2003 - tampere

Tamp

ereenarvokkaat luontokohte e t 2003 •

Kari K

orte • L asse Koson

e n

YMPÄRISTÖVALVONNAN JULKAISUJA 4/2003

Kari KorteLasse Kosonen

Tampereenarvokkaat luontokohteet

2003

Sisällysluettelo

Aluksi ......................................................................................................................................................................... 7Harrastustoiminta ................................................................................................................................................... 8

1. Luonnonsuojelulain nojalla suojellut kohteet ....................................................................... 9Luonnonsuojelulaista ............................................................................................................................................. 9Metsälaista .............................................................................................................................................................101.1. Luonnonsuojelualueet ..................................................................................................................................11

1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro ........................................................................................................................111.1.2. Viikinsaari ...............................................................................................................................................121.1.3. Vaakkolammin ja Likokallion alue ..................................................................................................... 141.1.4. Pyynikki ..................................................................................................................................................151.1.5. Peltolammi-Pärrinkoski ........................................................................................................................171.1.6. Halimasjärvi ...........................................................................................................................................191.1.7. Sorilanlammen katajaketo ...................................................................................................................211.1.8. Vattula ....................................................................................................................................................211.1.9. Palvajärvi-Koirajärvi .............................................................................................................................221.1.10. Järvenpää-Majaketo ............................................................................................................................231.1.11. Paarlahden Isosaari ............................................................................................................................231.1.12. Iso-Kuhmo ............................................................................................................................................231.1.13. Valkeekivenlahden purolehto ...........................................................................................................261.1.14 Tummaverkkoperhosniityt ..................................................................................................................26

1.2. Luonnonmuistomerkit ..................................................................................................................................271.2.1. Ylöjärvi, Siivikkala, Siivikkalantie .......................................................................................................271.2.2. Lamminpää, Kuusikorvenpuisto ......................................................................................................... 271.2.3. Rahola, Jättikatajankatu ......................................................................................................................271.2.4. Rahola,Piikahaka ..................................................................................................................................281.2.5. Rahola, Pyhäjärvi, Raholan uimaranta .............................................................................................. 281.2.6. Tahmela, Lorisevanpuisto ....................................................................................................................281.2.7. Viikinsaaren laivaranta ........................................................................................................................281.2.8. Peltolammi, Herrainsuonkatu ............................................................................................................. 281.2.9. Taatala, Perähaanpuisto ......................................................................................................................281.2.10. Takahuhti, Kokkolankatu 8:n piha ...................................................................................................301.2.11. Pappila., Pappilankadun itäpää, Tanhuankadun reuna ............................................................... 301.2.12. Ristinarkku, Veijanmäenkatu 15 .......................................................................................................301.2.13. Hirviniemi, Alasenlahti (Myllyniemi) ................................................................................................ 301.2.14. Hirviniemi, Hirviniementieltä (Lampun jälkeen n. 300 m) pohjoiseen ...................................... 301.2.15. Teisko, Kortejärvestä n. 1 km luoteeseen ....................................................................................... 301.2.16. Teisko, Kämmenniemi, Viitapohjantietä noin 1,24 km ................................................................. 311.2.17. Teisko, Kuorannantie, Kutterinlahdesta n. 1 km pohjoiseen ....................................................... 311.2.18. Terälahti, Kapeentien ja Tikkamännyntien risteys ........................................................................ 311.2.19. Teisko, Lauttametsä, Asuntila ............................................................................................................ 31

2. Kaavassa v. 1998 luonnonsuojelualueiksi merkityt muut suojelualueet ................................ 342.1. Ikurin Juhansuolta Myllypuroon laskeva eteläisin puro .......................................................................... 342.2. Vaakkolammin ja Likokallion alue ............................................................................................................. 342.3. Peltolammi- Pärrinkoski ...............................................................................................................................342.4. Lukonmäki, Vihiojan rotkon etelärinne Hervannan valtaväylän itäpuolella 322.5. Pehkusuo ........................................................................................................................................................342.6. Iidesjärvi .........................................................................................................................................................342.7. Halimasjärvi ...................................................................................................................................................38

3. Natura-alueet ...................................................................................................................... 393.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro .................................................................................................................................393.2. Nuorajärvi .......................................................................................................................................................393.3. Mustalaisvuori-Majaketo-Peräjoki-Peräjärven alue .................................................................................. 403.4. Iso - Murron haat ...........................................................................................................................................413.5. Niemi-Kapeen rantalaidun ...........................................................................................................................40

4.1. Kasvistoltaan arvokkaat alueet ......................................................................................... 454.1.1. Tampereen kaupungin omistama Nokian hevoshaka ..................................................................... 454.1.2. Ikuri, Leppioja .......................................................................................................................................46

4.1.3. Ikuri, Juhansuolta laskevan eteläisemmän puron varret ..................................................................... 464.1.4. Ikuri-Kalkun Myllypuro ..............................................................................................................................464.1.5. Kalkunvuori .................................................................................................................................................464.1.6. Villilänsaari .................................................................................................................................................474.1.7. Teeri-Villilän haka ......................................................................................................................................474.1.8. Pyhäjärven rantaosuus: Villilänniemi-Raholan puhdistamo ............................................................... 474.1.9. Raholan Pyhäjärven ranta ........................................................................................................................474.1.10. Tohlopinjärven eteläranta ns.Rasonhaka ............................................................................................. 474.1.11. Vaakkolammin ja Likokallion alue .......................................................................................................484.1.12. Pohtola, Lintulampi .................................................................................................................................484.1.13. Lentävänniemen Niemen sahan vanha kaatopaikka ja sen ympäristö ............................................ 494.1.14. Epilänharju ................................................................................................................................................494.1.15. Hyhky, Pättiniemenpuisto .......................................................................................................................524.1.16. Viikinsaari ..................................................................................................................................................524.1.17. Tahmela, Tahmelan lähde ja Lorisevanpuisto ..................................................................................... 524.1.18. Pispalan keto .............................................................................................................................................534.1.19. Pyynikki ......................................................................................................................................................534.1.20. Onkiniemen rantavyöhyke ......................................................................................................................534.1.21. Tammerkoski .............................................................................................................................................534.1.22. Tampellan tehdasalue .............................................................................................................................534.1.23. Viinikanoja ................................................................................................................................................564.1.24. Järvensivun radan varret .........................................................................................................................574.1.25. Viinikka, Pahalampi .................................................................................................................................574.1.26. Rantaperkiö, ns. Härmälän puisto ......................................................................................................... 584.1.27. Härmälä, Vähäjärvi ..................................................................................................................................584.1.28. Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue ................................................................................. 584.1.29. Sarankulma, Saukonoja ...........................................................................................................................584.1.30. Multisillan Multipuron avolouhikko ...................................................................................................... 584.1.31. Multisilta, Rajamäki .................................................................................................................................584.1.32. Multisilta, Särkijärvi, Lahdenperän ja Kuljun moottoritien välinen alue ....................................... 584.1.33. Särkijärvi, Leppänen ................................................................................................................................604.1.34. Vuores, Rimminsuon-Koukkujärven alue ............................................................................................. 604.1.35. Vuores, Vormiston Pilkkakuusenharju ja Virolaiset ............................................................................ 604.1.36. Hervanta, Sonninottanlahden purolehto ja Mäyrämäki .................................................................... 604.1.37. Hervantajärvi, Riipinkorpi ......................................................................................................................614.1.38. Hervantajärvi, Viitastenperä ...................................................................................................................614.1.39. Hallila, Särkijärven pohjoispuolinen metsäalue ................................................................................. 614.1.40. Veisu, Pehkusuo ........................................................................................................................................614.1.41. Hervanta, Lukonojanmäen luoteispuolen lehtorinne ........................................................................ 614.1.42. Hervanta, Lukonojanmäen koillispuolen puronvarsirinnelehto, “Pitkäahde” ................................ 614.1.43. Lukonmäki, Vihiojan rotkon etelärinne Hervannan valtaväylän itäpuolella .................................. 614.1.44. Messukylä, Aakkulanharju ......................................................................................................................634.1.45. Haihara, Kaukajärven lounaisranta ...................................................................................................... 634.1.46. Kaukajärvi, Levonmäki ............................................................................................................................634.1.47. Kaukajärvi, Kaukaniemi ..........................................................................................................................634.1.48. Kaukajärvi .................................................................................................................................................644.1.49. Pappila, Sikosuo .......................................................................................................................................644.1.50. Linnainmaa, haavikkolehto ....................................................................................................................654.1.51. Kauppi, Tuomikallion eteläosa ..............................................................................................................654.1.52. Niihama, Soukonvuoren lehto ...............................................................................................................654.1.53. Niihama, Lahnakallion-Huhtainniemen lehtoja ketoalue .............................................................. 684.1.54. Niihama, Kuokkamaa ..............................................................................................................................684.1.55. Atala, Orimuskadun ja Atanväylän risteyksessä ................................................................................... 684.1.56. Kumpula, Halimasjärvi ............................................................................................................................684.1.57. Kumpula, Olkahistenlahden perukan kalliojyrkännelehto ................................................................ 684.1.58. Kumpula, Aitovuoren eteläpuolen louhikkorotko ............................................................................... 704.1.59. Aitolahti, Juoponlahden eteläinen niemeke ........................................................................................ 704.1.60. Aitolahti , Laalahden laitumet ...............................................................................................................704.1.61. Aitolahti, kirkon ja järven välinen puronnotko ................................................................................... 704.1.62. Aitolahti, Hirviniemi, Keso ......................................................................................................................704.1.63. Aitolahti, Kivitokeenlahti ........................................................................................................................704.1.64. Aitolahti, Sorilanlammi-Utukanlammi .................................................................................................. 724.1.65. Aitolahti, Sorila, Myllypuron varsi Viitapohjan-Palon tienristeyksestä 250 m Paloon ................... 724.1.66. Aitolahti, Iso-Lumoja ...............................................................................................................................724.1.67. Aitolahti, Aitoniemi, puronvarsi Keskisen talon länsipuolella .......................................................... 72

4.1.68. Aitolahti, Vääräjärvi, Korvenvuori..... ........................................................................................... ....724.1.69. Tarastenjärven kaatopaikan Tiikonojan keto ................................................................................. 724.1.70. Teisko, Pitkäjärvi, Pitkäjärvenojan suu ............................................................................................ 724.1.71. Teisko, Kolunkylä, Säynävänlahti ...................................................................................................... 734.1.72. Teisko, Kaulamoinen .......................................................................................................................... 734.1.73. Teisko, Nuorajärvi ............................................................................................................................... 734.1.74. Teisko, Kukonjärven länsiranta ......................................................................................................... 734.1.75. Teisko, Kolunkylä, Hulkkionvuoren-Lautakatomäen väliset lehtoalueet .................................... 734.1.76. Teisko, Pulesjärvi, Pirunnotko ........................................................................................................... 734.1.77. Teisko, Palvajärvi-Koirajärvi .............................................................................................................. 734.1.78. Teisko, Vaavunsuo ............................................................................................................................... 734.1.79. Teisko, Viitapohja, Ison - Murron haat ............................................................................................. 734.1.80. Teisko, Peräjoki, eteläpuolen valuvesiletto ja keto Viitalan talon itäpuolella ........................... 734.1.81. Teisko, Mustalaisvuoren-Majakedon, Peräjoen-Peräjärven tienoot ............................................ 734.1.82. Teisko, Viitapohja, Piittalanmäki-Posti, entisen seuraintalon paikka ......................................... 734.1.83. Teisko, Viitapohjan Männistön kallioketo ....................................................................................... 734.1.84. Teisko, Hankajärvi, järven länsipään lounaisranta ........................................................................ 744.1.85. Teisko, Ahvenlammen laskuoja ......................................................................................................... 744.1.86. Teisko, Hankajärven länsipuolinen mäki ja Myllykorpi ................................................................ 744.1.87. Teisko, Savonkylä, Iso-Viljamoinen, Myllyojan varret .................................................................... 744.1.88. Teisko, Sikolammesta Paarlahteen laskevan puron varsi .............................................................. 744.1.89. Teisko, Kulkkilan Hirvijärvi ja Pikkuhaka ........................................................................................ 754.1.90. Teisko, Kulkkilan Isosaari ................................................................................................................... 754.1.91. Teisko, Paarlahden Isosaari ............................................................................................................... 754.1.92. Teisko, Kuusniemen talon lähiympäristö ........................................................................................ 754.1.93. Teisko, Kuusniemi, Kaitaveteen laskevat rantarinteet ................................................................... 754.1.94. Teisko, Paavola, Liiri ........................................................................................................................... 754.1.95. Teisko, Paavola, Uskalin länsipuoleiset korpi ja lehtokorpi ......................................................... 754.1.96. Pikku-Ripojärven länsipään mesotrofinen suo ............................................................................... 764.1.97. Teisko, Taulakylä, Lammasniemi ...................................................................................................... 764.1.98.Teisko,Taulakylä,Haikan talon rantametsälaidun ........................................................................... 764.1.99. Pahalammen-Mustalahden-Neinvuoren (Neevuoren) alue .......................................................... 764.1.100. Teisko, Kirkkojärvi, Haavisto ........................................................................................................... 764.1.101. Teisko, Toijakylä, Teerimäki ............................................................................................................. 774.1.102. Teisko, Koljonniemi .......................................................................................................................... 774.1.103. Teisko, Teiskola, Isomoisio ............................................................................................................... 774.1.104. Teisko, Teiskola, Hämäräkolu .......................................................................................................... 774.1.105. Teisko, Asuntila, Purnulampi .......................................................................................................... 774.1.106. Teisko, Asuntila, Eskonlammi .......................................................................................................... 774.1.107. Teisko, Asuntila, Asuntilanjoki-Lauttajärvi .................................................................................... 774.1.108. Teisko, Asuntila, Sahronoja .............................................................................................................. 774.1.109. Teisko, Niemenkylä, Rökäsoja ......................................................................................................... 774.1.110. Teisko, Terälahti, Rökäslammi-Myllylammi .................................................................................. 754.1.111. Teisko, Terälahti, Ympyriäinen ........................................................................................................ 754.1.112. Teisko, Terälahti, Petääjärvi ............................................................................................................ 754.1.113. Teisko, Terälahti, Ruutanalammi .................................................................................................... 754.1.114. Teisko, Terälahti-Kapee, Iso-Kuhmo ............................................................................................... 754.1.115. Teisko, Löytänänjärvi, Koivuvuoren lehtoalue .............................................................................. 754.1.116. Teisko, Ukaanjärvi, järven ja Koivupohjan talon pohjoispuolen puronvarsi- ja rinnelehto . 754.1.117. Teisko, Kapee, Niemi- ja Ala-Kapeen niityt ................................................................................... 754.1.118. Teisko, Jylhänperän Koivula ............................................................................................................ 754.1.119. Teisko, Kaanaa, Tuohikotanen-lammi ........................................................................................... 824.1.120. Teisko, Velaatta, Ala-Pirttijärven eteläkärjen suoreunus ............................................................ 82

4.2. Arvokkaat lintualueet ........................................................................................................................................... 824.2.1. Lintujärvet .............................................................................................................................................. 824.2.1.1. Iidesjärvi .............................................................................................................................................. 824.2.1.2. Nuorajärvi ........................................................................................................................................... 824.2.1.3. Nuutilanlahti ...................................................................................................................................... 824.2.2. Lintulehdot ............................................................................................................................................. 834.2.3. Näsijärven lintuluodot ......................................................................................................................... 83

4.3. Arvokkaat hyönteisalueet ..................................................................................................................................... 844.3.1. Mustavuori ............................................................................................................................................. 844.3.2. Pitkäniemen hevoshaan alue-Villilänsaari ........................................................................................ 854.3.3. Lamminpään laskettelurinne .............................................................................................................. 85

4.3.4. Tahmelan lähde ..................................................................................................................................... 854.3.5. Peltolammi ja Pärrinkoski ................................................................................................................... 854.3.6. Särkijärven kaakkoisranta .................................................................................................................... 854.3.7. Pehkusuo ................................................................................................................................................ 854.3.8. Suolijärven eteläpuoli .......................................................................................................................... 854.3.9. Koukkujärvi ............................................................................................................................................ 854.3.10. Hupakankorpi ..................................................................................................................................... 864.3.11. Hervanta, Hervantajärven pohjoispuoleinen kuusimetsä ............................................................ 864.3.12. Vormiston Myllypuro .......................................................................................................................... 864.3.13. Hervanta, Lukonmäki ......................................................................................................................... 884.3.14. Vihiojan varren puronvarsilehto Turtolassa .................................................................................... 884.3.15. Kaukajärvi ja Kaukaniemen kartanopuisto .................................................................................... 884.3.16. Iidesjärvi ............................................................................................................................................... 884.3.17. Järvensivun alue .................................................................................................................................. 884.3.18. Viinikanoja ........................................................................................................................................... 894.3.19. Kauppi .................................................................................................................................................. 894.3.20. Alasjärven pohjoispuoli ..................................................................................................................... 894.3.21. Messukylän Aakkulanharju ................................................................................................................ 894.3.22. Hankkion kedot ................................................................................................................................... 894.3.23. Sikosuo .................................................................................................................................................. 894.3.24. Petäjässuo ............................................................................................................................................ 894.3.25. Halimasjärven luonnonsuojelualue ................................................................................................. 904.3.26. Pihkalan niityt ..................................................................................................................................... 904.3.27. Palon Myllyjoki .................................................................................................................................... 904.3.28. Sorilan-Peurantajärven alue ja Sorilan laitumet ............................................................................ 904.3.29. Aitolahden Teerineva .......................................................................................................................... 904.3.30. Teisko, Viitapohja, Peräjoki ............................................................................................................... 904.3.31. Teisko, Viitapohja-Vattula, Sisaruspohja ......................................................................................... 904.3.32. Teisko, Asuntilanjoki ........................................................................................................................... 904.3.33. Teisko, Kaanaan lentokentän laitamat ............................................................................................ 904.3.34. Teisko, Jakamaneva ............................................................................................................................ 91

4.4. Arvokkaat järvet, lammet, lähteet ja purot ....................................................................................................... 914.4.1. Ikurin Myllypuron lähde ...................................................................................................................... 914.4.2. Kaupin lähde ......................................................................................................................................... 914.4.3. Aitolahden Hirvenniemen lähde ......................................................................................................... 914.4.4. Pitkäjärvenoja ........................................................................................................................................ 914.4.5. Iso ja Pieni Koiralammi ........................................................................................................................ 914.4.6. Kaukaloinen ........................................................................................................................................... 914.4.7. Rukolammi ............................................................................................................................................. 944.4.8. Palvajärvi ja Koirajärvi ......................................................................................................................... 944.4.9. Pikku Ripojärvi ...................................................................................................................................... 944.4.10. Aittolammi ........................................................................................................................................... 944.4.11. Koiranoja .............................................................................................................................................. 944.4.12. Sydänmaanlammi ............................................................................................................................... 944.4.13. Rökäsoja ............................................................................................................................................... 954.4.14. Keskinen Pirttijärvi ............................................................................................................................. 95

4.5. Arvokkaat perinnebiotoopit ................................................................................................................................. 95

5. Tampereen uhanalaiset eliöt ...................................................................................................... 965.1. Putkilokasvit ........................................................................................................................................................... 965.2. Jäkälät ................................................................................................................................................................... 1005.3. Sammalet .............................................................................................................................................................. 1015.4. Sienet ..................................................................................................................................................................... 1015.5. Tampereen linnustosta ....................................................................................................................................... 1035.6. Nisäkkäät .............................................................................................................................................................. 1125.7. Hyönteiset ............................................................................................................................................................. 112

Liitteet ......................................................................................................................................... 117

Tiivistelmä

6 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET

Tampereen arvokkaat luontokohteet 2003

Raportissa esitellään Tampereella sijaitsevat luonto-kohteet: luonnonsuojelualueet, luonnonmuistomer-kit, Natura-alueet, kasvistollisesti arvokkaat kohteet,lintukohteet ja hyönteistöltään arvokkaat kohteet.Lisäksi on käsitelty Tampereella esiintyviä uhanalai-sia lajeja.Luonnonsuojelualueita on yhteensä 229 hehtaaria,joista 13 kappaletta on luonnonsuojelulailla rauhoitet-tuja ja 11 pientä tummaverkkoperhosniittyä ympäris-tökeskuksen rajauspäätöksellä. Suurin luonnonsuoje-lualue on Vattula, joka laajennuksen jälkeen on 61hehtaaria. Useimmat luonnonsuojelualueet ovat lehto-kohteita ja vanhan metsän kohteita, mutta mukana onmyös harjukohde, Pyynikki sekä yksittäisiä kasvin-suojelualueita. Lisäksi mukana on kaavassa luonnon-suojelualueiksi merkittyjä alueita. Luonnonmuisto-merkkejä on kaikkiaan 19, joista 17 on isoja puita jakaksi geologista kohdetta.Natura-alueita on yhteensä viisi. Kasvikohteita onyhteensä 120, jotka on jaettu erittäin arvokkaisiin

kohteisiin, arvokkaisiin ja säästämisen arvoisiin koh-teisiin. Putkilokasvit tunnetaan yleensä hyvin, muttasammalet, jäkälät ja sienet puutteellisesti.Linnustollisesti arvokkaista kohteista on esitelty lin-tulehdot, lintujärvet ja Näsijärven lintuluodot. Hyön-teistöltään arvokkaita kohteita on 33, joista erityises-ti mainittakoon tummaverkkoperhosniityt ja tieteel-le uutena löydetty vesiperhonen Oxyethira tampe-rensis. Lisäksi on esitetty karttana ja Pirkanmaanympäristökeskuksen inventoimat arvokkaat perinne-biotoopit sekä arvokkaat järvet, lammet, lähteet japurot.Lopuksi on esitelty Tampereen uhanalaiset eliölajitvaltakunnalliseen ja paikalliseen arviointiin perustuen.Eräiden erityistä mielenkiintoa herättävien lajienesiintymistä on käsitelty vinjettikirjoituksin ja kartoin(mm. mm. eräät kasvilajit, kynäjalava, lepakot, liito-orava). Lopuksi on esitetty taulukkona Tampereeneliölajit luokiteltuna uhanalaisuusluokittain ja vastuu-lajeittain.

Aluksi

ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 7

Aluksi

ampereen alueella on huomattava määrä säilyt-tämisen arvoisia luontokohteita, joiden kasvisto,

eläimistö tai muut luonnon piirteet ovat harvi-naislaatuisia. Alueet ovat usein pienehköjä tai yksittäi-siä luonnonmuodostumia ja moniin liittyy kulttuuri-historiallista arvoa.

Osa kohteista on suojeltu luonnonsuojelulailla, jol-loin ne on merkitty luontoon asianmukaisilla rauhoi-tuskylteillä. Tällaisia kohteita ovat luonnonsuojelualu-eet ja luonnonmuistomerkit. Valtaosa arvokkaistakohteista on kuitenkin pääasiallisesti luontoharrastaji-en tiedossa, jolloin ne saattavat tuhoutua mm. tietä-mättömyyden takia. Kohteista tiedottaminen eri viras-toille, yhteisöille ja kuntalaisille onkin ensiarvoisentärkeää.

Luonnontieteellisen tiedekunnan puuttuminenyliopistosta nostaa kaupungissa toimivien harrastaja-yhdistysten merkitystä arvokkaiden luonnonkohtei-den inventoinnissa ja seurannassa. Näiden yhdistystenraportit sekä yksittäisten harrastajien tiedot ja havain-toaineisto ovat olleet keskeistä aineistoa tätä julkaisuatehtäessä. Raporttien lisäksi tietoja Tampereen putki-lokasvilajistosta ovat antaneet Matti Kääntönen, Ta-

T pio Lahtonen, Olavi Lehto, jäkälä- ja sammallajistos-ta Harri Arkkio, Matti Kääntönen, Ari Parnela, JuhaPykälä ja Kimmo Syrjänen, sienilajistosta Juho Kytö-mäki ja Unto Söderholm, hyönteislajistosta Juha Salo-kannel ja Tero Piirainen sekä linnustosta Seppo Aro,Ari Jokinen, Martti Lagerström, Lauri Mustalahti,Rainer Mäkelä, Vesa Nieminen, Hannu Nyström,Jaakko Syrjänen ja Jouni Väliaho.

Matti Kääntönen ja Tapio Lahtonen ovat myöslukeneet käsikirjoituksen läpi kasviston sekä Tero Pii-rainen ja Juha Salokannel hyönteisten osalta.

Tampereen arvokkaat luontokohteet on esitelty ai-hepiireittäin. Jokaisesta kohteesta on lyhyt selostus jane on paikannettu liitteinä oleville kartoille. Geologi-sia kohteita ja luontopolkuja ei ole esitelty ja ne onlöydettävissä vuonna 1994 ilmestyneestä “Tampereenarvokkaat luontokohteet” -julkaisusta (Mikola ym.1994).

Lisätietoja:

Mikola, J., Nieminen, P. & Kosonen, L. 1994: Tampereen arvokkaatluontokohteet. – Tampereen kaupungin ympäristövirasto,ympäristövalvonnan julkaisu 3/1994, 77 ss.

Tekstissä esiintyvien lajien perässä suluissa oleva viittaus tarkoittaa seuraavaa:

CR (critically endangered) = äärimmäisen uhanalainen (valtakunnallisesti)EN (endangered) = erittäin uhanalainen (valtakunnallisesti)VU (vulnerable) = uhanalainen vaarantunut (valtakunnallisesti)NT (near threatened) = silmälläpidettävä (valtakunnallisesti)UH-AL = koko Tampereella alueellisesti uhanalainenUH-AL-E = esiintyy koko Tampereella, mutta muualla kuin Pohjois-Teiskossa alueellisesti uhanalainenUH-AL-P = esiintyy koko Tampereella, mutta vain Pohjois-Teiskossa alueellisesti uhanalainenDir II = luontodirektiivin suojelualueita edellyttämä lajiDirIV = luontodirektiivin tiukan suojelun lajit (tunnetaan myös elinympäristödirektiivinä)DirV = luontodirektiivin laji, jonka kannan kehitystä seurattavaLdir = lintudirektiivin II suojelualueita edellyttämä lajiR = luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu lajieR = luonnonsuojelulailla rauhoitettu erityisesti suojeltu lajimR = kasvilajit, joiden kerääminen myyntiä varten on kiellettyV = Suomen kansainvälinen vastuulaji

Aluksi


Luonto- ja lintudirektiivin suojelualueiden perusta-mista edellyttämät lajit ovat lajeja, jotka tulee EU:nmukaan sisällyttää Natura-alueisiin (ks. sivu 39). Tiu-kan suojelun lajit ovat lajeja, jotka on otettu suoraanmyös Suomen lainsäädäntöön. Lain mukaan näidenlajien elinolosuhteita ei saa heikentää eli suojelu kos-kee myös kyseisen lajin elinympäristöä. Kuitenkin tul-kinta tiukan suojelun kasvilajeista ei ole yhtä tiukkakuin eläimien kohdalla. Kasvien osalta kuuluminenluontodirektiivin liitteen IV tiukan suojelun lajeihintarkoittaa käytännössä samanlaista kohtelua kuin rau-hoitettujen lajien kohdalla täydennettynä hallussapitoakoskevilla poikkeuslupasäännöksillä.

Harrastustoiminta

Suurimpia luonnonharrastusjärjestöjä ovat Tampereenkasvitieteellinen yhdistys r.y., Pirkanmaan lintutieteelli-nen yhdistys (ennen v. 1994 Tampereen lintutieteellinenyhdistys r.y. ), Tampereen hyönteistutkijain Seura r.y. jaTampereen sieniseura, luonnonsuojeluyhdistyksistä onmainittava Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry.

Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry täytti vuonna2003 30 vuotta. Sinä aikana yhdistys on kasvanut noin140 jäsenen suuruiseksi. Yhdistyksen tarkoituksena onedistää ja ylläpitää kasveihin kohdistuvaa harrastusta,tutkimusta ja suojelua. Se kokoontuu muulloin paitsikesä-elokuussa pääsääntöisesti kerran kuukaudessa jajulkaisee Talvikki-nimistä jäsenlehteä. Kokouksien jajulkaisutoiminnan lisäksi yhdistys ylläpitää kasvikoko-elmaa, järjestää kasviretkiä, toimii yhteistyössä muidenalan tahojen kanssa, antaa lausuntoja mm. kaavahank-keista sekä tekee omien tutkimusten lisäksi kasvilli-suusselvityksiä eri tahoille (mm. Atlas-kartoitus). Yh-distyksen puheenjohtajana toimii Matti Kääntönen,Haiharankatu 22 B 8, 33710 Tampere. Yhdistyksenkotisivujen osoite onhttp://www.tampereenkasvitieteellinenry.net.

Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. (PiLy) onperustettu vuonna 1970 alun perin nimelläTampereenlintutieteellinen yhdistys. Toiminnan laajentumisenmyötä nimen vaihdos toteutettiin vuonna 1993. Vuon-na 2003 yhdistyksen jäsenmäärä oli noin 550. Yhdis-tyksen tarkoituksena on edistää ja ylläpitää lintuihinkohdistuvaa harrastusta, tutkimusta ja suojelua. Yhdis-tys kokoontuu kahdeksan kertaa vuodessa, julkaiseekaksi kertaa vuodessa ilmestyvää Lintuviesti-nimistä

lehteä, järjestää retkiä ja kursseja, tekee eri tahoille lin-nustoselvityksiä ja myös omaa tutkimusta, osallistuuvaltakunnallisiin linnustoseurantatutkimuksiin, ylläpi-tää lintuasemaa Kangasalan Kirkkojärvellä, pitää yh-teyttä muihin toiminnan kannalta olellisiin tahoihinsekä pyrkii vaikuttamaan linnustolle ja muulle luon-nolle haitallisiin hankkeisiin. Yhdistyksen puheen-johtajana toimii Petri Seppälä, PL 482, 33101 Tam-pere, [email protected]. Yhdistyksen kotisi-vut löytyvät internetosoitteesta www.birdlife.fi/pily/

Vuoteen 1984 asti Tampereen perhostutkijain seura-ni-mellä toiminut Tampereen hyönteistutkijain seura(THS) perustettiin vuonna 1967. Nykyään seuraankuuluu yli sata hyönteisharrastajaa ja -tutkijaa. Suurinosa jäsenistä on harrastajia, mutta joukossa on myösuseita ammattitutkijoitakin. Seura kokoontuu kerrankuussa ja kokouksissa pidetään esitelmiä, esitetäännäytteitä, katsotaan kuvia ja vaihdetaan kuulumisia.Kokouksien sijaan kesäkuukausina järjestetään retkiähyönteistöllisesti mielenkiintoisille kohteille, tehdääntutkimusta ja selvityksiä ulkoisille tahoille. Seura toimiiaktiivisesti pirkanmaalaisen hyönteislajistotiedon kar-tuttamiseksi sekä lajiston levinneisyyden ja elintapojenselvittämiseksi. Seuran puheenjohtajana toimii TeroPiirainen, Kaarilahdenkuja 11, 33700 Tampere. Seuraninternetosoite on www.tam.pp.fi/ths/.

Tampereen sieniseura perustettiin vuonna 1970. Seu-ra toimii sieniharrastajien yhdyssiteenä. Seura rekiste-röityi vasta v. 2002. Yhdistys toimii pitämällä koko-uksia, näyttelyitä, opintopiiriä ja retkiä. Puheenjohta-ja on Unto Söderholm, p. 03-2655156.

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry toimii ym-päristöstä ja luonnosta huolta pitävien yhdyssiteenä.Yhdistys antaa lausuntoja ja esittää kannanottojamaankäytöstä Tampereella, järjestää retkiä ja talkoitaja julkaisee Tampereen seudun luonto-lehteä. Puheen-johtajana toimii Inka Paananen, p. 045-6338779 jayhdistyksen nettiosoite on www.sll.fi/pirkanmaa/yh-distykset/tampere/. Yhdistys on jäsenjärjestönä Pir-kanmaan luonnonsuojelupiirissä ja sitä kautta Suomenluonnonsuojeluliitossa.

Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksiköninternet-osoite on www.tampere.fi/ytoteto/yva/index.htm.

Luonnonsuojelualueet


rektiivin lajit liitteessä I. Sienet ja jäkälät eivät toden-näköisesti tule olemaan mukana EU:n luontodirektii-veissä.

Luonnonsuojelulailla (29§) suojellut luontotyypit ovat :

1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloistalehtipuista koostuvat metsiköt

2) pähkinäpensaslehdot3) tervaleppäkorvet4) luonnontilaiset hiekkarannat5) merenrantaniityt6) puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit7) katajakedot8) lehdesniityt9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut

ja puuryhmät

Edellisistä kohteista Tampereen seudulla tulevat ky-seeseen lähinnä tervaleppäkorvet, katajakedot jaavointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut japuuryhmät.

Luonnonsuojelualueiden perustamisesta säädel-lään luonnonsuojelulaissa valtion mailla (10 §), yksi-tyismailla (24§) ja luonnonmuistomerkkien rauhoitta-misesta (23§). Lisäksi tietyistä erityissuojelutarpeistaja suojelualueiden järjestelmällisestä hankinnasta sää-detään luonnonsuojelulaissa luonnonsuojeluohjelmil-la (7§) ja maisema-alueilla (32§). 7§:n mukaan valta-kunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaami-seksi voidaan laatia luonnonsuojeluohjelmia, joillaalueita varataan luonnonsuojelutarkoituksiin tuleviaaluehankintoja varten.

Lajisuojelun perustana ovat aiemminkin olleetpyynnin ja häirinnän kiellot; suojeltua eläinlajia ei saapyytää, häiritä, eikä kasvilajia kerätä tai muuten tar-koituksellisesti turmella. Suojeltujen lajien kauppa,hallussapito ja maastavienti ovat myös kiellettyjä.Luontodirektiivin liitteessä IV (ns. tiukan suojelun la-jit) mainittujen eläinlajien kohdalla on myöskinmaankäyttörajoituksia; niiden lisääntymis- ja leväh-dyspaikkojen heikentäminen on kielletty (luonnon-suojelulaki 49§); usein puhutaan myös elinympäristö-direktiivistä. Luontodirektiivin liitteessä V ovat lajit,jotka vaativat hyödyntämisen sääntelyä.

Luonnonsuojelulailla (46§) voidaan määritelläuhanalaiseksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonkaluontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Tar-vittaessa laji voidaan siirtää erityisesti suojeltavien la-jien kategoriaan (47§), jos sen häviämisuhka on ilmei-nen. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeänesiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on

1. Luonnonsuojelulain nojalla suojellut kohteet

Luonnonsuojelulaista

Luonnonsuojelu on ympäristönsuojelun keskeinenosa-alue. Sen tarkoituksena on säästää, suojella ja vaa-lia luontoa eli turvata luonnon uhanalaisimpien osiensäilyvyys ihmisen toiminnasta huolimatta. 1997 anne-tun luonnonsuojelulain 1§:n päätavoitteita ovat:

1) luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen2) luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen3) luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän

käytön tukeminen4) luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen

lisääminen5) luonnontutkimuksen edistäminen.

Perinteinen luonnonsuojelu kuuluu yhdessä luonnon-ja kulttuurimaiseman suojelun kanssa kulttuurilliseenympäristönsuojeluun. Sen tarkoituksena on luodaluonnon ja rakennetusta ympäristöstä viihtyisä ja tasa-painoinen elinympäristö. Samalla pyritään myös ta-kaamaan elinmahdollisuudet mahdollisimman moni-puoliselle luonnoneliöstölle. Perinteinen luonnonsuo-jelu käsittää suojelualueiden perustamisen, luonnon-muistomerkkien vaalimisen sekä luonnonvaraistenkasvien ja eläinten suojelun.

Viimeaikainen kehitys on tuonut luonnonsuoje-luun uusia käsitteitä kuten luonnon monimuotoisuus(= biodiversiteetti), kestävä kehitys, kestävä käyttö jasuotuisa suojelutaso. Biologista monimuotoisuuttakoskevan yleissopimuksen (Rio de Janeiro 1992) mu-kaan kestävä käyttö tarkoittaa biologisen monimuo-toisuuden osien käyttöä siten, ettei käyttö johda pit-källä aikavälillä monimuotoisuuden vähenemiseen.Kestävään kehitykseen on liitetty kolme ulottuvuut-ta: ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen. Kestäväkäyttö ilmaisee selkeämmin luonnonvarojen käytönrajallisuuden kuin kestävä kehitys-ilmaisu. Kestävänkehityksen sijaan tavoitteena on luonnonvarojen jaluonnonympäristön kestävän käytön tukeminen.Suomen liittyminen Euroopan yhteisöön vuonna1995 toi mukanaan luonnonsuojelulakiin luonto-tyyppien (29-31§) ja erityisesti suojeltavien lajienelinympäristön suojelun (47-48§) Natura-alueineen(64§). Euroopan yhteisön luonto- ja lintudirektiiviedellyttävät uhanalaisten lajien elinympäristöjen jaluontotyyppien suojelua suojelualueita muodosta-malla suotuisan suojelutason varmistamiseksi. Suo-tuisa suojelutaso onkin uuden luonnonsuojelulaintoinen yleistavoite (5§). Suojellut luontotyypit ja la-jit ovat luontodirektiivin liitteissä I ja II sekä lintudi-



kielletty. Perinteisten suojelukeinojen lisäksi erityisestisuojellun lajin suojelu edellyttää lajin elinympäristönsuojelua tai muita toimenpiteitä varsinaisten luonnon-suojelualueiden ulkopuolellakin.

Luonnonsuojelulain 42§ kieltää rauhoitetun kas-vin tai sen osan poimimisen, keräämisen, irtileikkaa-misen, juurineen ottamisen tai hävittämisen ja tämäkoskee myös rauhoitetun kasvin siemeniä. Eläinlajienrauhoittamista koskevan luonnonsuojelulain 38§:nmukaan nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja suoraanlain nojalla. Sen mukaan kaikki Suomessa luonnonva-raisesti esiintyvät nisäkäs- ja lintulajit, joita ei ole mai-nittu metsästyslain 5§:ssä, ovat rauhoitettuja. Lisäksivuonna 1999 voimaan tulleen EU:n lintudirektiivinartikla 7:n mukaan kaikki linnut ovat rauhoitettujapesimäaikana vähintään 1.4-31.7 välisenä aikana.

Rauhoitettujen eläinlajien osalta kiellettyä on:

1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen2) pesien sekä munien ja yksilöiden

muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtä-minen tai muu tahallinen vahingoittaminen

3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisään-tymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdys-alueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannal-ta tärkeillä paikoilla.

28.6. 1993 annettu metsästyslaki käsittelee metsästys-tä – rauhoittamattoman eläimen pyydystämistä ja tap-pamista sekä riistanhoitoa – riistaeläimen aiheuttami-en vahinkojen korvaamista ja koiran pitämistä. Lakiasovelletaan tietyiltä osin myös luonnonsuojelulain (71/23) nojalla rauhoitettujen nisäkkäiden ja lintujen pyy-dystämiseen tai tappamiseen. Metsästyslain 5 §:nmäärittelemät riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläi-met on lueteltu raportin lopussa. Tampereella esiinty-vien erityisesti suojeltavien, uhanalaisten, silmälläpi-dettävien ja EU-direktiivilajien sekä Suomen vastuu-lajien luettelo on liitteenä alkaen sivulta 128.

Suomen aiempaa kattavammasta kansainvälisestäerityisvastuusta on puhuttu ensimmäisen kerran Suo-men ympäristökeskuksen ja BirdLife -Suomen yhteis-työnä toteuttamassa Suomen tärkeät lintualueet (FI-NIBA) -hankkeessa. Sen mukaan Suomen olisi otet-tava vastuu niistä pohjoisen vyöhykkeen lintulajeista,joiden kanta meillä muodostaa merkittävän osuudenEuroopan kannasta. Tällöin erityisvastuulajeina pide-tään lajeja, joiden alle 100 000 yksilön eurooppalaises-ta kannasta Suomessa pesii vähintään 10%. TällaisiaSuomeen ja sen lähialueille keskittyviä lajeja ovat soi-den ja havumetsien lajit, mutta myös vesilinnut, kah-laajat ja pöllöt. FINIBA-asiantuntijaryhmä on vali-koinut erityisvastuulajeiksi harvalukuiset suojelunkannalta tärkeimmät lajit. Voimakkaimmin Suomi-

painotteisia lajeja ovat esim. jänkäsirriäinen, jonkaeurooppalaisesta kannasta Suomessa on n. 75%, ta-viokuurna n. 68%, mustaviklo n. 65% ja telkkä n.63%. Tämän jälkeen Suomen erityisvastuuta on poh-tinut myös Uhanalaisten eliöiden toinen seuranta-työryhmä.

Metsälaista

Vuoden 1997 aikana astui voimaan uusi metsälaki(1093/1996) ja metsäasetus (1200/1996). Lain 1§:nmukaan tavoitteena on edistää metsien taloudellista,ekologista ja sosiaalista kestävää hoitoa ja käyttöä si-ten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton sa-malla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilyte-tään. Monimuotoisuuden säilyttämiseen voidaan pyr-kiä metsätaloudellisella tavoiteohjelmalla (metsäkes-kus), hakkuutapojen sääntelyllä ja erityisen tärkeidenelinympäristöjen suojelulla. On huomattava, että met-sälaissa, toisin kuin luonnonsuojelulaissa, säädetäänvain metsätalouteen liittyvistä hankkeista. Metsälain10§:ssä säädetään metsäluonnon monimuotoisuudensäilyttämisestä yleisesti, mutta mikä toteutuu asetuk-sen kautta. Lain 5§:ssä puututaan sallittuihin hakkuu-tapoihin ja 6§:ssä metsäluonnon erityiskohteisiin, joil-la on merkitystä metsän monimuotoisuuden säilyttä-misen, maiseman tai monikäytön kannalta. Erityisentärkeiden elinympäristöjen suojelusta on säädettymetsälain 10§:ssä, josta voidaan poiketa poikkeuslu-valla (11§).

Metsälain 10§ erityisen tärkeät elinympäristöt ovat:

1) lähteiden, purojen ja pysyvän veden juoksu-uomanmuodostavien norojen sekä pienten lampien välit-tömät lähiympäristöt

2) ruohoja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokor-vet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot

3) rehevät lehtolaikut4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla5) rotkot ja kurut6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuot-

toisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähä-puustoiset suot ja rantaluhdat

Seuraavassa esitellään ympäristökeskuksen (ennenvuotta 1998 lääninhallituksen) päätöksellä rauhoitetutluonnonsuojelualueet ja ympäristölautakunnan pää-töksellä (aikaisemmin lääninhallituksen) rauhoitetutluonnonmuistomerkit.



Myllypuron lehtoleinikkikasvustot ovat Pirkanmaanlaajimmat.

1.1. Luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelualueella tarkoitetaan rauhoitettua tailuonnonsuojelulain nojalla rauhoitettavaksi ehdotet-tua aluetta, jolla on merkitystä tietyn luonnontyypintai luonnonkauneuden säilyttämisessä. Syitä suojelul-le voivat olla alkuperäisen luonnon, eläin-ja kasvimaa-ilman tai maiseman säilyttäminen.

Luonnonsuojelualueen käyttöä säätelevät hoito- jakäyttösuunnitelma sekä rauhoitusmääräykset. Määrä-ysten mukaan toiminnot, jotka mahdollisesti muuttai-sivat alueen alkuperäistä maisemakuvaa tai vaikuttai-sivat epäedullisesti alkuperäisen kasvillisuuden ja eläi-mistön säilymiseen, ovat kiellettyjä. Suojelualueenhoitoa ja käyttöä valvovat kaupungin ympäristöval-vonta ja ympäristökeskus. Jokaiselle alueelle laaditaanhoito- ja käyttösuunnitelma, jonka alueellinen sympä-ristökeskus vahvistaa.

Seuraavassa esitellään Tampereen alueella sijaitse-vat 11 luonnonsuojelualuetta: Ikuri-Kalkun Myllypu-ro, Viikinsaari, Pyynikki, Peltolammi-Pärrinkoski,Halimasjärvi, Sorilanlammi, Vattula, Palvajärvi-Koi-rajärvi, Järvenpää-Majaketo, Paarlahden Isosaari sekäuusimpina Iso-Kuhmo ja Tampereen kaupunginomistama Ylöjärven Valkeekiven lahden purolehto.Vattulan luonnonsuojelualueeseen saatiin v. 2003 huo-mattava laajennusosa. Vuonna 1997 voimaan astunutluonnonsuojelulaki antaa myös mahdollisuuden rau-hoittaa alue ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä.Tälla menetelmällä on viime vuosina rauhoitettu yk-sitoista tummaverkkoperhosniittyä. Lisäksi uudeksiluonnonsuojelualueeksi on suunnitteilla Epilän Vaak-kolammin alue.

Vuoden 2003 loppuun mennessä Tampereella oliluonnonsuojelualueita 229 hehtaaria, joka on 0.4 %maapinta-alasta.

1.1.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro

Kasvillisuus

Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjel-maan ja Natura-ohjelmaan. Se rauhoitettiin luonnon-suojelulain nojalla 26.10.1999 35,1 ha suuruisenapäätösnumerolla 1998L0220/251. Myllypuron puron-varsilehdot, rinteet ja putoukset ovat esteettisesti jakasvistollisesti Tampereen kantakaupungin arvok-kaimpia luonnonalueita. Uoma on tosin ollut pahastiroskaantunut ja alueella on järjestetty keväisin siivous-talkoita. Puronvarsilehdolla on pituutta kolme kilo-metriä ja sen tyypillisiä lajeja ovat kotkansiipi (Mat-teuccia struthiopteris), (sorea)hiirenporras (Athyrium fi-lix-femina), mesiangervo (Filipendula ulmaria), käen-kaali (Oxalis acetosella), lehtovirmajuuri (Valerianasambucifolia), lehtotähtimö (Stellaria nemorum), kevät-linnunsilmä (Chrysosplenium alterniflorum) ja lehto-

palsami (Impatiens noli-tangere). Lisäksi alueella kas-vaa niukalti lehtopähkämöä (Stachys sylvatica), sini-(Hepatica nobilis, mR) ja valkovuokkoa (Anemone ne-morosa) sekä haisukurjenpolvea (Geranium robertia-num). Merkittävin ja samalla huomiotaherättävin kas-vi on runsaana esiintyvä lehtoleinikki (Ranunculus cas-subicus), jonka esiintymät ovat Pirkanmaan suurim-mat. Kämmekkäkasveista alueella kasvaa soikkokak-sikkoa (Listera ovata, R).

Linnusto

Puronvarsi on linnustollisesti merkittävä alue. Linnus-to on laskettu kahdesti, vuosina 1988 ja 1994. Alueel-la laskettiin vuonna 1988 pesivän 30 lintulajia, yhteen-sä 145 reviiriä ja 1994 26 lajia/138 reviiriä. Linnustonkokonaistiheydeksi saatiin yhdellä linjalaskennalla952 paria/km2 (1988) ja 906 paria/km2 (1994). Suu-ri lintutiheys johtuu sekä purolaakson rehevästä lehto-kasvillisuudesta että ns. reunavaikutuksesta (=erilais-ten habitaattien vaihtuma-alueella lintutiheydet ovatuseimmiten suurempia kuin habitaattien keskiosissa).Purolaakso rajoittuukin molemmin puolin lähes kokopituudeltaan pihamaihin, teollisuusalueisiin, jouto-maihin, hakkuuaukkoihin ja pensaikkoihin. Pajulintu(Phylloscopus trochilus), räkättirastas (Turdus pilaris),peippo (Fringilla coelebs), punakylkirastas (Turdus ili-acus), lehtokerttu (Sylvia borin), talitiainen (Parus ma-

L ass

e Ko

sone

n



jor), mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) ja hippiäinen(Regulus regulus) ovat alueen runsaimmat lajit. Lehto-ja mustapääkertun suuret populaatiotiheydet ovatosoitus lehdon rehevyydestä. Kummankaan kesän las-kennoissa ei havaittu harvinaisia lajeja. Yhdellä las-kentakerralla harvinaisempien lajien yksittäiset paritsaattavat kuitenkin jäädä huomaamatta.

Hyönteistö

Myllypurossa elää roskaantumisesta huolimatta eräitämielenkiintoisia metsäpurojen vesiperhoslajeja. Näis-tä merkittävimpiä ovat valtakunnallisesti silmällä pi-dettävä purosiilanen (Lype reducta, NT) ja purovaino-kas (Rhyacophila fasciata, NT). Toinen alueellisestimerkittävä vesiperhoslaji on koukkusirvikäs (Sericosto-ma personatum).

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1984: Merkittäviä lehtoja kantakaupungissa:Kalkun Myllypuro. - Tammerkoski 7/84: 4-6.

Lagerström, M. & Tast, N. 1988: Tampereen Ikuri-KalkunMyllypuron pesimälinnusto 1988. - Käsikirjoitusympäristövalvonnassa.

Peruskarttalehti 2123 06 D

1.1.2. Viikinsaari

Hämeen lääninhallituksen päätöksellä (päätösnumero125/A231) 9.12.1994 perustettu Viikinsaaren luon-nonsuojelualue sijaitsee Pyhäjärven Viikinsaaressa,

noin 3,5 km päässä Tampereen keskusta-alueelta. Saa-ren kokonaispinta-ala on 14,9 hehtaaria, josta luon-nonsuojelualueen osuus on 10,53 hehtaaria. Viikin-saari on toiminut virkistysalueena jo viime vuosisadanpuolivälistä lähtien. Rakentaminen ja virkistystoimin-ta ovat keskittyneet saaren itäosaan ja luonnonsuoje-lualue sijaitsee saaren länsiosassa. Alueen sisäosaakiertää hiekoitettu kävelytie. Luontopolku seuraileekävelytietä poiketen välillä saaren rehevään sisäosaanja rannan tuntumaan. Suojelualueen itäpää rajoittuujalkapallokenttään ja niittyyn.

Kasvillisuus

Viikinsaaren luonnonsuojelualue kuuluu eteläboreaa-liseen lehtovyöhykkeeseen, ns. vuokkovyöhykkeeseen,jonka rehevintä ydinaluetta kutsutaan Etelä-Hämeenlehtokeskukseksi. Viikinsaaren rehevyys perustuu Ko-kemäenjoen vesistön eteläisten reittien savimaidenviljavuuteen sekä kallioperän fylliittiin ja kiilleliuskee-seen, joiden ns. kalkkivaikutus mahdollistaa kasvilli-suuden rehevät piirteet.

Alueella on laidunnettu karjaa ja korjattu heinääsiinä määrin, että aluetta määriteltiin jo 1880-luvullatermillä “hoidettua puistoa”. Suojelualueella on ennenrauhoitusta maisema- ja virkistystarkoituksessa har-vennettu pensaskerrosta sekä hakattu metsää. Toimin-ta on kuitenkin ollut pienimuotoista ja se on kohdis-tunut pääasiassa alueen reunaosiin. Kokonaisuutenaalueen kasvillisuus ja eläimistö ovat monipuolisia, eikäihmisen toiminta ole toistaiseksi köyhdyttänyt alueen

Viikinsaaren kotkansiipikasvustot ovat lähes miehenmittaisia.

Lass

e Ko

sone

n



monimuotoisuutta ja asemaa tärkeänä lehtona.Kokonaisuutena Viikinsaaren luonnonsuojelu-

alueen puusto, varsinkin lehdoissa, on selvästi kaksi-jakoinen. Ylimmässä latvuskerroksessa kasvaa 70-90-vuotiaita, yli 20 metriä korkeita kuusia ja koivuja.Kerros on melko tasaikäinen ja selvästi erottuva. Tä-män kerroksen alla ja paikoitellen ylimmän latvus-kerroksen puuttuessa omina kuvioinaan kasvaa 10-30-vuotias, pääosin kuusivaltainen kerros. Lahopuu-ta alueella on niukasti, sillä tuulen kaatamia ja lahoa-via puita on korjattu polttopuuksi. Valtapuustonmuodostavat kuusi (Picea abies), rauduskoivu (Betulapendula) ja hieskoivu (Betula pubescens). Mäntyjä (Pi-nus sylvestris) kasvaa eniten lounaisrannan tuoreellakankaalla. Saarella kasvaa myös kookkaita visakoivu-ja, katajia (Juniperus communis) ja pihlajia (Sorbusaucuparia) sekä haapoja (Populus tremula), jotka van-hoilla niittyalueilla muodostavat yhtenäisiä haavikoi-ta. Pääasiassa rantojen tuntumassa kasvaa harmaa-(Alnus incana) ja tervaleppää (Alnus glutinosa) sekätuomea (Prunus padus), jota löytyy myös saaren sisä-osista. Kosteilla kasvupaikoilla viihtyvät lukuisat pa-julajit: halava (Salix pentandra), raita (Salix caprea),kiiltopaju (Salix phylicifolia), tuhkapaju (Salix ci-nerea) ja mustuvapaju (Salix myrsinifolia). Sisäosienrehevissä lehdoissa kasvaa muutamia metsälehmuk-sia (Tilia cordata) ja lisäksi saarelta löydettiin kynäja-lavan (Ulmus laevis, R, VU) taimi vuonna 1989.Puustoa on hakattu alueen lounaisosassa ja luoteis-kärjessä. Kumpikin hakkuuala on noin 0,1 ha:n suu-ruinen ja tällä hetkellä niissä kasvaa lehtipuuvaltaisia,noin 2 m korkeita taimikoita. Pensaskerroksen muo-dostavat paatsama (Rhamnus frangula), terttuselja(Sambucus racemosa) ja koiranheisi (Viburnum opu-lus), joita kasvaa tasaisesti alueen lehto-osissa. Alu-eella esiintyy myös lehtokuusamaa (Lonicera xyloste-um), mutta niukemmin kuin muita pensaskerroksenkasveja.

Viikinsaaren luonnonsuojelualue voidaan jakaakuuteen kasvillisuusvyöhykkeeseen alkaen alueen si-säosista ja päätyen rantaosiin: (1) rehevä kuusivaltai-nen lehto, jota luonnehtivat lehtoimikkä (Pulmonariaobscura, mR) ja lehto-orvokki (Viola mirabilis), (2)vaihteleva, osin kultturilajistonkin sävyttämä tuorelehto, jossa kasvaa vaateliaita lehtokasveja, (3) sani-aislehto, (4) koivuvaltainen kuiva lehto, jota luon-nehtivat nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja kevät-linnunherne (Lathyrus vernus, mR), (5) haapa- jaharmaaleppävaltainen viljely- ja laidunkäytössä ollutalue, jossa kasvaa lehtoja kulttuurikasveja sekä (6)tuore ja lehtomainen kangas.

Viikinsaaresta on kaikkiaan löytynyt 253 putkilo-kasvilajia. Näistä arviolta 150 on saaressa alkuperäisiäja loput sata lajia ovat kulkeutuneet saareen ihmisenmukana. Osa saaren alkuperäislajeista on saanut ihmi-sen toiminnan lisääntyessä runsaammin kasvupaikko-

ja, osa lajeista on taas kärsinyt toiminnasta. Vain yh-den alkuperäiskasvin tiedetään varmasti hävinneensaarelta - kaiheorvokin (Viola selkirkii).

Viikinsaaren suojelualueen runsaslajisimpia aluei-ta ovat sisäosan lehdot. Vaateliaimmista lehtokasveis-ta alueella kasvavat mm. lehto-orvokki, lehtoimikkä(mR), soikkokaksikko (R), keltavuokko (Anemone ra-nunculoides, UH-AL-P), lehtopähkämö ja mustakon-nanmarja (Actaea spicata). V. 1990 Tampereella harvi-naista nurmikaunokkia (Centaurea phrygia) todettiinkasvavan muutamassa paikassa saarta ja v. 2000 löy-dettiin saaresta näsiäntaimi (Daphne mezereum, mR).Rehevimmän lehtoalueen kosteista ja varjoisista kas-vupaikoista on löydettävissä mm. velholehteä (Circaeaalpina). Saniaislehtoa hallitsee laaja kotkansiipikas-vusto, jonka joukossa kasvaa kevätlinnunsilmää ja me-siangervoa. Paikoitellen tiheiköt muuttavat kasvilli-suuskuvaa, jolloin varsinkin käenkaalin osuus kenttä-kerroksen kasvillisuudesta nousee.

Rehevää sisäosaa reunustaa viljely- ja laidunkäy-tössä ollut alue, jossa kasvaa sekaisin lehto-, kangas- jakulttuurikasveja. Paikan rehevyydestä ja kosteudestakertovat mm. hiirenporras ja kevätlehtoleinikki (Ra-nunculus fallax).

Lehtoaluetta kiertää yhtenäinen tuoreen ja lehto-maisen kankaan rantavyöhyke, jossa esiintyy tyypilli-siä kangasmaiden kasveja. Rannan kivikkoisessa janiukkalajisessa elinympäristössä kasvaa 28 kasvilajia,joista yleisimpiä ovat rantakukka (Lythrum salicaria),myrkkykeiso (Cicuta virosa), helpi (Phalaris arundina-cea), luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), viil-tosara (Carex acuta) ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflo-ra). Pienenä erikoisuutena lähellä uimarantaa kasvaapieni keltanokitkeröesiintymä (Picris hieracioides).

Sienistö

Viikinsaaren sienistöstä tunnataan vain hajahavainto-ja. Eri puulajien kanssa sienijuurta muodostavia my-korritsasieniä, esim. rouskuja, haperoja (mm. Pirkan-maalla melko harvinainen nokihapero (Russula alboni-gra), tatteja ja vahveroita kasvaa saaressa runsaasti.Lahoavan puuaineksen vähyyden vuoksi merkittäväälahottajasienilajistoa on löydetty varsin niukasti. Van-hojen metsien lajina pidettyä ruostekääpää (Phellinusferrugineofuscus, NT) löytyi saaren sisäosista kaatu-neesta kuusesta 1970-luvun puolivälissä. Muustapuulla kasvavasta lajistosta mainittakoon tuoksuhe-lokka (Pholiota heteroclita).

Saaresta on löydetty muutamia Pirkanmaalle uusiasienilajeja, joita voidaan pitää harvinaisina koko Suo-messa. Uutena suomalaisena lajina löydettiin kävely-tien reunasta ruohikosta saravinokas (Melanotus phil-lipsii). Saaren länsipään sekametsästä, luontopolunvierestä on kahtena vuonna löydetty savukärpässienen(Amanita spissa) esiintymä, joka on Suomen pohjoisin



ja toinen Pirkanmaan kahdesta kasvupaikasta. Syksyl-lä 1993 luonnonsuojelualueeseen rajautuvalta niityltälöytyivät Pirkanmaan ensimmäiset nurmituhkelot(Vascellum pratense, NT). Pirkanmaalle uusi laji olimyös syksyllä 1993 saaren länsipäästä löytynyt harvi-nainen kirjomaltoseitikki (Cortinarius cyanites) ja 1998löydetty valkosahaheltta (Lentinellus auricula, NT).

Linnusto

Viikinsaaren pesimälinnusto koostuu pirkanmaalai-sesta peruslajistosta. Harvinaisuuksia edustaa pikku-sieppo (Ficedula parva, Ldir, NT), josta on pesimä-kautena havainto poikueesta 1996 ja varoittelevastaparista vuodelta 1999. 2000-luvulla lajia ei ole enääpaikalla havaittu. Ns. vaateliaita lajeja saarella edustaamustapääkerttu. Vuoden 1991 takseeraus tapahtuimelko varhain - touko-kesäkuun vaihteessa - mikä eianna todellista kuvaa myöhäisten muuttolajien kutenmustapääkertun, lehtokertun ja punavarpusen (Carpo-dacus erythrinus) todellisista parimääristä. Näiden lin-tujen parimäärien selville saamiseksi linnut olisi tak-seerattava kesäkuun puolessa välissä.

Saarella havaittiin vuonna 1991 kaikkiaan 30 lin-tulajin muodostaneen 121 reviiriä. Peippo, pajulintu,räkättirastas, talitiainen, sinitiainen (Parus caeruleus) jasirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) olivat alueen runsaim-pia lajeja. Peippo ja pajulintu kattoivat yhdessä yli 40% reviireistä. Kolopesijät, joita lajeista oli 9, muodos-tivat 24 reviiriä. Vuoden 1996 kesällä pesivien lintula-jien määrä oli pudonnut 25 lajiin, jotka muodostivat86 reviiriä. Valtalajeilla (pajulintu, peippo, lehtokerttu,sinitiainen ja viherpeippo) oli 57 % saaren pesimälin-nuston kokonaisparimäärästä. Vuoden 1996 takseera-uksen mukaan saaren kolopesijöiden kuten talitiaisenkanta romahti lähes olemattomaksi vuoden 1991 ta-kaisesta tilanteesta. Suojelualueella ei ole linnunpönt-töjä, joten kolopesijät keskittyvät saaren itäpäässä si-jaitseviin pönttöihin, joita on saattanut olla vuonna1996 vähemmän.

Viikinsaaren linnusto oli monipuolista ja sen ko-konaisparitiheys vuonna 1991 811 paria/km2 ja vuon-na 1996 576 paria/km2. Kesällä 1996 Viikinsaarenitäosan virkistysalueen pesimälinnuston kokonaispari-tiheys oli 431 paria/km2. Saaren pesimälinnusto onsaaren pinta-alan huomioon ottaen varsin monipuoli-nen, mistä kielii melko korkea diversiteetti-indeksi(2.76 vuonna 1996). Paritiheys on suurempi kuin mil-lään muulla viime vuosina takseeratulla Tampereensuojelualueella tai suunnitellulla suojelualueella, lu-kuun ottamatta Myllypuron paritiheysarviota, ja sevastaa Etelä-Suomen parhaiden lintulehtojen pariti-heyksiä. Mainittakoon vielä, että kesällä 1996 saarel-la pesi nuolihaukka (Falco subbuteo), joka vanhanuhanalaisuusluokituksen (ennen vuonna 2001 uusit-tua) mukaan kuului uhanalaisiin lajeihin. Nuolihau-

kan on havaittu esiintyvän alueella säännöllisesti, vaik-kakin se pesinee toisinaan viereisessä Lehtisaaressa.Myös lehtopöllö on 1990-luvulla pesinyt saaressa ja1950-luvulla jopa varpuspöllö.

Lisätietoja:

Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1989: Luontopolkuopas,Viikinsaari. - Moniste Ympäristövirastossa.

Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1990: Tampereen Viikinsaarenkasvisto ja kasvillisuus. - Tampereen kaupunginympäristönsuojelutoimiston julkaisu 3/90. 16 s.

Lagerström, M. 1996: Tampereen Viikinsaaren pesimälinnusto1991 ja 1996. - Käsikirjoitus ympäristövalvonnassa.

Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991:Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren jaSoukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Käsikirjoitusympäristövalvonnassa.

Kosonen, L. 1992: Eteläisiä sienilajeja Pirkanmaalla. - Sienilehti44: 135-137.

1.1.3. Vaakkolammin ja Likokallion alue

Kaarilan kartanon historia Vaakkolammi-Likokallionalueella ulottuu satojen vuosien päähän. Alueen alku-peräiseen kasvillisuuteen onkin vuosisatojen kuluessasekoittunut runsaasti kulttuuriperäistä lajistoa. Vanhaakulttuurimaisemaa on alueella lyhytnäköisesti ja rat-kaisevasti turmeltu rakentamalla taloja heti järvenetelärantaan ja kartanomiljööseen. Kulttuurilajistoaovat mm. keltamo (Chelidonium majus), jalokiurun-kannus (Corydalis nobilis), punakoiso (Solanum dulca-mara), nokkosvieras (Cuscuta europaea, UH-AL-P),jättipalsami (Impatiens grandulifera) ja törrösara (Ca-rex muricata). Harvinaisuuksista Likokallion itäpuo-lella kasvaa jänönsalaattia (Mycelis muralis). Rannoillakasvaa runsaasti nevaimarretta (Thelypteris palustris).Muuta luonnonvaraista lajistoa ovat valko- ja kelta-vuokko (UH-AL-P), kevätlinnunsilmä, lehtopalsami,lehtokorte, lehto-orvokki ja mustakonnanmarja. Kaa-rilan kartanon alueella ovat Tampereen suurimmatlehmus- ja vaahterayksilöt. Erikoisuutena kohteellakasvaa harmaa- ja tervalepän risteymää (Alnus glutino-sa x incana). Itse järvestä on kerätty 1900-luvun alussapiilovesiherne (Utricularia stygia), laji jota tuolloinvielä ei tunnettu tieteelle ja on määritetty vasta lähessata vuotta myöhemmin. Paikka on ainoa Pirkanmaal-ta tunnettu. Samaan kokonaisuuteen kuuluu myösLikokallio, lehtomaisen kasvillisuuden peittämä jylhämuodostelma järven itäpuolella. Likokalliota on sa-nottu myös Liittokallioksi, mikä viittaa sen käyttöönjo esihistoriallisena aikana käräjöintipaikkana. Liko-kallion sammallajistoa tutkittiin kesällä 2002 tutki-muskohteena kallion seinämät ja lohkareet. Merkittä-vimmät löydökset olivat taljaruostesammal (Anomodonattenuatus), kivikutrisammal (Homalothecium sericeum)ja vuoririippusammal (Neckera oligocarpa). Taljaruos-



reää koivuakin. Elinympäristö saattaisi jopa sopia val-koselkätikan pesintään. Alue kuuluu myös pikkutikan(Dendrocopos minor, VU) elinpiiriin ja itse lammella onviime vuosina pesinyt liejukana (Gallinula chloropus).Iidesjärven ohella Vaakkolammi on Pirkanmaan ai-noita liejukanan pesimispaikkoja. Aluetta on esitettyrauhoitettavaksi luonnonsuojelulain nojalla. Rauhoi-tuspäätös tultaneen antamaan vuoden 2004 aikana.

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1974: Järvi Tampereen maisemassa - Vaakkolammi.- Tammerkoski 36(9): 12-13.

Kääntönen, M. 1990: Tampereen Gaddin lehmus (Tilia cordata) -Suomen suurimpia? - Talvikki 14: 64-67.

Kääntönen, M. 2001: Tampereen Kaarilan Vaakkolammeneteläpuolen ja lounaisrinteen kasvisto ja kasvillisuus. - Talvikki25:54-67.

Peruskarttalehti 2123 09

1.1.4. Pyynikki

Pyynikin luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on49,62 hehtaaria, on perustettu 6.5.1993 lääninhalli-tuksen päätöksellä 94/A231.

Pyynikin harju Tampereen keskustan länsipuolellakuuluu osana yli 200 km pitkään harjujaksoon, jokaalkaa Salpausselältä Kosken ja Lammin pitäjien koh-dalta ja jatkuu kaakkois-luoteissuunnassa Kankaan-päähän saakka. Tampereella samaan harjujaksoonkuuluvat Epilänharju, Vilusenharju, Kalevankangas jaPispalan harju. Korkeimmillaan Pyynikinharjun laki-osa on 80 metriä Pyhäjärven pinnan yläpuolella ja 160metriä merenpinnan yläpuolella; sitä pidetään maail-man korkeimpana soraharjuna. Harju on Pyhäjärvenja Näsijärven välinen vedenjakaja, joten se toimii myösmerkittävänä maiseman jäsentäjänä. Vuonna 1993Pyynikin harju valittiin valtakunnallisesti arvokkaaksimaisemanähtävyydeksi.

Pyynikki on tamperelaisille ja etenkin keskustassaasuville tärkeä lähivirkistysalue, joten alueen ulkoiluunja virkistyskäyttöön kuuluva varustus on monipuoli-nen: ulkoilureittejä, merkitty luontopolku, näkötornikahviloineen, penkkejä, roska-astioita ja kuntoiluka-tos. Alueelle on v. 2003 hyväksytty metsänhoitosuun-nitelma.

