helsingin yleiskaava 2002 maankäytön kehityskuva 14.6 · 6 yleiskaava 2002, maankäytön...

Yleiskaava 2002, maankäytön kehityskuva, keskusteluaineisto 14.6.2001 1

Helsingin Yleiskaava 2002Maankäytön kehityskuva 14.6.2001

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastoyleissuunnitteluyksikkö, yleiskaavatoimisto, 14.6.2001

Liite virastopäällikön asiaan 4 /Kslk 14.6.2001

2 Yleiskaava 2002, maankäytön kehityskuva, keskusteluaineisto 14.6.2001

Tekijät:

Yleiskaavatoimisto:Douglas Gordon, Pirjo Heinonen, Pertti Kare,Kaarin Kaunisto, Markku Lahti, Mikko Marttila, Jan Olin, Tapio Oukari,Ilmari Tawaststjerna, Satu Tiitola, Jussi Vuorinen

Liikennesuunnitteluosasto:Paavo Vuonokari, Jorma Kaihlanen

Kaavoitusosasto:Matti Eronen, Riitta Salastie


Sisällysluettelo

Johdanto........................................................................................................ 5

Osa 1: KehityskuvaJussi Vuorinen, Tapio Oukari, Satu Tiitola, Markku Lahti

Seudulliset painotukset kehityskuvan lähtökohtana ................................... 7Aikaperspektiivi ............................................................................................ 9Minkälainen Helsinki? ............................................................................... 10Kaupunkien kansainvälinen kilpailu......................................................... 12Kaupungin kasvu ........................................................................................ 14Asuntotuotanto............................................................................................ 15Seudun rakenne .......................................................................................... 17Keskustaa tukeva rakentaminen ................................................................ 19Merellinen Helsinki .................................................................................... 20Urbaani ympäristö ...................................................................................... 21Keskustan roolit .......................................................................................... 22Osaaminen ja kaupunkikehitys .................................................................. 29Tietoyhteiskuntakehityksen vaikutukset kaupunkiympäristöön ............... 30Helsinki informaatio- ja kommunikaatioteknologian (ICT) kaupunkina 34

Osa 2: KaupunkirakennePertti Kare, Paavo Vuonokari

Helsinki on seudun pääkaupunki .............................................................. 37Kaupunginosat ovat tasaveroisia ............................................................... 40Energian ja ajankäyttö sekä tiivistyvä kaupunkirakenne ......................... 40Joukkoliikenne ja raiteet ovat kaupunkirakenteen kehittämisen selkäran-

ka ............................................................................................................ 42Kevyt liikenne ja joukkoliikenne ovat ydinasioita, kaupunkirakenne tukee

niiden käyttöä ......................................................................................... 44Päätieverkon kehittäminen kasvun olosuhteissa ...................................... 46Kaupunkirakenne tasapainoon idässä - laajenemismahdollisuuksia

kaakossa ................................................................................................. 48Mellunmäen metron jatkaminen itään avaa uusia asuntovaihtoehtoja .. 50Kaupunkirakenteen kehittämisen painopisteitä ........................................ 52Toimitila-alueiden rooli monipuolistuu, keskusta laajenee ...................... 54Virikkeinen ja elävä kaupunkiympäristö on Helsingin voima ................. 56Kaupunkirakenne tiivistyy kaupunginosien ominaispiirteet säilyttäen ... 57


Osa 3: Toimitilat ja logistiikkaTapio Oukari, Jorma Kaihlanen

Työpaikat ja toimitilat ................................................................................. 59Työpaikkakehityksestä ........................................................................ 59Kuntien välinen kilpailu ja toimitilatarjonta ..................................... 59Helsingin elinkeinotoiminnan kehittäminen .................................... 60Toimitilojen sijainnista Helsingissä ................................................... 62Helsingin työssäkäyntialueen kasvu .................................................. 64

Logistiikan kehittäminen............................................................................ 66Yleistä .................................................................................................. 66Helsingin seudun kansainvälinen logistinen asema ......................... 66Kaupunkilogistiikka ........................................................................... 66Logistiikkakylä .................................................................................... 67Verkkokauppa ..................................................................................... 69

Osa 4: Viheralueet ja rakennuskulttuuriMatti Eronen, Riitta Salastie

Viheralueet ja kaupunkiluonto .................................................................. 70Kaupunkirakenne ja viheralueet ....................................................... 70Tarkastelunäkökulmat ja tavoitteet .................................................... 71Kaupunginosapuistot ja kaupunkirakenteen tiivistäminen .............. 72Helsingin Keskuspuisto ja Keskustapuisto ........................................ 72Helsinkipuisto ..................................................................................... 73Arvokkaat luonnonalueet ................................................................... 73

Rakennuskulttuuri ja rakennetun ympäristön suojelu ............................. 74

Liite: Väestön kehityspiirteitä ja ennusteitaTapio Oukari


Johdanto

Kaupungin tulevaisuus koostuu varsin erilaisista asioista, osin kylmistäfaktoista, osin arvaamattomista kehityskuluista mutta paljolti myös tahdosta.Lyhyemmällä ja pitemmälläkin tähtäyksellä meillä on mahdollisuus päättäämuutoksista, käynnistää niiden toteuttaminen tai ryhtyä muutoin valmisteluihin,jotka mahdollistavat halutun tulevaisuuden.

Yleiskaava on yksi tärkeimmistä välineistä, joilla kaupunki voi tehdä tu-levaisuuttaan. Siinä yhdistyvät välttämättömäy tosiasiat. Siinä varaudutaan ar-vaamattomaan tulevaisuuteen. Siinä rakennetaan vahva näkemys siitä, mitätulevaisuudelta halutaan.

Kehityskuva ei ole matemaattinen yhtälö, vaan keskustelun paikka. Taus-talla on yleiskaavan 2002 valmistelu, josta käytyä keskustelua on laajalti ra-portoitu. Myös tämä kehityskuva on nähtävä yleiskaavan valmisteluun liitty-vänä keskustelupuheenvuorona. Nyt haetaan mahdollisuuksia ja potentiaalejaHelsingin yleiskaavalle.

Lähtökohtia ja suuntaviivoja yleiskaavatyölle on valtioneuvoston30.11.2000 hyväksymissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa. Uu-denmaan liitto on valmistellut maakuntasuunnitelmaa ja maakuntakaavaa kos-kevia tavoitteita, joilla on vaikutusta yleiskaavoitukseen. Ytv on laatinut visi-on 2025.

Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupunginjohtajien ja Sipoonkunnanjohtajan toimeksiannosta on laadittu keskustelun pohjaksi kuntien yh-teinen maankäytön kehityskuva, joka osaltaan otetaan huomioon Helsinginyleiskaavatyössä.

Helsingin yleiskaavoitukseen on viime vuosikymmenen alusta alkaen kuu-lunut kehityskuvan laadinta. Siinä etsitään tulevaisuuden strategioita ja pitkäntähtäyksen kehittämissuuntia. Samalla se on eräänlainen tulkinta maailmastaja yhteiskunnasta kaavoituksen näkökulmasta.

Vuoden 1992 kehityskuva laadittiin tilanteessa, jossa Berliinin muuri olikaatunut ja Neuvostoliitto oli hajoamassa. Samalla oltiin astumassa korkea-suhdannetta seuranneeseen lamaan. Kehityskuvassa esitettiin strategisia kan-nanottoja yhdeksästä teema-alueesta.

Vuoden 1995 kehityskuva, johon ei liittynyt varsinaista yleiskaavaa, laa-dittiin aikana, jolloin valmistauduttiin Euroopan unionin jäsenyyteen. Lamanjäljiltä kaupungin työttömyys oli huippulukemissa. Kehityskuvassa keskityt-


tiin neljään aiheeseen, jotka olivat osaaminen, ympäristö, kulttuuri ja kansain-välisyys.

Tämän ajankohdan merkittävimmät ilmiöt liittyvät tietoyhteiskuntaan jaglobalisaatioon. Vaikka oman ajan ilmiöiden tärkeyttä ja vaikutuksia on vai-kea havaita, on molemmilla varmasti vaikutuksia sekä kaupungin rooliin ettäkaupunkirakenteeseen.

Maankäytön kehityskuva 2001 jakaantuu neljään osaan. Aluksi käsitel-lään laaja-alaisia kysymyksiä, kuten kaupunkia ajassa, kansainvälisessä jaseudullisessa ympäristössä sekä kaupungin erityspiirteitä, merellisyyttä,kaupunkimaisuutta, keskustan rooleja ja tietoyhteiskunnan merkitystä kaupun-gille.

Toisessa osassa käsitellään kaupunkirakenteen ominaisuuksia suunnitte-lun näkökulmasta painottaen erityisesti kaupunkirakenteen ja energian kulu-tuksen suhteita, eri liikennemuotojen merkitystä, kaupungin itäisten osien ase-maa ja kaupungin tasapainoista kehittämistä sekä toimitila-alueiden monipuo-lisuutta ja elävää kaupunkiympäristöä.

Kolmannessa osassa käsitellään elinkeinotoimintojen edellytyksiä,työpaikkakehitystä ja toimitilatarjontaa, toimitilojen sijaintikysymyksiä ja myösseudun työssäkäyntialueen kasvua. Logistiikalla on tulevaisuudessa entistätärkeämpi rooli, ja tietotekniikan kehitys tuo oman lisänsä jakelun ja kaupantulevaisuuteen.

Neljäs osa koskettelee virkistysalueita ja kaupunkiluontoa mutta myösarvokkaita luontoalueita ja niiden suojelua. Rakennuskulttuuri ja rakennetunympäristön suojelu ovat niin ikään tärkeitä lähtökohtia erityisesti kaupungis-sa, jonka rakennusperintö on verrattain nuori.

Kaupunki elää muutoksen virrassa, jossa paikalleen jääminen merkitseetaantumista tai tuhoutumista. Jos pääkaupunkia ei kehitetä, se heijastuu hai-tallisesti koko maahan. Mitkä ovat ne keinot, joilla tulevaisuudessa pärjätään?Mikä on se suomalaisen urbanismin muoto, joka on kansainvälisesti kilpailu-kykyinen? Mikä on Helsingin paikallinen vahvuus tässä kilpailussa?


Seudulliset painotuksetkehityskuvan lähtökohtana

Seudullisessa maankäytönkehityskuvassa esitettiin melkoyleisluonteisia painotuksia. Kunniitä tarkennetaan Helsingin yleis-kaavaa 2002 varten, vaaditaan tar-kempaa tulkintaa ja tavoitteidenkonkretisointia.

Vahva metropoli tarkoittaasitä, että Helsinki on tai pyrkii ole-maan kansainvälisessä vertailus-sa kilpailukykyinen kaupunkiomassa kokoluokassaan ja ylei-semminkin. Tämä nähdäänkansallisenakin etuna. Suomentalouden kannalta keskeiset toimialat tarvitsevat toimintaympäristökseen mah-dollisimman suuren ja voimakkaan väestökeskittymän, joka tarjoaa asukkail-le ja yrityksille suurkaupungin edut. Jos tällaista ei ole kotimaassa, se haetaankauempaa. Samalla menetetään mahdollisuudet hyvinvoinnin leviämiseenmuualle maahan.

Kansainvälisen maineen hyödyntäminen lähtee siitä, että maine on nythyvä, ja hyvä maine on erinomainen suositus ja kasvupohja yritystoiminnalle,investoinneille ja huippuosaamiselle. Kaupunki on nyt entistä tunnetumpi ai-nakin eurooppalaisittain. Tähän on vaikuttanut Suomen näkyvä ja menestyk-sekäs toiminta Euroopan Unionissa. Kansainvälisesti siihen on vaikuttanutsuomalaisten teknologiayritysten menestys. Monissa kilpailukykyä jakehittymisedellytyksiä koskevissa kansainvälisissä vertailuissa Helsinki onnoussut kokoluokkaansa ylemmäksi ja saavuttanut hämmästyttäviä sijoituk-sia. Kaupungissa on näyttäviä rakennushankkeita ja maankäyttövisioita.

Kun kasvu nähdään voimavarana, täytyy olla tietoinen siihen liittyvistäongelmista. Helsinki on viime vuosikymmenet ollut Euroopan nopeimminkasvavia kaupunkiseutuja. Kaupungissa on rakennettu asuntoja, vaikkei riit-tävästi, niin melko vakaasti ja enemmän kuin monissa kilpailevissa kaupun-geissa. Kasvu tuo paikkakunnalle uutta toimeliasta väkeä ja uusia ajatuksia.Se pitää väestöpohjan nuorekkaana ja suurempi väestöpohja vahvistaa kau-pungin painoarvoa suhteessa muihin.Suurkaupungin henkinen ilmapiiri tukeeluovuutta ja kilpailukykyä.

Osa 1: Kehityskuva


Helsinki tarjoaa ainoana paikkakuntana Suomessa koko asteikon asumis-muotoja sijainnin, talotyypin, koon, hallintamuodon ja kulkuyhteyksien suh-teen. Kaupunkiin muuttajalla on omat toiveensa, mutta vaatimustaso varmaan-kin lisääntyy sen jälkeen kun paikkakunnalle on asetuttu. Jotta kaupunki voisisäilyttää kilpailukykynsä asukkaidensa toiveiden täyttymyksenä, on sen tar-jottava houkuttelevia vaihtoehtoja erilaisille asumistoiveille. Erityisesti onhuolehdittava siitä, että urbaanit asumismuodot, jotka ovat metropolialueenerikoisuus, ovat kilpailukykyisiä.

Metropoli on yhteiskunnan kaikenlaisen toiminnan keskittymä. Vaikkahuomio useimmin kiintyy niin sanottuun huipputekniikkaan, on metropolikaikenlaisen muun elinkeinotoiminnan keskittymä. Huipputekniikka ei elä yk-sinään. Sekin vaatii yhteyksiä tavanomaisempiin elinkeinoihin ja ennen muu-ta kehittyneeseen palvelu- ja kulttuuritarjontaan. �Talented mind has a body�,niin kuin Saskia Sassen sanoi joulukuussa Finlandia-talossa. On myös niin,että emme voi tietää, mitkä toimialat ovat tulevaisuuden menestyksen perus-tana. Vain monipuolinen mahdollisuuksien kirjo antaa jonkinlaisen vakuudenjatkuvuudesta.

Kaupunkiin ei muuteta pelkästään työn perässä, vaan myös kaupunginilmapiirin houkuttelemana. Kaupungin moninaisten mahdollisuuksien joukostahaetaan haasteita, joita pienellä paikkakunnalla ei ole. Halutaan myös irtautuaympäristöstä, jossa ihmiset, ajatukset ja asenteet ovat käyneet liiankin tutuik-si. Halutaan suurkaupungin vilinään, sen monikerroksiseen ja -kulttuuriseenmaailmaan ja sinne, missä uudet ajatukset kohtaavat.

Kasvaessaan kaupunki laajenee. Se peittää alleen vanhoja keskuksia jasynnyttää uusia. Yritykset ja asukkaat sitoutuvat enemmän tai vähemmän uu-siin ympäristöihin. Suurkaupungin keskusrakenne ei ole hierarkkinen. Sen osillaon erilaisia ominaisuuksia ja ne yhdessä luovat suurkaupunkikokonaisuuden.Keskusta on keskusta, mutta muut paikat eivät ole toistensa kerrannaisia. Netäydentävät parhaassa tapauksessa keskustan toimitilojen kirjoa kukin omallaerityisellä tavallaan. Hyvä ulkomainen esimerkki on Tenstan taidegalleria Tuk-holmassa. Se toimii syrjäisen lähiön ostoskeskuksen kellarissa ja kilpailee me-nestyksellä Tukholman modernin taiteen museon kanssa maan johtavan nyky-taiteen keskuksen asemasta.


Aikaperspektiivi

Yleiskaavoitus on keskuste-lua kaupungin tulevaisuudesta.Mutta tulevaisuus ei ole miten-kään yksiselitteinen käsite. Onasioita, jotka ovat jo päätettyjä jajoiden sen takia oletetaan muut-tuvan todellisuudeksi nähtävissäolevassa tulevaisuudessa. Onmyös asioita, joita vasta mietitäänja joiden toteutumisesta lähitule-vaisuudessa tai myöhemminkäänei ole minkäänlaista varmuutta.

Tulevaisuudella ei normaa-listi ole kovin suurta painoarvoanykyhetken ongelmiin verrattuna,mutta nykyhetken ongelmat kyllätoisinaan johtuvat siitä, että aikoi-naan ei ole oikealla tavalla tai riit-tävästi varauduttu tulevaisuuteen.Yleiskaavoituksessa kuitenkinpaitsi varaudutaan tulevaisuuteenmyös luodaan kaupungin tulevai-suutta.

Yleiskaavassa 2002 sovelletaan neliportaista tulevaisuusluokittelua.

Taloussuunnittelu-ulottuvuus 3-5 vTaloussuunnittelu kattaa ajan nykyhetkestä kolmen - viiden vuoden pää-

hän. Se on kunnallisessa päätöksenteossa tärkeä, koska sillä ulottuvuudellapäätetään resurssien suuntaamisesta. Siihen kuuluvat muun muassa talousar-vio, taloussuunnitelma ja asunto-ohjelma.

Suurten hankkeiden ulottuvuus 10-15 vSuurten hankkeiden aikatähtäys on kymmenen - viisitoista vuotta. Se on

aikaväli, joka tarvitaan sellaisten suurempien infrastruktuuri-investointien suun-nitteluun ja toteuttamiseen, joista jo muutoin vallitsee kohtalainen yksimieli-syys.

��

��

��

��

��

��

��

��


Kaupunkirakenneulottuvuus 20-30 vKaupunkirakenne on monimutkainen ja hitaasti muuttuva kokonaisuus.

Suurempien muutosten suunnittelussa on syytä varautua kahden - kolmenkym-menen vuoden aikaperspektiiviin. Tämä on ehkä tyypillisin yleiskaavan toi-minta-alue.

Visioulottuvuus 30-50 vYleiskaavalta on odotettu myös yli kolmenkymmenen vuoden perspek-

tiiviä. On monia kaupungin kehittämisen kannalta hyödyllisiä hankkeita, joil-la ei ole toteuttamisedellytyksiä nykyisillä taloudellisilla näkymillä. Teknolo-gian kehitys on kuitenkin nopeaa, ja visiot voivat tulla ajankohtaisiksi luultuaaikaisemmin.

UtopiatEdellä mainittujen ulkopuolelle jää vielä näyttäviäkin ehdotuksia, joita ei

kuitenkaan tässä yleiskaavatyössä ole aiheellista käsitellä.

Minkälainen Helsinki?

Keskeinen kysymys yleis-kaavan laadinnassa on, minkälai-nen kaupunki Helsinki on nyt jamillainen se haluaa olla tulevai-suudessa. Erityisesti on nähtäväriittävän pitkälle tulevaisuuteen.Lyhyellä tähtäyksellä kaupunki onmikä on ja jatkaa entiseen malliin,ainakin jonkin aikaa.

Onko Helsinki suur-kaupunki tai haluaako se tullasuurkaupungiksi? Edellytyksiänäyttäisi ainakin olevan. Helsinkion yksi Euroopan nopeimmin kas-

vavia kaupunkeja, ollut jo pitkään. Helsinki on myös eturivin kaupunki tieto-teknisessä osaamisessa ainakin Euroopan mittakaavassa ja kilpailee menes-tyksellä Tukholman kanssa.

Menestys ei tule ilmaiseksi, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Menestystäseuraa kaupungin kasvu, joka monesti on nähty pikemminkin vitsauksena kuinsiunauksena. Kasvu tuo kustannuksia ja rakentamispaineita. Se tuo kuitenkinmyös taloudellista toimeliaisuutta, uusia ajatuksia ja elinvoimaa.

N�P�

W


Onko Helsinki ehkä idyllinen maakuntakaupunki ja haluaa mielui-ten sellaisena pysyäkin? Kansainvälinen maine ei juurikaan tuo hohtoa ta-vallisen kaupunkilaisen elämään. Helsinki näyttäytyy monin paikoin hyvältäja valmiilta kaupungilta, joka voi vain mennä pilalle enemmästä rakentami-sesta. Kaupunkilaisten kannalta olisi parempi, jos nyt vain kunnostettaisiinpuistot ja säästetään se mikä vielä on säästettävissä.

Kasvu tulisi suunnata muualle seudulle tai mieluiten pysäyttää jolähtöpaikkakunnille. Kaikkien työpaikkojenkaan ei tarvitse olla Helsingissä,ja onhan etätyökin keksitty.

Tämä on melko lailla keskeinen kysymyksenasettelu, joka on tullut esiinmuun muassa kansalaiskeskustelussa. Kun puhutaan kaupungin tulevaisuu-desta, on hyvä tietää kumpaa tavoitellaan. Ilman sitä ei strategiaa voida määri-tellä. Tuhannet yksittäiset ratkaisut vaikuttavat siihen mihin lopulta joudu-taan. Jos suunta ei ole selvillä, todennäköisyys johtaa siihen, että ei päädytämihinkään.

