Lehti eläinten asialla nro2011 1

rekku rescue pelastaa myös kissojasivu 20

Birgitta Wahlberg väitteli

eläinsuojelustasivu 8

turkislakeihin mallia naapurimaista sivu 10

Mitä susista puhutaan?

31 /2012

AnimAliA-lehti, 35. vuosikertA

julkAisijA: Eläinsuojeluliitto Animalia päätoimittAjA: Laura Uotila,laura.uotila@animalia.fi toimitussihteeri: Vesa Saarinen, p. (09) 7206 5914 vesa.saarinen@animalia.fi tAitto: Vera Liinasaari, p. 040 753 2663vera.liinasaari@animalia.fi osoitteenmuutokset: Tarja Balding, p. (09) 7206 5911 tarja.balding@animalia.fi pAinopAikkA: Miktor Oy, Helsinki ISSN 0783-9170

ilmestymisAikAtAulu: Nro 1 maaliskuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaa lin tulee olla perillä toimituksessa 10.4.2012 mennessä. Aineistot lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki.

Animalia-lehti on kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen.

ilmoitusmyynti: Jenni Pekkala, p. 045 7750 1570 ilmoitushinnAt: Katso ilmoitushinnat www.animalia.fi lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikka korotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen. rAjoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainos toimistot 15 %.

ilmoitusten peruuttAminen: Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitus sihteerille. reklAmAAtiot: Kirjallisena 14 vuoro-kauden aikana ilmes tymispäivästä lukien. irtonumeromyynti: Akateeminen kirja kauppa.

AnimAliA-lehti pidättää oikeuden lyhentää jA muokAtA juttujA. Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.

toimisto: Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki AsiAkAspAlvelu: p. (09) 720 6590, päivystys ma–pe kello 10.00 –15.00, fax (09) 148 4622 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: www.animalia.fi.

jäsenmAksut: Tukijäsen: 27 € / vuosi, aktiivijäsen: 32 € / vuosi, nuorisojäsen: (alle 18 v.) 20 € / vuosi, aktiivi-nuorisojäsen: (alle 18v.) 24 €/vuosi, ainaisjäsen: 540 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi. Sampo 800018-2105644IBAN: FI71 8000 1802 1056 44SWIFT: DABAFIHHKirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi.

lAhjoitukset: Nordea 101130-260629IBAN: FI24 1011 3000 2606 29SWIFT: NDEAFIHH testAmentit: Tiedustelut, p. (09) 7206 5911, tarja.balding@animalia.fi

rAhAnkeräyslupA:Luvan myöntäjä: PoliisihallitusToimenpanoaika ja alue: 28.1.2011-31.12.2012 koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamattaPäätös nr ja pvm: 2020/2010/3931 28.1.2011

Pääkirjoitus

Mielikuvia

animalian 50. toimintavuosi saatiin kunnialla päätökseen. Vuoteen mahtui perus-toiminnan lisäksi paljon muuta, kuten 50-vuotishistoriikin julkaisu ja suuri eläinsuoje-lutapahtuma. Vuoden lopuksi palkitsimme Pro Animalialla yhden ansioituneen eläin-suojeluteon jokaiselta Animalian toiminnan vuosikymmeneltä.

2000-luvun palkinnon saivat salakuvaukset ja niiden saama medianäkyvyys. Perus-telimme päätöstä sillä, että kuvamateriaalien julkitulo on nostanut eläinten hyvinvoin-nista käytävän keskustelun uudelle tasolle. Teollisuus ja päättäjät ovat joutuneet reagoi-maan huoliin eläinten hyvinvoinnista.

Valitettavasti teollisuus ei aina pyri parantamaan eläinten oloja, vaan ainoastaan muuttamaan ihmisten mielikuvia. Hyvänä esimerkkinä mielikuvakampanjoinnista on alkuvuodesta lanseerattu broilerin lihaa markkinoiva mainoskampanja. Kuvassa ka-na tepastelee ulkona, ja mainoksen tekstissä toistetaan sanaa perhetila. Lihan jäljitet-tävyyttä korostetaan, sillä lihapaketin kyljessä olevan koodin avulla tilan voi käydä kat-sastamassa netissä.

Jäljitettävyys olisi hieno asia, mikäli se vastaisi rehellisesti niihin kysymyksiin, joita eläinten kohtelusta huolestuneet suomalaiset ovat esittäneet. Minkälaisissa oloissa eläi-met ovat eläneet? Kuinka monta eläintä perhetilalla on? Kuinka suuri määrä eläimistä on kuollut kasvatuksen aikana? Miksi? Miten eläimet on teurastettu? Miten eläimet it-se ovat elämänsä kokeneet?

Verkossa perhetiloista kerrotaan valitettavan vähän, ja tietoa tarjotaan pääasiassa eläinten kannalta turhista asioista: perheen jäsenistä ja viljan viljelystä. Kuvia tuotanto-tiloista tai tietoa eläinten hyvinvoinnista saa edelleen jäädä odottamaan.

Eläinten hyvinvoinnista vastaavan maa- ja metsätalousministeriön toiminnassa sen sijaan on kiiteltävää. Sikojen pidosta määräävä asetusluonnos on viimeinkin mennyt askeleen eteenpäin ja on nyt lausuntokierroksella. Ministeriö myös järjesti aiheesta se-minaarin, jossa Animaliakin oli puhumassa. Kovin suuria muutoksia sikojen pitoon ei edelleenkään ole tulossa, ja siirtymäajat ovat pitkiä, mutta pienetkin parannukset ovat askel eteenpäin.

toiminnanjohtaja kati pulli

Sisällys

20

14

28

Kannen kuva: Shutterstock

Lau

ra U

oti

laM

inn

a H

jort

San

dy

Sto

lpe/

Mia

Raa

tika

inen

2 3 45

6 7

8 10

121418 1920

222324

2627 28

30

31

PääkirjoitusSisällyskiitos hienosta juhlavuodesta!pro Animalia -palkinnot viime vuosikymmenten merkittävimmille eläinsuojeluilmiöilleUutisetKolumni: Mervi LaaksonenSanottuaRisut ja Ruusuteläinten oikeutta etsimässäturkiseläinlainsäädäntöön mallia naapurimaistaVihreää valoa eläimille.susikeskustelu hukassa?Atria unohti broilerit mainoksistaanKirjavinkitpiittaamattomuus synnyttää villejä kissalaumojaAnimalia testaa: Vegaanin perunalastut?päivi vahvelainen - kansainvälistä eläinsuojelutyötä suomalaisvoiminMiten voin toimiaTehtyä ja tapahtunuttavegepalsta: ¡Buenísima! – illallinen espanjalaiseen tapaanSarjakuvaAlueosastojen yhteystiedotAnimaliashop

Sisällys

4 1 /2012 51 /2012

animalia jakoi juhlavuoden päätöstilaisuudessa Pro Ani-malia –palkinnot järjestön toiminnan jokaisen vuosikymme-nen merkittävimmälle ilmiölle eläinten hyväksi.

Palkitsemistilaisuuteen saapuivat paikalle edustajat osal-le ilmiöistä tai tapahtumista. 1960-luvulta palkittiin Animali-an edeltäjä Koe-eläinten suojelu ry sekä yhdistyksen perusta-jat. Heitä edustamaan saapui perustamiskokouksessa paikalla ollut Linnea Ruda. ”Eläimet tämän palkinnon ansaitsisivat”, hän totesi tilaisuudessa.

1970-luvun merkittävimmäksi ilmiöksi valittiin kansalais-ten aktiivisuus: palkituiksi tulivat ne 100 000 suomalaista, jotka allekirjoittivat adressin tiukemman eläinsuojelulainsää-dännön puolesta. Adressi toimi laajemman ihmisjoukon he-rättäjänä eläinsuojeluongelmiin.

Turkistarhaus nousi julkisuuteenKansalaisaktiivisuus nosti turkistarhauksen ongelmat julki-seen keskusteluun 1980-luvulla. Aktiivisuudestaan saivat Pro Animalia –palkinnon sveitsiläinen elokuvaohjaaja Mark Rissi ja suomalainen eläinsuojeluaktiivi Riitta Salmi, jotka yhteis-työssä toteuttivat kuvausmatkan suomalaisilla turkistarhoilla. Heidän videonsa saivat runsaasti huomiota sekä Suomessa et-tä muualla Euroopassa.

Kansalaisaktiivisuuden lisäksi myös julkisuuden henkilöt alkoivat uskaltautua ottamaan kantaa turkistarhauksen ongel-

miin. Ensimmäisten rohkeiden joukossa olivat elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki ja silloinen Miss Suomi Tanja Vienonen eli nykyinen Karpela. Heidät palkittiin 1990-luvun edustajina.

Tanja Karpela oli vastaanottamassa palkintoaan joulukuun tilaisuudessa. ”Eläinsuojelutyö vaatii hermoja, harvoin siitä tulee kiitosta. Animalia tekee hurjan tärkeää työtä.”

Mediaa janoaa kohuja2000-luvun merkittävimpänä eläinsuojeluilmiönä palkittiin suomalaisten eläintilojen salakuvaus sekä eläinten huonojen olojen saama mediajulkisuus. Ilmiötä edustamaan oli kutsut-tu palkittaviksi eläinaktivistit Karry Hedberg ja Saila Kivelä sekä toimittaja Petri Sarvamaa.

Hedberg ja Kivelä olivat olleet mukana salakuvausmatkoil-la ja astuivat julkisuuteen kertomaan kuvauksistaan. Sarva-maa puolestaan työskenteli A-studiossa toimittajana, joka toi videot rohkeasti televisioon ja on tämänkin jälkeen ottanut voimakkaasti kantaa eläinten paremman kohtelun puolesta.

”Videoista noussut kohu antoi hetkeksi mahdollisuu-den saada todella suuret kansanosat miettimään eläinsuoje-luasioita”, Sarvamaa totesi. ”Lopullisia tuloksia saadaksem-me meidän tulisi koota aktiviisesti eri tahoja yhteen muutta-maan tilannetta.”

Laura Uotila

Animalian viime vuosi vierähti järjes-tön 50-vuotisen työn muistamisen mer-keissä. Tekemistä ja tapahtumia riitti läpi vuoden useilla paikkakunnilla. Kaikesta positiivisesta näkymisestä kuuluu kiitos aktiiveille ja jäsenille!

Juhlavuoden alkajaisiksi Animalia sai oman nimikkoleivoksen, joka valittiin kil-pailun kautta. Resepti löytyy Animalian nettisivuilta, kannattaa kokeilla sitä juhla-vuoden jälkeenkin!

Vuoden kohokohta oli huhtikuun alus-sa järjestetty Eläin!-tapahtuma Helsingis-sä luentoineen, elokuvineen, huutokaup-poineen, näyttelyineen, konsertteineen sekä Animalian historiasta kertovan Jon-kun on uskallettava katsoa –kirjan julkai-sutilaisuuksineen Juhlatapahtumia järjes-tettiin myös muualla Suomessa.

Juhlavuosi sujui muutoinkin aktiivi-sissa merkeissä. Keväällä kiirettä toivat eduskuntavaalit, joiden alla teimme lob-baustyötä sekä puolueita, ehdokkaita että äänestäjiä kohtaan. Lopputuloksena Ani-malia kutsuttiin mukaan hallitusneuvot-teluihin ajamaan eläinten asiaa ensimmäi-senä eläinsuojelujärjestönä koskaan, jo-ten teimme todellista historiaa juhlavuo-tenamme!

Syksyn toimintaan kuului mm. Va-pauta valinnoilla –sivujen avaaminen, joi-den kautta tieto eläineettisestä kuluttami-sesta jatkaa leviämistään. Syksyn aikana Animalia alueosastoineen oli myös mu-kana mm. näyttävässä performanssissa, turkittomassa muotinäytöksessä, järjes-tämässä nuorille suunnattua musiikkita-pahtumaa, kierrättämässä turkistarhauk-sen vastaista valokuvanäyttelyä läpi Suo-men, osallistumassa lukuisille messuille eri kaupungeissa jne.

Vuoden päätöstilaisuus järjestettiin joulukuussa Helsingissä. Tilaisuudessa jaettiin Pro Animalia –palkinnot merkit-tävimmille eläinsuojeluteoille jokaiselta Animalian toiminnan vuosikymmeneltä. Tilaisuudessa julkaistiin myös juontaja ja muusikko Sampo Marjomaan musiikki-video, joka koskettavuudessaan oli hieno päätös aktiiviselle ja työntäyteiselle vuo-delle. Kiitos hienosta vuodesta teistä jo-kaiselle! Laura Uotila

Kiitos hienosta juhlavuodesta!

Pro Animalia -palkinnot viime vuosikymmenten merkittävimmille eläinsuojeluilmiöille

anim

alia

anim

alia

6 1 /2012 71 /2012

kainuun koteihin ilmaiseksi jaettavassa Kotiseutu Plus -lehdes-sä Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Kettunen nimeää kai-nuulaisten suurimman pelon. Sitkeät gallialaiset Asterixin ja Obe-lixin kotikylässä pelkäsivät sitä, että taivas putoaa heidän niskaan-sa. Kainuussa pelkona on, että Helsingin ja Brysselin herrat tekevät Kainuusta luontoparatiisin ja kainuulaiset ajetaan kodeistaan mie-ron tielle.

