Iwan Müller / Bernhard Crusell / Wolfgang Amadeus Mozart

Clarinette omnitonique

Toomas Vavilov clarinet / Arvo Leibur violin

Toomas Nestor viola / Aare Tammesalu cello

Iwan Müller (1786–1854)Klarnetikvartett nr 1 B-duur *Klarinettikvartetto nro 1 B-duuri *Clarinet Quartet No. 1 in B fl at major *1 Allegro 7.04

2 Adagio con espessione 3.17

3 Polonaise 4.09

Bernhard Henrik Crusell (1775–1838)Klarnetikvartett op. 2 nr 1 Es-duurKlarinettikvartetto op. 2 nro 1 Es-duuriClarinet Quartet Op. 2 No. 1 in E fl at major4 Poco adagio - allegro 8.42

5   Romanze, cantabile 5.13

6 Menuetto, allegro 3.22

7 Rondo, allegro vivace 3.19

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791)Klarnetikvartett B-duur KV 317dKlarinettikvartetto B-duuri KV 317dClarinet Quartet in B fl at major KV 317d8 Allegro moderato 9.05

9 Andante sostenuto e cantabile 6.04

10 Rondo. Allegro 3.54

Total 54.30

Toomas Vavilov – klarnet / klarinetti / clarinet

Arvo Leibur – viiul / viulu / violin

Toomas Nestor – vioola / alttoviulu / viola

Aare Tammesalu – tšello / sello / cello

* Esmasalvestus / Ensilevytys / First recording

Clarinette omnitonique

Iwan Müller

3

Iwan Müller (1786–1854) on pillimeistri ja virtuoosina klarneti arenguloos tun-tumaid isikuid. Ta sündis Tallinnas (ehk tollase nimega Revalis) või selle lähistel, tõelise maailma kodanikuna veetis aga suure osa elust Euroopa eri paigus. Olles mõnda aega töötanud Peterburis kammermuusikuna, otsustas Müller rändvir-tuoosi majanduslikult riskantse kutse kasuks, millega haakus lahutamatuna tema kui pillimeistri tegevus.

Aasta 1812 on klarneti ajaloos üks tähendusrikkamaid. Iwan Müller esitles siis Pa-riisi Konservatooriumi hindamiskomisjonile täiustatud 13 klapiga klarnetit, mis läks ajalukku nimetuse clarinette omnitonique all. Erinevalt varasematest väik-sema klappide arvuga klarnetitest oli sellega võimalik puhtalt mängida kõikides helistikes, mistõttu vähenes vajadus erinevas häälestuses pillide järele, niisamuti muutus palju lihtsamaks kiirete kromaatiliste käikude esitamine.

Katsetusi klarneti täiustamiseks tegid tollal teisedki meistrid, kuid heade kõla-omaduste ja klapipatjade töökindluse poolest oli Mülleril nende ees veenev edu-maa. Clarinette omnitonique ei saanud sugugi kohe teenitud heakskiitu, peagi ku-junes sellest aga ajastu populaarseim klarnet ning lähtepunkt mitmele hilisemale mõjukale pillimeistrile. Kujutlegem seninägematute tehniliste võimalustega pilli oma aja ühe meisterlikuma interpreedi käes – ja olemegi leidnud põhjuse, miks Iwan Mülleri kontserdid tekitasid Euroopa suurlinnades mitme aastakümne väl-tel elevust ja imetlust.

Peale kõige muu oli Iwan Müller ka viljakas helilooja, kelle pärandisse kuulub näi-teks kuus klarnetikontserti, kaks klarnetikvartetti, palu klarnetile ja klaverile ning arvukalt muid teoseid erinevatele koosseisudele, millest nii mõnedki esitavad klarnetistile jahmatavaid mängutehnilisi nõudmisi. Nendest teostest olid omal ajal huvitatud mainekad kirjastused, hiljem aga vajus valdav osa Mülleri loomin-gust unustusse ning ootab täna jätkuvalt taasavastamist.

4

Omamoodi harulduseks võib pidada ka siin kõlavat Kvartetti nr. 1 B-duur klarneti-le, viiulile, vioolale ja tšellole, mis valmis tõenäoliselt enne 1820. aastat. Teos sobib hästi täiustatud klarneti võimaluste demonstreerimiseks: esimeses ja kolmandas osas pannakse clarinette omnitonique proovile kiirete passaažidega, aeglane teine osa näitab instrumendi kõlb likkust keerulisemas helistikus (Ges-duuris). Mülleri Klarnetikvartett B-duur on suure pära ne ajadokument, kus kajastuvad ilmekalt 19. sajandi alguskümnendite pilliehituse püüd lused ning ajastu muusikamaitse, samas suudab teos kindlasti haarata ka tänast publikut ning äratada temas Iwan Mülleri kui helilooja vastu suuremat huvi.

Aare Tool

Heliloojat, klarnetisti ja tõlkijat Bernhard Henrik Cruselli peetakse enne Sibeliust üheks tähtsamaks rahvusvaheliselt tuntud soome heliloojaks. Ta sündis Soomes Nystadis (Uusikaupunki), veetis aga enamiku oma elust Rootsis. Crusell omandas muusikateooria- ja kompositsioonialaseid teadmisi Daniel Britzi, Abbé Vogleri, Henri Bertoni ja François-Joseph Gosseci juures ning klarnetimängu õpetasid talle lühiajaliselt Franz Tausch ja Jean Xavier Lefèvre.

