alueellinen kilpailukyky nousuun - millä tiedolla eteenpäin?

2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi

1234 Main StreetAnytown, State 54321T 123.456.7890F [email protected]/iwork

Alueellinen kilpailukyky nousuun

- millä tiedolla eteenpäin?

Sektoritutkimuksen neuvottelukunta, Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaosto

Yhteenveto selvityksistä, alustuksista ja keskusteluista 3.6. ja 12.6.2009

Demos Helsinki | 31.8.2009

ALEKSI NEUVONENMIKKO RISSANEN

PIRKKA ÅMAN

Alkukesästä 2009 ajatushautomo Demos Helsingiltä pyydettiin alustukset kahteen pyöreän

pöydän keskusteluun, joiden tarkoituksena oli hahmottaa, kuinka alueellista kilpailukykyä voitaisiin parantaa Suomessa.

Keskustelutilaisuuksien järjestämisen taustalla oli Alueiden toimivuus ja kilpailukyky -foorumien perustaminen, joita on tarkoitus järjestää kuluvalla hallituskaudella kolme.

Foorumien pyrkimyksenä on selvittää, minkälaisella tiedolla alueellista kilpailukykyä saadaan parannettua. Toinen pääkysymys on se, mihin teemoihin tulisi keskittyä.

Demos Helsinki työsti alustukset keskustelutilaisuuksiin. Alustuksemme ja työmme pohjana olivat seuraavat Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Alue- ja yhdyskuntarakenteet

ja infrastruktuurit -jaoston selvitykset:

- Alueet ja verkot – alueiden kilpailukyky ja toimivuus (12-2009)- Verkottuneen aluerakenteen ominaisuudet – esiselvitysraportti (13-2009)

- Verkottuneen aluerakenteen ominaisuudet – analyysikatsausraportti Osa I (14-2009)- Verkottuneen aluerakenteen ominaisuudet – analyysikatsausraportti Osa II

(15-2009)- Helsingin metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn määrittely ja

mittaaminen – esiselvitys (16-2009)- Kuinka alueellista muutosta hallitaan – parhaat keinot ja käytännöt

Demoksen työryhmässä alueellista kilpailukykyä miettivät Aleksi Aaltonen, Antti

Hautamäki, Marja Jallinoja, Tommi Laitio, Aleksi Neuvonen, Mikko Rissanen ja Pirkka Åman. Paneuduimme julkaisuihin, analysoimme niissä esitettyjä teemoja ja nostimme esiin muita

aiheita oman asiantuntemuksemme perusteella. Lisäksi tutustuimme aiheeseen liittyviin muihin selvityksiin ja kirjallisuuteen.

Tämän työn pohjalta Demos Helsingin tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen alusti mainitut keskustelutilaisuudet. Niissä osallistujille annettiin tehtävä, jossa pyydettiin nimeämään ne

alueellisen kilpailukyvyn tekijät, jotka ovat 15 vuoden perspektiivillä tärkeimmät yhtäältä julkisen ohjauksen piirissä olevista ja toisaalta julkisen hallinnon heikommin hallittavissa

olevista alueista. Tämän prosessin tulokset voit nyt lukea käsilläsi olevasta yhteenvedosta.

2009 DEMOS HELSINKI | Laivurinkatu 41, kulmahuoneisto 00150 Helsinki | www.demos.fi 2

http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

Yritysten kilpailukyvystä alueelliseen kilpailukykyyn

Aiemmin kilpailukyky miellettiin lähinnä yritysten ominaisuudeksi, mutta kilpailukyvyn

mittaaminen on tullut yhä tärkeämmäksi myös alueiden, seutujen ja maiden yhteydessä. Kansallisen kilpailun, muuttoliikkeiden ja talouden rakennemuutoksen ohella taustalla

vaikuttaa muun muassa Euroopan unionin politiikka, joka nostaa vahvasti esille kilpailukyky-käsitteen. Lissabonin strategian mukaisesti EU:n tavoitteena on tulla maailman

kilpailukykyisimmäksi tietoon perustuvaksi taloudeksi.

EU:n alue- ja rakennepolitiikassa tavoite kertautuu, siinä keskitytään:1) kilpailukykyyn ja

2) kestävää kehitystä edistäviin toimenpiteisiin sekä 3) taloudellisten ja

4) sosiaalisten rakenteiden uudistamiseen.

Alueellista kilpailukykyä pyritään yleensä mittaamaan erilaisilla indekseillä. Näitä indeksejä on lukuisia, ne on rakennettu hyvin erilaisista lähtökohdista, eivätkä ne siten ole

yhteismitallisia. Indeksejä käytetään usein myös markkinointikeinona: tietty alueellinen taho tai tahot tilaavat indeksiin pohjautuvan selvityksen, johon määritellään sellaiset kriteerit,

joilla tilaavat tahot osoittautuvat houkutteleviksi, innovatiivisiksi ja kilpailukykyisiksi alueiksi.Yhtenä kilpailukyvyn mittaajana on usein käytetty tuottavuutta. Yrityksen tai

kansantalouden tasolla se on suhteellisen yksiselitteinen kilpailukyvyn mittari. Tuottavuus on parempi, kun samoilla panoksilla tuotetaan enemmän kuin aikaisemmin. Yritysten

kohdalla kilpailukyvyllä onkin selkeä merkitys, sillä yritykset kilpailevat markkinoilla, joilla kilpailukykyisimmät pärjäävät ja heikommat kaatuvat.

