ehyt teema amis ja lukio

ehyt

Amis jA lukio1Innostava tie ammattiin s. 9

Stand up -koomikko Joonatan Pitkänen:

Etsi oma juttusi s. 4

Päihdesuunnitelma lukiolle s. 18

OTA KÄYTTÖÖN RYHMÄILMIÖ s. 12–15

Amis jA lukio1

ehyt

Opettaja on myös kasvattaja s. 23

Lukio tarvitsee päihdesuunnitelman

s. 18

Miten ryhmästä tulee toimiva?

s. 26

Ryhmäilmiö rakentaa yhteisön s. 12

2 | EHYT Teema 1/2014

EHYT Teema on EHYT ry:n julkaisu, joka palvelee teemakohtaisin painotuksin 4–5 vuosinumerolla erilaisten ammattilaisten, yhtei sö-jen, jäsenjärjestöjen ja eri ikäisten suomalaisten tiedon tarvetta.

JULKAISIJA Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, Elimäenkatu 27, 00510 Helsinki, www.ehyt.fi PÄÄTOIMITTAJA Sari Aalto-Matturi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Kiti Poikonen, puh. 040 451 4199, [email protected] TOIMITUSKUNTA Sari Aalto-Matturi pj, Helena Hulkko, Eeva Kolttola, Merit Lindén ja Kiti PoikonenTOIMITUS JA TAITTO Legendium Oy TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Helena Hautakangas, [email protected] TILAUS- JA OSOITTEENMUUTOKSET [email protected], puh. 050 570 6981 PAINOPAIKKA Libris Oy, Helsinki ISSN 2324-0296

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry toimii koko maassa ja koko väestön parissa terveiden elämäntapojen edistämiseksi. Työ ulottuu lapsista ja nuorista työ- ja eläkeikäisiin. Alkoholiin, tupakkaan ja huumeisiin liittyvän ehkäisevän työn ohella EHYT ry ehkäisee pelaamisesta syntyviä haittoja sekä edistää päihteetöntä liikennettä. Järjestö aloit ti toimintansa 2012, jolloin Elämäntapaliitto ry, Terveys-Hälsan ry ja Elämä On Parasta Huumetta ry yhdistyivät.

sisältö

pääkirjoitus

Oppilaitos itsenäistyvän nuoren tukikohtana

Toisen asteen opinnot on merkittävä elämänvaihe useimpien nuorten elämässä. Nuoren sijoittumi-nen yhteiskuntaan konkretisoituu, kun valitaan opiskeltava ammatti, mahdollisesti muutetaan ensimmäiseen omaan asuntoon ja saavutetaan äänestysikä. Samaan aikaan nuori määrittelee itseään, omia arvojaan, lahjakkuuksiaan ja haa-veitaan. Sosiaalitieteissä puhutaan muotoutuvan aikuisuuden vaiheesta.

Nuoret ja nuoret aikuiset viettävät suuren osan valveillaoloajastaan lukioissa tai amma-tillisissa oppilaitoksissa. Opiskeluaika sisältää aineksia identiteetin rakentamiseen vertaisuuden, siirtymäriittien ja osallisuuden myötä. Se, missä ja mitä nuori opiskelee, määrittelee usein vieläkin pitkälle sitä, mitä hänestä tiedetään (tai olete-taan tiedettävän) ja miten häneen suhtaudutaan. Vaikka kyseessä ovat saman ikäryhmän nuoret, ei heitä tulisi niputtaa yhdeksi tyypilliseksi amis- tai lukio-opiskelijaksi.

Opettaja on yksi opiskelijan elämän tärkeim-mistä vaikuttajista. Jo pitkään jatkunut kasva-tusvastuukeskustelu nousee osin käytännön haasteista yhdistää ammatin ja tiedon opetta-minen kasvattamiseen. Mikä niiden suhde on?

MERIT LINDÉN, projektipäällikkö / AMIS – Arjen Ammattilaiset

Opetetaanko vain tietoa ja ammattia vai kasva-tetaanko kansalaiseksi? Opettajuus ja opiskeluyh-teisöt ovat muutospainei-den alla.

Tämä EHYT Teeman numero tuo esille toisen asteen koulutuksen merkitystä hyvinvoin-nin, yhteisöllisyyden ja toimintakulttuurien luomisen näkökulmasta. Silloin kun resursseja kiristetään ja tehokkuutta korostetaan, on tärkeää muistaa oppilaitoksen suuri merkitys itsenäisty-vän nuoren tukikohtana.

4 Joonatan Pitkäsellä on sana hallussa 6 Poimintoja8 Fakta9 Innostava tie ammattiin12 Ryhmäilmiö rakentaa yhteisön16 Viisi ennakkoluuloa17 Mielestäni / Tomi Kiilakoski18 Ehkäisevää päihdetyötä tarvitaan myös lukioissa22 Vaikuttaja / Krista Kiuru23 Opettaja on myös kasvattaja26 Mukava ryhmä tukee opiskelua28 Gallup30 Tarvitsetko Ammattilaista?31 Amiksen ja lukion historiaa aikajanalla34 Ystäväpiiri muokkaa lukiolaisen suhtautumista päihteisiin35 Kolumni / Timo Hämäläinen

EHYT Teema 1/2014 | 3

Sana hallussa, taito hyppysissä

– Olen aina halunnut luoda jotain. Se on ollut se minun juttuni, kertoo stand up -koomikko Joonatan Pitkänen.


ja rutkasti rohkaisua, lavataiteilija Joonatan Pitkänen lataa.

– Nuoret ovat oikeasti hirveän fiksuja. Toisaalta jokainen tekee todennäköisesti pari tyhmää juttua nuoruudessaan, ja niin sen kuuluu ollakin. Se on turvallinen ajankohta tehdä virheitä. Kuunnelkaa sedän viisaita sanoja, itsekin vasta 24-vuo-tias Pitkänen nauraa.

Pelimaailmaa ja artesaaniopintoja

Joonatan Pitkänen on toiminut elä-mässään kuten neuvoo. Ensimmäi-nen ammatti oli pelisuunnittelija, joksi hän valmistui Pohjois-Karjalan ammattiopistosta Outokummusta. Pelimaailma osoittautui kuitenkin melko pian turhan hektiseksi, eikä ulospäin suuntautunut sanaseppo päässyt toteuttamaan itseään halua-mallaan tavalla virtuaalimaail-massa.

Taiteelliset taidot ja halu tehdä töitä käsillä veivät nuorukaisen seuraavaksi puualan artesaani-koulutukseen Petäjävedelle, jossa opinnot jäivät kuitenkin hippusta vaille valmistumista.

– Puuseppäopinnoissa viehätti konkreettisuus: halu ja kyky tehdä oikeasti käsillä jotain näkyvää ja käsin kosketeltavaa. Kyllä suo-malaisen miehen täytyy osata itse tuolinsa tehdä! Meillä on suvussa paljon puuseppiä, joten mietin, että se voisi olla itsellekin mielenkiin-toinen ala. Ja sitä se todella onkin. Vaikka puusepän töistä ei minulle ammattia tullutkaan, nikkarointi on nyt rakas harrastus.

Pitkänen ei siis täytä päiviään pelimaailman 3d-tekniikalla eikä

lohenpyrstöliitoksilla. Syy siihen on stand up: sanallisen huumorin muoto, jossa ihminen astuu yleisön eteen lavalle kertomaan itse keksi-miään juttuja ja tarinoita, ainoana työvälineenään omat sanansa.

– Olen seurannut stand upia tosi pitkään ja tykännyt aina olla esillä. Innostuksestani tiennyt kaverini ilmoitti minut stand up -kisaan, jonka voitin. Siitä tämä ura lähti liikkeelle.

Joonatan alkoi koluta lavoja, ja vähitellen keikkaa kertyi niin, että nuori mies ymmärsi löytäneensä stand upista itselleen työn.

– Jossain vaiheessa vain tajusin, että lava ja esiintyminen ja kaikki sen mukanaan tuoma on sitä, mitä eniten haluan tehdä.

Hassuja juttuja näyttämöllä

Oman määritelmänsä mukaan ”hassuja juttuja näyttämöllä ker-tova” koomikko sanoo, että ala on vaikea.

– Stand up työnä vaatii ihmi-seltä jotain, mitä on vaikea edes selittää. Ajat Suomen toiselle laidalle kymmenen tuntia päästäk-sesi johonkin pieneen sumuiseen kuppilaan. Vedät vartin shown pienellä lavalla, eikä kukaan ole kiinnostunut jutuistasi… Sillä het-kellä saattaa käydä mielessä, että onkohan tässä nyt mitään järkeä, Joonatan nauraa.

– Mutta kyse ei olekaan järjel-lisistä valinnoista vaan vahvasta tunteesta, että tätä minun on pakko tehdä. Työ vaatii totaalista itsensä likoon laittamista yhä uudelleen.

– Olen varma siitä, että tätä haluan ja tässä hommassa haluan aina tulla paremmaksi. Kolikon kääntöpuolella ovat onnistuneet keikat. Kun tietää, että tänä iltana jengi on tullut paikalle juuri minua

katsomaan ja minun juttujani kuun-telemaan, se on palkitsevinta ikinä.

Koulu opetti pärjäämään

Stand upia ei opiskella koulun pen-killä. Kaikki eletty ja koettu tuottaa kuitenkin huumorityöläiselle elä-mänkokemusta ja materiaalia sekä varmuutta koomikon työkalupak-kiin.

Pitkäsellä on opiskeluajoista vain hyviä muistoja.

– Sekä Outokummussa että Petäjävedellä oli tosi hyviä tyyppejä niin opiskelukavereissa kuin opet-tajakunnassakin, opot ja kuraattorit mukaan lukien.

Outokumpuun lähtiessään Joonatan oli nuori pojankloppi, joka itsenäistyi kerralla, kun opinnot alkoivat 400 kilometrin päässä kotoa.

– Uskalsin silloin heittäytyä ja lähteä hakemaan sitä mitä halusin. Oli aika hyvä fiilis huomata, että pysyn yksin pystyssä.

Joonatan pohtii tarkkaan, mitä voisi sanoa elämänsä suuntaa miet-tiville nuorille.

– Haluan sanoa, että aja aina sitä kohti, mitä todella haluat. Älä pelkää välillä harhaillakaan. Alle parikymppisenä voi vielä ihmetellä, ei maailmassa ole niin kiire. Anna itsellesi lupa tehdä virheitäkin ja hetken mielijohteen päätöksiä, Pitkänen ohjeistaa.

– Samalla pitää kuitenkin muistuttaa, että turvallisuuskin on hyvä asia. Valmis tutkinto tuo takavarmistuksen, konkreettisen tuen ja turvan. Siitä voi sitten lähteä kehittämään, mitä haluaa. Kaikesta oppii aina, ja jokaisesta mutkasta on hyötyä elämän matkalla.

Etsi ja uskalla kokeilla. Usko itseesi ja tee täysillä. Stand up -koomikko Joonatan Pitkänen kannustaa nuoria harhailemaan – sopivassa mittakaavassa.Tuija Holttinen Kuva Mikko VähäniittySana hallussa,

taito hyppysissä Enemmän hallaa saa aikaan kahlitsemalla ja ohjeistamalla nuoria liikaa sen sijaan, että annetaan vähän vapautta


Koonnut KITI POIKONEN

Ammattiosaajan hyvä elämä. Ajatuksia ja työkaluja ammattiin opiskelevien elämänlaadun edistämiseksi. EHYT ry 2/2012.

Mikä merkitys ammattioppilaitoksilla on nuorten elämässä ammattiin

oppimisen lisäksi? Tarjotaanko teknis-

Ryyppäämällä ryhmäksi? Ehkäisevän päihdetyön karttalehtiä nuorten ja nuorten aikuisten juomiskulttuureihin. Antti Maunu. EHYT ry 1/2012.

Juominen on nuorille ja nuorille aikuisille yhdessä-olon rituaali. Yhteenkuuluvuuden tunteet perus-

tuvat eri ryhmissä eri asioille. Raportti on tutkimus

Lukiolaiset ja päihteet. Laadullinen selvitys opiskelijoiden ja opettajien näkemyksistä. Eeva Kolttola. EHYT Katsauksia 1/2013.

Kuinka narulla voi työntää? – Käyttäytymisen muuttamisen uudet innovaatiot. Juho Saari. EHYT Katsauksia 2/2013.

Selvitys ammatillisten oppilaitosten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen malleista. Sari Laine ja Kerttu Tossavainen.

EHYT Katsauksia 3/2013.

Koulun sosiaalisen pääoman yhteys nuorten tupakointiin, huma lajuomiseen ja masennukseen ammatillisissa oppilaitoksissa. Paula Vehmaskoski.

EHYT Katsauksia 4/2013.

1

ehyt

Antti Maunu

Ryyppäämällä ryhmäksi? Ehkäisevän päihdetyön karttalehtiä nuorten ja nuorten aikuisten juomiskulttuureihin

Alkoholi on sosiaalinen olento.Ehkäisevän päihdetyön tekijä on kasvattaja, saarnaaja, tulkki ja taistelija.

Juominen on nuorille ja nuorille aikuisille yhdessäolon rituaali. Juomalla ylitetään yhdessä arkea ja kirkastetaan niitä tekijöitä, jotka muodostavat erillisistä yksilöistä yhteisen ”meidät”.Nuorten juomatavat ovat erilaisia, koska juomalla ritualisoidaan erilaisia sosiaalisia tapoja, ihanteita ja maailmankuvia. Yhteenkuuluvuuden tunteet perustuvat eri ryhmissä eri asioille.Tämä avaa ehkäisevälle päihdetyölle selkeän toimintakentän. Tarve juoda vähenee, jos nuoret kokevat kuuluvansa ryhmään ja ympäröivään maailmaan jokapäiväisessä arjessaan. Mutta eri ryhmien yhteenkuuluvuutta ei voi vahvistaa samoin keinoin, vaan ehkäisevän päihdetyön on oltava kohderyhmäherkkää.Tämä raportti on tutkimus 48 eri opiskelijaryhmän juomisesta ja juomisessa vaikuttavista sosiaalisista, kulttuurisista ja moraalisista tekijöistä. Tutkimustuloksia verrataan 2000luvun ehkäisevän päihdetyön näkökulmiin ja analyysin perusteella linjataan tulevaisuuden ehkäisevää päihdetyötä laadukkaammaksi ja tuloksellisemmaksi.

