Download - Janne Jokiaho Kuusen pihkan keruun menetelmät ja ... · Työn nimi: Kuusen pihkan keruun menetelmät ja kannattavuus Ruhajoki Oy:lle Ohjaaja: Paula Avara-Pihlajamäki Vuosi: 2010

1

Janne Jokiaho

Kuusen pihkan keruun menetelmät ja kannattavuus

Ruhajoki Oy:lle

Opinnäytetyö Kevät 2010 Maa- ja metsätalouden yksikkö Metsä- ja puutalouden markkinoinnin koulutusohjelma

2

SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ Koulutusyksikkö: Maa- ja metsätalouden yksikkö Koulutusohjelma: Metsä- ja puutalouden markkinoinnin koulutusohjelma Tekijä: Janne Jokiaho Työn nimi: Kuusen pihkan keruun menetelmät ja kannattavuus Ruhajoki Oy:lle Ohjaaja: Paula Avara-Pihlajamäki Vuosi: 2010 Sivumäärä: 43 Liitteiden lukumäärä: 5

Työn tavoitteena oli selvittää kuusen pihkan tuottoa yhden keruukauden aikana kesällä 2009. Tutkimuksessa selvitettiin keräilymetsikön perustamisen mahdolli-suuksia. Metsähallituksen omistama metsikkö sijaitsi Ähtärin Myllymäen Hirvilam-men alueella. Lääkepihkan tultua markkinoille kiinnostus pihkaan on lisääntynyt. Pihkan kerää-misestä on tutkittua tietoa vähän. Ruhajoki Oy valmistaa pihkavoidetta ja tarvitsee kuusen pihkaa tuotteen valmistukseen. Yrityksen kannalta oli tärkeä selvittää, on-ko keräilymetsikön perustaminen tehokkaampaa kuin perinteinen keräys.

Tutkimuksen kohteena oli 50 puuyksilöä, jotka sijaitsivat jättöpuuryhmissä ja talo-usmetsikön aluspuina. Tutkimuksessa vertailtiin erilaisia keruumenetelmiä mm. va-lutusta, kaavintaa ja perinteistä keräämistä. Kiinnostus kohdistui myös kasvupaik-kaan, läpimittaan ja lämpötilan vaikutuksiin. Puun koko ja ikä olivat tärkeimmät tekijät pihkan tuottamisen kannalta. Tutkimustu-lokset osoittivat, että pihkan määrä lisääntyy puun vahvistuessa. Pihkan tuottoon vaikuttivat rinnankorkeusläpimitta, kasvupaikka ja auringonvalo. Päätehakkuukyp-sät metsiköt soveltuvat parhaiten pihkan juoksuttamiseen. Keruumenetelmät hel-pottivat keräämistä vähentämällä työtunteja. Lisätutkimuksia tarvitaan 3 – 4 vuoden kuluttua puun haavoittamisesta, jotta tiedet-täisiin miten pihkan tuotto kehittyy. Lisäselvityksiä tarvitaan metsänomistajien suh-tautumisesta pihkan keräämiseen. Asiasanat: Kuusi, lääkepihka, pihka, pihkan valutus, pihkatiehyt

3

SEINÄJOKI UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES THESIS ABSTRACT Faculty: Tuomarniemi School of Agriculture and Forestry Degree programme Forestry Engineer Specialisation Forest Product Marketing Author Janne Jokiaho Title of the thesis: Norway spruce resin collection methods

and its profitability to Ruhajoki Oy Tutor: Paula Avara-Pihlajamäki Year: 2010 Number of pages: 43 Number of appendices. 5 _________________________________________________________________ The aim of this study was to find out what the production of Norway spruce resin was in the summer of 2009. This research examined the possibilities of establish-ing forest resin collections for Metsähallitus; which owns forest land in Ähtäri, Myllymäki. Medicinal resin has come onto the market and interest in the resin has increased. The collection of resin has not been researched much. Ruhajoki Oy manufactures resin ointment and needs the resin for the manufacturing process. For the com-pany, it was very important to find out; is the new method of forest resin collection better and more effective than the traditional method of resin collection. The objects of the research were 50 trees, which were located amongst retention trees and undergrowth. The research was based on a comparison, where different resin tapping techniques and collection process in the forest were examined. This research also paid attention to other important factors and keys, which impacted the work of resin collection. The ages and sizes of the trees are the main factors for good resin production. The result of the research has proven that resin will increase the amount of wood strengthened. Forest resin collection was influenced the diameter of breast height, the forest habitat type and sunlight. Those factors are very important keys to the success of the resin collection. Trees waiting for the final felling are the best suited for resin tapping. Resin tapping systems facilitated the collect by reducing the working hours needed. Further studies are needed for at least 3-4 years after the trees are tapped, so that we would know how the tree will react after the damage as well as how many years the tree is able to produce forest resin. Further studies are also needed about forest owner’s attitudes towards spruce resin collect. Keywords: Norway spruce, medicinal resin, resin, resin tapping, resin canal

4

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ………………………………………………………………………..2 THESIS ABSTRACT………………………………………………………………. 3

SISÄLTÖ…………………………………………………………………………….4

1. JOHDANTO…………………………………………………………………….. 6

1.1 Tutkimuksen tausta…………………………………………………. 6 1.2 Tavoitteet………………………………………………………………. 7 2. PIHKAN KERÄÄMISEN KEHITYSVAIHEET………………………………… 8 2.1 Historia………………………………………………………………….. 8 2.2 Pihkan ja tervateollisuuden kehittyminen Suomessa……………… 8 3. PUUN PIHKOTTUMINEN…………………………………………………….. 10 3.1 Havupuun pihka………………………………………………………. 10 3.2 Pihkan koostumus…………………………………………………….. 12 3.3 Traumaattiset pihkatiehyet…………………………………………... 13 4. PIHKAN KERUUMENETELMÄT……………………………………………… 14 4.1 Perinteinen pihkan keruu……………………………………………… 14 4.2 Pihkan varastointi ja puhdistus………………………………………. 15 4.3 Pihkan juoksuttaminen valuttamalla………………………………… 16 4.4 Kemiallinen pihkan keruu……………………………………………. 20 4.5 Lateksin juoksutus kumipuusta…………………………………….. 20 5. AINEISTO JA MENETELMÄ………………………………………………… 21 5.1 Aineiston hankinta…………………………………………………… 21 5.2 Tiedon keruumenetelmät…………………………………………… 21 5.3 Pihkan keruulaitteet…………………………………………………. 23 5.4 Keruualusta………………………………………………………….. 23 5.5 Kuumennusmenetelmä…………………………………………….. 24 5.6 Kaavinta……………………………………………………………… 25 5.7 Tiedonkäsittely………………………………………………………. 26 6. TULOKSET…………………………………………………………………… 27 6.1 Puun ikä ja läpimitta………………………………………………….. 27 6.2 Pihkan tuotos keruukauden aikana…………………………………. 28 6.3 Keruumenetelmien vertailu………………………………………….. 29

5

6.4 Muut havainnot……………………………………………………….. 31 6.5 Pihkan tuotto hehtaarin alueella…………………………………….. 33 7. TULOSTEN TARKASTELU…………………………………………………….34 7.1 Perustiedot tutkimuksesta ………………………………… 34 7.2 Puun iän ja koon vaikutukset pihkan tuotossa…………………… 34 7.3 Valutusmenetelmien vertailu………………………………………. 36 7.4 Kuumennuksen vaikutus pihkan tuottoon……………………….. 37 7.5 Perinteisen pihkan keräämisen tulevaisuus…………………….. 37 7.6 Lääkepihka…………………………………………………………. 39 7.7 Eettiset velvoitteet…………………………………………………. 40 8. LOPUKSI……………………………………………………………………… 41 LÄHTEET…………………………………………………………………………… 42 LIITE 1. METSÄHALLITUKSEN KERUUMETSIKÖT KARTTA LIITE 2. NEUVOSTOLIITTOLAINEN KERUULAITE LIITE 3. KERUUALUSTAN PROTOTYYPPI

LIITE 4. PIHKAN KERUUN SEURANTA LIITE 5. LÄMPÖSUMMAKARTTA

6

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen tausta

Kuusen pihkavoide on kehitetty hoitamaan haavan bakteeritulehduksia ja ihottu-

mia.

Erikoistuva lääkäri Arno Sipponen (2009) kertoo, että tuotekehittelyä varten lääkä-

rit perustivat oman yhteisen yrityksen, Repolar Oy:n, joka kehittää tuotteita haa-

van- ja ihonhoitoon. Se keskittyy erityisesti luonnosta löytyvien raaka-aineiden

hyödyntämiseen. Pihkavoiteen tutkimustyö alkoi 2001 Kolarin terveyskeskukses-

sa. Potilastutkimuksia tehtiin 11 terveyskeskuksessa. Mikro- ja solubiologiset tut-

kimukset osoittivat hyviä tuloksia ja ne vakuuttivat lääkelaitoksen. Suomessa Re-

polar Oy:n Abilar-pihkasalva sai Lääkelaitoksen rekisteröinnin ja CE-merkinnän

kesäkuussa 2008 jolloin se hyväksyttiin lääkkeeksi.

Ähtärissä toimiva Ruhajoki Oy on tämän opinnäytetyön toimeksiantaja. Yritys tun-

netaan Lehtopeat hoitoturpeesta.

Ruhajoki Oy:n toimitusjohtaja Heikki Ruha (2009) kertoo, että yritys on vakiinnut-

tanut asemansa Suomen markkinoilla ja tuotteita myydään myös ulkomaille. Tuote

valikoimaan kuuluu lukuisia eri turvehoitoja ja – tuotteita. Viime vuosina yritys on

laajentanut toimintaa mm. luontaistuotteisiin. Lähtökohtana on suomalainen luon-

non tuote. Yritys kehitti v. 2008 Lehtopeat Pihkavoiteen, joka osoittautui suosituksi

tuotteeksi. Asiakaskyselyn mukaan pihkavoide kiinnosti nimenomaan siksi, että se

on luonnon tuote.

Ruhajoki Oy on kiinnostunut siitä, miten pihkan saanti turvataan tulevaisuudessa.

Kysymykseen voisi tulla puiden vuokraaminen pihkan tuottamiseen tai oman keräi-

lymetsikön perustaminen. Perinteisen keräyksen ongelmana on roskaisuus ja pih-

kan saannin epävarmuus. Ruhajoki Oy haluaa tietoa puiden tuottamasta pihkan

määrästä ja siitä, onko keräilymetsikön perustaminen kannattavaa.

7

Pihkavoiteen valmistajat eivät saa tällä hetkellä riittävästi raaka-ainetta ja kulutuk-

sen odotetaan lisääntyvän. Tutkimuksen tuloksista on toimeksiantajan lisäksi kiin-

nostunut Metsähallitus, Repolar Oy ja Metsäntutkimuslaitos, jotka ovat omalta

osaltaan avustaneet tämän tutkimuksen toteuttamisessa.

