Elimistön tasapaino

Elimistö pyrkii palautemekanismien avulla fysikaaliseen (mm. ruumiinlämpö) ja kemialliseen (mm. pH, happipitoisuus) tasapainoon = homeostasiaan.

1. Autonominen hermosto

• Huolehtii tahdosta riippumattomista, nopeasti säädeltävistä elintoiminnoista (sydänlihas, sileät lihakset ja rauhaset).

• Toiminta hermostollista, vaikutukset muistuttavat hormoneja.• Sympaattinen hermosto kiihdyttää.• Parasympaattinen hermosto rauhoittaa.

2. Munuaiset ja kehon osmoottinen arvo

• Veren, imunesteen ja kudosnesteen osmoottinen arvo vastaa 0,9 % NaCl-liuosta.

• Munuaiset säätelevät kuona-aineiden poistoa sekä veden ja suolojen määrää.

• Aivolisäkkeen takalohkon antidiureettinen hormoni (ADH) eli vasopressiini: vähentää munuaisten tuottamaa virtsaa.

• Lisämunuaiskuoren aldosteroni: estää natriumin karkaamista, kasvattaa veren tilavuutta, lisää kaliumineritystä virtsaan (→ kohottaa verenpainetta).

3. Verensokerin säätely

• Glukoosia ohutsuolesta vereen – insuliinin (Haiman Langerhansin saarekkeiden β-soluista) vaikutuksesta verisuonten epiteelisolut siirtävät sen kudoksiin.

• Glukagoni (α-soluista) lisää tarvittaessa glukoosia takaisin vereen.

• Saarekkeiden vajaatoiminta → diabetes.• Keholla vähemmän sokeria energiantuotantoon• Ketoasidoosi = elimistöllä ei sokereita →

poltetaan rasvoja → elimistön pH:n lasku.• Aikuisiän diabetes yleistymässä.

Lue teksti aikuistyypin diabeteksestä (tyyppi II). Miten tyyppi II eroaa tyypin I diabeteksestä?

4. Ruumiinlämmön säätely

• Optimilämpötila noin 37oC• Korkeampi: proteiinit denaturoituvat• Kylmempi: reaktiot hidastuvat

• Lämpötilareseptorit: hypotalamuksessa, ihossa verinahassa, selkäytimessä, sisäelimissä, suurten laskimoiden lähellä.

Säätely kylmässä

Säätely kuumassa