Antti Maunu työskentelee erityissuunnittelijana Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:ssä. Aiemmin hän on toiminut tutkijana mm. Sosiaalialan tut-kimus- ja kehittämiskeskus Stakesissa ja Helsingin yliopistolla. Maunu on nuorten ja nuorten aikuisten juomiskulttuurien johtavia asiantunti-joita Suomessa.

An

tt

i MA

un

u R

yy

pp

ää

Mä

ll

ä R

yh

Mä

ks

i?

ISBN 978-952-9548-27-9

ehyt

Tilaa tai lataa julkaisujamme: http://www.ehyt.fi/fi/ajankohtaista/julkaisut

Katsauksia ja työkaluja hyvinvoinnin edistämiseen

EHYT Katsauksia (pdf)

EHYT ry:n julkaisusarja

TAmmatti osaajan

hyvä elämä

Frank Martela & Lauri Järvilehto

Ajatuksia ja työkaluja ammattiin

opiskelevien elämänlaadun edistämiseksi

Mikä merkitys ammattioppilaitoksilla on nuorten

elämässä ammattiin oppimisen lisäksi? Tarjoavatko

oppilaitokset teknisten taitojen lisäksi myös työkaluja,

joilla nuori voi vahvistaa elämänhallintaansa ja lisätä

mahdollisuuksiaan menestyä niin työssä kuin elämässä

ylipäänsä?

Tämä raportti kertoo, millaisia mahdollisuuksia

oppi laitoksilla olisi tukea entistä vahvemmin

opiskelijoi den hyvinvointia ja elämänlaatua. Raportti

nostaa esiin asioita joiden pitäisi muuttua ja tarjoaa

toisaalta uusia näkemyksiä esimerkiksi kutsumuksen

merkityksestä työssä jaksa misessa ja hyvän arjen

saavuttamisessa.

Erityisesti raportti tarjoaa konkreettisia työkaluja,

joilla nuorten sekä nykyistä että tulevaa hyvinvointia

voidaan vahvistaa. Se tarjoaa ajatuksia niin yksittäisille

opettajille, oppilashuollolle, nuorisotyölle, oppilaitosten

hallinnolle kuin yhteiskunnallisen tason päättäjillekin.

ehyt

Fra

nk

Ma

rtela

& la

ur

i Jär

vilehto

2

aM

Matti o

saa

Jan

hy

vä elä

Mä

ehyt

ISBN 978-952-6661-00-129 789526 661001

ten taitojen lisäksi myös työkaluja, joilla nuori voi vahvistaa elämänhallin-taansa ja lisätä mahdolli-suuksiaan menestyä niin työssä kuin elämässä yli-päänsä? Raportti esittelee näkemyksiä kutsumuk-sen merkityksestä työssä jaksamisessa ja hyvän arjen saavuttamisessa.

eri opiskelijaryhmien juomis-kulttuureista. Tutkimustuloksia verrataan 2000-luvun ehkäise-vän päihdetyön näkökulmiin, ja analyysin perusteella linjataan tulevaisuuden ehkäisevää päih-detyötä laadukkaammaksi ja tuloksellisemmaksi.

ehyt katsauksia 2/2013

Juho Saari

Kuinka narulla voi työntää?Käyttäytymisen muuttamisen uudet innovaatiottaustaselvitys


”Mun mielestä tää pitäis julkasta jonnekin”Ammattiin opiskelevien ryhmäkeskusteluja osallisuudesta ja vaikuttamisesta

poimintoja

Mun mielestä tää pitäis julkasta jonnekin” – Ammattiin opiskelevien ryhmä keskusteluja osallisuudesta ja vaikuttamisesta. EHYT Katsauksia 5/2013.

Kuinka terveyttä tehdään? Sosioekonomiset terveyserot ja ammatilliset oppilaitokset niiden kaventajina. Antti Maunu. EHYT Katsauksia 1/2014.

”

Kuva: Thinkstock


7EHYT Teema 1/2014 | 7

Eduskunta hyväksyi vuoden 2013 lopulla

uuden oppilas- ja opiske-luhuoltolain, joka astuu voimaan 1.8.2014. Laki-uudistus koskee esi- ja perusopetusta sekä toisen asteen lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta.

Uudistuksen tavoit-teena on siirtää toiminnan painopistettä nykyisestä ongelmakeskeisestä toi-minnasta ennaltaehkäise-vään suuntaan. Erityistä huomiota kiinnitetään yhteisölliseen opiskelu-huoltoon.

Lakiesityksen perustelutekstin mukaan raskaampia toimenpiteitä voidaan välttää, kun oppilaille ja opiskelijoille turvataan varhainen tuki koulussa. Näin säästyy myös kustannuksia.

Uusi oppilas- ja opiskeluhuoltolaki voimaan 1.8.2014

Amikset 12,5 vuotta – teesejä hyvinvoinnin edistämiseen

Tilaa kirja ammatillisesta koulutuksesta ja yhteis-kunnallisista eronteoista tarjoushintaan

Ammatillinen koulutus ja yhteiskunnalliset

eronteot tarkastelee amma-tillista koulutusta koskevaa koulutuspolitiikkaa, koulu-tuksen kulttuureja ja käy-täntöjä. Huomion kohteena ovat opiskelijoiden, opetta-jien ja muiden ammattilais-ten kokemukset.

EHYT Teeman lukijat voivat tilata kirjan tarjous-hintaan ja ilman postiku-luja suoraan kustantajalta: [email protected] tai p. 050 5401 299. Tarjous-hinta: 29 € (ovh. 38 €). Tarjouksen tilaustunnus: EHYT. Uutuus!

Gaudeamus

maksaa postimaksun

Kyllä! Tilaan teoksen kampanjahintaan ja ilman toimituskuluja.

Ammatillinen koulutus ja yhteiskunnalliset eronteot kpl Tarjous 30,00 € (norm. à 38 € + sis. toim.kulut), maksutapa lasku.

Tilaan Gaudeamuksen 2 kertaa vuodessa ilmestyvän julkaisuluettelon. Liityn Gaudeamuksen sähköpostilistalle.

Voit tehdä tilauksesi myös sähköpostitse ([email protected]). Merkitse sähköpostitilaukseesi kampanjatunnus AMMATTIKOULU.

Sähköpostiosoite:

Nimi, puhelin, katuosoite, posti numero ja postitoimipaikka:

__

___ Päiväys ja allekirjoitus:

Gaudeamus·

Vastauslähetys5007845

·00003

vastauslähetys

tilauslomake – leikkaa irti ja laita postiin · sähköpostitse: [email protected]

· Kirjatilaus - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

kristiina brunila, katariina hakala, elina lahelma & antti teittinen (toim.)

AMMATILLINEN KOULUTUS JA YHTEISKUNNALLISET ERONTEOT Miten koulutus toistaa ja tuottaa sosiaalisia eroja ja eriarvoisuuksia? Teos selvittää, miten koulutus- ja ammattialojen sosiaaliset erot ja hierarkiat ra-kentuvat. Siinä tarkastellaan, miten opiskelijat asettuvat eri aloille ja miten yhteiskunnalliset eronteot, kuten ikä, sukupuoli, seksuaalinen suuntautumi-nen, yhteiskuntaluokka, kulttuurinen tausta, erityisopetustausta, rikostausta ja vammaisuus, vaikuttavat työntekijäkansalaisuuden rakentumiseen.

Teos näyttää, miten ammatillinen koulutus, markkinatalousyhteiskunta, työelämä, uusliberalismi, eriarvoisuus ja kansalaisuus kytkeytyvät toisiinsa. Se on ajatuksia herättävää luettavaa koulutuspolitiikan päättäjille, opettajille ja opettajankouluttajille ja soveltuu myös oppikirjaksi yhteiskuntatieteisiin, kasvatustieteeseen ja opettajankoulutukseen.

Kristiina Brunila työskentelee Helsingin yliopistossa tutkijatohtorina. Hänen tutkimusaluei-naan ovat koulutuspolitiikka ja -käytännöt erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten nä-kökulmasta. Katariina Hakala työskentelee tutkijana Kehitysvammaliitossa. Hän on tutkinut opettajuutta peruskoulussa sekä vammaispolitiikkaa ja kehitysvammaisten palvelujärjestelmää Suomessa. Elina Lahelma on Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori. Hänen tutkimus-alueinaan ovat koulutuksen ja kasvatuksen sukupuolentutkimus sekä etnografinen metodolo-gia. Antti Teittinen on Kehitysvammaliiton tutkimuspäällikkö. Hän on tutkinut muun muassa vammaisuuden eettisiä ja sosiaaliteoreettisia kysymyksiä, vammaispalveluja ja koulujärjestel-mää.

Kristiina Brunila ym. (toim.): Ammatillinen koulutus ja yhteiskunnalliset eronteot Gaudeamus 2013 • 978-952-495-279-8 • Suositushinta 38 €

Vastuullista hyy-liiketoimintaa.

Amikset-kampanja julkaisi vuoden 2013

lopulla pitkän teesilistan, joka sisältää yli 70 teesiä eli vaatimusta. Teeseillä tavoitellaan ammattiin opiskelevien hyvinvoin-nin lisäämistä. Niiden avulla halutaan kuvata hyvinvoinnin edistämi-sen laaja-alaisuutta ja erilaisten toimintamah-dollisuuksien kirjoa.

Teesit on valittu EHYT ry:n AMIS – Arjen Ammattilaiset -hank-keen toi mesta, ja ne perustuvat erilaisten hyvinvointiselvitysten ja asiantuntijakeskuste-lujen antiin. Kampanjan nimessä oleva ”12,5 vuotta” viittaa siihen, että Suomessa ero ylimmän ja alimman tuloviidennek-sen elin ajanodotteessa

on miehillä 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta.

Koulutus on yksi tehokkaimmista keinoista kaventaa elin-ajanodotteen eroa, ja sen vuoksi opiskeluaikaisen hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää.

Kampanjan teeseihin pääsee tutus tumaan

osoitteessa www.amikset.fi.

Lukion opetussuunnitelman perusteita uudistetaan

Työryhmä antoi kolme eri esitystä lukion uudesta tuntijaosta vuoden

2013 lopussa. Tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden tietoja ja taitoja soveltaa

lukiossa hankkimaansa osaamistaan ja siten parantaa heidän jatko- ja työelämä-valmiuksiaan. Uuden tuntijaon on tarkoitus astua voimaan 1.8.2016.

7%Lähde: Kouluterveyskysely 2013

Lähde: Kouluterveyskysely 2013



Lähde: AMIS 2011 -tutkimus, Osku ry / 15/30 Research 2012

Lähde: Rahkeet duuniin -tutkimus, SAKKI ry / Otus 2012

EI TIEDÄ MITEN VAIKUTTAA KOULUN ASIOIHIN

AMMATTIIN OPISKELEVISTA ON YLPEITÄ VALITSEMASTAAN ALASTA.

AMMATTIIN VALMISTUNEISTA ON SITÄ MIELTÄ, ETTÄ TYÖ ON TÄRKEÄ OSA IHMISEN ELÄMÄNSISÄLTÖÄ.

88%

70%

43%27% 89%

7%

80%

80%77%

PITÄÄ KOULUNKÄYNNISTÄ

EI YHTÄÄN LÄHEISTÄ YSTÄVÄÄ

KIUSAAMISEEN EI OLE PUUTUTTU KOULUN AIKUISTEN TOIMESTA

LUKIOLAISET

AMMATTIIN OPISKELEVAT










88%

70%

43%27% 89%

7%

80%

80%77%




LUKIOLAISET


TUTKITTUA TIETOA

fakta










88%

70%

43%27% 89%

7%

80%

80%77%




LUKIOLAISET



on hänen mielestään selvästi jul-kista keskustelua valoisampi.

– Amislainen kokee palkitse-vaksi sen, että näkee käsiensä jäljen työssään. Hän on sisäisen moti-vaation ja psykologisten perustar-peiden täyttämisessä jopa muita paremmassa asemassa, koska on löytänyt oman juttunsa. Tietotyö-hön tähtäävän näkymät voivat olla paljon epäselvemmät, Järvilehto kuvailee.

Miten etsivä löytäisi?

Tosiasiassa suurimmalla osalla peruskoululaisista ei ole aavistus-takaan tulevaisuuden ammatis-taan. Tähän nuori voi saada tukea opinto-ohjaajalta vai vanhemmilta, joilta saattaa kuitenkin puuttua tietämys nykyajan lukuisista valin-

nanmahdollisuuksista. Enää ei teh-taaseen pääse töihin suhteilla, vaan opit on haettava koulunpenkiltä.

Järvilehto esittää omaa juttuaan etsivien nuorten avuksi Filosofian Akatemian kehittämiä kutsumus-työpajoja, joita on toteutettu tähän mennessä pääasiassa yli parikymp-pisille nuorille aikuisille. Ammat-tiin opiskeleville on pidetty muuta-mia tunnin mittaisia minityöpajoja. Kutsumustyöpajan avulla nuorta autetaan löytämään inspiraation lähteet ja kiinnostuksen kohteet. Alan hahmottuessa mietitään, mitä taitoja ja tietoja kutsumus vaatisi ja miten sen voisi muuttaa ammatiksi.