Kasvillisuus

Pyynikin metsätyypit vaihtuvat ylhäältä alas siirryttä-essä lakialueen kuivista kanervatyypin kangasmetsistämustikkatyypin tai käenkaali-mustikkatyypin kangas-metsiin. Pyynikin erityispiirteitä lisäävät harju-, kal-lio- ja lehtokasvillisuusalueet. Putkilokasvilajiston

tesammalta esiintyy vain paikoin Etelä-Suomen leh-tokallioilla. Kivikutri- ja vuoririippusammal ovat koh-talaisen harvinaisesti esiintyviä lehtokallioiden lajeja,joista jälkimmäinen yleistyy pohjoista kohti. Muutaalueen huomionarvoista lehtoisuutta ilmentävää lajis-toa ovat ketohavusammal (Abietinella abietina), kouk-kusuikerosammal (Brachythecium reflexum), rihmahii-rensammal (Bryum flaccidum), kujanneviuhkasammal(Homalia trichomanoides), vemmelvaskisammal (Pseu-doleskeella nervosa) ja sirohavusammal (Thuidium assi-mile). Vaakkolammin eteläpuolella Likokallion vierei-sessä lehtimetsässä vieraili Suomessa uhanalainen val-koselkätikka (Dendrocopos leucotos, Ldir, eR, CR) tam-mi-maaliskuussa v. 2000. Laji viihtyy vanhoissa lehti-metsissä, lahoa lehtipuuta sisältävissä metsissä ja eri-tyisesti koivikoissa. Vaakkolammin metsä on harmaa-leppävaltaista, vaikkakin seassa on runsaasti lahoa jä-

Kuvan valkoselkätikkanaaras viihtyitovin Vaakkolammin eteläpuolen laho-puumetsässä.

Han

nu K

ettu

nen



runsaus (325 lajia vuonna 1973) kertoo kulttuurilaji-en huomattavasta osuudesta. Vähälukuista harjukas-villisuutta edustavat kahden metrin kasvustona kasva-va sarjatalvikki (Chimaphila umbellata), kanervisara(Carex ericetorum), hietaorvokki (Viola rupestris), mä-kivirvilä (Vicia tetrasperma, UH-AL-P) ja(harju)häränsilmä (Hypochoeris maculata). Kesäteatte-rin läheltä on löydetty myös lähteikkö- ja lehtokasvil-lisuutta kuten hetekaali (Montia fontana) ja lehtolei-nikki. Huomion arvoisia ovat Varalaan päin olevillakallioilla kasvava kalliohatikka (Spergula morisonii) jatummaraunioinen (Asplenium trichomanes), joka syk-syllä 2003 kasvoi niukkana mättäänä. Erityisesti kan-nattaa mainita Pyynikin erikoisuutena harvinainen jayhä harvinaistuva kesämaitiainen (Leontodon hispidus,UH-AL-E), joka vielä vuonna 2003 sinnitteli paikal-laan muutaman kukkimattoman yksilön voimin. Vuo-den 2002 kesällä uusina lajeina löydettiin mäntykuk-ka (Monotropa hypopitys) ja harajuuri (Corallorhiza tri-fida). Varalan mutkan kalliolla kasvaa harvinaista pah-tanurmikkaa (Poa glauca, UH-AL) ja harvinaisimmis-ta sammalista mainittakoon taljaruostesammal javuoririippusammal.

Pyynikillä kasvaa 130-200-vuotias järeä mänty-metsä, jonka seassa on muutama pienialainen 40- ja60-70-vuotias metsikkö sekä nuorempia taimikoita.Kuusta kasvaa vain kallioalueen länsipuolella. Etelä-puoleisilla alarinteillä kasvaa lehtipuita: vaahteroita(Acer platanoides), pihlajia ja harmaaleppiä. Koivuakasvaa harjualueella hyvin vähän. Puiden pituus vaih-telee sijaintipaikan korkeuden mukaan. Pyynikin ala-

rinteillä puut ovat 26-28 m pitkiä, mutta ylärinteillähieman lyhyempiä, 16-18 m pitkiä. Vanhoissa män-nyissä kasvaa kohtalaisesti melko harvinaista männyn-kääpää (Phellinus pini). Kova kulutus on syönyt harjunpintamaata ja heikentänyt vanhan männikön elinvoi-maa. Lisäksi eroosio valuttaa maata harjun rinteiltä.

Linnusto

Luonnonsuojelualueella pesi vuonna 1993 kaikkiaan23 lintulajia. Valtalajeja olivat pajulintu, peippo, rä-kättirastas, leppälintu (Phoenicurus phoenicurus, V),talitiainen ja kirjosieppo (Ficedula hypoleuca). Leppä-lintu (V) esiintyy Pyynikillä melko runsaana, koskaalue on pääosiltaan kuivaa kangasta. Aluskasvillisuu-tena on kuitenkin useimmiten lehtipuupensaikkoa,mikä selittää pajulinnun ja sitä harvinaisemman si-rittäjän runsauden. Ainoa alueella tavattu vaateli-aampi lehtolaji, mustapääkerttu, pesi ns. Thermo-pyleen solan lehdossa.

Lisätietoja:

Seppälä, J. 1993: Pyynikin hoito- ja käyttösuunnitelma. -Tammerkoski 5/93: 4-5.

Lagerström, M. 1993: Tampereen Pyynikin luonnonsuojelualueenpesimälinnusto 1993. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Lahtonen, T. 2003: Lisätietoja Tampereen Pyynikin kasvistosta. -Talvikki 27: 56-69.

Kääntönen, M. 1974: Tampereen Pyynikin kasvillisuus ja kasvisto.- Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 50: 45-65.


Pyynikillä kulkijaa pyritään ohjaamaan opastein.

L ass

e Ko

sone

n



1.1.5. Peltolammi-Pärrinkoski

Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue, jonkapinta-ala on 31,39 ha, sijaitsee Tampereen eteläisissäSarankulman ja Peltolammin kaupunginosissa. Alueon perustettu 26.8.1992 läänin päätöksellä 174/A231.

Rauhoituksen tarkoituksena on ollut säilyttäämaakunnallisesti arvokkaan lehdon kasvillisuus jaeläimistö sekä Myllyojan ja Pärrinkosken rauhallinenja viihtyisä maisema. Peltolammin alue kuuluu ns.Etelä-Hämeen lehtokeskukseen, jollaisia lehtoalueitaon Tampereella jäljellä enää muutamia. 1960-luvullaalkaneet ulkoilu- ja virkistyskäyttö näkyvät alueen lie-vänä kulumisena ja roskaantumisena.

Peltolammiin laskee Sääksjärvestä lähtevä Multi-puro ja Peltolammista lähtee Pyhäjärveen Myllyoja,joka myöhemmin muuttuu Härmälänojaksi. Mylly-ojan putous, Pärrinkoski, sijaitsee rautatien länsipuo-leisella alueella. Suojelualueella on lisäksi kaksi lähdet-tä. Peltolammin seutu on melko tasaista; Pärrinkoskenkohdalla pudotusta tulee yläputouksen osalle 12 m jaalaputouksen osalle 7 m, jos rajana pidetään puron su-vantokohtaa.

Kasvillisuus

Alueen metsiköt ovat pääasiassa lehtoja, mutta osit-tain myös kuivahkoja ja tuoreita kankaita. Alueellakasvaa metsälehmusta ja vaahteraa, jotka ovat keskei-siä lehtometsän puulajeja, haapaa, raitaa, pihlajaa, tuo-mea, koivua, harmaa-ja tervaleppää sekä kuusta. Ihmi-sen mukanaan tuomia lajeja ovat siperianlehtikuusi(Larix sibirica) ja siperianpihta (Abies sibirica).

Pensaskerroksen vaateliaista lehtolajeista Peltolam-milla kasvavat pähkinäpensas (Corylus avellana, UH-AL-P), näsiä (mR), lehtokuusama, taikinamarja (Ribesalpinum) ja koiranheisi. Alueelta on tavattu yli 300 put-kilokasvilajia. Suojelun kannalta arvokkaita kenttäker-roksen kasveja ovat mm. jalkasara (Carex pediformis,UH-AL-P), keltasara (Carex flava), lehtoimikkä (mR),lehtomatara (Galium triflorum), lehtoleinikki, soikko-kaksikko (R), humala (Humulus lupulus) ja kaiheorvok-ki (V). Vankkasaraa (Carex riparia, NT) kasvoi aiem-min Helsinki-Tampere -radan varressa, jossa sen kasvu-paikka on tuhoutunut rataa oikaistaessa. Tästä syystäkasvustoa siirrettiin luonnonsuojelualueen puolelle Ar-ranmaan alueelle, jossa se näyttää menestyvän. Mylly-ojan luusuassa kasvaa ryhmä todennäköisesti vankkasa-ran ja pullosaran välistä harvinaista risteymää. Alueenpohjoisrajalla kasvaa pieni esiintymä mäntykukkaa(Monotropa hypopitys). Vuonna 1991 mäntykukkienjoukosta löytyi kaksi kokopunaista versoa - kenties en-simmäistä kertaa Suomessa? Alueen luoteisosan ns.Kala-Pirkan lammikoilta on löydetty myös isovesirik-koa (Elatine alsinastrum, VU), jonka suojelemiseksisuojelualueen rajaustakin muutettiin.

Sienistö

Alueen sienistöä tunnetaan puutteellisesti, mutta joi-takin yleispiirteitä voidaan havaita. Pärrinkoskellakasvaa vaateliaita lehtosieniä kuten punamaljakasta(Sarcoscypha austriaca), täplärisakasta (Inocybe macula-ta), kultahaperoa (Russula aurea), aprikoosihaperoa(Russula risigallina), lehtorouskua (Lactarius bertillo-nii), jauheukonsientä (Cystolepiota sistrata), jalohelok-kaa (Pholiota elegans) ja anishaprakasta (Psathyrellamucrocystis, NT, löydetty vain muutamasta paikasta

L ass

e Ko

sone

nLa

sse

Koso

nen

Vankkasaraa siirrettiin radanoikaisun tieltä luonnonsuoje-lualueelle, missä se kukkii menestyksellisesti (yläkuva).



Suomesta) sekä tyypillisiä syksyn lehtosieniä - suppi-lohaperoa (Russula delica) ja retikkavalmuskaa (Tricho-loma album) - joiden esiintymät ovat runsaita. Lepi-koissa kasvaa harvinainen lepäntatti (Gyrodon lividus).Kääpälajistosta mainittakoon alueen haavoilla kasvavaeteläinen lehtolaji, risukarakääpä (Junghuhnia nitida).Alueelta on löydetty myös tieteelle tuntemattomia jahuonosti tunnettuja kotelosieniä. Pärrinkoskesta onlöydetty lahopuulla kasvava Phomatospora moravica jalahoavilta taulakääviltä hiljattain tieteelle kuvattu We-gelina polypori. Tieteelle tuntemattomia lajeja edusta-vat pajunoksilla kasvava Habrostictis sp. ja talvikin leh-dillä kasvanut kotelomaljainen.

Linnusto

Pesiviä ja pesimäaikaisia lajeja on tavattu Peltolam-min-Pärrinkosken luonnonsuojelualueella 31. Alueenvaltalajeja ovat peippo, pajulintu, räkättirastas, sirittä-jä ja lehtokerttu, jotka ovat tyypillisiä lehtolajeja. Har-valukuisempia lehtolaulajia edustavat mustapääkerttuja harvinainen mutta alueella silloin tällöin esiintyväkultarinta (Hippolais icterina). Pikkusieppo (Ldir, NT)on pesinyt alueella 1950-luvulla ja 1980-90-luvuiltasieltä on tehty lukuisia havaintoja. Viimeksi se on ta-vattu alueelta vuonna 1999 ja 2002, joten säännöllinenpesintä voi olla mahdollista. Kololintujen määrä onpieni, mikä johtuu siitä, että ennen suojelupäätöstäpuustoa kehitettiin kuusivaltaiseksi eikä kolopuita olevielä ehtinyt syntyä alueelle kovinkaan paljon. Alueel-la on pesimäaikaan tavattu harvinainen nokkavarpu-nen (Coccothraustes coccothraustes, NT). Edellä mainit-tujen lajien lisäksi alueella pesivät mm. punarinta(Erithacus rubecula), harmaasieppo (Muscicapa striata),rautiainen (Prunella modularis), laulurastas (Turdusphilomelos), pensas- (Sylvia communis) ja hernekerttu(Sylvia curruca), tiltaltti (Phylloscopus collybita, VU) japunavarpunen. Kesällä 2003 lammella viihtyi laulu-joutsenpariskunta (Cygnus cygnus, Ldir, V).

Hyönteistö

Rehevä elinympäristö on tarjonnut edellytykset mo-nipuolisen perhoslajiston synnylle. Alue jakaantuuuseaan erilaiseen biotooppiin, joista tärkeimmät ovatMyllyojan ja Pärrinkosken purolehdot, Peltolammineteläpään luhta-ja rantaneva, Jalanteenmäen lehti-kuusilehto, Sarankulman kosteat niityt ja koko alu-een runsaat lehtipuulehdot. Purolehdoissa kasvaamuutamien harvinaisten perhoslajien ravintokasveja,kuten mustakonnanmarjaa ja lehtopalsamia. Kostei-koilla elävien perhosten kannalta merkittävin ja run-sain kasvi on leveäosmankäämi (Typha latifolia).Alueen virkistys- ja ulkoilukäyttö ovat heikentäneetuseiden arvokkaiden lajien elinmahdollisuuksia. Pel-tolammilta löytyy kuitenkin vielä joukko erikoisuuk-

sia, joita esiintyy vain paikoitellen Tampereella taiympäristökunnissa. Tällaisia ovat esimerkiksi palsa-mikenttämittari (Xanthorrhoe biriviata), verkkomit-tari (Eustromata reticulata), ohutsiipi (Nudaria mun-dana), kuusamaliuskamittari (Trichopteryx polycom-mata) ja ruskolampiyökkönen (Archanara algae).Eräät uhanalaiset perhoslajit ovat kadonneet alueel-ta ilmeisesti niittyjen umpeenkasvun seurauksena,mutta myös lehtolajeja on hävinnyt. Alueen hoito- jakäyttösuunnitelmassa onkin ehdotettu joidenkinniittyjen entistämistä. Puronvarsilehdot ovat säily-neet hyvin ja niiden säilyminen olisi jatkossakin tur-vattava.

Alueella on tavattu vuosien kuluessa yli 350 suur-perhoslajia, joista 20-30 arvellaan tällä hetkellä jokadonneen. Tummaverkkoperhosen (Melitaea diami-na, eR, EN) aikaisemmin asuttamat puronvarsiniitytovat valitettavasti häviämässä tai jo hävinneet ja lajiaei enää tavata alueella. Nunnamittaria (Baptria tibia-le, NT, V) tavattiin aikaisemmin Peltolammilla,mutta laji on taantunut koko Hämeessä eikä esiinnyenää Peltolammillakaan. Laji elää kuusikkoisissa leh-tokorvissa, joista toukka löytää ravinnokseen musta-konnanmarjaa. Muita mainittavia alueelta löydettyjälehtojen suurperhoslajeja ovat mm. tuominopsasiipi(Fixsenia pruni), lehmuskiitäjä (Mimas tiliae), kiila-kärsäyökkönen (Herminia grisealis) ja idänritariyök-könen (Catocala adultera).

Pikkuperhosia Peltolammin alueelta on löydettykaikkiaan noin 300 lajia. Harvinaisemmista pikku-perhosista kannattaa mainita lillukalla toukkana elä-vä Stigmella splendidissimella, pajulla elävät Phyllono-rycter salicicolellus ja P. connexellus, suoputkella eläväAgonopteryx ciliella, mäkilehtolusteella (Brachypo-dium pinnatum) elävä Elachista subocellea, lehtikuu-sella elävä Zeiraphera griseana, lehmuksella eläväStigmella tiliae, käävillä elävät Nemapogon nigralbel-lus, N. cloacellus ja N. variatellus, apilalla elävä Phyl-lonorycter insignitellus sekä lehtokuusamalla ja paat-samalla elävä Coleophora ahenella. Vesiperhosistamainittakoon silmällä pidettäväksi luokiteltu purosii-lanen (NT), jota on tavattu Peltolammin purolta. Ve-siperhosista on havaittu Peltolammin ja Pärrinkos-ken alueella yhteensä 64 Pirkanmaalle tyypillistä la-jia.

Peltolammin sudenkorennot ovat etupäässä Pir-kanmaalle tyypillistä lajistoa. Liitokorento (Epithecabimaculata) on kuitenkin Etelä-Suomessa harvinai-nen laji, jota on tavattu Pirkanmaallakin vain muuta-mista paikoista. Kimalaisista ja loiskimalaisista alu-eella elävät lähes kaikki Tampereen seudun lajit, silläelinympäristöt ovat monipuoliset ja kimalaisten suo-simat ravintokasvit yleisiä.

Peltolammin-Pärrinkosken alue on erinomainenkohde luonnon opetus-, tutkimus- ja harrastuskäyt-töön. Alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa määri-



tellyt hoitotoimenpiteet suorittaa ympäristövalvontayhteistyössä kiinteistötoimen kanssa. Alueella sijait-seva pieneläinten hautausmaa on poistettu käytöstä.

Lisätietoja:

Hilden, J. 1960: Pieni Pärrinkoski, luonnontilassa oleva koskiRukkamäessä. - Tammerkoski 22: 180-182.

Lagerström, M. & Parviainen, H. 1988: Tampereen Peltolammin-Pärrinkosken suojelualueen pesimälinnusto 1989. - KäsikirjoitusYmpäristövalvonnassa.

Lahtonen, T. 1989: Peltolammin alueen kasvillisuus. - Tampereenkaupungin ympäristönsuojeluviraston julkaisu 5/90. 61 s.

Jokinen, A.& Kosonen, L. 1990: Vankkasara (Carex riparia)Tampereen Peltolammilla. - Talvikki 14: 51-52.

Lahtonen, T. 1990: Tampereen Peltolammin lehtoalueenkasviluonnosta. - Talvikki 14(1): 41-50.

Seuranen, I., Piirainen, T. & Salokannel, J. 1996: Sarankulmansuurperhoshavainnot vuonna 1996. - Raporttihyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

Söderholm, U. 1991: Punainen mäntykukka (Monotropa hypopitysf. purpurascens) Tampereen Peltolammilla. - Talvikki 15(2): 79-81.

Söderholm, U. 1992: Kuvaamattomia mikrosieniä. - Talvikki 16(1):37-39.

Turunen, H. 1997: Peltolammi-Pärrinkosken suurperhoset 1997. -Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

Peruskarttalehti 2123 08 C ja D

1.1.6. Halimasjärvi

Luonnonsuojelualue sijaitsee noin 10 km Tampereenkeskustasta Atalan ja Kumpulan kaupunginosien väli-maastossa Halimasjärven pohjois- ja itäpuolella. Alu-een pinta-ala on 14,5 hehtaaria ja luonnonsuojelualu-eeksi se on perustettu läänin päätöksellä nro 146/A231 1.6.1988.

Alue on luonteeltaan monipuolinen, sillä rajauk-seen kuuluu suuri osa Halimasjärven rantavyöhyk-keestä, kaksi pientä luonnontilaista suota, kallioaluei-ta jyrkänteineen, puroja, lähde, siirtolohkareita, pit-kään lähes koskemattomana ollut lehtomainen kuusi-metsikkö sekä maakunnallisesti arvokas monilajinenja rehevä lehto.

Kasvillisuus

Suojelualue on kokonaan metsän peitossa, tosin vajaaneljännes metsästä on taimikkoa. Järven pohjoispuolel-la sijaitsevan lehdon rehevämmässä osassa kasvaa koi-vujen, haapojen ja leppien alla pensastona lehtokuusa-maa, taikinamarjaa ja vadelmaa (Rubus idaeus). Lajis-toon kuuluu erikoisuutena ruohokanukka (Cornus sue-cica). Lehdon kuusten varjostamassa osassa kasvaa run-sas mustakonnanmarjakasvusto. Pohjoispuolen kallioil-la esiintyy kalliokasvillisuutta, jonka joukossa on jalka-saraa, hietaorvokkia, tummaraunioista ja mäkivirvilää(UH-AL-P). Järven itäpuoli on mustikkatyypin kuu-sikkoa.


Halimasjärvelle ohjataan polkujen ja siltojen kautta.

Lass

e Ko

sone

n



Kaikkiaan alueelta on löydetty 220 putkilokasvila-jia. Monilajisuutta selittävät parhaiten kivilajit (gabroja dioriitti), jotka ovat kasveille suotuisia kasvualusto-ja. Kasviston suojeluarvon kannalta merkittävintä onlehtokasvien suuri lajimäärä. Kalliokasvien esiintymi-nen lisää alueen suojeluarvoa ja merkitystä, samoinpohjoista kasvistoainesta edustavan ruohokanukanesiintyminen. Alueella kasvavat myös juolukkapaju(Salix myrtilloides), lehtoimikkä (mR), lehto-orvokki,kaiheorvokki (V), lehtokorte (Equisetum pratense) jalehtokuusama.

Sienistö

Alueen sienistöstä löytyy sekä ruokasieniä että erikoi-suuksia. Sienistön monipuolisuuteen vaikuttavat puus-ton monipuolisuus ja melko runsas lahoava puuaines.Harvinaisista lajeista voidaan mainita mm. nokirousku(Lactarius lignyotus), tummajalkalapakka (Spathulariarufa), tuoksusahaheltta (Lentinellus cochleatus), musta-pahkajuurekas (Collybia racemosa, NT), purorisakas(Inocybe rivularis), sinityvirisakas (Inocybe calamistrata)ja kimppuseitikki (Cortinarius turmalis).

Linnusto

Vuonna 1988 Tampereen lintutieteellisen yhdistyksentekemän selvityksen mukaan Halimasjärven luon-nonsuojelualueella tavattiin 27 eri lintulajia, joista val-talajeja olivat peippo, pajulintu, punakylkirastas, puna-rinta, lehtokerttu ja metsäkirvinen (Anthus trivialis).Harvalukuisemmista lajeista mainittakoon rautiainen,peukaloinen (Troglodytes troglodytes), mustapääkerttuja pyy (Bonasa bonasia, Ldir). Suojelualueen arvok-kaimmat lintulajit kesällä 1988 olivat metsäviklo(Tringa ochropus) ja varpushaukka (Accipiter nisus).Kesällä 1989 idänuunilinnulla (Phylloscopus trochiloi-des) oli pysyvä reviiri järven itäpäässä. Tosin havainto-ja idänuunilinnusta on tehty alueella tämänkin jäl-keen. Alueella on havaittu myös parhaina vuosina(esim. v 1999) kolme laulavaa pikkusieppoa (Ldir,NT). Itse järvi ei kuulu luonnonsuojelualueeseen,mutta vuosina 2002-03 järvellä pesi kaakkuri. Koko-naisuutena luonnonsuojelualueen linnusto oli varsinmonipuolinen ja runsas. Halimasjärven luonnonsuoje-lualue on myös soveliasta liito-oravan (Dir IV, VU, V)elinpiiriä, joka onkin säännöllisesti pesinyt alueella.

Hyönteistö

Tampereen hyönteistutkijain seura ry teki alueellavuosien 1991-1993 aikana selvityksen, jossa löydet-tiin 204 suurperhoslajia ja 156 pikkuperhoslajia.Joukossa oli myös harvinaisia lajeja, jotka ansaitse-vat maininnan. Varsinaisen suojelualueen ulkopuo-lelta, sähkölinjalta löytyi yksi tummaverkkoperho-

nen (eR, EN), jonka esiintyminen ei liity luonnon-suojelualueeseen. Harvinaisista lajeista alueella ha-vaittiin varjotupsukoi (Mompha terminella, NT),Coleophora ahenella-pussikoi ja kuultomittari (Ma-lacodea regelaria). Velholehdellä toukkana elävä var-jotupsukoi sekä korpipaatsamalla tai lehtokuusa-malla elävä Coleophora ahenella ovat keskittyneet le-vinneisyydessään lähinnä eteläisen Suomen lehto-alueille. Lehtomaisesta kuusikosta havaituista pik-kuperhosista voidaan mainita myös Stigmella splen-didissimella-kääpiökoi, jota pidetään melko harvi-naisena. Halimasjärven varjoisissa ja kosteissa lil-lukkakasvustoissa se kuitenkin esiintyi runsaana.Mustakonnanmarjaa ravinnokseen käyttävistä per-hoslajeista alueelta on löytynyt konnanmarjamitta-ri (Eupithecia acteata).

Etelä-Hämeestä vain kerran aikaisemmin löytynytOlethreutes dissolutanus havaittiin rahkasammaleisessajärven rannassa. Laji on levinneisyydeltään painottunutPohjois-Suomeen ja elää toukkavaiheessa sammalilla.Vesiperhosista kannattanee mainita Pirkanmaalla vainpaikoittain esiintyvä purovainokas ja Oxyethira sagitti-fera, joista ensimmäinen löytyi purosta ja toinen rahkai-sesta järvenrannasta.

Halimasjärven luonnonsuojelualueella elää myöslahopuita ja kääpiä ravinnokseen käyttäviä pikkuper-hoslajeja, mm. Montescardia tessulatella, Nemapogoncloacellus, Archinemapogon yildizae, Schiffermuelleriastipella ja Nemaxera betulinella. Jotta tämänkaltainenlajisto lisääntyisi alueella, tulisi lahopuuston antaakehittyä vapaasti. Muissakin hyönteisryhmissä ja eri-tyisesti kovakuoriaisissa on lahopuilla eläviä lajeja,joiden elinmahdollisuudet ovat heikkenemässä met-sänhoidon myötä. Siksi Halimasjärven luonnonsuo-jelualueella tulisikin turvata lahopuuta sisältävienmetsälaikkujen säilyminen ja syntyminen.

Halimasjärven alue on ensisijaisesti luonnonsuoje-lualue, mutta soveltuu myös opetuskohteeksi, luonnontutkimiseen ja ulkoiluun. Alueelle on helppo päästäkaupungin busseilla ja vaikka virallisia ulkoilureittejäei alueella olekaan, useat polut helpottavat liikkumis-ta. Vuonna 2000 uusittiin alueen pitkospuut. Ilkivaltaon vaikeuttanut alueen rakenteiden ylläpitoa.

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1983: Halimasjärven lehto - tärkeä suojelukohde. -Tammerkoski 46:8-9.

Kääntönen, M. 1990: Tampereen Halimasjärvenluonnonsuojelualueen kasvisto ja kasvillisuus. - Talvikki 14(2): 97-117.

Lagerström, M., Kosonen, L. & Lähdeaho, P. 1988: TampereenHalimasjärven luonnonsuojelualueen pesimälinnusto 1988. -Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Peruskarttalehti 2123 12 C



1.1.7. Sorilanlammen katajaketo

Aitolahden Sorilanlammen etelärannalla sijaitseva ka-tajaketo on pinta-alaltaan 0,7 hehtaaria. Luonnonsuo-jelualueeksi se on perustettu 7.5.1990 lääninhallituk-sen päätöksellä 87/A231.

Rauhoituksen tarkoituksena on ollut suojella ke-toa, jonka rantarinteessä kasvaa kymmeniä isoja kata-jia. Alue on lisäksi maisemallisesti edustava. Luon-nonsuojelupiiri raivasi alueelta lehtipuuvesaikkoa jakuolleita katajia elokuussa 1990.


1.1.8. Vattula

Vattulan luonnonsuojelualue sijaitsee Tampereella en-tisen Aitolahden kunnan alueella noin 20 km Tampe-reen keskustasta koilliseen. Se kuuluu Tampereen kau-pungin omistamaan tilaan (Vattulanmaa RN:o 24)Vattulan kylässä. Tila, joka on pinta-alaltaan peräti 4,5km2, muodostaa ns. Kintulammen retkeilyalueen. Itsesuojelualue on tilan laidalla ja on Tampereen kaupun-gin hakemuksesta rauhoitettu 30.9.1959 säästömet-säksi lääninhallituksen päätöksellä nro 1453/VI ja seon Tampereen ensimmäinen luonnonsuojelualue.Suojelualueen pinta-ala on 15,7 hehtaaria ja sen hoi-dosta vastaa Tampereen kaupungin ympäristövalvon-ta. Vuonna 2002 Tampereen kaupungin ympäristöval-vontayksikkö teki aloitteen luonnonsuojelualueen laa-

jentamisesta idän ja koillisen suuntaan 45.3 ha:lla,minkä ympäristölautakunta hyväksyi joulukuussa2002 ja ympäristökeskus teki siitä päätöksen 2003päätösnumerolla 2000-L-190-251.

Vattulan luonnonsuojelualueen puustoon kuuluvatmerkittävänä osana elävän puun ohella lahot ja kuol-leet puut. Noin 800 m pitkä ja 200 m leveä aarnimet-sä muodostuu jyhkeistä kuusista, männyistä ja osinmyös hieskoivuista. Pisimmät kuuset lähentelevät 40metriä, tosin suurimman kuusen ympärysmitta onvain 206 senttiä. Alueella on lisäksi kilpikaarnaisiamäntyjä, joista paksuimman ympärykseksi on mitattu225 senttiä.

Kasvillisuus

Kasvistoltaan alue on verraten niukkaa johtuen hap-pamista kivilajeista, kvartsi-ja granodioriitista, jotkakattavat ko. ylänköalueen lähes kauttaaltaan. Vuonna1992 tehdyssä kartoituksessa alueelta löytyi vain 66putkilokasvilajia. Lajistoon ei sisälly uhanalaisia taiharvinaisia lajeja. Lajiston niukkuutta selittää myösihmistoiminnan vähäisyys, minkä johdosta alueella eikasva kulttuuriperäisiä kasveja. Vanhojen metsien jä-kälä, korpiluppo (Alectoria sarmentosa) on alueella run-sas. Vaikuttaa siltä, että aluetta ei ole laidunnettu ol-lenkaan, vaikka paimenten tiedetään muinoin ko-koontuneen ennen kirkonmenoja itäpäässä sijaitseval-la ns. Kirkkokivellä. Mainittakoon vielä, että Vattulaon sienistöltään hieno alue, josta löytää paljon mm.

Lass

e Ko

sone

n

Vattulan luonnonsuojelualueella kasvaa runsaasti erilaisia ruokasieniä.



ruokasieniä. Elokuussa 2002 alueelta löydettiin yövil-kan lehdiltä yövilkanruostetta (Uredo goodyerea), jotaSuomesta on löydetty vain parikymmentä kertaa ai-emmin. Vuonna 2003 löytyi lajin toinenkin kasvu-paikka. V. 2003 alueelta löydettiin Suomen viidesrahkahaprakas (Psathyrella sphagnicola). Alueelta onlöydetty joitakin vanhan metsän kääpälajeja, kutenaarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus), ruostekääpä,NT , kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma), männyn-kääpä ja riukukääpä (Phellinus viticola).

Linnusto

Kesällä1992 alueella tavattiin 16 lintulajia. Valtalajejaolivat peippo, tiltaltti (VU), hippiäinen, puukiipijä,pajulintu ja pikkukäpylintu (Loxia curvirostra). Alu-eella on lahopökkelöitä vähän, joten pienten kololin-tujen, kuten tiaisten ja kirjosiepon, määrät olivat pie-niä. Alueen linnustollista arvoa nostavat kolopesijät:varpuspöllö (Glaucidium passerinum, Ldir, V), viiru-pöllö (Strix uralensis, Ldir) ja palokärki (Dryocopusmartius, Ldir). Aikaisempina vuosina alueella on ha-vaittu myös metsoja (Tetrao urogallus, Ldir, NT, V),jonka soidinpaikkoja on lähistöllä runsaasti. Linnus-ton kokonaisparimäärä oli 248 paria/km2, joka onmuihin pirkanmaalaisiin biotooppeihin verrattuna al-hainen (esim. Viikinsaaressa 1210 paria/km2 ja IkurinMyllypurolla 952 paria/km2). Alueen lähistöllä pesiimyös mehiläishaukka.

Hyönteistö

Tampereen hyönteistutkijain seura teki vuoden 1997kesällä selvityksen alueen kovakuoriaislajistosta, joilletärkeitä lahoavia maapuita ja kääpiä on alueella jonkinverran. Tutkimuksessa löytyi 150 kovakuoriaislajia,mikä ottaen huomioon alueen karuuden ja pienuudenon kohtalainen. Jatkotutkimus saattaisi kuitenkin jopakaksinkertaistaa lajimäärän, ja monia merkittäviäkinlajeja voi vielä löytyä, koska ne ovat usein vähälukuisiaja satunnaisesti tavoitettavia. Tutkimus ei paljastanutikimetsien suuria harvinaisuuksia vaan tavanomai-sempaa vanhojen metsien indikaattorilajistoa. Tokilöytyi joitakin harvinaisuuksiakin. Havaittuja vanho-jen metsien indikaattorilajeja ovat mm. liekokurekiitä-jäinen (Platynus mannerheimii), Agathidium confusumja A. arcticum, helyhaaskavaajakas, Ampedus erythrogo-nus, ruskopehkiäinen (Ostoma ferruginea), liekohärö(Dendrophagus crenatus), Hallomenus binotatus ja Xyli-ta laevigata. Useimmat näistä elävät toukkavaiheessakuolleessa tai kuolevassa puuaineksessa. Edellisten li-säksi mainittavia kovakuoriaislajeja alueelta ovat Aga-pus wasastjernae, Leiodes inordinata, Mycetoporus laevi-collis, Bolitobius cingulatus ja Bibloporus bicolor, joistaosa suosii vanhoja metsiä. Näistä Mycetoporus laevicol-lista ei ole löytynyt valtakunnallisestikaan kuin muu-

tamia kertoja eli se on yksi Vattulan vanhan metsänhelmiä.

Muusta hyönteisfaunasta saatiin myös vuoden1997 tutkimuksessa tietoa, mm. kaksi latikkalajia Ara-dus depressus ja A. betulinus. Lisäksi alueelta havaittiinmelko harvinainen Vespula austriaca -ampiainen japerhosista pohjankuutäplä (Cosmotriche lobulina).

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1987: Vattulan metsä - arvokasluonnonsuojelualue. - Tammerkoski 8/87: 7-8.

Lahtonen, T. 1993: Tampereen Vattulan luonnonsuojelualueenkasvisto. - Talvikki 17(1): 40-47.

Lagerström, M., Lievonen, T. & Mäkelä, R. 1992: TampereenVattulan luonnonsuojelualueen ja Nokian Pitkäniemen“Hevoshaan” pesimälinnustot 1992. - Käsikirjoitusympäristövalvonnassa.

Seuranen, I. 1995: Peltolammin suurperhoset. - Raporttihyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1995Tampereen kaupungin ympäristövalvonnassa.

Valtonen, P. & Salokannel, J. 1997: Vattulan ls. alueenkovakuoriaistutkimus. - Raportti hyönteisseurannastaTampereella 1997 Tampereen kaupungin ympäristövalvonnassa.


1.1.9. Palvajärvi-Koirajärvi

Teiskon Savonkylässä Palva- ja Koirajärven välissä si-jaitseva luonnonsuojelualue on perustettu 7.2.1992läänin päätöksellä 25/A231. Alueen pinta-ala on 2,5hehtaaria.

Järvien välisellä metsä- ja suoalueella kasvaa harvi-naisia kasveja. Palvajärven koillispäässä kasvavat Pir-kanmaalla uhanalainen lettovilla (Eriophorum latifo-lium, neljä yksilöä v. 1999, UH-AL), harvinainen röy-hysara (Carex appropinquata, VU), soikkokaksikko (R),suovalkku (Hammarbya paludosa,R), vilukko (Parnassiapalustris), hernesara (Carex viridula), villapääluikka(Trichophorum alpinum) sekä itse järvessä isolumme(Nymphaea alba). Lisäksi Koirajärven pohjoisrannallaon kasvanut sykeröpiippoa (Luzula sudetica, UH-AL-E), mutta se lienee kadonnut. Koirajärven koillisran-nalta löytyi v. 1999 valkolehdokkia (R). Alueen halkikulkee metsäautotie ja luonnonsuojelualueen ympäriltäon kaadettu metsää vuonna 1998 ulottuen Palvajärvenkoilliskulmalla ja Koirajärven lounaiskulmalla luonnon-suojelualueen puolelle 20-30 metriä. Hakkuilta on sääs-tynyt kolme kolohaapaa luonnonsuojelualueen luoteis-kulmalla. Viime vuosina suojelualuetta on uhannut kos-teikkoalueen kuivuminen.

Lisätietoja:

Kosonen, L. 1992: Tärkeä kasvistonsuojelualue rauhoitettuTampereen Teiskossa. - Talvikki 16(1): 26-27.

Peruskarttalehti 2142 01 B



1.1.10. Järvenpää-Majaketo

Luonnonsuojelualue koostuu kahdesta osa-alueesta,jotka sijaitsevat rinnakkain Teiskossa lähellä Viita-pohjaa. Järvenpään alueen koko on 0,13 hehtaaria ja seon perustettu 31.1.1991 läänin päätöksellä nro 23/A231. Majakedon pinta-ala on 0,3 hehtaaria ja se onperustettu 28.2.1991 läänin päätöksellä nro 31/A231.Alueet on perustettu eri päätöksillä, koska maa-alueil-la on eri omistajat.

Luonnonsuojelualueet perustettiin tikankontinsuojelua varten, sillä alueet ovat lajin ainoa kasvupaik-ka Pirkanmaalla. Tikankontin (Cypripedium calceolus,Dir II, DirIV, R, VU) esiintymien lisäksi alueista kan-nattaa mainita Järvenpään matala kalliojyrkänne ja senalapuolinen lehto sekä Majakedon kallionaluslehto.Alueilla kasvaa myös mm. kirkiruohoa (Gymnadeniaconopsea, R, VU), soikkokaksikkoa (R) ja valkoleh-dokkia (R).

Tikankontti on kämmekkäkasveihin kuuluva mo-nivuotinen kasvi, joka kuuluu uhanalaisiin lajeihin jaon ollut rauhoitettu Ahvenanmaalla vuodesta 1925 jamuualla Suomessa vuodesta 1952. Kehitys siemenes-tä kukkivaksi kasviksi on hidas: tikankontin ensim-mäinen vihreä lehti ilmestyy noin nelivuotiaana jakookkaat, yli 10 cm korkeat, kukat yleensä vasta 16.kesänä. Tikankontti on koko maassa voimakkaasti

taantunut lehtoniittyjen kuusettumisen, peltojen rai-vauksen ja lettojen ojituksen vuoksi. Jäljellä olevia kas-vupaikkoja uhkaa lisäksi tallaus, kukkien poiminta jasiirtäminen puutarhoihin. Vuonna 1999 paikalta las-kettiin kahdeksan, vuonna 2000 7 kukkivaa ja vuonna2001 6 kukkivaa tikankonttia, v. 2003 8 kukkivaa. Ti-kankontit eivät ole muodostaneet siemenkotia. Lisäk-si tikankonttipaikan edessä olevalta pellolta löytyi kir-kiruohoa viisi yksilöä.

Koska tallaantuminen on ollut vaaraksi tikankont-tiesiintymälle, alueelle rakennettiin vuonna 1992 pit-kospuut ohjaamaan ihmisten kulkua. Vuoden 2002 ai-kana tikankontin kasvupaikka aidattiin maanomista-jan aloitteesta. Lisäksi lajin vaatimaa valoisuutta onkohteella lisätty.


1.1.11. Paarlahden Isosaari

Kuusniemen kylässä Teiskossa sijaitseva PaarlahdenIsosaari on perustettu luonnonsuojelualueeksi lääninpäätöksellä nro 351/A231 21.12.1987. Alueen pinta-ala on 1,6 hehtaaria.

Luonnonsuojelualueen tunnusomaisena piirteenäon lehto, joka suurimmaksi osaksi koostuu metsäleh-muksista ja haavoista. Lehtoneidonvaippaa (Epipactishelleborine, R) kasvaa alueella satoja yksilöitä.


1.1.12. Iso-Kuhmo

Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjel-maan ja rauhoitettiin 10,2 ha:n suuruisena Pirkan-maan ympäristökeskuksen päätöksellä 31.10.2001(1900L0681-251). Tosin sen arvoa vähentää se, ettämaanomistaja on kaatanut suurimman osan niemensisäosien metsistä mukaan lukien myös siellä kasva-neet puumaiset lehmukset. Sisäosat ovatkin tämänseurauksena päässeet heinittymään. Lisäksi niemenpohjoisrantaan on tehty tie ja länsirantaan aivan piu-run (Scholochloa festucacea) kasvupaikan vierelle onkaavoitettu kesämökkitontteja.

Niemen sisäosassa kasvaa rehevää kostean lehdonlajistoa, pohjoispuolella mm. soikkokaksikkoa (R).Muista lehtolajeista mainittakoon lehmus, koiranhei-si, valkovuokko, lehtokuusama, lehto-orvokki, musta-konnanmarja, valkolehdokki (R), näsiä (mR) ja lehtoi-mikkä (mR). Pohjoisrinteellä kasvaa mm. lehtoarhoa(Moehringia trinervia) ja syyläjuurta (Schrophularianodosa). Kalliojyrkänteellä kasvaa kalliokohokkia (Si-lene rupestris) ja sen lounaispuolella rantavedessä har-vinaista piurua.Tikankontti on komeimpia orkideoitamme.

Lass

e Ko

sone

n

Kar

tta

1. T

ampe

reen

lu

onn

onsu

ojel

ual

uee

t; k

anta

kau

pun

ki

Kar

tta

2. L

uon

non

suoj

elu

alu

eet:

Ait

olah

ti-T

eisk

o



Alueen itäosa Ison- ja Pikku-Kuhmon välinensaareke sisältää myös runsaasti lehtomaisia piirteitä.Sen lajistoon kuuluu tavallista lehtolajistoa; näsiää(mR), lehtokuusamaa, kieloa, sini- (mR) ja valkovuok-koa, mustakonnanmarjaa, hiirenporrasta, taikinamar-jaa ja metsäruusua. Myös saarekkeen lounaiskulmalleon kaavailtu muutamaa kesämökkiä.

(Tämän aluerajauksen ulkopuolella Iso-Kuhmontien varrella, 300 metriä Saarlahden talosta länteen pel-lon reunassa olevassa lehtomaisessa kulmassa kasvaanoin kolmisenkymmentä vuorijalavaa (Ulmus glabra R,VU) taimista puumaisiin yksilöihin. Lisäksi lajisto sisäl-tää mm. humalaa, mustakonnanmarjaa ja metsäruusuaRosa majalis).


1.1.13. Valkeekivenlahden purolehto

Kohde on Ylöjärven kunnan alueella, mutta Tampe-reen kaupungin omistama. Alue rauhoitettiin 1,3hehtarin suuruisena 2.3.2003 (päätösnumero 1999L0748-251)

Valkeekivenlahden purolehto on kuulunut valta-kunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja on yksiNatura-alueista. Noin 1,3 hehtaarin suuruinen leh-to sijaitsee kahden puron yhtymäkohdassa Pasko-suolta virtaavan puron varrella rajautuen Valkeeki-venlahteen. Osa kohteen metsästä on kaadettu jo1980-luvulla. Lehto vaihettuu kasvupaikkatyypil-tään saniaistyypistä käenkaali-oravanmarja- tyyp-piin, joka on lehdon valtatyyppi, mutta paikoitellenjopa sinivuokko-käenkaali-tyyppiin. Puuston valta-lajina on kuusi, mutta joukossa kasvaa myös metsä-lehmusta, harmaa- ja tervaleppää, hieskoivua, pih-lajaa ja tuomea. Pensaista alueella kasvavat kaikkitavallisimmat lehtojen lajit: näsiä, lehtokuusama jamustaherukka (Ribes nigrum). Valtapensaana alu-eella on kuitenkin taikinamarja. Lehdon kenttäkas-vilajisto on Tampereen seudun mittapuun mukaanvarsin edustava. Alueella kasvaa mm. lehtotähtimö,lehtopähkämö, lehtopalsami, lehtoleinikki, lehto-matara, korpinurmikka (Poa remota), lehtoimikkä,kotkansiipi ja lehtokorte. 1980-luvulla alueelta väi-tetään löytyneen keltavuokkoa ja korpisorsimoa

(Glyceria lithuanica), mutta näitä ei vuonna 2000tehdyssä inventoinnissa havaittu. Tosin korpisorsi-moa kasvoi alueelle lännestä virtaavan puron ylä-juoksulla. Alueen arvoa rasittavat kulutus ja se ettäkaakkoispuolelle ei ole jätetty minkäänlaista suoja-vyöhykettä. Aivan suojelualueen rajalle kaadetunmetsän vuoksi suojelualueelta kaatuu puita tämäntästä. Kulutusta aiheuttavat ilmeisesti ratsastus jasuunnistus, joista alueelle on jo syntynyt polkuver-kosto. Lisäksi alueen läpi on tehty tie, joka on loh-kaissut ison osan lehdosta. Alue liittyy laajempaan,yhteensä noin kymmenen hehtaarin suuruiseen rau-hoitettuun lehtokokonaisuuteen.


Kääntönen, M. 2000: Ylöjärven Valkeekiven purolehdonkasvistosta ja kasvillisuudesta (EH). - Talvikki 24:56-60.

1.1.14 Tummaverkkoperhosniityt

Vuoden 1997 alussa tuli voimaan uusi luonnonsuojelu-laki, jonka mukaan ympäristökeskuksen rajauspäätök-sellä voidaan rauhoittaa myös pieniä alueita esim. jon-kin kasviesiintymän tai perhosniityn turvaamiseksi.Tätä onkin käytetty uhanalaisen tummaverkkoperho-sen esiintymispaikkojen suojeluun Aitolahdella ja Teis-kossa. Yhteensä on rauhoitettu 11 niittyä, yhteispinta-alaltaan 9.9 hehtaaria. Valtaosa niityistä on yksityis-omistuksessa. Suojellut niityt ovat seuraavat:

1. Aitolahti, Orikorpi, 1.0 ha, 29.5. 20002. Aitolahti, Myllypuro, 0.1 ha, 29.5. 20003. Aitolahti, Mutianniitty, 4.7 ha, 27.12. 20024. Aitolahti, Mutianniitty, etelä, 0.4 ha, 27.12. 20025. Nurmi, Tiikonoja, 0.2 ha, 27.12.20026. Aitolahti, Pihlajisto, 1.6 ha, 12.6.20037. Aitolahti, Männistö, 0.1 ha, 12.6.20038. Teisko, Pohtola, Hepokatti, 0.3 ha, 7.10.20039. Aitolahti, Palo, Tuomisto, 0.1 ha, 7.10.200310. Teisko, Pohtola, Heinäsenjärvi, 1.2 ha, 7.10.200311. Teisko, Pohtola, Ruohosuo, 0.2 ha, 6.11.2003

Peruskarttalehdet 2123 12, 2124 10



1.2. Luonnonmuistomerkit

Luonnonmuistomerkki on kiinteä luonnonesine, jokaedustaa koko maassa tai ainakin kyseisellä seudullaharvinaista lajia tai tyyppiä. Luonnonmuistomerkkisaattaa myös olla ikänsä, mittasuhteensa, rakenteensa,kauneutensa tai maisemallisen arvonsa takia säilyttä-misen arvoinen. Kohteeseen liittyvät historiallisetmuistot lisäävät suojeluarvoa. Vaikka luonnonmuisto-merkit tavallisesti ovat pieniä yksittäisiä kohteita, niil-lä on oma merkityksensä elinympäristömme rikastut-tamisessa ja kulttuuriperinteen vaalimisessa.

Aikaisemmin luonnonmuistomerkkien perustami-sesta päätti lääninhallitus, nykyään perustamispäätök-set tehdään ympäristölautakunnassa. Valtaosa luon-nonmuistomerkeistä on luonnonvaraisia puuryhmiä(16 kpl) tai puita, mutta joukossa on myös siirtolohka-reita ja kallioita (2 kpl).

Seuraavassa on esitelty Tampereen alueella sijaitse-vat luonnonmuistomerkit, niiden päätösnumerot, rau-hoituspäivämäärät ja sijainti.

1.2.1. Ylöjärvi, Siivikkala, Siivikkalantie

Tampereen kaupungin omistamalla maalla kasvavakomeakasvuinen mänty on rauhoitettu juuristoineen.

Lielahden kylä, Myllyniitty RN:o 1:223


Ympäristöviraston päätösnro 93/270/yvi349, 11.5.1993

1.2.2. Lamminpää, Kuusikorvenpuisto

Puiston pohjoisreunalla kasvavat viisi kuusta on rau-hoitettu juuristoineen.

Lamminpään puistot 225P

Peruskarttalehti 2123 09 A

Lääninhallituksen päätösnro 139/VI, 30.1.1968

1.2.3. Rahola, Jättikatajankatu

Raholan suuri puumainen kataja (mukaan lukien sitäympäröivä maa 1,5 metrin säteellä) rauhoitettiin jovuonna 1941. Suomen suurimman katajan kaatoi Pa-nun päivän myrsky 11.11.2001, mutta rauhoitus ontoistaiseksi voimassa, sillä siitä jäi kuitenkin muistok-si jyhkeä kanto. Katajavanhusta olivat riepotelleet pa-hoin jo muutamat aiemmatkin lähivuosien myrskyt.Se menetti yhden neljästä päähaarastaan tammikuun1997 myrskyssä. Puu oli aikoinaan Suomen suurin;11,75 m korkea, rungon ympärys 2,62 m ja oksistonympärysmitta yli 18 m. Toisen Maire-myrskyssävuonna 1963 kaatuneen katajan rauhoitus on lakkau-tettu 3.3.1980 päätöksellä nro 15/A331.

Villilän kylä, Tappuramäki RN:o 1:196



Raholan jättikatajasta on jäljellä vain kanto ja kadunnimi, Jättikatajankatu.

Lass

e Ko

sone

n



1.2.4. Rahola,Piikahaka

Raholan Piikahaan länsiosassa sijaitseva mänty onrauhoitettu juuristoineen. Alkuperäisen rauhoitus-päätökseen kuului myös Piikahaassa kasvaneet kuusija toinen mänty, mutta niiden osalta rauhoitus onlakkautettu 3.3.1980 päätöksellä nro 15/A331.

Raholan puistot 233P



1.2.5. Rahola, Pyhäjärvi, Raholanuimaranta

Pyhäjärven rannalla Raholan uimarannalla kasvavakomea kynäjalavayksilö on rauhoitettu juuristoineen.Tosin kynäjalava kuuluu muutoinkin luonnonsuojelu-lailla rauhoitettuihin lajeihin.

Raholan kylä, Rahola RN:o 1:31


Lääninhallituksen päätösnro 185/A231, 1.9.1989

1.2.6. Tahmela, Lorisevanpuisto

Pispalassa Harjunpispan ja Rantapispan tilojen väli-sellä rajalla, Tahmelan viljelypalstojen rannassa kasvaaerityisen komea, leveälatvuksinen kynäjalava, joka onrauhoitettu juuristoineen.

Pispalan kylä, Harjunpispa RN:o 2:324


Lääninhallituksen päätösnro 6/A231, 26.1.1983

1.2.7. Viikinsaaren laivaranta

Viikinsaaressa lähellä laivarantaa kasvavat kaksi koo-kasta metsälehmusta ovat rauhoitettuja juuristoineen.

Viikinsaari 1:1


Ympäristölautakunnan päätösnro Dno 95/321/yvi 343

1.2.8. Peltolammi, Herrainsuonkatu

Lempääläntien varressa Herrainsuonkadun päässä,omakotitalon pihamaan reunassa kasvava mänty onrauhoitettu juuristoineen.

Järvensivun kylä, Väinölä RN:o 1:8



1.2.9. Taatala, Perähaanpuisto

Perähaanpuiston poikkeuksellisen järeärunkoinen leh-tikuusi on rauhoitettu juuristoineen.

Taatalan puistot 309P



L ass

e Ko

sone

n

Tahmelan rannan kynäjalava talviasuisena.





Suurimmat puut

euraava katsaus perustuu yksinomaan NiiloKarhun teokseen ”Vihreät jättiläiset, Suomen

paksuimmat puut” (1995). Teoksesta on koottuTamperetta koskevat tiedot, kun ne koskevat luonnon-varaisia puita. Pois on siten jätetty puistopuut pariaistutettua lukuun ottamatta. Paksuus on mitattu rin-nan korkeudelta ellei toisin mainita. rym = rungonympärysmitta.

• Harmaaleppä (Alnus incana)

165 cm/18 m, hyväkuntoinen puu, Tampere, Tahmela,Pyhäjärven Hyhkynlahden itärannalla kosteassa pai-kassa pienen niemennypykän vieressä (682567:32500)

• Rauduskoivu (Betula pendula)

463 cm/32 m. Kolmehaarainen 200-250 cm:ssä,alimman rym. 237 cm, haarat tuettu. Tampere Murole,Kapeenkylä, Mäensivu (685755:34055).

• Pirkkalankoivu (Betula pendula f. birkalensis)

185 cm/24 m, Tampere, Kaarila, Kaarilan kartanonvanhan tenniskentän kulmalla (682611:32273)

• Kotikataja (Juniperus communis)

264 cm (60 cm:ssä)/11.75 m. Kaksihaarainen, rym.158 ja 196 cm, Tampere, Villilä, Teeri-Villilä(682584:32036), puu kaatunut marraskuussa 2001.

• Kynttelikkökuusi (Picea abies forma)

301 cm/21 m Symmetrisesti neljähaarainen 140-150cm:ssä, Tampere, Teisko, Velaatta, maantien varressa(685340:33797).

• Riippamänty (Pinus sylvestris f pendula)

182 cm/17 m, Tampere, Pyynikki, kesäteatterin paikoi-tusalueen kaakkoispuolella lähellä polkujen risteystä(682490:32628).

• Visahaapa (Populus tremula forma)

97 cm/15 m. Paksuimmillaan 2 metrissä 126 cm.Teisko, Terälahti, Järvenpää (685515:33280)

• Metsälehmus (Tilia cordata)

550 cm/(10-50 cm:ssä) /28 m. Kaarilan kartano(682610:32276). Ns. Gaddin lehmus, istutusvuotenapidetään n. 1760.

• Vuorijalava (Ulmus glabra)

441 cm/24.5. cm, Haihara, Haiharan kartano(682195:33445)

S

Kar

i Kor

te

Muroleen Kapeenkylän kookas rauduskoivu.



1.2.10. Takahuhti, Kokkolankatu 8:n piha

Omakotitalon pihalla sijaitsevaan rauhoitettuun siir-tolohkareeseen liittyy 1400-luvulta periytyvä tarina,jonka mukaan jättiläinen olisi hurjistunut pyhäpäivä-nä pellolla töitä paiskineelle väelle ja yrittänyt heittääsitä kivellä.Toisen tarinan mukaan jättiläinen olisiyrittänyt syystä tai toisesta heittää tällä kivellä Messu-kylän kirkkoa, mutta epäonnistunut.

Takahuhdin ko., kortteli 4953, tontti 4



1.2.11. Pappila., Pappilankadun itäpää,Tanhuankadun reuna

Omakotitalon pihalla kasvavat neljä lehmusta onrauhoitettu juuristoineen. Aiemmin paikalla kasvoiviisi isokokoista lehmusta, jotka olivat rauhoitettuja.Eteläisimmän lehmuksen rauhoitus lakkautettiin japuu kaadettiin 29.10.1999 liian lahovikaisena ja vaa-rallisena.

Pappilan kadut 028K


Lääninhallituksen päätösnro 360/VII, 2.8.1973

1.2.12. Ristinarkku, Veijanmäenkatu 15

Koivu on rauhoitettu juuristoineen.

Takahuhdin kylä, Grönlund RN:o 10:4


Ympäristöviraston päätösnro 747/92/yvi3433, 17.11.1992

1.2.13. Hirviniemi, Alasenlahti (Myllyniemi)

Hirviniemessä sijaitsevassa rantakalliossa esiintyy1900 miljoonaa vuotta vanhoja hiilipussifossiileja (Co-rycium enigmaticum). Hiilipussit ovat syntyneet savi-palloista, joiden pintaan on muinoin tarttunut eliöpi-toista liejua. Savipallojen ympärille kertynyt orgaani-nen aines näkyy kiven pinnassa hiilikerroksena. Koh-de on kärsinyt ilkivallasta.

Myllyniemi-muodostuman metaturbidiiteissa tava-taan ellipsoidimaisia tai pallomaisia pienirakeisia kappa-

leita. Niitä ympärön hiilestä rikkaan aineksen iskostamareunus, joka rapautuu ympäristöään herkemmin. Seder-holm kutsui kappaleita nimellä Corycium enigmaticum jaarveli niiden olevan pussimaisten levien jäänteitä jamuodoiltaan aitoja fossiileja. - Coryciumin hiiliaines onhiilen isotooppikoostumuksen perusteella eloperäistä. Sesyntyi alkeellisen mikrobitoiminnan tuloksena, mutta Co-ryciumin muoto ei ole fossiilin muoto. Corycium-frag-mentteja ilmeisesti muodostui, kun turbidiittivyöry tem-pasi mukaansa aiemmin kerrostuneista pienirakeisista se-dimenteistä palasia, joiden pintaan tarttui eloperäistä ai-neista kappaleiden pyöriessä vyöryssä (Lehtinen ym1998).

Hirviniemen kylä, Metsä-Kiikkinen RN:o 14



Lisätietoja:

Lehtinen, M., Nurmi, P. & Rämö, T. 1998: Suomen kallioperä. Suomen Geologinen Seura, 375 ss.

1.2.14. Hirviniemi, Hirviniementieltä(Lampun jälkeen n. 300 m) pohjoiseenlähtevää metsäautotietä n. 700 m

“Kurusen männyksi” kutsuttu mänty on rauhoitettujuuristoineen. Aikaisemmin rauhoituspäätökseenkuului myös pienikokoinen (4 m pitkä) käärmekuusi,joka kuitenkin on kuollut ja tahallisesti hävitetty pai-kalta. Täten käärmekuusen osalta rauhoitus on lak-kautettu.

Hirviniemen kylä, Junkkari RN:o 5:31



1.2.15. Teisko, Kortejärvestä n. 1 kmluoteeseen

Vanha ja korkea mänty, joka nykyisin on jo keloutu-nut, on rauhoitettu juuristoineen.

Vattulan kylä, Kortejärvi RN:o 4





1.2.16. Teisko, Kämmenniemi,Viitapohjantietä noin 1,24 kmViitapohjaan päin

Tien törmällä oleva suurikokoinen säännöllisen neli-haarainen kuusi ns. “Ylä-Pirilän nelihaarainen” onrauhoitettu juuristoineen. Mäellä kasvaa lisääkinmonihaaraisia kuusia ja perimätiedon mukaan joskusalueella kasvoi jopa kuusihaarainen kuusi.

Värmälän kylä, Uusi-Pirilä Rn:o 2:321

Peruskarttalehti 2124 10C

Ympäristölautakunnan diaarinro 829/641/97 4.2.1997

1.2.17. Teisko, Kuorannantie,Kutterinlahdesta n. 1 km pohjoiseen

“Ryssän männyksi” kutsuttu mänty on rauhoitettujuuristoineen.

Kuorannan kylä, Heinäsuo RN:o 1:78


Lääninhallituksen päätösnro 16/VII, 17.1.1972

1.2.18. Terälahti, Kapeentien jaTikkamännyntien risteys

Neljän lakkapäämännyn ryhmä on rauhoitettu juuris-toineen. Yksi puista on kuollut ja sen rauhoituspäätöson lakkautettu.

Kiimajoen kylä, Mattila RN:o 3:204



1.2.19. Teisko, Lauttametsä, Asuntila

Asuntilan kylässä oleva, osaksi käärmekuusimainenkuusen muoto (Picea abies f. virgata) on rauhoitettu31.7.2001 juuristoineen maanomistajan aloitteesta.

Asuntilan kylä, Lauttametsä Rn:o 3:7


Pirkanmaan ympäristökeskuksen päätösnro 1900L0681-251,31.10.2001

Luonnonmuistomerkiksi rauhoitettu mänty, joka nykyisin onkeloutunut (1.2.15).

Kar

i Kor

te



Kartta 3. Luonnonmuistomerkit



Likokalliota on kutsuttu myös Liittokallioksi sen historian vuoksi. Ehkäpä tätäsiirtolohkaretta on käytetty käräjäpaikkana?

Kar

i Kor

te

Muut suojelualueet


2. Kaavassa v. 1998 luonnonsuojelualueiksi merkitytmuut suojelualueet

2.1. Ikurin Juhansuolta Myllypuroonlaskeva eteläisin puro

Itse Myllypuro on esitelty luonnonsuojelualueidenyhteydessä kappaleessa 1.1.1. Ikuri-Kalkun Mylly-puro.

Juhansuolta laskevan puronvarren runsaslajisessakasvillisuudessa on lehtomaisia ja korpimaisia piirtei-tä - alueella kasvaa mm. tesmaa (Milium effusum), pu-rolitukkaa (Cardamine amara) ja lähdetähtimöä (Stel-laria alsine) sekä runsaasti kaislasaraa (Carex rhyn-chophysa). Erityisen merkittävä on Tamrockin tehtaanpohjoispuoleinen avolouhikko, jossa kasvoi vuonna1999 parikymmentä tupasta harvinaista hajuheinää(Cinna latifolia, Dir II, R, NT, V). Puro täyttää Tam-rockin tehtaan pohjoispuolella metsälain kriteeritluonnontilaisesta purosta. ***

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1982: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla.- Talvikki 6(1): 10-21.

2.2. Vaakkolammin ja Likokallionalue

Vaakkolammin ja Likokallion alue on esitelty luon-nonsuojelualueiden yhteydessä kappaleessa 1.1.3.

2.3. Peltolammi- Pärrinkoski

Kohde on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessäkappaleessa 1.1.4

2.4. Lukonmäki, Vihiojan rotkonetelärinne Hervannan valtaväylänitäpuolella

Alue on kasvistonsa puolesta tärkeä rauhoituskohde.Uuden moottoritien rakentamisen yhteydessä paikkamenetti merkitystään, vaikka se alkuperäislinjauksenmukaan ei kokonaan jäänytkään tien alle. Viimeaikai-set raivaukset lienevät jo tuhonneet osan alueen moni-lajisesta kokonaisuudesta. Pensaston raivaus on kohta-lokasta varsinkin tesmayrtille (Adoxa moschatellina,UH-AL), joka Tampereella on erittäin uhanalainenlaji. Vuoden 1999 kevätkesällä tesmayrttiä löytyi alu-

een eteläpuolen mäeltä kymmeniä yksilöitä, muttapaikka on kovan kulutuksen kohteena. **

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1986: Luontokohteita kantakaupungissa: Vihiojanpuronvarsilehto. - Tammerkoski 4/86: 4-6.

2.5. Pehkusuo

Veisun kaupunginosan eteläpuolella sijaitseva suo onedustava vaikkakin pieni. Hallilan asuntoalueen ra-kentamisen jälkeen Pehkusuo on joutunut lähelle asu-tusta. Sen merkitys luonnontilaisena suona on entises-tään korostunut, kun muut lähistön suot on rakenta-misella tuhottu. Suo on osittain rämettä ja osittainnevaa ja sillä kasvaa kaikkia tavanomaisia soilla elävi-en perhosten ravintokasveja. Kasvisto on tyypillistäsuokasvillisuutta, mutta mainitsemisen arvoinen lie-nee kuitenkin juurtosara (Carex chordorrhiza). Hyön-teislajistoon kuuluvat mm. keltahopeayökkönen (Syn-grapha microgamma), herttakangasyökkönen (Anartacordigera), hentopussikas (Sterrhopterix standfussi),seittipussikas (Phalacropterix graslinella), harmopussi-kas (Acanthopsyche atra) ja rämehopeatäplä (Proclossi-ana eunomia). Harvinaisempaa lajistoa edustaa koisa-perhosiin kuuluva laji Pediasia truncatella ja vesiperho-sista valtakunnallisesti silmällä pidettäväksi luokitelturimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes, NT), joita eitunneta muista Tampereen luontokohteista. Vähä-puustoisena tai avoimena luonnontilaisena suona Peh-kusuo on metsälain mukainen kohde. Lähistöllä onmuutaman vuonna 1990- ja 2000-luvuilla (viimeksi2002) kuultu kehrääjän (Caprimulgus europaeus) suri-naa. **

2.6. Iidesjärvi

Kasvillisuus

Runsasravinteisen järven rannat ovat luhtien ja ruovi-koiden täyttämiä, mutta pohjoisrannat ovat osittainkovarantaisia ja lähteisiä. Yleisesti rannat ovat vallan-neet joko järviruoko (Phragmites australis) ja leveäos-mankäämi tai viiltosara ja viitakastikka (Calamagrostiscanescens). Järvellä kasvaa myös kapeaosmankäämiä(Typha angustifolia). Kosteat rantametsät koostuvatlähes kokonaan harmaalepästä, jotka ovat osin lehtoi-sia tai korpimaisia. Lehtomaisia piirteitä löytyy lähin-nä Vuohenojan liepeiltä ja Puhoonlahden seuduilla.

Muut suojelualueet


T Linneläinen “erehdys” kukkii Kaarilassa

ouko-kesäkuun vaihteessa, tuomien puhjettua kukkaan, kukkii Tampereella myös muuankomean keltakukkainen ja liuskalehtinen kasvi. Monet sitä ihmettelevät ja monet siirtäneet

puutarhaankin, jossa se osoittautuu hyvin kiitolliseksi ja leviäväksi koristekasviksi. Kesäksi seyleensä kuihtuu varsin näkymättömiin. Huomiota kiinnittää myös sen sijoittuminen Tampereen länsi-puolelle, itäpuolella sitä näkee enintään vain istutettuna omakotitalojen pihojen kukkapenkeissä.Länsipuolella, Raholan-KaariIan alueella se on levinnyt osaksi muurahaisten levittämänä pensasaito-jen alle, pensaikkoihin ja pihoihin, Näsinkalliolla ( josta se tunnetaan ainakin 1958 lähtien) se onkiivennyt kallionlaelle. Tampereella sen lähtökohta lieneekin Kaarilan kartanon ympäristö, muttatunteaksemme sen levinneisyyshistoriaa, on palattava 1700-luvulle, aikaan, jolloin vuosisataisnero,ruotsalainen Carl von Linne laati systemaattista järjestelmäänsä kasvien luokittelemiseksi.

Linne oli ylenpalttisen ihastunut “Fumaria spectabilikseen” (nyk. Dicentra spectabilis) eli särkynee-seen sydämeen, jota hän ylisti koristekasvina. V. 1764 hän kirjoitti suomalaiselle Eric Laxmannille ,joka oli ilmoittanut lähtevänsä papiksi Obin yläjuoksulle Siperiaan ja tarjoutunut keräämään sieltäkasvien siemeniä.Linne luetteli kasveja, joiden siemeniä toivoi Laxmannin keräävän, joukossa mm.särkynytsydän: “Jos meillä olisi niitä puita ja ruohoja, joita Siperiassa kasvaa, saisivat puutarhammeuuden loiston ja maailman. Herra Maisteri voisi tehdä isänmaastamme kauniin ja ihanan jos HerraMaisteri tahtoisi lähettää minulle Siperiassa villeinä kasvavien kasvien siemeniä ja voisi siten saadakoko jälkimaailman ylistämään itseään”, kirjoitti Linne kaunopuheisesti.

Laxmann toimitti siemeniä ja Linne riemuitsi: “Sain tänään Fumaria spectabiliksen siemeniä pe-rimmäisestä Siperiasta”. V. 1765 hän kuitenkin totesi pettymyksekseen, että siemenistä olikin noussutaivan toinen Fumaria-laji, joka sekin kyllä kauneutensa ansiosta ilmeisesti pian tulisi yhdeksi Euroo-pan puutarhojen yleisimmistä kasveista. Tämän Corydalis nobiliksen, eli jalokiurunkannuksen, Linnekuvasi “Systema Naturaen II osan 12. painoksessa v. 1767.

Ilman Laxmannin erehdystä jalokiurunkannusta siis olisi tuskin tullut Eurooppaan - ainakaannäin varhain. Ei ole pelkkä sattuma sekään, että Tampereen Kaarila, P.A. Gaddin (1727-97) kotitila olijo varhain jalokiurunkannuksen, viljelypaikkana. olihan Gadd Linnen aikalainen ja tunsi Linnen hen-kilökohtaisesti. Gadd perusti Kaarilaan kasvitieteellisen puutarhankin ja on epäilemättä saanut Lin-nen kautta siemeniä. Laji lienee saapunut Suomeen siis 1700-luvun lopulla, ehkä ensinnä Turkuun,mutta samalta ajalta lienee alkuisin myös sen kasvaminen Tampereella. Joka tapauksessa ollaan var-moja, että suomalaiset esiintymät ovat peräisin myös siitä kukkapenkistä Uppsalan lähellä Hammar-byssä, missä sitä Linnen kasvattamana alunperin kasvoi ja Laxmannin erehdys toi tämän kevätkesänkeltakukkaisen komistuksen tamperelaistenkin silmäniloksi.