Yleiskaavan lähtökohtana on, että Helsinki on eurooppalainen met-ropoli ja kehittyvä suurkaupunki.

Tämä vastaa kuntien yhteisen maankäytön kehityskuvan tavoitteita. Seu-raavaksi pitääkin määritellä minkälaisella strategialla kilpailuun lähdetään.Suurkaupungiksi ei tulla eikä sellaisena pysytä ilman kilpailua. Kilpailukeinojenskaala on moninainen.

Kaupunkien tyypittelystä ja nimitysten oikeutuksesta voidaan olla montamieltä. Kysymys on lopulta mielikuvasta, jonka pohjalta toimitaan. Kehitys-kuvan valmistelussa on puhuttu myös jaottelusta Super City, Network City,Garden City, joista ensimmäinen viittaa elinkeinotoimintojen näkyvästi hallit-semaan kaupunkiin ja jälkimmäinen viihtyisään asuntoidylliin. Keskimmäi-nen taas edustaisi kaupunkia, jonka tunnusmerkki on sujuva toiminnallisuus.Nämä tunnuspiirteet voivat tietysti esiintyä samanaikaisestikin.


Kaupunkien kansainvälinen kilpailu

Kaupungit ovat aina kilpail-leet keskenään vallasta ja hyvin-voinnista. Joinakin aikoina kilpai-lu on saanut hyvin konkreettisiailmentymiä ja ollut aktiivisen po-litiikan kohteena. Toisinaan kau-punkien keskinäiset suhteet ovathiljaa muuttuneet ikään kuin omiaaikojaan ilman minkään tahon tie-toista panostusta.

Nykyisin ollaan yleisesti sitämieltä, että kaupunkien merkityson kasvanut maailmantaloudessaja niiden välinen kilpailu koven-tunut. Tähän on vaikuttanut toi-saalta talouden globalisoituminen

ja Suomen osalta erityisesti Euroopan taloudellinen yhdentyminen.

Kaupungeille on tullut erilaisia rooleja ja ne kilpailevat tavallaan eri sar-joissa. Suuret maailmankaupungit ovat ottaneet selkeän johtoaseman paikkoina,joista käsin maailmantaloutta ohjaillaan. Muut etsivät paikkaansa ja tavoitte-levat erilaisia kilpailuetuja ja sitä kautta hyvinvointia.

Helsingin kilpailuasema on nykyisin kohtalaisen hyvä. Kaupunki on kas-vava metropoli. Se on aikaisempaa tunnetumpi sekä politiikan, teknologianettä kulttuurin aloilla. Euroopan talousmaantieteelliset muutokset ovat suosineetHelsinkiä. Itämeren alueen lisääntynyt taloudellinen merkitys ja niin sanottupohjoinen ulottuvuus ovat muuttaneet Helsingin sijainnin aikaisempaakeskeisemmäksi. Vuorovaikutus naapurimaiden kaupunkien, ennen muutaTallinnan, mutta myös Tukholman ja Pietarin kanssa on vahvasti lisääntynyt.

Pyrkimys eurooppalaiseksi suurkaupungiksi merkitsee kilpailuasetelmaalukuisten muiden kaupunkien joukossa. Aivan yksinkertaista strategiaa ei voi-da määritellä, mutta siinä pitäisi olla ainakin seuraavia elementtejä:

Korkeatasoiset kansainväliset yhteydet ja logistinen osaaminen.Helsinki-Vantaan lentoasema, Vuosaaren satama ja E 18 liikennekäytävä

muodostavat yhdessä poikkeuksellisen edullisen logistisen kokonaisuuden, jokaon eurooppalaisittain kilpailukykyinen, ja voi jossain määrin kompensoida Suo-men muuta Eurooppaa korkeampia kuljetuskustannuksia.


Tietotekninen etumatka.Varmistetaan opetukselle, tutkimukselle, tuotekehitykselle ja yritys-

toiminnalle parhaat mahdolliset kaavalliset edellytykset, riittävä tilatarjonta jaasianmukaiset liikenneyhteydet, ennen muuta joukkoliikenneyhteydet.

Edellytykset sisältö-tuotannolle, kulttuuriteollisuu-delle ja muille toimialoille.

Helsingin keskusta ja kanta-kaupunki muodostavat Suomenainoan todella urbaanin ympäris-tön, joka tarjoaa kasvualustan ti-heätä vuorovaikutusta edellyt-täville uuden talouden toimijoilleja uusille toimialoille.

Kaupungin koko on kilpailu-tekijä, johon on varsin rajallisestimahdollisuuksia vaikuttaa. Hel-singissä se merkitsee lähinnä par-haillaan jatkuvan muuttoliikkeen hyväksymistä ja valmiuksien luomista jat-kuvan kasvun vastaanottamiseen. Vaikka kasvu on suhteellisesti ottaen no-peata, kasvavat Helsingin tärkeimmät kilpailijat Pohjoismaissa lähes samaantahtiin.

Väestöpohjaa voidaan vahvistaa liikenneyhteyksiä kehittämällä niin kuinon tehty Kööpenhaminassa ja Malmössä, jossa uusi silta yhdistää kaksikaupunkiseutua yhdeksi talousalueeksi. Helsingissä ei ole mahdollisuuksia yhtädramaattisiin muutoksiin, mutta vastaavanlainen efekti on nopeiden juna-yhteyksien saamisella Turun lisäksi myös Tampereelle ja Lahteen, miksei myösPietariin. Pitemmällä aikavälillä on myös harkittava minkälaiset kytkennät no-pean junaliikenteen ja lentoliikenteen välillä olisivat hyödylliset.

Myös seudullisen mittakaavan raideliikenneinvestoinnit tukevat väestö-pohjatavoitteita. Mitä suurempi määrä ihmisiä on kiinteillä ja nopeillayhteyksillä tavoitettavissa, sitä suurempi on kaupungin vuorovaikutus-potentiaali. Se tarkoittaa monipuolisia työmarkkinoita, erikoistuvia palvelujaja tasokasta kulttuuritarjontaa, lyhyesti sanottuna innovatiivista ympäristöä.

/RJLVWLLNND

6LVlOW|WXRWDQWR7LHWRWHNQLLNND


Kaupungin kasvu

Kaupungin kasvu on ilmeisin syy sille, että Helsinkiin alettiin laatia uuttayleiskaavaa vain neljä vuotta sen jälkeen, kun edellinen oli hyväksytty kau-punginvaltuustossa. Vielä edellistä yleiskaavaa laadittaessa ajateltiin, että kau-punki ei enää kasva. Toisin kuitenkin kävi. Kaupungin väkiluku kasvoi voi-makkaasti koko viime vuosikymmenen. Kasvu, joka koskee koko metropoli-aluetta, näyttää jatkuvan.

Kaupunkien kasvu on ilmiö, josta ei aina osata sanoa pitäisikö, halutaan-ko ja voidaanko siihen vaikuttaa. Tiedetään kyllä, että muuttoliikkeestä aiheu-tuu kustannuksia sekä lähtö- että tulopäässä. Kasvavilla paikkakunnilla tarvi-taan uusia investointeja asuntoihin ja palveluihin. Muuttotappiota kokevillapaikkakunnilla investoinnit jäävät vajaakäyttöisiksi ja palvelujen ylläpito vai-keutuu maksajien määrän vähentyessä. On ymmärrettävä, että muuttoliikettähalutaan hillitä sekä lähtö- että tulopäässä.

Muuttoliikkeen taustalla on tietenkin ihmisten pyrkimys toimeentulonsaturvaamiseen ja elinolojensa parantamiseen. Kasvavilla paikkakunnilla on tar-jottavanaan jotakin enemmän kuin muualla, mikä käytännössä tarkoittaa työtäja toimeentuloa. Kaupunkimainen elämäntapa tarjoaa toki paljon muutakintavoittelemisen arvoista.

Nykyaikaisessa taloudessa uutta työllisyyttä syntyy uusille toimialoille,joiden kasvualusta on kansainvälisessä taloudessa ja suurissa kaupungeissa.Siksi myös luonnollinen muuttoliike suuntautuu suuriin kaupunkeihin.Etätyökin on vain eräs mahdollisuus, joka heijastuu keskuksesta ympäristöön.

Kaupunkien on huolehdittava asukkaidensa toimeentulo-mahdollisuuksista. Siksi niiden strategiaan kuuluu kaikinpuolinen työllisyy-den edistäminen. Menestys riippuu innovaatioista ja innovaatiot edellyttävätinnovatiivista ympäristöä. Tällä vuosikymmenellä työpaikat ovat lisääntyneetlähinnä informaatioteknologian aloilla. Erityisesti sisältötuotannon parhaat edel-lytykset ovat suurkaupunkialueilla.

Kun kaupunki pyrkii edistämään työllisyyttä, on tietenkin välittömänäedellytyksenä asianmukaisen liiketoimintaympäristön tarjoaminen, johon kuu-luu tilantarjonta, liikenneyhteydet ja asianmukaiset palvelut. Erityisesti uudentalouden yritykset ovat kuitenkin näitä enemmän riippuvaisia tiedon saata-vuudesta ja ennen muuta osaajista. On sanottu, että osaajat eivät ole riippuvai-sia yrityksistä, vaan yritykset osaajista.


Tärkeimmäksi työllisyyttä parantavaksi toimeksi muodostuukin sellais-ten asuntojen ja asuinympäristöjen tarjonta, jonne nämä osaajat mielelläänasettuvat. Mutta tällaisen ympäristön eräänä edellytyksenä on toisaalta se, ettäasumiseen ja arkielämään liittyvät palvelut ovat asianmukaisella tasolla. Näi-täkin yhteiskunnan toimintoja hoitamaan tarvitaan oman alansa osaajia, jotkamyös tarvitsevat asuntoja.

Kaupungin menestymisen ehtona on jatkuva ja laadukas asuntotuotanto.Koska ei ole edellytyksiä tietää, mikä erityinen asuntotyyppi tai asuinympäris-tö tulevaan kysyntään parhaiten vastaisi, on syytä pyrkiä mahdollisimman suu-reen monipuolisuuteen. Seudulliselta kannalta vain Helsinki pystyy tarjoamaantodella urbaaneja kaupunkiympäristöjä.

Helsingin kaupunginvaltuusto on hyväksynyt niin sanotut yhteisstrategiat,joiden mukaan kaupunki varautuu kasvun seurauksiin. (Itse asiassa kaupun-gin tulisi varautua kasvuun tai jopa kasvun edellytyksiin.)

Asuntotuotanto

Kasvu kuitenkin merkitsee rakentamista ja rakentamiselle on osoitettavapaikkansa. Asuntotuotannon tasosta on päätetty asunto-ohjelmassa. Edelly-tykset asuntotuotannon jatkamiseksi ovat näin ollen olemassa niin sanotullataloussuunnittelu-ulottuvuudella.

Kaavoitus- ja liikennesuunnitteluohjelmassa on määritelty seuraavien kuu-den vuoden aikana kaavoitettavaksi tulevat kohteet. Nämä perustuvat pääosil-taan ja varsinkin alkuvuosien osalta voimassa olevaan yleiskaava 1992:een.Ohjelmassa olevien asuntorakentamiseen kaavoitettavien kohteiden rakenta-minen tulee ajankohtaiseksi pääasiassa asunto-ohjelmakauden jälkeen. Ne riit-tävät nykyisen kaltaisen asuntotuotannon jatkamiseen vielä seuraavat noin viisivuotta eli niin sanotun suurten hankkeiden ulottuvuuden ajan.

Mikäli asuntotuotantoa halutaan jatkaa vielä senkin jälkeen seuraavienkymmenen tai kahdenkymmenen vuoden ajan, tarvitaan rakentamiseen uusiaalueita ja uusia päätöksiä kaupunkirakenteen kehittämiseksi.

Uusien alueiden osoittaminen jo päätettyjen lisäksi on osoittautunut vai-keaksi. Merkittävimmät uudet muutosalueet ja kaupunkirakenteelliset muu-tokset ovatkin ajankohtaisia vasta aikaisintaan kymmenen tai viidentoista vuo-den kuluttua. Silti vanhat asukkaat, joiden asiat alkavat olla kunnossa ja joi-den asuinympäristökin tuntuu valmiilta, eivät halua mitään muutoksia ja häi-riöitä omille nurkilleen nyt eikä myöhemminkään.


Uudisrakentaminen kohdistuu pääosin nykyisten kaupunkilaisten asumis-tason hyväksi. Jos rakentamisen jatkuvuutta ei voida turvata tai rakentaminenhajautuu, vaikeutuvat ja kallistuvat nykyisten asukkaiden pyrkimykset asumis-tasonsa parantamiseen. Muuttajat hakevat kyllä paikkansa kaupungin vanhas-ta rakenteesta.

Pääkaupunkiseudun kuntien uustuotantoon muuttaneetasunnon hallintasuhteen ja lähtöalueen mukaan1988 ja 1992, %

v. 1988 omistusasuntoon vuokra-asuntoonHelsinki Espoo Vantaa Helsinki Espoo Vantaa

oma kunta 85,7 62,4 59,6 78,4 69,5 66,3muu PKS 9,5 29,9 31,5 7,7 20,5 21,1muu alue 4,7 7,7 8,5 14,0 10,0 8,5

v. 1992

oma kunta 86,1 66,7 66,1 87,1 78,1 77,5muu PKS 8,8 27,0 27,1 8,8 14,9 16,4muu alue 5,2 6,3 6,8 4,1 7,1 6,1

Markku Lankinen: Muuttoketjut nousun ja laman aikana, H:gin kaupungin tietokeskus 1996


Seudun rakenne

Periaatteessa rakentaminenvoitaisiin hoitaa myös kaupunginulkopuolella niin kuin käytännös-sä paljon tapahtuukin. Tietyssämielessä kaupunki onkin jo nykyi-sin sama kuin Helsingin met-ropolialue. Metropolialueellakinon rajansa, mutta myös mahdolli-suutensa. Kansainvälisessä vertai-lussa Helsingin maankäyttö näyt-täytyy varsin väljänä puhumatta-kaan seudun maankäytön tehok-kuudesta. Tehostamisen varaa on.

Jos rakentamista ei voidahoitaa seudun keskeisillä alueilla, joutuu rakentaminen hajautumaan yhä laa-jemmalle alueelle seudun periferiaan. Mutta laajeneva periferia merkitsee myössitä, että tehokkaan joukkoliikenteen järjestäminen ei ole taloudellisesti mah-dollista. Näin jouduttaisiin rakentamaan autoriippuvaista yhteiskuntaa, jonkaaiheuttamia liikenteellisiä paineita nykyinen kaupunkirakenne ei kestä.

Etäisyys määrittelee metropolialueen rajoja. Tietyn etäisyyden jälkeenasuntojen tarjonta ei enää palvele Helsinkiä. Etelä-Suomessakin on kaupun-keja, joissa on tyhjiä vuokra-asuntoja. Vähimmäisedellytyksenä kaupunki-seutuun kuulumiselle on se, että päivittäinen työssäkäynti kaupunkiseudullaon mahdollista taloudellisesti ja ajallisesti kohtuullisella tavalla.

Varsinaisesti kaupunkiseudun voidaan katsoa ulottuvan vain niin laajal-le, että sen sisällä on kohtuullinen mahdollisuus osallistua kaupunkielämäänmyös työajan ulkopuolella.

Tämän mukaan Helsingin metropolialue jakautuu maankäytön jaraideliikenteen jäsentämiin vyöhykkeisiin seuraavasti:

Urbaani keskusta, jonka sisäistä liikennettä hoidetaan raitiovaunulla.Raitiovaunu on samalla osa kaupunkikulttuuria ja identiteettiä luova tekijä.

Keskeinen metropolialue, joka perustuu laajennettuun metroverkkoon.Metromaisen tehokas raideliikenneyhteys keskustaan antaa mahdollisuudenosallistua kaupunkielämään myös työpäivän jälkeen joko keskustassa tai metro-verkon piiriin kuuluvassa muussa omaleimaisessa keskuksessa.


Radanvarren kaupungit,joiden joukkoliikenne nojaa rauta-teihin. Säännöllisen rautateidenpaikallisliikenteen takia työssä-käynti metropolialueen keskeisis-sä osissa on mahdollista. Etäisyy-destä ja aikabudjetista johtuen työ-päivän jälkeinen kaupunkielämäkohdistuu paikalliseen ympäris-töön.

Urbaanit kasvukeskuksetmuualla Suomessa, jotka on kyt-ketty Helsingin metropolialueellenopeilla rautatieyhteyksillä. Nämätarjoavat elinkeinoelämälle itse-näisiä sijaintimahdollisuuksia janopeat yhteydet varmistavat niidenverkottumisen.

Suomen yhteydet muualleEurooppaan ja muualle maail-maan tulevat jäämään riippuvai-siksi lentoliikenteestä vielä pit-kään. Sen sijaan kotimaan liiken-ne suurten keskusten välillä tuleeaikaa myöten siirtymään ympä-ristöllisistä syistä ja eurooppalais-ten linjausten mukaisesti rautateil-le. Ainakin visioulottuvuudella tu-lee varautua siihen, että nopeat

junat tulevaisuudessa kulkevat suoraan lentokentälle ja lentokentän kautta kes-kustaan.


Keskustaa tukeva rakentaminen

Kuntien yhteisessä maankäy-tön kehityskuvassa todetaan, ettäHelsinki on maamme tärkein tuo-tannollinen resurssi. Tämä väiteperustuu osaltaan siihen, että tie-totekniikan kehitys siirtyy yhäenemmän aineettomiin tuotteisiintai niin sanottuun sisältö-tuotantoon. Sisältötuotanto jakulttuuriteollisuus vaativat kehit-tyäkseen riittävän väestöpohjan jatiheän vuorovaikutusten verkon,jollainen parhaiten on saavutetta-vissa Helsingin keskustassa.

Maankäytöllä ja liikennejärjestelmällä voidaan tukea Helsingin keskus-tan tai oikeastaan kantakaupungin ominaisuuksia urbaanina ympäristönä. Maan-tiede toisaalta rajoittaa näitä mahdollisuuksia. Meren rannalla oleva metropoli-alue on muodoltaan puolipyöreä. Seudun kasvu johtaa siihen, että asutuksenpainopiste etääntyy meren rannalla olevasta keskustasta, joka näin jää taval-laan syrjäisemmäksi omalla vaikutusalueellaan.

Tällaista kehitystä voitaisiin vastustaa siirtämällä keskustaa painopisteensuuntaan. Tätä on itse asiassa esitettykin muutamissa viime vuosisadan alku-puolen yleiskaavasuunnitelmissa. Tämä keino merkitsee kuitenkin samalla luo-pumista eräästä Helsingin vahvimmista laatutekijöistä, joka on sen merellisyys.

Toinen tapa on suunnata asuntorakentamista itse keskustaan tai sen välit-tömään läheisyyteen varsinkin alueille, jotka ovat keskustan meren puolellatai rannan suunnassa lähellä keskustaa. Näin voidaan turvata se, että keskustapysyy meren äärellä ja asutuksen painopistekin meren tuntumassa. Tällaisiaalueita ovat satamalta vapautuvat alueet Jätkäsaaressa ja Sompasaaressa, Koivu-saaren alue ja Laajasalon öljysataman alue sekä pitemmällä tähtäyksellä myösSantahamina.

Keskustaa tukeva rakentaminen merkitsee sitä, että uudet alueet kytke-tään tehokkaalla joukkoliikennevälineellä keskustaan. Joukkoliikenteen tehos-taminen vanhoilta alueilta palvelee samaa tarkoitusta.


Merellinen Helsinki

Helsinki on Itämeren tytär, merellinen kaupunki. Mutta Helsinginmerellisyys alkaa oikeastaan vasta satakunta vuotta perustamisensa jälkeen,kun kaupunki siirrettiin Vantaajoen suulta meren rantaan, Vironniemelle. Hel-singin kaupunkirakennustaiteellinen historia alkaa vielä satakunta vuotta myö-hemmin, kun Helsingin edustan saarille rakennettiin silloisen Euroopan mah-tavin merilinnoitus, Suomenlinna.

Helsingin merellisen historian sinetöi sitten kaupungin määrääminen Suo-men suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi ja sen symboliksi rakennettumonumentaalikeskusta Senaatintorin ympäristöön ja Kauppatorin rantaan. Asu-tuskin pysytteli pitkään Helsingin niemellä, kunnes se laajeni 1800-luvun lop-pupuolella rakennetun rautatien varteen. Pian asutus siirtyi myös lähimmillesuurille saarille, Kulosaareen ja Lauttasaareen, joihin rakennettiin sillat.

