1/2015 kylät&korttelit

+LANDSBYGDSRIKSDAGEN Hur det kom sig att Landsbygds-riksdagen uppstod?

ALPUAN KYLÄLLÄ VOIMALAITOS Voimala käynnistyi vuoden 2014 tammikuussa ja tähtäimessä on energiaomavaraisuus.MAASEUTUKYLÄT MUKAAN Riitta Savikko LUKEsta kertoo, miksi kylissäkin kannattaa osallistua energia- ja ilmastotalkoisiin.

VIHREÄN TALOUDEN MAHDOLLISUUDET

Janne Lehtinen, Luonnonvarakeskuksen arkisto

MAASEUTUPLUS 1/20152

PÄÄKIRJOITUS

Professori Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheen-johtajana vuodesta 1995 ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoi-mittajana. Uusitalo jäi työ- ja elin-keinoministeriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänellä on ollut enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlastensa kanssa sekä kylä- ja Leader-asioiden parissa.

eero.uusitalo@kylatoiminta.fipuh. 040 541 9916

Lehti viestikapulanaMoni asia liikehtii tällä hetkellä. Paikallisen kehitystyön näkökulmasta liikkeessä on sekä myönteistä että kielteistä. Käsittelen asiaa valtakunnallisen ohjelmamme neljän elementin mukaan. Näitä ovat kylätoiminta, kaupunkien asukastoiminta, Leader-työ ja lähidemokratia.

Meidät yllätti viime keväänä työ- ja elinkeinoministeriöstä tullut viesti kylä-toiminnan valtionavun leikkaamisesta 62

prosentilla. Jälkeenpäin selvisi, että se oli vain virkamiesten taitamaton räpellys, mutta pahalta tuntui. Onhan kylätoimin-nan valtionapu vasta 1-2 prosenttia toimin-nan kokonaisvolyymista ja monialaisen ja paikkaperustaisen kehittämistyön merkitys kasvaa päiväpäivältä. Näin alhaisia lukemia ei muilla valtion tukemilla toimijoilla ole. Kiitos valtionvarainministeriölle ja –mi-nisterille siitä, että valtionavun tasomme on viime vuoden luokkaa. Meillä on pa-rannettavaa, mutta suunta lisääntyvään vastuunkantoon on selvä. Jokainen val-tion euro tulee moninkertaisesti takaisin. Siksi toivomme, että päättäjät luottaisivat meihin.

Kaupunkien asukastoiminnan ja ky-lätoiminnan kehitysasteissa on pieni ero: kaupungeissa korostetaan yhden asian liik-keitä ja vapaamuotoisuutta enemmän, jol-loin suhde kunnallishallintoon jää helposti ohueksi. Tietenkin kaupunginosatoimijat kiinnittävät huomiota erilaisiin asioihin kuin maaseutu-aktiivit. Olennainen ero ei tulekaan tästä, vaan siitä, miten arvi-oidaan voitavan lähentää kunnallishal-lintoa ja kansalaistoimijoita. Maaseudun kansalaistoimijat vaativat perustellusti, että lähidemokratialle rakennetaan me-kanismi, joka saattaa kunnallishallinnon ja paikallistoimijat samalle viivalle rin-nakkain. Ilmeisesti parempien palvelujen vuoksi kaupungeissa tyydytään vähem-pään. Menee vielä hyvin. On surullista, ettei kuntalain suurremontissa vieläkään näytetä tunnustettavan lähidemokra-tian järjestämisen välttämättömyyttä ja edullisuutta.

Leader-työstä tuli vajaa 20 vuotta sitten merkittävä voima paikalliseen kehittämi-seen. EU:n korostama alhaalta ylöspäin -metodi ympättynä julkiseen valtaan oli

uutta Suomen hallinnolle. Nyt elämme aikaa, jolloin Leader-metodia viedään 29 suurimman kaupungin keskustaan, ovat-han useimmat kaupungit jo Leaderin pii-rissä. Jotta käytännön kehitystyössä voi-daan rikkoa kaupungin ja maaseudun raja, Leader kannattaa viedä kaikkien alueiden yhteiseksi välineeksi - tosin eri rahoilla.

Noin 15 kaupunkikeskustaa on valmis-teluissaan pitkällä, yhdeksässä kaupungissa jatketaan Leaderiin tutustumista, viides-sä suurimmassa kaupungissa kuvitellaan virheellisesti Leaderin soveltuvan vain maaseudulle. Luulot ja epäilykset jar-ruttavat kovin usein järkeviä päätöksiä. Juna kuitenkin kulkee niin kuin Leader-asiamiestoiminnassakin, joka jatkuu. Me tarvitsemme yhteistä ja yhdistettyä ääntä niin valtionhallintoon kuin omaan suun-taamme kehittääksemme metodiamme.

Maaseutu Plus-lehden roolista ja si-sällöstä on käyty jatkuvaa keskustelua, kiistaakin. Joillekin lehden tulisi olla iloista ja harmitonta omien hankkeiden esittelyä.Toisille - muun muassa nykyiselle päätoimittajalle - lehti on paikallisen ke-hittämisen suhteuttamista yhteiskunnan muutoksiin ja päätöksentekoon, jolloin aviisistamme tulee kuulemma tylsä.

Toisaalta alueelliset ja paikalliset kylä- ja Leader-toimijat tuottavat satoja lehtiä ja tiedotteita, joiden sisältö on nimenomaan oman työn esiin tuomista. Yhteinen leh-temme on jotain muuta. Maaseutu Plus on ainoa lehti Suomessa, joka käsittelee jatku-vasti muuttuvaa paikallistoimintaa ja on sen äänenkannattaja. Lehden tulevaisuus on vaakalaudalla. Yhteisvastuullisesti lehti voidaan pelastaa, lisätä levikkiä, säästää postimaksuissa ja jatkaa sen uudistamista.

Eero Uusitalo

MAASEUTUPLUS 1/2015 3

SISÄLLYSLUETTELO

PÄÄKIRJOITUS: LEhTI vIESTIKaPULana 2

aJanKOhTaISTa 4

KYLÄaSIamIEhEn nURKKaUS: RaKEnnEUUdISTUS EdESSÄ 7

KIRJa-aRvOSTELUJa 8

LEadER-aSIamIEhELTÄ POSTIa 9

mIKSI KYLÄLLÄKIn KannaTTaa OSaLLISTUa EnERgIa – Ja ILmaSTOTaLKOISIIn? 10

KaIKKI LÄhTEE PIEnISTÄ TEOISTa 13

KOLUmnI: EnERgIan LÄhTEILLÄ 14

vIhREÄ TaLOUS TaRvITSEE TOImIvaa InfRaa 15

KYLIEn Ja YRITYSTEn YhTEISTYö vEnÄJÄn RaJaLLa 16

PETRI RInTEEn maTKaKERTOmUS vEnÄJÄLTÄ 18

TOISIaan TÄYdEnTÄvÄ KIEKKOTIImI 20

aLPUan KYLÄ Saa SÄhKönSÄ OmaSTa vOImaLaSTa 21

LÄhIdEmOKRaTIaa LEmPÄÄLÄSSÄ 22

Oma PaLOKUnTa TUO TURvaLLISUUTTa möKKISEUdULLE 24

fInLandSSvEnSKa LandSbYgdSRIKSdagEn 28.-29.3. 26

vaRT ÄR vI På vÄg? – KOnTROvERSIELLa SKYddSPROgRam I SKÄRgåRdEn 30

Om aTT EngagERa mÄnSKORnaS gOda dRIvKRafTER 31

KYLIEn Ja KaUPUngIn vÄLInEn KOORdInOInTITYö TUO TULOSTa 32

PaKIna: PöKKöÄ PESÄÄn 33

LaKImIEhEn nURKKaUS: YLEIShYödYLLISTEn YhdISTYSTEn SaamaT TESTamEnTIT Ja LahJaT

+

1/2015

MAASEUTU kylät&korttelit

KYLÄTOIMINNAN, LEADER-TYÖN, KAUPUNGINOSIEN JA MUUN PAIKALLISKEHITTÄMISEN ÄÄNENKAN-NATTAJA

SPRÅKRÖR FÖR BYARÖRELSEN, DE LOKALA LEADERGRUPPEN, STADSAN-DELARNAS OCH ÖVRIGA LANDS- BYGDSUTVECKLARE

SUOMEN KYLÄTOIMINTA RY BYAVERKSAMHET I FINLAND RF

YHTEISTYÖSSÄ:SVENSKA STUDIECENTRALEN RUOTSINKIELINEN OPINTOKESKUS

PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR

TOIMITUSSIHTEERI, TAITTO REDAKTÖR

TILAUKSET PRENUMARATIONER

ILMESTYY UTKOMMER

ILMOITUSMYYNTI ANNONSER

PAINOPAIKKA TRYCKERI

www.ssc.fi

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) toimii paikallista kehittämistä edistävien järjestöjen, kylien sekä Leader-ryhmien eduntekijänä. www.kylatoiminta.fiwww.facebook.com/SuomenKylatoimintaRy

Eero UusitaloPuh. 040 541 9916eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

Pipsa SalolammiPuh. 045 123 3254pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi / info@kylatoiminta.fi

info@kylatoiminta.fi

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år30 EUR / vuosi /år

www.kylatoiminta.fi info@kylatoiminta.fi

Mediamyynti Viljanen T:miPuh. 0400 560 506ilmoitukset@mediamyynti.inet.fi

Sälekarin Kirjapaino Oy, SomeroISSN 1457-7240

MAASEUTUPLUS 1/20154

AJANKOHTAISTA

KEVÄÄLLÄ HAETAAN TÄRKEITÄ TUNNUSTUKSIA

VUODEN KYLÄ, TIENNÄYTTÄJÄT JA MAASEUTUTOIMIJA

Aktiiviset kylät ja ihmiset vievät maaseutua eteenpäin ja asettavat toiminnallaan esimerkin myös muille. Suomen Kylätoiminta ry hakee jälleen esimerkillistä Vuoden Kylää, Tiennäyttäjiä ja Vuoden Maaseututoimijaa palkittavaksi syyskuun LOKAALISSA, joka on vuosittainen paikallistoimijoiden juhla.

Vuoden Kylän valinnalla halutaan nostaa esiin kylien monipuolista toimintaa ja lisätä kylätoimin-nan tunnettavuutta ja näkyvyyttä. Tavoitteena on löytää aktiivisia kyliä, tuloksellista kylätoimintaa ja saada hyviä esimerkkejä kylien toiminnasta ja yhteistyöstä. Valinta toteutetaan kaksivaiheisena. Maakunnallinen kyläyhdistys valitsee oman maakuntansa vuoden kylän. Maakunnallisen Vuoden Kylän valintaa maakunnalliset kyläyhdistykset voivat valmistella niin halutessaan yhteistyössä maa-kuntien liittojen kanssa.

Tiennäyttäjät ovat olleet pitkä-aikaisella panoksellaan kehittämässä valtakunnallista tai paikallista kylätoimintaa. Kylätoiminnan tiennäyttäjiä on nimetty aina vuodesta 1999 lähtien. Juhlaseminaarissa nimetään nyt myös yhdeksännen kerran Vuoden Maaseututoimija eli henkilö, joka on saavuttanut erinomaisia tuloksia erityisesti Leader-toiminnassa, kylätoiminnassa tai muussa paikallisessa kehittä-mistyössä. Valinta ei ole sidottu nimettävän henkilön taustaorganisaatioon, ainoastaan valintaehtojen täyttymiseen. Tässä valinnassa ei painoteta senioriteettia tai pitkää toiminta-aikaa, vaan valittavan henkilön hyviä tuloksia, innostavuutta ja innovatiivisuutta.

VALTAKUNNALLISEN KYLÄHULLUN METSÄSTYS ALKANUT!

Virallinen Kylähullu toimii suomalaisen kylätoiminnan aktiivina ja tulevaisuuden väkevänä visioijana. Haussa on henkilö, joka ennakkoluulottomasti, vahvalla tahtotilalla ja itsensä peliin laittaneena on ai-kaansaanut merkittävää sekä konkreettista jälkeä.

Haku on käynnissä 16.1.–16.4.2015 ja valtakunnan XIII virallinen kylähullu kruunataan juhlallisin menoin Haapajärvellä Kuusaan kylätalo Eurolassa to 9.7.2015. Lisätietoja & hakuohjeet ovat www.kylahullu.net kohdassa: Haku.

MIKÄ KUNTA ON KYLÄMYÖNTEISIN?

Suomen Kylätoiminta ry yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa hakevat Vuoden kylämyönteisintä kuntaa 2015. Vuoden kylämyönteisin kunta -valinnalla halutaan nostaa kuntien ja kylien välisen yhteistyön arvostusta, antaa sille tunnustusta ja tuoda esiin toimivia esimerkkejä yhteistyöstä. Ehdotukset Vuoden kylämyönteisimmäksi kunnaksi toimitetaan 31.5.2015 mennessä maakunnalliselle kyläyhdistykselle. Tunnustuksen saava kunta julkistetaan Kuntamarkkinoiden yhteydessä Kuntatalolla Helsingissä 9. - 10.9.2015. Ehdottajana voi toimia maakunnallinen kyläyhdistys, yksittäinen kylä, Leader-ryhmä tai kunta, mieluiten yhdessä toimien. Esitykset tehdään vapaamuotoisella hakemuksella (enintään 2 sivua, ei liitteitä) sähköisesti. Hakemuksessa perustellaan, miksi kyseinen kunta pitäisi valita Vuoden kylämyönteisimmäksi kunnaksi.

Katso hakuohjeet: www.kylatoiminta.fi

MAASEUTUPLUS 1/2015 5

AJANKOHTAISTA

Suomen Kylätoiminta ry:n hallituksessa puolet jäsenistä oli vaihtovuorossa syksyn syyskokouksessa ja päivitetty hallitus on verkkosivuilla. Uusi hallitus kokoontuu ensim-mäiseen kokoukseen 10.maaliskuuta Helsingissä.

Suomen Kylätoiminta ry järjestää yhdessä maakun-nallisten kyläyhdistysten ja Leader-yhdistysten kanssa Paikallisen kehittämisen valtakunnallisen ohjelman toteut-tamiseen tähtäävän neuvottelukierroksen vuonna 2015. Neuvottelutilaisuudet järjestetään pääsääntöisesti maakun-nittain ja ne on tarkoitettu maakunnallisten kyläyhdistysten luottamushenkilöille, maakunnallisille ja seudullisille kyläasiamiehille, Leader-ryhmien luottamushenkilöille ja toiminnanjohtajille sekä muille toimihenkilöille. Mukaan voi tulla myös kaupunginosayhdistysten edustusta.

Neuvottelutilaisuuden kesto on kahvitaukoineen noin 4 tuntia. Tänä aikana käydään läpi paikallisen kehittämisen ohjelman keskeiset toimenpiteet ja niiden toteuttami-nen valtakunnallisesti ja maakunnassa. Lisäksi päivän aikana tarkastellaan yhdessä paikallisen kehittämisen tilannetta ko. maakunnan alueella. Esillä ovat myös valta-kunnallisen maaseutupolitiikan ja paikallisen kehittämi-sen yhteisiä tavoitteita sekä SYTYn tehtävät. Toistaiseksi kahdeksan maakuntaa on varannut oman tilaisuutensa ajankohdan. Nämä ajoittuvat helmi-huhtikuulle 2015. Neuvottelutilaisuuksien ajankohdat voi sopia SYTYn puolelta Tuomas Perheentuvan kanssa, p. 050 592 2726.

Pienillä askelilla kohti kestävämpää taloutta, tämä oli tiistaisen Transition Town –seminaarin sanoma. Muutokset maailman energiamarkkinoilla ja epävakaa taloustilanne

AJANKOHTAISTA SYTYssä

Suomen Kylätoiminta ry on päivittä-nyt yhdistysten mallisäännöt ja ne on ennakkotarkastettu patentti- ja rekis-terihallituksessa. Yhdistykset voivat käyttää tai hyödyntää mallisääntöjä laatiessaan omia sääntöjään.

antavat mahdollisuuden miettiä omia henkilökohtaisia ja paikallistason kestäviä ratkaisuja. Ruotsissa kestäviä ratkaisuja eteenpäin vievä Transition Town kokeilu on jo pitkällä ja projektipäällikkö Jan Forsmarkin johdolla maakunnalliset kyläasiamiehet pohtivat mitä me voisim-me tehdä paikallistasolla Suomessa. Lisää Maaseutu Plus -lehden sivulla 13.

Suomessa vietetään valtakunnallista Avoimet kylät –päivää 6.6.2015 ja lähes kaikki maakunnat ovat mukana järjestämässä tapahtumaa. Luvassa on paljon erilaista ohjelmaa kylissä ja maakunnat keräävät parhaillaan ha-lukkaita kyliä mukaan järjestämään ohjelmaa omalla kylällään. Ohjelman ei tarvitse olla suurimuotoista vaan mukavaa yhdessä tekemistä ja tutustumista kylän elämään. Ottakaa yhteyttä alueidenne koordinaatoreihin, jotka ovat sivuillamme ja tervetuloa mukaan!

Katso hakuohjeet: www.kylatoiminta.fi

FACEBOOKISSA: SuomenKylatoimintaRy

INSTAGRAMISSA kylatoiminta_ry

SEURAA MEITÄ MYÖS

MAASEUTUPLUS 1/20156

AJANKOHTAISTA

Maaseudulle ja kyliin rakentaminen on vastatuulessa. Virallisesti asiaa ei ole linjattu, mutta ympäristöhallin-non kaavoittajille antamassa ohjauksessa on tämä sisältö. Äärimmillään kaikki se maalle rakentaminen, joka ei liity maatalouteen, metsätalouteen tai maaseutumatkailuun tulkitaan yhdyskuntarakenteen hajautumiseksi. Jos näin jatkuu, loppuvat kohta viimeisetkin kyläkoulut ja maa-seutu autioituu hyödyttömäksi.

Yhdyskuntarakenteen hajautumisperustelu on si-käli erikoinen, että kylissä asuu entuudestaan väkeä. Määritelmästä riippuen yhteensä 1,2 - 1,6 miljoonaa suomalaista. Näille kylien ihmisille on joka tapauksessa tarjottava kunnalliset palvelut.

Periaatteellisempi kysymys koskee asuinpaikan valin-taa. Jos ihminen haluaa asua lähellä luontoa ja rakentaa talonsa ekologisesti kestäväksi, miksi hänet pakotettaisiin asemakaava-alueelle?

