E

P

L I

HARJAVALTA

KOKEMÄKIPORI

HUITTINENHELSINKITAMPERE

VAMPULA

SÄKYLÄTURKU

EURARAUMA

KIU-KAINEN

HUITTINEN

Vuorenmaa

Voitoinen

Tuiskula

Ristola

KepolaYttilä

Kankaanpää

Ehtamo

Tuohiniemi

Lähteenkylä

Korvenkylä

KakkuriKarhiaKuoppamäki

Huhti

Peräkallio

Järvenpää

Vinnari

Pajula

Puolimatka

32

7

8

6

5 2119

11

12

18 15

14

13

24

10

1

4

26

16

92322

20

25

27

28

17

29

Vaihde: (02) 8378 6600Opastetut kierrokset: Alastakunnan Oppaat ry.Juhani Eskola 0500 786 622

KOHTEESSA OPASTAULU

16. Ullan risti17. Räpin koetila18. Yttilän Otta ja Veljestupa19. Museokoulu ja Korkea Tammi20. Lallin asumus21. Lallintalo22. Tuiskulan Seuratalo23. Tuiskulan Kotikolo24. Pispan lintutorni ja kota25. Vuorenmaan seuratalo26. Huovintie (museotie)27. Eräelämyskeskus28. Metsäjärven laavu29. Lallinpesä

1. Kunnanvirasto ja Ystävykset patsas2. Seurakuntatalo ja Lallin patsas3. Villa Linturi4. Työväentalo5. Kirkko ja Papin portaat6. Vanhakartano7. Kirkkokari, Pyhän Henrikin saari8. Tuhatvuotinen kalmisto9. Torpparimuseo ja Kesäteatteri

10. Kuninkaanmänty ja Ilmijärven maja11. Kalanviljelylaitos12. Kuninkaanlähde13. Tuulimylly14. Satakunnan vankila15. Venäläisten sotavankien hauta

Emil Cedercreutzin (1879-1949) Ystävykset -patsas paljastettiin 10.7.2004 torpparivapautuk-sen 80-vuotisjuhlan yhteydessä. Juuriltaan köy-liöläisen taiteilijan jo ennen vuotta 1915 valmis-tunut teos muistuttaa elämän perusasioista:ystävyydestä, yhteistyöstä ja sosiaalisesta omas-tatunnosta.

Patsaan luovutti Köyliön kunnalle Emil Ceder-creutz -säätiö samalla toivoen, että Köyliö muis-tettaisiin myös taiteilijan synnyin- ja kotikuntana.Alkuperäinen Ystävykset -patsas on pysyvästiesillä Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassanoin 650 muun veistoksen joukossa. Taiteilijallemieleisimpiä veistosten aiheita ovat olleet he-vonen ja koira.

YSTÄVYKSET-PATSAS

KOHDE 1

TaiteilijaEmil Cedercreutz.

Kuvan omistaa EmilCedercreutzin museo.

Lallin taru on elänyt Köyliössä halki vuosisatojen,mutta vasta elokuussa 1989 se sai konkreettisenmuodon. Silloinen Köyliön Säästöpankki täytti100 vuotta, ja sitä juhlistaakseen se tilasi professoriAimo Tukiaiselta patsaan.

Jykevällä Lallin hahmolla on käsissään keihäs jamurrettu lukko. Vartiopaikallaan Kirkkosaareenjohtavan Koivukujan kupeessa se viestii jotainsiitä periksi antamattomuudesta, joka on ainayhdistetty suomalaiseen talonpoikaan.

Perimätiedon mukaan Köyliön Kirkkosaaressasijainneen Lalloilan kartanon isäntä, talonpoikaLalli, surmasi piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä20. tammikuuta vuonna 1156.

LALLIN PATSAS

KOHDE 2

Maaherra Pirkko Työläjärvi paljasti patsaan27.8.1989. Kuva Jaakko Ojala.

PAPIN PORTAAT

KOHDE 5

Erik Sumelius jaOiva Linturi Papin

portailla ja kirkkoherraYrjö Lehtola alla.