Tämä pelko vallan valumisesta kaupunkeihin ja paluusta Nälkä-maahan on johtanut donquijotemaiseen tuulimyllyjä vastaan tais-teluun. Kainuulaiset kyttäävät viranomaisia ja Helsingin herroja et-sien merkkejä salaliitosta susireservaatin perustamiseksi. Esimer-kiksi riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ajatellaan olevan Greenpeacen kätyri, joka tahallaan vääristelee suurpetojen kan-ta-arvioita.

Samalla eräät ovat antaneet metsäyhtiöitten myllertää vaa-rat sekä kaivosteollisuuden louhia auki Äiti-Maan kamaran. Pelko ryysyläisyydestä on suurempi kuin pelko siitä, että päätöksenteko omasta elinympäristöstä siirtyy vallan keskittymiin.

Kainuu ei onneksi ole niin toivoton kuin miltä se näyttää julki-suudessa. Uskoakseni suuremmalla osalla kainuulaisista ei ole eh-dotonta susimielipidettä. Ne metsämiehet, jotka eivät taivu kuu-makallejen suden – kainuulaisittain susen – vastaisille kiihotuspu-heille, pitävät asian omana tietonaan. Vain hämyisessä baarissa pikkutunneilla he saattavat tunnustaa, että heidän mielestään kuu-makalle puhui täyttä siansontaa.

Kaltaiseni maakuntaanmuuttajan on helppo ottaa rooli vastaran-nankiiskenä, joka uskaltaa kyseenalaistaa vallitsevat käsitykset. Il-man vuosisataisia sukujuuria sinisten vaarojen kaskikuusikoissa ja tervamänniköissä ei tarvitse pelätä joutuvansa syrjityksi kyläläisten

Sanottua

”Kalkkunakukko joutuu olemaan lähes kolminkerroin siellä laatikossa. Ne kärsivät monin tavoin. Kalkkunoilla on louk-kaantumisia ja sellaista, että kaikki ei mahdu laatikon sisä-puolelle.” – tarkastuseläinlääkäri Saana Kauko kommentoi kalkku-noiden teuraskuljetuksia, YLE uutiset 25.1.

”Susi on hieno, uljas laji, joka ehdottomasti kuuluu osak-si pohjoisen havumetsänvyöhykkeen ekologiaa. Missä on suomalaisten ylpeys sudesta? Moni metsästäjä on perus-tellut harrastustaan nimenomaan rakkaudella ja kunnioi-tuksella luontoa kohtaan. Miten tämä käytännössä näkyy?” – kirjailija Tiina Raevaara, Suomen Kuvalehden blogi 16.1.2012

Mervi LaaksonenKolumniUutiset Koonnut Laura Uotila

Risut ja ruusut

Suomen kalkkunateollisuudelle, jo-ka ei tuomioistakaan huolimatta saa korjattua kalkkunakukkojen teuras-kuljetusten merkittäviä eläinsuojelu-ongelmia

Niille miljoonalle EU-kansalaisel-le, jotka allekirjoittivat pitkien eläin-kuljetusten vastaisen 8hours-vetoo-muksen

Susen suojelua itärajalla

EU:n uusi eläinten hyvin-vointistrategia hyväksyttiin

euroopan komissio hyväksyi tam-mikuussa uuden nelivuotisen strategi-an (2012–2015), jolla pyritään tehosta-maan eläinten hyvinvoinnin parantamis-ta EU:ssa.

Strategiassa lähestytään ja pyritään rat-kaisemaan eläinten hyvinvointiongelmia kahdella tavalla: ehdotuksella eläinten hyvinvointia koskevaksi raamilainsäädän-nöksi sekä nykyisiä, jo voimassa olevia toimia vahvistamalla. Lainsäädäntöehdo-tuksella pyritään edistämään lähestymis-tapaa, jossa keskitytään konkreettisiin tu-loksiin eläinten hyvinvoinnin parantami-sessa ja jossa huomio keskitetään koulu-tukseen ja alan toimijoiden ammattitaito-vaatimuksiin.

Nykyisten toimien vahvistaminen tar-koittaa mm. keinojen kehittämistä sii-hen, että jäsenvaltiot noudattavat lain-säädännön vaatimuksia sekä kansainväli-sen yhteistyön lisäämistä eläinten hyvin-vointia koskevissa asioissa. Lisäksi stra-tegian puitteissa halutaan antaa kulutta-jille enemmän tietoa eläinten hyvinvoin-nista ja selvittää sitä, missä asioissa eläin-ten hyvinvoinnissa on eniten ongelmia. Strategiassa mainitaan ensimmäistä ker-taa myös lemmikkieläimet ja niiden kau-pallisen myynnin ongelmat.

Järjestöjen työn tuloksena navettojen rakentamisvaatimuksia kiristettiin

animalia yhdessä muiden eläinsuo-jelujärjestöjen kanssa työskenteli aktii-visesti sen eteen, että lypsykarjaraken-nusten tuetun rakentamisen ehtoja tiu-kennettaisiin. Työmme tuloksena vaa-timuksiin saatiin useita lehmien ja va-sikoiden hyvinvointia parantavia muu-toksia.

Keskeisin saavutus oli kirjaus siitä, et-tä jo navetan rakennuspaikkaa valittaes-sa tulee huomioida se, että paikassa on mahdollista järjestää lypsylehmille ja

eu:n eläinsuojelujärjestöt riemuitsivat tammikuussa, kun järjestöjen työn tu-loksena EU-parlamentti äänesti biosidi-tutkimuksia koskevasta muutosehdotuk-sesta. Hyväksytty muutos tulee vähen-tämään koe-eläinten käyttöä tuhansil-la eläimillä vuodessa. Kaikkiaan muutos vähentää biosidien tutkimukseen käytet-tävien eläinten määrää yli 40 prosentilla.

Tuhannet koe-eläimet säästyvät kokeilta

Aiemmin jopa 6000 koe-eläintä jou-tui kärsimään kokeissa yhden biosidi-tuotteen vuoksi. Lakimuutos lopettaa kokonaan mm. koirilla tehtävän pitkän myrkyllisyystestin. Biosideja ovat esi-merkiksi desinfiointiaineet, tuholais-torjunta-aineet sekä erilaiset säilytys- ja suoja-aineet.

nat

alia

sin

jush

ina

ja sukulaisten kes-kuudessa. Korven kummajaisen ase-man on näet jo saa-vuttanut muutta-malla perukkaan Etelä-Suomen maa-likylistä.

Alkuperäisväes-töltä susimyöntei-syyden ilmaisemi-seen vaaditaankin sitten poikkeuksel-lista rohkeutta, ava-rakatseisuutta sekä hankittua tai myö-täsyntyistä sydä-mensivistystä.

Mervi Laaksonen

Kirjoittaja on kainuulainen

perheenäiti, biologi ja luonnonsuojelija.

hiehoille laiduntaminen tai jaloittelutar-haus. Laki vaatii lehmille pääsyn kesäai-kaan ulos, mutta säädöstä on kierretty rakentamalla navetat paikkoihin, joissa ulkoilua on mahdotonta järjestää.

Lisäksi vaatimuksiin kirjattiin mm. se, että rakolattiaa ei saa käyttää nau-doilla makuualustana, vaan kuivikkei-den käytön mahdollistamiseksi ma-kuupaikan tulee olla kiinteäpohjainen. Myös esimerkiksi poikimakarsinoiden tilavaatimuksia nostettiin. Ee

va S

uh

on

en

91 /2012

sarvien poistaminen kirurgisin toimenpi-tein, sekä naudan sarven aiheen tuhoami-nen alle neljän viikon ikäiseltä eläimeltä ilman anestesiaa tai kivunlievitystä. Tä-mänkaltainen tulkinta ei ole pelkästään ristiriidassa eläinsuojelulain tarkoituk-sen kanssa, vaan se on myös laissa olevan säännöksen sisällön vastainen.

Lähtökohdaksi eläimen tarpeiden huomioiminenTällä hetkellä eläinsuojelussa keskitytään pitkälti eläinten ulkoisista olosuhteista huolehtimiseen. Hyvinvoinnin katsotaan toteutuvan, kun eläimellä on esimerkiksi

”Eläin on oikeudellisesti suojelun koh-de, jolla ei ole oikeuksia tai velvollisuuk-sia. Eläimellä ei ole voimassa olevan lain-säädännön mukaan itseisarvoa”, kertoo Birgitta Wahlberg. ”Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei lainsäädännössä huo-mioitaisi sitä, että eläimet ovat tuntevia olentoja.”

Oikeusjärjestelmämme käsittää eläi-men jonakin, joka on enemmän kuin pel-kän välinearvon omaava tavara, mutta ei riittävän arvokas, jotta sillä voisi olla oi-keuksia. Eläimen itseisarvon sääntelemi-nen olisi täysin mahdollista ilman, että oikeusjärjestelmään olisi pakko tehdä pe-rustavanlaatuisia muutoksia.

”Minusta itseisarvon tunnistaminen perustuslain tasolla mahdollistaisi sen, että eläinten asema ihmisten yhteiskun-nassa vahvistuisi. Tällöin ainakin ihmis-ten omistuksessa oleville eläimille voisi myös säätää tiettyjä oikeuksia, kuten esi-merkiksi oikeus ruokaan.”

”On kuitenkin huomattava, että täs-sä yhteydessä mainitut oikeudet eivät oi-keudellisesti tarkoita samaa asiaa kuin ih-misille säädetyt perusoikeudet. Itseisar-von tunnustaminen oikeudellisesti voisi kehittää ajatteluamme eläinten asemasta yhteiskunnassamme ja lähentää eri kes-kustelijoita”, Wahlberg pohtii.

Eläinsuojelulain tulkinta ontuu käytännössäWahlbergin tutkimuksessa selvitettiin, miten eläinsuojelulainsäädäntöä on tul-

kittu ja sovellettu eläinsuojeluviranomais-ten toimittamien tuotanto- ja teuraseläin-ten eläinsuojelutarkastusten yhteydes-sä. Työssä analysoitiin muun muassa lää-neissä käsitellyt tuotantoeläimiä koske-vat eläinsuojelupäätökset vuosilta 1996–2006.

Tutkimusaineistosta kävi ilmi, että teu-rastamoilla tehdyt eläinsuojelupäätökset koskivat tilanteita, joissa eläimelle oli ai-heutettu tai aiheutettiin tarpeetonta kär-simystä, kipua tai tuskaa. Tämä herättää kysymyksen siitä, miten lievempiin tai toistuviin teurastamon käytännöistä tai puitteista johtuviin tapauksiin puututaan – vai puututaanko ollenkaan.

”Vaikuttaa siltä, että tulkinta ei aina ta-pahdu eläinsuojelulain tarkoituksen mu-kaisesti. Jo maa- ja metsätalousministe-riön tulkinta, joka käy ilmi lakia alem-manasteisista säädöksistä, heikentää lain vaatimaa eläinten suojelun ja hyvinvoin-nin tasoa”, Wahlberg toteaa.

Esimerkiksi eläinsuojelulain 7 §:ssä säädetään, että leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista. Tästä voidaan lain mukaan asetuksella poiketa, mutta poikkeuksia ei voida myöntää sellaisten toimenpiteiden suorittamiseen, joiden tarkoituksena on eläimen mykistäminen tai sen ulkonäön muuttaminen.

Kuitenkin eläinsuojeluasetuksen 23 §:ssä sallitaan naudan, lampaan ja vuohen

eläinten oikeutta etsimässä

Åbo Akademissa työskentelevä Birgitta Wahlberg väitteli eläinten hyvinvoinnin oikeudellisesta merkityksestä. Tutkimus toi esiin useita puutteita eläinten

suojelun ja hyvinvoinnin toteutumisessa.

tilaa tietty neliömäärä, jaloittelua ja oikea ruoan koostumus.

”Lainsäädännön lähtökohtana pitäisi olla eläimen tarpeet, niiden havainnoimi-nen, huomioon ottaminen ja tyydyttämi-nen. Eläimen ympäristölle tai elinolosuh-teille asetetut vaateet eivät ole riittävä läh-tökohta”, Wahlberg selventää. Ensiaskel olisi, että eläinsuojelulain keskeiset käsit-teet, kuten ”eläinten hyvinvointi”, ”fysio-logiset tarpeet” sekä ”käyttäytymistar-peet” määriteltäisiin ja kirjoitettaisiin au-ki lainsäädäntöön.

Viimeaikaiset aktivistien kuvaamat vi-deot tuotantoeläintiloilta ovat nostaneet

eläinsuojelun toimivuuden keskusteluun maassamme. Tapahtumat ovat myös he-rättäneet pohtimaan, missä kansalaisak-tiivisuuden raja kulkee.

”Kansalaisten on tänä päivänä mel-keinpä mahdotonta saada asiallista ja to-denmukaista tietoa tuotantoeläinten pi-dosta ja olosuhteista. Siksi olen tässä asi-assa muuttanut kantaani tutkimukseni aikana. Arvostan kansalaisaktiivisuutta, kunhan se ei tarkoita sitä, että paikkoja ri-kotaan tai eläimille aiheutetaan tiedonke-ruun yhteydessä kärsimystä. Yhdistän nä-mä asiat myös elintarviketurvallisuuteen ja kansanterveyteen”, Wahlberg sanoo.

”Olen sitä mieltä, että eläinten hyvin-vointi perustuu meidän jokaisen ymmär-rykseen ihmis-eläinsuhteesta sekä joka-päiväisiin valintoihimme. Omaa ajattelu-aan voi ja pitää jatkuvasti haastaa eläinten parhaaksi. Tämä voi esimerkiksi tarkoit-taa sitä, ettei syö eläinperäisiä tuotteita tai ettei ota lemmikkieläintä.”