Jokainen uuden talon rakentava investoi 250 000 - 300 000 euroa kylään. Jos talon asukkaista toinen käy koko ajan töissä ja toinen on osan aikaa kotona tai työttömänä, saamme työssäkäyntiä karkeasti kuvaavaksi luvuksi 1 + 0,5 henkilötyövuotta. Kun valtakunnallinen keskipalkka on pyöristettynä 3 000 euroa, ansaitsee tuollainen perhe hyvin varovaisesti arvioiden 4500 e/kk. Tästä voidaan laskea kuntien keskimääräisen efektiivisen veroprosentin mukaan 0,13 e x 4500e/kk x 12kk = 7020 euroa vuodessa verotuloa kunnalle.

Kymmenessä vuodessa yksi tällainen perhe tuo kun-nalle tuloa 70 200 euroa. Jos kunta sallii alueensa kyliin rakennettavan niinkin vähän kuin 5 uutta taloa vuodessa

Juha Kuisma: Kyliin kannattaa rakentaa

tulee siitä ensimmäisenä 10 vuotena summaten runsaat 1,9 miljoonaa euroa. Pysyvässä vakaassa tilassa 50 perhettä maksaa kymmenessä vuodessa noin 3,5 miljoonaa euroa.

Mikäli kyläkoulussa on tilaa eikä kunta joudu raken-taa uutta infraa, on kaikki maallemuuttajien maksama kunnallisvero puhdasta tuloa. Tiet, viemärit ja vesiputket ovat olemassa. Jos sama määrä ihmisiä muuttaa kunnan taajamaan, seuraa siitä lähes varmuudella investointikus-tannuksia. Päivähoidon yksikkökustannus on keskimäärin 9 000 euroa vuodessa perhoitolapsi. Perheen muuttaessa kuntaan sama kulu aiheutuu niin taajama-alueilla kuin kylissäkin. Lapsiperheestä koituu aina ja joka kunnassa aluksi kuluja, mutta lasten kasvettua verotuloja.

Ympäristöhallinto on vedonnut Kimmo Kosken ra-porttiin Kuntatalous ja yhdyskuntarakenne (SY 42/2008). Tuossa tutkimuksessa tehdään tieteellisen tutkimuksen kannalta luvaton vertailu tulojen ja kustannusten haa-rukkakeskiarvoista. Tällöin yhden päiväkotirakennuk-sen ääriarvokustannusta verrataan yhden onnekkaan maanmyyntitilanteen tuottoon ja saadaan täysin hiekalle rakennettu johtopäätös kyliin rakentamisen kalleudesta. Kuitenkin saman raportin sivulta 29 nähdään suoraan, että maalle kohdistuva uudisrakentaminen on kunnan kannalta edullisinta. Olisi parasta, että nämä asiat tutkit-taisiin uudelleen. Yhteiskuntapolitiikkaa ei pidä perustaa väärille oletuksille.

Juha KuismaLempääläKylien liiketoiminta-asiamies

MAASEUTUPLUS 1/2015 7

KYLÄaSIamIEhEn nURKKaUS

Tällä palstalla vuorottelevat kolme kyläasiamiestä eri puolilta Suomea ja he pohtivat, miten asiat maaseudulla oikein ovat.

Ki m m o Kä är m e l a ht i Kansalaistoiminnan moni-vammainen, vastavirranlohi ja lahkeessa roikkuva rakki.S avon l i n nan S e u du n Kolomonen ry:n yhteyspääl-likkö Kimmo Käärmelahti toimii myös Savonlinnan kau-pungin kyläasiain neuvottelu-kunnan sihteerinä.

Kylätoiminnan aluetason rakenteilla on edessään rakenneuudistus. Kyse on siitä, teemmekö tuon uudistuksen itse vai odo-tammeko lahtipölkylle raahaamista ym-pärillemme näkemättä. Itse olisin vahvasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalla.

Omassa rakkaassa maakunnassani alue-tasolla on monenlaista toimijaa. Kolme Leader-ryhmää, maakunnallinen kylä-yhdistys, parissa kaupungissa vielä oman alueensa kyläyhdistysten yhteisyhdistys, omalla rahoitussarallaan kyliinkin panosta-vat maakuntaliitto ja ELY-keskus sekä kylien ja maaseudun elinvoimaisuuteen oman pa-noksensa tuovat ProAgria ja maakuntaliitto.

Mitäpä näitä sen enempää oman kau-pungin osalta tärkeysjärjestykseen pis-tämään kuin todeta paalupaikan haltija;

monta vuotta se on ollut Piällysmies ry, nyt rinnalle on nousemassa talousalueen toinen leader-ryhmä Rajupusu Leader ry. Muut tulevat sitten perässä.

Luulisi kylien ja maaseudun asioiden olevan kunnossa, vaan mitä on todellisuus. Olkoon kysymys retorinen niin jokainen saa vastata kuten parhaaksi näkee.

Tämän vuoden valtion talousarvion laa-timisessa sekä käynnissä pian jo 1,5 vuotta olleen ohjelmakauden valmisteluissa on ollut niin selkeää tuonen kellojen jymi-nää, että jokaisen tulevaisuudesta huoleh-tivan kylätoimijan pitää ottaa tuo jyminä vakavasti.

Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa kylätoi-minnan valtakunnallinen toiminta-avus-tus. Keväällä 2014 asian valmisteleva ko-koomuslainen elinkeinoelinministeri Jan Vapaavuori ehdotti tälle sektorille edellisen vuoden 1,2 miljoonan euron sijaan hieman yli 400 000 euroa. Jonka olisi pitänyt riittää niin Suomen Kylätoiminta ry:n kuin pa-rinkymmenen maakunnallisen kyläyhdis-tyksenkin rahoittamiseen. Ei olisi riittänyt, hyvä että riittää nyt taisteltu 1,1 miljoonaa euroakaan.

Uskon kuitenkin, että saimme vain tarvittavaa lisäaikaa sopeutuksen miet-timiseen, kun sosialidemokraattinen valtiovarainministeri Antti Rinne nosti omassa talousarvioehdotuksessaan tuota elinkeinoministerin ehdotusta 600 000 eu-rolla. Työ- ja elinkeinoministeriön linja on selkeä, rankkoja säästöjä on tulossa.

Eikä työ- ja elinkeinoministeriön leikka-uslinja koske vain valtakunnallista ja maa-kunnallisia yhteistyöfoorumeitamme, vaan vielä viime keväänä valmistelussa oli linjaus, jonka mukaan paikallistuntemuksen vahvat toimijat eli Leader-ryhmät olisi jätetty Eu-rahavalmistelun ulkopuolelle ja päätökset olisi tehty suoraan ELY-keskuksissa, suu-remmat määrärahat mahdollisesti maa-kunnallisten ryhmien valmistelun kautta.

Nyt tiedämme, että alueellisilla Leader-ryhmillä on edelleen oma vahva roolinsa rahoituspäätösten valmistelussa, mutta tästä

huolimatta uskon, ettei näitäkään valmis-telupapereita ole haudattu kovin syvälle ministeriön arkistoihin.

Nämä ovat poliittisia asioita ja tiedän, että osa lukijoistani vierastaa politiikan sekoittamista kylätoimintaan. Mutta kun sekä kylätoiminta että politiikka on yhteis-ten asioiden hoitamista, on tuo vaatimus ”politiikka pois politiikasta” kovin absurdi.

Päinvastoin, politiikkaa kylätoiminnas-sa on lisättävä ja myös puoluepolitiikka on saatava kiinnostumaan kylätoimin-nasta. Esimerkiksi kylien ja maaseudun elinvoimaisuuden kehittäminen ja toi-mintarakenteiden turvaaminen on mitä suuremmissa määrin poliittinen asia.

Siksi toivonkin, että kaikkien kylien kaikki kylätoiminta-aktiivit kysyvät edus-kuntavaaliehdokkailtaan yhteen ääneen ja erikseen; sitoutuuko ehdokas kylä-toiminnan kehittämisen konkreettisiin tavoitteisiin, kuten esimerkiksi Suomen Kylätoiminta ry:n nykyisen valtionavus-tuksen kasvattamiseen, kaupunginosatoi-minnan kehittämiseen ja valtakunnalli-seen rahoittamiseen Leader-toiminnan kokemusten pohjalta tai vaikkapa maaseu-tualueiden valokuituverkoston rakentami-sen tukemiseen valtion varoin.

On selvää, että ei kukaan ehdokastaan tai puoluettaan pelkästään noiden kolmen ky-symyksen valossa valitse, mutta yhtä itses-tään selvää pitäisi olla myös sen, että kukaan maaseudun ja kylien tulevaisuudesta huo-lestunut ei myöskään valitse ehdokkaakseen tyyppiä, joka vastaa kielteisesti kaikkiin kolmeen edellä olevaan kysymykseen.

Vaalikoneista näitä vastauksia ei löy-dy, joten nyt on tavattava potentiaalisia ehdokkaita ihan kasvotusten.

Ei tee muuten pahaa meille kylätoimi-joillekaan tavata poliitikkoja ja huomata, kuinka yhteiselle asialle antautuneita he ovat. Vaikka jotkut meistä heitä julkisina kusitolppina pitävätkin.

Kimmo Käärmelahti

RaKEnnEUUdISTUS EdESSÄ

MAASEUTUPLUS 1/20158

KIRJa-aRvOSTELUJa KIRJOISTAYHTEISÖT HYVINVOINTITALKOISSA

Briitta Koskiaho: Kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa etsimässä. Setlementtijulkaisuja, nro 32. Suomen Setlementtiliitto ry ja United Press Global 2014.

Maailmantalouden epävarmat näkymät välittyvät Suomeenkin valtion-talouden kestävyysvajeena ja siitä johtuvina kuntatalouden ongelmina. Suomeksi sanottuna rahat ovat vähissä. Julkisen sektorin palveluiden karsiminen on yksi ratkaisu, mutta ei välttämättä ainoa. Meilläkin on alettu keskusteluissa pikku hiljaa viljellä sellaisia termejä kuin kump-panuus, uusi julkinen hallinta ja paikalliset yhteisölliset ratkaisut.

Yksi keskeisimmistä syistä uuteen retoriikkaan löytyy Iso-Britanniasta ja pääministeri David Cameronin konservatiivipuolueen viljelemästä Suuri Yhteiskunta (Big Society) –ideologiasta. Brittien julkinen talous on vielä merkittävästi huonommassa jamassa kuin meikäläinen ja siellä ryhdyttiin tietoisesti siirtämään vastuuta yhä enemmän kansalaisten, heidän lähiyhteisöjensä ja laajemmin kansa-laisyhteiskunnan vastuulle.

Suuri Yhteiskunta –ideologia on jakanut mielipiteitä voimakkaasti. Ääripäissä korostetaan toisaalta sen pyrkimyksiä aktivoida ja turvata yhteisöllisyys, osallisuus ja paikallisdemokratia; toinen laita näkee sen yksioikoisesti hallituksen keinona ulkoistaa kaikki julkiset palvelut kansalaisten itsensä tuotettavaksi.

Mikä siis on totuus? Miten Suuri Yhteiskunta on käytännössä toiminut ja voisiko siitä oikeasti olla jotain ammennettavaa myös Suomeen? Aiheeseen on tarttunut sosiaalipolitiikan emeritaprofes-sori Briitta Koskiaho, jolla on kokemuksen tuoma pitkä näköala niin suomalaiseen kuin brittiläiseenkin sosiaalipolitiikkaan. Lyhyesti Koskiahon tarkasta analyysista voisi todeta, että Suuri Yhteiskunta on toteutunut kompromissina; takana on ollut niin laskelmoitua julkisten palvelujen ulkoistamista kuin aitoa pyrkimystä kansalaisyhteiskunnan rakentamiseenkin. Suurimpia kunnianhimoja jälkimmäisen suhteen on haitannut rahoituksen puute.

Briitta Koskiaho näkee brittien toimissa kumminkin paljon posi-tiivista. Tärkeimpänä pointtina on ehkäpä se, että Suuri Yhteiskunta –rakennelma on ylipäätään laittanut jotain liikkeelle. Suomessa on väännetty jo kymmenen vuotta kunta- ja palvelurakenne- sekä so-te-uudistuksen kanssa saamatta oikeastaan mitään konkreettista aikaan.

Koskiaho muistuttaa, että meillä on valmiiksi kylätoiminnan kaltaisia yhteisöllisiä liikkeitä, joissa on paljon elementtejä Suuren Yhteiskunnan ideologiasta eli vastuuta ottavista ja itseorganisoituvista toimijoista. Yleisesti ottaen tilanne on kuitenkin se, että kansalaisilta odotetaan monenlaista vastuunkantoa, mutta välineitä tai luottamusta ei sitten enää tarjotakaan.

”Meiltä puuttuu lainsäädäntö kansalaisyhteiskunnallistamiseen” ja ”Suomi oli demokratian edelläkävijämaa yli sata vuotta sitten, mutta tällä vuosituhannella epäröidään vallan jakamista edustuksellisen demokratian ulkopuolelle”, tiivistää Koskiaho.

Emeritaprofessori näyttää kumminkin uskovan, että (taloudelli-sen) pakon edessä Suomessakin on edettävä Suuren Yhteiskunnan suuntaan. On haettava yhteistoiminnallisia ratkaisuja, toteutettava kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa. Kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa etsimässä –teos kannattaa ehdottomasti lukaista, jos se eteen tulee. Mainioita rinnastuksia paikallisiin versioihin Suuren Yhteiskunnan jalkauttamisesta saa, kun avaa samanaikaisesti Kaisu Kumpulaisen parin vuoden takaisen väitöskirjan aktiivisista kylistä.

Tauno Linkoranta

KULUERÄ VAI KYLÄN SYDÄN? VAI JOTAIN MUUTAKIN?

Sami Tantarimäki, Sirkka Komulainen, Manu Rantanen ja Elli Heikkilä: Valtavirtaan ja vastavirtaan – avauksia kyläkoulukeskusteluun. Siirtolaisuusinstituutti, Turku 2014.

Turun yliopiston Brahea-keskus partnereinaan Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Siirtolaisuusinstituutti tutkivat 2013-2014 yhteisenä hankkeena kyläkoulun muuttuvaa roolia muuttuvassa kuntakentässä. Kipinä tutkimukseen syntyi siitä havainnosta, että kyläkoulu- ja kouluverkkokeskusteluun oli ilmaantunut muutamissa kunnissa positiivisiakin sävyjä: koulu päätyi puheenaiheeksi kehit-tämisen kohteena, ei perinteisissä lakkautus-puolustus–asemissa.

Käytännössä nämä myönteisen kehittämisen näkymät ilmenivät uusien kyläkoulujen rakentamisena, parissa kohteessa monikulttuu-risuuden eli maahanmuuttajien tulona kyläkoululle sekä havain-nolla, että perinteinen kyläkouluverkkokin voi olla toimiva. Tekijät huomioivat myös tietyn puhunnan muutoksen eli myös isohkosta kaupunkikoulusta saatettiin puhua kylän keskuksena.

Aivan pelkkää voittokulkua eivät kirjankaan tapaustutkimukset valitettavasti edusta. Mänttä-Vilppulan ja Punkalaitumen monikult-tuuriset kyläkoulut osoittautuivat haavoittuvaisiksi mm. pakolaisten vastaanottokeskusten toimintanäkymien ennustamattomuuden takia. Mikkelin Ihastjärven innovatiivinen idea kyläkoulusta kylän olohuoneena ja lähipalvelukeskuksena on yllättäen joutunut vas-tatuuleen ja hieno kokeilu saattaa päättyä 2017 osana kaupungin säästötoimia.

Mikkelin Ihastjärvellä on kuitenkin edetty nimenomaan mallissa, jossa kuntalaiset ja kylät nähdään kunnan kehittämiskumppaneina. Suomalaista Big Society –sovellusta siis.

Tapauksesta kirjoittavan Manu Rantasen sanoin: ”Koulun oppi-laaksiottoalue saa uuden merkityksen: sen avulla rajataan asukkaat ja muut toimijat, joiden odotetaan olevan aktiivisia koulun kehittäjiä. Kun koulun olemassa oloa perustellaan palvelukeskuksena, tulee asukkaiden aktiivisuus eri tavalla jopa koulun olemassaolon perus-teeksi kuin ennen.” Ihastjärven koulu-lähipalvelukeskuksen käyt-täjäkuntaa on löydetty myös runsaasta vapaa-ajanasukasjoukosta.

”Meillä investoidaan opetukseen, ei seiniin”- väite on tullut itsel-lekin vastaan useaan otteeseen. Käytännössä tämä latteus yleensä tarkoittaa, että ainoa, mihin kunnassa seuraavaksi koulupuolella investoidaan, on koulukyyditykset. Ratkaisu kouluverkosta on tehty oman sektorin näkökulmasta talous edellä.

Sami Tantarimäki muistuttaakin, että koulutuspalvelut tulisi edelleen nähdä investointina tulevaisuuteen eikä rasitteena kun-nan kassassa. ”Samoin tulisi nähdä koulurakennus investointina aluekehitykseen; ei vain yhden kulmakunnan kehitykseen, vaan laajojenkin maaseutukaupunkien mahdollisuuksiin tarjota eri-tyyppisiä ja houkuttelevia asuinpaikkoja erilaisille asukkaille. Tässä kouluverkkosuunnittelun, alueiden käytön suunnittelun ja kunnan strategisen suunnittelun tulisi olla keskenään linjassa. Jo pelkän taloudenkin nimissä on nähtävä eri raja-aidat ylittävän yhteistyön ja synergian mahdollisuudet.”

Siinäpä sitä on isoa viestiä pureksittavaksi. Tarjolla on kumppa-nuusajattelua ja vastuunottoa kaikille halukkaille. Johdannon asiaan eli Vastavirtaan ja valtavirtaan -opuksen lukee nopeasti, sillä asia on pakattu reiluun sataan sivuun.

Tauno Linkoranta

AJANKOHTAISTA

LEadER-aSIamIESPOSTIa

maaSEUTUPLUS 5/2014 9

Kysymys heräsi, kun asiamies-toiminnan jatkosta neuvoteltiin Leader-ryhmien kesken. Kauaa ei tarvinnut miettiä vastausta: yksittäisellä Leader-ryhmällä ei ole mandaattia neuvotella kes-kushallinnon kanssa, asiamiehellä on. Asiamies edustaa kaikkia 54:ä Leader-ryhmää eri työryhmissä ja neuvotteluissa, ratkoo toiminnallisia esteitä ja luo yhtenäisyyttä moninaiseen kenttään. Kun voimme puhua yhdellä suulla, meitä myös kuunnellaan.