Lasse Kosonen

Muut suojelualueet


Lass

e Ko

sone

n

Muut suojelualueet


Alueen kokonaislajimääräksi saatiin vuoden 1994 in-ventoinnissa peräti 271, josta 36 lajia oli villiintyneitäkoriste- ja hyötykasveja, kuten mm. lännenkonnan-marja ja tomaatti.

Lehtomaisissa osissa kasvaa mustakonnanmarjaa,koiranvehnää (Elymus caninus), lehtokortetta, lehto-palsamia ja lehtotähtimöä sekä kosteimmilla paikoillarönsyrölliä (Agrostis stolonifera). Pohjoisrannan lehto-maisella osalla kasvaa mitä ilmeisimmin luonnonva-raisena humalaa sekä kevätlehtoleinikkiä. Lähteisissärantakorvissa kasvaa mm. kevätlinnunsilmä ja isoalve-juuri (Dryopteris expansa). Saroista harvinaisempinaesiintyvät itärannalla vesisara (Carex aquatilis) runsaa-na noin 100 metrin matkalla sekä idänpiukka- (Carexelata ssp. omskiana) ja mätässaraa (Carex cespitosa).Tampereella pohjoisrajallaan kasvaa Iidesjärvessä vesi-nenättiä (Rorippa amphibia) luhdan ja avoveden rajoil-la. Vesinenätti on ilmeisesti laajentanut aluetta ja onyksi Iidesjärven tunnuslajeista. Kaakkoisosan ranta-luhdissa ja Vuohenojan laskuojan varsilla kasvaa kan-takaupungissa harvinaista vesihierakkaa (Rumex aqua-ticus). Alueella kasvavat lisäksi poimu- (Rumex crispus)ja suomenhierakka (Rumex pseudonatronatus). Itäpäänlaitumen edustalla ojan varressa kasvaa jokileinikkiä(Ranuculus lingua). Toinen Iidesjärven tunnuskasveis-ta on piuru, jota kasvaa erittäin runsaana entisen kaa-

topaikan rannassa. Etelärannan erikoisuuksiin kuuluumyös kapealehtipaju (Salix rosmarinifolia) ja hevos-haan polkujen varrella kasvava punasänkiö (Odontitesvulgaris), joka esiintymä lienee Tampereen elinvoi-maisin. Harvinaisiin Iidesjärven lajeihin kuuluu he-voshaan avoluhdassa kasvava nevaimarre (Thelypterispalustris). Vuoden 1999 kesällä järven kaakkoisrannanlampareesta ja entisen kaatopaikan länsipuolelta löytyiharvinaista poimuvitaa (Potamogeton crispus) ja litteä-vitaa (Potamogeton compressus) sekä Tampereella uhan-alaista lapinvesitähteä (Callitriche hamulata, UH-AL,Metsätähti Oy:n ilmoituksen mukaan), joka on kirk-kaiden vesien laji ja ilmentää siis lampareisiin tulevanveden laatua. Lintutornille johtavan polun alussa kas-vaa runsas kasvusto isokäenrieskaa (Gagea lutea).

Linnusto

Tampereen seudun tunnetuin lintujärvi, Iidesjärvi, si-jaitsee lähellä keskustaa. Monipuolisen pesimälinnus-ton lisäksi järvellä lepäili aikaisemmin muuttoaikoinapaljon lintuja. Hervannan valtaväylän rakentaminenon kuitenkin vähentänyt järven merkitystä muuttolin-tujen levähdyspaikkana, sillä tien alle jääneet järvenitäpään tulvaniityt ja peltorinteet olivat muuttoparvi-en erityisessä suosiossa. Vielä jäljellä olevat linnuston

Lass

e Ko

sone

n

Muut suojelualueet


ja kasviston kannalta merkittävät osat Iidesjärven ym-päriltä tulisikin suojella.

Iidesjärven pesimälinnusto on köyhtynyt huomat-tavasti 1970-luvulta lähtien. Syynä tähän on järvenjääminen vilkkaan ihmistoiminnan keskelle. Vesilin-tujen lajimäärä ei ole olennaisesti laskenut 20 vuodenaikana, mutta parimäärät ovat laskeneet puoleen ja sa-malla linnusto on yksipuolistunut kolmeen valtalajiin:naurulokkiin (Larus ridibundus, VU), sinisorsaan(Anas platyrhynchos) ja silkkiuikkuun (Podiceps crista-tus). Naurulokkien parimäärä on pysynyt järvellä mel-ko lailla samana. Vuosittaiset vaihtelut voivat kuiten-kin olla melkoisia. Määrät 1990-luvulla ovat vaihdel-leet 280 parista 730 pariin ja v. 2001 pesi järvellä 370naurulokkiparia. Silkkiuikkujen määrä on pysähtynytjärvellä noin kymmeneen pariin ja sinisorsien 25-30pariin. Nokikanoja pesii järvellä nykyisin joitakin pa-reja. Yksittäisinä pareina esiintyvät heinätavi (Anasquerquedula, V), haapana (Anas penelope, V), lapasorsa(Anas clypeata), tukkasotka (Aythya fuligula, V), puna-sotka (Aythya ferina), telkkä (Bucephala clangula, V) jakalalokki (Larus canus). Kun vertailukohdaksi otetaan1970-luku, jolloin sotkia pesi järvellä vielä kymmeniäja nokikanojakin (Fulica atra) kymmenkunta, on sel-vää, että järven linnustollinen arvo on alentunut pysy-västi. Vesilintujen lisäksi järven ruovikoissa elävät sa-

takieli (Luscinia luscinia), ruoko- (Acrocephalusschoenobaenus) ja rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus)sekä pajusirkku (Emberiza schoeniclus). Liejukana onpesinyt järvellä viimeksi 1999, mutta on senkin jäl-keen tavattu vuosittain. Vuoden 2000 huhtikuussa Ii-desjärven vanhan kaatopaikan kohdille rantaryteik-köön ilmaantui Suomessa hyvin harvinainen pussitiai-nen (Remiz pendulinus). Tämä koirasyksilö aloittelipesintää tekemällä koivun oksaan lajille tyypillisenpussimaisen pesän; naarasta ei kuitenkaan ilmaantu-nut. Talvella 2000-2001 havaittiin järvellä ainakinkaksi jänkäkurppaa (Lymnocryptes minimus V) jamuuallakin Pirkanmaalla 10 yksilöä. Jänkäkurppa eiyleensä talvehdi Suomessa näin runsaana vaan on lä-hinnä satunaisesti talvella havaittu laji. Iidesjärvenkinpesivää lintukantaa verottavat Suomen alkuperäis-luontoon kuulumattomat, mutta sinne hyvin sopeutu-neet supikoira ja minkki. Iidesjärven itäpäässä onvuonna 1992 valmistunut lintutorni ja nyt ollaansuunnittelemassa toista lintutornia. Vuonna 2002 itä-päässä aloitettiin laidunnusprojekti, jolloin itäpäänpeltoalueelle tuotiin viisi hiehoa kesäksi. Laidunnustajatkettiin myös v. 2003. Lisäksi Pirkanmaan lintutie-teellinen yhdistys on talkoovoimin raivannut alueenpensaikkoja vuosina 2002-03.

Iidesjärven itäpäässä aloitettiin laidunnus vuonna 2002.

Lass

e Ko

sone

n

Muut suojelualueet


Hyönteistö

Lajistosta tehtiin perusteellinen selvitys v. 2001. Jär-veltä tunnettujen hyönteisten lajimäärä on selvityksenmukaan 1263, joista suurimmat ryhmät ovat perhoset(571 lajia), kaksisiipiset (205 lajia) ja kovakuoriaiset(265 lajia). Iidesjärveltä tavattiin varsin niukastiuhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja, joilla olisi elin-ympäristö varsinaisella kosteikkoalueella. Tällaisia la-jeja ovat Agapus striolatus-sukeltajakuoriainen (NT) japitkäkämmenmalluainen (Sigara longipalpis, NT). Sil-mälläpidettävä (NT) purovainokas voi elää jossainympäristön virtavesiuomassa. Vaarantuneeksi (VU)luokiteltu vajayökkönen (Standfussiana simulans) löy-dettiin aineistosta, mutta laji ei elä kosteikkoalueella.Samoin lienee laita aaltoritariyökkösen (Catocala spon-sa, NT) ja niinijäärän (Stenostola dubia, NT). Viini-kanojan varresta tunnettu silmälläpidettävä (NT) mä-kihiilikoi (Anacampsis fuscella) saattaa löytyä muualta-kin Iidesjärven tuntumasta. Vähän tunnettujen ryh-mien kohdalla tyypillisesti korostuu uuden esiintymis-tiedon voimakas kasvu. Näin asia on esim. perhossääs-killä, joita löydettiin neljä Suomelle uutta lajia Näintutkimus kasvatti suuresti faunistista tuntemusta. Ii-desjärven rantaruovikko ja luhtaniityt tarjoavat elin-ympäristön monelle kosteikkobiotooppia vaativalleperhoselle. Tärkeitä ravintokasveja ovat järviruoko ja

leveäosmankäämi. Maininnan arvoisia lajeja ovat ruo-ko-olkiyökkönen (Mythimna straminea), hentoruoko-yökkönen (Archanara dissoluta), ruskolampiyökkönen,osmankäämiyökkönen (Nonargia typhae), rytiyökkö-nen (Chilodes maritima), luhtakärsäyökkönen(Macrochilo cribrumalis) ja luhtaolkiyökkönen (Leuca-nia obsoleta).

Lisätietoja:

Lagerström, M. 1997: Tampereen lintujärvien pesimälinnustot janiiden muutokset 1971-1997. - Lintuviesti 22: 62-69.

Lahtonen, T. 1994: Tampereen Iidesjärven ranta-alueiden kasvisto.-Talvikki 18: 85-89.

Lahtonen, T. 2003: Tampereen Iidesjärven itäpuolen kasvisto.

Metsätähti Oy 1999: Tampereen kaupunkiekologinen tutkimus,vuosiraportti 1999. - Raportti Tampereen kaupunginympäristövalvontayksikössä.

Tampereen Hyönteistutkijain seura ry. 2001: Iidesjärvenhyönteisselvitys 2001.- Raportti ympäristönvalvontayksikössä.18 ss. + liitteet.

2.7. Halimasjärvi

Halimasjärvi on esitelty luonnonsuojelualueiden yh-teydessä kappaleessa 1.1.5.

Natura-alueet


3. Natura-alueet

Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi vuon-na 1995 se sitoutui noudattamaan unionin luonnon-suojeludirektiivejä Natura 2000 nimeä kantavastasuojelualueiden ja luonnonhoitoalueiden verkostonlaatimisesta. Kyseiset direktiivit ovat Euroopan yh-teisön luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläi-mistön ja kasviston suojelusta annettu ns. luontodi-rektiivi (92/43/ETY ) ja luonnonvaraisten lintujensuojelusta annettu ns. lintudirektiivi (79/409/ETY).Natura 2000 verkoston tavoitteena on turvata luon-todirektiivin luontotyyppien ja lajien elinympäristö-jen sekä lintudirektiivin linnustonsuojelualueidensuojelu. Natura-alueisiin on sisällytetty alueita, jotkaEU:n komissio hyväksyy luontodirektiivin mukaisik-si tärkeiksi alueiksi sekä alueet, jotka Suomi on il-moittanut lintudirektiivin mukaisiksi linnustonsuo-jelualueiksi. Joitakin linnustonsuojelualueita lukuunottamatta Natura 2000:een ei esitetä alueita, joidensuojeluperusteena olisi vain lajin elinympäristön suo-jelu vaan luontotyypille luonteenomaisten lajienelinympäristöjen suojelu tapahtuu luontotyypin suo-jelun yhteydessä.

Luontodirektiivin mukaisilla toimenpiteillä on ta-voitteena luonnon monimuotoisuuden edistäminen jayhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja luonnon-varaisten kasvi- ja eläinlajien suotuisan suojelutasonvarmistaminen. Luonto- ja lintudirektiivi edellyttävätuhanalaisten lajien elinympäristöjen ja luontotyyppiensuojelua suojelualueita muodostamalla. Suojellut luon-totyypit ja lajit on mainittu luontodirektiivin liitteissä Ija II. Lintudirektiivin kolmannen artiklan mukaan jä-senvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteetkaikkien luonnonvaraisten lintujen elinympäristöjenriittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi,ylläpitämiseksi tai ennallistamiseksi. Jotta tavoite saavu-tettaisiin on sekä muodostettava suojelualueita että ak-tiivisesti hoidettava ja kunnostettava elinympäristöjä.Jäsenvaltioiden on osoitettava lukumäärältään ja kool-taan sopivimmat alueet erityissuojelualueiksi liitteessä Imainittujen lajien suojelemiseksi.

Natura 2000 ohjelman toteuttamisesta säädetäänluonnonsuojelulain 68 §:ssä ja ohjelmaan kuuluvillaalueilla luonnonarvojen suojelu tapahtuu yleensäluonnonsuojelulain keinoin. Luonnonsuojelulain(1096/1996) 10 § Natura-verkostoa koskevien sään-nösten mukaan hankkeilla ja suunnitelmilla ei saa hei-kentää niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on sisäl-lytetty Naturaan. Toisaalta Natura 2000 ohjelmaankuuluminen ei suoranaisesti vaikuta alueiden tämän-hetkiseen käyttöön, alueilla ei tule voimaan luonnon-

suojelulain 9§:n toimenpiderajoitusta, joka koskeeuusia luonnonsuojeluohjelmia eikä se vaikuta näillealueille oleviin voimassaoleviin lupiin. Luonnonsuoje-lulailla voidaan kuitenkin tarvittaessa antaa toimenpi-dekielto alueille, jotka kuuluvat luonnonsuojeluohjel-miin tai joilla on luonnonsuojelulaissa tarkoitettujaluontoarvoja. Valtaosa Naturaan tulevista alueista onjo entuudestaan luonnonsuojelulailla suojeltuja taivaltioneuvoston suojeluohjelmiin kuuluvia alueita.

Vuoden 2000 kuluessa tulivat ehdolle kaksi uuttaNatura-aluetta Tampereelle, jotka molemmat liittyvätvoimakkaasti perinnemaisemaan.

3.1. Ikuri-Kalkun Myllypuro

Myllypuron purolehtoa on esitelty luonnonsuojelualu-eiden yhteydessä kappaleessa 1.1.1.

3.2. Nuorajärvi

Nuorajärvi on - erityisesti ollut - merkittävä lintujär-vi, joka kasvistoltaan on monipuolinen vaikkakin vail-la merkittäviä lajeja. Tarkemmat tutkimukset järvenlajistosta kuitenkin puuttuvat. Vesi- ja luhta-alueenkasvilajeja ovat isolimaska (Spirodela polyrrhiza), tylp-pälehtivita (Potamogeton obtusifolius), nuokku- (Bidenscernua) ja säderusokki (Bidens radiata) sekä vesisara,jotka kaikki ovat Teiskossa harvinaisia. Teiskossa si-jaitsevan peltojen ympäröimän Nuorajärven pinta-alasta (41 ha) on nykyisellään noin neljännes avovet-tä. Muut järven vesialueet ovat lähes luoksepääsemät-tömiä saraniittyjen, korte- ja leveäosmankäämikasvus-tojen ympäröimiä pieniä vesilaikkuja. Nuorajärvenrunsas kasvillisuus tarjoaa pesimäpaikkoja useille vesi-lintu-, kahlaaja- ja varpuslintulajeille. Järvellä on ta-vattu viime vuosikymmeninä useita Pirkanmaallaharvalukuisia lajeja kuten kaulushaikara (Botaurus stel-laris, NT), heinätavi (V), mustakurkku-uikku (Podi-ceps auritus, Ldir), jouhisorsa (Anas acuta), lapasorsa,luhtahuitti (Porzana porzana, Ldir), luhtakana (Rallusaquaticus) ja rytikerttunen. Järven vesilintujen pesimä-lajisto, joka vuonna 1997 käsitti 9 lajia, on pysynytmelko samanlaisena 1970-luvun puolivälistä lähtien.Jouhisorsa lienee tosin hävinnyt lajistosta ja musta-kurkku-uikku on todennäköisesti kadonnut. Runsainlaji naurulokki on taantunut 1980-luvun huippuvuo-sista (1700 paria) 110 pariin (1997) ja v. 2003 laji olikadonnut kokonaan. Punajalkaviklosta (Tringa tota-nus) saattaa puolestaan tulla uusi pesimälaji, sillä sitäon tavattu järvellä useampana vuotena. Myös laulu-

Natura-alueet


joutsen (Ldir, V) on uusi pesivä laji järvellä. Vesilin-tukannat ovat selvästi taantuneet viimeisen viidentois-ta vuoden aikana, mihin pääsyynä pidetään järven voi-makasta umpeenkasvamista ja toisaalta järven runsas-tunutta pienpetokantaa. Merkityksellinen järvi on vie-lä mm. rantakanojen (luhtahuitti ja -kana) kannalta.Järvellä saalistavat säännöllisesti nuolihaukka (Falcosubbuteo) ja kalasääski (Pandion haliaetus, Ldir, NT).Uudistulokkaana järvellä pesivän rytikerttusen pariti-heys on kasvanut, joskin se on vielä alhainen. Nuora-järven harvinaisista kesävieraista mainittakoon kilju-kotka (Aquila clanga, Ldir,eR), haarahaukka (Milvusmigrans, Ldir, EN) ja rastaskerttunen (Acrocephalusarundinaceus VU), joka oleskeli paikalla kesällä 2000.Nuorajärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suo-jeluohjelmaan.

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1984: Nuorajärven, Tampereen Teiskon lintujärven,kasvillisuudesta. - Talvikki 8(1): 18-21.

3.3. Mustalaisvuori-Majaketo-Peräjoki-Peräjärven alue

Peräjoen valuvesiletto Viitalan talonitäpuolella

Kasvillisuus

Peräjoen etelärannan lettomaisessa lehtokorvessa kas-vaa ainoalla Tampereen kasvupaikallaan metsänemä(Epipogium aphyllum, R, VU), joka on valtakunnalli-sesti luokiteltu uhanalaiseksi ja Hämeessä vaarantu-neeksi kasvilajiksi. Tosin viimeisin havainto on vuo-delta 1999, jolloin paikalla kasvoi yksi kymmensentti-nen verso. Vuonna 2003 lajia etsittiin, tuloksetta. Met-sänemä viihtyy lehtoja kuusimetsissä, jotka ovat tar-peeksi vanhoja, varjoisia, multavia ja kosteita.

Samassa lehtokorvessa metsänemän kanssa kasva-vat myös kahdeksan muuta kämmekkälajia: soikko-kaksikko (R), herttakaksikko (Listera cordata), pussi-kämmekkä (Coeloglossum viride, UH-AL), kirkiruoho( R, VU), maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata),harajuuri, yövilkka (Goodyera repens) ja valkolehdokki(R). Muuta alueen lajistoa ovat mm. hetesara (Carexacutiformis, UH-AL-P), keltasara, vilukko ja lehto-or-vokki. Muutenkin kohteen lajisto sisältää runsaastilehtomaisia piirteitä. Esimerkiksi alueen keskivaiheil-la kasvaa erittäin runsaasti lehtotähtimöä. Lettovilla(UH-AL) ja ketokatkero (Gentianella campestris, EN)ovat todennäköisesti kadonneet alueelta, sillä niistä eiole tehty havaintoja moneen vuoteen. Viitapohjan kal-lioilla kasvaa runsas ja edustava joukko sammalia, jois-ta osa on vaateliaita kalkki- ja liuskekallioiden lajeja.Alueen harvinaisempia lajeja ovat Anomodon longifo-

lius, A. viticulosus, lehtosuikerosammal (Brachytheciumrutabulum), Campyliadelphus chrysophyllum, Encalyptabrevicolla (Pirkanmaalle uusi laji v. 2001, Ari Parnela),Homomallium incurvatum, Hypnum imponens, Myurel-la julacea, Plagiomnium rostratum, Taxiphyllum wissg-rillii, Timmia austriaca. Vaateliaita kalkki- ja liuske-kallioiden lajeja alueelta ovat mm. Taljaruostesammal,Bartramia halleriana, Cnestrum schisti, Distichium ca-pillaceum, Ditrichum flexicaule, Encalypta ciliata, E.streptocarpa, Grimmia elatior, viuhkasammal (Homaliatrichomanoides), kutrisammal (Homalothecium serice-um), Kiaeria blyttii, Leucodon sciuroides, Mnium stella-re, Neckera crispa, Plagiopus oederianus, Platydictyajungermannioides, Saelania glaucescens ja kalkkikierus-ammal (Tortella tortuosa). Etelänpuoleinen jyrkännePeräjärvelle asti ja sen alainen rehevä korpi täyttänevätmetsälain tunnusmerkit luonnontilaisesta jyrkäntees-tä ja rehevästä korvesta.***

Hyönteistö

Peräjoen notkosta on tavattu silmällä pidettäväksi luo-kiteltu vesiperhonen, puroriippasirvikäs (NT). Laji onhyvin paikoittainen ja melko harvinainen ja joidenkintutkimusten mukaan laji on yksi vähiten happamuut-ta sietävistä vesiperhosistamme. Happamuuden alara-jaksi on saatu pH 6.4. Muuta harvinaista vesiper-hoslajistoa ovat Sericostoma personatum ja Oecetis testa-cea. Peräjoen tienoon ketomaiset etelään viettävät rin-teet ovat vanhastaan tunnettua palosirkan (Psophus st-ridulus, VU, eR) esiintymisaluetta. Jo 1980-luvullalöysi Pertti Nupponen palosirkan kyseisiltä rinteiltä.Sittemmin rinteet ovat metsitetty ja palosirkalle suo-tuisana elinympäristönä tuhoutuneet. Lajin arveltiin-kin kadonneen alueelta, kunnes yllättäen vuonna 1999Nupponen havaitsi palosirkan rinteiden alapuolisellaketomaisella tienpenkalla, mutta uusintatarkastuksis-sa lajia ei ole enää havaittu. Mahdollisesti laji on hä-vinnyt Tampereen lajistosta. **

Lisätietoja:

Raunio, A. 1993: Metsänemä (Epipogium aphyllum) Tampereella jaOrivedellä. - Talvikki 17(2): 97-99.

Mustalaisvuori-Majaketo-Järvenpää-Peräjärvi

Alueella kasvaa erittäin arvokasta kallio-, lehtoja ke-tolajistoa sekä vaateliasta lettolajistoa. Tunturikiviyrtin(Woodsia alpina, UH-AL-E) ja tikankontin (Dir II,Dir IV, R, VU) ainoat kasvupaikat Pirkanmaalla ovatnäillä alueilla. Vuonna 1999 paikalta laskettiin kah-deksan, vuonna 2000 7 , vuonna 2001 6 ja 2003 8 kuk-kivaa tikankonttia. Tikankonttipaikan länsipuolellaolevan pellon reunamilta havaittiin viisi kirkiruohoa(R, VU) kesällä 2001. Muista kasvilajeista kannattaa

Natura-alueet


mainita liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale),häränsilmä, hirvenkello (Campanula cervicaria, VU),hietaorvokki, kirkiruoho (R, VU), pussikämmekkä(UH-AL), valkolehdokki (R), yövilkka, kotkansiipi,lehtoimikkä (mR), pahtanurmikka (UH-AL), ahosil-märuoho (Euphrasia rostkoviana ssp. fennica, VU, V) jatummaraunioinen. Laiduntaminen, joka piti aikai-semmin alueiden ketolajistoa yllä, on nykyään loppu-nut. Mustalaisvuoren tienoiden hakkuut ovat myösosittain muuttaneet kasvistoa. Alueilla kasvaa rikkaanputkilokasviston lisäksi arvokasta sammal- ja jäkäläla-jistoa, kuten Cratoneuron filicinum ja silmälläpidettä-väksi katsottu sirppihuurresammal (Palustriella falcata,NT), vaarantuneeksi (VU) katsottu röyhelökarve(Cetrelia olivetorum) ja kalliokeuhkojäkälä (Lobariascrobiculata, NT). Tikankontin kasvupaikan kalliollakasvaa harvinainen jäkälä, Caloplaca chrysodeta. Osaalueesta ( Järvenpää-Majaketo) on perustettu luon-nonsuojelualueeksi vuonna 1991 (ks. 1.1.9.). Peräjär-ven lännenpuoleiset alueet kuuluvat lisäksi valtakun-nalliseen soidensuojeluohjelmaan. ***

Lisätietoja:

Kääntönen, M. & Lahtonen, T. 1980: Tampereen pohjoispuoleisenliuskealueen kasvistollisia erikoisuuksia Teiskon Viitapohjassa.- Luonnon Tutkija 84: 188-189.

Piittalanmäki-Posti, entisen seuraintalonpaikka, etelään viettävät rinteet

Itse mäellä kasvaa rehevää lehtolajistoa, Piittalan talonlaidunrinteellä on kasvanut harvinaista toukotasku-ruohoa (Thlaspi caerulescens ssp. brachypetalum) ja mui-ta ketolajeja, mutta alue on metsitetty ja lajisto lieneepaljolti kadonnut. Seuraintalon valuvesiletolla kasvaahetesaraa (UH-AL-P), kelta- ja äimäsaraa, soikko-kaksikkoa (R), röyhysaraa (VU) ja muita tavanomai-sempia lajeja. Alue on arvokas kokonaisuus, jossa sy-vennetyt tieojat ja pelikenttä ovat jo kuitenkin muut-taneet vesien valumasuuntia ja uhkaavat kosteikon säi-lymistä. Myös Piittalanmäen lehtoaluetta on muokat-tu voimakkaasti. Noin puolet rinteen metsästä on auk-kokaadettu ja alue on voimakkaasti ruohottunut, mikäheikentää lehtolajiston elinmahdollisuuksia. Alueeneteläosat kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluoh-jelmaan. **

3.4. Iso - Murron haat

Maakunnallisesti arvokkaalla Viitapohjan maisema-alueella sijaitsevien Iso-Murron hakojen arvo on lä-hinnä harvinaisessa kasvillisuudessa. Näillä kallioisillahakasaarekkeilla laidunnettiin jopa 50 vuoden ajan,kunnes se loppui 1980-luvun aikana. Nyttemmin ha-koja ympäröiville pelloille on istutettu kuusta ja koi-

L ass

e Ko

sone

n

Ketokatkero on suuresti taantunut laidunnuksenloputtua. Sillä on Teiskossa kaksi kasvupaikkaa.

Natura-alueet


vua, mutta itse hakoja on hoitanut Tampereen ympä-ristösuojeluyhdistys. Alueelta harvennettiin puustoa japensastoa vuosina 1994, 1995 ja 2000-luvulla vuosit-tain. Hakojen avoimilla paikoilla ja laidoilla on niit-tymäistä kasvillisuutta pienruohoniityn ja heinäniitynmosaiikissa.

Iso-Murron läntisellä ketolaikulla huomiotahe-rättäviä kasveja ovat valtakunnallisesti vaarantunutkirkiruoho (R, VU) ja valtakunnallisesti erittäin uhan-alainen ketokatkero (EN) sekä vaarantuneisiin kuulu-va ahosilmäruoho (Euphrasia rostkoviana ssp. fennica,VU, V). Ketokatkeroa on tavattu kohteelta kaksi yksi-löä vuosina 1998 ja 1999 ja 5 yksilöä 2003. Laikunkasvilajistoon kuuluu myös soikkokaksikko (R), mäki-lehtoluste (Brachypodium pinnatum), keltasara, har-maapoimulehti (Alchemilla glaucescens), hernesara jaketonoidanlukko (Bothrychium lunaria, NT).

Iso-Murron ja Järvenpään välisellä ketoalueenpohjoisosassa kasvaa kuusikkoa, keskiosassa männik-köä ja eteläosissa koivikkoa, jossa on mukana myöspökkelöitä. Alueella on myös laaja katajaketo, jollakasvavat kelta- ja kesämaksaruoho (Sedum annuum).Muuta lajistoa ovat nurmitatar (Bistorta vivipara), ke-vättädyke, vilukko. Vielä vuonna 2003 alueella kasvoi

runsaasti vaarantuneeksi luokiteltua ahosilmäruohoa(V). Iso-Murron haat ovat mukana Pirkanmaan pe-rinnebiotooppilistassa, jossa ne on luokiteltu maakun-nallisesti arvokkaiksi. Kedon itäisellä osalla kasvoi yksihirvenkello (Campanula cervicaria, VU) v. 2000 sekäkirkiruohoa ja soikkokaksikkoa.***

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125(Alueelliset ympäristöjulkaisut).

3.5. Niemi-Kapeen rantalaidun

Kapeenlahden pohjukassa sijaitsee pienialainen vielälaidunnuksen alla oleva rantalaidun, jolla kasvaa EU:nluontodirektiivin mainitsemaa lietetatarta (Persicariafoliosa, Dir II, NT, UH-AL-P, V). Lietetatarta esiin-tyy varsinaisen Natura-alueen ulkopuolellakin Kukko-saaren ja Kapeenniemen välissä. Itse asiassa koko Ka-peenlahden rantavyöhyke on potentiaalista lajin esiin-tymäaluetta. **

NurmitatarKetoneidonlukko

Lass

e Ko

sone

n

L ass

e Ko

sone

n

Natura-alueet


Kartta 4. Natura-alueet

Natura-alueet


Kartta 5. Lehtoneidonvaipan kasvupaikat

Arvokkaat luonnonalueet


4. Arvokkaat luonnonalueet

(Potamogeton obtusifolius) ja isolimaskaa (Spirodela po-lyrhiza), jotka kaikki ovat kohtalaisen harvinaisia,mutta vesien rehevöitymisen myötä yleistyneet. Lisäk-si kuopilla kasvaa runsaasti isokarpaloa (Vacciniumoxycoccos). Rantaosuuksilla kasvaa suhteellisen harvi-naista piukkasaraa. Alueen itäisimmän niemen tyvelläolevan korven kasvillisuutta luonnehtivat suo-, lehto-,kulttuuri- ja metsäperäiset lajit. Niemen tyvellä kasva-vat sellaiset lajit kuin pikkutalvikki (Pyrola minor),korpialvejuuri (Dryopteris cristata), koiranheisi, maa-humala, keltavuokko (UH-AL-P) ja sudenmarja (Pa-ris quadrifolia). Kallioisella niemellä kasvaa mm. kis-sankäpälä (Antennaria dioica), pihatähtimö (Stellariamedia), lehtoarho ja sormisara (Carex digitata).

Alueen rehevin ja lehtomaisin kasvillisuusvyöhykeon pellon pohjois- ja koillispuolella, josta löytyvätkaikki yleisimmät lajit. Koillispuolen kasvilajistoonkuuluvat mustakonnanmarja, valkovuokko, syyläjuuri ,lehtopalsami, keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) jalehtonurmikka (Poa nemoralis). Pohjoispuolisen alu-een merkittävimpänä lajina kasvaa pohjoisilla äärira-joillaan (30 yksilöä vuonna 1993, 23 yksilöä vuonna2002) lehtokieloa (Polygonatum multiflorum), joka lie-nee luonnontilainen esiintymä. Lehtomaisuus jatkuumyös kohti moottoritietä, mm. lehmusta ja sinivuok-koa (mR). Moottoritien ja Maaveräjänlahden välissäalueen itäosissa esiintyy myös ketokasvillisuutta kutenmäkitervakkoa (Lychnis viscaria).

Merkittävintä kulttuuriperäistä lajistoa Pirkkalaanvievän tien varrella olevalla entisellä pellolla edustavatmm. ukontulikukka (Verbascum thapsus), peltovirvilä(Vicia hirsuta) ja ahojäkkärä (Gnaphalium sylvaticum),isotuomipihlaja (Amelanchier spicata), ruostehappomar-ja (Berberis vulgaris), karhunköynnös (Calystegium se-pium) ja ruotsinraunioyrtti (Symphytum x upplandicum).

Vesirajalla olevia lajeja ovat rantayrtti, keltaängel-mä (Thalictrum flavum), isohierakka (Rumex hydrola-pathum) sekä hirssi- ja mätässara. Varsinaista vesikas-villisuutta edustavat isosorsimo (Glyceria maxima), jo-kileinikki ja karvalehti (Ceratophyllum demersum) sekähuomionarvoisena lajina myös litteävita (Potamogetoncompressus). Lisäksi purovitaa (Potamogeton alpinus)kasvaa suppealla alalla.

Alueen rannat ovat paikoin luonnontilaisen kal-taista tai lähes luonnontilaista ajoittain veden vallassaolevaa metsä- tai pensaikkorantaluhtaa. Luhdat ovatmetsälain mukaisia, vaikka puusto luhdilla ei olekaankovin vanhaa. Muiden muassa niemelle johtava kan-nas on osin luhtavaikutteinen. Tuleva Rajasalmen sil-lan levennys saattaa tuhota osan tästä monipuolisestaja arvokkaasta saarekkeesta kaupunkiympäristössä.

4.1. Kasvistoltaan arvokkaat alueet

Kasvilajien suojelussa pienet yksittäiset suojelualueetovat merkityksellisiä, sillä niillä voidaan turvata mo-nen äärialueellaan elävän harvinaisen lajin säilyminen.Kasvistollisesti arvokkaiden kohteiden kartoitus ontärkeää ennen maankäytön suunnittelua, jotta ne säi-lyisivät rakentamattomina. Tietämättömyyden vuoksiuseita arvokkaita kasvikohteita on Tampereenkin alu-eella tuhoutunut. Esimerkkinä tästä on mm. luhtaor-vokin (Viola uliginosa) katoaminen Tampereen lajis-tosta.

Tampereen kasvitieteellinen yhdistys on tehnytmerkittävää ja ajantasaista selvitystä arvokkaista kas-villisuus- ja kasvistokohteista. Esiteltävät kohteet pe-rustuvatkin valtaosaksi kasvitieteellisen yhdistyksenvuosilta 1984 ja 1990 peräisin oleviin raportteihin,mutta myös osaksi erillisiin julkaisuihin, jotka onmainittu kunkin kuvauksen lopussa. Lukuisat koh-teet on tarkistettu myös 2000-luvulla. Valtaosa koh-teista on pienialaisia ja lehtomaisia ja osasta kohteitaon löydetty vain yhtä arvokasta kasvilajia. Esittelyynon otettu mukaan myös kasvistollisesti monipuolisialuonnonsuojelualueita, jotka on kuitenkin tarkem-min esitelty kohdassa 1.1. Kohteiden lopussa olevattähdet merkitsevät seuraavaa:

*** = erittäin arvokas kohde, jossa esiintyy uhanalaisialajeja

** = arvokas suojelukohde, jossa on monipuolistakasvillisuutta ja eläimistöä

* = säästämisen arvoinen kohde

4.1.1. Tampereen kaupungin omistamaNokian hevoshaka

Alueella on pitkä historia viljely- ja laidunalueena.Maaveräjänlahden lounaispuoli on ollut viljeltynä jo1700-luvun alusta lähtien. Hevoshakaa lienee myöskaskettu. Kaskeaminen ja puuston hakkaaminen koti-tarvekäyttöön on muokannut alueesta lehtipuuvaltai-sen, ja sitä on muokattu myös puistometsiköksi. Pai-kan historiasta johtuen alueen kasvillisuudessa on sel-vä kulttuurillinen leima. Luonnontilaisimpana ovatsäilyneet suot, joiden väliset kannakset ovat korpea jalehtokorpea. Alueen kasvilajisto oli vuoden 1993 in-ventoinnissa 308, mikä jo sinänsä kielii luonnon mo-nipuolisuudesta.

Alueen vanhoissa rudanottokuopissa kasvaa kil-pukkaa (Hydrocharis morsus-ranae), tylppälehtivitaa



Talven 2000-2001 aikana alueen läpi vedettiin uusimaakaasulinja niin, että se väistää lehtokieloesiinty-män. Sienistössä saatta piillä harvinaisia ja mielen-kiintoisia lajeja. Alueella on runsaahkosti lahopuuta, jamm. v. 2003 alueelta löytyi harvinainen risumattalak-ki (Ramicola haustellaris).***

Lisätietoja:

Karhe, H. & Portin, P. 1993: Lehtokielo Nokialla ja Pirkkalassa. -Lutukka 1/1993, s. 24.

Kääntönen, M. 1993: Nokian Pitkäniemen Hevoshaan kasvillisuusja kasvisto.- Raportti Tampereen kaupunginympäristövalvontayksikössä.

4.1.2. Ikuri, Leppioja

Haukijärvestä laskevan puronvarren avolouhikolla ha-vaittiin vuonna 1999 seitsemän hajuheinätupasta (DirII, R, NT, V) ja v. 2003 kolme kituliasta versoa. Alu-een metsät on kaadettu laajalta alueelta puron molem-min puolin, vaikkakaan ei aivan puron varteen ulottu-en. Puro on tältä osin metsälain mukainen. Hajuhei-nän ja puroluonnon säilyminen nykyisellään edellyttääsuojavyöhykkeen jättämistä puron reunamille. **

4.1.3. Ikuri, Juhansuolta laskevaneteläisemmän puron varret

Puronvarren runsaslajisessa kasvillisuudessa on leh-tomaisia ja korpimaisia piirteitä - alueella kasvaamm. tesmaa, purolitukkaa ja lähdetähtimöä sekärunsaasti kaislasaraa. Erityisen merkittäviä ovat pu-ronvarren hajuheinäkasvustot (Dir II, R, NT, V).Kappaleessa 2.1. esitetyn Tamrockin tehtaan poh-

joispuoleisen avolouhikon 20 tuppaan lisäksi haju-heinää havaittiin v. 1999 Vaasa-Pori-yhdystien län-sipuolen puronvarren louhikoilla 18 tupasta. V. 2003paikalta laskettiin peräti 70 versoa. Tien länsipuolel-la puron varrella kasvaa lisäksi lehmuksia. Tamrockinpohjoispuolella ja yhdystien länsipuolella kyseinenpuron varsi on metsälain mukaisessa tilassa. Puronpienilmaston säilymiseksi purolle olisi jätettävä suo-javyöhyke. ***

Lisätietoja:


4.1.4. Ikuri-Kalkun Myllypuro

Puronvarsilehto on esitelty luonnonsuojelualueidenyhteydessä kappaleessa 1.1.1.

4.1.5. Kalkunvuori

Mustalammin pohjoispuolella sijaitsevan vuoren ete-lärinne on vanhastaan tunnettu liusketta suosivantummaraunioisen kasvupaikkana. Mereistä kallioha-tikkaa on myös jäljellä alueen tallaantumisesta huoli-matta. Tosin v. 1999 lajia ei havaittu johtuen ilmeises-ti kuivasta kesästä. Jyrkän, maisemallisesti merkittävänrinteen juurella esiintyy lehtokasvillisuutta kuten mm.lehmusta, tuomea, lehto-orvokkia, sinivuokkoa (mR),mäki-(Arenaria serpyllifolia) ja lehtoarhoa sekä haisu-kurjenpolvea. Uhkana kallion kasvillisuudelle on kulu-minen. Vuonna 2003 tehdyn sammalselvityksen mu-kaan jyrkänteeltä löytyi myös huomionarvoisia sam-malia, kuten Homalothecium sericeum, Mnium stellare,

Lehtokielo kasvaa Pitkäniemen hevoshaassa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla.

L ass

e Ko

sone

n



Taxiphyllum wissgrillii, Asterella gracilis, Ortotrichumrupestre ja Lejeunea cavifolia.**

4.1.6. Villilänsaari

Ilmeisesti suurta osaa saaresta on vanhastaan sekäviljelty että laidunnettu, minkä loputtua alueelle onkasvanut edustava - kaupungin alueella jopa poik-keuksellinen lehtipuumetsä. Alueella kasvaa runsaas-ti koivua, pihlajaa, leppää ja raitaa, joiden joukossaon myös lahopuuta ja pökkelöitä. Lisäksi rantavyö-hykkeellä kasvaa edustavia mäntyjä. Saaren vanhametsä tarjoaa otolliset olot runsaalle linnustolle.Aluskasvillisuus on saarella rehevän lehtomaista jasisältää mm. mustakonnanmarjan, koiranheisin, met-säruusun ja sinivuokon (mR). Rantalajisto on melkoedustavaa, mm. siniheinä (Molinia coerulea), hanhen-paju (Salix repens) ja rantayrtti (Lycopus europaeus).Vuonna 1999 löydettiin saaren uimarannalle vieväntien varrelta melko harvinaista kylä- ja ojakellukan(Geum urbanum x rivale) risteymää, jonka harvinai-sempaa lajiosapuolta - kyläkellukkaa kasvaa Villilän-saaressa ja Nokiantien varrella. Sittemmin risteymäälöydettiin muualtakin saaresta. Alueelta on löydettymyös harvinaisia sammalia, kuten lehtonokkasam-mal (Eurhynchium angustirete) ja kalvashiippasammal(Orthotrichum pallens). Perhosista mainittakoon v.1994 saaresta saatu pilliyökkönen (Arenostola phrag-miditis), joka oli Pirkanmaalle uusi laji.

Villilänsaari on tärkeä virkistysalue ja keskeinenarvokas luonnonalue, joka olisi jätettävä rakentamatta.Rakentaminen onkin kohteen suurin uhka. Vaikkasaarta on aikoinaan käsitelty, niin sen keskiosien kor-ven voi katsoa olevan järeine laho- ja maapuineenluonnontilaisen kaltaisessa tilassa ja siltä osin täyttä-vän metsälain kriteerit rehevästä korvesta sekä ehkämyös vanhana metsänä. ***

Lisätietoja:

Kääntönen, M.2003: Tampereen Villilänsaaren kasvisto jakasvillisuus (EH). - Talvikki 27: 101-114.

4.1.7. Teeri-Villilän haka

Alue on läntisen kaupungin keskeisimpiä. Alueen län-siosan kasvistossa esiintyy harjukankaalle ominaistalajistoa; Mustavuoren sorakuoppien liepeillä kasvavatsianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi), sarjakeltano(Hieracium umbellatum), häränsilmä ja kissankäpälä.Rauhoitetun, nyt kaatuneen katajan (ks. 1.2.3.) ja No-kian tien välillä on paitsi lehtomaista lajistoa myösjäänteitä ketomaisesta kasvillisuudesta, jota hevostenlaidunnus osaltaan ylläpitää. Harvinaiset ketokäen-minttu (Satureja acinos) ja soikkoratamo (Plantago me-dia) ovat ilmeisesti kadonneet alueelta. Alueen itä-

päässä kasvoi viljelyjäänteenä aaprottimarunaa (Arte-misia abrotanum) , mutta se on nykyisin kadonnut.Myös kedon umpeenkasvu uhkaa sen kasvillisuutta.Alue on mainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijul-kaisussa. Läheisellä Teerivuorella kasvaa tummarau-nioista.*

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat.- Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.

4.1.8. Pyhäjärven rantaosuus:Villilänniemi-Raholan puhdistamo

Vyöhyke on lähes ainoa kantakaupungin vielä per-kaamaton ranta. Rantapalteen ja -rinteen kookas jaedustava puusto ja tiheä pensasto tekevät vyöhyk-keestä linnustoltaan ja kasvistoltaan monilajisen ko-konaisuuden. Puustosta näyttävimpiä ovat isot har-maalepät ja männyt. Uimarannan lähellä on luon-nonmuistomerkkinä rauhoitettu kynäjalava (R, VU),(ks. 1.2.5.), jonka vieressä kasvaa harvinaisen suurituomi. Rantavyöhykkeen kallioilla kasvaa eteläistä javaateliastakin kalliokasvillisuutta. Varjoisan rantarin-teen ylenpalttisen rehevästä kasvistosta löytyy sekälehto- että kulttuurikasveja (mustakonnanmarja, koi-ranheisi, punaherukka (Ribes rubrum), lehtopalsami,lähdetähtimö, koiranheinä, lehtoarho). Eteläistä jä-kälälajistoa edustavat rantakivillä ja -kallioilla vaini-olaakajäkälä (Physcia subalbinea) ja siloruskokarve(Neofuscelia pulla). Sienistöstä mainittakoon harvi-nainen runkohytyvinokas (Hohenbuehelia atrocoeru-lea, toinen tunnettu kasvupaikka Pirkanmaalla).Rantaosuuden ongelmana on kuluminen. Ongelma-na on myös kynäjalavien tallaantuminen ja toisaaltatukehtuminen muun kasvillisuuden joukkoon. ***

4.1.9. Raholan Pyhäjärven ranta

Simolankatu 71:n kohdalla Pyhäjärven rantarinteeltäkirjattiin vuonna 1999 uutena lajina Tampereelle hen-tokiurunkannus (Corydalis intermedia). Tosin laji onhavaittu paikalla jo 1950-luvulla. Esiintymä on tämänhetkisen tiedon mukaan Tampereen ainoa. Sinänsähentokiurunkannuksen esiintymistä Tampereella voiodottaakin, sillä lajia kasvaa Nokialla, Pirkkalassa jaLempäälässä. **

4.1.10. Tohlopinjärven etelärantans.Rasonhaka

Alueella on hyvin säästynyttä kosteaa kangasmetsää,kallionaluskasvillisuutta ja rinnelehtoa. Alue on rehe-vän lehtomaista, mikä johtunee osittain ainakin kal-



lioperän vulkaniitista ja konglomeraatista. Osaa alu-eesta on laidunnettu pitkään, mistä juontuu nimi Ra-sonhaka.

Lounaisrannalla kasvavat ukonputki (Herachleumsphondylium), karhunköynnös, hiirenporras, valko-vuokko, viitaorvokki (Viola x ruprechtiana) ja ranta-minttu (Mentha arvensis). Tohlopille ominaista rento-vihvilää (Juncus bulbosus) on vesirajassa siellä täällä jarunsaana sitä on uposmuotoisena. Rantavyöhykkeeltälöytyy lisäksi niukalti harajuurta ja lähdetähtimöä jaalueen itäosasta niukasti isokäenrieskaa.

Rantapolun yläpuolinen rinne on saniaisten val-taamaa aluetta lajeina hiirenporras ja kivikkoalvejuuri(Dryopteris filix-mas). Saniaisten lomassa kasvaa myösvalko- ja sinivuokko (mR), tesma, koiranheisi, musta-konnanmarja, lehtonurmikka, lehtokorte, lehtoarho jakielo (Convallaria majalis). Tuomi kasvaa alueella ti-heinä ryteikköinä. Kalliolla kasvaa yllättäen pohjois-painotteinen laji himmeänahkajäkälä (Peltigera scab-rosa). Rinnelehdon puilla kasvaa myös piirtojäkälää(Graphis scripta). Lännempänä lähellä Tesoman kou-lua tulevat vastaan kevätlinnunsilmä, kevätlinnunher-ne (mR), lehtomatara, lehtokorte ja tesma.

Huolimatta Rasonhaan metsissä 1990-luvulla suo-ritetusta harventamisesta, on alueella vielä jonkin ver-ran vanhaa, lahoavaa lehtipuustoa ja kolopuita järeänkuusipuuston katveessa. Huhtikuussa 2002 alueeltalöytyi runsaasti liito-oravan jätöksiä Tesoman koulunpaikkeilta TV 2:lle saakka. Metsikkö onkin juuri tyypil-listä liito-oravan elinympäristöksi ja alueen vanha leh-tipuusto sekä Tohlopinjärven rannat tulisikin säilyttääkoskemattomina. Myös alueen virkistyskäyttö puoltaasen tulevaa säilyttämistä, vaikkakin alue on paikoin jon-kin verran kulunutta ja roskaantunutta. Tohlopinjärvenalue lienee kuitenkin asuntorakentamisuhan alla ja Ris-timäen päälle onkin vuonna 2001 voimassa olevan ase-makaavan mukaan kaavoitettu asuntoalue. *

Lisätietoja:

Kääntönen, M. & Lahtonen, T. 1999: Tampereen Rasonhaan-Ristimäen kasvillisuus ja kasvisto Tohlopin alueella. - RaporttiTampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

4.1.11. Vaakkolammin ja Likokallion alue

Vaakkolammi ja Likokallion alue on esitelty luonnon-suojelualueiden yhteydessä kappaleessa 1.1.3.

4.1.12. Pohtola, Lintulampi

Lintulampi edustaa katoavaa ja harvinaista kosteikko-ekosysteemiä, joita on aiemmin tuhottu tuntemattaniiden arvoa. Ne ovat kuitenkin suomalaista luontoaparhaimmillaan. Tuntemattomiksi ne ovat usein jää-neet siksi, että ne sijaitsevat kaukana asutuksista. Lin-tulammen luonto käsittää useita toisistaan suuresti

poikkeavia biotooppeja, jotka vaihettuvat jyrkästi reu-na-alueiden kuivasta metsätyypistä rehevään rantane-vaan. Näiden välillä on erityyppistä ruohokorpea.

Ihmisen vaikutus Lintulammen luontoon näkyylammen ympärillä. Länsipuolelle on rakennettu leik-kipuisto ja paikalle tuotu täytemaata. Koillis- ja itä-puoliset alueet ovat aikoinaan olleet viljelykäytössä,josta valuneet ravinteet ovat varmasti rehevöittäneetlammen luontoa. Leikkikentän alueella kasvillisuus onkulttuurivaikutteista, tavanomaista pihakasvillisuutta.Itäpuolisilla entisillä viljelyalueilla kasvaa sekaisinkulttuuri-, metsä- ja lehtokasveja mm. valkovuokko javuohenputki (Aegopodium podagraria). Alueen rehe-vyydestä kielii hiirenporras, jota kasvaa myös ympärilammen olevalla reunavyöhykkeellä. Reunavyöhyk-keen rehevyyttä osoittavat myös monet muut lehto-maisten maiden kasvit kuten metsätähti (Trientalis eu-ropaea), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvestris) ja ora-vanmarja (Maianthemum bifolium).

Lammelle päin mentäessä maapohja muuttuu jyr-kästi kosteammaksi ja rahkasammaleisemmaksi.Vuonna 1994 lammen länsipuolella lammelle johtavanpolun varrelta löydettiin suovalkkua (R) yksi yksilö javuoden 1999 tarkastelussa jälleen yksi yksilö sekä lam-men eteläpuoliselta laskuojien väliseltä alueelta yksiyksilö. Muista kämmekkäkasveista tällä vyöhykkeelläkasvaa kohtalaisesti harajuurta. Muista vyöhykkeenkasveista mainittakoon leveäosmankäämi, pohjanpaju(Salix lapponum), riippasara (Carex magellanica) jatähtisara (C. echinata) ja aivan lammen rannalla suo-kukka (Andromeda polifolia), isokarpalo, mutasara (C.limosa) ja jouhivihvilä (Juncus filiformis).

Itse lampi on hapan ja keskiravinteinen, jossa kas-vaa mm. uistinvitaa (Potamogeton natans), isovesiher-nettä (Utricularia vulgaris), ulpukkaa (Nuphar lutea),harvinaisempana lajina pikkuvita (Potamogeton berch-toldii) ja isolimaska.

Alueen ympäristöä on voimakkaasti rakennettuviime vuosina ja kasvillisuus on muuttumassa kulttuu-riperäiseksi etenkin reunaosiltaan. Viheralueen koste-ammassa osassa kasvillisuus on kuitenkin säilynyt tyy-pillisenä ja monipuolisena suolajistona. Ihmisen vai-kutusta ei täällä ole paljon havaittavissa ilmeisesti alu-een vaikeakulkuisuuden takia. Esimerkkinä lajistonmuuttumisesta on, että leveäosmankäämiä ei alueenvanhojen asukkaiden mukaan esiintynyt vielä ennen1950-1960-lukujen vaihdetta, jolloin se tuotiin lam-men rannalle.

Lintulammen alue tarjoaakin kasvillisuuden puo-lesta hyvät mahdollisuudet pienimuotoiseen kosteik-koja suoekotyyppiin tutustumiseen.**

Lisätietoja:

Sannamo, A. & Turunen, R. 1995: Kosteikko virkistysalueena.Lintulammen inventointi ja kehityssuunnitelma. - Opinnäytetyö,Hämeen ammattikorkeakoulu, 52 ss.



4.1.13. Lentävänniemen Niemen sahanvanha kaatopaikka ja sen ympäristö

Lielahdenkadun itäpuolelle sijaitseva entinen kaato-paikka on muodostunut rehevän lehtomaiseksi. Alu-een puusto on lehtipuuvaltaista, mutta paikoittain ta-paa myös lehtikuusta ja pihtaa. Kohteella esiintyy run-saasti kulttuuriperäistä lajistoa, josta kannattaa maini-ta Pirkanmaalla harvinainen litulaukka (Alliaria pe-tiolata). Muita alueen kummallisuuksia ovat Tampe-reelle uutena lajina harvinainen imeläkurjenherne(Astragalus glycyphyllos), vain Ahvenanmaalla luon-nonvaraisena esiintyvä ja sielläkin rauhoitettu puna-katko (Torilis japonica), ilmeisesti Suomen ainoallakasvupaikallaan kultakirveli (Chaerophyllum aureum),Pirkanmaalle uutena lajina myrkkykirveli (Cha-erophyllum temulum) ja isohukanputki (Aethusa cyna-pium subsp. cynapioides), Pirkanmaalla erittäin harvi-nainen kierumatara (Galium aparine), Suomessa har-vinainen vata (Myosoton aquaticum) ja Tampereen seu-dulla harvinaisena kasvava jänönsalaatti (UH-AL-P).Lähinnä lajia kasvaa Lentävänniemessä. Alueella kas-vaa lisäksi voimakkaasti harvinaistunutta ja harvinais-ta muinaistulokasta ketoraunikkia (Gypsophila mura-lis) sekä myös Manner-Suomessa harvinaista uustulo-

kasta karvasaraa (Carex hirta), satunnaislajina Suo-messa tavattua karvapillikettä (Galeopsis pubescens),rikkapalsamia (Impatiens parviflora), karvahorsmaa(Epilobium hirsutum), mäkikuismaa (Hypericum perfo-ratum), isotakiaista (Arctium lappa), nurmikaunokkia,jänönapilaa (Trifolium arvense, UH-AL-P), nurmi-mailasta (Medicago lupulina), pihakurjenpolvea (Ge-ranium pusillum) sekä vielä epäselvä karhunvatukkala-ji tai -muoto (Rubus fruticosus-ryhmä). Alueella olisi-kin syytä tehdä lisätutkimuksia. Ks. lisää alueesta s.46-47.***

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 2000: Punakatkolla vanha esiintymä Tampereella(EH).- Lutukka 3/2000, s. 93-94.

4.1.14. Epilänharju

Kantakaupungin kautta kulkevasta harjujaksosta onPyynikin ohella laajimpana säilynyt osa Epilänharjua.Harjun itäisin osa on 20 vuoden kuluessa kaivettu ole-mattomiin, kuten myös pohjoisin osa, johon on tosinsijoitettu runsaasti täytemaata. Epilänkadun ja Sora-harjunkadun koillispuolella on rakennustoimilla hävi-tetty kasvistoltaan kaikkein keskeisintä harjun etelä-rinnettä.

Etelärinteen vanhoihin kaivantoihin - joita kulu-tus- ja vesieroosio ovat laajentaneet - on levittäytynytrunsaasti sianpuolukkaa, joka sitoo maata. Sarjakelta-non harjurotu esiintyy alueella runsaana ja myös muuharju- ja kuivien kankaiden lajisto on edustettuna.Merkittävimpiä lajeja ovat häränsilmä ja itäpäähänkeskittyneet kissankello (Campanula rotundifolia), kel-tatalvikki (Pyrola chlorantha) ja mäkitervakko. Länsi-osan merkittävin laji on sarjatalvikki. Arvokkain osans. puolilehdon kasvistosta keskittyy harjun itäpäähänja on ilmeistä, että mm. Parkanon radan rakentaminenja maakaasuvoimalan toiminnot tuhosivat parhaim-man osan Epilänharjua.

Jäljelläolevasta kasvistosta mainittakoon vielä kis-sankäpälä, kielo, aho-orvokki (Viola canina), kalliokie-lo (Polygonatum odoratum), ketokeltto (Crepis tecto-rum), metsäruusu, ahokeltano (Hieracium vulgata -ryhmä), sinivuokko, nuokkuhelmikkä, lehtoarho, ke-vätlinnunherne ja mäkilehtoluste. Harjun laella viih-tyy ketomaista lajistoa, josta mainittakoon keltasaura-mo (Anthemis tinctoria), ketonoidanlukko, (NT, UH-AL), hopeahanhikki (Potentilla argentea), karvaskalli-oinen (Erigeron acer) ja metsäapila (Trifolium me-dium). Epilänharjulta ensimmäisenä Suomesta löydet-ty lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta, CR) lieneehävinnyt. Sitten lajia on löydetty muutamasta muusta-kin paikasta Suomesta. Kulumisesta huolimatta Epi-länharjun suojeleminen on hyvin perusteltua myös

Yksi Niemen kaatopaikan jymylöytöjä oli punakatko, jota kas-vaa alkuperäisenä vain Ahvenanmaalla.

Lass

e Ko

sone

n



K Niemen sahan mysteeri

asviharrastajan kohokohtia ovat hetket, joina hän löytää itsensä aiemmin tuntematto-man, jopa valtakunnallisesti harvinaisen lajiston tyyssijoilta. Tällaiseen kokemukseen voi

yltää vielä jopa kantakaupungin alueella. Näin tapahtui vuoden 2000 aikana, kun Lie-lahden vanha Niemen sahan alue paljastui kaukaa vierailta mailta olevan lajiston puutarhaksi.

Tapahtumat saivat alkunsa erään alueella liikkuneen paikallisen kulkijan havainnoista, joi-den mukaan alueella kasvaa litulaukkaa ja jänönsalaattia - harvinaisia lajeja siis. Kuten asiaankuuluu, niin tietoon suhtauduttiin aluksi terveen epäilevästi, mutta paikalle lähdettiin kuitenkinkäymään. Onhan asia niinkin, että eihän tavallinen mattimeikäläinen lotkauttaisi silmiään moisi-en rehujen takia, ja havainnoista oli sentään saatu tarkka karttapiirroskin.

Ei muuta kuin painuttiin kohteelle eräänä kauniina kevätkesän päivänä. Ilman täytti ylitse-vuotava kasvun ja lisääntymisen riemu, josta äänekkäimmän vastuun kantoivat mustapääkerttu,peippo ja rastaat. Kososen Lasse olikin aivan perustellusti koristautunut normaaliin tapaansalintukiikarein.. Tarkan kartan avulla löysimmekin ilmoitetut lajit. Päivä jäi kuitenkin mieleensiitä, kun Lasse havaitsi seisovansa keskellä runsasta kierumatarakasvustoa.

Näiden havaintojen innoittamina myös alueen kasvitieteilijäpopulaatio kasvoi kesän mittaan.Kerta toisensa perään paljastui lisää kasvimaailman helmiä askarruttaen mieliä lajiston alkupe-rästä. Alueelta löytyi nimittäin koko joukko Suomessa lähinnä uustulokkaina ja painolastikasveinatunnettuja lajeja. Huomionarvoisimpia lajeja alueelta ovat punakatko, litulaukka, karhunvatuk-ka, kierumatara, karvapillike, imeläkurjenherne, kultakirveli, myrkkykirveli, isohukanputki jaisotakiainen. Alueen erinomaisuudesta kertoo paljon se, että monet näistä lajeista ovat jopa Pir-kanmaalla ennestään tuntemattomia. Punakatkoa tavataan vain Ahvenanmaalla, kierumataraaon aiemmin löydetty Pirkanmaalta vain Tampereen Kaukaniemestä, imeläkurjenhernettä on tavat-tu painolastikasvina sekä mahdollisesti riistanrehukasvina, kultakirveli on Etelä-Suomessa satun-naisesti tavattu laji, myrkkykirveliä ja isohukanputkea ei ole aiemmin tavattu Pirkanmaalla. Muu-ta alueella tavattua harvinaista lajistoa ovat mm. ketoraunikki, karvasara, vata, rikkapaisami,kanadankoiransilmä, nurmimailanen ja karvahorsma, joista kolme viimeksi mainittua ovat myöspainolastikasveina tunnettuja.

Monta kynänpäätä on pureksittu arvuuteltaessa lajiston alkuperää; ovatko kaukaiset lajitkulkeutuneet alueelle siemeninä jonkun kasviharrastajan pussihousujen nuhruisissa taskuissa vaikuinka ? Valaistusta asiaan tuonee alueen historiikki. Niemen saha rakennettiin jo vuonna 1889.Vuosien vaihtuessa vaihtui myös sahan omistaja, kunnes hyvästä rengistä tuli isäntä ja se paloi1970-luvun lopulla. Niemen sahan toisena omistajana vuodesta 1916 ollut Enqvist Oy aloitti teh-dasjätteen sijoittamisen Niemen sahan alueelle. Kaatopaikalle vietiin vuoden 1975 luvan perus-teella mm. kalkkikivi- ja rakennusjätettä sekä ylijäämämassoja. Samaa jätettä oli itse asiassa vietysinne jo ennen lupaa. Kerrankin jätteistä on iloa - nimittäin kalkkikivi ja sen jätemassa saattaaolla se keino, jolla erikoinen kasvilajisto on salamatkustanut Niemen sahan kaatopaikalle. Suo-messahan kalkkikiveä esiintyy varsin niukasti, joten sitä on täytynyt tuoda maahan. Todennäköi-sin alkuperämaa on Viro, jossa kasvavat myös monet edellä mainituista lajeista.

Kari Korte







Niemen sahan kaatopaikan harvinaisuuksia:karvasara ylhäällä, karhunvatukka ylhäällä oi-kealla, imeläkurjenherne keskellä oikealla ja ke-toraunikki alhaalla oikealla.

Kar

i Kor

te

Lass

e Ko

sone

n

Kar

i Kor

teL a

sse

Koso

nen



maisemallisista syistä. Epilänharjun niitty on mainit-tu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa. **

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125

4.1.15. Hyhky, Pättiniemenpuisto

Kyseessä on Pyhäjärven rantalehto suurine tervaleppi-neen, vaahteroineen ja tuomineen. Muusta kasvilajis-tosta mainittakoon Pirkanmaalla harvinainen vata,jota vuonna 1999 havaittiin kymmenittäin sekä kukki-vina että ei-kukkivina, kotkansiipi, punakoiso, musta-konnanmarja, suokeltto, kyläkellukka (Geum urbanum,UH-AL-P), purolitukka, lähdetähtimö, lehtopalsami,keltamo, kevätlinnunsilmä, lehmus ja kynäjalava (R,

VU). Rantakasvina kasvaa piuru ja ketokasveina hie-talemmikki, kevätkynsimö ja pölkkyruoho. Lehto onmyös erittäin uhanalaisen nuijasarvisienen (Xylariahypoxylon, EN) yksi harvoista kasvupaikoista Suomes-sa (ks. myös 5.4.). Muita alueella kasvavia harvinaisiasieniä ovat kääpiölahorusokas (Pluteus podospileus),keltakääpä (Scutiger syringae) ja kuoriaisloisikka (Cor-dyceps entomorrhiza). Linnustosta voidaan mainitauhanalainen pikkutikka (VU). Rannansuuntaisestikulkee paljon käytetty polku. Alue on vaarassa ros-kaantua läheisen asutuksen vuoksi ja keväällä 1993alueen puustoa raivattiin luvatta. Kohde tulisi kuiten-kin säilyttää luonnontilaisena. ***

4.1.16. Viikinsaari

Viikinsaaren kasvi- ja sienilajistoa on esitelty kappa-leessa 1.1.2.

4.1.17. Tahmela, Tahmelan lähde jaLorisevanpuisto

Tahmelan lähde on Tampereen suurin lähde. Sen ym-päristöstä on kasvitietoja 1800-luvulta lähtien. Läh-teen läheisyydessä kasvaa tyypillistä lehtokasvillisuut-ta, kuten lehtotähtimöä, lähdetähtimöä, lehtopalsamiaja koiranvehnää. Tahmelan lähteen laskupurosta ete-lään sijaitseva Pyhäjärveen pistävä niemeke (Lorise-

Hyhkyn nuijasarvisienikasvustokasvaa lepänkannon tyvellä.

L ass

e Ko

sone

n



vanpuisto) on rantapuustoltaan edustava kohde. Myöskaakkoon jatkuvalla rantaosuudella kasvaa näyttävääpuustoa, jossa merkittäviä ovat suuret terva- ja har-maalepät. Suurimman harmaalepän ympärys on 166cm. Niemekkeessä kasvaa pensasmaisia kynäjalavia(R, VU), joiden lisäksi rannassa on luonnonmuisto-merkiksi rauhoitettu yksilö (ks. 1.2.6.). Kasvistostalöytyy rantalehtojen ja kulttuuripaikkojen lajeja kutentuomea, terttuseljaa ja istutusperäistä idänkanukkaa(Cornus alba) sekä kyläkellukkaa (UH-AL-P), maa-humalaa, sudenmarjaa, mesiangervoa, ranta-alpia (Ly-simachia vulgaris), lehtonurmikkaa ja harvinaista va-taa. Alue on myös rantamaisemansa kannalta merkit-tävä kohde, jota haittaa kuitenkin roskaantuminen.Lähteen pohjoispuolelle rakennettiin vuonna 1993pyörätie ja rakentaminen lienee kohteen suurimpiauhkia. **

4.1.18. Pispalan keto

Pispala on kaupungin keskeisin yhtenäinen kulttuuri-kasviston esiintymäalue. Pihoilla ja teiden varsilla kas-vaa runsaasti ns. vanhan kulttuurin seuralaiskasveja,kuten litutilliä (Descurainia sophia), rohtopernaruohoa(Sisymbrium officinale), kolmisädetyräkkiä (Euphorbiapeplus), pikkuhukanputkea (Aethusa cynapium ssp. cy-napium), pikkutakiaista (Arctium minus) ja hentosa-vikkaa (Chenopodium polyspermum). Joukossa on myösns. venäläiskauden kasveja - mm. idänukonpalko (Bu-nias orientalis) ja harmio (Berteroa incana). Alueella onvanhojen kauppapuutarhojen jäljiltä vanhakantaistakoristepuu- ja pensaslajistoa ja villiintyneitä vanhojakoristekasveja.

Erityisesti huomio kiinnittyy ns. Pispalan ketoon,jossa kasvaa runsas joukko ketojen, kulttuuriperäisiäsekä venäläiskauden kasvillisuutta. Kedolta löytyy idä-nukonpalkoa, ketoneilikkaa (Dianthus deltoides, NT),harmiota, pukinpartaa (Tragopogon pratensis), keltasau-ramoa, etelänaitovirnaa (Vicia sepium ssp sepium), ukon-tulikukkaa, (aho)pukinjuurta (Pimpinella saxifraga), is-tutusperäistä etelänmunkkia (Jasione laevis), humalan-vierasta (UH-AL-P), kyläkellukkaa (UH-AL-P), kis-sankelloa, peltokiertoa (Convolvulus arvensis) sekä kel-ta- (Galium verum, VU) ja peltomataraa (Galium spu-rium). Aiempien havaintojen mukaan kedolla kasvaisimyös kelta-apilaa (Trifolium aureum, NT), mutta ilmei-sesti vuoden 1999 kesän kuivuudesta johtuen lajia eihavaittu. Kedon uhkana on umpeutuminen ja sitä tu-lisikin niittää. Pispalan kulttuurikasvisto on ylimalkaanvähentynyt suuresti ja monet lajit ovat katoamassa. **

Lisätietoja:

Kääntönen, L. 1992: Tampereen Pispalan pihojen kasvistonmuutokset 24 vuoden (1967-1991) aikana. - Kasvitieteen progradu -tutkielma. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitos, Helsinki.94 s.