"Alueiden kilpailukyky" on kuitenkin erilainen ilmiö kuin "yrityksen

kilpailukyky".


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

Mitä on alueellinen kilpailukyky?

Aluekehityksestä puhuttaessa kilpailukyky ei ole enää yhtä yksiselitteinen analyysin kohde.

Vertailtaessa alueiden elinoloja, kilpailukykyä tai kehitystä, joudutaan väistämättä tekemään valintoja näkökulmien ja mittauskohteiden välillä. Lopputulokset ovat usein hämmentäviä:

toisen tutkimuslaitoksen julkaistessa seuraavalla viikolla oman vertailunsa erilaisine tuloksineen, tietomme eri alueiden tilanteista, kehitystrendeistä ja mahdollisuuksista ei

välttämättä lisäänny.On selvää, että maat ja alueet eivät ole samanlaisessa kilpailuasemassa kuin yritykset –

niiden menestys ei ole mitattavissa markkinaosuuksilla. Valtaosa kuntien, kaupunkien, läänien ja muiden alueellisten yksikköjen tehtävistä perustuu lisäksi lainsäädäntöön, eivätkä

ne voi yritysten tapaan keskittyä vain vahvuuksiinsa tai leikata ongelmakohtia pois.Yleensä kilpailukyky on mielletty nollasummapeliksi, jossa toisen voittaessa toinen alue

väistämättä häviää. Yhden alueen muuttovoitto on toisen muuttotappio. Tällainen ajattelu on tavallista suomalaisessa aluekehitystä koskevassa keskustelussa. Äärimmilleen

politisoituneessa keskustelussa peilataan kaupunkeja ja maaseutua tai pääkaupunkiseutua ja muuta Suomea vastakkain. Uskomme kuitenkin, että näkökulmaa vaihtamalla

nollasummapeli on käännettävissä tilanteiksi, joissa suurin osa alueista on voittajia. Alueiden ja valtioiden mieltäminen yksinomaan keskinäisiksi kilpailijoiksi johtaa vastakkainasetteluun

ja tuskin hyödylliseen politiikkaan.

Nollasummapelin sijaan tavoitteena tulee olla win-win -tilanne: kehityksen läikkyessä alueellisten rajojen yli syntyy mahdollisuuksia myös muille.

On totta, että alueet kilpailevat asukkaista, osaavista työntekijöistä, investoinneista ja

yrityksistä, mutta alueiden pitkän aikavälin menestys ei voi perustua vain keskinäiseen kilpailuun, vaan myös yhteistyöhön. Keskinäinen kilpailu asukkaista johtaa vain asukkaiden

siirtymiseen kuntarajojen yli, ei aitoihin pitkäkestoisiin positiivisiin muutoksiin. Yksioikoinen tulkinta alueiden kilpailukyvystä ja kilpailu samoista resursseista johtaa helposti myös

alueiden kokemukselliseen samankaltaistumiseen.Kilpailukyvyn pohjana tulee olla innovaatioiden ekosysteemi, jossa instituutiot ja fyysiset

rakenteet muodostavat vain yhden ulottuvuuden. Menestyvät ekosysteemit syntyvät innovoiden, kokeilevasti ja eri alueiden kehitystä eri suuntiin vieden.

Alueellisella kilpailukyvyllä voidaankin lopulta tarkoittaa alueiden kykyä synnyttää, houkutella ja ylläpitää monipuolista yksityistä ja julkista toimintaa, joka lisää välillisesti

alueen ja koko maankin taloudellista hyvinvointia. Alueen menestykseen vaikuttavat niin sen "annettu" sijainti ja luonnonvarat kuin pitkän kehityksen, historian ja politiikan

seurauksena muotoutunut kehys: kaikki alueen toimijat, asukkaat, yritykset, yhteisöt ja julkinen valta.


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

Alueellinen kilpailukyky korreloi vahvasti ansiotulojen kasvun, työllisyyden kasvun,

nettomuuton ja taloudellisen kehityksen kanssa. Inhimillinen pääoma sekä innovatiivisuus sekä sen osana tutkimus- ja kehityspanostukset selittävät suuren osan kilpailukyvystä.

Yksinomaan talouteen keskittynyt näkökulma on onneksi monipuolistumassa: alueellista kehitystä kuvattaessa taloudellisten indikaattoreiden (BKT/asukas, työmarkkinatilastot,

väestörakenne) rinnalle ovat astumassa sekä kestävän kehityksen indikaattorit että koettua elämänlaatua mittaavat "perception survey" -tutkimukset. Kaikki nämä mittarit kuvaavat

kuitenkin vain osaa tutkittavasta ilmiöstä ja täydentävät siksi toisiaan.Alueellinen kilpailukyky onkin nähtävä kehityslinjana, prosessina, joka sisältää

helpommin ja vaikeammin hallittavissa olevia tekijöitä. Kilpailukyvyn mittaukset kohdistuvat useisiin eri tekijöihin prosessin eri vaiheissa:


