2

Harjoittelubarometri 2012

3

4

Harjoittelubarometri 2012

1 Taustaa .......................................................... 5

2.1 Korkeakouluopiskelijoiden demografiset tekijät ........................................6

2.2 Korkeakouluopiskelijoiden tulokset ............11

3.1 Korkeakoulujen henkilöstön demografiset tekijät ......................................39

3.2 Korkeakoulujen henkilöstön vastaukset ....41

4 Johtopäätökset .............................................65

5 Lähteet ...........................................................65

Kannen kuvat: Samuli SiiralaISBN 978-952-5628-60-9, pdf

5

Harjoittelubarometri 2012

1 Taustaa .......................................................... 5

2.1 Korkeakouluopiskelijoiden demografiset tekijät ........................................6

2.2 Korkeakouluopiskelijoiden tulokset ............11

3.1 Korkeakoulujen henkilöstön demografiset tekijät ......................................39

3.2 Korkeakoulujen henkilöstön vastaukset ....41

4 Johtopäätökset .............................................65

5 Lähteet ...........................................................65

1 TaustaaAkavan opiskelijoiden harjoittelubarometri toteutettiin nyt toista kertaa. Edellinen barometri to-teutettiin vuonna 2010. Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa harjoitteluolosuhteita ja -käytäntöjä suomalaisissa korkeakouluissa. Barometri toteutettiin avoimena verkkokyselynä huhtikuun 2012 lopussa kahden viikon vastausajalla. Kyselyyn vastasi yhteensä 2620 korkeakouluopiskelijaa ja 180 henkilöstön edustajaa.

Korkeakoulujen henkilöstölle ja opiskelijoille oli erilliset, mutta osittain yhtenäiset, kyselylomak-keet. Eri koulutusalojen rakenteet ja harjoittelukäytännöt ovat hyvin vaihtelevia: osalla tutkintoon ei voi sisällyttää harjoittelua edes vapaaehtoisena, toisilla pakollisia harjoittelujaksoja on useita. Kyselylomake pyrittiin laatimaan riittävän yleisluontoiseksi. Kyselyä joudutettiin hypyillä, jolloin vastaajan ei tarvinnut vastata hänelle epärelevantteihin kysymyksiin. Useita harjoittelujaksoja suo-rittaneet opiskelijat vastasivat joko viimeisimmän harjoittelunsa tai harjoitteluiden ”keskiarvon” perusteella. Kysymysrungot ovat liitteenä tämän raportin lopussa.

Korkeakoulujen henkilöstöön kuului ura- ja rekrytointipalveluiden henkilökuntaa sekä eri kou-lutusohjelmien harjoitteluasioiden parissa työskenteleviä henkilöitä, kuten harjoitteluvastaavia. Harjoitteluvastaavien toimenkuvat vaihtelivat korkeakoulu- ja koulutusohjelmakohtaisesti. Osa, erityisesti ammattikorkeakoulujen henkilöstön edustajista, työskentelee päätoimisesti harjoitte-luasioiden parissa. Osa hoitaa harjoitteluasioita sivutoimisesti oman työnsä ohessa. Tyypillisintä sivutoiminen harjoitteluasioiden hoito on yliopistojen pienissä laitoksissa.

Raportti jakaantuu kahteen pääosaan: korkeakouluopiskelijoiden sekä korkeakoulujen henkilös-tön vastauksiin. Kaavioiden tueksi on kerätty poimintoja avovastauksista. Huolimatta siitä, että harjoittelu on valtaosalla positiivinen kokemus, raportissa nostetaan esille erityisesti harjoitteluun liittyviä ongelmakohtia. Raportin kaavioissa puolikkaat desimaalit on pyöristetty ylöspäin.

Aineiston kvantitatiivinen osuus on käsitelty SPSS-tilasto-ohjelman versiolla 20.

Helsingissä 2.10.2012Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA

Ville KauppilaKorkeakouluharjoitelija

6

2.1 Korkeakouluopiskelijoiden demografiset tekijät

SukupuolijakaumaNaiset olivat selvästi miehiä innokkaampia vastaamaan kyselyyn sekä ammattikorkeakoulu- että yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Keskimäärin kaikista vastaajista lähes joka kolmas vastaaja oli nainen. Ammattikorkeakouluopiskelijoissa miesten suhteellinen osuus oli hieman yliopistovas-taajia suurempi, johtuen lähinnä tekniikan ja liikenteen alan suuresta vastaajamäärästä. Aineiston vinoutunut sukupuolijakauma ei ole merkityksellistä tulosten yleistettävyyden kannalta, koska tu-loksia ei ole tarkoitus tarkastella sukupuolen perusteella. Vastaajien naispainotteinen vinoutunei-suus on varsin yleistä korkeakouluopiskelijoille suunnatuissa kyselytutkimuksissa; Akavan opis-kelijoiden vuoden 2010 harjoittelubarometrin sukupuolijakauma oli käytännössä sama (naiset 75 %, miehet 25 %). Opetus- ja kulttuuriministeriön toteuttaman Opiskelijatutkimus 2010 mukaan suomalaisista korkeakouluopiskelijoista 55 prosenttia on naisia ja 45 prosenttia miehiä.

Vastaajien sukupuolijakauma

IkäjakaumaSuomalaisten korkeakouluopiskelijoiden keski-ikä on kansainvälisesti verrattuna iäkästä. Ammat-tikorkeakouluopiskelijat ovat keskimäärin hieman yliopisto-opiskelijoita nuorempia, opintojen mediaanialoitusikä on kuitenkin sama. Yliopisto-opiskelijoista 24 prosenttia on yli 30-vuotiai-ta, mutta ammattikorkeakouluopiskelijoista vain 12 prosenttia. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2010, s. 16.)

Vastaajien ikäjakauma on varsin laaja, vastaajien iät vaihtelivat 18 ja 61 vuoden välillä. Selvä enem-mistö kyselyyn vastanneista on nuoriso-opiskelijoita, mutta useita aikuisopiskelijoitakin on mu-kana. Tutkimuksen kannalta on jopa suotavaa, että kyselytutkimukseen vastaa kaikenikäisiä kor-keakouluopiskelijoita. Kaikkien vastanneiden korkeakouluopiskelijoiden keski-ikä on 24,9 vuotta (keskihajonta 5,1 vuotta), mediaani-iän ollessa 24 vuotta. Keskiarvo on mediaania herkempi ääri-arvoille. Opintojen aloitusiälle ei ole yläikärajaa, joten on mielekkäintä tarkastella mediaaneihin pohjautuvia arvoja. Alle joka kymmenes vastaaja on alle 21-vuotias ja vastaavasti vain joka kymme-nes yli 30-vuotias. Alle 30-vuotiaat vastasivat kyselyyn suhteellisesti selvästi yli 30-vuotiaita aktiivi-semmin.

7

Korkeakouluopintojen aloitusvuosiValtaosa kyselyyn vastanneiden yliopisto-opiskelijoiden nykyisten opintojen aloitusvuosista ja-kaantuu tasaisesti välille 2007 - 2011. Ammattikorkeakouluopiskelijoista neljä viidestä on aloit-tanut nykyiset opintonsa 2009 - 2011 vuosien aikana. Yleisesti vastaajilla harjoitteluasiat olivat hyvinkin ajankohtaisia: vastanneista ammattikorkeakouluopiskelijoista ainakin yhden harjoitte-lujakson suorittaneiden osuus oli 85 prosenttia. Yliopistovastaajilla vastaava luku oli 55 prosenttia. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden harjoittelun suorittaneiden korkeampi osuus johtuu pitkälti harjoittelun pakollisuudesta kaikissa koulutusohjelmissa.

Nykyisten opintojen aloitusvuosi

Vastaajien korkeakoulutVastaaja-aines painottui vahvasti yliopisto-opiskelijoihin. Lähes kolme neljästä (74 %) vastaajas-ta opiskeli yliopistossa. Yhteensä kyselyyn vastasi 2620 opiskelijaa (AMK 689, yliopistot 1931). Vastaaja-ainesta voidaan pitää yliopisto-opiskelijoihin painottuneena, sillä suomalaisista korkea-kouluopiskelijoista 57 prosenttia opiskelee yliopistossa ja 43 prosenttia ammattikorkeakouluissa. (Opiskelijatutkimus, 2010, s. 13.)

Kyselyn levitystapa ja toteutusajankohta saattoivat vaikuttaa vastaajien yliopistopainotteisuuteen. Todennäköisesti huhtikuun lopussa monet ammattikorkeakouluopiskelijat olivat jo harjoitteluis-sa, kun taas yliopistoissa kevätlukukausi oli vielä täysipainoisesti käynnissä. Lisäksi osa opiskelija- ja ylioppilaskunnista oli jo lopettanut aktiivisen tiedottamisen kevätlukukauden osalta, mikä vaikut-ti vastaajamääriin. Kyselyä levitettiin muun muassa sosiaalisen median ja ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien ja yliopistojen ylioppilaskuntien kautta. Lähtökohtaisesti ammattikorkeakou-lujen opiskelijakunnat toimivat luottamustoimisen henkilöstön voimin, kun taas yliopistojen yli-oppilaskunnissa on kokopäiväisiä työntekijöitä. Tästä johtuen yliopistojen tiedotuskanavat olivat hieman ammattikorkeakouluja tehokkaammin tavoitettavissa.

8

Yliopisto Kappaletta Osuus prosentteinaHelsingin yliopisto 432 16,5 %Jyväskylän yliopisto 317 12,1 %Oulun yliopisto 274 10,5 %Tampereen yliopisto 200 7,6 %Itä-Suomen yliopisto 196 7,5 %Lappeenrannan teknillinen yliopisto 93 3,5 %Tampereen teknillinen yliopisto 86 3,3 %Vaasan yliopisto 83 3,2 %Lapin yliopisto 77 2,9 %Turun yliopisto 69 2,6 %Aalto-yliopisto 52 2,0 %Sibelius-Akatemia 31 1,2 %Åbo Akademi 17 0,6 %Kuvataideakatemia 1 0,0 %Maanpuolustuskorkeakoulu 1 0,0 %Svenska handelshögskolan 1 0,0 %Teatterikorkeakoulu 1 0,0 %Yhteensä 1931 73,7 %

Vastaajien jakauma ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden kesken

Vastaajilta kysyttiin taustatiedoksi, missä korkeakoulussa he pääasiassa opiskelevat. Kahden kor-keakoulututkinnon suorittajat valitsivat oman valintansa mukaan jommankumman. Yliopistois-ta eniten vastauksia kertyi Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopistoista. Ammattikorkeakouluissa vastaajien jakauma oli kirjavampi. Eniten vastauksia saatiin Rovaniemen ammattikorkeakoulusta.

Yliopisto-opiskelijoiden jakauma

9

Amk Kappaletta Osuus prosentteinaRovaniemen ammattikorkeakoulu 187 7,1 %Humanistinen ammattikorkeakoulu 75 2,9 %Jyväskylän ammattikorkeakoulu 70 2,7 %Tampereen ammattikorkeakoulu 68 2,6 %Satakunnan ammattikorkeakoulu 58 2,2 %Turun ammattikorkeakoulu 44 1,7 %Metropolia Ammattikorkeakoulu 35 1,3 %Lahden ammattikorkeakoulu 26 1,0 %Savonia-ammattikorkeakoulu 26 1,0 %Hämeen ammattikorkeakoulu 16 0,6 %Diakonia-ammattikorkeakoulu 14 0,5 %Mikkelin ammattikorkeakoulu 11 0,4 %Vaasan ammattikorkeakoulu 10 0,4 %Seinäjoen ammattikorkeakoulu 9 0,3 %Kymenlaakson ammattikorkeakoulu 7 0,3 %Oulun seudun ammattikorkeakoulu 6 0,2 %Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu 5 0,2 %Laurea-ammattikorkeakoulu 5 0,2 %Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu 4 0,2 %Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola 3 0,1 %Kajaanin ammattikorkeakoulu 3 0,1 %HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu 2 0,1 %Saimaan ammattikorkeakoulu 2 0,1 %Yrkeshögskolan Novia 2 0,1 %Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu 1 0,0 %Poliisiammattikorkeakoulu 0 0,0 %Yhteensä 689 26,3 %

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden jakauma

Vastaajien pääasialliset koulutusalatEniten vastaajia kertyi suurimmilta koulutusaloilta: tekniikka ja liikenne (17 %), humanistinen (15 %), sosiaali, terveys ja liikunta (14 %) sekä yhteiskunta, hallinto ja laki (13 %). Jokin muu -vaihtoehdon vastanneet ilmeisesti kokivat hankalaksi sijoittaa alansa valmiisiin ryhmiin. Esimer-kiksi tuotantotalouden ja farmasian opiskelijat olivat kaksi eniten jokin muu -kohtaan vastanneita. kuitenkin ensimmäiset voidaan sijoittaa tekniikan ja jälkimmäiset terveysalaan laveasti tulkittuna. Ammattikorkeakouluvastaajien yleisimmät alat olivat sosiaali, terveys ja liikunta sekä tekniikka ja liikenne. Yliopistovastaajia oli eniten humanistiselta alalta.

10

Koulutusala Kappaletta Osuus prosentteinaTekniikka ja liikenne 450 17,2 %Humanistinen 404 15,4 %Sosiaali, terveys ja liikunta 357 13,6 %Yhteiskunta, hallinto ja laki 339 12,9 %Luonnontieteet 299 11,4 %Opetus ja kasvatus 234 8,9 %Kauppa ja liiketalous 214 8,2 %Jokin muu, mikä 123 4,7 %Ympäristö ja luonnonvara 75 2,9 %Kulttuuri ja taide 73 2,8 %Matkailu, ravintola ja talous 49 1,9 %Suojelu ja sotilasala 3 0,1 %Yhteensä 2620 100,0 %

Vastaajien jakauma koulutusalan mukaan

Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden jakauma koulutusalan mukaan

11

2.2 Korkeakouluopiskelijoiden tulokset

Harjoittelun pakollisuus vaihtelee tutkintojen ja korkeakoulujen välillä Ammattikorkeakouluissa opintoihin pakollisena sisältyvää harjoittelua pidetään yhtenä tärkeim-pänä koulutusta ja työelämää yhdistävänä opintojaksona.

Ammattikorkeakoulututkinnoissa harjoittelu on huomattava osa opintoja: 210–270 opintopis-teen tutkintoon sisältyy 30–120 opintopistettä harjoittelua (Opiskelijan amk, 2010, 76.). Koulu-tusohjelmasta ja -alasta riippuen suoritettavia harjoittelujaksoja on yksi tai useampi. Harjoittelun laajuus ja myönnettävät opintopistemäärät vaihtelevat koulutusaloittain. Yleisin käytäntö on, että kuukauden täysipäiväinen harjoittelu vastaa viittä opintopistettä.

Yliopistojen tutkintoasetuksen mukaan yliopistotutkintoihin voi sisältyä asiantuntijuutta kehittä-vää tai syventävää harjoittelua. Yliopistoissa harjoittelu on määrätty pakolliseksi vain osaan, lähin-nä professioon tähtääviin tutkintoihin. Tyypillisiä esimerkkejä pakollisen harjoittelun aloista ovat farmasian, psykologian, lääketieteen, sosiaalityön ja sosiaalityön koulutusohjelmat.

Barometriin vastanneista yliopisto-opiskelijoista 61 prosenttia ilmoitti harjoittelun olevan pakol-lista ja 34 prosenttia vapaaehtoista. Viisi prosenttia ei tiennyt tai ollut varma, sisältyykö harjoittelu pakollisena osana tutkintoon.

Kaksi prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista vastasi, ettei harjoittelu ole pakollista heidän suorittamassaan korkeakoulututkinnossa. Kyseiset vastaajat ovat todennäköisesti valinneet va-hingossa väärän vaihtoehdon tai ovat esimerkiksi niin opintojen alkuvaiheessa, että eivät ole vielä saaneet tietoa pakollisesta harjoittelusta. Ammattikorkeakouluissa harjoittelu on määrätty osaksi korkeakoulututkintoa (Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluopinnoista 352/2003).

Korkeakouluopiskelijoiden käsitykset ja tiedot harjoitteluasioista ovat hyvin pitkälle sidoksissa sii-hen, kuuluuko harjoittelu pakollisena osana korkeakoulututkintoon/koulutusohjelmaan. Eräiden vastaajien kommentit kiteyttävät asian:

Totuus on, etten ole edes herännyt ajattelemaan koko harjoitteluasiaa, koska siitä ei puhuta yliopistolla. • Harjoittelua ei korosteta eikä sen tärkeydestä puhuta. •

Onko harjoittelu pakollinen osa suorittamaasi tutkintoa?

12

Opiskelijat vaativat palkallisia harjoitteluitaHarjoitteluun liittyvissä palkkakäytännöissä on suuria ala- ja tutkintokohtaisia eroja: yliopistovas-taajista 70 prosenttia sai harjoittelustaan palkkaa, ammattikorkeakouluvastaajista vain 41 prosent-tia. Yleisintä palkaton harjoittelu on opetus- ja kasvatusaloilla sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-aloilla. Tekniikan ja liikenteen aloilla harjoittelu on sen sijaan palkallista yli yhdeksällä kymme-nestä. Tekniikan ja liikenteen aloilla palkalliset harjoittelu selittyvät harjoittelukäytänteiden eri-laisuudella: on tavallista, että harjoittelija on kesällä työsuhteessa kesätöissä, joka hyväksiluetaan myöhemmin syksyllä harjoitteluksi.

Harjoittelupalkat – ja erityisesti palkattomat harjoittelut – puhuttavat sekä opiskelijoita että hen-kilökuntaa.

Varsinkaan pakollisen harjoittelun ei pitäisi olla opiskelijan puun ja kuoren väliin ahdistava käytäntö, jolla • yritykset saavat ilmaisia/puoli-ilmaisia palkkaorjia .… Tunnen liian monta yliopisto-opiskelijaa, jotka harjoittelussaan tekivät alansa opintojen kannalta yhdentekeviä aputöitä ja keittivät kahvia toimeentulotuen perusosan suuruisella ”palkalla”. Onhan se törkeää teettää pitkällä opinnoissaan olevilla, eli oikeasti ammattitaitoisilla ihmisillä ilmaista työtä! •

Opiskelijavastaajat kokivat palkkauksen liittyvän harjoittelun arvostukseen: palkaton työntekijä ei ole tasavertainen osa työyhteisöä:

Kukaan ei arvosta harjoittelijaa, ketään ei kiinnosta onko hänellä ongelmia, eikä kukaan pääasiassa ole • tietoinen hänen olemassaolostaan. Nykyään harjoittelijat ovat vain ilmaista työvoimaa.

Opiskelijat vaativat yksimielisesti, korkeakoulujen henkilökuntaa useammin, palkallisia harjoitte-luita (henkilökunnan näkemyksiä käsitellään luvussa 3.2). Yli 80 prosentin mielestä harjoittelusta tulisi maksaa aina tai useimmiten palkkaa. Avovastauksista nousi esiin huoli siitä, että yritykset käyttävät opiskelijoita systemaattisesti ilmaisena työvoimana. Palkattomalla harjoittelijalla voi-daan teettää sellaisia ”hanttihommia”, joita palkallisella ei teettäisi, kuten eräs vastaaja asian tiivis-tää:

Ilmaiseksi työtä tekeviä harjoittelijoita kohdellaan ”roskatyön tekijöinä”. •

Lisäksi palkallisuutta perusteltiin opiskelijan jo ennestään niukan toimeentulon turvaamisella; harjoittelun suorittamisesta syntyy usein ylimääräisiä matka-, asumis- ja ruokailukuluja.

Useat vastaajat raportoivat yrityksistä, jotka pyörittävät tiettyjä toimintojaan vuodesta toiseen il-maisten harjoittelijoiden voimin. Aidosti tuottavasta työstä olisi opiskelijoiden mielestä maksetta-va asiallista palkkaa. Ilmaisen opiskelijatyövoiman suunnitelmallista käyttöä luonnehdittiin muun muassa hyväksikäytöksi ja riistoksi.

Edes valtio voisi maksaa harjoittelijoilleen palkkaa, muuten jää vain hyväksikäytetty olo. • On työnantajia, jopa valtiolla, jotka käyttävät palkattomuutta härskisti hyväksi. •

Vain kolme prosenttia korkeakouluopiskelijoista oli täysin palkattomien harjoitteluiden kannal-la. Useimmiten palkattomia harjoitteluita perusteltiin sillä, että palkalliset harjoittelut saattaisivat vaarantaa harjoittelupaikkojen saannin – ja siten pitkittää opiskeluaikoja. Eräät vastaajat kokivat, että varsinkin aloilla, joilla harjoittelu on välttämätöntä sekä erittäin olennaista ammattitaidon kannalta, kuten sosiaali- ja terveysalalla, palkattomat harjoittelut ovat perusteltuja. Toisin sanottu-na harjoittelu nähtiin enemmän opintoina kuin työnä.

13

Pitäisikö korkeakouluharjoittelun olla palkallinen?

