Download - Pakolainen-lehti 4/2012

Hin

ta 5.

50 €

. Ju

lkai

sija

Suo

men

Pak

olai

sapu

ry.

pakolainen#4 / 2012 Nuoret / Siirtolaisuus ja teollisuus / 15 vuotta Ugandassa

2 3Pakolainen #4 / 2012 Pakolainen #4 / 2012

n ole tavannut ensimmäistäkään nuorta, joka ei haluaisi töihin», sanoi Kurvi-projektin ohjaaja Kadar Gelle Ylen nuorten syrjäytymistä käsittele-vässä teemaillassa marraskuun lopulla. Gelle koh-

taa työssään päivittäin toimeentulotuen varassa eläviä maahanmuuttajataustaisia alle 25-vuotiaita nuoria – kaik-kien tilastojen ja uhkakuvien mukaan siis niitä potentiaa-lisimpia syrjäytyviä. Heistä jokainen haluaa töihin. Heistä jokainen haluaa olla yhteiskunnassa mukana.

Nuoret maailmalle -hankkeeseen osallistunut 18-vuoti-as Ronja Koskivaara kohtasi Ugandan matkallaan saman-laisia nuoria: kongolaispakolaisten haaveena oli toimeen-tulo, koulutus, osallistuminen yhteisöön ja turva. Suo-malainen Ronja saa valita sadoista vaihtoehdoista, mitä lähteä opiskelemaan. Hän saa perheeltään ja yhteiskun-nalta tukea tulevaisuutensa rakentamiseen. Kongolainen isätön Titus joutui myös tekemään valinnan: joko hän tai kaksi nuorempaa sisarta jatkaa peruskoulua. Titus valit-si siskot.

Nuorten toimettomuus nähdään uhkana niin Afrikas-sa kuin Suomessa. Afrikassa konfliktin jälkeisissä yhteis-kunnissa pelätään nuorten miesten turhautuvan toimetto-muuteensa ja tarttuvan aseisiin.

Ronjan Ugandassa kohtaamat pakolaiset olivat juuri nii-tä toimettomia afrikkalaismiehiä, jotka täältä käsin näh-dään valtavana uhkana. Kaikilla oli menneisyys sodassa ja lukemattomia syitä katkeroitua, monilta puuttui perhe, mutta yksikään ei suunnitellut paluuta rajan yli takaisin Kongoon taistelemaan. Viikon matkamme aikana Kongon sisällissota yltyi jälleen muutaman kuukauden rauhalli-sen jakson jälkeen. Kyangwalin pakolaisasutusalueelle saatiin viestejä kotikylistä: kapinalliset ovat hyökänneet, naapuri on kuollut, sukulaisistasi en osaa sanoa.

Suomalaisnuoret yrittivät auttaa lisätietojen etsinnässä Pakolaisavun toimiston nettiyhteyden kautta. Yhteys pät-ki ja tulokset olivat laihoja. Ainoa selvä asia oli, että rajan toisella puolella sota jatkuu. Eikä kotiin pääse vieläkään.

Kyangwalin kongolaisnuorilla, heidät tavanneilla suo-malaisnuorilla ja maahanmuuttajataustaisilla nuorilla Suomessa on paljon yhteistä. Merkittävin nuorten välinen ero on mahdollisuuksissa. Erittäin hyvällä tuurilla kongo-

laispakolainen saattaa päästä opinnoissaan aina korkea-kouluun asti. Valmistuttuaan hän palaa takaisin pakolais-asutusalueelle ja ottaa kuokan käteen – niin kuin kaikki muutkin. Monet suomalaisnuoretkin joutuvat opintojensa päätteeksi työvoimatoimiston asiakkaiksi. Maahanmuut-tajataustaisilla nuorilla työvoimatoimisto kutsuu usein jo peruskoulun jälkeen.

Kyangwalissa suomalaisnuoret joutuivat useaan ker-taan vastaamaan kysymykseen, kuinka voit auttaa, kun palaat kotiin. Monet toivoivat tukea opintomaksujen kat-tamiseen, mutta Yaya Donald, alias DJ Green, ei halunnut rahaa. Menestyksestä unelmoiva muusikko halusi verkos-toja, tiedonjakoa, musiikkiesitysten lataamista verkkoon. Hän hoitaisi itse loput, kunhan maailma ensin saisi kuulla hänestä. Suomalaisnuoret vastaavat pyyntöön menemäl-lä kouluihin ja mediaan kertomaan matkastaan ja kohtaa-mistaan ihmisistä. Kuka tietää, ehkä DJ Greenistä kuul-laan vielä.

pääkirjoitus

nuoret SuomeSSa ja maailmalla

Suomalainen ronja Saa valita SadoiSta vaihtoehdoiSta, mitä lähteä opiSkelemaan. hän Saa perheeltään ja yhteiSkunnalta tukea tulevaiSuutenSa rakentamiSeen. kongolainen iSätön tituS joutui myöS tekemään valinnan: joko hän tai kakSi nuorempaa SiSarta jatkaa peruSkoulua. tituS valitSi SiSkot.

081518

nuoret maailmalla

yritykSet ajavat pakoon

ugandan työ 15 vuotta

Suomalaisnuoret matkasivat Ugan-daan ja Thaimaahan tutustumaan pakolaisnuorten todellisuuteen.

Suomalaiset yritykset aiheuttavat siirtolaisuutta patohankkeilla ja maakaappauksilla kehitysmaissa.

Pakolaisryhmät ovat vaihtuneet, mutta työn tarve säilyy. Lukemaan on oppinut kursseillamme lähes 17 000 pakolaista.

SiSällyS

pako

lain

en Pakolainen ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 22 euroa. Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa. julkaisija Suomen Pakolaisapu ry vastaava päätoimittaja Maija Perho päätoimittaja Kaisa Väkiparta toimitus Katri Aalto, Heidi Gran, Anna-Reetta Korhonen yhteystiedot Kaikukatu 3, 00530 Helsinki, puh 09 - 6962 640, [email protected] tilaukset [email protected], www.pakolaisapu.fi paino Forssan Kirjapaino Oy, ISSN 0359-6435 ulkoasu Anna Kalso kannen kuva Kaisa Väkiparta kuvassa Kongolainen Dorika osallistui lukutaitoryhmään marraskuussa. seuraava numero ilmestyy maaliskuussa 2013 lahjoitustilinumerot Nordea 215318-22229 I Sampo 800013-223667 I OKO 578007-59875. Pakolainen on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehteä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Kais

a Vä

kipa

rtaMaria Salem haluaa yrittäjäksi. Sivu 12.

Suomalaisnuoret tapasivat kongolaisia ikätovereitaan Ugandassa. Sivu 8.

kaisa väkipartaPäätoimittaja

Tarja Saarela-Kaonga kertoo 15-vuotisen taipaleen onnistumisista ja haasteista. 07 juhlahaaStatteluSSa ugandan maajohtaja

Maahanmuuttajamiehet saavat äänitorven.06 enSimmäinen mr maahanmuuttaja on jude njila

Pakolaisen toimitus kokosi joulun lahjavinkit vaativalle lukijalle.

Kurvi-projekti tarjoaa maahanmuuttajataustaisille nuorille tukea ja toimintaa.

21

12äärioikeiSto SuomeSSa ja ihmiSkauppa iholla

läpi laSikattojen ja tiiliSeinien

Anna-Reetta Korhonen

P.S. Kurvi-projektin työntekijät kertovat sivuilla 12–14, mikä syrjäytymiskeskustelussa mättää, ja mitä nuoret to-della tarvitsevat päästäkseen elämässään eteenpäin.


maahanmuuttajayhdiStySten kattoliitot kokoontuivat

yyskuun 8. vietettiin kansainvälistä lukutaitopäivää. Havainnollistim-me lukutaidottomuutta Facebook-

sovelluksella, jolla pystyi näyttämään omille ystävilleen, miltä tuntuisi, ellei osaisi lukea. Samalla keräsimme varoja lukutaitotyöhön Ugandaan, Sierra Leo-neen, Liberiaan ja Thaimaahan.

Pakolaisapu haluaa kiittää kaikkia kampanjan tukijoita: Mainostoimis-to 358:a, Tikettiä, Kino-Tapiolaa, Kah-vila Kauppayhtiötä, Kahvila Unel-maa, ravintola Base Campia, Ekokemiä, WSOY:n kirjallisuussäätiötä, Iltalehteä, Anssi Kelaa, Juha Tapiota, Paavo Ar-hinmäkeä, Lotta Backlundia, Mari Ki-viniemeä, ja kaikkia muita, jotka auttoi-vat sanan levittämisessä ja lahjoittivat varoja lukutaitotyöhön.

Kiitos lukutaito-kampanjaan osallistuneille!

Kirjoja maailmasta akolaisavun sähköisiä julkaisuja voi nyt ladata ilmaiseksi myös Maailman kirjastosta. Kirjastoon on kerätty säh-

köisesti tärkeää tietoa esimerkiksi kehitys-yhteistyöstä, siirtolaisuudesta ja ympäris-töstä.

Maailman kirjasto on osa englanninkie-listä e-kirjasivustoa Into-eBooksia, joka on suunnattu riippumattomille kustantajille, järjestöille, kirjailijoille ja lukijoille ympä-ri maailmaa.

Sivua ylläpitää helsinkiläinen pienkus-tantamo Into Kustannus. Ilmaismateriaa-lia sivuille kerää Ympäristö ja kehitys ry.

Pakolainen-lehden lisäksi sivuilta voi la-data Paossa maailmalla- ja Kirjoittamalla näkyväksi -julkaisuja.

Into-eBooks www.into-ebooks.comMaailman kirjasto www.into-ebooks.com/suomi

asvokkain-toiminta on julkaissut sel-kokielisen oppaan maahanmuuttajien vertaisryhmätoiminnan tueksi.

Vertaisryhmien ohjaajiksi on tärkeää saa-da maahanmuuttajia, jotka haluavat tukea toisia samoja kokemuksia eläneitä. Aina koulutukseen osallistujien kielitaito ei vie-lä ole niin hyvä, että he voivat vaivattomasti lukea suomenkielistä opasta. Selkokielinen opas tukee heidän tarpeitaan ja auttaa oh-jaajana toimimisessa.