Kaupungin merellistä sijaintia pidettiin aikoinaan haittana, jota muuta-missa vanhoissa yleiskaavasuunnitelmissa pyrittiin korjaamaan siirtämällä kes-kustaa pohjoisemmaksi. Vasta vuoden 1992 yleiskaavassa selkeästi nostettiintärkeäksi kilpailuvaltiksi Helsingin merellisyys ja keskustan sijainti mereenkurottuvalla niemellä. Ehdotettuihin toimenpiteisiin kuului muun muassa uu-sien merellisten asuntoalueiden rakentaminen.


Yleiskaavassa ehdotetaan merellisen perinteen jatkamista. Elinvoimai-nen keskusta säilytetään kiinteässä yhteydessä mereen. Yhä useammallehelsinkiläiselle tarjotaan mahdollisuus asua meren tuntumassa samalla, kunrannat aina varataan yleiseen käyttöön. Runsaat luonnonrannat ja rakennetutrannat rikastuttavat kaupunkiympäristöä.

Urbaani ympäristö

Kaupunkimaisuus on niukka luonnonvara. Monessa yhteydessä on jo sa-nottu, että Suomessa sitä on tarjolla vain Helsingissä ja tarkemmin ottaen Hel-singin keskustassa. Kuitenkin se on myös ominaisuus, joka yhdistetään luo-vuuteen ja innovatiivisuuteen, ja jota sen takia pitäisi voida synnyttää ja yllä-pitää laajemmallakin alueella jo tilallisistakin syistä. Keskusta käy ahtaaksi.

Mutta miten voi olla ahtautta maassa, jossa on tilaa enemmän kuin mis-sään muualla Euroopassa. Se johtuu siitä, että urbaania ympäristöä on vainsiellä, missä toimintoja on tiheässä. Harvaan asutussa maassa väkeä ei riitätodella suuriin tihentymiin. Kysymys ei siis ole tilasta sinänsä, vaan tilastatulvillaan toimintaa ja vuorovaikutusta.

Kaupunkimaiselle ympäristölle on toki muitakin määreitä ja mittareita,kuten talojen arkkitehtuuri, katujen ja aukioiden mittasuhteet sekä jalankulku-ympäristö. Ehkä kaikkein tunnusomaisinta on kuitenkin jalankulkuvirrat. Tä-män mukaan Kauppatori olisi selvästi urbaanimpi kuin Senaatintori puhumat-takaan Kolmen sepän aukiosta.

Kaupunkilainen valitsee usein kävelyreitikseen vilkkaamman kadun, vaik-ka se olisi jonkin verran pidempi kuin hiljaisempi katu. Samasta syystä jatku-vuus on tärkeätä. Jos kaupunkiympäristö jossakin suunnassa hetkeksi katke-aa, ei siihen suuntaan enää jatketa, vaikka kauempana olisi uusia valoja odot-tamassa. Tällöin kelpaa hiljaisempikin reitti, jos se antaa ymmärtää, että kau-punki jatkuu.

Kun oikeustalon muutto Pasilasta Ruoholahteen oli vaarantunut, esiintyilehdistössä kannanottoja, joiden mukaan Pasilan sijainti on toivottoman�perifeerinen�. Oikeustalon lisäksi myös kirjastoa on pidetty sellaisenamerkkirakennuksena, jonka oikea sijaintipaikka on �keskustassa�.

Pasila on kuitenkin paitsi seudun myös Suomen keskeisimpiä paikkoja.Siellä on maamme toiseksi vilkkain rautatieasema ja juuri sinne halusivat vii-me vuosisadan alkupuolen yleiskaavoittajat Helsingin keskustan siirtää. Pasi-


lan suurimmat ongelmat ovat kaupunkirakenteen jatkuvuuden ja luontevienjalankulkuvirtojen lähes täydellinen puuttuminen.

Pasilassa on potentiaalia, rakentamismahdollisuuksia, ja siksi se on kau-punkisuunnittelun haaste.

Myös asuntoalueiden ja lähiöiden uudistaminen on haaste. Tavoitteenaon pidetty muun muassa työpaikkojen saamista asuntoalueille samoin kuinmonipuolisten palvelujen. Useimmiten ensimmäisenä edellytyksenä olisi kau-punkimainen ympäristö. Se tarkoittaa toimintojen tiheyttä ja luonteviajalankulkuvirtoja.

Asuntoalueille on saatava kantakaupungista tuttua monipuolisuutta. Lisä-rakentamisella ja sen tarkalla kohdentamisella tähän voidaan päästä. On myösalueita, joilla rakenteen täydellisellä uudistamisella saadaan paras tulos.

Keskustan roolit

Ostopaikkana, Kauppakeskuksena

Helsingin keskusta on kauppakeskuksena seudun ja Suomen ykkönen jasellaisena sen on aina pysyttävä. Aluekeskusten tulon jälkeen sen asema onsuhteessa koko seudun kauppapalveluihin hieman pienentynyt. Vaikka kes-


kustan myynti on absoluuttisesti edelleen kasvanut. Todennäköisesti seudunkasvaessa tämä tilanne tulee jatkumaan.

Pikkuhiljainen liiketilan kasvu jatkuu ainakin hyvillä paikoilla. Pankkienkriisi ja kahden suurimman pankin yhdistyminen vapautti hyviä liiketiloja 1990-luvun alussa. Kampin rakentaminen tuo suuren lisän liiketiloihin. Sen jälkeentilan lisäys tapahtunee korttelien keskiosissa.

Vuokratasoltaan ja palvelutarjonnaltaan keskusta polarisoituu entistäenemmän kalliiseen ydinkeskustaan, joka voi alueeltaan jopa kutistua taipakkaantua pienemmälle alueelle, ja edulliseen reuna-alueeseen, joka voi laa-jentua. Tavoitteena on kuitenkin oltava se, että keskustan kaikkien osien tuleetukea toisiaan läheisyydellään ja/tai hyvillä, luontevilla yhteyksillään. Kes-kustan ympärillä olevilla reuna-alueilla voi vaihtelevasti olla nousu- ja lasku-kausia kuten esimerkiksi Kaisaniemenkadulla nyt.

Toimialoittainen alueellinen keskittyminen lisääntynee, mikä on useinhyvä trendi, koska saman alan liikkeet tukevat toisiaan. Nopea rakennemuu-tos toimialajaossa ja myymäläkannassa, joka suurelta osin tapahtui aluekes-kusten rakentamisen ja laman aikana, hiljenee.

Suomalaisten nykyinen vähäinen kulutus valintatavaroihin, ennen kaik-kea vaatetukseen tullee jatkumaan ja se heijastuu keskustan kaupan kokoonverrattuna muihin maihin. Laajoja boutique-alueita tuskin syntyy. Keskustaon kuitenkin paras paikka useimpien uusien tuotteiden lanseeramiselle.

Keskustalla on selvä toimintarytmi eri kellon aikoina ja päivinä. Lauantai-myynti kasvaa edelleen ja siinä keskusta muistuttaa aluekeskuksia. Sunnuntai-myynnin ajoittainen salliminen on näkynyt ydinkeskustassa. Myös vuodenai-kojen vaihtelu näkyy tietyissä osin selvästi. Esimerkiksi Kauppatori ympäris-töineen elää kesällä ja talvella aivan eri roolia.

Nautintopaikkana, kulttuuri- ja vapaa-aikakeskuksena

Vapaa-aikatoiminnoissa keskustan ylivoimaisuus seudun muihin keskuk-siin näkyy selvästi. Kilpailu tällä alalla käydään melkein yksinomaan keskus-tan sisällä. Tätä vahvuutta ei saa rajoittaa esim. kaikenlaisilla moraalisäännöillätai teknisillä määräyksillä.

Vapaa-aikapalvelujen kysyntä kasvaa ja laajentuu jatkuvasti. Halpojentai pienellä liikevaihdolla toimivien palvelujen lisäys ja käyttö kasvoivat la-man aikana, koska keskustassa oli tilaa. Nyt ne näyttävät leviävän keskustanreuna-alueille ilmeisesti pysyvästi. Hienot gourment-ravintolatkin ovat taas


palanneet laman jälkeen, mutta sijoittuneet usein reunoille.

Myös vapaa-aikapalveluissa jatkunee tiettyjen osa-alojen alueellinen kes-kittyminen. Parhaimpana tämä kehitys on ollut elokuvateattereiden kohdalla.Ravintolakeskittymiä näyttää syntyvän useita. Joillekin kaduille tulee oma ilme.On jopa merkkejä kiinalaisravintola-alueesta Kampissa.

Vapaa-aikapalveluiden laajentuminen usein suuriin tiloihin lähimmilleteollisuusalueille on todennäköistä. Syynä on tilojen halpuus ja usein karheus.Niistä saa jänniä kokonaisuuksia. Näiden palvelujen tukemista kaupunki voisipriorisoida esim. tukemalla niiden syntyä ennen kalliita rakenteellisia saneeraus-toimenpiteitä.

Kulttuurikohteiden kehittämisen pitää olla jatkuva prosessi. Niille pitäisitehdä kehittämisohjelma Helsingin kaupungin kulttuurikomitea 2000:n mie-tinnön pohjalta. Korkeakulttuurikohteiden rakentamisessa ja toiminnassa pi-tää valtion olla mukana. Kaupungin ilmeeseen ja maineeseen on kulttuuri-palveluilla suuri merkitys. Niin on myös kulttuurirakennusten ulkomuodolla,patsailla yms..

Elämän näyttämönä

Keskusta on kaupungin olohuone, oleskelupaikka, kävelyalue, joskus


myös juhlasali, mielenosoituspaikka ja vaikka mitä. Keskusta on tärkeä paik-ka nuorille. Keskustaa on silti harvoin suunniteltu nuorten oleskelukohteena.

Maamme historian suurista joukkotapahtumista, puolesta ja vastaan, ovatuseimmat olleet Helsingin keskustassa. Keskustan fyysisen rakenteen pysy-vyys tekee ne tutuiksi nykyhetkestä katsottuna.

Näyttämöllä pitäisi näkyä myös helsinkiläisyys, stadilaisuus, mitä se sit-ten onkaan. Toivottavasti sitä olisi jonkinlainen suurkaupunkimainen rentouskäyttäytymisessä, suvaitsevaisuus, avoimuus ja sivistyneisyys kanssakäymisissäjne.

Vierailupaikkana, matkailukeskuksena

Helsingin keskusta on ilmeisesti Suomen tärkein matkailukohde. Pää-kaupungin keskustan pitää olla tuttu kaikille suomalaisille. Tämän pitää ollakaupungin matkailupolitiikan päätavoite.

Ulkolaisille matkailijoille Helsinki ja keskusta on portti Suomeen, ensi-vaikutelman antaja tästä maasta ja sen kulttuurista. Vaikka luonto lienee suu-rin houkutin tulla Suomeen, on myös paljon matkailijoita, jotka tulevat vainHelsinkiin. Liikematkustajille Helsinki on selvästi tärkein matkakohde Suo-messa.


Työnantajana matkailu on suurin ja kasvavin toimiala maailmassa. Sitäon vaikea automatisoida, joten kasvu on pysyvää. Helsinki on ollut ja tulee kaiolemaan suurten matkustajavirtojen ulkopuolella . Sen on silti oltavamatkustuksen kasvussa mukana. Ehkä kyllästyminen ja ruuhkautuminenykköskohteissa tuo enemmän matkailijoita tänne. Rajojen avautuminen on luo-nut aivan uuden tilanteen. Esimerkiksi Itämeri-kierros on nyt mahdollinen.

Helsinki ei saa olla vain kallis kohde. Tänne tulevien joukossa on myöspaljon reppuselkämatkailijoita, joiden budjetti on minimaalinen. Majoitus-puolen hintahaarukan ja vaihtoehtojen tarjonnan on vastattava myös näidenryhmien vaatimuksia.

Helsinki on jo pitkään ollut suosittu kokouskaupunki, jossa voidaan jär-jestää suuriakin konferenssejä. Syitä on monia, kaupunki on toimiva, siisti,turvallinen jne.. Tätä asemaa on vaalittava. Kokousten vaatimat tilat ja järjes-telyt on pidettävä houkuttelevina ja ajantasaisina.

Hallintokeskuksena, työpaikka-alueena

Keskusta on Suomen hallintokeskus, jonne on keskittynyt valtion keskus-hallinto sekä kaikennäköiset etuja toimialajärjestöt, lobbaajat ja sijoitusyhti-öt. Saada tietoa ja vaikuttaa tapaamalla muita samanlaisia ihmisiä kasvotustenkäy parhaiten täällä. Näille toiminnoille keskusta on paras vaihtoehto.

Tavalliset pääkonttorit, pankkien ja vakuutusyhtiöiden rutiiniosastot ynnämuut normaalia konttorityötä tekevät ovat pääosin lähteneet Pasilaan tai kau-emmaksi halvempiin tiloihin. Tendenssi jatkunee, joskin ehkä hitaampana kuinaikaisemmin.

Keskustan ( niemen ) työpaikkamäärä pieneni 126 000:sta (1980) kasino-kaudesta huolimatta tasaisesti laman aikaisiin pohjalukemiin 91 000:een (1993),mutta on sen jälkeen kohonnut 106 000:een ( 1998 ) paljolti Ruoholahdenansiosta. Tyhjien tilojen osuus on hyvin vähäinen, vähenemisen selittää työ-tilojen väljyyden kasvu ja toimialamuutokset. Keskusta on työpaikka-alueena�gentrifikoitunut, johtajistunut�. Myös liiketila, jossa väljyys on suurempaa,on lisääntynyt muiden toimintojen kustannuksella.

Ydinkeskustan vieressä sekoittuneilla alueilla osa toimistoista, jotka ovatvanhoissa alunperin asumiseen rakennetuissa patriisitaloissa, ovat muuttuneettakaisin asumiskäyttöön. Ne eivät täytä nykyajan konttoreiden vaatimuksiaekonomisina ja joustavina tiloina. Nykyisin myös asumisesta saatava hintatekee muutoksen hyvin edulliseksi.


Oletettavasti työpaikkamäärä ydinkeskuksessa pysynee nykyisen suurui-sena, koska lisätilan tarjonta ei juuri kasva ennen Kampin rakentamista. Kas-vua on sen sijaan läheisillä muuttuvilla teollisuus- ja satama-alueilla, muttanäillä näkymillä sekin hidastuu. Keskusta kuitenkin säilyy hyvin vahvana jasuurena Suomen ykköstyöpaikkana.

Asuinpaikkana

Aina on ollut halua asua keskustassa tai sen läheisyydessä ja se on näky-nyt asuntojen hinnoissa. Tällainen urbaani suuntaus jatkuu, jopa voimistuen.Tästä on merkkinä se, että laman aikana asuntojen neliöhinnan lasku oli näilläalueilla kaikkein pienin.

Keskustan reuna-alueilla asuntojen vuokratuotto on suurempi kuin toi-mistojen. Saattaa olla, että enenevässä määrin konttoristuneita asuntoja muu-tetaan takaisin asumiskäyttöön. On jo pari esimerkkiä, että koko talo on muu-tettu takaisin asuintaloksi, mutta ne ovat tulleet tai hinnoiteltu hyvin kalliiksi.Määrällisesti suurempaa on todennäköisesti asuntokohtaiset muutokset, jois-sa kustannukset pysyvät aisoissa.

Keskusta-asukkaat ovat pieniruokakuntaista aikuisväestöä, joiden julkistenperuspalvelujen tarve on vähäistä. Ainoa isompi palvelujen tarvitsijaryhmäovat eläkeläiset. Asukkaiden tulotaso on yleensä korkea jo asuntojen hinnois-ta johtuen. Siitä huolimatta auton omistus on kaikkein pienintä koko Suomes-sa. He ovat keskustan vapaa-aikapalvelujen suurkuluttajia. Liikekeskustanvähittäiskauppojen asiakaskunnassa keskusta-asukkaat korostuvat selvästi.

Opiskelupaikkana

Historiallisista syistä keskusta on edelleen suuri korkeakouluja opisto-tason koulutuspaikka. Tietyissä tapauksissa tilat ovat jopa laajentuneet, kutenyliopiston muuttaessa entisiin sairaalatiloihin jolloin on muodostunut hienokeskustakampus.

Koulujen ja opistojen siirtoa esikaupunkialueille ja naapurikuntiin asu-tuksen perässä tullee vielä tapahtumaan. Tyhjentyneet koulurakennukset ovatsaaneet uuden käyttäjän, joka useimmissa tapauksissa on ollut opetuslaitos.Ainakin korkeampaa opetusta on siirtynyt myös muuttuviin teollisuus-rakennuksiin ja ehkä tulevaisuudessa lähellä keskustaa olevien satama-aluei-den vanhoihin rakennuksiin ja sen voidaan olettaa jatkuvan. Eri alojen koulu-jen läheisyys on etu kanssakäymiselle ja jopa poikkitieteelliselle työskentelyl-le ja kiistelylle. Uusien ammattikorkeakoulujen joskus hajautunut sijainti jasen vaikutus koulun toimintaan pitää selvittää.


Opiskelijoiden vaikutus keskustan elämään on näkyvä ja piristävä, myösiltaisin.

Liikennekeskuksena

Helsingin keskusta on parhaiten saavutettava paikka Suomessa, jos ote-taan huomioon kaikki liikennemuodot. Lähiliikenteessä keskusta on tärkeinvaihtopaikka, ehkä ylikorostuneestikin. Sen roolia pitää pienentääpoikittaisyhteyksillä ja vaihtomahdollisuuksilla muualla, sillä joukkoliikenteenterminaalien vaatima tila on poikkeuksellisen suuri.

Matkustajasataman sijainti keskustassa on ainutlaatuista. Keskustan pal-velut ovatristeilymatkustajille helposti käytettävissä.Tallinnan lauttojen siirtoLänsisatamaan luo uuden tilanteen, minkä vaikutuksia on vaikea arvioida.Aikaetäisyys täältä Tallinnaan keskustasta keskustaan on etu, tosin tällä het-kellä ilmeisesti vain suomalaisille.Jollain tähtäimellä tilanne muuttuu, mistäkumpikin kaupunki hyötyy.

Visio

Helsingin keskusta on monella tavalla ja monessa roolissa kaupungintärkein alue. Siksi keskustaa on vaalittava ja kehitettävä niin, että se on ainatoimiva, edustava ja houkutteleva.

Keskustan toiminnallinen monipuolisuus on säilytettävä myös uusissatulevaisuuden tilanteissa, joita tällä hetkellä ei osata arvioida ja jotka saatta-vat olla yllättäviä.

Keskustan kehittämisessä on oltava vertailukohteena vastaavat kaupun-git ulkomailla, jotka kilpailevat Helsingin kanssa palveluista ja työpaikoista.


Osaaminen ja kaupunkikehitys

Yhteiskunta muuttuu enemmän tieto- ja taitopohjaiseksi. Voimat, jotkamuokkaavat yhteiskuntaa ja yhdyskuntia lepäävät yhä enemmän hyvinvoinninja kestävän kehityksen luomiselle keskeisten tietojen varassa. Kaupungit ovatkautta historian olleet tiedonvaihdon ja tiedon keskuksina. Tuotannon vaati-mukset ovat painaneet tämän roolin välillä unohduksiin. Nyt kun tuotanto-toiminta ja sen vaatima huomio samalla vähenee useimmissa suurissa kau-pungeissa, suurin haaste on uusien työmahdollisuuksien luominen ja kehittyäsamalla kulttuurisesti ja kestävän kehityksen periaattein. Tietopohjaiset toi-minnat ovat tulleet yhä tärkeimmiksi ja ne vaativat erilaisen ympäristön jatoimintaedellytykset kuin teollinen tuotantotoiminta.

Tieto- ja tiedonvälitystekniikan kehitys on mahdollistanut varsinaisentuotannon ja tietopohjaisen toiminnan eriytymisen paikallisesti, mutta tieto-toiminnat (osaaminen) ovat kulttuurisesti paikkaan sidottuja ja ovat hyvin vai-keasti siirrettävissä. Jos kaupunkien kehitys on edelleen tietopainotteista, vaa-ditaan edelleen yhä kasvavaa huomiota kaupunkien elämän laatua koskeviinja sääteleviin tekijöihin.

Tiedon ja taidon (osaamisen) välillä on tehtävä selvä ero kun käsitellääntietopohjaista kehitystä, joka yleensä liitetään ICT-aikaan (informaatiotekniik-ka). Tietoa on helppo monistaa, vaihtaa ja levittää laajalti, mutta taidolla jaosaamisella on laadullinen luonne, joka on sidottu aivoihin ja se on myöskulttuurisidonnaista, eikä sitä voida siirtää. Osaamistoimintojen hoito vaatiijuuri omanlaistansa ja tarkkaa harkintaa, jossa hyödynnetään erityyppistä tie-toa, lähtökohdiltaan muodollista, teoreettista tai tieteellistä, sekä myösepämuodollista, käytännöllistä tai �ilmaisematonta� hiljaista tietoa.