Poimintoja avovastauksista palkkaukseen liittyen: Aikuisopiskelijana on mielestäni aika turhauttavaa tehdä palkatonta työtä monta kuukautta; edes nimellinen •

palkka olisi mielestäni jonkinlaista korvausta tehdystä työstä ja osoittaisi arvostusta harjoittelijan tekemää työtä kohtaan. Jos yritys ottaa esim. neljä opiskelijaa 2-4 kuukaudeksi vuoden aikana, on heillä käytettävissä yksi miestyövuosi täysin ilmaiseksi. Harjoittelijoiden työteho on todennäköisesti parempi kuin yhden huonon työntekijän sen vuoden aikana. Lisäksi yritykset selvästikin kikailevat näillä ilmaisilla harjoittelijoilla esim. ottaessaan harjoittelijan kesän ajaksi saadaan ilmainen kesätyöntekijä, jolloin ei tarvitse palkata muita. Vaikka palkkaukseni oli työehtosopimuksen (KVTES) mukainen minimi harjoittelijan palkka, ei se vastannut •

millään tasolla työtehtäviäni, vaatimusta ja osaamistani eikä yleisesti psykologien palkkausta tai liiton suosituksia harjoittelijan palkasta. Toimin työyhteisössä lähes täysiveroisena psykologina 37h/vko ja palkkani oli noin 1500e/kk 5 kuukauden ajan. Samaa minimipalkkaa kuntapuolella saavat kaikki harjoittelijat oli ala mikä vain. Mielestäni KVTES pitäisi saada muutettua siihen suuntaan, että korkeakouluopiskelijoille maksettava palkka olisi huomattavasti parempi. Harjoittelu on vain ilmaisen työn käyttöä yrityksissä. • Omalla kohdallani huolettaa tällä hetkellä miten pärjään taloudellisesti viimeisen harjoittelujakson aikana, koska •

silloin en saa enää opintotukea, eikä opetusharjoittelun aikana pysty käymään töissä, sillä harjoittelu itsessään on jo täyttä työtä. Opetusharjoitteluista kun ei saa minkäänlaista palkkaa tai apurahaa. Palkkaa olisi hyvä maksaa harjoittelijoille, sillä harjoittelijat tekevät yhtä hyvää työtä kuin vakituisessa •

työsuhteessa olevat. Harjoittelijan tulisi saada harjoittelusta palkkaa, jos hänellä on paikkaan riittävä osaaminen. Palkka määriteltäi- •

siin osaamisen mukaan. Myös harjottelijan harjoitteluajan elämiskustannuksia pitäisi jotenkin korvata, vähintään ruokapalkalla. Harjoittelusta saatavasta korvauksesta haluan vain sanoa, että opiskelijan pitää pystyä elättämään itsensä jollain •

tavalla kun opintotuki tippuu pois. Palkaton harjoittelu ei ole todellakaan hyvä juttu - tällöin vain varakkailla opiskelijoilla on mahdollisuus saada kokemusta. On ymmärrettävää, että saatava korvaus on pienempi, mutta jonkinlainen säädyllinen korvaus on kuitenkin saatava. Kelan määrittelemä vahimmäispalkka (1071 e / kk vuonna 2011) ei mielestäni saisi olla automaattinen •

valinta harjoittelijan palkkaukselle, vaan palkkauksessa tulisi painottaa suoritettua opintopistemäärää sekä työkokemusta. Viidennen vuoden ja akateemisesti koulutetun opiskelijan, jolla on alalta jo runsaasti työkokemusta, palkan tulisi olla reilusti yli 1800 euroa. Valtiolla täysin naurettava palkkaus: noin 1000 e/kk. Sillä vaikea tulla toimeen, varsinkin kun monet joutuvat •

muuttamaan harjoittelupaikan perässä Mielestäni ilmaisen työvoiman käyttäminen ja sen perusteleminen tulevaisuudessa paremmin joka tapauksessa •

työllistymisellä on väärin ja moraalisesti epäilyttävää. Harjoittelun pitäisi aina olla palkallista. Palkaton harjoittelu on ”harmaata taloutta”: mehän olemme •

työntekijöinä osa yhteiskuntaa ja veronmaksajia. Minusta palkattomuus on täysin perustelematonta. Harjoitteluapuraha voisi toimia taloudellisena tukena työnantajalle, mutta parhaiten työntekijä sitoutuu työhönsä, jos työnantaja maksaa hänelle myös palkkaa.

14

Harjoittelun pakollisuus jakaa opiskelijoiden mielipiteetYliopisto-opiskelijoilta kysyttiin, pitäisikö harjoittelun olla pakollinen osa kaikkia yliopistotutkin-toja, kuten ammattikorkeakouluissa. 61 prosentin mielestä harjoittelun pitäisi olla pakollista kai-kissa tutkinnoissa, 24 prosentin mielestä ei ja 16 prosenttia ei osannut sanoa kantaansa. Yleisimmin harjoittelun pakollisuutta perusteellaan työelämään tutustumisella ja työllistymismahdollisuuksi-en parantamisella:

Monella alalla työharjoittelu on oleellisen tärkeä askel työllistymisen kannalta, joten mielestäni on sekä yksilön, • oppilaitoksen että yhteiskunnan etu, että opiskelijat saavat mahdollisuuden suorittaa vähintään yhden työharjoittelujakson pakollisena osana opintojaan. Mielestäni harjoittelun tulisi olla pakollista, koska oman alan työkokemusta arvostetaan ihan liikaa ensimmäistä •

työpaikkaa haettaessa, ja jos kokemusta ei ole, on vaikea päästä edes työhaastatteluun.

Pitäisikö harjoittelun olla pakollinen osa kaikkia yliopisto-tutkintoja?

Myös muiden tahojen aiemmat kyselytutkimukset ovat antaneet samansuuntaisia viitteitä. Hel-singin yliopiston kyselytutkimuksen tulokset vahvistavat harjoittelun tarpeellisuuden: yliopisto-opiskelijoista yli 56 prosenttia piti pakollista harjoittelua erittäin tarpeellisena ja yli 27 prosenttia melko tarpeellisena. (Kunnari et al., 2012.)

Alla on poimintoja avovastauksia sekä harjoittelun pakollisuuden puolesta että vastaan.

Kommentteja harjoittelun pakollisuuden puolesta: Mielestäni olisi hienoa, jos yliopistoihinkin tulisi pakolliset pienet harjoittelut, jotta opiskelijat saisivat oikeasti •

tutustua oman alan töihinsä. Mielestäni harjoittelu on välttämätön tulevaisuuden kannalta, sillä pelkistä kirjoista ei opi millään käytäntöä. • Mielestäni harjoittelu avaa hyvät mahdollisuudet nähdä käytännössä minkälaista tulevaisuuden työelämässä •

mahdollisesti on. Mielestäni harjoittelu oli erittäin hyödyllinen ja antoisa kokemus ja olen sitä mieltä, että harjoittelu pitäisi •

sisällyttää pakolliseksi osaksi opintoja Harjoittelu on todella tärkeä osa teoreettistakin yliopistotutkintoa! • Kuukauden päästä valmistuvana ja ahkerasti oman alan töitä hakeneena olen havainnut, että valmistuessa •

KTM:ksi pitäisi olla jo oman alan työkokemusta. Sen vuoksi olisi hyvä, että harjoittelu kuuluisi pakollisena osana myös yliopiston kauppatieteellisiin opintoihin.

15

Mielestäni työharjoittelun pitäisi olla pakollinen osa jokaista tutkintoa. Harjoittelusta saisi hyvän kuvan siitä, • opiskeleeko oikealla alalla. Harjoittelu selkeyttäisi oman ammatillisen erikoistumisen valintaa. Käytäntö toisi myös motivaatiota opiskella teoriaa. Ilman työkokemusta tutkinto jää sirpaleiseksi ja pintapuoliseksi, vaikka koulun penkillä istuisikin neljä tai jopa kuusi vuotta täysipäiväisesti. Ilman työkokemusta on vaikea saada töitä, ilman harjoittelua on vaikea saada työkokemusta. Ainakin näinä epävakaina taloudellisina aikoina. Harjoittelu myös edistäisi niiden työhönpääsymahdollisuuksia, jotka eivät pääse suhteiden kautta ensimmäisiin kesätöihin. Monella alalla työharjoittelu on oleellisen tärkeä askel työllistymisen kannalta, joten mielestäni on sekä yksilön, •

oppilaitoksen että yhteiskunnan etu, että opiskelijat saavat mahdollisuuden suorittaa vähintään yhden työharjoittelujakson pakollisena osana opintojaan. Työtä ei opi muuten kuin tekemällä, joten hyvät harjoittelupaikat ovat kultaakin kalliimpia! •

Kommentteja harjoittelun vapaaehtoisuuden puolesta: En kannata harjoittelun pakollisuutta. Erään ystäväni opinnot pitkittyivät, koska hän ei onnistunut saamaan •

harjoittelupaikkaa pakollista harjoittelua varten. --pakollisuus tarkoittaa käytännössä palkattomuutta. • Harjoitteluiden sisällyttäminen yliopisto-opintoihin vaatii mielestäni erityisiä perusteluita. Yliopistossa kyse •

tulisi kai pääsääntöisesti kuitenkin olla teoria ja tutkimuspainotteisesta koulutuksesta ja nykyisellä viiden vuoden valmistumisvauhdilla aikaa riittävän teorian ja tutkimuksellisen näkemyksen omaksumiseen on niukasti. Harjoitteluilla on toki paikkansa, kun näiden opintojen tavoitteet ovat riittävän perusteellisesti mietitty.

Yliopistojen harjoittelutukijärjestelmä epätasa-arvoinen Yksi voimakkaimmin esille nostettu aihe on yliopistojen harjoittelutukijärjestelmän toimimat-tomuus ja harjoittelutuen riittämättömyys. Harjoittelutuki on subventio, jonka yliopisto maksaa harjoittelupaikalle. Esimerkiksi kolmen kuukauden harjoittelusta yliopisto maksaa harjoittelupai-kalle harjoittelijan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Harjoittelutuki ei ole lähtökohtai-sesti palkkatuki, vaan harjoittelutuen avulla pyritään varmistamaan laadukas ohjaus harjoittelijal-le. Käytännössä harjoittelutuki kuitenkin koetaan usein palkkatukena, sillä se vähentää harjoit-telijasta aiheutuvia kustannuksia harjoittelupaikalle. Harjoittelutukeen liittyviä ongelmakohtia käsitellään lisää korkeakoulujen henkilöstön vastauksien yhteydessä luvussa 3.2.

Harjoittelutukeen liittyvät asiat ovat osalle yliopisto-opiskelijoista kovin tuntemattomia. Peräti 29 prosenttia vastanneista ei osannut sanoa, onko harjoittelutukea saatavissa heidän yliopistostaan. Vastauksien perusteella näyttää siltä, että harjoitteluasioista ei juuri puhuta opiskelujen alussa, vaan harjoitteluasioihin perehdytään vasta harjoittelun tullessa ajankohtaiseksi.

Opiskelijoiden mukaan useimmissa yliopistoissa harjoittelutukea ei ole riittävästi saatavilla. 32 prosenttia vastanneista kertoi, että harjoittelutukea voi hakea, mutta se ei riitä kaikille. 24 prosent-tia kertoi, että harjoittelutukea on saatavilla riittävästi. 15 prosenttia kertoi, ettei heidän yliopistos-saan ole mahdollisuutta saada harjoittelutukea. Harjoittelutuen niukkuutta kommentoitiin muun muassa seuraavasti:

Valtiotieteellisessä harjoitteluapurahoja riittää n. joka toiselle hakijalle. Julkiset harjoittelupaikat (jonne • työllistymiseen sitä tukea siis tarvitsisi) taas vaativat tuen olemassaoloa. Yliopistosta voi hakea työharjoitteluajalle harjoittelurahaa, mutta sitä voi saada vasta kun kandidaatin tutkielma •

on suoritettuna. Meillä harjoittelu kuuluu kandidaatin opintoihin, joten ei ole mitään mahdollisuuksia saada rahallista tukea 3kk kestävään harjoitteluun.

16

Onko korkeakoulustasi mahdollista saada taloudellista tukea (harjoittelutuki) harjoittelun suorittamiseen? (yliopisto-opiskelijat)

Muita kommentteja harjoittelutukeen liittyen: Apurahojen hakeminen pitäisi tehdä joustavammaksi. Monet hakudeadlinet sijoittuvat maalis-huhtikuulle, •

mutta jos harjoittelun haluaa aloittaa toukokuussa, rahoituksen varmistuminen olisi hyvä olla selvillä aiemmin. Mielestäni on myös epäreilua, jos kaikki apurahat jaetaan kerran vuodessa, tämä rajoittaa todella paljon opiskelijan mahdollisuuksia sovittaa harjoittelu omaan aikatauluunsa. Harjoitteluun pitäisi ehdottomasti rohkaista, uusien taitojen oppiminen ja työelämään integroituminen on ehdoton edellytys varsinkin kansainväliselle uralle tähtääville. Harjoittelutuen saaminen on tehty aivan liian vaikeaksi: nykyisen käytännön mukaan se olisi mahdollista vasta •

opintojen aivan loppuvaiheessa maisteriseminaari II jälkeen. Ilman harjoittelutukea on minkäänlaista harjoittelupaikkaa varsin vaikea saada. Harjoittelutukea on kuitenkin tarjolla liian harvoille ja nykyinenkin tuki on leikattu juuri puoleen. • Opiskelija joutuu itse kustantamaan esim. seutuliput harjoittelupaikkaan, lounaat ym. Mielestäni tilanne on •

kohtuuton, varsinkin kun ottaa huomioon että muissa tiedekunnissa (esim. oikeustieteellinen) harjoittelut on itsestään selvästi palkallisia.. Miksi sosiaalityön opiskelijoita syrjitään? Yliopiston tarjoama harjoittelutuki on riittämätön opiskelijoiden määrään nähden. Vain muutama työnhakija •

saa tuen ja yliopiston tukema harjoittelupaikka on vain noin 30:lle opiskelijalle. Yliopistolla ei ole samanlaisia harjoittelusopimuksia kuin muilla oikeustieteellisillä tiedekunnilla. Suoraan sanottuna Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan harjoittelumahdollisuudet ovat huonot. On erikoista, että saman yliopiston sisällä on hyvin suuret erot tiedekunnittain monelleko harjoitteluapurahan •

voi myöntää. Eri yliopistojen korvauskäytännöt harjoittelupaikoille aiheuttavat selkeää opiskelijoiden eriarvoisuutta silloin •

kun opiskelija joutuu hakemaan omaa opiskelupaikkakuntaansa laajemmalta alueelta pakollista harjoittelupaikkaa. Harjoittelutuet opiskelijoille ovat hyvin rajalliset laitoksellamme ja usea alamme harjoittelupaikka vaatii •

harjoittelijalta yliopiston myöntämää harjoittelutukea, jotta he voivat ottaa opiskelijan harjoittelijaksi. Tilanne on Helsingin valtiotieteellisessä katastrofaalinen. Ongelmia on kaksi: ensinnäkin harjoitteluapuraha •

arvotaan, joten esimerkiksi minä en viimeisen vuoden opiskelijana loistavilla arvosanoillakaan saanut apurahaa, vaan joku ensimmäisen vuoden opiskelija, jota ei edes kiinnosta. Toinen suuri ongelma on se, että melkein kaikki yhteiskunnallista harjoittelupaikkaa tarjoavat (valtio, esim. ministeriöt, kunnat, Väestöliitto, yms, järjestöt) vaativat apurahan yliopistolta. Harjoittelu olisi ollut todella tärkeä tutkintooni, ja säästin sitä varten rahaa työnteolla, koska en onnistunut arvonnassa. Kävikin ilmi, että en saa edes hakea miltei mitään tarjoituista harjoittelupaikoista, esim. Valtiotieteellisen harjoittelupaikat sivulta, sillä, kuten mainitsin, työnantajat vaativat apurahan. Jäin siis ilman harjoittelupaikkaa. Ymmärrän, että rahaa ei riitä kaikille eivätkä työnantajat halua maksaa kaikkea. Ainakin omalla laitoksellamme harjoittelutukea ei riitä läheskään kaikille. Alle puolet hakeneista saa tuen, tälle •

pitäisi tehdä jotain.

17

Toinen ongelma koski harjoittelutuen hakemista. Pitäisi ilmeisesti tietää 1/2-1 vuosi etukäteen koska on menossa • harjoitteluun ja kuinka monelle kuukaudelle tarvitsee tukea, mikä on käytännössä mahdotonta. Harjoittelutukisysteemin pitäisi olla paljon joustavampi. Varsinkaan valtio, pysty maksamaan palkkaa harjoittelijalle. Mutta tällä hetkellä tilanne on erittäin epäreilu, siksi että apuraha vaaditaan. Valtio ei myöskään saa parhaita ja motivoituneimpia harjoittelijoita, vaan arvonnassa onnistuneet. On selvä juttu, että heillä on paras mahdollisuus työllistyä valtiolle jatkossa. Harjoitteluapurahaa on jaettavana liian vähän pääaineeni opiskelijoille. •

Harjoitteluvastaavien yleisyysTavallisesti korkeakouluissa on harjoitteluasioita hoitava nimetty yhdyshenkilö, joka ohjaa opis-kelijoiden harjoittelua ja hoitaa harjoitteluasioita. Nimikkeet vaihtelevat korkeakouluittain, esi-merkkeinä harjoittelun yhdyshenkilö, harjoitteluinsinööri, harjoittelukoordinaattori sekä harjoit-teluvastaava. Harjoitteluvastaava on tavallisesti yliopistoissa pääainekohtainen ja ammattikorkea-kouluissa koulutusohjelmakohtainen.

Yliopisto-opiskelijoiden tietous oman koulutusohjelman harjoitteluasioista on ammattikorkea-kouluopiskelijoita heikompaa. Tuloksissa on erityisen silmiin pistävää yliopisto-opiskelijoiden kohdalla En osaa sanoa -vastaajien suuri, 40 prosentin osuus. Tulosten perusteella näyttää siltä, että useissa yliopistojen koulutusohjelmissa harjoitteluasiat ovat varsin tuntemattomia. Yliopisto-opiskelijoista 49 prosenttia ja ammattikorkeakouluopiskelijoista 76 prosenttia tiesi, että heidän yksikössään on nimetty harjoitteluasioita hoitava henkilö.

Onko laitoksellasi / yksikössäsi / koulutusohjelmassasi nimetty harjoitteluvastaava, joka ohjaa harjoittelua?

Harjoittelun tärkein tehtävä oman alan työkokemuksen kartuttaminenKorkeakouluopiskelijat kokevat harjoittelun tärkeimmäksi tehtäväksi oman alan työkokemuksen hankkimisen ja oman alan työtehtäviin tutustumisen. Eikä ihme, harjoittelupaikka on suurimmal-le osalla korkeakouluopiskelijoista ensikosketus oman alan työpaikkaan.

Kaikkein tärkeintä työharjoittelussa on työkokemuksen saaminen ja tutustuminen omaan alaan käytännössä. • Tällainen tutustuminen voisi parantaa opiskelumotivaatiotakin, kun on saanut kokeilla minkälaista alan työelämä voi olla. Ensimmäisen vuoden opiskelijana en vielä oikein tiedä, mitä kaikkea ja missä kaikkialla voisin edes työskennellä. Työharjoittelu laajentaa tietämystä.

18

Pakollinen harjoittelu olisi oiva keino lisätä opiskelujen kiinnostavuutta. Usein yliopistotason opinnot • keskittyvät liikaa teoriaan ja käytäntö unohtuu. Erittäin tärkeää olisi myös saada tietoa oman alan työllistymismahdollisuuksista. Näin ns. oikealla alalla olemisen voisi varmistaa.

Vastaajat saivat valita valmiista vaihtoehdoista enintään kolme heidän mielestään tärkeintä har-joitteluun liittyvää tekijää. Sekä opiskelijat että korkeakoulujen henkilöstö pitävät harjoittelun tär-keimpänä tehtävänä työkokemuksen karttumista.

Tärkeiksi koetaan myös uusien verkostojen ja kontaktien luominen sekä osaamista ja opintotaustaa vastaavat työtehtävät. Korkeakoulujen henkilöstä painottaa opiskelijoita enemmän näkökulmaa, että harjoittelun tarkoituksena on antaa uusinta tietoa koulutuksen sisällöstä ja laadusta. Yli puo-let (56 %) henkilöstön edustajista vastasi opiskelijoiden oman ammatti-identiteetin syventämi-sen olevan tärkeimpiä harjoitteluun liittyviä seikkoja. Opiskelijoilla vastaavat luvut olivat selvästi pienempiä (YO 33 % ja AMK 40 %). Osaltaan näkemyseroa saattaa selittää ammatti-identiteetti -sanan abstraktius osalle opiskelijoista.

Harjoittelun keskeisimmät hyötynäkökulmat luonnollisesti vaihtelevat sen mukaan, tarkastellaan-ko hyötyjä opiskelijan, työnantajan vai korkeakoulun näkökulmasta.

Vastaajat saivat valita (enintään) kolme tärkeintä harjoitteluun liittyvää tekijää

19

Tulokset ovat samankaltaisia muiden tutkimustulosten kanssa. Helsingin yliopiston teettämän selvityksen mukaan harjoittelun keskeisimmät työelämähyödyt liittyvät opiskelijoiden mahdolli-suuteen tutustua oman alan työtehtäviin ja organisaatioihin sekä oman alan työkokemuksen kar-tuttamiseen. (Kunnari et al., 2012.)

Penttilän haastatteluissa korkeakouluopiskelijat nostivat esiin harjoittelun myönteisiä tekijöitä: oman alan työkokemuksen karttumisen, kokemuksen myötä muun työn saannin helpottumisen, käsityksen saamisen työelämän todellisuudesta, opintojen suuntaamisen työkokemuksen perus-teella sekä verkostoitumisen. Negatiivisiksi tekijöiksi korkeakouluopiskelijat kokivat harjoittelu-tuen vaihtelun aloittain, palkattomuuden tai erisuuren tuen eriarvoistamisen, harjoittelupalkan pienuuden sekä harjoitteluun pääsyn epävarmuuden (ja tästä johtuvan mahdollisen opintojen vii-västymisen). (Penttilä, 2009.)

Muita kommentteja harjoittelun hyödyistä: Harjoittelu on tärkeä osa opintoja, koska tällöin opiskelija näkee konkreettisesti millaiseen ympäristöön hän •

mahdollisesti tulevaisuudessa työllistyy ja millaisia vaatimuksia häneen kohdistetaan ja mitä odotetaan. Jos aivan puhtaalta pöydältä lähtee työelämään siipiään availemaan, voi todellisuus tulla aika kovana vastaan. Kun osaa vähän valmistautua ja tietää mitä odottaa ja mitä itseltä odotetaan, koen ainakin itse että työelämään on huomattavasti helpompi astua. Työharjoittelu on äärettömän tärkeää, itse en voisi kuvitella opintoja ilman sitä! Loistava paikka verkostoitua ja •

tehdä itseään tunnetuksi sekä kartuttaa suosittelijoita. Harjoittelu on tärkeää oman osaamisen kannalta. Se myös mahdollistaa työllistymisen harjoittelupaikkaan tai •

kontaktit, joita voi hyödyntää työllistymisen ollessa ajankohtainen. Oman alan työkokemus antaa konkreettisen näkökulman opintoihin, antaa itsevarmuutta hakea töitä, auttaa •

verkostoitumaan ja suuntautumaan jo opiskeluvaiheessa. Ei ole oikein, että maisteriksi voi valmistua lähes kirjoja tenttimällä.