Opas antaa vankat eväät vertaisryhmän perustamiselle. Se käsittelee vertaisohjaajan roolia, tavoitteellista ryhmätoimintaa, ryh-mädynamiikan erilaisia vaiheita ja monia muita vertaisryhmän vetämisessä esiin nou-sevia kysymyksiä.

Teos on julkaistu ainoastaan nettiversio-na. Se on vapaasti ladattavissa Kasvokkain-toiminnan materiaalipankissa. Julkaisun te-kemistä tuki Selkokielikeskus.

Maahanmuuttajien vertaisryhmien tueksi selkokielinen opasiittoutumalla voi saavuttaa enemmän,

pohdittiin Järjestöhautomon koolle kut-sumassa maahanmuuttajakattoliittojen

verkostoitumispäivässä Helsingissä loka-kuun lopulla.

Kattoliittoseminaarin osallistujat kiittelivät tapahtuman hyvää henkeä.

tuomaan markkinoilla

tavataan! Pakolaisavun löydät

Senaatintorilta mökistä 15. Tervetuloa jouluostoksille!

Leipomistalkoot turvapaikanhakijoiden kanssaakolaisapu on aloittanut vapaaehtois-toiminnan Kaarlenkadun vastaanot-tokeskuksessa. Vapaaehtoisryhmän

tavoitteena on järjestää turvapaikanha-kijoille mukavaa ja aktivoivaa toimintaa odottamisen ja epävarmuuden vastapai-noksi. Vapaaehtoisten avulla turvapaikan-hakijoiden on myös helpompi tutustua uu-teen kotikaupunkiinsa sekä suomalaisiin.

Syksyllä pidettiin muun muassa pipari-talkoot. Lapset olivat leipomisesta erityi-sen innostuneita, mutta mukana oli myös

pakolaiSavun SähköiSiä julkaiSuja voi nyt ladata ilmaiSekSi myöS maailman kirjaStoSta. kirjaStoon on

kerätty SähköiSeSti tärkeää tietoa kehitySyhteiStyöStä,

SiirtolaiSuudeSta ja ympäriStöStä.

Järjestöyhteistyössä on monia käytän-nön etuja. »Yhteistyö ei ole itsetarkoitus, mutta rohkaisemme järjestöjä tekemään sitä», Nina Pajari Raha-automaattiyh-distyksestä korosti. Tekemällä yhteistyö-

vapaaehtoiSryhmän tavoitteena on järjeStää turvapaikanhakijoille mukavaa ja aktivoivaa toimintaa

odottamiSen ja epävarmuuden vaStapainokSi. vapaaehtoiSten avulla turvapaikanhakijoiden

on myöS helpompi tutuStua uuteen kotikaupunkiinSa Sekä

SuomalaiSiin.

vanhempia ihmisiä, jotka koristelivat kes-kittyneesti vastapaistettuja pipareita. Il-taan osallistui muun muassa syyrialaisia, kamerunilaisia, serbialaisia, irakilaisia ja afganistanilaisia turvapaikanhakijoi-ta. Yhteisen kielen puuttuessa kommuni-kointi onnistui mainiosti myös käsillä ja hymyillä.

Ennen joulua vapaaehtoiset ovat vielä menossa viettämään elokuvailtaa. Jos ha-luat mukaan ryhmän toimintaan, ota yh-teyttä: [email protected].

Anna

-Ree

tta K

orho

nen

Hin

ta 5.

50 €

. Ju

lkai

sija

Suo

men

Pak

olai

sapu

ry.

PAKOLAINEN#2 / 2012 Pakolaisuuden monet muodot / Kotimaan työn tähtihetket

Hin

ta 5.

50 €

. Ju

lkai

sija

Suo

men

Pak

olai

sapu

ry.

PAKOLAINEN#3 / 2012 Syyrian pakolaiset / Vaalit Suomessa ja Sierra Leonessa

tä toisten järjestöjen, kuntien tai yritysten kanssa voi saada laajemman kuvan toimin-taympäristöstä, käyttää resursseja tehok-kaammin, saavuttaa kohderyhmän pa-remmin ja saada käyttöön laajemman tie-totaidon.

Liittoutumisen tulee kuitenkin olla aitoa ja lähteä liikkeelle toimijoista itsestään. »Ulkopuolinen voi kehottaa yhteistyöhön, mutta jos se ei lähde sisältäpäin järjestöis-tä, se ei tule toimimaan», Renaz Ebrahimi totesi.

Mikäli yhteinen agenda löytyy, liittou-tumisesta voi olla edunvalvonnallista hyö-tyä. »Lakialoitteita on huomattavasti vai-vattomampaa saada läpi, kun takana on useampi järjestö», muistutti Järjestöhau-tomon järjestökonsultti Matti Forsberg. Monen järjestön liitto tuo ulkopuoliselle rahoittajalle käsityksen siitä, että toimijal-la on laaja asiantuntemus alueensa asiois-ta. »Edunvalvonnallisesti ne ovat uskotta-vampia kuin yksittäiset järjestöt», Pajari muistutti.


mr maahanmuuttaja

ugandaSSa 15 vuotta

teksti & kuva kaisa väkiparta

teksti & kuva kaisa väkiparta

amerunilainen Jude Njila, 45, on en-simmäinen Mr Maahanmuuttaja. Van-taalainen Njila on Vaasan ammattikor-

keakoulusta valmistunut insinööri, joka pyörittää perustamaansa muuttofirmaa, tekee maisteriopintoja Hankenilla ja jakaa Helsingin Sanomia aamuöisin. Hänellä on kolme lasta namibialaisen laitoshoitajan kanssa.

Vapaa-ajallaan Njila toimii Vantaan Ka-merun-seuran puheenjohtaja. Vuoden ikäi-sen seuran tavoitteena on paitsi levittää ka-merunilaista kulttuuria Suomessa myös tukea kotimaata. »Haluamme perustaa suomalaisen kulttuurikeskuksen Kameru-niin, jossa voisimme jakaa tietoa opiskelu-mahdollisuuksista Suomessa. Kamerunissa on vain kahdeksan yliopistoa 20 miljoonal-le ihmiselle, joten opiskelumahdollisuudet ovat niukat», Njila suunnittelee. »Lisäksi haluaisimme lisätä päätöksenteon läpinä-kyvyyttä. Nyt kukaan ei tiedä, miten parla-mentissa tehdään uusia lakeja, eivätkä po-liitikot ole ihmisten tavoitettavissa.»

Jude Njila muutti Suomeen työharjoitte-luun kesäkuussa 1996. Harjoittelupaikassa ABB:lla kannustettiin hakeutumaan insi-nööriopiskelijaksi, ja niin kahden kuukau-den vierailu Suomeen muuttui pysyväksi. »Eläkkeellä haluan palata Kameruniin ja

illainen on Ugandan pakolaistilanne tällä hetkellä? Pakolaisuus on Kon-gon heikentyneen tilanteen takia jäl-

leen kasvussa. Viime vuonna Ugandas-sa oli 170 000 pakolaista, tänä vuonna yli 200 000. Virallisten lukujen lisäksi maas-sa on myös paljon rekisteröimättömiä pa-kolaisia.

Miten pakolaisuus Ugandassa on muut-tunut 15 vuodessa? Sudanin tilanne oli 1990-luvun lopussa kriittisin, ja valta-osa pakolaisista oli sieltä. Ruandalaisia oli kansanmurhan jäljiltä vielä paljon, eivät-kä kaikki ole vieläkään palanneet kotiin. Asutusalueet olivat pääasiassa pohjoises-sa, mutta monet niistä suljettiin vuonna 2004 heikon turvallisuustilanteen takia. Viimeisten kolmen vuoden aikana sudani-laiset ovat palanneet kotiin, nykyään kon-golaiset ovat suurin ryhmä.

Vielä 2000-luvun alussa Ugandassa oli vielä paljon maansisäisiä pakolaisia, jot-ka pakenivat sissiliikkeitä, erityisesti Lord Resistance Armya. Meidän toimistolta poh-joisessa piti käyttää Kampalan matkoihin lentokonetta, sillä autolla matkustaminen oli sissiliikkeiden takia liian vaarallista. Nyt turvallisuustilanne on paljon parempi.

Mitä Suomen Pakolaisapu on saavutta-nut Ugandassa 15 vuoden aikana? Lähes 17 000 pakolaista on valmistunut eri ope-tusohjelmistamme, sekä lukutaito- että englanninkursseilta, joiden lisäksi on tar-jottu muitakin koulutuksia. Ennen työs-kentelimme vain yhdellä tai kahdella alu-eella, nyt toimimme neljällä alueella ja ohjelmat ovat mittavammat. Toimintamme saavuttaa nykyään useammat pakolaiset ja myös kantaväestö saa koulutustamme. Olemme profiloituneet aikuiskoulutuksen ammattilaisiksi asutusalueilla ja kumppa-nit osaavat hakeutua meidän luokse.

Miten työ on muuttunut vuosien varrel-la? Työn määrä on kasvanut huomattavas-ti. Kun itse aloitin täällä, meillä oli yksi projekti ja kymmenen ihmistä töissä. Nyt

Suomen Pakolaisapu on valinnut jo 15 kertaa vuoden pakolaisnaisen, jonka tehtävänä on toimia pakolaisnaisten puolestapuhujana. Nyt äänitorven saavat myös maahanmuuttajamiehet.

meillä on neljä hanketta ja 50 työntekijää. Kurssitarjonta on monipuolisempi: meillä on kansalaistaito-, johtajuus-, tietokone-, yhteisö-, media- ja nuorisokoulutusta lu-kutaidon ja englanninkurssien lisäksi. Uu-det kurssit ovat nousseet pakolaisten omis-ta tarpeista.

Mikä on suurin haaste työssä? Vaikka emme tee hätäapua, joudumme reagoi-maan muutoksiin nopeasti. Nyt on avat-tu uusi asutusalue, johon meitä on jo pyy-detty, mutta rahoituksen vuoksi voimme muuttaa suunnitelmia vasta aikaisintaan

vuoden kuluttua. Jos pääsisimme nope-ammin aloittamaan työt, pakolaisten mo-tivaatiotasokin pysyisi korkeammalla, ei-vätkä he turhautuisi toimettomuuteen.