Esimerkiksi organisoinnista, fyysisestä rasituksesta ja koneiden käytöstä kiinnostunut voisi viihtyä trukkikuskina. Työssä tarvitaan

laiselle on selvää, millaista työtä aikuisena haluaa tehdä. Ammat-tioppilaitoksen valitsevalla on vaihtoehtona 53 peruslinjaa eri kou-lutusohjelmineen. Lukioon lähtevä saa mietiskelylle kolme vuotta lisä-aikaa, ja yliopistossa moni harkitsee elämänsä suuntaa vielä 25-vuotiaa-nakin.

Ammattioppilaitoksessa opet-tajana toiminut ja ammatillista koulutusta tutkinut tutkijatohtori Anne-Mari Souto kertoo monien nuorten seuraavan vanhempiensa tai sukulaistensa jälkiä johonkin tiettyyn ammattiin. Osa nuorista tähtää jo pienestä pitäen kampaa-jaksi tai autonasentajaksi. Onnistu-neen ammatinvalinnan tehnyt on useimmiten saanut tukea vanhem-miltaan, ja hän on osannut etsiä tietoa myös netistä.

Souto kertoo, että nuorten mukaan peruskoulun opettajat eivät juuri mainitse ammatillista koulutusta lukion veroisena vaih-toehtona. Ammattioppilaitosten suosio on silti kasvanut selvästi. Suosituimmille linjoille on jopa vaikeampi päästä kuin lukioon.

– Osa haastattelemistani nuorista on hyvin uratietoisia, ja he osaavat noukkia koulutuspake-tista itselleen sopivimmat palikat. Aiempaa useampi haluaa täydentää ammatillisia opintojaan jatkamalla myöhemmin opintoja korkea-asteella, Souto kertoo.

Filosofian tutkijan ja koulutta-jan Lauri Järvilehdon kokemukset ammattiin opiskelevista nuorista ovat hyvin myönteisiä. Todellisuus

Tiesitkö 15-vuotiaana, mikä sinusta tulee isona? Moni amislainen tietää. Mutta on niitäkin, joilla oman jutun löytäminen vie kauemmin aikaa. Marjo Tiirikka Kuvitus Aarni Korpela

ika harvalle peruskoulu-

Innostava tie AMMATTIIN

A


myös omanlaistaan ajattelua, sillä kuskit keksivät kaikenlaisia stra-tegioita liikutellakseen laatikoita tehokkaasti.

– Tosiasiassa 15-vuotiaana ei vielä tehdä päätöksiä loppuelämää varten. Aivotkin kehittyvät vielä parinkymmenen ikävuoden jäl-keen. Tämän vuoksi nuorille pitäisi sallia kokeileminen ja vapaa liikku-minen eri ammattilinjojen välillä. Vaihtamisen pitäisi olla helpompaa ja hyväksytympää.

Järvilehdon mielestä on täysin arpapeliä tehdä valintoja ilman

kokemuksia. Kun kiinnostava ala lopulta löytyy, siitä innostunut työs-kentelee tehokkaasti.

Kiinnittymisen ehdot työelämästä

Ammattioppilaitoksessa nuorta pitä-vät kiinni mukava ilmapiiri, kaverit, hyvä ryhmähenki ja ryhmään kuulu-minen. Koska nuori kaipaa keskus-telua ja ohjausta, opinto-ohjaajan, ryhmäohjaajan ja muiden opettajien tuki koetaan tärkeäksi.

Koulutuksen aikana nuoren on opittava noudattamaan työpaikan


Lisää työkaluista: Frank Martela & Lauri Järvilehto: Ammattiosaajan hyvä elämä. Ajatuksia ja työkaluja ammattiin opiske-levien elämänlaadun edistämiseksi. EHYT ry, 2012.

pelisääntöjä. Ammatilliseen kou-lutukseen kiinnittymisen ehdot liittyvätkin Souton mukaan myös työelämässä arvostettuihin piirteisiin: tunnollisuuteen, ahkeruuteen, säntil-lisyyteen ja hyväkäytöksisyyteen.

– Yhä enemmän painotetaan sosiaalisuutta ja luovuutta. Yrittä-jyyttä painotetaan sekä ammattina että sisäisenä ominaisuutena.

Ammatillisissa oppilaitoksissa vallitsee Souton mukaan muita opin-ahjoja kovempi nuorisokulttuuri. Monilla ammattialoilla oppilaan on esimerkiksi kestettävä tietynlaista

sanailua ja oltava pärjätäkseen vähän keskivertoa räväkämpi tyyppi. Myös sukupuoliroolit ovat selkeät, sillä tietyt alat mielletään miehille tai naisille paremmin sopiviksi. Autonasentajaksi aikova nainen joutuu ensin hakemaan oppilaiden ja sitten vielä opettajien-kin hyväksynnän.

Ammattiin opiskelevilta odotetaan jo varhain aikuismaista käytöstä, vaikkei kaikilla ole siihen vielä edellytyksiä.

– Välillä huolestuttaa se, noste-taanko kiinnittymisen ehtoja liikaa

työelämän vaatimusten mukaisiksi. Mietitäänkö riittävästi, mitä kaikkea 16–17-vuotiaalta voi ihan oikeasti vaatia, Souto pohtii.

Kohti yhteisöllistä kulttuuria

Souto väittää, että työelämälähtöi-sessä ajattelussa kasvatukselliset asiat häivytetään taustalle, vaikka useiden opettajien mielestä juuri nämä ovat korostuneet ja paine ohjaukseen on vain lisääntynyt. Jot-kut tarvitsevat tukea muita enem-män. Tarkoitetaanko tällä esimer-kiksi niitä 16-vuotiaita, jotka eivät tule ajoissa tunneille tai tee läksyjä?

– Yliopisto-opiskelijatkin saat-tavat tulla tunneille miten sattuu ja palauttaa tehtäviä milloin huvittaa. Näitä taitoja ei ole vielä 25-vuotiaa-nakaan välttämättä opittu, Souto nauraa.

Tästä Souto ei kuitenkaan ole niin huolissaan. Opettajana toimi-neena hän näkee asian pedagogi-sena kysymyksenä siitä, miten voi vaikuttaa oppilaiden käytökseen.

– Ensisijaista on rakentaa yhtei-söllistä kulttuuria ja tukea dialogista vuorovaikutuskulttuuria eli käydä keskustelua siitä, miten saisimme aikaan vastavuoroisen ilmapiirin, Souto kiteyttää.

Järvilehto on samoilla linjoilla. Tiukkojen aikataulujen noudattami-sen sijaan hänen mielestään pitäisi korostaa työelämässäkin arvostet-tavaa oma-aloitteisuutta ja luovaa ongelmanratkaisukykyä.

– Työnhakijan ei tarvitse välttä-mättä mennä nettiin työpaikkahake-muksia täyttämään. Intohimoisesti työhönsä suhtautuva autome-kaanikko voi kiertää huoltamoja ja tehdä itseään tutuksi. Vaikka paikkaa ei juuri sillä hetkellä olisi tarjolla, tehtävää saatetaan tarjota hänelle seuraavan mekaanikon jää-dessä eläkkeelle, Järvilehto uskoo.

Nuorille pitäisi sallia kokeileminen ja vapaa liikkuminen eri ammattilinjojen välillä.


Suomalaiset haluavat kasvattaa lapsensa itsenäisiksi ja omillaan pärjääviksi. Varhai-nen aikuistuminen on monelle merkki onnis-

tumisesta. Tie aikuisuuteen menee monen

mutkan kautta. Toisinaan mutkat muodostuvat vaarallisiksi nuoren kehittymisen kannalta. Ilmenee koulukiusaamista, päihteiden käyt-töä, syrjäytymistä ja mielenterveys-ongelmia – jotka kaikki kuitenkin kiertyvät samaan perussyyhyn: sosiaaliset suhteet hiertävät eikä osata olla yhdessä.

Ehkäisevä työ yhteisöllisyy-den vahvistamiseksi auttaa näissä ongelmissa. Tutkimustieto nimit-täin todistaa, että yhteisöllisyys lieventää sosiaalisia ongelmia, vahvistaa terveyttä ja kaikin puolin parantaa yhteisön jäsenten hyvin-vointia.

Mutta mitä yhteisöllisyys on? Mitä sen vahvistamiseksi voi tehdä, ja kuinka sen saisi toimimaan tehokkaasti?

Myönteinen mielen kierre

Yhteisöllisyys on sosiaalista ja sisäistynyttä luottamusta, joka syn-

tyy vastavuoroisesta arvostuksesta ja kunnioituksesta. Yhteisöllisyys kasvaa arkisissa ryhmissä, kuten perheessä, koulussa ja kaveripii-rissä.

– Oikeastaan yhteisöllisyyttä ei sellaisenaan ole olemassa. On vain yhteisöjä tai pikemminkin ryhmiä ja porukoita. Joko ihminen kokee kuuluvansa johonkin ryhmään ja luottaa siihen – tai sitten ei, taustoit-taa erityissuunnittelija Antti Maunu Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:stä.

Hyvä ryhmä vahvistaa sosiaa-lista luottamusta. Silloin maailma vaikuttaa mukavalta, muut tuntuvat tahtovan minulle hyvää ja voin vai-kuttaa ihmisiin ja asioihin ympä-rilläni. Vastoinkäymiset ovat vain ohimeneviä poikkeuksia.

Kaikki tarvitsevat myönteistä mielen kierrettä, mutta nuorilla sen merkitys korostuu. Mitä enem-män nuorella on hyviä ryhmiä, sitä vahvempi sosiaalinen luot-tamus hänelle muodostuu. Jos nuoren ryhmät ja sosiaalinen luottamus jäävät heikoiksi, yksikin hyvä ryhmä voi pitää pelissä mukana.

– Juominen ja päih-teiden käyttö on nuorilla hyvin sosiaalista toimin-

Ryhmäilmiö rakentaa yhteisön

Koskaan ei ole liian myöhäistä päästä mukaan hyvään ja turvalliseen ryhmään. Ryhmäilmiö rakentaa tällaisia ryhmiä ammattioppilaitoksissa. Vesa Ville Mattila Kuvat EHYT ry


Ryhmäilmiö rakentaa yhteisön

Antti Maunu (vas.), Anni Selin ja Kim Kannussaari EHYT ry:stä ovat

laatineet Ryhmäilmiön, jonka keinoin nuoria voi auttaa arjen

hyvinvoinnissa.


taa. He hakevat kontaktia, omaa ryhmäänsä ja sen hyväksyntää, muistuttaa kohtaavan työn asiantuntija Anni Selin EHYT ry:stä.

Aikuisten otettava vastuu

Ihminen kasvaa yhteisöllisyy-teen ja sosiaaliseen luottamukseen. Kinaa syntyy siitä, kenelle kuuluu vastuu nuorten yhteisöllisyyden rakentamisesta ja ylläpidosta.

Maunun mielestä vastaus on yksinkertainen.

– Ohjaavan aikuisen pitää ainakin aluksi vastata nuorten ryhmistä, jotta ne rupeaisivat toimi-maan kestävästi. Jos aikuinen ei ota johtaakseen nuorten ryhmää, sinne pesiytyvät viidakon lait.

– Vanhemmat vastaavat per-heestä, valmentajat urheilujouk-kueista, opettajat ja ryhmänohjaajat oppilaitosten luokista ja opiskelu-ryhmistä.

Oppilaitoksissa yhteisöllisyy-dellä on kauaskantoisia vaikutuk-sia, sillä se kohentaa opintome-nestystä ja nopeuttaa opintojen läpäisyä.

Mekanismi on yksinkertainen ja ymmärrettävä. Kun nuori viihtyy opinahjossaan, hän tulee sinne mielellään ja haluaa hoitaa hom-mansa. Tiedollisesti, taidollisesti ja sosiaalisesti pärjäävä opiskelija saa myönteistä palautetta, mikä edel-leen vahvistaa suoriutumista.

Yhteiskuntamme on kehittynyt valmiiksi annetusta yhteisöllisyy-destä itse tehtävään yhteisöllisyy-teen. Koska enää ei ole valmiita yhteisöjä, joihin synnytään ja joissa vartutaan, ne täytyy tehdä ja aktii-visesti rakentaa.

Ryhmän ja yhteisön rakentami-nen ja ylläpitäminen eli ryhmäyttä-minen on yhteisöllisyyttä tehosta-vaa tekniikkaa. Sellaista tarvitaan lisää erityisesti ammattioppilaitok-sissa.

– Ammattioppilaitoksissa opis-kelee nykyään enemmän nuoria kuin lukioissa. Heidän hyvinvoin-tinsa kohentuminen hyödyttää oppilaitosyhteisöjen lisäksi koko yhteiskuntaa, Selin perustelee.

– Ammattioppilaitoksissa nuo-rilta odotetaan nopeampaa aikuis-tumista kuin lukioissa. Toisaalta näiden ammattilaisten tulisi jaksaa ammateissaan entistä pidempään, lisää EHYT ry:n johtava asiantun-tija Kim Kannussaari.

Tunti tärkeille asioille

Ryhmäilmiö on EHYT ry:n AMIS – Arjen Ammattilaiset -hankkeessa kehitetty toimintamalli, joka antaa valmiuksia edistää nuorten hyvin-vointia arjessa.

Ryhmäilmiö konkretisoituu ryhmänohjaajan eli luokanvalvojan tunnilla. Tämä mieluiten viikoittain pidettävä tunti jaetaan aina aloi-tukseen, käsiteltävään aiheeseen ja lopetukseen.

– Tunnin rakenne säilyy saman-laisena, vaikka ryhmänohjaaja, ryhmä ja käsiteltävät asiat vaihtui-sivat. Pysyvyys luo turvallisuutta ja toimii jatkuvana ryhmäytyksenä, Selin toteaa.