Enemmistö korkeakouluopiskelijoista on harjoittelussaKorkeakouluopiskelijoiden harjoittelujaksot koostuvat joko yhdestä tai useasta harjoittelusta. Vastanneista ammattikorkeakouluopiskelijoista 85 prosenttia on suorittanut harjoittelujakson tai -jaksot joko osittain tai kokonaan. Vastaava luku on yliopisto-opiskelijoilla 55 prosenttia. Harjoit-telujaksoon tai -jaksoihin liittyvät kysymykset on kysytty luonnollisesti vain harjoittelussa olleilta.

Oletko suorittanut harjoittelun kokonaan tai osittain osana suorittamaasi korkeakoulututkintoa?

20

Yritykset ja julkisyhteisöt yleisimpiä harjoittelupaikkoja36 prosenttia kyselyyn vastanneista korkeakouluopiskelijoista suoritti harjoittelunsa yrityksissä. Julkisyhteisöissä, kuten valtioilla ja kunnissa, tehtiin 40 prosenttia harjoitteluista. Koulutussekto-rilla harjoittelunsa suoritti 15 prosenttia ja järjestöissä, yhdistyksissä tai säätiöissä 9 prosenttia. Am-mattikorkeakouluopiskelijat suorittavat harjoittelunsa koulutussektorilla yliopisto-opiskelijoita merkittävästi harvemmin, kun taas yrityssektori on heillä yliopisto-opiskelijoita yleisempi harjoit-telupaikka.

Missä harjoittelut suoritetaan – vertailu ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden välillä

Harjoittelupaikat hankitaan pääsääntöisesti itseSelvä enemmistö korkeakouluopiskelijoista hankkii harjoittelupaikkansa itse. Ammattikorkea-kouluopiskelijoista 75 prosenttia on hankkinut harjoittelupaikan itse, yliopisto-opiskelijoista 68 prosenttia. Alakohtaiset käytännöt ovat varsin erilaisia. Erityisesti tekniikan ja liikenteen alalla har-joittelupaikat hankitaan 95 prosenttisesti aina itse. Sosiaali-, terveys- ja liikunta- sekä opetus- ja kasvatusaloilla korkeakoulun rooli harjoittelupaikkojen hankinnassa on suurempi. Opetus- ja kas-vatusalalla korkeakoulun yksikkö tai laitos järjestää yli puolet harjoittelupaikoista.

Hankitko harjoittelupaikan itse vai hankkiko laitos tai yksikkö sen?

21

Korkeakouluopiskelijoiden harjoittelupaikan hankkiminen koulutusalan mukaan

Harjoittelupaikat löytyvät melko helpostiYliopisto-opiskelijat kokevat keskimäärin harjoittelupaikkojen saatavuuden ammattikorkeakou-luopiskelijoita hieman helpommaksi. Yliopisto-opiskelijoista 82 prosenttia koki harjoittelupaikan löytymisen olleen helppoa tai melko helppoa. Ammattikorkeakouluopiskelijoista samoin kokee 76 prosenttia.

Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että kysymykseen on vastannut vain harjoittelussa olleet. Henkilöt, jotka ovat kokeneet harjoittelupaikan löytämisen vaikeaksi ja eivät ole vielä suorittaneet harjoittelua, eivät ole luvuissa mukana. Vastaukset saattavat antaa liian optimistisen kuvan kaikki-en korkeakouluopiskelijoiden tilanteesta ja harjoittelupaikkojen saatavuudesta.

Harjoittelua en ole suorittanut, sillä en ole lukuisista, moninaisista ja mielestäni erinomaisista pyrinnöistä sitä • saanut. Oman alan harjoittelupaikkoja on aivan liian vähän ja niistä kilpailee liian moni opiskelija ja vastavalmistunut.

Toisaalta vastaukset olivat kaksijakoisia: osalle korkeakouluharjoittelupaikkoja on tultu tarjoa-maan jopa puoliväkisin.

Harjoittelupaikan pomo rekrytoi minut käytännössä kotoa harjoitteluun hakemalla. • Yliopiston puolesta harjoittelun järjestäminen toimii erinomaisesti, jopa liian helposti kun paikka tuodaan •

tarjottimella suoraan opiskelijan eteen.

22

Saatujen avovastauksien perusteella harjoittelupaikkojen löytymisen helppous on ainakin yliopis-to-opiskelijoiden keskuudessa enemmän pääaine- kuin tiedekuntakohtaista. Vaikeinta harjoitte-lupaikkojen saanti tuntuu olevan erityisesti professioon tähtäävillä aloilla. Esimerkiksi muutamat logopedian opiskelijat raportoivat harjoittelupaikkojen vähyyden olevan ongelma – lähinnä siksi, että harjoittelut kuuluvat pakollisina kyseiseen tutkintoon. Opiskelijat toivat esiin huolen siitä, että harjoittelupaikkojen vähyys saattaa pidentää valmistumisaikoja. Toisaalta harjoittelupaikko-jen niukkuus ajaa opiskelijoita tekemään niin sanottuja huonoja harjoitteluita, jotka eivät palvele harjoittelun ideaa tai opiskelijoiden tarpeita:

Suuri ongelma on kuitenkin, että harjoittelupaikkoja on vaikea saada. Jonot ovat pitkiä, joten opiskelut saatavat • venyä. Pakkotilanteessa saatetaan valita harjoittelupaikkoja, jotka eivät tue tulevaisuuden suuntautumissuunnitelmia. Laitoksellani on todella huonot mahdollisuudet saada varsinainen työharjoittelupaikka. • Harjoittelupaikkoja on hyvin vähän ja rajatuilla aloilla vaikeastikin saatavilla. •

Koulutusaloittain harjoittelupaikan löytymisen suhteen on eroja. Harjoittelupaikan löytämisen helppous on yhteydessä siihen, hankitaanko harjoittelupaikka itse vai järjestääkö korkeakoulu sen. Opetus- ja kasvatusalalla, jolla korkeakoulun rooli harjoittelupaikkojen hankkimisessa on keskei-nen, 92 prosenttia korkeakouluopiskelijoista kertoi harjoittelupaikan löytyneen helposti tai mel-ko helposti. Vastaavasti sosiaali-, terveys- ja liikunta-aloilla 88 prosenttia kertoi paikan löytyneen helposti tai melko helposti. Harjoittelun palkattomuus edistää luonnollisesti harjoittelupaikkojen löytymistä – edellä mainitut alat ovat samalla aloja, joilla palkattomia harjoitteluita tehdään eniten.

Tekniikan ja liikenteen alalla harjoittelupaikan löytyminen on ollut haastavinta. Peräti 40 prosent-tia vastanneista alan opiskelijoista koki harjoittelupaikan löytymisen vaikeaksi tai melko vaikeaksi. Toisaalta on hyvä muistaa, että 95 prosenttia kyseisen alan opiskelijoiden harjoitteluista on palkal-lisia.

Harjoittelupaikan löytymisen helppous

23

Korkeakouluopiskelijoiden harjoittelupaikan löytymisen helppous koulutusaloittain

Ulkomaanharjoittelut harvinaisiaViime vuosina vaihto-opiskelu on ollut suosittua, lukuvuonna 2008–2009 opiskelijavaihdossa tehtiin uusi Euroopan ennätys (Helsingin Sanomat, 2010).

Ulkomailla suoritettavien harjoittelujaksojen tilanne näyttää kuitenkin toisenlaiselta: tietämättö-myys on suurta ja harjoittelun kustannukset jäävät pääosin opiskelijan harteille. Ulkomaanharjoit-teluita on pyritty lisäämään muun muassa Erasmus-harjoitteluohjelman avulla, mutta tästä huoli-matta ulkomaanharjoittelu ovat selvästi vaihto-opiskelua vähäisempää.

Vaikuttaa siltä, että korkeakoulujen välillä erityisesti ulkomaanharjoittelun käytännöt ovat kovin vaihtelevia. Ulkomaanharjoittelun suorittaminen koetaan usein vaikeasti toteutettavaksi, eikä vä-hiten kustannussyistä:

-- jouduin itse maksamaan lentoliput, vakuutukset ja rokotukset, joista tuli reilusti yli 1000 euroa. • -- työharjoitteluun siirtyminen ulkomaille on varsin kallista puuhaa. •

Toisaalta päinvastaisiakin kokemuksia löytyy:

Ulkomaille oli helppoa hakea ja yliopistolta saa siihen rahallista tukea. •

Opiskelijatutkimus 2010:n mukaan yhdeksän prosenttia korkeakouluopiskelijoista on suorittanut tutkintoon liitettäviä opintoja ulkomailla, mutta vain viisi prosenttia oli suorittanut harjoittelun. Alueelliset erot ovat suuria, pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijoista 18 prosenttia on suo-rittanut ulkomailla opintoja tai harjoittelun. Vähäisintä kansainvälisen kokemuksen hankkiminen on ollut Itä-Suomessa. (Opiskelijatutkimus 2010).

Harjoittelubarometrin tulokset ovat linjassa tämän tutkimuksen kanssa. Harjoittelun suorittaa ul-komailla noin viisi prosenttia korkeakouluopiskelijoista; ammattikorkeakouluopiskelijat (5,8 %) hieman yliopisto-opiskelijoita (4,5 %) useammin.

24

Suorititko harjoittelun kotimaassa/ulkomailla?

Tietämättömyyttä ulkomaanharjoittelustaOpiskelijat ovat varsin tietämättömiä ulkomailla olevista harjoittelumahdollisuuksista. Yliopisto-opiskelijoista peräti 60 prosenttia ja ammattikorkeakouluopiskelijoista 55 prosenttia ei osannut sanoa, ovatko opiskelijoiden mahdollisuudet harjoittelun suorittamiseksi riittävät. Yliopisto-opiskelijoista joka viidennen mielestä mahdollisuudet ovat riittävät, toisaalta toinen viidennes oli päinvastaista mieltä. Ammattikorkeakouluopiskelijoista 31 prosenttia koki ulkomaanharjoittelu-mahdollisuudet riittäviksi. Tuloksien perusteella osassa korkeakouluja kansainvälisiin harjoittelu-mahdollisuuksiin on panostettu, mutta suurimmassa osassa vastuu on lähes kokonaan opiskelijan oman aktiivisuuden varassa. Ulkomaanharjoittelun järjestämiseksi opiskelijalta vaaditaan usein huomattavan suurta oma-aloitteisuutta käytännön asioiden hoitamiseksi.

Ovatko opiskelijoiden mahdollisuudet harjoittelun suorittamiseksi ulkomailla riittävät?

Matkailu-, hotelli- ja ravintola-aloilla ulkomaanharjoitteluita tehtiin muita aloja selvästi useam-min, lähes joka viides (18 %) alan opiskelija on ollut harjoittelussa ulkomailla. Toinen keskivertoa enemmän ulkomaanharjoittelua suorittava opiskelijaryhmä on kielitieteiden opiskelijat. Huma-nistisien alojen opiskelijoista seitsemän prosenttia on ollut ulkomaanharjoittelussa. Kielitieteiden

25

ulkomaanharjoittelujen suosion selittää harjoittelun asema tutkinnossa. Pääsääntöisesti kielitietei-den opiskelijoilla on pakollisena kieliharjoittelujakso, joka suoritetaan maassa, jossa opiskelukieli on natiivi. Vastauksien yleistettävyyden tulkinnassa on kuitenkin syytä olla varovainen, sillä kaikis-ta kyselyyn vastanneista ulkomaanharjoittelussa oli ollut vain reilu 100 korkeakouluopiskelijaa.

Kommentteja ulkomaanharjoitteluun liittyen: Olen tehnyt kaksi opintoihin kuuluvaa harjoittelujaksoa ulkomailla, omarahoitteisesti ja itse paikan etsien. • Hankin ulkomailta itse harjoittelupaikan ja sovin sen aikataulun ja keston yrityksen kanssa, laitos antoi siihen •

vapaat kädet. Rahoitus sujui palkalla ja Erasmus-apurahalla, lisäksi laitos maksoi pienehkön matka-apurahan. Laitoksella oli hyvä kansainvälisten asioiden vastaava, joka huolehti monista käytännön asioista. Sairausvakuutukset ym. minun piti kuitenkin huolehtia itse. Kielitieteiden opiskelijana pakollisena osana tutkintoa kuuluu kieliharjoittelu sellaisessa maassa, missä •

opiskelemani kieli on natiivi. Kieliharjoittelu on vaikea järjestää ja yleensä tapahtuu joko vaihto-oppilaaksi l ähtemällä tai vapaa-ajalla. Itse kartutin kieliharjoittelupäiväni usealla eri matkalla. Kieliharjoittelun pitäisi ehdottomasti olla paremmin järjestetty kokonaisuus, sillä opettajatkin suosittelevat vaihto-oppilasvuoden väliin jättämistä opintojen viivästymisen takia. Tällaisen tilanteen takia kieliharjoittelun tekeminen on hieman hankalaa ja täysi oppilaan itsensä järjestettävissä. Ensimmäinen 3 kuukauden harjoitteluni ulkomailla antoi valmiuksia ja sain siihen yliopiston harjoittelija- •

apurahan. Teen tällä hetkellä toista harjoittelua ulkomailla, ja sopimukseni pidennettiin 5 kuukaudesta 8 kuukauteen. Mielestäni ulkomaan harjoittelumahdollisuudet ovat hyvät – jos opiskelija vain on itse aktiivinen asian suhteen. •

itse selvitin kaiken itse, ja ylipäätään keksin koko ajatuksen itse. En tiennyt entuudestaan pääaineestani ketään joka olisi ollut ulkomailla harjoittelussa. Olisi hyvä että olisi oma kv-harjoittelujen vastaava, tietenkin sen lisäksi että ”tavanomaisella” harjoittelulla on jo vastuuhenkilö. Tutkintooni kuuluu pakollinen kieliharjoittelu jossakin kieltä äidinkielenä puhuvassa maassa. Harjoittelun kesto •

on kuitenkin vain vähintään neljä viikkoa, mikä mielestäni ei ole riittävä määrä kielen oppimiseksi. Lisäksi sen voi suorittaa kolmen viikon kielimatkalla, jonka aikana tuskin tutustuu paikallisiin, sillä aika vietetään suurimmaksi osaksi omasta yksiköstä tulevien muiden opiskelijoiden kanssa. Yksiköllämme ei ole ainuttakaan harjoittelupaikkaa kyseistä kieltä käyttävien maiden yliopistoissa, vaan paikoista joutuu taistelemaan muiden yksiköiden opiskelijoiden kanssa. Koska ainoastaan kieliharjoittelu on pakollinen, Suomessa harjoittelupaikkoja ei ole lainkaan eikä harjoittelusta edes puhuta mitään. Mielestäni kuitenkin varsinkin ensimmäisen harjoittelupaikan löytäminen kotimaasta oli hankalaa, sillä •

ammattikorkeakoulumme harjoitteluinfotilaisuuksissa keskityttiin lähinnä ulkomaille harjoitteluun lähteviin opiskelijoihin. On toki hyvä, että ulkomaille harjoitteluun lähtijät saavat paljon tukea, mutta loppujen lopuksi suuri osa meistä varmasti haluaa työllistyä kotimaassa. Harjoittelujen tulee olla vapaaehtoisia ja/tai ne tulee myös kieliaineissa voida suorittaa kotimaassa • varsinkin ulkomaan harjoitteluja tulisi tukea rahallisesti paljon enemmän, koska työharjoitteluun siirtyminen •

ulkomaille on varsin kallista puuhaa. Ulkomaisissa harjoittelupaikoissa vaaditaan kielitaidon suhteen usein kääntämisvalmiuksia alasta riippumatta. •

Melko turhauttavaa, kun ei voi mihinkään hakea kielitaidon riittämättömyyden takia, vaikka cv:ssä on 6 kieltä ja niistä äidinkielen lisäksi kolme on arkeen ja uskoakseni työelämään muutoin ihan riittäviä, mutta ei kääntäjäntasoa, tietenkään, koska en opiskele kääntäjäksi. Ulkomaan harjoittelusta pitäisi saada lisää tietoa. •

Harjoittelun ohjauksessa kehitettävääHarjoittelun ohjaus ja ohjauksen laatu ovat keskeisimpiä harjoittelun onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Laadukkaan harjoittelukokemuksen takaamiseksi harjoittelijalla tulee olla nimetty har-joittelun ohjaaja työpaikalla. Avovastauksien perusteella epäonnistuneita harjoittelukokemuksia yhdistää usein heikko harjoittelijan ohjaus tai ohjaajan puute harjoittelupaikassa. Vastauksien pe-rusteella harjoittelujen ohjauksessa työpaikalla on vielä selvästi kehitettävää.

Yliopisto-opiskelijoista 18 prosentilla ei ollut lainkaan nimettyä harjoittelun ohjaajaa, ammatti-korkeakouluopiskelijoista 14 prosentilla oli nimetty ohjaaja. Molemmissa ryhmissä noin viiden-neksellä oli ohjaaja, mutta annettu ohjaus ei vastannut opiskelijan tarpeita. Yleisimmäksi syyksi harjoitteluohjauksen heikolle laadulle mainittiin, ettei harjoittelunohjaajalla ollut omien työkii-reidensä ohessa aikaa ohjata harjoittelijaa välttämättä edes erikseen pyydettäessä.

26

Oliko sinulla harjoittelupaikassasi harjoittelun ohjaaja?

Harjoittelun tutkintoon sisällyttämisessä eroja Sekä yliopisto- että ammattikorkeakoulusektorilla harjoittelukäytännöt ovat varsin kirjavia. Eri-tyisesti sosiaali-, terveys- ja liikunta-aloilla on tarkasti määritellyt harjoittelualat ja harjoittelun op-pimistavoitteet tukemassa harjoittelun onnistumista. Toisilla aloilla, kuten liiketalouden ja teknii-kan aloilla, harjoittelukäytännöt ovat vapamuotoisempia. Opiskelija voi usein hyväksilukea oman opintojensa aikaisen tai aiemman työkokemuksen harjoitteluksi, jolloin ei välttämättä tapahdu uutta oppimista. (Kunnari et al., 2012, s. 18.)

Suurin osa korkeakouluopiskelijoista saa harjoittelustaan opintopisteitä ja voi hyväksilukea har-joittelun osaksi tutkintoa, mutta eivät kaikki. Yliopisto-opiskelijoista 96 prosenttia ja ammatti-korkeakouluopiskelijoista käytännössä kaikki (99 %) saavat harjoittelusta opintopisteitä. Vapaa-ehtoiset harjoittelut hyväksiluetaan erittäin usein tutkintoon, vaikka kyseessä ei ole itsestään selvä käytäntö: neljä prosenttia yliopisto-opiskelijoista ei voi sisällyttää harjoittelua suorittamaansa tut-kintoon millään tavalla. Pakollisista harjoitteluista saadaan aina opintopisteitä.

Erilaiset harjoittelukäytännöt kuitenkin asettavat opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan. Hyväk-silukemisessa ja opintopisteiden määrässä on koulutusohjelmakohtaisia eroja, kuten eräs vastaaja kommentoi:

Opintopisteistä: Samasta harjoittelusta olisi voinut saada 4, 5 tai 7 opintopistettä riippuen siitä minkä • suuntautumisvaihtoehdon tai pääaineen mukaan pisteet kirjattiin. Valitsin 7 op. Ihan järjetöntä, sama työmäärä kuitenkin!

Harjoittelukäytänteiden vapaamuotoisuutta, jopa pakollisten harjoittelun osalta, kuvaa seuraavan yliopistovastaajan kommentti:

Koulutusohjelmassamme vain 3 op on pakollista harjoittelua, minkä ei tarvitse olla ammattiharjoittelua, eli sen • voi suorittaa missä tahansa teollisessa työpaikassa. Koulu ei suoraan tarjoa mitään harjoittelupaikkoja, joten usein ”harjoitteluksi” hyväksytään myös kaikki kesätyöt tai opiskelujen ohella suoritettavat kesätyöt. Harjoittelupisteet tulevat siis ikään kuin vain bonuksena, eikä harjoittelua suunnitella, raportoida tai kommentoida sen enempää.

27

Saitko harjoittelusta opintopisteitä?

Sopimuskäytännöt vaihtelevatKorkeakoulujen käytännöt kirjallisien harjoittelu- ja työsopimuksien tekemisestä vaihtelevat. Osa korkeakouluista vaatii kirjallisen harjoittelusopimuksen, mutta kaikki eivät. Ainakin osassa yliopistoista harjoittelijan, harjoittelupaikan ja yliopiston välinen harjoittelusopimus on edellytys harjoittelutuen myöntämiselle.

Ammattikorkeakouluopiskelijoista 47 prosenttia ja yliopisto-opiskelijoista 22 prosenttia teki vain kirjallisen harjoittelusopimuksen. Pelkän työsopimuksen allekirjoitti yliopisto-opiskelijoista 34 prosenttia ja ammattikorkeakoulu opiskelijoista 17 prosenttia. Huolestuttavinta on, että peräti 17 prosenttia yliopisto-opiskelijoista ja 15 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista ei tehnyt kirjallisena kumpaakaan edellä mainituista. Sitä, tehtiinkö edes suullisia sopimuksia, ei kyselyssä selvitetty.

Tehtiinkö harjoittelupaikassasi kirjallinen harjoittelu- ja työsopimus?

28

Harjoittelun raportointi ammattikorkeakouluissa yliopistoja järjestäytyneempääYksi useimmin mainittu syy harjoittelun epäonnistumiseen on harjoittelijan työnkuvan vastaa-mattomuus odotuksien ja tarpeiden kanssa. Ennen harjoittelua laadittu suunnitelma harjoittelun tavoitteista saattaisi vähentää tätä ristiriitaa. Harjoittelijalla teetetään helposti koulutusta vastaa-mattomia tai ennalta sopimattomia töitä, mikäli harjoittelutehtävistä ei ole tehty ennalta suunni-telmaa. Ennen harjoittelua laadittu suunnitelma harjoittelun tavoitteista auttaa arvioimaan har-joittelun onnistumista ja opiskelijan kehittymistä harjoittelun aikana. Harjoittelun ennen ja jäl-keen -raportointi on ammattikorkeakouluissa yliopistoja yleisempää.

Yliopisto-opiskelijoista alle puolet (48 %) laatii suunnitelman harjoittelun tavoitteista ja odotuk-sista. Osa yliopistoista vaatii ainakin alustavan selvityksen ennalta harjoittelun tavoitteista harjoit-telusopimuksen tai harjoittelutuen hakemisen yhteydessä.

