helmikuu 2/2012 putkilahden sisÄltÖ kkylälehtiylälehtiputkilahden 6 kylälehti vänä kohdanneet...
TRANSCRIPT
HELMIKUU
2/2012
S I S Ä LT Ö
……H E L M I K U U N H E L I S T E L L E S S Ä
……V E I K K O R I I K O N E N
J AT K A A P U H E E N J O H TA J A N A
……P U T K I L A H D E N
M I E S T E N TA LV I S O TA
……KOULUN
MAMMAN MUNKKIRESEPTI
……L U O L A E L Ä M Ä Ä
……T Ö P I N P O H J A LTA
PRO V O I T TA J A K S I
……T A PA H T U I T A M M I J Ä R V E L L Ä
……
L Ä M M I N TÄ L E I PÄ Ä
……W A N H AT K U VAT
……
KIITOS ILMOIT TAJILLE, ILMAN TEITÄ TÄMÄ LEHTI EI VOISI ILMESTYÄ TÄSSÄ LAAJUUDESSA.
TILAA KYLÄLEHTI LAHJAKSI!
Putkilahden KylälehtiKylälehti
Putki lahden ky lä leht i myös internet issä: www.putki laht i .net
Perustettu 1993.I lmestyy 12 kertaa vuodessa.Kylän paras t iedotta ja .
Irtonumero
2,00 euroa
Kuva: Aune Turunen
Joutsan KonehuoltoJousitie 1 A, 19650 Joutsa
JONSERED HUSQVARNA TOHATSU DERBI KEEWAY
(014) 882 298, 0500 710 416Fax (014) 882 300
Myynti Huolto KorjauksetVaraosat Myös muut merkit
Putkilahden KYLÄLEHTI (ISSN 1236665X)Perustettu 1993. Ilmestyy kerran kuussa.
Kustantaja: Putkilahden kyläseura ryPuheenjohtaja: Veikko Riikonen sähköposti: [email protected]: Könnöntie 20, 41870 PutkilahtiPuhelin: (0400) 629 049Painos: 340 kplTilaajia: 260 (Joulukuu 2011)Painopaikka: Kopijyvä Oy, Jyväskylä
Kylälehden kehittäminenKylälehden yhteyshenkilöt ottavat vastaan ehdotuksia lehden kehittämiseksi. Heille voi tarjota myös aineistoa julkaistavaksi. Yhteys-henkilöluettelo oikealla.
Tilaushinnat 1. 1. 2012 alkaenPerushinta euroa 23.00/12 numeroaKestotilausalennus euroa 3,00 / vuosiSuomen ulkopuolelle lisähinta euroa 3,00/vuosi
Irtonumerot euroa 2.00.
Ilmoitushinnat 1. 1. 2011 alkaenPerushinta 0,13 €/palstamm. .Toistuva ilmoitus 0,10 €/palstammTakakannen väri-ilmoituslisä 0,05 €/palstammKannen väri-ilmoitus 0,50 €/mm (140 mm leveys)Ilmoituksesta laskutetaan vähintään 20 €Yhdistystoiminta sopimuksen mukaan
Putkilahden uutisia internetissä:http://www.putkilahti.net/
Päätoimittaja:Aune Turunen p. (050) 464 3683Vespuolentie 1568, 41800 korpilahtisähköposti: [email protected]
Muu toimituskunta:Valto Koskinen, taitto p. (050) 563 7344sähköposti: [email protected] Riikonen, osoiterekisteri, p. 040 064 7909sähköposti: riikoska(at)luukku.com Lasse Elfvengren, p. 040 705 6806sähköposti: [email protected]
Uudet tilaukset: Yllä mainitut yhteyshenkilöt
Aineistopäivämäärä:
Ilmestymiskuukauden ensimmäinen päivä
Putkilahden Kylälehti2
Aune Turunen, päätoimittaja
Helmikuun helistellessä
Talvi ei mene tavoiltaan, ei tämäkään talvi.
Lunta ja pakkasta on viimeinkin saatu ja sen
ohella myös liukkaita ja vaarallisia ajotei-
tä. Lumikola on taas se joka kodin tärkein
työkalu porrasharjojen ja luutien ohella.
Talviurheilu- ja kuntoilukausi on parhaim-
millaan niin harrastajille kuin ammattilai-
sillekin. Putkilahdessakin hiihdon ystävät
ovat avanneet latujaan metsiin ja peltojen
ympärille. Kunto kohenee silmin nähden.
Lapsille pehmeä lumi ja siinä touhuaminen
on punaisten poskien lisäksi suurenmoinen
ilon tuoja.
Talvi on kulunut presidentinvaalien mer-
keissä jo monta viikkoa. Vahvassa ennakko-
suosikin asemassa ollut Sauli Niinistö peri
lopulta voiton kaksivaiheiseksi muodos-
tuneessa vaalissa. Toivotaan uudelle maan
isälle menestystä ja korkeaa viisautta eteen
tulevissa tehtävissään niin kotimaatamme
kuin koko maailmaakin koskevissa asioissa.
Usein puhutaan “talvisodan hengestä”,
jolla tarkoitetaan kansallista yhtenäisyyttä,
joka mahdollisti Suomen säilymisen itsenäi-
senä talvisodassa.
Tässä lehdessämme lähestymme tuota
aihetta Risto Perttulan laatimassa tutkimuk-
sessa, joka keskittyy pääosaltaan JR28:n 1.
pataljoonan kamppailuihin talvisodassa.
On tärkeätä etsiä tietoa ja selventäviä
syitä, miksi ihmiset ovat aikanaan toimineet
niin kuin ovat toimineet ja mitä seurauksia
näistä toimista on ollut. Toivottavasti tieto
auttaa tulevaisuudessa ratkaisemaan omia
kuin myöskin kansakuntien keskinäisiä
ongelmia oikealla tavalla, ilman sotia.
Talvisydämen keskellä kylälehdellä on
kerrottavana mukava uutinen, josta voimme
olla ylpeitä. Putkilahti on taas saanut hyvää
valtakunnallista kuuluisuutta, kun Jyväsky-
län kaupungin ruokapalvelun, Kylän Kat-
tauksen, työntekijä Senja Lankinen on saa-
nut valtakunnallisen hotelli-, ravitsemus- ja
suurtalousalan PRO2012-tunnustuspalkin-
non ruokapalvelutyöntekijöiden sarjassa.
Senja Lankinen on syntyisin Putkilahdesta,
Töppöspohjalta.
Jos oli suurta juhlaa Senjan PRO-juh-
lissa, niin riemukasta tunnelmaa riitti myös
vuonna 1934 vietetyissä häissä Tammijär-
vellä. Näihin molempiin juhliin pääsemme
mukaan tutustumalla tämän lehtemme sisäl-
töihin.