Myös Maunu muistuttaa toiston merkityksestä.

– Mikäli asialla halu-taan olevan merkitystä, sen

täytyy toistua. Ryhmänohjaajan tunnilla

voidaan käsitellä mitä tahansa ryhmälle tärkeitä asioita. Parhaim-millaan ryhmä itse ehdottaa aihetta.

Tunti antaa jokaiselle opiskeli-jalle ajan ja paikan tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kerta kerran jälkeen se hitsaa ryhmää yhteen.

Kannussaari painottaa myös laaja-alaisempaa vaikutusta.

– Ryhmäilmiö-toimintamalli parantaa työrauhaa ja tehostaa opiskelua sekä ryhmän sisäistä kommunikaatiota. Samalla se hel-pottaa ryhmänohjaajien ja opetta-jien työtä.

Kannussaari, Maunu ja Selin kuitenkin korostavat, etteivät he ole mallia kehittäessään keksi-neet mitään uutta. Ryhmäilmiöön liittyvät asiat tunnettiin ja tiedettiin entuudestaan.

– Mallia käyttäessä homma toimii ja toivottuja tuloksia syntyy, Selin vakuuttaa.

Kirja kertoo perusteet

AMIS – Arjen Ammattilaiset -hank-keessa julkistettiin tammikuussa 2014 Ryhmäilmiö-niminen työkirja, ja sen jälkeen aloitetaan ammattiop-pilaitosten ryhmänohjaajien koulut-taminen. Yksi koulutus kestää kaksi tuntia, ja osallistujat saavat samalla työkirjan omakseen.

– Koska ryhmänohjaajien tunnit toteutetaan eri tavoin eri kouluissa ja koulutuskuntayhtymissä, tarvit-semme mallin levittämistä varten tarkkaan mietityn suunnitelman,

Tunti antaa

jokaiselle opiskelijalle

ajan ja paikan tulla

kuulluksi ja nähdyksi.


Valmiin tilalle itse tehty yhteisöllisyys

Ryhmäilmiön tuntirakenne» Tunnin aloitus (15 minuuttia): tekee ryhmästä ryhmän, ryhmän

yhteisten pelisääntöjen kertaus

» Sisältö/aihe (25 minuuttia): vuoro vaikutus ja käsitel tävät asiat

» Tunnin lopetus (5 minuuttia): kiitos ja kertaus, ryhmän vahvistus

AMIS – Arjen Ammattilaiset -aikataulu» Ryhmäilmiö-toimintamallin

julkistus EDUCA-messuilla tammi kuussa 2014.

» Ryhmänohjaajien koulutta minen keväästä 2014 alkaen.

» Hanke kestää vuoden 2015 loppuun.

» Hankkeen päätyttyä työtä jatketaan EHYT ry:n työnä.

joka huomioi oppilaitosten erilai-set rakenteet ja toimintakulttuurit, toteaa Maunu.

– Jalkautumisen jälkeen meidän tehtävämme on saada koulutusten kautta ryhmänohjaajat ja opettajat ottamaan asia omakseen.

Ryhmäilmiö-työkirjassa pohjus-tetaan tuntirakenteen, ryhmäyttä-misen ja menetelmien lisäksi muu ta mia valmiita aiheita – muun muassa päihteitä, pelaamista ja kiu-saamista – joita ryhmänohjaaja voi nostaa esille. Se kertoo myös, miten ryhmänohjaaja saa koko ryhmän osallistumaan aiheen käsittelyyn.

– On mahdollista hyödyntää mind map -tekniikkaa tai järjestää vaikka väittely, Kannussaari sanoo.

Tekijöillä selkeät tavoitteet

AMIS – Arjen Ammattilaiset -hanke kestää vuoden 2015 loppuun. Mat-kan varrella Kannussaari, Maunu ja Selin aikovat selvittää Ryhmäilmiö-toimintamallin tuloksia haastatte-luin ja kyselyin, aivan kuten mallin kehittämisvaiheessakin.

Tekijöilleen tavoitteet piirtyvät selkeinä.

– Haluan opiskelijoiden saavan parempia valmiuksia toisten kanssa toimimiseen. Olisi hienoa, jos onnistuisimme herättämään myös tutkimuksellista ja terveyspoliittista kiinnostusta, Maunu miettii.

– Minulle tärkeää on opiskelun tasa-arvoisuus. Kaikkien tulisi saada samanlaiset mahdollisuudet henkiseen ja fyysiseen hyvinvoin-tiin, Kannussaari sanoo.

Selin toivoo toimintamallin käyttöönoton aiheuttavan aallon, joka edistää ihmiseksi kasvua oppi-laitoksissa.

Hyvässä ryhmässä toisiin voi luottaa ja maailma näyttää mukavalta. (Piirros Ryhmäilmiö-työkirjasta vuodelta 2014, kuvittaja Mikko Hiltunen.)

Ennen kasvuympäristö antoi kaikille sosiaalisen paikan ja suuntaviivat eteenpäin. Suomalainen syntyi perheeseen,

sukuun, taloon, kylään ja joskus jopa ammattiin.Sittemmin Suomi on kehittynyt palvelu-, palkkatyö- ja

kilpailukyky-yhteiskunnaksi. Samalla muuttuivat sosiaaliset tavat ja ihanteet – ne keinot, joilla helposti ja luontevasti voimme olla toistemme kanssa tekemisissä eli muodostaa ryhmiä ja yhteisöjä.

Tämän päivän yhteiskunnassa sosiaalisille asemille ei ole selkeää muottia. Valmiiksi annetun yhteisöllisyyden korvaa itse tehtävä yhteisöllisyys.


51. Amikset ovat kaikki

autonrassaajiaEi ihan. Ammatillisessa koulutuk-sessa on mistä valita, sieltä voi valmistua esimerkiksi seuraavilla nimikkeillä: artesaani, datanomi, farmanomi, hevostenhoitaja, kalastaja, kartoittaja, kelloseppä, laborantti, lennonjohtaja, maa-seutuyrittäjä, matkailuvirkailija, meijeristi, puuseppä, pintakäsit-telijä, rikastaja, suutari, sisustaja, sirkusartisti, tanssija, viittoma-kielen ohjaaja.

2. Lukioihin haetaan, amikseen joudutaan

Opetushallituksen tilastojen mukaan lukiolaisten ja lukioiden määrä on vähentynyt 2000-lu-vulla ja ammatillinen koulutus on kasvattanut suosiotaan. Vuonna 2009 ammatilliseen koulutukseen haki ensisijaisena valintanaan kevään yhteishaussa 62 268 hakijaa ja aloituspaikan sai 45 319 opiskelijaa. Vastaavat luvut lukion osalta ovat 33 350 hakijaa ja 31 507 valituksi tullut-ta.

amiksista ja lukiolaisista Kiti Poikonen

Peda.netin mukaan vähimmäis-keskiarvo lukioihin pyrittäessä on yleensä vähintään seitsemän. Suo-situimpiin ammatillisen koulutuk-sen linjoihin ja lukioihin vaaditaan selvästi korkeampi keskiarvo.

3. Amiksia ei vain kiinnosta

Niin mikä ei kiinnosta? EHYT ry:n ”Mun mielestä tää pitäis julkasta jonnekin” -selvityksen pohjaksi jär-jestettiin ammattiin opiskelevien ryhmäkeskusteluja osallisuudesta ja vaikuttamisesta. Aineistosta nousi esiin, että opiskelijat halua-vat heitä kuunneltavan enemmän. He toivoivat oppilaitoksiin parem-pia, arkipäivän viihtyvyyteen ja sujuvuuteen liittyviä olosuhteita. Parannusehdotuksia esitettiin oleskelu-, asuntola- ja liikunta-tiloista, kouluruuasta ja työmate-riaaleista. Toivottiin, että opis-kelijoille annetuista lupauksista pidettäisiin kiinni ja että palaut-teen antamisella olisi enemmän merkitystä. Lisäksi opiskelijat pitivät uutis-ten seuraamista ja sosiaalisen

median käyttämistä olennaisena osana arkipäiväänsä.

4. Lukiolaiset ajattelevat, amikset tekevät

Lukiokoulutuksen pääasiallisena tavoitteena on ollut tarjota yleis-sivistävää koulutusta. Ammatilli-sessa koulutuksessa on painotettu enemmän työelämälähtöisyyttä ja käytännön taitoja. Maailma kehittyy kuitenkin sellaista vauhtia, että perustavien tietojen ja taitojen opettelun sijaan uuden tiedon haa-rukointi ja kyky jatkuvasti päivittää omaa ammattitaitoa korostuvat. Molemmissa tapauksissa tarvitaan uudenlaista ajattelua opiskelussa ja opetuksessa.

5. Amiksilla on aina viikset ja karvanopat

No niin onkin! Tietenkin on. Eikä siinä vielä kaikki. Klassikoksi muo-dostuneet amiksen tunnusmerkit ovat todistetusti jatkaneet maail-manvalloitustaan muuallekin. Huhu kertoo, että joku lukiolainenkin olisi joskus kasvattanut movemberit ja hankkinut ironisesti karvanopat.

ennakkoluuloa


TOMI KIILAKOSKI, NUORISOTUTKIMUSVERKOSTO

Tomi Kiilakoski on filosofian tohtori, Nuorisotutkimusverkoston tutkija ja Nuorisotutkimus-lehden päätoimittaja.

Miten sinulla menee?

Nuorisotyö ja toisen asteen oppilaitokset ovat aina pärjänneet ilman toisiaan.

Lukiot tuottavat ylioppilaita, ammattikoulut ammattiin valmistu-neita, ja nuorisotyö kuuluu nuorten vapaa-aikaan.

Miksi oppilaitosten nyt täytyisi tehdä yhteistyötä nuorisotyön kanssa?

Siksi, että koulutus on tärkeäm-pää kuin koskaan. Koulutus on avain työhön, toimeentuloon ja onnelliseen elämään. Tästä syystä nuorten opiskelua kannattaa tukea myös nuorisotyön ja oppilaitosten yhteistyön avulla.

Yläkoulusta on ammattioppi-laitokseen iso harppaus. Nuori joutuu ehkä muuttamaan pois vanhempien luota, ja tavallisesti myös kaveripiiri vaihtuu. Lukioon lähtevälle siirtymä on pehmeämpi, mutta opiskelutahti kiihtyy. Nuorelle tekee hyvää, jos joku aikuinen opintojen kuluessa edes kerran osoittaa kiinnostusta nuoren asioihin. Tulee kysymään: ”Miten sinulla menee?”

Juuri tästä nuorisotyössä on kyse: keskipisteessä on nuori itse. Häntä ei tarkastella asiakkaana, oppilaana tai potilaana. Nuoriso-työntekijä ottaa kontaktin kaikkiin

nuoriin, ei vain eri-tyistapauksiin. Hänen luokseen kynnys on matalampi kuin vaik-kapa koulupsykologin tai -kuraattorin luokse.

Perinteinen koulu-opetus antaa hyvät valmiudet yksin puurtamiseen, mutta yksinäisten puurtajien aika alkaa olla ohi. Työelämässä ihmisiltä vaaditaan entistä enem-män kykyä toimia mui-den kanssa. Opettaja tuntee erityisalueensa, mutta ei välttämättä tiedä, miten saisi nuo-ren tuntemaan itsensä osaksi isompaa yhtei-söä. Nuorisotyöntekijä taas on osallistamisen ja ryhmäyttämisen ammattilainen.

Kyky toimia ryhmässä ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä täytyy harjoitella. Nuoren on opittava tuntemaan itsensä ryhmän jäse-nenä: mitkä ovat minun valmiuteni ja vahvuuteni, millaisen roolin otan? Mitä ryhmä tekee minulle? Tähän harjoitteluun nuorisotyö antaa eväitä. Kun koulussa nuoren ympärille muodostuu hyvä, tuttu porukka, myös opinnot viedään paremmin päätökseen.

Oppilaitokset ja nuorisotyö voi-vat toimia yhdessä monella tavalla, mutta mukautumista ja avointa asennetta vaaditaan. Yhteistyö tar-vitsee koulun johdon tuen ja selvät tavoitteet. Lisäksi tarvitaan tilaa ja aikaa nuorisotyöntekijän ja nuorten kohtaamiselle.

Työssäni selvitän parhaillaan viiden kunnan koulu- ja nuori-sotyön yhteistyötä. Nuorisotilat voidaan järjestää koulun tilojen yhteyteen. Nuorisotyöntekijä voi myös haastatella jokaista oppilasta tai hän voi tulla mukaan oppi-tunneille – kaikki lähtee opettajan ja nuorisotyöntekijän yhteisestä ideoin nista. Nuorisotyöntekijä voi olla koulun tai kunnan palkkaama tai tulla vaikkapa järjestöpuolelta.

Onnistunut koulun ja nuoriso-työn yhteistoiminta voi saada nuoret viihtymään toisen asteen opinnoissaan paremmin. ”Viihty-mistä – eihän koulu ole sitä var-ten”, saatetaan tähän sanoa. Ajatus on vanhanaikainen. Työpaikoilla tiedetään jo, että jos työntekijät viihtyvät, he myös työskentelevät tuloksekkaasti.


Päihdesuunnitelman laatiminen on panostus hyvinvointiin, sillä ehkäisevä päihdetyö nivoutuu tiiviisti muuhun terveyden edistä-miseen. Päihteettömien elintapojen edistämisen lisäksi ehkäisevä päih-detyö ehkäisee ja vähentää päihde-haittoja sekä pyrkii ymmärtämään päihdeilmiöitä. Päihteiksi luetaan

alkoholi, huumeet ja tupakka sekä muun muassa lääkkeet ja liuottimet, jos niitä käytetään päihtymistar-koituksessa. Myös toiminnalliset riippuvuudet, kuten peliriippuvuus, kuuluvat ehkäisevään päihdetyöhön.