Väga pikalt – 40 aastat – oli ta seotud Stockholmi Kuningliku õukonnaorkestriga ning saavutas nii Rootsis kui ka rahvusvahelisel areenil suurepärase klarnetisti maine kauni laulva tooni ning eriti pianissimo-mänguga. Lisaks suurepärastele interpreedivõimetele tõlkis Crusell osavalt ka Mozarti ja Rossini oopereid saksa, itaalia ja prantsuse keelest rootsi keelde. Heliloomingut kirjutas ta põhiliselt enda ja oma muusikutest kolleegide tarbeks.

5

Cruselli enim tuntud oopusteks on kolm klarnetikontserti, millele lisaks on täna-seni säilinud veel kontsertteosed klarnetile, fagotile ja metsasarvele, kolm klar-netikvartetti, kolm duot kahele klarnetile ning soololaulud. Ta on ka ühe ooperi autor – “Den lilla slafvinnan” (“Väike orjatüdruk”), mida mängiti tema eluajal 14 aasta jooksul 34 korda.

Cruselli teoste muusikaline stiil pärineb Viini klassikutelt, kuid selles võib mär-gata ka prantsuse ooperi mõjutusi. Kõik Cruselli kvartetid on klassikaliselt nelja-osalised. Esimene klarnetikvartett Es-duur valmis ilmselt 1803. aastal (kirjastatud u. 1811) ja erineb ülejäänutest oma esimese osa pika aeglase sissejuhatuse poolest.

1781. aastal, kui Wolfgang Amadeus Mozart oli end Viinis tõestanud briljantse pianistina ja hakkas edaspidi oma energiat suunama pigem ooperite loomisele, leidis kirjastamist noodiväljaanne “Kuus sonaati viiulile ja klaverile”. Nende sonaa-tide hulgas oli ka KV 378, mis valmis heliloojal juba ilmselt paar aastat varem kas Salzburgis või ka Pariisi-reisi ajal. Kogumik sai ajakirjanduses ülikiitva hinnangu: “Oma olemuselt unikaalsed sonaadid, täis uusi ideid ja autori muusikalist geniaal-set hinge.” Kuigi algselt viiulile ja klaverile suunatud, on sama teos 1799. aastal kirjastaja Johann André kataloogis ära toodud juba ka klarnetikvartetina. Siiani on selgusetuks jäänud, kas seade uuele koosseisule tegi André või väikse võima-lusena hoopis Mozart ise. Sõltumata koosseisust on tegu igal juhul Mozarti kam-meransambli küpse stiilinäitega, milles on juba kogenud kunstniku poeetilisust ja süvenenud tõsidust. Teoses ei puudu ka Mozartile nii omased muusikalised üllatused, näiteks on esimeses osas tavalise kahe põhiteema asemel hoopiski kolm teemat ning fi naalis on teine episood ootamatult algse kolmeosalise taktimõõdu asemel hoopis neljaosalises taktimõõdus.

Viida Raag

6

Toomas Vavilov õppis klarnetit Ülo Üksiku juhendamisel Tallinna Muusikakesk-koolis ja Hannes Altrovi klassis Eesti Muusikaakadeemias. Viimases õppis ta ka orkestridirigeerimist Jüri Alperteni juhendamisel. Ta on täiendanud end dirigee-rimise alal Jonas Aleksa ja Roman Matsovi juures, keda peab oma tähtsaimaks eeskujuks ja õpetajaks. Klarnetistina on ta osalenud Karl Leisteri ja Ivan Mozgo-venko meistriklassides.

1990. a. võitis Toomas Vavilov Eesti puhkpillimängijate konkursil esikoha. Ta on orkestriklassi õppejõud Eesti Muusika- ja Teatriakadeemias ning Eesti Riikliku Sümfooniaorkestri liige, aastatel 2004 – 2006 selle teine dirigent. Aastatel 2006 – 2008 oli ta Vanemuise muusikajuht ja peadirigent.

Klarnetistina debüteeris Toomas Vavilov 1988. a. Eesti Riikliku Sümfooniaorkest-riga. Hiljem on ta soleerinud mitmete orkestride ees nii Eestis kui ka välismaal. Ta kuulub uue muusika ansamblisse NYYD, mis on osalenud mainekatel fes ti validel nii Euroopas kui ka kaugemal.

Toomas Vavilov oli 1991. a. Eesti Kontserdi festivali „Klarnet 300“ peakorraldaja ning taastas 2008. a. Eesti puhkpillimängijate konkursi. Ta on juhendanud järje-pidevalt puhkpilliõpilaste suvekursusi Elvas ja Põltsamaal ning kuulunud erine-vate konkursside žüriisse.

Toomas Vavilov on saanud 2001. a. Eesti Kultuurkapitali sihtkapitali aastapree-mia ja 2005. a. interpreedi aastastipendiumi.

7

Viiuldaja Arvo Leibur õppis Moskva Riiklikus Konservatooriumis Irina Botškova juhendamisel. 1990. aastast alustas ta aktiivset tegutsemist Hollandis, tehes koostööd kammerorkestriga Nieuw Sinfonietta Amsterdam ja töötades aastast 1995 Holland Symfonia kontsertmeistrina. 2001. aastast on ta ERSO kontsertmeister ning käesolevast hooajast töötab õppejõuna Eesti Muusikaaka-deemias. Arvo Leibur on Vabariikliku keelpillimängijate konkursi laureaat. Tihe kontserttegevus on viinud teda paljudesse Euroopa maadesse, USAsse ja Jaapa-nisse. Ta on salvestanud CD “Euroopa Virtuoosid”, firmale BIS albumi Eduard Tubina kõikide viiuliteostega ja mitmeid CD-sid trio Leibur-Terasmaa-Mätlik koosseisus. Aastal 2005 pälvis Arvo Leibur Eesti Muusikanõukogu aastapreemia ja 2008 Hollandi Kuningriigi poolt väljaantava Oranje-Nassau ordeni.