Putkilahden Kylälehti 3
Parturi-KampaamoMirkka Tuominen
Tammijärventie 25619910 Tammijärvipuh. 044 5035128
ma-pe 9-17ilt. ja la sop.muk.
Koulun käy ökorvaushinnatKoko kouluLuokkahuoneJumppasaliKeittiö ja ruokalaSauna 30 euroa/kerta
tunti20 euroa5 euroa5 euroa
10 euroa
1/2 vrk50 euroa15 euroa15 euroa
1/1 vrk80 euroa
Tiedustelut ja varaukset: Marja Riikonen p. 0400 647 909
VUOKRAT TAVANA PUTKILAHDESSAJUHLA- TAI HARRASTUSKÄY T TÖÖN TOIMITILAA
Ilmoita Putkilahden kylälehdessä
alkaen vain 20 euroa/kerta
Putkilahden kyläseura ry
Veikko Riikonen jatkaa puheenjohtajana
Kyläseuran syyskokous järjestettiin Koulu-
puistossa 11.12.2011 klo 13.00. Osanottajia
syyskokouksessa oli ainoastaan kahdeksan,
mutta muuten kokous sujui perinteiseen ta-
paan. Toiminta jatkuu vakaalla pohjalla.
Vuoden 2012 johtokuntaan valittiin
erovuoroiset Valto Koskinen, Pekka Salonen
ja Riitta Hakanen uudestaan. Muina joh-
tokunnan jäseninä jatkaa Lasse Elfvengren,
Sisko Ruth ja Marjo Merivirta. Johtokunnan
varajäseniksi valittiin Johanna Salminen,
Kyösti Koskinen ja Sari Heiskanen. Puheen-
johtajana jatkaa Veikko Riikonen.
Kiinteistön hoitoa Kyläseura on nyt omis-
tanut Koulupuiston 10 vuoden ajan. Sata-
vuotias kiinteistö on arvokas ja vaatii mo-
nenlaista huolenpitoa. Toistaiseksi kyläseura
on onnistunut huolehtimaan omaisuudes-
taan vähintäänkin tyydyttävästi ja raken-
nukset ovat hyvässä käyttökunnossa – ja
kunnossapitotyö jatkuu.
Koulun pihan perällä oleva ulkoraken-
nus (puuliiteri ja varasto) on siivottu käyt-
tökelvottomista rakenteista ja osa ulkosei-
nää sekä ovia on uusittu. Nyt odottelemme
ilmojen lämpenemistä ja sitten korjaamme
vielä rakennuksen katon, ulkomaalauksen ja
muita pienempiä yksityiskohtia.
Yläkoulun käyttövesiputki ja viemärikin
oli jäässä kahtena ennätyskylmänä talvena
2011 ja 2010. Tästä aiheutui monenlaista
harmia talon asukkaille ja juhlatilojen vuok-
raajille, kun WC ei toiminut ja tiskikone-
kin toimi vain koristeena. Viime syksynä
oli pakko etsiä ratkaisua tähän vesijohtojen
jäätymisongelmaan. Onnistuimme kaiva-
maan putket esiin koulurakennuksen alta.
Laitoimme sinne paremmat lämpöeristeet
ja vesiputkelle sähköllä toimivan saattoläm-
mityksen. Tänä talvena saimme jo testattua
uudet viritykset helmikuun alun enimmil-
lään 30 asteen paukkupakkasilla. Huokai-
lemme nyt helpotuksesta, koska ainakaan
toistaiseksi koulurakennukseen tuleva käyt-
tövesiputki ei ole uudelleen jäätynyt. (Valto
Koskinen)
Putkilahden Kylälehti4
Valtaosa talvisotaan osallistuneista Putkilah-
den miehistä taisteli Taipaleenjoella keski-
suomalaisista kootun jalkaväkirykmentin 28
(JR28) ensimmäisessä pataljoonassa (1.pat.).
JR28 oli osa 10. divisioonaa (10.D). Moni
putkilahtelainen taisteli myös Keski-Kan-
naksella ja Viipurin seudulla. Divisioonan
määrävahvuus oli 14200, rykmentin 3000 ja
pataljoonan 850 miestä. Jatkossa seurataan
Korpilahden veteraanimatrikkelin tavoin
lähinnä JR28:n 1. pataljoonan kamppailua
talvisodassa. Putkilahtelaisten sankarivaina-
jien nimet mainitaan.
Lisääntyneen sodanuhkan vuoksi Suo-
messa määrättiin 10.10.1939 käynnistet-
täväksi ylimääräiset harjoitukset (YH).
Korpilahden miehet kokoontuivat käskyn
saatuaan kirkonkylän suojeluskuntatalolle,
josta siirryttiin Jyväskylään. Siellä jaettiin
aseet – jonkinlainen kivääri riitti jokai-
selle miehelle – ja varusteet, joista oli kova
pula. Univormuja riitti vain osalle miehistä,
jokaiselle riitti kuitenkin vähintään ”malli
Cajander”, eli sotilasvyö ja kokardi lakkiin.
Rykmentti kuljetettiin junalla Sakkolaan ja
sieltä marssittiin (20 km) Metsäpirtin pitä-
jään Taipaleen puolustuslohkolle, jonne saa-
vuttiin 14.10.
Taipaleen puolustuslohko Manner-
heim-linjalla Kannaksen pääpuolustus-
linjan, eli Mannerheim-linjan kulun saneli
maasto. Linja kulki Suomenlahden rannalta
Summan kylän ja Muolaan järvikannaksen
kautta Suvantojärven pohjoisrantaa seu-
raten Taipaleenjoen pohjoisrantaa pitkin
Laatokkaan. Mannerheim-linja oli mainet-
taan heikommin varustettu, siinä oli vain
60 betonikorsua, joista suurin osa oli van-
hoja, huonokuntoisia ja taitamattomasti
sijoitettuja. Linja jakaantui ns. tukikohtiin.
Tukikohta koostui 150-200 metristä taiste-
luhautaa, johon ampuma- ja konekivääripe-
säkkeet oli rakennettu. Tukikohtaa puolusti
noin 50 miestä, eli jalkaväkijoukkue täyden-
nettynä 1-2 konekiväärillä miehistöineen.
Taipaleenjoki kiertää Koukunniemen,
joka alavana ja vaikeasti puolustettavana
jätettiin Mannerheim-linjan eteläpuolelle.
