AMMATTIKORKEAKOULU OPISKELIJAN SILMIN

-Opinnot, opintojen ohjaus ja vaikuttamismahdollisuudet

Jaana Markkula

28/2006

OTUS

Jaana Markkula

Ammattikorkeakoulu opiskelijan silmin -Opinnot, opintojen ohjaus ja vaikuttamismahdollisuudet Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs. 28/2006

Copyright: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs.,

Jaana Markkula Julkaisija: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs Mechelininkatu 47 A 2, 00250 Helsinki puh. 09-490 331 www.otus.fi ISBN: 952-5282-18-X ISSN: 1456-9353 Yliopistopaino Helsinki 2006

1

Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia opiskelusta, opintojen ohjaus- ja tukipalveluista ja omista vaikutusmahdollisuuksistaan. Tarkoituksena oli tuot-taa koko maan kattavaa vertailukelpoista tietoa opiskeluaikaisista opiskelukokemuksista. Tutki-mus toteutettiin lomakekyselynä Internetissä ja se suunnattiin opetusministeriön hallinnon alaisis-sa ammattikorkeakouluissa nuorten koulutuksessa opiskeleville, läsnä oleville perustutkinto-opiskelijoille. Määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 3121 opiskelijaa. Kyselyssä tiedusteltiin opiskelijoiden taustavaikuttimia nykyiseen ammattikorkeakouluun ja ny-kyiselle koulutusalalle hakeutumiseen. Useimmiten nykyinen koulutusala valittiin kiinnostavuu-den, alalle sopivien taitojen tai kiinnostavien työtehtävien vuoksi. Myös alan hyvät työllistymis-mahdollisuudet nähtiin yhtenä tärkeimmistä alan valintaan vaikuttaneista syistä. Nykyisen ammat-tikorkeakoulun valinnassa eniten opiskelijoiden kokemuksissa painoivat tietty koulutusala, tutkin-to ja monipuolinen opetustarjonta. Yleisesti ottaen noin puolet opiskelijoista kokee opintojen vas-tanneen odotuksiaan erittäin hyvin tai hyvin, kun kymmenesosa katsoo, että opinnot vastasivat joko erittäin huonosti tai huonosti odotuksia. Opiskelijat katsovat useimmin pettyneensä opetus-henkilökunnan ammattitaitoon, koulutuksen sisällön ja työelämän vastaamattomuuteen, opetustar-jontaan ja koulutuksen liialliseen teoreettisuuteen. Huolimatta pettymyksistä yli 70 prosenttia ko-kee nykyisen koulutusalan itselle oikeaksi ja vajaat kymmenen prosenttia itselleen vääräksi. Opiskelijoiden enemmistö suhtautuu ammattikorkeakoulunsa opettajiin positiivisesti: 74 prosentin mukaan opettajia on helppo lähestyä, yli puolet pitää heitä innostavina ja motivoivina ja yli 60 prosenttia arvostaa heidän ammattitaitoaan. Noin puolet opiskelijoista pitää opetustarjontaa ja työ-elämäyhteyksiä monipuolisina. Ammattikorkeakoulujen yrittäjyysajattelu ei näy vielä kovinkaan konkreettisesti opiskelijoiden arjessa, sillä vain kolmanneksen mukaan yrittäjyysopintoja on hyvin tarjolla ja 40 prosentin mukaan kiinnostusta yrittäjyyteen tuetaan. Myöskään uudet opetusmene-telmät, kuten virtuaaliopinnot tai tutkimus- ja kehityshankkeet, eivät ole vielä kaikille opiskelijoil-le tuttuja tai edes saatavilla. Sen paremmin kansainvälinen harjoittelu kuin opiskelijavaihtokaan eivät vielä näytä olevan kovin suosittuja opiskelijoiden keskuudessa – alle kymmenen prosenttia on ollut joko harjoittelussa tai opiskelijavaihdossa ulkomailla. Opiskelijat pitävät opiskelijavaih-toon lähtemisen suurimpana esteenä sosiaalisia syitä, kuten perhettä tai seurustelusuhdetta. Opis-kelijoiden kokemukset ammattikorkeakoulujen fyysisistä puitteista vaihtelevat melko paljon: atk-tiloja riittävinä pitää 70 prosenttia opiskelijoista, mutta ryhmätyö- ja lukutiloista tätä mieltä on 40 prosenttia. Opiskelijat kokevat saaneensa opinnoistaan eniten ryhmätyöskentelytaitoja, joiden li-säksi monet katsovat oppineensa itsenäistä ongelmanratkaisukykyä ja viestintä- ja vuorovaikutus-taitoja. Sen sijaan vain viidennes katsoo saaneensa paljon valmiuksia kansainväliseen vuorovaiku-tukseen ja yhteistyöhön. Mielenkiintoista on, että 40 prosenttia kokee, ettei ole oppinut käytännöl-listä osaamista tai ammatillista asiantuntemusta kovinkaan paljoa. Opiskelijat katsovat myös tut-kintonsa yleisessä tunnettuudessa ja arvostuksessa olevan parantamisen varaa – noin kolmannek-sen mukaan tutkinnon tunnettuus tai arvostus on yleisesti melko huono. Opintojen ohjaus- ja tukipalveluiden toimivuutta, saatavuutta ja riittävyyttä tutkittiin selvityksen yhdessä osiossa. Kokonaisuudessaan lähes puolet opiskelijoista on saamansa opintojen ohjauksen, neuvonnan ja tuen riittävyyteen tyytyväisiä, kun tyytymättömiä on hieman yli neljänneksen ver-ran. Opiskelijoista 60 prosenttia toivoo enemmän henkilökohtaista ohjausta ja 40 prosentin mu-kaan ohjauksessa ei huomioida opiskelijan omia tarpeita. Myös opettajien ohjausvalmiuksia tulisi opiskelijoiden mukaan parantaa ja kiirettä vähentää, jotta heillä olisi aikaa ohjata ja neuvoa opis-kelijoita. Useimmin opiskelijat saavat tukea opintoihinsa opiskelutovereilta tai muilta ystäviltä. Sen sijaan mentorien, alumnien, uraohjaajien ja opintopsykologien tukea on opiskelijoiden vai-keinta saada. Opintojen ohjaus painottuu opiskelijoiden kokemusten mukaan varsin vahvasti opin-

2

tojen alkuvaiheeseen. Yli puolet asiaa ajankohtaisena pitäneistä opiskelijoista kokee työelämään ja urasuunnitteluun sekä motivaatio-ongelmien ja muiden kriisien kohtaamiseen liittyvän ohjauksen olevan vähintäänkin liian vähäistä. Ohjauksen saralla ammattikorkeakouluissa onkin tutkimuksen mukaan edelleen kehitettävää. Ammattikorkeakoulunsa päätöksentekoon kokee voivansa osallistua ja vaikuttaa 40 prosenttia kyselyyn osallistuneista, kun kolmasosa katsoo tämän olevan vaikeaa. Yksi konkreettinen vaikut-tamiskeino on palautteen antaminen, jota opiskelijat myös tekevät mielellään. Yli puolet opiskeli-joista ei kuitenkaan tiedä miten heidän antamaansa palautetta hyödynnetään opintojen kehittämi-sessä ja yli 40 prosenttia ei koe itse hyötyvänsä antamastaan palautteesta. Vajaa kolmannes opis-kelijoista pitääkin palautteen antamista turhauttavana. Opiskelijakuntaa opiskelijat pitävät tärkeä-nä opiskelijoita yhdistävänä ja vapaa-ajan toimintaa järjestävänä tahona ja yli puolet opiskelijoista kokee opiskelijakunnan tekevän tärkeää opintojen kehittämistyötä. Keskimäärin opinnoissaan pisimmälle edenneet ja suurten yksiköiden opiskelijat ovat hieman muita tyytymättömämpiä opintoihinsa ammattikorkeakoulussa.

3

Sammandrag Syftet med forskningen var att förklara yrkeshögskolestuderandens upplevelser av studier, hand-lednings- och stödtjänster och studerandes möjligheter att påverka i yrkeshögskolan. Syftet var att framställa nationellt jämförbar information om studerandens upplevelser under studietiden. Un-dersökningen förverkligades genom en blankettförfrågan på Internet och riktades till närvarande unga studerande vid yrkeshögskolor som hör till undervisningsministeriets förvaltningsområde. Antalet svar uppgick till 3121 inom utsatt tid. I undersökningen granskades studerandes motivation för att söka sig till nuvarande yrkeshögskola och utbildningsområde. Intresse, färdigheter för utbildningsområde och intressanta arbetsuppgifter var de vanligaste motiven för att välja nuvarande utbildningsområde. Bra sysselsättningsmöjlighe-ter var också en av de viktigaste grunder som inverkade på väljandet av utbildningsområdet. En-ligt studerandenas upplevelser valdes nuvarande yrkeshögskola på grund av särskilt utbildnings-område, examen och mångsidigt undervisningsutbud. Ungefär hälften av de studerande anser att studierna motsvarar deras förväntningar mycket bra eller bra medan en tiondedel upplever att stu-dierna motsvarar deras förväntningar antingen mycket dåligt eller dåligt. De studerande blev oftast besvikna på undervisningspersonalens yrkeskunnighet, undervisningsutbud och på det att innehål-let i utbildningen och arbetslivets förväntningar inte motsvarade varandra och att undervisning var alltför teoretisk. Trots besvikelser anser över 70 procent att de studerar inom rätt utbildningsområ-de och bara 10 procent anser att utbildningsområdet är fel för dem. Majoriteten av de studerande förhåller sig positivt till lärarna vid sina yrkeshögskolor: 74 procent av de studerande anser att det är lätt att närma sig lärarna, över 50 procent bedömer att lärarna är motiverande och över 60 procent uppskattar också deras yrkeskunnighet. Ungefär hälften av de studerande bedömer att utbildningsutbudet och kontakterna med arbetslivet är mångsidiga. Yrkes-högskolors företagsamhetstänkande syns ännu inte särskilt konkret i studerandes vardagsliv. Bara en tredjedel av de studerande bedömer att det finns gott om studier som behandlar företagsamhet och enligt 40 procent stimuleras intresse för att bli företagare. Nya utbildningsmetoder liksom vir-tuellastudier eller forsknings- och utvecklingsprojekt är inte ännu kända eller tillgängliga för alla studerande. Internationell praktik eller studerandeutbyte är inte populära ibland de studerande – mindre än 10 procent har studerat eller praktiserat utomlands. De viktigaste hindren till studeran-deutbyte var sociala orsaker liksom familjen eller sällskapande. Studerandenas upplevelser av fa-ciliteterna vid yrkeshögskolorna är varierande: adb-faciliteterna är tillräckliga enligt 70 procent av de studerande men grupparbetsrum och läsesalar är tillräckliga enligt 40 procent. De studerande upplever att de har mest erhållit färdigheter genom att arbete i grupp. Många tycker också att de har utvecklat förmåga till självständig problemlösning och informations- och interaktionsfärdighe-ter. I stället bara en femtedel av de studerande bedömer att de har fått åtminstone ganska bra fär-digheter för internationell interaktion och samarbete. Det är intressant att 40 procent upplever att de inte har lärt sig mycket praktiska kunskaper eller professionell expertis. De studerande bedö-mer också att deras examen kunde vara bättre uppskattad och välkänd – enligt en tredjedel är ex-amen ganska okänd och dess uppskattning ganska dålig. Funktion, tillgänglighet och tillräcklighet av handlednings- och stödtjänster granskades i en del av utredningen. I helhet anser nästan hälften av de studerande att det finns tillräckligt med handled-ning, instruktion och stöd medan något över en fjärdedel är onöjda. 60 procent av de studerande önskar mera personalig handledning och 40 procent tycker att handledningen inte beaktar deras egna behov. De studerande anser också att lärarna borde ha bättre färdigheter att handleda och deras arbetsmängd borde minskas så att de skulle ha mera tid för att handleda studerande. Mer än 90 procent har fått stöd alltid eller ganska ofta från studiekamrater eller andra vänner. Däremot är det svåraste för de studerande att få stöd från mentorer, alumner, karriärvägledaren och studiepsy-

4

kologer. Enligt studerandenas upplevelser är handledningen ganska kraftigt betonat till början av studierna. Mera än hälften av de studerande som ansåg saken som aktuellt anser att handledning till arbetsliv, karriärplanering och till att möta motivationsproblem eller andra kriser är för knappa. Undersökningen visar att handledningen vid yrkeshögskolorna borde utvecklas. 40 procent av de studerande upplever att de kan delta i och påverka på beslutandet vid sina yrkes-högskolor medan en tredjedel tänker tvärtom. Ett konkret sätt att påverka är att ge feedback och det är någonting som de studerande gärna gör. Emellertid mer än hälften av de studerande vet inte hur deras feedback utnyttjas vid utveckling av studier och mer än 40 procent anser att de inte själ-va drar nytta av feedbacken. En knapp tredjedel anser att det är frustrerande att ge feedback. De studerande anser att Studerandekåren sammankopplar studerandena och är en viktig anordnare av fritidsaktivitet. Mer än hälften av de studerande anser att Studerandekåren utför ett viktigt utveck-lingsarbete av studierna. I genomsnitt är de längre hunna studerandena och studeranden vid större utbildningsenheter mera onöjda med sina studier vid yrkeshögskolan än andra studeranden.

5

Esipuhe 2000-luvulle tultaessa korkeakouluopiskelu ja -opiskelija on kohdannut suuria muutoksia: siirty-minen Bolognan prosessin mukaiseen opintojen mitoitusjärjestelmään ja tutkintorakenteeseen, korkeakoulujen kansainvälistyminen, laadunvarmistusprosessien kehittyminen sekä uusien paino-pistealueiden, kuten yrittäjyyden tuleminen yhä vahvemmin osaksi opetussuunnitelmaa. Vuonna 2005 ammattikorkeakouluista ja etenkin ammattikorkeakouluverkosta käytävä keskustelu sai lisä-vauhtia suunnitellusta kunta- ja palvelurakenteen uudistuksesta (ns. PARAS-hanke) sekä korkea-koulutukseen kohdentuvista lisääntyneistä tehokkuusvaatimuksista. Tämän tutkimuksen kimmokkeena oli halu selvittää, miten opiskelijat kokevat opiskelunsa, opis-keluympäristönsä ja vaikuttamismahdollisuutensa suomalaisessa ammattikorkeakoulujärjestel-mässä. Yhtenä lähtökohtana oli tarkastella, koetaanko opiskelu eri tavalla riippuen siitä, kuinka suuressa koulutusyksikössä opiskelija tutkintoaan suorittaa. Tutkimus tarjoaa opiskelijan ja samal-la yhden korkeakouluyhteisön toimijaryhmän näkökulman ajankohtaiseen keskusteluun rakenteel-lisesta kehittämisestä. Toimijoiden äänen soisi kuuluvan koulutuspolitiikassa laajemminkin, vas-tapainona taloudellis-hallinnollisille äänenpainoille. Suuruuden ekonomian periaate näyttäisi olevan huonosti sovellettavissa (korkea)koulutukseen. Suuri ei näyttäydy kauniina silloin kun opiskelija arvioi tyytyväisyyttään omaan opiskeluympäris-töönsä ja vaikuttamismahdollisuuksiinsa. Opiskelun fyysiset puitteet saattavat suuremmissa yksi-köissä olla paremmat, mutta lopulta mahdollisuus vuorovaikutuksellisuuteen näyttää ratkaisevan, kuinka hyväksi omaksi opiskeluympäristö arvioidaan. Opiskelijaystävällinen toimintaympäristö on korostetun yhteisöllinen. Kun opiskelija etääntyy korkeakouluyhteisöstä, hän helposti etääntyy myös opinnoistaan, mikä näkyy heikentyneenä opiskelumotivaationa ja pahimmillaan opintojen viivästymisenä tai keskeyttämisenä. Uusien toimintamallien, kuten innovatiivisten opetusmenetelmien, omaksuminen ammattikorkea-kouluyhteisössä on vaativa prosessi, joka edellyttää uuden oppimista ja vanhan poisoppimista myös opiskelijoilta. Uuden oppiminen ja hyödyntäminen vievät aikaa ja energiaa, ja tulokset nä-kyvät usein vasta vuosien kuluttua niin ammattikorkeakouluissa kuin opiskelijoidenkin elämässä. Kiitokset opetusministeriön ammattikorkeakouluyksikölle tutkimukselle myönnetystä rahoitukses-ta. Kiitokset myös tutkimuksen ohjausryhmälle arvokkaista kommenteista: opetusneuvos Osmo Lampiselle opetusministeriöstä, rehtori Riitta Käyhkölle Kemi-Tornion AMK:sta sekä kollegoil-leni Marika Nordlundille ja Jani Hyppäselle SAMOKista. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs:n toiminnanjohtaja Janne Jauhiaiselle ja tutkija Jaana Markkulalle suuri kiitos tutkimuksen toteuttamisesta hyvässä yhteistyössä ja vuoropuhelun hengessä. Minna Nieminen koulutuspoliittinen sihteeri Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liitto - SAMOK ry

6

Sisällys

Tiivistelmä Sammandrag Esipuhe 1 Johdanto........................................................................................................................................ 9 2 Tutkimuksen toteutus ................................................................................................................ 10

2.1 Aineiston keruu ................................................................................................................ 10 2.2 Aineiston edustavuus ....................................................................................................... 11 2.3 Aineiston kuvaus ja tutkimuksen keskeiset taustamuuttujat............................................ 15 2.4 Tutkimuksessa käytetyt mittarit ja tutkimusmenetelmät ................................................. 19

3 Ammattikorkeakouluopiskelijoiden mielikuvat opiskelusta ................................................. 20 3.1 Ammattikorkeakouluun ja koulutusalalle hakeutuminen ................................................ 20 3.1.1 Miksi tietylle koulutusalalle? ......................................................................................... 20 3.1.2 Miksi tiettyyn ammattikorkeakouluun? ......................................................................... 24 3.2 Odotukset ennen opintoja ja niiden toteutuminen............................................................ 27

4 Opiskelu ammattikorkeakoulussa............................................................................................ 33 4.1 Opintojen sisältö .............................................................................................................. 33 4.1.1 Kokemukset ammattikorkeakouluopiskelusta yleensä .................................................. 33 4.1.2 Kokemukset erilaisista opetusmenetelmistä .................................................................. 41 4.1.3 Eri oppimis- ja opetusmenetelmät ja oppimiskokemukset ............................................ 54 4.1.4 Opetuksen taso kokonaisuutena ..................................................................................... 56 4.2 Opintojen eteneminen ...................................................................................................... 57 4.3 Valmistuminen: millaisia valmiuksia ja millainen tutkinto ............................................. 63 4.3.1 Opinnoissa tavoiteltavat valmiudet................................................................................ 63 4.3.2 Tutkinnon yleinen tunnettuus ja arvostus ...................................................................... 66

5 Tuki-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden toimivuus................................................................... 71 5.1 Kokemukset oman ammattikorkeakoulun ohjaus- ja tukipalveluista .............................. 71 5.2 Eri tahoilta opintoihin saatu neuvonta, tuki ja ohjaus...................................................... 74 5.3 Opintojen ohjaus- ja tukipalvelut opintojen eri vaiheissa................................................ 77 5.4 Opintojen ohjaus- ja tukipalveluiden toimivuus kokonaisuudessaan .............................. 82

6 Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet................................................................................... 84 6.1 Kokemukset vaikutusmahdollisuuksista omassa ammattikorkeakoulussa ...................... 84 6.2 Opintoihin liittyvän palautteen saamisen ongelma .......................................................... 86

7 Millaisia opiskeluympäristöjä erikokoiset yksiköt ovat? ....................................................... 93 8 Opiskelijakunnat........................................................................................................................ 99 9 Yhteenveto ja pohdinta............................................................................................................ 108 Lähteet Liitteet

7

TAULUKOT Taulukko 2.1 Aineiston edustavuus sukupuolen ja iän mukaan, %................................................ 12 Taulukko 2.2 Aineiston edustavuus koulutusaloittain ja sukupuolittain, %. .................................. 13 Taulukko 2.3 Aineiston edustavuus ammattikorkeakouluittain, %. ............................................... 14 Taulukko 2.4 Aineiston edustavuus yksikkökokojen mukaan, %. ................................................. 15 Taulukko 2.5 Aineiston kuvaus, %. ................................................................................................ 16 Taulukko 2.6 Yksikkökoon ja koulutusalan välinen yhteys, %. ..................................................... 18 Taulukko 2.7 Yksikkökoon ja sukupuolen välinen yhteys, %. ....................................................... 19 Taulukko 3.1 Nykyisen koulutusalan valintaan vaikuttaneet tekijät koulutusaloittain, %. ............ 22 Taulukko 3.2 Nykyisen koulutusalan valintaan vaikuttaneet tekijät yksikkökokojen mukaan, %. 23 Taulukko 3.3 Nykyisen koulutusalan valintaan vaikuttaneet tekijät ikäluokittain, %.................... 23 Taulukko 3.4 Nykyisen ammattikorkeakoulun valintaan erittäin paljon vaikuttaneet tekijät yksikkökokojen mukaan, %. ........................................................................................................... 26 Taulukko 3.5 Kokeeko tällä hetkellä opiskelevansa oikealla koulutusalalla, %. ........................... 32 Taulukko 4.1 Suhtautuminen opettajien innostavuutta ja motivoivuutta arvioivaan väittämään taustamuuttujien mukaan, %. .......................................................................................................... 36 Taulukko 4.2 Suhtautuminen opettajien ammattitaitoa arvioivaan väittämään taustamuuttujien mukaan, %....................................................................................................................................... 37 Taulukko 4.3 Suhtautuminen opetushenkilökunnan lähestyttävyyttä arvioivaan väittämään taustamuuttujien mukaan, %. .......................................................................................................... 38 Taulukko 4.4 Atk-tilojen riittävyys taustamuuttujien valossa, %. .................................................. 40 Taulukko 4.5 Ryhmätyö- ja lukutilojen riittävyys taustamuuttujien valossa, %. ........................... 41 Taulukko 4.6 Virtuaaliopintoihin osallistuminen taustamuuttujien valossa, %.............................. 48 Taulukko 4.7 Tutkimus- & kehityshankkeisiin osallistuminen taustamuuttujien valossa, %. ....... 50 Taulukko 4.8 Miten opiskelijan kiinnostusta yrittäjyyteen tuetaan taustamuuttujien valossa, %. . 53 Taulukko 4.9 Miten yrittäjyysopintoja tarjolla taustamuuttujien valossa, %. ................................ 54 Taulukko 4.10 Tyytyväisyys opintojen tavoitteiden mukaiseen etenemiseen taustamuuttujien valossa, %........................................................................................................................................ 63 Taulukko 4.11 Ammattikorkeakoulututkinnon tunnettuus taustamuuttujien valossa, %. .............. 68 Taulukko 4.12 Ammattikorkeakoulututkinnon arvostus taustamuuttujien valossa, %................... 70 Taulukko 5.1 Onko kaiken kaikkiaan tyytyväinen saamaansa opintojen ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen, %......................................................................................................................................... 83 Taulukko 6.1 Palautteen hyödyntäminen taustamuuttujien valossa, %. ......................................... 88 Taulukko 6.2 Palautteen hyöty itselle taustamuuttujien valossa, %. .............................................. 89 Taulukko 6.3 Saako riittävästi opintoihin liittyvää palautetta, %. .................................................. 91 Taulukko 8.1 Opiskelijakunta ja opintojen kehittäminen taustamuuttujien valossa, %. .............. 103 Taulukko 8.2 Opiskelijakunta ja opiskelijoiden yhdistäminen taustamuuttujien valossa, %. ...... 104 Taulukko 8.3 Opiskelijakunta ja toiminnan aktiivisuus taustamuuttujien valossa, %.................. 105 Taulukko 8.4 Opiskelijakunta ja konkreettiset muutokset taustamuuttujien valossa, %. ............. 106 Taulukko 8.5 Opiskelijakunta ja toiminnan avoimuus taustamuuttujien valossa, %.................... 107

8

KUVIOT Kuvio 2.1 Suoritetut opintopisteet opiskeluvuoden mukaan, keskiarvot. .....................................................17 Kuvio 3.1 Nykyisen koulutusalan valintaan vaikuttaneet tekijät sukupuolittain, %. ....................................21 Kuvio 3.2 Nykyisen ammattikorkeakoulun valintaan vaikuttaneet tekijät, %. .............................................25 Kuvio 3.3 Odotukset ammattikorkeakouluopinnoista nykyiseen opiskelupaikkaan hakiessa, %. (n = 3110).......................................................................................................................................................................27 Kuvio 3.4 Miten opinnot kokonaisuudessaan vastanneet positiivisia ja neutraaleja odotuksia, %. (n = 1867 ja 989)............................................................................................................................................................27 Kuvio 3.5 Miten opinnot kokonaisuudessaan vastanneet positiivisia odotuksia opiskeluvuoden mukaan, %........................................................................................................................................................................28 Kuvio 3.6 Miltä osin ammattikorkeakouluopinnot eivät vastaa odotuksia, %. .............................................29 Kuvio 3.7 Miltä osin ammattikorkeakouluopinnot eivät vastaa odotuksia opiskeluvuosien mukaan, %......30 Kuvio 4.1 Kokemukset opiskelusta omassa ammattikorkeakoulussa, %. .....................................................34 Kuvio 4.2 Kokemukset opettajista omassa ammattikorkeakoulussa, %........................................................35 Kuvio 4.3 Kokemukset fyysisistä puitteista omassa ammattikorkeakoulussa, %. ........................................39 Kuvio 4.4 Kokemukset harjoittelusta omassa ammattikorkeakoulussa, %. ..................................................43 Kuvio 4.5 Kansainvälisen opiskelijavaihdon ja opiskeluvuoden välinen yhteys, %.....................................44 Kuvio 4.6 Eri syiden merkitys kansainvälisen opiskelijavaihdon esteinä, %................................................45 Kuvio 4.7 Kokemukset opiskelijavaihdosta eri ryhmillä, %. ........................................................................46 Kuvio 4.8 Kokemukset virtuaaliopinnoista omassa ammattikorkeakoulussa, %. .........................................49 Kuvio 4.9 Tutkimus- ja kehityshankkeisiin osallistuneiden kokemukset hankkeista omassa ammattikorkeakoulussa, %............................................................................................................................51 Kuvio 4.10 Kokemukset yrittäjyyden korostamisesta omassa ammattikorkeakoulussa, %. .........................52 Kuvio 4.11 Eri oppimis- ja opetusmenetelmien tärkeys oman oppimisen kannalta, %. ...............................55 Kuvio 4.12 Opetuksen taso omassa ammattikorkeakoulussa koulutusyksikön koon mukaan, %.................57 Kuvio 4.13 Missä määrin opintoihin liittyviä vaikeuksia seuraavissa asioissa, %........................................58 Kuvio 4.14 Erittäin tai melko paljon opiskeluihin liittyviä vaikeuksia seuraavissa asioissa sukupuolittain, %....................................................................................................................................................................59 Kuvio 4.15 Keskeisimmät syyt (3 tärkeintä) opintojen tavoitteita hitaampaan etenemiseen, %...................61 Kuvio 4.16 Tyytyväisyys omien opintojen etenemiseen, %..........................................................................62 Kuvio 4.17 Tähänastisten opintojen työtä ja elämää varten antamien valmiuksien määrä, %......................64 Kuvio 4.18 Ammattikorkeakoulututkinnon tunnettuus, %............................................................................67 Kuvio 4.19 Ammattikorkeakoulututkinnon arvostus, %. ..............................................................................69 Kuvio 5.1 Kokemukset ohjaus- ja tukipalveluista omassa ammattikorkeakoulussa, %................................73 Kuvio 5.2 Kuinka usein opintojesi aikana olet tarpeen tullen saanut neuvoja, apua tai tukea opiskeluun liittyvissä asioissa seuraavilta tahoilta, %......................................................................................................75 Kuvio 5.3 Kyselyhetkellä tärkeimmät (3 tärkeintä) opintoja tukevat tahot sukupuolittain, %......................77 Kuvio 5.4 Onko saanut missä määrin ohjausta, neuvontaa ja tukea opintojen eri vaiheissa, %....................78 Kuvio 6.1 Kokemukset omista vaikuttamismahdollisuuksista ammattikorkeakoulussa, %..........................84 Kuvio 6.2 Kokemukset palautteen antamisesta omassa ammattikorkeakoulussa, %. ...................................87 Kuvio 6.3 Palautetta annettaisiin mieluiten, %. (n=3089).............................................................................90 Kuvio 6.4 Tärkein palautteen saamiseen liittyvä ongelma, %.......................................................................92 Kuvio 8.1 Saako opiskelijakunnan jäsenenä riittävästi vastinetta jäsenmaksulle, %. ...................................99 Kuvio 8.2 Tärkein syy siihen, ettei ole opiskelijakunnan jäsen, %. (n=1059) ............................................100 Kuvio 8.3 Kokemukset oman ammattikorkeakoulun opiskelijakunnasta, %. .............................................102

9

1 Johdanto Ammattikorkeakoulut ja yliopistot muodostavat suomalaisen korkeakoulujärjestelmän perustan. Yliopistojen keskittyessä tieteelliseen tutkimukseen ammattikorkeakoulut painottavat opetukses-saan linkkiä työelämään, mikä näkyy mm. opetuksen käytännönläheisemmässä otteessa. Niin kan-sainvälisesti kuin Suomessakin on kuitenkin nähty merkkejä ammattikorkeakoulu- ja yliopistosek-torin lähentymisestä, mikä osoittaa, että työnjako näiden kahden sektorin kesken ei ehkä kuiten-kaan ole aivan selvärajainen (Nieminen & Ahola 2003, 144). On esitetty, että markkinat olisivat yhtenäistäneet korkeakoululaitoksen toimintatapoja ja strategioita sekä saaneet yliopistot seuraa-maan markkinoihin yhteydessä olevien ammattikorkeakoulujen toimintaa (mt., 149–151). Myös Bolognan prosessin on sanottu rapauttavan duaalimallin toimintaedellytyksiä. Bolognan julistusta varten laaditussa taustaraportissa (Trends in Learning Stuctures in Higher Education, 1999) ei ole nähty tarpeellisena korostaa yliopistollisen ja ei-yliopistollisen sektorin välistä eroa, sillä erot näh-dään jo niin hämärtyneinä. (Mt.) Opiskelijoille korkeakoulusektorien välinen ero näyttäytyy kui-tenkin Niemisen ja Aholan (2003, 151) mukaan edelleen varsin selkeästi jakona teoreettisiin yli-opistoihin ja käytäntöön painottuviin ammattikorkeakouluihin. Ammattikorkeakoulujen rakenteellisesta kehittämisestä keskustellaan parhaillaan aktiivisesti (ks. esim. Palonen 2006). Nuorisoikäluokkien pieneneminen ja kiristyvä kansainvälinen kilpailu ovat lähtökohtina korkeakoulujen kehittämisessä. Valtioneuvoston ammattikorkeakoulujen rakenteelli-selle kehittämiselle antamien tavoitteiden mukaan jokaisen ammattikorkeakoulun jokaisen yksi-kön tulee tähdätä tutkintoon johtavan koulutuksen kansainvälisesti korkeaan tasoon. Huomio ke-hittämisessä kiinnittyy tässä yksikkökokoihin. Ammattikorkeakouluilta pyydettiin ennen tavoite-sopimuksista keväällä 2006 käytyjä neuvotteluja selvityksiä siitä, miten ne pyrkivät kehittämään opiskelija- ja aloituspaikkamääriltään pieniä ja vetovoimaltaan heikkoja yksiköitä niin, että ne täyttäisivät osaamiseltaan kansainvälisen tason1. Keskusteluissa on muun muassa esitetty, että pienissä yksiköissä edellytysten luominen osaamisen kehittymiselle on monesti vaikeaa, ja että suurten yksiköiden aluevaikutukset ovat suuremmat, mikä on merkittävää alueellisen kehittämisen näkökulmasta. (Palonen 2006, 24–25.) Keskustelua on kuitenkin käyty pääosin taloudellis-hallinnollisesta näkökulmasta, eikä siinä ole juurikaan huomioitu ammattikorkeakouluopiskelijoi-den kokemuksia omasta koulutuksestaan. Tämä tutkimus koskee nimenomaan ammattikorkeakouluja ja niiden nuorten koulutuksessa olevia opiskelijoita. Tällä hetkellä Suomessa on 29 opetusministeriön hallinnon alaista ammattikorkea-koulua, joilla monella on useita sivutoimipaikkoja. Kaiken kaikkiaan ammattikorkeakoulujen eri-kokoisia yksiköitä sijaitsee noin 80 paikkakunnalla ja yhteensä yksiköitä on reilut 200. Ammatti-korkeakoulusektorilla on kuitenkin jo tapahtunut ja tapahtumassa monia rakenteellisia muutoksia, jotka muuttavat merkittävästi sekä ammattikorkeakoulujen että niiden yksiköiden määriä (ks. tästä esim. Palonen 2006). Esimerkiksi Haaga Instituutti ja Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu yhdistyvät vuoden 2007 alussa. Kaiken kaikkiaan nuorten tutkintoon johtava koulutus lakkaa tällä sopimuskaudella 14 yksikössä ja 12 paikkakunnalla. Useissa ammattikorkeakouluissa ollaan osana rakenteellista kehittämistä tarkastelemassa uudelleen myös koulutusohjelmarakenteita. (Mt.) Tällä hetkellä ammattikorkeakouluissa järjestetään opintoja kahdeksalla eri alalla: humanistinen ja kas-vatusala, kulttuuriala, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala, luonnontieteiden ala, tekniikan ja liikenteen ala, luonnonvara- ja ympäristöala, sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala.

1 Opetusministeriön pyytämissä selvityksissä painotettiin yksikkökokoa (noin 500 opiskelijaa tai alle), aloituspaikka-määrää (noin 10–30 aloituspaikan koulutusohjelmista koostuvat yksiköt), heikkoa vetovoimaa (ensisijaiset hakijat / aloituspaikat) ja päätoimista opettajamäärää (lehtorien ja yliopettajien vähäinen määrä) (Palonen 2006).

10

Koulutuksen entistä korkeampi laatu on asetettu lähtökohdaksi korkeakoulujen rakenteellisessa kehittämisessä. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteina ovat 1) ammattikorkeakouluopintojen taso, 2) erilaisten opintojen ohjaus- ja tukipalvelujen toimivuus sekä 3) opiskelijoiden vaikutta-mismahdollisuudet. Näitä voidaan pitää laadukkaiden opintojen osa-alueina. Opintojen tasoa lä-hestytään koulutusodotusten, opintojen sisällön, opintojen etenemisen ja opinnoista saatujen val-miuksien avulla. Opintojen ohjaus- ja tukipalveluiden toimivuutta tarkastellaan opiskelijoiden oh-jauskokemuksia kartoittavien väittämien avulla. Samalla kartoitetaan sekä eri ohjaustahoilta että eri opintojen vaiheissa saadun ohjauksen riittävyyttä. Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia tut-kittaessa painotetaan paitsi opiskelijoiden yleisiä kokemuksia omista vaikuttamismahdollisuuksis-taan (esimerkiksi opintojen kehittämisessä), myös opinnoista annettavaan ja saatavaan palauttee-seen liittyviä seikkoja. Tavoitteena on tutkia opiskelijoiden kokemuksia tässä mainittujen ammat-tikorkeakouluopintojen osa-alueiden nykytilasta ja pohtia mahdollisia kehittämistarpeita. Tuloksia tarkastellaan myös ammattikorkeakoulujen rakenteellisesta kehittämisestä käydyn keskustelun valossa erikokoisia koulutusyksiköitä vertaillen. Kaikkien taloudellis-hallinnollisten selvitysten jälkeen puheenvuoro on tässä tutkimuksessa annettu nimenomaan ammattikorkeakouluopiskeli-joille.

2 Tutkimuksen toteutus Vuoden 2005 syksyllä käynnistettiin tutkimusprojekti, jonka tarkoituksena oli kerätä vertailukel-poista tietoa ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksista liittyen 1) opintojen tasoon, 2) opintojen ohjaus- ja tukipalveluiden toimivuuteen ja 3) opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksiin. Nämä kolme teemaa muodostivat tutkimuksen rungon. Haluttiin myös tutkia, olisiko mahdollisesti ammattikorkeakouluyksikön koolla yhteyttä opiskelijoiden kokemuksiin opinnoista ja vaikutus-mahdollisuuksista. "Ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelukokemukset" -kyselyn kyselylomake suunniteltiin helmi-maaliskuussa 2006. Kyselylomake jakautuu pääteemojen mukaisiin osioihin, joiden lisäksi neljännen osion muodosti vastaajien taustatietoihin painottunut osio (ks. liite 1). Opiskelua ja opintoja tarkasteltiin opintoja edeltävien mielikuvien ja odotusten, opintojen sisällön, opinnoissa etenemisen ja valmistumisen avulla. Opintojen ohjaus- ja tukipalveluita lähestyttiin puolestaan arvioimalla saatua ohjausta ja sen riittävyyttä sekä yleisesti että eri ohjaustahojen ja -tarpeiden näkökulmista. Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia käsiteltiin vaikuttamiskokemusten, palaut-teen antamisen ja saamisen sekä opiskelijakunnan toiminnan kautta. Koska tarkastelun kohteena olivat opiskelijoiden kokemukset näistä opiskeluun liittyvistä eri osa-alueista, käytettiin kysymyk-sissä melko paljon erilaisia väittämiä, joihin opiskelijoiden tuli suhteuttaa oma mielipiteensä.

2.1 Aineiston keruu Aineiston keräämistä varten kaikilta 29:ltä opetusministeriön hallinnon alaisilta ammattikorkea-kouluilta2 pyydettiin otanta keväällä 2006 läsnä olevista nuorten koulutuksessa olevista perustut-kinto-opiskelijoista. Lisäksi ehdoiksi ilmoitettiin, että nämä opiskelijat ovat Suomen kansalaisia ja että heiltä on tiedossa sähköpostiosoite. Otannat pyydettiin myös suorittamaan niin, että oppilai-

2 Näiden opetusministeriön alaisten ammattikorkeakoulujen lisäksi Suomessa toimii Ahvenanmaalla Ålands Yr-keshögskola ja sisäasiainministeriön alaisena Poliisiammattikorkeakoulu. Nämä ammattikorkeakoulut on jätetty tä-män tutkimuksen ulkopuolelle.

11

toksien mahdollisesti eri paikkakunnilla sijaitsevat yksiköt olisivat mahdollisimman tasaisesti edustettuina. Näin saataisiin mahdollisimman edustavasti erikokoisten yksiköiden opiskelijat mu-kaan otantaan. Opiskelijoiden sähköpostiosoitteet kerättiin ammattikorkeakouluilta vuoden 2006 helmi-maaliskuun aikana. Otantaan valikoituneille opiskelijoille lähetettiin sähköpostitse ennen varsinaista kyselyä ennakko-tieto tutkimuksen toteuttamisesta ja opiskelijan valikoitumisesta otantaan. Sen jälkeen lähetettiin linkki kyselyyn Webropol-järjestelmän3 kautta ja tämän jälkeen vielä kaksi muistutusviestiä kyse-lystä. Aineiston keruu toteutettiin kokonaisuudessaan sähköisesti vajaan kuukauden aikana (maa-lis-huhtikuu 2006). Tutkimuksen kohteena ovat ammattikorkeakoulujen nuorten koulutuksessa opiskelevat. Otokseen pyrittiin saamaan noin kahdeksan prosenttia kunkin ammattikorkeakoulun opiskelijoista eli yh-teensä 9124 opiskelijaa. Kaikilta ammattikorkeakouluilta saatiin otanta, mutta saatu otoskoko jäi hieman suunniteltua pienemmäksi (yhteensä 8857 opiskelijan sähköpostiosoite). Lopullinen otos-koko pieneni vielä tästä, sillä noin 4,3 prosenttia saaduista sähköpostiosoitteista ei tavoittanut vas-taajia mm. liian täyden sähköpostin tai virheellisen osoitteen vuoksi. Lopullinen otoskoko on siis hieman tavoitetta pienempi jääden 7,7 prosenttiin kaikista nuorten koulutuksessa olevista sisältäen yhteensä 8477 opiskelijaa. Määräaikaan (12.4.2006) mennessä kyselyyn vastasi yhteensä 3121 opiskelijaa, joista noin kolme prosenttia oli täyttänyt ruotsinkielisen lomakkeen. Näin ollen vastausprosentti oli 37 prosenttia. Yleensä vastaavalla tavalla internetissä tehdyn kyselyn tyypillinen vastausaktiivisuus on noin 40 prosenttia. Kerätty aineisto on kuitenkin tarpeeksi suuri, jotta voidaan muodostaa käsitys ammatti-korkeakouluopiskelijoiden opiskelukokemuksista.

2.2 Aineiston edustavuus Aineiston edustavuutta tarkasteltiin suhteessa ammattikorkeakouluopiskelijoiden joukkoon, jonka tiedot saatiin pääosin opetusministeriön AMKOTA-tietokannasta. Sukupuolen, koulutusalan ja ammattikorkeakoulun osalta vertailtavat tiedot olivat vuodelta 2005 ja iän osalta puolestaan vuo-delta 2004. Tiedot kunkin ammattikorkeakoulun eri yksiköissä nuorten koulutuksessa olevien opiskelijoiden määristä on koottu useista eri lähteistä, koska opetusministeriöllä ei ole tällaista tietoa koottuna. Osa eri yksiköiden opiskelijamäärätiedoista perustuu aiemmassa tutkimuksessa käytettyihin tietoihin (ks. Viuhko 2006). Loput ammattikorkeakoulujen yksikkökokotiedoista on pyydetty suoraan ammattikorkeakouluista4. Tiedot ovat erilaisista tietojen keruutavoista johtuen vuosilta 2004–2006, mutta vertailtaessa uudempia tietoja vanhempiin niissä ei yleisesti ole havait-tavissa suuria eroja, joten yksikkökokotietojen keskinäistä vertailtavuutta voidaan pitää hyvänä. Sukupuoli ja ikä Vastaajista suurin osa (66 %) oli naisia, minkä on havaittu olevan tavallista tämänkaltaisissa sur-vey-tutkimuksissa. AMKOTA-tietokannan mukaan ammattikorkeakouluopiskelijoista 53 prosent-

3 Webropol on internet-pohjainen kyselyohjelma, jonka kautta jokaiselle vastaajalle lähetetään henkilökohtainen link-ki kyselyyn, jonka kautta he voivat syöttää vastauksensa tietokantaan. 4 Ammattikorkeakouluilta pyydettiin eri yksiköiden/toimipisteiden nuorten koulutuksessa opiskelevien määriä. Tässä tutkimuksessa yksikkö on ymmärretty nimenomaan sijaintinsa mukaan, jolloin samaan yksikköön kuuluvaksi on las-kettu toistensa yhteydessä sijaitsevat yksiköt riippumatta koulutusalasta. Vain selvästi eri paikoissa sijaitsevat yksi-köt/toimipisteet on luokiteltu erillisiksi yksiköiksi.

12

tia on naisia, joten naiset ovat hieman yliedustettuina aineistossa (ks. taulukko 2.1). Naisten osuus vaihtelee tunnetusti melko paljon eri koulutusaloilla, mikä ilmentää yleisemminkin näiden alojen sukupuolittuneisuutta (ks. taulukko 2.2). Tilastokeskuksen (2006, 43) mukaan esimerkiksi sosiaa-li-, terveys- ja liikunta-alalla opiskelijoista jopa 89 prosenttia on naisia, kun puolestaan tekniikan ja liikenteen alalla naisten osuus on vain 16 prosenttia. Iältään vastaajat vastaavat melko hyvin AMKOTAn tietoja opiskelijoista. Nuorin ikäluokka on aineistossa aliedustettuna, kun puolestaan 22–25-vuotiaat ovat lievästi yliedustettuna. Useimmat (36 %) vastaajista on 22–23-vuotiaita5. Vastanneista noin 18 prosenttia on alle 21-vuotiaita ja yli 28-vuotiaita on puolestaan reilut 11 prosenttia. Vastaajien iän mediaani oli 23 vuotta, kun puoles-taan iän keskiarvo oli hieman korkeampi eli 24 vuotta johtuen siitä, että vastaajien joukossa oli myös hieman vanhempia opiskelijoita.

Taulukko 2.1 Aineiston edustavuus sukupuolen ja iän mukaan, %. Sukupuoli aineisto % AMKOTA (v. 2005) % mies 1055 34 51936 47 nainen 2037 66 57922 53 Yhteensä 3092 100 109 858 100 Ikä aineisto % AMKOTA (v. 2004) % 19–21 539 18 34 035 31 22–23 1122 36 31 951 29 24–25 767 25 20 702 19 26–27 293 10 9744 9 28– 365 12 13 296 12 Yhteensä 3086 100 109 728 100 Koulutusala Ammattikorkeakouluissa järjestetään koulutusta kahdeksalla eri koulutusalalla. Suurin näistä kou-lutusaloista on tekniikan ja liikenteen ala, jolla opiskelee kolmannes kaikista ammattikorkeakou-luopiskelijoista. Toiseksi suurin ala on sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, jolla opiskelee noin 22 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista. Opiskelijamäärältään pienin koulutusala on huma-nistinen ja kasvatusala, sillä kyseisellä alalla opiskelee keskimäärin vain prosentti ammattikorkea-kouluopiskelijoista. (Tilastokeskus 2006, 42–43.) Koulutusaloittain aineisto on melko edustava. Ainoastaan sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala on hieman yliedustettuna ja tekniikan ja liikenteen ala puolestaan aliedustettuna. Näiden alojen kohdalla erot aineiston edustavuudessa selittynevät aina-kin osittain alojen sukupuolittuneisuudella - vastaajissahan naiset ovat hieman yliedustettuina ja sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijoista enemmistö on naisia (ks. taulukko 2.2).

5 Kyselylomakkeessa kysyttiin vastaajan syntymävuotta, jonka perusteella ikä on laskettu.

13

Taulukko 2.2 Aineiston edustavuus koulutusaloittain ja sukupuolittain, %. aineisto % AMKOTA (v. 2005) % Yhteiskuntatieteiden, liiketalou-den ja hallinnon ala

647 22 21 590 20

Humanistinen ja kasvatusala 43 1 1155 1 Kulttuuriala 298 10 10 394 10 Luonnonvara- ja ympäristöala 123 4 3689 3 Luonnontieteiden ala 81 3 6002 6 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 224 7 6871 6 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 824 27 23 851 22 Tekniikan ja liikenteen ala 832 27 36 306 33 Yhteensä 3072 100 109 858 100 Miehet (p=.000) aineisto % AMKOTA (v. 2005) % Yhteiskuntatieteiden, liiketalou-den ja hallinnon ala

163 16 7518 15

Humanistinen ja kasvatusala 10 1 221 0,4 Kulttuuriala 56 5 3416 7 Luonnonvara- ja ympäristöala 44 4 1842 4 Luonnontieteiden ala 44 4 4238 8 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 36 3 1382 3 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 55 5 2716 5 Tekniikan ja liikenteen ala 638 61 30 603 59 Yhteensä 1046 100 51 936 100 Naiset (p=.000) aineisto % AMKOTA (v. 2005) % Yhteiskuntatieteiden, liiketalou-den ja hallinnon ala

482 24 14 072 24

Humanistinen ja kasvatusala 33 2 934 2 Kulttuuriala 241 12 6978 12 Luonnonvara- ja ympäristöala 77 4 1847 3 Luonnontieteiden ala 36 2 1764 3 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 186 9 5489 10 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 765 38 21 135 37 Tekniikan ja liikenteen ala 192 10 5703 10 Yhteensä 2012 100 57 922 100 Ammattikorkeakoulu Tutkimuksessa olivat mukana kaikki opetusministeriön alaiset ammattikorkeakoulut (29 kpl). Tarkasteltaessa aineiston edustavuutta ammattikorkeakouluittain voidaan havaita sekä yli- että aliedustavuutta. Etelä-Karjalan, Jyväskylän, Mikkelin, Seinäjoen ja Helsingin Stadia ammattikor-keakoulut ovat aineistossa hieman yliedustettuina. Sen sijaan Kemi-Tornion, Keski-Pohjanmaan, Turun, Laurean ja Savonian ammattikorkeakoulut sekä Svenska yrkeshögskolan ovat hieman ali-edustettuina. Svenska yrkeshögskolanin aliedustus saattanee ainakin osittain johtua siitä, että jopa 19 prosenttia koulun sähköpostiosoitteista ei tavoittanut lainkaan vastaajia eli myös koulun varsi-nainen otos jäi lopulta muita ammattikorkeakouluja pienemmäksi. Taulukossa 2.3 on eritelty ai-neiston edustavuus ammattikorkeakoulujen mukaan.

14

Taulukko 2.3 Aineiston edustavuus ammattikorkeakouluittain, %. aineisto % AMKOTA (v. 2005) % Arcada 49 1,6 1946 1,8 Diak-amk 79 2,6 2272 2,1 Evtek-amk 81 2,6 3824 3,5 Etelä-Karjalan amk 96 3,1 2343 2,1 Haaga Instituutin amk 80 2,6 2585 2,4 Helsingin amk - Stadia 249 8,0 7570 6,9 Helsingin liiketalouden amk 122 3,9 4054 3,7 Humanistinen amk 44 1,4 1181 1,1 Hämeen amk 108 3,5 4675 4,3 Jyväskylän amk 204 6,6 5561 5,1 Kajaanin amk 63 2,0 1632 1,5 Kemi-Tornion amk 32 1,0 2133 1,9 Keski-Pohjanmaan amk 48 1,5 2944 2,7 Kymenlaakson amk 86 2,8 3838 3,5 Lahden amk 122 3,9 4167 3,9 Laurea-amk 146 4,7 6537 6,0 Mikkelin amk 130 4,2 3231 2,9 Oulun seudun amk 164 5,3 6353 5,8 Pirkanmaan amk 108 3,5 3321 3,0 Pohjois-Karjalan amk 101 3,3 3207 2,9 Rovaniemen amk 66 2,1 2437 2,2 Satakunnan amk 152 4,9 5174 4,7 Savonia-amk 135 4,4 5741 5,2 Seinäjoen amk 143 4,6 3946 3,6 Svenska yrkeshögskolan 10 0,3 1662 1,5 Tampereen amk 140 4,5 4554 4,1 Turun amk 197 6,4 8293 7,5 Vaasan amk 100 3,2 3000 2,7 Yrkeshögskolan Sydväst 42 1,3 1677 1,5 Yhteensä 3097 100,0 109 858 100,0 Yksikön koko Ammattikorkeakouluyksiköt jaettiin kolmeen kokoluokkaan opiskelijamäärien mukaan. Yksikkö-kooltaan kaikkein pienimmissä yksiköissä (alle 500 opiskelijaa) opiskelee keskimäärin 28 prosent-tia nuorten koulutuksen opiskelijoista ja isoimmissa vähintään tuhannen opiskelijan yksiköissä puolestaan 44 prosenttia opiskelijoista. Aineisto edustaa yksikkökokojen mukaan hyvin tätä ver-tailujoukkoa, kuten taulukosta 2.4 käy ilmi. Pienet yksiköt ovat hyvin lievästi yliedustettuina ja keskikokoiset yksiköt puolestaan vastaavasti aliedustettuina, mutta erot vertailujoukkoon ovat siis hyvin pienet.

15

Taulukko 2.4 Aineiston edustavuus yksikkökokojen mukaan, %. Yksikkökoko opiskelijamää-rän mukaan

aineisto % vertailu6 %

alle 500 935 31 28 107 28 500–999 807 26 28 701 28 1000 ja yli 1322 43 44 366 44 Yhteensä 3064 100 101 174 100

2.3 Aineiston kuvaus ja tutkimuksen keskeiset taustamuuttujat Iältään suurin osa (37 %) vastaajista on 22–23-vuotiaita ja seuraavaksi suurin vastaajajoukko on 24–25-vuotiaat, joita on neljännes vastaajista (ks. taulukko 2.5). Vastaajat asuvat tavallisimmin joko yksin omassa taloudessa (48 %) tai yhdessä puolison (36 %) kanssa. Lapsen/lasten ja puoli-son kanssa yhdessä asuvia on seitsemän prosenttia, kun puolestaan yksin yhden tai useamman lap-sen kanssa asuvia on prosentin verran. Vanhempien/vanhemman luona asuu kuusi prosenttia vas-taajista. Kaksi prosenttia vastaajista ilmoittaa asuvansa kavereidensa tai sisarustensa kanssa yh-dessä. Loput eli noin prosentti opiskelijoista asuu muuten kuin edellä mainituilla tavoilla. Näiden joukossa on eniten sellaisia, jotka asuvat viikolla opiskelupaikkakunnalla ja viikonloppuisin muu-alla, useimmiten puolison ja mahdollisesti lapsen/lasten kanssa. Yleisesti ottaen näyttää siltä, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden asuminen yksin omassa taloudessa ja yhdessä puolison kanssa olisivat hieman yleistyneet verrattuna aiempaan vuonna 2004 tehtyyn ammattikorkeakouluopiske-lijoiden hyvinvointi -selvitykseen (vrt. Erola 2004, 20). Vastanneista hieman muita suurempi osa on aloittanut opintonsa vuonna 2005. Käytännössä tässä joukossa on mukana sekä ensimmäisen että toisen vuoden opiskelijoita, sillä ammattikorkeakou-luihin otetaan opiskelijoita kahdessa erässä, jolloin esimerkiksi osa vuonna 2005 opintonsa aloit-taneista opiskelijoista aloittaa opintonsa keväällä ja osa syksyllä7.

6 Aineiston edustavuutta verrataan tässä ammattikorkeakouluista saatuihin tietoihin yksiköiden opiskelijamääristä. 7 Koska opinnoissaan samassa vaiheessa olevien kokemusten välillä on yleensä enemmän yhteistä kuin jonain tiettynä vuonna opintonsa aloittaneiden välillä, olenkin valinnut taustamuuttujaksi opintojen aloitusvuoden sijaan opiskelu-vuoden.

16

Taulukko 2.5 Aineiston kuvaus, %. % N Ikä 19–21 18 539

22–23 37 1122 24–25 25 767 26–27 10 293 28– 12 365

Yhteensä 100 3086 Asumismuoto asuu yksin omassa taloudessa 48 1475 asuu yhdessä puolison kanssa 36 1104 asuu yhdessä puolison ja lapsen/lasten

kanssa 7 219

asuu vanhemman/ vanhempien luona 6 181 kimppakämpässä kavereiden/sisarusten

kanssa 2 60

asuu yksin lapsen/lasten kanssa 1 36 muulla tavalla 1 21 Yhteensä 100 3096 Opintojen aloitusvuosi – 2000 1 38 2001 4 109 2002 14 417 2003 23 713 2004 26 804 2005 29 877 2006 3 105 Yhteensä 100 3063 Vastaajista suurin osa (86 %) ei ole vaihtanut korkeakouluopintojensa aikana sen paremmin kor-keakoulua kuin koulutusalaakaan. Kuusi prosenttia vastaajista on vaihtanut ammattikorkeakoulus-ta toiseen ja kolme prosenttia on vaihtanut koulutusalaa ammattikorkeakoulun sisällä. Kaksi pro-senttia on vaihtanut yliopistosta ammattikorkeakouluun. Vastaajilta kysyttiin myös kuinka monta opintopistettä he olivat suorittaneet nykyisten ammatti-korkeakouluopintojensa aikana kyselyyn vastaamiseen mennessä (ks. kuvio 2.1). Opintojen laa-juus ammattikorkeakoulujen perustutkinnoissa on 210–270 opintopistettä (aiemmin 140–180 opintoviikkoa), minkä on katsottu tarkoittavan noin kolmen–neljän vuoden mittaisia opintoja. Tä-hän kyselyyn vastanneille opintopisteitä näyttää kertyneen paljon varsinkin ensimmäisen ja nel-jännen opiskeluvuoden aikana. Mielenkiintoista on, että neljännen ja viidennen vuoden opiskeli-joilla on opintoviikkoja keskimäärin lähes yhtä paljon eli noin 176. Viidettä vuottaan opiskelevat etenevät siis selvästi hitaammassa tahdissa kuin neljättä vuottaan opiskelleet. Loppuvaiheen opin-tojen opintopisteiden kertymistä hidastaa yleensä opinnäytetyön teko, jolloin opintopisteet kerty-vät kerralla vasta opinnäytteen jättämisen jälkeen.

17

Kuvio 2.1 Suoritetut opintopisteet opiskeluvuoden mukaan, keskiarvot.