Ammattikorkeakouluopiskelijoista 80 prosenttia laatii ennen harjoittelua suunnitelman harjoitte-lun tavoitteista ja odotuksista. Tulosten valossa näyttää siltä, että harjoittelun pakollisuus on muo-kannut AMK-sektorille vakiintuneemmat harjoittelukäytännöt kuin yliopisto-sektorilla muun muassa raportoinnin suhteen.

Laadin harjoittelun aluksi suunnitelman harjoitteluun liittyvistä tavoitteista ja odotuksista

Harjoittelujen kehittämisen kannalta on tärkeää, että opiskelija laatii arvioinnin tai yhteenvedon suorittamastaan harjoittelusta, kuten esimerkiksi harjoitteluraportin tai oppimispäiväkirjan. Näin harjoittelupaikka saa palautetta ja myös harjoittelujen arviointi helpottuu.

Ammattikorkeakouluopiskelijoista 97 prosenttia ja yliopisto-opiskelijoista 86 prosenttia laativat yhteenvedon tai selvityksen suorittamastaan harjoittelusta. Opiskelijoiden avoimet vastaukset kuitenkin osoittivat, että harjoitteluraportti laaditaan lähinnä pakon sanelemana; korkeakoulut vaativat sen opintopisteiden myöntämiseksi.

29

Laadin harjoittelun lopuksi yhteenvedon ja arvioinnin harjoittelun kulusta (esim. raportti, oppimispäiväkirja tai muu vastaava)

Harjoittelupalkkakäytännöissä ala- ja tutkintokohtaisia erojaKorkeakouluopiskelijoiden harjoittelun palkallisuudessa on merkittäviä eroja sekä ammattikor-keakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden välillä että eri koulutusalojen välillä. Yliopisto-opiskelijoista 70 prosenttia suorittaa palkallisen harjoittelun. Ammattikorkeakouluopiskelijoista palkkaa saa 41 prosenttia vastaajista. Pääsääntönä näyttää olevan, että vapaaehtoiset harjoittelut ovat lähes poik-keuksetta palkallisia. Pakolliset harjoittelut ovat vapaaehtoisia useammin palkattomia.

Maksetaanko harjoittelusta palkkaa?

Harjoittelun palkallisuus on myös sektorisidonnaista. Kaikista yrityksissä suoritetuista korkeakou-luharjoitteluista lähes kahdeksan kymmenestä on palkallisia. Koulutussektorilla, julkisyhteisöissä ja muissa yhteisöissä suoritettavat harjoittelut ovat selvästi yksityissektoria useammin palkattomia.

30

Harjoittelun palkallisuus harjoittelupaikan mukaan tarkasteltuna

Harjoittelun palkallisuus alasidonnaistaHarjoitteluun liittyvissä palkkakäytännöissä on suuria ala- ja tutkintokohtaisia eroja. Yleisintä pal-katon harjoittelu on opetus- ja kasvatusaloilla (82 %) sekä matkailu-, ravintola- ja talousaloilla (73 %). Sosiaali-, terveys- ja liikuntasektoreilla 61 prosenttia suorittaa palkattomia harjoitteluita. Tek-niikan ja liikenteen aloilla harjoittelu on sen sijaan palkallista yli yhdeksällä kymmenestä.

Korkeakouluopiskelijoiden palkallisten harjoitteluiden osuudet koulutusaloittain

31

Kaikki harjoittelupalkat eivät täytä työssäoloehtoa tai noudata työehtosopimustaTyöehtosopimuksen mukainen palkka kerryttää työttömyyskassan työssäoloehtoa, vaikka palkka-us olisi alle Kansaneläkelaitoksen (Kela) työssäoloehdon (vuonna 2012, 1 103 e/kk).

Esimerkiksi farmasian alan opiskelijoilla on tavallista, että sovellettava työehtosopimuksen mukai-nen harjoittelupalkka alittaa Kelan työssäoloehdon. Useat yliopistot edellyttävät harjoittelutuen saamiseksi työpaikan maksavan harjoittelijoille vähintään Kelan työssäoloehdon täyttävää palk-kaa.

Harjoittelustaan palkkaa saaneilta kysyttiin, oliko harjoittelusta saatava palkka alalla sovellettavan työehtosopimuksen mukainen. Ammattikorkeakouluopiskelijoista 68 prosenttia ja yliopisto-opiskelijoista 55 prosenttia saivat vähintään sovellettavan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Sovellettavan työehtosopimuksen alittavia palkkoja sai yliopisto-opiskelijoista noin neljännes ja ammattikorkeakouluopiskelijoista 16 prosenttia. En osaa sanoa -vastauksien suurehkot osuudet (19 % ja 16 %) kuvaavat korkeakouluopiskelijoiden työehtosopimuksiin liittyvää epätietoisuutta.

Oliko harjoittelusta maksettava palkka alalla sovellettavan työehtosopimuksen mukainen?

32

Ammattikorkeakouluopiskelijat tekevät yliopisto-opiskelijoita useammin lopputyön harjoittelupaikkaansaHarjoittelut luovat opiskelijoiden ja työpaikkojen välille kontakteja ja myöhemmin mahdollisesti muutakin yhteistyötä, kuten lopputyöpaikkoja. Ammattikorkeakouluopiskelijoista 21 prosenttia ilmoitti tehneensä tai tekevänsä lopputyön harjoittelupaikkaansa. Yliopisto-opiskelijoista osuus oli selvästi pienempi (12 %).

Teen parhaillaan tai tulen tekemään lopputyön harjoittelupaikkaani

Harjoittelua pidetään tärkeänä osana opintojaKorkeakouluopiskelijat kokevat harjoittelun tärkeäksi osaksi opintojaan. Peräti 86 prosenttia har-joittelussa olleista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteestä ”harjoittelu on olennainen osa opintojani”.

Harjoittelu on mielestäni tärkeä, jotta opiskelija tietää, mitä alaa on todella opiskelemassa ja minkälaista ko. alalla • on työskennellä. Tulevaisuuden työmahdollisuudet paranevat ja kokemus karttuu. Työharjoittelu on yksi tärkeimmistä koulutusohjelmaan kuuluvista osista. Käytännön työympäristö tarjoaa •

opiskelijoille tavan oppia ja kerätä kokemusta ja itseluottamusta tulevaa työelämää varten. Se antaa myös opiskelijalle realistisen kuvan siitä, miltä tulevaisuuden työpaikka voisi näyttää. Se on todella arvokas näyttö erityisesti opintojen alkuvaiheessa, jotta opiskelija saa tukea ammattivalinnalleen.

Kokemukset harjoittelupaikasta mieluisana tulevaisuuden työpaikkana vaihtelivat. 44 prosenttia vastaajista haluaisi työllistyä harjoittelupaikkaansa. Toisaalta 29 prosenttia oli jokseenkin tai täysin eri mieltä väitteestä ”Haluaisin työllistyä harjoittelupaikkaani”.

Yleisesti enemmistö korkeakouluopiskelijoista kokee harjoittelukokemuksen auttavan työllisty-mistä tulvaisuudessa ja edistävän urakehitystä. Täysin tai melko samaa mieltä väitteestä on lähes 70 prosenttia vastaajista.

Selvälle enemmistölle harjoittelu on positiivinen kokemus. Pääosin harjoittelijat kokivat olevansa merkityksellinen ja tasa-arvoinen osa työyhteisöä ja työtehtävien vastaavan odotuksia. Tarkemmin tuloksista seuraavassa taulukossa.

33

Harjoittelua koskevien väittämien arviointi (%)

Harjoittelua koskevien väittämien arviointi (1=täysin eri mieltä .... 5=täysin samaa mieltä)

34

Vastauksien perusteella korkeakouluopiskelijat pitävät harjoittelua erittäin olennaisena osana suo-rittamiaan opintojaan; korkeakouluvastaajat antoivat väitteelle keskiarvoksi 4,4/5. Korkeakoulu-opiskelijat tiedostavat oman alan työkokemuksen ja kontaktiverkoston keskeisen merkityksen val-mistumisen jälkeisen työllistymisen kannalta. Harjoittelu – ja yleisesti oman alan työkokemus – on erittäin merkittävä tekijä valmistumisen jälkeisen laadullisen työllistymisen takaamiseksi. Laadul-lisella työllistymisellä tarkoitetaan työllistymistä oman alan koulutusta vastaaviin työtehtäviin.

Harjoittelukokemukset pääosin odotuksien mukaisiaSelvän enemmistön kokemukset korkeakouluharjoittelusta ovat odotetun mukaisia. 81 prosentilla yliopisto-opiskelijoita harjoittelun sisältö ja tavoitteet vastasivat ennakko-odotuksia melko tai erit-täin hyvin. Ammattikorkeakouluopiskelijoilla odotukset täyttyivät hieman pienemmällä osuudel-la, 76 prosentilla. Epäonnistuneet, odotuksia vastaamattomat harjoittelut, näyttävät olevan suh-teellisen harvinaisia. Viisi prosenttia yliopisto-opiskelijoista oli sitä mieltä, että harjoittelun sisältö ja odotukset vastasivat erittäin tai melko huonosti odotuksia. Ammattikorkeakouluopiskelijoista kahdeksan prosenttia oli tätä mieltä.

Miten harjoittelun sisältö ja tavoitteet vastasivat ennakko-odotuksiasi?

Enemmistö tyytyväisiä harjoitteluunKorkeakouluopiskelijat ovat tyytyväisiä suorittamiinsa harjoitteluihin, kuten eräs vastaaja kuvaili harjoittelukokemustaan:

Harjoitteluni oli yksi hienoimpia kokemuksiani elämässä/työelämässä tähän saakka. •

Yli 70 prosenttia vastaajista on melko tai erittäin tyytyväisiä suorittamiinsa harjoitteluihin. AMK- ja yliopisto-opiskelijoiden välillä ei ollut merkittäviä eroa. Ammattikorkeakouluopiskelijoista viisi prosenttia ja yliopisto-opiskelijoista neljä prosenttia oli melko tai erittäin tyytymätön suorit-tamaansa harjoitteluun. Opiskelijoiden harjoittelulle antamien arvosanojen keskiarvo on 3,85/5. (keskihajonta 0,78). Korkeakouluopiskelijat ovat keskimäärin hieman korkeakoulujen henkilös-töä tyytyväisempiä harjoittelukokemuksiinsa. Korkeakoulujen henkilöstön näkemykset harjoitte-

35

lukäytännöistä ovat aavistuksen kriittisempiä. Heistä 54 prosenttia on melko tai erittäin tyytyväisiä korkeakoulunsa harjoittelukäytäntöihin. Henkilökunnan kokemuksia tarkastellaan tarkemmin myöhemmin luvussa 3.2.

Minkä arvosanan antaisit harjoittelulle kokonaisuudessaan?

Valitettavasti harjoittelu ei aina suju suunnitellusti. Seuraavassa kuvaus erään yliopisto-opiskelijan traagisesta harjoittelukokemuksesta:

Lopputulos: melkein vaihdoin alaa, sillä kuulin olevani alalle sopimaton, motivaatio hukassa ja diagnoosi • masennuksesta. Nukkumisvaikeuksia koko kesän ja kuukauden ajan stressistä aiheutuva bulimia. Eli siis käytännössä joka aamu teki mieli vain ampua nappi otsaan, ettei tarvitse mennä kitumaan harjoittelupaikkaan. Varmasti elämäni pahin kesä.

Opiskelijoiden ja henkilökunnan tyytyväisyys harjoitteluun

Helsingin yliopisto selvityksen mukaan harjoitteluun liittyvät kielteiset seikat liittyvät riittämät-tömiin resursseihin, kuten harjoittelutuen vaihteluun aloittain, harjoittelun palkattomuuteen tai

36

pieneen palkkaan, vaihtelevaan ja näin eriarvoiseksi koettuun harjoittelutukeen sekä harjoitteluun pääsyn epävarmuuteen. Riittävä ohjaus ja palautteen anto kuuluvat hyvään harjoitteluun. (Kunna-ri et al., 2012, s.6.)

Penttilän haastattelemien yliopisto-opiskelijoiden kokemukset olivat harjoittelusta pääosin hyvin myönteisiä. Harjoittelua pidettiin yhtenä tärkeimmistä työelämäorientaationa kehittävänä seik-kana korkeakouluopiskeluissa. Haastatellut, jotka eivät olleet vielä suorittaneet harjoittelua – tai se ei ole ollut pakollista – uskoivat harjoittelun olevan hyödyllinen ja tärkeä osa korkeakouluopintoja. (Penttilä, 2009, s.21.)

Epäonnistuneet harjoittelut ovat usein sidoksissa ohjauksen laatuun: sitä ei ole tai se on puutteellis-ta. Kuten alla seuraavista avoimista vastauksista nähdään, harjoittelun epäonnistumiseen voi johtaa useat eri tekijät. Usein epäonnistuminen liittyy tavalla tai toisella harjoittelupaikan työilmapiiriin ja työtehtäviin.

Muu harjoitteluun liittyvä kritiikki kohdistuu aiemmin käsiteltyyn harjoittelutuen ongelmakoh-tiin. Muissa korkeakouluopiskelijoille suunnatuissa kyselyissä havaitut ongelmakohdat ovat olleet samanlaisia.

Kommentteja onnistuneista harjoitteluista: Olen tällä hetkellä harjoittelussa ja tuntuu että olen oppinut siellä enemmän kuin neljän vuoden aikana •

opiskellessa yhteensä. Työharjoittelu oli todella kiva kokemus. Sain paljon uutta potkua opiskeluihin ja vahvistuneen tunteen siitä, että •

opiskelen oikeaa alaa. Harjoittelu on olennainen osa sosiaali- ja terveysalan opintoja, sillä työ on hyvin käytännönläheistä. •

Harjoittelupaikassani suhtauduttiin opiskelijoihin myönteisesti ja ohjaus oli asiantuntevaa. Tällaisia kokemuksia mielestäni tulisi olla kaikilla opiskelijoilla, sillä harjoitteluilla on varmasti vaikutusta opiskelumotivaatioon ja siihen, että tuntee alan omakseen. Harjoittelut antavat myös usein ensimmäisen kokemuksen alan töistä, joten niin harjoittelijallekin kuin työyhteisölle on tärkeää, että harjoittelu onnistuu. Harjoittelupaikka oli aivan mahtava ja tuki todella hyvin ammatillista keittymistäni. Harjoittelupaikassa oli •

avoin, luotettava, rohkaiseva, arvostava, salliva ja rento ilmapiiri. Harjoittelupaikkani oli ihan loistava! Ohjaajani sekä kaikki muutkin työkaverit harjoittelupaikassa olivat ihan •

mahtavia minua kohtaan ja ohjaaja sanoi suoraan heti ensimmäisellä tapaamisella, että harjoittelu räätälöidään minun kiinnostuksenkohteideni ja painotuksieni mukaan, jotta jaksosta olisi oikeasti hyötyä sekä minulle että harjoittelupaikalle. Harjoittelupaikan työntekijät ottivat kaikki minua mukaan verkostotapaamisiin yms., joten onnistuin tapaamaan 2kk:n aikana suuren osan alaani liittyvistä ihmisistä kaupungissani ja luotua verkostoja. Harjoittelujakson aikana vahvistui myös kuva siitä, millaista työtä haluan tehdä ja päädyin myös tekemään graduni harjoittelupaikkaan. Kaikista suurin ja konkreettisin hyöty harjoittelupaikastani kuitenkin oli se, että harjoittelun päätteeksi minulle tarjottiin sieltä töitä ja yhä edelleen, vuosi harjoittelun jälkeen, olen töissä ko. paikassa. Oma harjoitteluni on sujunut lähes täydellisesti. Olen päässyt tekemään paljon erilaisia töitä ja jatkan kesätyössä •

samassa paikassa. Harjoittelu oli merkittävä jakso, sillä sen avulla sain uutta potkua teoriaopintoihin. Harjoittelusta maksettiin •

hyvin ja olin erittäin tyytyväinen paikkaan. Tämä ensimmäinen harjoitteluni oli todella avartava, koska minulla ei entuudestaan ole kokemusta kyseisestä •

työstä. Harjoittelu innosti vielä entuudestaan ja antoi varmuuden siitä, että olen oikealla alalla. Harjoittelujaksojen aikana tunsin oppivani enemmän kuin koko muun koulutuksen aikana • Työnantajat käyttävät AMK-opiskelijoita hyväkseen harjoittelun nojalla. Meille annetaan ihan normaaleja •

hanttihommia joista ei juuri ole hyötyä omassa ammatissa ja tehdään se vielä ilmaiseksi. Olen puoli vuotta sitten valmistunut yliopistosta (yhä läsnä oleva opiskelija) ja tällä hetkellä tuntuu, että •

harjoittelu oli tärkein osa opintojani työelämään valmentautumisessa. Harjoittelu oli parasta antia tähänastisissa opinnoissani. • Harjoittelupaikka oli loistava mahdollisuus motivoitua opiskelemaan innokkaammin. Ehdottoman tärkeää •

omalla alallani, jossa työ tapahtuu laboratoriossa. Harjoittelua täytyisi painottaa enemmän opinnoissa ja siitä tulisi saada enemmän opintopisteitä. Tämä tietenkin vaihtelee aloittain. Harjoittelu on paras kontakti tulevaisuuden työpaikkoihin.

37

Oma harjoittelukokemukseni oli erittäin positiivinen ja syvensi paljon ammatti-identiteettiäni. Sain harjoittelun • aikana paljon hyödyllisiä kokemuksia ja tunteen siitä, että opiskelen oikeaa alaa Pääsin tekemään harjoittelupaikassani itsenäistä tutkimustyötä, eli juuri sitä työtä johon olen opinnoissani •

suuntautunut, ja mitä haluan valmistumisen jälkeen tehdä. Harjoittelu oli todella hyvä keino päästä kirjaimellisesti harjoittelemaan työskentelyä - työkokemukseni ei olisi vielä riittänyt ”oikeasti” tutkijan paikkaan, mutta tämän harjoittelun ja siitä saatujen hyvien kokemusten jälkeen tutkijana työllistyminen on minulle aivan realistinen mahdollisuus. Harjoittelu oli antoisa, mielenkiintoinen ja hyödyllinen kokemus sekä ammatti-identiteetin että minäkäsityksen •

vahvistumisen kannalta.

Kommentteja epäonnistuneista harjoitteluista: Harjoittelu oli lamaannuttava kokemus. Takanani on yli 20 v työelämää, joka sivuaa harjoittelupaikkaa. Minut •

ohitettiin täydellisesti. En missään tapauksessa halua työllistyä ko. paikkaan. -- Olen päälle 30-vuotias nainen, perheellinen. Koin kuitenkin, että minua kohdellaan pikkutyttönä muiden •

naisten joukossa, enkä kokenut olevani tasavertainen muiden työntekijöiden kanssa. Taloushallinnon opintoja en työssäni tarvinnut. Tehtäväkseni jäi lähinnä mekaaniset suoritukset kuten kirjekuorien postitus, kopiointi, kunnan tasekirjan lukeminen, nettisivujen päivitys ym. Kun kerroin opettajalle tehtävistäni ja hän soitti esimiehelle, esimies suuttuikin minulle. Kuulemma tämän vuoksi harjoittelijoita ei ole otettu kun koulu olettaa että heillä pitäisi olla aikaa opettaa kaikenlaista. Surullista. -- Kommunikointi harjoittelupaikassa oli välillä hiukan vaikeaa koska olin kuitenkin vain harjoittelija. En saanut •

mielestäni aivan riittävää ohjeistusta kaikkeen mitä olisin halunnut sillä meitä oli niin monta harjoittelijaa samaan aikaan kyseisessä yrityksessä. Pieni rahallinen korvaus harjoittelijalle mielestäni estäisi tällaista harjoittelijoiden hamstrausta. Harjoittelusta ei jäänyt käteen oikeastaan kuin kokemuksia. Palkattomuuden lisäksi henkilökunta ei tuntunut •

arvostavan harjoittelijaa mitenkään. Toisessa syventävän harjoittelun paikassa (tein syventävän harjoittelun kahdessa eri yrityksessä) minua pidettiin enemmän kahvinkeittäjänä/siivoojana jolloin lähdin sieltä. Toisessa harjoittelupaikassani ohjaus oli välillä todella puutteellista. Harjoittelupaikkaan on vaikea päästä sisälle, monessa paikassa on todella paljon sijaisia ja huono yhteishenki. •

Nämä ovat vaivanneet minun harjoitteluita. Harjoittelun ohjaus oli täysin puutteellista. Työpaikaltani minua ohjeistettiin ohjaamaan pari vuotta aiemmin •

valmistunut alani ihminen, jolta ei ohjausta herunut. Päinvastoin minun piti pikemminkin paimentaa häntä. Tein harjoittelun tutkimusryhmässä. Koin olevani hyvin irrallinen työntekijä, josta kukaan ei ollut kiinnostunut. •

Minulla oli vain epämääräinen työtehtävä, jonka kanssa olin yksin. --. Seuraavana vuonna katsoin vierestä miten uusi harjoittelija käytti ”työaikansa” lorvimiseen ja muiden aineiden opiskeluun. Vaikka sainkin itse hyvää kokemusta harjoittelusta, en kokonaisuudessaan pysty arvostamaan harjoittelujaksoani. Se oli kuin yksi iso vitsi. Minusta tuntui, että harjoittelupaikassani työntekijät asennoituivat minuun heti negatiivisesti. He eivät juuri •

puhuneet minulle ja koin oloni muutenkin ulkopuoliseksi. Oloni oli todella kurja koko harjoitteluajan, mutta toisaalta sain ehkäpä parhaimman opetuksen: tulevaisuudessa heidän asemassa ollessaan en kohtele harjoittelijoita samalla tavalla. Esimieheni pomotteli ja kyykytti minua, nuorta naista. Kehuja tai kannustusta ei ollut. • Harjoittelu oli vuodeosastolla joten sillä ei sinänsä ollut paljon tekemistä röntgenhoitajan työn kanssa. •