Olin työharjoittelussa Ruhajoki Oy:llä v. 2008. Työtehtävät koostuivat lähinnä Leh-

topeat - pihkavoiteen saattamisesta markkinoille. Tästä yhteistyökuviosta lähti liik-

keelle myös pihkan keruututkimus.

1.2 Tavoitteet

Kvantitatiivisella tutkimuksella halutaan selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat pihkan

saantiin ja keruun onnistumiseen. Tärkeintä on kuitenkin selvittää pihkan juoksut-

taminen keräilymetsikössä ja ovatko tulokset sellaisia, että keräilymetsikön perus-

taminen olisi järkevää. Tutkimuksessa selvitetään keinoja, jolla pihkan keruusta

voitaisiin tehdä helpompaa ja tehokkaampaa.

Tavoitteena on selvittää tuottaako puun laaja-alainen vaurio enemmän pihkaa kuin

puuta säästävä menetelmä. Tutkimuksessa testataan uusia pihkan juoksutusme-

netelmiä ja niitä keinoja, joilla pihkaa voitaisiin saada määrällisesti paljon. Keruu-

toiminta tulee suunnitella siten, että keräämiseen ja roskien puhdistukseen käytet-

täisiin mahdollisimman vähän työtunteja. Keruumetsiköstä saatuja tuloksia arvioi-

daan ja vertaillaan perinteiseen keräykseen.

Pihkavoide saattaa säilyä markkinoilla kauan, koska se on lääketieteellisesti hy-

väksytty.

8

2 Pihkan keräämisen kehitysvaiheet

2.1 Historia

Pihkatuotteet olivat tunnettuja jo Vanhan Testamentin aikoina ja keruumenetel-

mätkin ovat tuhansia vuosia vanhoja. Ensimmäiset tarkat merkinnät pihkan työs-

tämisestä ovat vuodelta 300 eKr. Tuolloin osattiin valmistaa jo tervaa ja tärpättiä.

Keltit olivat tunnettuja Euroopassa pihkanjalostajina, myös Etelä-Ranska oli tun-

nettu pihkatuotteiden keskusalue vuonna 407. (Metsälä, H. 2001,29)

Välimeren maissa pihkan kerääminen on ollut hyvin merkittävä alueiden työllistäjä.

Välimeren maissa ja mm. Ranskassa pihkan keruu on loppunut lähes täysin. Suu-

rin pihkanjuoksuttajamaa on Kiina. Kannattavuus perustuu halpaan työvoimaan.

(Shanley, Pierce & Laird & Guillén 2002, 193 -194.)

Venäjän Karjalassa ja Vienanmeren alueella mäntymetsiä on valjastettu pihkateol-

lisuuden tarpeisiin, koska hartsia on tarvittu elintarvike- ja paperiteollisuuden raa-

ka-aineeksi. (Nykänen 2006, 6.)

Metsälän (2001, 13–58) mukaan Suomi ja muut Skandinavian maat ovat olleet ke-

ruupihkan varassa ja pihkan juoksuttaminen on ollut monilla alueilla tuntematonta.

Valtamaita ovat olleet Indonesia, Portugali, Venäjä ja Brasilia.

2.2 Pihkan ja tervateollisuuden kehittyminen Suomessa

Metsälän (2001, 29) mukaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli

pula-aika ja sen seurauksena kokeiltiin laajaa pihkan keräämistä teollisuudelle.

Tuotantoa ei ole niissäkään olosuhteissa saatu kannattavaksi. Maassamme oli

pieniä yksityisiä yrityksiä, jotka käyttivät keruupihkaa. Maastamme on viety hartsia

jonkin verran ulkomaille.

9

Suomessa tervan poltto oli tunnettua vasta 1600-luvulla, kun laivanrakennus ku-

koisti Länsi-Euroopassa. Euroopan metsät kävivät vähiin ja silloin alkoi tervan

poltto vaurastuttaa myös Suomea. Tervan polton tekniikka tuli Suomeen Keski-

Euroopan, Venäjän ja Ruotsin kautta. Terva on ollut ensimmäisiä vientituotteita

Suomessa vielä vuonna 1815.

Toisen maailmansodan aikana valtiovalta ryhtyi edistämään tervan tuotantoa. Ter-

vasta valmistettiin lisäksi myös tärpättiä, lämmitys- ja voiteluöljyjä sekä valaistus-

ja maaliaineita. Sodan päättyminen ja säännöstelyn purkaminen romahdutti vuon-

na 1952 tervateollisuuden.1930-luvulla Suomessa toimi 14 tervatehdasta ja 1970-

luvulla jäljellä oli enää yksi tervatehdas. (Paajala & Jokivartio1989,10–13.)

Nykäsen (2006,6) mukaan pihkan keruu on ollut Suomessa melko tuntematonta,

lukuun ottamatta vuoden 1918 suurta pihkaoperaatiota ja jatkosodan aikaista ke-

ruuhanketta.

Pohjois-Eurooppa ei kyennyt kilpailemaan pihkan tuotannossa Etelä-Euroopan

maiden kanssa, sillä pohjoisen puut tuottavat pihkaa huomattavasti vähemmän.

Tervan poltto syrjäytti pihkan keruun ja pihkan jalostuksen, sillä tervan poltolla

saatiin tarvittavat pihkatuotteet helpommin. Tervan määrä on riippuvainen puun

pihkapitoisuudesta, eli mitä enemmän puussa on pihkaa, sitä enemmän saadaan

tervaa.

Kaikissa niissä maissa, joissa on otettu käyttöön kemialliset menetelmät mm. sul-

faattisellun keittäminen, pihkan perinteinen kerääminen ja tervan poltto on lähes

kokonaan loppunut, näin kävi myös Suomessa. Teollisuus valmistaa nykyään

hartsit, rasvat, öljyt ja tärpätit.

10

3 Puun pihkottuminen

3.1 Havupuun pihka

Pihkaa on puuaineessa, kuoressa, oksissa ja neulasissa. Sen koostumus ja mää-

rä vaihtelee havupuun eri osien välillä. Sen tärkein tehtävä on suojata puuta mik-

robi-infektioilta. (Repolar Oy 2008.)

Paajalan ja Jokivartion (1989,16) mukaan pihka on terpeeneihin luontaisesti liuen-

nutta hartsia. Sitä esiintyy puun kaikissa soluissa mm. pihkatiehyissä ja niitä ym-

päröivissä tylppysoluissa. Eniten pihkaa on männyn kannoissa. Niiden pihkapitoi-

suus voi nousta jopa 25–30 %:iin kuivan puun massasta. Männyn runkopuussa on

pihkapitoisuus paljon pienempi, tyypillisesti 5 % ja kuusessa se on 2 %.

Metsälä (2001, 6-8) toteaa, että puu sisältää aina pihkaa, mutta erityisesti sitä ta-

vataan pihkatiehyissä ja pihkaa erittävissä rauhassoluissa. Sydänpuussa pihka on

sidoksissa trakeidisolukkoon, jotka ovat muodoltaan pituudensuuntaisia suip-

pusoluja. Sydänpuussa pihka on liikkumattomana kerroksena, joten pihkan keruun

kannalta se on merkityksetöntä. Puu synnyttää aina pihkaa solukerroksiin, mikä on

sille ominaista. Tällaista pihkaa kutsutaan fysiologiseksi pihkaksi. Fysiologinen

pihka on keskittynyt ydinsäteiden tylppysoluihin, joten siltä puuttuvat tärkeät omi-

naisuudet mm. hartsihapot ja monoterpeenit.

Pihkatiehyellä tarkoitetaan puun solukossa olevaa kanavaa, jota reunustavat pih-

kaa erittävät rauhassolut. Havupuilla tavataan kolmentyyppisiä parenkyymisoluja,

joista yksi pihkaa erittävä rauhassolu, jota sanotaan myös epiteelitylppysoluksi.

Pihkatiehytkokonaisuuteen kuuluvat lisäksi parenkyymisolut ja trakeidit. Puun sy-

dänpuussa on myös pihkatiehyitä, mutta ne ovat monesti tukkeutuneita ja lähes

mahdottomia edesauttamaan pihkan keruutoimia. Pihkatiehyttiheys on eri havu-

puilla kolminkertainen tangenttileikkauksessa poikkileikkaukseen verrattuna. Pi-

tuuden suuntaiset pihkatiehyet ovat läpimitaltaan huomattavasti suurempia kuin

säteen suuntaiset.

11

Kesäpuun ja kevätpuun pihkatiehyiden määrä on riippuvainen puulajista. Kuusella

on kevätpuussa enemmän pihkatiehyitä kuin kesäpuulla. Männyllä on sen sijaan

päinvastoin, mutta kummankaan puulajin kohdalla ei ole havaittu eroa pihkatiehyi-

den lukumäärässä. Vuosiluston paksuuden lisääntyessä on huomattu, että pihka-

tiehyiden lukumäärä kasvaa. ( Kärkkäinen 2003, 35–37.)

Havupuilla suurin osa soluista on trakeideja. Ne ovat kuolleita soluja, joiden pää-

asiallinen tehtävä on veden kuljetus ja puun mekaaninen tukeminen. Trakeidien

koko on erilainen sydän- ja pintapuulla ja eri leikkaussuunnissa. Ydinsäteitä tava-

taan kaikilla puulajeilla ja ne muodostuvat tylppysoluista ja ydinsädetrakedeista.

Ydinsäteet sisältävät runsaasti ligniiniä, mutta normaalia vähemmän selluloosaa.

Ydinsäteiden koko vaihtelee eri leikkaussuunnissa. Ydinsäteen tylppysolut ovat ly-

hyitä ja tiiliskiven mallisia, ne kuljettavat ja varastoivat ravintoaineita. Ydinsäteet

jakautuvat primäärisiin ja sekundäärisiin ydinsäteisiin. Ydinsäde muodostuu yksin-

omaan tylppysoluista ja ydinsädetrakedeista. Ydinsäteiden runsas lukumäärä lisää

puun tiheyttä. Tylppysolukkoa kutsutaan myös parenkyymisolukoksi ja se muodos-

taa osan puun perussolukosta. Tylppysolut ovat eläviä ja varastoivat ravintoaineita

ja toimivat puun aineenvaihduntatehtävissä (kuva 1).

KUVA 1. Havupuun anatominen rakenne poikkileikkauksen, säteen- ja tangentin

suuntaisen leikkauksen mukaan. (Kärkkäinen M. 2003, 23.)

12

3.2 Pihkan koostumus

Metsälän (2001,10–11) mukaan havupuiden pihkassa on hartsihappoja, sapiini-

happoja, terpeeneihin eli tärpättiöljyyn liuenneina. Sapiinihappoja on etenkin talvi-

pihkassa. Lisäksi pihkassa on rasva-alkoholeja, rasvahappoja ja vahoja.