Lukutaidon opetteleminen vie aikaa, ja opiskelijoiden pitäminen 11 kuukau-den kursseilla on haastavaa. Pakolaisilla on paljon kotitöitä, sairaita sukulaisia ja muita vastuita, jotka helposti tulevat opis-kelun eteen. Kyseessä on sama ilmiö kuin kansalaisopistoissa Suomessa, jotka täyt-tyvät syksyllä, mutta vuoden mittaan ih-miset putoavat pois.

Olet itse työskennellyt Ugandassa kah-deksan vuotta. Mikä yksittäinen tapah-tuma on jäänyt mieleen? Sain kuulla, että meidän tiedottajakoulutukseen osallistu-neet henkilöt ovat päässeet takaisin Su-daniin palattuaan mediaan töihin. Vaikka kyse on yksittäistapauksista, sitä voi pi-tää merkittävänä saavutuksena. Olemme tarjonneet näille ihmisille elinkeinon, ja se on hieno asia. Meidän kurssitodistukset laajemminkin auttavat ihmisiä työllisty-mään. Esimerkiksi monet meidän koulut-tamat opettajat ovat päässeet töihin opet-tajiksi.

Millaiset tulevaisuuden näkymät Ugan-dassa elävillä pakolaisilla on? Ugandas-sa pakolaisilla on hyvät mahdollisuudet saada tukea, koulutusta ja avustusta, ja he saavat itse valita, menevätkö asutusalu-eelle vai kaupunkiin asumaan. Pakolaiset voivat myös harjoittaa ammattia. Viime vuonna pakolaisasioista vastaava minis-teri mainitsi integraation mahdollisuuden ensi kertaa, mistä ei aikaisemmin ole pu-huttu. Tämä on hyvä merkki. Ugandan pa-kolaispolitiikka on hyvin edistyksellinen, ja jos samaa linjaa jatketaan, pakolaiset tu-levat vastaisuudessakin voimaan hyvin.

läheS 17 000 pakolaiSta on valmiStunut eri

opetuSohjelmiStamme.

me maahanmuuttajat tulemme Suomeen valtavan tietotaidon kanSSa, mutta ennen kuin kieli on halluSSa, emme pääSe Sitä

hyödyntämään.

Suomen Pakolaisavun työ Ugandassa täyttää tänä vuonna

15 vuotta. Maajohtaja Tarja SaarelaKaonga kertoo, mitä

15 vuodessa on saatu aikaan ja millaiset tulevaisuuden näkymät

pakolaistyöllä maassa on.

kielikoulutuksen vajavaisuudesta. »Jos maahanmuuttajat pääsisivät heti Suomeen tultuaan puolen vuoden tiiviille kielikurs-sille, he kotoutuisivat paljon nopeammin. Me maahanmuuttajat tulemme Suomeen valtavan tietotaidon kanssa, mutta ennen kuin kieli on hallussa, emme pääse sitä hyödyntämään.»

Toinen maahanmuuttajamiesten kohtaa-ma haaste on työllistyminen. Jude Njila ei löytänyt töitä insinöörinä, joten hän perusti oman, yhden miehen yrityksen. »Tein lop-putyöni Pariisissa vaihtoni aikana ja olisin saanut jäädä sinne töihin. Halusin kuiten-kin takaisin Suomeen päättämään opinto-ni, mutta töitä ei löytynytkään», Njila ker-too. Suomessa häntä houkutteli hyvin toi-miva yhteiskunta ja turvallisuus. »Elämä on täällä hyvin järjestetty: koulutus on il-maista, ympäristöstä pidetään huolta ja ka-dut ovat kunnossa.»

Njila näkee peruskoulutuksen jokaisen yhteiskunnan tulevaisuutena. »Koulus-sa opitaan yhteiskunnan perusedellytyk-set: etiikka, kulttuuri sekä kansan ja val-tion merkitys. Konfliktit ovat siellä, missä perusopetusta ei ole järjestetty.» Samasta syystä hän uskoo ihmisten liikkuvankin: »Ihmiset haluavat asua siellä, missä elämä on hyvää ja turvallista.»

rakentaa kylääni saunan», Njila kertoo tu-levaisuuden suunnitelmistaan. Siihen asti hän aikoo työskennellä Suomessa ja kou-luttaa kolme lastansa täällä. »Olisi hölmöä lähteä tässä vaiheessa kotimaahan. Lapsil-la ei olisi siellä mahdollisuuksia, sillä vain todella rikkaiden isien lapset saavat maas-sani kunnon koulutuksen.»

Maahanmuuttajamiesten suurimmat haasteet liittyvät Njilan mukaan kulttuuriin ja kieleen. »Afrikkalaiset miehet tulevat usein kulttuurista, jossa mies on perheen pää ja naisilla vain vähän päätösvaltaa. Suo-

messa he kohtaavat tasa-arvoisen yhteis-kunnan, jossa naiset käyvät töissä ja tekevät vastuullisia päätöksiä», Njila kertoo. Omas-sa perheessä kotitehtävät on jaettu.

Njilan mielestä kielikoulutuksen yhtey-teen voisi lisätä tasa-arvokoulutusta. Hän kritisoi suomalaista kotoutumiskäytäntöä


matka, joka ei koSkaan pääty

Kuopiosta Kyangwaliin

»Kaiken arjen kiireen keskellä on ollut hiukan hankalaa tiedostaa että reilun viikon päästä jätän

lumisen Suomen ja suuntaan rinkkani kanssa Ugan-daan. Ajatus itsessään on hiukan absurdi – minä, Suo-mesta, lumen keskeltä, Afrikassa, auringon paisteessa.

Suuremmaksi kysymykseksi syntyy se, mitenkä pie-ni mieleni kykenee käytännössä ymmärtämään niin-kin erilaista todellisuutta kuin pakolaisen elämä. Mi-ten on mahdollista valmistautua henkisesti sukelta-maan niinkin erilaiseen todellisuuteen?»

Pinnan alla

»Nyt useita päiviä Ugandassa viettäneenä alan vähitellen hahmottaa tiettyjä eroja maidemme

välillä. Uganda on pinta-alaltaan noin Suomen kokoi-nen, mutta väkiluvultaan kuusinkertainen. Päivisin on harvoin hetkiä, jolloin ei näkyisi pyöreäsilmäisiä ihmi-siä ihmettelemässä. Yötkään eivät ole koskaan hiljaisia, vaan saamme nauttia tasaisesta sirkkojen sirityksestä

Seitsemän suomalaisnuorta sai ainutkertaisen mahdollisuuden lähteä tutustumaan

pakolaisuuteen sinne, missä sitä eniten on – kehitysmaihin. Thaimaan ja Ugandan matkat

jättivät vahvat jäljet sekä suomalaisnuoriin että heidät kohdanneisiin pakolaisiin. Nuorten

blogeista koottu matkakertomus kertoo vaikuttavan tarinan.

teksti kaisa holanti, ronja koskivaara, anttu kudjoi, tiia mikkonen ja topias toppinen

ja ihmisten ilakoinnista.On äärimmäisen mielenkiintoista havaita, miten eri

kansallisuuksien ja uskontojen edustajat tulevat näin hy-vin toimeen keskenään. Pakottaa miettimään mikä se on-gelma kotona onkaan?

En voi muuta kuin ihmetellä ihmisten antaumusta ja in-nostuneisuutta. Siinä on jotakin, mitä lukijoilla kotona Suomessa olisi syytä miettiä uudelleen»

»Monet pakolaiset vaikuttavat päällepäin iloisilta ja heidän kanssaan on yleensä helppo puhua. Eilen ky-

syin kongolaispakolaiselta Titukselta hänen taustastaan. Titus pakeni perheensä kanssa Kongosta rajan yli Ugan-daan. Isän piti matkalla lähteä takaisin kotikylään hake-maan ruokaa. Kapinalliset saivat isän kiinni, ja häneltä leikattiin jalat, jottei pääsisi enää pakenemaan. Sen jäl-keen isä poltettiin elävältä. Titus vaikuttaa kaikesta huo-limatta hyvinvoivalta nuorelta mieheltä, niin kuin niin monet muut täällä Kyangwalissa. En halua edes ajatella, kuinka monta vastaavaa tarinaa pakolaisasutusalueen rauhallisen pinnan alla on.

Miten tämän jälkeen pystyy palaamaan takaisin Suo-meen? Meidän suurin ongelmamme on opiskelupaikan va-linta. Tituksen piti valita, jatkaako itse opiskelua, vai an-taako siskojen jatkaa. Hän valitsi siskot. Matka on todella-kin avannut silmäni.»

»Elämä ei ole reilua» sai uuden merkityksen

»Vielä eilen olimme Afrikan yllä lentokoneessa ja nyt taas arki jatkuu ihan niin kuin ennenkin. Tunnen

kuitenkin olevani vielä puoliksi Afrikassa. Näen silmissä-ni ihmisten hymyt onnistuneen aakkosten kirjoittamisen jälkeen ja kuulen korvissani Kyangwalin koululaisten lau-lavan Afrikan tuskasta.

Sitten minut valtaa suru. Miten olisin voinut yrittää se-littää rahaa pyytäville pienille lapsille sen, etten voi antaa heille rahaa koska se olisi todella epäreilua muille. Miten epäreilulta tuntui kuulla, että välillä ihmisten vain täytyy pärjätä vähän kauemmin ilman ruokaa, sillä ruoka mak-saa, ja rahaa saattaa tarvita sillä hetkellä esimerkiksi kou-lumaksujen maksuun.

Eräs pakolainen kuitenkin sanoi minulle: »En edes ha-luaisi, että antaisit minulle nyt rahaa. Vähän ajan kulut-tua rahat olisivat menneet ja olisin unohtanut sinut. Se ei vain toimi niin. Sen sijaan että annatte meille rahaa, opet-takaa meille, miten olette itse hankkineet sen, niin että jo-nain päivänä pystymme siihen itse.»

Opin matkasta tärkeän ja joskus niin surullisen selkeän asian: elämä ei ole reilua. Mutta tarpeeksi yrittämällä sii-tä voi tulla reilumpaa.»