68,5

107,7

129,0

175,8 176,6

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

200

1. vuosi 2. vuosi 3. vuosi 4. vuosi 5. vuosi

Opiskeluvuosi

Opi

ntop

iste

et

Tutkimuksen keskeisiksi taustamuuttujiksi on analyysivaiheessa valittu sosiodemografisia ja opis-kelutilannetta kuvaavia muuttujia. Näiden muuttujien avulla on tehty aineiston sisällä vertailuja. Sosiodemografisista muuttujista käytössä on pääasiassa sukupuoli, tosin joitakin vertailuja on teh-ty myös vastaajan iän suhteen. Sukupuolittaisia vertailuja on tehty lähes kaikista kyselyn osa-alueista. Opiskelutilannetta kuvaaviksi taustamuuttujiksi valittiin opiskeluvuosi, yksikkökoko ja koulu-tusala. Vastaajista suurin osa on joko ensimmäisen tai toisen vuoden opiskelijoita, joita molempia on lähes kolmannes vastanneista. Käytännössä vastaajien osuus pienenee opiskeluvuosien lisään-tyessä niin, että neljä vuotta opiskelleita on vastaajista enää noin 15 prosenttia. Vastaajien joukos-sa on kuitenkin myös vähintään viisi vuotta opiskelleita, vaikkakin heidän osuutensa jää melko pieneksi (viisi prosenttia vastanneista). Myös opiskeluvuoden avulla tarkastellaan kaikkia kyselyn osa-alueita, ja opiskeluvuosien mukaan saadaankin varsin mielenkiintoisia eroja mitä tulee am-mattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelukokemuksiin. Yksikkökokoja vertailemalla tarkasteltiin tutkimuksen kaikkia eri osa-alueita. Vastaajista suuri osa eli reilut 40 prosenttia opiskelee suurissa yksiköissä. Yksikkökoko onkin tämän tutkimuksen keskeisimpiä taustamuuttujia, sillä haluttiin saada tietää onko yksikkökoolla jonkinlainen yhteys opiskelijoiden kokemuksiin opiskeluistaan. Tätä yhteyttä pohditaan tarkemmin luvussa 7. Yksik-kökoon avulla tehdyn vertailun tuloksia voi mielekkäästi liittää juuri käynnissä olevaan ammatti-korkeakoulujen rakenteesta käytävään keskusteluun. Vertailuja tehdään raportissa myös koulutusaloittain. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan, tekniikan ja liikenteen alan sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan opiskelijoita on enem-mistö vastanneista, kuten ylipäätään on myös ammattikorkeakouluissa opiskelevista. Koulutusala-kohtaisia vertailuja tarkasteltaessa on kuitenkin syytä muistaa, että joidenkin koulutusalojen suh-teelliset osuudet ovat verrattain pieniä, joten solujen frekvenssit voivat paikoitellen olla niiden osalta melko pienet ja siten tulosten luotettavuus niiden osalta ei ole paras mahdollinen. Tästä huolimatta koulutusaloittaisia vertailuja on lähes kaikista osa-alueista tehty, koska ne kuitenkin antavat jossain määrin suuntaa eri alojen opiskelijoiden kokemuksista. Suurimpien koulutusalojen kohdalla vertailuja voi ongelmitta tehdä ja niiden väliltä löytyykin mielenkiintoisia eroja, joita ei saada esiin pelkällä yksikkökokovertailulla.

18

Kiinnostavimmat ja tilastollisesti merkitsevimmät taustamuuttujat vaihtelevat kysymyskohtaisesti. Tutkimuksen aiheen kannalta yksikkökoko on yksi mielenkiintoisimmista taustamuuttujista. Myös tarkastelu vastaajien opiskeluvuoden mukaan tuo esille varsin kiinnostavia eroavaisuuksia opiske-lijoiden välille. Pääasiassa aineiston sisäisiä vertailuja on tehty sukupuolen, opiskeluvuoden, yk-sikkökoon ja koulutusalan suhteen, mutta joitakin kysymyksiä on tarkasteltu myös joidenkin mui-den muuttujien valossa. Esimerkiksi opiskelupaikan valinnan yhteydessä on otettu tarkastelun kohteeksi iän mukanaan tuomat erot ja vaikuttamismahdollisuuksia käsiteltäessä on puolestaan huomioitu opiskelijatoimintaan osallistumisen ja opiskelijakuntaan kuulumisen vaikutus koke-muksiin. Tässä esitellyillä taustamuuttujilla on myös joitakin varsin selkeitä keskinäisiä yhteyksiä. Esimer-kiksi aiemmin esitelty sukupuolen ja koulutusalan välinen yhteys on hyvin selvä (ks. taulukko 2.2). Myös koulutusalan ja yksikkökoon välillä on havaittavissa merkitsevä yhteys, joka on hyvä muistaa myös jatkossa aineiston analyysin yhteydessä (ks. taulukko 2.6). Luonnontieteiden alan ja tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoista yli puolet opiskelee vähintään tuhannen opiskelijan yk-siköissä. Myös yhteiskuntatieteiden sekä liiketalouden ja hallinnon alan opiskelijoista enemmistö opiskelee isoissa yksiköissä. Luonnonvara- ja ympäristöalan sekä kulttuurialan opiskelijoista yli 60 prosenttia opiskelee pienissä yksiköissä, kun humanistisen ja kasvatusalan opiskelijoista pie-nessä yksikössä opiskelevia on jopa 95 prosenttia. Matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opiskeli-joista suurin osa opiskelee keskisuurissa yksiköissä. Voidaan sanoa, että opiskelijamäärältään pie-nimmät koulutusalat sijoittuvat suurimmaksi osaksi pieniin yksiköihin, kun puolestaan suurimmat koulutusalat sosiaali-, terveys- ja liikunta-alaa lukuun ottamatta ovat lähinnä suurissa yksiköissä. Se, että luonnontieteiden ala sijoittuu yksikkökooltaan isoimpaan luokkaan, selittyy sillä, että ky-seinen koulutusala on usein samassa yksikössä opiskelijamäärältään suuren tekniikan ja liikenteen alan kanssa.

Taulukko 2.6 Yksikkökoon ja koulutusalan välinen yhteys, %. alle 500 500–999 1000 ja yli % N Yhteiskuntatieteiden, liiketalou-den ja hallinnon ala

20 31 50 100 634

Humanistinen ja kasvatusala 95 2 2 100 43 Kulttuuriala 63 23 14 100 297 Luonnonvara- ja ympäristöala 67 20 13 100 118 Luonnontieteiden ala 11 32 57 100 81 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 30 46 25 100 224 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 37 25 38 100 814 Tekniikan ja liikenteen ala 14 22 64 100 819 N 926 798 1306 100 3030 p=.000 Kuten tästä koulutusalan ja yksikkökoon välisestä vertailusta voidaan päätellä, niin myös suku-puolen ja yksikkökoon välillä on merkitsevä yhteys (ks. taulukko 2.7). Suurissa yksiköissä miehiä on enemmän kuin naisia ja alle 500 opiskelijan yksiköissä naisia on puolestaan enemmän kuin miehiä johtuen juuri siitä, että näissä sijaitsevien humanistisen ja kasvatusalan sekä sosiaali-, ter-veys- ja liikunta-alan opiskelijoista suurempi osa on naisia. Eli päinvastoin kuin suurten yksiköi-den kohdalla siellä ei ole "tasavahvaa" miesvaltaista alaa tasapainottamassa sukupuolten välistä jakaumaa.

19

Taulukko 2.7 Yksikkökoon ja sukupuolen välinen yhteys, %. alle 500 500–999 1000 ja yli % N mies 23 24 53 100 1040 nainen 35 28 38 100 2010 N 933 800 1317 100 3050 p=.000

2.4 Tutkimuksessa käytetyt mittarit ja tutkimusmenetelmät Koska ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelukokemuksista ei ole aiemmin juuri tehty koko maan kattavaa selvitystä, ei tälle tutkimukselle helposti löydy yhtä, selkeästi vertailukelpoista ai-empaa tutkimusta. Ammattikorkeakouluista monet ovat keränneet itse omien palautejärjestelmien-sä avulla tietoa opiskelijoidensa kokemuksista ja/tai koulutuksensa eri osa-alueiden onnistumises-ta, mutta aiemmin valtakunnallisia, yhteismitallisia opiskelijoiden opintojen aikaisia kokemuksia kartoittavia selvityksiä ei juuri ole ollut olemassa. Sen sijaan valmistuvilta opiskelijoilta kerätään ammattikorkeakoulujen ja opetusministeriön yhteisellä OPALA-kyselyjärjestelmällä tietoa opis-kelijoiden työllistymistilanteesta ja siitä, miten harjoittelu ja koulutus yleensä ovat onnistuneet (ks. OPALA - ammattikorkeakouluopiskelijoiden opintopalautejärjestelmä). Opintojen ohjaus- ja tuki-palveluita tarkastelevan osion tuloksia on jossain määrin verrattu vuonna 2000 käynnistetyn Oped-hankkeen tuloksiin (Kokko & Kolehmainen 2002a).

Tutkimuksessa on tehty vertailuja pääasiassa suorien prosenttijakaumien ja ristiintaulukointien avulla. Ristiintaulukoimalla voidaan havainnollisesti nähdä mahdolliset yhteydet kahden muuttu-jan välillä ja vertailla eri osajoukkojen välisiä jakaumia. Ristiintaulukointeja tehtiin pääasiassa edellä kuvattujen taustamuuttujien avulla. Ristiintaulukoinneissa havaittuja yhteyksiä on lisäksi testattu khiin neliö-testillä (χ²-riippumattomuustesti). Näin saadaan tarkempaa tietoa siitä, ovatko osajoukkojen väliset erot vain sattumasta johtuvia vai todellisia ja siten selvittää näiden erojen yleistettävyyttä otoksesta perusjoukkoon. χ²-testin tulokset on merkitty ristiintaulukoiden yhtey-teen p-arvona, jonka jäädessä alle 0,01 voidaan todeta osajoukkojen välisten erojen olevan tilastol-lisesti merkitseviä. Raportissa tarkastellaan siis testin arvoja prosentin riskitasolla, kun yleisesti alin tunnustettu riskitaso on viisi prosenttia. (Ks. esim. Alkula ym. 1994, 189, 216–219; Metsä-muuronen 2005, 333–335, 416–417.)

20

3 Ammattikorkeakouluopiskelijoiden mielikuvat opiskelusta Koulutukseen hakeutumiseen vaikuttavat hyvin moninaiset asiat. Koulutuksella tavoitellaan hy-vinkin erilaisia asioita riippuen opiskelijan lähtökohdista ja suuntautumisesta. Seuraavassa luvussa tarkastellaan opiskelijoiden käsityksiä siitä, mitkä tekijät vaikuttivat hakeutumiseen nykyiseen ammattikorkeakouluun ja koulutusalalle. Lisäksi tutkitaan lähemmin koulutukselle hakuvaiheessa annettuja odotuksia ja niiden toteutumista. Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota myös siihen, miltä osin koulutus ei ole vastannut odotuksia.

3.1 Ammattikorkeakouluun ja koulutusalalle hakeutuminen Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että ammattikorkeakouluun hakeneet opiskelijat ovat yleensä enemmän käytäntöön suuntautuneita kuin yliopistoon hakeneet, joille on ominaista teoreettinen kiinnostus. Koulutuksen käytännönläheisyyden on huomattu houkuttelevan hakijoita ammattikor-keakoulutukseen, kun yliopistoiden houkuttelevuuden on havaittu perustuvan koulutuksen nautti-maan arvostukseen. (Vuorinen & Valkonen 2003.) Ammattikorkeakouluun ensisijaisesti hakeutuneista yli puolella on pelkkä ylioppilastutkinto ja viidenneksellä jokin ammatillinen koulutus, kun yliopistoon ensisijaisesti hakeneista jopa 90 pro-sentilla on pelkkä ylioppilastutkinto. Ammattikorkeakoulujen tavoitteena onkin ollut tarjota aiem-paa parempi mahdollisuus jatkaa korkeakoulutukseen myös ammatillisesta koulutuksesta, joten hakijoiden yliopisto-opiskelijoita heterogeenisempi koulutustausta vain heijastelee tätä saavutettua tavoitetta. (Vuorinen & Valkonen 2003, 60–64.) Joillekin aloille hakeutuu suhteessa enemmän opiskelijoita ammatillista väylää pitkin: varsinkin tekniikan ja liikenteen alalle sekä sosiaali-, ter-veys- ja liikunta-alalle hakeutuneet ovat muita useammin ammatillisesta koulutuksesta jatkavia (Nieminen & Ahola 2003, 28–29). Pohjakoulutus vaikuttaa siis jossain määrin opiskelijoiden kou-lutusorientaatioihin. Monissa tutkimuksissa on myös todettu kotitaustalla olevan edelleen selkeä yhteys paitsi nuorten etenemiseen ja menestymiseen koulutuksessa niin myös sitä koskeviin valin-toihin. Myös opintomenestyksellä ja muilla taustatekijöillä on havaittu olevan yhteys siihen, ha-keudutaanko ammattikorkeakouluun vai yliopistoon. (Vuorinen & Valkonen 2003, 31-33; Niemi-nen & Ahola 2003, 27-31.) Tässä tutkimuksessa selvitettiin lähemmin hakijan henkilökohtaisia motiiveja.

3.1.1 Miksi tietylle koulutusalalle? Opiskelijoiden koulutusvalintojen taustoja lähestyttiin opintoja edeltäneiden koulutusalaa ja am-mattikorkeakoulua koskevien mielikuvien avulla. Kyselyyn vastanneilta tiedusteltiin kolmea tär-keintä nykyisen koulutusalan valintaan vaikuttanutta tekijää, jotta saataisiin mahdollisimman kat-tavasti selville valinnan taustalla olevia syitä. Tarkasteltaessa vastaajien suuntautumista nykyiselle koulutusalalleen muodostuvat koulutusalan kiinnostavuus (74 % vastaajista), alalle sopivat taidot (44 %) sekä alan kiinnostavat työtehtävät (43 %) tärkeimmiksi vastaajien koulutusalan valintaan vaikuttaneiksi tekijöiksi8. Nämä kolme te-kijää ovat olleet myös aiemmissa tutkimuksissa kolmen merkittävimmän hakuperusteen joukossa (vrt. Lehtonen 1999, 52; Vuorinen & Valkonen 2003, 75–77). Myös hyvät työllistymismahdolli-

8 Koska vastaajia pyydettiin nimeämään kolme tärkeintä valintaan vaikuttanutta tekijää, eri tekijöiden summaksi tulee lopulta enemmän kuin 100 prosenttia.

21

suudet vaikuttivat 39 prosentin mielestä nykyisen koulutusalan valintaan. Hyvien työllisyysnäky-mien merkitys koulutukseen hakeutumisessa on lisääntynyt aiempaan verrattuna (ks. Nieminen & Ahola 2003, 50). Työmarkkinoiden epävarmuus ja pätkätöiden yleistyminen ovat mahdollisesti saaneet jo hakuvaiheessa nuoret miettimään omaa tulevaisuuttaan työelämässä ja siten suuntautu-maan korkeakoulutukseen ja jollekin tietylle koulutusalalle. Korkeakoulutetun tulevaisuus näh-dään turvatumpana kuin alemmin koulutettujen. (Ks. Vuorinen & Valkonen 2005, 117–119.) Mie-lenkiintoista on myös se, että opiskelupaikan saamisen helppous oli reilun viidenneksen mukaan kolmen tärkeimmän koulutusalan valintaan vaikuttaneiden syiden joukossa. Taustalla voi olla ha-kijoiden pelko kokonaan ilman koulutuspaikkaa jäämisestä, jolloin pyritään varmistamaan, että voi aloittaa opinnot edes jossakin. Ei haluta riskeerata, sillä jokin koulutus on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin ei mitään koulutusta (ks. mt., 119–120). Sen sijaan alan palkkataso ja etenemis-mahdollisuudet eivät yleisesti ottaen nousseet kovinkaan monella opiskelijalla tärkeimpien syiden joukkoon. Vastaavasti koulutusalan nauttima arvostus ei myöskään tässä tutkimuksessa ollut mo-nelle tärkeä vaikutin (vrt. Vuorinen & Valkonen 2003). Kuviossa 3.1 on esitelty tarkemmat pro-senttijakaumat eri syistä. Koulutusalavalintojen sukupuolittaisella tarkastelulla saadaan esille muutamia mielenkiintoisia yksittäisiä eroja, vaikkakin eri syiden keskinäinen järjestys pysyy myös sukupuolittain tarkasteltu-na verrattain samanlaisena. Naisten keskuudessa korostuvat hieman miehiä useammin alalle sopi-vien taitojen ja kiinnostavien työtehtävien merkitys. Miehet puolestaan painottivat enemmän opis-kelupaikan saannin helppoutta ja alan hyvää palkkatasoa. Aiemmissa tutkimuksissa onkin todettu asemaan ja arvostukseen liittyvien tekijöiden vaikuttavan miesten koulutusvalintaan enemmän kuin naisten, kun taas naiset painottavat tulevan työn sisältöä miehiä yleisemmin (Nieminen &Ahola 2003, 58–60).

Kuvio 3.1 Nykyisen koulutusalan valintaan vaikuttaneet tekijät sukupuolittain, %.

43

21 19

13 129 9

6 4

72

42 4037

149

5 5

46 4540

19 18

12 12

6 8 74

74

4439

2124

15 12

75

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Ala

kiin

nost

ava

Ala

lle s

opiv

at ta

idot

Ala

lla k

iinno

stav

iaty

öteh

tävi

ä

Hyv

ätty

öllis

tym

ism

ahdo

llisu

udet

Opi

skel

upai

kan

sai

help

osti

Oli

jo a

lalta

työk

okem

usta

Usk

oi s

elvi

ytyv

änsä

Ala

lla h

yvät

eten

emis

mah

dolli

suud

et

Ei p

ohtin

ut ta

rkem

min

Ala

lla h

yvä

palk

kata

so

Ala

a su

osite

ltiin

Ala

arv

oste

ttu

%

kaikki

miehet

naiset

22

Eri koulutusalojen opiskelijat pitävät osittain eri asioita tärkeinä koulutusalaa valitessaan (ks. tau-lukko 3.1). Kulttuurialan sekä humanistisen ja kasvatusalan opiskelijoilla painottuivat selvästi muita enemmän alalle sopivat taidot (81 %). Myös humanistisella ja kasvatusalalla alalle sopivat taidot (65 %) oli tärkeä koulutusvalintaa ohjannut tekijä. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan opiskelijat kokivat muita opiskelijoita useammin alan hyvät etenemismahdollisuu-det (26 %) tärkeäksi koulutusvalintaan vaikuttaneeksi tekijäksi. Heistä ja luonnontieteiden alan opiskelijoista myös hieman muita suurempi osa koki opiskelupaikan saannin helppouden vaikut-taneen valintaan (ks. myös Nieminen & Ahola 2003, 53). Luonnontieteiden alan opiskelijoiden keskuudessa myös usko koulutuksesta selviämisestä (25 %) ja alan hyvä palkkataso (21 %) olivat yleisempiä syitä kuin muilla. Matkailu- ja ravitsemusalalla aiempi työkokemus on ollut yli kol-manneksen mukaan tärkeä alalle ohjannut tekijä (ks. mt., 54). Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijoiden koulutusvalintaan vaikutti selvästi muita useammin hyvät työllistymismahdollisuu-det (59 %) (ks. mt., 53), mikä puolestaan kulttuurialan opiskelijoilla oli melko vähäinen vaikutin (6 %).

Taulukko 3.1 Nykyisen koulutusalan valintaan vaikuttaneet tekijät koulutusaloittain, %.

1 Yhli-

ha

2 Hum-kas

3 Kultt.

4 Lu-ymp

5 Luti

6 Mara-

ta

7 Soteli

8 Teli

N

Ala kiinnostava (p=.000) 60 74 90 81 74 78 81 70 2267 Alalle sopivat taidot (p=.000) 35 65 81 46 43 43 47 35 1361 Alalla kiinnostavia työtehtä-viä (p=.000)

40 42 56 43 27 49 46 40 1337

Hyvät työllistymis- mahdollisuudet (p=.000)

34 28 6 17 20 36 59 40 1191

Opiskelupaikan sai helposti (p=.000)

31 21 10 24 36 14 10 26 631

Oli jo alalta työkokemusta (p=.000)

13 26 15 26 10 35 19 21 591

Uskoi selviytyvänsä (p=.000) 18 16 9 13 25 17 7 14 394 Alalla hyvät etenemismah-dollisuudet (p=.000)

26 5 2 7 9 15 8 9 367

Alalla hyvä palkkataso (p=.000)

11 0 3 5 21 2 1 18 261

Ei pohtinut tarkemmin (p=.000)

11 12 5 12 16 6 6 11 267

Alaa suositeltiin (p=.214) 5 12 7 9 6 4 5 7 180 Ala arvostettu (p=.000) 3 0 4 3 1 0 5 6 127 1 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 2 Humanistinen ja kasvatusala 3 Kulttuuriala 4 Luonnonvara- ja ympäristöala 5 Luonnontieteiden ala 6 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 7 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 8 Tekniikan ja liikenteen ala Koulutusalan kiinnostavuus houkuttelee pienten yksiköiden opiskelijoita useammin tietylle alalle (ks. taulukko 3.2). Myös kiinnostavat työtehtävät ja alalle sopivat taidot olivat heillä muita use-ammin kolmen tärkeimmän koulutusalan valintaan johtaneen syyn joukossa. Isojen yksiköiden opiskelijoita on nykyiselle koulutusalalle houkutellut hyvät työllistymismahdollisuudet ja hyvä

23

palkkataso. Suurten ja keskikokoisten yksiköiden opiskelijoista hieman useampi kuin pienten il-moittaa, ettei hakiessaan pohtinut koulutusalavalintaa. Taulukko 3.2 Nykyisen koulutusalan valintaan vaikuttaneet tekijät yksikkökokojen mukaan, %.9

alle 500 500–999 1000 ja yli N Ala kiinnostava (p=.000) 79 72 71 2257 Alalle sopivat taidot (p=.000) 52 44 40 1364 Alalla kiinnostavia työtehtäviä (p=.029) 46 44 41 1333 Hyvät työllistymismahdollisuudet (p=.001) 35 37 42 1188 Opiskelupaikan sai helposti (p=.013) 18 21 23 637 Oli jo alalta työkokemusta (p=.373) 21 19 19 590 Uskoi selviytyvänsä (p=.189) 11 14 13 392 Alalla hyvät etenemismahdollisuudet (p=.117)

10 12 13 365

Alalla hyvä palkkataso (p=.000) 5 8 11 265 Ei pohtinut tarkemmin (p=.006) 6 10 10 265 Alaa suositeltiin (p=.565) 7 6 6 179 Ala arvostettu (p=.738) 4 4 5 127 Ikäluokittain vastaajia tutkittaessa syntyi tilastollisesti merkitseviä eroja lähinnä työkokemuksen ja opiskelupaikan saannin helppouden vaikutusten suhteen. Vanhempien ikäluokkien koulutusalava-lintaan jo olemassa oleva työkokemus vaikutti selvästi enemmän kuin nuorempien ikäluokkien. Sen sijaan vanhemmilla ikäluokilla koulutuspaikan saannin helppous ei ollut niin merkittävässä osassa koulutusalaa valittaessa kuin nuoremmilla ikäluokilla, mikä saattanee liittyä siihen, että vanhemmilla voi olla jo entuudestaan tutkinto, joten sen puute ei aja hakeutumaan tietylle alalle.

Taulukko 3.3 Nykyisen koulutusalan valintaan vaikuttaneet tekijät ikäluokittain, %.

19–21 22–23 24–25 26–27 28– N Ala kiinnostava (p=.004) 75 75 74 76 66 2276 Alalle sopivat taidot (p=.363) 42 44 46 42 47 1363 Alalla kiinnostavia työtehtäviä (p=.244)

41 43 44 49 45 1341

Hyvät työllistymismahdollisuudet (p=.052)

42 40 36 34 38 1194

Opiskelupaikan sai helposti (p=.000)

23 24 20 17 12 639

Oli jo alalta työkokemusta (p=.000) 12 16 22 26 32 596 Uskoi selviytyvänsä (p=.246) 15 13 12 10 15 397 Alalla hyvät etenemismahdollisuu-det (p=.485)

13 13 12 9 12 371

Alalla hyvä palkkataso (p=.034) 9 10 8 8 6 266 Ei pohtinut tarkemmin (p=.065) 10 9 10 8 5 269 Alaa suositeltiin (p=.694) 6 6 6 5 5 180 Ala arvostettu (p=.797) 5 4 5 4 4 131

9 Elaboroitaessa havaittiin sukupuolen täsmentävän erikokoisten yksiköiden välisiä eroja seuraavien syiden kohdalla: koulutusalan kiinnostavuuden, alan työllistymis- ja etenemismahdollisuuksien, alalle sopivien taitojen, alan palkkata-son ja alan valinnan tarkemman pohtimisen ja yksikkökoon välinen yhteys on erilainen naisilla ja miehillä.

24

3.1.2 Miksi tiettyyn ammattikorkeakouluun? Vastaajia pyydettiin erikseen arvioimaan nykyiseen ammattikorkeakouluun hakeutumiseen vaikut-taneita syitä. Keskeisimmäksi syyksi nousi ammattikorkeakoulussa tarjolla ollut koulutusala ja sen kiinnostavuus (ks. kuvio 3.2). Koulutusalaan liittyen myös ammattikorkeakoulun tarjoamaa tut-kintoa pidettiin tärkeänä. Lisäksi monipuolinen opetustarjonta vaikutti reilun 40 prosentin mukaan paljon hakeutumiseen. Voidaankin sanoa, että ammattikorkeakoulun tarjoama koulutussisältö vai-kuttaa olevan keskeisin oppilaitoksen valintaan vaikuttava seikka. Ammattikorkeakoulun sijaintiin liittyvistä seikoista tärkeimmäksi nousi kotiseudun läheisyys, mi-kä on tullut esille myös aiemmissa ammattikorkeakouluopiskelijoita koskevissa tutkimuksissa - ammattikorkeakouluopiskelijoiden on todettu olevan kotiseutu-uskollisempia kuin yliopisto-opiskelijoiden (ks. Lehtonen 1999, 53; Vuorinen & Valkonen 2003, 76–77). Ammattikorkeakou-lut myös rekrytoivat opiskelijoita nimenomaan sijaintipaikkakunnaltaan ja -maakunnastaan (Nie-minen & Ahonen 2003, 48). Hyvän sijainnin merkitys korostuu tässä tutkimuksessa aiempiin tut-kimuksiin verrattuna, mikä johtunee ainakin osittain siitä, että tässä sijainti liitettiin nimenomaan oppilaitoksen eikä koulutusalan valintaan. Sijaintia tarkasteltiin tässä useammasta kuin yhdestä näkökulmasta, jolloin saatiin eroteltua esimerkiksi oppilaitoksen maantieteellisen ja sosiaalisen läheisyyden merkitys vastaajille. Opiskelijoiden opiskelupaikan valintaan vaikutti hieman enem-män ammattikorkeakoulun sijainti suuremmalla paikkakunnalla kuin se, että itselle tärkeät ihmiset olisivat lähellä. Vanhempien painostuksella ei useimmiten koettu olevan juuri mitään merkitystä, kuten ei silläkään, että oppilaitos sijaitsee kaukana vanhemmista. Kaiken kaikkiaan vanhempien toiminnalla ei siis näyttäisi olevan suurtakaan yhteyttä opiskelijoiden hakeutumiseen tiettyyn am-mattikorkeakouluun. Sen sijaan ammattikorkeakoulun imagolla ja maineella on merkitystä ammattikorkeakoulun valin-taan. Noin 40 prosenttia vastaajista katsoi hyvän imagon vaikuttaneen paljon koulutuspaikan va-lintaan. Imagohan rakentuu ns. virallisten tietojen lisäksi esimerkiksi epävirallisista kuulopuheista ja tuttavien suosituksista. Tässä tutkimuksessa kokemus ammattikorkeakoulun hyvästä imagosta ei ilmeisesti kuitenkaan ole peräisin perheeltä tai kavereilta, sillä perheen ja/tai kavereiden suosi-tuksilla ei ollut suurtakaan merkitystä valinnassa - lähes puolet koki, ettei suositus vaikuttanut lainkaan. Ammattikorkeakoulut pyrkivät usein houkuttelemaan uusia opiskelijoita myös erilaisten mainosten avulla. Kuitenkin vain kymmenen prosenttia vastaajista koki ammattikorkeakoulujen Internet-sivujen tai mainosten vaikuttaneen paljon oppilaitoksen valinnassa. Itse asiassa vastaajista yli 40 prosenttia katsoi, etteivät nämä vaikuttaneet lainkaan. Vastaavasti myöskään lukion opinto-ohjauksen ja abi-infojen vaikutus tietyn ammattikorkeakoulun valintaan ei ole ollut kovin suurta, sillä jopa lähes 80 prosenttia koki, etteivät ne vaikuttaneet lainkaan. Oletettavaa onkin, että opis-kelijoiden yleinen käsitys ammattikorkeakoulujen imagosta ja maineesta muodostuukin yhdistel-mästä eri tietolähteistä saatuja vaikutelmia ammattikorkeakouluista. Jakaumissa näkyy myös ns. pakkohakeutuminen ammattikorkeakouluun. Alle 25-vuotiaiden am-matillista koulutusta vailla olevien työttömienhän on työministeriön ohjeen mukaan haettava yh-teishaussa ammattikorkeakouluihin työmarkkinatuen saamiseksi (ks. työttömyysturvalaki 2002/1290). Tämä on aiheuttanut muun muassa sen, että ensisijaisesti yliopistoon opiskelemaan hakevat osallistuvat yhteisvalintaan kaiken varalta ja siten vievät koulutuspaikkoja ammattikor-keakouluihin ensisijaisesti tähtääviltä. Välineellinen hakumotiivi eli hakeutuminen jonnekin opis-kelemaan vain työmarkkinatuen saamisen varmistamiseksi onkin pääasiassa vain ammattikorkea-koulujen kohdalla mahdollista (ks. Vuorinen & Valkonen 2003, 76–77) ja vaikuttaa osaltaan myös todella motivoituneiden opiskelijoiden määrään. Reilu kymmenen prosenttia vastaajista ilmoitti pakon vaikuttaneen paljon nykyiseen ammattikorkeakouluun hakeutumiseen. Viidennes vastaajis-ta ilmoitti, että omaan ammattikorkeakoulun valintaan vaikutti paljon se, ettei päässyt opiskele-

25

maan ensisijaisesti hakemaansa paikkaan. Edellä koulutusalan valinnan yhteydessä käsitelty opis-kelupaikan saannin helppous liittyy tilastollisesti merkitsevästi niin pakkohakuun kuin siihenkin, ettei tie ensisijaiseen opiskelupaikkaan auennut. Näin ollen osa opiskelijoista opiskelee nykyisessä opinahjossaan siksi, ettei päässyt muualle; oli pakko hakea jonnekin ja nykyiselle alalle oli helppo päästä. Tämä ei ole hyvä lähtökohta motivoituneelle opiskelijalle.

Kuvio 3.2 Nykyisen ammattikorkeakoulun valintaan vaikuttaneet tekijät, %.

0

1

1

6

12

2

3

16

15

12

13

32

50

52

1

2

3

8

8

8

9

18

21

27

30

23

29

33

3

7

8

13

7

18

18

18

21

27

34

15

16

12

7

15

14

11

5

29

22

14

17

21

16

10

4

3

88

76

74

63

69

44

49

34

26

14

7

20

2

1

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Vanhempien painostus

Opintojen ohjaus, abi-infot

Sijainti kaukana vanhemmista

Pakko hakea jonnekin

Ei päässyt ensijaiseen opiskelupaikkaan

Internet-sivut, mainokset

Perheen, kavereiden suositus

Itselle tärkeät ihmiset lähellä

Sijainti suuremmassa kaupungissa

Hyvä maine, imago

Monipuolinen opetustarjonta

Lähellä kotiseutua

Haluttu tutkinto

Kiinnostava koulutusala

%

Erittäin paljon

Melko paljon

Jossain määrin

Melko vähän

Ei lainkaan

Kun tutkitaan nykyiseen ammattikorkeakouluun hakeutumista sukupuolittain, koulutusaloittain ja yksikkökoon mukaan, voidaan havaita eri syiden painottuvan eri tavoin. Miehille hieman useam-min kuin naisille ammattikorkeakoulun sijainti kaukana vanhemmista oli merkittävä. Se, että tär-keät ihmiset sijaitsevat lähellä oli jopa viidennekselle naisista erittäin tärkeä vaikutin, kun miehistä tätä mieltä oli vain kahdeksan prosenttia. Naisista yli 80 prosenttia pitää tärkeinä valintaan vaikut-taneina tekijöinä ammattikorkeakoulun tarjoamaa tutkintoa ja tiettyä koulutusalaa. Naiset nostavat myös ammattikorkeakoulun monipuolisen opetustarjonnan miehiä useammin erittäin tai melko paljon valintaan vaikuttaneeksi tekijäksi. Ammattikorkeakoulun hyvän imagon ja lukion opintojen ohjauksen suhteen sukupuolten välille ei synny eroa, mutta tarkasteltaessa Internet-sivujen ja mai-noksien merkitystä havaitaan niiden näyttäytyvän miehille selvästi vähemmän tärkeinä kuin naisil-le - miehistä jopa lähes puolet ilmoittaa, ettei niillä ole ollut lainkaan vaikutusta hakeutumiseen. Miehet sen sijaan pitivät perheen ja kaverien suositusta naisia tärkeämpänä vaikuttimena ja myös vanhempien painostuksella näyttää olleen enemmän vaikutusta. Miehillä painottui hieman naisia enemmän pakkohakeutuminen, kun taas naisilla se, ettei päässyt ensisijaisesti hakemaansa opiske-lupaikkaan.

26

Koulutusaloista10 kotiseudun läheisyys oli tärkein vaikutin yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijoille, kun humanistisen ja kasva-tusalan sekä kulttuurialan opiskelijat pitivät sen merkitystä muita vähäisempänä. Ammattikorkea-koulun sijainnilla suuremmassa kaupungissa ei ollut hakeutuessa suurta merkitystä humanistisen ja kasvatusalalla ja luonnonvara- ja ympäristöalalla opiskeleville. Tietty tutkinto ja koulutusala ohjasivat erityisesti sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan sekä kulttuurialan opiskelijoita. Myös luon-nonvara- ja ympäristöalalla sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla opiskelevat pitivät koulu-tusalan kiinnostavuutta tärkeänä hakeutumista ohjanneena tekijänä. Opetustarjonnan monipuoli-suus näyttäytyi kulttuurialan opiskelijoille houkuttelevana. Ammattikorkeakoulun imago ja maine olivat muita aloja tärkeämpiä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja palveluiden sekä luonnontie-teiden aloilla opiskeleville. Tekniikan ja liikenteen alalla opiskelevat arvostivat imagoa sekä In-ternet-sivujen ja mainosten merkitystä muita vähemmän. Perheen ja kavereiden suositusten sekä vanhempien painostuksen merkitys nousi luonnontieteiden opiskelijoilla muita korkeammalle. Myös tekniikan ja liikenteen alalla opiskeleville vanhempien painostuksella oli muita enemmän vaikutusta. Se, että ei päässyt ensisijaisesti hakemaansa opiskelupaikkaan ja se, että oli pakko ha-kea jonnekin, olivat muita tärkeämpiä hakeutumisen syitä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla opiskeleville. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla opiskelevat puolestaan katsoivat muita useammin, että pakko ei vaikuttanut heidän hakeutumiseensa. Myös erikokoisten yksiköiden opiskelijat painottavat hakeutumiseen vaikuttaneita syitä eri ta-voin11. Pienten yksiköiden opiskelijoilla muita useammin tärkeimmiksi hakeutumiseen vaikutta-neiksi tekijöiksi nousevat mielekäs tutkinto ja koulutusala. Myös keskikokoisissa yksiköissä näi-den katsotaan vaikuttaneen hakeutumiseen enemmän kuin suurissa yksiköissä. Suurten yksiköiden opiskelijat painottavat muita useammin sijaintia kotiseudun ja suuren kaupungin lähellä. Suurissa yksiköissä opiskelevat katsovat myös ammattikorkeakoulun imagon ja maineen vaikuttaneen ha-keutumiseensa enemmän kuin muiden kokoisten yksiköiden opiskelijat. Taulukko 3.4 Nykyisen ammattikorkeakoulun valintaan erittäin paljon vaikuttaneet tekijät yksikkökokojen mukaan, %.

alle 500 500–999 1000 ja yli N Kiinnostava koulutusala (p=.000) 60 53 46 1581 Haluttu tutkinto (p=.000) 57 51 44 1511 Kotiseudun läheisyys (p=.005) 29 32 35 980 Itselle tärkeiden ihmisten läheisyys (p=.600) 15 17 18 493 Suuremman kaupungin läheisyys (p=.000) 9 10 22 444 Monipuolinen opetustarjonta (p=.571) 13 13 12 369 Ei päässyt ensisijaiseen (p=.797) 12 12 12 361 Hyvä maine, imago (p=.000) 10 11 13 338 Oli pakko hakea jonnekin (p=.072) 5 6 7 175 Perheen ja/tai kavereiden suositus (p=.118) 3 3 3 87 Internet-sivut, mainokset (p=.837) 2 2 2 49 Kaukana vanhemmista (p=.641) 1 1 1 36 Lukion opintojen ohjaus, abi-infot (p=.567) 1 1 1 17 Vanhempien painostus (p=.008) 0 1 1 11

10 Koulutusalavertailuissa on tässä yhteydessä kiinnitettävä huomiota niiden yhtenevyyteen sukupuolierojen kanssa. 11 Erikokoisten koulutusyksiköiden väliset erot täsmentyvät tässä esitellyistä, kun ne elaboroidaan sukupuolten ja koulutusalojen kanssa. Yksikkökoon yhteys siis säilyy, mutta painottuu hieman eri tavoin naisilla ja miehillä sekä eri koulutusaloilla.

27

3.2 Odotukset ennen opintoja ja niiden toteutuminen Vastaajilla oli pääasiassa positiivisia odotuksia ammattikorkeakouluopinnoista silloin kun he ha-keutuivat nykyiseen opiskelupaikkaansa: 60 prosentilla hakijoista oli positiivisia odotuksia opin-noistaan (ks. kuvio 3.3). Noin kolmannes suhtautui opintoihin neutraalisti ja vain prosentilla vas-taajista oli negatiivisia odotuksia. Naisilla oli hieman miehiä useammin positiiviset odotukset, ku-ten myös pienten yksiköiden opiskelijoilla muun kokoisten yksiköiden opiskelijoita useammin. Koulutusaloista positiivisimmat odotukset oli humanistisen ja kasvatusalan opiskelijoilla. Eri opiskeluvuosien opiskelijat eivät juuri eroa toisistaan siinä kuinka positiivisesti he suhtautuivat opintoihinsa hakeutuessaan: ensimmäisen ja neljännen vuoden opiskelijoissa on suhteessa yhtä paljon positiivisesti suhtautuneita.

Kuvio 3.4 Odotukset ammattikorkeakouluopinnoista nykyiseen opiskelupaikkaan hakiessa, %.

60

1 25

32

0

10

20

30

40

50

60

70

Positiiviset Neutraalit Ei odotuksia Negatiiviset Ei osaa sanoa

%

Yleisesti ottaen noin 50 prosenttia kokee opintojen vastanneen odotuksiaan erittäin hyvin tai hy-vin, kun puolestaan kymmenesosa vastaajista katsoo, että opinnot vastasivat joko erittäin huonosti tai huonosti odotuksia. Ne, joilla oli positiivisia odotuksia opinnoista kokevat opintojen vastan-neen odotuksia keskimäärin hieman muita paremmin, sillä heistä hieman yli puolet koki opintojen vastanneen erittäin hyvin tai hyvin odotuksia (ks. kuvio 3.4).

Kuvio 3.4 Miten opinnot kokonaisuudessaan vastanneet positiivisia (n = 1867) ja neutraaleja (n = 989) odotuksia, %.

9

24

43

1

45

36

7

45

7

0

10

20

30

40

50

Erittäin hyvin Hyvin Keskinkertaisesti Huonosti Erittäin huonosti

%

Positiiviset

Neutraalit

28

Naisista, joilla oli positiivisia odotuksia opinnoista, yli puolet kokee, että ammattikorkeakoulu-opinnot vastaavat vähintäänkin hyvin heidän odotuksiaan. Positiivisesti suhtautuneista miehistä ei aivan yhtä moni katso opintojensa vastanneen odotuksiaan hyvin, ja pettyneitä on noin 15 prosent-tia. Pienten yksiköiden opiskelijat kokevat hieman useammin kuin suurempien yksiköiden opiske-lijat, että opinnot vastaavat heidän positiivisia odotuksiaan joko erittäin hyvin tai hyvin. Suurten yksiköiden opiskelijoista ne, jotka suhtautuivat neutraalisti opintoihinsa hakuvaiheessa, ovat nyt selvästi muita pettyneempiä odotuksiensa toteutumiseen. Selvä yhteys on nähtävissä myös opiske-luvuoden ja hakuvaiheen odotuksiin pettymisen välillä. Pisimmälle opinnoissaan edenneet ovat opintojensa alkuvaiheen opiskelijoita selvästi pettyneempiä positiivisten tai neutraalien odotusten-sa toteutumiseen. Positiivisesti hakiessaan suhtautuneista nyt neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista vain 45 prosenttia kokee opintojen vastanneen hyvin odotuksia, kun ensimmäisen vuoden opiskelijoista jopa 62 prosenttia on tätä mieltä (ks. kuvio 3.5). On huolestuttavaa, jos näinkin suuri osa pidempään opiskelleista katsoo pettyneensä koulutukseensa, sillä se ei anna ko-vinkaan hyvää kuvaa koulutuksesta. Taustalla voi kuitenkin olla myös pidemmälle opinnoissaan edenneiden yleisesti ottaen kriittisempi suhtautuminen opintoihinsa.

Kuvio 3.5 Miten opinnot kokonaisuudessaan vastanneet positiivisia odotuksia opiskeluvuoden mukaan, %.

30

7

35

9

40 39

4

40

51

1

11 8

3

46

3

12

6

2

11

42

0

10

20

30

40

50

60

Erittäin hyvin Hyvin Keskinkertaisesti Huonosti Erittäin huonosti

%

1. vuosi

2. vuosi

3. vuosi

4. tai useampi vuosi

Verrattuna aiempaan tutkimukseen on odotustensa toteutumiseen tyytyväisten osuus ollut aiem-min hieman korkeampi (62 %) (vrt. Vuorinen & Valkonen 2005, 99). Aiemmin on myös havaittu, että ammattikorkeakouluopiskelijat ovat keskimäärin pettyneempiä odotuksiinsa kuin yliopisto-opiskelijat, joista 72 prosenttia kokee odotusten toteutuneen melko hyvin tai erittäin hyvin (mt.). Opintojen edistämistä pohtineen Oped-projektin yhteydessä on todettu, että kilpailu hyvistä opis-kelijoista saattaa ajaa ammattikorkeakouluja ylimarkkinointiin, joka luo opiskelemaan hakeville odotuksia, joita lopulta ei ehkä voidakaan täyttää (Kolehmainen 2002, 56). Todellisen tiedon välit-tymisen on pelätty jääneen toissijaiseksi ammattikorkeakoulujen markkinahenkisessä imagonra-kennuksessa (Vuorinen & Valkonen 2005, 137). Oped-projektin mukaan tulisikin kiinnittää huo-miota siihen, että koulutusta markkinoitaessa annetaan oikeanlainen kuva opetustarjonnasta ja koulutuksen sisällöstä (Kolehmainen 2002, 56). Ylimarkkinointi voi olla yksi syy juuri ammatti-korkeakouluopiskelijoiden yleisempään opintopettymykseen, mutta muitakin on löydettävissä. Tämän tutkimuksen mukaan opintoihinsa alun perin positiivisesti suhtautuneista, mutta nyttemmin niihin pettyneistä viidennes pitää koulutusalaa itselleen vääränä, lähes puolet katsoo opetuksen

29

tason olevan joko heikko tai välttävä, noin kolmannes on melko tai erittäin tyytymätön opintojen-sa etenemiseen ja yli 60 prosenttia kokee, ettei ole tyytyväinen saamaansa opintojen ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen12. Vastaajilta tiedusteltiin myös erikseen miltä osin nykyiset ammattikorkeakouluopinnot eivät ole vastanneet odotuksia (ks. kuvio 3.6). Useimmiten mainitaan, että opetushenkilökunta ei ole riittä-vän ammattitaitoista. Toiseksi yleisin pettymyksen syy on kokemus siitä, että opintojen sisältö ja työelämä eivät vastaa toisiaan. Kolmannes vastanneista katsoo opetustarjonnan olleen muuta kuin mitä he odottivat ja yhtä moni on sitä mieltä, että opinnot ovat osoittautuneet liian teoreettisiksi. Yleisesti ottaen näyttää siltä, että erilaiset opintojen sisältöön liittyvät seikat eivät ole kaikin puo-lin osoittautuneet odotuksia vastaaviksi, mutta sen sijaan itse koulutusalaan tai ammattikorkeakou-lun ilmapiiriin ei olla niin suuresti pettyneitä.

Kuvio 3.6 Miltä osin ammattikorkeakouluopinnot eivät vastaa odotuksia, %.

39

35

29 28 27 27

20

11 10

3

0

10

20

30

40

Ope

tush

löku

nta

eita

rpee

ksi

amm

attit

aito

ista

Kou

lutu

s ja

työe

läm

ä ei

vät

vast

aa

Ope

tust

arjo

nta

eiva

staa

Liia

n te

oree

ttine

n

Kou

lutu

sohj

elm

a ei

vast

aa

Ope

tusm

enet

elm

ätte

hotto

mia

,va

nhen

tune

ita

Opi

nnot

työl

ääm

piä

Ala

ei o

llut m

itäku

vitte

lin

Opp

ilaito

kses

sahu

ono

ilmap

iiri

Liia

nkä

ytän

nönl

ähei

nen

%

Sukupuolten välillä vain opetustarjonnan kokemisen suhteen on nähtävissä tilastollisesti merkitse-vä ero – naisista kolmannes ilmoittaa pettyneensä opetustarjontaan, kun miehistä tätä mieltä on neljänneksen verran. Myöskään erikokoisten yksiköiden välillä ei ole kovin suuria eroja, vain opettajien ammattitaitoon (p=.005) ja opetusmenetelmiin (p=.003) on petytty eri tavoin erikokoi-sissa yksiköissä13. Suurten yksiköiden opiskelijoista 42 prosenttia ilmoittaa, että on pettynyt opet-tajien puutteelliseen ammattitaitoon, kun pienissä yksiköissä 37 prosenttia ja keskikokoisissa 36 prosenttia on tätä mieltä. Suurissa yksiköissä opiskelevat katsovat myös opetusmenetelmien tehot-tomuuden ja vanhentuneisuuden johtaneen pettymykseen useammin kuin muun kokoisten yksi-köiden opiskelijat.

12 Erot ovat tilastollisesti merkitseviä (p=.000). 13 Kun erot vakioidaan koulutusalojen suhteen, havaitaan yhteyden yksikkökoon ja opetushenkilökunnan ammattitai-don sekä opetusmenetelmien tehottomuuden välillä heikkenevän joidenkin koulutusalojen kohdalla ja joidenkin kou-lutusalojen (humanistinen ja kasvatusala, luonnontieteiden ala ja matkailu-, ravitsemis- ja talousala) kohdalla yhteys muuttuu myös päinvastaiseksi. Vakiointiin on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä solujen frekvenssit jäävät monessa kohdin liian pieniksi.

30

Sen sijaan kun tarkastellaan opiskelijoiden kokemuksia opintojen ja odotusten vastaamattomuu-desta opiskeluvuosien mukaan tai koulutusaloittain, saadaan esille varsin mielenkiintoisia eroja. Luonnontieteiden opiskelijat ovat muita useammin pettyneitä koulutusalan sisältöön, kun teknii-kan ja liikenteen alan sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan opiskelijoista 42 prosenttia ilmoittaa pettyneensä opettajien ammattitaitoon. Matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opiskelijoista 40 prosenttia katsoo, ettei opetustarjonta vastannut odotuksia. Luonnontieteiden alalla opiskelevat ovat muita useammin pettyneitä koulutusohjelman sisältöön ja opetusmenetel-mien tehottomuuteen ja vanhentuneisuuteen. Opiskeluvuosien suhteen tutkittuna erot opiskelijoi-den välillä ovat varsin suuria (ks. kuvio 3.714). Opetushenkilökunnan puutteellisen ammattitaidon mainitsevat muita useammin vähintään neljä vuotta opiskelleet. Selvä ero on havaittavissa myös koulutuksen sisällön ja työelämän vaatimusten vastaamattomuutta tarkasteltaessa. Opintojen alus-sa olevista vain noin viidennes ja useimmiten syyn maininneista kolmannen vuoden opiskelijoista 47 prosenttia on tähän pettyneitä. Kolmannen vuoden opiskelijat pitävät opintoja useimmiten liian teoreettisena, tosin erot ovat suurimmat vähintään kaksi vuotta opiskelleiden ja ensimmäistä vuot-taan opiskelevien välillä. Kolmannen vuoden opiskelijat ovat muita pettyneempiä opetustarjontaan ja vähintään neljä vuotta opiskelleet puolestaan koulutusohjelman sisältöön. Ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat muita useammin pettyneitä vain opintojen odotettua suurempaan työläyteen. Ja itse asiassa lähes kaikissa suhteissa odotuksiinsa pettyneiden osuus kasvaa heti toisesta opiskelu-vuodesta lähtien.

Kuvio 3.7 Miltä osin ammattikorkeakouluopinnot eivät vastaa odotuksia opiskeluvuoden mukaan, %.

34

23 22 22 22 22 21

41

21

25

30 31 32

28

11

40

31 31

36

31

11

42

20

3229

31 31

11

7

16

4746

0

10

20

30

40

50

Opetushenkilökuntaei riittävän

ammattitaitoista(p=.008)

Koulutusohjelmansisältö ei vastannutodotuksia (p=.000)

Opetustarjonta eivastannut

odotuksia (p=.000)

Opetusmenetelmättehottomia,

vanhentuneita(p=.000)

%

1. vuosi 2. vuosi

3. vuosi 4. tai useampi vuosi

14 Tässä raportoitu opiskeluvuosien suhteen vain tilastollisesti merkitsevät (p<.005) erot.

31

Vastaajia pyydettiin tässä yhteydessä myös valitsemaan mielestään tärkein syy siihen, että opinnot eivät ole vastanneet odotuksia. Useimmissa vastauksissa eli noin viidenneksessä nostetaan opetus-henkilökunnan riittämätön ammattitaito pettymyksen syyksi. Seuraavaksi yleisimmin koetaan, että koulutus ja työelämä eivät vastaa toisiaan (17 %) ja että koulutus on liian teoreettista (15 %). Vaikka osa vastaajista koki odotustensa olleen negatiivisia opiskelemaan hakiessaan tai koki pet-tyneensä opintoihinsa, niin silti vain kahdeksan prosenttia vastaajista kokee opiskelevansa väärällä koulutusalalla (ks. taulukko 3.5). Hieman yli 70 prosenttia katsoo opiskelevansa oikealla koulu-tusalalla ja viidesosa ei osaa sanoa mielipidettään. Kokemus oikealla opiskelualalla opiskelusta näyttää jossain määrin lisääntyneen Erolan (2004, 64) tutkimukseen verrattuna, jolloin ammatti-korkeakouluopiskelijoista 66 prosenttia ilmoitti opiskelevansa oikealla alalla. Ei ole yllättävää, että niistä, jotka kokevat nykyisen koulutusalan itselle vääräksi, noin 39 prosenttia katsoo, että opinnot ovat vastanneet positiivisia odotuksia huonosti tai erittäin huonosti. Alan oikeaksi kokeneiden joukossa positiivisiin odotuksiin pettyneitä on vain kahdeksan prosenttia. Nais- ja miesvastaajista lähes yhtä moni kokee opiskelevansa oikealla alalla. Miehistä yhdeksän prosenttia ja naisista seitsemän prosenttia pitää nykyistä koulutusalaansa itselleen vääränä. AMKOTAn vuoden 2005 tietojen mukaan miehistä hieman useampi kuin naisista keskeyttää opintonsa. Syy sukupuolten välisiin eroihin keskeyttäneiden osuuksissa (miehet: 6 %, naiset: 4 %) ei piile ainakaan suoraan siinä, että olisi valittu väärä koulutusala, kuten tästä käy ilmi. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijoista jopa 81 prosenttia pitää alaa itselleen oikeana. Luonnontieteiden alan opiskelijat kokevat muita useammin opiskelevansa väärällä alalla, sillä vastanneista alan opiskelijoista jopa 16 prosenttia on tätä mieltä. Tällä alalla myös keskeyttäneiden osuus oli vuonna 2005 suurempi (14 %) kuin muilla aloilla (AMKOTA 2005). Yksikkökoon mukaan tarkasteltuna pienissä yksiköissä opiskelevat ovat kaikkein tyytyväisimpiä nykyiseen koulutusalaansa15. Heistä 76 prosenttia kokee opiskelevansa oikealla alalla, kun keskikokoisten yksiköiden opiskelijoista 67 prosenttia on tällä kannalla. Opiskeluvuosien mukaan ei opiskelijoiden välillä ole kovinkaan merkitseviä eroja. Näyttää siltä, että neljännen tai useamman vuoden opiskelijat ovat hieman muita tyytymättömämpiä tekemäänsä koulutusalavalintaan, mikä on tietenkin hieman yllättävää ottaen huomioon, että he ovat käyneet jo lähes koko koulutuksen läpi. Keskimäärinhän opinnot ammattikorkeakoulussa keskeytyvät suurin piirtein toisen opiskeluvuoden aikana (AMKOTA 2005).

15 Kun koulutusyksikön ja opiskelualan oikeaksi kokemisen välistä yhteyttä tarkastellaan koulutusaloittain, havaitaan yhteyden heikkenevän ja matkailu-, ravitsemis- ja talousalan sekä luonnonvara- ja ympäristöalan kohdalla tyytyväisiä on enemmän jonkin muun kokoisessa kuin pienessä yksikössä. Jälleen koulutusalavakiointiin on suhtauduttava vara-uksella taulukon pienten solufrekvenssien vuoksi.