Viiuli- ja vioolamängija Toomas Nestor õppis Tallinna Riiklikus Konservatoo-riumis Endel Lippuse viiuliklassis. Alates 1984. aastast mängib ta Tallinna Keel-pillikvartetis, samuti on ta Tobiase Keelpillikvarteti liige. Toomas Nestor töötab õppe jõuna Tallinna Muusikakeskkoolis ja Eesti Muusika- ja Teatriakadeemias ning on Rahvusooper Estonia sümfooniaorkestri kontsertmeister. Ta on salvesta-nud mitmeid heliplaate ja esineb pidevalt kontserdisarjades ning festivalidel.

Aare Tammesalu õppis tsellomängu Tallinna Muusikakeskkoolis Laine Leichteri ja Tallinna Riiklikus Konservatooriumis Ivo Juuli, Toomas Velmeti ning Peeter Paemurru juures. 1987 võitis ta II preemia Vabariikulikul keelpillimängijate kon-kursil Tallinnas. Solisti ja kammermuusikuna on ta esinenud nii Eestis kui mitme-tes välisriikides. Aare Tammesalu on ka Mustjala muusikafestivali kunstiline juht. Koduleht www.tammesalu.com.

8

Iwan Müller (1786–1854) on klarinetin kehityshistorian tunnetuimpia hahmo-ja, niin muusik kona, virtuoosina kuin itse instrumentin kehittäjänäkin. Müller syntyi Tallinnassa, tuolloi ses sa Revalissa (Räävelissä) tai sen lähistöllä, mutta eli suuren osan elämästään kosmo poliittina eri puolilla Eurooppaa. Työskenneltyään ensin Pietarissa kamari muu sikkona Müller ryhtyi kiertävän virtuoosin taloudel-lisesti riskialttiiseen virkaan. Tähän toimeen liittyi vät olennaisena osana myös ponnistelut soitinrakennuksen epäkiitollisella saralla.

Vuosi 1812 on klarinetin historiassa yksi tärkeimmistä. Tuolloin Iwan Müller esit-teli Pariisin Konservatorion lautakunnalle oman täydennetyn, 13-läppäisen klari-netin, jonka instrumen tin historia tuntee nimellä clarinette omnitonique. Toisin kuin aikaisemmin käytössä olleet soittimet, joiden läppien määrä oli pienempi, Müllerin uudentyyppisellä klari netilla saattoi soittaa puhtaasti kaikissa sävella-jeissa, minkä ansiosta enää ei tarvittu eri soittimia eri sävellajeja varten, ja samalla helpottui nopeiden kromaattisten sävelkulkujen esittäminen.

Toki oli muitakin mestareita, jotka tuolloin tekivät kokeita täydellisemmän klari-netin kehittä miseksi, mutta Müllerillä oli näihin nähden etumatka, koska hänen uusi soittimensa oli soinniltaan ja näppäimistön käyttöominaisuuksien puolesta selvästi muita edellä. Tästä huo li matta clari nette omnitonique ei heti saavuttanut yleistä hyväksyntää, mutta vähitellen siitä tuli oman aikansa suosituin klarinet-tityyppi, joka sitten nousi monien vaikutusvaltaisen soitinrakenta jan esikuvaksi. Kuvitelkaamme nyt teknisiltä mahdollisuuksiltaan ennen näke mätön soitin ja sitä soittamassa yksi oman aikansa mestarillisimmista tulkitsijoista – ja olemmekin löytä neet syyn, miksi Iwan Müllerin konsertit herättivät Euroopan suurkaupun-geissa huomiota ja ihailua vuosikymmenten ajan.

Müller oli muun ohella tuottelias säveltäjä, jolta jälkipolville on jäänyt kuusi klarinetti konserttia, kaksi klarinettikvartettoa, klarinetille ja pianolle sävelletty-jä lyhyitä teoksia sekä suuri joukko eri kokoonpanoille tehtyjä muita sävellyksiä,

suomeksi

9

joista monet asettavat klarinetin soittajalle suuria soittoteknisiä vaatimuksia. Mül-lerin teoksista olivat omana aikanaan kiin nos tuneita monetkin tunnetut kustan-tajat, mutta myöhemmin suuri osa hänen tuotannos taan on vaipunut unohduk-siin ja odottaa yhä uudelleen löytämistään.

Tähän taltiointiin sisältyvää B-duurikvartettoa nro 1 klarinetille, viululle, altto-viululle ja sellol le, joka todennäköisesti valmistui ennen vuotta 1820, voidaan pitää omanlaisena harvinai suutenaan. Teos sopii erinomaisesti uuden, täydel-listetyn klarinetin tarjoamien mahdolli suuksien esittelyyn: ensimmäisen ja kol-mannen osan nopeat jaksot panevat clari nette omnitoniquen kokeeseen, ja hidas toinen osa osoittaa instrumentin sopivuuden hieman vaikeammassa sävellajissa (Ges-duurissa). Müllerin B-duuriklarinettikvartetto on erin omai nen dokumentti omas ta ajastaan. Siinä näyttäytyvät 1800-luvun alun soitin raken tamisen pyrki-mykset ja myös aikakauden musiikkimaku. Samalla teos tavoittaa varmasti myös nykyajan kuulijan ja saa hänet kiinnostumaan Iwan Mülleristä kuulemisen arvoi-sena sävel täjänä.