Olenko valmis?

»Ennen matkaa burmalaisten asuttamalle pakolais-leirille Thaimaahan on kaltaiseni suomalaisen nuo-

ren tehtävä monia matkavalmisteluja, niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Meidät neljä matkaan lähtevää nuorta on pumpattu täyteen tietoa pakolaisuudesta, kuvaamisesta, haastattelutilanteista ja Thaimaasta. Veressämme virtaa vasta-aineita hepatiittia ja malariaa vastaan ja maitohap-pobakteerit kouluttavat vastustuskykyäni vierasperäisen keittiön erikoisuuksia varten. Kuitenkin päässä jyskyttää kysymys, mitä jos en ole valmis?»

»Sade rummuttaa ikkunaa ja saa ajatukseni hetkeksi harhailemaan. Sateen ropina kuulostaa rytmikkääl-

tä, kuin sotarummulta. Se saa minut pohtimaan pakolaisen elämää. Millaista onkaan, kun joutuu pakenemaan kotoaan henkeänsä peläten? Miltä tuntuu olla epävarma tulevaisuu-destaan ja vain tyytyä odottamaan tilanteen muuttumista?»

»Mitenkähän ikäiseni burmalaiset nuoret suhtautu-vat tällaiseen länsimaalaiseen opiskelijaan, joka tu-

lee hienojen kameroiden ja älypuhelimien kanssa leirille kyselemään samoja kysymyksiä, kuten jo mahdollisesti monet journalistit ovat aikaisemmin tehneet.»

kuviSSa

Nuoret kävivät tu-tustumassa Kyangwalin nuoriso-ryhmän peltoviljel-miin.

Jenny pääsi mootto-ripyörän kyydissä markkinoil-le. Paikal-lisoppaana Bosco.

uganda

thaimaa

Topias Toppinen

Kaisa Väkiparta


»Vi togs emot av gentlemän och -kvin-nor, värdigt och nyfiket. Lite skamset

försökte jag förklara att jag inte har förtjä-nat min välfärd utan bara haft tur. För dem kvittade det, jag var deras vita gäst. Solse-mester med lyxboutiquer, kulinariska upp-levelser, turistattraktioner och bekväma hotell var det ändå inte frågan om.

Bara att se en kvinna utan arm och ben gör mig förargad. Varför besöker lieman-nen de mest utsatta och empatiska? Jag har alltid skytt orättvisa, men naivt att tro att vi är ett gäng barmhärtiga samariter med oändliga resurser.

»Give me money» hojtades genom små hungriga munnar. De vuxna hade redan insett att en tillfällig summa är självbe-drägeri. Nästa vecka gapar plånboken och munnen tom – tillbaka på ruta ett. Det låter logiskt att låta bli att skänka pengar, men i stunden är det lätt att låta känslorna sty-

ra över förnuftet. Struntsummor för oss är flersiffriga i Ugandas valuta.

Förföljelse, familjetragedier och bråd död känns obegripliga. Jag försöker spräcka min trygghetsbubbla, men kom-mer aldrig att förstå till fullo. Kanske lika så bra. Det lättar flyktingarna att få tala ut, men inte önskar de ge oss mardrömmar.

Vi har det så bra att vi inte behöver kon-takta Gud. Flyktingarna ber för mirakel och jag hoppas någon lyssnar. Lika idel öra som vi gjorde. Den här upplevelsen är den mest betydelsefulla under mina, sånär som på en dag, tjugoåriga liv. Nu gäller det att dela med mig berättelserna.»

»Kaos, ordning, smutsigt, rent, liv-fullt, ödsligt, färggrant eller enfär-

gat? Vad kommer att vänta oss där? Hela resan känns ändå fortfarande overklig och diffus. Skall vi verkligen åka iväg? Och det

Jenny och Ina deltog i en tävling ordnad av Finlands Flyktinghjälp, som kom att föra dem till långt bort ifrån det trygga Finland. Vännerna fick se en annan verklighet i varsin del av världen. Ina mötte burmesiska flyktingar i Thailand. Jenny fick ta del av sudanesiska och kongolesiska flyktingars vardag på en flyktingbosättning i Uganda. Här är några utdrag från deras bloggar.

Ingen vanlIg solsemester

Helppo askel minulle

»Jo luokkaan astuessa ryhmässä pystyy huomaa-maan samoja piirteitä kuin suomalaisissa luo-

kissa: oppilaista erottaa heti yhden koviksen, yhden poliittisesti valveutuneen ja ne muutamat hiljaiset ta-karivintytöt. Ikätoverini haaveilevat ryhtyvänsä ai-kuisina lääkäreiksi, opettajiksi ja politiikoiksi. Koulun jälkeen he pelaavat jalkapalloa ja lentopalloa.

Sukeltaessamme syvemmälle keskusteluun käyvät eroavaisuudet selkeämmiksi. Siinä missä minä olen ollut vapaa liikkumaan ja matkustamaan, osa burmalaisnuo-rista ei ole koskaan 18-vuotisen elämänsä aikana käynyt pakolaisleirin ulkopuolella. Pakolaisleirillä talojen välis-sä saattaa olla vain muutama sentti, ja ohuet seinät teke-vät yksityisyydestä tuntemattoman käsitteen.»

»Pakolaisnuorilla tuntuu olevan kaksi vaihtoehtois-ta tulevaisuudenvisiota. Kysymyksenä on, tulisiko

hakea uudelleensijoitusta vieraaseen maahan vai odottaa leirillä kotimaan olojen vakautumista?

Kielten opiskelulla on suuri merkitys nuorille. Englan-nin opiskelu on pakolaiselle hyvä mahdollisuus tulevai-suuden varalle, uutta kotimaata tai työtä ajatellen. Oman heimokielen opiskelu taas on tärkeää oman kulttuurisen identiteetin hahmottamiseksi.»

»Nuoret vaikuttavat itsevarmoilta ja kunnianhimoi-silta, mikä on ilo huomata. Pahoin pelkään, että pit-

kittynyt pakolaiselämä ja monotoninen arki voivat romut-taa nuo arvokkaat piirteet.

Lähtiessämme leiriltä muistelen erästä tyttöä, joka on asunut leirillä koko elämänsä, eikä pysty kunnolla ku-vittelemaan ulkopuolista maailmaa. Astuessani autoon ajattelen tuon pienen leiriltä pois vievän askeleen olevan helppo minulle, mutta tuolle pakolaistytölle suuri loikka-us toisenlaiseen maailmaan.»

Päättymätön matka

»Olen sukeltanut täysin uuteen kulttuuriin ja sel-vinnyt. Olen oppinut ihmisyydestä ja elämästä ih-

misiltä, joiden elämä on omani vastakohta. Olen pystynyt päästämään irti kontrollinhalusta ja mennyt tilanteen mu-kana, epäröimättä. Voin vain toivoa, että pystyimme an-tamaan edes jotain takaisin leirin nuorille, joilta opimme niin paljon.»

»Pakolaisleirit vaikuttavat olevan omanlaisiaan mi-niyhteiskuntia, jotka ovat lähtökohtaisesti riippu-

vaisia ulkopuolisesta tuesta. Sen vuoksi on tärkeää seura-ta millaista apua leireille viedään, mitkä ovat näiden avun antajien motiviit. Esimerkiksi etnisen vähemmistön äi-dinkielen opetus kiinnostaa harvoja järjestöjä. Sen sijaan tuputetaan englantia, josta ei välttämättä ole hyötyä.

Mielestäni leireillä olevia ihmisiä, jotka ovat halukkaita ryhtymään viljelystöihin tulisi tukea. Moni pakolainen on ollut maanviljelijä kotimaassaan, eikä tämän perinteen pi-täisi antaa katketa. Työn tekeminen pitäisi myös ihmisten ajatukset poissa leirin monotonisesta arjesta.»

»Pakolaisnuoret näyttivät minulle, että huolimatta elämäntilanteesta kannattaa silti puskea kohti omia

päämääriä – toteutuivatpa ne tai eivät. Välillä hautaudun ajatuksiini ja muistelen hetkiä mat-

kalta. Jokaisella tutkimusretkelläni mietteideni saloissa löydän jotain uutta ja oivaltavaa sekä opettavaista koke-muksistani Thaimaassa. En voi vielä sanoa löytäneeni tie-tä takaisin ja matkani päättyneen.»

kuviSSa

Antun kameran linssin läpi katsot-tuna arki näyttäytyy kiinnostava-na myös lei-rillä asuville lapsille.

Kaisa sai kutsun lounaalle pakolaisnuo-ren kotiin.

Ina keskus-telee pako-laisnuorten kanssa. Kysymyksiä esitettiin puolin ja toisin.

Blogit voi käydä lukemassa kokonai-suudessaan osoitteessa www.pako-laisapu.fi/ nuoretmaail-malle.

nuoret tulevat mielellään kertomaan kokemukSeStaan kouluihin, työpaikoille ja tapahtumiin. ota yhteyttä: [email protected].

om bara ett par dagar? Tänk att jag har varit där, i Thailand,

och träffat dessa människor på riktigt. Att jag har fått diskutera med dem, leka lekar med dem, skratta tillsammans med dem. Jag har fått besöka deras hus, äta deras mat. De har tagit emot mig nästan som om jag var en av dem. Det får mig att fundera på ifall mottagandet är det samma ifall si-tuationen är den motsatta. Flyktingar från lägret som kommer till Finland, hur tas de emot?

Tänk vad många konflikter och problem det måste finnas i världen, som jag ald-rig hört eller kommer höra om. Men där-för känns det på sätt och vis tillfredsstäl-lande att jag sedan när vi kommit tillbaka hem, kommer kunna dela med mig av allt jag lärt mig och upplevt och informera an-dra om att något som flyktingar från Bur-ma finns till.

Jag undrar hur de unga flyktingarnas framtid ser ut. Ingen vet, det går ej att för-utsäga. Men jag känner mig ändå hoppfull, de ungas framtidstro smittar av sig, till-sammans kan vi göra den bättre.»

flyktingarna Ber för mirakel och jag hoppaS någon lySSnar.