Asiamiehenä ei kuitenkaan pelkkä puhe riitä. Aktiivinen kirjoitustyö on asiamiehen arkea. Leader-jaosto on viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana antanut lukuisia lausuntoja maaseutupolitiikka- ja EU-rahasto-ohjelmista, valmisteilla ole-vasta lainsäädännöstä ja ajankohtaisista maaseutua koskettavista asioista. Yhteydenpito eduskuntaan, eritoten maa- ja metsätalo-usvaliokuntaan on tarkoittanut ajantasaisen tiedon tuottamista Leader-ryhmien toimintaympäristöstä. Keskushallinnon eri työryhmissä mukanaolo ei ole passiivista edustamista, vaan moni-tasoista sisällöntuotantoa ja esitysten syöttämistä eteenpäin. Näitä esityksiä asiamies myös lobbaa poliittisella tasolla, tarvittaessa aina ministeritasolle asti. Tällä yhdistelmällä – lausumalla viralli-sesti ja vaikuttamalla epävirallisesti – saavutetaan myös tuloksia.

Paraikaa odottelemme uuden maaseutuohjelman starttia – sähköinen haku aukeaa kevään aikana. Uuden kauden myötä ministeriöiden työryhmiin tulee myös muutoksia. Toimintansa on jo aloittanut uusi yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen työryhmä joka tullee saamaan käyttönimen YPK. Työryhmän tarkoitus ja tavoitteet ovat hyvin konkreettiset; niitä ovat YTR:n kokonaisohjelman jalkauttaminen ja Leader-metodin vahvista-minen ja levittäminen. Paikalliskehittäjien kenttä on moninai-nen, joten vuoropuhelun välittäminen eri toimijoiden kesken on haastavin osa. Työryhmä keskittyy rakentamaan paikallisen kehittämisen tulevaisuuden toimintaedellytyksiä.

Päivänpolttavia asioita ja hallinnollisia pullonkauloja ratkoo puolestaan MMM:n ja Mavin epävirallinen Leader-työryhmä, jossa Leader-ryhmillä on omat edustajansa.

Valintakomitea jatkaa työtään vielä maaliskuulla, kalatalouden

toimintaryhmien valintatyön merkeissä. Leader-brändin ohjaus-ryhmä jatkaa yhteisen brändimme kehittämistä. Valtakunnallinen lanseeraus tehdään syyskuussa, sitä ennen Leader-viikolla kesä-kuussa näytään yhdessä, paikallisesti.

Tätä lukiessasi Leader-ryhmien oma extranet on jo käytössä. Sieltä löytyvät jatkossa kaikki keskeiset työryhmämuistiot, sopi-musmallit ja Leader-jaoston tiedotusasiat. Extranetissa toimii myös meidän oma keskustelupalsta, joka on suljettu foorumi ryhmien väliseen viestintään, kokemusten vaihtoon ja ajankohtaisten asioi-den setvimiseen. Sinne siis!

Kevään varmasti odotetuin tapahtuma on Leader-ryhmien, MMM:n ja Mavin yhteisten sopimusten allekirjoitustilaisuus Säätytalolla 7. huhtikuuta. Ennen tilaisuutta järjestetään Leader-Parlamentti jossa Leader-ryhmät päättävät omista ajankohtaisista linjausasioista ja eduntekemisen keinoista.

Tätä kirjoittaessani jo yli kaksikymmentä ryhmää on hyväksynyt uuden asiamies-palvelusopimuksen solmittavaksi SYTYn kanssa. Yhteinen ääni syntyy vain sillä että olemme yhtenäisiä, ja sen äänen me tarvitsemme kun juuri starttaavan kauden toimeenpano alkaa – ja, uskokaa tai älkää, koska seuraavan kauden valmistelu on jo käynnissä. Kaikki siis tarvitaan yhteistyöhön mukaan, edes 53 ei ole sama kuin 54. Uskon ja luotan että tämä on kaikissa ryhmissä oivallettu, ja saamme Leader-toiminnan näkymään ja kuulumaan entistäkin voimakkaampana.

Kevätterveisin asiamiehenne,Heli Walls

miksi meillä pitää olla asiamies?

KIRJOISTA

MAASEUTUPLUS 1/201510

vIhREÄ maaSEUTU

Mielestäni villasukat käyvät hyvin symbo-liksi meidän olojemme ilmastoviisaudelle. Jos laajennetaan näkökulmaa omista jaloista yhteisöihin, niin niissäkin on tarvetta luoda ratkaisuja ja toimintatapoja, jotka säästävät luonnonvaroja, vähentävät ilmastopäästöjä ja lisäävät koettua hyvinvointia. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra kehittää kuntien luonnonvarojen ja energian järke-vää käyttöä kokeilujen avulla, jotka voivat liittyä esimerkiksi uusiutuvaan lähienergi-

aan, energiansäästöön, liikkumisen korvaa-miseen virtuaaliratkaisuilla, julkisen ja ke-vyen liikenteen kehittämiseen, lähiruokaan, ruokajätteen vähentämiseen, paikallisiin lannoitteisiin, ekotehokkuuden parantami-seen julkisissa hankinnoissa, tilatehokkuu-den parantamiseen, lähimatkailuun sekä jätteen vähentämiseen ja hyötykäyttöön yritysten kesken.

Ilmastonmuutoksessa ongelman ytimes-sä ovat fossiilisten energiavarojen, öljyn,

MIKSI KYLÄLLÄKIN KANNATTAA OSALLISTUA

ENERGIA – JA ILMASTOTALKOISIIN?

Ystäväni käy yläasteilla kouluvierailuilla kertomassa ja keskustelemassa ilmaston-muutoksesta. Yhdessä nuorten kanssa he miettivät ilmastoystävällisen yhteiskunnan ratkaisuja. Ystäväni välillä lupaa esitellä myös erään suomalaisen ilmastonmuutoksen huippuinnovaation, joka auttaa vähentämään energiankulutusta, hyödyntää ylijää-mämateriaaleja, lisää mukavuutta elämään, auttaa pysymään terveenä ja lisäksi istuu osaksi kulttuuria, tuo jopa lisää mahdollisuuksia itse tekemiselle ja luovuudelle. Arvaatteko minkä huippuinnovaation hän kaivaa repustaan? Villasukat.

Perhe niityllä. Kuva: Marketta Sipi, Luonnonvarakeskuksen arkisto

Aurinkosähköpaneeleja omakotitalon katolla. Kuvapankki: iStockphoto

Pyörälläa jo kuluttaa vain lämpöenergiaa ja on lisäksi hauskaa! Kuva: Seppo J.J. Sirkka, Luonnonvarakeskuksen arkisto.

>

MAASEUTUPLUS 1/2015 11

vIhREÄ maaSEUTU

MAASEUTUPLUS 1/201512

vIhREÄ maaSEUTU

kivihiilen, maakaasun ja turpeen käytöstä syntyvät päästöt. Ratkaisujen suhteen olen-naista olisi vähentää energian käyttöä, pa-rantaa energiatehokkuutta ja tuottaa tarvit-tava energia uusiutuvilla energianlähteillä.

KEINOJA VÄHENTÄÄ ILMASTOVAIKUTUKSIA

Kun mietitään ilmastovaikutustemme, eli hiilijalanjälkemme, tärkeimpiä teki-jöitä, niin ne muodostuvat rakennusten ja liikenteen energiankulutuksesta sekä hankinnoista.

Kiinteistöissä kuluu kaikesta Suomessa käytetystä energiasta noin 40 %. Kiinteistöjen käyttötavoissa ja tilatehok-kuudesta usein löytyy paljon parantami-sen mahdollisuuksia. Asukkaiden elintavat vaikuttavat energiankulutukseen enemmän kuin talon ikä, talotyyppi tai asukkaiden lukumäärä. Yrityspuolella energiaviisas kauppa hankkii pakastealtaisiin kannet ja säästää 40 % niiden kuluttamasta sähkös-tä tai energiaviisas leipomo putsaa uunin ilmakanavat ja vähentää uunin öljynku-lutusta puoleen. Puurakentaminen olisi eräs ilmastoviisaista ratkaisuista – silloin rakennus toimisi hiilivarastona, toisin kuin betonirakennus.

Liikenteen energiankulutukseen vaikut-tavat matkojen määrä, matkojen pituus ja kulkutapa. Maaseudulla palveluverkon harveneminen lisää liikkumistarvetta. Autoja tarvitaan mo-nissa tilanteissa, mutta autoriippuvuutta voi-daan vähentää. Keinoja voivat olla esimerkiksi autojen yhteiskäyttö, kimppakyydit, etäko-koukset ja liikkuvat palvelut, välillä myös joukkoliikenne, pyöräily tai käveleminen. Autojen käyttövoimissa öljyn vaihtoehdot ovat yleistymässä, biokaasun tankkaus-asemia ja sähköautojen latauspisteitäkin löytyy jo.

Liikkuvat palvelut suuntaisivat asiak-kaiden luo, sen sijaan, että nyt kaikkien suunnattava kuntakeskuksiin palveluita saadakseen. Kirjastoauton voi siis ajatella ilmastoinnovaatioksi! Raideliikenne olisi ilmastoystävällinen tapa ihmisten ja tava-roiden kuljettamiseen. 40 vuotta sitten junat pysähtyivät maaseudun pikkuasemilla – on

mahdollista, että 20 vuoden päästä ne py-sähtyvät taas, vaikka juuri nyt arvostetaan usein isojen kaupunkien välillä nopeasti kiitävää junaa pikkuasemapysähdysten sijasta.

Julkiset hankinnat, kuntien ja valtion ostokset, tarjoavat vipuvoimaa ilmasto-viisaamman toiminnan aikaansaamiseen. Julkisiin hankintoihin käytetään yhteisiä veroeuroja. Niillä veroeuroilla on mah-dollista luoda kestävämpää aluetaloutta ja kannustaa ympäristöinnovaatioihin. Kuntien on mahdollista laatia kestävän kehityksen hankintakriteerit, edistää lähi-ruoan käyttöä ruokahankinnoissa, välttää riistotyövoimalla tehtyjä tuotteita ja esi-merkiksi hankkia koulujen katoille au-rinkopaneelit. Ruoan ilmastovaikutukset ovat polttava puheenaihe. Ruokajätteen vähentäminen on yksi parhaista keinois-ta vähentää ilmastopäästöjä ja parantaa resurssitehokkuutta.

ENERGIANTUOTANTO REMONTTIIN

Vuonna 2013 Suomen energiankulutuk-sesta vain noin neljännes tuotettiin uu-siutuvilla energianlähteillä ja lähes puo-let fossiilisilla polttoaineilla. Sillä, millä energianlähteellä käyttämämme lämpö ja sähkö tuotetaan, on ilmastopäästöihin suuri vaikutus.

Kannattaa suunnata kohti uusiutuvia, ja uusiutuvista kannattaa pitää mielessä puun

lisäksi myös maalämpö, tuuli ja aurinko ja varau-tua niiden läpimurtoon. Vaikka öljynhinta nyt notkahti, niin pidemmän aikavälin kehityksestä kannattaa pitää mieles-

sä, että polttoöljyn hinta kolminkertaistui kymmenessä vuodessa.

Riippumattomuuden kasvattamisen ostoenergiasta voi ajatella myös riski-enhallinnaksi. Energiaan käytetyt rahat kannattaa sijoittaa fossiilisten sijaan ko-timaisiin uusiutuviin ja luoda näin myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Maailmassa on menossa aurinkosäh-köbuumi. Suomessakin saatamme nähdä murroksen, jossa kuluttajista voi tulla sähköntuottajia, ei suinkaan pelkkiä ku-luttajia. Vuosina 2011 ja 2012 Euroopan unionin alueen uudesta sähköntuotan-

tokapasiteetista oli puolet aurinkosähköä. Arviot aurinkosähkön osuudesta EU:ssa vuonna 2030 liikkuvat 10 ja 25 prosentin välillä. Aurinkopaneelien hintakehitys on ollut huimaa lähivuosina. Paneelien hinta on tippunut viidessä vuodessa 60–70 pro-senttia. Aurinkosähkön tuottaminen voi jo nykyisin olla hyvä sijoitus.

TARVITSEMME MUUTOSKESTÄVYYTTÄ JA HYVINVOINTIA

Ilmastoratkaisujen kehittäminen vaatii ris-tiriitojen käsittelytaitoja, muutoskestävyyttä ja epävarmuuksien kanssa selviämisen tai-toja. Ilmastonmuutoksen tapahtuminen ja ihmisperäisyys on varmaa, mutta sitä, miten seuraukset osuvat juuri oman kylän tai kunnan alueelle, tai miten ilmastopoli-tiikka tai ohjauskeinot kehittyvät, ei kukaan tarkalleen pysty sanomaan.

Ilmaston kannalta viisaiden ratkaisujen luomiseksi tarvitsemme myös ymmärrys-tä siitä, että hyvinvointi tarkoittaa pelkän materiaalisen hyvinvoinnin sijasta myös fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvoin-tia - mahdollisuuksia elää hyvää elämää.

Meidän tulee luoda ja tuoda esiin ne ratkaisut, jotka toimivat suomalaisissa olois-sa maaseudulla. Ilmastonmuutos on iso kysymys merenrannoilla sijaitseville mil-joonakaupungeille ympäri maailman, ja ne totta kai tuovat päätöksentekopöydissä esiin omiin oloihinsa sopivia ratkaisuja. Se, että esillä ovat isojen kaupunkien ratkaisut, on hyvä alku, mutta ratkaisujen kirjo on laaja.

Maaseudun ilmastotyö on itse tekemis-tä, omannäköisten ratkaisujen etsimistä ja räätälöimistä. Uusien ratkaisujen synnyttä-minen vaatii myös rohkeutta tehdä asioita, joiden lopputulos on epävarma. Aloittaa voisi kenties vaikkapa yhteistyöverkkojen kutomisesta.

Riitta SavikkotutkijaLuonnonvarakeskusIlmastonmuutos ja maaseutu –hankewww.ilmase.fi

Resurssiviisaus, www.sitra.fi/resurssiviisaus Berninger, Kati 2012: Hiilineutraali Suomi. Miten luodaan ilmastoystävällinen yhteis-kunta? Gaudeamus.

"Suomessakin saatamme nähdä murroksen, jossa kuluttajista voi tulla sähköntuottajia, ei suinkaan pelkkiä kuluttajia. "

>

MAASEUTUPLUS 1/2015 13

vIhREÄ maaSEUTU

Pienillä askelilla kohti kestävämpää pai-kallistaloutta, se on Transition Town –liik-keen sanoma. Ruotsissa kestäviä ratkai-suja eteenpäin vievä Transition Town eli "Muutoskylät" muuttaa ajatuksia käytän-nön toimiksi kylissä. Liike etenee vauh-dilla naapurimaassa ja projektipäällikkö Jan Forsmarkin johdolla maakunnalliset kyläasiamiehet pohtivat mitä me voisimme tehdä paikallistasolla Suomessa. Muutokset mailman erergiamarkkinoilla ja epävakaa taloustilanne antavat kipinän miettiä omia päätöksiä: missä voisi säästää ja miettiä myös henkilökohtaisia ja kyläkohtaisia kes-täviä ratkaisuja.

SODANKYLÄSSÄ JO EDETÄÄN

Kylien vihreän talouden mahdollisuuksista on tehty case-tutkimuksia myös Suomessa, esimerkiksi Sodankylässä. Sodankylän asukkaat ovat päättäneet ottaa tavoitteeksi olla vuonna 2030 paikallisesti omavaraisia energiantuotannossa, sekä käyttää kestä-vän kehityksen mukaisesti raaka-aineita. Sodankylän kunnan asukkaat haluavat myös kaivostoiminnan olevan kestävän kehityksen mukaista.

Päämäärään päästiin selvittämällä pai-kallisten asukkaiden, yrittäjien ja muiden edustajien kanssa yhdessä heidän tulevai-suuden tahtotilansa ja miten tahtotilaan päästään luonnon aiheuttamien kestävän käytön rajoitteiden puitteissa. Seuraavaksi suunnitelmassa siirrytään askel askeleelta kohti tavoitetta. Sodankylässä paikallis- energia, paikallisruoka, rakennusmate-riaalit, Greencare ja turismi ovat jo nyt

omavaraisia. Omavaraisuus ruokkii lisää omavaraisuutta.

ENERGIARATKAISUT YTIMESSÄ

-Kaupungeissa puhutaan paljon enemmän vihreästä taloudesta, vaikka itse asiassa maa-seudulla vihreän talouden mahdollisuudet ovat suuret, toteaa Luonnonvarainstituutin professori Hilkka Vihinen.

Professori Vihisen mukaan keskitetty ekologinen energiantuotanto on järkevää, erityisesti Suomessa pitäisi käyttää enem-män puuntuotannon voimalaitoksia. Lisäksi meillä on kyläratkaisuja ja rakennusperus-taisia ratkaisuja. Maaseudusta voisi tulla näitä energiaratkaisuja yhdistävänä lähteenä yksi tulevaisuuden tekijä, jos vain tartumme toimeen.

Pipsa SalolammiSuomen Kylätoiminta ry

TRANSITION TOWNS

Omställning Sverige vastaa sisällöltään Suomessa käytettyä Kestävät kylät -käsitettä. Se on osa kansainvälistä Transition Town -liikettä, joka syntyi Kinsalessa Irlannissa vuonna 2003. Liikeen tarkoitus on kehittää kestävää paikallista yhteiskuntaa ja uudelleenjärjestää energiantuotantoa, taloutta, elintarviketuotantoa jne. niin paikallisiksi kuin vain mah-dollista, jotta luodaan vahvaa sosiaalista yhteenkuuluvutta.

Ruotsissa on ryhmä joka läänissä. Useilla ryhmillä on omaa paikallista toimintaa ja omat kotisivut/Facebook-sivut, joiden avulla ihmiset saavat tietoa paikallisista tapahtu-mista ja aloitteista.