Nykyinen Köyliön kirkko valmistui v. 1752 lähempänä kartanoasijainneen edellisenä vuonna palaneen kirkon tilalle. Papinportaat ovat ilmeisesti tätäkin vanhemmat.Kulku Kirkkosaareen tapahtui veneellä tai lautalla ja talvellajäitse, kunnes vuonna 1856 rakennettiin ensimmäinen puinensilta Polsun salmen yli. Pappilasta oli kuitenkin lyhin tie kirkolleveneellä tai jääteitse Papin portaiden alapuolella olevaanrantaan. Loppumatka taittui massiivisia kiviportaita kiiveten.Tätä reittiä käytettiin ennen lautta- tai siltayhteyttä ja myösmyöhemmin, kun se kätevimmältä tuntui. Ainakin kirkkoherraYrjö Lehtolan (kirkkoherrana 1944- 1961) tiedetään käyttäneenPapin portaita säännöllisesti ja onpa kirkkoherra SakariVuolakin satunnaisesti niitä pitkin astellut kirkkoon vielä2000-luvulla.Portaiden yläpään kautta, saaren ylätasannetta kiertäenkulkee vajaan kilometrin mittainen ns. Lemmenpolku, jokaoli erityisesti rakastavaisten suosiossa. Kirkkomatkoillahanpyrittiin myös tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen.Sittemmin tutustumispaikat ovat vaihtuneet ja Lemmenpolkuon siksi kasvanut valtaosiltaan umpeen.

Piispa Henrik sai surmansa Köyliönjärven jäällä lähelläKirkkokaria, jonne rakennettiin kappeli. Kappeli onhävinnyt, mutta häviämisen tarkka ajankohta ei oletiedossa. Kirkkokari on nykyään ainoa pohjoismainenpyhiinvaelluspaikka.

Oheiseen karttaan on merkitty rantaan johtava tie,jota toivotaan vaellettavan kävellen. RannastaKirkkokarille on vesimatkaa noin 100 metriä.Rannassa on vene veloituksetta käytössä, muttavapaaehtoiset maksut rannan lippaaseen otetaankiitollisuudella vastaan. Ne käytetään veneenkunnossapitoon.

KIRKKOKARI

KOHDE 7

Rantaa lähestyväpyhiinvaeltajien

etujoukko vuonna2005.

Kuvat Jaakko Ojala.

Alttari ja messu Kirkkokarilla

TUISKULANTORPPARIMUSEO

KOHDE 9/1

Köyliön Museoyhdistys perustettiin v. 1934. Ensimmäi-seen johtokuntaan kuuluivat puheenjohtajana VäinöBärling, varapuheenjohtajana Into Linturi sekä jäseninäEero Pyysalo, Anton Santamäki ja Paavo Falen (myöh.Varpiala), varajäsenet olivat Lauri Ehtamo ja ViljoSalmi.Ensimmäinen esineistö perustui ”sepän pappa” FransJohannes Bärlingin( 1858-1940) elämäntyön ja hänenkeräämänsä esineistön varaan. Silloin luetteloidut n.600 esinettä asetettiin näytteille tätä varten hankittuunluhtirakennukseen taiteilija Into Linturin suunnitelmanmukaan. Museo vihittiin käyttöön sunnuntaina18.8.1935.Vuosikymmenien aikana kokoelmat ovat paljon lisään-tyneet. Pihapiirin rakennukset ja runsas esineistökertovat torppariajan elämästä.Avoinna kesä-heinä-elokuussa sunnuntaisin klo 13–16,näytelmäviikkojen aikana suljettuna.Muina aikoina opastaa Anneli Laine, puh. 040 5167455,onnelilaine(at)gmail.com. Koululuokille vapaa pääsyajan varaamalla.

Taiteilija Raimo Erkkilänsuunnittelema, v. 2005 pal-jastettu ”Pappan” muisto-reliefi. Kuva Jaakko Ojala.

Museon kantavat voimat Paavo Varpiala jaAnton Santamäki vuonna1977.Kuvan omistaa Köyliön museo.