Muutos kohti avoimempaa ja oppimispohjaista yhteiskuntaa muuttaasamalla kehityshaasteiden luonnetta. Kaksi päätekijää, jotka vaikuttavat avoi-mempaan ja maailman kattavaan yhteiskunnan kehitykseen ovat tietopohjanyhtenäisyys ja niiden paikkojen elinolosuhteet, missä tietoresurssit sijaitsevat(pääasiassa kaupunkien). Tehtävä on selvä: mikäli kaupungit aikovat hyödyn-tää tietoresurssejaan, niiden on luotava ympäristö, missä tietoa arvostetaan,luotava olosuhteet, jotka johtavat niiden kehittymiseen ja ankkuroitava lujastiitseensä niiden olemassa olevat tietoresurssit. Kaupunkien on siis lisättävä tieto-aan ja tietoisuuttaan niistä tietoresursseista, jotka ovat paikallisia ja keskityt-tävä niihin ympäristönsä erikoisominaisuuksiin, joista nämä tietopohjaiset toi-minnat ovat riippuvaisia.


Tietoyhteiskuntakehityksen vaikutuksetkaupunkiympäristöön

Tietoyhteiskunta on laaja ja monialainen yhteiskunnallinen ilmiö. Tie-toyhteiskunnan monimerkityksinen käsite kuvaa hyvin monia aikamme kehi-tyspiirteitä - globalisaatiota, talousjärjestelmän uudelleenrakentumista sekäinformaatio- ja kommunikaatioteknologian (ICT) nopeaa kehitystä. Tietoyh-teiskunta on vakiintunut käsitteenä, vaikka erilaisia määritelmiä ja näkökul-mia on yhtä paljon kuin tarkastelijoita. Puhutaan myös media-, verkosto-,osaamis- ja vuorovaikutusyhteiskunnasta, mutta tietoyhteiskunnan käsitelaajempana kattaa edellä mainitut osa-alueet.

Keskeiseen asemaan tietoyhteiskuntakehityksessä kohoavat tietotekniik-ka, tietoliikenneyhteydet ja sisältötuotanto. Tietotekniikan sekä informaatio-ja kommunikaatioteknologian rooli tietoyhteiskuntakehityksessä on kiinnos-tava, sillä ne ovat toisaalta ehdoton edellytys kehitykselle, mutta samalla pelk-kiä apuvälineitä sisällön tuottamiseen ja työstämiseen.

Tiedon käyttö ja vaikutukset ovat muuttuneet ratkaisevalla tavalla paris-sa vuosikymmenessä. Tieto ja ennen kaikkea osaaminen ovat kehityksessäavainasemassa. Osaaminen tarkoittaa kuitenkin paljon muutakin kuin korkea-ta teknologiaa. Uutta menestyvää osaamista on mahdollista luoda pitkälle ke-hittyneen telekommunikaatioteknologian pohjalta. Kestävällä tavalla menes-tyvän talouden perusta on parhaan mahdollisen osaamisen hyväksikäyttö. Suuretja monipuoliset yliopisto- ja korkeakoulukaupungit tarjoavat mahdollisuuksiamyös uutta luovien koulutusalojen yhdistelmiin.

Tietoyhteiskunnassa osaajien saatavuus sekä kyky luoda ja soveltaa tie-toa nousevat kilpailukyvyn kannalta keskeisiksi elementeiksi. Eri alojenosaajien välinen vuorovaikutteisuus johtaa oikealla tavalla hoidettuna tiedonlisääntymiseen ja jalostumiseen. Osaajat tulevat yritykselle tärkeämmiksi kuinyritys osaajille, minkä johdosta yritysten ja kaupunkien on alettava kilpaillaosaajista. Kysynnän kasvaessa myös osaajien vaatimukset kasvavat.

Toimintojen keskittyminen ja kaupunkien rooli

Tietoyhteiskuntakehitykseen liittyy kiinteästi toimintojen keskittyminen.Verkostomaiset, globaalit toimintatavat vaativat solmukohtansa, jotka ovattodellisia kaupunkeja. Menestyvimmät keskukset kehittyvät taloudellisten,hallinnollisten, sosiaalisten ja kulttuuristen verkostojen kohtauspaikkoihin.Samalla ne ovat innovatiivisia ympäristöjä, joissa kehittyy uudenlaisia organi-saatioita ja sosiaalisia järjestelmiä.


TIETO-YHTEISKUNTA

Laaja, yhteis-kunnallinen ilmiö,

kuvastaa aikammekehityspiirteitä

Määritelmiä janäkökulmia yhtä

paljon kuintarkastelijoita

Toimintojenkeskittyminen

Tietotekniikkasekä väline ettäedellytys tieto-yhteiskunnalle

Tietoyhteiskuntaenemmänkin prosessikuin aluejärjestelmä

Virtuaaliset tilat

Vaikutuksetfyysiseen

ympäristöön

Uudenlaisiapaikkoja jaratkaisuja

Arkkitehtuurissa,lähiympäristössä,

kaupungissa,seudulla

Taloudellisesti,sosiaalisesti ja

kulttuurisesti sopivatvaihtoehdot

Vaikutuksetkaupunki-

rakenteeseen

Infrastruktuuri

Verkostot

Kontaktit

Keskustelu-foorumit

Jatkuva muuttuminen,kehittyminen ja joustavuussekä nopea reagointikyky

Uudenlaisiaorganisaatioita jatyöskentelytapoja

Muuttuvatkäyttäytymistavat ja

työmenetelmät

Kodin ja työnrajan

hämärtyminen

Muuttuvattilatarpeet

yrityksissä jakodeissa

Yliopistokaupungit jaosaamiskeskukset

vahvoilla

Yritysten hakeutuminenosaajien lähelle

Uusiaosallistumistapoja

ja -kanavia

Osaaminen,tutkimus ja tuote-kehitys tärkeässä

roolissa

Informaatio- jakommunikaatio-

teknologian (ICT)nopea kehitys

GlobalisaatioTalousjärjestelmän

uudelleen-rakentuminen

Tiedosta tullutkeskeinen

tuotannontekijä

Tietotekniikka,tietoliikenneyhteydet

ja sisältötuotantokeskeisessä asemassa

Vaikutuksetasenteisiin,arvoihin ja

elämäntapoihin

Muutoksetliikenteessä ja

liikkumistarpeissa

Muutoksetliikkumiskulttuurissa,-tavoissa ja -ajoissa

Ruuhkahuippujenloiveneminen

Osallistuminen javuorovaikutteisuus

Keskukset erityyppisten verkostojen

kohtauspaikkoihin

Verkos-toituminen

Innovaatiotmonipuolisissaympäristöissä

Agglomeraatioedut

ICT ja ”face-to-face”toisiaan täydentäviä

elementtejä

Kokoontumispaikat

Etätyö

Aivotyö ei meluaeikä saastuta

Kuva. Tietoyhteiskunnan vaikutukset kaupunkikehitykseen. K

eltaisella ja vih-reällä m

erkityillä teemoilla on alueellisia ulottuvuuksia, ja niiden vaikutukset

ovat kiinnostavia kaupunkirakenteen kannalta.


Keskukset tarjoavat puitteet monipuoliselle vuorovaikutukselle ja kon-taktien solmimiselle. Verkkoyhteyksillä ei voida korvata kaikkia toimintoja,vaan informaatio- ja kommunikaatioteknologia täydentää ja helpottaa henki-lökohtaisia kontakteja. Energiset paikat toimivat magneetin tavoin ja tarjoa-vat erinomaiset puitteet kontaktien solmimiseen, tuotekehitykseen ja palvelu-jen tarjoamiseen. Keskittymisellä saavutetaan merkittäviä agglomeraatioetuja.Keskittyminen ja vuorovaikutteisuus liittyvät esim. teknisesti vaativien tuot-teiden tekemiseen, sillä uudet tuotteet syntyvät mitä todennäköisimmin moni-puolisissa, innovatiivisissa ympäristöissä. Lisäksi niiden toteuttaminen vaatiimonialaista osaamista ja ammattitaitoa.

Reaaliaikainen tiedonvälitys, verkostomainen toimintatapa ja suoratkontaktit paitsi nopeuttavat toimintaa, myös koventavat kilpailua. Yritys-maailmassa ja elinkeinoelämässä ilmiö kuvastuu uudenlaisina tuotteina, työ-menetelmien muuttumisena, toimintakentän laajenemisena ja markkinoidennopeana heilahtelemisena. Yritykset pyrkivät sijoittumaan keskeisille paikoil-le, jotka tarjoavat hyviä kontakteja ja eri alojen osaajia.

Kilpailukykyisyyden lisäämistarve heijastuu myös kaupunkeihin jakaupunkiseutuihin. Menestyvien ihmisten ja yritysten houkuttelemiseksi kau-pungin tulisi kyetä tarjoamaan korkeatasoisia koulutuspaikkoja, monipuolisetpuitteet yritystoiminnalle sekä miellyttävä asuin- ja elinympäristö. Mahdolli-suuksia tarjoavat paikat houkuttelevat osaajia ja aktiivisia nuoria, mikä lisääniiden elinvoimaista ja innovatiivista ilmapiiriä entisestään.

Kaupunkirakenteeseen kohdistuvat vaikutukset

Keskittymistä tapahtuu eri mittakaavoissa. Valtakunnan laajuudessa toi-minnot keskittyvät muutamaan kasvukeskukseen, kun taas kaupunkien sisälläkeskittyminen ilmenee kaupunkirakenteen tiivistymisenä. Informaatio- jakommunikaatioteknologian mukanaan tuomat toiminnalliset muutoksetkonkretisoituvat kaupunkirakenteessa. Uudenlaiset elämäntavat jakäyttäytymismallit tapahtuvat kaikki kaupunkirakenteessa, johon niiden vai-kutukset myös heijastuvat.

Tietoyhteiskuntakehitys on tuonut muutoksia sekä työmenetelmiin ettätuotteisiin. Muutokset heijastuvat sekä asuntojen että yritysten tilatarpeisiin.Vaatimaton tilatarve ja palvelutarjonnan tehostuminen mahdollistavat osal-taan kaupunkirakenteen tiivistymisen. Päätetyöskentely ei saastuta eikä me-lua, ja pienissä tiloissa pystytään hoitamaan mittavaa, maailmanlaajuista toi-mintaa. Asumisen ja toimitilojen lomittaminen mahdollistuu aivan uudella ta-valla verrattuna esimerkiksi teollistumisen aikakauteen.


Etätyö ja projektit yhdessä sopeutumiskykyisten, verkostomaisten orga-nisaatioiden kanssa lisäävät työn joustavuutta. Etätyö vähentää pakollistaliikkumistarvetta, lisää vapaa-aikaa ja loiventaa ruuhkahuippuja. Tiivistyminenja liikkumistarpeen väheneminen luovat puolestaan uusia mahdollisuuksia alue-ja paikalliskeskusten kehittämiseen omavaraisiksi, palvelurakenteeltaanmonipuolisemmiksi keskittymiksi.

Tilan käyttö on muuttunut ajallisesti tehokkaammaksi. Vaikka aivotyösoveltuu periaatteessa ruumiillista työtä huonommin ympärivuorokautiseksi,työskentely kellon ympäri (�24/7� -toiminta) yleistyy globaalinverkostoitumisen johdosta. Töiden projektiluontoisuus ja joustavat toiminta-tavat ovat menestymisen edellytyksiä. Ne vaativat ihmisten olevan ainakinperiaatteessa jatkuvasti saavutettavissa, samalla kun aikaan ja paikkaan sitou-tumisen merkitys vähenee.

Fyysisten tilojen rinnalle on kehittynyt myös uusi tilan muoto, virtuaali-set tilat. Sähköisessä muodossa solmittavat kontaktit tarjoavat uusiaosallistumistapoja ja -kanavia, sekä tehostavat osallistumista javuorovaikutteisuutta. Demokratian merkityksen on ennakoitu korostuvan kaksi-suuntaisen tiedonvälityksen yleistyessä. Kontakteja solmitaan juuri niihin ta-hoihin, joiden kanssa halutaan olla yhteydessä. Keskustelufoorumeita syntyymitä erilaisimpien aihepiirien ympärille.

Kaupunkirakenteen kerroksellisuus on lisääntynyt tietoliikenne-yhteyksien, tiivistymisen ja tehokkuuden myötä. Joustavuudella ja moniulot-teisuudella on vaikutuksia tulevaisuuden tilaratkaisuihin. Uusia tarpeita vas-taamaan on kehiteltävä uudenlaisia paikkoja ja ratkaisuja, joiden on oltavakulttuurisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti järkeviä. Haasteisiin voidaan vas-tata tilanteen mukaan koko kaupungin strategisella tulevaisuuden suunnitte-lulla, lähiympäristön suunnitteluhankkeilla tai yksittäisillä arkkitehtonisillaratkaisuilla. Esimerkkejä tietoyhteiskuntakehityksen heijastumisesta kaupun-kikuvaan ovat mm. internetkahvilat sekä reaaliaikaiset aikataulut ja informaatio-taulut.


Helsinki informaatio- jakommunikaatioteknologian (ICT) kaupunkina

Osaaminen ja elinkeinoelämä

Tiedon käyttö ja vaikutukset ovat muuttuneet ratkaisevalla tavalla, ja tie-dosta on tullut keskeinen tuotannontekijä. Tietointensiivisyyden lisääntyessäon samalla osaamisen merkitys korostunut. Helsinki on merkittävä korkeanosaamisen tuotantokeskus. Paikallistaloudessa osaamisen merkitys heijastuumyös toimintoihin, joilla tuetaan asukkaiden hyvinvointia sekä rakennetaan jaylläpidetään kaupunkia. Kaupungin tehtävänä on huolehtia osaamisen ammat-tilaisten viihtymisestä ja arkipäivän ympäristöstä, sekä ylläpitää kaupunginmainetta monipuolisena ja korkeatasoisena koulukaupunkina.

Helsingillä on korkean teknologian osaamisessa ja informaatioteknolo-gian asiantuntemuksessa hyvä kansainvälinen maine, joka tulee hyödyntää mah-dollisimman hyvin. Menestyville yrityksille tulee turvata toimintaedellytyksetjatkossakin. Uusien, nousevien alojen kehittymiselle on luotava mahdollisuuk-sia. Kaupungin tulee tarjota puitteet uusille toimintamuodoille ja vastatamuuttuviin toimitilatarpeisiin, sillä monipuolinen elinkeinorakenne parantaakaupungin sopeutumiskykyä uusiin tilanteisiin. Tulevaisuuden potentiaalisinakehitysaloina ovat nousseet esille mm. ympäristö-, bio-, terveys- ja avaruus-teknologia sekä logistiikka. Esim. terveysalalla on Helsingissä hyvät kasvu-edellytykset Meilahden biomedicumin, Viikkiin keskittyneiden biotieteidenja kaupunkiin keskittyneiden laitevalmistajien ansiosta.

Kulttuuri

Tietoyhteiskuntakehitys on muuttanut ratkaisevasti elämäntapoja, arvojaja asenteita. Kehittyvä teknologia mahdollistaa uusia toimintatapoja ja lisääjoustavuutta työssä, opiskelussa ja vapaa-ajassa. Sidonnaisuus aikaan, paik-kaan ja elämäntilanteeseen saavat uusia ulottuvuuksia saavutettavuuden pa-rantuessa ja ympärivuorokautisten toimintamuotojen yleistyessä. Suorat janopeat kontaktit parantavat palvelutarjontaa ja tehostavat toimintoja, muttakoventavat samalla kilpailua.

Monipuoliset mahdollisuudet, elinvoimainen ilmapiiri ja rikas kulttuuri-tarjonta ovat Helsingin vahvuuksia, jotka houkuttelevat eri alojen osaajia alu-eelle ja luovat edellytyksiä koko seudun menestymiselle. Menestyvien yritys-ten ja osaajien sekä korkeatasoisten koulutuspaikkojen houkuttelemiseksi tu-lisi kyetä tarjoamaan monipuoliset puitteet myös asumiseen ja elämiseen. Va-


paa-ajan lisääntyessä elinympäristön laadun ja harrastusmahdollisuuksienmerkitys tulevat kasvamaan.

Kaupunkirakenne

Keskittyminen jatkuu tietoyhteiskuntakehityksen myötä voimakkaana. Setulee näkymään Helsingin kaupunkirakenteessa sekä tiivistymisenä ettälaajenemisena. Tiivis asuin- ja elinympäristö tarjoaa hyvät edellytyksetvuorovaikutteisuudelle ja innovatiivisuudelle. Toimiva ja tehokas kaupunki-rakenne sekä viihtyisä ja houkutteleva ympäristö ovat kaupungin menestymi-sen edellytyksiä.

ICT:n tuomat muutokset työ- ja elintavoissa heijastuvat myös kaupunki-rakenteeseen, jonka sisällä toiminnalliset muutokset tapahtuvat. Yritysten jaosaajien tilatarpeet muuttuvat. Etätyöskentely, verkostomaisen palvelutarjonnanlisääntyminen ja matkustuskäyttäytymisen muuttuminen nostavat alue- japaikalliskeskusten merkitystä. Kaupunginosat monipuolistuvat ja erikoistuvatsamanaikaisesti.

Liikenne

Sekä liikenne- että tietoliikennemäärät tulevat kasvamaan. Toimivatseudulliset, valtakunnalliset ja kansainväliset yhteydet ovat pääkaupungilletärkeitä. Tiivistyvässä kaupunkirakenteessa seudullisen, joukko- ja kevyen lii-kenteen merkitykset korostuvat, ja aluekeskuksista muodostuu monipuolisiasolmukohtia. Keskusten väliset henkilö- ja tavaravirrat kasvavat muun kom-munikoinnin ohella.

Etätyö, elektroninen kaupankäynti, sähköisen palvelutarjonnan lisäänty-minen ja joustava liikkuminen tasaavat ruuhkahuippuja ja muuttavat matkustus-käyttäytymistä sekä luovat uudenlaisia liikkumistarpeita. Virtuaaliset mahdol-lisuudet korvaavat fyysistä liikkumista lähinnä asioiden hoidossa.Kommunikaatiolta edellytetään sujuvuutta ja joustavuutta, mikä mahdollistuukehittyvän logistiikan ja telematiikan ansiosta.


Kuva. Informaatio- ja kommunikaatioteknologian vyöhykkeet sekäpalvelukeskusverkko.

Visio ja kehityskuva

Helsingillä on korkean teknologian osaamisessa ja informaatioteknologianasiantuntemuksessa hyvä kansainvälinen maine, joka tulee hyödyntäämahdollisimman hyvin. Monipuoliset mahdollisuudet, elinvoimainen ilma-piiri ja rikas kulttuuritarjonta ovat Helsingin vahvuuksia, jotka houkuttele-vat eri alojen osaajia alueelle ja luovat edellytyksiä koko seudun menestymi-

selle.


Osa 2: Kaupunkirakenne

Helsinki on seudun pääkaupunki

Helsinki on Suomen ja seu-dun pääkaupunki. Helsingin kehit-täminen koskee kaikkia suomalai-sia. Helsingin menestyminen ontärkeää koko Suomelle.Kaupunkirakenteessa tapahtuneetja tapahtuvat muutokset heijastu-vat laajalle yhteiskunnassa.

Helsingin kaupunkialuemahtui viime vuosisadan alussaympyrän sisään, jonka keskipisteon rautatieaseman kohdalla jasäde 3 kilometriä. Asukkaita kau-pungissa oli alle satatuhatta. Hel-singin seudullakin väkiluku ylittivaivoin satakaksikymmentä-tuhatta. Helsinki laajeni viimevuosisadalla yli rajojensa. Nytkaupunkialue ulottuu lännessä japohjoisessa yli 20 kilometrin pää-hän keskustasta ja idässäkin etäi-syys kaupunkialueen reunalle on yli kymmenen kilometriä. Vuoden 1946 esi-kaupunkialueiden alueliitoksen jälkeen alettiin liitosta edeltävää osaa Helsin-gistä kutsua kantakaupungiksi ja liitosalueita esikaupungeiksi. Kehityksenmyötä kaupunkirakenne on laajentunut yli Helsingin kaupungin rajojen naapuri-kuntien puolelle. Silti perinteisen kaupungin ominaisuudet; tiiveys, puistot javehreys, palvelut, joukkoliikenne, kadut, aukiot ja torit ja raitiovaunut, asumi-sen ja työnteon lomittuminen sekä sekoittuminen samassa korttelissakin, ton-tilla ja asuintalossa, ovat tunnusomaista vain Helsingin kantakaupungissa. Kau-punkielämän ja kaupunkikulttuurin kirjo on siellä rikkain.

Helsingistä on muodostunut pääkaupunkiseudun kantakaupunki. Kaupun-kirakenteen kehittäminen kaupunkiin kuuluvalla tavalla, nykyisen kantakau-pungin mukaisesti, on syytä ulottaa Helsingin muillekin alueille. Tämä koskeeensisijassa kaupunkirakenteen toiminnallisten osien kehittämistä. Kaupunki-rakenteen fyysiset elementit luovat kuitenkin puitteet kaupunkielämän ja -kult-tuurin kirjon rikkaudelle. Myös fyysistä kaupunkirakennetta onmonipuolistettava tähän suuntaan.


