1 2010

HUOLTOUPSEERIHuoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti

★ Huoltotaktiikan seminaari Hämeen Rykmentissä

★ Logistiikka avainasemassa Haitilla

2

BREAK THE HABIT

batterydrink.com

3

Kansikuva: Hämeen Rykmentin koivukuja talvisessa maisemassa. (Kuva: Merja Hämäläinen)

ISSN 0355-2586AO-PAINO 2009

Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli, puhelin (015) 151 111

Tässä numerossa:

Sotilashallinnollisenaikakauslehden

perinteiden jatkaja

Huoltoupseeriyhdistys r.y:nJÄSENLEHTI

1/2010Päätoimittaja

Ev evp Risto GabrielssonKalevi 109 B – 350104 Tartto, Viro

risto_gabrielsson@hotmail.com

ToimittajatEverstiluutnantti Raimo Raivio

PL 5, 15701 Lahti0299 460 423

Hans GabrielssonLehmihaant. 7 A 2, 04300 Tuusula

(09) 275 9369hans.gabrielsson@elisanet.fi

IlmoitusmarkkinointiJuha Halminen

Kielotie 47, 01350 VANTAA(09) 873 6944

juha.halminen@kolumbus.fi

Huoltoupseeriyhdistys r.y.ValtuuskuntaPj Olli HapponenVpj Harri Juhani Koponen

HallitusPj ev Risto KosonenVpj kapt Caj LövegrenEvl res Matti PaasivaaraLtn res Hans GabrielssonMaj Jari VirolainenEvl Timo SaarinenEvl Mauri EtelämäkiEvl Mika MultanenEvl Timo VilkkoMaj Matti Sopanen

Osoitteiden muutokset, jäsen-maksuja sekä jäsen-rekisteriä koskevat tiedustelut ja laskutusasiat pyydetään lähettämään KIRJALLISESTI osoitteellaHuoltoupseeriyhdistys r.y./co Tarja TakalaSepäntie 15 A04300 TUUSULAtai sähköpostilla tarja.takala@pp.inet.fi

Kokousasiat, jäsenhakemukset ja aluetoimintaa koskevat tukipyynnötSihteeriMaj Matti SopanenPE/LOGOSPL 919, 00131 HELSINKImatti.sopanen@mil.fi

Pääkirjoitus .............................................................................. 3Puheenjohtajan kynästä .......................................................... 4Logistiikka avainasemassa Haitin maanjäristyksen hätäavussa .............................................................................. 6–10Huolto Viron Vapaussodassa 1918–20 ..................................... 12–18Toimitusketju venyy ja paukkuu .............................................. 20–23Koeampumalaitos .................................................................... 24–26Perinteeksi muodostunut huoltotaktiikan seminaari HÄMR:ssä ............................................................................... 28–31Kuopion Asevarikko ................................................................. 32–33Logistiikan ja huollon asema vahva ......................................... 34Tapahtumia .............................................................................. 35Vapaaehtoiset huollon koulutuksen tukena ............................. 36–37Sattumia .................................................................................. 38

RAND Corporation’in tutkimusten mukaan USA:n asevoimien polttoai-netarve sodissa on kasvanut siten, että kun laskien kulutus / henki / päivä (”gallons/soldier/day”) tarve Toisessa Maailmansodassa oli yh-den gallonan luokkaa, oli se Korean Sodassa jo kolmisen gallonaa, Viet-namissa lähellä kahdeksaa, Persi-anlahden Sodassa 12 ja nykyisissä Irakin ja Afganistanin sodissa lähes 20 gallonaa (= 75,7 litraa) per mies per päivä. The Washington Post raportoi USA:n valtion Accountability Office’en vii-taten 15.12.2009, että joka päivä pelkästään lentopolttoainetta toimi-tetaan Afganistaniin 1’135’500 lit-raa. Deloitte Analysis-tutkimuksen mukaa tyypillinen merijalkaväen taisteluprikaati tarvitsee melkein 1’892’500 litraa polttoainetta päiväs-sä. Tyypillisen tukikohdan (forward operating base) polttoainetarve on 1’135 litraa päivässä pelkkiin tuki-kohtatoimintoihin. Kun polttoaine saadaan vihdoin Pakistanin kautta tai pohjoisia reittejä pitkin asiakkaal-le Afganistanissa, on hinnan lasket-tu olevan noin 400 US dollaria per gallona.

Kun UNMEE-operaartiossa Eritre-an puolella YK-operaation tarvitse-man polttoainemäärän saatavuus rajoitettiin puoleen, lamaannutti se koko Eritrean puoleisen toiminnan. Sairasevakuointeja ei kyetty enää takaamaan, kaikkia tarvittavia kul-jetuksia ei pystytty suorittamaan, asemien generaattoreihin ei riittänyt tarpeeksi polttoainetta. Pula poltto-aineesta johti YK:n joukkojen vetä-

Teknisen armeijan huoltovarmuus

miseen ensin Etiopian puolelle ja sitten koko operaation ennenaikai-seen lopettamiseen.

Puolustusvoimat on tullut mennei-den vuosien puolen miljoonan mie-hen sodan ajan vahvuudesta tuntu-vasti alaspäin ja lisäsupistuksia on luvattu. Miesmäärän vähenemistä korvataan muun suorituskyvyn lisää-misellä. Se tarkoittaa organisaation jatkuvaa teknistymistä. Kaikki jär-jestelmät, ase-, johtamis- ja monet muut järjestelmät, tarvitsevat polt-toainetta. Siellä, missä kantaverkko ei ole toiminnassa sodan aikana, tuotetaan generaattoreilla sähkö esikuntien ja johtamispaikkojen tie-tokoneille ja muille sähköä vaativille laitteille.

Eräiden arvioiden mukaan öljyn kysynnän kasvu on kohta ylittänyt huomattavasti uusien öljykenttien paikantamisella saatavan uuden öl-jyn määrän. Tämän jälkeen kulutam-me loppuun olemassa olevia öljyva-rantojamme. Olipa niin tai näin, kau-koidän suurten valtioiden energia-tarpeen voimakkaan kasvun myötä saatavissa olevan öljyn kysynnästä tulee joka tapauksessa entistä ko-vempi kilpailu. On ajoissa huolehdit-tava maamme sekä puolustusvoimi-emme huoltovarmuudesta tulevai-suudessa energiankin osalta.

4

Huoltoupseeriyhdistyksen 84. vuo-si on alkanut uuden hallituksen ja pu-heenjohtajan vetämänä. Kiitän teitä kaikkia saamastamme luottamukses-ta! Jatkamme maineikkaan yhdistyk-semme edelleen kehittämistä saa-mamme valtuutuksen mukaisesti. Luottamustehtävän koen myös henkilö-kohtaisesti haasteena, koostuuhan yh-distyksemme jäsenistö varsin laajasta joukosta elinkeinoelämän, teollisuuden ja puolustusvoimien huollon ja logistii-kan ammattilaisia. Tavoitteena tulee olla, että yhdistyksen jäsenyys antaa jokai-selle jäsenelle jotain lisäarvoa. Yhdistyksen puheenjohtajuus ja viras-sa olevan huollon tarkastajan tehtävät näyttävät liittyvän jostain mielenkiin-toisesta syystä toisiinsa. Toivottavasti yhdistys ei kehity ajanoloon liian aktii-viupseerivetoiseksi. Yhdistyksen kiin-nostavuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että huollon reserviupseerien osaaminen ja tietämys elinkeinoelämäs-tä on laajasti mukana toiminnassamme. Eritoten huoltoupseeriyhdistys on maanpuolustusjärjestö, jossa sekä re-servi- ja aktiiviupseereilla on paljon an-nettavaa toisilleen. Oman kokemukseni mukaan puolustusvoimien huollon ja lo-gistiikan esikuntaharjoituksissa reservi-läisten osuus on valitettavasti koko ajan vähentynyt. Tätä selittää ennen kaikkea puolustusvoimien nopea kehittyminen ja teknistyminen. Puolustusvoimien logistiikka on muut-tunut nopeasti. Elinkeinoelämän ja teollisuuden kanssa on solmittu laajoja kumppanuussopimuksia. Myös elinkei-noelämästä opitut erilaiset tilaaja-tuot-taja ja palvelukeskus- mallit toimivat nyt

puolustusvoimien sisällä. Käytännössä puolustusvoimien logistiikka on yhä tii-viimmin integroitunut yhteen muun yh-teiskunnan kanssa. Vähintään yhtä nopeasti muuttuu glo-baalisti toimiva elinkeinoelämän logis-tiikka. Keskittyminen, verkottuminen, ydinosaaminen, ulkoistaminen, kumppa-nuudet, tuottavuus ja laatu ovat käsittei-tä, joiden parissa jokainen huoltoupsee-ri toimii. Oman toimialan nopea kehitys vie meiltä kaiken huomion. Onko tullut mieleesi, että joku toinen huoltoupsee-ri saattaa pohtia juuri samoja asioita? Kenties juuri toinen huoltoupseeri on löytänyt ratkaisun, joka sopii muillekin

hyödynnettäväksi – myös maanpuolus-tuksessa. Tarvetta siis on molemmin-puoliselle tietotaidon lisäämiselle, johon yhdistyksemme luo hyvät puitteet. Huoltoupseeriyhdistyksen johtava-na periaatteena on järjestää tilaisuuk-sia, joissa yhdistyksen jäsenet voivat vaihtaa ajatuksia maanpuolustukseen, elinkeinoelämään ja teollisuuteen sekä huoltovarmuuteen liittyvistä asioista. Käytössämme on laadukas oma lehti ja yhdistyksen kokoukset. Aluetapahtumia käytetään valitettavan vähän jäsenistön hyväksi. Yksinkertaisimmillaan alueta-pahtuma on tilaisuus, johon paikkakun-nan huoltoupseerit kokoontuvat pariksi tunniksi tutustumaan ja keskustelemaan jostakin mielenkiintoisesta aiheesta. Sen on järjestänyt joku aktiivinen jäsen mielenkiintoisesta yrityksestä tai vaik-kapa huoltorykmentistä. Uskoakseni jokaisella huoltoupseerilla on ala, joka kiinnostaa varsin laajaa joukkoa muita huoltoupseereita. Olkaa siis aktiivisia! Jäsenyydeltä saa eniten, jos itse osallis-tuu ja tuo myös omia ajatuksia näkyviin.

Aktiivista Vuotta!

Everstiluutnantti Vilho Wäiniön Huoltoupseerisäätiö myöntää vuosittain varoja sääntöjen mukaisesti apurahoihin, avustuksiin ja stipendeihin, jotka liittyvät huoltoupseerien koulutusta palvelevaan sotatieteelliseen tutkimus- ja opetustyöhön,

täydennys- ja jatko-opintoihin sekä opintomatkoihin ja niitä koskevaan julkaisutoimintaan.

Apuraha-anomukset pyydetään lähettämään 1.4.2010 mennessä osoitteella:

Everstiluutnantti Vilho Wäiniön huoltoupseerisäätiön hallitusAsiamies evl Mauri EtelämäkiMaanpuolustuskorkeakouluTaktiikan laitosPL 700861 Helsinki

Lisätietoja: mauri.etelamaki@mil.fi

Puheenjohtajan kynästä

Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy

vastaa maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, ase-

ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista,

modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu

maavoimien materiaalihankkeisiin.

Millog OyHatanpään valtatie 3033100 TAMPEREPuh. 020 469 7000

w w w . m i l l o g . f i

6

Logistiikka avainasemassa Haitin maanjäristyksen

hätäavussa

Haitissa, suunnilleen Suomen Kainuun kokoisella alueella, asuu 9-10 miljoonaa ihmistä. Maa järi-si Haitissa voimakkaasti 12.1.2010. Tämän seurauksena yli 200 000 ih-mistä menetti henkensä ja yli mil-joona kotinsa. Heti tapahtuman jälkeen alkoi valtava logistinen operaatio katastrofin uhrien aut-tamiseksi. Avustustyöntekijöitä ja -tarvikkeita sekä sotilaita suunnat-tiin alueelle nopeasti. Luhistunut infrastruktuuri ja suuri määrä au-tettavia tekivät tilanteesta erittäin haastavan. Suurimmat logistiset haasteet ovat edelleen materiaalin toimittamisessa avun tarvitsijoille.

Haiti on ollut vaikeuksissa jo pitkään ennen tämän vuoden toisella viikolla ta-pahtunutta maanjäristystä. Maata on vai-vannut huono hallinto ja vaikea historia. Maan asukkaista alle kolmen neljäsosan on tultava toimeen alle 2 dollarilla päi-vässä. Lisäksi maa on erittäin altis luon-non aiheuttamille katastrofeille, koska se sijaitsee hurrikaanien ja trooppisten myrskyjen liikeradalla Karibian merellä. Maa sijaitsee myös mannerlaattojen sau-massa, joten riski on kuitenkin olemassa myös maanjäristyksille. Edellisen kerran maa järisi Haitissa merkittävästi vuonna 1952, jolloin kuoli 6 ihmistä ja se vaikutti 20 000 ihmiseen. Erittäin voimakkaasta maanjäristyksestä oli kulunut jo yli 200 vuotta. Joukko asiantuntijoita varoittivat

Yliluutnantti Tommi Myyryläinen palve-lee yksikön varapäällikkönä Kuljetuspat-terissa Tykistöprikaatissa. Hän opiskelee sotatieteiden tohtorin jatkokoulutus-ohjelmassa aihealueena asevoimien ja avustusjärjestöjen yhteistoiminta huma-nitaarisessa logistiikassa.

Everstiluutnantti Vesa Autere palvelee tutkijaesiupseerina Maanpuolustuskor-keakoulun johtamisen ja sotilaspedago-giikan laitoksella ja opiskelee sotatietei-den tohtorin jatkokoulutusohjelmassa. Aihealueena on logistisen ajattelun ym-märtäminen johtamisen kannalta. Evers-tiluutnantti Autere toimii Maanpuolus-tuskorkeakoulun edustajana HUMLOG tutkimusryhmässä.

Ilmakuva Port-au-Princen lähiöstä osoittaa rakennuskannan vauriot selvästi. (Kuva © UN Photo/Logan Abassi)

”The delays we’ve seen in Haiti are all to do with logistics”, John Holmes, YK:n humanitaarisen avun koordinaattori, 2.2.2010.

7

Haitin viranomaisia, että maahan voi is-keä yli 7 magnituden maanjäristys. Viran-omaiset kuitenkin vastasivat, että maalla ei ole rahaa eikä aikaa parantaa heikkoa rakennuskantaansa. Vastaavasti vuonna 2009 YK luokitteli eri maiden luonnon ai-heuttamien katastrofien riskikartoitukses-sa maanjäristyksen erittäin epätodennä-köiseksi Haitissa.

Lähde: http://www.emdat.beKatastrofi Aika KuolleetHurrikaani 4.10.1963 5 000Hurrikaani 17.9.2004 2 754Tulva 23.5.2004 2 665Hurrikaani 21.10.1935 2 150Hurrikaani 12.8.1915 1 600Hurrikaani 5.11.1994 1 122Hurrikaani 2.9.2008 529Tulva 14.11.1963 500Hurrikaani 29.9.1966 480Hurrikaani 5.10.1954 41010 eniten kuolonuhreja aiheuttaneet ka-tastrofit Haitissa vuosina 1900–2009.

Erittäin tuhoisa maanjäristys aiheutti logistikon painajaisen

Ensimmäinen uutinen Haitin maanjäris-tyksestä oli tyypillinen muutaman kappa-leen kuvaus tapahtuneesta: 12.1.2010 klo 08.00 paikallista aikaa maa järisi Haitissa 7.0 magnituden asteikon voimakkuudella 15 kilometrin päässä maan pääkaupungis-ta Port-au-Princestä. Vähän myöhemmin tilanteen vakavuus levisi tiedotusvälinei-den kautta ympäri maapalloa. Maanjäris-tyksessä kuolleiden määrän on arvioitu olevan yli 200 000 ja kotinsa menettänei-tä on yli miljoona. Heti maanjäristyksen jälkeen alkoi katastrofin reagointivaihe. Avustusjärjestöt aloittivat nopeasti toi-menpiteet katastrofin uhrien auttamiseksi suuntaamalla Haitiin avustushenkilöstöä ja hätäapua. Myös USA:n asevoimat mobili-soivat tuhansia sotilaita kohti Haitia. Maanjäristyksen seurauksena tuhou-tui paljon Haitin pääkaupungin raken-nuskantaa. Pääkaupungin lentokenttä ja satama vaurioituivat sekä suuri osa teistä oli käyttökelvottomia rakennusten sorruttua niille. Logistiikan kannalta lu-histunut infrastruktuuri oli erittäin haas-tava ja se vaikeutti merkittävästi hätä-avun toimittamista katastrofin uhreille. Satelliittien ja lentokoneiden ottamat ku-vat nopeuttivat tilanteen hahmottamista ja käyttökelpoisten teiden etsimistä.

Kuka tätä toimintaa oikein johtaa – Humanitaarinen operaatio vai invaasio?

Hätäavun koordinointi miljoonille ihmisil-le ei ole ollut ongelmatonta. Kaaos on oikea termi kuvaamaan ensimmäisten päivien tapahtumia hätäavun koordinoin-tiin liittyen. Yleensä luonnon aiheutta-missa katastrofeissa paikallinen hallitus on kyennyt ottamaan vastuuta hätäavun koordinoinnissa. Haitissa hallinto on heikko ja alueella olevat YK:n joukot ovat kokeneet myös kovia tappioita avainhen-kilöiden osalta. USA otti vahvan roolin hätäavun jakeluun liittyen, mikä on myös herättänyt kritiikkiä. USA:n asevoimia on

syytetty osaamattomuudesta hätäavun jakeluun liittyen ja jopa Haitin miehit-tämisestä (Global Research Articles by Michel Chossudovsky). USA kuitenkin oli ainut valtio, joka kykeni erittäin nopeasti reagoimaan Haitin huutavaan apuun. Alu-eella on myös paljon erilaisia avustusjär-jestöjä, jotka tekevät omaa työtään tietä-mättä mitä muut tekevät. Tämä aiheuttaa haasteita kokonaisuuden koordinoinnille. USA:n asevoimat ottivat johtoonsa Port-au-Princen lentokentän, joka oli strategisesti merkittävä kohde hätäavun logistiikan kannalta. Katastrofialueen lä-hellä ei ollut muita lentokenttiä ja sata-ma oli vaurioitunut, joten ensimmäisten viikkojen ajan hätäapu tuli pääasiassa ilmateitse joko Haitin pääkaupungin tai muiden Haitissa ja Dominikaanisessa ta-savallassa olevien lentokenttien kautta. Ensimmäisten päivien aikana tuli pal-jon ennalta ilmoittamattomia lentokonei-ta, jotka yrittivät saada laskeutumislupaa.

