GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O
TURVERAPORTTI 191
TAPIO TOIVONEN
VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
Abstract :
The peat resources of Virrat and their potential us e
Geological Survey of Finlan d
Report of Peat Investigatio n
Es p oo 1986
Toivonen, Tapio 1986 . Virtain turvevarat ja niiden käyttö-kelpoisuus . Abstract : The peat resources of Virrat and thei rpotential use . Geological Survey of Finland, Report of PeatInvestigation . 225 pages, 111 figures, 72 tables and 1 appendix .
The Geological Survey of Finland studied peat resources around th etown of Virrat in 1945, 1960 and 1984 . The majority of the mire swere investigated in 1984 . Forty-nine mires covering a total of7 420 hectares were studied . Together with the mires in peatproduction, this figure accounts for some 70% of the total are acovered by peatlands .
The mires studied contain a total of 119 .0 million m 3 of peatin situ . The mean depth of the mires is 1 .60 m, including thepoorly humified surface layer, which averages 0 .41 m in thickness .The mean humification degree (H) of the peat is 5 .6 . Sixty per centof the total peat, or 71 .1 million m3 , is at a depth of over 2 m i nan area covering 2 465 ha . Fifty-seven per cent of the pea tis Carex predominant, and the remaining 43% Sphagnum predominant .The majority of the mires are drained . The most common types ofmire are Sphagnum mire with pines .
The average ash content is 3 .1% of dry weight, the water conten t91 .2% of wet weight, the dry density 86 kg per m3 in situ, and th esulphure content 0 .15% of dry weight . The effective calorific valu eof the dry peat is 21 .0 MJ/kg .
Twenty-seven of the mires , studied are suitable for fuel pea tproduction ; none of them are suitable for horticultural pea tproduction . The total area of mires suitable for fuel peatproduction is 1 194 ha, the available amount of peat bein g25 .7 million m3 in situ and the energy content at 50% moisture12 .1 million MWh .
Five of the mires studied, with a total area of 2 176 ha, ar eincluded in The National Mire Preservation Programme .
Key words : mire, peat, inventory, fuel peat production, Virrat
Tapio ToivonenGeological Survey of FinlandKivimiehentie 1SF-02150 ESPOOFINLAND
ISBN 951—690—243—XISSN 0782-852 7
KUOPION TYOKESKUS, KUOPIO 1986
SISÄLTÖ
Siv u
1
JOHDANTO 5
2
TUTKIMUSMENETELMAT JA -AINEISTOT
7
2 .1
Kenttätutkimukset 7
2 .2
Laboratoriotutkimukset 9
2 .3
Tutkimusaineiston käsittely 9
3
ALUEEN LUONNONOLOT 1 2
3 .1
Maa- ja kallioperä 1 2
3 .2
Soiden yleinen kuvaus 1 2
4
TURPEEN ERI KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET 1 4
5
TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON 1 7
6
TULOSTEN TARKASTELU 199
6 .1
Turpeen paksuus ja turvemäärä 199
6 .2
Suotyyp it 199
6 .3
Turvelajit ja turvetekijät 209
6 .4
Maatuneisuus 209
6 .5
Liekoisuus 21 3
6 .6
Pohjamaalajit ja liejut 21 3
6 .7
Happamuus 21 3
6 .8
Tuhkapitoisuus 21 4
6 .9
Vesipitoisuus 21 4
6 .10 Kuivatilavuuspaino 21 4
6 .11 Lämpöarvo 21 5
6 .12 Rikkipitoisuus 21 5
6 .13 Turpeen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien j a
syvyyden väliset riippuvuudet 21 6
7
TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT 21 9
8
SUOJELUSUOT 223
9
YHTEENVETO 224
KIRJALLISUUTTA 225
- 5 -
1 JOHDANTO
Geologian tutkimuskeskus teki kesällä 1984 maaperäkartoitukseen ja valta-
kunnan turvevarojen inventointiin liittyviä turvetutkimuksia pääasiass a
1 : 100 000 -mittakaavaisen karttalehden numero 2214 alueella . Suurin os a
Virtain kaupungin alueesta sijoittuu tämän karttalehden alueelle .
Aikaisemmin tutkimuskeskus on tehnyt kaupungin alueella turvetutkimuksi a
vuosina 1945 ja 1960 . Tällöin on tutkittu 10 suota .
Tässä raportissa on tiedot kaikista Virtain alueella eri aikoin a
tutkituista 49 suosta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 7 420 ha (kuv a
1) . Vapon turvetyömaita on lisäksi viidellä laajahkolla suoalueella .
Kaikkiaan kaupungin alueelle sijoittuvista 20 ha ja sitä suuremmist a
soista on tutkittu tai on turvetuotannossa noin 70 % .
Raportin tarkoituksena on antaa mandollisimman monipuolinen ja luotettav a
kuva tutkituista soista, niiden sisältämistä turvemääristä, turvelajeista ,
maatumisasteesta sekä turpeen keskeisimmistä fysikaalis-kemiallisist a
ominaisuuksista . Pääpaino on asetettu polttoturvetuotantoon soveltuvien
suoalueiden sekä näiden turvemäärän, -laadun ja energiasisällön selvittd-
miseen .
- 6 -
1. Nimetönneva (1984)
18 . Pohjoispäänsuo (1984)
35 . Ruuhineva (1984 )
2. Sammakkolamminneva (1984)
19 . Haapaneva (1984)
36 . Isonkivenneva (1984 )
3. Jäkäläneva (1984)
20 . Pohjasneva (1984)
37 . Saarineva (1984 )
4. Pahkaneva (1984)
21 . Isoneva (1984)
38 . Haukkaneva (1960 )
5. Pihtineva (1984)
22 . Paloneva (1960)
39 . Kontoneva (1984 )
6. Isoneva (1984)
23 . Kaivosneva (1960)
40 . Heinineva (1984 )
7. Rantalanneva (1960)
24 . Isoneva (1984)
41 . Rahkaneva (1984 )
8. Pieni Korteneva (1984)
25 . Sammalneva (1984)
42 . Aavaneva (1984 )
9. Paloneva (1960)
26 . Hirvineva (1984)
43 . Kaunisneva (1960 )
10. Iso Närhinneva (1984)
27 . Suntinneva (1984)
44 . Karjanneva (1960 )
11. Pökkelistönneva (1945)
28 . Kainastonneva (1984)
45 . Lampistenneva (1960 )
12. Silmäkeneva (1984)
29 . Hanhisuo (1984)
46 . Isoneva (1960 )
13. Sydänmaanneva (1984)
30 . Äijänneva (1984
47 . Teerineva (1984 )
14. "Kivisaarensuo" (1984)
31 . Kokkoneva (1984)
48 . Lakeisneva (1984 )
15. Luodesneva (1984)
32 . Silmäneva (1984)
49 . Lamminneva (1984 )
16. Kapeenneva (1984)
33 . Kotaneva (1984 )
17. Kiimalamminsuo (1984)
34 . Mutkanneva (1984)
- 7-
TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT
2 .1 Kenttätutkimukse t
Kenttätutkimukset suoritettiin vuonna 1984 siten, että useimmille tutkit-
taville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitseva n
osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoit-
tuvista poikkilinjoista (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984) . Poikkilinjojen
väli vaihtelee yleensä 200 ja 400 m :n välillä . Tutkimuspisteet ova t
linjoilla 100 m :n välein . Linjoilta mitattiin lisäksi turpeen paksuus
50 m :n välein ; reunaosissa tiheämminkin . Useimmat tutkimuslinjat vaaittii n
suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi . Soidensuojelun perus-
ohjelmaan kuuluvat suot (numerot 10, 24, 32 ja 35) tutkittiin linjoittai n
tehdyllä "hajapistetutkimuksella" . Lisäksi osa pienialaisista soista on
tutki ttu hajapistein .
Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5 -
asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyy s
(10 % :eina) ja mättäiden keskimääräinen korkeus . Lisäksi määritettii n
puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mandolliset hakkuut ja kehitys -
luokka . Puuston kehitysluokat ovat :
1. Puuttomat alueet ja siemenpuustot
2. Taimikot ja riukuasteen metsiköt
3. Harvennusmetsiköt (pinotavara-aste )
4. Varttuneet kasvatusmetsikö t
5. Uudistuskypsät metsiköt
6. Vajaatuottoiset metsikö t
Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturve-
lajien ja mandollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla) ,
turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikolla), kosteus 5-asteikolla sek ä
kuituisuus (0-6-asteikolla) . Lisäksi erotettiin mandolliset liejuker-
rostumat ja määritettiin pohjamaan laatu .
Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseks i
kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen ast i
kymmenessä eri kohdassa .
- 8 -
Suotyyp p i en sekä turpeen lyhenteet ovat seuraavat :
I
Avosuot
II Rämeet
1. Varsinainen l etto
VL
1 . Lettoräme
LR
2. Rimpiletto
RIL
2 . Ruohoinen sararäme
RHSR
3. Ruohoinen saraneva
RHSN
3 . Varsinainen sararäme
VSR
4. Varsinainen saraneva
VSN
4 . Lyhytkorsinevarärne
LKNR
5. Rimpineva
RIN
5 . Tupasvillaräme
TR
6. Lyhytkorsineva
LKN
6 . Pallosararäme
PSR
7. Kalvakkaneva
KN
7 . Korpiräme
KR
8. Silmäkeneva
SIN
8 . Kangasräme
KGR
9. Rahkaneva
RN
9 . Isovarpuräme
I R
10. Luhtaneva
LUN
10 . Rahkaräme
RR
11. Keidasräme
KER
III Korvet
IV Muuttuneetsuotyypi t
1. Lettokorpi
LK
1 . Ojikko
O J
2. Koivuletto
KOL
2 . Muutturna
MU
3. Lehtokorpi
LHK
3 . Karhunsammalmuuttuma
KSMU
4. Ruoho- ja heinäkorpi
RI-iK
4 . Ruohoturvekangas
RHT K
5. Kangaskorpi
KGK
5 . Mustikkaturvekangas
MTK
6. Varsinainen korpi
VK
6 . Puolukkaturvekangas
PT K
7. Nevakorpi
NK
7 . Varputurvekangas
VAT K
8. Rääseikkö
RAK
8 . Jäkäläturvekangas
JAT K
9. Kytöheitto
KH
10. Pelto
P E
11. Palaturpeen nostoalue
PTA
12. Jyrsinturpeen nostoalue
JTA
Pääturvelajit
Lisätekijät
1. Rahkaturve
S
1 . Tupasvilla (Eriophorum)
ER
2. Sararahkaturve
CS
2 . Puuaines (Lignidi)
L
3. Ruskosarnmalrahkaturve
BS
3 . Varpuaines (NanoZignidi)
N
4. Saraturve
C
4 . Korte (Equisetum)
EQ
5. Rahkasaraturve
SC
5 . Järviruoko (Phragmites)
P R
ci . Ruskosammalsaraturve
BC
6 . Suoleväkkö (Scheuchzeria)
S H
7. Ruskosarromalturve
B
7 . Tupasluikka (Trichophorum)
T R
8. Rahkaruskosammalturve
SB
8 . Raate (Menyanthes)
M N
9. Sararuskosammal turve
CB
9 . Si ni hei nä (MoZinia)
M L
10. Järvikaisla (Scirpus)
SP
- 9 -
Vuosina 1945 ja 1960 tutkituissa soissa on tutkimuspistetiheys ollu t
yleensä jonkin verran vuoden 1984 tutkimuksia harvempi eikä syvyyspisteit ä
ole . Myös vaaltus-, puusto- ja liekoisuustiedot puuttuvat .
2 .2 Laboratoriotutkimukset
Useimmista soista, joiden kenttätutkimusten perusteella voidaan katso a
soveltuvan turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1 - 2 pinnast a
pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten . Näytteen-
ottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mandollisimman hyvin suo n
turvekerrostumia .
Näytteistä määritettiin laboratoriossa pH-arvo, vesipitoisuus paino -
prosentteina (105 °C :ssa kuivaamalla), 'tuhkapitoisuus prosentteina (815 ±
25 °C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-200 -kalori -
metrillä (ASTM D 3286) . Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäks i
kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ) . Joistakin näytteistä on määritetty rikki -
pitoisuus prosentteina kuivapainosta .
2 .3 Tutkimusaineiston käsittely
Kenttätutkimusaineiston käsittely on tapahtunut atk :ta hyväksi käyttäen .
Vanhan tutkimusaineiston (1945 ja 1960) tiedot on siirretty myös atk : 11 e
ja käsitelty uusien tutkimusten kanssa yhtäläisellä menetelmällä .
Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on
laskettu ns . vyöhykelaskutapaa käyttäen . Siinä suokartalle piirrety n
kanden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan väline n
alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3 - 0,9 m, 1,0 - 1,9 m jne .) .
Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdis-
tämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville . Maatuneisuudet sek ä
turvelajien ja turvetekijö-iden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärii n
painottaen .
Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0 - 1 ja 1 - 2 m :n välisiss ä
syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä . Prosenttiluvu t
on laskettu ns . Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu
viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0 -
1,9 %), kohtalaisesti (2,0 - 2,9 %), runsaasti (3,0 - 3,9 %) ja erittäin
10 -
runsaasti (yli 4%)
Kairaustulosten tulkintaa on havainnollistetLu karttojen ja profiilien
avulla, Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimus-
pisteittäin hei kosti maatuneen (H 1-4) pi ntaturpeen ja koko kerrostuman
paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus . Karttoihin on piirretty myö s
turvekerrokson paksuutta esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suon
pinnan korkeuskäyrät .
Maatunoisuusprofiilei ssa on von Postin 10-asteikko jaettu kolmeen osaan :
heikosti (H 1-3) maatunut, vähän (H 4) maatunut sekä kohtalaisesti j a
hyvin maatunut (H 5-10) . Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspistee n
yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoisuus (0 - 1 m syvyyskerrokse n
osumat 1 - 2 m syvyyskerroksen osumat) . Turvelajit ja pohjamaalajit o n
esitetty symbolein (kuva 2) .
- 11 -
- 12 -
3 ALUEEN LUONNONOLO T
3 .1 Maa- ja kallioper ä
Virtain kaupunki kuuluu maantieteellisesti lähinnä Keski-Suomen järvi -
alueeseen, jolle on ominaista epätasaiset pinnanmuodot ja järvireitit .
Suomenselän vedenjakaja kulkee seudun halki pääosan kaupungin alueest a
jäädessä sen etelä- ja kaakkoispuolelle . Moreeni on yleisin maalaji .
Alueen poikki kulkevista harjuista merkittävin on noin 130 km pitk ä
Kuortaneen--Ruoveden harju .
Kallioperä, joka on Etelä-Pohjanmaan alueilla yleensä kivennäismaapeittee n
alla, on Virroilla monin paikoin paljaina lakina antaen alueelle oma n
leimansa . Harmaa graniitti on vallitseva kivilaji .
3 .2 Soiden yleinen kuvau s
Virtain kaupungin maapinta-ala on 1 171 k m2 . Tästä alasta on 20 ha ja sit ä
suurempia soita 12,1 % eli 14 165 ha (Lappalainen ja Häikiö 1985) . Keski -
määrin Hämeen läänissä on suota 4,8 % maa-alasta . Soistunein alue
sijoittuu selvästi Toisveden ja Vaskiveden länsipuolelle kaupungin länsi -
osaan . Myös aivan pohjoisimmassa osassa on runsaasti soita (kuva 3) .
Suuralueellisesti Virrat sijoittuu keidassuo- ja aapasuoalueen raja -
vyöhykkeelle . Raja on liukuva, ja monilla soilla onkin sekä keidas- ett ä
aapasuon piirteitä . Suurin osa soista on ojitettu, mutta suuria suoalueit a
on myös luonnontilassa . Soille on ominaista vaihtelevan paksuinen heikost i
maatunut pintakerros, joka voi olla joko sara- tai rahkavaltaist a
turvetta .
Pahkanevan (suo numero 4) pisteen A 600 - 400 vierestä (korkeus 192,1 m
mpy .) otetun liejun päällä olevan pohjaturvenäytteen 14C-iäksi on saatu
6,1 m :n syvyydessä 9 290 ± 120 vuotta (Su - 1 335) .
Alue sijoittuu jääkaudenjälkeisen korkeimman rannan yläpuolelle . Korkei n
ranta, eli korkein veden pinta viimeisen jääkauden jälkeen, on noi n
180 m :n korkeudessa nykyisen merenpinnan yläpuolella . Soistuminen o n
alkanut Pahkanevalla Pahkalammen ympärillä noin 9300 vuotta sitten .
Keskimääräinen turpeen kerrostumisnopeus on ollut 0,66 mm vuodessa .
- 14 -
4 TURPEEN ERI KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T
Turpeen pidkayttbmuodot ovat nykyisin poltto- ja kasvuturve, joiden raaka-
ainevaatimukset ovat hyvinkin erilaiset . Tässä kappaleessa käsitellää n
yleisesti turpeen eri käyttömuotoja ja niiden raaka-ainevaatimuksi a
keskittyen panto- ja kasvuturpeeseen .
Soiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon riippuu mm . turvelajikoostumuk-
sesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta . Maatumisen edistyess ä
kasviainekson hiilipitoisuus lisääntyy ja 1ämpbarvo kasvaa . Maatuminen
vaikuttaa turpeen lämpöarvoon myös siten, että kuivatilavuuspainon
suuretessa energiasisältö tilavuusyksikköä kohden kasvaa . Rahkaturpeen
katsotaan soveltuvan polttoturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi
kuin H 4 kun taas saravaltainen turve sopii polttoturpeeksi heikomminki n
maatuneena . Paikallisista olosuhteista riippuen käytetään myös H 4 maatu-
nutta rahkavaltaista turvetta toisinaan polttoturpeena .
Maatumisen edistyessä kasvaa kivennäisaineksen (tuhkan) osuus turpeessa .
Tuhkapitoisuutta kasvattaa myös tulvan suolle mandollisesti tuoma kiven-
näisaines . Tuhka alentaa lämpöarvoa osuutensa verran ja sintraantumall a
kattiloihin hankaloittaa samalla polttoa . Arvioitaessa turpeen kelpoisuut-
ta polttoaineeksi nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmädritysohjei-
siin (1976 ja 1982, liite 1) .
Turpeen tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja edellä mainittujen
turvetekijbiden ohella ovat suotekijät, joista tärkeimpiä ovat suo n
sijainti kulutuskohteeseen nähden ja tieyhteydet . Myös puuston laatu j a
liekoisuus vaikuttavat tuotantokustannuksiin . Muita huomioon otettavi a
seikkoja arvioitaessa suon kelpoisuutta turvetuotantoon ovat mm . turve-
kerrosturnan paksuus, suon koko ja muoto, pohjamaan laatu, kuivatus -
mandollisuudet ja ilmastolliset olosuhteet .
Palaturpeen raaka-aineen tulisi olla maatumisasteeltaan yli H 4 ja turve-
lajiltaan mielellään rahka- tai sekaturvetta (sekä rahkaa että sanaa) .
Heikosti maatunut pintaturve ei yleensä sovellu palaturpeeksi, samoi n
erittäin hyvin maatunut puhdas saraturve aiheuttaa usein vaikeuksia pala n
koossapysymisessä . Palaturvetuotanto soveltuu hyvin pienillekin tuotanto -
alueille . Siten mm . monet hylätyt turvepellot soveltuvat palaturve-
tuotantoon .
- 15 -
iyrsinturvetuotanto vaatii laajahkoja tuotantokenttiä ja melko kalliit a
koneinvestointeja . Jyrsinturvemenetelmä ei ole kovin vaativa turvelajin j a
maatumisasteen suhteen, ja sillä on myös heikosti maatunut pintakerro s
helposti hyödynnettävissä . Menetelmää käytetään laajasti sekä poltto- ett ä
kasvuturpeen tuottamisessa .
Suomessa käytetään kasvuturpeena pääasiassa heikosti maatunutta rahka-
turvetta . Hyvältä kasvuturpeelta vaaditaan alhaista maatumisastetta ,
korkeaa vaihtokapasiteettia ja hyvää vedenpidätyskykyä . Lisäksi turpee n
lisätekijöitä tulee olla mandollisimman vähän . Edellä mainitut vaatimukset
täyttävät parhaiten Acutifolia-ryhmän rahkaturpeet heikosti maatuneen a
(H 1-3) .
Vanhastaan turvetta on käytetty maanparannusaineena ja kuivikeaineen a
(turvepehku) karjataloudessa . Näistä käyttömuodoista on nähtävissä merk-
kejä joillakin tutkituilla soilla . Kuiviketurpeeksi soveltuu parhaiten
heikosti maatunut rahkavaltainen turve . Raaka-aineen laatuvaatimukset ova t
kuitenkin huomattavasti väljemmät kuin kasvuturpeen kohdalla . Samoi n
maanparannusaineeksi soveltuvan turpeen vaatimukset ovat melko väljät .
Ku1jetusetäisyys onkin usein ratkaiseva tekijä tällaisen turpeen käyttöön -
otolle .
Kasvu- ja polttoturvekäytön ohella turve soveltuu myös kemianteollisuude n
raaka-aineeksi . Valmistettavista lopputuotteista riippuen raaka-aineen
laatuvaatimukset ovat hieman erilaiset kuin kasvu- ja polttoturpeen
kohdalla, mutta tuotantomenetelmät ovat pääpiirteissään samoja .
Turvetta käytetään tai on käytetty maassamme öljyn sitomiseen, suodatin-
aineena, aktiivihiilen ja turvekoksin raaka-aineena, eristysaineena j a
pakkausmateriaalina . Useimpiin käyttbmuotoihin soveltuu parhaiten heikosti
maatunut rahkaturve .
Turpeen kemiallisessa hyödyntämisessä tulevat kasvilajikoostumus, maatu-
misaste ja useat fysikaalis-kemialliset ominaisuudet yleensä huomattavast i
tärkeämmiksi kuin esimerkiksi polttoturvetuotannossa .
Turpeen kemiallis-tekniset jalostusmuodot pohjautuvat ensisijaisesti jok o
turpeen hiiliaineksen hyväksikäyttöön, turpeen sisältämien ainesosien
eristamiseen ja näiden edelleen jalostukseen tai turpeen fysikaalisten ja
- 16 -
kemiallisten erikoisominaisuuksien hyväksikäyttöön .
Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa toisistaan teolline n
turvetuotanto, pientuotanto ja tilakohtainen tuotanto . Teollisessa turve -
tuotannossa turve voidaan tuottaa joko pala- tai jyrsinturpeena . Tuotanto-
kenttien laajuus on vähintään useita kymmeniä hehtaareja . Tilakohtaisess a
tuotannossa ei tuotantoalue yleensä ylitä viittä hehtaaria, ja turv e
käytetään yleensä omalla tai 1ähitiloilla . Tuotantomuotona on palaturve .
Pientuotannossa tuotantoalueen laajuus on yleensä 5 ha :sta ylöspäin j a
tuotantomuotona on palaturve, joka markkinoidaan muualle .
- 17 -
5 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N
Tässä osassa käsitellään tutkittujen soiden yleis- ja erikoispiirteit ä
sekä soveltuvuutta turvetuotantoon . Suokohtaisesti on esitetty tietoja mm .
suon sijainnista, kulkuyhteyksistä, tutkimustarkkuudesta, yleisimmist ä
suotyypeistä, puustosta sekä ojituksesta . Suotyyppi- ja ojitustiedo t
kuvastavat tutkimushetken tilannetta . Suon pinnan keskikorkeus ja vietto -
suunta perustuu vaaitus- ja/tai peruskarttatietoihin . Arviot kuivatus -
mandollisuuksista ovat suuntaa-antavia .
Jokaisesta suosta on esitetty suokartta . Useimmista linjoituksell a
tutkituista soista on selkä1injasia maatuneisuus- ja turvelajiprof ii1i ,
josta ilmenee myös liekoisuus, suotyypit ja pohjamaalajit .
Pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät ovat taulukossa koko suon, yli 1
m :n syvyisen ja yli 2 m :n syvyisen alueen osalta . Lisäksi taulukossa o n
sarake, josta näkyy yli 1 ja 2 m syvän alueen turvemäärän osuus kok o
turvemäärästä .
Suoselost.uksessa on lisäksi maatunei suus- ja pohjamaalajitiedot sek ä
turvelajien ja turvetekijöiden prosenttiset osuudet suon koko turve -
määrästä . Liekoisuus on ilmoitettu koko suon ja yli 2 m :n alueen osalta .
Laboratoriomääritysten tulokset on näyte- ja pistekohtaisesti taulukoitun a
sekä keskiarvoina vaihteluVä1eineen koko suon osalta . Keskiarvoja lasket-
taessa on kunkin näytesarjan alin näyte jätetty huomioimatta (suluiss a
olevat tiedot), koska tähän näytteeseen vaikuttaa yleensä pohja n
inineraalimaa ja mandollisessa turvetuotannossa kerros jää käyttämättä .
Taloudelliseen turvetuotantoon soveltuvien suoalueiden kriteerit muuttuva t
jatkuvasti . Niihin vaikuttavat oleellisesti paikallinen tarve ja energian
hinnanmuutokset . Siksi Virtain soiden soveltuvuuskriteereitä ei ole teht y
kovin korkeiksi . Pääperiaatteena on ollut, että suolta löytyy yhtenäine n
vdhintään 10 ha :n laajuinen yli 2 m syvä alue (joillakin soilla yl i
1,5 m), joka on kohtuullisin kustannuksin kuivattavissa, ja jonka liekoi-
suus ei ole kovin korkea . H 1-4 maatuneen rahkavaltaisen pintakerrokse n
;,ulisi olla polttoturvetuotantoa ajatellen alle 1 m paksu .
- 18 -
Pien- ja tilakohtaiseen tuotantoon osoitetut suot ovat kaikki poltto-
turvesoita, joilla tuotantomuotona on käytännössä palaturve . Mikäli useit a
pieniä tuotantoalueita on lähekkäin, on myös jyrsinturvervetuotanto mah-
dollista . Pien- ja tilakohtaisessa tuotannossa on liekoisuudella, puus-
tolla, ojiLukaella ja suon sijainnilla suurempi merkitys kuin teollisess a
tuotannossa . Korkea liekoisuus (yli 3,0 %) ja tukkipuusto estävät usei n
taloudellisen turvetuotannon aloittamisen .
Ilmoitetut käyttökelpoiset turvevarat ovat suon ojitustilanteesta j a
rikkonaisuudesta riippuen yleensä yli 2 m syvien alueiden turvevaroja ,
joista on vähennetty laadullisesti kelpaamattomat alueet ja suon pohjall e
jäävä keskimäärin 50 cm paksu runsastuhkainen turvekerros, jota ei
käytännössä voi hyödyntää . Muita tuotantoteknillisiä ja taloudellisi a
tekijöitä, kuten suon omistussuhteita ja mandollisten teiden ja varastojen
alle jääviä alueita, ei ole otettu huomioon . Monilla soilla myös osa 1 -
2 m syvistä osista soveltuu polttoturvetuotantoon turvelajinsa j a
maatumisasteensa puolesta . Mutta näillä alueilla tulee lisätä syvyys -
tietoja suon pohjan epätasaisuuden selvittämiseksi . Alueita ei ole yleens ä
suositeltu erikseen turvetuotantoon, ja niiden mandollinen käyttö on
ratkaistava tapauskohtaisesti .
Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivall e
turpeelle että käyttbkosteudessa (50 %) olevalle turpeelle . Lisäksi on
ilmoitettu käyttökelpoisen turpeen määrä (suo- m3 ), kuiva-aineen määrä (tn )
ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa (MWh) tuotantokelpoiselta alueelta
hehtaaria kohden . Keskimääräinen tuhkapitoisuus on ilmoitettu kiloin a
suokuutiota kohti . Mikäli suosta ei ole ollut käytettävissä laboratorio-
määritysten tuloksia, on energiasisällön laskemisessa käytetty lämpöarvo-
ja tilavuuspainotietoina keskiarvoja, jotka ilmenevät taulukosta 72 .
Myös niiltä noilta, joita ei varsinaisesti ole esitetty soveltuviks i
turvetuotantoon, voi löytyä pienialaisia turpeen pientuotantoon soveltuvi a
alueita . Suokohtaiset yhteenvetotaulukot ovat tulosten tarkastelu n
yhteydessä .
- 19 -
1 . Nimetönneva (kl . 2214 04, x = 6891,0, y = 2474,5) sijaitsee noin 32 k ma
Virtain keskustasta lounaaseen osittain Kurun kunnan alueella . Suon pinnan
korkeus merenpinnasta on 186 - 192 m, ja pinta viettää pääasiass a
luoteeseen ja länteen . Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon .
Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Suon reunoille johtaa useita metsä-
autoteitä . Suolla on 100 tutkimuspistettä ja 76 syvyyspistettä . Tutkimus-
pistetiheys on 5,3/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 8 130 m (kuva 4) .
Nimetönnevan yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston alueella lyhytkorsi-
nevamuuttuma, tupasvillarämeojikko ja isovarpurämemuuttuma . Reunaosiss a
esiintyy pallosararämettä ja erilaisia korpityyppejä, jotka ovat yleens ä
muuttuma-asteella . B-linjaston alueella on tupasvillarämemuuttuma vallit-
seva suotyyppi . B 300 -poikkilinjan idänpuoleisella alueella esiinty y
lyhytkorsinevamuuttumaa . C-linjaston alueella ovat suotyypit muuttunee t
vähiten ojituksen vaikutuksesta . Rahkaräme ja tupasvillaräme ovat yleisim-
mät suotyypit . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 20 % ja mättäiden
korkeus on 2 dm .
Puusto on yleensä mäntyvaltaista ja keskitiheää . Kehitysluokka vaihtelee
taimikosta pinotavara-asteelle, joskin vajaatuottoisia alueita on myös
runsaasti (erityisesti C-linjaston alue) . Nimetönneva on kokonaan ojitet-
tu . Kuivatusmandollisuudet ovat C-linjaston syvimpiä osia lukuun ottamatt a
hyvät . Laskuojat viettävät länteen kohti Isoa Mustajärveä .
Taulukko 1 . Nimetönnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 189 0,27 1,04 1,31 0,50 1,98 2,48 10 0
Yli
1
m 123 0,35 1,41 1,76 0,43 1,73 2,16 87
Yli
2 m 27 0,54 2,08 2,62 0,15 0,56 0,71 29
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,1 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,0 . Suurin turpeen paksuus, 5,0 m, on tavattu pisteessä C 800 . Vallitseva
pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista (kuvat 5, 6 ja 7) .
-24 -
Nimetönnevan turpeista on rahkavaltaisia 60 % ja saravaltaisia 40 % . Pää -
LurvelajeitLain jakaantuma on S 32 %, CS 28 %, C 6 % ja SC 35 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 60 % ja puun jäännöksi ä
sisältäviä 18 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä
ovat S 46 %, C 34 %, ER 16 % ja L 3 % . Suolle on ominaista runsaast i
tupasvillaa sisältävä rahkavaltai nen pintakerros .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,7 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,3 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 1,1 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,4 % .
Nimetönnevan soveltuvuus turvetuotantoon
Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon mataluus (poikkeu s
C-linjasto) ja epätasainen pohja . Turvepaksuutensa puolesta polttoturve-
tuotanto on parhaiten mandollista C-linjaston alueen yli 2 m syväll ä
alueella . Tälläkin alueella on haittana paksuhko runsaasti tupasvilla a
sisältävä pintakerros . Käytännössä aluetta voidaan pitää turvetuotanno n
kannalta lähinnä vara-alueena .
2 . Sammakkolamminneva (kl . 2214 04, x = 6893,3, y = 2473,2) sijaitsee noi n
29 km Virtain keskustasta lounaaseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n
192 - 194 m . Suota ympäröi loivapiirteinen moreenimaasto . Kulkuyhteyde t
ovat melko hyvät . Länsireunaa sivuaa metsäautotie . Suolla on 37 tutkimus -
pistettä ja 30 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha . Tutkimus -
linjaston pituus on 3 110 m (kuva 8) .
Sammakkolamminnevan yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa suota (A 200 -
A 800) lyhytkorsineva ja tupasvillaräme . Reunaosissa ovat kangasräme- j a
pallosararämeojikko y1eisimmät . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 20 %
ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on mäntyvaltaista, harvaa ja yleens ä
vajaatuottoista . Sammakkolamminneva on osittain ojitettu . Luonnontilaine n
alue sijoittuu A 200 - A 800 :n välille . Kuivatusmandollisuudet ovat kohta-
laisen hyvät . Sammakkolampi haittaa itäosan syvimpien osien kuivatusta .
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,7 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
7,1 . Suurin turpeen paksuus, 4,1 m, on tavattu pisteessä A 900 - 200 .
Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista (kuva 9) .
-25 -
Kuva 8 . Sammakkolamminnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus j a
paksuus .
Taulukko 2 . Sammakkolamminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t
syvyysalueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 93 0,32 0,89 1,21 0,30 0,83 1,13 100
Yli
1
m 52 0,46 1,34 1,80 0,24 0,70 0,94 8 3
, Yli
2 m 18 0,45 2,07 2,52 0,08 0,37 0,45 40
-27 -
Sammakkolamminnevan turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisi a
18 % . Pääturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 31 % ja SC 17 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 61 % ja puun jäännöksi ä
sisältäviä 7 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä
ovat S 64 %, C 19 %, ER 15 % ja L 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syyvydessä keskimäärin 1,9 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,7 % .
Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 -
1 m :n syvyydessä 2,1 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 1,3 % .
Sammakkolamminnevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon mataluus, epätasaine n
pohja sekä runsas tupasvillan määrä pintaosissa muuten polttoturve-
tuotantoon sopivalla yli 2 m syvällä alueella . Tätä aluetta voidaanki n
pitää turvetuotannon kannalta lähinnä vara-alueena, mikäli muita läheisi ä
soita aletaan hyödyntää .
3.Jäkäläneva (kI . 2214 04, x = 6894,2, y = 2472,4) sijaitsee Pahkaneva n
(4) ja Pihtinevan (5) välissä noin 28 km Virtain keskustasta lounaaseen .
Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 193 m, ja pinta viettää
pohjoiseen . Suo rajoittuu ympäröiviin rnoreenimäkiin . Kulkuyhteydet ova t
hyvät . Itäreunaa sivuaa hyväkuntoinen metsäautotie . Suolla on 3 tutkimus -
pistettä ja 4 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha (kuva 10) .
Jäkälänevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja varsinai-
nen sararämemuuttuma . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 3 % ja mättäide n
korkeus on 2 dm . Puusto on mäntyvaltaista keskitiheää taimikkoa . Jäkälä -
neva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .
Taulukko 3 . Jäkälänevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta-
Keskisyvyys (m) Turvemäärä(milj .suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha)
H1-4
H5-10
H1-10
H1-4
H5-10
H1-10
%
Koko suo
22
0,11
0,69
0,80
0,20
0,16
0,18
100
Yli 1 m
7
0,16
0,96
1,12
0,01
0,07
0,08
44
Yli2 m
-
-
-
-28 -
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,2 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,7 . Suurin turpeen paksuus, 1,3 m, on tavattu pisteessä P 1 . Yleisi n
pohjamaalaji on moreeni .
Jäkälänevan turpeista on saravaltaisia 56 % ja rahkavaltaisia 44 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on CS 44 % ja SC 56 % . Tupasvillaa lisätekijän ä
sisältäviä turpeita on 72 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % j a
varpujen jäännöksiä sisältäviä 22 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuude t
kokonaisturvemäärästä ovat C 38 %, S 32 %, PR 22 %, N 4 % ja L 3 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä erittäin runsaasti ,
keskimäärin 4,1 % .
Jäkälänevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Mataluutensa ja pienen kokonsa vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon .
-29 -
4 . Pahkaneva (kl . 2214 04, x = 6894,5, y = 2470,0) sijaitsee noin 28 km
Virtain keskustasta lounaaseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 188 -
195 m, ja pinta viettää etelään ja lounaaseen . Suo rajoittuu joka puolelt a
kumpuilevaan moreenimaastoon, ja sitä rikkovat useat mineraalimaa-
saarekkeet . Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Itä- ja koillisreunaa sivua a
metsäautotie . Suolla on 118 tutkimuspistettä ja 101 syvyyspistettä .
Tukimuspistetiheys on 3,7/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 10 670 m
(kuva 11) .
Pahkanevan yleisimmät sUotyypit ovat A-linjaston alueella lyhytkorsineva ,
keidasräme ja lyhytkortinen nevaräme . Reunaosissa esiintyy yleisest i
kangaskorpea . B-linjaston alueella ovat lyhytkorsineva ja varsinainen
saraneva (B 1000 - B 1300) yleisimmät . Eteläpäässä ja reunoilla esiintyy
pallosararämettä korpi tyyppi en ohella . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on
17 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on rämealueilla mäntyvaltaist a
ja yleensä harvaa ja vajaatuottoista .
Pahkaneva on suurimmaksi osaksi luonnontilainen . Ojitettu alue sijoittu u
suon lounaisreunaan pääasiassa B-linjaston alueelle . Kuivatusmandollisuu-
de ;
tyydyttävät .
Taulukko 4 . Pahkanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-1 0
Koko suo 320 0,72 1,46 2,18 2,30 4,68 6,98 100
Yli
1
m 280 0,78 1,63 2,41 2,18 4,56 6,74 9 7
Yli
2 m 167 0,82 2,23 3,05 1,37 3,73 5,10 73
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen
6,7 . Suurin turpeen paksuus, 7,0 m, on tavattu pisteessä A 600 - 400 .
Vallitseva pohjamaalaji on moreeni . Liejua esiintyy suon pohjalla Pahka-
lariimen ympäristössä (kuvat 12, 13, 14 ja 15) .
-33 -
Pahkanevan turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 33 %, CS 43 %, C 4 %, SC 20 %, BC 0,1 % j a
CB 0,03 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 59 %, puun
jäännöksiä sisältäviä turpeita 11 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 9 % .
Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 58 % ,
C 25 %, ER 13 %, L 2% ja N 2 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,6 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,3 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,5 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,3 % .
- 34 -
Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 600 ja B 1000 - 100 o n
2,0 % (vaihteluväli 1,0 - 4,4) kuivapainosta, pH-arvo 4,3 (3,4 - 5,7) ,
vesipitoisuus märkäpainosta 93,3 % (88,0 - 96,0) ja kuivatilavuuspaino
66 kg/m3 (43 - 122) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeel-
le on 19,6 MJ/kg (17,7 - 21,6) ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/kg . Keski-
määräinen rikkipitoisuus pisteessä A 600 on 0,10 % kuivapainosta (taulukko
5) .
- 3 5 -
Pahkanevan soveltuvuus turvetuotantoon
Turvetuotantoa eniten vai keuttavi a tekijöitä ovat paksuhko heikost i
maatunut yleensä rahkavaltainen pintakerros, joka sisältää lisätekijän ä
runsaasti tupasvillaa, sekä tämän kerroksen veti syys ja alhainen energia -
sisältö . Taloudellinen turvetuotanto suolla onkin kyseenalaista .
-36 -
5 . Pihtineva (kl . 2214 04, x = 6895,5, y = 2472,6) sijaitsee noin 26 km
Virtain keskustasta lounaaseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 184 -
189 m, ja pinta viettää luoteeseen ja itään . Suo rajoittuu joka puolelt a
kumpuilevaan moreenimaastoon, ja itse suolla on runsaasti moreenisaarek-
keita . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Itä- ja länsireunaa sivuaa metsäautotie .
Suolla on 65 tutkimuspistettä ja 54 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys o n
4,0/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 5 740 m (kuva 16) .
Pihtinevan yleisin suotyyppi on tupasvillarämeojikko ja -muuttuma . Luon-
nontilaisella alueella koillisosassa vallitsee lyhytkorsineva . Reunaosiss a
esiintyy monin paikon korpityyppejä . Muista suotyypeistä on varsinainen
sararämomuuttuma yleisin . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 18 % j a
mäLtäiden korkeus on 2 dm . Puusto on mäntyvaltaista, yleensä harvahkoa j a
vajaatuottoi sta .
Taulukko 6 . Pihtinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pint a
H1-4
pohja
H5-10
yht .
H1-10
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 161 0,69 1,62 2,31 1,11 2,61 3,72 100
Yli
1
m 131 0,78 1,90 2,68 1,02 2,49 3,51 94
Yli
2 m 90 0,97 2,25 3,22 0,88 2,02 2,90 78
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,4 . Suurin turpeen paksuus, 5,5 m, on tavattu pisteessä A 800 - 100 . Suo n
pohja on erittäin epätasainen . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva t
17, 18 ja 19) .
Pihtinevan turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 22 %, CS 32 %, C 6 % ja SC 39 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 51 %, puun jäännöksiä sisältä-
viä turpeita 17 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 17 % . Yleisimpie n
tarve teki jbIden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 44 %, C 37 %, ER
13 %, L 3 % ja N 3 % .
-40 -
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,7 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 1,0 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,2 % .
- 41 -
Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 900 on 2,3 % (vai htelu-
vä1i 1,2 3,7) kuivapainosta, pH-arvo 4,0 (3,2 - 4,7), vesipitoisuu s
märkäpainosta 92,2 % (88,6 - 94,1) ja. kuivatilavuuspaino 78 kg/m3 (54 -
118) . Keskimääräinen 1ämpdarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,1 MJ/kg
(17,8 - 23,0) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg (taulukko 7) .
pintlnevan soveltuvuus turvetuotantoo n
TurvetuoLantoa haittaavia tekijöitä ovat paikoin paksuhko heikosti maatu-
nut runsaasti tupasvillaa sisältävä pintakerros, epätasainen moreenipohj a
ja mineraalimaasaarekkeet . PoIttoturvetuotantoon soveltuu vä1ttäväst i
A 800 - A 1600 välinen ojitettu yli 2 m syvä alue . Tämän alueen pinta-al a
on noin 20 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 0,40 milj . suo-m3 , kuiva-aine -
määrä 0,031 mi1j . tn ja energiasti sältb 0,65 mi1j . GJ eli 0,18 mi1j . MWh .
Tuoi-antokosteuteen {50 %) laskettuna energiasisältb on 0,58 mi1j . GO el i
0,16 mi1j . M\ih .
-42 -
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 20 000 suo-m 3 ,
kuiva-ainemäärä 1 550 tn ja energiasisältb tuotantokosteudessa 8 000 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n
156 kg ja tämän energiasisältö 0,40 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n
keskimäärin 1,8 kg .
6 .__Isoneva (kl . 2214 04, x 6895,2, y = 2474,9) sijaitsee noin 21 km
Virtain keskustasta lounaaseen Y1ä-Havankajärven eteläpuolella . Suo n
pinnan korkeus merenpinnasta on 157 - 166 m, ja pinta viettää pohjois -
osissa luoteeseen ja etelässä kaakkoon . Suo rajoittuu joka puolelt a
moreenimäkiin . Osa suosta on raivattu pelloksi . Kulkuyhteydet ovat
kohtalaisen hyvät . Kaakkoisreunaa sivuaa paikallistie . Suolla on 84
tutkimuspistettä ja 73 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha .
Tutkimuslinjaston pituus on 7 230 m (kuvat 20 ja 21) .
Isonevan yleisimmät suotyypit A-linjaston alueella ovat varsinainen sara -
neva ja lyhytkorsineva . 8-linjaston alueella on varsinainen sararäme-
muuttuma vallitseva . Reunaosissa esiintyy pääasiassa kangasrämettä mutt a
paikoin myös kangaskorpea . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 4 % j a
mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on pisteen A 1800 eteläpuolell a
mäntyvaltaista, joskin koivua esiintyy paikoin runsaasti . Kehitysluokk a
vaihtelee vajaatuottoisesta pinotavara-asteelle ja tiheysluokka harvan j a
keskitiheän välillä .
Isoneva on osittain ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat keskiosaa lukuu n
ottamatta hyvät . Pohjoispään vedet kulkeutuvat Y1ä-Havankajärveen j a
eteläpään Luomankyrönojaa myöten itään Havanganjärveen .
Taulukko 8 . Isonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä
(milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pinta
H1-4
pohja
H5-10
yht .
H1-1 0
Koko suo 197 0,54 1,36 1,90 1,06 2,69 3,75 100
Yli
1
m 143 0,73 1,66 2,39 1,05 2,37 3,42 9 1
Yli
2 m 91 0,99 1,97 2,96 0,90 1,80 2,70 72
-43 -
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen yleensä saravaltaise n
pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara-
valtaisen pohjakerroksen 6,4 . Pintakerros on paikoin vetinen ja erittäi n
heikosti maatunut . Suurin turpeen paksuus, 5,8 m, on tavattu pisteess ä
A 1600 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka . Lieju a
esiintyy paikoitellen suon pohjalla ohuena kerroksena (kuvat 22 - 25) .
-46 -
Isonevan turpeista on saravaltaisia 94 % ja rahkavaltisia 6 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 1 %, CS 5 %, C 55 % ja SC 39 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 8 %, puun jäännöksiä sisältävi ä
turpeita 23 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 11 % . Yleisimpien turve -
tekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 79 %, S 12 %, L 4 %, N
2 %, E R 1 % ja E Q 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,5 % ja 1 -
2 rn :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,1 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,1 % .
-49 -
Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 1700 + 0 on 3,6 %
(vaihteluvä1i 2,3 - 9,2) kuivapainosta, pH-arvo 4,6 (3,8 - 5,3), vesi-
piLoisuus märkäpainosta 93,1 % (88,0 - 94,9) ja kuivatilavuuspaino 67 kg /
m3 (49 - 122) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle o n
21,0 MU/kg (18,2 - 22,8) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg . Keskimääräine n
rikkipitoisuus on 0,14 % kuivapainosta (taulukko 9) .
Isonevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvetuotantoa haittaavana tekijänä on paikoin heikosti maatunut j a
vetinen pintakerros, Myös kuivatilavuuspaino on alhainen . Turve on
kuitenkin yleensä saravaltaista . Kokonaisuutena suon yli 2 m syvä 91 hai n
alue soveltuu polttoturvetuotantoon . Tämän alueen käyttökelpoiset turve -
varat ovat 2,24 milj . suo-m3 , kuiva-ainemäärä 0,150 milj . tn ja energia-
- 50 -
sisältö
3,15 milj . GJ eli
0,88 milj . MWh .
Tuotantokosteuteen
(50 % )
laskettuna energiasisältö on 2,79 milj . GJ eli 0,77 milj . MWh .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 24 600 suo-m3 ,
kuiva-ainemäärä 1 650 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 8 460 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n
134 kg ja tämän energiasisältö 0,35 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on
keskimäärin 2,4 kg .
7 . Rantalanneva (kl . 2214 04, x = 6897,1, y = 2473,5) sijaitsee noin 23 km__a a
Virtain keskustasta lounaaseen Ylä-Havankajärven länsipuolella . Suon
pinnan korkeus merenpinnasta on 155 - 160 m, ja pinta viettää itään j a
pohjoiseen . Suo rajoittuu idässä pieneltä matkalta Ylä-Havankajärveen j a
muualla kallioisiin moreenimäkiin . Osa suon pohjoisosasta on raivattu
pelloksi . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Pohjoisreunaa sivuaa maantie j a
eteläreunaan ulottuu metsäautotie . Suolla on 31 tutkimuspistettä ja piste -
tiheys on 3,3/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 2 750 m . Suo on tutkitt u
vuonna 1960 (kuva 26) .
Rantalannevan yleisimmät suotyypit ovat saranevamuuttuma, sararämemuuttu-
ma, isovarpurämemuuttuma ja kalvakkanevamuuttuma . Puusto on mäntyvaltaist a
keskitiheää tai tiheää taimikkoa . Rantalanneva on kokonaan ojitettu .
Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät . Suon keskiosan pinta on noin 5 m
viereisen järven pintaa korkeammalla .
Taulukko 10 . Rantalannevan pinta-alat,
keskisyvyydet
ja
turvemäärät
syvyysalueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä (milj .
suo-m 3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0
Koko suo 94 0,59 1,22 1,81 0,55 1,15 1,70 100
Yli
1
m 61 0,57 1,88 2,45 0,35 1,14 1,49 88
Yli
2 m 35 0,73 2,51 3,24 0,26 0,87 1,13 66
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen yleensä saravaltaisen
pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 6,8 . Suurin turpeen paksuus, 5,0 m, on tavattu
pisteissä A 700, A 800 ja A 1100 .
- 51 -
Kuva 26 . Rantalannevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Yleisimmt pohjamaaljit ovat hiekka ja moreeni . Liejua esiintyy suon
pohjalla paksuhkona kerroksena varsinkin pisteiden A 700 - A 1000 välisel-
lä alueella .
- 52 -
Rantalannevan turpeista on saravaltaisia 74 % ja rahkavaltaisia 26 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10 %, CS 16 %, C 1 % ja SC 73 % . Tupas -
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 34 %, puun jäännöksiä sisältä-
viä turpeita 6 % ja järviruokoa sisältäviä 7 % . Yleisimpien turvetekijbi-
den osuudet kokonai sturvemäärästä ovat C 46 %, S 45 %, ER 6 %, PR 1 %, L
1 % ja. E0 1 % .
Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 700 on 5,6 % (vaihtelu -
väli 4,0 - 8,8) kuivapainosta, pH-arvo 5,5 (3,8 - 5,8), vesipitoisuu s
märkäpainosta 90,6 % (86,9 - 91,8) ja kuivatilavuuspaino 91 kg/m3 (77 -
102) . Keskimääräinen lämpäarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,2 MJ/k g
(19,5 -' 22,3) ja 50 % :n kosteudessa 9,4 MJ/kg . Keskimääräinen rikki -
pitoisuus on 0,24 % kuivapainosta (taulukko 11) .
-53 -
Rantalannevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Heikosti maatunut pintakerros on paikoin paksuhko, joskin se on yleens ä
lähes puhdasta saraturvetta . Tämä voi vaikeuttaa palaturvetuotannoss a
palan koossapysymistä . Suon yli 2 m syvä 35 ha :n alue soveltuu poltto-
turvetuoLantoon . Tuotantokelpoisen alueen keskisyvyydestä on vähennetty
poikkeuksellisesti 1 m, koska suo on tutkimushetkellä ollut ojittamato n
(1960) . Turvekerros on sen jälkeen selvästi painunut ja tiivistynyt . Käyt -
täkelpoiset turvevarat ovat 0,78 milj . suo-m3 , kuiva-ainemdärä 0,071 milj .
tn ja energiasisältö 1,51 mi1j . GJ eli 0,42 mi1j . MWh . Tuotantokosteuteen
(50 %) laskettuna energiasisältö on 1,33 milj . GJ eli 0,37 milj . MWh .
Käyttökelpoisen Lurpeen määrä hehtaaria kohden on noin 22 000 suo-m 3 ,
kuiva-ainemäärä 2 000 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 10 500 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n
182 kg ja tämän energiasisältö 0,48 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on
keskimäärin 5,1 kg .
8 . Pieni Korteneva (kI . 2214 04, x = 6898,6, y = 2471,4) sijaitsee noi n
26 km Virtain keskustasta lounaaseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on
168 - 169 m . Suo rajoittuu idässä harjuun ja muualla kallioisiin moreeni-
mäkiin . KulkuyhLeydet ovat hyvät . Länsiosaa halkoo maantie . Suolla on 4
tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 h a
(kuva 27) .
Pienen Kortenevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme ja rahkaneva . Keski-
määräinen pinnan mättäisyys on 45 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puust o
on harvaa ja vajaatuottoista . Pieni Korteneva on kaakkois- ja länsi-
reunoista ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät .
Taulukko 12 . Pienen Kortenevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät
syvyysalueittain .
6yvyys- Pinta-
Keskisyvyys (m)
Turvemäärä (milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo
16
0,37
2,08
2,45
0,06
0,33
0,39
100
Yli 1 m
12
0,46
2,60
3,06
0,06
0,31
0,37
9 5
Yli 2 m 9 0,54 3,07 3,61 0,05 0,27 0,32 82
-54 -
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,5 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 5,7 . Suurin turpeen paksuus, 5,4 m, on tavattu
pisteessä P 1 . Yleisin pohjamaalaji on hiekka .
Pienen Kortenevan turpeista on saravaltaisia 62 % ja rahkavaltaisia 38 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 16 %, CS 22 %, C 10 % j a SC 52 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 37 % ja puun jäännöksi ä
sisältäviä 2 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä
ovat C 52 %, S 41 % ja ER 7 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,4 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,0 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,5 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,0 %
-55 -
Pienen Kortenevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Suon pieni koko ja sijainti Ison Kortejärven läheisyydessä heikentävä t
kelpoisuutta turvetuotantoon .
9 . Paloneva (kl . 2214 05, x = 6903,4, y = 2472,2) sijaitsee noin 20 km
Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n
165 m, ja pinta viettää itään ja pohjoiseen . Suo rajoittuu kallioisee n
moreenimaastoon . Keskiosassa on laajahko peltoalue . Kulkuyhteydet ovat
välttävät . Suon läheisyyteen johtaa metsäautotie . Suolla on 42 tutkimus -
pistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,3/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on
3 478 m (kuva 28) .
Palonevan yleisimmät suotyypit ovat saraneva- ja tupasvillarämemuuttuma .
Reunaosissa esiintyy yleisesti sararäme- ja korpirärnemuuttumia . Puusto on
mäntyvaltaista . Paloneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ova t
hyvät . Laskuojat lähtevät pohjoispäästä ja koillisreunasta ja vedet
laskevat lopuksi Vaskuu-järveen .
Taulukko 13 . Palonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta-
Keskisyvyys(m) Turvemäärä(milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha)
H1-4
H5-10
H1-10
H1-4
H5-10
H1-1 0
Koko suo
73
0,64
1,44
2,08
0,47
1,05
1,52
100
Yli l m
60
0,72
1,74
2,46
0,43
1,04
1,47
9 7
Yli2 m 40 0,81 2,25 3,06 0,33 0,89 1,22 80
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8 . Heikosti maatuneen pintakerrokse n
maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,0 . Suurin turpee n
paksuus, 7,2 m, on tavattu pisteessä A 300 - 100 . Yleisimmät pohjamaalaji t
ovat moreeni, hiekka ja savi .