Onneksi kaupunkikehittämiselle Helsingissä on vielä mahdollisuuksia.Helsinki on väljästi rakennettu kaupunki, jonka tiivistäminen on mahdollistamenettämättä kaupungin ilmettä merellisenä ja vihreänä kaupunkina. Aikai-semmin hyväksytyn satamaratkaisun myötä kantakaupungissa on mahdolli-suuksia mittaviin asuntoja työpaikkarakentamiskohteisiin. Samalla voidaanparantaa kantakaupungin rakennettujen alueiden asumisolosuhteita sekä saa-da nyt suljettuja ranta-alueita kaupunkilaisten käyttöön.

Esikaupunkialueilla on rakennusmahdollisuuksia, joilla kantakaupun-gin kohteiden ohella voidaan vastata kaupungin tulevaisuudenkehittämistarpeisiin jonkin aikaa.

Väestön kasvu ja toisaalta asukkaiden asumistason parantamistavoitteidentyydyttäminen edellyttävät asuntorakentamista pitkälle tulevaisuuteen vähin-tään nykyisen suuruisella vuosittaisella asuntotuotannolla. Kaupungin alueel-liset resurssit rakentamiseen alkavat aikanaan ehtyä. Asiaa on syytä jo tässävaiheessa tarkastella kaupungin rajat ylittäen seudullisesta näkökulmasta.

Asuntorakentamisen rajat tulevat vastaan myös siinä, millaisia asunto-alueita ja asuntoja suunnittelemme ja tuotamme. Helsinki on tuottanut valta-osan ohjelmoidusta asuntotuotannosta kerrostaloalueina ja kerrostaloasuntoina.Pientaloasuntojen tuottaminen on jäänyt vähäiseksi, lähinnä yksityistenmaanomistajien rakentamisen varaan. Pientaloasuntojen tarjonta Helsingissäei ole vastannut kysyntää. Tämä on johtanut etenkin koulutetun väestönosanmuuttamiseen naapurikaupunkien pientaloalueille, joilla tätä tarjontaa on ol-lut. Tiiviille kaupunkipientaloalueille on Helsingissäkin tarvetta. Niitä voi-daan suunnitella ja toteuttaa kaupunkialueelle.



Helsingin kaupunkirakenne kehittyy kaupunginosissa moni-ilmeisenä jarikkaana. Kaupunginosissa toiminnot lomittuvat toisiinsa ja kaunista raken-nettua ympäristöä korostavat puistot, torit ja aukiot. Liikkuminen kävellen,pyörällä, joukkoliikenteellä ja autolla sujuu.


Kaupunginosat ovat tasaveroisia

Kantakaupungin ja esikau-punkialueiden kaupunginosien ta-sapainoinen kehittäminen on tär-keää. Helsingin ollessa seudunkasvun myötä yhä enemmän �Hel-sinki-agglomeraatin� kantakau-punki, on syytä kiinnittää huomio-ta kaupunginosien tasaveroiseenkehittymiseen. Tämä tarkoittaavoimavarojen jakamista myöskaupunkialueen reunoille. Kukinkaupunginosa profiloituu ja vah-vistuu kaupunkirakenteen tiivis-tämisen ja eheyttämisen avullaomista lähtökohdistaan omia tun-nuspiirteitä hävittämättä. Samas-

sa yhteydessä on syytä luopua lähiö-leiman käytöstä ja alkaa puhua omalei-maisista ja omantakeisista helsinkiläisistä kaupunginosista.


Helsingin kaupunginosat ovat tasaveroisia. Helsingin kaupunkirakennettakehitetään kaupunginosien tarjoamista lähtökohdista niin, että ne muodosta-vat omaleimaisia yhteisöjä.

Energian ja ajankäyttö sekä tiivistyväkaupunkirakenne

Helsinki ja Helsingin seutu ovat vielä väljästi rakennettuja. Helsingissäasuu keskimäärin 30 henkeä hehtaarilla ja pääkaupunkiseudun kaupungeissa(Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) 12 henkeä hehtaarilla. Helsingin seu-tu (kehyskunnat mukana) on vieläkin väljemmin rakennettu. Helsingin tosi-asiallinen kaupunkialue sisältää YTV-alueen ja osia pääradan varren kaupun-geista Vantaan pohjoispuolella.

Helsingin kaupungin rajojen sisällä kaupunkirakenteen väljyys ja tiiveysvaihtelee. Kantakaupungissa keskimääräinen asukastiheys maahehtaaria koh-ti on 50 henkeä kun se esikaupunkialueilla vaihtelee kaakkoisen alueen 17hengestä läntisen alueen 32 henkeen.


Eurooppalaisen mittapuun mukaan Helsinki on erittäin väljä kaupunki.Väljyys kuvastaa osaltaan kaupunkirakenteen hajoamista. Samalla kun olem-me liki yhtä väljiäkuin amerikkalai-set autokaupun-git, käytämmel i i k k u m i s e e nenergiaa huomat-tavasti enemmänkuin eurooppalai-set kaupungit.Koska energian-kulutuksestammesuurin osa meneesähkön ja läm-mön tuotantoon,on siltäkin kan-nalta tiivistämi-nen tarpeen.Keskitetyllä säh-kön ja kaukoläm-möntuotannollavoidaan saada ai-kaan samallaenergialla sähköä ja lämpöä sekä vähentää hajautuvan rakenteen energia-kulutusta. Yhteistuotannossa polttoaine pystytään hyödyntämään lähes koko-naan, erillistuotannossa polttoaineen käytön hyötysuhde jäisi 35 - 40 prosent-tiin. Hajautuvaan kaupunkirakenteeseen kuuluu korkean energiankulutuksenohella asukkaiden ajankulutus liikkumiseen. Tiivistyvä ja kompakti rakennetarjoaa lyhyemmät työ- ja harraste- sekä vapaa-ajan matkat.

Globaalit ympäristövaikutukset liittyvät energian kulutukseen jakasvihuonekaasujen päästöihin ilmakehään. Energiankulutusta vähentämällävaikutamme kasvihuonekaasujen päästöjen vähenemiseen.Kaupunkirakenneon tehtävä viihtyisäksi ja samalla meillä on tarvetta tiivistämiseen. Energian-ja ajankäyttö on minimoitava ottaen huomioon muut ympäristö- ja viihtyvyys-tekijät.


Kaupunkirakenne tiivistyy ja seudun rakenteen hajoaminen estetäänympäristölliset ja viihtyvyystekijät huomioon ottaen. Kaupunkirakenne onenergian ja ajan käytön sekä tilan ja liikkumisen suhteen optimaalinen.


Joukkoliikenne ja raiteet ovatkaupunkirakenteen kehittämisen selkäranka

Helsingin kaupunkirakenteen kehittämisen keskeisenä periaatteena onpitkään ollut uusien asuntoja työpaikkarakentamisalueiden osoittaminen hy-vien joukkoliikenneyhteyksien etenkin raskaan raideliikenteen yhteyteen. Asun-to- ja työpaikkarakentamisella on toisaalta tuettu joukkoliikenteenkehittämisedellytyksiä.

Päärata, rantarata ja Martinlaakson rata sekä metro hoitavat seudullista,laajemman alueen joukkoliikennettä ja toimivat myös paikallisen liikenteenjoukkoliikennevälineinä. Raitiovaunut ovat kantakaupungin sisäisen joukko-liikenteen runko ja esikaupunkialueilla tämä rooli on bussiverkostolla.

Raideliikenteen merkitys kaupunkialueen tulevaisuuden liikennemuotonatulee entistä enemmän korostumaan kahdesta syystä. Väestön kasvun ja liik-kumisen lisääntymisen myötä katuverkon kuormittumista ja ruuhkautumistavoidaan välttää vain tehokkaalla, toimivalla ja �ulottuvalla� joukkoliikenteellä.Toisaalta sekä kansainvälisten että paikallisten ympäristövelvoitteiden ja -ta-voitteiden ja myös suppenevien energiavarojen hallitun käytön näkökulmastakaupunkiliikennettä joudutaan hoitamaan yhä enemmän sähköllä, joka tuote-taan keskitetysti.

Yleiskaava 2002:n laadinnassa kaupunkirakenteen kehittäminen ja uusi-en asuntoja työpaikkarakentamisalueiden osoittaminen on pääsääntöisestituettu raskaaseen raideliikenteeseen. Yleiskaava 2002:ssa tutkittavista uusistasuurista rakentamisalueista huomattava osa sisältyy jo Yleiskaava 1992:teen.Tarkistusta ja kehittämistä näillä alueilla edelliseen yleiskaavaan nähden tar-vitaan rakentamisen tehokkuuden ja tulevan kaupunkirakenteen uudelleenmäärittelyssä sekä kaupunkikokonaisuuteen liittämisessä. Toisaalta uuden yleis-kaavan valmistelussa liikennejärjestelmän ja etenkin raskaan raideliikenteenkehittäminen ja uudet linjaukset avaavat mahdollisuuksia myös uusienhuomattavienkin alueiden osoittamiseen rakentamiseen.



Helsinkiin on rakennettu toinen metrolinja Kampista Katajanokan kaut-ta Laajasaloon. Linja yhdistää Kampin myös Töölööseen ja Meilahteen. Metro-verkon perusrunko on näin saanut muotonsa. Uudet kaupunginosat rakentu-vat raideliikenteen ja joukkoliikenteen varaan.


Kevyt liikenne ja joukkoliikenne ovat ydinasioita,kaupunkirakenne tukee niiden käyttöä

Kaupunkiseudun ja Helsingin kaupunkirakenteen kehittämisessä liikku-minen on luontevaa painottaa joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen suuntaan.Kävely ja pyöräily eivät kuluta muuta kuin ihmisten omaa energiaa. Joukko-liikenteen energiakulutus matkustajaa kohti on pienempi kuin ajoneuvo-liikenteessä. Uuden kaupunkirakenteen kehittäminen tukeutumalla olemassaolevaan joukkoliikenteeseen ja etenkin raideliikenteeseen on edullista. Samallauuden rakenteen kehittämisellä voidaan edesauttaa joukkoliikenteen, etenkinraideliikenteen kehittämistä. Lomittamalla ja sekoittamalla kaupunginosientoimintoja mielekkäällä ja toimivalla tavalla saadaan etäisyyksiä pienemmäk-si ja siten tuetaan kevyen liikenteen kehittämistä.

Kevyen liikenteen ja etenkin kävelyn näkökulmasta liikkumisympäristönkehittäminen monipuolisemmaksi ja -ilmeikkäämmäksi on tarpeen.

Liikenteen ja kaupunkirakenteen parantamisessa kaikkien kulkumuotojentulee olla tasaveroisessa asemassa. Ajoneuvoliikenteen sujuvuus onympäristönkin kannalta etu. Kaupunkitilassa tarvitaan liikenneväyliä. Liiken-teen väylien ohella kaupunkitilassa on nyt epämääräisiä ja usein turhiakin lii-kenteen suojaviheralueita, jotka eivät ole kenenkään käytössä, varsinkaanvirkistyskäytössä. Suojaviheralueiden lisäksi niihin on tulossa yhä enemmänmeluntorjuntaa varten meluseiniä tai -penkereitä. Melusuojausrakennelmateivät kuulu perinteisen kaupungin kaupunkikuvaan. Melusuojaukset syövät jatuhlaavat maapinta-alaa ja ovat myös näköeste. Liikenteen ympäristöhaittojavoidaan torjua muullakin tavalla eli tiivistämällä väljää kaupunkirakennetta jarakentamalla suoja-alueille työpaikkarakentamista ja varustamalla liikenteenpuoleiset melulle alttiit rakennusten seinät ja ikkunat niin, ettei sisään kantaudumelua.

Kaupunkitilassa henkilöautojen, bussien, raitiovaunujen ja junienpysäköinti ja varikkotoiminnat vievät tilaa. Katujen käyttäminen pysäköintiinon perinteinen tapa kantakaupungissa. Ajoneuvojen määrän lisääntyessäpysäköintipaikkoja on jouduttu sijoittamaan muuallekin kuin katujen varsiin.Niitä on rakennettu pihoille ja tonttialueelle erillisille pysäköintikentille sekäpysäköintitaloihin ja - luoliin. Maanpäällinen pysäköinti vie aina maapinta-alaa oli se sitten järjestetty pysäköintitaloon, kadulle tai pysäköintikentälle.Pula kaupunkimaasta rakentamiseen ja vapaa-ajankäyttöön edellyttäätiivistettävältä kaupunkirakenteelta pysäköinnin järjestämistä maatatuhlailemattomalla tavalla rationaalisesti. Maanalainen rakentaminen on tule-vaisuudessa tähän ratkaisu sellaisilla alueilla, joilla kalliorakentaminen on


kohtuullista kustannuksiltaan. Toisaalta etenkin ranta-alueilla, esim. pinnan-muodoiltaan liian tasaisille ja yksitoikkoisille tavarasatamien maankäytönmuutosalueille voidaan rakennusten ja katujen alle tehtävillä pysäköintitiloillaluontevasti muotoilla uutta topografiaa.


Kaupunkirakenne suosii joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä.Raideliikenteen verkoston kehittäminen tapahtuu rinnan maankäytön kehittä-misen kanssa. Liikenteen ja muun yhdyskuntatekniikan varikot sekä ajoneu-vojen pysäköinti järjestetään yhä enemmän maanalaisena. Liikkumisympäristöon entistä ilmeikkäämpi ja monimuotoisempi.


Päätieverkon kehittäminen kasvun olosuhteissa

Kasvava pääkaupunkisetumerkitsee lisääntyvää liikennettä.Liikennepoliittisten tavoitteidenmukaisesti mm. kaupunkiraken-neratkaisuin tuetaan sellaistaliikkumiskulttuuria, jossa joukko-liikenne voisi säilyttää osuutensaajoneuvoliikenteessä. Tavoitteetovat samat kuin Yleiskaava1992:ta laadittaessa.

Pääkaupunkiseudun ajoneu-voliikenteen matkojen on arvioi-tu kasvavan noin 50 % vuoteen2020 mennessä. Kilometrisuorite

kasvaa vielä enemmän, koska pääkaupunkiseudun maankäytön painopiste siir-tyy entistä kauemmas kantakaupungista sen muutosalueiden rakentamisestahuolimatta.

Pääkatuverkon kehittämisen lähtökohtana on yleiskaava 1992:n mukai-nen pääkatuverkko. Lisääntyvän kasvun vastaanotto ja muuttuneet lähtökoh-dat eräillä alueilla tuovat keskusteluun eräitä uusia teemoja. Näitä ovat mm.moottoriteiden sopeuttaminen tiivistyvään kaupunkiympäristöön, eräiden pää-väylien tunnelointi maanpinnan tason uusien maankäyttöratkaisujen edelly-tysten luomiseksi ja liikenteen ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Merkittä-vin verkollinen uudelleen arvioinnin kohde on Kehä II:n jatke Hämeen-linnanväylälle. Uudelleenarviointi perustuu siihen, että väylä on YTV:n halli-tuksen vuona 1999 yksimielisesti hyväksymässä Pääkaupunkiseudun liikenne-järjestelmäsuunnitelma 1998:ssa yleisenä tienä. Yleiskaava 1992:n päätieverkkouudelleen arvioinnin kohteineen on oheisessa kuvassa.



Katuverkko toimii kasvavassa kaupungissa ympäristöä säästävällä ta-valla.


Kaupunkirakenne tasapainoon idässä -laajenemismahdollisuuksia kaakossa

Pääkaupunkiseudun kau-punkirakenne ei ole alueellisessatasapainossa. Idässä kaupunki-rakenne loppuu Helsingin rajaan.Lännessä ja pohjoisessa rakennejatkuu huomattavasti pitemmälle.Idässä metro palvelee pääasiassavain Helsingin alueella ja Vantaanpuolella välittömästi Mellunmä-en metroasemaan liittyvälläLänsimäen alueella. Itämetronkahden haaran päästä alkaa laajavihreä �tyhjiö�, joka omaahuomattaviakin mahdollisuuksiametron jatkamiseen tukeutuen.

Itäisen kantakaupungin tuleva kehittäminen kohdistuu ensisijassa kanta-kaupungin itärantaan ja sen tuntumaan. Itäiset esikaupunkialueet, Kulosaarensillan itäpuoliset alueet, ovat vielä väljästi rakennettuja. Alueella on mahdolli-suuksia sekä tiivistämiseen että uusien kaupunginosien rakentamiseen.

Itäiset esikaupungit omaavat huomattavia ympäristöllisiä arvoja, joistavähäisempiä eivät ole alueen merellisyys, pitkä rantaviiva ja saaret sekä hyvätliikenneyhteydet. Metro ja Itäväylä ovat alueen valtasuonia.

Laajasalon öljysatama-alueen muuttaminen asuntoja työpaikkavaltaiseksiuudeksi kaupunginosaksi avaa mahdollisuuksia kaakossa. Kuormittuvan katu-verkon ja Herttoniemen liikenneympyrän ei ole nähty kuitenkaan kestävänsuurta liikennemäärän kasvua. Samoin Herttoniemen metroaseman mitoitusalkaa tulla vastaan.

Tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja. Etenkin kun etäisyys Laajasalosta ja öljy-satama-alueelta ajoneuvo- ja joukkoliikenteellä keskustaan on nyt noin 10 ki-lometriä ja Santahaminasta vielä pitempi. Yhtäläisyyksiä on löydettävissä his-toriasta. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä yhteydet sekä länteen että itäänhoituivat pääasiassa Laajalahti ja Vanhankaupunginlahti kiertäen. Vesialueetolivat ylittämätön este ja kaupungin laajenemissuuntana nähtiin vain pohjoi-nen. Suorat maayhteydet syntyivät Lauttasaaren siltojen sekä Kulosaaren sil-


lan ja Naurissaaren sillan rakentumisen myötä. Näin rannikon suuntaisetlaajenemissuunnat saivat mahdollisuutensa.

Laajasalon uusien rakentamisalueiden kanssa ollaan nyt samassa asemassakuin läntisen ja itäisen yhteyden avaamisessa. Suora yhteys kaupungin kes-kustaan on ainoa luonteva ja nopea reitti. Yli puolitoista kilometriä pitkä vesi-alue on voitettava. Vähintään joukkoliikenneyhteys olisi luotava keskustan jaLaajasalon välille. Metrolinja Meilahdesta keskustan ja Katajanokan kauttaLaajasaloon on eräs ratkaisu joukkoliikenteen järjestämiselle. Myöhemmäntulevaisuuden kehittämismahdollisuuksia on Santahaminassa.


Kaupunkirakenne saavuttaa alueellisen ja toiminnallisen tasapainon.Seudun talousalueen rajat on tunnustettu myös itäisissä osissa. KaakkoinenHelsinki käyttää tehokkaasti uutta metrolinjaa.


Mellunmäen metron jatkaminen itään avaauusia asuntovaihtoehtoja

On oletettavaa, ettei Helsin-gin ja seudun kasvu pysähdy vuo-teen 2020, mihin asti väestö-ennusteet on tehty. Kaupunkira-kenteen tiivistäminen on tulevai-suudessa yhä vaikeampaa eikä sil-lä ehkä pystytä tyydyttämään kaik-kea rakentamismaatarvetta. Kau-punkirakenteen kehittämiseksi jaasunto- ja työpaikka-aluetarpeentyydyttämiseksi tarvitaan edelleenlaajoja uusia alueita rakentamistavarten. Tämä merkitsee, ettäkaupunkirakennetta on laajennet-tava seudullisesti edullisille alu-

eille. Toisaalta pääkaupunkiseudun vinoutuneen, länsipainotteisen kaupunki-rakenteen tasapainottaminen edellyttää jo nyt itäisen osan sekä fyysistä ettäimagollista vahvistamista.

Seudun itäosien asema ja mahdollisuudet tulevat muuttumaan erittäinpaljon viimeistään kun Vuosaaren satama on rakennettu ja se on toiminnassa.Sataman ja Helsinki-Vantaa lentoaseman välille muodostuva kaupallisteollinenvyöhyke tulee väistämättä imemään yrityksiä alueelleen. Aikaa myöten synty-vien yrityskeskittymien vaikutuksesta alueen asuntokysyntä tulee ylittämääntarjonnan, jollei siihen varauduta riittävän ajoissa.

Helsingin itäosien asuntorakentamismahdollisuudet vaikeutuvat aikaamyöten. Samoin työpaikka-alueiden tarjonta tulee olemaan tulevaisuudessarajallista Helsingin alueella kun Vuosaaren sataman tuntumassa olevat työ-paikka-alueet ja Kivikon-Tattariharju-Tattarisuon alueen nyt kehitettävänä ole-vat alueet tulevat rakennettua.