Lisää tietoa: transitiontown.org

KAIKKI LÄHTEE PIENISTÄ TEOISTA

- Voiko kylätalon käyttöä lisätä, esim: yhteiskeittiössä voisi teh-dä ruokaa vanhuksille tai tarjota sitä catering-yritysten käyttöön? - Voiko kuljetuksia yhdistää, esim. perustaa kimppakyyti-sivusto ky-läläisille Facebookiin?

- Voiko energiaratkaisuja miettiä yhdessä, esim. selvittää paikalli-senergian tuotantomahdollisuuk-sia? Tai järjestää viikonloppukurssi "Kuinka rakennan aurinkopanee-lin", panostaa energiatehokkaisiin rakennuksiin ja laajakaistoihin?

- Voiko lähituottajien raaka-aineita hyödyntää paremmin, esimerkiksi perustaa lähiruokarinkejä tai tarjo-ta niitä paikalliskeittiöihin?

MISTÄ ALOITTAA?

MAASEUTUPLUS 1/201514

KOLUMNI

Arto Ojakangas havainnoi maa-seudun elämää Eskolan kylässä. Arto tunnetaan seuduillaan kirjai-lijana, mutta viralliset työvuotensa hän on viettänyt mm. maanviljelijä-nä, toimittajana ja sahatyömiehenä.

www.artoojakangas.fi

Energian lähteilläJokin aika sitten, erinäisten lehtijuttujen jälkeen, tuli keskuspesään tulta viritellessä suorastaan rikollinen olo. Antaako kors-teenista pöllyävä savu lähtölaukauksen lä-himmäisen sairaudelle ja kiihdyttääkö se maapallon lämpenemistä. Tosin lähimmäi-set eivät ole kovin lähellä. Ja maapallonkin lämmittäminen klapeilla lienee sittenkin aika marginaalista touhua. Ja mieleen tuli väkisinkin, että tämä kansa on elänyt his-toriassaan savupirteissä, käynyt savusau-noissa ja tehnyt luonnossa nuotioita itseään ja ruokaansa lämmittääkseen. Onko joku laskenut kuinka paljon meitä suomalaisia

olisi, jos esi-isämme olisivat eläneet ilman puun poltosta syntyvien hiukkasten aiheut-tamia sairauksia. Minä vastaan: ei yhtään. Olisivat paleltuneet.

Ydinvoima jakaa vahvasti mielipiteitä. Tämän jutun kirjoituspaikasta katsoen alle sadan kilometrin etäisyydelle suunnitel-laan ydinvoimalaa. Etäisyydellä ei tosin ole suurtakaan vaikutusta, jos ydinmiilu ottaa posahtaakseen. Tulihan Tšernobylistäkin, tuhansien kilometrien takaa, kaikenlaista säteilevää.

Olin neljännesvuosisata sitten opiskele-massa sähköasentajaksi. Teimme vierailun ydinvoimalaan. Tai emme me voimalaan päässeet, mutta sellaiseen aivopesutilaan voimalan lähelle. Sipsakka naisihminen piti meille luennon ydinvoiman tuotta-misesta. Poislähtiessämme tiesimme, että ranteessamme olevat kellot ovat vaaralli-sempia kuin ydinvoimala. Siihen on yritet-tävä uskoa edelleen ja samalla toivoa, että Pyhäjoen voimalan venäläisyys ei tarkoita samaa laatutasoa kuin Ladan virranjakajan pyörijä ja Belaruksen ulosottoakseli.

Jos puun poltto saastuttaa ja ydinvoi-ma arveluttaa, niin onpa toki muitakin energiantuotantolähteitä. On tuulta ja on aurinkoa. Molemmista on meuhkattu viime aikoina aika tavalla.

Aurinkoenergia on tietysti luonnonmu-kainen ratkaisu. Sitähän kaikki muutkin energiat pohjimmiltaan ovat, auringon fuusioiden mahdollistamia.

Kylillä on järjestetty aurinkokeräimien valmistuskursseja. Eikä niistä ole mitään pahaa sanottavana. Mieleen on vain tullut, että viimeisen kolmen kuukauden aikana aurinko on tainut välähtää neljänä – viitenä päivänä kuin salamavalo. Kesällä se tietys-ti löytää useammin rakoa pilvien välistä. Mutta kuka kesällä energiaa tarvitsee? Tai no... kyllähän sitä silloinkin kahvinkeitti-

meen ja kännykän laturiin. Jos suunnitellaan ydinvoimalaa alle sa-

dan kilometrin päähän niin tuulivoimaloi-ta kaavaillaan alle kymmenen kilometrin etäisyydelle. En usko, että niistä on minulle henkilökohtaisesti mitään suurempaa hait-taa. Siihen, miten hyvin tuulimyllyt tuotta-vat energiaa, en osaa ottaa kantaa. Onhan tuo tuuleskellut. Lenkillä on pitänyt vetää takin huppua pään suojaksi.

Paljon on puhuttu tuulimyllyjen aihe-uttamista haitoista eli että ne pilaavat mai-seman ja pitävät joutavan kuuloista ääntä. Tähän saakka vain harvoin tuulivoimaloita nähneenä, voi niiden siipien pyörimistä pitää jossakin määrin uljaanakin näkynä. Mutta ymmärrän hyvin, että siipien hui-tomisen jatkuva katselu asumuksen vä-littömässä läheisyydessä saattasi herättää itse kussakin jonkinlaisen Don Quijotte -ilmiön eli tekee mieli hyökätä peitsi tanassa ilmavispilän kimppuun. Mitä ääneen tulee, niin yhden kerran olen käynyt tuulivoima-lan välittömässä läheisyydessä, ja totta on: vittumaista ääntä pitää, mutta ei se kovin kauas kuulu.

Kuulemistani ja lukemistani energia-keskusteluista olen tullut siihen tulokseen, että yksi on aina varmaa: koskaan ei ole kaikille hyvä.

Ennen joulua rätkähti järjetön määrä märkää lunta, puut taipuivat ja sähköt kat-kesivat useaan kertaan. Ensin tuli kahvin-tuska ja sitten vilu kun kiertovesipumppu ei pyörinyt. Mutta tuollaisesta sähköttömästä-kin tilanteesta voi löytää positiivisia puolia. Eräs vanhempi herra kertoi pankkiauto-maatilla, että emäntä ei ole tullut aikoihin niin lähelle kuin sähkökatkon aikana. Mies aikoi napsaista patterit pois päältä joka ilta.

Arto Ojakangas

MAASEUTUPLUS 1/2015 15

vIhREÄ TaLOUS

Vihreä talous käsitteenä, toimintatapana ja tavoitetilana on noussut kehittämisen keskiöön. Vihreän talouden käsitettä käyte-tään nykyisin lähes kaikissa strategioissa ja ohjelmissa. Vihreä talous voidaan määritellä järjestelmänä jossa tavaroiden, palveluiden ja hyödykkeiden logistinen ketju pyritään rakentamaan niin, että raaka-aineiden hyö-dyntäminen on tehokasta ja jätteiden määrä on mahdollisimman pieni. Vihreässä talou-dessa materiaalit jaetaan biologisiin ja tek-nisiin materiaaleihin. Biologinen materiaali palautetaan kulutuksen jälkeen luontoon ja tekninen kierrätetään suljetussa järjestel-mässä mahdollisimman moneen kertaan.

Suomalainen yhteiskunta on koko so-tien jälkeisen ajan rakentanut järjestelmää joka sopii vihreän talouden ajatteluun vuosi vuodelta huonommin. Poliittinen ja talou-dellinen ajattelu on yhä voimakkaammin painottunut keskitettyihin ratkaisuihin jois-sa keskeinen ajatus on, että suuri on kaunis-ta ja edullista. Väestö pyritään ohjaamaan suuriin kasvukeskuksiin, palvelut tuotetaan suurissa yksiköissä, raaka-ainetuotanto pe-rustuu suuriin määriin, tuotteet tuotetaan suurina määrinä globaaleille markkinoille mahdollisimman suurilla katteilla.

Suomi on 2000-luvun alun maailman-talouden heilahtelujen myötä ajautunut tilanteeseen, jota voi pitää jopa kolonia-listisena. Suurin osa kulutushyödykkeis-tämme tulee rajojemme ulkopuolelta. Vientiteollisuutemme perustuu sen sijaan teollisuushyödykkeisiin, joiden kysyntä heikkenee nopeasti taloudellisessa taantu-massa. Kuluttajamarkkinoille suunnattua, suhdannevaihteluja tasaavaa vientitoimin-taa on niukasti.

VIHREÄ TALOUS EDELLYTTÄÄ TOIMIVAA INFRAA

Vihreää taloutta ei voi ajatella, eikä toteuttaa ilman biotaloutta (biologinen materiaa-li). Biotalous perustuu luonnonvaroihin.

vIhREÄ TaLOUS TaRvITSEETOImIvaa InfRaa

Luonnonvara tarkoittaa luonnossa olevaa luonnon omaa materiaalia jota ihminen voi hyödyntää sellaisenaan tai sitä edel-leen jalostaen. Luonnonvarat ovat kaikkien ihmisten käyttämien hyödykkeiden alku. Näistä hyödykkeistä on syytä nostaa esille erityisesti elintarvikkeet ja energia.

Luonnonvarat jaotellaan pääasiassa uu-siutuviin ja uusiutumattomiin luonnon-varoihin. Tämä jako perustuu nimensä mukaisesti kyseisen luonnonvaran kykyyn uusiutua. Luonnonvaroille on tyypillistä, et-tä niitä esiintyy hyödynnettävissä mitoissa ainoastaan maaseudulla. Siis seudulla jossa asutus on harvaa ja asutuskeskittymät ovat pieniä. Näinhän maaseutu Suomessa yleen-sä ymmärretään ja Suomi onkin Euroopan maaseutumaisimpia maita.

Suomessa sekä energian että elintarvik-keiden tuotanto on rakennettu massiivisen raaka-ainetuotannon, keskitetyn jalostuk-sen sekä keskitetyn jakelun ja kaupan va-raan. Tämä estää alueellisen tuotannon ja paikallisten sekä alueellisten kuluttaja-markkinoiden välisen suoran yhteyden. Tällä jalostuksen ja kaupan rakenteella me siirrämme hyödykkeiden arvonlisän kauas raaka-ainetuotannon alueilta, vaikka hyö-dyke voitaisiin tuottaa, jalostaa ja kuluttaa myös alueellisesti - lyhyissä arvoketjuissa ja hajautetuissa järjestelmissä joiden tulisi olla biotalouden ja vihreän talouden kes-keinen tavoite.

Vihreän talouden/biotalouden edellytys on, että luonnonvarat ovat hyvin tavoitet-tavissa ja hyö-dynnettävissä. Luonnonvarojen tavoitettavuus ja hyödynnet-tävyys edellyt-tävät olemassa olevaa toimivaa infrastruktuuria riittävän lähellä hyödynnettäviä luonnonvaroja.

Infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpito on nykyisin tiukasti sidottu kyseisen infra-struktuurin käyttömäärään. Käytännössä tämä tarkoittaa infrastruktuurin kytken-tää olemassa olevaan elinkeinoelämään ja asutukseen. Infrastruktuurin huolto näkyy, suomalaisen maaseudun rakennemuutok-sen myötä, infrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon vähenemisenä.

Maaseudun väestömäärän vähetessä myös infrastruktuurin käyttö vähenee. Tällöin infrastruktuurin ylläpidon ja huollon tarve käy pienemmäksi. Esimakua maaseudun tiestön alasajosta on jo olemas-sa. Asfaltointeja puretaan ja paikoin tiestö pettää raskaan liikenteen alta. Suomessa on jo alueita joissa muun muassa puhe-linyhteydet eivät toimi. Ajaudumme siis tilanteeseen jossa Suomen paras ja toimivin infrastruktuuri on siellä missä on eniten ihmisiä ja luonnonvarojen hyödykkeiden loppukäyttäjiä, mutta vähiten luonnonva-rojen raaka-ainetta. Toisaalta heikoin ja vähiten huollettu infrastruktuuri on siellä missä ovat vihreän talouden kannalta vält-tämättömät raaka-ainevarannot.

Toimivan vihreän talouden edellytys on elinvoimainen maaseutu. Tämä tar-koittaa, että meidän tulee edistää maa-seudun elinkeinoja, asutusta ja palveluita koko maassa. Vain elinvoimainen asuttu maaseutu voi turvata infrastruktuurin jota voidaan käyttää. Vain elinvoimainen maaseutu turvaa harvaan asutun alueen työvoiman, peruspalvelurakenteen ja asu-tuskeskusten vaatimat virkistyspalvelut. Samoin vain elinvoimainen maaseutu voi turvata heterogeenisen luonnonvarojen raaka-ainetuotannon, jalostuksen ja ja-kelun, joka toimii myös kriisitilanteissa.

Rauno KuhaProjektipäällikköLuonnonvarakeskus

MAASEUTUPLUS 1/201516

YhTEISTYö vEnÄJÄLLÄ

Pohjoisimman Lapin Leader ry:n on pin-ta-alallisesti Suomen laajin toimintaryh-mä. Sillä on Venäjän kanssa yhteistä rajaa yli kolmesataa kilometriä, mikä tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet yhteistyö-kuvioiden kartoittamiseksi rajanaapurin kanssa. Kunnat, kuntayhtymät ja kult-tuuritoimijat ovat tehneet pitkäaikaista yhteistyötä venäläisten kanssa, mutta pai-kalliselle väestölle läheinen rajanaapuri ja sen ihmiset ovat tuntemattomampia. Läheisestä sijainnista huolimatta vain murto-osa on vieraillut Venäjällä ja mie-likuvat pohjautuvatkin historiallisiin ta-pahtumiin ja tiedotusvälineistä saatuun tietoon.

Pohjoisimman Lapin Leader ry (PLL ry) to-teutti vuoden mittaisen Katse Itään -hank-keen, jonka päämääränä oli käynnistää kansalaislähtöistä paikallista kehittämistä Venäjän kanssa. Hankkeessa luotiin kontak-teja ja vietiin Leader-tietoutta Murmanskin alueen kylätoimijoille ja kaupunkien sekä piirien hallintoihin sekä kokeiltiin pieni-muotoisesti yhteistyötä.

Hankkeen yksi tärkeä tavoite oli Venäjä-strategian laatiminen. Sen pohjatyönä kar-toitettiin PLL ry:n alueen kuntien, kuntayh-tymien, yhdistysten ja yrittäjien kiinnostus ja halukkuus Venäjä-yhteistyötä kohtaan.

Selvityksestä ilmeni, että yrittäjäyhteis-työ kiinnostaa molemmin puolin rajaa. Venäläiset tahot, lähinnä matkailuala, odot-tavat konkreettista ja tuloksellista yhteis-työtä. Tapahtuma- ja kulttuuriyhteistyöhön kaivattiin yrittäjämäisempää otetta, sen sijaan, että asiaa hoidetaan ainoastaan ys-tävyyssopimusten kautta. PLL ry:n alueen matkailualan yrittäjät olivat erityisen kiin-nostuneita venäläisistä matkailijoista, mutta kokivat tarvitsevansa paljon tukea mat-kailutuotteiden räätälöintiin, venäläisen kysynnän herättämiseen markkinoinnilla ja kielellisen ongelman ratkaisemiseen.

KYLISSÄ LEADER VIELÄ TUNTEMATON

Kylien kehittäminen tapahtuu pääasiassa kyläpäälliköiden ja piirien hallinnon kautta.Lisäksi kylissä voi toimia vapaamuotoisia kyläneuvostoja.

Kylien kehittämiseen on mahdollista saada rahoitusta piirien budjetista. Vaikka kyläyhdistys-toimintamallia ei Venäjällä yl-läpidetä, on käytettävissä muita tahoja mm. paikalliset pienyritykset ja kylien aktiiviset ihmiset ovat kiinnostuneita yhteistyöstä suomalaisten tahojen kanssa, erityisesti tapahtumayhteistyö kiinnosti.

Kylien kehittäminen on ollut Venäjällä

vähäistä väestön keskittyessä kaupunkeihin. Nyt yleinen ilmapiiri on toinen ja kyli-en kehittämiseen on saatavilla rahoitusta Venäjän federaation Maaseudun kestävän kehityksen -ohjelman kautta. Yllättävää on, että ohjelmassa mainitaan Leader toimen-piteenä. Leader on siis toimintatapana tuttu Venäjän korkeamman hallinnon tasolla, mutta ei paikallistasolla. Tämän vuoksi Katse Itään -hankkeessa tehtiin useampia matkoja Venäjälle tarkoituksena Leader-toimenpiteiden tunnetuksi tekeminen sekä pienimuotoisen yhteistyön aloittaminen.

TERVEYS- JA HYVINVOINTIMATKAILUN SEKÄ POROTALOUDEN MAHDOLLISUUDET

PLL ry teetti kyselyn yrityksille halukkuu-desta ja kyvystä ottaa vastaan ja kehittää tuotteita venäläiselle matkailijoille sopi-viksi. Vastaavasti Murmanskin alueen po-tentiaalisille asiakkaille teetettiin kysely, jolla selvitettiin, kiinnostavatko venäläisillä PLL ry:n alueella tarjolla olevat terveys- ja hyvinvointipalvelut.

Kyselyn tulokset olivat rohkaisevia. Enimmäkseen venäläiset olivat kiinnos-tuneita terveys- ja kauneuspalveluita osana lomamatkailua Lapissa. Kompastuskiveksi koettiin markkinoinnin ja tuotepakettien

KYLIEn Ja YRITYSTEn YhTEISTYö

vEnÄJÄn RaJaLLa

MAASEUTUPLUS 1/2015 17

YhTEISTYö vEnÄJÄLLÄ

puute sekä kielitaito.Kunnianhimoisena tavoitteena oli sel-

vittää rajan yli tapahtuvaa porotalousyh-teistyötä lähinnä Alakurtin maalaiskunnan kohdalla. Selvisi, että Alakurtin maalais-kunnan alueella ja muutoinkin rajan lä-heisyydessä Venäjän puolella on laajoja poron ympärivuotiseen laidunnukseen soveltuvia alueita. Hankkeessa teetettiin laidunkartoitus ostopalveluna poromiehen, Venäjäasiantuntijan ja paikallisen metsän-vartijan yhteistyönä. Selvitys oli pohjatyö-tä sille tavoitteelle, että rajanläheisyyteen Venäjän puolelle saataisiin synnytettyä poronhoitoa. Onnistuessaan tämä tukisi Suomen puolen rajapaliskuntien ja pien-jalostamoiden työtä monin tavoin.