Wahlbergin tutkimustyö eläinsuojelu-oikeuden parissa jatkuu. Hän toimii myös Suomen soveltavan etologian seuran pu-heenjohtajana. Wahlbergin suunnitelmis-sa on luoda kansainvälinen tutkijafooru-mi eläinten oikeudelliseen hyvinvointiin liittyen.

teksti Hannele ahponen kuva Anna Reivilä

””Omaa ajatteluaan voi ja pitää jatkuvasti haastaa eläinten parhaaksi.”

10 1 /2012 111 /2012

turkistarhaus on kova pala Suomelle. Naapurimaamme tiukentavat turkiseläin-ten pitoa koskevaa lainsäädäntöään jat-kuvasti ja paine toimenpiteisiin Suomes-sakin kasvaa samassa tahdissa. Eläinten kannalta muutokset ovat parhaimmillaan johtaneet siihen, että tiukennukset ovat tehneet tarhauksen maassa kannattamat-tomaksi. Esimerkiksi Ruotsin kettutarha-us tuli tiensä päähän tätä kautta.

Valtioneuvoston asetus turkiseläinten suojelusta tullaan avaamaan tämän vuo-den aikana. Maa- ja metsätalousministe-riö myöntää, että eläinten suojeluun liit-tyvien säännösten on pohjauduttava kul-loinkin olemassa olevaan tutkimustie-toon eläinten hyvinvoinnista. Tämänhet-kinen turkistarhausta koskeva lainsäädän-

tö on peräisin 1990-luvun lopulta. Minis-teriö katsookin, että on tarpeen selvittää nykyisten turkiseläinten suojeluun liitty-vien pitovaatimusten ajantasaisuus suh-teessa nykyisin saatavilla olevaan tutki-mustietoon turkiseläinten hyvinvoinnis-ta. Nyt on siis tärkeä paikka saada asetuk-sesta naapurimaidemme veroinen.

Muu maa mansikkaMitkä kaikki asiat maamme lainsäädän-nössä sitten ovat jäljessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan lakeja? Lista on pitkä. Poikke-uksellisena voi pitää esimerkiksi sitä, et-tä Suomen laki ei vaadi turkistarhaajilta minkäänlaista alan koulutusta, toisin kuin Ruotsissa ja Norjassa. Tanska on ollut erityisen edistyksellinen siinä, että kettu-

jen kasvatus turkiseläimiksi on kielletty siirtymäajalla. Ruotsissa kasvatusta ei ole suoraan kielletty, mutta vaatimukset ket-tujen kasvatusolosuhteille ovat niin ko-vat, että kettujen kasvatus loppui lain as-tuttua voimaan.

Keskeinen ongelma tarhoilla on häk-kielämän virikkeettömyys. Suomessa la-ki vaatii, että ketuilla, supikoirilla ja chin-chilloilla on oltava sopivaa pureskelu-materiaalia – sellaiseksi riittää kuitenkin pelkkä puupalikka. Minkeillä taas tulee olla häkissään olkia. Naapurimaidemme lainsäädännössä vaaditaan, että virikkei-den tulee stimuloida eläimiä mm. leikki-mään ja tutkimaan, ja että olki yksinään ei ole riittävä virikemateriaali minkille. Norjan laki myös vaatii, että virikkeitä tu-

lee vaihtaa riittävän usein. Virikkeet yksi-nään eivät toki tee häkkielämästä eläimil-le mukavaa, mutta riittävän usein vaih-dettavat ja monipuoliset virikkeet tuovat eläimille uutta tutkittavaa ja helpottavat edes hieman häkkielämän turruttavaa yk-sitoikkoisuutta. Pelkkä puupalikka tai ol-ki ei tällaiseen riitä.

Tiiviisti toisissaan kiinni olevissa hä-keissä eläminen aiheuttaa sosiaalista stres-siä turkiseläimille. Suomen laki vaatii, et-tä minkeillä tulee olla pesäkoppi, mutta suomalaisilla ketuilla ei ole mahdollisuut-ta piiloutua toisten eläinten tai ihmisten näköpiiristä sitä aikaa lukuun ottamatta, jolloin kettuemolla on pennut. Tanskan ja Norjan lait vaativat yksiselitteisesti, et-tä kaikilla turkiseläimillä on oltava mah-dollisuus piiloutua halutessaan. Toisaalta Tanskan laki myös vaatii, että sosiaalisilla lajeilla on oltava mahdollisuus nähdä laji-tovereitaan ja käyttäytyä tavalla, joka liit-tyy sosiaalisten rakenteiden ylläpitoon.

Tutkimustuloksia sovellettavaTurkiseläinten hyvinvointiongelmia tut-kitaan jatkuvasti eri maissa. Tärkeää olisi, että uusin tutkimustieto saadaan sovellet-tua lakiin. Tanskan laissa asia jo otetaan huomioon: laki vaatii, että tarhauksessa ja uusien menetelmien kehittelyssä on otet-tava mahdollisimman tarkoin huomioon eläinlajien biologiset ominaisuudet ja li-säksi tutkimustietoa tulee soveltaa tarho-ja rakennettaessa ja uudistettaessa.

Tanskan ja Ruotsin lait vaativat tar-haajilta aktiivista yhteistyötä paitsi eläin-lääkäreiden, myös etologien eli eläinten käyttäytymiseen erikoistuneiden am-mattilaisten kanssa. Molempien maiden lait mm. vaativat, että jos tarhalla esiin-tyy merkittäviä määriä epänormaalia käy-töstä eläimillä eikä tarhaaja saa itse ongel-maa korjattua, tulee yhteistyössä eläinlää-kärin ja etologin kanssa luoda toimenpi-desuunnitelma. Jos toimenpiteistä ei sil-tikään ole apua, on tarhaajan lopetetta-va eläintenpito ja aloitettava se uudestaan vasta, kun sopivat keinot ongelman rat-kaisemiseksi ovat löytyneet.

Tarhattavat eläimet ovat yhä lähes vil-lejä. Turkiseläinten jalostuksessa on kes-kitytty ulkonäön jalostamiseen kesyyden sijaan, minkä vuoksi eläimet eivät ole juu-ri domestikoituneet. Siksi kaikki eläin-

ten käsittely ja liikuttelu aiheuttaa niil-le stressiä. Tanskan ja Ruotsin lait vaati-vat, että turkiseläimet on totutettava pen-nusta lähtien ihmisiin ja käsittelyyn. Lait myös vaativat, että eläimiä käsitteleväl-lä henkilöllä on oltava työhönsä koulu-tus. Eläimiä tulisi käsitellä käsin niin pit-kälti kuin mahdollista, ja käsittelijän tuli-si olla eläimille ennestään tuttu ihminen. Ruotsin ja Norjan lait kieltävät lisäksi tur-kiseläinten kuljettamisen näyttelyihin ja tapahtumiin. Kaikki nämä vaatimukset ovat oleellisia eläinten kokeman stressin vähentämisessä.

Naapurimaidemme lakien mukaan ja-lostuksessa on lisäksi huomioitava eläin-ten hyvinvointi niin, ettei pelokkaita ja haitallisia ominaisuuksia periyttäviä eläi-miä valita siitoseläimiksi. Jalostuksella tu-lee erityisesti pyrkiä parantamaan eläin-ten hyvinvointia.

Tavoitteena turkistarhaton SuomiToisten lajitovereiden kuoleman näke-minen aiheuttaa levottomuutta ja stres-siä elossa oleville eläimille. Ruotsissa ja

turkiseläinlainsäädäntöön mallia naapurimaista

Norjassa onkin kiellettyä suorittaa tap-paminen siten, että muut eläimet näke-vät toimenpiteen. Ruhoja ei myöskään ole sallittua säilyttää tiloissa, joissa eläi-miä pidetään. Norjassa vaaditaan myös, että eläimen tappamisen saa suorittaa vain siihen koulutuksen saanut henkilö. Kaasulla lopetettaessa eläin ei saa altis-

tua stressille tai vammoille, ja sitä on voi-tava tarkkailla operaation ajan. Suomes-sa tämä ei toteudu, sillä minkit lopetetaan umpinaisissa konteissa, joihin heitetään useita eläimiä kerralla. Norjassa ja Tans-kassa on lisäksi kiellettyä nylkeä eläimet niin, että vielä elossa olevat eläimet näke-vät toimenpiteen.

Esimerkit olivat vain pieni katsaus naapurimaidemme turkiseläimiä koske-vien lakien Suomea tiukemmista sisäl-löistä. Naapureihimme verrattuina Suo-men tämän hetkinen turkiseläinten suo-jelua koskeva asetus onkin varsin heikko. Vaikka tilavaatimuksia kasvatettiin aavis-tuksen vuosi sitten, ovat ne silti yhä sel-västi Norjaa ja Ruotsia pienemmät. Ani-malia tekee lähiajat voimakasta työtä sen puolesta, että turkiseläinten olosuhde-vaatimuksia kiristettäisiin vähintään naa-purimaidemme tasolle – mieluiten vie-lä reilusti yli. Lopullisena tavoitteena on silti edelleen kokonaan turkistarhaton Suomi.

Laura Uotila

anim

alia

oik

eutt

a el

äim

ille

”Tavoitteena on turkistarhaton Suomi.”

12 1 /2012 131 /2012

KU

VA

: PE

KK

A H

ELO

Helmipöllö(Aegolius funereus)

KATSE VILLIIN LUONTOON!KATSE VILLIIN LUONTOON!Kohtaa luonto asiantuntevan oppaan silmin.

Tutustu nyt! 3 numeroa/13,90 € (norm. 25,50 €)

Tilaa Suomen Luonto:. www.suomenluonto.fi / lehtitilaus . puhelimitse: (09) 2280 8210, ark. klo 9–15

Tilaamalla tuet luonnonsuojelua.

KYMMENEN VUODENAIKAA SUOMEN LUONNOSSA

Suomen eläinsuojelujärjestöillä on nyt paljon töitä. Tapahtumassa on paljon positiivisia asioita: eläin-suojelua koskevan lainsäädännön eri osa-alueita uu-distetaan ja työryhmiä perustetaan. Myös teollisuus

ja eläintuotantoala ovat reagoineet heränneeseen keskusteluun ja ihmisten huoleen eläinten hyvinvoinnista.

Uuden hallituksen myötä Suomeen saatiin uusi hallitusoh-jelma. Ohjelman eläinsuojelutavoitteista kerroimme Animali-assa 3/2011. Nyt reilun puolen vuoden kuluttua hallitusohjel-man toteutus on lähtenyt käyntiin ja olemme jo ehtineet kiit-tää maa- ja metsätalousministeriötä monista hyvistä askelista.

Toisaalta kyse on vasta ensiaskelista, sillä konkreettisiin muutoksiin on vielä matkaa. Seuraammekin Animaliassa ak-tiivisesti sitä, että luvatut asiat lopulta myös toteutuvat käytän-nössä. Paljon vaikuttamistyötä meiltä vaatii myös se, että uudis-tusten lopulliset muotoilut saadaan eläinten kannalta niin hy-viksi kuin mahdollista.

Eläinsuojelulaki uudistuuSuomen eläinsuojelulain kokonaisuudistus on tällä hetkel-lä edennyt vaiheeseen, jossa ministeriö on muun muassa teh-nyt lakiuudistukseen liittyviä taustaselvityksiä sekä toteutta-nut sidosryhmille ja kansalaisille suunnattavia kyselyjä. Proses-si on edennyt jossain määrin hitaammin kuin aiemmin annet-tu aikataulu antoi odottaa. Näillä näkymin laki on käsittelyssä eduskunnassa vuonna 2015. Pitkästä aikataulusta huolimatta pidämme hyvänä sitä, että uudistusta valmisteleva työ tehdään perusteellisesti.

Animalia on pitänyt yhtenä prioriteettina hallitusohjelman lupaaman eläinsuojeluvaltuutetun viran perustamista mahdol-lisimman nopealla aikataululla. Ministeriö on edistänyt asiaa ja viran perustamista suhteellisen pian on lupailtu, mutta toistai-seksi rahoitukseen ei ole saatu selvyyttä. Olemme kiinnittäneet huomiota myös eläinsuojeluvaltuutetun toimenkuvaan: toivee-namme on, että valtuutettu toimii laaja-alaisesti eläinten hyvin-voinnin parantamiseksi ja että toimenkuva vastaisi piirteiltään esimerkiksi lapsiasiainvaltuutetun toimenkuvaa eläinasiaan so-vellettuna.

Siat ja turkiseläimet keskipisteessäSikojen hyvinvointivaatimuksia uudistava lainsäädäntöehdo-tus oli alkuvuodesta lausuntokierroksella. Ehdotus sisälsi muun muassa lihasikojen ja emakoiden tilaa, emakoiden pesänteko-materiaalia ja karsinoiden lattiarakenteita koskevia eläinten hy-vinvointia parantavia muutoksia. Suurimpia investointeja vaati-ville muutoksille oli ehdotuksessa valitettavan pitkä 15 vuoden siirtymäaika. Siirtymäajan lisäksi Animalia pitää puutteellisena sitä, että lakiuudistuksella ei edistetä emakoiden vapaana porsi-

mista. Ministeriö järjesti aiheesta myös sidosryhmäseminaarin, jossa Animalialla oli puheenvuoro.