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

Meidän alueidemme kilpailukyky

Demos Helsingin alustusten lähtökohtana oli huomio siitä, että Suomen alueiden

kilpailukyvyn perinteiset perusasiat ovat pitkälti kunnossa. Suomalaiset ovat koulutettuja ja osaavia, eikä infrastruktuurissamme ole vakavia puutteita. Väestön ikääntyminen,

maaseudun näivettyminen, talouden rakennemuutos, liian suuret opetusryhmät, yhdyskuntien hajautuminen ja heikko energiatehokkuus – päivittäin keskustelemme silti

aiheista, jotka osoittavat monenlaisten kehitystarpeiden olemassaolon.Pituushypystä lainattua vertausta käyttäen: olemme nyt kansallisella tasolla, jossa

hypätään tasaisesti 750 senttimetrin tuloksia – mutta kuinka keräämme muutamat kymmenet lisäsentit, joilla päästään kansainväliselle huipputasolle ja rikomme kahdeksan metrin rajan?

"Lisäsentit" tulevat eri tavalla kuin jo saavuttamamme metrit.Kuten hyvinvointivaltion rakentamisen pitkä kertomus osoittaa, on alueelliseen

kilpailukykyyn vaikuttaminen hidasta. Kaavoitus, väyläinvestoinnit, koulutusohjelmat - julkisten kehitystoimien vaikutukset näkyvät usein vasta 10-15 vuoden kuluttua. Siksi

suunnittelun horisontin on oltava pitkä. Suomalainen hyvinvointivaltiomme rakennettiin juuri vahvalla poliittisella ohjauksella ja julkisella tuotannolla: julkisilla investoinneilla ja

suljetuilla markkinoilla, joissa toimi rajallinen joukko kyvykkäitä toimijoita. Tämän mahdollisti kansallisen projektin tuoma legitimiteetti päätöksille.

Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa alueita ei ole enää mahdollista kehittää

vain ylhäältä alas suuntautuvalla ohjauksella. Tulevaisuuden Suomi rakennetaan toisella tavalla.

Verkottuneesta aluerakenteesta ohjauskeinojen pluralismiin

Alueet voidaan nähdä toimijoiden verkostoina sekä alueiden välillä että niiden sisällä. Aluerakenteen verkottuneisuutta voidaan hahmottaa verkostojen kolmen

perusulottuvuuden kautta: fyysinen ulottuvuus kattaa asumisen, palvelujen, liikenne- ja kommunikaatioväylien muodostamat verkostot; taloudellinen ulottuvuus tuotannon ja

talouden organisaatioiden verkostot; sosiaalinen ulottuvuus taas sisältää erilaiset yksilöiden väliset verkostot.

Verkottuneen yhteiskunnan ymmärtämisessä oleellista on kehitykseen vaikuttavien tekijöiden moninkertaistuminen ja vaikutussuuntien ennakoimisen vaikeus. Globalisaation,

markkinoiden avautumisen ja ihmisten suuremman liikkuvuuden myötä yhteiskuntamme


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

verkottuneisuus on kiihtynyt. Kun sekä yksilöiden että instituutioiden väliset yhteydet

moninkertaistuvat ja monipuolistuvat, ovat julkisten toimijoiden mahdollisuudet uudessa tilanteessa entistä rajatummat.

Tänään alueiden kilpailukykyyn vaikuttavat useat makro- ja mikrotason toimijat, sekä meillä että muualla. Verkottunut aluerakenne edellyttää eri tasoille vaikuttavia toimenpiteitä

ja ohjauskeinoja. Alueiden menestys ja kilpailukyky on nyt laajemman joukon käsissä kuin aiemmin.

Julkisten toimijoiden rooli on rajallisempi, sillä toimijoita on enemmän,

tuotantoketjut ja investoinnit ovat globaaleja ja ihmiset liikkuvat yhä enemmän eri alueiden välillä.

Kaikkien Suomen alueiden tulevaisuus ei kuitenkaan tule rakentumaan globaalien

investointien, innovaatioiden ja uusien tuotannonalojen varaan. On realistista todeta vientivetoisen tuotannon vähentyvän Suomesta, jolloin paikallisen tuotannon rooli korostuu

maassamme monin paikoin. Paikallistalouksien ja ihmisten noustessa keskiöön kysymys omavaraisuudesta muodostuu tärkeäksi: tuontia alueiden ulkopuolelta voidaan korvata yhä

enemmän alueiden sisäisen (palvelu)tuotannon avulla. Alueiden elinvoimaisuudessa ja sisäisessä toimintakyvyssä tullee tässä suhteessa olemaan huomattaviakin eroja.

Tämänkaltainen keskittyminen alueiden sisäiseen elinvoimaisuuteen haastaa Suomessakin viime vuosikymmeninä vallinneen teollisuus- ja vientifokusoituneen kilpailukykyajattelun.