Toisen asteen opiskelijat ovat elämänvaiheessa, jossa oma suhde päihteiden käyttöön mietityttää.

Ehkäisevä päihdetyö ei ole vain ammattilaisten asia, vaan jokainen vai-kuttaa oman yhteisönsä päihdekulttuurin muo-

toutumiseen. Koulussa päihdekas-vatukseen voi osallistua koko hen-kilökunta, vaikka avainasemassa onkin opiskelijahuoltoryhmä.

Ehkäisevää päihdetyötä tarvitaan myös lukioissa

Kuva

: Mas

kot /

Leh

tikuv

a


Lukioita ei ole toistaiseksi velvoitettu laatimaan päihdesuunnitelmaa, mutta siihen suuntaan ollaan hyvin todennäköisesti menossa uuden opetussuunnitelman myötä. Ammatillisissa oppilaitoksissa päihdesuunnitelman teko on jo arkipäivää. Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Lukio-hankkeessa on luotu valmis lomakepohja helpottamaan päihdesuunnitelman laatimista. Katja Reinikainen Kuvat Lehtikuva ja EHYT ry

Lisäksi päihteiden käyttö kosket-taa tavalla tai toisella kaikkien ihmisten elämää, oli se sitten erilaisten sosiaalisten tilanteiden ja vapaa-ajan vieton, läheisen päih-deongelman tai vaikka passiivisen tupakoinnin kautta.

Milla Halme on Suomen Lukiolaisten Liiton sosiaalipoliitti-

nen asiantuntija. Hänen mukaansa päihdesuunnitelma edellyttää avointa keskustelua opiskelijoiden kanssa.

– Lukioiden perinteiset juhlapäi-vät ovat valtavan tärkeitä niin oppi-laille kuin opettajillekin. Ne luovat ja ylläpitävät koulun yhteishenkeä sekä toimintakulttuuria.

Vaikka perinteillä on ympäri Suo-men lähes sama päivä ja teema, on kus-sakin lukiossa myös omat erityispiir-teensä. Myös jokaisen lukion oppilailla ja opettajilla tuntuu Halmeen mukaan olevan omanlaisensa suhtautuminen päihteiden käyttöön juhlapäivinä.

– Oppilaitosten juhlien on oltava sellaisia, että niihin voivat kaikki

osallistua ja kaikki viihtyvät. Liiallinen humalatila voi pilata toisten juhlan. Päihdesuunnitelmaa laatiessa tärkeintä olisi, että säännöt ovat yhteiset ja linjat ovat selvät niin opettajille kuin opiskelijoille-kin. Yhdessä laadittuihin sääntöihin on helpompi kaikkien sitoutua.

– Yleisesti täysi-ikäisten juo-mista ei pidetä juhlapäivinä niin ongelmallisena, mutta kouluissa humalassa oleminen ei ole hyväk-syttävää.

Päihdesuunnitelman tekeminen kannattaa

Päihdesuunnitelman tavoitteena on helpottaa työ- ja opiskeluyhtei-sön jäsenen toimintaa tarjoamalla yhteiset puitteet ja toimintatavat. Lisäksi tavoitteena on tehdä koulun ehkäisevästä päihdetyöstä järjestel-mällistä ja näkyvää. Siksi päihde-suunnitelman on oltava yhteisön jokaisen jäsenen tiedossa.

– Hyvä päihdesuunnitelma ei sisällä vain toimintakaavioita

Hyvä päihde-suunnitelma linjaa arjen pelisääntöjä, sanoo EHYT ry:n Eeva Kolttola.


ongelmatilanteita varten, vaan myös laajempia linjauksia arkiseen toimintaan. Ehkäisevän työn käy-täntöjen kautta voidaan tarkastella hyvinvointia laajempana ilmiönä ja kiinnittää huomiota toimintatapo-jen muokkaamiseen, sanoo EHYT ry:n Lukio-hankkeen projektikoor-dinaattori Eeva Kolttola.

Työyhteisölle kannattaa varata yhteinen keskusteluaika suhtau-tumisesta päihteiden käyttöön ja

Savutonta toiminta kulttuuria voi edistää yksinkertaisilla toimenpiteillä» Otetaan opiskelijat mukaan toimintatapojen suunnitteluun.» Kannustetaan avoimeen keskusteluun pelisäännöistä ja niiden perusteista.» Kuullaan sekä tupakoivia että tupakoimattomia opiskelijoita

ja henkilökunnan edustajia.» Mainitaan työpaikkailmoituksissa ja opiskelijoiden

hyväksymiskirjeissä, että kyseessä on savuton työpaikka/oppilaitos.» Suositaan savuttomia työssäoppimispaikkoja.» Poistetaan koulualueen tupakointipaikat ja merkitään

alue tupakointikiellolla.» Huolehditaan siitä, että opiskelijoilla ja henkilökunnalla

on käytössään toimivat ja viihtyisät tilat taukojen viettämiseen.» Tuetaan tupakoinnin lopettamista yhdessä opiskeluterveydenhuollon

kanssa.» Sitoutetaan henkilöstö mukaan yhteisiin linjauksiin.

Toimenpideohjelma avuksi SAVUTTOMAN OPPILAITOKSEN LUOMISEEN

siihen liittyviin ongelmatilantei-siin koululla. Erityisen tärkeää on keskustella niistä asioista, joiden suhteen työyhteisössä ilmenee erimielisyyttä ja pyrkiä muodosta-maan yhteinen kanta, jonka kaikki voivat hyväksyä.

– Opiskelijat on jo alusta asti otettava mukaan laatimaan yhteisiä pelisääntöjä, sillä he ovat nuoriso-kulttuurin ja oman elämänsä asiantuntijoita. Yhteiset pelisäännöt

ovat aidosti yhteisiä vasta silloin, kun kaikilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa niiden laatimiseen.

Päihdesuunnitelmalle on hyvä nimetä ylläpitäjä, mutta korostaa, että hänen vastuullaan on vain suunnitelman päivittäminen, ei sen toteuttaminen yksinään. Mikäli päihdeteemojen käsittelyssä hyö-dynnetään ulkopuolisia vieraili-joita, heidän osuutensa kannattaa kirjata ylös, jotta vierailujen aika-tauluista ja sisällöstä osataan sopia vuosittain ajoissa.

– Päihdesuunnitelmaan voi myös listata, miten päihteitä käsi-tellään eri oppiaineiden puitteissa. On hyvä käydä läpi myös henki-löstön mahdollisia lisäkoulutus-tarpeita: onko tarpeen päivittää tietoutta päihteistä tai toimivista ehkäisevän päihdetyön menetel-mistä?

Oppilaitoksen savuttomuus tukee sekä opiskelijoiden että henkilös-tön terveyttä ja hyvinvointia. – Lähtökohtana on, että laki kieltää tupakoinnin ja nuuskan käy-tön oppilaitosten alueella. Kielto koskee opiskelijoita ja henkilökun-taa. Lisäksi koulun järjestyssään-nöillä voidaan kieltää esimerkiksi sähkösavukkeet, sanoo asiantuntija Minttu Mäkelä EHYT ry:stä. Tupakointi nähdään osana so-siaalista kanssakäymistä, joten tu-pakkataukojen tilalle tulisi Mäkelän mukaan järjestää muita ajanvietto-mahdollisuuksia. Savuttomuustyön tueksi tauko- ja sosiaalitilojen tulisi olla viihtyisät. Savuton kunta -projekti on laatinut Savuton oppilaitos -toi-menpideohjelman, joka pohjautuu Sosiaali- ja terveysministeriön, Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Suomen Kuntaliiton, Suomen ASH

ry:n ja Hengitysliitto ry:n määritte-lemiin savuttomuuskriteereihin. Toimenpideohjelmassa on ylei-siä linjauksia, ohjeistusta oppilai-toksen ympäristössä toimimiseen

sekä työntekijöille ja opiskelijoille omat kohdistetut toimenpiteet. Toimenpideohjelma on luettavissa Savuton kunta -projektin verkkosi-vuilla.

Päihdesuunnitelmalomakkeen ja eettisen keskustelun kortit voi ladata osoitteesta www.ehyt.fi/fi/lukio-hanke/materiaalit.


LUKIOLAISET

Lähd

e: K

oulu

terv

eysk

ysel

y 20

13Lä

hde:

Kou

lute

rvey

skys

ely

2013

Lähd

e: K

oulu

terv

eysk

ysel

y 20

13Lä

hde:

Kou

lute

rvey

skys

ely

2010

–201

1

TUPAKOI PÄIVITTÄIN

KÄYTTÄÄ ALKOHOLIA VIIKOTTAIN EI JUO OLLENKAAN

NUUSKAA PÄIVITTÄIN (VAIN POJAT, TYTÖT 0%)

27%18%

8%10%

4%6%

21% 14% 10%

35% 20%

6%


TOSI HUMALASSA VÄHINTÄÄN KERRAN KUUSSA

KOKEILLUT TAI KÄYTTÄNYT MARIHUANAA / HASISTA 5 KERTAA TAI USEAMMIN

Lähd

e: Ko

ulut

erve

ysky

sely

2013

Lähd

e: Ko

ulut

erve

ysky

sely

2013

6%

36%

TUTKITTUA TIETOA

fakta


Miksi ammattiin opiske-levien hyvinvoinnissa pitää siirtää painopistettä korjaavasta ehkäisevään työhön ja yksilöistä yhteisöihin? Korjaava työ tekee helposti nuoresta ongelman, vaikka syy olisi olosuhteissa. Lisäksi se on kallis tapa toimia eikä aina tuota pitkäjänteistä tulosta.

Ennalta ehkäisevä työ voi vaikuttaa asioihin niin, ettei isoja ongelmia edes synny.

Opiskelijayhteisön hyvin-voinnin vahvistaminen tukee kaikkia opiskelijoita ja edistää heidän opiskeluaan. Se ehkäi-see ongelmien syntymistä tai ainakin niiden kärjisty-mistä yksittäisen opiskelijan kohdalla. Mitä yhteisöllinen opiskeluhuolto tarkoittaa?Kyseessä on toimintakult-tuuri ja joukko toimia, jotka edistävät opiskelijayhteisössä opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia, terveyttä, so siaalista vastuuta, vuoro-vaikutusta ja osallisuutta.

Kaikki opiskelijat ovat osa yhteisöllistä opiskelijahuol-toa, ja heitä tulee rohkaista vaikuttamaan niin omaan kuin yhteiseen hyvinvointiin.

Mikä on ryhmänohjauksen merkitys ammatillisessa koulutuksessa?Ammatillisessa koulutuk-sessa koko henkilökunta ohjaa opiskelijoita. Varsinai-nen ryhmänohjaus kuuluu ryhmänohjaajan eli entisen luokanvalvojan vastuulle. Se edistää koulussa viihtymistä, hyvinvointia, ryhmähengen syntymistä ja oppimista.

Ryhmänohjauksen kei-noin porukkaan pystytään luomaan turvallinen ilma-piiri, jossa kaikki uskaltavat olla omana itsenään ja edetä kykyjensä mukaan toisiaan tukien. Kuinka opiskeluhuollon muutokset ja yhteisöllisyy-den korostaminen näkyvät ammatillisen opettajakou-lutuksen kehittämisessä?Ennalta ehkäisevä toiminta ja yhteisöllisyys ovat olleet jo vuosia keskusteluissa ja osin pedagogisina käytäntöinä. Uusi lainsäädäntö vahvistaa niiden merkitystä ja vie ne entistä nopeammin ja laajem-min arjen käytännöiksi.

Enemmän ennalta, paremmin porukassa Opetusministeri Krista Kiuru haluaa tehostaa yhteisöllistä oppilas- ja opiskeluhuoltoa ja siirtää toiminnan painopistettä ennalta ehkäisevään suuntaan. Hän uskoo, että uudistus näkyy selvästi ammattiin opiskelevien hyvinvoinnissa. Vesa Ville Mattila Kuva Opetus- ja kulttuuriministeriö

Mikä ammatillinen koulutus teitä kiinnostaisi, jos nyt lähtisitte opiskelemaan? Lähihoitajan työssä arvostan työskentelyä ihmis-ten kanssa ja mahdollisuutta ”parantaa maail-maa”. Töitäkin olisi tarjolla, mitä pidän merkittä-vänä alan valinnan kannalta. Toisaalta olisi mukava opiskella puutarhuriksi tai kondiittoriksi ja luoda käsillään jotakin ihanaa – ja silti hyvin konkreettista.

vaikuttajaKRISTA KIURU, OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERI


pitäisi kasvattaa nuorisosta kelpo väkeä työelämään.

Kasvatustieteen yliopistonleh-tori Leila Pehkonen on haastatellut ammattioppilaitosten opettajia tut-kimustaan varten. Vastaan on tullut sellaisia, joiden mielestä ”paimen-taminen” ei ole heidän tehtävänsä. Oppilaiden pitäisi pystyä työsken-telemään itsenäisesti ja ottamaan vastuu itsestään.

Osa opettajista tuntee olonsa Pehkosen mukaan varsin epämu-kavaksi. He pitäytyisivät mieluiten ammatti asioiden opettamisessa eivätkä haluaisi toimia sosiaalityön-tekijöinä tai poliiseina, kuten jotkut asiaa kuvailevat.

Ennen opettajan rooli kasvatta-jana oli vahvempi. Pehkonen kertoo kuulleensa, miten erään opettajan opettajaisä haki lintsarit tunnille huoltoaseman kahviosta. Enää tätä ei tapahdu.

– Jokaisella opettajalla on siitä huolimatta edelleen kasvatusroo-linsa. Opettajan täytyy suostua ja taipua siihen, että kasvatus kuuluu pedagogiseen työhön.