Taipaleen lohko jakaantui kolmeen, noin
2 km leveään alalohkoon: läntiseen Suvan-
non puoleiseen Kirvesmäen, keskellä ole-
vaan Terenttilän ja itäiseen Linnakankaan
lohkoon. Mannerheim-linjaa ei kesän 1939
linnoitustöissä ehditty vahvistaa, joten
varustelu jäi YH-joukkojen töiden varaan.
Kuuden viikon YH:n aikana tekemistä alkoi
leimata haluttomuus, rakennettiin vain se
mitä käskettiin, muttei yhtään enempää.
Jos sodan syttyminen olisi aavistettu, töitä
olisi tehty 10-kertainen määrä. Se hyöty
pitkästä YH-ajasta oli, että puolustuslohko
kävi maaston puolesta tutuksi ja reserviläi-
set hitsautuivat yhteen, talvisodan henki oli
aluillaan.
Talvisota alkaa Sota alkoi varhain aamulla
30.11.1939. Puna-armeija hyökkäsi koko
Suomen itärajan pituudella useassa kohtaa
rajan yli. Hyökkäyksen ajankohta oli yllä-
tys Suomen hallitukselle ja Päämajalle. Ei
uskottu, että Neuvostoliitto aloittaisi hyök-
käyksen näin talven kynnyksellä. Neuvos-
toliiton hyökkäyksen yksiselitteisenä tavoit-
teena oli vallata koko Suomi.
Varhain itsenäisyyspäivän aamuna 6.12.
suomalaisten suojajoukkojen viivyttämät
vihollisen kärkijoukot saavuttivat Taipaleen-
joen, jonka muodostamaa estettä pidettiin
Putkilahden miesten talvisota Putkilahden miesten talvisota
Kuva 1. Mannerheim-linja
Putkilahden Kylälehti 5
tehokkaana, mutta klo 12 alkanut vihollisen
ylimeno johti nopeasti tulokseen, ja laaja
Koukunniemi joutui sen haltuun. Vihol-
liset olivat pian JR28:n miesten edessä,
varsinainen sota alkaisi nyt. Topias Mattila
kaatui heti 6.12. lähellä Patoniemeä. 1.pat.
vastasi Kirvesmäen lohkosta vuorokauden-
vaihteeseen 10.–11.12., jolloin se vedettiin
takamaastoon jouluun saakka kestäneeseen
lepoon. Merkille pantavaa oli, että vaikka
pataljoona oli levossa, miehet eivät olleet
koskaan turvassa. Vihollistykistö ampui
taukoamatta yötä päivää paitsi etulinjassa
olleita joukkoja myös pitkälle takamaas-
toon. Vihollistuli pakotti miehet kaivamaan
maanalaisia korsuja – tämä oli YH:n aikana
laiminlyöty ja nyt oli kiire. Korsuista ei
saatu täysin pomminkestäviä, mutta niiden
antama suoja oli kuitenkin huomattavasti
parempi kuin puolittain maahan kaivetut
joukkueteltat, joihin oli turvauduttu siihen
asti. Pataljoonan sotapäiväkirja kuvaa kor-
sujen vaatimatonta jouluaattoiltaa: ”Pastori
vieraili ja piti puheen, veisattiin pari jou-
luvirttä. Syötiin jouluillallinen: kinkkua,
hernesoppaa ja silliä. Ryssä antoi meidän
olla verraten rauhassa”.
Kun vihollinen ei ollut pystynyt murta-
maan Taipaleenjoen puolustusta, se päätti
hyökätä joulupäivän varhaistunteina yli
alkutalven ennätyksellisten pakkasten jää-
dyttämän Suvantojärven. Ylimenon tarkoi-
tuksena oli edetä Taipaletta puolustaneiden
joukkojen (mm. JR28:n) selustaan. Vihol-
linen pääsi Suvannon ylitse Patoniemessä,
Volossulassa ja Keljassa. Kahdessa ensimmäi-
sessä se lyötiin heti takaisin, mutta Keljassa
torjuntataistelut jatkuivat kiivaina useam-
man päivän, joiden jälkeen sielläkin vihol-
linen lyötiin takaisin. Suvantojärven jäältä
laskettiin noin 2000 kaatunutta vihollista,
omatkin tappiot olivat suuret. JR28:n ei tar-
vinnut noihin taisteluihin osallistua, mutta
se joutui olemaan joulunpyhät hälytysval-
miudessa lähes 20 asteen pakkasessa.
Yöllä 26.-27.12. pataljoona käskettiin
etulinjaan Terenttilään, josta väsyneet mie-
het pääsivät lepoon loppiaisaamuna 6.1.
Pataljoonan sotapäiväkirja kuittaa ajan-
jakson 7.–15.1. kahdella sanalla: ”Lepoa
leirillä”. Vuoden 1940 alussa Kannaksen
joidenkin joukko-osastojen numerointia
muutettiin vihollisen hämäämiseksi. Täten
esim. JR28 oli tästä lähtien JR19 ja 10.D
oli 7.D, vain numerot muuttuivat, ei mie-
het. 7.D:n komentajana toimi tammikuusta
sodan loppuun asti eversti (myöhemmin
kenraalimajuri) Einar Vihma. Saman ajan
divisioonan esikuntapäällikkönä oli majuri
(myöhemmin jalkaväenkenraali) Adolf
Ehrnrooth. JR28/JR19:n komentajana oli
lähes koko sodan ajan majuri Mauno von
Schrowe. 1. pataljoonan komentaja oli saa-
rijärveläinen jääkärikapteeni Väinö Lieska.
Talvisodan asemasotavaihe Vihollinen
joutui arvioimaan sodan alkuviikkojen epä-
onnistumisten ja tappioiden vuoksi sodan-
käyntinsä uudelleen. Sen yritykset läpäistä
Mannerheim-linja olivat kilpistyneet suo-
malaisten vastarintaan ja samaan aikaan se
kärsi erittäin raskaat tappiot Laatokan poh-
joispuolella Tolvajärvellä, Suomussalmella ja
Raatteen tiellä. Tämän seurauksena viholli-
sen ylintä sotajohtoa vaihdettiin ja joukko-
jen määrä rintamilla yli kaksinkertaistettiin.
Helmikuun alkuun kestäneen asemasotavai-
heen aikanakin vihollinen jatkoi ankaraa
tykistötulitusta ja ilmapommituksia.
Runsaan viikon mittaisen lepovaiheen
jälkeen 1. pat. käskettiin 16.1. Linnakan-
kaan lohkolle, Taipaleenjoen suulle. Pakka-
nen paukkui kovana, n. 37 astetta ja Laato-
kalta puhaltanut tuuli lisäsi sen purevuutta.