Valtion rooli aluepolitiikassa – ainakin Suomessa – on kuitenkin yhä vahva. Vaikka ei-julkisten tekijöiden rooli on kasvamassa yhä voimakkaammaksi, luo yhä valtiovalta

kehityksen edellytyksiä ja raamit, jotka määrittävät muiden toimijoiden rajat. Alueellisen kilpailukyvyn pitkän aikavälin perustekijät - infrastruktuuri, koulutus, kaavoitus - tuotetaan

myös tulevaisuudessa julkisesti. Julkisen normiohjauksen kautta kyetään välttämään pitkän aikavälin jäykkyystekijöiksi muodostuvia kehityksen esteitä. Jos kuitenkin haluamme tähdätä

tämänhetkisen tasomme yli, edellyttää ihmisten innovatiivisuuteen ja voimaannuttamiseen nojautuva alueellinen kehitys sellaisia julkisia rakenteita, jotka mahdollistavat joustavan,

kansalaislähtöisen toiminnan. Governance-ajattelun mukaisesti julkisen vallan rooli muuttuu hallinnosta hallintaan.


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

Keskusteluissa esille nousseita sekä selvityksissä vähälle jääneitä näkökulmia

Yllä olemme pyrkineet tarkastelemaan kriittisesti alueellinen kilpailukyky -keskustelun

valtavirtaa ja nostamaan esiin sellaisia solmukohtia ja osa-alueita, joissa näkökulmaa on mielestämme syytä laajentaa. Seuraavassa pyrimme vielä nostamaan esille sellaisia vielä

vähälle huomiolle jääneitä ulottuvuuksia, joiden rooli on oleellinen alueiden nykytilaa ja tulevaisuutta koskevan ymmärryksemme laajentamisessa. Lisäksi, nämä teemat saattavat

monipuolisemman tarkastelun ja kehitystyön myötä lopulta kehittyä alueidemme tulevaisuuden menestystekijöiksi.

Kilpailukyky-tarkastelun laajentaminen talouskasvun ja huipputeknologian yli:

Mittaaminen ja mitattavuus korostuvat, vaikka niiden ongelmallisuus tuodaan esiin esimerkiksi kulttuuristen tekijöiden kohdalla. Ratkaisuksi selvityksissä ehdotetaan lisää

pitkittäistä mittausta ja mittareiden kehittämistä edelleen. Vaikka mittareita ja kvantitatiivista mittausta varmasti tarvitaan, kaikkia ongelmia ei ratkaista niillä. Tapaustutkimusten hyödyistä

puhutaan paljon, mutta niidenkin maksimaalinen hyödyntäminen edellyttää uudenlaista tulkintaa: tiedon analysoinnin ei tule tapahtua kvantitatiivisen mittaamisen hallitsemasta

näkökulmasta. Miten kehittämistyössä voitaisiin hyödyntää toisen tyyppistä tietoa? Kaikkea ei kuitenkaan voida mitata. Tämän lisäksi talouskasvuun ja huipputeknologiaan keskittyvät

mittarit eivät tavoita useiden suomalaisten (taantuvien) alueiden arkitodellisuutta, jossa kamppaillaan aivan erilaisten kysymysten kanssa kuin uusia teknologiayrityksiä

synnyttävissä kaupungeissa.

Informaatiota alueiden nykytilasta on paljon – mutta osataanko sitä hyödyntää: Laaja julkinen data mahdollistaa tehokkaan mallinnuksen. Hyödyntäminen on

kuitenkin vajavaista, koska informaatio jää pahimmillaan vain yhden hallinnonalan käyttöön. Avoin julkinen informaatio voisi kuitenkin luoda pohjan käyttäjälähtöisille

ratkaisuille, osallisuudelle ja monitasoiselle yhteistyölle. Eräs mahdollisuus olisi se, että kaikki tilastoitavat tiedot (kuten työllisyys, politiikan rahoitus, verorahojen virrat ja

karttatiedot) tulisi tehdä julkisiksi. Näin yhteisöt ja yksilöt voisivat rakentaa nykyisillä suhteellisen helppokäyttöisillä tietoteknisillä välineillä (esim. sosiaalinen media) avoimen

tiedon päälle sovelluksia, jotka helpottavat yhteiskunnan seuraamista ja päätöksentekoon osallistumista.

Sosiaalinen koheesio: Suomalaisen yhteiskunnan vahvasta tämänhetkisestä koheesiosta

huolimatta haaste korostuu tulevaisuudessa yhä enemmän. Tähänastisissa alueellisen kilpailukyvyn selvityksissä sosiaalinen ulottuvuus on saanut vain vähän huomiota: näihin


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

ilmiöihin, joista ymmärryksemme tulee lisääntyä, kuuluvat mm. köyhyys, segregaatio,

asumisen ongelmat ja sosiaalinen pääoma.

Väestönmuutos: Väestönmuutosten vaikutusta on toistaiseksi analysoitu selvityksissä vähän. Vaikka yleisiin demografisiin tekijöihin on kiinnitetty runsaasti huomiota, ei ennen

kaikkea väestön ikääntymisen tuomia haasteita ja rakenteellisia muutoksia tunneta vielä kattavasti.

Kulttuurin merkitys: Kulttuuri laajassa merkityksessä jää lähes kaikkien alueellista

kilpailukykyä mittaavien selvitysten ulkopuolelle ja mittareiden tavoittamattomiin. Kuitenkin alueen kulttuuri voi muodostaa suuren osan kunkin alueen "kokemuksesta" ja identiteetistä.

