiotutkimusten perusteella radikaalien innovaatioiden kehittely ei onnistu aina-

kaan kuluttajavetoisen innovaatiokehittelyn kautta. Kuluttajavetoinen innovaa-

tiotoiminta johtaa pääsääntöisesti inkrementaalisten, pienimuotoisten innovaa-

tioden syntymiseen. Tämä lähestymistapa on varsin yleinen Suomessa. On tärke-

ää ymmärtää kuluttajien tarpeita, mutta se ei saisi johtaa yritysten visionäärisen

johtamisen laiminlyömiseen. Tämä lähestymistapa johtaa siihen, että saamme

helposti aikaiseksi pieniä parannuksia tuotteisiin ja palveluihin, mutta emme saa

aikaiseksi radikaaleja innovaatioita.

Riittävätkö kannustimet yrittäjyyteen ja innovaatiotoimintaan?

Kansantaloustieteilijöiden eräs keskeinen käsite on insentiivit eli kannustimet.

Verotuksen ja muun toimintaympäristön tulisi olla kannustava ja positiivinen PK-

yrittäjille. Rahalliset kannustimet ovat osa toimivia kannustinrakenteita, mutta

on olemassa myös immateriaalisia kannustimia, joihin on myös syytä kiinnittää


23

vakavaa huomiota. Turhaan eivät monet tutkijat puhu ”american spiritistä” –

vahvasta yrittäjyyshengestä, joka sisältää voimakkaan immateriaalisen elemen-

tin. Jos materiaaliset ja immateriaaliset kannustimet ovat heikkoja tai kohdentu-

vat vääriin asioihin, ei yrittäjillä riitä motivaatiota ja rohkeutta tuottaa merkittä-

viä, riskipitoisia ja radikaaleja innovaatioita – saati jatkaa yritystoimintaa.

Nuori start-up -yrittäjä myy helposti lupaavan yrityksensä ulkomaille eikä jatka

lupaavaa yritystä Suomessa, jos kannustinrakenteet eivät tue nuoria start-up -

yrittäjiä. Sama asia koskee tietysti kasvu- ja sarjayrittäjiä, jotka miettivät yrityk-

siensä tulevaisuutta. Viime aikoina on nähty paljon signaaleja siitä, että Suomi on

kehittymässä asteittain tytäryhtiötaloudeksi. Tämä kehitys on osaltaan signaali

siitä, että ulkomaisia investointeja voidaan saada Suomeen, mutta toisaalta

voimme nähdä signaaleja riittävien kannustimien puutteesta jatkaa pitkäjäntei-

sesti yritystoimintaa Suomessa.

Kuvassa 16 on esitetty aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten lukumäärä Suo-

messa vuosien 2005–2014 osalta. Näemme, että aloittaneiden yritysten määrää

kuvaava trendisuora on alaspäin suuntautuva ja lopettaneiden yritysten määrää

kuvaava trendisuora on ylöspäin suuntautuva. Vuonna 2014 nämä kaksi trendiä

leikkasivat siten että lopettaneiden yritysten määrä ylitti alkaneiden yritysten

määrän. Tässä on merkittävä signaali päättäjille, jota on syytä pohtia erittäin huo-

lella.

Kuva 16. Aloittaneet ja lopettaneet yritykset Suomessa, vuodet 2005–2014 (Ti-

lastokeskus 2015b).

Huipputason innovaatioympäristö?

Jos Suomessa on oikeasti huipputason innovaatioympäristö, miksi yllä olevat

trendikäyrät eivät ole suunniltaan päinvastaisia? Tämä kysymys on eittämättä

kriittinen kysymys, mikäli innovaatiojärjestelmästä halutaan irti enemmän ta-

loudellisia hyötyjä ja hyvinvointia. Uudet kasvualat kuten cleantech, digitaaliset

palvelut ja teollinen internet voivat kenties kääntää yrittäjyyden Suomessa nou-

suun, mutta paljon asian eteen täytyy vielä tehdä. Tarvitaan uusia toimenpiteitä

ja uudenlaista teknologia-, tiede- ja innovaatiopolitiikkaa. On myös syytä huoma-

0

5000

10000

15000

20000

25000

30000

35000

40000

2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014

Yri

tyst

en l

uk

um

äärä

Aloittaneet ja lopettaneet yritykset Suomessa, vuodet 2005-2014

Aloittaneet Lopettaneet


24

ta, että uudet start-up-yritykset ja kasvuyritykset tuottavat koko ajan uusia ideoi-

ta talouselämäämme. Jos yrityskantamme kääntyy laskuun, tämä prosessi hei-

kentyy asteittain ja edessä on jopa nopea näivettyminen.