JUSSILAN KIVIAITA

KOHDE 9/2

Tontilla oleva kiviaita muodostaa yhtenäisen aidan talon,talousrakennusten, puutarhan ja pienen peltotilkunympärille. Kiviaidan pituus on n. 225 m, vahvuus n. 1 mja korkeus runsaasti 1 m. Maa-ala kiviaidan sisäpuolellaon n. 0,3 ha. Aidassa on neljä kulkuaukkoa, kaksi kape-ampaa ja kaksi leveämpää.Kiviaita on merkitty säilytettävänä muinaismuistonaKansallismuseossa olevaan koko maata käsittävään kart-taan, jonka Tie- ja vesirakennushallitus (TVH) on tilannutmuseolta voidakseen tulevaisuudessa välttää säilyttämisenarvoisten muinaismuistojen tuhoutumisen teiden raken-tamisen ja korjaamisen yhteydessä.Kiviaidan on pääasiassa rakentanut 1800-luvun puolen-välin jälkeen silloinen torpan isäntä Juho Abrahaminpoi-ka, mutta työssä on ollut myös hyvin paljon nälkävuosien1867–1868 liikkuvaa väkeä. Keväällä 1975 Niilo Varpulaja hänen poikansa Pentti korjasivat kiviaitaa ja rakensivatsitä lisää 23 m.

Katriina OjalaJussilan kivaidalla

1972. Kuva JaakkoOjala.

KUNINKAANMÄNTY

KOHDE 10

Matkaa männylle on noin 200 metriä, reitti onhelppokulkuinen.Vuonna 1775 kuningas Kustaa III ruokaili tämänmännyn juurella. Täältä matka jatkui KöyliönKankaanpäähän, jossa kuningas yöpyi.Mänty oli kuninkaan vierailun aikaan täysikasvuinen,50-vuotias. Tapahtumasta on männyn kylkeen 1940-luvulla kiinnitetty kivilaatta.Puu kelottui 1940. Sen latvaosa oli edelleen lujaapuuta, mutta tyviosa alkoi osoittaa lahoamisenmerkkejä. Syksyllä 2005 puu typistettiin noinviisimetriseksi, jotta se säilyisi vielä pitkään. Samallamännyn ikä määritettiin Joensuun yliopistossa.

Kuvat Jaakko Ojala.

IänmääritysmerkintöjäKuninkaanmännystä

sahatussa kiekossa.

Köyliönjärven pinta-ala on 12,3 km2 ja tilavuus 33 milj.m3.Veden viipymäaika järvessä on noin vuosi. Järven suurinsyvyys on 13 m ja keskisyvyys 3,1 m. Köyliönjärven pohjois-puolelta alkaa Köyliönjoki, joka Kiukaisissa yhtyy Raumanedustalla mereen laskevaan Eurajokeen.Köyliönjärven kansallismaisema on linnustoltaan ja kasvis-toltaan rikas. Kasvistossa on useita harvinaisia lajeja, lähelläolevan kivisillan juuressa tavataan keväällä melko harvinaistakeltavihertävää kevätlinnunsilmää.Lintulajien määräksi arvioidaan noin pari sataa lajia. Silk-kiuikku, köyliöläisittäin koorlokka, on järven tyypillisin lintu.Köyliön omaa lintua, järvessä kalastavaa kalasääskeä, onmyös useita pareja. Harmaahaikara on varsin runsas, joskusyksilöt jopa talvehtivat täällä. Kaulushaikara päästeleesumusireeniä muistuttavia puhalluksiaan iloksemme. Järvenruovikkoisilla alueilla liitelevät ruskosuohaukat.Järvisimpukkakeot rannoilla tai jään päällä kertovat piisaminaterioineen paikalla.

KÖYLIÖNJÄRVENKANSALLISMAISEMA

KOHDE 12

Yllä silkkiuikku eliköyliöläisittäin koorlokka.

Kuva Tuomo Hurme.

Alla melko harvinainenkevätlinnunsilmä.

Kuva Jaakko Ojala.

Vuorenmaan kylä on joutunut sijaintinsa vuoksiolemaan omavarainen lähes kaikilla elämän alueilla.Kun vesivoimaa ei ollut, talot rakensivat viljanjauhatusta varten tuulimyllyjä.1920-luvulla kylässä on ollut kymmenkunta tuuli-myllyä. Niitä on ollut käytössä kahdentyyppisiä eliharakkamyllyjä (ylempi kuva) ja mamsellimyllyjä,jollainen tämä Heikkilän mylly on. Kymmenestämyllystä tämä on säilynyt ainoana.Frans Heikkilä osti myllyn Kankaanpään Hemminhuutokaupasta. Myllyn oli rakentanut puuseppäEvert Suonio vuonna 1884. Se oli siirretty 1900-luvun alkuvuosina Hemmin maalle ja omistukseen.Myllyllä oli jauhettu pääasiassa kotitarpeiksi Suo-niolla. Vuorenmaalla tällä myllyllä ei ole jauhettuainoatakaan jyvää.