Tämä, erityisesti asukkaiden subjektiivisiin kokemuksiin perustuva ulottuvuus voi muodostua jonkin alueen keskeiseksikin menestystekijäksi ja yllättäviin poikkeamiin

teknis-taloudellisisten mittareiden tuottamista tuloksista.

Kansalaisyhteiskunnan rooli: Kansalaisyhteiskunta on toistaiseksi jäänyt sivurooliin kuntien, valtion ja yritysten saadessa keskeisen huomion. Kansalaisosallistuminen on

selvityksissä mukana retorisella tasolla. Teema tuntuu olevan vahvasti kehystetty kokonaisvaltaisen hallinnan ja institutionaalisen vaikuttamisen sisään. Jos osallistumisen

ehdot annetaan ylhäältä käsin ei ole ihme, että osallistuminen ei kiinnosta tai siitä jää huono maku. Osallistumisen tutkimukseen tarvitaan radikaalimpaa otetta: osallistuminen voi

onnistua vain silloin, kun yksilöiden ei anneta ainoastaan osallistua vaan myös tuottaa ja muuttaa osallisuutensa ehtoja (jotka on Suomessa selvitysten perusteella annettu pitkälti

ylhäältä).

Ennakointitiedon hankinta ja käyttö: Alueellisen kilpailukyvyn selvityksissä ennakkotietoa ei ole juurikaan tuotettu tai käytetty systemaattisesti. Sellaisia suomalaisten

alueiden kilpailukyvyn kannalta oleellisia tulevaisuuden trendejä, joiden ennakointi on välttämätöntä tulevaisuuden kehityksen kannalta ovat mm. öljyn tuotantohuippu, Venäjän

kehitys, ilmastopolitiikan kehitys ja tietoyhteiskuntakehityksen seuraava vaihe. Tämänkaltaisesta ennakkotiedosta on toistaiseksi pulaa.

Ympäristöseikat ja energiatehokkuus: Ympäristöseikkojen merkitys on lisääntynyt

viime vuosina, mutta mittareiden puute yhä vaivana. Seuraavia tekijöitä tulisi ottaa enemmän huomioon:

1. Ilmastonmuutoksen hillinnän valtavirtaistaminen, energiankulutuksen ja päästöjen vähentäminen on otettava kaikkeen suunnitteluun yhdeksi ohjaavaksi tekijäksi, eli kuinka

(mikä tahansa) alueellinen toimenpide vaikuttaa 1. Energiakulutukseen (välittömästi ja tulevaisuudessa)

2. Khk-päästöihin(välittömästi ja tulevaisuudessa) 3. Vaihtoehtoisten energialähteiden hyödyntämiseen (pidemmällä aikavälillä)


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

4. Energiatehokkuuden parantamisen mahdollisuuksiin (pidemmällä aikavälillä)

2. Asukkaiden mukaan ottaminen kestävän elämäntavan suunnitteluun. Kysytään asukkailta itseltään, kuinka he haluavat liikkua, asua, tehdä työtä ja käyttää palveluita, kun

energiaa on käytettävissä puolet nykyistä vähemmän. Esim. haluavatko ihmiset itse investoida energiatehokkaaseen tekniikkaan, vai mieluummin asua paikoissa, jotka on

suunniteltu ja toteutettu valmiiksi niin, että niissä asuminen on mahdollista vähällä energialla.

Edelliseen ajatukseen kuuluu myös se, että asukkaita sitoutetaan (ja myös houkutellaan) tarjoamalla edellytykset kestävälle elämäntavalle. Esim. kaupunki tai kunta, joka tarjoaa

asuinalueita, jotka on suunniteltu niin, että asukkaiden energiankulutus on keskimääräisesti alhaisella tasolla. Ruuan ympärille voisi myös kehittää monenlaisia uusia palveluita, vaikka

"kestäviä ruokakoreja", joihin olisi koottu viikon ruoka-aineet niin, että niiden hiilijalanjälki on jollain tavoitellulla tasolla.


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

Lopuksi: Alueellisen kilpailukyvyn tulevaisuuden haasteet

Pyöreän pöydän keskusteluissa päädyttiin siihen, että vastaavanlaiset tilaisuudet tai foorumi

ovat formaatteina tälle jaostolle oivallisia. Positiivisena nähtiin mm. se, että mukana on monenlaisia toimijoita: päätöksentekijöitä, tutkijoita, tutkimuksen rahoittajia ja virkamiehiä.

Näin monen hallinnonalan yhteinen foorumi vaatii kuitenkin ministeriöiden vahvempaa motivoimista. Jotta osanotto ja foorumeista saatava hyöty maksimoitua, tulee selventää

ketkä ovat oikeita henkilöitä osallistumaan niihin. Ehkä keskustelu on vietävä ministeritasolle asti, ei vain heidän avustajilleen? Ongelmana on usein se, kuinka

tutkimustieto saadaan toimitettua päättäjille jo asioiden valmisteluvaiheessa. Lisäksi keskusteltiin mahdollisuudesta järjestää keskustelufoorumeita tulisi myös alueellisesti.