32

Taulukko 3.5 Kokeeko tällä hetkellä opiskelevansa oikealla koulutusalalla, %. Kyllä Ei Ei osaa sa-

noa N

Kaikki 71 8 22 3119 Sukupuoli p=.119 mies 71 9 21 1055 nainen 70 7 23 2037 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, liiketa-

louden ja hallinnon ala 62 10 28 647

Humanistinen ja kasvatusala 74 7 19 43 Kulttuuriala 75 6 20 298 Luonnonvara- ja ympäristöala 76 6 18 123 Luonnontieteiden ala 56 16 28 81 Matkailu-, ravitsemis- ja talo-

usala 67 5 28 224

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

81 4 16 824

Tekniikan ja liikenteen ala 67 10 23 832 alle 500 76 6 18 935

Yksikkökoko opiskelija-määrän mukaan 500–999 67 8 26 807 p=.000 1000 ja yli 69 9 23 1322 Opiskeluvuosi p=.085 1. vuosi 71 7 22 869 2. vuosi 69 6 25 847

3. vuosi 73 8 20 737 4. vuosi tai useampi 69 10 21 618

33

4 Opiskelu ammattikorkeakoulussa Laadun kehittämisajattelu levisi Suomessa 1990-luvulla julkishallintoon ja yhteiskunnan verova-roin ylläpidettyihin oppilaitoksiin, ja kun ammattikorkeakouluja vakinaistettiin, opetuksen ja op-pimisen laatu olivatkin keskusteluissa keskeisenä teemana (Sarala & Sarala 1997, 111). Ammatti-korkeakouluissa on pyritty opintojen laadun parantamiseen, joka omalta osaltaan vakiinnuttaisi ammattikorkeiden aseman osana suomalaista korkeakoulujärjestelmää (Myllys 2003, 89–90). Mo-nissa ammattikorkeakouluissa onkin tehty erilaisia laadun arviointitutkimuksia mm. Korkeakoulu-jen arviointineuvoston (KKA) toimesta ja myös itsearvioinneista on tullut osa ammattikorkeakou-lujen jatkuvaa kehittämistä. Itse asiassa ammattikorkeakoululakiin on kirjattu yhdeksi ammatti-korkeakoulujen tehtäväksi koulutuksen ja muun toiminnan laatutasosta, jatkuvasta kehittämisestä ja laatuarviointeihin osallistumisesta vastaaminen (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvi-tyksiä 2004, 14). Tämä ilmiö ei ole kuitenkaan vain kotimainen, vaan laatuajattelu on yhdistetty ammattikorkeakouluihin monissa muissakin Euroopan maissa (ks. esim. Kostamo 1998). 1990-luvun lopulla sai alkunsa Bolognan prosessi 29 valtion opetusministerien allekirjoittaessa julistuk-sen, jossa sitouduttiin eurooppalaisen korkeakoulualueen luomiseen vuoteen 2010 mennessä. Muun muassa laadunvarmistus ja opiskelijoiden osallistuminen päätöksentekoon on asetettu julis-tuksen tavoitteiksi, joiden toteuttamiseen kaikki allekirjoittajamaat ovat sitoutuneet. Tämä ei kui-tenkaan tarkoita, että esimerkiksi laatustandardien tulisi olla kaikissa allekirjoittajamaissa samat, vaan jokainen maa saa hoitaa käytännön toteutuksen omalla tavallaan. (Opetusministeriön työ-ryhmämuistioita ja selvityksiä 2004.) Myllyksen (2003, 89–90) mukaan ammattikorkeakoulujen joukko on varsin värikäs ja koulutus on laadultaan vielä melko heterogeenistä - toisaalla ongelmana on valinnan vaikeus ja toisaalla tiukka ennalta määrätty lukujärjestys. Opiskelijan näkemyksen huomioiminen on tärkeä lisä ammattikor-keakoulujen kehittämiskeskustelussa. Kun opiskelijanäkemys yhdistetään hallinnon ja työelämän edustajien näkemysten kanssa, voidaan määritellä ammattikorkeakoulutukselle tavoitteet, joista on hyötyä kaikille koulutuksen osapuolille. Laatua tarkastellaan tässä siis opintojen tarkoituksenmu-kaisuutena, jolloin huomio on opiskelijoiden opinnoille asettamissa vaatimuksissa (vrt. Opetusmi-nisteriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004, 49). Seuraavassa paneudutaankin ammattikor-keakouluopiskelijoiden näkemyksiin opintojensa sisällöstä, opintojen etenemisestä ja valmistumi-sesta.

4.1 Opintojen sisältö

4.1.1 Kokemukset ammattikorkeakouluopiskelusta yleensä Vastaajilta tiedusteltiin viisiportaisten väittämien avulla heidän kokemuksiaan opiskelusta yleensä, opetushenkilökunnan ammattitaidosta ja innostavuudesta sekä koulun fyysisistä puitteista. Opiske-lijoista yli puolet pitää ammattikorkeakoulunsa opetustarjontaa monipuolisena (ks. kuvio 4.1). Vastaavasti puolet on tyytyväisiä opintopisteisiin vaadittuun työmäärään, vaikkakin myös tyyty-mättömiä opiskelijoita on kolmanneksen verran. Hieman vajaa puolet vastanneista pitää ammatti-korkeakoulunsa yhteyksiä työelämään ja alan työnantajiin monipuolisina.

34

Kuvio 4.1 Kokemukset opiskelusta omassa ammattikorkeakoulussa, %.

13

9

11

36

42

43

21

16

23

16

25

20

6

7

3

9

1

1

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Monipuoliset yhteydettyöelämään jatyönantajiin

Työmääräopintopisteisiin nähden

sopiva

Opetustarjontamonipuolista

%

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa, eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

EOS

Suhtautumisessa opetustarjonnan monipuolisuuteen ei ole koulutusalojen, yksikkökokojen tai su-kupuolten välillä havaittavissa suuria eroja, mutta sen sijaan eri opintovaiheessa olevien opiskeli-joiden välillä on tilastollisesti merkitseviä eroja. Opetustarjonnan monipuolisuuteen suhtaudutaan sitä positiivisemmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa opinnot ovat. Ensimmäisen vuoden opiskeli-joista 61 prosenttia pitää opetustarjontaa monipuolisena, toisen vuoden opiskelijoista 54 prosenttia ja kolmannen tai useamman vuoden opiskelijoista enää 48 prosenttia. Työmäärä saatuihin opintopisteisiin nähden on naisten mukaan epäsuhtainen useammin kuin miesten mukaan. Vastaava ero on nähtävissä myös tarkasteltaessa eri koulutusalojen opiskelijoi-den suhtautumista: naisvaltaisten kulttuuri- sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alojen opiskelijoista useampi kuin muiden alojen opiskelijoista kokee työmäärän olevan liian suuri opintopisteisiin nähden. Ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat tyytyväisimpiä työmääräänsä, sillä heistä yli puolet pitää työmäärää sopivana. Tyytymättömimpiä ovat kolmannen vuoden opiskelijat, sillä heistä jopa 36 prosenttia katsoo työmäärän olevan liian suuri. Koulutusyksikkökoon avulla ei saatu esille ti-lastollisesti merkitseviä eroja opiskelijoiden välille. Ammattikorkeakoulujen työelämäyhteyksien monipuolisuutta arvioivan väittämän tutkiminen taustamuuttujien avulla toi esille varsinkin koulutusaloittaisia eroja. Koulutusaloista erityisesti humanistisen ja kasvatusalan sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijat pitävät koulunsa työelämäyhteyksiä monipuolisina, sillä molempien alojen opiskelijoista yli 60 prosenttia on tätä mieltä. Tyytymättömimpiä ammattikorkeakoulunsa työelämäyhteyksiin näyttävät kyselyn mukaan olevan kulttuurialan (32 % vastanneista tyytyväisiä), tekniikan ja liikenteen (25 %) sekä luonnon-tieteiden alan (25 %) opiskelijat. Naiset ovat vain hieman miehiä tyytyväisempiä ammattikorkea-koulunsa työelämäyhteyksiin, eikä koulutusyksikön koolla ole yhteyttä tyytyväisyyteen. Jälleen vertailtaessa vasta-aloittaneita ja jo pidempään opiskelleita on kokemusten välillä tilastollisesti merkitseviä eroja. Vastanneista ensimmäisen vuoden opiskelijoista selvästi yli puolet katsoo työ-elämäyhteyksien olevan monipuoliset, kun vähintään neljä vuotta opiskelleista tätä mieltä on enää 42 prosenttia. Opiskeluvuosien välisten erojen taustalla voi olla hyvinkin yksinkertaisia tekijöitä. Esimerkiksi ensimmäisen vuoden opiskelijoilla ei välttämättä ole vielä kovinkaan selkeää käsitys-tä ammattikorkeakoulunsa työelämäyhteyksistä, koska he eivät ole niitä useimmiten vielä opin-noissaan tarvinneet, sillä harjoitteluun on harvemmin tässä vaiheessa osallistuttu. Heidän käsityk-sensä voivat siis perustua ainakin osittain ammattikorkeakoulun rekrytointiprosessissa antamaan

35

kuvaan asiasta. Sen sijaan pidemmällä opinnoissaan olevat ovat jo turvautuneet ammattikorkea-koulun työelämäyhteyksiin esimerkiksi harjoittelupaikkahakujen tai mahdollisesti urasuunnittelun yhteydessä ja havainneet niissä tuolloin puutteita. Opetushenkilökunta Kokemukset ammattikorkeakoulun opettajista ja opetushenkilökunnasta ovat opiskelijoiden kes-kuudessa varsin positiivisia (ks. kuvio 4.2). Yli puolet pitää opetushenkilökuntaa innostavana ja motivoivana ja yli 70 prosentin mukaan heitä on myös helppo lähestyä. Hieman yli 60 prosenttia pitää oman ammattikorkeakoulunsa opettajia ammattitaitoisina. Tämä on hieman yllättävää ottaen huomioon, että opiskelijoista jopa 39 prosenttia ilmoittaa, että nimenomaan opetushenkilökunnan puutteellinen ammattitaito ei vastannut heidän koulutukselle antamiaan odotuksia. Kuitenkin tässä yhteydessä ammattitaidosta on eri mieltä vain noin neljännes vastaajista. Yksi mahdollinen vasta-us tähän ristiriitaisuuteen löytyy kyselyn avovastauksista. Moni opiskelija nostaa avovastauksis-saan esiin opettajakunnan kahtia jakautuneisuuden ammattitaidon suhteen: osa opettajista on hy-vinkin ammattitaitoisia ja osaa opettaa, kun taas osalla tiedot ja opetustaidot ovat vanhentuneita ja tehottomia. Näin ollen kun tässä kysytään yleisarviota, niin kummankin ääripään huiput ovat tasa-päistyneet.

Kuvio 4.2 Kokemukset opettajista omassa ammattikorkeakoulussa, %.

11

27

7

51

47

44

12

13

22

23

11

24

3

2

4

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Opettajatammattitaitoisia

Opetushenkilökuntaahelppo lähestyä

Opettajat innostavia jamotivoivia

%

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa, eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

Naiset suhtautuvat hieman miehiä positiivisemmin opettajien innostavuuteen ja motivoivuuteen. Miehistä 47 prosenttia katsoo opettajien olevan innostavia ja motivoivia, kun naisista yli puolet on tätä mieltä (ks. taulukko 4.1). Tekniikan ja liikenteen alalla on vähiten väittämän kanssa samaa mieltä olevia (41 %) ja eri mieltä olevia on jopa kolmannes vastanneista. Myös yhteiskuntatieteen, liiketalouden ja hallinnon alalla on melko paljon (30 %) väitteeseen negatiivisesti suhtautuvia ja toisaalta vähemmän kuin muilla aloilla samaa mieltä olevia (47 %). Kaikkein tyytyväisimpiä opet-tajiin ovat jälleen humanistisen ja kasvatusalan opiskelijat, joista yli 70 prosenttia pitää opettajia innostavina ja motivoivina. Yksikkökoon mukaan tarkasteltuna voidaan havaita samat koulu-tusaloihinkin liittyvät erot. Pienimmissä yksiköissä, joissa humanistisen ja kasvatusalan opiskelijat yleensä opiskelevat, ollaan selvästi suuria ja keskikokoisia yksiköitä tyytyväisempiä opettajien innostavuuteen ja motivoivuuteen. Opiskeluvuosien suhteen näyttää siltä, että mitä kauemmin on opiskellut, sitä negatiivisemmin suhtautuu opettajien innostavuuteen ja motivoivuuteen.

36

Taulukko 4.1 Suhtautuminen opettajien innostavuutta ja motivoivuutta arvioivaan väittä-mään taustamuuttujien mukaan, %. "Opettajat ovat innostavia ja motivoivia" samaa

mieltä ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä N

Sukupuoli p=.000 mies 47 27 27 1046 nainen 53 19 28 2032 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, lii-

ketalouden ja hallinnon ala 47 23 30 645

Humanistinen ja kasva-tusala

72 14 14 43

Kulttuuriala 61 16 23 297 Luonnonvara- ja ympäris-

töala 57 22 21 121

Luonnontieteiden ala 51 26 24 81 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 56 21 22 224

Sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-ala

59 17 24 820

Tekniikan ja liikenteen ala 41 27 33 827 alle 500 59 18 23 934

Yksikkökoko opiskeli-jamäärän mukaan

500–999 53 21 25 799 p=.000 1000 ja yli 44 25 31 1317 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 58 19 23 866

2. vuosi 51 21 28 845 3. vuosi 49 21 30 731 4. tai useampi vuosi 44 26 30 616

Naiset suhtautuvat opettajien ammattitaitoon vain hieman miehiä kriittisemmin, sillä 27 prosenttia naisista kokee, että opettajat eivät ole ammattitaitoisia, kun miehistä tätä mieltä on 24 prosenttia (ks. taulukko 4.2). Miehet ovat suhtautumisessaan opettajien ammattitaitoon naisia neutraalimpia. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon sekä tekniikan ja liikenteen opiskelijat ovat mui-den alojen opiskelijoita negatiivisempia suhtautumisessaan opettajien ammattitaitoon. Sen sijaan humanistisen ja kasvatusalan opiskelijoista jopa 81 prosenttia pitää opettajiaan ammattitaitoisina. Myös erikokoisten yksiköiden välillä on havaittavissa eroja - pienempien yksiköiden opiskelijat ovat kokonaisuudessa tyytyväisempiä opettajien ammattitaitoon kuin isompien yksiköiden opiske-lijat. Tilanne tosin hieman muuttuu, kun tarkastellaan sukupuolen vaikutusta tähän yhteyteen: naisten kohdalla edellä esitelty yhteys voimistuu, mutta miesten kohdalla ammattitaitoon tyytyväi-siä on eniten keskisuurissa yksiköissä. Opiskeluvuoden perusteella ei tässä kohdin ole tilastollises-ti merkitseviä eroja, vaikka tyytyväisten määrä näyttääkin vähenevän opiskeluvuosien myötä.

37

Taulukko 4.2 Suhtautuminen opettajien ammattitaitoa arvioivaan väittämään taustamuut-tujien mukaan, %. "Opettajat ovat ammattitaitoisia" samaa

mieltä ei samaa, eikä

eri mieltä eri mieltä N

Sukupuoli p=.001 mies 62 14 24 1045 nainen 63 10 27 2035 Koulutusala p=.001 Yhteiskuntatieteiden,

liiketalouden ja hallin-non ala

60 12 29 645

Humanistinen ja kasva-tusala

81 2 16 43

Kulttuuriala 67 10 24 297 Luonnonvara- ja ympä-

ristöala 63 13 24 121

Luonnontieteiden ala 59 16 24 80 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 67 7 26 224

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

67 10 24 823

Tekniikan ja liikenteen ala

58 15 26 827

alle 500 66 12 22 934

Yksikkökoko opiskeli-jamäärän mukaan

500–999 64 9 27 802 p=.002 1000 ja yli 59 13 29 1317 Opiskeluvuosi p=.013 1. vuosi 67 9 23 865

2. vuosi 62 12 27 847 3. vuosi 62 11 26 731 4. tai useampi vuosi 58 14 27 616

Opettajien ja opiskelijoiden keskinäisen kanssakäymisen helppoutta tarkasteltiin "opetushenkilö-kuntaa on tarvittaessa helppo lähestyä" -väittämän avulla (ks. taulukko 4.3). Kyselyn mukaan naisten on miehiä vaikeampaa lähestyä opetushenkilökuntaa. Koulutusaloittain luonnontieteiden alan, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan, tekniikan ja liikenteen sekä yhteiskuntatieteiden, liiketa-louden ja hallinnon alan opiskelijat suhtautuvat hieman muita penseämmin ajatukseen opetushen-kilökunnan helposta lähestyttävyydestä. Koulutusalaa parempi selitys löytyneekin itse asiassa koulutusyksikön koosta. Pienemmissä yksiköissä henkilökunta ja opiskelijat ovat helpommin tut-tuja keskenään, eikä opiskelija niin herkästi huku massaan kuin suuremmissa yksiköissä. Pienten yksiköiden opiskelijoista jopa 80 prosenttia katsoo, että opetushenkilökuntaa on helppo lähestyä, kun suuremmissa yksiköissä näiden osuus jää 70 prosenttiin. Mielenkiintoista on kuitenkin, että opetushenkilökunnan lähestymisen helppous ei näytä olevan yhteydessä opiskeluvuosien karttu-miseen. Voisi kuvitella, että mitä kauemmin on opiskellut, sitä tutummaksi olisi tullut opetushen-kilökunnan kanssa ja myös opettajien lähestyminen olisi helpottunut. Tilanne on kuitenkin päin-vastainen: ensimmäisen vuoden opiskelijoista hieman useampi kuin kauemmin opiskelleista kokee lähestymisen olevan helppoa. Tämä voi olla yhteydessä alkuvaiheen opiskelijoiden tiiviimpään yhteistyöhön opettajatuutorien kanssa. Ero ei kuitenkaan ole kovin suuri.

38

Taulukko 4.3 Suhtautuminen opetushenkilökunnan lähestyttävyyttä arvioivaan väittämään taustamuuttujien mukaan, %. "Opetushenkilökuntaa on tarvittaessa helppo lä-hestyä"

samaa mieltä

ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä N

Sukupuoli p=.000 mies 77 14 9 1048 nainen 74 12 15 2031 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, liiketa-

louden ja hallinnon ala 73 13 14 645

Humanistinen ja kasvatusala 88 5 7 43 Kulttuuriala 78 10 12 296 Luonnonvara- ja ympäristö-

ala 80 13 7 122

Luonnontieteiden ala 70 14 16 81 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 80 10 9 223

Sosiaali-, terveys- ja liikun-ta-ala

74 10 16 820

Tekniikan ja liikenteen ala 74 16 10 828 alle 500 80 9 11 935

Yksikkökoko opiskeli-jamäärän mukaan

500–999 76 12 12 800 p=.000 1000 ja yli 71 15 14 1316 Opiskeluvuosi p=.037 1. vuosi 78 12 10 863

2. vuosi 76 12 12 846 3. vuosi 72 14 14 732 4. tai useampi vuosi 73 11 15 616

Fyysiset puitteet Tiedusteltaessa vastaajien kokemuksia oman ammattikorkeakoulun fyysisistä puitteista haluttiin saada tietoa siitä, miten ammattikorkeakoulujen tilat tukevat paitsi opiskelua yleensä niin myös erikoisryhmien esteetöntä opiskelua (ks. kuvio 4.3). Yleisesti opiskelupuitteiden osalta kysyttiin erikseen vastaajien kokemuksia atk-tilojen sekä ryhmätyö- ja lukutilojen riittävyydestä. Atk-tilojen suhteen tilanne näyttää melko hyvältä, kun puolestaan ryhmätyö- ja lukutilojen osalta tilan-ne ei vaikuta olevan kovinkaan tyydyttävä. Liki 70 prosentin mukaan atk-tiloja on riittävästi, mut-ta samaa mieltä ryhmätyö- ja lukutilojen riittävyydestä on vain 40 prosenttia vastanneista. Ammat-tikorkeakoulut ovatkin panostaneet melko paljon atk-puoleen, mikä näkyy suoraan muun muassa opiskelijoiden käytettävissä olevien tietokoneiden määrästä. Ammattikorkeakouluissa on keski-määrin 3,3 opiskelijaa työasemaa kohti, kun yliopistoissa vastaava luku on 11,6 opiskelijaa (Ope-tusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005, 26–27). Tilanne vaihtelee oppilaitosten välillä melko paljon: ammattikorkeakouluissa vaihtelua on välillä 1,7–7,1 opiskelijaa/työasema, kun yliopistoissa jopa välillä 3,9–30,3 opiskelijaa/työasema (mt.). Joka tapauksessa tilanne on keskimäärin ammattikorkeakouluissa huomattavasti yliopistoja parempi. Sen sijaan ryhmätyö- ja lukutiloihin ei selvästikään ole panostettu yhtä paljon, vaikka tarvetta tällaisille näyttäisi opiskeli-joiden keskuudessa olevan. Opiskelun esteettömyyden arviointi tuntuu olevan opiskelijoille vaike-aa. Jopa 30 prosenttia vastaajista ilmoittaa, ettei osaa sanoa, onko opiskelu mahdollista kaikille vammasta tai muusta rajoittavasta henkilökohtaisesta ominaisuudesta huolimatta. Tämä on siinä

39

mielessä mielenkiintoista, että monissa ammattikorkeakouluissa on viime aikoina kiinnitetty eri-tyisesti huomiota opintojen esteettömyyteen - ilmeisesti tieto erilaisista esteettömyys-hankkeista ei ole kuitenkaan kulkeutunut opiskelijalle asti. Epätietoisten vastaajien suuresta määrästä huolimatta lähemmäs 50 prosenttia vastanneista katsoo opiskelun olevan mahdollista omassa ammattikorkea-koulussaan mahdollisista henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta.

Kuvio 4.3 Kokemukset fyysisistä puitteista omassa ammattikorkeakoulussa, %.

13

17

33

27

32

37

14

12

6

29

6

15

15

4

9

2

30

0

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ryhmätyö- ja lukutilojariittävästi

Opiskelu mahdollistavammasta yms.

huolimatta

Atk-tiloja riittävästi

%

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa, eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

EOS

Tyytyväisyys oman ammattikorkeakoulun fyysisiin puitteisiin vaihtelee sukupuolittain. Miehistä jopa 80 prosenttia ja naisista 65 prosenttia kokee, että atk-tiloja on omassa ammattikorkeakoulussa riittävästi. Sukupuolittainen ero heijastaa myös koulutusalojen välisiä eroja eli voidaan ajatella ongelman piilevän itse asiassa juuri joidenkin koulutusalojen tarjoamissa atk-tiloissa. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijoista vain 59 prosenttia on tyytyväisiä atk-tilojen riittävyyteen, kun miesvaltaisella tekniikan ja liikenteen alalla tyytyväisiä on 80 prosenttia vastanneista. Myös luonnonvara- ja ympäristöalalla on muita enemmän atk-tilojen määrään tyytyväisiä vastaajia, joten täysin koulutusalojen väliset erot eivät vastaa sukupuolittaisia eroja. Keskikokoisten yksiköiden opiskelijat ovat muita tyytyväisempiä, sillä heistä 76 prosenttia katsoo atk-tiloja olevan riittävästi tarjolla, kun pienten ja suurten yksiköiden osalta tätä mieltä olevien osuus jää molemmissa noin 70 prosenttiin. Eri opiskeluvaiheessa olevista ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat tyytyväisimpiä ja kolmannen vuoden opiskelijat puolestaan tyytymättömimpiä atk-tilojen riittävyyteen.

40

Taulukko 4.4 Atk-tilojen riittävyys taustamuuttujien valossa, %. "Atk-tiloja riittävästi tarjolla" samaa

mieltä ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä N

Sukupuoli p=.000 mies 79 7 14 1046 nainen 66 5 29 2026 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, liiketa-

louden ja hallinnon ala 70 6 25 642

Humanistinen ja kasvatusala 70 2 28 43 Kulttuuriala 70 9 22 297 Luonnonvara- ja ympäristö-

ala 84 5 12 121

Luonnontieteiden ala 79 1 20 81 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 67 5 28 224

Sosiaali-, terveys- ja liikun-ta-ala

59 6 35 821

Tekniikan ja liikenteen ala 80 6 14 824 alle 500 69 5 26 933

Yksikkökoko opiskeli-jamäärän mukaan

500–999 76 6 18 801 p=.000 1000 ja yli 68 7 26 1314 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 79 5 16 864

2. vuosi 68 6 26 844 3. vuosi 65 6 30 729 4. tai useampi vuosi 68 6 26 615

Kuten edellä atk-tilojen riittävyyttä tarkasteltaessa, niin myös ryhmätyö- ja lukutilojen riittävyy-den kohdalla nousevat kokemuksissa sukupuolittaiset erot selvästi esiin. Miehistä hieman yli puo-let kokee ryhmätyö- ja lukutilojen riittävyyden hyväksi, kun naisista vain reilu kolmannes on tätä mieltä ja jopa yli puolet on eri mieltä. Sukupuolittaiset erot heijastuvat koulutusalaeroihin. Eri koulutusalojen opiskelijoista kulttuurialalla, matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla opiskelevat ovat ryhmätyö- ja lukutiloihinsa kaikkein tyytymättömimpiä. Tekniikan ja liikenteen sekä luonnontieteiden aloilla ollaan hieman muita aloja tyytyväisempiä. Keskisuurissa yksiköissä opiskelevat ovat kaikkein tyytyväisimpiä ryhmätyö- ja lukutiloihinsa. Pienten yksiköiden opiskelijoista puolestaan vain kolmasosa on tyytyväisiä ja myös isoissa yksi-köissä on enemmän tyytymättömiä kuin tyytyväisiä. Eri opiskeluvaiheessa olevista opiskelijoista toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat ovat tilanteeseen tyytymättömimpiä ja ensimmäisen vuo-den opiskelijat tyytyväisimpiä.

41

Taulukko 4.5 Ryhmätyö- ja lukutilojen riittävyys taustamuuttujien valossa, %. "Ryhmätyö- ja lukutiloja riittävästi tarjolla" samaa

mieltä ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä N

Sukupuoli p=.000 mies 53 18 29 1017 nainen 34 12 54 1995 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, liiketa-

louden ja hallinnon ala 39 15 46 632

Humanistinen ja kasvatusala 35 7 58 43 Kulttuuriala 32 14 54 290 Luonnonvara- ja ympäristö-

ala 42 20 38 118

Luonnontieteiden ala 51 15 35 81 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 33 13 55 222

Sosiaali-, terveys- ja liikun-ta-ala

33 10 57 813

Tekniikan ja liikenteen ala 54 17 30 798 alle 500 35 14 52 920

Yksikkökoko opiskeli-jamäärän mukaan

500–999 45 14 41 790 p=.000 1000 ja yli 42 14 45 1278 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 45 15 40 841

2. vuosi 37 13 50 831 3. vuosi 38 12 50 720 4. tai useampi vuosi 41 16 43 603

Opintojen esteettömyyteen omassa ammattikorkeakoulussa naiset suhtautuvat hieman miehiä ne-gatiivisemmin. Miehistä 55 prosenttia katsoo, että opiskelu on mahdollista, vaikka opiskelijalla olisi jokin vamma tai muu rajoittava henkilökohtainen ominaisuus, kun naisista 46 prosenttia on tätä mieltä. Koulutusaloista luonnontieteiden alalla on eniten tilanteeseen tyytyväisiä ja kulttuu-rialan sekä luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijoiden joukossa puolestaan eniten tyytymättö-miä. Kuten muidenkin tila-arviointien kohdalla, myös esteettömyyttä tarkasteltaessa keskikokois-ten yksiköiden opiskelijat ovat muita useammin tyytyväisiä tilanteeseensa. Pienissä yksiköissä puitteisiin ollaan hieman suurempia yksiköitä tyytymättömämpiä. Opiskeluvuosittain tarkasteltuna vastaajien välillä ei tässä kohdin ole tilastollisesti merkitseviä eroja.

4.1.2 Kokemukset erilaisista opetusmenetelmistä Ammattikorkeakoulut ovat aktiivisesti kehitelleet uudenlaisia ratkaisuja oppimisen ja opettamisen kehittämiseksi (Myllys 2003, 87). Kyselyn opintokokemuksia kartoittavassa osiossa pyrittiinkin luomaan silmäys muutamiin käytössä oleviin opetusmenetelmiin. Ensin tiedusteltiin oliko opiske-lijalla henkilökohtaista kokemusta kustakin menetelmästä ja tämän jälkeen erilaisten väittämien avulla kartoitettiin tarkemmin opiskelijoiden näkemyksiä menetelmistä. Opiskelijoilta kysyttiin kokemuksia harjoittelusta, kansainvälisestä opiskelijavaihdosta, virtuaaliopinnoista ja tutkimus- ja kehittämishankkeista. Lisäksi muutaman väittämän avulla kartoitettiin missä määrin opiskelijat

42

kokevat ammattikorkeakoulunsa tukevan opiskelijoiden yrittäjyyskiinnostusta. Vastauksista käy selvästi ilmi se, että osa näistä menetelmistä on jo hyvinkin vakiintuneita käytäntöjä ammattikor-keakouluissa, kun taas osa on vielä suurelle osalle opiskelijoista vieraita. Harjoittelu Harjoittelu kuuluu olennaisena osana kaikkien koulutusalojen ja tutkintojen opintoihin (Salonen 2005, 6). Vastaajista reilu 60 prosenttia on opintojensa aikana osallistunut harjoitteluun. Heistä viitisen prosenttia on ollut harjoittelussa sekä Suomessa että ulkomailla tai pelkästään ulkomailla. Tarkasteltaessa harjoitteluun osallistumista voidaan havaita merkitsevä ero sukupuolten välillä: naisista 64 prosenttia on osallistunut opintojensa aikana harjoitteluun Suomessa ja/tai ulkomailla, kun miehistä vastaava osuus on 55 prosenttia. Sukupuolten välinen ero harjoitteluun osallistumi-sessa ei selity opiskeluvuodella, sillä naisia on suhteessa enemmän opiskelujen alkuvaiheessa ole-vien opiskelijoiden joukossa. Myös eri koulutusalojen välillä on nähtävissä tilastollisesti merkitse-viä eroja. Vastanneista luonnontieteiden alan opiskelijoista jopa 67 prosenttia ei ole vielä osallis-tunut harjoitteluun, kun sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla opiskelevien joukossa harjoitteluun osallistumattomia on vain 13 prosenttia. Opiskeluvuosittaiset erot ovat melko luonnollisia, sillä harjoitteluun osallistuminen yleistyy opiskeluvuosien lisääntyessä. Ensimmäisenä opiskeluvuote-naan harjoittelun on tehnyt neljännes, kun toisen vuoden opiskelijoista jo yli puolet on suorittanut harjoittelun Suomessa ja/tai ulkomailla. Valtioneuvoston asetuksen ammattikorkeakouluista (2003/352) mukaan "Harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työ-tehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä". Kaiken kaikkiaan harjoittelulla on siis varsin tärkeä rooli käytännönläheisyyttä painottavassa ammattikorkeakoulujärjestelmässä ja sen tulisikin mahdollistaa opiskelijalle opinnoissa hankitun tiedon soveltamisen ja testaamisen käytännössä (ks. Salonen 2005, 6). Kyselyyn vastanneista 64 prosenttia kokee, että harjoittelussa pääsee todella soveltamaan teoriaa käytäntöön. Hieman yli neljännes on kuitenkin vastakkaista mieltä eli harjoittelun sisältöpuolessa olisi heidän mielestään parantamisen varaa, jotta opiskelija saisi siitä kaiken mahdollisen hyödyn tulevan työelämän kannalta. Harjoitteluun liittyvät toiminta-tavat ovat lähes 50 prosentin mukaan kaikille harjoittelun osapuolille selkeitä, kun puolestaan reilu kolmannes ei koe näin olevan. Tyytymättömien osuus on melko suuri ja vaikuttaakin siltä, että myös harjoitteluun liittyvissä käytänteissä olisi selkiyttämisen varaa. Myös opetusministeriön ra-hoittaman ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun koordinoiman harjoittelun kehittämishank-keen kyselyssä havaittiin joidenkin harjoittelukäytäntöjen vaativan selkiyttämistä (Salonen 2005, 24–25). Esimerkiksi harjoittelun arvioinnissa vaikutti olevan kehittämishankkeen mukaan paljon kehitettävää, sillä muun muassa arviointiperusteista oli arviointiin osallistuvilla tahoilla hieman epäselvyyttä (mt.). Kuten edellä havaittiin, ulkomailla suoritettu harjoittelu ei ole vielä kovinkaan suosittu vaihtoehto ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa, vaikka 70 prosenttia ulko-mailla harjoittelussa olleista kokee, että omassa ammattikorkeakoulussa kannustetaan lähtemään ulkomaille harjoitteluun ja vain 13 prosenttia katsoo, että tähän ei kannusteta.

43

Kuvio 4.4 Kokemukset harjoittelusta omassa ammattikorkeakoulussa, %.

10

22

30

39

42

40

15

13

14

28

16

9

6

5

4

2

2

3

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimintatavat kaikilleosapuolille selkeitä

Pääsee todellasoveltamaan teoriaa

käytäntöön

Kannustetaanlähtemään ulkomaille

%

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa, eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

EOS

Pienten yksiköiden ja ensimmäisen vuoden opiskelijat kokevat selvästi muita useammin, että heitä kannustetaan suorittamaan harjoittelu ulkomailla. Kokemus ammattikorkeakoulun kannustuksesta vähenee yksikkökoon kasvaessa ja opiskeluvuosien lisääntyessä. Naisista 37 prosenttia ja miehistä 29 prosenttia katsoo, että harjoitteluun liittyvät toimintatavat ovat kaikille osapuolille selkeitä. Pienten yksiköiden opiskelijoista 72 prosenttia on sitä mieltä, että harjoittelussa pääsee sovelta-maan teoriaa käytäntöön, kun suurten ja keskikokoisten yksiköiden opiskelijoista 62 prosenttia katsoo, että tämä onnistuu harjoittelussa16. Myös naiset ja ensimmäisen vuoden opiskelijat kokevat selvästi miehiä ja pidemmälle opinnoissaan edenneitä useammin, että harjoittelussa teorian sovel-lus käytäntöön onnistuu. Opiskelijavaihto Myös ammattikorkeakouluissa on alettu korostaa kansainvälisen toiminnan lisääntyvää merkitystä työmarkkinoilla. Esimerkiksi opetusministeriö on asettanut kunkin alan kansainvälisen toiminnan edellyttämät valmiudet yhdeksi ammattikorkeakouluopintojen tavoitteeksi ja myös yksi Bolognan prosessinkin tavoitteista on opiskelijoiden liikkuvuuden esteiden poistaminen ja liikkuvuuden olennainen lisääminen (ks. OPM:n Internet-sivut). Tällaisen valmiuden luomisessa kansainvälisel-lä opiskelijavaihdolla on olennainen rooli. Kansainvälinen opiskelijaliikkuvuus (sekä opiskelija-vaihto että harjoittelu) onkin uusimpien tutkimusten mukaan lisääntynyt Suomen korkeakouluissa (Garam 2006). Kasvu ei ole ollut kuitenkaan tasaista, eikä se myöskään jakaudu korkeakoulusek-toreille tasaisesti. Vuoden 2005 tietojen mukaan ammattikorkeakoulusektorilla noin joka kuudes nuorten koulutuksessa aloittava lähtee opintojensa aikana ulkomaille, kun yliopistosektorilla reilu viidennes tekee näin. Ammattikorkeakoulusektorilla kansainvälisen liikkuvuuden kasvu on ollut yliopistosektoria vähäisempää ja vaihtelua eri oppilaitosten välillä on paljonkin. (Mt., 8–10.) Kyselyyn vastanneista vain kahdeksan prosenttia on nykyisten opintojensa aikana ollut tai oli par-haillaan ulkomailla opiskelijavaihdossa. Kolmannes vastaajista kokee voivansa mahdollisesti tule-vaisuudessa lähteä opiskelijavaihtoon, mutta jopa 60 prosenttia ilmoittaa, ettei ole ollut vaihdossa eikä myöskään aio lähteä. Kansainväliseen opiskelijavaihtoon suhtaudutaan opiskelijoiden kes-kuudessa avoimin mielin, mutta lähtöpäätös jää noin joka toiselta tekemättä (vrt. Garam 2006, 8-10).

16 Yhteys ei häviä, vaan ainoastaan hieman heikkenee, kun sitä tarkastellaan erikseen miesten ja naisten suhteen.

44

Sukupuolten tai erikokoisten yksiköiden välillä ei ole opiskelijavaihtoon osallistumisessa tilastol-lisesti merkitseviä eroja. Koulutusaloista tekniikan ja liikenteen sekä luonnontieteiden alan opiske-lijat suhtautuvat muita negatiivisemmin opiskelijavaihtoon lähtemiseen. Luonnontieteiden alan opiskelijoista 71 prosenttia ja tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoista 65 prosenttia ilmoittaa ettei ole ollut vaihdossa, eikä aio myöskään lähteä opiskelijavaihtoon. Myös muissa tutkimuksissa on havaittu, että kansainvälinen liikkuvuus on juuri näillä koulutusaloilla vähäisintä (Garam 2006, 17). Muiden alojen opiskelijoita hieman useammin vaihtoon lähtemistä harkitsevat kulttuurialan opiskelijat, joista 43 prosenttia harkitsee vaihtoon lähtemistä tulevaisuudessa. Tarkasteltaessa opiskelijavaihdossa olemista ja vastanneiden opiskeluvuotta voidaan havaita selvä yhteys: suurin osa (94 %) opiskelijavaihdossa olleista on vähintään kolmannen vuoden opiskelijoita (ks. kuvio 4.5). Vastaavasti ne, jotka vielä suunnittelevat vaihtoon lähtemistä ovat pääasiassa ensimmäisen tai toisen vuoden opiskelijoita (87 %). Opiskelijavaihto ajoittuu siis useimmiten kolmanteen tai neljänteen opiskeluvuoteen. Sen sijaan kun tarkastellaan negatiivisesti opiskelijavaihtoon suhtau-tuvia, yhteyttä opiskeluvuoden ja negatiivisen suhtautumisen välillä ei ole vastaavasti havaittavis-sa, vaikkakin ensimmäisen vuoden opiskelijoilla negatiivinen asennoituminen on vähäisintä.

Kuvio 4.5 Kansainvälisen opiskelijavaihdon ja opiskeluvuoden välinen yhteys, %.

2

52

19

12

35

26

49

10

29

45

4

26

0

10

20

30

40

50

60

On tällä hetkellä/ on ollut Ei vielä, mutta ehkätulevaisuudessa

Ei ole ollut, eikä aiokaan lähteä

%

1. vuosi

2. vuosi

3. vuosi

4. tai useampivuosi

Negatiivisesti kansainväliseen opiskelijavaihtoon suhtautuneita pyydettiin arvioimaan erilaisten syiden merkitystä sille, ettei ole kiinnostunut lähtemään opiskelijavaihtoon (ks. kuvio 4.6). Selke-ästi tärkeimmäksi yksittäiseksi tekijäksi nousevat sosiaaliset syyt, kuten seurustelusuhde tai perhe - jopa 72 prosenttia pitää näitä tärkeinä syinä sille, ettei aio lähteä opiskelijavaihtoon. Sosiaaliset syyt on todettu myös aiemmissa tutkimuksissa yhdeksi tärkeimmistä opiskelijavaihdon esteistä (ks. Viuhko 2006a, 18). Sosiaalisten syiden näinkin suuri painoarvo asettaa haasteen opiskelija-vaihdon suosion kasvattamiselle, koska ne ovat tavallaan ammattikorkeakoulujen vaikutuspiirin ulkopuolella. Muita tärkeiksi mainittuja opiskelijavaihdon esteitä on nytkin aiemman tutkimuksen tapaan kokemus valmistumisen hidastumisesta, sillä jopa lähes puolet vastanneista pitää tätä mer-kittävänä syynä olla lähtemättä (vrt. mt.). Tämä on kuitenkin sellainen este, johon ammattikorkea-koulut voisivat paljonkin vaikuttaa helpottamalla opiskelijavaihdon yhteensovittamista muihin opintoihin esimerkiksi parempien opintojen korvaavuuksien avulla. Vajaalle puolelle vastanneista oma taloudellinen tilanne ei mahdollista vaihtoon lähtemistä. Osa (45 %) kokee vaihtoon lähtemi-sen myös liian vaivalloiseksi ja reilulle kolmannekselle työssäkäynti Suomessa muodostuu esteek-si.

45

Kuvio 4.6 Eri syiden merkitys kansainvälisen opiskelijavaihdon esteinä, %.

4

3

4

9

19

16

12

19

20

48

3

9

15

15

18

21

33

30

29

24

5

16

23

25

19

21

26

23

23

13

81

64

55

50

40

41

27

26

26

15

8

9

2

2

4

2

3

2

3

1

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ollut jo aiempien opintojen yhteydessä

Ei mieluista paikkaa

Ei uskallusta

Riittämätön kielitaito

Ei kiinnostusta

Työssäkäynti Suomessa

Liian vaivalloista

Ei varaa

Valmistuminen hidastuu

Sosiaaliset syyt (seurustelu, perhe)

%

Erittäin tärkeä

Melko tärkeä

Ei kovin tärkeä

Ei lainkaan tärkeä

EOS

Miehet selvästi naisia useammin ilmoittavat kiinnostuksen puutteen syyksi sille, etteivät halua lähteä opiskelijavaihtoon. Jopa 45 prosenttia miehistä katsoo tämän olleen tärkeä syy, kun naisista vain kolmannes on samaa mieltä. Naisilla merkittävämmäksi nousee oman taloudellisen tilanteen asettamat rajoitteet, sillä puolet kokee tämän estävän lähtemisen. Myös pienissä yksiköissä heikko taloudellinen tilanne mainitaan useammin tärkeäksi syyksi kuin isoissa yksiköissä. Tämän yhtey-den vakiointi sukupuolella vain hieman heikentää yhteyttä, mutta edelleen pienimmissä yksiköissä heikko taloudellinen tilanne on tärkeä syy useammin kuin muissa. Miehistä hieman suurempi osa kuin naisista katsoo opiskelijavaihdon olevan liian vaivalloista, kun taas naiset eivät miehiä use-ammin uskalla lähteä ulkomaille vaihtoon. Miehillä vaikuttaa olevan myös naisia useammin vai-keuksia mieluisan vaihtopaikan löytämisessä. Selkein ero sukupuolten välille tulee kuitenkin tar-kasteltaessa sosiaalisten syiden merkitystä, sillä naisista jopa 55 prosenttia pitää näitä erittäin tär-keänä esteenä, kun miehistä tätä mieltä on reilu kolmannes ja viidennes katsoo, etteivät sosiaaliset syyt vaikuta lainkaan. Mielenkiintoista on sekin, että sosiaaliset syyt koetaan esteeksi useammin ensimmäisen kuin neljännen tai useamman vuoden opiskelijoiden keskuudessa. Itse asiassa sosiaa-listen syiden merkitys vähenee opiskeluvuosien lisääntyessä. Ensimmäisen vuoden opiskelijat pi-tävät myös kielitaitoaan muita useammin riittämättömänä. Opiskelijoiden mukaan ammattikorkeakoulut kuitenkin kannustavat lähtemään kansainväliseen opiskelijavaihtoon - jopa 79 prosenttia kaikista vastanneista on tätä mieltä ja vain kahdeksan pro-sentin mielestä vaihtoon ei kannusteta (ks. kuvio 4.7). Vaihtoon positiivisesti suhtautuneista, vaih-dossa olleista ja siellä juuri olevista vastanneista 63 prosenttia kokee, että opiskelijavaihdon pys-tyy hyvin yhdistämään muihin opintoihin, kun puolestaan vain vajaa puolet niistä, jotka ovat päät-täneet olla lähtemättä, arvelee näin. Vaihdosta koetaan myös olevan konkreettista hyötyä oman tulevan ammattitaidon kannalta. Jopa 90 prosenttia muista kuin vaihtoon lähtöön negatiivisesti suhtautuneista katsoo, että kansainvälisessä opiskelijavaihdossa saa tärkeitä taitoja ja tietoja työ-

46

elämää varten. Opiskelijavaihtoon negatiivisesti suhtautuneistakin 71 prosenttia on tätä mieltä. Kaiken kaikkiaan ne, jotka eivät ole kiinnostuneita opiskelijavaihdosta tulevaisuudessa suhtautu-vat kaikissa suhteissa muita negatiivisemmin opiskelijavaihtoon.

Kuvio 4.7 Kansainväliseen opiskelijavaihtoon suhtautuminen eri ryhmillä, %.

11

35

29

22

49

56

15

40

40

34

39

42

41

38

34

37

39

39

19

13

14

12

8

5

16

11

11

12

7

4

11

5

1

11

6

3

3

3

1

3

1

0

3

2

1

21

3

10

12

1

3

17

2

7

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Pystyy hyvin yhdistämään muihin opintoihin

Kannustetaan lähtemään amk:ssani

Saa tärkeitä taitoja ja tietoja elämään

EI KIINNOSTUNEET

Pystyy hyvin yhdistämään muihin opintoihin

Kannustetaan lähtemään amk:ssani

Saa tärkeitä taitoja ja tietoja elämään

OSALLISTUNEET JA KIINNOSTUNEET

Pystyy hyvin yhdistämään muihin opintoihin

Kannustetaan lähtemään amk:ssani

Saa tärkeitä taitoja ja tietoja elämään

KAIKKI

%

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaamieltäEi samaa, eikä erimieltäJokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

EOS

Ensimmäisen vuoden opiskelijat kokevat muita useammin, että opiskelijavaihtoon kannustetaan lähtemään: heistä 88 prosenttia on tätä mieltä, kun puolestaan neljännen tai useamman vuoden opiskelijoiden osuus jää 69 prosenttiin. Naisista useampi kuin miehistä katsoo, että opiskelijavaih-don yhdistäminen muihin opintoihin onnistuu hyvin. Miehet kokevat myös naisia harvemmin, että opiskelijavaihdosta saa tärkeitä tietoja ja taitoja työelämää varten. Vastaavasti kokemus vaihdon yhdistämisen helppoudesta ja vaihdosta saatavista tärkeistä tiedoista ja taidoista vähenee opiske-luvuosien lisääntyessä. Yksikkökokojen suhteen ei vastaajien välillä ole eroja opiskelijavaihtoko-kemuksissa. Virtuaaliopinnot Virtuaaliopetus on useimmissa ammattikorkeakouluissa vakiinnuttanut asemansa opetusmenetel-mien joukossa. Ammattikorkeakoulut raportoivat AMKOTAan järjestämiensä virtuaaliopintojen määrän. Virtuaaliopetukseksi luetaan itseopiskelu verkossa, ohjattu verkko-opiskelu ja monimuo-to-opetus, joka tapahtuu lähi- ja verkko-opiskeluna (ks. esim. Hämeen ammattikorkeakoulun In-ternet-sivut). Verkossa olevaan itseopiskeluaineistoon perustuvassa opetuksessa opiskelija opiske-

47

lee itsenäisesti, eikä opetukseen sisälly opettajan antamaa ohjausta eikä välttämättä vuorovaikutus-ta muiden opiskelijoiden kanssa. Ohjattu verkko-opetus perustuu yhteisölliseen työskentelyyn, jossa opettaja ja opiskelijat ovat aktiivisessa vuorovaikutuksessa keskenään esimerkiksi keskuste-lukanavilla tai video- ja audioneuvotteluissa. Monimuoto-opetus puolestaan edellyttää sekä läsnä-oloa lähiopetustilanteissa että työskentelyä verkkoympäristössä ja työskentelytavat voivat vaihdel-la itsenäisestä työskentelystä parityöskentelyyn ja suurryhmäopetukseen. Kuitenkaan lähiopetusta, jossa verkkoa käytetään pääasiallisesti vain materiaalin jakeluun ja tiedottamiseen, ei lueta virtu-aaliopintoihin kuuluvaksi. (Ks. Hämeen ammattikorkeakoulun internet-sivut.) Virtuaaliopetukseen on osallistunut keskimäärin 45 prosenttia opiskelijoista, eli yli puolet ei ole syystä tai toisesta osallistunut virtuaaliopintoihin (ks. taulukko 4.6). Neljäsosan mukaan ammatti-korkeakoulussa ei ole virtuaaliopetusta tarjolla ja hieman vajaa neljännes ei ole halunnut osallistua siihen. Mielenkiintoista on, että jopa 17 prosenttia vastanneista ei tiedä mitä virtuaaliopetus itse asiassa on. Naiset ovat selvästi miehiä useammin osallistuneet virtuaaliopetukseen, kun puolestaan miesten joukossa on enemmän negatiivisesti suhtautuvia, tietämättömiä ja niitä, joiden mukaan virtuaaliopetusta ei ole tarjolla. Koulutusaloista suhteessa innokkaimmin virtuaaliopetukseen ovat osallistuneet humanistisen ja kasvatusalan opiskelijat, joista jopa 79 prosenttia ilmoittaa osallistu-neensa virtuaaliopetukseen. Tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoista puolestaan vain kolmannes on osallistunut kyseiseen opetusmuotoon. Kulttuurialan sekä tekniikan ja liikenteen alan opiskeli-joista hieman muita useampi kokee, että virtuaaliopetusta ei ole tarjolla. Heidän lisäkseen luon-nonvara- ja ympäristöalan opiskelijoiden joukossa on muita enemmän sellaisia, jotka eivät tiedä mitä virtuaaliopinnot ovat. Erikokoisten koulutusyksiköiden opiskelijoista kaikkein useimmin vir-tuaaliopetukseen ovat osallistuneet keskikokoisten yksiköiden opiskelijat, joista 48 prosenttia on osallistunut tämän muotoiseen opetukseen. Isoissa yksiköissä osallistuminen on muita harvinai-sempaa ja niiden opiskelijoista useampi ilmoittaakin, ettei ole halunnut osallistua virtuaaliopetuk-seen ja ettei tiedä mitä virtuaaliopetus itse asiassa onkaan. Pienten yksiköiden opiskelijoista hie-man muita useampi kokee, ettei ole voinut osallistua, koska virtuaaliopetusta ei ole tarjolla. Eri opiskeluvuosista kolmannen vuoden opiskelijat ovat osallistuneet virtuaaliopintoihin muita use-ammin. Ensimmäisen vuoden opiskelijoissa on luonnollisesti eniten niitä, joille virtuaaliopetus on vielä tuntematonta.

48

Taulukko 4.6 Virtuaaliopintoihin osallistuminen taustamuuttujien valossa, %. Kyllä Ei ole

halunnut Ei ole

tarjolla Ei tiedä

mitä ovat N

Kaikki 45 18 20 17 3101 Sukupuoli p=.000 mies 38 20 22 20 1046 nainen 48 17 19 16 2030 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, lii-

ketalouden ja hallinnon ala 53 18 15 15 643

Humanistinen ja kasva-tusala

79 10 5 7 42

Kulttuuriala 34 16 31 19 295 Luonnonvara- ja ympäris-

töala 39 16 22 23 122

Luonnontieteiden ala 53 24 10 14 81 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 45 24 15 16 224

Sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-ala

52 14 18 15 822

Tekniikan ja liikenteen ala 32 21 26 21 827 alle 500 45 15 24 16 931

Yksikkökoko opiske-lijamäärän mukaan

500–999 48 16 21 16 802 p=.000 1000 ja yli 43 21 17 19 1312 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 36 16 23 25 866

2. vuosi 46 19 18 17 841 3. vuosi 52 20 17 12 732 4. tai useampi vuosi 46 16 24 14 616

Sekä niistä, jotka ovat osallistuneet virtuaaliopetukseen että niistä, jotka siihen eivät ole halunneet osallistua lähes kolmasosa kokee, että virtuaaliopetusta on monipuolisesti tarjolla (ks. kuvio 4.8). Vastakkaista mieltä on kuitenkin suurempi osa (39 %) näistä opiskelijoista. Myös opiskelijoiden kokemukset virtuaaliopetuksen tasosta vaihtelevat melko paljon, sillä lähes yhtä moni pitää virtu-aaliopetusta tasokkaana kuin ei-tasokkaana. Vajaa kolmannes kokee, että virtuaaliopetusta järjes-tetään lähiopetuksen kustannuksella. Suurimman osan (37 %) mukaan opettajan roolin tulisi olla virtuaaliopetuksessa näkyvämpi. Tämä saattaa viitata siihen, että opiskelijat toivoisivat virtuaa-liopintojen olevan ohjattua tai monimuotoista, eikä niinkään pelkkää verkossa tapahtuvaa itse-opiskelua. Ohjattu verkko-opiskelu ja monimuoto-opetus vaativat opettajalta aktiivista roolia, ja vastaavasti ammattikorkeakoululta suurempaa panostusta virtuaaliopintoihin.

49

Kuvio 4.8 Kokemukset virtuaaliopinnoista omassa

ammattikorkeakoulussa, %.

4

4

10

13

23

26

21

25

23

20

20

24

21

28

17

11

7

11

11

3

23

13

20

26

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Sisältö on tasokasta

Monipuolisesti tarjolla

Järjestetäänlähiopetuksen

kustannuksella

Opettajan roolin tulisiolla näkyvämpi

%

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa, eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

EOS

Sukupuolten ja yksikkökokojen suhteen ei virtuaaliopintokokemuksissa ole eroja. Koulutusalojen välisiä eroja ei puolestaan pysty tarkastelemaan solujen liian pienistä frekvensseistä johtuen. Sen sijaan opiskeluvuosien välillä on opiskelijoiden välillä eroja mitä tulee virtuaaliopintojen moni-puolisuuteen ja virtuaaliopintojen ja lähiopetuksen suhteeseen. Vähintään neljä vuotta opiskelleis-ta 45 prosenttia kokee, että virtuaaliopintoja ei ole kovin monipuolisesti tarjolla, kun ensimmäistä vuottaan opiskelevista tätä mieltä on noin neljännes vastanneista. Opintojensa alussa olevista mui-ta harvempi kokee virtuaaliopetusta järjestettävän lähiopetuksen kustannuksella, mutta pidemmäl-lä opinnoissaan olevista kolmannes katsoo, että näin tapahtuu omassa ammattikorkeakoulussa. Tutkimus- ja kehityshankkeet Opetusministeriön (ks. Opm:n internet-sivut) mukaan ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehi-tystyön tavoitteena on luoda uusia tai parannettuja tuotteita, tuotantovälineitä tai menetelmiä ja palveluita. Tutkimus- ja kehitystyö perustuukin usein työelämän käytännöllisiin kysymyksiin. Kaikki ammattikorkeakoulut ovat laatineet vuosiksi 2006–2008 tutkimus- & kehitys -strategiat, joilla ne pyrkivät järjestämään toimintansa mahdollisimman tehokkaasti ja organisoidusti täsmen-tämällä mm. tutkimus- & kehitys -toimintansa painotuksia, aluepoliittisia vaikutuksia ja yhteis-toimintaa elinkeinoelämän kanssa. (Mt.) Tutkimus- ja kehityshankkeet eivät näytä olevan kovinkaan hyvin vastaajien ulottuvilla, sillä vain 15 prosenttia ilmoittaa osallistuneensa niihin (ks. taulukko 4.7). Jopa 40 prosentin mukaan sopivia hankkeita ei ole omassa ammattikorkeakoulussa tarjolla. Hankkeiden tuntemattomuudesta opiske-lijoille kertoo myös se, että 35 prosenttia vastaajista ei tiennyt mitä tutkimus- ja kehityshankkeet ylipäätään ovat. Vaikuttaa siltä, ettei hankkeita ilmeisestikään opiskelijoille kovinkaan laajasti vielä markkinoida. Naisten ja miesten välillä ei juuri ole eroja, mitä tulee tutkimus- ja kehitys-hankkeisiin osallistumiseen, mutta koulutusaloittain tarkasteltuna eroja sen sijaan on nähtävissä. Suhteessa useimmin hankkeisiin ovat osallistuneet humanistisen ja kasvatusalan sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opiskelijat. Hankkeet näyttävät olevan kaikkein tuntemattomimpia luon-nonvara- ja ympäristöalan opiskelijoille, sillä heistä 46 prosenttia ei tiedä mitä tällaiset hankkeet ovat. Kulttuurialan opiskelijoista saman verran puolestaan kokee, ettei ole voinut osallistua, koska

50

sopivia hankkeita ei ole tarjolla. Kuten edellä virtuaaliopintojen kohdalla niin myös tutkimus- ja kehityshankkeisiin osallistuvat ahkerimmin keskikokoisten yksiköiden opiskelijat, kun puolestaan pienten yksiköiden opiskelijat kokevat useimmin, ettei hankkeita ole tarjolla. Suurten yksiköiden opiskelijat taas eivät ole aivan yhtä halukkaita ylipäätään osallistumaan hankkeisiin. Hankkeisiin osallistuminen yleistyy selvästi opiskeluvuosien kuluessa ja samassa suhteessa vähenee myös näi-den hankkeiden tuntemattomuus opiskelijoille. Taulukko 4.7 Tutkimus- & kehityshankkeisiin osallistuminen taustamuuttujien valossa, %. Kyllä Ei ole

halunnut Ei ole

tarjolla Ei tiedä

mitä ovat N

Kaikki 15 11 39 35 3097 Sukupuoli p=.826 mies 14 12 39 35 1045 nainen 15 11 39 35 2028 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, lii-

ketalouden ja hallinnon ala 15 15 37 33 640

Humanistinen ja kasva-tusala

26 9 40 26 43

Kulttuuriala 10 7 46 38 297 Luonnonvara- ja ympäris-

töala 11 12 31 46 123

Luonnontieteiden ala 18 16 31 35 80 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 25 9 38 28 223

Sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-ala

18 8 42 33 820

Tekniikan ja liikenteen ala 10 13 39 38 827 alle 500 14 9 43 34 933

Yksikkökoko opiske-lijamäärän mukaan

500–999 17 11 38 34 798 p=.002 1000 ja yli 14 13 37 36 1314 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 5 8 42 45 862

2. vuosi 10 11 38 41 845 3. vuosi 23 14 38 25 730 4. tai useampi vuosi 24 13 38 25 616

Hankkeisiin osallistuneet opiskelijat antavat niille positiivista palautetta (ks. kuvio 4.9). Noin 60 prosenttia hankkeisiin osallistuneista kokee, että hankkeet ovat parantaneet opiskelijoiden työelä-mäyhteyksiä ja yli 80 prosenttia katsoo, että erilaiset hankkeet ovat tärkeitä opiskelijoiden ammat-titaidon kehittymiselle. Tutkimus- ja kehityshankkeet myös nivoutuvat noin 60 prosentin mukaan muuhun opetukseen ja opetussuunnitelmaan.

