EKG:N MITTAAMINEN sivu 1/1 DI Jukka HONKANEN, HUS/LT EKGmittaus.doc EKGmittaus.doc 14.9.2002 18:09

EKG:N MITTAAMINEN

0. JOHDANTO Sydämen sähköistä aktiviteettia voidaan rekisteröidä useilla eri tavoilla ja perusteilla. Tavallisinta lienee EKG:n rekisteröinti EKG-piirturilla potilaan sydämen tilan diagno-soimiseksi. Hyvin yleisesti EKG:tä seurataan valvontaluonteisesti esim. leikkausten ja tehostetun hoidon ja valvonnan aikana. Erikoisempia EKG:n mittaustapoja ovat mm. ambulatorinen seuranta rytmihäiriöiden pal-jastamiseksi tai EKG:n käyttäminen syketaa-juusmittauksiin työn tai urheilusuorituksen aikana rasitustason seuraamiseksi. Tässä kirjoituksessa keskitytään tavallisen diagnostisen EKG:n mittaamiseen. 1. LAITTEISTO 1.1 Laitteet EKG-piirturin tulee olla mahdollisimman sel-väpiirteinen käytöltään. Tutkimussängyn on oltava riittävän kookas ja vankka, jotta potilas saa mukavan ja jän-nittämättömän rennon asennon. Sängyssä ei saisi olla sellaisia metalliosia, jotka voivat joutua rekisteröinnin aikana kosketuksiin potilaan paljaan ihon kanssa. Rasitustutkimusten yhteydessä mittauksen aikana pitää olla saatavilla sopiva elvy-tysvälineistö. Potilaan hikoilun takia voidaan tarvita sopivaa tuuletinta. 1.1 Tutkimushuone

Potilaan lähellä ei pitäisi olla muita säh-kölaitteita (verkkojohtoja), sillä nämä aihe-uttavat helposti häiriöitä mittaukseen. Eri-tyisesti muiden kuin tavanomaisten lääkin-tälaitteiden läheisyydestä voi aiheutua voi-makkaita häiriöitä. Tällaisia muita laitteita ovat esim. tietokoneet, kopiokoneet yms. Mahdolliset huoneessa olevat matkapuhe-limet on myös syytä sulkea. 2. MITTAUSTEN SUORITUS 2.1 Valmistelevat toimenpiteet 2.1.1 Potilaan käsittely Valmistelevista toimenpiteistä tärkein on po-tilaan käsittely. Potilas on saatava rauhoit-tumaan ja rentoutumaan. Mukavaa asentoa haettaessa samalla varmistutaan, että poti-las ei koske sängyn mahdollisiin metalliosiin. Yleensä potilaalla olevat metallikorut – sor-mukset, kaula/ranneketjut, kellot jne. - eivät aiheuta häiriöitä jos ne eivät koske elek-trodien metalliosia tai liiku ihoon nähden mittauksen aikana. Isot kaulaketjut – eri-tyisesti hikisellä iholla - saattavat aiheuttaa häiriötä. 2.1.2 Laitteiston valmistelu Ennen mittausta tarkistetaan, että laite ja siihen liittyvät kaapelit näyttävät ehjiltä ja toimivilta. Tarkistetaan, että piirturissa on riittävästi paperia. Laitteiston toiminnan tarkastus tehdään lai-tevalmistajan antamien suositusten mukai-sesti. Laitteen tarvitsemat valinnat (potilastiedot, piirtonopeudet, piirrettävät kanavat tai auto-maattitoiminta) kannattaa syöttää vasta elek-trodien kiinnittämisen jälkeen. Näin mene-