Kuva 17. Yrityskanta Suomessa vuosina 2005–2014 (Tilastokeskus 2015b).

Kuva 17 kertoo, että toistaiseksi yrityskantamme on kehittynyt positiivisesti,

mutta sen kasvu on pysähtymässä (ks. myös kuva 18).

Kuva 18. Suomen yrityskannan prosentuaaliset muutokset vuosina 2005-2014

(Tilastokeskus 2015b).

Keskeistä tällä hetkellä tarvittavassa muutoksessa on yrittäjämyönteisyyden li-

sääminen ja kasvu- ja kokeiluhaluisuuden lisääminen. Nämä kaksi asiaa toteutu-

akseen taasen edellyttävät sitä, että materiaaliset ja immateriaaliset taustatekijät

kannustimien osalta ovat kunnossa. Kannustinloukut eivät koske pelkästään

työntekijöitä, vaan myös yrittäjiä.


25

Kuvassa 19 on esitetty Gallup Analyticsin kyselytutkimukseen perustuva vertai-

luanalyysi kansalaisten (miehet ja naiset, ikäryhmässä 18-64 -vuotiaat) halusta

ottaa yrittäjyysriskiä itsensä työllistäjänä22. Tämä kertoo siitä, Suomessa yrittä-

jyysriskiä ei haluta ottaa Suomessa niin paljon kuin monissa muissa verrokki-

maissa. Suomen tilanne on hyvin samanlainen kuin Ruotsissa. Eräs selitys tähän

suomalaisten käyttäytymiseen on eittämättä yrittäjyyden kannustinjärjestelmäs-

sä.

Kuva 19. Valmius ottaa yrittäjyysriskiä itsensä työllistäjä (% haastatelluista).

Miehet ja naiset ikäryhmässä 18–64 -vuotiaat. Gallup Analytics (2013).

On hyvä muistaa sekin, että kannustimet ovat tärkeitä kaikille työntekijöille

Suomessa – ei pelkästään yrittäjille. Tutkimusten mukaan tiedämme, että uudet

ideat ja toimintatapojen uudistukset lisäävät työntekijöiden työtyytyväisyyttä.

Tämä taas näkyy yleensä ennemmin tai myöhemmin mitatussa tuottavuudessa ja

kansainvälisissä tuottavuusvertailuissa. Niissä maissa, joissa ollaan valmiita ke-

hittämään ja ottamaan käyttöön uusia ideoita ja innovaatiota, tuottavuuskehitys

on ollut positiivista.

Tulevaisuudessa osaamispohjainen yrittäjyys on suomalainen erityisvahvuus, jos

olemme valmiita tarkastelemaa innovaatiojärjestelmäämme astetta kriittisem-

min ja tekemään myös sen osalta uudistuksia. Ikärakenteemme muuttaminen

nuoremmaksi työperäisellä maahanmuutolla ja tehokkaalla kotouttamispolitii-

kalla ovat keskeisiä keinoja vahvistettaessa tulevaisuuden osaamispääomaamme.

Kipeiden leikkausten vuodet edessä ennen vuotta 2020

Tulevaa hallituskautta tulevat sävyttämään leikkaukset opetus-, kulttuuri ja tie-

dealalla. Kuvassa 20 on esitetty Juha Sipilän hallitusohjelman mukaiset leikkauk-

set vuosina 2016–2020 opetus-, kulttuuri- ja tiedealalla. Sekä valtion että kunti-

en menoja opetuksen, kulttuurin ja tieteen osalta tullaan leikkaamaan rajusti, jos

laadittua hallitusohjelmaa noudatetaan suunnitellusti.

22

Gallup Analytics 2013.