Hartsi sisältää hartsihappoja, rasvahappoja ja neutraaleja aineita. Rasvahapot

ovat tyydyttyneitä tai tyydyttymättömiä. Tavallisimmat niistä ovat linolihappo, öljy-

happo ja linoleenihappo. Rasvat ja vahat ovat pihkasta saatavan saippuan ai-

nesosia (kuva 2).

KUVA 2. Puun uuteainekomponenttien määrät eri puulajeilla. (Isotalo K. 2004,

54.)

13

Pihkalla on todettu olevan voimakas bakteerin kasvua estävä vaikutus. Pihkan

ominaisuuksia on tutkittu Metsäntutkimuslaitoksen laboratorioissa mm. Vantaan ja

Rovaniemen yksiköissä. Pihkan haava hoitoon liittyvissä tutkimuksessa on havait-

tu, että pihkan antioksidanttinen vaikutus kasvaa lignaani pitoisuuden noustessa.

Muita merkittäviä ainesosia ovat hartsihapot sekä terpeenit. Hartsihapot ovat di-

terpeeneihin kuuluvia yhdisteitä, jotka jakaantuvat useisiin pienempiin yhdisteisiin.

Kaikkiaan pihka sisältää satoja eri yhdisteitä. (Repolar Oy 2008.)

3.3 Traumaattiset pihkatiehyet

Traumaattiset pihkatiehyet voidaan tunnistaa jo nimenkin perusteella ja ne ovat

pihkan keruun kannalta erityisen tärkeitä. Traumaattiset pihkatiehyet ovat lähellä

puun pintaosaa ja ne syntyvät puun mekaanisen vaurion seurauksena. Puuta voi-

daan vaurioittaa tarkoituksella ja näin saadaan traumaattiset pikatiehyet tuotta-

maan pihkaa.

Kärkkäisen (2003,36–38) mukaan vaurioituminen ei välttämättä merkitse sitä, että

kuori rikkoontuu. Puussa olevat puristustekijät voivat olla jo riittävä syy niiden syn-

tymiseen. Puulajeista mänty synnyttää traumaattisia pihkatiehyitä muita puulajeja

useammin.

Metsälä (2001, 8) toteaa, että puun vaurion seurauksena alkaa toisenlainen pih-

kan eritys. Puun halkeaman ympärille syntyy uusia patologisia pihkatiehyitä. Se ei

kuitenkaan tapahdu välittömästi, koska uutta solukkoa syntyy koko kasvukauden

ajan. Patologisen pihkan tuotanto alkaa noin kuukauden kuluttua vaurion syntymi-

sestä. Tämän kuukauden aikana haavasta valuva pihka on fysiologista pihkaa.

Kärkkäisen (2003, 77) mukaan havupuiden oksien pihkaisuus aiheutuu siitä, että

oksan kuolemisen aikaan puuaineessa olevaan oksaan ja tyvipäähän muodostuu

lähes pihkan kyllästämä vyöhyke, jonka tärkeä merkitys on suojata puuta kosteu-

den menetykseltä ja patogeeneiltä. Mikäli oksa on niin suuri ja vanha, että siihen

on ehtinyt muodostua sydänpuuta, se ei enää pihkoitu. Oksien pihkaisuus vaikut-

taa lautatavaran laatuun ja lämpökäsittelyllä on pystytty vähentämään oksien pih-

koittumista.

14

4 Pihkan keruumenetelmät

4.1 Perinteinen pihkan keruu

Pihkan kerääminen ei ole ollut kovin yleistä Suomessa. Pula-aikana ja sota-

vuosina sitä kerättiin teollisuudelle ja myös kotitarvekäyttöön. Pihkaa käytettiin

Suomessakin moneen tarkoitukseen. Lääkinnällinen käyttö oli hyvin yleistä haavo-

jen, pukamien ja paiseiden hoidossa. Lehmien utareet ja hevosten kaviot hoidettiin

pihkalla. Pihkaa käytettiin yleisesti myös saippuan valmistukseen.

Metsälän (2001, 62–67) mukaan pihkan voimakasta tuoksua käytettiin ketunrauto-

jen voiteluun ihmishajun peittämiseksi. Pihka on toiminut koneiden remmien luis-

tonestoaineena, sekä voiteluaineena yhdessä tervan ja eläinrasvojen kanssa.

Sama seos kelpasi suksivoiteeksi ja rekien voiteluun. Pihkan ja hylkeenrasvan se-

koituksesta saatiin myös saapasrasvaa. Kalaverkkojen ja pyydysten pihkaaminen

teki niistä kestäviä ja antoi värin. Pihka on entisaikoina korvannut paperiliiman.

Kuusen pihkaa muodostuu puun vaurioituneeseen kohtaan ja tällaiset puut löyty-

vät sattumalta. Perinteinen keräys edellyttää laajoja metsäalueita ja lisäksi tarvi-

taan metsänomistajan lupa. On myös luonnollista olettaa, että metsänomistaja ha-

luaa rahallisen korvauksen kerätystä pihkasta. Perinteinen keräys perustuu siihen,

että kerääjä löytää sattumanvaraisesti kuusikosta vaurioituneita puita. Vaurioitu-

neista kohdista on vuotanut pihkaa rungon ulkopuolelle, tai jäänyt kuoren sisälle

suojaamaan puuta. Pihka on voinut valua vuosien ajan ja yleensä se on muuttunut

väriltään ruskeahkoksi ja kovaksi kasaumaksi.

Pihkavuotoja esiintyy vanhemmissa ja järeämmissä metsissä. Puuston vahvistu-

essa pihkavuotojen todennäköisyys kasvaa, Mitä suurempi ikä on, sitä enemmän

metsikössä on pihkavuotoja. Tämän tiedon merkitys perinteisessä keruussa on

vähäinen, eikä se korvaa hyvää paikallistuntemusta. Perinteinen keruu on riippu-

vainen keruualueesta. (Martz & Peltola 2007,12.)

15

Ähtäriläinen Hilkka Niemiaho (2010) kertoo keränneensä etupäässä kuusen pih-

kaa sodan aikana talvi- ja keväthangilla Sortavalan maalaiskunnassa Leppäseläl-

lä. Kuuset olivat vaurioituneet pari vuotta aikaisemmin sodan seurauksena. Puissa

oli runsaasti kuusen pihkaa ja se toimitettiin myyntiin Sortavalan keskustaan. Tuol-

loin ei kysytty lupia metsänomistajilta, eikä kerääjillä ollut mitään tietoa kenen met-

sässä he liikkuivat. Toisaalta puut olivat niin vaurioituneita, ettei niillä olisi ollut ra-

hallista arvoa. Puukko oli paras väline pihkan irrottamiseen.

Kolarilainen pihkan kerääjä Risto Juopperi kertoo Metsälehden julkaisussa kerää-

vänsä pihkaa kirveellä rungosta lohkoen. Hän kertoo, että hyvässä metsässä voi

kertyä pari kiloa metsätuntia kohden. Pihkakilosta maksetaan 15–20 euroa kilolta.

Kesähelteellä ei ole mielekästä kerätä pihkaa, koska kuumuus ja aluskasvillisuus

haittaavat keruutoimia. Paras keruuaika on kevät. Hän kertoo myyvänä pihkaa

Repolar Oy:lle, joka valmistaa pihkasta lääkesalvaa. (Saraja, 2009, 14–15.)

Perinteisestä pihkan keräämisestä ja kerääjistä on saatavilla tietoa hyvin vähän.

Suomessa pihkasta saatava hyöty on korvattu tervan poltolla.

4.2 Pihkan varastointi ja puhdistus

Martz ja Peltola (2007,12) esittävät, että pihkan kerääminen vaatii myös suuria

puhdistus- ja varastointi menetelmiä. 300 kilon pihkaerästä 30 % sisältää puun

kuorta ja muita roskia, pihkaa siinä on vain 200kg. Puhdistusmenetelmä vaatii vie-

lä omansa, sillä 200kg:n pihka erästä häviää vielä noin 50–100 kiloa puhdistama-

tonta pihkaa. Perinteisellä keräyksellä saadaan talteen pihkasta noin 0.3-0.5kg

puhdasta pihkaa / keruuseen käytettyä työtuntia kohden.

16

Repolar Oy:n tuotantopäällikkö Kyösti Vanha (2009) kertoo puhelimessa, että heil-

lä on tavoitteena ostaa varastoon 1 - 2 vuoden pihkat etukäteen. Hän uskoo pih-

kavoiteen kysynnän jatkuvan myös tulevaisuudessa. Vanha kertoo, että he ovat

investoineet uudet varastointitilat pihkan säilyttämiselle. Hän painottaa, että he os-

tavat pihkan vain sopimuskerääjiltään, koska sopimuksen myötä laillinen keruu

turvataan. Pihkaa ostetaan etupäässä Länsi-Lapin alueelta. Vanha piti ongelmalli-

sena pihkan puhdistusmenetelmää. Menetelmällä ei pystytä puhdistamaan pihkaa

niin nopeasti kuin olisi tarve.

4.3 Pihkan juoksuttaminen valuttamalla

Metsälän (2001, 29) mukaan pihkan juoksuttaminen on ollut Suomessa lähes tun-

tematonta, mutta muualla Euroopassa se on edelleen tärkein tuotantotapa eläväs-

tä puusta. Etelä-Ranska on erittäin tunnettu pihkan juoksuttaja.

Pihkan juoksuttamisella tarkoitetaan elävän puun rungon vaurioittamista siten, että

pihkaa juoksutetaan keräilyastiaan erilaisia kuviotekniikoita käyttäen (kuva 3).

KUVA 3. ”Rill” kalanruotokuvio.(Peltola 2008).

17

Puun runkoa vaurioitetaan erilaisilla työvälineillä. Kaarna poistetaan juoksutetta-

valta alueelta kuorimapantaa käyttäen. Kuoritun alueen keskelle tehdään pystyviil-

to leveällä kalvaimella. Pystyviillon alaosan kummallekin puolelle tehdään vinoviil-

lot, viikset, kapealla kalvaimella. Vinoviiltoja lisätään alimman viillon päälle 1 - 3

kpl. Viiltoja lisätään kun pihkan valuminen alemmasta viillosta ehtyy. Pystyviillon

alaosaan tehdään talttaraudalla palkeenkieli. Palkeenkielellä pihka ohjataan ke-

ruuastiaan (kuva 4).

KUVA 4. Kuvioraudat.

Vasemmalta oikealle. Vinorauta1, ohennusrauta, kourutaltta, vinorauta 2 ja pysty-

rauta. ( Peltola. 2008).