Alueellisen kilpailukyvyn aihealue on niin laaja, että vastaisuudessa on valittava huolella teemat joihin keskusteluissa keskitytään. Globalisaatio, ilmastonmuutos ja väestön

ikääntyminen ovat esimerkkejä maailmanlaajuisista megatrendeistä ja tärkeistä teemoista, joihin on osattava reagoida. Yhdessä foorumissa voitaisiin keskittyä aina yhteen isompaan

teemaan.Keskusteluissa nousi esiin alueisiin ja verkostoihin liittyvä tärkeä tutkimuskysymys: mikä

on julkisen sektorin ja toisaalta muiden toimijoiden rooli verkostoitumisessa? Keskeistä tässä ovat itseohjautuvat toimijat: ihmiset ja yritykset, joita ei saisi ohjata tai hallinnoida liikaa.

Eri hallinnon sektorit vetävät usein eri suuntiin, ja siksi sektoreita tulisi integroida. Tästä syystä ministeriöiden tiivis yhteistyö, tutkimustiedon liikkuminen ja sektorirajat ylittävät

käsitteet ovat välttämättömyyksiä pureuduttaessa alueellisen kilpailukyvyn kaltaiseen ilmiöön. Alueiden saavutettavuus on yksi tällainen käsite. Edellä mainituista megatrendeistä

ilmastonmuutos on ilmiö, joka koskee lähes kaikkea päätöksentekoa, ja jossa siksi sektorienvälisyys korostuu. Toinen tällainen ilmiö on globalisaatio.

Suomen eri alueiden taloudet ovat hyvin erilaisia ja erilaistuminen voimistuu yhä. Esimerkiksi Lapin kehittämisohjelman pääpaino on luonnonvaroissa, matkailussa ja

ympäristönsuojelussa. Käsitys, että alueita olisi myös tarkasteltava eri tavoin, eri mittarein, niiden erilaisuuden vuoksi, voimistui pyöreän pöydän keskusteluissa. Suomessakin

kehityksen suunta on yhä omaleimaisempiin alueisiin. Tätä kehitystä tulisi tukea.Taloudellisiin indikaattoreihin keskityttäessä jäävät monet alueiden elinvoimaisuuteen

vaikuttavat tärkeät tekijät huomiotta. Kun omaksumme innovatiiviset ja osaavat ihmiset tärkeäksi osaksi alueen kilpailukykyä, tulee meidän nostaa erilaiset viihtyvyyteen ja

elämänlaatuun vaikuttavat tekijät analyysimme kohteiksi.Alueiden menestys on nykyisin yhä laajemman toimijajoukon käsissä. Ihmisten rooli

alueilla on suuri. On tärkeää, että eri alueilla syntyy erilaisia innovaatioita ja on erilaisia vahvuuksia, jotka vievät eteenpäin. Kaikista alueista ei kannata kehittää samanlaisia


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

samanlaisilla keinoilla: hyödyntämällä nykyaikaisilla tavoilla alueiden vanhojakin

omaperäisiä piirteitä voimme valjastaa alueiden ominaisuudet kehityksen vetureiksi.BKT-lukujen ja patenttihakemusten määrän ohella siirrymme näin tarkastelemaan koettua

hyvinvointia ja onnellisuutta. Keskittyminen kilpailukyvyn taloudelliseen puoleen yhdenmukaistaa kehityksen tavoitteet ja keinot – päädymme kehittämään samanlaisia,

toisiltaan resursseja syöviä alueita. Näin on Suomessa valitettavasti viime vuosikymmeninä tapahtunut. Kaupungit, taajamat ja asuinalueet ovat hukanneet vanhat ominaispiirteensä

houkutellessaan kuviteltua keskivertoista ihanneasukasta ja -yritystä samoilla keinoin kuin kaikki muutkin.

On keskeistä, että kansalaisten rooli voidaan nyt ymmärtää laajemmin. Kansalaiset – me – emme ole enää vain hallinnan kohteita. Alueellisen kilpailukyvyn ytimessä on ihmisten

toimijuus, kykyjen ja motivaation hyödyntäminen. Verkottuneen yhteiskunnan kehittäminen edellyttää erilaisten, yhteiskunnan eri tasoille vaikuttavien ohjauskeinojen käyttöönottoa.

Julkisen tuotannon rinnalle nousee kansalaisten voimauttaminen, Me pystymme -politiikka ja uusia vertaistuotannon muotoja. Alueet, jotka kykenevät ruokkimaan asukkaidensa

kansalaistoimintaa ja omavaraista paikallistuotantoaan, tulevat kukoistamaan siinä missä vientiperusteisen teollisuuden ympärille rakentuneet paikkakunnat eilen.

Ihmislähtöinen, alueiden ja sen asukkaiden erityisiä taitoja ja osaamisalueita ruokkimaan ja hyödyntämään pyrkivä politiikka sen sijaan sallii monimuotoisuuden. Parhaassa

tapauksessa modernit toimintatavat yhdistyvät vuosisataiseen alueen henkeen.Omaksuessamme ensisijaiseksi tavoitteeksi ihmisten sitouttamisen alueelle ja heidän

hyvinvointinsa, päädymmekin alueellisen kilpailukyvyn kohdalla keskustelemaan siitä, millainen on hyvä alue tai kaupunki. Taloudelliset perustekijät, energiatehokkuus, kestävät

liikenneratkaisut ja eri sukupolvien viihtyvyys ovat saman kokonaispaketin osia, eivät irrallisia politiikkalohkoja. Alueiden kehittäminen ei enää ole hallinnon yksinoikeus, vaan

kansalaisvelvollisuus, joka politiikan tulee mahdollistaa.