26

Kuva 20. Juha Sipilän hallituksen päättämät opetus-, tiede- ja kulttuurialan so-

peutustoimet, 27.5.2015. Lähde: Juha Sipilän hallituksen ohjelma.

Jokainen voi pohtia Suomen innovaatiojärjestelmän tulevaisuutta, kun edessä on

yllä kuvattu Juha Sipilän hallituksen leikkausohjelma. Ei ole itsestään selvää, että

reaalinen kilpailukykymme ja vientitoiminnan aktiviteetti tulee kohentumaan

merkittävästi ainakaan näiden suunniteltujen leikkausten seurauksena. Toistai-

seksi emme ole nähneet mitään merkittäviä kasvu- ja työllisyyssignaaleja tämän

suuntaisen politiikan tuloksellisuudesta.

Yhteenveto

Yhteenvetona edellä esitetystä voimme todeta seuraavaa:

Samalla kun kaikki keskeiset teknologiaennakointitutkimukset kertovat selvästi lisääntyvästä tarpeesta T&K-panostusten osalta, on valtion T&K-

rahoituksen osuus valtion menoista alkanut laskea jo vuodesta 2007 läh-

tien.

Innovaatiojärjestelmän kehittämisen lähtökohtana olisi järkevämpää pi-tää reaalisen kilpailukyvyn korostaminen – ei yksinomaan hintakilpailu-

kyvyn parantamista – vaikka hintakilpailukyky on toki osa kokonaiskil-

pailukykyä.

OECD:n esittämä evaluointi ICT-patenteista ja kaikista patenteista antaa perustellun syyn olla huolestunut Suomen kyvystä tuottaa uusia radikaa-

leja innovaatioita23. Norja ja Japani olivat tämän vertailututkimuksen mu-

kaan ainoita valtioita, joissa on vieläkin vaikeampaa tuottaa radikaaleja

innovaatioita kuin Suomessa.

Vaihtosuhde on kehittynyt vuosina 1995–2014 siten, että Suomi tarvitsee

vuonna 2014 yli 20 % enemmän vientiä saadakseen maksettua tuonnin

verrattuna vuoteen 1995. Olemme siis erikoistuneet suhteellisesti ”hal-

ventuviin” vientituotteisiin, mikä on syytä ottaa huomioon Suomen inno-

vaatiojärjestelmään arvioitaessa. Suomen kansainvälinen ”brändistrate-

gia” ei ole tästä näkökulmasta arvioituna erityisen onnistunut.

23

OECD 2015.


27

Suomen korkeateknologian tuotteiden viennin arvo on romahtanut vuo-

sina 2008–2014 ja olemme siirtyneet korkeateknologia tuotteiden netto-

tuojaksi. Vuosi 2008 oli merkittävä taitekohta suomalaiselle innovaa-tiojärjestelmälle. Tämä huono kehitystrendi on nyt hyvä tiedostaa päättä-

jien joukossa. Suomen teollisuuden tuottavuuskasvun ”strategia” on ollut

Nokian ja elektroniikkateollisuuden vuonna 2008 alkaneen romahduksen

jälkeen pahasti hukassa.


28

Lähteet

Akava (2015) Hyvästi korkean osaamisen Suomi. Saatavissa:

http://www.akava.fi/akavalainen/ajassa/artikkelit/hyvasti_korkean_osaamisen_

suomi [viitattu 8.12.2015].

Ala-Yrkkö, Jyrki (2008) Essays on the impacts of technology development and

R&D subsidies. Acta Universitatis oeconomicae Helsingiensis.

Brand Finance (2015) Branddirectory. Saatavissa: : http://brandirectory.com/

[viitattu 8.12.2015].

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta (2014) 100 Opportunities for Finland and the

World - Radical Technology Inquirer (RTI) for Anticipation/evaluation of Techno-

logical Breakthroughs. Publication of the committee for the future 11/2014.

From the original Finnish book written by Risto Linturi, Osmo Kuusi and Toni

Ahlqvist (2013) ”Suomen 100 uutta mahdollisuutta”. Translated, updated and

edited by Osmo Kuusi and Anna-Leena Vasamo. Saattavissa:

https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_11

+2014.pdf [viitattu 8.12.2015].