Palonevan turpeista on saravaltaisia 50 % ja rahkavaltaisia 50 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 21 %, CS 29 %, C 1 % ja SC 49 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 44 % ja puun jäännöksi ä
sisälLtiviä 3 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonai sturvemääräst ä
ovat S 50 %, C 41 %, ER 7 %, L 1 % ja PR 1 % .
- 57 -
Palonevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Suon yli 2 m syvä 40 ha :n alue soveltuu polttoturvetuotantoon . Tämä n
alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,02 milj . suo-m3 , laskennalline n
kuiva-ainemäärä
0,092 milj . tn
ja
energiasisältö
1,95 milj . GO
el i
0,54 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö o n
1,73 milj, GJ eli 0,48 mi1j . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaari a
kohden on noin 25 500 suo-m3 , kuiva-ainemäärä 2 300 tn ja energiasisält ö
tuotantokosteudessa 12 000 MWh .
10.Iso Närhinneva (kl . 2214 01, x 6898,9, y = 2469,6) sijaitsee noi n
27 km Virtain keskustasta 1änteen lähellä Virtain ja Kihnibn rajaa . Suo n
pinnan korkeus merenpinnasta on 162 - 170 m, ja pinta viettää pääasiass a
luoteeseen . Suota ympäröi kallioinen ja kumpuileva moreenimaasto . Etelä-
päätä halkoo rautatie . Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Kaakkoisreunaan
ulottuu metsäautotie . Suolla on 39 tutkimuspistettä ja 73 syvyyspistettä .
Tutkimuspistetiheys on 1,9/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 3 935 m
(kuva 29) .
Ison Närhinnevan y1eisimmät suotyypit ovat luoteisosassa rahkarärne, tupas -
villaräme ja paikoin rahkaneva . A 750 - A 1000 alueella on lyhytkorsi-
nevaräme tyypillinen . Kaakkoisosassa A 0 - A 700 alueella ovat lyhytkorsi-
neva ja varsinainen saraneva vallitsevia . Keskimääräinen pinnan mättäisyys
on 27 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on rämealueella harvaa j a
vajaatuottoista . Männyn ja koivun sekapuusto on tyypillinen suolle .
Iso Närhinneva on lähes kokonaan luonnontilainen . 0jitetut alueet sijait-
sevat suon länsiosassa Kihniön puolella ja A 0 :sta kaakkoon . Kuivatus -
mandollisuudet ovat tyydyttävät . Suon keskiosan läpi kulkee Koivukonnon-
luoma -niminen luonnontilainen puro luoteeseen .
Taulukko 14 . Ison Närhinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät
syvyysalueittain .
Syvyys- Pinta-
Keskisyvyys(m) Turvemäärä(milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo
210
0,64
0,84
1,48
1,34
1,77
3,11
100
Yli 1 m
136
0,81
1,16
1,97
1,10
1,58
2,68
8 6
Yli2 m 54 0,77 1,94 2,71 0,42
1,04
1,46
47
-58 -
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,0 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 6,6 . Suurin turpeen paksuus, 4,0 m, on tavatt u
pisteessä A 700 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka . Moreen i
on monin paikoin lohkareista .
-59 -
Ison Narhinnevan turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 31 %, C 8 % ja SC 35 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 39 %, puun jäännöksi ä
sisältäviä turpei ta 2 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 2 % . Yleisimpien
turveLekijbiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 51 %, C 39 %, ER 8 %
ja EQ 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,3 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,2 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,4 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,4 % .
Ison Närhinnevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Suurin osa suosta kuuluu soidensuojelualueeseen .
11 . Pdkkelistönneva (kl . 2214 04, x = 6899,9, y = 2472,9) sijaitsee noi n
17 km Virtain keskustasta länteen . Kokonaissuoalaan on laskettu mukaan
myös Iso Muurainneva . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 158 - 166 m, j a
pinta viettää pääasiassa kaakkoon . Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon ,
ja sen halki kulkee rautatie . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Suon
läheisyyteen johtaa metsäautoteitä . Suolla on 75 tutkimuspistettä ja 40
syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,1/10 ha . Tutkimuslinjaston pituu s
on 8 465 m (kuva 30) .
Pökkelistönnevan yleisimmät suotyypit A-linjaston alueella ovat isovarpu-
rämemuuttuma, tupasvillarämemuuttuma ja lyhytkorsinevamuuttuma . B-linjas-
ton alueella on isovarpurämemuuttuma vallitseva . C-linjastolla on tupas-
villarämemuuttuma yleisin, mutta 1100-poikkilinjalla esiintyy myös sara-
rämemuuttumaa . D-1injaston alueella esiintyy pääasiassa isovarpuräme- j a
tupasvillarämemuuttumia . Puusto on mäntyvaltaista ja vaihtelevan kokoista .
Taulukko 15 . Pökkelistönnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät
syvyysalueittain .
Syvyys- Pinta-
Keskisyvyys (m)
Turvemäärä (milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha)
H1-4
H5-10
H1-10
H1-4
H5-10
H1-10
%
Koko suo
147
0,45
1,31
1,76
0,66
1,93
2,59
100
Yli 1 m
116
0,45
1,64
2,09
0,52
1,90
2,42
93
Y1i2 m 55 0,57 2,30 2,87 0,31 1,27 1,58 61
- 61 -
Pbkkelist6nneva on kauttaaltaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ova t
melko hyvät . Laskuojat lähtevät B- ja C-linjaston eteläpäästä kohti Ylä -
Havankao .
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,2 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen
7,1 . Suurin turpeen paksuus, 5,3 m, on tavattu pisteessä A 1700 .
Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja savi . Liejua esiintyy
suon pohjalla A-, C- ja D-linjojen alueella vaihtelevan paksuisen a
kerroksena .
Pökkelist6nnevan turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 39 %, CS 18 %, C 6 % ja SC 37 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 46 % ja puun jäännöksi ä
sisältäviä 19 % . Yleisimpien turvetekijbiden osuudet kokonaisturvemääräst ä
ovat S 57 %, C 31 %, ER 8 % ja L 4 % .
Pökkelistönnevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Suurin turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon rikkonaisuus . Suo sovel-
tuukin lähinnä polttoturpeen pientuotantoon, joskin sitäkin haitta a
paikoin paksuhko rahkavaltainen heikosti maatunut pintakerros . Yli 2 m : n
syvyisen 50 ha :n alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,15 milj . suo-m3 ,
laskennallinen kuiva-ainemä'a:rä 0,104 milj . tn ja energiasisältö 2,20 milj .
Gd eli 0,61 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö
on 1,96 mi1j . GO eli 0,54 milj . MWh .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 23 000 suo-m3 ,
kuiva-ainemäärä 2 080 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 10 800 MWh .
12 . Silmä'keneva (kl . 2214 05, x = 6901,4, y = 2472,2) sijaitsee noin 24 km
Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 161 -
170 m, ja pinta viettää etelään . Suo rajoittuu ympärbiviin moreenimäkii n
ja eteläpäässä Pökkelistönnevaan . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Keski -
osan poikki kulkee metsäautotie . Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 2 7
syvyysplstettä . Tutkimuspistetiheys on 3,0//10 ha (kuva 31) .
-63 -
Silmäkenevan yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma . Paikoin esiintyy
myös lyhytkorsineva- ja varsinaista sararämemuuttumaa . Keskimääräine n
pinnan mättäisyys on 26 % ja mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto on mänty-
valLaista, pääasiassa taimikkoasteella ja harvaa tai keskitiheää . Etelä -
osassa on paikoin myös kookkaampaa puustoa .
Silmäkeneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuuciet ovat pinnan
voimakkaan vieton vuoksi hyvät .
Taulukko 16 . Silmäkenevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha)
H1-4
H5-10
H1-10
H1-4
H5-10
H1-1 0
Koko suo
61
0,20
1,05
1,25
0,12
0,64
0,76
100
Yli 1 m
32
0,21
1,63
1,84
0,07
0,52
0,59
78
Yli 2 m 10 0,52 1,99 2,51 0,05 0,20 0,25 33
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,1 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,5 . Suurin turpeen paksuus, 4,1 m, on tavattu pisteen P 4 itäpuolella .
Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni .
Silmäkenevan turpeista on rahkavaltaisia 53 % ja saravaltaisia 47 % . Pää-
turvelajoittain j akaantuma on S 13 %, CS 40 %, C 0,3 % ja SC 47 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 35 % ja puun jäännöksiä sisäl-
täviä 15 % . Yl ei sirepi en turvetekij6iden osuudet kokonaisturvemäärästä ova t
S48%, C39%, ER 9 %, L 3 % ja N 1 % .
L'iekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,5 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 1,7 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,1 % .
Silmäkenevan soveltuvuus turvetuotantoon
TurvetuocanLoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon muoto ja paikoin paksu
heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros . Pienimuotoinen palaturve -
Luosanto on mandollista .
- 6 4 -
13 . Sydänmaanneva (kl . 2214 05, x = 6902,9, y = 2471,3) sijaitsee noi n
21 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on
172 - 175 m, ja pinta viettää etelään . Suo rajoittuu kumpuilevaan
moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Suon poikki kulkee
metsäautotieja länsipuolella on suon suuntainen maantie . Suolla on 53
LuLkimuspistettä ja 46 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha .
Tutkimuslinjaston pituus on 4 430 m (kuva 32) .
Sydänmaannevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja rahkaräme(ojik-
ko) . Avoimilla alueilla esiintyy lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa . Reuna-
osissa on kangasrämeojikko ja -muuttuma yleisin . Keskimääräinen pinnan
mättäisyys on 26 % ja mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto on mäntyvaltaist a
ja yleensä harvahkoa ja vajaatuottoisia .
Sydänmaanneva on osittain ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .
Laskuojat lähtevät suon eteläpäästä kohti Kortenevaa .
Taulukko 17 . Sydänmaannevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät
syvyysalueittain .
Syvyys- Pinta-
Keskisyvyys (m)
Turvemäärä (milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha)
H1-4
H5-10
H1-10
H1-4
H5-10
H1-10
%
Koko suo
110
0,33
0,56
0,89
0,36
0,62
0,98
100
Yli 1 m
42
0,43
1,03
1,46
0,18
0,43
0,61
62
Yli2 m 4 0,54 2,13 2,67 0,02 0,09 0,11 11
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen yleensä rahka-
valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,6 ja hyvin maatuneen pohja -
kerroksen 7,1 . Suurin turpeen paksuus, 4,1 m, on tavattu pisteessä B 1300
+ 200 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista .
Sydänmaannevan turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 45 %, CS 31 %, C 4 % ja SC 20 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 58 % ja puun jäännöksi ä
sisältäviä 13 % . Yl eisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä
ovat S59%, C 24 %, ER 14 % ja L 3 % .
-66 -
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,2 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,2 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,8 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,9 % .
Sydänmaannevän soveltuvuus turvetuotantoo n
Mataluutonsa vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon .
14."Kivisaarensuo" (kl . 2214 05, x = 6904,1, y = 2476,8) sijaitsee noi n
15 km Virtain keskustasta länteen Virtain ja Parkanon välisen tien etelä-
puolella . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 148 - 155 rn, ja pinta viet -
tää A-linjaston alueella pääasiassa etelään ja lounaaseen ja B-linjasto n
alueella lounaaseen . Suo rajoittuu lännessä peltoihin ja muualla moreeni-
mäkiin . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Suon reunoille johtaa useita autoteitä .
Suolla on 72 tutkimuspistettä ja 56 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys o n
4,7/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 6 045 m (kuvat 33, 34 ja 35) .
Kivisaarensuon yl ei simmät suotyypit ovat A-linjaston alueella varsinaine n
sararämemuuttuma ja tupasvillarämemuuttuma . Reunaosissa on varsinaine n
korpi vallitseva, joka on yleisin suotyyppi myös B-linjaston pohjoispääss ä
ja reunaosissa, muualla tällä alueella on varsinainen sararämemuuttuma
vallitseva . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 5 % ja mättäiden korkeu s
on 2 dm . Puusto on mäntyvaltaista, joskin kuusta ja koivua esiintyy
paikoin runsaasti . Puusto on keskimääräistä kookkaampaa (usein riuku- ta i
pinotavara-asteella) ja keskitiheää .
Kivisaarensuo on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat melk o
hyvät . Kaakkoisosassa Vehkalampi rajoittaa perusteellista kuivatusta . Pää -
asiallinen laskuoja lähtee B-linjaston lounaisosasta kohti Vaskuujärveä .
Taulukko 18 . Kivisaarensuon pinta-alat,
keskisyvyydet ja turvemäärät
syvyysalueittain .
Syvyys- Pinta-
Keskisyvyys(m) Turvemäärä(milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10
Koko suo
154
0,04
1,97
2,01
0,07
3,02
3,09
100
Yli 1 rn
118
0,05
2,39
2,44
0,06
2,82
2,88
93
Yli2 m 76 0,08 2,87 2,95 0,06 2,18 2,24 72
- 6 7 -
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,4 . Heikosti maatuneen yleensä saravaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,8 ja hyvin maatuneen pääasiass a
saravaltaisen pohjakerroksen 6,5 . Suurin turpeen paksuus, 6,1 m, o n
tavattu pisteessä B 900 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta .
Liejua esiintyy paikoitellen suon pohjalla ohuehkona kerroksena (kuvat 3 6
ja 37) .
-72 -
Kivisaarensuon turpeista on saravaltaisia 93 % ja rahkavaltaisia 7 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 1 %, CS 6 %, C 29 %, SC 64 % ja BC 0,1 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 7 %, puun jäännöksi ä
sisältäviä turpeita 33 % ja varpujen jäänteitä sisältäviä 26 % . Yleisim-
pien turvetekijbiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 66 %, S 18 % ,
L7%, N5%, EQ 3 % ja ER 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,0 % ja 1 -
2 m :n syyyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,9 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,1 % .
Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä B 500 on 4,3 % (vaihtelu -
väli 1,4 - 7,4) kuivapainosta, pH-arvo 4,9 (3,5 - 5,8), vesipitoisuu s
märkäpainosta 89,8 % (83,1 - 91,8) ja kuivatilavuuspaino 103 kg/m3 (84 -
172) . Keskimääräinen lärnpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,5 MJ/k g
(20,4 - 23,2) ja 50 % :n kosteudessa 9,6 Md/kg . Keskimääräinen rikki -
pitoisuus on 0,18 % kuivapainosta (taulukko 19) .
-73 -
Kivisaarensuon soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvelajinsa ja maatumisasteensa puolesta suo soveltuu polttoturvetuotan-
toon . Turvetuotantoa haittaavana tekijänä on A-linjaston alueen saarek-
keisuus . B-linjaston alueen yli 2 m :n syvyisen 23 ha :n alueen käyttö-
kelpoiset polttoturvevarat ovat 0,55 milj . suo-m 3 . Lisäksi A-linjasto n
alueella on useita yli 2 m syviä altaita, jotka soveltuvat turvetuotan-
toon . Näiden alueiden käyttökelpoinen yhteispinta-ala on noin 40 ha j a
turvemäärä 0,92 milj . suo-m 3 . Käyttökelpoinen kokonaispinta-ala on 63 h a
ja tämän turvevarat ovat 1,47 milj . suo-m3 , kuiva-ainemäärä 0,151 milj . tn
ja energiasisältö 3,25 milj . GJ eli 0,90 milj . MWh . Tuotantokosteutee n
(50 %) laskettuna energiasisältö on 2,90 milj . GJ eli 0,81 milj . MWh .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 23 000 suo-m3 ,
kuiva-ainemäärä 2 390 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 12 850 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä (B-linjaston alue )
on keskimäärin 206 kg ja tämän energiasisältö 0,55 MWh . Tuhkaa yhdess ä
suokuutiossa on keskimäärin 4,4 kg .
15 .Luodesneva (kl . 2214 05, x = 6908,7, y = 2476,8) sijaitsee noin 14 km
Virtain keskustasta länteen Parkanon ja Virtain välisen tien pohjois -
puolella . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 141 - 148 m, ja pinta viet-
tää sekä pohjoiseen että etelään . Suo rajoittuu kallioiseen moreeni-
maastoon . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Pohjoisreunaa sivuaa metsä-
autotie . Suolla on 61 tutkimuspistettä ja 51 syvyyspistettä . Tutkimus-
pistetiheys on 4,8/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 5 365 m (kuva 38) .
Vallitseva suotyyppi Luodesnevalla on varsinainen sararämemuuttuma . Reuna -
osissa ovat kangaskorpi- ja varsinainen korpimuuttuma tyypillisiä . Keski-
määräinen pinnan mättäisyys on 8 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on
pääasiassa männyn ja koivun sekametsää, joka on keskitiheää ja pinotavara-
asteella . Luodesneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ova t
hyvät . Laskuojat lähtevät sekä luoteis- että kaakkoispäästä .
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8 . Heikosti maatuneen yleensä saravaltaise n
pintakerroksen maatuneisuus on 3,9 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 6,0 . Suurin turpeen paksuus, 5,1 m, on tavattu
pisteessä A 1800 - 200 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu .
Niesua esiintyy syvimmissä kohdissa suon eteläosassa (kuvat 39 ja 40) .
- 76 -
Taulukko 20 . Luodesnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta-
Keskisyvyys (m)
Turvemäärä (milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo
127
0,11
1,63
1,74
0,14
2,07
2,21
100
Yli 1 m
88
0,16
2,10
2,26
0,14
1,85
1,99
90
Yli 2 m 44 0,25 2,83 3,08 0,11 1,25 1,36 62
-
77-Luodesnevan turpeista on saravaltaisia 99 % ja rahkavaltaisia 1 % . Pää-
turvelajeiLtain jakaantuma on C 77 % ja SC 23 % . Tupasvillaa lisätekijän ä
sisä1täviä turpeita on 1 %, puun jäännöksiä sisältäviä 15 % ja varpujen
jäännöksiä sisä1täviä 20 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonais-
turvemäärästä ovat C 86 %, S 5%, N 4%, L 3% ja EQ 2% .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,4 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,2 % .
Luodesnevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon saarekkeisuus ja epätasai-
nen moreenipohja . Lisäksi turve on monin paikoin lähes puhdasta sara -
turvetta, joka voi vaikeuttaa palaturvetuotannossa palan koossapysymistä .
PoIttoturvetuotantoon soveliaana voidaan pitää suon pohjois- ja eteläosan
yli 2 m syviä yhteensä 42 ha :n alueita . Näiden alueiden käyttökelpoine n
turvemäärä on 1,05 milj . suo-m 3 , laskennallinen kuiva-ainemäärä 0,09 5
milj . tn ja energiasisältö 2,01 milj . GJ eli 0,56 milj . MWh . Tuotanto-
kosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 1,79 milj . GJ el i
0,50 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noi n
25 000 suo-m 3 , kuiva-ainemäärä 2 260 tn ja energiasisältö tuotanto-
kosteudessa 11 900 MWh .
16.Kapeenneva (kl . 2214 05, x = 6908,2, y = 2474,9) sijaitsee noin 15 km
Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 188 -
169 m, ja pinta viettää pohjoiseen . Suo rajoittuu kallioisiin moreeni-
mäkiin . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Länsireunaa sivuaa hyväkuntoinen metsä-
autotie . Suolla on 41 tutkimuspistettä ja 36 syvyyspistettä . Tutkimus-
pistetiheys on 4,4/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 3 580 m (kuva 41) .
Kapeennevan yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa varsinainen sararäme-
muuttuma ja pohjoisosassa varsinainen saranevamuuttuma . Reunaosissa on
kangasräme(muuttuma) yleisin . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 15 % j a
mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto on mäntyvaltaista, joskin koivuaki n
esiintyy paikoin runsaasti . Tiheys vaihtelee harvasta keskitiheään .
Kehitysluokista vajaatuottoinen ja taimikko ovat yleisimmät .
Kapeenneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät . Vedet
virtaavat :. suon pohjoisosan kautta Kokkoluomaan .
-79 -
Taulukko 21 . Kapeennevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä
(milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 94 0,15 1,11 1,26 0,14 1,05 1,19 10 0
Yli
1
m 55 0,18 1,54 1,72 0,10 0,84 0,94 7 9
Yli
2 m 18 0,16 2,22 2,38 0,03 0,40 0,43 36
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen yleensä saravaltaise n
pintakerroksen maatuneisuus on 3,9 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 5,8 . Suurin turpeen paksuus, 3,0 m, on tavatt u
pisteessä A 200 + 200 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 42) .
Kapeennevan turpeista on saravaltaisia 98 % ja rahkavaltaisia 2 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 1 %, CS 1 %, C 91 % ja SC 7 % . Tupasvillaa
lisätekijänä sisältäviä turpeita on 1 %, puun jäännöksiä sisältävi ä
turpeita 5 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 18 % . Yleisimpien turve -
tekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 91 %, S 3 %, N 3 %, EQ 1 %
ja L 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,4 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,3 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,7 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,8 % .
Kapeennevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon mataluus, saarekkeisuus j a
epätasainen moreenipohja . Turvelajinsa ja maatumisasteensa puolesta su o
soveltuu polttoturpeen pientuotantoon . Käyttökelpoisen yli 2 m syvän
15 hain alueen turvevarat ovat 0,28 milj . suo-m3 , laskennallinen kuiva-
ainemäärä 0,025 milj . tn ja energiasisältö 0,53 milj . GJ eli 0,15 milj .
MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,47 milj . G J
eli 0,13 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noi n
18 600 suo-m' , kuiva-ainemäärä 1 660 tn ja energiasisältö tuotantokosteu-
dessa 8 670 MWh .
- 81 -
17 . Kiimalamminsuo (kl . 2214 05, x = 6907,0, y = 2472,6) sijaitsee noi n
18 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n
noin 161 m . Suo rajoittuu pohjoispäästään Palolampeen . Muualla sitä ympä-
röivät kallioiset moreenimäet . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Sekä länsi -
että itäpuolella on metsäautotie . Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 1 5
syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha . Tutkimuslinjaston pituu s
on 1 600 m (kuva 43) .
Kiimalamminsuon yleisin ja vallitseva suotyyppi on varsinainen sararäme-
muuttuma, mutta myös tupasvillarämemuuttumaa esiintyy . Itä- ja länsi -
reunassa on kookaspuustoista korpea . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on
15 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on pääasiassa mäntyvaltaista
harvahkoa tai keski tiheää taimikkoa .
Kiimalamminsuo on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat syvimpi ä
osia lukuun ottamatta tyydyttävät . Laskuojat viettävät lounaaseen j a
pohjoisessa Palolampeen .
Taulukko 22 . Kiimalamminsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät
syvyysalueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 60 0,13 1,22 1,35 0,08 0,73 0,81 100
Yli
1
m 36 0,18 1,79 1,97 0,07 0,64 0,71 88
Yli
2 m 11 0,23 3,10 3,33 0,03 0,34 0,37 46
Turpeen keskirnaatuneisuus on 6,7 . Heikosti maatuneen pintakerrokse n
maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohja-
kerroksen 7,1 . Suurin turpeen paksuus, 5,5 m, on tavattu pisteessä A 100 .
Moreeni, joka on paikoin lohkareista, on vallitseva pohjamaalaji . Lieju a
esiintyy suon pohjalla pienehköllä alueella lähellä Kiimalampea .
Kiimalamminsuon turpeista on saravaltaisia 91 % ja rahkavaltaisia 9 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 3 %, CS 6 %, C 32 % ja SC 59 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 % ja puun jäännöksi ä
sisältäviä 21 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä
ovat C 69 %, S20%, ER 5 %, L4% j a EQ 1 % .
-83 -
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 3,0 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 1,5 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 2,9 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 2,7 % .
Kiimalamminsuon soveltuvuus turvetuotantoo n
Pienen kokonsa, kuivatusvaikeuksien ja paikoin korkean liekoisuuden vuoks i
suo ei sovellu turvetuotantoon .
18 . Pohjoispäänsuo (kl . 2214 05, x = 6909,5, y = 2472,2) sijaitsee noi n
19 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n
161 - 164 m, ja pinta viettää etelään . Suo rajoittuu etelässä Palolampee n
ja muualla kallioiseen ja mäkiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ova t
hyvät . Sekä länsi- että itäreunaa sivuaa metsäautotie . Suolla on 3 5
tutkimuspistettä ja 40 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha .
Tutkimuslinjaston pituus on 3 290 m (kuva 44) .
Pohjoispäänsuon yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeen ja rahkarämee n
ojikko- ja muuttumamuodot . Myös varsinaista sararämemuuttumaa esiintyy
paikoitellen . Reunoilla on kangasräme yleisin . Keskimääräinen pinna n
mättäisyys on 32 % ja mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto on pääasiass a
harvahkoa ja vajaatuottoista mäntyvaltaista taimikkoa .
Pohjoispäänsuo
on
kokonaan
ojitettu .
Kuivatusmandollisuudet
ovat
eteläpäätä lukuun ottamatta melko hyvät .
Taulukko 23 . Pohjoispäänsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät
syvyysalueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä
(milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 Hl-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo 81 0,25 1,14 1,39 0,20 0,92 1,12 100
Yli
1
m 47 0,34 1,68 2,02 0,16 0,79 0,95 85
Yli
2 m 19 0,42 2,42 2,84 0,08 0,46 0,54 48
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,9 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,5 . Suurin turpeen paksuus, 4,2 m, on tavattu pisteessä A 800 .
-86 -
Pohjoispäänsuon turpeista on saravaltaisia 56 % ja rahkavaltaisia 44 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 19 %, CS 25 %, C 12 % ja SC 43 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 39 % ja puun jäännöksi ä
sisältäviä 17 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä
o v a t C 4 6 % , S 4 1 %, E R 8 % , L3% jaEQ1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,0 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,3 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,5 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,3 % .
Pohjoispäänsuon soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat epätasainen ja lohkareinen
moreenipohja sekä paksuhko heikosti maatunut pintaturve . Polttoturve-
tuotantoon välttävästi soveltuvan noin 15 ha :n suuruisen yli 2 m syvän
alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,34 milj . suo-m3 , laskennallinen
kuiva-ainemäärä 0,031 milj . tn ja energiasisältö 0,66 milj . GJ eli 0,1 8
milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,5 8
milj . GJ eli 0,16 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaari a
kohden on noin 23 000 suo-m3 , kuiva-ainemäärä 2 060 tn ja energiasisält ö
tuotantokosteudessa 10 600 MWh .
19 . Haapaneva (kl . 2214 05, x = 6908,5, y = 2470,3) sijaitsee Kurjen -
kylässä noin 21 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus meren -
pinnasta on 166 - 168 m, ja pinta viettää pohjoisosassa kaakkoon j a
länteen ja etelässä lähinnä lounaaseen . Suo rajoittuu mäkiseen ja kallioi-
seen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Paikallistie kulkee suo n
keskiosan poikki . Suolla on 43 tutkimuspitettä ja 35 syvyyspistettä .
Tutkimuspistetiheys on 7,3/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 3 590 m
(kuva 46) .
Haapanevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvilla-
rämemuuttuma . Reunaosissa esiintyy yleisesti pallosararäme- ja kangas-
rämemuuttumia . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 15 % ja mättäiden
korkeus on 3 dm . Puusto on mäntyvaltaista ja keskitiheää, paikoin tiheää .