Ina

Wes

terlu

ndCh

upor

n Ba

ram

imah

asan

Katri Aalto

text jenny blomqvist & ina westerlund


yhmä parikymppisiä naisia on kerääntynyt pöydän ympärille. Naiset leikkaavat lehdistä kuvia niistä asi-oista, joista heille tulee hyvä mieli. Omille pahviarkeil-le liimataan kuvia tanssimisesta, uimisesta, suklaasta,

kukista, vaatteista ja meikeistä. Kun kollaasit ovat valmiita, jutellaan hetki jaksamisesta ja itsensä hoitamisesta.

»Tämän kuvan voi kiinnittää vaikka vaatekaapin oveen. Jos tulee kurja olo, tästä voi muistella, mitkä asi-at tuovat paremman olon», Kurvi-projektin hankejohtaja Kristiina Toivikko sanoo.

Olemme Suomen Pakolaisavun Kurvi-projektin järjes-tämällä nuorten leirillä loppusyksystä.

Projekti tukee 18–25-vuotiaita maahanmuuttajataustai-sia nuoria, jotka haluavat päästä toimeentulotuella elämi-sen sijaan opiskelemaan tai työelämään. Kurvin ohjaajat tukevat suunnan etsimisessä ja yleisesti elämänhallinnas-sa. Miksi nuoret sitten ovat ilman työtä ja opiskelupaikkaa?

»Kyse ei ole ainakaan yrityksen puutteesta», ohjaaja Ka-dar Gelle toteaa. »Nämä nuoret kuitenkin kohtaavat lasi-kattoja ja tiilimuureja», jatkaa ohjaaja Mirjami Rustanius.

Monen haasteen summa

Asunnottomuus on keskeinen ongelma. Kurvin tukemista nuorista noin puolet asuu tilapäisasunnoissa. Ilman omaa kotia on vaikeaa miettiä työtä tai opiskelua.

Toinen lasikatto on kielitaito. Suomea on osattava hy-vin, jotta pääsee töihin. Moni toki pääsee siivoamaan, muttei kehittämään kielitaitoaan yksin toimistoja kuura-tessaan. »Ilman kunnon kielitaitoa ei ole mahdollisuutta päästä ammattikouluun tai sieltä tipahtaa helposti pois», Rustanius kuvaa noidankehää.

Monet suomalaiset nuoret saavat ensimmäisen kesätyö-

teksti & kuvat anna-reetta korhonen

Syrjäytymiskeskustelu harhateillä

Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu paljon nuorten syrjäytymisestä. Tilastokeskuksen tutkija Pekka Myrs-kylä määrittelee syrjäytyneeksi henkilön, joka on työvoi-man ja opiskelun ulkopuolella ja jolla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta. Evan analyysin mukaan nuoria syrjäytyneitä oli Suomessa vuonna 2010 yli 50 000. Heistä lähes neljännes on maahanmuuttajataustaisia.

Kurvin työntekijät muistuttavat termin olevan lähinnä tekninen käsite. He pitävät sanaa syrjäytynyt ongelmal-lisena.

»Sana on leimaava. Enemmänkin voisi puhua ihmisis-tä, joille on tapahtunut asioita. Kenelle tahansa voi tulla kriisejä», muistuttaa Gelle. »Meidän päivittäin kohtaamat nuoret ovat ihan tavallisia nuoria aikuisia. Julkinen kes-kustelu on ongelmakeskeistä ja paisuttelevaa», Toivikko jatkaa.

»Syrjäytymiskeskustelusta saa sen kuvan, että ihmi-nen olisi päättänyt itse syrjäytyä, aivan kuin se olisi yksi-

läpi laSikattojen ja tiiliSeinien

paikkansa vanhempien tai muiden tuttujen kautta. Maa-hanmuuttajataustaisilla nuorilla ei aina ole sosiaalisia ver-kostoja, joiden kautta voisi löytää ensimmäisen työpai-kan. Verkostojen puuttuessa on myös vaikea hahmottaa, mitä työllistymispolkuja Suomessa voi olla.

Kurvin keskeinen tukimuoto on henkilökohtainen oh-jaus. »Ohjaus on käytännönläheistä. Olemme ohjanneet työhaastatteluun menemisestä, menneet mukaan varaa-maan lääkäriaikaa ja suomentaneet viranomaispaperei-ta. Osa nuorista kaipaa myös aikuista, jonka kanssa poh-tia elämänvalintoja», Toivikko kuvailee.

Malmin ja Myllypuron sosiaaliasemat ehdottavat Kur-via nuorille, joiden arvelevat voivat hyötyvän projektista. Kun nuori tulee projektin asiakkaaksi, hänelle nimetään oma ohjaaja. Nuori ja ohjaaja tapaavat 1–12 kertaa kuu-kaudessa ja pohtivat yhdessä nuoren elämää kokonaisuu-tena. Aluksi tavataan tiheämmin, ja projekti mahdollistaa nuorille vähintään kuuden kuukauden tuen. Kurvin toi-misto on Malmilla, jotta alueella asuvilla nuorilla on ma-tala kynnys tulla.

mikä kurvi?

Kurvi-projekti tar-joaa tukea 18–25-vuo-tiaille maahan-muuttaja-taustaisille nuorille, jotka halu-avat päästä toimeen-tulotuella elämisen sijaan opis-kelemaan tai työ-elämään. Henkilö-kohtaisen ohjauksen lisäksi pro-jekti tarjoaa mentori- ja ryhmätoi-mintaa sekä infotilai-suuksia esimerkiksi talousasi-oista tai työnhausta. Mentorit ovat va-paaehtoisia aikuisia eri ammattiryh-mistä.

Raha-automaatti-yhdistys on myöntänyt Kurville rahoituksen vuosille 2012–2015. Nuorisotut-kimusver-kosto tekee hankkeen aikana tutkimuksen nuorten elämänti-lanteesta.

kuvaSSa

On tärkeää muistaa myös ne asiat, joista saa voimaa talven pimeinä kuukausina.

lön valinnasta kiinni. Käyttäisin enemmänkin sanaa syr-jäytetty. Silloin me olemme kaikki vastuussa, emmekä ul-koista itseämme yhteiskunnallisista ongelmista», Gelle jatkaa.

Ihan tavallisia asioita

Presidentti Sauli Niinistön nimittämä nuorten syrjäytymi-sen ehkäisemistä pohtinut työryhmä julkaisi syyskuussa raportin Ihan tavallisia asioita. Mitä teknisesti syrjäyty-neiksi leimattujen nuorten kanssa päivittäin työskentele-vät Kurvin työntekijät ajattelevat raportin naiiveiksikin kritisoiduista neuvoista?

Ohjeet ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole ratkaisu, he ajattelevat. Heidän mukaansa nuorille tarvittaisiin enem-män edullisia asuntoja, ammattikoulupaikkoja ja opinto-ohjausta. Myös työnantajatasolla voisi tapahtua muutos-ta. »Kielitaitoa voisi parantaa työn ohella. Työmarkkinat ovat nyt todella kovat», Toivikko sanoo.

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus puolestaan pyrkii ehkäisemään nuorten syrjäytymistä vuoden 2013 alussa voimaan astuvan nuorisotakuun avulla. Se takaa nuoril-le työ-, harjoittelu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspai-kan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäk-si joutumisesta.

»Ajatus on kannatettava, mutta nuorisotakuu ei ole pa-tenttiratkaisu. Olemme nähneet tilanteita, joissa nuorella ei ole ollut työharjoittelupaikassa mahdollisuutta oikeasti kehittää kielitaitoaan tai ammattitaitoaan», Toivikko sa-noo. »Pahimmillaan yksin tiskivuoren takana seisominen voi lannistaa nuoren. Jotta nuoret pääsevät mielekkäisiin

kurvin tukemiSta nuoriSta noin puolet aSuu tilapäiSaSunnoiSSa.

ilman omaa kotia on vaikeaa miettiä työtä tai opiSkelua.


Sinivalkoinen ympäriStöpakolaiSuuS

teksti anna-reetta korhonen kuvat noora ojala

aria Salem, 21, muutti Afganistanista Suomeen 13-vuotiaana. Ensimmäiset vuodet kuluivat per-heen kanssa Vaasassa. Kaksi vuotta sitten Salem muutti Helsinkiin, jossa oman paikan löytämi-

nen vei aikansa.»Vuosi sitten minulla ei ollut opiskelupaikkaa

eikä työpaikkaa. Sosiaalityöntekijä ehdotti mi-nulle Kurvin ohjaajan tapaamista. Aloimme ta-vata ohjaajan kanssa viikoittain. Olemme pu-huneet ihan kaikesta: opinnoista, työstä, ta-lousvaikeuksista ja asunnonhankinnasta», Salem kertoo.

Ohjaaja Mirjami Rustanius auttoi Salemia hakemaan merkonomiopintoihin ja työhar-joitteluun päiväkotiin. »Työharjoittelun jäl-keen osasin jo itse etsiä työpaikan toisesta päi-väkodista, jossa olen nyt töissä kolmena päivänä viikossa. Kolmena iltana minulla on opis-kelua», tyytyväinen Salem kertoo.

Ohjaajan kanssa pohdittiin myös asuntotilannetta. Salemia ja hänen miestään oli stressan-nut taloustilanne ja erityisesti vuokra-asunnon tuhannen eu-ron vuokra, jonka maksaminen

ja omaa osaamista kehittäviin paikkoihin, tarvitaan ohja-usta ja valvontaa.»

Eikö yhteiskunta sitten tarjoa nuorille palveluja? Gellen mukaan osa nuorista ei tiedä yhteiskunnan pal-

veluista. Palvelujärjestelmä on jopa suomalaisille vaikea hahmottaa. »Kyse ei ole ainoastaan resurssien puuttees-ta, vaan työotteesta. Moni näistä nuorista olisi tarvinnut aikuisia, jotka pysähtyisivät kuuntelemaan heitä», Rus-tanius sanoo.

Mistä Kurvin asiakkaina olevat nuoret haaveilevat? Niistä ihan tavallisista asioista. Omasta perheestä, työs-tä, yrityksestä ja asunnosta. Jonkun haave on olla tulevai-suudessa töissä varastossa, toinen suunnittelee asianaja-jan uraa.