Harjoittelupaikassa sai tehdä pitkälti samoja hommia, kuin mitä palkatut lähihoitajat siellä tekevät. Harjoittelupaikka ei ollut niin kiva, kuin aluksi vaikutti. Tuntui, että työtäni ei arvostettu eikä minua pidetty •

oikeana työntekijänä. Työharjoittelupaikkani Espanjassa ei vastannut odotuksiani eikä työnkuva ollut sinnepäinkään mitä piti. • Omassa harjoittelussani pieleen meni se, ettei minulle annettu mitään mahdollisuuksia harjoitella itsenäisesti. •

Jouduin vain tyytymään ohjaajani imitointiin, koska sitä minulta odotettiin. Nyt harmittaa, etten vaatinut saada tehdä asioita itse. Harjoittelu meni siltä osin hukkaan. Lähtiessäni työyhteisöstä kukaan ei tullut edes kiittämään, vaikka olin antanut ilmaista työpanostani sinne 3kk ja toiminut esim. työparina jat tehnyt kirjaukset asiakastietojärjestelmään lähes kaikista tapaamisista, missä olin mukana. Siihen työyhteisöön en palaa enää koskaan! Harjoittelupaikassani lain edellyttämä perehdyttäminen jätettiin käytännössä kokonaan tekemättä. Lisäksi •

minusta tuntui koko ajan siltä, etten ole tasavertainen työyhteisössä, vaan minuun kohdistettiin negatiivista ilmapiiriä myös työntekijätasolla. Tätä kautta esimies-alainen-suhde oli työpaikallani erittäin vääristynyt työntekijöiden ottaessa esimiehen roolia. Näen ohjauksen hyvin positiivisena asiana, mutta tässä ei nimenomaan ollut kyse tällaisesta avustavasta toiminnasta. Työhön ohjaus maatilalla oli olematonta, koska olin yliopiston koetilalla, jossa on rajattu työaika. Henkilökunta •

oli kiireistä ja kiinnostusta ja arvostusta harjoittelijaa kohtaan ei löytynyt. Motivaatio oli hukassa kun vähintään

38

kerran viikossa piti siivota vessaa ja leikata ruohoa kun taidot eivät kuulemma riittäneet muihin tehtäviin ja ei ollut aikaa opettaa. Sairaslomapäiviä ei laskettu työpäiviksi, lomaa ei ollut yhtään, ainoat poissaolot sairaslomaa, mutta silti koko kesä ei riittänyt tarvittavien harjoittelupäivien kasaan saamiseen. Lopputulos: melkein vaihdoin alaa, sillä kuulin olevani alalle sopimaton, motivaatio hukassa ja diagnoosi masennuksesta. Nukkumisvaikeuksia koko kesän ja kuukauden ajan stressistä aiheutuva bulimia. Eli siis käytännössä joka aamu teki mieli vain ampua nappi otsaan, ettei tarvitse mennä kitumaan harjoittelupaikkaan. Varmasti elämäni pahin kesä. Ainut hyöty oli se, että pääsi vähän käytännössä näkemään maataloutta, josta oli luennoilla ollut vain muutama teoriajuttu. Työturvallisuus oli lähinnä vitsi. Ei hengityssuojaimia homeisessa siilossa ja kuulosuojaimet saatiin kesän puolessavälissä. Työpaikassa esimies ja harjoittelusta vastaava ei osannut opettaa, vaan useimmiten vain kiukutteli ja ilkeili. • Harjoittelupaikan työyhteisö oli hyvin hierarkkinen, harjoittelijan paikka siivoojasta seuraava. • Harjoittelussa oli epäselvää ohjaajan rooli. En kokenut olevani tasavertainen työpari. • Perehdytys harjoittelupaikassa oli huono ja työnkuva paljon rajatumpi kuin monilla opiskelukavereillani muissa •

harjoittelupaikoissa. Lisäksi sain huonompaa palkkaa kuin monet muut, mikä tuntui epäreilulta kun työ oli kuitenkin samaa. Emme saaneet minkäänlaista tietoa harjoittelusta, aikataulusta yms kuin vasta paikan päällä. Tulevina •

musiikinopettajina opetimme ala-asteella myös muita aineita, joihin emme ole saaneet minkäänlaista koulutusta. Harjoittelu oli kyllä mielenkiintoinen ja työyhteisö mukava, ennakko-odotukset menivät vain romukoppaan. Työtehtävät olivat lähinnä muiden hanttihommia, eikä kamalasti omaan alaan liittyviä. • Harjoittelupaikassa ei sisäistetty harjoittelun merkitystä, vaan tarkoituksena oli saada ilmaista työvoimaa ja •

teetettiin pitkiä työpäiviä. Motivaatio työhön laski tällä tavalla todella paljon, sillä työpaikalla ei kuunneltu ollenkaan minua tai oppilaitostani. Myös työtehtävät olivat aivan eri, mitä luvattiin harjoittelusopimuksessa. Tämän vuoksi vaihdoin harjoittelupaikkaa. Minun tulooni ei kuitenkaan oltu valmistauduttu mitenkään. Oman alani henkilökunta ei tiennyt että olen •

tulossa, eikä minulle niin ollen oltu järjestetty mitään omaa alaani sivuavaa tekemistä. Lisäksi minut suostuttiin ottamaan harjoitteluun vain kahdeksi kuukaudeksi, koska laitoksemme myöntämä harjoittelutuki oli myös kaksi kuukautta. En voinut edes omalla kustannuksella jäädä pidemmäksi aikaa. Koska harjoitteluaikani oli niin lyhyt eikä tulooni oltu valmistauduttu, en saanut tehtäväkseni mitään mielekästä koulutustani vastaavaa työtä. Erityisesti työtehtävien vähyys ja epäselvyys häiritsivät. Harjoittelun ohjaaja ei vielä ollut päättänyt, mitä •

tarkalleen ottaen tulen tekemään sinä päivänä jona aloitin. Harjoittelupaikassa teetettiin 12-14 h päivää ilman ateria- tai matkakorvausta, palkasta puhumattakaan. •

Harjoittelun ohjaaja ilmestyi kännissä huutamaan tapahtumatilaisuuteen josta olin vastuussa ja palkaksi venymisestäni en saanut edes pyynnöstä arviointia harjoittelutodistukseen. Ei enään ikinä harjoittelua kiitos! Yritys, jossa olin harjoittelussa ei työllistänyt ns. harjoitteluvastaavaani laisinkaan, vaan laittoi minut tekemään •

hänen työnsä (palkatta, tietysti). Olisin kaivannut lisää ohjausta, sillä nyt olin suurimman osan harjoittelusta yksin. Joidenkin harjoittelupaikkojen asenne on retuperällään. Jos amk-tutkinnosta saa lainmukaisen pätevyyden •

tiettyihin työtehtäviin, niitä tulisi myös päästä harjoittamaan, eikä perustella vain sillä, että harjoittelupaikassa on sellainen käytäntö, että vain tietyt yliopisto-opiskelijat pääsevät tekemään niitä asioita. Mielestäni harjoittelupaikkani henkilökunta on suhtautunut minuun kuin sivustakatsojaan - minua ei •

varsinaisesti ole kohdeltu kuin ”yhtä heistä” vaan välillä on ollut melko huomaamaton olo. Toisaalta olenkin siellä katsomassa mutta olisin toivonut heidän ottavan minut paremmin mukaan tiimiinsä. Luulisin, että työharjoitteluni oli turhauttava kokemus sekä itselleni, ohjaajalle että koulumme vastuuopettajalle. •

Olin kanttoriharjoittelijana melkein kahdeksan vuoden työkokemuksen jälkeen, joten käytännössä olen jo vuosia osannut tehdä kaikki työt ilman ohjausta. Niinpä jouduin tekemään osan työstä ilman valvontaa ja minua käytettiin usein sairastuneen kanttorin ilmaisena sijaisena. Välillä työhön perehdyttämisessä olisi ollut parantamisen varaa, koska enhän minä tuntenut juuri tuon kyseisen työpaikan käytäntöjä. Lisäksi jouduin tekemään varsinaiset ”näytöt” työparin kanssa, jolla oli paljon vähemmän kokemusta kuin itselläni. Mielestäni se ei ollut ollenkaan reilua, että minua arvioitiin, vaikka seurakunnan vakituinen pappi mokasi minua enemmän. Päällimmäinen tunne harjoittelustani oli nöyryytys.

39

Poimintoja opiskelijoiden näkemyksistä harjoittelukäytänteiden parantamiseksi:Kaksi eniten esiin nostettua korkeakouluopiskelijoiden harjoitteluasioihin liittyvää epäkohtaa ovat harjoittelupalkkaus ja yliopisto-opiskelijoilla harjoittelutukiasiat. Alla poimintoja vastaajien avokommenteista:

Yrityksille pitäisi tehdä selväksi, että harjoittelusta on maksettava palkkaa. Nykyään useat yritykset vetoavat • siihen, että opiskelija voi saada opintotukea harjoitteluajalta. Palkan maksu pitäisi tehdä yrityksille houkuttelevammaksi tiedottamalla miten palkkio parantaa työhön sitoutumista. Olisi myös hyvä jos yritys hyötyisi tästä muutenkin kuin vain ”ilmaisen työvoiman” saamisena, esimerkiksi tunnustuksia tai verohelpotuk sia tms. Tulisi varmistaa ohjauksen riittävyys ja laatu sekä se, ettei harjoittelija päädy sijaiseksi harjoittelijan palkalla tai •

peräti palkatta. Tuen lisäämistä olisi harkittava. Myös lyhyemmät kuin 3 kuukauden harjoittelujaksot voivat olla mahdollisia, •

mikäli raha ei riitä. Yliopistojen ja työnantajien pitäisi yhdessä opiskelijoiden kanssa miettiä hyviä tapoja rekrytoida opiskelijoita, sillä tällä hetkellä käytäntöjä on hyvin erilaisia Harjoittelun kanssa yhtä aikaa ei tulisi olla muuta opetusta, jotta voisi keskittyä täysin pelkkään harjoitteluun. •

Harjoittelusta olisi hyvä saada pieni korvaus (edes ruuan tulisi olla ilmainen). Mielestäni ammattikorkeakoulussa tulisi harjoitteluja yhtenäistää. Tällä hetkellä esimerkiksi tekniikan ja •

sosiaalialan opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa. Tekniikan opiskelijat tekevät harjoittelunsa kesätöinä palkkaa vastaan, mutta heillä ei ole ohjausta harjoittelun tukena. Ja taas sosiaalialalla harjoittelu on palkatonta, mutta se suoritetaan lukukauden aikana ja harjoittelupaikassa on nimetty ohjaaja joka tukee ja ohjaa harjoittelun etenemistä. Varata aika harjoittelulle niin ettei ole muita opintoja lisäksi samaan aikaan. Plus että tämä aina on •

opiskelukautena – EI KESÄLLÄ! Tällöin pitäisi pystyä tienaamaan rahaa talvelle. Palkallinen harjoittelu.

3.1 Korkeakoulujen henkilöstön demografiset tekijät

Korkeakoulujen henkilöstön vastaajaryhmään kuului ura- ja rekrytointipalveluiden henkilökun-taa sekä eri koulutusohjelmien harjoitteluasioiden parissa työskenteleviä henkilöitä. Harjoittelu-vastaavien toimenkuvat vaihtelivat korkeakoulu- ja koulutusohjelmakohtaisesti. Vastaajien teh-tävänimikkeitä oli muun muassa harjoitteluvastaava, harjoitteluinsinööri, harjoittelukoordinaat-tori, lehtori, amanuenssi, suunnittelija, opintoasiansuunnittelija ja koulutuspäällikkö. Yhteensä vastaajia oli 180, ammattikorkeakouluista 98 ja yliopistoista 82.

Vastauksia saatiin varsin vaihtelevalla menestyksellä eri korkeakouluista, eikä vastaajamäärä suora-naisesti korreloinut korkeakoulun koon kanssa. Osa korkeakouluista on eritellyt selkeästi harjoit-teluvastaavien yhteystiedot, toisaalla taas harjoitteluasioita hoidetaan sivutoimisesti oman viran ohella, mikä hankaloitti kyselyn lähettämistä. Eniten vastauksia kertyi Helsingin ja Turun yliopis-toista. Ammattikorkeakouluista aktiivisimpia olivat Arcadan ja Hämeen ammattikorkeakoulujen edustajat.

40

Henkilökunnan vastauksien jakauma

*Muut = Lapin yliopisto, Maanpuolustuskorkeakoulu, Tampereen teknillinen yliopisto, Teatterikorkeakoulu, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, Mikkelin ammattikorkeakoulu, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Savonia-ammattikorkeakoulu, Yrkeshögskolan Novia,**=Ei vastauksia: Aalto-yliopisto **, Kuvataideakatemia **, Lappeenrannan teknillinen yliopisto **, Sibelius-Akatemia **, Svenska handelshögskolan **, Diakonia-ammattikorkeakoulu **, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu **, Keski-Pohjanmaan ammatti-korkeakoulu **, Poliisiammattikorkeakoulu **, Satakunnan ammattikorkeakoulu **.

Korkeakoulu Osuus vastauksista Vastauksia kplHelsingin yliopisto 17 % 31Turun yliopisto 11 % 19Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola 8 % 15Hämeen ammattikorkeakoulu 8 % 15Jyväskylän yliopisto 4 % 8Metropolia Ammattikorkeakoulu 4 % 8Tampereen ammattikorkeakoulu 4 % 8Itä-Suomen yliopisto 3 % 6Lahden ammattikorkeakoulu 3 % 6Laurea-ammattikorkeakoulu 3 % 6Seinäjoen ammattikorkeakoulu 3 % 6Tampereen yliopisto 3 % 5Humanistinen ammattikorkeakoulu 3 % 5Oulun yliopisto 2 % 4Kajaanin ammattikorkeakoulu 2 % 4Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu 2 % 4Saimaan ammattikorkeakoulu 2 % 4Vaasan yliopisto 2 % 3Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2 % 3Vaasan ammattikorkeakoulu 2 % 3Åbo Akademi 1 % 2Kymenlaakson ammattikorkeakoulu 1 % 2Oulun seudun ammattikorkeakoulu 1 % 2Turun ammattikorkeakoulu 1 % 2Muut* 5 % 9Yhteensä 100 % 180

41

Eniten vastauksia saatiin sosiaali-, terveys- ja liikunta-aloilta. Kyseisillä aloilla harjoittelu on olen-nainen osa tutkintoa. Ehkä tästä johtuen alojen edustajat vastasivat keskimääräistä innokkaam-min. Myös kaupan ja liiketalouden sekä humanistisilta aloilta vastattiin aktiivisesti.

Henkilökunnan vastaajia pyydettiin valitsemaan parhaiten alaansa tai yksikköänsä kuvaava vaihtoehto

3.2 Korkeakoulujen henkilöstön vastaukset

Ammattikorkeakouluissa harjoittelu pakollista, yliopistoissa käytännöt vaihtelevatAmmattikorkeakoulujen henkilöstövastaajista 99 prosenttia vastasi harjoittelun olevan pakollista. Ammattikorkeakouluissa harjoittelu on määrätty pakolliseksi (Valtioneuvoston asetus ammatti-korkeakouluopinnoista (352/2003)). Yksi vastaaja (0,6 %) oli vastannut, ettei harjoittelu ole pa-kollista – todennäköisesti tämä johtuu vain virheellisestä valinnasta kyselykaavaketta täyttäessä.

Yliopistojen henkilökunnan vastauksien perusteella yliopistoissa harjoittelun pakollisuus vaihte-lee aloittain ja koulutusohjelmittain. Yliopistoissa harjoittelu on joko pakollista, vapaaehtoista tai sitä ei ole ollenkaan; opiskelijoiden vastausten perusteella neljään prosenttiin yliopistotutkinnoista harjoittelua ei voi hyväksilukea edes vapaaehtoisena.

Onko harjoittelu opiskelijoillanne pakollista?

Ala tai yksikkö Osuus Vastauksia kplSosiaali, terveys ja liikunta 18 % 33Kauppa ja liiketalous 15 % 26Humanistinen 13 % 23Opetus ja kasvatus 10 % 17Yhteiskunta, hallinto ja laki 9 % 16Luonnontieteet 9 % 16Kulttuuri ja taide 8 % 15Tekniikka ja liikenne 8 % 15Ura- ja rekrytointipalvelut 7 % 12Jokin muu 6 % 10Ympäristö ja luonnonvara 5 % 9Matkailu, ravintola ja talous 3 % 5

42

Harjoittelu voi olla joko yhdessä tai useammassa jaksossa. Yliopistoissa harjoittelun ajankohta vaihtelee: harjoitteluita voi sisältyä sekä alempaan (kandivaihe) että ylempään korkeakoulutut-kintoon (maisterivaihe). Mikäli yliopistotutkinnossa on vain yksi harjoittelujakso, se suoritetaan usein loppuvaiheen opinnoissa. Ammattikorkeakouluissa on tyypillisesti useita harjoittelujakso-ja, esimerkiksi ensin perusharjoittelu ja myöhemmin syventävä harjoittelu. Joissakin yliopistojen koulutusohjelmissa harjoittelu voidaan korvata esimerkiksi muilla suorituksilla:

Opiskelija korvaa harjoittelun suuremmalla erikoistyöllä, jos ei pääse harjoittelemaan. Kaikilla linjoillamme • harjoittelu ei ole lainkaan pakollista. Harjoittelun voi halutessaan korvata myös muilla suorituksilla. •

Erityisesti ammattikorkeakouluissa aiempi työkokemus voidaan hyväksyä perusharjoitteluksi AHOT-käytäntöjen mukaisesti (AHOT=aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustaminen). AHOT-käytännöt vaihtelevat sekä korkeakouluittain että koulutusohjelmittain. Erityisesti pit-kään työelämässä olleet saattavat kokea perusharjoittelun turhauttavaksi, jolloin hyväksilukukäy-tännöt palvelevat tarkoitustaan. Toisaalta osa vastaajista kokee nykyiset hyväksilukukäytännöt on-gelmallisena:

Joillakin koulutusaloilla työharjoittelujakson voi korvata tentillä. Mielestäni se on naurettavaa, koska tenttimällä • ei pysty saamaan samanlaisia kokemuksia ja yhtä lailla hyötyä kuin suorittamalla työharjoittelun.

Korkeakoulujen henkilöstön näkemykset harjoittelun pakollisuudesta ovat hieman kriittisempiä kuin opiskelijoiden. Yliopistojen henkilökunnasta noin puolen (49 %) mielestä harjoittelun tulisi olla pakollista kaikissa korkeakoulutukinnoissa. Lähes kolmannes (31 %) kokee vallitsevan käytän-nön toimivana, eikä pakollista harjoittelua nähdä tarpeellisena kaikissa tutkinnoissa.

Harjoittelun pakollisuutta perusteltiin tutkinnon työelämälähtöisyyden parantamisella. Harjoit-telu antaa laadullisen työllistymisen kannalta olennaista oman alan työkokemusta sekä auttaa suh-deverkoston ja ammatti-identiteetin muodostumisessa. Professioaloilla harjoittelun pakollisuus selittyy ammattivaatimuksilla. Esimerkiksi farmasian ja lääketieteen aloilla pakolliset harjoittelut ovat välttämättömiä alojen luonteen ja lainsäädännön takia. Osa yliopistotutkinnoista on varsin teoreettisia, ja harjoittelun työelämäorientaatio koettiin myönteisenä.

Harjoittelussa saa työelämätaitoja, kontakteja työelämään, näkee sen, mitä se tutkinto ehkä sitten oikeasti antaa • jne. Liika teoreettisuus etäännyttää työelämästä. • Pakollinen harjoittelu auttaisi työelämään siirtymistä. • Harjoittelu ja sitä kautta työelämään tutustuminen hyödyttää kaikkia osapuolia, ja opiskelija pääsee •

harjoittelemaan muitakin kuin oman alan sisältöön liittyviä työelämätaitoja Koulutuksella tavoitellaan aina työelämää. Käytännön harjoittelu on hyödyllistä. •

Harjoittelun vapaaehtoisuutta perusteltiin sillä, etteivät nykyiset harjoitteluresurssit riitä, jos har-joittelusta tulee pakollista kaikille. Pakolliset harjoittelut saattaisivat pidentää opiskeluaikoja eri-tyisesti aloilla tai alueilla, joilla harjoittelupaikkoja on niukemmin saatavilla. Useiden vastaajien mielestä harjoittelun pitäisi olla periaatteessa pakollista, mutta nykyisillä resursseilla sitä pidettiin mahdottomana.

Harjoittelumahdollisuus olisi hyvä tarjota kaikille, mutta koska harjoittelutuki riittää alle 50 % opiskelijoita, • pakollisuus on erittäin hankala toteuttaa. Jotta harjoittelu voisi olla pakollinen, tulisi tukijärjestelmää muuttaa tai ainakin määrärahoja kasvattaa reilusti. • Pitäisi olla, mutta mistä varat? • Tällä hetkellä harjoittelupaikkoja ei pystytä takaamaan kaikille opiskelijoille • Minusta sen (harjoittelun) pitäisi olla pakollinen, mutta silloin sen tarvitsisi olla myös rahoituksen puolesta •

paremmin resursoitu kuin nykyisin. Eli että harjoitteluapurahaa olisi tarjolla huomattavasti suuremmalle määrälle opiskelijoita.

43

Lisäksi vastaajien mielestä osassa korkeakoulututkintoja harjoittelu ei ole välttämättömyys opinto-jen yleisluontoisuuden takia:

Kaikki korkeakoulututkinnot eivät ole ammattisuuntautuneita. Opiskelija voi olla jo työelämässä, jolloin • harjoitteluun on vaikea irrottautua. Pitää miettiä, mihin kaikki harjoittelijat menisivät ja vähenisivätkö palkkatyömahdollisuudet. Tutkimuspainotteisella linjalla voi olla hyvin vaikea löytää harjoittelupaikkaa, joka tukisi tutkimuspainotteista •

opiskelua. Voi olla aloja, joilla harjoittelun pakollisuus viivästyttäisi opintoja suhteettomasti. • Jos halutaan että kaikki saisivat harjoittelua siitä tulee järjettömän kallista. •

En osaa sanoa -vastaajien suuret määrät (AMK 14 %, yliopistot 20 %) kuvaavat eri koulutusohjel-mien erilaisuutta, eivätkä vastaajat osaa ottaa kantaa siihen, pitäisikö harjoittelun olla pakollista muiden koulutusohjelmien kohdalla.