HEIKKILÄNTUULIMYLLY

KOHDE 13

Oikealla harakkamylly,kuva Kalevi Salmi.

Alla Frans Heikkilä ja hänentyttärenpoikansa Markku

Toivonen vuonna 1936.

Heikkilän mamsellimylly.Kuva Samuli Vahteristo.

Köyliön varavankilasta tehtiin talvi- ja jatkosodanajaksi sotavankileiri. Talvisodan aikana sotavankeinaleirillä oli sekä tavallisia sotilaita että upseereja.Jatkosodan aikana Sotavankileiri I:ksi nimitetyssäleirissä oli vain upseerivankeja.Lähes 4000 sotavankia oli jatkosodan aikana Sota-vankileiri I:ssä. Tähän hautausmaahan on haudattu122 sotavankeuden aikana kuollutta vankia.Alueen Venäjä-seurat järjestävät vuosittain "Voitonpäivänä" eli 9. päivänä toukokuuta klo 18.00 muis-totilaisuuden tällä hautausmaalla.

KOHDE 15

VENÄLÄISTEN SOTA-VANKIEN HAUTAUSMAA

Venäläisiä sotavankeja Köyliön sotavankileirillä.Kuvan omistaa Köyliön Vanhakartano,

Ulla Jaakontytär oli syntynyt 3. helmikuuta 1792Uudenkirkon pitäjässä eli nykyisessä Kalannissa.Ulla eli yksinäisenä Köyliön Karhian kylässä,toimeentulo tuli pääosin kutunjuustojen myynnistä.

Kesäisin Ulla keräili kutuilleen Kakkurinsuoltalehtikerppuja, jotka hän varastoi suon laitaan. Täältähän niitä talvisin haki kelkalla. Tällaisella matkallahän kohtasi määränpäänsä 7. joulukuuta 1857.Paluumatkalla suon keskellä Ullan voimat ehtyivätja kuolema kohtasi väsyneen. Väkivaltaistakinkuolemaa on epäilty, mutta tähän eivätkirkonkirjojen merkinnät anna selvää vastausta.Ullan poissaolo huomattiin kuttujen käytyänälkäisiksi ja levottomiksi.

ULLAN RISTI

KOHDE 16

Kerppuja syövä kuttu.Kuva Jaakko Ojala.

Ullan risti 2006.Kuva Samuli

Vahteristo.

Yttilän Ottaa (ent. Hiisiniemi) kiertävän polunvarrella on yhteensä seitsemän (7) taulua, joistakukin kertoo palan alueen historiaa. Kesän 2005kaivaukset niemellä tuottivat uutta tietoa tau-luihin sisällytettäväksi.

Reitti kierretään vastapäivään, kokonaismatkan. 350 m. Reitti on helppokulkuinen.

N. 20 m taulun 3 jälkeen reitti kääntyy vasem-malle ettemme häiritse läheisen omakotitalonrauhaa. Reitti palaa takaisin karja-aidan reunaa.Huomaa, että aita on sähköistetty.

YTTILÄN OTTANKULTTUURIPOLKU

KOHDE 18/1

Vuoden 2005 kaivausten löy-dökset rekisteröitiin tarkasti.

Kuvat Jaakko Ojala.

Yttilän Ottan kalmistoalueena on jo yli sadanvuoden ajan pidetty alueen korkeimmalla alueellaolevaa katajapensaikkoa, jonka kätköissä on kaik-kiaan 51 painannetta tai selvää kuoppaa, joitaon myös nimitetty ryssänhaudoiksi.

Muutamia näistä haudoista on kaivettu vuosienkuluessa ja arkistotietojen mukaan osassa kuoppiaolisi ollut näkyvillä hautauksia ja puuarkkujenosia.

Vuoden 2005 kaivauksista alkuperäisenä tavoit-teena oli selvittää ainakin muutamien kuopantei-den rakenne ja syntyhistoria ja saada siten varmaatietoa alueen kalmistotulkinnoille ja tarinoille.Valitettavasti kaivausten aikana ehdittiin vainavaamaan pintamaa osasta tutkittavaa aluetta.Varsinaiset kaivaukset suoritettiinkin lähellä pu-helinmastoa.

