Kokemuksia Suomenkarjasta

Oma kiinnostukseni suomenkarjaa kohtaan on alkanut ihan pikkupoikana. Kotini oli pieni 10 lehmät karjatila, fr- ja ay-lehmien joukossa oli vielä 70-luvulla 1 länsisuomalainen Mili-lehmä, joka uteliaan luonteensa, sarvettomuutensa ja pienemmän kokonsa vuoksi kiinnitti pienen pojan huomion itseensä.

Peruskoulun jälkeen hakeuduin opiskelemaan Kangasalan maatalousoppilaitokseen, jossa oli puhdas länsisuomenkarja.

Koulun jälkeen olin vuoden samalla koulutilalla karjanhoitajana ja samoihin aikoihin omasta kiinnostuksestani rotua kohtaan aloitin LSK-sonnien sukupuiden kasaamisen, joka oli todella mielenkiintoista ja valaisevaa. Tiedot keräsin koululla säilytetyistä sonniluetteloista.

Jäätyäni koulutilalta pois toimin muun muassa maatalouslomittajana kotiseudullani, joten muunkin rotuiset lehmät tulivat hyvin tutuiksi. Kotonanikin oli vielä karjaa ja hankin sinne tietenkin LSK-lehmiä muiden joukkoon.

Suomenkarja Ahlmanilla

Ahlmanille pääsin karjanhoitajaksi 1998 eli reilu 15 vuotta sitten. Työhaastattelussa kerroin, että minun mukana saavat myös suomenkarjan ja niinhän se meni.

Ensimmäiset länsisuomalaiset tulivat 1999 kotoani. Koulun navetassa oli silloin vain fr- ja ay-lehmiä. Lisää suomenkarjaa hankin lähes vuosittain pääasiassa lähialueen lopettavista karjoista.

Geenipankiksi

Sukevan avovankilan lakkauttamisen myötä vuonna 2008 osa geenipankkikarjasta siirtyi meille juuri valmistuneeseen uuteen parsinavettaan.

Siitä lähtien olemme olleet yksi kolmesta virallisesta geenipankkinavetasta.

Samana vuonna myimme viimeiset fr- ja ay-eläimet pois.

Meillä geenipankkikarjaan kuuluu LSK- ja ISK-lehmät. Olen kuitenkin pitänyt karjassa muutamaa PSK-lehmääkin.

Karja ja maidontuotanto

Lehmiä on tällä hetkellä 44 kpl, joista LSK:ta on 30 kpl, ISK:ta 12 Kpl ja PSK:ta 2 kpl.

Maitoa meillä viime vuonna tuotettiin 226 000 litraa. Tästä Valiolle myytiin 130 500 litraa, Maitobaarista raakamaitona 43 000 litraa suoraan asiakkaille ja Tilameijerillä valmistettiin 52 000 litrasta tuotteita myyntiin.

Tilameijeri ja tilamyynti

Tilameijerillä valmistetaan juustoja (sinihomejuustoa, fetaisaasalaattijuustoa, munajuustoa, kermajuustoa, kotijuustoa ja leipäjuustoa), jogurttia, viiliä, piimää, pastöroitua täysmaitoa ja rahkaa. Oma Tilapuoti myy kaikki näitä tuotteita ja lisäksi tuotteita myydään mm. Tampereen muutamiin marketteihin, kauppahalliin, lähiruokakauppaan ja hotelleihin. Myös Helsinkiin, Raumalle ja Urjalaan menee tuotteita. Uusimpana asiakkaana on yksi lähiruokarinki. Kysyntä on jo suurempi kuin kahdenmiehen meijeri tällä hetkellä pystyy tuottamaan. Teuraskarja rahtiteurastetaan. Lihasta osa myydään ja osa käytetään koululla.

Suomenkarjan hoito

Suomenkarjan hoitotyö ei mielestäni suuresti poikkea valtarotuisten hoitamisesta.

Luonne näillä on omanlaisensa, mutta harvoin on ilkeitä yksilöitä.

Usein kuulee sanottavan, että näiden luonne on hankala.

Oma mielipiteeni on, että ne on vain itsepäisempiä ja käyttävät päätänsä paljon enempi kuin muun rotuiset lehmät. Ne ovat myös herkkiä näyttämään tuntemuksensa. Lypsylehmäksi koulutettaessa pitää vain muistaa olla hermostumatta, jos sorkka nousee ja muistaa vain olla yhtä sisukas itsekin, se palkitaan.

Hermostumalla peli on menetetty ja nämä lehmät muistaa ikävät asiat pitkään.