51

Kuvio 4.9 Tutkimus- ja kehityshankkeisiin osallistuneiden kokemukset

hankkeista omassa ammattikorkeakoulussa, %.

13

15

19

42

46

44

42

40

16

15

17

8

16

18

10

6

4

4

3

1

4

4

7

2

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Nivoutuvat hyvinmuuhun opetukseen jaopetussuunnitelmaan

Amk:ssa tarjolla paljonerilaisia hankkeita

Ovat parantaneetopiskelijoiden yhteyksiä

työelämään

Erilaiset hankkeet ovatopiskelijan ammattitaidon

kehitykselle tärkeitä

%

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa, eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

EOS

Sukupuolten ja erikokoisten koulutusyksiköiden välillä ei tutkimus- ja kehityshankkeiden suhteen ole kokemuksissa eroja ja koulutusalojen välisiä eroja ei puolestaan ole mahdollista tarkastella luotettavasti solujen liian pienten frekvenssien vuoksi. Kokemus tarjolla olevien hankkeiden mää-rästä, työelämäyhteyksien paranemisesta ja hankkeiden sujuvasta nivoutumisesta muihin opintoi-hin vähenee opiskeluvuosien lisääntyessä. Kolmatta tai useampaa vuotta opiskelevista 57 prosent-tia kokee, että hankkeita on paljon tarjolla, kun korkeintaan kaksi vuotta opiskelleista 67 prosent-tia on tätä mieltä. Neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista reilu viidennes katsoo, etteivät hankkeet nivoudu kovinkaan hyvin muuhun opetukseen ja opetussuunnitelmaan. Korkeintaan kaksi vuotta opiskelleista yli 70 prosenttia kokee hankkeiden parantaneen opiskelijoiden työelä-mäyhteyksiä, kun neljättä tai useampaa vuotta opiskelevista 58 prosenttia on tätä mieltä. Se, että pidempään opiskelleet, joille hankkeet on juuri suunnattu, ovat hieman muita kriittisempiä, osoit-tanee ammattikorkeakouluille, että tutkimus- ja kehityshankkeissa on opiskelijan näkökulmasta vielä kehitettävää. Yrittäjyysopinnot Ammattikorkeakouluissa on pyritty Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry:n mu-kaan huomioimaan myös yrittäjyyden kasvava merkitys nykyajan muuttuvassa yhteiskunnassa. Yrittäjyyden edistäminen on tunnistettu ammattikorkeakouluissa keskeiseksi ja ajankohtaiseksi aiheeksi. Keväällä 2006 onkin ammattikorkeakoulujen yhteistyönä valmisteltu yrittäjyysstrategia, jonka mukaisesti useissa ammattikorkeakouluissa on käynnistetty ja suunnitteilla yrittäjyyttä edis-täviä toimenpiteitä. Yrittäjyyden edistäminen on tärkeä osa ammattikorkeakoululakiin perustuvaa ammattikorkeakoulujen alueellista kehittämistehtävää. Yrittäjyyden kanssa korreloiviksi tekijöiksi on katsottu perhetaustan ja oman persoonallisuuden lisäksi myös mm. ammattikorkeakoulun asen-teet yrittäjyyteen ja sen tarjoama yrittäjyysilmasto. ARENE ry:n yrittäjyysstrategian vuodelle 2010 asetetussa visiossa jokainen ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut omaa sisäisen yrittä-jyyden. (Ks. ARENE ry:n lausunto yrittäjyysosaamisesta 2006; ARENE ry:n yrittäjyysstrategia 2006.)

52

Myös tässä kyselyssä tiedusteltiin opiskelijoiden näkemyksiä oman ammattikorkeakoulun yrittä-jyyttä tukevasta ilmapiiristä ja sen näkyvyydestä käytännössä kahdella eri väittämällä (ks. kuvio 4.10). Reilu 40 prosenttia opiskelijoista kokee, että opiskelijan kiinnostusta yrittäjyyteen tuetaan, kun hieman vajaa neljännes on asiasta eri mieltä. Kun tarkastellaan puolestaan yrittäjyys-ilmapiirin näkyvyyttä itse opintojen tasolla, ovat kokemukset hieman negatiivisemmat. Vastaajista vain 36 prosenttia kokee, että yrittäjyyteen liittyviä opintoja on hyvin tarjolla. Näyttää siltä, että ammattikorkeakouluissa on vielä tehtävä työtä, jotta kaikilla valmistuvilla olisi viemisinään yrittä-jäasenne.

Kuvio 4.10 Kokemukset yrittäjyyden korostamisesta omassa ammattikorkeakoulussa, %.

11 26

29

18

17

8

7

16

1212 24

22

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Yrittäjyyteen liittyviäopintoja hyvin tarjolla

Opiskelijan kiinnostustayrittäjyyteen tuetaan

%

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa, eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

EOS

Naisten mielestä opiskelijan kiinnostusta yrittäjyyteen tuetaan useammin kuin miesten mielestä. Sukupuolittaiset erot eivät vaikuta suoraan heijastuvan koulutusalakohtaisiin eroihin. Yhteiskunta-tieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla opiskelevista 59 prosenttia on samaa mieltä väittämän kanssa, kun puolestaan sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla opis-kelevista samaa mieltä olevien osuus jää kolmasosan tietämille. Erikokoisista yksiköistä tyytyväi-simpiä yrittäjyyskiinnostuksen tukemiseen ollaan keskikokoisissa yksiköissä, joiden opiskelijoista 47 prosenttia kokee tukea löytyvän. Sen sijaan suurten yksiköiden opiskelijat ovat saamaansa tu-keen tyytymättömimpiä. Opiskeluvuosittain tarkasteltuna nuorimmat opiskelijasukupolvet eli en-simmäisen vuoden opiskelijat ovat muita useammin väittämän kanssa yhtä mieltä.

53

Taulukko 4.8 Miten opiskelijan kiinnostusta yrittäjyyteen tuetaan taustamuuttujien valossa, %. "Opiskelijan kiinnostusta yrittäjyyteen tuetaan" samaa

mieltä ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä EOS N

Kaikki 41 24 24 12 3106 Sukupuoli p=.000 mies 37 28 25 11 1047 nainen 43 22 23 12 2035 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, lii-

ketalouden ja hallinnon ala 59 21 13 8 654

Humanistinen ja kasva-tusala

37 12 35 16 43

Kulttuuriala 43 27 22 9 296 Luonnonvara- ja ympäris-

töala 49 24 15 12 122

Luonnontieteiden ala 49 15 25 11 81 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 57 19 17 7 224

Sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-ala

28 23 32 17 823

Tekniikan ja liikenteen ala 31 29 28 12 828 alle 500 41 23 25 11 935

Yksikkökoko opiske-lijamäärän mukaan

500–999 47 23 20 10 803 p=.000 1000 ja yli 36 25 26 13 1317 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 45 23 15 18 867

2. vuosi 41 26 22 11 845 3. vuosi 39 23 30 8 732 4. tai useampi vuosi 37 23 33 8 617

Käytännön tasolla yrittäjyysmyönteisyys näkyy ammattikorkeakouluissa muun muassa yrittäjyy-teen liittyvien opintojen tarjonnassa. Naisista hieman suurempi osa kuin miehistä kokee yrittä-jyysopintoja olevan huonosti tarjolla. Koulutusaloista yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallin-non ala tarjoaa hieman muita aloja paremmin yrittäjyysopintoja, sillä alalla opiskelevista reilu puolet katsoo näitä opintoja olevan hyvin tarjolla. Kaikkein negatiivisimmin yrittäjyysopintojen saatavuuteen suhtautuvat humanistisen ja kasvatusalan opiskelijat, joista jopa yli puolet katsoo, että yrittäjyysopintoja on huonosti tarjolla. Erikokoisissa yksiköissä opiskelevista useimmiten myönteisesti suhtautuvat keskikokoisten yksiköiden vastaajat ja negatiivisesti puolestaan pienten yksiköiden vastaajat. Kun tutkitaan opiskeluvuosittaisia eroja, voidaan havaita toisen ja kolman-nen vuoden opiskelijoiden suhtautuvan muita positiivisemmin. Ensimmäisen vuoden opiskelijoille yrittäjyysopinnot näyttävät olevan muita useammin tuntemattomia, sillä jopa neljännes heistä kat-soo, ettei osaa vastata kysymykseen.

54

Taulukko 4.9 Miten yrittäjyysopintoja tarjolla taustamuuttujien valossa, %. "Yrittäjyysopintoja hyvin tarjolla" samaa

mieltä ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä EOS N

Kaikki 36 22 26 16 3057 Sukupuoli p=.000 mies 35 28 23 14 1030 nainen 37 19 28 17 2003 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, lii-

ketalouden ja hallinnon ala 54 20 15 11 632

Humanistinen ja kasva-tusala

26 22 52 10 42

Kulttuuriala 33 23 31 12 291 Luonnonvara- ja ympäris-

töala 49 21 18 13 120

Luonnontieteiden ala 46 24 15 16 81 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 48 22 21 9 221

Sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-ala

24 20 35 22 807

Tekniikan ja liikenteen ala 31 26 27 16 819 alle 500 37 20 30 13 920

Yksikkökoko opiske-lijamäärän mukaan

500–999 40 23 23 14 798 p=.000 1000 ja yli 33 23 25 19 1288 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 35 24 16 25 849

2. vuosi 38 20 26 16 835 3. vuosi 38 21 32 9 719 4. tai useampi vuosi 34 22 35 9 610

4.1.3 Eri oppimis- ja opetusmenetelmät ja oppimiskokemukset Oppiminen on hyvin yksilöllistä - jotkut oppivat parhaiten kuuntelemalla luentoja ja toiset puoles-taan opiskelemalla itsenäisesti. Ammattikorkeakoulujen tulisikin tarjota opiskelijoille erilaisia opintojen suoritustapoja, jotta opiskelu olisi mahdollista myös erilaisin oppimistavoin ja muuttu-vissa elämäntilanteissa, eikä opintojen eteneminen näistä syistä suotta hidastuisi. (Ks. myös Myl-lys 2002, 73.) Ammattikorkeakouluissa onkin esimerkiksi kehitelty erilaisia etäopiskelun mahdol-listavia opiskelutapoja (virtuaaliopinnot). Vielä nämä uudet opiskelumuodot eivät kuitenkaan ole täysin kaikkia opiskelijoita tavoittaneet. Seuraavaksi tarkastellaan missä määrin uudet ja vanhem-mat opiskelumuodot ovat oman oppimisen kannalta opiskelijoille tärkeitä. Opiskelijoita pyydettiin arvioimaan eri oppimis- ja opetusmenetelmien tärkeyttä omalle oppimi-selleen joko neliluokkaisella asteikolla (1 = erittäin tärkeä, 4 = ei lainkaan tärkeä) tai vastaamalla tarvittaessa "Ei osaa sanoa" tai "Ei ole tarjolla" (ks. kuvio 4.11). Opiskelijat pitävät oppitunteja ja luentoja itselleen parhaimpana oppimis- ja opetusmenetelmänä - jopa 91 prosenttia pitää näitä tär-keinä oman oppimisensa kannalta. Ammattikorkeakouluissa perinteiset oppitunnit ja luennot

55

ovatkin varsin vakiintuneita opetuksen järjestämistapoja, eikä ole yllättävää, että perinteinen lä-hiopetus ohittaa tärkeydessään itsenäisen opiskelun. Myös harjoittelun tuomaa käytännönläheistä kosketusta työelämään arvostetaan opiskelijoiden keskuudessa korkealle ja harjoittelua pitääkin itselleen tärkeänä oppimistapana lähes 80 prosenttia opiskelijoista ja näistä vielä yli 50 prosenttia katsoo sen erittäin tärkeäksi. Neljänneksi tärkeimmäksi oppimis- ja opetusmenetelmäksi nousee pienryhmätyöskentely, joka sekin on kahdelle kolmesta vastaajasta tärkeä. Näiden perinteisempien opetusmenetelmien jälkeen tulevatkin "uudemmista" opetusmenetelmistä virtuaaliopinnot ja tutkimus- ja kehittämishankkeet, joiden lyhyempi käyttöhistoria ja käytön vä-häisempi yleisyys näkyy suoraan "Ei osaa sanoa" ja "Ei tarjolla" -vastausten osuuden lisääntymi-senä. Hieman yli puolet opiskelijoista katsoo, että projekteissa ja kehittämishankkeissa opiskelu on tärkeää omalle oppimiselle. Suurin piirtein yhtä moni kokee yritysvierailuiden ja ekskursioiden olevan tärkeitä. Vajaa kolmannes opiskelijoista pitää virtuaaliopetusta tärkeänä omalle oppimisel-leen, mutta noin 40 prosenttia ei katso sitä kovinkaan tai lainkaan tärkeäksi17. Tarkemmin eri vir-tuaaliopetuksen muotoja tarkasteltaessa käy ilmi, että oppimisen näkökulmasta vastaajat arvosta-vat eniten monimuoto-opetusta, jossa osa opetuksesta järjestetään verkossa ja osa lähiopetuksena, kun puolestaan vähiten arvostetaan ohjattua verkko-opetusta. Kuvaavaa on, että sekä verkossa tapahtuvaan itseopiskeluun että ohjattuun verkko-opetukseen noin puolet kaikista vastaajista suh-tautuu oman oppimisen kannalta pääasiassa negatiivisesti. Ja kun tarkastellaan niitä opiskelijoita, jotka ovat myös osallistuneet virtuaaliopetukseen, niin kriittisesti suhtautuvia on jo lähemmäs 60 prosenttia. Virtuaaliopinnot eivät selkeästikään ole vielä vakiinnuttaneet asemaansa sen paremmin opiskelijoiden oppimiskokemuksissa kuin ammattikorkeakouluissa toimivina opetuskäytänteinä-kään.

Kuvio 4.11 Eri oppimis- ja opetusmenetelmien tärkeys oman oppimisen kannalta, %.

3

4

5

18

18

18

53

34

48

16

22

25

31

33

49

24

49

43

30

33

25

22

22

25

6

14

8

19

19

13

8

8

7

2

2

1

17

12

18

11

13

1

13

0

0

16

10

15

9

7

0

3

0

0

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Ohjattu verkko-opetus

Itseopiskelu verkossa

Monimuoto-opetus

Yritysvierailut, ekskursiot

Opiskelu projekteissa/ kehittämishankkeissa

Pienryhmätyöskentely

Harjoittelu

Itsenäinen opiskelu

Oppitunnit ja luennot

%

Erittäin tärkeä

Melko tärkeä

Ei kovin tärkeä

Ei lainkaan tärkeä

EOS

Ei tarjolla

17 Arvio virtuaaliopetuksen tärkeydestä on tehty summaamalla verkossa tapahtuvan itseopiskelun, ohjatun verkko-opetuksen ja monimuoto-opetuksen tärkeyttä kuvaavat muuttujat. Jos opiskelija ei ole arvioinut jonkun näistä tärkeyt-tä oppimiselleen, on kyseisen opiskelijan vastaus kirjattu puuttuvaksi tiedoksi virtuaaliopetuksen tärkeyttä kuvaavaan summamuuttujaan. Tästä johtuen summamuuttujasta puuttuu melko paljon tietoja (n = 1270).

56

Sukupuolittain tarkasteltuna naiset ja miehet pitävät samoja asioita tärkeimpinä omalle oppimisel-leen, mutta miehet vaikuttavat suhtautuvan lähes kaikkiin opetus- ja oppimismuotoihin naisia epäilevämmin. Itsenäinen opiskelu on naisille tärkeämpää oppimisen kannalta kuin miehille ja niin on harjoittelukin - naisista jopa 80 prosenttia ilmoittaa harjoittelun olevan erittäin tai melko tärkeää, kun miesten vastaava osuus jää 70 prosenttiin. Eri koulutusalojen opiskelijoista yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon opiskelijat pitävät muita useammin itsenäistä opiskelua erittäin tai melko tärkeänä oppimiselleen. Humanistisen ja kasvatusalan opiskelijoille se puolestaan on muita harvemmin tärkeä oppimismuoto, mutta oppi-tunnit ja kurssit sen sijaan ovat jopa 98 prosentille heistä erittäin tai melko tärkeitä. Myös pien-ryhmätyöskentely (74 %) ja opiskelu projekteissa ja kehittämishankkeissa (72 %) ovat humanisti-sen ja kasvatusalan opiskelijoille tärkeämpiä kuin muiden alojen opiskelijoille. Luonnonvara- ja ympäristöalalla opiskelevista vastaajista vain 59 prosenttia kokee pienryhmätyöskentelyn itselleen tärkeäksi. Luonnontieteiden alan opiskelijat pitävät muita vähäisempänä projekteissa ja kehittä-mishankkeissa tapahtuvan opiskelun, harjoittelun, ekskursioiden ja yritysvierailuiden merkitystä oppimiselleen. Harjoittelu on sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijoille selvästi muita tärke-ämpää ja vastaavasti ekskursioita arvostavat eniten luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijat. Opiskeluvuosien suhteen ei vastaajien välille synny tilastollisesti merkitseviä eroja, kun tarkastel-laan oppituntien ja kurssien, itsenäisen opiskelun ja pienryhmätyöskentelyn tärkeyttä oppimiselle. Sen sijaan projekteissa ja kehittämishankkeissa tapahtuvan oppimisen sekä harjoittelun osalta merkitys näyttää kasvavan opiskeluvuosien myötä, mikä on varsin ymmärrettävää, kun otetaan huomioon se, että nämä opetusmenetelmät sijoittuvat opintopolulla hieman myöhempään vaihee-seen. Kuitenkin sekä näiden edellä mainittujen että ekskursioiden ja yritysvierailuiden kohdalla myös negatiivinen suhtautuminen näyttäisi kasvavan opiskeluvuosien myötä, mikä viittaa siihen, että opinnoissaan pidemmälle ehtineet suhtautuvat muita useammin kriittisesti opetusmenetelmiin ja niiden merkitykseen oppimiselle.

4.1.4 Opetuksen taso kokonaisuutena Opiskelijoita pyydettiin myös arvioimaan, millainen oman ammattikorkeakoulun opetuksen taso on heidän mielestään. Arviointi tehtiin viisiluokkaisella asteikolla (1 = erittäin hyvä, 5 = heikko). Yli puolet vastaajista pitää opetuksen tasoa joko erittäin hyvänä tai hyvänä. Keskinkertaiseksi ope-tuksen tason arvioi lähemmäs 40 prosenttia ja välttäväksi tai heikoksi vain kahdeksan prosenttia opiskelijoista. Opetuksen tason heikoksi tai välttäväksi arvioineista 66 prosenttia on myös positii-visiin opinto-odotuksiinsa pettyneitä. Miehet ja naiset kokevat opetuksen tason melko samalla tavalla ja koulutusaloittainkin erot vastaajien välillä jäävät hyvin pieniksi. Yksikkökoon mukaan tarkasteltuna erikokoisten yksiköiden välille ei syntynyt tilastollisesti ko-vinkaan merkitseviä eroja (ks. kuvio 4.12). Pienissä yksiköissä opiskelevat näyttävät hieman mui-ta useammin pitävän opetuksen tasoa erittäin hyvänä tai hyvänä. Kun palataan edellä esitellyn tar-kemmin opetusta ammattikorkeakoulussa kartoittavan osion tuloksiin, saadaan vahvistusta tälle yksikkökokojen erolle. Pienten yksiköiden opiskelijoilla on muita positiivisempi käsitys oppilai-toksensa opettajista ja itse asiassa he vaikuttavat olevan muita tyytymättömämpiä vain uusien ope-tusmuotojen (virtuaaliopetus, tutkimus- ja kehityshankkeet ja yrittäjyysopinnot) saatavuuteen ja oppilaitoksensa fyysisiin puitteisiin. Opintojen työläyden, työelämäyhteyksien ja opetustarjonnan monipuolisuuden suhteen ei erikokoisten yksiköiden opiskelijoiden kokemusten välille sen sijaan syntynyt eroa, mutta muihin osa-alueisiin suurten yksiköiden opiskelijoista muita suurempi osuus onkin tyytymättömiä.

57

Opiskeluvuosittain vastausjakaumia tutkittaessa voidaan havaita selkeitä eroja opintojen eri vai-heessa olevien opiskelijoiden välillä. Näyttää siltä, että mitä kauemmin on ammattikorkeakoulus-saan opiskellut, sitä tyytymättömämpi on opetuksen tasoon. Ensimmäisen vuoden opiskelijoista reilu 60 prosenttia pitää opetuksen tasoa omassa ammattikorkeakoulussaan erittäin hyvänä tai hy-vänä, kun neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista vain noin 45 prosenttia antaa vastaavan arvion. Tulokset voivat viitata siihen, että ammattikorkeakouluissa panostetaan erityisesti alkuvai-heen opintoihin ja opetukseen, muttei yhtälailla pidemmälle ehtineisiin opiskelijoihin ja heidän opetukseensa. Lisäksi pidempään opiskelleet varmastikin tarkastelevat omia opintojaan muita kriittisemmin ja peilaavat niitä enemmän myös työmarkkinoiden vaatimuksiin ja odotuksiin.

Kuvio 4.12 Opetuksen taso omassa ammattikorkeakoulussa koulutusyksikön koon mukaan, %.

7

50

36

52

5

48

38

8

26

45

40

8

1

0

10

20

30

40

50

60

Erittäin hyvä Hyvä Keskinkertainen Välttävä Heikko

%

-499

500-999

1000-

4.2 Opintojen eteneminen Opintojen sujuvasta etenemisestä ja sen esteistä on viime aikoina ollut paljon keskustelua ja on esitetty huoli opiskelijoiden pidentyneistä opiskeluajoista (ks. esim. Kurri 2006, 4–10). Ammatti-korkeakoulujen puolella ei ole ollut niin paljon pidentyneisiin opiskeluaikoihin liittyviä ongelmia kuin yliopistopuolella johtuen ammattikorkeakoulujen ajallisesti rajatusta opinto-oikeudesta. Opintojen pitkittymiseen liittyy myös opintojen keskeyttäminen, jota on ammattikorkeakouluissa pidetty valitettavan yleisenä ongelmana. (Ks. Kokko & Kolehmainen 2002, 44). Yleensä keskeyt-täminen johtuu Kokon ja Kolehmaisen (2004, 43–45) mukaan siitä, että odotellaan parempaa opiskelupaikkaa tai siitä, että ollaan yleensä pettyneitä opintojen sisältöön. Kuitenkin pienetkin opintoihin liittyvät ongelmat saattavat johtaa joko opintojen pitkittymiseen tai jopa keskeyttämi-seen (mt.) Tässä tutkimuksessa tiedusteltiinkin paljonko vastaajilla on vaikeuksia erilaisissa opiskeluun liit-tyvissä asioissa (ks. kuvio 4.13). Opiskelijat arvioivat kokemiensa vaikeuksien määrää viisiportai-sella asteikolla (1 = erittäin paljon, 5 = ei lainkaan). Eniten vaikeuksia on omatoimisuutta vaativi-en tehtävien aloittamisessa tai valmiiksi saattamisessa. Lähes yhtä suurella osalla (25 %) on vai-keuksia tentteihin lukemisessa. Kirjoittamista vaativien tehtävien tekemisessä ja opintojen suun-nittelussa erittäin tai melko paljon vaikeuksia on noin 15 prosentilla opiskelijoista. Verkko-

58

opiskelussa opiskelijoilla ei juuri ole vaikeuksia, kaikista opiskelijoista vain noin kymmenellä prosentilla on vaikeuksia melko tai erittäin paljon18. Vähiten ongelmia tuottaa kanssakäyminen opiskelijoiden ja opettajien kanssa, sillä 90 prosenttia katsoo, että opiskelijoiden kanssa on vaike-uksia melko vähän tai ei lainkaan ja 82 prosentin mukaan näin on opettajienkin kohdalla. Myös ryhmissä työskentelemisen koetaan aiheuttavan melko vähän vaikeuksia. Näyttää siis siltä, että opiskeluihin liittyvät vaikeudet ovat pysyneet samoina kuin Erolan (2004, 68) ammattikorkeakou-luopiskelijoiden hyvinvoinnista tekemässä tutkimuksessa.

Kuvio 4.13 Kuinka paljon opiskeluihin liittyviä vaikeuksia seuraavissa asioissa, %.

1

1

1

3

2

2

3

4

7

7

2

3

4

7

8

10

11

12

16

17

7

14

15

16

27

30

26

24

34

31

27

39

43

27

41

38

34

37

31

30

63

43

38

20

23

20

23

23

11

16

1

1

0

28

0

1

4

0

1

0

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kanssakäymisessä opiskelijoiden kanssa

Kanssakäymisessä opettajien kanssa

Ryhmissä työskentelyssä

Verkko-opiskelussa

Opetuksen seuraamisessa tunneilla/luennoilla

Sopivien opiskelutapojen löytämisessä

Opintojen suunnittelemisessa

Kirjoittamista vaativien tehtävien tekemisessä

Tentteihin lukemisessa

Omatoimisten tehtävien aloittamisessa/valmiiksitekemisessä

%

Erittäin paljon

Melko paljon

Jossain määrin

Melko vähän

Ei lainkaan

EOS

Opintoihin liittyviä vaikeuksia tarkasteltaessa taustamuuttujien välillä ei juuri ole eroja. Koulu-tusaloittain vertailua ei voida tehdä, koska solujen frekvenssit jäävät liian pieniksi, ja yksikköko-kojen mukaan eroja ei puolestaan esiinny eri vaikeuksien kokemisen suhteen. Miehillä on naisia useammin opintoihinsa liittyviä vaikeuksia (ks. kuvio 4.14). He kokevat naisia enemmän vaikeuk-sia sopivien työskentelytapojen löytämisessä, omatoimisuutta vaativien tehtävien aloittamisessa ja loppuunsaattamisessa, kirjoitustehtävien tekemisessä ja tentteihin lukemisessa. Myös opintojen suunnittelu näyttää olevan miesopiskelijoille ongelmallisempaa kuin naisille.

18 Sillä onko ylipäätään osallistunut virtuaaliopetukseen, ei puolestaan näytä olevan ongelmien kokemisen kannalta suurempaa vaikutusta: "ei osaa sanoa" -vastausten määrä pienenee, mutta jos niitä ei oteta huomioon, jakaumat ovat hyvin samankaltaiset.

59

Kuvio 4.14 Erittäin tai melko paljon opiskeluihin liittyviä vaikeuksia

seuraavissa asioissa sukupuolittain, %.

3028

2016 15

21 20

1412

10

0

10

20

30

40O

mat

oim

iste

n te

htäv

ien

aloi

ttam

ises

sa/v

alm

iiksi

teke

mis

essä

Ten

tteih

in lu

kem

ises

sa

Kirj

oitta

mis

ta v

aativ

ien

teht

ävie

n te

kem

ises

sä

Opi

ntoj

ensu

unni

ttele

mis

essa

Sop

ivie

nop

iske

luta

poje

nlö

ytäm

ises

sä

%

Mies

Nainen

Opiskeluvuosien välisiä eroja on havaittavissa liittyen verkko-opiskeluun, opintojen suunnitteluun ja vuorovaikutukseen opettajien kanssa. Verkko-opiskelua tarkasteltaessa vaikeudet näyttävät vä-henevän sitä mukaa mitä pidemmälle opinnoissa on päässyt. Tämä selvästi ainakin osittain liittyy epätietoisuuden vähenemiseen eli "ei osaa sanoa" -vastauksien määrään. Mielenkiintoista on, että opintojen suunnitteluun liittyviä ongelmia on eniten neljännen tai useamman vuoden opiskelijoilla ja vastaavasti heillä on myös suhteessa useimmin ongelmia kanssakäymisessä opettajien kanssa. Vastaajia pyydettiin arvioimaan kolme keskeisintä opintojen tavoitteiden mukaista etenemistä hi-dastanutta tekijää (ks. kuvio 4.15). Kaikkein useimmin kolmen joukkoon ilmoitetaan heikko opis-kelumotivaatio, joka on neljäsosan mielestä yksi keskeisimmistä opintojen hidastumiseen johta-neista syistä. Kaiken kaikkiaan 17 prosenttia niistä opiskelijoista, jotka kokevat heikon opiskelu-motivaation hidastaneen opintojaan, on pettynyt alun perin positiivisiin koulutusodotuksiinsa19. Omille opinnoille annettuihin odotuksiin pettyminen saattaakin olla yksi heikon opiskelumotivaa-tion selittäjä. Kun tarkastellaan lähemmin näihin positiivisiin opinto-odotuksiinsa pettyneitä, jopa kolmannes heistä nostaa heikon opiskelumotivaation yhdeksi keskeisistä opintoja hidastaneista tekijöistä. Myös niistä opiskelijoista, jotka katsovat positiivisten odotustensa toteutuneen vain keskinkertaisesti, 27 prosenttia pitää heikkoa opiskelumotivaatiota merkittävänä hidastimena. Sen sijaan niistä, joiden positiiviset odotukset ovat toteutuneet erittäin hyvin, enää kymmenisen pro-senttia kokee motivaation puutteen hidastaneen opintojaan. Myös sillä on yhteys opiskelumotivaatioon, onko nykyiseen ammattikorkeakouluun hakeutumi-seen vaikuttanut missä määrin pakko tai se, ettei ole päässyt ensisijaisesti hakemaansa opiskelu-paikkaan. Niistä opiskelijoista, joiden hakeutumiseen pakko on vaikuttanut vähintäänkin melko paljon, 42 prosenttia ilmoittaa yhdeksi tärkeimmäksi opintoja hidastaneeksi tekijäksi heikon opis-kelumotivaation. Sen sijaan niistä, joiden hakeutumista pakko ei ole ohjannut, vain 19 prosenttia on tätä mieltä. Vastaava tilastollisesti merkitsevä ero, joskin hieman lievempänä, on nähtävissä niiden opiskelijoiden joukossa, jotka eivät päässeet ensisijaiseen hakukohteeseensa. Heikosti mo-tivoituneista yli viidesosa on ns. pakkohakeutuneita ja neljäsosa puolestaan ensisijaisesti jonnekin muualle hakeneita. Myös opetuksen tason huonoksi kokeneet ja saamaansa opinto-ohjaukseen 19 Eli on niitä, jotka katsovat, että opinnot ovat vastanneet odotuksia huonosti tai erittäin huonosti.

60

tyytymättömät ovat tyytyväisiä useammin ilmoittaneet heikon opiskelumotivaation syyksi opinto-jensa hidastumiseen. Opiskelumotivaation kanssa painiskelevista kymmenisen prosenttia pitää opetuksen tasoa korkeintaan välttävänä ja lähemmäs 30 prosenttia puolestaan opinto-ohjausta riit-tämättömänä. Selvästi suurin ero syntyy kuitenkin koulutusalan oikeaksi ja vääräksi kokevien vä-lille. Jopa yli puolet koulutusalan vääräksi kokevista pitää heikkoa opiskelumotivaatiota tärkeänä syynä, kun koulutusalaan tyytyväisistä osuus jää 19 prosenttiin. Heikon opiskelumotivaation opin-tojen etenemisen esteeksi valinneista 15 prosenttia kokee koulutusalan itselleen vääräksi. Voidaan siis vetää yhteen, että opintoihinsa pettyneet, ammattikorkeakouluun pakosta tai "paremman puut-teessa" hakeutuneet, koulutusalan vääräksi ja opetustason tai opinto-ohjauksen huonoksi kokevat katsovat selvästi vertailuryhmiään useammin heikon opiskelumotivaation hidastaneen opintojaan. Heikko opiskelumotivaatio on siis monen pettymyksen summa. Heikon opiskelumotivaation jälkeen seuraavaksi useimmin vastaajat katsovat kurssien päällekkäi-syyden tai opintojen työläyden hidastaneen opintojaan. Näihin syihin ammattikorkeakoulut voivat pyrkiä itse vaikuttamaan mm. kiinnittämällä niihin erityistä huomiota opetussuunnitelmia tehdes-sään. Vaikea elämäntilanne tai lukukausien aikainen työssäkäynti on yhdelle opiskelijalle seitse-mästä tärkeä opintoja hidastanut tekijä. Myös ammattikorkeakouluopiskelijat käyvät nykyään en-tistä enemmän töissä opintojen ohella. Erolan (2004, 82) tutkimuksen mukaan noin 22 prosenttia ilmoitti työskentelevänsä yli 10 tuntia viikossa. Opintojen aikainen työssäkäynti voi olla opiskeli-jalle joko pakko toimeentulon turvaamiseksi tai valinta alan työkokemuksen saamiseksi (ks. myös Viuhko 2006a, 15). Ammattikorkeakoulujen tulisi joka tapauksessa kiinnittää enenevissä määrin huomiota työnteon ja opiskelujen entistä joustavampaan yhteensovittamiseen, sillä työnteko tuskin tulee vähenemään. Puutteellisen opintojen ohjauksen ilmoittaa 12 prosenttia opiskelijoista keskei-seksi syyksi opintojen hidastumiseen (ks. opintojen ohjauksesta enemmän luvussa 5). Lähes yhtä moni löysi syyn kurssien tai tutkinnon epäselvistä tavoitteista ja omista puutteellisista opiskelutai-doistaan ja/tai -valmiuksistaan. Luonnollisesti opiskeluihin liittyvät erilaiset vaikeudet ja opintoja hidastavat tekijät ovat yhteydessä toisiinsa. Näin ollen opiskelijoista, joiden opintoja omat puut-teelliset opiskelutaidot hidastavat, jopa yli 70 prosenttia kokee, että heillä on ollut ainakin jossain määrin vaikeuksia löytää itselleen sopivia opiskelutapoja. Ja kun tarkastellaan niitä opiskelijoita, joilla on ollut vähintään jossain määrin vaikeuksia löytää sopivia opiskelutapoja, niin heistä lä-hemmäs viidesosa, eli keskimääräistä useampi, kokee puutteellisten opiskeluvalmiuksien/-taitojen olleen yksi kolmesta tärkeimmästä opintoja hidastavasta tekijästä.

61

Kuvio 4.15 Keskeisimmät syyt ( 3 tärkeintä) opintojen etenemiseen

tavoitteita hitaammin, %.

2

2

5

5

6

7

11

11

12

13

13

18

18

25

14

14

0 5 10 15 20 25 30

Vapaa-ajantoiminta (harrastukset, bileet yms.)

Aktiivisuus opiskelijajärjestöissä

Opintojen korvaavuudet epäselviä

Eri yksiköiden kursseja hankala yhteensovittaa

Työskentelyvälineitä, opiskelumateriaaleja heikosti

Ei sopivia harjoittelupaikkoja

Kurssien, tutkinnon tavoitteet epäselvät

Omat opiskeluvalmiudet, -taidot puutteellisia

Puutteellinen opintojen ohjaus

Opetusmenetelmät tehottomia

Opetussuunnitelma joustamaton

Vaikea elämäntilanne

Työssäkäynti lukukausien aikana

Opinnot vaativia/työläitä

Kurssit päällekkäin

Heikko opiskelumotivaatio

%

Opintojen tavoitteita hitaamman etenemisen syyt poikkeavat hieman eri taustamuuttujilla. Kolmen tärkeimmän syyn (heikko opiskelumotivaatio, opintojen työläys ja kurssien päällekkäisyydet) kär-ki pysyy lähes kaikilla ryhmillä samana, mutta niiden keskinäinen järjestys vaihtelee. Miehistä jopa 34 prosenttia ilmoittaa heikon opiskelumotivaation hidastavan opintojaan, kun vain 21 pro-senttia naisista kokee tämän yhdeksi keskeisimmäksi syyksi. Molemmilla kurssien päällekkäisyys saa toiseksi eniten mainintoja ja opintojen vaativuus on puolestaan seuraavana. Naisten ja miesten opiskelua hidastaneiden tekijöiden välillä on kuitenkin myös muita kiinnostavia eroja. Miehistä 16 prosenttia katsoo omien puutteellisten opiskeluvalmiuksiensa tai -taitojensa olevan yksi tärkeim-mistä syistä. Naisista tätä mieltä on vain kahdeksan prosenttia. Miehet kokevat myös useammin kuin naiset opetusmenetelmien tehottomuuden ja sopivien harjoittelupaikkojen puuttumisen ole-van keskeisiä syitä opintojen hidastumiseen. Naisilla taas vaikuttaa useammin olevan ongelmia työskentelyvälineiden ja/tai opiskelumateriaalien heikon saatavuuden ja puutteellisen opintojen ohjauksen kanssa. Myös erikokoisissa koulutusyksiköissä ongelmat painottuvat eri tavoin. Kaikkein eniten opiske-lumotivaatioon liittyviä ongelmia on suurissa yksiköissä, joissa opiskelevista 28 prosenttia ilmoit-taa heikon opiskelumotivaation olevan yksi keskeisimpiä syitä opintojen hidastumiseen. Pienissä yksiköissä opiskelevista heikon opiskelumotivaation ilmoittaa syyksi 23 prosenttia vastanneista. Opintojen työläyttä pidetään syynä yhtä usein kunkin kokoisissa yksiköissä, mutta isoissa yksi-köissä se mainitaan vasta kolmanneksi useimmin, kun muissa se on toiseksi yleisin maininta. Suu-rissa yksiköissä toiseksi useimmin mainitaan kurssien päällekkäisyyksien tuomat ongelmat opinto-jen etenemiselle. Suurten yksiköiden opiskelijoilla myös opetusmenetelmien tehottomuus ja ope-tussuunnitelman joustamattomuus nousevat esiin hieman useammin kuin muilla. Pienten yksiköi-den opiskelijat puolestaan nostavat muita useammin eri yksiköiden kurssien yhteensovittamisen

62

hankaluuden ja työskentelyvälineiden ja/tai opiskelumateriaalien heikon saatavuuden keskeisiksi ongelmiksi. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opintojen etenemiseen liittyvät ongelmat eroavat muihin ryhmiin verrattuna. Neljännen tai useamman vuoden opiskelijoilla vaikuttaa olevan useammin ongelmia erilaisissa opintojen sujuvuuteen liittyvissä asioissa. Loppuvaiheen opiskelijoista jopa 31 prosenttia ilmoittaa, että heikko opiskelumotivaatio on keskeinen opintoja hidastava tekijä. Myös kurssien päällekkäisyys koetaan muita useammin ongelmalliseksi: 23 prosenttia vähintään neljättä vuottaan opiskelevista pitää tätä keskeisenä ongelmana, kun ensimmäisen vuoden opiske-lijoista 14 prosenttia kokee tämän aiheuttavan opintopolulle esteitä. Kokemukset opetussuunni-telman joustamattomuuden, sopivien harjoittelupaikkojen puuttumisen ja opintojen korvaavuuksi-en epäselvyyksien aiheuttamasta opintojen hidastumisesta ovat yleisempiä mitä useamman vuoden opiskelijasta on kyse. Neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista 16 prosenttia pitää puutteel-lista opintojen ohjausta keskeisenä opintojen etenemistä hidastavana tekijänä ja suurin piirtein yhtä moni ilmoittaa vaikean elämäntilanteen ja lukukausien aikaisen työssäkäynnin hidastavan opintojaan. Kaiken kaikkiaan 73 prosenttia opiskelijoista on kuitenkin opintojensa tavoitteiden mukaiseen etenemiseen erittäin tai melko tyytyväisiä ja erittäin tai melko tyytymättömiä on vain noin 10 pro-senttia (ks. kuvio 4.16). Opintojen etenemiseen tyytymättömistä lähes 40 prosenttia kokee, että omat positiiviset odotukset opinnoista ovat toteutuneet huonosti tai erittäin huonosti, kun keski-määrin tätä mieltä oli 12 prosenttia vastanneista.

Kuvio 4.16 Tyytyväisyys omien opintojen etenemiseen, %.

18

55

16

9

2

0

10

20

30

40

50

60

Erittäin tyytyväinen Melko tyytyväinen Ei tyytyväinen, eikätyytymätön

Melko tyytymätön Erittäin tyytymätön

%

Naiset suhtautuvat miehiä positiivisemmin opintojensa etenemiseen (ks. taulukko 4.10). Miehistä 65 prosenttia ja naisista 78 prosenttia on tyytyväisiä opintojensa kulkuun. Koulutusaloista luon-nontieteiden opiskelijat tuntuvat olevan kaikkein tyytymättömimpiä opintojensa etenemiseen, sillä heistä vain 56 prosenttia on tyytyväisiä, kun esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiske-lijoista jopa 82 prosenttia ja matkailu-, ravitsemis- ja talousalankin opiskelijoista 78 prosenttia on erittäin tai melko tyytyväisiä opintojen etenemiseen. Yksikkökoon mukaan opiskelijat eivät eroa tyytyväisyydessä, mutta sen sijaan opiskeluvuosittain tarkasteltuna havaitaan tyytyväisyyden li-sääntyvän aina kolmanteen opiskeluvuoteen asti, jonka jälkeen neljännen tai useamman vuoden opiskelijoiden kohdalla tyytyväisyys selvästi laskee. Tähän viittaa myös edellä esiteltyjen opinto-jen etenemistä hidastaneiden syiden yleisyys ja niiden painottuminen melko selvästi juuri neljän-

63

nen tai useamman vuoden opiskelijoiden ryhmään. Opintojen etenemisen ja sujumisen suhteen lieneekin syytä kiinnittää huomiota erityisesti miehiin ja loppuvaiheen opiskelijoihin, joilla tuntuu muita useammin olevan opintojen etenemiseen liittyviä ongelmia ja jotka siten ovat myös muita tyytymättömämpiä etenemiseen. Myös edellä tarkasteltaessa opintopisteitä opiskeluvuosien mu-kaan (kuvio 2.1) havaittiin pidemmälle opinnoissaan ehtineiden etenevän opinnoissaan hitaammin kuin opintojen alkuvaiheessa olevien opiskelijoiden.

Taulukko 4.10 Tyytyväisyys opintojen tavoitteiden mukaiseen etenemiseen taustamuuttujien valossa, %. Erittäin

tyyty-väinen

Melko tyyty-väinen

Ei tyyty-väinen, eikä tyytymätön

Melko tyyty-mätön

Erittäin tyyty-mätön

N

Sukupuoli p=.000 mies 15 50 19 12 3 1045 nainen 20 58 15 7 1 2031 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden,

liiketalouden ja hallin-non ala

19 54 17 8 2 641

Humanistinen ja kas-vatusala

16 54 14 7 9 43

Kulttuuriala 17 53 19 9 2 298 Luonnonvara- ja ym-

päristöala 16 55 19 7 3 123

Luonnontieteiden ala 10 46 29 11 4 80 Matkailu-, ravitsemis-

ja talousala 19 59 15 7 0 223

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

22 60 12 6 0 820

Tekniikan ja liikenteen ala

16 51 18 12 3 828

alle 500 20 55 16 7 2 935

Yksikkökoko opiskelijamäärän mukaan 500–999 17 55 18 8 2 801 p=.534 1000 ja yli 18 55 15 10 2 1313 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 18 57 17 7 1 864

2. vuosi 19 57 15 7 2 744 3. vuosi 22 55 14 7 1 731 4. tai useampi vuosi 14 50 18 14 4 616

4.3 Valmistuminen: millaisia valmiuksia ja millainen tutkinto

4.3.1 Opinnoissa tavoiteltavat valmiudet Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tarkoituksena on luoda työelämän vaatimusten pohjalta tarpeelliset tiedolliset ja taidolliset valmiudet ammatillisissa asiantuntijatehtävissä toimi-mista varten (ks. laki ammattikorkeakouluopinnoista 1995/255). Yleisiksi tavoitteiksi on asetettu seuraavien valmiuksien saavuttaminen:

64

1) laaja-alaiset käytännölliset perustiedot ja -taidot sekä niiden teoreettiset perusteet asianomaisen alan asiantuntijatehtävissä toimimista varten, 2) edellytykset asianomaisen alan kehityksen seuraamiseen ja edistämiseen, 3) valmiudet jatkuvaan koulutukseen, 4) riittävä viestintä- ja kielitaito sekä 5) asianomaisen alan kansainvälisen toiminnan edellyttämät valmiudet (ks. valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 15.5.2003/352, 7 §). Vastaajia pyydettiin arvioimaan tähänastisten opintojensa työtä ja elämää varten antamien val-miuksien määrää viisiportaisella asteikolla (1 = erittäin paljon, 5 = ei lainkaan). Valmiudet, joiden määrää vastaajien tuli arvioida, noudattelivat yllä esiteltyjä opetusministeriön internet-sivuillaan määrittelemiä valmiuksia (ks. kuvio 4.17). Tässä kohdin on huomattava, että asetetut tavoitteet ja siten myös tässä kuvatut valmiudet ovat osittain päällekkäisiä.

Kuvio 4.17 Tähänastisten opintojen työtä ja elämää varten antamien valmiuksien määrä, %.

5

4

5

7

5

6

9

7

9

8

10

21

16

19

20

20

27

31

29

31

36

37

36

45

31

35

37

35

36

42

34

37

36

39

38

26

30

31

29

28

25

17

22

18

13

13

13

7

13

9

6

9

6

2

4

4

2

2

2

1

5

3

1

1

1

1

1

3

3

1

1

1

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Valmiudet kv. vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön

Neuvottelu- ja johtamistaidot

Luovuus

Kyky hoitaa asioita vierailla kielillä

Ammatillinen itseluottamus

Ammatillinen asiantuntemus

Käytännöllinen osaaminen

Kyky seurata alan kehittymistä ja osallistua siihen

Kyky jatkuvaan ammatilliseen kehittämiseen

Itsenäinen ongelmanratkaisukyky

Viestintä- ja vuorovaikutustaidot

Ryhmätyöskentely

%

Erittäin paljon

Melko paljon

Jossain määrin

Melko vähän

Ei lainkaan

EOS

Kun tarkastellaan kuinka paljon vastaajat kokevat tähänastisissa opinnoissaan saaneensa ammatti-korkeakouluopintojen tavoitteiksi määriteltyjä valmiuksia, voidaan havaita, että kaikilta osin ta-voitteet eivät opiskelijoiden mukaan toteudu. Valtioneuvoston asetuksessa ammattikorkeakouluis-ta (15.5.2003/352, 7 §) määritellyn ensimmäisen tavoitteen alle voidaan sijoittaa suuri osa kyse-lyssä kysytyistä valmiuksista, koska tavoitteessa mainitaan alan tehtävissä tarvittava käytännölli-nen ja teoreettinen asiantuntijuus. Opiskelijoista yli neljäsosa kokee, ettei ole saanut lainkaan tai vain melko vähän käytännöllistä osaamista opinnoistaan. Myös neuvottelu- ja johtamistaitojen kohdalla on parantamisen varaa, sillä lähemmäs 40 prosenttia kokee, ettei ole näitä taitoja opin-noistaan saanut kuin korkeintaan melko vähän. Luovuuttakin useampi kokee oppineensa vain mel-

65

ko vähän tai ei lainkaan kuin melko tai erittäin paljon. Tilanne sen sijaan hieman paranee, kun katsotaan itsenäiseen ongelmanratkaisuun ja ryhmätyöskentelyyn vaadittavia taitoja. Kuitenkin vastaajista lähemmäs kolmasosa kokee, että on saanut ammatillista itseluottamusta vain melko vähän tai ei lainkaan ja viidesosan mukaan myös ammatillista asiantuntemusta ja pätevyyttä on saatu korkeintaankin vain melko vähän. Kun tarkastellaan näitä ammatilliseen asiantuntemukseen yhdistettyjä tavoitteita taustamuuttujien valossa, saadaan esille kiinnostavia eroja. Miehet kokevat naisia harvemmin saaneensa opinnois-taan käytännöllistä osaamista. Naisista 43 prosenttia ilmoittaa saaneensa opinnoistaan melko tai erittäin paljon käytännöllistä osaamista, kun miehistä vastaava osuus on 31 prosenttia. Jopa 70 prosenttia naisista ilmoittaa oppineensa ryhmätyötaitoja ja miehistä vain 57 prosenttia on tätä mieltä. Neuvottelu- ja johtamistaitojen ja itsenäisen ongelmaratkaisukyvyn omaksumisessa ei sen sijaan ole eroja sukupuolten välillä. Ammatillista asiantuntemusta ja pätevyyttä sekä luovuutta naiset kokevat oppineensa miehiä enemmän. Vaikka naiset vaikuttavat saaneen enemmän lähes kaikkia tämän asiantuntijuus-tavoitteen mukaisia valmiuksia, niin siitä huolimatta molemmilla sukupuolilla on yhtä paljon luottamusta omaan ammatillisuuteensa. Pienten yksiköiden opiskelijoista 45 prosenttia ja suurten yksiköiden opiskelijoista vain 36 pro-senttia on mielestään saanut opinnoistaan käytännöllistä osaamista. Neuvottelu- ja johtamistaitoja isompien yksiköiden opiskelijat kokevat saaneensa muita vähemmän. Omaksutuissa ryhmätyös-kentelytaidoissa ei yksiköiden välillä ole eroja. Pienissä yksiköissä opiskelijat katsovat oppineensa luovuutta selvästi muita enemmän, mikä liittynee siihen, että esimerkiksi kulttuuriala sijaitsee mo-nasti juuri pienissä yksiköissä. Ammatillinen asiantuntemus ja pätevyys sekä itsenäinen ongel-manratkaisukyky ovat pienten yksiköiden opiskelijoiden joukossa hieman yleisempiä kuin muilla, kun keskikokoisissa yksiköissä hieman muita suurempi osuus kokee saaneensa näitä taitoja melko vähän tai ei lainkaan. Ammatillinen itseluottamus on yleisintä pienissä yksiköissä, ja vähiten sitä kokevat keskikokoisten yksiköiden opiskelijat. Mitä pidemmälle opinnoissaan vastaajat ovat edenneet sitä useammin he kokevat oppineensa mel-ko tai erittäin paljon luovuutta opinnoistaan. Tosin neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista hieman kolmannen vuoden opiskelijoita suurempi osuus on sitä mieltä, että on oppinut luovuutta vain vähän tai ei lainkaan. Kaikki muut edellä kuvatut ammatilliseen asiantuntemukseen liittyvät taidot lisääntyvät kolmanteen opiskeluvuoteen asti, jonka jälkeen niitä melko tai erittäin paljon saaneiden määrä pienenee. Ammattikorkeakouluopinnoille on asetettu myös elinikäiseen oppimiseen tähtäävä tavoite (Val-tioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 15.5.2003/ 352). 45 prosenttia kokee saaneensa val-miuksia jatkuvaan ammatilliseen kehittämiseen melko tai erittäin paljon. Sen sijaan valmiuksia alan kehittymisen seuraamiseen ja siihen osallistumiseen hieman harvempi (38 %) katsoo omak-suneensa opinnoistaan. Sekä miehet että naiset katsovat lähes yhtä usein saaneensa kykyjä jatku-vaan ammatilliseen kehittämiseen sekä alan kehittymisen seuraamiseen ja myös siihen osallistu-miseen. Kyky jatkuvaan ammatilliseen kehittämiseen on pienten yksiköiden opiskelijoiden jou-kossa yleisempää kuin muilla, kun keskikokoisissa yksiköissä hieman muita suurempi osuus kuin muissa kokee saaneensa sitä melko vähän tai ei lainkaan. Myös kykyä alan kehittymisen seuraa-miseen ja siihen osallistumiseen tarkasteltaessa on nähtävissä sama ero erikokoisten yksiköiden välillä, vaikkakin hieman lievempänä. Opiskeluvuosien mukaan tutkittuna myös nämä kyvyt li-sääntyvät aina kolmanteen opiskeluvuoteen asti. Riittävät viestintä- ja vuorovaikutustaidot sekä kielitaito on mainittu valtioneuvoston asetuksessa (15.5.2003/ 352) yhdeksi ammattikorkeakouluopintojen tavoitteiksi. Kielitaito kietoutuu melko

66

voimakkaasti yhteen seuraavaksi käsiteltävien kansainvälisten valmiuksien kanssa, joten niiden jakaumat esitellään siinä yhteydessä. Viestintä- ja vuorovaikutustaitoja opiskelijat katsovat saa-neensa eri valmiuksista toiseksi eniten, sillä lähemmäs puolet ilmoittaa saaneensa niitä melko tai erittäin paljon. Näiden taitojen suhteen sukupuolten valmiudet eroavat selvästi. Hieman vajaalla puolella naisista näitä taitoja on melko tai erittäin paljon, kun miehillä vastaava osuus jää 38 pro-senttiin. Viestintä- ja vuorovaikutustaitoja isompien yksiköiden opiskelijat kokevat saaneensa muita vähemmän. Näitä taitoja melko tai erittäin paljon opinnoissaan saaneiden osuus kasvaa aina kolmanteen opiskeluvuoteen asti. Itse asiassa neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista vain hieman ensimmäisen vuoden opiskelijoita suurempi osuus kokee saaneensa viestintä- ja vuorovai-kutusvalmiuksia melko tai erittäin paljon. Kun tarkastellaan valmiuksia käänteisesti eli kiinnitetään huomiota niihin valmiuksiin, joita vas-taajat kokevat saaneensa tähänastisten opintojensa aikana vain melko vähän tai ei lainkaan, nousee yleisimmäksi valmius kansainväliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Jopa yli 40 prosenttia vastaajista kokee, että on opintojensa aikana saanut vain melko vähän tai ei lainkaan tällaisia val-miuksia. Lisäksi vastanneista 37 prosenttia katsoo, että on saanut vain vähän tai ei lainkaan val-miuksia asioiden hoitamiseen vierailla kielillä. Tämä on mielenkiintoista ottaen huomioon sen, että kansainvälistymiseen kiinnitetään Suomessa enenevissä määrin huomiota. Panostus kansain-välisen opiskelijavaihdon kehittämiseen ei luultavimmin auttaisi tässä, koska kuten aiemmin to-dettiin, melko suuri osa opiskelijoista ei esimerkiksi sosiaalisten syiden vuoksi halua lähteä vaih-toon. Ammattikorkeakouluissa tulisikin kehittää kansainvälisen opiskelijavaihdon rinnalle jokin toinen kansainvälistymisen kotimaassa mahdollistava tapa. Opiskelijoille tulisi esimerkiksi välit-tää paremmin tietoa jo olemassa olevasta kansainvälisestä opettajavaihdosta ja siten mahdollistaa opiskelijoiden osallistuminen vierailevien ulkomaisten opettajien kursseille. Myös virtuaaliopetus antaa hyvät mahdollisuudet kansainvälisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön oppimiseen ja ammat-tikorkeakoulujen kannattaisikin tässä suhteessa hyödyntää kansainväliset yhteytensä entistä te-hokkaammin. Ulkomaisten vaihto-opiskelijoiden merkitys ns. kotikansainvälistymisessä tulisi myös huomioida ja luoda hyvät puitteet vaihto-opiskelijoiden ja suomalaisten opiskelijoiden koh-taamisille ja vuorovaikutukselle. Miehet kokevat naisia useammin osaavansa hoitaa asioita vierailla kielillä. Naisista miehiä suu-rempi osuus (45 %) katsookin saavuttaneensa melko vähän tai ei lainkaan valmiuksia kansainväli-seen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Sen sijaan yksikkökokojen välillä ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja, vaikkakin pienempien yksiköiden opiskelijat hieman muita useammin kokevat, ettei heillä ole näitä valmiuksia lainkaan tai vain melko vähän. Opiskeluvuosien välille ei muotou-du kovinkaan suuria eroja tarkasteltaessa saatujen kielitaitovalmiuksien tai kansainväliseen vuoro-vaikutukseen ja yhteistyöhön vaadittavien valmiuksien määrää, sillä vain ensimmäisen vuoden opiskelijat erottuvat muita vähäisemmillä valmiuksillaan selvästi muista.

4.3.2 Tutkinnon yleinen tunnettuus ja arvostus Vuonna 2004 suoritettiin 20 800 ammattikorkeakoulututkintoa, eli hieman enemmän kuin edelli-senä vuonna. Tutkinnon suorittaneista 62 prosenttia oli naisia ja jopa puolet tutkinnoista suoritet-tiin tekniikan ja liikenteen alalla sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla. (Tilastokeskus 2006, 43.) Tutkintojen suorittaneiden määrissä ja painotuksissa näkyvät siis samat piirteet kuin ammatti-korkeakoulujen sisällä yleisemminkin - opiskelijoista suurempi osa on naisia ja koulutusaloista suurimmat ovat juuri nuo edellä mainitut alat. Se, että naisten osuus tutkinnon suorittaneista on hieman suurempi kuin naisten osuus ammattikorkeakouluissa yleensä (57 % opiskelijoista) liitty-nee siihen, että naiset myös keskeyttävät opintonsa miehiä harvemmin (ks. AMKOTA 2005).