Tuhon jälkeen lentokentälle on yrittänyt pääsyä enimmillään yli 1400 eri maiden avustusjärjestöjen lentokoneita. Ruuhkai-nen lentokenttä ei kykene käsittelemään kuin 130 lentokoneen lastin päivässä. Useilta koneilta on jouduttu epäämään laskeutumislupa. Osin tästä johtuen on esitetty kritiikkiä, että USA olisi toimillaan hidastellut avun saapumista Haitiin, koska se suosi alussa omia koneitaan. Kritiikki johtui turhautumisesta, koska avustusjär-jestöt eivät olleet päässeet katastrofialu-eelle niin nopeasti kuin ne olivat suunni-telleet ja siten päässeet tekemään omaa osaansa katastrofin uhrien auttamiseksi. Lentokentän tilannetta kuva hyvin USA:n varapresidentin Joseph Bidenin vertaus: ”Tilanne on sama kuin yrittäisi työntää biljardipalloa oljenkorren läpi”. Suurin ongelma Haitin tapauksessa ei ollut avun saaminen lentokentälle vaan sen jakelu eteenpäin. Ei ole jär-keä koota lentokentän tukkeeksi mas-

Port-au-Princen keskustassa tiet olivat pahasti tukossa raunioituneista rakennuksista manjä-ristyksen jälkeen. (Kuva © UN Photo/Marco Dormino)

50 tonnia avustusjärjestö Oxfamin avustustarvikkeita lastataan Englannissa lentokoneeseen määränpäänä Haiti. (Kuva © Lucy Brinicombe)

8

siivista määrää materiaalia, jota ei kyetä toimittamaan lentokentältä eteenpäin. Katastrofin ensimmäisten viikkojen ai-kana tiet olivat tukossa, ajoneuvoista oli huutava pula ja polttoainetta rajallisesti. Polttoaineenkin kohdalla suurin ongelma oli sen toimittaminen keskusvarastoista ja satamista huoltoasemille, koska juuri huoltoasemien toimitilat ja kuljetuskapa-siteetti olivat vaurioituneet. Kun pahimmat pullonkaulat saatiin raivattua, alkoi hätäapu virrata nopeasti haitilaisille. Maailman elintarvikeohjelma (World Food Programme, WFP) raportoi, että se on jakanut kolmessa viikossa ruoka-apua miljoonalle haitilaiselle. Hel-mikuun kolmena ensimmäisenä päivä-nä jaettiin kahden viikon riisiannos yli 330 000 ihmiselle 16 eri jakelupisteessä Haitin pääkaupungin alueella. Silti hätä-apu ei ole saavuttanut kaikkia katastro-fin uhreja, vaikka maanjäristyksestä on yli kuukausi. Hätäavun jakelun yhteydessä UNICEF ja Maailman terveysjärjestö (WHO) ovat aloittaneet rokotuskampanjan. Tavoittee-na on rokottaa miljoonia haitilaisia mm. tuhkarokkoa, kurkkumätää ja jäykkäkou-ristusta vastaan. Rokotukset ovat tär-keitä tautien ennaltaehkäisyssä, koska ihmiset asuvat suurissa telttakylissä ja tulevan sadekauden on arvioitu lisäävän kulkutauteja. Vastaavanlaisia rokotuksia on tehty ennenkin katastrofien yhtey-dessä mm. Pakistanissa vuonna 2004 voimakkaan maanjäristyksen jälkeen. USA:n merivoimien kalustoa on käy-tetty aktiivisesti avustustoimintaan. Len-totukialusta on käytetty veden puhdista-miseen. USS Carl Vinson kykenee puh-distamaan yli 375 000 litraa vettä vuoro-kaudessa. Sieltä tehdään myös jatkuvasti avustuslentoja mantereelle 16 helikopte-rin suoritteilla. Vastaavasti USA:n meri-voimien sairaala-alus USNS Comfort on ankkuroitunut Port-au-Princen edustalle, jonne on evakuoitu potilaita. Laivalla on 200 lääkäriä ja hoitajaa ja satoja vuode-paikkoja potilaille. Usealle sadalle poti-laalle on jouduttu tekemään amputaatioi-ta laivassa. Maanjäristyksessä vakavim-min loukkaantuneita evakuoitiin Yhdysval-toihin asti. Satoja potilaita on lennätetty asevoimien kalustolla. Tämä keskeytettiin kuitenkin hetkeksi, koska ei ollut selvää siitä, kuka maksaa aiheutuneet kustan-nukset. Kustannusten on arvioitu nouse-van miljooniin euroihin.

Hätäavun jakelun hidas eteneminen aiheutti alussa turvallisuusongelmia

Yleisesti hätäavun hidas jakelu on ai-heuttanut myös levottomuuksia ja mie-lenosoituksia. Toistaiseksi väkivaltaisilta yhteenotoilta on vältytty. YK:lla (United Nations Stabilization Mission in Haiti, MINUSTAH) on Haitissa 12 600 soti-lasta ja poliisia ja USA:lla enimmillään 16 000 sotilasta. USA:n ja YK:n sotilaat ovatkin osallistuneet aktiivisesti hätä-avun jakeluun yleisen järjestyksen ja turvallisuuden nimissä. Järistyksestä eloonjääneillä oli huuta-va pula perustarvikkeista: suoja, elintar-

vikkeet, vesi, lääkkeet. Kun niiden ja-kelu oli hidasta, osa joutui odottamaan apua viikkoja. Avustusjärjestöjen oli hy-vin vaikea ennakoida, kuinka moni ih-minen tulee hakemaan apua jakelupis-teeltä. Jos sitä oli varattu tuhannelle, apua odottavia ihmisiä ilmaantui paikalle kaksi tuhatta. Kun apua ei riitä kaikille, luvassa on turhautumista ja nujakoita. YK:n rauhanturvaajat ovat joutuneet pai-koin rauhoittamaan väkijoukkoa kyynel-kaasun avulla. Myös avustuskuljetuksia on yritetty ryöstellä, jolloin sotilaita on käytetty niiden suojaamiseen. Lisäksi telttakylissä jotkut ovat varastaneet jaet-tua ruoka-apua naapureiltaan, mikä lisää yleistä turvattomuutta.

Humanitaarinen avustustoiminta ei ole ongelmatonta

Hätäavun jakeluun liittyen on esitetty kritiikkiä avustusjärjestöjä kohtaan. Jot-kut avustusjärjestöt väittivät katastrofin alussa johtavansa toimintaa, vaikka ti-lanne oli erittäin kaoottinen ja sekava. Lisäksi avustusjärjestöjen välisessä yh-

teistoiminnassa on kehitettävää, jotta päällekkäiset toiminnot saataisiin karsit-tua tehokkuuden nimissä. Täytyy muis-taa, että tällä hetkellä vaikuttava talous-kriisi on koskettanut myös avustusjärjes-töjä. Oman järjestön toiminnalle on saa-tava julkista näkyvyyttä, koska useampi avustusjärjestö kilpailee vähemmästä määrästä lahjoituksia. Moni järjestö on joutunut supistamaan toimintaansa ja sillä on suora vaikutus katastrofin uhri-en saamaan hätäapuun. Hätäavun väärinkäyttöä on esiintynyt Haitissa. Ilmaiseksi jaettuja elintarvikkei-ta myydään eteenpäin. Tämä on yleinen ongelma etenkin slummeissa. Avustus-järjestöt ovat ottaneet oppia virheistä ja kehittäneet toimintatapojaan. Esimer-kiksi CARE ja WFP aloittivat ruokaku-ponkien jakamisen naisille ja yhteisöjen johtajille, koska aikaisemmin vahvimmat miehet jyräsivät ruokajonoissa jättäen heikommat alleen. Kuponkia vastaan sai 25 kiloa riisiä, jonka on laskettu riittä-väksi kahdeksi viikoksi. Naisten olete-taan jakavan ruokaa miehiä todennäköi-semmin perheelleen, jolloin apu todella

Haavoittunutta kannetaan USA:n ase-voimien helikopteriin, jolla hänet eva-kuoidaan hoidettavaksi sairaala-alus USNS Comfortille. (Kuva © UN Photo/Logan Abassi)

Brasilialaiset YK:n rauhanturvaajat jakavat vettä ja elintarvikkeita Haitin pääkaupungissa. (Kuva © UN Photo/Marco Dormino)

Yhtyneet Medix Laboratoriot OyYritys aloitti toimintansa 1.9.2009.

Uuteen yritykseen siirtyvät Medix Laboratoriot Oy:n toiminnat Espoossa, Oulussa ja

Tampereella, Medix Laboratoriot Oy:n tytäryhtiön toiminta Virossa, Yhtyneet Laborato-

riot Oy:n toiminta Helsingin Pitäjänmäellä sekä Yhtyneet Laboratoriot Oy:n tytäryhtiön

toiminta Tampereella.

Medix Laboratoriot Oy ja Yhtyneet Laboratoriot Oy ovat perustaneet johtavan suomalaisen keskuslaboratorio-palveluja tarjoavan yrityksen nimeltään

Raumantie 1 00350 HELSINKI

Albertinkatu 1690100 OULU

Nihtisillankuja 1 Vaihde 09-5256102630 ESPOO

Höyläämötie 1400380 HELSINKI Sumeliuksenkatu 18 B (2.krs)33100 TAMPERE

LAADUKASTA LABORATORIOPALVELUA HOIDON TUEKSI WWW.YML.FI

Yhtyneet Medix Laboratoriot Oy:n toimipaikat

C

M

Y

CM

MY

CY

CMY

K

yml_yksityislaakari_A4_2.pdf 4.11.2009 14:04:56

10

saavuttaisi mahdollisimman monen ja sitä ei päätyisi mustaan pörssiin. Osa on valittanut, että kuponkeja ei saa mis-tään ja yhteisöjen johtajat jakavat niitä vain lähipiirilleen. Liikkeelle on tullut myös väärennettyjä kuponkeja, jolloin YK joutui rajoittamaan ruoka-avun jaka-mista yhdessä vaiheessa. Katastrofin reagointivaiheen alussa USA:n asevoimat toimittivat hätäapua il-mapudotuksilla, koska maan pinnalla tiet olivat tukossa ja kuljetuskapasiteettia ei ollut riittävästi. YK ei tehnyt ilmapudotuk-sia, koska ei ollut takeita avun saajasta. Yleensä kaikkein heikoimmat ja eniten apua tarvitsevat eivät pääse osallisiksi il-mapudotetusta avusta, koska vahvimmat ja terveemmät voittavat kamppailun. Valitettavasti jotkut yrittävät rikas-tua röyhkein keinoin ihmisten hädällä. Muutama päivä katastrofin jälkeen FBI varoitti huijareista, jotka keräävät rahaa omiin tarkoituksiin. Vastaavaa on tapah-tunut myös Suomessa pienemmässä mittakaavassa. Haitissa jotkut epäile-vät, että jälleenrakennukseen osoitetut miljoonat eurot jäävät poliitikkojen tas-kuihin, koska korruptio on yleistä. Maa oli viime vuonna korruption vastaisella listalla sijalla 168, jossa arvioitiin 180 maata. Kun maahan työnnetään miljoo-nia euroja avustusta, on tärkeää valvoa niiden oikeaa käyttöä.

Varautumien aloitettava seuraavia katastrofeja varten

On ymmärrettävää, että Haitissa ei osattu varautua näin tuhoisaan maanjä-ristykseen, koska hurrikaanit piiskaavat maata vuosittain ja edellisestä erittäin tuhoisasta järistyksestä oli kulunut jo yli 200 vuotta. Haitin katastrofin logisti-set ongelmat eivät ole mikään yllä-tys, koska useimmissa samankaltai-sissa tapauksissa toimiva logistiikka on ollut avun pääasiallisin rajoittava tekijä. Ensimmäisen hätäavun organi-sointi näissä tapauksissa on täysin riip-puvainen paikallisista valmisteluista ja valmiudesta. Kaikki alueen ulkopuolelta tuleva apu on tehotonta, kunnes logisti-set järjestelmät toimivat. Katastrofivalmiuden ylläpito on erit-täin tärkeää ensimmäisen avun orga-nisoimiseksi. Haitin kaltaisilla mailla ei kuitenkaan ole kapasiteettia valmiuden ylläpitämiseen, vaikkakin tuhoisien kata-strofien iskut ovat ennustettavissa. Rakennuskantaa ei ollut suunniteltu kestämään voimakasta maanjäristystä. Edes presidentin palatsi ja Haitin geo-logian tutkimuslaitoksen toimistot eivät säilyneet vaurioitta. Jälkijäristyksiä on ollut jo yli 50, joista yksi oli 5.2 Richte-rin asteikolla. Ne tulevat jatkumaan vielä kuukausia. Haitin maanjäristyksiä tutkiva ryhmä varoittaa, että edessä saattaa olla vielä voimakkaampia järistyksiä. Sadekausi alkaa maaliskuussa ja hur-rikaanikausi kesäkuussa. Haitilla on kii-re, jotta maanjäristyksessä tuhoutuneet sääasemat saadaan kuntoon ja ihmisille saadaan rakennettua tilapäismajoitukset. Suojien toimittaminen on tässä vaihees-sa tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.

YK pyrkii sijoittamaan tilapäismajoitukset lähelle ihmisten kotien raunioita. Tulvat ja maanvyöryt ovat seuraava uhka, jo-hon pitää aloittaa varautuminen kesken maanjäristyksen tuhojen korjaamisen. Pysyvien asutusten rakentaminen miljoo-nille kodittomille kestänee useita vuosia.

Kokemuksista oppia seuraavia katastrofeja varten

Haitin maanjäristys oli erittäin haastava humanitaariselle logistiikalle. Erittäin pa-hasti vaurioitunut infrastruktuuri, puute kuljetuskapasiteetista ja polttoaineesta ovat hankaloittaneet avustustoimintaa. Voidaankin puhua logistisista haasteista logistiikalle. Suurin haaste oli avustus-materiaalin saaminen loppukäyttäjälle eli katastrofin uhrille. Valitettavasti tämäkin katastrofi osoitti, että humanitaariseen avustustoimintaan liittyy väärinkäytöksiä. USA:n asevoimat tulivat erittäin no-peasti katastrofialueelle. Sotilaat ovat saaneet Haitin maanjäristyksestä pal-jon oppeja ja kokemuksia. Sotilaat ovat osallistuneet hätäavun jakeluun suojaa-malla kuljetuksia ja jakamalla sitä toimi-tusketjun loppupäässä, joita joudutaan tekemään paljon väkivaltaisimmissa olo-suhteissa esimerkiksi Irakissa ja Afganis-tanissa. Sotilaslääkärit ovat joutuneet te-kemään amputaatioita, jotka ovat toden-näköisiä myös aseellisissa konflikteissa.

Jälleenrakennus on alkanut ja se tu-lee kestämään vuosia. Se miten kan-sainvälinen yhteisö ja avustusjärjestöt onnistuivat katastrofin reagointivaihees-sa, tulee arvioida. Täytyy muistaa, että tilanne oli erittäin kaoottinen ja logisti-sesti haastava. Oppia pitää ottaa, jotta humanitaarinen logistiikka olisi tulevai-suudessa entistä tehokkaampaa. Saada logistiikassa ”viisi oikein” eli – oikeaa tuotetta, oikea määrä, oikeaan paikkaan, oikeassa ajassa ja oikealla hin-nalla” saa uuden tarkoituksen, kun logis-tiikan infrastruktuurit ovat vaurioituneet tai tuhoutuneet, kommunikaatio yhteydet eivät toimi ja yhteistyötä eri organisaati-oiden kesken ei hallita. Luonnon katastro-fit ovat ainutlaatuinen ja erikoinen haaste logistiikalle ja toimitusketjun hallinnalle. Toivottavasti opit Haitista auttavat val-miuksien kehittämisessä samankaltaisiin katastrofeihin tulevaisuudessa. Haiti tar-vitsee apua myös jatkossa, kun kamerat ja otsikot häviävät. Maa tarvitsee apua vuosikausia. Haiti oli pitkään unohduksis-sa ennen tuhoisaa maanjäristystä, kuten moni muu valtio tällä maapallolla. Artikkeli pohjautuu pääosin Reutersin Alert-Netissä julkaistuihin tietoihin (www.alertnet.org) ja muihin Haitin katastrofin raportteihin. Lisätietoa aiheesta saa kirjoittajilta osoitteista tommi.myyrylainen@mil.fi ja vesa.autere@mil.fi.

Haitilainen esittelee aitoa kuponkia, jota vastaan jaetaan ruoka-apua. (Kuva © UN Photo/Sophia Paris)

Kodittomiksi jääneet ovat perustaneet tilapäismajoituksia Port-au-Princen urheilukentälle. (Kuva © UN Photo/Sophia Paris)

Incap - strateginen kumppani elektroniikan, mekaniikan ja tuotekokonaisuuksien valmistuksessa

www.incap.fi

Incap on kansainvälisesti toimiva sopimusvalmistaja, jonka palvelut kattavat elektromekaanisten tuotteiden koko elinkaaren

suunnittelusta ja valmistuksesta huolto- ja ylläpitopalveluihin.

Incapin asiakkaat ovat oman alansa johtavia energiatehokkuus- ja hyvinvointiteknologian laitetoimittajia, joille yhtiö tuottaa

uutta kilpailukykyä strategisena kumppanina. Incapilla on toimintaa Suomessa, Virossa ja Intiassa.

12

Viron Vapaussota on huomion-arvoinen, mutta tosin usein ohi-tettu luku sotahistoriassa. Tässä konfliktissa virolaiset taisteli-vat sekä venäläisiä bolsevikkeja että saksalaisia joukkoja vastaan. Vaikka Viron pienet vastasynny-tetyt asevoimat kärsivät kaiken-tyyppisen materiaalin puutteista, kykeni se lyömään lukumääräl-tään ylivoimaiset viholliset. Avain Viron menestykseen oli johtamis-toiminnan tehokkuus sekä sotilai-den ja siviiliväestön ylivoimainen motivaatio vastustajiin nähden. Tehokas johtamistoiminta mah-dollisti Viron vastustajiaan tehok-kaamman huollon. Käyttääkseen parhaiten vähäisiä huollon resurs-

Huolto Viron Vapaussodassa 1918–1920

Tri. Eric A. Sibul,Baltic Defence College

sejaan, virolaiset improvisoivat ja hyödynsivät paikallisia resursseja ja niukkaa ulkomaista apua. Mo-net Vapaussodan huollon opetuk-set ovat edelleen ajankohtaisia.

Viro kuului Venäjän valtakuntaan vuo-sina 1721–1918. Viron pinta-ala oli 1918 suurin piirtein sama, kuin USA:n New Hampshire ja Vermont yhdistettynä. Maa koostuu suo- ja alankomaastos-ta pohjoisessa ja matalista kukkuloista etelässä. Pääkaupunki Tallinnalla ja lähei-sellä Paldiskilla Länsi-Virossa on hyvät satamat, vaikkakaan eivät ole jäistä va-paita talvisin. Talous perustui pääasiassa maatalouteen, vuonna 1918 suurin osa 1,5 miljoonasta virolaisesta asui lähes omavaraisilla maatiloilla. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-lu-vun alussa kasvava nationalismi vei hyökyaallon lailla virolaiset mukanaan, kuten muutkin ei-venäläiset kansat Ve-näjän länsirajoilla. Venäjän joutuessa kaaokseen bolsevikkien Pietarissa te-kemän vallankumouksen jälkeen seitse-mäs marraskuuta 1917, Viron poliittinen johto näki tilaisuuden kansalliselle itse-näisyydelle. 24. helmikuuta 1918 Viro julistautui itsenäiseksi ja väliaikainen hallitus otti vallan. Viro alkoi muodostaa omia sotavoi-miaan vuonna 1917 miehistä, jotka so-luttautuivat Venäjän armeijan riveistä takaisin maahan. Entisen Keisarillisen Venäjän armeijassa palveli I maailman-sodassa noin 100’000 virolaista miestä. Vuoden 1918 alussa Virolla oli tarpeeksi miehiä divisioonan muodostamiseksi.

Virolainen divisioona koostui neljästä jal-kaväkirykmentistä, yhdestä ratsuväkiryk-mentistä, tykistöprikaatista ja pioneeri-komppaniasta. Helmikuun 25. päivänä 1918 saksalaiset joukot miehittivät Viron pääkaupungin ja väliaikainen hallitus ajettiin maan alle tai vangittiin. Virolaisten divisioona ei vielä ollut kyl-lin vahva torjuakseen saksalaisten mai-hinnousun. Virolaisten joukot kykenivät kuitenkin estämään maasta itään vetäy-tyvien venäläisjoukkojen rippeiden laa-jamittaisen ryöstelyn. Saksalaishallinto riisui virolaisdivisioonan aseista ja mää-räsi kaiken aseistuksen ja varustuksen luovutettavaksi miehityshallinnolle.

Vapaussota alkaa

Aselevon 11. marraskuuta 1918 jälkeen Viron väliaikaishallitus alkoi taas toimia aktiivisesti. Saksalaisjoukot suostuivat vetäytymään, mutta käyttäytyivät avoi-men vihamielisesti uutta virolaishallitus-ta kohtaan. Virolaiset olivat vaikeassa tilanteessa. Heidän piti organisoida hal-lintoelimet sekä asevoimat venäläisten bolsevikkien ryhmittyessä Viron rajoille. Venäläisten ja saksalaisten takavarikot olivat tyhjentäneet maataloustuotteiden ja raaka-aineiden varastot jättäen teolli-suuden tyhjäkäynnille. Keisarillinen Saksa auttoi bolsevikki-johtoa ottamaan vallan Pietarissa ja teki aktiivista yhteistyötä bolsevikkihallinnon kanssa Brest-Litovskin rauhansopimuk-sen jälkeen helmikuussa 1918. Huoli-matta Keisarillisen Saksan hallituksen luhistumisesta ja rauhansopimuksesta

13

liittoutuneiden kanssa, jatkoivat lyödyt saksalaiset yhteistyötä bolsevikkijoukko-jen kanssa. Vetäytyessään Virosta ja naapuri-maasta Latviasta saksalaisjoukot an-toivat aseita ja materiaalia venäläisil-le bolsevikeille idässä. Bolsevikkien avustamisen lisäksi saksalaiset este-livät uudelleen muodostetun virolais-hallituksen puolustusvalmisteluita ja organisointia. Saksalaiset tuhosivat asevarastoja ja takavarikoivat vaate- ja ruokavarantoja. Saksalaisten vetäydyttyä Virosta, ai-noat varastoihin jääneet aseet olivat erityyppisiä kivääreitä, joista monista

tulivat opettamaan Lewis konekiväärien käyttöä. Virolaiset olivat onnekkaita saades-saan konekiväärit, koska mallia pidet-tiin aikansa parhaana ja luotettavim-pana. Se antoi Viron armeijalle melko paljon liikuteltavaa tulivoimaa. Myö-hemmin virolaiset saivat briteiltä erän tanskalaisia kevyitä Madsen-koneki-vääreitä, joilla oli samat ominaisuudet kuin Lewis’illä. Virolaiset saivat apua myös Suomes-ta. Suomalaisilla oli voimakkaat kieli- ja kulttuurisiteet virolaisten kanssa. Suo-mi oli julistautunut itsenäiseksi 6. jou-lukuuta 1917. Suomen hallitus lainasi Vi-

rolle 20 miljoonaa markkaa joulukuussa 1918, joilla virolaiset ostivat Suomesta 20 vanhentunutta kenttätykkiä, 2000 ki-vääriä ampumatarvikkeineen ja useita konekivääreitä. Sosiaaliset järjestöt värväsivät Suo-mesta vapaaehtoisjoukon virolaisten avuksi. Kokeneita vapaaehtoisia oli tar-peeksi yhteen jalkaväkirykmenttiin ja jalkaväkipataljoonaan, joita tuki tykistö. Suomalaisten tulo kohotti virolaisten moraalia huomattavasti. Jalkaväkipa-taljoona aloitti toimintansa tammikuun 1919 alussa ja rykmentti kuun loppu-puolella.