Florida, Richard (2012) The Rise of the Creative Class Revisited. New York: Basic

Books.

Gallup Analytics (2013) Willingness to take the entrepreneurial risk. Saatavissa:

http://oecdinsights.org/2015/09/29/women-taking-risks-closing-the-gender-

gap-in-entrepreneurship/ [viitattu 8.12.2015].

Halal, W. E. (2013) Forecasting the technology revolution: Results and learnings

from the TechCast Project. Technological Forecasting and Social Change, Vol. 80,

Issue 8, 1635-1643.

Kaivo-oja, Jari (2014) Suomalainen brändäämishaaste. Sitran ennakointisivut.

24.8.2014. Saatavissa: http://www.foresight.fi/2014/08/24/suomalainen-

brandaamishaaste/ [viitattu 8.12.2015].

Karppinen, Ari (2015) Digitalous ja Suomi. Tampere: Tampereen yliopisto.

Karppinen, Ari (2015b) ICT-patenttien ja kaikkien patenttien radikaalisuus 2010-

2012. OECD Data Base 2015.

Kern, F. (2012) Using the multi-level perspective on socio-technical transitions to

assess innovation policy. Technological Forecasting and Social Change, Volume

79, Issue 2, February 2012, 298-310.

McKinsey Global Institute (2013) Disruptive Technologies: Advances That Will

Transform Life, Business, and the Global Economy. May 2013. McKinsey & Compa-

ny.

Mention, Anne-Laure (2011) Co-operation and co-opetition as open innovation

practices in the service sector: which influence on innovation novelty? Technova-

tion, 31 (1), 44-53.

http://www.akava.fi/akavalainen/ajassa/artikkelit/hyvasti_korkean_osaamisen_suomi

http://www.akava.fi/akavalainen/ajassa/artikkelit/hyvasti_korkean_osaamisen_suomi

http://brandirectory.com/

https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_11+2014.pdf

https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_11+2014.pdf

http://oecdinsights.org/2015/09/29/women-taking-risks-closing-the-gender-gap-in-entrepreneurship/

http://oecdinsights.org/2015/09/29/women-taking-risks-closing-the-gender-gap-in-entrepreneurship/

http://www.foresight.fi/2014/08/24/suomalainen-brandaamishaaste/

http://www.foresight.fi/2014/08/24/suomalainen-brandaamishaaste/


29

OECD (2015) Science and Technology. http://www.oecd.org/science/.

Pohjola, Matti (2011) Kasvukauden tilinpäätös, Kansantaloudellinen aikakauskir-

ja, 107, 274–290.

Pohjola, Matti (2013) Talouskasvu ja hyvinvointi, Kansantaloudellinen aikakaus-

kirja, 109, 5–12.

Pohjola, Matti (2014) Suomi uuteen nousuun: ICT ja digitalisaatio tuottavuuden

ja talouskasvun lähteinä. Teknologiateollisuus ry. Helsinki. Saatavissa:

http://teknologiateollisuus.fi/sites/default/files/file_attachments/pohjolan_rapo

rtti_suomi_uuteen_nousuun.pdf [viitattu 8.12.2015].

Research and Innovation Policy Council (2014) Reformative Finland: Research

and innovation policy review 2015–2020. Saatavissa:

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tiede/tutkimus-

_ja_innovaationeuvosto/julkaisut/liitteet/Review2015_2020.pdf [viitattu 8.12.2015].

Tekes (2015): Tekesin teesit talouskasvulle. Saatavissa:

http://www.tekes.fi/ohjelmat-ja-palvelut/kampanjat/Tekesteesit/ [viitattu

8.12.2015].

Tilastokeskus (2015a) Tiede, teknologia ja yhteiskunta. Saatavissa:

http://www.stat.fi/til/ttt.html [viitattu 8.12.2015].

Tilastokeskus (2015b) Yritykset. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/yri.html [vii-

tattu 8.12.2015] [viitattu 8.12.2015].

Tilastokeskus (2015c) Tutkimus- ja kehittämismenot vähenivät edelleen. Tiedote

29.10.2015. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/tkke/2014/tkke_2014_2015-10-

29_tie_001_fi.htm [viitattu 8.12.2015].