Aare Tool

Bernhard Henrik Crusell, joka toimi niin säveltäjänä, esiintyvänä klarinetti-taiteilijana kuin oopperateosten kääntäjänäkin, on ehkä kansainvälisesti tunne-tuin suomalainen säveltäjä Sibeliusta edeltävältä ajalta. Crusell syntyi Uudessa-kaupungissa vuonna 1775, mutta eli ja työskenteli suurimman osan elämästään Ruotsissa, jonne hän muutti vuonna 1791 vain 16-vuotiaana. Crusell opiskeli musiikin teoriaa ja säveltämistä Saksassa ja Ranskassa mm. Daniel Britzin, Abbé Voglerin, Henri Bertonin ja François-Joseph Gossecin opastuksella, ja klarinetin-soittoa hänelle opettivat Franz Tausch ja Jean Xavier Lefèvre.

10

Crusell toimi Tukholman kuninkaallisessa hoviorkesterissa hyvin pitkään – pe-räti 40 vuotta – ja oli myös sen kapellimestari. Klarinetistina hän nousi suureen maineeseen sekä Ruotsissa että ulkomailla ja tuli tunnetuksi laulavasta soitostaan sekä erityisesti tavastaan tulkita pianissimoja. Esiintymisten ohella Crusell kään-si taitavasti Mozartin ja Rossinin oopperoita ruotsiin. Säveltämistä hän harjoitti etupäässä omiin ja muusikkoystäviensä tarpeisiin.

Crusellin tunnetuimmat teokset ovat kolme klarinettikonserttoa, joiden lisäksi on säilynyt konserttoja klarinetille, fagotille ja käyrätorvelle, kolme klarinettikvar-tettia, kolme duoa kahdelle klarinetille sekä joukon soololauluja. Häneltä sävelsi myös oopperan – Den lilla slafvinnan (“Pieni orjatar”), jota Crusellin elinaikana esitettiin 14 vuoden kuluessa 34 kertaa.

Crusellin tuotanto on tyyliltään wieniläisklassista, mutta siinä voidaan havaita myös ranskalaisesta oopperasta peräisin olevia vaikutteita. Kaikki Crusellin kvar-tetit ovat klassiseen tapaan neliosaisia. Ensimmäinen, Es-duurikvartetti valmistui ilmeisesti vuonna 1803 (julkaistiin painosta n. 1811). Se eroaa muista kvarteteista siten, että ensimmäisen osan johdanto on erityisen pitkä ja hidas.

Vuonna 1781, kun Wolfgang Amadeus Mozart jo oli noussut maineeseen Wie-nissä loistavana pianistina, mutta tämän jälkeen yhä enemmän omistautui oop-peralle, julkaistiin nuottikokoelma “Kuusi sonaattia viululle ja pianolle”. Kyseisten sonaattien joukossa on myös KV 378, jonka säveltäjä sai valmiiksi ilmeisesti jo muutama vuosi aikaisemmin joko Salzburgissa tai Pariisin-matkan (1777 – 1778) aikana. Lehdistö ylisti kokoelmaa: “Olemukseltaan ainutlaatuisia sonaatteja, jot-ka pursuavat uusia ideoita ja tekijänsä musiikillista neroutta.” Vaikka teos olikin alun perin sävelletty viulua ja pianoa varten, se mainitaan jo vuonna 1799 ilmesty-nees sä kustantaja Johann Andrén katalogissa myös klarinettikvartettona. On epävarmaa, tekikö uuden sovituksen André vai – todennäköisyys lienee pieneh-

11

kö – Mozart itse. Sovituksesta riippumatta kyseessä on kypsää mozartiaanista kamarimusiikkia edustava tyylinäyte, josta kuultaa läpi kouliintuneen taiteilijan poeettisuus ja elämänkokemus. Teoksesta eivät myöskään puutu Mozartille niin ominaiset yllätykset – esimerkiksi ensimmäisessä osassa on kahden pääteeman asemesta kolme teemaa, ja fi naalissa toinen osa vaihtuu yhtäkkiä kolmitahtisesta nelitahtiseksi. Viida Raag

Toomas Vavilov opiskeli klarinetinsoittoa Ülo Üksikun oppilaana Tallinnan Mu-siikkikeskikoulussa ja Hannes Altrovin johdolla Viron Musiikkiakatemiassa, jossa hän oli myös kapellimestarioppilaana, opettajanaan Jüri Alperten. Orkesterin-johtajan taitojaan hän on sittemmin hionut Jonas Aleksan ja Roman Matsovin opastuksella.

Tallinnalaista, juuriltaan baltiansaksalaista Matsovia, joka oli Dmitri Šostakovitšin läheinen ystävä, Vavilov pitää tärkeimpänä esikuvanaan. Klarinetistina Toomas Vavilov on osallistunut saksalaisen Karl Leisterin ja venäläisen Ivan Mozgoven-kon mestariluokille.

Vuonna 1990 Toomas Vavilov voitti ensimmäisen palkinnon Viron kansallisessa puhallinsoittokilpailussa. Hän opettaa orkesterinjohtoa Viron Musiikki- ja Teat-teriakatemiassa ja soittaa Viron valtion sinfoniaorkesterissa. Vuosina 2004 – 2006 hän oli sen toinen kapellimestari. Vuosina 2006 – 2008 Vavilov oli Tarton Vane-muine-teatterin musiikkiosaston johtaja ja pääkapellimestari.

Klarinetistina Toomas Vavilov debytoi vuonna 1988 Viron valtion sinfonia-orkes terin edessä. Sittemmin hän on esiintynyt solistina monien johtavien sinfoniaor kes te rei den kanssa sekä Virossa että ulkomailla. Hän on tunnetun NYYD-Ensemblen jäsen, tämä kollektiivi on ollut mukana monilla merkittävillä musiikkijuhlilla niin Euroopassa kuin kauempanakin.