Kun ulkomaista apua alkoi tulla maa-han, virolaiset levittivät joukkonsa sekä organisoivat uudelleen taisteluosaston-sa ja tukiorganisaationsa. 29. marras-kuuta 1918 Viron hallitus julisti yleisen liikekannallepanon ja joulukuun alussa ensimmäiset alokkaat astuivat palve-lukseen. Virolaisten päättäväisyys vahvistui vä-estön tietoisuuden levitessä bolsevikki-en päämääristä ja metodeista. Ainakin 500 ihmistä hävisi miehitettyjen kau-punkien ”Punaisessa Terrorissa”. Brittien ja suomalaisten apu hälvensi epäilyjä pienen Viron kyvystä vastustaa venäläis-tä hirviötä.

puuttui lukko tai ne olivat muutoin toimintakunnot-tomia. Näiden lisäksi oli pieni määrä konekivääreitä ja neljä toimintakunnossa olevaa kenttätykkiä. Virolaiset eivät olleet kunnolla valmistautunei-ta bolsevikkien maahan-hyökkäykseen. Bolse-vikeille taas aika näytti otolliselta hyökkäyksen aloittamiselle. 28. marras-kuuta 1918 bolsevikkien 7. Armeija valtasi Narvan Koillis-Virossa sekä tun-keutui etelässä Pihkovan suunnasta kohti Võrua ja Tarttoa. Tunkeutuneiden bolsevikkijoukkojen vah-vuus oli 12000 miestä. Virolaisten tilanne oli epätoivoinen, koska he pystyivät lähettämään rin-tamalle vain 2000 miestä ilman tykistöä. Tämä hätäi-sesti koottu joukko koostui lähinnä armeijan upsee-reista ja lukiolaisista, jot-ka lähtivät vapaaehtoisina ilman sotilaskoulutusta. Virolaisilta puuttui asei-ta, ampumatarvikkeita, univormuja, jalkineita ja jalkaverhoilua. Viron joukot vetäytyivät linjalle Pärnu – Paldiski – Tallinna. Alu-eella oli suurin osa maan teollisuutta ja suurimmat satamat. Narva, Rakvere, Võru ja Tapan ja Valkan tärkeät rautatieyhteydet joutuivat bolsevikkien hal-tuun. Puolustusalueellaan Viron hallitus ryhtyi nope-asti organisoimaan ja panemaan liikeka-nalle kaikki mahdolliset miehet ja mate-riaalin maan puolustukseen. Tilanteen ollessa epätoivoinen, apu oli jo matkalla. Iso-Britannian ulkoministe-riö ilmoitti Viron hallitukselle, että brit-tiläinen laivaston eskaaderi oli matkalla Itämerelle auttamaan virolaisia. Joulu-kuun 12. päivänä 1918 ensimmäiset lai-vat kolmenkymmenen laivan osastosta saapuivat Tallinnaan ja seuraavana päi-vänä britit alkoivat purkaa lastiaan; ke-vyitä Lewis-konekivääreitä, kaksi laivas-totykkiä, kivääreitä ja vaihtovaatetusta. Kuninkaallisen Merivoimien kouluttajat

Uusien asevelvollisten lisäksi vapaaehtoisia eri sosiaalisista järjestöistä astui palvelukseen. Ar-meijan johto organisoitiin uudelleen, alussa jokaisen taktisen joukon johtaja oli toiminut oman aloitteelli-suutensa mukaan. Viron hallitus nimitti ylipäällikön päämajan 23. joulukuuta 1918 ja virkaan asetettiin eversti Johan Laidoner ja hänen esikuntapäällikök-seen eversti Jaan Soots. Keskitetyn johdon rooli kasvoi asteittain taistelu-jen jatkuessa seuraavana vuonna. Aselajiosastot pääma-jaan perustettiin pian ja niitä laajennettiin komen-tajan alaisuudessa. Evers-ti Laidoner, joka kohta ylennetti in kenraaliksi, oli erinomainen vaihtoeh-to ylipäälliköksi. Hän oli 34-vuotias vuonna 1918 ja omasi palveluskoke-musta Venäjän Keisarilli-sesta Armeijasta vuosilta 1901 – 1917. Ensimmäi-sessä Maailmansodassa eversti Laidoner palveli useissa esikuntatehtävis-sä saaden arvokasta ko-kemusta eri sotilasope-raatioista. Joulukuussa 1918 pe-rustettua Viron laivastoa komentaneella kapteeni Johan Pitkalla oli erilainen tausta kuin Laidonerilla. Kapteeni Pitka sai kauppa-laivaston kapteenin arvon

1895 ja suoritti vain lyhyen pakollisen asepalveluksen Keisarillisen Venäjän Laivastossa panssaroidulla risteilijä Ad-miral Udakov’illa. Vuosina 1907 – 1917 kapteeni Pitka hoiti laivanvarustamoa, jonka pääkonttori oli Tallinnassa. Hänen meri- ja johtamiskokemuksensa palveli Viroa hyvin. Alussa Viron laivasto koostui entisestä venäläisestä tykkiveneestä, Lembit’istä, sekä pienemmistä tukialuksista. 26. jou-lukuuta 1918 bolsevikkien laivasto lähet-ti kaksi modernia risteilijää Tallinnaan. Yksi kariutui matalikolla lähellä satamaa ja antautui brittien sotalaivoille. Toinen

”Emme halua sotia – mutta neuvostoja puolustamme!” Uskokoon ken haluaa ...

14

risteilijä yritti paeta, mutta joutui brittien saartamaksi ja antautui myös pian. Bri-tit antoivat alukset virolaisille, jotka lähettivät ne Tallinnan parhaalle tela-kalle kunnostettaviksi. Tammikuussa 1919 ne oli miehitetty ja liitetty Vi-ron Laivastoon Lennuk- ja Vambola-nimisinä.

Improvisoinnilla tehoa armeijalle

Telakat ja konepajat Tallinnassa pistet-tiin kunnostamaan ja improvisoimaan aseita ja varusteita Viron asevoimille

kaikesta saatavilla olevasta materiaa-lista. Tuolloin rautateiden haltuunotto ja niiden pitäminen itsellä oli kriittisen tärkeää, koska rautatiet olivat pääkeino suuremmissa maakuljetuksissa sekä

yleensä kätevin kuljetustapa sotilasope-raatioalueille. Rautateiden tärkeys synnytti myös panssarijunan. Ensimmäisessä Maa-ilmansodassa Venäjä, Itävalta-Unkari, Saksa ja Ranska kaikki rakensivat pans-sarijunia, tosin niiden käyttö oli vähäistä vuosina 1914–18 pääosin staattisen so-dankäynnin vuoksi.

Virolaiset improvisoivat nopeasti pans-sarijunan siviilirautatiemateriaalista. Oli hyvin epätodennäköistä, että Viron me-rivoimat joutuisivat laiva laivaa vastaan meritaisteluihin, olihan brittien laivasto-osasto Itämerellä. Niinpä panssarointia ja aseistusta riisuttiin virolaisaluksista ja käytettiin junien panssarointiin. Puolustushaarojen välistä mustasuk-kaisuutta ei esiintynyt, koska kapteeni Pitka komensi ensimmäistä panssari-junaa, joka lähetettiin rintamalle joulu-kuussa 1918 virolaisten merimiesten miehittäessä junan tykkejä. Myös brit-tiläinen laivasto-osasto antoi aseistusta panssarijuniin. Viron laivaston tehtävä-nä oli tukea maataisteluita tykistötulella sekä suorittaa maihinnousuja. Tallinnan telakat muuttivat erilaisia siviilialuksia merivoimien tarpeisiin. Virolaiset improvisoivat myös panssa-riautoja samaan tapaan, kuin panssari-

junia. Siviilikuorma-autoja pakko-otettiin paikallisilta liikeyrityksiltä. Niihin ase-tettiin panssarointi moottorin ja rungon suojaksi ja asennettiin aseistus. Panssariautot herättivät syvää pelkoa bolsevikeissa, koska heiltä puuttui vas-taavaa aseistusta Viron rintamalla. Viron panssariautojen merkitys jäi kuitenkin rajalliseksi, koska moottorien teho ei riittänyt raskaan panssaroinnin kantami-seen. Autoilla juuttuivat mutaan eivät-kä ne kyenneet operoimaan mäkisessä maastossa Etelä-Virossa. Taisteluiden jatkuessa toukokuussa 1919, Iso-Britannian Viron Missio esitti kiireisesti, että hallitus toimittaisi Viron asevoimille ”moderneja panssariautoja”. Viron panssariautot asetettiin Viron Panssarijunadivisioonan komentoon. Se oli aika innovatiivinen organisaatio; Viron armeija oli ehkä ensimmäinen armeija maailmassa, jolla oli ”panssaridivisioo-na”. Suurin virolainen keksintö pans-sarijunien käytössä oli yhdistää niiden liikkuva tulivoima komppanian kokoisten rynnäkköryhmien toimintaan. Rynnäkköryhmät olivat aseistettu ke-vyillä konekivääreillä. Panssarijunien tehtävänä oli murtautua vihollislinjojen läpi ja pitää asemansa, kunnes jalkavä-ki pääsi tulemaan vahvistukseksi. Pans-sarijunan vakiokokoonpanossa oli kaksi panssaroitua junavaunua, joiden aseis-tuksena oli neljä kevyttä tykkiä ja kuusi-toista raskasta konekivääriä. Panssaroitu veturi oli yleensä keskellä junaa ja kokoonpanoon kuului vielä jouk-

ko panssaroituja miehistönkuljetusvau-nuja, joissa kuljetettiin rynnäkköryhmiä. Pitkän kantaman tykkejä ja lisävaunuja korjausmateriaalia varten lisättiin yleen-sä tarpeen mukaan. Panssarijunadivisioonan huolto oli myös kokonaan kiskoilla liikkuvaa. Se oli myös siviilikalustoa, joka oli modifioitu sotilaskäyttöön tai otettu sellaisenaan käyttöön. Pioneereilla oli korjaus- ja ra-kentamisjunia tuhoutuneiden kiskojen ja siltojen korjaamiseen. Panssarijunadivisioonalla oli myös joukko erikoisvarustettuja saunajunia rintamajoukkoja varten. Tämä oli tärke-ää moraalin ja hygienian ylläpitämisek-si. Bolsevikkien puolella huono hygienia johti lavantautiepidemiaan joukoissa. Virolaiset perustivat myös haavoittu-neiden evakuointijärjestelmän käyttä-mällä haavoittuneiden kuljettamiseen muutettuja matkustajavaunuja. Nämä

Juhan Pitka (kirjoittajan arkisto)

Jonathan Laidoner (kirjoittajan arkisto)

Kevyt konekivääri m. ”Lewis”

15

sairaalajunat toivat haavoittuneita rinta-malta Tallinnaan, jossa sijaitsi suurin osa maan sairaalakapasiteetista. Virolaisjoukkojen eteneminen itään merkitsi evakuointimatkojen pitenemis-tä Tallinnan sairaaloihin. Näin jatkettiin, kunnes sairaaloita lähempänä rintamaa saatiin taas toimintakuntoisiksi. Elokuu-hun 1919 mennessä Viron Armeijan lää-kintähuollolla oli kapasiteettia käsitellä 5000 täyttä sairaalahoitoa vaativaa po-tilasta. Tammikuun alkupuolella 1919 Viron Armeija oli 13000 miehen vahvuinen ja vahvuus oli edelleen nousussa. Helmi-kuussa 1919 virolaiset kykenivät muo-dostamaan vielä kaksi jalkaväkidivisioo-naa alkuperäisen 1. Jalkaväkidivisioonan ja Panssarijunadivisioonan lisäksi. Virolaiset muodostivat myös ilmavoi-mat käyttäen venäläisiltä ja saksalaisilta otettua sekä briteiltä saatua kalustoa. Joukko virolaisia upseereita ja aliup-seereita, jotka olivat palvelleet Venäjän ilmavoimissa Ensimmäisessä Maail-mansodassa, toivat ammattitaitoa oman maan ilmavoimille. Viron ilmavoimat aloittivat toimintansa komppaniana, joka oli liitetty Pioneeripa-taljoonaan vuonna 1918. Vuoden 1919 lopulla se oli jo itsenäinen organisaatio. Suurin rajoite Viron Ilmavoimille oli huu-tava polttoainepuute. Eräässä vaihees-sa ilmavoimien henkilöstö meni Narvan kaupungissa ovelta ovelle kysymään, olisiko asukkailla antaa polttoainetta. Koska autot olivat verrattain harvinai-sia silloin Virossa, ei toiminta juurikaan tuottanut tulosta. Virolaiset onnistuivat kuitenkin saa-maan siviiliväestöltä muuta materiaalia, kuten hevosia, rekiä ja ruokaa. Joitain tuotteita pakko-otettiin. Siviilihallinto oli kuitenkin hyvin varovainen, jottei jo ruo-an puutteesta kärsivää väestöä rasitet-taisi liikaa. Jauhovarannot olivat nopeasti hupe-nemassa. Siviilien leipäannosta vähen-nettiin 140 grammaan henkilöä kohden päivässä. Tilanne parani, kun viljalähe-tykset alkoivat saapua maaliskuussa Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Suomi myönsi Virolle toisen lainan ja useat maat antoivat Viron hallitukselle luottoja, jotka mahdollistivat lisäruoan ostamisen. Kykenevä siviilihallinto ja saatavilla olevien resurssien hallinta ko-tirintamalla mahdollistivat Viron Armei-jan hyökkäysoperaatioiden käynnistämi-sen ja maan vapauttamisen.

Hyökkäysvaihe käynnistetään

Virolaisjoukot aloittivat hyökkäysoperaa-tiot 6. tammikuuta 1919 käyttäen mak-simaalisesti joukkojen liikkuvuutta. Viron laivasto teki maihinnousuja bolsevikki-linjojen taakse ja panssarijunat käyttivät hyväkseen liikkuvaa tulivoimaansa mur-tautuakseen vihollislinjojen läpi. Tammikuun neljäntenätoista päivä-nä 1919 panssarijunan rynnäkköosas-tot hyökkäsivät Tarttoon saapuen juuri ajoissa estämään bolsevikkien aikoman siviiliväestön joukkoteloituksen. Virolai-

set ja suomalaiset joukot vapauttivat Koillis-Virossa Narvan yhdeksäntenä-toista tammikuuta 1919. Võru ja Valka Etelä-Virossa vapautettiin bolsevikeista ensimmäisenä helmikuuta 1919. Offensiivi paransi huomattavasti Vi-ron materiaalitilannetta. Virolaiset saivat haltuunsa 35 tykkiä, seitsemän laivasto-tykkiä, 118 konekivääriä, 2000 kivääriä, kaksi lentokonetta, yhdeksän veturia, 180 rautatievaunua, neljä rannikkoalus-ta, 13000 ammusta ja suuren määrän kiväärin patruunoita. Kuten rynnäkkö Tarttoon, myös nopea eteneminen Narvaan yllätti bolsevikit. Se johti Puna-armeijaan kuuluneiden di-visioonan ja rykmentin esikuntien sekä melkein bolsevikkihallituksen Sota- ja Laivastoministerin vangitsemiseen. Leon Trotsky (Lev Davidovich Bronstein) johti henkilökohtaisesti operaatioita Narvas-sa ja pakeni viime hetkellä vain vaivoin välttäen jäämisen virolaisten vangiksi. Helmikuussa 1919 bolsevikit keskit-tivät 75000–80000 vahvuisen joukon

Pihkovaan vastahyökkäystä varten. Viro-laiset joukot olivat erittäin alivoimaisia. Viron Armeija kykeni asettamaan vain kolmanneksen tuosta vahvuudesta kaak-koiselle rintamalleen. Vasta joulukuussa 1919 Viro kykeni saattamaan neljä divi-sioonaansa 75000 miehen vahvuisiksi. Bolsevikit ryhmittivät tälle suunnalle suuren määrän modernia tykistöä, joka oli ylivoimaista virolaistykistöön näh-den. Sen kalusto oli vanhanaikaista ja tyypiltään kirjavaa. Ainoat materiaaliset edut venäläisiin nähden oli virolaisten parempi yleishuolto, suhteellisen hyvä lääkintähuolto, tehokkaat rautatiekulje-tukset ja hyvin organisoitu täydennys-järjestelmä, jonka materiaalitilanne oli paranemassa. Bolsevikkien puolella lääkintähuolto oli melkein toimintakyvytön, rautatieyhtey-det olivat kaoottisia ja ruoan ja hevos-ten pakko-otoissa bolsevikit olivat talon-poikaisväestöstä riippuvaisia. Bolsevikki-en hyökkäys torjuttiin, virolaisten linjat pitivät. Virolaiset suorittivat joukon

Panssariauto Vanapagan (kirjoittajan arkisto)

Hävittäjä Vambola (kirjoittajan arkisto)

16

paikallisia vastahyökkäyksiä ja taistelut lainehtivat edestakaisin maalis- ja huhti-kuun aikana. Bolsevikit eivät kyenneet hyödyntä-mään tykistöylivoimaansa, koska sitä käytettiin tehottomasti. Virolaiset kyke-nivät käyttämään vanhempaa kalustoaan tehokkaammin, paremmalla tarkkuudel-la ja keskittämällä tulta. Bolsevikkijou-kot olivat usein ilman ruokaa, kärsivät taudeista ja huonosta lääkintähuollosta. Vaikka bolsevikkijoukot olivat vahvuudel-taan ylivoimaisia, oli henkilöstöllä huo-no moraali ja motivaation puute. Lisäksi Puna-armeija koostui maalaisväestöstä sekä eri kansallisuuksien, kuten unkari-laisten ja kiinalaisten sekoituksesta. Se ei ymmärtänyt tai välittänyt sodan pää-määristä. Armeijan johto nojautui Keisarillisen Venäjän entisiin upseereihin, vaikka hei-hin suhtauduttiinkin luokkavihollisina. Koska näitä upseereita pidettiin epä-luotettavina, bolsevikkien niin kutsut-tuja poliittisia komissaareja sijoitettiin joka yksikköön valvomaan upseereita ja tekemään poliittista propagandaa hen-kilöstölle. Poliittisilla komissaareilla oli oikeus muuttaa sotilasjohdon päätöksiä usein katastrofaalisin seurauksin. Virolaisupseerit olivat taas hyvin pys-tyviä ja miestensä sekä hallituksensa luottamia. Virolaisten sotilaiden oli help-po ymmärtää sodan päämäärät, he tais-telivat kotiensa ja oman hallituksensa puolesta. Taisteluiden jatkuessa maalis- ja huhtikuulle alkoi heidänkin moraalinsa heiketä. Useimmat virolaissotilaat olivat maanviljelijöitä ja he halusivat palavasti päästä maatiloilleen kevätkylvöihin. Eräs tarvike, josta oli maassa kova puute, oli tupakka. Kaikki saatavilla ole-va tupakka annettiin rintamajoukoille. Kun Iso-Britannian Mission johto vie-raili 2. ja 3. Divisioonien esikunnissa, esikunnilta kysyttiin, mitä tarvikkeita he tarvitsisivat eniten. Kummassakin esi-kunnassa sanottiin, että panssariautoja, lääkintätarvikkeita ja tupakkaa. Toukokuun puolivälissä 1919 virolai-set ottivat taas aloitteen haltuunsa ja käynnistivät hyökkäyksiä idässä Venäjää vastaan ja etelässä Latviaan ajaakseen

pois bolsevikit ja varmistaakseen omat rajansa. Toukokuun 23.–24. päivinä Viron 2. Divisioona käynnisti yöhyökkäyksen vallatakseen Pihkovan. Hyökkäys onnis-tui ja tärkeä rautateiden solmukohta oli virolaisten hallinnassa 26. toukokuuta.