Ministeriö ilmoitti syksyllä, että se on perustamassa hanketta turkiseläinten suojeluun sovellettavien säännösten tarkistami-seksi. Perusteena mainittiin muiden Pohjoismaiden lainsäädän-tö: niin Ruotsissa, Norjassa kuin Tanskassa on paremmin tur-kiseläinten hyvinvoinnin huomioon ottavat vaatimukset kuin Suomessa. Animalia vaatii turkistarhauksen kieltoa, mutta pitää tärkeänä parantaa eläinten hyvinvointia tarhauksen harjoittami-sen ja siirtymäajan aikana. Hanke edennee tämän kevään aika-na ja Animalia tulee olemaan aktiivisesti mukana uudistukses-sa. Animalia vaatii, että Suomen vaatimukset nostetaan vähin-tään muiden Pohjoismaiden tasolle.

Kati Pulli

Animalian vastaus eläinsuojelulain uudistustarpeita koskevaan si-dosryhmäkyselyyn ja sikojen hyvinvointia koskevaan asetusluon-nokseen ovat luettavissa Animalian verkkosivuilla kohdassa: Ani-malia toimii – Lausunnot.

Vertailu Suomen ja muiden Pohjoismaiden turkiseläinten pi-toa koskevasta lainsäädännöstä sekä Animalian ja SEYn yhteiset tavoitteet hallitusohjelman toteuttamiseksi ovat luettavissa sivulta www.elainpolitiikka.fi/hallitusohjelma

Vihreää valoa eläimille

Ver

a Li

inas

aari

14 1 /2012

”Onhan aivan var-maa, että minun tai työnantajani nimet eivät tule jutussa

edes epäsuorasti julki?”Näin kysyy erään susialueella ilmesty-

vän lehden toimittaja, kun pyydän hänel-tä haastattelua tätä juttua varten.

Päivää myöhemmin sama toimittaja soittaa. Hän haluaa varmistaa, että tarkis-tutan hänellä tämän jutun osat, jotka pe-rustuvat epäsuorastikin hänen näkemyk-siinsä.

”Nämä ovat niin herkkiä asioita, että haluan välttää väärinymmärryksiä”, toi-mittaja perustelee.

Toimittajan varovaisuus ei yllätä. Kes-kustelu siitä, miten susiin tulisi suhtau-tua, on kytenyt Suomessa iät ja ajat. Mo-nilla alueilla, esimerkiksi toimittajan ko-tiseudulla, asia on niin tulenarka, että sa-

noipa susista mitä tahansa, puheenvuoro luetaan pilkuntarkkaan.

”Kun kirjoittaa pienenkin uutisen su-sista, palautetta tulee varmasti.”

Toimittajan mukaan palautetta tulee erityisesti kirjoituksista, joissa susiin suh-taudutaan hivenenkin ymmärtäen.

”Keskustelukulttuuri täällä on tulehtu-nut. Jos kirjoittaa siitä, kuinka paljon su-sia Suomessa viranomaisarvioiden mu-kaan on, tulee palautetta, jossa haukutaan sekä viranomaisarvio että lehti. Palaut-teesta vain murto-osa on painokelpoista”, toimittaja kertoo.

Toimittajan mukaan toimitukset kyllä kestävät kovaakin palautetta. Huolissaan hän on siitä, että yksityiset ihmisetkin saavat rajua palautetta tekemistään mieli-pidekirjoituksista.

”Susikeskustelun kannalta ei ole hyvä, että asiat viedään henkilökohtaisuuksiin.

Keskustelu susista käy kierroksilla. Susipelko, salametsästys ja pantasuden tappaminen kuohuttavat tunteita ympäri Suomen. Animalia selvitti, mikä susikeskustelussa on pielessä.

Susikeskustelu hukassa?

teksti Vesa Saarinen kuvat Laura Uotila

Ei voi olla niin, että susista sallitaan vain yksi mielipide, jonka mukaan kaikki su-det on tapettava niin pian kuin suinkin.”

Juuri tästä syystä toimittajakin suostui kommentoimaan asiaa Animalialle.

”Monet ihmiset, minä mukaan luettu-na, pelkäävät sanoa oman eriävän mie-lipiteensä ääneen. Ei tällainen saa olla 2000-luvun Suomea.”

Lehdistön vastuuSusikeskustelun ongelmat ovat tuttu-ja myös Luonto-Liiton susikampanjas-ta vastaavalle Aura Yliselälle. Keskuste-lukulttuurin kurjuudelle ei Yliselän mu-kaan ole vain yhtä syytä, mutta erään syn-tipukin Yliselä nimeää: suomalainen leh-distö ei ole hoitanut tehtäväänsä hyvin.

”Media on Suomessa lietsonut susipel-koa”, Yliselä toteaa.

Yliselän mukaan eräs osoitus lehdistön

16 1 /2012 171 /2012

Susifaktaa

• Susi eli harmaasusi (Canis lupus) on olennainen osa Suomen luontoa.

• Susi on peto- ja laumaeläin, jo-ka on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomes-sa eli vuonna 2011 ainoastaan noin 140 yksilöä.

• Sudet saalistavat laumoissa muun muassa jäniksiä, poroja, peuroja ja hirviä.

• Susi karttaa ihmisiä. Viimeksi su-den epäillään surmanneen ihmisen 1880-luvun alussa, ja tätäkin tapa-usta on perustellusti epäilty villiinty-neen koiran tai koiran ja suden ris-teymän aiheuttamaksi.

• Susi elää luonnossa keskimäärin 6-10-vuotiaaksi.

• Susilauma on perheyksikkö, johon kuuluvat emosudet sekä niiden pennut.

• Susipelko kuvastuu monissa tari-noissa, joissa susi kuvataan usein pa-haksi eläimeksi. Suteen on Suomes-sa kristinuskon valtakaudella suhtau-duttu lähes aina pelolla ja vihalla.

lietsomasta susikammosta on monien lehtien tapa otsikoida uutisensa tavalla, joka ylläpitää mielikuvaa suden vaaralli-suudesta.

”Tyypillistä on antaa uutisille raflaa-via otsikoita, kuten ’susi raateli peuran’, neutraalimman ’susi metsästi peuran’ -otsikoinnin sijaan. Asia on huomattava siksi, että se, että susi metsästää peuro-ja, on merkki susien tavallisesta metsäs-tyskäyttäytymisestä – eli siitä, että lauma toimii hyvin ja metsästää luontaista ra-vintoaan”, Yliselä kertoo.

Lehdistön syyttäminen on Yliselän mukaan kuitenkin liian yksioikoista. Hä-nen mukaansa ongelma on laajempi, ja se liittyy yleiseen turvattomuuden kult-tuuriin.

”Ihmisten turvattomuuden koke-mus on lisääntynyt. Pelon kohde tuntuu vaihtelevan seuduittain, ja alueilla, joilla liikkuu susia, vaikuttaa susi olevan help-po kohde ihmisten pelon tunteelle.”

Animalian haastattelema nimetön toi-mittaja ei täysin hyväksy Yliselän lehdis-

tökritiikkiä.”Lehti uutisoi siitä, että ih-

misiä pelottaa. Kun ihmiset lukevat, että naapuria

pelottaa, alkaa hei-täkin pelottaa.

Jos päälle

tulee vielä todennettu susihavainto, sop-pa on siinä. Lehdistön näkökulmasta ih-misten pelko ja susihavainnot ovat tär-keitä uutisaiheita, eikä lehti voi jättää nii-tä uutisoimatta”, toimittaja perustelee.

Yhden asian Yliselän kritiikistä toimit-taja kuitenkin allekirjoittaa:

”Kyllä otsikointi, kun vaikka iltapäivä-lehtiä katsoo, on usein kaukana neutraa-lista journalismista. Tavoitteena niillä on myydä lehteä, ei tehdä puolueetonta su-siuutisointia”, toimittaja pohtii.

Todellinen pelkoAura Yliselän mukaan susikeskustelus-sa on syytä muistaa, että ihmisten pelon kokemus on todellinen. Hänen mukaan-

sa pelkoa ei missään tapauksessa pidä vä-hätellä.

”Meille Luonto-Liittoonkin on tullut yhteydenottoja susialueilla asuvilta ihmi-siltä, jotka pelkäävät lastensa puolesta”, Yliselä kertoo.

Yliselän ratkaisu pelon voittamisek-si on yksinkertainen: asiatiedon lisäämi-nen sekä avoin keskustelu. Asiallisen su-sitiedon levittämiseksi Luonto-Liiton su-siaktiivit ovat kiertäneet kouluissa kerto-massa susista.

Vastaanotto on Yliselän mukaan ollut vaihtelevaa.

”Koulukiertueet ovat olleet pääasias-sa onnistuneita. Opiskelijat ja opettajat ovat ottaneet meidät hyvin vastaan. Toi-

Luonto-Liiton Aura Yliselän viisi vinkkiä, joilla voit auttaa susia Suomessa

1Ota selvää susista, jotta tiedät, mistä puhut. Tietoa susista sekä susikeskustelusta löydät esimerkiksi Luonto-Liiton susiryhmän sivuilta osoitteesta luontoliitto.fi/susiryhma. Myös tunturisusi.com –sivusto on tutustumisen arvoinen.

2Osallistu susikeskusteluun esimerkiksi verkossa, kahvipöytäkeskusteluissa tai lehtien yleisönosastoilla. Susista liikkuu paljon harhaluuloja, joiden oikaiseminen on susien tulevaisuuden kannalta tärkeää.

3Pidä esitelmä koulussa susista. Materiaalia löydät verkosta helposti, esimerkiksi Luonto-Liiton susiryhmän sivuil-ta löydät laadukasta oppimateriaalia.

4 Ota yhteyttä maa- ja metsätalousministeriöön, jotta susien salakaadot saataisiin loppumaan. Yhteyttä voit ottaa Salakaadot seis! -kampanjan verkkosivujen kautta, osoitteessa salakaadotseis.fi.

5Tue susiensuojelua esimerkiksi hankkimalla Luonto-Liiton susiryhmän kannatustuotteita.

saalta tiettyjen vanhempainyhdistysten toiminta on ollut suorastaan hysteeris-tä, ja Mynämäelle emme päässeet ollen-kaan, sillä koulun mielestä susi oli liian radikaali aihe.”

JahtikatastrofiHuonolla susikeskustelulla on huono-ja seurauksia. Niistä esimerkki on talvel-la Pöytyällä suoritettu epäonnistunut su-sijahti, jossa yli satapäinen metsästys-seurue tappoi – viranomaisten kehotuk-sen vastaisesti – paikallista laumaa joh-taneen naarassuden. Metsästysporukan epäonnistuminen uutisoitiin laajasti ym-päri Suomen, sillä ammuttu johtajanaaras kantoi seurantapantaa.

”Tapettu yksilö oli paitsi lau-man johtajanaaras ja susiemo, myös Luonto-Liiton susikampanjan keula-kuva”, Aura Yliselä kertoo.

”Suden tappamisen myötä olem-me saaneet paljon yhteydenottoja ih-misiltä, jotka ovat olleet järkyttynei-tä tapahtuneesta.”

Yliselän mukaan jahdissa kaikki meni pieleen kaatoluvan myöntämi-sestä lähtien.

Metsästäjät eivät noin vain myön-täneet virhettään. Erääksi syyksi jah-din epäonnistumiseen metsästäjät il-moittivat radioliikennehäirinnän. Rivien välissä metsästäjät tuntuivat vihjaavan, että asialla olivat susien-suojelijat.

”Vihjaus siitä, että susien suojeli-jat olisivat olleet häiritsemässä radio-liikennettä, on täysin käsittämätön”, Yliselä vastaa.

Metsästäjien häirintäväite on kä-sittämätön myös siksi, että sille ei ole mitään näyttöä. Samaan aikaan metsästysalueella valvontatehtävis-sä ollut Länsi-Suomen merivartios-to ilmoitti metsästäjien väitteet kuul-tuaan yksiselitteisesti, että he eivät minkäänlaisia häiriöitä havainneet.

”On aika vahvasti sanottu, et-tä radioliikennettä ylipäätään häirit-tiin. Häiriintyminen voi johtua niin monesta asiasta”, totesi Länsi-Suo-men merivartioston apulaiskomen-taja Mikko Hyyppä Turun Sanomil-le 20.1.2012.

Häiriköitiinkö radiotaajuuksia? Oliko häiriöiden syynä rikkinäinen

metsästäjän hands free -korvanappi? Vai keksikö metsästysseurue hätäval-heen?

Muitakin kysymyksiä voidaan esittää.

Oliko laumaa johtaneen pantasu-den ampuminen vahinko vai tark-kaan harkittu teko?

Miten on mahdollista, että panta-suden kirkkaankeltainen panta jäi ko-keneilta metsästäjiltä huomaamatta – erityisesti tilanteessa, jossa viran-omainen oli erityisesti määrännyt välttämään pantasuden ampumista?

Vastaukset näihin ja moniin mui-hin kysymyksiin jäävät saamatta.

”Metsästäjiltä haastatteluja ei hel-posti saa. Äänessä ovat ennalta vali-tut puhemiehet. Jahdin kulusta met-sästäjät eivät hiisku, ja monet asiat jäävät metsästäjien keskinäisiksi sa-laisuuksiksi”, Animalian haastattele-ma nimetön toimittaja kertoo.

Luonto-Liiton Aura Yliselä halu-aa katsoa eteenpäin. Hän toivoo, et-tä epäonnistunut susijahti nostaa su-sien hädän keskusteluun.

”Susien tilanne on ollut hälyttä-vä jo vuosien ajan. Ei ole ensimmäi-nen kerta, että susilauman johtajayk-silö tapetaan, mutta nyt se tapahtui julkisesti. Ehkä tapahtuneen myö-tä keskustelu susista saa paremman käänteen, ja viranomaiset sekä taval-liset suomalaiset huomaavat susien ahdingon. Se on tärkeää, sillä on teh-tävä töitä, jotta Suomessa äärimmäi-sen uhanalainen susi saadaaan pelas-tettua.”