1212

Vuonna 1991 Toomas Vavilov oli Eesti Kontsertin järjes-tämän Klarnet 300 -festi vaalin pääorganisaattori, ja vuon-na 2008 hän oli perustamassa uudestaan Viron kansallista puhallinsoittokilpailua. Vuodesta vuoteen hän on vetänyt puhallin soiton opiskelijoiden kesäleirejä Etelä-Viron Elvassa ja Põltsamaalla ja osallistu nut monien kilpailujen tuomaris-toon.

Vuonna 2001 Toomas Vavilov voitti Eesti Kultuurkapitalin vuosipalkinnon, ja vuonna 2005 hänelle myönnettiin esiinty-ville taitelijoille jaettava valtionstipendi.

Viulisti Arvo Leibur opiskeli Moskovan Valtionkonserva-toriossa Irina Botškovan johdolla. Vuodesta 1990 hän on työskennellyt Hollannissa, ensin Nieuw Sinfonietta Amster-dam -kamariorkesterissa, ja vuodesta 1995 Holland Symfo-nia orkesterin konserttimestarina. Alkaen vuodesta 2001 Leibur on Viron Radion Sinfoniaorkesterin ERSO:n konsert-timestari, ja alkaneena lukuvuonna hän myös opettaa Viron Musiikkiakatemiassa. Arvo Leibur on palkittu kansallisessa jousisoitinkilpailussa. Hän on esiintynyt konserteissa monis-sa Euroopan maissa, USA:ssa ja Japanissa ja levyttänyt BIS:n kustantamassa sarjassa Euroopan virtuoosit Eduard Tubinin kaikki viuluteokset sisältävän albumin sekä useita CD-levyjä triokokoonpanossa Leibur–Terasmaa–Mätlik. Vuonna 2005 Arvo Leibur voitti Viron Musiikkineuvoston vuosipalkinnon, ja vuonna 2008 hänelle myönnettiin hollantilainen Oranje-Nassaun ritarikunnan kunniamerkki.

131313331131313

Viulisti ja alttoviulisti Toomas Nestor opiskeli Tallinnan Konservatoriossa, jossa hänen opettajansa oli professori Endel Lippus. Vuodesta 1984 Toomas Nestor soittaa Tallinnan Jousikvartetis-sa, ja hän on myös Tobias-jousikvartetin jäsen. Hän opettaa Tallinnan Musiik-kikeskikoulussa ja Viron Musiikki- ja Teatteriakatemiassa ja on Viron Kansal-lisoopperan Estonian sinfoniaorkesterin konserttimestari. Toomas Nestorilta on ilmestynyt lukuisia levytyksiä, ja hän esiintyy jatkuvasti konserteissa ja mu-siikkijuhlilla.

Aare Tammesalu opiskeli sellonsoittoa Laine Leichterin opastuksella Tallinnan Musiikkikeskikoulussa ja myöhemmin Ivo Juulin, Toomas Velmetin ja Peeter Paemurrun johdolla Tallinnan Konser-vatoriossa. Aare Tammesalu on esiinty-nyt solistina ja eri kamarimusiikkiyhty-eissä sekä Virossa että ulkomailla. Hän on myös Saarenmaalla järjestettävien Mustjalan Musiikkijuhlien taiteellinen johtaja. Lisää tietoja on löydettävissä osoitteesta www.tammesalu.com.

14

Iwan Müller (1786–1854) is one of the most signifi cant fi gures in the refi nement of the clarinet – as a musician, virtuoso and developer of the instrument. Müller was born in Estonia, in or near Tallinn, then known by its German name Reval, but spent most of his life as a resident of many European countries. After working as a chamber musician in St. Petersburg, then the capital of the Russian Empire, Müller embarked upon the risky career of peripatetic virtuoso, combining it with the thankless trade of instrument builder.

In the history of the clarinet, the year 1812 is of special importance. It was then that Iwan Müller presented his improved 13-key clarinet to the commission of as-sessors of the Conservatory of Paris. Th e history of music knows this instrument as clarinette omni tonique. Unlike the instruments that had been used before, with a smaller number of keys, Müller’s new, refi ned clarinet could be played cleanly in all keys. Th is made it possible to avoid the need for separate instruments for the various keys. At the same time, playing fast chromatic passages became easier.

Th ere were other masters who were also experimenting to build a better clarinet, but Müller was ahead of his competitors because his new type of instrument was not only audibly better but was also signifi cantly easier to play. In spite of this, the clari nette omni tonique did not win immediate acceptance. Eventually, however, it became the most popular type of clarinet of its time and a model which many famous instrument builders emulated. Let us picture a new instrument which created new techni cal possibilities for the player, and that player being one of the greatest clarinet interpreters of his time – and we have discovered the reason Iwan Müller’s concerts attracted attention and admiration in the capitals of Eu-rope for decades.

Müller was not only a performing musician and skilful instrumentbuilder – he was also a prolifi c composer. His legacy includes six clarinet concertos, two clari-net quartets, numerous short pieces composed for clarinet and piano and a large

in english

15

number of other compo sitions made for various ensembles. Many of these pieces require a high level of technical skill from the instrumentalist. In its time, Müller’s music was in great demand among numerous established publishers. Later, his oeuvre was largely forgotten and is still waiting for the rediscovery it well de-serves.