Landeswehr-taistelut

Saksalaisjoukkojen ollessa Latviassa, oli tilanne siellä monimutkainen. Tämä karkeasti noin 30000 vahvuinen jouk-ko koostui Landeswehr-osasta, joka oli muodostettu Riikassa Baltian saksalai-sista joulukuussa 1918 sekä Rautadivisi-oonasta, Iron Division, joka koostui Sak-sasta tulleista vapaaehtoisista. Liittoutuneet eivät olleet vaatineet, että nämä kenraali Rüdiger von der Goltz’in johtamat joukot demobilisoitai-siin kuten muut saksalaiset joukot alu-eella. Saksalaiset olivat luvanneet käyt-tää joukkoja bolsevikkeja vastaan. Karlis Ulmanis’in johtama Latvian väliaikainen hallitus oli kuitenkin hyvin saksalaisvas-tainen, sen sympatiat olivat Liittoutunei-den puolella. Kenraali von der Goltz teki

kaikkensa estääkseen Latvian kansalli-sen armeijan muodostamisen. 16. huhtikuuta 1919 kenraali von der Goltz järjesti vallankaappauksen väliai-kaishallitusta vastaan vaihtaen Ulmais’in johtaman tilalle saksalaismielisen An-drievs Niedra’n johtaman hallituksen. Saksalaiskenraalilla oli pitkälle menevät poliittiset päämäärät; Viron ja Latvian kontrolli. Niistä piti tehdä saksalaismieli-siä vasallivaltioita, joita Baltian saksalai-saristokratia johtaisi. 23. toukokuuta Landeswehr ja Rauta-divisioona etenivät Latvian pääkaupun-kiin Riikaan ajettuaan bolsevikit pois. Sen sijasta, että ne olisivat jatkaneet itään pakenevien bolsevikkien perässä, saksalaisjoukot etenivät pohjoiseen ja koilliseen vaarantaen Viron 2. Divisioo-nan selustan. Kenraali Laidoner vaati, että saksalaiset lopettaisivat etenemi-sensä. Tätä vaatimusta ei kuitenkaan noudatettu. 5. kesäkuuta 1919 saksalaisjoukot hyökkäsivät virolaisia vastaan latvialai-sen Cesis’in kaupungin suunnalla, jon-ka kautta kulki rautatieyhteys Riikan ja Tartton välillä. Taistelut raivosivat kolme päivää, jonka jälkeen virolaiset ajettiin pois Cesis’istä. Liittoutuneiden Sotilasmission johto pakotti virolaiset ja saksalaiset solmi-maan aselevon 10. kesäkuuta ja aloit-tamaan neuvottelut. Seuraavana yhdek-sänä päivänä hedelmättömien neuvot-teluiden aikana kumpikin puoli keskitti joukkoja alueelle. Virolaisten 3. Divisioona siirtyi etelään miehittääkseen noin satakilometrisen rintamalohkon. 5000 miehen vahvui-seen divisioonaan kuului noin 1400 lat-vialaista. Joukkoa tuki 28 kenttätykkiä ja kaksi panssarijunaa. Cesis’in alueelle ryhmittyneet saksa-laisjoukot koostuivat noin 5300 miehes-tä joita tuki 50 tykkiä, yksi panssarijuna ja joukko lentokoneita. Kesäkuun 19. päivänä saksalaiset hyökkäsivät jälleen ja taistelut raivosivat Cesis’in alueella kolme päivää.

Viron ilmavoimien Sopwith Camel (kirjoittajan arkisto)

Virolainen panssarijuna ja virolaista sekä latvialaista sotilashenkilöstöä Cesisissä kesäkuussa 1919 (Latvian Sotamuseo)

17

Kesäkuun 23. päivänä virolaisten on-nistui ryhtyä vastahyökkäykseen. 3. Divisioona hyökkäsi koko voimallaan. Cesis otettiin jälleen haltuun, saksalais-joukkoja työnnettiin sinnikkäästi etelään estäen niiden uudelleen ryhmittyminen. Hyökkäys eteni Riikan esikaupunkialueil-le, jolloin Liittoutuneet määräsivät ase-levon. Saksalaisjoukot työnnettiin Län-si-Latviaan ja Karlis Ulmanis’in johtama hallitus asetettiin jälleen valtaan. Kenraali von der Goltz’in sotatoimet Viroa vastaan oli taktinen uhkapeli, jonka hän hävisi. Hänen joukkonsa oli asianmukaisesti täydennetty ja parem-min varustettu kuin virolaiset. Saksa-laiset olivat kuitenkin Liittoutuneiden hyvän tahdon varassa täydennysten osalta. Kenraali von der Goltz’illa ei ollut rau-tatieyhteyttä Saksaan hallinnassaan. Bri-tit ja ranskalaiset laivastot kontrolloivat meriyhteyksiä Itämeren länsiosissa ja

tykkiä, joista 56 oli raskasta kalustoa. Konekiväärien lukumäärä lisääntyi myös. Pienikaliiperisia ampumatarvikkeita oli riittävästi, mutta tykistön ammuksista oli pulaa. Viron Armeija kykeni lisäämään myös pioneeri-, kuljetus- ja viestivälinevarasto-jaan. Kenttäpuhelimien kaapeleista sekä polttoaineesta oli akuuttia pulaa. Poltto-ainepula vaikutti pahimmin merivoimiin, joka tarvitsi voiteluaineita, rasvoja ja polttoaineita sekä ilmavoimiin, joka tar-vitsi lentopetroolia. Nämä puutteet hel-littivät hieman, kun polttoainetta, öljyä ja voiteluaineita saapui Iso-Britanniasta elokuussa. Iso-Britannia täydensi myös Luoteista Armeijaa kesän aikana. Täydennyskysy-mys oli kiistan aihe Viron sotilasjohdon ja Luoteisen Armeijan välillä. Venäläi-sistä tuntui, että britit suosivat virolai-sia enemmän, kun taas virolaiset eivät luottaneet kenraali Judenitchin aikeisiin,

eikä hänen esikuntansa kykyyn organi-soida sotatoimet tehokkaasti. Luoteisella Armeijalla oli huutava pula täydennysmateriaalista, elintarvikkeista, vaatetuksesta ja aseista kesän alussa. Helpottaakseen täydennysongelmaa, britit yhteisymmärryksessä Ranskan hallituksen kanssa lähettivät suuren määrän alun perin Suomelle tarkoitettua materiaalia Viroon Luoteisen Armeijan käyttöön. Tämä lähetys sisälsi 450 konekivääriä, 4200 karbiinia, 10000 automaattipistoo-lia, 30 panssarivaunua, 32 lentokonetta, kasiaseiden ampumatarvikkeita, miek-koja, kenttäkeittiöitä, hevosvaljaita sekä kypäriä. Kevään alussa 1919 Luoteisen Ar-meijan vahvuus oli 18500 miestä ja 56 kenttätykkiä. Niitä vastassa oli Puna-ar-meijan 7. Armeija vahvuudeltaan 26000 miestä ja 148 kenttätykkiä. 7. Armeijan taistelukykyä pidettiin kuitenkin tuohon

aikaan huonona, se oli kehnosti johdet-tu ja moraali heikko. Lokakuun 10. päivänä Luoteinen Ar-meija käynnisti sotatoimet Narvan itä-puolelta Jamburgista kohti Pietaria. Se eteni aluksi nopeasti. Lokakuun 20. päi-vänä kenraali Judenitchin joukot saavut-tivat Pietarin esikaupunkialueet. Seuraavana päivänä bolsevikit vahvis-tivat 7. Armeijaa 28000 – 29000 mie-hellä ja aloittivat vastahyökkäyksen. Pu-na-armeijan 15. Armeija, joka oli 23000 miehen vahvuinen, yhtyi vastahyökkä-ykseen. Valkoisten Luoteinen Armeija ei kyennyt pysäyttämään vastahyökkäystä ja se vetäytyi Jamburgiin. Tilanteen vakauttamisen mahdollisuu-det haihtuivat, kun valkoisten joukko marraskuun 14. päivänä jätti Jamburgin ja vetäytyi kohti Narvajokea. Luoteisen Armeijan hajoaminen loi vaarallisen ti-lanteen. Kenraali Judenitch aikoi viedä jäljellä olevat 40000–50000 miestään

kykenivät halutes-saan saartamaan Latvian satamat. Lisäksi Latvian kuljetusinfrastruk-tuuri ja teollisuus oli vaurioitunut pahasti viimeaikai-sissa ja aiemmis-sa taisteluissa ja paikallinen väestö oli enimmäkseen vihamielistä, mikä teki saksalaisten paikallishankinnat hyvin vaikeiksi.

Valkoisen Armeijan toimet itäisellä rintamalla

Kesällä 1919 so-tatoimet jatkuivat itäisellä rintamal-la, tosin Viron alu-een ulkopuolella. Antibolsevistinen ve n ä l ä i s j o u k ko , kenraali Nikolai Judenitsch’in johtama Luoteinen Armei-ja ryhmittyi Pihkovan alueelle ja aloitti offensiivin kohti Pietaria. Virolaiset tuki-vat sitä laajasti Liittoutuneiden painos-tuksen takia. Liittoutuneet halusivat bol-sevikkien tulevan lyödyksi hinnalla millä hyvänsä. Virolaisilla oli vähemmän intoa yh-teistyöhön Luoteisen Armeijan kanssa, jonka johto kieltäytyi tunnustamasta Vi-ron itsenäisyyttä ja pyrki sitä vastoin pa-lauttamaan Viron Venäjän valtakuntaan. Yhteistyö kenraali Judenitchin kanssa kuitenkin varmisti Liittoutuneiden hyvän tahdon sekä sotamateriaalin täydennyk-set Viroon. Täydennystilanne parani huomattavasti kesän aikana. Suuret määrät vaatetus-ta tuli maahan, mikä lähestulkoon riitti koko armeijan tarpeisiin. Pulaa oli lähin-nä talvivaatetuksesta. Virolaisten tykistö sai uudenaikaisia tykkejä Iso-Britanni-asta. Syksyn alussa virolaisilla oli 142

Narvajoella olevi-en virolaislinjojen taakse joukkojen uudelleen organi-sointia varten. So-tajoukkoa seurasi myös suuri määrä siviilipakolaisia. Lannistunut ar-meija Viron maape-rällä, jonka johto oli vihamielinen maan itsenäisyydelle, oli uhka sisäiselle tur-vallisuudelle. Tästä syystä Viron hal-litus päätti riisua Luoteisen Armeijan joukot aseista sen ylitettyä Narvajoen Viroon. Näin tapah-tuikin. Koko joukko riisuttiin aseista, lukuun ottamatta 2500 miestä, jotka päättivät liittyä va-paaehtoisina Viron Armeijaan.

Sotilasjohdon epäonnistuminen

Kenraali Judenitchin operaation epäon-nistuminen luettiin suurelta osilta huol-lon huonon suunnittelun syyksi. Hänen joukkonsa eteni nopeasti päin lukumää-räisesti suurempaa joukkoa, mutta ei kyennyt ylläpitämään huollollisesti hyök-käystä ja puolustusta. New York Times’in Virossa ollut so-takirjeenvaihtaja kirjoitti marraskuussa 1919, että hyökkäyssotatoimi oli ”lois-tava esimerkki sotilasjohdon epäonnis-tumisesta”. Huolimatta brittien ase- ja ampumatarvikeavusta kaikenlaisesta tarpeista oli puutetta joukkojen taistelu-kunnon ylläpitämiseksi. Lääkintähuollon suunnittelu oli kelvo-tonta ja se johti sairaiden ja haavoittu-neiden osalta hirveisiin olosuhteisiin. Esikunta ei suunnitellut asianmukaisesti joukkojen majoittamista kylmissä olo-

Virolainen panssarijuna Raunasjoen sillalla Loden aseman ja Cesisin välillä Latvian operaatioiden aikana (Landeswehr) kesällä 1919 (Latvian Sotamuseo)

18

raali Johan Laidonerin ylipäällikökseen. Häneen luotti myös siviilihallinto. Se ei puuttunut Laidonerin sotilaspäätöksiin ja hallinto työskenteli tiiviisti asevoimien kanssa. Virolaiset kykenivät käyttämään myös kokeneita siviiliasiantuntijoita huollon tehtävissä. Bolsevikit toisaalta eivät luottaneet kokeneisiin upseereihinsa, sotilaallinen suunnittelu ja koordinointi oli parhaim-millaankin sattumanvaraista. Leon Trots-kylla, joka usein itse johti sotilasoperaa-tioita, oli hyvin vähän sotilaallista käy-tännön kokemusta muutoin kuin poliitti-sena agitaattorina. Sama kokemuksen puute koski muu-takin bolsevikkijohtoa, joka valvoi so-tilaallisia täydennyksiä, kuljetuksia ja

suhteissa, jotka olivat alkamassa. Jou-kot eivät enää kyenneet nukkumaan ul-kosalla, niin kuin aikaisempina kuukau-sina. Armeijan riisuminen aseista Viron puolella kävi helposti, koska sotilaat oli-vat uupuneita ja nälkäisiä ja enemmän kuin tyytyväisiä luovuttaessaan aseen-sa.

Viimeinen vaihe

Luoteisen Armeijan epäonnistuminen pyyhkäisi Liittoutuneiden toiveet bolse-vikkihallinnon kaatamisesta. Liittoutu-neiden hallitukset hyväksyivät nyt Viron ehdotukset rauhanneuvotteluiden aloit-tamiseksi bolsevikkihallinnon kanssa. Bolsevikit olivat myös innokkaita lopet-

taan. Toistuvasti ne torjuttiin ja aiheutet-tiin hyökkääjälle suuria tappioita. Hyök-käykset ottivat veronsa ja joulukuun 30. päivänä 7. Armeijan komentaja ilmoitti bolsevikkien ylijohdolle, että hänen jouk-konsa ei enää jatka hyökkäystoimia. Seuraavana päivänä bolsevikkien neu-vottelijat suostuivat aselepoon, joka lo-petti taistelut. Aselepo tuli voimaan 3. tammikuuta 1920 ja lopullinen rauhan-sopimus allekirjoitettiin helmikuun 2. päivänä 1920.

Huolto virolaisten operaatioiden kivijalkana

Viron Vapaussota, joka kesti 402 päi-vää, maksoi virolaisille 3588 kaatuneina

ja 13775 haavoittuneina. Iso-Britannia, Ranska, USA ja Suomi avustivat Viroa sotilaallisesti sekä taloudellisesti, mutta apu oli lainaperusteista ja se piti mak-saa takaisin sodan jälkeen. Sota päättyi Viron täydelliseen voit-toon, sen rajat oli turvattu ja rauhanso-pimus oli ehdoiltaan suosiollinen Virol-le. Ylivoimainen huolto oli Viron voiton avain. Virolaiset käyttivät optimaalisesti niukkoja huoltoresurssejaan, improvi-sointiaan, tarjolla olevia paikallisia re-sursseja sekä ulkomaista apua. Tallinnan telakat ja konepajat improvi-soivat varusteita, kuten panssariautoja ja -junia. Ulkomaiden apu pistettiin te-hokkaaseen käyttöön. Samaa ei voida sanoa heidän nimellisestä liittolaises-taan, Luoteisesta Armeijasta. Se sai myös ulkomaista apua, mutta ei onnis-tunut tekemään asianmukaisia suunni-telmia eikä käyttänyt saamiaan resurs-seja tehokkaasti. Resurssien käytön, suunnittelun ja operaatioiden koordinoinnin osalta viro-laiset olivat onnekkaita saadessaan ken-

tamaan sotatoi-met, tosin omilla ehdoillaan. Viron ja bolsevikkien hallitukset päät-tivät aloittaa rau-hanneuvottelut Tarttossa joulu-kuun 5. päivänä 1919. H u o l i m a t t a rauhanneuvotte-luiden aloittami-sesta taistelut jatkuivat laantu-matta. Bolsevik-kien poliittinen johto käski ar-meijaansa val-taamaan Narvan hinnalla mil lä hyvänsä. Tämä parantaisi heidän sotilaallista ase-maansa huomat-tavasti ja antaisi voimakkaan neu-votteluvaltin. Siten bolse-vikit keskittivät 160000 hen-gen vahvuisen joukon, jota tuki yli 200 kenttätykkiä, vasten Viron puolustuslinjoja Narvajoel-la. Virolaiset olivat rakentaneet vahvat puolustusasemat joelle ja mobilisoineet kaikki saatavilla olevat reservit puolus-tukseen. Joulukuun 7. päivänä bolsevikit aloit-tivat sarjan jalkaväkihyökkäyksiä ja 16. päivänä he murtautuivat virolaisten lin-jojen läpi yli jäätyneen joen Narvan kau-pungin eteläpuolella. Seuraavana päivä-nä virolaiset tekivät onnistuneen vas-tahyökkäyksen ja palauttivat puolustus-linjat, tosin kovin tappioin. Bolsevikkien hyökkäystoimet loppuivat toistaiseksi. Joulukuun 24. päivänä he kuitenkin esittivät uusia vaatimuksia neuvotte-luissa, vaatimuksia joita he sanoivat tukevansa sotilastoimilla. Virolaisille oli selvää, että uusi hyökkäysten sarja olisi tulossa. Kenraali Laidoner määräsi uusi-en joukkojen siirrot Peipsijärven etelä-puolelta pohjoiseen vahvistukseksi. Joulukuun 28. päivänä bolsevikit käynnistivät sarjan massiivisia jalkaväki-hyökkäyksiä virolaista puolustusta vas-

lääkintähuoltoa. Monia siviiliasi-antuntijoita, joi-ta olisi voinut käyttää näissä huollon toimin-noissa, pidettiin luokkavihollisina. He olivat joko paenneet maas-ta, olivat van-gittuina tai vain epäluotettuja. Bo lsev ikk ien huol toto iminta oli kaoottista. Tu-loksena heidän joukkonsa kärsi usein nälkää, se oli huonosti vaa-tetettua ja siltä puuttui perus-lääkintähuolto ja hygienia. Aivan varmasti nämä puutteet o l i -vat suurimpana syynä huonoon moraaliin ja heik-koon tehokkuu-teen. Ei mikään määrä poliittisten

komissaarien saarnaa maailmanvallanku-mouksesta tai laivastotukikohtatarpeista voinut korjata moraalista tilannetta. Koska bolsevikkijoukot pakko-ottivat paikalliselta väestöltä ruoan ja hevoset, oli siviiliväestö linjojen takana usein vi-hamielistä tai yhdentekevää bolsevikki-en asialle. Virolaiset sotilaat ymmärsivät parem-min sodan päämäärät – kansallisen itse-näisyyden ja kotien turvallisuuden. Siten heidän moraalinsa oli paljon korkeam-malla. He olivat paremmin muonitettuja ja vaatetettuja ja saivat parempaa lää-kintähuoltoa. Viron Tasavalta perustettiin demo-kraattisille periaatteille, bolsevikkivenäjä ei. Viron asevoimat palvelivat kansaa ja tuottivat kansallista turvallisuutta huo-lehtien henkilöstönsä ja siviiliväestön hyvinvoinnista.

Virolainen sairaalajuna sisältä (Latvian Sotamuseo)

20

Majuri Janne Rautiainen

Kirjoittaja palvelee Länsi-Suomen Soti-lasläänin Esikunnassa. Artikkeli mukailee hänen Yleisesikuntaupseerikurssi 54:llä tekemäänsä nopean toiminnan konsep-tin huoltoa ja Naton transformaatiota käsittelevän tutkimuksen käsiteosuut-ta. Tutkimuksessa puretaan toimitus- ja evakuointiketjun problematiikkaa huollon yleisten periaatteiden näkökulmista. Ma-juri Janne Rautiainen on palvellut ISAF –operaatiossa Afganistanissa ja EUFOR Altheassa Bosnia-Hertsegovinassa.