18

Metsälä (2001,30–34) toteaa, että Ranskassa kehitettiin systemaattinen pihkapui-

den viljely, joka jatkuu yhä. Ensiharvennuspuut juoksutetaan kuoliaiksi rajulla tyylil-

lä, puun ympärys on kuorittu lähes kokonaan pihkanjuoksutusalueeksi. Ranskalai-

sessa menetelmässä puuhun tehdään yksi tai useampia aisauksen tapaisia haa-

voja, ja niitä jatketaan ylöspäin viikon välein sentti kerrallaan. Näin pihkavirta ei ty-

rehdy. Pihka juoksutetaan saviruukkuun, joka toimii keräysastiana. Tämä tapa on

levinnyt Espanjaan, Portugaliin ja muihin välimeren maihin. Kasvukauden aikana

tehdään yli kolmekymmentä viiltoa ja puuta juoksutetaan 11–13 vuotta. Puulle an-

netaan lepoaikaa 2-3 vuotta. Pihkan juoksutusaika on yli 50 vuotta puuta kohden.

Välimeren maissa pihkan kerääminen on järjestetty siten, että alueella on yhteisön

omia metsiä, joista he juoksuttavat pihkaa. Pihkan keruusta saatu hyöty menee

suoraan yhteisöille. Paikallisille pihkan kerääjille tämä on tuonut työllisyyttä ja hy-

vinvointia. Nykyään pihkan juoksutus on kuitenkin vähentynyt kalliiden työvoima-

kustannusten vuoksi, joten sitä on korvattu tuontipihkalla lähinnä Kiinan markki-

noilta. (Shanley ym. 2002, 193–194).

Metsälän (2001,52) mukaan Suomessa ja Venäjällä on tehty kokeita, jossa on ha-

vaittu, että pihkan saantiin vaikuttaa lähinnä rungon paksuus sekä latvuksen tuu-

heus, ei niinkään juoksutuskohdan ilmansuunta tai puun asema metsikössä. Met-

sätyypillä ei myöskään ole merkitystä pihkan saannille.

Metsäntutkimuslaitoksen tutkija, MMM Rainer Peltola (2009) kertoi puhelimessa,

että juoksutus on tapahtunut lähinnä männyn sukuisista puista. Kuusen juoksutus

on lähes tuntematonta. Ainoa tutkimus kuusen pihkan juoksutuksesta on tehty

metsäntutkimuslaitoksen toimesta ja lisäselvitykset ovat tarpeellisia.

Lisäselvityksiä tehdään siitä, voidaanko puun suuremmalla vauriolla tuottaa

enemmän pihkaa. Minkälaiset tekijät vaikuttavat pihkan tuoton määrään? Mitkä

ovat pihkan parhaat keruukuukaudet? Mikä merkitys on puun koolla ja läpimitalla?

Voidaanko puuhun asetettavalla keruualustalla helpottaa keräämistä?

19

Neuvostoliitossa pihkan kerääminen oli aikoinaan jopa niin kannattavaa työtä, että

metsiä määrättiin pakollisen pihkankeruun alaiseksi. Pihkaa juoksutetaan kasva-

vasta puustosta 5-15 vuoden aikana ennen korjuuta. Pihkan keruu luokitellaan yri-

tystoiminnaksi, joka liittyy havupuiden juoksuttamiseen, pihkan varastointiin sekä

kuljetukseen. Pihkaa voidaan kerätä niistä metsistä, jotka on määritelty käytettä-

väksi puun korjuuseen. Kaikki kansalaiset ja oikeushenkilöt ovat oikeutettuja ke-

räämään pihkaa vuokraamiltaan alueilta. Pihkankorjuusäännöt määrää federaation

toimeenpaneva viranomainen. Nykyään pihkan keräämisen merkitys on vähenty-

nyt myös Venäjällä. (Metsäntutkimuslaitos 2003.)

Metsälä (2001, 39–42) toteaa, että kalanruotokuvio ”rill” on laajalle levinnyt pihkan-

juoksutus malli. Sitä kutsutaan saksalaiseksi menetelmäksi ja se on käytössä

Keski-Euroopassa, Venäjällä ja Kiinassa. Rungon alaosaan asennetaan kouru-

mainen uloke, puinen tai useimmiten peltinen nokka, jolla pihka valutetaan asti-

aan. Kourusta lähtee pystysuoraan ylöspäin puolen cm:n syvyinen uurre, josta vi-

nosti ylöspäin tehdään molemmin puolin sivu-uurteet ns. viikset. Vähintään kerran

viikossa tehdään edellisen viereen uudet viikset, josta syntyy kesäkauden aikana

sulkamainen kuvio. Viikset tehdään alhaalta ylöspäin, mutta saksalaisten tutkijoi-

den kehitystyönä siirryttiinkin päinvastaiseen järjestykseen: sivuviilto tehdään 45-

asteen kulmaan, jotta pihka juoksisi keskiuurteeseen.

Monilla kerääjillä on ollut omintakeisia tekniikoita pihkan keruussa ja mielikuvitusta

on käytetty tekniikoiden hiomisessa. Tikapuillakin on noustu lähes puun latvuksiin

asti pihkaa juoksuttamaan.

20

4.4 Kemiallinen pihkan keruu

Kärkkäisen (2003, 38–39) mukaan pihkan tuottamista voidaan lisätä myös kemial-

lisesti, jolloin puuhun liuotetaan erilaisia hormoneja. Hormonit lisäävät pihkatiehyi-

den määrää ja laajentavat niitä. 2,4 - D happo on osoittanut yhdeksi tehokkaaksi

hormoniksi. Kyseistä hormonia käytetään kumipuiden ja lateksin tuotannossa.

Yleisimmin pihkomisessa on käytetty rikkihappoa, joka on toiminut puun ärsytysai-

neena. Pihkan tuottamista voidaan lisätä myös luonnollisella tavalla. Männyn ter-

vasrosotauti aiheuttaa voimakasta pihkan tuottoa ja tätä sienitautia voidaan ehkä

hyödyntää pihkan tuoton lisäämiseksi. Vielä on epävarmaa, mitkä tekijät saavat

tämän ilmiön aikaan.

4.5 Lateksin juoksutus kumipuusta

Lateksia kerätään trooppisten vyöhykkeiden puista, joista tärkein on kumipuu. La-

teksi eli maitiaisneste kerätään puusta juoksuttamalla ja se hyydytetään ja saoste-

taan, jolloin saadaan raakakumia eli kautsua. (Vesterinen 2008,9.)

Kautsun kerääjälle ansiot ovat kiven takana, sillä työpäivän pituus on n. 15 tuntia.

Vuonna 2001 kautsun hinta oli 4.50 mk/kg. Kautsua saadaan päivän aikana vain

muutama kilo. (Kehitysyhteistyön palvelukeskus 2001.)

Tekniikka muistuttaa hyvin paljon pihkan juoksuttamista. Puun runko vaurioitetaan

samaa ”rill” tekniikkaa käyttäen. Kumipuun työstöominaisuudet parantuvat kun la-

teksi on valutettu puusta. Havupuun vaurioittaminen ja pihkan juoksuttaminen voi-

vat taas vaurioittaa puuta pysyvästi ja sen taloudellinen arvo laskee. Kumipuun ja

havupuun juoksutettavat ainesosat eroavat toisistaan paljon. Lateksi on juoksevaa

ja helposti käsiteltävää, toisin kuin pihka. Pihka saattaa olla erittäin kovaa tai lii-

mamaisen tarttuvaa. Pihka saadaan juoksevaan muotoon korkean lämpötilan

avulla.

21

5 Aineisto ja menetelmä

5.1 Aineiston hankinta

Metsähallituksen Karstulan osasto antoi joulukuussa 2008 koekäyttöön metsikköä.

(Liite 1.) Metsikön sai valita vapaasti, mutta toivomus oli, että terveitä talousmetsi-

köitä ei vaurioiteta. Tämän vuoksi valittiin Ähtärin Myllymäen Hirvilammen alue,

jossa oli paljon taimikkovaiheessa olevaa metsää ja jättöpuuryhmiä. Testattaviksi

puiksi valikoitui jättöpuuryhmiä sekä talousmetsikön aluspuita. Testauskäytössä

olevat puut sijaitsivat tien lähellä, mikä helpotti työn toteuttamista. Jättöpuuryhmät

olivat merkittäviä tutkimuksen kannalta, sillä rungon läpimitoilla oli suuri vaihtelu-

väli. Puut sijaitsivat erilaisilla kasvupaikoilla ja auringon valo vaihteli metsiköittäin.

Keräsin tietoa pihkan tuottamisesta neljän kuukauden ajalta 1.5. – 31.8.2009.

Pihkan kerääminen puun rungosta tapahtui kahden viikon välein kasvukauden

ajan.

Puiden haavoittaminen tapahtui kuten rill - kuvio, mutta huomattavasti suurem-

maksi. Valutusmenetelmiä oli kaksi, juoksutusmenetelmä keruualustaan ja kaavin-

ta.

Pihkan punnitsemisessa oli käytössä digitaalinen vaaka ja muovipusseja, jotta

pihkan määrästä tuli mahdollisimman tarkka tulos. Keruualustat valmistin tammi-

kuussa 2009, koska niitä ei ole saatavilla markkinoilta.

5.2 Tiedon keruumenetelmät

Puun runkoja oli yhteensä 50 kpl. Juoksutusmenetelmässä oli 8 puuta satunnai-

sesti eri jättöpuuryhmistä. 42 puuta kaavittiin lastalla jättöpuuryhmistä, aluspuista

ja yhdestä valtapuusta.

22

Puun rungon kuviot valmistuivat moottorisahalla sivuviiksineen n. 1,25 cm:n kor-

keiksi helmikuussa 2009 (kuva 4). Numeroin jokaisen puun erikseen, jotta pihkan

tuottoa pystyi seuraamaan tapauskohtaisesti. Puista otettiin läpimitta, huomioitiin

puun viat ja seurattiin aurinkoisen kasvupaikan vaikutusta pihkan tuottoon. Saman

tutkimuksen yhteydessä asensin 8 keruualustaa. Tutkimuksessa oli tarkoitus seu-

rata suuren kuvion pihkan tuottoa ylä- ja alaviiksissä. Tietoa tuli saada myös siitä,

tuottaako suuri vauriokohta enemmän pihkaa kuin puuta säästävä perinteinen ka-

lanruotokuvio. Tutkimuksessa ei ollut tarkoitus säästää puita teolliseen käyttöön.

KUVA 4. Keruukuvio, joka on muotoiltu moottorisahalla

23

5.3 Pihkan keruulaitteet

Martz ja Peltola (2007,14) toteavat, että pihkan juoksuttaminen valutuspusseihin

on epäkäytännöllistä ja hankalaa. Tuotantoa tulisi kehittää menetelmäkehityksellä.