18 1 /2012 191 /2012

le nukkumaan, eikä linnuilla ole riittäväs-ti tilaa ja mahdollisuuksia väistää toisiaan.

Videomateriaalia suoraan tiloiltaVaikka teoriassa jokainen broileri tarkas-tetaan silmämääräisesti joka päivä, on käytännössä hyvin hankalaa seurata riittä-vän tarkasti jokaisen linnun tilaa, kun lin-tuja on kymmeniätuhansia yhtä hoitajaa kohden. Kasvatusaikana eli reilussa kuu-kaudessa parvesta kuolee tai poistetaan noin 4 prosenttia linnuista. Myös teuras-kuljetusten aikana kuolee aina lintuja.

Hyvä asia on, kun tuottajat ja tuotanto tuodaan lähemmäs kuluttajia. Mutta tie-don pitäisi olla kattavaa ja mukana pitäisi olla ne tärkeimmät asiat: eläimet, niiden olosuhteet ja käsittely. Lihateollisuuden olisi julkaistava sivuillaan joka tilalta ai-toja valokuvia sekä kaunistelematonta vi-deomateriaalia broilereiden elämästä.

Kuluttajille tulisi näyttää, millaista broilerihalleissa on eläinten elinkaarien eri vaiheissa, eli silloin, kun linnut ovat untuvikkoja, kun ne ovat teurasikäisiä, kun ne kerätään halleista teuraslaatikoi-hin ja kun ne teurastetaan. Tämän jälkeen kuluttajilla olisi parempi pohja arvioi-da, onko broilereiden kasvatus Suomessa heidän arvojensa mukaista.

Atria unohti broilerit mainoksistaan

atria on aloittanut laajalevikkisen mie-likuvamainoskampanjan, jolla pyritään broilerinlihan maineen parantamiseen.

Moni eläinsuojelija nielaisi tammi-kuussa aamukahvit väärään kurkkuun, kun aamun lehdestä iski silmiin sivun ko-koinen Atrian mielikuvamainos broileri-tuotannosta. Mainoskampanja ei ole yl-lätys, sillä tutkimusten mukaan broilerei-den hyvinvointiongelmat huolestuttavat kuluttajia tuotantoeläimistä eniten. Li-säksi huoli on jatkuvasti lisääntynyt.

Kuluttajien mielikuva ei ole perustee-ton. Broilerit eivät esimerkiksi tepastele koskaan ulkona, kuten Atrian mainosten kuvissa piirretyt kanat. Todellisuudessa broilerit eivät koskaan näe päivänvaloa, eivät pääse ulos edes kesäaikaan ja ne elä-vät ainoastaan noin 35-38 päivää ennen kuin joutuvat teurastetuiksi.

Broilereiden kasvatus on kaikkein teol-lisinta lihantuotantoa, mikä näkyy eläin-ten hyvinvointiongelmina. Eläinten kan-nalta on ikävää, että tuotannon ongelmat lakaistaan maton alle sen sijaan, että nii-hin edes yritettäisiin puuttua.

Tehostaminen on tuonut ongelmiaBroilereiden kasvatushallien ei voi sanoa olevan ”avaria ja tilavia”, kuten mainoksis-

Silfverberg Anu: He eivät olleet eläimiä. Avain, 2011. 180 s.

”Mikä opulta erottaa ihmisen eläimes-tä?” kysytään Anu Silfverbergin novelliko-koelman takakannessa. Kysymys saa lukijan odottamaan pohdintaa ihmisen ja eläimen eroavaisuuksista. Silfverbergin kolumnei-hin tutustuneena odotukseni olivat korke-alla. Novellit olivat mielenkiintoisia ja viih-dyttäviä, mutta olisin toivonut, että kirjoit-taja olisi tuonut eläintematiikkaa, ehkä jo-pa eläinoikeusasiaa, enemmän ja selkeäm-min novelleissaan esille.

Eläinsuojelijan näkökulmasta yksi novelli oli yli muiden: Emakkohäkki. Novellissa ras-kaana oleva nainen näkee kuvan emakos-ta. Jokin emakossa tekee naiseen niin sy-vän vaikutuksen, että sikojen ja niiden elin-olojen ajattelusta tulee naiselle lähes pak-komielle. Novellissa upeaa on se, että siko-jen elämää kuvataan ilman vaaleanpunaisia laseja. Kunpa kirjassa olisi ollut enemmän yhtä ravistelevia ja suorasukaisia novelleja. Plussan annan siitä, että novellin nainen et-si sioista tietoa Animalian nettisivuilta.

Ninni Pekkala

Kirjavinkit

Teos on lainattavissa Animalian kirjastosta.

Teos on lainattavissa Animalian kirjastosta.

Teos on lainattavissa Animalian kirjastosta.

Gruen Sara: Apinatalo. Bazar, 2011. 330 s.

Bonoboapinoiden kommunikointia ja käyttäytymistä tutkivan Isabel Duncanin la-boratorioon tehdään pommi-isku. Räjäh-dyksessä loukkaantunut Isabel joutuu sai-raalaan ja voi vain televisiosta seurata hur-jaa tapahtumasarjaa, jossa ihmisapinat kar-kaavat tutkimuskeskuksesta ja päätyvät uu-den tv-ohjelman tähdiksi. Koska Isabel on oppinut viittomaan kuuden bonobon kanssa, näkee hän myös enemmän kuin muut tv-katsojat: bonobot haluavat pois tv-ohjelmasta. Alkaa Isabelin taistelu api-naperheen pelastamiseksi.

Kirjassa voisi olla ainekset mielenkiin-toiseen ja koukuttavaan teokseen, mutta useiden tarpeettomien sivujuonien ja hen-kilöhahmojen vuoksi kokonaisuus lässäh-tää. Kirjassa mielenkiintoisinta on bonobo-jen käyttäytymisen kuvaus sekä lukijan he-rätteleminen eläinkokeiden julmaan maa-ilmaan. Ehkäpä joku muistaa ajatella koe-eläinten piilossa pidettyä todellisuutta vie-lä kirjan luettuaan.

Ninni Pekkala

Sinisalo Johanna: Enkelten verta. Teos, 2011. 304 s.

Johanna Sinisalon ”Enkelten verta” -ro-maanin pääosassa ovat eläimet. Mehi-läishoitaja Orvo hämmästelee ympäri maa-ilmaa sattuvia mehiläisten joukkokuolemia. Orvon poika Eero saarnaa verkossa radi-kaalia eläinoikeusasiaa. Ja Orvon isä pyörit-tää tehoteurastamoa. Miesten näkemykset elämästä ja eläimistä eivät kohtaa.

Sinisalo kirjoittaa vaivatonta proosaa, jossa faktat eläintuotannon arjesta sekoit-tuvat spekulatiiviseen fiktioon, erityises-ti ajatukseen rinnakkaisista todellisuuksista. Tapansa mukaan Sinisalo murtaa proosa-kerrontaa toisen tyylilajin, tässä tapaukses-sa blogikeskustelujen, pätkillä.

”Enkelten verta” on sisarteos Sinisalon

Moby ja Park Miyun (toim.): Kamara. Mi-tä kaikkea syömmekään. Like, 2011. 201 s.

Muusikko Mobyn ja Global Animal Part-nership –järjestön toiminnanjohtaja Miyun Parkin koostama Kamara on kokoelma ar-tikkeleita lihansyönnistä. Tietokirjassa ker-rotaan tuotantoeläinten elinolosuhteista ja teollisen lihatuotannon varjopuolista.

Kirjassa nousevat esiin lihansyönnin ai-heuttamat ympäristöhaitat, tuotteiden huono laatu ja lihan aiheuttamat ravinto-peräiset sairaudet.

Kirjan näkökulma on yhdysvaltalainen, mutta ääneen pääsee myös ympäristöasi-antuntija ja Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius, jonka mukaan Suomessakin yksi-tyisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä 24 prosenttia ja kaikista ympäristövaikutuk-sista peräti 39 prosenttia aiheutuu elintar-vikkeista.

Kirjassa käsitellyt aiheet ovat vähänkin valveutuneemmalle eläinsuojelijalle mel-ko tuttuja, mutta teos herättää jälleen ajat-telemaan lihansyönnistä aiheutuvia harme-ja. Henkilölle, jolle yllä mainitut asiat eivät ole tuttuja, Kamara on kattava tietoisku ar-jen ruokavalintoihin.

Kia Herold

edelliselle romaanille. Vuonna 2008 ilmes-tyneessä ”Linnunaivoissa” Sinisalo tarkasteli ihmisen luontosuhdetta. ”Enkelten veressä” pohditaan ihmisen suhdetta eläimiin. Kum-mankin teoksen ongelmana on lämmön puute. Sinisalon romaaneissa riittää faktoja ähkyksi asti, mutta esimerkiksi päähenkilöt ovat kliseisiä – voisiko esimerkiksi ”Enkel-ten veren” Eeroa arkkityyppisempää eläin-oikeusaktivistia enää ollakaan?

Sinisalo kirjoittaa ”Enkelten veressä” tär-keästä teemasta varmalla otteella, mutta myös varmistellen. Tärkeä teema menettää merkitystään, kun romaanin henkilöt ja ta-pahtumat eivät liikuta.

Vesa Saarinen

sa väitetään. Tilaa linnuilla riittää koh-tuullisesti vielä silloin, kun linnut ovat untuvikkoja. Teurasiän lähestyessä ja lintujen kasvaessa on broilereita yleensä yli 40 kg/m2, mikä tarkoittaa yli kahta-kymmentä parikiloista lintua neliömet-riä kohden. Yhdelle linnulle tilaa jää al-le yhden A4-arkin verran.

Tilanahtaus estää lintuja liikkumasta luonnollisesti. Liikkumishaluja vähen-tävät lisäksi broilereita vaivaavat jalka-sairaudet. Nopeaksi jalostetun kasvun seurauksena esimerkiksi jalkojen luus-ton kehitys häiriintyy, mikä aiheuttaa eläimille kärsimystä. Nykyiset broilerit on jalostettu kasvamaan niin nopeasti, että niistä on lähes mahdotonta kasvat-taa hyvinvoivia eläimiä.

Broilerit elävät halleissa, joissa on kerralla kymmeniätuhansia lintuja. Valtavat parvikoot eivät ole linnuille luonnollisia: lajityypillisessä kanapar-vessa olisi noin 30 lintua. Suurissa par-vissa linnut eivät kykene tunnistamaan toisiaan yksilöllisesti, mikä aiheuttaa stressiä.

Kasvatushallit ovat yksitoikkoisia elinympäristöjä, joissa lintujen monet lajityypilliset käyttäytymistarpeet jäävät toteutumatta: linnut eivät pääse orsil-

Teksti Laura Uotila

anim

alia

20 1 /2012 211 /2012

Nikke Knatterton ja Rusetti Rosita syntyivät eteläsuomalaisen kesämökin pihaan viime vuoden toukokuussa. Turvallisen katon päänsä

päälle ne saivat vasta monta kuukautta myöhemmin.

teksti Sadri Wirzenius

Syksyllä Rekku Rescuen varapu-heenjohtaja Jaana Lindsberg sai puhelun mökin omistajal-ta. Nainen oli ruokkinut kissa-

emoa ja sen pentuja, joita siinä vaihees-sa oli jo neljä. Hän ei voinut pitää kisso-ja, mutta ei myöskään halunnut jättää nii-tä oman onnensa nojaan.

”Lähdimme katsomaan ja otimme lou-kun mukaan”, yhdistyksen vapaaehtois-työntekijä Katja Noro kertoo.

”Kaksi vanhempaa pentua oli mökin saunassa, mistä saimme ne helposti kiin-ni, vaikka ne olivatkin ihan vauhkoja. Vie-reisen hylätyn asuintalon vintillä olivat emo ja nuoremmat, noin 2-3 viikon ikäi-set pennut.”

Kaikki kissat sijoitettiin Rekku Res-cuen vapaaehtoisten luo kotihoitoon. Vil-liintynyt emokissa ei kuitenkaan koskaan tottunut elämään sisätiloissa.

”Kun pienimmätkin jo pärjäsivät il-man emoa, päätettiin emo lopettaa, sil-lä se voi huonosti jatkuvan stressin ta-kia”, Noro muistelee. ”Pelkäsimme, ett-eivät vanhemmat pennutkaan sopeutuisi elämään ihmisen kanssa, mutta niistä on kasvanut reippaita kotikissoja.”

Pienemmät pennut löysivät nopeasti omat kodit, mutta lokakuun alusta lähti-en hoitopaikassa asuneet Nikke ja Rosita etsivät edelleen kotia.

”Toivomme, että ne pääsisivät samaan kotiin”, Noro sanoo. ”Mutta jollei se ole mahdollista, olisi uudessa kodissa hyvä olla kissakaveri mallina.”

KissapuutarhaKaikki tarinat eivät pääty onnellisesti. Vihdissä viime keväänä paljastunut yli sadan kissan villiintynyt ja sisäsiittoinen lauma on surullinen esimerkki siitä, mi-hin kissojen holtittoman lisääntymisen salliminen voi johtaa.

Omakotitalossa asuva vanha nainen oli saanut oikeuden päätöksellä eläinten-

pitokiellon ja luvan pitää vain kaksi kis-saa. Rekku Rescuelle tilanteesta ilmoit-ti tuttava.