Artikkelisarja:

”Toimitusketju venyy ja paukkuu”Naton sotilaallisella muutosprosessilla pyritään muodostamaan tiivis ja verkottunut sys-teemi, jossa moduulit ja järjestelmät ovat yhteistoimintakykyisiä. Keskeinen haaste on yhteensopivuuden lisääminen ja samalla erikoisosaamisen kehittäminen. Tähän liittyy väli-vaiheena Prahan huippukokouksessa sovittu osallistujamaiden resurssien integrointi, mikä tukee joukkojen nopeaa siirrettävyyttä tarvittaessa tuhansien kilometrien päähän Euroo-pasta. Esimerkiksi NRF – joukkojen on kyettävä aloittamaan toimintansa muutaman viikon kuluessa päätöksestä. Tämä on mittava haaste joukkojen keskittämisen lisäksi myös ylläpi-tävän huollon toimitusketjuille. Artikkelisarjassa toimitusten haasteita käsitellään huoltotaktiikasta tuttujen yleisten peri-aatteiden näkökulmista. Ensimmäisessä artikkelissa kuvataan täydennysalan toiminnallisia haasteita. Seuraavissa osissa pureudutaan tarkemmin toimialakohtaisiin erityispiirteisiin ja hahmotellaan toimitusketjun rakennetta itsekkäästä kansallisesta näkökulmasta, mutta sa-malla rakentavassa Naton sotilaallisen muutosprosessin hengessä.

Vaativissa olosuhteissa joukkojen on varauduttava säilyttämään toimintakyky ja täyttämään tehtävänsä, vaikka huoltoyhteydet katkeaisivat.Kuvat: Puolustusvoimat

21

”Tulevat kriisinhallintaoperaatiot toteute-taan todennäköisesti yhä vaikeammissa toimintaympäristöissä, joissa isäntämaa-tuki saattaa puuttua kokonaan ja kalus-ton kuluminen on nopeaa.” Ote vuoden 2009 valtioneuvoston puolustuspoliitti-sesta selonteosta

”Vaikeimmissa toimintaympäristöis-sä” kulutus on melkoista. Esimerkiksi Eteläisessä Afganistanissa toimiva pa-taljoonan kokoinen joukko kuluttaa nor-maalissa partiointi- ja etsintätyyppisissä operaatioissa satoja kuormalavoja tai kuutiometriä materiaalia, polttoaineita ja vettä. Toiminnan intensiteetin noustessa kulutus voi nousta tuhanteen kuutiomet-riin. Lisäksi mahdollisessa NRF (Nato Response Force) –operaatiossa joukon perustamiseen liittyvät toimitukset tup-laavat viikoittaisen kuljetustarpeen. Yksi rauhanturvaaja kuluttaa laskennallisesti 50 - 70 kg talousvettä ja materiaalia päi-vässä. Suurin toimintakyvyn ylläpitoon kohdistuva kulutus kohdistuu veteen. Kalusto kuluu erittäin nopeasti, mikä aiheuttaa mm. merkittävän varaosa- ja vaihtomateriaalitarpeen. Reserviä tai porrastuksia tarvitaan, ja materiaali on monenkirjavaa. Esimerkiksi yhdellä rau-hanturvaajalla voi olla jopa kymmenen erilaista taisteluvälineeksi luokiteltua työkalua. Erillisessä suunnassa toimiva patal-joona tai yksikkö voi joutua eristyksiin. Joukon tarvitsema huolto on oltava käy-tännössä mukana, mikä aiheuttaa kroo-nisen tila- ja kuljetuskapasiteettipuut-teen. Tukitarpeen suunnittelu ja toimin-tamallien mukauttaminen huollon suori-tuskykyyn on operaation perusedellytys. Viimeisinkin mukaan lähtevä esine pe-rustuu huolelliseen harkintaan. Kompro-misseja joudutaan tekemään jopa teh-tävän suorittamisen kannalta kriittiseksi arvioidun materiaalin osalta. Toisaalta joukon toimintakyvyn eli hengissä sel-

”Kun liian kanssa ei pärjää”– Tukitarve ohjaa toimitusketjujen mitoittamisesta

realistisuutta on punnittava ja toiminta-tapoja on jatkuvasti hiottava kokemus-ten karttuessa. Jo harjoitteluvaiheessa kulutusarvioita on syytä kirjata muistiin. Harjoitusten tulisi tuottaa realistisia täy-dennyksiä, joiden avulla ketjuja voidaan testata. Parhaimmat kokemukset voi-daan virallistaa (esim. SOP), mikä mah-dollistaa systemaattisen harjoittelun jat-kossa.

Resursseja on varattava onnistumisten ja virheiden analysointiin

Esimerkiksi eteläisessä Afganistanissa operaatio on opettanut ISAF -joukkoja kantapään kautta, mutta sen ei tulisi olla suunnittelun lähtökohta. Muiden onnistumisista ja virheistä voidaan op-pia, kunhan kokemuksiin on riittävästi tarmoa ja resursseja perehtyä. Perehty-miseen tarvitaan aikaa, henkilökohtaista sitoutumista ja tukea esimiehiltä. Kollek-tiivinen kokemusten kartuttaminen vie useita vuosia, jonka vuoksi esimerkiksi 2010 –luvun puolivälissä mahdollisesti toteutettavien operaatioiden tukitarvet-ta on aloitettava arviomaan systemaat-tisesti jo nyt, ja toden teolla. EUBG ja NBG ovat toki tärkeä koetinkivi askel, mutta eivät yksin riittävä kriisinhallinnas-sa tarvittavan huollon systemaattiseen kehittämiseen. Tarvitaan myös joukkore-kisteriin tuotettavia huoltojoukkoja, mikä mahdollistaa huollon operaatiokohtaisen räätälöinnin moduuleista. Tuotetut krii-sinhallintaan sitoutuneet huoltojoukot ovat luonnollisesti käytettävissä myös kotimaan puolustukseen lyhyellä varoi-tusajalla.

Huollon kokemuksia olisi hyödyllistä kerätä ja jakaa systemaattisesti

Nopean toiminnan konseptiin liittyvien tukitarpeiden arvioinnissa esimerkiksi eteläisen Afganistanin ISAF –operaati-on kokemukset ovat kultaakin kalliim-pia. Tulevaisuuden toimintaympäristö voi

viämisen kannalta kriittisestä huollosta ei voida tinkiä. Toimitusketjun suunnitte-lussa ja toimitusten toteuttamisessa on tarpeet kyettävä priorisoimaan. Se on merkittävä osa toimitusketjujen suunnit-telua. Tärkein on oltava mukana, mutta liian materiaalin mukaan ottaminen tie-tää vaikeuksia huollolle.

Tarvelähtöinen suunnittelu on toimitusketjujen rakentamisen perusta

Huollon suorituskyvyn ja huoltotarpeen ymmärtäminen on operaatioiden suun-nittelun perusedellytys. Tukitarpeen ym-märtäminen luo perustan toimitusketju-jen rakentamiselle. Parhaimmillaan tuki-tarpeen määrittäminen on ajoissa käyn-nistetty yhteinen savotta, johon aselajit, toimialat ja joukot tuottavat oman osuu-tensa parhaan kykynsä mukaan. Tukitarpeiden laskenta ja priorisointi on huollon operatiivista johtamista kirk-kaimmillaan, joskin tuloksia on hyvin vaikeaa yleistää tilannesidonnaisuuden ja muuttujien monisäikeisyyden vuoksi. Esimerkiksi kriittisen materiaalin mää-rittely muuttuu helposti filosofiseksi keskusteluksi, jos karkeita oletuksia ja skenaarioita ei ole taustalla. Oletusten tekeminen vaatii ammattitaitoa. Maa-laisjärkeä siis tarvitaan, ja eri johtopor-taiden problematiikka on ymmärrettävä käytännöllisesti.

Huollon toimintaedellytysten arviointi on tiedustelun keskeisimpiä kohteita

Erityisesti pioneeriaselajin sekä huolto- ja tiedustelutoimialojen on analysoitava toimintaympäristöä tiiviissä yhteistoi-minnassa jo ennen tukitarpeen määrit-tämistä. Vaativien kriisinhallintatehtävien suunnittelussa olisi hyödyllistä käyttää huollon tarpeita ymmärtäviä upseereita toimintamahdollisuuksien analysointityö-hön. Tarvitaan ”huollon tiedustelu-up-seereita” ja ennakkoluulotonta yhteis-työtä vähän joka suuntaan. Se mahdol-listaa vaihtoehtojen arvioinnin monesta näkökulmasta. Lisäksi huoltomiesten on päästävä mukaan mahdollisiin toi-mintaympäristön tiedusteluretkiin. ”Toi-mintaympäristön tiedustelu ei koskaan mene hukkaan”.

Tukitarpeen määrittely käynnistää toimitusketjujen suunnittelun

Suunnitteluprosessissa tukitarpeen las-keminen painottuu komentajan ja huol-topäällikön suunnitteluperusteiden mää-rittämiseen. Sen jälkeen voidaan siirtyä mm. joukkojen, järjestelmien ja keino-jen suunnitteluun. Toisaalta laskelmien

Vain kriittisistä kriittisin materiaali mahtuu mukaan partioon.

Muu materiaali on oltava noudettavissa esi-merkiksi eteentyönnetyistä tukikohdista, joissa on oltava varastoituna jopa viikkojen kulutusta vastaava määrä materiaalia.

22

olla tulevissa operaatioissa hyvinkin sa-mankaltainen. Suomalaisilla on jo vuo-sikymmenten kokemus vaativien maas-to- ja sääolosuhteiden vaikutuksesta yksilöön, mutta esimerkiksi järjestelmi-en vikaantumisesta, joukkojen käytöstä tai yhteistoiminnasta voidaan oppia jat-kuvasti uutta tai varmentaa syntyneitä käsityksiä. Erityisesti kuljetusvaunujen kunnossapidon kokemuksista olisi tärke-ää keskustella virolaisten, hollantilaisten ja puolalaisten kanssa, jos joskus lähde-tään saman valmistajan kalustolla. Mm. varaosien toimituksissa voidaan hyödyn-tää samoja toimintatapoja. Huollon operatiivisiin suunnittelupe-rusteisiin voidaan tiivistää oleellisimmat tiedot, mutta se ei yksin riitä tiedon laajaan jakeluun Puolustusvoimissa. Esi-merkiksi huollon tietopankkiin voisi tal-lentaa parhaat muistiot

Toimitusvarmuus ohjaa toimitusketjun pitkäjänteistä suunnittelua

Kokeneet sotilaat mitoittavat kriittisen huollon varman päälle ja jättävät turhan materiaalin pois operaatioista. Vastaa-vasti järkevät operaatioiden rahoittajat osaavat tukea toimitusvarmuuteen ja toimitusketjun sopivaan mitoittami-seen tähtääviä pyrkimyksiä avokätisesti. Säästäminen väärässä kohtaa voi olla kohtalokasta joukkojen turvallisuudelle ja toimintaedellytyksille. Kriisinhallin-taan liittyvän huollon suorituskykyjen rakentaminen on oltava määrätietoista ja tavoitteellista toimintaa, jossa tuki-tarve määrää joukkojen koon. Samalla logiikalla tulisi päästä tuettavan joukon mitoittamisen osalta tilanteeseen, mis-sä määritetään ensin joukon toiminnalle asetetut vaatimukset ja vasta sen jäl-keen vahvuus.

Yksinkertainen perusratkaisu jättää tilaa luovalle mahdollisuus-perustaiselle ajattelulle

Täydennysten luotettavuus vaikuttaa ole-van fundamentti, mutta keinoista puhut-taessa mielipiteet eroavat jonkin verran sotilaidenkin kesken. Kuppikuntien syn-tymistä kannattaa välttää. Tiedonvaihdon tulisi olla avointa, joskin rakentavan kriit-tistä. Parhaimmillaan luotettavuus syn-tyy yksinkertaisesta kokonaisratkaisusta, joka mahdollistaa täydentävien ratkaisu-jen innovatiivisen hyödyntämisen. Niitä voivat olla mm. viralliset ja epäviralliset sopimukset tai vakiintuneet käytännöt. Yllättävän tukeutumismahdollisuuden tarkoituksenmukaisella hyödyntämisel-lä voidaan lisätä toimitusten nopeutta. Esimerkiksi ilmakuljetusten tai muiden saattueiden tukemismahdollisuuksia kannattaa kartoittaa väsymättä, vaikka voimassa olisi joku taistelunkestävämpi toimintatapa. Tässä kumppanien globaa-lien toimitusverkostojen hyödyntäminen on itsestäänselvyys. Toinen hyvä esi-merkki on voimavarojen keskittäminen kuljetuskapasiteetin kohdentamisessa huollon suojauksen helpottamiseksi. Il-matuki, välillinen suoja ja hyvä lentosää

kannattaa hyödyntää tappioiden välttä-miseksi.

Joustavuudella ymmärretään porrastuksia, reserviä, tukikohtia ja varmentavia toimintatapoja

Joustavuudella tarkoitetaan vaikeis-sa olosuhteissa hieman eri asiaa kuin normaalioloissa tai elinkeinoelämässä. Joustavuudella tarkoitetaan porrastuksia, huoltoreservin varaamista ja muita ko-mentajan taktisia työkaluja. Lisäksi yh-teistoimintakyky ja materiaalin yhteen-sopivuus lisää varmuuden lisäksi myös joustavuutta. Myös toimitusketjujen ra-kenteessa voidaan joustaa tilanteen mu-kaan, kunhan kokonaiskapasiteettia ei lasketa liikaa. Huollon alimitoittamisella sekä toimitusketjut että tuettava joukon toimintasäde lyhenee. Toisin sanoen joukon käytettävyys ja rauhaturvaajien turvallisuus laskevat. Pataljoonan kokoi-nen joukko voi joutua pitämään hallus-saan kahden viikon kulutusta vastaavan määrän materiaalia porrastusten lisäksi eli tuhansia kuutiometrejä. Lisäksi tar-vitaan pelkästään ylläpitävään huoltoon mm. kymmeniä kuorma-autojen kul-jetussuoritteita viikossa. NRF –operaa-tioissa olisi tyydyttävä huoltomiesten suhteellisen suureen osuuteen joukos-sa, vaikka olisi houkuttelevaa toteuttaa näyttävämpiä operaatioita.

Sopivan kiinteä tukikohtainfra lisää tuettavan joukon ketteryyttä

Tuettavan joukon toiminta voi olla vai-keissa oloissa joustavaa ja ketterää vain, jos kiinteää tukikohtainfrastruktuuria on riittävästi käytössä. Vastaavasti huolto-joukot voivat toimia ketterästi, jos pe-rusjärjestelyt eivät sido kaikkia voimava-roja. Toisaalta toimitusketjut on pyrittävä suunnittelemaan siten, että kaikki ole-massa oleva infra voidaan hyödyntää. Esimerkiksi eteentyönnetyn tukikohdan rakentaminen vie runsaasti aikaa ja re-sursseja. Päätukikohdat ja FOB –verkos-to olisi luontevinta saada ”rintamavas-tuun vaihtona” tai yhteistoimintamuo-tona esim. joltain alueella jo pidempään olleelta toimijalta.

Toimitusperiaatteet on räätälöitävä jo harjoitteluvaiheessa

Eteläisessä Afganistanissa pataljoo-nan ylläpitävä huollon toimitusketjujen suunnittelussa on tarpeetonta puhua termeistä ”työntävä huolto” tai ”nou-toperiaate. Oleellisempaa olisi arvioida kuljetusten keskittämisen ja suojaami-sen periaatteita. Huolto perustuu tuki-tarpeen mukaiseen täydentämiseen, jossa jokainen täyttö on suunniteltava kellontarkasti omana suorituksenaan. Tärkeää on ymmärtää, että toimitus-periaatteen tulisi määrittää tuettavien joukkojen komentajat (vast), tosin jo vuosia etukäteen Naton transformaati-on hengessä. Suojaustarve ja kuljetus-kapasiteetti määrittävät toimitustavan eli noutaako joukko tilaamansa määrän täydennyksiä vai toimitetaanko ne pää-

Toimitusketjun loppupäässä huolto tarvitsee saman maastoliikkuvuuden kuin tuettava joukko.

tukikohdasta. Pataljoonan sitoutuminen noutamaan materiaalia päätukikohdas-ta heikentää merkittävästi pataljoonan sisäisiä täydennyksiä, mutta on joskus ainoa vaihtoehto. Sen takia luotettavan suuri kansallinen huollon suorituskyky on järjestettävä päätukikohtaan.

JLSG (Joint Logistics Supporting Group) muodostaa tarttumapinnan huollon johtamiselle

Päätukikohta satelliitteineen muodoste-taan usein keskeiseen paikkaan, jossa on mahdollisuus ottaa vastaan strategi-set kuljetukset. Päätukikohta on tarttu-mapinta osallistujamaiden ja kumppani-en huollolle ja muille tukiosille. Tukikoh-dasta käytetään Natossa nimeä JLSB, joka on JLSG:n fyysinen operaatioalu-eella (tai läheisyydessä) oleva yhteis-toimintajärjestely. JLSB (Joint Logistics Supporting Base) ei ole itseään, vaan tuettavia joukkoja varten. Konseptia tuli-si kyetä tarkentamaan toimintaympäris-tön vaatimilla parhailla käytänteillä, jotka tulisi harjoitella ja virallistaa esimerkiksi sopimuksin. Toisaalta on muistettava, että JLSB:n johtaminen on oma mitta-va operaationsa, johon tuettavan joukon komentaja ei voi suoraan vaikuttaa. Tu-keutumisen johtamisessa tavoitteena

23

on mahdollisimman suuri yhteistoimin-takyky ja yhteensopivuusaste. Käytän-nössä kyse on toimintaa ohjaavasta periaatteesta, joka ei toteudu kokonaan käytännön tasolla. Edellä mainituista syistä nopean toi-minnan joukkojen on pyrittävä hyödyntä-mään kaikki mahdollinen infrastruktuuri, ja yhdistettävä toimintoja organisaatiois-ta riippumatta. Esimerkiksi Afganista-niin lähetettävien joukkojen on kyettävä tukeutumaan kiinteähköihin tukikohtiin vähintään pataljoonan huoltokomppani-an tai erillisen yksikön huoltojoukkueen osalta.

Pitkäjänteisyys säästää kustannuksia

Kustannusten arvioinnissa on ajatelta-va suorituskykyjen kehittämistä koko-naisuutena, jossa kustannustehokkuus saavutetaan pitkällä aikavälillä. Johtajien ja asiantuntijoiden on kyettävä haaru-koimaan tukitarve useita vuosia ennen mahdollista operaatiota. Se mahdollis-taa huollon keskittymisen ydintoimintoi-hin. Huoltomiehille on kerrottava kaikil-la organisaatiotasoilla, mitä tarvitaan ja erityisesti se, mikä on liikaa. Erityisesti porrastukset ja vaihtomateriaali määrite-tään tarkasti.

NRF -joukkojen toimitusvarmuus on arkista aherrusta, riittäviä resursseja ja voimakäyttöön valmistautumista

Luotettava huolto on edellytys kriisinhal-lintajoukon aktiiviselle toiminnalle, sillä toimitusketju ei saa rajoittaa kriisinhal-lintajoukon toimintavapautta. Tuettavan joukon saaman hyödyn lisäksi toiminta-vapaus lisää huoltovarmuutta. Toiminta-vapaus nimittäin lisää toimitusvarmuutta laajentamalla tukemismahdollisuuksia. Riittävä huolto on merkittävä turvalli-suustekijä, mutta samalla myös resurs-seja vievä ja suojausta vaativa kohde.

Toimitusvarmuuden lisäksi etsitään kei-noja kustannustehokkuuden parantami-seksi ja arvioidaan siedettäviä kompro-misseja. Oleellista on keskittyä kriittisiin tukitarpeisiin ja yhteistoimintakyvyn ke-hittämiseen.

Voimankäyttöön on varauduttava ketjun kaikissa vaiheissa

Huollon suojaukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Siihen tarvitaan kou-lutettuja joukkoja ja kalustoa sekä re-servien hyödyntämistä. Toimitusketjua on kyettävä tukemaan liikkeen edistä-misellä ja puolustamaan jopa väijytyk-siltä. Huoltoa on kyettävä suojaamaan erityisesti tuottamalla tiedustelutietoa toimitusten suunnittelun tueksi. Tämä mahdollistaa toimitusten keskittämisen edulliseen hetkeen sekä helpottaa toi-mintojen salaamista. Mahdollisten isku-jen ennaltaehkäisyyn ja paljastamiseen joudutaan uhraamaan merkittävä määrä joukkoja. Voimankäyttöön varautuminen on luonnollinen osa toimitusvarmuutta. Kriittisen materiaalin toimitusten viiväs-tyminen voi aiheuttaa merkittäviä ongel-mia tuettavalle joukolle.

Tila ja kuljetuskapasiteetti ovat kortilla.