4.1.19. Pyynikki

Pyynikki on merkittävä harjukasvillisuuden esiinty-misalue (ks. tarkemmin 1.1.3.).

4.1.20. Onkiniemen rantavyöhyke

Kallio- ja rantapalle sekä rantalehto, joka alkaa SaraHildenin museolta ja jatkuu varsinaiseen Onkinie-meen, ovat maisemiltaan ja kasvistoiltaan erikoisia.Alueella on säilynyt Onkiniemen huvilasta ja Hakuli-nin puutarhasta peräisin olevia koristekasveja ja van-hoja kulttuuriseuralaisia, jotka kasvavat yhdessä lehto-ja kalliolajiston kanssa. Alueella kasvaa kyläkarhiaista(Carduus crispus), valkopeippiä, harmiota, humalaa,kyläkellukkaa (UH-AL-P), ukonpalkoa, lehtoakileijaa(Aquilegia vulgaris), varjoliljaa (Lilium martagon),ukonhattua (Aconitum variegatum), puistolemmikkiä(Myosotis sylvatica), koiranheisiä, rantakanankaalia(Barbarea stricta), amerikanhorsmaa (Epilobiumadenocaulon), koiranvehnää ja lehtoarhoa sekä jaloistalehtipuista vuorijalavaa (R, VU). **

4.1.21. Tammerkoski

Tampereen Tammerkoski oli pitkään lapinvesitähden(UH-AL) ainoa napapiirin eteläpuolelta tunnettukasvupaikka, kunnes laji 1980- ja 1990-luvuilla löytyimyös Näsijärvestä ja Särkijärvestä sekä 1999 myösSuolijärvestä. Koskessa kasvavat myös harvinaisetsammalet; alueellisesti uhanalainen vellamonsammal(Fissidens fontanus, UH-AL) ja valtakunnallisestiuhanalainen koskisiipisammal (Fissidens pusillus, NT).**

4.1.22. Tampellan tehdasalue

Tampellan alueen kasvisto on ollut monipuolinen jamielenkiintoinen. Koristepuita ja -pensaita sekä pe-rennoja on laskettu alueella 70, muita kasveja lähes200. Suurin osa arvokkaista kasveista on jo hävinnyttai vakavan häviämisuhan alaisina.

Vanhalla asuinalueella - ns. Herrainmäellä - onvielä jäljellä entistä miljöötä, jonka olennaisena osa-na oli suuri puisto. Tällä alueella kasvavat sekaisin al-kuperäinen ja kulttuurin seuralaiskasvillisuus. Men-neestä kallionaluslehdosta muistuttavat mm. kielo,sinivuokko (mR), keltavuokko (UH-AL-P) ja mus-takonnanmarja. Kallioketokasveista mainittakoonruotsinpitkäpalko (Arabidopsis suecica), lituruoho(Arabidopsis thaliana), mäkiarho, hiirenhäntä (Myos-urus minimus), kissankello, mäkitervakko, kevätkyn-simö (Erophila verna), ketotädyke (Veronica arvensis),kevättädyke (Veronica verna), keto-orvokki, mäkivir-vilä (UH-AL-P), haurasloikko (Cystopteris fragilis) jakeltamaksaruoho (Sedum acre). Vanhan kulttuurin





Kaupungin kulttuurikasviston muutoksia

uillakin kulttuurikasveilla koriste- ja hyötykasvien lisäksi on Tampereen kantakaupun-gissa ollut “historiallinen taustansa”. Niiden ilmestyminen on usein liittynyt johonkin

historialliseen tapahtumaan tai vaiheeseen. Menestyminen ja jatkuvuus on taas ollutkiinni sellaisista ihmistoiminnan muodosta, jotka nykyaikana ovat muuttuneet. 1900-luvun alussavenäläinen viljantuonti ja 1 maailmansodan aikaiset rautatiekuljetukset yhdistyneenä venäläisensotaväen oleskeluun ja linnoitustöihin Tampereella runsastuttivat useiden kasvien kantoja. Sellaisiaolivat mm. harmio, idänkattara, ukonpalko ja unkarinpernaruoho. Ukonpalon kasvaminen Pispa-lassa muistuttaa sodanaikaisista linnoitustöistä siinä missä Kalevankankaalla edelleen esiintyväidänkattara venäläisten kasarmien sijainnista. Puutalo-Tampereen pihoilla, katuvarsilla ja tunki-oilla kasvoi ennen typekkäitä erityisolosuhteita vaatineita kasveja, kuten esim. hukanputki, myrk-kykatko, kolmisädetyräkki, rohtopernaruoho ja litutilli. Saneeraus on muuttanut kasvuolosuhteetsellaisiksi, että vain sattuma on joitakin kasveja säilyttänyt mm. Pispalassa. Kolmisädetyräkkiä onseurattu kohta 40 vuotta eräässä pihassa. Monet näistä kasveista ovat samalla olleet puutarharik-koja, jotka ovat häviämässä uudisrakentamisen ulottuessa mm. entisten kauppapuutarhojen alu-eelle Pispalan-Epilän- Hyhkyn alueelle. Jäljellä olevat kasvitarhamaat, esim. Ala-Pispalan kiistaaherättäneet palstaviljelmät sekä mm. Muotialan puutarhat, ovat vanhakantaisten rikkojen tukialu-eita. Näitä kasveja ovat mm. peltotädyke, rautanokkonen ja hanhentatar. Rautanokkonen ja pelto-tädyke ovat olleet Finlaysonin Ajurikorttelin paikalle jo 1860-luvulla perustetun marja- ja ome-natarhan vakituisia rikkoja, sillä niitä iti paljastetuista vanhoista maakerroksista. Monipuolinenvanha rikkakasvikanta ehti vakiintua myös 1916 perustetun Hatanpään siirtolapuutarhan alueelle,mistä jäänteitä oli vielä 10 vuotta sitten nähtävissä. Englantilaistyylisissä puistoissa, kuten Haiha-rassa ja Nottbeckin puistossa, on 1800-luvulta säilynyt saksalaisperäisestä heinänsiemenestä kyl-väytyneenä mm. valkopiippo, Haiharassa myös puistonurmikka sekä sen ja korpinurmikan ristey-mä, joka muutoin tunnetaan vain Tsekinmaan alueelta. Toinen ainutlaatuinen vanha heinäsiemen-tulokas on amerikkalainen sammakonkello Leinolassa toisella Euroopasta tunnetulla kasvupaikal-laan. Vanhaan kulttuurikasvistoon toivat täydennystä varsinkin 11 maailmansodan jälkeiset rauta-tiekuljetukset. Etenkin venäläiset tavaravaunut toimivat tehokkaina siementen levittäjinä. Jotkutkasvit säilyivät pitkäänkin kylväytymispaikoillaan radanvarsissa ja varsinkin lastauslaiturien lie-peillä. Tonavanmaruna säilyi Nekalassa 24 vuotta, volganpernaruoho 30 vuotta, ja ketokaunokkion Pinnin sillan kupeessa kasvanut vieläkin kauemmin. Tampereen teollisuusalueille kulkeutuimyös vierasta lajistoa mm. venäläisen ja puolalaisen kivihiilen mukana. Tampellan tehdasalueelleerityisesti vakiintui monenkirjava kasvisto, jonka osakkaina olivat esim. isomesikkä, tannervihvilä,ketotyräruoho, kissankita, kanadankoiransilmä ja piikkisalaatti. Sisämaassa hyvin harvinainensirppimailanen kasvoi 40 vuoden ajan (vuoteen 2000 asti) yliopistonmäen eteläpuolella mahdolli-sesti vanhana hiilitulokkaana.

Eräät muutkin kulttuurikasvit ovat Tampereella muinaistulokkaita tai ainakin vanhoja vilja- jaheinäsiementulokkaita. Edellämainittujen kasvien tavoin näidenkin (kelta-apila, jänönapila, keto-käenminttu) lajien kasvuedellistykset supistuvat jatkuvasti. Rautatiekuljetukset ovat paitsi vähenty-neet, myös “siistiytyneet”. Vanhat purkauslaiturit on hävitetty, ympäristö betonoitu ja asfaltoitu.Radanvarret ovat sepelöityjä. Puutalokaupunginosat on saneerattu ja täydennysrakentaminen onetenkin viime vuosina supistanut entisiä ns. joutomaita. Tampellan alueen uudisrakentaminen onhävittänyt monipuolista lajistoa. Silloinkin kun rakentamisella tai katujärjestelyillä ei paikkaatuhotakaan, kasvit häviävät maan pintakerroksen kuorimisella, nurmetuksilla tai asfaltoinnilla.Vanhan kulttuurilajiston erikoisuudet siis häviävät triviaalin lajiston saadessa usein seurakseenuusia koristekasvivalloittajia, kuten esim. lupiinin, jättipalsamin ja jättiputket. Uusia tulokkaitailmaantuu enää vain nurmikoille, taimitarhoille ja esim. persianapilaviljelmille vieraan siemense-oksen mukana. Mutta ne eivät jää pysyvästi rikastuttamaan kaupungin kulttuurikasvistoa.

Matti Kääntönen

M



seuralaiskasveja edustavat asuinalueella kylämaltsa(Atriplex patula), kyläkellukka (UH-AL-P), seittita-kiainen (Arctium tomentosum), kyläkarhiainen, kelta-mo ja hentosavikka. Ilmeisesti mullan mukana ovatalueelle kulkeutuneet pelto- (Veronica agrestis), persi-an-(Veronica persica) ja kaukasiantädyke (Veronica fi-liformis). Mäellä kasvaa myös valkokukkaista niitty-humalaa.

Pellavantehtaanmäen kiinnostavin kasvi on ollut eh-dottomasti tannervihvilä (Juncus compressus), jokaon Pirkanmaalla erittäin harvinainen. Samalla alu-eella kasvaa kujasorsimo (Puccinellia distans), jokakuuluu myös nopeasti harvinaistuneisiin vanhankulttuurin seuralaisiin, vaikkakin laji toisaalta onyleistynyt teiden varsilla. Kulttuurilajeista mäelläkasvaa myös rohtopernaruohoa sekä harvinaisenakoristekasvina ja viljelykarkulaisena tuoksuorvokki(Viola odorata). Kalliopainanteiden ranta- ja vesi-kasvisto on jo kadonnut: järvikaisla (Schoenoplectuslacustris), järviruoko, kurjenjalka (Potentillapalustris), rantakukka, pikkulimaska (Lemna minor),rantavihvilä (Juncus alpinoarticulatus), järvikorte(Equisetum fluviatile), rantaluikka (Eleocharispalustris), tupassara (Carex nigra ssp. juncella), tuh-kapaju ja leveäosmankäämi. Mäen louhitun kallionseinämillä kasvaa runsaasti isomaksaruohoa (Sedumtelephium) ja aiemmin myös mäkihorsmaa (Epilobi-um collinum). Mäellä oleva runsas tannervihviläkas-vusto on todennäköisesti tuhoutunut vuonna 2001alueen rakentamisen ja kallion siivoamisen yhtey-dessä. Vuonna 2001 löytyi kuitenkin kaksi uutta tan-nervihvilän kasvupaikkaa: Lielahden Pohjanmaanka-dun luoteispäästä ja Messukylän kirkon kohdalla ole-valta Messukylänkadun liikenteenjakajalta.

Kasvitieteellisessä mielessä kiintoisimman lajis-ton muodostavat Tampellan alueella kulttuuri- jatulokaskasvit. Harvinaisin ja erikoisin tulokaskas-veista on isomesikkä (Melilotus altissimus), joka pur-jelaivakaudella levisi Suomeen painolastikasvina jajoka nykyään on koko maassa erittäin harvinainen.Vielä vuonna 1999 isomesikkää kasvoi Tampellanalueella, mutta voimakkaan rakentamisen vuoksiisomesikkä on todennäköisesti kuitenkin kadonnutalueelta. Rautatien varteen on ilmeisesti hiilen mu-kana kulkeutunut ketotyräruoho (Herniaria glabra),joka on myös Pirkanmaalla erittäin harvinainen.Vuoden 1999 kesän inventonnissa tehdasalueeltalöytyi 27 ketotyräruohoyksilöä, jotka olivat jäämäs-sä Tampellan uudisrakentamisen jalkoihin. Vuoden2000 kesällä löytyi enää 7 yksilöä, mutta kesällä

Tampellan alueen katoavia harvinaisuuksia:ylhäällä piikkisalaatti, alhaalla tannervihvilä. L a

sse

Koso

nen

Lass

e Ko

sone

n



2001 rakennetun parkkipaikan reunamilta peräti110 yksilöä. Muita rautatien vaikutuspiirissä kasva-via kulttuuriseuralaisia ovat kissankita (Chaenorhi-num minus), partaohra (Hordeum jubatum), kana-dankoiransilmä (Conyza canadensis), tannervihviläja piikkisalaatti (Lactuca serriola), joka on Hämees-sä suurharvinaisuus (niukkana vielä 2003). Eri puo-lilta Tampellan aluetta löytyy myös rautanokkosta(Urtica urens), punasolmukkia (Spergularia rubra),peltokiertoa ja peltoukonnaurista (Erysimum chei-ranthoides) ja aiemmin myös peltorastia (Anchusaarvensis). Koristepuina on alueella käytetty vaahte-raa, puistolehmusta (Tilia vulgaris), lehmusta, he-voskastanjaa, siperianlehtikuusta, euroopanlehti-kuusta, vuorijalavaa (R, VU), omenapuuta, tuomeaja visakoivua. Pensastoista löytyvät amerikanora-pihlaja, korallikanukka, piha -ja puistosyreeni,idänvirpiangervo, hopeapaju (Salix alba), hansaruu-su, villaheisi, piha -ja hovijasmike sekä tarhahappo-marja.

Tampellan alueen monipuolisen kasviston tur-vaamiseksi olisi jäljellä olevat kasvikohteet säilytettä-vä. Tällöin voitaisiin turvata kulttuurikasvien ja maa-kunnan uhanalaisten lajien - ensisijaisesti isomesi-kän, tannervihvilän ja ketotyräruohon - jatkuvuus.Vuonna 1999 ketotyräruohon ja tannervihvilän säi-lyttämiseksi alueella siirrettiin kymmenkunta ketoty-räruohon ja neljä tannervihvilän yksilöä Tampellanvanhan tehdasalueen rakentamisen alta radan var-teen. Vielä kesällä 2003 radan varrella kasvoikinmuutamia tannervihviläyksilöitä. ***

Tampella, Aspinniemi

Keinotekoisella Näsijärveen tehdyllä niemellä kasvaaharvinaista kissankitaa ja partaohraa, valtakunnallistaharvinaisuutta isomesikkää, Pirkanmaalla erityisenharvinaista ketotyräruohoa sekä Länsi-Suomen me-renrannoille tyypillistä tyrniä (Hippophae rhamnoides).Tyrni lienee joutunut paikalla ihmisen toimesta. Nie-meä on osin käytetty maan ja kiven kaatopaikkana,mutta kyseinen toiminta ja rakentaminen saattaisivattuhota nämä arvokkaiden lajien kannat Tampereenkasvilajistosta. Niemelle kasattua kivilouhetta alettiin-kin murskata paikan päällä keväällä 2000 jättäen al-leen näiden harvinaisten lajien esiintymispaikat. Ke-totyräruohoa ei havaittukaan vuonna 2000, mutta sin-nikkäänä lajina se ilmestyi jälleen kentälle vuoden2001 kesällä, jolloin laskettiin niemeltä peräti 115yksilöä. Saattaa olla jopa niinkin, että maapohjan rou-himinen avasi uutta elintilaa ketotyräruoholle. Isome-sikkä oli v. 2003 varsin niukka. ***

Ketotyräruohon muita Tampereen kasvupaikkojaovat Santalahti, Tarastenjärven kaatopaikka, Ikurinmaankaatopaikka sekä Epilän voimalaitoksen alue.Viimeisin havainto Santalahdelta on kuitenkin jo vuo-

delta 1985 ja Tarastenjärveltä vuodelta 1995. Tampe-reen vankimmat ketotyräruohoesiintymät lienevät tätänykyä Tampellan-Aspinniemellä sekä Epilän voima-laitosalueen reunamilta. Todennäköisesti Tampereenesiintymät liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa; mm.Tarastenjärven esiintymä lienee saanut alkunsa Aspin-niemeltä kuljetettujen maamassojen mukana kulkeu-tuneesta aineksesta.**

Lisätietoja:

Kosonen, L. 2001: Ketotyräruoho (Herniaria glabra) veitsenterälläTampereella? - Talvikki 25(2): 75-78.

Kääntönen, M. & Kääntönen, L. 1993: Alustava raportti Tampellantehdasalueen kasvistosta. - Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

4.1.23. Viinikanoja

Viinikanojan uomaa on jatkuvasti muokattu. Se onkuitenkin merkittävä ja maailman pohjoisin kalmo-juuren (Acorus calamus) kasvupaikka. Kasvi lienee istu-tettu alueelle 1700-luvulla. Suurkasvuston rippeidenhävittäminen talvella 1989-1990 on tehnyt lajin säily-misen kyseenalaiseksi. Ruoppaus ja viemärityöt saat-tavat uhata lajia samoin kuin tarkoitukseton raivaami-nen ja uoman täyttäminen. Mitkään työt eivät kuiten-kaan edellytä kalmojuurta kasvavaan rantaviivaan ka-joamista. Vuonna 1999 havaittiin Viinikanojan ran-nassa vielä kymmeniä kalmojuuriyksilöitä. Lajin seu-rana on monipuolinen kosteikko- ja kulttuurilajisto.Muusta lajistosta mainittakoon harvinaisena uustu-lokkaana pensastyräkki (Euphorbia virgata), vuorijala-

Isomesikkä on säilyttänyt asemansa Aspinniemessä.

L ass

e Ko

sone

n



va (R, VU), jota kasvaa koko Viinikanojan matkallasekä saarni (UH-AL-E), joka on istutusperäinen javallannut ojan pohjoispuoleisen rannan. Pensastyräkinesiintymä joutui vuoden 2000-2001 talvella maanra-kennustyömaan alle, mutta sitkeästi laji näyttää selviy-tyvän. **

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1990: Tampereen Viinikanojan kalmojuuri (Acoruscalamus) 1938-90. - Lutukka 6(4): 116-118.

marjaa ja laajalti kangaskortetta (Equisetum hyemale)itäpäässä. Koiruohoa ja ketomarunaa esiintyy Tampe-reella enää vain muutamassa paikassa. Radan pohjois-puolisella alueella on esiintynyt myös harvinaista poh-jankevätmaljakas-sientä (Urnula hiemalis). Radan ete-läpuolen kalliokedolla kasvaa mäkivirvilää, pölkkyruo-hoa ja peltokiertoa. Tämä kohde on mainittu Pirkan-maan perinnebiotooppijulkaisussa. Alueen uhkana onumpeutuminen ja sen puustoa olisikin harvennettavaja ketoja niitettävä. **

Lisätietoja:


4.1.25. Viinikka, Pahalampi

Nykyisellään lampi ympäristöineen on lähialueen asuk-kaille erinomainen virkistyskohde. Kasvistollisesti lam-men ranta-alueet ovat monipuolisia. Pohjois- ja Länsi-Suomelle tyypillinen vesisara on yllättäen rannan valta-laji. Lammen rantavyöhykkeen kasvistossa on rinnak-kain kirkkaiden ja puhtaiden vesien ja runsasravinteis-ten vesien lajistoa. Merkittävimpiä Pahalammen kasve-ja ovat leveäosmankäämi, säderusokki, keltaängelmä,rönsyrölli, rantayrtti, hapsiluikka (Eleocharis acicularis),suomenhierakka, konnanleinikki (Ranunculus scelera-tus), luhtasara (Carex vesicaria), rantanurmikka (Poapalustris), ojasorsimo (Glyceria fluitans) ja vesitatar (Po-lygonum amphibium). Kohde on kasvistollisesti kiintoi-sa eikä rantavyöhykkeen ja vesirajan raivausta pitäisimissään tapauksessa laajentaa. **

4.1.24. Järvensivun radan varret

Rautatien pohjoispuoliset rinteet ja hautausmaan ai-dan eteläpuoli ovat harjukasvien runsaimpia esiinty-misalueita. Metsien aukkopaikoissa kasvavat mm. kis-sankello, kissankäpälä, nuokkukohokki (Silene nu-tans), häränsilmä, metsänätkelmä (Lathyrus sylvestris)ja harjusormisara (Carex pallens); rinteiden alaosissakasvaa rautatien liepeiden tapaista ketolajistoa, mm.mäkivirvilää (UH-AL-P), kelta-apilaa (NT) ja isoh-koja jänönapilakasvustoja (UH-AL-P) sekä myösmm. pölkkyruohoa (Arabis glabra). Tosin vuoden 1999tarkastelussa ei rinteillä havaittu kelta- ja jänönapilaa,mikä saattaa osittain johtua kuumasta ja kuivasta ke-sästä. Hautausmaan muurin kyljessä kasvaa punakoi-soa ja vuorijalavaa (R, VU). Rinteellä kasvaa uustulok-kaista harvinaista neidonkieltä (Echium vulgare) run-saasti. Rautatien eteläpuoleisessa penkereessä ollutvanha myrkkykatkon (Conium maculatum) kasvupaik-ka on tuhoutunut vuonna 1996 uusien tie- ja raken-nusjärjestelyjen vuoksi. Itse asiassa suurin osa rauta-tien eteläpuolisesta alueesta on tuhoutunut Järvensi-vun kerrostalojen ja Tehdaskadun jatkamisen yhtey-dessä 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Idemmäksi mentäessä Tikantien ja Tilhentien vä-lisellä harju-ketoalueella kasvaa kissankäpälää, kissan-kelloa, kuminaa (Carum carvi), nuokkukohokkia ja yl-lättäen myös näsiää (mR). Myös radan kummallakinpuolen edellisestä idempänä Puhontaipaleen ja Ti-kantien välissä esiintyy merkittävää ketoja harjukas-villisuutta. Radan pohjoispuolella olevalla rinteelläesiintyy jänönapilaa, vaikkakin kuivan vuoden 1999kesän takia niukalti. Paikallisten asukkaiden mukaanlajia on rinteellä normaalivuosina runsaastikin. Lisäksiradan pohjoispuolella kasvaa Tampereen seudulla har-vinaista ketomarunaa (Artemisia campestris), ketokau-nokkia ja myös peltokiertoa. Rautatien pohjoispuolel-la aivan radan tuntumassa kasvaa kelta-apilaa, kelta-maitetta (Lotus corniculatus), ketomarunaa ja koiruo-hoa eli malia. Tosin malia on istutettu alueelle, vaik-kakin aiemmin sitä on esiintynyt kohteella luontaises-tikin. Malia kasvaa niukasti myös radan varressa Lo-kintaipaleen päässä. Alueella kasvaa lisäksi kanervisa-raa, nuokkukohokkia, mäkitervakkoa, mustakonnan-

Ketotyräruohon esiintymispaikat ovat nykyisinhyvin uhattuja.

L ass

e Ko

sone

n



4.1.28. Peltolammin-Pärrinkoskenluonnonsuojelualue

Alueen kasvillisuutta esiteltiin kappaleessa 1.1.3. ***

4.1.29. Sarankulma, Saukonoja

Saukonojan Tampereen puoleisella osalla ennen pel-toa ja Valmetin rataa kasvaa kaislasaraa ja hetekaalta.Kasvillisuuden säilyttämiseksi puron rannat olisi jätet-tävä raivaamatta. *

4.1.30. Multisillan Multipuron avolouhikko

Purosta erillään olevalla laajalla avolouhikolla kasvaamelko runsaasti hajuheinää (tarkistettu vuonna 2003,Dir II , R, NT, V). Louhikko on lähes luonnontilaise-na luettavissa metsälain mukaisiin kohteisiin. **

4.1.31. Multisilta, Rajamäki

Mäellä ja sen rinteillä sekä eteläpuolen kosteikossakasvaa eteläistä lehtolajistoa: keltavuokkoa (UH-AL-P), lehtoimikkää (mR), kevätesikkoa (mR) ja lehtolei-nikkiä. Tosin kevätesikko saattaa olla istutusperäinen-kin. Muista lehtojen lajeista alueella kasvaa taikina-marjaa, sinivuokkoa (mR), lehtokuusamaa, metsämaa-rianheinää (Hierocloë australis), kevätlinnunhernettä(mR) ja näsiää (mR). Itse mäellä kallioiden välissäkasvaa tummaraunioista ja alueen eteläosissa runsaas-ti istutettuja tammia (Quercus robus). Alue on arvokaspienimuotoinen kokonaisuus. **

4.1.32. Multisilta, Särkijärvi, Lahdenperänja Kuljun moottoritien välinen alue

Lehtoalue muuttui ratkaisevasti 1980-luvun paljaaksi-hakkuussa, jolloin varjoa vaativat kasvit alkoivat osinhävitä. Eteläisempi kosteikkoalue, jossa mm. korpi-nurmikalla (UH-AL-P) ja korpisorsimolla (Glycerialithuanica, V) on kasvupaikkansa, säilyi kuitenkin kos-kemattomana. Avohakkuun jälkeen alueelle on nous-sut lehtipuustoa, joka on monin paikoin alkanut sul-keutua ja lehtokasvillisuus on alkanut elpyä. Metsä-lehmus kasvaa edelleen alueella runsaana. Alueestakannattaisi perustaa lehtojensuojelualue, jossa puustosaisi kehittyä luonnontilaisena ja metsänhoidollisissatoimenpiteissä otettaisin huomioon alueen ominais-piirteet. Tällaisia nuorta sukkessiovaihetta edustaviasuojelualueita on maassamme riittämättömästi. **

Lisätietoja

Lahtonen, T. 2000: Hakkuun vaikutus lehtolajistoon TampereenValkaman norolehdossa. -Talvikki 24: 29-40.

4.1.26. Rantaperkiö, ns. Härmälän puisto

Vihilahden etelärannassa sijaitseva, Hatanpään valta-tieltä lähelle Härmälän leirintäaluetta ulottuva ns.Härmälän puisto on kasvistoltaan monipuolistaaluetta, jossa lehto-, kulttuuri- ja kosteikkokasvit ovathyvin edustettuina. Alueen kasvistossa esiintyy myöskuivempien ympäristöjen ketokasveja ja vanhoja vil-jelyjäänteitä (mm. kevätesikkoa, Primula veris mR).Alueen kasvilajistosta mainittakoon sini- (mR), val-koja keltavuokko (UH-AL-P) ja kevätlinnunsilmä.Kulttuuriperäistä lajistoa edustavat istutusperäisetsembramänty, varjolilja, akileija, hopeapaju ja salava.Liiallinen siistiminen ja yleinen kuluminen ovat kui-tenkin vähitellen köyhdyttäneet lajistoa. Kohteen uh-kana on myös rakentaminen. Alueella on luontopol-ku **

Lisätietoja:

Tast, E., Hautala, S. & Haavisto, S. (Luontokerho Vuokko):Luontopolkuopas Härmälä. - Moniste Ympäristövalvonnassa.

4.1.27. Härmälä, Vähäjärvi

Rehevöityneen järvi- ja ranta-alueen osin ryteikkö-mäinen pensasto ja muu kasvillisuus luovat monipuo-liset elinmahdollisuudet eläimille. Vähäjärven kasvil-lisuudesta tehtiin vuonna 1995 selvitys. Sen mukaanitse järven vähälajinen lajisto kertoo veden korkeastaravinnepitoisuudesta. Järvessä kasvaa rehevän vedenlajeja kuten isovesihernettä sekä isoja pikkulimaskaaja sammalista sorsansammalta. Aiempien havaintojenmukaan järven alueella kasvaa myös hetekaalta , muttavuonna 1995 lajia ei tavattu. Ranta-alueen avoimellaluhdalla kasvaa järviruokoa, viitakastikkaa, rantakuk-kaa, suo-orvokkia (Viola palustris), korpiorvokkia(Viola epipsila) ja pohjoisrannalla harvinaista nevai-marretta. Täällä kasvaa myös suohorsman valkokuk-kaista muotoa (Epilobium palustre f. albiflorum). Varsi-naisten lehtojen puuttuessa, alueella kasvaa vain vähänlehtojen lajeja. Niitä löytyy lähinnä järven lounaispuo-len reunakorpialueilta, mm. lehtopalsami, mustakon-nanmarja, kevätlinnunsilmä ja korpialvejuuri (Dryop-teris cristata). Muita harvinaisempia lajeja alueella ovatjärvikaisla, liereäsara (Carex diandra), isosorsimo, kel-taängelmä. Järvessä on 1980-luvulla pesinyt ja viimeksivuonna 1999 tavattu mustakurkku-uikku (Ldir), ran-taluhdat ja ympäröivät pensaikot ovat puolestaan ol-leet hyviä yölaulajien esiintymispaikkoja. Roskaantu-minen on alueen suurin haitta ja uhkana rantojen pu-sikoiden raivaus. **

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1996: Härmälän Vähäjärven kosteikon kasvit.- Talvikki20(1):29-38.





Louhikon arvokas nuokkuja

ultisillassa, Arranmaan alueella on muuan louhikko. Sekaisin isoja, erikokoisia, osaksisammaloituneita tai jäkälöityneitä lohkareita, ikään kuin joku olisi ammoin kipannut

paikalle kuormallisen kiviä. Näiden lohkareiden välistä tai päältä nousee puolitoistametri-siä, leveälehtisiä korsia, joiden latvassa on on pienitähkyläinen röyhy, kuin häveliäästi nuokkuen.Ikään kuin se ei jaksaisi nostaa päätään pystyyn näin karulla paikalla. Se on hajuheinä, Cinna lati-folia. Voi vain ihmetellä, miten sellaiseen paikkaan on yleensä jokin voinut juurtua. Hajuheinä onkarun paikkansa kuningatar, ylhäinen yksinäisyys. Kuin tietoisena harvinaisuudestaan. Jotenkin senkasvupaikat tuovat mieleen reliktin, kuin jäännöksen jostain jääkaudelta. Varmaan se on aina kas-vanut tuossa. Ja jos louhikko häviää, häviää heinäkin. Herkkä se on myös ilmaston muutoksille.Toisina kesinä se saattaa kukoistaa komeasti, toisina taas olla kituvan näköinen ja heikkoröyhyinen.Ihmisen toimenpiteitä se karttaa, vaikka voikin tilapäisesti hyötyä esimerkiksi hakkuun lisäämästävalon määrästä.

Jo peruskartan avulla voi etsiä hajuheinää. Karttaan mustin kolmioin merkitty louhikko taikivirakka voi merkitä suuria odotuksia hajuheinän löytymiselle. Näin on useita hajuheinäpaikkojalöydettykin. Jossakin louhikon välissä saattaa kulkea puro tai vesiuoma henkien kylmänkosteaa kel-lari-ilmaa hajuheinän hengittää. Nimensä mukaista tuoksua hajuheinä ei liiemmälti eritä ympäris-töönsä. Vasta kuivattuna tuntuu sen omalaatuinen, kumariinin tuoksu. Sama, joka luonnehtii kesäis-tä tuoksusimake- tai maarianheinäniittyä. Myöhään se kukkii, vasta elokuussa.

Tampereellakin on näitä louhikoita, jossa hajuheinää kasvaa. Multisillassa on siis tämä yksi,kaupungin länsipuolella Tamrockin alueella Myllypurossa pari paikkaa. Viime mainitut ovat olleetmyös kaavoituksen kohteena teollisuusaluetta kaavoitettaessa, mutta näillä näkymin hajuheinälou-hikot saavat jäädä rauhaan. Aitovuoren kupeessa Ojalan alueelta löytyy yksi esiintymä ja Vuoreksenalueella - tosin Lempäälän alueella - on pari esiintymiskohdetta. Teiskosta sitä ei ole vielä löydetty.

Koko Suomessa hajuheinä on peräti harvinainen. Pirkanmaalla on sentään kymmenkunta kasvu-paikkaa. Runsain esiintymiskeskus on Pohjois-Savossa, mutta esimerkiksi laajalti länsirannikolta,etelä-Suomesta ja Pohjanmaalta se puuttuu kokonaan. Mantereisuus luonnehtiikin sen yleistä levin-neisyyttä. Pohjoisinna se sentään on löydetty Hyrynsalmelta ja Lapin kolmion alueelta.

Lasse Kosonen

M

Lass

e Ko

sone

n



4.1.33. Särkijärvi, Leppänen

Särkijärven länsipuolella sijaitsee tervaleppäkorpi,jonka puuston ja pensaiston muodostavat kiiltopaju,tuhkapaju ja tervaleppä. Pohjoisesta ja lännestä laske-vien purojen yhtymäkohdassa kasvaa korven rehevyyt-tä ilmentävää kotkansiipeä. Muita rehevää kasvupaik-kaa vaativia lajeja alueella ovat mm. tesma, mesianger-vo, korpikaisla, isoalvejuuri, rentukka (Calthapalustris), hiirenporras, huopaohdake (Cirsium heleni-oides), lehtovirmajuuri, korpiorvokki, lehtokorte, suo-vehka (Calla palustris), kevätlehtoleinikki, korpi-imar-re, metsälehmus, lehtokuusama ja kevätlinnunsilmä.Järveä lähestyttäessä korpi muuttuu kapeaksi puron-varsikorveksi, jossa huomioitavaa on laaja lehtopalsa-mikasvusto. Puron alajuoksun lähistön rantametsissäkasvaa monia vaateliaita lehtokasveja - mm. lehtoi-mikkää (mR), mäkilehtolustetta, keltavuokkoa (UH-AL-P) ja lehtotähtimöä. Puronotkon etelänpuoleisel-ta mäeltä on kaadettu puusto lähes puron varteen astijoitakin vuosia sitten.Itse puronotkelma eritoten lä-hempänä rantaa on metsälakiin sisällytettävä reheväkorpi, joka tulisi säilyttää luonnontilaisena. Alueenmetsänhoidollisissa toimenpiteissä tulisi huomiotakiinnittää sen erityisluonteeseen. **

Lisätietoja

Korte, K. 2003: Tampereen Särkijärven ja sen luoteispuolisenalueen kasvillisuudesta. - Talvikki 27: 43-55.

4.1.34. Vuores, Rimminsuon-Koukkujärvenalue

Pääosin mäntyvaltaista rämettä edustava suo on mer-kityksellinen kasvikohde, jota uudet ojitukset kuiten-kin vähitellen muuttavat. Eri rämetyypit vaihtelevat jasuon eteläosassa sijaitsee pieni nevalaikku. Neva onmetsälain mukainen. Suon kasvistoon kuuluvat mm.tupasvilla (Eriophorum vaginatum), suomuurain (Ru-bus chamaemorus), karpalo, suopursu (Ledum palustre),juolukka (Vaccinium uliginosum), variksenmarja (Em-petrum nigrum), suokukka, pyöreälehtikihokki (Drose-ra rotundifolia) sekä harmaa- (Carex canescens), pallo-(Carex globularis), tuppi- (Carex vaginata) ja pullosara(Carex rostrata). Suon reunaosat ovat rehevämpää kor-pea. Suon ojien tukkiminen olisi perusteltua, kuivatta-misesta saatu hyöty puolestaan kyseenalaista. Suoneteläpuolella olevat Koukkujärven rantavyöhykkeetsekä entisten peltosarkojen ryteiköt ovat kasvistolli-sesti melko köyhiä, mutta tarjoavat esim. linnuille hy-vät elinmahdollisuudet. Koukkujärven länsipäässä onhuomiotaherättävä tervaleppäkorpi, jonka paksuim-mat tervalepät ovat noin 180 cm ympärysmitaltaan .Kyseisiä leppiä tällä noin 90 metriä pitkällä ja pari-kymmentä metriä leveällä alueella on noin 30. Korven

muuta kasvillisuutta olisi syytä vielä inventoida, silläkorpi täyttää ainakin metsälain kriteerit rehevästä kor-vesta ja on ehdolla luonnonsuojelulain mukaiseksi ter-valeppäkorveksi. Tervaleppäkorven ulkopuolelta jaRimminsuolle päin alueen puustoa on voimakkaastikaadettu viime vuosina. Aluetta uhkaa lisäksi rakenta-minen. **

4.1.35. Vuores, VormistonPilkkakuusenharju ja Virolaiset

Alue on monilajinen lehtoharjanne, jossa kasvaa mm.lehto-orvokkia, sinivuokkoa (mR), kevätlinnunher-nettä (mR), metsävirnaa (Vicia sylvatica), hiirenpor-rasta, kevätlinnunsilmää, taikinamarjaa, lehtokuusa-maa, lehtoimikkää (mR), lehtoleinikkiä, tesmaa, mä-kilehtolustetta, metsämaarianheinää, tuppisaraa, näsi-ää (mR), mustakonnanmarjaa ja runsaasti lehmusta.Joitakin vuosia sitten Pieni-Virolainen-järven etelä-päästä harjun laelta on kaadettu metsää lähes avohak-kuuna ja lisäksi alueen kaakkoispäässä harvennettuvoimakkaasti. Toisaalta harventaminen saattaa edistäälehtokasvillisuutta lisääntyneen valon myötä. Pilkka-kuusenharju on merkittävää liito-oravan elinpiiriä.Sitä on havaittu alueella harjun päällä ja vuoden 2000keväällä jälkiä lajin olemassaolosta löytyi myös harjunkaakkoispäästä vanhan kolohaavan tyveltä. Harjunluontoa uhkaa Vuoreksen rakentaminen ja kulumisenlisääntyminen. V. 2002 lähellä olevan tienristeyksentienoilta löytyi yksi kukkiva hirvenkello (VU) ja kaksilehtiruusuketta. Virolaisten järvien välisellä kannak-sella on suurehko hirvenkelloesiintymä (v. 2002 31kukkavartta 20 x10 metrin alalla). **

4.1.36. Hervanta, Sonninottanlahdenpurolehto ja Mäyrämäki

Koko laajahko alue Lempäälään saakka on paikoitel-len rehevän lehtomaista. Suolijärven Sonninottanlah-den perukan puronvarsi on tyypillinen kuusivaltainenpuronvarsilehto, jossa kasvaa mustakonnanmarjaa, si-nivuokkoa (mR), tesmaa, lehtokortetta, kotkansiipeä,kevätlinnunsilmää, kevätlinnunhernettä (mR), syylä-juurta, keltavuokkoa (UH-AL-P), hiirenporrasta, tai-kinamarjaa, lehtoleinikkiä, lehtovirmajuurta, lehto-kuusamaa, näsiää (mR) ja lehtotähtimöä.

Metsälehmus on koko järven lounaisrannan alu-eella tavallinen ja esiintyy jopa kookkaina puumaisinayksilöinä. Viettävän Mäyrämäen rinteen painanteissakasvaa mustakonnanmarjaa, näsiää (mR), lehtoimik-kää (mR), vaahteraa, lehtokuusamaa, lehto-orvokkia,lehtoleinikkiä, soikkokaksikkoa (R), lähde- ja lehto-tähtimöä, suokelttoa, keräpää- ja lähteikköpoimuleh-teä (Alchemilla glomerulans ja A. glabra), mäkilehtolus-tetta, kevätlinnunhernettä (mR), korpinurmikkaa(UH-AL-P), lehtomataraa, kevätlehtoleinikkiä, kelta-



vokkia (V) ja sarjatalvikkia. Metsässä kasvaa runsaastilehtipuita (alueeseen kuuluu mm. suuri haavikko) jasen linnusto (mm. pohjantikka) ja pieneliöstö on mo-nipuolista. Liito-orava (Pteromys volans, DirIV, VU,V) on havaittu alueella ainakin vuonna 1999. Alueenainoana uhkana on metsänhoidolliset toimenpiteet. **

4.1.40. Veisu, Pehkusuo

Alue on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden yhtey-dessä kappaleessa 2.4.

4.1.41. Hervanta, Lukonojanmäenluoteispuolen lehtorinne

Alue on entisestään supistunut laskettelurinteen takiaja on osin muutenkin raivattu. Olisi tärkeää säästäävielä kaatamatta olevat jalot lehtipuut; vaahterat, leh-mukset ja haavat. Samalla säästyisivät lehtolajistonrippeet, kuten keltavuokko (UH-AL-P) ja lehtotähti-mö. **

4.1.42. Hervanta, Lukonojanmäenkoillispuolen puronvarsirinnelehto,“Pitkäahde”

Alueella on rehevää lehtoja puronvarsilajistoa: korpi-nurmikkaa (UH-AL-P), lehtotähtimöä, lähdetähti-möä, hetekaalta, keräpääpoimulehteä, tesmaa, lehto-kuusamaa, koiranvehnää, haisukurjenpolvea, kelta-vuokkoa (UH-AL-P), sinivuokkoa (mR), mustakon-nanmarjaa, lehtopalsamia, näsiää (mR), tesmayrttiä(UH-AL), velholehteä, lehtopähkämöä, kaiheorvok-kia (V) ja lehto-orvokkia. Alueella on myös liito-oravan kolohaapoja (DirIV, VU, V). Pensastoa onraivattu, mutta paikoin rinteen puusto on iäkästä jaosa puronvarresta ja rinteestä vaatisikin suojelua saa-dakseen kehittyä luonnontilaisena. Yläpuolella onkäytöstä poistettu kaatopaikka. Alueen ainoana uhka-na ovat metsänhoidolliset toimenpiteet.***

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1986: Tampereen kantakaupungin luontokohteita:Lukonojanmäki. - Tammerkoski 6/86: 4-7.

4.1.43. Lukonmäki, Vihiojan rotkonetelärinne Hervannan valtaväylänitäpuolella

Alue on esitelty kaavalla suojeltujen kohteiden yhtey-dessä kappaleessa 2.4.

vuokkoa (UH-AL-P), kotkansiipeä, valkolehdokkia(R), syyläjuurta ja isoalvejuurta. Koko Mäyrämäenalue esimerkkinä varjoisista lehdoista ja tuoreesta kan-kaasta on säilyttämisen arvoinen, varsinkin kun lähi-alueella on ollut suuria hakkuita. Harjun lehtolaikutovat paikoin lähes luonnontilaisia ja siten metsälainmukaisia kohteita. Itse järvessä kasvaa etelässä harvi-naista lapinvesitähteä (UH-AL). Harjun luonto onpaikoin kärsinyt metsänhoidollisista toimenpiteistä,joita suunniteltaessa alueen erityinen luonne tulisikinottaa paremmin huomioon. **

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1984: Merkittäviä lehtoja kantakaupungissa. -Tammerkoski 6/84: 38-41.

Metsätähti Oy. 1999: Tampereen kaupunkiekologinen tutkimus.Vuosiraportti 1999. - Raportti Tampereen kaupunginympäristövalvontayksikössä.

4.1.37. Hervantajärvi, Riipinkorpi

Alue muodostuu Myllyojan puronvarren kulttuurileh-dosta ja koivukorvesta, joka on kantakaupungin alu-eella harvinainen biotooppiyhdistelmä ja lajistollises-tikin arvokas. Kasveista voidaan mainita kevätlinnun-herne (mR), lehtoimikkä (mR), näsiä (mR), suokeltto,korpiorvokki, jalkasara (UH-AL-P) ja harajuuri. Alu-een uhkana on metsänhoidolliset toimenpiteet.*

4.1.38. Hervantajärvi, Viitastenperä

Viitastenperä on maisemallisesti arvokas rantakallio-ja jyrkännealue, jota on ehdotettu luonnonsuojelualu-eeksi. Alueen monipuolisesta jäkälälajistosta mainitta-koon melko harvinaiset pikkuokajäkälä (Cetraria mu-ricata) sekä lahden eteläpuoleisella kalliolla Cladoniacaespiticia. Alueen sammallajistosta mainittakoonnuppihuopasammal (Aulacomnium androgynum), tih-kutierasammal (Racomitrium aguaticum) ja kalliokär-pänsammal (Rhabdoweisia fugax). Lahdekkeen tyves-sä metsä on lehtomaista. Kalliokko puustoltaan vähä-tuottoisena alueena täyttää metsälain kriteerit kitukas-vuisesta kallioalueesta. Nykyisin alue on voimakkaastikulunut. **

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1966: Hervannan Ruskonperä - kaunis muttavähän tunnettu luonnonnähtävyys. - Tammerkoski 26(7): 186-188.

4.1.39. Hallila, Särkijärven pohjoispuolinenmetsäalue

Kyseessä on monilajinen vanha metsäalue, jossa kas-vaa tuoreen kankaan ja lehdon kasveja, kuten kaiheor-



Sarjatalvikki on säilynyt vielä Aakkulanharjun alueella.

Lass

e Ko

sone

n



4.1.44. Messukylä, Aakkulanharju

Alueella on vielä jäljellä niukasti ja harjujen etelärin-teille ominaista kasvilajistoa, jonka edustajia ovat mm.jalkasara (UH-AL-P) ja hietaorvokki. Eteläisen rin-teen säilyttäminen on perusteltua, sillä alueella kasvaamuutakin kiintoisaa harjulajistoa: sarjatalvikkia, harju-sormisaraa, kanervisaraa, nuokkukohokkia ja tavalli-semmasta lajistosta kissankelloa. **

4.1.45. Haihara, Kaukajärven lounaisranta

Rehevässä rantalehdossa kasvaa mm. kotkansiipeä,korpinurmikkaa, kelta- (UH-AL-P) ja valkovuokkoa,mustakonnanmarjaa, lehtoimikkää (mR) sekä kelta-nokitkeröä. Keltanokitkerö kuuluu lajeihin, jota pide-tään valtakunnallisesti taantuneena, vaikkakin Tampe-reella se on paikoin yleistynyt. Haiharan puistoalueel-la kasvaa suuria puuyksilöitä ja koko alueella esiintyyvanhoja kartanokulttuurin lajeja: tylppälehtihierakkaa,saksankirveliä (Myrrhis odorata), keltanokitkeröä javalkopiippoa (Luzula luzuloides). Kohteella kasvaamyös korpinurmikkaa (UH-AL-P) ja puistonurmik-kaa (P. chaixii) sekä näiden risteymää P. x pawlowskii,jonka Suomen ainoa kasvupaikka on Haiharassa.Kaukajärven asuntoalueen ja Solkimäen rakentamisenjälkeen alue on osittain pahoin kulunut ja roskaantu-nut. Hikivuoren pohjoinen pystysuora seinämä onmetsälain mukainen kohde, joka todettiin v. 2002 teh-dyn tutkimuksen perusteella myös sammaliltaan ar-vokkaaksi kohteeksi. Sammallajisto sisältää jopauhanalaista lajistoa. Jyrkänteen länsipäästä löytyi mm.erittäin uhanalainen kolokärpänsammal (Rhabdowei-sia crispata, EN). Muuta huomionarvoista harvinaistalajistoa ovat mm. Hypnum imponens, Mnium hornum,Schistostega pennata, Diplophyllum albicans. ***

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1964: Haiharan Hikivuori, erikoislaatuinen, muttavähän tunnettu luonnonnähtävyys. - Tammerkoski 26(7): 186-188.

Kääntönen, M. 1985: Tampereen seudun järviluontoa: Kaukajärvi.- Tammerkoski 7/85: 4-8.

Kääntönen, M. 1996: Keltanokitkerön (Picris hieracioides)massaesiintymä Kaukajärven ympäristössä (Tampere, Kangasala).- Talvikki 20: 101-104.

Kääntönen, M. 1998: Harvinainen puisto- ja korpinurmikanristeymä (Poa x pawlowskii) Tampereella. -Lutukka 14:29-30.

4.1.46. Kaukajärvi, Levonmäki

Levonmäki on Kaukajärven etelärannan monilajinenjyrkännelehto, jossa kasvaa mm. metsälehmusta, vaah-teraa, tesmaa, kaiheorvokkia (V), lehtokuusamaa,mustakonnanmarjaa, kotkansiipeä, näsiää (mR), koi-ranheisiä ja keltavuokkoa (UH-AL-P). Alueen haa-pojen rungoilla kasvaa raidankeuhkojäkälää (Lobaria

pulmonaria) ja lähistöllä harvinainen lepänkärpässieni(Amanita friabilis) tyypillisellä kasvupaikallaan leppääkasvavassa metsikössä. Toinen sieniharvinaisuus alu-eelta on piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum, NT),jonka esiintymä on Suomen pohjoisin. Alueen uhka-na ovat metsänhoidolliset toimenpiteet. Olisi suota-vaa, että alueelle jätettäisiin tarkoituksellakin järeäälahoavaa puustoa. **

4.1.47. Kaukajärvi, Kaukaniemi

Alue muodostaa maisemallisesti, lajistollisesti ja his-toriallisesti suojelemisen arvoisen luonnonkauniin ko-konaisuuden. Niemellä toimi 1900-luvun alussa Ber-tel Grahnin isännöimä Kaukajärven kartano ja myö-hemmin myös Saarioisten taimisto, jonka seuraukse-na niemellä on rikas kulttuuriperäinen kasvillisuus.Aluetta käyttävät vielä puutarhaviljelijät, joille kau-punki on vuokrannut palstoja vuodesta 1982. Alueel-ta löytyy muiden muassa erikoisia viljelyperäisiä puu-lajeja, joista jotkut yksilöt ovat jopa valtakunnallisestisuurimpia: banksinmänty (Pinus banksiana), kontorta-mänty (Pinus contorta), palsamipihta (Pinus balsamea),saarni (Fraxinus exelcior), hopeakuusi (Picea pungens)ja siperiansembra.. Alueen muita puuharvinaisuuksiaovat istutusperäiset punasaarni, tuoksupoppeli ja ky-näjalava (R). Rantarinteillä kasvaa runsaasti tuomia jatervaleppiä jopa läpitunkemattomaksi ryteiköksi asti.

Kaupungin viheralueselvityksessä todetaan, ettäranta-alueet ovat kasvillisuudeltaan reheviä ja suures-ta korkeuserosta johtuen hikeviä, vaikka varsinaisetlähteet puuttuvatkin. Rantatörmien hikevyys näkyysiten, että kotkansiipeä kasvaa paikoitellen melko yl-

Haiharan puiston valkopiippokasvustoa.

L ass

e Ko

sone

n



häällekin rinteeseen. Kotkansiiven lisäksi samoillapaikoilla kasvaa mustakonnanmarjaa, hiirenporrasta,lehtopalsamia, lehtonurmikkaa ja isoja rohtoraunio-yrttikasvustoja. Harvinaisempana lajina alueella kas-vaa lehtoarhoa, valkovuokkoa, kevätlinnunsilmää, ha-rajuurta, lehtopähkämöä, lähdetähtimöä ja rönsyrölliä.Erikoisuutena rantalehdon tihkupinnalta löydettiinmyös kierumataraa. Se voidaan katsoa kuuluvaksi Pir-kanmaan uhanalaisiin lajeihin, sillä laji on Suomeneteläistä rannikkoseutua lukuun ottamatta erittäinharvinainen. Lajilla on Tampereella kaksi löytöpaik-kaa.

Kesällä 1996 niemen lounaiskulman rantaniityltälöytyi yllättäen myös erittäin harvinaista kalmojuurta,jonka maailman pohjoisin kasvupaikka on Viinikano-ja (ks. kappale 4.1.23.). Lajia oli rantaniityn lisäksi ai-van vesirajassa ja kartanon entisen vajarakennuksenpohjoisnurkalla. Muusta vesikasvillisuudesta mainitta-koon Suomessakin kohtalaisen harvinainen karvaleh-ti, ristilimaska (Lemna trisulca) ja heinävita (Potamoge-ton gramineus). Rantakasvillisuuskin on tavanomaistaehkä lukuun ottamatta kalmojuurta ja kantakaupun-gin alueella harvinaista pohjannurmikkaa (Poa alpige-na). Lisäksi rantavyöhykkeen lajeista voisi mainitamm. pitkäpääsaran (Carex elongata), keltakurjenmie-kan, luhtavuohennokan ja punakoison.

Kuivemman kallioalueen lajisto poikkeaa selvästirantarinteiden lajistosta. Kalliopaljastuman laidoillakasvaa katajaa ja vuorimäntyä. Kenttäkerroksen lajei-hin kuuluvat mm. valkovuokko, kissankello, kivikkoal-vejuuri, mäkitervakko, aholeinikki (Ranunculus po-lyanthemos) ja karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis). Yläta-santeella ei juuri tapaa alkuperäisen metsäluonnon la-jeja, vaan peltorikka- ja koristekasveja sekä ihmisentahattomasti levittämiä lajeja. Poikkeuksena kuitenkinharjusormisara. Peltorikkalajeista tasanteella sinnitte-lee mm. isorölli (Agrostis gigantea), rikkanenätti (Ro-rippa sylvestris) ja rikkasinappi (Sinapis arvensis).Kulttuurilajistoa edustavat mm. pikkutakiainen, pel-tokierto, keltanokitkerö, sepiväpeippi (Lamium amp-lexicaule), litteänurmikka ja pukinparta. Kohteellakasvaa myös kynäjalavaa (R, VU). Koristekasveistavoisi mainita lehtosinilatvan, illakon (Hesperis matro-nalis), tarha-alpin (Lysimachia punctata), isopiiskun(Solidago gigantea) ja jalokiurunkannuksen. **

Lisätietoja :

Kääntönen, M. 1996: Keltanokitkerön (Picris hieracioides)massaesiintymä Kaukajärven ympäristössä (Tampere, Kangasala).- Talvikki 22(2): 101-104.

Lahtonen, T. 1993: Kierumatara (Galium aparine) Tampereella. -Talvikki 17: 66.

Lahtonen, T. 1998: Tampereen Kaukaniemen paksut puut. -Talvikki 22(1): 49-53.

Lahtonen, T. 1996: Tampereen Kaukaniemen ruoho- japuuvartiskasvisto. Raportti ympäristövalvonnassa.

4.1.48. Kaukajärvi

Kaukajärveä ympäröivät eteläpuolella metsät japohjoispuolella asutus ja teollisuus. Rannat vaihte-levat äkkisyvistä kivikkorannoista laakeisiin hiesu-savirantoihin. Vesi on kirkasta ja näkösyvyys suuri.Vaikka järvi rehevöityi selvästi 1960-luvulla, vedenlaatu on edelleen hyvä. Päällisin puolin Kaukajär-ven vesikasvillisuus näyttää niukalta, sillä rannoiltahavaittavaa kasvillisuutta on vähän. Koska rannatovat jyrkkiä ja järvellä liikutaan paljon, ilmaversois-kasvillisuus pysyy niukkana. Esim. ruovikoita jär-vellä ei ole enää ollenkaan. Kelluslehtiset vesikasvitovat myös niukkoja. Ulpukkaa kasvaa lähinnä jär-ven itä- ja länsipään suojaisissa lahdissa. Upoksissakasvavia vesikasveja on sen sijaan runsaasti ja mo-nin paikoin lajisto on monipuolista. Uposlehtisistäkannattaa mainita sisävesistöissä harvinainen jaHämeen läänissä vaarantuneeksi luokiteltu uposve-sitähti (Callitriche hermaphroditica) ja pitkälehtivita.Nuottaruoho (Lobelia dortmanna, V), joka 1940- ja1950-luvuilla oli Kaukajärven valtalajeja, on kärsi-nyt rehevöitymisestä ja lähes kadonnut järven kas-villisuudesta.

Kaukajärvessä kasvaa niukasti vesisammalia, enim-mäkseen Riihiniemen ja Sirkanniemen edustalla. La-jistoon kuuluvat ainakin järvinäkinsammal, upossirp-pisammal (V), uhanalaiset ja harvinaiset vellamon-sammal ja ahdinsammal (Rhynchostegium riparioides)sekä järvinäkinparta ja järvitähtiparta. Putkilokasvis-ton perusteella Kaukajärveä voidaan pitää melko ra-vinteisena järvenä. Huomattava osa vaateliaasta lajis-tosta on ilmaantunut järvelle vasta viime vuosikym-meninä, kun järvi on rehevöitynyt. Rehevöityminen eiole kuitenkaan vielä johtanut karujen vesien kasvilli-suuden häviämiseen, nuottaruohoa lukuun ottamatta,joten järven vesikasvillisuus on monipuolista ja suoje-lun arvoista. **

Lisätietoja:

Bäck, S., Raithalme, T. & Toivonen, H. 1988: TampereenKaukajärven vesikasvisto. - Lutukka 4/88: 13-19.

4.1.49. Pappila, Sikosuo

Sikosuo on yksi viidestä jänönsalaatin (UH-AL-P)kasvupaikasta Tampereella. Tosin havaintoja lajistaei ole lähivuosiin tehty. Alueella kasvaa myös soik-kokaksikkoa (R), harvinaista isovesirikkoa ja isoli-maskaa. Isovesirikko on löytynyt kohteelta kymme-nisen vuotta sitten eikä viimevuotisia havaintoja sii-tä ole. Laji ilmestyy tyypillisesti siemenpankista esi-merkiksi maaperän kaivuun yhteydessä. Isovesirik-ko (Elatine alsinastrum) kuuluu valtakunnallisestiuhanalaisiin ja vaarantuneisiin kasveihin. Sienila-jeista alueella kasvaa myös harvinaista Entoloma al-



botomentosum-rusokasta ja pajuilla suomukääpää(Polyporus squamosus). Kohde olisi suojelemisen ar-voinen. ***

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1992: Tekolammikoiden vesi- ja rantakasvillisuusTampereella. - Talvikki 16:64-71.

4.1.50. Linnainmaa, haavikkolehto

Rehevässä koilliseen viettävässä haavikkolehdossakasvaa vaateliaita putkilokasveja: lehmusta, runsaastisoikkokaksikkoa (R) ja mäkilehtolustetta, lehtokuu-samaa, näsiää (mR), lehto-orvokkia ja taikinamarjaa.Alueella kasvaa myös jalkasaraa (UH-AL-P), aholei-nikkiä, mustakonnanmarjaa, koiranvehnää, mätässa-raa, suokelttoa, kevätlinnunhernettä (mR), tesmaa,valko- ja keltavuokkoa (UH-AL- P) sekä sinivuok-koa (mR). Erikoisuutena koilliseen viettävällä rin-teellä kasvaa noin kolmisenkymmentä ns. mukura-haapaa, joiden runko on muotoutunut oudon muh-kuraiseksi. Kohteelta löytyi liito-oravan papanoitasyksyllä 2001. Alueen puustoa harvennettiin vuoden1999 keväällä. **

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1993: Tampereen tunnetut jalkasaraesiintymät (Carexpediformis subsp. rhizodes). - Talvikki 17(2): 128-139.

4.1.51. Kauppi, Tuomikallion eteläosa

Alueella on upea kallio, jossa kasvaa mm. kalliohatik-kaa, ketoneilikkaa (NT), kissankäpälää, runsaasti kal-liokieloa, kesämaksaruohoa ja suppujäsenruohoa (Scle-ranthus annuus ssp. polycarpos), sekä kalliojyrkänne jasen alainen lehtoalue, jossa esiintyy mm. lehmusta,haisukurjenpolvea, lehtoarhoa, lehtopalsamia ja kaihe-orvokkia (V). Jäkälistä mainitsemisen arvoinen onharvinainen pallopäätinajäkälä (Stereocaulon pileatum).Alueen suojeluarvoa lisää vanha jyhkeä kuusikko. Ul-koilijoiden aiheuttama maaston kuluminen on kuiten-kin jo selvästi havaittavissa. Jyrkänteellä ja sen alaisel-la metsiköllä olisi aineksia metsälain mukaiseksi koh-teeksi, mutta kuluneisuuden vuoksi se ei täytä metsä-lain luonnontilaisuuden vaatimuksia. Kohteen metsiäolisi hoidettava vanhoina metsinä ja kallioita varjelta-va liialta kulumiselta.**

4.1.52. Niihama, Soukonvuoren lehto

Kokonaisuudessaan alue on arvokasta, pääosin kuusi-valtaista vanhaa metsää, joka paikoin lähentelee met-sälain mukaista vanhaa metsää laho- ja maapuineen.Soukonvuoren rinteen alla koivujen ja vanhojen haa-pojen osuus kuitenkin lisääntyy. Kasviston puolesta

alue on suurimmaksi osaksi hyvin rehevää lehtoa mut-ta myös osin lehtokorpea ja tuoretta kangasta. Alueel-la ovat edustettuina kaikki merkittävät lehtokasvit,kuten kotkansiipi, lehto-orvokki, valko- ja keltavuok-ko (UH-AL-P), näsiä (mR), kevätlinnunherne (mR),mustakonnanmarja, salokeltano, tesma, mustaheruk-ka, kevätlehtoleinikki, lehtokuusama, pussikämmekkä(UH-AL), kevätlinnunsilmä, metsävirna, lehtoimikkä(mR) ja vaahtera, joiden lisäksi alueella kasvaa suurimäärä lehtokorven kosteutta vaativia lajeja, kuten vel-holehti. Tähtitalvikki kasvaa alueella poikkeuksellisenyleisenä. Lähes luonnontilaisten lehtolaikkujen, rehe-vien korpien sekä Niihamanjärveen laskevan puronosalta kohteet ovat metsälain mukaisia. Lisäksi pyörä-tien eteläpuolella on kaksi metsälain mukaista lähdet-tä/ tihkupintaa.

Lehtokokonaisuuteen sisältyy polun eteläpuolellaoleva pieni haapaa ja näsiää (mR) kasvava mäki.Eläinlajistosta mainittakoon mäyrä, joka on pesinytalueella vuosikausia. Vuoden 1999 kesällä karhun ker-rottiin liikuskelevan alueella. Alue on otettu huomi-oon vanhojen metsien kartoituksessa ja se kannattaisirauhoittaa ja jättää kehittymään luonnonvaraisena.Osa alueesta voisi olla hoidettua lehtoa. Marraskuus-sa 2001 kaatui alueelta melko paljon puita, joista osajätettiin alueelle lahoamaan.**

Linnainmaan mukurahaavat ovat huomiotaherättäviä.

L ass

e Ko

sone

n

Kar

tta

6. A

rvok

kaat

kas

vial

uee

t: k

anta

kau

pun

ki

Kartta 7. Arvokkaat kasvialueet: Aitolahti-Teisko



Tämän alueen ulkopuolelta Pikku-Niihama-jär-ven ulkoilumajan länsipuolella rantavedessä kasvaaharvinaista nevaimarretta ja pohjoisrannalla Tampe-reella melko harvinaista korpialvejuurta.

4.1.53. Niihama, Lahnakallion-Huhtainniemen lehtoja ketoalue

Lahnakalliolla Alasjärven rantalehdossa kasvaa muunlehtokasvillisuuden ohessa runsaasti luonnonvaraistahumalaa ja 28 yksilöä (v. 1999) lehtoneidonvaippaa(R). Ketoalueella kasvaa ruotsinpitkäpalkoa, kevät-hanhikkia (Potentilla crantzii), ketotädykettä ja ja ka-pealehtipajua. Alasjärven koillisnurkassa on harajuu-ren kasvupaikka. Aluetta on pilattu hakkuilla, muttatoisaalta hakkuista on ollut myös hyötyä lehtoneidon-vaipalle valoisuuden lisääntymisenä. **

ränsilmä. Kieloa kasvaa alueella erityisen runsaasti.Mäen pohjoispuolella on pieni edustava räme, jos-

sa kasvaa tyypillisten varpujen ohella mm. suomuu-rainta, herttakaksikkoa, harajuurta ja suokelttoa. Suonkeskiosat ovat nevaa, jolta osin kohde onkin metsälaintarkoittama vähäpuustoinen avosuo. Aluekokonaisuu-teen kuuluu myös rämeestä koilliseen olevan mäen ta-kana oleva “Rantamaan” notko. Notko on erittäin re-hevää kuusilehtoa, jonka kuuset olivat näyttävän ko-koisia ja lehtokasvillisuutta on runsaasti. Notkelmanpuusto kaadettiin lähes viimeiseen kuuseen joitakinvuosia sitten. Lajistoon kuuluvat mm. sinivuokko(mR), tesma, kaihe- ja korpiorvokki, hiirenporras, ke-vätlinnunherne (mR), lehtokuusama, koiranheisi, nä-siä (mR), lehto-orvokki, velholehti ja hetekaali. Alu-een linnustoon kuuluu mm. helmipöllö (Aegolius fu-nereus, Ldir, V) ja peukaloinen.

Vuoden 1999 aikana alueen puustoa harvennet-tiin, mutta alueen kokonaisuus olisi tärkeä säästääsellaisenaan ilman hakkuita. Kuitenkin pakollisetsähkölinjan alustan raivaukset eivät välttämättä olehaitaksi vaan saattavat auttaa joidenkin kasvilajiensäilymistä. **

4.1.55. Atala, Orimuskadun ja Atanväylänristeyksessä

Alue on Pälkäneen ohella amerikkalaista alkuperääolevan sammakonkellon (Campanula aparinoides) toi-nen kasvupaikka Euroopassa. Vuonna 1999 puronvarrelta laskettiin noin 25 yksilöä sammakonkelloa.Lajin säilymisen turvaamiseksi osa puron varren paju-kosta olisi poistettava. Umpeenkasvun lisäksi uhkanaon ojan luonnontilan muutokset. ***

Lisätietoja:

Lahtonen, T. 1987: Sammakonkello, Campanula aparinoides,Tampereella (EH). - Talvikki 11(1): 13-19.

4.1.56. Kumpula, Halimasjärvi

Alue on perustettu luonnonsuojelualueeksi vuonna1988 ja sitä on esitelty kappaleessa ks. 1.1.5.

4.1.57. Kumpula, Olkahistenlahdenperukan kalliojyrkännelehto

Pohjoiseen laskevan korkean kalliojyrkänteen alla ole-vassa varjoisassa puronotkolehdossa kasvaa useita leh-tokasveja, kuten kevätlinnunsilmää ja keltavuokkoa(UH-AL-P). Alueen itä-koillispuolella olevalla mäel-tä löydettiin vuonna 1999 valkolehdokkia (R) noin 20yksilöä. Kalliojyrkänne on metsälain mukainen kohde.Alueen uhkatekijänä on rakentaminen. Alueen ympä-ristössä on tiheä liito-oravakanta. **

4.1.54. Niihama, Kuokkamaa

Alueen lounaispäässä metsäisen ja kallioisen mäenjuurella ja osin rinteessäkin on rehevää kasvillisuutta.Lehtolajiston osalta rehevin paikka on mäen koillis- jaitälaita, jossa kasvaa lehtoimikkää (mR), lehto-orvok-kia, mäkilehtolustetta, sinivuokkoa (mR), tesmaa, sor-misaraa, kevätlinnunhernettä (mR), mustakonnan-marjaa, näsiää (mR) ja metsävirnaa. Muita lajeja ovatvalkolehdokki (R) ja pussikämmekkä (UH-AL), jotaesiintyy runsaasti, taikinamarja, metsämaarianheinä,kivikkoalvejuuri, tuppisara, valkolehdokki (R) ja hä-

Alasjärven lehtoneidonvaippaesiintymä onkantakaupungin ainoa.

L ass

e Ko

sone

n



Lass

e Ko

sone

n

Sammakonkello kasvaa Atalassa toisella kasvupaikallaan Suomessa ja Euroopassa.Sen kasvupaikka kärsii pensoittumisesta ja olisi kiireellisesti raivattava.