Metro ulottuu idässä Helsingin kaupungin rajalle. Rajan takaa alkavatlaajat rakentamattomat metsä- ja peltoalueet, joita meri ja ranta rajaavat. Mel-lunmäen metro olisi helposti jatkettavissa kaupungin rajan ulkopuolelle.Porvoonväylä ja Itäväylä ovat nopeat ajoneuvoliikenteen yhteydet.


Helsingin kaupunki omistaa itäisen rajansa takaa Vantaalla ja Sipoossalaajat maa- ja vesialueet. Maa-alaa on noin 20 km2 ja vesialaa noin 19 km2.Helsingin omistamista maista osa sijoittuu Sipoonkorven alueelle. Sipoon-korpi on tärkeä seudullinen suojelu- ja virkistysaluekokonaisuus, jonka säily-minen on turvattava. Sipoonkorven ja rakentamisalueiden välinen rajaus onmääriteltävä maakuntaliittojen ja kuntien yhteistyönä. Pääosa kaupungin omis-tamista maista sijoittuu Sipoon muihin osiin. Ne on osoitettu seutukaavassavirkistysalueiksi ja maa- ja metsätalousalueiksi.

Pientaloasuntoihin kohdistuu kysyntää. Helsingin kaikilla uusilla alueil-la ei pystytä vastaamaan pientalokysyntään huolimatta siitä, että uudet pientalo-alueet rakennettaisiin kerrostalotehokkuudella. Pientalotarjontaa voitaisiin li-sätä rakentamalla Sipooseen laadukkaita uusia pientalokaupunginosia, jotkatukeutuvat metron jatkeeseen.

Etenkin idässä tarvitaan pientalorakentamista alueen imagon vahvista-miseksi ja toisaalta sosiaalisen tasapainon ylläpitämiseksi. Metro kytkisi uu-det alueet idän, keskustan ja lännen osaamis- ja teknologiakeskittymiin. Muu-tenkin idän houkuttelevuutta asuin- ja työpaikka-alueena tulisi lisätä. Alueellaon tähän hyvien liikenneyhteyksien ohella luontaiset edellytykset merellisyydenja vihreyden vuoksi.


Metro jatkuu Mellunmäestä itään. Sipoossa rakentuu uusia tehokkaitapientalokaupunginosia. Tieto- ja taitotyöntekijät ovat löytäneet idän jakaakkoisen Helsingin hyvät asuin- ja virkistäytymisympäristöt.


Kaupunkirakenteen kehittämisen painopisteitä

Kantakaupungin kehittäminen uusilla mittavilla asunto- jatyöpaikkakaupunginosilla siirtää kaupunkirakentamisen painopistettä pitkäk-si aikaa kantakaupunkiin. Tavarasatamilta vapautuvat Jätkäsaari ja Sompasaariympäristöineen luovat hyvien joukkoliikenneyhteyksien (metro ja raitiotiet)ja kantakaupungin palvelujen varaan merelliset asuntoja työpaikkojenkaupunginosat. Keski- ja Pohjois- Pasila tulevat kehittymään rautateihin jaraitioteihin tukeutuvina uusina kohteina. Niiden etuna on keskeinen seudullinensijainti ja rajautuminen Helsingin keskuspuistoon.

Metron läntisen jatkeen uudelleenlinjaukset tuovat sekä kaupunki-rakenteellisia että metron käyttöön liittyviä hyötyjä. Länsimetron varaan voi-daan Helsingissäkin saada uusia asuntoja työpaikkakohteita. Toisaalta met-ron jatkaminen länteen yhdistää Helsingin itäisetkin työpaikka-alueet Otanie-meen teknilliseen korkeakouluun ja läntisiin teknologiakeskittymiin. Tämä lisääitäisten työpaikka-alueiden houkuttelevuutta yritysten sijaintipaikkana. Samallamerellinen itäinen Helsinki tulee kiinnostavammaksi asuinpaikaksi myös niil-le läntisissä teknologiayrityksissä työskenteleville, jotka nyt muutoinhakeutuisivat asumaan seudun läntisille alueille.

Suvilahden-Sompasaaren alueen ohella idässä metron varrella onkehittämispotentiaalia ja tiivistämismahdollisuuksia Kulosaaressa,Herttoniemi-Kivinokka-alueella, Roihuvuoressa, Roihupellossa, Myllypuro -Kontula-alueella ja Vuosaaressa.

Laajempia kaupunkikehittämisen alueita, jotka tällä hetkellä eivät olevälittömästi raideliikenteen tuntumassa, ovat Hakuninmaan alue läntisillä alu-eilla, Viikin-Kivikon alue ja Malmin lentokenttäalue koillisilla alueilla sekäLaajasalon öljysatama-alue kaakkoisessa Helsingissä. Puolustusvoimat ovatkeskittämässä toimintojaan Santahaminaan. Lisäksi Santahaminaan on suun-niteltu sijoitettavaksi muita viranomaistoimintoja. Ainakaan lähi vuosikym-menien aikana Santahamina ei vapaudu siviilikäyttöön. Raideliikenteen jakaupunkirakenteen kehittämisen tarpeet ja mahdollisuudet kohtaavat toisensaensisijassa sekä koillisella sektorilla että kaakossa Laajasalon suunnassa.

Kaupunkikehityksen alueelliset rajat Helsingissä ovat vastassa jo aikai-semmin kuin viimeisiä nyt nähtävissä olevia isompia alueita suunnitellaan jarakennetaan. Tulevaisuuden kaupunkirakennetta on tarkasteltava myösseudullisesta näkökulmasta.


Kaupunkirakenteen kehittäminen voi tapahtua kolmen peruspiirteen mu-kaisesti. Alueet, jotka rakennetaan, tehdään paikkaan soveltuvalla tavallatehokkaasti ja siten muuta ympäristöä säästäen. Etenkin elinkeinotoimintojenalueet ja niiden kehittäminen liittyy Super Cityn ominaispiirteidenhyödyntämiseen.

Tehokkuus ei sulje pois viihtyisyysvaatimusta ja Helsingin vahvanominaispiirteen, vehreyden säilyttämistä. Tiivistämisestä huolimatta Helsin-gin mahdollisuudet myös väljyyteen ja avaruuteen ovat olemassa. Kaupunkiaja etenkin asuinalueita voidaan kehittää ja tiivistää puutarhakaupungin, Gar-den Cityn ominaispiirteet huomioon ottaen.

Tehokkuuteen ja toimivuuteen liittyy kaikin puolin hyvät yhteydet sekähyvät palvelut. Sujuva toiminnallisuus ja hyvät liikenneyhteydet ovat avain-sanoja verkostoinuneelle rakenteelle, Network Citylle.


Super City tekee toimitiloja, Garden City tarjoaa viihtyisän asumisen jaNetwork City tarjoaa yhteydet; joka puolelle kaupunkia.


Toimitila-alueiden rooli monipuolistuu, keskustalaajenee

Helsingin toimitila-alueet ja-kautuvat kaupunkialueella maan-käytön suhteen tasapainoisesti.Työpaikka-alueita on tasaisestiympäri kaupunkia. Työpaikka-määrissä mitattuna Helsingintoimitilarakenne ei ole alueellises-ti tasapainoinen, ei myöskääntoimialoittain ja korkeammanosaamisen näkökulmasta tarkas-teltuna. Koillisilla ja itäisilläesikaupunkialueilla työpaikkamäärä on alueiden kokoon nähdenvähäinen. Myöskään korkeam-paan osaamiseen liittyviä työpaik-

koja näillä alueilla ei ole. Tämä voi olla seurausta siitä, ettei itäisellä alueellaole korkeakouluja ja niihin liittyvää tutkimus- ja tuotteistustoimintaa. Koillisellaalueella Helsingin yliopistoon liittyvä Viikin biotekniikan tiedepuiston kehit-tyminen tuo tähän helpotusta. Idässä ja koillisessa on työpaikkamäärän nosta-miseen tarvetta. Alueille on ohjattava uutta osaamista. Samalla yritystoimin-taa ja työpaikkatarjontaa on monipuolistettava. Työpaikkatarjonnan monipuo-listaminen koskee koko kaupunkia.

Työpaikka-alueiden monipuolinen rakenne luo elinvoimaa sekä alueelli-sesti että koko kaupungille. Vuosaaren sataman toteuduttua koillisten ja itäis-ten alueiden sijainti tulee vetämään yrityksiä puoleensa. Sataman ja Helsinki-Vantaa lentoaseman välinen vyöhyke tulee kehittymään kaupallis-teollisenaalueena, jossa myös logistiikkapalvelut ovat keskeisellä sijalla.

Helsinki ja Helsingin seutu ovat Suomen talouden veturi. Saman suun-taisesti voidaan sanoa myös Helsingin keskustasta. Keskusta on seudun talou-den moottori ja �tuotannollinen resurssi�. Keskustan laajenemismahdollisuudetovat rajalliset. Varsinaisessa keskustassa Kampin ja Töölönlahden alueidentoteuduttua alueelliset resurssit ovat vähäiset. Keskustasijaintia tarvitsevalle

yritystoiminnalle osoitetaan uusia alueellisia mahdollisuuksia. Pasila onkauan ollut keskustan laajentumisaluetta. Pasilan rooli osana kaupungin uuttakeskustaa tulee uudelleen harkinnan kohteeksi siitä näkökulmasta, että Poh-jois-Pasila ja Ilmala tarjoavat Keski-Pasilan lisäksi laajat mahdollisuudet kai-kenlaisten toimintojen kehittämiseen. Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa kult-


tuuri- ja vapaa-ajan toimintojen tarpeita. Pasilan ohella Jätkäsaaren jaSompasaaren alueet kehittyvät asumisen ohella työpaikka-alueina ja keskusta-toimintojen alueina.


Helsingin työpaikka-alueet monipuolistuvat ja profiloituvat omista läh-tökohdistaan suunnitelmallisesti. Itäisen ja koillisen Helsingin erinomaisetympäristölliset ja liikenteelliset ominaisuudet hyödynnetään elinkeino-toimintojen kehittämisessä ja sijoittamisessa. Korkeaan osaamiseen liittyviätyöpaikkoja syntyy eri puolille kaupunkia.


Virikkeinen ja elävä kaupunkiympäristö onHelsingin voima

Funktionalististen kaupunki-suunnitteluoppien mukaankaupunkirakenne tehtiin erotellentoiminnot toisistaan omille alueil-leen. Asuinalueet muodostivatomat alueensa, palvelualueet javirkistysalueet omansa kutenmyös työpaikka-alueet. Huolimat-ta pyrkimyksistä eläväänkaupunkirakenteeseen kaupungin-osat niin toteutettuna ovat yksi-puolisia ja toiminnoiltaan sekäkaupunkikuvaltaan yksitoikkoisia.Jossain määrin jopa elottomia,etenkin päiväsaikaan kun lapset

ovat koulussa ja aikuiset töissä. Voi sanoa, että tällainen kaupunkisuunnitteluoli johtamassa kaupunkielämän vähenemiseen ja urbaanin regressioon.

Helsingin esikaupunkialueille tunnusomaiset metsälähiöt ovatfunktionalisten kaupunkisuunnitteluaatteiden mukaan rakennettuja. Asukkaatkokevat ne kaupunkielämän puitteiksi.

Uusien kaupunginosien ja alueiden suunnittelussa ja toteutuksessa lähtö-kohtana tulee olla kaupunkirenessanssi eli monimuotoisen, moni-ilmeisen javirikkeisen kaupungin aikaansaaminen. Kaupungin, jossa asuminen ja elämi-nen lomittuvat mielekkäällä tavalla työhön, vapaa-aikaan ja liikkumiseenmielekkäässä ja kauniissa ympäristössä. Toimintojen toisistaan erottelu kor-vataan toimintojen sekoittamisella ja lomittamisella keskenään niin, että asu-minen, työ, palvelut ja vapaa-ajantoiminnot ovat lähellä kaikkia kaupungin-osan ihmisiä. Rakennusten ja katutilan monipuolista käyttöä on lisättävä.

Visio ja Kehityskuva

Kaupunginosien monipuolisiksi ja virikkeisiksi kehittämisen ohella asuin-rakennusten ja toimitilarakennusten monipuolinen käyttö lisääntyy. Katutilakehittyy virkkeellisenä ja monipuolisena oleskelutilana etenkin keskusta-alu-eilla.


Kaupunkirakenne tiivistyy kaupunginosienominaispiirteet säilyttäen

Helsingin kaupunkialueen tunnusomaisia piirteitä ovat väljyys ja vihre-ys. Väljyyttä lisää sijaintimme rannikolla. Meri lahtineen, rantoineen jaaavoineen rikastuttaa kaupunkikuvaa ja antaa merellisen lisän virkistäytymiseensekä kaupunkikuvaan. Kaupunkirakennetta tiivistettäessä näitä tunnus-ominaisia piirteitä ei saa hävittää. Niitä voidaan vahvistaa rakentamisellakin.

Helsingin rakennetut alueet vaihtelevat ympäristötyypiltään kerrostalo-kortteleista pientalokortteleihin, toimisto- ja liikerakennusten kortteleistateollisuuskortteleihin sekä julkisten laitosten korttelialueisiin. Kaikkien näi-den sisällä rakennuskanta ja tehokkuus vaihtelee hyvinkin heterogeenisenariippuen sijainnista ja rakentamisajankohdasta. Monimuotoisuus antaa posi-tiivisen värinän kaupunkikuvalle ja -rakenteelle.

Helsingin viime vuosikymmenien asuntorakentaminen on tuottanut pää-asiassa uusia kerrostaloja. Teollisen rakentamisen ollessa pääasiallinenrakentamismuoto, on se johtanut kaupunkirakenteellisestikin erilaisiksi suun-niteltujen kaupunginosien samankaltaisuuteen rakennustyyppien osalta ja si-ten monotonisuuteen, vaikka kohteet sijaitsevat eri puolilla kaupunkia. Toi-saalta uusia laajoja pientaloalueita ei ole rakennettu. Osa asukkaista preferoi

pientaloasumista ja heidän tavoitteenaan on saada tällainen mahdollisuusasumismuodokseen. Helsingin maaresursseista johtuen kaupunkiin ei voidarakentaa isoja tontteja sisältäviä uusia pientaloalueita. Tehokkaat uudentyyp-piset kaupunkipientaloalueet ovat ratkaisu pientalotarpeen osittaiseksi tyydyt-tämiseksi. Samalla kaupunkipientaloalueilla voidaan monipuolistaa kaupunki-rakennetta ja kaupunkikuvaa.


Helsingissä on tarvetta asuntorakentamiselle pitkälle tulevaisuuteen.Mittava uusi asuntorakentaminen edellyttää uusille alueille niin julkisten kuinkaupallisten palvelujen rakentamista. Myös uusille työpaikka-alueille on tar-vetta. Rakentamisen mitoitus määritellään ottaen huomioon ympäröivät alu-eet ja niiden mitoitus. Keskustassa ja keskustan tuntumassa sekä alue - japaikalliskeskuksissa rakentaminen on tehokkaampaa. Etäännyttäessä keskus-tasta tiivistäminen tapahtuu kaupunginosien ehdoilla niin, että uudenlaistakinotetta sallitaan ja samalla profiloidaan alueita. Uusien kaupunginosien raken-tamisessa luovuudelle annetaan vapauksia. Helsinki on säilyttänyt siluettinsahorisontaalisena ja siitä on tullut kilpailutekijä. Korkeaa rakentamista ei olesuosittu. Uudenlaista korkeaakin rakentamista kaupungissa voitaisiin kokeil-la, mutta paikan suhteen on oltava tarkka. Keski-Pasilan alue sijainniltaan jamaastonmuodoiltaan olisi tähän luonteva alue.


Keskustassa ja sen tuntumassa uudet alueet toteutuvat monipuolisinakerrostaloalueina. Mittakaava noudattaa ympäröivien kaupunginosin mitta-kaavaa. Keskustasta loitonnuttaessa uudet alueet muodostuvat kerrostaloistaja kaupunkipientaloista. Uusilla alueilla asuminen, työ, virkistys ja liikkumi-nen lomittuvat toisiinsa myös omine kortteleineen. Hyvien palvelujen ja työ-paikka-alueiden vieressä kehittyy kaupunkipientaloalueita. Asuinrakennustenyhteydessä on myös työtiloja. Keski-Pasilassa on kaupungin korkeimmat toimi-tila- ja asuinrakennukset.


Työpaikat ja toimitilat

Työpaikkakehityksestä

Seudun kasvun edellytyksenä on myös työpaikkojen lisääntyminen.Työpaikkamäärä on tällä hetkellä jo suurempi kuin 1980-luvun lopun huip-puvuosina, jolloin seudulla oli 608 900 työpaikkaa. Kunnittain työpaikat ja-kautuvat:

1990 1996 2000* 2025**Helsinki 367 857 307 514 372 000 403 000Espoo, Vantaa,Kauniainen. 161 687 154 003 179 500 270 000Kehyskunnat 79 366 69 711 85 500 120 000Yhteensä 608 910 531 228 637 000 793 000* arvio, ** YTV:n ennuste

Helsingin suhteellinen osuus seudun työpaikoista on pikku hiljaa vähen-tynyt. Helsingin osuus on noin 58 %. Oletettavasti tämä kehitys tulee jatku-maan. Asumisen painopisteen siirtyessä entistä enemmän muulle seudulle,niin samalla tavalla siirtymistä tapahtuu myös työpaikkojen osalta. Silti Hel-sinki tulee säilyttämään ilmeisesti pysyvästi reilun työpaikkaomavaraisuuden.Helsingin työpaikkaomavaraisuus on noin 135 % ja huolimatta väestön lisä-yksestä se on edelleen hitaasti kasvamassa. Seudun kaupunkirakenteessa jaliikenneolosuhteissa se on luonnollista ja Helsingin kannalta toivottavaa.

Asukasluvun kasvun myötä seudun työpaikkamäärän oletetaan kasva-van noin 150 000 työpaikalla seuraavan 25 vuoden aikana. Työpaikkaennusteon yllä olevassa taulukossa jaettu seudun kuntien kesken. Ennustetta on pi-dettävä Helsingin osalta ehkä liian varovaisena ja naapurikuntia suosivana.Silti se tullee nostamaan Helsingin työpaikkaomavaraisuutta edelleen. Seu-dun suuret toimitilojen rakentamismahdollisuudet tekevät kuntakohtaisestaennustamisesta epäluotettavan.

Kuntien välinen kilpailu ja toimitilatarjonta

Seudun kuntien valmiissa asemakaavoissa on paljon toimitilojenrakentamismahdollisuuksia. Kunnat kilpailevatkin välillä kiivaasti uusista taimuuttavista toimipaikoista. Myös tyhjien tonttien ja tilojen omistajat ovat täs-sä kilpailussa hyvin aktiivisia. Tällaisessa tarjontakilpailutilanteessa tilantarvitsijoiden sijaintitoiveet ja -kriteerit ovat ratkaisevia. Kriteerejä on ainaoleellisen hinnan lisäksi lukuisia. Näistä tärkein on ehkä saavutettavuushenkilöautolla ja joukkoliikenteellä koko seudulta. Tärkeää näyttää olevanmyös tilojen näyttävyys.

Osa 3: Toimitilat ja logistiikka


Sijaintikriteerit vaihtelevat luonnollisesti eri toimialojen välillä. Teolli-suusyrityksen toiveet toimitiloista ovat tyystin toiset kuin nähtävyyteen pyrki-vän kasvuyrityksen. Sijainnin lisäksi merkittäviä tekijöitä ovat tontin kaava-määräykset, tontin kaavoitustavoitteet tai olemassa olevien tilojen laatu. Toi-mitilojen rakentamispotentiaalin pitää siksi olla hyvin monipuolinen. Sen pi-tää olla myös ainakin tietyillä teollisuusalueilla joustavaa, sillä se lisäärakentamismahdollisuuksia ja siten houkuttelevuutta.

Helsingillä, seudun keskeisimmällä kunnalla on selkeä etulyöntiasemauusien ja laajennettavien toimitilojen rakentamisessa. Työpaikkojen kasvu ontällä hetkellä täällä suurempaa kuin muualla seudulla. Lama koetteli Helsin-kiä enemmän kuin muuta seutua, joten kasvu on ollut paljon palautumistahyviin vuosiin.

Kuntien välisessä kilpailussa työpaikoista on joskus myös varauksellisiapiirteitä. Yritykset kilpailuttavat kuntia vaatimalla taloudellisia etuja, kutenhalpoja tontteja, tonttikohtaista ylimääräistä infrastruktuurin rakentamista ym.järjestelyjä. Myös eräät elinkeinoelämän järjestöt tuntuvat kannustavan tähän.Tällainen toiminta on kuitenkin yhden yrityksen epäreilua palvelemista mui-den kustannuksella. Se ei kuulu myöskään kunnan varsinaiseen toimialaan.Helsingin seudun kuntien ei pitäisi mennä tämäntyyppiseen toimintaan.