Sanonta ”liian kanssa pärjää” ei sovel-lu nopean toiminnan konseptiin esimer-kiksi eteläisen Afganistanin kaltaisissa olosuhteissa. Materiaalin kulutus, varas-tointi ja vikaantuminen vaatii runsaasti resursseja. Sanonta pitäisikin muuttaa muotoon: ”riittävien porrastusten, voi-mavarojen keskittämisen, suojaavien joukkojen sekä kuljetus- ja yhteistoi-mintakyvyn kanssa pärjää, kunhan suunnittelu alkaa vuosia etukäteen”.

Huolto toimii myös vaativissa oloissa, jos tuettava tietää tarpeensa ja toimitus-ketjussa on riittävä kapasiteetti, osaa-minen ja halu tukea. Vastaavasti toimi-

tusketjulla on toimintaedellytykset, jos tukitarpeen arviointi on aloitettu vuosia etukäteen, tukemista on harjoiteltu yh-dessä tuettavien kanssa ja huollon toi-mitusketjujen kapasiteetti on mitoitet-tu vaativimpien tehtävien mukaiseksi. Tämä vaatii huollon joukkotuotannolta merkittävää panostusta ja poliittisilta päätöksiltä halua sitoutua joukkorekis-tereihin tuotettuihin kykyihin. Parhaim-millaan kriisinhallintatehtävistä saadaan kotimaan puolustuksen tueksi toimivia joukkokokonaisuuksia ja osaamista käy-tännön yhteistoimintakyvyn haasteiden ratkaisemisesta.

Huollon kehittäminen Naton transformaation hengessä

Toimitusketjujen rakentaminen on aikaa vievää työtä, koska kyse on joukkojen ja järjestelmien kehittämisestä. Kansain-välisissä tehtävissä tarvittavien huol-lon suorituskykyjen tulisi liittyä tiiviisti kansallisen puolustuksen kehittämiseen aika-, henkilö- ja taloudellisten resurs-sien säästämiseksi. Esimerkiksi RFID –toiminallisuuden käyttöönotto, huolto-joukkojen tuottaminen (ml. materiaalin hankinnat) ja osaamisen kartuttaminen on jatkuvaa kehittämistyötä, joka vaatii runsaasti harjoittelua. Huollon kehittä-minen vaativiin tehtäviin on kulttuurin muokkaamista ja ankaraa harjoittelua. Resurssien rajallisuus huomioiden ta-voitetilaan ei päästä hetkessä, joten luontevinta olisi aloittaa systemaattinen kansainvälisen huoltojoukon rakentami-nen ja harjoituttaminen mahdollisimman nopeasti. Se mahdollistaisi kriisinhallin-tatehtävien luotettavat ja kustannuste-hokkaat toimitukset silloin, kuin kykyä todella tarvitaan. Loppujen lopuksi toi-mitusketjun hallinta on huollon ydintoi-mintaa, ja tukitarpeen ymmärtäminen on oleellinen osa pataljoonan johtamis-ta.

Huoltoupseeriyhdistyksen kevätkokous

järjestetään 15.3.2010 klo 17.30 alkaen Pääesikunnassa Helsingissä.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11 § mainitut asiat.

Tervetuloa!

24

Koeampumalaitos on Maavoi-mien Materiaalilaitoksen johtajan alainen itsenäinen joukko-osasto, jonka tehtävänä on otsikon mu-kaisesti tuottaa Puolustusvoimille palvelusturvallisuutta.

Tehtävänsä Koeampumalaitos toteuttaa monipuolisilla koeammunnoilla, joissa testataan niin ampumatarvikkeita, kuin aseitakin sekä materiaalien olosuhde-testeillä. Koeampumatoimintaa on teh-ty maassamme koko itsenäisyytemme ajan ja olosuhdetestausta jo runsaat kymmenen vuotta.

Toimintapaikat

Pääosa toiminnasta toteutetaan Niinisa-lossa, jonne laitoksen kaikki toiminta on keskitetty vuodesta 2003.

Pitkäkantamaisiin koeammuntoihin, jopa 60 km:n ampumaetäisyyksille, on käytössä Katajaluodon saari Helsingin edustalla.

Koetoiminnan historiaa

Koetoiminnan voidaan katsoa alkaneen heti itsenäisyytemme alussa vuonna 1918, jolta ajalta on tallessa vanhin säi-lynyt koeammuntapöytäkirja. Eri vaiheiden jälkeen Koeampumalai-toksen toiminnat keskitettiin Niinisaloon vuonna 2003, jossa koetoimintaa on harjoitettu jo vuodesta 1939 alkaen.

Koetoiminta tänään

Lähtökohtaisesti koeampumatoiminta on vaatinut harjoittajiltaan hyvät luon-nontieteelliset perustiedot, joita on ollut osattava soveltaa käytännön haasteisiin. Nykyisellään tietämyksen terävin kärki on suuntautunut entistä enemmän koe-toiminnassa käytettävien mittauslaittei-den käytön hallitsemiseen. Nykyaikaisten mittalaitteiden käyttö onkin kiinteä osa koetoimintaa. Tämä Räjäytyspiha Niinisalossa

Siellä ammuntapäiviä kertyy vuosita-solla vain muutamia ja niiden lukumäärä vaihtelee vuosittain voimakkaasti. Kata-jaluodon spesialiteettina on räjäytysve-siallas, jossa voidaan tutkia mm. ampu-matarvikkeiden sirpaloitumista.

25

kehitys ei kuitenkaan ole poistanut tar-vetta perustietojen hallitsemiseen koko-naisuuden ymmärtämiseksi. Koeampumalaitos on osallistunut kiin-teästi suomalaisen aseteollisuuden ke-hitystyötä kautta aikojen. Uusien ase- ja ampumatarvikekonst-ruktioiden testaaminen on laitoksen arkipäivää ennen niiden hankkimista Puolustusvoimien sotavarusteiksi. Men-neiltä vuosikymmeniltä ovat tuttuja esi-merkiksi erilaiset kranaatinheittimien modifikaatiot 60 mm ”miniheittimestä” aina 300 mm järeään heittimeen. Sa-moin kotimaisen 155 mm tykin pitkäai-kainen kehitystyö ja viimeisimpänä 120 mm AMOS-järjestelmän kehittäminen, joissa Koeampumalaitos on kiinteästi tehnyt yhteistyötä suomalaisen asete-ollisuuden kanssa. Raskaan raketinhei-tinjärjestelmän ammunnat toteutettiin myös KOEAL:n toimenpitein. Koeampumalaitoksen tehtävissä on aina tarvittu sekä käytännön teknisiin töihin pystyvää henkilöstöä, että korke-an teknisen tietämyksen omaavaa hen-kilöstöä, joka pystyy ratkaisemaan käy-tännön koetoiminnassa vastaan tulevat kysymykset. Perinteisesti myös sotilaallisen pe-ruskoulutuksen saaneet Koeampuma-laitoksella työskennelleet upseerit ja opistoupseerit ovat saaneet oman kou-lutusjärjestelmänsä teknisen koulutuk-

sen. Tämä rakenne on pitänyt ja pitää edelleen laitoksen ammattitaidon korke-alla tasolla. Koeampumalaitoksen alueellinen vai-kuttavuus käsittää Pohjois-Satakunnan li-säksi Etelä-Pohjanmaata ja Pirkanmaata.’ Pääosa henkilöstöstä tulee luonnolli-sesti Kankaanpäästä ja naapurikunnista, mutta kauempaakin kävijöitä on. Koetoiminnan luonne on teknisellä tasolla kokenut vuosien saatossa mel-koisia muutoksia, mutta perusteet ovat hyvin pitkälti edelleen samoja - tutki-taan toimivuutta, tehoa, kestävyyttä ym. vaatimusten mukaisia toimintoja. Vaik-ka mittausten tarkkuus ja luotettavuus ovatkin parantuneet ja digitalisoituneet osa havainnoista perustuu edelleen pe-rinteisiin menetelmiin ja havaintoihin. Koeampumalaitos on ollut alusta pitäen mukana Puolustusvoimien laatutyössä. Tästä osoituksena on laitokselle myön-netty Materiaalilaitoksen laatusertifikaat-ti. Sertifikaatti on ollut osoitus Koeam-pumalaitoksen tekemästä pitkäjänteises-tä työstä koetoiminnan kehittämiseksi ja tulosten luotettavuuden parantamiseksi. Tänä päivänä koetoiminnan määrä on vakiintunut vajaaseen kahteensataan ammuntapäivään ja olosuhdetestaus runsaaseen neljään sataan testiin vuo-dessa. Tämä vastaa varsin hyvin Koe-ampumalaitoksen resursseja, niin hen-kilöstön kuin koeammuntapaikkojen ja testauslaitteistojen osalta.

Koeammuntaprosessi

Koeammuntaprosessin käynnistää Maa-voimien Materiaalilaitoksen antama koeammuntamääräys. Siinä määritetään käytettävä ase, ampumatarvike ja tes-tiohjelma. Kokeesta vastaava ammunnanjohtaja jalostaa koeammuntamääräyksen koe-ammuntasuunnitelmaksi, jossa lyödään lukkoon testin tarkka ajankohta, tarvitta-vat esivalmistelut, kokeeseen osallistu-va henkilöstö ja tarvittava oheiskalusto sekä maalilaitteet. Ennen kokeen alkua

varmistetaan käytettävän aseen toimin-takunto, esivalmistellaan ampumatar-vikkeet (esimerkiksi kiinnitetään sytyt-timet, perävirtausyksiköt ja termostoi-daan tarvikkeet, eli saatetaan tiettyyn lämpötilaan) ja rakennetaan tarvittavat maalilaitteet (pysäytyslevyt, lähtövirhe-pahvit, teräslevypakat…) Kokeen aikana kertyvää mittaus- ja havainnointitietoa syötetään reaaliaikai-sesti tietokonepohjaiseen koeammun-tajärjestelmään. Koeammunta ei pääty ammusten loppuessa, vaan tämän jäl-keen on vielä koeammuntajärjestelyjen purku, kaluston puhdistus ja huolto ja viimeisimpänä pöytäkirjan teko läpivie-dystä koeammunnasta.

Lentoratatutkan asettaminen

Raskasraketinheittimen koeammunta

Koeampumaupseeri työssään

Suora-ammunnat

Suora-ammuntojen tarkoituksena on useimmiten panokseen liittyvä sisäbal-listinen tai muu tutkimus. Ammus on yleensä inertti eli räjähtämätön; rihlatuil-la putkilla ammuttaessa rikkivalutäyttei-nen ja rihlaamattomilla putkilla (esim. kranaatinheittimillä) ammuttaessa hiek-katäytteinen. Ammuksena käytetään usein myös täysmetallista, massiivista kalustoammusta, joka on lisäksi usein normaaliammusta painavampi. Räjähtä-mätöntä ammusta käytetään myös am-musten kehitys- ja vastaanottokokeissa, jolloin ammutut kranaatit seulotaan py-säytysesteiden hiekkatäytteestä ja ote-taan tarkempaan tutkimukseen. Tällöin pystytään tutkimaan ammuk-sen kuoren kestävyyttä, johtorenkaan kiinnipysyvyyttä ja muotoutumisominai-suuksia sekä ammuksen perään liittyvi-en elementtien toimivuutta. Ammukses-ta voidaan ennen heitteen iskeytymistä pysäytysesteeseen tutkia lennon vaka-vuutta, lähtövirhettä, lähtönopeutta tai nopeutta halutussa pisteessä sekä hi-dastuvuutta. Suora-ammuntojen erikois-ryhmän muodostavat ammunnat pans-sarivaunu- ja panssarintorjunta-aseilla.

Tykinputken endoskooppitutkimus

KOEAMPUMALAITOS - PALVELUSTURVA LLISUUTTA PUOLUSTUSVOIMILLE

Koetoiminnan historiaa

Koetoiminnan voidaan katsoa

alkaneen heti itsenäisyytemme alussa

vuonna 1918, jolta ajalta on tallessa

vanhin säilynyt

koeammuntapöytäkirja.

Eri vaiheiden jälkeen

Koeampumalaitoksen toiminnat

keskitettiin Niinisaloon vuonna 2003,

jossa koetoimintaa on harjoitettu jo

vuodesta 1939 alkaen.

Koetoiminta tänään

Lähtökohtaisesti koeampumatoiminta

on vaatinut harjoittajiltaan hyvät

luonnontieteelliset perustiedot, joita on

ollut osattava soveltaa käytännön

haasteisiin. Nykyisellään tietämyksen

terävin kärki on suuntautunut entistä

enemmän koetoiminnassa

käytettävien mittauslaitteiden käytön

hallitsemiseen.

Lentoratatutkan asettaminen

Nykyaikaisten mittalaitteiden käyttö

onkin kiinteä osa koetoimintaa. Tämä

kehitys ei kuitenkaan ole poistanut

tarvetta perustietojen hallitsemiseen

kokonaisuuden ymmärtämiseksi.

Koeampumalaitos on osallistunut

kiinteästi suomalaisen aseteollisuuden

kehitystyötä kautta aikojen.

Uusien ase- ja

ampumatarvikekonstruktioiden

testaaminen on laitoksen arkipäivää

ennen niiden hankkimista

Puolustusvoimien sotavarusteiksi.

Menneiltä vuosikymmeniltä ovat

tuttuja esimerkiksi erilaiset

kranaatinheittimien modi�kaatiot 60

mm ”miniheittimestä” aina 300 mm

järeään heittimeen. Samoin

kotimaisen 155 mm tykin pitkäaikainen

kehitystyö ja viimeisimpänä 120 mm

AMOS-järjestelmän kehittäminen,

joissa Koeampumalaitos on kiinteästi

tehnyt yhteistyötä suomalaisen

aseteollisuuden kanssa. Raskaan

raketinheitinjärjestelmän ammunnat

toteutettiin myös KOEAL:n

toimenpitein.

Raskasraketinheittimen

koeammunta

Koeampumalaitoksen tehtävissä on

aina tarvittu sekä käytännön teknisiin

töihin pystyvää henkilöstöä, että

korkean teknisen tietämyksen

omaavaa henkilöstöä, joka pystyy

ratkaisemaan käytännön

koetoiminnassa vastaan tulevat

kysymykset.

Perinteisesti myös sotilaallisen

peruskoulutuksen saaneet

Koeampumalaitoksella työskennelleet

upseerit ja opistoupseerit ovat saaneet

oman koulutusjärjestelmänsä teknisen

koulutuksen. Tämä rakenne on pitänyt

ja pitää edelleen laitoksen

ammattitaidon korkealla tasolla.

Koeampumalaitoksen alueellinen

vaikuttavuus käsittää Pohjois-

Satakunnan lisäksi Etelä-Pohjanmaata

ja Pirkanmaata.’

Pääosa henkilöstöstä tulee

luonnollisesti Kankaanpäästä ja

naapurikunnista, mutta kauempaakin

kävijöitä on.

Koetoiminnan luonne on teknisellä

tasolla kokenut vuosien saatossa

melkoisia muutoksia, mutta perusteet

ovat hyvin pitkälti edelleen samoja -

tutkitaan toimivuutta, tehoa,

kestävyyttä ym. vaatimusten mukaisia

toimintoja. Vaikka mittausten tarkkuus

ja luotettavuus ovatkin parantuneet ja

digitalisoituneet osa havainnoista

perustuu edelleen perinteisiin

menetelmiin ja havaintoihin.

Koeampumalaitos on ollut alusta

pitäen mukana Puolustusvoimien

laatutyössä. Tästä osoituksena on

laitokselle myönnetty

Materiaalilaitoksen laatuserti�kaatti. Koeampumaupseeri työssään

26

Epäsuorat ammunnat

Epäsuorissa ammunnoissa on usein tar-koituksena tutkia ammuksen ulkoballisti-sia ominaisuuksia, osuvuutta ja hajontaa, ammuksen tai sytyttimen toimintaa sekä vaikutusta maalialueella erilaisiin maalira-kenteisiin. Kaikki laukaukset ammutaan yleensä yksittäislaukauksina ja niihin liit-tyy havainnonteko tuloalueella joko pel-kästään visuaalisesti tai siihen liittyvin erilaisin mittaus- tai kuvauslaittein. Am-muksen tai kranaatin vaikutus tai toiminta maalissa tallennetaan usein videonauhal-le tai muulle tallenteelle. Iskusytyttimin ammuttujen kranaattien iskemäkuopat paikannetaan leikkaamalla tähystyssuun-tien perusteella havaintopisteistä. Näin iskemäkuopat voidaan yksilöidä ja mitata kokeen päätteeksi erilaisin menetelmin. Epäsuoria koeammuntoja suoritetaan myös erilaisilla erikoisampumatarvikkeil-la, kuten muun muassa savu- ja valai-suammuksilla, aika-, heräte- tai optisilla herätesytyttimillä varustetuilla ammuk-silla sekä kuorma-ammuksilla. Savu-

ammuksin suoritettavia kokeita lukuun ottamatta tehdään edellä mainituissa erikoisammuskokeissa havaintoja ja mit-tauksia lentoradan loppuvaiheesta. Va-laisuammuskokeissa havainnoidaan va-laisumassan syttymispiste ja seurataan laskuvarjon varassa liikkuvan palavan va-laisupanoksen liikettä aina sammumis-pisteeseen saakka mitaten samalla va-laisuaikaa. Kaikkiin mainittuihin koeam-muntoihin liittyy myös lentoajan mittaus siitä hetkestä alkaen, jolloin ammus tulee ulos aseen putkesta ja mittaus päättyy ammuksen toimintaan. Erityise-nä koetyyppinä on toteutettu mm. bal-listiseen sääpalvelun liittyviä vertailuam-muntoja sekä ampumatarvikeyhdistel-mäkohtaisia taulukkoammuntoja.

Olosuhdetestaus:

Olosuhdetestauksella pyritään jäljittele-mään todellisia rasituksia, jotka kohdis-tuvat tuotteeseen kuljetuksen, varastoin-nin ja käsittelyn yhteydessä. Olosuhde-testaus kuuluu erottamattomana osana

ampumatarvikkeen tuotekehitykseen ja ampumatarviketurvallisuuden parantami-seen. Olosuhdetestaustarpeet perustu-vat ampumatarvikkeille asetettuihin vaati-muksiin, joiden toteutumista on kyettävä arvioimaan ennen materiaalin laajamit-taista hankintaa. Koeampumalaitoksella on tehty säätestejä ja mekaanisia testejä 1980-luvun lopulta lähtien. Pudotus- ja tärinätestaus aloitettiin uudelleen sanee-ratuissa tiloissa kokeiluluontoisesti vuon-na 1995. Pari vuotta myöhemmin alkoi olosuhdetestauksen tuotantokäyttö. Olosuhdetestausmenetelmät on kuvat-tu perusteellisesti monissa kansallisissa ja kansainvälisissä standardeissa. Tes-tausmenetelmät ja äärimmäiset olosuh-teet, joissa tuotteita testataan, valitaan ensisijaisesti Suomessa vallitsevien olo-suhteiden ja käytettävien kuljetustapojen mukaan. Olosuhdetestejä voidaan tehdä seuraavassa laajuudessa: pudotustestit 12 metrin korkeuteen saakka sekä täri-nätestit kappaleen pitkittäis- poikittais- ja pystysuunnassa. Säätestit, Loose Cargo -testit sekä alipainetestit.

Iskemän paikannusta kannettavalla GPS-laitteella

Koeampumalaitoksen johtajaEvl Matti Sandelin

Uusikaupunki

Vehmaa

TaivassaloKustavi

Mynämäki

Oripää

Loimaa

KyröNousiainen

Masku

Paimio

Sauvo

Lieto

Turku

Raisio

Rusko

2 kplPöytyä

Naantali

Länsi-Turunmaa

Aura

Kaarina

Tarvasjoki

TURUN OSUUSKAUPPA- SINUN EDUKSESI VARSINAIS-SUOMESSA

www.tok.fi

Uusikaupunki

Mikä yhdistää yli 115 000 varsinaissuomalaista taloutta? Se on oma osuuskauppa. Turun Osuuskaupan omistajina on jo yli 115 000 varsinaissuomalaista taloutta. Oma osuuskauppa yhdistää ja tarjoaa palveluja niin arkeen kuin elämän suuriinjuhlahetkiin. Turun Osuuskaupassa olet hyvässä seurassa.

2 kpl10 kpl 4 kpl

3 kpl

4 kpl

2 kpl

28

Everstiluutnantti Unto Usvasalo avasi huol-totaktiikan seminaarin ja kertoi huoltokoulun ajankohtaisia asioita.