4.1.58. Kumpula, Aitovuoren eteläpuolenlouhikkorotko

Sekametsää kasvava rotko on maisemallisesti vaikutta-va ja lajistollisesti merkittävä. Alueella kasvavat mm.hajuheinä (Dir II, R, NT, V), lehmus ja ketunlieko(Huperzia selago). V. 2003 hajuheinää ei löydetty pai-kalta. Alue on liitetty Kangasalasta Tampereen kau-punkiin vuoden 1988 alussa. Rotko kalliojyrkäntei-neen ja louhikkoineen on lähes luonnontilaisena met-sälain mukainen kohde. **

Lisätietoja:


4.1.59. Aitolahti, Juoponlahden eteläinenniemeke

Niemenkärjessä ja pohjoisrannassa kasvaa arvokkaitarantalajeja, joista monet ovat pohjoisilla äärirajoillaan:rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), vesi- ja suo-menhierakka sekä hirssisara (Carex panicea). LisäksiJuoponlahden perukassa kasvaa punakoisoa. Niemen-kärjessä on lisäksi pari edustavaa katajaa. Uhkana alu-een luonnontilalle on rakentaminen. *

4.1.60. Aitolahti , Laalahden laitumet

Alueella sijaitsee jo vuosisadan alusta asti laidunnettumonipuolinen hevoslaidun. Laidun oli 20 vuotta poiskäytöstä, kunnes hevoslaidunnus aloitettiin uudelleen1990-luvun alussa. Läntisin laidun on kolmen hehtaa-rin suuruinen, kaunis kallioinen mäki, jolla komeitakatajikkoja lukuun ottamatta kasvaa vain vähän muu-ta puustoa. Noin puolet laitumesta on tuoretta ja kos-teata heinäniittyä ja toinen puoli tuoretta pienruoho-niittyä sekä kallioketoa. Alueen kasvilajistosta voisimainita paimenmataran (Galium album), niittynätkel-män (Lathyrus pratensis), ahomansikan (Fragaria ves-ca) ja niittyleinikin (Ranunculus acris). Hyönteislajis-tosta kohteelta on havaittu harvinaista isonaamiokuk-kakärpänen (Doros profuges, eR, VU). Laitumien arvotovat myös maisemassa ja kulttuurihistoriassa. Kohteensäilyminen vaatisi laitumien hoitoa joko laiduntamal-la tai niittämällä. Kohde on mainittu Pirkanmaan pe-rinnebiotooppijulkaisussa. *

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu 125.

4.1.61. Aitolahti, kirkon ja järven välinenpuronnotko

Puronnotko on 1950-luvulta lähtien ollut mukanaTampereen merkittävien luontokohteiden kartoituk-sissa. Lisäksi alue on paikallisesti merkittävänä lehto-kohteena mukana valtakunnallisen lehtojensuojelu-työryhmän mietinnössä. Purolehto on vain vähän ylihehtaarin suuruinen ja kokonaisuudessaan notkelmas-sa, jonka laiteet ovat multavia rinteitä. Notkossa onrikas puronvarsilajisto, josta mainittakoon lehtokuusa-ma, taikinamarja, keltavuokko (UH-AL-P), mäkileh-toluste, humala, lehtopalsami, kotkansiipi, mustakon-nanmarja, koiranheinä, kevätlehtoleinikki, lehtolei-nikki ja lehto-orvokki sekä kookkaat tuomet, lehmuk-set ja tervalepät. Tuomet ja vadelmapensaat tekevätlehdosta ryteikköisen ja hankalakulkuisen. Puronvar-silehdon merkittävimpänä kasvilajina voidaan pitäähumalaa, jonka runsas esiintymä lienee luonnonvarai-nen. Purokivien sammalista kannattaa mainita koski-koukkusammal (Dichelyma falcatum).

Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluoh-jelmaan ja on metsälain kriteerit täyttävä kohde. ***

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1992: Tampereen Aitolahden kirkon humalalehdonkasvisto. - Talvikki 16(1): 13-21.

4.1.62. Aitolahti, Hirviniemi, Keso

Keson talon luona sijaitsee suppea-alainen lehtotäplä,jossa valtalajeina ovat lehtoleinikki ja keltavuokko(UH-AL-P). Muita alueen lajistoon kuuluvia lajejaovat kevätlehtoleinikki, mustakonnanmarja ja taikina-marja. Keltavuokon esiintymät ovat pohjoisilla ääri-alueillaan ja siksi säilyttämisen arvoisia. Aitolahteapohjoisempia keltavuokkokasvustoja on vain Ylöjär-ven Valkeekivenlahden lehdossa. *

4.1.63. Aitolahti, Kivitokeenlahti

Lahdelta noin 300 m koilliseen kasvaa soikkokaksik-koa (R), häränsilmää, aholeinikkiä, kapealehtipajua janiukasti lehtoneidonvaippaa (R). Tosin v. 1999 ei teh-ty havaintoa soikkokaksikosta eikä lehtoneidonvaipas-ta johtuen ilmeisesti kuivasta kesästä. Lisäksi alueenalapuolisella kosteikolla kasvaa rantaminttua ja muta-kuopissa isolimaskaa. Alueelta noin 350 metriä etelä-kaakkoon kasvavat Aitolahti-Teiskon ainoat jänönsa-laatit. Kohde sijaitsee Kiikkisensolantien päässä noin50 metriä Näsijärven rannasta. Jänönsalaattia kasvoipaikalla vuonna 2002 kymmenkunta yksilöä. *



Lass

e Ko

sone

n

Aitolahden kirkon notkossa ryöppyää kevätpuro vallattomana.



4.1.64. Aitolahti, Sorilanlammi-Utukanlammi

Alue on merkittävä vaateliaiden vesi- ja rantakasvienkasvupaikka ja myös linnuston ja maiseman kannaltasuojelun arvoinen. Lajistosta voidaan mainita vesihie-rakka, korpialvejuuri, nuokkurusokki, litteä-, tylppä-lehti- ja pikkuvita. Litteävita kuuluu harvinaisiin kas-veihin koko Pirkanmaalla. Sorilanlammen eteläpuo-lella sijaitsee luonnonsuojelualueeksi perustettu kata-jaketo (ks. 1.1.6.). **

4.1.65. Aitolahti, Sorila, Myllypuron varsiViitapohjan-Palon tienristeyksestä 250 mPaloon

Edustavaa puronvartta ja koskea ympäröivässä lehdos-sa kasvavat mm. lehtoleinikki, jalkasara (UH-AL-P),mäkilehtoluste ja punaherukka. Alue on uhanalaisentummaverkkoperhosen (Melitaea diamina, eR, EN)yksi valtakunnallisesti vähälukuisista esiintymisalueis-ta (s. 92). *

4.1.66. Aitolahti, Iso-Lumoja

Järven kaakkoisrannalla Myllypuron alkupäässä onyksi harvoista Pirkanmaan nuijasaran (Carex bux-baumii, UH-AL-E) esiintymistä. Vuoden 1999 tar-kastelussa lajia kasvoi nevareunuksella melko runsaas-ti. Kasvupaikka on erittäin helppo säilyttää, joten rau-hoitus olisi järkevä ratkaisu. Laji on Etelä-Suomenjärvialueella harvinainen ja kohde mukana soidensuo-jelun perusohjelman inventoinnissa. Puron alun neva-rannoilla kasvaa lisäksi juurtosaraa, leväkköä(Scheuchzeria palustris), luhtakuusiota, valkopiirtohei-

nää (Rhynchospora alba), villapääluikkaa ja hanhenpa-jua (Salix repens).**

(Iso-Lumojalle menevän tien varrelta vanhojenpeltojen väliseltä haavikolta löytyi v. 1999 pussikäm-mekkää neljä yksilöä (UH-AL), yövilkkaa, sinivuok-koa (mR), viitaorvokkia (Viola x ruprechtiana) ja run-saasti mäkilehtolustetta sekä koiranvehnää, tarkistettuvuonna 1999).

4.1.67. Aitolahti, Aitoniemi, puronvarsiKeskisen talon länsipuolella

Asutuksen tuntumassa sijaitseva alue on kivikkoistatiivismuotoista purolehtoa, jossa kasvaa musta- ja pu-naherukkaa, lehtopalsamia, kotkansiipeä, taikinamar-jaa, purolitukkaa ja sinivuokkoa (mR). Puron rannallakasvaa pitkärunkoisia puita, mm. kolme komeata 25m korkeata tervaleppää. *

4.1.68. Aitolahti, Vääräjärvi, Korvenvuori

Korvenvuoren etelärinne ja louhikko ovat maisemalli-sesti edustavia. Etelänpuoleisessa notkelmassa kasvaakorpi- ja lehtokasvillisuutta, mm. korpisorsimoa (V)ja puumaisia lehmuksia. Kalliolla kasvaa runsas jäkä-lälajisto, josta kannattaa mainita Pertusaria corallina,pikkuokajäkälä ja koskikarvajäkälä (Ephebe hispidu-la). Alueen Kaitavedentien puoleiset rinteet ovat ny-kyisin lähes aukkokaadettu. Korvenvuoren länsipäätayttää metsälain vaatimukset luonnontilaisesta jyr-känteestä. ***

4.1.69. Tarastenjärven kaatopaikanTiikonojan keto

Tarastenjärven kaatopaikan luoteispuolella, lähelläTiikonojaa sijaitsee ketomainen laikku. V. 2002 pai-kalla kasvoi ahonoidanlukkoa (Bothrychium multifi-dum, NT), 45 yksilöä viidessä eri ryhmässä. Seuralai-sena kasvoi kelta-apila (NT). Aluetta on käytetty va-rastoalueena, johon liittyen ketolaikkukin on joskustasoitettu sepelillä. Talvella 2002-03 kaupunki perustialueelle katukivien varastoalueen, jonka seurauksenaketolaikkukin kärsi vaurioita. Syyskesällä 2003 kohderajattiin köydellä. Samassa yhteydessä paikalta lasket-tiin 18 yksilöä ahonoidanlukkoa, monet kitukasvuisiaja itiöpesäkkeettömiä. **

4.1.70. Teisko, Pitkäjärvi,Pitkäjärvenojan suu

Alue on rehevää kallionalus- ja puronvarsilehtoa, jos-sa kasvaa mm. isoja lehmuksia. Konnanliekoa (Lycopo-diella inundata) kasvoi ainakin 1980-luvulla Pitkäjär-vestä pohjoiseen lähellä Levonsalmea. *

Ahonoidanlukolla on Tampereella vain kaksi kasvupaikkaa.

L ass

e Ko

sone

n



4.1.71. Teisko, Kolunkylä, Säynävänlahti

Kyseessä on kallionaluslehto, jossa on jyrkät ja jylhätkallioseinämät. Kasvillisuudesta mainittakoon sini-vuokko (mR), sudenmarja, mustakonnanmarja, kevät-linnunherne (mR), metsävirna, punaherukka, kivikko-alvejuuri, haisukurjenpolvi ja isokokoiset raidat. *

4.1.72. Teisko, Kaulamoinen

Kaulamoisen eteläpuolella sijaitsee ojittamaton rämereunakorpineen, joka luonnontilaisena ja vähäpuustoi-sena lienee metsälain mukainen kohde. Suon kasvis-tossa on runsaasti reheviä piirteitä: suovalkku (R), lie-reäsara, tupassara, juolukkapaju sekä pyöreä-ja pitkä-lehtikihokin (Drosera rotundifolia x anglica) risteymä.Suovalkkua laskettiin v. 1999 13 yksilöä. Kaulamoi-sesta 300-400 metriä etelään sijaitsee kalliomännikköavokalliorinteineen. Alueella sijaitsee Teiskon runsainkalliohatikkaesiintymä (tarkistettu kesällä 2001). *

4.1.73. Teisko, Nuorajärvi

Alue on esitelty Natura-alueiden yhteydessä kappa-leessa 3.1.

4.1.74. Teisko, Kukonjärven länsiranta

Päiväjärventien ja Kukonsaarentien risteyksen poh-joispuolella istutuskoivikossa kasvaa runsaasti lehto-neidonvaippaa ( yli 100 yksilöä) (R).*

4.1.75. Teisko, Kolunkylä, Hulkkionvuoren-Lautakatomäen väliset lehtoalueet

Alueen metsät ovat tasaisen lehtomaisia, tosin paikoinperusteellisesti hakattuja. Alueella on arvokasta lehto-kasvillisuutta mm. lehmusta, lehtopähkämöä, kevät-linnunhernettä (mR) ja sinivuokkoa (mR). Lehtolajis-to uhkaa kuitenkin tukehtua kohteen heinittyessä japensoittuessa metsänkaadon seurauksena. *

4.1.76. Teisko, Pulesjärvi, Pirunnotko

Pirunnotko on rehevä puronvarsi, jossa kasvaa lehto-ja kosteikkokasvillisuutta, mm. kotkansiipeä. *

4.1.77. Teisko, Palvajärvi-Koirajärvi

Aluetta on esitelty luonnosuojelualueiden yhteydessäkappaleessa 1.1.8.

4.1.78. Teisko, Vaavunsuo

Vaavunsuolla on Tampereen ainoa vaaleasaraesiinty-mä, jossa sitä kasvaa noin aarin kokoisella alueella

runsaasti. Vaaleasaran (Carex livida, UH-AL, V)ohella alueella kasvaa riippa-, harmaa-, tähti- ja jouhi-saraa (Carex lasiocarpa). Vaaleasaraesiintymää uhkaakohteen metsittyminen. **

4.1.79. Teisko, Viitapohja, Ison - Murronhaat


4.1.80. Teisko, Peräjoki, eteläpuolenvaluvesiletto ja keto Viitalan talonitäpuolella


4.1.81. Teisko, Mustalaisvuoren-Majakedon, Peräjoen-Peräjärven tienoot


4.1.82. Teisko, Viitapohja, Piittalanmäki-Posti, entisen seuraintalon paikka


4.1.83. Teisko, Viitapohjan Männistönkallioketo

Männistön talon länsipuolella ja länsirinteellä sijaitse-va keto on yksi Tampereen yhä harvinaisemmiksi käy-viä laidunalueita. Kohde kuuluu maakunnallisesti ar-vokkaisiin maisema-alueisiin. Alue on vieläkin laitu-mena, joten ainakin sen lähitulevaisuus lienee turvat-tu. Kedolla kasvaa pari isoa mäntyä, katajaa ja kenttä-kasvilajistoon kuuluvat mm. karvakiviyrtti, ruotsinpit-käpalko, ketoja kevättädyke, viherjäsenruoho, mäki-virvilä (UH-AL-P), mäkiarho, hiirenhäntä, hau-rasloikko, ketoneilikka (NT) ja nykyisin vähälukuinenpeltosauramo (Anthemis arvensis ). Kohde on mainit-tu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa ja tarkis-tettu vuonna 2000 . **

Lisätietoja:




4.1.84. Teisko, Hankajärvi, järvenlänsipään lounaisranta

Karulla rannalla kasvaa Pohjois-Suomelle ja meren-rannoille tyypillinen, mutta sisämaassa harvinainenruohokanukka, jota vuonna 1999 havaittiin muutamakymmenen yksilöä. Uhkana ruohokanukalle ovat lä-hes rantaan ulottuva paljaaksihakkuu ja huvila-asu-tus. *

4.1.85. Teisko, Ahvenlammen laskuoja

Ahvenlammen laskupuro on arvokas hetesaran kasvu-paikka. **.

4.1.86. Teisko, Hankajärven länsipuolinenmäki ja Myllykorpi

Mäen länsipuoliset rinteet ovat suhteellisen vanhaakuusimetsää ja rehevää korpea ja lehto, joiden lajistoaovat mm. hiirenporras, lehtokorte, mustakonnanmar-

ja, lehto-orvokki, lehtoleinikki, kevätlinnunherne(mR), lehtokuusama, koiranheisi, näsiä (mR) ja kevät-linnunsilmä. Länsirinteen korpipainanteet ovat pai-koin reheviä saniaislehtoja, joissa kasvaa viittä käm-mekkälajia: hertta- ja soikkokaksikkoa (R), valkoleh-dokkia (R), harajuurta, maariankämmekkää sekämuusta lajistosta myös lettovillaa (UH-AL). Lisäksimäelle vievältä metsätieltä löytyi Tampereen seudullekohtalaisen harvinaista jäkkiä.

Alempana rinteellä ja Myllykorvessa olevat pienetojitetut suolaikut ovat lettomaisia, joiden lajistoa ovatainakin olleet mm. äimäsara ja lettovilla (UH-AL).Molempien lajien arvellaan kuitenkin jo hävinneen.Erityisesti kannattaa mainita rinteen alaosilla ja pellonreunalla kasvava kullero. Sitä on kasvanut mäelle vie-vän metsätien alkupään kummallakin puolella, joistakuitenkin eteläisempi esiintymä on tuhoutunut jääty-ään maamassojen alle. Pohjoisempana kasvoi vuonna1998 kulleroa kolmessa laikussa. Sen sijaan vuonna1999 lajia ei havaittu tunnetulla Myllykorven etelälai-dan kasvupaikallaan. Myllykorven muuta huomionar-voista lajistoa on mm. korpiorvokki.

Suuri osa Myllykorven ja rinteiden alaosan met-sistä on avokaadettu ja ainakin v. 1999 kuivana kesänäkorpipainanteet olivat kuivuneet ja ruohottuneet eikälehtolajistoa ollut havaittavissa. Kohteen uhkana on-kin kuivuminen. Harvinaisen kasvilajiston säilyttämi-seksi alue olisi hyvä jättää luonnontilaiseksi tai josmetsiä käsitellään, niin erittäin varovasti. Joidenkinrehevien ruohoja heinäkorpien (mm. lettovillaa kas-vava korpi) osalta kohteet ovat lähes luonnontilaisinametsälakikohteita. ***

4.1.87. Teisko, Savonkylä, Iso-Viljamoinen,Myllyojan varret

Leveän ojan varrella on merkittäviä rantasoita, joidenlajeista mainittakoon rentovihvilä, rimpivihvilä (Jun-cus stygius) ja hernesara. Nämä alueet ovat myös Tam-pereen harvoja hentosuolakkeen (Triglochin palustris)kasvupaikkoja. Lisäksi ojanvarrella kasvaa äimäsaraa jaäimä- ja harmaasaran harvinaista risteymää. ***

4.1.88. Teisko, Sikolammesta Paarlahteenlaskevan puron varsi

Alue on rehevää lehtoa, jossa Sikolammin puolellakasvaa mm. korpinurmikkaa (UH-AL-P), runsaastikotkansiipeä, lehtoarhoa, velholehteä ja lehtoleinikkiä.Puronvartta alemmaksi siirryttäessä tulevat vastaanlehmus, humala, rantaminttu ja lehto-orvokki. Muutaalueen lehtolajistoa ovat lehtokorte, kevätlinnunherne(mR), tesma, sinivuokko (mR), lehtokuusama, metsä-ruusu, koiranvehnä, mustakonnanmarja, näsiä (mR) jakevätlinnunsilmä. Lajiston monipuolisuuden suojele-miseksi alueen rauhoitus olisi perusteltua. Karja on

Teiskossa on vielä muutamia lettovillan kasvupaikkoja.

Kar

i Kor

te



osittain sotkenut alueen eteläosaa. Puronotko on pai-koin pitkälläkin matkalla luonnontilaisen kaltaisenametsälain mukainen. **

4.1.89. Teisko, Kulkkilan Hirvijärvi jaPikkuhaka

Järvestä laskevan puron varressa sijaitsee putouksenkohdalla suojelun arvoinen lehto, jossa kasvaa huma-laa, lehmusta, lehtopalsamia, lehto-orvokkia, aholei-nikkiä, korpinurmikkaa (UH-AL-P), näsiää (mR),koiranheisiä, lehtopähkämöä, kevätlinnunhernettä(mR) ja viitaorvokkia. Hirvijärven suorannalla puronalkupäässä kasvaa juurto-, riippa- ja mutasaraa sekäleväkköä. Pellonreunan savisilla rinteillä lähellä Sou-kontietä kasvaa lehtoneidonvaippaa (R). Suuria hu-malakasvustoja on puronvarressa myös Koskuen-Iso-Kulkkilan välissä.

Alueen arvoa nostaa Hirvijärven kaakkoispuolellaoleva vanha, järeärunkoinen kuusimetsä - Pikkuhaka,jossa kasvaa mm. alueellisesti uhanalaista pussikäm-mekkää (UH-AL) sekä metsän eteläpuolella olevanentisen pellon reunalla lehtoneidonvaippaa (R; 10 yk-silöä vuonna 2001). Kohteella tiedetään pesineenmyös liito-oravan. Myös kohteen linnusto on arvokas(mehiläis- ja hiirihaukka, viiru-, lehto-, helmi- ja var-puspöllö sekä teeri). Kuusimetsässä on jonkin verranmyös maapuuta. Harvinaisesta sienilajistosta mainit-takoon käpäläkääpä (Anomoporia bombycina, NT). **

4.1.90. Teisko, Kulkkilan Isosaari

Saari toimii seurakuntien rippileiri- ja muuna koulu-tuspaikkana, joten kasvillisuuden kulutus on voima-kasta. Saarelta löytyikin v. 1999 lehtoneidonvaippaa(R) vain 65 yksilöä saaren luoteisosasta ja lähes kaikkiaivan saaren länsipään rinteeltä. Saaren kasvillisuuttauhkaa kuluminen. *

4.1.91. Teisko, Paarlahden Isosaari

Saarella on kaksi runsasta lehtoneidonvaipan (R) kas-vupaikkaa, joista länsipään alue on esitelty luonnon-suojelualueiden yhteydessä kappaleessa 1.1.11.

Toinen kasvupaikka sijaitsee saaren keskivaiheilla.Entisten, nyt koivulle istutettujen peltojen keskeltälaskevassa savirinteisessä puronotkossa kasvoi v. 1999noin 250-300 yksilöä lehtoneidonvaippaa. Alueenpuustoa on harvennettu, mutta mikä ilmeisesti kui-tenkin antaa paremmat elinmahdollisuudet valoa vaa-tivalle lehtoneidonvaipalle. Muuta lajistoa ovat syylä-juuri, metsäruusu, mustakonnanmarja. Ainoana lehto-neidonvaippaa uhkaavana tekijänä voi pitää umpeen-kasvua. **

4.1.92. Teisko, Kuusniemen talonlähiympäristö

Koko Kuusniemen kärjen alue Karilahdesta Kuusnie-mentielle ja edelleen Piimärantaan on lehtoneidonvai-pan (R) kasvualuetta. Sitä kasvaa alueella arviolta 600-700 yksilöä. Runsaimmin sitä on aivan niemen kärjes-sä olevalla entisellä pellolla, johon on istutettu koivuaja haapaa. Muuta lajistoa ovat rannassa lehmus, lehto-arho, koiranheisi, metsäruusu, mustakonnanmarja jataikinamarja. Alue on suojelemisen arvoinen paikka.Uhkana alueen arvokkaalle kasvillisuudelle on um-peenkasvu. ***

4.1.93. Teisko, Kuusniemi, Kaitaveteenlaskevat rantarinteet

Rinteillä kasvavat lähes kaikki eteläiset lehtolajit: hii-renporras, lehtopalsami, lehtokuusama, mustakonnan-marja, näsiä (mR), koiranheisi, sinivuokko (mR), leh-to-orvokki, metsäruusu, lehtoleinikki ja korpinurmik-ka (UH-AL-P). Edellisten lisäksi Kuusniementienpohjoispuolella olevalla soistumalta ja tihkupintaisiltarinteiltä löytyvät soikko- (R) ja herttakaksikko sekätien eteläpuolelta lehtoneidonvaippa (R) ja valkoleh-dokki (R). Alueella on kaadettu metsää metsälain vas-taisesti juuri tien pohjoispuolisilta tihkupinnoilta, joil-la kasvavat hertta- ja soikkokaksikko. Hakkuu on ulo-tettu paikoin jopa puron yli. **

4.1.94. Teisko, Paavola, Liiri

Kallionalusnotkelmassa sijaitsee rehevä lehto, jossa kas-vaa puumaisia lehmuksia, lehtomataraa, kotkansiipeä,hiirenporrasta, kivikkoalvejuurta, korpialvejuurta, vel-holehteä, lehto-orvokkia, haisukurjenpolvea, kevätlin-nunhernettä (mR), näsiää (mR), lehtoimikkää (mR),mustakonnanmarjaa, lehtoarhoa, tesmaa, lehtokuusa-maa, lehtokortetta, lehtoleinikkiä, syyläjuurta, lehto-pähkämöä, valko- ja sinivuokkoa (mR). Hieman raja-uksen koillispuolelta olevasta ojasta löytyi myös ojalei-nikkiä (Ranunculus flammula). Alue on osittain kuuset-tumassa umpeen ja lehtipuuvaltaista lehtoa on vain pie-niä kaistaleita. Kohteen läpi noruu metsälain mukainenpuro, mutta alueen luoteispuolelta on kaadettu metsääkaistalehakkuuna ja ajoura ulottuu paikoin puron yli. **

4.1.95. Teisko, Paavola, Uskalinlänsipuoleiset korpi ja lehtokorpi

Alueen rehevissä saniaisnotkelmissa kasvaa lehtokas-veja, kuten lehmusta, lehtoleinikkiä, lehtomataraa, ke-vätlinnunhernettä (mR) ja soikkokaksikkoa (R). Alu-eella on vanhaa ja soistuvaa metsää, josta osa on kaa-dettu ja käsitelty vuonna 1999. Hakkuissa on hävinnytalueen luoteisosista metsää 2-3 hehtaarin verran. **



4.1.96. Pikku-Ripojärven länsipäänmesotrofinen suo

Suo on suovalkun (R) vanhastaan tunnettu kasvupaik-ka, jota löytyi v. 1999 yksi yksilö. Muusta lajistostamainittakoon villapääluikka, äimäsara, ja pitkälehtiki-hokki. Viime vuosina järven rannoilla sen länsi-, lou-nais- ja itäpuolelta on kaadettu metsää avohakkuina. **

4.1.97. Teisko, Taulakylä, Lammasniemi

Männikköinen niemi on maisemallisesti arvokas. Nie-men tyvellä kasvaa lehtolajeja, mm. lehmusta ja lehto-neidonvaippaa (R). Lehtoneidonvaippaa kasvaa myöspitkin niemeä ja niitä laskettiin v. 1999 104 yksilöä.Lehtoneidonvaipan lisäksi niemellä kasvaa myös val-kolehdokkia (R). Mainittakoon, että TaulajärvenKouvonperästä hieman pohjoiseen kasvaa rantavesis-sä harvinaista poimuvitaa. Esiintymä lienee tätä nykyäSuomen pohjoisin. Laji on kuitenkin rehevöitymisenmyötä leviämässä. **

Lisätietoja:

Kosonen, L. 1998: Lisiä Tampereen Teiskon kasvistoon: nevaimarre(Thelypteris palustris) ja poimuvita (Potamogeton crispus).-Talvikki 22(1): 26-28.

4.1.98.Teisko,Taulakylä,Haikan talonrantametsälaidun

Entisellä rantalaidunalueella kasvaa lehtoneidonvaip-paa (R). Lajia tavattiin v. 1999 kuivana kesänä ranta-niityn itäpäästä suppealta alalta 69 yksilöä. Kohde onmainittu Pirkanmaan perinnebiotooppijulkaisussa. **

Lisätietoja:

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, T., Krogerus, K.ja Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. -Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu .

4.1.99. Pahalammen-Mustalahden-Neinvuoren (Neevuoren) alue

Alue on maastoltaan moni-ilmeinen ja maisemiltaanensiluokkainen. Pahalammen rannassa kasvaa mm. kil-pukkaa (ainoa löydetty kasvupaikka Teiskossa), vesihie-rakkaa, villapääluikkaa, maariankämmekkää, pitkälehti-kihokkia ja suovalkkua (R) sekä rantakalliolla kallioko-hokkia sekä Pahalammin jyrkänteillä valkolehdokkia(R). Pahalammin eteläpuolisen kallion tyveltä löytyi v.1999 isoalvejuurta (Dryopteris expansa). Neinvuorenjyrkänteessä kasvaa pohjoissuomalaista pahtanurmik-kaa (UH-AL), jonka seurana ovat kissankäpälä ja kal-liokielo. Pahalampiin idästä laskevan puron varsi on re-hevää lehtoa. Pahalammin ja Mustalahden välissä kas-vaa mm. vesihierakkaa, lehtopalsamia, kotkansiipeä,syyläjuurta, mustakonnanmarjaa ja valkolehdokkia. Pu-ron ja Neinvuoren välisestä “satulanotkosta” löytyi v.1999 alueelle uutena lajina soikkokaksikkoa (R) 4 yksi-löä. Lisäksi satulanotkon alueelta löytyi lehto-orvokkia,kevätlinnunhernettä (mR), sinivuokkoa (mR), hiiren-porrasta ja mustakonnanmarjaa. Tosin satulanotkonmetsä oli kaadettu ilmeisesti samana vuonna ja soikko-kaksikkopaikka oli joutunut osittain hakkuun alle.Hakkuun uhriksi on joutunut myös kaistale puron ete-läpuolista rinnettä. Vaarana arvokkaalle kasvilajistolleon kaadetun metsän heinittyminen umpeen. Kalliosei-nämien liepeillä kasvaa merkittävää jäkälälajistoa, jostamainittakoon raidankeuhkojäkälä, kanadanluppo jakorpiluppo sekä Neinvuorella kasvava pikkuokajäkälä.Pahalammi ja sen eteläpuolinen luonnontilainen jyr-känne ovat metsälain mukaisia kohteita. ***

4.1.100. Teisko, Kirkkojärvi, Haavisto

Savosentien kummallakin puolen entisillä pelloilla,niiden istutuskoivikoilla, hakamailla ja peltojen reuna-milla kasvaa todella runsaasti lehtoneidonvaippaa (R).V. 1999 tältä pieneltä alueelta laskettiin noin 700 yk-silöä kyseistä lajia, mikä tekee kohteesta Tampereenrunsaimman lehtoneidonvaippaesiintymän. Lisäksimuista kämmekkäkasveista lehtoneidonvaipalle seuraatekee valkolehdokki (R).**

Lehtotähtimöä suuresti muistuttavalla vadalla on vainpari teiskolaista kasvupaikkaa.

Lass

e Ko

sone

n



4.1.101. Teisko, Toijakylä, Teerimäki

Teerimäen talon luota Toijalanjärveen laskeva puro-notkelma on lehtoja kosteikkolajien kasvupaikka.Alueella kasvaa mm. lehto-orvokkia. Pohjoisella kal-liorinteellä on lisäksi yksi Suomen pohjoisimmistametsämaarianheinän kasvupaikoista. *

4.1.102. Teisko, Koljonniemi

Niemi on maisemallisesti ja jäkälistöltään arvokas;niemellä kasvaa mm. harvinaista limi-isokarvetta(Parmelia omphalodes). Alueella on mahtavia ranta-kallioita ja -rinteitä ja se on eteläisin Teiskon raken-tamattomista kallioniemistä. Veden äärellä olevaltajyrkänteeltä on löydetty mm. silmällä pidettävä sam-mal Grimmia montana (NT). Niemenkärjen kallio-rinteessä kasvaa kalliokohokkia ja liuskaraunioista.Muusta lajistosta mainittakoon mm. kissankäpälä,mäkitervakko, karvakiviyrtti. Niemen pohjoispuolenpuronotkelmassa kasvaa lehtomaista lajistoa: velho-lehteä, taikinamarjaa, hiirenporrasta, lehtokuusamaa,sinivuokkoa (mR), lehto-orvokkia, tesmaa ja valko-vuokkoa. Niemen kalliot puustoltaan vähätuottoisinakitumaina ovat metsälain mukaisia kohteita. Olisitärkeää säilyttää kohde rakentamattomana. **

4.1.103. Teisko, Teiskola, Isomoisio

Kosteassa painanteessa ja puronvarressa kasvaa lehto-kasvillisuutta; lehtokuusamaa, kotkansiipeä, musta-konnanmarjaa ja syyläjuurta sekä mm. vataa. Viimeaikoina alueella on tehty hakkuita ja pohjoiset osatovatkin ruohottuneet voimakkaasti, mikä on uhkanaarvokkaalle kasvilajistolle. Alueen lounaisosan lehto-maisella rinteellä kasvaa isokokoisia haapoja, vaahte-raa ja tuomea. Tämän lehtipuustoisen lehdon kenttä-kerroksen kasvillisuudesta mainittakoon mm. musta-konnanmarja ja lehto-orvokki. Alueen itäpuolisillarinteellä on tiheää istutuskuusikkoa. *

4.1.104. Teisko, Teiskola, Hämäräkolu

Kosteassa painanteessa sijaitsee erittäin rehevä ylä-juoksultaan perattu puronvarsi, jossa monien lehtola-jien lisäksi kasvaa runsaasti vataa. V. 1999 vataa tavat-tiin puronvarresta vain 6 yksilöä. Lisäksi vataa löytyimetsätyökoneen ajourasta neljä yksilöä, joiden kukit-tua siemenet siirrettiin puronvarteen. Alueen metsäton kaadettu lähes täysin ulottuen puron rantaan asti japaikoin metsätyökoneilla on ajettu puron ylikin. Pu-ron varren pienilmasto on täten muuttunut ja puronreunamat ruohottuneet voimakkaasti, mikä on hei-kentänyt lajiston mahdollisuuksia selviytyä. *

4.1.105. Teisko, Asuntila, Purnulampi

Varjoisa itään viettävä lehtorinne sijaitsee Purnulam-men pohjoispuolella 400 metriä Pajamäen talosta län-teen. Alueella kasvaa runsaasti mustakonnanmarjaa,syyläjuurta, lehtokuusamaa, lehto-orvokkia, ja sini-(mR) ja valkovuokkoa. Purnulammen ja tien välissä onkallionaluslehtoa, jossa kasvaa mm. mäkilehtolustettaja mustakonnanmarjaa. *

4.1.106. Teisko, Asuntila, Eskonlammi

Rantareunuksessa kasvaa harvinaista suovalkkua (R).Lisäksi lammen suoreunuksella kasvaa äimäsaraa japitkälehtikihokkia. Lammen länsipuolella on kosteaakorpea ja lehtoa. Luonnontilaisena metsälampenakohde on metsälain suojelema. *

4.1.107. Teisko, Asuntila, Asuntilanjoki-Lauttajärvi

Jokimaisema Asuntilanjoen alkuosassa muodostaarunsaine kasvistoineen kauniin kulttuurimaiseman.Kasveista mainittakoon runsaina esiintyvät jokileinik-ki ja keltakurjenmiekka. *

4.1.108. Teisko, Asuntila, Sahronoja

Kaakosta ojaan laskevan puron varrella kasvaa rehevä-nä kasvustona kotkansiipeä, jonka lisäksi alueella tava-taan mm. mustaherukkaa, suokelttoa, velholehteä, tes-maa ja purolitukkaa. Puronotkelman koillispuolisiltamäiltä on metsät avokaadettu noin vuosina 1998-99.Myös Sahronojan pohjoispuoliselta rinteeltä on met-sää kaadettu aukoksi. Itse puron varsi jyhkeän kuusi-kon varjossa ja lähes luonnontilaisena on metsälainmukainen kohde. *

4.1.109. Teisko, Niemenkylä, Rökäsoja

Ojanvarsisuot ovat pääosin karuja, mutta ojanvarressakasvaa rehevän veden lajeja, kuten rantayrttiä. Suonrehevämmässä kohdassa kasvaa villapääluikkaa, äimä-saraa ja Tampereen ainoana niukkana esiintymänäuhanalaista punakämmekkää (Dactylorhiza incarnata,R, UH-AL). Viimeisin havainto on vuodelta 2002 jasitä edellinen vuodelta 1990. Suon rehevimmän pai-kan kohdalla alueen itäpuolelta on kaadettu metsääaukkohakkuuna. Lähes luonnontilaisena vähäpuustoi-sena suona kohde on metsälain mukainen ja arvokaskokonaisuus. **



Lietetatar - Suomen vastuulla

ietetatar (Persicaria foliosa) kasvaa tyypillisesti matalilla tulvarannoilla verraten harvinaisena.Nykyisin se luetaan EU:n Suomen ns. vastuulajeihin. Vaikka laji ei ole aivan uhanalainen, se onkuitenkin ihmistoiminnan seurauksena laajalti hävinnyt tai vähentynyt. Vastuulajiksi se on luokitel-

tu, koska sitä tavataan koko maapallolla vain rajallisella alueella Fennoskandiassa.Lietetattaren kuvasi tieteelle uutena vasta vuonna 1901 suomalainen professori Harald Lindberg Por-

voosta kerättyjen näytteiden perusteella, jolloin se opittiin erottamaan lähilajista mietotattaresta. Myöhem-min ilmeni, että sitä esiintyy Suomessa etenkin rannikolla ja isojen vesistöjen, kuten Näsijärven ja Päijän-teen rannoilla. Sen puuttuminen pienialaisista vesistä johtuu siitä, että niissä vedenkorkeuden vaihtelu eiole tarpeeksi suurta kilpailuttomien kasvupaikkojen muodostumiseksi. Lietetatar kasvaa siis mieluusti ajoit-tain vedestä paljastuvilla alavilla tulvarannoilla ja maatuvilla rannoilla. Pohjan maaperä voi olla monen-laista, hiekkaa, hietaa yms, mutta upottavat saviset ja liejuiset paikat soveltuvat sille parhaiten. Laji onkarjanpidon myötä etenkin varhemmin hyötynyt laidunnuksesta sellaisilla alavilla rannoilla, joissa sitäluontaisesti on ja joissa se huonona kilpailijana voi lisääntyä kasvittomiksi jääneissä laikuissa. Tällaisissapaikoissa se voi muodostaa laajoja, mattomaisia, punertavia kasvustoja. Myös venevalkamat voivat suosialajia. Rantalaidunnuksen lähes täydellinen loppuminen on eniten vaikuttanut lajin häviämiseen, sillä um-peenkasvaneesta rantaluhdasta sitä ei juuri tapaa. Toinen merkittävä seikka lajin romahdusmaiseen vähe-nemiseen on vesistöjen nykyisen säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelun pienentyminen. Lajitarvitsee menestyäkseen vedenkorkeuden voimakkaita vaihteluja. Varhemmin tunnetut esiintymisrannatovat umpeenkasvaneet luhtamaisiksi ja tällaisilta rannoilta lietetatarta ei enää tapaa tai enintään hyvinniukkana ja vedenalaisena luhdan laitaosista ja luhtatuppaiden välistä puhtaalta liejulta. Seuralaisinasillä voivat olla mm. paunikko (Crassula aquatica), mutayrtti (Limosella aquatica) ja vesirikkolajit (Elatinetriandra, E. hydropiper ja E. orthosperma). Näistä juuri paunikko on kokenut lietetattaren kohtalon elivähentynyt suuresti -ehkä vieläkin pahemmin kuin lietetatar. Lietetattaren Tampereen esiintymät ovatrajoittuneet Näsijärven ja siihen liittyvien vesien rannoille. Vuonna 1980 vallinneen satunnaisen matalanveden aikana sen kasvupaikkoja kyettiin hyvin kartoittamaan (Lahtonen 1980). Sen jälkeen vastaavaa otol-lista tilannetta ei ole tullut. Ympäristökeskuksen tilaamissa vuoden 2000 kartoituksissa useimpien esiinty-mien voitiin todeta hävinneen. Ainoastaan kolmella edelleen laidunnetulla rannalla sen voitiin todetaolevan runsas - nimittäin Sorilanjoen Kulkkaan laidunrannalla sekä Teiskon Pohjankapeessa NäsijärvenHaapalahden ja Kapeenlahden laidunrannoilla. Muissa enemmän tai vähemmän umpeenkasvaneissa lah-dissa sitä löytyi niukasti alle 10 kohteesta. Yllättävänä uutena paikkana tuli tietoon kantakaupungistalöytynyt Suomensaaren esiintymä. Uimarannalle tuodulla hiekalla kasvoi tatarta pienehkö esiintymä.

Tapio LahtonenKirjallisuutta:

Lahtonen, T. 1983: Havaintoja tulvarantojen kasveista mykerösarasta ja lietetattaresta. - Talvikki 7: 79-90.



L

Lass

e Ko

sone

n



4.1.110. Teisko, Terälahti,Rökäslammi-Myllylammi

Alue on yhtenäinen ja myös maisemallisesti merkittä-vä kosteikko, joka Myllylammen ja myllyn osalta onsamalla tasapainoinen kulttuurimaisema. Kasvisto onPohjois-Teiskon oloihin varsin rehevää ja sisältää mm.sykeröpiipon (UH-AL-E), haarapalpakon (Spargani-um erectum), rantayrtin ja jokileinikin. Vanhoista kult-tuurikasveista alueella kasvaa liperiä (Levisticum offici-nale). **

4.1.111. Teisko, Terälahti, Ympyriäinen

Pienen lammen pohjoisrannan niemennokassa parinaarin alalla on kasvanut harvinaista konnanliekoa1980-luvulla. Kasvupaikka olisi syytä tarkistaa. *

4.1.112. Teisko, Terälahti, Petääjärvi

Järvestä Kiimajokeen laskevan puron sekä siihen en-nen Kiimajokea yhtyvän puron lajisto on monipuolis-ta ja Pohjois-Teiskossa poikkeuksellista sisältäen mm.punakoisoa, korpinurmikkaa (UH-AL-P), koiranveh-nää, lehtoleinikkiä ja lehto-orvokkia. *

4.1.113. Teisko, Terälahti, Ruutanalammi

Umpeenkasvavan pikku lammen rannoilla kasvaa run-saasti nevaimarretta. Lajia kasvaa Teiskossa tämän li-säksi myös Nuutilanlahdella.*

Lisätietoja:

Kosonen, L. 1998: Lisiä Tampereen Teiskon kasvistoon: nevaimarre(Thelypteris palustris) ja poimuvita (Potamogeton crispus).- Talvikki 22(1): 26-28.

4.1.114. Teisko, Terälahti-Kapee,Iso-Kuhmo

Aluetta on käsitelty luonnonsuojelualueiden yhtey-dessä kappaleessa 1.1.11.

4.1.115. Teisko, Löytänänjärvi,Koivuvuoren lehtoalue

Kallionalus- ja rinnelehdon lajisto on pohjoista sijain-tia ajatellen huomattavaa: kaiheorvokkia (V), lehto-mataraa, lehtoimikkää (mR), haisukurjenpolvea jametsämaarianheinää, jonka esiintymä on yksi Suomenpohjoisimmista. Alueen kaakkoisosa, Koivuvuorenitäpuolinen rinne on lähes avokaadettu. Luonnontilai-sinta metsää löytyy vain aivan alueen luoteisimmastaosasta noin 50 metrin matkalta, jossa kohde täyttäämetsälain kriteerit luonnontilaisesta jyrkänteestä jasen alaisesta metsästä. *

4.1.116. Teisko, Ukaanjärvi, järven jaKoivupohjan talon pohjoispuolenpuronvarsi- ja rinnelehto

Rehevällä alueella kasvaa useita eteläisiä lehtokasveja,kuten mustakonnanmarjaa, lehtokortetta, sinivuokkoa(mR), kevätlinnunhernettä (mR), kotkansiipeä, tes-maa, mustaherukkaa ja lehto-orvokkia. *

4.1.117. Teisko, Kapee, Niemi- ja Ala-Kapeen niityt

Alueen niityt kuuluvat arvokkaisiin perinnebiotoop-peihin, joiden lajisto on häviämässä laidunnuksen jakarjanpidon lopettamisen myötä. Laidunnuksen lo-puttua tällaiset alueet eivät pysty ylläpitämään keto- janiittykasvillisuutta ilman alueiden jatkuvaa hoitoa.

Kyseinen alue on myös maisemallisesti merkittäväkohde. Ala- ja Niemi-Kapeen ja Kapeenlahden väli-sillä niityillä on Tampereen seudulla harvinaisen hen-tosuolakkeen kasvualue. Hentosuolakkeen seuranaalueella kasvaa aholeinikkiä, luhtalemmikkiä (Myosotisscorpioides), kuminaa, lehtoarhoa, jäkkiä, hirssisaraa jaluhtatädykettä (Veronica scutellata). Alueen merkittä-vimpänä lajina sen rantamilla kasvaa harvinaista liete-tatarta (Persicaria foliosa, Dir II, NT, UH-AL-P, V).Niemi-Kapeen niityillä jatkui laidunnus vielä v. 1999,mikä onkin edellytyksenä harvinaisen kasvilajistonselviytymiselle alueella. **

Lisätietoja:


4.1.118. Teisko, Jylhänperän Koivula

Niittyalue on tätä nykyä Tampereen toinen ketokatke-ron kasvupaikka. Vuonna 1999 ketokatkeroa (EN)laskettiin avonaiselta paikalta pellon reunalta 20-25yksilöä eli laji on elpymässä muutaman vuoden takai-sesta aallonpohjasta -90 luvun alkupuolella, jolloin sitähavaittiin vain muutamia yksilöitä. Niinpä vuonna2003 siellä tavattiinkin jo 220 yksilöä. Muuta alueenlajistoa ovat jäkki, aho- (NT) ja ketonoidanlukko(NT), pussikämmekkä, nurmitatar ja vilukko. Keto-noidanlukkoja tavattiin 2003 24 ja ahonoidanlukkoja9 yksilöä. Alue on mukana Pirkanmaan perinnebio-tooppi-julkaisussa. Uhkana alueen harvinaiselle kas-villisuudelle on laidunnuksen loputtua umpeutumi-nen. Kohdetta onkin viime vuosina pyritty hoitamaanniitoin ja puuston harvennuksin Pirkanmaan ympäris-tökeskuksen toimesta. ***

Kar

tta

8. A

rvok

kaat

lin

tual

uee

t: k

anta

kau

pun

ki

Kartta 9. Arvokkaat lintualueet: Aitolahti-Teisko



Lisätietoja:

Helle, K. 2003: Rautaharavaa ketokatkeroille - perinnebiotooppienhoitotalkoissa. - Talvikki 27: 126-127.

Kääntönen, M. 1998: Tietoja Pirkanmaan uhanalaisista kasveistavuosilta 1996-1997. - Talvikki 22(1):19-25.


4.1.119. Teisko, Kaanaa,Tuohikotanen-lammi

Lammen rannalla kasvaa etelässä harvinaistunuttahoikkavillaa (Eriophorum gracile, UH-AL) joitakinyksilöitä. Muuta lajistoa ovat rahka- (Carex pauciflora),jouhi-, muta-, riippa- ja tähtisara. Lammen pohjois-ja itäreunalta on kaadettu metsää lähes rantaan asti.Lisäksi lammen rantaan on tullut lisää mökkiasutus-ta.**

4.1.120. Teisko, Velaatta, Ala-Pirttijärveneteläkärjen suoreunus

Järven eteläisimmän kärjen länsipuolen suoreunuksel-la on runsaasti harvinaistunutta hoikkavillaa (UH-AL).**

Lisätietoja:

Kääntönen, M. 1998: Tietoja Pirkanmaan uhanalaisista kasveistavuosilta 1996-1997. - Talvikki 22(1): 19-25.

4.2. Arvokkaat lintualueet

Vuoden 1997 alussa annetun luonnonsuojelulain 38 § :nmukaan Suomen kaikki luonnonvaraisesti esiintyvätnisäkäs- ja lintulajit, joita ei ole erikseen mainittumetsästyslain 5 §:ssä, ovat rauhoitettuja. Tähän lukeu-tuvat myös lajit, jotka esimerkiksi muuttomatkallaansaapuvat Suomeen.

Täten kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuulu-vien yksilöiden:1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitys-

asteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseenpaikkaan tai tahallinen vahingoittaminen

3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisään-tymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdys-paikoilla tai muutoin niiden elämänkierron kan-nalta tärkeillä paikoilla.

Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asian-mukaisesti merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu,jossa oleva pesä on säännöllisesti käytössä ja selvästinähtävissä on rauhoitettu. Vuonna 1999 voimaan tul-leen EU:n lintudirektiivin artikla 7:n mukaan kaikkilinnut ovat rauhoitettuja pesimäaikana 1.4-31.7 väli-senä aikana. ja 19.7.2001 tuli voimaan asetus, jonkamukaan varis, harmaalokki, merilokki ja kesykyyhkyovat rauhoitettuja 10.3.-31.7. välisenä aikana ja harak-ka 1.4.-31.7. välisenä aikana.

Metsästyslain 5§ mukaan seuraavat linnut kuulu-vat riistaeläimiin ja niihin sovelletaan metsästyslakia:kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa,tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, puna-sotka, tukkasotka, telkkä, nokikana, lehtokurppa,haahka, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, tee-ri, pyy, metso, peltopyy, fasaani, sepelkyyhky.

4.2.1. Lintujärvet

Lintujärvet ovat yleensä sekä linnustonsa että muuneliöstönsä puolesta omaleimaisia eliöyhteisöjä. Järventai kosteikon kuivuminen merkitsee usein kokoeliöyhteisön muuttumista ja lintujärven luonteen-omaisen linnuston katoamista.

Tampereen alueella on kolme lintujärveä: Iidesjär-vi, Nuorajärvi ja Nuutilanlahti. Iidesjärvi ja Nuorajär-vi ovat mukana valtakunnallisessa lintuvesien suojelu-ohjelmassa ja ne on luokiteltu valtakunnallisesti ar-vokkaiksi suojelukohteiksi. Suojeluohjelma vahvistet-tiin valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 1982.

4.2.1.1. Iidesjärvi

Järven linnusto on esitelty kaavalla suojeltujen aluei-den yhteydessä kappaleessa 2.5.

4.2.1.2. Nuorajärvi

Nuorajärven alue on esitelty Natura-alueiden yhtey-dessä kappaleessa

4.2.1.3. Nuutilanlahti

Vuoden 1990 selvityksen mukaan Nuutilanlahti onylivoimaisesti paras Tampereen lintujärvistä. Lahdellapesivien vesilintujen paritiheys oli 2,2 -kertainen ver-rattuna Iidesjärveen ja 1,7 -kertainen verrattuna Nuo-rajärveen. Vesilinnuista valtalajeja ovat (suluissa vuo-den 1990 tulokset) naurulokki (VU) (20 paria), tavi(V) (20 paria), sinisorsa (8 paria), punasotka (7 paria)ja nokikana (7 paria).

Vesilintukanta on pysynyt vakaana koko 1980-lu-vun ja lajikohtaiset vaihtelut ovat eri vuosina olleetmelko vähäisiä. Mustakurkku-uikku (Ldir) ja härkä-



lintu (Podiceps griseigena) ovat kadonneet järven lin-nustosta ja tukkasotka- (V) ja nokikanakannat pie-nentyneet. Tosin vuonna 1999 lahdella nähtiin mus-takurkku-uikku. Jouhisorsan ja etenkin ruskosuohau-kan (Circus aeruginosus, Ldir, NT) pesinnät lahdellanostavat sen arvoa suojeltavana alueena. Lahdella pe-sii myös laulujoutsenen (Ldir, V) lisäksi monipuoli-nen kahlaajalajisto: useampia pareja töyhtöhyyppiä(Vanellus vanellus) ja taivaanvuohia (Gallinago gallina-go) sekä yksittäisinä pareina isokuovi (Numenius ar-quata, V), rantasipi (Actitis hypoleucos, V), liro (Tringaglareola, Ldir, V) ja punajalkaviklo.

Vesilintujen lisäksi lahdella pesivät yksittäisinä pa-reina keltavästäräkki (Motacilla flava) ja rytikerttunensekä runsaampina ruokokerttunen ja pajusirkku.

Nuutilanlahdelle valmistui vuoden 1994 aikanalintutorni.

Lisätietoja:

Aro, S. & Lähteenmäki, R. 1997: Tampereen Iidesjärven,Särkijärven, Vaakkolammen ja Vähäjärven pesimälinnusto 1997. -Lintuviesti 22: 70-71.

Lagerström, M. 1997: Tampereen lintujärvien pesimälinnustot janiiden muutokset 1971-1997. - Lintuviesti 22: 62-69.

4.2.2. Lintulehdot

Ikuri-Kalkun Myllypuro

Alue on esitelty luonnonsuojelualueiden yhteydessäkappaleessa 1.1.1.

Villilänsaari

Saaren puusto on pääosin koivikkoa ja seassa kasvaavain joitakin kuusia ja mäntyjä. Vuoden 2002 lasken-nassa saarella havaittiin 21 lintulajia ja 56 niidenmuodostamaa reviiriä. Runsaimmat lajit olivat räkät-tirastas, pajulintu ja peippo, jotka yhdessä kattoivatreviireistä lähes puolet. Myös mustapääkerttu ja leh-tokerttu olivat runsaimpien lajien joukossa. Linnustooli melko monipuolista ja kokonaisparitiheys oli666.4 paria/km2. Alueen arvokkain laji oli ehdotto-masti pikkutikka (VU), jonka pesintää ei kuitenkaanpystytty varmistamaan. Alue kuuluu myös kultarin-nan vakioreviireihin. Pikkusieppo on tavattu saaressavuosina 2002-03. Vuonna 2000 siellä pesi myös pyrs-tötiainen. Käenpiika on tavattu saaressa 2000 ja 2001.Kuhankeittäjähavainto vuodelta 1999 koski varmaan-kin muuttovierasta. Varpuspöllö pesi mahdollisestialueella v. 2001. Alueelta on myös säännöllisesti lii-to-oravan papanahavaintoja.

Lisätietoja:

Lagerström, M. 2002: Tampereen Villilänsaaren pesimälinnusto v.2002. Raportti ympäristövalvonnassa.

Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991:Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren jaSoukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Käsikirjoitusympäristövalvonnassa.

Viikinsaari


Peltolammi-Pärrinkoski


Soukonvuori

Pohjoisosa lintulaskennassa mukana olleesta alueestaon mäntymetsää, muu osa etupäässä rehevää kuusileh-toa. Kuusilehdossa kasvaa runsaasti haapoja ja koivu-ja, ja koko alueella on melko runsaasti lahopuita. Alu-eella havaittiin kaikkiaan 33 lajia ja 172 niiden muo-dostamaa reviiriä. Valtalajeja olivat peippo, pajulintu,hippiäinen, punakylkirastas ja punarinta. Linnusto olimonipuolista ja kokonaisparitiheys 637 paria/km2.Linnuston määrää ja monipuolisuutta kasvattavat eri-tyyppiset laskenta-alueelle sijoittuvat biotoopit. Alu-een arvokkaimpana lajina voidaan pitää alueella pesi-vää kanahaukkaa (Accipiter gentilis). Maininnan ar-voista on myös vaateliaan peukaloisen pesintä alueellaja kuhankeittäjän (Oriolus oriolus) havaitseminen,vaikka se ei todennäköisesti pesinytkään alueella.Muita maininnan arvoisia lajeja ovat tiltaltti (VU),pyy, puukiipijä, pähkinähakki ja idänuunilintu.

Lisätietoja:

Lagerström, M., Jokinen, A., Kosonen, L. & Tast N. 1991:Tampereen Multipuron, Villilänsaaren, Viikinsaaren jaSoukonvuoren pesimälinnustot 1991. - Raporttiympäristövalvonnassa.

Halimasjärvi

Halimasjärven luonnonsuojelualueen linnustoa onesitelty kappaleessa 1.1.4.

4.2.3. Näsijärven lintuluodot

Tiedot Näsijärven lintuluodoista ovat peräisin HannuNyströmin useina vuosina tekemistä laskennoista.Harmaalokkikoloniat on jätetty pois esittelyistä.

4.2.3.1. Ristiniemi

Ristiniemen pienellä luodolla pesii 10-15 kalatiirapa-ria (Sterna hirundo, Ldir, V), 5 paria kalalokkeja sekäyksi harmaalokkipari (Larus argentatus).



4.2.3.2. Tirkkosensaari

Saaressa pesii vuosittain 1-4 selkälokkiparia (Larusfuscus, VU, V), joiden pesinnät epäonnistuvat usein.Vuonna 2003 pesintöjä aloitettiin neljä, joista yhteen-sä selvisi lentokykyiseksi kolme poikasta. Syynä pe-sinnän epäonnistumiseen ovat lisääntynyt veneily jamuu retkeily.

4.2.3.3. Uskalinlahti, Heikinsaari

Saaressa pesii 1 selkälokkipari (VU, V), jolla on epä-tavallinen pesimäpaikka mutta pesinnät ovat onnistu-neet hyvin. Vuonna 2003 ei pesinyt.

4.2.3.4. Viraansaaret

Saarilla pesii 2-3 paria kalatiiroja (Ldir, V).

4.2.3.5. Pikku-Riposaari

Saaressa pesii 1 selkälokkipari (VU, V), myös v. 2000,jonka varis tuhosi. Vuonna 2003 ei pesintää.

4.2.3.6. Haapasaarenluoto

Luodolla pesii 2 kalatiiraparia (Ldir, V).

4.2.3.7. Lapinsaaret

Saarilla pesii usein 1 selkälokkipari (VU, V). Vuonna2003 ei pesintää.

4.2.3.8. Vääräsaari

Saarella pesii 2 selkälokkiparia (VU, V), joiden epäon-nistuneisiin pesintöihin saattavat olla syynä sekä häi-rintä että pikkupedot. Vuonna 2003 ei pesintää.

4.2.3.9. Narveenniemi

Niemessä pesii 2 selkälokkiparia (VU, V), jotka eivätkahtena viime vuotena ole saaneet kasvatettua ainut-takaan poikasta. Vuonna 2003 pesi yksi pari.

4.2.3.10. Lintusaaret

Saarilla on aikaisemmin pesinyt vuosittain 5-10 pariakalatiiroja (Ldir). Joinakin vuosina laji ei pesinyt saa-rilla ollenkaan, mutta viime vuosina taas muutamiapareja. Lisäksi saarilla on pesinyt pieni naurulokkiyh-dyskunta.

4.2.3.11. Taipaleenniemen saaret

Saarilla pesii 3-5 selkälokkiparia (VU, V), jotka vuon-na 1992 eivät saaneet lentoon yhtään poikasta muttavuonna 1993 jo 4 poikasta. Vuosina 2000-2002 selkä-lokit saivat lentoon 21 poikasta.

4.2.3.12. Hevosniemi

Niemellä pesii kalatiiroja (Ldir, V) noin 10 paria.Naurulokkeja pesi vuonna 1993 vuosikymmenen tau-on jälkeen 30 paria. V. 2003 saaressa pesi selkälokki-pari, joka sai yhden poikasen.

4.2.3.13. Sakarinkarit

Selkälokkeja (VU) pesinyt kareilla 2-3 paria, mutta v.2002 ei pesintää.

4.3. Arvokkaat hyönteisalueet

Tampereen hyönteislajisto on parhaiten tunnettujaSuomessa. Perhoslajistosta on tietoja jo yli 100 vuodenajalta, erityisesti 1950-luvun jälkeen havaintotietojaon kertynyt huomattavia määriä. Muusta hyönteisla-jistosta tiedetään suhteellisesti vähemmän, hajanaisiahavaintoja lukuun ottamatta tiedot ovat peräisin kah-denkymmenen viime vuoden ajalta. Erityisesti viimei-sen kymmenen vuoden aikana arvokkaimpien luonto-kohteiden hyönteiskartoitus on ollut aktiivista, niinpäuseiden esiteltävien kohteiden tiedot ovat tältä ajalta.Koska hyönteisalueiden kartoitus on hidasta, on Tam-pereen alueella varmasti esiteltävien, jo tutkittujenkohteiden lisäksi vielä muitakin arvokkaita kohteita.

Kohteiden lopussa olevat tähdet merkitsevät seuraa-vaa:

*** = erittäin arvokas kohde, jossa esiintyyuhanalaisia lajeja

** = arvokas suojelukohde, jossa on monipuolistakasvillisuutta ja eläimistöä

* = säästämisen arvoinen kohde

4.3.1. Mustavuori

Mustavuori on pikkuperhosiin kuuluvan Chionodesdistinctellan ainoa löytöpaikka Tampereella. Pirkan-maalla lajia on tavattu myös Kangasalan Lentolasta.Laji elää laskettelurinteen kupeessa kuivilla, hiekka-pohjaisilla heinikoilla. Mustavuoren rinnettä on tut-kittu toistaiseksi melko vähän ja alueelta todennäköi-sesti löytyy useita merkittäviä lajeja. *



4.3.2. Pitkäniemen hevoshaan alue-Villilänsaari

Kesällä 1994 löydettiin Villilänsaaresta Pirkanmaalleuutena suurperhoslajina pilliyökkönen (Arenostola ph-ragmitidis). Alueella on tavattu myös keltaängelmällätoukkana elävä nuolimittari (Perizoma sagittata), jokaon eteläinen laji ja Tampereella esiintymisensä poh-joisrajalla. Muita harvinaisempia lajeja ovat ruskolam-piyökkönen, verkkomittari ja Elatobia fuliginosella -koi. Ruskolampiyökkönen elää toukkana osmankää-min varressa ja verkkomittari lehtopalsamilla, jotenverkkomittarin esiintyminen on melko paikoittaista.Alueen lahopuuhyönteistöä on tutkittu alustavasti.Paikalta tunnetaan mm. lahoissa haavoissa elävä Ham-merschmidtia ferruginea-kukkakärpänen ja lahopuu-kuoriaisia, kuten silmälläpidettävä lehmuksenoksajää-rä (Exocentrus lusitanus, NT). **

Lisätietoja:

Turunen, H. 1995: Pilliyökkönen Arenostola phragmitidis (HB.),uusi suurperhoslaji Pirkanmaalle. - Diamina 4: 19-20.

4.3.3. Lamminpään laskettelurinne

Laskettelurinteellä on havaittu valtakunnallisesti sil-mälläpidettävä ajuruohosulkanen (Merrifieldia leuco-dactyla, NT) ja yleisempi laji Scrobipalpa artemisiella,joiden molempien toukkavaiheet elävät ajuruohollaja siten laskettelurinne lienee ainoa paikka näille la-jeille Tampereella. Myös harvinainen Elachista comp-sa- heinäkoi on löydetty kohteelta. Alueen suurper-hoslajistoon kuuluvat mm. idänniittyperhonen(Coenonympha glycerion) ja pikkukorsiyökkönen (Me-soligia furuncula).*

4.3.4. Tahmelan lähde

Osittaisesta pilaantumisestaan huolimatta Tahmelanlähteen laskupurossa on säilynyt valtakunnallisestiuhanalainen vesikuoriaisiin kuuluva pyörörutavesiäi-nen (Anacaena globulus, VU). Se löydettiin paikaltavuonna 2000 ja laji tunnetaan Suomessa noin kymme-nestä isommasta lähteestä tai lähdepurosta. **

4.3.5. Peltolammi ja Pärrinkoski


4.3.6. Särkijärven kaakkoisranta

Kohde muodostuu niittymäisestä pihapiiristä ja sitäympäröivästä kuusi- sekametsäisestä lehdosta, jollakasvaa runsaasti metsälehmusta, lehtokuusamaa ja

muuta lehtojen lajistoa. Kohteen hyönteislajisto onvarsin edustavaa lehtojen lajistoa: kuusamaliuskamit-tari, soukkomittari (Plagodis dolabraria), lehmuskiitä-jä ja lehmuskeltayökkönen (Xanthia citrago). Mainit-tavia kehrääjiä paikalta ovat koivuhangokas (Furculabicuspis), haapanirkko (Notodonta tritophus), käärö-nirkko (Gluphisia crenata) ja kuusikarvajalka (Callite-ara abietis). Vesiperhosista kohteella on havaittu Pir-kanmaalla varsin paikoittainen purovainokas.*

Lisätietoja:

Salokannel, J., Antikainen, T., Turunen, H. & Seuranen, I. 1999:Vuoreksen hyönteisselvitys. - Raportti Tampereen kaupunginympäristövalvontayksikössä.

4.3.7. Pehkusuo

Alue on esitelty kaavalla suojeltujen kohteiden yhtey-dessä kappaleessa 2.4.

4.3.8. Suolijärven eteläpuoli

Alueella elää suurperhosiin kuuluva lehmuskeltayök-könen, joka on paikoittainen lounaisen Suomen laji.Laji käyttää ravinnokseen lehmusta. Muita mainitta-via lajeja ovat kuusamaliuskamittari ja kuultomittari. *

4.3.9. Koukkujärvi

Koukkujärventien ja Rimminkorventien risteyksestähavaittiin vuoden 1994 kesällä valtakunnallisesti lä-hes uhanalaiseksi luokiteltu nunnamittari ( NT, V).Lajin toukka käyttää ravinnokseen mustakonnan-marjaa, jonka lisäksi Koukkujärven ympäristöstä löy-tyy muutakin lehtojen kasvilajistoa runsaasti. Muuta

Nunnamittari käyttää ravinnokseen konnanmarjaa.

L ass

e Ko

sone

n

Liekokurekiitäjäinen onsaanut tieteellisen ni-mensä Mannerheiminisoisän mukaan, joka

oli arvostettu hyönteis-tieteilijä. La

sse

Koso

nen



Koukkujärven perhoslajistoa ovat melko harvinaise-na esiintyvä kuultomittari, pohjoispainotteinen saha-mittari (Thera serraria), eteläinen ja melko harvinai-sena pidetty lehmuskeltayökkönen sekä sysijuuriyök-könen (Apamea rubrinena). Koukkujärvellä tavattiinvuoden 1999 selvityksessä myös harvinainen Ylodesdetruncatus-vesiperhonen ja EU:n luontodirektiivinmainitsema lummelampikorento (Leucorrhinia cau-dalis, DirII). **

Lisätietoja:

Turunen, H. 1994: Koukkujärven seutu. - Raportti Tampereenkaupungin ympäristövalvontayksikössä.

Piirainen, T. 1994: Havainto nunnamittarista Tampereella -Raportti Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raportti Tampereenkaupungin ympäristövalvontayksikössä.

4.3.10. Hupakankorpi

Aikaisemmin pieni räme tarjosi elinympäristön mo-nille soilla eläville päiväperhoslajeille. Nykyään suo onkasvanut pahoin umpeen ja moni perhoslaji on hävin-nyt suolta. Lisäksi Sääksjärventien rakentaminen tu-hosi osan suon eteläreunasta. Suon läpi virtaava puroon pienen vesiperhosen, pirkanpalkosen (Oxyethiratamperensis), ainoa tunnettu elinpaikka maailmassa.Laji löydettiin vuonna 1998 (Harri Turunen) ja senkuvasi tieteelle uutena lajina itävaltalainen tutkijaHans Malicky (ks. tekstiä s. 87). Lisäksi voidaan mai-nita mm. keltahopeayökkönen (Syngrapha microgram-ma), punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula), ukko-pussikas (Pachetelia villosella), seittipussikas (Pha-lacropteryx graslinella), Phalacropterix graslinella, har-

mopussikas, rämehopeatäplä, suomaayökkönen(Coenophila subrosea), suoiltayökkönen (Acronicta me-nyanthidis), rämekylmänperhonen (Oeneis jutta, V),suokeltaperhonen (Colias palaeno). Alueen kadonnei-ta lajeja ovat muurainhopeatäplä (Clossiana freija),suonokiperhonen (Erebia embla, V) ja rahkahopea-täplä (Clossiana frigga). ***

Lisätietoja:

Salokannel, J, Antikainen, T. ym. 1999: Raporttihyönteistutkimuksista Tampereen kunnan alueella vuonna 1999Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

Turunen, H. 2000: Oxyethira tamperensis Malicky - tieteelle uusivesiperhonen. - Diamina 9: 3-4.

4.3.11. Hervanta, Hervantajärvenpohjoispuoleinen kuusimetsä

Hervantajärven pohjoispuolella kasvaa paikoitellenvanhaa ja järeää kuusimetsää. Lehtipuita, lähinnä pih-lajaa ja haapaa, kasvaa seassa harvakseltaan. Alueenperhoslajeihin lukeutuvat pohjankuutäplä, korpivarjo-mittari, pihlajamittari (Venusia cambrica), kuultomit-tari, vaaleaharmoyökkönen (Xestia sincera) sekä kulta-piiskulla elävät suomenpikkumittari (Eupithecia gro-enblomi), hallavapikkumittari (Eupithecia expallidata)ja Suomessa huonosti, vain muutamasta paikasta tun-nettu aaltopikkumittari (Eupithecia cauchiata). Her-vantajärven kuusikosta on tavattu myös erittäin uhan-alaiseksi luokiteltu synkkälatikka (Aradus erosus, EN,V), jonka ainoa tunnettu elinympäristövaatimus onaniskäävän esiintyminen. Synkkälatikka on löydettykerran Viitastenperältä kuusen kannosta. Lajin esiin-tymän tarkempi selvittäminen on osoittautunut tois-taiseksi hyvin vaikeaksi. Hervantajärven metsän pak-susammaleisessa kuusikossa elää myös mm. liekoku-rekiitäjäinen ja monia lahopuiden kovakuoriaislajeja,kuten Corticeus suturalis-kaarnahukka. ***


Tampereen hyönteistutkijain seura ry. 2002: Hervantajärvenmetsäalueen hyönteisistä. - Raportti Tampereen kaupunginympäristövalvontayksikössä.