”Kun ajoimme pihaan, jo portin ulko-puolella oli parikymmentä eriväristä kis-saa”, Jaana Lindsberg kertoo. ”Laitoim-me pihalle tarjolle kissanruokaa. Kuu-denkymmenen kissan kohdalla meni las-kut sekaisin.”

”Sisällä oli kymmeniä pieniä pentu-ja, joista osa oli todella huonokuntoisia. Joillakin oli umpeen muurautuneet sil-mät, yhdeltä puuttui puolet tassusta. Li-säksi oli sisäsiittoisuuden aiheuttamia mutaatioita, kuten kaksinenäisiä kissoja”, Lindsberg kuvailee.

Nainen oli yrittänyt hoitaa kisso-ja, mutta ei hallinnut tilannetta. Häkissä oli emo pentuineen eristyksissä. Ne siir-tyivät saman tien Rekku Rescuelle. Pari-kymmentä muuta pentua vietiin Hyvin-kään eläinsuojeluyhdistykseen.

Parin päivän kuluttua Rekku Rescuen joukko lähti loukuttamaan loppuja kisso-ja. Mukana oli vahvistuksia Porista, mu-kaan lukien yhdistyksen puheenjohtaja Mira Ekholm, joka toimii SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen liiton eläinsuo-jeluvalvojana.

”Osan kissoista saimme helposti her-kuilla houkuteltua loukkuun, mutta osaa käytiin vielä kuukauden päästäkin ot-tamassa kiinni”, Lindsberg muistelee. ”Monta meni suoraan lopetettavaksi, kos-ka ne olivat niin sairaita. Valtaosa aikui-sista kissoista oli niin villiintyneitä, että nekin oli parempi lopettaa.”

Rauhallisuus on valttiaKun näkee, mitä ihmisten piittaamatto-muus tai kyvyttömyys pitää eläimistään huolta aiheuttaa, on vaikeaa pitää tuntei-taan kurissa. Rekku Rescuen väki ei kui-tenkaan huuda ja raivoa, vaan pyrkii aina asialliseen keskusteluyhteyteen eläinten omistajien kanssa.

”Kun omistaja saadaan ymmärtämään tilanne ja toimimaan yhteistyössä, pääs-tään parhaaseen lopputulokseen”, Jaana Lindsberg sanoo.

Vihdin kissalaumasta saatiin kiinni 129 kissaa. Niistä lähes sata jouduttiin lo-pettamaan.

320 löytökissaa sai viime vuonna ko-din Rekku Rescuen kautta. Kissat asuvat kotihoidossa yhdistyksen vapaaehtois-ten luona, kunnes niille löydetään hyvä koti. Kaikki kissat viedään eläinlääkärin tarkistettavaksi sekä madotetaan, rokote-taan ja sirutetaan. Pitempään kotihoidos-sa asuvat pennut sekä kaikki aikuiset kis-sat myös steriloidaan.

”Kissojen kesyttämiseen ei ole erityis-tä reseptiä”, Lindsberg selittää. ”Yleensä katsomme pari viikkoa ja jos kissa ei siinä ajassa osoita mitään sopeutumisen merk-kejä ja on edelleen hyvin stressaantunut, se lopetetaan. Aikuinen vapaana elänyt kissa, jolla ei ole ollut ihmiskontakteja, on lähes mahdoton kesyttää.”

Rusetti Rosita ja Nikke Knatterton

ovat selviytyjiä. Sisarukset etsivät

rauhallista, kissoihin tottunutta kotia.

Piittaamattomuus synnyttää villejä kissalaumoja

Rekku Rescue pelastaa myös kissoja

Rekku Rescue on alun perin perus-tettu kodittomien koirien auttami-seksi Virossa. Nykyisin yhdistys aut-taa myös kodittomia kissoja. Suo-messa toiminta keskittyy enimmäk-seen pääkaupunkiseudulle sekä Po-rin, Tampereen ja Turun alueille. Noin kahdestasadasta jäsenestä pa-rikymmentä aktiivia pyörittää yhdis-tyksen toimintaa.

Ilmoita aina kodittomista kissoista tai villikissapopulaatiosta eläinsuoje-luviranomaisille, paikkakuntasi eläin-suojeluyhdistykseen tai Rekku Res-cuelle. Jos haluat mukaan yhdistyk-sen toimintaa tai antaa löytökissalle kodin, tutustu osoitteeseen www.rekkurescue.com.

San

dy

Sto

lpe/

Mia

Raa

tika

inen

22 1 /2012 231 /2012

Animalia testaa teksti Vesa Saarinen kuvat valmistajat

Vegaanin perunalastut keväisinä iltoina on kiva käpertyä soh-

van uumeniin, laittaa mukava leffa pyöri-mään - ja mussuttaa masu täyteen peru-nalastuja.

Erilaisia perunalastuvaihtoehtoja on kauppojen hyllyillä kymmenittäin. Eläi-neettisesti ajattelevalle valinnan tekemi-nen on hieman helpompaa, sillä kaikis-ta perunalastuista vain osa on vegaanisia. Mukaan testiin kelpuutettiin maustetut tai muuten perinteisestä poikkeavat lastut – tavalliset vain suolalla maustetut vaih-toehdot ovat lähes poikkeuksetta myös vegaanisia.

Animalian toimiston iloinen raati lait-toi vegaaniset perunalastut paremmuus-järjestykseen. Valinta ei ollut helppo, sil-lä perunalastumieltymyksiä oli liki yhtä monta kuin makuvaihtoehtojakin.

Pisteiden yhteenlaskussa testin voitta-jaksi nousi Estrella Grill Chips –peruna- lastu, jonka erikoisuus oli se, että lastu ei maistunut grillimausteilta oikeastaan lainkaan. Toiseksi sijoittui Taffelin Karta-non perunalastut, joiden rakenne oli mo-nien mieleen.

Jokaisella perunalastulla oli omat kan-nattajansa ja vastustajansa. Esimerkiksi eräs raatilainen sijoitti Estrella Grill Chips -lastut koko joukon kehnoimmaksi. Tes-tiin osallistumaton sihteeri olisi puoles-taan sijoittanut kärkeen koko testin pah-nanpohjimmaisen, Taffel Grills -peruna- lastun.

Paras tapa löytää perunalastujen ykkö-nen on perinteinen: osta koko kassi täy-teen erilaisia naksuja, kutsu kaverit ko-koon – ja vietä hauska ilta.

Tuote Raadin kommentit

Estrella Grill ChipsPisteet: 4 / 5

”Sipulin maku oli hyvä, mutta nimi johtaa harhaan - ei ollut yhtään grillinen.””Grillimausta ei tietoakaan. Pussi ja sisältö eivät vastanneet toisiaan, mutta maku oli yllättävän hyvä.””Vegaanisipseihin tottuneelle hyvää vaihtelua.”

TESTI-

VOITTAJA

Taffel Kartanon perunalastut (maustamaton)Pisteet: 3+ / 5

Euroshopper Paprika CrispsPisteet: 2+ / 5

”Sisältää vain rasvaa ja suolaa, ja siksi maistuu vain rasvalle ja suolalle. Sympaattinen kuva pussissa.””Kovuus oli haaste hampaille.””Rakenne oli hyvä, mutta käytetty öljy ei maistunut hyvälle.”

”Paljon sattumia: jotkut yksittäiset lastut ovat tosi mausteisia, jotkut taas ihan mauttomia.””Perusperunalastu, sopii dippaamiseen hyvin. Onnistunut halpistuotteeksi.””Ylimakea, mutta rakenteeltaan eurooppalaisen ohut.”

Rainbow Country Chips (mustapippuri & ruohosipuli)Pisteet: 2,5 / 5

Taffel GrillsPisteet: 2 / 5

”Liian pippurinen. Ruohosipuli ei maistunut.””Kova ja rapea - hampaille töitä.””Parasta se, että oli niin pippurinen, että ei voi ahmia liikaa.”

”Vähän kuin olisi laittanut hiiltyneen puulastun suuhun.””Tunkkainen klassikkomaku.””Lapsuudesta tuttu. Tulee mieleen lastenkutsut.”

Testin perunalastuja maisteltiin sekä dipattuna että dippaamattomana. Dippikastikkeista vegaanisia ovat Taffel Sweet Chili, Taffel Valkosipuli, Estrella Holiday sekä Pirkka-maut Valkosipuli, Taco ja American. Rainbow-dipeistä vegaanisia ovat Garlic, Taco sekä American. Santa Maria -dipeistä vegaanisia ovat Garlic & Herbs, Chili & Mango sekä Lemon & Herb.

Dippikastikkeet voi sekoittaa esimerkiksi Rainbow’n maustamattomaan soijajugurttiin.

Kutsu vuosikokoukseen

Eläinsuojeluliitto Animalian vuosikokous pidetään lauantaina 31. maaliskuuta 2012 kello 16.30 alkaen Animalian toimistol-la (Porvoonkatu 53, Helsinki). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset vuosikokous-asiat sekä sääntömuutos. Sääntömuutosta koskeva toinen yleiskokous pidetään maa-nantaina 2. huhtikuuta kello 17 Animalian toimistolla (Porvoonkatu 53, Helsinki). Lisä-tietoja sääntömuutoksesta voi kysyä sähkö-postitse tai puhelimitse.

Vuosikokoukseen ovat tervetulleita kaik-ki Animalian jäsenet. Ilmoittautumista toi-votaan tarjoiluiden takia 23.3. mennessä: animalia@animalia.fi tai p. 09 720 6590.

Animalian hallitukseen voi asettua eh-dolle 17.3. asti. Hallitustyöskentely vaatii aitoa kiinnostusta eläinasioihin ja halua si-toutua tärkeään työhön. Ehdotukset lähe-tetään osoitteeseen kati.pulli@animalia.fi

Animalian hallitus

kansainvälisestä Humane Cosme-tic -standardista on jouduttu poistamaan neljä kansainvälistä kosmetiikkamerk-kiä: Caudalie, L’Occitane, Mary Kay ja Yves Rocher. Tämä tarkoittaa sitä, että nä-mä yritykset poistettiin myös Animalian eläinkokeettoman kosmetiikan listalta.

Syy yritysten poistoon listalta ovat epä-selvyydet Kiinan viennin kanssa: Kiinas-sa kosmetiikan eläinkokeet ovat pakolli-sia. Kiinan markkinoille vientiä harjoitta-vilta yrityksiltä on pyydetty selvitys siitä, ovatko yritykset toteuttaneet Kiinan vaa-timat eläinkokeet. Nyt poistetut yritykset

Animalian Kevät-päivä sekä alueosas-tokokous 31.3.2012 Helsingissä

animalia toivottaa kaikki va-paaehtoistoimijansa tervetulleiksi Kevätpäiville lauantaina 31. päivä maaliskuuta Helsinkiin. Tapahtu-ma järjestetään Animalian toimis-tolla (Porvoonkatu 53).

Tilaisuus sopii kaikille, jotka ha-luavat oppia kuinka edistää eläin-suojelu - ja eläinoikeusasiaa entistä tehokkaammin! Päivän lomassa pi-detään myös alueosastokokous se-kä Animalian vuosikokous.

Ilmoittautumiset ja päivän oh-jelma julkaistaan helmikuun aika-na osoitteessa www.animalia.fi/ke-vätpäivä.

Tervetuloa!

animaliassa työskentelee usein erilai-sia työharjoittelijoita. Tällä hetkellä kai-paamme erityisesti graafisen alan harjoit-telijaa. Myös hyvät kirjoittajat ovat terve-tulleita! Harjoittelijan tulee pystyä työs-

eivät ole antaneet asiasta selvitystä, joten ne jouduttiin poistamaan standardista.

Eläinsuojelujärjestöt kampanjoivat ak-tiivisesti sen puolesta, että Kiina luopuisi kosmetiikkatuotteiden pakollisista eläin-kokeista. Animalia on jäsenenä Europe-an Coalition to End Animal Testing jär-jestössä, joka tekee kansainvälistä yhteis-työtä eläinkokeiden vähentämiseksi myös Kiinassa.

Luettelon eläinkokeettomista kosme-tiikkamerkeistä löydät osoitteesta anima-lia.fi/kosmetiikkalista. Laura Uotila

Neljä yritystä pois eläin-kokeettoman kosmetiikan listalta

Animalian hallitus kutsuu animalialaiset vuosikokoukseen valitsemaan järjestölle uutta hallitusta.

Vuoden 2011 hallitusta johti Sami Säynevirta (takarivissä toinen oik).

Harjoittelijaksi Animaliaan?

kentelemään pääosin Animalian toimis-tolla Helsingissä. Jos harjoittelumahdol-lisuus kiinnostaa, ota yhteys Kati Pulliin (kati.pulli@animalia.fi).

Ver

a Li

inas

aari

24 1 /2012 251 /2012

Päivi Vahvelainen - kansainvälistä eläinsuojelutyötä suomalaisvoimin

sa lanseerataan toinen eläinkampanja, jo-ta Vahvelainen oli suunnittelemassa, en-nen kuin jäi viisi kuukautta sitten äitiys-lomalle. Kampanja vastustaa villieläinten laitonta kauppaa.

”Lontooseen tulee paljon villieläimiä ja niistä tehtyjä tuotteita Euroopan ulko-puolelta. Osa Aasiassa perinteisesti käy-tetyistä lääkkeistä tulee elävistä tai kuol-leista eläimistä ja niiden valmistus aihe-uttaa eläinsuojelullisesti isoja ongelmia”, hän sanoo. Tällä hän viittaa esimerkik-si suosiotaan voimakkaasti kasvattavan norsunluujauheen ja sepelkarhujen sap-pinesteen uskottuihin parantaviin omi-naisuuksiin. Myös eläviä villieläimiä kul-jetetaan Lontooseen väärennetyillä pape-reilla.