Visio:

Varaudutaan ennusteen mukaiseen Helsingin työpaikkamäärän kasvuun.Asemakaavoissa oleva rakentamaton toimitilapotentiaali säilytetään ja

sitä muutetaan vain harkituissa tapauksissa asuinkäyttöön.Toimitilatarjontaa lisätään kohtuullisesti vastaamaan paremmin eri toimi-

alojen rakennemuutoksen aiheuttamaa kysyntää.Kuntien välisessä kilpailussa uusista toimitiloista on Helsingin valttina

keskeinen sijainti ja monipuolinen tilatarjonta.

Helsingin elinkeinotoiminnan kehittäminen

Helsingin elinkeinorakenne on jo pitkään muuttunut entistä palve-luvaltaisemmaksi. Ei edes lama muuttanut tätä kehitystä, vaikka se tietyillätoimialoilla vähensi runsaasti työpaikkoja. Teollisuus, joka aikoinaan oli mer-kittävä, on viime vuosikymmeninä tasaisesti vähentynyt varsinkin, jos sitä mi-tataan työpaikoilla. Tuotannon arvolla mitattuna väheneminen ei ole ollut niinsuurta. Laman jälkeisenä nousukautena on teollisuuden työpaikoissa ollut kui-tenkin jo useana vuotena pientä kasvua.


Valtava tietojenkäsittelyn ja automaation kehittyminen vähentävät työ-paikkoja lähes kaikilla toimialoilla. Vähenemisen korvaavat usein toimialankasvu ja laajeneminen. Rakennemuutoksen hallitseminen ja kilpailuasemanparantaminen ovat edellytys kehittyville yhtiöille, organisaatioille ja toimi-aloille. Helsingin asema tässä muutosprosessissa on periaatteessa hyvä, koskaHelsingin monipuolinen elinkeinorakenne ei ole riippuvainen yhdestä hallit-sevasta alasta tai yksiköstä.

Helsingin elinkeinopoliittisen ohjelman mukaan kaupungin tavoitteenaon monipuolisen elinkeinorakenteen säilyttäminen ja kehittäminen. Tämä nä-kyy mm. teollisuuden aseman aikaisempaa suurempana painottumisena. Mo-nipuolisuus koskee sekä toimialoja että yritysten kokoja. Monipuolisuutta täy-dentävät monet erityistoimialat, jotka sijaitsevat pääasiassa vain Helsingin seu-dulla. Niiden sijainnille Helsingin seudun vaihtoehtona on monesti vain ulko-mainen suurkaupunki.

Helsingin elinkeinopoliittinen ohjelma määritteli Helsingin vahvoiksikasvualoiksi bioteknologian, elintarvikealan, informaatioalan, kulttuurialan,matkailun, terveysalan ja ympäristöalan. Kaupungin roolina näiden ja muidenalojen kehittämisessä on ensisijaisesti huolehtia riittävien tilojen aikaansaa-misesta sekä pätevän ammattikoulutuksen järjestämisestä. Usealla kasvualallaon Helsingin seudulla olemassa tai suunnitteilla korkeakoulun tai tutkimuslai-toksen läheisyydessä tiedepuisto ja yrityshautomoja. Yleiskaavassa tuetaan näi-den kehittämistä.

Ohjelman kannanottona on, että kaupunkisuunnittelussa on harkittava,kuinka yksilöidysti eri toimitila-alueiden käyttötarkoitus on tarpeen määritel-lä. Elinkeinotoiminnan luonne muuttuu jatkuvasti, mikä heijastuumonikäyttöisten ja muokattavien tilojen tarpeena. Perinteisesti teollisuustiloillaon omat markkinansa, joissa hintataso on säilynyt edullisena. Myös teollisuut-ta suosiva periaate on tukenut tätä politiikkaa. On kuitenkin ilmeistä, että osateollisuusalueista voidaan muuttaa uudentyyppisten monikäyttörakennustenalueiksi.

Toimitilojen hintataso on viime aikoina noussut, mutta nousu ei vastaaasuntojen hintakehitystä aivan ydinkeskustaa lukuunottamatta. Kaupungin kil-pailukyvyn kannalta toimitilojen hintojen pysyminen maltillisena on hyvinoleellista. Se edellyttää tilatarjonnan pitämistä kysyntää suurempana. Ongel-maksi tulee haluttujen tilojen valtava vaihtelevuus koon, paikan, varustetason,näyttävyyden ja myös hinnan suhteen. Tasapainoisen tarjonnan löytäminen kai-kille tilatyypeille, joiden kysyntä vielä vaihtelee koko ajan, ei ole helppoa.


Visio:

Helsinki säilyttää ja kehittää monipuolista elinkeinorakennetta moninetoimialoineen ja yritystyyppeineen.

Kasvavien vahvojen alojen tiedepuistoja ja yrityshautomoja tuetaan eri-tyisesti.

Toimitilatarjonta pidetään niin suurena ja monimuotoisena, että tilojenhintataso pysyy maltillisena.

Toimitilojen sijainnista Helsingissä

Helsingin toimitila-alueet voidaan jakaa kokonaisuuksiin sijainnin jasaavutettavuuden suhteen (oheinen kartta). Tärkein alue on keskusta, joka onseudun kaupallinen ja vapaa-aikatoimintojen keskus sekä suurin, keskeisin jaarvokkain työpaikka-alue. Keskustan uudistuminen tapahtuu kortteleiden jarakennusten sisällä. Ainoat uudisrakentamisalueet ovat Kamppi ja Töölönlah-ti. Keskustan laajentumisalueet ovat lännessä Ruoholahti, koillisessa Sörnäinenja pohjoisessa Pasila, joka on näistä suurin. Ne ovat ensisijaisesti toimisto-alueita. Niiden yhteyksien ydinkeskustaan ja keskenään pitää olla sujuvia.

Keskustan kaupalliset palvelut laajentuvat kuten nykyisin ympäröivilleasuinalueille, jotka voivat tarjota ydinkeskustaa edullisempia tiloja. Halpa tilaon välttämätöntä palvelutarjonnan kirjolle, jonka pitäisi olla mahdollisimmanlaaja. Kantakaupunki on kokonaisuudessaan asuntojen ja toimitilojensekoittumisaluetta niin kuin se on aina ollut. Toimitilat pitää pääsääntöisestisijoittaa kohtiin, joissa asumisedellytykset eivät ole hyviä. Katukerrokset ovattässä oleellisia, sillä ne elävöittävät samalla perinteistä kaupunkielämää.

Kantakaupungin tuntumassa on laaja kaarimainen alue, joka kulkee kar-keasti Kehä I:n vartta tai sen eteläpuolella. Kaaren sisällä on lukuisia suuria jakasvavia toimitila-alueita, Otaniemestä ja Tapiolasta Herttoniemeen ja Itä-keskukseen. Kaarelta on erinomaiset yhteydet keskustaan ja henkilöautollamyös kaaren sisällä Kehä I:n ansiosta. Rakenteilla oleva Jokeri parantaa joukko-liikenteen yhteyksiä kaaren eri osien alueiden välillä.

Myös lamavuosina kaaren osa-alueilla rakennettiin useita modernejamonikäyttötaloja. Rakentaminen painottui kaaren länsiosiin ilmeisesti siksi,että se sijaitsee seudun kaupunkirakenteen keskellä. Tulevaisuudessauudistuotanto voisi levitä tasaisemmin ja entistä enemmän kaaren itäosiin. Tätäpainottaa myös Helsingin elinkeinopoliittinen ohjelma. Uusia pieniä toimi-tilakohteita voisi lisäksi kehittää Jokerin pysäkkiseuduille. Toimitilarakennuksetolisivat edelleenkin enimmäkseen monikäyttörakennuksia niiden joustavuu-den takia.


Kehä I:n takana on useita suuria olemassa olevia teollisuusalueita, joitauudessa yleiskaavassa harkitaan laajennettaviksi. Uusina poikkeuksellisensuurina alueina ovat Vuosaaren sataman yhteydessä oleva teollisuus- ja toimi-tila-alue sekä Vuosaaren keskustan työpaikka-alue. Teollisuusalueet on suun-niteltu erilaisiksi rakentamistehokkuuden ja tonttikoon suhteen. Yhdessä nemuodostavat monipuolisen tarjonnan vastaamaan hyvin erityyppistä kysyn-tää.

Suutarilan teollisuusalue liittyy Vantaan valtavan kokoiseen, lentokentänläheiseen, kehittämisalueeseen. Vaikka Suutarila on siinä pieni, se voisi ollaprofiililtaan tavallista teollisuusaluetta laadukkaampi. Toiminnoiltaan se hyö-tyy tulevasta, läheisestä satamasta.

Visio:

Helsinki huolehtii seudun arvokkaimman työpaikka-alueen, keskustan,jatkuvasta kehittämisestä niin, että se on mahdollisimman toimiva ja ajassaanelävä.

Keskustan toimistotilaa vaativien toimintojen laajennusalueina ovat Ruo-holahti, Sörnäinen ja suurimpana Pasila.

Kehä I:n ja Jokerin varsialueita kehitetään monipuolisina, hyvinsaavutettavina työpaikka-alueina, joissa rakentamisen painopiste on lähivuo-sina Koillis- ja Itä-Helsingissä.

Helsinki tarjoaa sijoittumismahdollisuuden myös pientä ja edullista ti-laa etsiville pk-yrityksille joko varsinaisilla työpaikka-alueilla tai asutuksenkeskellä olevissa tiloissa.

Uusien työpaikka-alueiden laajentamisessa tavoitteena on myösalueittainen tasapainoisuus.

Helsingin työssäkäyntialueen kasvu

Helsingin seudun kasvua on myös toiminnallisen seudun laajentuminenyhä kauemmaksi ydinkaupungista. Parhaiten tätä kuvaa Helsingin työssäkäynti-alueen laajeneminen. Entistä kauempaa käydään seudulla töissä. Yleisesti pi-detään mittarina sitä, että, jos vähintään 10 % asuinkunnan asukkaiden työ-paikka on keskuskunnassa, niin silloin kunta lasketaan mukaan työssäkäynti-alueeseen.

Viimeisin laskenta on vuodelta 1996, jolloin Helsingin työssäkäyntialueulottui jo Porvooseen asti idässä ja Inkooseen ja Siuntioon lännessä sekä Kark-kilaan ja Mäntsälään pohjoisessa. Myös muita kuntia ns. kehyskuntien ulko-puolelta työssäkäyntialueeseen. (Katso oheinen kartta) Valtion tilastokeskus


laskee Riihimäen omaksi talousalueeksi, joten se ei kuulu Helsingin seutuun.Käytännössä kuitenkin sekä Riihimäki ja sen naapurit Loppi ja Hausjärvi ovatHelsingin työssäkäyntialueen osia. Ja pian voi myös Lohjan talousalue kuuluaHelsingin seutuun.


Logistiikan kehittäminen

Yleistä

Logistiikan määrittely ja ulottuvuus on laajentunut viime vuosikymme-ninä. Perinteisestä tavaroiden kuljettamisesta ja siihen liittyvistä järjestelyistäollaan siirtymässä tarjonta- ja kysyntäverkostojen hallintaan. Yritysten ja nii-den muodostamien verkostojen toimintaa pyritään tehostamaan prosessi-ajattelun avulla yhdistämällä eri toiminnot siten, että kokonaisuus toimii par-haalla mahdollisella tavalla.

Vastuu logististen järjestelmien kehittämisestä ja toteuttamisesta on pää-osin elinkeinoelämällä. Kaupungin tehtävänä on tukea yritysten toimenpiteitäja luoda edellytyksiä logistiikan kehittämiselle sekä parantaa kaupunginlogistista toimivuutta ja tavaraliikenteen sujumista.

Helsingin seudun kansainvälinen logistinen asema

Helsingin seutu on yksi tärkeimmistä keskuksista pohjoisessa Euroopas-sa ja Itämeren piirissä. Helsingin seutua voidaan edelleen kehittää Pohjois-Euroopan liiketoiminta- ja logistiikkakeskukseksi, joka hyödyntää asemaansaEMU- vyöhykkeen pohjoisimpana pääkaupunkina.

Helsingissä kohtaavat monet tärkeät liikenneväylät, joista monien kehit-tämisellä on laajempi eurooppalainen tuki takanaan. Helsinki on yksi Itäme-ren merkittävimmistä satamakaupungeista. Tavarasataman toimintojen siirtä-minen Vuosaareen luo edellytykset tämän aseman säilyttämiseksi. Helsinki-Vantaan lentoasema menestyy kansainvälisissä laatuvertailussa ja kentän mat-kustajamäärät kasvavat jatkuvasti. Raideyhteyksien ja E-18 tieyhteyden pa-rantaminen luo yhä sujuvammat yhteydet Venäjälle. Tieyhteys Tallinnasta ete-lään eli Via Baltica voi tulevaisuudessa korvata suuren osan Ruotsin ja Tans-kan kautta kulkevasta läpikulkuliikenteestä Eurooppaan. Myös Helsingin seu-dun tietoliikenneyhteyksien korkea taso on selvä kilpailuetu.

Kaupunkilogistiikka

Kasvavalla kaupunkiseudulla, missä liikenne pyrkii ruuhkautumaan, ontavaraliikenteen ongelmia pyritty ratkomaan erityisen kaupunkilogistiikan avul-la.

Oleellisia kaupunkilogistiikan päämääriä ovat- logististen kustannusten alentaminen,


- palvelujen tuottamiseen tarvittavan liikenteen määrän vähentäminen,- liikenteen haittojen minimointi,- ruuhkautumisen estäminen ja- erityisryhmien palveluiden parantaminen.

Yksi tärkeistä toteutuskeinoista päämäärien saavuttamisessa on palvelu-ja tavaravirtojen yhdistäminen. Yritysten jakelu- ja tilausjärjestelmienulkoistaminen palveluyrityksille ja palvelujen laaja käyttäjäpohja ovat keskei-nen osa tarvittavaa pienten virtojen yhdistämistä. Virtojen yhdistäminen tar-koittaa sekä tilausten ja toimitusten että tarvittaessa laskutusvirtojen yhdistä-mistä.

Tietoliikenneyhteyksillä on keskeinen rooli logistisille rakenteille.Materiaalivirtojen ohjaus on kehittynyt niin, että varastot ovat muuttuneet yhäenemmän jatkuvasti liikkuviksi tavaravirroiksi ja terminaaliluonteisen toimin-nan merkitys on kasvanut.

Telematiikan kehitys tulee luomaan tulevaisuudessa mielenkiintoisiakaupunkilogistiikan toteutuksia. Ajoneuvon seuranta- ja paikannusjärjestelmiäon jo käytössä. Uusia hyvin kaupunkilogistiikan toimintaa tukevia piirteitäkehitetään yhdistämällä ajantasaista liikennevirtatietoa perinteisiin paikannus-, seuranta- ja reitinohjausjärjestelmiin. Tällaista jakelun aikatauluihin ja reitin-valintoihin liittyvää tietoa voivat olla esimerkiksi työmaat, ruuhkat ja onnetto-muudet.

Helsinki-Vantaan lentoaseman ja Vuosaaren rakennettavan uuden sata-man vetovoima yhdistyneenä E 18 liikennekäytävään tekee mahdolliseksi seu-dun keskeisen logistisen vyöhykkeen kehittämisen lentoaseman ja satamanväliin.

Koska tuotannon arvosta yhä suurempi osa perustuu monimutkaisenlogistisen kokonaisuuden hallintaan, on alan osaaminen vähintään yhtä tärke-ää kuin fyysinen infrastruktuuri. Logistiikan koulutukselle tulisikin järjestäähyvät edellytykset. Hyvän ympäristön sille tarjoaisi esimerkiksi edellä mainit-tu logistinen vyöhyke.

Logistiikkakylä

Yhdistettyjen kuljetusten käyttöä on pyritty edistämään aktiivisesti jo 80-luvulta alkaen. Edistäminen on alussa keskittynyt lähinnä teknisiin ratkaisui-hin. Erityisesti maa- ja meriliikenteen yhteistoiminnan kehittämisessä on edis-tytty.


Yleisiä esteitä kuljetusten yhdistämiselle ovat muun muassa tavaroidenlisäkäsittelytarpeet, asenteet yhdistettyjä kuljetuksia kohtaan sekä pelko kul-jetusten hallinnan ja asiakkaiden menetyksestä.

Terminaalit on nähty aikaisemmin vain tavaravirtojen solmupisteinä.Kuljetusmuotojen sisäisessä toiminnoissa ei ole ollut erityisiä ongelmia, mut-ta eri kulkumuotoon siirtyminen on koettu ongelmaksi.

EU:n neljänteen puiteohjelmaan kuuluvassa yhdistettyihin kuljetuksiinkeskittyneen FREIA - projektin yhteydessä logistiikkakylä-nimikkeen katsot-tiin kuvaavan parhaiten monipuolista tehdaslaitosmaista tavaraliikenteenjalostusterminaalia.

Logistiikkakylään kuuluvat monipuoliset palvelut voisivat ratkaista mo-net ongelmat terminaalitoiminnoissa ja eri kuljetusmuotojen yhdistämisessä.Suomessakin on alueita, joille on keskittynyt kuljetusketjuihin kuuluvien yri-tysten terminaaleja. Näitä ei voi kuitenkaan kutsua logistiikkakyliksi, silläterminaalit ovat erillisiä, eri organisaatioiden hallinnassa olevia terminaaleja,joilla ei ole yhteistoimintaa.

Tavaran siirto terminaalissa ja erityisesti kahden terminaalin välillä aihe-uttaa suuria kustannuksia ja tiedonkulku monimutkaistuu huomattavasti. Ta-varan siirtoa tulee välttää ja tavaran käsittely pitää suunnitella vastaavalla ta-valla kuin tavaran tuotannossakin. Tällöin voidaan hallita tiedonkulku ja käsi-tellä tavaroita edullisesti. Terminaalissa voidaan tuottaa myös erilaisia lisä-palveluita.

Logistiikkakylän ei sinänsä tarvitse aina liittää eri kulkumuotoja yhteenkuten ei nykyisissä kulkumuodon sisäisissä terminaaleissakaan tehdä. Oleel-lista on, että kylässä on hyvät yhteydet eri kulkumuotoihin ja myös liikennöintieri kulkumuodoilla on asiakkaan tarpeisiin sopivaa. Näin kynnys esimerkiksirautatiekuljetusten käyttöön voi madaltua myös pk - kuljetuksissa.

Satamat ovat kehittyneet paljolti logistiikkakylien kaltaisiksi. Niillä on-kin parhaat mahdollisuudet kehittää toimintaansa edelleen entistätehokkaammiksi yksiköiksi. Vuosaaren satama ja sen viereinen teollisuusaluesopisi erittäin hyvin logistiikkakyläksi, joka toimisi läheisessä vuorovaiku-tuksessa Kehä III:n logistiikkavyöhykkeen ja Helsinki-Vantaan lentokenttä-alueen kanssa.


Verkkokauppa

Verkkokaupan yleistymisestä ollaan jo hyvinkin yksimielisiä, mutta eri-mielisyyttä esiintyy muutoksen nopeuden suhteen.

Sähköisen kaupan painopiste on yritysten välisessä kaupassa. Eräänlai-sena välimuotona ovat pienet yritykset, jotka tässä suhteessa käyttäytyvät kuinkuluttajat.

Kuluttajakaupan volyymit ovat vielä hyvin vaatimattomia. Verkkokauppaei ole vielä laajentunut odotetulla tavalla. Internetissä on ostettu lähinnä kirjo-ja, äänilevyjä, atk-ohjelmia ja -laitteita sekä pääsylippuja. Pääsyliput on suosi-tuin nettituote.

Sähköinen kaupankäynti tulee jatkossakin kehittymään erityisestierikoiskaupan alalla. On esitetty arvioita, että sähköinen kauppa ottaa kymme-nen vuoden sisällä jopa puolet monista erikoiskaupan markkinoista.Ruokanettikauppa kasvaa myös vähitellen, vaikka sen logistiikka onkin ny-kyisin hyvin tehoton ja kallis.

Tehokkaan verkkokaupan mallissa tilaus- että tavaravirrat kulkevat mah-dollisimman suoraan asiakkaan ja valmistajan välillä. Tarvitaan nettikauppaanerikoistuneita tukkukauppoja, joissa tavaroiden keräys kuluttajille voidaansuorittaa tehokkaasti ja edullisesti ja joista tavarat menevät suoraan asiakkaal-le.

Ostosten vastaanotto on ollut sähköisen ruokakaupan suurin ongelma.Nykyisin yleisin kotiin toimitus, joka perustuu tarkkoihin kotiinkuljetus-aikoihin, on kustannuksiltaan kallein. Kuluttajalle olisi edullisempaa käyttääpoimintapistettä, jona voisi olla esimerkiksi lähikauppa, -kioski tai posti.