Pitäisikö harjoittelun olla pakollista kaikissa korkeakoulututkinnoissa?

Erilaiset harjoittelutukikäytänteet eriarvoistavat opiskelijoitaHarjoittelutuki on korkeakouluissa varsin laajasti käytössä. Vain seitsemän prosenttia yliopistojen henkilökunnan vastaajista kertoi, ettei opiskelijoilla ole mahdollisuutta hakea harjoittelutukea.

Harjoittelutukien määrät vaihtelevat varsin paljon yliopistojen välillä. Yliopiston harjoittelutuki myönnetään opiskelijalle usein yhdeksi tai kahdeksi kuukaudeksi ja sitä on mahdollista saada vain kerran. Harjoittelutukea myöntävissä yliopistoissa harjoittelutuen määrät vaihtelivat 500 ja 4209 euron välillä opiskelijaa kohden. Harjoittelutuen määrän keskiarvoksi muodostui vastauksien pe-rusteella 1463 euroa per opiskelija. Mediaani oli 1300 euroa per opiskelija.

Vastaajat olivat huolissaan, miten harjoittelutuen leikkaukset vaikuttavat palkallisten harjoittelu-paikkojen määrään:

Työnantajat on jo nyt opetettu siihen, että he joutuvat panostamaan harjoitteluun oman osansa, niin ohjauksen • kuin palkkakulujen osalta. Heidän osuuttaan ei voi enää lisätä 2/3:sta koko harjoittelujakson kustantamiseen. Jo nyt on vaikea löytää työnantajia, jotka osallistuvat kuluihin. Jatkossa, jos yliopiston panos pienenee, niitä ei ole tämänkään vertaa.

Toisaalta nykyistä harjoittelutukijärjestelmää pidetään huonona. Harjoittelutukikäytännöt ovat erilaisia eri yliopistoissa ja vaihtelevat suuresti jopa yliopiston sisällä tiedekunnittain. Harjoitte-lutukikäytäntöjen erot asettavat opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan rekrytointitilanteessa sekä

44

korkeakoulujen sisällä että välillä. Harjoittelutukijärjestelmän yhtenäistämistä pidettiin tärkeänä opiskelijoiden tasapuolisen kohtelun kannalta:

Harjoittelutukijärjestelmä on mielestäni huono. Se vääristää rekrytointitilanteita ja eriarvoistaa opiskelijoita. • Tukea voitaisiin ohjata työnantajille ja he voisivat sitten valita harjoittelijaksi siihen parhaiten soveltuvan henkilön. Käytänteitä tulisi yhtenäistää, tai ainakin pitäisi olla jokin yhteinen taho jolta harjoittelutukea voisi hakea. On •

epäkäytännöllistä ja eriarvoistavaa että raha-asiat jätetään yksittäisten laitosten hoidettavaksi. Harjoittelutukijärjestelmää voitaisiin parantaa yhtenäistämällä (harjoittelu)käytäntöjä. •

Tukijärjestelmän yhtenäistämisen ohella vaadittiin tukijärjestelmän tukikäytänteiden vakiinnut-tamista:

Vuosittaiset käytänteiden muutokset yliopiston harjoittelutuen määrässä ja erityisesti epäselvissä säännöissä sen • käytön suhteen olisi paljon parantamisen varaa. Varsinkin kun harjoitteluvastaavat jotka pyörittävät käytäntöä, eivät kuule muutoksista ennen kuin ne on jo tehty tasolla, joka ei osaa ottaa huomioon käytännön asioita.

Harjoittelutukikäytäntöjen erilaisuudet mahdollistavat tukijärjestelmän systemaattisen väärin-käytön, kun osa yliopistoista subventoi yhden ja toiset kahden kuukauden harjoittelutuen.

Harjoittelutuki tulisi olla sama kaikilla korkeakouluopiskelijoilla, jotta työnantajat eivät voi käyttää hyväksi • tukisysteemiä. Esim. jotkut valtion työnantajat vaativat tietyn määrän tukea (esim. 2 kk).

Yliopistojen henkilökunta pitää harjoittelutukea riittämättömänäHarjoittelutuen riittämättömyys nousi esille myös henkilöstön vastauksissa. Yli 60 prosenttia vas-taajista kertoi, että opiskelijoilla on mahdollisuus hakea harjoittelutukea, mutta sitä ei riitä kaikille halukkaille. 32 prosenttia kertoi harjoittelutukea olevan saatavilla kaikille opiskelijoille. Harjoitte-lutuen myöntämisessä on yliopistokohtaisia eroja: osassa harjoittelutuki myönnetään muun mu-assa hakuajan tai opintojen vaiheen sekä opintomenestyksen perusteella, toisaalla tuet arvotaan. Osassa hakuajat ovat jatkuvia, osassa harjoittelutukea pitää hakea tiettyyn määräaikaan mennessä.

Onko yliopistossa opiskelijoilla mahdollisuutta saada harjoittelutukea harjoitteluun?

45

Yliopistojen henkilökunta vaatii harjoittelutuen määrän lisäystäEnemmistö yliopistojen henkilöstöstä vaatii harjoittelutukisumman nostamista. Vain 17 pro-senttia yliopistojen edustajista kertoi, ettei harjoittelutuen määrän nostolle ole tarvetta. Kokonais-summaa nostamalla tukea riittäisi useammalle opiskelijalle, mikäli tukisumma per opiskelija pysyy muuttumattomana. Opiskelijakohtaisen tukisumman nostaminen lisäisi harjoittelupaikkojen kiinnostusta palkata harjoittelija kustannuksien pienentyessä. Puolet vastaajista (51 %) kannatti kokonaissumman ja reilu viidennes opiskelijakohtaisen tukisumman nostamista.

Pitäisikö harjoittelutukea korkeakoulussasi nostaa? Vastaaja pystyi valitsemaan myös molemmat vaihto-ehdot (”Kyllä, kokonaissummaa” ja ”Kyllä, tukea per opiskelija”)

Myönnetyn harjoittelutuen suuruus on mielestäni melko lailla minimi. Jos budjetti sallisi, niin • harjoittelutukirahoja per opiskelija olisi hyvä nostaa. Tämä voisi helpottaa työnantajia ottamaan harjoittelijoita. Alallamme harjoittelupaikan saaminen voi olla työlästä. Töitä olisi, mutta niistä ei aina haluttaisi maksaa palkkaa (harjoittelun suorittaminen kuitenkin edellyttää, että myös työnantaja osallistuu harjoittelun kustannuksiin). Harjoittelutukea voisi saada useampi opiskelija mikäli resursseja löytyy. • Olisi hyvä, jos mahdollisimman monille ja ainakin kaikille halukkaille olisi tarjolla harjoittelutuki, joka •

mahdollistaisi harjoittelun. Yliopiston resurssit ovat riittämättömät sekä vähäisten harjoittelumäärärahojen että käytännön harjoitteluasioita •

hoitavien hallintohenkilöiden suuren työtaakan vuoksi. Enemmistö korkeakoulujen henkilöstöstä vaatii palkallisia harjoitteluitaKorkeakoulujen henkilöstövastaajien mielestä harjoittelusta pitäisi aina tai useimmiten maksaa palkkaa. Henkilöstö kuitenkin hyväksyy opiskelijoita useammin palkattomat harjoittelut. Am-mattikorkeakoulujen edustajista 69 prosentin mielestä harjoittelun tulisi olla palkallista aina tai useimmiten. Yliopistojen edustajat olivat palkallisuuden kannalla selvästi useammin (88 %). Yli-opistojen edustajista 55 prosentin mielestä harjoittelusta tulee maksaa aina palkkaa, ammattikor-keakoulujen henkilöstöstä samaa vaatii vain 21 prosenttia.

46

Pitäisikö harjoittelun olla palkallinen?

Avoimien kommenttien perusteella vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että tuottavasta työstä on mak-settava palkkaa. Henkilöstön perusteet palkallisuudelle ovat samoja kuin opiskelijoilla. Palkalli-suuden avulla voidaan vähentää erityisesti palkattomiin harjoitteluihin liittyviä ongelmia, kuten koulutusta vastaamattomien tehtävien teettämistä:

Korkeakouluopiskelijoiden, erityisesti maisterivaiheessa olevien, harjoittelun tulisi mielestäni aina olla • palkallista. Tällä varmistettaisiin se, että työnantaja ottaa harjoittelijan vakavissaan ja antaa tälle oikeita tehtäviä, ja estetään tai ainakin vähennetään harjoittelijoiden törkeää hyödyntämistä ilmaisena työvoimana. Palkallinen harjoittelu myös olisi työelämälle signaalina siitä, että harjoittelija ei ole mikään hanttihommien •

tekijä vaan täysipainoisesti työyhteisössä mukana. Esimerkiksi monet kulttuurilaitokset käyttävät opiskelijoita ilmaistyövoimana, koska nämä tarvitsevat •

harjoittelua ja menevät vaikka ilmaiseksi.

Avovastauksista käy ilmi, että palkattomien harjoitteluiden katsotaan vääristävän työmarkkinoi-ta. Työpaikat suosivat pienipalkkaisia tai palkattomia harjoittelijoita, minkä seurauksena kesätyö-paikat vähenevät. Harjoittelijoiden järjestelmällinen pitkäaikainen käyttö näyttäisi olevan varsin yleistä. Useat henkilöstö- ja opiskelijavastaajat kertoivat työpaikoista, jotka pyörittävät osaa toi-minnoistaan jopa kokonaan harjoittelijavoimin.

Palkaton harjoittelu sekoittaa työmarkkinoita. Lisäksi opiskelijat ovat palkkansa ansainneet, koska elävät • muutenkin niukalla opintotuella. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että varsinkin jotkut pk-yrittäjät pyörittävät yritystään harjoittelijoiden •

voimin palkkaamatta koskaan yhtään työntekijää. Tällainen hyväksikäyttö tulisi lopettaa. Edelleen on joitakin työnantajia, jotka pyörittävät toimintaa harjoittelijoilla. Kokemus on opiskelijalle kullan •

arvoinen, mutta kertoo jotakin työnantajasta.

Henkilöstön edustajat ovat huolissaan opiskelijoiden toimeentulosta harjoittelun aikana. Lisäksi palkka nähtiin merkittävänä motivoivana kannustimena ja sitouttamiskeinona:

Palkka sitouttaa sekä opiskelijaa että työnantajaa, lisäksi opiskelijat tarvitsevat toimeentuloa kun • opintopistemäärä on niin pieni. Opiskelijan asennoituminen harjoittelujaksoon ja siellä tehtävään työhön on luonnollisesti erilainen sen ollessa •

täysin palkaton kuin jos opiskelija saa työpanoksestaan edes palkkion, jos ei sitten palkkaa.

47

Palkattomia harjoitteluita perusteltiin pääasiassa harjoittelupaikkojen paremmalla saatavuudella. Erityisesti aloilla, joilla harjoittelu on pakollista ja paikkoja niukasti, oltiin muita sallivampia pal-kattomien harjoitteluiden suhteen. Toisaalta koettiin, että mikäli harjoittelija tarvitsee jatkuvaa ohjausta – eikä niin sanotusti tuota työnantajalle – ei palkkausta kannata välttämättä edellyttää:

Jos harjoittelu on palkallinen, niin eivät saa harjoittelupaikkoja • Toimialat ovat erilaisia, joten joskus työnantajan vastuu ja valvonta vie niin paljon resursseja, että palkanmaksu •

harjoittelijalle ei ole enää järkevää. -- Jos työharjoittelu vaatii esim. jatkuvaa ohjausta työpaikalla, eli opiskelija ei työskentele itsenäisesti eikä lisää •

työnantajan tuotoksia, niin palkkaa ei ole järkeä edellyttää.

Poimintoja henkilöstön kommenteista harjoittelun palkallisuuden puolesta: Ainakin, mikäli tehdään työehtosopimuksen voimassa ollessa työtä, jota se koskee, ja jos siinä on määritelty •

harjoittelijan palkka. Kyllä hyvästä työstä pitää maksaa, ja mielestäni nimenomaan työnantajan tulisi maksaa pääosa harjoittelun •

kuluista. Toki palkka voi olla alhaisempi, kuin normaalisti, koska normaalia suurempi osa työajasta menee opetteluun. Yleensä kuitenkin harjoittelijan työpanos on melkoinen, ja sen arvostusta tulisi pyrkiä lisäämään työnantajapuolella. Harjoittelijat tekevät pääsääntöisesti harjoittelupaikkaa aidosti hyödyttäviä töitä. Jos näin ei ole, harjoittelu ei voi •

olla täysin onnistunut. Lähtökohtaisesti tehdystä työstä tulee saada palkka. Joskus työkokemus voi olla niin hyvä opiskelijan jatkoa •

ajatellen, että palkattomuuden voisi sillä jotenkuten perustella. Harjoittelun suorittaminen on motivoivaa, jos siitä myös saa palkkaa. En myöskään pidä ajatuksesta teettää työtä •

opiskelijoilla niin, etteivät he saisi siitä korvausta. Yliopistoharjoittelijan työtehtävät vastaavat harjoittelupaikassa normaalisti tehtävää työtä, josta kuuluu maksaa •

palkka. Yksi osa harjoittelun tavoitteita on, että opiskelija oppii työntekijän ja työnantajan velvollisuudet ja vastuut •

työsuhteessa. Palkaton harjoittelusuhde ei vastaa työsuhdetta. Lisäksi harjoittelijat tekevät monesti tuottavaa työtä, joten kohtuu korvaus tehdystä työstä motivoi opiskelijoita tehtävien suorittamisessa. Jos voisin vaikuttaa asioihin, niin kaikki harjoittelut tulisi olla palkallisia. •

Poimintoja henkilöstön kommenteista harjoittelun palkattomuuden puolesta:

Jos harjoittelusta saa riittävästi opintopisteitä, palkka ei välttämätön. • Joskus palkallisuus on este päästä ja toisaalta opintososiaaliset edut voivat mennä • Ideaalitilanteessa kaikki saisivat palkan, mutta jos yritys tarjoutuu räätälöimään opiskelijalle oppimistavoitteita •

vastaavan työnkuvan eikä edellytyksiä normaalille työsuhteelle ole, käy palkatonkin. Ehkä harjoittelupalkkaus tai lyhyehkö palkaton harjoittelu voisi olla yksi mahdollisuus muiden joukossa. Tällä •

hetkellä käytännössä teknillisellä alalla juuri kukaan ei tee palkatonta harjoittelua eikä sitä juurikaan suosita mahdollisuutena. Mielestäni harjoittelu on vaihtokauppa; opiskelija tekee työtä ilman rahallista korvausta, ns. palkka opiskelijalle •

on karttunut kokemus ja mahdollisuus tutustua haastavampiin työtehtäviin Minusta tämä on työnantajan ja opiskelijan välinen asia. •

Muita harjoitteluun liittyviä epäkohtia henkilöstön mielestä: Osa harjoittelupaikoista käyttää harjoittelijoita vuosilomasijaisina ja teettää yhtä rutiinianalyysia koko kesän. • Harjoittelupaikat hakevat yleensä halpaa kesätyövoimaa. • Edelleen on joitakin työnantajia, jotka pyörittävät toimintaa harjoittelijoilla. • Monet työnantajat käyttävät hyödyksi sitä, että harjoittelu kuuluu alallamme pakollisiin opintosuorituksiin. •

Siitä voi siis saada opintotukea ja työnantajat käyttävät harjoittelijoita muiden työntekijöiden tuuraajana, mutta eivät muuten panosta opiskelijan ohjaamiseen ja ammatilliseen kehittymiseen. Työantajien pitäisi ymmärtää, etteivät opiskelijat tule ilmaisiksi sijaisiksi tai täyttämään työntekijävajetta. • Automaatioksi työelämälle tieto siitä, että harjoittelijoille maksetaan palkkaa. He eivät saa korvata vakituista •

henkilöstöä. Mielestäni palkattoman harjoittelun osuuden tulisi poistua kokonaan. Harjoittelusta tulisi aina maksaa •

opiskelijalle palkkaa, jolloin opintorahaa ei tarvitsisi maksaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että varsinkin jotkut pk-yrittäjät pyörittävät yritystään harjoittelijoiden voimin palkkaamatta koskaan yhtään työntekijää.

48

Tällainen hyväksikäyttö tulisi lopettaa. Harjoittelussa on toki hyvät puolet opiskelijoiden työelämäyhteyksien luo-jana. Usea pääsee harjoittelupaikkaan töihin vakituisesti, mutta monet joutuvat valmistuttuaankin työvoimatoimis-ton harjoittelukierteeseen. Tähän tulisi saada loppu.

Yliopistot antavat työnantajille harjoittelupalkkasuosituksia ammattikorkeakouluja useamminKyselyyn vastanneista yliopiston henkilöstön edustajista 59 prosenttia kertoi korkeakoulun anta-van harjoittelupalkkasuosituksia harjoittelupaikoille. Ammattikorkeakouluissa suosituksien anta-minen on vähäisempää, vain kolmannes antaa harjoittelupalkkasuosituksia. Ei osaa sanoa -vastaa-jien suuret osuudet johtunevat siitä, että harjoittelupalkkasuosituksia ei juuri kysytä tai harjoittelu-palkka-asiat eivät kuulu yksittäisille harjoitteluvastaaville.

Antaako korkeakoulusi harjoittelupalkkasuosituksia harjoittelu paikoille?

Eräät henkilöstön edustajat jopa kokevat, että harjoittelupalkkasuositukset eivät kuulu korkeakoululle:

Harjoittelupalkkaus on harjoittelijan ja työnantajan välinen asia. •

Useimmiten harjoittelupalkkasuosituksena on vähintään Kelan työssäoloehdon mukainen suosi-tus (vuonna 2012 1 103 e/kk). Kelan työssäoloehdon mukainen palkka on minimipalkkaehto yli-opistojen harjoittelutuen myöntämiselle.

Vähimmäispalkka (1 103 e/kk) on harjoittelutuen perusta, joten on vaikea tehdä muita suosituksia. Toki • selvästi ilmaistaan, että enemmänkin saa maksaa harjoittelupaikan rahoituksella. Harjoittelusopimuksessamme lukee: ”Harjoittelijan palkka on työehtosopimuksen mukainen. Mikäli alalla ei •

ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkan tulisi olla vähintään Kelan määrittämän työssäoloehdon mukainen vähimmäispalkka (11 03 e/kk vuonna 2012).

Keskimäärin kysyttäessä suositeltiin hieman työssäoloehtoa korkeampia palkkoja:

Kysyttäessä viitataan ammattijärjestöjen palkkasuosituksiin. • Suositellaan loppuvaiheen harjoittelussa oleville sellaista palkkaa, että tulevat toimeen (esim. 1500) • Suosittelemme alalla sovellettavan työehtosopimuksen noudattamista (eli omaa suositusta ei ole). • Pyrimme pääsemään sellaiselle 1300 euroa/ kk tasolle. • 1 350 e/ kk. •

49

Annamme liiton määrittämät palkkasuositukset (riippuvat suoritettujen opintopisteiden määrästä), mutta • toteamme että harjoitteluista maksetaan yleensä vähän suositeltua vähemmän, koska työ sisältää tavallista enemmän opettelua ja vaatii työantajalta panostusta ohjaukseen.

Harjoitteluvastaavien yleisyys ja toimenkuvatLähes kaikissa korkeakoulujen yksiköissä on harjoittelua ohjaavat harjoitteluvastaavat. Kyselyn mukaan yksikkökohtaiset harjoitteluvastaavat ovat 81 prosentissa ammattikorkeakouluja ja 72 prosentissa yliopistoja. Joka kymmenes yliopiston edustaja kertoo, että harjoitteluvastaavia ei ole kaikissa yksiköissä, vaan harjoitteluasiat hoidetaan laajemmalla, esimerkiksi tiedekunnan, tasolla tai harjoittelutteluvastaava toimii urapalveluiden yhteydessä. Ammattikorkeakouluissa vastaava luku on seitsemän prosenttia.

Viisi prosenttia yliopistojen henkilöstöstä raportoi, ettei yliopiston yksiköissä ole harjoitteluvastaa-via. En osaa sanoa -vastaajien hieman yli 10 prosentin osuus osoittaa, että harjoitteluvastaavat eivät tunne tarkasti kaikkien korkeakoulunsa koulutusohjelmien tilannetta.

Onko korkeakoulusi yksiköissäsi nimetty harjoitteluvastaava, joka ohjaa opiskelijoiden harjoittelua?

Lähes kaikki (95 %) ammattikorkeakoulujen harjoitteluvastaavista on yhteydessä harjoittelijaan harjoittelun aikana ainakin joskus. Yliopistoissa yhteydenpito on harvinaisempaa, vastaava osuus on 88 prosenttia. Neljä prosenttia ammattikorkeakoulujen ja yhdeksän prosenttia yliopistojen harjoitteluvastaavista ei ole lainkaan yhteydessä harjoittelijaan harjoittelun aikana. Kysymyksessä ei kysytty yhteydenottotapaa tarkemmin, joten yhteydenpito saattaa vaihdella henkilökohtaisesta vierailuista sähköposteihin.

50

Onko korkeakoulusi harjoitteluvastaava yhteydessä harjoittelijaan harjoittelun aikana?

Sekä harjoittelun aikainen että sen jälkeinen yhteydenpito harjoittelupaikkaan on selvästi opiske-lijan ohjausta harvinaisempaa. Yli puolessa ammattikorkeakouluista (55 %) harjoitteluvastaava on aina yhteydessä harjoittelupaikkaan harjoittelun aikana tai sen jälkeen. Yliopistoissa aina yhteyttä pitävien osuus on selvästi ammattikorkeakoulua matalampi, vain 15 prosenttia. Toisaalta joskus yhteyttä pitävien osuus on 55 prosenttia. Yhteydenpidon vähäisyys selittynee resurssipulalla. Yh-teydenpidon lisäystä pidetään toivottavana:

Minusta meillä voisimme tiivistää kontakteja harjoittelupaikkoihin opiskelijan ollessa siellä. •

Onko korkeakoulun harjoitteluvastaava yhteydessä harjoittelupaikkaan harjoittelun aikana tai harjoittelun jälkeen?