Lihaton maanantai kasvattaa suosiotaanPäivi Vahvelaisen mielestä kaikkein pahin eläinsuojelullinen epäkohta on tuotanto-eläinten olot, koska eläimiä on paljon ja niiden kärsimys on suurta.

Lisäksi tuotantoeläinten määrä maa-ilmassa kasvaa koko ajan, varsinkin ke-hitysmaissa. ”Esimerkiksi Intiassa, jossa lehmätilat ovat ennen olleet perhetiloja, tuotanto kasvaa ja tehostuu. Uusiseelan-tilainen firma haluaa nyt avata siellä suu-ren lehmätilan, jossa lehmiä pidettäisiin sisällä”, Vahvelainen kertoo.

Vaikka eläinten tehotuotanto maail-massa kasvaa, näkee Vahvelainen samaan aikaan myönteisemmänkin trendin.

”Kasvisyönti on lisääntynyt valtavas-ti. Viisi prosenttia briteistä sanoo olevan-sa kasvissyöjiä, ja koska ihmisiä on tääl-lä niin paljon, se näkyy selvästi. Ravinto-loissa on kasvisruokaa ja kahviloissa aina myös soijamaitoa. Monet tilaavat kotiin

kaksi ja puoli vuotta The World Society for the Protection of Animals (WSPA) –eläinsuojelujärjestössä työskennelleen Päivi Vahvelaisen ensimmäinen kampan-ja oli jättiläismäisen, yli 8000 lehmän mai-totilan vastustus. ”Englannissa maitotilat ovat vielä koh-tuullisen pieniä, keskimäärin 120 lehmää. Kaksi vuotta sitten lupaa haki tuhansi-en lehmien tila, jossa eläimet olisivat ol-leet sisällä yhdeksän kuukautta vuodessa. Tämä olisi ollut huonoksi eläimille ja ym-päristölle. Lisäksi maidon vitamiinipitoi-suus olisi ollut tavallista alhaisempi, koska lehmät olisivat syöneet ruohon sijaan kui-varehua”, Vahvelainen kertoo.

Hän jatkaa, että Suomeen verrattuna jo nykyisillä brittitiloilla on paljon eläimiä. Suomalaisella maitotilalla on keskimäärin 20-30 lehmää ja Suomessa laki vaatii, että lehmät pääsevät kesällä laitumelle vähin-tään 60 päivänä. Huonoin tilanne on Yh-dysvalloissa, jossa tuhansien eläinten tilat ovat arkipäivää ja eläimet vuoden ympä-ri sisätiloissa.

Kampanjassa WSPA käänsi kansalais-mielipidettä, poliitikkoja, kauppaketju-ja ja maanviljelijöitä jättinavettaa vastaan. Tavoitteessa onnistuttiin ja hanke kaatui, mutta nyt Walesissa haetaan jälleen lupaa 1200 lehmän jättitilalle.

Perinteinen lääketiede uhkaa villieläimiäPäivi Vahvelainen päätyi WSPA:an toisen eläinsuojelujärjestön, The League Against Cruel Sportsin, kautta. Koulutukseltaan Vahvelainen on valtiotieteiden maisteri. Työpaikassaan WSPA:n Englannin maa-toimistossa hän suunnittelee ja toteuttaa kampanjoita sekä lobbaa poliittisesti.

Nyt helmikuun alussa Iso-Britannias-

Päivi Vahvelainen kiinnostui eläinsuojelusta, kun hän 12-vuotiaana näki esitteen eläinkokeista. Animaliassakin toimineen Vahvelaisen tie on kulkenut yhteen maailman tunnetuimmista eläinsuojelujärjestöistä, kansainväliseen WSPA:an Englantiin.

WSPA

WSPA eli World Society for the Pro-tection of Animals on perustet-tu vuonna 1981. Sillä on toimisto 17 maassa ja toimintaa kaikkiaan yli 50 maassa. Työntekijöitä on pääkontto-rissa noin 90 ja Englannin maakont-torissa 30 henkeä. Myös Animalia on WSPA:n jäsenjärjestö.

WSPA:n toiminnan kolme pääaluetta:

1 Tuotantoeläinten hyvinvointi “Maailmassa on 60 miljardia tuo-

tantoeläintä, joita pidetään lihaa, mai-toa ja kananmunia varten. Tehotuo-tanto lisääntyy erityisesti Aasiassa, missä ihmisten elintaso ja varakkuus kasvavat.”

2 Kulkukoirat ja –kissat Maailman yli 500 miljoonasta koirasta jopa

kolme neljäsosaa on kodittomia kul-kukoiria. Nämä kärsivät muun muassa sairauksista, tappeluissa tulleista vam-moista ja ihmisen julmuuksista.

3 Eläimet luonnonkatastrofien uh-reina “Esimerkiksi Japanin tsuna-

min kaltaisissa onnettomuuksissa WS-PA pelastaa sekä tuotanto- että lem-mikkieläimiä.

Eläinten auttaminen ei tarkoita et-tei ole tärkeä auttaa ihmisiä, mutta varsinkin niin sanotuissa kehitysmais-sa ihmiset ovat riippuvaisia eläimis-tä toimeentulon, ruuan ja kuljetuksen suhteen.”

Lisätietoja: www.wspa.org.ukPäivi Vahvelainen

External Affairs Manager WSPA:n Englannin maatoimistossa, tällä hetkellä äitiyslomallaIkä: 35 vuottaPerhe: mies Russell, Thomas-vauva, josta kasvatetaan kasvissyöjä. ”Isompana Thomas saa itse valita syökö lihaa.”Lemmikit: kaksi burmalaiskissaa 7-vuotiaat Nelson ja Annelie.Asuu Lontoossa Stoke Newingtonis-sa “Tällä alueella asu paljon vaihto-ehtoisia ihmisiä, jotka suosivat luomua. Niinpä pienikin lähikaup-pamme tarjoaa kolmea soijamaitoa ja viittä eri tofua.”

kuljetettuja luomulaatikoita”, sanoo Eng-lannissa kaksitoista vuotta asunut Vahve-lainen. Suomessa kasvissyöjiksi itsensä laskee 0,5-3 prosenttia väestöstä.

Vahvelainen muistuttaa, että eläinsuo-jelulla on Englannissa pitkät perinteet – monet järjestöistä ovat yli satavuotiaita. Ehkä siksi eläinsuojelu on Englannissa näkyvämpää kuin Suomessa.

“Sanoisin, että tavallinen englantilai-nen on eläinsuojelun puolella. Ketunmet-sästys kiellettiin muutama vuosi sitten, ihmiset haluavat, että villieläimet kielle-tään sirkuksissa, eläinkokeeton kosme-tiikka on yleistä ja niin edelleen.”

Parin viime vuoden ajan Englannissa on ollut muodikasta vähentää lihansyön-tiä ympäristö- ja terveyssyistä. Niin kut-suttujen ”meat reducersien” etunenässä ovat kulkeneet julkkikset, muun muas-sa muusikko Paul McCartney, joka aloit-ti tyttäriensä kanssa lihattomat maanan-tait. Nyt monet ravintolat tarjoavat maa-nantaisin vain kasvisruokaa. Ilmiöstä voi lukea lisää englanninkielisiltä kotisivuilta: www.meatfreemondays.co.uk

Ne, jotka syövät lihaa, valitsevat yhä useammin luomua ja niin kutsuttua hy-vinvoivien eläinten lihaa (high welfare meat). Ainoastaan sellaista syö myös Vah-velaisen mies Russell, muuten perhe syö vegaaniruokaa.

”Lontoossa ravintoloissa mainitaan usein, että liha ja munat tulevat vapaina kulkevista kanoista. McDonaldskin käyt-tää osin luomumunia.”

Vaikka nykyinen taantuma hiukan nä-kyykin luomuruuan kysynnässä, ei Vah-velainen usko, että kyseessä on ohimene-vä muoti vaan vahva suuntaus, joka tule-vaisuudessa parantaa eläinten oloja.

riikka suominen

26 1 /2012 271 /2012

Miten voin toimia Koonnut Laura Uotila Koonneet Ninni Pekkala ja Laura Uotila Tehtyä ja tapahtunutta

Eläinystävällisen kuluttajan valinta

jäsenedut:Animalian jäsenkortilla alennusta kaikista Animalian kosmetiikkalistalla olevien yritysten tuotteista 0,50 euroa/tuote. Ei koske nettikauppaa. Nettikaupassa yli 30 euron tilauksista Animalian jäsenille ilmainen Crazy Rumorsin huulirasva. Mainitse tilauksen lisätietokentässä, että olet Animalian jäsen.

ruusulankatu 19, helsinki. Avoinna: ti 13-19, ke-to 13-17, la 10-14.nettikauppa: www.helunanetti.com

• Vegetarian Shoes, Novacas ja Ethical Wares kengät • Runsaasti Animalian kosmetiikkalistalla olevien yritysten

tuotteita kuten Lifehair, Beauty Without Cruelty, Crazy Rumors, Faith in Nature, Jason Natural, Provida

• Kaikki tuotteet soveltuvat myös vegaaneille• Myymälässä sama valikoima kuin nettikaupassa

Häkkitempaus havahdutti Jyväskylässä

marraskuun lopussa Animalian ak-tiivit Jyväskylästä olivat mukana turkis-tarhauksen vastaisessa häkkitempaukses-sa. Yksi aktiiveista vietti vuorokauden hä-kissä, joka oli sijoitettuna kävelykadulle. Kylmä ja sateinen sää teki tempauksesta haastavan, mutta silti se onnistui hienos-ti. Tempaus keräsi runsaasti huomiota se-kä ohikulkijoilta että medioilta.

Paras juttu

numeron 4/2011 parhaaksi ju-tuksi äänestettiin artikkeli ”Apinoi-den ystävä”. ”Does your life have a price?” –kassin arvonnassa onni suosi Kirsi Partasta. Onnea voitta-jalle ja kiitos kaikille äänestäneille!

Mikä on tämän lehden paras juttu? Kerro mielipiteesi 10.4.2012 men-nessä, niin olet mukana ”Vegaanin uusi keittokirja” -teoksen arvonnas-sa. Lähetä vastauksesi, nimesi sekä osoitteesi sähköpostitse animalia@animalia.fi tai postitse Animalia, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki.

Kasviskekkerit jälleen Helsingissä

kasvissyöntiä tutuksi tekevä ta-pahtuma Kasviskekkerit järjeste-tään Helsingissä lauantaina 25.3. Kekkereillä tarjotaan maistiaisia hyvistä kasvisruuista kaikille, joil-le kasvisruoka tuntuu hieman vie-raalta asialta. Tapahtumaan kaiva-taan vapaaehtoisia työntekijöitä, joten jos mukana oleminen kiin-nostaa, ota yhteys Tanjaan (tanja.hietamies@gmail.com).

oletko pohtinut, miten koirasi ei-toi-vottua käytöstä saisi muutettua? Vastauk-sia moniin arkipäivän pulmiin saa Koira- ja kissakoulu Heiluva Hännän seminaaris-ta ”Koirien ongelmakäytös”, joka järjes-tetään 26.5. Vantaalla. Seminaarin tuotto lahjoitetaan Animalian koiraryhmälle! Si-

Ravintolapäivänä sai herkutella vegaanisesti

pääkaupunkiseudun aktiivit järjesti-vät jo toisen kerran vegaanisen kahvilan valtakunnallisena ravintolapäivänä. Hel-mikuun alussa järjestetyssä Animalian ve-gaanikahvilassa oli tarjolla huikea määrä makeita ja suolaisia herkkuja, jotka up-posivat lähes viimeistä myöten runsaalle asiakasjoukolle. Vegaanisen kahvilan jär-jestäminen näyttää olevan hyvä ja positii-vinen tapa edistää kasvissyöntiä ja eläin-suojelua, sillä harva voi siellä vierailtuaan pitää eläimetöntä ruokailua mauttomana, tylsänä tai vaikeana.

animalia järjesti yhdessä Globe Ho-pe- ja Ethic-vaateliikkeiden kanssa eläin-ystävällisen muotinäytöksen Helsingis-sä marraskuussa. Tapahtumalla haluttiin muistuttaa, että jokainen meistä voi kulu-tusvalinnoillaan edistää eläinten oikeuk-

animalia luovutti yhdessä SEY Suo-men Eläinsuojeluyhdistysten liiton ja Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kans-sa tammikuun lopussa maa- ja metsätalo-usministeri Jari Koskiselle (kok.) vetoo-muksen maailman edistyneimmän eläin-suojelulain saamiseksi Suomeen. Adres-sin oli allekirjoittanut yhteensä 25 221 ihmistä.

Vetoomuksessa vaaditaan muun mu-assa porsaiden kirurgisen kastraation se-kä naudan paikalleen kytkettynä pitämi-sen kieltämistä sekä turkistarhauksen lak-kauttamista. Ministeriö on juuri aloitta-nut eläinsuojelulain uudistamistyön, jo-ten vetoomuksen vaatimukset menivät perille parhaimpaan aikaan.

Yli 25 000 allekirjoitti vetoomuksen paremman eläinsuojelulain puolesta

Seminaari koirien ongelmakäytöksestä

tovat ilmoittautumiset: laura.uotila@ani-malia.fi, lisätietoja: www.heiluvahanta.fi

sia. Muotinäytöksen yhteydessä nähtiin Anne-Mari Pahkalan ja Heli Hirvelän ”Niin kuin Sinä ja Minä” -valokuvanäyt-tely. Valokuvissa esiintyvä huippumalli Nanna Grundfeldt toimi mallina myös näytöksessä.