tellen elektrodeille jää hetki aikaa stabiloitua ennen varsinaisen mittauksen suorittamista. 2.1.3 Elektrodien kiinnitys Liitteessä I on esitetty vakiokytkentöjen mu-kaiset elektrodipaikat, merkinnät ja väri-koodaukset. On hyvä huomata, että käytös-sä on kaksi vaihtoehtoista koodaustapaa. Häiritsevät ihokarvat on hyvä ajaa pois ja puhdistaa iho liasta ja rasvasta esim. spriihin kostutetulla tupolla. Yleensä muita ihon esi-valmisteluja ei tarvitse tehdä. Kuiva- ja paksuihoisilla ihmisillä saatetaan joutua käsittelemään ihoa enemmän. Tällöin ky-seeseen tulee ihon voimallisempi hankaa-minen puhdistustupolla tai varovainen hankaus jollain hiovalla tai ihoa rikkovalla välineellä. Tarvittava ihonkäsittelyn määrä riippuu ihon paksuudesta ja kuivuudesta sekä käytetystä laitteesta. Riittämätön ihonkäsittely ilmenee mittauksen alussa tavallista suurempana häiriötasona ja perustason vaeltamisena. Monet laitteet mittaavat elektrodi-impedans-sia ja jos tuloksena on liian suuri vastusarvo, niin laitteet voivat antaa virheilmoituksen elektrodin irtiolemisesta. Elektrodipastaa on käytetävä varoen - se ei saa levitä elektrodien väliselle ihoalueelle. Tämä aiheuttaisi signaalin oikosulkeutumista (amplitudin laskua ja käyrämuodon vää-ristymistä. Myös hiki ja muu kosteus elek-trodien välissä on haitallista. Elektrodijohtimien sijoittelussa vältetään sil-mukoiden muodostumista, jotta ulkopuoliset häiriöt eivät pääsisi kytkeytymään mittauk-seen. Ranteisiin ja nilkkoihin kiinnitetyiltä elektrodeilta johto vedetään raajaa pitkin rin-takehälle yhteiseen pisteeseen - tästä sitten kaikki johdot vedetään yhdessä nipussa lait-teeseen.

EKG-monitoroinnissa kaapelit vedetään edellistä vastaavasti mahdollisimman lyhy-esti yhteen ja sitten yhdessä nipussa monitorille.

Kuva 1. Elektrodikaapeleiden sijoitus häiriöiden pienentämiseksi diagnostista EKG:tä otettaessa.

Kuva 2. Kaapeleiden sijoittaminen EKG-monitoroinnissa.

EKG:N MITTAAMINEN sivu 2/2 DI Jukka HONKANEN, HUS/LT EKGmittaus.doc EKGmittaus.doc 14.9.2002 18:09 Elektrodien kiinnittämisen jälkeen voidaan piirturi käynnistää ja varmistua, että EKG rekisteröityy asianmukaisesti. Mikäli häiriöitä esiintyy ne tunnistetaan ja paikallistetaan ja pyritään eliminoimaan häiriön syy. 2.2 Rekisteröinnin suorittaminen Varsinaisessa rekisteröinnissä talletetaan halutut kytkennät sopivan mittaisina re-kisteröinteinä. Rekisteröinnin kuluessa tar-kistetaan, että tulostuva käyrämuoto vai-kuttaa häiriöttömältä. Erityisesti rasitusmittausten aikana on seu-rattava, että elektrodit pysyvät paikoillaan ja että hiki ei oikosulje elektrodeja toisiinsa. 2.3 Jälkitoimenpiteet Mittauksen jälkeen merkitään rekisteröintiin mahdolliset lisähuomautukset tavallisuudes-ta poikenneista asioista (esim. mahdollisesta suodattimen käytöstä). Käytön jälkeen puhdistetaan kestokäyttöiset elektrodit ja potilaskaapelit valmistajan ohjei-den mukaisesti. Vielä tarkastetaan, että laite vaikuttaa ehjältä. Lopuksi varmistutaan, että saatavilla on riittävästi mittauksessa tarvit-tavia kulutustavaroita kuten elektrodeja, elektrodipastaa, piirturipaperia jne. Rekisteröinnin arkistoinnissa on muistettava, että lämpöherkän piirtomenetelmän tuloste-paperi vaatii erityiset säilytysolosuhteet säi-lyäkseen riittävän kauan. 2.4 Häiriökysymykset 2.4.1 Potilaasta johtuvat häiriöt Paksu- ja kuivaihoisilla potilailla elektrodi-im-pedanssi on usein suuri etenkin mittauksen