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

Liite:

Alueellisen kilpailukyvyn kehittäminen: pyöreän pöydän keskustelujen tehtävien yhteenveto

Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit

-jaosto järjesti kesäkuun alussa (3.6. ja 12.6. 2009) kaksi keskustelutilaisuutta alueellisen kilpailukyvyn tulevaisuuden haasteiden tiimoilta. Aleksi Neuvonen alusti molemmissa

tilaisuuksissa aiheesta ”Alueellisen kilpailukyvyn tila nousuun – millä tiedolla eteenpäin”. Esityksiin sisältyi työpaja-tyyppinen tehtävä, jossa keskustelutilaisuuksien osallistujat

haastettiin miettimään ja nimeämään seuraavaan 15 vuoden aikana painottuvia alueellisen kilpailukyvyn osa-alueita – sekä julkisen ohjauksen piirissä olevia, että heikosti tai

epäsuorasti julkisen ohjauksen piirissä olevia tekijöitä:Keskustelutilaisuuksien tehtävä:

1) Mitkä julkisen ohjauksen piirissä olevat alueellisen kilpailukyvyn tekijät painottuvat seuraavan 15 vuoden aikana nykyiseen nähden? Listaa kolme.

2) Mitkä heikosti tai epäsuorasti julkisen ohjauksen piirissä olevat alueellisen kilpailukyvyn tekijät painottuvat seuraavan 15 vuoden aikana nykyiseen nähden? Listaa

kolme.Keskustelijoiden vastaukset klusteroitiin teemoittain. Vastaukset ja muodostetut klusterit

ovat tarkasteltavissa alla.Ensimmäisen työpajatehtävän vastauksissa vahvimmin esiin nousseita teemoja ovat

kaavoitus, infrastruktuuri, tutkimus ja kehitys, koulutus, liikenne, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja energiatehokkuus. Ensimmäisessä keskustelutilaisuudessa sivuttiin myös

yksilön viihtyvyyteen liittyviä seikkoja, jotka toisella kerralla jäivät pois. Julkisten palvelujen järjestäminen, joka ensimmäisessä tilaisuudessa ei kerännyt mainintoja, nousi puolestaan

varsin vahvaksi klusteriksi toisessa työpajassa.Jälkimmäisen kysymyksen vastauksiin sisältyvät toisaalta yksilöiden suuret, perustavaa

laatua olevat valinnat – kuten asuinpaikan ja elinympäristön valinta, muuttoliike – sekä näiden yksityisten valintojen julkiset seuraukset, erityisesti yhteiskunnan erilaisten

verkostojen moninaistuminen. Kansallisesti ratkaistavien teemojen ohella kysymykseen yhdistettiin myös kansainvälisiä epävarmuustekijöitä, kuten globaalien markkinoiden, EU:n

tai Venäjän kehitys.Ensimmäisen kysymyksen vastauksissa esiin nousevat teemat edustavat pitkälti alueellisen

kehittämisen perinteistä valtavirtaa ja sellaisia politiikkalohkoja, jotka melko helposti sijoittuvat jonkun tietyn hallinnonalan alle, vaikka ne toki linkittyvätkin keskenään.

Jälkimmäisen kysymyksen vastauksissa mainitut tekijät sen sijaan korostavat alueellisen kilpailukyvyn tarkastelussa välttämätöntä sektorit ja hallinnonalat ylittävää ajattelua. Tämä


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

vahvistaa Demos Helsingin – ja myös prosessin pohjana olleisiin esiselvityksiin sisällytettyä –

käsitystä siitä, että alueellisen kehityksen huipputasolle nousemiseksi vaaditaan erilaisia ohjauskeinoja ja verkottuneisuuden kehittämisen tutkimista.

1) Mitkä julkisen ohjauksen piirissä olevat alueellisen kilpailukyvyn tekijät painottuvat seuraavan 15 vuoden aikana nykyiseen nähden? Tutkimus ja kehitys, innovaatiot, koulutus (12 mainintaa): "Osaamisen kehittäminen koulutuksella (4 mainintaa)

"Koulutusjärjestelyjen laajuuden ja kattavuuden ylläpito" "Koulutuksen osuvuus suhteessa työvoiman tarpeeseen"

"Toimiva koulutusjärjestelmä, erityisesti ammatillinen ja korkeakoulutus" "Koulutus-tutkimus-innovaatiotoiminta-elinkeinoelämä -klusteroimisen fasilitointi"

“Innovaatiojärjestelmä" (2 mainintaa) "Työvoiman saatavuus"

"Tutkimuksen rahoitus"Alueellinen ja globaali talous (9 mainintaa):

"Tukipolitiikka – kunnille, maataloudelle, ihmisille" "Paikallistalouden vahvistaminen osana globalisaatiota”

"Ohjaaminen verotuksella" ”Paikallisen kysynnän tyydyttäminen paikallisella tuotannolla”