Työ- ja elinkeinoministeriö (2014a) Government Strategy to Promote Cleantech

Business in Finland. Työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki. Saatavissa:

https://www.tem.fi/files/40668/Government_Strategy_to_Promote_Cleantech_B

usiness_in_Finland.pdf [viitattu 8.12.2015].

Työ- ja elinkeinoministeriö, maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministe-

riö (2014b) Sustainable Growth from Bioeconomy. The Finnish Bioeconmy Stra-

tegy. Edita. Helsinki. Saatavissa: http://biotalous.fi/wp-

content/uploads/2014/08/The_Finnish_Bioeconomy_Strategy_110620141.pdf [vii-

tattu 8.12.2015].

Valtioneuvoston kanslia (2015) Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän

hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Saatavissa: :

http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YH

DISTETTY_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82[viitattu

8.12.2015].

World Bank (2015) Finland. Country Database.

http://data.worldbank.org/country/finland [viitattu 8.12.2015].

http://www.oecd.org/science/

http://teknologiateollisuus.fi/sites/default/files/file_attachments/pohjolan_raportti_suomi_uuteen_nousuun.pdf

http://teknologiateollisuus.fi/sites/default/files/file_attachments/pohjolan_raportti_suomi_uuteen_nousuun.pdf

https://mail.utu.fi/owa/redir.aspx?SURL=_ENO5bnbIWtNOcE074WqwveSMtSedhVsTv2filaIKo-OIjG8iOLSCGgAdAB0AHAAOgAvAC8AdwB3AHcALgBtAGkAbgBlAGQAdQAuAGYAaQAvAGUAeABwAG8AcgB0AC8AcwBpAHQAZQBzAC8AZABlAGYAYQB1AGwAdAAvAE8AUABNAC8AVABpAGUAZABlAC8AdAB1AHQAawBpAG0AdQBzAC0AXwBqAGEAXwBpAG4AbgBvAHYAYQBhAHQAaQBvAG4AZQB1AHYAbwBzAHQAbwAvAGoAdQBsAGsAYQBpAHMAdQB0AC8AbABpAGkAdAB0AGUAZQB0AC8AUgBlAHYAaQBlAHcAMgAwADEANQBfADIAMAAyADAALgBwAGQAZgA.&URL=http%3a%2f%2fwww.minedu.fi%2fexport%2fsites%2fdefault%2fOPM%2fTiede%2ftutkimus-_ja_innovaationeuvosto%2fjulkaisut%2fliitteet%2fReview2015_2020.pdf

https://mail.utu.fi/owa/redir.aspx?SURL=_ENO5bnbIWtNOcE074WqwveSMtSedhVsTv2filaIKo-OIjG8iOLSCGgAdAB0AHAAOgAvAC8AdwB3AHcALgBtAGkAbgBlAGQAdQAuAGYAaQAvAGUAeABwAG8AcgB0AC8AcwBpAHQAZQBzAC8AZABlAGYAYQB1AGwAdAAvAE8AUABNAC8AVABpAGUAZABlAC8AdAB1AHQAawBpAG0AdQBzAC0AXwBqAGEAXwBpAG4AbgBvAHYAYQBhAHQAaQBvAG4AZQB1AHYAbwBzAHQAbwAvAGoAdQBsAGsAYQBpAHMAdQB0AC8AbABpAGkAdAB0AGUAZQB0AC8AUgBlAHYAaQBlAHcAMgAwADEANQBfADIAMAAyADAALgBwAGQAZgA.&URL=http%3a%2f%2fwww.minedu.fi%2fexport%2fsites%2fdefault%2fOPM%2fTiede%2ftutkimus-_ja_innovaationeuvosto%2fjulkaisut%2fliitteet%2fReview2015_2020.pdf

http://www.tekes.fi/ohjelmat-ja-palvelut/kampanjat/Tekesteesit/

http://www.stat.fi/til/ttt.html

http://www.stat.fi/til/yri.html

http://www.stat.fi/til/tkke/2014/tkke_2014_2015-10-29_tie_001_fi.htm

http://www.stat.fi/til/tkke/2014/tkke_2014_2015-10-29_tie_001_fi.htm

https://www.tem.fi/files/40668/Government_Strategy_to_Promote_Cleantech_Business_in_Finland.pdf