»Näemme nämä nuoret selviytyjinä. Heillä on paljon voimavaroja», Toivikko tiivistää.

oli opiskelijalle ja työttömälle vaikeaa. He saivat opiske-lija-asunnon, jonka vuokra on lähes puolet pienempi. Nyt rahat on helpompi saada riittämään.

Kurvista Salem sai konkreettista tukea

»Sosiaalityöntekijä sanoi, että näistä paikoista voit hakea asuntoa. Nuoret tarvitsevat kuiten-kin tukea lomakkeiden täyttämiseen. Kurvis-sa täytimme yhdessä hakemuksen ja kävimme läpi myös sen, mitä liitteitä hakemukseen tar-vitaan», Salem kuvailee.

Moni suomalainen nuori saa lomakkeiden täyttämiseen tai opiskelupaikan valitsemi-

seen tukea vanhemmiltaan. Maahan muut-taneiden todellisuus on usein toisenlainen. »Meidän vanhempamme eivät voi auttaa, mei-

dän on autettava vanhempia», Salem kertoo.Tulevaisuudensuunnitelmia Salemilla on

– hän haluaa yrittäjäksi.»Mieheni on ompelija ja voisi teh-

dä vaikka naisten juhlavaatteita ja miesten pukuja. Kun minä olen val-mistunut merkonomiksi, voisin hoi-taa yrityksen taloushallinnon.»

Viimeistään Talvivaaran kaivoksen myrkkyvuoto on tehnyt suomalaisille selväksi, että myös suomalaisyrityksen toimista voi aiheutua tuhoa. Usein yritystemme aiheuttamat ympäristötuhot tapahtuvat kuitenkin jossain kaukana, meidän silmiemme ulottumattomissa.

kuvaSSa

Kurvin lei-rillä miehet keskuste-levat heille tärkeistä, elämään vaikut-taneista ihmisistä.

Haave omasta yrItyksestäteksti & kuva anna-reetta korhonen

kuvaSSa

Sellun raaka-aineena käytettävä eukalyptus kasvaa plantaasilla hakkuukyp-säksi huip-punopeasti. Varjopuole-na on maan köyhty-minen ja kuivuminen.

aakkois-Aasiassa Mekong-joki virtaa useiden mai-den halki. Joen kalat ovat arviolta 60 miljoonan ih-misen pääasiallinen proteiininlähde Laosissa, Kam-putseassa, Thaimaassa ja Vietnamissa. Mekongin sopimuksen mukaan alueen maat päättävät joen

käytöstä yhteisesti. Nyt joen yläjuoksulla sijaitseva Laos on päättänyt rakentaa joen pääuomalle padon. Alajuoksun maat vastustavat hanketta, koska ne pelkäävät sen vaiku-tuksia köyhien ihmisten ruokaturvaan. Joidenkin arvioi-den mukaan kalakannat saattavat romahtaa jopa puoleen, mikäli pato rakennetaan. Thaimaalaiset rahoittajat ovat halunneet ennen osallistumistaan odottaa, että alueella on tehty kattava konsultaatioprosessi.

Kun muut maat ja Mekongin jokikomissio ovat vastus-taneet hanketta, Laos palkkasi viime vuonna suomalaisen konsulttiyritys Pöyryn selvittämään, täyttääkö kiistelty

suurpato rakentamiselle asetetut vaatimukset. Selvitys ei ole julkinen, mutta Laos on vedonnut siihen ilmoittaessaan padon rakentamisesta. Pöyryn tulkinnan mukaan konsul-taatioprosessi on loppuun käsitelty, vaikka muiden maiden ja jokikomission mukaan prosessi ei ole lopussa ja lisäselvi-tyksiä tarvitaan.

»Mekongissa elää noin 1000 kalalajia, joiden monen li-sääntyminen perustuu siihen, että ne pystyvät nousemaan yläjuoksulle. Padon vaikutuksen on arvioitu olevan dra-maattinen joen kalakannalle», kertoo Maan ystävien kam-panjavastaava Otto Bruun.

Pato voi vaarantaa myös alueen maanviljelyksen. Joen alajuoksulla maanviljelys perustuu siihen, että joen ylä-juoksulta laskeutuvat ravinteikkaat sedimentit lannoitta-vat maata. Jos sedimenttien saapuminen lakkaa, vedenpin-ta saattaa nousta, jolloin suuri määrä riisinviljelijöitä ja ka-


maataloustukia maaperän rikkaudesta huolimatta. Näin yritys ei joudu maksamaan kuljetuskuluja eikä korkeita veroja, vaan saa itse asiassa maataloustukia siitä, että se käyttää Uruguyan eteläosan ravinnerikkaita viljelysmai-ta eroosiota tuottavan eukalyptuksen viljelyyn.

»Ihmiset kyllä tietävät, mistä on kyse, kun maat kuivu-vat eukalyptuksen takia», Pazos kertoo. »Koska ihmiset eivät enää tule toimeen, heillä on houkutus myydä maa-tilkku ja ostaa talo kaupunkien reunamilta. Ongelma on, etteivät he tule toimeen siellä, koska heillä ei ole kaupun-gissa tarvittavaa tietotaitoa.»

Ympäristötuhot haastavat pakolaisuuden käsitteen

YK:n pakolaissopimuksessa vuodelta 1951 pakolaisuuden syyksi määritellään henkilökohtainen vaino. Ympäristö-syistä pakenevia pakolaissopimuksessa ei mainita.

Kun puhumme ympäristöpakolaisuudesta, ajattelem-me usein hallitsemattomien luonnontuhojen, kuten pyör-remyrskyjen, aiheuttamaa pakolaisuutta. Tosiasiassa ym-päristöpakolaisuuden taustalla on usein ihmisen toiminta ja kestämättömät poliittiset ratkaisut. Samalla kun Suo-messa maahanmuuttovastaiset piirit kritisoivat Suomen pienimuotoista humanitaarista maahanmuuttoa, meidän yrityksemme tuottavat ympäristösiirtolaisuutta toisaalla. Vuosittaisen 750 pakolaisen vastaanottaminen menettää merkityksensä, jos samaan aikaan yrityksemme uhkaa-vat miljoonien ihmisten ruokaturvaa ja mahdollisesti ai-heuttavat massiivista ympäristöpakolaisuutta.

Lähes 70 prosenttia suomalaisista toivoo Elinkeinoelä-män valtuuskunta Evan mukaan suomalaisyrityksiltä suurempaa vastuullisuutta. Nykyisessä hallitusohjelmas-sa linjataan, että Suomi sitoutuu edistämään suomalais-yritysten toimimista yritysvastuuasioiden edelläkävijä-nä. Yritysvastuu on myös ensimmäistä kertaa kirjattu ke-hityspoliittiseen toimenpideohjelmaan.

ympäriStöpakolaiSuuden tauStalla on uSein ihmiSen toiminta ja keStämättömät poliittiSet ratkaiSut.

kuvaSSa

Vietnamin ja Kamput-sean rajalla sijaitsevas-sa kylässä eletään ka-lastuksesta. Muutokset joessa vaikuttavat suoraan ihmisten ruokatur-vaan ja elinkeinoon.

kuvaSSa

Kiinalaisten pienvil-jelijöiden maita on anastettu väkivalloin.

Punaisen metsän hotelli

lastajia joutuu vaikeuksiin. »Alueella miljoonien ihmisten elinkeino riippuu joes-

ta. Jos kyse olisi vain sadoista ihmisistä, olisi helpompaa kehittää jotain korvaavia elinkeinoja. Mutta kun puhu-taan jopa miljoonien elinkeinoista, niin kyllähän se näkyy myös rajat ylittävässä siirtolaisuudessa», Bruun arvioi.

Miksi Pöyry sitten tukee epädemokraattisen yksipuo-luevaltion pyrkimyksiä rakentaa näinkin kiistelty pato?

»Pöyryn liiketoiminnan malli on se, että konsultti- ja in-sinööritoimisto tuottaa aktiivisesti itselleen liiketoimin-nan mahdollisuuksia itse tekemillään arvioinneilla, ra-porteilla ja ympäristövaikutusten arvioinneilla. Laosiin on tulossa jopa sata patohanketta. Niillä kaikilla ei ole näin suuria vaikutuksia kuin tällä pääuoman padolla. Se, että Pöyry on hyvissä väleissä Laosin hallituksen kanssa, on keskeinen liiketoiminnan ulottuvuus», Bruun uskoo.

Marraskuussa 2012 Laos ilmoitti aloittavansa padon ra-kentamisen ja valitsi juuri Pöyryn insinööritoimistoksi kahdeksan vuoden sopimuksella.

Maakaappauksia Kiinassa

Mika Koskisen dokumenttielokuva Punaisen metsän ho-telli näyttää vähemmän tunnetun puolen toisen suomalai-syrityksen toimista – Stora Ensosta Kiinassa. Elokuvassa kiinalaiset maanviljelijät kertovat pelkäävänsä suomalai-sia, koska suomalaiset valtaavat maat, joiden viljelystä kyläläiset ovat eläneet useiden sukupolvien ajan. Vaalea-tukkaiset suomalaiset eivät toki ole itse kaatamassa kylä-läisten viljelmiä ja istuttamassa niille maaperän tuhoavaa eukalyptusta, vaan dokumentin mukaan yritys toimii yh-teistyössä Kiinan valtion kanssa, joka palkkaa työttömiä nuoria valtaamaan maita ja pahoinpitelemään maakaap-pauksia vastustaneita kyläläisiä. Elokuvassa pahimmat rikokset tekee Kiinan valtio, mutta sen takana on aina Stora Enso. Maansa menettäneet ihmiset joutuvat lähte-mään liikkeelle.

Maakaappauksia tekevät metsäyhtiöiden lisäksi esi-merkiksi maatalous-, polttoaine- ja kaivosalan yritykset. Maakaappaus tapahtuu silloin, kun ei ole kyse rauhan-omaisista maahankinnoista tai rehellisestä vuokraukses-

ta. Paikallisilta ei ole saatu suostumusta vaan yritys vain ottaa maan käyttöönsä.

Koska kehitysmaat tarvitsevat työpaikkoja ja investoin-teja, monet maat ovat purkaneet yritystoimintaa koske-vaa sääntelyä ja antaneet yrityksille erilaisia helpotuksia. Talouskehityksen edistämiseksi houkuteltujen ulkomais-ten investointien hyödyt kehitysmaalle ja sen kansalaisil-le jäävät kuitenkin helposti olemattomiksi.