YTTILÄN OTTANKULTTUURIPOLKU

KOHDE 18/2

Pintamaa ehdittiin jo poistaa, muttakaivaukset aloitettiin toisesta kohteestatelemaston juurelta. Kuva Jaakko Ojala.

Osa kuopanteista lienee hiekan kaivun tai innokkai-den aarteenetsijöiden tekemiä. Monet arkeologitovat kuitenkin tulkinneet ainakin osan kuopistaesihistoriallisiksi ruumishaudoiksi.

Itse kuopanteita on tutkittu arkeologisesti minimaa-lisen vähän, ja tiedot niistä ovat vähäisiä ja hajanaisia.Paikalla ovat aikoinaan käyneet ainakin H. J. Heikel,Alfred Hackman ja Ville Luho. Ilman vuosilukutietojaolevien Heikelin muistiinpanojen mukaan ”eräästäkuopasta lienee maist. Hackman myös tavannutruumisarkun jäännöksiä saamatta esiin mitään muu-ta.” Teksti jatkaa: ”eräästä tällaisesta kuopasta olisiniinikään pitänyt löytyä luuranko jonkinlaisen maan-alaisen pyöreistä mukulakivistä, ladotun 'arkun'sisältä”.

Museoviraston arkistossa on kaksi valokuvaa, jotkaovat peräisin professori J. J. Mikkolalta. Toisen valo-kuvan kuvateksti mainitsee pellon, ”josta on löydettypronssisia renkaita ja solkia”. Nämä löydöt ovatkuitenkin kadoksissa.

YTTILÄN OTTANKULTTUURIPOLKU

KOHDE 18/3

Kaivajat osallistuivat kevättalvellakurssitukseen Kepolan koulussa.Kuva Samuli Vahteristo.

Lähellä puhelinmastoa tehtiin koekaivauksia SeijaSarkin johdolla vuonna 1973, kun paikalle raken-nettiin uutta puhelinkeskusta. Sarkki löysi kuusitumman maan aluetta, jotka tulkittiin ruumishau-doiksi. Päätelmä perustui lähinnä värjäymien ulko-muotoon, sillä niitä ei kaivettu pohjaan asti.

Alueelle suunniteltiin uutta vesijohtolinjausta jatämän vuoksi kesän 2005 kaivaukset toteutettiinkesäasunnon pihapiirissä. Pihakohteesta löytyikinmuutamia arkeologeja voimakkaasti kiinnostaviaitä-länsisuuntaisia matalia likamaaläikkiä.

Yleensä tällaiset löydöt on tulkittu ruumishaudoiksi,joista ovat jo sekä vainaja että mahdollinen arkkuehtineet kokonaan kadota ajan saatossa. Täällä eitäyttä varmuutta asiasta voitu saada, koska selviäviitteitä haudoista ei löytynyt. Kyseessä voi sitenolla muukin vielä tulkitsematon ja tuntematonmuinaisjäännöstyyppi.

YTTILÄN OTTANKULTTUURIPOLKU

KOHDE 18/4

Tässä vaiheessa onpäästy jo vähän sy-vemmälle, ja tum-mat löydökset alka-vat paljastua.

Kuvat Kalevi Salmi.

Parista mahdollisesta haudasta saatiin talteen pieniähippuja hiiltynyttä puuta, jotka radiohiiliajoitus varmisti1300-luvulle.

Uusi tieto avaa mielenkiintoisia tulkintamahdollisuuksiaYttilän Ottan eteläosan kymmenkuntaan likamaakuop-paan, mahdollisiin ruumishautoihin. Keskiajalla vainajathaudattiin pääasiassa ilman arkkua ehkä kankaaseenkäärittyinä, joten haudoista ei välttämättä olisi pitänyt-kään jäädä kovin paljon arkeologeille löydettävää.

Kristillisen ajan hautausmaa sijaitsi yleensä kirkonlähettyvillä. Siksi löydöt panevat pohtimaan myös Köyliönkirkkojen tuolloisia sijainteja. Voisiko kyseessä ollatilapäinen hautausmaa varsinaisen kirkkomaan ulkopuo-lella? Yhtymäkohta 1800-luvulla paikalle suunniteltuunkolerahautausmaahan on mielenkiintoinen.