Kehitysluokka vaihtelee pääasiassa taimikosta pinotavara-asteelle .
Haapaneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät .
Eteläosassa sijaitsee pieni lampi .
-87-
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,3 . Heikosti maatuneen pintakerroksen maatu-
neisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6 .5 . Suurin turpee n
paksuus, 4,0 m, on tavattu pisteessä A 1400 + O . Yleisimmät pohjamaalaji t
ovat moreeni ja hiekka . Liejua esiintyy pienehköllä alueella suon pohjall a
eteläosassa sijaitsevan lammen ympäristössä (kuva 47) .
-89 -
Taulukko 24 . Haapanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä
(milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 59 0,10 1,32 1,42 0,06 0,78 0,84 100
Yli
1
m 37 0,13 1,82 1,95 0,05 0,67 0,72 86
Yli
2 m 17 0,27 2,32 2,59 0,05 0,39 0,44 52
Haapanevan turpeista on saravaltaisia 79 % ja rahkavaltaisia 21 % . Pää-
turvelajeittai n jakaantuma on S 7 %, CS 14 %, C 29 %, SC 49 % ja BC 1 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 25 % ja puun jäännöksi ä
sisältäviä 34 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä
ovat C 60 %, S24%, ER 7 %, L 6 % ja EQ 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,1 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,4 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 2,1 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,8 % .
Haapanevan soveltuvuus turvetuotantoon
Paikoin korkeahko liekoisuus ja suolla sijaitseva lampi heikentävät sovel-
tuvuutta turvetuotantoon . Kokonaisuutena yli 2 m syvä 15 ha :n alu e
soveltuu välttävästi polttoturpeen pientuotantoon . Tämän alueen käyttö-
kelpoiset turvevarat ovat 0,30 milj . suo-m3 , laskennallinen kuiva-aine-
määrä 0,027 milj . tn ja energiasisältö 0,57 milj . GJ eli 0,16 milj . MWh .
Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,51 milj . GJ el i
0,14 milj . MWh .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 20 000 suo-m3 ,
kuiva-ainemäärä 1 800 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 9 300 MWh .
-90 -
20.Pohjasneva (kI . 2214 02, x = 6908,0, y = 2468,5) sijaitsee Kurjen -
kylässä noin 20 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeu s
merenpinnasta on 139 - 141 m, ja pinta viettää etelä- ja keskiosiss a
loivasti lounaaseen ja pohjoispäässä pohjoiseen . Suo rajoittuu länness ä
hiekkakankaasen ja peltoon ja muualla kallioisiin moreenimäkiin . Kulku -
yhteydet ovat hyvät . Sekä etelä- että pohjoispään poikki ja länsireunass a
kulkee tie . Suolla on 42 tutkimuspistettä ja 26 syvyyspistettä . Tutkimus-
pistetiheys on 5,9/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 3 240 m (kuva 48) .
Pohjasnevan yleisimmät suotyypit ovat luonnqptilaisella alueella (A 400 -
A 800) varsinainen saraneva ja lyhytkorsinevaräme . 0jitetussa pojoisosass a
esiintyy varsinaista korpea, korpirämettä ja varsinaista sararämettä ,
jotka ovat pääasiassa muutturna-asteella . Eteläpäässä on varsinainen sara-
rämomuuLtuma vallitseva . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 11 % j a
mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on pohjoisosassa monin paikoin kookast a
ja tiheähköä männyn, kuusen ja koivun sekametsää . Eteläosassa puusto on
harvaa ja vajaatuottoista .
Pohjasnevan pohjois- ja länsiosa on ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat
tyydyttävät . Laskuoja johtaa eteläpäästä Heinluoman ojaan . Toinen laskuoj a
lähtee pohjoispäästä luoteeseen .
Taulukko 25 . Pohjasnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä
(milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo 71 0,22 1,72 1,94 0,16 1,22 1,38 100
Yli
1
m 59 0,25 1,99 2,24 0,15 1,17 1,32 96
Yli
2 m 32 0,38 2,57 2,95 0,12 0,82 0,94 68
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen yleensä saravaltaise n
pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 5,7 . Suurin turpeen paksuus, 5,7 m, on tavatt u
pisteessä A 700 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, moreeni ja hiesu .
Liejua esiintyy paikoitellen suon pohjalla ohuena kerroksena (kuvat 49 j a
50) .
- 9 3 -
Pohjasnevan turpeista on saravaltaisia 92 % ja rahkavaltaisia 8 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 0,3 %, CS 8 %, C 46 % ja SC 46 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 %, puun jäännöksiä sisältä -
viä turpeita 10 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 28 % . Yleisimpien
turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 68 %, S 14 %, EQ 6 % ,
N 6 %, ER4%jaL2% .
- 94 -
liekoja on koko suoalueella 0
1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,4 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,0 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,6 % ja 1
2 m :n syvyydessä 0,0 % .
Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 600 on 3,3 % (vaihtelu -
väli 2,4
5,9) kuivapoinosta, pH-arvo 4,3 (3,6
4,6), vesipitoisuu smärkäpainosta 92,6 % (89,6
94,8) ja kuivatilavuuspaino 73 kg/m3 (49 -
104) . Keskimääräinen 1ämpdarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,1 M3/k g
(18,5 22,8) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 M8/kg . Keskimääräinen rikki -
pitoisuus on 0,20 % kuivapainosta (taulukko 26) .
-95 -
Pohjasnevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvetuotantoa vai keuttavi a tekijöitä ovat paikoin paksuhko hei kost i
maatunut joskin yleensä saravaltainen pintakerros ja alhainen tilavuus -
paino . Pohjoispääss'd on haittana paikoin kookas puusto ja mineraalimaa-
saarekkeet . Kokonaisuutena suon yli 2 m syvä 30 ha :n alue soveltu u
välttävästi poltLoturvetuotantoon . Tämän alueen käyttökelpoiset turvevarat
ovat 0,73 milj . suo-m3 , kuiva-ainemäärä 0,053 milj . tn ja energiasisält ö
1,12 milj . GJ eli 0,31 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettun a
energiasisältö on 0,99 milj . GJ eli 0,28 milj . MWh .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 24 300 suo-m 3 ,
kuiva-ainemäärä 1 770 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 9 330 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n
146 kg ja tämän energiasisältö 0,38 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on
keskimäärin 2,4 kg .
21 .Isoneva (kl . 2214 02, x = 6907,0, y = 2464,2) sijaitsee noin 26 km
Virtain keskustasta länteen Virtain ja Kihniön rajalla . Suon pinnan
korkeus merenpinnasta on 145 - 155 m, ja pinta viettää pohjoiseen . Suo
rajoittuu loiviin moreenimäkiin . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Länsi -
reunaa sivuaa metsäautotie . Myös pohjoisosan poikki kulkee ajokelpoine n
tie . Suolla on 104 tutkimuspistettä ja 88 syvyyspistettä . Tutkimus-
pistetiheys on 3,0/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 8 460 m (kuva 51) .
Isonevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme (53 %), tupas-
villaräme sekä paikoin varsinainen saraneva ja nevakorpi . Matalimmill a
alueilla ja reunaosissa ovat kangasräme ja kangaskorpi vallitsevia .
Ojitusaste vaihtelee luonnontilaisesta muuttumaan . Turvekankaita on
lähinnä suon pohjoispäässä . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 14 % j a
mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on pääasiassa harvaa ja vajaatuottoist a
mäntyä ja koivua kasvavaa sekapuustoa . Isoneva on osittain ojitettu .
Kuivatusmandollisuudet ovat suon vietosta johtuen melko hyvät .
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,5 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 6,8 . Suurin turpeen paksuus, 2,5 m, on tavattu
pisteissä A 1300 ja A 1400 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on
paikoin lohkareista .
- 97 -
Taulukko 27 . Isonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys(m) Turvemäärä(milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha)
H1-4
H5-10
H1-10
H1-4
H5-10
H1-10
%
Koko suo
343
0,06
0,78
0,84
0,22
2,66
2,88
100
Yli 1 m
96
0,09
1,38
1,47
0,09
1,32
1,41
49
Yli2 m 6 0,06 2,19 2,25 0,13 0,13 5
Isonevan turpeista on saravaltaisia 90 % ja rahkavaltaisia 10 % . Pää-
turvelajeittain jakaanturna on S 3 %, CS 7 %, C 43 % ja SC 47 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 % ja puun jäännöksi ä
sisältäviä 25 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä
ovat C 74 %, S 16 %, ER 5% ja L 4 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,4 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,5 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,3 % .
Isonevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Mataluutensa vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon .
22.Paloneva (kl . 2214 03, x = 6910,3, y 2467,8) sijaitsee Kurjenkyläss ä
noin 24 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnast a
on 140 - 148 m, ja pinta viettää etelään . Suo rajoittuu eteläpäästään
turvepeltoihin, idässä Maatianjärveen ja muualla loivapiirteiseen kangas -
maastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvät suon eteläpäähän, jota sivuaa paikal-
listie . Suolla on 99 tutkimuspistettä . Tutkimuspistetiheys on 4,2/10 ha .
Tutkimuslinjaston pituus on 8 885 m (kuva 52) .
Palonevan y1eisimmät suotyypit ovat A-linjaston eteläpäässä isovarpuräm e
(muuttuma) ja rahkaräme . Keski- ja pohjoispäässä esiintyy pääasiass a
varsinaista saranevaa ja sararämettä, paikoin myös isovarpurämemuuttumaa
(A 500-poikkilinjan itäosa) . B-linjaston alueella ovat varsinainen sara-
neva ja lyhytkorsineva vallitsevia . Puusto on mäntyvaltaista .
- 99 -
Taulukko 28 . Palonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys(m) Turvemäärä (milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha)
H1-4
H5-10
H1-10
H1-4
H5-10
H1-10
%
Koko suo
235
0,44
1,00
1,44
1,04
2,34
3,38
100
Yli 1 m
147
0,48
1,57
2,05
0,71
2,29
3,00
89
Yli2 m 72 0,56 2,09 2,65 0,40 1,51 1,91 57
Paloneva on osittain ojitettu . Suon keskiosa on paikoitellen luonnon -
',,ilainen . Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät . Itäreunassa sijaitsev a
Maatianjärvi haittaa perusteellista kuivatusta .
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,5 . Suurin turpeen paksuus, 5,4 m, on tavattu pistessä B 400 . Yleisimmät
pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni .
Palonevan turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 % . Pää-
LurvelajeitLain jakaantuma on S 24 %, CS 50 %, C 0,1 % ja SC 26 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 53 %, puun jäännöksi ä
sisältäviä turpeita 1 % ja järviruo'on jäännöksiä sisältäviä 3 % . Yleisim-
pien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 55 %, C 35 % ,
ER 9 % ja PR 1 % .
Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 1200 on 2,8 % (vaihtelu -
väli 1,3 - 6,1) kuivapainosta, pH-arvo 3,9 (3,4 - 4,4), vesipitoisuu s
märkäpainosLa 90,3 % (84,4 - 93,1) ja kuivatilavuuspaino 97 kg/m3 (70 -
157) . Keskimääräinen 1ämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 22,2 MJ/kg
(21,5 - 23,8) ja 50 % :n kosteudessa 9,9 MO/kg . Keskimääräinen rikki -
pitoisuus on 0,19 % kuivapainosta (taulukko 29) .
- 100 -
Turvetuotantoa haittaavina tekijöinä ovat itäosan syvimpien osien
kuivatusvaikeudet ja paikoin paksuhko heikosti maatunut pintakerros .
Lisäksi varsinkin pintaosa sisältää lisätekijänä runsaasti tupasvilla n
jäänteitä . Suon yhtenäinen yli 2 m syvä 70 ha :n alue soveltuu polttoturve-
tuotantoon . Tämän alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,50 milj .
suo-m3 , kuiva-ainemäärä 0,146 milj . tn ja energiasisältö 3,24 milj . GJ el i
0,90 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö o n
2,89 milj . GJ eli 0,80 milj . MWh .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 21 400 suo-m3 ,
kuiva-ainemäärä 2 080 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 11 400 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n
194 kg ja tämän energiasisältö 0,53 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n
keskimäärin 2,7 kg .
- 101 -
23 . Kaivosneva (kl . 2214 03, x = 6910,5, y = 2466,6) sijaitsee Paloneva n
(20) länsipuolella noin 25 km Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan
korkeus merenpinnasta on 137 - 140 m, ja pinta viettää länteen . Su o
rajoittuu lännessä turvepeltoihin ja muualla moreenimaastoon . Kulkuyhtey-
det ovat hyvät . Virtain ja Seinäjoen välinen maantie kulkee suon länsiosa n
sivuitse . Suolla on 39 tutkimuspistettä . Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha .
Tutkimuslinjaston pituus on 2 540 m (kuva 53) .
Kaivosnevan yleisirnmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja lyhytkorsineva ,
jotka ovat A-linjaston länsiosassa luonnontilaisena, muualla pääasiass a
muuttuma-asteella . Lisäksi esiintyy isovarpuräme-, sararäme- ja saraneva-
muuttumia . Puusto on mäntyvaltaista . Kaivosneva on osittain ojitettu .
Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät . Vietto länteen kohti Kurjenjärveä o n
selvä .
Taulukko 30 . Kaivosnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 102 0,48 1,05 1,53 0,49 1,07 1,56 100
Yli
1
m 57 0,55 1,83 2,38 0,32 1,04 1,36 87
Yli
2 m 38 0,60 2,24 2,84 0,23 0,85 1,08 69
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
7,0 . Suurin turpeen paksuus, 4,5 m, on tavattu pisteessä A 200 - 400 .
Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja savi .
Kaivosnevan turpeista on rahkavaltaisia 79 % ja saravaltaisia 21 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 28 %, C 0,5 % ja SC 21 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 66 %, puun jäännöksi ä
sisältäviä turpeita 1 % ja järviruo'on jäännöksiä sisältäviä 14 % .
Yleisimpien turvetekijdiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 68 %, C
18 %, ER 11 % ja PR 2 % .
- 103 -
Kaivosnevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Suon länsiosan yhtenäinen yli 2 m syvä noin 30 ha :n alue soveltuu poltto-
turvetuotantoon . Tämän alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,70 milj .
suo-m3 , laskennallinen kuiva-ainemäärä 0,063 milj . tn ja energiasisält ö
1,34 milj . GJ eli 0,37 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettun a
energiasisältö on 1,18 milj . GJ eli 0,33 milj. MWh . Käyttökelpoise n
turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 23 000 suo-m3 , kuiva-ainemäärä
2 100 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 11 000 MWh .
24 . Isoneva (kl . 2214 03, x = 6912,8, y = 2462,7) sijaitsee noin 35 km
Virtain keskustasta länteen Virtain ja Peräseinäjoen välisen tien länsi -
puolella . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 129,5 - 135 m, ja pint a
viettää kaakkoon . Suo rajoittuu kaakossa Kurjenjärveen, idässä ja länness ä
loivapiirteiseen moreenialueeseen . Luoteessa ja pohjoisessa sitä rajoit-
tavat hieta ja hiekka-alueet . Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Koillis- j a
itäreunan lähelle ulottuu metsäautotie . Suolla on 25 tutkimuspistettä j a
20 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 1,6/10 ha . Tutkimuslinjasto n
pituus on 4 550 m (kuva 54) .
Isonevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaneva, lyhytkorsineva ja lyhyt-
korsinevaräme . Lisäksi esiintyy mm . keidasrämettä, varsinaista sara-
rämettä, nevakorpea ja tupasvillarämettä . Keskimääräinen pinnan mättäisyys
on 36 % ja mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto on rämealueilla harvaa ,
vajaatuottoista ja mäntyvaltaista . Isoneva on reunoja lukuun ottamatt a
luonnontilainen .
Taulukko 31 . Isonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(ffl) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 173 0,70 1,40 2,10 1,22 2,42 3,64 100
Yli
1
m 145 0,80 1,63 2,43 1,16 2,36 3,52 97
Yli
2 m 99 0,90 1,95 2,85 0,90 1,93 2,83 78
-105 -
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,9 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
5,5 . Suurin turpeen paksuus, 4,7 m, on tavattu pisteessä A 1800 . Yleisim-
mäL pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta .
Isonevan turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 % . Pääturve-
lajeittain jakaantuma on S 42 %, CS 16 %, C 8% ja SC 34 % . Tupasvilla a
lisätekijänä sisältäviä turpeita on 47 % ja puun jäännöksiä sisältävi ä
12 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat
S 53 % , C 33 % , ER 10 % ja L 2 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,1 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,2 % .
Isonevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Suo kuuluu soidensuojelun perusohjelman suojeltavien soiden joukkoon .
25 . Sammalneva (kl . 2214 03, x = 6913,0, y = 2467,9) sijaitsee noin 30 km __aa
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 143 -
148 m, ja pinta viettää loivasti koilliseen . Suo rajoittuu koillispäästään
Hirvijärveen . Muualla sitä ympäröivät moreenimäet . Kulkuyhteydet ovat
hyvät . Suota halkoo kaksi ajotietä . Suolla on 42 tutkimuspistettä ja 3 2
syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 6,4/10 ha . Tutkimuslinjaston pituu s
on 3 480 m (kuvat 55 ja 56) .
Sammalnevan yleisin suotyyppi eteläosassa on tupasvillarämemuuttuma . Avo-
suoalueen (kuva 56) suotyyppeinä vaihtelevat lyhytkorsineva ja varsinaine n
saraneva . Avosuoalueen ympärillä on sararämettä, rahkarämettä ja tupas-
villarämettä . Koillisosassa yleisin suotyyppi on varsinainen sararäme-
muutLuma . Reunaosat ovat yleensä kangasrämettä . Keskimääräinen pinnan
mäLtäisyys on 13 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on rnäntyvaltaista ,
yleensä vajaatuottoista ja harvaa tai keskitiheää .
Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät . Suon pohja on koillispäätä lukuun
ottamatta Hirvi järven pintaa ylempänä .
- 106 -
Taulukko 32 . Sammalnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo 66 0,31 1,51 1,82 0,21 0,99 1,20 100
Yli
1
m 43 0,46 2,07 2,53 0,20 0,89 1,09 9 1
Yli
2 m 27 0,59 2,59 3,18 0,16 0,70 0,86 72
- 108 -
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,9 . Heikosti maatuneen pintakerroksen maatu-
neisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerrokse n
6,5 . Suurin turpeen paksuus, 5,4 m, on tavattu pisteessä A 1050 . Yleisim-
mät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiesu . Liejua esiintyy suo n
pohjalla paikoitellen ohuehkona kerroksena (kuvat 57 ja 58) .
Sammalnevan turpeista on saravaltaisia 88 % ja rahkavaltaisia 12 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 6 %, CS 6 %, C 25 % ja SC 63 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 24 %, puun jäännöksiä sisäl-
täviä turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 18 % . Yleisimpien
turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 64 %, S 21 %, ER 6 % ,
L4%, N 3 % ja EQ 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syyyydessä keskimäärin 1,5 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,7 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,1 % .
Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 1150 on 4,9 % (vaihtelu -
väli 3,2 - 8,6) kuivapainosta, pH-arvo 4,9 (3,8 - 5,7), vesipitoisuu s
märkäpainosta 92,1 % (88,2 - 93,6) ja kuivatilavuuspaino 79 kg/m3 (64 -
121) . Keskimääräinen 1ämpbarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,6 MJ/kg
(19,1 - 22,9) ja 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg . Keskimääräinen rikki -
pitoisuus on 0,22 % kuivapainosta
- 111 -
Sammalnevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tupasvillan runsas esiintymine n
pintaosassa ja paikoin paksuhko heikosti maatunut pintakerros . Kokonaisuu-
tena suon yli 2 m syvä 27 ha :n alue soveltuu tyydyttävästi polttoturve-
tuocanLoon . Tämän alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,67 milj .
suo-m3 , kuiva-ainemäärä 0,053 mi1j . tn ja energiasisältö 1,09 mi1j . GJ el i
0,30 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on
0,96 mi1j . G0 eli 0,27 mi1j . MWh .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 24 800 suo-m3 ,
kuiva-ainemäärä 1 960 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 10 000 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n
158 kg ja tämän energiasisältö 0,40 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n
keskimäärin 3,9 kg .
26 . Hirvineva (kl . 2214 03, x = 6912,4, y = 2468,8) sijaitsee noin 28 km
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 143 -
145,6 m, ja pinta viettää pohjoiseen . Suo rajoittuu pohjoisessa Hirvi -
järveen, idässä puroon ja muualla moreenimäkiin . Kulkuyhteydet ovat melk o
hyvät . itäosan poikki kulkee metsäautotie . Suolla on 35 tutkimuspistett ä
ja 23 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,2/10 ha . Tutkimuslinjasto n
pituus on 2 740 m (kuvat 59 ja 60) .
- 112 -
Kuva 59 . Hirvinevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Hirvinevan yleisimmät suotyypit avoimella keskiosalla ovat lyhytkorsinev a
ja varsinainen saraneva . Pohjois- ja länsireunoilla ovat varsinainen sara -
räme, varsinainen korpi ja kangasräme yleisiä . Itäosissa (A 700 -poikki -
linja) esiintyy tupasvillarämettä, rahkarämettä (A 450 -poikkilinja) j a
isovarpurämeojikkoa . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 13 % ja mättäide n
korkeus on 3 dm . Puusto on rämealueilla mäntyvaltaista, joskin koivuaki n
esiintyy paikoin runsaasti . Kehitys- ja tiheysluokka vaihtelevat .
- 114 -
Taulukko 34 . Hirvinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvernäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä
(milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo 67 0,22 2,23 2,45 0,15 1,49 1,64 100
Yli
1
m 57 0,26 2,53 2,79 0,15 1,44 1,59 97
Yli
2 m 37 0,34 3,20 3,54 0,12 1,18 1,31 80
Hirvineva on osittain ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat väittävät .
Hirvi järven pinta on noin kaksi metriä suon keskiosaa alempana .
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,2 . Heikosti maatuneen pintakerroksen maatu-
neisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerrokse n
6,5 . Suurin turpeen paksuus, 4,9 m, on tavattu pisteissä A 450 ja A 700 -
400 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hieta (kuvat 61 j a
62) .
Hirvinevan turpeista on saravaltaisia 85 % ja rahkavaltaisia 15 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 4 %, CS 11 %, C 33 % ja SC 52 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 26 %, puun jäännöksiä sisältä-
viä turpeita 16 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 27 % . Yleisimpie n
turve tekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 63 %, S 21 %, ER 6 % ,
EQ 5 %, L 3% ja N 2 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,4 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,0 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,5 % ja 1 -2 m :n syvyydessä 0,0 % .
Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 450 + 0 on 3,2 % (vaih-
teluväli 2,1 - 5,6) kuivapainosta, pH-arvo 4,1 (3,7 - 4,4), vesipitoisuu s
märkäpainosta 92,1 % (88,0 - 93,8) ja kuivatilavuuspaino 77 kg/m3 (60 -
117)) . Keskimääräinen 1ämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,1 MJ /
kg (18,5 - 22,0) ja 50 % :n kosteudessa 9,4 M3/kg . Keskimääräinen rikki -
pitoisuus on 0,30 % kuivapainosta (taulukko 35) .
- 117 -
Hirvinevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat syvimpien osien kuivatus -
vaikeudet ja runsas tupasvillan esiintyminen pintaosissa . Kokonaisuuten a
suon yli 2 m syvä 37 ha :n alue soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon .
Tämän alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,81 milj . suo-m 3 , kuiva-
ainemäärä 0,062 milj . tn ja energiasisältö 1,31 milj . GJ eli 0,36 milj .
MWh . TuoLantokosLeuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 1,17 milj . G J
eli 0,33 milj . MWI1 .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 21 900 suo-m3 ,
kuiva-ainemäärä 1 680 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 8 900 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n
154 kg ja tämän energiasisältö 0,40 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n
keskimäärin 2,5 kg .
- 118 -
27 . Suntinneva (kl . 2214 06, x = 6911,1, y = 2470,7) sijaitsee noin 24 k m
Virtain keskustasta länteen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 160 -
170 mm, ja pinta viettää pohjoiseen . Suo rajoittuu joka puolelta mäkisee n
moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Suon läheisyyteen johta a
metsäautoti e . Suolla on 39 tutki muspi stettä ja 28 syvyyspi stettä .
Tutkimuspistetiheys on 6,0/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 3 180 m
(kuva 63) .
Suntinnevan yleisin suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma . Lisäks i
esiintyy paikoin puolukkaturvekangasta . Suotyypit ovat yleensä pitkäll e
muuttuneita . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 5 % ja rnättäiden korkeu s
on 2 dm . Puusto on mäntyvaltaista, joskin kuusta ja etenkin koivu a
esiintyy paikoin runsaasti . Kehi tysl uokka vaihtelee t .ai mi kosta tukki -
puihin . Puusto on yleensä melko tiheää . Suntinneva on kokonaan ojitettu .
Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .
Taulukko 36 . Suntinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo 65 0,03 1,38 1,41 0,02 0,90 0,92 100
Yli
1
m 43 0,04 1,81 1,85 0,02 0,78 0,80 87
Yli
2 m 14 0,04 2,63 2,67 0,01 0,36 0,37 40
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,4 . Heikosti maatuneen yleensä saravaltaise n
pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 6,5 . Suurin turpeen paksuus, 3,9 m, on tavatt u
pisteessä A 300 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni .
Suntinnevan turpeista on saravaltaisia 100 % . Pääturvelajeittain jakaan-
tuma on C 32 % ja SC 68 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita o n
8 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 23 % ja varpujen jäännöksi ä
sisältäviä 18 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä
ovat C 73 %, A 13 %, L 4 %, N 3 % ja ER 1 % .
- 120 -
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,2 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,0 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,1 % .
Suntinnevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Suon pohjoispään yli 2 m syvä 12 ha :n alue soveltuu polttoturvetuotantoon .
Alueen pohjoispää on raivattu pelloksi . Käyttökelpoiset turvevarat ovat
0,25 milj . suo-m3 ,
laskennallinen
kuiva-ainemäärä
0,023 milj . tn
j a
energiasisältö 0,49 milj . OJ eli 0,14 milj . MWh . Tuotantokosteuteen {50 % )
laskettuna energiasisältö on 0,43 milj . eli 0,12 milj . MWh . Käyttö-
kelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 20 800 suo-m 3 , kuiva-
ainemäärä 1 910 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 10 000 MWh .
28 . Kainastonneva (kl . 2214 06, x = 6911,7, y
2472,1) sijaitsee noi n a__a
22 km Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on
150 - 157 m, ja pinta viettää pääasiassa luoteeseen kohti Silmänevaa . Suon
eteläosan landekkeet yhtyvät Hyypännevaan . Muualla suo rajoittuu moreeni-
mäkiin . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Suolle johtaa useita hyväkuntoisi a
metsäautoteitä . Suolla on 34 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä .
Tutkimuspistetiheys on 5,6/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 2 580 m
(kuva 64) .
Kainastonnevan yleisin suotyyppi on A-linjaston alueella tupasvilla-
rämemuuttuma . Lisäksi esiintyy paikoin varsinaista sararämemuuttumaa .