Eukalyptus ja katoava makea vesi

Toinen konkreettinen esimerkki vastuuttomasta yritys-toiminnasta liittyy myös Stora Ensoon. Uruguayn trooppi-sia metsiä puolustavan liikkeen Flavio Pazos työskentelee kaivosten ja plantaasien lähellä asuvien paikallisyhtei-söjen oikeuksien puolesta. Stora Enson yhteistyöyritys Montes del Plata tarvitsee paperitehtaan raaka-aineeksi

eukalyptusta. Puulajike kasvaa nopeasti, mutta myös kui-vattaa ja köyhdyttää maaperän nopeasti. Ympäristöjär-jestöt ovat olleet huolissaan eukalyptuksen vaikutuksis-ta makeaan veteen ja pohjavesiin, sillä Uruguay on yksi harvoista Latinalaisen Amerikan maista, joissa on make-aa vettä.

Yrityksen härskiydestä kertoo sen lobbaus maatalous-tukien muuttamiseksi. Uruguayssa maa on luokiteltu sen ravinnerikkauden mukaan. Osa maasta kelpaa vain pui-den kasvattamiselle, ravinnerikas maa puolestaan sovel-tuu ruokakasvien viljelyyn. Huonompien maiden vilje-lystä valtio maksaa maataloustukea. Ravinnerikkaimmat maat sijaitsevat maan eteläosissa.

Vuonna 2011 vuosi julkisuuteen Montes del Platan ja Uruguayn hallituksen välinen salainen sopimus, jonka mukaan etelässä olevien ravinnerikkaiden maiden luoki-tus vaihdettaisiin yrityksen eduksi siten, että yritys saisi


leipää ja lukutaitoa

15 vuotta

Pakolaisuus on muodostunut Ugandassa pysyväksi ilmiöksi, ja ihmisiä on vuosien saatossa saapunut useista eri maista. Monet pakolaisryhmät ovat päässeet palaamaan kotiin, mutta naapurimaiden konfliktit ajavat yhä uusia sukupolvia pakosalle. Suomen Pakolaisapu on työskennellyt aikuiskoulutuksen parissa Ugandassa jo 15 vuoden ajan ja tarjonnut lähes 17 000 pakolaiselle tulevaisuuden.

Naiset vaikuttamaan

Luku- ja kirjoitustaidon merkitys naisten itsetunnolle on suuri. Pakolaisavun hankkeista tehdyt arvioinnit osoit-tavat, että lukutaitokoulutuksen käyneet naiset laittavat lapsensa kouluun aktiivisemmin ja osallistuvat hanakam-min yhteisön päätöksentekoon. Pienyrittäjyyskoulutuk-sen ansiosta moni nainen hankkii ensimmäistä kertaa elämässään itsenäisesti elantonsa. Useat yhteisöstä kou-lutettavat lukutaitoryhmien ohjaajat ovat myös naisia.

1997 1999 2000 2001 2002 2004 2005Pakolaisavun ensimmäinen toimisto perustetaan Adjumaniin. Lukutaito-ryhmien ohjaajia koulutetaan.

Aikuispakolaisille järjestetään lukutaito-opetusta Maajin ja Mongulan pakolaisasutusalueilla.Ammattikoulutukset alkavat. Kursseilla opiskellaan pienviljelyä, ompelua, puusepän ja suutarin taitoja. Opintojen jälkeen tarjotaan mahdollisuus mikrolainaan.

Pienyrittäjyys-koulutukset alkavat.

Lukutaitoryhmien ja ammatti-koulutusryhmien määrä kasvaa. Turvallisuus Maajin ja Maongulan pakolaisasutusalueilla heikkenee.

Kapinalliset hyökkäävät Maajiin ja Pakolaisavun on poistuttava alueelta. Lukutaitoryhmiä ja pienyrittäjyys-koulutuksia aloitetaan Keyon, Magborun, Dibajun ja Agujon pakolaisasutusalueilla. Kirjastolaatikot otetaan käyttöön.

Pakolaisapu siirtyy toimimaan Kyangwalin ja Hoiman alueilla. Aikuispakolaisille järjestetään lukutaito- ja englanninopetusta.

Uusi aikuis-lukutaidon opetussuunni-telma otetaan käyttöön.

Omia tuloja

Suosituissa pienyrittäjyyskoulutuksissa opitaan säästämisestä ja kaupankäynnistä. Ugandan asutusalueilla pakolaisille tarjo-taan aina oma tontti, jolla on mahdolli-suus kasvattaa vihanneksia tai pitää kotieläimiä. Ilman laskutaitoa tai kaupankäyntitaitoja on kuitenkin vaikeaa hankkia niillä tuloja.

teksti katri aalto 15 vuoden aikana eri koulutukSet ovat auttaneet jo läheS 17 000 ihmiStä rakentamaan parempaa arkea pakolaiSuudeSSa ja antaneet eväitä uuden elämän

aloittamiSeen konfliktin runtelemaSSa kotimaaSSa. kiitämme kaikkia toimintaamme tukeneita!

ilman laSkutaitoa tulojen hankkiminen on vaikeaa.

Kyangwali Star

Vuonna 2006 Pakolaisapu järjesti ensimmäistä kertaa yh-teisömediakoulutuksen. Tuloksena oli lehti nimeltä Ky-angwali Star. Pakolaisten toimittamassa lehdessä julkais-taan niin uutisia, kannanottoja, juoruja kuin runojakin. Lehti on saavuttanut suuren suosion Kyangwalin asutus-alueella. Lukijoiden toivomuksesta juttuja julkaistaan ny-kyään englannin lisäksi myös swahiliksi.

kuviSSa

Attonettee Mbuve on käynyt Pakolaisavun lukutaito- ja pienyrittä-jyyskoulu-tuksen.

Kyangwali Star-lehden sivuilta löytyy pakolaisten kirjoituksia.

Sarah Awate toimii luku-taitoryhmän ohjaajana Nakivalessa.

2006Yhteisömediakoulutus aloitetaan ja Kyangwali Star -lehti perustetaan. Kyangwalissa avataan kaikille avoin kirjasto. Alueen yhteisöradioita autetaan tuottamaan radio-ohjelmia, joissa käsitellään lukutaitoryhmien teemoja.

Markku Vesikko

vuosIen varrelta


2007 2009 2010 2011 2012Pakolaisapu aloittaa toiminnan Kyaka II:n pakolaisasutusalueella. Johtajuuskoulutukset nuorisolle käynnistyvät Kyangwalissa. Oppi-kirjoja tuotetaan ja tietokoneluokka rakennetaan.

Pakolaisapu aloittaa pakolaisten omien järjestöjen tukemisen Ugan-dan pää kaupungissa Kampalassa.

Aikuiskoulutukset aloitetaan myös Ugandan suurimmalla pakolaisasu-tusalueella Nakivalessa

Uusi aikuispa-kolaisille suun-nattu englannin kielen oppima-teriaalipaketti valmistuu.

Pakolaisapu järjestää aikuispakolai-sille erilaisia koulutuksia kolmella pakolaisasutusalueella sekä tukee pakolaisten omia järjestöjä Kam-palassa.

elämä vailla tunteita

Blaine HardenLeiri 14: Pako Pohjois-KoreastaGummerrus 2012

teksti katri aalto

hin In Geun on tehnyt jotain, mitä ku-kaan muu ei tiettävästi ole aiemmin tehnyt – paennut Pohjois-Korean van-

kileiriltä. Leirille syntyneenä ja siellä 23 ensimmäistä vuottaan viettäneenä hänellä ei ole käsitystä ympäröivästä maailmasta. Edes Pohjois-Korean propagandakoneisto ei opeta vankileirien lapsille, mikä on hei-dän kotimaansa pääkaupungin nimi – mi-täpä he näillä tiedoilla tekisivätkään raata-essaan itsensä hengiltä raskaassa työssä.

Shinin elämässä merkitsevät ainoastaan ravinnonsaanti ja leirin sääntöjen nou-dattaminen. Näiden johtoajatusten varas-sa toimivalle pojalle äidin ilmiantaminen, joka johtaa tämän tappamiseen, on järke-vää toimintaa. Opettajan käskystä Shin

pieksee huonosti suoriutuvia koulutove-reitaan, koska se on oikein. Keittoroiskei-den nuoleminen ruokalan lattialta ja rot-tien pyydystäminen käymälöistä ovat osa arkista ravinnonhankintaa. Mikä saa lo-pulta nuoren miehen yrittämään pakoa? Miten hänen on mahdollista selvitä kans-sakäymisestä ihmisten kanssa paettuaan leiriltä, jossa hän ei ole koskaan luottanut kehenkään?

Blaine Hardenin haastatteluihin perus-tuva kirja piirtää tarkan kuvan todellisuu-desta tämän päivän keskitysleireillä, jotka ovat Google Earthin avulla kaikkien näh-tävissä, mutta kaiken humanitäärisen oi-keuden ja avun saavuttamattomissa.

mikä Saa lopulta nuoren miehen yrittämään pakoa?

maahanmuuttovaStaiSet mielipiteet ovat valtavirtaa paitSi peruSSuomalaiSten, myöS niin Sanottujen Suurten puolueiden eduStajien keSkuudeSSa.

Kirjastolaatikko

Pakolaisasutusalueilla kaikenlaisesta lukemisesta lehdis-tä kirjoihin on pulaa. Lukutaidon yläpitämistä edistää eri kylissä pyörällä kiertävä kirjastolaatikko, josta voi laina-ta omankielistä lukemista. Pakolaisapu on myös perusta-nut alueille kirjastoja, joihin kaikki ovat tervetulleita lu-kemaan sanomalehtiä, oppikirjoja ja romaaneja.