Kasvatusrooli vaihtelee kui-tenkin opetettavien iän mukaan. Sekin vaikuttaa, millaisten asioiden kanssa ollaan tekemisissä. Mies-valtaisen tekniikka-alan opettajia tutkinut Pehkonen kertoo myös sukupuolikysymyksen pulpahta-van herkästi pintaan, sillä poikien odotetaan tarvitsevan hoivaa tyttöjä

Oi niitä aikoja, kun amiksen opettaja haki pojat tunnille Esson huoltamon kahvilasta. Ajat ovat toiset, mutta yhä edelleen osa kasvatuskakusta kuuluu opettajalle.Marjo Tiirikka Kuvat Shutterstock, Pixhill ja haastateltavien arkisto

Opettaja on myös kasvattaja

Toimiva vuorovaikutus edistää kasvatusta myös oppilaitoksessa.

Ammattioppilaitoksen opettajan odotetaan olevan melkoinen moniosaaja: hän hallitsee oman eri-

koisalansa, osaa ohjata yksilöitä ja ryhmiä, auttaa erityistukea tarvitse-via oppilaita, hallitsee työelämään verkostoitumisen ja päivittää osaa-mistaan jatkuvasti. Ja vielä hänen


”Kasvatusta pitäisi suunnata yhteisöllisyyteen, koska elämme yhteisöissä ja yhteiskunnan jäseninä.”

enemmän. Lähihoitajan ei taas odo-teta huolenpitoa tarvitsevan, koska hän valmistuu itsekin hoiva-alan ammattilaiseksi.

Kodillakin on vastuuta

Pehkosen mielestä vanhempien kuuluu vastata peruskasvatuksesta. Opettajan vastuulle kuuluu puo-lestaan työelämässä vaadittavien taitojen opettaminen. Oppilaan omia ongelmia ei opettajan tarvitse ratkoa, kunhan osaa ohjata oppi-laan oikean henkilön luokse.

– Opettaja on eräänlainen suun-nannäyttäjä, joka osaa pysäyttää, jos ollaan menossa väärään suun-taan, Pehkonen kuvailee.

Opetushallituksen pääjohtajan Aulis Pitkälän mielestä kodilla on pääkasvatusrooli ammattiin opiskelevien kohdalla jo senkin vuoksi, että valtaosa nuorista on vielä alaikäisiä.

– Toivottavasti vanhemmat eivät vastuuasioissa luovuta, vaan jaksa-vat tukea lapsiaan, Pitkälä toteaa.

Pääjohtaja kertoo hiljattain luke-neensa artikkelin, jossa päiviteltiin nuorison huonoja käyttäytymista-poja.

– Ehkä toisen huomioon ottami-sessa on tapahtunut vähän lipsu-mista väärään suuntaan. Tähän pitäisi sekä kodin että koulun kiinnittää huomiota, Pitkälä sanoo.

Mikään ei korvaa vuorovaikutusta

Vaikka paljon puhutaan muuttu-vasta opettajuudesta, Pehkosen mielestä opettajan perusrooli on pysynyt hyvin samanlaisena.

– Opetus on aina perustunut opettajan ja oppilaan väliseen

vuorovaikutukseen, ja sellaista se on edelleen. Vaikka verkko-opetta-minen lisääntyy, mikään ei korvaa henkilökohtaista vuorovaikutusta, Pehkonen sanoo.

Paljon on muuttunutkin: tiedon määrän moninkertaistuttua ei opet-taja enää ole samanlainen tiedon-jakaja ja välittäjä kuten aiemmin. Hänen tehtävänsä on pikemminkin auttaa oppilasta löytämään tarvitse-mansa tieto.

– Käsitykseni mukaan ammatti-oppilaitoksissa on myös opettajia, joiden työkokemus ei ole ihan tästä päivästä. Opetustyö vaatii opetta-jalta täysipainoista paneutumista, jolloin oman ammatillisen osaa-misen päivittäminen saattaa jäädä taka-alalle. Tämä on kuitenkin tar-peellista, sillä välineet, materiaalit ja tekninen kehitys menevät koko ajan huikeasti eteenpäin.

Kun Pehkonen haastatteli yhtei-siä aineita opettavia opettajia, hän törmäsi mielenkiintoiseen seikkaan.

Yleisaineita opettavat kertoivat olevansa halukkaita menemään työharjoitteluun samoihin paikkoi-hin kuin oppilaansa, jotta osaavat opettaa juuri oikeita asioita.

– Työelämälähtöisyydessä voi-daan mennä hyvin eriytyneeseen maailmaan, mikä voi olla moti-voinnin kannalta hyvä asia. Koska koulutuksen pitäisi kuitenkin antaa monipuolisia mahdollisuuksia elä-mään, täsmäkouluttaminen vähän huolestuttaa. Osaaminen ei saa olla liian rajoittunutta. Emmehän tiedä, mikä ala milloinkin vetää.

Ohjausta työelämän vaatimiin taitoihin

Pitkälän mielestä opettajan työssä keskeisiä ovat työelämässä tapahtu-vat muutokset ja se, että opetuksen pitää tukea työelämässä vaadittavia taitoja yhä vahvemmin.

– Perinteinen lähiopetus on vähenemässä ja opettajasta tulee pikemminkin ohjaaja. Opetuk-


Opetushallituksen pääjohtajan Aulis Pitkälän mielestä kodilla on pääkasvatusrooli ammattiin opis-kelevien kohdalla jo senkin vuoksi, että valtaosa nuorista on vielä alaikäisiä.

Kasvatustieteen yliopistonlehtori Leila Pehkonen on haastatellut ammattioppilaitosten opettajia tutkimustaan varten.

sesta tulee henkilökohtaisempaa, ja työ lähtee enemmän opiskelijan tarpeista. Myös keskeyttämisten ehkäisemiseen liittyvät työpajat tekevät työstä henkilökohtaisem-paa, kun opintopolkuja mietitään yksilökohtaisesti, Pitkälä kuvailee.

Työelämätaitoihin kuuluvat oikeuksien ja velvollisuuksien tun-temisen lisäksi taito työskennellä muiden kanssa.

– Kyky kommunikoida ja kyky yhteistyöhön ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Kasvatusta pitäi-sikin suunnata juuri yhteisöllisyy-teen, koska elämme yhteisöissä ja yhteiskunnan jäseninä. Eri ammatit vaativat erilaista osaamista, mutta ei kenellekään ole haittaa hyvistä vuorovaikutustaidoista.

Pitkälä toivoo myös, että hyvin-vointia lisääviin terveellisiin ja säännöllisiin elintapoihin kiinnitet-täisiin huomiota niin kotona kuin koulussa. Tämä vaikuttaa myöhem-min työssä jaksamiseen.


Ammatillisissa oppi-laitoksissa tehtävä sosiaalinen nuoriso-työ on kirkon erityis-nuorisotyönohjaaja

Juha Jutilan erityisosaamista. Hän on käyttänyt ryhmädynaamisia interventioita menestyksekkäästi vuodesta 2007.

Kutsuimme Keski-Uudenmaan koulutusyhtymän Keudan ammat-tiopiston lehtorin Katja Danska-Honkalan haastattelemaan Jutilaa ryhmädynaamisista interventioista. Danska-Honkala opettaa nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaopiskelijoita, vastaa oppilaskuntatoiminnasta ja järjestää ryhmäytyksiä Keudassa aloittaville ryhmille.

Katja Danska-Honkala: Olet sanonut, että aloittavien opiskeli-joiden ryhmäyttämiseen kannattaa panostaa ja että ryhmäyttäminen kannattaa tehdä jo opintojen ensimmäisellä viikolla. Olen samaa mieltä, mutta miksi näin on?

Juha Jutila: Ryhmät alkavat muotoutua heti, kun opiskelijat ensimmäisen kerran tapaavat. Mitä myöhemmin ryhmäytys tehdään, sitä tiiviimmiksi ryhmät ovat jo ehtineet muotoutua, eivätkä aina toivotulla tavalla.

Ryhmässä saattaa esimerkiksi valikoitua johtajan rooliin sellainen henkilö, jonka käytös ei koulun kannalta ole kovin myönteistä – esi-merkiksi paljon lintsaava henkilö. Hänestä voi tulla ryhmän rooli-

malli, jonka käytöstä muut alkavat ihannoida.

Jos luokkaan tulee myöhemmin lisää oppilaita, voidaan ryhmäytys tarvittaessa tehdä uudelleen.

Mitä hyvin ryhmäytynyt ryhmä merkitsee opettajalle?Opettaja saa ryhmätyksessä tietoa siitä, millainen tunnelma ryhmässä on ja miten eri yksilöitä kannattaa huomioida. Hyvin ryhmäytynyt ryhmä helpottaa opettajan työtä, kun järjestyshäiriöt, lintsaaminen, kiusaaminen ja muut epätoivotta-vat ryhmäilmiöt vähenevät. Jou-kossa tyhmyys tiivistyy -käytös jää pois, koska ryhmä pystyy ilmaise-maan itseään myönteisillä tavoilla.

Olet tehnyt myös paljon ryhmä-dynaamisia interventioita. Mitä ne ovat ja milloin interventio on paikallaan?Ryhmädynaamisilla interventioilla voidaan korjata rikki menneitä ryh-miä paremmiksi ja eheämmiksi vai-kuttamalla ryhmän dynamiikkaan ja ryhmärooleihin, muokkaamalla ryhmän toimintaa haluttuun suun-taan ja tukemalla orientoitumista opiskeluun. Harjoitukset voivat olla samankaltaisia kuin ryhmäyttämi-sessä, mutta usein ne ovat pitempi-kestoisia.

Interventiot tulevat kyseeseen silloin, kun ryhmäyttämisestä huolimatta kaikki ei ole mennyt toivotulla tavalla. Opettaja saattaa olla ryhmän kanssa vaikeuksissa tai ryhmässä voi olla kiusaamista,

ilkivaltaa ja poissaoloja. Poissaolot ja myöhästelyt ovat mielestäni hyvä indikaattori. Jos ryhmällä on kivaa, tullaan kouluun tapaamaan kave-reita ja samalla kuin huomaamatta myös opitaan asioita. Jos poissa-oloja on paljon, kertoo se siitä, ettei ryhmässä viihdytä.

Interventioissa tärkeintä on tutkia, mikä on ryhmän kysymys; onko johtaja sellainen, joka ei koulun mielestä sovellu johtajaksi vai onko joku kenties niin syrjään-vetäytyvä, ettei häntä oteta toimin-taan mukaan? Näihin tilanteisiin valitaan harjoitteita, joilla esille nousseisiin kysymyksiin voidaan pureutua. Harjoitteiden jälkeen pidetään purkukeskustelu ja muu-taman päivän jälkeen vielä palaute-keskustelu.

Paljon puhutaan kiusaamisesta ja nuorten yksinäisyydestä. Mikä rooli ammattikoulun ryhmällä on näiden ehkäisyssä? Jos ryhmä kokee, että se tarvitsee kaikkia jäseniään – mikä on harjoit-teiden tavoite – niin ei ole tarvetta kiusata toista. Sekin voi olla osa ryhmän toimintaa, että kavereiden kanssa lähdetään istumaan iltaa ja pyydetään kaikkia mukaan, koska muuten ryhmän yhteenkuuluvuus vaurioituu.

Ryhmä, jossa jäsenet luottavat toisiinsa, on hyvin estoton eikä esimerkiksi tarvitse alkoholia viih-tyäkseen.

Kerro jokin mieleenpainunut ryhmäytymisohjauskokemus? Eräässä ammattikoulun luokassa oli paljon luvattomia poissaoloja, ja osa ryhmästä oli jo keskeyttänyt-kin opintonsa. Interventiopäivän alkaessa pojat olivat aika yrmyjä, mutta viimeisessä harjoitteessa he jo laskivat pyllymäkeä, kahlasivat lumihangessa ja nauroivat kat-ketakseen. Siinä pulppusi isoilta miehiltä aito lapsen riemu, ja se jäi kyllä mieleen.

Mukava ryhmä tukee opiskeluaSuurin osa koulujen ja oppilaitosten arjen pulmista johtuu heikosti toimivista ryhmistä, uskoo nuorisotyönohjaaja Juha Jutila. Ryhmädynaamisilla interventioilla ryhmiä voidaan eheyttää paremmin toimiviksi.Minna Saano Kuva Matti Immonen


Opiskelijat kannattaa ryhmäyttää heti opintojen alussa, sanovat lehtori Katja Danska-Honkala ja erityisnuorisotyönohjaaja Juha Jutila.

Ryhmä, jossa jäsenet luottavat toisiinsa, on hyvin estoton eikä esimerkiksi tarvitse alkoholia viihtyäkseen.


gallupOPISKELIJAT ÄÄNESSÄ

”Koulussa pitäisi olla paikka, johon voisi antaa palautetta”

Matias Olkkonen, 181. Ottaisin yhteyttä tiettyihin

opettajiin tai rehtoriin tai voisin jutella oppilaskunnan jäsenten kanssa. Jos haluaisin itse vaikut-taa, pyrkisin oppilaskuntaan.

2. Toimii. Se hoitaa aika paljon tapahtumia, kuten abi-risteilyt, abi-gaalat, naamiaiset, vappu-gaalat, sadan aamun -bileet ja mitä näitä nyt on. Hommaa meille lippuja niihin tilaisuuk-siin.

3. Esimerkiksi nuorisovaltuus-tovaalien aikaan on kysytty, onko kiinnostuneita asettumaan ehdolle ja kerrottu, että siellä pystyy hyvin vaikuttamaan Van-taan asioihin. Jotkut opettajat tekevät kurssin jälkeen kyselyn siitä, mitä mieltä kurssista on ja mitä siinä voitaisiin parantaa.