4.3.12. Vormiston Myllypuro

Myllypuro on kantakaupunkialueen harvoja koski-maisia metsäpuroja. Sen vesiperhosista tunnetaanmm. valtakunnallisesti silmälläpidettävä sysiharjakas(Wormaldia subnigra, NT). **


Hervannan alueen harvinaisia perhosia: ylhäällä suo-nokiperhonen, alhaalla rämekylmänperhonen.

Lass

e Ko

sone

n



S


Hupakankorven pikku perhonen

eison lokakuisena iltapäivänä Hervannan Hupakankorvessa Myllyojan varrellahyönteistutkija Harri Turusen kanssa. Ilmassa tuntuu vielä suopursun lemu ja män-nyissä kieppuu touhukas parvi pyrstätiaisia. Sieviä lintuja.

Myllyoja virtaa tässä kohdin laiskasti. Toisella puolen tiheä varttunut kuusikko, toisel-la matala rämemännikkö. Myllyojan reunat ovat saraikon ja kapea järviruokovyön reunus-tamat. “Tuosta mää sitä sain”, sanoo Harri ja osoittaa järviruokojen ja sarojen muodosta-maa vyöhykettä. Lyöntihaavilla iskin siinä edestakaisin ja pistin ne aavistamatta purkkiin.Ja siinä meni vielä loppusyksyyn, kun niitä alettiin määrittää. Vesiperhosten paras pirkan-maalainen asiantuntija Esko Saarela löysi siitä sitten muuatta pikkuista vesiperhoslajia,jolle ei löytynyt nimeä suomalaisesta eikä eurooppalaisesta kirjallisuudesta. Lähetettiinniitä sitten itävaltalaiselle vesiperhosten huippuasiantuntijalle Hans Malickylle, kertaaHarri. Hän ilmoitti riemukkaasti sen tieteelle varhemmin tuntemattomaksi lajiksi ja kuulu-van sukuun Oxyethira. Suomenkielisen nimensä palkoset se on saanut tavasta tehdä haus-kan säkkimäisiä toukkapusseja. “Silloin oli hymy herkässä”, sanoo Harri.

Myöhemmin talvella Malicky kuvasi sen tieteelle uutena nimellä Oxyethira tamperen-sis. Näin sai Tampere oman nimikkovesiperhosensa! Suomalaiseksi nimeksi on ehdotettunimeä ”pirkanpalkonen”.

Käyn vielä Harrin luona katsomassa lajia hänen kokoelmissaan. Vesiperhonen onvähäpätöisen näköinen parin millin pituinen siivekäs. Neljä kappaletta huolella liimattu-na ja etiköitynä. Kahdeksan yksilöä sitä jäi, kaikki koiraita, osa on Malickylla, osa Saare-lan Eskolla. ”Harmittaa, kun mukana oli muutamia naaraita, mutta ne tuli heitettyä me-nemään, kun silloin ei vielä tiedetty, miten ainutlaatuisesta asiasta on kyse”, sanoo Harri.Lajit kun usein määritetään koiraiden genitaalien perusteella. “Kukaan ei tiedä, millainensen toukka ja millaisen toukkapussin se rakentaa. Siinä on työsarkaa tuleville kesille”,huomauttaa Harri.

Mietin edessä lipuvaa, hitaasti virtaavaa Hupakankorven puroa. Ei se poikkea juurimuista sadoista eteläsuomalaisista puroista. Kuinkahan monessa purossa sitäkin vesiper-hosta on? Mutta vain yhdestä, tästä purosta se on löydetty.

Lasse Kosonen

Lass

e Ko

sone

n




4.3.13. Hervanta, Lukonmäki

Lukonmäen rinnelehto oli aikoinaan luonnontilaisenarehevä ja kasvistoltaan rikas lehto, mutta on nykyäänraivattu laskettelurinteeksi ja lehtoalueena menettänytmerkitystään. Hyönteisille merkittävistä ravintokas-veista alueella kasvaa kuitenkin edelleen isokokoistalehmusta, mustakonnanmarjaa, lehtopalsamia, lehto-kuusamaa ja paatsamaa. Perhoslajeista voidaan maini-ta purolehdossa elävä palsamikenttämittari ja laskette-lurinteessä elävät soukkomittari ja lehmuskeltayökkö-nen. Kovakuoriaisista paikalta tunnetaan lehmuksen-oksajäärä. *

4.3.14. Vihiojan varren puronvarsilehtoTurtolassa

Hervannan valtaväylän itäpuolella sijaitsevassa rehe-vässä puronvarsilehdossa elää kolme elinympäristö-vaatimuksiltaan vaateliasta mittariperhosta. Niidentoukat käyttävät ravinnokseen vain yhtä kasvia: palsa-mikenttämittari ja verkkomittari lehtopalsamia, kon-nanmarjanpikkumittari mustakonnanmarjaa. Kaikkikolme perhoslajia ovat ravintokasviensa takia paikoit-taisia. Edellisten lisäksi lehdossa elää myös tuomellaelävä harvinainen tuominopsasiipi. Useat näiden laji-en asuttamat alueet ovat varsinkin Tampereen kanta-kaupungin alueella häviämässä. **

4.3.15. Kaukajärvi ja Kaukaniemenkartanopuisto

Kaukajärven alueella on tutkittu järven vesiperhosla-jistoa sekä Kaukaniemen kartanopuiston hyönteisla-jistoa. Kaukajärveltä löydetty vesiperhoslajisto on kir-

kas- ja puhdasvetisille järville tyypillistä. Kartanopuis-to tarjoaa elinympäristön monille lahopuusta riippu-vaisille hyönteislajeille, mutta myös niittyjen lajeille.Kovakuoriaisista tunnetaan mm. lehmuksen oksistos-sa elävät niinijäärä (Stenostola dubia, NT) ja lehmuk-senoksajäärä. Muita mainittavia kovakuoriaisia ovatkoivupökkelöissä elävä Gynocharis oblonga- pehkiäinenja Margarinotus merdarius- tylppö. Alueella elää myöstuominopsasiipi ja lehmuskeltayökkönen. **

4.3.16. Iidesjärvi

Iidesjärvi on esitelty kaavalla suojeltujen alueiden yh-teydessä kappaleessa 2.5.

4.3.17. Järvensivun alue

Alueella on paljon kuivia, aurinkoisia ja lämpimiä ke-toja ja harjunrinteitä. Kalevanharju suojaa pohjoisiltatuulilta ja luo etelärinteille edullisen pienilmaston,jonka lisäksi alueella on monipuolinen kasvillisuus.Elinympäristöt ovat kuitenkin muuttumassa perhos-ten kannalta huonompaan suuntaan: rakentaminentuhoaa ympäristöjä ja kedot ovat häviämässä. Harjunrinteessä elää edelleen joukko Pirkanmaalla varsin pai-koittaisina ja vähälukuisina esiintyviä hyönteislajeja.Alueen merkittävin hyönteislaji on valtakunnallisestivaarantunut ahdeyökkönen (Athetis gluteosa, VU), jon-ka ainoa esiintymä Pirkanmaalla on Järvensivun rata-penkereellä. Toinen merkittävä laji on valtakunnalli-sesti silmälläpidettävä oliivineilikkayökkönen (Hadenaalbimacula, NT), jonka säilyttämiseksi olisi turvattavasen ravintokasvina käyttämän nuokkukohokin kasvu-paikat. Järvensivun-Vuohenojan alue on oliivineilikka-yökkösen pohjoisin vakituinen esiintymisalue Suo-

Oliivineilikkayökkönen ja sen ravintokas-vi, nuokkukohokki.

Lass

e Ko

sone

n

Ahdeyökkönen on Järvensivun per-hosharvinaisuuksia.

Lass

e Ko

sone

n

Lass

e Ko

sone

n



messa. Muita alueella esiintyviä merkittäviä yökkösiäovat pikkutarhayökkönen (Mamestra bicolorata), vyö-neilikkayökkönen (Hadena compta, NT) ja kirjoneilik-kayökkönen (Hadena confusa). Kovakuoriaisista voisimainita valtakunnallisesti silmälläpidettävän sinihar-miokärsäkkään (Ceutorhynchus ignitus, NT). ***

4.3.18. Viinikanoja

Viinikanojalla elää vakituisena pikkuperhosiin kuulu-va Gelechia cuneatella. Laji käyttää ravinnokseen ho-peapajua ja on Suomessa paikoittainen ja harvinainen.Vuodesta 1985 ojalta on säännöllisesti löydetty myöspikkuperhosiin kuuluva valtakunnallisesti silmälläpi-dettävä mäkihiilikoi (NT), joka käyttää ravinnokseenmetsäapilaa. *

4.3.19. Kauppi

Kauppi lienee suurperhosiin kuuluvan kuultomittarintunnetuin elinpaikka Suomessa, vaikka laji onkin ha-janaisesti levinnyt lähes koko maahan. Kuultomittarielää etelärinteillä kasvavissa kuusikoissa, jotka keväisinlämpiävät nopeasti. Kuultomittarinaaras on siivetön jasiksi laji leviää ja palautuu heikosti esimerkiksi teideneristämille alueille. Kaupista tunnetaan myös mm.harvinainen hallavapikkumittari ja alueelta todennä-köisesti löytyisi lisätutkimuksissa mm. monia samojalajeja kuin Hervantajärven metsäalueelta. **

4.3.20. Alasjärven pohjoispuoli

Alue on kahden pikkuperhosiin kuuluvan lajin -Cauchas rufimitrella ja Coleophora taeniipennella - ai-noa löytöpaikka Pirkanmaalla. Muita alueen pikku-perhosia ovat Nemapogon wolffiellus ja Coleophora ahe-nella. Nemapogon wolffiellus on valtakunnallisesti har-vinainen: Pirkanmaaltakin tunnetaan vain kaksi löytö-paikkaa. Sen toukan oletetaan elävän risukasoissa jalehtipuupinoissa, joita olisikin tärkeä jättää alueelle la-jin säilymiseksi. **

Lisätietoja:

Saarela, E. 1996: Lisäyksiä Alasenjärven pikkuperhoslajistoon. -Raportti hyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

4.3.21. Messukylän Aakkulanharju

Aakkulanharjulta tunnetaan mm. valtakunnallisestivaarantunut viheryökkönen (Calamia tridens, VU).Muusta lajistosta mainittakoon Depressaria silesiaca-koi. Alueelta lienee löydettävissä monia muitakin mie-lenkiintoisuuksia. *

4.3.22. Hankkion kedot

Vuoden 2000 tutkimuksissa löydettiin Hankkion alu-eelta kaksi ketoa, joiden lajisto alustavan tutkimuksenmukaan on varsin edustavaa. Kohteilta kannattaamainita mm. ketokultasiipi (Palaeochrysophanus hip-pothoe), idänniittyperhonen, punemittari (Lythria cru-entaria) ja mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae).

Piirainen, T. 2000: Raportti Tampereen uhanalaisistahyönteislajeista sekä muista hyönteislajistoselvityksistäTampereen kaupungin alueella v. 2000.- Raportti Tampereenkaupungin ympäristövalvontayksikössä.

4.3.23. Sikosuo

Suon sisäosien haapaa kasvavalla kumpareella eläväthaavanhankokehrääjä (Furcula bifida), harmoham-maskehrääjä (Notodonta torva) ja haavanhammaskeh-rääjä (Tritophia tritophus), joista viimeksi mainittu onmelko harvinainen. Harvinaisista mittareista voidaanmainita tuomivähämittari (Chloroclystis chloerata), kir-joruusumittari ja hallavapikkumittari. Pikkuperhosis-ta haavikossa esiintyy mm. Acleris obtusana. *

4.3.24. Petäjässuo

Holvastista pohjoiseen sijaitsee pienialainen, muttaojittamaton ja suotyypeiltään monipuolinen Petäjäs-suo. Suon pohjoisosan isovarpuinen räme on suurper-hosten kannalta tärkein osa alueesta. Lajisto on Pir-kanmaan soille tunnusomaista, mutta ansaitsee mai-ninnan, sillä suoperhosten esiintymistä uhkaa Tampe-reen alueellakin elinympäristöjen häviäminen. Pikku-perhosista alueelta on löydettävissä mm. suopursunlehtiä toukkana syövät Stigmella lediella (kääpiökoit)ja Coleophora obscuripalpella (pussikoit). Molemmistaon Tampereella vain muutamia löytöpaikkoja. Petä-jässuolla esiintyviä suurperhoslajeja ovat mm. suokel-taperhonen, juolukkasinisiipi (Vacciniina optilete),suohopeatäplä (Boloria aquilonaris), suomittari(Arichanna melanaria) sekä keltahopea- ja herttakan-gasyökkönen (Anarta cordigera). Alueen kosteapohjai-sessa koivikossa esiintyy mm. nastakehrääjä (Agliatau) ja vasamamittari (Rheumaptera subhastata). Vasa-mamittari on pohjoispainotteinen laji, josta ainoa ha-vainto 1990-luvulla Tampereella on Petäjässuolta.Alueelta on havaittu myös melko harvinainen sukel-tajakovakuoriainen Hydroporus neglectus. Sen elinym-päristönä ovat pienet vesilampareet. **

Lisätietoja :

Salokannel, J. 1996: Petäjässuon hyönteisistä. - Raporttihyönteistutkimuksista ja seurannasta Tampereella 1996Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.



4.3.25. Halimasjärven luonnonsuojelualue


4.3.26. Pihkalan niityt

Hyönteislajistoltaan monimuotoisen kohteen merkit-tävin laji on uhanalainen isonaamiokukkakärpänen(Doros profuges, eR, VU). Laji on pääasiassa lauhkeanvyöhykkeen ja eteläisen Euroopan hyönteinen ja poh-joisilla leveysasteilla se on harvinainen. Suomessa sitäon tavattu kaiken kaikkiaan noin 20 kertaa aiemmin.Isonaamiokukkakärpäsen elinympäristöä ovat metsienreunat ja pensaikot. Laji elää toukkana ilmeisestimuurahaispesissä. Muita uhanalaisuusluokitettuja la-jeja paikalta ovat keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesare-us, VU), laiduntadelaakanen (Acrolocha pliginskii, VU),Philonthus parvicornis (VU) ja metsäkurokärpänenSphegina clunipes (NT). Tampereen runsaimmat tum-maverkkoperhosesiintymät (EN, eR) sijaitsevat näilläniityillä. Lantakuoriaisia on tutkittu alustavasti alueenlaitumilta ja tunnettujen lajien joukossa on mm. isosit-tiäinen (Geotrupes stercorarius).***

Lisätietoja:

Tampereen hyönteistutkijain seura ry. 2000: Raportti Tampereenuhanalaisista hyönteislajeista sekä muista hyönteislajistoselvi-tyksistä Tampereen kaupungin alueella v. 2000. - RaporttiTampereen kaupungin ympäristövalvontayksikössä.

4.3.27. Palon Myllyjoki

Myllyojasta on havaintoja melko harvinaisista vesiper-hoslajeista puroriippasirvikäs (NT) ja Agapetus ochri-pes. Joidenkin tutkimusten mukaan puroriippasirvikäson yksi happamuudelle kaikkein herkimpiä lajeja, jol-le happamuuden alarajaksi on saatu jopa 6.4. Myös A.ochripes on hyvän veden laadun osoittaja jasellaisenatutkimuksissakin käytetty. Se elää kirkasvetisissä hiek-ka- ja kivipohjaisissa virtavesissä. A. ochripes on Ete-lä-Suomessa melko paikoittaisesti esiintyvä laji, mut-ta Pohjois-Suomessa hieman yleisempi. **

4.3.28. Sorilan-Peurantajärven alue jaSorilan laitumet

Alueella on jäljellä kohtalaisen runsaasti niittyjä japeltoja, joissa asustaa harvinaisen monilajinen ja tiheäpäiväperhosyhteisö. Yleisesti ottaen päiväperhosetovat vähentyneet Etelä-Suomessa niittyjen ja ketojenkadotessa. Maassamme uhanalainen tummaverkko-perhonen (eR, EN) asustaa myös näillä alueilla. Per-honen esiintyy puronotkoissa ja niiden tuntumassaalueilla, joissa kasvaa toukan ravintokasvia rohtovir-

majuurta. Lajin säilymistä uhkaa rakentaminen, puro-jen kuivuminen ja niittyjen umpeenkasvu. Sorilanmaisemallisestikin näyttävillä laidunalueilla elää yh-dessä Pihkalan niittyjen ohella valtakunnallisestikinmerkittävä hyönteislajisto. Sorilan laidunlajistoonkuuluvat mm. pörrölyhytsiipi (Dinothenarus pubescens,VU), sittaukkotylppö (Hister funestus, NT), tylppölajiAtholus bimaculatus, NT ja kirjomaayökkönen (Opige-na polygona, NT).***

Lisätietoja:

Salokannel, J. 1994: Tummaverkkoperhosen esiintymisestäPirkanmaalla. - Diamina 3: 5-10.

4.3.29. Aitolahden Teerineva

Teerineva on säilynyt poikkeuksellisen luonnontilai-sen kaltaisena osittaisesta ojituksesta huolimatta. Alu-een lajistoa on vielä tutkittu vähän, mutta mainitsemi-sen arvoinen on vesiperhonen Agrypnia picta. **

4.3.30. Teisko, Viitapohja, Peräjoki


4.3.31. Teisko, Viitapohja

Vaarantuneen palosirkan (Psophus stridulus, VU) esiin-tymä voi olla niukin naukin hengissä. Viimeisin ha-vainto on vuodelta 1999 ja edellinen 1986. Palosirkanelinympäristöä ovat avoimet paahdeympäristöt, joistaalueella on jäljellä vain lämpimiä tienpenkereitä.

4.3.32. Teisko, Asuntilanjoki

Asuntilanjoesta on löydetty mm. harvinainen, silmäl-lä pidettäväksi luokiteltu virtavesimittari (Aquariusnajas, NT). Se elää kirkasvetisissä hiekka-kivipohjai-sissa virtavesissä. *

4.3.33. Teisko, Kaanaan lentokentänlaitamat

Alue on kahden pikkuperhosiin kuuluvan lajin -Scythris potentillella ja Ancylis tineana - ainoa tunnettuesiintymisalue Pirkanmaalla. Lajeista edellinen käyt-tää ravinnokseen ahosuolaheinää, jota alueella kasvaarunsaasti, jälkimmäinen vaivaiskoivua. Lisäksi alueenlajistoon kuuluu mm. kiilamaayökkönen (Agrostis ves-tigialis), jonka elinympäristönä ovat hiekkaperäisetalueet. *



4.3.34. Teisko, Jakamaneva

Jakamaneva on arvokas suobiotooppia vaativien hyön-teisten elinalue, sillä suurin osa Tampereen seudunsoista on ojitettu, jolloin suolla elävien hyönteistenelinympäristöt ovat tuhoutuneet. Jakamanevalta onlöydetty yli 80 Pirkanmaan soille tyypillistä suurper-hoslajia. Perhosista mainittavimpia ovat alueella elävätmuurainhopeatäplä (V) ja ukkopussikas.**

Lisätietoja kaikkiin hyönteisalueisiin:

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1991: Selvitys eräistähyönteistieteellisesti arvokkaista kohteista Tampereella. -Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1992: Raportti eräistäTampereen hyönteistieteellisesti arvokkaista luontokohteista jakatsaus Tampereen kulttuuriympäristöjen suurperhosiin. -Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1993: Raporttihyönteistieteellisistä tutkimuksista Tampereen alueella 1993. -Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

4.4. Arvokkaat järvet, lammet,lähteet ja purot

Seuraavat kuvaukset ovat lyhennelmiä Tampereen vesi-ja ympäristöpiirin vuonna 1993 julkaisemasta raportis-ta “Luonnonsuojelullisesti arvokkaat pienvedet Tam-pereen vesi- ja ympäristöpiirin alueella.”

Lisätietoja:

Miettinen, v. 2003: Kantakaupungin pienvesien suojelutarve.- Ympäristövalvonnan julkaisuja 1/2003, 25 ss.

4.4.1. Ikurin Myllypuron lähde

Lehtomaisessa metsässä 20 m etäisyydellä Tesomanka-dusta sijaitseva lähde on 2 m x 2 m suuruinen ja siitä vir-taa laskupuro. Lähde on suojattu, mutta se on silti lieväs-ti roskaantunut. Lähellä virtaava Myllypuro kuuluu val-takunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Lähteen ym-päristössä kasvavat mm. ojakellukka, vuohenputki, ke-vätlinnunsilmä ja lehtopalsami. Myllypuron alue lähtei-neen suojeltiin luonnonsuojelulailla vuonna 1999.

4.4.2. Kaupin lähde

Kuusimetsässä sijaitseva lähde on noin 15 cm syvyinenja 2,5 m x 1,5 m suuruinen. Sen ympäristössä kasvaamm. hiirenporrasta ja metsäimarretta. Lähde on säily-nyt luonnontilaisena lukuun ottamatta vanhaa samma-loitunutta puukatetta.

4.4.3. Aitolahden Hirvenniemen lähde

Loivassa kuusivaltaisessa sekametsässä sijaitseva lähde

on metrin syvyinen, 4 m x 3 m suuruinen ja siitä las-kee puro. Sen välittömässä ympäristössä kasvillisuuson melko niukkaa, mutta etäämpänä puron varrellakasvaa mm. tuomea, taikinamarjaa, mesiangervoa, ke-vätlinnunsilmää, vuohenputkea ja nokkosta. Lähteenreunalla on vedennostoa varten puusilta ja lähteessäon vedenottopumppu. Puronvarren ympäristö onedustavaa ja luonnontilaista.

4.4.4. Pitkäjärvenoja

Yli kilometrin mittainen kirkasvetinen puro laskeePitkäjärvestä Vähä-Lumojaan. Uoma on 2 m leveä,sen pohja on valtaosin savea, mutta yläjuoksulla myöslouhikkoa. Puro kulkee suurimmaksi osaksi avosuonkeskellä, jossa kasvaa saroja, järviruokoa ja jokunenkoivu ja pajupensas. Yläjuoksulla puroa reunustaa re-hevä kangasmetsä, jota kasvaa myös muualla valuma-alueella. Avohakatut metsät reunustavat paikoin pu-ronvartta, ja alajuoksulla puroon laskee myös joitakinmetsäojia. Puron suulla on rehevää kallionalus- ja pu-ronvarsilehtoa, jossa kasvaa mm. lehmuksia. Uoma onsäilynyt perkaamattomana, vaikka yläjuoksulla tieylittää purouoman ja sen varrella onkin avohakkuita.

4.4.5. Iso ja Pieni Koiralammi

Molemmat lammet ovat alle hehtaarin suuruisia jasuorantaisia. Iso Koiralammen ranta on vetistä jaupottavaa saravaltaista nevaa, jonka laiteilla on paljonpystyynkuolleita ja keloutuneita mäntyjä. Nevan taka-na suo muuttuu harvapuustoiseksi rämeeksi.

Pieni Koiralammi ei ole yhtä erämainen, sillä senrantavyöhykkeestä puuttuvat kuolleet ja keloutuneetpuut. Lammen nevareunuksen takana suo muuttuurämeeksi ja korveksi. Männyn lisäksi rantapuustossaon runsaasti kuusta ja koivua.

Lampien valuma-alueet ovat havupuuvaltaista kan-gasmetsää, jonka keskellä on pieniä suolaikkuja. Iso Koi-ralammin ympäristössä ei ole tehty hakkuita ja se onkinerämainen ja maisemallisesti komea suolampi. PienenKoiralammin maisemaa häiritsee eteläisen rantapuustontakaa siintävä taimikko. Lammet ovat kuitenkin säästy-neet metsäojituksilta ja ovat arvokkaita pienvesiä.

4.4.6. Kaukaloinen

Rämeen ympäröimän umpilammen pinta-ala on alle0,5 ha. Lammen valuma-alue on pieni ja kasvaa etu-päässä karua mäntymetsää. Kaakkoispuolella lampearajoittaa pitkä pystysuora kallioseinämä. Kaukaloinenon säilynyt luonnontilaisena ja vaikka metsää on ha-kattu valuma-alueella, rannan kelopuut ja mutkarun-koiset männyt luovat lammelle erämaisen tunnelman.Lampi on hyvin rauhallisella alueella ja sinne on mel-ko vaikea päästä.

Kartta 10. Arvokkaat hyönteisalueet. Tummaverkkoperhosenesiintymiskohteet on merkitty renkaalla.

Kartta 11. Arvokkaat perinnebiotoopit



4.4.7. Rukolammi

Oriveden rajan tuntumassa sijaitsevaa 1 ha suuruistaRukolammia ympäröi kauttaaltaan suo. Suurimmaltaosalta suo on kituliasta mäntyrämettä mutta myös pai-koitellen nevaa ja koivuvaltaista korpea. Suoalueet onjätetty ojittamatta ja rantametsissä on runsaasti kuol-lutta puuainesta ja ainakin yksi kelopuu, jotka luovatlammelle erämaisen tunnelman. Kenttäkerroksen val-litsevia kasvilajeja ovat vehka, raate, järviruoko ja sarat.Kauempana lammen valuma-alueella metsiä on jonkinverran hakattu ja ne ovat melko nuoria.

4.4.8. Palvajärvi ja Koirajärvi

Koirajärvi (3 ha) ja Palvajärvi (4 ha) ovat yhteydessätoisiinsa Koirajärvestä laskevaa 100 m pitkää puroapitkin. Koirajärveä ympäröivät miltei kauttaaltaan rä-meet ja korvet, kun taas Palvajärven rannat ovat kalli-olla ja moreenilla kasvavaa vesirajaan asti ulottuvaakangasmetsää. Suon läpi kulkeva metsätie on kuiten-kin vaikuttanut suon vesitalouteen. Suolla kasvavatmm. uhanalaiset lettovilla, röyhysara (VU) ja suovalk-ku (R) sekä harvinaiset soikkokaksikko (R) ja vilukko.Koirajärven rantavesissä kasvaa harvinaista isolum-metta (Nymphaea alba). Pohjoisrannan sykeröpiippolienee hävinnyt. Järvien välinen arvokas suoalue onluonnonsuojelualuetta.

Järvien lähimaisema on säilynyt eheänä, vaikka va-luma-alueiden metsiä on hakattu ja harvennettu. Mai-semallisesti metsänkäsittelyistä erottuvat selvimminKoirajärvestä laskevan puronvarren ja Palvajärven län-sipuoleisen kalliometsän hakkuut. Molempien järvienrantavedessä on runsaasti veteen kaatuneita runkoja jarantametsissä paikoin lahoavia maassa makaavia run-koja. Järvien ympäristöt ovat suosittuja virkistysaluei-ta ja niiden ympäri kiertää polkuja.

4.4.9. Pikku Ripojärvi

Kirkasvetisessä 6 ha suuruisessa järvessä ei ole tulouo-maa ja sen laskupuro on luonnontilainen. Rannat ovatsuurelta osin moreenia ja kalliota, suota on vain lasku-puron suulla. Järven rantavyöhyke on rehevää ja siinäkasvaa runsaasti lehtipuita - koivua, tervaleppää jatuomea - joista osa kaartuu kauniisti veden päälle.Suo-osa on vetistä nevaa, jolla kasvavat mm. pyöreä-ja pitkälehtikihokki, suokukka, isokarpalo, mutasara,villapääluikka ja Hämeessä uhanalainen suovalkku(R). Kauempana järvestä suo muuttuu koivuvaltaisek-si korveksi. Rantavedessä kasvaa runsaana kirkastavettä vaativa ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum)ja koillispuolen kosteassa kalliorinteessä Hämeenpohjoispuolella harvinaistuva kevätlinnunsilmä.

Valuma-alueella kasvaa havupuuvaltaista metsää,joka järven pohjoispuolella on harvennettu, lounais-

rannalla puolestaan hakattu paljaaksi ja istutettu tai-mikoksi. Järvi on poikkeuksellisen kirkasvetinen ja senrantasuolla kasvaa merkittäviä suokasveja, mutta pal-jaaksihakkuut heikentävät sen maisemallista arvoa.Järvellä on virkistyskäyttöä, sillä polut kiertävät sitä.

4.4.10. Aittolammi

Lampi on 5 ha suuruinen, siinä ei ole tulouomaa jalaskupurokin on hyvin vähävetinen. Lammen rannatovat moreenia ja kalliota sekä osittain suota, joka ran-nassa on nevaa ja kauemmaksi mentäessä muuttuu rä-meeksi ja korpirämeeksi. Rannan puusto on järeäämännikköä, jossa kasvaa myös koivua, kuusta ja paju-pensaita. Ympäröivät metsät ovat valtaosin mustikka-tyypin kuusivaltaista kangasmetsää. Suota valuma-alueella on niukasti. Lammen ympäristö on maisemal-lisesti eheää. Lounaisrannalla erottuu kuitenkin nuo-rehko metsikkö, jonka takana kohoaa radiomasto.Rantapuustokaan ei ole erityisen vanhaa, mutta aina-kin yksi kelopuu on säästynyt ja maassa on joitakin la-hoavia runkoja. Polut kiertävät lampea ja sitä käyte-tään paljon virkistäytymiseen, mikä näkyy alueen lie-vänä roskaantumisena.

4.4.11. Koiranoja

Koiranoja saa alkunsa suolta ja laskee Sahronojaan.Puro on perattu sekä ylä- että alajuoksultaan ja virtaaosan matkaa näkymättömissä kivien alla. Puronvarsion säilyneeltä osaltaan kuusimetsää, jonka kenttäker-roksessa kasvavat hiirenporras, kotkansiipi, mesian-gervo, rönsyleinikki, metsäkorte (Equisetum sylvati-cum), metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) ja korpi-imarre. Alajuoksun putouskohdassa vesi virtaa kivienalla ja kasvillisuus on lehtomaista sisältäen kevätlin-nunherneen (mR), sinivuokon (mR), tesman, musta-konnanmarjan, lehto-orvokin ja sudenmarjan. Puroaympäröivät metsät ovat kuusivaltaisia ja suurelta osinharvennettuja. Alajuoksulla metsässä on kuitenkinsäästyneenä suuria haapoja ja maahan kaatuneita sam-maloituneita puita. Räikeästi erottuvia hakkuita puronlähiympäristössä ei ole, mutta metsät ovat kauttaaltaanharvennettuja.

4.4.12. Sydänmaanlammi

Alle hehtaarin suuruisen suolammen vesirajaa kiertää5-10 m leveä saravaltainen nevareunus, jonka takaaalkaa räme. Rämepuusto on matalaa männikköä mut-ta sisältää myös runsaasti koivua. Männyt ovat kituli-aita ja niissä on paljon pystyyn kuolleita yksilöitä. Rä-meen kenttäkerroksessa kasvaa kookkaita varpuja jatupasvillaa. Rämeen jälkeen metsä jatkuu kuusivaltai-sena korpena.

Lampi sijaitsee korkeiden kallioiden välisessä pai-



nanteessa, mistä johtuen valuma-alueella ei ole muutasuota kuin lampea ympäröivä suo. Itäpuoleisella kalli-olla on paljaaksi hakattua ja harvennettua metsää.Lampi on umpilampi, ympäröivän suon muutamatmetsäojat ovat vanhoja ja etenkin länsirannan puustoon erämaista pystyynkuolleine ja keloutuneine pui-neen.

4.4.13. Rökäsoja

Rökäsoja saa alkunsa Sahronnevalta ja laskee Kiima-jokeen. Kokonaispituutta purolla on noin 1.5 km, jos-ta suojelullisesti arvokasta on 0.9 km mittainen osuusalajuoksulla. Puron uoma on 0.5-1.5 m leveä, savipoh-jainen ja sen vesi on samean ruskeaa. Uoma on paikoi-tellen erittäin vähävetinen. Puronvartta reunustaanoin 100 m levyinen koivuvaltainen suo. Rantakoivutovat monirunkoisia, pensasmaisia, osittain kuolleita jakaatuneita. Koivujen lisäksi puronvarrella kasvaa usei-ta pajulajeja ja vaivaiskoivua sekä kenttäkerroksessamesiangervoa, kastikoita, suursaroja ja rehevää kasvu-paikkaa vaativaa rantayrttiä. Purossa kasvaa paikoitel-len runsaasti pikkulimaskaa ja osittain uoma on kasva-nut umpeen suursaroista.

Puron yläjuoksu on ojitettua rämettä ja alajuoksul-la uoman tuntumassa on viljeltäviä peltoja. Rökäsojaon kuitenkin maisemallisesti ja kasvistollisesti arvokaskohde. Puron varrella kasvaa harvinaista villapääluik-kaa sekä uhanalaista punakämmekkää (R), jota on vii-meksi havaittu vuonna 2002 erittäin niukkana. Alu-eella ei ole merkitystä virkistyskäytön kannalta, silläpensaikkoinen puronvarsi on erittäin vaikeakulkuista.

4.4.14. Keskinen Pirttijärvi

Keskinen Pirttijärvi (21 ha) on kolmen järven muo-dostaman ketjun keskimmäinen järviallas, jonka ran-nat ovat muista järvistä poiketen rakentamattomia jaojittamattomia. Järvi on karu ja kirkasvetinen ja senrannat ovat suurelta osin hiekkapohjaisia. Rantaviivaon monimuotoinen - siinä vaihtelevat kalliomänniköt,

kangasmetsät ja pienet korpipainanteet. Mäntyvaltai-set rantakalliot ovat maisemallisesti hienoja eivätkähakkuut haittaa maisemakuvaa. Puusto on rannassamuutenkin eheää mutta ei erityisen vanhaa.

Valuma-alueen metsät ovat etupäässä kuusivaltai-sia kangasmetsiä, mutta varsinkin järven länsipuolellakasvaa myös mäntyä. Metsät ovat osittain hoitamat-tomia ja niissä on joitakin lahoavia maahan kaatunei-ta puita. Järvi on suosittu virkistysalue ja sen rantojakiertävät kuluneet polut.

4.5. Arvokkaat perinnebiotoopit

Viime vuosina vain kiihtynyt maatalouden muutos;tehomaatalous, laidunnuksen voimakas väheneminenja peltojen pusikoituminen ja metsittyminen, on he-rättänyt monet tahot vaatimaan suojelutoimia jäljellä-oleville moni-ilmeisille ja rikkaille maaseutuympäris-töille. Laidunnuksen väheneminen suoranaisesti uh-kaa monia kasvi- ja eläinlajeja. Peltoviljelyn tehollis-taminen on vähentänyt monien ennen niin runsainaesiintyneitä lintulajeja; mm. kottaraisen, peltosirkun,kivitaskun ja peltopyyn määrät ovat romahtaneet.Laidunnuksen väheneminen on uhanalaistanut moniaketojen ja niittyjen kasveja kuten kirkiruoho (R) ja ke-tokatkero sekä myös hyönteislajeja kuten tummaverk-koperhonen (eR, EN). Uhanalaisista lajeistamme 18% on luonnonlaitumien ja ketojen lajistoa. Koskaluonnonlaiduntaminen on loppunut, joudutaan perin-nemaisemia usein hoitamaan niitoin ja raivauksin.Monesti nämä hoitotoimenpiteet ovat riittämättömiä,sillä monia luonnonlaitumia uhkaa rehevöityminen.Pirkanmaan ympäristökeskus on vuosina 1992-1996inventoinut Pirkanmaan perinnebiotoopit, jonka mu-kaan Tampereelta arvokkaita perinnebiotooppeja löy-tyi 25 kpl, joiden yhteispinta-ala oli 43.4 ha. Tästäalasta kovan maan niittyjä oli 13.1 ha, rantaniittyjä4.3 ha sekä hakoja ja metsälaitumia 18.7 ha. Kartassaesitellään Pirkanmaan ympäristökeskuksen inventoi-mat Tampereen perinnebiotoopit (ks. sivu 93).

Uhanalaiset eliöt


5. Tampereen uhanalaiset eliöt

5.1. Putkilokasvit

Tampereen uhanalaisten kasvien lista perustuu MattiKääntösen tekemään alustavaan tarkasteluun. Useim-pien lajien esiintymisalueet on mainittu raportin kas-vikohteissa, minkä vuoksi esiintymisalueita ei ole mai-nittu tässä yhteydessä. Kuitenkin kesällä 2003 Rauta-Otran teollisuusalueelta Viinikasta löytynyttä pieneh-köä masmaloesiintymää ei ole mainittu muualla ra-portissa. Esiintymä käsitti n. 20 kukkivaa yksilöä so-rakentällä. 1990-luvulla laji kasvoi Myllypuron Silee-suonkadun päässä, josta se katosi rakentamisen vuok-si. Lisäksi sitä kasvaa Koivistonkylässä. MyöskäänSorsapuiston pohjoispuolella Lähteenkadun varrellakerrostalon seinänvierusmulloksella kasvavaa sinima-taraa (Sherardia arvensis) ei ole muualla mainittu, eikäTohlopissa kasvavaa vanukehirvenjuuri (Inula britan-nica) -esiintymää.

hanalaisten lajien suojelu on tärkeä osa luon-nonsuojelua, jolla pyritään torjumaan lajien

häviäminen. Ympäristöministeriön asettamantoimikunnan tehtävänä on antaa ehdotuksia uhan-alaisten lajien seurantaan, suojeluun ja elinympäristö-jen hoitoon osoitettujen varojen käytöstä. Toimikuntalaatii lisäksi uhanalaisten lajien luettelon. Mitä pi-kemmin suojelutoimet aloitetaan, sitä enemmän voi-daan uhanalaisesta lajistosta pelastaa. Uhanalaisten la-jien tutkimus ja seuranta on keskitetty vesi- ja ympä-ristöhallitukselle, jossa erittäin uhanalaisille ja vaaran-tuneille lajeille laaditaan lajikohtaiset suojelu- ja hoi-tosuunnitelmat. Suunnitelmissa määritellään mm.esiintymispaikkojen hoitotarve.

Lisätietoja:

Komiteanmietintö 1991: Uhanalaisten eläinten ja kasvienseurantatoimikunnan mietintö. Valtion painatuskeskus. Helsinki.328 s.

U

Hävinneitä lajeja: Erittäin uhanalaisia: Vaarantuneita:

saunionoidanlukko VU konnanlieko vatahoikkaängelmä NT ahonoidanlukko ketotyräruohoaurankukka tunturikiviyrtti pensaikkotatarluhtaorvokki EN kullero kylähierakkakeltakynsimö VU pähkinäpensas mäkikuismapellavatankio isovesirikko VU pensastyräkkiliinatankio kolmisädetyräkki rohtoluppioketonukki EN laskospoimulehti mäkivirviläpystyhanhikki tylppähammaspoimulehti ojakaalipartapoimulehti isomesikkä ruohokanukkasirppimailanen masmalo tesmayrttiojakurjenpolvi NT ketokatkero EN hietalemmikkituoksumatara NT peltorasti ketokäenminttuhorkkakatkero VU pehmytpillike uposvesitähtipellavanvieras hullukaali tummatulikukkapeltorusojuuri VU ahosilmäruoho VU sammakonkelloterhi hirvenkello VU peltosauramokoirankieli vanukehirvenjuuri metsänemä VUketoampiaisyrtti kesämaitiainen kirkiruoho VUmäkiminttu tikankontti VU suovalkkupeltosänkiö punakämmekkä litteävitakaarlenvaltikka tannervihvilä röyhysara VUsoikkoratamo hentosuolake äimäsarapiilovesiherne rimpivihvilä kaislasaranurmilaukka sykeröpiippo hajuheinä NTsääskenvalkku VU keltasara korpisorsimonurmivihvilä hoikkavilla jänönsalaattiidänsara vankkasara isokäenrieskapellavaraiheinä vaaleasara paunikkoruiskattara nuijasara piikkisalaatti

puistonurmikka volgan pernaruoho

Uhanalaiset eliöt


Tamperelaisiakasviharvinaisuuksia:

Isovesirikolla lienee Tampereellatällä hetkellä vain siemenpankkeja

esim. Sikosuolla ja Peltolammilla

Masmalon kasvupaikat ovat useinihmistoiminnan voimakkaasti

muokkaamia.

Viinikassa kasvava pensastyräkkipärjää sitkeästi lukuisista paikallatapahtuneista maanmuokkauksis-

ta huolimatta.

Lass

e Ko

sone

nLa

sse

Koso

nen

Lass

e Ko

sone

n

Uhanalaiset eliöt


Metsänemä tulee esiin vain harvoin, Tampereella on vain yksi kasvupaikka.

Lass

e Ko

sone

n

Uhanalaiset eliöt


Lass

e Ko

sone

n

L ass

e Ko

sone

nLa

sse

Koso

nen

Tampereella harvinaisia kasvilajeja; ylhäällä harjusormisara, vasemmalla rautanokkonen ja oikealla sinimatara.

Silmälläpidettävät taantuneet: Silmälläpidettävä harvinaiset:

isolumme nevaimarrekynäjalava liuskaraunioinenrautanokkonen pikkuaho-orvokkinuokkukohokki litulaukkalietetatar vesinenättihietaorvokki toukotaskuruohorohtopernaruoho sinimataralitutilli sarjatalvikkipihakrassi vilukkokelta-apila NT etelänaitovirnajänönapila metsänätkelmäruusuruoho kiehkuraärviäpeltokierto lapinvesitähtihumalanvieras ristilimaskavalkopeippi heinävitasepiväpeippi pitkälehtivitakangasajuruoho haarapalpakkomutayrtti kapeaosmankäämikeltasauramo valkopiippomali eli koiruoho harjusormisaraketokaunokki pahtanurmikkasoikkokaksikko kevätesikkosarjarimpi lehtoneidonvaippahetesarahernesarakanervisara

Uhanalaiset eliöt


5.2. Jäkälät

Jäkälien kuntakohtaisissa tarkasteluissa voidaan käsi-tellä lähinnä vain suurjäkälälajistoa. Seuraava jäkälienluokittelu perustuu M. Kääntöseltä saatuun käsikirjoi-tukseen. Lajien uhanalaisuutta on tarkasteltu Tampe-reen näkökulmasta eikä mukana ole kaikkia Uhan-alaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mie-tinnössä mainittuja alueellisesti tai valtakunnallisestiuhanalaisia lajeja. Uhanalaisuusluokittelu ei siis oletäysin verrattavissa lintujen ja perhosten uhanalaisuut-ta käsitteleviin kappaleisiin.

Tampereelta ovat kokonaan hävinneet ainakin ra-vinteikasta kalliopintaa vaativat varjonahkajäkälä (Pel-tigera collina) ja sammaljäkälä (Massalongia carnosa),jotka molemmat kasvoivat 1930-luvulla Pyynikillä.

Seuraavaa neljä vaateliasta lajia, joiden ainoat kasvu-paikat ovat uhattuina, voidaan pitää Tampereella erit-täin uhanalaisina. Risakesijäkälä (Leptogium lichenoi-des), kalliohyytelöjäkälä (Collema flaccidum), ryynihyy-telöjäkälä (Collema fuscovirens) ja nappihyytelöjäkälä(Collema polycarpon) vaativat emäksistä kalliopintaa janiiden ainoat tamperelaiset esiintymät sijaitsevat poh-joisen liuskealueen jyrkänteessä Teiskon Mustalais-vuorella. Näistä lajeista nappihyytelöjäkälä on kokoHämeen alueella harvinainen. Valtakunnallisesti sil-mälläpidettävän kalliokeuhkojäkälän (Lobaria scrobi-culata) on tiedetty kasvavan samalla liuskealueellavuodesta 1967. Vanhoilta kasvupaikoiltaan Tuomikal-liolta ja Varalasta se on kadonnut. Aitolahden Laalah-delta vanhan haavan rungolta on löydetty vanhojenmetsien laji kätköhyytelöjäkälä (Collema occultatum).Hervannasta on puolestaan kerran löydetty Hämees-sä taantunut ja esiintymisalueiltaan eteläinen suoni-rustojäkälä (Ramalina sinensis). Hervannan Viitasten-peränlahden eteläpuolen kalliolta on löydetty Suomenkolmas murutorvijäkälän (Cladonia caespiticia) kasvu-paikka.

Vaarantuneisiin suurjäkäliin Tampereen alueellakuuluvat isorustojäkälä (Ramalina fraxinea), suohir-venjäkälä (Cetrariella delisei), härmäkilpijäkälä (Der-matocarpon deminuens), kalkkinahkajäkälä (Peltigeralepidophora), limi-isokarve (Parmelia omphalodes) japaasitorvijäkälä (Cladonia diversa). Kulttuuriseutujasuosiva mutta ilmansaasteista kärsivä isorustojäkäläkasvaa niukkoina esiintyminä Teiskon Viitapohjassa,Velaatassa ja Kulkkilassa. Levinneisyysalueiltaan poh-joinen suohirvenjäkälä löytyi vuonna 1984 suolta Teis-kon Jylhänperältä ja vuonna 1998 Kulhanvuorelta.Ahvenanmaalle ja Varsinais-Suomeen keskittyvä här-mäkilpijäkälä kasvaa niukkana esiintymänä TeiskonKuuslahden kalliossa sekä Kiimajoen rantakivellä.Kaiken kaikkiaan härmäkilpijäkälästä on vain vähänlöytöpaikkoja Suomesta. Kalkkinahkajäkälää kasvaa

Viitapohjan liuskealueella ja mereistä ilmastoa suosi-vaa limi-isokarvetta Teiskon Koljonniemessä. Paasi-torvijäkälää kasvaa muutamassa paikassa Tampereel-la. Valtakunnallisesti vaarantunut laji on röyhelökarveTeiskon Mustalaisvuorella. Laji löytyi sieltä 1996.

Silmälläpidettäviin ja taantuneisiin jäkäliin kuulu-vat ainakin Viitapohjan tienvarsilla kasvava, kalkkiasisältävää kasvualustaa vaativa suipputorvijäkälä (Cla-donia acuminata) sekä raidankeuhkojäkälä, joka mo-nilla kasvupaikoillaan on niukentunut ja osittain jopahävinnyt. Korpiluppoa, joka aikaisemmin oli yleinenkuusikoissa ja rinnemäntyjen oksilla, kasvaa enääniukkana etupäässä Aitolahden ja Teiskon alueella.

Silmälläpidettäviin ja harvinaisiin jäkäliin kuuluuseitsemän lajia. Pikkuokajäkälä (Cetraria muricata) jamätästorvijäkälä (Cladonia cervicornis ssp. cervicornis)ovat mereisiä lajeja, jotka kasvavat yleensä korkeidenkallioiden lailla (esim. Neinvuori ja Viitastenperä) taisuurten vesistöjen rantakallioilla. Samanlainen onSuomessa erittäin lounainen nummitorvijäkälä (Cla-donia strepsilis), joka tunnetaan Teiskon Rappuvuorel-ta. Pallotinajäkälä (Stereocaulon pileatum) kasvaa kivil-lä Teiskon Rappuvuorella ja Kaupin Tuomiokalliolla.Eteläistä jäkälälajistoa edustavat Tampereella pohjoi-sella äärialueellaan kasvava paasitorvijäkälä (Cladoniadiversa), Tohlopin länsipuolella Rasonhaassa kasvavapiirtojäkälä sekä Raholan ja Villilän rantakallioillakasvava vainiolaakajäkälä. Pohjoisia jäkälälajeja edus-tavat Kaupissa, Viitapohjassa ja Papinvuorella kasva-va himmeänahkajäkälä ja Mustalaisvuorella kasvavaloistokeltajäkälä (Xanthoria elegans).

Tampereen ylivoimaisesti arvokkaimmat jäkälä-alueet ovat Viitapohjan jyrkänteillä, joissa em. jäkälä-lajien lisäksi kasvavat mm. limilaakajäkälä (Physconiaperisidiosa) ja kiekkolaikkajäkälä (Pertusaria albescens).Kumpikin laji kasvaa kalliopinnalla, mikä on tyypillis-tä yleensä vain Pohjois-Suomen emäksisillä kallioilla.Mustalaisvuorella kasvaa myös mereistä mätästorvijä-kälää (Cladonia cervicornis ssp. cervicornis) ja Pirkan-maalla ainoalla kasvupaikallaan Thermutis velutina.Lähistön liuskekalliolta löytyi v. 2000 kalkinsuosijaruskokesijäkälä (Leptogium gelatinosum). Mustalais-vuoren jäkälälajiston säilymistä uhkaavat kuitenkinnykyään kalliokiipeilijät. Aitoniemen-Vääräjärvenmaisemista Korvenvuorella kasvaa tammivyöhykkeel-le tyypillinen korallilaikkajäkälä (Pertusaria corallina).Silmälläpidettäviin harvinaisiin kokkarejäkälä Lecido-ma demissum Teiskosta.

Lisätietoja:

Kääntönen, M. & Mikkola, R. 1985: Havaintoja eräiden jäkälienviimeaikaisesta esiintymisestä Pirkanmaalla, erityisestiTampereen-Oriveden seudulla. - Talvikki 9: 13-22.

Kääntönen, M. 1988: Viimeaikaisia jäkälälöytöjä Pirkanmaalla. -Lutukka 4: 41-44.

Uhanalaiset eliöt


5.3. Sammalet

Uhanalaisten sammalten kasvupaikkatiedot perustu-vat osittain 1960-luvun alussa tehtyihin havaintoihin,joita ei ole myöhemmin varmistettu. Myös tuoreitahavaintoja uhanalaisista lajeista on toki olemassa jasammaltutkimus on saanut viime aikoina hieman uut-ta puhtia. Sammalkatsaus perustuu kuitenkin hajatie-toihin ja on puutteellinen, minkä vuoksi kaikkiaUhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikun-nan mietinnössä mainittuja uhanalaisia sammalia eiole listattu. Ainoastaan lajit, joista on havaintoja, onotettu mukaan katsaukseen.

Valtakunnallisesti uhanalaisista maksasammalistaerittäin uhanalainen kantokinnassammal (Scapaniaapiculata) kasvoi ainakin vielä 1960-luvulla TeiskossaPaali- ja Vaavunjärven välisen puron varressa. Lajielää lahopuulla. Vaarantunut kalliosuomusammal(Radula linderbergiana) kasvoi vuonna 1962 Pelto-lammista laskevan puron varrella. Vuonna 2002 löy-dettiin vaarantunutta pohjanpussisammalta (Marsu-pella sphacelata) Teiskon Syvälahdenvuorilta. Silmällä-pidettävä pikkulovisammal (Lophozia ascendens) kas-voi 1960-luvulla Teiskon Paali- ja Vaavunjärven väli-sessä metsässä.

Valtakunnallisesti uhanalaisista lehtisammalistaTampereella tavataan erittäin uhanalaista kolokärpän-sammalta (Rhabdoweisia crispata), joka kasvaa Kauka-järven Hikivuoren seinämällä. Silmälläpidettäviä laje-ja edustavat vuonna 1993 Tammerkoskesta löydetytkoskisiipisammal (Fissidens pusillus) ja vellamonsam-mal (Octodiceras fontanum). Silmälläpidettäviin lajei-hin kuuluvat lisäksi Tohlopissa ja Kaukajärvessä1990-luvulla havaittu ahdinsammal (Rhychostegiumriparioides) sekä vuonna 2003 Teiskosta löydetyt kak-si lajia: vuorikivisammal (Grimmia montana) Koljon-niemessä ja sirppihuurresammal (Palustriella falcata)Peräjärvellä. Teiskon Hulkkionvuorella vuonna 2002havaittu kalkkisammal (Brachytecium glareosa) oli Ete-lä-Hämeen eliömaakunnalle uusi laji.

5.4. Sienet

Sienten uhanalaisuus on huomattavasti vaikeampimääritellä kuin putkilokasvien, mikä johtuu sientensesonkiluonteisuudesta, vaikeasta tunnettavuudesta,systematiikkaan liittyvistä sekaannuksista ja tutkijoi-den puutteesta. Seuraava Tampereen uhanalaistensienten luettelo noudattelee kuitenkin valtakunnalli-sesti ja alueellisesti uhanalaisten sienten luetteloa.Yleisesti ottaen uhanalaisia sieniä löytää sieltä mistäuhanalaisia kasvejakin; kalkkialueilta, lehdoista ja alu-

eilta, joissa on lahoavaa puuainesta. Niinpä keskeisim-mät luonnonsuojelualueet, Halimasjärvi ja Peltolam-mi-Pärrinkoski, ovat myös tärkeitä sienialueita.

Tampereen seudun sienilajistossa on erilaisia ele-menttejä. Osa lajistosta viittaa pohjoiseen levinnei-syyskuvaan, toiset taas eteläiseen. Eteläisiä lajeja ovatesim. osterivinokas (Pleurotus ostreatus), silkkivalmus-ka (Tricholoma columbetta), kevätkaunolakki (Calocybegambosa), Suomen pohjoisin löytö Epilästä, v. 2001-2003, savukärpässieni (Amanita spissa, Suomen poh-joisin löytö Viikinsaaresta), karvasmaitohiippo(Mycena erubescens, Suomen pohjoisimmat löydöt,Hatanpäänniemestä ja Koskipuistosta), valkohiippo,(Mycena alba, Suomen pohjoisin löytö Hatanpäännie-mestä), piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum), rikki-kääpä (Laetiporus sulphureus) ja kartanokääpä (Spon-gipellis spumeus). Pohjoispainotteisesta lajeista mainit-takoon mm. männynrousku (Lactarius musteus) jamännyntuoksuvalmuska (Tricholoma nauseosum) .

Sienilajisto tunnetaan yleensä puutteellisesti.Säännöllistä, perusteellista inventointia ei ole tehtymissään. Havainnot koostuvat paljolti hajatiedoista jasatunnaisista keräyksistä. Uhanalaisuuden arviointi onvaikeaa, ja tehostunut tutkimus voi paljastaa harvinai-sena pidetyn lajin odotettua yleisemmäksi.

Helttasienet

Heterusokas (Entoloma rubrobasis) CR

Lokakuussa 2001 löytyi iso ryhmä Aitolahden Hirvi-niemestä, koivua kasvavalta entiseltä pellolta. Laji onkuvattu tieteelle vasta 1980-luvulla suomalaisen näyt-teen perusteella ja tunnetaan koko maailmassa vainSuomesta, Ruotsista ja Eestistä. Suomesta tunnetaankolme kasvupaikkaa.

Lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta) CRSuomen ensimmäinen löytö tehtiin Epilästä v. 1969,Ei havaittu myöhemmin ja kasvupaikkakin lienee tu-houtunut.

Setrivahakas (Camarophyllus russocoriaceus) ENLöydetty Pyynikiltä, nurmikolta, 1980-luvun lopulla.Ei löydetty myöhemmin.

Kyyhkyvahakas (Camarophyllus lacmus) NTLöydetty Peltolammilta, kerrostaloalueen pihanur-melta 1985. Ei myöhemmin.

Mustapahkajuurekas (Collybia racemosa) NTLöydetty Halimasjärven luonnonsuojelualueelta1986. Ei myöhemmin.

Uhanalaiset eliöt


Valkosahaheltta (Lentinellus auricula) NTLöydetty lahopuulta Hatanpäänniemestä ja Viikin-saaren luonnonsuojelualueelta 1990-luvun lopussa. Eihavaintoja myöhemmin.

Kystikkä (Macrocystidia cucumis) NTKeräykset Kalevankankaalta ja Pyynikiltä on tehty1980-luvulla. Lienee arvioitua yleisempi, vaikka näil-lä kahdella paikalla ei ole nähty sen koommin.

Anishaprakas (Psathyrella mucrocystis) NTLöydettiin Suomelle uutena Peltolammi-Pärrinkos-ken luonnonsuojelualueelta v. 1985. Löytövuoden jäl-keen tavattiin myös muutamana vuonna samalta pai-kalta. Ei havaittu myöhemmin. Sittemmin löydettymyös Härmälästä v. 1994.

Isomyyränlakki (Rhodocybe gemina) NTLöydetty Koukkuniemestä isona ryhmänä v. 1992, eihavaittu myöhemmin. Sittemmin, v. 2001, löytyimyös Epilästä.

Jauhoruostejuurekas (Phaeocollybia cidaris) NTLöydetty Peltolammilta, luonnonsuojelualueelta v.1985. Ei myöhemmin.

Kupusienet

Piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum) NTLöydetty Kaukajärven itäosan eteläpuolen lehtorin-teestä v. 1998. Suomen pohjoisimpia löytöjä.

Nurmituhkelo (Vascellum pratense) NTLöydetty useita kertoja nurmikkopaikoilta (Viikinsaa-ri, Viinikka, Lielahti). Luultavasti kuviteltua yleisem-pi, nimenomaan uudispaikoilla.

Kääväkkäät

Pähkinäorvakka (Granulocystis flabelliradiata) VUKasvaa vanhoilla ruskovuotikoilla (Hymenochaete taba-cina). Löydetty Teiskon Velaatan pellonojapajukoistav. 2002.

Kartanokääpä (Spongipellis spumeus) VUSuomen pohjoisimmat löydöt ovat Tampereelta, vuo-delta 1992. Kääpä löydettiin vaahterasta sekä Hatan-päänniemestä että Hämeenpuistosta. Hämeenpuistonpuu on kaadettu, mutta Hatanpäänniemen puu onedelleen pystyssä, vaikka sientä ei ole havaittu enää.Laji on löydetty Tampereelta jo v. 1939.

Käpäläkääpä (Anomoporia bombycina) NTLöydetty Teiskon Kulkkilan Pikkuhaasta, vanhastametsästä v. 2000.

Huopakääpä (Onnia tomentosa) NTLöydetty Pyynikiltä v. 1977, Rosendahlin ja näkötor-nin välisestä rinteestä mäntyjen alta.

Ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus) NTTämä aarnimetsien ilmentäjälaji on tavattu vanhoiltakaatuneilta kuusilta kolmesta paikasta, Viikinsaarestav. 1975, Peltolammilta v. 1987 ja Vattulasta v. 2002.Viikinsaaren ja Vattulan esiintymät ovat luonnonsuo-jelualueilla.

Sinappityllikkä (Megalocystidium luridum) NTLöydetty Kaupista pajulta v. 1990.

Kotelosienet

Sysikieli (Geoglossum atropurpureum) ENLöydetty v. 1988 Epilänharjun kedolta. Ei myöhem-min.

Nuijasarvisieni (Xylaria polymorpha) ENLöydetty Hyhkyn Pättiniemenpuistosta v. 1995(Kääntönen 1996). Kasvaa edelleen vanhan lepänkan-non tyvellä. Suomesta on vain muutamia löytöjä.

Karvakieli (Trichoglossum hirsutum) VULöydetty Epilänharjun kedolta v. 1988. Keto on sama,josta löytyi myös sysikieltä. Paikkaa ei tarkistettumyöhemmin.

Ruohikkokieli (Geoglossum fallax) NTLöydetty Peltolammilta, kerrostaloalueen nurmelta, v.1979. Ei myöhemmin

Talvimaljakas (Urnula hiemalis) NTLöydetty Alasjärven itäpuolelta, kuusimetsän reunas-ta v. 1978 ja Järvensivun Variksenpuiston läheltä lepi-kosta parina keväänä 1980-luvulla.

Nurmituhkelo Lielahden nurmikolla. Laji on levinnyt myöskulttuuripaikoille.

Lass

e Ko

sone

n

Uhanalaiset eliöt


Uhanalaiseksi luokiteltujen sienien lisäksi Tampereel-ta on tavattu koko joukko Suomelle tai jopa tieteelleuusia sienilajeja. Tällaisten sienten uhanalaisuuden ar-viointi on kuitenkin visaista. Suomelle uusina on il-moitettu mm. Marasmiellus tricolor (Mältinranta) jasinijalkarusokas (Entoloma tjallingiorum) (Kauppi).Muita poikkeavan harvinaisia sieniesiintymiä ovatmm. suruhiippo (Mycena tristis) (Hatanpäänniemi,paikka tuhoutunut), meriherkkusieni (Agaricus ber-nardii), jota kasvaa runsas esiintymä Epilässä, Nokianmoottoritien alun viherkaistalla, rusokaslaji Entolomaalbotomentosum Sikosuolla, ripsimaatähti (Geastrumsessile) Epilässä (esiintymä tallella 2003), Lyophyllumincarnatobrunneum Kalevankankaalla, runkohytyvino-kas (Hohenbuehelia atrocoerulea) Kaarilasta Pyhäjärvenrantapalteelta ja kääväkkäistä Ramariopsis tenuiramosaKaupista ja Aitolahdelta. Kupusienistä mainittakoonjättikuukunen (Langermannia gigantea), jota oli lyhyt-ikäinen, niukka esiintymä Sarankulmassa ja TeiskonKukonjärvellä isohko esiintymä, sekä kuorikamarai-nen (Hysterangium coriaceum) Peltolammilta ja Kau-pista. Tampereelta on löydetty myös useita tieteelleuusia tai hyvin vähän kerättyjä kotelosieniä.

5.5. Tampereen linnustosta

• Lasse Kosonen, Rainer Mäkelä ja Seppo Aro

Tampereen lintutieteellinen yhdistys ry on julkaissutvuodesta 1983 tietoja Pirkanmaalla pesimäaikaan ta-vatuista ja pesivistä lintulajeista. Valtakunnallisestierittäin uhanalaisia lajeja Tampereella ei pesi. Valko-selkätikkakin on vain talvi- tai syysvieras, jota kylläkin

tavataan lähes vuosittain ja joitakin havaintoja rum-muttavasta linnusta sopivassa pesimäympäristössä ontehty. Tässä yhteydessä ei käsitellä ilmeisiä satunnais-pesijöitä, kuten pähkinänakkelia ja mustaleppälintua.Valkoposkihanhi on mukana, koska on epäiltävissäpesinnän yleistyminen lähivuosina. Petolintureviiritperustuvat Järvisen (1999), Saurolan (1991) ja Väli-ahon (2001 ja kirj.) tietoihin.

Kaakkuri (Gavia stellata), NTPesi ensimmäistä kertaa Halimasjärven luonnonsuoje-lualueen kupeessa sijaitsevassa Halimasjärvessä v.2002, jolloin sai lentoon yhden poikasen. Samoinvuonna 2003 pari tuotti yhden poikasen. Jo v. 2001yritti selvästi pesintää järven kaakkoiskulmassa sijait-sevassa saarekkeessa, mutta pesinnän aloittanut kala-lokkipari puolusti raivokkaasti pesimäreviiriään ja pe-sintä jäi yritykseksi. Lisäksi pesintään viittaavia ha-vaintoja on tehty myös Teiskon Jylhänperän Vääräjär-vestä, jossa pesintäyritys v. 2001.

Kuikka (Gavia arctica), NTKantakaupungin alueella laji pesii Särkijärvessä, Her-vantajärvessä ja toisinaan myös Suolijärvessä. Särkijär-vessä on pesinyt parhaimmillaan kolme paria. Lisäksiyksi pari on vuosittain oleskellut Tohlopinjärvellä, japesintäyritys todettiin v. 2003. Teiskon alueella on ai-nakin 12 kuikkajärveä, joissa laji pesii säännöllisesti,joillakin kaksikin paria (esim. Pulesjärvi, mahdollises-ti jopa kolme). Myös Näsijärvessä on useita kuikka-pareja. Laji vaatisi tarkemman kartoituksen.

Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus)Aiemmin pesinyt Härmälän Vähäjärvessä, josta myösmelko tuoreita oleskeluhavaintoja. Aitolahden Hur-

Mustakurkku-uikku kuuluu voimakkaimmin taantuneisiin lajeihin.

Ola

vi K

alkk

o

Kar

tta

12.

Kyn

äjal

avan

esi

inty

mis

paik

at T

ampe

reel

la

Kartta 13. Liito-oravan esiintymispaikat Tampereella.

Uhanalaiset eliöt


majärvessä on v. 1985 havaittu pariskunta. Muita ha-vaintoja: Teiskon Kuorejärvessä (pesintä viimeksi1993, 2 paria), Matalajärvestä , jossa v. 1993 poikue javiimeksi havaittu 1996 (1 yksilö) ja Nuorajärvestä, jos-sa pesintä todettu viimeksi 1996. Myös v. 2002 paikal-la todettiin vielä 2 lintua ja 2003 vain yksi. TeiskonNuutilanlahdessa tavattu ainakin vielä 1997, muttapesintä epävarmaa.

Härkälintu (Podiceps griseigena)Kantakaupungissa on yksi pesimäjärvi, Tohloppi, jos-sa on viime vuosina pesinyt kaksi paria. Teiskossa pe-sii useita pareja, kuten Nuutilanlahdessa (2 paria), Te-rälahdessa, Pulesjärvessä, Velaatanjärvessä (mm. v.2003 hautova lintu näkyi Teisko-Ruovesi-tielle) jaKirkkojärvessä, samoin Näsijärven muutamissa lah-dissa, kuten Kuterinlahdessa, Vetämäkannanniemessä.Iidesjärvelläkin havaittiin v. 1997 soidintava lintu,mutta ilman pesintää. Tarkempi kartoitus on tarpeen.

Kaulushaikara (Botaurus stellaris), NTVoinee pesiä Teiskossa, josta tuoreita havaintoja mm.Nuorajärveltä (ensimmäinen v. 1983 ja seuraavan ker-ran 1992). Vuonna 1998 havaittiin huuteleva lintuTervalahdessa ja Kääniemessä. Vuonna 2003 kuultiinkolme lintua, Nuorajärvellä, Nuutilanlahdella ja Kää-lahdessa. Voivat myös olla levähtäviä, parittomia lin-tuja.

Laulujoutsen (Cygnus cygnus)Teiskon alueella pesii kaksi paria: Nuorajärvellä jaVelaatan Nuutilanlahdessa jo vuodesta 1994 lähtien.Myös muualta on pesimäaikaisia havaintoja (ns. kih-lapareja), esim. Peltolammilta 2003! Näsijärven Kol-jonselän karilla pesi joutsen myös v. 2003. Tampereel-ta ei tunneta erityisiä levähdyspaikkoja, jonne kerään-tyisi satoja joutsenia.

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis)Uudistulokas. Pesinyt ensimmäistä kertaa Näsijärvel-lä, Aitolahdella v. 2003, jolloin emojen seurassa ha-vaittiin yksi poikanen.

Jouhisorsa (Anas acuta)Pesinyt Iidesjärvellä ainakin vuosina 1967 ja 1968, jol-loin havaittu poikue. Myös Nuorajärveltä on pesimä-aikaisia havaintoja 1980-luvulta ja viimeksi 1990-lu-vun lopussa nähtiin poikue. Nuutilanlahdella laji ontavattu pesimäaikaan viimeksi 1990, ja laji saattaaedelleen pesiä siellä.

Heinätavi (Anas querquedula)Harvalukuinen pesimälintu rehevillä lintujärvillä. Pe-sintään viittaavia havaintoja on Iidesjärveltä mm.1993-94 sekä 1999, 2000 ja 2001. Myös Teiskon Nuu-

tilanlahdella (1990-luvulla monena vuonna, viimeksi-97), Nuorajärvellä (viimeksi 1997) ja Hurmajärvellä(1997) laji on tavattu pesintäaikaan.

Kalasääski (Pandion haliaetus), NTVuosina 1971-1990 Tampereella on havaittu 0-2 re-viiriä.

Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus), NTPesintöjen määrät vuosittain:1997: 1, 1998: 3, 1999: 2, 2000: 1, 2001-2003 2

Hiirihaukka (Buteo buteo)1997: 1, 1998 1, 1999: 1, 2000: 0, 2001-02: 1, ja 2003: 0

Mehiläishaukka (Pernis apivorus), NT1997: 4, 1998: 1, 1999: 1, 2000: 1, 2001: 1 , lisäksi 1reviiri, 2002 2 reviiriä ja 2003 1 reviiri.

Kanahaukka (Accipiter gentilis)1997: 5, 1998: 5, 1999: 4, 2000: 5, 2001: 7, 2002: 6 ja2003: 9 pesintää.

Varpushaukka (Accipiter nisus)1997: 10, 1998: 14, 1999: 21, 2000: 5, 2001 19, 2002:9 ja 2003: 14 pesintää

Tuulihaukka (Falco tinnunculus), NT1997: 11, 1998: 23, 1999: 13, 2000: 16, 2001: 22,2002: 20 ja 2003: 12 pesintää

Ampuhaukka (Falco columbarius), VUAiemmin pesinyt mm. Kaupissa ja Lentäväniemessä.Viime vuosien ainoa pesintäaikainen havainto on23.7.1997 Kalevankankaalta

Nuolihaukka (Falco subbuteo)1997: 6, 1998: 2, 1999: 4, 2000: 4, 2001 4, 2002 1,2003 2 pesintää.