67

Tarkasteltaessa ammattikorkeakouluopiskelijoiden käsityksiä oman tutkintonsa tunnettuudesta ja arvostuksesta voidaan havaita, että kummallakin saralla näyttäisi vielä opiskelijoiden näkökulmas-ta olevan parantamisen varaa. Liki kolmasosa opiskelijoista katsoo, että oman tutkinnon tunnet-tuus on yleisesti melko huono (ks. kuvio 4.18). Hieman useampi eli 34 prosenttia kokee, että tut-kinto tunnetaan pääasiassa kotimaassa ja lähes yhtä monen mukaan tutkinto tunnetaan sekä koti-maassa että ulkomailla.

Kuvio 4.18 Ammattikorkeakoulututkinnon tunnettuus, %.

35 3431

0

10

20

30

40

Tunnetaan sekä kotimaassa ettäulkomailla

Tunnetaan pääasiassa kotimaassa Tunnettuus yleisesti melko huono

%

Miehet kokevat naisia yleisemmin, että ammattikorkeakoulututkinto tunnetaan sekä kotimaassa että ulkomailla (ks. taulukko 4.11). Miehistä 40 prosenttia on sitä mieltä, että tutkinto tunnetaan pääasiassa kotimaassa, kun naisista tätä mieltä on vajaa kolmannes prosenttia. Naiset suhtautuvat-kin kaiken kaikkiaan miehiä epäilevämmin tutkinnon tunnettuuteen, sillä naisista 36 prosenttia pitää tutkinnon tunnettuutta yleisesti huonona, kun tätä mieltä olevien miesten osuus jää 22 pro-senttiin. Myös eri koulutusalojen opiskelijoiden käsitykset oman tutkintonsa tunnettuudesta vaih-televat melko paljon. Kaikkein negatiivisimmin suhtautuvat humanistisen ja kasvatusalan sekä kulttuurialan opiskelijat. Positiivisin käsitys oman tutkinnon tunnettuudesta on sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan sekä tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoilla, joista reilut 40 prosenttia katsoo, että tutkinto tunnetaan sekä kotimaassa että ulkomailla. Tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoista vain 20 prosenttia pitää tutkinnon tunnettuutta yleisesti huonona. Mitä tulee erikokoisten yksiköi-den opiskelijoiden kokemuksiin, näyttää pienten yksiköiden opiskelijoilla olevan eniten huonoja kokemuksia tutkinnon tunnettuudesta20. Heistä 38 prosenttia pitää oman tutkintonsa tunnettuutta yleisesti huonona, kun suurissa yksiköissä opiskelevista 26 prosenttia on tätä mieltä. Kun tutkitaan kokemuksia ammattikorkeakoulututkintojen tunnettuudesta opiskeluvuosien mukaan, havaitaan neljännen tai useamman vuoden opiskelijoiden olevan selvästi muita harvemmin sitä mieltä, että tutkinto tunnetaan sekä kotimaassa että ulkomailla. Sen sijaan heistä muita useampi katsoo, että tutkinto tunnetaan pääasiassa kotimaassa.

20 Tarkasteltaessa yksikkökoon ja tutkinnon tunnettuuden välistä yhteyttä sukupuolittain havaitaan yhteyden miehillä vahvistuvan ja naisilla heikentyvän ja kotimaisen sekä ulkomaisen tunnettuuden osalta muuttuvan niin, että suurten yksiköiden sijaan tunnettuus on keskikokoisissa yksiköissä paras.

68

Taulukko 4.11 Ammattikorkeakoulututkinnon tunnettuus taustamuuttujien valossa, %. Tunnetaan

sekä koti-maassa että ulkomailla

Tunnetaan pääasiassa kotimaassa

Tunnettuus yleisesti

melko huono

N

Sukupuoli p=.000 mies 38 40 22 1049 nainen 33 31 36 2034 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, liiketa-

louden ja hallinnon ala 26 50 24 643

Humanistinen ja kasvatusala 2 9 88 43 Kulttuuriala 21 28 51 298 Luonnonvara- ja ympäristö-

ala 21 39 39 122

Luonnontieteiden ala 24 41 36 81 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 29 33 39 223

Sosiaali-, terveys- ja liikun-ta-ala

45 23 33 824

Tekniikan ja liikenteen ala 43 37 20 829 alle 500 31 32 38 935

Yksikkökoko opiskeli-jamäärän mukaan 500–999 35 33 32 804 p=.000 1000 ja yli 37 37 26 1317 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 39 30 31 866

2. vuosi 38 33 29 844 3. vuosi 31 35 35 736 4. tai useampi vuosi 28 42 31 617

Myös tutkinnon arvostuksen lisäämisessä näyttäisi ammattikorkeakouluilla olevan vielä tekemistä (ks. kuvio 4.19). Vajaa neljännes vastaajista katsoo, että tutkintoa arvostetaan laajasti, myös kan-sainvälisesti. 40 prosentin mukaan tutkintoa arvostetaan kotimaassa, mutta kolmanneksen mielestä tutkintoa ei arvosteta lainkaan, mikä on verrattain paljon. Myös aiemmissa tutkimuksissa on ha-vaittu, että ammattikorkeakouluopiskelijat eivät koe yhtä usein kuin yliopisto-opiskelijat koulutus-taan arvostettavan työelämässä (Vuorinen & Valkonen 2005, 120). Ammattikorkeakouluopiskeli-joista 73 prosenttia koki työelämän arvostavan koulutustaan, kun yliopisto-opiskelijoista tätä miel-tä olevien määrä nousi yli 90 prosenttiin (mt.).

69

Kuvio 4.19 Ammattikorkeakoulututkinnon arvostus, %.

24

4035

0

10

20

30

40

50

Arvostetaan laajasti, myöskansainvälisesti

Arvostetaan kotimaassa Ei juurikaan arvosteta

%

Miesten ja naisten kokemukset eivät eroa tilastollisesti merkitsevästi toisistaan mitä tulee ammat-tikorkeakoulututkinnon arvostukseen (ks. taulukko 4.12). Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla opiskelevat suhtautuvat tutkinnon koti- ja ulkomaiseen arvostukseen muita aloja positiivisemmin, aivan kuten edellä tutkinnon tunnettuudenkin kohdalla. Tekniikan ja liikenteen alan opiskelijat eivät myöskään niin usein kun muut katso, että heidän tutkintoaan ei arvosteta lainkaan. Erikokoisten yksiköiden vastaajien kokemusten välille ei puolestaan voida teh-dä eroja, mutta eri opiskeluvaiheessa olevien opiskelijoiden väliltä eroja löytyy ja tendenssit ovat melko samansuuntaiset kuin tutkinnon tunnettuutta tarkasteltaessa. Neljännen tai useamman vuo-den opiskelijoista vain 18 prosenttia on sitä mieltä, että tutkintoa arvostetaan sekä kotimaassa että ulkomailla, kun ensimmäisen vuoden opiskelijoista tällä kannalla on 30 prosenttia. Kokemus tut-kinnon kotimaisesta arvostuksesta on puolestaan suhteessa yleisempää loppu- kuin alkuvaiheen opiskelijoilla, mutta tästä huolimatta loppuvaiheen opiskelijat kokevat myös muita useammin, että tutkintoa ei juurikaan arvosteta. Voisi ajatella loppuvaiheen opiskelijoilla olevan parempi henkilö-kohtainen kokemus tutkinnon arvostuksesta työelämässä, joten on melko huolestuttavaa, että heis-tä lähemmäs 40 prosenttia pitää tutkinnon arvostusta lähes olemattomana.

70

Taulukko 4.12 Ammattikorkeakoulututkinnon arvostus taustamuuttujien valossa, %. Laaja arvostus,

myös kansain-välisesti

Arvostetaan kotimaassa

Ei juuri-kaan arvos-

teta

N

Sukupuoli p=.121 mies 26 42 33 1050 nainen 24 40 37 2023 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, liike-

talouden ja hallinnon ala 13 44 43 640

Humanistinen ja kasva-tusala

7 31 62 42

Kulttuuriala 20 36 45 297 Luonnonvara- ja ympäris-

töala 15 53 32 122

Luonnontieteiden ala 12 41 47 81 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 19 48 34 221

Sosiaali-, terveys- ja liikun-ta-ala

34 34 33 822

Tekniikan ja liikenteen ala 31 43 27 828 alle 500 24 40 36 932

Yksikkökoko opiske-lijamäärän mukaan

500–999 25 41 34 799 p=.935 1000 ja yli 24 41 35 1315 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 30 37 33 863

2. vuosi 26 40 34 840 3. vuosi 21 43 37 734 4. tai useampi vuosi 18 43 39 616

71

5 Tuki-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden toimivuus Kun korkeakoulut määrittelevät opintojen ohjaustaan, ne lähtevät Korkeakoulujen arviointineu-voston mukaan useasti liikkeelle erilaisista toimintatavoista. Ammattikorkeakoulut katsoivat opin-toasiaintoimiston opiskelijapalvelut, ura- ja rekrytointipalvelut, koulutusalojen ohjauspalvelut, kansainvälisten asioiden toimiston palvelut sekä opiskelijaterveydenhuollon palvelut osaksi opin-tojen ohjausta. (Moitus ym. 2001, 23.) Tässä tutkimuksessa opiskelijaterveydenhuollon palveluista huomiota kiinnitettiin lähinnä opintopsykologin palveluiden saatavuuteen, joka on ammattikor-keakoulujen eikä kuntien kansanterveystyön vastuulla niin kuin muut ammattikorkeakouluopiske-lijan terveydenhuoltoon kuuluvat asiat. Toinen tapa lähestyä opintojen ohjausta on tarkastella ohjauksen määrän ja opiskelijan autonomi-suuden välistä tasapainoa eli sitä, mikä on sopiva määrä ohjausta (Moitus ym. 2001, 23). Ammat-tikorkeakouluissa on painotettu käsitystä vastuullisesta ja aktiivisesta oppijasta, jolloin tärkeiksi opiskelijan määreiksi muotoutuvat itseohjautuvuus ja itsenäisyys (Myllys 2003, 88). Korkeakou-lut korostavat siis opiskelijan itseohjautuvuutta, mutta tällöin vaarana on, että ohjauksen saaminen jää helposti yksinomaan opiskelijan oman aloitteellisuuden varaan (Moitus ym. 2001, 23). Itseoh-jautuvuus ja yksinohjautuvuus eivät ole sama asia. Opintojen ohjauksessa Myllyksen (2003, 92) mukaan oleellisinta onkin se, että pystytään antamaan opiskelijalle vastuu omien opintojensa suunnittelusta ja toteutuksesta sekä tukemaan häntä tässä kehittymisprosessissa. Tarkasteltaessa opintojen ohjaukselle annettuja tavoitteita voidaan Moituksen (2003, 24–25) mu-kaan havaita opiskelijoiden ja korkeakoulujen henkilökunnan esittämien tavoitteiden eroavan toi-sistaan selvästi. Opiskelijat korostavat ohjauksen laadullisia puolia, kun taas henkilökunta painot-taa määrällisiä opinto- ja tutkintotavoitteisiin liittyviä tekijöitä. Opiskelun nopeuttaminen ja tehos-taminen, opintoaikojen lyhentäminen ja keskeyttämisten ehkäisy olivat henkilökunnan esiin nos-tamia tavoitteita. Yksilöllisyys, motivoivuus ja onnistunut vuorovaikutus korostuivat puolestaan opiskelijoiden ohjaukselle antamissa tavoitteissa. (Mt., 24–25.) Tässä tutkimuksessa opiskelijoiden kokemuksia saamastaan opintojen ohjauksesta lähestyttiin ohjauskokemuksia kartoittavien väittämien ja ohjauksen saatavuutta tarkastelevien kysymysten avulla. Saatavuutta tutkittiin sekä ohjausta antavien tahojen että opintojen eri vaiheiden ohjaustar-peiden kautta.

5.1 Kokemukset oman ammattikorkeakoulun ohjaus- ja tukipalveluista Vastaajia pyydettiin arvioimaan oman ammattikorkeakoulunsa ohjaus- ja tukipalveluita kartoitta-via väittämiä viisiportaisella asteikolla (1 = täysin samaa mieltä, 5 = täysin eri mieltä) tai valitse-malla "En osaa sanoa" -vaihtoehto (ks. kuvio 5.1). Opettajien antamaa opintojen ohjausta tarkasteltiin kahden väittämän avulla, joiden perusteella opettajien antamaan ohjaukseen ja sen saatavuuteen ei olla täysin tyytyväisiä. Lähes 70 prosenttia opiskelijoista katsoo opettajien ohjausvalmiuksien tarvitsevan parantamista. Yli puolet vastanneis-ta myös kokee opettajilla olevan niin kiire, ettei heillä ole aikaa ohjata ja tukea opiskelijoita. Moni opiskelijoista kaipaa myös opiskelijalähtöisempää opintojen ohjausta, mikä ilmeni hyvin kahden henkilökohtaista opintojen ohjausta kartoittavan väittämän vastauksissa. Henkilökohtaista ohjausta tulisi olla 64 prosentin mielestä enemmän kuin nykyisin, ja vain kymmenen prosenttia opiskelijoista ilmoittaa, ettei tarvitse sitä nykyistä enempää. Opiskelijoista 40 prosenttia katsoo,

72

että opintojen ohjauksessa pyritään joustavasti huomioimaan omat tarpeet, kun neljänneksen mu-kaan näin ei tapahdu. Oped-projektin toimenpide-ehdotuksissa todettiin, että massaohjauksesta tulisi pyrkiä kohti henkilökohtaisempaa ohjausta, jossa opiskelijan omat tarpeet ja opiskelumah-dollisuudet käytäisiin läpi ja luotaisiin puitteet opintojen mielekkäälle suorittamiselle (Kolehmai-nen 2002, 59). Erilaisten opiskeluohjeiden saatavuutta tarkasteltiin väittämillä, joissa opiskelijat arvioivat opiske-luohjeiden ja -tietojen saamisen helppoutta sekä niiden yksiselitteisyyttä ja ajantasaisuutta. Yli 40 prosenttia opiskelijoista kokee, että erilaisten opiskeluun liittyvien ohjeiden ja tietojen saaminen on helppoa, kun puolestaan kolmanneksen mukaan tällaisten ohjeiden saaminen on vaikeaa. Puo-let opiskelijoista pitää oppaissa, ilmoitustauluilla ja internetissä olevia opiskelua helpottavia tietoja ajantasaisina ja yksiselitteisinä, kun neljänneksen mukaan tiedoissa on tässä suhteessa parantami-sen varaa. Lisäksi tiedusteltiin myös kirjastojen ja tietoverkkojen käyttämiseksi annetun opastuk-sen monipuolisuutta. Tällaisen ohjauksen merkitys on kokoajan kasvamassa ottaen huomioon, että esimerkiksi kirjastojen tietohaut tapahtuvat nykyään suurimmaksi osaksi verkossa ja erilaisten tietoverkkojen avulla tapahtuva virtuaaliopiskelu lisääntyy. Opiskelijoista reilu puolet on tyytyväi-siä saamansa kirjastojen ja tietoverkkojen käytön opastuksen monipuolisuuteen ja vajaa 20 pro-senttia ei puolestaan ollut tyytyväisiä. Ammattikorkeakouluissa on keskimäärin 120 työasemaa yhtä käyttäjien tekniseen tukemiseen tarkoitettua atk-tukihenkilöä kohti, mikä on vielä melkoisesti enemmän kuin yliopistoissa (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005, 26–28). Myös opintotoimistot tarjoavat opiskelijoille erilaisia neuvontapalveluja ja auttavat opiskelijoita muun muassa opintotukiasioissa. Opiskelijoista yli 65 prosenttia pitää opintotoimiston palvelua asiantuntevana ja henkilökohtaisena eli opintotoimistojen antamaan neuvontapalveluun ollaan varsin tyytyväisiä. Tyytymättömiä on vain kahdeksan prosenttia vastanneista. Moituksen (2001, 29) mukaan opiskelijoilla on ollut vaikeuksia hahmottaa palvelujärjestelmän rakennetta eli sitä, mistä mihinkin kysymykseen saa tukea ja neuvontaa. Tässä tutkimuksessa va-jaalla neljänneksellä on ongelmia avun löytämisessä, kun 60 prosenttia katsoo tietävänsä mistä eri ongelmatilanteissa voi tarvittaessa hakea apua.

73

Kuvio 5.1 Kokemukset ohjaus- ja tukipalveluista omassa

ammattikorkeakoulussa, %

19

27

14

10

6

7

25

17

25

42

39

40

40

36

33

39

35

44

15

15

24

22

24

25

21

23

19

19

6

16

21

27

19

8

17

7

5

2

3

5

6

7

2

4

1

1

12

3

3

1

10

4

3

4

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Tietää mistä hakea apua ongelmatilanteissa

Opintotsossa asiantuntevaa, henk.koht. palvelua

Kirjastojen ja tietoverkkojen käytön opastusmonipuolista

Oppaiden yms. tiedot ajan tasalla ja yksiselitteisiä

Opiskeluohjeiden ja -tietojen saaminen helppoa

Ohjaus huomioi omat tarpeet

Henkilökohtaista ohjausta tulisi olla enemmän

Opettajilla on liian kiire

Opettajien ohjausvalmiuksien tulisi olla paremmat

%

Täysin samaamieltäJokseenkin samaamieltäEi samaa, eikä erimieltäJokseenkin erimieltäTäysin eri mieltä

EOS

Naisten suhtautuminen ohjauksen opiskelijalähtöisyyteen on kahtalaista: heistä miehiä suurempi osuus sekä kokee että ei koe, että ohjaus huomioi omat tarpeet. Miehet siis ottavat naisia harvem-min kantaa tähän asiaan. Vastaava tilanne on nähtävissä henkilökohtaisen ohjauksen lisäämisen tarvetta tutkittaessa. Naisista hieman useampi (67 %) ilmoittaa tällaista ohjausta tarvittavan lisää, kun miehistä tätä mieltä on 61 prosenttia. Naisista reilu 70 prosenttia ilmoittaa, että opettajien oh-jaus- ja neuvontavalmiuksissa olisi parantamisen varaa ja he myös kokevat useammin, ettei opet-tajilla kiireensä vuoksi ole aikaa ohjata opinnoissa. Ero miesten ja naisten välillä on opettajilta halutuissa ohjauspalveluissa tilastollisesti merkitsevä. Naisista miehiä harvempi tietää kenen puo-leen voi kääntyä eri ongelmatilanteissa ja he myös selvästi miehiä harvemmin pitävät erilaisten opiskeluun liittyvien ohjeiden ja tietojen saamista helppona. Jopa yli kolmannes naisopiskelijoista pitää sitä jossain määrin vaikeana. Naisten suhtautuminen kirjastojen ja tietoverkkojen käytön opastuksen monipuolisuuteen on jälleen kahtalaista - toiset ovat tyytyväisiä ja toiset eivät. Miehet pitävät opintotoimiston tarjoamia palveluja naisia useammin asiantuntevina ja yksilöllisinä. Muu-toin voidaankin sanoa miesten suhtautumisen ohjaus- ja tukipalveluihin olevan selvästi naisia neutraalimpaa. Pienten yksiköiden opiskelijoista lähemmäs puolet katsoo, että ohjauksessa huomioidaan opiskeli-jan omat tarpeet ja he myös hieman muita harvemmin kaipaisivat lisää henkilökohtaista ohjausta. Sen sijaan kun tarkastellaan opiskelijoiden kokemuksia opettajien ohjaus- ja neuvontavalmiuksista ei erikokoisten yksiköiden välillä ole juurikaan eroja. Pienissä yksiköissä ollaan hieman tyytyväi-sempiä opettajien ohjaukseen käyttämään aikaan. Pienten yksiköiden opiskelijoista myös hieman suurempi osa kokee, että opiskeluun liittyvien ohjeiden ja tietojen saaminen on helppoa. Eriko-koisten yksiköiden välille ei synny eroja, kun katsotaan ovatko oppaiden, ilmoitustaulujen ja in-ternetin opiskelua helpottavat tiedot ajan tasalla ja yksiselitteisiä. Tieto siitä, mistä ongelmatilan-

74

teissa tulee hakea apua, vähenee yksikkökoon kasvaessa, sillä suurissa yksiköissä enää 55 prosent-tia tietää kenen puoleen kääntyä, kun pienissä yksiköissä heitä on 68 prosenttia. Myös kokemus kirjastojen ja tietoverkkojen käytön opastuksen monipuolisuudesta vähenee mitä suuremmaksi yksikkö kasvaa. Keskikokoisten yksiköiden opiskelijat arvioivat puolestaan muita useammin opin-totoimiston palvelut asiantunteviksi ja henkilökohtaisiksi. Eri opiskeluvaiheessa olevista opiskelijoista pisimmälle edenneet eivät yhtä usein kuin muut koe, että ohjauksessa huomioidaan opiskelijan omat tarpeet. Heistä reilu kolmannes kokee, että omia tarpeita ei ohjauksessa huomioida riittävästi, kun ensimmäisen vuoden opiskelijoista vajaa neljän-nes on tätä mieltä. Neljännen tai useamman vuoden opiskelijat myös kaipaavat muita useammin lisää henkilökohtaista ohjausta. Tässä valossa ei liene yllättävää, että myös suhtautuminen opetta-jien ohjaus- ja neuvontavalmiuksiin ja opettajien liialliseen kiireeseen muuttuu opiskeluvuosien karttuessa kriittisemmäksi - neljättä tai useampaa vuotta opiskelevista jo 74 prosenttia toivoisi opettajien ohjausvalmiuksiin parannusta ja vajaa 60 prosenttia pitää opettajia liian kiireisinä ohja-uksen ja neuvonnan antamiseen. Eri opiskeluvaiheessa olevat osaavat yhtä lailla etsiä sopivalta taholta apua opiskeluongelmissa ja myös opiskeluohjeiden ja -tietojen saaminen on kaikille yhtä helppoa. Sen sijaan jälleen opiskeluvuosissa nuoremmat pitävät oppaiden, ilmoitustaulujen ja in-ternetin opiskelua helpottavia tietoja selvästi muita useammin ajantasaisina ja yksiselitteisinä. Myös kirjastojen ja tietoverkkojen käytön opastus on useammin heidän mukaansa monipuolista. Pidemmälle opinnoissa edenneet ovat puolestaan selvästi tyytyväisempiä opintotoimiston palve-luiden asiantuntevuuteen ja yksilöllisyyteen.

5.2 Eri tahoilta opintoihin saatu neuvonta, tuki ja ohjaus Opintoihin eri tahoilta saatujen neuvojen, tuen ja ohjauksen määrää tarkasteltiin neliportaisen as-teikon (1 = aina tarvittaessa, 4 = ei koskaan) avulla. Halutessaan vastaaja saattoi asteikon sijaan valita joko "Ei ole hakenut apua" tai "Ei ole saatavilla" -vaihtoehdon, jos esimerkiksi ei ollut tar-vinnut apua joltain ohjaustaholta tai jos kyseistä ohjauspalvelua ei ole ammattikorkeakoulussa tarjolla. Kuten aiemmissakin tutkimuksissa (vrt. Erola 2004, 67), niin myös tässä opiskelutoverit ja ystävät nostetaan tärkeimmiksi opintoja tukeviksi tahoiksi (ks. kuvio 5.2). Jopa yli 90 prosenttia opiskeli-joista katsoo saavansa tukea näiltä aina tarvittaessa tai melko usein. Perheeltä ei tämän tutkimuk-sen mukaan yhtä useasti haeta apua opintoihin kuin edellä mainituilta tahoilta. Tähän saattaa vai-kuttaa se, että päinvastoin kuin joissakin aiemmissa tutkimuksissa (ks. Erola 2004) tässä vastaajil-le annettiin laajempi skaala vaihtoehtoja ja mukana oli myös "Ei ole hakenut apua" -vaihtoehto. Tästä huolimatta yli puolet kaikista vastanneista katsoo saavansa perheeltään opintoihin liittyvissä asioissa tukea aina tarpeen tullen tai melko usein. Myös puolisolta tai seurustelukumppanilta apua saadaan lähes yhtä usein, vaikka senkin osalta on nähtävissä, että heiltä ei ylipäätään haeta apua opintoihin (20 % vastanneista) ja myös se, että seurustelukumppania tai puolisoa ei suinkaan ole kaikilla vastaajilla (16 %). Toiseksi tärkeimmäksi opintoja tukevaksi tahoksi nousevat opettajat tai ammattikorkeakoulun muu henkilökunta, sillä 75 prosenttia opiskelijoista katsoo saaneensa näiltä tahoilta tukea vähin-täänkin melko usein. Opettajatuutorilta lähemmäs 40 prosenttia ei ole hakenut apua. Yli kolman-nes opiskelijoista kuitenkin katsoo saaneensa opettajatuutorilta apua sitä tarvitessaan, kun hieman yli viidesosalla on puolestaan jossain määrin negatiivisia kokemuksia. Jos tarkastellaan vain apua hakeneita vastaajia, on vähintäänkin melko usein apua saaneita yli puolet. Opinto-ohjaajan tai

75

opintoneuvojan kohdalla vastauksien jakaumat näyttävät olevan melko samanlaiset kuin edellä. Myös opintotoimisto ja opiskelijakirjasto sijoittuvat opiskelijoiden arvioissa hyvin. Mentorien, alumnien, uraohjaajien ja opintopsykologien tuki- ja neuvontapalvelut eivät selvästi-kään ole kaikkien opiskelijoiden ulottuvilla, sillä niitä, joille tahon tarjoamaa apua ei ole saatavil-la, on vähintään yli kymmenen prosenttia vastanneista. Tosin suuri osa vastaajista ilmoittaa myös, ettei ole näiltä tahoilta edes yrittänyt hakea apua. Huolestuttavaa on se, että apua hakeneista muita useampi kokee saaneensa näiltä tahoilta apua vain melko harvoin tai ei koskaan. Toisin sanoen näiden tahojen avun ja tuen piiriin pääseminen ei ole helppoa niille, jotka apua haluaisivat saada. Uraohjaukseen tulisi Oped-projektin mukaan kiinnittää huomiota ja linkittää se tiiviimmin osaksi muuta opintojen ohjausta (Kokko & Kolehmainen 2002, 47). Uraohjaajien lisäksi myös mentorien ja alumnien panos voitaisiin hyödyntää työelämä- ja uraneuvonnassa.

Kuvio 5.2 Kuinka usein opintojen aikana tarpeen tullen saanut neuvoja, apua tai tukea opiskeluun liittyvissä asioissa seuraavilta tahoilta, %.

1

2

2

9

17

18

30

33

31

35

32

54

1

1

1

10

16

16

19

21

25

24

43

2

4

4

17

20

17

11

15

16

18

18

5

12

12

10

9

8

6

5

5

4

3

1

0

72

67

62

52

34

37

20

25

23

19

6

1

13

15

21

3

5

6

16

1

1

1

0

039

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Opintopsykologilta

Uraohjaajalta(rekrytointipalvelut)

Mentorilta, alumnilta

Opiskelijatuutorilta

Opinto-ohjaajalta,opintoneuvojalta

Opettajatuutorilta

Puolisolta/seurustelukumppanilta

Perheeltä

Opiskelijakirjastosta

Opintotoimistosta

Opettajilta/amk:n hlökunnalta

Opiskelutovereilta, muiltaystäviltä

%

AinatarvittaessaMelko usein

Melko harvoin

Ei koskaan

Ei ole hakenutapuaEi ole saatavilla

Yksikkökokojen ja opiskeluvuosien väliset ohjauskokemukset eroavat vielä selvemmin, kun tutki-taan kuinka paljon eri tahoilta on saatu ohjausta21. Pienten yksiköiden opiskelijoista ohjausta tar-vinneista 85 prosenttia katsoo saavansa opettajilta ja ammattikorkeakoulun henkilökunnalta aina tai melko usein ohjausta, apua tai tukea, kun suurissa yksiköissä tätä mieltä on 75 prosenttia. Suur-ten yksiköiden opiskelijoista niistä, jotka ovat opinto-ohjaajalta ja/tai opintoneuvojalta hakeneet apua, puolet kokee, että on saanut sitä melko harvoin tai ei koskaan. Opinto-ohjaajalta ja/tai opin-toneuvojalta neuvoja ja ohjausta hakeneista kaikkein tyytyväisimpiä sen saamiseen ovat pienten ja

21 Tässä yksikkökokojen ja opiskeluvuosien kohdalla ilmoitetut prosenttiluvut on laskettu ohjausta tarvinneiden osuuksista.

76

keskikokoisten yksiköiden opiskelijat. Ensimmäisen vuoden opiskelijoista 58 prosenttia kokee halutessaan saavansa ohjausta opinto-ohjaajalta, kun neljännen tai useamman vuoden opiskelijois-ta tätä mieltä on 44 prosenttia. Opettajatuutorilta apua ja neuvoja hakeneista muita useammin pienten yksiköiden opiskelijat il-moittavat saavansa apua aina. Suurten yksiköiden opiskelijoista jopa 40 prosenttia kokee saaneen-sa apua enintäänkin melko harvoin. Pienissä yksiköissä opettajatuutoritoiminta näyttää muita har-vemmin olevan kuitenkin käytössä. Yleisesti ottaen opettajatuutorilta haetaan opiskelijatuutoria useammin apua ja ohjausta opintoihin liittyvissä asioissa. Apua hakeneista kaikkein harvimmin apua opiskelijatuutoreilta katsovat saavansa suurten yksiköiden opiskelijat, joista jopa 59 prosent-tia kokee saaneensa apua enintään melko harvoin. Pienissä yksiköissä opiskelijatuutorointiin tyy-tymättömiä on vähiten, 47 prosenttia. Opiskeluvuosien avulla tarkasteltaessa tulee hyvin esille se, miten niin opettaja- kuin opiskelijatuutorointikin painottuu opintojen alkuvaiheeseen. Neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista 45 prosenttia ja ensimmäisen vuoden opiskelijoista 64 pro-senttia katsoo saaneensa opettajatuutorilta ohjausta aina tai melko usein. Opiskelijatuutoroinnin kohdalla ero on vielä selvempi: vähintään neljä vuotta opiskelleista reilu neljännes ja ensimmäisen vuoden opiskelijoista yli puolet kokee saaneensa ohjausta aina tai melko usein. Opintotoimiston palvelujen saatavuuteen tyytyväisimpiä ovat pienten yksiköiden opiskelijat ja tyytymättömimpiä suurten yksiköiden opiskelijat. Myös opiskelijakirjaston ohjaus- ja neuvonta-palveluihin tyytyväisyys kasvaa yksikkökoon pienentyessä. Opiskeluvuosien suhteen opintotoi-miston tai opiskelijakirjaston ohjaukseen suhtautumisessa ei synny eroja. Uraohjaajia ja rekrytoin-tipalveluita on selvästi heikommin tarjolla pienissä koulutusyksiköissä, mutta myös isoissa yksi-köissä jopa 11 prosentin mukaan näitä palveluja ei ole tarjolla. Uraohjaajalta apua hakeneista tyy-tymättömimpiä ovat suurten yksiköiden opiskelijat, joista yli puolet ilmoittaa, että on saanut apua enintään melko harvoin. Myös mentorien ja alumnien tarjoamia ohjauspalveluja on heikoimmin tarjolla pienten yksiköiden opiskelijoille ja heistä muita useampi (86 %) on sitä mieltä, että on tarvitessaan saanut mentorien ja alumnien palveluita melko harvoin tai ei koskaan. Pidemmällä opinnoissaan olevat kokevat hieman ensimmäisen vuoden opiskelijoita useammin, että uraohjaaji-en palveluita ei ole omassa ammattikorkeakoulussa tarjolla. Mentoreilta ja alumneilta eri opiske-luvaiheessa olevat opiskelijat hakevat ja saavat yhtä usein apua. Opintopsykologin palvelut näyttävät olevan heikoimmalla tolalla pienissä yksiköissä, joiden opis-kelijoista lähemmäs viidesosan mukaan opintopsykologin palveluita ei ole edes tarjolla heille. Suurissa yksiköissä yhdeksän prosenttia vastanneista on tätä mieltä. Kuitenkin kun tarkastellaan sitä, kuinka usein näitä palveluita on päässyt käyttämään, niin myöskään suurten yksiköiden opis-kelijoiden tilanne ei näytä hyvältä - apua hakeneista jopa 48 prosenttia ilmoittaa, ettei ole koskaan saanut halutessaan opintopsykologilta apua. Itse asiassa voidaan todeta, että pienissä yksiköissä opintopsykologin palveluita on harvemmin tarjolla, mutta suurissa yksiköissä niitä on puolestaan opiskelijamäärään suhteutettuna aivan liian vähän, ja käytännössä yksittäisen opiskelijan on erit-täin vaikea saada palveluita. Opiskeluvuosien suhteen ei juuri ole eroja mitä tulee ohjauksen ja avun saamiseen opintopsykologilta: pidempään opiskelleet ilmoittavat ensimmäisen vuoden opis-kelijoita useammin, ettei opintopsykologia ole saatavilla. Tämän saman kysymyksen yhteydessä vastaajia pyydettiin myös määrittämään, mitkä näistä edel-lä mainituista tahoista olivat itselle tuolloin kolmen tärkeimmän opintoja tukevan tahon joukossa (kuvio 5.3). Kaikkein useimmin kolmen tärkeimmän tukitahon joukkoon nostetaan opiskelutove-reilta ja muilta ystäviltä saatu tuki, sillä se ilmoitetaan reilussa neljänneksessä vastauksista. Toise-na yleisenä tuenantajana mainitaan opettajat ja/tai muu ammattikorkeakoulun henkilökunta ja kol-mantena puolestaan puolisolta tai seurustelukumppanilta saatu tuki. Koska kysymyksessä tarkas-

77

teltiin nimenomaan tämänhetkisten tukimuotojen tärkeyttä, eivät tietenkään sellaiset tukimuodot, joilta suurin osa vastaajista ei ole ainakaan vielä hakenut apua (esim. opintopsykologit, uraohjaa-jat) tai joita ei ole monessa ammattikorkeakoulussa edes tarjolla (esim. mentorit), voi olla tässä mainintojen määrää kuvaavassa kuviossa kovinkaan korkealla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei-vät nämä palvelut mahdollisesti olisi joillekin opiskelijoille ja joissakin opintojen vaiheessa tärkei-tä. Sekä miehet että naiset pitävät opiskelutovereilta ja muilta ystäviltä saamaansa tukea yhtenä tär-keimmistä tuen muodoista. Myös opettajat ja/tai ammattikorkeakoulun henkilökunta nousee mo-lemmilla sukupuolilla toiseksi yleisimmin kolmen tärkeimmän tukitahon joukkoon – miehistä nel-jännes ja naisista hieman yli viidennes on tätä mieltä. Tämän jälkeen kokemukset hieman erkane-vat toisistaan. Naisista 12 prosenttia kokee puolison tai seurustelukumppanin antaman tuen olevan kolmen tärkeimmän joukossa, kun miehistä vastaava osuus puolestaan nostaa opintotoimiston kolmen tärkeimmän joukkoon.

Kuvio 5.3 Kyselyhetkellä tärkeimmät (3 tärkeintä) opintoja tukevat tahot sukupuolittain, %.

26

22

11 109

8

31 1 0

25

12

7 6

24

0 1 1

26

21

12

9 10 10

7

21 1 0

9

3

89

26

3

0

5

10

15

20

25

30

Opi

skel

utov

erit,

muu

tys

tävä

t

Ope

ttaja

t, am

k:n

hlök

unta

Puo

liso/

seur

uste

luku

mpp

ani

Opi

ntot

oim

isto

Ope

ttaja

tuut

ori

Per

he

Opi

nto-

ohja

aja,

opin

tone

uvoj

a

Opi

skel

ijaki

rjast

o

Opi

skel

ijatu

utor

i

Opi

ntop

syko

logi

Men

tori,

alu

mni

Ura

ohja

aja

(rek

ryto

intip

alve

lut)

%

Kaikki

Mies

Nainen

5.3 Opintojen ohjaus- ja tukipalvelut opintojen eri vaiheissa Opintojen ohjauksen tulisi tukea opiskelijaa opintojen alusta loppuun. Vastaajilta tiedusteltiinkin tätä ajatusta silmällä pitäen kokevatko he saaneensa riittävästi ohjausta, neuvontaa ja tukea opinto-jensa eri vaiheissa (ks. kuvio 5.4). Saatua ohjausta pyydettiin arvioimaan neliportaisella asteikolla (1 = on saanut ohjausta riittävästi, 4 = ei ole saanut ohjausta lainkaan). Asteikon lisäksi mukana

78

oli tässäkin kysymyksessä "Asia ei ole ollut vielä ajankohtainen" ja "Ei ole tarvinnut ohjausta" -vaihtoehdot.

Kuvio 5.4 Kuinka paljon on saanut ohjausta, neuvontaa ja tukea opintojen eri vaiheissa, %.

2

2

7

6

7

10

12

12

12

5

10

12

15

3

8

10

12

11

15

17

19

20

14

33

21

29

43

4

18

10

14

10

9

11

11

22

22

27

23

32

24

3

12

2

8

5

4

10

8

15

20

12

9

13

2

43

42

63

51

28

24

40

35

18

12

2

16

5

46

17

8

10

39

37

12

15

14

27

16

19

8

28 02

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Opintoihin tauon/välivuoden jälkeen palatessa

Työelämään ja urasuunnitteluun liittyen

Opinnäytetyön tekovaiheessa

Opinnäytetyön aiheen valinnassa

Kv. harjoitteluun liittyen

Kv. opiskelijavaihtoon liittyen

Harjoittelun jälkeen

Harjoittelun aikana

Harjoittelupaikan valinnassa/saannissa

Opiskeluaikaisten motivaatio-ongelmien yms. kriisienkohtaamisessa

Erilaisten opiskelutaitojen oppimisessa

Suuntautumisvaihtoehtoa valitessa

HOPSin teossa

Opintojen alkuvaiheessa

%

Riittävästi

LähesriittävästiLiian vähän

En lainkaan

Asia eiajankohtainenEi ole tarvinnut

Opiskelijoiden enemmistö (71 %) on vähintään melko tyytyväinen opintojen alkuvaiheessa22 saa-mansa ohjauksen, neuvonnan ja tuen määrään, kun puolestaan noin neljännes vastanneista olisi toivonut saavansa ohjausta, neuvontaa ja tukea enemmän. Kaiken kaikkiaan opintojen alkuvaiheen ohjaukseen ollaan kuitenkin opiskelijoiden keskuudessa kaikkein tyytyväisimpiä, kun puolestaan muissa vaiheissa ohjausta olisi useammin toivottu enemmän. Miehistä hieman useampi kuin nai-sista kokee saaneensa alkuvaiheessa vähintäänkin lähes riittävästi opintojen ohjausta, neuvontaa ja tukea. Yksikkökoon mukaan tarkasteltuna eroja ei ole opiskelijoiden välillä, mutta eri opiskelu-vaiheen opiskelijoista neljännen tai useamman vuoden opiskelijat ovat hieman muita tyytymättö-mämpiä opiskelujen alkuvaiheessa saamaansa ohjaukseen. Tämä voisi viitata siihen, että paran-nusta olisi mahdollisesti voinut alkuvaiheen ohjauksessa tapahtua, tosin jo toisen vuoden opiskeli-joiden joukossa tyytymättömämpiä on enemmän kuin ensimmäisen vuoden. Henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) laadintaan ja seurantaan liittyvää ohjausta on pidet-ty yhtenä tärkeimmistä korkeakouluopintojen ohjauksen kehittämiskohteista (Moitus ym. 2001, 48–49). HOPSia olisi tarkoitus laatia prosessiluontoisesti omien täsmentyvien opinto- ja uratavoit-

22 Kaikkien muiden kuin opintojen alkuvaiheen ohjauksen ja neuvonnan prosenttiosuudet on pääosin ilmoitettu niistä vastaajista, jotka ovat ilmoittaneet asian olevan heille ajankohtainen (muussa tapauksessa tästä mainitaan tekstissä). Eli näiltä osin prosenttiluvut eivät täsmää kuviossa 5.4 esitettyjen jakaumien kanssa.

79

teidensa mukaisesti esimerkiksi koulutusohjelmajohtajan, opettajatuutorin tai opinto-ohjaajan tuel-la, jotka vastaavat ammattikorkeakouluissa useimmiten HOPS-ohjauksesta. Asiaa ajankohtaisena pitäneistä 47 prosenttia olisi kaivannut HOPSin tekoon enemmän ohjausta ja näistä jopa reilu kymmenen prosenttia katsoo, ettei ole saanut HOPSin tekoon lainkaan ohjausta, neuvontaa ja tu-kea. Kuitenkin HOPS-ohjausta ajankohtaisena pitäneistä lähes yhtä moni pitää sitä riittävänä tai lähes riittävänä kuin on sen määrään pettynytkin. Naisten ja miesten kokemusten välillä ei ole suu-riakaan eroja HOPSia ja ohjausta tarkasteltaessa. Sen sijaan eroja tulee esiin, kun tutkitaan asiaa yksikkökokojen ja opiskeluvuoden mukaan. Yksikkökoko on yhteydessä HOPS-ohjauksen riittä-vyyteen siten, että yksikkökoon kasvaessa myös tyytymättömien osuus kasvaa. Vastaavasti opin-noissaan pisimmällä olevat ovat selvästi useammin tyytymättömiä HOPS-ohjauksen riittävyyteen kuin muut, sillä heistä kaiken kaikkiaan 49 prosenttia asiaa ajankohtaisena pitäneistä on ohjauk-seen tyytymättömiä ja 17 prosenttia ilmoittaa, ettei ole saanut HOPS-ohjausta lainkaan. Näyttää siltä, että HOPS-ohjauksessa olisi ammattikorkeakouluilla vielä tekemistä, jotta HOPSista todella olisi hyötyä kaikille opiskelijoille koulutusalasta, yksikön koosta tai opiskeluvaiheesta riippumat-ta. Suuntautumisvaihtoehtoa valittaessa 40 prosenttia asiaa ajankohtaisena pitäneistä vastaajista on saatuun ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen tyytyväisiä kun lähes yhtä moni pitää sitä vähintäänkin liian vähäisenä. Miehistä useampi kuin naisista katsoo saaneensa lähes riittävästi ohjausta suun-tautumisvaihtoehdon valintaan, mutta naisista suurempi osuus (25 %) ilmoittaa, ettei ole edes tar-vinnut tässä asiassa ohjausta. Isoissa yksiköissä ja neljättä tai useampaa vuotta opiskelevat koke-vat suuntautumisvaihtoehdon valintaan liittyvän ohjauksen hieman muita useammin liian vähäi-seksi. Erilaisten opiskelutaitojen oppimiseen liittyvään ohjaukseen tyytyväisiä on vain hieman enemmän kuin tyytymättömiä. Sukupuolten välillä ei ole eroa tässä suhteessa, mutta aivan kuten edellä niin tyytyväisyys ohjauksen riittävyyteen vähenee vastaajan opiskeluyksikön koon kasvaessa ja opis-keluvuosien lisääntyessä niin, että suurissa yksiköissä ja neljännen tai useamman vuoden opiskeli-joissa on lopulta tyytymättömiä enemmän kuin tyytyväisiä. Kansainväliseen opiskelijavaihtoon tai harjoitteluun liittyvään ohjaukseen on useampi vastanneis-ta tyytyväinen kuin tyytymätön. Kolmannes asiaa ajankohtaisena pitäneistä kokee kansainväliseen opiskelijavaihtoon liittyvän ohjauksen lähes riittäväksi, kun kansainvälisen harjoittelun kohdalla tyytyväisiä on 26 prosenttia23. Miehistä (36 %) hieman naisia suurempi osuus pitää opiskelijavaih-toon liittyvää ohjausta vähintään lähes riittävänä. Naiset miehiä useammin ilmoittavat, etteivät ole tarvinneet tähän ohjausta. Erikokoisten yksiköiden välillä ei opiskelijavaihto-ohjauksen suhteen ole tilastollisesti merkitseviä eroja. Taustamuuttujista suurimmat erot opiskelijavaihtoon liittyväs-sä ohjauksessa muodostuvatkin opiskeluvuosien välille - neljännen tai useamman vuoden opiskeli-joista 27 prosenttia pitää ohjausta vähintään lähes riittävänä, mikä on vähemmän kuin muussa vai-heessa olevilla vastaajilla. Kansainväliseen harjoitteluun liittyvässä ohjauksessa ei ole juurikaan eroja taustamuuttujien välillä. Harjoittelun tulisi olla ammattikorkeakoululain (352/2003) mukaan aina ohjattua. Ohjaus on har-joittelun eri vaiheissa erilaista ja ohjaus usein jaetaankin ohjaukseen ennen harjoittelua, sen aikana ja sen jälkeen. (Ks. Salonen 2005, 19.) Tällä tavalla harjoittelua ja ohjausta tarkasteltiin myös täs-sä yhteydessä. Harjoitteluun liittyvä ohjaus ei ollut vielä kaikille vastaajille ajankohtaista: 18 pro-sentille harjoittelupaikan valintaan liittyvä ohjaus, 35 prosentille harjoittelun aikainen ja 40 pro-

23 Kansainvälisen opiskelijavaihdon ja harjoittelun kohdalla on huomattava, että ohjausta tarvinneiden osuus on pie-nempi kuin muissa ohjausvaiheissa, joten myös tyytyväisyyttään arvioinneiden prosenttiosuudet kaikista asian ajan-kohtaiseksi kokevista vastanneista jäävät muita pienemmiksi.

80

sentille harjoittelun jälkeinen ohjaus ei ollut vielä ajankohtaista. Harjoittelupaikan valinnassa ja saannissa riittävästi tai lähes riittävästi ohjausta kokee saaneensa 38 prosenttia niistä, joille ohjaus-tarve on ajankohtainen asia. Opetusministeriön rahoittaman harjoittelun kehittämishankkeen tekemän kyselyn mukaan hieman yli puolet vastanneista opiskelijoista koki saaneensa ohjausta riittävästi ennen harjoittelun alkua (Salonen 2005, 20–21). Tässä tutkimuksessa saatu luku (38 %) on siis selvästi pienempi ja itse asiassa muita suurempi osa (44 %) niistä, joille asia oli ajankohtainen, kokee saaneensa ohjausta, neuvontaa ja tukea joko liian vähän tai ei lainkaan. Tarkasteltaessa ennen harjoittelua saadun oh-jauksen riittävyyttä tarkemmin taustamuuttujien valossa voidaan havaita sukupuolten, yksikköko-kojen ja opiskeluvuosien suhteen merkitseviä eroja vastaajien kokemusten välillä. Naiset ovat miehiä useammin tyytyväisiä harjoittelupaikan valinnassa saamaansa ohjaukseen, sillä miehistä yli puolet kokee saaneensa tähän liittyvää ohjausta vähintäänkin liian vähän. Lisäksi heistä 23 pro-senttia katsoo, ettei ole saanut paikan valinnassa lainkaan ohjausta. Pienten yksiköiden opiskelijat pitävät tätä ohjausta muun kokoisten yksiköiden opiskelijoita selvästi useammin ainakin lähes riit-tävänä, kun suurten yksiköiden opiskelijoista jopa 22 prosenttia ei katso saaneensa tähän lainkaan ohjausta. Tyytymättömimpiä harjoittelupaikan valintaan saamaansa ohjaukseen ovat neljännen tai useamman vuoden opiskelijat - heistä yli puolet katsoo, että on saanut ohjausta liian vähän tai ei lainkaan. Ero aiemmassa opintojen vaiheessa oleviin on melkoinen, sillä opintojen alkuvaiheessa olevista noin 30 prosenttia on tätä mieltä. Useimmat (lähes 50 %) opiskelijoista katsovat harjoittelun aikaisen ohjauksen, neuvonnan ja tuen olevan ainakin lähes riittävää ja tilanne on samanlainen harjoittelun jälkeisen ohjauksen kohdalla. Myös harjoittelupaikkojen tulisi osallistua ohjaukseen ammattikorkeakoulujen ohella (Salonen 2005, 19). Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että harjoittelunaikainen ohjaus tapahtuu useim-miten harjoittelupaikan toimesta, kun puolestaan ammattikorkeakouluilta ohjausta saa noin puolet vastanneista. Harjoittelun jälkeisiä palautetilaisuuksia on puolestaan järjestetty hieman useammal-le harjoittelupaikkojen toimesta kuin ammattikorkeakouluilla. (Mt., 20–21.) Miehistä jopa reilu kolmannes katsoo, ettei ole harjoittelun aikana tarvinnut lainkaan ohjausta ja hieman tätä pienempi osuus pitää ohjausta lähes riittävänä. Naisista 18 prosenttia ilmoittaa, ettei ole tarvinnut ohjausta ja yli puolet pitää saamaansa harjoittelun aikaista ohjausta vähintäänkin lä-hes riittävänä. Yksikkökokojen suhteen vastaajien kokemukset harjoittelun aikaisesta ohjauksesta eivät juuri poikkea toisistaan. Eri opiskeluvuosista jälleen neljännen tai useamman vuoden opiske-lijat kokevat saaneensa muita harvemmin riittävästi tai lähes riittävästi ohjausta harjoittelun aika-na, ja ei lainkaan ohjausta saaneiden osuus kasvaa opiskeluvuosien lisääntyessä. Harjoittelun jälkeen miehistä 22 prosenttia kokee, ettei ole saanut lainkaan ohjausta. Naisista tätä mieltä on 13 prosenttia vastanneista. Kolmannes miehistä pitää saamaansa ohjausta vähintään lä-hes riittävänä ja lähes yhtä moni katsoo, ettei ole edes tarvinnut ohjausta harjoittelun jälkeen. Ero naisiin on suuri, sillä naisista yli 55 prosenttia katsoo saaneensa ainakin lähes riittävästi ohjausta ja 14 prosentin mukaan ohjausta ei ole tarvittu. Suurempien yksiköiden opiskelijoista muita yksiköi-tä useampi (19 %) kokee, ettei ole saanut harjoittelun jälkeen ohjausta lainkaan. Vähintään neljä vuotta opiskelleet kokevat saaneensa muita harvemmin lähes riittävästi ohjausta ja heistä yli vii-dennes kokee, ettei ole saanut lainkaan ohjausta harjoittelun jälkeen. Oped-projektissa kiinnitettiin huomiota nimenomaan opinnäytetöiden ohjaukseen ja siihen, miten tehokkaalla ohjauksella on opinnäytetyön onnistumiselle ja opintojen suunnitelman mukaiselle loppuun saattamiselle suurikin merkitys (Kolehmainen 2002, 58). Kyselyn niistä vastaajista, joille opinnäytetyöhön liittyvä ohjaus oli ajankohtaista, osa olisikin kaivannut opinnäytetyön aiheen va-

81

linnassa ja tekovaiheessa enemmän ohjausta ja neuvontaa. Kyselyn mukaan ohjausta pitää riittä-vänä aiheen valintavaiheessa 12 prosenttia ja tekovaiheessa 19 prosenttia vastanneista. Opinnäyte-työn tekovaiheen ohjausta pitää liian vähäisenä 26 prosenttia vastanneista. Vielä tätäkin useampi kaipasi lisää ohjausta nimenomaan opinnäytetyön aiheen valintaan, sillä 29 prosenttia pitää ohja-usta liian vähäisenä ja jopa 16 prosenttia ilmoittaa, ettei ollut saanut sitä lainkaan. Naiset pitävät hieman miehiä useammin opinnäytetyön aiheen valintaan saamaansa ohjausta lähes riittävänä tai riittävänä. Ero kasvaa opinnäytetyön tekovaiheen ohjausta tarkasteltaessa: naisista yli puolet on tyytyväisiä ohjaukseen, kun miehistä 40 prosenttia on tätä mieltä. Pienissä yksiköissä opiskelevat katsovat muita useammin saavansa vähintään lähes riittävästi ohjausta aiheen valin-nassa. Kokemus opinnäytetyön tekovaiheen ohjauksen riittävyydestä vähenee yksikkökoon kasva-essa ja myös vähintään neljä vuotta opiskelleista 35 prosenttia pitää ohjausta liian vähäisenä tai olemattomana. Aiheen valintaan liittyvään ohjaukseen ovat kaikkein tyytymättömimpiä kolman-nen ja useamman vuoden opiskelijat, sillä heistä jopa 47 prosenttia katsoo, ettei ole saanut ohjaus-ta lainkaan tai vain liian vähän. Ohjausta riittävänä pitävien osuus vähenee opiskeluvuosien mu-kana samassa suhteessa kuin tällaista ohjausta tarvitsevien määrä lisääntyy. Opinnäytetyön teko-vaiheen ohjaus on ajankohtainen ja tarpeellinen useimmiten vasta aikaisintaan kolmantena opiske-luvuotena. Kolmannen vuoden opiskelijoista 30 prosenttia katsoo, että on saanut tekovaiheessa liian vähän tai ei lainkaan ohjausta ja neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista tätä mieltä olevien osuus on 38 prosenttia. Työelämään ja urasuunnitteluun sekä opiskeluaikaisten motivaatio-ongelmien ja muiden kriisien kohtaamiseen liittyvään ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen ollaan suhteellisesti kaikkein tyytymät-tömimpiä. Työelämään ja urasuunnitteluun liittyvää ohjausta pitää riittävänä tai lähes riittävänä vain 18 prosenttia sitä ajankohtaisena pitäneistä vastanneista ja yli puolet katsoo, että on saanut työelämä- ja urasuunnitteluneuvontaa joko liian vähän tai ei lainkaan. Itse asiassa reilun viides-osan mukaan tätä ohjausta ei ole ollut lainkaan tarjolla. Vajaa kolmasosa vastanneista ei ole tässä suhteessa tarvinnut ohjausta. Sukupuolten välillä ei työelämään ja urasuunnitteluun liittyvissä oh-jauskokemuksissa ole paljoakaan eroa. Pienten yksiköiden opiskelijat kokevat muita useammin saavansa ainakin lähes riittävästi työelämään ja urasuunnitteluun liittyvää ohjausta. Huolestuttavaa sen sijaan on, että neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista jopa 61 prosenttia ilmoittaa saa-vansa ura- ja työelämäohjausta liian vähän tai ei lainkaan. Heti toisesta opiskeluvuodesta lähtien tätä mieltä olevia on yli puolet vastanneista. Ura- ja rekrytointipalveluihin onkin monessa ammat-tikorkeakoulussa panostettu liian vähän, vaikka linkki opintojen pitkän tähtäimen suunnitteluun on aivan selvä. Oped-projektissa esitettiin, että panostusta näihin tulisi selvästi lisätä ja ottaa aktiivi-semmin mukaan myös alumnit ja mentorit (Kolehmainen 2002). Opiskeluaikaisten motivaatio-ongelmien tai muiden kriisien kohtaamiseen saatua ohjausta pitää liian vähäisenä 25 prosenttia asiaa ajankohtaisena pitäneistä vastaajista ja reilu viidesosa kokee, ettei ole saanut näissä asioissa lainkaan ohjausta. Lähemmäs kolmasosa katsoo, ettei edes ole tar-vinnut ohjausta, neuvontaa ja tukea opiskeluaikaisiin motivaatio-ongelmiin ja kriiseihin. Miehistä hieman naisia useampi katsoo saaneensa näihin liian vähän tai ei lainkaan ohjausta. Yksikkökoon kasvaessa lisääntyy myös tämän ohjauksen liian vähäiseksi kokeneiden määrä. Opintojen alku-vuosina harvempi ilmoittaa tarvinneensa tukea motivaatio-ongelmiin, mutta tuen tarve kasvaa vuosien myötä. Neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista jo yli 50 prosenttia kokee motivaa-tio-ongelmiin saamansa tuen vähintään liian vähäiseksi. Yli viidesosa ei ole saanut tähän lainkaan ohjausta. Opiskelumotivaatio-ongelmiin liittyvän ohjauksen, neuvonnan ja tuen saantiin ammatti-korkeakoulujen kannattaisikin kiinnittää huomiota, sillä motivaatio-ongelmat ovat keskeisimpiä opintojen keskeyttämiseen johtavia syitä.

82

Opintoihin tauon tai välivuoden jälkeen palanneita on vastanneista varsin pieni osuus, joten luon-nollisesti kokemusta siihen liittyvästä ohjauksesta ei ole kovinkaan suurella osalla. Vastanneista 80 prosenttia ilmoittaa, ettei ole tarvinnut tähän lainkaan ohjausta, neuvontaa tai tukea. Kun tar-kastellaan sitä 20 prosenttia, jotka ovat ottaneet kantaa tauon tai välivuoden jälkeisen ohjauksen riittävyyteen, jopa neljännes ilmoittaa, ettei ole saanut ohjausta lainkaan ja 35 prosentin mukaan ohjaus on ollut liian vähäistä. Miehet kaipasivat naisia enemmän tauon tai välivuoden jälkeistä ohjausta.