Huoltokoulu järjesti 18. - 19.2.2010 huol-totaktiikan seminaarin Hämeen Ryk-mentissä. Seminaarin kaksi pääteemaa olivat huollon tietopankin tarve, rakenne ja toiminnallisuus sekä huollon toimialo-jen taktisen tason suorituskyvyn kehittä-mistarpeet tulevaisuuden logistiikkajär-jestelmässä. Seminaarin tavoitteena oli

Perinteeksi muodostunut huoltotaktiikan seminaari järjestettiin jo kuudennen

kerran Hämeen Rykmentissä

Teksti ja kuvat Raimo Raivio.

jakaa ajankohtaista tietoa huoltotaktii-kasta esikuntien, sotilasopetuslaitoksien ja joukko-osastojen välillä sekä verkottua huoltotaktiikan asiantuntijoiden kesken. Lisäksi jaettiin ajankohtaista tietoa Huol-toupseeriyhdistyksestä järjestämällä pienimuotoinen aluetapahtuma Lahden varuskunnan upseerikerholla. Seminaarin johti everstiluutnantti Unto Usvasalo apunaan majuri Jari Virolainen. Tilaisuuteen oli kutsuttu huollon edus-tajia puolustushaarojen, sotilasläänien, materiaalilaitoksen ja huoltorykmenttien

esikunnista, sotilaslääketieteen keskuk-sesta sekä sotilasopetuslaitoksista ja joukko-osastoista. Seminaarin ensim-mäisenä päivänä käsiteltiin ryhmätöinä huollon tietopankki hanketta ja kuultiin tietoiskuja huollon ja logistiikan muista kehittämishankkeista ja huolto- ja logis-tiikkajärjestelmän kehittämismahdolli-suuksista tulevaisuudessa. Seminaarin toinen päivä käytettiin alustuksiin ja ryh-mätöihin huollon toimialojen kehittämis-tarpeiden kartoittamiseen nykyisessä huoltojärjestelmässä.

Majuri Jari Virolainen esitteli huollon tietopankkihanketta.

29

Huollon tietopankkihanke

Majuri Jari Virolainen ja kapteeni Sami Kanerva esittelevät huollon tietopankki hanketta, joka on Maavoimien huolto-osaston erillinen toimeksianto Huolto-koululle ja liittyy herrojen opettajaopinto-jen kehitystyöhön. Ryhmätyöskentelynä käsiteltiin hankkeen toteuttamiskelpoi-suutta ja kehittämismahdollisuuksia. Tie-topankin tarve nähtiin erittäin tarpeel-liseksi. Tällä hetkellä tietopankin koko-naisuus olisi PVAH-pohjainen turvaluoki-tukseltaan korkeintaan viranomaiskäyttö -tason tietoa sisältävä työkalu huollon parissa työskentelevien kouluttajien, opettajien ja asiantuntijoiden käyttöön. Tietopankki sisältäisi tutkimustöitä, oh-jesääntöjä, koulutuskortteja, opetus-paketteja ja tietoiskuja toimialoista ja huoltojoukkojen suorituskyvyistä sekä organisaatiosta. Tietopankin päivitys- ja tiedon tuottamisvastuut jaettaisiin pää-opettajuuksien ja joukko-osastojen osaa-misalueitten kesken. Tulevaisuudessa tietopankissa tulisi voida siirtää myös luokiteltua tietoa.

Maavoimien huollon kehittäminen

Huollon tarkastaja eversti Risto Koso-nen kertoi ajankohtaista maavoimien huoltojärjestelmästä ja majuri Petri Ran-tanen esitteli menneillään olevia huollon kehittämishankkeita. Meneillään olevista huollon kuudesta alakehittämisohjelmas-ta huoltorykmenttihanke on määritel-lyt kenttähuoltoukkojen suorituskykyjä, organisaatioita ja joukon tarvitsemaa materiaalia sekä laatinut kenttähuolto-joukoille toimintaohjeita. Laaditut toi-mintaohjeet ovat tulossa joukkoihin lau-sunnolle, jonka jälkeen yhtenäiset toi-mintatatavat otetaan laajasti käyttöön. Huoltorykmenttihankkeessa hankittavak-si suunniteltua ja jo osin hankittua ma-teriaalia jaetaan kenttähuoltojoukoille ja parannetaan siten niiden suorituskykyä.

Komentajakapteeni Vesa Aalto esitte-li huoltojärjestelmän toimialojen kehit-tämismahdollisuuksia tulevaisuudessa. Esitys painottui huollon tutkimus- ja kehittämisosaston tutkimus- ja tiedon-keruun painopistealueille näkökulmana vaihtoehtoiset tulevaisuudet 2020 luvul-la. Tulevaisuudessa sotaa käydään yhä pienemmillä joukoilla, miehittämättö-millä ja automatisoiduilla välineillä. Osa päätöksenteosta on siirtymässä yhä enenevässä määrin tietojärjestelmien tuottamaan tukeen. Tuki- ja analyysipal-veluissa käytettäneen entistä enemmän siviiliyritysten tuottamia palveluita. Huoltovarmuuteen liittyvien häiriöiden todennäköisyys ja uhka kasvaa. Tuotan-non optimointi yrityksissä, omitussuh-teiden ja ohjausvallan muutokset vaikut-

tavat kansalliseen huoltovarmuuteen. Kansallisesti Itämeren merkitys kasvaa edelleen ja satamien erikoistuminen voi aiheuttaa järjestelyvaran pienene-mistä materiaalin käsittelyn osalta. Tar-ve toimintatapojen yhtenäistämiseen, standardointiin, komponenttien yhteen-sopivuuden lisäämiseen, ristiinkäytettä-vyyteen ja siten elinkaarikustannusten jakamiseen eri toimijoiden kesken kas-vanee. Täydennyksissä kulutuksen automaa-tioseuranta lisääntynee, jolla pyritään re-aaliaikaisemman tilannekuvan tuottami-seen ja siten ennakoivuuteen. Kunnos-sapidossa vaihtolaitetarve kasvanee ja komponenttien vaihtotarve lisääntynee painottuen taistelukentälle. Vianmääri-tys monimutkaistuu ja järjestelmäosaa-minen tullee korostumaan entisestään.

Majuri Petri Rantanen

Majuri MIkael Laine Länsi-Suomen Huolto-rykmentin esikunnasta ja huollon tarkastaja eversti Risto Kosonen keskustelevat huollon johtamisesta.

Huoltotaktiikan seminaariväkeä

30

Kuljetuksissa tultaneen käyttämään enemmän miehittämättömiä ja autono-misia ajoneuvoja. Henkilöstö- ja kalus-totappioiden välttämiseksi suojan tarve kasvaa edelleen. Puolustusvoimien ylilääkäri lääkintäken-raalimajuri Pentti Kuronen esitteli kenttä-lääkinnän tulevaisuutta. Lääkintähuollon tavoitetila on kenttälääkinnän kehittämi-nen palvelus- ja potilasturvallisuus, ym-päristöterveydenhuolto, kansainvälinen toiminta ja lääkintätiedustelu huomioi-den. Kenttälääkinnän kehittämisprojektit

ovat mahdollistaneet lääkäreiden tuomi-sen lähemmäksi taistelukenttää. Lääkäri antaa ensihoitopaikalla ensiavun, aloittaa hoidon ja tarkentaa diagnoosia. Potilaat kuljetetaan kiireellisyysjärjestyksessä en-sihoitoasemalle. Ensihoitoasemalla lää-kärit suorittavat stabiloivat hoitotoimen-piteet, esimerkiksi kiireelliset leikkauk-set, ja valmistelevat potilaat evakuointia varten. Taistelulääkinnän keskeisimmät elementit ovat verenvuodon tyrehdyttä-minen, hengitysteiden aukipitäminen ja nopeat evakuoinnit.

Lääkintäkoulun kurssit ovat ainoita lääkintähuollon joukkotuotantokursseja, joten terveydenhuollon ammattihenki-löstön rekrytointiin, koulutukseen ja si-joittamiseen tulee kiinnittää yhä enem-män huomiota. Hankinnoissa painopiste on etulinjan varustamisessa ja koulutuk-sessa.

Huollon toimialojen kehittämistarpeet nykyisessä huoltojärjestelmässä

Huollon toimialojen kehittämistarpeiden määrittely toteutettiin huoltotaktiikan seminaarin toisena päivänä ryhmätöinä. Ennen ryhmätöitä kukin toimiala piti ly-hyen valmistellun alustuksen joukkotuo-tanto tehtävien toteutuksen havaintojen perusteella. Keskeisimmät kehittämistar-peet liittyivät huollon kenttähuoltojouk-kojen henkilöstömäärän ja ajoneuvojen niukkuuteen, maastoliikkuvuuteen, suo-jaan ja johtamisvälineistöön. Erinomaisesti järjestetyssä huoltotak-tiikan seminaarissa noin 50 osanottajan voimin syntyi vilkasta ja aktiivista kes-kustelua. Tavoitteet saavutettiin ja huol-tojärjestelmää ainakin huoltotaktiikan osalta vietiin taas eteenpäin.

Puolustusvoimien ylilääkäri lääkintäkenraa-limajuri Pentti Kuronen piti mielenkiintoisen esityksen kenttälääkinnän tulevaisuudesta. Neljännen sukupolven kenttälääkintäjärjes-telmässä integraatiosta haetaan lääkintä-huollon suorituskykyä.

Sotilaslääketieteen keskuksesta esikuntapäällikkö Esa-Jussi Nuutila ja operatiivisen toimiston päällikkö majuri Teppo Karhu.

Aiheet askarruttavat

31

Kapteeni Petri Heinäaro Karjalan Prikaatista alusti kunnossapidon kehittämistarpeista joukkotuotantotehtävien kokemusten perusteella. Työryhmä painotti kunnossapidon etupainotteisuutta ja vianmääritystä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Kapteeni Sami Friberg johti lääkintähuollon työryhmää. Kehittämisessä keskeistä on henkeä pelastavat ensiaputaidot, potilaslajittelu ja todellinen evakuointitarve.

Yliluutnantti Jere Perkiökankaan johtama työryhmä käsitteli perusyksikön, joukkueen ja ryhmän huollon järjestelyiden kehittämistä.

32

Kuvat: Marika Terä ja SA-kuvat

Artikkeli perustuu Maavoimien Materiaalilaitoksen edustajana eversti Raimo Petäsnoron pitä-mään juhlapuheeseen Itä-Suo-men Huoltorykmentin toisena vuosipäivänä Kuopiossa. Samalla se on katsaus tärkeään ja pitkä-aikaiseen osaan Suomen maan-puolustuksen toimintaan. Suo-men vanhimman varikon perin-teen juontavat Kuopioon, jonka Suuressa Neulamäessä toiminnat lakkasivat vuoden vaihteessa.

Varikkotoiminta on jatkunut vuodesta 1918 katkeamatta Kuopiossa 91 vuo-den ajan. Päätehtäväalueena on ollut aina jalkaväen aseet ja niihin kuuluvat varusteet. Työyksiköiden nimet, henki-löstövahvuudet ja työmenetelmät ovat vuosien varrella vaihdelleet, samoin kuin sijoituspaikka Kuopion kaupungissa. Viime vuonna tuli kuluneeksi 70 vuot-ta talvisodan alkamisesta. Kuopion Suuren Neulamäen rakentaminen puo-lustusvoimien tarpeisiin käynnistyi so-tiin liittyen. Kuopion Asevarikko toimi 1940-luvulle saakka eri puolilla kaupun-

kia. 1930-luvun loppupuolella sodan uh-kan vahvistuessa Suomen varikoillakin alettiin varautua mahdolliseen sotati-laan. Varikkoja alettiin varustaa. Syksyllä 1938 ammus- ja räjähdysainekomitean esityksestä mm. Kuopioon esitettiin rakennettavaksi tunnelivarastoja. Niitä suunniteltiin käytettävän sodan sytyttyä

ja varastojen tyhjennyttyä sotatarvikete-ollisuuden tarpeisiin. Puolustusministeriö käynnisti tunneli-varastojen rakentamisen Suuren Neula-mäen alueella tekemällä urakkasopimuk-set kesällä 1939. Puolustusministeriö osoitti syksyllä 1941 miljoona markkaa rakennustyön jatkamiseen. Sotatalous-päällikkö myönsi kaksi miljoonaa mark-kaa Neulamäen varikon rakennustöiden loppuun suorittamiseksi ja puolitoista miljoonaa markkaa tunneleiden palo-turvallisuutta lisäävien rakennustöiden suorittamista varten. Perushankintamää-rärahoilla saatettiin loppuun varikon laa-jennustyöt, rakennettiin ammuskuoriva-ja, ruoka- ja peseytymisrakennus ja yksi kahden perheen asuinrakennus sekä si-sustettiin Neulamäen tunnelit. Talvisodan aikana varsinaisen asevari-kon vahvuus nousi 500 henkeen, mutta kaikkiaan työntekijöitä oli noin 1400 va-rikon yhteyteen perustetussa kenttäva-rikkokeskuksessa. Kaikkiaan talvisodan aikana kunnostettiin noin 75 000 kivää-riä m/91, 107 konekivääriä ja jonkin ver-ran muita aseita. Kevättalvella 1945 tyhjennettiin Sor-sasalon varastoalue pääasiallisesti Neu-lamäkeen. Tämän seurauksena ryhdyt-tiin rakentamaan uusia varastoja, mistä voidaan katsoa syntyneen Neulamäen varikkoalue.

Kuopion Asevarikko

33

Asevarikko 1

Puolustusvoimat saatettiin sodan pää-tyttyä rauhan kannalle erittäin nopeasti ja hyvin vaikeissa oloissa. Vuonna 1952 annettiin uusi asetus puolustuslaitok-sesta. Keskusvarikko 6:sta tuli Pääesi-kunnan taisteluvälinepäällikön alainen Asevarikko 1. Kesällä 1963 siirtyi Asekoulu Kuopi-oon. Varikko luovutti Asekoululle ase-huoltolan tilat ja sijoitti asehuoltolan vanhaan puukasarmiin. Huoltola joutui toimimaan vuosikausia rakennuksessa, joka ei täyttänyt silloisia vaatimuksia esimerkiksi työturvallisuusmääräysten osalta. Vuonna 1965 valmistui asevarikolle Suureen Neulamäkeen esikuntaraken-nus, autohalli, ruokala ja kasarmiraken-nus. Asevarikko 1:n päällikkö everstiluut-nantti Pentti Hovilainen esitti huhtikuus-sa 1969, että taisteluvälineosasto ryh-tyisi kiireellisiin toimenpiteisiin varikon Suuressa Neulamäessä sijaitsevien van-hojen luolien peruskorjauksen ja nahka-työhuoneen rakennustöiden aloittami-seksi Kuopion Asevarikon kannalta 1970-lu-vun alku merkitsi lopullista siirtymistä vanhalta kasarmialueelta uusiin olosuh-teisiin Suureen Neulamäkeen. Korjaa-moluolasto sekä puu- ja nahkatyöosas-tojen maanpäälliset rakennukset otettiin käyttöön touko-kesäkuussa 1970. Muut osat siirtyivät uusiin tiloihinsa saman vuoden loppuun mennessä. Vuonna 1983 rakennettiin koiratarhat, terminaalivarasto, koeampumapaikka sekä kaksoisaita. Suureen Neulamäkeen pystytettiin vuonna 1985 kolme teräsra-kenteista varastohallia korvaamaan alu-een vanhoja puurakenteisia varastoja. Asevarikko luovutti vuoden 1997 lop-puun mennessä yli viiden hehtaarin alu-een BioTeknian takaa. Luovutetulla alu-eella oli 13 suhteellisen huonokuntoista varastoa, joissa ollut materiaali siirret-tiin muihin varastoihin. Alueluovutuksen

yhteydessä varikolle rakennettiin kaksi uutta kylmä-kuivavarastoa sekä yksi au-tokatos.

Rakennemuutokset

Rakennemuutosta, siihen liittyvää toi-mintojen lakkauttamista ja uudelleen organisointia on tapahtunut Puolustus-voimissa ennen viime sotia ja ennen kaikkea niiden jälkeen. Myös maavoi-mien huoltoa ja siihen liittyvää varikko-laitosta on muutettu ja supistettu mo-neen kertaan. Puolustusvoimien Mate-riaalilaitosta supistettiin 90 ja 2000 lu-vulla suhteellisen voimakkaasti, jolloin mm Vammalan, Sääksjärven, Oriveden ja Iisalmen Varikot sekä Suojeluvarikko lakkautettiin. Vuoden 2008 alussa toteu-tettiin ehkäpä Suomen Puolustusvoimi-en huoltojärjestelmän rauhanajan suurin muutos, jolloin Maavoimien perustami-seen liittyen muodostettiin Maavoimien Materiaalilaitos, joka sai johtoonsa sa-malla perustetut neljä huoltorykmenttiä ja kolme erillistä laitosta. Pääosa enti-sistä varikoista ja sotilasläänien varas-toalueet organisoitiin huoltorykmenttien alaisuuteen. Kuopion Varikko siirtyi Itä-Suomen Huoltorykmentin alaisuuteen ja varikkoon liitettiin samalla Pohjois-Karja-lan aluevarastot. Maavoimien Materiaalin kunnossapi-totoimintaa tutkittiin useissa eri hank-keissa 2000-luvulla. Kunnossapitotoi-minnan kehittämisajatukset edesaut-toivat huoltorykmenttien perustamista. Puolustusministeriö päätti Maavoimien Materiaalin Kunnossapidon Strategises-ta kumppanuudesta 5.3.2008. Tällä pää-töksellä ns. varikkotason kunnossapito siirrettiin 1.1.2009 Millog Oy:lle. Millog Oy:n suunnitelmiin kuului Kuopion toi-mintojen alasajo ja toisaalle siirto. Va-rikon toiminta olisi lakkautettu myös kumppanuuden vaihtoehtona olleen oman toiminnan kehittämisen osana. – Miksi juuri Kuopion toiminnat lakkautet-tiin? Aseiden kunnossapitokapasiteettia oli tarpeeseen nähden jonkin verran lii-

kaa, sama pätee varastointikapasiteet-tiin. Näin päädyttiin vaiheittain siihen, että kaikki Kuopiossa sijaitsevat varikko-toiminnat lopetetaan kohtuullisen suu-rena rakenteellisena muutoksena. Vaih-toehtoisten muiden pienempien paikka-kuntien toimintojen lakkauttaminen olisi ollut huomattavasti haasteellisempaa. Tuskin se ketään lohduttaa, mutta toi-minnallisia kustannussäästöjä aikaansaa-via rakenteellisia ja alueellisesti yhä ki-peämpiä muutoksia tultaneen tekemään tulevalla vuosikymmenellä puolustusvoi-missa ja myös sen huoltojärjestelmässä todennäköisesti huomattavassa määrin. Kuopion Varikolta siirtyi Millog Oy:n palvelukseen 1.1.2009 lukien 54 henki-löä. Kunnossapidon tehtävistä siirtyivät aseiden kunnossapitotyöt, kunnossapi-don materiaalipalvelu, puu- ja varuste-huoltotyöt sekä myymälätoiminta. Kuopion varastotoimintojen lakkaut-tamisen johdosta Itä-Suomen Huolto-rykmentin Savo-Karjalan Varasto-osasto lakkautettiin ja sen osat yhdistettiin Itä-Suomen Huoltorykmentin Varasto-osas-toon 1.1.2010 lukien. Varasto-osaston Kuopion henkilöstö työllistyi puolustus-voimien muihin yksiköihin yhtä henki-löä lukuun ottamatta. Itä-Suomen Huol-torykmentin Esikunnan kokoonpanoon siirtyi 6 henkilöä ja huoltorykmentin varasto-osastoon 36 työntekijää. Karja-lan Lennostoon siirtyi 24 työntekijää ja lisäksi 4 työntekijää Millogilta. Millog Oy siirsi raskaiden jalkaväki-aseiden kunnossapitotyöt Lievestuoreen yksikköön 1.8.2009 lukien. Samanaikai-sesti siirrettiin varustehuoltotyöt Boval-lius Palvelut Oy:lle Kuopion Likolahteen. Kevyiden jalkaväkiaseiden kunnossa-pitotyöt siirtyivät pääosin Oricopa Oy:n toteutettavaksi 7.9.2009 lukien Suures-sa Neulamäessä. Oricopa Oy:lle siirtyi 10 työntekijää. Suuri Neulamäki on tyhjennetty sota-varustemateriaalista, joka on kohdennet-tu pääosin Itä-Suomen Huoltorykmentin muihin varastoihin. Sotavarustemateri-aalia siirrettiin yli 2500 kuormalavallista sekä 180 hinattavaa laitetta. Huutokau-passa myytiin noin 70 000 euron edes-tä käytöstä poistettua materiaalia. Ka-lusteet ja yleismateriaali on kohdennet-tu puolustusvoimien joukko-osastojen tarpeisiin. Alue ja kiinteistöt luovutetaan omis-tajalleen Senaattikiinteistöille. Reilun 57 hehtaarin alue on kaavavalmistelussa ja sinne on laadittu alustava jatkokäyttö-suunnitelma. Alue tullaan luovuttamaan siviilikäyttöön. Suuren Neulamäen alue sijaitsee Kuopion keskeisellä kaupunki-alueella - kasvuvyöhykkeellä – kytkeyty-neenä Savilahden kampus- ja työpaikka-alueeseen, Neulamäen asuinalueeseen sekä suunnitteilla olevaan Neulaniemen asuinalueeseen. Suomen vanhimman asevarikon pe-rinteitä Kuopioon jää vaalimaan varikon entisten työntekijöiden perustama Kuo-pion Asevarikon kilta.