Vihollisen 18.1. aloittama ilmapommitus
sai hirvittävää jälkeä aikaan ja samalla suu-
rimmat Korpilahden miehiä yhtenä päi-
Kuva 2. Taipaleenjoen taistelutanner
Putkilahden Kylälehti6
vänä kohdanneet tappiot. Tappiot aiheutti
valtava 1000 kilon pommi, joka osui Lin-
nakankaalla olleen miehistökorsun nurkalle.
Pommi repäisi jäiseen maahan silmänräpä-
yksessä noin 15 metriä leveän ja 7 metriä
syvän kraaterin. Pommi tappoi 24 miestä ja
haavoitti yli kymmentä. Putkilahden mie-
histä Emil Huikari kuoli heti, Aarne Kopi-
seva haavoittui ja kuoli kenttäsairaalassa
22.1. Mikko Strang kirjoitti Putkilahden
kylälehden helmikuun 2009 numerossa
tuolle turmapaikalle viedystä muistolaatasta.
Talvisodan ”helvetinviikot” Puna-
armeijan pitkään valmistelema suurhyök-
käys alkoi Taipaleenjoella 8.2. Kahden
divisioonan voimin suoritettu isku Kirves-
mäen ja Terenttilän lohkojen rajalle aiheutti
vakavan sisäänmurron (syvyys noin kilo-
metri ja leveys ½ km), joka uhkasi laajeta
läpimurroksi. 1.pat. käskettiin vastahyökkä-
ykseen klo 18, lähitaistelut raivosivat koko
yön. Illalla 9.2. pataljoona oli pakko vetää
taakse suurten kokonaistappioiden vuoksi.
Pataljoona sai olla levossa muutaman vuo-
rokauden. Etulinja oli kovilla sinä aikana,
puolustusvoimat kertoo tiedotteessaan 11.
2.: ”Taipaleen alueelle tulee päivän aikana
40000–50000 erilaista kranaattia etulinjaan
ja reservin sijoituspaikoille. Kirvesmäessä
kaatuu tai haavoittuu koko 1. tukikohdan
miehistö kokonaan”.
14.2. käskettiin 1.pat. hälytysvalmiu-
teen vihollisen painostaessa ankarasti Kir-
vesmäen ja Terenttilän lohkoja. Taistelut
saavuttivat siihen mennessä raivoisimmat
mitat ja molemminpuoliset tappiot nousivat
suuriksi. Vihollisen etuna oli, että joukkoja
voitiin täydentää. Suomalaisten joukkojen
harvenneita rivejä ei pystytty paikkaamaan –
miehiä ei riittänyt, vaan yhä vähälukuisempi
joukko vastasi etulinjan kestävyydestä. Patal-
joona pääsi yöksi lepoon, paitsi osa miehistä
joutui levon sijaan kunnostamaan sortuneita
etulinjan taisteluhautoja. Seuraavan päivän
15.2. ilta toi pataljoonalle taas rintamavas-
tuun Terenttilään. Veikko Könnö haavoittui
siellä 17.2. ja kuoli 18.2. kenttäsairaalassa.
18.2. vihollinen valtasi Terenttilässä kolme
tukikohtaa, seuraavana yönä menetetyt tuki-
kohdat vallattiin takaisin. Puolustusvoimat
kertoi 19.2.: ”Taipaleessa torjutaan siihen
astisista voimakkain vihollisen hyökkäys,
joka suuntautuu Terenttilän lohkolle.
Ampumahaudoissa on 300 vihollissotilaan
ruumiit. Myös suomalaisten tappiot ovat
suuret.” 22-vuotias setäni Vilho Perttula
kaatui Terenttilässä 19.2. Kovien taistelui-
den leimaama jakso päättyi illalla 19.2., kun
pataljoona pääsi lepoon. Taisteluiden rasit-
tamat miehet ottivat ilolla vastaan tiedon,
että etulinjavastuuseen siirtyy uusi tuore
joukko-osasto 19.D:stä. Tottumattomat
miehet eivät kuitenkaan kestäneet kiivaita
taisteluita, vaan jättivät asemansa. Nyt koko
Taipaleen puolustus oli vaarassa, myös JR19
joutui useana yönä paikkaamaan tilannetta.
Pataljoona – tai mitä siitä oli jäljellä,
korkeintaan puolet alkuperäisvahvuu-
desta – vedettiin taakse 22.2., mutta vielä
puolen päivän aikaan putkilahtelaisistakin
koostunut 1. pataljoonan 3. komppania oli
kiivaassa taistelussa. Koska taistelukosketus
oli jatkuvaa, eivät komppanian miehet pys-
tyneet vetäytymään taakse, vaikka käsky sii-
hen oli annettu. Ajoittain käytiin kirjaimel-
lisesti käsikähmäotteluita puukoin ja muin
lähitaisteluasein. Selän kääntäminen lähellä
olleelle viholliselle olisi merkinnyt varmaa
tuhoa. Myös vihollinen alkoi väsyä, mikä
mahdollisti 1. pataljoonan vetämisen lepoon
25.2. Levon aikana kunnostettiin korsuja ja
saunottiin. 6.3. aamulla 1.pat. oli taas etu-
linjassa. Vihollisen armoton raskaiden asei-
den tuli oli sortanut taisteluasemat. Manner-
heim-linja oli sillä kohtaa käytännössä vain
kartalle piirretty viiva, jolla oli tukikohta-
jäänteitä, pommi- ja kranaattikuoppia, ehkä
muutaman metrin pätkä vanhaa taistelu-
hautaa. Päivän mittaan vihollinen hyökkäsi
päättäväisesti. Taipaleen Mustaojalla kaatui
peräkkäisinä päivinä kaksi putkilahtelaista,
25-vuotias Viljo Ikonen 6.3. ja Juho Järvi-
nen 7.3. Tämän jälkeen Taipaleen taistelut
hiljentyivät. Illalla 12.3. alkoi liikkua huhuja
rauhasta, rauha tulikin seuraavana päivänä.
Tykistö tuki vanhanaikaisesta kalustosta
ja jatkuvasta ammuspulasta huolimatta
erinomaisesti Taipaleen torjuntataisteluita.
JR19:n kannalta tärkeimmät tykistön jou-
kot olivat Järisevän ja Kaarnajoen tykkipat-
terit. Suomen tykistön ampumatekniikka oli
kehittynyttä, useat patterit pystyivät esim.
ampumaan yhtäaikaisesti samaan maaliin,
mm. vihollisen hyökkäysaaltoihin.
Taistelut Keski-Kannaksella ja Viipu-
rin seudulla Taipaleen helmikuisten tais-
telujen aikaan vihollinen pyrki läpimurtoon
myös Keski-Kannaksella. Mannerheim-linja
murtuikin Summassa 11.2. Siellä olleet jou-
kot vedettiin 15.2. taaemmaksi ns. väliase-
maan, josta 27.2. oli edelleen vetäydyttävä
taka-asemaan Viipurinlahden-Viipurin-
Talin tasalle. 2. prikaatin joukoissa taistel-
lut 23-vuotias Rauni Koskinen kaatui 26.2.