Jokin rakennus alueella on ollut – kappeli tai ei. Kirkko-väärti August Vähätalo on antanut tiedon, että vielävuonna 1915 pellolla oli näkyvissä nelikulmaisen hirsistätehdyn rakennuksen jäänteitä.

YTTILÄN OTTANKULTTUURIPOLKU

KOHDE 18/5

Löytöjä oli yhdessämukava tarkastaa.

Kuvat Kalevi Salmi.

Esiin kaivettu”tumma läikkä”.

Seisotte sudenkuopan reunalla, samalla edessänneavautuu kaunis keto.

Yttilän Ottan alue kuuluu Köyliön valtakunnallisestiarvokkaaseen maisema-alueeseen. Alueella on myöspieniä ketolaikkuja, jotka on määritelty paikallisestiarvokkaaksi perinnemaisemaksi. Kasvillisuudestamainittakoon mm. nuokkukohokki, ketoneilikka,keltamatara, mäkitervakko ja pölkkyruoho.

Susi- ja muu villieläinkanta oli pitkälle 1900-luvunpuolelle runsas. Karjan laiduntaminen metsissä olivaarallista. Karjapaimenien piti olla paikalla kokometsässä olon ajan ja illalla tuoda karja turvallisestikotiin. Pitäjissä olivat virallisesti nimetyt riistavoudit,joiden tehtävänä oli järjestää tarvittaessa riistajah-teja. Sudenkuopat toimivat ilman ihmistä, susi putosikuoppaan eikä päässyt sieltä enää ylös. Kuopat pitikuitenkin ajoittain käydä ”kokemassa”.

YTTILÄN OTTANKULTTUURIPOLKU

KOHDE 18/6

Pynntiä varten suden-kuoppa naamioitiin leh-villä. Houkuttimena käy-

tettin keskellä häkissäolevaa elävää kanaa.

Sudenkuoppa kuvattunaPunkalaitumella vuonna2006. Kuva Jaakko Ojala.

Keltamatara ontyypillinen ketokasvi.

Kuva Sanna Kinnunen.

Yttilän Ottaan nuoret kokoontuivat tansseihin taioikeastaan piirileikkiin. Pelimannien paikka oli tämänkiven seutuvilla. Kartanon kirjanpitäjä laski kerran,että nuoria oli 23:sta pitäjästä. Juhlista mentiin sittensuoraan seuraavana aamuna kirkkoon, kunhan oliensin hiukan ostettu ruokaa lähitaloista ja paikkailtusuurimmat haavat.

Otta oli siis aikanaan Lallintalon edeltäjä ja tännepyrkivät kaikki nuoret toisiaan tapaamaan. ”Ko men-nee mittumaariin aattoehtoost Ottaan tai syksyllHuittisten markkinoille, ni tullee sinä vuan nairuks”,kirjoittaa Edla Vinnari vuonna 1939. Missä paljon onväkeä, sinne syntyy myös lieveilmiöitä, tappeluita,puukotuksia ja murhiakin. Kerrotaan että ”vuoro-viikoin” tapettiin köyliöläinen ja kokemäkiläinen,vaihteeksi joku muustakin pitäjästä. Edla kirjoittaakin,että nimismies sen vuoksi lopetti Ottan juhlat 1910paikkeilla.

YTTILÄN OTTANKULTTUURIPOLKU

KOHDE 18/7

Viulunsoittajasoittoasussaan.

Rautakautiseenasutukseen viittaavatervakukka eli mäki-

tervakko.

Kuvat Jaakko Ojala.

V. Salmisen kirjoittamassa Köyliön pitäjän histo-riassa todetaan, että Karhian Potin maalla onvanhojen karttaselitysten mukaan ollut Lallinhaa-ra -niminen paikka. Se oli Yttilän kylän rajoillaoleva pelto, jota vielä 1900-luvun alussa oli nimi-tetty Lallin nimellä.Taiteilija Väinö Nummiston toimesta kiinnitettiintähän kiveen 1970-luvun alussa laatta kertomaanLallinhaarasta, jonka tarkka sijainti ei kuitenkaanole enää tiedossa. Myöskään ei ole varmaa käsi-tystä, mistä haarasta on kysymys.Yttilän talon ja Karhian kylän pellot sijaitsivattosiinsa nähden sikin sokin. Siksi ei myöskäänyläkuvana olevan vuoden 1784 kartan mukaanole mahdollista peltoa tarkemmin paikallistaa.