Meillä kaikille lehmille opetetaan potkurauta ja se on usein se ”järkyttävin” asia koko lypsy touhussa. Rauta opetetaan, koska oppilaat lypsävät lehmät meidän kanssa ja navetassa ei saa olla lehmää, jota oppilas ei voisi lypsää.

Poikimiset suomenkarjalla on yleisesti ottaen helppoja, koska vasikat on pääosin sirorakenteisia syntyessään. Kaksosvasikoita näillä syntyy enempi ja niiden kanssa pitää olla tarkkana tai toinen vasikoista saattaa menehtyä.

Suomenkarjan ruokinta

Ruokinta ei muuten poikkea muista roduista, mutta on tarkempaa ja väkirehu määrät ei voi olla yhtä suuria, kuin valtarotuisilla.

Isoilla väkirehumäärillä näiltä menee jalat alta.

Kyyttöjen ruokinta on haastavampaa, koska helposti alkavat lihomaan ja sitä pitää välttää. Jos kyyttö pääsee lihomaan, niin maitotuotos jää heikoksi.

Meillä tätä on opeteltu ja nyt resepti on sellainen, että säilörehua on koko lypsykauden ajan vapaasti.

Poikineille syötetään parhaat säilörehut, väkirehua annetaan tuotostavoitteen mukaan noin 3 kk poikimisesta asti.

Ensimmäisen siemennyksen jälkeen väkirehuruokintaan alkaa vaikuttamaan lehmän maitomäärä ja kuntoluokka.

Loppulypsykaudella olevat saavat heikompiarvoista rehua ja maitotuotosta pidetään yllä korkeammalla valkuaisdieetillä.

Ummessa ollessa lehmät saavat lypsävien jäterehun ja heikkoarvoista kortista rehua, lisänä pieni määrä valkuaistiivistettä.

Ei hätäisen lehmiä

Suomenkarja ei ole hätäisen ihmisen karjaa. Hiehot harvoin lypsävät korkeita tuotoksia, mutta tuotokset paranevat kunhan poikimisia tulee lisää. Tässä meidän viime vuoden tulokset: Koko karja 6356 kg LSK-lehmät 7286 kg Ensikot 3971 kg 2 x poikineet 6893 kg 3 x poikineet 8134 kg Lehmien keskipoikimakertoja 3

Oma jalostustyö

Suomenkarjan jalostus on huomattavasti haastavampaa kuin valtarotujen.

Haastetta lisää rotujen pieni populaatio, joka on nostanut sukulaisuusastetta ja sukusiitosastetta liian korkealle.

Sonnia valittaessa ei voi vain aina valita parasta tarjolla olevaa, vaan ensin pitää katsoa sopiiko suku kyseiselle lehmälle. Itse pyrin näissä asioissa olemaan erittäin tarkka.

Meillä geenipankkinavetta myös luo omat haasteensa, kun säilytetään erilaisia emälinjoja ja kaikki niistä ei ole ollut kovin hyvä tuottoisia, varsinkaan kyytöissä.

Meillä sonnivalikoima pidetään hyvin laajana ja siksi meillä on oma typpisäiliö. Sonneja käytetään mahdollisimman erilaisia ja vanhoja pillerisonneja käytetään siinä missä nuoriakin sonneja. Jalostussuunnitelmaan valitsen sonnit itse ja neuvojan kanssa varmistamme, että sukusiitos aste on yhdistelmillä mahdollisimman alhainen. Rajana pidän kolmea, yleensä se kuitenkin on nolla. Kyyttöjen jalostus on hankalinta, koska kyyttölehmistä vain kolmasosa on lypsykäytössä eli tietoa sonnien jälkeläisistä saadaan todella vähän ja hitaasti.

Tulevaisuuden näkymät

Suomenkarjan tulevaisuus on meidän käsissä. LSK-lehmiä on vain n. 1450 kpl, ISK-lehmiä 1255 kpl ja PSK-lehmiä 686 kpl. MTT:n selvityksen mukaan maitotilojen määrä putoaa nykyisestä vajaasta 9000 tilasta 5500 tilaan vuoteen 2020 mennessä. Miten näille tiloille saataisiin markkinoitua suomenkarjaa? Nyt tarvitaan tekoja ja tahtoa suomenkarjan säilymiseksi. Toivon, että 2015 alkava uusi alkuperäisrotutuki olisi yksi sellainen teko, joka osaltaan lisäisi kiinnostusta rotua kohtaan. Suomenkarjan tuotteistaminen ja tunnetuksi tekeminen kuluttajille on myös iso mahdollisuus rodun säilymiseksi.

Kiitos!