"Yritysten kilpailukykytekijöiden edistäminen" "Yritys-Suomi ja palvelut

"Yhdyskuntarakenteen taloudellisuus" "Aluetalouksien epävarmuuksien (heilahteluiden) tasoittaminen"

"Tuotantotoiminnan sijaintitekijät ja globalisaatio"Infrastruktuuri: liikenne ja väyläinfra, tietoverkot (9 mainintaa):

"Infrayhteydet" "Isot infrainvestoinnit"

"Tietoliikenneverkot" (2 mainintaa) "Joukkoliikenteen kehittäminen"

"Raideinfraa koskevat ratkaisut" "Kestävä & toimiva liikennejärjestelmä"

"Julkinen liikenneinfra" "Kulkumuotojakauma"

Ilmastonmuutos, kestävä kehitys, energiatehokkuus (9 mainintaa): “Ilmastonmuutoksen hillintä" (2 mainintaa)

“Luonnonvarapolitiikka" "Ekologisesti ja taloudellisesti kestävät asumis- ja elinympäristöt"

“Ekologisesti ja taloudellisesti kestävä energiantuotanto" (2 mainintaa) "Ekologisesti ja taloudellisesti kestävä liikenne ja liikkuminen"

"Energiatehokkuus – normit ja ohjaus" "Ympäristöasiat"

Kaavoitus (4 mainintaa): "Kaavoituksen valtakunnallinen ohjaus"

"Uudisrakennusten ekotehokkuus"


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

"Maapolitiikka / kaavoitus" "Valtion osallistuminen kaavoitukseen"

Alueellinen viihtyvyys & imago (4 mainintaa): "Julkiset palvelut kattavat laajempia alueita"

"Alueellisen omaehtoisuuden tukeminen" “Asukkaan ja asiakkaan huomioiminen"

"Elämän laatu ja virkistys"Julkinen palvelutuotanto (4 mainintaa):

"Perusoikeudet" "Hyvinvointipalvelut"

"Palvelujen järjestäminen" "Palveluinfra ja kansalaisten tasavertaisuus"

Maahanmuutto (1 maininta): "Maahanmuuton salliminen"

2) Mitkä heikosti tai epäsuorasti julkisen ohjauksen piirissä olevat alueellisen kilpailukyvyn tekijät painottuvat seuraavan 15 vuoden aikana nykyiseen nähden? Ohjauskeinojen, hallinnon ja kansalaisten ajattelutapojen muutokset (6 mainintaa):

"Mahdollisuuksien huomaaminen sen sijaan, että odotetaan valtiota apuun" "Something in the air – luovat yhteisöt"

"Arvomaailman kehittyminen" "Itseohjautuvuus ohjauskeinona"

"Monenkeskinen neuvotteluohjaus ohjauskeinona" "Tahtotilan syntyminen alueilla”

Yksilöiden valintojen julkiset seuraukset (5 mainintaa ): "Asuntotarjonta"

"Työpaikkojen sijainti" "Osaavan henkilöstön saaminen"

"Monikulttuuristuminen" "Segregaation hallinta"

Verkostojen monimutkaistuminen (5 mainintaa ): "Kansalaisten kansainvälisyys"

"Ihmisten sosiaaliset verkostot" (2 mainintaa) "Vapaa-ajan merkitys kasvaa ja liikkuvuus lisääntyy"

"Tapa kuulua yhteisöön / yhteisöllisyys"Maailmanlaajuiset tekijät ja Suomi (5 mainintaa ):

"Globaalit markkinat ja Suomen asema niillä" "Globaalien markkinoiden vaikutus alueiden eriarvoistumiselle"

"Globalisaatio" "Venäjä epävarmuustekijänä"

"(Kaakkois-)EU epävarmuustekijänä" Väestörakenteelliset tekijät (5 mainintaa ):

"Väestörakenteelliset muutokset (mm. ikääntyminen)" "Väestökehitys"

"Väestö ja työvoimaresurssit" "Ammatinvalinta/koulutus"


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

"Elintavat"Asuminen ja liikkuminen (5 mainintaa):

"Ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti toimivat asuinympäristöt" "Asuinpaikan valinta" (2 mainintaa)

"Liikkuminen" "Muuttoliike"

Yksilöiden perustavaa laatua olevat elämänvalinnat (4 mainintaa): "Ammatin valinta"

"Ihmisten liikkuminen ja maahanmuutto" "Asuinpaikan valinta"

Yritystoiminta ja innovaatiot (3 mainintaa): "Yritystoiminnan uudistuminen"

"Yritysten kilpailukyky" "Pk-yritysten innovatiivisuus ja verkostoituminen"

Verkostojen hallinta ja niiden hyödyntäminen (3 mainintaa): "Verkostoitumisen edistäminen, yrittäjien verkostot, eri osaajien yhdistäminen"

"PK-yritysten verkostomainen toiminta"

"Inspiroivat yksilöt & heidän verkostonsa" Tieto- ja viestintäteknologiat (1 maininta): "ICT"

Ilmastonmuutos, kestävä kehitys, energiatehokkuus (1 maininta): "Ilmastonmuutoksen haaste"


http://www.demos.fi

http://www.demos.fi

alueellinen kilpailukyky nousuun - millä tiedolla eteenpäin?

Documents