34

Länsi-Suomen Huoltorykmenttiä sen pe-rustamisesta lähtien johtanut eversti Olli-Matti Salminen siirtyi vuoden vaihteessa Pääesikuntaan logistiikkaosaston apulais-osastopäälliköksi. Huoltorykmentin uutena komentajana aloitti everstiluutnantti Timo Kakkola, joka siirtyi tehtävään vastavuo-roisesti samaiselta logistiikkaosastolta. Komentajat vaihtoivat tehtäviä epä-virallisesti hieman etuajassa joulukuun 16. päivänä, jolloin huoltorykmentti viet-ti vuosipäiväänsä Hämeenlinnassa. Vuosipäiväjuhlassa everstiluutnantti Kakkola sanoi ottavansa huoltorykmen-tin komentajan tehtävän ylpeänä ja iloi-sena vastaan. – Logistiikan ja huollon asema puo-lustusvoimissa on tällä hetkellä vahvem-pi kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Kakkola kiitti eversti Salmista LSHR:n perustamisen johtamisesta ja toiminnan käynnistämisestä. – Olet puolustusvoimien logistiik-kastrategian hengessä luonut tehok-kaan, luotettavan ja joustavan sekä yh-teistoimintakykyisen rykmentin.

Joukkojen luottamus ansaittava joka päivä

Eversti Olli-Matti Salmisen mukaan huol-torykmentin tärkein haaste on tuettavien joukkojen luottamuksen ansaitseminen. – Se on saavutettava joka päivä uu-delleen, sillä olemme juuri niin hyviä kuin viimeinen toimituksemme tai pu-helimessa antamamme vastaus. Salmisen mukaan huoltorykmentti on kaksivuotisen toimintansa aikana onnis-tunut tehtävässään. – Maanvyöry -harjoituksessa viime kesänä toimintaamme testattiin ja huol-tokonseptimme todettiin toimivaksi. Poikkeusolojen suunnitelmamme ovat realistisella tasolla. Hyviä tuloksia ei olisi saavutettu ilman osaavaa ammattitaitoista henkilöstöä. Salmisen mielestä huoltorykmentin hen-kilöstö edustaa parasta A-ryhmää.

Vaatetushuollon kehittäminen vireillä

Timo Kakkola aloittaa komentajana ai-kaisempaa kireämmän taloudellisen pai-neen puristuksessa. – Joudumme toimimaan niukemmin resurssein ja tämä edellyttää toiminto-jen priorisointia. – Myös organisaatioiden kehittäminen jatkuu. Pääesikunta on esittänyt puolus-tusministeriölle, että puolustusvoimien

vaatetushuoltoa kehitetään omaa toi-mintaa kehittämällä. Nyt odotamme mi-nisteriön päätöstä asiaan, kertoi Kakkola tulevista muutoksista.

Suurin huoltorykmentti

Länsi-Suomen Huoltorykmentti aloitti toi-mintansa vuoden 2008 alussa osana maa-voimien organisaatiouudistusta. Neljästä perustetusta huoltorykmentistä LSHR on suurin ja sillä on toimipisteitä 17 paikka-kunnalla. LSHR:n kokoonpanoon kuuluvat esikunta, järjestelmäkeskus ja varasto-osasto sekä Talousvarikko ja sen alaiset Säkylän ja Mikkelin vaatetuskorjaamot. Säästöjen supistama rykmentin vuosibud-jetti on tänä vuonna 52 miljoonaa euroa ja henkilöstövahvuus 483. Rykmentti vastaa Länsi-Suomen Sotilasläänin alueella toimi-vien joukkojen huollon järjestelyistä.

Evl Timo Kakkola Länsi-Suomen Huoltorykmentin komentajaksi

Logistiikan ja huollon asema vahva

Esikuntapäällikkö evl Teemu Ruuskanen luovutti vuosipäiväjuhlassa LSHR:n standaarin komentajan tehtävät jättävälle ev Olli-Matti Salmiselle.

LSHR:n komentajana aloittanut evl Timo Kakkola on palvellut aikaisemmin mm. opet-tajana Maanpuolustuskorkeakoulussa, Pans-sarivarikon päällikkönä sekä vanhempana osastoesiupseerina ja sektorijohtajana Pää-esikunnassa.

Teksti: Antti Kymäläinen Kuvat: LSHR

Länsi-Suomen Huoltorykmentin vuo-sipäivä 16.12. juontaa juurensa ajankoh-taan, jolloin puolustusministeri päätti huoltorykmenttien perustamisesta ja niiden esikuntien sijoittamisesta opera-tiivisten sotilasläänien yhteyteen.

35

Tiistai 25.5.2010

Pääpuhuja logistiikasta, US asevoimien esimerkeillä:

”Concept of Logistics Thinking – logistics strategy and networks” Vice Director George L Topic, The Center for Joint and Strategic Logistics, National Defense University, Washington DC He described his interest for the symposium as follows “ I am especially intrigued by the choice of theme for the conference and your comment about how SCM would ap-ply, as that is precisely where we are looking in the future and how we need to think about logistics. You use the term puzzle – in a similar way I see a network approach as almost an equation, where logistics/SCM is a variable that affects the overall outcome of the effort – or a force multiplier! How deeply, broadly and comprehensively you manage that input significantly increases or restricts the overall output ”.

Keskiviikko 26.5.

Parallel session only for the wartime economy and logistics section

Topic: Research in the field of Logistics – links to Military Logistics 09.00–09.45 ”Opening the second day and Logistics Research in Finnish Defence Forces” Col Olli-Matti Salminen, Officer/J4/DSHQ 10.00–10.45 ”Business logistics” Professor Lauri Ojala, Turku School of Economics 11.00–11.45 ”Mi litary Logistics” Professor Tore Listou, LtCol Vesa Autere, LtCol Per Skoglund 13.00–13.45 ”Humanitarian Logistics and Armed Forces” Capt Tommi Myyryläinen, Professor Gyöngyi Kovacs

SOTATIETEIDEN PÄIVÄT2010

Voima verkostoissa - kestävä palapeli?

Maanpuolustuskorkeakoulu, Santahamina 25. - 26.5.2010

Lisätiedot ja ilmoittautumiset 10.5.2010 mennessä:www.sotatieteidenpaivat.fi (20 €)

0299 530 470

Maanpuolustuskorkeakoulu jaSuomen Sotatieteellinen Seura ry.

14.00–14.45 ”Research in War economics” Com Jukka Anteroinen 15.00–15.45 Conclusion and open discussion Col Olli-Matti Salminen

Aluetoimintaa Etelä-Suomessa 5.5.2010Vuosaaren sataman logistiset ratkaisut

Suosittu huollon teemasarja jatkuu tutustumisella Vuosaaren satamaan keskiviikkona 5.5.2010 kello 15.30. Kokoontumispaikka ilmoitetaan ti-laisuuteen ilmoittautumisen yhteydessä.

Teemasarjan tarkoituksena on pitää jäsenistömme ajan tasalla huollon ja logistiikan nykyvaiheista. Samalla tarjoutuu oiva tilaisuus tutustua mielenkiintoisiin kohteisiin ja tavata toisiamme rennossa huoltomies-hengessä.

Tilaisuus on avoin kaikille yhdistyksen jäsenille, tosin osallistujamäärä on rajoitettu. Paikat jaetaan ilmoittautumisjärjestyksessä.

Ilmoittautuminen 28.4.2010 mennessä Caj Lövegrenille p. 040-5687336 S-posti: caj.lovegre@kolumbus.fi

Tervetuloa mukaan mielenkiintoiseen tapahtumaan!Etelä-Suomen Aluetoimikunta

36

Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja Vääpelikilta ry järjestävät San-tahaminassa 23.–25.4.2010 useis-ta huollon kursseista koostuvan koulutuspaketin. Puolustusvoimien tilaamien Huollon johtajakurssin, Kenttälää-kintäkurssin, Vääpelikurssin ja Ta-louskurssin lisäksi saarella järjes-tetään muillekin kuin reserviläisille

Kurssikokonaisuus huhtikuussa Santahaminassa

Vapaaehtoiset huollon koulutuksen tukena

Juha Parkkonen pitää oppituntia Huollon johtajakurssilla. Parkkonen toimii nyt Pohjolan Liikenteen aluejohtajana pääkaupunkiseudulla. Hän on aiemmin työskennellyt mm. useita vuosia Pääesikunnassa suunnittelemassa reservin koulutusjärjestelmää. Parkkosella on maan-puolustussaralla useita luottamustoimia. Helsingin maanpuolustuspiirin huollon toimialavastaavan tehtävien lisäksi hän toimi pitkään mm. Vääpelikillan puheenjohtajana. Kuva: Heikki Kurkela

Huollon johtajien yhteistyön käytännön harjoittelu on keskeinen osa kurssien sisältöä. Kuvaaja Juha Parkkonen

soveltuva Joukkomuonituskurssi. Puolustusvoimat ovat tilanneet vastaavia kurssikokonaisuuksia jo usean vuoden ajan ja kokemuk-set ovat myönteisiä. Kursseille löytyy motivoituneita reserviläisiä, jotka ovat valmiita uhraamaan vapaa-aikaansa eri-koisosaamisensa tietojen ja taito-jen päivittämiseen.

Helsingin maanpuolustuspiirin huollon toimialavastaava Juha Parkkonen on ru-tinoitunut huollon eri kurssien suunnit-telijana ja kehittäjänä. ”Keväällä toteutettavat kurssit on suunnattu neljälle torjuntapataljoonalle, joita Helsingin aluetoimisto kouluttaa. Huollon johtajakurssin kohderyhmä-nä ovat perusyksiköiden varapäälliköt ja joukkueenjohtajat. Ideana on käydä läpi asioita, joita heidän pitää tietää joukkon-sa huollosta. Vääpeli- ja Johtajakurssin oppilaat tekevät yhdessä huoltosuunni-telmia ja harjoittelevat yhteistyötä aivan kuten tulevat omassa yksikössään te-kemään. Kenttälääkintäkurssi ja Talous-kurssi täydentävät yhteistyön harjoit-telun kokonaisuutta”, kertoo Parkkonen kevään harjoituksesta. Samaan aikaan pidettävä Joukko-muonituskurssi toimii läheisessä yh-teistyössä talouskurssilaisten kanssa. Kurssilaiset saavat harjoitella taitojaan käytännössä. Alueella pidetään saman-aikaisesti neljä lukiolaisten Turvakurssia, joiden oppilaat pääsevät puolestaan pe-rehtymään kenttämuonaan ja ruokailuun hieman tavanomaisesta poikkeavissa oloissa. Suurehko maaliryhmä palvelee Park-kosen mukaan hyvin huollon kurssien koulutustavoitteita: ”Talousryhmä huo-lehtii useamman sadan henkilön muo-nituksen kuljetuksineen ja muonan ja-keluineen. Samalla kurssilaisille tulee kenttämuonituskalusto tutuksi.”

37

Koulutukseen voi hakeutua omatoimisesti

Puolustusvoimien tilaamaan kurssipa-kettiin osallistuu suunnitelmien mukaan noin sata henkilöä kouluttajat mukaan lukien. Kurssilaisille lähetetään kutsut vapaaehtoiseen harjoitukseen puolus-tusvoimien toimesta. Muita sotilaallisia valmiuksia palveleville kursseille voi itse hakeutua, eikä muukaan koulutus ole poissuljettu. ”Jos puolustusvoimien tilaamien kurs-sien sisältö tuntuu palvelevan omaa so-dan ajan tehtävää, niin kannattaa ottaa yhteyttä omaan aluetoimistoon, vaikkei olisikaan sijoitettu nyt harjoitettavien pataljoonien henkilöstöön. Uskoakseni koulutukseen osallistuminen on järjes-teltävissä” neuvoo Parkkonen.

Kurssien kehitykseen panostetaan

Puolustusvoimat joutui useana vuotena tinkimään reservin koulutustavoitteista niukkojen määrärahojen vuoksi. Reser-villä on kuitenkin selkeä tarve saada oman aselajin täydennyskoulutusta.

Vapaaehtoiset kurssit ovat osaltaan paikanneet ”koulutusnälkää”, mutta taustalla on oltava puolustusvoimien määrittelemät tarpeet ja kriteerit. ”Tilaajan eli puolustusvoimien on voi-tava luottaa siihen, että kurssit tuottavat sellaista osaamista, jota puolustusvoi-mat tarvitsevat” toteaa Parkkonen. Tulevaisuuden tavoitteena on laajen-taa kurssien tarjontaa ja sisältöä. Huol-lon organisaatiomuutokset ovat sinänsä haasteellisia, eikä huollon osaajia reser-vissä pidä jättää vain vanhojen oppien varaan. Parkkonen tähyääkin luottavaisesti Lahden suuntaan: ”Helsingissä on kes-kitytty huollon osalta perusyksikkötason koulutukseen, luonnollisena kehyksenä pataljoonan toiminta. Myös vapaaehtoisella puolella on halu siirtyä seuraamaan puolustusvoimien järjestelmää, eli Päijät-Hämeen alueelle pyritään keskittämään toimiva huollon koulutuksen kehittämispiiri. Ajatuksena on toteuttaa Hämeen Rykmenttiin tu-keutuen esimerkiksi huoltokomppanian ja sen osien harjoituksia.”

Haastattelu: Hans GabrielssonKuvat: Juha Parkkonen

Esimerkkejä huollon koulutuksesta vuonna 2010

Huollon johtajakurssi (0400 10 1100823) Helsinki 23.4.2009Vääpelikurssi (0400 10 11006) Helsinki 23.4.2009Kenttälääkintäkurssi (0400 10 11005) Helsinki 23.4.2010Joukkomuonituskurssi (0400 10 13012) Helsinki 23.4.2010Huollon kurssi Satakunnan Lennosto (1100 10 12005) Pirkanmaa 23.4.2010 Huollon kurssi Hallin Varuskunta (1100 10 12009) Keski-Suomi 14.5.2010 Huollon erillinen kurssi Panssariprikaati (1100 10 12011) Kanta-Häme 11.6.2010 Kenttähuoltojärjestelmään tutustuminen, (011012022) Päijät-Häme 15.9.2010Huollon kurssi Hallin Varuskunta (1100 10 12025) Keski-Suomi 17.9.2010Yksikön vääpelin jatkokurssi (0601 10 12054) Keski-Pohjanmaa 17.9.2010Huollon kurssi Satakunnan Lennosto (1100 10 12018) Pirkanmaa 24.9.2010Komppanian huolto (0400 10 12055) Helsinki 1.10.2010Kenttämuonituskurssi (0609 10 12063) Keski-Pohjanmaa 14.10.2010Vääpelikurssi (0300 10 12033) Etelä-Pohjanmaa 27.11.2010

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.mpky.fiHuollon koulutuksesta saa lisätietoja myös sivuilta www.reservilaisliitto.fi/vaapelikilta

Muistathankevätkokouksen!

Kurssien kouluttajina käytetään puolustus-voimien akreditoimia reserviläisiä, jotka ovat usein alan ammattilaisia. Kuvassa on Suomen Keittiömestarit ry:n entinen puheenjohtaja Jaakko Nuutila kenttäkeittimen äärellä.

Kenttälääkinnän kursseihin liittyy soveltava osuus, jossa maskeeratut potilaat lisäävät tilanteen todentuntua.Kuvaaja Juha Parkkonen

38

Suomen Sotaveteraanien Viron yhdis-tyksen, eri maanpuolustusjärjestöjen ja suomalaisten kutsuvieraiden joukko ko-koontui helmikuussa Paldiskiin kunnioit-tamaan Suomessa Jatkosodassa palvel-leiden virolaisten vapaaehtoisten oman rykmentin perustamisen vuosipäivää. Tilaisuus alkoi kenttähartaudella ja seppeleiden laskulla Suomen-poikien kotimaahan paluun kunniaksi pystytetyl-lä muistopaadella. Lippulinnasta vastasi paikalliset suo-jeluskuntaosastot ja I Jalkaväkiprikaati asetti joukkueellisen varusmiehiä kun-niavartioon paaden ympärille. Päivän ohjelma jatkui tutustumisella Paldiskin varuskuntaan sekä nykyisin siellä käytössä olevaan kalustoon. Mu-kana olleet viisi huoltoveljeä totesivat prikaatin olevan kaikin puolin erinomai-sessa kunnossa.

I Jalkaväkiprikaati isäntänäJR 200:n perustamisen vuosipäivää juhlistettiin arvokkaasti

Juhlapäivänä perinteisesti pidettävän seminaarin pääanti oli tällä kertaa suun-nattu salin täyteiselle joukolle nuoria vi-rolaisia varusmiehiä. Suomen Sotaveteraanien Viron yhdis-tyksen puheenjohtaja Uno Järvela ker-toi omassa esityksessään tiivistelmän JR 200:n vaiheista ja motiiveista, jotka saivat aikanaan rykmentissä palvelleet miehet lähtemään kohti tuntematonta. Historioitsijat Mati Õun ja Henn Põl-luaas perehtyivät esityksissään syihin, jotka johtivat nuoret virolaiset sodassa eri puolille rintamaa, sekä Viron rinta-man merkitykseen sodan kokonaisuutta ajatellen. Prikaatin komentaja, everstiluutnant-ti Raivo Tamm esitti tervehdyksessään veteraaneille parhaat kiitokset Viron puolesta annetuista uhrauksista sekä nyt veteraaniperinnön siirtämisestä nuo-

JR 200:n veteraanit Villem Ahas ja Uno Järvela laskevat seppeleen muistopaadelle. Heidän sotataipaleensa johti Karjalan Kannaksen torjun-tataisteluista Paldiskin kautta Tarton rintamalle.

Teksti ja kuva: Hans Gabrielsson

remmille. Hän muistutti myös kuulijoita esimerkin tärkeydestä virolaisille nuorille sotilaille, jotka ovat puolestaan pitäneet yllä virolaista sotilaskunniaa Irakin ja Af-ganistanin sotatoimialueilla. Tilaisuutta isännöineet everstiluutnant-ti Tamm ja prikaatin esikuntapäällikkö, majuri Margus Rebane vakuuttivat JR 200:n perinnepäivän jatkuvan myös tu-levaisuudessa. Onhan heillä molemmilla sotilaskoulu-tuksen kautta vankat siteet Suomeen ja arvostus kohdallaan Suomessa sodassa palvelleita veteraaneja kohtaan.

selvä merkki

säästöstäselvää merkki ä

VERTAA JA VALITSE

Maitoa SuomestaKotimainen maito ja maitotaloustuotteet ovat meille

kaikille tärkeitä. Pirkka maitojen alkuperä on suomalaisilla

maatiloilla ja ne pakataan suomalaisissa meijereissä.

Pirkka maidot ovat samaa tutkittua ja turvallista laatua

kuin kaikki muutkin yli 1700 Pirkka-tuotetta.

40

HuoltoupseeriPL 515701 Lahti

Farmos Oy, Tengströminkatu 6, PL 157, 20101 Turku, puh. 010 430 7110 www.farmos.fi

Puhtaus on meille iso asia.

Suomalaista puhtautta jo vuodesta 1953

Pesulat Keittiöhygienia Ammattisiivous Teollisuuspesu Henkilöhygienia

Farmos tuotteet mukana puolustusvoimien huollon eri sektoreilla

Farmos Oy on johtava suomalainen pesu-, puhdistus- ja hygienia-tuotteiden sekä teollisuuskemikaalien valmistaja ja markkinoija. Palve-lemme asiakkaitamme kaikilla korkeaa hygienia- ja puhtaustasoa vaa-tivilla toimialoilla.

Vuonna 1953 perustettu Farmos edustaa pohjoismaista asiantuntemusta ja edelläkävijyyttä. Autamme asiakkaitamme luomaan puhtautta tehok-kaasti, taloudellisesti ja turvallisesti.

Huoltoupseeri - Farmos-ilmoitus_A4_2-2010.indd 1 23.2.2010 15:10:46