Muolaan pitäjän Kattilaojan lohkolla.
Päämajalle oli karmea yllätys, että ankara
talvi jäädytti Suomenlahden panssarivaunuja
kestäväksi. Vihollinen käynnistikin helmi-
kuun jälkipuoliskolla voimakkaan hyökkä-
yksen Viipurinlahtea pitkin kohti kaupunkia
tuoden alueelle uusia panssarivaunuja jatku-
vana nauhana. JR68:n joukoissa taistellut
Kalle Rantanen kaatui(katosi) 19.2. Viipu-
rinlahdella. Vihollinen valtasi Viipurinlah-
den saari saarelta ja murtautui 10.3. maihin
Viipurin länsipuolella Viipurin-Helsingin
maantielle, josta se sai noin 10 km leveän
Putkilahden Kylälehti 7
ja 7 km syvän sillanpääaseman. Viipu-
rin seutua puolustaneista putkilahtelaisista
22-vuotias Esko Könnö (2. prikaati) kaatui
12.3. Viipurin maalaiskunnan Näätälässä,
22-vuotias Lauri Mattila (4. prikaati) kaatui
(katosi) 23.2. Viipurin maalaiskunnan Hon-
kaniemellä ja Eino Saarinen (JR68) kaatui
10.3. Viipurin kaupunkialueella Naulateh-
taan luona.
Sota loppuu Talvisota päättyi 13.3.1940.
Mannerheim-linja kesti Taipaleessa murtu-
matta sodan loppuun saakka. Viipurin kes-
kusta pysyi suomalaisten hallussa, ja linnan
tornissa liehui Suomen lippu sodan loppuun
asti. Se vedettiin alas, kun suomalaisjoukot
rauhansopimuksen mukaisesti vetäytyivät
kaupungista. Rauhanehdot olivat ankarat,
Neuvostoliitto liitti itseensä laajoja alueita,
joita se ei ollut pystynyt valloittamaan. Eri-
tyisen pahasti suomalaisten mieliä kirveli
kolmen voittamattoman kaupungin, Viipu-
rin, Käkisalmen ja Sortavalan menettämi-
nen.
JR19 marssi hiihtäen (120 km) Käkisal-
men ja Kurkijoen kautta uudelle valtakun-
nanrajalle Saaren pitäjään, jossa alkoivat
uusien asemien rakennustyöt. Ensimmäiset
miehet pääsivät kotiin huhtikuussa, viimei-
set miehet kotiutettiin kesäkuussa 1940.
Kaikkien papereissa luki: ”Kotiutettu tois-
taiseksi”.
Risto Perttula
Keskeiset lähteet:
Mikko Strang (toim.): Rakkaudesta maahan
ja kansaan - Korpilahden veteraanimatrikke-
li
Kimmo Sorko: Keskisuomalaisten Taipale
1939-1940
Ari Raunio, Juri Kilin: Talvisodan taisteluja
Koulun mamman munkkiresepti
Elok 12.1935
Kirjoitan tähän ”Koulun mamman” munkkireseptin:
I Etsitään keittokirjasta joku piparkakkutaikinan ohje.
II Valmistetaan summamutikassa munkkitaikina (suudaa ainakin 2 kukkuu teelusik)
III Paistetaan pari – kolme munkkia.
IV Lisätään jauhoja niin paljon, että taikina ei sekaannu kun välittömästi
nyrkkivoimalla.
V Paistetaan vielä 1 kpl munkkia.
VI Sitten pistellään taikinasta vehnäspellille lusikalla nyrkin kokoisia kasoja ja
paistetaan hyvin epätasaisessa uunin lämmössä.
VII Nautitaan kuuman sumpin kera.
Uskokaa tai ette, mutta ne ovat hyviä. Helvi
J.K. Jauhoja niin paljon että pussi tyhjenee.
Rauha Aulaksen Jokamiehen päiväkirjat
Tapio Leinon arkistot
LuolaelämääOsmo Salmisen kertomuksia museoesineistä
N:O 418. PUINEN SYÖMÄKAUKALO
Salolan torpan läheisyydessä on luola, jos-
sa ihmisiä on kaiken todennäköisyyden ja
otaksumien perusteella ollut ison vihan ai-
koina sotaa paossa. Siellä on ollut enemmän-
kin aikaisempina aikoina kaikenlaatuisia
puusta valmistettuja ruokailuastioita, mut-
ta ne ovat tavalla tai toisella tuhoutuneet.
Ainoastaan tämä kaukalo, jota on lautasen
asemasta aikoinaan käytetty, on Kalle Rai-
talan (Raitalan isännän) ansiosta pelastunut
jälkimaailman katseltavaksi. Hän myöskin
kertoi, että mainittua luolaa käytti vanhoil-
ta ihmisiltä saamiensa tietojen mukaan eräs
Rutavaariksi nimitetty vanha höperö mies.
Tämä mies asui siellä pitkät ajat. Söi ruo-
kansa, mikäli hänellä keittoruokaa oli, tältä
puiselta lautaselta. Kaiken lisäksi hänellä oli
puusta tehty akkakin, joten ukkoparalla taisi
olla kovin puiset oltavat. Akan olivat eräät il-
kikuriset metsäajomiehet luolan lähettyvillä
ajellessaan sittemmin polttaneet. Se oli ollut
haarukkapuusta tehty kömpelö akan (väi-
tys) kuva, mikä vastasi Rutavaarin omituista
mielikuvaa, sillä akkahan oli hänen omaa
tekoaan.
– Kesällä 1947 majaili samassa luolassa
ilvesperhe. Sen tapasi Liikolan emäntä siellä
kulkiessaan. Ilvesemo oli ollut kovin vihai-
nen luolan lähettyvillä. Emännällä oli ollut
aikomus käydä katsomassa luolaa sisältä,
mutta matka nousi pystyyn. Vasta sitten,
kun hän oli huutanut kurkun täydeltä, pääsi
hän jatkamaan matkaansa. Ilves oli seuran-
nut perässä vielä pitkän matkaa. Sellaisia ovat
luolan nykyiset asukkaat. Entisistä emme
paljoakaan tiedä. Rauha heidän tomulleen.