Yhteistyötaitoja ja vastuuta nuorille

Sotaorpojen ja köyhien perheiden lasten koulunkäyn-ti keskeytyy usein rahapulan vuoksi. Pakolaisapu tukee nuorten perustamia ryhmiä, joissa he opettelevat yhdessä uusia taitoja. Ryhmän vetäjät ovat käyneet johtajuuskou-lutuksen, josta opittuja demokratia-, ryhmätyö- ja tasa-arvo-oppeja viedään eteenpäin muille nuorille. Tanssi- ja musiikkiesityksiä järjestämällä tai vaikka ompelemiaan käsityötuotteita myymällä nuoret keräävät rahaa ryh-män toimintaan ja koulunkäyntiin. Samalla ryhmätoi-minta tarjoaa monesti kovia kokeneille nuorille tärkeän yhteisön.

Kampala

Yhä useammin pakolaiset asettuvat asumaan kaupunkei-hin. Kampalassa asuu jo yli 50 000 pakolaista. Pakolaisapu tarjoaa pakolaisten omille yhdistyksille oppimateriaaleja ja tukea muun muassa taloudenhoidosta ja hallinnosta.

Aakkoset haltuun

Lukutaitoryhmissä voi opetella lukemaan swahilin, soma-lin, kinyarwandan tai runyoron kielellä. Tämän lisäksi ai-kuispakolaisilla on mahdollisuus oppia Ugandan virallis-ta kieltä englantia tai ranskaa, joka on Kongon virallinen kieli. Lukutaitoiset aikuiset ymmärtävät paremmin elin-ympäristöään: kylttejä, tiedotteita tai vaikkapa lääke-purkin ohjetekstiä. Maan virallisen kielen osaaminen on myös edellytys työllistymiselle tai jatko-opinnoille.

kuviSSa

Musamini opettelee kirjoit-tamaan swahilin aakkosia.

Pyörän tarakalla kulkevat laatikot vievät luke-mista joka kylään.

Rebeka Cimpaye (oik.) oppi nopeasti virkkaa-maan pöytälii-noja. Nyt hän pystyy auttamaan myös ystä-väänsä Sifa Fezaa.

ärioikeisto Suomessa -kirjassa luo-daan kattava katsaus nykyisiin ääri-oikeistolaisiin liikkeisiin sekä niiden

historiaan ja muutokseen. Kirjassa kiin-nitetään huomiota äärioikeiston para-dokseihin: aate perustetaan kansallismie-lisyyteen, mutta vaikutteita otetaan eri Euroopan maista – ja samalla halutaan irti Euroopan unionista. Ideologian lisäksi kir-jassa analysoidaan eri liikkeiden toiminta-tapoja: me suomalaiset vs. muut, punavih-reä eliitti vs. oikeisto.

Perussuomalaisten yhtäällä rasismin tuomitsevalle ja toisaalla Suomen Sisun jä-senille toimintavapautta myöntävälle po-litiikalle on omistettu kokonainen luku. Huolestuttavaa on, että poliittinen keskus-

telu on siirtynyt kokonaisuutena oikeam-malle, kun rasistisille näkemyksille on an-nettu tilaa niin eduskunnassa kuin medi-assa. Maahanmuuttovastaiset mielipiteet ovat valtavirtaa paitsi perussuomalaisten, myös niin sanottujen suurten puolueiden edustajien keskuudessa.

Äärioikeistoa on Suomessa tutkittu vä-hän, ja kirjalle oli selvä tilaus jytkyn jäl-keisessä Suomessa. Sitä melkein toivoisi, että vasemmistopoliitikot eivät olisi tämän kirjan takana, sillä vaarana on, että mai-nion teoksen uskottavuus kärsii. Historia ei toista itseään, vaan yhteiskunnan jatku-van muutoksen takia sen ymmärtämiseksi on tunnettava poliittisten liikkeiden taus-tat niin oikealta kuin vasemmalta.

hiStoria ei toiSta itSeäänteksti kaisa väkiparta

Dan Koivulaakso, Mikael Brunila ja Li AnderssonÄärioikeisto Suomessa Into Kustannus 2012

Anne Heinonen

Kaisa

Väk

ipar

ta


häpeää pakoon hämeeStä

teksti katri aalto

akkoavioliitto, isän velat, avioliiton ulkopuolinen raskaus, suvun häpeä ja kunniamurha – minne päin maa-

ilmaa uskot tämän tarinan sijoittuvan?Johannes Linnankosken vuonna 1908

julkaistu Pakolaiset-romaani kertoo ai-kansa Suomesta. Pääosassa on hämäläi-nen perhe, joka taloudellisen ja sosiaali-sen katastrofin välttääkseen tekee radi-kaalin päätöksen. Raskain mielin perhe jättää taakseen kotitalon ja vehmaat vil-jamaat paetakseen kauas Savoon, jossa kukaan ei heitä tunne.

Mukaansa tempaava ja loppua kohti jännitysnäytelmäksi kehittyvä romaa-ni on kuin matka vieraaseen maahan erikoisine ja epätasa-arvoisine normei-neen ja sääntöineen. Kyse on kuitenkin suomalaisesta kristillisestä yhteiskun-nasta, jossa isovanhempani ovat vart-tuneet vain joitakin vuosikymmeniä sitten. Kirja muistuttaa siitä, että sa-moilla nimillä vuodesta toiseen kulke-vat kulttuurit ja uskonnot ovat jatku-vassa muutoksessa ja niitä toteutetaan eri aikakausina täysin eri tulkinnoilla.

Esipuheen vuoden 1927 laitokseen laatinut V.A. Koskenniemi toivoo, että eetillisen ilmakehän sävyttämä kerto-mus hämäläisen korvenraatajan sielun-taistelusta kestää aikaa ja löytää vielä vuosikymmenten jälkeen Suomen kan-san sydämiin, josta se on lähtöisinkin.

iti on algerialainen, isä saksalainen ja veli Ranskan mallisiirtolainen – entä Malrich? Hän ei tiedä suuntaa

tai toista ja tappaa sillä välin aikaa jen-ginsä kanssa Pariisin esikaupungin ka-duilla. Yllättäen veli Rachel tekee itse-murhan ja Malrich joutuu ensimmäistä kertaa pohtimaan omaa identiteettiään ja arvomaailmaansa luettuaan veljen päivänkirjaa.

Keskeinen teema algerialaiskirjaili-jan Boualem Sansalin kirjassa Hyvitys on omien juurten löytäminen. Veljesten vanhempien poismenon myötä Rachel alkaa selvittää vanhempiensa taustaa ja sitä myöten myös omaa paikkaan-sa maailmassa. Mielikuva sankarilli-sesta isästä hajoaa ja mitä syvemmäl-le Rachel pääsee totuutta, sitä huonom-min hän voi.

Tositapahtumiin perustava kirja vie lukijan 1990-luvun sodan runtelemaan Algeriaan, Hitlerin kolmanteen valta-kuntaan sekä pariisilaiseen ongelmalä-hiöön, jossa imaamin ote vallasta kove-nee. Teksti on vaikeasta aiheesta huoli-matta kaunistelematonta ja avointa, ja likaiseen sotaan ja islamismiin liittyvä kritiikki on johtanut kirjan kieltämi-seen Algeriassa.

identiteetti ja likainen Sota

teksti heidi gran

Buoalem Sansal,HyvitysInto Kustannus, 2012

Johannes Linnankoski,PakolaisetWSOY, 1908

ihmiSkauppa iholla

Laura Maragnani ja Isoke Aikpitanyi, Musta, kaunis ja kaupanInto Kustannus 2012

teksti kaisa väkiparta

soke Aikpitanyi antaa äänen maailman tuhansille ihmiskaupan uhreille. Hän kertoo sekä oman että monen muun nai-

sen tarinan Nigeriasta Italian kaduille pu-huttelevasti ja suoraan. Paperittomat tytöt elävät välittäjien ja mamanien mielival-lan alla unelmat murskautuneen vailla oi-keuksia omaan kehoon tai mielipiteeseen.

Rahalähetyksiä odottavalle perheelle ei uskalla kertoa asioiden todellista tolaa, ja vaikka kertookin, perhe ei halua uskoa. Köyhyys tulee iholle, kun lukee vanhem-mista, jotka ovat valmiita uhraamaan tyt-tärensä oman ja muiden lasten elintason takeeksi. Tyttäret Euroopassa eivät uskal-la lopettaa työntekoa, sillä välittäjät tietä-vät, missä perhe asuu.

Kirja tuo katuelämän ja ihmiskaupan ahdistavan lähelle: kirvelevät desinfioin-tiaineet, asiakkailta kuukautiset peittävät pumpulitupot, hyisten talviöiden jälkeiset pakkaspuremat. Näin paljon kukaan lukija tuskin haluaisi tietää, mutta kunnioituk-sesta ihmiskaupan uhreja kohtaan kirjaa ei voi jättää keskenkään. Ihmiskaupasta il-miönä puhutaan paljon, mutta keskuste-lussa mennään harvoin yksilöiden tasolle. Siksi rumatkin tarinat on kerrottava. Ja lu-ettava.

Toivo auttaa elämään kauheidenkin muistojen kanssa. Anna pakolaisille uskoa tulevaisuuteen kirjain kerral-laan. E, L, U ja V ovat jo myyty iloisempien tarinoiden kertomiseen. Siksi niitä ei enää Devotan tarinassa näy. Voit auttaa pakolaisia kohti uutta alkua ostamalla pakolaisten kuvittamia joulukortteja ja Parempia lahjoja. Lue samalla kirjainten takana olevia tarinoita:

”’ähdin pakoon, si’’ä sota o’i yksink’rtaisesti ’iikaa; Ta’omm’ po’t’ttiin, poikani ja äitini ha’dattiin ’’ä’ältä ja myös toi’n’n ’apsistani tap’ttiin. Pakomatka’’a sissit ’’i’ät mi’h’ni. Kon-gossa ’n osann’t ’ng’antia ja sissi’n hyökät’ssä ky’äämm’ yri-tin m’nnä k’rtomaan järj’stöi’’’ ky’än ’’kopu’’’’’’, ’ttä ihmi-siä tap’taan, mutta k’kaan ’i ymmärtänyt swahilia.”

Kongolainen Devota Odila Ugandan pakolaisasutusalueelta

www.parempilahja.fi

oivoa

Kirjainten kuvittajat: Williams Foday, Poe Meh ja Bodjon Nziyitira.

irjainnna

errallaan

Download - Pakolainen-lehti 4/2012

Top Related