8-linjaston alue on rehevämpi ja siellä vallitsevat ruohoinen sararäme- j a
varsinainen sararämemuutLuma . Keskimääräinen pinnan mättäi syys on 13 % j a
mdttiliden korkeus on 2 dm . Puusto on monin paikoin hakattu ja paikalle on
kasvanut tai kasvamassa mäntyvaltainen taimikko . Kainastonneva on kokonaan
ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .
Taulukko 37 . Kainastonnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät
syvyysalueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä
(milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 61 0,14 0,71 0,85 0,08 0,44 0,52 100
Yli
1
m 18 0,23 1,26 1,49 0,04 0,23 0,27 52
Yli
2 m 4 0,54 1,58 2,12 0,02 0,06 0,08 15
- 121 -
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,9 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,3 . Suurin turpeen paksuus, 2,4 m, on tavattu pisteessä A 350 . Vallitsev a
pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista .
Kainastonnevan turpeista on saravaltaisia 71 % ja rahkavaltaisia 29 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10 %, CS 19 %, C 44 % ja SC 27 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 31 % ja puun jäännöksi ä
sisältäviä turpeita 20 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonais-
turvemäärästä ovat C 63 %, S 24 %, ER 9 % ja L 4 % .
-122 -
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä runsaasti, keskimääri n
3,5 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,8 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoj a
on 0 a 1 m :n syvyydessä 3,7 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 2,0 % .
Kainastonnevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvetuotannon esteenä ovat suon rnataluus, lohkareinen moreenipohja j a
liekojen runsas esiintyminen turpeessa .
29.Hanhisuo (kI . 2214 05, x = 6909,7, y = 2473,5) sijaitsee noin 15 km
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 154 -
161 m, ja pinta viettää pääasiassa koilliseen . Kulkuyhteydet ovat hyvät .
Suolle johtaa useita metsäautoteitä . Suolla on 133 tutkimuspistettä ja 12 1
syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 3,9/10 ha . Tutkimuslinjaston pituu s
on 11 590 m (kuvat 65, 66 ja 67) .
Hanhisuon yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston alueella suon keskiosiss a
varsinainen saranevamuuttuma ja reunaosissa varsinainen sararämemuuttuma .
B-linjaston alueella esiintyy varsinkin Pienen Hanhilammen itäpuolell a
saranevamuuttumaa ja linjaston länsiosassa varsinaista sararäme- ja tupas-
villarämemuuttumaa . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 18 % ja mättäiden
korkeus on 3 dm . Puusto on mäntyvaltaista, kehitysluokaltaan yleens ä
vajaatuottoista ja harvahkoa .
Hanhi suo on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat Ison Hanhi -
lammen ympäristöä lukuun ottamatta melko hyvät .
Taulukko 38 . Hanhisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 341 0,17 1,20 1,37 0,57 4,11 4,68 100
Yli
1
m 209 0,20 1,69 1,89 0,42 3,54 3,96 8 5
Yli
2 m 93 0,25 2,36 2,61 0,23 2,20 2,43 52
- 126 -
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0 . Heikosti maatuneen yleensä rahkasara-
valtaisen pintakerrokson maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pääasiass a
saravaltaisen pohjakerroksen 6,4 . Suurin turpeen paksuus, 5,2 m, on
tavattu pisteessä B 600 - 100 . Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on
monin paikoin lohkareista (kuvat 68 - 72) .
Hanhisuon turpeista on saravaltaisia 91 % ja rahkavaltaisia 9 % . Pääturve-
lajeittain jakaantuma on S 3 %, CS 6 %, C 49 % ja SC 43 % . Tupasvillaa
lisätokijänä sisältäviä turpeita on 19 %, puun jäännöksiä sisältävi ä
turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 9 % . Yleisimpien turve -
tekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 74 %, S 15 %, ER 4 % ,
L 4%, N 2% ja EQ 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,8 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 1,1 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,1 % .
Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pistessä A 1400 on
2,3 % (vaihteluväli 2,0 - 3,0) kuivapainosta, pH-arvo 4,0 (3,7 - 4,3) ,
vesipitoisuus märkäpainosta 90,2 % (88,1 - 92,9) ja kuivatilavuuspaino
97 kg/m3 (80 - 117) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeel-
le on 22,3 MU/kg (21,5 - 23,1) ja 50 % :n kosteudessa 9,9 M3/kg . Keski-
määräinen rikkipitoisuus on 0,16 % kuivapainosta (taulukko 39) .
- 131 -
Hanhisuon soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon rikkonaisuus, sek ä
lohkareinen ja epätasainen moreenipohja . A- ja 8-linjaston alueen yhtenäi-
nen yli 2 m syvä alue soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon . Tämän
alueen käyttökelpoinen pinta-ala on noin 75 ha ja turvemäärä 1,50 milj .
suo-m3 , kuiva-ainemäärä 0,146 milj . tn ja energiasisältö 3,26 milj . GJ el i
0,91 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö o n
2,89 milj . GJ eli 0,80 milj . MWh .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 20 000 suo-m 3 ,
kuiva-ainemäärä 1 950 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 10 600 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimäärin
- 132 -
194 kg ja tämän energiasisältb 0,53 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n
keskimäärin 2,2 kg .
30 . Aijänneva (kl . 2214 06, x = 6913,2, y = 2476,1) sijaitsee noin 16 km
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 133 -
140 m, ja pinta viettää pääasiassa etelään . Suo rajoittuu luoteess a
Kokkonevaan . Muualla sitä reunustavat turvepohjaiset pellot, jotka taa s
rajoittuvat loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvät .
Suon poikki ja sivuitse kulkee useita paikallisteitä . Suolla on 3 7
Lutkimuspistettä ja 43 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 1,3/10 ha .
Suo on tutkittu linjoittain tehdyllä hajapistetutkimuksella, eikä sitä ol e
vaaittu (kuva 73) .
Aijännevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sarardme- ja rimpineva-
muuttuma . Lisäksi esiintyy runsaasti turvekankaita . Keskimääräinen pinna n
rnättäisyys on 2 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on vaihteleva n
kokoista männyn ja koivun sekapuustoa . Aijänneva on kokonaan ojitettu .
Suurin osa suosta on raivattu pelloksi ja osia turvetuotantoalueeksi .
Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät . Vietto etelään kohti Sarvannevaa o n
selvä .
Taulukko 40 . Aijännevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0
Koko suo 295 0,01 1,50 1,51 0,03 4,43 4,46 100
Yli
1
m 209 0,01 1,89 1,90 0,03 3,95 3,98 89
H
1,5
H 139 0,02 2,25 2,27 0,03 3,13 3,16 71
2
H 70 0,00 2,81 2,81 0,00 1,97 1,97 44
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0 . Heikosti maatuneen yleensä saravaltaise n
pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 6,0 . Suurin turpeen paksuus, 4,5 m, on tavatt u
pisteessä A 1300 - 300 . Yleisimniät pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu .
Liejua esiintyy suon pohjalla paikoitellen ohuehkona kerroksena .
- 134 -
Aijännevan turpeista on saravaltaisia 98 % ja rahkavaltaisia 2 % . P'dä-
turvelajeittain jakaantuma on CS 2 %, C 68 % ja SC 30 % . Tupasvillaa lis ä
tekijänä sisältäviä turpeita on 3 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeit a
18 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 23 % . Yleisimpien turvetekijbide n
osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 83 %, S 8 %, EQ 4 % . L 4 % ja N 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,1 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,0 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
ksyvyydessä 0,0 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,0 % .
Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 1800 -
400 ja P 7 on 4,7 % (vaihteluväli 2,4 - 14,3) kuivapainosta, pH-arvo 4, 4
(3,4 - 5,1), vesipitoisuus märkäpainosta 90,4 % (73,2 - 93,6) ja kuiva-
tilavuuspaino 90 kg/m3 (61 - 206) . Keskimääräinen 1ämpöarvo laskettun a
kuivalle turpeelle on 20,8 M3/kg (18,5 - 21,9) ja 50 % :n kosteudess a
9,2 M3/kg . Keskim'ääräinen rikkipitoisuus on 0,18 % kuivapainosta
- 135 -
Aijännevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Suon yli 1,5 m syvä 139 ha :n alue soveltuu polttoturvetuotantoon . Tämän
alueen käyttökelpoinen turvemäärä on 2,46 milj . suo-m3 , kuiva-ainemäärä
0,221 milj . tn ja energiasisä1tö 4,60 milj . GJ eli 1,28 milj . MWh .
Tuotantokostouteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 4,07 milj . GJ el i
1,13 milj . MWh .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 17 700 suo-m3 ,
kuiva-ainemäärä 1 590 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 8 130 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n
180 kg ja tämän energiasisältö 0,46 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on
keskimäärin 4,2 kg .
- 136 -
31 . Kokkoneva (kl . 2214 06, x = 6913,8, y = 2474,1) sijaitsee noin 18 km
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 139 -
143 m, ja pinta viettää keskiosissa suota pohjoiseen ja idässä itään . Su o
rajoittuu pohjoisessa Paukajärveen, etelässä ja lännessä moreenimäkiin j a
idässä -ijännevaan . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Suota sivuavat tie t
lännessä ja koillisessa . Suolla on 86 tutkimuspistettä ja 115 syvyys -
pistettä . Tutkirnuspistetiheys on 2,5/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus o n
9 715 m (kuva 74) .
Kokkonevan yleisimmät suotyypit ovat länsiosissa suota varsinainen sara -räme- ja tupasvillarämemuutturna . A 1000 -poikkilinjan pohjoisosass apienehköllä luonnontilaisella alueella esiintyy lyhytkorsinevaa ja sara-nevaa . Keski m'däräinen pinnan mättäisyys on 19 % ja mättäiden korkeus on
2 dm . Puusto on mäntyvaltaista ja yleensä harvahkoa kehitysluokaltaa n
vajaatuottoista tai eriasteista taimikkoa .
Kokkoneva on lähes kokonaan ojitettu . Pisteestä A 1250 itään suo on
raivattu turvekentäksi . Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät . Syvempien
osien kuivattaminen suon pohjoisosassa on vaikeaa . Suon halki etelästä
pohjoiseen virtaa luonnontilainen Kokkoluoma -niminen puro .
Taulukko 42 . Kokkonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä (milj .
suo-m 3 )
alue al a
(ha)
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-1 0
Koko suo 343 0,38 1,56 1,94 1,30 5,36 6,66 100
Yli
1
m 281 0,43 1,82 2,25 1,21 5,10 6,31 9 5
Yli
2
ni 188 0,52 2,13 2,65 0,98 4,00 4,98 75
Turpeen keskiniaatuneisuus on 6,0 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pääasiass a
saravaltaisen pohjakerroksen 6,7 . Suurin turpeen paksuus, 5,0 m, o n
tavattu pisteessä A 600 + 550 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ,
hiosu ja hieta . Poikkilinjan A 1000 pohjoisosan alueella esiintyy suon
pohjalla liejua paksuhko kerros (kuvat 75 - 77) .
- 141 -
Kokkonevan turpeista on saravaltaisia 73 % ja rahkavaltaisia 27 % . P'ad -
LurvelajeicLain jakaantuma on S 11 %, CS 16 %, C 23 % ja SC 50 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 26 %, puun jäännöksiä sisäl-
täviä 25 % ja varpujen jäänndksiä sisältäviä 12 % . Yleisimpien turve -
tekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 56 %, S 30 %, ER 6 % ,
L 5 %, N 2% ja l: Q 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,1 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 1,0 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,1 % .
Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 1250 on
3,2 % (vaihteluvä1i 0,8 ° 26,0) kuivapainosta, pH-avo 3,5 (3,2 - 4,2) ,
vesipitoisuus märkäpainosta 89,2 % (84,6 - 91,9) ja kuivatilavuuspaino
108 kg/m3 (82 - 157) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivall e
turpeelle on 20,9 M3/kg (19,6 - 22,5) ja 50 % :n kosteudessa 9,2 1W/kg .
Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,15 % kuivapainosta (taulukko 43) .
- 142 -
Kokkonevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Pisteestä 1250 itään raivatun turvekentän lisäksi on myös suon länsiosa a
mandollista käyttää pol ttoturvetuotantoon . Pohjoisosassa Paukajärv i
haittaa perusteellista kuivatusta . Kaikkiaan yli 2 m syvällä 180 ha : n
alueella on käyttökelpoista turvetta 3,60 milj . suo-m3 , jonka kuiva-
ainemäärä on 0,389 milj . tri ja energiasisältö 8,13 milj . GJ eli 2,26 milj .
MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 7,16 milj . GJ
eli 1,99 milj . MWh .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 20 000 suo-m 3 ,
kuiva-ainemäärä 2 160 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 11 050 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n
2.16 kg ja tämän energiasisältö 0,55 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n
keskimäärin 3,5 kg .
32 . Silmäneva (kl . 2214 06, x = 6914,0, y = 2471,0) sijaitsee noin 22 km
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 142 -
148 m ja se rajoittuu lounaassa Silmälarnpeen . Muualla sitä ympäröivät
pääasiassa kallioiset moreenimäet . Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Suon
läheisyyteen johtaa metsäautoteitä . Suolla on 128 tutkimuspi stetä ja 15 7
syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 2,3/10 ha . Tutkimuslinjaston pituu s
on 13 600 m (kuva 78) .
Silmänevan yleisimmät suotyypit A-linjaston länsiosassa ovat rahkaneva j a
rahkaräme . Paikoin esiintyy myös lyhytkorsinevaa . Linjaston itäosass a
(A 1400-) on suotyyppivalikoima monipuolisempi ja vaihtelee pienelläki n
alueella . Siellä esiinty edellisten ohella mm . varsinaista sararämettä ,
saranevaa, tupasvillarämettä ja lyhytkorsinevarämettä . B-linjaston länsi -
osassa B 1300 saakka on vetinen lyhytkorsineva vallitseva suotyyppi .
B 500 -poikkilinjan pohjoispäässä esiintyy myös saranevaa . B-linjasto n
keski- ja itäosassa ovat suotyypit vaateliaampia . Alueella sijaitsevien
lampien ja niiden kautta pohjoiseen virtaavan puron ympäristössä o n
paikoin lettornaisia piirteitä . Tyypillisin suotyyppi on ruohoinen sara -
räme, mutta myös saraisia ja vetisiä rimpipintoja on runsaasti . Näiden
lisäksi alueella on varsinaista saranevaa ja -rämettä, lyhytkorsineva-
rämettä ja tupasvillarämettä . Suotyypit muuttuvat liukuvasti sitä karum-
miksi mitä kauemmaksi lampareista ja puroista mennään .
-144 -
B 1850 -poikkilinjalla ovat varsinainen sararäme ja tupasvillaräme vallit -
sevia . Linjan pohjoisosa pisteestä -400 alkaen on ojitettu . B-linjasto n
itäpää (B 2500-) muuttuu harvaksi rahkardmeojikoksi . C-linjaston länsi- j a
keskiosa on ruohoista saranevaa ja -rämettä . C-linjasto kulkee (C 400 -
C 500)
pohjois-eteläsuuntaisen
nevajuotin
poikki
jossa
esiintyy
kalvakkanevaa ja suursaranevaa .
Silmäneva on suurimmaksi osaksi luonnontilainen . Suurin osa suosta o n
soi den suojelualueena .
Taulukko 44 . Silmänevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta-
Keskisyvyys (m)
Turvemäärä (milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo
547
0,59
1,06
1,65
3,21
5,83
9,04
100
Yli 1 m
374
0,70
1,46
2,16
2,63
5,45
8,08
89
Yli2 m 211 0,79 1,93 2,72 1,66 4,08 5,74 63
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,7 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,7 . Suurin turpeen paksuus, 5,0 m, on tavattu pisteessä A 2000 + 200 .
Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista . Lieju a
esiintyy suon pohjalla A 300 -poikkilinjan eteläosassa .
Silmänevan turpeista on saravaltaisia 53 % ja rahkavaltaisia 47 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 30 %, CS 17 %, C 24 % ja SC 29 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 % ja puun jäännöksi ä
sisältäviä 4 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä
ovat C 48 %, S45%, ER 6 % ja L 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,6 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,2 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,6 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,3 % .
Silmänevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Suurin osa suosta on soidensuojelualueena .
- 145 -
33.Kotaneva (kl . 2214 06, x = 6917,2, y = 2470,6) sijaitsee noin 22 km
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 140 -
141 m, ja pinta viettää pohjoiseen . Suo rajoittuu pohjoisessa Alainpauka-
jokeen . Muualla sitä ympäröi mäkinen moreenimaasto . Kulkuyhteydet ovat
hyvät . Suota halkoo maantie . Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 9 syvyys -
pistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,5/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus o n
1 320 m (kuva 79) .
Kotanevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja saraneva-
muuttuma . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 3 % ja mättäiden korkeus o n
2 dm . Puusto on yleensä vajaatuottoista ja mäntyvaltaista, joskin pohjois -
osassa on joukossa paikoin runsaasti koivua . Kotaneva on kokonaan ojitet-
tu . Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät . Syvimpien osien kuivattamine n
on vaikeaa .
- 146 -
Taulukko 45 . Kotanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta-
Keskisyvyys (m)
Turvemäärä (milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo
38
0,26
1,38
1,64
0,10
0,52
0,62
100
Yli 1 m
29
0,31
1,75
2,06
0,09
0,51
0,60
9 7
Yli2 m 14 0,38 2,34 2,72 0,05 0,33 0,38 61
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen pintakerroksen maatu-
neisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerrokse n
6,1 . Suurin turpeen paksuus, 3,8 m, on tavattu pisteessä A 100 + 100 .
Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva 80) .
Kotanevan turpeista on saravaltaisia 89 % ja rahkavaltaisia 11 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 2 %, CS 9 %, C 62 % ja SC 27 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 9 % ja puun jäännöksiä sisäl-
täviä 17 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ova t
C 81 %, S 12 %, L4%, ER 2 % ja EQ 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,3 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,4 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 1,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,5 % .
Kotanevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvelajinsa ja maatumisasteensa puolesta suo soveltuu polttoturve-
tuotantoon . Turvetuotantoa haittaa kuitenkin syvimpien osien kuivatus -
vaikeus . Turvetuotantoon soveltuu välttävästi yli 2 m syvä 10 ha :n alue ,
jonka turvevarat ovat 0,16 milj . suo-m3 , laskennallinen kuiva-ainemäär ä
0,014 milj . tn ja energiasisältö 0,30 milj . G0 eli 0,08 milj . MWh .
Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,26 milj . GJ el i
0,07 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noi n
16 000 suo-m3 , kuiva-ainemäärä 1 400 tn ja energiasisältö tuotantokosteu-
dessa 7 000 MWh .
- 147 -
34 . Mutkanneva (kl . 2214 03, x = 6918,3, y = 2469,8) sijaitsee noin 27 km
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 139 -
141 m, ja pinta viettää loivasti pohjoiseen ja etelään . Suo rajoittuu
pohjoispäästään ja lounaisosastaan Seinäjärveen, muualla etelässä Alain-
paukajokeen ja itä- ja länsireunoistaan moreenimäkiin . Kulkuyhteydet ova t
tyydyttävät . Pohjoispään poikki kulkee ajokelpoinen tie . Suolla on 3 9
tutkimuspistettä ja 31 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha .
Tutkimuslinjaston pituus on 3 370 m (kuva 81) .
-149 -
Mutkannevan yleisimmät suotyypit ovat lähes avoimella keskiosalla lyhyt -
korsineva ja rahkaneva . Lisäksi esiintyy varsinkin eteläosissa keidas-
rämet .ä ja rahkarämettä . Pohjoispäässä ovat varsinainen sararäme ja -neva -
E luuttuma sekä lyhytkorsinevaräme yleisiä . Keskimääräinen pinnan mättäisyy s
on 34 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on rämealueilla yleens ä
harvahkoa ja vajaatuottoista mäntyä .
Mutkannevan pohjoispää ja itäreuna on ojitettu . Kuivatusmandollisuudet
ovat heikot . Seinäjärven pinta on vain runsas metri suon pintaa alempana .
Taulukko 45 . Mutkannevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- P`anta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo 103 0,45 1,75 2,20 0,46 1,80 2,26 100
Yli
1
m 77 0,55 2,22 2,77 0,42 1,71 2,13 94
Yli
2 m 55 0,65 2,62 3,27 0,36 1,44 1,80 80
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen yleensä rahka-
valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,5 ja hyvin maatuneen pohja -
kerroksen 6,4 . Suurin turpeen paksuus, 4,6 m, on tavattu pisteessä A 100 0
- 150 . Yleisimmät pohjamaaljit ovat moreeni ja hiekka . Liejua esiintyy
suon pohjalla paikotiellen ohuena kerroksena (kuvat 82 ja 83) .
Mutkannevan turpeista on rahkaval tai si a 57 % ja saraval tasi a 43 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 28 %, CS 29 %, C 9 % ja SC 34 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 44 %, puunjäännöksi ä
sisältäviä turpeita 8 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 6 % . Yleisimpien
turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 51 % , C 37 % , ER 9 % ,
EåQ 1 % ja L 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 n :n syvyydessä keskimäärin 0,3 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,2 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,9 % ja 1 - 2 rn :n syvyydessä 0,2 % .
- 151 -
Mutkannevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Paksuhko heikosti maatunut runsaasti tupasvillaa sisältävä rahkavaltaine n
pintakerros sekä syvimpien osien kuivatusvaikeudet tekevät suosta käytän-
nössä turvetuotantoon soveltumattoman .
- 152 -
35 .Ruuhineva (kl . 2214 06, x = 6918,7, y = 2472,4) sijaitsee noin 25 k m
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 144 -
150 m . Suota ympäröi kallioinen moreenimaasto . Kulkuyhteydet ovat melk o
hyvät . Pohjois- ja itäreunaa sivuaa paikallistie . Suolla on 60 tutkimus -
pistettä ja 70 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha . Tutkimus -
linjaston pituus on 8 510 m (kuva 84) .
Ruuhinevan yleisin suotyyppi A-linjaston alueella on lyhytkorsineva .
Paikoin esiintyy myös saranevaa ja varsinkin linjaston kaakkoisosass a
lyhytkorsinevarämettä . A 100 -poikkilinjan koillisosassa tavataan edel-
lisen lisäksi myös rahkanevaa . B-linjaston alkupäässä on varsinaine n
sararäme yleinen . Keskiosassa esiintyy lyhytkorsinevaa ja varsinaista
saranevaa ja kaakkoisosassa varsinaista sararämettä . C-linjaston alueell a
ovat. varsinainen saraneva ja lyhytkorsineva yleisimmät suotyypit . Keski-
määräinen pinnan mättäi syys on 16 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto
on rämealueilla yleensä harvaa ja vajaatuottoista mäntyä .
Taulukko 46 . Ruuhinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 Hl-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo 444 0,78 0,61 1,39 3,45 2,74 6,19 100
Yli
1
m 282 1,03 0,84 1,87 2,90 2,37 5,27 85
Yli
2 m 91 1,65 1,30 2,95 1,50 1,19 2,69 43
Turpeen keskimaatuneisuus on 4,3 . Heikosti maatuneen pintakerroksen maa-
tuneisuus on 2,9 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,0 . Suurin turpeen
paksuus, 5,9 m, on tavattu pisteessä C 500 . Yleisimmät pohjamaalajit ova t
hiekka, moreeni ja hieta .
Ruuhinevan turpeista on saravaltaisia 67 % ja rahkavaltaisia 33 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 20 %, CS 13 % , C 28 % ja SC 39 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 % ja puun jäännöksiä sisäl-
täviä turpeita 7 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturve-
määrästä ovat C 59 %, S 35 %, ER 3 % , L 1 %, N 1 % ja EQ 1 % .
- 154 -
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,2 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,0 % . Yli 2 m :nsyvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,0 % .
Ruuhinevan soveltuvuus turvetuotantoon
Suurin osa suosta kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan .
36 . Isonkivenneva (kl . 2214 06, x = 6915,9, y = 2472,4) sijaitsee noi n
20 km Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on
noin 140 m . Suo rajoittuu kaakossa Paukajärveen ja muualla loivapiir-
teiseen moreenimaastoon . Paukajoki virtaa suon halki luoteeseen koht i
Seinäjärveä . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Suon koillispuolella kulkee
maantie . Suolla on 33 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä . Tutkimus-
pistetiheys on 2,5/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 2 325 m (kuva 85) .
Isonkivennevan yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston länsiosassa rahkaräm e
ja tupasvillaräme . Itäosassa ovat varsinainen sararämemuuttuma ja varpu-
turvekangas yleisimmät suotyypit . Paukajoen eteläpuolella on rahkaräme-
ojikko tyypillinen . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 26 % ja mättäide n
korkeus on 3 dm . Puusto on mäntyvaltaista, harvahkoa tai keskitiheää j a
monin paikoin vajaatuottoista .
Isonkivenneva on suurimmaksi osaksi ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ova t
perusteellista kuivatusta ajatellen heikot . Paukajoki on vain noin metri n
suon pintaa alempana .
Taulukko 47 . Isonkivennevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät
syvyysalueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .
suo-m 3 )
alue al a
(ha)
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 133 0,22 1,52 1,74 0,29 2,02 2,31 100
Yli
1
m 98 0,27 1,91 2,18 0,26 1,88 2,14 93
Yli
2 m 52 0,37 2,27 2,64 0,19 0,19 1,38 60
- 155 -
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 6,4 . Suurin turpeen paksuus, 4,2 m, on tavatt u
pisteessä A 200 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiesu .
Liejua esiintyy paikoitellen suon pohjalla vaihtelevan paksuisena kerrok-
sena (kuva 86) .
- 157 -
Isonkivennevan turpeista on saravaltaisia 78 % ja rahkavaltaisia 22 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 7 % ; CS 15 %, C 35 %, SC 43 % ja B C
0,4 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16 %, puun jäännök-
siä sisältäviä turpoita 24 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 14 % . Ylei -
simpien turvetekijbiden osuudet kokonaisturvemäär6stä ovat C 64 %, S 24 % ,
L 4 %, ER 4 % ja EQ 3 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,1 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,5 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 2,3 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,7 % .
Isonkivennevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Suon halki virtaava Paukajoki estää perusteellisen kuivatuksen ja samall a
suon soveltuvuuden turvetuotantoon .
37.Saarineva (kl . 2214 06, x = 6916,5, y = 2475,5) sijaitsee noin 20 km
Virtain keskustasta luoteeseen Haukkanevan lounaispuolella . Suon pinnan
korkeus merenpinnasta on 146 - 148 m . Suo rajoittuu joka puolelta kallioi-
seen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Suon pohjoispäähä n
ulottuu metsäautotie . Suolla on 30 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä .
Tutkimuspistetiheys on 5,5/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 2 460 m
(kuva 87) .
Saarinevan y1eisimmät suotyyypit suon keski osassa ovat lyhytkorsinev a
(ojikko) ja rahkaneva . Reunemmalla esiintyy pääasiassa varsinaista sara-
rämemuuttumaa, tupasvillarämeojikkoa ja lyhytkorsinevarämeojikkoa . Keski-
määräinen pinnan mättäisyys on 30 % ja mättäiden korkeus on 3 dm . Puusto
on mäntyvaltaista, yleensä harvahkoa ja vajaatuottoisia . Saarinevan länsi -
puoli on ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät .
Taulukko 48 . Saarinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo 55 0,50 0,96 1,46 0,28 0,53 0,81 100
Yli
1
m 36 0,69 1,26 1,95 0,25 0,45 0,70 86
Yli
2 m 15 0,70 1,94 2,64 0,11 0,29 0,40 49
- 158 -
Kuva 87 . Saarinevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus .
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,7 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
7,0 . Suurin turpeen paksuus, 3,2 m, on tavattu pisteissä A 900 ja A 1000 .
Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hieta (kuva 88) .
- 160 -.
Saarinevan turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 36 %, CS 38 %, C 1 % ja SC 25 % . Tupas-
villaal isätekijänä sisältäviä turpeita on 68 %, puun jäännöksiä sisältä -
ylti turpeita 5 % ja kortteen jäännöksiä sisältäviä 3 % . Yleisimpien turve -
Lekijbiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 57 %, C 25 %, ER 16 % ,
L1 % ja
1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,2 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,2 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,3 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,4 % .
Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 500 on
1,6 % (vaihteluväli 1,2 - 2,5) kuivapainosta, pH-arvo 3,6 (3,4 - 4,0) ,
vesipitoisuus märkäpainosta 88,8 % (85,0 - 94,2) ja kuivatilavuuspain o
113 kg/m' (54 - 154) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivall e
turpeelle on 21,7 MJ/kg (18,7 - 23,0) ja 50 % :n kosteudessa 9,6 MJ/kg .
Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,13 % kuivapainosta (taulukko 49) .
Saarinevan soveltuvuus turvetuotantoo n
TurvetuotanLoa vaikeuttavia tekijöitä ovat paikoin paksuhko heikost i
maetunut rahkavaltainen pintakerros sekä runsas tupasvillan määrä . Su o
sovelLuukin vain vä1ttävästi polttoturvetuotantoon . Pintakerroksesta o n
paikoin saatavissa turvepehkun raaka-ainetta . Yli 2 m syvän 15 ha :n alueen
- 161 -
käyttökelpoiset polttoturvevarat ovat 0,32 mi1j . suo-m3 , kuiva-ainemädr d
0,036 milj . ja energiasisältb 0,78 milj . GO eli 0,22 milj . MWh .
Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältd on 0,69 milj . GJ el i
0,19 miIj . MWh .
Ktiytidkelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 21 300 suo-e ,
kuiva-ainemäärä 2 400 tn ja energiasisältb tuotantokosteudessa 12 670 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n
226 kg ja tämän energiasisältb 0,60 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n
keskimäärin 1,8 kg .
38.Haukkaneva (kl . 2214 06, x = 6919,3, y = 2476,0) sijaitsee Lieden-
pohjan länsipuolella noin 19 km Virtain keskustasta luoteeseen . Suon
pinnan korkeus merenpinnasta on 140 - 150 m, ja pinta viettää pääasiass a
etelään . Suo rajoittuu pohjoisessa Porrasnevaan ja Nikulinnevaan j a
muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat välttävät .
Suon läheisyyteen johtaa metsäautoteitä . Suolla on 181 tutkimuspistettä j a
68 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 2,9/10 ha . Tutkimuslinjasto n
pituus on 21 940 m (kuva 89) .
Haukkanevan yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston eteläosassa isovarpu-
räme, tupasvillaräme ja rahkaräme . Linjaston keski- ja pohjoisosass a
esiintyy mm . lyhytkortista nevaa, saranevaa ja kalvakkanevaa . Reunaosiss a
on pallosararäme yleinen . B-linjaston alueella on lyhytkorsineva vallit-
seva mutta myös saranevoja ja rahkanevaa esiintyy paikoitellen . Lisäks i
suolla tavataan mm . silmäkenevaa ja rimpinevaa . Puusto on rämealueill a
yleensä mäntyvaltaista, harvaa ja vajaatuottoista . Haukkanevan reunaosi a
on paikoin ojitettu . Pääosa suosta on luonnontilassa .
Taulukko 50 . Haukkanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä
(milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-1 0
Koko suo 802 0,53 1,21 1,74 4,28 9,69 13,97 10 0
Yli
1
m 561 0,61 1,64 2,25 3,43 9,18 12,61 9 0
Yli
2 m 332 0,73 2,18 2,91 2,43 7,22 9,65 69
- 163 -
Turpeon keskimaatuneisuus on 5,4 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,6 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,7 . Suurin turpeen paksuus, 5,3 m, on tavattu pisteissä A 2400 + 300 j a
A 2400 + 500 . Yleisin pohjamaalaji on hiekka . Liejua esiintyy suon pohjal -
la paikoitellen ohuehko kerros .
Haukkanevan turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 42 %, CS 39 % ja SC 19 % . Tupasvilla a
lisätekijänä sisältäviä turpeita on 59 %, puun jäännöksiä sisältävi ä
turpeita 1 % ja järviruo'on jäännöksiä sisältäviä 7 % . Yleisimpien turve-
tekij6iden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 64 %, C 24 %, ER 10 % j a
PR 1 % .
Haukkanevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Suo kuuluu osana soidensuojelun perusohjelmaan .
39 . Kontoneva (kl . 2214 06, x = 6914,1, y = 2477,0) sijaitsee Aijännevan
kylässä noin 18 km Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeu s
merenpinnasta on 139 - 140 m, ja pinta viettää loivasti kaakkoon . Su o
rajoittuu idässä peltoihin ja muualla tasaiseen moreenimaastoon . Kulku -
yhteydet ovat hyvät . Suon itäreunaa sivuaa maantie . Suolla on 34 tutkimus -
pistettä ja 23 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,6/10 ha . Tutkimus -
linjaston pituus on 2 750 m (kuva 90) .
Kontonevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, rahkaneva- ja rahka-
rämeojikko . Reunaosissa esiintyy pääasiassa kangasräme- ja pallo-
sararämeojikkoa . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 36 % ja mättäide n
korkeus on 3 dm .
Taulukko 51 . Kontonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pint a
H1-4
pohja
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 61 0,28 1,00 1,28 0,17 0,61 0,78 100
Yli
1
m 36 0,35 1,42 1,77 0,12 0,52 0,64 82
Yli
2 m 11 0,42 1,92 2,34 0,05 0,21 0,26 33
- 164 -
Puusto on pohjoispäässä hakattu . Muualla se on mäntyvaltaista, harvahko a
ja yleensä vajaatuottoista . Kontoneva on kokonaan ojitettu . Kuivatus -
mandollisuudet ovat melko hyvät .
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,9 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,8 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,7 . Suurin turpeen paksuus, 2,7 m, on tavattu pisteessä A 300 . Yleisimmä t
pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja moreeni (kuva 91) .
- 166 -
Kontonevan turpeista on saravaltaisia 62 % ja rahkavaltaisia 38 % .
Päätuuvelajoittain jakaantuma on S 21 %, CS 17 %, C 10 % ja SC 52 % .
Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 45 % ja puun jäännöksi ä
sisältäviä 18 % . Yleisimpien turvetekijbiden osuudet kokonaisturvemääräst : ä
ovat C 43 %, S39%, ER 8 %, L 3 % ja N 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,9 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 1,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,0 % .
Kontonevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on paksuhko heikosti maatunut rahkaval-
tainen pintakerros, joka soveltuu parhaiten turvepehkuksi . Polttoturve-
tuotantoon soveltuvan yli 2 m syvän 11 ha :n alueen käyttökelpoiset turve -
varat ovat 0,20 milj . suo-m 3 (mikäli myös pintakerros otetaan mukaan) ,
laskennallinen kuiva-ainemäärä 0,018 milj . tn ja energiasisältö 0,38 milj .
Gd eli 0,11 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö
on 0,34 milj . CAJ eli 0,09 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaa -
ria kohden on noin 18 200 suo-m3 , kuiva-ainemäärä 1 640 tn ja energia-
sisältö tuotantokosteudessa 8 200 MWh .
40.Heinineva (kl . 2214 06, x = 6913,7, y = 2478,1) sijaitsee Aijännevan
kylässä noin 18 km Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeu s
merenpinnasta on 138 - 141 m, ja pinta viettää loivasti luoteeseen . Suo
rajoittuu länsiosastaan Heiniluoman ojaan . Suon eteläpuoli on loiva -
piirteistä kallioista moreenialuetta . Itäpuolella on ohut hietakerros
moreen-in päällä . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Länsireunaa sivuaa maantie .
Suolla on 34 tutkimuspistettä ja 31 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on
5,4/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 2 520 m (kuva 92) .
Vallitseva suotyyppi Heininevalla on varsinainen sararämemuuttuma . Etelä-
ja kaakkoisosassa on paikoin tupasvillarämemuuttumaa . Itäreunassa esiintyy
varsinaista korpea . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 2 % ja mättäide n
korkeus on 3 dm . Puusto on mäntyvaltaista, joskin koivua ja kuusta esiin-
tyy paikoin runsaasti . Tiheysluokka on yleensä keskitiheää ja kehitys -
luokka taimikko- ja riukuasteella . Heinineva on lähes kauttaaltaan ojitet-
tu . Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät . Vedet laskevat läheisee n
Hei ni luomaan .
- 167 -
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,5 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 6,6 . Suurin turpeen paksuus, 3,0 m, on tavatt u
pisteessä A 300 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu . Lieju a
esiintyy oheuna kerroksena pohjalla suon pohjoisosassa (kuva 93) .
- 169 -
Taulukko 52 . Heininevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä
(milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo 63 0,04 1,32 1,36 0,03 0,82 0,85 100
Yli
1
m 45 0,05 1,59 1,64 0,02 0,72 0,74 87
Yli
2 m 10 0,05 2,45 2,50 0,00 0,25 0,25 29
Heininevan turpeista on saravaltaisia 97 % ja rahkavaltaisia 3 % . Pää-
turvelajeittian jakaantuma on S 0,5 %, CS 3 %, C 34 % ja SC 63 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16 %, puun jäännöksiä sisäl-
täviä turpeita 40 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 15 % . Yleisimpie n
turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 72 %, S 14 %, L 8 % ,
ER 3 % ja N 3 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,2 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,2 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 1,0 % ja 1 - 2 rn :n syvyydessä 0,4 % .
Heininevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Suo on keskimäärin verrattain matala . Turvelajinsa ja maatumisasteens a
puolesta suo soveltuu polttoturvetuotantoon . Yli 2 m syvyisen 10 ha : n
alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,20 milj . suo-rn i , laskennalline n
kuiva-ainemäärä 0,018 milj . tn ja energiasisältö 0,38 milj . GJ el i
0,11 milj . MWh . Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö o n
0,34 milj . GJ eli 0,09 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaari a
kohden on noin 20 000 suo-m 3 , kuiva-ainemäärä 1 800 tn ja energiasisält ö
tuotarrt-okosteudessa 9 000 MWh .
- 170 -
41_ . Rahkaneva (kl . 2214 06, x = 6912,3, y = 2479,5) sijaitsee noin 15 k m
Viirtaiin keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 136 -
142 rn, ja pinta viettää pääasiassa etelään . Suo rajoittuu itäreunastaan j a
pohjoispäästään hietakankaaseen, lännessä moreenialueeseen ja eteläss ä
turvepeltoon . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Suolla on 46 tutkimuspistettä j a
41 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 4,2/10 ha . Tutkimuslinjasto n
pituus on 3 960 rn (kuvat 94 ja 95) .
Vallitseva suotyyppi Rahkanevalla on varsinainen sararämemuuttuma . Lait a
osissa esiintyy paikoin tupasvillarämemuuttumaa, ja aivan reunassa o n
kangaskorpimuuttuma yleisin . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 8 % j a
mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on yleensä keskitiheää ja kehitys-
luokaltaan vaihtelevaa . Pääpuulaji on mänty, joskin koivua esiintyy
paikoin runsaasti .
Rahkaneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat pinnan vietos-
ta johtuen hyvät .
Taulukko 53 . Rahkanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta-
Keskisyvyys (m) Turvernäärä(milj . suo-m3 )
alue
ala
pinta
pohja
yht .
pinta
pohja
yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10
H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo
110
0,19
1,12
1,31
0,21
1,24
1,45
100
Yli
1 n i
69
0,25
1,49
1,74
0,18
1,02
1,20
83
" 1,5 m
41
0,41
1,75
2,16
0,17
0,72
0,89
61
" 2 m 21 0,50 2,13 2,63 0,10 0,45 0,55 38
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen yleensä saravaltaise n
pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 5,9 . Suurin turpeen paksuus, 3,2 m, on tavatt u
pisteessä A 600 ja A 600 - 100 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ,
moreeni ja hiesu (kuvat 96 ja 97) .
- 175 -
Rahkanevan turpeista on saravaltaisia 94 % ja rahkavaltaisia 6 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on CS 6 %, C 34 % ja SC 60 % . Tupasvillaa lisä-
tekijänä sisältäviä turpeita on 6 %, puun jäännöksiä sisältäviä 24 % j a
varpujen jäännöksiä sisältäviä 17 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuude t
kokonaisturvemäarästä ovat C 76 %, S 15 %, L 5 %, N 3 % ja ER 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,5 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,1 % .
Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 600 0 on 4,5 % (vain-
teluväli 2,5 - 7,4) kuivapainosta, pH-arvo 4,5 (3,7 - 5,2), vesipitoisuu s
mdrkäpainosta 92,5 % (91,1 - 93,8) ja kuivatilavuuspaino 71 kg/m3 (60 -
90) . Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,9 MJ/kg
(19,2
20,7) ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/kg . Keskimääräinen rikkipitoi -
suus on 0,20 % kuivapainosta (taulukko 54) .
- 176 -
Rahkanevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Pintakerroksen turve on paikoin melko heikosti maatunutta saraturvetta .
Kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo ovat näytepisteellä keskimääräistä alhai-
semmat . Polttoturvetuotantoon soveltuu yli 1,5 m syvä 41 ha :n alue, jonk a
käyttdkelpoiset
turvevarat
ovat
0,68 milj . suo-m3 ,
kuiva-ainemäär'a
0,048 milj . tn ja energiasisältö 0,96 milj . G0 eli 0,27 milj . MWh .
Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,84 milj . GJ el i
0,23 mi1j . MWh .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 16 600 suo-m 3 ,
kuiva-ainemäärä 1 171 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 5 600 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n
142 kg ja tämän energiasisältö 0,34 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n
keskimäärin 3,2 kg .
42.Aavaneva (kl . 2214 06, x = 6914,9, y = 2479,0) sijaitsee noin 17 km
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 151 -
153 m, ja pinta viettää loivasti etelään . Suo rajoittuu kallioisee n
moreenimaastoon . Kulkuhyhteydet ovat hyvät, itäreunaa sivuaa metsäautotie .
Suolla on 29 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys o n
7,1/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 2 350 m (kuva 98) .
Aavanevan vallitseva suotyyppi on tupasvillarämeojikko . Lisäksi esiinty y
paikoin lyhytkorsinevarämeojikkoa ja varsinkin reunaosissa varsinaist a
sararämeojikkoa ja -muuttumaa . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 21 % j a
mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on harvahkoa ja vajaatuottoista . Mänty
on valtapuuna, mutta myös koivua esiintyy paikoin runsaasti . Aavaneva o n
kauttaaltaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .
Taulukko 55 . Aavanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 41 0,33 0,81 1,14 0,14 0,33 0,47 10 0
Yli
1
m 21 0,40 1,23 1,63 0,08 0,26 0,34 7 2
Yli
2 m 4 0,44 1,82 2,26 0,02 0,07 0,09 19
- 177 -
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,9 . Heikosti maatuneen pintakerrokse n
maatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,1 . Suurin turpeen
paksuus, 2,5 m, on tavattu pisteessä A 300 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat
moreeni ja hiekka (kuva 99) .
Aavanevan turpeista on saravaltaisia 52 % ja rahkavaltaisia 48 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 30 %, CS 18 %, C 1 % ja SC 51 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 59 % ja puun jäännöksiä sisäl-
täviä 12 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ova t
S 50 %, C 37 %, ER 11 %jaL2% .
- 179 -
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,1 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,4 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 2,1 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 1,3 % .
Aavanevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Käyttökelpoisen alueen pieni koko ja suon mataluus asettavat esteitä
taloudelliselle turvetuotannolle .
43.Kaunisneva (kl . 2214 09, x = 6913,2, y = 2480,5) sijaitsee noin 14 km
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 151 -
152,5 m, ja pinta viettää kaakkoon . Suo rajoittuu pääasiassa moreeni-
maastoon, paitsi pohjoispäässä, missä on pienialainen hiekkamuodostuma .
Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie . Suoll a
on 29 tutkimuspistettä . Tutkimuspistetiheys on 3,9/10 ha . Tutkimuslinjas-
ton pituus on 2 500 m (kuva 100) .
Kaunisnevan yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva, rahkaräme, tupas-
villaräme ja rahkaneva . Suotyypit ovat joko ojikko- tai muuttuma-asteella .
Reunaosissa esiintyy yleisesti kangasrämeojikkoa . Puusto on pääasiass a
taimikkoasteella ja mäntyvaltaista .
Kaunisneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät .
Taulukko 56 . Kaunisnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä
(milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 75 0,40 0,48 0,88 0,30 0,36 0,66 100
Yli
1
m 32 0,44 1,06 1,50 0,14 0,34 0,48 73
Yli
2 m 3 0,40 2,00 2,40 0,01 0,06 0,07 11
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
7,5 . Suurin turpeen paksuus, 2,4 m, on tavattu pisteessä A 500 . Yleisimmät
pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja moreeni .
- 180 -
Kaunisnevan turpeista on rahkavaltaisia 98 % ja saravaltaisia 2 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 93 %, CS 5 % ja SC 2 % . Tupasvillaa lisä -
tekijänä sisältäviä turpeita on 66 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuude t
kokonaisturvemäärästä ovat S 80 %, C 2 % ja ER 18 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,1 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,8 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,9 % .
Kaunisnevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Mataluutensa vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon .
- 181 -
44 . Karjanneva (kl . 2214 09, x = 6914,5, y = 2480,6) sijaitsee noin 15 km
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 152 -
153 in, ja pinta viettää loivasti pohjoiseen ja etelään . Suo rajoittu u
kallioiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Eteläreuna a
sivuaa metsäautotie . Suolla on 35 tutkimuspistettä . Tutkimuspistetiheys o n
2,9/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 3 040 m (kuva 101) .
Karjannevan yl ei si mmät suotyypit ovat lyhytkorsineva ja varsinainen sara -
räme . Paikoin esiintyy myös rahkarämettä ja varsinaista saranevaa . Suo -
tyypit ovat sekä ojikko- että muuttuma-asteella . Reunaosissa esiintyy sek ä
kangasrämettä että -korpea . Puusto on yleensä harvahkoa, vajaatuottoist a
ja mäntyvaltaista .
Karjanneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .
Taulukko 57 . Karjannevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo 121 0,32 0,31 0,63 0,39 0,37 0,76 10 0
Yli
1
m 24 0,39 0,77 1,16 0,09 0,19 0,28 3 7
Yli
2 m -
Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9 . Heikosti maatuneen pintakerroksen maa-
tuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,3 . Suurin turpeen
paksuus, 1,7m, on tavattu pisteessä A 300 . Yleisin pohjamaalaji on
moreeni .
Karjannevan turpeista on rahkavaltaisia 73 % ja saravaltaisia 27 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 53 %, CS 20 % ja SC 27 % . Tupasvilla a
lisätekijänä sisältäviä turpeita on 56 % ja puun jäännöksiä sisältävi ä
0,2 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat
S 66 %, C 21 % j a ER 13 % .
Karjannevan soveltuvuus turvetuotantoo n
Mataluutensa takia suo ei sovellu turvetuotantoon .
- 183 -
45 ._Lampistenneva (kl . 2214 06, x = 6919,2, y = 2479,4) sijaitsee Lieden-
pohjan kylän länsipuolella noin 19 km Virtain keskustasta luoteeseen . Suon
pinnan korkeus merenpinnasta on 125 - 128 m, ja pinta viettää kaakkoon .
Suo rajoittuu idässä peltoihin ja muualla loivapiirteiseen moreeni-
maastoon . Suolla on 51 tutkimuspistettä . Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha .
Tutkimuslinjaston pituus on 4 670 m (kuva 102) .
Lampistennevan yleisimmät suotyypit ovat sararäme, isovarpuräme, korpiräm e
ja tupasvillarärne . Suotyypit ovat pääasiassa muuttuma-asteella . Puusto o n
yleensä keskitiheää männyn ja koivun sekapuustoa . Kehitysluokka on riuku-
tai pinotavara-asteella . Lampistenneva on kauttaaltaan ojitettu . Kuivatus -
mandollisuudet ovat hyvät, joskin suolla sijaitsevat lammet voivat haitat a
paikallisesti kuivatusta . Vietto kaakkoon on selvä .
Taulukko 58 . Lampistennevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät
syvyysalueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 152 0,43 1,61 2,04 0,66 2,44 3,10 100
Yli
1
m 107 0,43 2,26 2,69 0,46 2,42 2,88 93
Yli
2 m 83 0,48 2,62 3,10 0,40 2,17 2,57 83
Turpeen keskimaatuneisuus on 6,2 . Heikosti maatuneen pintakerroksen maatu-
neisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,9 . Suurin turpee n
paksuus, 6,6 m, on tavattu pisteessä A 500 + 300 . Yleisimmät pohjamaalaji t
ovat syvimmissä kohdissa savi ja muualla moreeni .
Lampistennevan turpeista on rahkavaltaisia 52 % ja saravaltaisia 48 % .
Pääturvel ajei ttai n jakaanturna on S 28 %, CS 24 % ja SC 48 % . Tupasvi l l a a
lisätekijänä sisältäviä turpeita on 46 %, puun jäännöksiä sisältäviä 4 %
ja järviruokoa sisältäviä 32 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet
kokonaisturvemäärästä ovat S 53 %, C 33 %, ER 8 %, PR 5 % ja L 1 % .
Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 800 on 3,4 % (vaihtelu -
väli 2,4 - 6,5) kuivapainosta, pH-arvo 5,3 (3,6 - 4,3), vesipitoisuu s
märkäpainosta 91,0 % (34,3 - 92,3) ja kuivatilavuuspaino 86 kg/m3 (56 -
133) .
- 185 -
Keskimääräinen 1ämpbarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,1 MJ/kg (20, 3
- 22,2) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg . Keskimääräinen rikkipitoisuus o n
0,22 % kuivapainosta (taulukko 59) .
Suon yli 2 m syvä 83 ha :n alue soveltuu polttoturvetuotantoon . Tämän
alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 2,00 milj . suo-m3 , kuiva-ainemäär ä
0,172 milj . tn ja energiasisältö 3,63 milj . GJ eli 1,01 milj . MWh .
Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 3,20 milj . GJ el i
0,89 milj . MWh .
Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin 24 100 suo-m3 ,
kuiva-ainemäärä 2 070 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 10 720 MWh .
50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n
172 kg ja tämän energiasisältö 0,44 MWh . Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n
keskimäärin 2,9 kg .
- 186 -
46 . Isoneva (kl . 2214 09, x = 6911,2, y = 2482,2) sijaitsee noin 12 km
Virtain keskustasta luoteeseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n
152 m, ja pinta viettää loivasti koilliseen ja etelään . Suo rajoittu u
ympär6iviin moreenikankaisiin . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Pohjois- ja itä-
reunoja sivuavat metsäautotiet . Suolla on 34 tutkimuspistettä . Tutkimus-
pisteLiheys on 5,4/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 2 735 m (kuva 103) .
Isonevan y1eisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva, varsinainen saraneva ,
varsinainen sararäme ja isovarpuräme . Suotyypit ovat joko ojikko- tai
muuttumaaasteella . Reunaosissa on kangasrämeojikko yleinen . Puusto o n
mäntyvaltaista .
Isoneva on kokonaan ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .
Taulukko 60 . Isonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys-j
Pinta-
alue
I
ala
Keskisyvyys
(m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
pinta pohja yht . pinta pohja yht .
I
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suot
63 0,50 1,09 1,59 0,32 0,68 1,00 100
Yli
1
m
I
32 0,69 1,91 2,60 0,22 0,61 0,83 83
Yli
2 m
I
23 0,80 2,34 3,14 0,18 0,54 0,72 72
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,7 . Suurin turpeen paksuus, 3,8 m, on tavattu pisteessä A 400 . Yleisi n
pohjamaalaji suon keskiosissa on savi ja reunaosissa moreeni .
Isonevan turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltraisia 19 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 50 %, CS 31 %, C 2 % ja SC 17 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 57 % ja puun jäännöksiä sisäl-
täviä 1 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat
S 66 %, C 19 %, ER 14 % ja PR 1 % .
-187 -
Isonevan soveltuvuus turvetuotantoon
Paikoin paksuhko runsaasti tupasvillaa sisältävä rahkavaltainen heikost i
maatunut pintakerros haittaa suon soveltuvuutta polttoturvetuotantoon .
Tämä kerros soveltuukin parhaiten turvepehkun raaka-aineeksi . Kokonai-
suutena edellä mainituin varauksin suon yli 2 m syvän 23 ha :n alueen
polttoturvevarat ovat 0,60 milj . suo-m 3 , laskennallinen kuiva-ainemäärä
0,054 milj . tn ja energiasisältö 1,14 milj . GJ eli 0,32 miljh . MWh .
Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 1,02 milj . GJ el i
0,28 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin
- 188 -
26 000 suo-m3 , kuiva-ainemäärä 2 350 tn ja energiasisälti tuotantokosteu-
dessa 12 200 MWh .
47 . Teerineva (kl . 2214 12, x = 6912,8, y = 2494,6) sijaitsee noin 15 km
Virtain keskustasta koilliseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 162 -
166 m, ja pinta viettää A-linjaston alueella länteen ja B-linjasto n
alueella loivasti luoteeseen . Suo rajoittuu ympäröivään moreenimaastoon ,
ja sen läheisyyteen johtaa useita metsäautoteitä . Suolla on 44 tutkimus -
pistettä ja 28 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 5,8/10 ha . Tutkimus -
linjaston pituus on 3 440 m (kuva 104) .
- 189 -
Teerinevan yleisirrimät suotyypit ovat A-linjaston luonnontilaisella keski -
ja itäosalla lyhytkorsineva, lyhytkorsinevaräme, rahkaräme ja rahkaneva .
Reunaosii ssa esiintyy yleisesti varsi naista sararämeoji kkoa ja tupasvi 1l a -
r~ärieojikkoa . 6-linjaston alueella ovat varsinainen sararämeojikko, tupas -
villa.rärneojikko ja lyhytkorsinevarämeojikko yleisimmät suotyypit . Keski -
määräinen pinnan mättäisyys on 25 % ja mättäi den korkeus on 2 dm . Puust o
on rämealueilla mäntyvaltaista ja yleensä harvahkoa ja vajaatuottoista .
Teerineva on osittain ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät .
Taulukko 61 . Teerinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä (milj .
suo-m3 )
alue al a
(ha)
pinta
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10
pint a
H1-4
pohj a
H5-10
yht .