Th e Quartet No. 1 in B fl at major for clarinet, violin, viola and cello included in this recording, was probably completed before 1820 and can justifi ably be conside red an extraordinary composition. Th e piece is admirably suited for the purpose of demonstrating the features of Müller’s newly refi ned clarinet: the fast passages of the fi rst and third movement seriously test the capabilities of the clari-nette omnitonique, and the slow second movement demonstrates the suit ability of the instrument for performing in the somewhat more diffi cult G fl at major key. Müller’s Clarinet Quartet in B fl at major is an excellent musical document of its time. It beautifully demonstrates the ideas of 19th century instrument building and paints a picture of the musical tastes of its era. At the same time, the quartet is enjoyable to the modern listener and will no doubt spur a greater interest in Iwan Müller as a worthwhile clas sical composer.

Aare Tool

16

Bernhard Henrik Crusell was a composer, clarinettist and translator of operas. He is probably best-known internationally as a Finn-ish composer who lived in the time before Sibelius. Crusell was born in Nystad (Uusikau-punki) in 1775, but spent most of his life in Sweden, where he moved in 1791, when he was only 16. Crusell studied theory of music and composition in Germany and France with Daniel Britz, Abbé Vogler, Henri Bertoni and François-Joseph Gossec. Franz Tausch and Jean Xavier Lefèvre taught him clarinet.

Crusell played in the Royal Court Orchestra of Stockholm for forty years – an exceptionally long period and was also its director. As a clarinettist, he rose to great fame in Sweden and abroad. He was known for his singing style and espe-cially his manner of interpreting pianissimos. Crusell was also a skilful translator of operas: many of the main works of Mozart and Rossini were translated by him into Swedish. Crusell’s own music was composed mostly for private use and the needs his fellow musicians.

Crusell’s most famous works are his three clarinet concertos. Other parts of his legacy include concertos for clarinet, bassoon and French horn, three clarinet quartets, three duos for two clarinets and a number of songs. He was also the author of an opera – Den lilla slafvinnan (“Th e Little Slave Girl”), which during Crusell’s lifetime was performed 34 times over 14 years.

17

Crusell composed in the Viennese-classical style, but his works also exhibit ele-ments of French opera. All of Crusell’s quartets consist, in the classical manner, of four movements. Th e fi rst one, Quartet in E fl at major, was probably written in 1803 (it was published ca. 1811) and diff ers from the later clarinet quartets in having an adagio opening.

In 1781, Wolfgang Amadeus Mozart had already risen to fame in Vienna as a brilliant pianist. After this he concentrated mainly on composing for the opera. However, a collec-tion of pieces titled Six Sonatas for Violin and Piano was published. Th ese sonatas also in-clude KV 378, which was probably completed by Mozart a few years earlier in Salzburg, or during his journey to Paris in 1777 – 1778. At the time of its publication, the press praised the collection: “Th ese sonatas are unique in form and full of new ideas which witness the musical genius of their author”. Although the piece was

originally composed for violin and piano, it was also presented as a clarinet quar-tet in a music catalogue compiled in 1799 by Johann André. It remains uncertain who was responsible for the new adaptation – André or Mozart – but the latter is unlikely. Irrespective of the adaptation, the composition presents a mature Mo-zart– a chamber music piece created by a skilled master, with an unmistakable poetic touch and an intent seriousness. At the same time, the sonata is not short of surprises which are typical of Mozart. For example, the fi rst movement con-tains three themes instead of two, and during the fi nale in the second episode the time signature suddenly changes from triple to quadruple.

Viida Raag

18

Toomas Vavilov was a clarinet student of Ülo Üksik at the Music High School of Tallinn, and later a student of Hannes Altrov at the Estonian Academy of Music. Here, he also studied conducting with Jüri Alperten. Later, his teachers in con-ducting have included Jonas Aleksa ja Roman Matsov.

Vavilov considers Matsov, who was born in Tallinn to a Baltic-German family and was a close friend of the famous Soviet composer Dmitri Shostakovich, as his most important mentor and role model. As a clarinettist, Toomas Vavilov has attended the master classes of Karl Leister, Germany, and Ivan Mozgovenko, Rus-sia.

In 1990, Toomas Vavilov won the fi rst prize in the Estonian national wind instru-ment contest. He teaches conducting at the Estonian Music and Th eatre Acad-emy and plays in the Estonian National Symphony Orchestra. In the years 2004 – 2006, he was its second conductor. From 2006 – 2008, Vavilov was the director of the music department of the Vanemuine Th eatre in Tartu and its chief conductor.

As a clarinettist, Toomas Vavilov made his debut in 1988 with the Estonian Na-tional Symphony Orchestra. Subsequently, he has performed with many major orchestras in Estonia and abroad. He is a member of NYYD Ensemble, a well-known Estonian ensemble of new music, and with them has participated in many tours and festivals around Europe and in other continents.

In 1991, Toomas Vavilov was the main organiser of the Klarnet 300 festi val pro-duced by Eesti Kontsert, and in 2008 he took the initiative to re-establish the Estonian national wind instru ment contest. For years, he has taught wind instru-ment students at summer camps at Elva and Põltsamaa, in southern Estonia, and has sat in many juries.

Toomas Vavilov was awarded the annual prize of Eesti Kultuurkapital in 2001, and in 2005 he was granted an annual stipend awarded to performing artists.

19

Violinist Arvo Leibur was a student of Irina Bochkova at the Moscow State Con-servatory. Since 1990, he has worked in the Netherlands, initially with the Nieuw Sinfonietta Amsterdam Chamber Orchestra, and from 1995 as the concertmaster of the Holland Symphony Orchestra. Since 2001, Leibur has also been the con-certmaster of the Estonian Radio Symphony Orchestra (ERSO), and as of this academic year he is teaching at the Estonian Academy of Music. Arvo Leibur is a prize-winner of the Estonian National String Competition. He has performed in many European countries, the USA and Japan and recorded an album containing all the works for violin composed by Eduard Tubin. Th is album was released by BIS in the series European Virtuosi. He has also recorded numerous CDs with the chamber trio Leibur–Terasmaa–Mätlik. In 2005, Arvo Leibur was awarded the Annual Prize of the Estonian Music Council, and in 2008 he was granted a medal of honour by the Oranje-Nassau Order of the Kingdom of the Netherlands.