alussa. Tällöin myös ulkopuoliset häiriöt pää-sevät helposti kytkeytymän mittaukseen. Hikoilu voi vaikuttaa edullisesti tai hai-tallisesti. Lievä hikoilu tekee ihon johtavaksi ja näin elektrodivastus saadaan pieneksi. Runsas hikoilu puolestaan aiheuttaa sig-naalin oikosulkeutumista elektrodien välillä. Lihasjännitys näkyy piirtojäljen epätasaisena levenemisenä - käyrässä on nähtävissä ti-heässä erikorkuisia piikkejä. Tällöin potilas on saatava rentoutumaan. Pahimmillaan li-hashäiriö on jos elektrodi on sijoitettu jän-nittävän lihaksen päälle. Sormien liikuttelu voi aiheuttaa perustason vaihtelua. Silmien räpyttely voi aiheuttaa T-aallon tyyppisen heilahduksen käyrälle. Myös pään kääntäminen ja hengitys voivat näkyä perustason vaeltamisena. V4-kytkennän tienoilla sydämen kärjen sy-säys voi aiheuttaa esim. ST-segmentin ko-hoamista muistuttavan häiriön. Peristalttisella pumppuperiaatteella toimiva infuusiopumppu voi aiheuttaa pumpun toi-minnan tahdissa jänniteheilahduksen. Tämä summautuu EKG:hen jos pumppu on liitetty lähelle mittauselektrodia tai käteen, jossa on mittauselektrodi. LIITTEET: Liite I ELEKTRODIPAIKKOJEN JA KYT-

KENTÖJEN MERKINNÄT

EKG:N MITTAAMINEN sivu 3/3 DI Jukka HONKANEN, HUS/LT EKGmittaus.doc EKGmittaus.doc 14.9.2002 18:09 LIITE I: ELEKTRODIPAIKKOJEN JA KYTKENTÖJEN MERKINNÄT Taulukko 1. Elektrodipaikkojen kirjain- ja värikoodit

KOODI 1. KOODI 2. koodi väri koodi väri selitys

R punainen RA valkea mittaava L keltainen LA musta mittaava F vihreä LL punainen mittaava C valkea V ruskea mittaava

C1 valkea/punainen V1 ruskea/punainen mittaava C2 valkea/keltainen V2 ruskea/keltainen mittaava C3 valkea/vihreä V3 ruskea/vihreä mittaava C4 valkea/ruskea V4 ruskea/sininen mittaava C5 valkea/musta V5 ruskea/oranssi mittaava C6 valkea/violetti V6 ruskea/violetti mittaava N musta RL vihreä “maadoitus”

HUOM: “Maadoitus” tarkoittaa kytkeytymistä laitteen sisäiseen vertailu(jännite)tasoon.

Tämä ei ole sähköverkon “maa”. Taulukko 2. Kytkentöjen nimet ja määritelmät

kytkentä määritelmä nimi I L - R bipolaariset raajakytkennät II F - R III F - L

aVR R - (L+F)/2 Goldbergerin mukaiset augmentoidut aVL L - (R+F)/2 (keinotekoiset) raajakytkennät aVF F - (R+L)/2 V1 C1 - (L+R+F)/3 Wilsonin mukaiset rintakytkennät V2 C2 - (L+R+F)/3 V3 C3 - (L+R+F)/3 V4 C4 - (L+R+F)/3 V5 C5 - (L+R+F)/3 V6 C6 - (L+R+F)/3

Taulukko 3. Elektrodipaikkojen määrittelyt

koodi sijaintipaikka R, RA oikea käsi, tavallisesti ranteen tasolla L, LA vasen käsi, tavallisesti ranteen tasolla F, LL vasen jalka, tavallisesti nilkan tasolla C, V yksittäinen rintakehällä oleva elektrodi

C1, V1 4. kylkiluuväli, rintalastan oikeassa reunassa C2, V2 4. kylkiluuväli, rintalastan vasemmassa reunassa C3, V3 5. kylkiluuväli, C2:n ja C4:n välin keskellä C4, V4 5. kylkiluuväli, vasemman solisluun keskilinjalla C5, V5 vasemman kainalon etulinjalla, CA:n korkeudella C6, V6 vasemman kainalon keskilinjalla, C4:n korkeudella N, RL oikea jalka, tavallisesti nilkan tasolla

Rintaelektrodien sijaintipaikat

Raajaelektrodien sijainnit ja merkin-nät.