H1-10 %
Koko suo 76 0,34 0,91 1,25 0,26 0,69 0,95 100
Yli
1
m 40 0,48 1,38 1,86 0,19 0,55 0,74 78
Yli
2 m 17 0,70 1,87 2,57 0,12 0,32 0,44 46
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,7 . Suurin turpeen paksuus, 3,5 m, on tavattu pisteissä A 450 + 300 j a
+ 400 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni (kuvat 105 ja 106) .
Teerinevan turpeista on saravaltaisia 56 % ja rahkavaltaisia 44 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 18 % , CS 26 %, C 10 % ja SC 46 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 54 % ja puun jäännöksiä sisäl-
täviä 20 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat
C 45 % , S 39 %, ER 11 % ja L 4 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,4 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,1 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,4 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,2 % .
- 190 -
Teerinevan itäosan yli 2 m syvällä noin 15 ha :n alueella on pienimuotoinen
polttoturvetuotanto mandollista, joskin haittana on paksuhko heikost i
maatunut tupasvillaa sisältävä pintakerros . Tämän alueen käyttökelpoiset
turvevarat ovat 0,30 milj . suo-m3 , laskennallinen kuiva-ainemäärä 0,02 7
milj . tn ja energiasisältö 0,57 milj . GJ eli 0,16 milj . MWh . Tuotanto-
kosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,51 milj . GJ el i
0,14 milj . MWh . Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noi n
20 000 suo-m3 , kuiva-ainemäärä 1 800 tn ja energiasisältö tuotanto-
kosteudessa 9 300 MWh .
- 191 -
48 . Lakeisneva (kl . 2214 12, x = 6915,3, y = 2496,8) sijaitsee noin 25 k m
Virtain keskustasta koilliseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 152 -
159 m, ja pinta viettää lounaaseen . Suota ympäröi mäkinen moreenimaasto .
Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät . Suon läheisyyteen johtaa metsäautoteitä .
Suolla on 40 tutkimuspistettä ja 41 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys o n
5,6/10 ha . Tutkimuslinjaston pituus on 3 410 m (kuva 107) .
Lakeisnevan yleisin suotyyppi suon länsiosassa on varsinainen sararäme-
muuttuma . Keskiosan avoimella alueella on lyhytkorsineva vallitseva .
Reunaosissa esiintyy yleisesti tupasvillarämeojikkoa (muuttuma) sek ä
kangasräme- ja pallosararämeojikkoa . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on
10 % ja mättäiden korkeus on 2 dm . Puusto on suon länsiosassa paikoi n
melko kookasta männyn ja koivun sekapuustoa ja muualla rämealueill a
harvahkoa ja yleensä kitukasvuista mäntyä .
Lakeisnevan länsiosa, reunat sekä pohjoislandeke on ojitettu . Kuivatus -
mandollisuudet ovat syvimpiä osia lukuun ottamatta melko hyvät .
- 193 -
Taulukko 62 . Lakeisnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys-
alueittian .
Syvyys- Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä
(milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 %
Koko suo 72 0,96 1,28 2,24 0,69 0,93 1,62 10 0
Yli
1
m 54 1,23 1,57 2,80 0,66 0,85 1,51 9 3
Yli
2 m 41 1,39 1,81 3,21 0,57 0,74 1,31 81
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,0 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen' pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara -
valtaisen pohjakerroksen 6,3 . Suurin turpeen paksuus, 5,4 m, on tavatt u
pisteessä A 450 + 250 . Yleisin pohjamaalaji syvimmissä kohdissa on hiesu
ja muualla moreeni (kuvat 108 ja 109) .
Lakeisnevan turpeista on saravaltaisia 69 % ja rahkavaltaisia 31 % . Pää-
turvelajeittain jakaantuma on S 14 %, CS 17 %, C 31 % ja SC 38 % . Tupas-
villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 28 % ja puun jäännöksiä sisäl-
täviä 10 % . Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ova t
C 59 %, S 31 %, ER 7%, L 2 % ja N 1% .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,3 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,0 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,2 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,0 % .
Lakeisnevan soveltuvuus turvetuotantoon
Paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka sisältää lisä-
tekijänä runsaasti tupasvillaa, heikentää oleellisesti suon kelpoisuutt a
turvetuotantoon . Pienimuotoinen polttoturvetuotanto on mandollista A 0 -
A 300 alueella, jossa turve on saravaltaista . Tä11ä alueella haittana o n
kookas puusto .
-195 -
49.Lanminneva (kl . 2214 12, x = 6913,6, y = 2496,4) sijaitsee noin 21 k m
Virtain keskustasta koilliseen . Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 164 -
168 m . Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat tyydyt-
tävät . Lounaisreunaa sivuaa metsäautotie . Suolla on 22 tutkimuspistettä j a
17 syvyyspistettä . Tutkimuspistetiheys on 6,5/10 ha . Tutkimuslinjasto n
pituus on 1 710 m (kuva 110) .
- 19 6 -
Lamminnevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, lyhytkorsinevaräme
ja rahkaräme . Neva-alueella (A 550 - 700) esiintyy lyhytkorsinevaa, rahka-
nevaa sekä ruohoinen saranevajuotti, joka viettää A 500 -poikkilinja n
luoteispäähän . Reunaosissa esiintyy yleisesti pallosararämettä ja kangas-
rämettä . Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 25 % ja mättäiden korkeus o n
2 dm . Puusto on rämealueella mäntyvaltaista, tiheys- ja kehitysluokaltaa n
vaihtelevaa . Lamminneva on osittain ojitettu . Kuivatusmandollisuudet ova t
melko hyvät . Vietto luoteeseen on A 500 -poikkilinjan päässä voimakas .
Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8 . Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltai-
sen pintakerroksen maatuneisuus on 2,7 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n
6,6 . Suurin turpeen paksuus, 5,5 m, on tavattu pisteessä A 500 + 50 . Ylei-
simmät pohjamaalajit ovat syvimmissä kohdissa savi ja hiesu, reunaosiss a
moreeni (kuva 111) .
-197 -
Taulukko 63 . Lamminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys -
alueittain .
Pinta- Keskisyvyys
(m) Turvemäärä
(milj .
suo-m3 )
alue ala pinta pohja yht . pinta pohja yht .
(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0
Koko suo 34 0,41 1,68 2,09 0,14 0,57 0,71 100
Yli
1
m 23 0,55 2,34 2,89 0,13 0,54 0,67 9 4
Yli
2 m 17 0,74 2,68 3,42 0,13 0,45 0,58 82
Lamminneva n Lamminnevan turpeista on saravaltaisia 51 % ja rahkavaltaisia 49 % .
Pääturvelajeittain jakaantuma on S 29 %, CS 20 %, C 21 %, SC 30 % ja BC
0,2 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 %, puu n
jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältävi ä
11 % . Yleisimpien turvetekijbiden osuudet kokonaisturvemäärästä ova t
S46%, C42%, ER 6 %, L3%, N 2 % ja EQ 1 % .
Liekoja on koko suoalueella 0 - 1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,7 % ja 1 -
2 m :n syvyydessä 0,2 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - 1 m : n
syvyydessä 0,8 % ja 1 - 2 m :n syvyydessä 0,2 % .
Lanni nnevan sovel tuvuus turvetuotantoo n
Paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros (A 300 - A 800), jok a
sisältää paikoin runsaasti tupasvillaa, heikentää oleellisesti suo n
soveltuvuutta polttoturvetuotantoon . Pintaturve soveltuu lähinnä kuivike-
turpeeksi, jonka poiston jälkeen polttoturvetuotanto on mandollista .
-199 -
6 TULOSTEN TARKASTEL U
6 .1 Turpeen paksuus ja turvemäärä
Tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,60 m, josta heikosti (H 1-4 )
maatuneen pintakerroksen osuus on 0,41 m (taulukko 64) . Soiden keskisyvyy s
on selvästi alhaisempi kuin kaikkien Hämeen läänissä tutkittujen soide n
keskisyvyys, joka on 2,16 m (Lappalainen ja Toivonen 1985) . Samoin pinta -
kerroksen keskipaksuus on läänin keskiarvoa (0,77 m) alhaisempi . Tämä
johtuu lähinnä Virtain sijainnista läänin pohjoiskärjessä, joka on keidas -
ja aapasuoalueen raja-aluetta . Läänin muut kunnat kuuluvat taas selväst i
keidassuoalueeseen, jolle on ominaista paksu heikosti rnaatunut pinta -
kerros . Tutkittujen soiden yli 1 m :n syvyisen alueen turvekerrokse n
keskipaksuus on 2,15 m ja yli 2 m :n alueen 2,88 m (taulukko 65) .
TutkiLuissa 49 suossa yhteispinta-alaltaan 7 420 ha on turvetta kaikkiaan
119,02 milj . suo-m3 , josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on
30,41 milj . suo-m3 eli 25,6 % . Yli 1 m :n syvyisillä 4 880 ha :n alueilla on
turvetta 105,12 milj'`. suo-m3 , josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s
on 76,2 % eli 80,13 milj . suo-m3 . Yli 2 m :n syvyisillä 2 465 ha :n alueill a
on turvetta 71,03 mi1j . suo-m3 , josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuu s
on 77,2 % eli 54,85 milj . suo-m3 . Yli 2 m :n syvyisten alueiden turvemäärä n
osuus koko turvemäärästä on 59,7 % .
6 .2 Suotyypi t
Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan 4 368 suotyyppihavaintoa . Taulukoss a
66 on suotyypit jaettu neljään pääryhmään . Suokohtaisissa sarakkeiss a
olevat luvut ovat prosentteja havaintojen kokonaismäärästä . Keskimääri n
-sarakkeessa on suokohtaiset prosentit painotettu soiden pinta-aloihin .
Virtain yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 61 % kaikista
suotyypeistä . Rämetyypeistä ovat varsinainen sararäme ja tupasvillaräme
yleisimmät . Avosoita on 30 % ja korpia vain 2 % .
Suotyypeistä on 14 % ojikkoasteella (OJ) ja 38 % muuttuma-asteella (MU) .
Luonnontilaisia suotyyppejä on 41 % . Luonnontilaisten alueiden prosentti -
osuutta kohottavat kaupungin alueelle sijoittuvat useat suuret luonnon-
tilaiset suojelusuot . Sarakkeessa "Muut" on esitetty turvekankaiden (TK) ,
peltojen (PE) ja turpeennostoalueiden (PTA) osuudet . Kaikkiaan ojituksen
' 1 I I
1
,
.
. . , . . I . I { I I I ~ I I I n
IPTaulukkouä\I\. V 4 .~ u aC .<\uu e
Suon
nimi Yli
1
m :n
syvyinen
alue Yli
2
m :n
syvyinen
alu e
Pinta- Keskisyvyys
m Turvemäärä
milj .
m 3 Pinta- Keskisyvyys
m Turvemäärä
milj .
m 3
Liekoisuus
alaH N H H H H
alaH H H H H
0-1 1-2ha 1-4 5-10 1-10 -4 5-10 1-10 ha 1-4 5-10 1-10 1-4 5-10
H1-10 m m
41 .
RAHKANEVA 69 0,25 1,49 1,74 0,18 1,02 1,20 21 0,50 2,13 2,63 0,10 0,45 0,55 0,2 0, 142 .
AAVANEVA 21 0,40 1,23 1,63 0,08 0,26 0,34 4 0,44 1,82 2,26 0,02 0,07 0,09 2,1 1, 343 .
KAJNISNE'VA 32 0,44 1,06 1,50 0,14 0,34 0,48 3 0,40 2,00 2,40 0,01 0,06 0,07 0,8 0, 944 .
KARJANNEVA 24 0,39 0,77 1,16 0,09 0,19 0,28 -
45 .
LAMPISTENNEVA 107 0,43 2,26 2,69 0,46 2,42 2,88 83 0,48 2,62 3,10 0,40 2,17 2,57 0,1 0, 1
46 .
ISONEVA 32 0,69 1,91 2,60 0,22 0,61 0,83 23 0,80 2,34 3,14 0,18 0,54 0,72 - -
47 .
TEERINEVA 40 0,48 1,38 1,86 0,19 0,55 0,74 17 0,70 1,87 2,57 0,12 0,32 0,44 0,4 0, 248 .
LAKEISNEVA 54 1,23 1,57 2,80 0,66 0,85 1,51 41 1,39 1,81 3,21 0,57 0,74 1,31 0,2 -49 .
LAMMINNEVA 23 0,55 2,34 2,89 0,13 0,54 0,67 17 0,74 2,68 3,42 0,13 0,45 0,58 0,8 0, 2
YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN 4 880 0,51 1,64 2,15 24,99 80,13 105,12 2 465 0,66 2,22 2,88 16,23 54,85 71,08 0,7
, 0,2
Taulukko 66 . Suotyypp i en prosenttinen jakaantuma tehdyistä havainnoista .
Suon
nimi
LU
Avosuot
Yht . LU
Rämeet
Yht . LU
Korvet
Yht . TK
Muu t
PE PTA Yht .
Suö-
tYYPP i -
hav .
kp l
OJ '
MU OJ MU OJ MU
'
i .
NIPiETÖNNEVA — 1 17 18 5 25 48 78 — — 4 4 — — — — 17 6
2 .
SAMMAKKOLAMMINNEVA 12 2 — 14 36 46 3 85 — 1 — 1 — — — — 6 6
3 .
JÄKÄLÄNEVA — — — — — 14 86 100 — — — — — — — — 7
4 .
PAHKANEVA 30 2 8 40 48 2 4 54 4 1 1 6 — — — — 21 8
5 .
PIHTINEVA 27 1 1 29 8 32 29 69 1 — 1 2 — — — 11 9
6 .
ISONEVA 24 6 13 43 13 1 32 46 3 1 1 5 2 4 — 6 15 6
7 .
RANTALANNEVA — — 55 55 3 — 35 38 — — — — — 7 — 7 3 1
8 .
PIENI
KORTENEVA 25 — 12 37 63 — — 63 — — — — — — — — 8
9 .
PALONEVA — — 45 45 — — 55 55 — — — — — — — — 4 2
10 .
ISO NÄRHINNEVA 28 — — 28 53 3 10 66 1 — 1 2 4 — — 4 11 2
11 .
PÖKKELISTÖNNEVA — — 17 17 5 4 69 78 — — 5 5 — — — — 8 012 .
SILMÄKENEVA — — 9 9 — 2 76 78 — — — — 13 — — 13 4 5
13 .
SYDÄNMAANNEVA 22 2 — 24 25 42 6 73 — — 1 1 — 2 — 2 9 8
14 .
"KIVISAARENSUO" — — — — 1 1 76 78 8 6 2 16 1 5 — 6 12815 .
LUODESNEVA — — 1 1 2 17 69 88 2 1 6 9 2 — — 2 11 2
16 .
KAPEENNEVA — 5 24 29 5 1 65 71 — — — — — — — — 7 7
17 .
KIIMALAMMINSUO — — 3 3 8 — 78 86 8 — — 8 3 — — 3 3 7
18 .
POHJOISPÄÄNSUO — 3 4 7 4 33 55 92 1 — — 1 — — — — 75
19 .
HAAPANEVA — 3 5 8 — 10 69 79 — — 2 2 8 3 — 11 78
20 .
POHJASNEVA 3 2 — 5 26 9 32 67 6 — 7 13 12 3 — 15 68
Taulukko 66 jatkuu .
Suon
nimi
LU
Avosuot
Yht . LU
Rämeet
Yht . LU
Korvet
Yht . TK
Muu t
PE PTA Yht .
Suo-
tyyppi -
hav .
kpl
{
OJ MU OJ MU OJ MU
21 .
ISONEVA 8 1 6 15 8 24 40 72 1 3 2 6 7 — — 7 19 1
22 .
PALONEVA 16 3 9 28 24 2 45 71 — — — — 1 — — 1 9 9
23 .
KAIVOSNEVA 13 — 15 28 10 3 59 72 — — — — — — — — 3 9
24 .
ISONEVA 56 2 — 58 18 6 10 34 — 2 2 4 — 4 — 4 5 0
25 .
SAMMALNEVA 18 4 5 27 35 7 31 73 — — — — — — — — 7 4
26 .
HIRVINEVA 29 4 — 33 36 5 19 60 5 — — 5 2 — — 2 5 8
27 .
SUNTINNEVA — — — — 3 2 69 74 — — — — 13 13 — 26 6 7
28 .
KAINASTONNEVA — — — — — 9 89 98 — — — — 2 — — 2 5 7
29 .
HANHISUO — 1 25 26 4 8 55 67 — — 1 1 6 — — 6 25 3
30 .
äIJANNEVA — — 1 1 — 3 22 25 — — — — 5 69 — 74 80
31 .
KOKKONEVA 7 1 3 11 8 10 40 58 — — — — 1 7 23 31 20 1
32 .
SILMÄNEVA 37 1 1 39 44 11 6 61 — — — — — — — — 284
33 .
KOTANEVA 10 — 20 30 3 — 67 70 — — — — — — — — 30
34 .
MUTKANNEVA 30 3 3 36 46 1 11 58 — — — — — 6 — 6 70
35 .
RUUHINEVA 53 1 3 57 30 4 7 41 — — 1 1 — 1 — 1 130
36 .
ISONKIVENNEVA — — — — 33 13 42 88 — — — — 12 — — 12 6037 .
SAARINEVA 27 36 — 63 11 11 15 37 — — — — — — — — 5338 .
HAUKKANEVA 66 — — 66 33 1 — 34 — — — — — — — — 24939 . KONTONEVA — 26 — 26 — 37 32 69 — — — — — 5 — 5 5740 .
HEININEVA — — — — 1 — 74 75 8 — — 8 — 17 — 17 6 5
, — .
Taulukko 66 jatkuu .
Suon
nimi
LU
Avosuot
Yht . LU
Rämeet
Yht . LU
Korvet
Yht . TK
Muut
PE PTA Yht .
Suo-
tYYPP i -
hav .
ko l
OJ MU OJ MU OJ MU
41 .
RAHKANEVA — — — — — — 88 88: — — 9 9 1 2 — 3 8 7
42 .
AAVANEVA — — — — 6 90 4 100 — — — — — — — — 5 0
43 .
KAUNISNEVA — 35 — 35 — 65 — 65 — — — — — — — — 2 9
44 .
KARJANNEVA — 43 — 43 — 57 — 57 — — — — — — — — 35
45 .
LAMPISTENNEVA — — 6 6 2 2 80 84 — — 10 10 — — — — 5 1
46 .
ISONEV,4 — 44 — 44 - 56 — 56 — — — — — — — — 34
47 .
TEERINEVA 7 — 6 13 22 43 15 80 4 — — 4 3 — — 3 72
48 .
LAKEISNEVA 30 11 — 41 4 13 38 55 — — 3 3 1 — — 1 7 1
49 .
LAMMINNEVA 13 — — 13 49 15 23 87 — — — — — — — — 39
KESKIMÄÄRIN ö 21 3 6 30 19 11 31 61 1 0 1 2 2 4 1 7 4 368
- 209 -
vaikutuksen alaisia suotyyppejä on 59 % .
6 .3 Turvelajit ja turvetekijät
Taulukossa 67 ovat soittain pääturvelajien prosenttiset osuudet kokonais-
turvemäärästä sekä puu-, tupasvilla- ja varpupitoisen turpeen osuu s
kokonaisturvemäärästä . Turpeista on saravaltaisia (C) hieman yli puolet ,
57 % . Keskimäärin Hämeen läänin tutkituissa soissa on saravaltaisi a
turpeita 50,2 % . Loput 43 % ovat rahkavaltaisia (S) turpeita . Rusko-
sammalvaltaisia turpeita ei käytännössä juuri esiinny, tai niiden määrä t
ovat alle 0,5 % koko turvemäärästä . Turpeista 57 % sisältää kahta pää-
tekijää .
Lisätekijöistä ovat tupasvillan jäänteet ylivoimaisesti yleisimpiä . Niit ä
esiintyy jokaisella tutkitulla suolla . Tupasvillapitoisen turpeen osuu s
kokonaisturvemäärästä on keskimäärin 36 % . Puunjäännepitoisia turpeita o n
12 % ja varpujen jäänteitä sisältäviä 6 % .
Suoselostuksissa on ' ilmoitettu yleisimpien turvetekijöiden osuude t
kokonaisturvemäärästä . Vertaamalla esimerkiksi tupasvillapitoisen turpee n
osuutta ja puhtaan tupasvillan osuutta keskenään voidaan päätellä mm .
lisätekijän yleisyyttä turpeessa ja mandollista haittavaikutusta tai etu a
turvetuotannossa . Yleensä puhtaan lisätekijän määrä turpeessa on oleel-
lisesti pienempi kuin lisätekijää sisältävän turpeen kokonaismäärä . Vai n
muutamalla hajapisteellä tutkittujen pienten soiden turvelaji- ja turve-
tekijätietoja voidaan pitää lähinnä suuntaa-antavina .
6 .4 Maatuneisuu s
Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuu s
on 5,6 . Heikosti (H 1-4) maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 0
ja hyvin (H 5-10) maatuneen pohjakerroksen 6,5 . Heikosti maatunut pinta -
kerros on yleensä melko ohut . Joillakin soilla hyvin maatuneessa pohja -
kerroksessa esiintyy heikosti (H 3-4) maatuneita kerroksia tai linssejä .
Suon
nimi Rahkavaltaiset Saravaltaiset Ruskosammalvaltaiset
Puu—,
tupasvilia
ja varpupitoise n
turpeen
osuus
kok o
turvemääräst ä
S CS BS S
yht . C SC BC C
yht . B
I
S8 CB 9
yht .
L—
pit .
ER —
pit .
N
pit .
1 .
NIMETÖNNEV,A 32 28 — 60 5 35 — 40 — — — — 18 60 2
2 .
SAMMAKKOLAMMINNEVA 52 31 — 83 — 17 — — — — — — 7 61 —
3 .
JÄKÄLÄNEVA — 44 — 44 — 56 — 56 — — — — 19 72 2 2
4 .
PAHKANEVA 33 43 — 76 4 20 0 24 — — 0 0 11 59 9
5 .
PIHTINEVA 22 32 — 54 6 40 — 46 — — — — 17 51 1 7
6 .
ISONEVA 1 5 — 6 55 39 — 94 — — — — 23 8 1 1
7 .
RANTALANNEVA 10 16 — 26 1 73 — 74 — — — — 6 34 —
8 .
PIENI
KORTENEVA 16 22 — 38 10 52 — 62 — — — — 2 37 1
9 .
PALONEVA 21 29 — 50 1 49 — 50 — — — — 3 44 —
10 .
ISO NÄRHINNEVA 26 31 — 57 8 35 — 43 — — — — 2 39 2
11 .
PÖKKELISTÖNNEVA 39 18 — 57 6 37 — 43 — — — — 19 46 1
12 .
SILMÄKENEVA 13 40 — 53 0 47 — 47 — — — — 15 35 7
13 . SYDÄNMAANNEVA 45 31 — 76 4 20 — 24 13 58 0
14 .
"KIVISAARENSUO" 1 6 — 7 29 64 0 93 — — — — 33 7 2 6
15 .
LUODESNEVA — 0 — 0 77 23 — 100 — — — — 15 1 20
16 .
KAPEENNEVA 1 1 — 2 91 7 — 98 — — — — 5 1 1 8
17 .
KIIMALAMMINSUO 3 6 — 9 32 59 — 91 — — — — 21 27 2
18 .
POHJOISPÄÄNSUO 19 25 — 44 12 44 — 56 — — — — 17 39 2
19 .
HAAPANEVA 7 14 — 21 29 49 1 79 — — — — 34 25 3
20 . POHJASNEVA 0 8 — 8 46 46 — 92 — — — — 10 20 28
Suon
nimi Rahkavaltaiset Saravaltaiset Ruskosammalvaltaiset
Puu—,
tupasvilla
ja
varpupitoise n
turpeen
osuus
kok o
turvemääräst ä
S CS BS S
yht . C SC BC C
yht . 8 SB CB B
yht .
L—
pit .
ER—
pit .
N
pit .
21 .
ISONEVA 3 7 — 10 43 47 — 90 — — — — 25 27 1
22 .
PALONEVA 24 50 — 74 0 26 — 26 — — 1 53 —
23 .
KAIVOSNEVA 51 28 — 79 0 21 — 21 — — — — 1 66 —
24 .
ISONEVA 42 16 — 58 8 34 — 42 — — — — 12 47 3
25 .
SAMMALNEVA 6 6 — 12 25 63 — 88 — — — — 19 24 1 8
26 .
HIRVINEVA 4 11 — 15 33 52 — 85 — — — — 16 26 1 1
27 .
SUNTINNEVA — — — — 32 68 — 100 — — — — 23 8 1 8
28 .
KAINASTONNEVA 10 19 — 29 44 27 — 71 — — — — 20 31 1
29 .
HANHISUO 3 6 — 9 48 43 — 91 — — — — 19 19 9
30 .
ÄIJÄNNEVA — 2 — 2 68 30 — 98 — — — — 18 3 8
31 .
KOKKONEVA 11 16 — 27 23 50 — 73 — — — — 25 26 1 2
32 .
SILMÄNEVA 30 17 — 47 24 29 — 53 — — — — 4 27 1
33 .
KOTANEVA 2 9 — 11 62 27 — 89 — — — — 17 9 —
34 .
MUTKANNEVA 28 29 — 57 9 34 — 43 — — — — 8 44 1
35 .
RUUHINEVA 20 13 — 33 28 39 — 67 — — — — 7 20 4
36 .
ISONKIVENNEVA 7 15 — 22 35 43 0 78 — — — — 24 16 5
37 .
SAARINEVA 36 38 — 74 1 25 — 26 — — — — 5 68 1
38 .
HAUKKANEVA 42 39 — 81 — 19 — 19 — — — — 1 59 —
39 .
KONTONEVA 21 17 — 38 10 52 — 62 — — — — 18 45 5
40 .
HEININEVA 0 3 — 3 34 63 — 97 — — — — 40 16 15
Suon nimi Rahkavaltaiset Saravaltaiset Ruskosammalvaltaiset
Puu— .
tupasvilla
ja varpupitoise n
turpeen
osuus
kok o
turvemääräst ä
S CS BS S
yht . C SC BC C
yht . B SB CB B
yht .
L —
pit .
ER —
pit .
N
I
pit .
41 .
RANKANEVA — 6 — 6 34 60 — 94 — — — — 24 6 1 7
42 .
AAVANEVA 30 18 — 48 1 51 — 52 — — — — 12 59 1
43 .
KAUNISNEVA 93 5 — 98 — 2 — 2 — — — — — 66 —
44 .
KARJANNEVA 53 20 — 73 — 27 — 27 — — — — 0 56 —
45 .
LAMPISTENNEVA 28 24 — 52 — 48 — 48 — — — — 4 46 —
46 .
ISONEVA 50 31 — 81 2 17 — 19 — — — — 1 57 —
47 .
TEERINEVA 18 26 — 44 10 46 — 56 — — 20 54 2
48 .
LAKEISNEVA 14 17 — 31 31 38 — 69 — — — — 10 28 4
49 .