5.4 Opintojen ohjaus- ja tukipalveluiden toimivuus kokonaisuudessaan Vastaajilta tiedusteltiin ovatko he kaiken kaikkiaan tyytyväisiä saamaansa opintojen ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen. Hieman vajaa puolet (48 %) opiskelijoista ilmoittaa olevansa tyytyväisiä saamaansa opintojen ohjaukseen, kun tyytymättömiä on 28 prosenttia. Lähes neljännes vastaajista ei osaa määritellä kantaansa. Tarkasteltaessa tyytyväisyyttä taustamuuttujittain voidaan havaita, että miehistä hieman useampi kuin naisista on tyytyväinen saamaansa ohjaukseen (ks. taulukko 5.1). Koulutusaloittain näyttää siltä, että humanistisen ja kasvatusalan sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijat ovat tyy-tyväisimpiä, kun puolestaan tekniikan ja liikenteen alalla sekä kulttuurialalla ollaan tyytymättö-mimpiä. Erot aloittain eivät kuitenkaan ole kovinkaan suuret, kuten eivät ole myöskään yksikkö-koon mukaan tarkasteltuna. On kuitenkin todettu, että pienissä koulutusyksiköissä mahdollisuus välittömään henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen opettajien kanssa voi olla parempi, kun puoles-taan suurissa yksiköissä haasteena saattaa olla henkilökohtaisen ja pienryhmäohjauksen järjestä-minen suurille opiskelijamäärille (ks. Moitus ym. 2001, 32). Kun tutkitaan tyytyväisyyttä opiske-luvuosien mukaan, vahvistuu kuva ohjauksen painottumisesta opiskelujen alkuvaiheeseen. Kaik-kein tyytyväisimpiä saamaansa ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen ovat ensimmäisen vuoden opis-kelijat, sillä heistä 54 prosenttia on tyytyväisiä, kun vähintään neljä vuotta opiskelleiden joukossa tyytyväisten osuus laskee 40 prosenttiin.

83

Taulukko 5.1 Onko kaiken kaikkiaan tyytyväinen saamaansa opintojen ohjaukseen, neuvon-taan ja tukeen, %. Kyllä Ei Ei osaa sanoa N

Kaikki 48 28 24 3097 Sukupuoli p=.107 mies 50 26 24 1050 nainen 47 29 24 2029 Koulutusala p=.082 Yhteiskuntatieteiden, liiketalou-

den ja hallinnon ala 45 30 25 646

Humanistinen ja kasvatusala 56 23 21 43 Kulttuuriala 44 30 25 297 Luonnonvara- ja ympäristöala 49 28 23 122 Luonnontieteiden ala 48 29 24 80 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 51 30 20 223 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 54 25 21 822 Tekniikan ja liikenteen ala 45 29 27 827

alle 500 51 27 22 934

Yksikkökoko opiskelijamäärän mukaan 500–999 47 28 25 802 p=.127 1000 ja yli 46 30 24 1315 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 55 21 25 864

2. vuosi 48 28 23 844 3. vuosi 46 30 24 734 4. tai useampi vuosi 40 37 23 617

Aiemmissakin tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota opintojen ohjaukseen ja sen riittävyyteen. Erolan (2004, 65) ammattikorkeakouluopiskelijoille tekemässä tutkimuksessa viidesosa piti ohja-usta riittävänä ja neljäsosa riittämättömänä. Lisäksi puolet vastaajista koki ohjauksen olevan koh-tuullista tai vaihtelevaa. Myös Erolan mukaan opiskeluvuosiltaan nuorimmat opiskelijat olivat selvästi muita tyytyväisempiä saamaansa ohjaukseen. Pidempään opiskelleista 33 prosenttia piti ohjausta riittämättömänä, kun uudemmista opiskelijoista tätä mieltä oli vain noin 14 prosenttia. Erola erittelee kaksi mahdollista syytä tähän opiskeluvuosien karttuessa tapahtuneeseen tyytymät-tömyyden lisääntymiseen; toisaalta ohjauksen tarve vaihtelee eri opintojen vaiheissa, ja toisaalta ohjaukseen on hänen mukaansa viime vuosina kiinnitetty enenevissä määrin huomiota ja siten sitä on saatettu aiemmasta vielä kehittää. (Mt. 66.) Puutteelliseen opintojen ohjaukseen tulisi kiinnittää enenevissä määrin huomiota, sillä se on vii-meaikaisissa tutkimuksissa linkitetty suoraan opintojen pitkittymiseen, jota etenkin yliopistoissa on pidetty todellisena ongelmana (Kurri 2006). Opintojen ohjauksen tulisi myös tukea opintoja koko opiskelujen ajan niin, että ohjausta olisi tarvittaessa saatavilla myös myöhemmissä opiskelu-vaiheissa. Ammattikorkeakouluissa haasteen opintojen ohjauksen järjestämiselle luo lisäksi se, että ammattikorkeakouluihin hakevien koulutustaustat ovat yliopisto-opiskelijoita heterogeeni-semmat. Näin ollen myös ohjauksen järjestämisessä tulisi huomioida ammattikoulu- ja ylioppilas-tutkinnon suorittaneiden osin toisistaan poikkeavat opiskeluvalmiudet ja ohjaustarpeet. (Ks. Moi-tus ym. 2001, 41.)

84

6 Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet Bolognan prosessiin liittyen opetusministerit allekirjoittivat vuonna 2003 julkilausuman, jonka mukaan "opiskelijat ovat täysivaltaisia kumppaneita korkeakoulutuksen hallinnossa". Korkeakou-lujen ja opiskelijajärjestöjen tulisikin julkilausuman mukaan etsiä keinoja opiskelijan aseman vah-vistamiseksi. (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004.) Vaikutusvallan on myös havaittu olevan yhteydessä opiskelijoiden opiskelumotivaatioon, sillä on todettu, että kun opiskelijat saavat lisää vaikutusvaltaa omiin opintoihinsa, niin samalla motivaatio ja vastuu opin-tojen toteuttamisesta kasvavat (Myllys 2002). Tässä kyselyssä tiedusteltiinkin vastaajilta koke-muksia omista vaikutusmahdollisuuksista ammattikorkeakoulussaan ja pyrittiin näin ylipäätään kartoittamaan "tavallisen" opiskelijan näkemyksiä vaikuttamisesta ammattikorkeakoulussa.

6.1 Kokemukset vaikutusmahdollisuuksista omassa ammattikorkeakoulussa Kuten kuviosta 6.1 on nähtävissä, opiskelijoista 40 prosenttia kokee, että opiskeluun liittyvään päätöksentekoon voi halutessaan osallistua ja vaikuttaa. Kuitenkin lähes kolmasosa opiskelijoista katsoo, ettei päätöksentekoon osallistuminen ole mahdollista. Lähes 40 prosenttia katsoo, että lu-kujärjestykseen ja opetuksen käytännön järjestelyihin voi vaikuttaa, mutta kuitenkin hieman suu-rempi osa (45 %) opiskelijoista on eri mieltä asiasta. Sen sijaan opiskelijat kokevat, että opintojen kehittämishankkeisiin ei pyydetä aktiivisesti mukaan - 38 prosenttia vastaajista on tätä mieltä, kun vain reilu neljännes kokee, että opiskelijoita pyydetään aktiivisesti osallistumaan kehittämishank-keisiin. Hieman muita useampi (46 %) opiskelija tietää mitä tulee tehdä, jos kokee opintoihinsa liittyvän joitakin epäkohtia.

Kuvio 6.1 Kokemukset omista vaikuttamismahdollisuuksista ammattikorkeakoulussa, %.

4

5

6

7

22

23

32

33

22

20

14

19

23

31

29

24

15

15

16

10

14

6

3

7

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Opintojenkehittämishankkeisiinpyydetään mukaan

En tiedä mitä tulisi tehdä,kun opinnoissa epäkohtia

Lukujärjestykseen jakäytännön järjestelyihin

voi vaikuttaa

Opintoihin liittyväänpäätöksentekoon voiosallistua ja vaikuttaa

%

Täysin samaamieltäJokseenkin samaamieltäEi samaa, eikä erimieltäJokseenkin erimieltäTäysin eri mieltä

EOS

Kuten edeltä käy ilmi, kaikki opiskelijat eivät selvästikään koe omia vaikutusmahdollisuuksiaan hyviksi. Kun tarkastellaan vastauksia taustamuuttujittain, voidaan havaita naisten yleisesti olevan miehiä kriittisempiä. Naisista 36 prosenttia ja miehistä 32 prosenttia on sitä mieltä, että opintoihin

85

liittyvään päätöksentekoon ei voi osallistua ja vaikuttaa. Naisista 49 prosentin mukaan ja miehistä 37 prosentin mukaan lukujärjestyksiin ja muihin opetuksen käytännön järjestelyihin ei voi vaikut-taa. Naiset kokevat myös miehiä harvemmin, että opintojen kehittämishankkeisiin pyydettäisiin aktiivisesti mukaan. Kuitenkin vaikka naiset poikkeuksetta kokevat omat vaikutusmahdollisuuten-sa miehiä heikommiksi, niin siitä huolimatta naiset miehiä useammin ilmoittavat tietävänsä mitä tulee tehdä opintoihin liittyviä epäkohtia kokiessaan. Naisilla on siis tietoa vaikutusmahdollisuuk-sista, mutta ei yhtä usein uskoa muutokseen tai kokemusta vaikuttamiseen mukaan pääsystä. Koulutusaloista parhaiten omaan lukujärjestykseensä ja opetuksen käytännön järjestelyihin koke-vat voivansa vaikuttaa humanistisen ja kasvatusalan, kulttuurialan sekä tekniikan ja liikenteen alan opiskelijat. Humanistisella ja kasvatusalalla sekä kulttuurialalla opiskelevat pitävät myös selvästi muita parempina mahdollisuuksiaan osallistua opintoihin liittyvän päätöksentekoon. Selvästi huo-noimmat vaikutusmahdollisuudet tässä suhteessa on sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijoil-la, joista 54 prosenttia ei kokenut voivansa vaikuttaa käytännönjärjestelyihin ja 38 prosenttia ei päätöksentekoon. Mielenkiintoista on, että niin sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijoiden kuin myös tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoiden enemmistö kokee, ettei opintojen kehittä-mishankkeisiin pyydetä aktiivisesti mukaan, vaikka tekniikan ja liikenteen alalla enemmistö kui-tenkin katsoo voivansa hyvin vaikuttaa opetuksen käytännönjärjestelyihin. Luonnontieteiden alan opiskelijoista muita aloja suurempi osuus ei tiedä mitä tulisi tehdä silloin kun kokee opinnoissaan epäkohtia, kun kaikkein parhaiten omat vaikutuskeinonsa tunsivat humanistisella ja kasvatusalalla opiskelevat. Erikokoisista yksiköistä pienimpien yksiköiden opiskelijat ovat tyytyväisimpiä mahdollisuuksiinsa osallistua ja vaikuttaa opintoihin liittyvään päätöksentekoon. Pienten yksiköiden opiskelijoista 45 prosenttia, keskikokoisten opiskelijoista 42 prosenttia ja suurten yksiköiden opiskelijoista enää 35 prosenttia kokee voivansa vaikuttaa tähän. Suurten yksiköiden opiskelijoilla esiintyy myös eniten epätietoisuutta siitä, mitä tulisi tehdä kokiessaan opintoihin liittyvän joitain epäkohtia. Vaikutus-mahdollisuudet näyttävät olevan ainakin osin yhteydessä yksikkökokoon - mitä pienempi yksikkö sitä paremmat mahdollisuudet opiskelijoilla on osallistua ja vaikuttaa. Lukujärjestykseen ja ope-tuksen käytännönjärjestelyihin vaikuttamisessa ja kehittämishankkeisiin mukaan ottamisen aktii-visuudessa ei kuitenkaan erikokoisten yksiköiden opiskelijoiden kokemusten välillä ollut eroa. Opiskeluvuosiltaan nuorimmat suhtautuvat omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa positiivisimmin. Heistä 42 prosenttia katsoo, että opintoihin liittyvään päätöksentekoon on mahdollista osallistua ja vaikuttaa, kun neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista tätä mieltä on 37 prosenttia vastan-neista. Vastaavat erot on nähtävissä myös kysyttäessä tarkemmin erilaisista käytännön vaikutta-mismahdollisuuksista (opetuksen käytännön järjestelyihin vaikuttaminen ja kehittämishankkeisiin pyytäminen). Kokemukset omista vaikuttamismahdollisuuksista muuttuvat siis negatiivisemmiksi opiskeluvuosien myötä ja myös tietoisuus siitä, mitä tulisi tehdä opintoihin liittyviä epäkohtia ko-kiessaan, jossain määrin vähenee opiskeluvuosien lisääntyessä. Kyselyyn vastanneista neljännes on osallistunut opintojensa aikana opiskelijajärjestöjen toimin-taan. Kun tarkastellaan kysymystä vaikuttamismahdollisuuksista suhteessa vastaajan opiskelija-aktiivisuuteen, on havaittavissa opiskelijajärjestötoiminnan ja vaikuttamismahdollisuuksien välillä tietty melko odotettavissakin oleva yhteys. Ne, jotka ilmoittavat osallistuneensa opintojensa aika-na opiskelijajärjestöjen toimintaan, suhtautuvat muita positiivisemmin omiin vaikuttamismahdol-lisuuksiinsa. Toimintaan osallistuneista puolet kokee, että opintoihin liittyvään päätöksentekoon voi osallistua ja vaikuttaa, kun osallistumattomien joukossa tätä mieltä on vain 37 prosenttia vas-tanneista. Kun kysytään tarkemmin mahdollisuuksista vaikuttaa opetuksen käytännön järjestelyi-hin ja pyynnöistä osallistua opintojen kehittämishankkeisiin, erot eivät enää ole yhtä selvät, mutta

86

ne edelleen säilyvät. Yli puolet opiskelijajärjestöjen toimintaan osallistuneista myös tietää mitä tulee tehdä, kun kokee opintoihinsa liittyvän jonkinlaisia epäkohtia. Sen sijaan 44 prosenttia niistä, jotka ilmoittavat, etteivät ole opiskelijajärjestöjen toimintaan osallistuneet, katsoo varmasti tietä-vänsä mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ovat tyytyväisimpiä miehet, pienten yksiköiden opiskelijat, ensimmäisen vuoden opiskelijat sekä opiskelijatoimintaan opinto-jensa aikana osallistuneet. Koulutusalojen suhteen ei voida tehdä yhtä suoraviivaista yhteenvetoa tyytyväisyydestä, sillä kokemukset eroavat hieman useammin eri väittämissä kuin muiden tausta-muuttujien kohdalla.

6.2 Opintoihin liittyvän palautteen saamisen ongelma Palautteen merkitystä opinnoissa ei voi väheksyä. Palautteen antamista ja saamista voidaan itse asiassa lähestyä oppimistilanteena, jossa oppijoina ovat sekä ammattikorkeakoulun edustajat että opiskelija. (Ks. Myllys 2002, 73.) Opiskelijat siis useimmiten tietävät miten opintoihin voi vaikuttaa ja he myös haluavat antaa opin-toihinsa liittyvää palautetta, kuten nähdään opiskelijoiden palautteen antamiskokemuksia tutkitta-essa. Vain hieman yli kymmenen prosenttia opiskelijoista on sitä mieltä, että palautetta kerätään heiltä liian usein. Palautteen antamiseenkaan ei olla suuremmin turhauduttu, vaikka tätäkin mieltä olevia löytyy liki kolmanneksen verran opiskelijoista. Ongelmaksi näyttää kuitenkin muodostuvan ns. palautteen palautteen24 ongelma. Opiskelijoista vain 16 prosenttia tietää miten annettua palau-tetta hyödynnetään ja 22 prosenttia kokee itse hyötyvänsä annetusta palautteesta. Jopa yli puolet ei tiedä miten palautetta hyödynnetään ja 44 prosenttia ei koe itse hyötyvänsä palautteen antamisesta. Opiskelijoiden enemmistöllä on siis varsin suuri epätietoisuus palautteen antamisen hyödyllisyy-destä sen paremmin itselleen kuin tulevillekaan opiskelijasukupolville. Ammattikorkeakoulujen olisikin syytä miettiä, miten opiskelijoita voisi parhaiten tiedottaa mahdollisista palautteen pohjal-ta tehdyistä muutoksista, sillä näin opiskelijat kokisivat vaikuttamismahdollisuutensa paremmiksi. Kuten edellä todettiin, samalla opiskelijoiden motivaatio ja sitoutuminen opintoihinsa paranisivat. Nyt sen sijaan vaarana on, että palautteen antamiseen turhautuneiden opiskelijoiden määrä kasvaa.

24 Palautteen palautteella tarkoitetaan palautteen antajan saamaa tietoa siitä, miten hänen antamaansa palautetta hyö-dynnetään esimerkiksi opintojen kehittämisessä eli kyse on palautteen mahdollisten vaikutusten tiedottamisesta.

87

Kuvio 6.2 Kokemukset palautteen antamisesta omassa

ammattikorkeakoulussa, %.

2

4

3

8

14

18

9

22

18

22

27

23

27

32

25

25

23

18

19

25 15

4

6

15

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Tiedän, miten antamaanipalautetta hyödynnetään

Koen, hyötyväniantamastanipalautteesta

Palautetta kerätään liianusein

Palautteen antaminen onturhauttavaa

%

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Ei samaa, eikä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

EOS

Naiset kokevat miehiä useammin, etteivät he tiedä miten annettua palautetta hyödynnetään (ks. taulukko 6.1). Koulutusaloista kaikkein huonoimmin palautteen palautetta näyttävät saavan luon-nontieteiden alan opiskelijat, sillä heistä jopa 59 prosenttia ilmoittaa, ettei tiedä miten palautetta hyödynnetään opetuksen kehittämisessä. Erot aloittain eivät kuitenkaan ole tilastollisesti merkit-sevät. Myös pienten yksiköiden opiskelijat ilmoittavat muita useammin tietävänsä miten kerättyä palautetta aiotaan hyödyntää opintojen kehittämisessä. Ensimmäisen vuoden opiskelijat kokevat useammin kuin neljännen tai useamman vuoden opiskelijat tietävänsä, miten palautetta hyödynne-tään opetuksen kehittämisessä. Mielenkiintoista on, että heti toisen vuoden opiskelijoiden ero en-simmäisen vuoden opiskelijoihin on melko suuri. Sen sijaan yllätys ei liene, että opiskelijajärjestö-jen toimintaan osallistuneet tunsivat muita paremmin palautteen ja opintojen kehittämisen välisen yhteyden.

88

Taulukko 6.1 Palautteen hyödyntäminen taustamuuttujien valossa, %.

"Tiedän, miten antamaani palautetta hyö-dynnetään opetuksen kehittämisessä"

samaa mieltä

ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä EOS N

Opiskelijajärjestö-toiminta

p=.000 On osallistunut 21 18 48 13 656 Ei ole osallistunut 14 18 53 15 2417 Sukupuoli p=.000 mies 17 20 47 16 1042 nainen 15 16 55 14 2026 Koulutusala p=.033 Yhteiskuntatieteiden, lii-

ketalouden ja hallinnon ala 16 18 52 15 641

Humanistinen ja kasva-tusala

28 12 54 7 43

Kulttuuriala 19 19 49 12 295 Luonnonvara- ja ympäris-

töala 20 15 51 13 123

Luonnontieteiden ala 4 18 59 20 80 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 18 18 54 11 223

Sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-ala

16 16 54 14 820

Tekniikan ja liikenteen ala 14 20 49 17 825 alle 500 19 19 49 13 930

Yksikkökoko opiske-lijamäärän mukaan

500–999 15 20 51 14 799 p=.001 1000 ja yli 14 15 55 16 1313 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 20 19 44 17 863

2. vuosi 15 16 56 13 844 3. vuosi 16 17 54 13 730 4. tai useampi vuosi 12 18 55 14 613

Naiset katsovat miehiä harvemmin itse hyötyvänsä antamastaan palautteesta (ks. taulukko 6.2). Luonnontieteiden ja matkailu-, ravitsemus- ja talousalan opiskelijat kokevat muita harvemmin hyötyvänsä palautteen antamisesta, kun puolestaan humanistisella ja kasvatusalalla ja luonnonva-ra- ja ympäristöalalla hyötyneitä on enemmän. Suurten yksiköiden opiskelijat hieman harvemmin kuin muut kokevat hyötyvänsä antamastaan palautteesta, ero ei kuitenkaan ole suuri. Opiskelu-vuosien mukaan tarkasteltuna kaikkein tyytymättömimpiä antamastaan palautteesta saamaansa hyötyyn ovat kolmannen vuoden opiskelijat, mutta jälleen tyytymättömien määrä kasvaa heti toi-sesta vuodesta lähtien. Opiskelijajärjestöjen toimintaan osallistuneet kokevat itse hyötyvänsä an-tamastaan palautteesta toimintaan osallistumattomia useammin.

89

Taulukko 6.2 Palautteen hyöty itselle taustamuuttujien valossa, %.

"Koen itse hyötyväni antamastani palaut-teesta"

samaa mieltä

ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä EOS N

Opiskelijajärjestö-toiminta

p=.000 On osallistunut 30 19 41 10 656 Ei ole osallistunut 20 22 45 13 2416 Sukupuoli p=.183 mies 23 23 41 13 1042 nainen 22 21 45 12 2024 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, lii-

ketalouden ja hallinnon ala 21 23 43 13 639

Humanistinen ja kasva-tusala

40 12 33 16 43

Kulttuuriala 30 21 38 12 296 Luonnonvara- ja ympäris-

töala 33 19 37 11 123

Luonnontieteiden ala 13 20 50 18 80 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 18 24 50 9 221

Sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-ala

23 19 46 12 820

Tekniikan ja liikenteen ala 20 25 43 13 825 alle 500 26 22 40 13 930

Yksikkökoko opiske-lijamäärän mukaan

500–999 22 22 44 13 799 p=.014 1000 ja yli 20 22 47 11 1312 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 27 23 34 15 862

2. vuosi 23 22 45 10 843 3. vuosi 19 20 51 10 728 4. tai useampi vuosi 20 20 48 13 615

Muuten kriittisemmästä suhtautumisestaan huolimatta naiset ovat miehiä harvemmin turhautuneita palautteen antamiseen, sillä miehiä useampi kokee, että palautetta kerätään liian harvoin. Sen si-jaan luonnontieteiden alan opiskelijat ovat muita kyllästyneempiä palautteen antamiseen, mikä lienee yhteydessä siihen, että he myös muita harvemmin saavat palautetta palautteesta ja hyötyvät antamastaan palautteesta. Eri opiskeluvaiheessa olevista turhauttavimmaksi palautteen antamisen katsovat pidempään opiskelleet, kun puolestaan kolmannen vuoden opiskelijat useimmiten allekir-joittavat väitteen "Palautetta kerätään mielestäni liian usein". Opiskelijajärjestöissä toimineet ovat innokkaampia antamaan palautetta kuin ne, jotka eivät ole toimintaan osallistuneet. Tämä näkyy siinä, että palautteen antamiseen liittyvä turhautuneisuus on hieman yleisempää opiskelijajärjestö-jen toimintaan osallistumattomien joukossa. Vastaajilta tiedusteltiin lisäksi, miten he haluaisivat mieluiten antaa opintoihinsa liittyvää palautet-ta. Opiskelijoiden keskuudessa selvästi suosituin palautteenantotapa on anonyymi sähköinen lo-make, sillä 42 prosenttia valitsee tämän mieluisimmaksi tavaksi. Seuraavaksi yleisin vaihtoehto ja

90

toiseksi toivotuin palautemekanismi ovat ryhmäkeskustelut, joissa on samanaikaisesti paikalla sekä opettaja että muita opiskelijoita. Myös anonyymi palautteen antaminen paperilomakkeella saa hieman muita vaihtoehtoja enemmän mainintoja.

Kuvio 6.3 Palautetta annettaisiin mieluiten, %. (n=3089)

42

1712

8 6 63 3 4

0

10

20

30

40

50

Säh

köis

ellä

lom

akke

ella

anon

yym

isti

Ryh

mäk

esku

stel

uiss

a,jo

issa

ope

ttajia

jaop

iske

lijoi

ta

Pap

erilo

mak

keel

laan

onyy

mis

ti

Säh

köis

ellä

lom

akke

ella

om

alla

nim

ellä

Kes

kust

elem

alla

vast

aava

n ka

nssa

Keh

itysk

esku

stel

uiss

aop

etta

jan/

opet

tajie

nka

nssa

Pap

erilo

mak

keel

laom

alla

nim

ellä

Lähe

ttäm

ällä

spo

stia

asia

sta

vast

aava

lle

EO

S

%

Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, kokevatko opiskelijat itse saavansa riittävästi palautetta opinnoistaan (ks. taulukko 6.3). Kolmannes opiskelijoista katsoo saavansa riittävästi palautetta, kun jopa puolet opiskelijoista on päinvastaista mieltä. Lähes viidesosa vastanneista ei osannut määrittää omaa kantaansa palautteen saamisen riittävyyteen. Sukupuolittain tarkasteltuna miehistä useampi on tyytyväinen saamansa palautteen määrään - miehistä 39 prosenttia ja naisista 30 pro-senttia on tyytyväisiä. Koulutusalojen keskinäisiä eroja tutkittaessa näyttää luonnonvara- ja ympä-ristöalalla, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla opiskelevilla ole-van eniten aihetta tyytyväisyyteen. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan sekä hu-manistisen ja kasvatusalan opiskelijat ovat palautteen saamiseen suhteessa tyytymättömimpiä. Erot yksikkökokojen välillä jäävät melko pieniksi. Opiskeluvuosittaisia eroja tarkasteltaessa näyt-tää siltä, että mitä kauemmin on opiskellut, sitä tyytymättömämpi on saadun palautteen määrään. Tosin kolmannen vuoden opiskelijat suhtautuvat kaikkein kielteisimmin saadun palautteen riittä-vyyteen, mikä viittaa siihen, että tähän vaiheeseen opintoja liittyy jokin erityinen palautevaje, ku-ten opinnäytetyö.

91

Taulukko 6.3 Saako riittävästi opintoihin liittyvää palautetta, %. Kyllä Ei Ei osaa sanoa N Kaikki 33 50 17 3089 Sukupuoli p=.000 mies 39 45 17 1045 nainen 30 53 17 2029 Koulutusala p=.003 Yhteiskuntatieteiden, liiketa-

louden ja hallinnon ala 26 56 18 645

Humanistinen ja kasvatusala 26 56 19 43 Kulttuuriala 35 51 13 298 Luonnonvara- ja ympäristöala 36 50 15 123 Luonnontieteiden ala 29 54 18 80 Matkailu-, ravitsemis- ja talo-

usala 29 53 19 222

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

36 49 15 821

Tekniikan ja liikenteen ala 36 45 19 824 alle 500 35 51 14 934

Yksikkökoko opiskeli-jamäärän mukaan

500–999 32 49 20 798 p=.033 1000 ja yli 32 51 17 1314 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 37 44 19 865

2. vuosi 32 50 18 845 3. vuosi 31 56 13 730 4. tai useampi vuosi 31 53 16 615

Niiltä, jotka kokivat saavansa liian vähän palautetta opinnoistaan, kysyttiin vielä erikseen, minkä he näkivät tärkeimmäksi palautteen saamiseen liittyväksi ongelmaksi. Selvästi suurin palautteen saamiseen liittyvä ongelma on näiden opiskelijoiden mukaan se, että pelkän arvosanan oletetaan riittävän opiskelijoille palautteeksi: 63 prosenttia ilmoittaa tämän olevan tärkein palautteen saami-seen liittyvä ongelma (ks. kuvio 6.4). Toiseksi tärkeimmäksi ongelmaksi nostettiin kynnys kysyä tarkempaa palautetta (14 %). Vain kahdeksan prosentin mukaan ongelma on opettajien vastaanot-toajoissa, mikä viittaisi siihen, että puitteet tarkemman palautteen pyytämiselle olisivat olemassa, mutta se puolestaan vaatisi opiskelijoilta aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.

92

Kuvio 6.4 Tärkein palautteen saamiseen liittyvä ongelma, %.

63

1410 8

66

14

8 8

58

14 149

0

20

40

60

80

Oletus, että arvosanariittää palautteeksi

Kynnys kysyä palautettaliian korkea

Kursseilla yms. eikannusteta keskusteluun

Kaikilla opettajilla eisäännöllisiä

vastaanottoaikoja

%

Kaikki

Naiset

Miehet

Kun tarkastellaan näitä ongelmia eri sukupuolten välillä, näyttää siltä, että miehet kaipaisivat hie-man naisia enemmän kursseille lisää keskusteluja ja kommentointia. Naisista useampi puolestaan pitää ongelmana sitä, että arvosanan oletetaan riittävän palautteeksi. Suurten yksiköiden opiskeli-jat kokevat muita useammin ongelmaksi sen, että kursseilla ei keskustella ja kommentoida tar-peeksi, mutta muuten erikokoisten yksiköiden opiskelijoiden toiveet ovat melko samansuuntaiset. Myös eri opiskeluvaiheissa olevien palautteen saamiseen liittyvät ongelmat eroavat hieman toisis-taan. Muut kuin neljännen tai useamman vuoden opiskelijat ilmoittavat useammin, että suurin on-gelma on oletus arvosanan riittävyydestä palautteeksi. Pisimpään opiskelleilla puolestaan kurssien vähäiset keskustelut ja kommentointi nousevat useammin tärkeämmäksi kuin muissa vaiheissa olevilla.

93

7 Millaisia opiskeluympäristöjä erikokoiset yksiköt ovat? Tutkimuksen yksi keskeisimmistä taustamuuttujista on koulutusyksikköjen koko. Erikokoisia yk-siköitä vertailemalla on pyritty tuottamaan tietoa ammattikorkeakoulujen rakenteellisesta kehittä-misestä käytävän keskustelun tueksi. Tavoitteena oli selvittää, miten ja missä asioissa opiskelijan kokemukset koulutuksensa laadusta vaihtelevat koulutusyksikön koon mukaan. Vertailemalla pienten, keskikokoisten ja suurten yksiköiden opiskelijoiden kokemuksia opinnoistaan luotiin ku-vaukset näiden erikokoisten yksiköiden opiskeluympäristöistä.

Hakuperusteet Koulutusalan kiinnostavuus houkuttelee pienten yksiköiden opiskelijoita useammin tietylle alalle kuin muun kokoisissa yksiköissä. Pienissä yksiköissä opiskelevat nostavat tietyn alan valintaan johtaneiden kolmen tärkeimmän syyn joukkoon muita useammin myös alan kiinnostavat työtehtä-vät ja alalle sopivat taidot. Isojen yksiköiden opiskelijoita on nykyisen koulutusalan valintaan houkutellut hyvät työllistymismahdollisuudet ja alan hyvä palkkataso. Suurten ja keskikokoisten yksiköiden opiskelijoista useampi ei ollut hakiessaan juurikaan pohtinut koulutusalavalintaa. Pienten yksiköiden opiskelijoiden kohdalla nykyiseen ammattikorkeakouluun hakeutumiseen vai-kutti erittäin paljon haluttu tutkinto (57 prosentilla opiskelijoista) ja kiinnostava koulutusala (noin 60 prosentilla). Isoissa yksiköissä opiskelevien hakeutumiseen 44 prosentilla vaikutti haluttu tut-kinto ja 46 prosentilla kiinnostava koulutusala erittäin paljon. Pieniin yksiköihin tulee hieman vä-hemmän opiskelijoita ns. pakkohaun kautta kuin suuriin ja keskikokoisiin yksiköihin (p=.072)25, eli voidaan olettaa, että pienten yksiköiden opiskelijat ovat jo hakuvaiheessa motivoituneempia opintoihinsa. Suurten yksiköiden opiskelijoiden hakeutumiseen nykyiseen ammattikorkeakou-luunsa vaikutti muun kokoisia yksiköitä enemmän yksikön sijainti toisaalta lähellä kotiseutua ja toisaalta isommassa kaupungissa. Ammattikorkeakoulun hyvä imago tai maine vaikutti suurten yksiköiden opiskelijoiden hakeutumiseen pienempiä yksiköitä enemmän. Odotukset Pienten yksiköiden opiskelijoista 64 prosentilla oli positiivisia odotuksia heidän hakiessaan opis-kelemaan. Keskikokoisten yksiköiden opiskelijoista 57 prosenttia ilmoittaa suhtautuneensa opin-toihinsa positiivisesti. Suurten yksiköiden opiskelijoista noin 60 prosenttia suhtautui positiivisesti opintoihinsa. Positiivisesti suhtautuneista noin puolet katsoo opintojen vastanneen odotuksia hy-vin tai erittäin hyvin. Erot erikokoisten yksiköiden välillä ovat pienet. Kysyttäessä miltä osin on mahdollisesti pettynyt opinnoissaan, vain opettajien ammattitaitoon ja opetusmenetelmien tehok-kuuteen ja nykyaikaisuuteen on petytty eri tavoin erikokoisissa yksiköissä. Suurten yksiköiden opiskelijoista useammat kuin pienissä ja keskikokoisissa yksiköissä ilmoittavat opettajien ammat-titaidon puutteen sekä opetusmenetelmien tehottomuuden ja vanhentuneisuuden aiheuttaneen pet-tymyksiä. Pienissä yksiköissä ollaan kaikkein tyytyväisimpiä nykyisen opiskelualan valintaan, sillä 76 pro-senttia kokee opiskelevansa oikealla alalla. Pienten yksiköiden opiskelijoiden muita suuremman tyytyväisyyden taustalla voi olla se, että pienten yksiköiden opiskelijat muita useammin hakeutui-vat nykyiselle koulutusalalle ja nykyiseen ammattikorkeakouluun alan kiinnostavuuden ja myös tietyn tutkinnon vuoksi. Keskikokoisissa yksiköissä ollaan kaikkein epävarmimpia siitä, onko ny-

25 Pienten yksiköiden opiskelijoista 67 prosentilla pakkohaku ei vaikuttanut lainkaan, kun suurissa tätä mieltä oli 59 prosenttia vastanneista.

94

kyinen koulutusala se oikea. Tästä johtuen myös tyytyväisten osuus (67 %) jää erikokoisten yksi-köiden vertailussa pienimmäksi. Suurten yksiköiden opiskelijoista hieman muita suurempi osuus (yhdeksän prosenttia) ei koe opiskelevansa oikealla alalla ja myös alaansa tyytyväisten osuus on alhaisempi (69 %) kuin pienissä yksiköissä. Opinnot kokonaisuudessaan Pienten yksiköiden opiskelijoista 66 prosenttia pitää ammattikorkeakoulunsa opettajia ammattitai-toisina, mikä on enemmän kuin muun kokoisissa yksiköissä. Erot erikokoisten yksiköiden välillä kasvavat suuriksi, kun katsotaan opettajien motivoivuutta ja innostavuutta. Pienten yksiköiden opiskelijoista 59 prosenttia pitää opettajiaan innostavina, mikä on selvästi enemmän kuin suurissa yksiköissä, joissa tätä mieltä olevia on 44 prosenttia. Yksikkökoon kasvaessa tyytyväisyys opetta-jiin tässä suhteessa siis vähenee. Vastaavasti vähenee myös opiskelijoiden kokemus siitä, että ope-tushenkilökuntaa on tarvittaessa helppo lähestyä. Pienissä yksiköissä opiskelevat lisäksi katsovat muita useammin, että työmäärä opintopisteisiin nähden on sopiva. Opetustarjonnan ja työelä-mäyhteyksien monipuolisuudesta erikokoisten yksiköiden opiskelijat ovat lähes samaa mieltä. Pienten yksiköiden opiskelijoista reilu viisi prosenttia on suorittanut harjoittelunsa ulkomailla tai sekä Suomessa että ulkomailla. Keskikokoisten yksiköiden opiskelijoista ulkomailla tai sekä Suomessa että ulkomailla sen on suorittanut kuutisen prosenttia. Suurissa yksiköissä ulkomailla harjoittelunsa on suorittanut hieman pienempi osuus. Suurten yksiköiden opiskelijoista selvästi muita pienempi osuus (66 %) kokee, että harjoittelu kannustetaan suorittamaan ulkomailla. Pie-nissä yksiköissä opiskelevista 73 prosentin mukaan omassa ammattikorkeakoulussa myös kannus-tetaan lähtemään harjoitteluun ulkomaille. Harjoitteluun liittyvät toimintatavat ovat hieman epä-selvempiä suurten yksiköiden opiskelijoille, sillä niitä pitää selvänä 47 prosenttia suurten yksiköi-den ja 53 prosenttia pienten ja keskikokoisten yksiköiden opiskelijoista. Pienten yksiköiden opis-kelijoista (72 %) selvästi muita yksiköitä useampi kokee, että harjoittelussa pääsee todella sovel-tamaan oppimaansa teoriaa käytäntöön. Suurissa ja keskikokoisissa yksiköissä opiskelevista vain 62 prosenttia katsoo, että harjoittelussa pääsee soveltamaan teoriaa käytäntöön. Opiskelijavaihtoon lähdetään erikokoisista yksiköistä lähes yhtä aktiivisesti. Eroja on hieman näh-tävissä tarkasteltaessa joidenkin esteiden jakaumia. Pienten yksiköiden opiskelijoille varattomuus on yleisempi este vaihtoon lähdölle kuin muun kokoisten yksiköiden opiskelijoille - jopa 55 pro-senttia ilmoittaa, että se on erittäin tai melko tärkeä syy. Erikokoisten yksiköiden vastaajien välillä ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja opiskelijavaihtokokemuksissa. Esimerkiksi pienten ja keski-kokoisten yksiköiden opiskelijoista vain hieman suurempi osuus (55 %) kuin suurten yksiköiden opiskelijoista (49 %) kokee, että opiskelijavaihdon voi hyvin yhdistää muihin opintoihin. Virtuaaliopetusta on pienissä yksiköissä tarjolla vähemmän kuin suurissa tai keskikokoisissa yksi-köissä. Keskikokoisten yksiköiden opiskelijat ovat kaikkein useimmin osallistuneet virtuaaliope-tukseen. Heistä (43 %) hieman muita useampi on sitä mieltä, että virtuaaliopetusta järjestetään lähiopetuksen kustannuksella. Suurissa yksiköissä opiskelevista 36 prosenttia katsoo, että virtuaa-liopetusta järjestetään lähiopetuksen kustannuksella. Keskikokoisten yksiköiden opiskelijoista 55 prosenttia kokee, että opettajan roolin tulisi olla virtuaaliopetuksessa näkyvämpi, kun isoissa yksi-köissä tätä mieltä on 47 prosenttia vastanneista. Vaikka yksikkökokojen erot eivät olekaan näiden edellä esiteltyjen kokemusten osalta tilastollisesti merkitseviä, on mielenkiintoista, että juuri sen yksikkökoon opiskelijat, joilla on eniten kokemusta virtuaaliopetuksesta, myös suhtautuvat siihen hieman muita kriittisimmin. Suurten yksiköiden opiskelijat ovat muita harvemmin osallistuneet virtuaaliopetukseen ja heistä muun kokoisia yksiköitä useampi ei myöskään halua osallistua sii-

95

hen. Suurissa yksiköissä ollaan lisäksi muita epätietoisempia siitä, mitä virtuaaliopetus itse asiassa on. Keskikokoisten yksiköiden opiskelijat osallistuvat muiden yksiköiden opiskelijoita aktiivisemmin myös tutkimus- ja kehityshankkeisiin. Sen sijaan pienten yksiköiden opiskelijoille tutkimus- ja kehityshankkeita ei ole niin hyvin tarjolla kuin muille - opiskelijoista jopa 43 prosenttia katsoo, ettei niitä ole tarjolla ja vain 14 prosenttia on osallistunut niihin. Tutkimus- ja kehityshankkeisiin osallistutaan suurissa yksiköissä yhtä harvoin kuin pienissä ja muita useammin niihin ei myöskään haluta osallistua. Pienissä yksiköissä opiskelijat kokevat muita useammin, että hankkeet eivät ni-voudu kovinkaan hyvin muihin opintoihin. Muuten erikokoisten yksiköiden tutkimus- ja kehitys-kokemukset eivät eroa toisistaan. Pienten yksiköiden opiskelijat kaipaavat muita useammin lisää yrittäjyyteen liittyviä opintoja. Noin 47 prosenttia keskikokoisten yksiköiden opiskelijoista kokee, että heidän kiinnostustaan yrit-täjyyteen tuetaan, mikä on selvästi enemmän kuin muun kokoisissa yksiköissä. Keskikokoisten yksiköiden opiskelijoille on myös muita paremmin tarjolla yrittäjyyteen liittyviä opintoja (40 pro-senttia on tätä mieltä). Suurten yksiköiden opiskelijoista vain 36 prosenttia kokee, että heidän kiin-nostustaan yrittäjyyteen tuetaan ja se onkin osuutena erikokoisten yksiköiden pienin. Yrittä-jyysopintoja on suurten yksiköiden opiskelijoista kolmanneksen mukaan hyvin tarjolla. Kokemus oman ammattikorkeakoulun opetuksen hyvästä tasosta laskee hieman yksikkökoon kas-vaessa niin, että pienten yksiköiden opiskelijoista 57 prosenttia pitää tasoa vähintään hyvänä, kun suurissa yksiköissä tätä mieltä on 51 prosenttia opiskelijoista. Opiskelun fyysiset puitteet Suurissa ja pienissä yksiköissä atk-tilojen riittävyyteen tyytyväisiä on yhtä paljon (noin 68 %), mutta selvästi vähemmän kuin keskikokoisissa yksiköissä (76 %). Myös ryhmätyö- ja lukutilojen suhteen keskikokoisten yksiköiden opiskelijat ovat muita paremmassa asemassa, sillä 45 prosent-tia kokee, että tiloja on lähes riittävästi. Ryhmätyö- ja lukutilojen suhteen tilanne on pienissä yksi-köissä huonoin – vain 34 prosenttia opiskelijoista kokee, että näitä tiloja on lähes riittävästi tarjol-la. Opintojen esteettömyys ei ole pienissä yksiköissä yhtä hyvällä tolalla kuin muun kokoisissa yksiköissä: muita harvempi kokee opiskelun olevan mahdollista vammasta yms. huolimatta. Tutkinto ja valmiudet Pienten yksiköiden opiskelijat pitävät ammattikorkeakoulututkintoaan muita useammin yleisesti huonosti tunnettuna. Omasta ammattikorkeakoulututkinnostaan suurten yksiköiden opiskelijoilla on muita paremmat käsitykset, ainakin mitä tulee sen yleiseen tunnettuuteen. Suurten yksiköiden opiskelijoista 37 prosenttia kokee, että tutkinto tunnetaan sekä kotimaassa että ulkomailla, kun pienissä yksiköissä tätä mieltä olevien osuus jää 31 prosenttiin. Lisäksi suurten yksiköiden opiske-lijat muita harvemmin katsovat, että tutkinnon yleinen tunnettuus on melko huono. Sen sijaan muiden tutkinnolle antamasta arvostuksesta kaikkien yksikkökokojen opiskelijoilla on samanlaiset kokemukset. Mitä erikokoisten yksiköiden opiskelijat sitten katsovat käytännössä oppivansa opinnoistaan? Pienten yksiköiden opiskelijat kokevat kaiken kaikkiaan oppivansa muita enemmän erilaisia val-miuksia. Käytännöllinen osaaminen, luovuus, ammatillinen asiantuntemus ja pätevyys sekä am-matillinen itseluottamus ovat heillä yleisempiä kuin muun kokoisten yksiköiden opiskelijoilla. Lisäksi he muita yleisemmin katsovat omaavansa valmiudet alan kehittymisen seuraamiseen ja

96

siihen osallistumiseen sekä pitävät kykyjään jatkuvaan ammatilliseen kehittämiseen parempina kuin muut. Ainoastaan kansainvälisiin tehtäviin vaadittavia valmiuksia he kokevat saavansa opin-noistaan hieman muita harvemmin. Keskikokoisissa yksiköissä opiskelevat katsovat oppivansa ammatillista itseluottamusta sekä ammatillista asiantuntemusta ja pätevyyttä muita harvemmin. Suurten yksiköiden opiskelijat pitävät käytännöllistä osaamistaan, luovuuttaan ja viestintä- ja vuo-rovaikutustaitojaan muita vähäisempinä. Opintojen ohjaus-, neuvonta- ja tukipalvelut Pienissä yksiköissä opiskelevista muita suurempi osuus on sitä mieltä, että ohjauksessa huomioi-daan hyvin omat tarpeet. Näin ollen suurissa ja keskikokoisissa yksiköissä koetaankin hieman pienten yksiköiden opiskelijoita useammin, että henkilökohtaista ohjausta tulisi olla enemmän tarjolla. Opettajien ohjausvalmiuksista ja opettajien liiallisesta kiireestä oltiin kaikenkokoisissa yksiköissä melko yksimielisiä. Pienten yksiköiden opiskelijat ovat muita paremmin tietoisia siitä, mistä heidän tulisi hakea apua mahdollisiin opiskeluongelmiinsa. Sen sijaan suurten yksiköiden opiskelijoilla näyttää useammin olevan tässä suhteessa vaikeuksia. Myös erilaisten opiskeluun liittyvien ohjeiden saaminen näyttää olevan suurten yksiköiden opiskelijoille hieman vaikeampaa kuin muille, eikä kirjastojen ja tietoverkkojen käytön opastus ole ollut heidän kokemustensa mu-kaan aivan yhtä monipuolista kuin muiden. Yksikkökoon mukaan ohjauskokemukset eroavat vielä selvemmin, kun tutkitaan kuinka paljon eri tahoilta on saatu ohjausta. Pienten yksiköiden opiskelijoista muita suurempi osa (81 %) katsoo saaneensa opettajilta ja ammattikorkeakoulun henkilökunnalta aina tai melko usein ohjausta, apua tai tukea. Opinto-ohjaajalta ja/tai opintoneuvojalta apua hakeneista tyytyväisimpiä ovat pienten ja keskikokoisten yksiköiden opiskelijat, kun puolestaan suurten yksiköiden opiskelijoista jopa puo-let katsoo saaneensa apua melko harvoin tai ei koskaan. Myös opettajatuutorilta apua ja neuvoja hakeneista useimmin sitä ilmoittavat saavansa aina pienten yksiköiden opiskelijat. Tosin pienissä yksiköissä opettajatuutoritoiminta ei ole suhteessa yhtä yleisesti käytössä, sillä 14 prosenttia il-moittaa, ettei opettajatuutoreita ole. Myös opettajatuutorointia yleisemmin käytössä olevaan opis-kelijatuutorointiin pienten yksiköiden opiskelijat ovat muita selvästi useammin tyytyväisiä. Opintotoimiston palvelujen saatavuuteen tyytyväisimpiä ovat pienten yksiköiden opiskelijat ja tyytymättömimpiä suurten yksiköiden opiskelijat. Myös opiskelijakirjaston ohjaus- ja neuvonta-palveluihin ollaan sitä tyytyväisempiä mitä pienempi yksikkökoko on. Uraohjaajia ja rekrytointi-palveluita sekä mentorien ja alumnien tarjoamia ohjauspalveluja on selvästi heikommin tarjolla pienissä koulutusyksiköissä. Esimerkiksi uraohjaajan palveluita ei ole 55 prosentin mukaan tarjol-la pienissä yksiköissä, kun suurten yksiköiden opiskelijoista 36 prosenttia ilmoittaa, ettei uraohjaa-jaa ole. Uraohjaajalta tai mentorilta ja/tai alumnilta apua hakeneista tyytymättömimpiä ovat suur-ten yksiköiden opiskelijat, joista 42 prosenttia mentorin ja/tai alumnin ja 54 prosenttia uraohjaajan puoleen kääntyneistä on saanut apua korkeintaan melko harvoin. Opintopsykologin palvelut näyt-tävät olevan heikoimmalla tolalla pienissä yksiköissä, joiden opiskelijoista viidesosa ilmoittaa, että näitä palveluja ei ole edes tarjolla. Suurten yksiköiden opiskelijoiden ongelma näyttää puoles-taan olevan, että vaikka opintopsykologi on muita yksiköitä useammin olemassa, niin resurssit eivät ole riittävät niin isolle opiskelijamäärälle kuin suurissa yksiköissä on yhtä psykologia koh-den. Psykologilta apua hakeneista suurten yksiköiden opiskelijoista jopa 48 prosenttia ilmoittaa, ettei ole koskaan saanut apua. Saatua ohjausta opiskeluvaiheittain tarkasteltuna saadaan myös näkyviin muutamia erikokoisten yksiköiden opiskelijoiden saaman ohjauksen eroja. Opintojen alkuvaiheessa eri yksikkökokojen välillä ei ole eroja ja niin HOPS-ohjauksen kuin suuntautumisvaihtoehdon valinnankin kohdalla

97

erot saadun ohjauksen määrässä ovat vähäisiä, tosin pienten yksiköiden eduksi. Sen sijaan koke-mus erilaisten opiskelutaitojen ohjauksen riittämättömyydestä kasvaa yksikkökoon mukana. Kan-sainväliseen opiskelijavaihtoon tai harjoitteluun liittyvässä ohjauksessa ei erikokoisten yksiköiden välillä ole juurikaan eroa. Yleisesti harjoitteluohjaukseen tyytyväisimpiä ovat pienten yksiköiden opiskelijat. He ovat saaneet harjoittelupaikan valinnassa ja harjoittelun jälkeen ainakin lähes riit-tävästi ohjausta muita opiskelijoita useammin, kun puolestaan suurten yksiköiden opiskelijoista muita useampi on sitä mieltä, ettei ole saanut näissä harjoittelun vaiheissa ohjausta lainkaan. Har-joittelun aikaisen ohjauksen kokemukset eivät suuresti vaihtele yksikkökoon myötä. Opinnäyte-työn aiheen valinnassa yksiköiden välillä ei ole eroa, mutta sen sijaan kokemus opinnäytetyön tekovaiheen ohjauksen riittävyydestä puolestaan vähenee yksikkökoon kasvaessa. Myös työelä-mään ja urasuunnitteluun sekä motivaatio-ongelmiin liittyvää ohjausta ja neuvontaa pienten yksi-köiden opiskelijat pitävät hieman muita useammin riittävänä. Pienten yksiköiden opiskelijoista 51 prosenttia on tyytyväisiä saamaansa opintojen ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen, kun suurissa yksiköissä 46 prosenttia on tätä mieltä. Ero ei ole tilastollisesti merkitsevä, mutta kun vedetään yhteen kaikki edellä käsitellyt erot ohjauskokemuksissa, voidaan todeta suurten yksiköiden opiskelijoiden niiden valossa olevan useampaan ohjaustahoon ja -vaiheeseen muita tyytymättömämpiä, kun pienissä yksiköissä ongelma piilee lähinnä ohjauspalve-luiden olemassaolossa. Vaikutusmahdollisuudet ja kahdensuuntainen palaute Vaikutusmahdollisuudet ovat yhteydessä yksikkökokoon - mitä pienempi yksikkö sitä paremmat mahdollisuudet opiskelijoilla on osallistua ja vaikuttaa. Erikokoisista yksiköistä pienimpien yksi-köiden opiskelijat ovat tyytyväisimpiä mahdollisuuksiinsa osallistua ja vaikuttaa opintoihin liitty-vään päätöksentekoon. Pienten yksiköiden opiskelijoista 45 prosenttia, keskikokoisten opiskeli-joista 42 prosenttia ja suurten yksiköiden opiskelijoista 35 prosenttia kokee voivansa vaikuttaa opintoihin liittyvään päätöksentekoon. Lukujärjestykseen ja opetuksen käytännönjärjestelyihin vaikuttamisessa ja kehittämishankkeisiin mukaan ottamisen aktiivisuudessa ei erikokoisten yksi-köiden opiskelijoiden kokemusten välillä ole eroa. Sen sijaan eroja on jälleen nähtävissä, kun kat-sotaan kuinka hyvin opiskelijat tietävät miten mahdollisten opintoihin liittyvien epäkohtien sattu-essa tulisi toimia. Suurten yksiköiden opiskelijat ovat muita useammin epätietoisia siitä, mitä tulisi tehdä kokiessaan joitain opintoihin liittyviä epäkohtia. Pienten yksiköiden opiskelijat tietävät muita useammin, miten heidän opinnoistaan antama palaute hyödynnetään ja he myös muita useammin kokevat hyötyvänsä antamastaan palautteesta. Suurten yksiköiden opiskelijat suhtautuvat muita kriittisemmin saamaansa hyötyyn, eivätkä yhtä usein kuin muut tiedä miten palaute hyödynnetään. Kaiken kaikkiaan pienten yksiköiden opiskelijat ovat lievästi muita tyytyväisimpiä opinnoistaan saamansa palautteen määrään, kun puolestaan keskikokoisten yksiköiden vastaajat ovat epätietoisimpia saamansa palautteen riittävyydestä (p=.033). Eli millaisia opiskeluympäristöjä? Erikokoiset yksiköt eroavat toisistaan pelkästään jo taustoiltaan. Kuten luvussa 2.3 kuvattiin, niin koulutusalat ja sukupuolet eivät jakaudu tasaisesti erikokoisiin yksiköihin. Esimerkiksi humanisti-nen ja kasvatusala sijaitsee lähes aina pienessä yksikössä ja myös yli 60 prosenttia kulttuurialan ja luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijoista opiskelee pienessä yksikössä. Isoissa yksiköissä puo-lestaan opiskelee yli 60 prosenttia tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoista ja 60 prosenttia mie-histä. Naiset sen sijaan ovat jakautuneet tasaisemmin erikokoisiin yksiköihin. Näitä taustoja ei ole

98

tässä tutkimuksessa useimmissakaan tapauksissa "putsattu" vakioimalla, sillä on katsottu, että nä-mä ominaispiirteet kuuluvat osaksi kunkin yksikön kulttuuria ja ovat siten myös osa kunkin yksi-kön koettua opiskeluympäristöä. Kun vedetään yhteen edellä esitetyt erikokoisten yksiköiden opiskelijoiden kokemukset, saadaan opintotyytyväisyyden, ohjauksen toimivuuden, tarjottujen puitteiden ja opiskelijavaikuttamisen suhteen erilaisia opiskeluympäristöjä. Kun tarkastellaan erikokoisia yksiköitä opiskelijoiden opintokokemusten kautta, voidaan todeta pienten yksiköiden opiskelijoiden olevan monessa suhteessa muita tyytyväisempiä. Pienten yksi-köiden opiskelijat pitävät muita useammin nykyistä koulutusalaa itselleen oikeana, mikä on yh-teydessä siihen, että pieniin yksiköihin hakeudutaan muita useammin juuri tietyn alan tai tutkin-non houkuttelemina. Hieman harvempi kuin muissa yksiköissä onkin pettynyt opinnoille antamiin odotuksiinsa. Opettajiin suhtaudutaan pienissä yksiköissä yleensä positiivisemmin kuin suurissa yksiköissä, joissa muita useampi ilmoittaa opettajien puutteellisen ammattitaidon olleen yksi syy siihen, että opintoihin on petytty. Pienten yksiköiden opiskelijat kokevat muita useammin myös saavansa opinnoistaan erilaisia valmiuksia. Esimerkiksi ammatillista itseluottamusta ja käytännöl-listä osaamista heillä on eniten. Heillä näyttäisikin olevan monipuolisimmat ja parhaimmat val-miudet, vaikka tutkinnon yleinen tunnettuus asettaakin haasteita. Opintoihin tyytyväisiä opiskeli-joita on hieman enemmän pienissä yksiköissä. Suurten yksiköiden opiskelijat ovat kaikkein tyytymättömimpiä saamaansa opintojen ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen tarkasteltiin ohjausta sitten ohjaustahojen tai erilaisten ohjaustarpeiden kaut-ta. Ohjauksen toimivuuden suhteen pieni yksikkö tarjoaakin tämän tutkimuksen mukaan opiskeli-jalle muita paremman opiskeluympäristön, vaikka monissa kohdin ohjauspalvelua ei ole tarjolla, eli parannettavaakin löytyy. Parhaimmat fyysiset puitteet opiskelulle tarjotaan keskikokoisissa yksiköissä. Pienissä yksiköissä on muita yksiköitä heikommin tarjolla virtuaaliopetusta, tutkimus- ja kehityshankkeita ja yrittä-jyysopintoja. Keskikokoisissa yksiköissä näitä on parhaiten tarjolla ja niiden opiskelijat ovatkin muita useammin osallistuneet näiden niin sanottujen uusien opetusmenetelmien mukaiseen ope-tukseen. Kuten todettua, pienten yksiköiden opiskelijat joutuvat myös muita useammin totea-maan, ettei jotain ohjauspalvelua ole heille tarjolla eli puitteet ohjaukselle ovat huonommat kuin muun kokoisissa yksiköissä. Suurissa yksiköissä puitteet ohjaukselle on luotu, mutta niitä ei vält-tämättä ole mitoitettu suurten yksiköiden opiskelijamääriä silmällä pitäen. Tarjonta-näkökulmasta tarkasteltaessa keskikokoisten yksiköiden opiskelijat ovat monasti muita paremmassa asemassa sijoittuessaan suurten ja pienten yksiköiden väliin. Pienissä yksiköissä opiskelijoiden on hieman helpompi osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa opintoihinsa, joten voidaan olettaa, että he ovat myös muita sitoutuneempia opintoihinsa. Se, että opiskelijat kokevat hyötyvänsä antamastaan palautteesta ja saavansa tietoa siitä, miten palautteella kehitetään opintoja, on yhteydessä opiskelijoiden kokemukseen opetuksen paremmasta tasosta (p=.000). Juuri pienissä yksiköissä opiskelijat useammin tietävät mitä annetulla palautteella teh-dään ja kokevat myös itse hyötyvänsä palautteen antamisesta. Opiskelijavaikuttamisen suhteen opiskelijalla on tutkimuksen valossa parhaimmat oltavat pienissä yksiköissä.