https://www.tem.fi/files/40668/Government_Strategy_to_Promote_Cleantech_Business_in_Finland.pdf

https://mail.utu.fi/owa/redir.aspx?SURL=90GRf8JKAFPt6ymU0Xf9tluiamqW5gQzsprpBj6c-7WOIjG8iOLSCGgAdAB0AHAAOgAvAC8AYgBpAG8AdABhAGwAbwB1AHMALgBmAGkALwB3AHAALQBjAG8AbgB0AGUAbgB0AC8AdQBwAGwAbwBhAGQAcwAvADIAMAAxADQALwAwADgALwBUAGgAZQBfAEYAaQBuAG4AaQBzAGgAXwBCAGkAbwBlAGMAbwBuAG8AbQB5AF8AUwB0AHIAYQB0AGUAZwB5AF8AMQAxADAANgAyADAAMQA0ADEALgBwAGQAZgA.&URL=http%3a%2f%2fbiotalous.fi%2fwp-content%2fuploads%2f2014%2f08%2fThe_Finnish_Bioeconomy_Strategy_110620141.pdf

https://mail.utu.fi/owa/redir.aspx?SURL=90GRf8JKAFPt6ymU0Xf9tluiamqW5gQzsprpBj6c-7WOIjG8iOLSCGgAdAB0AHAAOgAvAC8AYgBpAG8AdABhAGwAbwB1AHMALgBmAGkALwB3AHAALQBjAG8AbgB0AGUAbgB0AC8AdQBwAGwAbwBhAGQAcwAvADIAMAAxADQALwAwADgALwBUAGgAZQBfAEYAaQBuAG4AaQBzAGgAXwBCAGkAbwBlAGMAbwBuAG8AbQB5AF8AUwB0AHIAYQB0AGUAZwB5AF8AMQAxADAANgAyADAAMQA0ADEALgBwAGQAZgA.&URL=http%3a%2f%2fbiotalous.fi%2fwp-content%2fuploads%2f2014%2f08%2fThe_Finnish_Bioeconomy_Strategy_110620141.pdf

http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82

http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82

http://data.worldbank.org/country/finland


30

Aihepiiriin liittyvää taustakirjallisuutta

Brynjolfsson, Erik & McAfee, Andrew (2014) The Second Machine Age., New

York: W.W. Norton & Company.

Andersson, Cristina & Kaivo-oja, Jari (2012) BohoBusiness. Ihmisen voitto ko-

neesta. Helsinki: Talentum.

Andersson, Cristina & Kaivo-oja, Jari (2015) BohoBusiness. Winning in the Age of

Bohonomics. Helsinki: Talentum.

Kaivo-oja, Jari (2011) Futures of Innovation Systems and Systemic Innovation

Systems: Towards Better Innovation Quality with New Innovation Management

Tools. FFRC eBOOK 8/2011. Finland Futures Research Centre. University of Tur-

ku. Turku. 29 p. The Futurium Knowledge Base of the European Commission.

Kaivo-oja, Jari (2014) Three theoretical approaches to pirate entrepreneurship:

Towards futures and problem-oriented research of pirate entrepreneurship, In-

ternational Journal of Entrepreneurship and Small Business. Special Issue “Pirate

Entrepreneurship”. Vol. 22, No. 4, 449-465.

Kaivo-oja, Jari & Stenvall, Jari (2013) Foresight, governance and complexity of

systems: On the way towards pragmatic governance paradigm, European Integra-

tion Studies. No. 7, 28-34.

Kaivo-oja, Jari, Ahlqvist, Toni, Kuusi, Osmo, Linturi, Risto & Roth, Steffen (2015)

3D printing and new industrial platforms in the radical technology foresight

analysis: The case of Finland in the European context, International Journal of

Manufacturing Technology and Management. Special Issues “3-D Printing – New

Industrial Revolution”. Tulossa.

Kaivo-oja, Jari, Roth, Steffen & Westerlund, Leo (2016) Future of the work: Robot-

ics and artificial intelligence challenges. International Journal of Business Govern-

ance and Ethics. Julkaistavana.