Seinäjoen TE- keskuksen keksintöasiamies Tapani Saarenpää (2008) selvitti, että

Suomessa ei ole patentoitu minkäänlaisia pihkan keruukoneita eikä laitteita. Ainoa

yksittäinen keruulaite on patentoitu Neuvostoliitossa. Pihka kuumennetaan neste-

kaasulla juoksevaksi ja valutetaan keruuastiaan. Tekniikka ilmenee patentin piirus-

tuksesta. (Liite 2.)

5.4 Keruualusta

Tutkimukseen ei ollut saatavilla valmiita juoksutusastioita, joten juoksutusta varten

oli kehitettävä 8 kpl keruualustoja (kuva 5). Alustat tuli suunnitella siten, että pihka

valuisi suoraan keruuastiaan, jotta keruuseen käytettäisiin mahdollisimman vähän

työtunteja. Haitallisten ainesosien välttämiseksi keruuastian valmistusaineena oli

teräs. Teräksen mukana ei liukene kemikaaleja eikä muitakaan vaarallisia ai-

nesosia. Keruuastian yläpuolella on terävät V-malliset reunat, jotka naputellaan

runkoon kiinni. Terävien reunojen alaosassa on reikä, jonka läpi pihka juoksee ke-

ruuastiaan. Keruuastia työnnetään pidikkeiden läpi tiukasti puun runkoon. Muotoi-

lun vuoksi pihka valuu suoraan keruuastiaan. Laite kiinnitettiin puun runkoon

kuormausliinoilla. Keruualustalle myönnettiin hyödyllisyysmalli 24.4.2009, mutta

kysymyksessä on prototyyppi, joka vaatii vielä kehittämistä ja yksinkertaistamista.

( Liite 3.)

24

KUVA 5. Keruualusta.

5.5 Kuumennusmenetelmä

Tutkimuksessa oli kokeilu kuvion kuumennuksen vaikutusta pihkan tuottoon. Ke-

ruualustan käyttö ja toiminta eivät edellytä pihkan kuumentamista, mutta tässä tut-

kimuksessa keruualusta oli apuvälineenä, jotta pihkaa ei olisi valunut hukkaan.

Kuumennus oli tarkoitus tehdä laaja-alaisesti, mutta siitä oli luovuttava monien eri

tekijöiden vuoksi. Tutkimus olisi vaatinut laiteinvestointeja, mutta pienimuotoinen

tutkimus oli mahdollista toteuttamaa. Paloturvallisuus oli myös huomioitava, sillä

kuumennuksen tuli kohdistua vain pihkaan, ei puuhun.

25

Repolar Oy:n tutkimus- ja kehitysosastolla toimiva LL Arno Sipponen (2009) ker-

too puhelimessa, että puun kuumentamiseen tulee suhtautua varauksellisesti.

Puusta saattaa palamisen yhteydessä vapautua tervaa tai muita haitallisia ai-

nesosia. Osa näistä aineyhdistelmistä on terveydelle vaarallisia. Jatkuva altistumi-

nen saattaa aiheuttaa hengitys- ja keuhkosairauksia. Kuumennusmenetelmän

käytössä on oltava varovainen, sillä lääkepihkalle tulee olla tarkasti määritellyt

lämpötilat, esim. tervan erotteleminen pihkasta on hyvin hankala toimenpide.

Kuumennuksen kohteena oli 8 kpl läpimitaltaan erikokoista puuta, joiden pihkan-

tuottoa seurattiin kahden viikon välein. Kovettunut pihka valui suoraan alusastiaan

kuumennuksen avulla. Kuumennuksen yhteydessä pystyi tarkkailemaan, miten

kuumennus vaikuttaa pihkan tuottoon. Kuumennuksessa oli käytössä nestekaasu

liekki, jolla pihka tuli kuumaksi keruukuvion kohdalta ja näin pihka tuli juoksevaan

muotoon. Juoksutusastia oli punnittava aina ennen keruutoimien aloittamista. Pih-

kan määrä ja astian paino punnittiin yhdessä ja tuloksesta vähennettiin astian pai-

no. Näin tuli punnituksi vain todellinen pihkan määrä. Jokainen pihkaerä punnittiin

grammavaakaa käyttäen ja tulokset siirrettiin Excel - tiedostoon.

5.6 Kaavinta

Kaavinnan kohteena oli 42 puuta. Kaavinnassa ei ollut käytössä valutusastioita,

koska keruukuvio on laaja-alainen ja urat ovat suhteellisen syvät. Urien avulla pys-

tyi estämään hukkaan valumisen. Kaavinnan työvälineenä oli lasta, joka vastasi

leveydeltään moottorisahan tekemää uraa. Pihka sai kerääntyä kahden viikon

ajan, jotta se olisi peittänyt keruukuvion. Näin oli mahdollista tarkkailla valutuksen

onnistumista ja pihkan kerääntymistä kaikkiin viiksiin.

Kaavittu pihka siirrettiin suoraan muovisiin kertakäyttöpusseihin ja punnittiin pai-

kan päällä käyttämällä grammavaakaa. Jokaisen puun pihkan tuotto punnittiin

erikseen vähentämällä pussin paino tuloksesta. Jokainen saantimäärä kirjattiin

ylös ja siirrettiin Microsoft Excel - tiedostoon.

26

5.7 Tiedonkäsittely

Jokainen puu numeroitiin ja puista otettiin rinnankorkeusläpimitta. Puun rungossa

olevat viat ja vanhat pihkavuodot kirjattiin paperille maastossa. Säästöpuut ja met-

sikköpuut eroteltiin omiksi ryhmikseen. Seuranta kohdistui myös auringon valoon

ja sen tuottamaan lämpöön. Paperilta tiedot siirrettiin Microsoft Excel - tiedostoon.

Pihka kerättiin kahden viikon välein kaapimalla ja kuumentamalla. Pihkan määrät

punnittiin maastossa ja kirjattiin paperille. Saadut tulokset kirjattiin Microsoft Excel

- tiedostoon. (Liite 4.)

27

6 Tulokset

6.1 Puun ikä ja läpimitta

Puun läpimitta vaikuttaa pihkan määrään. Mitä vanhempi ja järeämpi puuyksilö on

sitä enemmän se tuottaa pihkaa. Alle 10 cm:n läpimittaisia puita kasvoi talousmet-

sikön aluspuina ja pihkan tuotto oli huomattavan vähäistä. On selvää, että tällaiset

puut eivät sovellu juoksutuspihkan keräämiseen.

Yli 10 cm:n puut olivat hakkuualueiden jättöpuuryhmiä. Kun puun rinnankorkeus

läpimitta kasvoi 20–30 cm:iin, pihkan määrä lisääntyi huomattavasti. Keräilymetsi-

kön perustamisessa rinnankorkeusläpimitalla on suuri merkitys. Järeät ja läpimital-

taan suuret kuuset ovat parhaita puuyksilöitä pihkan tuottamiseen.

Tutkimus kohdistui 50 kuusen puuhun rinnankorkeusläpimitan mukaan. Tutkimuk-

sessa oli 8 kuumennettua ja 42 kaavittua puuta. Puut olivat kolmessa ryhmässä

rinnankorkeus läpimitan mukaan. Tulokset on kerätty touko- ja elokuun väliseltä

ajalta. Läpimitaltaan alle 10 cm:n puita oli 11 kpl, 10–20 cm:n puita oli 27 kpl ja

20–30 cm:n puita oli 12 kappaletta. Tiedot on kerätty taulukkoon 1.

TAULUKKO 1.

Pihkan tuoton seuranta rinnankorkeusläpimitan mukaan, grammoina.

.

Rinnankorkeusläpimitta Alle 10 cm 10 - 20 cm 20 - 30 cm

Kappalemäärä 11 27 12

Pihkan tuotto yhteensä g 488,5 1611,7 962,2

Puun keskimääräinen tuotto g 44,41 59,7 80,19

28

Pihkan tuotto lisääntyi puun rinnankorkeus läpimitan kasvaessa. (Kuvio1.)

Puun keskimääräisen tuoton perusteella voidaan päätellä, että puun ikääntyessä

pihkan tuotto lisääntyy lähes kaksinkertaiseksi. Pihkan tuottoon vaikuttavat puun

koko ja ikä. Puun ikääntyessä sen koko ja järeys lisääntyvät. Muutaman cm:n

vaihtelut puiden läpimitoissa aiheuttavat jo suuria eroja puiden poikkileikkauspinta-

alaan. Pihkan keräämiseen valittujen puiden tulee olla terveitä ja elinvoimaisia.

Päätehakkuukypsät metsiköt ovat parhaita pihkan keruukohteita.

Pihkan tuotto läpimitan perusteella

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90

Alle 10cm

10-20cm

20-30cm

Pu

un

lä

pim

itta

Pihkan määrä / gramma

KUVIO 1. Punaisella väritetty sivupalkki osoittaa yhden puun pihkan keskimääräi-

sen tuoton gramman tarkkuudella.

6.2 Pihkan tuotos keruukauden aikana

Pihkan tuotto lisääntyi huomattavasti heinä- ja elokuun välisenä aikana. Touko-

kuussa pihkan tuotto oli vähäistä ja sen määrä nelinkertaistui elokuussa. Kesä-

kuun lopulla oli pitkäaikainen hellejakso, jolloin yölämpötilat kohosivat. Tämän jak-

son jälkeen pihkan valuminen kiihtyi huomattavasti.

29

Pihkan kerääminen tapahtui kahden viikon välein 50 puusta. Toukokuun kaikkien

puiden tuotos oli vain 421,4 grammaa, mikä on erittäin huono tulos. Kesäkuun

määrä oli hieman korkeampi ollen 561,00 grammaa. Heinäkuun lukema oli korkein

1289,00 grammaa. Elokuun tulosta voidaan pitää myös hyvänä, sillä saanti oli

779,00 grammaa. (Kuvio 2.)

Pihkan tuotto kuukausittain

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu

Kuukausi

Mä

ärä

/ g

ram

ma

KUVIO 2. Pihkan tuoton kokonaismäärä (g) 50 puusta kuukausittain.

6.3 Keruumenetelmien vertailu

Keruukuvion kohdalta tehty kuumennus ei lisännyt puun pihkan tuottoa. Kuumen-

nuksen ja kaavinnan erot johtuivat keruumenetelmästä.

Alkuperäinen keruukuvio säilyi samana koko keruukauden ajan. Viiksien lisäämi-

nen keruukauden aikana ei ollut tarpeellista. Ylä- ja alaviikset tuottivat pihkaa sa-

man määrän. Lähtökohtaolettamus oli, että alaviikset lopettaisivat pihkan tuoton

viikon tai kahden kuluttua. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kaikki viikset tuotti-

vat tasaisesti pihkaa koko keruukauden ajan.

30

Kaavinnassa puut valuttivat pihkaa viiksien alapuolelta ylitse eikä pihka valunut ai-

na pystyuralle. Jos viiksiin oli kertynyt pihkatukoksia, juoksutus keskiuralle estyi.