Toomas Nestor is a violin and viola muscian who studied at the Tallinn State Conservatory, where his teacher was professor Endel Lippus. Since 1984 Toomas Nestor is a member of the Tallinn String Quartet and the Tobias String Quar-tet. He teaches at the Music High School of Tallinn and the Estonian Music and Th eatre Academy. Presently he is the concertmaster of Estonia, the National Ope-ra Th eatre in Tallinn. Toomas Nestor has recorded extensively, and continues to perform at concert cycles and festivals.

Aare Tammesalu studied the cello with Laine Leichter at the Tallinn Music High School and later with Ivo Juul, Toomas Velmet and Peeter Paemurru at the Tallinn State Conservatory. In 1987 he was awarded the second prize in the Estonian String Competition. He has performed as a soloist and a chamber musician in Estonia and abroad. Aare Tammesalu is the artistic director of the Mustjala Music Festival, on the island of Saaremaa. More information is available at www.tamme-salu.com.

20

Esmakordselt mainitakse ajalooürikutes Pidula mõisa juba 16. sajandil. Saaremaa rüütlimõisatest on Pidula üks paremini säi-linuid, alles on härrastemaja, valitsejamaja (häärber, Herberge), park, tõllakuur ja magasiniait.

Kuni natsionaliseerimiseni 1918. aastal oli Pidula suurejooneline põllu- ja metsamajanduse keskus, mille valdused hõlmasid Kihel-konna ja Mustjala vallas tuhandeid hektareid. Sajandite jooksul on mõis kuulunud mitmele tuntud baltisaksa suguvõsale: Stärc-ked, von Stackelbergid, von Tollid.

Umbes 300 aastat tagasi ehitatud Pidula härrastemaja ja hiljuti restaureeritud, 1858. aastast pärit valitsejamaja ümbritseb kait-sealune, 19. sajandi keskel loodud viie hektari suurune park, arboretum, milles kasvab palju haruldusi. Nendest tähtsaim on kolmeteist tüvega Suur pärn (die grosse Linde, Tilea europea).

Tuntud soome ürdispetsialisti ja gourmet-koka Mirja von Knor-ringi poolt mõisa peahoone kõrvale loodud klassikaline ürdiaed ja mahe- ning kohalikel toiduainetel põhinev mõisaköök on Pidula arendamise alussambad, mis võimaldavad lähiajal rajada siia kõrgetasemelise turismiasutuse.

Viimastel aastatel on Pidulas korraldatud mitmeid kontserte, teatrietendusi ning isegi vändatud koguperefi lm Ruudi, mis päl-vis 2006. aastal Tokio lastefi lmide festivalil Grand Prix.

Käesolev heliplaat on salvestatud Pidula mõisa suures saalis 28. ja 29. juunil 2011.

Pidula

2121211

2222222

23

Pidulan kartano mainitaan asiakirjoissa jo 1500-luvul-la. Saarenmaan herraskartanoista se on yksi parhaiten säilyneitä. Tilaan kuului aikoinaan tuhansia hehtaareja maata, ja sen omistajiin ovat lukeutuneet monet Saa-renmaan ja Viron merkittävimmät baltiansaksalaiset aatelissuvut: Stärcket, von Stackelbergit, von Tollit.Kartanon päärakennuksen iäksi arvioidaan 300 vuotta. Sitä ja juuri restauroitua pehtoorintaloa – Herberge, vuodelta 1858 – ympäröi niin ikään suoje lu kohteeksi määrätty, 1800-luvun puolivälissä istutettu puisto, arboretum, jossa kasvaa monia puu-harvinaisuuksia. Näistä merkittävin on 13-runkoin-en Suuri lehmus (die grosse Linde, Tilea europea). Toukokuussa puistometsässä kukkivat tuhannet sini-, valko- ja keltavuokot.

Päärakennuksen pihapiiriin on Mirja von Knorring lu-onut klassisen yrttitarhan. Se ja luomu- ja lähiruokaan perustuva Pidulan kartanokeittiö ovat peruspilarit, joi-den varassa Pidulaa kehitetetään korkeatasoiseksi mat-kailukohteeksi.

Pidulassa on viime vuosina järjestetty monia konsert-teja, teatteriesityksiä ja jopa fi l mattu perhe-elokuva Ruudi, joka sai Grand Prix’n Tokion lastenelokuvafesti-vaaleilla vuonna 2006.

Tämä levy on nauhoitettu Pidulan kartanon suuressa salissa kesäkuussa 2011.

24

Pidula Manor was fi rst documented in the 16th century and is one of the best preserved noble houses on the Estonian is-land of Saaremaa (Oesel). Once the centre of a large farming and forestry enterprise, Pidula was home to several famous Baltic German families: those of Stärcke, von Stackelberg and von Toll, passing from one family to another through marriage and inheritance.

Pidula Hall was built some 300 years ago, after the Great Northern War. Th e Hall and the recently restored Herberge (Administrator’s Lodge, 1858) are surrounded by a ten-acre park created in the 1850s as an arboretum. Th e most impos-ing rare tree still standing is the thirteen-stemmed Great Lime (die grosse Linde, Tilea europea), planted some 150 years ago by Richard von Toll. Every May, the park meadows are awash with blue, white and yellow wild anemone fl owers .