Putkilahden Kylälehti8
Töpinpohjalta
PRO-
voittajaksi
Lokakuun 26. päivä olin lähdössä iltapäi-
vällä töistä kotia kohti kun Aromi-lehdestä
(ruoka- ja juoma-alan ammattilaisten lehti)
soitettiin ja onniteltiin, että olen päässyt
36:n fi nalistin joukkoon. Minut kutsuttiin
Finlandia-talolle loppufi naaliin, jossa 36:sta
hotelli-, ravintola- ja cateringalan ammatti-
laisesta valittaisiin 12 parasta. Olin ällikällä
lyöty ja kysyin toimittajalta kuka tämän kai-
ken takana on? Hän vastasi, että oma työyh-
teisöni, Kortepohjan koulun henkilökunta
oli minua ehdottanut tunnustuspalkinnon
saajaksi.
Kiitin koulun henkilökuntaa ja tarjosin
kakkukahvit. Päätimme porukalla, että haen
”pojan kotiin” Helsingistä. Joulukuussa
saivat kaikki halukkaat kannustaa ja antaa
kommentteja minusta Aromi-lehden toi-
mitukselle internetin välityksellä. Tein kyllä
itsekin tuttavapiirissä ”vaalityötä” ahkerasti
ja skypetin kaikille ulkomaalaisille ystävilleni
asian tiimoilta.
Hotelli-, ravintola- ja catering-alan
Oscarit jaettiin Finlandia-talolla 19.1.2012
järjestetyssä gaalassa nyt 10. kerran. PRO-
tunnustuspalkinnon saajien sarjoja on 12
ja ehdokkaat työskentelevät erilaisissa teh-
tävissä ympäri Suomea. Finalisteja yhdistää
intohimo työtään ja ammattiaan kohtaan
sekä terve ammattiylpeys ja kyltymätön tie-
donjano. Aiemmin palkinnon ovat saaneet
muu muassa Jyrki Sukula, Satu Tiivola ja
Päivikki Palosaari.
Päivää ennen PRO-gaalaa 14 arvovaltai-
sesta jäsenestä koostuva tuomaristo valitsee
kunkin sarjan voittajan. Kriteereinä olivat
ammattitaito, esikuvallisuus ja asenne.
PRO-gaalassa oli juhlimassa 36 fi nalis-
tin lisäksi lähes sata entistä voittajaa sekä
yli neljä sataa muuta juhlijaa. Me fi nalistit
saavuimme Finlandia-talolle puolta tun-
tia ennen muita. Meidät kutsuttiin Vip-
huoneeseen kuohuviinille ja kerrattiin illan
ohjelman kulku ja illan marssijärjestys lavalle
saavuttaessa.
Saimme ihastella kauniisti katettuja
pöytiä viidelle sadalle hengelle ennen kuin
muut juhlavieraat päästettiin pöytiin istu-
maan. Jokaisella oli omat paikat ja nimila-
put pöydissä. Illan menu oli mahtava. Alku-
cocktail, alkuruoka 1 johon kuului erilaisia
kala-annoksia, alkuruoka 2 taas piti sisällään
hanhenrintaa ja marinoitua kantarellia. Pää-
ruokana oli luomuhärän sisäfi lettä ja haudu-
tettua potkaa kahdella kastikkeella.
Pääruoan jälkeen nautiskelimme erilai-
sia juustoja ja jälkiruoaksi saimme herkul-
lista vadelma-jogurttimoussea, mesiangervo
creme bruleeta ja lakritsimascaronea. Eikä
tässä vielä kaikki, vaan PRO 10-vuotis lei-
vos, kahvi ja konjakki kruunasivat koko
mahtavan aterian. Niin, viiniä, olutta ym.
juomia tarjoiltiin läpi koko aterian. Tarjoili-
joita oli lähes sata hoitamassa illan ruokailua.
Ihaillen katsoin heidän jouhevaa työskente-
lyään, sillä kaikki tuntui sujuvan käsikirjoi-
tuksen mukaan.
Tunnelma koko gaalan ajan oli välitön ja
hauska. Juontajat Heikki Paasonen ja Maija
Ijäs tekivät illasta rennon hauskoilla puheil-
laan. Ohjelmassa oli stand-up komiikkaa
sekä erilaisia musiikki- ja tanssiesityksiä.
Jännitys oli huipussaan kun me kolme
fi nalistia odotimme voittajakirjeen avausta
ja tuloksen julkaisua yleisön edessä. Tun-
tui, että se hetki kesti ikuisuuden. Tunne
oli sanoinkuvaamaton kun minut oli julis-
tettu voittajaksi ruokapalvelun työntekijän
sarjassa. Sain hienon tunnustuspalkinnon,
kukat, Arla Ingmanin (joka sponsoroi ruo-
kapalvelun työntekjöitä) ”salaisen kirje-
kuoren” sekä diplomin. Pidin kiitos-puheen.
Takahuoneessa oli vielä haastattelu Aromi-
lehteen ja valokuvaus, jonka jälkeen pääsin
omaan pöytääni seuraamaan muiden fi nalis-
tien palkitsemista. Minun avecina oli avio-
mieheni, joka istui samassa pöydässä kans-
sani. Helsingissä mukana kannustamassa
olivat myös esimieheni ja Jyväskylän kau-
pungin Kylän Kattauksen liikelaitosjohtaja.
Lämmin kiitos kaikille putkilahtelaisille
tuesta ja kannustamisesta kisassa.
Senja Lankinen o.s Järviniemi
Tämän kuvan Senja Lankisesta
on ottanut Vesa Lankinen
Putkilahden Kylälehti 9
S I H VA R I OYwww.sihvari.fi , info@sihvari
Puh. 010 525 1640
<> JÄTTEENKULJETUS
<> VAIHTOLAVAT
<> LOKAHUOLTO
<> VIEMÄREIDEN AVAUKSET
<> JÄTEHUOLTOTUOTTEIDEN MYYNTI
600 ltr
240 ltr
HANKI UUDET JÄTEASTIAT MEILTÄ KOTIIN TOIMITETTUINA
Tapahtui Tammijärvellä
Marraskuun 11.1934
Jenny Ruth ja Eemil Ahti vihittiin tänään sulhasen kotona Tammijärven Kir-
konmiehellä. Olimme siellä emännän tulijaisissa, jotka olivat kuten häät aina-
kin, koska kerran vihkiminenkin toimitettiin samassa tilaisuudessa.
Ihmisiä oli paljon, ruokaa yllin kyllin ja kahvia enempi kuin juoda jakset-
tiin.
Suuri osa putkilahtelaisista yöpyi taloon. Niin myös Marjatta ja minä sekä
Erkki. Siskonpeti tehtiin salin lattialle ja siihen sitä sai suoristettua veljetkin.