Katse Itään -hankkeen projektipäällikkö-nä toimi Natalia Ruha. Venäläistaustainen Ruha on toiminut aiemmin matkailu parissa muun muassa Inarissa ja Sodankylässä. – Vuoden mittainen hanke oli hyvä alku yhteistyön luomiselle. Tarvitaan kuitenkin pitkäjänteisempää ja konkreettisempaa yh-teistyötä, jotta luotettavat siteet Venäjälle saadaan syntymään. Vaikka tällä hetkellä venäläisten matkustajien määrä on laskussa, on Venäjä pitkällä aikavälillä Lapille suuri mahdollisuus.

PLL ry:n toiminnanjohtaja Hanna-Leena Talvensaari pääsi käymään Venäjällä hankkeen aikana useampaan otteeseen. – Matkojen aikana keskusteltiin niin kor-keanhallinnon kanssa että kylätasolla. Toivon, että saamme luotettavat ja pysyvät suhteet Venäjän lähialueille ja voimme ke-hittää maaseutua yhdessä. Erityistavoitteena on, että voimme avartaa nuorten näkemyk-siä ja asenteita Venäjää kohtaan. Se voi tar-jota jatkossa mahdollisuuksia myös nuorille ja Arktisen alueen kehittämiselle.

Annika KostamohankeneuvojaPohjoisimman Lapin Leader ry

Lisätietoja hankkeen tuloksista osoitteessa: www.pll.fi

Toiminnanjohtaja Hanna-Leena Talvensaari ja yhdistyksen puheenjohta-ja Pentti Rytisalo paikallisen television haastattelussa. Tulkkina ja asian-tuntijana projektipäällikkö Natalia Ruha. Kuva: Annika Kostamo

Leader-tomijat vierailivat Vienanmeren kylissä tutustuen Kuzrekan leipä-juhlaan ja Varzugan kyläjuhlaan. Leipäjuhla on saanut alkunsa matkan-järjestäjästä, joka sai innostettua hiljentyneen kylän yhteisen perinteistä kumpuavan tapahtuman järjestämiseen. Tapahtuma kokoaa yhteen kylästä poismuuttaneita, hyödyttää kyläläisiä myynnin kautta ja ylläpitää kulttuuria. Kurzegan kylä oli kiinnostunut tapahtumayhteistyöstä esimer-kiksi esiintyjien vaihdosta. autta ja ylläpitää kulttuuria. Kurzegan kylä oli kiinnostunut tapahtumayhteistyöstä esimerkiksi esiintyjien vaihdosta. Kuvassa kansallispukuihin pukeutuneena niin Suomen- että Venäjän kyläläisiä. Kuva: Annika Kostamo

maTKaLLa vEnÄJÄLLÄ

Yksi viimeisistä ELARD-retkistäni suun-tautui marraskuussa 2014 Moskovaan. Venäjän maatalousministeriön alainen Federal Center of Agricultural Advice oli kutsunut minut kertomaan hyvistä suomalaisista ja eurooppalaisista maa-seudun bottom-up-kehittämiskäytän-nöistä. Taustalla oli Venäjän historian ensimmäinen federaatiotason maaseu-tukehitysohjelma, jonka Vladimir Putin allekirjoitti v. 2010 ja joka käynnistyi vuo-den 2014 alusta. Käsittelyn yhteydessä Putin muistutti valtioneuvostolle, kuinka tärkeää maaseudulla on kehittää muuta-kin kuin maataloutta: kyliä, kulttuuria ja yrittäjyyttä. Alkavalla rahoituskaudella Suomenkin LAGit (=Local Action Group) saavat monta uutta potentiaalista yhteis-työkumppania Venäjän LIGeistä (=Local Initiative Group).

PÄÄMINISTERI PJOTR STOLYPININ UUDISTUSTYÖ JATKUU SADAN VUODEN TAUON JÄLKEEN

Ensimmäinen tapaamiseni oli Cosmos-hotellissa tsaari Nikolai II:n aikaisen pääministerin Pjotr Stolypinin venäjän- amerikkalaisen tyttärenpojan Nicholas Sluchevskyn kanssa. Hänen isoisänsä äänestettiin hiljattain toiseksi merkittä-vimmäksi venäläiseksi 1900-luvun alun uudistuspolitiikkansa ansiosta. Stolypin mm. antoi maaorjille tilaisuuden omien maatilojen lohkomiseen suurtiloista,

LEADER käyntiin 24 alueella

Venäjällä

Petri Rinteen matkakertomus:

maaSEUTUPLUS 1/201518

MAASEUTUPLUS 1/2015 19

maTKaLLa vEnÄJÄLLÄ

mutta nousevan vallankumouksen aallot löivät hänen ylitseen Kiovan oopperassa v. 1911, jossa hän sai kuulan kalloonsa. Nykyvenäläiset spekuloivat mielellään sillä, olisiko vallankumoukselta ja kommunis-min mustilta vuosikymmeniltä vältytty, jos Stolypin olisikin oopperan sijaan mennyt katsomaan vaikkapa jääkiekkoa.

Sluchevsky ja vierailuni emäntä, maatalousneuvontakeskuksen Natalia Andreeva perustivat yhdessä korkean po-liittisen tason kansalaisjärjestön Stolypin Center for Regional Developmentin v. 2012 jatkamaan en-tisen pääministerin kesken jäänyttä työtä.

Nyt ei enää pelas-teta maaorjia vaan annetaan kaikille maaseudun asuk-kaille mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen bottom-up-ke-hittämisen avulla EU:n Leader-metodista venäjäksi käännetyin opein. Järjestö keskit-tyy toimijoiden kapasitointiin suurten venä-läis- ja amerikkalaisyritysten sponsorituella. Ulkomaisia julkisia varoja ei haluta käyttää ”ulkomaisen agentin” leiman välttämiseksi.

VENÄJÄN KAUNEIMMAT KYLÄT RY

Sluchevskyn juostua pian seuraavaan ta-paamiseen hänen paikkansa otti Venäjän kauneimmat kylät ry:n puheenjohtaja, Moskovan maatalousyliopiston professori Alexander Merzlov. Hän paljastui heti kät-telyssä innokkaaksi 2CV-harrastajaksi, joka on rättisitikallaan kierrellyt myös Suomen kylillä. Kansainvälisen Kauneimmat kylät -järjestön (Les Plus Beaux Villages de la Terre) kautta Venäjänkin kylille on viime vuosina saatu puhallettua kylätoiminta- ja paikalliskehittämishenkeä. Järjestöllä on myös oma mikroavustusohjelmansa. Paljon on silti vielä tehtävää suuressa maassa ja Merzlov ehdottikin ystävyyskyläohjelmaa Venäjän ja EU:n kylien välille.

PAIKALLISET ALOITERYHMÄT KÄYNTIIN 24 ALUEELLA

Maatalousneuvontakeskuksen johta-ja Vladimir Salanka otti minut vastaan suuressa toimistohuoneessaan höyryävien teekuppien kera. Talvi oli tullut Siperian tuulten mukana, ulkona oli kymmenen astetta pakkasta ja sisällä kymmenen läm-mintä ja Salankankin huoneessa mukavan raikasta, kun ilmalämpöpumppu oli unoh-

"Kun alueet saavat vuotuisen LEADER-potin pankkitililleen, sen on siirryttävä sieltä eteenpäin LEADER-toimijoille viimeistä ruplaa myöten yhden kuukauden kuluessa tai keskushallinto perii varat takaisin"

tunut jäähdytysasentoon.Johtaja aloitti suurista linjoista kerto-

malla että Venäjän maatalousmaasta jo 170 miljoonaa hehtaaria on saatu otetuk-si viljelyskäyttöön ja enää 30 miljoonaa hehtaaria on käyttämättä. Viitisen vuotta sitten viljelyksen ulkopuolella oli vielä 40 miljoonaa hehtaaria, joten mm. maatalo-usneuvontakeskuksen ansiosta yksityisiä maanomistajia (90% peltopinta-alasta) on saatu kannustettua aktiiviviljelijöiksi.

Suomen ProAgrian tyyppinen neu-vontakeskus perustettiin kaikessa mukana olevan ja koskaan uupumattoman moldovalaisen Natalia Andreevan aloitteesta v. 1994 – nykyisellään se kattaa Venäjän 85 aluees-ta jo 69, sillä on 700 toi-mistoa ja 3 500 neuvojaa. Rahoituksesta 70% tulee

valtiolta ja 30% palvelumyynnistä tiloille. Venäjän maatalouden tärkeitä vientituot-teita ovat mm. vehnä, sokeri ja auringon-kukkaöljy, joita viedään erityisesti arabi- ja Keski-Aasian maihin Venäjän eteläosien parhailta viljelysmailta.

Maatalousministeriön uusi maaseutu-kehitysohjelma on neuvontakeskukselle uusi haaste. Vaikka ohjelman isot rahat onkin varattu infrahankkeisiin, kuten teihin sekä kaasu- ja sähkölinjoihin, niin Leader-tyyppiselle bottom-up-kehittämisellekin on varattu neljä miljardia ruplaa (n. 70 miljoo-naa euroa). Ensimmäisen hakukierroksen perusteella 24 aluetta oli kiinnostunut to-teuttamaan Leader-tyyppisiä toimia, mm. Hanti-Mansia, Moskova, Pohjois-Kaukasus, Novgorod, Orenburg, Oryol, Primoriye, Pskov ja Tambov.

Salankan mukaan Leader-kehittämisen kautta päästään ensi kertaa tukemaan maa-talouden monialaistamista, maaseudun uusien työpaikkojen luomista ja kylien kehittämistä. Neuvontakeskuksen uusi virka, johon Natalia Andreeva oli juuri siirtynyt maaseutumatkailutehtävästään, edistää Leader-metodin käyttöönottoa ja levittämistä kaikille Venäjän alueille.

RAHAT KÄYTETTÄVÄ KUUKAUDESSA TAI TAKAISINPERINTÄ UHKAA

Venäjällä raha pannaan kiertoon. Leader-ohjelman ainoana monitorointiperiaat-teena näytti olevan, että kun alueet saavat paikallisten strategioittensa nojalla kes-kushallinnon vuotuisen LEADER-potin pankkitililleen, sen on siirryttävä sieltä

eteenpäin LEADER-toimijoille viimeistä ruplaa myöten yhden kuukauden kulues-sa tai keskushallinto perii varat takaisin. Tällainen tulosohjaus saattaisi nopeut-taa ELY-keskusten ja Leader-ryhmien päätöksentekoa myös Suomessa? Nopea aikataulu varojen käytölle ei Andreevan mukaan ole ongelma: alueilta esitettyjen strategioiden ja hankesuunnitelmien tulee olla niin valmiita jo ennen varojen siirtoa, että maksut voidaan hoitaa nopeasti. Ensi vaiheessa hankkeita odotetaan syntyvän etenkin kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja suojelemiseksi.

BOTTOM-UP VENÄJÄLLÄ: UNTA VAI TOTTA?

Suomalaisin silmin bottom-up ja Venäjä näyttävät melko yhteensopimattomalta sanaparilta. Ei silti ole sattumaa, että uu-denlainen ajattelu saa sijaa juuri Vladimir Putinin valtakaudella. Kansan syvät rivit näkevät hänet keskivertovenäläisen oi-keuksien, kunnian ja elintason nousun se-kä Venäjän yhtenäisyyden ja valtion edun puolustajana häikäilemättömiä oligarkkeja ja äkkirikastuneita omaneduntavoittelijoita vastaan. Putinilaisessa ajattelussa hanti-mansialainen viljelijä voi hyvin olla oman onnensa seppä.

Ideologiat tarvitsevat toimeenpanijoita. Leader-metodin leviämisessä on tunnistet-tu ”paikallisten mestareiden” (local cham-pions) keskeinen rooli. Niistä maista, joissa Leaderilla on saatu todellista muutosta ja tuloksia aikaan löytyy lähes aina paikallinen Eero Uusitalo, joka on aikoinaan innosta-vuudellaan, periksiantamattomuudellaan ja loputtomalla työmäärällään saanut kuvion luistamaan.

Venäjällä tässä roolissa tulee ilmiselvästi olemaan Natalia Andreeva: maanviljeli-jä, maatalouskoulun opettaja, maatalousneuvontakeskus-ten perustaja, UNDP:n hankevetäjä, Stolypin Centerin perustaja, suomalaisen puuoma-kotitalon rakennuttaja ja armoton Suomi-fani.

Petri Rinne

20

MAASEUTUVERKOSTO

Uusi maaseutuohjelman kausi on tuo-nut mukanaan uuden maaseutuver-kostoa tukevan yksikön. Maaseutu-verkostopalveluiksi ristitty yksikkö aloitti puuhissaan tammikuun alussa, joukkoa luotsaa viime kauden maaseutu-verkostoyksiköstä verkostovalmentajana tutuksi tullut Teemu Hauhia.

Syksyn aikana Teemu on koonnut ympä-rilleen tiimin, jossa on hänen mukaansa sopivassa suhteessa vankkaa kokemusta ja nuoruuden intoa sekä uusia näkemyksiä.

- Ajattelin tätä vähän kuin jääkiekko-joukkueen ykkösketjun valitsemisena. Halusin kerätä mahdollisimman hyvän tiimin, jossa kaikki tukevat toinen toistaan ja puhaltavat yhteen hiileen, kertoo uuden verkostoyksikön johtaja Teemu Hauhia yk-sikkönsä kokoamisesta.

Teemun kiekkotiimiksi valikoituivat taloussuunnittelija Hanna Lilja, verkos-totiedottaja Sinikka Torssonen, viestintä-koordinaattori Pirjo Onikki sekä verkosto-asiantuntijat Lauri Hyttinen, Joel Karlsson

Toisiaan täydentävä kiekkotiimija Juha-Matti Markkola.

VERKOSTO TIIVIIKSI JA AKTIIVISEKSI

Teemu Hauhian mukaan edellisellä ohjel-makaudella tehtiin hyvää työtä maaseutu-verkostotoiminnan tunnettuuden lisäämi-seksi. Uuden joukon on helpompi päästä täyteen vauhtiin, kun ei tarvitse käyttää enää aikaa ja voimavaroja siihen, että selitetään, miksi ollaan olemassa.

- Nyt halutaan hioa timanttia, saada tu-loksia ja tiivistää verkostoa, Teemu toteaa.

- Viestintä on tärkeässä roolissa, se tulee jo ohjelman tavoitteista. Yksi päätavoitteista on tiivistää ja aktivoida maaseutuverkostoa ja saada se toimimaan paikalliselta tasolta aina Euroopan tasolle asti.

Teemu Hauhia on yhteistyön vankka puolestapuhuja. Hän haluaa saada kaikki ymmärtämään synergian voiman.

- Meidän täytyy pystyä osoittamaan, mitä hyötyä on tehdä mieluummin yhdessä kuin yksin. Hyötyjen osoittamiseen tarvitaan hyviä esimerkkejä ja tässä tullaan taas sitten

viestinnän tärkeyteen, Teemu huomauttaa.Vanhan ohjelmakauden yksikön helmis-

tä ei haluta luopua, mutta uusi maaseutu-verkostoa palveleva yksikkö ei toki kulje täysin samoilla raiteilla. Suunnitelmissa on muun muassa kehittää erilaisia palve-lupaketteja esimerkiksi tilaisuuksien tai kansainvälisen yhteistyön järjestämiseen.

Maaseutuverkostopalveluiden järjes-tämä ensimmäinen iso tapahtuma on 26. maaliskuuta Helsingissä järjestettävä Maaseutuverkostopäivä. Tapahtumaan ovat tervetulleita kaikki maaseudun kehittämi-sen kanssa tekemisissä olevat.

- Maaseutuverkostopäivässä jokainen pääsee halutessaan osallistumaan, ideoi-maan ja kertomaan mielipiteensä siitä, miten maaseutuverkoston tulisi uudella maaseutuohjelmakaudella toimia. Tämä on tapahtuma, josta ei kannata jäädä pois! toteaa Teemu.

Sinikka TorssonenverkostotiedottajaMaaseutuverkostoyksikkö

maaSEUTUPLUS 1/2015

Maaseutuverkostopäivä 26.3.2015, Helsinki

TERVETULOA

Kuva: Riika Isola

MAASEUTUPLUS 1/2015 21

KYLÄTOIMINTAA

maaSEUTUPLUS 1/2015

juttusille.− Puhuttelimme pankinjohtajaa ja hän

tuli paikalle katsomaan suunnitelmiam-me. Yhdistyksellä on nyt 15 vuoden laina, Rankinen kertoo.

Omarahoitus 187 000 euron hankkeesta oli lopulta vajaat 75 000 euroa. Sähkö- ja lämmityslaskut vaihtuivat raaka-aineen hankinta- ja lainanhoitokustannuksiin.

Voimala käynnistyi vuoden 2014 tam-mikuussa. Pääasiassa tähtäimessä on ener-giaomavaraisuus, mutta jo ensimmäisenä vuonna sähköä on riittänyt myyntiinkin. Oulun Sähkömyynti myy muun muassa alpualaisten ylijäämäsähköä Farmivirtana. Energia-alan kestävän kehityksen fooru-mi palkitsi lähienergian puolesta pionee-rityötä tekevän Farmivirran vuoden 2014 ilmastotekona.

TOIMIVA LÄHIENERGIAN KETJU

CHP-voimalan raaka-aine on peräisin lähialueen metsänomistajilta. Paikalliset urakoitsijat hoitavat puun haketuksen ja kuivaamisen sekä voimalan valvonnan.

Alpualaisille oma voimalaitos tuo lähie-nergian lisäksi myös muuta toimeentuloa. Voimalan raaka-aine ostetaan lähialueen metsänomistajilta. Paikalliset urakoitsijat hoitavat puun haketuksen ja kuivaamisen

ja voimalan valvonnan. Voimalan käyttöön on pestattu myös paikallinen yritys. Vaikka yhdistyksen omistaman koulukiinteistön kunnossapidossa käytetään talkootyötä, voimalan toiminta perustuu palkkatyöhön.

− Samalla tämä työllistää kylää, energi-aan käytetty raha ja verorahat jäävät omalle paikkakunnalle, Rankinen huomauttaa.