A classical herb garden, designed by Mirja von Knorring, the famous Finnish gourmet and accomplished herbalist, was planted in 2009 next to the Hall. Pidula is part of the organic and local foods movement, with the cornerstone of its busi-ness concept being the Pidula Manor Kitchen, to be opened in 2013.

During the past few years, Pidula has hosted many concerts and events. Th e award-winning family fi lm Ruudi (Grand Prix in Tokyo, 2006) was fi lmed in Pidula.

Th is recording was made in the main drawing room of Pidula Hall in June 2011.

2525255

2626262

27

Der Gutshof Piddul (Pidula) wurde zum ersten Mal im 16. Jh. erwähnt. Heute ist Piddul einer der am besten erhaltenen Ritter-gutshöfe auf der Estnischen Insel Ösel (Oesel, Saaremaa). Einst Zentrum von großzügiger Land- und Forstwirtschaft, war Piddul bis zum Ende des Ersten Weltkriegs die Heimat von mehreren be-rühmten baltischen Geschlechtern: von Stärcke, von Stackelberg und von Toll.

Das Herrenhaus von Piddul wurde vor ca. 300 Jahren, nach dem Großen Nordischen Krieg (1700 – 1721) erbaut. Das Herrenhaus und die kürzlich restaurierte Herberge (Verwalterhaus, erbaut 1858) sind von einem imposanten, in den 1850-er Jahren geplanten dendrologischen Park umgegeben. Unter den vielen seltenen Bäu-men zieht die 13-stämmige „Grosse Linde“ (Tilea europea), die von Richard von Toll vor 150 Jahren gepfl anzt wurde, besondere Auf-merksamkeit auf sich. Jedes Jahr im Mai stehen im Park tausenden von wilden Anemonen in Blüte – in weiß, blau und gelb.

Vor einigen Jahren wurde nahe des Herrenhauses ein klassischer Kräutergarten von der bekannten fi nnischen Gourmet-Herbalistin Mirja von Knorring angelegt. Die Gastronomie auf Piddul, welche mit der piddulschen Herrenhaus küche 2013 eröff net wird, setzt auf ökologische und lokale Lebensmittel.

In den letzten Jahren fanden auf Piddul mehrere Konzerte und an-dere Veranstaltungen statt. So wurde auch der preisgekrönte Fami-lienfi lm Ruudi (Grand Prix in Tokyo, 2006) auf Piddul gedreht.

Dieses Musikprogramm wurde im Juni 2011 im Saal des piddul-schen Herrenhauses aufgenommen.

DDeDeDeDeeDeeereerrrrerwwwwguguguuugugZeZeeeeeebibbiiisssssrürüüüüununununun

DaDDaDaDaDaDaDaaaDaDaGrGrGrGrununununnnunnn181818181818188118dedededddededededeeeedeededeemememmemememmememRiRiRiRiRiRiRiRiRiRiiRmmmemememememememmmvvovvovovovvovovovoo

VoVoVVoVVoVoVoVVVoVoVVoVVKrKrKrKrKrKrKKKrKrKrKrKKKKKMMMMMMMMMMMMMMmmmimimimimimimimmimimmmökökökökökkkkkkkkkkkkkökk

InInInInInnnn deddddeeliilillililililllliee

DDDDiDiDiiiiiDDDDDiscscsccsscccchhhhhhhh

Deutsch

Clarinette omnitonique

Mustjala muusikafestival

Iwan Müller (1786–1854)Klarnetikvartett nr 1 B-duur *Klarinettikvartetto nro 1 B-duuri *Clarinet Quartet No. 1 in B fl at major *1 Allegro 7.04

2 Adagio con espessione 3.17

3 Polonaise 4.09

Bernhard Henrik Crusell (1775–1838)Klarnetikvartett op. 2 nr 1 Es-duurKlarinettikvartetto op. 2 nro 1 Es-duuriClarinet Quartet Op. 2 No. 1 in E fl at major4 Poco adagio - allegro 8.42

5   Romanze, cantabile 5.13

6 Menuetto, allegro 3.22

7 Rondo, allegro vivace 3.19

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791)Klarnetikvartett B-duur KV 317dKlarinettikvartetto B-duuri KV 317dClarinet Quartet in B fl at major KV 317d8 Allegro moderato 9.05

9 Andante sostenuto e cantabile 6.04

10 Rondo. Allegro 3.54

Total 54.30

* Esmasalvestus / Ensilevytys / First recording

Toomas Vavilov – klarnet / klarinetti / clarinet

Arvo Leibur – viiul / viulu / violin

Toomas Nestor – vioola / alttoviulu / viola

Aare Tammesalu – tšello / sello / cello

Salvestatud Pidula mõisas Saaremaal

28. ja 29. juunil 2011

Tallennettu Pidulan kartanossa Saarenmaalla

28. – 29. kesäkuuta 2011

Recorded at Pidula manor, Saaremaa, Estonia,

on 28 – 29 June 2011

Helirežissöör / Ääniohjaus / Production and

mastering of the recording – Maido Maadik

Heliinsener / Ääni-insinööri /

Recording engineer – Meelis Pungas

Kujundus / Graafi nen suunnittelu /

Graphic design – Ivar Reimann – Global Art

Tekstid / Tekstit / Booklet texts – Aare Tool,

Viida Raag, Vesa A. Lappalainen, Aare Tammesalu

Fotod / Valokuvaus / Photography – Alar Allas,

Vesa A. Lappalainen, Aavo Merend, Aare Tammesalu

Tõlked / Käännökset / Translations –

Vesa A. Lappalainen, Aare Tammesalu

Produtsent / Tuottaja / Producer – Aare Tammesalu

Toimetaja / Toimittaja / Editor – Tiina Kuningas