99

8 Opiskelijakunnat Kuten edellä todettiin, kyselyyn vastanneista lähemmäs 80 prosenttia ei ole opintojensa aikana osallistunut opiskelijajärjestöjen toimintaan. Oman ammattikorkeakoulunsa opiskelijakunnan jä-seniä vastanneista on kuitenkin lähemmäs 60 prosenttia. Miehistä opiskelijakunnan jäseniä on 55 prosenttia ja naisista jäseniä on hieman tätä enemmän eli 60 prosenttia. Koulutusaloittain tarkas-teltuna jäsenyys on yleisintä humanistisella ja kasvatusalalla, matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla, joilla kaikilla yli 60 prosenttia kuuluu opiskelijakuntaan. Suh-teessa vähiten jäseniä on puolestaan luonnontieteiden alan opiskelijoista, sillä heistä vain 40 pro-senttia on ammattikorkeakoulunsa opiskelijakunnan jäsen. Suurten yksiköiden opiskelijoista sel-västi useampi kuuluu opiskelijakuntaan kuin pienten tai keskisuurten yksiköiden opiskelijoista. Tämä saattanee viitata siihen, että opiskelijakuntatoiminta on suurissa yksiköissä aktiivisempaa kuin pienissä, jolloin niiden opiskelijat myös useammin ovat tietoisia opiskelijakunnan toiminnas-ta ja mahdollisista jäseneduista. Jäsenyys on yhteydessä myös opiskeluvuosiin. Ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat kuuluvat useammin opiskelijakuntaan kuin muut. Neljännen tai useam-man vuoden opiskelijoista vain puolet on opiskelijakuntansa jäseniä, mikä on kymmenisen pro-senttiyksikköä vähemmän kuin ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Opiskelijakunnat toimivat ammattikorkeakouluopiskelijoiden edunvalvojina ja tarjoavat lisäksi erilaisia palveluja jäsenilleen. Opiskelijakunnan jäsenet saavat opiskelijakortin, jolla he voivat todistaa opiskelijuutensa ja siten saada erilaisia etuja riippuen opiskelujen päätoimisuudesta. Eri opiskelijakunnilla ja koulutusalajärjestöillä/paikallisyhdistyksillä voi olla SAMOKin tarjoamien valtakunnallisten etujen lisäksi joitakin erikseen sovittuja jäsenyysetuja. Opiskelijakunnalla onkin laissa säädetty oikeus kerätä jäsenmaksuja tehtävien toteuttamisesta aiheutuvien menojen rahoit-tamiseksi (ks. ammattikorkeakoululaki 2003/351). Kyselyssä tiedusteltiin ovatko opiskelijakunnan jäsenet tyytyväisiä opiskelijakunnan jäsenmaksulla saamaansa vastineeseen. Itsensä opiskelija-kunnan jäseniksi ilmoittaneista 55 prosenttia katsoo saavansa vastinetta maksamalleen opiskelija-kunnan jäsenmaksulle, kun puolestaan lähemmäs viidesosa ei koe saavansa riittävästi vastinetta (ks. kuvio 8.1). Lisäksi reilu neljäsosa ei osannut määritellä oliko saamaansa vastineeseen tyyty-väinen vai ei.

Kuvio 8.1 Saako opiskelijakunnan jäsenenä riittävästi vastinetta jäsenmaksulle, %. (n=1800)

55

18

27

0

10

20

30

40

50

60

Kyllä Ei Ei osaa sanoa

%

Naispuolisista jäsenistä hieman yli puolet katsoo saavansa riittävästi vastinetta maksamalleen jä-senmaksulle, kun miehistä tyytyväisiä on 63 prosenttia. Eri koulutusaloilla opiskelevista kulttuu-

100

rialan opiskelijat ovat tyytymättömimpiä jäsenmaksulla saamaansa vastineeseen. Tyytyväisimpiä ovat tekniikan ja liikenteen alan sekä luonnontieteiden alan opiskelijat. Yksikkökoon suhteen ei opiskelijoiden välillä ole tilastollisesti merkitseviä eroja. Opiskeluvuosien mukaan tarkasteltuna kaikkein tyytyväisimpiä ovat kolmannen vuoden opiskelijat ja kaikkein tyytymättömimpiä puoles-taan neljännen tai useamman vuoden opiskelijat. Ensimmäisen vuoden opiskelijoissa on eniten niitä, jotka eivät osaa määritellä kantaansa asiaan. Kyselyssä haluttiin selvittää myös mitkä ovat opiskelijakuntaan kuulumattomilla keskeisimmät syyt siihen, ettei opiskelijakunnan jäseneksi haluta liittyä (ks. kuvio 8.2). Kaikkein useimmin tär-keimmäksi syyksi mainitaan, ettei tiedetä mitä hyötyä jäsenyydestä olisi (34 % vastanneista). Toi-seksi yleisin syy on periaatteellinen eli se, ettei ylipäätään haluta osallistua opiskelijajärjestöjen toimintaan. Reilu kymmenen prosenttia katsoo, ettei jäsenmaksulla saa riittävästi vastinetta ja seit-semän prosenttia pitää maksua liian kalliina.

Kuvio 8.2 Tärkein syy siihen, ettei ole opiskelijakunnan jäsen, %. (n=1059)

7

12

21

34

14

0 5 10 15 20 25 30 35 40

Jäsenmaksu on liian kallis

Opiskelijakunnalla ei ole mitääntarjottavaa

Jäsenmaksulla ei saatarpeeksi vastinetta

Ei halua osallistuaopiskelijajärjestöjen toimintaan

Ei tiedä mitä hyötyäjäsenyydestä olisi

%

Sukupuolittain tarkasteltuna syyt hieman eroavat toisistaan. Tärkeimpänä syynä sekä naiset että miehet pitävät sitä, etteivät he tiedä mitä hyötyä itselle olisi jäsenyydestä. Naisista hieman suu-rempi osa kuin miehistä ei halua ylipäätään osallistua opiskelijajärjestöjen toimintaan. Miehistä puolestaan selvästi useampi (19 %) kuin naisista (8 %) kokee, ettei opiskelijakunnalla ole mitään tarjottavaa. Koulutusaloittainen vertailu ei ole mielekästä, sillä solujen frekvenssit jäävät liian pie-niksi tulosten luotettavuuden kannalta. Yksikkökokojen suhteen eri syiden välisiä eroja katsottaes-sa voidaan todeta, että pienissä ja keskikokoisissa yksiköissä opiskelijat ovat hieman suurten yksi-köiden opiskelijoita useammin epätietoisia jäsenmaksulla saamastaan hyödystä. Sen sijaan suurten yksiköiden opiskelijat pitävät muita useammin opiskelijakunnan jäsenmaksua liian kalliina tai maksulla saamaansa vastinetta liian vähäisenä. Opiskeluvuosittain eroja eri syiden välillä ei juuri ole.

101

Ammattikorkeakoululaissa (9.5.2003/351, 42 a §) opiskelijakunnan tehtäviksi on ammattikorkea-koulun toimintaan osallistumisen ohella määritelty opiskelijoiden edustajien valitseminen26, jäsen-tensä yhdyssiteenä toimiminen ja heidän yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja henkisten sekä opiske-luun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyvien pyrkimysten edistäminen. Kyselyssä halut-tiin kartoittaa vastaajien käsityksiä tästä melko uudesta opiskelijatoiminnan ja -edustamisen muo-dosta. Pyrkimyksenä oli selvittää missä määrin opiskelijat tuntevat opiskelijakuntien toimintaa, ja siten myös kartoittaa miltä osin toimintaa voitaisiin kehittää. Sekä opiskelijakuntaan kuuluvia että siihen kuulumattomia pyydettiin arvioimaan ammattikorkeakoulunsa opiskelijakunnan toimintaa viisiluokkaisen asteikon (1 = täysin samaa mieltä, 5 = täysin eri mieltä) tai vaihtoehtoisesti "ei osaa sanoa" -vaihtoehdon avulla (ks. kuvio 8.3). Jotkin väittämät osoittautuivat vastaajille melko hankaliksi, mikä näkyy juuri "ei osaa sanoa" -vastausten melko suurissa määrissä. Vaikeaa tuntui olevan erityisesti opiskelijakunnan aikaansaamien muutosten, toiminnan avoimuuden ja mukaan-pääsyn helppouden arviointi. Myös sen arviointi, kuinka helppoa opiskelijakunnan aktiiveille on kertoa opiskeluihin liittyvistä ongelmista ja epäkohdista, oli vastaajille melkoisen hankalaa, sillä jopa 34 prosenttia ilmoittaa, ettei osaa sanoa. Vastaajien enemmistö (66 %) katsoo opiskelijakunnan olevan tärkeä opiskelijoita yhdistävä ja esimerkiksi vapaa-ajan toimintaa järjestävä taho. Opiskelijakuntien koetaan myös tiedottavan ak-tiivisesti toiminnastaan ja yli puolet opiskelijoista pitää niiden toimintaa aktiivisena. Joka toinen opiskelija katsoo opiskelijakunnan myös tekevän tärkeää opintojen kehittämistyötä. Vastaajien enemmistön mukaan opiskelijakunnat toteuttavat siis hyvin ammattikorkeakoululaissa niille mää-riteltyjä tehtäviä. Kun tarkastellaan opiskelijakuntaa sitä kautta, onko sen toimintaan helppoa osal-listua tai sen aktiiveja helppo lähestyä, kasvaa kriittisesti suhtautuvien määrä. Kolmannes opiskeli-joista katsoo, että opiskelijakunnan toiminta on avointa ja siihen on helppo päästä mukaan, mutta liki 20 prosenttia kokee, ettei näin ole. Lisäksi yli kolmannes on sitä mieltä, että opiskelijakunnan aktiiveille ei ole helppo kertoa opiskeluihin liittyvistä ongelmista ja epäkohdista. Opiskelijakunti-en toiminnan avoimuudessa ja aktiivien lähestyttävyydessä voisi siis olla parantamisen varaa. Ku-ten edellä opiskelijakuntaan liittymisen esteitä tarkasteltaessa, niin myös tässä kysymyksessä tuli esille, että melko suuri osa ammattikorkeakouluopiskelijoista ei vielä tunne opiskelijakuntien toi-mintaa kovinkaan hyvin. Opiskelijoista jopa kolmannes ilmoittaa erikseen, ettei tiedä mitä opiske-lijakunnan toimintaan kuuluu.

26 Opiskelijoiden edustajat tulee valita muun muassa ammattikorkeakoulujen hallitukseen.

102

Kuvio 8.3 Kokemukset oman ammattikorkeakoulun opiskelijakunnasta,

%.

6

5

9

11

18

18

21

26

12

17

21

22

36

36

40

40

19

22

19

20

17

17

16

13

16

12

24

13

7

9

11

8

13

6

19

6

3

3

3

3

34

38

8

28

19

17

9

11

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Aktiiveille on helppo kertoa opiskeluihin liittyvistäongelmista ja epäkohdista

On saanut aikaan konkreettisia muutoksia amk:ssa

Ei tiedä mitä opiskelijakunnan toimintaan kuuluu

Toiminta on avointa ja siihen helppo päästä mukaan

Tekee tärkeää opintojen kehittämistyötä

Toiminta on aktiivista

Tiedottaa aktiivisesti toiminnastaan

Tärkeä opiskelijoita yhdistävä ja esim. vapaa-ajantoimintaa järjestävä taho

%

Täysin samaamieltäJokseenkin samaamieltäEi samaa, eikä erimieltäJokseenkin erimieltäTäysin eri mieltä

EOS

Opiskelijakunnan jäsenillä ja opiskelijatoimintaan osallistuvilla on positiivisempi kuva opiskelija-kunnasta kuin muilla. Tämä on luonnollista, sillä ovathan nämä ryhmät useasti tiiviimmin opiske-lijakunnan toiminnan piirissä ja siitä siten tietoisempia kuin muut. Kaiken kaikkiaan opiskelija-kunnan jäsenten ja opiskelijatoimintaan osallistuvien suhtautuminen on siinä määrin positiivisem-paa kuin muilla, että on syytä muistaa, että edellä kuviossa 8.3 esitellyt kaikkien vastaajien suhtau-tumista kuvaavat prosenttijakaumat ovat yhdistelmä toisistaan poikkeavien ryhmittymien käsityk-sistä27. Suoraan ei voida myöskään vetää yhtäläisyysmerkkiä opiskelijakunnan jäsenten ja opiske-lijatoimintaan osallistuvien välille, sillä opiskelijakunnan jäsenyys ei useimmiten tarkoita, että jäsenet osallistuisivat aktiivisesti opiskelijatoimintaan. Itse asiassa opiskelijakunnan jäsenistä vain vajaa kolmannes ilmoittaa osallistuneensa opiskelijajärjestöjen toimintaan opiskeluaikanaan. Opiskelijajärjestöjen toimintaan osallistuneista 72 prosenttia on sitä mieltä, että opiskelijakunta tekee tärkeää opintojen kehittämistyötä, kun osallistumattomista tätä mieltä on noin puolet (ks. taulukko 8.1). Myös opiskelijakuntaan kuuluvista useampi kuin kuulumattomista kokee opiskeli-jakunnan tekevän tärkeää opintojen kehittämistyötä. Naisista suhteessa hieman useampi kuin mie-histä on tätä mieltä. Positiivisimmin opiskelijakunnan tekemään kehittämistyöhön suhtautuvat humanistisen ja kasvatusalan opiskelijat. Erikokoisten yksiköiden välille eroja ei juuri ole, mutta

27 On myös huomioitava, että luonnollisestikin opiskelijakuntaan kuulumattomilla ja niillä, jotka eivät ole osallistu-neet opiskelijatoimintaan "ei osaa sanoa" -vastausten määrä on selvästi suurempi kuin vertailuryhmillä.

103

opiskeluvuosista ensimmäisen vuoden opiskelijat suhtautuvat opiskelijakunnan tekemään opinto-jen kehittämistyöhön muita myönteisemmin.

Taulukko 8.1 Opiskelijakunta ja opintojen kehittäminen taustamuuttujien valossa, %.

"Opiskelijakunta tekee mielestäni tärkeää opintojen kehittämiseen liittyvää työtä"

samaa mieltä

ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä EOS N

Opiskelijakunta p=.000 On jäsen 63 16 9 12 1798 Ei ole jäsen 41 19 10 30 1262 Opiskelijajärjestö-toiminta

p=.000 On osallistunut 72 13 8 8 656 Ei ole osallistunut 49 18 10 22 2404 Sukupuoli p=.015 mies 53 18 12 18 1037 nainen 55 17 8 20 2018 Koulutusala p=.010 Yhteiskuntatieteiden, lii-

ketalouden ja hallinnon ala 53 19 10 18 632

Humanistinen ja kasva-tusala

70 9 7 14 43

Kulttuuriala 49 15 12 24 295 Luonnonvara- ja ympäris-

töala 54 17 13 16 123

Luonnontieteiden ala 49 14 12 26 78 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 54 14 13 20 222

Sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-ala

55 19 6 20 821

Tekniikan ja liikenteen ala 56 17 10 18 823 alle 500 53 16 10 20 929

Yksikkökoko opiske-lijamäärän mukaan

500–999 53 18 10 19 794 p=.475 1000 ja yli 55 18 9 18 1308 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 60 15 7 18 858

2. vuosi 54 18 8 20 841 3. vuosi 49 19 10 22 725 4. tai useampi vuosi 51 19 14 17 612

Jopa 85 prosenttia opiskelijajärjestötoimintaan osallistuneista katsoo, että opiskelijakunta on tär-keä opiskelijoita yhdistävä ja esim. vapaa-ajan toimintaa järjestävä taho (ks. taulukko 8.2). Myös opiskelijakuntaan kuuluvien joukossa enemmistö on tätä mieltä. Sekä opiskelijakuntaan kuulumat-tomista että niistä, jotka eivät ole opiskeluaikanaan osallistuneet opiskelijajärjestöjen toimintaan, noin 60 prosenttia katsoo, että opiskelijakunta on tärkeä opiskelijoita toisiinsa yhdistävä taho. Miesten ja naisten tai erikokoisten yksiköiden opiskelijoiden suhtautuminen opiskelijakuntaan opiskelijoita yhdistävänä tahona on melko samanlaista. Koulutusaloista luonnonvara- ja ympäris-töalan opiskelijat pitävät suhteellisesti muita useammin opiskelijakuntaa tärkeänä opiskelijoita yhdistävänä toimijana. Kaikkein negatiivisimmin suhtautuvat humanistisen ja kasvatusalan, kult-

104

tuurialan ja luonnontieteiden alan opiskelijat, joista vain noin puolet pitää opiskelijakuntaa tässä mielessä tärkeänä. Vastaavasti ensimmäisen vuoden opiskelijat allekirjoittavat hieman muita use-ammin väittämän, kun puolestaan kolmannen vuoden opiskelijat ovat epäröivämpiä asian suhteen.

Taulukko 8.2 Opiskelijakunta ja opiskelijoiden yhdistäminen taustamuuttujien valossa, %.

"Opiskelijakunta on tärkeä opiskelijoita yh-distävä ja esim. vapaa-ajan toimintaa järjes-tävä taho"

samaa mieltä

ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä EOS N

Opiskelijakunta p=.000 On jäsen 73 11 10 5 1800 Ei ole jäsen 55 15 12 18 1264 Opiskelijajärjestö- toiminta

p=.000 On osallistunut 85 6 6 3 653 Ei ole osallistunut 60 15 12 13 2411 Sukupuoli p=.365 mies 64 14 11 12 1038 nainen 66 12 11 10 2021 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, lii-

ketalouden ja hallinnon ala 69 13 9 10 634

Humanistinen ja kasva-tusala

50 21 17 12 42

Kulttuuriala 54 13 21 13 296 Luonnonvara- ja ympäris-

töala 81 11 5 4 123

Luonnontieteiden ala 54 15 11 19 79 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 71 8 12 10 222

Sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-ala

65 13 12 11 822

Tekniikan ja liikenteen ala 67 13 9 11 823 alle 500 64 12 13 11 927

Yksikkökoko opiske-lijamäärän mukaan

500–999 66 13 11 10 797 p=.141 1000 ja yli 67 13 9 11 1310 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 71 11 8 10 860

2. vuosi 65 14 11 11 840 3. vuosi 59 14 14 13 726 4. tai useampi vuosi 68 13 11 9 614

Opiskelijakunnan aktiivisuudesta saa hieman erilaisen käsityksen, kun sitä tutkitaan taustamuuttu-jien valossa. Kuten edellä niin tämänkin väittämän kohdalla opiskelijakunnan jäsenet ja opiskelija-järjestöjen toimintaan osallistuneet ovat "vastaparejansa" myönteisempiä (ks. taulukko 8.3). Opis-kelukuntaan kuulumattomista alle puolet pitää opiskelijakunnan toimintaa aktiivisena, kun jäsenis-tä puolestaan 63 prosenttia on tätä mieltä. Eri sukupuolten välille ei tämänkään väittämän kohdalla synny merkitseviä eroja. Koulutusaloista luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijat pitävät opiske-lijakuntansa toimintaa hieman muita useammin aktiivisena. Suurissa yksiköissä ollaan kyselyn mukaan hieman muita tyytyväisempiä opiskelijakunnan aktiivisuuteen. Eri vaiheen opiskelijoista

105

ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat kaikkein tyytyväisimpiä, kun kolmannen vuoden opiskeli-joiden keskuudessa on eniten aktiivisuudesta eri mieltä olevia.

Taulukko 8.3 Opiskelijakunta ja toiminnan aktiivisuus taustamuuttujien valossa, %.

"Opiskelijakunnan toiminta on aktiivista" samaa mieltä

ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä EOS N

Opiskelijakunta p=.000 On jäsen 63 16 11 11 1796 Ei ole jäsen 42 20 12 26 1262 Opiskelijajärjestö-toiminta

p=.000 On osallistunut 70 12 13 6 653 Ei ole osallistunut 50 19 12 20 2405 Sukupuoli p=.014 mies 55 20 10 15 1037 nainen 54 16 12 18 2016 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, liiketa-

louden ja hallinnon ala 57 17 9 17 632

Humanistinen ja kasvatusala 41 29 17 17 42 Kulttuuriala 46 17 18 20 296 Luonnonvara- ja ympäristö-

ala 63 15 14 9 123

Luonnontieteiden ala 46 22 10 23 79 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 55 15 15 15 222

Sosiaali-, terveys- ja liikun-ta-ala

50 17 13 19 818

Tekniikan ja liikenteen ala 58 19 8 15 823 alle 500 52 17 15 17 925

Yksikkökoko opiske-lijamäärän mukaan

500–999 52 18 12 17 794 p=.005 1000 ja yli 57 17 9 17 1310 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 60 15 10 15 857

2. vuosi 54 17 11 18 841 3. vuosi 48 18 14 20 724 4. tai useampi vuosi 53 19 13 15 612

Kuten edellä jo mainittiin, vastaajilla oli vaikeuksia arvioida opiskelijakunnan aikaansaamia konk-reettisia muutoksia omassa ammattikorkeakoulussaan. Opiskelijajärjestötoimintaan osallistuneista yli 40 prosenttia katsoo, että opiskelijakunta on saanut aikaan konkreettisia muutoksia. Opiskelija-kunnan jäsenistä tätä mieltä on puolestaan hieman yli neljännes. Erot sukupuolten ja koulutusalo-jen välillä eivät ole suuria: miehet suhtautuvat hieman naisia myönteisemmin ajatukseen mahdol-lisista konkreettisista muutoksista, ja vastaavasti koulutusaloista luonnonvara- ja ympäristöalalla opiskelevat kokevat hieman muita useammin, että muutoksia on saatu aikaan. Pienissä yksiköissä opiskelevat näyttäisivät katsovan muita hieman useammin opiskelijakunnan saaneen aikaan muu-toksia, mutta erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Lisäksi näyttää siltä, että epätietoisuus mah-dollisista aikaansaaduista muutoksista lisääntyy yksikkökoon kasvaessa. Luonnollisesti ensimmäi-

106

sen vuoden opiskelijoista muita useampi ilmoittaa, ettei osaa sanoa, onko opiskelijakunta saanut aikaan muutoksia. Toisaalta ensimmäisen vuoden opiskelijoista myös hieman muita useampi kat-soo opiskelijakunnan saaneen aikaan konkreettisia muutoksia.

Taulukko 8.4 Opiskelijakunta ja konkreettiset muutokset taustamuuttujien valossa, %.

"Opiskelijakunta on saanut aikaan konk-reettisia muutoksia amk:ssani"

samaa mieltä

ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä EOS N

Opiskelijakunta p=.000 On jäsen 28 23 17 32 1799 Ei ole jäsen 14 22 19 46 1261 Opiskelijajärjestö-toiminta

p=.000 On osallistunut 42 20 16 22 656 Ei ole osallistunut 17 23 19 42 2404 Sukupuoli p=.006 mies 23 25 19 34 1037 nainen 21 21 18 40 2018 Koulutusala p=.007 Yhteiskuntatieteiden, lii-

ketalouden ja hallinnon ala 22 24 17 37 632

Humanistinen ja kasva-tusala

35 12 28 26 43

Kulttuuriala 21 18 22 39 296 Luonnonvara- ja ympäris-

töala 27 20 22 32 123

Luonnontieteiden ala 23 20 14 43 79 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 21 23 22 35 220

Sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-ala

21 20 17 42 821

Tekniikan ja liikenteen ala 22 26 17 35 823 alle 500 25 20 21 35 928

Yksikkökoko opiske-lijamäärän mukaan

500–999 21 24 18 38 795 p=.006 1000 ja yli 21 23 16 40 1308 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 24 19 12 44 857

2. vuosi 21 24 18 37 841 3. vuosi 21 22 21 35 725 4. tai useampi vuosi 21 25 21 34 613

40 prosenttia opiskelijakunnan jäsenistä ja 55 prosenttia opiskelijajärjestötoimintaan osallistuneis-ta pitää opiskelijakunnan toimintaa avoimena ja siihen mukaanpääsyä helppona. Miehistä selvästi useampi kuin naisista kokee toiminnan avoimena. Kuten muihinkin opiskelijakuntaväittämiin, niin myös tähän luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijat suhtautuvat muita positiivisemmin. Luon-nonvara- ja ympäristöalan opiskelijoiden muita myönteisempää suhtautumista opiskelijakuntaan saattaa selittää se, että he osallistuvat muita useammin opiskelijajärjestöjen toimintaan. Pienten yksiköiden opiskelijat pitävät opiskelijakunnan toimintaa hieman avoimempana kuin suurempien yksiköiden opiskelijat, vaikkakaan erot eivät tässäkään ole merkitseviä. Myös ensimmäisen vuo-

107

den opiskelijoiden joukossa on muiden vuosikurssien opiskelijoita enemmän toimintaa avoimena pitäviä.

Taulukko 8.5 Opiskelijakunta ja toiminnan avoimuus taustamuuttujien valossa, %.

"Opiskelijakunnan toiminta on avointa ja siihen on helppo päästä mukaan"

samaa mieltä

ei samaa, eikä eri mieltä

eri mieltä EOS N

Opiskelijakunta p=.000 On jäsen 40 20 19 21 1795 Ei ole jäsen 23 20 20 37 1263 Opiskelijajärjestö- toiminta

p=.000 On osallistunut 55 17 18 10 655 Ei ole osallistunut 27 21 19 33 2403 Sukupuoli p=.000 mies 38 23 13 26 1039 nainen 30 19 22 29 2014 Koulutusala p=.000 Yhteiskuntatieteiden, lii-

ketalouden ja hallinnon ala 31 21 23 25 634

Humanistinen ja kasva-tusala

37 19 19 26 43

Kulttuuriala 29 21 22 28 296 Luonnonvara- ja ympäris-

töala 45 23 14 19 123

Luonnontieteiden ala 33 14 18 35 79 Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 31 18 22 29 221

Sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-ala

30 17 21 32 816

Tekniikan ja liikenteen ala 37 23 14 26 823 alle 500 36 20 19 26 926

Yksikkökoko opiske-lijamäärän mukaan p=.186 500–999 33 19 18 30 795 1000 ja yli 31 21 20 29 1308 Opiskeluvuosi p=.000 1. vuosi 37 21 15 27 857

2. vuosi 35 19 20 27 839 3. vuosi 29 20 21 30 724 4. tai useampi vuosi 28 21 23 28 614

108

9 Yhteenveto ja pohdinta Tutkimuksessa tarkasteltiin ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia opinnoistaan. Huomio on vielä opiskelevien käsityksissä, eikä valmistuneiden niin kuin esimerkiksi OPALA-opiskelijapalautejärjestelmässä. Tutkittiin myös sitä, millä perusteilla nykyiset opiskelijat ovat valinneet opinahjonsa ja koulutusalansa ja miten koulutukselle annetut odotukset ovat heidän mie-lestään toteutuneet. Painopiste oli kuitenkin kokemuksissa opintojen sisällöstä, ohjaus- ja tukipal-veluista ja omista vaikuttamismahdollisuuksista. Opintojen sisällössä painotettiin mm. opetustar-jonnan ja työelämäyhteyksien monipuolisuutta, opettajien ammattitaitoa ja innostavuutta, opinto-jen työläyttä sekä erilaisia opetusmenetelmiä. Huomiota kiinnitettiin lisäksi opintojen etenemiseen ja opinnoista saatuihin valmiuksiin. Yleisten opintojen ohjaus- ja tukipalveluista saatujen koke-musten lisäksi käsiteltiin myös niiden saatavuutta eri ohjaustahoilta ja opintojen eri vaiheissa. Vaikuttamismahdollisuuksia lähestyttiin vaikuttamiskokemusten lisäksi palautteen antamiseen ja saamiseen liittyvien kokemusten avulla. Tässä yhteydessä tiedusteltiin myös missä määrin opiske-lijakuntien toiminta oli opiskelijoille tuttua ja missä he vielä näkevät kehitettävää. Mielikuvat ja odotukset opinnoista Opiskelijat valitsivat nykyisen koulutusalansa useimmiten siksi, että kyseinen ala kiinnosti heitä, heillä oli alalle sopivat taidot tai alalla oli tarjolla kiinnostavia työtehtäviä. Mielenkiintoista on, että lähemmäs 40 prosenttia opiskelijoista piti alan hyviä työllistymismahdollisuuksia yhtenä tär-keimmistä valintaan vaikuttaneista syistä. Joissakin aiemmissa tutkimuksissa tuleva työllistyminen ei ole sijoittunut näin korkealle opiskelijoiden arvioissa, mutta sen merkityksen kasvu liittyneekin työmarkkinoiden nykyiseen epävakauteen: ehkä korkeakoulutuksen ei enää katsota yhtä useasti kuin aiemmin olevan varma tie työllistymiseen. Nykyiseen ammattikorkeakouluun hakeuduttaessa tietyn koulutusalan ja tutkinnon sekä monipuolisen opetustarjonnan merkitys nousi opiskelijoiden arvioissa yleisimmiksi. Vain noin puolet ammattikorkeakouluopiskelijoista kokee opintojensa vastanneen heidän positii-visia odotuksiaan hyvin tai erittäin hyvin, miksi näin? Osuus on pienempi kuin yliopisto-opiskelijoilla aiempien tutkimusten mukaan. Opintoihin pettymisen on todettu olevan tärkeä syy opintojen keskeyttämiseen. Myös tässä tutkimuksessa havaittiin yhteys opintoihin pettymisen ja huonon opiskelumotivaation välillä: positiivisiin opinto-odotuksiinsa pettyneistä28 kolmannes pi-tää heikkoa opiskelumotivaatiota yhtenä keskeisenä opintoja hidastaneena tekijänä. Opinto-odotuksiin pettyminen on vahvasti yhteydessä myös negatiivisiin kokemuksiin koulutusalan sopi-vuudesta, opetuksen tasosta, opintojen etenemisestä ja opintojen ohjauksesta. 29 Opiskelijat mainitsevat pettyneensä erityisesti opetushenkilökunnan ammattitaitoon, opintojen sisällön ja työelämän vaatimusten huonoon vastaavuuteen, opetustarjontaan ja koulutuksen liialli-seen teoreettisuuteen. Nimenomaan ammattikorkeakouluihin opiskelijoita houkuttelee opintojen käytännönläheisyys, joten ei ole yllättävää, että sen puuttuminen johtaa pettymykseen. Yliopistoil-ta ei käytännönläheisyyttä odoteta, joten sen puutteeseen ei reagoida yhtä voimakkaasti (ks. Vuo-rinen & Valkonen 2005). Se, että pettymyksen syissä keskeisinä ovat opintojen ja työelämän vas-taamattomuus ja koulutuksen liiallinen teoreettisuus, viittaavat siihen, että opiskelijoiden odotuk-set opintojen käytännönläheisyydestä eivät tunnu toteutuvan. Aiemmin on todettu myös, että opis-kelijoiden odotukset opinnoistaan voivat olla liian korkealla ammattikorkeakoulujen harjoittaman liiallisen ja epätodenmukaisen markkinoinnin johdosta, millä saralla tämänkin tutkimuksen valos-

28 Eli niistä, jotka katsovat, että opinnot ovat vastanneet odotuksia huonosti tai erittäin huonosti. 29 Erot ovat tilastollisesti merkitseviä (p=.000).

109

sa näyttäisi olevan kehitettävää. On muistettava, että jokaisen opintoihinsa pettyneen myötä am-mattikorkeakoulujen maine saattaa huonontua, mikä puolestaan vaikuttaa hakijoiden määrään las-kevasti ja siten myös ammattikorkeakoulujen resursseihin. Toisaalta vaikka osalla opiskelijoista oli nykyiseen opiskelupaikkaan hakiessaan negatiivisia odo-tuksia opinnoista ja osa koki pettyneensä opintoihinsa, niin silti hieman yli 70 prosenttia katsoo opiskelevansa oikealla koulutusalalla ja vain vajaa kymmenen prosenttia pitää alaa itselleen vää-ränä. Opintojen sisältö ja valmistuminen Noin puolet opiskelijoista pitää oman ammattikorkeakoulunsa opetustarjontaa ja työelämäyhteyk-siä monipuolisina. Kuitenkin myös näihin seikkoihin pettyneitä opiskelijoita on reilun viidennek-sen verran. Opettajiinsa opiskelijat suhtautuvat varsin positiivisesti. Enemmistön (74 %) mukaan opettajia on tarvittaessa helppo lähestyä. Yli puolet opiskelijoista pitää opettajiaan innostavina ja motivoivina ja useimmat (62 %) opiskelijoista arvostavat myös heidän ammattitaitoaan. Neljännes opiskelijoista näkee kuitenkin opettajien ammattitaidossa ja innostavuudessa parantamisen varaa. Yrittäjyydestä ja sen tärkeydestä puhutaan tällä hetkellä paljon ammattikorkeakoulukentällä, mut-ta opiskelijan näkökulmasta ammattikorkeakoulujen yrittäjyysmyönteisyys on vielä lapsen kengis-sä. Opiskelijoista vain reilu kolmannes katsoo, että yrittäjyysopintoja on omassa ammattikorkea-koulussa hyvin tarjolla, ja 40 prosentin mukaan opiskelijan kiinnostusta yrittäjyyteen tuetaan. Noin viidenneksen mielestä niin hyvä tarjonta kuin myönteinen suhtautuminenkin ovat kyseen-alaisia. Opiskelijoiden kokemukset oman ammattikorkeakoulunsa fyysisistä puitteista vaihtelevat melko paljon. Atk-tilojen riittävyyteen ollaan selvästi useammin (70 %) tyytyväisiä, kun puolestaan ryh-mätyö- ja lukutilojen suhteen tilanne on toinen, sillä itse asiassa useampi on niiden määrään tyy-tymätön (44 % opiskelijoista) kuin tyytyväinen (40 %). Epätietoisuuden yleisyydestä huolimatta noin puolet opiskelijoista katsoo opiskelun olevan mahdollista omassa ammattikorkeakoulussaan myös sellaisille opiskelijoille, joiden opiskelua jokin vamma tai henkilökohtainen ominaisuus saattaa rajoittaa. Näyttää siltä, että niin esteettömyydestä tiedottamisessa kuin sen käytännön to-teutuksessakin on vielä parannettavaa. Niin sanotut uudet opetusmenetelmät eivät ole vielä tavoittaneet opiskelijoiden enemmistöä. Vir-tuaaliopinnot ja tutkimus- ja kehityshankkeet ovat suurelle opiskelijamassalle tuntemattomia ja kaikilla ei vielä edes ole mahdollisuutta valita niitä. Virtuaaliopintoja on suorittanut 45 prosenttia vastanneista, kun vain 15 prosenttia ilmoittaa osallistuneensa tutkimus- ja kehityshankkeisiin. Va-jaa viidennes opiskelijoista ei tiedä, mitä virtuaaliopinnot itse asiassa ovat, kun tutkimus- ja kehit-tämishankkeet ovat tuntemattomia jopa reilulle kolmannekselle. Neljäsosan mukaan virtuaaliopin-toja ja 40 prosentin mukaan sopivia tutkimus- ja kehityshankkeita ei ole tarjolla omassa ammatti-korkeakoulussa. Se, että tällä hetkellä olisi mahdollista suorittaa tavoitteen mukaan koulutusoh-jelmasta riippumatta vähintään 20 opintoviikkoa virtuaaliopintoina (Opetusministeriön julkaisuja 2004, 45), ei siis näytä ulottuvan kaikkiin opiskelijoihin. Opiskelijoiden kokemukset virtuaa-liopinnoista jakautuvat kahtia: lähes yhtä moni pitää virtuaaliopintoja tasokkaana kuin ei-tasokkaana. Noin kolmanneksen mukaan virtuaaliopetusta järjestetään lähiopetuksen kustannuk-sella ja hieman useampi katsoo, että opettajan roolin tulisi olla virtuaaliopetuksessa näkyvämpi. Opiskelijat eivät myöskään pidä virtuaaliopintoja kovin hyvänä oppimismenetelmänä. Sen sijaan tutkimus- ja kehityshankkeisiin osallistuneet suhtautuvat niihin positiivisemmin. 70 prosenttia hankkeisiin osallistuneista kokee, että hankkeet ovat opiskelijan ammattitaidon kehittymiselle tär-

110

keitä ja vajaa puolet katsoo, että hankkeet ovat jo parantaneet opiskelijan työelämäyhteyksiä. Muuhun opetukseen ja opetussuunnitelmaan hankkeet nivoutuvat hyvin noin 40 prosentin mu-kaan. Ammattikorkeakoulujen tulisi kiinnittää enenevissä määrin huomiota näihin uusiin opetus-menetelmiin niin sisällön kuin saatavuudenkin kannalta. Ei voida olettaa, että opiskelijat esimer-kiksi keskenään luovat virtuaalikurssin sisällön keskinäisillä keskusteluillaan, vaan sisältöön tarvi-taan myös opettajan panostusta, jotta taso pysyy korkealla - hyvän idean mainetta ei kannata pilata huonolla toteutuksella. Jo olemassa olevista hankkeista ja virtuaaliopinnoista tulisi tiedottaa opis-kelijoille paremmin, jotta tietoisuus niistä paranisi ja näin järjestetyistä hankkeista ja virtuaa-liopinnoista saataisiin myös kaikki hyöty irti. Harjoittelun merkitys on ammattikorkeakouluopiskelijoille oppimisen kannalta suuri, sillä yli puo-let opiskelijoista pitää harjoittelua erittäin tärkeänä oppimiselleen. Yli 60 prosenttia opiskelijoista kokeekin, että harjoittelussa todella pääsee soveltamaan teoriaa käytäntöön. Harjoittelusta löytyy kuitenkin vielä parantamistakin, sillä kolmannes opiskelijoista kokee, että harjoitteluun liittyviä toimintatapoja tulisi vielä selkiyttää niin, että kaikilla harjoittelun osapuolilla olisi niistä yhteis-ymmärrys. Myös opiskelijoiden kokemukset kansainvälisen opiskelijavaihdon hyödyllisyydestä tulevaa työ-elämää silmällä pitäen ovat pääasiassa positiivisia. Opiskelijavaihdon sovittaminen muihin opin-toihin onnistuu noin joka toisen opiskelijan mukaan hyvin, ja vaihdossa olleet suhtautuvat sovit-tamiseen vieläkin positiivisemmin. Kansainvälisyysajattelu ulkomaille lähtemisen muodossa ei ole kuitenkaan saavuttanut kaikkia opiskelijoita. Kansainvälisen opiskelijavaihtoon on vastanneista osallistunut vain kahdeksan prosenttia ja jopa 60 prosenttia ilmoittaa, ettei aio tulevaisuudessa-kaan osallistua. Myös harjoittelun on suorittanut ulkomailla vain noin viitisen prosenttia vastan-neista. Ammattikorkeakoulut kuitenkin opiskelijoiden mielestä kannustavat lähtemään ulkomaille niin harjoitteluun kuin opiskelijavaihtoonkin. Opiskelijavaihtoon negatiivisesti suhtautuneilla ylei-sin (72 %) tärkeäksi mainittu syy olla lähtemättä vaihtoon on sosiaalinen (esimerkiksi seuruste-lusuhde tai perhe estää lähtemisen). Vajaa puolet kokee oman taloudellisen tilanteen, vaihtoon lähdön vaivalloisuuden tai valmistumisen hidastumisen tärkeäksi esteeksi. Ammattikorkeakoulut voisivat pyrkiä omalta osaltaan vaikuttamaan varsinkin näiden kahden viimeiseksi mainitun esteen poistamiseen tekemällä vaihtoon lähtemisen mahdollisimman helpoksi ja helpottamalla opintojen yhteensovittamista vaihdon kanssa esimerkiksi lisäämällä vaihdossa tehtyjen opintojen korvaa-vuuksia. Opiskelijoiden kansainvälistymiseen ei kuitenkaan riitä opiskelijavaihdon kehittäminen, koska sosiaalisten syiden, joihin ammattikorkeakoulujen on vaikea puuttua, merkitys on niin suuri ulkomaille lähdön esteenä. Tarvitaankin siis enemmän panostusta myös "kotikansainvälistymisen" kehittämiseen (opettajavaihtojen markkinointi opiskelijoille, luentokurssit vierailla kielillä yms.). Valtioneuvoston asettamat ammattikorkeakouluopintojen tavoitteet (ks. Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 2003/352) eivät näytä kaikilta osin toteutuvan mitä tulee koulutuksesta saatuihin valmiuksiin. Kaikkein eniten opiskelijat kokevat oppineensa ryhmätyöskentelytaitoja ja myös itsenäistä ongelmanratkaisukykyä sekä viestintä- ja vuorovaikutustaitoja on kertynyt vähin-täänkin melko paljon noin joka toiselle opiskelijalle. Sen sijaan neuvottelu- ja johtamistaitoja on 40 prosentilla korkeintaan melko vähän ja myös luovuutta sekä ammatillista itseluottamusta noin kolmanneksella on korkeintaan tämän verran. Valmiuksia ja niiden mahdollisia puutteita tarkastel-lessa nousevat jälleen esille kysymykset paitsi kansainvälisyydestä niin myös opintojen käytän-nönläheisyydestä. Opiskelijoista vain noin viidennes katsoo saaneensa opinnoistaan vähintään melko paljon valmiuksia kansainväliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Kansainvälisiin valmiuksiin liittyen noin viidennes opiskelijoista katsoo omaksuneensa melko paljon kykyjä asi-oiden hoitamiseen vierailla kielillä. Moni (40 %) opiskelijoista kokee, ettei ole saanut opinnois-taan käytännöllistä osaamista tai ammatillista asiantuntemusta kovinkaan paljoa. Kuitenkin sekä

111

kansainvälisen toiminnan edellyttämien valmiuksien että ammatillisen asiantuntemuksen ja käy-tännöllisen osaamisen kehittyminen on mainittu ammattikorkeakoulututkinnon tavoitteiksi laissa ja silti niin moni opiskelijoista kokee oppivansa niitä vain vähän opinnoissaan. Ammattikorkea-koulujen olisikin ehkä syytä ainakin osin palata perusteisiin ja tarkistaa, miten tutkinnolle asetetut perustavoitteet kuten käytännöllinen osaaminen ja ammatillinen asiantuntemus toteutuvat. Opintojen ohjaus- ja tukipalvelut Ammattikorkeakouluissa on edelleen nähtävissä merkittäviä ohjausvajeita niin eri opiskeluvaihei-den kuin ohjaustahojenkin kohdalla. Myös jo olemassa olevassa ohjauksessa on parannettavaa, sillä varsinkin opettajien panokseen ja henkilökohtaisen ohjauksen määrään ollaan tyytymättömiä. Opiskelijoista yli 60 prosenttia kokee, että henkilökohtaista ohjausta tulisi olla enemmän, ja noin neljäsosan mukaan ohjauksessa ei huomioida opiskelijan omia tarpeita. Opiskelijoiden mahdolli-suuksia yksilöllisiin ratkaisuihin opetussisällön suhteen tulisi kuitenkin valtioneuvoston hyväksy-mien koulutuksen kehitystavoitteiden mukaan lisätä (Opetusministeriön julkaisuja 2004, 44–45). Ammattikorkeakoulujen tulisikin pyrkiä entistä paremmin huomioimaan myös opiskelijoiden täs-säkin tutkimuksessa esittämä toive henkilökohtaisemmasta ohjauksesta, jossa opintopolku suunni-teltaisiin paremmin kunkin opiskelijan tarpeisiin, toiveisiin ja mahdollisuuksiin sopivaksi. Mie-lenkiintoinen haaste on, miten opinto-ohjauksen yksilöinti onnistuu nykyisillä opintojen aloittaja-määrillä. Myös opettajien ohjausvalmiuksia tulisi opiskelijoiden enemmistön (69 %) mukaan pa-rantaa. Yli puolet opiskelijoista kokee, että opettajilla ei ole aikaa ohjata ja tukea opiskelijoita. Opettajille tulisikin antaa enemmän valmennusta ohjauskäytännöistä. Opiskelijoiden enemmistö (yli 90 %) katsoo saavansa tukea opintoihinsa opiskelutovereilta ja muilta ystäviltä aina tai melko usein. Myös opettajilta ja ammattikorkeakoulun muulta henkilö-kunnalta useimmat (75 %) kokevat saavansa apua vähintään melko usein. Sen sijaan mentorien, alumnien, uraohjaajien ja opintopsykologien tarjoamat tuki- ja neuvontapalvelut eivät ole yhtä hyvin kaikkien opiskelijoiden ulottuvilla, sillä vähintäänkin 10 prosenttia opiskelijoista ilmoittaa, ettei näiden tahojen tarjoamaa apua ole edes teoreettisesti olemassa. Myös näiltä tahoilta apua ha-keneista opiskelijoista muita useampi ilmoittaa saaneensa apua melko harvoin tai ei koskaan kuin saaneensa apua melko usein tai aina. Toisin sanoen avun saaminen näiltä tahoilta ei ole helppoa niille, jotka sitä haluaisivat saada. Opintojen ohjauksen tulisi olla koko opiskelun läpi kulkeva prosessi. Opintojen alkuvaiheen ohja-uksen määrään useimmat (71 %) ovatkin tyytyväisiä, mutta tämän jälkeen tyytyväisten osuus las-kee. Noin puolet opiskelijoista olisi kaivannut enemmän ohjausta HOPSin tekoon ja lähes yhtä moni myös suuntautumisvaihtoehdon valintaan. Harjoitteluun liittyvää ohjausta olisi kaivattu eni-ten harjoittelupaikan valintaan ja saantiin liittyen: yli 40 prosenttia niistä, joille harjoittelu oli ajankohtainen, katsoo saaneensa tähän ohjausta vain vähän tai ei lainkaan. Harjoittelun aikaista ja jälkeistä ohjausta noin joka toinen opiskelija pitää riittävänä. Opinnäytetyön aiheen valintaan ja tekoon liittyvä ohjaus on Oped-projektin suosituksista huolimatta opiskelijoiden mukaan edelleen useammin liian vähäistä kuin riittävää. Työelämään ja urasuunnitteluun sekä opiskeluaikaisten motivaatio-ongelmien ja muiden kriisien kohtaamiseen liittyvää ohjausta pidetään kaikkein riittä-mättömimpänä. Urasuunnitteluun tai motivaatio-ongelmiin liittyvää ohjausta ajankohtaisena pitä-neistä yli puolet katsoo, että ohjausta saa liian vähän tai ei lainkaan. Ohjauksen ei tulisi loppua kuin seinään alkuvaiheen jälkeen, vaikka juuri näin näyttäisi nyt ainakin osittain käyneen, sillä tyytymättömyys saatuun opinto-ohjaukseen lisääntyy opiskeluvuosien myötä. Kuitenkin kokonai-suudessaan lähes puolet opiskelijoista pitää saamaansa opintojen ohjausta riittävänä ja vain hie-man yli neljännes on siihen tyytymättömiä.

112

Opintojen ohjaus on yhteydessä myös opetuksen laatuun. Valtioneuvoston hyväksymien koulu-tuksen kehitystavoitteiden mukaan opetuksen laatutason kohottamiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa yksilöllisiin opetussuunnitelmiin, opiskelijoiden ohjaus- ja neuvontapal-veluihin ja keskeyttäneiden määrän vähentämiseen liittyviin toimenpiteisiin (Opetusministeriön julkaisuja 2004, 44–45). Ellei tässäkin tutkimuksessa ilmenneitä opinto-ohjauksen puutteita ja suoranaisia vajauksia korjata, voi vaarana olla opiskelumotivaation lasku30 ja siten mahdollisesti opintojen etenemisen hidastuminen sekä keskeyttämisten lisääntyminen. Tässä tutkimuksessa ha-vaittiin esimerkiksi, että ohjaukseen tyytymättömistä 18 prosenttia on tyytymättömiä myös opinto-jensa etenemiseen, kun ohjaukseen tyytyväisistä opintojensa etenemiseen tyytymättömiä on viisi prosenttia vastaajista. Lisäksi saamaansa opintojen ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen tyytymättö-mistä opiskelijoista neljännes on pettyneitä positiivisiin opinto-odotuksiinsa. Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet ja opiskelijakunta Tutkimukseen osallistuneista 40 prosenttia kokee voivansa osallistua ja vaikuttaa opiskeluun liit-tyvään päätöksentekoon, kun kolmasosa on asiasta päinvastaista mieltä. Reilun neljänneksen mu-kaan opiskelijoita pyydetään aktiivisesti mukaan erilaisiin opintojen kehittämishankkeisiin, mutta tätä suurempi osa katsoo, että näin ei tehdä. Vastaavasti suurempi osa kokee, että lukujärjestyk-seen ja opetuksen käytännön järjestelyihin ei voi vaikuttaa. Sen sijaan lähes puolet opiskelijoista tietää mitä tulee tehdä, jos kokee opintoihinsa liittyvän joitakin epäkohtia. Opiskelijalle yksi varsin konkreettinen vaikuttamisen keino on palautteen antaminen. Opiskelijat antavat palautetta mielellään: vain kymmenesosa kokee, että palautetta kerätään liian usein. Sen sijaan yli puolet opiskelijoista ei tiedä, miten heidän antamaansa palautetta itse asiassa hyödynne-tään opintojen kehittämisessä, ja yli 40 prosenttia ei koe itse hyötyvänsä antamastaan palautteesta. Siinä mielessä ei ole yllättävää, että hieman vajaa kolmannes opiskelijoista kokee palautteen an-tamisen turhauttavaksi. Voidaankin todeta, että ammattikorkeakouluissa on vielä palautteen pa-lautteen ongelma eli opiskelijat eivät saa palautetta siitä, mitä heidän palautteellaan tehdään. Myös opiskelijakunnat toimivat opiskelijoille vaikuttamiskanavana, sillä erilaisten jäsenpalvelujen tarjoamisen lisäksi ne ajavat ammattikorkeakouluopiskelijoiden etuja. Tutkimuksessa haluttiinkin selvittää missä määrin näiden ammattikorkeakoulukentällä vielä melko uusien toimijoiden toimin-ta on opiskelijoille tuttua. Vastaajista noin 60 prosenttia on opiskelijakunnan jäseniä, mutta suora-naisesti opiskelijajärjestöjen toimintaan ilmoittaa osallistuneensa vain viidennes. Yleisin syy sii-hen, että opiskelijakuntaan ei ole liitytty on se, ettei tiedetä mitä hyötyä jäsenyydestä itselle olisi. Noin kolmannes vastaajista ilmoittaakin, ettei tiedä mitä opiskelijakunnan toimintaan kuuluu. Keskimäärin opiskelijat kuitenkin pitävät opiskelijakuntaa tärkeänä opiskelijoita yhdistävänä ja vapaa-ajan toimintaa järjestävänä tahona ja yli puolet katsoo toiminnan olevan myös aktiivista. Yhtä moni opiskelijoista kokee opiskelijakunnan tekevän tärkeää opintojen kehittämistyötä. Opis-kelijakunnan jäsenillä ja varsinkin opiskelijajärjestöjen toimintaan osallistuneilla on muita positii-visemmat käsitykset opiskelijakunnan toiminnasta ja sen vaikuttavuudesta. Kaiken kaikkiaan opiskelijavaikuttamisen saralla ammattikorkeakoulujen kannattaisi tehdä työtä, sillä vaikutusvallan kasvun sanotaan olevan yhteydessä motivaatioon ja opintoihin sitoutumiseen. Näin voitaisiin puuttua esimerkiksi heikon opiskelumotivaation aiheuttamiin opintojen etene-misongelmiin, ja lisäksi opiskelijat oppisivat samalla myös käytännössä työelämässäkin tärkeitä vaikuttamistaitoja. Tavallaan palautteen palautteen merkitystä väheksymällä murretaan toimivan palautteenantojärjestelmän pohjaa, kun opiskelijat pikkuhiljaa kyllästyvät antamaan palautetta. 30 Opintojen etenemistä hidastaneen heikon opiskelumotivaation ja opinto-ohjaukseen tyytymättömyyden välillä ha-vaittiin tässä tutkimuksessa yhteys (ks. luku 4.2).