LAMMINNEVA 29 20 — 49 21 30 0 51 — — — — 19 29 1 1
KESKIMNRIN i 22 21 43 21 36 0 57 12 36 6
- 213 -
6 .5 Liekoisuu s
Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä vaihtelee
tutkituilla soilla ja saman suon eri osissakin huomattavasti . Yleisest i
ottaen liekoisuus ei ole tutkituilla soilla korkea . Keskimääräinen
liekoisuus koko tutkitulla suoalueella on 0 - 1 m :n syvyydessä 0,7 % ja 1
- 2 nun syvyydessä 0,2 % . Yli 2 m :n syvyisellä alueella keskimääräise t
liekoisuusarvot ovat samat kuin koko suoalueella . Suokohtaiset tiedot koko
suon ja yli 2 m :n syvyisen alueen osalta on esitetty suoselostuksissa j a
yhteenvetotaulukoissa .
Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa yleensä tuntuvia lisäkustannuksi a
turvetuotannossa, varsinkin jos kyseessä on pien- tai tilakohtainen pala-
turvetuotanto . Nykyisin on kuitenkin koneita, joiden avulla lie'ot voidaan
jyrsiä turpeen sekaan .
6 .6 Pohjamaalajit ja liejut
Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on moreeni, jota esiintyy 55 % :ll a
suoalasta (suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo) . Hiekka a
esiintyy 17 % :lla suoalasta, hietaa 11 % :lla, hiesua 8 % :lla, save a
4 % :11a, soraa 3 % :lla ja kalliota 2 % :lla . Moreeni on monin paikoi n
lohkareista, ja se aiheuttaa usein pohjan epätasaisuutta ja ulottu u
paikoitellen pintaan asti muodostaen mineraalimaasaarekkeita .
34 suolla 49 :stä esiintyy pohjalla liejua vaihtelevan paksuisena kerrok-
sena . Yleensä liejukerros on verraten ohut ja pienialainen . Suokohtaisest i
pinta-aloihin painotettu liejun esiintymisprosentti on 4,4 . Siten lieju-
alueita olisi soiden pohjalla karkeasti laskien yhteensä noin 320 ha .
Laajahkoja liejualueita esiintyy mm . Rantalannevalla (7), Pökkelistön-
nevalla (11), Kivisaarensuolla (14), Kokkonevalla (31) ja Isonkivennevall a
(36) .
6 .7 Happamuu s
Turvenäytteiden suokohtaisesti turvemääriin painotettu keskimääräinen
pH-arvo on 4,2 . Arvo on melko alhainen joskin alueelle tyypillinen .
Pintantiytteet ovat yleensä happamampia kuin syvemmältä otetut näytteet .
Samoin rahkaval tai set turpeet ovat saraval tai si a happamampia .
- 214 -
Turve kuluttaa käsittely- ja polttolaitteita . Turpeen sisältämän mine-
raaliaineksen (tuhkan) ohella on myös pH-asteella tässä mielessä merki-
tystä . Happamien turpeiden on todettu aiheuttavan enemmän korroosiota j a
kulumista kuin vähemmän happamien .
6 .8 Tuhkapitoisuu s
Suokohtaisesti turvemääriin painotettu tuhkapitoisuuksien keskiarvo on
3,1 % kuivapainosta . Tuhkapitoisuuden samoin kuin muidenkin laboratorio-
määritysten keski arvoja laskettaessa on jätetty huomioimatta kunki n
näytesarjan alin näyte, joka sisältää usein runsaasti sekundäärist ä
mineraalimaa-ainesta . Tätä pohjakerrosta ei käytännössä voi myöskää n
hyödyntää turvetuotannossa .
Suokohtaiset tuhkapitoisuudet ovat käytännössä niin alhaisia, että n e
eivät ole esteenä mandollisen turvetuotannon aloittamista ajatellen . Aivan
suon pintakerroksessa (0 - 20 cm) voi paikallisesti esiintyä korkeahkoj a
tuhkapitoisuuksia, jotka johtuvat suureksi osaksi tulvien mukanaan
tuomasta mineraalimaa-aineksesta . Tätä on selvitetty ottamalla soista 0 -
10 cm :n syvyydestä turvenäyte . Tulokset on esitetty suokohtaisiss a
laboratoriotulostaulukoissa, eikä näitä arvoja ole laskettu mukaan keski -
arvoihin . Myös turvepohjaisten peltojen pintaosissa on usein korkeit a
tuhkapitoisuuksia, jotka johtuvat niille ajetusta mineraalimaasta .
6 .9 Vesipitoisuu s
Turpeen vesipitoisuus riippuu mm . turvelajista, maatumisasteesta sekä suon
ojituksesta kuivatussyvyyteen asti . Keskimääräinen suokohtaisesti turve -
määriin painotettu vesipitoisuus Virroilla on 91,2 % märkäpainosta .
6 .10 Kuivatilavuuspaino
Turpeen kuivatilavuuspainolla tarkoitetaan sitä painoa, minkä verra n
tietyn tilavuusyksikön (yleensä yksi suokuutiometri), sisältämä täysi n
kuiva turve painaa . Kuivatilavuuspaino- ja lämpöarvotietojen avull a
voidaan laskea suon energiasisältö .
-215 -
Turvenäytteistä laskettu keskimääräinen suokohtaisesti turvemääriin paino-
tettu kuivatilavuuspaino on 86 kg/suo-m3 . Kuivatilavuuspainoon vaikutta a
ennen kaikkea vesipitoisuus sekä maatumisaste ja turvelaji . 0jitetuill a
soilla pintaturpeen kuivatilavuuspaino on keskimääräistä korkeamp i
turvelajista tai maatumisasteesta riippumatta . Tämä johtuu pintakerrokse n
keskimääräistä alhaisemmasta vesipitoisuudesta ja turpeen tiivistymisestä .
Maatumisasteen kohotessa kasvaa yleensä myös kuivatilavuuspaino .
Kuivatilavuuspaino on tärkein vaikuttaja suokuution energiasisältb ä
laskettaessa . Siten ojitetun suon pintaosan turpeen energiasisält ö
Lilavuusyksikköä kohden on usein selvästi korkeampi ojittamattomaan suoho n
verrattuna .
6 .11 Lämpöarvo
Polttoturpeen yhtenä tärkeänä kelpoisuuden mittana on sen tehollinen
1ämptiarvo . Se riippuu turvelajista, maatuneisuudesta, tuhkapitoisuudest a
sekä vesipitoisuudesta . Näytteiden suokohtaisesti turvemääriin painotett u
keskimääräinen tehollinen lämpöarvo täysin kuivalle turpeelle on 21,0 MN
kg . 50 % :n kosteudessa vastaava arvo on 9,3 KJ/kg . Arvo on aapasuoalueell e
tyypillinen .
6 .12 Rikkipitoisuu s
Polttoaineesta sitä poltettaessa vapautuva rikki aiheuttaa lämmitys-
kattiloiden syöpymistä ja ympäristön saastekuormituksen lisääntymistä .
Rikkimäärityksiä tehtiin kaikkiaan 14 suolta . Keskimääräinen rikkipitoi -
suus on 0,15 % kuiva-aineesta . Turveteollisuusliiton polttoturveluokituk-
sen mukaan rikkipitoisuus tulee ilmoittaa, mikäli se ylittää arvon 0,3 % .
Kaikkien muiden soiden keskiarvo paitsi Hirvinevan on selvästi tätä arvo a
alhaisempi, ja Hirvinevallakin arvo on tasan 0,3 % . Rikkipitoisuus kasva a
yleensä jonkin verran syvyyden kasvaessa, ja varsinkin turpeessa lisä -
tekijänä toisinaan oleva järviruoko kohottaa arvoja .
-216 -
6 .13 Turpeen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien ja syvyyden välise t
riippuvuudet
Useimmat turpeen keskeisimmistä fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksist a
ovat tavalla tai toisella riippuvaisia toisistaan . Lisäksi on syvyyssuun-
taisia muutoksia . Virtain soista otetuista turvenäytteistä on laskett u
atk :n avulla syvyyden, maatumisasteen, pH :n, vesipitoisuuden (märkäpainos-
ta), kuivatilavuuspainon, tuhkapitoisuuden, rikkipitoisuuden ja lämpöarvo n
väliset korrelaatiokertoimet .
Taulukossa 68 ovat kaikkien näytteiden eri ominaisuuksien väliset korre-
laatiokertoimien arvot . Positiivinen tai negatiivinen korrelaatio el i
riippuvuus on sitä voimakkaampi mitä lähempänä ± yhtä luku on . Tähde t
lukujen perässä kuvaavat riippuvuuden astetta . Mikäli luvun jälkeen o n
kaksi tähteä, voidaan korrelaatiota pitää merkittävänä . Näytemäärä vaikut-
taa riippuvuuden merkittävyyteen . Pieni näytemäärä tarvitsee korkeamma n
korrelaatiokertoimen arvon kuin suuri ollakseen merkittävä .
Taulukon 68 tulokset ovat pääpiirteittäin samansuuntaisia kuin muiss a
vastaavissa tutkimuksissa julkaistut tulokset . Kuivatilavuuspainon j a
syvyyden välinen heikko negatiivinen korrelaatio selittyy soiden ojituk-
sesta, joka nostaa pintanäytteiden kuivatilavuuspainoja maatumisasteest a
tai muista seikoista riippumatta .
- 217 -
Taulukossa 69 on käyttökelpoisten näytteiden eri ominaisuuksien väline n
korrelaatio . Tällöin suokohtaisissa laboratoriotulostaulukoissa suluiss a
olevat luvut on jätetty huomiotta . Näin on haluttu eliminoida lähinn ä
pohjan mineraalimaan vaikutus tuloksiin .
Taulukoissa 70 ja 71 ovat käyttökelpoisten rahka- ja saravaltaiste n
näytteiden fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien ja syvyyden väliset
korrelaatiokertoimet . Tuloksia tarkasteltaessa tulee huomata rahkavaltais-
ten näytteiden pieni määrä ja sijoittuminen yleensä soiden pintakerroksee n
ja saravaltaisten näytteiden sijoittuminen näiden alapuolelle .
-219 -
7 TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUO T
Virtain kaupungin alueella on useilla soilla Vapon turvetuotantoalueita .
TurvokentLiä on Tuurannevalla, Hietasalonnevalla, Sarvannevalla, Unt'd -
salonnevalla, Kortenevalla ja Kokkonevalla . Nämä tuotantoalueet ovat
sijoittuneet pääasiassa laajahkoille yhtenäisille suoalueille .
Tutkituista 49 suosta soveltuu polttoturvetuotantoon 27 . Hyviä kasvu-
turvetuotantoon soveltuvia alueita ei tutkituilla soilla ole . Yksityis-
kohtaiset soveltuvuustiedot on esitetty suoselostuksissa ja yhteenveto -
taulukossa (taulukko 72) . Polttoturvetuotantoon soveltuviksi katsottuje n
soiden lisäksi on joillakin soilla pienialaisia lähinnä tilakohtaisee n
palaturvetuotantoon soveltuvia alueita, joita ei ole erikseen mainittu .
Taulukossa 72 on esitetty myös suositeltavin tuotantomuoto, joka on
lähinnä ohjeellinen ja riippuu monesta seikasta . Pientuotantoon osoite-
tuilla soilla suositeltavin tuotantotapa on yleensä palaturvetuotanto ,
mikäli heikosti maatunut pintakerros ei ole kovin paksu . Laajemmill a
teolliseen turvetuotantoon osoitetuilla soilla käytetään yleensä jyrsin-
turvemenetelmää, mutta mikäli useita pientuotantoon osoitettuja soita on
lähekkäin, tai pienehkö tuotantokelpoinen suo on jyrsinturvekentän lähel-
lä, on myös jyrsinturvetuotanto näillä mandollista .
Tuotantokelpoisten alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1 194 ha eli noi n
16 % tutkitusta suoalasta . Käyttökelpoisen polttoturpeen määrä o n
25,71 milj . suo-m 3 , kuiva-ainemäärä 2,32 milj . tn ja täysin kuivan turpee n
energiasisältö 13,69 milj . MWh . 50 % :n tuotantokosteudessa energiasisält ö
on 12,06 milj . MWh, jolloin saadaan yhden suokuution keskimääräiseks i
energiasisällöksi 0,47 MWh .
Taulukossa 72 on ilmoitettu energiasisällön laskemisessa käytetyt suo-
kohtaiset kuivatilavuuspainot ja lämpöarvot . Suluissa olevat arvot ova t
kuntakohtaisia käyttökelpoisten soiden keskiarvoja, joita on käytetty, kun
1aboratorionäytteiLä ei ole otettu suosta .
Virtain turvetuotantoon soveltuville soille on ominaista yleensä ohut
heikosti maatunut pintakerros, joka voi olla myös saravaltaista . Saraval -
Lainon turve voi joillakin soilla olla sangen heikosti maatunutta (H 3) ,
joka taas voi aiheuttaa ongelmia palan koossapysymisessä . Epätasainen ja
-220 -
usein iohkareinen moreenipohja aiheuttaa monilla tuotantoon muuten hyvi n
sopivilla soilla epämiellyttäviä yllätyksiä . Näiltä voi välttyä laatimall a
suolle ennen tuotantoa mandollisimman tiheä syvyyspisteverkko .
Liekoisuus el yleensä ole kovin korkea, mutta paikallisesti se vo i
joillakin pienillä soilla aiheuttaa hankaluuksia . Useat tuotantoon muute n
hyvin sopivat suot rajoittuvat järveen, jolloin lopullinen kelpoisuus o n
raLkaistava kuivatus- ja ympäristönäkökohtien perusteella .
Joillakin soilla on 0,5 - 1,0 m paksu yleensä H 3-4 maatunut rahkavaltai-
nen pintakerros, joka soveltuu parhaiten turvepehkun tai välttäväst i
kasvuturpeen tuotantoon . Määrät ovat kuitenkin pieniä, ja niiden käyttö
kasvu-, kuivike- tai polttotarkoitukseen riippuu lähinnä tuotantomuodosta
ja paikallisesta kysynnästä . Pintarahkan käyttöä rajoittaa usein runsa s
Lupasvillan määrä .
Suon
nimi
Käyttä-
kelpoi-
Keski-
syvyys
Turve-
määrä
Kuiva -
tila-
Kuiva -
ainetta
Tuhka -
pitoi-
Lämpöarv o
MJ/kg
Energiasisältö Energiasisältö Suositeltavi n
tuotantomuotokuiva turve 50 % :n
kosteu s
nen vuus- suus
pinta- pain o
ala milj . kg/ milj . kuiva 50 % :n milj . milj . milj . milj .
ha m suo-m ' suo-m ' tn % turve kosteus GJ MWh GJ MW h
5 .
PIHTINEVA 20 2,00 0,40 78 0,031 2,3 21,1 9,3 0,65 0,18 0,58 0,16 Pientuotant o
6 .
ISONEVA 91 2,45 2,24 67 0,150 3,6 21,0 9,3 3,15 0,88 2,79 0,77 Teollinen
tuotant o
7 .
RANTALANNEVA 35 2,25 0,78 91 0,071 5,6 21,2 9,4 1,51 0,42 1,33 0,37 Teoll ./pientuotant o
9 .
PALONEVA 40 2,55 1,02 (90) 0,092 - (21,2) (9,4) 1,95 0,54 1,73 0,48 Teoll ./pientuotant o
11 .
PÖKKELISTÖNNEVA 50 2,30 1,15 (90) 0,104 - {21,2) (9,4) 2,20 0,61 1,96 0,54 Pientuotant o
14 .
KIVISAARENSUO 63 2,35 1,47 103 0,151 4,3 21,5 9,6 3,25 0,90 2,90 0,81 Teoll ./pientuotant o
15 .
LUODESNEVA 42 2,50 1,05 (90) 0,095 - (21,2) (9,4) 2,01 0,56 1,79 0,50 Teoll ./pientuotant o
16 .
KAPEENNEVA 15 1,85 0,28 (90) 0,025 - (21,2) (9,4) 0,53 0,15 0,47 0,13 Pientuotant o
18 .
POHJOISP)UNSUO 15 2,30 0,34 (90) 0,031 - (21,2) (9,4) 0,66 0,18 0,58 0,16 Pientuotant o
19 .
HAAPANEVA 15 2,00 0,30 (90) 0,027 - (21,2) (9,4) 0,57 0,16 0,51 0,14 Pientuotant o
20 .
POHJASNEVA 30 2,45 0,73 73 0,053 3,3 21,1 9,3 1,12 0,31 0,99 0,28 Teoll ./pientuotanto
22 .
PALONEVA 70 2,15 1,50 97 0,146 2,8 22,2 9,9 3,24 0,90 2,89 0,80 Teollinen
tuotant o
23 .
KAIVOSNEVA 30 2,35 0,70 (90) 0,063 - (21,2) (9,4 1,34 0,37 1,18 0,33 Teoll ./pientuotanto
25 . SAMMALNEVA 27 2,50 0,67 79 0,053 4,9 20,6 9,1 1,09 0,30 0,96 0,27 Teoll ./pientuotanto
26 .
HIRVINEVA 37 2,20 0,81 77 0,062 3,2 21,1 9,4 1,31 0,36 1,17 0,33 Teoll ./pientuotanto
27 .
SUNTINNEVA 12 2,10 0,25 (90) 0,023 - (21,2) (9,4) 0,49 0,14 0,43 0,12 Pientuotant o
29 .
HANHISUO 75 2,00 1,50 97 0,146 2,3 22,3 9,9 3,26 0,91 2,89 0,80 Teollinen tuotant o
30 . ÄIJÄNNEVA 139 1,75 2,46 90 0,221 4,7 20,8 9,2 4,60 1,28 4,07 1,13 Teollinen tuotant o
31 .
KOKKONEVA 180 2,00 3,60 108 0,389 3,2 20,9 9,2 8,13 2,26 7,16 1,99 Teollinen tuotant o
33 .
KOTANEVA 10 1,60 0,16 (90) 0,014 - (21,2) (9,4) 0,30 0,08 0,26 0,07 Pientuotanto
Suon nimi
Käyttö-
kelpoi-
Keski-
syvyys
Turve -
määrä
Kuiva-
tila-
Kuiva-
ainetta
Tuhka-
pitoi-
Lämpöarv o
MJ/kg
Energiasisältö Energiasisältö Suositeltavi n
tuotantomuot okuiva turve 50 i :n kosteu s
nen vuus- suu s
pinta- paino
ala milj . kg/ milj . kuiva 50 % :n milj . milj . milj . milj .
ha m suo-m ' suo-m ' tn % turve kosteus 6J MWh 6J MWh
37 . SAARINEVA 15 2,10 0,32 113 0,036 1,6 21,7 9,6 0,78 0,22 0,69 0,19 Pientuotanto
39 .
KONTONEVA 11 1,80 0,20 (90) 0,018 - (21,2) (9,4) 0,38 0,11 0,34 0,09 Pientuotanto
40 . HEININEVA 10 2,00 0,20 (90) 0,018 - (21,2) (9,4) 0,38 0,11 0,34 0,09 Pientuotanto
41 .
RAHKANEVA 41 1,65 0,68 71 0,048 4,5 19,9 8,7 0,96 0,27 0,84 0,23 Teollinen tuotanto
45 .
LAMPISTENNEVA 83 2,40 2,00 86 0,172 3,4 21,1 9,3 3,63 1,01 3,20 0,89 Teollinen tuotanto
46 .
ISONEVA 23 2,60 0,60 (90) 0,054 - (21,2) (9,4) 1,14 0,32 1,02 0,28 Pientuotanto
47 .
TEERINEVA 15 2,00 0,30 (90) 0,027 - (21,2) (9,4) 0,57 0,16 0,51 0,14 Pientuotanto
YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN 1
194 2,15 25,71 90 2,320 21,2 9,4 49,20 13,69 43,58 12,09
-223 -
8 SUOJELUSUOT
Virtain kaupungin alueella on tutkittu kaikkiaan viisi suota ta i
suokokonaisuutta, jotka on nimetty valtakunnallisessa soidensuojelu n
perusohjelmassa (1981) . Osa näistä soista on jo suojelussa . Suot ovat Is o
Närhinneva (10), Isoneva (24), Silmäneva (32), Ruuhineva (35) ja Haukka -
neva (38) . Suojelualueiden yhteispinta-ala on 2 365 ha, johon kuuluu myö s
mineraalimaasaarekkeita . Tutkittu alue kattaa 2 176 ha . Yksityiskohtaise t
tiedot ovat suoselostusten yhteydessä .
Isoneva kuuluu lähinnä Sisä-Suomen keidassuovyöhykkeeseen ja muut Pohjan -
maan aapasuovyöhykkeeseen . Suot eivät ole kovin helposti sijoitettaviss a
kumpaankaan suoyhdistymätyyppiin, joskin alueen soilla on yleensä enemmän
aapasoiden kuin keidassoiden piirteitä . Suot ovat yleensä lähes luonnon-
tilaisia . Ojitus on rajoittunut reunaosiin ja landekkeisiin . Kokonsa j a
suotyyppiensä puolesta suot ovat huomattavan edustavia alueen muihi n
soihin verrattuna ja soveltuvat siten hyvin suojelutarkoituksiin .
Turvekerros on yleenSä keskimääräistä heikommin maatunut, ja se on usei n
rahkavaltaista . Pinta on myös yleensä vetinen . Turve ei ole kovin hyvä-
laatuista polttotarkoitukseen eikä metsänkasvatukseenkaan, ja osaksi siks i
suot ovatkin jääneet ojittamatta . Tutkituista soista on lisäksi Pahkanevan
(4) luonnontilainen osa sijoitettavissa kokonsa ja luontonsa puolest a
suojelusoiden tasolle .
- 224 -
9 YHTEENVETO
Virtain kaupungissa tutkittujen 49 suon yhteenlaskettu pinta-ala o n
7 420 ha . Tutkituilla soilla on yli 1 m :n syvyistä aluetta 4 880 ha ja yl i
2 m :n 2 465 ha . Soiden keskisyvyys on 1,60 m, josta heikosti maatunutt a
pintakerrosta on 0,41 m .
Tutkituista soista useimmat ovat ainakin osittain ojitettuja, joskin myö s
laajoja luonnontilaisia alueita löytyy . Laskennallinen ojitusprosentti on
59 . Suotyypeistä on 30 % avosoita, 61 % rämeitä, 2 % korpia ja 7 % muit a
(turvekankaat, pellot ja turpeennostoalueet) .
Turpeista on rahkavaltaisia 43 % ja saravaltaisia 57 % . Lisätekijöist ä
ovat tupasvillan ja puun jäänteet yleisimmät . Turpeen keskirnaatuneisuus on
H 5,6 . Heikosti maatuneen pintakerroksen maatumisaste on 3,0 ja se on
yleensä suhteellisen ohut .
Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 119,02 milj . suo-m3 . Yli 1 m : n
syvyisellä alueella on 88 % koko turvemäärästä eli 105,12 milj . suo-m3 j a
yli 2 m :n syvyisellä alueella 60 % eli 71,08 milj . suo-m3 .
Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,1 % kuivapainosta, pH-arvo 4,2, vesi -
pitoisuus märkäpainosta 91,2 % ja kuivatilavuuspaino 86 kg/suo-m 3 . Kuivan
turpeen tehollinen lärnpöarvo on keskimäärin 21,0 MJ/kg ja 50 % : n
kosteudessa 9,3 MJ/kg . Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,15 % kuiva -
painosta .
Tutkituista soista 27 soveltuu polttoturvetuotantoon . Varsinaisia kasvu-
turvetuotantoon soveltuvia alueita ei tutkituilla soilla ole . Turvetuotan-
toa vaikeuttavia tekijöitä ovat joillakin soilla epätasainen moreenipohj a
ja rajoittuminen vesistöön . Polttoturvetuotantoon soveltuvien alueide n
yhteispinta-ala on 1 194 ha, käyttökelpoinen turvemäärä 25,71 milj . suo-m3
ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 12,09 milj . MWh .
Soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvia tai jo suojeltuja ovat tutkituist a
soista Iso Närhinneva (10), Isoneva (24), Silmäneva (32), Ruuhineva (35 )
ja Haukkaneva (38) .
- 22 5
KIRJALLISUUTTA
Lappalainen, E . ,Sten,C-G ja Häikiö J ., 1984 . Turvetutkimusten maasto -
opas . Geologian tutkimuskeskus, Opas N :o 12 . 62 s .
Lappalainen, E . ja Toivonen, T . , 1985 . Laskelmat Suomen turvevaroista .
Yhteenveto vuosien 1975 — 1933 turvetutkimuksista . Geologian
tutkimuskeskus, tutkimusraportti 72 . 109 s .
Lappalainen, E . ja Häikiö, J., 1985 . Suomen suovarat . Geologian tutkimus -
keskus, maaperäosasto, raportti P 13 .4/85/148 . 77 s .
Maa- ja metsötalousministeriö, 1981 . Valtakunnallinen soidensuojelu n
perusohjelma .
Turvekomitean mietintö 1983 .Komitenmietintö 1983:4.teanmMetintö 1983 :4 .
LIITE 1
Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeet .
PALATURPEEN LUOKITUS 198 2
POS . *
OMINAISUUS
YKSIKKÖ
LAATU PlO
LAATU P12
LAATU P1 3
3
Kosteus, toimituserä
30—50
30—45
20—384 .4
Tehollinen lämpöarvo
MJ/kg
10
12
1 3
saapumistilassa, vähintään
MWh/m '
1,0
1,2
1, 35 .1
Tuhka kuiva—aineessa, max
— kuukausikeskiarvo 10 10 7
— toimituserä (tarvitteessa) % 15 15 1 0
6
Tuhkan sulamis -
käyttäytyminen**
8
Kappalekoko, max mitat
mm
150x200x
150x200x
10xlOO x
300
300
200
10
Murskan määrä ,
alle 20 mm, max
20
15
5
11
Rikkipitoisuus, ilmoitetaa n
jos yli
0,3
0,3
0, 3
*
Positionumerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeesee n
** Ilmoitetaan, jos pyaolipallopiste on alle 1120 ° C
(Turveteollisuus 3 — 1982 )
JYRSINTURPEEN LUOKITUS 1976
POS .
OMINAISUUS
YKSIKKÖ
LAATU J9
LAATU J11
LAATU J11 S
3
Kosteus
40—55
40—55
40—5 54 .4
Tehollinen lämpöarvo Hu
MJ/kg
yli 8
11 ± 2
11 ± 2
MJ/m '
yli 2500
yli 3000
yli 30005 .1
Tuhka, kuukausikeskiarvo ,
max
10
8
8
yksittäinen näyte, max
14
12
1 2
5 .2
Tuhkan sulamiskäyttäytyminen
x
x
x
5 .3
Tuhkan kemiallinen koostumus
x
x
x
6
Kuljetustilavuuspain o
likimain
kg/m '
250—450
250—450
250—45 07
Karkeus, ritilän mitat
mm
100 x 200
100 x 200
40 x 409
Puun määrä, max
8
8
811
Rikkipitoisuus
%
y
y
y
Tuotanto—, käsittely— ja kuljetus
tapa ym . lisätiedot
x
x
x
HUOM . :
Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mandollisimman vapaa lumesta ja jäästä .
x — ilmoitetaan tarvittaessa
y — ilmoitetaan, jos on yli 0,3 %
Eo . standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäistapauksiss a
soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia .
Pos .—numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeesee n
(Turveteollisuus 3 — 1976)