Sähkön myynnin lisäksi yhdistys saa tuloja kiinteistön vuokraamisesta. Entisellä koululla toimii muun muassa yksityinen päiväkoti, välillä siellä majoittuu VR:n keik-katyöntekijöitä, yritykset vuokraavat tiloja kurssitoimintaan ja yksityiset perhejuhliin. Lisäksi koululla pyörii monenlaista har-rastustoimintaa. Eloa koululla siis riittää, vaikka koululaiset joutuivatkin lähtemään.

− Synkältä se näytti, kun meiltä kaup-pakin loppui. Mutta nyt kauppa on tullut takaisin ja saimme sinne postipalvelujakin, Rankinen iloitsee noin 450 asukkaan kylän elpymisestä.

Pia AlatorvinentiedottajaUutispuuro-hanke

Pohjois-Pohjanmaalla Alpuan kylällä Vihannissa oltiin vuonna 2011 tavalli-sen tarinan edessä. Kyläkoululla laulet-tiin keväällä suvivirsi viimeistä kertaa. Alpualaiset eivät halunneet jättää kou-lurakennusta autioksi, vaan tarttuivat mahdollisuuteen ostaa kiinteistö itselleen.

− Vaikka koulu halvalla saatiinkin, käyttö-kustannusten kohdalla tuli mietittäväksi, miten niiden kanssa tulevaisuudessa pärjä-tään, Alpuan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Timo Rankinen muistelee.

Alpualaisille oli selvää, että kustannusten kattamiseksi pitää kehittää liiketoimintaa, mutta se ei oikein kyläyhdistyksen rooliin istunut. Tarkoitukseen perustettiin Alpuan kehitys ry, joka osti koulurakennuksen vuonna 2012.

− Silloin oli tiedossa CHP-voimaloiden tulo. Siinä sähkö ja lämpö tuotetaan yh-tä aikaa. Se kiehtoi, koska kiinteistössä oli kova lämmön- ja sähkönkulutus, Rankinen kuvaa.

Kun alpualaiset huomasivat, että yhdis-tys voi saada paikalliselta Leader-ryhmältä, Nouseva Rannikkoseutu ry:ltä tukea hank-keelle jopa puolet, he rohkaistuivat etsimään voimalalle rahoitusta. Hankkeelle tehtiin suunnitelmat ja laskelmat ja Alpuan Kehitys ry:n väki marssi paikallisen pankinjohtajan

alpuan kylä saa sähkönsä omasta voimalasta

Paikallisen Leader-ryhmä Nouseva Rannikkoseutu ry:n tuki rohkaisi Alpuan CHP-voimalan puuhamiehiä niin energiatuotan-non tiellä kuin kylän elvyttämises-säkin. Kuva: Jyrki Vesa

MAASEUTUPLUS 1/201522

LÄhIdEmOKRaTIaa

Lempäälä on lähellä. Jo vuosia sitten käyttöön otettu slogan on monimer-kityksinen, ja sopii oikein hyvin myös kuvaamaan pyrkimyksiä asukasosalli-suuden saralla. Lempäälässä halutaan luoda uutta toimintakulttuuria niin, että lähidemokratiasta tulee pysyvä ja arki-nen osa kunnan toimintaa. Tätä varten Lempäälään on perustettu määräajaksi vuosille 2014–2015 erityinen lähide-mokratiatoimikunta, jonka tehtävä on edistää kuntalaisosallisuutta.

Toimikunta on kunnanhallituksen alai-nen ja jäsenet ovat luottamushenkilöitä. Lähidemokratiatoimikunta on saateltu toteuttamaan tehtäväänsä sanoin ”tehkää itsenne tarpeettomaksi”. Tällä viitataan siihen tavoitteeseen, että lähidemokratia ei olisi mikään irrallinen asia muiden asioiden joukossa, eikä oikeastaan edes näkökulma, vaan tapa tehdä asioita.

Asia nähdään Lempäälässä niin tärkeä-nä, että lähidemokratiatoimikunnan työn avuksi ja tueksi päätettiin hakea lisäksi kehittämishanketta. Hankesuunnitelmassa todetaan, että koska kunnat ovat erilaisia, kukin tarvitsee itselleen soveltuvat keinot kuntalaisosallisuuden kehittämiseen ja toteuttamiseen. Suomessa on monia lähi-demokratiaa toteuttavia alueellisia malle-ja, mutta Lempäälässä se halutaan nähdä laajempana ja monipuolisempana, koko kunnan kattavana toimintatapana. Lisäksi korostetaan, että kyse kuntalaiskumppa-nuudesta, joka toteutuu, kun asiassa aloit-teen tekevä osallistuu myös henkilö- tai

yhdistyskohtaisella panoksellaan ehdotetun asian toteuttamiseen.

Muutos on siis merkittävä ja mittakaava suuri. Jotta toimintatapa voi kehittyä, pitää ensin muuttua ajattelutavan, ja sen taustalla olevien asenteiden. Näin ollen hanketta voi-sikin kuvailla maratonin ja pikajuoksun yh-distelmäksi, kun lyhyessä ajassa tulisi saada näkyvää aikaiseksi ja toisaalta laittaa alulle jotain, jonka kehittyminen vaatii aikaa ja monenlaista panostusta, dominoefektiä ja sattumaakin.

PUOLIMATKASSA

Aloitin hankkeen projektisuunnittelijana vuoden 2014 elokuun alussa, joten hank-keen täysipäiväistä toteuttamista on takana nyt puolisen vuotta. Sain heti käyttööni hankkeen alkupuolella toteutetut tulokset kyselystä kunnan toimialoille osallistamis-tavoista (nykyisistä ja uusista) sekä yhdis-tysselvityksen, jossa paitsi tehtiin yhdistyk-sille kysely, myös kartoitettiin miten kattava verkko Lempäälässä omakoti-, asukas- ja kyläyhdistyksistä muodostuu kunnan alueelle. Tulosten ja lähidemokratiatoi-mikunnan kanssa käytyjen keskustelujen perusteella hankkeen painopisteitä hiottiin.

Syksyn mittaan on käyty tapaamassa viranhaltijoita sekä johtoryhmissä että yk-sittäin. Tapaamisissa on käyty läpi toimialo-jen osallistavia käytänteitä ja kannustettu uusiin avauksiin. Suurin osa näistä on vielä alkutekijöissään tässä vaiheessa hanketta, mutta päivähoidossa aloitettiin jo syksyllä Osallisuusfoorumi –toiminta ja asiakasraa-

tia suunnitellaan myös terveyskeskussai-raalalle. Kirjastopalveluissa on valmisteltu uuden kirjaston suunnitteluprosessia, jossa tullaan kiinnittämään erityistä huomiota kuntalaisten osallistamiseen. Säijän alueen kaavoituksen yhteyteen on luvassa jotain lempääläisittäin uutta, eli sähköinen karttapohjainen sovellus, jossa kyläläiset voivat tuottaa tietoa kylästä kaavoituksen käyttöön.

TIEDOTTAMINEN PARANTUU

Sähköinen tiedotus ja etenkin sosiaalinen media ovat olleet tapetilla. Joulukuussa 2014 tapahtui se, mitä on kauan toivottu, eli Lempäälän kunnan Facebook –sivu saa-tiin auki. Siihen valmistauduttiin varsin perusteellisesti: kunnan sosiaalisen me-dian ohje päivitettiin, FB -sivun ylläpitäjät vastuutettiin ja koulutettiin. Tykkäyksiä sivulle on kertynyt muutamassa kuukau-dessa jo 800. Ennakkoon oli vähän huolta, saadaanko sivu pidettyä aktiivisena, mutta se on osoittautunut turhaksi. Päivityksiä tulee tiuhaan tahtiin, joten voidaan tode-ta, että Facebook -sivu on tarpeellinen ja hyödyllinen tiedotuskanava.

Hankkeen puitteissa on perustettu myös keskusteluryhmä Facebookiin, jonka on tarkoitus toimia keskustelukanavana, ide-ointiriihenä ja mielipiteiden keruupaikka-na lempääläisille. Ryhmä on tehty ainakin näin alkuun kokeiluluontoisesti - katsotaan voisiko tällaisesta saada toimivaa foorumia kuntalaiskeskustelulle!

Kunnan verkkosivujen yhteydessä ole-

Lähidemokratiaa Lempäälässä

MAASEUTUPLUS 1/2015 23

LÄhIdEmOKRaTIaa

vaa Osallistu ja vaikuta -osiota on kehitelty, ja sinne on mm. koottu vuoden 2014 ai-kana tehdyt kuntalaisaloitteet vastauksi-neen. Myös aloitteiden käsittelyprosessia on selvennetty. Lempäälä on myös otta-nut Kuntalaisaloite.fi –palvelun käyttöön. Vaikea sanoa, johtuuko lähidemokra-tia-asioiden pinnalla olosta vai ei, mutta vuonna 2014 tehtiin moninkertainen määrä kuntalaisaloitteita edellisvuosien keskiar-voon verrattuna.

Lempäälässä on ollut jo 90-luvulta käy-tössä omatoimirahamalli, jossa yhdistykset ja nyttemmin myös rekisteröimättömät ta-hot ovat voineet saada rahoitusta pieni-muotoisiin yhteisöllisiin hankkeisiin hyvin kevyellä byrokratialla. Edellytyksenä rahan saamiselle on omatoimisuuden osoittami-nen, joka tällä hetkellä on 30% kokonais-kustannuksista ja voi talkootyön lisäksi olla myös omaa rahaa.

Hankkeen myötä omatoimirahan myön-töperusteet on päivitetty, kuntalaiset ovat saaneet yhdistystapaamisissa esittää toiveita omatoimirahan suhteen. Uudistetut sään-nöt sallivat omatoimirahan haun entistäkin monipuolisempiin tarkoituksiin.

Lähidemokratia-ajatus on ollut myös voimakkaasti läsnä, kun Lempäälän-Vesilahden maaseudun kehittämisohjel-

maa on päivitetty. Päivityksen taustalla on ollut tarve saada enemmän konkretiaa ohjelman toteuttamiseen ja se koskeekin juuri toimenpideosiota. Päivitys on teh-ty Lempäälän osalta ja siinä korostettu erityisesti lähidemokratiatyön näkökul-masta keskeisiä teemoja: osallistavuut-ta, yhteisöllisyyttä ja omatoimisuuteen kannustamista.

Asukkailta on kerätty näkemyksiä asiaan asukasiltojen yhteydessä pidetyissä työ-pajoissa ja toimenpiteitä on saanut kom-mentoida avoimen kyselyn kautta. Päivitys valmistuu maalis-huhtikuun aikana.

HAASTEITA

Hankkeen tavoite eli koko kunnan katta-va toimintatavan muutos on melko kun-nianhimoinen, etenkin ajatellen lyhyttä hankeaikaa ja mittakaavaa muutenkin. Toiset ovat valmiimpia uusille ajattelu-malleille ja toimintatavoille kuin toiset. Muutosvastarintaakin on ollut havait-tavissa, joskin se on varsin inhimillistä. Vallalla oleva toimintakulttuuri vie myös helposti mukanaan, joten mm. esimiesten esimerkillä on suuri merkitys.

Lähidemokratia on varsin laaja käsite, ja erityisesti jos sitä lähestyy kuntalais-kumppanuuden näkökulmasta, voi olla haastavaa mieltää, mitä se oikeasti käy-tännössä tarkoittaa. Siis, että asukkaasta ja asiakkaasta tuleekin suunnittelija ja

tekijä pelkän kommentoijan roolin sijaan. Uutta ajattelutapaa ja asennetta tarvitaan ihan kaikilta, kunnan työntekijöiltä, luottamushen-kilöiltä ja myös asukkailta. Yhä enenevässä määrin tarvitaan kuntalaisilta toimeen tart-tumista ja kuntaorganisaatiolta kykyä ottaa tämä aktiivisuus vastaan.

Voi tietysti kyseenalaistaa, miten koko kun-nan toimintatapa muuttuu yksittäisillä asiakas-raadeilla, kaavoituksen karttasovelluksella tai facebookilla. No, jostainhan se on aloitettava – miten sitten, jos ei näin. Muutoksen koon huomioiden, realistisempaa lienee pienin as-kelin saada suuntaa muutettua, kuin kerralla yrittää täyskäännöstä – eihän valtamerilaiva-kaan niin vain tee ”uukkareita”. Lisäksi, koska koko hankkeessa konkretia on ollut kantava voima, näin saadaan myös jotain näkyvää ja käytettävää aikaiseksi.

Hankkeen tuloksia ja vaikutuksia doku-mentoidaan toimintatutkimuksen keinoin. Sen myötä kirjataan ylös kokemuksia hank-keen toteutumisesta, sen onnistumisista ja haasteista. Hankkeen tulosten julkistamista ja kokemusten jakoa varten ollaan järjestämässä verkkoseminaari tämän vuoden elokuussa. Tarkempia tietoja webinaaristamme on tu-lossa lähempänä!

Hankkeen etenemistä voi seurata blogissa: lahidemokratiaalempaalassa.blogspot.fi

Anna KulmakorpiprojektisuunnittelijaLempäälän kunta

”Kun samaan suuntaan ponnistetaan, niin saadaan aikaiseksi” Kuva: Katja Korpela

MAASEUTUPLUS 1/201524

TURvaLLInEn KYLÄ

Oma palokunta tuo turvallisuutta mökkiseudulle

Jänkäsalon WPK opastaa Taipalsaaren mökkiläisiä turvallisuusasioissa. Palokunnan puuhamiehiä ovat Kari Halmetoja (vas.), Tuomo Hyyryläinen, Artturi Hyyryläinen ja Kari Korhonen.

MAASEUTUPLUS 1/2015 25

TURvaLLInEn KYLÄ

Viime elokuussa perustetun Jänkäsalon WPK:n takana ovat kyläaktiivit ja mök-kiläiset. Palokunnan toiminta-alueena ovat Taipalsaaren Suuri ja Pieni Jänkäsalo sekä näiden lähisaaret. Alue sijaitsee Lappeenrannan pohjoispuolella, ja sieltä alkavat Suur-Saimaan laajat järvialueet.

Yksi syy palokunnan perustamiseen oli turvallisuus. Esimerkiksi juhannuksena Suuressa Jänkäsalossa voi olla lähemmäs tuhat ihmistä, kun väkeä saapuu juhan-nusjuhlille lähisaaria ja -seutuja myöten.

-Haluamme luoda mökkiläisille tur-vallisuuden tunnetta, korostaa Jänkäsalon WPK:n hallituksen puheenjohtaja, kaikkien saarelaisten tuntema puuhamies Tuomo Hyyryläinen.

Suureen Jänkäsaloon kuljetaan lossil-la. Jos jotain sattuu, lähin sopimuspalo-kunta tulee mantereelta Taipalsaaren kir-konkylältä 45 minuutin matkan päästä. Lappeenrannasta tulevilla yksiköillä mat-kaan kuluu tunti.

- Kun meillä on oma palokunta, pys-tymme hoitamaan ainakin alkusammu-tuksen ja muun ensiavun hätätilanteessa, Hyyryläinen muistuttaa.

HULLU IDEA OLI HYVÄ

Jänkäsalon WPK sai alkunsa, kun tar-jolla oli paikallisen kauppiaan omistama paloauto.

-Se oli tarpeeksi hullu idea ollakseen hyvä. Päätimme perustaa saman tien pa-lokunnan, Hyyryläinen selvittää.

Jäseniä vasta perustetussa palokunnassa on toistakymmentä, mutta lisää tulee koko ajan. Uuden palokunnan päällikköäkään ei tarvinnut kaukaa etsiä, sillä Jänkäsalon WPK:n johtoon saatiin Taipalsaaren VPK:ssa yli 20 vuotta toiminut Kari Korhonen.

Paloauton rinnalle Jänkäsalon WPK aikoo hankkia veneen ja mönkijän.

-Joka paikkaan ei pääse paloautolla, ja moneen paikkaan on vain yksi reitti, Korhonen muistuttaa.

Varustepuolikin täydentyy hyvää vauh-tia. Muilta palokunnilta on saatu esimerkik-si haalareita, kypäriä, palokirveitä ja letkuja.

Palokunnan toimintaa rahoittaa kanna-tusyhdistys, joka ylläpitää saaren kioskia. Lisäksi Jänkäsalon WPK saa tuloja esi-merkiksi uima-altaiden täyttämisestä ja asfalttien pesusta.

-Aika moni täkäläinen haluaa tukea meitä. Se on hienoa, Tuomo Hyyryläinen kiittelee.

HYMYSSÄ SUIN

Tositoimiin Jänkäsalon WPK ei ole vielä joutunut, mutta harjoituksia saarella on pidetty useita kertoja. Sammutusavun li-säksi palokunta pyrkii tulevaisuudessa kul-jettamaan esimerkiksi saarelaisille vettä ja raivaamaan myrskyn kaatamia puita.

Tarkoituksena on myös saada myyntiin sammutuspeitteitä ja muuta paloturvalli-suustavaraa. Lisäksi kesällä 2015 Suuressa Jänkäsalossa pidetään nuorisoleiri, jossa järjestetään esimerkiksi ensiapukoulutusta.

-Keskeisintä toimintaamme on kui-tenkin se, että opastamme mökkiläisiä turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Eikä sivusta tarvitse katsoa, vaan kaikki ovat tervetulleita mukaan, Korhonen viestittää.

Yhdessä tekemistä korostaa myös Hyyryläinen. Jänkäsalossa on hänen mie-lestään aivan erityinen kylähenki: raitilla tervehditään tuntematontakin vastaantu-lijaa. Hyyryläinen nimittääkin Jänkäsalon WPK:ta positiiviseksi palokunnaksi.

-Turvallisuus on tärkeä ja vakavakin asia. Silti näitä asioita voi tehdä myös hy-myssä suin.

Antti PulkkinenviestintäsuunnittelijaSuomen Pelastusalan Keskusjärjestö

Oma palokunta tuo turvallisuutta mökkiseudulle

Jänkäsalon WPK kokoaa kyläläiset ja elävöittää suosittua mökkiseutua Saimaalla. Etelä-Karjalan Taipalsaarella toimiva sopimuspalokunta haluaa luoda seudulle turvallisuuden tunnetta.

Jänkäsalon kyläläiset tunnetaan aktiivi-suudestaan, ja alueen yhdistystoiminta on vireää. Suuressa Jänkäsalossa on kym-menkunta ympärivuotista taloutta ja toista sataa vapaa-ajan asuntoa, mutta palveluja saarella on kokoaan enemmän.