Seitsemäntoista nukkujaa samassa huoneessa. Me muutamat, kuten Mattilan
Lyyli ja Saara, Erkki ja minä saimme ojentautua sohville ja sänkyyn. Yksi ker-
rallaan painauduttiin petiin (minä ensimmäisenä) toisten tanssiessa avarassa
tuvassa. Kello oli 3.45 kun viimeinenkin tuli ottamaan sijansa vapaaksi jää-
neestä paikasta.
Vaikka oli jo pikkutunnitkin kuluneet, ei väsymys kovinkaan vaivannut ja
se näkyi siitä, että vitsit ja sukkeluudet sinkoilivat toinen toistaan mehevim-
pinä. Tuskinpa olisi maltettu lakata juttuamasta, ellei ovenraosta olisi ilmes-
tynyt käsi, joka painoi sähkönappulasta ja niin olimme yht’äkkiä yön pimey-
dessä. Ymmärsimme tarkoituksen ja olimme aivan hiljaa.
Pian alkoi kuulua nukkuvain tasaista hengitystä, joka vähitellen vaihtui
epätasaiseksi kuorsaukseksi. Minä vaan valvoin, sillä jalkani, joka on kipeä, ei
suonut minun nukkua oikein uneen.
Kello puoli seitsemän alkoi petiltä kuulua hiljaista kuisketta ja kun
kysäisin:”Kuka unissaan puhuu?” olivat kaikki heti hereillä.
Nuorikot nukkuivat viereisessä huoneessa ja me herätimme heidät lau-
lulla: Mull’ laakson liepehillä. Parin tunnin hiljaisuuden päälle alkoi taas
homma ja huiske. Toimekas uusi emäntä korjasi pian hänelle ominaisella
ripeydellä petimme pois lattialta ja kohta oli sali kunnossa vastaanottamaan
uusia vieraita.
Eräs häävieraiden hevonen alkoi pihalla seistessään kyllästyä koko hää-
hommaan ja piti parhaana poistua talosta ja sen vuoksi se riipaisikin itsensä
irti ja alkoi täyttä vauhtia rientää kotoansa kohden.
Sukkela oli hevonen aikeissaan, mutta sukkela oli talon isäntäkin, joka
pyrynä tuoksahti salista ulos ja viivana ennen muita painalsi karkulaisen
jälessä. Sai kun saikin rattaiden takaosasta kiinni ja pian istui isäntä karkulai-
sen kärryssä, mutta minkäs teet, hevonen ei pyynnöillä pysähtynyt ja ohjaksia
ei ollut.
Niin menivät näkymättömiin isännän istuessa pienessä pakkasessa pai-
tahihasillaan rattailla hevosen laukatessa täyttä vauhtia ja meidän katsellessa
neuvottomina heidän jälkeensä, vielä sittenkin kun emme mitään nähneet.
Me monet pelkäsimme, että matka voi päättyä onnettomasti. Enimmän
tietysti pelkäsi vastavihitty vaimo, mutta huomasin hänen
työllä tuskaansa tukahduttavan. Kiertyipä jo kyynelkin joi-
hinkin silmäkulmiin puhellessa siitä, miten pahimmassa
tapauksessa matka voisi päättyä.
Onneksi ei tätä pelonalaista tilannetta kestänyt tunti-
kaupalla, sillä jopa näkyi isännän valkea paita ja saatettiin
todeta, että siinä istui itse isäntä rattailla suorana ja terveenä
ohjaten aikeissaan epäonnistunutta karkulaista. Riemulla
otettiin isäntä vastaan. Uskallettiin jo nauraakin tapahtu-
malla ja monenlaiset vitsit siitäkin veisteltiin.
Sellainen oli ”Rymy-Eetun” häämatka. Tuli niin äkki-
lähtö, ettei ehtinyt emäntäänsä mukaan ottaa.
Aamiaisen syötyämme oli aika meidän viimeistenkin
vieraiden lähteä talosta. Hyvästelimme, lähdimme ja toi-
vomme, että taloon jäi onni ja rauha.
Rauha Aulas
”Jokamiehen päiväkirjat”
Tapio Leinon arkistot
Putkilahden Kylälehti10
Lämmintä
leipääVuosia sitten mökkireissulla pysähdyimme
menomatkalla Virran Puodin eteen eväitä
ostamaan.
Noukimme leipälaatikosta komean rei-
käleivän: halkaisija oli 30 – 40 cm, reunat
rapeat, hyvin paistuneen näköinen. Ihai-
limme komeutta ja ajoimme perille. Nälkäi-
sinä revimme paketin kiireesti auki, voi vain
esille ja viipaleet haukattiin kuistilla Päijän-
teen loiskiessa kallioihin. Surimme ainoas-
taan, ettei juuri mitään jäänyt jäljelle. Jospa
huomenna olisi savukalaa, niin sen kanssa
maistuisi…
Otimme tavaksi ostaa leipää mennen
tullen mökkimatkoilla. Nimitimme sitä
”Päijänteen leiväksi”, ja riippuvaisuutemme
löytöömme kasvoi niin, että jos tuote jos-
kus oli puodissa loppuunmyyty, pettymyk-
semme oli suuri. Eihän tuota mahtileipää
tietenkään Putkilahdessa leivottu, mutta
kylä ja leipä kuuluivat mielessämme saumat-
tomasti yhteen.
Huomasimme, että valmistaja oli Uitok-
sen leipomo Hartolassa. Opimme poikkea-
maan Hartolaan kotimatkalla, jos leipää ei
Virran Puodissa ollut. Hartolassa hamstra-
simme makulatuuripaperiin käärittyjä lei-
piä useampiakin ja kuljetimme niitä auton
perälle kaksin käsin kotiin viemisiksi. Lei-
pien lämpö huokui sormiin paperin läpi ja
autossa tuoksui puhdas ruis…
Eräänä kesänä leipää ei enää löytynyt
Virran Puodista. Hartolassa leipomo oli
suljettu, uunit kylminä ja kaupoissa ja kah-
vilassa pudisteltiin päätä kyselijöille. Leipo-
minen oli loppunut ja suosikkituotteemme
poistunut markkinoilta. Autossa vallitsi syvä
hiljaisuus. Viimein joku sanoi: ”Hartolaan
emme poikkea enää ikinä.”
”Päijänteen leivän” veroista en mistään
saanut vaikka etsin. Ylipäänsä tuoteselos-
tuksia tutkiessani huomasin, että leipä, jossa
olisi valmistusaineina vain perinteisesti vesi,
ruis ja suola, oli hyvin harvinainen. Enim-
mäkseen kauppojen myyntileipiin oli lisätty
hiivaa, vehnää ja sen sellaista, täysin tarpeet-
tomia lisiä. Kun sitten vielä sain selville, että
paikallinen leipätehtaamme tuotti valmiit
taikinat meren takaa Latviasta ja vain pais-
toi leipänsä täällä, tunsin itseni totaalisesti
petetyksi.