Metso (Tetrao urogallus), NTPesi vielä 1940-luvulla ja 1950-luvun alkupuolellaTesoman-Lamminpään-Haukiluoman alueella, muttajoutui väistymään asutuksen ja muun rakentamisentieltä. Kaupissa laji esiintyi vielä 1960-lvulla ja Her-vannan takamailla saattaa elää edelleen - kukaties eikuitenkaan Tampereen puolella. Teiskossa on edelleenkohtalainen kanta.

Peltopyy (Perdix perdix), NTEi säännöllisiä pesimähavaintoja enää 1980-luvulta.Näyttää hiipuneen jo 1970-luvun loppuvuosina, jol-loin havaintoja on vielä Hankkion ja Kaukajärven pel-loilta, Lielahdesta ja Härmälästä. Hankkiosta on vielähavainto talviparvesta vuodelta 1999, joka voinee kos-kea vaellusryhmää.

Uhanalaiset eliöt


Viiriäinen (Coturnix coturnix)Tampereelta on neljä havaintoa ääntelevästä koiraas-ta, joista kolme 2000-luvulta: 2000 Aitolahti, Nurmi,2002 Aitolahti, Sorila, 2003 Teisko, Velaatta.

Ruisrääkkä (Crex crex) NT,VVerrattuna 1970-lukuun laji on nykyisin selvästi ylei-sempi. Erityisen selvästi määrät kasvoivat 1990-luvul-la (mm. 1993 9 ääntelevää). Vuosittaiset vaihtelutsuuria, esim. v. 1999 2 ja huippuvuonna 2000 36 ään-televää.

Luhtakana (Rallus aquaticus)Havaittu ainakin Iidesjärvellä (mm. 2003 2 ääntele-vää), Nuutilanlahdella (mm. 1989-1990), Kurjenjär-vellä v. 2000, Nuorajärvellä (1990-91 ja 2000), Aito-lahden Sorilanlammella (1995 ja 2002), Kuolemaisel-la (1990 ja 1995). Pesintää ei ole varmistettu.

Luhtahuitti (Porzana porzana)Oli 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella huomat-tavasti tavanomaisempi kuin viime vuosina. Parhaim-millaan sitä on kuultu v. 1989 (7 äänt.), 1990 (10äänt.) ja 1993 (7 äänt.). Vuosittainen se on Nuorajär-vellä, parhaimmillaan jopa 3 äänt (mm. 1983, 1986,1987, 1990, 1995).

Liejukana (Gallinula chloropus), VUSatunnainen pesimälintu, joka pesinyt Teiskossa,Vaakkolammella (1990-luvulla reviirejä, v. 1997 1 yksinuori lintu ja mm. v. 2000 varoitteleva yksilö) ja Iides-järvellä (jo v. 1969 reviiri ja kuollut, muninut naaras).Pesintä tapahtui 1999, jolloin heinäkuussa nähtiinemolinnun lisäksi 4 poikasta. Havaintoja on myösvuosilta 2001-2003.

Kurki (Grus grus)Kurkikanta on runsastunut varsinkin 1990-luvunpuolella. 1990-luvulta on tiedossa ainakin kymmen-kunta pesimäpaikkaa Teiskosta ja Aitolahdelta. Lajinpesimäkannan kehitystä ei ole erityisesti seurattu.

Meriharakka (Haematopus ostralegus)Uudislaji. Meriharakka on pesinyt Lielahdessa sään-nöllisesti vuodesta 1986 alkaen vuoteen 2003 asti. Pe-sintä ei ole läheskään aina onnistunut. Pesinyt tai yrit-tänyt pesiä myös Raholan jäteveden puhdistamollaainakin 1997-2000, jonka jälkeen tavattiin Ylä-Villi-län multakasoilla varoittelevat linnut v. 2002. Lisäksivaroittelevia pareja on esiintynyt Aakkulan multaka-soilla v. 1997, 2001-2002 ja kihlapari on tavattu sään-nöllisesti vuosina 1997-2003 Pyynikinsaarissa (lieneepesinyt Pirkkalan Pereensaaressa). V. 2003 laji pesimyös Santalahden uudella aallonmurtajalla.

Pikkutylli (Charadrius dubius)Vuoden 1994 kartoituksessa löytyi n. 50 reviiriä, mut-

ta vuonna 2003 enää 8 paria. On vähentynyt viimevuosina sopivien pesimäpaikkojen tuhouduttua. Pe-sinyt viime vuosina ainakin Lahdesjärvellä, Lielah-dessa, Hankkiolla, Ryydynpohjassa, Tarastenjärvenkaatopaikalla ja Nekalan maankaatopaikalla ja ilmei-sesti myös entisen Lokomon-Hatanpään alueella, jos-ta myös Suomen ensimmäinen kattopesintä.

Punajalkaviklo (Tringa totanus)Lielahden lietteillä pesi 1-2 paria vuosina 1990-2001,mutta ei nykyisin. Kesäaikaisia havaintoja myös Nuo-rajärveltä 1996-98. Varoittelevat linnut kesäkuussa1999 Valkeejärvellä (2 paria) ja Uskalissa (1 pari).1970-luvun lopulla oleskeli pari pesimäaikaan myösHärmälän Vähäjärvellä.

Teiskon viiriäinen tuli toisinaan myös valokuvaajan näköpiiriin.

Ola

vi K

alkk

o

Meriharakat vierailevat usein santalahden nurmikolla.

Ola

vi K

alkk

o

Uhanalaiset eliöt


Selkälokki (Larus fuscus), Ldir, VUPesii Näsijärven luodoilla säännöllisesti (ks. 4.2.3.).Lisäksi Teiskossa lienee muita järviä, joissa se voi pe-siä. Tarastenjärven kaatopaikka on huomattava selkä-lokkien ruokailupaikka. On jopa arvioitu , että 10 %selkälokin maailmankannasta poikkeaa vuosittain Ta-rastenjärvellä.

Uuttukyyhky (Columba oenas)Suuresti vähentynyt koko Pirkanmaalla..Tampereeltaviimeinen varma pesintähavainto on kesältä 1973Ikurin Haukiluomasta (lintu lähti haavankolosta).Myöhemmin on vain satunnaishavaintoja, mutta pe-sintään viittaavia havaintoja on esim. Lielahdesta1998 (2 yks touko-kesäkuun vaihteessa) ja TeiskonNuutilanlahdesta (22.5.1998 1 yks) sekä Aitolahdestav. 1999 soidintava pari.

Huuhkaja (Bubo bubo)2000-luvun alussa 15 tunnettua reviiriä. Kantakau-pungin alueella ei lainkaan, Aitolahdessa 2 ja loputTeiskossa.

Lehtopöllö (Strix aluco)2000-luvulla reviirien lukumäärä on vaihdellut rajois-sa 20-25. Suurin osa keskittyy Teiskon alueelle.

Viirupöllö (Strix uralensis)Kanta lienee lehtopöllön pesimäkantaa pienempi,ehkä n. 20 paria.

Lapinpöllö (Strix nebulosa)Satunnaislaji, joka voi hyvinä vuosina pesiäkin. Esim.pöllöjen pesintöjen huippuvuonna 1991 todettiinTeiskon Ukaassa 2 pesintää 3.1 kilometrin päässä toi-sistaan.

Sarvipöllö (Asio otus)Vuosittaiset vaihtelut hyvin suuria. Esim. v. 1991Tampereen alueella todettiin 41 pesintää. Todellinenmäärä lienee ollut selkeästi suurempi, koska valtaosahavainnoista koski poikueita.

Varpuspöllö (Glaucidium passerinum)Karkea arvio Tampereen alueelta, n. 35-40 paria. Esi-merkiksi v. 2003 20 pesintää.

Helmipöllö (Aegolius funereus)Voimakkaasti taantunut laji. Huikeina myyrävuosinaTampereellakin voi pesiä satakin paria, mutta 2000-luvulla tällaisia vuosia ei ole ollut. Huonoina myyrä-vuosina laji voi puuttua lähes kokonaan.

Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) Ldir,NTTampereen kehrääjät alkavat hiipua olemattomiin.Vuodelta 1998 on vielä ääntelyhavainto Teiskon Ah-venvuorelta (sekä koiras että naaras) ja vuodelta 2002

ääntelytieto Teiskon Taulaniemen Huhdinkorven-kankaalta, Rääkkykankaalta (naaras), v. 2003 Nuuti-lanlahdella (Kurjenvuoren suunnasta) ääntelevä jaToijakylästä ääntelevä. Kantakaupungistakin on tuo-reita havaintoja: Hallilan Pehkusuolla on koiras kuul-tu 1992-93 ja 1995 sekä 2000 ja 2002. Vuonna 2003kaikki vanhat havaintopaikat tarkistettiin.

Harmaapäätikka (Picus canus) Ldir,NTKevättalvella 2003 reviiri Hervantajärven pohjois-puolella, Salmenkalliontien varrella metsäalueella,jossa havaittiin ainakin koiras. Lähistöllä havaittiinmyös naaras koko talven, joten on mahdollista, ettälaji pesii jossakin Hervantajärven ympäristössä. Toi-nen koiras piti reviiriä Kauppi-Niihaman alueella ke-väällä 2003.

Pikkutikka (Dendrocopos minor) VUTampereen pesimäkanta keskittyy Pyhäjärven reuna-metsiin ja kantakaupungin reunamille lehtevään ympä-ristöön, jossa on lahopuita. Laji pesii säännöllisesti Vil-lilänsaaressa, Raholan-Hyhkyn-Tahmelan rantamilla(1-2 paria), Pyynikillä, Viikinsaaressa - Hatanpäällä-Härmälässä - Rantaperkiössä (1-2 paria), Vaakkolam-milla, Tohlopissa, Lielahdessa, Iidesjärvellä, Vehmaisis-sa ja Haiharassa. Vuosittain pesinee n. 10 paria.

Pirstaleisessa ja pienialaisessa ympäristössä linnutliikkuvat laajalti ja pesäpaikat voivat vaihdella suures-ti, joka vaikeuttaa arvioita. Esimerkiksi Pyynikin-Vii-kinsaaren-Hatanpään ja Härmälän alueella havaitutlinnut eivät välttämättä aina koske eri reviirejä. Pesi-mäaikaisia havaintoja on vielä Teiskon Nuorajärveltä1989-1992, Kämmennniemestä1995,1997, Kotkan-niemestä 1997 ja ilmeisesti Nuutilanlahden ympäris-töstä. Koko kunnan kanta lienee n. 20 paria.

Pohjantikka (Picoides tridactylus) Ldir,NT,VHuonosti tunnettu laji. Kuitenkin luonnontilaisenmetsän ilmentäjä, joka ansaitsisi tarkemman seuran-nan. Hervannan alueella pesii ainakin yksi pari (sään-nöllisiä havaintoja Hervantajärven - Suolijärven ym-päristöstä) , samoin Teiskossa. Pesintään viittaava ha-vainto tehtiin v. 1997 myös Halimasjärven luonnon-suojelualueelta.

Käenpiika ( Jynx torquilla), VUSuuresti vähentynyt laji. Viime vuosilta vain kaksi re-viiriä: Lielahdessa säännöllisesti vielä 2000-luvulla¸jaVillilänsaari, jonka lähistöllä myös pesinyt (viimeksihavainto 2003). Vuodelta 2000 on myös havainnotTeiskon Kapeesta ja Rypynperästä.

Kangaskiuru (Lullula arborea), NTKangaskiurusta ei ole varmoja pesimähavaintojaTampereelta. Sopivassa pesimäympäristössä tavattiinkuitenkin laulava lintu v. 2000 Teiskon Rääkkykan-kaalla. Myöhempiä havaintoja ei ole.

Uhanalaiset eliöt


Harmaapäätikan viimeaikaiset havainnot keskittyvät Hervantajärven pohjoispuolelle.

Ola

vi K

alkk

o

Uhanalaiset eliöt


Törmäpääsky (Riparia riparia)Tampereella 1970-80-luvulla seuraavat pesimäpaikat1978-82: Villilä 200 koloa, 1970-luvun loppu 16 ko-loa ja 1980-luvun alku 5 koloa Hankkion törmässä jaEpilänharju 1970-luvun lopulla 30 koloa. 1990-luvul-la vain kolme pesäpaikkaa, joista yksi kantakaupun-gissa (Hankkion multakasat 1994-95 8 koloa), yksiTarastenjärven kaatopaikalla (5 koloa) ja kaksi Teis-kossa. Nykytilanteesta ei ole käsitystä.

Niittykirvinen (Anthus pratensis)Lajista on ollut hyvin vähän tietoa Tampereen alueel-ta. Myös kantakaupungissa on ollut useita laulurevii-reitä, kuten Santalahdessa, Lielahdessa, Sarankulmas-sa (2-4 reviiriä), Hankkiossa, Kaukajärvellä, Hatan-päällä ja Lahdesjärvellä ja 2000-luvulla ainakin vieläLielahdessa, Sarankulmassa ja ilmeisesti Lahdesjär-vellä. Tampereen itäisen ohikulkutien reunoille syn-tyi 1990-luvulla niittykirviselle sopiva niittymäinen,matala ja ruohoinen pesimäbiotooppi, joka sai Sa-rankulman-Atalan välille syntymään reviirejä 19944, 1996 4, 1999 12, 2000 21, 2202 10 ja 2003 4. Kunkasvillisuus alkoi rehevöityä ja pensastua, vähenivätniittykirviset. Koko Tampereen kanta lienee nyt vainn. 10 paria.

Koskikara (Cinclus cinclus), NTPesinyt Tampereella vuodesta 1990 lähtien. Pesintätodettiin tuolloin Teiskon Pohtolassa Kalliojärven las-kupurolla. Kalliojärveltä on pesintöjä myös vuosilta1992, 1993, ja 1995. Hankajärven laskupurolla laji onpesinyt1992, 1995 ja 1997. Lisäksi tunnetaan pesintäVelaatanjärveltä 1999. 2000-luvulla pesintöjä ei oletodettu.

Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus)Aiemmin säännöllinen vierailija (pesimälintu?), sit-temmin kadonnut. 1990-luvulta viisi havaintoa laula-vista linnuista, joista kolme Teiskosta (Tervalahti,Matehinen, Nuorajärvi) ja yksi Villilänsaaresta ja yksiKaupista. Kantakaupungin alueella laji on laulellutLinnainmaalla useasti 2000-luvulla.

Satakieli (Luscinia luscinia)Satakielen kanta oli varsin vakaa 1990-luvun puolivä-liin asti (20-45 reviiriä), jonka jälkeen taantui. V. 2001määrät kohosivat taas uusiin ennätyslukemiin, esim. v.2001 50 reviiriä.

Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus)Nykyinen kanta koostuu alle 10 parista, v. 2003 ha-vaittiin Nuutilanlahdella 1, Nuorajärvellä 1, Ryydyn-pohjassa 1 ja Iidesjärvellä 3 reviiriä. Iidesjärveltä lajitunnetaan jo 1960-luvun puolivälistä alkaen.

Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum)Viitakerttunen saavutti huippunsa 1990-lvuun puoli-välissä (1995 30 laulajaa), mutta viime vuosina on ol-lut vähälukuisempi. v. 2000 11 laulajaa, v. 2001 6.

Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris)Kanta pysynyt kohtuullisen vakaana. 1990-luvullavaihdellut rajoissa 1-11 laulavaa ja v. 2000 12, 2001 2laulajaa.

Pensassirkkalintu (Locustella naevia)Nykyään yleisempi kuin 1980-luvulla. Reviirimäärätvaihtelivat 1990-luvulla 3-7. Viime aikojen reviiri-määrät: 2000 16 ja 2001 0.

Viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis)1980-luvulla varsin vähälukuinen, mutta runsastui1990-luvulla. Vuonna 2000 6 reviiriä ja v. 2001 1,2003 pelkästään Aitolahden-Teiskon alueella 7 laula-jaa. Näyttää runsastuneen 1990-luvulla.

Kultarinta (Hippolais icterina)Vähälukuinen pesimälaji, jonka kannassa ei liene ta-pahtunut suuria muutoksia. Vuosittaiset reviirit Tam-pereella vaihtelevat 5-14 välillä. Vakituisimpia laulu-paikkoja ovat Villilänsaari 1-2 reviiriä, Piikahaka,Peltolammi-Pärrinkoski 1 reviiri, Hatanpäänniemi 1reviiri (2003), Vaakkolammi 1, sekä satunnaisemminTeiskosta.

Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides)Vuosittainen seuranta paljastaa muutamia idänuuni-lintureviirejä myös Tampereelta, esim. Halimasjärvenluonnonsuojelualueelta, Hervannan alueelta ja Kau-pista (mm. v. 2002 3 laulavaa), Kaukajärvi (1997 ja2003 1) sekä Teiskosta. Havainnot keskittyvät yleen-sä luonnontilaisen oloisiin kuusivaltaisiin metsiin.

Pikkusieppo (Ficedula parva) (Ldir, NT)Niukka pesivä kanta rajoittunee parhaisiin aarniovai-heen metsiin ja luonnonsuojelualueisiin. Iso-Kuhmonluonnonsuojelualueella nuori koiras lauloi v. 1989,Viikinsaaren luonnonsuojelualueelta on useita ha-vaintoja 1990-luvulta (mm. poikue 1996) ja Halimas-järven luonnonsuojelualueella kolme laulavaa v. 1999(ei sen jälkeen) Teiskon Paavola v.1988 pesälöytö.Villilänsaaressa tehtiin ilmeisesti muuttovaiheen ha-vainnot v. 2002 ja v. 2003, vaikka ympäristön puolestase voisi siellä esiintyä vakituisemminkin. Peltolammi-Pärrinkosken alueella se on esiintynyt jo 1950-luvul-ta alkaen, jolloin löydettiin mm. pesä. Viimeksi laula-va lintu on tavattu alueella v. 2002. Kesä 1999 oli il-meisen hyvä pikkusieppokesä, jolloin Halimasjärvenlisäksi havaittiin Niihamassa (2), Lahdesjärvellä (2) jaViikinsaaressa (1). 2000-luvulta Viikinsaaresta ei olehavaintoja.

Uhanalaiset eliöt


Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus)Ilmeisesti pieni, harva kanta pesii Tampereella, vaikkasuoria havaintoja ei juuri ole. Kesällä 2000 pariskuntapesi Villilänsaaressa, mutta pesä ilmeisesti rikkoutui.Pesälöytö myös Atalasta 2003.

Isolepinkäinen (Lanius excubitor), NTTeiskon Jylhäperässä v. 1992 tavatun poikueen jälkeenei ole varmoja pesimähavaintoja tiedossa. satunnaisiakesähavaintoja (joilla voi olla yhteyttä pesintään) onTeiskosta lisäksi vuosilta 1990, 1991 ja 1994.

Kuukkeli (Perisoreus infaustus), NTAikoinaan kuukkeli on ollut vakituinen pesimälintulaajoilla metsäalueilla Tampereellakin. Laji ei enääTampereella pesine, mutta Oriveden ja Tampereen ra-jalta, Vehokylästä tunnetaan ruokintapaikalla käynei-tä kuukkeleita niukasti myös Tampereen puolelta.Alueella kävi kaksi kuukkelia vuodesta 1997 lähtien ja1999 2 yksilö joista toinen eri lintu kuin 1997 havai-tun linnun pari. Loppuvuodesta 2000 nähtiin vieläyksi lintu, mutta ei enää sen jälkeen. Lisäksi Tampe-reen-Ruoveden rajalla ( Jakamakankaan eteläpuoli,Hehkosneva) tavattiin 9.4.2001 2 kuukkelia korpi-kuusikossa, joka hakattiin. Kuukkeli on ilmeisesti ka-donnut alueelta.

Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes)Laji levisi 1970-luvulla Pirkanmaan pesimälinnuksi.Kyse oli kapeanokkaisesta siperialaisesta rodustamacrorhynchos. Tampereelta tunnetaan tuolloin vaki-tuinen reviiri. Vuodelta 1972 on reviirihavainto Särki-järveltä (pari sopivassa biotoopissa). Tampereella hak-ki pesii nykyisinkin säännöllisesti Hervannan taka-maastoissa (2-3 paria). Rimminjärven - Koukkujärvenalueella ja Makkarajärven - Houkanvuoren välimaas-toissa. Mahdollisesti pesinyt myös Teiskossa, sekäKangasalan ja Nokian vastaisilla metsäalueilla.

Pikkuvarpunen (Passer montanus)Pesii nykyisin vuosittain Tampereella, mutta alkanutvakiintua vasta 1980-luvun lopussa, jolloin todettiinpesintä Pispalassa. Varhaisempiakin pesimähavainto-ja lajista on. Esim. Pohjolan linnut värikuvin mainit-see Teiskosta 1884 ja Tampereelta 1893. Viimeaikai-sia pesintöjä ei ole juuri seurattu, mutta lukuisat pesi-mäaikaiset havainnot kertovat lajin vakituisesta asu-tuksesta Tampereellakin. Vuonna 1999 tavattiinHankkion pelloilla 2 poikuetta, mutta kahdelta viimevuodelta pesälöydöt ovat 4 parista ja 8 parista. Kiintoi-sin esiintymä on Muotialan siirtolapuutarhan alueel-la, sillä alueella on pesäpönttöjä ja juuri tämäntapaisil-la alueilla laji esiintyy pieninä yhdyskuntina Uusi-maalla.

Nokkavarpunen (Coccothraustescoccothraustes), NTSatunnaislaji, joka pesinyt Turtolan Vihiojalla v. 2002,jolloin tavattiin poikue. Aikaisemmin tavattu muuta-mia kesähavaintoja, jotka saattavat viitata pesintään,mm. 1989 3 yks kesäkuussa Hatanpäänniemessä(mahd. poikue) ja 1 laulava lintu Peltolammin luon-nonsuojelualueella.

Pohjansirkku (Emberiza rustica)Vähentynyt suuresti. Tuoreimmat tamperelaishavain-not pohjansirkusta sijoittuvat vuodelle1998, jolloinkaksi laulavaa lintua havaittiin Teiskon Kaanaassa jayksi Halimasjärven luonnonsuojelualueella.

Peltosirkku (Emberiza hortulana)Voimakkaasti harvinaistunut laji, jota ei esimerkiksiBirdLifen peltosirkkuseurannassa v. 2001 tavattuTampereelta lainkaan. Vuonna 2000 oli yksi reviiriAitolahden Sorilassa. Vielä vuosina 1998-99 tavattiinlaulavat linnut Nurmi-Sorilan alueella 3, Hankkionpelloilla 1 ja Lielahden pelloilla 1.

Lisätietoja

Aro, S. 1990: Meriharakan pesinnästä Tampereella. - Lintuviesti 15 :108-109.

Järvinen, H. 1999: Pirkanmaan haukat 1997-1998. - Lintuviesti 24:4-12.

Korkeila, J. 1992: Kolme paria kuikkia Tampereen Särkijärvellä1992. - Lintuviesti 17: 106.

Kosonen, L. & Nyström, H. 1992: Pikkutyllin pesintä Lokomonkatolla. - Lintuviesti 17: 27-28.

Laamanen, K. 2002: Pirkanmaan kuukkelikartoitus 2000-2001. -Lintuviesti 27: 8-20.

Lagerström, M. , Nieminen, R., Nieminen, V. & Nyström, H. 1990:Koskikaran pesintä Tampereella. - Lintuviesti 15: 156-158.

Mäkelä, R. 1998: Uuttukyyhky seurantaan Pirkanmaalla. -Lintuviesti 23:58-64.

Mäkelä, R. 2000: Uhanalainen kuukkeli Pirkanmaalla ja raja-alueilla - havaintoaineisto vuosilta 1995-2000. Käsikirjoitus.

Mäkelä, R. 2002: Kehrääjä taantuu huomaamatta Pirkanmaalla -arvioita ja faktoja kehrääjän pesimäkannasta ja sen muutoksista.- Lintuviesti 27: 39-51.

Nieminen, R. 1992: Liejukanan pesintä Tampereen TeiskonTervalahdessa 1992. - Lintuviesti 17: 103-105.

Saurola, P.1991: Pirkanmaan sääkset 1971 - 1990. - Lintuviesti16: 4-11.

Väliaho, J. 2000: Pirkanmaan haukat - kaksi vuosikymmentätehostettua seurantaa. - Lintuviesti 25: 6-14.

Uhanalaiset eliöt


Palosirkalla lienee Tampereella vain yksi esiintymispaikka.

5.6 Nisäkkäät

Seuraavassa on luettelo Tampereella tavattavista,uhanalaisluokituksessa olevista nisäkkäistä.

• Susi (Canis lupus) EN. Vain satunnaishavaintoja.• Liito-orava (Pteromys volans) VU. Vahva kanta.

Ks. erillistä artikkelia s 116.• Saukko (Lutra lutra) NT. Teiskossa ja paikoin

kanta-kaupungissa, mm.Tammerkoskessa.• Ilves (Lynx lynx) NT. Ainakin Teiskon alueella.• Hilleri (Mustela putorius) NT. Kannan tila epäselvä.• Karhu (Ursus arctos) NT. Teiskon alueella. Tuoreita

satunnaishavaintoja myös kantakaupungin metsistä.

Tampereella esiintyvät luontodirektiivinliitteessä IV(a) mainitut nisäkkäät.

• Susi• Karhu• Ilves• Saukko• Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni). Yleisin lepakko-

lajimme. Kanta elinvoimainen.• Isoviiksisiippa (Myotis brandti) Kannan tila epäselvä.• Viiksisiippa (Myotis mystacinus) Kannan tila epäselvä.• Vesisiippa (Myotis daubentoni) Elinvoimainen kanta.• Korvayökkö (Plecotus auritus) Kannan tila epäselvä.• Liito-orava• Koivuhiiri (Sicista betulina) Kannan tila epäselvä.

Lienee elinvoimainen.

Suomen kansainväliset, Tampereella esiintyvätvastuulajit ovat:

Kääpiöpäästäinen (Sorex minutissimus) Kannan tilaepäselvä ja esiintyminen epävarmaa.Liito-orava

5.7. Hyönteiset

Uhanalaisista hyönteisistä tunnetaan Tampereen alu-eelta parhaiten suurperhoset, mutta viimeaikaisia tie-toja on käytettävissä myös pikkuperhosista, vesiperho-sista, kovakuoriaisista, luteista, suorasiipisistä sekäkukkakärpäsistä. Tampereelta tunnetaan vanhastaanlukuisia hyönteislajeja, jotka ovat joko hävinneet kokoSuomesta tai Pirkanmaalta. Tähän julkaisuun on nos-tettu ne lajit, joiden voidaan todeta tai olettaa vieläelävän alueella (pääosin lajeja, joista havaintoja viimei-sen kymmenen vuoden ajalta).

Valtakunnallisesti uhanalaiseksi tai silmällä pidet-täväksi luokitelluista hyönteisistä seuraavat esiintyvät(tai oletetaan esiintyvän edelleen) Tampereen alueella:

Erittäin uhanalaiset (EN):

Perhoset:• tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina)Luteet:• synkkälatikka (Aradus erosus)

Vaarantuneet (VU):

Perhoset:• virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis)• viheryökkönen (Calamia tridens)• ahdeyökkönen (Athetis gluteosa)• vajayökkönen (Standfussiana simulans)

Suorasiipiset:• palosirkka (Psophus stridulus)Kovakuoriaiset:• keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus)Kaksisiipiset:• isonaamiokukkakärpänen (Doros profuges)

L ass

e Ko

sone

n

Uhanalaiset eliöt


Silmällä pidettävät (NT):

Perhoset:• varjotupsukoi (Mompha terminella)• mäkihiilikoi (Anacampsis fuscella)• ajuruohosulkanen (Merrifieldia leucodactyla)• nunnamittari (Baptria tibiale)• kirjojuuriyökkönen (Pabulatrix pabulatricula)• oliivineilikkayökkönen (Hadena albimacula)• vyöneilikkayökkönen (Hadena compta)Vesiperhoset:• rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes)• purosiilanen (Lype reducta)• purovainokas (Rhyacophila fasciata)Kovakuoriaiset:• niinijäärä (Stenostola dubia)• siniharmiokärsäkäs (Ceutorhynchus ignitus)Luteet:• virtavesimittari (Aquarius najas)Kaksisiipiset:• pistiäislahokukkakärpänen (Temnostoma vespiforme)• metsäkurokärpänen (Sphegina clunipes)

Lisätietoja:Salokannel, J. 1994: Tummaverkkoperhosen esiintymisestäPirkanmaalla. - Diamina 1994: 5-10.

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 2000: Raportti Tampereenuhanalaisista hyönteislajeista sekä muistahyönteislajistoselvityksistä Tampereen kaupungin alueella v.2000.- Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa ja Yleiskaavayksikössä.

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1991: Selvitys eräistähyönteistieteellisesti arvokkaista kohteista Tampereella. -Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1992: Raportti eräistäTampereen hyönteistieteellisesti arvokkaista luontokohteista jakatsaus Tampereen kulttuuriympäristöjen suurperhosiin. -Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry 1993: Raporttihyönteistieteellisistä tutkimuksista Tampereen alueella 1993. -Käsikirjoitus Ympäristövalvonnassa.

Uhanalaiset eliöt


Tampereen kantakaupungin lepakot

uomalaisen lepakkotutkimuksen voi tavallaan katsoa alkaneen Tampereelta, koska10.11.1851 Carl Lundahl piti esitelmän Tiedeseurassa aiheenaan “Lisiä keski-Suomen mikro-

mammalogiaan eli pikkunisäkäseläimistöön”. Esitelmässä hän ilmoitti Suomelle uutena mm.”hiirenkarvaisen yölepakon”, nykyiseltä nimeltään kimolepakko. ”Tätä lajia pyydystin minä elokuus-sa vuonna 1834, eräässä puutarhassa Tampereella 6 kappaletta, joista minä vielä voin näyttääyhden nahkan ja pääkallon.” Kimolepakkoa ei edelleenkään ole tavattu Suomessa kuin muutamiakertoja.

Vuoden 2002 kevään ja kesän aikana teetettiin Tampereen kantakaupungin alueelta lepakko-kartoitus Bat Group Finland ry:llä (/Yrjö Siivonen). Selvityksessä pyrittiin saamaan selville lepakko-jen tärkeimmät esiintymisalueet käyttämällä detektoria lepakoiden päästämien ultraäänien ilmaise-miseen. Selvityksen mukaan lepakkojen absoluuttista määrää on erittäin vaikea millään menetel-mällä laskea, ja tarkoituksena olikin selvittää merkittävimmät lepakkoesiintymät sekä lajisuhteet jalevinneisyys pääpiirteittäin. Raportti vuoden 2002 kantakaupungin lepakkokartoituksesta on kau-pungin ympäristövalvontayksikössä sekä kaavoitusyksikössä.

Selvitys oli laatuaan ensimmäinen Tampereella, ja valtakunnallisestikin lepakkotutkimus onvasta lapsenkengissään. Pääosa lepakoista elää Etelä-Suomessa, mutta niitä tapaa myös Lapissa.Kolmasosa lepakoista on muuttavia ja Suomeen talveksi jäävät horrostavat yleensä lokakuustahuhtikuulle talojen ullakoilla, kellareissa, tunneleissa, louhikoissa tai kallion halkeamissa. Suomes-sa esiintyy säännöllisesti 11 lepakkolajia, joista ripsisiippa on erittäin uhanalainen. Kaikki lepakotovat EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeja.

Tampereella kesällä 2002 havaitut lepakkolajit ovat pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), ve-sisiippa (Myotis daubentoni), sekä viiksisiippa (Myotis mystacinus) ja/ tai isoviiksisiippa (Myotisbrandti). Selvityksessä viiksisiippa ja isoviiksisiippa käsiteltiin yhtenä ryhmänä, sillä lajit ovat erit-täin vaikea erottaa toisistaan äänenkään perusteella. Pohjanlepakko on näistä selkeimmin ihmis-asumuksissa levähtävä ja rakennetuilla alueilla viihtyvä laji; sen määrät ovat myös muissa tutki-muksissa vähentyneet selvästi kaupunkien reuna-alueita kohti.

Vesisiipoille mieleisintä ympäristöä ovat nimensä mukaisesti vesistöjen rantamat ja erityisestilievästi rehevöityneiden vesistöjen pohjoisrannat; ne karttavat runsaasti vesikasvillisuutta kasvaviaalueita. Vesisiippojen elinolosuhteita rajoittavat sopivien vesistöjen ja piilopaikkojen puute. Se le-vähtää siltojen, laitureiden ja ranta- asumusten tarjoamissa piilopaikoissa. Laji talvehtii lämpimis-sä ja kosteissa paikoissa kellareissa, tunneleissa ja kalliohalkeamissa.

S

Uhanalaiset eliöt


Eila

Sm

olan

der

Uhanalaiset eliöt


Molemmat viiksisiippalajit elelevät mieluiten vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä, jotka tarjoavatniille riittävästi puiden koloja ja kaarnanalusia levähdyspaikoiksi. Myös mökkien ja rantarakennelmi-en tarjoama suoja on niille mieleen. Vanhojen metsien puutteen lisäksi liiallinen valaistus rajoittaaviiksisiippojen elinolosuhteita.

Noin 60 % Tampereen kantakaupungin lepakoista on pohjanlepakkoa, 20 % vesisiippaa ja kahtaviiksisiippalajia yhteensä 20 %. Pohjanlepakkoja tavattiin joka puolella kaupunkia (kartta). Parhaitapohjanlepakkoalueita ovat Villilä, Tohloppijärven ympäristö, Lentävänniemi, Tallipiha, Pyynikki,Hatanpää, Haihara ja Tasanne. Muita kohtalaisen hyviä pohjanlepakkopaikkoja ovat Pohtola, Nais-tenlahti-Rauhaniemi, Viinikanoja, Peltolammi, Veisu ja Atala-Holvasti. Vesisiippojen kannalta par-haimpia kohteita ovat Villilä, Tohloppi, Hatanpää, Alasjärvi ja Särkijärvi. Tutkimusalueen parhaim-pia viiksisiippa-alueita ovat Tohloppi-järven etelärannan kuusikot, Metsä-Serlan tehdasalueen poh-joisosat, Kaupinojan saunan itäpuoliset kuusikot sekä Särkijärven ympäristö. Tutkimuksen mukaanTampereen arvokkaimpia lepakkoalueita ovat Villilä, Tohloppi, Lentävänniemi, Pyynikki, Tallipiha,Hatanpää, Särkijärvi-Suolijärvi, Haihara ja Tasanne, joista kolmen kärki on Tohloppi, Villilä ja Särki-järvi-Suolijärvi.

Suurin uhka lepakoille on ihmistoiminta. Uhkatekijöitä ovat mm. yleinen häirintä horros- japiilopaikoissa, ympäristön kemikalisoituminen sekä ruokailualueiden tuhoutuminen. Lepakot tarvit-sevat kiinnekohtia/ maamerkkejä liikkumisensa turvaksi ja ne karttavat laajoja aukeita, joissa nelisäksi saattavat joutua helpommin saaliiksi. Tässä mielessä puuston häviäminen saattaa sekoittaalepakon ”suunnistuskartan”, kun tuttuja ”rasteja” ei löydykään. Myös mm. teiden ja sähkölinjojenrakentaminen eli yleensä metsiköiden ja maiseman pirstoutuminen on yksi lepakoiden elinolosuhteitarajoittava tekijä. Lepakoilla on useita levähdys- ja saalistuspaikkoja ja olisi tärkeää pyrkiä säilyttä-mään näitä yhteyksiä. Ihmistoiminnan vilskeessä pohjalepakot ovat erinomaisia ja vesisiipat keskin-kertaisia selviytyjiä, mutta Tampereella viiksisiipat ovat suurimman uhan alla. Viiksisiipan kannaltaolisi suotavaa säilyttää vanhoja, pimeitä metsiä sekä niiden välisiä yhteyksiä. Kaupunkimetsien hoi-dossa voisi suosia koloja kaarnanaluspuiden jättämistä hyvillä lepakkopaikoilla. Myös vanhojenkulttuurimaisemien säästäminen on lepakoiden mieleen.

Lasse Kosonen

Uhanalaiset eliöt


Uhanalaiset eliöt


Liito-orava, ”lentävä rukkanen”

aaliskuun loppupuolen pikkupakkasen kirpeyttämänä iltana metsässä kulkijan yläpuolella vilahtaavaaleata taivasta vasten rukkasen kokoinen, litteän ja leveän oloinen eliö, joka rapsahtaa lähipuun

rungolle ja lähtee kipuamaan kohti latvusta. Lyhyen ajan kuluessa näky toistuu useita kertoja. Mitämetsässä tapahtuu? Vastaus ihmettelyyn on helppo: liito-oravathan siellä soidintaan esittävät.

Liito-orava on tavallista oravaa vähän pienempi, väriltään harmaa, litteähköhäntäinen, suhteellisen isopäi-nen ja hyvin suuri- ja tummasilmäinen eläin, jonka etu- ja takaraajoja yhdistää liitopoimu. “Liituri” tai “lork-ku”, joiksi lajia usein tuttavallisesti kutsutaan, on pääasiassa hämärä- ja yökulkija, mutta keväällä soidinaikaanja alkukesällä, jolloin naaraat imettävät poikasiaan ja tarvitsevat runsaasti ravintoa, saattaa ihmissilmä tavoit-taa tämän harmaan karvakerän myös päiväsaikaan. Nimensä mukaisesti liito-orava liikkuu puusta toiseen liitä-mällä raajojensa välissä olevien poimujen avulla: se kiipeää ensin puun latvaosaan, hypähtää ilmaan, levittääraajansa ja liitää “rukkasena” muutaman kymmenen metrin päähän toisen puun rungon alaosaan, mistä nou-see jälleen ylös. Vain pakkotilanteissa se joutuu etenemään maassa kömpelösti hyppien.

Liito-oravan ihanteellista elinympäristöä ovat vanhat sekametsät, joissa on kolopuita pesäpaikoiksi, lehti-puita ravintolähteiksi ja isoja, tiheäoksaisia kuusia suojapaikoiksi. Vanhojen metsien pinta-ala on hakkuidenvuoksi vähentynyt räjähdysmäisesti viime vuosikymmenten aikana, minkä vuoksi laji on taantunut suuresti kokomaassa, myös Pirkanmaalla. Jäljellä olevat vanhat metsät ovat nykyisin yleensä saarekkeina avohakkuiden jamonenikäisten taimikkojen keskellä. “Liiturille” kelvollista elinympäristöä on vielä usein peltojen laiteilla, järvi-en rannoilla ja purokorvissa, missä lehtipuita kasvaa usein runsaanpuoleisesti. Lajin menestymisen edellytykse-nä on myös sopivia asuinbiotooppeja yhdistävät metsä- eli ekokäytävät, joita pitkin eläimet voivat siirtyä pai-kasta toiseen.

Tavallisin liito-oravan pesäpaikka on vanha tikankolo, useimmiten käpytikan kovertama. Myös vanhat ora-van risupesät kelpaavat, jos puunkoloja ei ole tarjolla. Poikaset, määrältään tavallisesti 2-3 kappaletta, syntyvätyleensä toukokuun alussa ja varttuvat pesässään noin kuukauden ajan. Kömpelöinä ne lähtevät maailmalle javälistä putoilevat maahan, missä ne ovat pedoille helppoa riistaa. Asutuksen piirissä vapaasti kulkevat kissatkantavat silloin tällöin keskenkasvuisen ”liiturin” pihaportaille merkiksi saalistustaidoistaan.

Liito-oravan pääasiallisena ravintona ovat lepän ja koivun norkot sekä lehtipuiden silmut ja lehdet, muttamyös männyn silmut ja havupuiden kukinnot kelpaavat. Ravinnon koostumus vaihtelee vuodenaikojen ja osinmyös asuinbiotooppien mukaan.

Pääosin yöllistä elämää viettävän liito-oravan näkeminen on melko sattumanvaraista. Lajin olemassaolonjollakin paikalla voi parhaiten varmistaa sen maastoon jättämistä jätöksistä. Useimmiten isojen haapojen jakuusten tyville kertyy lajille tyypillisiä ulosteita, joita voi olla enimmillään jopa kasapäin riisin muotoisia jakokoisia, kellahtavan ruskeita papanoita. Talvella nämä papanat sekä keltainen virtsa erottuvat hangelta joetäälle. Kesäaikana myös ruotiin asti kaluttujen lehtien tähteitä löytyy ruokailupuiden alta.

Liito-orava on levinneisyydeltään itäinen laji, jonka läntisimmät esiintymät ovat Suomessa ja Baltian mais-sa. Euroopan Unionin maista Suomi on ainoa, joka voi ylpeillä tämän herttaisen eläimen “isännyydestä”. Laji onluokiteltu uhanalaiseksi, ja EU:n luontodirektiivi edellyttää, että lajin suojelun tason on säilyttävä suotuisana.Tämä merkitsee mm. sitä, että liito-oravan pesimäpaikkoja ei saa hävittää eikä reviirien elinympäristöä muulla-kaan tavoin heikentää. Liito-oravan erityisasema tuleekin ottaa huomioon kaikessa maankäytössä, etenkin kaa-voituksessa ja metsien talouskäytössä.

Martti Lagerström


M

Lass

e Ko

sone

n

Uhanalaiset eliöt

Liitteet


Aaprottimaruna ( Artemisia abrotanum ) 4.1.7.Aarnikääpä ( Phellinus nigrolimitatus ) 1.1.8.Ahdinsammal (Rhychostegium riparioides) 4.1.47, 5.3.Ahojäkkärä ( Gnaphalium sylvaticum ) 4.1.1.Ahokeltano ( Hieracium vulgatum ) 4.1.14.Aholeinikki (Ranunculus polyanthemos) 4.1.47.,4.1.50., 4.1.63., 4.1.89., 4.1.117.Ahomansikka ( Fragaria vesca ) 4.1.61.Ahonoidanlukko (Bothrychium multifidum) 4.1.69.,4.1.118., 5.1.Aho-orvokki ( Viola montana ) 4.1.14.Ahopukinjuuri (Pimpinella saxifraga) 4.1.18Ahosilmäruoho ( Euphrasia rostkoviana ssp fennica )3.3., 3.4., 5.1.Amerikanhorsma ( Epilobium adenocaulon ) 4.1.20.Amerikanorapihlaja ( Crataegus grayana ) 4.1.22.Anishaprakas ( Psathyrella mucrocystis ) 1.1.5., 5.4.Aprikoosihapero ( Russula risigallina ) 1.1.5.Aurankukka (Agrostemma githago) 5.1.

Banksinmänty (Pinus banksiana ) 4.1.47.

Etelänaitovirna (Vicia sepium. ssp. sepium) 4.1.18.,5.1.Etelänmunkki ( Jasione laevis ) 4.1.18.Euroopanlehtikuusi ( Larix europaea ) 4.1.22.

Haarapalpakko (Sparganium erectum) 4.1.110, 5.1.Hieskoivu ( Betula pubescens ) 1.1.2.Haapa ( Populus tremula ) 1.1.2., 4.1.50.Haisukurjenpolvi ( Geranium robertianum ) 1.1.1.,4.1.5., 4.1.42., 4.1.51., 4.1.71., 4.1.94., 4.1.115.Hajuheinä ( Cinna latifolia ) 2.1., 4.1.2., 4.1.3., 4.1.30.,4.1.58., 5.1.Halava ( Salix pentandra ) 1.1.2.Hanhenpaju ( Salix repens ) 4.1.6.Hansaruusu ( Rosa rugosa hybr. ) 4.1.22.Haprakiertosammal (Tortella fragilis) 5.3.Hapsiluikka ( Eleocharis acicularis ) 4.1.25.Harajuuri ( Corallorhiza trifida ) 1.1.4., 3.3, 4.1.10.,4.1.12., 4.1.37., 4.1.47., 4.1.53., 4.1.54., 4.1.86.Harjusormisara ( Carex pallens ) 4.1.24., 4.1.44. 4.1.47.,5.1.Harmaaleppä ( Alnus viridis ) 1.1.2., 4.1.17.Harmaapoimulehti ( Alchemilla glaucescens ) 3.4.Harmaasara ( Carex canescens ) 4.1.34., 4.1.78.Harmio ( Barteroa incana ) 4.1.18., 4.1.20.Haurasloikko ( Cystopteris fragilis ) 4.1.22., 4.1.83.Heinävita ( Potamogeton praelongus ) 4.1.47., 5.1.Helpi ( Phalaris arundinaceus ) 1.1.2.Hentokiurunkannus ( Corydalis intermedia ) 4.1.9., 5.1.Hentosavikka ( Chenopodium polyspermum ) 4.1.18.,4.1.22.Hentosuolake (Triglochin palustris) 4.1.87. , 4.1.118.,5.1.Hernesara ( Carex viridula ) 1.1.9., 3.4., 4.1.87., 5.1.Herttakaksikko ( Listera cordata ) 3.3., 4.1.53., 4.1.86.,4.1.93.Hetekaali ( Montia fontana ) 1.1.4., 4.1.27., 4.1.29.,4.1.42., 4.1.54 .Heterusokas (Entoloma rubrobasis) 5.4.Hetesara ( Carex acutiformis ) 3.3., 4.1.85., 5.1.Hevoskastanja ( Aesculus hippocastaneum ) 4.1.22.

Hieskoivu ( Betula pubescens ) 1.1.2.Hietalemmikki (Myosotis stricta) 5.1.Hietaorvokki ( Viola rupestris ) 1.1.4., 1.1.6., 3.3.,4.1.44., 5.1.Hiirenhäntä ( Myosurus minimus ) 4.1.22., 4.1.83.Hiirenporras ( Athyrium filix-femina ) 1.1.1.,1.1.2.,1.1.12., 4.1.10., 4.1.12., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.47.,4.1.54., 4.1.86., 4.1.93., 4.1.94. , 4.1.99., 4.1.102.,4.4.11.Hiirenvirna ( Vicia cracca ) 4.1.12.Himmeänahkajäkälä ( Peltigera scabrosa ) 4.1.10., 5.2.Hirssisara ( Carex panicea ) 4.1.10., 4.1.59., 4.1.117.Hirvenkello ( Campanula cervicaria ) 3.3., 3.4., 4.1.35.,5.1.Hoikkavilla (Eriophorum gracile) 4.1.119.,4.1.120., 5.1.Hoikkaängelmä (Thalictrum simplex) 5.1.Hopeahanhikki ( Potentilla argentea ) 4.1.14.Hopeakuusi (Picea pungens ) 4.1.47.Hopeapaju ( Salix alba ) 4.1.22.Horkkakatkero (Gentiana amarella) 5.1.Hovijasmike ( Philadelphus pubescens ) 4.1.22.Hukanputki ( Aethusa cynapium ) 4.1.18., 5.1.Hullukaali (Hyoscyamus niger) 5.1.Humala ( Humulus lupulus ) 1.1.5., 1.1.12., 2.6.,4.1.20., 4.1.53., 4.1.61., 4.1.88., 4.1.89.Humalanvieras ( Cuscuta europaea ) 4.1.18., 5.1.Huopakääpä (Onnia tomentosa) 5.4.Huopaohdake ( Cirsium helenioides ) 4.1.33.Härmäkilpijäkälä (Dermatocarpon deminuens), 5.2.Häränsilmä ( Hypochoeris maculata ) 1.1.4., 3.3., 4.1.7.,4.1.14., 4.1.24., 4.1.54., 4.1.61.

Idänkanukka ( Cornus alba ) 4.1.17.Idänpiukkasara ( Carex elata ssp. omskiana ) 2.6.Idänsara (Carex praecox) 5.1.Idänukonpalko ( Bunias orientalis ) 4.1.18.Idänvirpiangervo ( Spiraea chamaedryfolia ) 4.1.22.Illakko ( Hesperis matronalis ) 4.1.47.Imeläkurjenherne ( Astragalus glycophyllos ) 4.1.13.Isoalvejuuri ( Dryopteris expansa ) 2.6., 4.1.33., 4.1.99Isohierakka ( Rumex hydrolapathum ) 4.1.1.Isohukanputki ( Aethusa cynapium subsp.cynapioides) 4.1.13.Isokarpalo ( Vaccinium oxycoccus ) 4.1.1., 4.1.12.,4.1.34., 4.4.9.Isokäenrieska (Gagea lutea) 2.6., 4.1.10., 5.1.Isolimaska ( Spirodela polyrrhiza) 3.2., 4.1.1., 4.1.12.,4.1.27., 4.1.49., 4.1.63.Isolumme ( Nymphaea alba ) 1.1.9., 5.1.Isomaksaruoho ( Sedum telephium ) 4.1.22.Isomesikkä ( Melilotus altissima ) 4.1.22., 5.1.Isomyyränlakki (Rhodocybe gemina) 5.4.Isopiisku ( Solidago gigantea ) 4.1.47.Isorustojäkälä (Ramalina fraxinea) 5.2.Isorölli ( Agrostis gigantea ) 4.1.47.Isosorsimo (Glyceria maxima ) 4.1.1., 4.1.27.Isotakiainen ( Arctium lappa ) 4.1.13.Isotuomipihlaja ( Amelanchier spicata ) 4.1.1.Isovesiherne ( Utricularia vulgaris ) 4.1.12., 4.1.27.Isovesirikko ( Elatine alsinastrum ) 1.1.5., 4.1.49., 5.1.

Jalkasara ( Carex pediformis ) 1.1.5., 1.1.6., 4.1.38.,4.1.44., 4.1.50., 4.1.65.

RAPORTISSA ESIINTYVÄT KASVILAJIT

Liitteet


Jalohelokka ( Pholiota elegans ) 1.1.5.Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) 1.1.3., 4.1.47.Jauheukonsieni ( Cystolepiota sistrata ) 1.1.5.Jauhoruostejuurekas (Phaeocollybia cidaris) 5.4.Jokileinikki ( Ranunculus lingua ) 2.6., 4.1.1., 4.1.107.,4.1.110.Jouhisara (Carex lasiocarpa) 4.1.78., 4.1.119.Jouhivihvilä ( Juncus filiformis ) 4.1.12.Juolukka ( Vaccinium uliginosum ) 4.1.34.Juolukkapaju ( Salix myrtilloides ) 1.1.6., 4.1.72.Juurtosara ( Carex chordorrhiza ) 2.5., 4.1.66., 4.1.89.Jäkki ( Nardus stricta ) 1.1.4., 4.1.86. , 4.1.117., 4.1.118.Jänönapila (Trifolium arvense) 4.1.13., 4.1.24., 5.1.Jänönsalaatti ( Mycelis muralis ) 1.1.3., 4.1.13., 4.1.49.,4.1.63., 5.1.Järvikaisla ( Scoenoplectus lacustris ) 4.1.22., 4.1.27.Järvikorte ( Equisetum fluviatile ) 4.1.22.Järviruoko ( Phragmites australis ) 2.6., 4.1.22., 4.1.27.Jättikuukunen (Langermannia gigantea) 5.4.Jättipalsami ( Impatiens grandulifera ) 1.1.3.

Kaarlenvaltikka (Pedicularis sceptrum-carolinum) 5.1Kaiheorvokki ( Viola selkirkii ) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6.,4.1.39., 4.1.42., 4.1.46., 4.1.51., 4.1.54., 4.1.115.Kaislasara ( Carex rhynchophysa ) 2.1., 4.1.3., 4.1.29.,5.1.Kalkkinahkajäkälä (Peltigera lepidophora) 5.2.Kalkkikierusammal (Tortella tortuosa ) 3.3.Kalliohatikka ( Spergula morisonii ) 1.1.4., 4.1.5.,4.1.51., 4.1.72Kalliohyytelöjäkälä (Collema flaccidum) 5.2.Kalliokeuhkojäkälä (Lobaria scrobiculata) 3.3., 5.2.Kalliokielo ( Polygonatum odoratum ) 4.1.14., 4.1.51.,4.1.99.Kalliokohokki ( Silene rupestris ) 1.1.12., 4.1.99.,4.1.102.Kalliokärpänsammal (Rhabdoweisia fugax) 4.1.38.Kalliosuomusammal (Radula lindbergiana) 5.3.Kalmojuuri ( Acorus calamus ) 4.1.23., 4.1.47., 5.1.Kalvashiippasammal (Orthotrichum pallens) 4.1.6.,5.3.Kanadankoiransilmä ( Conyza canadensis ) 4.1.22.Kanadanluppo (Alectoria fremontii) 4.1.99.Kanervisara ( Carex ericetorum ) 1.1.4., 4.1.24.,4.1.44.,5.1.Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) 5.1.Kantokinnassammal (Scapania apiculata) 5.3.Kapealehtipaju ( Salix rosmarinifolia ) 2.6., 4.1.53.,4.1.63.Kapeaosmankäämi (Typha angustifolia) 2.6., 5.1.Karhunköynnös ( Calystegia sepium ) 4.1.1., 4.1.10.,4.1.12.Karpalo ( Vaccinium oxycoccus ) 4.1.1., 4.1.34.Kartanokääpä (Spongipellis spumeus) 5.4.Karvahorsma ( Epilobium hirsutum ) 4.1.13.Karvakieli (Trichoglossum hirsutum) 5.4.Karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis) 4.1.47.,4.1.83. 4.1.102Karvalehti ( Ceratophyllum demersum ) 4.1.1., 4.1.47.Karvapillike ( Galeopsis pubescens) 4.1.13.Karvasara ( Carex hirta ) 4.1.13.Karvaskallioinen ( Erigeron acer ) 4.1.14.Karvasmaitohiippo (Mycena erubescens) 5.4.Kataja ( Juniperus communis ) 1.1.2., 1.1.13., 4.1.47.,4.1.64.Kaukasiantädyke ( Veronica filiformis ) 4.1.22.Kelta-apila ( Trifolium aureum ) 4.1.18., 4.1.24., 5.1.

Keltakurjenmiekka ( Iris pseudacorus ) 4.1.1., 4.1.47.,4.1.107.Keltakynsimö (Draba nemorosa) 5.1.Keltakääpä ( Scutiger syringae ) 4.1.15.Keltamaite ( Lotus corniculatus ) 4.1.24.Keltamaksaruoho ( Sedum acre ) 3.4., 4.1.22.Keltamatara ( Galium verum ) 4.1.18.Keltamo ( Chelidonium majus ) 1.1.3., 4.1.15., 4.1.22.Keltanokitkerö ( Picris hieracioides ) 1.1.2., 4.1.45.,4.1.46., 4.1.47.Keltasara ( Carex flava ) 1.1.5., 3.3., 3.4., 5.1.Keltasauramo ( Anthemis tinctoria ) 4.1.14., 4.1.18.,5.1.Keltatalvikki ( Pyrola clorantha ) 4.1.14.Keltavuokko ( Anemone ranunculoides ) 1.1.2., 1.1.3.,1.1.13., 4.1.1., 4.1.22., 4.1.31., 4.1.33., 4.1.57., 4.1.62.Keltaängelmä ( Thalictrum flavum ) 4.1.1., 4.1.25.,4.1.27.Keräpääpoimulehti ( Alchemilla glomerulans ) 4.1.36.,4.1.42.Kesämaitiainen ( Leontodon hispidus ) 1.1.4., 5.1.Kesämaksaruoho ( Sedum annuum ) 3.4., 4.1.51.Ketoampiaisyrtti (Dracocephalum thymiflorum) 5.1.Ketohavusammal ( Abietinella abietina ) 1.1.3.Ketokatkero ( Gentianella campestris ) 3.3., 3.4., 4.118.,5,1,Ketokaunokki ( Centaurea scabiosa ) 4.1.24.Ketokeltto ( Crepis tectorum ) 4.1.14.Ketokäenminttu ( Satureja acinos ) 4.1.7., 5.1.Ketomaruna ( Artemisia campestris ) 4.1.24.Ketoneilikka ( Dianthus deltoides ) 4.1.18., 4.1.51.,4.1.83.Ketonoidanlukko ( Bothrychium lunaria ) 3.4., 4.1.14.,4.1.118.Ketonukki (Androsace septentrionalis) 5.1.Keto-orvokki ( Viola tricolor ) 4.1.22.Ketoraunikki ( Gypsophila muralis ) 4.1.13.Ketotyräruoho ( Herniaria glabra ) 4.1.22., 5.1.Ketotädyke ( Veronica arvensis ) 4.1.22., 4.1.53., 4.1.83.Ketunlieko (Huperzia selago) 4.1.58.Kevätesikko ( Primula vulgaris ) 4.1.26., 4.1.31., 5.1.Keväthanhikki (Potentilla crantzii) 4.1.53.Kevätkaunolakki (calocybe gambosa) 5.4.Kevätkynsimö ( Erophila verna ) 4.1.22.Kevätlehtoleinikki ( Ranunculus fallax ) 1.1.12., 2.6.,4.1.33., 4.1.36., 4.1.52., 4.1.61., 4.1.62.Kevätlinnunherne ( Lathyrus vernus ) 1.1.2., 4.1.10.,4.1.14., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.49., 4.1.52., 4.1.54.,4.1.75., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.94., 4.1.95., 4.1.99., 4.1.116., 4.4.11.Kevätlinnunsilmä ( Crysosplenium alternifolium)1.1.1., 1.1.2., 1.1.3., 2.6., 4.1.10., 4.1.15., 4.1.26.,4.1.27., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.47.,4.1.51., 4.1.57., 4.1.71., 4.1.86., 4.1.88., 4.4.9.Kevättädyke ( Veronica verna ) 3.4., 4.1.22., 4.1.83.Kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum) 5.1.Kiekkolaikkajäkälä (Pertusaria albescens) 5.2.Kielo ( Convallaria majalis ) 1.1.12., 4.1.10., 4.1.14.,4.1.22., 4.1.53.Kierumatara ( Galium aparine ) 4.1.13., 4.1.47.Kiiltopaju ( Carex phylicifolia ) 1.1.2., 4.1.33.Kilpukka ( Hydrocharis morsus-ranae ) 4.1.1., 4.1.99.Kimppuseitikki ( Cortinarius turmalis ) 1.1.6.Kirjomaltoseitikki (Cortinarius cyanites ) 1.1.2.Kirkiruoho ( Gymnadenia conopsea ) 1.1.10., 3.3., 3.4.,5.1.

Liitteet


Kissankello ( Campanula rotundifolia ) 4.1.14., 4.1.18.,4.1.22., 4.1.24.,Kissankita ( Chaenorhinum minus ) 4.1.22.Kissankäpälä ( Antennaria dioica ) 4.1.1., 4.1.7., 4.1.14.,4.1.24.,4.1.51., 4.1.99., 4.1.102.Kivikkoalvejuuri ( Dryopteris filix-mas ) 4.1.10., 4.1.47.,4.1.54., 4.1.71., 4.1.94.Kivikutrisammal ( Homalothecium sericeum ) 1.1.3.Koiranheinä ( Dactylis glomerata ) 4.1.8., 4.1.61.Koiranheisi ( Viburnum opulus ) 1.1.2., 1.1.5., 4.1.1.,4.1.6., 4.1.8., 4.1.10., 4.1.20., 4.1.46., 4.1.54., 4.1.86.,4.1.89., 4.1.92. , 4.1.93.Koirankieli (Cynoglossum officinale) 5.1.Koiranvehnä( Elymus caninus ) 2.6., 4.1.17., 4.1.20.,4.1.42., 4.1.50., 4.1.66., 4.1.88., 4.1.112.Koiruoho ( Artemisia absinthium ) 4.1.24., 5.1.Kokkarejäkälä (Lecidoma demissum) 5.2.Kolmisädetyräkki ( Euphorbia peplus ) 4.1.18., 5.1.Kolokärpänsammal ( Rhabdoweisia crispata ) 4.1.45..5.3.Komeakiurunkannus ( Corydalis nobilis ) 1.1.3., 4.1.47.Konnanleinikki ( Ranunculus sceleratus ) 4.1.25.Konnanlieko (Lycopodiella inundatum) 4.1.71.,4.1.111., 5.1.Kontortamänty ( Pinus contorta ) 4.1.47.Korallikanukka ( Cornus alba ) 4.1.22.Korallilaikkajäkälä (Pertusaria corallina) 5.2.Korpialvejuuri ( Dryopteris cristata ) 4.1.1., 4.1.27.,4.1.52., 4.1.64., 4.1.86., 4.1.94.Korpi-imarre ( Thelypteris phegopteris ) 4.1.33., 4.4.11.Korpikaisla ( Scirpus sylvaticus ) 4.1.33.Korpiluppo ( Alectoria sarmentosa ) 1.1.8., 4.1.99., 5.2.Korpinurmikka ( Poa remota ) 1.1.3., 1.1.13., 4.1.32.,4.1.36., 4.1.42., 4.1.45., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.112.Korpiorvokki ( Viola epipsila ) 4.1.27., 4.1.33., 4.1.36.,4.1.54., 4.1.85.Korpisara ( Carex loliacea ) 3.3..Korpisorsimo ( Glyceria lithuanica ) 1.1.13.,4.1.32.,4.1.69., 5.1.Koskikarvajäkälä (Ephebe hispidula) 4.1.69Koskikoukkusammal (Dichelyma falcatum) 4.1.62.Koskisiipisammal ( Fissidens pusillus ) 4.1.21., 5.3.Kotkansiipi ( Matteuccia struthiopteris ) 1.1.1., 1.1.2.,1.1.13., 3.3., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.44., 4.1.47., 4.1.52.,4.1.61., 4.1.67., 4.1.76., 4.1.88., 4.1.94., 4.1.99.,4.1.103., 4.1.108., 4.1.116., 4.4.11.Koukkusuikerosammal ( Brachythecium reflexum )1.1.3.Kujanneviuhkasammal ( Homalia trichomanoides )1.1.3.Kujasorsimo ( Puccinellia distans ) 4.1.22.Kultahapero ( Russula aurea ) 1.1.5.Kultakirveli ( Chaerophyllum aureum ) 4.1.13.Kullero (Trollius europaeus) 4.1.85., 4.1.86., 5.1.Kumina ( Carum carvi ) 4.1.24., 4.1.117.Kuoriaisloisikka ( Cordyceps entomorrhiza ) 4.1.15.Kuorikamarainen (Hysterangium coriaceum) 5.4.Kurjenjalka ( Potentilla palustris ) 4.1.22.Kutrisammal ( Homalothecium sericeum ) 3.3.Kuusenkääpä ( Phellinus chrysoloma ) 1.1.8.Kuusi (Picea abies) 1.1.2.Kylähierakka (Rumex obtusifolius ssp. transiens 5.1.Kyläkarhiainen ( Carduus crispus ) 4.1.20., 4.1.22.

Kyläkellukka ( Geum urbanum ) 4.1.6., 4.1.15., 4.1.17.,4.1.18., 4.1.20., 4.1.22.Kylämaltsa ( Atriplex patula ) 4.1.22.Kynäjalava ( Ulmus laevis ) 1.1.2., 1.2.5., 1.2.6., 4.1.8.,4.1.15., 4.1.17., 4.1.47., 5.1.Kystikkä (Macrocystidia cucumis) 5.4.Kyyhkyvahakas (Camarophyllus lacmus) 5.4.Käenkaali ( Oxalis acetosella ) 1.1.1., 1.1.2.Käpäläkääpä ( Anomoporia bombycina) 4.1.89., 5.4.Kätköhyytelöjäkälä (Collema occultatum) 5.2.Kääpiölahorusokas ( Pluteus podospileus ) 4.1.15.

Lahotuppisieni (Volvariella caesiotincta) 4.1.14., 5.4.Lampaannata ( Festuca ovina ) 3.4.Lapinvesitähti ( Callitriche hamulata ) 2.6., 4.1.21.,4.1.36., 5.1.Laskospoimulehti (Alchemilla plicata) 5.1.Lehtoakileija ( Aguilegia vulgaris ) 4.1.20.Lehtoarho ( Moehringia trinervia ) 1.1.12., 4.1.1., 4.1.5.,4.1.8., 4.1.10., 4.1.14., 4.1.20., 4.1.47.,4.1.51., 4.1.88.,4.1.92., 4.1.94., 4.1.117.Lehtoimikkä ( Pulmonaria obscura ) 1.1.2., 1.1.5.,1.1.6., 1.1.12.,1.1.13., 3.3., 4.1.31., 4.1.33.,4.1.35.,4.1.52., 4.1.54., 4.1.94., 4.1.115.Lehtokielo ( Polygonatum multiflorum ) 4.1.1.Lehtokorte ( Eguisetum pratense ) 1.1.3., 1.1.6., 1.1.13.,2.6., 4.1.10., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.86. , 4.1.88., 4.1.94.,4.1.116.Lehtokuusama ( Lonicera xylosteum ) 1.1.2., 1.1.5.,1.1.6., 1.1.12., 1.1.13., 4.1.31., 4.1.33., 4.1.43., 4.1.35.,4.1.36., 4.1.46., 4.1.50., 4.1.86., 4.1.88., 4.1.93., 4.1.94., 4.1.102., 4.1.103., 4.1.105.Lehtoleinikki ( Ranunculus cassubicus ) 1.1.1., 1.1.4.,1.1.5., 1.1.13., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.85., 4.1.86.,4.1.88., 4.1.93.,4.1.94., 4.1.95., 4.1.112.Lehtomatara ( Galium trifolium ) 1.1.3., 4.1.10., 4.1.36.,4.1.94., 4.1.95., 4.1.115.Lehtoneidonvaippa ( Epipactis helleborine ) 1.1.11.,4.1.53. ,4.1.74., 4.1.89.,4.1.90.,4.1.91.,4.1.92.,4.1.93.,4.1.97.,4.1.98. 4.1.100., 5.1.Lehtonokkasammal (Eurhynchium angustirete) 4.1.6.Lehtonurmikka ( Poa nemoralis ) 4.1.1., 4.1.10., 4.1.17.,4.1.47.Lehto-orvokki ( Viola mirabilis ) 1.1.2., 1.1.3., 1.1.6.,1.1.12., 3.3., 4.1.5., 4.1.34., 4.1.35., 4.1.41., 4.1.50.,4.1.86., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.94., 4.1.99., 4.1.101.,4.1.102., 4.1.103., 4.1.105., 4.1.113., 4.1.117.,4.4.11.Lehtopalsami ( Impatiens nolitangere ) 1.1.1., 1.1.3.,1.1.5., 1.1.13., 4.1.1., 4.1.8., 4.1.15., 4.1.17., 4.1.27.,4.1.33., 4.1.42., 4.1.47. ,4.1.67., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.99Lehtopähkämö ( Stachys sylvatica ) 1.1.1., 1.1.2.,1.1.13., 4.1.42., 4.1.47., 4.1.75., 4.1.89., 4.1.94.Lehtorousku (Lactarius bertillonii ) 1.1.5.Lehtosaarni (Fraxinus exelcior ) 4.1.47.Lehtosuikerosammal (Brachythecium rutabulum ) 3.3.Lehtotähtimö ( Stellaria nemorum ) 1.1.1., 1.1.13., 2.6.,3.3., 4.1.17., 4.1.33., 4.1.36., 4.1.41., 4.1.42.Lehtovirmajuuri ( Valeriana sambucifolia ) 1.1.1.,4.1.33., 4.1.36.Lepänkärpässieni ( Amanita friabilis ) 4.1.46.Lepänkärpässieni ( Amanita friabilis ) 4.1.46.Lepäntatti ( Gyrodon lividus ) 1.1.5.Leskenlehti ( Tussilago farfara ) 4.1.12.Lettovilla ( Eriophorum latifolium ) 1.1.9., 3.3., 4.1.85.,4.1.86., 5.1.