Tiekunta järjesti Suureen Jänkäsaloon kymmenen vuotta sitten yksityisen lossin, jonka ohjaimissa Tuomo Hyyryläinen ja poikansa Artturi viihtyvät. Sen jälkeen saarelle on saatu esimerkiksi itsepalvelu-kioski, kirjasto ja urheilukenttä.

Monet saarta elävöittäneet ideat ovat lähteneet liike-elämässä oppinsa saa-neelta Tuomo Hyyryläiseltä. Esimerkiksi

Palvelut pitävät kylän elävänä

Jänkäsalon kirjaston kirjat saatiin toimin-tansa lopettaneesta Konnunsuon vankilasta Lappeenrannan Joutsenosta.

Useimmissa Suuren Jänkäsalon mö-keissä on sähköt ja muut mukavuu-det. Vakituisesti saaressa asuva Tuomo Hyyryläinen uskoo, että alueen ympäri-vuotinen asutus voisi lisääntyä nykyisestä.

-Kiinnostusta on. Mitä enemmän saa-rella on palveluja, sitä paremmin väki viih-tyy. Palokuntakin on yksi osoitus alueen elinvoimasta.

Antti Pulkkinen

"Palokunnan toimintaa rahoittaa kannatusyhdis-tys, joka ylläpitää saaren kioskia. Lisäksi Jänkäsalon WPK saa tuloja esimerkik-si uima-altaiden täyttämi-sestä ja asfalttien pesusta."

MAASEUTUPLUS 1/201526

SVENSKA SPALTEN

hUR dET KOm SIg aTT LandSbYgdSRIKSdagEn

UPPSTOdVärldens första Landsbygdsriksdag hölls år 1989 i Umeå. Det var i kölvattnet av Europarådets landsbygdskampanj och som ett svar på en långvarig avfolkning av landsbygden. Tillställningen föregicks av en budkavle, där man samlade in åsikter och åtgärdsförslag från hela landet. På Landsbygdsriksdagen diskuterades dessa förslag och man ville därmed ge dem tyngd och få dem framförda till politikerna.

Staffan Nilsson är den ena av HSSL:s två ordföranden.

MAASEUTUPLUS 1/2015 27

SVENSKA SPALTEN

ÖPPET FORUM

Landsbygdsriksdagen ordnades av det ny-grundade Hela Sverige ska leva (HSSL). Men Landsbygdsriksdagen ägs inte av HSSL, utan det är ett öppet forum för alla intresserade. Efter detta har landsbygdsriks-dagarna återkommit vart annat år i Sverige. Ibland har de varit jättestora med närmare 2 000 deltagare, ibland har det varit under 1 000 deltagare.

Svenskfinlands första Landsbygdsriksdag ordnades år 1990 i Vörå. Men egentligen var inte hela Svenskfinland med, utan ba-ra svenska Österbotten. Bakgrunden var som i Sverige en rejäl avfolkning av lands-bygden. Denna avfolkning ledde redan på 1970-talet till att byarna aktiverade sig, i huvudsak spontant, genom att bilda by-aråd. Byaråden kom först i östra och norra Finland, men så småningom kom de också till Svenskfinland.

STUDIECIRKLAR

Upplägget bakom den finlandssvenska Landsbygdsriksdagen liknade litet det rikssvenska. Österbotten hade drabbats av en svår ekonomisk kris redan i slutet av 1980-talet, medan den nationella krisen sedan kom under 1990-talet. I Österbotten hade vi inte en budkavle, utan vi startade studiecirklar med uppdraget att föreslå åt-gärder för den egna byn, men också att komma med krav på vad statsmakten bor-de göra. De åsikter som kom fram skulle diskuteras på ett stort seminarium, och det fanns ett bra namn nära till hands: Landsbygdsriksdag. Trots att upplägget lik-nade det rikssvenska så var inte modellen kopierad, bara namnet var stulet. Resten är historia kunde man säga.

Landsbygdsriksdagen blev en åter-kommande tradition vart annat år. Svensk Byaservice koordinerade, men det praktiska

Landsbygdsriksdag i Holland.>

"År 2013 ordnades den första alleuropeiska Landsbygdsriksdagen. Det var en lyckad tillställning i Bryssel, uppbyggd i stort sätt på samma sätt som motsvarande i Svenskfinland."

MAASEUTUPLUS 1/201528

SVENSKA SPALTEN

ansvaret föll på den region som stod värd för Landsbygdsriksdagen. Detta har gjort att landsbygdsriksdagarna har sett litet olika ut genom åren. Den största samlade 170 deltaga-re och den minsta drygt 50. Demokratifrågor har ofta varit på tapeten men allt möjligt som har med landsbygdsutveckling att göra, har kommit upp. Man har på olika sätt samlat in åsikter från ”fältet” till Landsbygdsriksdagen, som sedan tagit ställning.

De två första Landsbygdsriksdagarna hölls i Vörå åren 1990 och 1992, med-an den tredje hölls i Ekenäs år 1994 och omfattade då för första gången hela Svenskfinland med modell från de två första Landsbygdsriksdagarna i Vörå. Sedan har i tur och ordning Kimito, Såka, Pellinge, Nagu, Närpes, Karis, Mariehamn, Borgå och Korpo stått som värdar. I år har tu-ren åter kommit till Österbotten, den här gången med Sursik skola i Pedesöre som samlingsplats för finlandssvenska lands-bygdsutvecklare. Det är nu för trettonde gången som Landsbygdsriksdagen ordnas och således femte gången i Österbotten.

Protestyttring under Landsbygdsriksdagen i

Sandviken, Gävleborg 2014.

INTE ETT BESLUTANDE ORGAN

Landsbygdsriksdagarna är inte beslutande organ, det är ingen organisations årsmöte. Det är ett forum där olika organisationer möts, men där byarnas roll är central. Forummodellen gör att olika typer av or-ganisationer diskuterar tillsammans, vilket är bra. Ett problem som det dock medför, är att det inte finns någon organisation som är ansvarig för att förverkliga besluten.

Svenskfinland var av naturli-ga orsaker snabbast med att ta över Landsbygdsriksdagsinnovationen. Men vi var inte de enda. Det finns i Europa ett tiotal ”regelrätta” landsbygdsriksdagar. Gränserna för vad en Landsbygdsriksdag är, kan variera. Alla tolkar det på sitt sätt och förhållandena varierar kraftigt. I vis-sa länder är kommunerna så små att det inte finns plats för någon byarörelse där under, för att ta ett exempel som visar på strukturella skillnader. Just nu planeras det landsbygdsriksdagar i bl.a. Katalonien och Skottland – och fler är på kommande.

ALLEUROPEISK LANDSBYGDSRIKSDAG

Men Landsbygdsriksdagsidén, eller Rural Parliament som man väl ska kalla det i inter-nationella sammanhang, har inte stannat på den nationella nivån. År 2013 ordnades den första alleuropeiska Landsbygdsriksdagen. Det var en lyckad tillställning i Bryssel, uppbyggd i stort sätt på samma sätt som motsvarande i Svenskfinland. De organisa-toriska problemen med ett European Rural Parliament är naturligtvis av en annan klass än när man gör det på nationell nivå, för att inte tala om finlandssvensk nivå. Vi lärde oss en hel del under den övningen, den hårda vägen.

Igen en gång var det Sverige som gick främst. HSSL tog initiativet och ansvaret. Men också de finlandssvenska erfarenhet-erna spelade en viktig roll. För mer infor-mation, se webbplatsen http://european-ruralparliament.com/.

Peter Backa

>

MAASEUTUPLUS 1/2015 29

SVENSKA SPALTEN

HSSL:S ORDFÖRANDE STAFFAN NILSSON GÄSTAR DEN FINLANDSSVENSKA LANDSBYGDSRIKSDAGEN

Den finlandssvenska Landsbygdsriksdagen, som hålls 28-29.3.2015 i Anderssénsalen vid Sursik skola i Pedersöre, gästas bl.a. av Riksorganisationen Hela Sverige ska levas (HSSL:s) ordförande Staffan Nilsson. I Bjuråker utan-för Hudiksvall är Nilsson bonden som har 30 mjölkkor, i Bryssel är han makthavaren som möter regeringschefer, EU-kommissionärer och inflytelserika samhällsorganisa-tioner på daglig basis.

Han är ledamot av EU:s Europeiska ekonomiska och sociala kommitté (EESK) och var dess ordförande 2010-13. Nilsson, som även varit ledamot i förbundsstyrel-sen för Lantbrukarnas Riksförbund (LRF) och Sveriges Fiskevattenägare, är för närvarande vice ordförande för We Effect (tidigare Swedish Cooperative Center). Han är också med i ledningen för European Rural Parliament (den europeiska Landsbygdsriksdagen) som hålls för andra gången hösten 2015.

European Rural Parliament kommer annars att förbere-das genom en ”nerifrån-upp kaskad av idéer”, vilket betyder att idéer och krav samlas upp nationellt för att diskuteras på europeisk nivå. Vår finlandssvenska Landsbygdsriksdag blir en del av denna kaskad.

Tidpunkten för vår finlandssvenska Landsbygdsriksdag infaller ju tre veckor före riksdagsvalet, vilket även ger en möjlighet att framföra landsbygdens åsikter till de kom-mande beslutsfattarna på nationell nivå. Framförallt gäller det att påverka regeringsprogrammet som skall förhandlas fram efter valet. På Landsbygdsriksdagen hålls även en paneldiskussion med representanter från olika partier.

Landsbygdsriksdagens teman kommer att bygga på de motioner som kommer in. Motionerna behandlas i grupper. Landsbygdsriksdagen har också ett sprudlande kulturprogram och möjlighet att visa upp projekt, pro-dukter och idéer. Anmäl er och lämna in motioner via Landsbygdsriksdagens hemsida, http://landsbygdsriksda-gen.webbhuset.fi. Arrangörer för Landsbygdsriksdagen är Svensk Byaservice och Aktion Österbotten rf.

Välkommen till Sursik i Pedersöre 28-29 mars 2015!

Svensk Byaservice Aktion Österbotten rfAnn-Sofi Backgren Mathias Högbacka Kenneth Sundman Karl-Gustav Byskata

OMSTÄLLNINGSRÖRELSEN – FRAMTIDA HOT MÖTS MED LOKALA LÖSNINGAR

Vi tampas numera med en uppsjö av globala problem: ekologisk och ekonomisk kris, energikris och klimatkol-laps. De stora utmaningarna är peak-oil – med brist på och dyrare energi som följd, en ekonomi i sammanbrott p.g.a. skuldsättning och spekulation, miljöproblem som drabbar oss på flera sätt, samt social oro som en kon-sekvens av de övriga. Omställningsnätverket (Transition Network, även kallat omställningsrörelsen – Transition movement) är ett globalt nätverk som jobbar kring dessa frågor ur ett gräsrotsperspektiv.

Tanken är att vi kan möta framtidens hot/utmaningar genom lokala lösningar. Just nu skapas lokala energibolag med förnyelsebar energi, lokal ekologisk livsmedelspro-duktion, lokala valutor som alternativ till de storskaliga och miljöförstörande system som finns i dag. Rörelsen finns representerad i ett drygt 40-tal länder över hela världen (dock inte i Finland). Det handlar om vanliga människor som bildar lokala grupper och gör konkret arbete för en hållbar livsstil och ett motståndskraftigt, levande lokalsamhälle.

Jan Forsmark, koordinator för Omställning Sverige, den svenska grenen av Transition Network, har under våren föreläst i ämnet på seminarier i Helsingfors, Åbo och Pargas. Ett seminarium ska även hållas i Vasa senare i vår. Forsmark har sin bakgrund som lärare/skolledare/konsult. Han har varit KRAV-odlare under 10 år med bin, grönsaker och får, samt arbetat lokalt med miljöfrågor i ca 30 år. Före uppdraget som koordinator var han t.f. kommunal näringslivschef i Sala kommun.

Mer info om Omställning Sverige: www.helasverige.se/kansli/projekt/omstaellning-sverige.

MAASEUTUPLUS 1/201530

SVENSKA SPALTEN

Under de senaste decennierna har kust och skärgårdsbefolkningen utsatts för ett flertal skyddsprogram som begränsar deras normala verksamhet. Människan och hennes betydelse för skärgården har glömts bort då skyddspro-grammen och fredningsbestämmelser gjorts upp. Befolkningen i kust och skärgård med nedärvd kunskap om hur man beter sig och verkar i området, har levt i samklang med na-turen i många hundra år, därför har vi också hittills haft en fågelrik skärgård. En levande skärgård med människans/kustbefolkningens närvaro är den bästa garantin för att skärgården blir omskött och bevarad.

Skyddsprogrammen längs den österbottnis-ka kusten ligger som lapptäcken på varandra. Utöver Natura 2000 enligt stadsrådets beslut 20.08.1998, har vi skyddsprogram för fågel-rika sjöar och havsvikar från 1982, ett särskilt skyddsprogram för Mickelsörarna från 1989, strandskyddsprogrammet från 1990 och säls-kyddsområden från 2001. Ofta sammanfaller dessa områden geografiskt men inte alltid.

PRIVATÄGDA LAND- OCH VATTENOMRÅDEN

I vår kust och skärgård är vi av naturen begåvade med en landhöjning som gör att land-områ-den årligen växer med i det närmaste 100 ha. Landområden i skärgården är till största delen privatägda, likaså ägs privata vattenområden av delägarlag eller skifteslag. En del statliga en-skilda vattenområden finns innanför statens allmänna vattenområden.

När beslut om dessa områden var aktuel-la, informerades lokalbefolkningen att det inte begränsar nuvarande verksamhet, och att fiske och jakt kan fortsätta som förut. Därutöver har vi ju allemansrätten, som ju enbart några länder i Norden har, med både rättigheter och skyldig-heter. Men under tiden har det införts ett flertal ändringar i både besluten och naturvårdslagen som resulterar i begränsningar. Till allra största delen är utkasten till lag- och förordningsändrin-gar enbart på finska – har vi råd att inte ha öppen en information åt den svenskspråkiga kust- och skärgårdsbefolkningen? Hur kommer det sig att det på svenska heter Naturvårdslagen och på finska Luonnonsuojelulaki? Det är ju märkbar skillnad på vårda och skydda. Det är inte alls överraskande att lokalbefolkningens förtroende för myndigheter och politiker har rasat.

TILLVÄxT I DJURPOPULATIONER

Under 2000-talet har det i Finland utar-betats och implementerats förvaltningsp-lan för de stora rovdjuren varg, björn, lo, järv, samt Östersjösälar gråsäl och vikare. Populationen av samtliga, förutom varg och järv, har hittils haft relativt stark tillväxt och förväntas växa till sig i kust- och skär-gårdsområden. Det ser ut som att det kan bli trångt om saligheten – vart är vi på väg?

Vi har nu under de senaste 25 åren fått en ny starkt växande fågelpopulation i vår skärgård, Mellanskarven, som liksom sälen, är ytterligare en konkurrent till det mins-kande antalet yrkesfiskare som ännu finns i skägården. Detta kan inte accepteras. Att åstadkomma en förvatningsplan för skarv samt uppdatering av en förvaltningsplan för säl, bör få prioritet för att på lång sikt kunna ha ett långsiktigt hållbart uttag för människan av fiskpopulationen. Det tog sin tid innan det i Finland kunde godkän-nas att den heter mellanskarv. I Norge har detta inte varit en fråga då man länge haft storskarven på den branta klippiga kusten i Nordnorge och mellanskarv nu på senare tid i landets södra kustområden.

MÄNNISKAN EN CENTRAL DEL AV EKOSYSTEMET

Statsrådets principbeslut om Finlands strategi för bevarande och hållbart nytt-jande av den biologiska mångfalden för

åren 2012-2020 från den 20 december 2012, ett dokument på 24 sidor undertecknat av den förra miljöministern, är ett intressant dokument. I inledningen står det: ”Enligt regeringsprogrammet för statsminister Jyrki Katainens regering ska Finlands strategi och handlingsprogram för bevarande och hållbart nyttjande av biologisk mångfald uppdateras så att de svarar mot målen i det internationella biodiversitetsavtalet och de mål som man kommit överens om inom EU. Den samiska kulturens seder och tradition att utnyttja naturen tryggas i samband med verkställandet av biodiversitetsstrategin.”

Det här bör ju också gälla för skärgårds- och kustbefolkningen. Det har funnits skärgårds-befolkning åtminstone lika länge som samer. Det är intressant att ta de av den mångfald av underliggande dokument för de olika skydds-programmen, där det framhålls att största hotet är människan. Det borde ju i stället framgå vad som görs för att främja mänsklig aktivitet. Det måste framgå att människan, med sin kulturella mångfald är en central del av ekosystemet, och det är viktigt att helheten beaktas och inte enbart skilda arter. Var finns konsekvensanalyser samt socioekonomiska hänsyn, vilka är helt centrala och nödvändiga delar för att se helheten?

Johan StoorIntresseföreningen för en levande skär-gård rf

vart är vi på väg? – kontroversiella skyddsprogram i skärgården

Foto: Anna Sand/bySand J

MAASEUTUPLUS 1/2015 31

SVENSKA SPALTEN

Nätverk mellan åtgärder som stöder land-sbygdsområden. Det är betydelsen bakom den franska akronymen Leader, som de fles-ta av oss lärt känna sedan Finlands inträde i EU. Kärt barn har många namn, det visar inte minst Aktion Österbotten rf som bygger på grunderna inom Svenska Österbottens Byar rf och Studiefrämjandet i Österbotten rf. Aktion Österbotten vill vara nutidens och framtidens landsbygdsutvecklings-motor i Österbotten. Vårt tredje namn är Kustaktionsgruppen, som vi använder då vi är med och stöder utvecklingen av kus-tnäringarna och fisket. Aktion Österbotten är idag en fixpunkt för många olika nätverk, som har det gemensamt att de alla vill sa-marbeta för att utveckla Österbotten.

Nätverk har vi också gott om i Svenskfinland. Den finlandssvenska Landsbygdsriksdagen är vår egen Oscars- eller idrottsgala. Det är samlingspunkten för alla som vill landsbygden väl: lokala aktions-grupper, byarörelsen, frivilligorganisationer, myndigheter, privatpersoner m.m.

Inom den Europeiska unionen har vi idag ca 2 400 lokala aktionsgrupper inom Leader och ca 300 fiskerigrupper. Nätverket håller på att bli mer och mer finmaskigt för att täcka landsbygdsområdena. Nätverken vi skapar, finns alltså på alla nivåer: lokalt, regionalt, nationellt och internationellt.