Kaavintamenetelmässä pihkan joukossa oli jonkin verran roskia ja niiden poiston

yhteydessä saattoi hävitä vähäisiä määriä pihkaa. Kaavinta oli hidas työmenetel-

mä, sillä yhden keruukuvion kaapimiseen kului aikaa n. 15 minuuttia. Pihkan käsit-

tely tuotti myös hankaluuksia, sillä tahmea pihka tarttui kaavintalastaan. Lastan

puhdistus ja kerätyn pihkan siirto lastasta muovipusseihin oli epäsiistiä ja hidasta.

Pihkan kuumentaminen juoksevaan muotoon tapahtui vain keruukuvion kohdalta.

Pihka valui nopeasti viiksistä pystyuraan ja keräilyastiaan. Tässä menetelmässä

kaikki pihka kerääntyi keruualustaan. Menetelmässä esiintyi ylivuotoja, mutta tä-

mäkin pihka valui kuvion alareunassa olevaan keruualustaan. Kuumentaminen

kyllä nopeutti ja helpotti pihkan keräämistä, mutta toisaalta nestekaasupullon kul-

jettaminen metsikössä oli hankalaa ja hidasta sekä aiheutti työtunteja.

Keruualusta osoittautui tehokkaaksi. Pihka valui itsenäisesti alustaan ilman kuu-

mennusta. Teräksinen keräilyastia oli kauden lopussa helppo tyhjentää, koska ke-

räilyastian materiaali mahdollisti astian kuumennuksen. Kuumennettu pihka vain

kaadettiin pois. Pihka oli lähes roskatonta. Keruualustan käyttö oli helppoa ja vai-

vatonta.

Kuumennusmenetelmässä oli 8 puuta ja kaavinnassa 42. Testauksessa oli jättö-

puuryhmiä, aluspuita ja kaksi valtapuuta. Tutkimus kohdistui yhden puun keski-

määräiseen pihkan tuottoon keruukauden aikana. Vertailussa oli kuumennus- ja

kaavintamenetelmä.( Kuvio 3.)

31

Pihkan tuoton vertailu

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Kuumennus Kaavinta

Työlaji

Määrä

/ g

ram

ma

KUVIO 3. Puun keskimääräinen pihkan tuotto neljän keruukauden aikana (g). Ver-

tailussa keruumenetelmät.

6.4 Muut havainnot

Maasto oli mäkistä ja vaihtelevaa. Jättöpuuryhmät sijaitsivat muutamien satojen

metrien päässä toisistaan useilla eri metsikkökuvioilla. Tutkimuksessa oli ryhmä

aluspuita ja muutama valtapuu.

Puun viat ja aikaisemmat pihkaesiintymät eivät vaikuttaneet millään tavalla pihkan

tuottamiseen.

Martz ja Peltola (2007, 12) toteavat, että pihkan saannin kanssa positiivisesti kor-

reloivia tekijöitä ovat rinnankorkeusikä, keskiläpimitta, pohjapinta-ala, sekä kehi-

tysluokka. Nämä tekijät ovat kuitenkin kaikki puuston iän seurannaisvaikutuksia.

Tutkimuksessa oli aurinkoisen kasvupaikan puuyksilö, rinnankorkeusläpimitan ol-

lessa 29 cm. Puu tuotti pihkaa 194 grammaa. Toinen puuyksilö oli varjoisalla kas-

vupaikalla, jonka läpimitta oli 25 cm. Puu tuotti 79 grammaa pihkaa. Näiden kah-

den puun välillä havaittiin suuri ero pihkan tuotossa (Kuvio 4.)

32

Aurinkoisella kasvupaikalla kasvava puu oli terve, kun taas varjoisalla kasvupaikal-

la puu oli kärsineen näköinen. Näin suurta eroa pihkan tuotossa ei voida selittää

ainoastaan läpimitalla tai puuston iällä, vaan pihkan tuoton määrään saattavat vai-

kuttaa myös perintötekijät, puuyksilön terveys, auringonvalo ja hyvä kasvupaikka.

Tästä ei ole saatavilla tietoa ja lisätutkimus asiasta olisi tarpeellinen.

Rinnankorkeusläpimitan kasvaessa myös puun poikkileikkauspinta-ala kasvaa.

Muutaman cm:n ero puun läpimitassa vaikuttaa huomattavasti puun poikkileik-

kauspinta-alan kokoon. Pihkan tuoton erot saattavat johtua poikkileikkauspinta-

alojen vaihteluista.

Puuyksilöiden erot pihkan tuotossa (g)

0

50

100

150

200

250

Puu 1. Puu 2.

Puun rinnankorkeusläpimitta 25-30cm

Mää

rä /

gra

mm

a

KUVIO 4. Puuyksilöiden pihkan tuotto kasvukauden aikana (g) 1.5–31.8.2010.

33

6.5 Pihkan tuotto hehtaarin alueella

Arvioitaessa laajempia pihkan valutusalueita voi olettaa, että päätehakkuukypsä

metsikkö on lähellä 20 – 30 cm:n rinnankorkeusläpimittaa. Hehtaarin alueella hak-

kuukypsän kuusimetsikön runkoluku on n. 500 runkoa / ha. Puun pihkan keski-

määräinen tuotto 20 – 30 cm rinnankorkeusläpimitan mukaan on n. 80 gram-

maa/runko. Hehtaarin alueella hakkuukypsän metsikön runkoluku on n. 500 run-

koa/ha. Tällöin hehtaarikohtainen pihkan saanto neljän keruukuukauden ajalta on

n. 40 kg/ha. Pihkan saannon pystyi selvittämään aiemmasta taulukkotiedosta.

(Taulukko 1.)

Pidennettäessä keruukautta kuukaudella voidaan 50 kg:n pihkan saantoa pitää

mahdollisena.

34

7 Tulosten tarkastelu

7.1 Perustiedot tutkimuksesta

Kalanruotokuvion muotoilu tapahtui talvella 2009 ja tiedon kerääminen alkoi tou-

kokuun alussa ja kesti elokuun loppuun saakka. Neljä keruukuukautta antoi mah-

dollisuuden vertailla pihkan tuottoa monesta näkökulmasta.

Tutkimuksen kannalta oli merkittävää, että jättöpuuryhmät sijaitsivat laajoilla alueil-

la, jotta tietoa sai monipuolisesti. Puiden koko, maasto ja ikä vaihtelivat huomatta-

vasti.

Aineiston hankintaan valittujen menettelytapojen ansiosta sai tietoja, jotka selven-

sivät kuusen pihkan tuottoa kasvukauden aikana. Tutkimukseen valitut keruume-

netelmät antoivat mahdollisuuden vertailla niiden tehokkuutta ja käyttökelpoisuut-

ta.

Tutkimuksessa oli käytössä 50 kuusen runkoa ja ne olivat tutkimuksen kannalta

riittävät.

Puiden vaurioittaminen tuottaa omistajalle taloudellisia menetyksiä. Tämän vuoksi

ei ollut saatavilla terveitä, järeitä ja vahvarunkoisia puita tutkimuskäyttöön.

7.2 Puun iän ja koon vaikutukset pihkan tuotossa

Puun pihkan määrään ja sen koostumukseen vaikuttavat monet tekijät. Pihkan

määrä vaihtelee jopa yksittäisen rungon sisällä. Kasvupaikka, ikä ja puun koko

ovat ratkaisevia tekijöitä. Puun alkaessa muodostaa sydänpuuta alkaa myös pih-

kan kehitys, joka tunkeutuu puun solukkoihin. (Isotalo, K. 2004,53)

35

Puu sisältää ligniinin selluloosan ja hemiselluloosan lisäksi myös runsaasti uuteai-

neita. Patologinen pihka sisältää pääasiallisesti hartsihappoja ja monoterpeenejä.

Uuteainepitoisuuden ratkaisevia tekijöitä ovat puun ikä, kasvupaikka, vuodenaika

ja perintötekijät. Kuusen pihkapitoisuus on pohjoisessa huomattavasti korkeampi

kuin etelässä, jopa saman puun sisällä pihkan vaihtelevuus on voimakasta. Poh-

joisen oloissa hitaan kasvun vuoksi sydänpuu osuus on korkeampi kuin etelässä.

Sydänpuuta alkaa muodostua vasta puun ollessa 30–40 vuoden ikäinen. (Hieta-

nen 2007,7.)

Metsikön uudistuskypsyysraja vaihtelee maantieteellisen sijainnin, puulajin ja kas-

vupaikan mukaan. Mitä viljavampi kasvupaikka on, sitä järeämmäksi on puusto ta-

loudellista kasvattaa. Kun kuusen läpimitta on 23 – 26 cm Pohjois-Suomessa, sen

ikä on noin 100–130 vuotta. Etelä-Suomessa läpimitaltaan 26 – 28 cm:n kuusi on

iältään vasta 90–100 vuotta. (Hyvän metsänhoidon suositukset. (2001, 26).

Martz ja Peltola (2007,13) tekivät tutkimuksen Rovaniemellä, jossa testattiin pih-

kan tuottoa heinä- ja elokuulta, jotka olivat parhaita pihkan tuoton kuukausia. Tut-

kimuksessa käytettiin 22 – 24 cm:n rinnankorkeusläpimittaa ja 99 – 142 vuoden

ikäisiä runkoja. Pihkan saanto kuusella oli noin 15 g /viikko ja keskimääräinen

puukohtainen saanto koko keruukauden aikana oli noin 143 g – 195 g.

Ähtärin Myllymäellä tehdyssä tutkimuksessa seurattiin pihkan tuottoa toukokuun

alusta elokuun loppuun. Pihkan tuoton saantia heikensivät alkukesän vähäinen

tuotto ja kylmä sää. Tässä tutkimuksessa puiden rinnankorkeusläpimitta oli alhai-

sempi kuin Rovaniemellä tehdyssä tutkimuksessa. Tutkimuksessa ei haluttu vau-

rioittaa hyviä talouspuita.

Tutkimuksessa kävi selväksi, että pihkan tuotto lähes kaksinkertaistui heinä- ja

elokuun aikana. Tämä osoitti, että Etelä - Suomen alueella pihkan tuotto oli samaa

luokkaa kuin pohjoisessakin. Pihkan keräämistä kykeni hyödyntämään pidempään

kasvukauden eron ja lämpösumman johdosta. Etelä-Suomen keruukausi on mah-

dollista sijoittaa kesä - lokakuun väliselle ajalle.

Ilmatieteen laitoksen lämpösummakartta osoittaa termisen kasvukauden. (Liite 5.)