Kern, Florian (2012) Using the multi-level perspective on socio-technical transi-

tions to assess innovation policy. Technological Forecasting and Social Change,

Volume 79, Issue 2, February 2012, 298-310.

Luukkanen, Jyrki, Panula-Ontto, Juha, Vehmas, Jarmo, Liyong, Liu, Kaivo-oja, Jari,

Häyhä, Laura & Auffermann, Burkhard (2015) Structural change in Chinese econ-

omy: Impacts on energy use and CO2 emissions in the period 2013–2030, Techno-

logical Forecasting and Social Change, Volume 94, May 2015, 303-317.

Roth, Steffen & Kaivo-oja, Jari (2015) Is the future a political economy? Function-

al analysis of three leading foresight and futures studies journals, Futures. Julka-

istavana.

Roth, Steffen, Kaivo-oja, Jari & Hirschmann, Thomas (2013) Smart regions: Two

cases of crowdsourcing for regional development, International Journal of Entre-

preneurship and Small Business, Vol. 20, No. 3, 272-285.


31

Santonen, Teemu, Kaivo-oja, Jari, Antikainen, Maria (2011) National open innova-

tion system (NOIS): Defining a solid reward model for NOIS. International Journal

for Innovation and Regional Development, Volume 3, Number 1, January 2011, 12-

25.

Santonen, Teemu, Kaivo-oja, Jari & Suomala, Jyrki (2014) The next steps in devel-

oping the Triple Helix Model: A brief introduction to national open innovation

system (NOIS) paradigm. Journal of Systemics, Cybernetics, and Informatics, Vol.

12, Number 7, pp. 74-82 ISSN: 1690-4524 (Online) Saatavissa:

http://www.iiisci.org/journal/sci/issue.asp?is=ISS1407 &

http://www.iiisci.org/journal/sci/FullText.asp?var=&id=P633NN08 [viitattu

8.12.2015].

Stenvall, Jari, Laitinen, Ilpo, Nyholm, Inga & Kaivo-oja, Jari (2015) The complex

relational dynamics in public sector reforms, European Integration Studies, ISSN

1822 – 8402. Forthcoming.

Valovirta, Ville, Nieminen, Mika, Pelkonen, Antti, Turkama, Petra, Heikura, Tuija,

Lindman, Juha, Inkinen, Sam & Kaivo-oja, Jari (2011) Systeemisen muutoksen

haasteet ja innovaatiotoiminnan mahdollisuudet. Tekesin katsaus 286/2011.

Tekes. Helsinki.

Virtanen, Petri & Kaivo-oja, Jari (2015) Public service systems and emerging sys-

temic governance challenges, International Journal of Public Leadership, Vol. 11

Issue 2. ISSN: 2056-4929.

http://www.iiisci.org/journal/sci/FullText.asp?var=&id=P633NN08


32

Kirjoittaja

Dosentti Jari Kaivo-oja toimii tutkimusjohtajana Turun yliopiston Tulevaisuuden

tutkimuskeskuksessa. Hän on sekä Helsingin yliopiston dosentti (suunnittelu-

maantiede) että Lapin yliopiston dosentti (ennakointi- ja innovaatiotutkimus).

Tutkimusurallaan hän on työskennellyt mm. Euroopan Komissiolle (FP6-, FP7- ja

Horizon 2020-ohjelmissa), European Foundation -säätiölle, Pohjoismaiden Inno-

vaatiokeskukselle, Eurostatille ja Euroopan parlamentille. Innovaatio- ja enna-

kointitutkimuksen alueella hän työskennellyt Suomen Akatemian, Tekesin ja

SITRA:n hankkeissa sekä konsultoinut lukuisia yrityksiä heidän strategisissa pro-

sesseissaan. Hän on mm. European Journal of Futures Research-journaalin

(Springer), RACE2050 -hankeen (Euroopan komissio) ja Hagenissa Saksassa jär-

jestettävän Knowledge Management in Organisations 2016-konferenssin tieteel-

linen neuvonantaja ja asiantuntija.

Kalevi Sorsa -säätiö on sosiaalidemokraattinen ajatushautomo,

joka ylläpitää yhteiskunnallista, tasa-arvoa ja demokratiaa

edistävää keskustelua.

www.sorsafoundation.fi