4. Iltalehteä selaan kännykällä. Tärkeimmät uutiset luen Hesa-rista, ja Kymmenen uutiset tulee yleensä katsottua.

Viola Karjalainen, 161. Mielestäni täällä koulussa pitäisi

olla joku paikka, johon voisi suoraan antaa palautetta. Mutta kun sellaista ei ole, niin kertoisin varmaan jollekin opettajalle. Jos itse kuuluu tai joku kaveri kuu-luu oppilaskuntaan, sitä kautta voi tietysti vaikuttaa.

2. Oppilaskunta toimii, mutta en oikeastaan tiedä, millaisia asioi ta se hoitaa. Meille ei ker-rota, mitä siellä on saatu aikaan, vaan sanotaan, että jos osallistut oppilaskuntatoimintaan, saat vaikuttaa. Meille ei ole annettu ohjeita siitä, miten oppilaskun-nan kautta vaikutetaan.

3. Jonkin verran puhutaan ryh-mänohjaustuokioissa ja tietysti yhteiskuntaopin tunneilla.

4. Jonkin verran seuraan. Yhteis-kunnalliset asiat vähän kyllä kiinnostavat. Pääasiassa katson uutiset televisiosta tai luen niitä netistä, joskus myös lehdistä. Joskus tulee katsottua televi-siosta myös ajankohtaisohjelmia.

Millainen käsitys ammattioppilaitoksessa ja lukiossa opiskelevilla nuorilla on mahdollisuuksistaan osal-listua ja vaikuttaa? Kysyimme asiaa viideltä opiskelijalta.

1. Jos sinulla olisi parannus-ehdotus oppilaitoksesi toi-mintaan, miten veisit asiaa eteenpäin?

2. Toimiiko oppilaitoksessasi oppilaskunta? Tiedätkö, millaisia asioita se hoitaa?

3. Keskustellaanko oppilaitok-sessasi siitä, miten yhteisiin asioihin voi vaikuttaa?

4. Seuraatko tiedotus väli-neistä yhteiskunnallisia asioita?

Minna Saano Kuvat Jari Härkönen ja Minna Saano

Viola ja Matias, Tikkurilan lukio, Vantaa


Evita Mascitti, 201. Ensin varmaan kertoisin opetta-

jille ehdotuksestani. Jos ehdotus liittyisi ruokailuun, kertoisin siitä ruokalan henkilökunnalle. Tutoreille ja oppilaskunnalle voi-sin myös kertoa asiasta.

2. Kyllä toimii. Itse en ole oppilas-kunnan toiminnassa mukana, joten en tiedä sen tehtäviä tark-kaan, mutta se auttaa opiske-lijoiden ongelmissa ja järjestää tapahtumia.

3. Ei täällä juurikaan keskustella yhteisistä asioista. No, yhteis-kuntaopissa yhteiskunnasta tietysti puhutaan, mutta jos on jokin tietty ala, esimerkiksi moot-torijakso, niin ei siellä yleisiä asioita käsitellä. Mutta minusta on hyvä, että täällä on myös jon-kin verran yleissivistäviä aineita.

4. Telkkaria katson melkein joka päivä, lehtiä luen välillä ja mitä nyt tietokoneella tulee oltua. Uutiset ainakin katson joka aamu.

Oona Kastari, 171. Varmaan kertoisin oppilaskun-

nalle tai koulun hallitukselle. Tai sitten veisin ehdotuksen jonkun opettajan tai koulutuspäällikön kautta eteenpäin.

2. Mielestäni meillä toimii oppi-laskunta, joka varmaan edistää oppilaiden hyvinvointia ja sitä, että täällä koulussa viihdytään.

3. Eipä meillä oikeastaan keskus-tella mitään yhteisistä asioista tai niihin vaikuttamisesta. Olemme enimmäkseen hallissa tekemässä duunia, sillä opiskelu täällä on enemmän työntekoa ja työharjoittelussa käymistä kuin koulunkäyntiä. En oikeastaan kaipaa mitään muuta tähän opiskeluun, näin tämä toimii ihan hyvin.

4. Kyllä seuraan joitakin asioita. Välillä tulee katsottua telkkaria tai kuunneltua radiota, jos se on autossa auki, ja puhelimesta luen lehtiä. Enimmäkseen var-maan katson uutisia.

Kim Suominen, 231. Ihan kuraattorin puheille meni-

sin. Oppikirjojen kierrättämistä olen ehdottanut, ja hänelle ker-roin asiasta.

2. Oppilaskunta toimii kyllä. Se järjestää sosiaalisia tapahtumia, ainakin ykkösten tutustumispäi-vän, risteilyn ja karaokea ruoka-lassa.

3. Sitä ei ole tullut vastaan, mutta kuraattori kyllä joka väliin toteaa, että tulkaa puhumaan, jos on jotakin. Ei yhteisistä asiois ta täällä koulussa kauheasti puhuta, eikä siihen minun mielestäni ole tarvettakaan. Kyllä opettajat sanovat, että palautetta saa antaa, mutta kaikki toimii täällä tosi hyvin.

4. Uutisia seuraan. Luen Hesarin ja iltalehdet, ja radiota tulee välillä kuunneltua. Netistä selaan Hesarin etusivun noin tunnin välein.

Evita, Oona ja Kim, Stadin ammattiopisto, Helsinki


KoulutuksiaRyhmäilmiö Toimiva ryhmä antaa työrauhaa ja tehos-taa opiskelua. Hyvässä ryhmässä nuori voi turvallisesti opetella vuorovaikutusta, argumentointitaitoja sekä saada palautetta ja näiden kautta lisätä itsetuntemustaan. Ryh-mäilmiö-mallin perustana on tuntirakenne, jonka avulla ryhmänohjaajat voivat rakentaa yhteisöllisyyttä suunnitel-mallisesti sekä käsitellä erilaisia ajankohtaisia tai ryhmästä nousevia aiheita. Koulutuksen kesto on kaksi tuntia.

Päihdeilmiö Koulutus on kahden tunnin mittainen kokonaisuus, joka sisältää koulutusmateriaalin sekä käy-tännön ohjeet Päihdeilmiön pitämiseen opiskelijaryhmille. Päihdeilmiö perustuu vuorovaikutukseen ja nuorten omien näkökulmien huomioimiseen. Päihdeilmiön kautta keskus-tellaan siitä, miten päihteet liittyvät sosiaaliseen toimintaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

HUUGO-ohjelma Oppilaitos on monen työpaikka. Vaativassa työssä jokaisen työkyky ja työssä jaksaminen ovat tärkeitä. Joskus myös päihteet voivat vaikuttaa työ-hyvinvointiin – siksi on tärkeää, että työyhteisössä osataan ehkäistä ja ratkaista päihdeongelmia. HUUGO-ohjelman tarjoamat koulutukset esimiehille, työsuojeluhenkilöstölle ja koko työyhteisölle auttavat tässä. Koulutuksissa käsitellään muun muassa, miten päihdehaittoihin voidaan puuttua ajoissa ja miten päihdeohjelmasta otetaan täysi hyöty irti.

Tarvitsetko Ammattilaista?

LuentojaArjessa vai syrjässä? Luento käsittelee sitä miten päihteet, yhteisöt ja nuorten hyvinvointi liittyvät toisiinsa. Kulttuuriset ja sosiaaliset näkökulmat antavat lisää ym-märrystä siihen, miten nuoret kokevat lähiympäristöään ja mitä he aikuisilta ja ammattilaisilta toivovat.

Ryyppäämällä ryhmäksi? Ehkäisevän päihdetyön karttalehtiä nuorten ja nuorten aikuisten juomiskulttuu-reihin. Luento avaa ”Ryyppäämällä ryhmäksi” -julkaisun teemoja ja syventää niitä. Sopii erityisesti ehkäisevää päihdetyötä tekeville sekä nuorten ja nuorten aikuisten kanssa toimiville.

Ammattiosaajan hyvä elämä Miten tukea opis-kelijoita löytämään omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan? Mikä merkitys on kutsumuksella? Näitä kysymyksiä käsitellään ”Ammattiosaajan hyvä elämä” -julkaisun pohjalta. Luento sopii erityisesti opinto-ohjaajille, opettajille ja kuraattoreille, niin yläkouluissa kuin toisella asteella, mutta myös kaikille muille nuorten kanssa toimiville.

Lisätietoja luennoistamme ja koulutuksistamme: www.ammattilainen.fi www.huugo.fiwww.ehyt.fi


Lukion ja ammatillisen koulutuksen vaiheita

Umpiperistä yhtäläisiin mahdollisuuksiinKahdesta täysin erillisestä koulutuslinjasta – yliopisto-opintoihin valmistavasta lukiosta ja ammattiin valmistavasta ammattikoulusta – on kehittynyt tasapuoliset jatkokoulutusmahdollisuudet antava keskiasteen koulutus. Katariina Krabbe

Toisen asteen opiskelijoiden määrät vuonna 2013

Syksyllä 2013 opinnot aloitti yhteensä 87 900 opiskelijaa

Oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa aloitti 51 900 opiskelijaa.

Lukioissa aloitti 36 000 opiskelijaa.

Oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa oli 137 900 opiskelijaa.

Näyttö-, ammatti- ja erikoistutkintoja sekä oppisopimuskoulutusta suoritti 128 000 opiskelijaa.

Lukioissa oli 108 000 opiskelijaa.

2010

2000

1990

1980

1970

1960

1950

1940

1930

1920

1910

1900

1890

1880

1870

1860

1850

1840

1830

1820

1810

1800

1994 –1996 Mahdollisuus siirtyä luokattomaan lukioon

1994 Ajallisesti hajautettu ylioppilastutkinto

1998 Lukion ja ammattikoulun kaksoistutkinto

1982 Kurssi-muotoinen lukio

1975 Lukion linjajako kieli- ja matemaattiseen linjaan poistettiin

1940-luku: Linjajako lukioihin

1874 Ylioppilas-kirjoitukset siirrettiin lukioiden

järjestettäviksi

1852 Ensimmäinen

kirjallinen, lukion oppimäärään

sidottu ylioppilastutkinto

1800-luvun alkupuoli: Ammattikuntalaitoksen

kukoistuskausi. Kaupunkien käsityöläiseksi pääsi vain

mestarin ohjauksessa ensin oppipoikana ja sitten kisällinä.

2006 Ammattiosaamisen näytöt kaikissa ammatillisissa

perustutkinnoissa

2001 Ammatillisten perustutkintojen laajuudeksi

120 opintoviikkoa (3-vuotinen ammattikoulu)

1982–88 Keskiasteen uudistus, ammatilliseen

koulutukseen parikymmentä peruslinjaa, kaikki

ammattitutkinnot antavat jatko-opintokelpoisuuden

1958 Ammattioppilaitoslaki määräsi kunnille ammatti -

koulu velvollisuuden

1920-luku: Yritykset perustivat ammattioppilaitoksia

1920 Asetukset ammatteihin valmistavista kouluista,

yleisistä ammattilaiskouluista ja ammattioppilaskouluista

1868 Ammattikuntalaitos lakkautettiin

1810-luvulta alkaen: yhteisöt, järjestöt ja yksityiset ihmiset

osallistuivat ammatillisten oppilaitosten perustamiseen

Lähde: Opetushallituksen lehdistötiedote 12.8.2013

137 900

51 900

108 000

128 000

36 000

Yhteensä 373 900 opiskelijaa

Lukio Ammatillinen koulutus


Ennen selvitystä ei juuri ollut saatavilla laadullista tietoa lukiolaisten päih-teiden käyttötavoista tai

juhlimiskulttuureista eikä siitä, mil-laisia ehkäisevän päihdetyön mene-telmiä oppilaitoksissa kaivataan.

Lukioissa vietetään tiettyjä perinteiksi muodostuneita juhlia, siirtymäriittejä, joiden yhteydessä esiintyy usein päihteiden käyttöä.

Selvitys tuo kaivattua lisätietoa suomalaisten nuorten ja erityisesti lukiolaisten suhtautumisesta päih-teisiin. Siitä ilmenee muun muassa se, miten ystäväpiirin tottumukset muokkaavat lukiolaisten suhtau-tumista päihteiden käyttöön. Alle 18-vuotiaiden kohdalla raittiiden osuus on ollut kasvussa viime vuo-det, mikä näkyy myös selvityksen aineistossa.

– Tästä kehityksestä huolimatta alkoholinkäyttö näyttäytyi nuorten puheessa pääosin tapana, jonakin ”joka on aina ollut”, sanoo EHYT ry:n Lukio-hankkeen projektikoor-dinaattori ja selvityksen tekijä Eeva Kolttola.

Nuoret, joiden lähipiirissä on raittiita ystäviä, suhtautuvat juomattomuuteen myönteisemmin. Kannabikseen nuoret suhtautuvat kaksijakoisesti: osalle se on edelleen huume, josta halutaan pysyä erossa, osalle taas kaveripiirin arkipäivää, helposti saatavaa ja halpaa.

Kannabiksen käyttö ja asenteet sitä kohtaan sekä nuorten näke-mykset raittiudesta ovat aiheita, joihin pyritään hankkeen jatkotoi-missa tarttumaan.

Selvityksen aineisto koostuu kolmelle opettajaryhmälle ja yhdek-sälle opiskelijaryhmälle pidetyistä

YSTÄVÄPIIRI muokkaa lukiolaisen suhtautumista päihteisiinVuonna 2012 käynnistyi Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:ssä hanke, jonka tavoitteena on tuoda ehkäisevää päihdetyötä lukioihin. Hanke selvitti lukiolaisten päihteiden käyttöä ja tuotti raportin Lukiolaiset ja päihteet – Laadullinen selvitys opiskelijoiden ja opettajien näkemyksistä. Katja Reinikainen Kuvat EHYT ry ja Lehtikuva

keskusteluista. Ryhmissä oli 3–5 osallistujaa kussakin: opettajia oli yhteensä 10 ja opiskelijoita 40. Osal-listujat olivat neljältä eri koululta Vantaalta ja Oulusta. Keskustelut keskittyivät kolmeen teemaan: lukion juhlat, kannabis ja raittius. Opettajat keskustelivat raittiuden sijaan vastuukysymyksistä.