Niin kuin sinä ja minä – eläinystävällinen muotinäytösVapaaehtoiseksi Animaliaan? animalia kaipaa aina uusia va-

paaehtoisia. Vain pieni osa toimin-nastamme toteutuisi ilman aktii-vejamme. Erityisesti kaipaamme graafisen alan osaajaa taittotöihin. Käy täyttämässä kaavake sivulla www.animalia.fi/tue-työtämme/tu-le-vapaaehtoiseksi tai ole yhteydes-sä suoraan Kanervaan, kanerva.pel-li@animalia.fi.

seuraava koko Suomen kattava Ra-vintolapäivä järjestetään 19.5.2012. Ve-gaanisia herkkuja myyvä kahvila on ol-lut suosittu kohde pääkaupunkiseudul-la, joten rohkeasti kaikki muutkin kokei-lemaan yhtä päivää haaveidesi kahvilan

tai ravintolan pitäjänä! Ravintolapäivä on myös loistava tilaisuus jakaa kävijöille tietoa eläinsuojelusta. Lisätietoja voit ha-lutessasi kysyä Kanervalta, kanerva.pel-li@animalia.fi.

Perusta kasviskahvila Ravintolapäivänä!

291 /2012

Vegepalsta teksti ja reseptimukaelmat Minna Hjort ja Francisco Sánchez Molina kuvat Minna Hjort

¡Buenísima! – illallinen espanjalaiseen tapaan

Vegepalsta

Escalivada2 punaista paprikaa1 munakoiso2 sipulia 2 tomaattia 1 tl kuminaa(yrttimausteita)oliiviöljyä

1 Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paahda kasviksia tunnin verran folioon kääritty-

nä siten, että kukin vihannes on kokonaise-na omassa paketissaan. Sulje paketit huo-lellisesti, jotta nestettä ei pääse ulos. Kas-vikset kypsyvät näin omassa nesteessään.

2 Kun vihannekset ovat kypsiä, anna nii-den jäähtyä. Poista sitten folio ja suika-

loi vihannekset tarjoilukulhoon.

Ajo blanco2,5 dl manteleita 4 viipaletta vaaleaa leipää2–2,5 rkl omenaviinietikkaa7 rkl hyvää oliiviöljyä6 dl vettä2 tl suolaa

1 Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita, kunnes keitto on tasaista.

Voit myös käyttää sauvasekoitinta.

2 Tarjoile kylmänä viinirypäleiden tai omenalohkojen kanssa. Parhaan tulok-

sen saat, kun liotat manteleita muutaman tunnin ennen keiton valmistamista. 3 Lisää loraus oliiviöljyä, hyppysellinen

suolaa ja teelusikallinen kuminaa. Voi halutessasi lisätä myös jotakin yrttimaus-tetta kuten oreganoa tai persiljaa. Tarjoi-le kylmänä.

Vegepalstalla maistellaan tällä kertaa herkkuja Espanjan auringon alta. Andalusialainen manteli-valkosipulikeitto ajo blanco on suomalaisille tutumman gazpachon kaltainen kylmä kasviskeitto.

Sitä syödään etenkin kesäisin, mutta se sopii mainiosti myös ympärivuotiseksi alkuruuaksi. Tuhti papupata fabada on puolestaan kotoisin Pohjois-Espanjassa sijaitsevasta Asturian ruhtinaskunnasta. Se on perinteisesti

varsin lihaisa ruokalaji, sillä se sisältää lihaa jopa neljässä eri muodossa. Resepti taipuu kuitenkin helposti myös kasvissyöjän keittiöön sopivaksi. Lisuke escalivada taas on katalonialainen ratatouillen tapainen

vihannespaistos, joka maustetaan kuminalla. Se tarjoillaan niin ikään yleensä kylmänä.

Fabada1 sipuli tai pala purjoa silputtuna2 valkosipulinkynttä murskattuna 1 porkkana kuutioituna5 kasvisnakkia, mielellään useita erilaisia (esim. Wheatyn Talonpo-jan kasvisnakit tai Pyrossi-nakit)2 dl isoja valkoisia papuja keitet-tynä1/3 paketti kylmäsavutofua2 laakerinlehteä2 tl kuivattua persiljaahyppysellinen sahramia 1 tl suolaa 1 tl paprikamaustetta n. 6 dl vettätarjoiluun oliiviöljyä

1Viipaloi sipulit ja porkkana ja kuullota niitä hetki öljyssä. Lisää

kasvisnakit, tofu, pavut, mausteet ja suola ja paista kunnes tofun ja nakki-en pinta on hieman ruskistunut.

2Peitä vedellä ja keitä noin 10–15 minuuttia, kunnes noin puolet

vedestä on haihtunut ja porkkanat ovat kypsiä. Lisää loraus hyvää olii-viöljyä ja tarjoile lämpimänä.

30 1 /2012 311 /2012

Tieto muuttaa maailmaa – lue kirja!

Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa 21 €Foer: Eläinten syömisestä 24 €Vegaanin uusi keittokirja 22 €Puputyttö ja vohvelisankari 22 €Singer: Oikeutta eläimille 12 €Tuomivaara: Mitä tehdä eläimille? 10 €Kuuluisa kasviskeittokirja 5 €

Animaalit kautta maan

helsinki: ks. PääkaupunkiseutuForssA: Nina Åkerlund, niinu_i@hotmail.com jyväskylä:Eeva Hämäläinen, jyvaskyla@animalia.fikAjAAni:Heidi Manner, animalia.kajaani@gmail.comkerAvA:Suvi Nurmiviita, suvi@suvinurmiviita.fikotkA:Jaana Vanhala, animalia.kotka@gmail.com, www.nic.fi/~suvikki3/animaliakouvolA: Pauliina Klemola, animaliakouvola@hotmail.com, www.animalia.fi/kouvolakuopio: Sari Ung-Lanki, kuopio@animalia.fi

lAhti: Irma Härkönen, animalia.lahti@gmail.com, www.animalia.fi/lahtioulu: Roope Kanninen, roopekanninen@hotmail.comwww.oulunanimalia.netpori: Pia Wessman, puh. 0400 429 616, piawessm@gmail.com, www.animaliapori.netpääkAupunkiseudun ryhmät: pääkaupunkiseudun alueosasto: Anna Miettinen, anna.miettinen@windowslive.com. Ryhmän postituslista: pks@animalia.fi, listalle pääsee laittamalla viestin osoitteeseen animalia@animalia.fi. Ryhmä kokoontuu parillisina viikkoina Animalian toimistolla. Kokousaika löytyy ryhmän sivuilta www.animalia.fi/pks

pääkaupunkiseudun nuorisoryhmä: Lotta-Maria Suomalainen, nuorisoryhma@animalia.fiAnimalia international: animaliainternational@animalia.fi, www.animaliainternational.comkarhuryhmä: Suvi Börman, info@aasiankarhutarhat.comkoiraryhmä: Aija Kankare, aija.kankare@helsinki.fi, www.animalia.fi/koiraryhmärAumA: Marjo Vettenranta, marjovet83@hotmail.comsAvonlinnA: Elina Hietanen, savonlinna@animalia.fi, www.animalia.fi/savonlinnatAmpere: Eveliina Pudas, puh. 045 132 2332, www.animalia.fi/tampere

turku: Rita Lindberg, puh. 050 348 6248, turku@animalia.fi, www.animalia.fi/turkuvihti: Laura Pulkkinen, Otalammentie 28b, 03300, Otalampi, puh. 09 2760 958 tai 040 538 2045, pulkkamaki@hotmail.com

Eikö listasta löydy sinua lähellä olevaa paikkakuntaa? Kiinnostaisiko sinua ryhtyä Animalian yhdyshenkilöksi? Soita, kirjoita tai lähetä sähköpostia. Yhteydenottosi ei sido sinua mitenkään.

Eläinystävällisin terveisin,Kanerva Pelli

Animalia ry – AlueetPorvoonkatu 5300520 Helsinkip. 09 720 6590kanerva.pelli@animalia.fi

Tältä sivulta löydät Animalian alueosastot ympäri Suomen. Ota rohkeasti yhteyttä oman paikkakuntasi ryhmään ja kysy lisää juuri heidän toiminnastaan. Vapaaehtoiset toimijat ovat erittäin tärkeä osa Animaliaa ja ryhmässä pääset toimimaan aktiivisesti eläinasioiden puolesta. Ota ratkaiseva askel ja lähde mukaan! Kaikki ovat tervetulleita ja jokaista tarvitaan!

Yhteystiedot ovat myös Animalian kotisivuilla www.animalia.fi, josta löydät myös linkit ryhmien Facebook-sivuille.

mic

aela

mo

rero

kevään uutuustuotteita!

Ylisöpö! -postikortti 1 €

Suurella sydämellä -postikortti 1 €

Huppari 49 € (52 € ei-jäsenille)Ihanan lämpöiset hupparit ovat 100 % luomupuuvillaa. Koot sekä miesten- että naistenmallissa S, M ja L. Kuvia huppareista löydät Animalian nettikaupasta.

Kevät on alennusmyyntien aikaa

Animaliashop Koonnut Jenni Pekkala

näin teet tilAuksesi:POSTITSE:Animalia ry, Porvoonkatu 53, 00520 HelsinkiPUHELIMITSE: 09 720 65911, ma–pe klo 10–15SÄHKÖPOSTITSE: tarja.balding@animalia.fiYli 10 € tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,70 €. Kaikkiin tilauksiin lisätään postituskulut sekä 1 € käsittelykulu. Tuotteita voi ostaa myös suoraan Animalian Helsingin toimistosta, osoite yllä.

runsaasti myös muita tuotteita osoitteessa www.animalia.fi/tilaa-tuotteita

Eläinten oikeudet -lehtiö

kantaaottavat rintamerkit 1,5 €

Lehtiössä lukee eri kielillä ”Eläinten oikeudet”. Väreinä harmaa ja pinkki. Koko 21X15 cm.

does your life have a price?-kassi

Kassi on ommeltu 100 % luomupuuvillasta ja värjätty ympäristöystävällisin värein.Väreinä musta, ruskea ja sininen.

turkistarhaton suomi 2025 -paita

Valmistettu laadukkaasta luomupuuvillasta. Saatavana sekä unisex- että lady fit -mallisina. Hajakokoja!

15€

– myös Animaliashopissa!

18€(Ei-jäsenille 20 €)

Turkistarhaton Suomi 2025 -rintamerkki

Villi & vapaa -kanamerkki

Villi & vapaa -minkkimerkki

Animalia -rintamerkki

Hiirimatto

3€10 €

Kiitos.

Tue Ruoka, ilmastonmuutos ja eläimet -hankettaNuoret haluavat vaikuttaa eläinten hyvinvointiin, mutta usein he törmäävät tiedonpuutteeseen. Keväällä käynnistyvä kaksivuotinen Ruoka, ilmastonmuutos ja eläimet -hanke lähettää kouluvierailijoita kouluihin ympäri Suomen. Hanke edistää ympäristökasvatusta, eläi-neettistä kuluttamista ja innostaa nuoria kansalaistoimintaan. Hank-keessa tuotetaan luentopaketti ja nettisivut, jotka palvelevat opettaji-en ja oppilaiden ohella kaikkia teemasta kiinnostuneita.

Tue KesäkiertuettaAnimalia lähtee tänä vuonna Kesäkiertueelle! Kiertuepaikkakunnil-la animalialaiset jakavat tietoa ajankohtaisista kampanjoista ja eläi-neettisestä kuluttamisesta. Kesäkiertueen toivotaan saavan runsaasti huomiota paikallismediassa. Aiempina vuosina Kesäkiertue on tuonut Animalialle näkyvyyttä ja palaute on ollut erittäin positiivista.

Työni Animalian varainhankkijana on monipuolista ja reipastahtista. Kaikessa työn tohinassa usein unohtuu se tärkein: kiitos.

Animalian kädenjälki näkyy usein vasta vuosien päästä. Viime vuonna saimme kuitenkin uutisoida useasta onnistumisesta, joilla on vaikutuk-sia pitkälle tulevaisuuteen. Olimme myös tyytyväisiä saamaamme positii-viseen näkyvyyteen: vuosi vuodelta Animalian rooli arvostettavana asian-tuntijana vahvistuu.

Ansiomme perustuvat pitkäjänteisyyteen. Tämän voivat taata vain tasaiset rahavirrat, joita Animalia saa tukijoiltaan. Sinun tuellasi on merkitystä!

Kiitos eläinsuojelutyölle antamastasi tuesta.

ninni pekkalaAnimalian varainhankkija

Lahjoitustili ja viitteet:Nordea 101130-260629IBAN: FI24 1011 3000 260629SWIFT / BIC: NDEAFIHH

Ruoka, ilmastonmuutos ja eläimet -hanke: 404091Kesäkiertue: 401366Animalian toiminta yleisesti: 1012Turkiseläinten hyväksi: 402365Koe-eläinten hyväksi: 401531Tuotantoeläinten hyväksi: 401971

Poliisihallitus on myöntänyt rahankeräysluvan Eläinsuojeluliitto Animalialle 28.1.2011. Toimenpanoaika on 28.1.2011–31.12.2012 ja lupa kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Päätöksen numero 2020/2010/3931.

www.animalia.fi/tue-työtämme/lahjoita

shu

tter

sto

ck