36

Keruumetsikön on oltava hyvin vanha metsikkö, jossa rinnankorkeusläpimitta on

mahdollisimman suuri. Tällaisia metsiköitä ovat lähinnä päätehakkuukypsät metsi-

köt. Keruumetsiköissä on mahdollista tuottaa pihkaa huomattavasti enemmän, kun

keruukautta jatketaan myöhempään syksyyn. Keruumetsikön sijainnilla ja kulkuyh-

teyksillä on myös merkitystä. Lähellä tietä oleva metsikkö helpottaa ja nopeuttaa

keräämistä. Metsikön tulisi sijaita etelän puoleisella rinteellä, johon osuu auringon-

valoa ja lämpöä. Metsikön terveys ja puuston kunto vaikuttavat selvästi pihkan

tuottoon. Metsälä (2001, 34) mukaan pihkaa voidaan juoksuttaa puusta yli 50

vuotta.

7.3 Valutusmenetelmien vertailu

Tutkimuksessa oli moottorisahalla muotoiltu malli. Tällä menetelmällä puu haavoit-

tui voimakkaasti. Tämä menetelmä ei lisännyt pihkan tuottoa. Vaurioitetut puut ei-

vät sovellu sahateollisuuden tarpeisiin. Mikäli puusta halutaan saada taloudellinen

hyöty, niin puuta säästävä kalanruotokuvio on ainoa kysymykseen tuleva mene-

telmä.

Martz ja Peltola (2007.22,25) mukaan pihkan valuttamisen tulee soveltua puun

muihin käyttömuotoihin. Kuitupuun kohdalla pihkapitoisuuden kasvulla ei ole mer-

kitystä. Jos pihkan valuttaminen toteutetaan päätehakkuuta edeltävänä kasvukau-

tena, sen vaikutus puun loppukäyttöön on vähäinen.

Säästävän kalanruotokuvion tekeminen puun runkoon vie aikaa, mutta kun kuvio

on tehty, siihen ei tarvitse lisätä viiksiä keruukauden aikana. Tutkimuksessa ilme-

ni, että kaikki viikset tuottivat pihkaa koko kasvukauden ajan.

Kaavintamenetelmä osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi. Kaavinta menetelmässä

työtuntien osuus oli liian korkea. Tähän keruumuotoon ei kannata keskittyä, koska

pihkan saanto on kerättävä talteen kaapimalla. Tämä keruumuoto edellyttää jatku-

vaa seurantaa ja pihkan talteenottoa. Kaapimalla kerätyssä pihkassa on roskien

osuus korkea.

37

Pihkan valuttaminen keruualustaan osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Puuhun

tehdään perinteinen rill - kalanruotokuvio, jonka alaosaan asetetaan keruualusta.

Useamman keruualustan asentaminen vie aikaa, mutta keruussa käytettyjen työ-

tuntien osuus on vähäinen. Pihka valuu itsestään alusastiaan koko keruukauden

ajan. Tällä menetelmällä kerätty pihka on puhdasta, eikä erillisiä puhdistusmene-

telmiä tarvita. Alusastiasta ei irtoa haitallisia ainesosia, koska se on valmistettu te-

räksestä. Teräsastiassa oleva pihka voidaan kuumentaa ja valuttaa siivilän läpi.

Tämä menetelmä on nopea ja vaivaton.

7.4 Kuumennuksen vaikutus pihkan tuottoon

Puun keinotekoinen kuumentaminen ei lisää pihkan tuottoa. Puu tarvitsee luon-

taista lämpöä, joka tapahtuu auringon välityksellä. Pitkäjaksoinen lämpö saa puun

varastoimaan lämpöä itseensä hyvän lämmönvaraamiskyvyn ansiosta. Siksi myös

pihkan ja muiden uuteaineiden tuotto lisääntyy puussa.

Puun keinotekoista kuumentamista ei kannata harkita, sen lukuisten haittavaiku-

tusten vuoksi. Puun palaminen ja kuivatislaus vaativat todella suuren lämpötilan.

Kärkkäisen (2003, 337 – 338) mukaan puun palaminen muodostaa myrkyllisiä

kaasuja, aiheuttaen hengitys ja syöpäsairauksia. Erityisen haitallisia aineita ovat

karsinogeeniperäiset aineet, hiilimonoksidi, hiilivety ja aerosolit.

Nykypäivänä jopa tervan valmistuksessa käytetään erilaisia hiilto- ja retorttiuuneja,

jolloin tervaa valmistetaan suljetussa tilassa. Mäntyöljyt ja tärpätit valmistetaan te-

ollisesti sulfaattikeiton ja kaasutusten yhteydessä.

7.5 Perinteisen pihkan keräämisen tulevaisuus

Pihkan kerääminen on suuresti riippuvainen vuodenajoista. Talvella puu ei muo-

dosta uutta pihkaa, koska sen elintoiminnot ovat hidastuneet. Talvella puun solu-

kosta poistuu vettä ja jäätymispiste alenee. Tätä tapahtumaa kutsutaan karaistu-

miseksi, jonka myötä puun solut kuivuvat ja talvehtiminen voi alkaa. Monet fysio-

logiset reaktiot aktivoituvat lämpötilan noustessa. (Hänninen, 2007, 8.)

38

Pihkan kerääminen on tällä hetkellä täysin perinteisen keräämisen varassa. Lähes

kaikki pihka on kerätty Metsähallituksen metsiköistä. Perinteinen pihkan keräämi-

nen on keskittynyt Pohjois-Suomeen, josta sitä kerätään kirveellä lohkoen. Pihkan

kerääminen on tällä hetkellä järjestetty siten, että Metsähallitus on antanut metsiä

pihkan keruukäyttöön. Jokamiehenoikeus rajoittaa pihkan keräämistä. Keruun

kohdistaminen yksityismetsiin on vaikeaa. Kuka nyt antaisi talousmetsikköä mou-

karoitavaksi? Tulevaisuudessa tilanne voi muuttua, mikäli metsänomistajalle mak-

setaan korvausta tai vuokraa pihkan keruusta. On ainakin luonnollista olettaa, että

mikäli pihkan kerääminen jatkuu useita vuosia eteenpäin, niin siitä on maksettava

jonkinlaista korvausta. Valmiiksi vioittunut puu vaurioituu lisää, kun sitä lohkotaan

kirveellä.

Martz ja Peltola (2007,12,14) toteavat, että pihkan keruu onnistunee ilmoituksella

metsänomistajalle ja ettei perinteisellä keräyksellä ole vaikutusta puun loppukäyt-

töön. Pihkan saannin tärkeimpiä tekijöitä ovat kerääjän paikallistuntemus. Tutki-

muksessa oli suullinen tiedoksianto yhdeltä kerääjältä.

Pihkan keskihinta on 17,5 euroa / kg, joten 300 kilon pihkaerä maksaa noin 5250

euroa. Tästä 300 kg:sta on kuitenkin vähintään 30 % kuorenkappaleita ym. roskia.

Tässä erässä on siis varsinaista pihkaa 200 kg ja tästä menetetään edelleen 50 –

100 kg pihkaa puhdistettaessa. Pihkaa on jäljellä puhdistuksen jälkeen 150 kg, jo-

ten roskaton pihka maksaa n. 35 euroa / kg.

Perinteisen keruun ylläpitäminen vaatii runsaasti metsiä. Kerätyn pihkan uusiutu-

minen puussa vie vuosia. Tämä tarkoittaa sitä, että keruualuetta on laajennettava

koko ajan. Paikallistuntemus loppuu, kun keräämisessä joudutaan siirtymään yhä

kauemmaksi. Tutkimuksessa ei ole myöskään otettu huomioon, että keruualueen

laajentuessa kerääjälle aiheutuu lisää kustannuksia.

Talvella kerääminen on lähes mahdotonta, ellei kerääjällä ole käytössä moottori-

kelkkaa. Moottorikelkkailuun tarvitaan myös metsänomistajan lupa.

39

Pihkan kerääjää motivoi rahallinen ansio. Mikäli kerääjälle ei kyetä turvaamaan

kohtuullisia ansioita, motivaatiolla on taipumus hiipua. Keruualueen laajetessa työ

vaikeutuu ja kustannukset lisääntyvät.

Pihkan ostajan ja kerääjän välillä tulisi olla kirjallinen sopimus. Sopimuksessa

määriteltäisiin kerättävän pihkan määrä, joka sitouttaisi molemmat osapuolet. Tä-

mä on välttämätöntä ainakin siinä tapauksessa, että pihkan keräämistä jatketaan

perinteisellä tavalla.

7.6 Lääkepihka

Puusta saatava pihka jakaantuu patologiseen, fysiologiseen ja sydänpuupihkaan.

Patologista pihkaa saadaan sydänpuusta, pihkatiehyistä ja kuoresta. Nämä taas

sisältävät monoterpeenejä, terpenoideja, rasvahappoja ja fenolisia yhdisteitä. Mo-

net pihkakomponentit suojaavat puuta mikrobiologisilta vaurioilta. Sydänpuussa

oleva pihka sisältää lignaania ja muita yhdisteitä. Sydänpuupihkaa muodostuu sil-

loin, kun puu alkaa muodostaa sydänpuuta. (Vuorinen 2008. 3, 23, 24.)

Metsälä (2001, 6-8) mukaan puuta vaurioitettaessa alkaa puu tuottaa välittömästi

fysiologista pihkaa. 3 – 4 viikon kuluttua puu alkaa tuottaa patologista pihkaa. Pa-

tologista pihkaa käytetään lääkepihkan raaka-aineena.

Martz ja Peltola (2007,29) mukaan pihkan antimikrobinen teho on lähes sama riip-

pumatta keruumenetelmästä. Perinteisesti kerätty, ikääntynyt pihka on antimikro-

biselta teholtaan jonkin verran huonompi kuin tuore pihka, mutta eroa ei ole syytä

pitää merkittävänä.

Pihkan keruumenetelmällä ei ole merkitystä, pihkan lääkinnällisiin vaikutuksiin.

Suositeltavaa on, että pihka kerätään vasta 3 - 4 viikon kuluttua siitä, kun puun

runko on haavoitettu.

40

7.7 Eettiset velvoitteet

Ruhajoki Oy:llä ei ole tarvetta pitää työtä salaisena. Tutkimustieto on merkityksel-

listä metsänomistajille, Metsähallitukselle ja pihkan valmistajille. Lääkepihka, pih-

kan kerääminen ja valutus ovat yhteiskunnassa vielä melko tuntemattomia asioita.

Uuden asian esille tuominen on tärkeää myös Ruhajoki Oy:lle.

41

8 LOPUKSI

Pihkan tuottamisesta ja keräämismenetelmistä saatiin tarkkoja tuloksia ensimmäi-

seltä kasvukaudelta, mutta aineistoa tulisi kerätä lisää 3 – 4 vuoden kuluttua puun

haavoittamisesta. Lisätutkimuksella saisi tietoa, lisääntyykö pihkan tuotto myö-

hemmin. Lisätutkimuksia tarvittaisiin myös siitä, miten metsänomistajat suhtautu-

vat perinteiseen keräämiseen ja ovatko metsänomistajat halukkaita antamaan

metsikköä tähän käyttöön.