LALLIN HAARA

KOHDE 18/8

Väinö Nummisto perehtyiansiokkaasti Köyliön histori-

aan ja teki sitä tunnetuksisekä taiteessaan että myös

monella muulla tavalla.Kuvat Jaakko Ojala.

Köyliön ensimmäinen kansakoulu perustettiin 1880Yttilään. Vuoden ajan se toimi läheisessä Mikonta-lossa, nyk. Vännilässä. Tämä koulurakennus valmistui1881 Henrik Vinnarin piirustusten pohjalta.Koulussa on kaksi luokkahuonetta ja opettajanasunto. Tontin kunnalle lahjoitti Köyliön Vanhakar-tano.Keltainen rakennus valmistui vuonna 1883 ja siinäon aikoinaan ollut luokkahuone ja opettajan asunto.Rakennus on toiminut myös kunnanhuoneena jakansanhuoltotoimistona. Nykyisin rakennukseen onmuseoitu mm suutarinverstas.Koulun toiminta päättyi 1979 ja se nimettiin Museo-kouluksi. Isompi luokkahuone sisustettiin museoksi.Avoinna sopimuksen mukaan. Lisätietoja Yttilänkyläyhdistys/ Marko Pelttari 040 4859048 taimarko.pelttari(at)pp.inet.fi

YTTILÄNMUSEOKOULU

KOHDE 19

Yläkuvassa Mikontalon”koulurakennus” kuvattuna vuonna 2001 ja alakuvassa

Henrik Vinnari

Köyliön ensimmäinen kansakoulu perustettiin 1880Yttilään. Vuoden ajan se toimi läheisessä Mikonta-lossa, nyk. Vännilässä. Tämä koulurakennus valmistui1881 Henrik Vinnarin piirustusten pohjalta.Koulussa on kaksi luokkahuonetta ja opettajanasunto. Tontin kunnalle lahjoitti Köyliön Vanhakar-tano.Keltainen rakennus valmistui vuonna 1883 ja siinäon aikoinaan ollut luokkahuone ja opettajan asunto.Rakennus on toiminut myös kunnanhuoneena jakansanhuoltotoimistona. Nykyisin rakennukseen onmuseoitu mm suutarinverstas.Koulun toiminta päättyi 1979 ja se nimettiin Museo-kouluksi. Isompi luokkahuone sisustettiin museoksi.Avoinna sopimuksen mukaan. Lisätietoja Yttilänkyläyhdistys/ Marko Pelttari 040 4859048 taimarko.pelttari(at)pp.inet.fi

YTTILÄNMUSEOKOULU

KOHDE 19

Yläkuvassa Mikontalon”koulurakennus” kuvattuna vuonna 2001 ja alakuvassa

Henrik Vinnari

Perimätieto kertoo Lallin asuneen tällä paikalla 1156tapahtuneen veritekonsa jälkeen. Paikka on vanhanasutuksen pohja, varsinaista kaivausta tai ajoitustaei ole tehty.Asumuksen paikkana on puronvarsilehto, joka saaravinteita läheiseltä Järpinkolisuolta valuvista vesistä.Tyypillisesti asuttujen kohteiden läheisyydessä viihtyviäkasveja on useita. Puustossa on komeita, runkomaisiametsälehmuksia, rauduskoivuja, tuomia ja pihlajia.Pensaskerroksessa on taikinamarja, musta- ja puna-herukka, korpipaatsama ja lehtokuusama. Kenttäker-roksen lajeja on runsaasti: mm. lehtopähkämö, leh-tokorte, sini- ja valkovuokko, tesma, kotkansiipi,hiirenporras ja isoalvejuuri. Humala kasvaa luonnon-varaisena ja elinvoimaisena kasvustona.Alueella toivotaan liikuttavan vain poluilla. VäinöNummiston ansiosta kiveen kiinnitettiin laatta 1970-luvulla.

LALLIN ASUMUS

KOHDE 20

Köyliön ja Kokemäen raja tällä alueella oli pitkäänkiistanalainen. Eroavat käsitykset rajan oikeasta kulustanäkyvät kartalla. Kuva Jaakko Ojala.