Osa 4: Viheralueet ja rakennuskulttuuri

Viheralueet ja kaupunkiluonto

Helsingin merkittäviin laatutekijöihin kuuluvat luonnonläheisyys jamerellisyys, maisemalliset ja kulttuuriarvot ja kaupungin vihreys.

Kaupunkirakenne ja viheralueet

Helsingin yleiskaavoituksella on suunniteltu ja toteutettu kaupunki-rakenne, jossa rakennetut alueet nivoutuvat säteittäisesti, Helsingin niemellejohtavien pääliikenneväylien ja raideliikenteen väylien varrelle. Viheralueetrytmittävät kaupunkirakennetta näiden rakennettujen alueiden välissä luonto-ja maisemakokonaisuuksina, jotka jatkuvat myös Helsingin hallinnollisten ra-jojen yli.

Helsingin laajat viher- ja virkistysalueet nojaavat luonnonolosuhteisiin.Helsingissä on myös laajoja hoidettuja kulttuurimaisemia. Viheralueet katta-vat yli kolmanneksen kaupungin maa-pinta-alasta. Helsinki omistaa merkit-täviä virkistysalueita myös rajojensa ulkopuolelta mm. Sipoossa ja Pohjois-Espoossa.

Helsingin merellisyys on keskeinen luonto- ja maisematekijä ja virkistys-mahdollisuus. Vesialuetta on Helsingin pinta-alasta noin kaksi kolmasosaa,saaria yli 300 ja mannerrantaa yli 200 km.

Yleiskaavan perustavoitteena on edelleen säilyttää Helsingin viheraluei-den laajat säteittäiset kokonaisuudet. Nämä ovat: Läntinen kulttuuripuisto,Keskuspuisto ja siihen liittyvä Keskustapuisto, Vantaanjoen - Keravanjoenlaakso, Viikin - Kivikon viheraluekokonaisuus, Kaakkoinen meri- ja kulttuuri-puisto ja Vuosaaren ulkoilupuisto. Tärkeitä viheraluekokonaisuuksia ovat myöskoillisilla esikaupunkialueilla Longinojan laakso ja itäisillä esikaupunkialueillaMustapuron laakso.

Laajat viheralueet yhdistetään toisiinsa poikittaisilla viherväylillä. Tämärakenne antaa mahdollisuuden toimivaan pääulkoilutieverkostoon ja ulkoilunja luonto-, ja viherkulttuurielämyksiin osana jokapäiväistä toimintaa jakaupunkielämää.

Merellisen ulkoilukäytön kehittämisen ja maisema- ja kulttuuri-historiallisen ja luonnonsuojelun perustana on Helsingin saariston ja merialu-een yleiskaava. Merellisen Helsingin suunnittelussa merkittävässä asemassaovat erityisesti Kantakaupunkiin liittyvät merenlahdet ja -selät, Kruunuvuoren-selkä ja Vanhankaupungin lahti sekä Laajalahden - Seurasaarenselkä ympäris-töineen.


Tärkeimpinä viheralueina kehitetään meren- ja joenrantoja ja laajojasäteittäisiä viheralueita, joita yhdistävät poikittaiset viherväylät.

Tarkastelunäkökulmat ja tavoitteet

Viher- ja virkistysalueet, maisema- ja kaupunkitilat jäsentävät luontevas-ti kaupunkirakennetta. Ulkoilu, virkistäytyminen ja luonnon kokeminennivoutuvat osaksi jokapäiväisiä toimintoja. Viheralueet ovat jatkuvia ja hyvintavoitettavissa.

Kaupunkiluonnon monimuotoisuus nähdään kaupunkiympäristön rikas-tuttajana ja voimavarana. Kaupunkilaisten luontosuhde on olennainen suun-nitteluun vaikuttava tekijä. Kaupungin monipuoliselle kasvilajistolle ja eläi-mille turvataan elämisen edellytykset.


Kaupungin maisemahistoria ja kulttuurihistorialliset puistot ja puutarhatmuodostavat arvonsa mukaisen, kiinnostavan ydinosan viheralueiden kehittä-misessä.

Viheralueiden suunnittelun tavoitteena on virkistyskäytön, luontoarvojensekä kulttuurimaiseman ja -historian huomioonottaminen ja yhteensovittaminenja alueellinen ja väestöryhmiä koskeva tasapuolisuus.

Kaupunginosapuistot ja kaupunkirakenteen tiivistäminen

Tällä yleiskaavakierroksella on huomio uudisrakennusalueiden rinnallaentistä enemmän alueiden uudessa käytössä ja kaupunkirakenteentiivistämisessä. Viher- ja virkistysalueiden kannalta se tarkoittaa myös kau-punkirakenteen sisällä olevien viheralueiden tarkastelua ja rakennettuihin alu-eisiin liittyvien viher- puisto- ja ekologisten arvojen selvästi aikaisempaa voi-makkaampaa esille tuomista yleiskaavassa. Kaupunkirakenteen tiivistäminenedellyttää viheralueiden laatuun panostamista. Yleiskaavatyössä varataan kul-lekin kaupungin osa-alueelle omaleimainen kaupunginosapuisto.Kaupunginosapuisto on korkeatasoinen alueen maisemallisista, toiminnalli-sista, historiallisista ja ekologisista lähtökohdista kehitettävä monipuolinenpuistoalue. Tavoitteena on kaupungin eri osien tasapuolinen kehittäminen japuistokulttuurin edistäminen.

Yleiskaavassa esitetään kehitettäväksi kaupungin osa-alueille omaleimai-sia kaupunginosapuistoja, jotka sisältävät virkistystoiminnallisia, maisemal-lisia, kulttuurihistoriallisia ja luonnonarvoja.

Helsingin Keskuspuisto ja Keskustapuisto

Yleiskaavan 2002 yhteydessä on tarkoitus jättää Keskuspuiston vahvis-tettu yleiskaava edelleen voimaan samoin kuin edellisen yleiskaavatyön 1992yhteydessä.

Keskuspuistoa tulee täydentämään etelässä Keskustapuisto, joka sisältääTöölönlahden, Kaisaniemenlahden ja Eläintarhanlahden ympäristön puistot.Keskustapuiston kehittäminen perustuu kansainvälisen maisema-arkkitehtuuri-kilpailun tulokseen.

Keskuspuisto säilytetään. Sitä täydentää etelässä Keskustapuisto.


Helsinkipuisto

Yleiskaavatyön osana suunnitellaan Helsinkiin ns. Helsinkipuisto.Helsinkipuistoksi esitetään merellisestä Helsingistä ja Suomenlinnasta Vantaan-joen suun, Viikin luonnonsuojelualueen ja Vantaanjokivarren kautta Haltialanluontoalueelle jatkuva puisto- maisema- ja virkistysaluekokonaisuus. Siihenliittyvät myös mm. Tullisaaren kartanoalue ja maisemapuisto, Mustikkamaanja Korkeasaaren kansanpuistot, Kulosaaren ja Tuomarinkylän kartanopuistotja Kaivopuisto. Laajoista yleiskaavallisista, kaupunkirakennetta jäsentävistäviheraluekokonaisuuksista on valittu alue, joka täyttää uudistetun rakennus-lain kansallisen kaupunkipuiston kriteerit. Näitä kriteerejä on käytetty tausta-na ja osoitettu aluekokonaisuus, jota kaupunki suunnittelee ensikädessä kaa-voitusta käyttäen.

Helsinkipuisto sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämi-sen kannalta tärkeitä luonnonalueita, kansallisen historian ja Helsingin omienkehitysvaiheiden kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä sekä kulttuurihis-toriallisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita. Puisto on viherympäristönälaaja, rauhallinen ja se muodostuu maisemallisesti yhtenäisistä kokonai-suuksista. Alueella on lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistaviaekologisia käytäviä. Se on jatkuva ja liittyy kaupungin ulkopuolisiin luonnon-alueisiin.

Helsinkipuisto on olennainen osa kaupunkirakennetta. Se alkaa kaupun-gin keskusta-alueen tuntumasta.

Esitetään perustettavaksi Helsinkipuisto, joka suunnitellaan kaavoituk-sen keinoin

Arvokkaat luonnonalueet

Yleiskaava 1992:n tilanvarauskartassa osoitettiin luonnonsuojelulaillarauhoitetut ja rauhoitettavat luonnonalueet. Lisäksi selostuksen luonnonsuo-jelualueita koskevassa kartassa esitettiin arvokkaat luonnonsuojelualueet, jot-ka tulee ottaa kaavoituksessa huomioon ja suojella rakennuslain antamin kei-noin.

Yleiskaava 1992:n jälkeen ovat sekä rakennus-, metsä- ettäluonnonsuojelulaki muuttuneet. Maankäyttö- ja rakennuslaissa korostetaan mai-seman ja luonnonarvojen vaalimista yleiskaavaa laadittaessa. Luonnonsuojelu-lailla voidaan lisäksi suojella arvokkaita luontotyyppejä tai erityisen arvok-kaita maisemia perustamalla maisema-alueita.


Yleiskaavaan sisällytetään luonnonsuojelualueita luonnonsuojelulain,metsälain luonnonsuojelua koskevien määräysten ja maankäyttö- ja rakennus-lain pohjalta. Yleiskaavassa osoitetaan edellisen yleiskaavan tapaanluonnonsuojelulailla rauhoitetut tai rauhoitettavaksi tarkoitetut alueet. Uusinakohteina yleiskaavaan tulevat Natura 2000-säädösten piiriin kuuluvat alueetsekä maankäyttö- ja rakennus-, metsä- tai luonnonsuojelulain nojalla suojelta-viksi tarkoitetut arvokkaat luonto- tai maisema-alueet. Yleiskaavalla pyritäänvaikuttamaan luonnon suojeluun myös laajemmin siten, että luonto toimii osanakaupunkirakennetta ja kaupunkilaisen elämää ja että kaupunkiluonnon moni-muotoisuus säilyy.

Kaupunkiluonnon monimuotoisuus säilytetään. Yleiskaavassa osoitetaanrauhoitetut ja rauhoitettavat luonnonsuojelualueet. Uusia kohteita yleiskaa-vassa ovat Natura 2000 -alueet sekä suojeltavat arvokkaat luonto- tai maise-ma-alueet.

Kaupunkiluonnon monimuotoisuus säilytetään. Yleiskaavassa osoitetaanrauhoitetut ja rauhoitettavat luonnonsuojelualueet. Uusia kohteita yleiskaa-vassa ovat Natura 2000 -alueet sekä suojeltavat arvokkaat luonto- tai maise-ma-alueet.

Rakennuskulttuuri ja rakennetun ympäristönsuojelu

Euroopan Unionin pääkaupunkien joukossa Helsinki on historiallisestaperspektiivistä katsottuna nuori kaupunki. Historiallisen rakennuskannan määräsuhteutettuna koko rakennuskantaan on vähäinen. Historiallisen rakennuskan-nan suhteellinen osuus on myös vähentynyt viime vuosikymmeninä tapahtu-neen laajan uudisrakentamisen myötä. Rakennuskannan nuoruudesta ja histo-riallisten kerrostumien vähäisyydestä johtuen on tärkeää, että kaupunki säilyt-tää ja vaalii edellisiltä sukupolvilta lahjaksi saamaansa rakennusperintöä jahistoriallisia kerrostumia. Rakennussuojelulla on tärkeä tehtävä kaupunginmuistin ja identiteetin säilyttäjänä.

Historiallisten rakennuskerrostumien rinnalla Helsingin rakennuskulttuu-rin olennainen piirre ovat nykyajan arkkitehtuurin merkkirakennukset. Arkki-tehti Alvar Aallon ansiosta Suomi tunnetaan yhtenä modernin arkkitehtuurinedelläkävijämaana. Yksittäisten kohteiden ohella Helsingissä on useita kor-keatasoisia, toisen maailmansodan jälkeen rakennettuja asuinalue-kokonaisuuksia. Myös lukumääräisesti uudemman rakennuskannan osuus kokorakennusperinnöstä on suuri.


Yleiskaava 2002:n rakennetun ympäristön suojelun tavoitteet nojautuvatkeskeisiltä osiltaan aikaisempien yleiskaavojen tavoitteisiin ja aluevarauksiin.Uusina painopistealueina tulevat olemaan

- nykyajan arkkitehtuuri eli toisen maailmansodan jälkeen rakennetutrakennukset ja ympäristökokonaisuudet- maisema- ja puistokulttuurikohteet.

Kulttuurihistoriallisen suojelun keskeisin laajennus koskee korkeatasoi-sia, yhtenäisesti rakennettuja esikaupunkien kerrostaloalueita. Tiukoista aika-rajoista luovutaan. Rakennuskannan inventoinnit laajennetaan koskemaan myösuudempaa rakennuskantaa. Korostetaan paikallisuutta ja ajallistakerrostuneisuutta maankäytön suunnittelun keskeisenä lähtökohtana. Maise-ma- ja puistokulttuurikohteet nähdään olennaisena osana rakennettua kulttuuri-ympäristöä. Merkittäviä rakennushistoriallisia kokonaisuuksia on myös puo-lustusvoimien hallussa olevilla alueilla.

Rakennussuojelun keskeisenä tavoitteena on kaupungin historiallisenrakennusperinnön vaaliminen. Kaupunkirakennetta tiivistettäessä otetaan huo-mioon alueisiin ja ympäristökokonaisuuksiin liittyvät kulttuurihistoriallisetarvot. Maankäytön suunnittelussa kaupungin historia, merkitykselliset paikatja rakennukset nähdään voimavarana, jolla on myös sosiaalista merkitystä.


Liite: Väestön kehityspiirteitä ja ennusteita

Helsingin ja seudun väestö kasvoi voimakkaasti 1990-luvulla. Kasvu pai-nottui Helsinkiin, sillä muualla seudulla kasvu oli samansuuruista kuin 1980-luvulla. Seudun nykyinen kasvuvauhti on silti hieman pienempää kuin huip-puvuosina 1960-luvulla.

Helsingin seudun asukasluvun kehitys 1980-2000:

kasvu 1981-90 kasvu 1990-99 väestö 1.1.2000Helsinki 9 000 60 000 551 123Espoo, Vantaa, Kauniainen 59 000 64 000 394 602Kehyskunnat 37 000 28 500 241 470Helsingin seutu 105 000 152 500 1 187 195

Helsingin väkiluku 1.1.2001 oli 555 474 asukasta. Kasvu vuonna 2000oli vähän hitaampaa kuin aikaisempina vuosina.

Helsingille ja seudulle on tehty ennusteita ja ennustehaarukoita sekä ly-hyellä että pitkällä tähtäyksellä.

Lyhyen tähtäyksen väestöennusteet

väestö Helsingin Helsingin Uudenmaan1.1.2000 ennuste ennuste liitto

20101 20101 20102

nopea kasvu hidas kasvuHelsinki 551 123 588-579 0003 570 000 573 300Espoo, Vantaa, Kauniainen 394 602

Kehyskunnat 241 470Helsingin seutu 1 187 195 1 303 000 1 265 000 1 329 800

1 Seppo Laakso 2000, 2 Uudenmaan liitto 1998, 3 riippuen rakentamismahdollisuuksista

Helsingin kasvun on oletettu noudattavan lähinnä nopean kasvun alempaavaihtoehtoa. Kuntasuunnittelun pohjaksi hyväksytty väestöennuste päätyy580 000 asukkaaseen vuona 2009.

Kuntasuunnitelman pohjaksi hyväksytty väestöennuste:

vuosi väestö vuosi väestö2000 551 123 2005 569 1382001 556 024 2006 572 2492002 559 996 2007 574 8932003 563 013 2008 577 5402004 566 055 2009 580 176


Pitkän tähtäyksen väestöennuste

Pitkän tähtäyksen Helsingin ennusteiden vaihteluväli kohtuullisen kas-vun vaihtoehdossa johtuu rakentamismahdollisuuksista. Pienempi luku on yleis-kaava 1992:n mukainen, jolloin vuosittain rakennettaisiin vuoteen 2025 saak-ka 225 000 kem2 asuntoja. Suurempi luku on uuden yleiskaavan valmistelussaesitetty arvio, joka mahdollistaisi 320 000 kem2 vuosittaisen asuntotuotannonvuoteen 2025 saakka.

Helsingin asuntokuntien määrän ja koon muutokset viimeisen 20 vuo-den aikana

Helsinki: Asuntokunnat 1. tammikuuta

1980 1 990 2 000Asuntokunnat yhteensä 213 429 239 506 274 615Henkilöluku 1 79 586 104 525 129 890Henkilöluku 2 62 685 72 830 82 505Henkilöluku 3 36 226 31 805 30 726Henkilöluku 4 25 580 22 456 21 976Henkilöluku 5 7 007 6 038 7 027Henkilöluku 6 1 581 1 158 1 638Henkilöluku 7+ 764 694 853

Asuntokuntien määrä kasvaa nopeammin kuin asukkaiden määrä johtu-en niiden koon pienenemisestä. Yhden ja kahden henkilön asuntokunnat ovatlisääntyneet 66 %:sta 77 %:iin parissa kymmenessä vuodessa. Eliniänpiteneminen ja lapsiperheiden muuttaminen naapurikuntiin ovat tärkeimmätsyyt tähän. Voidaankin sanoa, että Helsingin asukasluvun kasvu on pientenasuntokuntien kasvua. Ilmiö on yleinen kaikissa suurkaupungeissa.

väestö Helsingin Helsingin Helsingin YTV arvio1.1.2000 ennuste ennuste ennuste 20252

20251 20251 20251

koht. kasvu koht. kasvu vaatimatonrak.mahd rak.mahd kasvu8m kem2 5,6m kem2

Helsinki 551 123 631 000 593 000 581 000 620 000Espoo, Vantaa, Kauniainen 394 602 550 000Kehyskunnat 241 470 330 000Helsingin seutu 1 187 195 1 490 000 1 490 000 1 367 000 1 500 000

1 Seppo Laakso 2000, 2 YTV 2001


Helsinki: Lasten ja nuorison sekä vanhuusväestö määrän kehitys 1980-2000 ja ennuste vuodelle 2009

1980 1990 2000 2009 enn.Väestö yhteensä 483 675 490 872 551 123 580 176

0-6-vuotiaat 35 924 36 716 41 253 39 2687-15-vuotiaat 47 794 41 422 47 661 46 01816-19-vuotiaat 23 727 17 783 21 757 17 704lapset, nuoret 107 445 95 921 110 671 102 990

65+ -vuotiaat 67 573 70 550 74 036 82 41775+ -vuotiaat 23 782 32 421 34 630 38 26885+ -vuotiaat 3 858 6 125 9 325 10 651vanhuusväestö 95 213 109 096 117 991 131 336

Asukasluvun kasvusta huolimatta lasten ja nuorten määrät eivät ole pal-joakaan kasvaneet. Ennusteen mukaan niiden oletetaan hitaasti pienenevän.Tämän mukaan päiväkoteihin, peruskouluihin sekä lukioon ja keskiasteenopetukseen tarvittavat lisätilat johtuvat alueellisista syistä eikä oppilasmäärienyleisestä kasvusta.

Vanhuusväestön määrällinen kehitys on toisenlaista, tasaisesti kasvavaa,vaikka sisäänmuuttajien joukossa vanhusten osuus on vähäinen.

$VXQ WRNXQQDW�+ H OV LQJ LVVl��

0

20000

40000

60000

80000

100000

120000

140000

Henkil

öluku

1

Henkil

öluku

2

Henkil

öluku

3

Henkil

öluku

4

Henkil

öluku

5

Henkil

öluku

6

Henkil

öluku

7+

1980 1990 2000


Ruotsinkielinen ja vieraskielinen väestö Helsingissä 1980-2000

1980 1990 2000ruotsinkieliset 46 018 38 546 36 362vieraskieliset 3 127 6 593 29 631

Ruotsinkielisten määrän väheneminen on hidastunut 1990-luvulla, silläseudun kasvu vetää myös ruotsinkielisiä muuttamaan tänne.

Vieraskielisten määrä kasvaa nopeasti. Tällä vauhdilla heidän lukumää-ränsä ylittää ruotsinkieliset jo lähivuosina. Vieraskielisten selvästi suurin ryh-mä on venäjänkieliset, joiden osuus on hieman yli neljännes kaikista.

Helsinki: Tutkinnon suorittanut työikäinen väestö 31.12. 1998

as. %Keskiaste 103 464 32,5Alin korkea-aste 53 015 16,6Alempi kandidaattiaste 23 670 7,4Ylempi kandidaattiaste 44 980 14,1Tutkijakoulutus 5 179 1,6Tutkinnon suorittaneita yhteensä 230 308 72,2Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa tai tuntematon. 88 558 27,825-64 vuotiaita yhteensä 318 866 100,0

Helsingin asukkaiden koulutustaso on korkea.

helsingin yleiskaava 2002 maankäytön kehityskuva 14.6 · 6 yleiskaava 2002, maankäytön...

Documents