Suomessa pihkan valuttaminen keruualustaan on melko tuntematonta, vaikka me-

netelmän käyttö on ollut hyvin yleistä kaikissa niissä maissa, joissa pihkan kerää-

minen on ollut laajamittaista toimintaa. Valutusmenetelmän käyttö on tehokasta,

vaivatonta ja edullista ainakin pihkan ostajalle. Menetelmä poistaa roskien puhdis-

tamisen ja pihkan varastoinnin lähes kokonaan.

Pihka kerätään Suomessa edelleen perinteisellä menetelmällä kirveellä lohkoen.

Pihkan saantia voidaan lisätä vain hankkimalla useampia kerääjiä. Mikäli pihkan

kerääminen tapahtuu perinteisellä menetelmällä, tulisi harkita sopimusta ostajan ja

kerääjän välillä. Näin turvattaisiin molempien, sekä ostajan että kerääjän, etu.

Perinteisen keräämisen rinnalle tulisikin harkita keräilymetsikön ja valutusmene-

telmän käyttöä. Keräilymetsikön perustaminen edellyttää metsikön ostoa, joka on

suuri investointi, mutta vaihtoehdoksi voisi tulla myös metsikön vuokraaminen.

Tutkimus on osoittanut, että pihka voidaan kerätä puusta valutusmenetelmällä.

Valutusmenetelmä soveltuu hyvin lääkepihkalle ja luontaistuote pihkalle. Pihkan

antimikrobinen teho ei riipu keruumenetelmästä.

42

LÄHTEET

Hietanen, M. 2007. Hiokkeen laatuvaihteluja aiheuttavat tekijät ja vaihteluiden vaimentamismahdollisuudet: kirjallisuuskatsaus [Verkkojulkaisu]. Anjalankoski: Lappeenrannan Teknillinen yliopisto. Kemiantekniikan osasto. Diplomityö. [Viitattu 11.1.2010]. Saatavana:

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/30186/TMP.objres.645.pdf?sequence=1

Hyvän metsänhoidon suositukset. 2001, 2.painos. Helsinki: Metsätalouden

kehittämiskeskus Tapio.

Hänninen, H. Metsäpuiden talvi: [Verkkosivusto]. Helsinki: Helsingin yliopisto. Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Esitelmä. [Viitattu 4.5.2010]. Saatavana: http://www.helsinki.fi/bioscience/pecc/news/tt_tiivistelmat.pdf

Isotalo, K. 2004. Puu- ja sellukemia. 3. uudistettu painos. Kemi: Opetushallitus.

Kehitysyhteistyön palvelukeskus.2001. Elämä kumipuun varjossa. [Verkkosivusto]. [Viitattu1.5.2010]. Saatavana: http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2001_2/1610

Koivula, M. 2009. Tiimiesimies, Metsähallitus, Rovaniemi. Haastattelu 12.1.2009.

Kärkkäinen, M. 2003. Puutieteen perusteet. Hämeenlinna: Kustannusosakeyhtiö Metsälehti.

Martz, F. & Peltola, R. 2007. Luonnonaineteollisuuden raaka-aineet mikrobitorjunnassa. Metsäntutkimuslaitos. Rovaniemen toimintayksikkö. Loppuraportti. Julkaisematon.

Metsälä, H. 2001. Pihka. Jyväskylä: Sarmala Oy/Rakennusalan Kustantajat RAK.

Metsäntutkimuslaitos. 2003. Muut metsän tuotteet [Verkkosivusto]. [Viitattu 14.2.2010] Saatavana: http://www.idanmetsatieto.info/fi/cfmldocs/?ID=629

Niemiaho, H. 2010. Pihkan kerääjä. Haastattelu 4.2.2010.

Nykänen, P. 2006. Suomalaisen tervateollisuuden historia: [Verkkosivusto].

Helsinki: Tekniikan Historian Seura ry. [Viitattu 14.2.2010]. Saatavana: http://www.ths.fi/Suomalaisen_tervateollisuuden_historia.pdf

Paajala, J. & Jokivartio, T. 1989.Tervan valmistus ja käyttö. Oulu:

Oulun yliopisto.



http://www.helsinki.fi/bioscience/pecc/news/tt_tiivistelmat.pdf

http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2001_2/1610

http://www.idanmetsatieto.info/fi/cfmldocs/?ID=629

http://www.ths.fi/Suomalaisen_tervateollisuuden_historia.pdf

43

. Peltola, R. 2008. MMM, tutkija. Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemi.

[email protected]. 30.10.2008.

Peltola, R. 2009. MMM, tutkija. Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemi. Haastattelu 12.2009. Repolar Oy. 2008. Kuusen pihkavoiteen vaikutukset haavan paranemisessa.

[Verkkosivusto]. [Viitattu 14.2.2010]. Saatavana: http://www.repolar.com/media/pdf/Duodecim2008PIHKA.pdf

Ruha, H. 2009. Toimitusjohtaja. Ruhajoki Oy. Ähtäri. Haastattelu 10.5.2009.

Saarenpää, T. 2008. TE-keskus, Seinäjoki. [email protected] 19.9.2008. Saraja, A. Pihka on kuusikon kultaa. Metsälehti. 4.6.2009, 14 – 15.

Shanley, P. Pierce, A. & Guillen A. (toim.) 2002. Tapping the green market.

London: Earthscan Publications Ltd.

Sipponen, A. LL, erikoistuva lääkäri, Lahti. Haastattelu 29.8.2009. Vanha, K. 2009. Tuotantopäällikkö. Repolar Oy. Kolari. Haastattelu 12.5.2009. Vesterinen, R. 2008. Katkeavan nauhanvalmistusprosessin sisäisen logistiikkaketjun kehittäminen. [Verkkojulkaisu]. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu. Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma. opinnäytetyö. [Viitattu 10.2.2010]. Saatavana:

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/9949/Vesterinen.Riina.pdf?sequence=2

Vuorinen, T. 2008. Puun uuteaineet. [Ppt-esitys]. Espoo: Teknillinen korkeakoulu. Puunjalostustekniikan osasto.

Power point-esitys. [Viitattu 12.2.2010]. Saatavana: http://puukemia.tkk.fi/fi/opinnot/kurssit/191000/luennot/19.210%20Uuteaineet_v3.pdf

mailto:[email protected]

http://www.repolar.com/media/pdf/Duodecim2008PIHKA.pdf

mailto:[email protected]



http://puukemia.tkk.fi/fi/opinnot/kurssit/19-1000/luennot/19.210%20Uuteaineet_v3.pdf

http://puukemia.tkk.fi/fi/opinnot/kurssit/19-1000/luennot/19.210%20Uuteaineet_v3.pdf

44

LIITE 1 Metsähallituksen keruumetsiköt Myllymäki

45

LIITE 2 Neuvostoliittolainen patentoitu keruulaite

46

LIITE 3 Keruualustan prototyyppi

47

LIITE 4 1(9)

Pihkan keruumetsiköt Seurantalomake Myllymäen Palovuoressa 8.5,2009

Nro. L:p mitta Määrä G. Tila Luokka Viat

säästö.p kaavinta + valutus 1 26 5g Aurinko


metsikkö.p kaavinta+ valtus 3 9 1g Varjo aluspuu

metsikkö.p kaavinta+ valutus 4 13 2g Varjo aluspuu

metsikkö.p kaavinta+ valutus 5 11 0.5g Varjo aluspuu

metsikkö.p kaavinta+ valutus 6 14 0.2 g Varjo aluspuu

metsikkö.p kaavinta+ valutus 7 21 0.2g Varjo tukkipuu Mutkaisuus

metsikkö.p kaavinta+ valutus 8 12 5g Aurinko aluspuu Koro

metsikkö.p kaavinta+ valutus 9 12 2g Aurinko aluspuu

metsikkö.p kaavinta+ valutus 10 25 4g Varjo tukkipuu Tyvilaho



säästö.p kaavinta + valutus 13 19 6g Varjo






säästö.p kaavinta + valutus 19 11 2g Aurinko Pihka, V














säästö.p kuumennus 33 16 5g

säästö.p kuumennus 34 10 4g Pihka, V





säästö.p kuumennus 39 15 6g Pihka, V



säästö.p kaavinta + valutus 42 11 2g Varjo Pihka, V








säästö.p kaavinta + valutus 50 22 6g Varjo Pihka, V

48

2(9)

27.5.2009 Nro. L:p mitta

Määrä G. Tila



metsikkö.p kaavinta+ valutus 3 9 2g Varjo





metsikkö.p kaavinta+ valutus 8 12 2g Aurinko















säästö.p kaavinta + valutus 23 19 5.5g Varjo


















säästö.p kaavinta + valutus 41 15 3g










49

3 (9)

14,6.2009 Nro. L:p mitta

Määrä G. Tila





metsikkö.p kaavinta+ valutus 5 11 0.5g Varjo




metsikkö.p kaavinta+ valutus 9 12 2.5g Aurinko










































50

4 (9)

30,6.2009 Nro. L:p mitta Määrä G Tila






metsikkö.p kaavinta+ valutus 6 14 0.5g Varjo



















säästö.p kaavinta + valutus 25 7 0,5g Aurinko


























51

5 (9)

15,7.2009 Nro. L:p mitta Määrä Tila



metsikkö.p kaavinta+ valtus 3 9 2g Varjo

metsikkö.p kaavinta+ valu.t 4 13 3g Varjo




metsikkö.p kaavinta+ valu.t 8 12 2g Aurinko











































52

6 (9)




















































53

7 (9)




















































54

8 (9)




















































55

9 (9)

Keruukertojen tulokset Kuumennus Kaavinta

8.5.2009 45g 143,9g


27.5.2009 86g 146,5g


14.6.2009 101g 102g


30.6.2009 109g 249g


15.7.2009 111g 349g


30.7.2009 154g 675g


18.8.2009 91g 369g


31.8.2009 50g 269g

Kokonaistulokset

Kuumennus 747g

Kaavinta 2303,4g

Yhteensä 3050,4g

Muita havaintoja

Pihkantuotto on lisääntynyt heinäkuun loppupuolella metsikköpuis-sa,

jotka ovat aluspuina

Yleisesti huomioitavaa on, että pihkantuotto on vähentynyt elokuun

loppupuolella, koska yölämpötilat ovat selvästi laskeneet

56

LIITE 5 Lämpösummakartta

Download - Janne Jokiaho Kuusen pihkan keruun menetelmät ja ... · Työn nimi: Kuusen pihkan keruun menetelmät ja kannattavuus Ruhajoki Oy:lle Ohjaaja: Paula Avara-Pihlajamäki Vuosi: 2010

Top Related