NYCKELORD

Några nyckelord som jag anser är viktiga för att vi ska ha framgångsrika nätverk:

Öppenhet. Våra nätverk blir innovativa, tack vare öppenheten. Där tankar och pers-pektiv får brytas på ett positivt sätt, där finns också en grogrund för att släppa fram de bästa lösningarna på svåra problem.

Förtroende. Öppenheten främjar samti-digt förtroende.

Möta utmaningarna med gemensamma krafter. I ett samspel bildar vi bättre förut-sättningar för att möta våra lokala utma-ningar, som kan variera från plats till plats.

Öppenheten är oerhört central. Den är nyckeln till att vi även i fortsättningen kan rekrytera nya krafter till våra nätverk. Som en regional egenskap, i termer av öppna regioner som handlar mycket med andra regioner internationellt, är det någonting som är mycket betydelsefullt och värdes-kapande. För våra finlandssvenska regio-ner är detta en stor kraftkälla: vi är alla mångkulturella gräns- och kustregioner med etablerade nätverk utanför våra egna gränser. Exemplen på ekonomiskt starka mångkulturella regioner finns det gott om utomlands; i vårt land hamnar vi ofta i bakvattnet då tillväxten diskuteras.

REGIONPOLITIK

Det känns ibland att den nationella regionpoliti-ken varit blind för våra styrkor. I tillväxtpolitiken ligger fokus starkt på stä-derna. I och med att det sällan grundas nya städer, är det risk för att stadspo-litiken blir alltför konser-verande: den är fokuse-rad på en plats, staden; inriktad på ett förvisso väldigt starkt fenomen, urbaniseringen; men jag kan inte låta bli att tänka att det är en stor risk att man inte ser nya globa-la rörelser, utan blir en centraliserande kraft som inte ser helheten.

Om att engagera mänskornas goda drivkrafter

Att några av Leader-rörelsens pionjärer i våra finlandssvenska sammanhang varit ”viidfäälo” och gett upphov till nya lands-bygdsnätverk har gynnat oss på många sätt. Ulf Grindgärds snappade upp nyheterna om Leader på Sicilien 1994; Peter Backa kom i kontakt med idéerna i Bryssel. Jag tycker att det visar på betydelsen av att vi deltar, syns, hörs och, inte minst, sam-las för att de goda idéerna ska sprida sig. Nätverken vi skapar handlar til syvende og sidst om att samla mänskor för att engagera deras drivkrafter för goda ändamål.

Mats BrandtOrdförande i Aktion Österbotten rfKommundirektör i Malax

MAASEUTUPLUS 1/201532

KYLÄTOIMINTAA

Pieksämäki on kuntaliitoskunta eikä liitos-ten syntymisen aikaan kymmenen vuotta sitten toteutettu alueellisia päätöksentekoe-limiä. Asukkaiden äänen kuuluvuus jäi pe-rinteisten demokratiaväylien varaan. Lisäksi väestötappiokunnan talous on tiukentunut liitoksista huolimatta ja palvelujen keskit-täminen on ollut tätä päivää. Pieksämäellä ei ole ollut kymmeneen vuoteen maaseu-tuasiamiestä, kylien asiat eivät ole kuuluneet oikein kenellekään.

Näistä lähtökohdista syntyi toimintaryh-mä Veej´jakaja ry:n Leader-rahoitteinen kehittämishanke. Hankkeen keskeisenä ta-voitteena oli synnyttää toimivia verkkoja kaupungin ja kylien välille. Asukkaiden äänen kuulumiseksi myös kyläsuunnitel-mat olivat hankkeet keskiössä, niitä saatiin reilun kahden vuoden kehittämishankkeen

Kylien ja kaupunginvälinen koordinointityö tuo tulosta

aikana tehtyä kuudelle kylälle. Hankkeen aikana ryhdyttiin työstämään

myös entisen kunnan kokoista kyläsuun-nitelmaa. Virtasalmella on reilut 1000 asu-kasta ja suunnitelmatyö tehtiin laajan yh-teistyöfoorumin yhteistyönä. Vetovastuuna siellä on entisen kunnan kokoinen kyläyh-distys, Virtasalmi-yhdistys ry. Suunnitelma valmistuu vuoden 2015 aikana.

Pieksämäen kylät ry:n hallinnoiman Kyläkumppani-hankkeen tuloksena syntyi useita uusia palveluita ja toimintatapoja, muun muassa kaksi osuuskuntapohjaista yritystä.

168 000 euron hankkeessa oli yksi pää-toiminen projektityöntekijä, kyläasiamies. Työntekijän merkitys osoittautui kylille sekä koko kaupungille hankkeen aikana hyödylliseksi ja jopa välttämättömäksi.

Pieksämäen kylien aktivoiminen ja kehittyminen sekä kaupungin ja maaseu-tualueiden yhteistyön rakentaminen vaati-vat päätoimista koordinaattoria. Pelkästään talkootyön varaan työtä ei voi jättää.

Pieksämäen lähipalvelujen kehittämi-nen on edistynyt, vaikka samaan aikaan on ollut käynnissä raju supistaminen.

Hankkeen aikana kylät ja kyläläiset ovat aktivoituneet toimimaan yhdessä yhteisten asioiden eteenpäin viemiseksi sekä palve-luiden tuottamiseksi haja-asutusalueilla.

Koko kunnan alueelle siltojen raken-taminen, yhteistyö ja verkkojen puno-minen kyliltä kaupunkikeskustaan ei ole mitenkään yksinkertaista. Tarvitaan asemissa oloa, neuvottelutaitoja, suhteita, objektiivisuutta, koko kuvan ymmärrystä, pitkäjänteisyyttä, sitoutumista, tilanne-tajua ja pelisilmääkin, jotta perinteiseen sektoriajattelun kuntaan saadaan yhteys ja ottamaan kylien näkemykset ja toiveet huomioon.

Voisikin todeta, että positiivisen kehi-tyksen saamiseksi tarvitaan kumppanuus-pöytiä, joissa asukkaat, kolmas sektori, yri-tykset ja julkiset toimijat kehittävät yhdessä vaihtoehtoisia palvelujen tuotantomalleja.

Vuokko JaakkolakyläasiamiesPieksämäen Kylät ry

Hankkeen loppuraportti:www.pieksamaenkylat.fi

Siikamäen Suoramyyntihalli on pitkälti kyläläisten omistama kyläkauppa, kuvassa osuuskunnan puheenjohtaja Peter Hartwig ja toimitusjohta ja Jussi Hentunen. Kuva: Kimmo Peltonen

MAASEUTUPLUS 1/2015 33

? PaKIna?Pökköä pesään

?- Tervetuloa seuraamaan tätä Tiedetään, tiedetään –ohjelmaa, jossa Te hyvät kuulijat saatte esittää kysymyksiä paikalla oleville kaikkien alojen asiantuntijoille sekä toivoa mielikappalettanne. Minä olen Anne Hukkaovi ja tämä on noin kahdeskymmenes ohjelma, jota juonnan tällä viikolla. Mutta eiköhän aloiteta.

- Täällä on ensimmäisenä kysymys, joka on tullut Savukoskelta. Nimimerkki Savua ilman tulta kertoo muuttaneensa hiljattain maalle ja yllättyneensä siitä, miten vaikeaa takka on saada syttymään. Hän on kokeillut sytyttämistä alta, päältä ja sivulta, paperilla ja tuohilla eikä mikään tunnu auttavan. Kaasunaamari jättää ikävät painaumat kasvoihin, mutta hän ei haluaisi silti muuttaa vielä takaisin kaupunkiin. Mikä neuvoksi?

- Toivekappaleensa eli norjalaisen Dimmu Borgirin iskelmän Ska vi brinna också den här kyrkan? kuulemme hetken kuluttua, nyt annamme puheenvuo-ron jollekin raadissa olevista asiantuntijoista. Jaaha, siellä näkyy innokkaasti jo viittilöivän ympäristöteknologian diletantti Taneli Centrifugstrand Porin Karoliinisen instituutin teknillisestä alakoulusta. Miten sinä ohjeistaisit kysyjää?

- Hyvää iltaa vaan katsojille minunkin puolestani. Lähestyisin tätä dilemmaa kahdesta peruslähtökohdasta. Ensinnäkin terhentäisin sitä, että takan ei ole varsinaisesti tarkoitus syttyäkään. Siksi se useimmiten rakennetaan palamat-tomasta materiaalista, kuten tiilestä.

- Mutta jos oletetaan, että kysyjä omituisista asumispreferensseistään huolimatta on jotakuinkin muuten kartalla ja ymmärtää takan toiminnan eli sen, että palamistapahtuma perustuu takan avoimeen etutilaan asetettujen puiden sytyttämiseen, ollaan jo monien vaihtoehtoisten toimenpide-ehdotusten varastolla.

- Moderni tutkimus on läpivalaisut jo vuosia puunpolton prosesseja. Tiettyjä kiveen hakattuja totuuksiakin on löytynyt. Ihan aluksi pitää huomioida se, että puun palamisesta syntyy myrkyllisiä pah-yhdisteitä ja kaasuja, joiden minimoimiseksi sytytys on tehtävä puiden yläpuolelta. Monet muuten ovat ihmetelleet, milloin puunpolttamisesta tuli noin vaarallista, mutta minä olen hiljentänyt ne urpot kysymällä, oletteko nähneet yhtään keskiajan ihmistä elossa? Yhteys puulämmityksen ja kuolemien välillä on vastaansanomaton.

- Toinen vastaselvinnyt fakta on se, että koivu pitää kuoria ennen sytytystä. Syy on ihan sama eli tuohi vapauttaa palaessaan erilaisia myrkyllisiä yhdisteitä. Olemme teknillisessä alakoulussa kehitelleet asiaa vielä kuorimistakin pidemmälle. Huomasimme, että kun klapi sorvataan, siinä on vieläkin vähemmän myrkyntuottoelementtejä. Tosin totesimme myös, että sorvattu klapi syttyy äärimmäisen huonosti.

- Vakaumuksellisina tieteentekijöinä löysimme siihenkin ratkaisun: porasimme klapin sisälle ontelon, johon voi sijoittaa esimerkiksi sytytysnestettä. Ja kyllä syttyy. Oikeastaan ainoa haittapuoli näin toimiessa on se, että yksittäinen käsitelty klapi maksaa noin 20 euroa kappale. Mutta kuka niin on sanonut, että puulämmityksen tai maalla asumisen pitäisi olla edullista?

- Kiitoksia ympäristöteknologian diletantti Centrifugstrandille. Siinä oli todella perusteellinen katsaus puunpolton saloihin. Mainittakoon hauskana yksityiskohtana, että saimme vastauksesi aikana puhelun studioon Savukoskelta. Reinhold Laaksonen… tai siis nimimerkki Savua ilman tulta ilmoitti, että hän muisti tänään takkahommissa yllättäen aukaista myös pellit. Mutta minä olen siis Anne Hukkaovi ja nyt me annamme vuoron iloisille norja-laisille pelimanneille.

Dorfagent Linkoranta

MAASEUTUPLUS 1/201534

LaKImIEhEn nURKKa

Varatuomari Tommi Siro kirjoittaa lakimiehen nurkkaan oikeudelli-siin asioihin liittyvistä kysymyksis-tä. Suomen Kylätoiminta ry tarjoaa jäsenyhdistyksilleen maksutonta juridista neuvontaa esimerkiksi yh-distyslain, yhdistyksen verotukseen, yhdistyksen hallintoon, yhdistysten sääntöihin, työlainsäädäntöön ja erinäisiin sopimusasioihin liittyen. Palvelu tapahtuu pääsääntöisesti pu-helimitse. SYTYn tarjoama palvelu kattaa 1 tunnin maksuttoman neu-vonnan per tapaus.

Tommi Siro Lakiasiaintoimisto SiroLinnankatu 18, 20100 Turkupuh. (02) 2522 242 / 040-5507635 Viikoittaiset soittoajat ovat tiistaisin ja perjantaisin kello 9.30-12.00.

Yleishyödyllisten yhdistysten saamat testamentit ja lahjat

Perintö- ja lahjaverolaissa ei ole määritelty yksityiskohtaisesti, mitä yleishyödyllisellä yhdistyksellä tarkoitetaan. Esimerkkeinä yleishyödyllisyydestä on mainittu muun muassa taiteellinen, tieteellinen, kotimaista elinkeinoelämää edistävä tai muu yleishyö-dyllinen tarkoitus. Viime kädessä kysymys on aina tapauskohtaisesta harkinnasta. Olen jo aiemmissa kirjoituksissani käsitellyt ky-symystä yleishyödyllisyydestä, joten en kä-sittele tätä aihepiiriä enempää.

Perintö- ja lahjaverolain 2.1 §:n mukaan perintö- tai lahjaveroa ei suoriteta sellaisesta omaisuudesta, joka yleishyödyllisen yhdis-tyksen sääntöjen mukaan sen toiminnan lakattua on siirtynyt toiselle yleishyödylli-selle yhdistykselle. Sama koskee omaisuutta, joka lahjana tai testamentilla on annettu yleishyödylliselle yhdistykselle.

Suomea pidetään yleisesti yhdistys-ten luvattuna maana ja yhdistyksiä on Suomessa lukumääräisesti erittäin paljon. Yhdistysrekisteritietojen mukaan Suomessa oli 31.12.2010 yhteensä 131 738 rekiste-röityä yhdistystä. Yhdistysten toiminnan aktiivisuudessa on kuitenkin merkittäviä eroja ja todennäköisesti myös passiivisten yhdistysten lukumäärä on suuri.

Viime vuosien trendi on ollut yhdistysten yhdistyminen, joka luonnollisesti saattaa karsia yhdistysten lukumäärää, mutta joh-taa parhaimmassa tapauksessa voimien yhdistymiseen ja entistä aktiivisempaan yhdistystoimintaan. Resurssien yhdistä-misellä on lisäksi mahdollisuus saavuttaa taloudellisesti vankemmalla pohjalla olevaa toimintaa.

Omassa työssäni olen havainnut yl-lä mainitun kehityksen, jossa kylätasolla on haluttu keskittää resurssit yhteen yh-distykseen. Esimerkiksi nuorisoseuran ja

maamiesseuran toiminta on yhdistetty ja seurojen toimintaa jatkavan yhdistyksen sääntöjä on muutettu aiempaa monipuo-lisemman yleishyödyllisen toiminnan mahdollistamiseksi.

Yllä kuvatussa prosessissa on syytä ot-taa huomioon perintö- ja lahjaverolain säännökset, jotka mahdollistavat omai-suusmassojen verovapaan siirtämisen lak-kaavasta yhdistyksestä toimintaa jatkavalle yhdistykselle. Tämä on merkittävä etu, jota hyödyntämällä on mahdollista luoda paikallisella tasolla paremmat taloudelli-set edellytykset monipuoliselle ja vireälle yhdistystoiminnalle.

Yhdistystoiminta vankemmalla ra-hoituspohjalla lisää varmasti paikallista kiinnostusta yhdistystoimintaa kohtaan. Oleellista on, että toiminnan myötä paikal-liset asukkaat kokevat hyötyvänsä toimin-nasta ja kokevat, että he voivat yhdistyksen kautta vaikuttaa oman lähiympäristönsä olosuhteisiin. Näin on positiivinen kierre valmis.

Mitä tärkeämmäksi ja merkitykselli-semmäksi yksittäiset henkilöt kokevat paikallisen yhdistystoiminnan, sitä her-kemmin he ovat myös valmiita tukemaan toimintaa jopa rahallisesti. Tässäkin on otettava huomioon merkittävä veroetu. Kuten yllä on todettu, yleishyödylliselle yhdistykselle annetut lahjoitukset ja testa-menttien kautta saadut varat ovat perintö- ja lahjaverosta vapaita.

On syytä myös muistaa, että vireä pai-kallinen yhdistystoiminta yhdistettynä yhdistyksen vankempaan taloudelliseen tilanteeseen luonee hyviä mahdollisuuk-sia kehittämishankkeiden toteuttamiseksi, joiden avulla voidaan saada aikaiseksi mer-kittäviä parannuksia paikallisella tasolla.

MAASEUTUPLUS 1/2015 35

HANKKEET ja SOPIMUSYHTEISTYÖ:

LEADER-asiamies:Heli WallsPuh. 045 327 1117Email: heli.walls@kylatoiminta.fi

Kyläapu-hanke, projektipäällikköJuhani NenonenPuh. 045 111 52 22Email: juhani.nenonen@kylatoiminta.fi

European Rural Community Alliance: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö, joka toteuttaa kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilöt: Kim Smedslund (hallituksen jäsen) ja Peter BackaEuropean LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Raisa Ranta.Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden järjestö. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elin-voimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli Siirilä.

SUOMEN KYLÄTOIMINTA RY (SYTY)

Byaverksamhet i Finland rfLupajantie 125500 PerniöEmail: info@kylatoiminta.fiwww.kylatoiminta.fi/www.maaseutuplus.fi

YHTEYSTIETOJA KANSAINVÄLISIIN JÄRJESTÖIHIN:

Svenska StudiecentralenHandelsesplanaden 12 B 1765100 VASAAnn-Sofi Backgren ann-sofi.backgren@sfv.fi

SVENSK BYASERVICE:

TILAA MAASEUTUPLUS

ITSELLESI, KAHVIHUONEESEEN

TAI KYLÄYHDISTYKSELLE

INFO@KYLATOIMINTA.FI

30EUR / VUOSI

pääsihteeriRisto Matti NiemiPuh. 050 599 5229Email: ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi

kehittämisjohtajaTuomas PerheentupaPuh. 050 592 2726Email: tuomas.perheentupa@kylatoiminta.fi

toimitussihteeri/tiedottajaPipsa SalolammiPuh. 045 123 3254Email: pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi

talouspäällikköTuomas RokkaPuh. 045 133 5391Email: tuomas.rokka@kylatoiminta.fi

toimistosihteeri, Kyläapu-hankkeen projektisihteeriMarianne LemettinenPuh. 045 887 1511Email: marianne.lemettinen@kylatoiminta.fi

puheenjohtajaEero UusitaloPuh. 040 541 9916Email: eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

SYTYN TOIMISTO:

JÄSSI-jätevesihanke (hanke toistaiseksi katkolla)JätevesineuvojaKirsi MäkinenPuh. 045 881 4200Email: kirsi.makinen@jatevesihanke.fi