113

Tämä taas voi johtaa opintojen kehittämisen vaikeutumiseen ja saattaa edelleen lisätä opintoihinsa tyytymättömien määrää. Ammattikorkeakouluopinnot eri opiskeluvuosien ja erikokoisten yksiköiden opiskelijoiden silmin Tutkimuksen mukaan yleisesti ottaen tyytyväisimpiä moniin ammattikorkeakouluopintojensa eri osa-alueisiin ovat opintojen alkuvaiheen opiskelijat ja monesti myös pienissä yksiköissä opiskele-vat. Tyytymättömimmät ovat puolestaan opintojen loppuvaiheessa olevia ja suurissa yksiköissä opiskelevia. Opiskeluvuodet Odotukset opiskelemaan hakiessa olivat myös neljännen tai useamman vuoden opiskelijoilla useimmiten positiiviset, mutta nyt selvästi muita harvempi (vain 45 %) kokee opintojensa vastan-neen hyvin näitä positiivisia odotuksia. Pidempään opiskelleet ovat ensimmäisen vuoden opiskeli-joita pettyneempiä hyvin moniin asioihin. Ensimmäisen vuoden opiskelijat katsovat muita use-ammin vain, että opinnot ovat työläämpiä kuin he hakiessaan kuvittelivat. Neljännen vuoden opis-kelijat ovat pettyneitä erityisesti koulutuksen sisällön ja työelämän vastaavuuteen, sillä lähes puo-let vastanneista katsoo tämän olleen pettymyksen syy. Pidempään opiskelleiden opintoihin petty-mystä ei voida kuitenkaan sivuuttaa vain sillä, että he jo "osaavat" olla kriittisempiä opintojaan kohtaan, koska pettyneiden määrä lisääntyy heti toisesta opiskeluvuodesta lähtien muun muassa opintojen liiallisen teoreettisuuden, opetushenkilökunnan ammattitaidon, opetustarjonnan ja kou-lutusohjelman sisällön kohdalla. Opintojen sisältöön pettymisen on aiemmin todettu olevan toinen tärkeä opintojen keskeyttämisen syy (Kokko & Kolehmainen 2002, 44), eli jos todella halutaan vähentää keskeyttämisiä, tulisi sisältöön kiinnittää huomiota. Neljännen tai useamman vuoden opiskelijat pitävät ensimmäisen vuoden opiskelijoita harvemmin ammattikorkeakoulunsa opetustarjontaa ja työelämäyhteyksiä monipuolisina, eivätkä myöskään opettajat ole heidän mielestään yhtä usein innostavia ja motivoivia. He suhtautuvat myös ammat-tikorkeakoulujen tarjoamiin erilaisiin opetusmenetelmiin oman oppimisen kannalta kriittisemmin kuin muut. Esimerkiksi tutkimus- ja kehityshankkeisiin neljännen tai useamman vuoden opiskeli-jat suhtautuvat muita penseämmin. He ilmoittavat myös muita useammin, että heillä on erilaisia vaikeuksia opinnoissaan ja että he eivät ole tyytyväisiä opintojensa etenemiseen. Kolmannen vuo-den opiskelijoista 77 prosenttia on erittäin tai melko tyytyväisiä opintojensa etenemiseen, kun nel-jännen tai useamman vuoden opiskelijoista näitä on enää 64 prosenttia. Neljännen tai useamman vuoden opiskelijoiden opintoja hidastavat muita enemmän heikko opiskelumotivaatio ja kurssien päällekkäisyys. Tässä valossa ei liene yllättävää, että tyytyväisyys opetuksen tasoon putoaa en-simmäisen vuoden opiskelijoiden 60 prosentista neljännen tai useamman vuoden opiskelijoiden 45 prosenttiin. Aina neljänteen opiskeluvuoteen asti opiskelijoiden kokemus opinnoista saatujen valmiuksien määrästä kasvaa. Ammattikorkeakoululaissa (9.5.2003/351, 4§) ammattikorkeakoulun tehtäväksi mainittu "antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen ja taiteellisiin läh-tökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, sekä tukea yksilön ammatillista kasvua…" ei siis näytä tässä mielessä täysin toteutuvan. Eri opiskeluvuosien koke-muserojen taustalla voi olla se, että vähintään neljättä vuotta opiskelevilla työelämä on jo käytän-nössäkin lähellä, ja omia valmiuksia tarkastellaan kriittisesti enemmän myös työelämän vaatimus-ten näkökulmasta. Jos opintojen loppuvaiheessa olevat kokevat, etteivät alalle houkutelleet hyvät työllistymismahdollisuudet olekaan niin itsestään selviä ja etteivät he ole saaneet työelämään riit-täviä valmiuksia ja ammatillinen itseluottamus on matalalla, niin opintoihin pettyminen ei olisi

114

ihme. Kun huomioidaan vielä se, että neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista muita useam-pi (40 %) kokee, ettei tutkintoa arvosteta yleisesti lainkaan, niin siirtyminen työmarkkinoille voi tuntua vähintään haastavalta. Opinnoissaan pidemmällä olevat suhtautuvat kriittisemmin myös saamaansa opintojen ohjaukseen ja tukeen. Neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista yli 70 prosenttia katsoo, että opettajien ohjausvalmiuksia tulisi parantaa ja noin 60 prosentin mukaan opettajilla on liian kiire ohjauksen antamiseen. Kolmasosa kokee, että omia tarpeita ei tällä hetkellä huomioida. Pidemmälle opin-noissaan edenneet kokevat muita useammin saavansa etenkin opinto-ohjaajalta sekä opiskelija- ja opettajatuutorilta vain vähän tai ei lainkaan ohjausta. He myös pitävät muita useammin lähes kai-kissa eri opiskeluvaiheissa saamaansa ohjausta riittämättömänä. Opinnäytetyön aiheen valintaan ja tekovaiheeseen liittyvään ohjaukseen heistä lähemmäs 40 prosenttia on tyytymättömiä. Noin joka toinen neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista on mielestään saanut liian vähän tukea sitä halutessaan opiskeluaikaisiin motivaatio-ongelmiin liittyen. Työelämään ja urasuunnitteluun liit-tyvää ohjausta yli 60 prosenttia vähintään neljä vuotta opiskelleista pitää liian vähäisenä tai ole-mattomana. Kun tutkitaan opiskelijoiden tyytyväisyyttä opintojen ohjaukseen kokonaisuutena, vahvistuu kuva ohjauksen painottumisesta opintojen alkuvaiheen opiskelijoihin. Kaikkein tyytyväisimpiä saa-maansa ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen ovat ensimmäisen vuoden opiskelijat, sillä heistä 54 prosenttia on tyytyväisiä, kun vähintään neljä vuotta opiskelleiden joukossa tyytyväisten osuus laskee 40 prosenttiin. Kaikin puolin näyttää siis siltä, että pidemmälle opinnoissaan edenneet ovat jääneet opintopolulle monesti yksin. Opintojen ohjaus ei tässä valossa siis vielä toteudu opiskeli-jan koko opintouraa tukevana, niin kuin sen tulisi ammattikorkeakoululain mukaan toteutua. Pa-nostamalla pidemmälle opinnoissaan edenneiden saamaan ohjaukseen voitaisiin parantaa heidän yleistä tyytyväisyyttään opintoihin. Varsinkin työelämään ja urasuunnitteluun liittyvää ohjausta kehittämällä voisi parantaa opiskelijoiden kokemuksia koulutuksen ja työelämän vastaavuudesta ja samalla vahvistaa heidän luottamustaan omiin valmiuksiinsa. Ohjauksen tilaan olisi nyt kiinni-tettävä huomiota, etteivät nykyiset ensimmäisen vuoden opiskelijat ole samassa tilanteessa neljän vuoden kuluttua.

Koulutusyksikön koko Erikokoiset koulutusyksiköt ovat opiskelijoiden kokemusten mukaan erilaisia opiskeluympäristö-jä. Opintotyytyväisyys, ohjauksen toimivuus, tarjotut puitteet ja opiskelijavaikuttaminen koetaan eri tavoin erikokoisten yksiköiden opiskelijoiden keskuudessa. Pienten yksiköiden opiskelijat ovat tämän tutkimuksen valossa muita tyytyväisempiä opintoihinsa ammattikorkeakoulussa, kun puo-lestaan suurten yksiköiden opiskelijat ovat tässä suhteessa kriittisimpiä ja vähemmän tyytyväisiä. Koulutusyksikön koolla vaikuttaisi olevan opiskelijalle väliä. Pienten yksiköiden opiskelijat ovat tyytyväisimpiä opintojensa ja hakuvaiheen odotustensa vas-taavuuteen. He muita useammin pitävät nykyistä koulutusalaansa itselleen oikeana. Opettajien ammattitaitoon, innostavuuteen ja motivoivuuteen sekä lähestyttävyyteen suhtaudutaan positiivi-semmin kuin muun kokoisissa yksiköissä. Niissä opiskelevat kokevat muita useammin saavansa opinnoistaan enemmän erilaisia valmiuksia ja heillä onkin ammatillista itseluottamusta eniten. He ovat kaiken kaikkiaan tyytyväisempiä saamaansa opintojen ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen, mikä tulee esille myös tarkasteltaessa opintojen ohjausta eri ohjaustahojen ja opiskeluvaiheiden kautta. Pienten yksiköiden opiskelijat joutuvat kuitenkin muita useammin toteamaan, ettei kyseistä ohjauspalvelua ole heille edes tarjolla eli puitteet ohjaukselle ovat huonommat kuin muun kokoi-sissa yksiköissä. Heille on myös muita yksikkökokoja heikommin tarjolla virtuaaliopetusta, tutki-mus- ja kehityshankkeita ja yrittäjyysopintoja. Kuitenkin pienten yksiköiden opiskelijat kokevat

115

hieman muun kokoisia yksiköitä paremmin voivansa ja osaavansa vaikuttaa opintoihinsa. Lisäksi he suhtautuvat muita positiivisemmin palautteen antamiseen, mikä liittynee siihen, että he katsovat muita useammin saavansa paitsi itse hyötyä antamastaan palautteesta myös tietoa siitä, miten pa-lautetta hyödynnetään opintojen kehittämisessä. Miksi pienten yksiköiden opiskelijat ovat näin monessa suhteessa tyytyväisempiä kuin suurten yksiköiden opiskelijat? Hakuvaiheen odotuksiin pettyneitä on eniten juuri suurissa yksiköissä. Näiden yksiköiden opiskelijat ovat muita useammin pettyneet opettajien puutteelliseen ammatti-taitoon ja opetusmenetelmien tehottomuuteen ja vanhentuneisuuteen. He yleisesti suhtautuvat opettajien innostavuuteen, ammattitaitoon ja lähestyttävyyteen muita kielteisemmin. Myös asen-noituminen opetusmenetelmiin niin oppimisen kuin opintojen etenemisenkin kannalta on kieltei-sempää kuin muilla. Suurten yksiköiden opiskelijat näkevät muita useammin heikon opiskelumo-tivaation, kurssien päällekkäisyyksien ja opetussuunnitelman joustamattomuuden hidastavan opin-tojaan. Opiskelijat ovat myös selvästi kaikkein tyytymättömimpiä saamaansa opintojen ohjauk-seen, neuvontaan ja tukeen. Puitteet ohjaukselle on luotu, mutta ilmeisestikään niitä ei ole mitoi-tettu suurten yksiköiden opiskelijamääriä silmällä pitäen. Useampi kuin muissa yksiköissä ilmoit-taa, ettei ole halutessaankaan saanut ohjausta joltain tietyltä ohjaustaholta tai jossain opintojen vaiheessa. Valmistuttuaan suurten yksiköiden opiskelijat saavat yleisesti tunnettuudeltaan kaik-kein parhaimmat ammattikorkeakoulututkinnot, mutta he eivät koe saavansa työelämää varten erilaisia valmiuksia yhtä paljon kuin pienten yksiköiden opiskelijat. Oma ammattitaito nähdään heikompana. Tähän voi olla yhteydessä se aiemmin todettu seikka, että suurten yksiköiden opiske-lijoiden koulutusalan valintaan vaikuttivat muita useammin alan hyvät työllistymismahdollisuudet ja alan palkkataso. Työelämälle asetetut odotukset ovat heillä siis suhteessa korkeammat, joten voi olla, että he myös peilaavat omia valmiuksiaan muita kriittisemmin. Suurten yksiköiden opiskeli-jat kokevat myös vaikutusmahdollisuutensa muita heikommiksi: opintojen kehittämiseen pääsee vaikuttamaan muita harvemmin ja opiskelijoilla on eniten epätietoisuutta siitä, mitä tulisi tehdä kokiessaan opintoihin liittyvän joitain epäkohtia. Opiskelijan ääni hukkuu, ja muita harvemmin opiskelija kokee antamansa palautteen johtavan sen paremmin opintojen kehittämiseen kuin omaan hyötyynkään. Ei käy kieltäminen, että yksikkökokojen yhteydessä on ajateltava myös yksiköiden toimintaedelly-tyksiä, jotka voivat olla pienemmissä yksiköissä heikommat, kuten tässäkin tutkimuksessa havait-tiin esimerkiksi opiskelun fyysisten puitteiden osalta. Mutta toimintaedellytyksiä ei voi ajatella ilman opiskelijoita – tuleehan ammattikorkeakoulujen rahoituskin osin hakijamäärien mukaan. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että isompi yksikkö ei ole tällä hetkellä opiskelijaystäväl-lisempi. Jos korkeakoulujen rakenteellisessa kehityksessä halutaan painottaa suuruutta ja tehok-kuutta opiskelijalähtöisyyden sijaan, voidaan sivutuotteena saada jotain aivan muuta kuin odote-taan. Suuri yksikkö näyttäytyy opiskelijan näkökulmasta itse asiassa tehottomampana opiskelu-ympäristönä. Jos tämä kokemus ammattikorkeakouluista yleistyy yksikkökokojen kasvaessa, saat-taa ammattikorkeakoulujen houkuttelevuuskin heiketä. Pohdinta Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että ammattikorkeakouluilla on suomalaisella kor-keakoulukentällä saavuttamastaan vakiintuneesta asemasta huolimatta vielä myös haasteita vastat-tavanaan. Uusien opetusmenetelmien suhteen on vielä paljon tekemistä tiedottamisen ja tarjonnan parantamisessa, jotta mahdollisimman monen olisi halutessaan mahdollista suorittaa opintojaan virtuaaliopetuksen avulla tai osana tutkimus- ja kehityshankkeita. Virtuaaliopinnot parantavat opintojen joustavuutta, joten ne helpottavat työssäkäynnin ohessa ja eri elämäntilanteissa tapahtu-vaa opiskelua. Tutkimus- ja kehityshankkeita opiskelijat puolestaan pitävät tärkeinä oman ammat-

116

titaitonsa kehittymiselle, joten niihin osallistumista helpottamalla opintoihin saataisiin lisää käy-tännönläheisyyttä ja myös lisättäisiin opinnoista saatujen valmiuksien määrää. Käytännönläheisyys onkin yksi haasteista, jonka näkökulmasta ammattikorkeakoulujen tulisi arvi-oida tarjoamaansa opetusta uudelleen. Opiskelijat odottavat ammattikorkeakouluopinnoiltaan käy-tännönläheisyyttä ja pettymys sen vähäisyyteen nousee esiin monin paikoin opiskelijoiden opiske-lukokemuksissa. Esimerkiksi työelämävalmiuksia ja käytännöllistä osaamista olisi toivottu opin-noista enemmän ja monet pitävät opintoja liian teoreettisina. Käytännönläheisyyden vaatimuksen voikin katsoa osoittavan, että opiskelijoiden mielestä tarvetta korkeakoulujen duaalimallille on olemassa. Myös kansainvälistymisen saralla ammattikorkeakouluilla on vielä tehtävää. Kansain-välinen opiskelijavaihto ja harjoittelu eivät houkuttele opiskelijoita yhtä useasti kuin yliopisto-opiskelijoita (Garam 2006). Kansainvälistymisen lisäämiseksi tarvitaan myös muita keinoja kuin kansainvälinen opiskelijavaihto, sillä vain harva kokee saaneensa opinnoistaan valmiuksia kan-sainväliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Opintojen ohjauksen ja opintososiaalisten palvelujen osalta saatavuuteen kaikissa opintojen vai-heissa tulisi mahdollisuuksien mukaan kiinnittää enenevissä määrin huomiota. Kuten sanottua se, että opiskelija oppii itseohjautuvaksi ja itsenäiseksi ei tarkoita, että opiskelijan tulisi ohjautua yk-sin (ks. Moitus ym. 2001, 23). Ammattikorkeakoulujen tulisi ohjaukselle antamissaan tavoitteissa ottaa huomioon myös opiskelijoiden toiveet yksilöllisemmästä ja motivoivammasta ohjauksesta. Opiskelun nopeuttamiseen ja tehostamiseen, opintoaikojen lyhentämiseen ja keskeyttämisten eh-käisyyn päästään luultavasti paremmin yksilöllisemmällä ja motivoivammalla opintojen ohjauk-sella. (Ks. tästä myös mt., 24–25.) Kokonaisuudessa laadukkaat opinnot, toimivat ohjaus- ja tuki-palvelut ja hyvät vaikutusmahdollisuudet ovat osa opiskelijan opiskeluaikaista hyvinvointia, joka näkyy juuri esimerkiksi opiskelumotivaationa ja opintojen tavoitteiden mukaisena etenemisenä.

117

Lähteet Alkula, Tapani - Pöntinen, Seppo & Ylöstalo, Pekka: Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset mene-telmät. Juva: WSOY. Amkota 2006: http://www.csc.fi/amkota/taulukot2006.html. (Luettu 4.5.2006). Ammattikorkeakoululaki 9.5.2003/351. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030351?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ammattikorkeakoululaki. ARENE ry:n lausunto yrittäjyysosaamisesta (2006): Lausunto valtiontilintarkastajien selvitys-pyyntöön yrittäjyysosaamisesta 28.2.2006. ARENE:n internet-sivuilla linkki lausuntoon: http://www.arene.fi/toiminta/arene%20dokumentit/kannanotot%20ja%20lausunnot/Lausunnot%202006/Valtiontilintarkastajat_Selvitys%20yrittajyysosaamisesta_LAUSUNTO_280206.rtf ARENE ry:n yrittäjyysstrategia (2006). ARENE:n internet-sivuilla linkki: http://www.arene.fi/toiminta/arene%20dokumentit/ARENEn%20yrittajyysstrategia.pdf Erola, Hanna (2004): Ammattikorkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi 2004. Sosiaali- ja terveysmi-nisteriön selvityksiä 2004:16. Helsinki: Edita. Garam, Irma (2006): Kansainvälinen liikkuvuus yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2005. Cimo Publications 1. Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO. Kauppi, Antti (2003): Ammattikorkeakoulujen koulutuksen kehityslinjoja. Teoksessa Kauppi, Antti & Huttula, T. (toim.): Laatua ammattikorkeakouluihin. Helsinki: Korkeakoulujen arviointi-neuvoston julkaisuja 7/2003. Kokko, Piia & Kolehmainen, Seppo (toim.) (2002a): Yhdessä ammattikorkeakouluopintoja edistä-en! Opintojen edistäminen ja tukeminen -projektin loppuraportti. Hämeenlinna: Hämeen ammat-tikorkeakoulu. Kokko, Piia & Kolehmainen, Seppo (2002b): Mitä opimme toisiltamme? Teoksessa Kokko, Piia & Kolehmainen, Seppo (toim.): Yhdessä ammattikorkeakouluopintoja edistäen! Opintojen edis-täminen ja tukeminen -projektin loppuraportti. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu. Kolehmainen, Seppo (2002): Teesit ja toimenpiteet. Teoksessa Kokko, Piia & Kolehmainen, Sep-po (toim.): Yhdessä ammattikorkeakouluopintoja edistäen! Opintojen edistäminen ja tukeminen -projektin loppuraportti. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu. Kostamo, Tapio (1998): Laatutyö ammattikorkeakouluissa. Teoksessa Parjanen, Matti (toim.): Oppimisen ja laadun kiasma. Vammala: Tampereen yliopistopaino. Kurri, Eero (2006): Opintojen pitkittymisen dilemma. Tutkimus opintojen sujumattomuustekijöistä yliopistoissa ja niihin vaikuttamisen keinoista. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs. 27. Helsinki: Yliopistopaino. Laki ammattikorkeakouluopinnoista 1995/255 (kumottu). (luettu 20.6.2006).

118

Lehtonen, Rosa (1999): Tähtäimessä tulevaisuus. Tutkimus suomalaisista ammattikorkeakoulu-opiskelijoista. Helsinki: Otus rs. 16. Metsämuuronen, Jari (2005): Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Jyväskylä: Gumme-rus. Moitus, Sirpa – Huttu, Kristiina – Isohanni, Irene – Lerkkanen, Jukka – Mielityinen, Ida – Talvi, Ulla – Uusi-Rauva, Erkki – Vuorinen, Raimo (2001): Opintojen ohjauksen arviointi korkeakou-luissa. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 13. Helsinki: Edita. Myllys, Hanna (2003): Ammattikorkeakouluopiskelu opiskelijan näkökulmasta. Teoksessa Kaup-pi, Antti & Huttula, T. (toim.): Laatua ammattikorkeakouluihin. Helsinki: Korkeakoulujen arvi-ointineuvoston julkaisuja 7/2003. Myllys, Hanna (2002): Vastuu oppimisesta on oppijalla. Teoksessa Kokko, Piia & Kolehmainen, Seppo (toim.): Yhdessä ammattikorkeakouluopintoja edistäen! Opintojen edistäminen ja tukemi-nen -projektin loppuraportti. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu. Nieminen, Minna & Ahola, Sakari (2003): Ammattikorkeakoulun paikka. Hakijanäkökulma suo-malaiseen ammattikorkeakoulujärjestelmään. Turku: Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 60. OPALA - ammattikorkeakoulujen opiskelijapalautejärjestelmä. http://opala.ncp.fi/main.do (luettu 16.6.2006) Opetusministeriön julkaisuja (2004): Koulutus ja tutkimus 2003–2008. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriön julkaisuja 2004:6. Helsinki: Yliopistopaino. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä (2005): Tietoyhteiskunnan rakenteet oppilai-toksissa. Vuoden 2004 kartoitusten tulokset ja vuosien 2000–2004 yhteenveto. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:31. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä (2004): Korkeakoulutuksen laadunvarmistus. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:6. Palonen, Maarit (2006): Ammattikorkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen etenee. Korkeakou-lutieto 2/2006. Opetusministeriö. Rissanen, Anne (2002): Opiskelijalla on oikeus toimivaan terveydenhuoltoon. Teoksessa Kokko, Piia & Seppo, Kolehmainen (toim.): Yhdessä ammattikorkeakouluopintoja edistäen! Opintojen edistäminen ja tukeminen -projektin loppuraportti. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu. Salminen, Hannele & Kajaste, Matti (toim.) (2005): Laatua, innovatiivisuutta ja proaktiivisuutta. Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2005–2006. Tampere: Korkeakoulujen arvioin-tineuvoston julkaisuja 3/2005. Salonen, Paula (2005): Ohjaako harjoittelu asiantuntijuuteen? Selvitys ammattikorkeakouluopis-kelijoille toteutetusta harjoitteluaiheisesta kyselystä. Kokkola: Keski-Pohjanmaan ammattikor-keakoulu.

119

Sarala, Urpo & Sarala, Anita (1997): Oppiva organisaatio – oppimisen, laadun ja tuottavuuden yhdistäminen. Tampere: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Tilastokeskus (2006): Oppilaitostilastot 2005. Koulutus 3:2005. Helsinki: Yliopistopaino. Työttömyysturvalaki 2002/1290: 8 luku, 2 ja 3 §. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021290?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ty%C3%B6tt%C3%B6myysturvalaki%20%20 (luettu 20.6.2006). Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 15.5.2003/352. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030352?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=Asetus%20ammattikorkeakouluista (luettu 20.6.2006). Virolainen, Maarit (2004): Työhön sopeutumisesta oppimistilanteiden luomiseen - Ammattikor-keakoulujen työelämäjaksot ja työstä oppimisen mallit. Teoksessa Tynjälä, Päivi - Välimaa, Jussi - Murtonen, Mari (toim.): Korkeakoulutus, oppiminen ja työelämä. Pedagogisia ja yhteiskuntatie-teellisiä näkökulmia. Jyväskylä: PS-kustannus. Viuhko, Minna (2006a): Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan Edunvalvontakysely 2006. Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunta. Viuhko, Minna (2006b): Terve fiilinki – Parempi meininki? Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammat-tikorkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi 2005. Kemi: Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkai-suja 3/2006. Vuorinen, Päivi & Valkonen, Sakari (2005): Ammattikorkeakoulu ja yliopisto yksilöllisten koulu-tustavoitteiden toteuttajina. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. Vuorinen, Päivi & Valkonen, Sakari (2003): Ammattikorkeakouluun vai yliopistoon? Korkeakou-lutukseen hakeutumisen orientaatiot. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopis-topaino. Internet-sivut Hämeen ammattikorkeakoulu: http://www.elearningcentre.hamk.fi/verkko_opetus.php?osa=verkkoope (luettu 8.2.2006). Opetusministeriö: http://www.minedu.fi/opm/koulutus/ammattikorkeakoulut/opiskelu.html (luettu 8.3.2006).

120

Liitteet Liite 1. Kyselylomake

Tutkimus ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskeluoloista Lue kysymykset huolellisesti ennen vastaamista. Vastaa kysymyksiin valitsemalla mielestäsi so-pivin vaihtoehto ja/tai kirjoittamalla vastauksesi sille varattuun tilaan. Kunkin kysymyksen koh-dalla annetaan vielä tarkemmat ohjeet vastaamisesta. Mikäli suoritat useampaa kuin yhtä ammat-tikorkeakoulututkintoa, vastaa kysymyksiin sen tutkinnon osalta, jota suoritat ensisijaisesti. Älä käytä vastatessasi Enter-näppäintä, sillä selain saattaa lähettää vastauksesi ennen aikojaan. Vastaaminen tapahtuu anonyymisti salatun yhteyden kautta (SSL-salaus), jolloin kukaan ulkopuo-linen ei pääse näkemään vastauksiasi. Kaikki vastaukset käsitellään luottamuksellisesti, eikä tut-kimusraportista voi tunnistaa yksittäisiä vastaajia.

____ I OPISKELU JA OPINTOJEN LAATU Osa 1: Mielikuva ennen opintoja (Sivu 1/8) 1. Miksi opiskelet ammattikorkeakoulussa nykyistä koulutusalaasi? Valitse kolme (3) tärkeintä valintaasi vaikuttanutta tekijää.

1 Ala on kiinnostava. 2 Alalla on kiinnostavia työtehtäviä. 3 Hyvät mahdollisuudet työllistyä. 4 Hyvät etenemismahdollisuudet työelämässä. 5 Opiskelupaikan sai helposti. 6 Minulla oli jo työkokemusta alalta. 7 Minulla on tälle alalle sopivia taitoja 8 Ala on arvostettu. 9 Alaa suositeltiin minulle. 10 Alalla on mielestäni hyvä palkkataso. 11 Uskoin selviytyväni tästä koulutuksesta. 12 En pohtinut valintaani sen tarkemmin. 13 Muu syy, mikä? ____________________________________________________

2. Mitkä asiat vaikuttivat hakeutumiseesi nykyiseen ammattikorkeakouluusi? Arvioi seuraavien syiden merkitys. Vastaa joka kohtaan. (1=erittäin paljon, 2=melko paljon, 3=jossain määrin, 4=melko vähän, 5=ei lainkaan, 0=EOS)

1 Hyvä sijainti (kotiseutu lähellä) 2 Hyvä sijainti (suuremmassa kaupungissa) 3 Hyvä sijainti (kaukana vanhemmista) 4 Haluamani tutkinto 5 Kiinnostava koulutusala 6 Monipuolinen opetustarjonta

121

7 Hyvä maine, imago 8 Lukion opintojenohjaus, abi-infot 9 Internet-sivut, mainokset 10 Perheen ja/tai kavereiden suositus 11 Vanhempien painostus 12 Itselle tärkeät ihmiset lähellä 13 En päässyt ensisijaisesti hakemaani opiskelupaikkaan 14 Oli pakko hakea jonnekin 15 Muu syy, mikä? ____________________________________________________

3. Millaisia odotuksia sinulla oli ammattikorkeakouluopinnoista hakiessasi nykyiseen opiskelu-paikkaasi? 1 Positiivisia odotuksia 2 Neutraaleja odotuksia 3 Negatiivisia odotuksia 4 Minulla ei ollut odotuksia. 5 En osaa sanoa 4. Miten ammattikorkeakouluopinnot ovat kokonaisuudessaan vastanneet odotuksiasi? 1 Erittäin hyvin 2 Hyvin 3 Keskinkertaisesti 4 Huonosti 5 Erittäin huonosti 5. Miltä osin nykyiset ammattikorkeakouluopinnot eivät ole vastanneet odotuksiasi? Valitse niin monta vaihtoehtoa kuin on tarpeen. HUOM! Merkitse myös erikseen mikä näistä on mielestäsi tärkein.

1 Koulutus on liian teoreettista. 2 Koulutus on liian käytännönläheistä. 3 Koulutuksen sisältö ja työelämän vaatimukset eivät vastaa toisiaan. 4 Koulutusala ei ollut sitä mitä kuvittelin. 5 Opetushenkilökunta ei ole riittävän ammattitaitoista. 6 Opintojen suorittaminen on työläämpää kuin mitä kuvittelin. 7 Opetustarjonta ei ole vastannut odotuksiani. 8 Koulutusohjelman sisältö ei ole vastannut odotuksiani. 9 Opetusmenetelmät ovat tehottomia ja vanhentuneita. 10 Oppilaitoksessa on huono ilmapiiri. 11 Muu, mikä?________________________________________________________

6. Koetko tällä hetkellä opiskelevasi oikealla koulutusalalla? 1 Kyllä 2 En 3 En osaa sanoa

122

Osio 2: Opintojen sisältö (Sivu 2/8) 7. Oletko opiskeluaikanasi osallistunut opintoihin kuuluvaan harjoitteluun? 1 Kyllä, Suomessa. 2 Kyllä, ulkomailla. 3 Kyllä, Suomessa ja ulkomailla. 4 En. 8. Arvioi seuraavia harjoittelua ammattikorkeakoulussasi koskevia väittämiä. Vastaa joka kohtaan. (1=täysin samaa mieltä, 2=jokseenkin samaa mieltä, 3=ei samaa, eikä eri mieltä, 4=jokseenkin eri mieltä, 5=täysin eri mieltä, 0=EOS)

1 Amk:ssani kannustetaan lähtemään harjoitteluun ulkomaille. 2 Harjoitteluihin liittyvät toimintatavat ovat mielestäni kaikille osapuolille selkeitä. 3 Harjoitteluissa pääsee todella soveltamaan oppimaansa teoriaa käytäntöön.

9. Oletko tällä hetkellä tai oletko ollut nykyisten opintojesi aikana ulkomailla opiskelijavaihdossa? 1 Kyllä, olen tällä hetkellä. (Siirry kysymykseen 11.) 2 Kyllä, olen ollut. (Siirry kysymykseen 11.) 2 En ole vielä ollut, mutta lähden mahdollisesti tulevaisuudessa (Siirry kysymykseen 11.) 3 En ole ollut, enkä aiokaan lähteä. 10. Miksi et aio lähteä vaihtoon? Arvioi seuraavien syiden merkitys itsellesi. Vastaa joka kohtaan. (1= erittäin tärkeä, 2=melko tärkeä, 3=ei kovin tärkeä, 4= ei lainkaan tärkeä, 5=EOS)

1 En ole kiinnostunut opiskelusta ulkomailla. 2 Minulla ei ole varaa lähteä. 3 Liian vaivalloista 4 Valmistuminen hidastuu 5 Sosiaaliset syyt (seurustelusuhde, perhe) estävät. 6 Työssäkäynti Suomessa 7 En uskalla. 8 Kielitaitoni on riittämätön. 9 Olen jo aiempien opintojen yhteydessä ollut ulkomailla harjoittelussa tai opiske-lemassa. 10 En löydä itselle mieluisaa vaihtopaikkaa. 11 Muu syy, mikä?____________________________________________________

11. Arvioi seuraavia kansainvälistä opiskeluvaihtoa ammattikorkeakoulussasi koskevia väittämiä. Vastaa joka kohtaan. (1=täysin samaa mieltä, 2=jokseenkin samaa mieltä, 3=ei samaa, eikä eri mieltä, 4=jokseenkin eri mieltä, 5=täysin eri mieltä, 0=EOS)

1 Amk:ssani kannustetaan lähtemään kansainväliseen opiskeluvaihtoon. 2 Kansainvälisen opiskeluvaihdon pystyy hyvin yhdistämään muihin opintoihin. 3 Kansainvälisessä opiskeluvaihdossa saa tärkeitä taitoja ja tietoja työelämää varten.

123

12. Oletko osallistunut ammattikorkeakoulussasi virtuaaliopetukseen? 1 Kyllä. 2 En, koska en ole halunnut. 3 En, koska virtuaaliopetusta ei ole tarjolla. (Siirry kysymykseen 14.) 4 En tiedä mitä virtuaaliopetus on. (Siirry kysymykseen 14.) 13. Arvioi seuraavia virtuaaliopetusta ammattikorkeakoulussasi koskevia väittämiä. Vastaa joka kohtaan. (1=täysin samaa mieltä, 2=jokseenkin samaa mieltä, 3=ei samaa, eikä eri mieltä, 4=jokseenkin eri mieltä, 5=täysin eri mieltä, 0=EOS)

1 Virtuaaliopetusta on monipuolisesti tarjolla. 2 Virtuaaliopetusta järjestetään lähiopetuksen kustannuksella. 3 Virtuaaliopetus on sisällöltään tasokasta. 4 Opettajan roolin tulisi olla näkyvämpi virtuaaliopetuksessa.

14. Oletko osallistunut ammattikorkeakoulussasi työelämälähtöisiin tutkimus- & kehityshankkei-siin? 1 Kyllä. 2 En, koska en ole halunnut. 3 En, koska sopivia ei ole tarjolla. 4 En tiedä mitä tutkimus- & kehityshankkeet ovat. (Siirry kysymykseen 16.) 15. Arvioi seuraavia työelämälähtöisiä tutkimus- & kehityshankkeita ammattikorkeakoulussasi koskevia väittämiä. Vastaa joka kohtaan. (1=täysin samaa mieltä, 2=jokseenkin samaa mieltä, 3=ei samaa, eikä eri mieltä, 4=jokseenkin eri mieltä, 5=täysin eri mieltä, 0=EOS)

1 Amk:ssani on myös opiskelijoille tarjolla paljon erilaisia tutkimus- & kehitys-hankkeita. 2 Tutkimus- & kehityshankkeet ovat parantaneet myös opiskelijoiden yhteyksiä työ-elämään. 3 Tutkimus- & kehityshankkeet nivoutuvat hyvin muuhun opetukseen ja opetus-suunnitelmaan. 4 Erilaiset hankkeet ovat mielestäni opiskelijan ammattitaidon kehitykselle tärkeitä.

16. Mitä mieltä olet opiskelusta ammattikorkeakoulussasi? Vastaa joka kohtaan. (1=täysin samaa mieltä, 2=jokseenkin samaa mieltä, 3=ei samaa, eikä eri mieltä, 4=jokseenkin eri mieltä, 5=täysin eri mieltä, 0=EOS)

1 Opettajat ovat ammattitaitoisia 2 Opettajat ovat innostavia ja motivoivia 3 Opetushenkilökuntaa on tarvittaessa helppo lähestyä 4 Opetustarjonta on monipuolista 5 Työmäärä opintopisteisiin nähden on mielestäni keskimäärin sopiva 6 Amk:llani on monipuoliset yhteydet työelämään ja alani työnantajiin 7 Opiskelijan kiinnostusta yrittäjyyteen tuetaan 8 Yrittäjyyteen liittyviä opintoja on hyvin tarjolla 9 ATK-tiloja on riittävästi tarjolla 10 Sopivia ryhmätyö- ja lukutiloja on riittävästi tarjolla 11 Opiskelu on mahdollista, vaikka opiskelijalla olisi jokin vamma tai muu rajoitta-va henkilökohtainen ominaisuus

124

17. Kuinka tärkeitä eri opetus- ja oppimismenetelmät ovat mielestäsi keskimäärin olleet oman op-pimisesi kannalta? Vastaa joka kohtaan. (1= erittäin tärkeä, 2=melko tärkeä, 3=ei kovin tärkeä, 4= ei lainkaan tärkeä, 0=EOS, 9=ei ole tarjolla)

1 Oppitunnit ja luennot 2 Itsenäinen opiskelu 3 Pienryhmätyöskentely 4 Opiskelu projekteissa tai kehittämishankkeissa 5 Itseopiskelu verkossa 6 Ohjattu verkko-opetus 7 Monimuoto-opetus (osin verkossa, osin lähiopiskeluna) 8 Harjoittelu 9 Yritysvierailut, ekskursiot 10 Muu, mikä?________________________________________________________

18. Onko opetuksen taso mielestäsi omassa ammattikorkeakoulussasi 1 Erittäin hyvä 2 Hyvä 3 Keskinkertainen 4 Välttävä 5 Heikko Osio 3: Opintojen eteneminen (Sivu 3/8) 19. Onko sinulla ollut opiskeluihin liittyviä vaikeuksia seuraavissa asioissa? Vastaa joka kohtaan. (1=erittäin paljon, 2=melko paljon, 3=jossain määrin, 4=melko vähän, 5=ei lainkaan, 0=EOS)

1 Opetuksen seuraaminen oppitunneilla/luennoilla 2 Työskentely ryhmissä 3 Itselle sopivien opiskelutapojen löytäminen 4 Omatoimisuutta vaativien tehtävien aloittaminen tai valmiiksi saattaminen 5 Kirjoittamista vaativien tehtävien tekeminen 6 Tentteihin lukeminen 7 Verkko-opiskelu 8 Opintojen suunnitteleminen 9 Kanssakäyminen opiskelijatovereiden kanssa 10 Kanssakäyminen opettajien kanssa 11 Muu, mikä?________________________________________________________

20. Miten tyytyväinen olet kaiken kaikkiaan ollut opintojesi etenemiseen suhteessa asettamiisi ta-voitteisiin?

1 erittäin tyytyväinen 2 melko tyytyväinen 3 en tyytyväinen, enkä tyytymätön 4 melko tyytymätön 5 erittäin tyytymätön

125

21. Jos opintosi ovat edenneet tavoitteitasi hitaammin, mitkä ovat tärkeimmät syyt tähän? Valitse kolme (3) tärkeintä opintojen etenemistä hidastanutta tekijää.

1 Opetussuunnitelman joustamattomuus 2 Kurssien päällekkäisyydet 3 Eri yksiköiden kurssien yhteensovittamisen hankaluus 4 Tehottomat opetusmenetelmät 5 Opintojen vaativuus/työläys 6 Sopivien harjoittelupaikkojen puuttuminen 7 Epäselvyydet kurssien ja/tai tutkinnon tavoitteissa 8 Epäselvyydet opintojen korvaavuuksissa 9 Työskentelyvälineiden ja/tai opiskelumateriaalien heikko saatavuus 10 Puutteellinen opintojen ohjaus 11 Omat puutteelliset opiskeluvalmiudet/-taidot 12 Heikko opiskelumotivaatio 13 Vaikea elämäntilanne 14 Aktiivisuus opiskelijajärjestöissä 15 Työssäkäynti lukukausien aikana 16 Vapaa-ajan toiminta (harrastukset, bilettäminen) 17 Muu, mikä? _______________________________________________________

Osio 4: Valmistuminen (Sivu 4/8) 22. Arvioi missä määrin opintosi tähän mennessä ovat antaneet sinulle seuraavia valmiuksia työtä ja elämää varten. Vastaa joka kohtaan. (1=erittäin paljon, 2=melko paljon, 3=jossain määrin, 4=melko vähän, 5=ei lainkaan, 0=EOS)

1 Käytännöllinen osaaminen 2 Luovuus 3 Ammatillinen asiantuntemus ja pätevyys 4 Kyky jatkuvaan ammatilliseen kehittämiseen 5 Itsenäinen ongelmanratkaisukyky 6 Ryhmätyöskentely 7 Kyky seurata alan kehittymistä ja osallistua sen kehittämiseen 8 Ammatillinen itseluottamus 9 Neuvottelu- ja johtamistaidot 10 Viestintä- ja vuorovaikutustaidot 11 Kyky hoitaa asioita vierailla kielillä 12 Valmiudet kansainväliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön

23. Millaiseksi koet amk-tutkintosi tunnettuuden? 1 Tutkinto tunnetaan sekä kotimaassa että ulkomailla 2 Tutkinto tunnetaan pääasiassa kotimaassa 3 Tutkinnon tunnettuus on yleisesti melko huono 24. Entä mitkä ovat kokemuksesi amk-tutkintosi arvostuksesta? 1 Tutkintoa arvostetaan laajasti, myös kansainvälisesti 2 Tutkintoa arvostetaan kotimaassa 3 Tutkintoa ei juurikaan arvosteta

126

II OPINTOJEN OHJAUS- JA TUKIPALVELUT (Sivu 5/8) 25. Arvioi seuraavia ammattikorkeakoulusi ohjaus- ja tukipalveluiden toimintaa koskevia väittä-miä. Vastaa joka kohtaan. (1=täysin samaa mieltä, 2=jokseenkin samaa mieltä, 3=ei samaa, eikä eri mieltä, 4=jokseenkin eri mieltä, 5=täysin eri mieltä, 0=EOS)

1 Opintojen ohjauksessa pyritään joustavasti huomioimaan omat tarpeeni. 2 Henkilökohtaisen opintojen ohjauksen määrää tulisi lisätä. 3 Opettajien opintojen ohjaus- ja neuvontavalmiuksia tulisi parantaa. 4 Opettajilla on liian kiire, eikä heillä ole aikaa ohjata ja tukea opiskelijoita. 5 Tiedän kenen puoleen kääntyä eri ongelmatilanteissa. 6 Erilaisten opiskeluun liittyvien ohjeiden ja tietojen saaminen on helppoa. 7 Oppaiden, ilmoitustaulujen ja Internetin opiskelua helpottavat tiedot ovat ajan ta-salla ja yksiselitteisiä. 8 Kirjastojen ja tietoverkkojen käytön opastus on ollut monipuolista. 9 Opintotoimistossa saa asiantuntevaa ja yksilöllistä palvelua.

26. Kuinka usein opintojesi aikana olet tarvitessasi saanut neuvoja, apua tai tukea opiskeluun liit-tyvissä asioissa seuraavilta tahoilta? Vastaa joka kohtaan. (1=aina kun tarvitsen, 2=melko usein, 3=melko harvoin, 4=en koskaan, 0=en ole hakenut apua, 9=ei ole saatavilla) HUOM! Merkitse myös erikseen mitkä näistä ovat tällä hetkellä mielestäsi kolme (3) tärkeintä opintojasi tukevaa tahoa.

1 Opettajilta ja/tai amk:ni henkilökunnalta 2 Opinto-ohjaajalta ja/tai opintoneuvojalta 3 Opintopsykologilta 4 Opettajatuutorilta 5 Opiskelijatuutorilta 6 Opintotoimistosta 7 Opiskelijakirjastosta 8 Uraohjaajalta (rekrytointipalvelut) 9 Mentorilta ja/tai alumnilta 10 Opiskelutovereilta ja/tai muilta ystäviltä 11 Puolisolta/seurustelukumppanilta 12 Perheeltä

13 Joltain muulta, keltä?________________________________________________ 27. Koetko saaneesi riittävästi opintojen ohjausta, neuvontaa ja tukea opintojesi eri vaiheissa? Vastaa joka kohtaan. (1=olen saanut ohjausta riittävästi, 2=lähes riittävästi, 3=liian vähän, 4=en lainkaan, 0=asia ei ole ollut vielä ajankohtainen, 9=en ole tarvinnut ohjausta)

1 Opintojen alkuvaiheessa 2 Henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) teossa 3 Suuntautumisvaihtoehtoa valitessani 4 Erilaisten opiskelutaitojen oppimisessa 5 Kohdatessani opiskeluaikanani motivaatio-ongelmia tai muita kriisejä 6 Harjoittelupaikan valinnassa/saannissa 7 Harjoittelun aikana 8 Harjoittelun jälkeen (palautekeskustelut yms.) 9 Kansainväliseen opiskeluvaihtoon liittyen 10 Kansainväliseen harjoitteluun liittyen

127

11 Opinnäytetyön aiheen valinnassa 12 Opinnäytetyön tekovaiheessa 13 Työelämään ja urasuunnitteluun liittyen 14 Palatessani opintoihin tauon/välivuoden jälkeen

28. Oletko kaiken kaikkiaan tyytyväinen saamaasi opintojen ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen? 1 Kyllä 2 En 3 En osaa sanoa

III OPISKELIJAN VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET (Sivu 6/8) Osa 1: Palautteen antaminen ja saaminen 29. Millaisiksi koet omat vaikuttamismahdollisuutesi ammattikorkeakoulussasi? Vastaa joka koh-taan. (1=täysin samaa mieltä, 2=jokseenkin samaa mieltä, 3=ei samaa, eikä eri mieltä, 4=jokseenkin eri mieltä, 5=täysin eri mieltä, 0=EOS)

1 Opintoihin liittyvään päätöksentekoon on mahdollista osallistua ja vaikuttaa. 2 Lukujärjestykseen ja opetuksen käytännön järjestelyihin voi vaikuttaa. 3 Erilaisiin opintojen kehittämishankkeisiin pyydetään aktiivisesti osallistumaan. 4 Tiedän, miten antamaani palautetta hyödynnetään opetuksen kehittämisessä. 5 Koen itse hyötyväni antamastani palautteesta. 6 En tiedä mitä minun tulisi tehdä, jos koen opintoihini liittyvän joitain epäkohtia. 7 Palautetta kerätään mielestäni liian usein. 8 Palautteen antaminen on turhauttavaa.

30. Miten itse antaisit mieluiten opintoihisi liittyvää palautetta? 1 Sähköisellä lomakkeella omalla nimelläni. 2 Sähköisellä lomakkeella anonyymisti. 3 Paperilomakkeella omalla nimelläni. 4 Paperilomakkeella anonyymisti. 5 Lähettämällä sähköpostia asiasta vastaavalle taholle.

6 Keskustelemalla henkilökohtaisesti asiasta vastaavan tahon kanssa. 7 Kehityskeskusteluissa opettajan/opettajien kanssa. 8 Ryhmäkeskusteluissa, joissa läsnä opettaja/opettajia ja muita opiskelijoita.

9 En osaa sanoa. 31. Saatko itse mielestäsi riittävästi opintoihisi liittyvää palautetta? 1 Kyllä (Siirry kysymykseen 33.) 2 En 3 En osaa sanoa

128

32. Mikä on omalla kohdallasi tärkein palautteen saamiseen liittyvä ongelma? 1 Kaikilla opettajilla ei ole säännöllisiä vastaanottoaikoja. 2 Kynnys kysyä tarkempaa palautetta on liian korkea. 3 Kursseilla yms. ei kannusteta riittävästi keskusteluun ja kommentointiin. 4 Pelkän arvosanan oletetaan riittävän palautteeksi. 5 Muu, mikä? ________________________________________________________ Osio 2: Opiskelijakunta (Sivu 7/8) 33. Oletko itse opintojesi aikana osallistunut opiskelijajärjestöjen toimintaan? 1 Kyllä 2 En 34. Oletko ammattikorkeakoulusi opiskelijakunnan jäsen? 1 Kyllä (Siirry kysymykseen 36.) 2 En 35. Mikä on tärkein syy sille, että et ole opiskelijakunnan jäsen? 1 En halua maksaa jäsenmaksua, koska sillä ei saa tarpeeksi vastinetta. 2 Jäsenmaksu on liian kallis. 3 Opiskelijakunnalla ei ole minulle mitään tarjottavaa. 4 En tiedä mitä konkreettista hyötyä minulle olisi jäsenyydestä. 5 En halua osallistua opiskelijajärjestöjen toimintaan. 6 Muu, mikä? ________________________________________________________ 36. Jos olet jäsen, saatko mielestäsi riittävästi vastinetta maksamallesi jäsenmaksulle? 1 Kyllä 2 En 3 En osaa sanoa 37. Arvioi seuraavia oman ammattikorkeakoulusi opiskelijakuntaa koskevia väittämiä. Vastaa jo-ka kohtaan. (1=täysin samaa mieltä, 2=jokseenkin samaa mieltä, 3=ei samaa, eikä eri mieltä, 4=jokseenkin eri mieltä, 5=täysin eri mieltä, 0=EOS)

1 Opiskelijakunta tekee mielestäni tärkeää opintojen kehittämiseen liittyvää työtä. 2 Opiskelijakunta on tärkeä opiskelijoita yhdistävä ja esim. vapaa-ajan toimintaa jär-jestävä taho. 3 Opiskelijakunnan toiminta on aktiivista. 4 Opiskelijakunta on saanut aikaan konkreettisia muutoksia amk:ssani. 5 Opiskelijakunta tiedottaa aktiivisesti toiminnastaan. 6 Opiskelijakunnan aktiiveille on helppo kertoa opiskeluihin liittyvistä ongelmista ja epäkohdista. 7 Opiskelijakunnan toiminta on avointa ja siihen on helppo päästä mukaan. 8 En tiedä mitä opiskelijakunnan toimintaan kuuluu.

129

IV TAUSTATIEDOT (Sivu 8/8) 39. Minä vuonna olet syntynyt? Vuonna ____________ 40. Sukupuolesi

1 Mies 2 Nainen

41. Mikä on asumismuotosi?

1 Asun yksin omassa taloudessani (tai soluasunnossa, jossa oma huone ja yhteinen keittiö)

2 Asun yhdessä puolisoni kanssa (avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa) 3 Asun puolisoni ja lapsen/lasten kanssa 4 Asun yksin lapsen/lasten kanssa 5 Asun vanhempien luona 6 Muu, mikä? _______________________________ 42. Mikä on kotikuntasi? ___________________________________________ 43. Missä ammattikorkeakoulussa opiskelet? (HUOM! Valitse vain yksi. Jos siis opiskelet useassa eri ammattikorkeakoulussa, niin valitse se jossa tällä hetkellä ensisijaisesti opiskelet.) Valitse seuraavista:

1 Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola 2 Diakonia amk 3 Etelä-Karjalan amk 4 EVTEK-amk 5 Haaga Instituutin amk 6 Helsingin amk - Stadia 7 Helsingin liiketalouden amk 8 Humanistinen amk 9 Hämeen amk 10 Jyväskylän amk 11 Kajaanin amk 12 Kemi-Tornion amk 13 Keski-Pohjanmaan amk 14 Kymenlaakson amk 15 Lahden amk 16 Laurea-amk 17 Mikkelin amk 18 Oulun seudun amk 19 Pirkanmaan amk 20 Pohjois-Karjalan amk 21 Rovaniemen amk 22 Satakunnan amk 23 Savonia-amk

130

24 Seinäjoen amk 25 Svenska yrkeshögskolan 26 Tampereen amk 27 Turun amk 28 Vaasan amk 29 Yrkeshögskolan Sydväst

44. Entä missä ammattikorkeakoulusi yksikössä/toimipisteessä pääasiassa opiskelet? _______________________________________________________________________________ 45. Mikä on opiskelupaikkakuntasi? (Jos opiskelet jollain muulla paikkakunnalla kuin mitä vali-kosta löytyy valmiina, niin valitse valikosta 'Muu paikkakunta, mikä?' ja kirjoita se lisäksi alla olevaan tekstilaatikkoon).

Valitse seuraavista: 1 Espoo 2 Helsinki 3 Hämeenlinna 4 Joensuu 5 Jyväskylä 6 Kajaani 7 Kemi 8 Kokkola 9 Kotka 10 Kouvola 11 Kuopio 12 Lahti 13 Lappeenranta 14 Mikkeli 15 Oulu 16 Pori 17 Porvoo 18 Rauma 19 Rovaniemi 20 Seinäjoki 21 Tampere 22 Turku 23 Vaasa 24 Vantaa 25 Muu paikkakunta, mikä? (Kirjoita alla olevaan tekstilaatikkoon.)

131

46. Koulutusala, jolla tällä hetkellä opiskelet 1 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 2 Humanistinen ja kasvatusala 3 Kulttuuriala 4 Luonnonvara- ja ympäristöala 5 Luonnontieteiden ala 6 Matkailu, ravitsemis- ja talousala 7 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 8 Tekniikan ja liikenteen ala 9 Muu koulutusala, mikä?_______________________________________________ 47. Mitä tutkintoa olet suorittamassa? Valitse seuraavista:

1 Agrologi (AMK) 2 Apuvälineteknikko (AMK) 3 Artenomi (AMK) 4 Bioanalyytikko (AMK) 5 Ensihoitaja (AMK) 6 Estenomi (AMK) 7 Fysioterapeutti (AMK) 8 Geronomi (AMK) 9 Hammasteknikko (AMK) 10 Hortonomi (AMK) 11 Iktyonomi (AMK) 12 Insinööri (AMK) 13 Jalkaterapeutti (AMK) 14 Konservaattori (AMK) 15 Kulttuurituottaja (AMK) 16 Kuntoutuksen ohjaaja (AMK) 17 Kuvataiteilija (AMK) 18 Kätilö (AMK) 19 Laboratorioanalyytikko (AMK) 20 Liikunnanohjaaja (AMK) 21 Medianomi (AMK) 22 Merikapteeni (AMK) 23 Metsätalousinsinööri (AMK) 24 Muotoilija (AMK) 25 Musiikkipedagogi (AMK) 26 Muusikko (AMK) 27 Optometristi (AMK) 28 Osteopaatti (AMK) 29 Restonomi (AMK) 30 Röntgenhoitaja (AMK) 31 Sairaanhoitaja (AMK) 32 Sosionomi (AMK) 33 Suuhygienisti (AMK) 34 Tanssinopettaja (AMK) 35 Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) 36 Terveydenhoitaja (AMK)

132

37 Toimintaterapeutti (AMK) 38 Tradenomi - kulttuuriala 39 Tradenomi - luonnontieteiden ala 40 Tradenomi - yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 41 Vestonomi (AMK) 42 Viittomakielentulkki (AMK) 43 Yhteisöpedagogi (AMK) 44 Ympäristösuunnittelija (AMK)

45 Muu tutkinto, mikä? (Kirjoita alla olevaan tekstikenttään tutkinnon nimi.) 48. Minä vuonna aloitit nykyiset amk-opintosi? Vuonna ___________ 49. Oletko vaihtanut korkeakouluopintojesi aikana koulutusalaa tai korkeakoulua? Valitse kaikki sinua koskevat vaihtoehdot.

1 En ole vaihtanut. 2 Kyllä, olen vaihtanut koulutusalaa ammattikorkeakoulun sisällä. 3 Kyllä, olen vaihtanut ammattikorkeakoulusta toiseen ammattikorkeakouluun, mut-ta koulutusala on pysynyt samana. 4 Kyllä, olen vaihtanut ammattikorkeakoulusta toiseen ammattikorkeakouluun ja samalla vaihtanut koulutusalaa. 5 Kyllä, olen vaihtanut yliopistosta ammattikorkeakouluun. 6 Muu, mikä?_________________________________________________________

50. Kuinka mones opiskeluvuotesi tämä kuluva vuosi on? (Laske meneillään oleva vuosi mukaan. Jos olet jonakin vuonna ilmoittautunut poissaolevaksi, niin älä laske sitä vuotta mukaan.) _______ vuosi 51. Kuinka monta opintopistettä olet tähän mennessä suorittanut nykyisten amk-opintojesi aikana? _______ opintopistettä 52. Mitä muuta haluat sanoa kyselyn teemoihin liittyvistä asioista? _______________________________________________________________________________ _______________________________________________________________________________ _______________________________________________________________________________ 53. Kommenttejasi kyselystä ja sen kysymyksistä _______________________________________________________________________________ _______________________________________________________________________________ Lähetä kyselyn vastaukset rastimalla alla oleva ruutu "Haluan lähettää vastaukset" ja pai-namalla Lähetä-nappia. Seuraavalla sivulla voit osallistua kolmen 50 euron lahjakortin ar-vontaan.

OTUS

ISBN: 952-5282-18-XISSN: 1456-9353

www.otus.fi

2000-luvulle tultaessa korkeakouluopiskelu ja -opiskelija ovat kohdanneet suuria muutoksia: mm. korkeakoulujen kansainvälistyminen, laadunvarmistusproses-sien kehittyminen sekä uusien painopistealueiden, kuten yrittäjyyden tuleminen yhä vahvemmin osaksi opetussuunnitelmaa. Vuonna 2005 ammattikorkeakoulu-verkosta käytävä keskustelu sai lisävauhtia suunnitellusta kunta- ja palvelurakenteen uudistuksesta sekä korkeakoulutukseen kohdentuvista tehokkuusvaatimuksista.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskeluaikaisista kokemuksia opiskelusta, opintojen ohjaus- ja tukipalveluista sekä omista vaikutusmahdollisuuksistaan. Tuloksia tarkastellaan myös ammattikorkeakoulujen rakenteellisesta kehittämisestä käydyn keskustelun valossa.

Noin puolet opiskelijoista kokee opintojen vastanneen odotuksiaan erittäin hyvin tai hyvin, kun kymmenesosan mukaan opinnot vastasivat odotuksia huonosti. Opiskelijat kokevat saaneensa opinnoistaan eniten ryhmätyöskentelytaitoja, itsenäistä ongelmanratkaisukykyä sekä viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. Useimmin he katsovat pettyneensä opetushenkilökunnan ammattitaitoon, koulutuksen ja työelämän vastaamattomuuteen, opetustarjontaan tai koulutuksen liialliseen teoreettisuuteen. Huolimatta pettymyksistä valtaosa opiskelijoista kokee nykyisen koulutusalan itselleen oikeaksi.

Ammattikorkeakoulujen yrittäjyysajattelu ei näy vielä kovinkaan konkreettisesti opiskelijoiden arjessa, sillä vain kolmanneksen mukaan yrittäjyysopintoja on hyvin tarjolla ja yrittäjyyteen kannustetaan. Myöskään uudet opetusmenetelmät, kuten virtuaaliopinnot tai tutkimus- ja kehityshankkeet, eivät ole vielä kaikille opiskelijoille tuttuja tai heidän ulottuvillaan. Alle kymmenesosa opiskelijoista on ollut joko harjoittelussa tai opiskelijavaihdossa ulkomailla. Opiskelijavaihtoon lähtemisen suurimpana esteenä pidetään sosiaalisia syitä, kuten perhettä tai seurustelusuhdetta.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että ammattikorkeakouluilla on korkeakoulukentällä saavuttamastaan vakiintuneesta asemasta huolimatta vielä myös haasteita vastattavanaan. Käytännönläheisyys on yksi haasteista, joiden näkökulmasta ammattikorkeakoulujen tulisi arvioida tarjoamaansa opetusta uudelleen. Käytännönläheisyyden vaatimuksen voikin katsoa osoittavan, että opiskelijoiden mielestä tarvetta korkeakoulujen duaalimallille on olemassa.

Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus on perustettu 1989 edistämään, harjoittamaan ja tukemaan opiskelijoihin sekä koulutukseen ja koulutusjärjestelmiin kohdistuvaa tutkimustoimintaa. Otuksessa on tutkittu muun muassa opiskelijoiden sosiaalista ja taloudellista asemaa, opintojen kestoon vaikuttavia tekijöitä, vaihto-opiskelua ja tutkinto-opiskelua ulkomailla sekä opiskelijoiden asumista ja opiskelija-asuntotuotantoa.