Päätin yrittää itse. Minulla ei ole leivin-
uunia, enkä ollut koskaan leiponut ruislei-
pää. En ollut edes nähnyt oikeaa ruisleivän
paistoa. Onnistuin kuitenkin saamaan hie-
non leipäjuuren: mutkien kautta käsiini
joutui Nurmelan talon juuri Lentiirasta. Sen
ikää ei kukaan tiedä. Kukaties sen alku on
niiltä ajoilta, kun Kainuussa alettiin leipää
tehdä. Mukana sain 4-sivuiset seikkaperäiset
ohjeet. Tämähän on tiedettä ja taidetta, mie-
tin, mutta ryhdyin puuhaan. ”Päijänteen lei-
vän” veroista en ole onnistunut leipomaan,
mutta ihmeen hyvää leipää kuitenkin. Usean
vuoden aikana taito on kasvanut ja myytti
siitä, ettei sähköuunissa paistu oikeaa ruis-
leipää, on kohdallani murtunut. Itse asiassa
uskoisin, että aitoa leivinuunia käyttäen
työ on paljon suurempi kuin sähköuunin
kanssa. Olisiko siinä yksi syy, miksi kotilei-
vänteko vähenee?
Tuota Nurmelan talon juurta olen sit-
temmin jakanut ystäville, ja se on kauttani
levinnyt jo laajalle. Minun kauttani lähte-
neellä juurella leivotaan Porissa, Alajärvellä,
Nivalassa, Jyväskylässä ja tietenkin täällä
kotikaupungissamme useassa kodissa. Olen
pannut merkille, että marketin hyllystä
häviävät nopeasti lähimyllyn 5 kg:n ruisjau-
hopussit. Jauhoa pitää välillä oikein etsiä ja
pitää kotona pientä varmuusvarastoa.
Viime syksyn mökkimatkalla pysäh-
dyimme Virran Puodin eteen. Kauppa oli
suljettu. Joku toinenkin asiakas poikkesi
tieltä kokeilemaan lukittua ovea, mutta
kiinni oli. Haikein mielin muistelin ”Päi-
jänteen leipää”. Huomasin sitten ruispellon
lähellä kauppaa. Joku kuitenkin kylällä kylvi
ruista ja ehkäpä joissakin kylän taloissa,
ehkä monissa, on tallella ikiaikainen ruis-
leivän juuri, jolla on sadat vuodet leivottu
talon omaa leipää. Mikä aarre! Samalla
juurella esiäidit ovat hapattaneet taikinan,
alustaneet sen omalla rukiilla ja alustamisen
jälkeen viiltäneet pintaan ristikuvion siuna-
uksen merkiksi. Taitavat kädet ovat leipo-
neet leivät, kohottaneet ne tuvan lämmössä
ja lopulta paistaneet omassa leivinuunissa.
Väki on tuntenut leivän tuoksun pihalle asti
töistä palatessaan. Omaan leipäjuureen on
suhtauduttava vakavasti, sitä on vaalittava ja
hoidettava ja siirrettävä ruisleipäperinnettä
eteenpäin.
***
Joulukuun pimeyteen sateen keskelle
tipautti posti Putkilahti-lehden tärkeine
uutisineen. Lähettelin tekstiviestejä ympä-
riinsä: Kauppa aukeaa jälleen! Hienoa!
teksti: Tarja Nuolioja
kuva: aune Turunen
Putkilahden Kylälehti 11
Wanhat kuvat1940-luvulla Putkilahdessa oli virkeätä maatalouskerhotoimintaa. Kylän nuorilla oli omia kasvimaita joita he hoitivat kerhoneuvojan
opastuksella. Nuorille järjestettiin myös erilaista yhteistoimintaa, muun muassa retkiä.
Tässä kuvassa maatalouskerholaiset ovat ryhmittyneet valokuvaan Koutturin laivalaiturille, josta he ovat lähdössä isolla laivalla
(Suomi tai Jyväskylä) retkelle Lahteen. Kuva on vuodelta 1941.
Kuvassa ylhäältä vasemmalle: Lyyli Autioniemi, Irja Oksanen, Sylvi Kivinen, Aili Perälä, Airi Hakanen, Ulla Hakanen, Elli Elf-
vengrén, Hertta Sorsa, Toini Rantanen, seuraava rivi vas. Anna-Liisa Elfvengrén, Terttu Stenroos, Hilkka Toivola, Maire Hakanen,
Kirsti Nieminen, Ester Kaunisto, vieressään kerhoneuvoja Jenny Kaunisto, seuraava rivi vas. Pirkko Niemelä, Raija Järvinen, Eero Elo-
maa, Aimo Elfvengrén, Antero Reina, alarivi vas. Mirja Pienonen, Kirsti Salminen, Risto Mikkola, Esa Elfvengrén, Osmo Elfvengrén,
(tuntematon).
Kuva: Enna ja Onni Sorsan kokoelmat
LÄHETTÄJÄ: PUTKILAHDEN KYLÄLEHTIVESPUOLENTIE 1977 B1 41870 PUTKILAHTI, FINLAND
LM-SÄHKÖKorpilahdentie 808
19920 Pappinen0400 476 559
sähköasennukset teleasennukset sähkösuunnittelu
JENNA: 050 528 5612NOORA: 041 505 6317HEIDI: 040 353 3015 MARTINPOLKU 13C1941800 KORPILAHTI
MYÖS RAKENNEKYNNET!
PARTURI-KAMPAAMO ovi & aikku
Referensikohde Putkilahdessa:Koulupuiston uusi katto (2004)
HPN-PeltiHPN-Pelti
rakennuspeltityötammattitaidolla
0500 615263
www.hpn-pel .fi /Koppelkallion e 1 B 9
41800 Korpilah
MARKET LUHANKARantatie 1, Luhanka puh. 040 865 3117
Palvelemme: ma-pe 9-18, la 9-16, su 12-16
•Päivittäistavarat•Seon automaatti: bensiini, polttoöljy ja diesel•Puutarhatuotteet•Ravintola Uppotukista avoinna arkisin klo 9-15, keittolounas klo 11–14 •Internet asiakaskäytössä
Päi i äi
Paikallista Palvelua!Tervetuloa!
KORPILAHDEN APTEEKKI
p. (014) 821 775Avoinna:ma - pe 9 - 17la 9 - 13
LUHANGANSIVUAPTEEKKI
p. (014) 877 271Avoinna:
ma - pe 9.30 - 16.00www.korpilahdenapteekki.fi