Liitteet


Leveäosmankäämi ( Typha latifolia ) 1.1.5., 2.6.,4.1.12., 4.1.22., 4.1.25.Leväkkö ( Scheuchzeria palustris ) 4.1.66., 4.1.89.Liereäsara ( Carex diandra ) 4.1.27., 4.1.72.Lietetatar ( Polygonum foliosum ) 3.5., 4.1.117., 5.1.Liinatankio (Camelina alyssum ssp. integerrium) 5.1.Limi-isokarve (Parmelia omphalodes) 4.1.102., 5.2.Limilaakajäkälä (Physconia peridisiosa) 5.2.Limisiimasammal (Myurella julacea) 5.3.Liperi (Levisticum officinale) 4.1.110Litteävita ( Potamogeton compressus ) 2.6., 4.1.1.,4.1.64., 5.1.Litulaukka ( Alliaria petiolata ) 4.1.13., 5.1.Lituruoho ( Arabidopsis thaliana ) 4.1.22.Litutilli ( Descurainia sophia ) 4.1.18., 5.1.Liuskaraunioinen ( Asplenium septentrionale ) 3.3.,4.1.102., 5.1.Loistokeltajäkälä (Xanthoria elegans) 5.2.Luhtalemmikki (Myopsotis scorpioides) 4.1.117.Luhtalitukka (Cardamine pratensis) 4.1.86Luhtaorvokki ( Viola uliginosa ) 4.1., 5.1.Luhtasara ( Carex vesicaria ) 4.1.25.Luhtatädyke (Veronica scutellata) 4.1.117.Luhtavuohennokka ( Scutellaria galericulata ) 1.1.2.,4.1.47.Lähdetähtimö ( Stellaria uliginosa ) 2.1., 4.1.3., 4.1.8.,4.1.10., 4.1.15., 4.1.17. , 4.1.36., 4.1.42., 4.1.47.Lähteikköpoimulehti ( Alchemilla glabra ) 4.1.36.Lännenkonnanmarja (Actaea rubra) 2.6.

Maahumala ( Glechoma hederacea ) 4.1.1., 4.1.12.,4.1.17.Maariankämmekkä ( Dactylorhiza maculata ) 3.3.,4.1.86., 4.1.99.Maitohorsma ( Epilobium angustifolium ) 4.1.12.Masmalo (Anthyllis vulneraria) 5.1.Meriherkkusieni (Agaricus bernardii) 5.4.Mesiangervo ( Filipendula ulmaria ) 1.1.1., 1.1.2.,4.1.17., 4.1.33., 4.4.11., 4.4.13.Metsäapila ( Trifolium medium ) 4.1.14.Metsäimarre (Gymniocarpium dryopteris) 4.4.11.Metsäkorte (Equisetum sylvaticum) 4.4.11.Metsäkurjenpolvi ( Geranium sylvestris ) 4.1.12.Metsälehmus ( Tilia cordata ) 1.1.2., 1.2.7., 4.1.33.,4.1.68., 4.1.70., 4.1.75., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.92., 4.1.94.,4.1.95., 4.1.97.Metsämaarianheinä ( Hierochloe australis ) 4.1.31.,4.1.35., 4.1.54.. 4.1.101., 4.1.115.Metsänemä ( Epipogium aphyllum ) 3.3., 5.1.Metsänätkelmä ( Lathyrus sylvaticus ) 4.1.24., 5.1.Metsäruusu ( Rosa majalis ) 1.1. 12., 4.1.6., 4.1.14.,4.1.88., 4.1.91., 4.1.92., 4.1.93.Metsätähti ( Trientalis europaea ) 4.1.12.Metsävirna ( Vicia sylvatica ) 4.1.35.,4.1.52., 4.1.54.,4.1.71.Murutorvijäkälä (Cladonia caespiticia) 5.2.Mustaherukka (Ribes nigrum) 1.1.13. , 4.1.52., 4.1.67.,4.1.108., 4.1.116.Mustakonnanmarja ( Actaea spicata ) 1.1.2., 1.1.3.,1.1.5., 1.1.6., 1.1.12., 2.6.,4.1.1., 4.1.6., 4.1.22., 4.1.27.,4.1.35., 4.1.36., 4.1.42., 4.1.45., 4.1.50.,4.1.52., 4.1.54., 4.1.61., 4.1.62., 4.1.71., 4.1.86., 4.1.88.,4.1.91., 4.1.92., 4.1.93, 4.1.94., 4.1.99., 4.1.103.,4.1.105., 4.1.116., 4.4.111.Mustapahkajuurekas ( Collybia racemosa ) 1.1.6., 5.4.Mustuvapaju ( Salix nigricans ) 1.1.2.

Mutasara ( Carex limosa ) 4.1.12., 4.1.89., 4.1.119.,4.4.9.Mutayrtti (Limosella aquatica) 5.1.Myrkkykatko ( Conium maculatum ) 4.1.24., 5.1.Myrkkykeiso ( Cicuta virosa ) 1.1.2.Myrkkykirveli ( Chaerophyllum temulum ) 4.1.13.Mäkiarho ( Arenaria serpyllifolia ) 4.1.5., 4.1.22.,4.1.83.Mäkihorsma ( Epilobium collinum ) 4.1.13., 4.1.22.Mäkikuisma (Hypericum perforatum) 4.1.13.,5.1.Mäkilehtoluste ( Brachypodium pinnatum ) 1.1.5., 3.4.,4.1.14., 4.1.33., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.50., 4.1.54., 4.1.61.,4.1.65., 4.1.66., 4.1.105Mäkiminttu (Satureja vulgaris) 5.1.Mäkitervakko ( Lychnis viscaria ) 4.1.1., 4.1.14., 4.1.22.,4.1.47., 4.1.102.Mäkivirvilä ( Vicia tetrasperma ) 1.1.4., 1.1.6., 4.1.22.,4.1.24., 4.1.83., 5.1.Männynkääpä ( Phellinus pini ) 1.1.4., 1.1.8.Männynrousku (Lactarius musteus) 5.4.Männyntuoksuvalmuska (Tricholoma nauseosum) 5.4.Mänty ( Pinus sylvestris ) 1.1.2., 1.2.8.Mäntykukka ( Monotropa hypopitys) 1.1.4., 1.1.5.Mätässara ( Carex cespitosa ) 2.6., 4.1.1., 4.1.50.Mätästorvijäkälä (Caldonia cervicornis ssp cervicornis)5.2.

Nappihyytelöjäkälä (Collema polycarpon) 5.2.Nevaimarre ( Thelypteris palustris ) 1.1.3., 2.6., 4.1.27.,4.1.52., 4.1.113., 5.1.Niittyhumala ( Prunella vulgaris ) 4.1.22.Niittyleinikki ( Ranunculus acris ) 4.1.60.Niittynätkelmä ( Lathyrus pratensis ) 4.1.60.Nokihapero ( Russula albonigra ) 1.1.2.Nokirousku ( Lactarius lignyotus ) 1.1.6.Nokkonen ( Utrica dioica ) 1.1.2.Nokkosvieras ( Cuscuta europaea ) 1.1.3.Nuijasara (Carex buxbaumii) 4.1.66, 5.1.Nuijasarvisieni ( Xylaria hypoxylon ) 4.1.15., 5.4.Nummitorvijäkälä (Cladonia strepsilis) 5.2.Nuokkuhelmikkä ( Melica nutans ) 1.1.2., 4.1.14.Nuokkukohokki ( Silene nutans ) 4.1.24., 4.1.44., 5.1.Nuokkurusokki ( Bidens cernua ) 3.2., 4.1.64.Nuottaruoho (Lobelia dortmanna) 4.1.48.Nuppihuopasammal (Aulaconium androgynum)4.1.38.Nurmikaunokki ( Centaurea phrygia ) 1.1.2., 4.1.13.Nurmilaukka (Allium oleraceum) 5.1.Nurmimailanen ( Medicago lupulina ) 4.1.13.Nurmitatar ( Bistorta vivipara ) 3.4., 4.1.119.Nurmituhkelo ( Vascellum pratense ) 1.1.2., 5.4.Nurmivihvilä ( Juncus stygius) 5.1.Näsiä ( Daphne mezereum ) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.12.,1.1.13., 4.1.24., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.46.,4.1.50.,4.1.52., 4.1.54., 4.1.86., 4.1.88., 4.1.89., 4.1.93., 4.1.94.

Ojakaali (Peplis portula) 5.1.Ojakellukka ( Geum rivale ) 4.1.6.Ojakurjenpolvi (Geranium palustre) 5.1.Ojaleinikki (Ranunculus flammula) 4.1.94.Ojasorsimo ( Glyceria fluitans ) 4.1.25.Omenapuu ( Malus domestica ) 4.1.22.Oravanmarja ( Maianthemum bifolium ) 4.1.12.Osterivinokas (Pleurotus ostreatus) 5.4.

Liitteet


Paasitorvijäkälä (Cladonia diversa) 5.2.Paatsama ( Rhamnus frangula ) 1.1.2.Pahtanurmikka ( Poa glauca ) 1.1.4., 3.3., 4.1.99., 5.1.Paimenmatara ( Galium album ) 4.1.60.Pallosara ( Carex globularis ) 4.1.34.Pallopäätinajäkälä (Stereocaulon pileatum) 4.1.51.,5.2.Palsamipihta (Pinus balsamea ) 4.1.47.Partaohra ( Hordeum jubatum ) 4.1.22.Partapoimulehti (Alchemilla filicaulis ssp. vestita) 5.1.Paunikko (Crassula aquatica) 5.1.Pehmytpillike (Galeopsis ladanum) 5.1.Pellavatankio (Camelina alyssum) 5.1.Pellavanvieras (Cuscuta epilinum) 5.1.Pellavaraiheinä (Lolium remotum) 5.1.Peltokierto ( Convolvulus arvensis ) 4.1.18., 4.1.22.,4.1.24., 4.1.47., 5.1.Peltomatara ( Galium spurium ) 4.1.18.Peltorasti ( Anchusa arvensis ) 4.1.22., 5.1.Peltorusojuuri (Lithospermum arvense) 5.1.Peltosauramo (Anthemis arvensis) 4.1.83., 5.1.Peltosänkiö (Odontites verna) 5.1.Peltotädyke ( Veronica agrestis ) 4.1.22.Peltoukonnauris ( Erysimum cheiranthoides ) 4.1.22.Peltovirvilä ( Vicia tetraspermum ) 4.1.1.Pensaikkotatar (Fallopia dumetorum) 5.1.Pensastyräkki ( Euphorbia virgata ) 4.1.23., 5.1.Persiantädyke ( Veronica persica ) 4.1.22.Pihajasmike ( Philadelphus coronarius ) 4.1.22.Pihakrassi ( Lepidium ruderale) 5.1.Pihakurjenpolvi ( Geranium pusillum) 4.1.13.Piharatamo ( Plantago mauor ) 4.1.12.Pihasyreeni ( Syringa vulgaris ) 4.1.22.Pihatähtimö ( Stellaria media ) 4.1.1.Pihlaja ( Sorbus aucuparia ) 1.1.2.Piikkisalaatti ( Lactuca serriola ) 4.1.22.,5.1.Piikkituhkelo ( Lycoperdon echinatum ) 4.1.47., 5.4.Piilovesiherne ( Utricularia stygia) 1.1.3.Piirtojäkälä ( Graphis scripta ) 4.1.10.Pikkuaho-orvokki (Viola canina ssp. canina) 5.1.Pikkulimaska ( Lemna minor ) 4.1.22., 4.1.27., 4.4.13.Pikkulovisammal (Lophozia ascendens) 5.3.Pikkuokajäkälä (Cetraria muricata) 4.1.38., 4.1.68.,4.1.99., 5.2.Pikkutakiainen ( Arctium minus ) 4.1.18., 4.1.47.Pikkutalvikki ( Pyrola minor ) 4.1.1.Pikkuvita ( Potamogeton berchtoldii ) 4.1.12., 4.1.64.Pitkälehtikihokki (Drosera anglica) 4.1.96., 4.11.99.,4.1.106., 4.4.9.,Pitkälehtivita ( Potamogeton praelongus) 5.1.Pitkäpääsara ( Carex elongata ) 4.1.47.Piukkasara (Carex elata) 4.1.1.Piuru ( Scolochloa festucacea ) 1.1.12., 2.6.Pohjankevätmaljakas ( Urnula hiemalis ) 4.1.24., 5.4.Pohjannurmikka ( Poa alpigena ) 4.1.47.Pohjanpaju ( Salix lapponum ) 4.1.12.Poimuhierakka ( Rumex crispus ) 2.6.Poimuvita ( Potamogeton crispus ) 2.6., 4.1.97.Puistolehmus ( Tilia vulgaris ) 4.1.22.Puistolemmikki ( Myosotis sylvatica ) 4.1.20.Puistonurmikka ( Poa chaixii ) 4.1.45., 5.1.Puistosyreeni ( Syringa x henryi ) 4.1.22.Pujo ( Artemisia vulgaris ) 4.1.12.Pukinparta ( Tragopogon pratensis ) 4.1.18., 4.1.47.Pullosara ( Carex rostrata ) 4.1.34.

Punaherukka ( Ribes spicatum ) 4.1.8., 4.1.65., 4.1.67.,4.1.71.Punakatko ( Torilis japonica ) 4.1.13.Punakoiso ( Solanum dulcamara ) 1.1.3., 4.1.15.,4.1.47., 4.1.59., 4.1.112.Punakämmekkä (Dactylorrhiza incarnata) 4.1.109.,4.4.13., 5.1.Punaluppio (Sanguisorba officinalis) 5.1.Punamaljakas ( Sarcoscypha austriaca ) 1.1.5.Punasolmukki ( Spergularia rubra ) 4.1.22.Punasänkiö ( Odontites vulgaris ) 2.6.Purolitukka ( Cardamine amara ) 2.1., 4.1.3., 4.1.15.,4.1.67., 4.1.108.Puropussisammal (Marsupella aquatica) 5.3.Purorisakas ( Inocybe rivularis ) 1.1.6.Purovita ( Potamogeton alpinus ) 4.1.1.Pussikämmekkä ( Coeloglossum viride ) 3.3., 4.1.52.,4.1.54., 4.1.66., 4.1.89., 4.1.118.Pystyhanhikki (Potentilla recta) 5.1.Pyöreälehtikihokki ( Drosera rotundifolia ) 4.1.34.,4.4.9.,Pähkinäorvakka (Granulocystis flabelliradiata) 5.4Pähkinäpensas ( Corylus avellana ) 1.1.5., 5.1.Pölkkyruoho ( Arabis glabra ) 4.1.24.

Rahkahaprakas ( Psathyrella sphagnicola ) 1.1.8.Rahkasara (Carex pauciflora) 4.1.119.Raidankeuhkojäkälä ( Lobaria pulmonaria ) 4.1.46.,4.1.99., 5.2.Raita ( Salix caprea ) 1.1.2., 4.1.71Ranta-alpi ( Lysimachia vulgaris ) 4.1.17.Rantakanankaali ( Barbare stricta ) 4.1.20.Rantakukka ( Lythrum salicaria ) 1.1.2., 4.1.22., 4.1.27.Rantaluikka ( Eleocharis palustris ) 4.1.22.Rantaminttu ( Mentha arvensis ) 4.1.10., 4.1.63., 4.1.88.Rantanurmikka ( Poa palustris ) 4.1.25.Rantavihvilä ( Juncus alpinoarticulatus ssp. nodulosus) 4.1.22.Rantayrtti ( Lycopus europaeus ) 4.1.1., 4.1.6. , 4.1.25.,4.1.108., 4.1.109., 4.4.13.Rauduskoivu ( Betula pendula ) 1.1.2.Rautanokkonen ( Urtica urens ) 4.1.22., 5.1.Rentovihvilä ( Juncus bulbosus ) 4.1.10., 4.1.87.Rentukka ( Caltha palustris ) 4.1.33.Retikkavalmuska ( Tricholoma album ) 1.1.5.Rihmahiirensammal ( Bryum flaccidum ) 1.1.3.Riippasara ( Carex magellanica ) 4.1.12., 4.1.78.,4.1.89., 4.1.119.Rikkanenätti ( Rorippa sylvestris ) 4.1.47.Rikkapalsami ( Impatiens parviflora ) 4.1.13.Rikkasinappi ( Sinapis arvensis ) 4.1.47.Rikkikääpä (Laetiporus sulphureus) 5.4.Rimpivihvilä ( Juncus stygius) 4.1.87, 5.1.Ripsimaatähti (Geastrum sessile) 5.4.Risakesijäkälä (Leptogium lichenoides) 5.2.Ristilimaska (Lemna trisulca) 4.1.47., 5.1.Risukarakääpä ( Junghuhnia nitida ) 1.1.5.Risumattalakki ( Ramicola haustellaris ) 4.1.1.Riukukääpä( Phellinus viticola ) 1.1.8.Rohtopernaruoho ( Sisymbrium officinale ) 4.1.18.,4.1.22., 5.1.Rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale) 4.1.47.Rohtovirmajuuri (Valeriana officinale) 4.1.59.Ruiskattara (Bromus secalinus) 5.1.Runkohytyvinokas (Hohenbuehelia atrocoerulea)4.1.8., 5.4.

Liitteet


Ruohikkokieli (Geoglossum fallax) 5.4.Ruohokanukka ( Cornus suecica ) 1.1.6., 4.1.84., 5.1.Ruostehappomarja ( Berberis vulgaris ) 4.1.1.Ruostekääpä ( Phellinus ferrugineofuscus ) 1.1.2.,1.1.8., 5.4.Ruotsinpitkäpalko ( Arabidopsis suecica ) 4.1.22.,4.1.53., 4.1.83.Ruotsinraunioyrtti (Symphytum x upplandicum ) 4.1.1.Ruskokesijäkälä (Leptogium gelatinosum) 5.2.Ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum) 4.4.9.Ruusuruoho (Knautia arvensis) 5.1.Ryynihyytelöjäkälä (Collema fuscovirens) 5.2.Rönsyleinikki (Ranunculus repens) 4.4.11.Rönsyrölli ( Agrostis stolonifera ) 2.6., 4.1.25., 4.1.47.Röyhelökarve ( Cetrelia olivetorum ) 3.3.. 5.2.Röyhysara ( Carex appropinguata ) 1.1.9., 3.3., 5.1.

Saksankirveli ( Myrrhis odorata ) 4.1.45.Salokeltano (Hieracium sylvaticum) 4.1.52.Sammakonkello (Campanula aparinoides) 4.1.55, 5.1.Sammaljäkälä (Massalongia carnosa) 5.2Saravinokas ( Melanotus phillipsii ) 1.1.2.Sarjakeltano ( Hieracium umbellatum f. linearis )4.1.7., 4.1.14.Sarjarimpi (Butomus umbellatus) 5.1.Sarjatalvikki ( Chimaphila umbellata ) 1.1.4., 4.1.14.,4.1.39., 4.1.44., 5.1.Saunionoidanlukko (Bothrychium matricariifolium)5.1.Savikkosiipisammal (Fissidens viridulus) 5.3.Savukärpässieni ( Amanita spissa ) 1.1.2., 5.4.Seittitakiainen ( Arctium tomentosum ) 4.1.22.Sepiväpeippi ( Lamium amplexicaule ) 4.1.47., 5.1.Setrivahakas (Camarophyllus russocoriaceus) 5.4.Sianpuolukka ( Arctostaphylos uva-ursi ) 4.1.7., 4.1.14.Silkkivalmuska (Tricholoma columbetta) 5.4.Siloruskokarve ( Parmelia pulla ) 4.1.8.Sinappityllikkä (Megalocystidium luridum) 5.4.Sinijalkarusokas (Entoloma tjallingiorum) 5.4.Siniheinä (Molinia coerulea) 4.1.6.Sinimatara (Sherardia arvensis) 5.1.Sinityvirisakas ( Inocybe calamistrata ) 1.1.6.Sinivuokko ( Hepatica nobilis ) 1.1.1., 1.1.12., 4.1.1.,4.1.22., 4.1.35., 4.1.53., 4.6.67., 4.1.71., 4.1.75., 4.1.88.,4.1.93., 4.1.94., 4.1.99., 4.1.102., 4.1.105.,4.1.116., 4.4.11.Siperianlehtikuusi ( Larix sibirica ) 1.1.5., 4.1.22.Siperianpihta ( Abies sibirica ) 1.1.4.Siperiansembra ( Pinus cembra ) 4.1.47.Sirohavusammal ( Thuidium assimile ) 1.1.3.Sirppihuurresammal (Palustriella falcata) 5.3.Sirppimailanen (Medigaco falcata) 5.1.Soikkokaksikko ( Listera ovata ) 1.1.1.,1.1.2., 1.1.5.,1.1.9., 1.1.10., 1.1.12., 3.3., 3.4., 4.1.36., 4.1.49., 4.1.50.,4.1.63., 4.1.86., 4.1.93., 4.1.95., 4.1.99., 5.1.Soikkoratamo ( Plantago media ) 4.1.7., 5.1.Sormisara ( Carex digitata ) 4.1.1., 4.1.54.Sorsansammal ( Ricciocarpus natans) 4.1.27.Sudenmarja ( Paris guadrifolia ) 4.1.1., 4.1.17., 4.1.71. ,4.4.11.Suipputorvijäkälä (Cladonia acuminata) 5.2.Suo- orvokki ( Viola palustris ) 4.1.27.Suohirvenjäkälä (Cetrariella delisei) 5.2.Suohorsma ( Epilobium palustre f. albiflorum ) 4.1.27.Suokeltto ( Crepis paludosa ) 4.1.15., 4.1.36., 4.1.50.,4.1.54., 4.1.108.

Suokukka ( Andromeda polifolia ) 4.1.12., 4.1.34.,4.4.9.,Suomenhierakka ( Rumex pseudonatronatus ) 2.6.,4.1.25., 4.1.59.Suomukääpä ( Polyporus squamosus ) 4.1.49.Suomuurain ( Rubus chamaedrys ) 4.1.34., 4.1.53.Suonirustojäkälä (Ramalina sinensis) 5.2.Suopursu ( Ledum palustre ) 4.1.34.Suruhiippo (Mycena tristis) 5.4.Suovalkku ( Hammarbya paludosa ) 1.1.9., 4.1.12.,4.1.72., 4.1.96., 4.1.99., 4.1.106., 4.4.9., 5.1.Suovehka ( Calla palustris ) 4.1.33.Suppilohapero ( Russula delica ) 1.1.5.Suppujäsenruoho (Scleranthus annus ssp. polycarpos)4.1.51.Sykeröpiippo ( Luzula sudetica ) 1.1.9., 4.1.110., 5.1.Sysikieli (Geoglossum atropurpureum) 5.4.Syyläjuuri ( Scrophularia nodosa ) 1.1.12., 4.1.1.,4.1.36, 4.1.91., 4.1.94., 4.1.99., 4.1.103., 4.1.105.Säderusokki ( Bidens radiata ) 3.2., 4.1.25.Sääskenvalkku (Microstylis monophyllos) 5.1.

Taikinamarja ( Ribes alpinum ) 1.1.5., 1.1.6., 1.1.12.,1.1.13., 4.1.31., 4.1.35., 4.1.36., 4.1.50., 4.1.54., 4.1.61.,4.1.62., 4.1.67., 4.1.92., 4.1.102.Taljaruostesammal ( Anomodon attenuatus ) 1.1.3.Tammi ( Quercus robur ) 4.1.31.Tannervihvilä ( Juncus compressus ) 4.1.22., 5.1.Tarha-alpi ( Lysimachia punctata ) 4.1.47.Tarhahappomarja ( Berberis x ottawensis ) 4.1.22.Terhi (Asperugo procumbens) 5.1.Terttualpi ( Lysimachia thyrsiflora ) 1.1.2.Terttuselja ( Sambucus racemosa ) 1.1.2., 4.1.17.Tervaleppä ( Alnus glutinosa ) 1.1.2., 4.1.34., 4.1.67Tesma ( Milium effusum ) 2.1., 4.1.3., 4.1.10., 4.1.35.,4.1.36., 4.1.43., 4.1.46. 4.1.50., 4.1.52., 4.1.54., 4.1.88.,4.1.102., 4.1.108., 4.1.116., 4.4.11.Tesmayrtti ( Adoxa moschatellina ) 2.4., 4.1.42., 5.1.Tihkutierasammal (Racomitrium aquaticum) 4.1.38.Tikankontti ( Cypripedium calceolus ) 1.1.10., 3.3., 5.1.Toukotaskuruoho ( Thlaspi brachypetalum ) 3.3., 5.1.Tuhkapaju ( Salix cinerea ) 1.1.2., 4.1.22., 4.1.23.Tummajalkalapakka ( Spathualria rufa ) 1.1.6.Tummaraunioinen ( Asplenium trichomanes ) 1.1.4.,1.1.6., 3.3., 4.1.5., 4.1.7., 4.1.31.Tummatulikukka (Verbascum nigrum) 5.1.Tunturikiviyrtti ( Woodsia alpina ) 3.3., 5.1.Tuoksuhelokka ( Pholiota heteroclita ) 1.1.2.Tuoksumatara (Galium odoratum) 5.1.Tuoksuorvokki ( Viola odorata ) 4.1.22.Tuoksusahaheltta ( Lentinellus cochleatus ) 1.1.6.Tuomi ( Prunus padus ) 1.1.2., 4.1.17., 4.1.60.Tupassara ( Carex nigra ssp. juncella ) 4.1.22., 4.1.72.Tupasvilla ( Eriophorum vaginatum ) 4.1.34.Tuppisara ( Carex vaginata ) 4.1.34., 4.1.35., 4.1.54.Tylppähammaspoimulehti (Alchemilla samuelssonii)5.1.Tylppälehtihierakka (Rumex obtusifolius) 4.1.46.Tylppälehtivita ( Potamogeton obtusifolius ) 3.2., 4.1.1.Tyrni ( Hippophae rhamnoides ) 4.1.22.Tähtisara ( Carex echinata ) 4.1.12., 4.1.78., 4.1.119.Täplärisakas ( Inocybe maculata ) 1.1.5.Törrösara ( Carex muricata ) 1.1.3.

Uistinvita ( Potamogeton natans ) 4.1.12.Ukonhattu ( Aconitum sp. ) 4.1.20.

Liitteet


Ukonpalko ( Bunias orientalis ) 4.1.20.Ukonputki (Herachleum sphondylium ) 4.1.10.Ukontulikukka ( Verbascum thapsus ) 4.1.1., 4.1.18.Ulpukka ( Nuphar luteum ) 4.1.12.Uposvesitähti (Callitriche hermaphroditicum) 4.1.48,5.1.

Vaahtera ( Acer platanoides ) 1.1.4., 4.1.22., 4.1.36.Vaaleasara (Carex livida) 4.1.78., 5.1.Vadelma ( Ribes idaeus )1.1.6.Vainionlaakajäkälä ( Physcia subalbinea ) 4.1.8.Valkohiippo (Mycena alba) 5.4.Valkolehdokki ( Platanthera bifolia ) 1.1.9., 1.1.10.,1.1.12., 3.3., 4.1.36., 4.1.54., 4.1.57., 4.1.86., 4.1.93.,4.1.97., 4.1.99., 4.1.100.Valkopeippi ( Lamium album ) 4.1.20., 5.1.Valkopiippo ( Luzula luzuloides ) 4.1.45., 5.1.Valkopiirtoheinä ( Rhynchospora alba ) 4.1.66.Valkosahaheltta ( Lentinellus auricula ) 1.1.2., 5.4.Valkovuokko ( Anemone nemorosa ) 1.1.1., 1.1.3.,1.1.12., 4.1.1., 4.1.10., 4.1.12., 4.1.47., 4.1.52., 4.1.94.,4.1.102., 4.1.105Vankkasara ( Carex riparia ) 1.1.5.,5.1.Vanukehirvenjuuri (Inula britannica) 5.1.Variksenmarja ( Empetrun nigrum ) 4.1.34.Varjolilja ( Lilium martagon ) 4.1.20., 4.1.26.Varjonahkajäkälä (Peltigera corallina) 5.2.Vata ( Myosoton aquaticum ) 4.1.13., 4.1.15., 4.1.17.,4.1.103, 4.1.104., 5.1.Velholehti ( Circaea alpina ) 1.1.2., 4.1.42., 4.1.52.,4.1.54., 4.1.88., 4.1.94., 4.1.102., 4.1.108.

Vellamonsammal ( Fissidens fontanus ) 4.1.21., 4.1.48.,5.3.Vemmelvaskisammal ( Pseudoleskeella nervosa ) 1.1.3.Vesihierakka ( Rumex aquaticus ) 2.6., 4.1.59., 4.1.64.,4.1.99.Vesinenätti ( Rorippa ( amphibia ) 2.6., 5.1.Vesisara ( Carex aguatilis ) 2.6., 3.2., 4.1.25.Vesitatar ( Polygonum amphibium ) 4.1.25.Viherjäsenruoho (Scleranthus annuus) 4.1.83.Viiltosara ( Carex gracilis ) 1.1.2., 2.6.Viitakastikka (Calamagrostis canescens) 2.6., 4.1.27.Viitaorvokki ( Viola x ruprechtiana ) 4.1.10., 4.1.66.,4.1.89.Villaheisi ( Viburnum lantana ) 4.1.22.Villapääluikka ( Scirpus hudsonianus ) 1.1.9., 4.1.66.,4.1.96., 4.1.99., 4.1.109., 4.4.9., 4.4.13.Vilukko ( Parnassia palustris ) 1.1.9., 3.3., 3.4., 4.1.119.,5.1.Visakoivu ( Betula pendula var.carelica ) 4.1.22.Viuhkasammal ( Homalia trichomanoides ) 3.3.Volganpernaruoho (Sisymbrium wolgense) 5.1.Vuohenputki ( Aegopodium podagraria ) 4.1.12.Vuorijalava ( Ulmus glabra ) 1.1.12., 4.1.20., 4.1.22.,4.1.23.Vuoririippusammal ( Neckera oligocarpa ) 1.1.3.

Yövilkanruoste ( Uredo goodyerea ) 1.1.8.Yövilkka ( Goodyera repens ) 3.3., 4.1.66.

Äimäsara ( Carex dioica ) 3.3., 4.1.85., 4.1.86., 4.1.87.,4.1.96., 4.1.106., 4.1.109., 5.1.

Liitteet


Aaltopikkumittari (Eupithecia cauchiata) 4.3.11.Aaltoritariyökkönen (Catocala sponsa) 2.6.Ahdeyökkönen (Athetis gluteosa) 4.3.17., 5.7.Ajuruohosulkanen (Merrifieldia leucodactyla) 4.3.3.,5.7.Ampuhaukka (Falco columbarius) 5.5.

Haapana (Anas penelope) 2.6, 4.2.Haapanirkko (Notodonta tritoplus) 4.3.6.Haarahaukka (Milvus migrans) 3.2.Haavanhammaskehrääjä (Tritophia tritophus) 4.3.23Haavanhankokehrääjä (Furcula bifida) 4.3.23.Hallavapikkumittari (Eupithecia expallidata) 4.3.11.,4.2.19. , 4.2.23.Harmaalokki (Larus argentatus) 4.2.3.1.Harmaapäätikka (Picus canus) 5.5.Harmaasieppo (Muscicapa striata) 1.1.5Harmopussikas (Acanthopsyche atra) 2.5.Heinätavi (Anas querquedula) 2.6., 3.2., 5.5.Helmipöllö (Aegolius funereus) 5.5.Helyhaaskavaajakas (Tachinus elegans) 1.1.8.Hentopussikas (Sterrhopterix sandfussi) 2.5.Hentoruokoyökkönen (Archanara dissoluta) 2.6.Hernekerttu (Sylvia curruca) 1.1.5.Herttakangasyökkönen 2.5., 4.3.24.Hiirihaukka (Buteo buteo) 5.5.Hilleri (Mustela putorius) 5.6.Hippiäinen (Regulus regulus) 1.1.1.,1.1.8., 4.2.2.5.Huuhkaja (Bubo bubo) 5.5.Härkälintu (Podiceps griseigena) 4.2.1.3., 5.5.

Idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion) 4.3.3.,4.3.22.Idänritariyökkönen (Catocala adultera) 1.1.5.Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) 1.1.6.,4.2.2.5., 5.5.Ilves (Lynx lynx) 5.6.Isokuovi (Numenius arquata) 4.2.1.3.Isolepinkäinen (Lanius excubitor) 5.5.Isonaamiokukkakärpänen (Doros profuges) 4.3.26.,5.7.Isosittiäinen (Geotrupes stercorarius) 4.3.26.Isoviiksisiippa (Myotis brandti) 5.6.

Jouhisorsa (Anas acuta) 3.2., 4.2., 4.2.1.3., 5.5.Juolukkasinisiipi (Vacciniina optilete) 4.3.24.Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) 2.6.

Kaakkuri (Gavia stellata) 1.1.6., 5.5.Kalalokki (Larus canus) 2.6., 4.2.3.2.Kalasääski (Pandion haliaetus) 3.2., 5.5.Kalatiira (Sterna hirundo) 4.2.3.1., 4.2.3.4., 4.2.3.6.,4.2.3.10., 4.2.3.12.Kanahaukka (Accipter gentilis) 4.2.2.5., 5.5.Kangaskiuru (Lullula arborea) 5.5.Karhu (Ursus arctos) 4.1.53, 5.6.Kaulushaikara (Botaurus stellaris) 3.2., 5.5.Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) 2.5., 4.3.11., 4.3.25.,5.5.Keisarilyhytsiipi (Staphylinus caesareus) 4.3.26., 5.7.Keltahopeayökkönen (Syngrapha microgramma)4.3.10., 4.3.24.

Keltavästäräkki (Motacilla flava) 4.2.1.3.Ketokultasiipi (Palaeochrysophanus hippothoe) 4.3.22.Kiilakärsäyökkönen (Herminia grisealis) 1.1.5.Kiilamaayökkönen (Agrostis vestigialis) 4.3.33.Kiljukotka (Aquila clanga) 3.2.Kirjojuuriyökkönen (Pabulatrix pabulatricula) 5.7.Kirjomaayökkönen (Opigena polygona) 4.3.28.Kirjoneilikkayökkönen (Hadena confusa) 4.3.17.Kirjoruusumittari (Anticlea derivata) 4.3.23.Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) 1.1.4., 1.1.8.Koivuhangokas (Furcula bicuspis) 4.3.6.Koivuhiiri (Sicista betulina) 5.6.Konnanmarjamittari (Eupithecia actaeata) 1.1.6.4.3.13.Korpivarjomittari (Lamproteryx otregiata) 4.3.11.Korvayökkö (Plecotus auritus) 5.6.Koskikara (Cinclus cinclus) 5.5.Koukkusirvikäs (Sericostoma personatum) 1.1.1.Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) 4.2.2.2., 4.2.2.5., 5.5.Kuikka (Gavia arctica) 5.5.Kultarinta (Hippolais icterina) 1.1.5., 5.5.Kurki (Grus grus) 5.5.Kuukkeli (Perisoreus infaustus) 5.5.Kuultomittari (Malacodea regellaria) 1.1.6., 4.3.8.,4.3.9., 4.3.11., 4.3.19..Kuusamaliuskamittari (Triphoteryx polycommata)1.1.5., 4.3.6., 4.3.8.Kuusikarvajalka (Calliteara abietis) 4.3.6.Käenpiika ( Jynx torquilla) 4.2.2.2., 5.5.Kääpiöpäästäinen (Sorex minutissimus) 5.6.Käärönirkko (Gluphisia crenata) 4.3.6.

Laiduntadelaakanen (Acrolocha pliginskii) 4.3.26.Lapasorsa (Anas clypeata) 2.6., 3.2., 4.2.Lapinpöllö (Strix nebulosa) 5.5.Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 3.2., 5.5.Laulurastas (Turdus philomelos) 1.1.5.Lehmuksenoksajäärä (Exocentrus lusitanus) 4.3.2.,4.3.13., 4.3.15.Lehmuskeltayökkönen (Xanthia citrago) 4.3.6., 4.3.7.,4.3.8., 4.3.13., 4.3.15.Lehmuskiitäjä (Maimas tiliae) 1.1.5., 4.3.6.Lehtokerttu (Sylvia borin) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6.,4.2.2.2.Lehtopöllö (Strix aluco) 1.1.2, 5.5.Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) 1.1.4.Liejukana (Gallinula chloropus) 1.1.3., 2.6., 5.5.Liekohärö 1.1.8Liekokurekiitäjäinen (Agonum mannerheimii) 1.1.8.,4.3.11.Liitokorento (Epitheca bimaculata) 1.1.5.Liito-orava (Pteromys volans) 1.1.6., 4.1.10., 4.1.36.,4.1.40., 4.1.43., 4.1.51., 4.1.58., 4.1.90., 4.2.2.2., 5.6.Liro (Tringa glareola) 4.2.1.3.Luhtahuitti (Porzana porzana) 3.2., 5.5.Luhtakana (Rallus aquaticus) 3.2. , 5.5.Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris) 5.5.Luhtakärsäyökkönen (Macrochilo cribrumalis) 2.6.Luhtaolkiyökkönen (Leucania obsoleta) 2.6.Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) 4.3.9.

RAPORTISSA ESIINTYVÄT ELÄINLAJIT

Liitteet


Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae) 4.3.22.Mehiläishaukka (Pernis apivorus) 1.1.8., 5.5.Meriharakka (Haematopus ostralegus) 5.5.Metso (Tetrao urogallus) 1.1.8., 4.2., 5.5.Metsäkirvinen (Anthus trivialis) 1.1.6.Metsäkurokärpänen (Sphegina clunipes) 4.2.26., 5.7.Metsäviklo (Tringa ochropus) 1.1.6.Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) 3.2., 4.1.27.,4.2.1.3., 5.5.Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4.,1.1.5., 1.1.6., 4.2.2.2.Muurainhopeatäplä (Clossiana freija) 4.3.1., 4.3.34.Mäkihiilikoi (Anacampsis fuscella) 2.6., 4.3.18., 5.7.Mäyrä (Meles meles) 4.1.53.Nastakehrääjä (Aglia tau) 4.3.24.Naurulokki (Larus ridibundus) 2.6., 3.2., 4.2.1.3.,4.2.3.10., 4.3.12.Niinijäärä (Stenostoma dubia) 2.6., 4.3.15., 5.7.Niittykirvinen (Anthus pratensis) 5.5.Nokikana (Fulica atra) 2.6., 4.2., 4.2.1.3.Nokkavarpunen (Coccothraustes coccothraustes) 1.1.5.,5.5.

Nunnamittari (Baptria tibiale) 1.1.5., 4.3.9., 5.7.Nuolihaukka (Falco subbuteo) 1.1.2., 3.2., 5.5.Nuolimittari (Perizoma sagittata) 4.3.2.

Ohutsiipi (Nudaria mundana) 1.1.5.Oliivineilikkayökkönen (Hadena albimacula)4.3.17.,5.7.Osmankäämiyökkönen (Nonargia typhae) 2.6.

Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4.,1.1.8., 4.2.2.2., 4.2.2.5.Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 2.6., 4.2.1.3.Palokärki (Dryocopus martius) 1.1.8.Palosirkka (Psophus stridulus) 3.3., 4.3.31., 5.7.Palsamikenttämittari (Xanthorrhoe biriviata) 1.1.5.,4.3.13.., 4.3.14.Peippo (Fringilla coelebs) 1.1.1., 1.1.2.,1.1.4.,1.1.8.,4.2.2.2., 4.2.2.5.Peltosirkku (Emberiza hortulana) 5.5.Peltopyy (Perdix perdix) 4.2., 4.5., 5.5.Pensassirkkalintu (Locustella naevia) 5.5.Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) 1.1.6., 4.1.55.,4.2.2.5.Pihlajamittari (Venusia cambrica) 4.3.11.Pikkukorsiyökkönen (Mesoligia furuncula) 4.3.3.Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) 1.1.8.Pikkusieppo (Ficedula parva) 1.1.2., 1.1.5., 1.1.6.,4.2.2.2., 5.5.Pikkutarhayökkönen (Mamestra bicolorata) 4.3.17.Pikkutikka (Dendrocopos minor) 1.1.3., 4.1.15.,4.2.2.2., 5.5.Pikkutylli (Charadrius dubius) 5.5.Pikkuvarpunen (Passer montanus) 5.5.Pilliyökkönen (Arenostola phragmiditis) 4.3.2.Pirkanpalkonen (Oxyethira tamperensis) 4.3.10.Pistiäislahokukkakärpänen (Temnostoma vespiforme)5.7.Pitkäkämmenmalluainen (Sigara longipalpis) 2.6.Pohjankuutäplä (Cosmotricha globulina) 1.1.8. 4.3.11.Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni) 5.6.Pohjansirkku (Emberiza rustica) 5.5.Pohjantikka (Picoides tridactylus) 4.1.40., 5.5.Punajalkaviklo (Tringa totanus) 3.2., 4.2.1.3., 5.5.

Punakylkirastas (Turdus iliacus) 1.1.1., 4.2.2.5.Punarinta (Erithacus rubecula) 1.1.5., 4.2.2.5.Punasotka (Aythya ferina) 2.6., 4.2., 4.2.1.3.Punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula) 4.3.10.Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) 1.1.2., 1.1.5.Punemittari (Lythria cruentaria) 4.3.22.Puroriippasirvikäs (Silo pallipes) 3.3., 4.3.27Purosiilanen (Lype reducta) 1.1.1., 1.1.5., 5.7.Purovainokas (Rhyacophila fasciata) 1.1.6, 4.3.6., 5.7.Puukiipijä (Certhia familiaris) 1.1.8., 4.2.2.5.Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) 4.2.2.2., 5.5.Pyy (Bonasa bonasia) 1.1.6., 4.2., 4.2.2.5.Pyörörutavesiäinen (Anacaena globulus) 1.1.2.,1.1.5.Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes) 5.5.Pörrölyhytsiipi (Dinothenarus pubescens) 4.3.28.

Rahkahopeatäplä (Clossiana frigga) 4.3.10.Rantasipi (Actitis hypoleucos) 4.2.1.3.Rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus) 3.2.Rautiainen (Prunella modularis) 1.1.5., 1.1.6.Riekko (Lagopus lagopus) 4.2., 5.5.Rimpiputkisirvikäs (Limnephilus diphyes) 2.5., 5.7.Ruisrääkkä (Crex crex) 5.5.Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) 2.6.,4.2.1.3.Ruoko-olkiyökkönen (Mythimna straminea) 2.6.Ruskolampiyökkönen (Archanara algae) 1.1.5., 2.6.,4.3.2.Ruskopehkiäinen 1.1.8.Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 4.2.1.3., 5.5.Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) 2.6., 3.2.,4.2.1.3, 5.5.Rytiyökkönen (Chilodes maritima) 2.6.Räkättirastas (Turdus pilaris) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4.,1.1.5., 4.2.2.2.Rämehopeatäplä (Proclossiana eunomia) 2.5., 4.3.10.Rämekylmänperhonen (Oeneis jutta) 4.3.10.Sahamittari (Thera serraria) 4.3.9.Sarvipöllö (Asio otus) 5.5.Satakieli (Luscinia luscinia) 2.6., 5.5.Saukko (Lutra lutra) 5.6.Seittipussikas (Phalacropterix graslinella) 2.5., 4.3.10.Selkälokki (Larus fuscus) 4.2.3.2., 4.2.3.3., 4.2.3.5.,4.2.3.7., 4.2.3.8., 4.2.3.9., 4.2.3.11., 4.2.3.12.,4.2.3.12.,5.5.Silkkiuikku (Podiceps cristatus) 2.6.Siniharmiokärsäkäs (Ceutorhynchus ignitus) 4.3.17.,5.7.Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 2.6., 4.2.1.3.Sinitiainen (Parus caeruleus) 1.1.2.Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) 1.1.2., 1.1.4., 1.1.5.Sittaukkotylppö (Hister funestus) 4.1.28.Soukkomittari (Plagodis dolabraria) 4.3.6., 4.3.13.Suohopeatäplä (Boloria aquilonaris) 4.3.24.Suoiltayökkönen (Acronicta menyanthidis) 4.3.10.Suokeltaperhonen (Colias palaeno) 4.3.10., 4.3.24.Suokukko (Philomachus pugnax) 5.5.Suomaayökkönen (Coenophila subrosea) 4.3.10.Suomenpikkumittari (Eupithecia groenblomi) 4.3.11.Suomittari (Arichanna melanaria) 4.3.24.Suonokiperhonen (Erebia embla) 4.3.10.Susi (Canis lupus) 5.6.Synkkälatikka (Aradus erosus) 4.3.11., 5.7.Sysiharjakas (Wormaldia subnigra) 4.3.12.Sysijuuriyökkönen (Apamea rubrinena) 4.3.9.

Liitteet


Talitiainen (Parus major) 1.1.1., 1.1.2., 1.1.4.Tavi (Anas crecca) 4.2., 4.2.1.3.Telkkä (Bucephala clangula) 2.6., 4.2.Tiltaltti (Phylloscopus collybita) 1.1.5., 1.1.8., 4.2.2.5.Tukkasotka (Aythya fuligula) 2.6., 4.2., 4.2.1.3.Tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina) 1.1.5.,1.1.6., 1.1.14., 4.1.66., 4.3.27., 4.3.29., 4.5., 5.7.Tuominopsasiipi (Fixsenia pruni) 1.1.5., 4.3.14., 4.3.15.Tuomivähämittari (Chloroclystis chloerata) 4.3.23.Tuulihaukka (Falco tinnunculus) 5.5.Törmäpääsky (Riparia riparia) 5.5.Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 4.2.1.3.

Ukkopussikas (Pachetelia villosella) 4.3.10. , 4.3.34.Uuttukyyhky (Columba oenas) 5.5.

Vaaleaharmoyökkönen (Xestia cinerea) 4.3.11.Vajayökkönen (Standfussiana simulans) 2.6., 5.7.Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) 5.5.

Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) 1.1.3., 5.5.Varjotupsukoi (Mompha terminella) 1.1.6., 5.7.Varpushaukka (Accipiter nisus) 1.1.6., 5.5.Varpuspöllö Glaucidium passerinum) 1.1.2., 1.1.8.,4.1.90., 4.2.2.2., 5.5.Vasamamittari (Rheumaptera subhastata) 4.3.24.Verkkomittari (Eustroma reticulata) 1.1.5., 4.3.2.,4.3.14.Vesisiippa (Myotis daubentoni) 5.6.Viiksisiippa (Myoris mystacinus) 5.6.Viiriäinen (Coturnix coturnix) 5.5.Viirupöllö (Strix uralensis) 1.1.8., 4.1.90., 5.5.Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) 5.5.Viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis) 5.5.Viheryökkönen (Calamia tridens) 4.3.21., 5.7.Virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) 5.7.Virtavesimittari (Aquarius najas) 4.3.32., 5.7.Vyöneilikkayökkönen (Hadena compta) 4.3.17., 5.7.

Liitteet


RAPORTISSA MAINITUT ELIÖLAJIT, JOISTA EI OLEKÄYTETTY SUOMENKIELISTÄ NIMEÄ

Aclearis obtusana 4.3.24.Anomodon longifolius 3.3.Anomodon viticulosus 3.3.Aradus betulinus 1.1.8.Agapetus ochripes 4.3.27.Agapus striolatus 2.6.Agapus wasastrjernae 1.1.8.Agathidium confusum 1.1.8.Agonopteryx ciliella 1.1.5.Agrypnia picta 4.3.29.Ampedus arcticum 1.1.8.Ampedus erythrogonus 1.1.8.Ancylis tineana 4.3.33.Aradus depressus 1.1.8.Archinemapogon yildizae 1.1.6.Atholus bimaculatus 4.3.28.

Bartramia halleriana 3.3.Bibloporus bicolor 1.1.8.Bolitobius cingulatus 1.1.8.Brachythecium glareosa 5.3.

Caloplaca chrysodeta 3.3.Campyliadelphus chrysophyllum 3.3.Cauchas rufimitrella 4.3.20.Chionodes distinctella 4.3.1.Cladonia caespiticia 4.3.38.Cnestrum schistii 3.3.Coleophora ahenella 1.1.5., 1.1.6., 4.3.20.Coleophora obscuripalpella 4.3.25.Coleophora taeniipennella 4.3.20.Corticeus suturalis 4.3.11.Cratoneuron filicinum 3.3.

Depressaria silesiaca 4.3.22.Diplophyllum albicans 4.1.45.Distichium capillaceum 3.3.Ditrichum flexicaule 3.3.

Elachista compsa 4.3.3.Elachista subocellea 1.1.5.Elatobia fuliginosella 4.3.2.Encalypta brevicolla 3.3.Encalypta ciliata 3.3.Encalypta streptocarpa 3.3.Entoloma albotomentosum 4.1.49., 5.4.

Gelechia cuneatella 4.3.18.Grimmia elatior 3.3.Grimmia montana 4.1.102., 5.3.Gynocharis oblonga 4.3.15.

Leiodes inordinata 1.1.8.

Hallomenus binotatus 1.1.8.Hammerschimdtia ferruginae 4.3.2.Homomallium incurvatum 3.3.Hydroporus neglectus 4.3.25.Hypnum imponens 3.3., 4.1.45.

Kiaeria blyttii 3.3.

Leucodon sciuroides 3.3.Lyophyllum incarnatobrunneum 5.4.

Marasmiellus tricolor 5.4.Margaritonus merdarius 4.3.15.Marsupella sphacelata 5.3.Mnium hornum 4.1.45.Mnium stellare 3.3.Montescardia tessulatella 1.1.6.Mycetoporus laevicollis 1.1.8.Myurella julacea 3.3., 5.3.

Neckera crispa 3.3.Nemaxera betulinella 1.1.6.Nemapogon cloacellus 1.1.5., 1.1.6.Nemapogon nigralbellus 1.1.5.Nemapogon variatellus 1.1.5.Nemapogon wolffiellus 4.3.20.

Oecetis testacea 3.3.Olethreutes dissolutanus 1.1.6.Oxyethira sagittifera 1.1.6.

Pediasia truncatella 2.5.Philonthus parvicornis 4.3.26.Phomatoporus moravica 1.1.5.Phyllonorycter connexellus 1.1.5.Phyllonorycter insignitellus 1.1.5.Phyllonorycter salicicolellus 1.1.5.Plagiomnium rostratum 3.3.Plagiopus oederianus 3.3.Platydictya jungermannioides 3.3.

Ramariopsis tenuiramosa 5.4.

Saelania glaucescens 3.3.Schiffermuelleria stipella 1.1.6.Schistostega pennata 4.1.45.Scythris potentillella 4.3.33.Sericostoma personatum 3.3.Stigmella lediella 4.3.25.Stigmella spendidissimella 1.1.5., 1.1.6.Stigmella tiliae 1.1.5.

Taxiphyllum wissgrillii 3.3.Thermutis velutina 5.4.Timmia austriaca 3.3.

Vespula austriaca 1.1.8.Wegelina polypori 1.1.5.

Xylita laevigata 1.1.8.

Ylodes detruncatus 4.3.9.

Zeiraphera griseana 1.1.5.

Liitteet: Tampereen eliölajit


Lajit IUCN a eR/U R mR DirII Ldir DirIV DirV Vas

1. PUTKILOKASVIT

Alchemilla samuelssonii(A. obtusa),tylppähammaspoimulehti NT +/RT

Androsace septentrionalis,ketonukki EN e

Anemone ranunculoides,keltavuokko LC +/RT

Anthyllis vulneraria,masmalo MS

Bothrychium lunaria,ketonoidanlukko NT RT/RT

Bothrychiummatricariifolium,saunionoidanlukko VU u

Bothrychium multifidum,ahonoidanlukko NT RT/RT I

Butomus umbellatus,sarjarimpi LC +/RT

Callitriche hamulata,lapinvesitähti LC RT/RT

Campanula cervicaria,hirvenkello VU u

Carex acutiformis,hetesara LC +/RT

Carex appropinguata,röyhysara VU u

Tampereen eliölajit

Valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus 2000 IUCN(LC = elinvoimaiset, NT = silmälläpidettävät, VU =vaarantuneet, EN = erittäin uhanlaiset, CR = äärim-mäisen uhanalaiset)Alueellisesti uhanalaiset lajit = a (luokka 2a/luokka 2b;+ = esiintyy, - = ei esiinny, RT = alueellisesti uhanalai-nen; alueet 2a = eteläboreaalinen vyöhyke, Lounais-maa ja Pohjanmaan rannikko,2b = eteläboreaalinen vyöhyke, Järvi-Suomi, tiedotvain putkilokasveista ja linnuista)Erityissuojeltavat lajit = eR (e) / U = uhanalaiset lajit (u).Rauhoitetut lajit = R (MS =Manner-Suomessa rau-hoitetut lajit, O.et = Oulun eteläpuolella rauhoitetutlajit)

Lajit, joiden kerääminen myyntiä varten on kielletty =mR (x)Luontodirektiivin suojelualueita edellyttämä laji =DirII (Naturakoodi)Lintudirektiivin II suojelualueita edellyttämä laji =Ldir (Naturakoodi)Luontodirektiivin tiukan suojelun lajit (elinympäris-tödirektiivi) = DirIV (x)Luontodirektiivin laji, jonka kannan kehitystä on seu-rattava = DirV (x)Tampereella esiintyvät Suomen kansainväliset vastuu-lajit = Vas (OEK= osuus Euroopan kannasta, josilmoitettu I = 15-30%, II = 30-45% III > 45% IV =100%)




Carex buxbaumiissp. buxbaumii,rantanuijasara LC RT/+

Carex livida,vaaleasara LC RT/RT II

Carex muricata,törrösara LC +/RT

Carex pediformis,jalkasara LC +/RT

Carex riparia,vankkasara NT

Cinna latifolia,hajuheinä NT MS 1951 I

Coeloglossum viride,pussikämmekkä LC RT/RT

Corydalis intermedia,hentokiurunkannus LC +/RT

Corylus avellana,pähkinäpensas LC +/RT

Crassula aquatica,paunikko NT II

Cuscuta europaeassp. europaea,humalanvieras LC RT/+

Cypripedium calceolus,tikankontti VU u 1902

Dactylorhiza incarnatassp. incarnata,punakämmekkä NT RT/RT O.et

Daphne mezereum,näsiä x

Dianthus deltoides,ketoneilikka NT

Draba nemorosa,keltakynsimö VU u

Elatine orthosperma,oikovesirikko LC II

Elatine triandra,kolmihedevesirikko LC I

Elatine alsinastrum,isovesirikko VU u

Epipactis helleborine,lehtoneidonvaippa MS




Epipogium aphyllum,metsänemä VU u

Eriophorum gracile,hoikkavilla LC RT/RT

Euphrasia rostkovianassp. fennica,ahosilmäruoho VU u I

Gagea lutea,isokäenrieska LC +/RT

Galium odoratum,tuoksumatara NT +/+

Galium verum,keltamatara VU u

Gentianella amarella,horkkakatkero VU e

Gentianella campestris,ketokatkero EN e

Geranium bohemicum,huhtakurjenpolvi NT +/RT

Geranium palustre,ojakurjenpolvi NT RT/+

Geum urbanum,kyläkellukka LC +/RT

Glyceria lithuanica,korpisorsimo LC I

Gymnadenia conopseavar conopsea,kirkiruoho VU u

Hammarbya paludosa,suovalkku LC MS

Hepatica nobilis,sinivuokko x

Isoëtes lacustris,tummalahnanruoho LC I

Isoëtes echinospora,vaalealahnanruoho LC I

Juncus stygius,rimpivihvilä LC RT/RT

Lathyrus vernus,kevätlinnunherne x

Lemna trisulca,ristilimaska LC +/RT




Leontodon hispidus,kesämaitiainen LC RT/+

Listera ovata,soikkokaksikko MS

Lithospermum arvense,peltorusojuuri VU u

Lobelia dortmanna,nuottaruoho LC I

Luzula sudetica,sykeröpiippo LC RT/+

Lycopodiumspp., lieot x

Lythrum portula,ojakaali NT RT/RT

Malaxis monophyllos,sääskenvalkku VU e

Mycelis muralis,jänönsalaatti LC +/RT

Persicaria foliosa(Polygonum foliosum),lietetatar NT +/RT MS 1966 II

Plantanthera bifolia,valkolehdokki x

Poa remota,korpinurmikka LC +/RT

Poa glauca,pahtanurmikka LC RT/RT

Potentilla crantzii,keväthanhikki LC +/RT

Primula veris,kevätesikko MS x

Pulmonaria obscura,imikkä x

Ranunculus ficaria,mukulaleinikki LC +/RT

Subularia aquatica,äimäruoho LC I

Thalictrum simplexssp. simplex,etelänhoikkaängelmä NT RT/RT

Trifolium arvense,jänönapila LC +/RT




Trifolium aureum,kelta-apila NT +/RT

Trifolium spadiceum,musta-apila NT RT/+

Ulmus glabra,vuorijalava VU u x

Ulmus laevis,kynäjalava VU u x

Vicia tetrasperma,mäkivirvilä LC +/RT

Viola selkirkii,kaiheorvokki LC I

Viola uliginosa,luhtaorvokki EN e

Woodsia alpina,tunturikiviyrtti LC RT/+ O.et

2. JÄKÄLÄT

Cladonia L subgenusCladina,poronjäkälät x

Dermatocarpon deminuens,härmäkilpijäkälä NT

Lobaria scrobiculata,kalliokeuhkojäkälä NT

Peltigera collina,varjonahkajäkälä NT

3. MAKSASAMMALET

Lophozia ascendens,pikkulovisammal NT

Marsupella sphacelata,pohjanpussisammal VU u

Radula linderbergiana,kalliosuomusammal VU e

Scapania apiculata,kantokinnassammal EN e x

4. LEHTISAMMALET

Fissidens pusillus,koskisiipisammal NT

Grimmia montana,vuorikivisammal NT

Octodiceras fontanum,vellamonsammal NT




Palustriella falcata,sirppihuurresammal NT

Rhabdoweisia crispata,kolokärpänsammal EN e

Rhynchostegium riparioides,ahdinsammal NT

5. RAHKASAMMALET

SphagnumL. spp., rahkasammalet x

6. SIENET(H = helttasieni,KO = kotelosieni,KU = kupusieni,KÄ = kääväkäs)

Anomoporia bombycina,käpäläkääpä (KÄ) NT

Camarophyllus lacmus,kyyhkyvahakas (H) NT

Camarophyllusrussocoriaceus,setrivahakas (H) EN e

Collybia racemosa,mustapahkajuurekas (H) NT

Entoloma rubrobasis,heterusokas (H) CR e

Geoglossum atropurpureum,sysikieli (KO) EN e

Geoglossum fallax,ruohikkokieli (KO) NT

Granulocystis flabelliradiata,pähkinäorvakka (KÄ) VU u

Lentinellus auricula,valkosahaheltta (H) NT

Lycoperdon echinatum,piikkituhkelo (KU) NT

Macrocystidia cucumis,kystikkä (H) NT

Megalocystidium luridum,sinappityllikkä (KÄ) NT

Onnia tomentosa,huopakääpä (KÄ) NT

Phaeocollybia cidaris,jauhoruostejuurekas (H) NT




Phellinus ferrugineofuscus,ruostekääpä (KÄ) NT

Psathyrella mucrocystis,anishaprakas (H) NT

Rhodocybe gemina,isomyyränlakki (H) NT

Spongipellis spumeus,kartanokääpä (KÄ) VU u

Trichoglossum hirsutum,karvakieli (KO) NT

Urnula hiemalis,talvimaljakas (KO) NT

Vascellum pratense,nurmituhkelo (KU) NT

Volvariella caesiotincta,lahotuppisieni (H) CR u

Xylaria polymorpha,nuijasarvisieni (KO) EN e

7. NISÄKKÄÄT

Pteromys volans,*liito-orava VU u 1910 x

Lutra lutra,saukko NT 1355 x

Lynx lynx,ilves NT 1361 x

Ursus arctos,*karhu NT 1354 x

Lepus timidus,metsäjänis x

Martes martes,näätä x

8. LINNUT

Actitis hypoleucos,rantasipi LC x II

Aegolius funereus,helmipöllö LC x A223 I

Anas crecca,tavi LC I

Anas penelope,haapana LC I




Asio flammeus,suopöllö x A222

Aythya fuligula,tukkasotka LC I

Bonasa bonasa,pyy A104

Botaurus stellaris,kaulushaikara NT +/+ x A021

Bubo bubo,huuhkaja LC x A215 I

Bucephala clangula,telkkä LC III

Caprimulgus europaeus,kehrääjä NT +/+ x A224

Cinclus cinclus,koskikara NT RT/RT x

Circus cyaneus,sinisuohaukka NT RT/+ x A082

Circus aeruginosus,ruskosuohaukka NT +/+ x A081

Crex crex,ruisrääkkä NT +/+ x A122 x

Cuculus canorus,käki NT RT/+ x

Cygnus cygnus,laulujoutsen LC x A038 I

Dendrocopos leucotos,valkoselkätikka CR e x A039

Dendrocopos minor,pikkutikka VU u x

Dryocopus martius,palokärki x A236

Emberiza hortulana,peltosirkku VU x A379

Falco columbarius,ampuhaukka VU x A098

Falco tinnunculus,tuulihaukka NT ?RT/+ x

Ficedula parva,pikkusieppo NT +/+ x A320

Gavia arctica,kuikka x A002 III_




Gavia stellata,kaakkuri NT +/+ x A001

Glaucidium passerinum,varpupöllö LC x A217 I

Grus grus,kurki LC x A127

Lanius collurio,pikkulepinkäinen NT x A338

Larus fuscus fuscus,selkälokki VU u x

Larus ridibundus,naurulokki VU x

Loxia pytyopsittacus,isokäpylintu LC x I

Lullula arborea,kangaskiuru NT RT/RT x A246

Mergus serrator,tukkakoskelo LC II

Mergus merganser,isokoskelo LC II

Motacilla flava,keltavästäräkki LC RT/RT x

Numenius arquata,kuovi LC RT/RT x II

Pandion haliaetus,kalasääski NT +/+ x A094

Passer domesticus,varpunen NT x

Perdix perdix,peltopyy NT RT/RT

Perisoreus infaustus,kuukkeli NT RT/RT x I

Pernis apivorus,mehiläishaukka NT +/+ x A072

Philomachus pugnax,suokukko NT RT/RT x A151

Phoenicurus phoenicurus,leppälintu LC x I

Phylloscopus collybita,tiltaltti VU u x

Picoides tridactylus,pohjantikka NT RT/RT x A241 I




Picus canus,harmaapäätikka NT RT/RT x A234

Podiceps auritus,mustakurkku-uikku x A007

Saxicola rubetra,pensastasku NT +/+ x

Sterna hirundo,kalatiira LC x A193 I

Strix nebulosa,lapinpöllö x A457

Strix uralensis,viirupöllö x A220

Tetrao urogallus,metso NT RT/RT A108 I

Tetrao tetrix,teeri NT +/+ I

Tringa glareola,liro LC RT/RT x A166 II

9. MATELIJAT JASAMMAKKOELÄIMET

Rana arvalis,viitasammakko LC x

Rana temporaria,sammakko x

10. PERHOSET

Anacampsis fuscella,mäkihiilikoi NT x

Athetis gluteosa,ahdeyökkönen VU u

Baptria tibialessp. fennica,nunnamittari NT x

Calamia tridens,viheryökkönen VU u

Clossiana freija,muurainhopeatäplä LC x

Glaucopsyche alexis,virnasinisiipi VU u

Hadena compta,vyöneilikkayökkönen NT

Hadena albimaculata,oliivineilikkayökkönen NT




Lopinga achine,kirjopapurikko NT x

Melitaea diamina,tummaverkkoperhonen EN e

Merrifieldia leucodactyla,ajuruohosulkanen NT

Mompha terminella,varjotupsukoi NT

Oeneis jutta,rämekylmänperhonen LC x

Pabulatrix pabulatricula,kirjojuuriyökkönen NT

Standfussiana simulans,vajayökkönen VU u

11. VESIPERHOSET

Limnephilus diphyes,rimpiputkisirvikäs NT

Lype reducta,purosiilanen NT

Rhyacophila fasciata,purovainokas NT

12. SUORASIIPISET

Psophus stridulus,palosirkka VU e

13. KOVAKUORIAISET

Amarea littorea,hämeensiemenkiitäjäinen VU u

Ceutorhynchus ignitus,siniharmiokärsäkäs NT

Donacia fennica,piurukuoriainen NT x

Dytiscus latissimus,jättisukeltaja LC 1081 x x

Exocentrus lusitanus,lehmuksenoksajäärä NT

Graphoderus bilineatus,isolampisukeltaja LC 1082 x

Staphylinus caesareus,keisarilyhytsiipi VU u

Stenostola dubia,niinijäärä NT




14. LUTEET

Aquarius najas,virtavesimittari NT

Aradus erosus,synkkälatikka VU e

15. KAKSISIIPISET

Doros profuges,isonaamiokukkakärpänen VU e

Sphegina clunipes,metsäkurokärpänen NT

Temnostoma vespiforme,pistiäislahokukkakärpänen NT

16. MUUTSELKÄRANGATTOMATELÄIMET

Astacus astacus,rapu LC # x x

17. KALAT

Coregonusspp., siiat x

*ensisijaisen tärkeät lajit _ osuus Itämeren kannasta # maailman uhanalaisuusluokituksessa VU



Metsästyslain 5§:n mukaiset riistaeläimet ja rau-hoittamattomat eläimet soveltaen Pirkanmaanolosuhteisiin (suluissa asetuksen mukaiset rauhoi-tusajat):

Riistaeläimiä ovat:

1) metsäjänis ja rusakko (1.3.- 31.8.), orava (1.2.-30.11.), euroopanmajava ja kanadanmajava (1.5.-19.8.), piisami (20.5.-30.9.), susi (koko vuoden,poikkeus poronhoitoalueet), kettu, supikoira, kar-hu (16.10.-19.8.) mäyrä, kärppä (1.4.-31.10.),hilleri, saukko, näätä (1.4.-31.10.), minkki, ilves(1.3.-30.11.), villisika (1.3.-31,5), metsäkauris(uros 16.6.-31.8. ja 16.1.-15.5. sekä naaras ja sa-man vuoden vasa 16.1.-31.8.), hirvi (16.12.- syys-kuun viimeistä lauantaita edeltä päivä), valkohän-täpeura (16.1.- syyskuun viimeistä lauantaita edel-tävä päivä),

2) kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsor-sa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa,punasotka, tukkasotka, telkkä, nokikana, lehto-kurppa sekä naarashaahka ja saman vuoden poika-nen 1.1.-20.8. klo 12 saakka; uroshaahka (1.1.-31.5.) , alli, tukkakoskelo ja isokoskelo (1.1.-31.8.), riekko (koko vuoden Pirkanmaan läänissä),metso, teeri, pyy ja peltopyy (1.11.-9.9.), fasaani(1.3.-31.8.) ja sepelkyyhky (1.11.-9.8.).

Saukko ja vuotta nuorempi karhu ovat aina rauhoitet-tuja.

Rauhoittamattomia eläimiä ovat:

1) metsämyyrä, vesimyyrä, kenttämyyrä, peltomyyrä,lapinmyyrä, isometsähiiri, isorotta ja kotihiiri; sekä

2) korppi (poronhoitoalueella), varis, harakka, har-maalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas.Harmaalokkikoloniat ovat aina rauhoitettuja(metsästysasetus 25 §).

Tarhatun naalin, ketun, supikoiran, pesukarhun, mäy-rän, hillerin ja minkin naaras, jota saman vuoden jäl-keläinen seuraa, on rauhoitettu 1.5.-31.7. Karhun, vil-lisian, ilveksen, metsäkauriin, hirven ja valkohäntä-peuran naaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seu-raa, on aina rauhoitettu (metsästysasetus 25 §). Piisa-min ja majavan asuttua pesää ei saa rikkoa. Asuttuunpesään liittyvän padon tai muun rakennelman saa va-hinkojen estämiseksi kuitenkin rikkoa 15.6.-15.9. Josvahinkojen estämiseksi on tärkeää, riistanhoitopiirivoi antaa luvan padon tai rakennelman rikkomiseenmuunakin kuin 1 momentissa tarkoitettuna aikana sa-moin kuin asutun pesän rikkomiseen 1.8.-31.8 (met-sästysasetus 27 §).

Poiketen siitä, mitä 24 §:n 1 momentissa säädetään,saa sepelkyyhkyä metsästää 1.6.-9.8., jos se on tärkeääsepelkyyhkyn viljelyksille aiheuttamien vahinkojen es-tämiseksi. Tällaiseen metsästykseen on saatava 1 §:ssätarkoitettu pyyntilupa.



Muistiinpanoja:

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tamp

ereenarvokkaat luontokohte e t 2003 •

Kari K

orte • L asse Koson

en




2003

2003 - tampere

Documents