51

Harjoittelupaikkojen laadukkuudessa parantamistaAmmattikorkeakoulujen henkilöstöstä 61 prosenttia kokee, että laadukkaita harjoittelupaikkoja on riittävästi saatavilla. Yliopistohenkilöstön mielestä laadukkaiden harjoittelupaikkojen saata-vuus on selvästi huonompi: alle puolet (48 %) vastaajista katsoo laadukkaita paikkoja olevan riittä-västi. Molemmissa ryhmissä En osaa sanoa -vastaajia oli seitsemän prosenttia.

Onko laadukkaita harjoittelupaikkoja riittävästi?

Tulokset ovat sikäli mielenkiintoisia, että enemmistö harjoittelun suorittaneista opiskelijoista koki harjoittelupaikan löytyneen helposti tai melko helposti. Toisaalta harjoittelun suorittaneita tar-kastellessa ulkopuolelle jäävät opiskelijat, jotka eivät ole suorittaneet harjoittelua, koska harjoitte-lupaikkaa ei ole löytynyt. Voi myös olla, että korkeakoulujen henkilökunnan harjoittelupaikalle asettamat laatukriteerit ovat korkeammat kuin opiskelijoilla.

Vastauksien perusteella laadukkaiden harjoittelupaikkojen saatavuudessa on toivomisen varaa, mutta suoritetut harjoittelut vastaavat pääasiassa hyvin tai erittäin hyvin opiskelijoiden opintoalaa. 89 prosentilla yliopisto-opiskelijoista ja 93 prosentilla ammattikorkeakouluopiskelijoista harjoit-telupaikka vastaa opintoalaa. Korkeakouluopiskelijoiden suorittamista harjoitteluista vain yksi prosentti vastaa henkilökunnan mukaan melko huonosti opintoalaa.

Miten harjoittelupaikat vastaavat opiskelijoiden opintoalaa?

52

Käytännöt harjoittelijan ohjauksen varmistamiseksi vaihtelevatOpiskelijan onnistunut harjoittelukokemus edellyttää, että harjoittelijalla on ohjaaja. Ohjauksen riittämättömyys voi johtaa siihen, ettei harjoittelu palvele tarkoitustaan:

Tulisi varmistaa ohjauksen riittävyys ja laatu sekä se, ettei harjoittelija päädy sijaiseksi harjoittelijan palkalla tai • peräti palkatta.

Ammattikorkeakoulujen henkilöstöstä 82 prosenttia kertoi korkeakoulun varmistavan, että har-joittelijalla on ohjaaja harjoittelupaikassa. Yliopistoissa harjoitteluohjaajan varmistaminen on har-vinaisempaa, 68 prosenttia varmistaa ohjauksen saatavuuden. Toisaalta on huomioitava, että har-joittelun ohjaajan olemassaolo ei aina takaa riittävää ohjausta:

Tuetussa harjoittelussa esim. ohjauksen saatavuus on pyritty takaamaan harjoittelusopimuksessa ohjaajan nimeä • kysyttäessä. Eri asia kuitenkin on, miten asia käytännössä toteutuu.

Varmistatteko, että opiskelijalla on ohjaaja harjoittelupaikassa?

53

Korkeakoulut tarjoavat apua harjoittelupaikan etsimiseen Sekä ammattikorkeakoulut että yliopistot tarjoavat apua harjoittelupaikkojen etsimiseen. Yli puo-let (AMK 52 % ja YO 53 %) vastaajista kertoi auttavansa opiskelijoita harjoittelupaikan etsimi-sessä. 41 prosenttia vastasi auttavansa kysyttäessä. Vain seitsemän prosenttia yliopistojen ja kolme prosenttia ammattikorkeakoulujen edustajista kertoi, etteivät he auta harjoittelupaikkojen etsimi-sessä.

Autatteko opiskelijoita harjoittelupaikan löytämisessä?

Korkeakoulut auttavat opiskelijoita useiden eri kanavien kautta. Käytäntöjä tiedusteltiin niiltä vas-taajilta, jotka kertoivat auttavansa opiskelijoita harjoittelupaikkojen etsimisessä. Yleisimpiä ovat valtakunnalliset korkeakoulujen harjoittelupaikka-/rekrytointisivustot: yliopisto-opiskelijoilla Aarresaari ja ammattikorkeakouluopiskelijoilla Jobstep (55 %). Yhtä yleisiä harjoittelupaikkojen välityskanavia ovat korkeakoulujen omat harjoittelu-/rekryportaalit (54 %). Muita mainittuja korkeakouluopiskelijoille suunnattuja harjoittelupaikkasivustoja olivat esimerkiksi www.sorviin.info ja www.osumia.fi .

Jokin muu -vastauksissa (51 %) esille nousivat erityisesti harjoitteluvastaavien omat henkilökoh-taiset kontaktit ja työelämäyhteydet. Tämän lisäksi monilla oppilaitoksilla on pitkät yhteistyöpe-rinteet, kuten monivuotiset määräaikaiset sopimukset korkeakoulun ja harjoittelupaikkojen välillä sekä vakiintuneet harjoittelupaikat. Osa korkeakouluista pitää omia niin sanottuja harjoittelupaik-kapankkeja:

Harjoittelusivustolla on harjoittelupaikkapankki, josta opiskelijat voivat katsoa missä paikoissa muut ovat olleet • aikaisempina vuosina.

Perinteiset sähköpostilistat ovat edelleen yksi keskeisistä keinoista harjoittelupaikoista tiedottami-sessa. Korkeakoulujen ja harjoittelupaikkojen yhteistyö on molemmin suuntaista: yritykset ottavat myös itse yhteyttä korkeakoulujen harjoitteluvastaaviin:

Työnantajat usein hakevat harjoittelijoita kauttamme. • Kouluun tulee jonkin verran yhteyden ottoja suoraan yrityksistä. •

54

Miten autatte opiskelijoitanne harjoittelupaikkojen etsimisessä?

Mahdollisuudet ulkomaanharjoitteluun vaihtelevatOpiskelijavastaukset kertoivat ulkomaanharjoittelun olevan harvinaista ja käytäntöjen olevan vielä kotimaanharjoitteluja monimutkaisempia. Henkilöstön vastauksien perusteella ammattikorkea-kouluissa ulkomaanharjoitteluasioihin on kiinnitetty yliopistoja enemmän huomiota. Johtopää-töksiä tehdessä on hyvä muistaa, että henkilöstön vastauksia ei ole painotettu opiskelijamäärään nähden. Toisin sanottuna opiskelijamääräisesti pienistä korkeakouluista voi olla enemmän vasta-uksia kuin suuremmista korkeakouluista.

Ammattikorkeakoulujen henkilöstöstä 17 prosenttia ja yliopistojen 27 prosenttia on täysin tai jokseenkin eri mieltä väitteestä ”Opiskelijoiden mahdollisuudet harjoittelun suorittamiseksi ul-komailla ovat riittävät”. Täysin samaa mieltä yliopistovastaajista on vain yksi prosentti ja ammatti-korkeakouluvastaajista 13 prosenttia.

Kansainvälissä vaihtomahdollisuuksissa on ilmeisen paljon korkeakoulukohtaisia ja koulutusala-kohtaisia eroja. Osassa ulkomaanharjoitteluun on helppo lähteä:

Kansainväliseen vaihtoon lähtemisen kynnys matala, monipuolinen tarjonta pitkäaikaisista • yhteistyökumppaneista, Euroopassa, Yhdysvalloissa, Afrikassa, Intiassa jne.

Kaikkialla mahdollisuudet eivät ole yhtä loistavat:

Kv-harjoittelupaikkojen kartoittaminen ja hankinta on opiskelijoiden vastuulla. Paikan löytänyttä opiskelijaa • toki tuetaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Generalistialan opiskelijoiden tarjoaminen harjoittelijoiksi kv-kohteisiin on haasteellista, eikä missään suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin. Jos laitos tai oppiaine olisi tässä asiassa erityisen aktiivinen ja onnistuisi yksittäisiä paikkoja haalimaankin, niin isoksi ongelmaksi muodostuisi paikkojen oikeudenmukainen tarjoaminen kv-harjoittelusta kiinnostuneille opiskelijoille. Ulkomaille suuntautumisesta ei ole juuri ohjeita eikä infoa, joka vuosi n. 1 menee, yleensä hyvin aktiivinen itse. •

55

Opiskelijoiden mahdollisuudet harjoittelun suorittamiseksi ulkomailla ovat riittävät

Muita poimintoja ulkomaanharjoitteluun liittyen: Ulkomaanharjoittelu tulee opiskelijalle kalliiksi, korkeakouluni tarvitsisi rahoitusta lähtijöiden tukemiseen •

jatkossakin ja hieman enemmän. Ulkomaisen harjoittelun osuutta varsinkin tekniikan alalla pitäisi saada nostettua, mutta ainakaan meillä ei ole •

kovin montaa pitkäjänteisesti toimivaan yrityskumppania ulkomailta. Tämä vaatisi ehkä enemmän resurssointia myös amk:jen puolelta. Jos opiskelija haluaa ulkomaille harjoitteluun, sinne ei välttämättä pidä lähteä ihan pumpulin varassa. Emme •

pysty auttamaan kovinkaan paljon ulkomailla olevaa opiskelijaa ongelmatilanteessa, joten yksin pitää pärjätä. Ulkomailla suoritettavat harjoittelut ovat ongelmallisia, koska ne ovat usein palkattomia. •

Korkeakoulujen henkilöstön huolenaiheena resurssipulaHarjoittelutuen riittämättömyyden ohessa monissa korkeakouluissa taistellaan henkilöstön re-surssipulan kanssa. Yliopistojen henkilöstön vastaajista lähes puolet (49 %) on täysin tai jokseenkin eri mieltä väitteestä ”Korkeakoulujen resurssit laadukkaan harjoittelukokemuksen tarjoamiseksi opiskelijoille ovat riittävät”. Ammattikorkeakoulujen henkilöstöstä harvempi on tätä mieltä (28 %). Täysin samaa mieltä väitteestä on yliopistojen henkilökunnasta vain yksi prosentti, ammatti-korkeakouluvastaajista viisi prosenttia.

Koska harjoitteluresurssit ovat vähäiset, korkeakoulut ovat joutuneet luopumaan opiskelijalle annettavasta ohjauksesta, kuten harjoittelupaikoilla vierailusta. Juuri harjoittelupaikkakäyntien koetaan olevan yksi parhaista yhteistyön muodoista:

Opettajien saamia harjoitteluresursseja on leikattu koko ajan ja lisää tullaan leikkaamaan. Ja sitten puhutaan vielä • koulun ja työelämän yhteistyön lisäämisestä. Yhteistyö tapahtuu parhaiten, kun ko. opintojaksoa opettanut ammattiopettaja vierailee harjoittelupaikassa tavaten työelämäohjaajia puhuen sisällöistä ja samalla tavaten opiskelijaa. Resursseja lisää korkeakouluun, jotta opettaja pystyisi oikeasti ohjaamaan harjoittelupaikan ohjaajia ja •

kehittämään harjoittelukäytänteitä sitä kautta. Resurssien kohdistaminen ohjaukseen ja yhteistyöhön harjoittelutyöpaikkojen kanssa olisi olennaista. •

Harjoitteluvastaavat eivät voi vierailla fyysisesti tai pitää muuten yhteyttä harjoittelijaan niin pal-jon kuin tarve olisi. Harjoitteluvastaavien kommentteja henkilöstöresursseihin liittyen:

56

Puhelinkontaktit ovat korvanneet henkilökohtaiset ohjauskäynnit. • Resursointi harjoittelun ohjaamiseen on pielessä, 1980-1990-luvuilla harjoitteluvastaavalla oli mahdollisuus •

käydä harjoittelupaikoissa tapaamassa harjoittelijaa/harjoittelun ohjaajaa. Nykyinen 400 opiskelijan ohjausvastuuni resurssi menee täysin hallinnollisiin tehtäviin. Opiskelijamäärä / harjoitteluvastaava on niin suuri ja resurssit liian pienet, että vastaava pystyisi pitämään •

yhteyttä harjoittelupaikkaan. Harjoitteluvastaavan resurssit eivät riitä yhteydenpitoon harjoittelupaikkoihin.. • Yliopiston resurssit ovat riittämättömät sekä vähäisten harjoittelumäärärahojen että käytännön harjoitteluasioita •

hoitavien hallintohenkilöiden suuren työtaakan vuoksi.

Väite: Korkeakoulun resurssit laadukkaan harjoittelukokemuksen tarjoamiseksi opiskelijoille ovat riittävät

Poimintoja muista harjoitteluresursseihin liittyvistä kommenteista: Harjoittelun arvostusta tulisi parantaa ja resursseja ohjaukseen lisätä. • Resursseja on jatkuvasti vähennetty. • Tarvitaan lisää taloudellisia ja henkilöresursseja laadukkaan harjoittelun järjestämiseksi. • Koulun harjoitteluvastaavan ja/tai ohjaajan tuntimäärä pitäisi olla suurempi joissakin tapauksissa, jotta •

harjoittelusta voisi saada enemmän irti. Korkeakoulujen resurssit harjoittelun ohjaamisessa tuntuvat pienenevät koko ajan vaikka harjoittelu on tärkein ja •

paras opiskelumuoto. Korkeakoulun resurssit laadukkaan harjoittelukokemuksen tarjoamiseksi kysymys on aivan absurdi: mitkä •

resurssit on suunnattu laatuun? Ainoastaan raha muutamalle opiskelijalle. Tehokkaampi ja laadukkaampi harjoittelu vaatisi PALJON lisäresursseja, mutta en ole varma kannattaako köyhän yliopiston suunnata varojaan tähän asiaan. Korkeakoulullamme ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi rahallisia resursseja kilpailla monien muiden •

korkeakoulujen kanssa - eli käytännössä meillä ei ole mahdollisuutta tukea opiskelijoidemme harjoittelua yhtä paljon kuin muut korkeakoulut tuntuvat tukevan. Tämä asettaa opiskelijat hyvin eriarvoiseen asemaan. Resursseja lisää korkeakouluun, jotta opettaja pystyisi oikeasti ohjaamaan harjoittelupaikan ohjaajia ja •

kehittämään harjoittelukäytänteitä sitä kautta. Samoin opiskelijan ohjaus harjoittelun aikana ja sen jälkeen täytyisi mahdollistua. Opettajien saamia harjoitteluresursseja on leikattu koko ajan ja lisää tullaan leikkaamaan. Ja sitten puhutaan vielä •

koulun ja työelämän yhteistyön lisäämisestä. Yhteistyö tapahtuu parhaiten, kun ko. opintojaksoa opettanut ammattiopettaja vierailee harjoittelupaikassa tavaten työelämäohjaajia puhuen sisällöistä ja samalla tavaten opiskelijaa. Toivoisin että harjoittelijoiden valmentamiseen, urasuunnitteluun ja harjoittelukokemusten pohtimiseen •

allokoitaisiin enemmän resursseja opettajille, jotka hoitavat harjoitteluasioista. Yliopiston resurssit ovat riittämättömät sekä vähäisten harjoittelumäärärahojen että käytännön harjoitteluasioita •

hoitavien hallintohenkilöiden suuren työtaakan vuoksi.

57

Nykyinen harjoittelukäytäntö pyörii omalla painollaan, mutta erityisen suuren mielenkiinnon tai • paneutuneisuuden kohteena se ei ole ollut. Olen kuullut paljon kauniita sanoja asian tiimoilta, mutta näin harjoitteluvastaavan silmin katsottuna resursseja siihen ei osoiteta. Ei työsuunnitelmissa, työelämäyhteyksien luomisessa kuin juuri muussakaan. Tämä on meillä oto -hommaa ja teemme pääasialliset opetus- ja tutkimustehtävät aina ensin. Harjoitteluasioita hoidetaan jos aikaa noista jää. Harjoittelun ohjaamiseen käytössä olevat resurssit ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Edes hoitotyön •

koulutusohjelmassa ei enää pystytä entiseen malliin harjoittelupaikkoihin konkreettisesti tutustumaan. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus keskusteluihin harjoittelunohjaajan/koordinaattorin kanssa siinä vaiheessa, •

kun suunnittelevat paikan hakemista. Jos kaikki tulisivat keskustelemaan, ohjaajan aika ei riittäisi. Resurssipulan vuoksi harjoittelupaikkoja voidaan tarjota vähemmän. •

Korkeakoulujen henkilöstö on tyytyväinen opiskelijoiden saamaan ohjaukseen työpaikoillaSekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen henkilöstö on pääsääntöisesti tyytyväisiä harjoitte-lijoiden työpaikoilla saamaan ohjaukseen. Noin 60 prosenttia ilmaisi olevansa jokseenkin tai täysin tyytyväinen väitteen ”Olen yleisesti tyytyväinen työpaikoilla opiskelijoiden saamaan ohjaukseen ja sen tasoon” kanssa.

Ongelmaksi koetaan lähinnä työpaikoilla oleva krooninen kiire, jonka seurauksena harjoittelun ohjaus saattaa jäädä vähäiseksi:

Ohjausta haittaa jatkuva kiire työpaikoilla. • Työpaikoilla on niin kiire, että opiskelijoita ei ehditä välttämättä ohjata riittävästi. • Ohjaus työpaikoilla ei ole aina riittävää, vaan opiskelijat ovat liian usein oman onnensa nojassa. •

Lisäksi vastaajat kertoivat ohjauksen tason vaihtelevan merkittävästi:

Ohjaajien ohjauskokemus on liian kirjavaa. Osalla ohjaajista on puutteita oman ammattialansa tietojen • päivityksessä. Ohjauksen taso vaihtelee hyvin paljon. Pääsääntöisesti kokemukset hyviä tai erittäin hyviä, mutta joukossa myös •

vastentahtoisesti ohjaajaksi joutuneita. Harjoittelupaikkoja on paljon ja ohjauksen taso vaihtelee. Ohjaajan sitoutuminen ohjaukseen vaihtelee. • Joillekin harjoittelupaikoille (siis henkilöille siellä) tuntuu harjoittelija olevan riesa tai ainakin ennakkoasenne on •

sellainen.

Väite: Olen yleisesti tyytyväinen työpaikoilla opiskelijoiden saamaan ohjaukseen ja sen tasoon

58

Korkeakouluilla ja harjoittelupaikoilla on yhtenäiset tavoitteet ja näkemykset harjoittelustaPääsääntöisesti harjoittelupaikkojen toimintaan ollaan oltu tyytyväisiä. Ammattikorkeakoulujen henkilöstön vastaajista lähes puolet (49 %) on jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteestä ”Kor-keakouluilla ja harjoittelupaikoilla on yhtenäiset tavoitteet ja näkemykset harjoittelusta”. Yliopis-tojen henkilöstön vastaajilla vastaava osuus oli hieman pienempi (42 %). Samoin Täysin eri mieltä -vastanneiden osuus on yliopistovastaajissa (4 %) suurempi kuin ammattikorkeakouluvastaajissa (1 %).

Väite: Korkeakouluilla ja harjoittelupaikoilla on yhtenäiset tavoitteet ja näkemykset harjoittelusta

Edelliset kuviot keskiarvoinaKorkeakoulujen henkilöstö arvioi eri väittämiä

asteikolla 1-5: 1=täysin eri mieltä ... 5=täysin samaa mieltä

59

Opiskelijoiden ja henkilöstön näkemykset harjoittelusta yhtenäisiäSekä opiskelijat että henkilöstön edustajat kokivat oman alan työkokemuksen olevan tärkein har-joittelun tehtävä. Henkilöstö painotti opiskelijoita enemmän harjoittelun roolia oman ammatti-identiteetin syventämisessä. Osaltaan tätä selittänee ammatti-identiteetti-sanan abstraktius osalle opiskelijoista. Henkilöstö piti opiskelijoita merkittävästi tärkeämpänä näkökulmaa, että harjoit-telu tarjoaa uusinta tietoa koulutuksen sisällöstä ja laadusta sekä mahdollisuuden tutkielman tai lopputyön tekemiseen. Muuten opiskelijoiden ja henkilöstön vastaukset olivat hyvin yhtenäisiä.

Henkilöstön vastaajat saivat valita enintään kolme tärkeintä harjoitteluun liittyvää tekijää

60

Harjoittelupaikkojen ohjaajien koulutuksessa parantamismahdollisuuksiaOsa korkeakouluista järjestää ohjausta harjoittelijoita työpaikoilla ohjaaville tahoille, mutta eivät suinkaan kaikki. Harjoittelupaikkojen koulutus nähdään harjoittelukäytäntöjä ja yhteistyötä edis-tävänä:

Harjoittelukäytäntöjen parantamiseksi pitäisi valmentaa työpaikoilla työskenteleviä ohjaajia. •

Kyselyssä ei otettu tarkemmin kantaa ohjauksen laatuun. Vastauksien perusteella osa harjoittelu-paikoilla annettavasta koulutuksesta on informaation jakamista esimerkiksi kirjallisessa muodossa tai seminaareja, luentoja tai muuta neuvontaa – menetelmät vaihtelevat alan luonteen mukaan. Yliopistojen henkilöstöstä lähes puolet (46 %) järjestää ainakin jonkin tasoista koulutusta. Am-mattikorkeakouluissa harjoittelupaikoille annettava koulutus on selvästi harvinaisempaa kuin yli-opistoissa (21 %).

Harjoittelun ohjaajien koulutusta järjestetään säännöllisesti ainakin esimerkiksi sairaanhoidon ja farmasian aloilla.

Järjestämme joka lkv 3 op lähiohjaajakoulutuksen opiskelijoita ohjaaville sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille. • Eri alojen yhdysopettajajärjestelmä pitää 1 x lkv oman alansa palaverin. Jokaisen opiskelijan ohjausta harjoittelussa ohjaa opettaja n. 1t/vk --> nyt tosin resurssit hieman vähenevät.

Järjestääkö korkeakoulusi koulutusta työelämässä harjoittelijoitanne ohjaaville henkilöille?

Toisaalta harjoittelunohjaajien koulutusta järjestävät korkeakoulut raportoivat käytännön ongel-mista. Tiedon välitys harjoittelupaikkojen ohjaajille ei toimi moitteettomasti, eikä koulutustilai-suuksiin osallistuminen ole aina ollut toivotulla tasolla:

Harjoitteluiden ohjaajia on tällä hetkellä noin 150. Koulutustilaisuuksiin heitä saapuu vain noin 20 ja usein he • ovat kerrasta toiseen samoja henkilöitä. Keskustelu harjoitteluiden tavoitteista ei näin ollen jalkaudu riittävästi eikä myöskään ohjausta tai tutkimustietoa koskeva uusin tietous. Aikaisemmin pidetyt koulutuspäivät harjoittelupaikkojen ohjaajille kiinnostivat vuodesta toiseen samoja •

henkilöitä, yleensä niitä joilla harjoittelijan ohjaus ja koulutus oli jo hyvällä tasolla. Harjoittelupaikkamme sijaitsevat myös eri puolilla Suomea (sekä ulkomailla), joten yhden päivän koulutukseen ei ollut kiinnostusta lähteä.