Nuorten mukaan valistus sellaisena kuin he sen ovat kohdan-neet, ei palvele heidän tarpeitaan. Keskeisin tekijä nuorten päihde-kulttuurin synnyssä on useimmiten heidän keskinäinen tapansa olla sekä luoda merkityksiä ja arvos-tuksia. Lukiolaiset – etenkin pojat – viittasivat monessa kohtaa keskus-teluja joistakin lähteistä peräisin oleviin faktatietoihinsa alkoholin- tai kannabiksen käytöstä, joten myös päihteiden kohdalla medialu-kutaito ja lähdekritiikki korostuvat.

Keskusteluun halutaan ajattelutavan muutosta

Ehkäisevä päihdetyö ei ole vain tiedon jakamista vaan pieniä arkisia tekoja, välittämisen osoittamista ja avointa keskustelua, johon ei tar-vita erityistä pätevyyttä.

Lukio-hankkeen selvityksen tavoitteena oli tuottaa lukiolaisten juhlimiskulttuureista ajantasaista

Nuorten mukaan valistus ei nykyisellään palvele heidän tarpeitaan.

Lukion alkaessa vietetään monissa kouluissa uusien opiskelijoiden tapahtumia kuten nahkiaisia, orja-markkinoita, ökötyksiä, nasutuksia tai mopojuhlia. Toisena vuonna taas vietetään vanhojen tansseja ja kolmantena penkinpainajaisia eli penkkareita.

Raportissa käsitellään muun muassa vanhojen tanssien ja penk-kareiden eroa: vanhojen tansseissa juominen kuuluu lukiolaisten mie-lestä vasta jatkoille, mutta penk-kareiden kohdalla sen nähdään olevan olennainen osa tapahtumaa.


tietoa, jota voitaisiin hyödyntää ehkäisevän päihdetyön kehittä-misessä. Lukion terveystiedon ensimmäisellä, kaikille pakollisella kurssilla päihteitä käsitellään vain kansanterveyden näkökulmasta. Nuori saattaa valmistua lukiosta perehtymättä lainkaan päihteiden käyttöön liittyvään tematiikkaan.

EHYT ry kannustaa kaikkia lukioita laatimaan oman päihde-suunnitelman, jonka linjaukset ovat koko henkilökunnan tiedossa. Näin esimerkiksi yksittäisen opettajan on helpompi toimia koulun arjessa.

– Nuoret odottavat aikuisilta puuttumista ja rajoja. Kaikki opet-tajat eivät kuitenkaan usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa, Kolttola toteaa.

Opiskelijoiden lisäksi osa opet-tajista kaipasi valistusmateriaaliin enemmän kertomuksia, elokuvia ja toiminnallisempia kasvatusmene-telmiä, kuten työpajoja ja teema-päiviä. Kolttolan mukaan käydään

rajanvetoa siitä, miten kasvatus jakautuu kodin ja koulun kesken.

– Osa aineenopettajista kokee päihdeasioista puhumisen itselleen vieraaksi. Tilanne on ongelmalli-nen, sillä luokattomassa lukiossa valtaosan opetuksesta hoitavat juuri aineenopettajat.

Opettajat kaipaavat ajantasaista tietoa

Hankkeen pyrkimyksenä on vah-vistaa lukio-opettajien kokemuksia itsestään kasvattajina, joiden toi-milla on merkitystä myös ehkäise-vän päihdetyön osalta. Opettajat kertoivat keskusteluissa kaipaa-vansa muun muassa ajantasaista tietoa nuorten päihteiden käytön nykytilasta. Tällaista tietoa tarjoa-vat esimerkiksi Kouluterveyskysely ja Nuorten terveystapatutkimus.

Tuloksista kannattaa keskus-tella sekä opettajanhuoneessa että opiskelijoiden kanssa. Keskustelun tukena voi käyttää aiheen asian-

tuntijoita. Esimerkiksi EHYT ry:n HUBU®-kouluttajat tapaavat työs-sään kouluilla vuosittain tuhansia lapsia ja nuoria, opettajia ja van-hempia.

Käytännön suosituksia päihde-asioiden käsittelemiseen lukioissa on työstetty Lukio-hankkeessa vuoden 2013 aikana. Kolme tähän mennessä keskeiseksi noussutta tekijää ovat päihdesuunnitelman laatiminen koululle, koulun oman linjan muodostaminen eli kes-kustelu asiasta ja toimintatapojen määrittely sekä ylöskirjaaminen ja ehkäisevän päihdetyön näkeminen laajemmin osana yleistä hyvinvoin-tia.

Selvästi yhdessä Oulun lukioissa

Oulu oli toinen selvityksen aineis-tonkeruun paikkakunnista, minkä lisäksi kaupungissa on ollut aktii-vista toimintaa lukioiden ehkäise-vään päihdetyöhön liittyen. Vuosi

Penkkariajelulla pitää olla mukana turvallisuudesta vastaava henkilö.

Kuva: Pekka Sakki / Lehtikuva


2013 on Oulun lukiolaisten Selvästi yhdessä -teemavuosi, jonka tavoit-teena on nuorten hyvinvoinnin ja päihdetietouden lisääminen.

Teemavuoden työryhmä on ideoinut kiertueen, joka toteutetaan teemapäivän muodossa kaikissa Oulun lukioissa. Työryhmään kuuluvat lukiojohtaja, rehtorien edustaja, opinto-ohjaajien edustaja, koulupsykologit ja -kuraattori sekä kolmen lukion opiskelijoita. Yhteis-työssä mukana ovat Liikenneturva, koulupoliisit ja EHYT ry.

– Tavoitteena on hoksauttaa ja havahduttaa nuoria siihen, mil-laisia mahdollisuuksia päihteet-tömyydellä on vaikuttaa omaan hyvinvointiimme, sanoo työryh-män puheenjohtaja, opinto-ohjaaja Mervi Tuomela.

Tuomelan mukaan Oulun lukioilla on ollut monenkirjavaa käytäntöä penkkaripäivän ja van-hojenpäivän suhteen.

– Viime keväänä teimme yhtei-sen ohjeistuksen Selvästi yhdessä -teemavuoden puitteissa Oulun kaupungin lukioiden penkkaripäi-vään. Tavoitteena oli yhdenmu-kaistaa eri lukioiden käytänteitä

ja tehostaa valvontaa koulupäivän aikana.

Penkinpainajaiset ovat kou-lun, sen opettajien, opiskelijoiden ja huoltajien yhdessä järjestämä tilaisuus, jota ohjaavat samat lait, asetukset ja järjestysmääräykset kuin tavallista koulupäivääkin.

Myös EHYT ry:n Oulun alue-koordinaattori Sinikka Korpela tuntee paikalliset lukiot. Hän arvioi, ettei päihteisiin liittyvistä

ongelmista voi lukioissa toisinaan edes keskustella leiman pelossa. Korpela muistuttaa, ettei alle 18-vuotiaan päihteidenkäyttöä pidä sallia vaieten.

– Lain mukaan melkein aikuisia nuoria ei ole olemassa – on vain alaikäisiä ja täysi-ikäisiä. Hyviä perinteitä voi jatkaa myös päihteet-tömänä.

Tuomela muistuttaa, että poliisi vaatii penkkariajelulle muun muassa vastuuhenkilöt valvomaan turvallisuusohjeiden noudatta-mista. Ajelulle ei saa osallistua päihteiden vaikutuksen alaisena.

– Penkkareiden jälkeen saimme pääosin positiivista palautetta eri kouluilta. Yhteisesti sovittujen sääntöjen olemassaolo helpottaa kaikkien toimintaa.

Viime kevään kokemuksen poh-jalta opettajat ovat suhtautuneet yhteisiin käytäntöihin myöntei-sesti. Tuomelan mukaan jokaisessa lu kiossa täytyy kuitenkin miettiä koulun omia perinteitä ja toiminta-tapoja sekä huomioida niitä myös yhteisten käytänteiden rinnalla.

– Uskon, että päihdesuunnitel-man ja käytäntöjen osalta löydetään kaikille kouluille toimiva malli. Tulemme varmasti jatkamaan yhteisten ohjeiden käytäntöä myös jatkossa, ja sitä kautta jokaiselle lukiolle muodostuu juhlapäivien toimintatavoistakin perinne.

Kun koulun tapahtumat on kirjattu päihdesuunnitelmaan, on sitä helppo aina noudattaa. Juhlien mahdollinen illanvietto ei ole enää koulun toimintaa. Juhlapaikkojen turvallisuudesta huolehtivat juhla-paikan henkilökunta ja järjestäjät.

– Toiveena toki on, että Oulun lukiolaiset ottavat ilon irti penkka-reista päihteettömästi myös koulu-päivän jälkeen, jatkaa Tuomela.


Eeva Kolttola

Lukiolaiset ja päihteet

Laadullinen selvitys opiskelijoiden ja opettajien näkemyksistä

Lukiolaiset ja päihteet -raportin voi ladata osoitteesta www.ehyt.fi/lukio-hanke.

Hyviä perinteitä voi jatkaa myös päihteettömänä.

Kuva: Seppo Samuli / Lehtikuva


Kompleksiteettikuilu eli pallo hukassa

kolumniTIMO HÄMÄLÄINEN

Viestintää ja järjestelmiä tutkivat asiantuntijat varoittavat komp-leksiteettikuilusta, joka kasvaa

monimutkaistuvan maailman ja ihmisen rajallisen henkisen kapasiteetin välille. Elämänhallinnan vaikeus on tavallisen ihmisen kompleksiteettikuilu.

Yhteiskunnan monimutkaistuminen, nopeutuminen ja kasvanut epävarmuus ovat lisänneet hallinnan ja tulkinnan ongelmia. Tilanne rassaa niin kansalaisia, organisaatioiden päättäjiä kuin maiden hallituksiakin.

Yksinkertaisesti sanottuna: meillä on pallo hukassa.

Yksilötasolla kompleksiteettikuilu ilmenee elämänhallinnan ongelmina, jotka ovat yhä yleisempiä nuorten keskuudessa. Taustalta löytyy kaksi selvää syytä.

Jos aikuisen taidot elämänhallinnassa ovat vajavaiset, ei hän osaa siirtää taitoja lapsilleen. Nuorilta puolestaan puuttuu elämänkokemus. Nuorten etuna kuiten-kin on, että he voivat aloittaa puhtaalta pöydältä ilman vanhojen toimintamallien rasitteita.

Vastuu elämänhallinnan opettamisesta kuuluu vanhemmille ja kouluille. Molem-mat kaipaavat tuekseen tietoa elämänhal-linnan kysymyksistä ja ratkaisuista.

Haastan tieteentekijät nostamaan katseensa yhä syvemmälle pureutuvista

teemoista ja entistä yksityiskohtaisem-mista aiheista. Jotta vanhemmat oppisivat paremmin hallitsemaan omaa arkeaan ja tukemaan lastensa elämänhallinnan taitojen kehittymistä, tarvitsemme uuden-laista tutkimusta. Se käsittelee kokonais-valtaisesti arjen hallinnan ongelmia ja etsii niihin ratkaisuja yhdistämällä ennakko-luulottomasti tietoja ja taitoja.

Elämänhallintaa pitäisi myös opettaa kouluissa nykyistä enemmän.

Hankaluus on siinä, että elämänhal-linta muodostuu erilaisista arjen teke-misistä ja näiden yhteen sovittamisesta. Sellaisena elämänhallinta putoaa eri oppi-aineiden välimaastoon. Kotitalousopetus ja yhteiskuntaoppi pääsevät lähimmäksi elämänhallinnan kysymyksiä ja vastauk-sia, mutta moni tärkeä seikka jää niissäkin käsittelemättä.

Ehkä kouluihin pitäisi kehittää oma arkielämän taitojen oppiaine.

Opetuksen lisäksi yhteiskunnan kannattaisi kiinnittää huomio perhepo-litiikkaan. Perheitä arjessa – esimerkiksi äidin sairastuttua – auttaneita julkisia tukipalveluja on ajettu alas 1970-luvun jäl-keen, vaikka arkielämän haasteellisuus on selvästi lisääntynyt. Mahdollisuus kotita-lousvähennykseen paikkaa tilannetta vain osittain. Uskon, että arjen tarpeisiin räätä-löidyille julkisille ja yksityisille palveluille on tulevaisuudessa kovasti kysyntää.

Kompleksiteettikuilun ylittäminen edellyttää isoja muutoksia: ajattelu- ja toimintatavan uudistumista sekä oppimis-prosessin tehostamista. Silti se kannattaa.

Mikäli tilanteelle ei tehdä mitään, kärjistyneet elämänhallinnan ongelmat lisäävät kansalaisten terveysongelmia, syrjäytymisiä ja valtiontalouden ongelmia – puhumattakaan kansalaisten hyvinvoin-titappioista.

Timo Hämäläinenjohtava asiantuntijaSitra

Elämän-hallintaa pitäisi opettaa kouluissa nykyistä enemmän.


ELINTÄRKEÄ KOULUTUS AMMATTIOPPILAITOSTEN

OPETTAJILLE.ILMAINEN • KESTO 2H • RYHMÄNOHJAAJILLE

ryhmailmio.fi

ANTTI MAUNU ANNI SELIN KIM KANNUSAARI

ehyt teema amis ja lukio

Documents