61

Korkeakoulut kiinnostuneita harjoittelunohjaajien koulutuksestaNiiltä korkeakoulujen henkilöstön edustajilta, jotka ilmoittivat, ettei heidän korkeakoulu järjestä koulutusta harjoitteluohjaajille, kysyttiin, olisiko korkeakoululla mielenkiintoa järjestää koulutus-ta työelämässä harjoittelijoita ohjaaville henkilöille.

Kiinnostus harjoitteluohjaajien koulutukseen on suurta. Yliopistojen henkilöstöstä 93 prosenttia ilmoitti olevansa kiinnostuneita tai mahdollisesti kiinnostuneita. Ammattikorkeakoulujen henki-löstöstä hieman harvempi, 83 prosenttia. Vastaajien kommentteja yhteistyöhön liittyen:

Koulun ja työnantajien yhteyksiä tulee kehittää, jotta työnantajat tietäisivät esim. harjoitteluun liittyvät • mahdollisuudet. Tarvitaan tiiviimpi yhteistyö harjoittelupaikan ja yliopiston välillä. • Tarvitaan tiivistä työelämäyhteistyötä, harjoittelun ohjaajien kouluttamista, jotta päästään työpaikan ja koulun •

ja opiskelijan kanssa yhteiseen näkemykseen. Resurssien kohdistaminen ohjaukseen ja yhteistyöhön harjoittelutyöpaikkojen kanssa olisi olennaista. • Pitäisi lisätä yhteistyötä eri osapuolten välillä. • Työn ohjaajat harjoittelupaikoilla enemmän ja isommalla panoksella mukaan osaamisen kehittämiseen - esim. •

yhteisiä ohjaustilaisuuksia.

Kaikki eivät kuitenkaan suhtautuneet yhteistyöhön aivan yhtä innokkaasti:

Nykyisillä resursseilla ei yhteydenpitoa voida tehdä, eikä tämä yhteydenpito välttämättä toisi mitään lisäarvoa • millekään osapuolelle.

Vastaajilta, jotka eivät järjestä harjoitteluohjaajille koulutusta, kysyttiin, olisiko korkeakoululla mielenkiintoa järjestää koulutusta työelämässä harjoittelijoita ohjaaville henkilöille

62

Henkilökunta keskimäärin tyytyväisiä harjoittelukäytänteisiinKorkeakoulujen henkilöstö on hieman opiskelijoita kriittisempi korkeakoulunsa harjoittelukäy-tänteitä kohtaan. Ammattikorkeakoulujen henkilöstöstä seitsemän prosenttia ja yliopistojen hen-kilöstöstä vain yksi prosentti on erittäin tyytyväisiä vallitseviin harjoittelukäytäntöihin. Melko tyytyväisien osuudet ovat 54 prosenttia (AMK) ja 44 prosenttia (YO).

Henkilökunnan antamat yleisarvosanat: tyytyväisyys harjoittelukäytänteisiin

Miten mielestäsi opiskelijoiden harjoittelukäytänteitä tulisi parantaa? Korkeakoulujen henkilöstön näkemyksiä:

Yliopisto-opiskelijoiden harjoittelu opintojen loppuvaiheessa on mahdollisimman paljon aitoja • työelämäkäytänteitä ja toimintaa simuloiva, joten minun roolini laitoksen puolella tulee olla lähinnä fasilitoiva eikä vahvasti ohjaava tai määräävä. Opiskelijoilla itsellään on erittäin suuri vastuu oman harjoittelunsa onnistumisessa aina paikkojen kartoittamisesta hakemisen kautta itse harjoittelun suorittamiseen ja sen reflektointiin suhteessa omiin opintoihin ja laajemmin opiskelu- ja työuraan sekä jopa elämänkaareensa. Professionaalisimmissa koulutuksissa harjoittelulla voi olla ihan erilainen rooli esim. tiettyjen, ammatin kannalta välttämättöminen, taitojen osaamisen varmistamisessa. Tällöin toimitaan toisin. Välillä harjoitteluun liittyvät keskustelut ja kehittämishankkeet liikkuvat liian yleisellä tasolla ja em. periaatteellinen ero harjoittelun tavoitteissa, joka voi toki vielä varioida lähes loputtomasti, tahtoo unohtua. Kyllä opinahjotkin voisivat vielä paremmin panostaa, koska monilla aloilla ei ole hyviä harjoittelukäytänteitä. • Olemme parantaneet harjoittelukäytänteitä mielestäni onnistuneeseen suuntaan viime vuosina. Otimme viime •

talvena käyttöön harjoittelun tutustumisviikon, joka oli onnistunut ratkaisu, sekä opiskelijoiden, että harjoittelupaikkojen palautteen mukaan. Olemme harjoittelun osalta niin omanlaisemme oppilaitos, ettei yleisiä parannusehdotuksia osaa antaa. Yritämme parantaa omaa harjoitteluamme. Minulla ei toinen sivu tullut lainkaan näkyviin, joten en saanut siihen vastattua! Asiallinen raportointi ja analyysi harjoitteluvaiheesta kehittää opittua. Harjoittelukäytänteissä tulee olla •

riittävästi joustoa, jotta hyvä harjoittelupaikka löytyy mahdollisimman monelle; harjoittelun tulisi olla täydentävä ja soveltava osa opintoja. Asiantuntijuus huomioon ohjaavan opettajan suhteen ja resursseja enemmän. • Harjoittelukäytänteet ovat pitkälti henkilöityneet. Hyvät käytänteet pitäisi tunnistaa ja ottaa käyttöön •

soveltuvin osin kaikissa yksiköissä. Harjoittelu- ja oppariprosesseja voisi paremmin yhdistää. Ohjausta voisi lisätä. • Mielestäni toimii kohtuudella tällä hetkellä. Kiristetään vielä, ja työnantajat alkavat nostaa kätensä pystöön. •

Harjoittelija on toistaiseksi nykysysteemillä vielä voimavara, ja sosiaalialaa lukuunottamatta se ei ole korkeakouluille maksullista. Jos siihen mennään, loppuvat meiltä rahat!

63

Saada opetussuunnitelmiin kaikille opintosuunnille työharjoittelumahdollisuus. • Työnantajien informoiminen eri korkeakoulujen käytänteistä ja harjoittelupaikkojen hakemisen ajankohdasta. • Harjoittelupaikkoja tarjoavien verkosto. • Rahoitusta tulisi lisätä ja harjoitteluraportteja voitaisiin hyödyntää paremmin harjoitteluun hakeutuvien •

opiskelijoiden neuvonnassa. Handledarna i praktiken borde få mera utbildning, skulle säkert öka motivationen att handleda studerande. • Harjoittelussa ei sinänsä ole prosessina mielestäni parannettavaa, mutta ylipäätään ammattikorkeakoulutuksen •

uraohjaukseen vaadittaisiin lisäpanostuksia. Harjoittelu on vain 30 opintopistettä 210 opintopisteestä, ja se on hyvin ohjattu, mutta ei se yksinään riitä opiskelijan ammatillisen identiteetin kehittymiseksi. Jokaikinen substanssiainekurssi tulisi muokata vastaamaan työelämän tarpeita, niin että opiskelijalle oikeasti muodostuu käsitys siitä mitä tahtoo tulevalta uralta ja minkälaisiin tehtäviin tutkinnolla voi päästä. Pelkkä harjoittelu on liian pieni osuus tutkinnosta, jos sen harteille luotetaan koko uraohjaus ja ammatillinen kehittyminen. Standardoida harjoittelutuen jako oikeudenmukaiseksi ja yliopiston tavoitteita tukevaksi. Tällä hetkellä villiä •

toimintaa. Esim. harjoitteluyhteyshenkilön tulisi olla hallinnon tai opetuksen toimessa, ei yliopistonlehtori. Ihanne olisi, jos kaikki ns. lyhyet harjoittelut suoritettaisiin pelkästään Helsingin terveysviraston eri yksiköissä ja •

HUSin eri klinikoilla. Tällöin olisi mahdollista täsmäkouluttaa ohjaajia ohjaukseen liittyvissä asioissa ja välittää uusinta tutkimustietoa kliinisen työn ohjaamiseen. Ohjaajia olisi tällöin hallittavissa/koulutettavissa oleva määrä = 50-60. Pitkän harjoittelun (4kk) osalta olisi ihanne, että työnantajat käyttäisivät harjoittelua ennakoivaan rekrytointiin, jolloin heillä itsellään on suuri motivaatio tarjota hyvä harjoittelupaikka ja -ohjaus. Harjoittelutuen määrää, koska se ei kata neljää kuukautta ja meidän opiskelijat harjoittelevat usein kuntien •

terveyskeskuksissa ja kunnilla tai kuntayhtymillä ei ole yleensä rahaa maksaa harjoittelijoille palkkaa. Yliopiston suositus on, että paikat maksaisivat siltä ajalta palkan mitä harjoittelutuki ei kata, mutta kaikki paikat eivät pysty tähän. Opetushoitaja olisi mielestäni hyvä ratkaisu, josta on kokemuksiakin. Hänen palkkansa voisi olla puoliksi amk ja •

tietty organisaatio. Isoilla paikkakunnilla useampiakin. Näin oppimistehtävien ja kehittämistehtävien organisointi voisi parantua siten, että ne vastaisivat työelämän tarvetta ja toisaalta niiden taso voitaisiin amk:ssa ajatella opiskelijoiden osaamisen mukaan. Tämä olisi mielestäni hallittua TKI-toimintaa. Nyt työelämä ei näe vastuualueidensa kehittämisessä vielä asioita, jotka sopisivat opiskelijoiden tehtäviksi (vain opareita tarjotaan). Lieneekö puute osastotasolla hoitotyön kehittämis- ja laatusuunnitelmien puutteesta. Olemme kokeilleet Kainuussa monenlaisia hyviä juttuja mutta toivoisin hallittua suunnitelmallista toimintaa. Uskon, että opiskelijavoimin ja opettajien ohjaamana saisimme enemmänkin aikaan. Yksi ongelma on tiedon kulku. Tällainen kehittäminen vaatii tiedotussuunnitelmaa, joka on tehty molempien osapuolten kesken yhdessä ja sitten aktiivista toimintaa. Muutama vuosi opetusministeriön pois ottama harjoitteluraha takaisin. • Lisää yhteistyötä kentän ja muiden korkeakoulujen kanssa. Yhteistyötä on ja on ollut paljon ja kokemukset hyviä. •

Vaatii kuitenkin paljon aikaa ja kunnon resurssit. Systemaattisen ohjauksen varmistaminen harjoitteluissa. Koulutetut ja motivoituneet ohjaajat kentällä. Riittävästi resursoitu ohjaus oppilaitoksen puolelta. Harjoitteluohjaajien koulutus. Omalla sv:llä on tämä mahdollisuus, koska harjoittelupaikan organisaatio •

kouluttaa harjoitteluohjaajia. Harjoittelutuki olisi hyvä olla sama kaikissa yliopistoissa, nyt esim. Helsingin yliopiston saman alan opiskelijat •

saavat harjoittelutuen, mutta Itä-Suomen yliopiston opiskelijat ei. Koulun ja harjoittelupaikkojen tiivis yhteistyö, jota nyt jo on. Nimetyt ja ohjaajiksi soveltuvat henkilöt. • Harjoittelua tulisi markkinoida enemmän potentiaalisille työnantajille. • Korvamerkittyjä määrärahoja pitäisi lisätä yliopiston tasolla. Laitosten ja tiedekuntien tasolla poliittista tahtoa •

määrärahojen lisäämiseen ei löydy. Mobiililaitteilla kontakteja harjoittelijoihin harjoittelun aikana. • Harjoittelupaikkoja tulisi olla enemmän tarjolla, ja lisää resursseja&mahdollisuuksia koulutuksen ja työelämän •

yhteistyölle harjoittelun laadun parantamiseksi. Kaikille opiskelijoille muutaman kuukauden palkallinen harjoittelupaikka. • Ehdottomasti ensin pitäisi luopua täysin kaiken ymmärryksen vastaisesta ammattikorkeakoulujen käytännöstä •

maksaa opiskelijoiden ohjaamisesta harjoittelupaikoille. Näinhän ammattikorkeakouluissa tehdään tällä hetkellä terveysalalla kautta maan. Valtakunnallinen linjaus asiassa olisi tärkeä. Vasta sen jälkeen on tarpeen ottaa käyttöön harjoittelupalkkaus. Lisäämällä resursseja asiaan. • Lisää rahaa tarvitaan. • Harjoittelunaikaista ohjausta tulee järjestää nykyistä enemmän. • Kaikille pitäisi pystyä takaamaan harjoittelupaikka jotta opiskelija voisi valmistua nopeammin korkeakoulusta. •

64

Vaikea sanoa. Ehkä yhteistyöllä ero toimijaosapuolten kesken. • Pitäisi olla yksi henkilö joka on vastuussa harjoittelusta ja hänellä olisi tähän tarpeeksi resursseja, jotta voisi •

rakentaa tiiviimpiä ja useampia kontakteja työelämään harjoittelupaikkojen varmistamiseksi niin määrällisesti kuin laadullisesti. Luomalla harjoittelupaikkaverkosto kotimaiseen ja kansainväliseen harjoitteluun. Muodostuu kolmesta tasosta. •

Käynnissä olevan hankkeen tarkoituksena on kehittää käytänteitä. Tiedollinen tausta tulisi paremmin saada kytkettyä käytännön harjoitteluun. • Palkka. • Yliopistolla olisi kontakteja alueen yrityksiin, jotta yritykset rohkaistuisivat tarjoamaan enemmän •

opinnäytetöiden aiheita ja harjoittelupaikkoja. Harjoitteluohjaajille enemmän resursseja ohjaukseen ja työpaikoilla käyntiin. • Omassa yksikössäni harjoittelun ohjausta ja seurantaa on kehitetty. Meillä on useita yhteistyökumppaneita, jotka •

tarjoavat jatkuvasti harjoittelupaikkoja. Pidempiaikainen yhteistyö on eduksi kaikille osapuolille. Rahoituskuvioiden parantaminen on ehdottomasti tärkein tapa parantaa tilannetta. Lisäksi voisi olla kyllä •

enemmän yhteistyötä harjoittelupaikkojen ja eri oppiaineiden/maisteriohjelmien välillä. Palautejärjestelmä (sähköinen) harjoittelupaikalle ja opiskelijoille puuttuu. Sen avulla saataisiin kattavaa •

palautetta ja kehittämisen kohteita selville. Harjoittelupaikkojen hankinta tulisi olla helpompaa. Nyt opettajan aikaa kuluu kohtuuttomasti säännöllisesti •

toistuvaan harjoittelupaikkojen hakemiseen. Toimivat käytänteet, koska pystymme maksamaan ohjauspalkkion koulujen ohjaaville opettajille. Se on tuonut •

ohjaukseen mielekkyyttä ja halukkuutta. Ja jospa olisi mahdollista maksaa opiskelijallekin harjoittelupalkkaa, se parantaisi entisestään harjoittelun arvoa opiskelun osana. Käytäntöjä olisi hyvä yhdistää. Nyt harjoittelutukea jaetaan joissakin yliopistoissa hakemuksesta ja joissakin jopa •

arpomalla. Toisissa samalle harjoittelutukimäärälle riittää 2 kk:n harjoittelu ja toisissa vaaditaan 3 kk (kuten meillä). Aarresaari-verkostossa käydään parhaillaan keskusteluja käytäntöjen (mm. tukimäärän/kk) yhtenäistämiseksi. Harjoittelua toteutuu myös osana normaaliopetustakin, vaikka ei ole harjoittelun nimellä välttämättä aina eli •

koulutus käytännönläheistä ja kuin työelämässä. Edelleen yhteisten näyttöön perustuvien käytäntöjen kehittämiseen panostettava. • Mahdollisuus alakohtaiseen soveltamiseen ja riittävät resurssit harjoittelusta vastaaville opettajille. • Yliopistosektorilla useammilla pitäisi olla helppo raitti päästä harjoitteluun. Tänä päivänä se on paljon kiinni •

omasta aktiivisuudesta. Opettajat ja ainevastaavat eivät riittävän näyttävästi tue harjoitteluun hakeutumista. Opiskelijoille palkallinen harjoittelu. Työpaikoille maksettavista harjoittelupaikkamaksuista luopuminen. •

Opettajien osallistuminen harjoittelun ohjaukseen, lisää opettajien työelämäyhteistyötä. Resurssien niukkuuden vuoksi oppilaitoksella ja harjoittelupaikalla on harvakseltaan yhtenäisiä •

teemakokonaisuuksia harjoitteluun liittyen. Yhteistyötä voisi olla nykyistä enemmän. Harjoittelu opinnoissa on hyvin laaja käsite ja eri koulutusaloilla siihen liittyy erilaisia vaateita varsinkin aloilla, •

joissa se on pakollista ja kuuluu ammattipätevyyden saamisen vaatimuksiin. Jos tässä yhteydessä puhutaan harjoittelukäytänteiden parantamisesta tuetussa harjoittelujärjestelmässä, niin voitaisiin pyrkiä tuen määrän vähentämiseen/opiskelija kuitenkin siten, että harjoitteluun tiedekuntien/laitosten panostama kokonaisharjoittelutuen määrä ei vähene, eikä myöskään harjoittelun kesto tai siitä maksettava palkka. Harjoitteluasioiden kehittämiseen ja hoitamiseen laitoksella/tiedekunnassa tulisi varata enemmän resursseja. Se on samalla YVV toimintaan panostamista. Käytänteitä tulisi yhtenäistää, tai ainakin pitäisi olla jokin yhteinen taho jolta harjoittelutukea voisi hakea. •

Varsinainen sisällöllinen ohjaus kuuluu laitoksille ja oppiaineille, mutta on epäkäytännöllistä ja eriarvoistavaa että raha-asiat jätetään yksittäisten laitosten hoidettavaksi. Yhteyttä kouluun tulisi parantaa. Harjoittelu ja kouluopinnot pitää vuoropuhella. Koulussa pitää opettaa niitä •

asioita, joita tarvitaan työelämässä ja seurata mitä työelämässä tapahtuu ja muokata opetusta sen suuntaan. Lisäksi kokonaisvaltainen uraohjaus olisi saatava osaksi kaikkien opiskelijoiden opintoja. • Lisää rahaa! Laitostasolla myös opiskelijoiden kokemuksia eri harjoittelupaikoista voisi hyödyntää paremmin, •

toki sitä jo tehdäänkin joissakin oppiaineissa esim. vuosikurssin harjoitteluseminaarissa harjoittelukesän jälkeen.

65

4 JohtopäätöksetHarjoittelukäytännöt ovat odotusten mukaisesti varsin kirjavia sekä korkeakoulujen välillä että nii-den sisällä. Keskeisimmät erot yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden harjoittelun välillä liittyvät harjoittelun määrään ja pakollisuuteen. Ammattikorkeakouluissa harjoittelu on kaikilla pakollista ja se on opintopistemäärältäänkin merkittävä osa tutkintoa. Yliopistoissa harjoittelu on pakollista vain osassa koulutusohjelmissa, ja harjoittelun osuus tutkinnosta on keskimäärin mer-kittävästi pienempi.

Pääsääntöisesti sekä korkeakouluopiskelijat että harjoitteluasioiden parissa työskentelevä korkea-koulujen henkilökunta ovat tyytyväisiä vallitseviin harjoittelukäytäntöihin. Keskeisimmät har-joitteluasioihin liittyvät epäkohdat liittyvät henkilöstövastausten perusteella yliopistojen harjoit-telutukeen, lähinnä sen riittämättömyyteen, sekä harjoitteluasioita hoitavien tahojen krooniseen resurssipulaan. Erilaiset harjoittelutukikäytännöt harjoittelutuen myöntämisessä asettavat opis-kelijat epätasa-arvoiseen asemaan rekrytointitilanteessa sekä korkeakoulujen välillä että sisällä. Harjoittelupalkkaus nostatti eniten korkeakouluopiskelijoiden kommentteja. Opiskelijat vaati-vat lähes yksimielisesti palkallisia harjoitteluita: harjoittelupalkkauksella on keskeinen merkitys opiskelijan toimeentulon ja harjoittelun arvostuksen kannalta. Vaikka palkkaus herättikin pal-jon kommentteja, sekä opiskelijoiden että henkilökunnan mielestä harjoittelun tärkein tehtävä on oman alan työkokemuksen kartuttaminen. Eikä ihme, onhan oman alan työkokemus yksi keskei-simmistä valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen vaikuttavista tekijöistä. Harjoittelu on usein opiskelijan ensikosketus oman alan työpaikkaan.

5 LähteetFinlex, Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 15.5.2003/352, saatavilla: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030352#a352-2003

Helsingin sanomat: Opiskelijavaihdossa tehtiin uusi Euroopan ennätys, saatavilla: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Opiskelijavaihdossa+tehtiin+uusi+Euroopan+enn%C3%A4tys/1135258044881, Helsingin sanomat 2010

Kunnari et al.: Korkeakouluopiskelijat ja työelämätieto – katsaus nykytilaan ja tarpeisiin, Helsin-gin yliopisto, koulutus ja kehittämiskeskus Palmenia, 2012

Lavikainen (2010). Opiskelijan ammattikorkeakoulu 2010. Tutkimus ammattikorkeakouluopis-kelijoiden koulutuspoluista, koulutuksen laadusta ja opiskelukyvystä. Helsinki: Opiskelijajärjes-töjen tutkimussäätiö Otus rs 35/2010

Penttilä, Yliopisto-opiskelijoiden työelämään orientoituminen: opintosisällöt, uraohjaus ja tule-vaisuuskuvat, OTUS ry, 2009

Saarenmaa, Saari, Virtanen: Opiskelijatutkimus 2010, Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu, 2010

66

Muistiinpanot:

67

Muistiinpanot:

68

69

www.akava.fi/opiskelijat